10.3.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 75/1

Esittelijä:

Thierry LIBAERT

1.1

Tämän lausunnon perustana on ETSK:n toive siitä, että yhteiskunnassa toteutuisi taloudellinen siirtyminen luonnonvarojen liikakäytöstä ja tuhlaamisesta kestävämpään vaiheeseen, jossa arvo määräytyy pikemmin laadun kuin määrän perusteella ja jossa käytetään aiempaa enemmän työvoimaa. ETSK haluaa EU:n ottavan johtoaseman uusien talouden muotojen kehittämisessä.

1.2

ETSK katsoo, että toiminnallista taloutta on tuettava, mikäli sillä pystytään vastaamaan kaikkiin tai joihinkin esiin nouseviin haasteisiin. Se ei itsessään ole päämäärä vaan kulutusmallille osoitettujen uusien tavoitteiden saavuttamisessa käytettävä keino.

1.3

Toiminnallisen talouden oletettuihin etuihin liittyy edelleen monia epävarmoja ja tuntemattomia tekijöitä talouden, ympäristön ja yhteiskunnan kannalta. Siksi tuote- ja palvelutyypeistä on tehtävä kattava arviointi, jotta voidaan määrittää vahvuudet ja tarvittaessa ehdot, joita on noudatettava, jotta toiminnallisen talouden käyttöönotto sujuisi moitteettomasti.

1.4

Sen jälkeen on edistettävä tiedottamista toiminnallista taloutta koskevan ratkaisun mukaisesti hankitun tuotteen tai palvelun vaikutuksista (ympäristöön, yhteiskuntaan, talouteen jne.) eli verrattava ”käyttöoikeutta” tai ”käyttöä””omistamiseen”. Tällaisen tiedottamisen ansiosta kuluttaja tietäisi, onko tuote tai palvelu järkevämpää ostaa, ja voisi tehdä tietoon perustuvia päätöksiä. Tämän vuoksi yritysten toimittamien tietojen laatu ja uskottavuus ovat ratkaisevan tärkeitä. Siksi on määritettävä viranomaiset ja mekanismit, joiden avulla laatu ja uskottavuus taataan kuluttajille.

1.5

ETSK kehottaa jäsenvaltioita ja sidosryhmiä edistämään vastuullista kulutusta ennen kaikkea koulutusvaiheessa ja korostamaan toiminnallista taloutta. Jos toiminnallinen talous otetaan käyttöön älykkäästi, se voi auttaa ratkaisemaan monia nykyiseen kulutukseen liittyviä haasteita.

1.6

Yleisemmin ETSK kehottaa nopeuttamaan tutkimusta ja hankkeita, jotka koskevat toiminnalliseen talouteen liittyviä uusia tuotanto- ja kulutusmalleja:

1.7

EU:n lainsäädäntöpaketilla voitaisiin jäsentää toiminnallisen talouden valikoimaa, erityisesti kulutukseen liittyvien uusien kysymysten kannalta. Niitä ovat muun muassa yhteisöllinen kuluttaminen, vanheneminen, kuluttajien tietämys näistä malleista ja aiempaa suotuisampi oikeus- ja verotuskehys innovatiivisille yrityksille.

1.8

Toiminnallisen talouden alueellistamisella voidaan vastata alueiden kestävän kehityksen uusiin haasteisiin kokeilemalla uusia talousmalleja. Toiminnallinen talous auttaa hyödyntämään alueiden vahvuuksia, irtautumaan vakiomuotoisesta massatuotannosta, joka on osaltaan syyllinen nykyisen kulutuksen aiheuttamaan pettymykseen, ja ottamaan huomioon kaikki tuotantojärjestelmän ulkoisvaikutukset. Kaupungit ovat otollisimpia alueita toiminnallisen talouden ratkaisujen kehittämiseen, koska niiden asukastiheys suosii vastavuoroisuuteen perustuvaa ajattelutapaa.

1.9

Jotta voidaan tarkastella perustavanlaatuista siirtymää uudenlaiseen talousmalliin, jolla on laajoja systeemisiä vaikutuksia monilla eri aloilla, ETSK:hon on suositeltavaa perustaa uusi pysyvä ja monialainen elin analysoimaan kyseistä kehitystä.

1.10

Tietojenvaihtofoorumi, jossa voidaan esittää kaikki toiminnallista taloutta koskevat aloitteet EU:n tasolla, olisi hyödyllinen, koska hyviä esimerkkejä on edelleen sangen vähän eivätkä ne vieläkään ole saaneet ansaitsemaansa näkyvyyttä. Tämä foorumi voitaisiin yhdistää EU:n kiertotalousfoorumia koskevaan hankkeeseen, jonka ETSK hyväksyi äänestyksessä Euroopan komission esittämää kiertotalouspakettia koskevasta lausunnostaan.

1.11

Toiminnallisen talouden avulla voidaan määrittää uudelleen eri arvot, joista hyödykkeen arvo muodostuu. On siis löydettävä keinot, joiden avulla toiminnallisessa taloudessa voidaan ottaa yhtä aikaa huomioon sekä käyttöarvo että työn arvo.

1.12

On ratkaisevan tärkeää selkeyttää ja yksinkertaistaa toiminnallisen talouden mallien vakuutuksiin liittyviä haasteita. Siksi niistä on tehtävä loppukuluttajan kannalta entistä yksiselitteisempiä kehittämällä toiminnallisen talouden uutta valikoimaa.

2.1

Toiminnallisessa taloudessa pyritään kehittämään tuotteiden käyttöä sen sijaan, että keskityttäisiin niiden omistamiseen. Kyse on kuitenkin huomattavasti enemmästä kuin vain palvelujen sisällyttämisestä tuotteeseen. Kyse on koko kuluttamisen muutoksesta, jossa otetaan aiempaa paremmin huomioon loppukäyttäjä ja resursseja säästävät talousmallit ja jopa tuotetaan yhteisiä etuja eri alueille. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna yritykset eivät myy tuotetta vaan toiminnon, josta laskutetaan sen käytön perusteella. Niiden kannattaa siksi kehittää talousmallinsa puitteissa ensisijaisesti kestäviä hyödykkeitä, jotka voidaan korjata ja joita on helppo huoltaa, sekä ottaa käyttöön mukautettu tuotantoketju ja logistiikka.

2.1.1

Perustana olevan talousmallin mukaan arvo on peräisin käytöstä saatavista hyödyistä, eli käyttöarvosta, mutta myös itse hyödykkeestä tai palvelusta tai näkemyksestä, joka muilla on siitä, eli siihen liittyvän työn arvosta tai vaihtoarvosta.

2.1.2

Perinteisessä talousjärjestelmässä tuottajat luovat arvoa ja kuluttajat tuhoavat sen kuluttamalla. Toiminnallisessa taloudessa näiden kahden osapuolen edut on yhdistettävä tai niitä on ainakin saatava lähemmäksi toisiaan, jotta kumpikin pystyy säilyttämään arvon tai jopa luomaan sitä. Esimerkkejä molempien osapuolten luomista uusista resursseista ja arvoista ovat käynnissä olevan digitaalisen vallankumouksen mahdollistama käyttöön ja osaamiseen perustuvien tietojen tuottaminen ja hyödyntäminen.

2.1.3

Käsite ”tuottajakuluttaja” (joka yhdistää tuottajan ja kuluttajan aiemmin erilliset roolit) on edelleen täysin teoreettinen, mutta sen kehitys kuvastaa erittäin suoraviivaisten tai pystysuorien taloussuhteiden muotoutumista uudelleen verkostoituneemmiksi tai vaakasuoriksi järjestelmiksi ja organisaatioiksi.

2.1.4

Toiminnallinen talous voi edistää talouden muuttamista aineettomaksi, koska siinä loppuhintaan sisältyvät kaikki kustannukset. Sillä on voitava edistää taloudellisen toiminnan irrottamista ympäristövaikutuksista.

2.2

Toiminnallisen talouden käsitteen soveltamisessa erottuu kahden teoreettisen koulukunnan kaksi mallia. Ensimmäisessä tarkastellaan palvelun tarjoamista käyttökeskeisesti ja torjutaan yleinen ajatus palvelutaloudesta. Siinä ajatellaan uudelleen omistussuhteet mutta ei juuri kyseenalaisteta tuotteita. Toisessa keskitytään toiminnallisen talouden ulkoisvaikutuksiin, joiden avulla voidaan määritellä uusia ratkaisuja. Niissä hyödykkeiden ja palvelujen myyminen mielletään yhtenäiseksi kokonaisuudeksi (jossa kyseenalaistetaan työ ja jopa aineettomien resurssien tuotanto erityisesti tietylle alueelle) ja kuluttaja on olennainen osa aikaansaatua ratkaisua.

2.3

ETSK kannattaa tasapainoista lähestymistapaa. Ajatuksena ei ole edistää toiminnallista taloutta jäykästi vaan sillä edellytyksellä, että sen avulla voidaan vastata esiin nouseviin uusiin haasteisiin.

3.1

Toiminnallinen talous on tärkeää, koska sillä voidaan teoriassa tai ainakin tietyissä olosuhteissa vastata moniin nykykulutukseen liittyviin haasteisiin riippumatta siitä, koskevatko ne taloutta, yhteiskuntaa, ympäristöä vai kulttuuria.

3.2

Yhtenäisen lähestymistavan avulla sillä voidaan erityisesti alueilla saada aikaan yhteisiä etuja tai myönteisiä ulkoisvaikutuksia. Yhteistyöhön perustuvien ja poikittaisten työskentelymallien avulla yhteisöt voivat esimerkiksi sisällyttää julkisiin valaistuspalveluihinsa taloudellista toimintaa, julkisten tilojen turvaamista, valosaasteen vähentämistä ja energiankulutuksen pienentämistä. Yhdistämällä nämä eri tavoitteet sen sijaan, että parannettaisiin vain yhtä tekijää, voidaan vastata moniin eri haasteisiin hallituin kustannuksin.

3.2.1

Koska toiminnallisessa taloudessa investoinnit jaetaan, sillä voidaan edistää kestävään kehitykseen tähtääviä investointeja ja erityisesti teknologialtaan puhtaita tai ympäristömyönteisiä innovaatioita. Ympäristömyönteiset innovaatiot edellyttävät tavallisesti perinteisiä ratkaisuja enemmän pääomaa. Tällä tavalla innovaatioita varten saadaankin talousmalli, joka edistää niiden levittämistä sellaisten kuluttajien avulla, joilla ei yksinään olisi riittäviä taloudellisia valmiuksia. Esimerkiksi energiatehokkuussopimuksen nojalla käyttäjä voi saada käyttöönsä usein kalliita energiatehokkuustekniikoita ja -palveluja edullisen kuukausittain maksettavan palvelun avulla.

3.3

Ympäristön kannalta katsottuna nykyiset yksityisomistukseen perustuvat kulutusmallit aiheuttavat tavaroiden alikäyttöä ja siten huomattavaa luonnonvarojen tuhlaamista (esimerkiksi auto seisoo nykyään käyttämättä 95 prosenttia ajasta, ja kaupungeissa sitä käyttää yleensä vain hieman enemmän kuin yksi henkilö (1,2)).

3.3.1

Liikkuvuuspalvelun (paikka tietylle kilometrimäärälle, auto määritetyn keston ja kilometrimäärän mukaan jne.) hankinnalla voidaan tehostaa näiden resurssien käyttöä. Toiminnallisella taloudella voidaan siten tehostaa monien kulutushyödykkeiden käyttöä ja luoda samalla enemmän arvoa ja pienentää ympäristövaikutusta.

3.3.2

Koska toiminnallisen talouden palvelujen hinnat sisältävät tuotteen ja palvelujen kaikki kustannukset eikä vain rajakustannuksia, käyttäjä saa aiempaa paremman näkemyksen todellisista kustannuksista. Näin hintasignaali on lähempänä todellisia tuotantokustannuksia, mikä kannustaa vastuullisempaan käyttäytymiseen. (Ostaessaan esimerkiksi tunnin auton yhteiskäyttöä käyttäjä maksaa ajoneuvon lainanlyhennyksen, vakuutuksen, pysäköinnin, polttoaineen jne. eli yhteensä kaikki kustannukset suhteessa käyttöön. Kuluttaja käyttää siksi ajoneuvoa harkitummin verrattuna omistuskäyttöön, jolloin käyttökustannuksiksi lasketaan usein vain polttoaine.)

3.4

Sosiaaliselta kannalta tarkasteltuna toiminnallinen talous vähentää hyödykkeen tai palvelun käyttökustannuksia sekä jakamalla yhdessä tehdyn investoinnin kustannukset kaikkien kesken että rajoittamalla halutun käytön kustannukset vain käyttökustannuksiin. Näin entistä useammat kuluttajat voivat saada käyttöönsä palveluja, joiden käyttöön heillä ei aiemmin olisi ollut mahdollisuutta. Keskeinen kysymys sekä talouden että oikeuden ja vakuutuksen kannalta onkin kysymys käyttäjien saataville annetun pääoman haltijasta tai sijoittajasta. Laadittaviin uusiin säädöksiin liittyy tältä osin suuria haasteita.

3.4.1

Asiaan liittyy monia sosiaalisia kysymyksiä, jotka on ympäristöhaasteiden tapaan tutkittava perusteellisesti, jotta voidaan päättää, onko toiminnallisesta taloudesta hyötyä tällä alalla, ja selvittää erityisesti, miten toiminnallinen talous olisi otettava käyttöön sosiaalisen edistyksen takaamiseksi.

3.5

Omistamisesta käyttöoikeuteen siirtymisen edellyttämä ajattelutavan muutos ei käy huomaamatta. Siinä pyritään kääntämään kerskailuun ja matkimisen haluun perustuva kulutusmalli kohti rauhallisempaa kulutusta, joka ei perustu niin paljon pakkokulutukseen ja joka on joka tapauksessa riippumattomampi aineellisten tavaroiden omistamisesta.

3.6

Digitalisoinnin avulla toiminnallisen talouden soveltamisalaa voidaan laajentaa harvoilta erityisaloilta yritysten väliseen toimintaan. Kun vähennetään jakamisen ja erityisesti käyttöönoton kustannuksia, toiminnallisen talouden ratkaisuja voidaan digitaalisten sovellusten ansiosta käyttää hyvin erilaisilla aloilla (musiikki, liikkuminen, laitteet, asuminen jne.). Tämän vuoksi on laadittava ja otettava nopeasti käyttöön verotus- ja sääntelykehys, joka kannustaa hyödyntämään toiminnallista taloutta rinnakkain nykyisen talousmallin kanssa.

3.7

Viimeaikaiset toimet ja saadut kokemukset osoittavat, että toiminnallisen talouden käytännöt menestyvät ja niitä otetaan käyttöön, jos ratkaisut parantavat kuluttajan käyttökokemuksia ja elämänlaatua – ei niinkään ainoastaan talous- tai ympäristösyistä. Auton yhteiskäyttöä koskeva esimerkki osoittaa, että tällä järjestelmällä voidaan ratkaista kaupunkien keskustojen pysäköintiongelma. Toinen esimerkki on suoratoisto, jossa saatavilla on käytännöllisesti katsoen välittömästi valtava valikoima.

4.1

Toiminnallinen talous voi joissakin tapauksissa nopeuttaa kulutusrytmiä ja tuotteiden uusimista. Matkapuhelimissa tai pitkäaikaisvuokraukseen perustuvassa ajoneuvojen myynnissä ei siten ole täysin varmaa, että näillä malleilla (pitkäaikaisvuokraus, johon liittyy yleensä ostomahdollisuus) pidennetään tuotteiden käyttöikää tai parannetaan kierrätystä käyttöiän päättyessä.

4.2

Suuret teollisuusryhmät ovat tunnetuimpia konkreettisten esimerkkien toteuttamisessa, mutta myös perinteisemmillä aloilla, kuten maataloudella yhteisostojen kautta sekä uusyrityksillä, on tehtävänsä toiminnallisen talouden vakiinnuttamisessa ja levittämisessä yhteiskuntaan. Vaikuttaa lisäksi siltä, että myös pk-yritykset voivat saada tästä toimintamallista ja sen täytäntöönpanosta uusia ratkaisuja asiakkailleen. Osuuskuntiin perustuvilla rakenteilla voidaan myös edistää aiempaa horisontaalisempia hallintomalleja, joissa käyttäjä on täysimääräinen osapuoli.

4.3

Vähentämällä tuotteen tai palvelun käyttökustannuksia toiminnallinen talous voi olla hyödyllinen pienituloisimmille kansalaisille. Sen avulla palvelujen ja tuotteiden käyttöön saadaan tietty määrä joustavuutta ja sujuvuutta. Se voi kuitenkin myös lisätä pienituloisimpien kansalaisten haavoittuvuutta, jos he eivät pysty enää maksamaan palvelun käyttöönottoa, käyttöä tai tilausta koskevia maksuja. Tästä näkökulmasta ja monissa EU:n maissa nykyään lisääntyneen epävarmuuden vuoksi omistaminen voi vaikuttaa suotuisalta ja siten turvallisemmalta vaihtoehdolta epävarmassa tilanteessa oleville kansalaisille. Tiettyjen hyödykkeiden ja palvelujen epätasa-arvoisessa saatavuudessa ei sitä paitsi ole kyse vain taloudellisesta pääomasta (rahoitusresurssit) vaan myös kulttuuri- ja koulutuspääomasta (yhteiskunnallinen asema, koulutus).

4.4

Yhteiskunnalliselta kannalta toiminnallinen talous voi lisätä kuluttajan eli kansalaisen riippuvuutta taloudellisista organisaatioista tai kulloisestakin teknisestä tai taloudellisesta järjestelmästä. Kun palveluun on liitytty, käytettävää tuotetta on vaikeaa, ellei mahdotonta, korjata, muuttaa, muokata jne. Toiminnallinen talous voi myös lisätä riippuvuutta toisten vallasta, jos palvelujen käyttäjiä ei osallisteta kunnolla tuotteiden ja ratkaisujen suunnitteluun. Kuluttajien (valintojen, käytäntöjen ja käyttötarkoitusten) riippumattomuutta edistäviä talous- ja hallintomalleja on tutkittava ja edistettävä.

4.5

Digitalisoinnin avulla toiminnallisen talouden soveltamisalaa voidaan laajentaa kaikkiin kuluttajiin. Digitalisointi herättää kuitenkin myös monia kysymyksiä: arvon kaappaaminen tietyille alustoille, verosuunnittelu tai veronkierto, yksityiselämän kunnioitus (erityisesti kerättyjen tietojen käytön osalta), taloudellinen keskittyminen (alustojen monopolit) ja (kohdassa 1.6 mainitut) työhön liittyvät kysymykset.

4.6

Näiden kaikkien riskien ja esteiden vuoksi yksinkertaisella siirtymisellä palvelutalouteen ei pystytä suojaamaan toiminnallista taloutta tällaisilta riskeiltä. Ne voitaisiin selvittää toiminnallista taloutta koskevalla yhdennetymmällä lähestymistavalla, jossa samalla kyseenalaistetaan yrityksen hallinto, työ ja suhde alueeseen ja otetaan kuluttaja huomioon palvelun suunnittelusta alkaen tuotteen koko elinkaaren ajan.

4.7

Monissa edellä mainituissa kysymyksissä ja erityisesti kilpailun tai yksityiselämän kunnioittamisen aloilla tarvitaan ehdottomasti oikeudellisia toimia.

5.1

Euroopan unionilla on monia syitä ottaa toiminnallinen talous omakseen. Syyt liittyvät sekä ympäristöön, yhteiskuntaan, kulttuuriin että talouteen. Tässä pohdinnassa ovat tärkeitä myös digitaaliset haasteet ja yleisesti yhteys uusiin talousmalleihin, kuten yhteistyötalouteen, kiertotalouteen jne., erityisesti mullistusten nopeuden vuoksi.

5.2

Euroopassa toiminnallinen talous vaikuttaa yritysten keinolta luoda lisäarvoa ja myötävaikuttaa paljon työvoimaa edellyttäviin ratkaisuihin (erityisesti tuotantoketjun loppupäässä huollossa, korjauksessa jne. mutta myös alkupäässä innovatiivisten talousmallien laadinnassa ja niihin liittyvien palvelujen suunnittelussa) ja erityisesti lisätä tiettyjen alojen kilpailukykyä. Sen avulla voidaan kehittää vakioidun ja vähän mukautetun tuotannon sijasta palveluvalikoimaa, joka vastaa paremmin kuluttajien tarpeita, ja uudistaa siten luottamussuhde yritysten ja kuluttajien välillä ja antaa kulutukselle uutta merkitystä.

5.3

Suuryritysten innovointiyksiköt, alueet ja suuri määrä asiantuntijoita ovat sitoutuneet edistämään toiminnallista taloutta, mutta vauhti EU:ssa on hämmästyttävän hidasta. Vaikka toiminnallinen talous on kiertotalouden ytimessä, sitä ei ole mainittu lainkaan komission aiheesta äskettäin laatimassa kertomuksessa ”Kierto kuntoon”.

5.3.1

Näistä epävarmuustekijöistä ja rajoituksista huolimatta tämän päivän EU:ssa vallitsevassa epävarmassa poliittisessa ja taloudellisessa tilanteessa toiminnallinen talous on EU:lle mahdollisuus hyödyntää ja kehittää monien toimijoiden taitotietoa ja osaamista.

10.3.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 75/6

Esittelijä:

Antonio GARCÍA DEL RIEGO

1.1

ETSK kannustaa komissiota jatkamaan toimintapoliittisten ehdotusten laatimista innovatiivisten yritysten ja kasvuyritysten perustamisen edistämiseksi ja suosittaa, että aloitteiden toteuttamisesta, johtamisesta ja koordinoinnista vastaisi yksi hallintoyksikkö, jonka tehtävänä olisi arvioida ja seurata eri pääosastojen innovaatiopolitiikkaa ja saada aikaan synergiaa niiden välille. Toimintapoliittisilla ehdotuksilla tulisi lujittaa sisämarkkinoita, vahvistaa klustereita ja ekosysteemejä, joissa syntyy innovatiivisia startup-yrityksiä, kehittää oman pääoman komponenttia Euroopan pääomamarkkinoilla, kannustaa tiedemaailmaa keskittymään tulevaisuuden työpaikkoihin ja minimoida uuden yrityksen perustamiseen liittyvät kustannukset ja byrokratia.

1.1.1

Komission tulisi jatkaa työtään olemassa olevien sisämarkkinasääntöjen voimaan saattamiseksi: kirjanpito- ja maksukyvyttömyyssääntöjä koskevat pitkän aikavälin yhteensovittamishankkeet, ammatti- ja korkeakoulututkintojen automaattinen tunnustaminen, digitaalisia sisämarkkinoita koskevan strategian täytäntöönpanon vauhdittaminen ja pääomamarkkinaunionia koskevan aloitteen (1) täysimääräinen täytäntöönpano auttaisivat EU:ta suuresti hyödyntämään aitojen sisämarkkinoiden koko potentiaalin. Yksinkertaiset ja tehokkaat rajat ylittävät sopimussäännöt tehostaisivat rajat ylittävää verkkokauppaa ja vähentäisivät kuluttajalainsäädännön oikeudellista hajanaisuutta ja yrityksille lainsäädännön noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia.

1.1.2

Oman pääoman ehtoista rahoitusta on laajennettava startup-yritysten tukemiseksi niiden kehitysvaiheessa. Tämä edellyttää muun muassa neutraalimpaa verojärjestelmää, jossa velkarahoitusta ja oman pääoman ehtoista rahoitusta kohdellaan tasa-arvoisesti mahdollistamalla sekä korko- että osinkomaksujen vähentäminen (2). Startup-yritysten tulisi voida käyttää osakeoptiopaketteja kykyjen houkuttelemiseksi ja pitämiseksi yrityksessä.

1.1.3

Olisi luotava pääomasijoituskulttuuri ja edistettävä sitä toteuttamalla muun muassa kasvatuksellisia ja muita kuin lainsäädännöllisiä aloitteita. Euroopan rahoitusjärjestelmässä tulee kehittää piensijoittajille soveltuvia likvidejä sijoitustuotteita, jotka kannustavat sijoittamaan innovatiivisiin pieniin yrityksiin.

1.1.4

Turhan byrokratian karsiminen ja nk. ylisääntelyn vähentäminen ovat myös ratkaisevan tärkeitä tekijöitä, joiden avulla vähennetään hallinnollista taakkaa ja vältetään yrityksille aiheutuvat tarpeettomat kustannukset ja ajanhukka.

1.1.5

Korkeakoulujen ja yritysmaailman – niin suurteollisuuden kuin pienempien yritystenkin – välisten uudentyyppisten yhteistyömallien kehittämistä tulee tehostaa ja nopeuttaa kaikissa jäsenvaltioissa toteuttamalla uudenlaisia poliittisia toimenpiteitä, joilla EU:sta tehdään vetovoimainen kykyjä puoleensa houkutteleva magneetti.

1.1.5.1

ETSK kehottaa komissiota poistamaan kaikki oikeudelliset rajoitukset opiskelijoiden ja nuorten yrittäjien vaihdoilta (3) esimerkiksi perustamalla nuorille yrittäjille suunnatun Erasmus-ohjelman.

1.1.5.2

ETSK kannattaa Euroopan investointineuvontakeskukseen (EIAH) ja Euroopan investointihankeportaaliin (EIPP) sisällytettävän alustapohjaisen tietokannan kehittämistä tiedon jakamiseksi lupaavista yrityksistä (4). Siihen otettaisiin EU:n eri alojen kasvuyrityksiä, jotka valittaisiin objektiivisten ja avoimien kriteerien perusteella, ja se mahdollistaisi yritysten vertaamisen ja vertailuanalyysin.

1.1.6

ETSK uskoo, että hyvien käytänteiden jakaminen ja arviointi tarjoaa arvokkaita lähtökohtia uusien toimintapolitiikkojen kokeilemista varten (5).

1.2

Euroopan investointirahastoa (EIR) ja Euroopan investointipankkia (EIP) pyydetään tukemaan innovatiivisia yrityksiä erityisellä riski- ja alkupääomalla, jolla helpotetaan teknologian siirtoa korkeakouluista ja tutkimuskeskuksista. Rakenteeltaan se voisi olla ensimmäinen lainatakuu, jonka avulla selvittäisiin alkuvaiheen vaikeudesta saada yksityistä rahoitusta.

1.3

Euroopan strategisten investointien rahastolla (ESIR), joka on Euroopan unionin takuista ja Euroopan investointipankin pääomasta koottu 21 miljardin euron rahasto, tulisi olla keskeinen rooli innovatiivisten hankkeiden laajentamisessa ja markkinoille saattamisessa. Lisäksi ESIR voisi olla mallina tuleville EU:n talousarvioille, joissa tulisi siirtyä perinteisestä apurahapohjaisesta hankkeiden rahoitusmallista tehokkaampaan sijoitusvetoiseen malliin, jossa hankkeille kerättäisiin rahoitusta ”joukkorahoituksella”. ESIR on onnistuneesti rahoittanut melko riskialttiita aloja, jotka olisivat helposti voineet jäädä ilman huomiota (6).

1.4

ETSK kehottaa kasvuvaiheen investointien edistämiseksi kokoamaan laajemman investointivälineistön, johon kuuluu myös nk. epäsymmetrisiä rahastoja, joissa erilaiset omaisuussijoittajaluokat saavat erilaista tuottoa, ja vaihtoehtoisia rahoitusjärjestelyjä, kuten joukkorahoitusta (7). Myös osamarkkinoiden perustamista olisi harkittava, jotta eurooppalaisten pk-yritysten olisi helpompi päästä markkinoille.

1.5

Komission tulisi puuttua ohjelmistoinvestointien kohtelua koskevan sääntelyn epäsymmetriaan Euroopan ja Yhdysvaltojen välillä ja poistaa sääntelystä johtuvat esteet, jotka haittaavat Euroopan rahoitussektorin investointeja digitaaliseen kehitykseen.

2.1

Pienet ja keskisuuret yritykset (pk-yritykset) (8) ovat Euroopan talouden keskeinen osatekijä, ja niiden osuus työpaikkojen luomisessa ja talouskasvussa on merkittävä.

2.1.1

Euroopan unionissa oli vuonna 2015 yli 22,3 miljoonaa pk-yritystä. Niiden osuus kaikista rahoitusalan ulkopuolisista yrityksistä oli 99,8 prosenttia. Ne työllistivät 90 miljoonaa ihmistä (66,9 prosenttia kaikista työpaikoista), tuottivat 57,8 prosenttia kokonaislisäarvosta (9) ja loivat 85 prosenttia uusista työpaikoista. Euroopan täytyy varmistaa, että uusi pk-yritysten sukupolvi korvaa konkurssiin vuosittain joutuvat 200 000 pk-yritystä (10), joista katoaa 1,7 miljoonaa työpaikkaa. Tulevan talouskasvun kannalta tärkeimpiä ovat kuitenkin yritykset, jotka haluavat innovoida, kasvaa ja suuntautua vientiin.

2.2

Kasvuhakuisten startup-yritysten perustaminen on erityisen tärkeää, sillä ne keskittyvät innovointiin nopeasti kasvavilla ja suurta lisäarvoa tarjoavilla aloilla. Nämä yritykset luovat tulevaisuudessa työpaikkoja ja nostavat tuottavuuden kasvuun, mikä on keskeinen edellytys elintason parantumiselle. Eurooppa edistyy joissakin asioissa, mutta se on jäljessä startup-yritysten siirtämisessä laajentumisvaiheeseen, jonka tulisi lopulta johtaa Euroopan tarvitsemaan kasvuun ja työpaikkojen luomiseen (11).

2.3

Tässä oma-aloitteisessa lausunnossa keskitytään toimintaansa laajentaviin yrityksiin eli kasvuyrityksiin, joiden keskimääräinen vuotuinen kasvu on työntekijämäärässä (tai liikevaihdossa) mitattuna yli 20 prosenttia kolmen vuoden jaksolla ja joissa on vähintään 10 työntekijää seurantajakson alkaessa (12). Toimintaansa laajentaville yrityksille on ominaista, että niiden liiketoimintamallit ovat erittäin skaalautuvia. Skaalautuvuudella tarkoitetaan kykyä kasvattaa markkinaosuutta, tuloja ja rakennetta esimerkiksi ottamalla sama liiketoimintamalli nopeasti käyttöön uusilla markkinoilla tai käyttämällä uusia liikkeenjohtotapoja.

2.3.1

OECD:n tutkimuksessa, johon osallistui 11 maata (13), havaittiin, että toimintaansa laajentavien yritysten osuus oli kaikissa 11 maassa alle 10 prosenttia yrityksistä, mutta ne loivat jopa kaksi kolmasosaa kaikista uusista työpaikoista (14).

2.4

Startup-yritykset ovat yleensä vähemmän kannattavia lyhyellä aikavälillä ja ovat riippuvaisia ulkopuolisesta rahoituksesta. Jos nämä innovatiiviset yritykset eivät löydä rahoitusta laajentumissuunnitelmilleen, niiden skaalautuminen epäonnistuu ja potentiaali tuottavuuden kasvuun ja työpaikkojen luomiseen jää todennäköisesti hyödyntämättä.

2.4.1

Maailmanpankin analyysissä (15) arvioidaan, että pk-yritysten järjestämättömien lainojen keskimääräinen osuus kehittyneillä markkinoilla oli 6,93 prosenttia vuonna 2007 eli yli kaksi kertaa enemmän verrattuna suurten yritysten vastaaviin lainoihin (2,54 %). Järjestämättömien lainojen osuus kasvoi voimakkaasti kriisien aikana Portugalissa, Espanjassa, Italiassa ja Irlannissa 10–25 prosenttiin.

2.4.1.1

Toimintapolitiikat, joilla pankkeja kannustetaan laajentamaan lainanantoa riskialttiimmille yrityksille ja erityisesti varhaisvaiheen yrityksille, joiden vakuudet ovat rajalliset, saattaisi luoda riskipankkeja, johtaa luottokannan supistumiseen ja lisätä finanssialan epävakautta (16).

2.5

Euroopan täytyy keskittyä korjaamaan nk. rahoitussiirtymä (funding transition), joka ei tällä hetkellä toimi.

2.5.1

Rahoitussiirtymä käsittää neljä vaihetta: startup-vaihe (rahoituksen lähteinä raha-avustukset, alkupääoma, perhe ja ystävät), pääoman kasvuvaihe (joukkorahoitus, mikrorahoitus, bisnesenkelit), kestäväpohjainen kasvu (arvopaperistaminen, yksityinen pääomasijoittaminen, riskipääoma, institutionaaliset sijoittajat, yksityinen velkajärjestely) ja lopetus (osto, julkisen pääoman ehtoiset rahoitusmarkkinat).

3.1

Menestyville innovaatioekosysteemeille, joissa toimintaansa laajentavat scale-up-yritykset kukoistavat, ovat ominaisia vahvat, toisiinsa liitetyt tutkimus- ja koulutuslaitosten, suurteollisuuden ja riskipääomasijoittajien verkostot sekä luovat ja yrittäjähenkiset kyvyt (17).

3.1.1

Startup-yritykset perustetaan yleensä teknologiakeskuksiin, jotka on rakennettu huippuyliopistojen ympärille. Huippuyliopistot ovat keskeisessä asemassa dynaamisen liiketoimintaympäristön kehittämisen kannalta, sillä ne ovat niin opiskelijoiden kuin tutkimuksenkin kykykeskittymiä. Vaikutusvaltaiset, yhteenliitetyt klusterit parantavat yritysten tuottavuutta, ohjaavat innovoinnin suuntaa ja vauhtia ja piristävät uusien yritysten perustamista. Yhdysvallat ja Kiina samoin kuin eräät keskukset Euroopassa ovat johdossa pitkäkestoisessa kamppailussa kykyjen ja pääoman houkuttelemiseksi ja innovoinnin edistämiseksi.

3.1.2

Euroopan työmarkkinoiden hajanaisuus haittaa kuitenkin startup-yritysten kehittymistä toimintaansa laajentaviksi scale-up-yrityksiksi. Tässä suhteessa on erittäin tärkeää, että helpotetaan työvoiman liikkuvuutta EU:ssa ja houkutellaan kykyjä myös kolmansista maista, sillä näin luodaan vetovoimainen positiivinen kierre.

3.1.3

Nuorille yrittäjille suunnattua Erasmus-ohjelmaa voitaisiin kannattaa. Se sopii yhteen yleisen kasvu- ja työllisyysperiaatteen kanssa, ja se helpottaisi liikkuvuutta ja saisi yrityksiltä hyvän vastaanoton.

3.1.3.1

Viime aikoina on ryhdytty toimenpiteisiin kykyjen houkuttelemiseksi EU:n ulkopuolelta. Vuonna 2009 käyttöön otettu sininen kortti on nopeuttanut osaavien työntekijöiden pääsyä EU-työnantajan palvelukseen (18). Osa Euroopan maista on jo luonut kansallisella tasolla erityisiä viisumimenettelyjä yrittäjille, ja muutkin ovat ottamassa niitä käyttöön (19).

3.1.4

Erityisen onnistunut esimerkki teknologiakeskuksesta on Oxbridge, joka viittaa Oxfordin ja Cambridgen yliopistojen vaikutuspiiriin Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Yhdistyneen kuningaskunnan huipputeknologiayhteisö kasvoi ja innovoi myös pitkän taloudellisen taantuman ja pysähtyneisyyden aikana vuosina 2008–2012 (20).

3.1.4.1

Monilla Euroopan korkeakouluilla ei kuitenkaan ole tarvittavaa asemaa, rakennetta tai valmiuksia luoda olosuhteita uusien yritysten kasvattamiselle kampuksellaan tai nostaa tätä asiaa hallitusvallan käyttäjien asialistalle (21). Johtavien korkeakoulujen ja valtiovallan tulisi luoda yhteyksiä teollisuuteen investoimalla teknologiansiirtokeskuksiin kampusalueilla sekä yrittäjyyskasvatukseen (22).

3.1.5

Spin-off-yritykset, jotka perustamisen lähtökohtana on teknologiansiirto korkeakouluista, kohtaavat vaikeuksia toiminnan laajentamisessa rahoituksen ja asiantuntevan johdon puutteen vuoksi. Siksi onkin tärkeää, että ne voivat luottaa institutionaaliseen julkiseen tukeen voidakseen päästä yli alkuvaiheesta, jolloin yksityiset rahoittajat ovat haluttomia investoimaan teknisten alojen spin-off-yrityksiin, joita pidetään liian teknisinä ja riskialttiina ja joita ei usein ymmärretä kunnolla.

3.2

Vaikka eurooppalaisilla ja yhdysvaltalaisilla on vastaava koulutustaso, eurooppalaiset perustavat yrityksiä selvästi harvemmin kuin yhdysvaltalaiset. Tähän on monia syitä: suuri haluttomuus riskinottoon, hallinnolliset rasitteet, alikehittynyt ”toisen mahdollisuuden” kulttuuri, alikehittyneet yrittäjyyskasvatusohjelmat ja yksityisen pääomasijoittamisen kulttuurin puuttuminen. Huomiota olisi myös kiinnitettävä yrittäjyyskulttuurin kehittämiseen varhaisessa vaiheessa peruskoulussa ja toisen asteen oppilaitoksissa.

3.2.1

Eurooppalaiset pelkäävät uuden yrityksen perustamisessa eniten konkurssia: eurooppalaisista 43 prosenttia pelkää sitä, kun yhdysvaltalaisista osuus on 19 prosenttia. Yhdysvalloissa (23) on melko tehokas ja rankaisematon yritysten konkurssijärjestelmä ja konkurssia pidetään yleisesti hyväksyttävämpänä asiana, ja tämä lisää riskinottohalukkuutta. Yrittäjähenkisemmän kulttuurin kehittäminen tulisi ottaa poliittisten päättäjien ja oppilaitosten ensisijaiseksi tavoitteeksi.

3.2.1.1

Äskettäin julkaistu tutkimus osoittaa, että toista kertaa yrittävien perustamien yritysten liikevaihto ja työpaikkojen kasvuvauhti on suurempi ja niillä on suuremmat mahdollisuudet saada ulkopuolista rahoitusta (24). Espanjassa vain 20 prosenttia ensimmäistä kertaa yrittävistä onnistuu, kun toiseen kertaan yrittävien onnistumisaste on hämmästyttävät 80 prosenttia.

3.3

Voimakkaasti kasvavat ja innovatiiviset yritykset eivät usein todennäköisesti saa pankeilta lainarahoitusta, koska niiltä puuttuu pääomaa, joka on keskeinen osa pankkien soveltamaa luottokelpoisuusluokitusta (25). Oman pääoman ehtoinen rahoitus onkin keskeisen tärkeää startup-yrityksille ja voimakkaasti laajenemaan pyrkiville yrityksille, joiden kassavirtaennusteet ovat epävarmoja tai negatiivisia. Pankkien lainanantoa tulisikin täydentää parantamalla rahoituslähteiden monimuotoisuutta ja joustavuutta ja korostamalla erityisesti pääomarahoituksen roolia.

3.4

Eurooppaan olisi luotava yksityisen pääomasijoittamisen kulttuuri ja sitä olisi edistettävä, ja Euroopan rahoitusjärjestelmiin on kehitettävä sijoitustuotteita, jotka soveltuvat piensijoittajille ja joissa on tarvittava likviditeetti innovatiivisiin pieniin yrityksiin investoimista varten.

3.4.1

Koska rahoitusta ei ole saatavilla myöhemmässä vaiheessa, eurooppalaiset startup-yritykset eivät pysy yhdysvaltalaisten vertaistensa kasvuvauhdissa. Niiden on joko tuotettava tuloa aikaisemmin säilyäkseen hengissä tai ne myydään liian varhaisessa vaiheessa liian alhaiseen hintaan. Vain 5 prosenttia vuoden 1980 jälkeen perustetuista kokonaan uusista eurooppalaisista yrityksistä oli 1 000:n pörssiarvoltaan parhaan yrityksen joukossa vuonna 2009. Yhdysvalloissa vastaava osuus oli 22 prosenttia (26).

3.4.1.1

On huomionarvoista, että yli puolet kaikesta maailman riskipääomasta jaetaan Yhdysvalloissa ja vain 15 prosenttia Euroopassa. Vuonna 2013 Yhdysvalloissa oli tarjolla 26 miljardin euron verran riskipääomaa, Euroopassa 5 miljardia euroa. Bisnesenkelit myönsivät puolestaan 6 miljardia euroa eurooppalaisille startup-yrityksille ja 20 miljardia euroa yhdysvaltalaisille yrityksille.

3.4.1.2

EU kärsii siis suuresta bisnesenkeli- ja riskipääomarahoituksen vajeesta: bisnesenkelirahoitus on kolminkertaista ja riskipääomarahoitus viisinkertaista Yhdysvalloissa. Ero on ratkaisevan suuri, sillä tämänkaltainen rahoitus on tarpeen yritysten laajentamiseksi ja menestyksen saavuttamiseksi.

3.4.1.3

Suurin syy tähän on EU:n riskipääomasektorin hajautuminen valtioiden rajojen mukaan. Eurooppalaisen riskipääomarahaston keskimääräinen koko on noin 60 miljoonaa euroa eli vain puolet keskimääräisestä koosta Yhdysvalloissa, ja 90 prosenttia riskipääomainvestoinneista on keskittynyt vain kahdeksaan EU:n jäsenvaltioon (Alankomaat, Espanja, Ranska, Ruotsi, Saksa, Suomi, Tanska ja Yhdistynyt kuningaskunta) (27). Eri jäsenvaltioiden sääntöjen erilaisuuden vuoksi riskipääomayhtiöt joutuvat kattamaan korkeita kuluja kerätessään varoja eri puolilta Eurooppaa. Tämän tuloksena ne ovat pienempiä ja niillä on vähemmän pääomaa, jolla tukea kasvavia yrityksiä. Jos eurooppalaiset riskipääoman markkinat olisivat yhtä hallitsevia kuin Yhdysvalloissa, yritysten rahoitukseen olisi ollut käytettävissä jopa 90 miljardia euroa lisävaroja vuosien 2008 ja 2013 välisenä aikana (28).

3.4.1.4

Ongelmana on myös yksityisten sijoittajien riittämätön osallistuminen. Viimeisten kymmenen vuoden aikana Euroopan riskipääomasektorista on tullut yhä riippuvaisempi julkisen sektorin instituutioista, joiden osuus kaikista investoinneista oli 31 prosenttia (29) vuonna 2015, kun se vuonna 2007 oli vain 15 prosenttia (30). Tavoitteena ei pitäisi olla julkisen rahoituksen vähentäminen vaan yksityisten lähteiden lisääminen. Investoijapohjaa tulisi laajentaa ja monipuolistaa, jotta teollisuudesta voisi tulla omavarainen pitkällä aikavälillä.

3.4.1.5

Epäsymmetrisiä rahastoja voitaisiin harkita julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien kannustamiseksi. Ne ovat riskipääomarahastoja, joissa sijoittajiin sovelletaan erilaisia ehtoja ja erilaista tuottoa sen mukaan, mitkä ovat niiden investointitavoitteet. Niissä tunnustetaan näin erilaisiin yhteistyörakenteisiin osallistuvien kumppaneiden erilaiset intressit. Tällaisia on jo olemassa Suomessa, Kreikassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Alankomaissa.

3.4.2

Myös osamarkkinoiden perustamista olisi harkittava, jotta eurooppalaisten pk-yritysten olisi helpompi päästä markkinoille. Niiden tulisi mahdollistaa alhaiset listautumiskustannukset ja joustavat, yksilölliset lähestymistavat pienempien dynaamisten yritysten tarpeisiin vastaamiseksi. Hyviä esimerkkejä ovat Lontoon Alternative Investment Market (AIM), Pariisin Nouveau Marché ja Madridin Mercado Alternativo Bursatil (MAB). Joustava sääntelyjärjestelmä voi kuitenkin olla kaksiteräinen miekka. Pienten yritysten on helpompi päästä arvopaperipörssiin ja laskea osakkeita liikkeelle, mutta toisaalta kokemattomien sijoittajien on vaikea arvioida yrityksen täsmällistä riskiprofiilia.

3.4.3

Tietyn sektorin sääntely voi joskus haitata EU:n yritysten kykyä investoida teknologian kehittämiseen verrattuna tilanteeseen Yhdysvalloissa. Euroopan, Yhdysvaltojen ja Sveitsin finanssialan yhteisöihin sovellettava sääntely on epäsymmetristä esimerkiksi ohjelmistoihin ja muihin digitaalisen kehityksen kannalta ratkaisevan tärkeisiin aineettomiin hyödykkeisiin tarvittavien investointien yhteydessä.

3.4.3.1

Pankkiala on ylivoimaisesti suurin it-ala maailmassa: it-innovaatioihin käytetään 700 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Finanssiala käyttää viidenneksen rahoituksesta ja 5–10 prosenttia investoinneista (31). Pankit ovatkin samaan aikaan tärkeitä digitaalisen murroksen toimijoita ja digitaalitalouden päärahoittajia.

3.4.3.2

Sääntelykehys rajoittaa silti niiden kipeästi kaivattuja it-investointeja. Varainhoitosäännöksissä tulisi kohdella ohjelmistoja tavanomaisena omaisuutena, eikä niissä tulisi velvoittaa EU:n pankkeja vähentämään kyseisiä investointeja pääomavaatimusten yhteydessä.

3.5

Erilainen verokohtelu eri jäsenvaltioissa ja erilaisiin rahoitusmalleihin kohdistuvan verotuksen erot ovat este yleiseurooppalaisten pääomamarkkinoiden kehittymiselle ja vaikuttavat sekä sijoittajiin että liikkeeseenlaskijoihin.

3.5.1

Useimmat yhtiöverojärjestelmät Euroopassa suosivat velkarahoitusta pääomarahoituksen sijaan sallimalla korkokulujen vähentämisen, kun taas osinkomaksuista ei saa vähennystä pääomarahoituksen tapauksessa. Tähän velanoton perusteettomaan suosimiseen voitaisiin puuttua sallimalla sekä pääoma- että velkarahoituksen kustannusten vähentäminen verotuksessa (32).

3.5.1.1

Verokannustimilla on tärkeä rooli voimakkaasti kasvavien yritysten varhaisvaiheen rahoituksen saannissa, ja monet valtiot maailmassa myöntävät yksityisille ja yrityksille verovähennyksiä huipputeknologian startup-yrityksiin tai asiantunteviin riskipääomarahastoihin tehdyistä investoinneista (33).

3.5.1.2

Perinteinen työntekijöiden ja startup-yrittäjien houkuttelemiskeino ovat osakeoptio-ohjelmat, sillä monet voisivat näin luopua palkkakorvauksesta. Useimmissa jäsenvaltioissa osakeoptioiden verokohtelu on hyvin rankaisevaa, sillä niitä pidetään tavanomaisena tulona ja verotetaan marginaaliveroasteella. Osakeoptioiden veroetuuskohtelua tulisi suosia samaan tapaan kuin Yhdysvalloissa suositaan Incentive Stock Options -tuloja (34).

3.5.2

Yrityksille tulee kalliiksi noudattaa arvonlisäverovelvoitteita, erityisesti jos yritys myy tavaroita tai palveluita rajojen yli. ETSK on tyytyväinen komission ilmoitukseen, että se aikoo esittää digitaalisia sisämarkkinoita koskevan strategian osana vuoden 2016 loppuun mennessä säädösehdotuksia erilaisista arvonlisäverojärjestelmistä yrityksille koituvien hallinnollisten rasitteiden keventämiseksi. Yhtenä toimenpiteenä komissio ehdottaa arvonlisäverovapaan kynnyksen asettamista startup-yrityksille ja mikroyrityksille (35).

3.6

Sisämarkkinoiden täyden potentiaalin vapauttaminen on olennaisen tärkeää, jotta startup-yritykset voivat tarjota palvelujaan ja tuotteitaan kaikkialla EU:ssa heti varhaisessa vaiheessa ja nopeasti laajentua kilpailemaan maailmanmarkkinoilla.

3.6.1

Yksinkertaiset ja tehokkaat rajat ylittävät sopimussäännöt kuluttajille ja yrityksille ovat ensisijaisena tavoitteena digitaalisia sisämarkkinoita koskevassa strategiassa. Ne edistäisivät rajat ylittävää verkkokauppaa EU:ssa poistamalla oikeudellisen hajanaisuuden kuluttajasopimuslainsäädännöstä. Sopimuslainsäädännön eroista johtuvien esteiden poistaminen piristäisi kulutusta EU:ssa 18 miljardilla eurolla ja kasvattaisi bruttokansantuotetta 4 miljardia euroa nykytasosta (36).

3.7

Tarpeettomat hallinnolliset rasitteet aiheuttavat lisäkustannuksia ja ajanhukkaa myös yrittäjille.

3.7.1

Vuosina 2013–2015 yrityksen perustamisen keskimääräinen kustannus EU:ssa oli 4,1 prosenttia suhteessa bkt:hen asukasta kohden, kun Yhdysvalloissa se oli 1,17 prosenttia (37).

3.7.2

EU:ssa yrityksen perustamiseen kuluu keskimäärin 11,6 päivää, Yhdysvalloissa vain 6 päivää.

3.8

Tiedon epäsymmetria on myös yksi syy siihen, miksi Eurooppa ei tuota tarpeeksi kasvuyrityksiä. Sijoittajilla ei ole kokonaiskäsitystä kaikista investointimahdollisuuksista. Euroopan ulkopuoliset sijoittajat kärsivät lisäksi muista rajoituksista yrittäessään ymmärtää kansallisten markkinoiden erityispiirteitä. Tarkoitusta varten perustettu portaali, joka olisi liitetty Euroopan investointineuvontakeskukseen (EIAH) ja Euroopan investointihankeportaaliin (EIPP) (38), auttaisi tuomaan kasvuhankkeita esille ja vähentämään tiedon epäsymmetriaa.

4.1

Monet maat ovat kehittäneet hyviä käytänteitä startup- ja scale-up-yritysten tukemiseksi. ETSK suosittaa, että komissio tutkii tarkasti mahdollisuuksia toteuttaa niitä Euroopan tasolla.

4.1.1

Saksassa yritysten tulee liittyä Saksan kauppakamariin (IHK), joka antaa tukea ja neuvontaa (39).

4.1.2

Valtion lainatakuuohjelmia on käytössä muun muassa Italiassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Puolassa ja Ranskassa, ja niiden samoin kuin Saksassa ja Ruotsissa käytössä olevien valtion osarahoitusjärjestelmien tarjoamia mahdollisuuksia tulisi kartoittaa (40).

4.1.3

Yhdistyneessä kuningaskunnassa on verokannustinjärjestelmiä (EIS, SEIS ja VCT (41)), joilla lisätään rahoitusvirtaa kohti riskialttiimpia sijoituksia.

4.1.4

Italiassa Piemonten alueella on kehitetty 12 teollisuusklusteriverkostoa, joissa on mukana yrityksiä, korkeakouluja ja paikallisviranomaistahoja (42).

4.1.5

Espanjassa Baskimaassa osuuskunta Elkar-Lan kannustaa perustamaan muita osuuskuntia tarjoamalla kattavan hankkeen kannattavuusarvioinnin, koulutusta ja mahdollisuuksia saada tukea ja rahoitusapua (43).

4.1.6

Hallinnon digitalisointi voi olla läpimurto, joka helpottaa innovatiivisten huipputeknologiayritysten kasvua, kuten Viron esimerkki osoittaa. Koko Euroopan laajuisen sähköisen hallinnon luomisella olisi valtava vaikutus.

4.1.7

Datavetoisen talouden aikakaudella kilpailuetu voi syntyä aineettomasta omaisuudesta, jota on vaikea arvioida ja arvottaa perinteisillä rahoitusmekanismeilla. Yhdistyneen kuningaskunnan teollis- ja tekijänoikeusvirasto (Intellectual Property Office) on kehittänyt tapoja määrittää ja mitata tällaista omaisuutta kassavirran muodossa (44).

4.1.8

Yhdistyneessä kuningaskunnassa on perustettu Tech City UK:n yhteyteen erityinen Future Fifty -ryhmä, joka tukee Yhdistyneen kuningaskunnan viittäkymmentä parasta digitaalista kasvuyritystä. Ohjelmassa tarjotaan julkisen ja yksityisen sektorin asiantuntemusta, luodaan yhteyksiä Yhdistyneen kuningaskunnan institutionaalisiin sijoittajiin ja annetaan yksilöllistä tukea, jotta yritykset voivat kasvaa nopeasti ja luoda valmiudet pörssilistautumiselle (IPO (45)), fuusio- ja yrityskaupalle ja maailmanmarkkinoiden valloittamiselle (46).

4.1.9

Yhdysvaltain liittovaltion hallitus otti vuonna 2015 käyttöön STEM-ohjelman, jonka tavoitteena on innostaa lapsia opiskelemaan luonnontieteitä, teknologiaa, tekniikkaa ja matematiikkaa. Ohjelman keskeinen tavoite on oppilaiden valmentaminen tuleviin työmarkkinatarpeisiin (47). Painopisteenä ovat yhä enemmän siirrettävissä olevat taidot sekä STEAM, jossa A tarkoittaa taide- ja humanistisia aloja (Arts).

5.1

Euroopan komissio on tehnyt paljon työtä yrittäjien tukemiseksi ja käynnistänyt viime vuosina lukuisia aloitteita, joista ovat vastanneet muun muassa pääosastot CONNECT (48), EAC (49), GROW (50), RTD (51) ja FISMA (52).

5.2

Monet aloitteet ovat vielä tuoreita, ja niiden vaikutuksia on vielä liian aikaista arvioida. ETSK kuitenkin uskoo, että komissio on oikealla tiellä, ja kannustaa sitä jatkamaan työtään sekä kuulemaan aina asiaankuuluvia eurooppalaisia ja kansallisia sidosryhmiä.

10.3.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 75/14

Esittelijä:

Vladimíra DRBALOVÁ

1.1

Komitea pitää olennaisen tärkeänä, että yritykset toimivat avoimesti, ja se kannattaa kaikkia aloitteita, jotka auttavat tekemään yritystoiminnasta pitkällä aikavälillä kestävää ja ennakoitavaa. Avoimuus on tärkeää kaikkien sidosryhmien ja myös itse yritysten kannalta niiden imagon parantamiseksi sekä työntekijöiden, kuluttajien ja sijoittajien luottamuksen lujittamiseksi.

1.2

Komitea toteaa, että suurin osa EU:ssa toimivista yrityksistä noudattaa avoimuutta. Viimeaikaiset skandaalit osoittavat kuitenkin, että avoimuutta olisi parannettava, jotta siitä tulee yleisesti osa yritysten kestävyysstrategioita. Yhä useampi sijoittaja ja osakkeenomistaja kiinnittää huomiota paitsi yritysten kannattavuusmittareihin myös yhteiskuntavastuuta (1) koskeviin laatuindikaattoreihin, jotka vähentävät osaltaan sosiaalisia riskejä ja takaavat yrityksen kestävän kehityksen. Yritysten ja muiden sidosryhmien tarpeisiin vastaamiseksi tietojen tulisi olla oleellisia ja kustannustehokkaasti kerättävissä.

1.3

Komitea toteaa, että jäsenvaltioiden hallitusten pitäisi kannustaa ja rohkaista yrityksiä, jotta ne tekisivät avoimuudesta kilpailuvaltin, sillä se tarjoaa hyvän tilaisuuden myös liiketoiminnan kannalta. Yrityksiä olisi myös autettava kyseisten vaatimusten täyttämisessä.

1.4

Komitea katsoo, että huomiota tulee kiinnittää samanaikaisesti sekä annettavien tietojen tarkoituksenmukaisuuteen ja laajuuteen että niiden laatuun ja todenmukaisuuteen. Avoimuutta tulee parantaa sekä saavutettujen tulosten että raportointi- ja tietojenjulkistamisprosessin osalta. Sen lisäksi, että raporteissa esitetään tietoja aiemmista saavutuksista, niissä tulee myös luodata tulevaisuutta.

1.5

Komitea kehottaa komissiota käynnistämään lisätoimia sen edistämiseksi, että yritykset voivat täyttää avoimuusvelvoitteensa ja pysyä kilpailukykyisinä maailmanmarkkinoilla.

1.6

Yleisesti ottaen ETSK ymmärtää, että pienet ja keskisuuret yritykset toimivat vaihtelevissa olosuhteissa. Niitä koskevia sääntöjä olisikin yksinkertaistettava, jotta pk-yritykset voivat raportoida niille paremmin soveltuvassa muodossa ja avoimuus toteutuisi kokonaisuudessaan. ETSK suhtautuu myönteisesti valmiuksien kehittämishankkeeseen, jonka avulla pk-yrityksiä autetaan vastaamaan näihin haasteisiin.

1.7

Komitea katsoo, että tietojen julkistamista koskevien mahdollisten uusien aloitteiden tulee pohjautua sidosryhmien todellisiin tiedontarpeisiin. Tarjottaviin tietoihin tulisi sisältyä yhteinen indikaattorijoukko, mutta samanaikaisesti olisi otettava huomioon yrityksen ja sen toimialan luonne.

1.8

Komitea korostaa, että yritysten yhteiskuntavastuu- ja avoimuuspolitiikat ovat tehottomia ilman työntekijöiden sitoutumista. Työntekijät olisikin kutsuttava mukaan työmarkkinaosapuolten välisiin kuulemisiin.

1.9

Yritysraportoinnin kohdeyleisön laajentuessa yhä useammat sidosryhmät ovat kiinnostuneita yhä moninaisemmista yritysten asioista. Komitea pitääkin tärkeänä arvioida nykyistä raportointimallia ja tehdä siitä tarkoitukseensa sopiva.

2.1

Komissio julkaisi vuonna 2010 tiedonannon, joka sisältää viisikymmentä sisämarkkinoiden parannusehdotusta. Siinä todetaan, että myös yritysten on osallistuttava yhteisiin ponnisteluihin kantamalla vastuunsa ja noudattamalla avoimuutta paitsi työntekijöitään ja osakkaitaan myös ylipäätään yhteiskuntaa kohtaan. Komissio korosti, että yritysten hallintoa – erityisesti johdon kokoonpanoa ja monipuolisuutta, myös naisten edustusta – voidaan edelleen kohentaa työllisyyden, yritystoiminnan ja kaupankäynnin kehittämiseksi (2). Yritysetiikka ja yrittäjyyteen liittyvät arvot on tunnustettu talouden elpymisen osatekijöiksi.

2.2

Vuonna 2011 komissio julkaisi yritysten yhteiskuntavastuuta koskevan uudistetun EU:n strategian vuosiksi 2011–2014  (3). Se esitti strategiassa yritysten yhteiskuntavastuulle uuden määritelmän ”yritysten vastuuna omista yhteiskunnallisista vaikutuksistaan”. Strategian yhtenä osana on toimintasuunnitelma, joka tähtää integroituun raportointiin taloudellisista ja yhteiskunnallisista asioista.

2.3

Komitea antoi vuonna 2012 lausunnon (4) yritysten yhteiskuntavastuuta koskevasta uudistetusta EU:n strategiasta. Se korostaa lausunnossaan, että yritysten yhteiskuntavastuuta koskeva aloite tarjoaa vaikeassa taloudellisessa ja poliittisessa tilanteessa tilaisuuden sitouttaa myönteisesti yritysmaailmaa. On tärkeää tunnustaa yritysten yhteiskuntavastuun piiriin kuuluvien toimien erilaiset vaikuttimet. Tiedonannossa esitetään erilaisia myönteisiä vaikutuksia, ja niitä olisi tuotava esille hyviä käytänteitä koskevien esimerkkien ohella, jotta yritykset saavat tietoa ja kannustimia sitoutua entistä vahvemmin yritysten yhteiskuntavastuuseen.

2.4

Komitea on antanut viime vuosina useita muitakin lausuntoja, jotka mainitaan tässä lausunnossa. Niissä korostetaan yritysten yhteiskuntavastuun, avoimuuden ja muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamisen merkitystä sekä sitä, että asianomaisten sidosryhmien – sijoittajien, kuluttajien, työntekijöiden ja heitä edustavien ammattiliittojen sekä kansalaisjärjestöjen – tulee voida osallistua prosessiin. Komitea keskittyy käsillä olevassa lausunnossa asianmukaisten puitteiden luomiseen koko tälle prosessille.

3.1

Vuonna 2008 puhjennut talouskriisi ja sen sosiaaliset seuraukset ovat jossakin määrin murentaneet ihmisten luottamusta yrityksiin. Suuren yleisön ja sijoittajien huomio on kiinnittynyt yritysten toimintaan yhteiskunnassa ja niiden toiminnan eettisyyteen. Nykyisin yhä useammat sidosryhmät ovat kiinnostuneita yhä moninaisemmista yritysten asioista.

3.2

Sijoittajat haluavat avoimuutta, mahdollisuutta valvoa investointejaan sekä tietoa siitä, millaisia kielteisiä tai myönteisiä vaikutuksia heidän sijoittamillaan varoilla on ympäristöön ja yhteiskuntaan. Kestävää kehitystä tai yritysten yhteiskuntavastuuta käsittelevät raportit ja vuosikertomukset ovat tärkeimmät lähteet, joista sijoittajat saavat muita kuin taloudellisia tietoja. Laatua koskevat toimintalinjaukset ovat tärkeitä arvioitaessa taloudellista vastinetta, mutta määrää kuvaavia keskeisiä suorituskykyindikaattoreita pidetään olennaisina.

3.3

Jos yritys ei piittaa oikeudellisista säännöistä eikä toimi avoimesti, tästä kärsivät ensimmäisinä työntekijät. Työntekijät ovat kuitenkin ratkaisevassa asemassa yrityksen kehittymisen kannalta: heidän työpaikkansa, palkkansa, terveytensä ja työolonsa ovat riippuvaisia tästä. Heillä on oikeus vaatia avoimuutta, saada tietoa yrityksen taloudellista tilannetta ja yhteiskuntaan, ympäristöön ja talouteen liittyviä toimintatapoja koskevista päätöksistä sekä päästä mukaan kyseisten päätösten tekemiseen.

3.4

Kuluttajat haluavat avoimuutta ja odottavat sitä heille merkityksellisissä yhteyksissä. Yritysten on mitä suurimmassa määrin omien etujensa mukaista toimia avoimesti suhteissaan muihin sidosryhmiin (työntekijöihin, kansalaisiin ja kuluttajiin). Tämä tarkoittaa usein yksinkertaisesti sitä, että asiakkaille tarjotaan faktatietoa, jotta he voivat helpommin tehdä tietoon perustuvia ostopäätöksiä. Loppujen lopuksi juuri tällä tavoin toimivat yritykset saavat asioista paremmin selvillä olevista ihmisistä uskollisia asiakkaita (5). Elintarviketeollisuus on tässä suhteessa erittäin herkkä ala. Ruokatietoutta edistävän Centre for Food Integrity -järjestön (CFI) tuoreimmassa tutkimuksessa (6) osoitetaan avoimuuden lisäämisen parantavan kuluttajien luottamusta elintarvikkeisiin ja kerrotaan selkeästi, miten tähän voidaan päästä.

3.5

Globalisaation myötä suuri joukko liiketoimintakumppaneita ja sidosryhmiä monista eri maista haluaa yhä laajemmin tietoa yhä moninaisemmista yritysten asioista.

3.6

Avoimuus lujittaa luottamusta, ja yritykset tarvitsevat yhteiskunnan luottamusta. Kansalaisten odotusten ja heidän yritysten menettelytavoista saamiensa kokemusten välillä kulkee kuitenkin usein juopa, jonka osasyynä on joidenkin yritysten vastuuton käytös ja yhteiskunta- tai ympäristösaavutusten liioittelu. Juopaa syventää myös se, että ihmiset eivät ole riittävän tietoisia yritysten saavutuksista ja niiden toimintaa rajoittavista tekijöistä.

3.7

Euroopan komissio käynnisti tästä syystä vuonna 2009 yritysten avoimuutta käsittelevien työpajojen sarjan. Eurooppalaiset yritykset suhtautuivat aloitteeseen myönteisesti ja pitivät sitä oikein ajoitettuna, sillä se toteutettiin kriisin vallitessa, jolloin avoimuus ja yleensä yritysten yhteiskuntavastuu voivat auttaa palauttamaan talouskriisin jossain määrin rapauttamaa kansalaisten luottamusta yrityksiin. Aloite oli suunnattu eri kohderyhmille (työnantajat, ammattiliitot, kansalaisjärjestöt ja tiedotusvälineet). Komission oli tarkoitus saada kartoitustyöstä osviittaa jatkotoimia varten.

3.7.1

Aloitteen anti oli seuraava:

4.1

Komissio toteaa yritysten yhteiskuntavastuuta koskevassa EU:n strategiassa, että tiedottaminen yhteiskuntaan ja ympäristöön, myös ilmastoon, liittyvistä seikoista edistää vuoropuhelua sidosryhmien kanssa sekä kestävän kehityksen kannalta olennaisten riskien tunnistamista. Tiedottaminen on tärkeä osa vastuuvelvollisuutta, ja se voi auttaa lujittamaan suuren yleisön luottamusta yrityksiin. Yritysten ja muiden sidosryhmien tarpeisiin vastaamiseksi tietojen tulisi olla oleellisia.

4.1.1

Komissio toteaa myös, että yhä useampi yritys julkistaa yhteiskunta- ja ympäristötietoja. Pk-yritykset ilmoittavat tällaiset tiedot usein epävirallisesti ja vapaaehtoisesti. Erään lähteen mukaan noin 2 500 eurooppalaista yritystä julkaisee yhteiskuntavastuuta tai kestävää kehitystä koskevia kertomuksia, minkä perusteella EU:lla on tässä asiassa maailmanlaajuinen johtoasema (7).

4.2

Komissio antoi vuonna 2013 Euroopan parlamentin aloitteesta säädösehdotuksen (8), joka koskee kaikkien alojen yritysten yhteiskunta- ja ympäristöasioista antamien tietojen avoimuutta. Tässä nk. tilinpäätösdirektiivien tarkistuksessa tavoitteena on velvoittaa tietyt suuret yritykset (tällä hetkellä noin 6 000 yritystä ja yhteisöä EU:ssa) julkistamaan toimintakertomuksissaan merkitykselliset muut kuin taloudelliset tiedot, mukaan luettuina monimuotoisuutta koskevat tiedot.

4.2.1

Eräissä maissa kuullaan ennen direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä elinkeinoelämän edustajia sen varmistamiseksi, että täytäntöönpanon yhteydessä hyödynnetään direktiivin tarjoamaa joustoa eikä ylitetä direktiivin puitteita ja että täytäntöönpano tarjoaa yrityksille oikeusvarmuutta ja vastaa niiden todellisia tarpeita. ETSK on antanut aiheesta lausunnon (9), jossa se korostaa oikeutta hyödyntää kyseistä joustavaa ja asianmukaista mekanismia osakkeenomistajien, sijoittajien, työntekijöiden ja muiden sidosryhmien kanssa tapahtuvan viestinnän parantamiseksi ja ilmaisee tyytyväisyytensä siihen, että ehdotus koskee vain suuria yrityksiä.

4.2.2

Komissio valmistelee parhaillaan julkisen kuulemismenettelyn tulosten perusteella ei-sitovia suuntaviivoja muista kuin taloudellisista tiedoista raportoimista varten. Se laati sidosryhmien jatkokuulemisen (10) pohjustamiseksi havainnollistavan tausta-asiakirjan, jossa käydään läpi muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamisen keskeisiä periaatteita. Julkaistavien muiden kuin taloudellisten tietojen tulee olla oleellisia, luotettavia, tasapainoisia ja ymmärrettäviä, kattavia ja ytimekkäästi esitettyjä, strategisia ja tulevaisuutta luotaavia, sidosryhmäkeskeisiä, yritys- tai alakohtaisia, laadullisia ja määrällisiä sekä johdonmukaisia.

4.3

Komissio julkaisi vuonna 2014 Euroopan liiketoimintaympäristön parantamiseen kannustavan Eurooppa 2020 -strategian mukaisesti direktiiviehdotuksen, jonka tavoitteena on edistää nykyaikaisen ja tehokkaan hallinnointi- ja ohjausjärjestelmien kehyksen luomista eurooppalaisia yrityksiä, sijoittajia ja työntekijöitä varten  (11). Kehyksen on tarkoitus vastata nyky-yhteiskunnan tarpeita ja taloudellisen ympäristön kehitystä.

4.3.1

Ehdotuksella pyritään edistämään EU:n yritysten pitkän aikavälin kestävyyttä ja avaamaan pitkäaikaisempia näkymiä osakkeenomistajille, mikä parantaa toimintaedellytyksiä yhtiöissä, joiden osakkeilla käydään kauppaa säännellyillä markkinoilla EU:ssa. Komitea korostaa lausunnossaan (12), että ehdotus tuo Eurooppaan vakaammat ja kestäväpohjaiset puitteet yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmiä ja investointeja varten, ja huomauttaa lisäksi komission toteavan vaikutustenarvioinnissa, että ehdotukset lisäävät julkisesti noteerattujen yhtiöiden hallinnollista taakkaa vain hyvin vähän. Tätä seikkaa on tärkeää tarkastella direktiivin arvioinnin yhteydessä.

4.4

Komissio julkaisi lokakuussa 2015 uuden strategiansa ”Kaikkien kauppa – Vastuullisempaa kauppa- ja investointipolitiikkaa”, jossa esitetään visio EU:n politiikan linjaamisesta siten, että siinä otetaan huomioon vastuullisemman ja avoimemman kauppapolitiikan tarve.

4.4.1

Komissio toteaa arvoihin perustuvaa kauppa- ja investointipolitiikkaa käsittelevässä luvussa, että kuluttajien oikeuksia on lujitettava vahvistamalla yritysten yhteiskuntavastuuta koskevia aloitteita ja due diligence -periaatteita tuotantoketjuissa koskevia aloitteita siten, että painotetaan ihmisoikeuksien kunnioittamista ja sosiaalisia näkökohtia – kuten työntekijöiden oikeuksia – ja ympäristönäkökohtia arvoketjuissa. Komissio haluaa, että kestävä kehitys huomioidaan yhä laajemmin vapaakauppasopimuksissa.

4.4.2

Komitea toteaa ihmisarvoista työtä globaaleissa toimitusketjuissa käsittelevässä lausunnossaan (13) seuraavasti: ”ETSK:lla on paljon kokemusta kestävän kehityksen alalta: se on osallistunut asiaa käsittelevien vapaakauppasopimusten lukujen täytäntöönpanoon ja seurantaan ja ollut mukana monenlaisissa kansalaisyhteiskunnan toimikunnissa. Se voi tältä pohjalta ehdottaa oikeudenmukaista tasapainoa välttämättömien lainsäädäntöön perustuvien ihmisoikeuksia, työntekijöiden oikeuksia, avoimuutta ja korruption torjuntaa koskevien vaatimusten ja monikansallisten yritysten globaalien toimitusketjujensa tehokkaaseen organisointiin ja kehittämiseen erilaisissa paikallisissa tilanteissa tarvitseman joustavuuden välillä.”

4.4.3

Korkeamman vaatimustason asettaminen muita kuin taloudellisia tietoja sisältävien raporttien julkaisemiselle voisi olla tärkeä kysymys kauppapolitiikassa. Muiden kuin taloudellisten tietojen julkaisemisen avoimuutta esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Kiinassa pitäisi edistää maailmanlaajuisella sääntelyllä, mm. kauppasopimuksissa, jotta varmistettaisiin, että eurooppalaisilla yrityksillä on tasapuoliset toimintaedellytykset.

4.4.4

Komissio aikoo luoda erityisesti monikansallisille yrityksille kannustimia esittää due diligence -periaatteiden mukaisia tietoja. Lisäksi se aikoo edistää kunnianhimoisempaa lähestymistapaa konfliktialueiden mineraalien hyödyntämiseen  (14), uusien alojen etsimistä vastuullisia arvoketjuja koskevan kumppanuuden vahvistamiseksi ja yritysten vastuullisista arvoketjuista julkaisemien raporttien luettelon julkaisemista.

4.4.5

Yrityksille on odotettavissa uusia vaateita myös eettistä kauppaa ja ihmisoikeuksien edistämistä ja suojelemista koskevista Euroopan komission vaatimuksista, jotka liittyvät komission esittämään ihmisoikeuksia koskevaan toimintasuunnitelmaan 2015–2018 (15). Ulkoasiainneuvosto korostaa päätelmissään (kesäkuu 2016), että yritystoiminnan avoimuudella on ratkaisevan tärkeä merkitys sen kannalta, että markkinat voivat todeta yritysten kunnioittavan ihmisoikeuksia sekä kannustaa niitä siihen ja palkita niitä siitä.

4.5

Komissio esitti tammikuussa 2016 veronkierron torjuntaa koskevan toimenpidepaketin, jonka tavoitteena on varmistaa verotuksen tehokkuus ja lisätä verotuksen avoimuutta.

4.5.1

Yksi tähän liittyen tarkasti seurattavista seikoista, joka vaikuttaa monikansallisiin yrityksiin ja yritysryhmiin, on maakohtainen raportointi eli velvollisuus laatia ja esittää veroviranomaisille selvitys yritysryhmän sisäisistä transaktioista sekä tiedot tuloista, voitoista, maksetuista yhtiöveroista jne. Paketti kattaa tässä vaiheessa tiedon jakamisen jäsenvaltioiden veroviranomaisten kesken.

4.6

Huhtikuun 2016 alussa komissio ehdotti (16), että monikansalliset yritykset velvoitettaisiin julkistamaan erillinen selvitys maksamistaan tuloveroista sekä muita verotukseen liittyviä tietoja. Monikansallisten yritysten, joiden konsolidoitu nettoliikevaihto on yli 750 miljoonaa euroa, on vastaisuudessa noudatettava kyseisiä avoimuutta koskevia lisävaatimuksia, olipa niiden kotipaikka EU:ssa tai sen ulkopuolella. Velvoite koskee myös niiden sivuliikkeitä ja tytäryrityksiä. Komitea on tähän liittyen juuri antanut veronkierron torjuntaa käsittelevän lausunnon (17), jossa se kannustaa komissiota korottamaan tavoitetasoaan, kun se vaatii yrityksiltä verotuksen avoimuutta, ja laskemaan liikevaihdon kynnysarvoa 750 miljoonasta eurosta tai laatimaan aikataulun, jonka mukaisesti kynnysarvoa madalletaan asteittain.

4.6.1

Komission olisi kuitenkin otettava huomioon EU:n sisämarkkinaperiaatteet ja unionin kilpailukyky. EU:n yksipuolisesti asettamat vaatimukset saattavat johtaa arvaamattomiin seurauksiin, jos velvoite ei koske EU:n ulkopuolisia yrityksiä. Myös EU:n ulkopuoliset yritykset pitäisi näin ollen ottaa kansainvälisten kauppasopimusneuvottelujen avulla velvoitteen piiriin.

4.7

Euroopan komissio tekee yhteistyötä muiden kansainvälisten organisaatioiden, esimerkiksi Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD:n, Kansainvälisen työjärjestön ILO:n, Maailman terveysjärjestön WHO:n ja Maailmanpankin kanssa ja pyrkii vahvistamaan synergiavaikutuksia niiden välineiden kanssa, joita nämä organisaatiot ovat kehittäneet yritysten hyvän hallinnon ja ohjauksen, avoimuuden ja vastuullisuuden edistämiseksi (18). Näitä välineitä tarkastellaan uudelleen säännöllisin väliajoin, ja ne luovat perustan yritysten yhteiskunnallisen sekä ympäristöön ja ihmisoikeuksiin liittyvän toiminnan vastuullisuudelle ja avoimuudelle. Ne myös kannustavat ehkäisemään ennalta ja analysoimaan riskejä sekä määrittelemään due diligence -toimenpiteitä. Välineet on tarkoitettu ensisijaisesti monikansallisille yrityksille, mutta myös yhdessä maassa toimivat yritykset voivat käyttää niitä ohjenuorana. Aina välineitä tarkistettaessa pitäisi keskittyä erityisesti niiden täytäntöönpanon parantamiseen.

4.8

Yritysten kiristyvät maailmanlaajuiset ja EU-tason avoimuusvaatimukset vaikuttavat yksittäisissä jäsenvaltioissa toimiviin yrityksiin. Euroopan komission pitäisi ohjata ja sovittaa yhteen EU:n jäsenvaltioiden toimia ja ehkäistä siten menettelytapojen eriytymistä (19).

4.8.1

Vastuullista yritystoimintaa koskevasta komission strategiasta ja jäsenvaltioille osoitetuista suosituksista tehdään jäsenvaltiotasolla usein se oletus, että valtion on yksin ohjattava ja valvottava vastuullista yrittämistä ja avoimuutta.

4.8.2

Yritykset näkevät itsensä avoimen ja vastuullisen käyttäytymisen edistäjinä. Tämä todettiin myös komission tiedonannossa ”Kasvua ja työllisyyttä edistävän kumppanuuden toteuttaminen: Euroopasta esikuva yritysten yhteiskuntavastuun alalla” (20).

4.8.3

Jokaisen yrityksen ensisijaisena velvollisuutena on tuottaa arvoa paitsi osakkeenomistajille myös työntekijöilleen, ympäristölleen ja yhteisölleen sekä luoda ja pitää yllä työpaikkoja. Jäsenvaltioiden olisikin luotava tähän edellytykset ja tuettava yritysten pyrkimyksiä toimia vastuullisesti ja avoimesti.

5.1

Komitea tunnustaa, että muiden kuin taloudellisten tietojen ilmoittaminen on yritysraportoinnissa erittäin tärkeää, sillä se auttaa antamaan kokonaiskuvan yrityksen toiminnasta.

5.2

Yritystoiminnan sääntely-ympäristöstä on tulossa yrityksille yhä monimutkaisempi. Jotta voidaan vastata entistä paremmin sidosryhmien tarpeisiin, on laadittava asianmukaiset puitteet yritysraportoinnille ja pyrittävä samanaikaisesti välttämään tarpeetonta hallinnollista ja taloudellista taakkaa. Olisi myös edistettävä sellaista näkemystä, että yritysten yhteiskuntavastuu ja avoimuus tarjoavat yrityksille mahdollisuuden välttää sosiaalisia riskejä ja varmistaa oman kestävän kehityksensä, ja hyödynnettävä tätä mahdollisuutta.

5.3

Erilaisiin näkökohtiin, joita muihin kuin taloudellisiin tietoihin liittyy, on ryhdytty kiinnittämään kymmenen viime vuoden aikana yhä enemmän huomiota. Yhteiskunta- ja ympäristötietojen ilmoittamista varten on olemassa useita kansainvälisiä kehyksiä, esimerkiksi Global Reporting Initiative eli GRI-ohjeisto.

5.4

Kysymys kuuluu, voidaanko kaikkia näitä sidosryhmiä palvella samalla raportilla tai raporttipaketilla. Pitäisikö laatia lukuisia erilaisia raportteja vai yksi kattava, esimerkiksi Core & More -tyyppinen raportti (21), jollaista Euroopan tilintarkastajaliitto FEE ehdotti vuonna 2015?

5.5

Keskustelussa tulevista yritysraportointitarpeista tulee ottaa huomioon, että eri sidosryhmien tiedontarpeet vaihtelevat raportoivan yhteisön koon ja luonteen mukaan.

5.6

Kuten Euroopan talous- ja sosiaalikomitea toteaa lausunnossaan aiheesta ”Muiden kuin taloudellisten tietojen ilmoittaminen”, komissiota kehotetaan käynnistämään prosessi, jossa ovat mukana ”kaikki asianomaiset sidosryhmät”, tai edistämään sitä (22), jotta pystytään paremmin määrittelemään perusperiaatteet ja viitearvot, jotka edistävät vertailtavuutta ja pidemmällä aikavälillä yhdenmukaistamista.

5.6.1

Komitea on tähän liittyen jo korostanut tarvetta ryhtyä korjaaviin toimiin sen estämiseksi, että yritysten arvot vääristyvät lyhytnäköisen ajattelutavan vuoksi. Se myös vetosi työntekijöiden osallistumista käsittelevässä lausunnossaan (23) sen puolesta, että on ehdottoman tärkeää osoittaa eurooppalaiselle politiikalle tapoja, miten tällä hetkellä vallitseva katsantokanta, jonka mukaan yritykset ovat yksipuolisesti avoimia vain omien osakkeenomistajiensa intresseille, voidaan korvata laajemmalla näkemyksellä ”kestäväpohjaisesta yrityksestä” (sustainable company), mistä olisi etua myös yritystoiminnan pitkän aikavälin kehittämisessä.

5.7

Vaikka kestäväpohjaisen liiketoiminnan tulevaisuus kytkeytyy tiiviisti sosiaaliseen toimintaympäristöön ja kuluttajien arvonantoon, tietojen julkistamista koskevien uusien aloitteiden tulee aina pohjautua sidosryhmien todellisiin tarpeisiin.

10.3.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 75/21

Esittelijä:

Simo TIAINEN

1.1

Yhteinen maatalouspolitiikka (YMP) on auttanut rakentamaan Euroopan unionia puoli vuosisataa. Paluu perusasioihin voisi nyt tarjota mahdollisuuden uuden pitkän aikavälin vision laatimiseen YMP:tä varten ja sitä kautta selkeiden ja konkreettisten suuntaviivojen antamiseen sekä maataloustuottajille että myös miljoonille kansalaisille. Komitea on aina ollut sitä mieltä, että tulevalla YMP:llä tulee puolustaa eurooppalaista maatalousmallia, joka perustuu elintarvikeomavaraisuuden ja kestävän kehityksen periaatteisiin sekä Euroopan kansalaisten – niin maataloustuottajien, maatalousalan työntekijöiden kuin kuluttajienkin – todellisiin tarpeisiin vastaamiseen.

1.2

ETSK suhtautuu myönteisesti alustaviin keskusteluihin ja ajatuksiin vuoden 2020 jälkeisestä tulevasta YMP:stä. Vaikka perussopimuksissa asetetut YMP:n vuodesta 1957 muuttumattomat tavoitteet sekä uudet haasteet, jotka YMP:n on kohdattava, ovat nyt tärkeämpiä kuin koskaan, nykyisen YMP:n ja sen edellisen uudistuksen tulosten perinpohjainen analysointi on välttämätöntä. Tässä lausunnossa on tarkoitus esittää ehdotuksia ja osallistua YMP:n tulevaisuutta käsittelevään pohdiskeluun.

1.3

Kun otetaan huomioon YMP:n monimutkaisuus ja edellisen uudistuksen toteuttamisen hankaluus, maataloustuottajat tarvitsevat ennen muuta poliittista vakautta ja pitkän aikavälin näkemystä maatalouspolitiikasta. Pohdiskeluun, tavoitteista sopimiseen, haasteista keskustelemiseen ja ratkaisujen löytämiseen kuluu väistämättä varsinkin Lissabonin sopimusta sovellettaessa useita vuosia. EU:n toimielinten tulisi siksi pikaisesti sopia nykyisen YMP:n jatkamisesta vähintään kahdella vuodella.

1.4

YMP:llä olisi helpotettava nuorten ja uusien viljelijöiden asettautumista paitsi erityisin välinein myös tarjoamalla todellista poliittista vakautta. Maataloustuottajat tarvitsevat enemmän vakautta voidakseen tehdä vuosikymmenten päähän ulottuvia investointeja ja ratkaista sukupolvenvaihdosten asettamat haasteet.

1.5

Tulevassa YMP:ssä olisi otettava huomioon toisaalta maatalousmallien moninaisuus ja alueelliset erityispiirteet ja toisaalta YMP:n erilaiset taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät tavoitteet. Oma elintarviketuotanto ja oma maatalous ovat tärkeitä ja kuuluvat jokaisen kansakunnan kulttuuriin maailmassa. Eurooppalaisen elintarvikepolitiikan tulisi perustua terveelliseen ja laadukkaaseen ruokaan ja luoda synergiaa YMP:n kanssa. Yhtenä YMP:n perusperiaatteena tulisi olla elinvoimaisen ja kestäväpohjaisen maatalouden säilyttäminen kaikilla EU:n alueilla.

1.6

Seuraavan YMP:n uudistuksen tärkeimpänä tausta-ajatuksena tulisi olla yksinkertaistaminen. YMP:n täytäntöönpanon tulee olla sujuvampaa, ja on kehitettävä järkevämpiä valvonta- ja seuraamusjärjestelmiä. On erittäin tärkeää, että viljelijöille maksetaan tukimaksut ajoissa.

1.7

Koska YMP on ala, johon liittyy suoria EU-tason toimia, ja koska yhteisön etuuskohtelun purkaminen johtaa tuottajahintojen alenemiseen, tulevalla YMP:llä on pystyttävä vastaamaan kaikkiin sen edessä oleviin haasteisiin, myös markkinahäiriöihin. Tästä syystä toimintakehystä on suunnattava uudelleen, jotta voidaan ratkaista kaikki nämä haasteet ja tarjota tarkoituksenmukaisia välineitä unionin tasolla.

1.8

Euroopan komissio aikoo jatkaa työtään vuonna 2017 ja järjestää laajan kuulemisen YMP:n yksinkertaistamisesta ja uudistamisesta. On tärkeää, että Euroopan kansalaisyhteiskunnalla on aktiivinen rooli tässä prosessissa. ETSK:n olisi perustettava valmisteluryhmä seuraamaan prosessia ja osallistumaan siihen.

2.1

Maataloudella on keskeinen asema tulevaisuuden strategisissa taloudellisissa, sosiaalisissa ja ympäristöä koskevissa haasteissa. YMP on ollut menestystarina Euroopassa varsinkin siksi, että eurooppalaiset kuluttajat ovat viime vuosikymmenten aikana päässeet hyötymään aiempaa turvallisemmista elintarvikkeista ja alemmista hinnoista. Eräillä alueilla on kuitenkin biologiseen monimuotoisuuteen, ympäristöön ja maisemaan liittyviä ongelmia, jotka on ratkaistava. Kestäväpohjaisen maatalouden avulla tuotettu laadukas ruoka on yksi kansalaisten ja kuluttajien tärkeimmistä vaatimuksista. Odotusten täyttämiseksi tarvitaan yhteistä maatalouspolitiikkaa, jotta voidaan taata terveelliset ja turvalliset elintarvikkeet, korkea laatu kohtuuhintaan, ympäristön- ja maisemansuojelu ja maaseudun dynaaminen talous.

2.2

Kun viljelijät tuottavat elintarvikkeita markkinakeskeisessä yhteiskunnassamme ja varmistavat näin elintarviketurvan, toiminta vaikuttaa samalla veden saatavuuteen ja laatuun sekä ilman ja maaperän laatuun eli koko luonnonympäristöön mutta luo samalla työpaikkoja maaseudulle ja ylläpitää maaseutumaisemaa. Monet näistä oheistuotteista tulisi nähdä julkishyödykkeinä.

2.3

Maa- ja metsätalous liittyvät läheisesti toisiinsa, koska ne kattavat suuren osan maankäytöstä EU:ssa. Metsätalous osallistuukin usein julkisten hyödykkeiden tarjoamiseen.

2.4

Vuoden 2020 jälkeiseen YMP:hen vaikuttavia tekijöitä ovat ensinnäkin maatalouteen kohdistuvat haasteet mutta myös se, että kyse on Euroopan laajuisesta asiasta, johon liittyy erityinen uudistusprosessi ja määrärahat. Ennen kaikkea se edellyttää selkeää visiota tulevia vuosikymmeniä varten.

2.5

Yhteinen maatalouspolitiikka on aina ollut yksi EU:n keskeisistä politiikanaloista. YMP ajaa hyvin pitkälti Euroopan kansalaisyhteiskunnan etuja. Siksi on tärkeää, että ETSK on ennakoivasti mukana valmistelemassa YMP:n seuraavaa uudistusta, joka koskee vuoden 2020 jälkeistä aikaa.

3.1

Kun otetaan huomioon odotettavissa olevat maailmanlaajuiset väestönkehityksen suuntaukset, maailmassa on vuonna 2050 ruokittavana noin yhdeksän miljardia ihmistä. On havaittu, että elintason parantuessa monilla maailman alueilla ruoan kysyntä kasvaa ja siirrytään ruokavalioihin, jotka sisältävät enemmän eläintuotteita. Nämä kehityssuunnat johtavat ruoan kysynnän kaksinkertaistumiseen vuoteen 2050 mennessä. EU:n tulee kantaa vastuunsa maailman elintarviketurvasta. Eurooppalaisten maataloustuotteiden vienti ei kuitenkaan ratkaise maailman nälkäongelmaa. Elintarviketurvan tulisi perustua kestävyysajatteluun mukaisiin lähiruokajärjestelmiin. Jokaisen kansakunnan täytyy kantaa vastuu omasta elintarviketurvastaan; tätä suosittaa myös FAO. ETSK:n mielestä on tarpeen, että EU asettaa tärkeälle sijalle myös tiedonsiirron ja kokemustenvaihdon, joka koskee keinoja, joiden avulla muualla maailmassa voidaan paikan päällä tuottaa enemmän ja parempaa ruokaa kestävyysperiaatteiden mukaisesti.

3.2

Samaan aikaan odotetaan, että ruoan kysyntä pysyy Euroopassa melko vakaana mutta monimuotoisena muun muassa laadun, terveellisyyden, eettisyyden ja alkuperän suhteen.

3.3

Maatalous ja ympäristö ovat hyvin tiiviisti ja monin tavoin kytköksissä toisiinsa kaikilla alueilla. Maa- ja metsätaloudella on oleellinen merkitys luonnonsuojelulle, luonnon monimuotoisuuden suojelulle, veden ja maaperän laadulle ja saastuttamisen vähentämiselle.

3.4

EU:n ilmasto- ja energiapolitiikan puitteissa on asetettu tavoitteeksi uusiutuvien energialähteiden osuuden lisääminen ainakin 27 prosenttiin energiakulutuksesta vuoteen 2030 mennessä. Osuutta on tarkoitus kasvattaa tulevaisuudessa. Maa- ja metsätaloudessa voidaan tuottaa biomassaa tavoitteen saavuttamiseksi vihreän kasvun talouden puitteissa. Niiden on myös parannettava omaa energiatehokkuuttaan.

3.5

Komissio esitteli 20. heinäkuuta 2016 säädösehdotuspaketin, jossa vahvistettiin yksityiskohtaiset säännöt vuoteen 2030 ulottuvia EU:n ilmasto- ja energiapolitiikan puitteita varten. Tällä EU pyrkii hillitsemään ilmastonmuutosta joulukuussa 2015 solmitun Pariisin COP21-ilmastosopimuksen mukaisesti. Maa- ja metsätalous ovat osa ratkaisua, jonka avulla vähennetään päästöjä ja varastoidaan hiiltä maaperään ja puuhun. Elintarviketurvaa koskevaan haasteeseen vastaamiseksi ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tarvitaan vihreää kasvua, agroekologista lähestymistapaa ja maataloustuotannon tehostamista kestävyysajattelun mukaisesti. Sopeutuminen ilmastonmuutokseen on ratkaisevan tärkeää myös tulevaisuuden maataloudelle.

3.6

Maa- ja metsätaloudella ja kaikilla niihin liittyvillä biotalouden muodoilla on perustavanlaatuinen merkitys maaseudun dynaamisuuden säilyttämisen ja maaseudun tasapainoisen kehityksen vahvistamisen kannalta. Ne ovat tärkeitä työllisyydelle, kulttuurille, alueelliselle yhteenkuuluvuudelle ja maaseutumatkailulle koko EU:n alueella. Monilla syrjäisillä alueilla, vuoristoalueilla ja epäsuotuisilla alueilla väestökato ja väestön ikääntyminen ovat edelleen vallitsevia väestökehityksen suuntia. Julkisilla toimilla, etenkin YMP:llä, tulisi pitää yllä maataloutta ja tukea maataloustuottajia koko EU:n alueella, myös alueilla, joilla esiintyy erityisiä ongelmia. Tuki luonnonhaitta-alueilla sijaitseville maatiloille on keskeistä maaseudun kehityksen kannalta, sillä maatalous ei muuten olisi kannattavaa tällaisilla alueilla.

3.7

YMP:n kahden pilarin välinen synergia on tärkeää ja sitä tulisi vahvistaa. Uusimmassa uudistuksessa vahvistettiin yhteyttä ja johdonmukaisuutta kaikkien ERI-rahastojen välillä, ja tätä olisi jatkettava.

3.8

ETSK kannattaa yhteisölähtöisen paikallisen kehittämisen (community-led local development, CLLD) käytön laajentamista ja tekemistä pakolliseksi kaikkien ERI-rahastojen yhteydessä maaseudun tasapainoiseksi kehittämiseksi. Paikallisten toimintaryhmien (local action group, LAG) hyödyntäminen paikallisina kumppanuuksina, joihin osallistuu maataloustuottajia ja joiden avulla kartoitetaan ja rahoitetaan paikallisia hankkeita, vaikuttaa myönteisesti väestön elämänlaatuun. Näin voitaisiin ennalta ehkäistä tehokkaasti väestökatoa ja väestön ikääntymistä EU:n maaseutualueilla.

3.9

Sukupolvenvaihdos on keskeinen kysymys maatalouden ylläpitämisessä, ja nuorten ja/tai uusien viljelijöiden asettautumista olisikin autettava kaikin keinoin. Myös tuotantosidonnaiset tuet ovat välttämättömiä niillä aloilla ja alueilla, joilla tietty maatalouden muoto tai tietyt maataloussektorit ovat erityisen merkittäviä taloudellisista, sosiaalisista tai ympäristöön liittyvistä syistä. Yhtenä YMP:n selkeänä tavoitteena tulee myös olla aktiiviviljelijöiden ja aktiivisen tuotannon kannustaminen.

3.10

Maatalous on omanlaistaan taloudellista toimintaa, joka ei noudata tavallisesti talouteen vaikuttavia lainalaisuuksia. Markkinataloudessa hintojen ja tulojen vaihtelut ovat seurausta tarjonnan ja kysynnän muutoksista. Koska elintarvikkeet kuitenkin ovat luonteeltaan perushyödykkeitä, niiden hinnat eivät periaatteessa jousta. Elintarvikkeiden tarjonnassa ei myöskään voida reagoida nopeasti hintamuutoksiin. Tämän vuoksi tuotantomäärien odottamattomat muutokset vaativat usein pidemmän ajan ja suurempia hintamuutoksia markkinoiden tasapainon palauttamiseksi. Edellä mainituista syistä maatalousmarkkinoita pidetään erittäin epävakaina. Myös muita innovatiivisia markkinamekanismeja voitaisiin kokeilla.

3.11

Kuluttajat haluavat ostaa turvallisia, kestävyysperiaatteiden mukaisesti tuotettuja, ravitsevia ja laadukkaita elintarvikkeita. Lisäksi he vaativat kohtuuhintaisia elintarvikkeita, ja talouskriisi on vahvistanut tätä vaatimusta. Monet kuluttajat arvostavat elintarvikkeiden jäljitettävyyttä ja paikallisesti tuotettuja elintarvikkeita. Erityiseurobarometri 410 osoittaa, että selvä enemmistö vastaajista kaikissa jäsenvaltioissa pitää tietoa lihan alkuperästä tarpeellisena. Tämän haasteen ratkaiseminen on kaikkien elintarvikeketjun sidosryhmien vastuulla.

3.12

Tulevan YMP:n, kuten kaikkien muidenkin EU:n toimintapolitiikkojen, tulee olla kestävän kehityksen tavoitteiden mukaista. YMP vaikuttaa moniin tavoitteisiin, mutta tärkein on tavoite nro 2: Poistetaan nälkä, saavutetaan ruokaturva, parannetaan ravitsemusta ja edistetään kestävää maataloutta.

3.13

Kansainvälisen kaupan asema korostuu väistämättä tulevaisuudessa. Venäjän hiljattainen tuontikielto EU:sta tuleville elintarvikkeille on kuitenkin johtanut merkittävään epävarmuuteen kansainvälisen kaupan alalla. Venäjän tuontikielto on aiheuttanut valtavia paineita EU:n maatalousmarkkinoilla, erityisesti eräissä jäsenvaltioissa. Kansainvälisen kaupan epävarmuustekijöihin liittyvien haasteiden torjuminen tulee olemaan ratkaisevan tärkeää maatalouden tulevaisuuden kannalta.

3.14

Viime vuosina neuvotteluvoima elintarvikkeiden toimitusketjussa on siirtynyt enimmäkseen vähittäiskaupan alan ja eräiden ylikansallisten yhtiöiden eduksi ja tavarantoimittajien, etenkin maataloustuottajien, vahingoksi. Tulevalla YMP:llä olisi lisättävä maataloustuottajien neuvotteluvoimaa.

4.1

Maatalous on keskeinen kysymys EU:lle. Yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteet asetettiin alun perin Rooman sopimuksessa vuonna 1957, ja ne ovat edelleen päteviä. Esiin on noussut uusia haasteita, jotka koskevat esimerkiksi ympäristönäkökohtia, maaseutualueiden kehitystä sekä laatua ja terveyttä ja jopa maailmalla vallitsevaa nälänhätää, mutta sopimuksia ei ole vielä mukautettu niiden huomioon ottamiseksi.

4.2

YMP on perusluonteeltaan eurooppalaista ja yhdennettyä politiikkaa, jolla on yhä enemmän sidoksia muihin erityistä eurooppalaista lisäarvoa tarjoaviin toimintapolitiikkoihin muun muassa työllisyyden, ympäristön, ilmaston, kilpailun, talousarvion, kaupan ja tutkimuksen aloilla.

4.3

YMP on perusedellytys sisämarkkinoiden saattamiselle valmiiksi EU:n elintarvikealalla. Euroopan elintarviketeollisuus on EU:n suurin teollisuudenala, joka tarjoaa yli viisi miljoonaa työpaikkaa.

4.4

Monitahoisuus ja toissijaisuusperiaate ovat avainsanoja, kun on kyse soveltumisesta kaikille aloille ja alueille. Näitä ominaisuuksia on korostettu viimeisimmässä uudistuksessa. Yhteisten sääntöjen valmistelu ja niistä käydyt neuvottelut Lissabonin sopimuksen mukaisesti ja myös 28 jäsenvaltion ja Euroopan parlamentin kanssa on ollut erityisen monimutkainen tehtävä.

4.5

Nykyisten poliittisten toimenpiteiden arviointia ei ole vielä toteutettu. Nk. viherryttämisvelvoitteiden ensimmäisen täytäntöönpanovuoden arviointi on edelleen meneillään. Sama koskee ekologisia aloja. On tärkeää, ettei YMP:n uudistusta tehdä kiireellisesti ilman nykyisen YMP:n selkeää ja perusteellista arviointia, jotta voidaan eritellä, missä määrin poliittisilla toimenpiteillä on saavutettu niille asetetut tavoitteet. Tämä edellyttää kunnollista arviointia erityisesti niistä toimenpiteistä, joiden tulokset ovat nähtävissä vasta pidemmän ajan päästä (esim. viherryttämisvelvoitteet).

4.6

Edellinen uudistus käynnistettiin vuonna 2010 ja sen täytäntöönpano alkoi vuonna 2015, eli uudistuksen toteuttamiseen tarvittiin viisi vuotta. Seuraavaa YMP:n uudistusta ei ehditä saada valmiiksi komission ja Euroopan parlamentin nykyisellä toimikaudella siten, että sen täytäntöönpano olisi mahdollista vuonna 2021. Sen vuoksi tarvitaan siirtymäkausi nykyisen YMP:n jatkamiseksi riittävän pitkään vuoden 2020 jälkeen.

4.7

YMP:n perustana on vuodesta 1962 ollut kolme perusperiaatetta: markkinoiden yhtenäisyys, yhteisön etuuskohtelu ja taloudellinen yhteisvastuullisuus. Sisämarkkinat ovat nykyään tosiasia, mutta yhteisön etuuskohtelua ja taloudellista yhteisvastuullisuutta on syytä vahvistaa poliittisella tasolla.

4.8

Globalisaation myötä Yhdysvallat edistää maatalouttaan rahoitustuella, joka perustuu kuluttajille suunnattuun ruokakuponkiohjelmaan ja Buy American Act -lakiin. Euroopan unionin tulisi toteuttaa vastavuoroisia toimenpiteitä ja korostaa eurooppalaisen tuotannon suosimisen strategista merkitystä Buy European Act -säädöksen avulla.

5.1

Brexit tulee vaikuttamaan suuresti EU:hun ja erityisesti sisämarkkinoihin ja kansainväliseen kauppaan ja siten YMP:n tulevaisuuteen. Jos Yhdistynyt kuningaskunta eroaa EU:n tulliliitosta, brexit-neuvotteluissa olisi käytettävä nykyisiä kauppavirtoja lähtökohtana, jonka perusteella jaetaan EU-28:n kiintiö WTO:ssa Yhdistyneen kuningaskunnan ja uuden EU:n kesken.

5.2

Vuoden 1992 uudistuksen jälkeen kilpailukyvystä on tullut YMP:n ensisijainen tavoite suorien tukien käyttöönoton myötä. Kilpailukyvyn, tuottavuuden ja kestävän kehityksen eteenpäin viemiseksi tarvitaan kuitenkin uusia, innovoinnin edistämiseen keskittyviä kannustimia (uusien teknologioiden kehittäminen, levittäminen ja käyttöönotto).

5.3

Maatalousalalla tarvitaan huomattavia investointeja, jotka ovat mahdollisia, jos odotettavissa oleva tulotaso on riittävä ja taloudelliset riskit hallinnassa. Maataloustulon tukeminen suorilla tuilla on nykyisessä tilanteessa välttämättömyys.

5.4

EU:n tuottajat eivät ole enää eristyksissä maailmanmarkkinoista ja niiden suuremmista hintavaihteluista. Lisäksi maatalouteen kohdistuu äärimmäisiä luonnonilmiöitä ja yhä enemmän terveyteen liittyviä ongelmia tavaroiden ja ihmisten liikkuvuuden lisääntymisen vuoksi (pandemiat). Nämä johtavat huomattaviin tuotannonmenetyksiin. YMP:n tulisi tarjota erityisiä välineitä, joilla maatalousala voi rajoittaa ja hallita näitä riskejä.

5.5

Nykyinen YMP tarjoaa käyttöön joitakin riskinhallintavälineitä. Interventiohinta, yksityinen varastointi, myynninedistäminen ja termiinimarkkinat sekä yhteisen markkinajärjestelyn työkalut olisi säilytettävä tai niitä olisi kehitettävä.

5.6

Myös uusien välineiden kehittämiselle on kuitenkin selkeä tarve:

5.7

Ympäristöasiat ovat maataloudessa selvästi etusijalla. Tämän tuloksena viimeisimmässä uudistuksessa otettiin käyttöön viherryttäminen. Poliittiset päättäjät korostavat toistuvasti tätä YMP:n suurta kehitysaskelta. YMP:n ympäristöulottuvuus on maailmanlaajuinen ja monitahoinen, sillä maatalous koskee maaperää, vettä, luonnon monimuotoisuutta, metsätaloutta ja hiilidioksidipäästöjä. Tehokkaampi toimintapolitiikka olisi viljelijöiden näkökulmasta ymmärrettävämpi, helpommin toteutettavissa ja yksinkertaisempi.

5.8

Viljelijöille on tarpeen maksaa julkishyödykkeiden tarjoamisesta (etenkin ekosysteemipalvelujen tarjoamisesta).

5.9

Ajatusta yhteisestä elintarvikepolitiikasta on tuotu esille erityisesti Alankomaiden puheenjohtajakaudella. Uuden YMP:n myötä EU tunnustaa, että Euroopan maatalous on saatava korkeammalle tasolle turvallisten ja korkealaatuisten elintarvikkeiden kestäväpohjaisen tuotannon suhteen. YMP:llä tuetaan koululaisten hedelmä- ja maito-ohjelmia, joiden tavoitteena on kannustaa hyviin ruokailutottumuksiin jo pienestä pitäen. Sillä edistetään myös luonnonmukaista tuotantoa tarjoamalla tietoa eri vaihtoehdoista selkeiden pakkausmerkintäsääntöjen ja maaseudun kehittämispolitiikkaan sisältyvien erityisten tukiohjelmien avulla.

5.10

Kansanterveyden, terveellisen ruokavalion ja terveiden elintapojen edistäminen kuuluu nykyisin jäsenvaltioiden toimivaltaan. Euroopan unionin tulee kuitenkin varmistaa kestäväpohjaisten elintarvikejärjestelmien avulla, että kaikilla eurooppalaisilla on mahdollisuus terveelliseen ja laadukkaaseen ravintoon. Unionin toimilla täydennetään ja koordinoidaan kansallisia toimia, mutta enemmän synergiaa olisi luotava YMP:n ja Euroopan elintarvikepolitiikan välille.

5.11

Suuren yleisön odotusten ja kuluttajakysynnän perusteella olisi pyrittävä ennen kaikkea kehittämään lähiruokajärjestelmiä eli lyhyitä toimitusketjuja erityisesti suurtaloustoiminnassa.

5.12

Maatalouden ympäristöjalanjälki on pienentynyt vuoden 1990 jälkeen. Maatalouspäästöjä on silti edelleen tarpeen pienentää vuoteen 2030 mennessä. Tämä on toteutettava säilyttämällä maatalouden eurooppalainen malli ja noudattamalla kustannustehokasta päästövähennyspolitiikkaa. On mahdollista lisätä maaperän hiilipitoisuutta ja korvata fossiiliset energialähteet ja petrokemian tuotteet maa- ja metsätalouden tuotteilla.

5.13

Olisi tunnustettava, että maataloudella ja maankäytöllä on moninaisia tavoitteita, ja niiden mahdollisuudet ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ovat pienemmät. Huomioon on otettava myös tarve huolehtia ruokaturvaan ja ilmastopolitiikkaan liittyvien EU:n tavoitteiden johdonmukaisuudesta (1).

5.14

Maatiloilla, koeasemilla ja laboratorioissa tehdään jatkuvasti merkittäviä innovaatioita. Tutkimus- ja kehittämistyötä olisi lisättävä, jotta voidaan tukea siirtymistä kestäväpohjaisempiin maatalousjärjestelmiin. On olennaisen tärkeää esitellä innovaatiot muille sidosryhmille. Neuvontapalveluja, sidosryhmien välistä yhteistyötä ja muita innovaatioiden levittämiseen ja parhaiden käytäntöjen jakamiseen soveltuvia keinoja tulisi edistää.

5.15

EU:n maatalousalan tutkimusohjelmaa olisi vahvistettava seuraavalla ohjelmakaudella, jotta voidaan ottaa huomioon elintarvikkeisiin liittyvät haasteet ja ruoan geostrateginen merkitys 2000-luvulla. Digitaalitalous voisi olla uusi ”maatalouden vallankumous” 1900-luvun vihreän vallankumouksen jälkeen.

5.16

Lähes jokaisesta jäsenvaltiosta löytyy selkeitä todisteita toimitusketjun toimintahäiriöistä, jotka johtuvat keskittymisestä jalostuspäähän. Lisäarvon jakautuminen elintarvikeketjun sidosryhmien välillä on epätasaista.

5.17

Koska EU:n toimivalta kattaa kilpailuasiat ja sisämarkkinat, tähän ongelmaan olisi puututtava Euroopan tasolla. Euroopan komission tulisi ehdottaa EU-tason sääntelykehyksiä sopimussuhteiden järjestämiseksi ketjun sisällä ja oikeudellisia keinoja viljelijöiden yhteisten toimien toteuttamiseksi. Tuottajaorganisaatiot ovat tärkeitä osapuolia elintarvikeketjussa ja auttavat vahvistamaan tuottajien asemaa. Tulevalla YMP:llä olisi lisättävä tuottajaorganisaatioiden neuvotteluvoimaa. Maatalousmarkkinoiden työryhmän työn tulokset olisi otettava huomioon.

5.18

YMP on mukautettava talouden muuttumisen realiteetteihin ja nopeuteen. YMP-asetuksen (EU) N:o 1308/2013 219–222 artiklaa on työstettävä, jotta säännöksistä tulee toteuttamiskelpoisia ja mahdollisia noudattaa Euroopan komissiolle ja tuottajalle.

5.19

Maailmankauppa ja avoimet markkinat vahvistavat kilpailukykyä ja voivat laskea ruoan hintaa. Oikeudenmukainen kauppa on kuitenkin äärimmäisen tärkeää EU:lle, jotta se voi kilpailla samoin tuotantomenetelmin ja säännöin kolmansien maiden kanssa. Tullien ulkopuoliset esteet voisivat vaarantaa kansainvälisen kehityksen. Maailmanlaajuisen ruokaturvan saavuttamiseksi on tarjolla lukuisia erilaisia ratkaisuja, joissa myös kaupalla on oma roolinsa maataloustuotteiden viennin lisäämisen muodossa.

5.20

YMP:n ja kauppapolitiikan tulee kuitenkin huolehtia siitä, että eurooppalaisten tuotteiden ja tuontituotteiden välillä on tasapuoliset kilpailuedellytykset. EU:n tulisikin vaatia, että tuontituotteet täyttävät samat vaatimukset.

5.21

YMP on perinteisesti ollut EU:n rahoittamaa. YMP:n osuus EU:n talousarviosta on suuri (38 prosenttia vuonna 2015), mutta se on vain noin 0,4 prosenttia Euroopan julkisista menoista. YMP:n talousarvio on pienempi kuin vastaava budjetti Yhdysvalloissa tai Kiinassa. Se on lisäksi pysynyt samana tai pienentynyt usean vuoden ajan EU:n laajenemisesta huolimatta. YMP:n täytyy vastata moniin suuriin haasteisiin tulevaisuudessa. Maatalouspolitiikan määrärahoja on siksi tarpeen lisätä unionin tasolla.

5.22

Euroopan unionin talousarvion erityispiirteet, kuten vuotuisuus, rajoittavat merkittävästi YMP:n suunnittelua. Nämä esteet rajoittavat keskinäisiä rahastoja ja kriisitilanteissa toteutettavia toimenpiteitä. Määrärahojen jako luo lisäksi poliittisia jännitteitä ja saattaa aiheuttaa tehottomuutta.

5.23

Yksinkertaistaminen on ollut YMP:n painopisteenä monina vuosina, erityisesti vuoden 2013 YMP:n uudistuksen ensimmäisinä täytäntöönpanovuosina. Seuraavan uudistuksen tärkeimpänä tausta-ajatuksena tulisi silti olla yksinkertaistaminen. Parantamisen varaa on erityisesti valvonnan tarkoituksenmukaisuudessa ja seuraamusjärjestelmien oikeasuhtaisuudessa. Nykyiset viherryttämistoimenpiteisiin ja täydentävien ehtojen järjestelmään liittyvät tukivähennykset saattavat olla järjettömiä ja kohtuuttomia. On erittäin tärkeää, että suorat tukimaksut maksetaan ajoissa.

5.24

Viimeksi kuluneina vuosikymmeninä YMP:n rakenne on perustunut kahteen pilariin. Ensimmäisen pilarin rahoituksesta vastaa kokonaan Euroopan unioni, kun taas toinen pilari rahoitetaan yhteisesti ja mukautetaan kunkin jäsenvaltion tarpeisiin monivuotisten ohjelmien avulla. Jäsenvaltioiden ja alueiden monimuotoisuus ja niiden erilaiset tarpeet edellyttävät kahden pilarin rakenteen säilyttämistä tulevassa YMP:ssä.

5.25

Komissio toteaa 25. lokakuuta 2016 julkaistussa vuoden 2017 työohjelmassa, että se aikoo jatkaa työtään ja järjestää laajan kuulemismenettelyn YMP:n yksinkertaistamisesta ja uudistamisesta, jotta YMP:n panos komission kymmeneen painopisteeseen ja kestävän kehityksen tavoitteisiin voisi olla mahdollisimman suuri. On tärkeää, että Euroopan kansalaisyhteiskunta osallistuu aktiivisesti tähän prosessiin.

10.3.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 75/28

Esittelijä:

Thierry LIBAERT

1.1

Nudge-menetelmät ovat julkisen politiikan välineitä, joilla voidaan täydentää EU:n julkishallinnolla jo käytössä olevia työkaluja (tiedotus ja valistus, taloudelliset kannustimet, lainsäädäntö ja esimerkillisyys). Ne soveltuvat kuitenkin erityisen hyvin tietynlaisten sosiaalisten, ympäristöön liittyvien ja taloudellisten haasteiden ratkaisemiseen.

1.2

Kannustetaan nudge-menetelmien käyttämiseen julkisessa politiikassa perinteisten välineiden rinnalla. Erityisen kiinnostava on niiden tarjoama mahdollisuus muuttaa yksilön käyttäytymistä koskevaa lähestymistapaa. Nudge-menetelmät voitaisiinkin ottaa osaksi yleisiä julkisia toimintapolitiikkoja, ja niiden avulla voitaisiin vauhdittaa politiikan täytäntöönpanoa pienemmin kustannuksin. Koska ne ovat joustavia ja yksinkertaisia, niitä voivat käyttää erilaiset toimijaryhmät erilaisissa tilanteissa samanaikaisesti – esim. hallitustenvälinen organisaatio, kunkin ministeriön sisäiset hallintoyksiköt, alue- ja paikallisyhteisöt, kansalaisjärjestöt, yksityiset tahot jne.

1.3

Suositaan varsinkin sellaisia nudge-menetelmiä, joilla voidaan edistää ympäristöön liittyviä, sosiaalisia ym. tavoitteita (energia-alan/ekologinen siirtymä, resurssien tuhlauksen vähentäminen, sosiaalinen hyvinvointi, kansanterveyden parantaminen jne.). Menetelmät voivat liittyä toimenpiteisiin, joilla pyritään toteuttamaan sellaisia ennalta määriteltyjä yhteisiä tavoitteita, joiden saavuttamiseen perinteiset julkisen politiikan välineet ovat osoittautuneet tehottomiksi ja/tai liian kalliiksi.

1.4

Edistetään nudge-menetelmiä koskevan tiedon ja hyvien käytänteiden vaihtoa kaikkien mahdollisesti asianosaisten toimijoiden kesken (viranomaiset, yhteisöt, yritykset, yhdistykset, kansalaisjärjestöt jne.) Euroopan tasolla. Voitaisiin harkita foorumia aloitteiden kartoittamista varten ja/tai seurantakeskuksen perustamista.

1.5

Tutkitaan tarkemmin nudge-menetelmien vaikutuksia eriytettyinä kulttuurien, sosioekonomisten profiilien, alueiden yms. mukaan. Näin ymmärrettäisiin paremmin etuja ja rajoituksia, jotka liittyvät nudge-menetelmien levittämiseen ja toistamiseen eri maissa, eri aloilla jne. Erityisesti olisi tutkittava syvällisemmin sitä, kuinka pitkäkestoisesti nudge-menetelmät vaikuttavat käyttäytymiseen.

1.6

Määritetään nudge-menetelmien käytön yleiset edellytykset, joiden toteutuessa niiden kielteiset vaikutukset ovat vähäisempiä ja ne ovat varmasti eettisesti hyväksyttäviä. Edellytykset voitaisiin koota yhdessä eri sidosryhmien kanssa laadittavaan hyvien käytänteiden ohjeistoon, joka hyväksyttäisiin Euroopan tasolla ja josta laadittaisiin omat versiot kullekin jäsenvaltiolle. Lisäksi voitaisiin julkaista opas, jota jaettaisiin asianomaisille toimijoille.

1.7

Otetaan käyttöön tiedotusmenettelyjä erilaisten nudge-menetelmien käytöstä, jotta taataan niiden avoimuus nudge-lähestymistavan kohteena oleville henkilöille. On ymmärrettävä, mistä nudge-lähestymistavassa on kyse, ja siitä on keskusteltava ja jaettava tietoa hyväksynnän maksimoimiseksi. Näin vältettäisiin ylilyönnit ja manipuloinnin vaara nudge-menetelmiä käytettäessä.

1.8

Varmistetaan nudge-lähestymistavan eettisyys, jotta sen käytössä ei hairahduta tavoittelemaan vastuuttomia päämääriä. Nudge-menetelmän käyttöönoton edellytyksenä tulee olla seuraavien neljän ehdon täyttyminen: prosessin avoimuus, joustavuus kohdehenkilöiden näkökulmasta (näillä tulee aina olla mahdollisuus valita vapaasti eri toimintavaihtoehtojen väliltä), kohdehenkilöille annettavien tietojen luotettavuus ja yksilöiden syyllistämisen välttäminen.

1.9

Laaditaan nudge-lähestymistavan seuranta- ja arviointimenetelmiä, joissa käytetään erilaisia kriteerejä (sosiaalisia, ympäristöön liittyviä, taloudellisia jne.). Tämä saattaa edellyttää, että nudge-menetelmää testataan aluksi, jotta hahmotetaan sen täsmälliset vaikutukset menetelmän luonteen, kohderyhmän, tilanteen yms. mukaan. Näin on mahdollista tehdä nopeasti muutoksia, jos nudge-menetelmän tulokset eivät vastaa odotuksia, tai luopua siitä kokonaan, jos se katsotaan tehottomaksi.

1.10

Kannustetaan sisällyttämään koulutusohjelmiin (perus- ja jatko-opetukseen) käyttäytymistaloustieteeseen liittyviä oppiaineita. Näin parannettaisiin nudge-välineen tuntemusta ja edistettäisiin sen järkevää ja kriittistä käyttöä erilaisten ryhmien toimesta (viranomaiset, yritysten työntekijät, vaaleilla valtuutetut edustajat jne.). Tämä edellyttää myös yliopistojen oppiainerajojen kaatamista, sillä nudge-ajattelu perustuu monialaiseen lähestymistapaan.

1.11

Varmistetaan tietynlainen joustavuus nudge-lähestymistavan käytössä, jotta saadaan hyödynnettyä sen koko potentiaali. Nudge-lähestymistapa ei ole – sen enempää kuin muutkaan julkishallinnon käytössä olevat välineet – ihmeratkaisu, eikä se ole kokonaan uusi toimintatapa, mutta se voi osoittautua täydentäväksi ja hyödylliseksi keinoksi vaikuttaa tietynlaiseen käyttäytymiseen. Sen suurimpana etuna on, että sen ansiosta julkisen politiikan suunnittelussa otetaan huomioon käyttäytymisen psykologinen ulottuvuus eikä ainoastaan taloudellista järkevyyttä.

1.12

Järjestetään ETSK:n aloitteesta ensimmäinen eurooppalainen nudge-konferenssi, joka tarjoaisi ainutlaatuisen tilaisuuden vaihtaa kokemuksia tämän välineen kanssa tekemisissä olevien Euroopan unionin toimijoiden välillä

1.13

Jotta perusluonteinen siirtymä uudenlaiseen talousmalliin, jolla on laajoja systeemisiä vaikutuksia monilla eri aloilla, voitaisiin hoitaa sujuvasti, perustetaan ETSK:hon uusi monialainen ja pysyvä elin analysoimaan näitä kehityssuuntauksia, mm. nudge-ajattelua ja muita asiaan liittyviä aiheita, kuten kiertotaloutta, jakamistaloutta ja toimintotaloutta.

2.1

Jotta ihmiset saataisiin muuttamaan käyttäytymistään, julkisen vallan käytössä on perinteisesti ollut neljänlaisia välineitä: tiedotus ja valistus, taloudelliset kannustimet, lainsäädäntö (kieltäminen tai velvoittaminen) ja esimerkillisyys. Nämä neljä välinettä ovat kuitenkin osoittautuneet rajallisiksi etenkin edistämään vastuullista käyttäytymistä ja kuluttamista eli luonnonvaroja vähemmän kuluttavaa toimintaa. Ihmisten päivittäinen käyttäytyminen muuttuu yleensä vasta viiveellä sen jälkeen, kun he ovat tiedostaneet jonkin asian.

2.2

Käyttäytymistaloustieteessä, joka on erikoistunut tutkimaan yksilöiden käyttäytymiseen vaikuttavia tekijöitä, on analysoitu syitä tähän aikomusten ja toiminnan väliseen viipeeseen. Alan tutkijoiden mukaan yksilön toimintaan vaikuttavat monet tekijät. Olemme monimutkaisia, rajallisesti rationaalisia ja vahvasti tunteellisia olentoja, joihin vaikuttavat toiset ihmiset ja sosiaaliset vuorovaikutukset mutta myös tilanne ja ympäristö, jossa teemme päätöksiä.

2.3

Päätöksemme ja käyttäytymisemme on loppujen lopuksi valtaosin tulosta siitä, mitä Nobel-palkittu taloustieteilijä Daniel Kahneman kutsuu ”järjestelmä 1”:ksi: kyse on suurelta osin tiedostamattomasta, automaattisesta, erittäin nopeasta ajattelutavasta, jonka pohjalta pystymme tekemään lukuisia päivittäisiä päätöksiä mahdollisimman vähin ponnisteluin ja säästäen huomiokykyresursseja mutta johon vaikuttavat vahvasti stereotyypit ja mielleyhtymät ja joka vie usein poispäin matemaattisesta rationalismista.

3.1

Käyttäytymistaloustieteessä katsotaan, että perinteiset julkisen politiikan keinot saattavat olla riittämättömiä käyttäytymisen muuttamiseen, koska niissä ei oteta huomioon erilaisia päätöksentekoon mahdollisesti vaikuttavia ulottuvuuksia. Kaksi amerikkalaista professoria, Richard Thaler (taloustieteen professori Chicagossa ja käyttäytymistaloustieteen johtohahmo) ja Cass Sunstein (oikeustieteen professori Harvardissa), julkaisivat vuonna 2008 tähän lähtöasetelmaan perustuvan ensimmäisen teoksen nudge-lähestymistavasta (1) eli ajatuksesta, jonka mukaan käyttäytymisen muutokset edellyttävät nk. pehmeitä kannustimia. Kirjoittajien määritelmän mukaan nudge tarkoittaa mitä tahansa vaihtoehdoista muodostuvan arkkitehtuurin osaa, joka muuttaa ennustettavasti ihmisten käyttäytymistä kieltämättä mitään vaihtoehtoa tai muuttamatta merkittävästi taloudellisia kannustimia. Jotta menetelmä voidaan luokitella puhtaasti nudge-menetelmäksi, toiminnan on oltava helposti vältettävissä, sillä nudge-menetelmät eivät ole millään tavalla velvoittavia.

3.2

Nudge-lähestymistavan tarkoituksena on rakentaa sellaisia vaihtoehdoista muodostuvia arkkitehtuureja, joissa etualalle nostetaan yksilön ja/tai yhteisön kannalta hyödyllinen vaihtoehto muuttamatta valittavissa olevien vaihtoehtojen lukumäärää tai luonnetta. Tarkoituksena on ohjata kuluttajaa tai käyttäjää kohti parhaimpana pidettyä vaihtoehtoa. Lähestymistapaan liittyy kolme ominaisuutta: yksilöiden täydellinen valinnanvapaus, toteutuksen yksinkertaisuus ja toiminnan rajalliset kustannukset.

3.3

Nudge-menetelmät herättävät yhä enemmän kiinnostusta eri maiden julkishallinnossa, sillä ne tarjoavat huomattavia etuja: ne eivät rajoita yksilönvapautta ja ovat edullisia toteuttaa ja silti niiden vaikutus voi olla merkittävä. Ne voivat siten toimia täydentävänä välineenä osana julkista politiikkaa, jonka tavoitteena on tehdä yksilön käyttäytymisestä vastuullisempaa terveyden, ympäristön yms. kannalta. Yksilön näkökulmasta nudge-menetelmä yksinkertaistaa valintaa ja helpottaa siten päätöksentekoa.

4.1

Oletusarvoinen vaihtoehto: tarkoituksena on tarjota automaattista, oletusarvoista ratkaisua, jota toteuttava viranomainen pitää toivottavimpana mutta joka on myös helpompi toteuttaa. Se perustuu yksilöiden reagoimattomuuteen. Tämä toteutuu esimerkiksi Ranskan tuloveroilmoituksessa: vuodesta 2005 on katsottu, että kotitaloudessa oletusarvoisesti on televisio. Arvioitu veropetosaste on näin laskenut kuudesta prosentista yhteen prosenttiin. Oletusarvoista vaihtoehtoa käyttävät yhä enemmän myös pankit, energiantoimittajat ja muut yritykset, jotka tarjoavat ensisijaisesti sähköisiä laskuja paperilaskujen sijaan, oletusarvoisesti kaksipuolista tulostusta jne.

4.2

Sosiaalisen normin voima: Nudge-lähestymistavan kannattajien mukaan sosiaalinen normi on vahva käyttäytymistä ohjaava tekijä. Sen avulla voidaan siten kannustaa yksilöitä toimimaan tietyllä tavalla. Erityisesti siinä nostetaan esille lähipiirin yksilöiden (naapurit, työtoverit jne.) enemmistön käyttäytyminen. Tämän viestin on tarkoitus kannustaa yksilöitä käyttäytymään samalla tavalla sosiaalisen normin noudattamiseksi. Energiayhtiö OPOWER toteutti Yhdysvalloissa vuonna 2011 kokeilun: Kotitalouksille lähetettiin kirjeet, joissa ilmoitettiin 600 000 kotitalouden sähkönkulutustietojen perusteella esimerkiksi, että vastaanottajan sähkönkulutus oli edellisenä kuukautena 15 prosenttia suurempi kuin vähiten kuluttaneilla naapureilla. Omaa sähkönkulutusta oli mahdollista vertailla naapureiden ja muiden kuluttajien sähkönkulutukseen kaavioiden avulla, ja kulutuksen laskiessa tulos palkittiin hymiöllä. Kirjeiden seurauksena kokeiluun osallistuneiden kotitalouksien sähkönkulutus laski keskimäärin kaksi prosenttia ja rahaa säästyi OPOWERin mukaan yhteensä 250 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria (2). Monissa vastaavissa kokeilussa on saatu aikaan 1–20 prosentin vähennys energiankulutukseen.

4.3

Tappioriski: nostetaan etualalle tappio (etenkin taloudellinen), joka yksilölle uhkaa koitua, jos hän ei muuta käyttäytymistään esimerkiksi energiankulutuksen alalla. Voidaan esimerkiksi ilmoittaa ohjeellinen summa, jonka yksilö menettää, jos hän ei muuta tapojaan, tai päinvastoin summa, jonka hän voisi voittaa muuttamalla tapojaan. Tappion havainnollistamisessa voidaan käyttää myös muita kuin taloudellisia indikaattoreita (kalorit, hiilidioksidipäästöt jne.).

4.4

Kilpailu: järjestetään kilpailuja esimerkiksi tietynlaisten käytäntöjen, vaikkapa tuhlauksen vähentämisen, edistämiseksi. Esimerkiksi ranskalainen kansalaisjärjestö Prioriterre, jonka tavoitteena on valistaa energiansäästön hyödyistä, järjestää joka vuosi perheille suunnatun haastekampanjan. Siihen osallistui vuonna 2014 noin 7 500 perhettä, joiden tuli vähentää energiankulutustaan 8 prosenttia erilaisten palkintojen voittamiseksi (3).

4.5

Pelit ja viihdyttävät esitystavat: yksi tunnetuimmista nudge-menetelmistä on Amsterdamin lentoaseman käyttöön ottama nudge: pisoaarien sisäpinnoille maalattiin kärpäsen kuvia, jotta miehet tähtäisivät tarkemmin. Volkswagen muutti Tukholmassa vuonna 2009 Odenplanin aseman uloskäynnille johtavan portaikon valtavaksi pianon koskettimistoksi, jossa jokainen portaan painallus sai sävelen soimaan (4). Tavoitteena oli kannustaa käyttämään portaita liukuportaiden sijaan. Etelä-Koreassa toteutetussa hankkeessa maahan maalatut merkit kertovat liukuportaita käyttävien ylipainoriskistä.

4.6

Nudge-menetelmällä voidaan myös pyrkiä muuttamaan vaihtoehtojen esittämistapaa tai tiettyjen tuotteiden ulkonäköä terveellisempinä, ekologisempina jne. pidettyjen tuotteiden nostamiseksi esiin. tällainen nudge voi tietyissä tapauksissa muistuttaa erilaisten tunnusten käyttöä. Myös ruokaloissa on toteutettu erilaisia kokeiluja asiakkaiden ohjaamiseksi syömään terveellisesti. Terveelliset vaihtoehdot on esimerkiksi asetettu esille tiskin alkupäähän, jolloin niiden kulutus on tietyissä kokeiluissa kaksinkertaistunut verrattuna tilanteeseen, jossa ne ovat tiskin keskellä tai lopussa. Toisissa ruokaloissa on pyritty vähentämään elintarvikejätettä pienentämällä lautasten kokoa: ne näyttävät yhtä täysiltä, mutta ruoan määrä on pienempi (asiakkaat voivat kuitenkin tällöin hakea halutessaan lisää ruokaa) (5).

5.1

Yhä useammat maat ovat vuodesta 2008 kiinnostuneet nudge-lähestymistavan mukaisten julkisen politiikan välineiden mahdollisuuksista. Niihin liittyy kolme lupausta: ne saavat yleisen mielipiteen hyväksynnän puolelleen helpommin kuin säännöt tai verot, ne ovat edullisia toteuttaa ja ne ovat tehokkaita. Seuraavassa on muutamia esimerkkejä:

5.2

David Cameronin johtama Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus perusti vuonna 2010 käyttäytymistieteellisen työryhmän (Behavioural Insights Team), jonka tehtävänä oli David Halpernin johdolla soveltaa käyttäytymistieteitä Yhdistyneen kuningaskunnan julkissektorin politiikassa. Työryhmä muun muassa muutti viranomaisten ylläpitämää verkkosivustoa, jonka kautta oli mahdollista rekisteröityä elinluovuttajaksi. Sivuille lisättiin teksti ”Joka päivä tuhannet ihmiset, jotka saapuvat näille sivuille, päättävät rekisteröityä elinluovuttajiksi” ja Yhdistyneen kuningaskunnan julkisen terveydenhuoltojärjestelmän NHS:n (National Health Service) logo. Ohjelmaan rekisteröityneiden määrä nousi vuodessa 2,3 prosentista 3,2 prosenttiin (+96 000 uutta jäsentä). Vuodesta 2014 Nudge Unit on toiminut itsenäisesti ja antanut neuvoja muiden maiden hallituksille, paikallisyhteisöille, yrityksille jne. (6).

5.3

Myös presidentti Barack Obaman hallinto perusti oman Nudge Squad -työryhmänsä vuonna 2014 Maya Shankarin johdolla. Syyskuussa 2015 julkaistussa määräyksessä presidentti Obama kannusti hallituksen ministeriöitä ja virastoja hyödyntämään käyttäytymistieteen tarjoamia mahdollisuuksia (7). Myös Singaporen, Australian ja Saksan hallitukset ovat perustaneet käyttäytymistaloustieteen asiantuntijaryhmiä.

5.4

Ranskassa julkisen toiminnan modernisoinnista vastaava pääsihteeristö ja julkisen varainhoidon pääosasto (8) ovat vuodesta 2013 toteuttaneet useita nudge-kokeiluja.

5.5

Euroopan komissio on perustanut yhteiseen tutkimuskeskukseen ”tulevaisuudentutkimus ja käyttäytymistieteiden panos” -yksikön, jota johtaa Xavier Troussard. Se julkaisi vuonna 2016 muun maussa raportin, jonka mukaan Euroopan unionin julkisessa politiikassa otetaan yhä enemmän huomioon käyttäytymistaloustieteen tulokset (9). Yksikön mukaan olisi toivottavaa kehittää tästä aiheesta käytävää keskustelua poliittisten piirien ja tiedemaailman kesken. Eritoten suositellaan käyttäytymistaloustieteen välineiden käytön lisäämistä kaikissa julkisen politiikan vaiheissa ja kehotetaan samalla parantamaan niiden käyttöä koskevaa viestintää ja niiden vaikutusten tuntemusta.

6.1

Nudge-lähestymistavalla on rajansa. Se edellyttää huolellista suunnittelua ja toteutusta ja asettaa niin teknisiä kuin eettisiäkin kysymyksiä. Se ei korvaa velvoitetta tiedottaa kansalaisille ja antaa pedagogista opastusta valintojen pohjaksi taikka perinteisiä julkisen vallan toimintakeinoja eli lainsäädäntöä ja taloudellisia kannustimia. Myöskään nudge-menetelmien käyttöön liittyviä riskejä ja rajoituksia ei pitäisi aliarvioida.

6.2

Tällä hetkellä on saatavilla vain vähän tutkimuksia nudge-menetelmien tehosta varsinkin keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Osassa korostuu yksilöiden erilainen suhtautuminen tähän välineeseen. Esimerkiksi OPOWERin toteuttamassa kokeilussa ne kotitaloudet, joiden sähkönkulutus oli jo keskiarvoa alempi, olivat taipuvaisia lisäämään kulutustaan saatuaan tietää asian. Toisaalta asukkaat, jotka saavat tietää kuluttavansa paljon enemmän sähköä kuin naapurinsa, saattavat kokea nudge-menetelmän seurauksena syyllisyyttä tai alemmuudentuntoa. Eräiden tutkimusten mukaan nudge-menetelmien hyväksyntä voi vaihdella myös yksilöllisten arvojen ja mielipiteiden (10) sekä poliittisen ja kulttuurisen tilanteen mukaan. Toteutetuissa tutkimuksissa korostuvat yleisesti nudge-menetelmien erilaiset vaikutukset yleisön, kulttuurin ja tilanteen mukaan. Nudge-menetelmien vaikutuksia onkin syytä arvioida suoraan tai satunnaisotoksilla.

6.3

Nudge-menetelmien vaikutusten kesto herättää myös kysymyksiä. Veden- ja sähkönkulutuksen alalla toteutetut tutkimukset ovat osoittaneet, että sosiaalisten normien toistuva vaikutus yleensä heikkenee ajan mittaan, vaikka se voikin säilyä useiden vuosien ajan lievempänä (11). Nudge-menetelmien vaikutusten pitkäkestoisuus riippuu siitä, pystyvätkö ne muuttamaan tapoja perinpohjaisesti. Kun oletusarvoinen vaihtoehto on muuttunut ja pysyy sellaisena, ei ole mitään syytä epäillä, etteikö käyttäytyminenkin muuttuisi. Ongelma liittyy pikemminkin mahdollisuuteen mennä pidemmälle tai mukauttaa ratkaisua. On helpompaa muuttaa asteittain veroa tai sääntöä kuin oletusarvoista vaihtoehtoa.

6.4

Nudge-menetelmät voivat aiheuttaa kielteisiä vaikutuksia: yksilö voi olla taipuvainen toimimaan hyveellisemmin toimittuaan ensin väärin, ja päinvastoin. Kokemukset ovat esimerkiksi osoittaneet, että ”vihreiden” kulutushyödykkeiden ostamista saattaa tietyissä olosuhteissa seurata negatiivisen käytöksen, kuten huijaamisen tai varastamisen, yleistyminen (12). Pyrkimykset kannustaa hyveelliseen käytökseen tietyissä asioissa voivat siis saada aikaan kielteisiä seurauksia toisissa asioissa. Tällaiset kielteiset vaikutukset, jos ne osoittautuvat tosiksi, tekevät nudge-menetelmien kokonaisvaikutusten arvioimisesta hyvin vaikeaa. Ne ovat todennäköisesti hyvin harvinaisia eivätkä saata kyseenalaisiksi nudge-lähestymistavan etuja, mutta mahdollisuus tällaisten vaikutusten ilmaantumiseen on kuitenkin pidettävä mielessä.

6.5

Nudge-menetelmän tehokkuus määritetään suhteessa toivottuun käyttäytymiseen, ja tästä herää kysymys, miten määritellään ja mitataan ”toivottu”. Voi olla hyvin vaikeaa tietää, mitä kansalaiset pitävät oman onnellisuutensa edellytyksenä. Nudge-lähestymistapaan liittyy myös kysymys siitä, kuka päättää tavoitteesta eli siitä, mikä on toivottavaa yksilölle ja/tai yhteiskunnalle. Jos päätöksen tekee julkinen taho, tavoitetta ja nudge-menetelmää saattaa ohjata opportunismi mutta myös tiedostamattomammalla tasolla esimerkiksi tiedonpuute.

6.6

Tiedotuksen, viestinnän ja manipuloinnin välinen rajanveto on joskus vaikeaa. Esimerkiksi osa hotelleista, jotka kannustavat asiakkaita käyttämään pyyhettään useaan kertaan, esittää sitä varten tahallaan paisutettuja lukuja siitä, kuinka monet käyttäjät tekevät jo niin (13). Tällaisten viestien tarkoituksena ei ole johtaa harhaan vaan saada aikaan eräänlainen itseään toteuttava ennustus, jossa viestin sisällöstä tulee totta. Todellisuudessa asiakkaiden käyttäytymistä pyritään kuitenkin ohjaamaan valheella. Valheen käyttäminen ei ole moraalisesti hyväksyttävää etenkään, jos siihen turvautuu julkissektorin päätöksentekijä, vaikka se johtaisikin hyveellisempään käyttäytymiseen. Valhe voi myös tahrata päätöksentekijän maineen ja vähentää viime kädessä nudge-menetelmien tehoa, jos kuluttajia kohdellaan kuin lapsia.

10.3.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 75/33

Esittelijä:

Carlos TRIAS PINTÓ

Toinen esittelijä:

Mihai MANOLIU

1.1

Hajautuneen digitaalitalouden kehittyminen osoittaa, että iso osa vertaisperiaatteeseen perustuvista uusista talousvaihdon muodoista liittyy läheisesti sosiaalisiin suhteisiin ja nojautuu yhteisöihin. Tämä johtaa muutokseen siinä, mitä tarvitaan toiminnan aloittamiseen tai työn tekemiseen, kun lähtökohtana on, että demokratisoidaan se, miten tuotetaan, kulutetaan, hallinnoidaan ja ratkaistaan sosiaalisia ongelmia. Samalla on vältettävä tarkkaan, ettei tämä johda työsuhteiden epävarmuuteen ja veronkiertoon ja ettei lisäarvo siirry huomattavassa määrin teollisuuden toimijoilta yksityisten digitaalisten alustojen omistajille (1).

1.2

Tämän uuden paradigman tilanteessa ETSK kehottaa komissiota määrittelemään yhteistyötalouden käsitteen yksityiskohtaisemmin ja kattavammin, jotta voidaan välttää se harhakäsitys, että kyseessä olisi sama asia kuin digitaalitalous. Yhteistyötaloudella, jossa sovelletaan yhteisötalouden tapaan demokraattista ja osallistavaa dynamiikkaa, on seuraavat ominaisuudet:

1.3

Yhteistyötalous käsittää erilaisia muotoja erityisine panoksineen ja haasteineen. Esimerkiksi ”saatavuustaloudessa” (access economy) markkinoille asetetaan alikäytettyä omaisuutta ja lisätään näin tarjontaa kuluttajille ja tehostetaan resurssien käyttöä, mutta vaarana on, että se edistää kokonaistuotantoa heijastusvaikutuksen kautta. ”Tilaustaloudelle” (on-demand economy) on ominaista työvoiman pirstoutuminen, mikä luo joustavuutta mutta kasvattaa epävarmojen työsuhteiden riskiä. ”Lahjatalous” (gift economy), jossa jaetaan hyödykkeitä ja palveluja pyyteettömästi, puolestaan mahdollistaa yhteisöjen vahvistamisen mutta jää usein viranomaisille näkymättömäksi.

1.4

Digitaaliset alustat, erityisesti ne, joilla harjoitetaan ansiotoimintaa, ansaitsevat osaltaan Euroopan komission täyden huomion, jotta voidaan säännellä ja yhdenmukaistaa niiden toimintaa ja varmistaa tasapuoliset toimintaedellytykset avoimuuden, informaation, täyden saatavuuden, syrjimättömyyden ja tietojen asianmukaisen hyödyntämisen pohjalta. Erityisesti on tarpeen määritellä uudelleen oikeudellisen alaisuussuhteen käsite työntekijöiden taloudellisen riippuvuuden kannalta ja varmistaa työelämän oikeudet riippumatta siitä, missä muodossa toimintaa harjoitetaan.

1.5

Haasteena onkin erotella toisistaan tämän talouden eri muodot ja ehdottaa niitä varten eriytettyjä sääntelyllisiä lähestymistapoja (2) niin, että asetetaan etusijalle ne digitaaliset aloitteet, jotka perustuvat demokraattiseen, solidaariseen ja osallistavaan hallinnointiin sosiaalisen innovoinnin mukaisesti. Tämä johtaa tarpeeseen tiedottaa kuluttajille niiden identiteettiarvoista ja niiden organisointi- ja hallinnointitavoista. ETSK suosittaa, että tehdään kvalitatiivinen tutkimus toimijoiden suhteiden verkostosta yhteistyötalouden ympäristössä.

1.6

ETSK kehottaakin laatimaan erityisen menetelmän uuden talouden sääntelyä ja mittaamista varten erilaisten standardien pohjalta. Tästä näkökulmasta luottamuksella on – informaation oikeasuhtaisuuden kannalta – keskeinen asema. On myös vahvistettava avoimuuden, rehellisyyden ja objektiivisuuden kriteerejä arvioitaessa tuotteita tai palveluja ja päästävä eroon algoritmien automaattisesta käytöstä.

1.7

ETSK suosittaa myös, että perustetaan riippumaton eurooppalainen digitaalialustojen luokituslaitos ja että sen toimivaltuudet yhdenmukaistetaan kaikissa jäsenvaltioissa, jotka voivat arvioida alustojen hallinnointia kilpailun, työllisyyden ja verotuksen kannalta.

1.8

Komission tiedonannossa omaksutussa lähestymistavassa yhteistyötalouden suhteen jätetään huomioimatta sellaisia yhteistyötalouden perustekijöitä kuin virtuaaliset ja sosiaaliset valuutat toiminnallisina välineinä yhteistyötaloudessa tai tietämys, informaatio ja energia sen harjoittamisen kohteina taikka muun muassa yhteisen luomistyön ja teknologisen innovoinnin rooli yhteistyötaloudessa.

1.9

Kun otetaan huomioon nykyhetkellä yhteistyötalouteen sovellettava monitahoinen lähestymistapa, ETSK suosittaa huolehtimaan siitä, että on tasapainoisesti rinnakkaisia malleja, jotka varmistavat yhteistyötalouden täysimääräisen kehityksen aiheuttamatta kielteisiä ulkoisvaikutuksia markkinoilla erityisesti liittyen kilpailun, verotuksen ja laadukkaan työllisyyden suojeluun. Tätä varten on suunniteltava asianmukaiset puitteet yhteistyötalouden uusien muuttujien seurantaa ja valvontaa varten yhdessä asiaankuuluvien tahojen kanssa (työnantajajärjestöt, ammattijärjestöt, kuluttajajärjestöt jne.).

1.10

Lopuksi suositellaan, että ETSK perustaa pysyvän, horisontaalisen rakenteen analysoimaan uusia ilmiöitä, jotta voidaan käsitellä siirtymistä uuteen talouteen, jolla on merkittäviä systeemisiä seurauksia, ja että tämä rakenne yhdistää voimansa Euroopan komission, alueiden komitean ja Euroopan parlamentin kanssa.

2.1

Yhteiskunnallinen kulttuuri, kulutustottumukset ja tavat, joilla täytetään kuluttajien tarpeet, ovat suurten muutosten kourissa, ja kuluttaminen on uudistumassa ja rationalisoitumassa osallistavampaan suuntaan. Hinnat ovat yhteydessä tuotteiden ja palvelujen ympäristövaikutuksiin ja sosiaaliseen jalanjälkeen. Tähän kaikkeen vaikuttaa vielä häiritsevästi internet ja sosiaalinen media.

2.2

Yksityiseen käyttöön tarkoitettujen tavaroiden omistaminen, kova valuutta ja paikalla tehtävä vakituinen palkkatyö ovat väistymässä ja antamassa tilaa sähköiselle kaupankäynnille, yhteiselle hyödyntämiselle, sähköiselle rahalle ja entistä joustavammalle työvoimalle.

2.3

Uusiin tuotanto- ja kulutustapoihin siirryttäessä osa talouden aloista on kokenut voimakkaan tsunamin uusien toimijoiden ilmaannuttua. Osalla toimijoista vaikuttimena on yhteistyö ja sitoutuminen yhteisöön, osalla vaikuttimena on yksinkertaisesti liiketaloudelliset mahdollisuudet (ja ne eivät noudata aina tasapuolisten toimintaedellytysten ajatusta).

2.4

Koska useat tahot ovat vaatineet yhteisölliselle kuluttamiselle uusia puitteita (3) (jotka edistävät digitaaliteknologian käyttöä hajautetun ylimääräisen kapasiteetin hyödyntämiseksi sen sijaan, että luodaan uusia keskitettyjä monopoleja), Euroopan komissio on päättänyt käynnistää yhteistyötaloutta koskevan eurooppalaisen toimintasuunnitelman huomattuaan, että unionin alue- ja paikallisviranomaiset ovat ratkaisseet tilanteen erilaisella valikoimalla sääntelytoimia. Tämä johtuu siitä, että yhteisöllisellä kuluttamisella on erilaisia muotoja sen mukaan, mistä alasta on kyse.

2.5

Tämä uusien liiketoimintamallien hajanainen tarkastelutapa synnyttää turvattomuutta (talouden ja sääntelyn kannalta, työvoiman kannalta jne.) ja epävarmuutta (luottamus, uudet digitaaliset välineet kuten blockchain, turvaverkot, yksityisyys) perinteisten toimijoiden, uusien palveluntarjoajien ja kuluttajien välillä ja rajoittaa innovointia, työpaikkojen luomista ja kasvua.

2.6

Komissio onkin antanut seuraavat suuntaviivat auttaakseen markkinatoimijoita ja jäsenvaltioiden viranomaisia:

3.1

Komissio aiheuttaa sekaannusta yhdistäessään digitaaliset alustat ja yhteistyötalouden ja jättäessään huomiotta yhteistyötalouden ja yleisen edun väliset yhteydet, jotka perustuvat sen myönteisten ulkoisvaikutusten tunnustamiseen yhteistyön ja solidaarisuuden arvojen toteuttamisessa.

3.2

Tiedonannossaan komissio laiminlyö varsinaisen päätavoitteensa eikä vastaa asianomaisten sidosryhmien oikeutettuihin odotuksiin määritelläkseen mallin ja parametrit selkeälle ja avoimelle oikeudelliselle kehykselle, jonka puitteissa yhteistyötalouden monia eri muotoja voitaisiin kehittää ja soveltaa EU:n alueella, antaa niille tukea ja ottaa niitä käyttöön niiden uskottavuuden ja luotettavuuden lisäämiseksi.

3.3

Digitaalitalouden mallilla on neljä erityispiirrettä: toimintojen siirtäminen, digitaalisten alustojen keskeinen asema, verkkojen merkitys ja datan massiivinen hyödyntäminen. (4) Vaikka kyseessä ovat luonteeltaan erilaiset alat, digitaalitaloudella on yhtymäkohtia yhteistyötalouden kanssa, sillä ne molemmat toimivat usein samankaltaisessa ympäristössä: osallistavat verkot, yksityis- ja työelämän, vakituisen ja satunnaisen työn, itsenäisen ammatinharjoittamisen ja palkkatyön välisten rajojen hämärtyminen jne.

3.4

Käsitteellisen rajanvedon helpottamiseksi ETSK ehdottaa, että Euroopan komissio ottaa yhteistyötalouden yhteydessä käyttöön ”yhteiskunnallisesti hyödyllisen vastavuoroisuuteen perustumattoman käyttäytymisen” käsitteen, jossa erotellaan selkeästi voittoa tavoittelematon yhteiskäyttö ja annetaan tilaa kulutuksen, tuottamisen, rahoituksen ja tietämyksen jakamisen väliselle vuorovaikutukselle.

3.5

Yhteistyötalouden malli edellyttää itsessään taloudellisen muutoksen ohella myös sosiaalista ja ympäristöön liittyvää muutosta. Tiedonannossa tämä käy ilmi, kun siinä viitataan kestävyyteen ja kiertotalouteen siirtymiseen ja kun siinä määritellään sosiaaliset markkinat yhteistyötaloudelle ominaiseksi ympäristöksi.

3.6

Näiden olosuhteiden huomiotta jättäminen merkitsee nykyisten yhteistyöaloitteiden merkityksen käsittelemistä vain osittain. Näin tapahtuu myös silloin, jos analyysissa rajoitutaan vain palvelujen vaihtamiseen tai yhteistyöalustoihin eikä oteta huomioon sellaisia seikkoja kuin tavaroiden kierrätys ja vaihto, varojen käytön optimointi tai sosiaalisten yhteyksien luominen.

3.7

Mitä tulee kysymyksiin, jotka liittyvät epävarmuuteen oikeudellisen kehyksen soveltamisessa yhteistyötalouden aloitteiden sääntelemiseksi, komission esille ottamat vaikeudet ovat aitoja, mutta niin on myös pyrkimys normalisoida ja mukauttaa uusi talouden malli perinteisten arviointikriteerien pohjalta. Tämä saattaa vaatia uusien kriteerien ja standardien asettamista oikeudellista, työelämään liittyvää ja verotuksellista käsittelyä varten erityisesti siirryttäessä kohti uutta tuotanto- ja kulutusmallia, joka pitää sisällään mukana olevien toimijoiden uudelleenmäärittelyn.

3.8

Samoin uusi osallisuutta edistävä talous, joka tuottaa sosiaalista yhteenkuuluvuutta on mahdollista vain, jos kaikilla kansalaisilla on digitaaliset taidot ja taloudellista osaamista voidakseen osallistua siihen ja toimiakseen siinä. Lisäksi julkisessa politiikassa on huolehdittava siitä, että henkilöillä, jotka ovat muita alttiimpia digitaalisen syrjäytymisen vaaralle, erityisesti vammaisilla, on täydet mahdollisuudet osallistua.

3.9

Lopuksi ETSK haluaa ottaa esille seuraavat seikat, joita komissio ei käsittele tiedonannossaan:

4.1.1

ETSK katsoo, että EU:n nykyisen lainsäädännön, erityisesti palveludirektiivin ja sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin, mukaan jäsenvaltioiden on edistettävä yhteistyömarkkinoille pääsyä, sillä monipuolisempi tarjonta edistää kuluttamista, ja asetettava tarvittaessa yksinomaan yleiseen etuun perustuvia ehtoja, jotka olisi perusteltava asianmukaisesti. On odotettavissa, että syntyy lainsääsäädäntöristiriitoja, sillä yhteistyötalous luo uusia tapoja tarjota tuttuja palveluja, joita on perinteisesti säännelty tarkkaan.

4.1.2

On aiheellista huomauttaa, että koska yhteistyötalous on yhdistelmä aloitteita, joilla ei ole rajoitteita tilan eikä ajan suhteen, niitä on käsiteltävä avoimesti ja hajautetusti. Alueellisiin kriteereihin perustuva rajoittaminen saattaa synnyttää verotuksellista ja sosiaalista kilpailua, joka vääristää myönteiset vaikutukset.

4.1.3

Tämän vuoksi sen sijaan, että rajoitutaan vain kansainväliseen markkinoille pääsyyn, yhteistyötalous tulee nähdä vaikutusmahdollisuuksien antamisena kansalaisille (inhimillisen pääoman tuoma hyöty), johon tulee liittyä kaksi perustekijää: yhdenmukaistamisen periaate, jonka avulla voidaan välttää erilaista kohtelua, joka synnyttää uutta epäsymmetriaa markkinoille, ja toisaalta tarve edistää yhteisiä sääntelykäytäntöjä (5) (mallit: vertaissääntely, itsesääntelyelimet ja datan avulla tapahtuva delegoitu sääntely).

4.1.4

Komission tapaan ETSK kannattaa palvelumarkkinoiden joustavampaa sääntelyä (työn uusi määrittely yhteistyötaloudessa) ja kehottaa sen vuoksi arvioimaan kaikissa jäsenvaltioissa yhteistyötalouteen sovellettavan lainsäädännön perusteita ja sen oikeasuhtaisuutta yleisen edun tavoitteiden mukaisesti (lainsäädäntö, jonka tarkoituksena on korjata markkinoiden toimintapuutteet ja edistää luottamusta) ja ottamaan huomioon erilaisten liiketoimintamallien ja saatavuuteen, laatuun ja turvallisuuteen liittyvien välineiden erityispiirteet.

4.1.5

ETSK korostaa myös, että mallin erityispiirteet tuottavat palvelun tarjoajien arvostelua ja luotettavuuden arviointia varten välineitä, jotka täyttävät yleisen edun mukaista tavoitetta vähentää kuluttajien riskiä tiedon epäsuhtaan liittyen mutta voivat myös johtaa ”haitalliseen valikoitumiseen” ja ”moraalikatoon”. Tässä yhteydessä viranomaisten ja digitaalialustojen haltijoiden tulee varmistaa tietojen sekä yhteistyöalustojen arvostelujen ja luokittelujen laatu ja luotettavuus turvautumalla riippumattomiin valvontaelimiin.

4.1.6

ETSK samaa mieltä siitä, että kynnysarvojen asettaminen ammattimaisten palvelujen tarjoamisen erottamiseksi aloittain ei-ammattimaisesta palvelujen tarjoamisesta voi johtaa hyödylliseen menetelmään, jonka avulla voidaan puuttua EU:n markkinoiden hajanaisuuteen. Se saattaa kuitenkin olla ennakoitua tehottomampi ei-ammattimaisen vertaistoiminnan integroimiseksi.

4.2.1

ETSK katsoo, että digitaalitalouden kehittämiseksi Euroopan unionissa on perustavan tärkeää säilyttää nykyinen välittäjien vastuujärjestelmä (6).

4.2.2

ETSK korostaa Euroopan komission tiedonannon tapaan, että uskottavuuden ja luottamuksen vahvistamiseksi – joka on yhteistyötalouden kehittämisen kannalta ratkaiseva kysymys – on otettava käyttöön vapaaehtoisia rajoittavia toimenpiteitä laittoman verkkosisällön torjumiseksi liitännäis- tai lisätoimilla, luopumatta kuitenkaan vastuusta vapauttamisen eduista.

4.2.3

ETSK muistuttaa kuitenkin, että olisi aiheellista käsitellä yhteistyötoimintaa laajemmin riippumatta digitaalisille alustoille annetusta keskeisestä arvosta, jotta ei ajauduttaisi liian kauas sen taustalla olevasta kansalaiskeskeisyyden hengestä.

4.3.1

Uudessa tilanteessa, jossa tuottajan ja kuluttajan rajat ovat häilyvät (vaikutusmahdollisuuksien luojat, yhdessä toimivat tekijät, joukkorahoittajat, vertaisryhmät, asiakkaat), ETSK kehottaa luomaan järjestelmän, joka takaa kuluttajien oikeudet. Kun otetaan huomioon yhteistyötalouden erityispiirteet, ei pidä kuitenkaan rajoittaa sen tarjoamien aloitteiden valikoimaa.

4.3.2

Yhteistyötalouden luomiin monenvälisiin suhteisiin onkin yhdistettävä tuottajakuluttajien (yhteistyötalouden tärkein taloudellinen panos, jota on suojeltava ja joka on turvattava ja määriteltävä) ilmaantumisen synnyttämät muut suhteet. Tuottajakuluttajilla on tärkeä asema yhteistyötaloudessa samoin kuin prosesseilla, joilla luodaan yhteistä arvoa, ennen kaikkea kiertotalouden ja toimintotalouden kannalta.

4.3.3

ETSK on aina puhunut tasapuolisten toimintaedellytysten puolesta. Sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevien suuntaviivojen mukaisesti kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välisessä ei-rajoittavassa rajanvedossa (7) on otettava huomioon seuraavat tekijät: palvelujen tarjontatiheys, voitontavoittelumotiivi ja liikevaihdon määrä.

4.3.4

ETSK tukee tätä lähestymistapaa, mutta varoittaa, että on tarpeen tarkistaa sitä ja harkita muiden kriteerien soveltamista asianmukaista luokittelua varten pyrkimättä kuitenkaan tyhjentävään luetteloon, sillä yhteistyötalous ilmenee monitahoisessa ja vaihtelevassa muodossa ja sen tulevaisuutta on vaikeaa ennakoida (malli, jonka tulee olla riippumaton, siirrettävissä oleva, yleispätevä ja innovointia edistävä).

4.3.5

ETSK muistuttaa, että hyödyllisin keino parantaa kuluttajien luottamusta on vahvistaa vertaispalvelujen uskottavuutta ja luotettavuutta (yhteistyötalouden alustojen safe harbour -järjestelmä, joka mahdollistaa palvelut, koulutuksen, varmistuksen ja muut suojelun muodot) sähköisiä luokituksia koskevien asianmukaisten palvelujen (8), ulkoisten arvostelujen (laatumerkintä) ja siviilioikeudellisen välimiesmenettelyn uuden järjestelmän avulla. Tämä on tiiviissä yhteydessä yhteistyötalouden sopusointuisen kehityksen luotettavuuteen ja maineeseen uudessa järjestelmässä, joka yhdistää taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät näkökohdat.

4.4.1

ETSK kannattaa Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin yhteydessä yksiselitteisesti lainsäädännön tarkistamista, jotta voidaan varmistaa oikeudenmukaiset työolot ja asianmukainen sosiaaliturva. Tämän tulee perustua kumulatiivisesti palveluntarjoajan alisteisuussuhteen, työn luonteen ja korvauksen kriteereihin.

4.4.2

Konkreettisemmin on jäsenvaltioiden toimivaltaa kunnioittaen laadittava työntekijöitä varten lainsäädäntökehys, jossa määritellään tarkkaan vastaavat säännöt: kohtuullinen palkka, oikeus osallistua työehtosopimusneuvotteluihin, suoja mielivaltaisuutta vastaan, oikeus kirjautua ulos digitaalisen työn työajan pitämiseksi kohtuullisuuden rajoissa jne.

4.4.3

Lisäksi ETSK kehottaa analysoimaan tarkemmin yhteistyötalouden työnteon malleja, jotka liittyvät yhteiskunnallisesti hyödylliseen, vastavuoroisuuteen perustumattomaan käyttäytymiseen.

4.4.4

Yhteistyötalouden erityistä roolia työpaikkojen luojana on käsiteltävä yhteneväisesti kaikissa jäsenvaltioissa, jotta käyttöön otettavat politiikat eivät vääristäisi yhteistyökäytänteitä ja jotta ne olisivat yrittäjähenkisempiä kehittämisen, riippumattomuuden ja infrastruktuurin kannalta.

4.5.1

ETSK on tietoinen aggressiivisen verosuunnittelun ja verotuksen läpinäkymättömyyden riskeistä digitaalitaloudessa ja suosittaa vahvistamaan digitaalisten alustojen kautta kulkevien kauppavirtojen valvontajärjestelmää, sillä alustat voivat jäljittää tuotteet ja palvelut ja edistää verotulojen kertymistä. Viron esimerkki kimppakyytejä tarjoavista alustoista on malli, jota voidaan soveltaa muissakin jäsenvaltioissa.

4.5.2

Verojen, erityisesti alv:n, mukauttaminen yhteistyötalouden malleihin edellyttää huomattavia tarkistuksia. Myös digitaalisten alustojen – joiden voitot tulevat suurelta osin yksityisten ihmisten tietojen myymisestä kaupallisille yrityksille – tulee olla yhtiöveron alaisia siellä, missä ne harjoittavat toimintaansa, jotta voidaan välttää jäsenvaltioiden välinen verokilpailu.

4.5.3

ETSK on tietoinen hyvän verohallinnon merkityksestä ja kehottaa ottamaan käyttöön tilapäisiä välineitä (keskitetyt asiointipisteet ja sähköinen tiedonvaihto) ja toimenpiteitä hallinnon yksinkertaistamiseksi, yhdenmukaistamiseksi, avoimuuden lisäämiseksi ja verohallintojen yhteistyön lisäämiseksi.

4.6.1

Tiedonannossa ehdotetut seurantatoimenpiteet ovat tavoitteen kannalta asianmukaisia. ETSK kehottaa erityisesti vahvistamaan osapuolien (ammattijärjestöt, työnantajajärjestöt, kuluttajajärjestöt jne.) välistä vuoropuhelua, jotta voidaan tunnistaa hyvät käytänteet ja kehittää itse- ja yhteissääntelyaloitteita, joissa käsitellään yhteistyötalouden uusia muuttujia (9) Euroopan laajuisesti (esimerkiksi majoituspalvelujen, liikenteen, liikekiinteistöjen, terveydenhuollon ja energian toimituksen aloilla).

10.3.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 75/40

Ainoa esittelijä:

Elżbieta SZADZIŃSKA

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea on tyytyväinen eurooppalaista standardointia koskevaan unionin vuoden 2017 työohjelmaan, joka on osa laajaa standardointipakettia.

1.2

Komission ehdottamassa vuosiohjelmassa jatketaan ja täydennetään vuoden 2016 ohjelmaan sisältyneitä toimia, joita komitea on jo käsitellyt aiemmissa lausunnoissaan (1).

1.3

Komitea korostaa jälleen standardien merkitystä sisämarkkinoiden kilpailukyvyn parantamisessa ja innovatiivisten tuotteiden ja palvelujen kehittämisessä sekä niiden laadun ja turvallisuuden parantamisessa kuluttajien, työntekijöiden, yritysten ja ympäristön hyväksi.

1.4

Järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan edustajana komitea kannattaa sellaista standardointijärjestelmää, joka vastaa sekä yhteiskunnan että talouden tarpeisiin.

1.5

Komitea muistuttaa jälleen, että eurooppalaisen standardointijärjestelmän moniarvoisuuden turvaaminen ottamalla sen piiriin asetuksen (EU) N:o 1025/2012 liitteessä III tarkoitetut organisaatiot takaa paremman avoimuuden ja järjestelmään pääsyn. Yhteiskunnan edustajien osallistumisen standardointijärjestelmään ei pidä rajoittua vain unionin tasolle, vaan myös kansallisten standardointijärjestelmien tulee olla avoimia kyseisille sidosryhmille.

1.6

Standardeja kehitetään EU:n lainsäädännön ja toimintapolitiikan tueksi (uuteen lainsäädännölliseen lähestymistapaan liittyvät standardit, energiaunioni jne.). Teollisuuden, toimitusketjujen ja palvelujen digitalisoitumisen seurauksena tieto- ja viestintätekniikan standardit ja palvelustandardit ovat keskeisiä toiminnan harjoittamiselle kaikilla talouden aloilla. Komissio katsoo tässä yhteydessä, että näillä kahdella alalla toteutettavat toimet ovat ensisijaisia, ja komitea kannattaa tätä.

1.7

Komitea kehottaa samaan aikaan kiinnittämään huomiota siihen, että on välttämätöntä tukea pk-yritysten kilpailukykyä antamalla niille mahdollisuus osallistua standardien laatimis- ja täytäntöönpanoprosessiin ja tarjoamalla tarkoituksenmukaista koulutusta standardien hyödyistä tiedottamiseksi.

1.8

Komission parhaillaan käymät TTIP-neuvottelut ja päättyneet CETA-neuvottelut osoittavat, että standardointi on järjestelmien erilaisuuden vuoksi yksi keskeisistä keskustelunaiheista. Komitean mielestä onkin tärkeää, että sidosryhmille tiedotetaan neuvotteluosapuolten standardointijärjestelmien välisistä eroista ja että näistä eroista aiheutuvat mahdolliset uhat ja hyödyt otetaan huomioon.

1.9

Komitea tukee ehdotusta toimielinten välisen vuoropuhelun käynnistämisestä standardoinnin alalla, kuten se on maininnut jo aiemmassa lausunnossaan (2).

1.10

Kannatettava on myös komission ehdotus teettää tutkimuksia standardien vaikutuksista talouteen ja yhteiskuntaan.

2.1

Komissio esittää tiedonannossa eurooppalaista standardointia koskevan unionin vuotuisen työohjelman vuodeksi 2017 asetuksen (EU) N:o 1025/2012 mukaisesti.

2.2

Vuosiohjelma on osa laajaa pakettia, johon kuuluvat komission tiedonanto ”Eurooppalaiset standardit 2000-luvulle”, palvelujen standardointia koskeva komission yksiköiden valmisteluasiakirja ja tiedonanto 24 artiklan mukaisesta asetuksen täytäntöönpanoa koskevasta kertomuksesta.

2.3

Standardointia koskeva vuoden 2017 työohjelma täydentää vuoden 2016 ohjelmaan sisältyneitä toimia, joista suurin osa on nyt toteuttamisvaiheessa.

2.4

Eurooppalaisen standardoinnin painopisteitä vuonna 2017 ovat seuraavat:

2.5

Komissio aikoo toteuttaa myös seuraavat toimet EU:n standardointipolitiikan vuotuisen hallinnointisyklin näyttöperustan parantamiseksi:

3.1

Komitea on tyytyväinen standardointia koskevaan ensi vuoden ohjelmaan, sillä – kuten se on jo moneen otteeseen korostanut – standardien soveltaminen tuotteisiin ja palveluihin auttaa parantamaan sisämarkkinoiden kilpailukykyä.

3.2

Komitea suhtautuu myönteisesti komission edellisvuotiseen ohjelmaan sisältyneiden toimien jatkamiseen, sillä näin voidaan taata jatkuvuus ja sisämarkkinastrategian painopisteiden toteutuminen.

3.2.1

Vuoden 2017 työohjelmassa täsmennetään ja täydennetään tähän mennessä toteutettuja painopisteitä. Toiminnan tavoitteena on mukauttaa eurooppalaista standardointijärjestelmää muuttuvaan kansainväliseen tilanteeseen ja globaalien markkinoiden haasteisiin.

4.1

Tietotekniikan kehittyessä nopeasti on välttämätöntä laatia tarkoituksenmukaisia standardeja, joilla voidaan varmistaa yhteentoimivuus ja kyberturvallisuus.

4.1.1

Muun muassa 5G-yhteydet, pilvipalvelut, esineiden internet ja massadatateknologia ovat teknologisia osatekijöitä, joita käytetään esimerkiksi sähköisten terveydenhuoltopalvelujen, älykkään energian, älykkäiden kaupunkien, edistyksellisen teknologian ja älykkäiden tehtaiden sekä verkkoon liitettyjen ja automatisoitujen ajoneuvojen alalla ja joita varten tarvitaan kyberturvallisuusstandardeja, riskinhallintaohjeita ja auditointiohjeita valvonta- ja sääntelyviranomaisille.

4.1.2

Turvallisuustasossa, tietosuojassa ja esineiden internetiin pääsyssä on vielä parantamisen varaa. Standardointi voi tällä alalla olla ennakkoedellytys esineiden internetin yhteentoimivuudelle ja kuluttajien verkkoturvallisuuden, tietosuojan ja pääsymahdollisuuksien turvaamiselle.

4.2

Komitea suhtautuu myönteisesti siihen, että ennen kuin komissio pyytää eurooppalaisia standardointiorganisaatioita laatimaan uusia palvelustandardeja se kehottaa niitä kartoittamaan jo olemassa olevat tarkoituksenmukaiset standardit.

4.2.1

Samaan aikaan komitea katsoo, että tulevaa työtä ajatellen hyvänä käytäntönä on tiedottaa sidosryhmille, mitä komission toimeksiantoja työstetään vielä ja mitkä on saatu valmiiksi tai peruttu.

4.2.2

Olemassa olevia standardeja arvioitaessa on otettava huomioon, soveltuvatko ne muita heikommassa asemassa olevien ryhmien, esimerkiksi vammaisten, erityistarpeisiin. Esimerkiksi sähköistä allekirjoitusta koskevat standardit eivät täytä vammaisten kuluttajien tarpeita. Tällaisessa tapauksessa uusien standardien laatimisen suositteleminen olisi aiheellista.

4.2.3

Uutta standardointiprosessia käynnistettäessä on tarvittaessa otettava huomioon heikossa asemassa olevien ryhmien, kuten vammaisten, erityistarpeet määriteltäessä standardointiprosessin käsitteitä. Olisi otettava käyttöön uusi menettely, jonka mukaisesti esteettömyysasiantuntijat ja vammaisjärjestöt voisivat tarvittaessa osallistua kustannuksitta standardointiprosessiin.

4.3

Komitea on monesti korostanut standardien suurta vaikutusta tuotteiden ja palvelujen laatuun sisämarkkinoilla ja suhtautuukin myönteisesti komission aikomukseen tehostaa standardien laatimista seuraamalla kansallisia standardeja ja markkinoiden tarpeita ja määrittämällä aloja, joilla on tarpeen kehittää uusia standardeja.

4.3.1

Komitea kannattaa komission ehdotusta, että kansallisen palvelustandardin laatimisesta päättäessään kansalliset standardointielimet ottavat huomioon eurooppalaisen ulottuvuuden ja sen, olisiko hyödyllisempää laatia eurooppalainen palvelustandardi. Tämä voisi auttaa poistamaan esteitä ja mahdollisia ristiriitoja palvelualoilla.

4.4

Koska verkkopalvelut – sekä yksityiset että julkiset (sairaalat, hoitopalvelut, älykäs liikenne jne.) – ovat yhä kattavampia, tarvitaan teknisiä ratkaisuja, joilla taataan paremmin kuluttajien anonyymiys ja pienennetään henkilötietojen liiallisen käsittelyn riskiä.

4.5

Tulevassa standardointityössä on pyrittävä parantamaan liikennepalvelujen laatua, saatavuutta ja turvallisuutta ja vähentämään liikenteen aiheuttamaa ympäristön pilaantumista.

4.6

Energia-alaa koskevilla komission toimilla pyritään yhdistämään infrastruktuureja, monipuolistamaan energialähteitä, pienentämään energiankulutusta ja edistämään ilmastoystävällistä teknologiaa.

4.6.1

Komitea on samaa mieltä siitä, että yhtenäisten standardien laatiminen älykkäitä energiaverkkoja varten parantaa verkon yhteentoimivuutta ja että verkon kaikkien osatekijöiden optimointi alentaa kustannuksia ja lisää tehokkuutta sekä mahdollistaa hajautettujen energialähteiden ja myös uusiutuvien lähteiden integroimisen. Näin mahdollistetaan loppukäyttäjille älykkäiden energiajärjestelmien täysimääräinen hyödyntäminen.

4.7

Komitea panee tyytyväisenä merkille, että komission asiakirjassa mainitaan ongelmat, jotka liittyvät muovipakkausten biohajoavuuteen, uusioraaka-aineista valmistettaviin kestävyysperiaatteiden mukaisiin kemikaalituotteisiin sekä menetelmiin, joilla arvioidaan muiden kuin luettelossa mainittujen, elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvissa muovitarvikkeissa käytettävien aineiden riskejä.

4.7.1

Edellä mainittuihin aloihin liittyvien standardien tulee suuret riskit huomioon ottaen sisältää tiukkoja vaatimuksia kuluttajien terveyden ja ympäristön suojelemiseksi.

5.1

Komissio kehottaa eurooppalaisia standardointiorganisaatioita edistämään maailmanlaajuisesti kansainvälisiä ja eurooppalaisia standardeja Euroopan teollisuuden tukemiseksi ja markkinoillepääsyn helpottamiseksi.

5.2

Tilanteessa, jossa Kanadan kanssa neuvoteltu CETA-sopimus herättää kiistaa jäsenvaltioissa ja TTIP-neuvottelut ovat edelleen käynnissä, on välttämätöntä jatkuvasti korostaa standardien merkitystä maailmanlaajuisessa kaupassa.

5.2.1

Euroopan ulkopuolisten kumppanitahojen (mm. Kiina ja Intia) kanssa käytävässä vuoropuhelussa on pyrittävä teknisten kaupan esteiden poistamisen lisäksi edistämään eurooppalaisen standardointimallin käyttöönottoa, tietojenvaihtoa eurooppalaisten ja kansallisten standardointiorganisaatioiden välillä ja ISO- ja IEC-standardien täytäntöönpanoa sekä niillä aloilla, joilla kansainvälinen standardointi on riittämätöntä tai puutteellista, eurooppalaisten standardien kehittämistä ja täytäntöönpanoa.

6.1

Komitea kannattaa ajatusta tiiviistä yhteydestä standardoinnin ja tieteellisen tutkimuksen välillä ja tietämykseen perustuvasta standardoinnista.

6.2

Tutkimuslaitosten ja teknisten komiteoiden (CEN, Cenelec ja ETSI) välisellä Horisontti 2020 -puiteohjelman pohjalta käytävällä vuoropuhelulla tulee edistää innovaatiotoiminnan lisäämistä.

10.3.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 75/44

Yleisesittelijä:

Daniel MAREELS

1.1

ETSK katsoo vallitsevissa olosuhteissa ja jäljempänä mainituin ehdoin voivansa asettua kannattamaan komission ehdotusta vähittäismarkkinoille tarkoitettuja paketoituja ja vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita (PRIIP-tuotteita) (1) koskevan asetuksen voimaantulon lykkäämisestä vuodella eli tammikuun 1. päivään 2018.

1.2

PRIIP-tuotteita koskeva asetus käsittää toimenpiteitä, joilla pyritään parantamaan vähittäisasiakkaiden ja sijoittajien suojaa ja palauttamaan kuluttajien luottamus rahoituspalvelualaan lisäämällä läpinäkyvyyttä vähittäissijoitusmarkkinoilla. Siinä edellytetään erityisesti, että vähittäismarkkinoille tarkoitettujen paketoitujen ja vakuutusmuotoisten sijoitustuotteiden, jäljempänä ”PRIIP-tuotteet”, kehittäjät tuottavat nk. avaintietoasiakirjan (KID (2)).

1.3

Lykkäys tapahtuu Euroopan parlamentin ja jäsenvaltioiden enemmistön pyynnöstä sen jälkeen, kun parlamentti hylkäsi 14. syyskuuta 2016 komission ”delegoidun säädöksen” (3) PRIIP-tuotteista. Delegoitu säädös koski avaintietoasiakirjan teknisten sääntelystandardien määrittelemistä PRIIP-tuotteille yhteisten eurooppalaisten valvontaviranomaisten laatimien luonnosten pohjalta.

1.4

ETSK on jo aiemmassa lausunnossaan (4) ilmaissut suhtautuvansa myönteisesti PRIIP-tuotteiden esiinmarssiin ja korostanut siinä yhteydessä pitävänsä tärkeänä säädöstä, jonka säännökset ensimmäistä kertaa kattavat kaikenmuotoiset monimutkaiset rahoitusalan tuotteet ja jossa säädetään, missä määrin kyseiset tuotteet ovat vertailukelpoisia, kehittäjätyyppistään (pankit, vakuutuslaitokset tai sijoitusyhtiöt) riippumatta.

1.5

Samassa yhteydessä komitea peräsi tällä alalla sellaisten rahoitusalan sisämarkkinoiden luomista, joilla tarjotaan selkeitä, tarkkoja, yksinkertaisia ja vertailukelpoisia tietoja. Tämä tarkoittaa kaiken kaikkiaan yhtenäistä, yksinkertaistettua ja standardoitua järjestelmää, joka mahdollistaa tietojen vertailtavuuden ja ymmärrettävyyden sekä lisää markkinoiden avoimuutta ja tehokkuutta (5).

1.6

Komitea katsoi, että mikäli ei olisi päädytty lykkäämään soveltamista, olisivat tärkeimmät kyseistä alaa koskevat tavoitteet (joista on puhe edellä ja jäljempänä) mahdollisesti joutuneet uhatuiksi, mikä olisi komitean mielestä ollut mitä epätoivottavinta. Komitea yhtyy toteamukseen, että PRIIP-tuotteita koskevassa asetuksessa tavoiteltu suurempi avoimuus ja yhdenmukaisuus tietojen käytettäväksi asettamista tarkoittavan velvoitteen osalta hyödyttävät rahoituspalvelujen sisämarkkinoita, kun luodaan tasavertaiset toimintaedellytykset erilaisten tuotteiden ja jakelukanavien välille. Niinpä tämä järjestely on eduksi paitsi vähittäisasiakkaille ja sijoittajille mutta edistää lisäksi osaltaan kuluttajien luottamuksen palautumista rahoituspalvelualaan. Sitä paitsi on todettu, että delegoidun säädöksen hylkääminen alle neljä kuukautta ennen markkinatoimijoita koskevien säädöstekstien voimaantuloa olisi johtanut oikeudelliseen epävarmuuteen ja hyvin vakaviin täytäntöönpanoon liittyviin ongelmiin.

1.7

Komitea katsoo voivansa samoin perustein kannattaa sitä, että aikamääräksi valittiin yksi vuosi, ja sitäkin suuremmalla syyllä, koska näin ollen voimaantulo osuu yksiin uuden MiFID II -paketin (rahoitusmarkkinadirektiivi II) voimaantulon kanssa. Komitea pitää välttämättömänä huolehtia siitä, että kyse on poikkeuksellisesta ja ainutkertaisesta lykkäyksestä ja että näin kuluva jakso hyödynnetään päätöksen tekemiseen lopullisesta delegoidusta säädöksestä ja siitä informoimiseen mahdollisimman lyhyessä ajassa. Tärkeintä on näet luoda niin nopeasti kuin mahdollista selkeyttä ja varmuutta sekä markkinatoimijoiden että vähittäisasiakkaiden ja sijoittajien näkökulmasta.

1.8

Komitea toteaa, että PRIIP-tuotteita koskevan asetuksen tavoitteita ja saavutuksia ei saa vaarantaa tässä yhteydessä. Sen vuoksi on välttämätöntä, että delegoituun säädökseen mahdollisesti tehtävät mukautukset noudattavat mainittuja suuntaviivoja. Tämä tarve korostuu entisestään sen vuoksi, koska PRIIP-tuotteita koskevaa asetusta on nyt määrä tarkastella jo vuoden kuluttua uudelleen ja koska siinä yhteydessä on tilaisuus esittää mahdollisia kysymyksiä ottaen huomioon käytännön soveltamisesta ja valvonnasta saadut ensimmäiset kokemukset. Mainittujen mukautusten tulee kuitenkin heti alusta pitäen olla omiaan parantamaan kuluttajien luottamusta. Lisäksi niiden pitää pysyä yhdenmukaisina tulevassa MiFID-paketissa kaavailtujen sääntöjen kanssa.

2.1

(PRIIP-tuotteita koskevalla) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1286/2014 (6) otettiin käyttöön toimenpiteitä vähittäissijoitusmarkkinoiden avoimuuden lisäämiseksi. Tarkemmin sanottuna tässä asetuksessa PRIIP-tuotteiden kehittäjät velvoitetaan laatimaan avaintietoasiakirja.

2.2

Asetuksessa annetaan Euroopan valvontaviranomaisille (7) tehtäväksi valmistella tekniset sääntelystandardit, jotka koskevat avaintietoasiakirjan osatekijöitä.

2.3

Sen jälkeen, kun Euroopan valvontaviranomaiset olivat toimittaneet edellä mainittuja standardeja koskevat ehdotuksensa komissiolle, tämä antoi vuoden 2016 kesäkuun lopussa delegoidun säädöksen vahvistettujen teknisten sääntelystandardien tehokkaaksi toteuttamiseksi.

2.4

Euroopan parlamentti esitti 14. syyskuuta 2016 hyväksymässään päätöslauselmassa moitteita komission antamaa delegoitua säädöstä kohtaan (8). Euroopan parlamentti kehotti komissiota tarkastelemaan uudelleen säännöksiä, jotka koskevat usean vaihtoehdon mukaisia PRIIP-tuotteita, tuottonäkymiä ja ymmärrettävyyttä koskevaa varoitusta.

2.5

Sen lisäksi parlamentti pyysi yhdessä jäsenvaltioiden suuren enemmistön kanssa asetuksen soveltamisen lykkäämistä.

2.6

Tarkasteltavana olevassa asetusehdotuksessa esitetään koko paketin voimaantulon lykkäämistä yhdellä vuodella eli vuoden 2018 tammikuun 1. päivään.

3.1

Kokonaisuutena katsottuna PRIIP-tuotteita koskevan asetuksen tavoitteena on vähittäisasiakkaiden ja sijoittajien suojeleminen paremmin – erityisesti niiden, jotka sijoittavat PRIIP-tuotteisiin. Tavoiteltu suurempi avoimuus ja yhdenmukaisuus tietojen käytettäväksi asettamista tarkoittavan velvoitteen osalta hyödyttää myös rahoituspalvelujen sisämarkkinoita, kun luodaan tasavertaiset toimintaedellytykset erilaisten tuotteiden ja jakelukanavien välille. Näin muodoin myös kuluttajien luottamuksen rahoituspalvelualaan odotetaan jatkavan palautumista entiselleen.

3.2

Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi edellytetään, että PRIIP-tuotteiden kehittäjät noudattavat tuotteita koskevien tietojen antamista koskevia yhtenäisiä vaatimuksia ja että yksityisasiakkaat ja sijoittajat saavat tarjotuista PRIIP-tuotteista avaintietoasiakirjan. Yksityissijoittajan pitäisi kyetä tämän ansiosta ymmärtämään paremmin tietyn tuotteen taloudellista luonnetta ja riskejä sekä vertailemaan erilaisia tarjouksia.

3.3

Alkuperäisessä versiossa säädetään, että asetus tulee voimaan vuoden 2016 lopussa. Kyseinen päivämäärä koskee periaatteessa myös ”täytäntöönpanotoimenpiteitä”, joista komissio sääti vuoden 2016 keskivaiheilla delegoidulla säädöksellä, joka perustui Euroopan valvontaviranomaisten ehdotuksiin teknisiksi sääntelystandardeiksi. Standardit koskevat avaintietoasiakirjan esitystapaa ja sisältöä sekä vakiomuotoa, riskien ja tuottojen esittämisessä ja kulujen laskemisessa käytettävää menetelmää, avaintietoasiakirjassa olevien tietojen uudelleentarkastelun edellytyksiä ja vähimmäistiheyttä sekä edellytyksiä, jotka täyttävät vaatimuksen avaintietoasiakirjan toimittamisesta yksityissijoittajille.

3.4

Neuvosto ei tutkimusajanjakson kuluessa esittänyt moitteita delegoidun säädöksen suhteen, mutta Euroopan parlamentti puolestaan hylkäsi säädöksen 14. syyskuuta 2016 antamallaan päätöslauselmalla (9).

3.5

Vaikka PRIIP-tuotteita koskeva asetus on suoraan sovellettavissa vuoden 2016 loppuessa ja vaikka avaintietoasiakirjan tuottaminen ei ole kytköksissä delegoidun säädöksen hyväksymiseen, Euroopan parlamentti pyysi samalla kertaa PRIIP-tuotteita koskevan asetuksen voimaantulon lykkäämistä. Myös jäsenvaltioiden suuri enemmistö esitti samaisen lykkäämispyynnön. Tällöin viitattiin siihen, että teknisten standardien puuttuminen haittaisi asetuksen joustavaa soveltamista.

3.6

Mainituissa olosuhteissa ETSK on periaatteessa valmis kannattamaan asetuksen voimaantulon lykkäämistä. Muussa tapauksessa aiheutuisi vaara, että tärkeimmät asetetuista tavoitteista (joista on puhe edellä ja jäljempänä) olisivat jääneet kokonaan toteutumatta tai toteutuneet vain puutteellisesti. Tämän lisäksi delegoidun säädöksen hylkääminen tapahtui vain alle neljä kuukautta ennen säädöstekstien voimaantuloa, mikä olisi johtanut oikeudelliseen epävarmuuteen ja hyvin vakaviin täytäntöönpanoon liittyviin ongelmiin markkinatoimijoiden kannalta.

3.7

ETSK toteaa lisäksi, että se on jo aiemmassa PRIIP-tuotteita käsittelevässä lausunnossaan ilmaissut suhtautuvansa asiaa koskeviin ehdotuksiin ja valittuun toimintalinjaan myönteisesti (10). Komitea korosti siinä yhteydessä pitävänsä tärkeänä säädöstä, jonka säännökset ensimmäistä kertaa kattavat kaikenmuotoiset monimutkaiset rahoitusalan tuotteet ja jossa säädetään, missä määrin kyseiset tuotteet ovat vertailukelpoisia, kehittäjätyyppistään (pankit, vakuutuslaitokset tai sijoitusyhtiöt) riippumatta.

3.8

Komitea peräsi lisäksi tällä alalla sellaisten rahoitusalan sisämarkkinoiden luomista, joilla tarjotaan selkeitä, tarkkoja, yksinkertaisia ja vertailukelpoisia tietoja (11). Se katsoi myös, että yhtenäinen, yksinkertaistettu ja standardoitu järjestelmä mahdollistaa tietojen vertailtavuuden ja ymmärrettävyyden sekä lisää markkinoiden avoimuutta ja tehokkuutta (12). Komitea lisää tässä yhteydessä, että tulevien teknisten sääntelystandardien tulee heti alusta pitäen olla omiaan parantamaan tehokkaasti kuluttajien luottamusta omalta osaltaan. Toisin sanoen pitää käydä selväksi, mitkä tuotteet ovat monimutkaisia, ja kuluttajien täytyy pystyä tekemään tietoon perustuvia päätöksiä, minkä lisäksi on kiinnitettävä huomiota kuluihin ja tuottoon liittyviin näkökohtiin. Epäjohdonmukaisuuksien välttämiseksi on tässä yhteydessä kuitenkin syytä kiinnittää huomiota tulevan MiFID-asetuksen säännöksissä säädettäviin sääntöihin (13).

3.9

Komitea katsoo lisäksi voivansa kannattaa sitä, että aikamääräksi valittiin yksi vuosi, kunhan kyse on poikkeuksellisesta ja ainutkertaisesta lykkäyksestä ja näin kuluva jakso hyödynnetään päätöksen tekemiseen lopullisesta delegoidusta säädöksestä ja siitä informoimiseen. Tämän tulee tapahtua niin pian kuin suinkin, jotta kyetään luomaan mahdollisimman nopeasti selkeyttä ja varmuutta markkinatoimijoiden, vähittäisasiakkaiden ja sijoittajien näkökulmasta.

3.10

Sitä paitsi valittaessa vuoden aikajakso osuu PRIIP-tuotteita koskevan asetuksen voimaantulo jälleen yksiin MiFID II -asetuksen (14) voimaantulon kanssa, mikä sekin hyödyttää kuluttajaa. Myös MiFID II -asetuksen voimaantuloa lykättiin aikaisemmin vuodella (15), ja komitea ilmaisi kannattavansa asiaa (16).

3.11

Tällöin ei saa vaarantaa aikaisemmin asetettuja tavoitteita, joille komitea on ilmaissut tukensa. Sen vuoksi on välttämätöntä, että delegoituun säädökseen mahdollisesti tehtävät mukautukset noudattavat nykyisiä, PRIIP-tuotteita koskevia suuntaviivoja.

3.12

Muilta osin, ja sikäli kuin on tarpeellista, vaikuttaa asianmukaisemmalta odottaa PRIIP-tuotteita koskevasta asetuksesta tehtävää uudelleentarkastelua, joka tällä kertaa esitetyn voimaantulon lykkäämisen vuoksi suoritetaan nyt jo vuosi PRIIP-asetuksen voimaantulon jälkeen (17). Siinä yhteydessä on myös mahdollisia ottaa huomioon käytännön soveltamisesta ja valvonnasta saadut ensimmäiset kokemukset.

”A.

pitää olennaisena, että kuluttajille annettavat investointituotteita koskevat tiedot ovat vertailukelpoisia, jotta kyetään edistämään yhdenvertaisia toimintaedellytyksiä markkinoilla riippumatta siitä, millainen rahoituksen välittäjä tuottaa tai markkinoi investointituotteita;

B.

toteaa, että investoijia johdettaisiin harhaan, jos luottoriski poistettaisiin vakuutustuotteiden riskiluokituslaskelmista;

C.

toteaa, että usean vaihtoehdon mukaisten tuotteiden kohtelua on täsmennettävä edelleen, etenkin kun on kyse yhteissijoitusyhtiöiden rahastoja koskevasta vapauttamisesta asetuksen (EU) N:o 1286/2014 mukaisesti;

D.

katsoo, että komission hyväksymässä delegoidussa säädöksessä olevat tulevia tuottonäkymiä koskevat laskentamenetelmät ovat puutteellisia eivätkä ne siten täytä asetuksen (EU) N:o 1286/2014 mukaista vaatimusta, jossa edellytetään, että annettavat tiedot ’ovat täsmällisiä, tasapuolisia ja selkeitä eivätkä johda harhaan kyseisiä yksityissijoittajia’; katsoo erityisesti, että eräiden PRIIP-tuotteiden kohdalla tiedot eivät osoita edes epäsuotuisassa skenaariossa eivätkä edes silloin, kun kyseiset tuotteet ovat tuottaneet tappiota jo suositellun hallussapitojakson vähimmäiskeston aikana, että investoijat voivat menettää rahojaan;

E.

toteaa, että delegoidussa säädöksessä ei ole yksityiskohtaista ohjeistusta ymmärrettävyyttä koskevasta varoituksesta, jolloin vakavana vaarana on, että tätä avaintietoasiakirjan elementtiä sovelletaan sisämarkkinoilla epäyhtenäisesti;

F.

katsoo edelleen, että teknisiä sääntelystandardeja koskevassa toimeksiannossa olisi uutena elementtinä jatkettava standardointia sen suhteen, milloin ymmärrettävyyttä koskeva varoitus on annettava;

G.

toteaa, että jos muutoksia ei tehdä, on vaarana, että delegoidun asetuksen säännökset ovat ristiriidassa lainsäädännön hengen ja päämäärän kanssa, kun tarkoituksena on antaa yksityissijoittajille selkeitä, vertailukelpoisia ja ymmärrettäviä sekä harhaanjohtamattomia tietoja PRIIP-tuotteista;

H.

toteaa, että parlamentin neuvotteluryhmä pyysi komissiolle 30. kesäkuuta 2016 lähetetyssä talous- ja raha-asioiden valiokunnan puheenjohtajan kirjeessä komissiota arvioimaan, olisiko asetuksen (EU) N:o 1286/2014 täytäntöönpanoa lykättävä”.

10.3.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 75/48

Esittelijä:

Giuseppe GUERINI

Toinen esittelijä:

Michael IKRATH

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) suhtautuu myönteisesti Euroopan komission ja jäsenvaltioiden viime vuosina toteuttamiin toimiin talouden pysähtyneisyyden selättämiseksi. Komitea ei kuitenkaan voi olla vaatimatta EU:n toimielimiltä päättäväisempää otetta kattavan strategian määrittelemisessä ja toteuttamisessa reaalitalouden rahoittamiseksi.

1.2

ETSK:n mielestä on varmistettava, että eurooppalaiset investoinnit hyödyttävät ensisijaisesti reaalitaloutta, jolle on ominaista innovointikyky, kasvu ja yhteiskunnallinen vastuu.

1.3

Pienet ja keskisuuret yritykset (pk-yritykset) ovat Euroopan talouden selkäranka. Tyydyttävien rahoitusmahdollisuuksien takaaminen pk-yrityksille ja kasvuyrityksille onkin ratkaiseva edellytys sekä näiden yritysten kehitykselle että innovoinnille, talouskasvulle, työllisyydelle, Euroopan kilpailukyvyn turvaamiselle ja yhteiskunnallisen vastuun kantamiselle. EU:ssa pk-yritysten keskeinen rahoituslähde on luottorahoitus. Koska on tarpeen kehittää uusia kasvualoja ja saattaa Eurooppa johtavaan asemaan innovoinnin alalla, on välttämätöntä ottaa käyttöön uusia rahoitustapoja startup-yritysten, innovatiivisten pk-yritysten ja toimintaansa nopeasti laajentavien yritysten (scaleup-yritysten) tukemiseksi.

1.4

ETSK kannattaa eurooppalaisten riskipääomarahastojen (EuVECA) ja eurooppalaisten yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneiden rahastojen (EuSEF) laajentamista ja toteaa, että sen yhteydessä on huolehdittava sijoittajansuojasta.

1.5

ETSK on vakuuttunut, että kohdassa 1.3 mainittujen yritysten perinteisen luottorahoituksen lisäksi tarvitaan vaihtoehtoisia rahoitusmenetelmiä, kuten riskipääomaa, joukkorahoitusta ja yksityisiä pääomasijoituksia (private equity). EU:n onkin ryhdyttävä konkreettisiin ja johdonmukaisiin toimenpiteisiin, jotta pankeilla on jälleen mahdollisuus täyttää ydintehtävänsä ja rahoittaa reaalitaloutta ja jotta voidaan parantaa olennaisesti oman pääoman ehtoisen rahoituksen tai pääomamarkkinarahoituksen mahdollisuuksia ja poistaa tähän liittyviä esteitä pääomaunionia luotaessa.

1.6

Tästä syystä ETSK pitää tervetulleena ja kannattaa Euroopan komission aloitetta aikaistaa eurooppalaisista riskipääomarahastoista ja eurooppalaisista yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneista rahastoista annettujen asetusten tarkistusta.

1.7

ETSK katsoo, että sääntelyvälineeksi valitun asetuksen avulla voidaan yleisesti ottaen rajoittaa erilaisten kansallisten tulkintojen vaaraa ja tällä tavoin edistää pääomamarkkinaunionin luomista. Komitea myös kannattaa nykyisten kansallisella tasolla valitsevien tulkintaerojen poistamista.

1.8

Lisäksi ETSK kehottaa Euroopan unionia ponnistelemaan Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden, kuten digitaalisten sisämarkkinoiden ja energiaunionin tai COP21:n, ja Yhdistyneiden kansakuntien asettamien 17 kestävän kehityksen tavoitteen välisen synergian vahvistamiseksi, jotta pitkäaikaisilla investoinneilla olisi tehokasta vaikutusta. Taloudellisen yhdentymisen syventäminen EU:n globaalin kilpailukyvyn turvaamiseksi on myös asetettava etusijalle kaikissa investointistrategioissa.

1.9

ETSK toteaa, että osa finanssialan toimijoista sijoittaa mieluummin vaihtoehtoisiin investointikohteisiin kuin reaalitalouteen. Tällöin tavoitteena on usein sijoituksen tuoton maksimointi ja kohteisiin liittyy huomattavia spekulatiivisia riskejä. Tähän ilmiöön vaikuttavat myös eurooppalaisten pankkien vakavaraisuussäännöt, joiden vuoksi ne suosivat selvästi etenkin valtion joukkovelkakirjoihin tehtäviä arvopaperisijoituksia yritysten luottorahoituksen sijaan. Lisäksi on syytä todeta, että EU:n lainsäädäntötoimet puhtaasti spekulatiivista liiketoimintaa harjoittavien finanssiyritysten (riskirahastojen, varjopankkien) toiminnan sääntelemiseksi ovat toistaiseksi olleet hälyttävän vähäisiä. ETSK suosittaakin, että EU:n toimielimet edistävät määrätietoisesti reaalitalouteen tehtäviä tuottavia investointeja ja torjuvat erittäin riskialtista finanssikeinottelua. Ajankohtaisena esimerkkinä edellä kuvatusta kehityssuuntauksesta mainittakoon se, että tämänvuotisessa, Washingtonissa pidetyssä IMF:n kokouksessa vihreän talouden rahoittaminen (green finance) oli keskeinen aihe. Kiina on tunnistanut tämän alan merkityksen jo varhaisessa vaiheessa ja myös edistänyt sitä G20-puheenjohtajuuskaudellaan. EU:n tulisikin myös EuVECA- ja EuSEF-rahastojen puitteissa ryhtyä toimenpiteisiin vihreän talouden rahoituksen edistämiseksi ja lujittamiseksi (COP21:n perusteella), jotta voidaan torjua varhaista rahoituskeinottelua tällä alalla (1).

1.10

Varsinaisten käsiteltävänä olevien asetusten osalta ETSK toteaa, että EU-tasolla on nykyään jo useita merkittäviä rahoituslähteitä, joista tässä mainittakoon vain ERI-rahastojen ja ESIRin ohella tärkeimmät, kuten Horisontti 2020 -puiteohjelman alainen InnovFin, COSME-ohjelma ja EaSI-ohjelma. ETSK odottaakin, että EuVECA- ja EuSEF-rahastojen uudelleensuuntauksen yhteydessä huolehditaan tiiviistä koordinoinnista. On pidettävä huolta siitä, että komissio höllentää merkittävästi tähänastisia erittäin rajoittavia hyödyntämiskriteereitä sekä muita rajoittavia ehtoja, jotta rahastojen vaikuttavuutta voidaan asetettujen tavoitteiden mukaisesti parantaa selvästi. Ohjenuorana on oltava tuntuva joustavuus.

1.11

ETSK toivoo, että asetusten tarkistus johtaa myös Basel III -sopimuksen luottosääntöjen muuttamiseen, jotta niin sanotun pk-yritysten tukikertoimen (SME Supporting Factor) ohella otetaan käyttöön myös yhteiskunnallisten yritysten tukikerroin (Social Enterprises Supporting Factor). Tällä tavoin voidaan pienentää yhteiskunnallisiin yrityksiin liittyvistä vastuista johtuvaa luottoriskiä koskevia pääomavaatimuksia.

1.12

Jotta osallistumista tällaisiin sijoitusrahastoihin voidaan laajentaa, ETSK kehottaa mahdollistamaan ns. rahasto-osuusrahastojen perustamisen. Näin voitaisiin edistää muiden kuin yhteisösijoittajien, myös erilaisten eturyhmien, entistä aktiivisempaa osallistumista luomalla eräänlaisia julkisin varoin tuettuja ja EU:n tasolla hallinnoituja ”takuurahastoja”. Tällaisten rahastojen tulisi tukea investointeja, joiden kohteena ovat voimakkaasti yhteiskunnallisesti suuntautuneet yritykset ja laitokset.

1.13

ETSK:sta vaikuttaa yhtä lailla tärkeältä myös luoda edellytykset sosiaalisten sijoitusrahastojen rahoituskohteiden, kuten yhteiskunnallisten yritysten ja yhteiskunnallisesti suuntautuneiden organisaatioiden, suotuisalle kehitykselle. Tämä edellyttää sellaisten esteiden poistamista, joiden vuoksi näiden toimijoiden on äärimmäisen vaikea toimia tasapuolisiin edellytyksiin pohjautuvassa markkinaympäristössä. Erityisesti tarvitaan innovatiivisia välineitä, jotka antavat julkiselle sektorille mahdollisuuden toteuttaa yhteiskunnallisesti suuntautuneita aloitteita toimien liikesuhteessa yhteiskunnallisten yritysten tai yhteiskunnallisesti suuntautuneiden organisaatioiden kanssa.

1.14

Lisäksi ETSK kehottaa asiakokonaisuuteen TEN/584 kuuluvan e-senioreiden potentiaalia käsittelevän lausunnon mukaisesti helpottamaan ns. senioritalouden rahoituksensaantimahdollisuuksia EuVECA ja EuSEF-rahastojen yhteydessä. Tällä puolestaan on myönteisiä vaikutuksia myös yksittäisten maiden talousarvioihin, sillä eläkejärjestelmiin kohdistuva rasite pienenee aktiivisten iäkkäiden yritystenperustajien ansiosta. Syntyy uusi arvoketju, joka tuo valtiolle uusia tulonlähteitä. Tämä pätee myös naispuolisiin (2) yrittäjiin ja startup-yritysten, yhteiskunnallisten yritysten tms. perustajiin.

2.1

Ehdotuksen tavoitteena on sovittaa EuVECA- ja EuSEF-rahastot yhteen niiden toimenpiteiden kanssa, joita EU:n tasolla on jo toteutettu talouden elpymisen edistämiseksi (eli Euroopan investointiohjelma, pääomamarkkinaunionin luomista koskeva toimintasuunnitelma ja Euroopan strategisten investointien rahasto).

2.2

Komission mukaan riskipääoman saatavuus ja yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen tarvittavan pääoman saatavuus ovat ratkaisevia tekijöitä EU:n startup-yritysten, innovatiivisten pk-yritysten ja yhteiskunnallisten yritysten kasvun rahoittamiseksi.

2.3

EU on riskipääomamarkkinoiden osalta kuitenkin jäämässä yhä enemmän jälkeen Yhdysvalloista sen sijaan, että se kuroisi välimatkaa umpeen.

2.4

Tästä syystä komissio tarkistaa EuVECA- ja EuSEF-rahastoja koskevaa kehystä jo alun perin suunniteltua ajankohtaa (2017) aikaisemmin tarkoituksenaan varmistaa, että ne – muiden toimenpiteiden kanssa yhteensovitettuina – edistävät entistä enemmän riskipääoman ja sosiaalisten investointien tukemista kaikkialla EU:ssa.

2.5

Ehdotetussa tarkistuksessa keskitytään seuraavia näkökohtia koskeviin säännöksiin: i) rahastojen tapa sijoittaa omaisuuseriin, ii) rahastonhoitajien tapa hallinnoida rahastoja, iii) molempien asetusten yhteisvaikutukset muun sijoitusrahastoihin nykyisin sovellettavan lainsäädännön kanssa ja iv) vaatimukset, jotka rahastojen on täytettävä voidakseen käyttää rajatylittävää rahastopassia.

2.6

Komission ehdotus perustuu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artiklaan ja tukeutuu laaja-alaiseen vaikutusten arviointiin (3).

3.1

ETSK on tyytyväinen Euroopan komission aloitteeseen aikaistaa eurooppalaisista riskipääomarahastoista (EuVECA) ja eurooppalaisista yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneista rahastoista (EuSEF) annettujen asetusten tarkistusta. Komitea on suhtautunut molempiin rahastoihin myönteisesti jo niiden perustamista koskeneiden ensimmäisten ehdotusten yhteydessä vuonna 2012 antamissaan lausunnoissa eurooppalaisista riskipääomarahastoista (4) ja eurooppalaisista yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneista rahastoista (5). Tämä pätee etenkin pääomamarkkinaunionin luomista koskevaa toimintasuunnitelmaa (6) ajatellen.

3.2

ETSK kannattaa ja tukee pyrkimystä tehostaa uusien yritysten rahoitusta. Kohderyhmänä ovat innovointikykyiset pk-yritykset, erityisesti startup-yritykset ja yhden hengen yritykset, paitsi toiminnan käynnistysvaiheessa myös ennen kaikkea toisessa ja kolmannessa kasvuvaiheessa. Painopisteen on oltava eritoten niissä pk-yrityksissä, jotka kykenevät kasvamaan nopeasti mutta jotka ovat liian pieniä pääomamarkkinoiden silmissä ja jotka eivät täytä luotonsaannin edellyttämiä kriteereitä. Yhtä lailla tärkeää on keskittyä tavoitteiltaan yhteiskunnallisiin yrityksiin, joiden liiketoimintamalli on kestävyysajattelun mukainen (yhteiskunnalliset yritykset).

3.3

ETSK pitää välttämättömänä, että EU:n toimielimet ja jäsenvaltiot ryhtyvät toimenpiteisiin pankkilainoja täydentävien pääomitus-, investointi- ja rahoitusvälineiden kehittämiseksi yritystoimintaa varten. Samalla on kuitenkin myönnettävä, että monet eurooppalaiset pankit – etenkin jäsenvaltioissa toimivat alueelliset pankit, kuten osuuspankit ja säästöpankit, – ovat toteuttaneet toimenpiteitä uusien yritysten tukemiseksi ja kuuluvat yhteiskunnallisten yritysten ja innovatiivisten startup-yritysten tärkeimpiin rahoittajiin (7).

3.4

On kuitenkin syytä todeta, että paitsi pk-yrityksillä myös yhteiskunnallisilla yrityksillä ja startup-yrityksillä on usein liian vähän pääomaa. Siksi niiden on mahdotonta täyttää pankkilainojen saannin edellyttämiä luottokelpoisuuskriteereitä, joita on tiukennettu radikaalisti etenkin vakavaraisuusvaatimuksia koskevin säädöksin (vakavaraisuusdirektiivi CRD IV ja vakavaraisuusasetus CRR). Basel IV uhkaa pahentaa tätä epätyydyttävää tilannetta entisestään.

3.5

ETSK pitää EuVECA- ja EuSEF-asetusten ajantasaistamista tässä yhteydessä järkevänä mutta katsoo, että se ei ole ainoa välttämätön toimenpide. Asetusten parantamisen lisäksi on ryhdyttävä muihinkin toimiin, jotta saadaan luotua dynaaminen investointikulttuuri, jossa otetaan huomioon kaikki markkinoilla tällä hetkellä edustettuna olevat yritysmuodot. Tämä sekä vahvistaa yrittäjyyttä että edistää EU:n sosiaalisen pilarin toteuttamista.

3.6

On syytä todeta kriittisesti, että osa rahoitusalan toimijoista ei ole lainkaan kiinnostunut reaalitalouden kestäväpohjaisesta rahoittamisesta vaan investoi pelkästään kohteisiin, joista voi saada suurta tuottoa suoraan ja usein vielä erittäin lyhyessä ajassa, esimerkiksi yrityksen oston ja edelleenmyynnin välillä. EU:n toimielimet eivät juurikaan ole pyrkineet rajoittamaan tällaisten puhtaasti spekulatiivista liiketoimintaa harjoittavien sijoitusrahastojen/investointipankkien (riskirahastojen, varjopankkien) vaikutuksia ja saattamaan niitä johdonmukaisen sääntelyjärjestelmän piiriin.

3.7

EU:n toimielinten olisi tehtävä reaalitalouden yritystoimintaan – eikä vain rahoitusvälineisiin – suunnatuista investoinneista yhä houkuttelevampia esimerkiksi erilaisten kannustimien avulla ja esitettävä asiaan liittyvä kunnianhimoinen kehityssuunnitelma.

3.8

ETSK on komission tavoin sitä mieltä, että EuVECA- ja EuSEF-rahastojen kehittäminen edelleen avaa innovatiivisille ja yhteiskunnallisille yrityksille sekä pk-yrityksille ylipäätään mahdollisuuden pankkilainojen saantiin ja mahdollistaa luotto- ja riskipääomarahoituksen yhdistämisen toisiinsa myönteisen vipuvaikutuksen aikaansaamiseksi. ETSK suosittaa ”eurooppalaisen riskipääomarahoitusmallin” kehittämistä.

3.9

Eurooppalaisten riskipääomarahastojen analyysi osoittaa lisäksi, että 11 aktiivisimmasta rahastosta kahdeksaa tuetaan julkisin varoin tai julkiset laitokset ainakin osallistuvat niiden tukemiseen tuntuvasti, tosin yksittäisten jäsenvaltioiden toimintatavoissa on eroja. ETSK suosittaakin, että rahastojen suuntaa määriteltäessä otetaan huomioon keskeiset eurooppalaiset hankkeet, kuten digitaalisia sisämarkkinoita ja energiaunionia koskevat toimintasuunnitelmat sekä EU:n sosiaalisen pilarin perustaminen.

3.10

EuVECA- ja EuSEF-toimenpiteiden uudelleensuuntaaminen on sovitettava pikaisesti yhteen seuraavien välineiden kanssa: a) Euroopan investointirahasto, b) pääomamarkkinaunionia koskeva aloite ja c) Euroopan strategisten investointien rahasto (josta on tulossa yhä tärkeämpi mutta joka olisi kenties otettava nykyistä paremmin huomioon kansallisissa talous- ja pankkijärjestelmissä, joissa sen potentiaalia ei vielä hyödynnetä täysin).

3.11

EuVECA- ja EuSEF-asetusten tarkistusta koskevalla ehdotuksella edistetään EU:n politiikan keskeisiin päämääriin kuuluvan tavoitteen saavuttamista eli pk-yritysten ja yhteiskunnallisten yritysten luotonsaantimahdollisuuksien parantamista. ETSK onkin vakuuttunut siitä, että asiaan liittyviä Basel III -sopimuksen luottosääntöjä, jotka on EU:ssa saatettu voimaan yhdellä direktiivillä (vakavaraisuusdirektiivi, CRD IV) ja yhdellä asetuksella (vakavaraisuusasetus, CRR), on muutettava. Tässä yhteydessä vakavaraisuusasetukseen on niin sanotun pk-yritysten tukikertoimen (SME Supporting Factor) lisäksi sisällytettävä myös yhteiskunnallisten yritysten tukikerroin (Social Enterprises Supporting Factor), jotta yhteiskunnallisiin yrityksiin liittyvistä vastuista johtuvaa luottoriskiä koskevia pääomavaatimuksia saadaan pienennettyä huomattavasti. Kyse on helposti määritettävistä kertoimista, joista ei aiheudu kustannuksia jäsenvaltioiden julkistalouksille. ETSK:n mielestä tämä toimenpide on välttämätön, sillä pk-yritykset ovat EU:n talouden selkäranka ja turvaavat EU:n globaalin kilpailukyvyn. Näin ollen ne ovat kasvun ja työllisyyden avain.

3.12

Muistutettakoon, että vahva yhteys paikallisyhteisöön on erittäin usein tunnusomaista paitsi yhteisötalouden yrityksille myös erilaisille pk-yrityksille. Nämä saattaisivat olla kiinnostuneita investoimaan esimerkiksi sosiaalipalveluihin tai osuuskuntapohjaiseen uusiutuviin energialähteisiin perustuvaan energiahuoltoon (8). EuVECA- ja EuSEF-rahastoista annetut asetukset sallivat nykymuodossaan vain ammattimaisten sijoittajien osallistumisen. Mikäli investointeja on kuitenkin tarkoitus lisätä entisestään, mahdollisesti kiinnostuneiden sijoittajien kirjoa on ETSK:n mielestä suotavaa laajentaa.

3.13

Vaikka asianmukaisesta sijoittajansuojasta on huolehdittava, myös motivoituneille mutta yhteisösijoittajiin kuulumattomille sijoittajille voitaisiin antaa mahdollisuus investoida näihin rahastoihin. Vaihtoehtoiset pääomanhankintamenettelyt, kuten joukkorahoitus, ovat jo nyt yleistymässä, ja niitä toteutetaan usein täysin epävirallisesti ja ilman selkeitä säännöksiä ja määräyksiä. EuVECA- ja EuSEF-rahastojen avaaminen vähäisessä määrin myös muille kuin yhteisösijoittajille voisi siis olla hyödyllistä, ja tässä yhteydessä voitaisiin jopa säätää mahdollisuudesta järjestää yhteisösijoittajiin kuulumattomat sijoittajat yhtenäisiksi ryhmiksi.

3.14

Myös huomion kiinnittäminen keskisuuriin yrityksiin (joissa on enintään 499 työntekijää) on tervetullutta. Niitä ei missään tapauksessa saa unohtaa, jotta niiden kasvu – joka on usein alkujaan pk-yrityksenä toimintansa aloittaneiden yritysten kehityksen ansiota – saadaan vakaalle pohjalle ja sitä voidaan mahdollisuuksien mukaan vahvistaa entisestään.

3.15

Toissijaisuusperiaate otetaan ehdotuksessa asianmukaisesti huomioon. EuVECA- ja EuSEF-rahastojen avulla toteutettavat EU-tason toimenpiteet ovat tervetulleita (jäsenvaltiotason toimenpiteiden sijaan) siksi, että näin saadaan luotua yhdenmukaistettu eurooppalainen kehys rajoittamatta liikaa jäsenvaltioiden vapautta riskipääomaan sovellettavan yleisen lähestymistavan suhteen. ETSK on tässä yhteydessä tyytyväinen siihen, että säädöstyypiksi on valittu asetus. Yhdenmukaisempi kehys voisi auttaa estämään riskipääoman keskittymistä muutamiin harvoihin jäsenvaltioihin ja edistää laajempaa maantieteellistä jakautumista ja tehokkaampaa vaikutusta. Tällä hetkellä riskipääomainvestointien osuus on vain 0,1 prosenttia EU:n BKT:stä, ja ne ovat keskittyneet muutamiin harvoihin jäsenvaltioihin.

3.16

EuVECA- ja EuSEF-rahastojen hyödyntämismahdollisuuden antaminen direktiivin 2011/61/EU mukaisille vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajille vaikuttaa asianmukaiselta ratkaisulta. Näin voidaan huolehtia rahastojen soveltamisesta ja vaikutuksista tukeutumalla jo omassa oleviin EU:n säännöksiin.

3.17

Yrityksille annettujen hyödyntämismahdollisuuksien laajentaminen laadullisesti ja määrällisesti on näin ollen täysin komission omaksuman yleisen, molempien rahastojen vahvistamiseen tähtäävän lähestymistavan mukaista.

3.18

Myös päätös säilyttää rahastoihin osallistumista koskeva vähimmäisinvestointivaatimus vaikuttaa järkevältä. Tästä huolimatta olisi kuitenkin edistettävä mekanismeja osallistujapohjan laajentamiseksi: yksi mahdollinen vaihtoehto, joka mainitaan myös asetusten tarkistamista koskevan ehdotuksen liitteenä olevassa Euroopan komission analyysissa, olisi mahdollistaa ns. rahasto-osuusrahastojen perustaminen.

3.19

Ehdotus rekisteröintiin liittyvien hallinnollisten kustannusten vähentämisestä on erittäin myönteinen, erityisesti sikäli kun tarkoituksena on poistaa komission tukemien toimenpiteiden täyttä vaikutusta haittaavia byrokraattisia esteitä, jotta voidaan välttää se, että osallistumiskustannukset karkottaisivat mahdollisesti kiinnostuneita sijoittajia. Näiden olisi voitava paneutua niiden yritysten kehittämismahdollisuuksiin, joille annetaan mahdollisuus saada riskipääomaa, eikä keskittyä liian monimutkaisen järjestelmän edellyttämiin osallistumiskustannuksiin.

3.20

Tekniset säännökset omista varoista, joita sijoittajien osallistuminen rahastoihin edellyttää, annetaan aivan perustellusti Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen (EAMV) kaltaisen teknisluonteisen viranomaisen laadittavaksi. Sillä on parhaat edellytykset huolehtia korkeatasoisesta sääntelystä tällaisella erittäin teknisellä alalla. ETSK odottaa, että näitä täytäntöönpanoa koskevia lisäsäännöksiä laadittaessa voidaan käydä vuoropuhelua sidosryhmien kanssa ja ottaa työmarkkinaosapuolet prosessin mukaan, jotta ne saavat tilaisuuden esittää tekstiluonnoksista huomioita ja kommentteja mm. toisinaan liiallisten säännösten yksinkertaistamiseksi.

3.21

EuVECA- ja EuSEF-rahastoilla voisi Euroopan komission nykyisten painopisteiden mukaisesti olla erityisen tärkeä rooli investointien suuntaamisessa ja luokittelussa ennen kaikkea innovoinnin, sosiaalisen innovoinnin ja ekologisen kestävyyden aloilla. Tässä yhteydessä voisi olla hyvin tarkoituksenmukaista ottaa käyttöön julkisin varoin ylläpidettyjä ja mieluiten EU:n tasolla hallinnoituja ”takuurahastoja” sosiaalisesti, työllisyyspoliittisesti ja ekologisesti erittäin merkittävien investointien tukemiseksi ja edistämiseksi. ETSK korostaa lopuksi, että Euroopan komission on ajettava kattavia kehitystä edistäviä toimenpiteitä laaja-alaisen ja kokonaisvaltaisen strategian toteuttamiseksi, sillä yksittäisten toimenpiteiden yhdistelmä ei enää riitä lisäämään eurooppalaisten kansantalouksien kilpailukykyä yhä monimutkaisemmassa globaalissa toimintaympäristössä.

10.3.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 75/53

Esittelijä:

Petru Sorin DANDEA

1.1

ETSK kannattaa ja tukee komission ehdotusta jatkaa Euroopan tilasto-ohjelmaa vuosina 2018–2020.

1.2

ETSK katsoo, että komission valitsema toimintavaihtoehto vastaa parhaiten tilastotietojen käyttäjien tarpeisiin ja sen avulla pystytään edistämään poliittisille päättäjille hyödyllisten tilastotuotteiden kehittelyä, jotta nämä saavat johdonmukaisempaa tilastollista tukea toimintapolitiikan määrittelylle eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa.

1.3

ETSK katsoo, että yhdeksi Euroopan tilastojärjestelmän ensisijaiseksi tavoitteeksi olisi otettava sellaisten olemassa olevien tuotteiden parantaminen ja uusien tuotteiden kehittäminen, joilla mitataan EU:n edistymistä Yhdistyneiden Kansakuntien kestävän kehityksen strategiaan sisältyvien 17 tavoitteen ja 169 alatavoitteen saavuttamisessa.

1.4

ETSK muistuttaa aiemmasta ehdotuksestaan (1) ja kehottaa Euroopan komissiota hyödyntämään tarkasteltavana olevan asetuksen tarjoaman tilaisuuden lisätä toimenpiteitä, jotka koskevat sellaisen tilastollisen tutkimusvälineen käyttöönottoa unionin tasolla ja jäsenvaltioissa, jonka avulla voidaan arvioida vapaaehtoistoiminnan tuottamaa taloudellista arvoa. ETSK katsoo, että lähestymistavan tulee perustua Kansainvälisen työjärjestön (ILO) laatimaan vapaaehtoistyön mittaamista koskevaan oppaaseen.

1.5

ETSK:n mielestä komission ehdottamien globalisaatiota mittaavien uusien tilastotuotteiden yhteyteen on syytä lisätä myös tilastotutkimuksia, joiden avulla voidaan mitata sisämarkkinoihin kohdistuvia myönteisiä tai kielteisiä seurauksia, yritystoiminnan muualle siirtämisen vaikutuksia EU:n työmarkkinoihin sekä halpatyövoiman käyttöön ja Kansainvälisen työjärjestön asettamien työmarkkinasuhteita koskevien normien noudattamatta jättämiseen perustuvan epäoikeudenmukaisen kilpailun aiheuttamaa painetta erityisesti Euroopan teollisuudessa ja palvelualalla.

1.6

ETSK kannattaa komission ehdotusta käynnistää selvitystyö uuden EU:n tasoisen sosiaalitutkimuksen valmistelemiseksi. Tällaisessa tutkimuksessa olisi myös kerättävä tietoa sosiaaliturvajärjestelmien tarkoituksenmukaisuudesta ja toimintakyvystä uudessa väestörakennetilanteessa.

1.7

ETSK suosittaa muuttovirtojen yhä voimistuessa, että kartoitetaan nopeasti muuttoliikettä ja turvapaikka-asioita koskevien tilastojen puutteet ja paikataan ne. Muuttoliiketilastojen huomioon ottamista koskeva ohjelma olisi pantava kaikilta osin täytäntöön yhteistyössä kansallisten tilastopalvelujen kanssa.

1.8

ETSK suosittaa, että jäsenvaltiot lisäävät investointejaan Euroopan tilastojärjestelmän kehittämiseksi siten, että se pystyy vastaamaan tietojen kasvavaan kysyntään ja nopeuttamaan tietojen tuottamista ja levittämistä.

1.9

ETSK toistaa useissa aiemmissa lausunnoissaan (2) esittämänsä pyynnön osoittaa Eurostatille ja kansallisille tilastolaitoksille enemmän henkilöstöä sekä aineellisia ja tietotekniikkaresursseja, jotka ovat välttämättömiä, jotta ne pystyvät hoitamaan yhä vaativampia tehtäviä laadukkaan tilastotiedon tuottamiseksi aina vain nopeammin.

1.10

ETSK kehottaa huolehtimaan siitä, että komission ja Euroopan tilastojärjestelmän ponnistelut tilastotietojen laadun parantamiseksi ja uusien tilastotuotteiden kehittämiseksi eivät johda tietojen antajiin, kotitalouksiin tai yrityksiin kohdistuvan hallinnollisen paineen liialliseen kasvuun.

1.11

Kun otetaan huomioon, että työmarkkinaosapuolet ja kansalaisyhteiskunnan organisaatiot voisivat antaa merkittävän panoksen tilastotuotteiden kehittämiseen siten, että tuotteet vastaisivat paremmin tietojen kysyntään, ETSK kannattaa komission ehdotusta käynnistää säännöllinen vuoropuhelu tilastotietojen käyttäjien ja Euroopan tilastojärjestelmän välillä.

2.1

Euroopan komission ehdottamalla asetuksella (3) muutetaan Euroopan tilasto-ohjelmasta 2013–2017 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 99/2013 jatkamalla Euroopan tilasto-ohjelmaa vuosina 2018–2020.

2.2

Asetuksessa (EY) N:o 223/2009 säädetään, että Euroopan tilasto-ohjelmassa esitetään Euroopan tilastojen kehittämistä, tuottamista ja jakelua koskevat puitteet ajaksi, joka vastaa monivuotista rahoituskehystä. Asetus (EU) N:o 99/2013 kattaa ainoastaan vuodet 2013–2017, kun taas nykyinen monivuotinen rahoituskehys ulottuu vuoteen 2020 saakka. Euroopan tilasto-ohjelmaa olisi sen vuoksi jatkettava vuoteen 2020 saakka.

2.3

Ehdotuksen tavoitteena on jatkaa Euroopan tilasto-ohjelmaa vuosina 2018–2020 ja antaa rahoitustukea, jota Euroopan tilastojärjestelmä tarvitsee voidakseen

2.4

Toteutettuaan vaikutusten arvioinnin ja kuultuaan sidosryhmiä (4) komissio on valinnut viiden alkuperäisen vaihtoehdon joukosta toimintavaihtoehdon, joka on arvioitu parhaaksi. Valitulla vaihtoehdolla 2c olisi kaikkein suotuisimmat vaikutukset tietojen ajantasaisuuteen, koska siinä toteutettaisiin uusia toimia eriarvoisuuteen, köyhyyteen, aineelliseen puutteeseen, energiaan ja ympäristöön liittyvien tilastotietojen ajantasaisuuden parantamiseksi.

2.5

Euroopan tilasto-ohjelman jatkamiseen vuosina 2018–2020 osoitetaan 218,1 miljoonan euron talousarviomäärärahat.

3.1

Kun otetaan huomioon, että Euroopan tilasto-ohjelman kattaman kauden tulisi olla sama kuin monivuotisen rahoituskehyskauden, ETSK suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen Euroopan tilasto-ohjelman jatkamisesta vuosina 2018–2020 ja kannattaa sitä.

3.2

Komission valitsema toimintavaihtoehto edellyttää tilastollisten indikaattorien sovittamista paremmin yhteen komission kymmenen poliittisen painopisteen kanssa, ja tätä varten on parannettava nykyisiä tilastointivälineitä ja kehitettävä uusia tuotteita. ETSK katsoo, että tämä vaihtoehto vastaa parhaiten tilastotietojen käyttäjien tarpeisiin ja sen avulla pystytään edistämään poliittisille päättäjille hyödyllisten tilastotuotteiden kehittelyä, jotta nämä saavat johdonmukaisempaa tilastollista tukea toimintapolitiikan määrittelylle eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa.

3.3

ETSK on tyytyväinen komission aloitteeseen sisällyttää uusien tilastotuotteiden joukkoon tutkimuksia, joilla mitataan edistystä YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa. Yhdeksi Euroopan tilastojärjestelmän ensisijaiseksi tavoitteeksi olisi otettava sellaisten olemassa olevien tuotteiden parantaminen ja uusien tuotteiden kehittäminen, joilla mitataan EU:n edistymistä Yhdistyneiden Kansakuntien kestävän kehityksen strategiaan sisältyvien 17 tavoitteen ja 169 alatavoitteen saavuttamisessa.

3.4

Kehitystasoa on kaikkialla maailmassa mitattu pitkään BKT-tilastoindikaattorilla (bruttokansantuote). Komissio myönsi vuonna 2009 antamassaan tiedonannossa (5), että kyseisen indikaattorin tarjoamat keinot sosiaalisen ja ympäristöön liittyvän kehityksen luotettavaan arviointiin ovat puutteelliset. ETSK muistuttaa tuolloin ja myöhemmin antamissaan lausunnoissa (6) esitetyistä ehdotuksista, joiden se katsoo olevan erittäin ajankohtaisia komission antaman asetusehdotuksen yhteydessä.

3.5

ETSK muistuttaa aiemmasta ehdotuksestaan (7) ja kehottaa Euroopan komissiota hyödyntämään tarkasteltavana olevan asetuksen tarjoaman tilaisuuden lisätä toimenpiteitä, jotka koskevat sellaisen tilastollisen tutkimusvälineen käyttöönottoa unionin tasolla ja jäsenvaltioissa, jonka avulla voidaan arvioida vapaaehtoistoiminnan tuottamaa taloudellista arvoa. Lähestymistavan tulee perustua Kansainvälisen työjärjestön (ILO) laatimaan vapaaehtoistyön mittaamista koskevaan oppaaseen. Siihen sisältyvässä vapaaehtoistyön kuvauksessa korostetaan kolmea keskeistä piirrettä: vapaaehtoistyö on toimintaa, joka on ominaisuuksiltaan tuottavan työn kaltaista, josta ei saa palkkaa, joka on vapaaehtoista ja joka ei hyödytä vapaaehtoistyöntekijän omaa kotitaloutta.

3.6

On välttämätöntä, että kansantalouden tilinpidossa otetaan paremmin huomioon sosiaaliset ja ympäristöä koskevat indikaattorit. ETSK kannustaa komissiota jatkamaan työtään tällä alalla Euroopan tilasto-ohjelman puitteissa vuosina 2018–2020.

3.7

ETSK:n mielestä olisi toivottavaa lisätä komission ehdottamien globalisaatiota mittaavien uusien tilastotuotteiden yhteyteen myös tilastotutkimuksia, joiden avulla voidaan mitata sisämarkkinoihin kohdistuvia myönteisiä tai kielteisiä seurauksia, yritystoiminnan muualle siirtämisen vaikutuksia EU:n työmarkkinoihin sekä halpatyövoiman käyttöön ja Kansainvälisen työjärjestön asettamien työmarkkinasuhteita koskevien normien noudattamatta jättämiseen perustuvan epäoikeudenmukaisen kilpailun aiheuttamaa painetta erityisesti Euroopan teollisuudessa ja palvelualalla.

3.8

ETSK katsoo, että käyttäjien luottamus tilastotietoihin voi kasvaa, jos jäsenvaltioiden hallitukset panevat täytäntöön Euroopan tilastohallinnoinnin neuvoa-antavan lautakunnan suosituksen (8) tilastojen luotettavuutta koskevien sitoumusten tekemisestä.

3.9

ETSK kannattaa komission ehdotusta käynnistää selvitystyö uuden EU:n tasoisen sosiaalitutkimuksen valmistelemiseksi. Kun otetaan huomioon Euroopan väestön ikääntyminen, tällaisessa tutkimuksessa olisi myös kerättävä tietoa sosiaaliturvajärjestelmien tarkoituksenmukaisuudesta ja toimintakyvystä uudessa väestörakennetilanteessa. Lisäksi olisi tarpeen kartoittaa viipymättä muuttoliikettä ja turvapaikka-asioita koskevien tilastotutkimusten puutteet ja paikata ne.

3.10

ETSK toistaa useissa aiemmissa lausunnoissaan (9) esittämänsä pyynnön osoittaa Eurostatille ja kansallisille tilastolaitoksille enemmän henkilöstöä sekä aineellisia ja tietotekniikkaresursseja, jotka ovat välttämättömiä, jotta ne pystyvät hoitamaan yhä vaativampia tehtäviä laadukkaan tilastotiedon tuottamiseksi aina vain nopeammin. ETSK suosittaa, että jäsenvaltiot lisäävät investointejaan Euroopan tilastojärjestelmän kehittämiseksi siten, että se pystyy vastaamaan tietojen kasvavaan kysyntään ja nopeuttamaan tietojen tuottamista ja levittämistä.

3.11

ETSK kehottaa huolehtimaan siitä, että komission ja Euroopan tilastojärjestelmän ponnistelut tilastotietojen laadun parantamiseksi ja uusien tilastotuotteiden kehittämiseksi eivät johda tietojen antajiin, kotitalouksiin tai yrityksiin kohdistuvan hallinnollisen paineen huomattavaan kasvuun.

3.12

Komitea kannattaa komission ehdotusta käynnistää säännöllinen vuoropuhelu tilastotietojen käyttäjien ja Euroopan tilastojärjestelmän välillä. Kansalaisyhteiskunnan organisaatiot voivat antaa merkittävän panoksen tilastotuotteiden kehittämiseen siten, että tuotteet vastaavat paremmin tietojen kysyntään. Euroopan tilastohallinnoinnin neuvoa-antava lautakunta esitti tämänsuuntaisen ehdotuksen vuoden 2016 vuosikertomuksessaan.

10.3.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 75/57

Esittelijä:

Alberto MAZZOLA

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) puoltaa voimakkaasti komission aloitetta, jonka tavoitteena on pidentää Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) voimassaoloaikaa ja lisätä sen rahoitusta. Komitea on samaa mieltä rahaston tarkoituksesta ja merkityksestä vakauden ja varmuuden tarjoamiseksi sijoittajille ja hankkeiden toteuttajille. Komitea kannattaa niin ikään ESIR-rahaston keston pidentämistä ja rahoituksen jatkamista pidemmällä aikavälillä, jotta voidaan taata toimien systemaattisuus ja jatkuvuus.

1.2

ETSK on tyytyväinen ESIR-rahaston ensimmäisen vuoden aikana saavutettuihin myönteisiin tuloksiin – ennakoidut investoinnit saatiin aikaan välittömästi – ja pitää etenkin pk-yritysten ”investointi-ikkunaa” menestyksenä. Komiteassa toimivan yhtenäismarkkinoiden seurantaryhmän pitäisi seurata jatkuvasti vaikutusindikaattorien avulla ESIR-rahaston hyödyntämistä.

1.3

Komitean mielestä ESIR 2.0:ssa pitäisi pyrkiä yhä suurempaan yksityisen pääoman osuuteen: yli 62 prosentin, johon yllettiin ensimmäisenä vuonna. Komitea ehdottaa tähän liittyen, että harkittaisiin huolellisesti muidenkin rahoituslähteiden – joukkolainamarkkinoiden sekä vakuutus- ja eläkerahastojen – lisäämistä pankkien rinnalle. Eurooppalaisilla ja kansainvälisillä vakuutus- ja eläkerahastoilla voisi olla ratkaiseva rooli investoinneissa.

1.4

ETSK korostaa, että markkinapainotteisuudesta tulee pitää kiinni, ESIR-rahaston työllisyys- ja sosiaalivaikutuksia on mietittävä tarkkaan ja ESIRin täydentävyyttä muiden EU-välineiden ja EIP:n tavanomaisten toimien kanssa tulee vahvistaa. ETSK pitää valitettavana, että ESIRin käytössä ei varmisteta, että varoja investoidaan maihin, joilla on suurimmat tarpeet. Komitea kehottaa varmistamaan, että ESIR-toimien maantieteellinen kattavuus EU:ssa on tasapainoinen siten, että kunkin maan taloudellinen toiminta kaiken kaikkiaan, uusien työpaikkojen luominen sekä aloitteen kysyntä- ja markkinalähtöisyys otetaan huomioon asettamatta etukäteen kiintiöitä ja säilyttäen riittävä joustavuus rahaston hyödyntämisalojen välillä.

1.5

Komitea katsoo, että ESIR 2.0:n omat toimet pitäisi suunnata tulevaisuuden aloille, joita ovat esimerkiksi teollisuus 4.0, älykkäät energiaratkaisut, digitaali- ja liikenneinfrastruktuuriverkot ja ympäristönsuojelu sekä rajatylittävät hankkeet, kuten laajamittaiset eurooppalaiset hankkeet, joiden bruttokansantuotteeseen kohdistuvat taloudelliset kerrannaisvaikutukset ovat investointipotentiaalin määrän perusteella suurimmat, maataloutta kuitenkaan unohtamatta. Näin voidaan maksimoida kasvu- ja työllisyysvaikutukset ja mahdollisesti hyödyntää muita EU-rahastoja. Huomiota tulee kiinnittää myös turvallisuus- ja puolustusalojen kaksikäyttötekniikoihin, ja lisäksi EIP-toimien ulkopuolelle jäävien alojen luetteloa tulee muuttaa vastaavasti.