21.3.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 88/1

—

ottaa huomioon Euroopan komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle ”Vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen väliarviointi/tarkistus – Tuloksiin keskittyvä EU:n talousarvio” (COM(2016) 603 final) (1) ja sen liiteasiakirjan,

—

ottaa huomioon lausuntonsa monivuotisen rahoituskehyksen välitarkistuksesta (2),

1.

panee merkille Euroopan komission 14. syyskuuta 2016 esittämän yksityiskohtaisen ehdotuksen monivuotisen rahoituskehyksen väliarvioinnista;

2.

kannattaa väliarviointiin liittyvien neuvottelujen kytkemistä EU:n vuoden 2017 talousarviomenettelyyn, sillä aikataulu mahdollistaa väliarvioinnin hyväksymisen ajoissa ja jättää aikaa keskustelulle seuraavasta, vuoden 2020 jälkeisestä monivuotisesta rahoituskehyksestä;

3.

pitää valitettavana Euroopan komission kunnianhimon puutetta, sillä se esittää vain jo rajansa saavuttaneen monivuotisen rahoituskehyksen arvioinnin eikä ehdota sen kattavaa tarkistamista niin, että Euroopan unioni voisi vastata sen edessä tällä hetkellä oleviin haasteisiin ja varmistaa, että EU:n talousarviossa keskitytään aloihin, jotka edistävät kestävää kasvua ja työpaikkojen luomista ja joilla on vahva eurooppalainen lisäarvo. Komitea odottaa, että seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä otetaan merkittävä edistysaskel kohti talousarvion modernisointia tavalla, joka mahdollistaa tuleviin haasteisiin vastaamisen ja ilmaantuviin uusiin painopisteisiin tarttumisen;

4.

panee merkille, että tässä väliarvioinnissa näkyy tuloksiin keskittyvää EU:n talousarviota painottava Euroopan komission lähestymistapa, mutta on huolissaan siitä, että ehdotettujen määrärahamuutosten tärkein peruste on nähtävästi ollut rahoituksen käyttöaste EU:n ohjelmissa. Komitea muistuttaa EU:n toimielimiä siitä, että se on tarjoutunut osallistumaan aktiivisesti kaikkien EU:n ohjelmien tehokkuuden ja vaikuttavuuden arviointiprosessiin;

5.

torjuu jyrkästi monivuotista rahoituskehystä koskevassa tiedonannossa annetun vaikutelman, että yhteisesti hallinnoidut ohjelmat eivät toimi, ja korostaa, että vaikka uusien ERI-rahastoja koskevien asetusten hyväksymisessä ja erittäin monimutkaisessa ohjelmasuunnittelumenettelyssä on viivästyksiä, yli 200 000 hanketta on aloitettu ja 46 miljardia euroa ERI-rahastojen varoja on jo osoitettu maksusitoumuksina hankkeisiin, joiden kokonaisarvo on 68 miljardia euroa;

6.

varoittaa tässä yhteydessä, että Euroopan rakenne- ja investointirahastoista myönnetyn rahoituksen mahdollinen keskeyttäminen Espanjalta ja Portugalilta ja miltä tahansa muulta jäsenvaltiolta vaikeuttaa ohjelmien toteuttamista. Komitea muistuttaa, että a) se on vastustanut makrotaloudellisia ehtoja, sillä ne aiheuttavat haittaa kunnille ja alueille; b) keskeyttäminen olisi ristiriidassa julkisen talouden valvonnan tehokkaasta täytäntöönpanosta euroalueella annetussa asetuksessa 1173/2011 säädetyn seuraamusten peruuttamisen kanssa; c) se rikkoo suhteellisuusperiaatetta, josta määrätään EU:sta tehdyn sopimuksen 5 artiklassa ja sen pöytäkirjassa N:o 2. Tämän vuoksi komitea katsoo, että mahdollisen keskeytyksen tulisi olla nollatasolla, kun otetaan huomioon taloudelliset ja sosiaaliset olosuhteet, työttömyys ja keskeyttämisen vaikutukset talouteen, kuten säädetään 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (asetus yleisistä säännöksistä) 23 artiklassa;

7.

onkin huolissaan EU:n talousarvion keskittämissuuntauksesta, joka olisi selvästi ristiriidassa paikallisiin ja alueellisiin haasteisiin sovitettavien tapauskohtaisten ratkaisujen kanssa. Ohjelmien yhteishallinnoinnin vähentäminen vaikuttaisi kielteisesti EU:n perussopimuksissa asetettuun taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden velvoitteeseen sekä subsidiariteetin, kumppanuuden ja monitasoisen hallinnon periaatteisiin;

8.

pahoittelee, että koheesiopolitiikan määrärahojen mukautukset on sisällytetty monivuotisen rahoituskehyksen välitarkistukseen, ja vaikka kyseiset mukautukset säädetään monivuotista rahoituskehystä koskevan asetuksen 7 artiklassa pakollisiksi, ei niistä käytyjä neuvotteluja tulisi enää jatkaa;

9.

on periaatteessa tyytyväinen ehdotukseen, joka koskee Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) jatkamista ja vahvistamista, ja aikoo antaa aiheesta erillisen lausunnon. Komitea odottaa, että täydentävyyttä, maantieteellistä ja alakohtaista kattavuutta sekä avoimuutta parannetaan edelleen, ja muistuttaa kehotuksestaan arvioida ESIRin tuloksia asianmukaisesti kiinnittäen erityistä huomiota synergiaan ERI-rahastojen kanssa ja niiden tähänastisiin tuloksiin alueellisen yhteenkuuluvuuden edistämisessä. Komitea odottaa pääsevänsä tekemään tiivistä yhteistyötä Euroopan parlamentin kanssa ESIRin täytäntöönpanon valvonnassa ja toivoo, että alueet osallistetaan yhä tiiviimmin hallinnointiin, jotta voidaan varmistaa toiminnallinen integrointi koheesiopolitiikan kanssa;

10.

on tyytyväinen Horisontti 2020 -puiteohjelman ja Verkkojen Eurooppa -välineen määrärahojen lisäykseen mutta korostaa, että lisäykset eivät kata alkuperäisiä leikkauksia, jotka näihin ohjelmiin tehtiin ESIRiä perustettaessa;

11.

panee merkille Euroopan komission ehdotuksen tarkistaa varainhoitoasetusta ja sen aikomuksen yksinkertaistaa sääntöjä koheesiopolitiikan hallinnollisesta monimutkaisuudesta ja virheistä johtuvien ongelmien korjaamiseksi erityisesti yhteisesti hallinnoitavien ohjelmien toteuttamisessa ja avustusten ja rahoitusvälineiden välisen synergian lisäämisessä. Komitea aikoo antaa tarkistuksesta erillisen lausunnon;

12.

on tyytyväinen nuorisotyöllisyysaloitteen ja Erasmus+-ohjelman määrärahojen lisäämiseen mutta pitää valitettavana, ettei aloitteita pitkäaikaistyöttömyyden torjumiseksi ole tehty riittävästi;

13.

panee merkille Euroopan komission ehdottamat joustotoimenpiteet ja erityisesti Euroopan unionin kriisivarauksen perustamisen vapautuneiden määrärahojen käyttämiseksi, maksumäärärahojen kokonaisliikkumavaran vuosittaisten rajoitusten poistamisen ja koheesiopolitiikan määrärahoihin tehtyjen teknisten muutosten kohdennetun käytön. Komitea pitää näitä hyvinä edistysaskeleina, jotka mahdollistavat vallitseviin kriiseihin puuttumisen joustavammalla EU:n talousarviolla;

14.

pitää valitettavana, ettei Euroopan komissio ehdota väliarvioinnissa täydentäviä toimenpiteitä niihin moniin kriiseihin puuttumiseksi, jotka EU:ssa liittyvät yhteiseen maatalouspolitiikkaan. Niihin kuuluvat tuotannon keskittyminen, maailmanlaajuisen kilpailun lisääntyminen, työvoiman supistuminen ja enenevä maaseudun rappeutuminen. Euroopan maataloustuottajat, kuluttajat sekä paikallis- ja alueviranomaiset joutuvat kohtaamaan nämä kaikki vielä ennen kuluvan ohjelmasuunnittelukauden päättymistä;

15.

palauttaa Pariisissa vuonna 2015 tehdyn kunnianhimoisen maailmanlaajuisen ilmastosopimuksen valossa mieliin tavoitteen, jonka mukaan 20 prosenttia EU:n menoista tulee osoittaa ilmastohankkeisiin ja ilmastotoimiin, mutta korostaa, että tämä osuus on vähimmäistavoite ja että todennäköisesti tarvitaan enemmän työtä, jotta se pystytään pitämään yllä vuoteen 2020 saakka;

16.

on tyytyväinen yksityiskohtaiseen keskipitkän aikavälin maksuennusteeseen, jolla vastataan nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen maksuviiveiden herättämään huoleen, mutta on silti huolissaan tulevista maksuista, sillä viivästykset yhteisesti hallinnoitavien hankkeiden täytäntöönpanossa jatkuvat. Komitea korostaa, että on jäsenvaltioiden ja siten neuvoston vastuulla varata vuosittaisiin talousarvioihin riittävästi maksumäärärahoja, jotta EU pystyy vastaamaan ajankohtaisiin haasteisiin;

17.

on huolissaan siitä, että vaikka otsakkeiden 3 ja 4 määrärahoja on lisätty pakolais- ja muuttokriisiin vastaamiseksi ja on perustettu Euroopan unionin kriisivaraus ja joustovara, nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen määrärahat eivät riitä kattamaan EU:n talousarvioon kohdistuvia kasvavia vaatimuksia, jotka liittyvät pakolaisten ja muuttajien vastaanottoon, jakamiseen ja kotouttamiseen tai heidän suojelemiseensa alkuperäalueilla. Komitea muistuttaa tässä yhteydessä, että paikallis- ja alueviranomaisilla on keskeisiä vastuutehtäviä muuttajien vastaanottamiseen ja integroimiseen liittyen ja että sen vuoksi suora pääsy hyödyntämään asiaankuuluvia EU:n rahoitusmahdollisuuksia olisi niille suureksi avuksi näiden haasteiden kohtaamisessa. Komitea varoittaa, että jouston lisääminen ei ratkaise riittämättömien rahoitusvarojen ongelmaa;

18.

panee merkille ehdotuksen perustaa Euroopan kestävän kehityksen rahasto ja aikoo käsitellä asiaa tarkemmin erillisessä lausunnossa;

19.

ottaa huomioon, että Yhdistyneen kuningaskunnan mahdollisella erolla Euroopan unionista voi olla vaikutuksia nykyiseen monivuotiseen rahoituskehykseen. Komitea on huolissaan monien EU:n ohjelmien käynnissä olevaan täytäntöönpanoon kohdistuvista seurauksista ja kehottaa ottamaan AK:n varhaisessa vaiheessa mukaan lisäkeskusteluihin nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen tarkistamisesta;

20.

suhtautuu myönteisesti seuraavaa monivuotista rahoituskehystä käsittelevään lukuun, joka on ensimmäinen kannanotto laajempaan keskusteluun EU:n talousarvion tulevaisuudesta. Komitea kehottaa EU:n toimielimiä käymään varhaisessa vaiheessa vuoropuhelua Euroopan kuntien ja alueiden kanssa seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen laajuudesta, rakenteesta ja välineistä ja aikoo valmistella aikanaan omat ehdotuksensa aiheesta;

21.

antaa puheenjohtajan tehtäväksi toimittaa tämä päätöslauselma Euroopan komissiolle, Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle.

21.3.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 88/4

—

ottaa huomioon tärkeimmät eurooppalaiseen ohjausjaksoon 2016 liittyvät asiakirjat eli vuotuisen kasvuselvityksen, maaraportit, kansalliset uudistusohjelmat ja maakohtaiset suositukset,

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentin mietintöluonnoksen ”Talouspolitiikan eurooppalainen ohjausjakso: vuoden 2016 painopisteiden täytäntöönpano” (2016/2101(INI));

1.

muistuttaa, että talouskriisin ja julkisen talouden vakauttamistoimenpiteiden vuoksi julkiset ja yksityiset investoinnit ovat vähentyneet EU:ssa noin 15 prosenttia ja eräissä jäsenvaltioissa jopa 50 prosenttia vuoteen 2007 verrattuna. Komitea korostaa, että useat perättäiset tällaisen riittämättömän investointitoiminnan vuodet (”investointikuilu”) ovat keskeinen Euroopan kilpailukykyä ja yhteenkuuluvuutta haittaava tekijä ja rajoittavat siten myös sen kykyä turvata kestävä kasvu ja uusien työpaikkojen syntyminen;

2.

tähdentää, että 40 prosenttia vuoden 2016 maakohtaisista suosituksista liittyy investointiesteisiin, joiden poistamisessa paikallis- ja alueviranomaiset voivat olla avuksi (1). Esimerkkeinä mainittakoon mm. julkishallinnon huono laatu ja koordinoinnin puute, paikallis- ja aluehallintotahojen tehtävien ja talousresurssien epäsuhta, yksityisten investointien kannalta hankala sääntely-ympäristö, korruptio sekä pätevän työvoiman ja asianmukaisen liikenneinfrastruktuurin puute. Näitä kysymyksiä käsitellään myös AK:n tulevassa lausunnossa ”Investointivajeen umpeen kurominen: miten vastata haasteisiin?”;

3.

palauttaa mieliin Bratislavassa Euroopan alueiden ja kuntien seitsemännessä huippukokouksessa 9. heinäkuuta 2016 annetun julistuksen aiheesta ”Investoinnit ja yhteydet” (2). Siinä keskitytään Euroopan kuntien, alueiden ja maaseudun valtavan, käyttämättömän investointipotentiaalin hyödyntämistä haittaavien esteiden poistamisen tärkeyteen sekä paikallis- ja alueviranomaisten rooliin innovatiivisten perusrakenteiden ja palveluiden tarjoamisessa investointien edistämiseksi ja EU:n kansalaisten elämänlaadun parantamiseksi;

4.

on huolissaan siitä, että 60 prosenttia AK:n EU:n paikallis- ja alueviranomaisille äskettäin tekemän kyselytutkimuksen (3) vastaajista on havainnut sekä julkisten että yksityisten investointien joko vähentyneen tai pysyneen ennallaan viimeisten kahdentoista kuukauden aikana. Mikäli asialle saadaan vahvistus, tämä tarkoittaa sitä, että talouskriisin aikana alkanut riittämättömien investointien suuntaus jatkuu;

5.

korostaa, että samaisen kyselytutkimuksen mukaan julkisten investointien rahoitus on edelleen haaste noin kahdelle kolmannekselle paikallis- ja alueviranomaisista. Tämä johtuu osittain niiden riittämättömistä valmiuksista suunnitella julkisia investointeja kunnolla, hyödyntää rahoitusvälineitä, esittää hankkeita Euroopan investointipankille ja osallistua julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin;

6.

on tyytyväinen Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) ensimmäisiin myönteisiin tuloksiin, jotka liittyvät lähinnä rahaston pk-yritysosioon. Lisäksi komitea kehottaa parantamaan ESIRin infrastruktuuri- ja innovointiosion täydentävyyttä sekä rahaston maantieteellistä tasapainoa mm. kannustamalla alueellisten investointistrategioiden kehittämiseen ja investointijärjestelyjen hyödyntämiseen, jotta voidaan varmistaa, että kaikki ja erityisesti vähemmän kehittyneet alueet voisivat hyötyä rahastosta;

7.

on periaatteessa tyytyväinen ehdotukseen, joka koskee Euroopan strategisten investointien rahaston jatkamista ja vahvistamista, ja aikoo antaa aiheesta erillisen lausunnon. Komitea odottaa, että täydentävyyttä, maantieteellistä ja alakohtaista kattavuutta sekä avoimuutta parannetaan edelleen, ja muistuttaa kehotuksestaan arvioida ESIRin tuloksia asianmukaisesti kiinnittäen erityistä huomiota synergiaan Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI-rahastot) kanssa ja niiden tähänastisiin tuloksiin alueellisen yhteenkuuluvuuden edistämisessä. Komitea odottaa pääsevänsä tekemään tiivistä yhteistyötä Euroopan parlamentin kanssa ESIRin täytäntöönpanon valvonnassa;

8.

korostaa, että kolme neljästä investointiesteitä kartoittaneeseen AK:n kyselyyn vastanneesta ei ollut tietoinen ESIR-rahaston ja sen investointijärjestelyjen tarjoamista mahdollisuuksista. Niistä olisikin tiedotettava paremmin sekä vastaajille että muille asianomaisille sidosryhmille;

9.

toteaa, että pienehköt alueet ja kunnat sekä vakavista ja pysyvistä luontoon tai väestöön liittyvistä haitoista kärsivät alueet, kuten pohjoisimmat alueet, joiden väestöntiheys on erittäin alhainen, sekä saaristo- ja vuoristoalueet, eivät usein voi hyödyntää ESIR-rahastoa tuettaviin investointeihin sovellettavien korkeiden vähimmäisrajojen vuoksi, ja odottaa, että raja-arvoja lasketaan ESIRin tarkistuksen yhteydessä;

10.

tähdentää, että paikallis- ja aluetason hankkeiden potentiaalisten toteuttajien teknisiä valmiuksia olisi vahvistettava Euroopan investointineuvontakeskuksen avulla, erityisesti kun on kyse investointijärjestelyjen suunnittelusta ja luomisesta;

11.

korostaa, että alueellisten investointistrategioiden pohjana olisi oltava tietoisuus siitä, että taloudelliset ja teknologiset muutokset muuttavat yhteiskuntiamme ja alueitamme nopeasti. Komitea painottaa tässä yhteydessä tarvetta edistää vähähiiliseen talouteen ja kiertotalouteen tehtäviä investointeja ja tukea jakamis- ja yhteistyötaloutta ja siten vähentää innovatiivisen toiminnan kehittämiskustannuksia, lisätä julkisten ja yksityisten palvelujen tarjontaa kansalaisille ja tehostaa julkisen sektorin toimintaa;

12.

korostaa, että on tärkeää kannustaa paikallis- ja alueviranomaisia hyödyntämään älykkään erikoistumisen strategioita ja eurooppalaisia kumppanuuksia yhteisten strategisten kehitysprioriteettien edistämiseksi;

13.

tähdentää koheesiopolitiikan olevan edelleen EU:n tärkein investointiväline erityisesti unionin vähemmän kehittyneiden maiden ja alueiden kannalta ja toivoisi sen ja ESIR-rahaston täydentävän paremmin toisiaan;

14.

palauttaa mieliin monivuotisen rahoituskehyksen välitarkistuksesta antamansa lausunnon, jossa todetaan, että maksumäärärahojen puute vuosien 2014–2020 rahoituskehyksessä voisi johtaa siihen, että komissio ei pysty täyttämään velvoitteitaan, mikä aiheuttaisi suorittamattomien maksujen suman ja vaikuttaisi kielteisesti ERI-rahastoista rahoitettavien toimenpideohjelmien toteuttamiseen;

15.

katsoo, että rakennerahastorahoituksen uudelleentarkastelun yhteydessä voidaan antaa jäsenvaltioiden hallituksille mahdollisuus varata osa EU-rahoituksesta hankkeisiin, joiden avulla autetaan hydrogeologiselle epätasapainolle alttiita alueita, sekä myös vakavien luonnonkatastrofien tapahduttua toteutettaviin toimiin;

16.

korostaa, että yli puolet vuoden 2016 maakohtaisista suosituksista (osoitettu 26 jäsenvaltiolle) on alueellisia eli ne liittyvät haasteisiin, jotka koskevat joitakin alueita tai kuntia muita enemmän, ja/tai niiden täytäntöönpano riippuu valtiotasoa alemmista hallintotasoista;

17.

muistuttaa, että aiheesta ”EU:n vastaus väestönkehityksen haasteeseen” laatimassaan lausunnossa AK painottaa yhteyttä, joka väestörakenteen muutoksen ja eurooppalaisen ohjausjakson välillä tulee olla, ja korostaa, että ohjausjaksoon tulee sisältyä alueellinen ulottuvuus. Alue- ja paikallisviranomaisilla tulisi olla aktiivinen rooli eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa hyväksytyissä toimenpiteissä väestönkehitykseen liittyvien haasteiden ratkaisemiseksi, ja ne tulisi ottaa huomioon suosituksissa, joita jäsenvaltioille annetaan näihin haasteisiin vastaamiseksi;

18.

painottaa, että AK on johdonmukaisesti vastustanut yhteiseen strategiakehykseen kuuluvia rahastoja koskevista yhteisistä säännöksistä annetun asetuksen 23 artiklan mukaisten makrotaloudellisten ehtojen soveltamista koheesiopolitiikan täytäntöönpanossa, sillä kunnat ja alueet joutuisivat tällöin kärsimään siitä, että jäsenvaltiot eivät täytä vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisia velvoitteitaan. Komitea pelkääkin, että ERI-rahoituksen keskeyttäminen Espanjan ja Portugalin osalta vaikuttaisi kielteisesti toimenpideohjelmien täytäntöönpanoon, joka on jo nyt viivästynyt merkittävästi. Lisäksi olisi ristiriitaista perua liiallisia alijäämiä koskevaan menettelyyn perustuvia seuraamuksia (asetus N:o 1173/2011 julkisen talouden valvonnan tehokkaasta täytäntöönpanosta) mutta harkita seuraamusten langettamista yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 23 artiklan nojalla. Komitea korostaa myös, että valtiotasolla tarvitaan parempaa taloushallintoa. Se on ERI-rahastojen tehokkaan hyödyntämisen ennakkoedellytys;

19.

toistaa kehotuksensa jättää paikallis- ja alueviranomaisten rakenne- ja koheesiorahastojen yhteydessä tekemät investoinnit EU:n jäsenvaltioiden julkistalouden alijäämää ja julkista velkaa koskevien laskelmien ulkopuolelle;

20.

korostaa, että lähes 40 prosenttia vuoden 2016 maakohtaisista suosituksista (koskee 20:tä jäsenvaltiota) käsittelee rakenneuudistuksiin ja investointiesteiden poistamiseen liittyviä hallinnollisia valmiuksia erityisesti valtiotasoa alemmilla tasoilla. AK toteaa, että hallinnollista kapasiteettia tulee vapauttaa ensisijaisesti luomalla tehokkaampia hallintorakenteita. Komitea palauttaa mieliin ehdotettuun rakenneuudistusten tukiohjelmaan liittyvän esityksensä yhdestä ainoasta strategia-asiakirjasta, jossa määriteltäisiin painopisteet ja kriteerit kaikkien EU-rahoitteisten valmiuksienkehittämistoimien koordinoimiseksi;

21.

painottaa, että komission olisi harkittava yhteisen rahoituskapasiteetin ehdottamista euroalueelle suhdanteita tasoittavan politiikan toteuttamiseksi ja elpymisen vauhdittamiseksi. Komitea aikoo antaa asiasta lausunnon lähikuukausina;

22.

tiedostaa sosiaalisiin ja työmarkkinoihin liittyviin haasteisiin vastaamisen olevan tärkeää ja tukee komission menettelytapaa ottaa sosiaaliset indikaattorit osaksi makrotalouden epätasapainoa koskevaa menettelyä;

23.

toteaa, että maakohtaisten suositusten täytäntöönpanoaste on alhainen ja että kaikkien hallintotasojen olisi pyrittävä nykyistä ponnekkaammin parantamaan sitä. Komitea huomauttaa, että eräät haasteet vaativat pitkäjänteisiä toimia, mikä käy ilmi siitä, että noin kolme neljäsosaa vuoden 2016 alueellisista suosituksista oli annettu jo vuonna 2015 ja kaksi kolmasosaa viime vuonna esitetyistä suosituksista oli annettu jo vuonna 2014;

24.

korostaa, että kuten sekä kansalliset uudistusohjelmat että maakohtaiset suositukset tänä vuonna osoittavat, paikallis- ja alueviranomaisten osallistuminen ohjausjaksoon rajoittuu lähinnä politiikkojen toteuttamisvaiheeseen, vaikka niiden pitäisi olla kumppaneita myös politiikan suunnittelussa. Komitea tähdentää, että paikallis- ja alueviranomaisten osallistuminen varhaisessa vaiheessa parantaisi huomattavasti suositusten täytäntöönpanoastetta, auttaisi puuttumaan kasvaviin alueellisiin eroihin, edistäisi sitoutumista ruohonjuuritasolla ja vahvistaisi luottamusta jäsenvaltioissa ja niiden kesken;

25.

aikoo ehdottaa käytännesääntöjä paikallis- ja alueviranomaisten osallistumisesta eurooppalaiseen ohjausjaksoon. Tarkoituksena on ottaa maakohtaiset erot huomioon ja välttää tarkoin tarpeettomia hallinnollisia rasitteita ja näin ollen edistää parempaa hallintotapaa koskevaa toimintamallia. Oletuksena on, että käytännesäännöissä otetaan huomioon jäsenvaltioiden monimuotoisuus ja valtiosääntöjärjestelyt;

26.

kehottaa keskittymään vuoden 2017 kasvuselvityksessä erityisesti väestönkehityksen haasteisiin. Niiden takia tarvitaan myös talous- ja finanssipolitiikkoja, joilla tähdätään muuttajien asianmukaiseen ja sopusointuiseen kotouttamiseen unionin alueelle;

27.

korostaa, että eurooppalaisen ohjausjakson on kytkeydyttävä pitkän aikavälin monitasoiseen poliittiseen kehykseen, tällä hetkellä Eurooppa 2020 -strategiaan. Komitea on tyytyväinen Euroopan komission ilmoitukseen EU:n noudattamien kestävän kehityksen toimintalinjojen tulevasta kartoituksesta ja painottaa tarvetta sovittaa EU:n tuleva kasvustrategia yhteen päivitetyn alueellisen vision kanssa;

28.

antaa puheenjohtajan tehtäväksi toimittaa tämä päätöslauselma komissiolle, Euroopan parlamentille, neuvostolle, Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle ja EU:n neuvoston puheenjohtajavaltiolle Slovakialle.

21.3.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 88/7

—

ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi kulttuuriperinnön eurooppalaisesta teemavuodesta (1),

1.

suhtautuu myönteisesti Euroopan komission ehdotukseen nimetä vuosi 2018 ”kulttuuriperinnön eurooppalaiseksi teemavuodeksi” ja kannattaa teemavuodelle asetettuja yleisiä ja erityisiä tavoitteita;

2.

katsoo, että kulttuuriperinnölle omistettu eurooppalainen teemavuosi tarjoaa arvokkaan mahdollisuuden lisätä tietoisuutta ruohonjuuritasolla kulttuuriperinnön suojelun tarpeesta, tehdä kulttuuriperintöä tunnetuksi laajemman yleisön keskuudessa ja edistää yleiseurooppalaisessa kontekstissa yhteisten tavoitteiden saavuttamista (2). Eurooppalaisen teemavuoden tulisi myös edistää parhaiden käytänteiden vaihtoa sellaisten tehokkaiden hallinnointijärjestelmien kehittämisessä, joilla autetaan lieventämään kaupunkikehitykseen ja maiseman muuttamiseen liittyviä riskejä, ja kulttuuriesineiden luvattomien kaivauksien ja laittoman kaupan torjunnassa;

3.

peräänkuuluttaa avaramielistä ja näkemyksellistä lähestymistapaa muokattaessa vuodesta 2018 kulttuuriperinnön eurooppalaista teemavuotta, joka on käsitettävä myös mahdollisuudeksi vahvistaa EU:n tunnuslausetta ”Moninaisuudessaan yhtenäinen”. AK vahvistaa, että se aikoo tukea kulttuuriperinnön eurooppalaista teemavuotta 2018. Tässä tarkoituksessa se ilmaisee olevansa valmis myös antamaan panoksensa eurooppalaisen ohjausryhmän – jota Euroopan komissio ehdottaa perustettavaksi eurooppalaisen teemavuoden 2018 puitteissa – työskentelyyn;

4.

toteaa, että kulttuuriperinnön arvostaminen ja vaaliminen auttaa lisäämään eurooppalaisten välistä keskinäistä ymmärtämystä, virittää luovuutta ja edistää aktiivista kansalaisuutta. Kulttuurin ja kulttuuriperinnön tukeminen on näin ollen tärkeää, jotta vahvistetaan identiteettiä ja demokraattisia arvoja Euroopassa ja edistetään sosiaalista ja taloudellista yhteenkuuluvuutta. Tässä mielessä on tarpeen katsoa luonnonsuojelualueiden kuuluvan kulttuuriperintöön;

5.

suhtautuu myönteisesti siihen, että kulttuuri todetaan paikallisen ja alueellisen kehityksen välineeksi ja että monitasoisen hallinnon ja kulttuuriperinnön hoidon innovatiivisten mallien arvo tunnustetaan. Komitea kuitenkin painottaa, että koordinaattoreiden nimeämisessä jäsenvaltiotasolla on kaikilta osin otettava huomioon kunkin jäsenvaltion hallintorakenteet, liittovaltiorakenteet ja/tai lainsäädäntävaltaa käyttävät alueet/kaupungit;

6.

korostaa jälleen merkitystä, joka maisemalla on luonnon- ja kulttuuriperinnön peruselementtinä, koska sillä on syvällinen vaikutus Euroopan kansalaisten kulttuuriseen identiteettiin. Komitea katsoo näin ollen, että eurooppalaisen maisema-alan yleissopimuksen ja kulttuuria koskevan Euroopan toimintasuunnitelman mukaisesti kulttuuriperinnön eurooppalaisen teemavuoden 2018 yleisiä tavoitteita voitaisiin täydentää sisällyttämällä mukaan vahva aluekehityksen elementti sellaisten alueellisten ja paikallisten kulttuuristrategioiden muodossa, joihin sisältyy kestävän kulttuurimatkailun edistäminen;

7.

odottaa, että kulttuuriperinnön eurooppalainen teemavuosi 2018 kannustaa lisäämään COSME-ohjelmassa saatavilla olevaa rahoitusta kulttuurimatkailualalla toimiville pienille ja keskisuurille yrityksille;

8.

odottaa, että matkailulla ja erityisesti kulttuuri- ja heritage-matkailulla on merkittävä rooli vuonna 2018, kun otetaan huomioon, että kyseessä on yksi nopeimmin kasvavista elinkeinoaloista Euroopassa – ala, joka edistää maailmanlaajuista kasvua ja kehitystä, luo miljoonia työpaikkoja, vauhdittaa vientiä ja investointeja ja muuttaa ihmisten elämää;

9.

korostaa merkitystä, joka kulttuurilla on yhtenä keskeisistä matkailijoita houkuttelevista tekijöistä, ja painottaa tarvetta tehdä tunnetuksi Euroopan kulttuuri- ja luonnonperintöä alueilla, kaupungeissa ja maaseutualueilla, jotka tarjoavat esimerkin Euroopan monimuotoisuudesta, ja varmistaa nykyistä paremmat kulkuyhteydet vaikeapääsyisille alueille, kuten maaseutu-, vuoristo- ja saaristoalueille;

10.

muistuttaa, että uuden kaupunkeja koskevan EU:n toimintaohjelman tavoitteena on parantaa elämänlaatua kaupungeissa ja kehittää uusi kaupunkeja koskeva hallintotapa, ja korostaa, että kumppanuuksia olisi muodostettava käsittelemään myös muita aiheita, joiden yhteydessä tarvitaan yhdennettyä toimintapolitiikkaa, esimerkiksi ottamalla huomioon kulttuuri- ja matkailu-ulottuvuus kaupunkikehityksessä, osallistumisen uudet osallistavat muodot, innovointi ja älykkäät kaupungit (3);

11.

korostaa kulttuuriperinnön ja maaseudun kehittämisen välisiä tiiviitä yhteyksiä ja kehottaa maaseutualueita kiinnittämään kehitysstrategioissaan nykyistä enemmän huomiota kulttuuriperintöön, sillä sen avulla voidaan osaltaan edistää työpaikkojen turvaamista ja luomista, maatalousyritysten tukemista, kulttuurimaisemasuojelua sekä maaseudun taiteen ja käsityöläisyyden tukemista;

12.

toteaa jälleen, että eurooppalaisen alueellisen yhteistyön yhtymän (EAYY) käytön mahdollisena etuna monitasoisen hallinnon hankkeiden eteenpäin viennissä saattaa olla se, että se mahdollistaa kaikkien rajatylittävän tai Euroregio-alueen hallinnosta vastuussa olevien toimijoiden osallistumisen (4) sekä yhteistyön edistämisen kulttuurin alalla, aineellinen ja aineeton kulttuuri mukaan luettuina, mikä johtaa myönteisiin heijastusvaikutuksiin muille aloille, kuten matkailuun ja teollisuuteen;

13.

vahvistaa tukensa Euroopan kulttuuripääkaupunki- ja Euroopan kulttuuriperintötunnus -aloitteille sekä Euroopan kulttuuriperintöpäiville ja Euroopan unionin kulttuuriperintöpalkinnolle ja korostaa tarvetta luoda vahvoja yhteisvaikutuksia eurooppalaisen teemavuoden 2018 yhteydessä toteutettavien toimien kanssa;

14.

toteaa, että vaikka eurooppalaista teemavuotta tukevien toimien yhteisrahoitus EU:n tasolla toteutetaan painopisteiden asettamista yhdeksi tai useammaksi vuodeksi koskevien nykyisten mahdollisuuksien puitteissa ja ottamalla huomioon nykyiset ohjelmat, kullekin vuodelle valittu toimintapoliittinen painopiste ratkaisee suurelta osin käytettävissä olevien määrärahojen suuruuden. Tämä johtaa rahoituksen huomattavaan vaihteluun vuositasolla, mikä saattaa vaarantaa tietylle teemavuodelle asetettujen tavoitteiden saavuttamisen;

15.

toteaa jälleen, että globaalistuvassa maailmassa kulttuuri voi myös määrittää tietyn paikan houkuttavuuden ja kilpailukyvyn yritysten, sijoittajien ja luovien ja yritteliäiden ihmisten näkökulmasta;

16.

pitää kulttuuriperinnön eurooppalaista teemavuotta 2018 merkittävänä virstanpylväänä edistettäessä kansainvälisiä kulttuurisuhteita koskevaa EU:n strategiaa (5);

17.

pitää tervetulleena huomion suuntaamista Lähi-itään tarkasteltaessa kulttuuriperinnön roolia ulkosuhteiden alalla, sillä kyseistä aluetta koettelee vakavasti kulttuuriaarteiden harkittu tuhoaminen tietyillä konfliktiseuduilla. Komitea on samaa mieltä siitä, että kulttuuriyhteistyöhön on pyrittävä myös Euroopan naapuruuspolitiikkaan osallistuvien maiden ja itäisen kumppanuuden piiriin kuuluvien maiden kanssa;

18.

korostaa sen olennaista merkitystä, että nuoret ovat tietoisia kulttuuriperinnöstään, ymmärtävät ja arvostavat sitä ja tuntevat sen olevan osa omaa identiteettiään. Tähän liittyen komitea peräänkuuluttaa nykyistä aloitteellisempaa otetta eurooppalaisen kulttuuriperinnön ja sen monimuotoisuuden tunnetuksi tekemiseen nuorten ja lasten keskuudessa. Komitea kehottaakin sisällyttämään oppilaitosten opetusohjelmiin eurooppalaista taidetta, musiikkia, teatteria ja elokuvaa koskevia koulutuselementtejä tietämyksen parantamiseksi maanosan aineellisesta ja aineettomasta kulttuuriperinnöstä;

19.

toteaa jälleen, että on tärkeää hankkia kulttuurialan osaamista ja luovia taitoja jo pienenä, sekä koulussa että vapaa-ajalla, jotta nuorilla sukupolvilla on mahdollisuus hyödyntää täysimittaisesti uusia tapoja nauttia kulttuurista (6);

20.

katsoo, että saavutettavuus on kulttuuriperinnön eurooppalaisen teemavuoden 2018 onnistumisen kannalta keskeistä. Saavutettavuuden parantaminen on ratkaisevan tärkeä lähtökohta myös osallistumisen lisäämiseksi (7);

21.

vahvistaa halukkuutensa ottaa osaa kattavan viestintästrategian laadintaan sekä asiaan liittyvien konferenssien, tapahtumien ja aloitteiden toteuttamiseen ja on valmis avittamaan vuoropuhelua kansalaisten ja sidosryhmien kanssa;

22.

peräänkuuluttaa nykyistä aktiivisempaa media-, audiovisuaali- ja tietotekniikka-alan EU-politiikkaa, jolla pyritään tekemään Euroopan kulttuurista ja kielellistä perintöä tunnetuksi;

23.

pitää myös tarpeellisena, että perustetaan maailmanperintökohteiksi luokiteltujen kaupunkien eurooppalainen verkosto, pidetään kyseisiä kaupunkeja kaikkien eurooppalaisten yhteisenä perintönä ja otetaan käyttöön erityisiä toimenpiteitä niiden suojelemiseksi ja tiedon levittämiseksi niistä;

24.

antaa puheenjohtajansa tehtäväksi toimittaa tämä päätöslauselma Euroopan komissiolle, Euroopan parlamentille, neuvostolle, Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle ja neuvoston puheenjohtajavaltiolle Slovakialle.

21.3.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 88/12

1.

korostaa, että Euroopan rakenne- ja investointirahastot (ERI-rahastot) ovat yksi harvoista EU:n välineistä, joilla on suoraa, konkreettista ja kouriintuntuvaa vaikutusta kansalaisten elämänlaadun kannalta satojen tuhansien kaikkialla Euroopassa toteutettavien hankkeiden ansiosta ja jotka voivat siten vaikuttaa myönteisesti ihmisten yleiseen asenteeseen EU:ta kohtaan erityisesti näinä aikoina, kun sen suosio on laskussa. Kyseinen väline olisikin säilytettävä, ja sitä olisi kehitettävä edelleen sen keskeisten tavoitteiden ja periaatteiden mukaisesti. ERI-rahastojen ja etenkin koheesiopolitiikan tehoa ja niistä saatavaa etua olisi päinvastoin pyrittävä analysoimaan, parantamaan ja lisäämään paitsi EU:n tavoitteiden ja Eurooppa 2020 -strategian saavuttamiseksi myös muilla kansalaisten elämän kannalta tärkeillä aloilla. Tämä parantaisi heidän käsitystään EU:sta. Yksi hyvä ja tärkeä keino tämän tavoitteen saavuttamiseksi on yksinkertaistaa ERI-rahastojen koko täytäntöönpanojärjestelmää ja mahdollistaa joustavampi täytäntöönpano;

2.

huomauttaa, että ERI-rahastojen käytöstä tulee kunkin uuden ohjelmakauden myötä ja käytännöllisesti katsoen myös vuosi vuodelta monimutkaisempaa. Komitea pitääkin erittäin tervetulleena nykyisen aluekehityskomissaarin aloitetta, jonka perusteella Euroopan komissio on ryhtynyt toden teolla yksinkertaistamistoimiin ja perustanut tätä tarkoitusta varten korkean tason työryhmän sekä kutsunut keskusteluun mukaan myös muita kumppaneita. AK toteaa lisäksi, että yksinkertaistamiseen liittyvä tarkistaminen olisi ulotettava ERI-rahastojen lisäksi myös kaikkiin muihin EU:n rahoitusohjelmiin ja kaikille muille EU-politiikan aloille;

3.

pitää tervetulleena puheenjohtajavaltioiden Alankomaiden ja Slovakian kanssa tehtyä tiivistä yhteistyötä, jonka puitteissa on keskusteltu yhdessä käytännön keinoista ERI-rahastojen täytäntöönpanon yksinkertaistamiseksi, ja ehdottaa näiden toimien jatkamista tulevien puheenjohtajavaltioiden kanssa myös koheesiopolitiikan tulevaisuudesta käytävää keskustelua ajatellen;

4.

toteaa, että yksinkertaistamisprosessissa tulee keskittyä koheesiopolitiikan perusajatuksen ja -sisällön – aluepolitiikan – toteuttamiseen. Komitea huomauttaa, että nykymuotoinen koheesiopolitiikka on asteittain loittonemassa aluepolitiikasta ja yhä useampia kysymyksiä käsitellään kansallisella tasolla. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että yksittäiset kumppanuussopimukset pohjautuvat kansallisiin uudistusohjelmiin. Koheesiopolitiikkaa rasittavat lisäksi erilaiset kansalliset ehdot, joihin paikallis- ja aluetaso ja muut tuensaajatahot eivät voi vaikuttaa mitenkään. Koheesiopolitiikasta on tulossa yhä monitahoisempaa ja monimutkaisempaa lähinnä politiikan ja hallinnon eri tasojen keskinäisen luottamuksen puutteen vuoksi. Tämä mutkikkuus taas osaltaan lisää alueiden kehityserojen kasvua;

5.

korostaa, että AK edustaa paikallis- ja alueviranomaisia, jotka voivat osallistua ERI-rahastojen hallinnointiin eri vaiheissa muun muassa lopullisina tuensaajina, hallintoviranomaisina tai sidosryhminä. Koska paikallis- ja alueviranomaisilla on tällainen asema, yksinkertaistamistoimissa olisi kiinnitettävä ensisijaista huomiota niiden näkemyksiin ja havaintoihin;

6.

korostaa todella toimivan yksinkertaistamisen edellyttävän, että siihen osallistuvat aktiivisesti kaikki ERI-rahastojen ohjelmasuunnittelussa ja seurannassa mukana olevat Euroopan komission pääosastot eli ainakin alue- ja kaupunkipolitiikan (REGIO), työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden (EMPL), maatalouden ja maaseudun kehittämisen (AGRI), meri- ja kalastusasioiden (MARE) ja kilpailun (COMP) pääosastot sekä lisäksi myös muut EU:n instituutiot ja elimet, esim. tarkastusviranomaiset. Järjestelmää on yksinkertaistettava sekä tuensaajien että hallintoviranomaisten kannalta;

7.

suosittaa, että yksinkertaistamisprosessissa otetaan erityisesti huomioon toteuttavien osapuolten hallintotaakan pienentäminen sekä tarkastusmenettelyn, raportoinnin ja menojen todentamisen monimutkaisuuden vähentäminen. Sääntelykehys on mukautettava oikeasuhtaisesti hankkeen laajuuden ja täytäntöönpanojärjestelmän suorituskyvyn mukaan;

8.

suosittaa, että yksinkertaistaminen toteutetaan järjestelmällisesti, ja pitää näin ollen tarkoituksenmukaisena laatia menetelmä ja indikaattoreita täytäntöönpanon ja onnistumisen mittaamiseksi. Tässä on syytä tehdä ero prosessin kahdenlaisten tulosten välillä: sellaisten, joihin liittyviä tietoja ja ratkaisuehdotuksia voidaan ryhtyä soveltamaan välittömästi, ja sellaisten, joita voidaan hyödyntää seuraavalla ohjelmakaudella. Toimenpideohjelmien meneillään olevan täytäntöönpanon vuoksi kauaskantoiset lainsäädäntömuutokset eivät ole realistisia nykyisellä ohjelmakaudella oikeusvarmuuden turvaamiseksi. Olisi kuitenkin suunniteltava välittömiä toimia, joiden puitteissa tehdään muutoksia täytäntöönpanokäytäntöihin ja muihin kuin lakisääteisiin vaatimuksiin, parannetaan yhteistyötä, tehostetaan ohjausta ja tehdään pieniä mukautuksia koheesiopolitiikan lainsäädäntökehykseen ja siihen liittyvään lainsäädäntöön. Yksinkertaistamisprosessi olisi myös jäsenneltävä aiheittain (liikenne, ympäristö jne.), rahastoittain ja rahastojen kohdealojen mukaan (EAKR, ESR jne.), hallintotasoittain (jäsenvaltio-, alue-, taajama-, paikallis- ja lähiyhteisötaso) ja toimijoittain (julkinen, yksityinen, kansalaisjärjestö jne.). Prosessin yhteydessä tulee kartoittaa sekä järjestelmän sisäiset että sen ulkopuoliset yhteydet ja vaikutukset ja painottaa eri täytäntöönpanotasojen välisten institutionaalisten suhteiden yksinkertaistamista;

9.

ehdottaa yksittäisten rahastojen ja kansallisen tason ohjelmien välisen koordinoinnin parantamista. Tähän olisi päästävä mm. strategisen johtamisen ja suunnittelun avulla ohjelmakaudella yleistä strategista toimintaa painottaen;

10.

korostaa, että yksinkertaistamisprosessin kaikinpuolinen onnistuminen edellyttää vastauksia seuraaviin kysymyksiin:

11.

ei pidä seuraavia toimia yksinkertaistamisena:

12.

pitää yksinkertaistamisena seuraavaa:

13.

korostaa, että yksinkertaistaminen on jatkuva prosessi, joka ei rajoitu vain muutamien toimenpiteiden toteuttamiseen, raporttiin ja lausuntoon;

14.

huomauttaa, että monet tuensaajat pitävät ERI-rahastojen käyttämistä tällä hetkellä riskialttiina, sillä ne eivät voi olla varmoja siitä, ettei hanke kariudu ”ylivoimaiseen esteeseen” eli ettei rahoitusta lopeteta tai lykätä niiden sijaintimaan ja komission välisen kiistan takia, esimerkiksi siksi, että asetettuja ehtoja ei ole täytetty tai täytäntöönpanojärjestelmässä on virheitä. Tukea voidaan myös leikata tai lykätä monenlaisten pienten virheiden takia (vaikka hankkeen avulla olisi saavutettu asetetut tavoitteet ja toivotut tulokset) tai koska hanketta on muutettu toteutuksen aikana erilaisista objektiivisista syistä. Tuensaajia uhkaavat monien muiden riskien lisäksi myös takautuvat seuraukset siitä, mitä tarkastusviranomaiset ovat mahdollisesti löytäneet jonkin muun hankkeen yhteydessä. Kaikki tämä vaikuttaa halukkuuteen hyödyntää tehokkaasti ERI-rahastoja. On välttämätöntä, että koheesiopolitiikan keskiöön nostetaan hankkeet ja niiden toteuttajat ja että sitä varten luodaan tuensaajille edulliset olosuhteet erityisesti vähentämällä hallinnollista taakkaa ja rajaamalla hankkeiden toteuttajien raportointivelvollisuus vain hankkeen toteutustietoihin, soveltamalla yleisesti yksinkertaistettua kustannusvaihtoehtoa ja varmistamalla, ettei tätä kyseenalaisteta valvontavaiheessa, ja ilmoittamalla hankkeiden toteuttajille, mitkä ovat pakollisia asiakirjoja, joiden säilyttäminen paperimuodossa on välttämätöntä tiettyyn arkistoinnin määräaikaan asti;

15.

katsoo, että samojen tukikelpoisuussääntöjen soveltaminen kaikkiin EU-rahastoihin olisi merkittävä yksinkertaistus. Toimivalta tukikelpoisten kustannusten määrittelyyn on kuitenkin pidettävä kansallisella tasolla ja yhdenmukaistettava kaikissa EU:n jäsenvaltioissa;

16.

ehdottaa, että jollekin jo olemassa olevalle instituutiolle tai elimelle annetaan valtuudet ja tehtävä toimia ERI-rahastoasiamiehenä, jonka puoleen tuensaajat voivat kääntyä, kun kaikki muut keinot on käytetty. Monet tuensaajat näet ajautuvat järjestelmän monimutkaisuuden takia (ja huolimatta ponnisteluista vaikutuksiltaan mahdollisimman tehokkaiden hankkeiden toteuttamiseksi) paradoksaalisiin ja epätoivoisiin tilanteisiin, jotka ovat moraalin kannalta ja taloudellisesti tuhoisia ja synkentävät merkittävästi suuren yleisön käsitystä ERI-rahastoista ja EU:sta ylipäätään. Kyseisen tahon ei pitäisi ainoastaan viestiä REGIO-pääosaston kanssa, vaan sen tulisi nimenomaan ratkoa ERI-rahastoihin liittyviä ongelmia koko Euroopan komission ja muiden EU-elinten kanssa. EU:n tasolla ei ole tällaista tahoa, vaikka ERI-rahastoja koskevia ongelmia puidaan useissa muissa pääosastoissa ja EU-elimissä. Vastaavanlaisia tahoja kannattaisi perustaa myös niihin jäsenvaltioihin, joissa tällaisia ei vielä ole;

17.

korostaa jälleen kerran, ettei havainnoilla saa olla taannehtivia vaikutuksia. Nyt tehtäviä päätöksiä ja menettely- ja suuntaviivamuutoksia ei saa soveltaa takautuvasti muihin hankkeisiin, ei edes kesken oleviin hankkeisiin, joiden täytäntöönpano on edennyt pitkälle. Takautuvuuden estäminen on nopeasti toteutettavissa oleva toimenpide, joka lujittaa tuensaajien oikeusvarmuutta;

18.

kehottaa toteuttamaan yksinkertaistamisprosessin yhteydessä muutoksia, jotka mahdollistavat jouston lisäämisen, sillä prosessit monimutkaistuvat etenkin siksi, että hankkeiden yhteydessä tehtyjen yksittäisten ja konkreettisten päätösten perusteella laaditaan yleisluonteisia ohjeita ja suuntaviivoja. Komitea kehottaa muodostamaan tätä varten ERI-rahastojen käytännön toteutuksen asiantuntijoista koostuvan työryhmän, joka laatisi ehdotuksia tehtäviksi muutoksiksi ja keskustelisi niistä Euroopan komission ja muiden tahojen kanssa;

19.

huomauttaa, että ERI-rahastoja koskeva EU:n oikeuskehys ja jäsenvaltioiden lainsäädännöt asiaan näennäisesti liittymättömillä aloilla – esim. varainhoidon valvontaa tai julkisia hankintoja koskevat lait – ovat useissa tapauksissa ristiriidassa keskenään, mikä johtaa hajanaisuuteen ja lähestymistapaeroihin eri jäsenvaltioiden välillä. Komitea suosittaakin, että ERI-rahastojen tapauksessa, jossa on kyse EU:n eikä kansallisista varoista, ERI-rahastoja koskeva EU:n lainsäädäntö ja suuntaviivat menisivät ristiriitaisen kansallisen tai mahdollisesti EU:n lainsäädännön edelle, vaikka rahoitusta saadaan myös kansallisista tai valtiotasoa alempien hallintotasojen varoista. Näin voitaisiin vähentää ylisääntelyä;

20.

ehdottaa, että maista ja ohjelmista, joissa virheitä on perinteisesti ollut vähän tai ei juuri lainkaan, poimittaisiin hyviä käytäntöjä laajempaan käyttöön. Samanaikaisesti on huolehdittava siitä, että ehdot pysyvät kaikille maille samoina (kansallisten lainsäädäntöjen eroavaisuuksista huolimatta). Eri paikallis- ja alueyksiköissä sovelletaan tällä hetkellä usein täysin vastakkaisia lähestymistapoja. Joissakin tilanteissa se, mitä yhdessä maassa pidetään asianmukaisena ja tavanomaisena menettelytapana, katsotaan toisessa maassa vakavaksi virheeksi. Tämä ei tietenkään muuta sitä tosiseikkaa, että hallinnollinen taakka olisi suhteutettava hankkeiden laajuuteen, tuen määrään ja täytäntöönpanorakenteen laatuun;

21.

toteaa yksinkertaistamisen onnistumisen edellyttävän, että korruption torjuntaan ja virheiden vähentämiseen tähtäävät toimenpiteet sovitetaan yhteen ERI-rahastoihin liittyvän hallinnollisen taakan karsimisen ja keventämisen kanssa. On syytä tarkistaa täytäntöönpano- ja hallinnointimenettelyjä, joissa kohdellaan samalla tavalla petoksia ja tahattomia virheitä, sillä tämä luo epäluottamuksen ilmapiirin toimijoiden välille ja asettaa suhteettoman hallinnollisen taakan hankkeiden toteuttajille. Avoimuuden lisäämiseksi ja korruption ja petosten torjumiseksi asteittain toteutettavat yksittäiset toimenpiteet monimutkaistavat järjestelmää huomattavasti. Jälkikäteen on syytä tarkistaa, mitkä näistä toimenpiteistä ovat oikeasti tehokkaita ja mitkä vain hankaloittavat järjestelmää ja leimaavat rehellisiä tuensaajia rikollisiksi mitättömien virheiden takia. Korruption torjunta ei saa tarkoittaa sitä, että jokaista tuensaajaa pidetään lähtökohtaisesti epäluotettavana, vaan sen olisi perustuttava luottamukseen, yhteistyöhön ja selkeään vastuuseen. Kyseisten torjuntatoimien on pohjauduttava keskeisiin eettisiin periaatteisiin ja tuensaajan vastuuseen luvattujen vaikutusten aikaansaamisesta eikä siihen, että havaittujen virheiden perusteella laaditaan muita tuensaajia sitova joustamaton malli, joka toisin kuin toivotaan on usein tehoton. Keskittyminen pelkkään kaavamaiseen mallin noudattamiseen voi päinvastoin joskus johtaa tarkoitushakuiseen tai epäasianmukaiseen rahoituksen käyttöön, josta tekijät eivät joudu tilille.

22.

määrittelee AK:ssa ja muiden kumppanien kanssa käytyjen keskustelujen perusteella seuraavat toiminta-alat keskeisiksi ratkaistavan ongelman kannalta:

23.

Yksinkertaistamista käsittelevissä työryhmätapaamisissa kävi ilmi, että monien maiden edustajat pitävät nimenomaan julkisia hankintamenettelyjä täytäntöönpanon suurimpina ongelmakohtina, vaikka kyseiset menettelyt sujuvat eräissä jäsenvaltioissa suuremmitta ongelmitta. Komitea katsoo siksi, että ERI-hankkeiden toteuttamiseen liittyville julkisille hankinnoille olisi laadittava selvät, EU:n laajuisesti sovellettavat säännöt, jotka ovat etusijalla alan kansalliseen lainsäädäntöön nähden. Kyse on pääasiassa EU:n eikä kansallisista varoista, joten tarjouskilpailuihin olisi sovellettava EU:n laajuisia eikä kansallisia sääntöjä. Julkisten hankintamenettelyjen olisi lisäksi edistettävä sen tavoitteen saavuttamista, että lopputuote tuotetaan mahdollisimman tehokkaasti, ja tarjottava tätä varten eri hankintoihin joustavuutta sen sijaan, että julkiset hankintaviranomaiset ja tarjoaja pakotetaan pelkkien muotoseikkojen vuoksi noudattamaan erilaisia sitovia vakiomenettelyjä ja -prosesseja. Olisi muun muassa korotettava kynnysarvoa, josta lähtien hankintatiedot on julkaistava julkisten hankintojen portaalissa ja EU:n virallisessa lehdessä.

24.

Vaikka julkiset hankintamenettelyt sujuvat eräissä jäsenvaltioissa suuremmitta ongelmitta, monien maiden edustajat – kuten yksinkertaistamista käsittelevissä työryhmätapaamisissa kävi ilmi – tähdentävät, että nykyinen järjestelmä on pienille hankintayksiköille niin monimutkainen ja riskialtis, että ne eivät pysty laatimaan hankintamenettelyasiakirjoja yksin vaan joutuvat käyttämään ulkopuolisten alaan erikoistuneiden yritysten palveluja, vaikka tämä ei vapautakaan niitä mahdollisia virheitä koskevasta vastuusta. Näin on syntynyt kokonaan uusi liiketoiminta-ala. Paradoksaalista on, että joskus myös hankintamenettelyasiakirjat laativan yrityksen löytämiseksi on käynnistettävä hankintamenettely.

25.

Vaikka julkiset hankintamenettelyt sujuvat eräissä jäsenvaltioissa suuremmitta ongelmitta, monien maiden edustajat – kuten yksinkertaistamista käsittelevissä työryhmätapaamisissa kävi ilmi – tähdentävät, että suurin osa julkisissa hankintamenettelyissä tapahtuvista virheistä johtuu monimutkaisista säännöistä. Hankkeiden toteuttajat pitävät siksi turhauttavina jälkikäteistarkastuksia, jotka tehdään usein vasta prosessin ollessa jo pitkällä, jolloin virheitä ei enää pystytä korjaamaan. Toteuttajat eivät myöskään voi pyytää sitovaa ennakkoarviointia. AK ehdottaakin, että tarkastuslausunnot ja muut julkisiin hankintamenettelyihin liittyvät tarkastustoimet vietäisiin loppuun pääasiassa etukäteen juuri tällä alalla erittäin yleisten virheiden ennakoimiseksi ja näin ollen rahoitusoikaisujen pienentämiseksi.

26.

Lisäksi on syytä huomauttaa, että julkisia hankintamenettelyjä koskevassa lainsäädännössä keskitetään huomio hankintaviranomaiseen, jota myös rangaistaan ja kovistellaan jokaisesta pienestäkin virheestä. Julkisten hankintamenettelyjen tuloksiin vaikuttavat kuitenkin erittäin haitallisesti erilaiset tarjoajien väliset sopimukset. Nykyinen julkisten hankintojen järjestelmä ei usein täytä tehtäväänsä eikä ehkä ole tarkoituksenmukainen etenkään sellaisilla aloilla ja sellaisissa segmenteissä, jotka ovat markkinoiltaan erittäin monopolisoituneita. Olisikin syytä pohtia perusteellisesti koko järjestelmää ja punnita tarvetta arvioida sen perustana oleva ajattelutapa kauttaaltaan uudelleen. Tämä koskee erityisesti pieniä maita, missä markkinat ovat huomattavasti monopolisoituneemmat.

27.

On tärkeää, että äskettäin julkaistuja ERI-rahastoihin liittyviä hankintaohjeita (”Julkiset hankinnat – ohjeet toimijoille”) tarkistetaan kiireellisesti, sillä niissä viitataan vuonna 2014 hyväksyttyjen ja kuluvan vuoden alussa voimaan tulleiden julkisia hankintoja koskevien direktiivien sijasta vanhoihin direktiiveihin. Tässä yhteydessä on oleellista tehdä uusista ohjeista asianmukainen alueellisten vaikutusten arviointi, jotta paikallis- ja aluetason asiantuntijat voivat antaa suoran panoksensa. Tähän viitataan sääntelyn parantamista koskevassa paketissa, jossa tunnustetaan AK:n rooli keskeisenä kumppanina pyrittäessä kartoittamaan EU:n ehdotusten paikallisia ja alueellisia vaikutuksia aiempaa paremmin.

28.

Valtiontukikysymys on mutkistunut vuosien saatossa merkittävästi. Vaikka joidenkin ohjelmien osalta on viime vuosina saatu aikaan jonkin verran parannuksia, tilanne on edelleen hyvin hankala tuensaajien ja hallintoviranomaisten kannalta. Valtiontuesta ei tällä hetkellä ole selkeää ja ymmärrettävää tulkintaa, vaan kaikki määrittely tapahtuu yksinomaan ilmoitusten ja havaintojen perusteella. Tulkinnasta vastaavilla kansallisilla viranomaisilla on usein keskenään täysin vastakkaisia näkemyksiä, eivätkä nämä tahot useinkaan halua antaa yksiselitteisiä ja sitovia lausuntoja. Monissa maissa kyseiset viranomaiset eivät ole osa ERI-rahastojen täytäntöönpanojärjestelmää eikä niiden lausuntoihin liity selkeää vastuuta. Kansalliset viranomaistahot olisikin liitettävä osaksi täytäntöönpanojärjestelmää (mikäli näin ei jo ole) ja velvoitettava antamaan yksiselitteisiä lausuntoja. Toisinaan yksityisen sektorin toimijat ovat paradoksaalista kyllä paremmassa asemassa kuin julkisen sektorin toimijat, koska tietyt suuntaviivat, asetukset ja toimenpiteet eivät koske niitä. Julkissektorin toimijoiden on käytävä läpi samat menettelyt kuin yksityisten toimijoiden, vaikka ne osallistuvat paljon harvemmin kilpailuun eikä niiden toiminta ole voittoa tavoittelevaa.

29.

Valtiontukisääntöjen soveltamisessa on lisäksi sekin merkittävä ristiriita, että valtiontukimenettelyjä ei sovelleta Euroopan komission keskitetysti hallinnoimiin ohjelmiin (esim. Horisontti 2020 -puiteohjelma, Verkkojen Eurooppa -väline, Euroopan strategisten investointien rahasto) mutta kylläkin EU:n koheesiopolitiikan puitteissa rahoitettaviin hankkeisiin. Hankkeiden arviointi valtiontukikysymyksen suhteen pohjautuu siis hankkeen luonteen sijasta siihen, myöntääkö varat komissio vai jäsenvaltio ja mistä lähteestä rahoitus saadaan.

30.

AK haluaa tähän liittyen korostaa, että koheesiopolitiikan keskeisenä tarkoituksena on taata vähemmän kehittyneille alueille tasapuoliset toimintaedellytykset tarjoamalla niille enemmän EU:n rahoitustukea ja suurempi EU:n yhteisrahoitusosuus. Koheesiopolitiikkaa voidaan näin ollen pitää harkittuna markkinoiden häiritsemisenä. AK katsookin, että ERI-rahastoihin ei pitäisi soveltaa lainkaan valtiontukimenettelyjä.

31.

Erityishuomiota tulee kiinnittää valtiontuen soveltamiseen Euroopan alueellisen yhteistyön ohjelmien puitteissa. Valtiontukisääntöjen noudattamisen edellyttämät ponnistelut eivät yleisesti ottaen ole oikeassa suhteessa kilpailun vääristymisen riskiin nähden. Lisäksi valtiontuki tulkitaan eri jäsenvaltioissa eri tavoin, eikä sääntöjä näin ollen voida soveltaa niin, että oikeusvarmuus olisi asianmukaista. Tämä tekee usein täysin mahdottomaksi toteuttaa laadukkaita hankkeita. Yksi ERI-rahastojen yksinkertaistamiseksi nopeasti toteutettavissa olevista toimenpiteistä olisi Euroopan alueellisen yhteistyön sulkeminen niin ikään pois valtiontukisääntöjen soveltamisalasta, kuten on jo tehty esimerkiksi Horisontti 2020 -puiteohjelman kohdalla.

32.

On otettava huomioon myös selkeys ja suhteellisuusperiaate. Etenkin eräiden paikallistason hankkeiden pienimuotoisuuden vuoksi on tärkeää, että valtiontukisäännöistä poikkeamista koskevia puitteita selvennetään. Nykyään on usein epäselvää, milloin ja miten sovelletaan vähämerkityksistä tukea, yleishyödyllisiä palveluita tai ryhmäpoikkeusasetusta koskevia ohjeita tai alueellista valtiontukea koskevia suuntaviivoja. Euroopan alueiden komitea kannustaa kehittämään aiempaa parempaa, käyttäjäystävällistä ja yhtenäistä ohjeistusta jo meneillään olevalla ohjelmakaudella ja parantamaan ja yksinkertaistamaan nykyisiä puitteita valtiontukisääntöjen tulevan tarkistuksen yhteydessä.

33.

Kun otetaan huomioon yrityksen määritelmää koskevan lähestymistavan kehitys, olisi myös korotettava vähämerkityksiseksi katsottavan tuen enimmäismäärää työllisyyden, innovoinnin ja yrittäjyyden edistämiseksi alueilla.

34.

Ehkä suurin haaste ERI-rahastotoimien täytäntöönpanossa on se, että kansallisen ja EU-tason tarkastusmenettelyt eivät ole yhtenäisiä. Hallintoviranomaiset ja unioni- ja jäsenvaltiotason erilaiset valvontaelimet tulkitsevat samoja sääntöjä usein eri tavoin, eivätkä ne kanna mitään vastuuta tehdyistä tarkastuksista. ERI-hankkeille olisi luotava jäsenvaltioihin ja EU-tasolle yksi yhtenäinen valvontajärjestelmä (keskitetty palvelupiste), joka antaa sitovia lausuntoja mm. julkisista hankintamenettelyistä ja myös vastaa lausunnoistaan. Lopullisen tuensaajan olisi myös itse voitava pyytää tarkastusta varmuuden saamiseksi siitä, että täytäntöönpano on edennyt asianmukaisesti eikä hankkeen tulevaisuus ole vaarassa, tai mahdollisten parannusten tekemiseksi. Tämä edellyttää myös joustavampaa tietojen yhteiskäyttöä ja yhdennettyjen tietotekniikkasovellusten kuten sähköisten lomakkeiden ja tietokantojen omaksumista, jotta voidaan kehittää yhden palvelupisteen ratkaisuja ja vähentää näin lomakkeiden täyttämisestä tuensaajille ja hallintoviranomaisille aiheutuvaa taakkaa. Skannattavien ja ladattavien asiakirjojen määrä voidaan pitää mahdollisimman pienenä soveltamalla yleisesti nk. käyttäjäystävällisen aineettomuuden periaatetta. Sen mukaan olisi suosittava sellaisten tietotekniikkasovellusten käyttöä, joiden avulla tuensaajaa koskevat hallinnolliset tiedot (henkilöstön määrä, liikevaihto, vero- ja sosiaalivelvoitteiden noudattaminen jne.) voidaan hakea suoraan tietolähteestä. Edellytyksenä on kuitenkin ennakolta suoritettava riskienarviointi, jossa punnitaan sitä, mitä ja minkä tyyppisiä tietoja voidaan jakaa. Myös komission, jäsenvaltio- ja aluetason valvontaelinten sekä Euroopan tilintarkastustuomioistuimen tulee olla tässä osallisina alusta asti ja mahdollisesti laatia yhteinen tarkastuskäsikirja, jotta vältytään tarkastukseen liittyviltä ongelmilta myöhemmissä vaiheissa. Tarkastukset mielletään nykyisin rankaisu- ja pakkotoimenpiteiksi. Ne koskevat yleensä vain hankkeiden hallinnointia ja suunniteltujen menettelyjen noudattamista. Kaikista poikkeamista rangaistaan säälimättä, vaikka ne olisi tehty hankkeen tehokkuuden lisäämiseksi, ennalta arvaamattomien tilanteiden takia tai säästösyistä. AK ehdottaakin, että tarkastusten tekijät tähtäisivät aitoon kustannustehokkuuteen ja ottaisivat huomioon virheiden taloudellisen vakavuuden ja todellisen tilanteen (enemmän suhteellisuusharkintaa tarkastuksiin). Suhteellisuusperiaate olisi lisättävä tarkastuksia ja vaatimustenmukaisuutta koskeviin sääntöihin mahdollistamalla suvaitsevampi suhtautuminen vähämerkityksisiin rikkomuksiin. Tarkastuksissa olisi noudatettava suhteellisempaa ja tuloksiin perustuvaa lähestymistapaa (vähemmän paikan päällä suoritettavia tarkastuksia paremmin toimiville ohjelmille tai täytäntöönpanoelimille) siten, että samalla käynnillä voidaan tehdä useamman kuin yhden tyyppinen tarkastus, mikä on erityisen tärkeää monista lähteistä rahoitettavien ohjelmien ja toimien kohdalla. Lisäksi olisi noudatettava suhteellisempaa tarkastustapaa, jossa keskitytään vähemmän seuraamuksiin ja enemmän parannuksiin ja koheesiopolitiikan laaja-alaisempien tavoitteiden saavuttamiseen. Tarkastaja olisi nähtävä kumppanina, jonka kanssa voidaan pyrkiä ratkaisemaan ongelmia, etsiä tehokkaimpia toteutustapoja ja korjata virheitä. Tämä edellyttää myös tarkastajien asenteen muuttumista.

35.

Hallinto- ja tarkastusviranomaisten olisi tehtävä yhteistyötä ohjelmien suunnitteluvaiheesta aina niiden päätökseensaattamiseen asti, koska tämä on ainoa keino välttää se, että samoja sääntöjä tulkitaan eri tavoin. Olisi pyrittävä saamaan aikaan yhteinen valvontajärjestelmä tai yhteinen käsitys valvontajärjestelmästä, jotta samoja toimia ei tarkastettaisi moneen kertaan, sillä eri tarkastusviranomaisten tulisi pääsääntöisesti tukeutua toistensa lausuntoihin ja täydentää niitä. AK ehdottaa tässä yhteydessä, että yleisasetuksen (EU) N:o 1303/2013 148 artiklassa määritellyn oikeasuhtaisen valvonnan soveltamisalaa laajennetaan tarkastusviranomaisen ja komission tekemien tarkastusten lisäksi myös muunlaisiin tarkastuksiin, siis myös hallinto- ja todentamisviranomaisten ja EU:n tilintarkastustuomioistuimen tarkastuksiin. Kaiken kaikkiaan tarkastusten tulisi perustua nykyistä enemmän toissijaisuusperiaatteeseen. EU:n tasoisten tarkastusten tulisi kohdistua vain ERI-rahastoja koskevien sääntöjen noudattamiseen. Jäsenvaltion ja hallintoviranomaisten tulisi ottaa vastuu kansallisten sääntöjen noudattamisen valvonnasta (myös kun ne on johdettu EU:n lainsäädännöstä). Tarkastustoimintaan sovellettavan toissijaisuusperiaatteen edellytyksenä tulisi olla luottamussopimuksen tekeminen komission ja kunkin jäsenvaltion välillä.

36.

Komitea ehdottaa myös, että kynnysarvoja, joiden alapuolelle jääviä toimintoja koskee vain enintään yksi tarkastus ennen lopullisten menojen esittämistä, nostetaan 50 prosenttia.

37.

Useita kumppaneita käsittävien hankkeiden osalta ei ole hyväksyttävää, että koko kumppanuus tai ääritapauksessa koko ohjelma joutuisi kärsimään rahoitusoikaisusta yhden kumppanin havaittujen väärinkäytösten vuoksi.

38.

Muutoksenhakujärjestelmät toimivat toisissa maissa suuremmitta ongelmitta, mutta eräisiin maihin asetuksen (EU) N:o 1303/2013 74 artiklan 3 kohdan nojalla perustetut muutoksenhakujärjestelmät ovat keskenään hyvin erilaisia eivätkä aina täytä tehtäväänsä tuensaajan näkökulmasta tarkasteltuna. Jäsenvaltioihin (niihin, joissa sellaista ei vielä ole) ja myös EU-tasolle olisikin luotava yksi yhtenäinen, ymmärrettävä ja nopea muutoksenhakujärjestelmä, jossa käsiteltäisiin tarkastustulosten lisäksi myös kaikilla tasoilla ja aloilla (esim. valtiontukiasioissa) tehtyjä päätöksiä.

39.

Menettely, jossa jäsenvaltio ylittää EU:n säädöksessä säädetyt vähimmäisvaatimukset saattaessaan säädöstä osaksi kansallista lainsäädäntöä, vaikuttaa olevan jäsenvaltioiden eikä Euroopan komission ongelma. Ylisääntelyyn kuitenkin päädytään siksi, että komission esittämät asetukset ja täytäntöönpanoa koskevat suuntaviivat sen mahdollistavat. Jos ylisääntely halutaan vähentää minimiin, Euroopan komission roolia asiassa on vahvistettava: komission on määriteltävä esittämissään asetuksissa ja täytäntöönpanoa koskevissa suuntaviivoissa selvät ja ehdottomat vaatimukset, joita ei voida tiukentaa eikä löyhentää. Tämä pätee mm. julkisiin hankintoihin ja tarkastuksiin. ERI-rahastovarat ovat EU:n varoja, joten EU:n – ei jäsenvaltioiden – olisi määriteltävä säännöt.

40.

Sääntelytaakkaa lisää myös se, että Euroopan komissio laatii täytäntöönpanoa koskevat suuntaviivat monesti vasta ohjelmien toteutusvaiheessa. Jäsenvaltioiden ja hallintoviranomaisten on näin ollen laadittava omia suuntaviivoja, jotka poikkeavat Euroopan komission myöhemmin antamista suuntaviivoista. ERI-rahastoasetukset onkin laadittava samanaikaisesti suuntaviivojen kanssa eikä niin, että asetuksen eri artikloja ja niiden täytäntöönpanoa valotetaan vasta myöhemmin. Sovellettava lähestymistapa viivästyttää toimenpideohjelmien käynnistymistä usein yli vuodella ja johtaa lisätarkistuksiin, jotka heikentävät edelleen ERI-rahastojen hyödyntämisastetta. Suuntaviivoja ja menettelytapoja ja niiden laajuutta on karsittava huomattavasti, mutta laajuuden sijasta on keskityttävä pikemminkin selkeyteen ja tarkoituksenmukaisuuteen, jotta järjestelmästä ei tulisi yhä monimutkaisempaa ja tehottomampaa. Suuntaviivojen ja menettelytapojen pitäisi olla yksinkertaisia, eikä niitä saisi muuttaa täytäntöönpanon aikana. Suuntaviivat eivät saa missään tapauksessa olla takautuvasti sovellettavia.

41.

Olisi hyödyllistä tutkia, millä tasolla ohjelmasuunnittelu ja temaattinen keskittäminen kannattaa tehdä. Tällä hetkellä ohjelmasuunnittelu ulottuu alimmalle täytäntöönpanotasolle saakka. Temaattisen keskittämisen puitteissa kannattaisi asettaa tiettyjä yleistavoitteita ja laatia pääindikaattori sen mittaamiseksi, miten hyvin tavoitteisiin on päästy. Lisäksi hallintoviranomaisille olisi annettava mahdollisuuksia valita, millaisen toiminnan avulla kulloiseenkin tavoitteeseen pyritään eri alueilla. Näin voitaisiin ottaa paremmin huomioon alueiden tarpeet niiden erityispiirteitä ja haasteita unohtamatta. Jos tavoitteena on luoda uusia työpaikkoja, olisi tavoitteen saavuttamiseksi käytettävät välineet voitava valita vapaasti. Tavoitteeseen pääsyä voivat – alueen kehitystasosta riippuen – edistää tutkimusalan ja jossain muualla esimerkiksi matkailualan työpaikat. Erityisesti edistettäessä rajatylittävää yhteistyötä, joka tähtää alueiden yhdentymiseen rajojen ylitse, olisi otettava huomioon asianomaisen rajatylittävän alueen konkreettiset tarpeet ja näin ollen mahdollistettava tärkeiden toimien tukeminen muutenkin kuin Eurooppa 2020 -strategiaan liittyvien temaattisten tavoitteiden puitteissa. Esimerkkinä voidaan mainita nk. pienhankerahastot, joista tuetaan ihmisten välisiä hankkeita, sekä matkailutoiminnan tai puuttuvien liikenneyhteyksien edistäminen. Yleisesti ottaen olisi hyödyllistä pohtia, pitäisikö Euroopan alueelliseen yhteistyöhön soveltaa kaikkia ERI-rahastojen ehtoja. Olisi varmistettava, etteivät tukimäärärahat pienene.

42.

Olisi mahdollistettava ohjelmien joustavuus, jotta ne voidaan sulavasti mukauttaa uusiin tilanteisiin ja nopeaan tekniseen kehitykseen. Joustavuuden on kuitenkin oltava aitoa, eli ohjelman muuttamisen on oltava paljon nykyistä sujuvampaa ja yksinkertaisempaa. Ohjelmien aidoksi joustavuudeksi ei voida lukea esimerkiksi sitä, että vaaditaan uutta strategista ympäristöarviointia. Esimerkiksi tässä nimenomaisessa tapauksessa strategisen ympäristöarvioinnin suorittamista olisi tarpeen harkita vain, jos kyse on ohjelman uudelleensuuntaamisesta, jonka yhteydessä asetetaan erityistavoitteita, joilla on merkittäviä ja ennakolta yksilöityjä ympäristövaikutuksia.

43.

Asetuksella (EU) N:o 1303/2013 on otettu käyttöön kaksi uutta välinettä, nimittäin yhdennetyt alueelliset investoinnit ja yhteiset toimintasuunnitelmat, jotka mahdollistaisivat yhdennetyn alueellisen lähestymistavan ja siten tietyn alueen yhdennetyn kehittämisen. Komissio ei kuitenkaan ole juuri kannustanut jäsenvaltioita näiden välineiden hyödyntämiseen, mikä liittyy etenkin siihen, että se on antamissaan delegoiduissa säädöksissä ja täytäntöönpanosäädöksissä määritellyt välineet melko epämääräisesti ja monimutkaisesti. Kyseisten kahden välineen laajempi soveltaminen johtaisi seuraaviin tuloksiin:

44.

Yhdennettyjen alueellisten investointien kohdalla vaadittavat hallinnointijärjestelmät ovat kyseisen välineen kautta jaettavien rahoitusvarojen määrään nähden täysin epätarkoituksenmukaiset. Lisäksi kuten paikallisyhteisöjen omia kehittämishankkeita käsittelevässä komitean lausunnossa korostetaan, niiden erillisten sääntöjen määrä, joita kunkin – usein vielä eri viranomaisten hallinnoiman – rahaston kohdalla on noudatettava, vie kannustimia paikallisyhteisöjen omien kehittämishankkeiden toteuttamiselta muualla kuin Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston yhteydessä. Näitä erittäin innovatiivisia yhdennetyn paikalliskehityksen välineitä on siksi hyödynnetty käytännössä toistaiseksi vain vähän. Kyseisten järjestelmien luomisen välttämättömyys tekee välineen hallinnoinnista suhteettoman kallista, rasittaa hankkeiden toteuttajia ja myös mutkistaa hankkeita huomattavasti ja lykkää niiden toteutumista.

45.

toteaa, että koheesiopolitiikan sääntöjen muuttaminen seitsemän vuoden välein tai jopa tiuhemmin ei ole edistänyt koheesiopolitiikan yksinkertaistamista vaan vaikuttanut pikemminkin päinvastoin. Usean tukikauden kattava sääntelykehys edellyttää kuitenkin ensin radikaalia yksinkertaistamista. Koheesiopolitiikan täytäntöönpanojärjestelmän pienehköt, hyödylliset muutokset ovat aina mahdollisia ja suotavia, mutta tuntuvampia muutoksia pitäisi tehdä harvemmin ja ne olisi valmisteltava hyvin etukäteen. Tällaisten muutosten vaikutuksia olisi analysoitava etukäteen, ja niistä olisi keskusteltava kumppanuusperiaatteen mukaisesti etukäteen asianomaisten sidosryhmien kanssa – ei siis vain jäsenvaltioiden vaan myös alueiden komitean edustamien paikallis- ja alueviranomaistahojen kanssa.

46.

pitää rahoitusvälineiden käyttöä tärkeänä tekijänä, kun pyritään lisäämään ERI-rahasto-ohjelmien vipuvaikutusta ja yhdistämään ERI-rahastojen ja ESIR-rahaston rahoitusta. On kuitenkin olemassa kiireellinen tarve yksinkertaistaa järjestelyä, raportointivaatimuksia ja tarkastussääntöjä ERI-rahastojen rahoitusvälineiden osalta, kuten hiljattain todettiin asiasta yhdessä puheenjohtajavaltion Slovakian kanssa järjestetyissä työryhmätapaamisissa (1).

47.

suosittaa, että Euroopan komissio tarkastelee, miksi käyttövalmiita rahoitusvälineitä ei useimmissa jäsenvaltioissa hyödynnetä.

48.

panee merkille Euroopan tilintarkastustuomioistuimen hiljattain julkaiseman kertomuksen ”EU:n talousarvion toteuttaminen rahoitusvälineiden avulla – ohjelmakaudelta 2007–2013 saatujen kokemusten hyödyntäminen” tulokset ja kehottaa tilintarkastustuomioistuinta arvioimaan myös rahoitusvälineiden täytäntöönpanoa meneillään olevalla rahoituskaudella.

49.

panee merkille hiljattain julkaistun koontiasetuksen (2), jossa tehdään muutoksia myös ERI-rahastoja koskeviin säädöksiin erityisesti ERI-rahasto-ohjelmiin liittyvien rahoitusvälineiden ja yksinkertaistettujen kustannusvaihtoehtojen käytön helpottamiseksi.

50.

ehdottaa, että Euroopan komissio kokoaisi yksinkertaistamisen edistämiseksi tietoja hankkeista, jotka ilmentävät huonoja käytäntöjä, ja seuraisi tällaisia hankkeita. Näin voitaisiin havainnollistaa yksinkertaistamisen ja lähestymistapamuutosten välttämättömyyttä ja täydentää ERI-rahastojen täytäntöönpanoon liittyvien parhaiden käytäntöjen jakamista. Koska AK:n jäsenillä on käytännön kokemusta asiasta, komitealla pitäisi olla keskeinen rooli tässä prosessissa.

51.

huomauttaa, että komissio julkaisi tukikautta 2014–2020 koskevat yksittäisten rahastojen perusasiakirjat niin myöhään, ettei toteuttamista voitu aloittaa ohjelmakauden alussa. Yksittäisten toimenpideohjelmien yhteensovittamisessa syntyi ongelmia ja odotusajat olivat pitkiä. Tulevaisuudessa kaikki asiakirjat olisi julkaistava hyvissä ajoin ja samanaikaisesti.

52.

viittaa mahdollisiin konkreettisiin välineisiin, joilla voidaan edistää ERI-rahastojen hallinnoinnin yksinkertaistamista. Menettelyjen yhdenmukaistaminen, tietoteknisten välineiden käytön yleinen lisääminen ja sähköinen hallinto ovat näissä rahastoissa yleisesti sovellettavissa olevia peruselementtejä. Lisäksi on tärkeää edistää edelleen standardikustannusten käyttöä, sillä niiden avulla voidaan keventää hallinnollista taakkaa, sekä raportoinnin ja tarkastusten yksinkertaistamista, jonka avulla tuensaajat ja kyseisten varojen hallinnointiin osallistuvat eri viranomaistahot voivat välttyä ylimääräisiltä hallintorasitteilta.

53.

toteaa, että soveltamalla kumppanuusperiaatetta yhä laajemmin ja etenkin aidosti suhteissaan paikallis- ja alueviranomaisiin ERI-rahastojen jatkokehittämisen yhteydessä ja rahastotoimien täytäntöönpanon kaikissa vaiheissa Euroopan komissio varmistaisi, että se saa asiasta palautetta. Tämä auttaisi varmasti tehostamaan ja yksinkertaistamaan täytäntöönpanoa.

21.3.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 88/22

1.

viittaa käsillä olevassa oma-aloitteisessa lausunnossaan seuraaviin komission aloitteisiin: i) komission tiedonanto Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta valtiontuen käsitteestä (1), ii) kuulemismenettely yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen laajentamista käsittelevästä luonnoksesta (2), jonka mukaan tietyt satamien ja lentoasemien investointituet on määrä sulkea komission ennakkoon suorittaman valtiontukiarvioinnin ulkopuolelle ja iii) Euroopan komission aikomus tarkistaa Almunia-paketti sekä laatia uudet säännöt, joilla korvataan päättymässä oleva vähämerkityksistä tukea koskeva asetus yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen yhteydessä;

2.

vahvistaa, että yleistä taloudellista etua koskeviin palveluihin sovellettavia EU:n valtiontukisääntöjä ei voida rajoittaa vain kilpailuperiaatteisiin, vaan niiden yhteydessä on otettava täysimääräisesti huomioon perussopimuksissa taattu jäsenvaltioiden suuri harkintavalta yleistä taloudellista etua koskevia palveluja määritettäessä sekä kunnallisen ja alueellisen itsehallinnon, taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden sekä jäsenvaltioiden omistusoikeusjärjestelmien puolueettoman kohtelun periaatteet (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artikla, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 14, 106 ja 345 artikla sekä pöytäkirja N:o 26). Yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen on heijastettava tarpeiden, käyttäjien mieltymysten ja julkisten hankintojen eroja, jotka voivat johtua maantieteellisen sijainnin, sosiaalisten tai kulttuuristen tilanteiden ja demokraattisten prosessien eroavuuksista jäsenvaltioissa. AK muistuttaa, että valtiontuen valvonta voidaan toteuttaa vain silloin, kun yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen valtiollisella, alueellisella tai paikallisella sääntelyllä tai rahoituksella on rajatylittäviä tai sisämarkkinoihin kohdistuvia vaikutuksia;

3.

painottaa yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen keskeistä roolia kasvun ja työllisyyden kannalta sekä sitä, että yleistä taloudellista etua koskevat palvelut ovat usein julkisten ja yksityisten lisäinvestointien edellytys. Tämän vuoksi yleistä taloudellista etua koskevia palveluja on tarkasteltava myös Euroopan investointiohjelman näkökulmasta. Tässä yhteydessä on viitattava Euroopan komission vuotuiseen kasvuselvitykseen 2016, jonka mukaan ”on tärkeää, että jäsenvaltiot edistävät sosiaalisia investointeja laajemmin, esimerkiksi terveydenhuollossa, lastenhoidossa sekä asumistuki- ja kuntoutuspalveluissa. Näin voidaan vahvistaa ihmisten nykyisiä ja tulevia valmiuksia osallistua työmarkkinoille ja mukautua niiden tarpeisiin. [– –] Sosiaalisista investoinneista saadaan ajan mittaan taloudellista ja sosiaalista tuottoa, joka näkyy etenkin työllisyysnäkymissä, työtuloissa ja tuottavuudessa, köyhyyden ehkäisyssä sekä sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vahvistumisessa;”

4.

kehottaa näin ollen pohtimaan enemmän sitä, miten yleistä taloudellista etua koskevia palveluja voidaan tukea EU:n rahoituksella valtiotukisääntöjen mukaisesti. Esimerkiksi tukioikeudellisten sääntöjen soveltamista tulisi yksinkertaistaa edelleen merkittävästi, mm. soveltamalla yksinkertaisiin kriteereihin, kuten yhdenmukaisuuteen hyväksyttyjen toimenpideohjelmien kanssa kytkettyä olettamaa ERI-rahastojen rahoitusten vaatimustenmukaisuudesta. Ei nimittäin ole oikeutettua kohdella tukioikeuden alalla eriarvoisesti yhtäältä ESIRin ja Horisontti 2020 -puiteohjelman kaltaisia suoraan hallinnoituja EU-rahastoja ja toisaalta ERI-rahastoja. Se lisää hallintotaakkaa ja haittaa rahastojen välisten sellaisten synergiavaikutusten syntymistä, joihin myös Euroopan komissio itse pyrkii;

5.

pahoittelee, että komissio kieltäytyy edelleen käyttämästä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 14 artiklaa yleistä taloudellista etua koskeviin palveluihin sovellettavien tukioikeudellisten sääntöjen oikeusperustana, sillä se varmistaisi asianmukaisen lainsäädäntämenettelyn ja lisäisi näin oikeusvarmuutta ja demokraattista oikeutusta;

6.

toteaa, että valtiontukia koskevasta unionin lainsäädännöstä on yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen osalta tullut monitahoisen sisällön, käsitteiden erilaisten määritelmien ja vuosien mittaan toteutettujen mukautusten vuoksi liian laaja, liian yksityiskohtainen ja epäselvä. Tukia myöntävien viranomaisten sekä yritysten hallinnollista taakkaa on kevennettävä ja komission resurssit olisi kohdennettava valtiontukisääntöjen soveltamiseen tapauksissa, jotka vaikuttavat eniten sisämarkkinoihin. Komitea korostaa lisäksi, että monimutkaiset säännöt voivat johtaa myös siihen, että niitä ei tunneta riittävästi ja että yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen toimintaa helpottavia mahdollisuuksia ei hyödynnetä. Komitea kehottaakin Euroopan komissiota laatimaan johdonmukaisemmin valtiontukia käsitteleviä lukuisia johdetun oikeuden ja muita kuin velvoittavan oikeuden (soft law) tekstejä (asetuksia, tiedonantoja, suuntaviivoja jne.) ja kokoamaan ne mahdollisuuksien mukaan yhteen;

7.

toistaa vastustavansa periaatteessa sitä, että Euroopan komissio sisällyttää ylimääräisiä laatu- ja tehokkuuskriteereitä yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen rahoituksen soveltuvuuden arviointiin. Laatu- ja tehokkuusnäkökohdat, jotka rajoittavat edelleen paikallisten ja alueellisten tuenantajien harkintavaltaa, eivät periaatteessa kuulu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen kilpailua käsittelevässä luvussa määriteltyyn komission toimivaltaan. Laatua ja tehokkuutta koskevat päätökset on jätettävä paikallis- ja alueviranomaisille (3);

8.

painottaa, ettei EU:n kauppasopimusten piiriin kuulu EU:n, sen jäsenvaltioiden ja niiden paikallis- ja alueyhteisöjen oikeus itse säännellä, tarjota tai tukea palveluja. Komitea odottaa, että Euroopan komission TTIP-sopimuksen neuvottelujen yhteydessä antamat takuut koskevat myös kaikkia muita kauppasopimuksista käytäviä neuvotteluja, toisin sanoen ettei heikennetä jäsenvaltioiden mahdollisuuksia ottaa käyttöön tai säilyttää säännöksiä, joiden avulla varmistetaan laadukkaat palvelut ja suojellaan yleisten julkisten intressien – kuten terveydenhuolto, julkinen turvallisuus tai ympäristönsuojelu – tärkeät tavoitteet, ettei palveluja yksityistetä, että julkinen sektori voi laajentaa julkisten palvelujen nykyistä tarjontaa ja että voidaan tarjota sellaisia julkisia palveluja, joiden tarjonnasta ovat aiemmin huolehtineet yksityiset palveluntarjoajat (4);

9.

muistuttaa yleistä taloudellista hyötyä koskevien palvelujen ja julkisten investointien vuorovaikutusta ajatellen olevansa huolissaan siitä, että syyskuussa 2014 käyttöön otetussa Eurostatin uudessa Euroopan kansantalouden tilinpito- ja aluetilinpitojärjestelmässä (EKT 2010) ei erotella julkisia menoja ja julkisia investointeja toisistaan. Lisäksi asiaa koskevat säännökset on eräissä jäsenvaltioissa saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä siten, että paikallis- ja alueviranomaiset velvoitetaan soveltamaan julkisten investointien vuosittaisia asukaskohtaisia ylärajoja. Tällaiset ylärajat estävät myös niitä paikallis- ja alueviranomaisia, joilla on käytettävissään varantoja, käynnistämästä yleistä taloudellista etua koskeviin palveluihin liittyviä laajamittaisia investointihankkeita. Komitea kehottaakin Euroopan komissiota esittämään pikaisesti raportin EKT 2010:n täytäntöönpanosta (5);

10.

muistuttaa, että jäsenvaltioilla on toimivalta vakiintuneiden kulttuuristen ja poliittisten rakenteiden perusteella määritellä toiminta yleistä taloudellista etua koskevaksi palveluksi, – myös siksi, että tällaisen toiminnan on kehityttävä jatkuvasti – ja että paikallis- ja alueviranomaiset voivat täysin itsenäisesti päättää, minkälaisia palveluja ne pitävät yleisen taloudellisen edun mukaisina;

11.

on tyytyväinen siihen, että komissio julkaisi 19. toukokuuta 2016 tiedonantonsa kaksi vuotta vuoden 2014 alkupuolella toteutetun, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontuen käsitettä koskeneen kuulemismenettelyn jälkeen. Tiedonannossa selvitetään julkisten investointien tukemiseen tarkoitettujen EU:n valtiontukisääntöjen soveltamisalaa. Komitea panee merkille komission aikomuksen keskittää resurssinsa siihen, että valtiontukisääntöjä sovelletaan tapauksissa, joilla on suurin vaikutus sisämarkkinoihin. Komitea toteaa kuitenkin samalla, että tiedonannossa tulkitaan valtiontuen käsitettä vain aloilla, missä Euroopan unionin tuomioistuin on jo antanut ratkaisunsa. Näin ollen komitea esittääkin keskusteltavaksi, onko tämä lähestymistapa liian rajoittava ja vastaako se julkisten investointien alalla esimerkiksi verotuskysymysten ja uusien sosiaalipalvelujen kehityksen yhteydessä tapahtuvia erilaisia dynaamisia kehityskulkuja;

12.

on tyytyväinen siihen, että tiedonannossa vahvistetaan käsitteen ”kielteiset vaikutukset EU:n sisäiseen kauppaan” rajoittaminen. Yksittäistapauksia koskevien, 29. huhtikuuta 2015 tehtyjen seitsemän päätöksen (7) ja AK:n alkuperäisessä lausuntoluonnoksessa esitetyn kehotuksen mukaisesti nimittäin sellaisiin paikallisiin infrastruktuureihin tai paikallisiin palveluihin kohdennettu tuki, joita tuskin käytetään muissa jäsenvaltioissa ja joilla on joka tapauksessa marginaalinen vaikutus rajatylittäviin investointeihin, eivät enää kuulu EU:n valtiontukisääntöjen piiriin (8);

13.

panee merkille komission näkemyksen, että infrastruktuurin rakentamiseen tai ajanmukaistamiseen kohdennetut julkiset investoinnit eivät ole valtiontukea, jos kyseinen infrastruktuuri ei kilpaile suoraan muun samantyyppisen infrastruktuurin kanssa. Komitea ei kuitenkaan ole samaa mieltä komission kanssa siitä yksiviivaisesta tulkinnasta, että tämä koskee yleensä maantie- ja rautatieinfrastruktuuria, sisävesiväyliä sekä vesi- ja viemäriverkkoja mutta ei esimerkiksi sellaisia aloja kuin energia, laajakaista, lentoasemat tai satamat;

14.

on tyytyväinen selvennykseen, että tiettyihin ei-kaupallisiin ja maksuttomiin tai sellaista maksua vastaan, joka kattaa korkeintaan 50 prosenttia kustannuksista, suurelle yleisölle tarjottaviin kulttuurisiin toimiin kohdennettu julkinen tuki ei kuulu valtiontukisääntöjen piiriin. Tämä vähentää huomattavasti kunta- ja aluetason viranomaisten suurta tarkastusrasitetta siitä huolimatta, että tarkastuksia on tehtävä yksittäisissä tapauksissa edelleen. Lisäksi se lisäisi oikeusvarmuutta julkisen kulttuurituen käsittelyssä;

15.

odottaa Euroopan komissio selventävän, ettei paikallinen palvelu uhkaa kauppaa, ja odottaa myös, että valituksen tekijän ja/tai Euroopan komission on osoitettava, että yhteisön sisäinen kauppa on tai voi olla uhattuna;

16.

odottaa, että paikallis- ja alueviranomaiset voivat vastedes päättää oikeusvarmuuteen luottaen, milloin ne voivat antaa valtiontukisääntöjen mukaista tukea;

17.

vastustaa huhtikuussa 2016 esitettyyn toimintasuunnitelmaan ”Kohti EU:n yhtenäistä arvonlisäveroaluetta” viitaten – AK tarkastelee aihetta erillisessä lausunnossa – yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen arvonlisäverovapautuksen rajoittamista;

18.

korostaa sellaisten nykyistä ryhmäpoikkeusasetusta koskevien käytännön suuntaviivojen (9) hyödyllisyyttä, joissa kootaan yhteen kansallisten viranomaisten kysymykset ja Euroopan komission vastaukset. Komitea tosin toteaa, että komission vastaukset eivät aina täysin selvennä jäsenvaltioiden tulkintaongelmia;

19.

suhtautuu myönteisesti komission aloitteeseen toteuttaa alustava, toukokuun 30. päivään 2016 avoinna oleva kuuleminen yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen uudesta tarkistuksesta (10) tavoitteena sulkea satama- ja lentoasemainfrastruktuuriin kohdennetut tuet ilmoitusvelvollisuuden ulkopuolelle, sillä viranomaisten ja lopullisten edunsaajien hallintotaakka vähenee sitä enemmän, mitä laajempi yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisala on;

20.

toteaa kuitenkin, että satamien tapauksessa investointitukien yhteensopivuuskriteereille ei ole olemassa minkäänlaista oikeusperustaa, jonka pohjalta komissio olisi voinut koota tapauksia oikeusvarmuuden lisäämiseksi. Komitea kehottaakin komissiota tutkimaan niin investointityyppien kuin satamien koon kannalta seikkaperäisemmin kysymystä siitä, onko valtiontuki todettavissa vai ei, sekä ottamaan huomioon satamien organisaation erityispiirteet eri jäsenmaissa ja niiden julkinen tehtävä;

21.

toteaa, että sisävesisatamien kohdalla monet jäsenvaltioiden toteuttamat toimenpiteet eivät ehkä ole valtiontukea, koska tuensaaja ei harjoita taloudellista toimintaa tai koska toimenpiteet eivät vaikuta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Näin saattaa olla tietyissä olosuhteissa silloin, kun on kyse tukitoimenpiteistä, jotka kohdistuvat luonteeltaan puhtaasti paikallisten sisävesisatamien infrastruktuuriin tai jotka eivät vääristä kilpailua, koska ne kohdistuvat sellaisten sisävesisatamien infrastruktuuriin, joista ei ole suoraa pääsyä merelle ja joiden kautta ei voida käydä kauppaa muiden jäsenvaltioiden kanssa tai kulkea sisävesiteitse muihin jäsenvaltioihin;

22.

kehottaa sisällyttämään yleiseen ryhmäpoikkeusasetukseen myös satamien toimintatukia koskevan poikkeuksen ainakin tietyntyyppisten satamien osalta samalla tavoin kuin on tarkoitus tehdä tietyntyyppisten lentoasemien kohdalla (ks. tämän lausunnon kohta 28);

23.

ilmaisee huolensa sen johdosta, että sen jälkeen kun satamainfrastruktuurit on otettu mukaan yleiseen ryhmäpoikkeusasetukseen, jokainen julkinen toimenpide, joka kuuluu valtiontuen määritelmän piiriin ja joka ei voi hyötyä vapauttamisesta, joutuu erittäin monimutkaisen arvioinnin kohteeksi. Tässä yhteydessä mahdollinen suora hyväksyminen perussopimuksen perusteella on epävarmaa. Komitea kehottaakin komissiota esittämään erityisiä suuntaviivoja tällaisia tukia varten, jos ne ylittävät vapauttamisen raja-arvon;

24.

kannattaa alueellisten lentoasemien investointitukien käsittelyssä nimenomaisesti Euroopan komission lähestymistapaa, että ”ilmoituskynnyksen määrittäminen tuen määränä ei ole tarkoituksenmukaista, sillä tuen vaikutus kilpailuun riippuu ennen kaikkea lentoaseman koosta eikä investoinnin laajuudesta”;

25.

odottaa Euroopan komissiolta, että se varmistaa ”alueellisiin lentoasemiin kohdennettavaan tukeen liittyvien määritelmien” yhteydessä yhtenäistämisen EU:n jo voimassa olevan lainsäädännön kanssa;

26.

toistaa aiemmin esittämänsä kannan, että komission olisi keskityttävä suuriin lentoasemiin ja että pieniin lentoasemiin, joiden keskimääräinen henkilöliikenne on vuosittain enintään 300 000 matkustajaa, kohdennettavien valtiontukitoimien ei tulisi kuulua valtiontukisääntöjen soveltamisalan piiriin, sillä näillä lentoasemilla ei voi olla mainittavaa vaikutusta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, koska ne eivät rakenteellisista syistä kykene kattamaan pääomamenoja eivätkä käyttökustannuksia (11) ja koska valtiontuki on tarkoitettu varman ja taloudellisesti kannattavan lentoliikenneinfrastruktuurin kehittämisen julkiseen tukemiseen alueilla, joilla on huonot liikenneyhteydet (12). Tällaisen säännöksen johdosta olisi luonnollisesti nostettava huomattavasti yleistä taloudellista etua koskevan palvelun piiriin kuuluville lentoasemille (nykyisin 200 000 matkustajaa vuosittain) suunnatun tuen vapauttamisen raja-arvoa ja sovellettava jälleen raja-arvoa, joka oli voimassa ennen yleistä taloudellista etua koskevia palveluja käsittelevää niin sanottua Almunia-pakettia, eli miljoonaa matkustajaa vuosittain. Tällaisen mukauttamisen edellytyksenä on kuitenkin oltava, ettei riittäviä liikenneyhteyksiä voida varmistaa muilla keinoin;

27.

epäilee, kykenevätkö pienet lentoasemat itse huolehtimaan investointituen 25 prosentin vähimmäisosuudesta. Komitea kehottaa komissiota ottamaan tässä yhteydessä huomioon, että näillä tuilla ei yleensä pyritä lisäämään kapasiteettia vaan että ne käytetään enimmäkseen infrastruktuuritarpeisiin;

28.

kehottaa sisällyttämään yleiseen ryhmäpoikkeusasetukseen myös toimintatukia koskevan poikkeuksen lentoasemien hyväksi, sillä lentoliikennettä käsittelevissä Euroopan komission suuntaviivoissa (vuoden 2014 suuntaviivat, kohta 112 ja sitä seuraavat kohdat) on selkeitä vaatimuksia toimintatuille – esimerkiksi liittyen alkuperäisen rahoitusvajeen laskemiseen – jotka voidaan toteuttaa myös poikkeuksen yhteydessä;

29.

katsoo, että satamia ja lentoasemia koskevia nykyisiä säännöksiä on mukautettava syrjäisimpien alueiden tilanteeseen sekä investointitukien että toimintatukien osalta, kun otetaan huomioon näiden alueiden erittäin huonot liikenneyhteydet ja täydellinen riippuvuus meri- ja lentoliikenteen aloista, jotka ovat näille eristyneille alueille ainoa mahdollinen kuljetusvaihtoehto;

30.

kannattaa kulttuuriin ja kulttuuriperinnön säilyttämiseen kohdennettavissa investointi- ja yritystuissa 50 prosentin korotuksen sijaan 100 prosentin korotusta tarkistettua yleistä ryhmäpoikkeusasetusta varten ehdotettuihin raja-arvoihin (Euroopan komissio ehdottaa raja-arvojen nostamista 100 miljoonasta eurosta 150 miljoonaan euroon hanketta kohti ja 50 miljoonasta eurosta 75 miljoonaan euroon yritystä kohti vuosittain). Komitea kehottaa yhdenmukaistamaan nykyistä enemmän yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen säännöksiä ja edellytyksiä valtiontuen käsitettä koskevan tiedonannon kanssa, sillä tiedonannossa on tehty eräitä perusluonteisia selvennyksiä, joihin jäsenvaltiot ovat tyytyväisiä mutta joilla ei kuitenkaan ole samaa sitovuutta kuin välittömästi sovellettavalla asetuksella, kuten yleisellä ryhmäpoikkeusasetuksella;

31.

pyytää edellisessä kohdassa raja-arvoon esitetyn korotuksen mukaisesti nostamaan lisäksi 1 miljoonasta 2 miljoonaan euroon kulttuuriin ja kulttuuriperinnön säilyttämiseen kohdennettavien investointi- ja toimintatukien raja-arvon, jonka alittaviin tukiin voidaan soveltaa asetuksen (EU) N:o 651/2014 53 artiklan 8 kohdassa tarkoitettua laskutapaa asettamalla tuki-intensiteetiksi 80 prosenttia hankkeen tukikelpoisista kustannuksista (vaihtoehtona asetuksen (EU) N:o 651/2014 53 artiklan 6 ja 7 kohdassa tarkoitetulle menetelmälle);

32.

kehottaa komissiota selventämään tarkistetussa yleisessä ryhmäpoikkeusasetuksessa valtion investointitukien asemaa infrastruktuuritoimissa. Lokakuun 1 päivänä 2014 annetun Propapier/Eisenhüttenstadt -päätöksen (13) perusteella olisi yleisissä infrastruktuuritoimissa aina arvioitava, ovatko tukien myönteiset vaikutukset aluekehitykseen suuremmat kuin kilpailuun kohdistuvat kielteiset vaikutukset;

33.

odottaa, että tarkistetussa yleisessä ryhmäpoikkeusasetuksessa urheiluinfrastruktuureja ja monikäyttöisiä vapaa-ajan infrastruktuureja kohdellaan yhdenmukaisesti, eli että monikäyttöisten vapaa-ajan infrastruktuurien toimintatuki, joka on korkeintaan 2 miljoonaa euroa vuosittain infrastruktuurikokonaisuutta kohden, kuuluu ryhmäpoikkeuksen soveltamisalaan;

34.

kannattaa yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen käsitteen dynaamista laajentamista. Uusia sosiaalipalveluja, kuten pakolaisten ja muuttajien vastaanottoon ja kotouttamiseen liittyviä sosiaalipalveluja, tai digitaalista infrastruktuuria alueilla, joilla markkinat toimivat puutteellisesti, esimerkiksi väestökehityksestä johtuvia haasteita kohtaavilla alueilla, voitaisiin pitää osana yleishyödyllisiä palveluja, sillä niiden on oltava yleisesti kansalaisten ulottuvilla. Myös tulevia uusia kehityskulkuja on arvioitava säännöllisesti ja asianmukaisesti, ja niitä olisi voitava tarvittaessa pitää jäsenvaltiotasolla yleistä taloudellista etua koskevina palveluina;

35.

kritisoi sitä, että komissio on nykyisessä yleistä taloudellista etua koskevia palveluja käsittelevässä tiedonannossaan ”tavanomaisiin markkinaehtoihin” viittaamalla pyrkinyt laajentamaan harkintavaltaansa kysymyksessä siitä, mikä voidaan määritellä yleistä taloudellista etua koskevaksi palveluksi (14). Tämä on paitsi ristiriidassa paikallisen ja alueellisen itsehallinnon periaatteen kanssa myös edellytys, jota viranomaisten on käytännössä lähes mahdotonta osoittaa noudattavansa;

36.

toteaa, että Altmark-asiassa annetussa tuomiossa vahvistetulla neljännellä kriteerillä on vain luotu jäsenvaltioille kannuste soveltaa julkisia hankintoja koskevia sääntöjä yleistä taloudellista etua koskeviin palveluihin perustuvan lähestymistavan sijaan. Paikallis- ja alueviranomaisilla on nimittäin se ongelma, että niillä ei ole käytettävissään vertailuarvoa neljännen Altmark-kriteerin toisessa vaihtoehdossa – eli tavanomainen, hyvin johdettu ja asianmukaisesti tarvittavat varat omaava yritys – tapauksissa, joissa tietyllä alalla ei toimi yksityisyrityksiä. Komitea kehottaa tämän vuoksi komissiota laatimaan neljännen Altmark-kriteerin noudattamisen helpottamiseksi yksityiskohtaiset suuntaviivat siitä, mikä on tavanomainen, hyvin johdettu ja asianmukaisesti tarvittavat varat omaava yritys, jotta viranomaisten on helpompi sulkea yleistä taloudellista etua koskeviin palveluihin liittyvä toiminta valtiontuen valvonnan ulkopuolelle. Tässä yhteydessä tulee hyödyntää myös markkinatutkimuksia, joiden avulla voidaan määrittää tiettyjä vakiokustannuksia;

37.

pitää yleistä taloudellista etua koskevan palvelun kohtuullisen voiton määrittelyn tarkistusta välttämättömänä etenkin, jotta voidaan ottaa esimerkiksi kannustimia luomalla tai hyväksyttävää kohtuullista voittoprosenttia korottamalla huomioon, että tällaiset voitot investoidaan usein uudelleen yleistä taloudellista etua koskeviin palveluihin;

38.

toistaa kehotuksensa korottaa vähämerkityksistä tukea koskevien sääntöjen raja-arvoja yleistä taloudellista etua koskeviin palveluihin suunnattavien tukien kohdalla. Raja-arvot arvioitaessa tuen hyväksyttävyyttä yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen yhteydessä olisi asetettava yhteen miljoonaan euroon tapausta kohti kolmen verovuoden aikana. Tämän raja-arvon alittuessa oletettaisiin, että tällaiset tuet eivät täytä kaikkia valtiontuen kriteereitä, koska yleistä taloudellista etua koskevilla palveluilla on usein vain paikallinen yhteys eikä näin ollen ole olemassa kaupan tai kilpailun vääristymistä, joka vaarantaisi sisämarkkinat;

39.

katsoo, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta vapautettujen korvausten raja-arvoa ei tulisi yleistä taloudellista etua koskevia palveluja tarjoavien yritysten kohdalla nostaa yli 15 miljoonaa euroa vuotta kohti alkuperäisestä ja jo vuodesta 2011 voimassa olevasta 30 miljoonan euron raja-arvosta;

40.

kannattaa toimeksiantoasiakirjojen normaalin voimassaoloajan pidentämistä yli kymmenen vuoden, jotta voidaan ottaa paremmin huomioon toimeksiannon kustannukset ja investointien kuolettaminen yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen tarjoajien toimin;

41.

kannattaa myös komission 20. joulukuuta 2011 tekemään päätökseen sisältyvän sosiaalisen asuntotuotannon määritelmän laajentamista. Jotta varmistetaan jäsenvaltioiden laaja harkintavalta sosiaalisen asuntotuotannon suunnittelussa, toteuttamisessa, rahoittamisessa ja järjestämisessä sekä demokraattinen valinnanvapaus, olisi poistettava sosiaalisen asuntotuotannon rajoittaminen vähävaraisiin tai heikossa asemassa oleviin yhteiskuntaryhmiin. Oikeus asianmukaiseen ja kohtuuhintaiseen asumiseen olisi asetettava nykyistä vahvemmin etusijalle, sillä asuntomarkkinoiden kyvyttömyys vastata kaikkien asumistarpeisiin ei koske vain henkilöitä, joilla ei ole lainkaan asuntoa, vaan myös terveydelle vaarallisissa, epäasianmukaisissa tai liian ahtaissa asunnoissa asuvia sekä niitä, jotka käyttävät suurimman osan tuloistaan vuokraan tai asuntolainan kuukausittaisiin takaisinmaksueriin;

42.

kehottaa vahvistamaan Euroopan komission ja jäsenvaltioiden välisiä valmiuksia, jotta parannetaan tietämystä valtiontuesta yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen yhteydessä. Euroopan komission on myös käytävä paikallis- ja alueviranomaisten kanssa suoraa vuoropuhelua ja varmistettava avustaminen;

43.

kehottaa jäsenvaltioita luomaan yhdessä Euroopan komission kanssa asianmukaisia viestintä- ja koordinointimenetelmiä sekä kehittämään suuntaviivoja paikallis- ja alueviranomaisia varten, jotta helpotetaan valtiontuen monimutkaisia arviointeja yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen yhteydessä. Komitea odottaa myös, että jäsenvaltiot ottavat paikallis- ja alueviranomaiset ja niiden järjestöt mukaan Almunia-paketin täytäntöönpanoa koskevien kansallisten kertomusten laatimiseen, jotta varmistetaan yleistä taloudellista etua koskeviin palveluihin liittyvä konkreettisten vaikeuksien ja haasteiden realistinen arviointi;

44.

kehottaa varmistamaan paikallis- ja alueviranomaisille oikeusvarmuuden siten, että asetetaan valituksen tekemistä varten viiden vuoden vanhentumisaika korvauksen tai investoinnin alkamisesta. Nykyinen kymmenen vuoden määräaika komissiolle takaisinperimistä koskevaan päätökseen johtavan menettelyn käynnistämiseksi siitä päivästä alkaen, jolloin sääntöjenvastainen tuki on myönnetty edunsaajalle – mikä on itse asiassa myös valtiontukea koskevien valitusten vanhenemisaika – on liian pitkä. Paikallis- ja alueviranomaiset sekä tukea saavat yritykset tarvitsevat enemmän oikeusvarmuutta. Kymmenen vuoden vanhenemisaika, johon on lisättävä menettelyihin tarvittava aika, voi johtaa siihen, että on perittävä takaisin 20 tai 25 vuotta aikaisemmin myönnettyjä tukia. Tällainen aika on suhteettoman pitkä ja vaarantaa niiden paikallis- ja alueviranomaistahojen ja tukea saavien yritysten perusluonteisen tarpeen, joilla ei useinkaan ole varaa oikeudelliseen asiantuntija-apuun. Lisäksi näin vesitetään yksi valtiontukien takaisinperimisen tavoitteista: aiemman kilpailutilanteen palauttaminen;

45.

pitää välttämättömänä, että valituksia voivat esittää vain ne, joihin taloudelliset vaikutukset voivat myös kohdistua suoraan. Tähän asti valituksen tekemiseen oikeutetut, joilla tarkoitetaan 20 artiklan ja menettelyasetuksen 1 artiklan h kohdan mukaisesti ”jäsenvaltiota, henkilöä, yritystä tai yritysten yhteenliittymää, jonka etuihin tuen myöntäminen voi vaikuttaa, erityisesti tuensaajaa, kilpailevia yrityksiä ja alan järjestöjä”, muodostavat edelleen liian laajan joukon.

21.3.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 88/28

1.

suhtautuu myönteisesti Euroopan komission tiedonantoon ”Euroopan teollisuuden digitalisointi – täysi hyöty digitaalisista sisämarkkinoista” ja siinä ehdotettuun toimenpidepakettiin, jonka avulla on tarkoitus hyödyntää digitaalisten sisämarkkinoiden strategian avaamat mahdollisuudet. Euroopan tulevat talouskasvu- ja työllisyysnäkymät mutta myös sosiaalinen yhteenkuuluvuus ovat yhä riippuvaisempia kyvystä ymmärtää, omaksua ja hyödyntää kaikki innovaatioyhteiskunnan osatekijät eri alueilla;

2.

korostaa, että EU:n digitaalisten sisämarkkinoiden tukena on EU:n 500 miljoonaa kuluttajaa ja että se on EU:n ja sen jäsenvaltioiden ja alueiden tehokkain yksittäinen poliittinen väline innovoinnin, kasvun ja työllisyyden edistämiseen;

3.

toteaa, että käynnissä on teollinen vallankumous, jota vievät eteenpäin uusien sukupolvien digitaalitekniikka, kuten massadata, ja uudet ja erilaiset tavat soveltaa digitaaliteknologiaa alakohtaisiin ja paikallisiin ongelmiin. Euroopan teollisuuden onkin pystyttävä hyödyntämään nämä digitalisoinnin tarjoamat mahdollisuudet täysimääräisesti ja ripeästi. Perinteisten ja muiden kuin teknologia-alojen yritysten mahdollisuuksia hyödyntää digitalisoinnin anti täysimittaisesti kilpailukykynsä parantamiseksi ja turvaamiseksi ei voida painottaa liikaa;

4.

ottaa huomioon, että EU:n tieto- ja viestintätekniikka-alan osuus taloudesta on merkittävä: se työllistää yli 6 miljoonaa ihmistä ja sen osuus suhteessa bkt:hen on noin 4 prosenttia. Tuoreissa tutkimuksissa on arvioitu, että tuotteiden ja palvelujen digitalisointi voi tuottaa seuraavien viiden vuoden aikana teollisuudelle yli 110 miljardin euron lisätulot vuodessa, jos se omaksutaan täysimittaisesti;

5.

on samaa mieltä siitä, että kaksi erittäin tärkeää tekijää digitaalisten sisämarkkinoiden täysimittaisen hyödyntämisen kannalta ovat a) erittäin kilpailukykyinen digitaalialan teollisuus Euroopassa ja b) yksityisen ja julkisen sektorin valmius mukautua ja sisällyttää digitaaliset innovaatiot osaksi toimintaansa, jotta varmistetaan laadukkaat palvelut kaikille kansalaisille. Komitea korostaa, että sääntelyesteiden poistaminen, byrokratian vähentäminen ja EU:n sääntelyn ajanmukaistaminen ovat myös keskeisiä tekijöitä;

6.

korostaa, että kaikenkokoiset yritykset kaikilla alueilla ja aloilla voivat hyödyntää Euroopan tieto- ja viestintätekniikka-alan vahvuuksia rakentamalla digitaalisia teollisuusfoorumeita, joilla kehitetään digitaaliteknologiaa osista laitteisiin ja ohjelmistoihin kuluttajamarkkinoita sekä verkko- ja datafoorumeita ja tarvittavia sovelluksia ja palveluja varten;

7.

korostaa, että digitaalisten sisämarkkinoiden strategia ja etenkin sen osio ”maksimoidaan digitaalitalouden kasvupotentiaali” sisältää kaikki merkittävimmät tekijät, joiden avulla voidaan parantaa teollisuuden digitalisointia. Kohdealoja ovat muiden muassa datavetoinen talous, esineiden internet, pilvipalvelut, osaaminen ja sähköinen hallinto. Digitaalista muutosta ajaa yhä nopeammin myös täydentävien teknologioiden lähentyminen – näitä ovat robotiikka ja tekoäly sekä 3D-tulostus;

8.

kannustaa jatkamaan investoimista kolmeen Horisontti 2020 -puiteohjelman piiriin kuuluvaan monialaiseen julkisen ja yksityisen sektorin sopimusperusteiseen kumppanuusalaan: tulevaisuuden tehtaisiin, resurssi- ja energiatehokkaaseen kestäväpohjaiseen prosessiteollisuuteen (SPIRE) ja biopohjaisten teollisuudenalojen yhteisyrityksiin;

9.

panee merkille, että useimpien teollisuuspäättäjien on vaikea päättää, milloin investoida, miten paljon ja mihin teknologiaan. Noin 60 prosenttia suurista yrityksistä ja yli 90 prosenttia pk-yrityksistä katsoo jääneensä digitaalisten innovaatioiden suhteen muista jälkeen;

10.

korostaa, että digitaaliteknologian nopean kehittymisen ja käytön yleistymisen vuoksi on myös kiireellisesti modernisoitava nykyisiä sääntelypuitteita ennenäkemättömässä innovointivauhdissa pysymiseksi;

11.

on samaa mieltä siitä, että lisätoimia vaatii myös muilla keskeisillä digitaaliteknologian aloilla toteutettavien laajojen mutta hajanaisten eurooppalaisten tutkimus-, kehitys- ja innovointitoimien koordinointi;

12.

korostaa, että yhteentoimivuuden käsittäminen laajemmin ei vain julkishallinnolle vaan kaikille aloille merkityksellisenä asiana (esim. keinona varmistaa, etteivät yksittäisten teknologiayritysten omistusjärjestelmissä asetetut rajoitukset supista kuluttajien vapautta), on olennainen edellytys esineiden internetin käyttöönotolle ja datan saumattomalle virtaamiselle alueilta toisille. Selkeänä vaatimuksena on yhteisten formaattien, standardien ja eritelmien saatavuus;

13.

pitää tärkeänä, että Euroopan komission toteuttamassa paremman sääntelyn REFIT-ohjelmassa keskitytään innovoinnin esteisiin ja pohditaan keinoja niiden poistamiseksi tai madaltamiseksi sisämarkkinastrategian mukaisilla uudenlaisilla sääntelyratkaisuilla. Komitea painottaa tässä yhteydessä, että paikallis- ja alueviranomaisia on kohdeltava REFIT-prosessissa keskeisinä kumppaneina eikä sidosryhminä, sillä ne panevat täytäntöön suurimman osan EU-tasolla tehdyistä päätöksistä;

14.

kehottaa komissiota tekemään tiiviimpää yhteistyötä teollisuudenalojen ja kaikenkokoisten yritysten sekä kaikkien hallintotasojen ja sidosryhmien kanssa kartoitettaessa ja poistettaessa Euroopan teollisuuden digitalisointia haittaavia sääntelyesteitä ja yksinkertaistettaessa nykyisiä säännöksiä;

15.

katsoo, että tieto- ja viestintätekniikka-alan standardoinnin tehokas toimintaympäristö on ratkaisevan tärkeä Euroopan teollisuuden digitalisoimiseksi ja digitaalisten sisämarkkinoiden toteuttamiseksi, jotta laitteet ja palvelut voivat olla saumattomasti yhteydessä maasta ja teknologiasta toiseen. Toiminta on kohdistettava strategisesti viiteen standardointitoimia varten valittuun ensisijaiseen alaan, jotka ovat 5G-viestintäteknologia, pilvipalvelut, esineiden internet, datateknologia ja kyberturvallisuus;

16.

korostaa, että digitaalisten sisämarkkinoiden tieto- ja viestintätekniikan standardointiprioriteeteilla olisi pyrittävä varmistamaan investoinneille kohtuullinen tuotto ja tarjoamaan kannustimia globaalin tutkimus-, kehittämis- ja innovointitoiminnan lisäämiselle ja kestävälle standardointitoiminnalle ja samalla huolehtimaan siitä, että teknologiaratkaisuja on saatavilla laajasti avoimilla ja kilpailluilla markkinoilla;

17.

panee merkille, että monilla teollisuudenaloilla perinteinen sykli kehittämisestä ja testauksesta standardointiin ei enää sovellu nopeasti kehittyviin ja monimutkaisiin toisiaan lähestyviin teknologioihin;

18.

korostaa, että digitaalitalouden työelämässä annetaan lisäksi yhä suurempi painoarvo uusille taidoille ja valmiuksille, jotka edellyttävät enemmän luovuutta, viestintää ja sopeutumiskykyä. Sitä varten on työvoiman taitoja kohennettava roimasti kaikilla tasoilla;

19.

korostaa, että esineiden internetin ja massadatan kehittäminen edelleen asettaa myös merkittäviä luottamukseen ja turvallisuuteen liittyviä haasteita kaikille yrityksille ja sille, miten kansalaiset hyväksyvät uuden teknologian;

20.

painottaa, että kaikki mahdollinen olisi tehtävä vahvojen, kohdennettujen kumppanuussuhteiden luomiseksi tälle alalle alueellisella, valtakunnallisella ja EU:n tasolla, jotta voidaan saada koottua huomattavan suuruisia yksityisiä investointeja ja parantaa kilpailukykyä ennennäkemättömällä tavalla kehittämällä kaupallisia tuotteita ja palveluja ja jotta saadaan aikaan kokemusten, osaamisen ja ideoiden antoisaa vaihtoa kumppanien välillä yhteisvaikutusten hyödyntämiseksi ja toimien päällekkäisyyden välttämiseksi muun muassa luomalla kumppanuuksien verkosto;

21.

kannustaa tutkimaan tarkemmin innovaatiopolitiikasta vastaavien valtakunnallisten ja alueellisten päättäjien tiiviimmästä yhteistyöstä saatavaa lisäarvoa ottaen huomioon älykkään erikoistumisen käsitteen ja uudet alhaalta ylös -lähestymistapaan perustuvat alueidenväliset aloitteet;

22.

katsoo, että yksityisistä ja julkisista lähteistä saatavia investointeja ja siten yritysten ja institutionaalisten tahojen kuten Euroopan investointipankin (EIP – muun muassa Euroopan investointiohjelman / ESIRin kautta) laajempaa osallistumista olisi edistettävä. Lisäksi olisi vahvistettava uudelleen Horisontti 2020 -puiteohjelman, Startup Europe- ja FIWARE-aloitteiden, ESIRin sekä alueellisten ja valtakunnallisten politiikkavälineiden välisten synergioiden merkitys EU:n laajoille kilpailukyky- ja koheesiotavoitteille;

23.

panee tyytyväisenä merkille Euroopan komission suunnitelmat investoida 500 miljoonaa euroa Horisontti 2020 -puiteohjelmasta digitaali-innovointikeskittymien laajamittaiseen käyttöönottoon, mutta muistuttaa, että digitaali-innovointikeskittymien rahoituksen on tultava Horisontti 2020 -puiteohjelman toisesta pilarista (”teollisuuden johtoasema”) eikä saa tapahtua Horisontti 2020 -puiteohjelman muiden osaohjelmien budjettien kustannuksella. Komitea korostaa, että paikallis- ja alueviranomaiset ovat hyvässä asemassa tukemaan tällaisia osaamiskeskuksia ja keskitettyjä teknologiapalvelupisteitä teollisuusloppukäyttäjien edustajana. Lisäksi komitea nostaa esiin, että tieteellisen huippuosaamisen on edelleen oltava ratkaiseva kriteeri tukikohteiden valinnassa ja korkeakoulujen tärkeä rooli tietämyksen siirrossa ja innovointiprosessissa on otettava asianmukaisesti huomioon, jotta Horisontti 2020 -puiteohjelmasta rahoitettavien suunniteltujen investointien vaikutusta voidaan optimoida edelleen. Tätä taustaa vasten tulisi täsmentää erityisesti digitaali-innovointikeskittymien toiminnan toivottuja vaikutuksia ja pohtia niitä tarvittaessa uudelleen;

24.

toistaa vaatimuksensa, että digitaalialan investointeihin olisi taattava jatkossakin riittävät resurssit keskeisenä osana tulevaisuuteen suuntautuvaa EU:n koheesiopolitiikkaa. Alaan olisi mielellään investoitava selvästi ESIR-määrärahoista vuosina 2007–2013 osoitettua 14 miljardin euron osuutta enemmän;

25.

korostaa, että internetin avoimuus ja sisällön ja palvelujen tarjonnan ja kysynnän huomattava nousu ovat nyt keskeisiä tekijöitä Euroopan kilpailukyvyn, talouskasvun, sosiaalisen kehityksen ja innovoinnin edistämisessä. Monet paikallis- ja alueviranomaistahot eivät kuitenkaan tällä hetkellä pysty hyödyntämään täysimittaisesti tätä kehitystä, sillä infrastruktuuri on edelleen puutteellinen etenkin maaseutualueilla, joita yksityiset operaattorit pitävät kannattamattomina;

26.

pyytää Euroopan komissiota tukemaan tällaisten paikallis- ja alueviranomaisten harjoittamaa rahoitustoimintaa ensinnäkin sallimalla edelleen ESIR-varojen osoittamisen ensisijaisesti digitaaliseen infrastruktuuriin kaikilla Euroopan alueilla ja toiseksi ottamalla huomioon sellaisten maaseudun ja harvaan asuttujen alueiden tai muunlaisten väestökehityksen haasteiden edessä olevien alueiden digitaalisten kehittämishankkeiden teknologiset esteet, joita tulisi pitää yleisen taloudellisen edun mukaisina palveluina;

27.

on edelleen Euroopan parlamentin tapaan huolissaan Eurooppa-neuvoston helmikuussa 2013 tekemän päätöksen seurauksista: neuvosto päätti alentaa digitaali-infrastruktuurin ja -palvelujen määrärahoja Verkkojen Eurooppa -välineessä 9,2 miljardista eurosta vain 1 miljardiin euroon, minkä vuoksi Euroopan komission piti muuttaa suunnitelmiaan huomattavasti;

28.

korostaa, että paikallis- ja alueviranomaisilla on hyvät mahdollisuudet tukea innovointia ja kilpailukykyä räätälöidyillä kysyntä- ja tarjontapuolen ratkaisuilla, joita ovat laajakaistan käyttöönotto, digitaalitalous, sähköinen osallistavuus ja sähköinen hallinto. Lisäksi ne tarjoavat koulutusmahdollisuuksia, toteuttavat EU:n rahoitusaloitteita ja helpottavat hyödyllistä yhteistyötä ja vaihtoa muiden viranomaisten kanssa myös yli valtioiden rajojen;

29.

suhtautuu myönteisesti Euroopan investointipankin kautta avautuviin mahdollisuuksiin: se on sitoutunut lisäämään laajakaistainfrastruktuuriin kohdistuvia lainoja 2 miljardiin euroon vuodessa ja on erikseen korostanut paikallis- ja aluetason tärkeää roolia tällaisissa kasvuun suuntautuneissa investoinneissa. Lisäksi komitea korostaa, että on tärkeää edistää yhteisövetoisia toimia, kuten yhteisöllisiä yrityksiä;

30.

painottaa, että myös uusia investointivälineitä olisi tuettava sellaisen infrastruktuurin käyttöönoton nopeuttamiseksi, jonka avulla voidaan saavuttaa Eurooppa 2020 -strategiaan kuuluvassa Euroopan digitaalistrategiassa asetetut nopeita internetyhteyksiä koskevat tavoitteet ja nopeuttaa 4G:n täysimittaista käyttöönottoa (ennen uudemman teknologian, kuten 5G:n, tuloa) pitäen kiinni teknologianeutraaliudesta sekä mahdollistaa tehokas kilpailu operaattorien välillä;

31.

korostaa, että paikallis- ja alueviranomaiset voivat asettaa ensisijaiseksi tavoitteeksi sen, että ihmisillä olisi tarvittavat digitaaliset taidot ja yrittäjyystaidot voidakseen hyödyntää uusia teknologioita täysimittaisesti, ymmärtää kyberturvallisuusasioita ja henkilötietojen suojan tarpeellisuuden, parantaa työllistettävyyttään ja luoda uusia liiketoimintamahdollisuuksia muun muassa massadatan analysoinnin kautta;

32.

katsoo, että verkkokauppa on edelleen monille pienille yrityksille hukattu mahdollisuus ennen kaikkea siihen liittyvien liian korkeiden kustannusten takia: 65 prosenttia eurooppalaisista internetin käyttäjistä tekee hankintoja verkossa, mutta tähän erittäin suureen kysyntään vastaa pk-yrityksistä vain 16 prosenttia, joilla on verkkomyyntiä, ja niistäkin vain alle puolet myy tuotteitaan verkon kautta ulkomaille (7,5 prosenttia);

33.

vaatii, että ensisijaisesti puututaan verkkokaupan esteisiin, jotka johtuvat muun muassa maarajoituksista ja turvallisen sähköisen järjestelmän puuttumisesta luottokorttimaksuja varten. Näistä ongelmista aiheutuu tarpeettomia kustannuksia, hankaluuksia ja petoksille altistumisen vaara potentiaalisille internetissä toimiville ja erityisesti rajatylittävää kauppaa harjoittaville vähittäismyyjille;

34.

pitää tärkeänä Euroopan komission sähköisen hallinnon toimintasuunnitelmaa, joka koskee julkisten palvelujen uudistamista digitalisoinnin kautta ja erityisesti yksityishenkilöiden ja yritysten mahdollisuutta asioida julkisten laitosten kanssa sähköisesti fyysisestä olinpaikasta riippumatta, ja painottaakin tukevansa yhteentoimivien ja monikielisten rajatylittävien julkisten palvelujen (erityisesti tietojenvaihdon) kehittämistä käytännöllisenä keinona ylittää syrjäisenä pidetystä sijainnista aiheutuvat esteet;

35.

korostaa, että paikallis- ja alueviranomaiset ovat usein selkeästi johtavassa roolissa määrittämässä tieto- ja viestintätekniikan mahdollisuuksia ja toimijoita, jakamassa parhaita teknologiaratkaisuja, osoittamassa rahoitusta tieto- ja viestintätekniikan välineinvestointeihin, mittaamassa edistystä ja tiedottamassa onnistumisista, kun sähköisen hallinnon mahdollisuuksia hyödynnetään yhteiskunnallisten etujen saavuttamiseen eli esimerkiksi hiilijalanjäljen pienentämiseen, yrityksiä hyödyttävään yksinkertaistamiseen, matkailun lisäämiseen tai kulttuuriperinnön esiin tuomiseen;

36.

toteaa, että sitä mukaa kun yritykset parantavat digitaalista osaamistaan ja lisäävät sen käyttöä ne myös vaativat yhä enemmän mahdollisuuksia hoitaa viranomaisyhteyksiään digitaalisia ratkaisuja hyödyntämällä. Moitteettomasti toimivan digitalisoidun julkishallinnon ansiosta yrityksille, organisaatioille ja yksityishenkilöille voidaan tarjota tehokkaita sähköisiä palveluja ja digitaalisia prosesseja, mikä parantaa palvelujen saatavuutta ja yksinkertaistaa hallinnointia sekä lyhentää käsittelyaikoja julkisella sektorilla. Digitalisointia lisäämällä julkisen sektorin toimijoilla keskus-, alue- ja paikallistasolla on entistä paremmat mahdollisuudet vapauttaa resursseja, jotta entistä enemmän aikaa jää asiakkaiden kanssa asioimiseen ja entistä vähemmän aikaa tarvitaan hallintoon ja valvontaan;

37.

korostaa, että sähköisen hallinnon yhteentoimivuus edellyttää järjestelmien yhteensopivuuden lisäksi myös julkishallinnon kykyä tehdä tiivistä yhteistyötä tietojärjestelmien kanssa sekä yleisön tietoisuutta tällaisten järjestelmien tarjoamista mahdollisuuksista. AK ehdottaakin, että yhteentoimivuusratkaisuja koskevaan ISA2-ohjelmaan lisätään julkishallinnon modernisoinnin tukemiseksi osa-alueita, jotka liittyvät inhimillisten valmiuksien kehittämiseen parantamalla digitaalisia taitoja ja kielitaitoa sekä tiedottamiseen;

38.

suhtautuu myönteisesti sähköisen viestinnän sisämarkkinoita koskeviin toimenpide-ehdotuksiin, joiden tavoitteena on vauhdittaa kaikkien talouden alojen dynaamista ja kestäväpohjaista kasvua ja luoda uusia työpaikkoja sekä saattaa tekijänoikeussäännöt ajan tasalle digitaalisen vallankumouksen ja kuluttajakäyttäytymisen muutosten valossa;

39.

ottaa huomioon potentiaalin, jonka Euroopan alueiden komitean (AK) ja Euroopan komission tutkimuksen ja innovoinnin pääosaston (RTD) välillä tehtävä yhteistyö tarjoaa osaamisvaihdon foorumilla keinona edistää uusia tutkimus- ja innovointiratkaisuja, innovatiivisia tuotteita ja parhaita käytänteitä, joilla vastataan paikallis- ja alueviranomaisten ratkaistavana oleviin yhteiskunnallisiin haasteisiin Euroopassa;

40.

korostaa, että osa Euroopan digitaalistrategian painopisteistä – etenkin puuttuminen digitaalisen lukutaidon ja taitojen puutteeseen ja menetettyihin mahdollisuuksiin yhteiskunnallisiin haasteisiin vastattaessa – on elämänlaadun ja sosiaalisen ja taloudellisen toiminnan perustekijöitä, joita voidaan parhaiten käsitellä paikallis- ja aluetasolla, jotta voidaan tarjota tehokkaampia ja yksilöllisempiä palveluja suurelle yleisölle ja paikallisille yrityksille;

41.

panee merkille, että tieto- ja viestintätekniikan ammattilaisille on luotu yli miljoona uutta työpaikkaa kolmen viime vuoden aikana Euroopassa. Siitä huolimatta otaksutaan, että kun kysyntä kasvaa nopeasti, täyttämättömiä työpaikkoja on tällä alalla vuoteen 2020 mennessä yli 800 000;

42.

kehottaa kehittämään edelleen Euroopan komission käynnistämää digitaalialan työllisyyttä edistävää suurta koalitiota, joka on Euroopan laajuinen, useita sidosryhmiä käsittävä aloite, jolla halutaan korjata epätasapaino tieto- ja viestintätekniikka-alan taitojen puutteen ja avointen työpaikkojen välillä. Sitä varten tarjotaan soveltuvaa koulutusta, oppisopimuskoulutusta ja harjoittelupaikkoja sekä toteutetaan liikkuvuutta helpottavia toimia ja/tai tiedotustoimia, joilla rohkaistaan nuoria opiskelemaan tieto- ja viestintätekniikkaa ja hakeutumaan alan ammatteihin;

43.

muistuttaa, että täsmällisin ja ajankohtaisin tieto työmarkkinoiden tilanteesta on saatavilla valtiotasoa alemmalla tasolla ja että paikallis- ja alueviranomaiset voivat merkittävällä tavalla auttaa osaamisen kohtaanto-ongelman ratkaisemisessa tukemalla soveltuvan ammatillisen koulutuksen kehittämistä ja kannustamalla investoimaan paikalliseen kysyntään vastaaviin ratkaisuihin;

44.

kehottaa koulutuksen tarjoajia kehittämään kohdennettuja ja joustavampia tieto- ja viestintätekniikka-alan koulutusratkaisuja. Tulevaisuuden työtehtävissä tarvitaan sopiva yhdistelmä perustaitoja, pehmeitä taitoja ja teknisiä taitoja – etenkin digitaalisia ja yrityskohtaisia taitoja – joita koulutusjärjestelmät eivät vielä täysin pysty tarjoamaan. Siksi on luotava perusta sellaista yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen järjestelmää varten, jossa painotetaan enemmän oppilaiden/opiskelijoiden käytännön harjoituksia teoreettisten näkökohtien sijasta;

45.

ottaa huomioon Euroopan komission laatiman tärkeän ”Uusi osaamisen ohjelma Euroopalle” -ohjelman, joka tarjoaa kattavat puitteet työllistettävyydelle, johon kuuluvat myös tarvittavat digitaaliset ja täydentävät keskeiset taidot;

46.

pitää erittäin tärkeänä, että työntekijät, opiskelijat, työnhakijat ja kaikki kansalaiset hallitsevat digitaalisen lukutaidon ja muut tarvittavat taidot, jotta he voivat osallistua digitalisoinnin kattavaan täytäntöönpanoon taloudessa ja yhteiskunnassa;

47.

korostaa nuorisoalan eurooppalaisen yhteistyön (2010–2018) osalta sitä, että on tärkeää laatia peruspaketti, joka kunkin jäsenvaltion tulisi taata nuorille oppilaille niin, että varmistetaan internetin laajakaistayhteydet koulutusjärjestelmässä ja tarjotaan näin nuorille tietoteknistä pätevyyttä ja osaamista koskevat vähimmäistakeet. Tätä näkökohtaa ei pidä soveltaa yksinomaan oppivelvollisuuskoulutukseen vaan kaikkiin elämänvaiheisiin niin, että tarjotaan innovatiivisia ohjelmia ja jatkokoulutusohjelmia, jotka ovat sopusoinnussa teknisen kehityksen kanssa;

48.

varoittaa, että muusta kuin talous- ja työllisyysnäkökulmasta katsottuna digitaaliteknologian kasvava vaikutus etenkin nuorten keskuudessa ei saa vaarantaa ihmiskunnan perustaitoja kuten lukutaitoa ja ihmisten välistä vuorovaikutusta;

49.

toteaa, että digitaalistrategian kestäväpohjaisesta käyttöönotosta on annettava enemmän tunnustusta EU:n alueille. Paikallis- ja alueviranomaiset kuuluvat strategian suositusten tärkeimpään kohdeyleisöön, ja niitä tulee pitää keskeisinä liikkeellepanevina tahoina ja kumppaneina strategian täytäntöönpanossa.

21.3.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 88/34

1.

pitää komission aloitteita eurooppalaisesta pilvipalvelusta sekä tieto- ja viestintätekniikan standardoinnin prioriteeteista tärkeinä etenkin ajatellen Euroopan asemaa globaalissa digitaalitaloudessa sekä digitaalisten sisämarkkinoiden strategian tavoitteiden konkretisointia;

2.

toteaa tiedon yhteiseen hyödyntämiseen liittyvien esteiden vähentämisen lisäävän merkittävästi eurooppalaisten yritysten kilpailukykyä ja samalla hyödyttävän myös paikallis- ja alueviranomaisia;

3.

pitää komission esittämää vaiheistusta eurooppalaisten pilvipalvelujen toteuttamiselle tarkoituksenmukaisena ja on tyytyväinen siihen, että tiedeyhteisöjen jälkeen myös yritykset sekä paikallis- ja alueviranomaiset voivat sen puitteissa osallistua niin yhteisen tiedon hyödyntämiseen kuin myös sen tuottamiseen;

4.

yhtyy komission linjaukseen, että kilpailukykyistä suurteholaskentaa voidaan kehittää vain yhteisillä toimenpiteillä;

5.

katsoo komission tavoin, että digitalisaation mahdollisuuksien hyödyntämiseksi ja rajat ylittävien palvelujen toteuttamiseksi eurooppalaista tieto- ja viestintätekniikan standardointityötä on vahvistettava;

6.

toteaa, että tieto- ja viestintätekniikan standardeista huolimatta pitää myös antaa yrityksille ja julkiselle sektorille tilaa kehittää, hankkia ja ottaa käyttöön niistä poikkeavia innovatiivisia ratkaisuja;

7.

toteaa yhteisten standardien kehittämisen ja/tai käyttöönoton olevan vielä pahasti kesken monilla digitaalisten sisämarkkinoiden kannalta keskeisillä alueilla, kuten esimerkiksi tunnistamisessa, ja on edelleen vakavasti huolissaan siitä, että maantieteelliset erot nopeiden laajakaistayhteyksien saatavuudessa ovat digitaalisten sisämarkkinoiden toteutumisen esteenä (1). Saaristoasema on maantieteellinen haittatekijä kustannuksiltaan kalliimpien vedenalaisten kaapeleiden tarpeen vuoksi;

8.

toistaa tässä yhteydessä vaatimuksensa, että laajakaistan kehittämishankkeet tunnustettaisiin yleishyödyllisiin taloudellisiin palveluihin liittyviksi tehtäviksi (2);

9.

ilmoittaa Euroopan paikallis- ja alueviranomaisten olevan mielellään edistämässä tiedon yhteiskäyttöä sekä myös kertomassa tarpeitaan julkisten palvelujen kehittämisen edellyttämistä tieto- ja viestintätekniikan standardeista (3);

10.

kehottaa komissiota varmistamaan, että asianomaiset kansalliset toimijat kaikissa jäsenvaltioissa ryhtyvät riittäviin avoimen tieteen pilvipalveluita ja yleisemminkin tiedon yhteiskäyttöä edistäviin toimenpiteisiin, koska muutoin on suuri vaara, että erot jäsenvaltioiden kesken nopeasti kasvavat. Tällainen tilanne heijastuisi erittäin nopeasti paikallis- ja alueviranomaisten toimintaan;

11.

yhtyy komission näkemykseen, että kaikkien organisaatioiden – suurten ja pienten, julkisten tai yksityisten – odotetaan hallitsevan kyberturvallisuuteen liittyvät riskit asianmukaisesti ja osoittamaan tarvittaessa, että ne ovat onnistuneet tässä, ja kehottaa valmistelemaan toimenpiteitä, joiden avulla osaamista kyberturvallisuudessa voidaan kaikilla tarvittavilla tasoilla kehittää (4);

12.

korostaa yleisesti, että jos halutaan hyötyä digitaalisten sisämarkkinoiden moninaisista eduista, niiden toteuttamiseen tarvitaan ammattitaitoista työvoimaa. Komitea on sen vuoksi hyvillään komission ehdotuksista, joiden mukaan sen äskettäin hyväksymässä uudessa osaamisen ohjelmassa Euroopalle painotettaisiin investointeja digitaaliseen koulutukseen, jotta voidaan varmistaa, että kansalaisilla on digitaaliaikaan siirtymiseen tarvittavat taidot;

13.

toteaa tähän lausuntoon liittyvien kahden tiedonannon yhdistävänä tekijänä olevan yhteentoimivuuden puute monilla eri aloilla, minkä vuoksi tarvittava tieto ei ole tutkijoiden, teollisuuden, julkisen hallinnon ja poliittisten päättäjien saatavilla;

14.

kiinnittää huomiota siihen, että yhteentoimivuuden suurimpana esteenä niin yhteisen datan hyödyntämisessä kuin esimerkiksi rajat ylittävissä digitaalisissa palveluissa on yleensä epäyhtenäinen tietoarkkitehtuuri (5);

15.

esittää, että tiedonannossa kuvattujen vähimmäisstandardien ja yksinkertaisen metatiedon lisäksi otettaisiin harkintaan myös esimerkiksi rajat ylittävissä palveluissa tarvittavan eurooppalaisen ydintiedon (master data) määritteleminen;

16.

yhtyy komission lähtökohtaan, että nykyinen kehitys edellyttää standardoinnissa eri sektoreiden välistä kumppanuutta, ja ottaa esimerkiksi sähköisen terveydenhuollon, missä ihmisen vastuun lisääminen omasta terveydestään edellyttää nykyistä laajempaa näkökulmaa (6);

17.

toteaa, että sähköinen terveydenhuolto, liikennejärjestelmät, älykäs energia sekä ympäristöä vähemmän kuormittava valmistusteknologia, jotka komissio nostaa tiedonannossaan esille esimerkkeinä tärkeistä kohteista, ovat erityisen keskeisiä paikallis- ja alueviranomaisten toiminnassa ja että tavoitteissa onnistuminen edellyttää näiden viranomaisten aktiivista osallistumista;

18.

yhtyy komission näkemykseen, että prioriteetteja tulee tarkastella säännöllisesti, koska esimerkiksi hyvinvointipalveluihin jatkuvasti tulevat uudet innovaatiot voivat muuttaa standardointitarpeita hyvinkin nopeasti;

19.

pitää tärkeänä, että eurooppalaisessa standardoinnissa saadaan laajamittaisesti hyödynnettyä myös yritysten patentteihin sisältyvät innovaatiot, ja tukee komission pyrkimyksiä selkeyttää tasapuolisen, tehokkaan ja täytäntöönpanokelpoisen lisensointimenetelmän perustekijöitä FRAND-periaatteiden pohjalta;

20.

toteaa, että Euroopan alue- ja paikallishallinnossa käytetään jo nyt paljon avoimen lähdekoodin mukaisesti lisensoituja ohjelmistoja. Tämän myönteisenä pidetyn kehityksen jatkamiseksi komission pitäisi erityisesti selkeyttää avoimen lähdekoodin ja FRAND-ehtojen välistä suhdetta;

21.

huomauttaa, että eurooppalaisen ja kansainvälisen virallisen standardoinnin kehittämisen rinnalla tarvitaan toimenpiteitä, joilla tuetaan muiden standardoimisjärjestöjen kehittämiä tieto- ja viestintäteknisiä eritelmiä ja laajasti hyväksyttyjä hyviä käytäntöjä, joita hyödynnetään enemmän;

22.

pitää välttämättömänä kehittää menettelytapoja sen varmistamiseksi, että standardien loppukäyttäjien, niin yritysten kuin julkisen sektorinkin, tarpeet ovat tiedossa standardointisuunnitelmia laadittaessa;

23.

kannattaa lämpimästi komission ehdotusta tukea eurooppalaisten asiantuntijoiden laajempaa osallistumista tieto- ja viestintätekniikan kansainväliseen standardointiin, koska globaalisti yhtenäiset menettelytavat ovat elinehto niin Euroopan digitalisaatiotavoitteiden toteutumiselle kuin myös alan teollisuuden kehitykselle;

24.

toteaa eurooppalaisten julkisen hallinnon palvelujen yhteentoimivuusperiaatteiden julkaisemisesta olevan jo monta vuotta ja tervehtii tyytyväisenä komission suunnitelmaa niiden päivittämisestä, missä työssä toivottavasti voidaan huomioida myös esineiden internetin mahdollisuudet (1);

25.

toteaa pilvipalveluiden kehityksen olevan Euroopassa nopeaa. Se voisi komission tutkimuksen mukaan johtaa Euroopan pilvipalvelumarkkinoiden kasvamiseen 9,5 miljardista eurosta vuonna 2013 44,8 miljardiin euroon vuoteen 2020 mennessä, eli vuoden 2013 markkinat lähes viisinkertaistuisivat (7). Vuoden 2014 lopulta olevien Eurostatin tietojen (8) mukaan:

26.

korostaa edellä esitetyn valossa, että tarvitaan selkeää poliittista sitoutumista pilvipalvelututkimuksen infrastruktuurin rahoittamiseen, jotta voidaan hyödyntää pilvipalveluiden huikeat mahdollisuudet;

27.

toteaa, että pilvipalvelut perustuvat luottamukseen ja että luottamuksen saaminen ja säilyttäminen edellyttää suuren huomion kiinnittämistä tietoturvallisuuteen ja yksityisyyden suojaan;

28.

toivoo, että avoimen tieteen pilvipalveluissa otetaan huomioon sen hyödyntämismahdollisuudet koulutuksessa;

29.

korostaa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden merkitystä avoimen tieteen pilvipalvelujen kehittämisessä ja toistaa aikaisemmin esittämänsä kannan, että jo olemassa olevista tai kehitteillä olevista, kansallisen, alueellisen tai paikallisen tason pilvipalveluista tehtäisiin yhteenliitettäviä ja yhteentoimivia eurooppalaisten ratkaisujen kanssa (9);

30.

huomauttaa, että pilvipalveluissa olevan datan ja muun aineiston laajamittainen hyödyntäminen edellyttää tekijänoikeuksiin liittyvien kysymysten ratkaisemista (10);

31.

kannustaa komissiota tukemaan eurooppalaisen tiedon yhteiskäytön lisäämistä henkilötietojen ja yksityisyyden suojaa koskevan voimassa olevan lainsäädännön puitteissa. Komitea kannustaa komissiota niin ikään esittämään yleiskatsauksen siitä, missä asiaankuuluvaa tietoa on hajautetusti käytettävissä;

32.

tervehtii tyytyväisenä komission aikomusta ehdottaa vapaan datavirran eurooppalaista aloitetta datan vapaan liikkuvuuden edistämiseksi unionissa (11);

33.

korostaa standardoidun tiedon yhteiskäytön vähentävän nykyistä tutkijoiden, yritysten ja julkisen hallinnon keskinäistä ja myös sisäistä lokeroitumista ja sen vuoksi edistävän monia digitaalisten sisämarkkinoiden tavoitteita;

34.

yhtyy komission käsitykseen tiedon jakamista tällä hetkellä haittaavista asenteellisista esteistä ja kehottaa komissiota viestittämään aktiivisemmin tiedon avaajan itselleen saamista hyödyistä (12);

35.

toteaa tiedon avaamisen tuovan merkittäviä hyötyjä myös paikallis- ja alueviranomaisille. Tiedon jakamisessa sen omistaja ei menetä mitään vaan päinvastoin jakaminen kasvattaa tiedon arvoa. Hallinnon tiedon avaaminen lisää demokratiaa ja antaa yritysmaailmalle uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Tiedon jakaminen myös vähentää tapauskohtaisten ja usein kustannuksia aiheuttavien tietopyyntöjen tarvetta;

36.

korostaa kansalaisten laajemman pääsyn käsiksi heitä koskeviin sähköisiin terveystietoihin lisäävän heidän vastuutaan omasta terveydestään ja toivoo omien tietojen käyttömahdollisuuden lisääntyvän julkisessa hallinnossa myös muilla sektoreilla;

37.

toteaa, että hyötyäkseen eurooppalaisista tutkimuksen pilvipalveluista varsinaisen datan lisäksi erityisesti julkinen hallinto ja pk-yritykset tarvitsevat myös välineitä datan, erityisesti massadatan, analysointiin;

38.

tukee komission pyrkimystä koota yhteen eurooppalaista datayhteisöä esimerkiksi Horisontti 2020 -puiteohjelmaan kuuluvalla massadataa koskevalla julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudella ja kannustaa paikallis- ja alueviranomaisia mahdollisuuksiensa mukaan osallistumaan tähän yhteistyöhön;

39.

katsoo, että tutkijoiden, yritysten ja julkisen hallinnan dataa yhdistävällä eurooppalaisella avoimen tieteen pilvipalvelulla voidaan massadatan käsittelyn menetelmillä helpottaa esimerkiksi kaupunkipolitiikkaan liittyvien usein moniulotteisten ja monimutkaisten ilmiöiden käsittelyä;

40.

vahvistaa, että eurooppalaisella pilvipalvelulla on asiakirjojen, tietojen ja digitaalisessa muodossa olevan datan säilyttämisen myötä tärkeä rooli myös ympäristönsuojelun kannalta. Sen lisäksi, että erilaisten tiedostojen säilyttäminen ja käyttö on paljon yksinkertaisempaa, niiden tulostamatta jättäminen vähentää paperin käyttöä ja edistää siten ympäristönsuojelua;

41.

toteaa tyytyväisenä esineiden internetin olevan yksi komission esittämistä standardoinnin prioriteeteista, koska tulevaisuudessa sillä tulee olemaan suuri myönteinen vaikutus paikallis- ja alueviranomaisten vastuulla olevien palvelujen laatuun ja toiminnan tuottavuuteen. Euroopan komission tutkimuksen (13) mukaan esineiden internetin markkina-arvon odotetaan olevan EU:ssa yli biljoona euroa vuonna 2020;

42.

toivoo komission ottavan nykyistä laajemmin huomioon esineiden internetin suuren potentiaalin erilaisissa julkisen hallinnon digitalisaatiota käsittelevissä ohjelmissaan;

43.

katsoo, että esineiden internetiin liittyvien standardien määrittely julkisia hankintoja varten palvelee alueiden ja kuntien tarpeita ja saattaa antaa merkittävän etulyöntiaseman eurooppalaiselle alan teollisuudelle;

44.

huomauttaa kuitenkin, että esineiden internet on vasta muotoutumassa ja että standardien rinnalla tarvitaan myös innovatiivista kokeilutoimintaa, jonka rahoittamisen tulisi olla yksi unionin painopisteistä;

45.

toteaa eräiden selvitysten osoittavan, että suurella osalla paikallis- ja alueviranomaisista on vielä puutteellinen tieto esineiden internetin hyödyistä erityisesti terveydenhuollossa, energiatehokkuudessa, ympäristöasioissa, turvallisuudessa, kiinteistöhallinnossa sekä älykkäässä liikenteessä, ja toivoo komissiolta tarvittavia toimenpiteitä alaa koskevan tiedonvaihdon varmistamiseksi ja huomion kiinnittämiseksi entistä enemmän dokumentointiin sekä esineiden internetin, älykkäisiin kaupunkeihin liittyvien toimien ja avoimen datan vaikutuksiin ja hyötyihin;

46.

korostaa kaikkien komission valitsemien viiden standardoinnin prioriteetin olevan sidoksissa toisiinsa, mutta erityisesti esineiden internetillä ja tulevaisuuden 5G-verkoilla on keskinäinen tiivis riippuvuus. Mikäli 5G-verkkoja ei saada maantieteellisesti kattaviksi, ei myöskään esineiden internetiä voida samalla tavalla hyödyntää Euroopan kaikilla alueilla.

21.3.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 88/39

1.

suhtautuu myönteisesti komission aloitteeseen – toimintasuunnitelmaan, joka viitoittaa tietä kohti ehdotuksen esittämistä vuoteen 2017 mennessä Euroopan unionin yhtenäisen arvonlisäveroalueen muodostamisesta.

2.

on samaa mieltä siitä, että alv-järjestelmä on merkittävä sisämarkkinoiden osatekijä ja että sitä tulisi uudistaa, jotta se olisi yksinkertaisempi, oikeudenmukaisempi, tehokkaampi ja vähemmän altis petoksille ja jotta voitaisiin näin parantaa yritysten välisen kilpailun edellytyksiä, vähentää kuluttajien välistä syrjintää ja optimoida verotulojen keruu.

3.

panee merkille, että Euroopan unionin yhtenäinen arvonlisäveroalue on erityisen tärkeä alue- ja paikallisyhteisöille, sillä arvonlisäveron perintä kuuluu osassa jäsenvaltioista niiden toimivaltaan ja alv-tulojen uudelleenjakaminen on keskeisellä sijalla alue- ja paikallisyhteisöjä hyödyttävien taloudellisten tasausmekanismien täytäntöönpanossa. Jäsenvaltioiden järjestelmät alv-tulojen uudelleenjakamiseksi maan sisällä eivät kuitenkaan kuulu EU:n toimivaltaan.

4.

muistuttaa, että arvonlisävero on myös tärkeä tulonlähde EU:n omiin varoihin, sillä sen määrä vuonna 2014 oli 17,6 miljardia euroa eli 12,3 prosenttia EU:n kokonaistuloista.

5.

kannattaa myös komission pyrkimyksiä torjua petoksia. Petosten valtava määrä kielii nykyisen järjestelmän puutteista, ja jäsenvaltioilta jää petosten takia vuosittain runsaasti tuloja saamatta: EU menettää niiden vuoksi arviolta 170 miljardia euroa joka vuosi. Tällä on kielteisiä vaikutuksia julkisen sektorin – mm. eräiden jäsenvaltioiden paikallis- ja alueviranomaisten – talousarvioihin ja näiden tahojen mahdollisuuksiin tarjota laadukkaita palveluja. Komitea kehottaa tähän liittyen jäsenvaltioita keräämään ja julkaisemaan tilastoja rajatylittävistä arvonlisäveropetoksista.

6.

huomauttaa, että alv-järjestelmän hajanaisuus ja mutkikkuus aiheuttavat rajatylittävää kauppaa harjoittaville yrityksille merkittäviä vaatimusten täyttämiseen liittyviä kustannuksia, jotka ovat suhteettoman suuria alueiden talouden ja työllisyyden kivijalan muodostaville pienille ja keskisuurille yrityksille. Komitea toteaa, että arvonlisäveroa koskevan toimintasuunnitelman on myös johdettava yksinkertaistamiseen laillisesti toimivien rajatylittävää kauppaa harjoittavien yritysten kannalta. Alv-järjestelmällä ei saa luoda perusteettomia esteitä rajatylittävälle kaupalle.

7.

kiinnittää huomion siihen, että alv-järjestelmien ja asetettujen verokantojen erot vaikuttavat erityisesti raja-alueisiin ja niillä sijaitsevien pienten ja keskisuurten yritysten toimintaan. Onkin syytä arvioida, miten ehdotukset alv-kantojen määrittämisen joustavoittamisesta vaikuttaisivat alueisiin.

8.

toteaa, että alv-direktiivissä säädetään alv-kannoista sisämarkkinoiden suojelemiseksi ja kilpailun vääristymien torjumiseksi. Komitea pitää kyseisiä periaatteita oleellisina ja katsoo, että kaikkia ehdotuksia, joiden tavoitteena on antaa jäsenvaltioille vapaammat kädet päättää verokannoista, on arvioitava kattavasti sen selvittämiseksi, miten muutokset voivat vaikuttaa sisämarkkinoihin ja kilpailuun.

9.

kannattaa alv-järjestelmän uudistamista siten, että edistetään tulevan kasvun, kilpailukyvyn ja työllisyyden perustaa eli digitaali- ja mobiilitalouden, uusien liiketoimintamallien ja palveluyritysten kehitystä. Komitea ilmaisee tässä yhteydessä tyytyväisyytensä komission ehdotukseen laajentaa sähköisten palvelujen alv-erityisjärjestelmää tavaratoimituksiin käyttäen pohjana pilottihanketta, jonka tarkoituksena on parantaa veroviranomaisten ja sähköistä kauppaa harjoittavien yritysten välistä yhteistyötä.

10.

katsoo, että jäsenvaltioiden verohallintojen tehokkuus vaihtelee hyvin paljon. Verohallintojen keskinäinen yhteistyö ja luottamus ovat riittämättömiä. Komitea katsoo, että pankkien olisi tehtävä sovellettavan tietosuojalainsäädännön asettamissa rajoissa täysimääräistä yhteistyötä veroviranomaisten kanssa silloin, kun epäillään arvonlisäveropetosta.

11.

kannustaa arvioimaan jäsenvaltioissa sovellettavia hyviä käytänteitä, jotka liittyvät siihen, että osa alv-tuloista ohjataan paikallis- ja alueyhteisöille tai että vaihtoehtoisesti niille myönnetään toimivalta periä arvonlisäveroa.

12.

kehottaa kutsumaan kaikkiin alv-järjestelmän muuttamista käsitteleviin keskusteluihin mukaan paikallis- ja alueviranomaisten edustajia kansalliselta tasolta ja AK:n edustajia EU:n tasolta, sillä tämän alan päätökset vaikuttavat suoraan ihmisten hyvinvointiin, yritysten kilpailukykyyn ja julkisen sektorin tuloihin.

13.

katsoo, että arvioitaessa periaatetta, jonka mukaan rajatylittävään toimintaan sovelletaan samoja alv-maksuvaatimuksia kuin maiden sisäisiin toimiin, tulee kiinnittää erityistä huomiota pk-yrityksiin kohdistuviin vaikutuksiin, jos myös erilaiset alv-kannat säilytetään.

14.

yhtyy siihen näkemykseen, että uuden järjestelmän pitäisi perustua määräpaikkaperiaatteeseen, jonka mukaan myynnistä asiakkaalle toiseen EU-valtioon on kannettava arvonlisävero tavarantoimittajan sijaintivaltion lainsäädännön mukaisesti ja määrämaassa sovellettavan verokannan mukaan ja jonka mukaan veron kantaneen valtion on toimitettava alv-tulot kulutusvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle.

15.

suhtautuu myönteisesti aikomukseen varmistaa, että liiketoimintaa sisämarkkinoilla harjoittavat yritykset voivat hoitaa kaikki alv-asiat kotivaltionsa toimivaltaisen viranomaisen kanssa ilman, että niiden tarvitsee rekisteröityä arvonlisäveroa varten, tehdä ilmoituksia tai suorittaa maksuja kaikissa EU:n jäsenvaltioissa, joissa ne harjoittavat liiketoimintaa. Nämä yksinkertaistukset eivät saa johtaa arvonlisäveron tuoton vaarantumiseen tai vaikuttaa jäsenvaltioiden finanssipoliittiseen itsemääräämisoikeuteen.

16.

pitää komission esittämää suunnitelmaa kunnianhimoisena. Suunnitelman täytäntöönpano vaatii aikaa, ja komitea kannattaakin sen asteittaista toteuttamista.

17.

kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä verotuksen tehostamiseksi ja petosten torjumiseksi, jotta jäsenvaltioilta kantamatta jäävän arvonlisäveron määrä pienenisi. Tämä voi myötävaikuttaa huomattavasti pyrkimyksiin edistää verohallintojen välistä luottamusta ja tehokasta yhteistyötä, joka on välttämätöntä uuden järjestelmän toimivuuden varmistamiseksi. Komitea tähdentää, että mahdolliset uudet raportointi- ja tarkastusmenettelyt eivät saa aiheuttaa yrityksille, etenkään pk-yrityksille, kohtuutonta taakkaa.

18.

kehottaa jäsenvaltioita tekemään konkreettisia päätöksiä Euroopan unionin alv-säännöistä ja pyrkimään erityisesti lopettamaan jäsenvaltioiden tähänastisen eriarvoisuuden, joka johtuu siitä, että tietyille jäsenvaltioille on annettu mahdollisuus poiketa alv-direktiivistä. Kaikille jäsenvaltioille tulee avata mahdollisuus soveltaa kyseisiä poikkeuksia.

19.

korostaa, että komission on otettava ehdotuksissaan verohallinnon tehostamisesta huomioon valtio- ja aluetason viranomaisten toimivaltuudet.

20.

kannustaa hyödyntämään yhä tehokkaammin tietoteknisiä mahdollisuuksia ja käyttämään kaikkia saatavilla olevia sähköisiä tietoja petosten torjunnassa varmistaen kuitenkin tietosuojan.

21.

korostaa, että yhden merkittävimmistä arvonlisäveron varsinaisista maksajatahoista eli kansalaisten on voitava luottaa nykyistä vahvemmin siihen, että maksetut arvonlisäverot päätyvät valtioiden tai alue- tai paikallisyhteisöjen talousarvioihin – ottaen huomioon, että useissa maissa sovelletaan käänteisiä ja ositettuihin maksuihin perustuvia alv-järjestelmiä (1). Komitea kehottaa arvioimaan mahdollisuutta ottaa vapaaehtoispohjalta käyttöön sähköinen maksujärjestelmä, jossa kansalaisen ostoksesta peritty arvonlisävero tilitetään toimivaltaisen viranomaisen talousarvioon ja ostoksen arvonlisäveroton hinta – kuten tähänkin asti – myyjän tilille.

22.

korostaa, että siitä, vääristääkö eräiden julkisen sektorin tai kunnallisten yhteenliittymien toteuttamien tai yleisen edun mukaisina pidettävien toimien alv-vapaus kilpailua, ei ole riittävää näyttöä. Julkisoikeudellisten elinten vapauttaminen arvonlisäverovelvollisuudesta perustuu objektiivisiin, EU:n tasolla yhdenmukaistettuihin kriteereihin eikä jäsenvaltioiden harkintavaltaan.

23.

kehottaa ottamaan paikallis- ja alueyhteisöjen intressit huomioon vaikutustenarvioinnissa, joka komission on tarkoitus julkaista vuonna 2017. Tässä yhteydessä tulee paikallis- ja alueyhteisöjen kuulemisen pohjalta täsmentää ”(huomattavan) kilpailun vääristymisen” käsitettä.

24.

pitää kiireellisenä varmistaa, että kaikki jäsenvaltiot voivat soveltaa kaikkia jäsenvaltioissa aiemmin vahvistettuja poikkeuksia.

25.

kehottaa alentamaan koulurakennuksiin sovellettavan alv-kannan 6 prosenttiin.

26.

korostaa, että nykyinen alennettujen kantojen luettelo on erityisen läpinäkymätön eikä noudata selkeästi määritettyä logiikkaa. Komitea pitääkin valitettavana, ettei komissio ole tehnyt kattavaa ja avointa luettelointia myönnetyistä alennetuista kannoista. Komitea katsoo, että alennettujen alv-kantojen luetteloa pitäisi tarkastella uudelleen ottaen huomioon tekniset, taloudelliset ym. muutokset sekä vääristymät, joita eri alv-kantojen soveltaminen samanlaisiin tuotteisiin ja palveluihin synnyttää. Uudelleentarkastelun pitäisi mahdollisuuksien mukaan johtaa yhdenmukaistamiseen, jotta ehkäistäisiin kilpailun vääristyminen pk-yritysten sisämarkkinoilla.

27.

katsoo lisäksi, että tahoille, jotka harjoittavat yleishyödyllistä toimintaa, saattaa olla taloudellisesti kannattavampaa vähentää alv jälkikäteen kuin saada etukäteisvapautus verosta.

28.

katsoo, että vaihtoehto 1 (alennettuun verokantaan oikeutettujen tavaroiden ja palvelujen luettelon laajentaminen ja säännöllinen tarkistaminen) ei ehkä olisi niin riskialtis kuin vaihtoehto 2 (alennettuun verokantaan oikeutettujen tavaroiden ja palvelujen luettelosta luopuminen).

29.

katsoo, että jos jäsenvaltioiden annetaan päättää entistä joustavammin verokannoista, niiden kirjo väistämättä kasvaa, mikä saattaa vääristää sisämarkkinoita ja lisätä yritysten – erityisesti pk-yritysten – taakkaa. Komitea painottaa, että komission on arvioitava kattavasti tällaisten ehdotusten vaikutukset kilpailuun ja yritysten hallinnolliseen taakkaan sekä niiden alueelliset vaikutukset etenkin raja-alueilla.

30.

panee merkille, että tiedonannossa mainitaan myös muita kustannuksia ja epäkohtia, joita verokantojen alentamista koskevan toimivallan jäsenvaltioille siirtämisestä seuraisi. Vaarana ovat mm. alv-tulojen pieneneminen ja arvonlisäverotuksen monimutkaistuminen sekä yrityksille aiheutuvien kustannusten ja oikeudellisen epävarmuuden kasvu. Komitea korostaa, että tämä riski on arvioitava huolellisesti.

31.

kannattaa elintarvikejätteestä antamansa lausunnon (kesäkuu 2016) jatkoksi ehdotusta, jonka mukaan suuret vähittäiskaupat saisivat vähentää arvonlisäveron myymättä jääneiden elintarvikkeiden lahjoituksista.

32.

huomauttaa, että monimutkaiset ja jäsenvaltioittain vaihtelevat alv-säännöt ovat yksi suurimmista sähköisen kaupankäynnin esteistä. Komitea on samaa mieltä siitä, että alv-järjestelmää on yksinkertaistettava ja että pk-yrityksille sääntöjen noudattamisesta koituvia kuluja on pienennettävä. Erityisen tärkeää on puuttua tekijöihin, jotka ovat unionissa toimiville yrityksille epäsuotuisampia kuin unionin ulkopuolisissa maissa sijaitseville tavarantoimittajille.

33.

kannattaa ajatusta erityisjärjestelmän laajentamisesta kattamaan myös tavarakaupan sekä arvonlisäveroa koskevan kynnysarvon käyttöönotosta tai korottamisesta aloitteleville yrityksille ja mikroyrityksille.

34.

suhtautuu myönteisesti ehdotukseen poistaa arvonlisäverovapautus EU:n ulkopuolelta tulevilta pieniltä lähetyksiltä ja suorittaa tarkastuksia rajat ylittävää toimintaa harjoittavien yritysten yhtenäisen tarkastusmallin pohjalta, sillä eurooppalaiset pk-yritykset ovat nykyisin epäedullisessa kilpailuasemassa EU:n ulkopuolisiin pk-yrityksiin nähden.

35.

toteaa, että pk-yritykset muodostavat paikallis- ja alueyhteisöjen talouskehityksen kivijalan ja että niille aiheutuu alv-säännösten noudattamisesta kohtuuttoman paljon suuremmat kustannukset kuin isommille yrityksille. Kilpailuolosuhteet ovat siksi pk-yrityksille epäsuotuisammat.

36.

kiinnittää huomion siihen, että useissa maissa uusien yritysten rekisteröinnin yksinkertaistamiseksi toteutetut toimenpiteet, joiden perusperiaatteena näyttäisi olevan liiketoimintaympäristön parantaminen, kannustavat usein perustamaan yrityksiä karusellipetosten tekemiseksi.

37.

toteaa, että asianomaisten valtion elinten (mm. verohallinnon) tulee huolehtia laillisesti toimivien yritysten valvonnasta. Kuten unionin tuomioistuin on useaan otteeseen todennut arvonlisäveroa koskevissa tuomioissaan, kyseistä vastuuta ei saa siirtää muille tahoille (yrityksille).

38.

korostaa, että kun komissio vuonna 2017 esittää pk-yrityksiä koskevan asiakirjapaketin, sen tulee sisältää merkittäviä yksinkertaistamistoimia.

21.3.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 88/43

1.

Pariisin sopimus on merkittävä saavutus, sillä se on yleinen, sitova ja tasapainoinen. Sopimuksen yleisenä tavoitteena on pitää lämpötilan nousu tällä vuosisadalla selvästi alle kahdessa celsiusasteessa ja pyrkiä rajoittamaan se puoleentoista celsiusasteeseen 1990-luvun tasoihin verrattuna. Se on erityisen tärkeä siksi, että siinä määritelty etenemisreitti kohti hiilestä irtautumista tarjoaa luotettavan ohjenuoran kaikille päättäjille kaikilla tasoilla, estää lukkiutumisen kalliisiin runsashiilisiin investointeihin ja antaa varmuuden ja selkeän suunnan yrityksille ja sijoittajille. Ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) sopimuspuolten 22. kokouksessa (COP22) tehtävänä on pyrkiä ylläpitämään Pariisin myönteistä kehitystä ja toteuttamaan käytännössä sopimuksen eri mekanismit.

2.

Osapuolten nykyiset sitoumukset eivät kuitenkaan riitä saavuttamaan sovittuja tavoitteita, vaikka ne toteutettaisiin täysimääräisesti. Alueilta ja kunnilta, jotka ovat tiiviissä yhteydessä paikallisiin ja alueellisiin yhteisöihin, odotetaan tehostettuja toimia, ja osapuolten on esitettävä ajantasaiset panokset taustoittavan vuoropuhelun yhteydessä vuonna 2018. Erityisesti EU:n osalta Euroopan alueiden komitea on edelleen sitä mieltä, että kasvihuonekaasupäästöjä on vähennettävä 50 prosenttia vuoteen 2030 mennessä ja että tavoitteeksi on asetettava maailmanlaajuisten kasvihuonekaasupäästöjen huipun ohittaminen mahdollisimman pian ja niistä eroon pääseminen vuoteen 2050 mennessä tai pian sen jälkeen.

3.

EU:lla on pitkälle kehitetyn monitasoisen hallintojärjestelmänsä vuoksi erityisvastuu siitä, että se toimii yhtenäisenä ja kunnianhimoisena suunnannäyttäjänä ilmastonmuutoksen torjunnassa. AK onkin tyytyväinen, että Euroopan unioni on ratifioinut viivyttelemättä Pariisin sopimuksen, ja kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka sitä eivät vielä ole tehneet, ratifioimaan sopimuksen mahdollisimman pian. AK kehottaa myös Euroopan komissiota ja jäsenvaltioita ajantasaistamaan ja täsmentämään vuoteen 2030 ulottuvat ilmasto- ja energiapolitiikan puitteensa sekä vuoteen 2050 ulottuvan etenemissuunnitelmansa, jotta täytetään sopimuksessa asetettu velvoite määrittää kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevia vuosisadan puoleenväliin ulottuvia pitkän aikavälin strategioita. Prosessin olisi alettava mahdollisimman pian, jotta pystytään käymään laajaa keskustelua, jossa valtio-, alue- ja paikallistason hallinnon sekä kansalaisyhteiskunnan ja elinkeinoelämän edustajat ovat tiiviisti mukana.

4.

Pariisin sopimuksessa tunnustettiin monitasoisen hallinnon merkitys ilmastopolitiikassa. Periaate olisi nyt toteutettava käytännössä kaikilla hallinnon tasoilla, jotta voidaan kehittää yhteyksiä ja kuroa umpeen eroja, joita on kansallisten, alueellisten ja paikallisten ilmastonmuutospolitiikkojen välillä. Lisäksi olisi luotava paremmat avoimuuspuitteet ja kehitettävä tarvittavat välineet maailmanlaajuista arviointia, ilmastonmuutoksen erilaisten vaikutusten sekä menetysten ja vahinkojen parempaa ymmärtämistä ja soveltuvaa ilmastorahoitusta ja valmiuksien tukemista varten.

5.

AK kehottaakin kehittämään edelleen Liman–Pariisin toimintaohjelmaa (LPAA) ja siihen liittyvää alustaa eli valtiosta riippumattomien toimijoiden ilmastotoiminnan rekisteriä (NAZCA). Nämä voitaisiin integroida kokonaan UNFCCC:n sihteeristöön hyödyntäen äskettäin nimettyjen Climate Champions -tahojen käynnistämää maailmanlaajuisia ilmastotoimia koskevaa ohjelmaa (1). Tästä voisi puolestaan tulla perusta varsinaiselle monitasoiselle hallinnolle ilmastotoimien alalla, kuten myös Euroopan parlamentin päätöslauselmassa todetaan.

6.

Alueet ja kunnat ovat LPAA:n ja NAZCAn tärkeimpiä osallistujatahoja, ja ne ovat jo osoittaneet, kuinka laajasti ne sitoutuvat ilmastonmuutoksen torjumiseen ja mikä on niiden potentiaali toimien tehostamiseen. Vapaaehtoiset aloitteet, kuten EU:n kaupunginjohtajien ilmastosopimus ja yhteisymmärryspöytäkirja lämpötilan nousun rajoittamisesta alle kahteen asteeseen, tuovat erityistä lisäarvoa, sillä ne antavat LPAA:lle ja NAZCAlle määrällistä tietoa ja osoittavat suurempaa kunnianhimon tasoa kansallisiin lainsäätäjiin verrattuna. Alue- ja paikallishallinnon, valtionhallinnon ja myös hallitustenvälisten organisaatioiden tulisi tunnustaa näiden aloitteiden panos toimien virittämiseen kaikilla tasoilla, ja tällaisten aloitteiden tekemiseen tulisi kannustaa. Paikallis- ja alueviranomaisten toimet olisi otettava lukuun ja sisällytettävä asianomaisiin kansallisesti määriteltyihin panoksiin, kuten on jo asian laita esimerkiksi Meksikon kohdalla. Olisi myös tuettava muita seuranta- ja raportointialoitteita ja -mekanismeja päästövähennysten mittaamiseksi ja hillitsemis- ja sopeutumispolitiikkojen arvioimiseksi.

7.

On myös tarpeen integroida alueet ja kunnat paremmin UNFCCC-prosessiin. Se mahdollistaisi palautteen saamisen ruohonjuuritasolta ja sen kanavoimisen YK:n tasolle ajoissa. Valtioilla olisi mahdollisuus saada parasta tietoa, jolloin ne voisivat tehdä kustannustehokkaita päätöksiä, joita alueet ja kunnat panevat täytäntöön. Tätä varten on käytävä jatkuvaa ja suoraa vuoropuhelua eri tasojen välillä, lähtien paikallis- ja aluetasosta.

8.

Toimenpiteisiin vuoropuhelun tiivistämiseksi kuuluvat seuraavat:

9.

COP21-kokouksen jälkeen Euroopan komissio ja neuvosto ovat pitäneet entistä enemmän yhteyttä AK:n kanssa integroidakseen paikallisen lähestymistavan paremmin EU:n lainsäädäntöön – erityisesti kaupunkeja koskevan EU:n toimintaohjelman avulla. Lisäksi etenemissuunnitelmassa Pariisin sopimuksen täytäntöönpanemiseksi EU:ssa tuetaan täysin monitasoisen hallinnon periaatetta.

10.

Euroopan komissio on myös käynnistänyt EU:n kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimuksen laajentamisen ja lujittamisen. Siihen sisältyy nyt sopeutumisosio, sen lisäksi, että sitä levitetään eri puolille maailmaa.

11.

AK:n kannalta on äärimmäisen tärkeää, että tätä tunnustusta hyödynnetään ja varmistetaan tasapainoinen lähestymistapa, jossa tunnustetaan sekä alueiden että kuntien erilliset panokset.

12.

AK haluaa korostaa, että monitasoisen hallinnon periaate on osallistava ja kustannustehokas, sillä se antaa kaikille hallinnon tasoille mahdollisuuden koordinoida toimiaan ja siten maksimoimaan toimintapotentiaalinsa.

13.

Alueilla on avainasema kontekstin antamisessa kaupunkipolitiikoille laajemmalla alueella ja niiden yhdistämisessä muihin politiikkoihin, kuten metsätalouteen, vihreisiin ja sinisiin infrastruktuureihin, alueelliseen yhteenkuuluvuuteen ja maatalouteen. Tämä alueiden tehtävä on erityisen tärkeä EU:ssa, joka muodostuu pienistä ja keskisuurista kaupungeista, joilla on usein rajalliset resurssit ja rajallinen toimintakyky. Alueet auttavat välttämään kalliita päällekkäisiä toimia ja varmistamaan laajan yhteenkuuluvuuden kaupunkialueiden ja muiden alueiden välillä.

14.

EU:n kaupunginjohtajien ilmastosopimuksessa on esimerkiksi mukana useita alueita alueellisina koordinaattoreina. Näin voidaan mahdollistaa useiden kaupunkien liittyminen samanaikaisesti sopimukseen.

15.

AK toteaakin, että alueilla on keskeinen rooli tällaisen vertikaalisen koordinoinnin edistämisessä kaikkien hallintotasojen välillä.

16.

Esimerkiksi Italiassa alueet ovat perustaneet alueidenvälisen neuvottelukunnan käsittelemään ilmastonmuutokseen sopeutumista. Neuvottelukunta kokoaa yhteen Italian valtiovallan ja kaikki alueet. Tämä takaa sen, että Italian sopeutumisstrategia, joka on laadittu ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevan EU:n strategian pohjalta, pannaan täytäntöön aluetasolla.

Alueet ovat puolestaan vastuussa myös siitä, että ne auttavat alueensa kuntia ja kaupunkeja laatimaan paikallisia sopeutumissuunnitelmia.

17.

AK kehottaa tämän esimerkin pohjalta EU:n alueita osoittamaan johtajuutta EU:n ja kansallisten ilmastostrategioiden toteuttamisessa ja ajamaan muutosta paikallistasolla. Se kehottaa myös Euroopan komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään tämän roolin ilmasto- ja energia-alan osallistavan hallinnon määritelmiinsä sekä Pariisin sopimuksen täytäntöönpanostrategioihinsa. Tässä yhteydessä on myös otettava asianmukaisesti huomioon ”alueellisten koordinaattoreiden” rooli kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimuksessa suunniteltaessa uusia tukivälineitä allekirjoittajatahoille.

18.

AK katsoo, että vertikaalisen koordinoinnin lisäksi on syvennettävä eri politiikkojen välistä horisontaalista koordinointia. Ilmastoasioiden huomioon ottaminen kaikilla politiikan aloilla tarjoaa paikalliselle väestölle useita oheisetuja, kuten paremman elämänlaadun ja paikallisia työpaikkoja. Näin voidaan myös luoda synergiaa ja alentaa toimien kustannuksia. On esimerkiksi arvioitu, että jos EU:n kiertotalouspaketti pannaan asianmukaisesti täytäntöön, sen avulla voitaisiin osaltaan vähentää kasvihuonekaasupäästöjä vuosittain 2–4 prosenttia (2). AK kehottaa näin ollen COP22-kokousta käsittelemään raaka-aineiden käytön vähentämisen ja kestäväpohjaisen jätehuollon keskeistä merkitystä ilmastonmuutoksen torjunnassa.

19.

AK kehottaakin alueita ja kuntia edistämään poikkihallinnollista yhteistyötä. Suomesta voidaan mainita Espoon kaupungin onnistunut kestävän kehityksen poikkihallinnollisen ohjelman malli. Tämä yhdennetty lähestymistapa on vaikuttanut suuresti siihen, että Espoosta on tullut EU-puheenjohtajamaan Alankomaiden teettämän tutkimuksen mukaan EU:n kestävin kaupunki.

20.

Sen lisäksi, että paikallis- ja aluetasolla tehdään horisontaalista yhteistyötä, olisi myös pyrittävä välttämään siiloutumista suunniteltaessa EU:n tukitoimia alueille ja kunnille. AK onkin tyytyväinen siihen, että Euroopan komissio on ilmoittanut tiedonannossaan ”Pariisin jälkeen” keskitetyn yhteispisteen perustamisesta, ja korostaa myös tämän palvelun merkitystä pyrittäessä vastaamaan alueiden tarpeisiin.

21.

COP22-kokousta valmisteltaessa ja siitä eteenpäin AK sitoutuu tukemaan tiiviissä yhteistyössä Euroopan parlamentin kanssa Euroopan komissiota ja neuvostoa niiden pyrkimyksissä myötävaikuttaa siihen, että sopimus saadaan toteutettua onnistuneesti.

22.

AK:n tulisi toimielimenä pyrkiä hiilineutraaliuteen, ja se aikoo paneutua tähän haasteeseen yhdessä muiden EU:n toimielinten ja erityisesti Euroopan parlamentin kanssa.

23.

EU:ssa AK sitoutuu informoimaan alueita ja kuntia niiden avainroolista ilmastoimien lujittamisessa ja kaikista helpottavista mekanismeista alhaalta ylöspäin suuntautuvan toiminnan tukemiseksi.

24.

AK, joka on EU:n kaupunginjohtajien ilmastosopimuksen vankka kannattaja, kannustaa jäseniään osallistumaan aloitteeseen, ja se on myös perustanut AK:hon ilmastosopimuslähettiläiden ryhmän edistämään aloitetta ryhmän jäsenten kotimaissa.

25.

AK on siksi sitoutunut toimimaan esimerkillisesti. Se on mukana ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmässä (EMAS) ja sitoutuu jatkamaan toimiaan yhdessä hallinnon ja jäsenten kanssa hiilidioksidipäästöjensä ja fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämiseksi. Tätä varten AK tutkii mahdollisuuksia kompensoida jäsenten ja henkilöstön matkojen väistämättä aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä. Tämä edellyttää AK:n hiilijalanjäljen laskemista siten, että laskelmassa otetaan huomioon kaikki työmatkat ja komitean kotipaikan ulkopuoliset kokoukset. Kasvihuonekaasupäästöjen hyvityksillä tulisi rahoittaa kestäväpohjaisia hankkeita EU:ssa. Uusia teknologioita kuten videokonferenssitekniikkaa tulisi hyödyntää laajemmin muun muassa AK:n valiokuntakokouksissa.

26.

AK:n tulisi pyrkiä paperittomuuteen seuraamalla Euroopan parlamentin esimerkkiä: asiakirjoja ei enää tulosteta täysistuntoja tai valiokuntakokouksia varten, elleivät jäsenet erikseen pyydä tulosteita tai jokin muu pakottava syy edellytä asiakirjojen tulostamista.

27.

EU:n rajojen ulkopuolella AK on sitoutunut tekemään yhteistyötä ilmastotoimien pääosaston (CLIMA), Euroopan ulkosuhdehallinnon ja jäsenvaltioiden kanssa vihreän diplomatian verkoston puitteissa tukeakseen EU:n ulkopuolisten osapuolten tähänastisten sitoumusten toteuttamista ja kannustaakseen niitä tekemään uusia sitoumuksia, jotka ovat samankaltaisia kuin Euroopan unionin tekemät sitoumukset.

28.

AK käyttää tässä erityisesti sellaisia rakenteita kuin Euro–Välimeri-alueen alue- ja paikallisedustajien kokous, EU:n ja itäisten kumppanimaiden paikallis- ja alueviranomaisten konferenssi, Ukraina-erityistyöryhmä sekä neuvoa-antavat sekakomiteat ja työryhmät ehdokasmaiden ja ehdokkuutta edeltävässä vaiheessa olevien maiden kanssa, jotta ilmastopolitiikka pysyisi kärjessä poliittisella asialistalla ja jotta sen täytäntöönpanoa voitaisiin tukea alue- ja paikallistasolla kaikkialla maailmassa.

29.

AK toimii aktiivisesti Tangerissa järjestettävän MEDCOP22-kokouksen yhteydessä vahvistaakseen edelleen kyseisen alueen kaupunkien ja alueiden mahdollisuuksia toimia ilmasto- ja energia-alalla. Komitea tukee etenkin painopisteen asettamista Euro–Välimeri-alueen paikallis- ja alueviranomaisten rahoitukseen ja valmiuksien parantamiseen ja tuo nämä kysymykset COP22-kokoukseen osallistuvan EU:n valtuuskunnan tietoon.

30.

AK auttaa erityisesti edistämään kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimusta globaalilla tasolla aloittamalla Euro–Välimeri-alueen kaupunginjohtajien ilmastosopimuksella ja mahdollisesti itäisellä kaupunginjohtajien ilmastosopimuksella vuonna 2016.

31.

AK on myös edelleen sitoutunut UNFCCC-tasolla tukemaan EU:n valtuuskunnan kunniahimoista ilmastokantaa ja erityisesti EU:n monitasoisen hallinnon mallia paikallishallinnon ja kunnallisviranomaisten päätoimijaryhmien kumppaneiden keskuudessa.

32.

Kun otetaan huomioon ilmastoalalla tarvittavien toimien laajuus, meidän kaikkien tulee muuttaa tuotanto- ja kulutustapojamme. Jotta näille perustavanlaatuisille muutoksille saataisiin yleisön hyväksyntä, alueilla ja kunnilla on keskeinen vastuu kansalaisten osallistamisesta ja heidän saamisestaan aktiivisesti mukaan tähän muutosprosessiin.

33.

Sekä alueilla että kunnilla on ratkaiseva rooli levitettäessä tietoa käyttäytymisen muuttamisesta ja toimenpiteistä, joilla tuetaan yksittäisiä ilmastotoimia.

34.

Alueiden ja kuntien on myös kartoitettava ja poistettava pullonkauloja, jotka estävät kansalaisia osallistumasta täysimääräisesti siirtymiseen kohti vähähiilistä ja ilmastonmuutosta kestävää yhteiskuntaa, tekemällä koordinointityötä ylempien hallintotasojen (valtiot, EU, kansainvälinen taso) kanssa.

35.

Alueiden ja kaupunkien pitkäaikaiset kumppanuudet yritysten, yliopistojen, paikallisyhteisöjen, kansalaisyhteiskunnan, kansalaisjärjestöjen ja koulujen kanssa ovat äärimmäisen tärkeitä ilmastoimien edistämisessä.

36.

AK kehottaakin alueita ja kuntia täyttämään täysimääräisesti roolinsa ja edistämään useita toimijoita yhteen kokoavia hankkeita valtiotasoa alemmilla tasoilla, jotta voidaan luoda kestävän kehityksen kulttuuri, joka kannustaa jäsenvaltioita ja EU:n tasoa toimiin. Komitea korostaa, että EU:n eri osien ja alueiden ja kuntien välillä on suuria eroja ilmastonmuutokseen liittyvissä tarpeissa ja haavoittuvuudessa.

37.

Tutkimuksen rooli on ratkaiseva etsittäessä asianmukaisia poliittisia vastauksia ilmastonmuutoksen haasteeseen. Tiiviit yhteydet tiedemaailmaan edistävät osaltaan hyvää poliittista päätöksentekoa, joka perustuu vahvaan asiantuntemukseen.

Tästä syystä AK kehottaa alueita ja kuntia luomaan tiiviit yhteydet yliopistoihin ja tutkimuskeskuksiin omilla alueillaan ja niiden ulkopuolella ja tukemaan alueidenvälistä yhteistyötä näillä aloilla.

38.

Tietämyksen yhteinen tuottaminen varhaisesta vaiheesta lähtien ja poliittisten päättäjien ja tutkijoiden välillä tapahtuva arviointi edistävät yhteistyötä ongelmien kartoittamisessa ja niiden yhteisessä ratkaisemisessa läpi koko tutkimusprosessin ja poliittisen päätöksenteon.

39.

AK toteaa tyytyväisenä, että hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin äskettäinen päätös laatia luonnos erityiskertomukseksi kaupungeista ja ilmastosta vuonna 2023 lisää vastaisuudessa tutkimusta kaupunkien merkityksestä ilmastonmuutoksen torjumisessa. Komitea kehottaa Euroopan komissiota ottamaan aktiivisesti osaa kertomuksen laatimiseen ja osallistamaan AK:n tähän prosessiin sekä edistämään ilmastotoimien monitasoista alueellista visiota. Erityisesti AK kehottaa Euroopan komissiota edistämään tutkimusta näillä aloilla, jotta voidaan antaa rakentava panos erityiskertomukseen, jota käytetään tulevissa UNFCCC-keskusteluissa. Tämä koskee erityisesti maailmanlaajuista arviointia Pariisin sopimuksen täytäntöönpanon tilasta vuoteen 2023 mennessä.

40.

AK kannattaa tutkijoiden edustajien ottamista mukaan sopeutumis- ja hillitsemispolitiikkojen suunnitteluun ja täytäntöönpanoon.

41.

Pariisin sopimuksessa tunnustetaan sopeutumisen merkittävä positiivinen vaikutus hillitsemistoimiin.

42.

AK laatii erillisen lausunnon, jossa keskitytään ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevan EU:n strategian uudelleentarkasteluun, joka on tarkoitus toteuttaa vuonna 2017. AK kehottaa tässä yhteydessä sitoutumaan vahvasti hillitsemis- ja sopeutumistoimien integroimiseen sekä sopeutumisen huomioon ottamiseen kaikissa asiaankuuluvissa politiikoissa.

43.

AK toteaa, että koska ilmastonmuutoksella saattaa olla kielteisiä vaikutuksia ihmisille ja omaisuudelle, alueille ja kunnille tulisi antaa mahdollisuus parantaa palautumiskykyään mahdollisimman pian. AK painottaa kuitenkin, että ilmastonmuutokseen sopeutuminen edellyttää vertikaalista ja horisontaalista yhteistyötä ja että alueiden ja kuntien tulee myös olla yhteydessä toisiinsa voidakseen sopeutua ilmastonmuutokseen.

44.

AK on tyytyväinen siihen, että Euroopan komissio on julkaissut toimintasuunnitelman katastrofiriskien vähentämistä koskevasta Sendain kehyksestä 2015–2030 ja että selviytymiskyky katastrofitilanteissa on sisällytetty COP21-sopimukseen. Kestävän infrastruktuurin rakentamisen ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen välisiä yhteyksiä olisi tiivistettävä edelleen, jotta voidaan edistää monialaista koordinointia pelastuspalveluiden ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen tähtäävien toimien välillä kaikilla tasoilla.

45.

AK kehottaa lisäämään tietoisuutta ja tukimekanismeja, jotta voidaan kehittää alueellisesti suuntautuneita kansallisia sopeutumisstrategioita. Niiden kehittämistä johdonmukaisiksi alueellisiksi toimintasuunnitelmiksi ja aina paikallistasolle asti tulisi seurata tarkkaan, ja EU:n tasolla olisi asetettava selkeät, säännöllisin väliajoin saavutettavat välitavoitteet.

46.

Kysymys rahoituksesta ja erityisesti alueiden ja kuntien mahdollisuuksista saada rahoitusta on keskeinen Pariisin sopimuksen täytäntöönpanon kannalta.

47.

Vaikka EU:ssa on erilaisia rahoitusmahdollisuuksia, alueet ja kunnat kohtaavat erinäisiä esteitä, jotka estävät niitä hyödyntämästä EU:n tasolla sekä EU:n rahastoista että Euroopan investointipankin (EIP) kautta tarjolla olevia tukitoimia.

AK:ssa ja eri sidosryhmien kanssa käytyjen moninaisten keskustelujen pohjalta AK kehottaa Euroopan komissiota, EIP:tä ja jäsenvaltioita keskittymään siihen, että alueilla ja kunnissa kehitetään asianmukainen hallintokapasiteetti, jotta voidaan hyödyntää täysmääräisesti EU:n tasolla tarjolla olevia julkisia ja yksityisiä rahoitusmahdollisuuksia. Tämä koskee erityisesti pienempiä alueellisia yhteisöjä.

48.

EU:n toimielinten tulisi myös pyrkiä viestimään ja jakamaan tietoa näistä eri mahdollisuuksista. AK sitoutuu tukemaan Euroopan komissiota ja EIP:tä tarvittavien kohdennettujen viestintävälineiden kehittämisessä.

49.

AK on myös huolestunut rakennerahastojen mahdollisesti tehottomasta käytöstä useissa jäsenvaltioissa. Vaikka 20 prosenttia EU:n talousarviosta on omistettu ilmastotoimille, rakennerahastoista rahoitettavien hankkeiden ilmastokriteeriä ei sovelleta tai tarkisteta systemaattisesti, ja vaarana onkin, että EU:n rahoitusta käytetään EU:n ilmastotavoitteiden vastaisiin hankkeisiin. Euroopan komission ja jäsenvaltioiden tulisi olla erityisen valppaita ja tutkia tätä asiaa sekä ryhtyä tarvittaviin korjaaviin toimenpiteisiin pitäen mielessä teknologianeutraaliuden periaatteen ja jäsenvaltioiden oikeuden valita eri energialähteiden välillä.

50.

AK kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan sitoumuksiaan, jotka koskevat ympäristön kannalta haitallisten tukien asteittaista poistamista. Lisäksi AK katsoo, että päästökauppajärjestelmän käynnissä olevan uudistuksen tuloksena tulisi asettaa kohtuullinen hiilen hinta, joka ei heikennä jäsenvaltioiden kilpailukykyä, ja ottaa käyttöön mekanismi, jonka avulla alueet voivat tukea kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen tähtääviä toimia. AK kiinnittää Euroopan komission ja neuvoston huomion Kalifornian ja Quebecin välisten hiilimarkkinoiden hyvään esimerkkiin. Miljardeja dollareita on nyt investoitu uudelleen paikalliseen talouteen yritysten, kaupunkien, kuntien ja kansalaisten tukemiseksi siirtymisessä kohti vähähiilistä taloutta. AK kehottaa EU:ta ottamaan mallia tästä esimerkistä päästöoikeuksien jakamisessa. Se kehottaa myös jäsenvaltioita antamaan alueille aktiivisen roolin päästökauppajärjestelmässä erityisesti niin, että ne hallinnoivat huutokauppatuloja ja investoivat ne uudelleen kestäväpohjaisiin hankkeisiin.

51.

EU:n on myös tarkistettava omaa lainsäädäntöään helpottaakseen investointeja uusiutuviin energialähteisiin; esimerkiksi biopolttoaineiden alennettua verotasoa pidetään nykyisellään valtiontukena, jolle myönnetään ainoastaan väliaikaisia poikkeuslupia. Tämä johtaa investointiedellytyksiä koskevaan epävarmuuteen ja aiheuttaa hallinnollisia rasitteita uusiutuvista lähteistä peräisin olevien polttoaineiden tuottajille ja toimittajille.

Koska rahoitusta tarvitaan paljon, alueiden ja kuntien tulee houkutella sekä julkista että yksityistä rahoitusta. Yrityksille on vielä tarjolla paljon hyödyntämättömiä mahdollisuuksia Pariisin sopimuksen täytäntöönpanossa.

52.

AK kehottaakin alueita ja kuntia tukemaan ajattelutavan muutosta ”rahastovarojen” käytöstä kestävään kehitykseen tähtäävien toteuttamiskelpoisten liiketoimintasuunnitelmien ”rahoittamiseen”.

53.

Tätä varten on vahvistettava julkisen ja yksityisen sektorin välistä vuoropuhelua. Lisäksi alueiden ja kuntien tulisi tehdä laajemmin yhteistyötä EIP:n ja pankkisektorin kanssa, jotta voidaan parantaa niiden tietämystä innovatiivisista rahoitusmekanismeista vähähiilisyyteen ja palautumiskykyyn tähtääviä hankkeita varten.

Tässä yhteydessä AK korostaa, että sääntelyn varmuus ja ennakoitavuus ovat ennakkoehtoja tällaisten hankkeiden toteuttamiselle. AK korostaa myös, että on tärkeää jakaa hyviä käytänteitä, jotka liittyvät kestävyyskriteerien ottamiseen huomioon rahoitusalalla. Julkisten ja yksityisten sijoittajien opastamiseksi rahoitustuotteet tulisi arvioida ja merkitä sen mukaan, kuinka alttiita ne ovat ilmastoriskeille ja edistävätkö ne siirtymistä vähähiiliseen talouteen.

21.3.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 88/49

1.

muistuttaa, että liikenteen, kaupunkien ja maankäytön suunnittelussa eri puolilla Eurooppaa on 1950-luvulta lähtien suosittu systemaattisesti yksityistä moottoriliikennettä aktiivisen liikkumisen ja julkisen liikenteen sijasta. Autosta on tullut hallitseva kulkuneuvo monesti myös lyhyillä matkoilla. Tämä kehitys on vaikuttanut ratkaisevasti useiden vakavien haasteiden syntymiseen: niitä ovat ilmastonmuutos, ilmansaasteet, melu, liikenneturvallisuusongelmat, ruuhkat, heikkolaatuinen julkinen tila, maankäytön eriytyminen, liikennealan öljyriippuvuus ja kuluttajien ostovoiman heikentyminen, suuren väestönosan riittämätön fyysinen aktiivisuus jne. Viimeksi mainitusta aiheutuu myös muita ongelmia, kuten motoristen taitojen kehityksen viivästyminen erityisesti lapsilla, ylipaino ja keskittymisvaikeudet;

2.

kehottaa näiden haasteiden ratkaisemiseksi muuttamaan ajattelutapaa liikennepolitiikassa ja maankäytön suunnittelussa: tarvitaan uusi kestävän kehityksen mukainen liikennehierarkia, jossa ensimmäisellä sijalla ovat kannustimet ja toimenpiteet aktiivisten liikkumismuotojen (kävely ja pyöräily) turvallisuuden ja houkuttelevuuden lisäämiseksi sekä toisella sijalla julkisen liikenteen edistäminen, kolmantena autojen yhteiskäytön kehittäminen ja viimeisenä yksityisautoilu ja jossa annetaan tarvittavat mahdollisuudet eri liikennemuotojen yhdistelyyn. Tätä on sovellettava kaikilla liikenteen suunnittelun osa-alueilla muun muassa asettamalla aktiiviliikkujien liikennevirrat etusijalle, investoimalla infrastruktuuriin, tiealueiden kohdentamisella, priorisoinnilla tieliikennesäädöksissä jne.;

3.

toteaa, että ajattelutavan muutos liikennepolitiikassa edellyttää yhteisiä toimia kaikilta hallintotasoilta paikallis- ja aluehallinnosta valtakunnalliseen, eurooppalaiseen ja jopa maailmanlaajuiseen hallintoon. Komitea toivoo, että tätä varten parannetaan integrointia eri suunnittelutasojen ja erityisesti paikallis- ja aluetason välillä ja varmistetaan kaikkien kansalaisyhteiskunnan tahojen – yritysten, kansalaisjärjestöjen, ammattiyhdistysten, tiedemaailman jne. – aktiivinen osallistuminen;

4.

korostaa tarvetta edistää aluesuunnitteluvälineiden puitteissa toimia, joilla helpotetaan pyöräilijöiden ja kävelijöiden pääsyä julkisen liikenteen pysäkeille ja toteutetaan polkupyörille ja mahdollisille polkupyörien yhteiskäyttöpalveluille tarkoitettuja turvallisia, kaikkien ulottuvilla olevia ja houkuttelevia tiloja ja pysäköintialueita paikkoihin, missä vaihdetaan liikennejärjestelmästä toiseen;

5.

korostaa, että muutokset toimintapolitiikoissa sekä henkilöstö- ja taloudellisten resurssien kohdentamisessa syntyvät kunnianhimoisten poliittisten tavoitteiden kautta, ja kehottaakin komissiota asettamaan tavoitteeksi pyöräilyn määrän kaksinkertaistamisen EU:n jäsenvaltioissa seuraavien 10 vuoden kuluessa (pyörämatkojen nykyisestä 7–8 prosentin osuudesta liikennemuotojakaumassa noin 15 prosenttiin);

6.

kehottaa komissiota analysoimaan pyöräilyn potentiaalia EU:n liikennemuotojen jakautumisessa pitkällä aikavälillä (2030/2040/2050), jotta voidaan arvioida potentiaalin hyödyntämiseksi tarvittavat investoinnit ja muut toimet ja toteuttaa kattava kustannus-hyötyanalyysi. Analyysin tulisi perustua olemassa oleviin, perusteellisesti testattuihin välineisiin, jollainen on esimerkiksi Maailman terveysjärjestön kehittämä pyöräilyn ja kävelyn Health Economic Assessment Tool, ja näitä välineitä olisi kehitettävä edelleen omaksumalla monialainen pyöräilyyn liittyvä lähestymistapa, jota sovelletaan muun muassa talouteen, ympäristöön, ilmastoon, energiatehokkuuteen, liikennealaan, koulutukseen, terveyteen, liikuntaan jne.;

7.

pitää erittäin tervetulleena Euroopan parlamentin (1) ja jäsenvaltioiden (2) aloitetta pyytää Euroopan komissiota esittämään pyöräilyä koskeva eurooppalainen etenemissuunnitelma tai EU-tason strategia-asiakirja. Jäsenvaltioiden Luxemburgin EU-puheenjohtajakaudella lokakuussa 2015 antamassa Luxemburgin julkilausumassa pyöräilystä ilmastoystävällisenä liikennemuotona kehotetaan myös perustamaan komissioon eurooppalainen pyöräilyn yhteyspiste;

8.

suhtautuu myönteisesti yleiseurooppalaisessa liikenne-, terveys- ja ympäristöohjelmassa (THE PEP) vuonna 2014 annettuun Pariisin julistukseen ja kannattaa voimakkaasti yleiseurooppalaisen suunnitelman laatimista pyöräilyn edistämiseksi ohjelmaan kuuluvien jäsenvaltioiden, WHO:n, UNECE:n ja muiden sidosryhmien voimin (3);

9.

vaatii, että pyöräilyä koskeva EU:n etenemissuunnitelma sisällytetään komission vuoden 2018 työohjelmaan. Etenemissuunnitelmalla tulisi vastata kasvavaan tarpeeseen koordinoida toimintaa EU:n tasolla pyöräilyn hyvin tiedossa olevien ympäristö-, terveys- ja taloushyötyjen konkretisoimiseksi. Samalla olisi pyöräilykäytännön tai -kulttuurin luomiseksi varmistettava, että etenemissuunnitelman puitteissa tiedotetaan näistä hyödyistä ja yleistetään niitä;

10.

muistuttaa, että kansallisen pyöräilyreittiverkon strateginen kehittäminen kuuluu toissijaisuusperiaatteen mukaisesti jäsenvaltioiden toimivaltaan ja että EU:lla pitäisikin olla tukirooli ennen muuta näiden verkostojen yhdistämisessä rajojen ylitse, sellaisten maiden ja alueiden strategioissa, missä päivittäinen pyöräily on vähäisempää, sekä Euroopan laajuisen pyöräilyreittiverkoston koordinoinnissa ja kehittämisessä;

11.

korostaa kuitenkin, että tulevaisuuden kaupunki- ja alueliikenteen ja liikkuvuusjärjestelmän edellytysten pääasiallisia muokkaajia ovat paikallis- ja alueviranomaiset, kun toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita kunnioitetaan täysimääräisesti, sillä liikkuvuus kaupungeissa ja kaupunkiliikenne kuuluvat paikallis- ja alueviranomaisten toimivaltaan. Kokemus on osoittanut, että kunnianhimoisia pyöräilytavoitteita, joita paikallisyhteisöt voivat tukea, voidaan kehittää sisällyttämällä yksityiskohtaisia pyöräilysuunnitelmia paikallisiin liikennestrategioihin. Pyöräily voidaan myös ottaa osaksi aluepolitiikkaa sisällyttämällä se alueellisiin liikennealan kumppanuusjärjestelyihin ja strategioihin, joihin voi sisältyä pyöräilyn tukiohjelmia;

12.

toistaakin AK:n kehotuksen ottaa paikallis- ja alueviranomaiset aktiivisemmin mukaan päätöksentekoprosessiin (4) ja katsoo, että AK:n tulisi paikallis- ja alueviranomaisten viestinviejänä johtaa keskustelua pyöräilyn edistämiseksi toteutettavista EU:n aloitteista, koska kunnat ja alueet hyötyvät oletettavasti eniten tällaisista toimista;

13.

pitää pyöräilyä myös yhtenä kestäväpohjaisen kaupunkiliikenteen keskeisenä osatekijänä ja kaupunkeja koskevan yhdennetyn EU:n toimintaohjelman ydinkysymyksenä;

14.

korostaa, että on olemassa vahvaa tieteellistä näyttöä siitä, että pyöräilyinfrastruktuuriin kohdistettujen investointien hyöty-kustannussuhde on vähintään 5:1 (5). Taloudellisia hyötyjä saadaan eri asioista: ensinnäkin uusista pääasiassa paikallisista työpaikoista polkupyörien valmistuksen ja vähittäiskaupan, korjauspalvelujen, infrastruktuurin rakentamisen ja huoltamisen sekä muun muassa pyöräilymatkailun sekä kuljetus- ja muiden palvelujen aloilla. Toiseksi kansanterveys kohenee lisääntyneen fyysisen aktiivisuuden ja ilman- ja melusaasteiden vähenemisen ansiosta. Kolmanneksi liikenneruuhkien väheneminen vähentää tieverkon tukkiutumista, viivästyksiä ja menetettyjä työtunteja sekä polttoaineen tuhlausta. Yhdessä nämä hyödyt parantavat elämänlaatua kaupungeissa ja lisäävät samalla houkuttelevuutta. Taloudellisia hyötyjä tuo myös tehokkaampi maankäyttö;

15.

toistaakin liikenneministerien antamassa pyöräilyä ilmastoystävällisenä liikennemuotona koskevassa julkilausumassa esitetyn vaatimuksen, että laaditaan EU-tason pyöräilystrategia, jossa määritellään EU:n toimintapolitiikka ja jo olemassa olevat tai perustettavat rahoitusvälineet, joiden avulla kasvatetaan pyöräilyn osuutta liikennemuotojen joukossa ja edistetään pyöräilyyn liittyvää työllisyyttä EU:ssa, ja vaatimuksen sisällyttää pyöräily EU:n toimintaohjelmien ja rahoitusvälineiden piiriin (6);

16.

kehottaa lisäksi soveltamaan tulevaisuuteen suuntautuvaa EU:n liikenneinvestointipolitiikkaa, jolla myös kohennetaan kansanterveyttä ja jossa investoidaan EU:n liikennemäärärahoja pyöräilyyn täysin Pariisin COP 21 -sopimuksen mukaisesti (7);

17.

ehdottaa yleissäännöksi, että jokaisessa EU:n osarahoittamassa asiaan liittyvässä infrastruktuurihankkeessa otetaan mahdollisimman laajasti huomioon pyöräily, muun muassa jotta moottoriteiden, rautateiden yms. rakentaminen ei aiheuttaisi pyöräilyyn kohdistuvia kielteisiä vaikutuksia (periaate pyöräilyn ottamisesta huomioon kaikissa infrastruktuurihankkeissa). Pyöräily olisi lisäksi otettava itsenäiseksi rahoitusprioriteetiksi Euroopan komission tutkimus- ja innovointiohjelman (Horisontti 2020 -puiteohjelma) vuosien 2018–2020 työohjelmissa (liikkuvuus kasvun edistäjänä);

18.

pyytää, että Euroopan komissio asettaisi asiaankuuluville hankkeille, jotka saavat EU:n rahoitusta, pyöräilyinfrastruktuuria koskevat vähimmäislaatuvaatimukset ja varsinkin pyöräilyverkon suunnittelua koskevat vaatimukset, joissa keskitytään turvallisuuteen, toimivuuteen ja opasteisiin, vastineen saamiseksi EU:n veronmaksajien rahoille. Lisäksi komitea vaatii, että komissio tekee yhteistyötä jäsenvaltioiden sekä paikallis- ja alueviranomaisten kanssa pyöräilyinfrastruktuurin toteuttamista koskevien kansallisten ohjeiden laatimiseksi sekä parhaiden käytänteiden tietokannan ja kokemustenvaihdon kehittämiseksi. Komitea pyytää Euroopan komissiota myös asettamaan tärkeimpien toimenpiteiden rahoitusta, hallintoa ja taloudellista kannattavuutta koskevat vaatimukset;

19.

ehdottaa, että pitkän matkan pyöräilyreittiverkko EuroVelo (8) sisällytetään osaksi Euroopan laajuisia liikenneverkkoja (TEN-T), sillä näin parannettaisiin rajatylittäviä yhteyksiä, kehitettäisiin matkailumahdollisuuksia ja parannettaisiin kaupunkikeskustoihin johtavia yhteyksiä. Lisäksi komitea ehdottaa Verkkojen Eurooppa -välineen varojen osoittamista kaupunkisolmukohtiin eli esimerkiksi kaupunkien ja niiden lähiympäristön (nopeiden) pyöräreittien rakentamiseen;

20.

toteaa, että moottoriliikenteen joukossa pyöräilyyn liittyvien onnettomuuksien pelko on osasyy siihen, että pyöräilyn uskotaan yleisesti olevan vaarallista. Pelko on osittain aiheeton, sillä valtaosa onnettomuuksista koskee vain pyöräilijää ilman että osallisina olisi muita ajoneuvoja. Pelolla on kuitenkin vähentävä vaikutus pyöräilyyn, ja se voi olla este pyöräilyn yleistymiselle;

21.

muistuttaa, että taajamien alhaiset nopeusrajoitukset ja niiden noudattaminen ovat yksi tärkeimmistä tieliikennekuolemia vähentäneistä tekijöistä. Pyöräilijöiden ja suurella nopeudella ajavien moottoriajoneuvojen väliset törmäykset ovat merkittävä pyöräilijöiden kuolemaan ja vakaviin loukkaantumisiin johtava syy. Komitea kehottaakin EU:ta antamaan valtio-, alue- ja paikallistason viranomaisille suosituksia paremmasta nopeuksienhallinnasta ja toimenpiteistä liikenteen rauhoittamiseksi muun muassa ottamalla kaupunkialueilla käyttöön katuja, joilla perusnopeusrajoitus on 30 km/h (tai 20 mph) ja joilla otetaan huomioon pyöräily ja mahdollistetaan näin eri tienkäyttäjien eli jalankulkijoiden, pyöräilijöiden, autoilijoiden, raskaiden ajoneuvojen ja pelastusajoneuvojen (ambulanssit, paloautot jne.) läsnäolo. Kaikissa uusissa EU:n yleisille teille hyväksytyissä nelipyöräisissä moottoriajoneuvoissa, linja-autoissa ja raskaissa tavarankuljetusajoneuvoissa olisi myös otettava käyttöön älykkäät nopeudenvalvontajärjestelmät asteittain tyyppihyväksynnän kautta. Komitea huomauttaa, että pyöräilyn objektiivisen, tosiasiallisen turvallisuuden ja monien ihmisten kokeman subjektiivisen turvallisuudentunteen välillä on selvä ristiriita, jonka minimoimiseksi olisi toteutettava erityisesti pehmeitä tiedotus- ja viestintätoimenpiteitä, kuten tehokkaita tiedotuskampanjoita. Epävarmat pyöräilijät tuntevat olonsa turvalliseksi ja käyttävät liikkumiseen polkupyörää vasta sitten, kun vähennetään pelkoa pyöräilyä kohtaan ja parannetaan näin subjektiivista turvallisuudentunnetta;

22.

muistuttaa myös, että huolimatta suurten ja painavien ajoneuvojen suhteellisen vähäisestä määrästä kaupunkialueilla verrattuna moottoriajoneuvojen kokonaismäärään ne ovat suhteettoman usein osallisina kuolemaan johtaneissa pyöräonnettomuuksissa;

23.

pitää valitettavana, että pyöräilijöiden kuolemantapaukset vähenevät liian hitaasti, ja kannattaa EU:n laajuisen tavoitteen asettamista vakavien loukkaantumisten vähentämiseksi sekä kehottaa tutkimaan vakavien loukkaantumisten mahdollisesti puutteellista raportointia. Pyöräilyä koskevassa EU:n etenemissuunnitelmassa onkin asetettava yhdeksi toimintaperiaatteeksi, että pyritään nollatasoon kuolonuhrien määrässä ja varmistetaan maailmanlaajuinen johtoasema pyöräilijöiden turvallisuudessa ja suojelussa;

24.

vaatii yleistä turvallisuutta koskevan asetuksen pikaista tarkistamista erityisesti raskaiden tavarankuljetusajoneuvojen suoraa näkökenttää koskevien parannusten tekemiseksi ja täydentämiseksi mahdollisesti muilla pakollisilla aktiivisilla turvallisuusjärjestelmillä, kuten pyöräilijöiden havaitsemisantureilla ja automaattisilla jarrutusjärjestelmillä törmäysten välttämiseksi;

25.

kehottaa ajantasaistamaan asetuksen jalankulkijoiden ja muiden loukkaantumiselle alttiiden tienkäyttäjien suojelun huomioon ottamisesta ajoneuvojen tyyppihyväksynnässä (9) sisällyttämällä siihen myös testausmenettelyjä, jotka koskevat auton etuosaan törmäävän pyöräilijän suojaamista;

26.

pyytää tutkimaan mahdollisuutta sisällyttää erityisiä pyöräilyn turvallisuuden parantamiseen tähtääviä toimenpiteitä nykyisiin EU:n direktiiveihin, kuten tunneleita ja kaupunki- ja maaseututeiden TEN-T-infrastruktuuria (10) koskeviin EU:n infrastruktuurin turvallisuusdirektiiveihin;

27.

vaatii, että tulevissa kaupunkilogistiikkaa koskevissa komission suuntaviivoissa (11) tunnustetaan valtava potentiaali, joka liittyy mahdollisuuteen siirtää palvelujen ja enintään 250 kg:n painoisten tavaroiden toimitukset hoidettavaksi sähkökäyttöisillä rahtipyörillä, ja suositetaan siten pyörälogistiikkaan perustuvia kuljetuksia ensisijaisena vaihtoehtona aina kun se on mahdollista;

28.

muistuttaa, että kaupunki- ja liikennesuunnittelua on koordinoitava tiiviisti paikallisliikenteen kanssa ja ne on yhdennettävä kaikilla aloilla;

29.

korostaa, että koulussa aloitettava liikenneturvallisuus-, liikennelainsäädäntö- ja tieliikennesääntökasvatus sekä tärkeimpien pyöräilysääntöjen opettaminen on erittäin tärkeää, sillä näin voidaan vähentää onnettomuuksia, joissa pyöräilijät ovat osallisina. Euroopan komission tulisi auttaa levittämään testattuja ja hyväksi havaittuja kouluohjelmia, joissa koulut, poliisi ja muut sidosryhmät yhdessä opettavat nuorille pyöräilijöille hyviä pyöräilytekniikoita ja keskeisiä perustaitoja mahdollisten liikenteessä tapahtuvien törmäysten voimakkuuden ja nopeuden arvioimiseksi mutta myös tuovat esiin pyöräilyn hyötyjä sosiaalisena, terveellisenä ja pääosin turvallisena liikennemuotona;

30.

muistuttaa AK:n kannasta, että valtakunnalliset ja kunnalliset kaupunkiliikenteen säätelytoimet ja tienkäyttömaksut voivat olla tehokkaita välineitä kaupunkien tiealueista käytävän kilpailun hallinnointiin. Niiden avulla voidaan myös puuttua keskeisiin ongelmiin, kuten ruuhkautumiseen ja saasteisiin (12). Tämän mukaisesti AK korostaa, että kaupunkien liikenneyhteyksiä koskevissa tulevissa ei-sitovissa Euroopan komission suuntaviivoissa (13) tulisi johdonmukaisesti suosia pyöräilyä, ja suosittaa paikallis- ja alueviranomaisille, että osa ajorajoitusjärjestelmistä ja tienkäyttömaksuista saaduista tuloista tulisi investoida pyöräilyyn houkuttelevien vaihtoehtojen luomiseksi autoilulle;

31.

korostaa, että pyöräilyn ja julkisen liikenteen yhdistämisestä on hyötyä molemmille ja että multimodaalisuus on ratkaisevan tärkeää toimivien, saumattomien kaupunkiliikenneverkkojen luomiseksi. Komitea toistaa AK:n vaatimuksen aikataulujen ja muiden matkatietojen pakollisesta julkaisemisesta ja saattamisesta kaikkien EU:n kansalaisten saataville (14) sekä intermodaalisuuden huomioon ottavien tietotekniikkajärjestelmien ja reittisuunnittelusovellusten kehittämisestä ja pyytää multimodaalisuuden näkökulmasta, että pyöräily ja polkupyörien yhteiskäyttöjärjestelmät sisällytetään kaikilta osin teknisiin standardeihin, EU:n lainsäädäntöön ja EU:n rahoittamiin t&k-järjestelmiin erityisesti kun on kyse matkasuunnittelusta, matkalipuista, pysäköinnistä jne. Infrastruktuuria linja-auto- ja juna-asemilla ja niiden läheisyydessä sekä julkisten liikennevälineiden toimivuutta on kehitettävä, jotta vaihdot junan, linja-auton ja polkupyörän välillä sujuisivat helpommin (15);

32.

ehdottaa, että kaikkien hallintotasojen sähköisen liikkumisen toimintapolitiikoissa olisi aina otettava huomioon sähkökäyttöinen pyöräily;

33.

kehottaa komissiota ottamaan huomioon pyöräilyn tarkistettaessa liikennealaa koskevia EU:n asettamia ympäristöä säästävien julkisten hankintojen kriteerejä. Hankintakriteereissä ei pitäisi pyrkiä vain tekemään marginaalisia parannuksia hankintaviranomaisten hankkimiin autoihin ja kevyisiin hyötyajoneuvoihin, vaan niissä pitäisi myös pyrkiä ohjaamaan liikennemuotovalintoja kohti ympäristöystävällisiä liikennemuotoja, kuten pyöräilyä. Tästä syystä julkisissa hankintamenettelyissä tulisi EU:n asettamien ympäristöä säästävien julkisten hankintojen kriteerien nojalla olla pakollista selvittää, olisiko mahdollista hankkia polkupyöriä (mukaan luettuna sähköavusteisia polkupyöriä) henkilöautojen sijaan ja rahtipyöriä (mukaan luettuna sähkökäyttöisiä ja sähköavusteisia rahtipyöriä) kevyiden hyötyajoneuvojen sijaan. Komitea kehottaa myös sisällyttämään julkisiin hankintamenettelyihin innovatiivisuuskriteereitä, joilla edistetään teknologian kehittämistä kaikilta osin ja sen yleistämistä jäsenvaltioiden keskuudessa;

34.

toteaa, että ilmastonmuutoksen hillitsemiseen, EU:n tavoitteiden saavuttamiseen hiilikomponentin supistamiseksi liikennealalla ja kaupunkien ilmanlaadun parantamiseen tarvitaan monia erilaisia toimintapolitiikkoja. Niitä ovat tekniset ratkaisut, toimintatapojen muutokset sekä kannustimet turhien matkojen välttämiseksi. Kaikkiin ilmastonmuutoksen hillitsemis- ja ilmanlaadun parantamisstrategioihin tulisi sisältyä kunnianhimoisia pyöräilyn edistämisohjelmia kaikilla hallintotasoilla. Kunnianhimoiset pyöräilytavoitteet voivat myös osaltaan auttaa yhdentoista Yhdistyneiden Kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteen saavuttamisessa (16);

35.

korostaa, että luotettavat ja vertailukelpoiset tiedot ovat olennaisen tärkeitä tietoon perustuvien päätösten tekemiseksi ja politiikan ja rahoitustoimien vaikutusten arvioimiseksi. Komitea kehottaakin komissiota (Eurostatia) kehittämään yhteiset tiedonkeruumenetelmät ja yhdenmukaistetut määritelmät pyöräilyä koskevia kansallisia ja kaupunkikohtaisia tietoja varten;

36.

pitää tervetulleena pyöräilyyn erikoistuneen yhteyshenkilön nimeämistä MOVE-pääosastoon, mutta toteaa, että toimintaa tulisi laajentaa niin, että siitä tehdään pyöräilyä koko komissiossa käsittelevä yhteyspiste, jossa työskentelee vähintään yksi täysiaikainen henkilöstön jäsen. Lisäksi toimintaa tulisi täydentää niin, että kaikissa asiaankuuluvissa komission pääosastoissa olisi pyöräilyä käsittelevät yhteyspisteet, jotka huolehtisivat komission pääosastojen välisestä tehokkaasta konsultoinnista ja komission sisäisestä koordinoinnista;

37.

pyytää komissiota antamaan tukea riittävin resurssein varustetulle tiedonvälitystaholle, joka huolehtii siitä, että jäsenvaltiot sekä paikallis- ja alueviranomaiset saavat tarvitsemansa mahdollisuuden tutustua pyöräilyä koskeviin parhaisiin käytänteisiin, tapaustutkimuksiin, raportteihin, rahoitusmahdollisuuksiin jne. (17).

21.3.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 88/54

1.

on tyytyväinen ehdotuksen kokonaisnäkemykseen ja päämäärään eli sisämarkkinoiden nykyisten digitaalisten esteiden raivaamiseen ja enenevän pilkkoutumisen torjumiseen julkishallintoa nykyaikaistettaessa;

2.

korostaa paikallis- ja alueviranomaisten keskeistä merkitystä yhtäältä hallinnon nykyaikaistamisen osalta, digitaalisten perusrakenteiden ja digitaalisten palvelujen luojina ja hallinnoijina yhteiskunnalle tärkeillä aloilla, ja toisaalta tahoina, jotka itse vastaavat siitä, että palvelut toimitetaan suoraan asukkaille sellaisessa muodossa, että ne vastaavat odotuksia yhä digitalisoituneemmassa maailmassa;

3.

korostaa, että julkisilla palveluilla on suuri merkitys Euroopan talouden digitaalisen muodonmuutoksen liikkeellepanevana voimana, sähköisen hallinnon ohella, ja toteaa, että suunnitellut ehdotukset käsittävät toimenpiteitä useimmilla kansalaisten elämänaloilla. Kulttuuri- ja koulutussektorin osalta toimenpiteet kuitenkin puuttuvat;

4.

pitää tärkeänä, että julkisia laitoksia ja hallintojärjestelmiä modernisoidaan ja että ne ovat yksityishenkilöiden ja yritysten tavoitettavissa sähköisten palvelujen ansiosta, ja korostaakin kannattavansa erityisesti sellaisten rajatylittävien julkisten palvelujen kehittämistä, jotka mahdollistavat yhteentoimivuuden ja tiedonsiirron, kuten sähköisen hankinnan, sähköisen tunnistamisen, sähköiset allekirjoitukset, asiakirjojen sähköisen tiedoksiannon ja muut sähköisen hallinnon kulmakivet (1);

5.

suosittaa, että paikallis- ja alueviranomaiset, joilla on merkittävä rooli kaavailtujen toimenpiteiden menestystä ajatellen, on osallistettava suunniteltujen jäsenvaltiokohtaisten, toimintasuunnitelmassa mainittujen toimenpiteiden ja välineiden muotoiluun eikä pelkästään niiden toteuttamiseen;

6.

ehdottaa, että Euroopan alueiden komitealle myönnetään paikka sähköisen hallinnon toimintasuunnitelman johtoryhmässä, jotta keskustelu saa paikallisen ja alueellisen ulottuvuuden, koska suurin osa hyvinvointipalveluista on paikallis- ja aluetoimijoiden tarjoamia;

7.

jakaa komission näkemyksen, jonka mukaan sähköinen hallinto tekee hallinnoinnista avoimempaa, yksinkertaisempaa ja tehokkaampaa;

8.

katsoo, että unioni-, jäsenvaltio- ja paikallistason viranomaisten hallinnon digitalisoinnille annettu painoarvo on myönteinen seikka erityisesti aikaa vievien hallinnollisten menettelyjen yksinkertaistamisen kannalta ja myös siitä syystä, että näin kansalaisilla on mahdollisuus seurata lainsäädäntätyötä, pysyä ajan tasalla heitä suoraan koskevista asioista ja osallistua aktiivisesti päätöksentekoprosesseihin;

9.

yhtyy lisäksi komission arvioon, että monet kansalaiset ja yritykset eivät saa vielä täyttä etua julkisten digitaalipalvelujen tarjoamista mahdollisuuksista. Komitea toteaa myös, että sähköisen hallinnon kehitys Euroopassa on ollut epätasaista jäsenvaltioiden ja alueiden välillä;

10.

onkin tyytyväinen toimintasuunnitelman tavoitteeseen olla väline, jolla tehdään yhteinen ponnistus hallinnon nykyaikaistamiseksi Euroopassa;

11.

on tyytyväinen siihen, että toimintasuunnitelman dynaaminen ja joustava muoto mahdollistaa lisätoimet, joissa pystytään hyödyntämään paikallis- ja alueviranomaisten tietämystä julkisten digitaalipalvelujen tarjoamisesta sellaisilla yhteiskunnalle tärkeillä toimialoilla kuin koulutus, hoivapalvelut, elinkeinoelämä, sairaanhoito ja perusrakenteet;

12.

korostaa sähköisen hallinnon potentiaalia monilla aloilla, muun muassa katastrofivalmiudessa. Mobiiliteknologian, internetin ja sosiaalisen median käyttö viestintätarkoituksiin voi olla hyödyllistä paitsi tiedon keräämisessä, levittämisessä ja koordinoinnissa myös demokraattisen vastuun ja avoimuuden edistämisessä;

13.

korostaa, että on tärkeää pyrkiä siihen, että toimintasuunnitelma palvelisi julkissektorin nykyaikaistamisen pontimena. Menestyminen edellyttää, että paikallis- ja alueviranomaiset kutsutaan osallistumaan työhön ja että näille tarjotaan asianmukaiset mahdollisuudet hyödyntää rahoituslähteitä ja tukitoimenpiteitä toimintasuunnitelman kattamien EU:n ohjelmien puitteissa;

14.

yhtyy komission esittämään visioon, jonka mukaan julkisen hallinnon ja julkisten laitosten pitäisi olla viimeistään vuoteen 2020 mennessä avoimia, tehokkaita ja osallistavia sekä tarjota rajattomia, räätälöityjä, käyttäjäystävällisiä päästä päähän ulottuvia digitaalisia julkisia palveluja kaikille kansalaisille ja yrityksille EU:ssa;

15.

pitää niin ikään tärkeänä avointa hallintoa ja tietojen ja palvelujen avaamista turvallisesti läpinäkyvyyden ja tehokkuuden lisäämiseksi. Komitea tähdentää samalla, että tietyt julkisten laitosten käsittelemät tietotyypit vaativat perusteellista suojaamista;

16.

on tyytyväinen periaatteeseen, että digitaalisuuden pitää olla oletusarvona julkishallinnon palvelutarjonnassa. Komitea korostaakin, että tarvitaan tietoista, pitkäjänteistä ja järjestelmällistä työtä digitaalisen osallisuuden lisäämiseksi, jotta entistä useammille on tarjolla digitalisoitumisen avaamien mahdollisuuksien hyödyntämiseen tarvittava infrastruktuuri ja osaaminen;

17.

tukee tavoitetasoltaan kunnianhimoista periaatetta, että kansalaisten ja yritysten edellytetään toimittavan yhdet ja samat tiedot vain kerran julkishallinnolle;

18.

toteaa samalla, että on voitettava tiettyjä juridisia, teknisiä ja organisatorisia haasteita, jotta päästään tiedon uudelleenkäyttöön. Komitea on tässä yhteydessä hyvillään kokeiluhankkeesta, joka tähtää ”yhden kerran periaatteen” käyttöönottoon rajatylittävässä yhteydenpidossa liikeyritysten kanssa. Se katsoo, että kokeiluvaiheessa pitää analysoida niitä laajoja yhteyksiä, joita yrityksillä on paikallis- ja alueviranomaisiin;

19.

katsoo, että on syytä tarkastella innovatiivisen sähköisen hallinnon malleja, kuten sähköistä kotipaikkaa, joka mahdollistaa eräitä palveluja kansalaisille ja yrityksille vaatimatta fyysistä asuinpaikkaa. Tämä vähentää hankalaa paperityötä ja lisää investoinnin houkuttavuutta ulkomaisten yritysten kannalta;

20.

toteaa, että digitaalisten sisältöjen ja palvelujen osallistavuus on periaate, joka hyödyttää kaikkia käyttäjiä ja eritoten vammaisia henkilöitä. Sen vuoksi on tärkeää jatkaa yhteistyötä ja tutkimusta nykyisten standardien saattamiseksi ajan tasalle, jotta pysyisimme teknologian kehityksen tahdissa;

21.

on samaa mieltä periaatteesta, että julkisen hallinnon tahojen tulee vaihtaa informaatiota ja tietoja keskenään sekä kansalaisten ja yritysten kanssa avoimesti ja osallistavasti. Komitea painottaa samalla sen merkitystä, että kullakin organisaatiolla on valmiudet ratkaista, minkä tyyppiset tiedot ovat vapaasti saatavilla ja mitkä pitää suojata;

22.

kannattaa periaatetta, että julkisen hallinnon tahojen soveltaman sähköisen hallinnon tulee normaalitapauksissa olla rajatylittävää, ja korostaa, että paikallis- ja alueviranomaiset voivat – monesti rajaseuduilla – olla ratkaisevassa asemassa määritettäessä ja kehitettäessä rajanylittäviä palveluja, jotka ovat asianmukaisia, toimivia ja saumattomia;

23.

kannattaa yhteentoimivuuden periaatetta oletusarvona ja keskeisenä edellytyksenä sille, että digitalisoinnin tarjoamia mahdollisuuksia kyetään hyödyntämään;

24.

on komission kanssa samaa mieltä siitä, että asianmukainen henkilötietojen suojaaminen, yksityisyyden suoja ja tietoturva on otettava varhaisessa vaiheessa huomioon kehitettäessä digitaalisia palveluja, koska puutteellinen luottamus digitaalisiin palveluihin on edelleen yksi sähköisen hallinnon kehittymisen esteistä;

25.

korostaa samalla, että standardien, joiden mukaan julkisten sähköisten palvelujen tulee olla rajatylittäviä, ja yhteentoimivuuden periaatteen ei pidä korvata jo ennestään hyvin toimivia valtiollisia, alueellisia ja paikallisia ratkaisuja vaan tarjota yleiskatsaus niistä standardeista ja eritelmistä, joita viranomaiset voivat käyttää yhteentoimivuuden saavuttamiseksi uusiessaan olemassa olevia järjestelmiään;

26.

tähdentää, että jokaisen mitä tahansa arkaluonteisia tietoja käsittelevän organisaation on huolehdittava systemaattisesti tietojen luokittelusta sekä turvallisuudesta etenkin, kun otetaan huomioon, että kehittyneiden hakkerointihyökkäysten, kybersodankäynnin ja kyberterrorismin kaltainen toiminta voi aiheuttaa erittäin suurta vahinkoa. Vaikka avoimuutta pidetään lähtökohtana, on kaikki tiedot, jotka arvioidaan suojelun arvoisiksi, todellakin suojeltava asianmukaisesti. Tietyissä äärimmäisissä tapauksissa tämä voi merkitä sitä, että tiedot tai koko järjestelmä on pidettävä fyysisesti erillään internetistä;

27.

onkin tyytyväinen tulevaan oikeuspuitteiden yhdenmukaistamiseen yleisellä tietosuoja-asetuksella mutta toteaa, että alan kilpailu on maailmanlaajuista, ja pitää tärkeänä, ettei oikeuskehys jarruta uusien ratkaisujen ja palvelujen kehittämisvauhtia;

28.

pitää tärkeänä, että tietosuoja-asetuksen tiimoilta järjestetään tehokasta neuvontaa, ja korostaa, että kaikki toimijat tulee saada mukaan keskusteluun omistusoikeudesta ja vastuusta henkilötietojen käsittelyn yhteydessä;

29.

korostaa komission roolia luotaessa perusedellytyksiä yhteentoimivuudelle ja yhdenmukaistamiselle, jotka mahdollistavat tiedonjaon, johon mainitut periaatteet pohjautuvat;

30.

toteaa, että Euroopassa on yhä asukasryhmiä, joilla ei ole mahdollisuuksia käyttää internetiä tai joilla ei ole digitaalisten palvelujen hyödyntämiseen riittäviä digitaalisia valmiuksia, ja että on toimittava aktiivisesti digitaalisen osallisuuden lisäämiseksi;

31.

korostaa, että luotettavat, suorituskykyiset ja kohtuuhintaiset verkot kaikilla alueilla ovat edellytys sille, että kansalaisilla ja yrityksillä on ulottuvillaan nykyaikaiset julkiset digitaalipalvelut ja että nämä saavat parhaan hyödyn seuraavan sukupolven teknologiasta (esineiden internet, massadata, sähköiset terveyspalvelut, älykkäät kaupungit yms.);

32.

korostaa, että EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla on kehitettävä johdonmukaisesti ja keskeytyksettä edelleen vaihtoehtoja tukea huippunopeiden laajakaistaverkkojen laajentamista kaikilla alueilla, eritoten alueiden maaseutumaisille seuduille, missä kannattavuuden puute useissa tapauksissa haittaa markkinavetoista laajentamista;

33.

korostaa, että julkisen hallinnon nykyaikaistamiseen tarvitaan sellaisia sovittuja standardeja ja teknisiä eritelmiä, jotka on kehitetty yhdessä kaikkien asianomaisten toimijoiden kanssa ja jotka mahdollistavat uudelleenkäytettävät ja tehokkaat, erinomaisesti yhteentoimivat digitaaliset palvelut;

34.

ottaa tyytyväisenä vastaan komission ilmoituksen eurooppalaisten yhteentoimivuusperiaatteiden tarkistamisesta ja kehottaa komissiota jatkamaan hallintotahojen tukemista periaatesuositusten noudattamisessa;

35.

korostaa, ettei paikallis- ja alueviranomaisia tule pitää yksinomaan rajatylittävien standardien ja palvelujen käyttäjinä vaan myös niiden tärkeinä tuottajina eurooppalaisten yhteentoimivuusperiaatteiden puitteissa;

36.

on hyvillään siitä, että komissio aikoo laatia tieto- ja viestintätekniikan standardien eurooppalaisen luettelon prototyypin julkisia hankintoja varten, ja korostaa, että hankintatilanteen merkitys on ratkaiseva varsinkin paikallis- ja alueviranomaisille, jotta vältetään juuttuminen erillisiin järjestelmiin ja jotta mahdollistetaan korkeatasoista yhteentoimivuutta ja innovatiivisuutta edustavien ratkaisujen ja palvelujen käyttöönotto;

37.

kehottaa komissiota tekemään tiiviimpää yhteistyötä paikallis- ja alueviranomaisten kanssa pyrkimyksessään tukea täysimääräisen sähköisen hankintamenettelyn soveltamista vuoteen 2019 mennessä, sillä mahdolliset haasteet ilmenevät paikallisella ja alueellisella täytäntöönpanotasolla. Yhteistyö paikallis- ja alueviranomaisten sekä yksityissektorin kanssa on erittäin tärkeää, jotta voidaan hyödyntää täysin säästöpotentiaali, joka voidaan saavuttaa arviolta yli kahden biljoonan euron arvoisilla julkisten hankintojen markkinoilla;

38.

toteaa, että sähköinen tunnistaminen on olennainen edellytys varmoille, tehokkaille ja esteettömille julkisille digitaalipalveluille, ja on tyytyväinen siihen, että komissio kaavailee toimia sähköisiin transaktioihin liittyvien luottamuspalvelujen (eIDAS-palvelut (2);) käyttöönoton vauhdittamiseksi;

39.

toteaa, että yhteentoimivuutta ja standardointia koskeva työ kysyy aikaa ja vaatii pitkäjänteisyyttä sekä riittävää ja varmaa rahoitusta;

40.

onkin hyvillään komission aikomuksesta selvittää, millä keinoin rajatylittävien digitaalipalvelujen jatkuvuus pystytään varmistamaan pitkällä aikavälillä. Se on tarpeen, jotta voidaan rakentaa luottamusta palveluihin ja tekniikkaan, johon ne perustuvat, sekä kyetään huolehtimaan siitä, etteivät tähän tarkoitukseen käytetyt työpanokset mene hukkaan;

41.

katsoo, että julkisten laitosten olisi yhteistyössä yksityisen ja voittoa tavoittelemattoman sektorin kanssa toimittava yhdessä tarjottaessa asianmukaisesti saatavilla olevat perusrakenteet, mutta kehottaa komissiota selvittämään tarkkaan no legacy -periaatteen mahdollisen täytäntöönpanon vaikutukset ja rajoitteet, koska sopivan aikataulun määrittäminen digitaalisten ekosysteemien järjestelmien ja tekniikan ajantasaistamista varten on mutkikas tehtävä;

42.

on tyytyväinen komission kunnianhimoiseen tavoitteeseen tehdä oikeusportaalista keskitetty asiointipiste, jonka kautta voi välittää ja saada tietoa oikeudenkäytöstä ja oikeudenkäyntimenettelyistä sekä yrityksiä ja maksukyvyttömyysrekistereitä koskevia tietoja;

43.

on tyytyväinen tavoitteeseen liittää kaikkien jäsenvaltioiden yritysrekisterit yhteen pakollisesti, koska yritykset harjoittavat enenevästi toimintaa valtiollisten rajojen ulkopuolella ja koska yritystiedon rajatylittävä tarve ja kysyntä ovat kasvussa etenkin Euroopan raja-alueilla;

44.

onkin tyytyväinen myös maksukyvyttömyysrekisterien sähköiseen yhteenliittämiseen, jotta parannetaan avoimuutta ja oikeusvarmuutta sisämarkkinoilla ja jotta torjutaan sopivimpien käsittelypaikkojen valikointi;

45.

tukee aloitetta, jolla voidaan helpottaa digitaalisten ratkaisujen käyttöä yrityksen koko elinkaaren aikana, ja edellyttää, että yritysten hallintotaakka kevenee toimenpiteen myötä;

46.

on tyytyväinen komission aikeeseen ehdottaa arvonlisäveron sähköisen rekisteröinti- ja maksujärjestelmän laajentamista ja perää mutkikkaiden arvonlisäverosääntöjen johdonmukaista edelleenkehittämistä rajatylittävän digitaalisen kaupankäynnin sujuvoittamiseksi. Se hyödyttää etenkin pieniä yrityksiä ja mikroyrityksiä, sillä niiden on muita vaikeampi selviytyä monimutkaisten sääntelykehysten väistämättä aiheuttamista hallinnollisista rasitteista;

47.

suhtautuu myönteisesti kansalaisten rajanylittävän liikkuvuuden lisäämiseen sosiaaliturvatietojen sähköisen vaihdannan (EESSI-järjestelmä) sekä työnhakijoiden ja työnantajien välisen tiedonvaihdon (EURES-verkosto) avulla;

48.

suhtautuu myönteisesti EU:n aloitteisiin, jotka mahdollistavat terveydenhoitotietojen ja -palvelujen vaihdannan yli rajojen, mukaan luettuina yhteen toimivat järjestelmät sähköisiä reseptejä varten, mikä lisää potilasturvallisuutta, on yhdenmukaista potilaiden liikkuvuutta koskevassa direktiivissä (3) ilmaistujen pyrkimysten kanssa ja parantaa terveydenhuollon laatua ja tehokkuutta;

49.

yhtyy komission näkemykseen, että kansalaisten, yritysten ja tutkijoiden laajamittainen osallistaminen julkisten digitaalisten palvelujen suunnitteluun ja tarjoamiseen lisää palvelujen laatua, tehokkuutta ja käytettävyyttä;

50.

korostaa, että tietojen avoimuus ja niiden tarjoaminen turvallisesti ja luotettavasti kolmansien osapuolten käytettäväksi on perusedellytys sille, että paikallis- ja alueviranomaistahot pystytään uudenaikaistamaan ja muokkaamaan siten, että ne kykenevät tarjoamaan tulevia innovatiivisia palveluja toimialoillaan;

51.

onkin tyytyväinen aloitteeseen luoda julkisille laitoksille EU:n foorumi, jonka kautta ne voivat avata tietonsa ja palvelunsa, mutta korostaa, että komission pitää tukea tietojen avaamiseen tähtäävien strategioiden kehittämistä ja koordinointia paikallis- ja alueviranomaisille suunnatuin teknisin ja metodologisin tukitoimin;

52.

korostaa, että korkeatasoisen yhteentoimivan tiedon tarjoaminen perustuu kaikilla tasoilla tehtävään määrätietoiseen työhön mm. tietoarkkitehtuurin, tiedon luokittelun ja yhteentoimivuuden alalla. Komitea onkin tyytyväinen tietoinfrastruktuurin laajentamiseen ja hyödyntämiseen EU:n tasolla, missä INSPIRE-direktiivin tiimoilta tehtyä työtä on toivottavaa soveltaa esikuvana yhteisten tiedonkuvausten luomisessa;

53.

suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti Euroopan pilvipalvelualoitteeseen (4) mahdollisuutena lisätä avoimuutta ja tehokkuutta luomalla jaettu pilvi-infrastruktuuri julkisten digitaalisten palvelujen tarjoamista varten;

54.

korostaa työntekijöiden, työnhakijoiden ja kaikkien kansalaisten digitaalisen lukutaidon ja osaamisen erittäin suurta merkitystä talouden laajamittaisen digitalisoinnin ja hallinnon nykyaikaistamisen kannalta;

55.

yhtyy käsitykseen, että toimintasuunnitelman toteuttaminen on mahdollista vain, jos kaikki hallintotasot sitoutuvat siihen yhteisesti ja ottavat siitä yhdessä vastuun. Komitea korostaa, että paikallis- ja alueviranomaisilla on erityinen vastuu julkisen sektorin tärkeimpänä ”rajapintana” kansalaisiin ja yrityksiin nähden;

21.3.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 88/59

1.

suhtautuu myönteisesti ehdotukseen Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista, koska se auttaisi toteuttamaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklassa asetetut tavoitteet, toisin sanoen sen, että unioni ”pyrkii Euroopan kestävään kehitykseen, jonka perustana ovat tasapainoinen talouskasvu ja hintavakaus, täystyöllisyyttä ja sosiaalista edistystä tavoitteleva erittäin kilpailukykyinen sosiaalinen markkinatalous” – –, ”torjuu sosiaalista syrjäytymistä ja syrjintää sekä edistää yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta ja sosiaalista suojelua, naisten ja miesten tasa-arvoa, sukupolvien välistä yhteisvastuuta ja lapsen oikeuksien suojelua” ja ”edistää taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta sekä jäsenvaltioiden välistä yhteisvastuuta”;

2.

odottaa, että Euroopan komissio noudattaa toissijaisuusperiaatetta ehdotettaessa sosiaalisten oikeuksien pilaria ja kunnioittaa valtiotason ja valtiotasoa alempien tasojen viranomaisten laajoja toimivaltuuksia sosiaalipolitiikan alalla. Samalla on varmistettava, että pilarin sisältö on parempaa sääntelyä koskevan agendan yleisten periaatteiden mukainen;

3.

suhtautuu myönteisesti siihen, että Euroopan komissio on päättänyt käynnistää avoimen kuulemismenettelyn sosiaalisten oikeuksien pilarista, koska korkean työttömyyden ja säästötoimien leimaamien kriisivuosien jälkeen tarvitaan selvästi poliittista keskustelua sosiaalisia oikeuksia koskevasta uudesta aloitteesta. Komitea katsoo, että pilari voi edistää sosiaalipolitiikan ja sosiaalisten oikeuksien koordinointia jäsenvaltioissa sekä ylöspäin suuntautuvaa lähentymistä;

4.

on tyytyväinen komission pyrkimyksiin keskustella tulevan sosiaalisen pilarin soveltamisalasta ja sisällöstä ja korostaa lisäarvoa, joka syntyy paikallis- ja alueviranomaisten ottamisesta mukaan kyseiseen keskusteluun etenkin vahvistamalla ja painottamalla paikallisen ja alueellisen ulottuvuuden merkitystä sosioekonomisten aiheiden kannalta EU:n kokonaisvaltaisessa poliittisessa lähestymistavassa sekä paikkasidonnaisen lähestymistavan merkitystä sosiaali- ja talouspolitiikkojen suunnittelussa ja täytäntöönpanossa;

5.

kehottaa jälleen koordinoimaan paremmin talous- ja sosiaalipolitiikkaa EU:n ja jäsenvaltioiden hallintotasojen välillä eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa sekä lisäämään paikallis- ja alueviranomaisten osallistumista tähän koordinointiin (1);

6.

painottaa, että tämä sosiaalinen pilari tulee kehittää osoitettavissa olevan paikallisen, alueellisen ja valtakunnallisen lisäarvon pohjalta ja että sen olisi oltava luonteeltaan horisontaalinen, jotta varmistetaan, että talous- ja rahaliiton talousohjausjärjestelmän sosiaalinen ulottuvuus otetaan paremmin huomioon, mikä on ratkaisevan tärkeää talous- ja rahaliiton toimivuuden ja elinkelpoisuuden sekä Euroopan yhdentymisprosessin legitiimiyden kannalta;

7.

korostaa, että jos tämä aloite johtaa vahvoihin sosiaalitakuisiin mm. terveydenhuoltopalveluiden, koulutuksen, sosiaalipalveluiden ja myös yleishyödyllisten sosiaalipalvelujen sekä sosiaaliturvan saatavuudesta, sitä voidaan pitää jäsenvaltioita tukevana yhteensovittamisvälineenä, jonka avulla puututaan sosiaaliseen eriarvoisuuteen, torjutaan sosiaalista polkumyyntiä, edistetään sosiaalisten normien yhdenmukaistamista ylöspäin euroalueella ja vakiinnutetaan EU:n osallistavan ja kestävän kasvun tavoitteet;

8.

toistaa kehotuksensa, että talous- ja rahaliiton sosiaalisen ulottuvuuden parantamiseksi on ratkaisevan tärkeää puuttua alueellisiin eroihin nykyaikaistamalla voimassa olevaa lainsäädäntöä tarvittaessa ja/tai harkitsemalla uudenlaisia tukitoimenpiteitä lähentymisen lisäämiseksi. Komitea ehdottaakin, että talous- ja rahaliiton sosiaalisten indikaattoreiden tulostauluun sisällytetään alueellisia eroja kuvaavia indikaattoreita (2);

9.

odottaa, että Euroopan komission ehdotus Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista vahvistaa osaltaan edelleen sekä yksilöllisiä että kollektiivisia sosiaalisia oikeuksia, jotka on lueteltu Euroopan unionin perusoikeuskirjassa (3);

10.

on tyytyväinen siihen, että Euroopan komission järjestämässä kuulemismenettelyssä käsitellään keskeisiä tasa-arvopoliittisia haasteita, kuten naisten alhaista työvoimaosuutta ja työmarkkinoiden eriytymistä sukupuolittain (periaate 5), sukupuolten välisiä palkka- ja eläke-eroja (periaatteet 5 ja 13), työ- ja yksityiselämän yhteensovittamismahdollisuuksien puutetta (periaatteet 5 ja 18) ja läheisten pitkäaikaishoidosta naisille aiheutuvaa moninkertaista taakkaa (periaate 17). Komission olisi myös tehtävä selkoa siitä, ovatko ehdotetut toimet riittäviä naisten syrjinnän vähentämiseksi vai tarvitaanko lisäksi sukupuolinäkökulman vielä pidemmälle menevää valtavirtaistamista;

11.

suhtautuu myönteisesti siihen, että osallistumiskehotus esitetään myös euroalueen ulkopuolisille EU:n jäsenvaltioille, vaikka komission ehdotus koskeekin vain euroalueen jäsenvaltioita;

12.

korostaa, että kun talous- ja finanssipolitiikkaa koordinoidaan tiiviimmin euroalueella, on samalla otettava täysimääräisesti huomioon talous- ja rahaliiton sosiaalinen ulottuvuus;

13.

kehottaa painottamaan nykyistä enemmän sosiaalipolitiikan rahoitusta, joka on erityinen haaste paikallis- ja alueviranomaisille. Tällaisia haasteita syntyy, koska sosiaalimenot vaihtelevat huomattavasti eri puolilla Eurooppaa ja koska kokonaisinvestoinnit valtiotasoa alemmilla hallintotasoilla ovat vähenemässä (4);

14.

painottaa sellaisen vahvan Euroopan sosiaalisen toimintaohjelman merkitystä, jossa kilpailukyky ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus täydentävät toisiaan ja jossa keskeisenä osatekijänä on kohtuullinen palkka, jonka osalta EU:lla on vain koordinointivaltuudet ja josta kukin jäsenvaltio on itse päättänyt joko lainsäädännössä tai työehtosopimuksissa ja joka tapauksessa kyseisen valtion perinteitä ja käytänteitä täysin kunnioittaen. Toimintaohjelmassa on noudatettava täysimääräisesti perusoikeuskirjan 21 artiklassa vahvistettua syrjintäkiellon periaatetta;

15.

painottaa, että kun otetaan huomioon nuorisotyöttömyyden sekä köyhyydessä elävien tai köyhyysriskin uhkaamien henkilöiden määrän kasvu viime vuosina, sosiaalisessa pilarissa on myös otettava lukuun tarve lyhyellä aikavälillä vähentää köyhyyttä, edistää sosiaalista osallisuutta ja torjua nuorisotyöttömyyttä;

16.

korostaa, että eri hallintotasojen, alojen ja sidosryhmien on tehtävä tiiviimpää yhteistyötä, johon kuuluu työmarkkinaosapuolten nykyistä vahvempi asema sekä tehokkaan kansalaisvuoropuhelun välineen käyttöönotto, sillä se vahvistaisi unionin demokraattista legitiimiyttä;

17.

korostaa, että eräät paikallis- ja alueyhteisöt ovat hyödyntäneet julkisia hankintakäytäntöjään kannustaakseen ja vaatiakseen toimeksisaajia maksamaan henkilöstölleen oikeudenmukaista palkkaa. Myös näin voidaan edistää sitä, että organisaatiot ryhtyvät soveltamaan oikeudenmukaisia työsuhdekäytäntöjä. Komitea muistuttaa tähän liittyen, että EU:n lainsäädäntö ei estä sulkemasta pois julkista hankintaa koskevan sopimuksen tekomenettelystä tarjoajaa, joka kieltäytyy sitoutumasta maksamaan asianomaisille työntekijöille lakisääteistä vähimmäispalkkaa (5);

18.

pahoittelee sitä, ettei komission ehdotuksessa painoteta enempää työelämän muutoksista aiheutuviin haasteisiin vastaamista eikä myöskään digitalisoitumisen lisääntymisestä johtuvien kielteisten seurausten vastaisia toimia. Viimeksi mainittuun on reagoitava kiinnittämällä erityistä huomiota työvoiman digitaalisten taitojen kehittämiseen. Epätyypillisten työsuhteiden syntyminen johtaa nimittäin uusiin riskeihin, jotka liittyvät työntekijöiden oikeuksien ja sosiaaliturvan ”harmaisiin alueisiin”. Komitea kehottaakin komissiota määrittelemään asianmukaisesti työehtojen jouston puitteet, jotta jousto ja turva saadaan yhdistettyä tasapainoisesti;

19.

muistuttaa, että talouden ja yhteiskunnan digitalisoinnin nopeutuessa on tärkeää tarjota kansalaisille, erityisesti ikääntyneelle väestölle, tarvittavat digitaaliset taidot entistä osallistavamman sosiaalimallin toteuttamiseksi;

20.

korostaa, että osaamisen hankkiminen koulutuksen kautta ja elinikäinen oppiminen ovat entistäkin tärkeämpiä työelämän muuttuessa, ja pitää erittäin tärkeänä osaamisen sovittamista työmarkkinoiden tarpeisiin;

21.

on vakuuttunut siitä, että talous- ja rahaliiton demokraattinen legitiimiys voi lujittua, jos EU:n kansalaiset uskovat, että sosiaalisen edistyksen periaate ja yhdenvertaiset mahdollisuudet turvataan talous- ja rahaliitossa niin, että työllisyyttä ja sosiaalisia normeja ei pidetä toisarvoisina makrotalouden sopeutusprosessiin nähden;

22.

katsoo, että Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarissa on varmistettava, että paikallis- ja alueviranomaisia tuetaan pyrkimyksissään panna täytäntöön asianmukaista työllisyys- ja sosiaalipolitiikkaa ja että tässä yhteydessä annetaan tukea ja vahvistetaan valmiuksia työ- ja yksityiselämän tasapainottamispolitiikan kehittämiseen Euroopan komission viimeaikaisen ehdotuksen mukaisesti. Tällainen lähestymistapa edellyttää paikallisiin ja alueellisiin haasteisiin tarttumista näillä aloilla ja parhaiden käytänteiden vaihdon helpottamista paikallis- ja aluetasolla;

23.

toteaa, että Euroopalla on edessään valtavia sosiaalisia haasteita: Euroopan alueiden välillä on jyrkkiä taloudellisia ja väestörakenteellisia eroja, ja useat nuoret kohtaavat monenlaisia ongelmia, joita ovat koulutusjärjestelmän kykenemättömyys valmistaa oppilaita työmarkkinoiden tarpeisiin, työn löytämisen vaikeus, liikkuvuusesteet erityisesti syrjäisillä alueilla, syrjäisimmillä alueilla, saarilla tai maaseudulla sijaitsevissa pienissä kunnissa asuvien nuorten kohdalla, pakollinen liikkuvuus tai sosiaalinen eristyneisyys. Ei siis ole olemassa poliittista pakettiratkaisua, ja kaikissa poliittisissa – julkisissa tai yksityisissä – toimissa on otettava huomioon paikalliset ja alueelliset erityispiirteet, esimerkiksi sellaisten alueiden tapauksessa, joilla on väestökehitykseen liittyviä haasteita ja/tai jotka kärsivät aivovuodosta. Nuorille tulee kuitenkin taata edes vähimmäistason sosiaaliset, taloudelliset ja koulutukselliset mahdollisuudet. Samalla AK toistaa nuorten jatkuvasti korkean työttömyysasteen takia, että on tärkeää ulottaa nuorisotakuun edut koskemaan nuoria 30 ikävuoteen asti 25 ikävuoden sijaan (6);

24.

painottaa, että Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarissa olisi asetettava etusijalle se, että varmistetaan mahdollisuus hyödyntää laadukkaita sosiaaliturvajärjestelmiä ja julkisia palveluja samalla kun kaikilta osin kunnioitetaan jäsenvaltioiden toimivaltaa tällä alalla;

25.

korostaa alue- ja paikallishallinnon roolia joustavien työtapojen käyttöönotossa ja oikeudenmukaisten työolojen luomisessa työpaikoille yhteisymmärryksessä työntekijöiden ja ammattiliittojen kanssa ja noudattaen tasa-arvon ja kunnioituksen periaatteita;

26.

ehdottaa, että komissio harkitsee mahdollisuutta ottaa käyttöön kannustimia niitä talous- ja rahaliittoon kuuluvia maita varten, jotka toteuttavat uudistuksia saavuttaakseen Eurooppa 2020 -strategian sosiaaliset tavoitteet ja torjuakseen sosiaalista epätasapainoa;

27.

kehottaa Euroopan komissiota tukemaan jäsenvaltioita niiden pyrkimyksissä uudistaa sosiaalisen suojelun järjestelmiä talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa. Komitea odottaa lisäksi, että komissio ehdottaa euroalueen yhteistä, kaikille jäsenvaltioille avointa rahoituskapasiteettia, mikä voisi myös mahdollistaa suhdanteita tasaavan politiikan koordinoinnin unionin tasolla;

28.

muistuttaa, että pitkäaikaistyöttömyys voi luoda noidankehän, joka heikentää työllistymismahdollisuuksia, ammattitaitoa ja ansiomahdollisuuksia sekä lisää elinikäisen köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen riskiä;

29.

muistuttaa, että Euroopan väestön ikääntymisen vuoksi monien jäsenvaltioiden työmarkkinoilla on aukkoja. Liikkuvat työntekijät ovat yksi keino vastata tähän haasteeseen. Komitea on samaa mieltä komission kanssa siitä, että liikkuvien työntekijöiden määrä on Euroopassa vielä liian alhainen, jotta voitaisiin puhua todellisista eurooppalaisista työmarkkinoista. Tämän vuoksi on tärkeää, että ammattitaitoisten EU:n liikkuvien työntekijöiden pätevyydet tunnustetaan nopealla, yksinkertaisella ja luotettavalla tavalla (7);

30.

korostaa, että iäkkäät henkilöt ovat yksi niistä väestöryhmistä, jotka ovat eniten alttiina köyhyydelle ja sosiaaliselle syrjäytymiselle. Suurimmassa osassa jäsenvaltioita tälle riskille altistuvat erityisesti syrjäisillä maaseutualueilla tai epäsuotuisilla kaupunkialueilla asuvat ihmiset. Iäkkäät ihmiset asuvat lisäksi usein aloillaan sellaisissa yhteisöissä, joita vaivaa väestökato tai jotka jopa saattavat olla häviämässä;

31.

katsoo, että kuten alueiden komitean lausunnossa aiheesta ”EU:n vastaus väestönkehityksen haasteeseen” todetaan, on rakennettava tehokkaampia ja vaikuttavampia julkisia palveluja ja luotava uusia menetelmiä, joiden avulla voidaan parantaa kaikkien kansalaisten elämänlaatua ja fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tilaa. On hyödynnettävä väestörakenteen muutokseen liittyviä mahdollisuuksia, joita ovat myös ikääntyneille tarkoitettuihin palveluihin (esim. fyysiset ja digitaaliset palvelut sekä terveellisiin elintapoihin liittyvät palvelut) sisältyvät senioritalouden työllistymismahdollisuudet. Näiden palvelujen saatavuus kuuluu ikääntyneiden perusoikeuksiin;

32.

muistuttaa, että eurooppalaiset elävät aiempaa pidempään, minkä vuoksi terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelujen menot nousevat huomattavasti noin yhdeksään prosenttiin EU:n bkt:stä vuonna 2050. Tämän vuoksi tieto- ja viestintätekniikka voi olla merkittävä apuväline ylläpidettäessä kustannustehokkaita ja laadukkaita terveydenhuolto- ja sosiaalipalveluja, sillä sen avulla kaikenikäiset ihmiset voivat huolehtia paremmin terveydestään ja elämänlaadustaan olinpaikasta riippumatta;

33.

muistuttaa, että investoinnit tieto- ja viestintätekniikkaan ovat alueiden ja kuntien keskeinen väline niiden pyrkiessä vastaamaan väestön ikääntymisen haasteeseen. Tällaiset investoinnit voivat parantaa elämänlaatua, tukea sosiaalista osallisuutta, mahdollistaa ajan tasalla pysymisen eurooppalaisen tai kansallisen tason uutuuksista, antaa iäkkäille mahdollisuuden tarjota kokemuksensa ja osaamisensa yhteiskunnan kehittämiseen sekä edistää alueellista ja paikallista kilpailukykyä ja kasvua uusilla tuotteilla ja palveluilla;

34.

periaatteen 2 kohta a (I luku) olisi muutettava kuulumaan seuraavasti: ”On varmistettava yhdenvertainen kohtelu – – tilapäisten työsuhteiden väärinkäyttö on ehkäistävä” loppuun seuraava: ”mm. tehostamalla yrityksille EU-rahoituksen saamiseksi asetettavia ehtoja työsuhdenormien noudattamisesta, jotta ehkäistään sosiaalisen polkumyynnin riskiä”;

35.

periaatteen 2 kohta b (I luku) olisi muutettava kuulumaan seuraavasti: ”Joustavat työehdot voivat tarjota portin työmarkkinoille ja antaa työnantajille mahdollisuuden vastata kysynnän vaihteluihin nopeasti. Olisi kuitenkin mahdollisuuksien mukaan huolehdittava siitä, että siirrytään kohti toistaiseksi voimassa olevia sopimuksia”;

36.

periaatteen 7 kohdan c (II luku) ensimmäinen virke olisi muutettava kuulumaan seuraavasti: ”Koeajan onnistuneesti suorittaneen työntekijän irtisanominen on perusteltava, sitä on edellettävä kohtuullinen irtisanomisaika, joka määritellään jäsenvaltiotasolla, ja siitä on maksettava kohtuullinen korvaus, ja jos irtisanominen on epäoikeutettua, siitä on voitava tehdä nopea ja toimiva valitus puolueettomassa riitojenratkaisujärjestelmässä”;

37.

periaatteen 8 kohdan a (II luku) ensimmäinen virke olisi muutettava kuulumaan seuraavasti: ”Työstä on maksettava kohtuullinen palkka, joka takaa kohtuullisen elintason. Palkat ja tarvittaessa vähimmäispalkat on vahvistettava kussakin jäsenvaltiossa läpinäkyvällä ja ennustettavalla menettelyllä joko lakisääteisesti tai työehtosopimusten kautta ja joka tapauksessa kyseisen jäsenvaltion perinteitä ja käytänteitä täysimääräisesti kunnioittaen. Palkanmuodostuksella taataan mahdollisuus työllistyä ja motivoidaan työnhakuun, ja palkkojen on kehityttävä rinta rinnan tuottavuuden kehityksen kanssa”;

38.

periaatteen 11 kohta a (III luku) olisi muutettava kuulumaan seuraavasti: ”Etuudet ja sosiaalisen suojelun palvelut on integroitava toisiinsa mahdollisimman pitkälti ainakin naapurialueilla ja siellä, missä paikallisviranomaisilla on merkittävä rooli, jotta voidaan parantaa niiden yhtenäisyyttä ja tehokkuutta sekä tukea integroitumista yhteiskuntaan ja työmarkkinoille”;

39.

periaatteen 12 kohdan a (III luku) ensimmäinen virke olisi muutettava kuulumaan seuraavasti: ”Jokaisella on oltava mahdollisuus saada nopeasti laadukkaita ennaltaehkäiseviä ja hoitavia terveydenhuoltopalveluja sekä vanhusten ja/tai huollettavien henkilöiden hoivapalveluja. Niiden tarvitseminen ei saa johtaa köyhyyteen tai taloudelliseen ahdinkoon”;

40.

periaatteen 12 kohdan c (III luku) ensimmäinen virke olisi muutettava kuulumaan seuraavasti: ”On varmistettava, että kaikilla työntekijöillä työsopimustyypistä riippumatta on oikeus asianmukaisesti palkattuun sairauslomaan sairauden aikana, siihen mennessä kansallisissa sosiaaliturvajärjestelmissä hankittujen oikeuksien mukaisesti. Itsenäisten ammatinharjoittajien osallistumista vakuutusjärjestelmiin on edistettävä.” Rahaetuuksia sairaustapauksessa ei voida määritellä ottamatta huomioon kulloisenkin jäsenvaltion muita sosiaaliturvasääntöjä. Tämä johtaisi muutoin sosiaaliturvaan perustuvien oikeuksien vaatimiseen riippumatta hankituista oikeuksista, mikä olisi puolestaan vastoin toissijaisuusperiaatetta;

41.

periaatteen 13 kohta a (III luku) olisi muutettava kuulumaan seuraavasti: ”– – esimerkiksi lukemalla asianmukaisesti hyväksi sellaiset hoitojaksot, joiden aikana työntekijällä on edelleen oikeus palkkaan tai palkkatuloja korvaavaan etuuteen, joka riippuu siihen mennessä sosiaaliturvajärjestelmissä hankituista oikeuksista. Itsenäisten ammatinharjoittajien osallistumista eläkejärjestelmiin on edistettävä kansallisten ominaispiirteiden mukaisesti”;

42.

periaatteen 15 kohta a (III luku) olisi muutettava kuulumaan seuraavasti: ”Kaikille, joiden varat eivät riitä kohtuulliseen elintasoon, on taattava riittävät vähimmäisetuudet kansallisen käytännön mukaisesti. Työikäisten ja -kykyisten tapauksessa tähän valtion takaamaan vähimmäistoimeentuloon on liitettävä yhteistyövaatimuksia, esimerkiksi osallistuminen aktiivisiin tukitoimiin, jotta edunsaajia rohkaistaan integroitumaan (uudelleen) työmarkkinoille. Tällaisten etuuksien saamisen ei tulisi muodostaa esteitä työllistymiselle”;

43.

periaatteen 18 kohta b (III luku) olisi muutettava kuulumaan seuraavasti: ”Toimenpiteisiin on ryhdyttävä jo varhaisessa vaiheessa, ja lasten köyhyyden torjumiseen olisi omaksuttava ennaltaehkäiseviä malleja, kuten erityisiä toimenpiteitä, joilla edistetään heikoista oloista tulevien lasten osallistumista. Tätä varten sosiaalisen suojelun järjestelmiä on mukautettava painottaen lasten ja sellaisten perheiden, joilla on alaikäisiä huollettavia, suojelua”;

44.

periaatteen 19 kohta a (III luku) olisi muutettava kuulumaan seuraavasti: ”Sosiaalista asuntotarjontaa tai asumistukea on järjestettävä ensisijaisesti vähävaraisille tai sosiaalisesti heikossa asemassa oleville henkilöille – myös asunnottomille – sekä henkilöille, jotka asuvat terveydelle vaarallisissa, epäasianmukaisissa tai liian ahtaissa asunnoissa. Ala-arvoisten sosiaaliasuntojen tarjonta on lopetettava. Haavoittuvassa asemassa olevia henkilöitä, joille ei ole järjestetty vaihtoehtoista asuntoa, on suojeltava häädöltä.” (1) AK ehdottaa aiempien lausuntojensa mukaisesti sosiaalisen asuntotuotannon määritelmän laajentamista, jotta siinä otetaan huomioon jäsenvaltioiden harkintavalta sosiaalisen asuntotuotannon suunnittelussa, toteuttamisessa, rahoittamisessa ja järjestämisessä sekä taataan demokraattinen valinnanvapaus ja jotta siinä asetetaan etusijalle oikeus asianmukaiseen ja kohtuuhintaiseen asuntoon, sillä nykyiset asuntomarkkinat eivät kykene vastaamaan asuntotarpeisiin. (2) Häätöjä sinänsä ei tulisi estää, koska se olisi vastoin omistusoikeutta ja toissijaisuusperiaatetta. Häädöiltä suojeleminen olisi siksi rajoitettava heikossa asemassa oleviin henkilöihin ja sitä olisi täydennettävä vaatimuksella vaihtoehtoisen asunnon järjestämisestä. (3) Pieni- ja keskituloisilla kotitalouksilla ei tulisi EU:n perusoikeuskirjankaan mukaan olla lakisääteistä oikeutta omistusasumiseen kohdistuvaan tukeen, sillä sen taloudellinen ja sosiaalinen järkevyys riippuu globaaleista, valtiollisista, alueellisista ja paikallisista olosuhteista sekä poliittisista painopisteasetteluista, joista on toissijaisuusperiaatteen mukaisesti päätettävä valtio-, alue- tai paikallistasolla;

45.

Periaatteen 20 kohta a (III luku) olisi muutettava kuulumaan seuraavasti: ”Kaikille on taattava kohtuuhintainen mahdollisuus käyttää yleistä taloudellista etua koskevia palveluja mukaan luettuina sähköiseen viestintään, energiaan, liikenteeseen ja rahoitusalaan liittyvät palvelut. Näiden palvelujen saamista helpottavia toimia on tuettava.” Käsite ”peruspalvelut” ei, toisin kuin käsite ”yleistä taloudellista etua koskevat palvelut”, kuulu unionin primaarioikeuden eikä johdetun oikeuden käsitteistöön (ks. myös EU:n perusoikeuskirjan 36 artikla). Lisäksi olisi yleisesti tuettava näiden palvelujen saamista eikä vain näitä palveluja tarvitsevia.

21.3.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 88/64

1.

katsoo, että turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistämisen EU:n naapurustossa olisi oltava EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan ensisijaisia tavoitteita. Komitea esittää, että paikallis- ja alueyhteisöjen tarjoamat mahdollisuudet tulisi ottaa huomioon EU:n ulkopolitiikan suunnittelussa ja toteutuksessa, ja on sitä mieltä, että Euroopan alueiden komitean tulisi antaa merkittävä panos luottamuksen rakentamiseen ja kansainväliseen yhteistyöhön paikallis- ja aluetasolla;

2.

toteaa, että Euroopan naapuruuspolitiikalla (ENP) voi olla pysyviä vaikutuksia vain, jos se tuo konkreettista hyötyä sekä EU:n jäsenvaltioiden että ENP-maiden kansalaisille. Komitea vaatii antamaan tälle näkökohdalle keskeisen sijan uutta strategiaa toteutettaessa;

3.

toteaa, että ENP on ennen kaikkea Euroopan unionin toimielinten sekä sen jäsenvaltioiden ja naapurimaiden hallitusten hanke. Komitea korostaa, että ohjelmien ja hankkeiden onnistuneella toteutuksella on merkittäviä vaikutuksia niin unionin jäsenvaltioiden kuin asianomaisten kolmansien maiden alue- ja paikallistasoilla. AK kehottaa ENP:n yhteydessä ensisijaisesti vahvistamaan paikallis- ja aluetason yhteistyötä ja kansalaisyhteiskuntien vuorovaikutusta sekä asettamaan käyttöön asianmukaiset määrärahat tätä varten. AK vaatii, että paikallis- ja alueyhteisöt ja niiden järjestöt otetaan mukaan ENP:n toteutuksen jokaiseen vaiheeseen ohjelmasuunnittelusta aina demokraattiseen valvontaan asti. Komitea katsoo, että paikallis- ja alueyhteisöjen ja niiden järjestöjen olisi myös voitava osallistua assosiaatiokomiteoiden ja -neuvostojen työskentelyyn ja saada pysyvän tarkkailijan asema;

4.

kaipaa enemmän konkreettisia hankkeita ihmistenvälisten yhteyksien edistämiseksi ja pitää välttämättömänä osoittaa nykyistä enemmän varoja rajatylittävään yhteistyöhön, paikallis- ja alueyhteisöjen väliseen ystävyystoimintaan sekä tiede-, kulttuuri- ja nuorisovaihtoon. AK toistaa kehotuksensa ottaa kumppanit mukaan unionin ohjelmiin, kuten Erasmukseen. Komitea on tyytyväinen siihen, että komissio pitää viisumimenettelyjen helpottamista erittäin tärkeänä kysymyksenä ja on esittänyt konkreettisia ehdotuksia Ukrainan ja Georgian osalta. Komitea vahvistaa kannattavansa yhteistyötä sitä toivovien ENP-kumppanimaiden kanssa viisumi- ja liikkuvuuskysymyksissä, mukaan luettuina viisumivapaus ja vuoropuhelun helpottaminen;

5.

toistaa 9. heinäkuuta 2015 antamassaan lausunnossa ”Uusi Euroopan naapuruuspolitiikka” esittämänsä ehdotukset ja kehottaa Euroopan komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa ottamaan ne johdonmukaisesti huomioon strategiaa toteutettaessa;

6.

toteaa, että aseelliset konfliktit, voiman käyttö, alueellisen koskemattomuuden loukkaukset, ihmisoikeuksien ja kansojen yhtäläisten oikeuksien loukkaukset, terrorismi ja tilanteen huolestuttava epävakaistuminen monissa EU:n naapurimaissa ja monilla naapurialueilla ovat johtaneet menetettyjen ihmishenkien, loukkaantuneiden, kotimaansa sisällä siirtymään joutuneiden henkilöiden ja pakkomuuttajien suureen määrään ja haittaavat kestävien kumppanuuksien kehittämistä. AK korostaa, että on tärkeää luopua geopoliittisista pohdinnoista ja toiveajattelusta, asettaa realistiseen arviointiin perustuvia realistisia tavoitteita ja organisoida yhteistyötä niiden kumppaneiden kesken, jotka todella ovat kiinnostuneita yhteistyöstä ja jotka myös pystyvät saavuttamaan pysyviä tuloksia. Komitea vaatii, että välttämättömästä eriyttämisestä huolimatta tasapaino itäisen ja eteläisen naapuruston välillä on edelleen säilytettävä;

7.

muistuttaa, että kumppanuus voidaan toteuttaa kestävällä tavalla vain, jos se pohjautuu yhdenvertaisuuteen ja vastavuoroiseen hyötyyn. Komitea on tyytyväinen siihen, että komissio on antanut asialle erityistä painoarvoa ENP:n tarkistuksen yhteydessä, ja vaatii soveltamaan ENP-kumppanuuden yhdenvertaisen ja molemminpuolisen vastuun mallia käytännössä;

8.

korostaa erityisesti, ettei ihmisoikeuksien ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden normien johdonmukaista kunnioittamista saa kyseenalaistaa. Komitea muistuttaa tässä yhteydessä siitä, että konfliktit, jotka ovat horjuttaneet monia ENP-maita, tuovat mukanaan pakolaisten suojeluun ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamiseen liittyviä uusia haasteita, ja että tarvitaan uusia lähestymistapoja, jotta varmistetaan sellaisten uusien ja tehokkaampien välineiden käyttöönotto, joiden avulla taataan pakolaisten suojelua koskevien eurooppalaisten ja kansainvälisten normien täysimääräinen noudattaminen. Lisäksi komitea korostaa, että paikallisviranomaisten on osallistuttava globaaleja muuttoliikesopimuksia koskeviin tuleviin neuvotteluihin, joita käydään monien ENP-kumppanimaiden kanssa, ja että muuttoliikepolitiikka ja naapuruuspolitiikka on nivottava vahvemmin toisiinsa ristiriitaisuuksien ja epäjohdonmukaisuuksien välttämiseksi;

9.

korostaa, että merkittävin asia, jolla Eurooppa vaikuttaa turvallisuuteen ja hyvinvointiin naapurustossaan, on EU:n sosioekonomisen mallin houkuttelevuus, EU:n jäsenvaltioiden välinen yhtenäisyys ja solidaarisuus, kestävä kehitys, demokratia sekä ihmisoikeuksien ja demokraattisten vapauksien kunnioittaminen. Komitea painottaa, että tärkein panos naapuruston vakauttamiseen on EU:n vakaus ja unionin arvojen ja periaatteiden vaaliminen;

10.

kehottaa analysoimaan turvallisuusuhkia niiden koko monitahoisuus huomioiden ja lähtemään liikkeelle epävakauden syiden tarkastelusta ja korostaa, että ensisijaisesti on puututtava ajankohtaisten turvallisuus- ja muuttoliikehaasteiden sosioekonomisiin syihin. AK on tyytyväinen EU:n lupaukseen työskennellä yhdessä ENP-kumppaneiden kanssa YK:n kehitystavoitteiden toteuttamisen hyväksi. Komitea vaatii kiinnittämään nykyistä enemmän huomiota sosiaalisten oikeuksien edistämiseen, sillä kestävä taloudellinen ja yhteiskunnallinen kehitys on ratkaisevan tärkeää naapuruston vakaudelle, ja korostaa uusien työpaikkojen luomisen olevan ratkaiseva tekijä useimpien naapurimaiden tulevaisuuden kannalta. AK on tyytyväinen siihen, että tarkoituksena on panna erityistä painoa nuorisotyöttömyyden torjunnalle ja pk-yritysten tukemiselle, ja tähdentää tämän edellyttävän monitasoista – valtiotasolta alue- ja paikallistasolle – ulottuvaa lähestymistapaa sekä alueellista, osa-aluekohtaista ja rajatylittävää yhteistyötä. Komitea kehottaa laatimaan alakohtaiset yhteistyöohjelmat sellaisiksi, että paikallis- ja alueyhteisöt voivat toteuttaa niitä;

11.

on tyytyväinen siihen, että Euroopan komissio on antanut ehdotuksen uusista kumppanuuspuitteista unionin ulkopuolisia maita ja sellaista uutta Euroopan ulkoista investointiohjelmaa varten, jonka tavoitteena on puuttua muuttoliikkeen perimmäisiin syihin ottamalla käyttöön investointeja, tehostamalla teknistä apua ja tukemalla talous- ja rakenneuudistuksia, jotta voidaan parantaa liiketoimintaympäristöä ja laajemmin poliittista ympäristöä. Komitea kehottaa ottamaan Euroopan alue- ja paikallisviranomaiset mukaan tähän prosessiin;

12.

odottaa, että uusissa muuttoliikesopimuksissa, joista EU neuvottelee Jordanian ja Libanonin kanssa uudesta kumppanuuskehyksestä 7. kesäkuuta 2016 annetun tiedonannon perusteella, saadaan aikaan asianmukainen tasapaino pakolaisten tarpeiden, kyseisten maiden tarpeiden ja olosuhteiden sekä EU:n ja sen jäsenvaltioiden odotusten välillä ja kunnioitetaan ihmisoikeuksia ja kansainvälisessä oikeudessa säädettyjä humanitaarista toimintaa koskevia normeja;

13.

toistaa Tunisian kansalle antamansa sitoumuksen ja kehottaa luomaan aidon, perusteellisen ja kattavan kumppanuuden EU:n ja Tunisian välille. Komitea korostaa, että Tunisian jatkuva rauhanomainen ja demokraattinen kehitys taloudellista vakautta ja turvallisuutta kohti lähettäisi erittäin myönteisen viestin kaikille ENP-maille, ja tähdentää, että EU:n apua Tunisialle on lisättävä huomattavasti, jotta voidaan tukea demokratiakehityksen vakiintumista ja edistää investointeja ja kehitystä kaikilla talouden ja yhteiskunnan aloilla, erityisesti työllisyyden luomisessa ja laadukkaiden ja kaikkien saatavilla olevien julkisten palvelujen säilyttämisessä. Komitea panee merkille, että EU:n ja Tunisian välillä on aloitettu neuvottelut kunnianhimoisesta vapaakauppasopimuksesta (pitkälle menevä ja laaja-alainen vapaakauppasopimus). AK kehottaa komissiota omaksumaan kokonaisvaltaisen lähestymistavan, jotta voidaan varmistaa, että kyseinen sopimus hyödyttää molempia osapuolia ja että osapuolten väliset huomattavat taloudelliset erot otetaan huomioon;