21.9.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 346/1

21.9.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 346/2

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 165 artiklan,

—

ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja erityisesti sen 26 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 14 artiklan,

—

ottaa huomioon Sorbonnen yhteisen julistuksen Euroopan korkeakoulujärjestelmän rakenteen yhdenmukaistamisesta, jonka Ranskan, Saksan, Italian ja Yhdistyneen kuningaskunnan asiasta vastaavat ministerit allekirjoittivat Pariisissa 25. toukokuuta 1998 (Sorbonnen julistus) (1),

—

ottaa huomioon yhteisen julistuksen, jonka 29 Euroopan maan opetusministerit allekirjoittivat Bolognassa 19. kesäkuuta 1999 (Bolognan julistus) (2),

—

ottaa huomioon Leuvenissä ja Louvain-la-Neuvessa 28. ja 29. huhtikuuta 2009 pidetyssä korkeakoulutuksesta vastaavien eurooppalaisten ministerien konferenssissa annetun julkilausuman (3),

—

ottaa huomioon 47 maan korkeakoulutuksesta vastaavien ministerien 12. maaliskuuta 2010 hyväksymän Budapest–Wien-julistuksen, jolla eurooppalainen korkeakoulutusalue (EHEA) julistettiin virallisesti avatuksi (4),

—

ottaa huomioon Bukarestissa 26. ja 27. huhtikuuta 2012 pidetyn Bolognan prosessin kolmannen foorumin ja ministerikokouksen antaman julkilausuman (5),

—

ottaa huomioon Bukarestissa 26. ja 27. huhtikuuta 2012 pidetyn EHEAn ministerikokouksen hyväksymän eurooppalaisen korkeakoulutusalueen liikkuvuusstrategian 2020 (6),

—

ottaa huomioon ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun direktiivin 2005/36/EY ja hallinnollisesta yhteistyöstä sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmässä annetun asetuksen (EU) N:o 1024/2012 (IMI-asetus) muuttamisesta 20. marraskuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/55/EU (7),

—

ottaa huomioon 28. syyskuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston suosituksen yhteisössä tieteellistä tutkimusta varten matkustaville kolmansien maiden tutkijoille lyhytaikaiseen oleskeluun tarkoitettuja yhtenäisiä viisumeja koskevien jäsenvaltioiden myöntämismenettelyjen helpottamiseksi (8),

—

ottaa huomioon 15. helmikuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston suosituksen eurooppalaisen yhteistyön jatkamisesta korkea-asteen koulutuksen laadun varmistamisessa (9),

—

ottaa huomioon 23. huhtikuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston suosituksen eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen perustamisesta elinikäisen oppimisen edistämiseksi (10),

—

ottaa huomioon eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategisista puitteista (ET 2020) 12. toukokuuta 2009 annetut neuvoston päätelmät (11),

—

ottaa huomioon 26. marraskuuta 2009 annetut neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätelmät koulutuksen roolin kehittämisestä täysin toimivan osaamiskolmion osana (12),

—

ottaa huomioon 11. toukokuuta 2010 annetut neuvoston päätelmät korkea-asteen koulutuksen kansainvälistymisestä (13),

—

ottaa huomioon 28. kesäkuuta 2011 annetun neuvoston suosituksen koulunkäynnin keskeyttämisen vähentämiseen tähtäävistä politiikoista (14),

—

ottaa huomioon 28. kesäkuuta 2011 annetun neuvoston suosituksen ”Nuoret liikkeellä – nuorten oppimiseen liittyvän liikkuvuuden edistäminen” (15),

—

ottaa huomioon 10. toukokuuta 2006 annetun komission tiedonannon ”Tuloksia korkeakoulujen nykyaikaistamisesta: koulutus, tutkimus ja innovaatiot” (COM(2006)0208),

—

ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020),

—

ottaa huomioon 26. elokuuta 2010 annetun komission tiedonannon Euroopan digitaalistrategiasta (COM(2010)0245),

—

ottaa huomioon 20. syyskuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Tukea kasvulle ja työllisyydelle – Euroopan korkeakoulujärjestelmien nykyaikaistamissuunnitelma” (COM(2011)0567),

—

ottaa huomioon Euroopan korkeakoulutuksesta vuonna 2009 annetun Euroopan koulutuksen tietoverkon Eurydicen julkaisun ”Higher Education in Europe 2009: Developments in the Bologna Process” (Eurydice, Euroopan komissio, 2009) (16),

—

ottaa huomioon julkaisun ”Focus on Higher Education in Europe 2010: The Impact of the Bologna Process” (Eurydice, Euroopan komissio, 2010) (17),

—

ottaa huomioon julkaisun ”The European Higher Education Area in 2012: Bologna Process Implementation Report” (Eurydice, Euroopan komissio, 2012) (18),

—

ottaa huomioon vuonna 2007 tehdyn Eurobarometri-tutkimuksen korkea-asteen koulutuksen uudistuksesta opetusalan ammattilaisten keskuudessa (19),

—

ottaa huomioon vuonna 2009 tehdyn Eurobarometri-tutkimuksen korkea-asteen koulutuksen uudistuksesta opiskelijoiden keskuudessa (20),

—

ottaa huomioon Bolognan prosessista 16. huhtikuuta 2009 annetun Eurostatin julkaisun ”The Bologna Process in Higher Education in Europe – Key indicators on the social dimension and mobility” (21),

—

ottaa huomioon Jerevanissa Armeniassa 8.–9. syyskuuta 2011 pidetyn, korkeakoulutuksen rahoittamista käsitelleen kansainvälisen konferenssin loppuraportin (22),

—

ottaa huomioon 23. syyskuuta 2008 antamansa päätöslauselman Bolognan prosessista ja opiskelijoiden liikkuvuudesta (23),

—

ottaa huomioon 20. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman korkeakoulujen ja yritysten välisestä vuoropuhelusta: uusi kumppanuus Euroopan korkeakoulujen nykyaikaistamiseksi (24),

—

ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2012 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin toimielinten panoksesta Bolognan prosessin lujittumiseen ja edistymiseen (25),

—

ottaa huomioon Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) (26),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

—

ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietinnön (A8-0121/2015),

A.

katsoo, että nykyisessä taloustilanteessa Bolognan prosessilla olisi saavutettava tavoitteet, joilla tuetaan kansalaisten mahdollisimman hyvää koulutusta ja innovointikykyä siten, että kaikilla olisi mahdollisuus opiskella ja päivittää osaamistaan jatkuvasti, ja katsoo, että tämän olisi ilmettävä Eurooppa 2020 -strategian tarkistuksessa sekä Jean-Claude Junckerin esittelemän Euroopan investointiohjelman toimeenpanossa;

B.

ottaa huomioon, että tutkimusten mukaan EU:ssa joka kolmas työantaja kohtaa ongelmia päteviä työntekijöitä etsiessään; katsoo, että jos taitojen kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuuteen (eli yksilön ammattitaidon ja työmarkkinoiden vaatimusten väliseen kuiluun) EU:ssa liittyvää ongelmaa halutaan torjua, Bolognan uudistus ei ole tähän mennessä osoittautunut kovin menestyksekkääksi; katsoo, että taitojen kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuudesta on tullut yksi Euroopan keskeisistä haasteista ja että se vaikuttaa yhteiskunnan kaikkiin aloihin aina yritysten tuottavuudesta ja tehokkuudesta nuorten nykyiseen ja tulevaan hyvinvointiin;

C.

ottaa huomioon, ettei nuorisotyöttömyysongelma ole juurikaan muuttunut kriisin alkaessa vuonna 2008 vallinneesta tilanteesta; ottaa huomioon, että vuoden 2014 lopulla EU:ssa oli noin viisi miljoonaa työtöntä alle 25-vuotiasta nuorta;

D.

toteaa erään filosofin sanoin, että yliopistojen tunnuskuvana olisi oltava totuuden ja kauneuden etsintä, ja että lisäksi niiden velvollisuutena on suoda tarvittavat valmiudet uusille ammattilaisille, tiedemiehille, insinööreille, opettajille, lääkäreille, poliitikoille ja kansalaisille;

E.

katsoo, että yliopistot on tärkeää nähdä Bolognan prosessin todellisina päätekijöinä eikä pelkästään tukiroolissa alueellisten ja kansallisten laitosten koordinoinnissa, sääntelyssä ja resurssien tuottamisessa;

F.

toteaa, että tämä yhteistyössä yliopistomaailman kanssa toteutettu hallitustenvälinen aloite on johtanut ponnisteluihin, joiden tarkoituksena on yhteisen eurooppalaisen vastauksen tarjoaminen monien maiden vakaviin ongelmiin, mutta nämä ponnistelut ovat olleet riittämättömiä;

G.

toteaa, että Bolognan prosessin todellisena tarkoituksena on edistää liikkuvuutta ja kansainvälistymistä sekä varmistaa erilaisten korkeakoulujärjestelmien normien ja laadun yhteensopivuus ja vertailtavuus kunnioittaen samalla kuitenkin yliopistojen itsenäisyyttä ja myötävaikuttaen sellaisen aidosti demokraattisen eurooppalaisen alueen luomiseen, joka tarjoaa kaikille kansalaisille yhtäläiset mahdollisuudet;

H.

katsoo, että viimeksi kuluneiden 15 vuoden aikana saavutetusta kehityksestä tarvitaan arvio, jossa otetaan huomioon sekä menestystarina – alueen sisäisen yhteistyön osalta – sekä jatkuvat ongelmat ja asetettujen tavoitteiden epätasainen saavuttaminen;

I.

katsoo, että vaikka useimmissa maissa Bolognan prosessi on ohjannut ja motivoinut koulutusjärjestelmien uudistuksia, joissakin maissa se saatetaan puutteellisen tiedottamisen ja prosessin todellisen vision ymmärtämisen puutteen vuoksi nähdä byrokraattisena taakkana;

J.

pitää tärkeänä, että tunnustetaan Bolognan prosessin yleiseurooppalainen luonne sekä kaikkien sen tekijöiden, kuten opiskelijoiden, opettajien, tutkijoiden ja myös muun kuin opetushenkilökunnan osallisuus;

K.

katsoo, että jatkuvan tuen antaminen koulutukselle ja ammatilliselle koulutukselle, tiedolle ja tutkimukselle sekä niille annettavan tuen lisääminen on olennaisen tärkeää varsinkin talouskriisin aikoina;

L.

katsoo, että tässä jatkuvasti muuttuvassa tilanteessa on tarpeen vahvistaa Bolognan prosessin perustan muodostavaa poliittista sitoutumista sekä Euroopan unionin toimielinten, jäsenvaltioiden hallitusten ja kaikkien muiden keskeisten sidosryhmien osallistumista kyseisen prosessin toteuttamiseen;

1.

toteaa, että koulutus ja tutkimus ovat yksi yhteiskuntamme peruspilareista, kun on kyse taitojen edistämisestä sekä kasvun ja työpaikkojen luomisesta; korostaa, että aiempaa suuremmat investoinnit koulutukseen ovat erittäin tärkeitä köyhyyden, sosiaalisen eriarvoisuuden ja työttömyyden sekä erityisesti nuorisotyöttömyyden torjumiseksi ja sosiaalisen osallisuuden edistämiseksi;

2.

katsoo, että Bolognan prosessi voisi auttaa lievittämään taitojen kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuuteen liittyvää ongelmaa EU:ssa, jos opiskelijat voisivat sen ansiosta hankkia ja kehittää työmarkkinoilla tarvittavia taitoja, ja että siten Bolognan prosessin avulla voitaisiin saavuttaa tutkinnon suorittaneiden työllistymisen parantamista koskeva tärkeä tavoite;

3.

on tietoinen Bolognan prosessin keskeisestä roolista tietojen ja taitojen Euroopan luomisessa; korostaa, että tiedon, koulutuksen ja tutkimuksen levittäminen on yksi Eurooppa 2020 -strategian keskeisistä osatekijöistä ja että se lujittaa osaltaan unionin kansalaisuutta; korostaa kuitenkin, että korkeakoulutusyhteisön (opettajien, opiskelijoiden sekä muun kuin opetushenkilökunnan) mielipidettä on kuultava, jotta voidaan ymmärtää, miksi Bolognan prosessiin liittyvät uudistukset herättävät vastustusta, ja että on taattava maksuton julkinen ja kaikkien saatavilla oleva koulutusjärjestelmä, joka vastaa yhteiskunnan tarpeita;

4.

panee merkille, että Bolognan uudistuksista seurasi eurooppalaisen korkeakoulutusalueen (EHEA) perustaminen, ja että uudistusten avulla on saatu aikaan parannuksia viimeksi kuluneiden 15 vuoden aikana, esimerkiksi korkeakoulurakenteiden vertailukelpoisuus on parantunut, liikkuvuus on lisääntynyt, on otettu käyttöön laadunvarmistusjärjestelmiä sekä tutkintojen tunnustaminen, koulutusjärjestelmiä on parannettu ja korkeakoulutuksen houkuttavuus Euroopassa on lisääntynyt;

5.

panee merkille, että Bolognan prosessin yhteydessä joudutaan tekemään vielä paljon työtä koulutusjärjestelmien mukauttamiseksi työmarkkinoiden tarpeisiin, työllistyvyyden ja kilpailukyvyn parantamiseksi kokonaisvaltaisesti ja korkeakoulutuksen houkuttavuuden lisäämiseksi Euroopassa; katsoo, että eurooppalaisten korkeakoulujen olisi voitava reagoida nopeasti nyky-yhteiskunnassa tapahtuviin talouden, kulttuurin, tieteen ja teknologian muutoksiin, jotta ne pystyvät hyödyntämään täysimääräisesti sen potentiaalin, jota niillä on kasvun, työllistettävyyden ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämiseen;

6.

panee merkille Bukarestissa 2012 pidetyssä EHEA-kokouksessa esitetyt tulevien vuosien tavoitteet sekä vuoteen 2015 mennessä suoritettavien toimien kansalliset painopisteet sekä kokouksessa annetut suositukset EHEAn liikkuvuusstrategiasta vuodeksi 2020: niissä kehotetaan perustamaan uusia seurantakeskuksia, omaksumaan uusia lähestymistapoja Euroopan eri yliopistoyhteisöihin sekä luomaan uusia järjestelmiä, joilla yliopistoyhteisöjen jäsenet voidaan ottaa mukaan suunnitelmaan kuuluvaan uudistamisprosessiin;

7.

kehottaa EHEAan kuuluvia maita panemaan täytäntöön yhteisesti sovitut uudistukset, joiden tarkoituksena on Bolognan prosessin tavoitteiden nopeutettu saavuttaminen ja EHEAn uskottavuuden lisääminen; kannattaa niiden maiden tukemista, joilla on vaikeuksia uudistusten täytäntöönpanossa; kannattaa tässä yhteydessä maiden, alueiden ja keskeisten sidosryhmien välisten laajojen kumppanuuksien luomista;

8.

kehottaa jäsenvaltiota ajantasaistamaan ja parantamaan entisestään korkea-asteen oppilaitostensa arviointia aiemmin opetusjärjestelmien kansainvälisellä tasolla asettamien standardien perusteella, ja kehottaa jäsenvaltioita palkitsemaan huippuosaamista, jotta voidaan edistää tietoa, tutkimusta ja tiedettä;

9.

korostaa, että on tärkeää säilyttää opetuksen ja kielten monimuotoisuus; kehottaa jäsenvaltioita lisäämään apurahojen määrää ja varmistamaan, että ne ovat helposti saatavilla;

10.

tuo esiin tarpeen lisätä EHEAn kehittämisponnisteluja ja hyödyntää saavutettua edistystä pyrittäessä saavuttamaan tavoitteita yhdessä eurooppalaisen koulutusalueen, elinikäisen oppimisen eurooppalaisen alueen ja Euroopan tutkimusalueen kanssa;

11.

kehottaa kaikkia Bolognan prosessin täytäntöönpanoon liittyviä sidosryhmiä tehostamaan laadunvarmistusta sellaisen eurooppalaisen korkeakoulutusalueen aikaansaamiseksi, joka parantaa houkuttavuuttaan mallina akateemisesta huippuosaamisesta maailmanlaajuisesti;

12.

kehottaa jäsenvaltioita, EHEAan kuuluvia maita ja koko Euroopan unionia lisäämään yleistä ymmärtämystä Bolognan prosessista ja sille suunnattua tukea, mukaan lukien ruohonjuuritason toimet aiempaa tehokkaamman ja dynaamisemman osallistumisen aikaansaamiseksi prosessin tavoitteisiin pyrittäessä;

13.

tähdentää, että komissiolla on Bolognan prosessin jäsenenä tärkeä rooli EHEAn kehittämisessä, ja kehottaa sitä entisestään vahvistamaan rooliaan elvytettäessä prosessia uudelleen ja joudutettaessa ponnisteluja asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi;

14.

korostaa, että asetettuihin tavoitteisiin on tarpeen sisällyttää koulutuksen ja tutkimuksen laatu palvelusektorilla; katsoo, että yksi tavoitteiden saavuttamisen indikaattoreista voisi olla tutkinnon suorittaneiden työllistyvyyden parantaminen, joka on myös yksi Eurooppa 2020 -strategian tavoitteista;

15.

kehottaa jatkamaan hallitusten, korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten välistä vuoropuhelua käytettävissä olevien varojen kohdentamiseksi ja niiden käytön maksimoimiseksi ja tehostamiseksi sekä uusien ja erilaisten rahoitusmallien etsimiseksi julkisen rahoituksen täydentämiseksi; korostaa myös Horisontti 2020 -ohjelman merkitystä yhteistyöhön perustuvien tutkimushankkeiden edistämisessä eurooppalaisissa korkeakouluissa, ja pitää huolestuttavina jatkuvia yrityksiä leikata sen rahoitusta samalla kun muiden talousarvioalojen annetaan jäädä ennalleen;

16.

kehottaa hallituksia parantamaan julkisten varojen käytön tehokkuutta koulutuksessa sekä noudattamaan EU:n päätavoitetta, jonka mukaan unionin on vuoteen 2020 mennessä investoitava kolme prosenttia bruttokansantuotteestaan tutkimukseen ja kehittämiseen; korostaa, että koulutuksen ja tutkimuksen kunnianhimoinen rahoitus on välttämätöntä, koska ne muodostavat yhden niistä keskeisistä välineistä, joilla varmistetaan kaikille mahdollisuus päästä laadukkaaseen koulutukseen ja joilla torjutaan talouskriisiä ja työttömyyttä;

17.

panee merkille potentiaaliset rahoitusmahdollisuudet, joita ESIRin on tarkoitus tarjota korkea-asteen koulutukselle ja ammatilliselle koulutukselle; ilmaisee syvän huolensa Horisontti 2020 -ohjelman rahoitukseen suunnitelluista leikkauksista, jotka koskevat suoraan tutkimusta ja koulutusta ja joilla on tarkoitus kartuttaa ESIRiä;

18.

varoittaa, että Horisontti 2020 -ohjelman leikkaukset vaikuttaisivat varmuudella Bolognan prosessin täysimääräiseen täytäntöönpanoon, ja kehottaa näin ollen komissiota perumaan kaikki tämänsuuntaiset ehdotukset;

19.

rohkaisee koko akateemista yhteisöä ja työmarkkinaosapuolia lähestymään asiaa sekä ylhäältä alaspäin että alhaalta ylöspäin ja pyytää EHEA-asioista vastaavilta ministereiltä poliittista sitoutumista ja yhteistyötä kehitettäessä yhteistä strategiaa Bolognan uudistusten saavuttamiseksi;

20.

kehottaa parantamaan koulutusohjelmia ja määrittämään niille selvät tavoitteet, jotta tutkinnon suorittajille tarjottaisiin sellaiset yleiset ja ammatilliset tiedot ja taidot, joita he tarvitsevat sekä vastatakseen työmarkkinoiden vaatimuksiin ja saadakseen valmiudet elinikäiseen oppimiseen että varsinkin integroituakseen yhteiskuntaan kansalaisina; kannattaa ammattipätevyyden todistamista koskevien eurooppalaisten puitteiden täysimääräistä täytäntöönpanoa;

21.

korostaa STEM-aineiden (luonnontieteet, teknologia, insinööritieteet ja matematiikka) roolia ja niiden merkitystä yhteiskunnalle, taloudelle ja tutkinnon suorittaneiden työllistyvyydelle;

22.

kehottaa panemaan EHEAssa asianmukaisesti täytäntöön eurooppalaisen opintosuoritusten ja arvosanojen siirto- ja kertymisjärjestelmän (ECTS) sekä korkeakoulututkintotodistuksen liitteen, jotka ovat opiskelijan työmäärän ja oppimistulosten kannalta keskeisiä välineitä, jotta helpotettaisiin liikkuvuutta ja autettaisiin opiskelijoita kokoamaan yhteen tiedot akateemisista ja opintojen ulkopuolisista saavutuksistaan;

23.

korostaa, että on tärkeää taata akateemisten tutkintojen vastavuoroinen tunnustaminen ja yhteensopivuus, jotta vahvistettaisiin laadunvarmistusjärjestelmää Euroopan tasolla ja kaikissa EHEAan liittyneissä maissa eurooppalaisten laadunvarmistusstandardien ja -ohjeiden tarkistetun version mukaisesti eurooppalaisella korkeakoulutusalueella; kehottaa kaikkia EHEAan kuuluvia maita ja niiden laadunvarmistuksesta vastaavia virastoja liittymään eurooppalaisiin laadunvarmistusverkostoihin eli eurooppalaiseen korkeakoulutuksen laadunvarmistusyhdistykseen (ENQA) ja Euroopan korkeakoulutuksen laadunvarmistusrekisteriin (EQAR-rekisteri);

24.

kehottaa Bolognan prosessin kumppaneita ja erityisesti komissiota arvioimaan säännöllisesti pätevyyden ja taitojen kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuutta hetkellä, jolloin tutkinnon suorittaneet siirtyvät työmarkkinoille;

25.

korostaa Eurooppa 2020 -strategian sen tavoitteen merkitystä, jonka mukaan 40 prosentilla 30–34-vuotiasta olisi oltava korkea-asteen koulutus suoritettuna ja sellaiset taidot ja pätevyys hankittuna, joiden ansiosta he löytävät mielekästä työtä;

26.

korostaa tutkintojen viitekehyksen arvoa avoimuuden parantamisessa, ja kehottaa kaikkia Bolognan prosessiin osallistuvia maita tekemään kansallisista tutkintojen viitekehyksistään vertailukelpoisia EHEAn ja eurooppalaisen viitekehysten kanssa;

27.

painottaa, että monissa jäsenvaltioissa kansalliset tutkintojen viitekehykset on vielä mukautettava eurooppalaiseen tutkintojen viitekehykseen ja eurooppalaisiin laadunvarmistusstandardeihin ja -ohjeisiin; panee merkille, että monia kansallisia tutkintojen viitekehyksiä ei vielä ole rekisteröity EQAR-rekisteriin);

28.

toteaa, että opiskelijoiden, opettajien, tutkijoiden ja muun kuin opetushenkilökunnan liikkuvuus on yksi Bolognan prosessin painopisteistä; kehottaa jäsenvaltioita lisäämään mahdollisuuksia liikkuvuuteen ja parantamaan liikkuvuuden laatua, ja korostaa tarvetta tehostaa EHEAn liikkuvuusstrategian 2020 täytäntöönpanoa sekä saavuttaa opiskelijoiden määrällinen 20 prosentin liikkuvuustavoite vuoteen 2020 mennessä; korostaa tässä yhteydessä Erasmus+-ohjelman ja Horisontti 2020 -ohjelman keskeistä asemaa, ja korostaa olevan tärkeää varmistaa, että ne pannaan sujuvasti ja tehokkaasti täytäntöön ja että niitä edistetään; korostaa, että Erasmus+-ohjelmaan liittyvät apurahat olisi jätettävä verotuksen ja sosiaalimaksujen ulkopuolelle;

29.

kehottaa sisällyttämään opiskelijoiden liikkuvuuden asteittain yliopistojen virallisiin opetussuunnitelmiin;

30.

korostaa, että asianmukaiset määrät musiikin ja taideaineiden opiskelijoita ja opetushenkilökuntaa on tarpeen ottaa mukaan EU:n liikkuvuusohjelmiin;

31.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään eurooppalaiset ja kansainväliset kumppanuus- ja liikkuvuusjärjestelyt niihin kriteereihin, joiden mukaisesti yliopistot ja korkeakoulut asetetaan paremmuusjärjestykseen;

32.

toteaa, että korkeakoulut ovat keskeisessä asemassa liikkuvuuden edistämisessä sekä sellaisten tutkinnon suorittaneiden ja tutkijoiden tuottamisessa, joilla on riittävät tiedot ja taidot pystyäkseen työllistymään ja menestymään globaalissa taloudessa;

33.

kehottaa jäsenvaltioita, EU:ta ja EHEAa vahvistamaan liikkuvuutta edistämällä kielten oppimista, poistamalla hallinnollisia esteitä, tarjoamalla riittävän rahoitustukimekanismin ja takaamalla apurahojen, stipendien ja opintosuoritusten siirrettävyyden; panee merkille, että liikkuvuus on edelleenkin vähemmän muiden kuin perhetaustaltaan varakkaiden opiskelijoiden saavutettavissa;

34.

korostaa sekä ohjelmien suunnittelua että niiden toteutusta koskevissa asioissa siirtymistä koulutuksellisesta mallista opiskelijakeskeiseen lähestymistapaan, johon sisältyy opiskelijoiden henkilökohtainen kehitys; korostaa olevan tärkeää, että opiskelijat osallistuvat korkeakoulujen hallinnointiin;

35.

korostaa, että opinto-ohjelmissa olisi keskityttävä markkinoiden pitkän aikavälin kysyntään; korostaa niin ikään, että työllistettävyys merkitsee sitä, että opiskelijoilla olisi oltava laajempi joukko erilaisia taitoja, jotka valmistelevat heitä työmarkkinoille ja antavat heille välineitä elinikäiseen oppimiseen; korostaa tässä yhteydessä aktiivista vuoropuhelua sekä ohjelmia ja työharjoitteluja koskevaa, kansallista ja rajat ylittävää yhteistyötä yliopistoyhteisön ja liike-elämän välillä, sillä se voisi auttaa torjumaan talouskriisiä, antaa piristysruiskeen talouskasvulle ja edistää tietoon perustuvaa yhteiskuntaa ja siten tarjota mahdollisuuksia laajemmassa sosiaalisessa merkityksessä; kannustaa korkeakouluja suhtautumaan avoimesti poikkitieteellisiin opintoihin, yliopistollisten tutkimusinstituuttien perustamiseen sekä yhteistyön tekemiseen eri kumppanien kanssa;

36.

korostaa tarvetta tarjota laajoja mahdollisuuksia elinikäiseen oppimiseen sekä täydentäviä oppimismuotoja, kuten epävirallista ja epämuodollista koulutusta, joka on olennaisen tärkeää pehmeiden taitojen kehittymisen kannalta;

37.

kehottaa vahvistamaan korkeakoulutuksen, tutkimuksen ja innovoinnin välistä yhteyttä, muun muassa edistämällä tutkimukseen perustuvaa koulutusta, ja korostaa Horisontti 2020 -ohjelmaa keskeisenä rahoitusmekanismina tutkimuksen lisäämisessä; kehottaa synkronoimaan aiempaa paremmin Bolognan prosessia tukevat toimet, kuten Horisontti 2020 -ohjelman ja Erasmus+-ohjelman;

38.

pyytää laatimaan entistä joustavampia oppimispolkuja, jotka edistävät yhteisiä koulutusohjelmia ja tieteidenvälisiä opintoja ja tukevat innovaatioita, luovuutta, ammatillista koulutusta, oppisopimuskoulutusta ja yrittäjyyttä korkea-asteen koulutuksessa, ja kehottaa tutkimaan uuden teknologian, digitalisaation ja tieto- ja viestintätekniikoiden tarjoamaa potentiaalia oppimisen ja opetuksen rikastuttamiseksi ja jotta voidaan kehittää laaja joukko taitoja sekä uusia oppimis-, opetus- ja arviointimalleja;

39.

kehottaa korkeakouluja, julkishallintoa, työmarkkinaosapuolia ja yrityksiä käymään jatkuvaa vuoropuhelua työllistyvyyden helpottamiseksi ja parantamiseksi; korostaa tässä yhteydessä, että asiaa koskevassa keskustelussa on keskityttävä korkea-asteen koulutuksen hyödyntämättömään potentiaaliin piristysruiskeen antamisessa kasvulle ja työllisyydelle; kehottaa EHEAan kuuluvia maita ja korkeakouluja tehostamaan yhteistyötä laadukkaiden harjoittelupaikkojen sekä oppisopimuskoulutuspaikkojen varmistamiseksi ja liikkuvuuden vahvistamiseksi tässä yhteydessä; korostaa, että sidosryhmien olisi tehtävä enemmän yhteistyötä pohjakoulutustason nostamiseksi ja ammattitaitoisen työvoiman uudistamiseksi sekä ura- ja työllisyysneuvonnan tarjonnan, saatavuuden ja laadun parantamiseksi; katsoo lisäksi, että opinto-ohjelmiin sisältyviä työharjoitteluja ja työpaikkakoulutusta olisi edistettävä enemmän;

40.

korostaa, että pakolaisaseman saaneiden henkilöiden on voitava päästä kaikkien EHEAan kuuluvien laitosten piiriin, sillä niiden ansiosta he voivat rakentaa oman, itsenäisen elämän koulutuksen kautta; korostaa lisäksi, että oleskelulupien myöntämistä olisi höllennettävä lisää sellaisten tutkinnon suorittaneiden henkilöiden tapauksessa, jotka etsivät ammattipätevyyttä edellyttävää työpaikkaa; korostaa, että ponnisteluja pakolaisaseman saaneiden henkilöiden aseman vastavuoroiseksi tunnustamiseksi olisi tehostettava erityisesti tällaisessa asemassa olevien opiskelijoiden liikkuvuuden huomioon ottaen;

41.

painottaa, että jäsenvaltiot sekä kaikki EHEAan liittyneet korkeakoulut ovat vastuussa sellaisen laadukkaan koulutuksen tarjoamisesta, joka vastaa yhteiskunnallisiin ja taloudellisiin haasteisiin, ja korostaa, että niiden välistä tiivistä yhteistyötä tarvitaan, jotta Bolognan prosessin puitteissa asetetut tavoitteet voidaan saavuttaa;

42.

panee merkille, että vain harvat jäsenvaltiot ovat laatineet kattavan strategian sellaisten opiskelijoiden, joilla on vähemmän suotuisa sosioekonominen tausta, saattamiseksi korkea-asteen koulutuksen piiriin ja siten niin kutsuttuun sosiaaliseen suodattimeen liittyvän ongelman ratkaisemiseksi;

43.

kehottaa ylemmän perusasteen opettajia osallistumaan laajemmin Bolognan prosessiin niissä asioissa, jotka liittyvät opettajien koulutuksen ja ammatillisen liikkuvuuden laadun edistämiseen, jotta olisi mahdollista vastata tietoon perustuvan yhteiskunnan asettamiin uusiin koulutusvaatimuksiin sekä edistää opiskelijoiden suoritusten paranemista;

44.

painottaa koulutuksen ja sen laadun sekä opetustehtävän merkitystä tulevien sukupolvien kasvatuksessa ja laajempaan sosiaaliseen ja taloudelliseen yhteenkuuluvuuteen sekä työpaikkojen luomiseen, parempaan kilpailukykyyn ja kasvupotentiaaliin myötävaikuttamisessa; toivoo tässä yhteydessä parempaa tunnustusta opettajan ammatille;

45.

kehottaa ryhtymään taloudellisiin ja sosiaalisiin ponnisteluihin sosiaalisen osallisuuden parantamiseksi tarjoamalla kaikille tasapuolinen ja avoin mahdollisuus päästä laadukkaaseen koulutukseen helpottamalla akateemisten tutkintojen ja ammattitutkintojen, ulkomailla suoritettujen opintojaksojen sekä aiempien opintojen, pehmeitä taitoja koskevien ohjelmien sekä epävirallisen ja epämuodollisen koulutuksen tunnustamista ja tarjoamalla olennaista koulutusta erilaisille opiskelijaryhmille elinikäisen oppimisen kautta;

46.

korostaa Bolognan prosessin sosiaalista ulottuvuutta; kehottaa toteuttamaan toimia, jotka kohdistettaisiin aliedustettujen ja epäsuotuisassa asemassa olevien ryhmien osallistumisen lisäämiseen esimerkiksi kansainvälisten liikkuvuusohjelmien kautta;

47.

korostaa koulutuksellisen liikkuvuuden roolia kulttuurien välisessä oppimisessa, ja painottaa, että Bolognan prosessin puitteissa olisi toteutettava aktiivisesti toimenpiteitä opiskelijoiden kulttuurien välisen ymmärtämyksen ja kunnioituksen edistämiseksi;

48.

kehottaa kehittämään strategian EHEAn ulkoista ulottuvuutta varten tekemällä yhteistyötä maailman muiden alueiden kanssa, jotta lisättäisiin EHEAn kilpailukykyä ja houkuttavuutta globaalissa ympäristössä, parannettaisiin EHEAa koskevan tiedon tarjoamista, vahvistettaisiin kumppanuuteen perustuvaa yhteistyötä sekä tehostettaisiin poliittista vuoropuhelua ja tutkintojen tunnustamista;

49.

korostaa, että on tarpeen tehostaa tilastotietojen keräämistä EHEAan kuuluvista maista, jotta Bolognan prosessin mukanaan tuomat haasteet voidaan paremmin tunnistaa ja jotta niihin voidaan paremmin vastata;

50.

korostaa Jerevanissa toukokuussa 2015 järjestettävän EHEA:n seuraavan ministerikokouksen merkitystä, sillä kokouksessa arvioidaan objektiivisesti ja kriittisesti vuosiksi 2012–2015 asetetuissa tavoitteissa saavutettua edistystä sekä niiden saavuttamisessa ilmenneitä puutteita, ja tavoitteena on eurooppalaisen korkeakoulutusalueen vahvistaminen unionin täydellä tuella;

51.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

21.9.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 346/10

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 167 artiklan,

—

ottaa huomioon kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemisesta ja edistämisestä 20. lokakuuta 2005 tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön (Unesco) yleissopimuksen,

—

ottaa huomioon audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoamista koskevien jäsenvaltioiden tiettyjen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 10. maaliskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/13/EU (audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi) (1),

—

ottaa huomioon tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22. toukokuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY (2),

—

ottaa huomioon Luova Eurooppa -ohjelman (2014–2020) perustamisesta ja päätösten N:o 1718/2006/EY, N:o 1855/2006/EY ja N:o 1041/2009/EY kumoamisesta 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1295/2013 (3),

—

ottaa huomioon 25. marraskuuta 2014 annetut neuvoston päätelmät Euroopan audiovisuaalipolitiikasta digitaaliajalla (4),

—

ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020),

—

ottaa huomioon 26. elokuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Euroopan digitaalistrategia” (COM(2010)0245),

—

ottaa huomioon 4. toukokuuta 2012 annetun komission ensimmäisen kertomuksen direktiivin 2010/13/EU (audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi) soveltamisesta ”Audiovisuaaliset mediapalvelut ja internetiin liitetyt laitteet: kehitys ja tulevat näkymät” (COM(2012)0203),

—

ottaa huomioon 24. syyskuuta 2012 annetun komission ensimmäisen kertomuksen direktiivin 2010/13/EU 13, 16 ja 17 artiklan soveltamisesta vuosina 2009–2010 ”Eurooppalaisten teosten edistäminen tilattavissa ja aikataulun mukaan välitettävissä audiovisuaalisissa mediapalveluissa EU:ssa” (COM(2012)0522),

—

ottaa huomioon 7. joulukuuta 2012 annetun komission kolmannen kertomuksen Euroopan elokuvaperinnön analogisen ja digitaalisen aikakauden haasteista (SWD(2012)0431), jotka liittyvät elokuvaperinnöstä ja siihen liittyvän teollisen toiminnan kilpailukyvystä 16. marraskuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston suosituksen 2005/865/EY täytäntöönpanoon,

—

ottaa huomioon 18. joulukuuta 2012 annetun komission tiedonannon sisällöstä digitaalisilla sisämarkkinoilla (COM(2012)0789),

—

ottaa huomioon 24. huhtikuuta 2013 annetun komission vihreän kirjan ”Valmistautuminen täysin konvergoituneeseen audiovisuaaliseen maailmaan: kasvu, luominen ja arvot” (COM(2013)0231),

—

ottaa huomioon 15. marraskuuta 2013 annetun komission tiedonannon elokuville ja muille audiovisuaalisille teoksille myönnettävästä valtiontuesta (2013/C 332/01) (5),

—

ottaa huomioon 15. toukokuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Eurooppalainen elokuva digitaaliajalla: Kulttuurien monimuotoisuuden ja kilpailukyvyn yhdistäminen” (COM(2014)0272),

—

ottaa huomioon 4. joulukuuta 2014 annetun alueiden komitean lausunnon eurooppalaisesta elokuvasta digitaaliajalla,

—

ottaa huomioon 16. marraskuuta 2011 antamansa päätöslauselman eurooppalaisesta elokuvasta digitaaliajalla (6),

—

ottaa huomioon 11. syyskuuta 2012 antamansa päätöslauselman audiovisuaaliteosten verkkojakelusta Euroopan unionissa (7),

—

ottaa huomioon 22. toukokuuta 2013 antamansa päätöslauselman audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin täytäntöönpanosta (8),

—

ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman valmistautumisesta täysin konvergoituneeseen audiovisuaaliseen maailmaan (9),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

—

ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietinnön (A8-0123/2015),

A.

toteaa, että elokuvat ovat sekä talous- että kulttuurihyödykkeitä ja ne edistävät tuntuvasti Euroopan taloutta kasvun ja työllisyyden myötä ja auttavat muovaamaan eurooppalaista identiteettiä ilmentämällä kulttuurista ja kielellistä monimuotoisuutta, edistämällä Euroopan kulttuureja yli rajojen ja lisäämällä kulttuurivaihtoa ja kansalaisten keskinäistä ymmärtämystä;

B.

toteaa, että Euroopan kulttuurialan ja luovan alan sekä eritoten Euroopan elokuvateollisuuden potentiaalia ei vielä hyödynnetä täysimääräisesti Euroopan kulttuurisen moninaisuuden ja kulttuuriperinnön edistämisessä sekä kestävän kasvun ja työpaikkojen luomisessa, jotka vuorostaan voivat hyödyttää muita talouden aloja ja tarjota Euroopan unionille kilpailuetuja globaalilla tasolla;

C.

toteaa, että Euroopan elokuva-ala on yksi maailman suurimmista tuottajista, joka toi markkinoille 1 500 uutta elokuvaa vuonna 2014, mutta sille on ominaista sekä rahoitusta että tuotantotyyppejä koskeva heterogeeninen rakenne;

D.

toteaa, että eurooppalaisten elokuvien tyypillisiä piirteitä ovat laadukkuus, omaperäisyys ja monimuotoisuus mutta niitä haittaavat rajallinen markkinointi ja jakelu unionissa; toteaa tämän näkyvän saavutetuissa verrattain alhaisissa yleisömäärissä samalla kun eurooppalaiset elokuvat joutuvat kohtaamaan kovaa kansainvälistä kilpailua ja vaikeuksia jakelussa sekä Euroopassa että sen ulkopuolella;

E.

toteaa, että muiden kuin kotimaisten eurooppalaisten elokuvien jakelu on jäsenvaltioissa edelleen heikkoa, vaikka vuosittain tuotetaan paljon elokuvia, kun taas muut kuin eurooppalaiset elokuvat leviävät laajalle unionissa;

F.

toteaa, että eurooppalaisten elokuvien monimuotoisuus ilmentää Euroopan kulttuurisen ja kielellisen monimuotoisuuden rikkautta ja voimaa, mikä merkitsee, että Euroopan elokuva-alan markkinat ovat luonnostaan hajanaiset;

G.

toteaa, että korkealaatuisen elokuvatuotannon edistäminen on erityisen tärkeää pienemmille jäsenvaltioille, joiden kieltä puhuu pienempi määrä ihmisiä;

H.

toteaa, että Luova Eurooppa -ohjelman Media-alaohjelma (jäljempänä Media) tarjoaa uusia rahoituslähteitä ja tilaisuuksia muiden kuin kotimaisten eurooppalaisten elokuvien jakeluun ja levitykseen, yleisöpohjan kehittämiseen ja medialukutaidon tukemiseen;

I.

toteaa, että yksi digitaalisten sisämarkkinoiden tärkeimmistä tavoitteista olisi oltava internetiä koskevan luottamuksen rakentaminen ja laillisen audiovisuaalisen sisällön saannin lisääminen, jolloin edistetään eurooppalaisiin elokuviin investoimista;

J.

toteaa, että elokuvaesitykset tuottavat edelleen ensimmäisenä julkaisukanavana merkittävän osan elokuvatuotoista ja ovat siten erittäin tärkeitä eurooppalaisten elokuvien tuotannon ja jakelun rahoituksen kannalta; katsoo, että niillä on lisäksi ratkaiseva tehtävä, kun kyse on elokuvien menestyksestä muilla julkaisukanavilla;

K.

toteaa kuitenkin, että yhä useammat vaatimattoman tuotanto- ja mainosbudjetin omaavat eurooppalaiset elokuvat hyötyisivät joustavammista julkaisustrategioista ja nopeammasta pääsystä tilausvideopalveluihin;

L.

toteaa, että julkaisukanavien parempi organisointi maksimoisi potentiaalisen yleisön ja tekisi samalla laittomasta elokuvankatselusta vähemmän houkuttelevaa;

M.

toteaa, että audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin 13 artiklan 1 kohdassa velvoitetaan jäsenvaltiot varmistamaan, että tilattavien palvelujen tarjoajat edistävät eurooppalaisia teoksia; toteaa, että tämä säännös on pantu täytäntöön eri tavoin ja eritasoisten oikeudellisten vaatimusten avulla, mikä on johtanut siihen, että palveluntarjoajat sijoittautuvat vaatimuksia väljimmin soveltaviin jäsenvaltioihin;

N.

toteaa, että suurin osa Euroopan elokuva-alan julkisesta rahoituksesta, jota saadaan sekä kansallisista että unionin rahoituslähteistä, kohdennetaan elokuvatuotantoon;

O.

ottaa huomioon, että Luova Eurooppa -ohjelman perustamisesta annetun asetuksen (EU) N:o 1295/2013 14 artiklassa todetaan, että ”komissio perustaa kulttuurialalle ja luoville aloille tarkoitetun lainantakausvälineen”, joka helpottaa kulttuurialoilla ja luovilla aloilla toimivien pk-yritysten rahoituksensaantia ja mahdollistaa osallistuville rahoituksen välittäjille, että ne voivat arvioida tehokkaammin niihin hankkeisiin liittyviä riskejä, joille pk-yritykset hakevat lainoja ja rahoitusta;

P.

toteaa, että komission 7. joulukuuta 2012 annetussa kolmannessa kertomuksessa Euroopan elokuvaperinnön analogisen ja digitaalisen aikakauden haasteista todetaan, että ainoastaan 1,5 prosenttia Euroopan elokuvaperinnöstä on digitalisoitu; toteaa, että prosenttiosuus on tällä hetkellä edelleen sama huolimatta toistuvasti esitetyistä huolenaiheista, joiden mukaan kyseisestä perinnöstä saattaa suuri osa kadota tulevilta sukupolvilta ikuisiksi ajoiksi, minkä osoittaa esimerkiksi se, että ainoastaan 10 prosenttia mykkäelokuvista on säilytetty;

Q.

toteaa, että digitalisointi ja tiedotusvälineiden konvergenssi tarjoavat uusia mahdollisuuksia eurooppalaisten elokuvien jakeluun ja markkinointiin yli rajojen ja että ne lisäävät innovoinnin ja joustavuuden potentiaalia samalla kun ne muuttavat merkittävästi katselijoiden käyttäytymistä ja odotuksia;

R.

toteaa, että on tärkeää taata rahoitus elokuvaperinnön ja siihen liittyvän aineiston digitalisoinnille, säilyttämiselle ja online-saatavuudelle ja luoda Euroopan laajuiset normit digitaalisten elokuvien säilyttämiselle;

S.

toteaa, että medialukutaito ja eritoten elokuvalukutaito voivat kehittää kansalaisten kriittistä ajattelua ja ymmärrystä ja stimuloida heidän omaa luovuuttaan ja ilmaisukykyään;

T.

toteaa, että digitaalisella aikakaudella tekijänoikeuksien olisi kannustettava investoimaan elokuvien tuottamiseen ja luomiseen ja varmistettava asianmukaiset korvaukset oikeudenhaltijoille samalla kun kannustetaan kehittämään uusia palveluja ja tapoja tarjota kansalaisille elokuvia yli rajojen ja mahdollistetaan, että kulttuurialan ja luovan alan teollisuus voivat edelleen osaltaan edistää kasvua ja työpaikkojen luomista;

U.

toteaa, että on tärkeää varmistaa orpoteosten tietyistä sallituista käyttötarkoituksista annetun direktiivin 2012/28/EU tehokas täytäntöönpano ja asettaa orpoteosten määritelmään sisältyvät elokuvat yleisesti saataville;

1.

kannustaa Euroopan elokuva-alaa jatkamaan innovatiivisten palvelujen, uusien liiketoimintamallien ja jakelukanavien kehittämistä, jotta voidaan parantaa eurooppalaisten elokuvien saatavuutta yli rajojen ja lisäksi mahdollistaa, että koko unionin kansalaiset voivat saada alati laajemman elokuvakirjon yhä useampien foorumeiden avulla; suosittelee tässä yhteydessä, että Euroopan elokuvateollisuus ottaa opikseen EU:n ulkopuolella toteutettavista parhaista kaupallisista käytännöistä;

2.

panee merkille luovien teosten luvattoman käytön vaikutuksen luovan työn sykliin ja teosten luojien oikeuksiin; korostaa, että tarvitaan enemmän korkealaatuista laillista tarjontaa ja että nuorten tietoisuutta asiasta on lisättävä;

3.

ehdottaa, että audiovisuaalisten palvelujen rajatylittävän saatavuuden kehittämistä kartoitettaisiin edelleen, kun otetaan huomioon tilausvideopalvelujen ja sähköisten maksutapahtumien nopea kasvu koko unionissa, koska näin katsojat voisivat päästä näkemään elokuvia riippumatta siitä, missä he ovat;

4.

korostaa sellaisen kohdennetun markkinoinnin merkitystä koko unionissa, jossa otetaan huomioon eurooppalaisyleisöjen kulttuuriset erityispiirteet ja pyritään varmistamaan eurooppalaisten elokuvien parempi ja tehokkaampi markkinointi;

5.

kehottaa tästä syystä lisäämään tekstitettyjen elokuvien saatavuutta, jotta voidaan lisätä eurooppalaisten elokuvien levittämistä rajojen yli, parantaa katsojien tietoisuutta Euroopan kulttuurisesta ja kielellisestä monimuotoisuudesta sekä voimistaa keskinäistä ymmärtämystä;

6.

panee erityisesti merkille Median aseman tekstitysten ja jälkiäänityksen tukemisessa, jotta saadaan lisää eurooppalaisia elokuvia tekstitettyinä alkuperäisversioina, mikä helpottaa niiden levitystä ja parantaa Euroopan kulttuurien ja kielten tuntemusta ja ymmärrystä;

7.

korostaa, että äskettäin hyväksytty valmistelutoimi ”Tekstitysten hankkiminen joukkoistamisen avulla eurooppalaisten teosten levityksen laajentamiseksi” sekä komission työskentely tämän toimen täytäntöönpanemiseksi ovat erittäin tärkeitä;

8.

kannattaa lisäksi sellaisia aloitteita kuin komission pilottihanke ”Euroopan yhdentymisen edistäminen kulttuurin avulla”, jolla pyritään lisäämään tekstitettyjen eurooppalaisten elokuvien tarjontaa esittämällä valittujen televisio-ohjelmien uusia tekstitettyjä versioita kaikkialla Euroopassa;

9.

toteaa pitävänsä erittäin tärkeänä, että elokuvien saatavuutta parannetaan entisestään vammaisten henkilöiden kannalta erityisesti kuvailutulkkauksen ja jälkiäänittämisen avulla;

10.

korostaa yksityisten ja julkisten eurooppalaisten televisiokanavien erityismerkitystä elokuvatuotannossa sekä televisiota että elokuvia varten tehdyissä yhteistuotannoissa, ja korostaa merkitystä, joka niillä voi olla lukuisten, erityisesti pienten ja keskisuurten, elokuvatuotantoyhtiöiden tulevaisuuden turvaamisessa EU:ssa;

11.

muistuttaa Euroopan parlamentin LUX-elokuvapalkinnon roolista, sillä palkinnon tunnettuus on lisääntynyt vuosien mittaan, ja sillä markkinoidaan eurooppalaisia elokuvia siten, että voittanut elokuva käännetään ja tekstitetään kaikilla unionin 24 virallisella kielellä, millä varmistetaan eurooppalaisten elokuvien parempi näkyvyys ja saatavuus sekä parempi tietoisuus niistä; kehottaa kansallisia parlamentteja markkinoimaan edelleen LUX-elokuvapalkintoa jäsenvaltioissa yhteistyössä Euroopan parlamentin tiedotustoimistojen kanssa;

12.

toteaa, että eurooppalaisia yhteistuotantoja on edistettävä ja tuettava ja että tällaista tuotantoa lisäämällä voidaan kenties laajentaa eurooppalaisten elokuvien jakelua koko mantereelle;

13.

korostaa lisäksi korkealaatuisten eurooppalaisten tv-sarjojen kasvavaa suosiota ja strategista merkitystä tällaisten sarjojen tuotantoa, jakelua ja markkinointia ajatellen eurooppalaisilla ja globaaleilla markkinoilla;

14.

kehottaa jäsenvaltioita tukemaan ja edistämään erityistapahtumia, kuten elokuvafestivaaleja ja kiertäviä elokuvahankkeita, kannustaakseen eurooppalaisten elokuvien levittämiseen ja esittämiseen niiden alueella ja tukeakseen sitä;

15.

suosittelee, että lujitetaan olemassa olevia toimia, jotta voidaan paremmin optimoida elokuvalippujen hinnat ja että luodaan innovatiivisia markkinointikampanjoita ja ennakkotilauksia koskevia tarjouksia, jotka auttaisivat varmistamaan elokuvateattereiden houkuttelevuuden ja kaikkien pääsyn elokuviin;

16.

kannustaa elokuvien jakelijoita ja esittäjiä lisäämään muista Euroopan maista peräisin olevien elokuvien näkyvyyttä ja saatavuutta yleisömäärien nostamiseksi;

17.

toteaa, että elokuvateatterit ovat edelleen tärkeimpiä paikkoja esittää ja markkinoida elokuvia sekä sosiaaliselta ulottuvuudeltaan tärkeitä paikkoja, joissa ihmiset tapaavat ja vaihtavat mielipiteitä; tähdentää, että pienten ja riippumattomien elokuvateattereiden häviäminen, eritoten pikkukaupungeista ja vähemmän kehittyneiltä alueilta, rajoittaa Euroopan kulttuuriresurssien, kulttuuriperinnön ja vuoropuhelun hyödyntämistä; kehottaa tämän vuoksi komissiota ja jäsenvaltioita myöntämään tukea siihen, että kaikki valkokankaat varustetaan digitaalisella esityslaitteistolla ja äänitekniikalla, jotta tällaiset elokuvateatterit säilyvät;

18.

korostaa, että elokuvia on markkinoitava varhaisessa tuotantovaiheessa, jotta voidaan parantaa levitystä ja varmistaa, että potentiaaliset yleisöt koko Euroopassa ovat tietoisia näistä elokuvista;

19.

tähdentää Media-ohjelman merkitystä testattaessa tapoja kehittää yleisöpohjaa ja erityisesti tuettaessa festivaaleja, elokuvatuntemukseen liittyviä aloitteita ja yleisöpohjan kehittämiseen pyrkiviä toimia;

20.

muistuttaa, että audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin 13 artiklan 1 kohdassa velvoitetaan jäsenvaltiot varmistamaan, että tilattavien palvelujen tarjoajat edistävät eurooppalaisia teoksia; tähdentää, että tämä säännös on pantu täytäntöön epätasaisesti ja eritasoisten oikeudellisten vaatimusten avulla, mikä saattaa johtaa siihen, että palveluntarjoajat sijoittautuvat vaatimuksia väljimmin soveltaviin jäsenvaltioihin;

21.

katsoo, että kaikkien, jotka saavat eurooppalaisista elokuvateoksista vaikka vain välillistä taloudellista hyötyä suoran tarjonnan, markkinoinnin tai levityksen kautta, tilausvideot mukaan luettuina, olisi osallistuttava taloudellisesti eurooppalaisten elokuvien tuotantoon; kehottaa komissiota tekemään tästä ohjaavan periaatteen myös silloin, kun se tarkastelee jäsenvaltioiden elokuvarahoitusjärjestelmiä kilpailunäkökulmasta;

22.

kehottaa komissiota ottamaan edellä mainitun huomioon, kun se ehdottaa nykyisen oikeudellisen kehyksen uudelleenarviointia, jotta Euroopan audiovisuaalialan markkinoilla voidaan varmistaa tasapuoliset toimintaedellytykset, jotka ovat oikeudenmukaiset ja yhdenvertaiset kaikille palveluntarjoajille;

23.

kehottaa tilausvideofoorumeita antamaan julkisesti tietoon kaikkien valikoimiinsa kuuluvien elokuvien kulutusta koskevat tiedot, jotta varmistetaan niiden vaikutuksen asianmukainen arviointi;

24.

katsoo, että tuotannon ja jakelun rahoitusta on tasapainotettava paremmin pyrkien lisäämään kehittämiseen, markkinointiin ja kansainväliseen jakeluun tarkoitettua tukea, jotta eurooppalaisten elokuvien levitystä voidaan parantaa sekä eurooppalaisilla että kansainvälisillä markkinoilla;

25.

pitää välttämättömänä lisätä elokuvajakelun, -mainostamisen ja -markkinoinnin todellista rahoitusta ilman, että tämä on pois elokuvatuotannon rahoituksesta;

26.

kehottaa jäsenvaltioita erityisesti lisäämään julkista rahoitusta, jotta voidaan tukea kansallisten ja ei-kansallisten eurooppalaisten elokuvien varhaisen vaiheen jakelua ja markkinointia ulkomailla;

27.

kehottaa jäsenvaltioita lisäämään kannustimia, joilla edistetään eurooppalaisten elokuvien tuotantoa, jakelua, saatavuutta ja houkuttelevuutta; katsoo, että samojen alennettujen arvonlisäverokantojen soveltaminen sekä sähköisesti että muulla tavoin myytäviin audiovisuaalisiin kulttuuriteoksiin kiihdyttää uusien palvelujen ja foorumien kasvua;

28.

korostaa Luova Eurooppa -ohjelman kulttuurialan ja luovien alojen lainantakausvälineen roolia autettaessa kulttuurialalla ja luovilla aloilla toimivia pk-yrityksiä saamaan rahoitusta ja kannustettaessa rahoituksen välittäjiä tekemään enemmän investointeja, mikä parantaa elokuva-alan rahoitusmahdollisuuksia;

29.

ehdottaa, että arvioidaan eurooppalaisten ja kansallisten elokuvarahoitusjärjestelmien tehokuutta ja vaikuttavuutta ja kiinnitetään erityistä huomiota rahoitusta saavien elokuvien laatuun ja mahdollisuuksiin sekä otetaan huomioon myös markkinointiin ja yleisöpohjan kehittämiseen tarkoitettujen rahoitusvälineiden saatavuus ja tehokkuus; kehottaa komissiota tiedottamaan muille jäsenvaltioille tulosten yhteydessä esiintulleista parhaista käytännöistä;

30.

muistuttaa, että elokuvatuotanto ja yhteistuotannot edellyttävät huomattavia taloudellisia investointeja ja että nykyinen lainsäädäntökehys ei estä usean valtion alueen kattavaa lisensiointia, korostaa tästä syystä, että olisi edelleen panostettava tuotannon ja jakelujärjestelmien moninaisuuteen, jotta voidaan edistää investointeja eurooppalaisiin elokuviin ja vastata Euroopan kielellisesti ja kulttuurisesti moninaisten markkinoiden tarpeisiin ja turvata kulttuurinen moninaisuus ja edistää sitä;

31.

korostaa, että eurooppalaiset elokuvat saavat rahoitusta monista eurooppalaisista, kansallisista ja alueellisista julkisista varoista ja että olisi kannustettava näiden varojen suurempaan täydentävyyteen, jotta voidaan lisätä rahoituksen tehokkuutta;

32.

pitää myönteisenä, että komissio on tehnyt aloitteen eurooppalaisen elokuvan foorumin perustamisesta edistääkseen kaikkien audiovisuaalisen alan osapuolten jäsenneltyä vuoropuhelua elokuva-alan nykyisistä digitaalisen aikakauden haasteista, jotta voidaan parantaa yhteistyötä, tiedonsaantia ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa;

33.

kehottaa tästä syystä kaikkia asiaankuuluvia toimielimiä osallistumaan asiaan laajalti ja tekemään yhteistyötä erityisesti Euroopan parlamentin kanssa;

34.

kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan medialukutaidon ja etenkin elokuvalukutaidon kohentamiseksi koulujen opetusohjelmissa ja kulttuurikasvatusta tarjoavissa elimissä ja kehittämään kansallisen, alueellisen tai paikallisen tason aloitteita kaikella virallisen ja epävirallisen koulutuksen saralla;

35.

on tietoinen elokuvateattereiden erityismerkityksestä elokuva- ja medialukutaidolle sukupolvien rajat ylittävinä oppimispaikkoina ja pitää ilahduttavina toimenpiteitä, jotka edistävät tällaista kohdennettua elokuvateatteritoimintaa;

36.

kiinnittää huomiota nuorille tarkoitettujen opetuselokuvien edistämiseen ja tukee kilpailuja, joissa nuoria kannustetaan luomaan audiovisuaalisia teoksia; korostaa myös Media-ohjelman tarjoamia mahdollisuuksia tuettaessa elokuvalukutaitohankkeita;

37.

kannattaa innovoivia hankkeita ja käytäntöjä – kuten eurooppalaisten elokuvien levittämistä digitaalisella aikakaudella koskevaa komission valmistelevaa toimea – jotka on suunniteltu testaamaan elokuvien joustavampaa esittämistä eri tiedotusvälineissä ja useassa jäsenvaltiossa ja pitää ilahduttavana tämän toimen sisällyttämistä Luova Eurooppa -ohjelmaan;

38.

katsoo, että julkaisukanavista joustavampia tekevät aloitteet saattaisivat hyödyttää tietyntyyppisiä eurooppalaisia elokuvia näkyvyyden, yleisöpohjan tavoittamisen, tulojen ja kustannussäästöjen suhteen, ja kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita harkitsemaan edelleen tällaisia aloitteita;

39.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan elokuvateosten digitalisoinnin ja perustamaan digitaalisia tallennejärjestelmiä tai mukauttamaan nykyiset mekanisminsa tällaisiin formaatteihin edellyttämällä, että digitaalisia elokuvia varten tallennetaan kansainvälinen standardoitu digitaalinen mastertallenne;

40.

korostaa erityisesti elokuvaperintöä vaalivien elinten ja yleisradiotoiminnan harjoittajien audiovisuaalisten arkistojen merkitystä ja kehottaa jäsenvaltioita takaamaan asianmukaisen rahoituksen ja asianmukaiset oikeuksia koskevat selvitysjärjestelmät, joilla tuetaan niiden julkisen palvelun tehtävän täyttämistä, mukaan lukien elokuvaperinnön säilyttäminen, digitalisointi ja asettaminen yleisön saataville;

41.

korostaa EU:n digitaalisen kirjaston Europeanan tärkeää tehtävää Euroopan audiovisuaalisen perinnön (sekä elokuvat että television käsittävänä) kirjastona;

42.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

21.9.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 346/17

—

ottaa huomioon komission Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle antaman tiedonannon ”Uudesta EU:n metsästrategiasta: metsien ja metsäalan puolesta” (COM(2013)0659),

—

ottaa huomioon tähän tiedonantoon liitetyt komission yksiköiden valmisteluasiakirjat SWD(2013)0342 ja SWD(2013)0343,

—

ottaa huomioon 19. toukokuuta 2014 annetut maatalous- ja kalastusneuvoston päätelmät uudesta EU:n metsästrategiasta,

—

ottaa huomioon 30. tammikuuta 2014 annetun alueiden komitean lausunnon uudesta EU:n metsästrategiasta: metsien ja metsäalan puolesta,

—

ottaa huomioon 10. heinäkuuta 2014 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon komission Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle antamasta tiedonannosta ”Uudesta EU:n metsästrategiasta: metsien ja metsäalan puolesta,

—

ottaa huomioon 16. helmikuuta 2006 antamansa päätöslauselman EU:n metsästrategian toteuttamisesta (1),

—

ottaa huomioon 20. marraskuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1386/2013/EU vuoteen 2020 ulottuvasta yleisestä unionin ympäristöalan toimintaohjelmasta ”Hyvä elämä maapallon resurssien rajoissa”,

—

ottaa huomioon Eurooppa 2020 -strategian, mukaan lukien innovaatiounioni- ja resurssitehokas Eurooppa -aloitteet,

—

ottaa huomioon komission Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle antaman tiedonannon ”EU:n strategia ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi” (COM(2013)0216),

—

ottaa huomioon komission Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle antaman tiedonannon ”Luonnonpääomaa elämämme turvaajana: luonnon monimuotoisuutta koskeva EU:n strategia vuoteen 2020” (COM(2011)0244),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

—

ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan ja teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnot (A8-0126/2015),

A.

ottaa huomioon, että yhteisen metsäpolitiikan laatiminen ei kuulu Euroopan unionin toimivaltaan mutta unionin tietyillä politiikoilla voi olla seurauksia kansallisille metsäpolitiikoille ja metsätaloutta ja metsiä koskevista politiikkatoimista päättävät jäsenvaltiot;

B.

ottaa huomioon, että vaikka nämä asiat kuuluvat selvästi jäsenvaltioiden toimivaltaan, metsäyritykset voisivat saada mahdollisia etuja siitä, että tämän tärkeän talouden alan ja Euroopan tasolla ja erityisesti maaseutualueilla merkittävän työllistäjän koordinointia ja asemaa parannettaisiin ja tehostettaisiin siten, että samalla suojeltaisiin ekosysteemejä ja tuotettaisiin ekologisia hyötyjä kaikille tämän haittaamatta jäsenvaltioiden toimivaltaa;

C.

toteaa, että puu on uusiutuva luonnonvara, jota Euroopassa usein hyödynnetään liian vähän, ja katsoo, että tämän raaka-aineen älykäs ja kestävä käyttö on taattava esimerkiksi taitotietoa kehittämällä ja vaihtamalla;

D.

toteaa, että metsistä saadaan ainutlaatuisia kasveja, eläimiä ja sieniä;

E.

ottaa huomioon, että metsien koot ja ominaisuudet vaihtelevat paljon ja joidenkin jäsenvaltioiden pinta-alasta yli puolet on metsien peitossa; katsoo, että kestävällä tavalla hoidetut metsät ovat erittäin tärkeitä paikallisen, alueellisen, eurooppalaisen ja kansainvälisen tason lisäarvon tuottamiselle sekä maaseudun työpaikkojen takaamiselle ja biotalouteen perustuvan yhteiskunnan edistämiselle, sillä ne edistävät ihmisten terveyttä erityisesti rakenteellisesti heikommassa asemassa olevilla alueilla ja edesauttavat samalla merkittävästi ympäristön ja ilmaston suojelua ja biologista monimuotoisuutta;

F.

katsoo, että metsien biomassa on hyvin merkittävä uusiutuva energialähde; katsoo, että Euroopan metsät imevät ilmasta ja varastoivat tällä hetkellä noin 10 prosenttia EU:n hiilidioksidipäästöistä ja edistävät näin merkittävästi ilmastonmuutoksen hillitsemistä;

G.

toteaa, että kaupungistumisen myötä unionin kansalaisilla on aikaisempaa vähemmän yhtymäkohtia metsiin ja heidän tietonsa metsätaloudesta ja sen vaikutuksista hyvinvointiin, työpaikkoihin, ilmastoon, ympäristöön, ihmisten terveyteen ja koko arvoketjuun sekä yhteydestä laajempiin ekosysteemeihin ovat vähäiset;

H.

katsoo, että EU:n eri politiikoissa asetetaan yhä useammin metsiin liittyviä vaatimuksia; katsoo, että nämä vaatimukset on tasapainotettava harkiten, ja vaatimuksiin puun uusista käyttötavoista biotaloudessa ja bioenergiana on liitettävä resurssitehokkuus, uuden teknologian käyttö ja kestävän tarjonnan rajat;

I.

toteaa, että Euroopan metsätaloudelle ovat ominaisia kestävä hoito ja pitkän aikavälin suunnittelu, ja katsoo, että kestävän kehityksen periaatetta olisi vahvistettava entisestään kaikilla tasoilla, paikallistasolta maailmanlaajuiselle tasolle saakka työpaikkojen luomiseksi, biologisen monimuotoisuuden suojelemiseksi, ilmastonmuutoksen lieventämiseksi ja aavikoitumisen ehkäisemiseksi;

J.

katsoo, että on tuotava esiin metsien taloudellinen, yhteiskunnallinen ja ympäristöllinen tehtävä, mukaan luettuna kulttuuri- ja luonnonperinnön suojeleminen ja edistäminen sekä kestävän (eko)matkailun edistäminen;

K.

katsoo, että maailman väestömäärän kasvaessa myös energiantarve kasvaa, ja siksi metsillä olisi oltava merkittävämpi osuus EU:n tulevaisuuden energiapaletissa;

1.

panee tyytyväisenä merkille komission tiedonannon uudesta EU:n metsästrategiasta sekä siihen liitetyt valmisteluasiakirjat ja korostaa, että EU:n metsästrategiassa on keskityttävä kestävään metsänhoitoon ja metsien monitoiminnalliseen rooliin taloudellisesta, yhteiskunnallisesta ja ympäristöllisestä näkökulmasta ja varmistettava, että suoraan tai välillisesti metsätalouteen liittyvää unionin politiikkaa koordinoidaan ja siitä tiedotetaan paremmin; huomauttaa tässä yhteydessä, että yhä useammat unionin politiikka-aloitteet esimerkiksi talous- ja työllisyyspolitiikan, energiapolitiikan sekä ympäristö- ja ilmastopolitiikan aloilla edellyttävät metsätaloudelta voimakkaampaa panosta;

2.

korostaa tarvetta määritellä metsäekosysteemipalvelujen arvo järjestelmällisemmin ja ottaa se huomioon julkisen ja yksityisen sektorin päätöksenteossa;

3.

toteaa, että vain terveet ja vakaat vuoristometsät voivat ylläpitää ihmisiä ja luontoa suojaavia toimintoja, kuten estää lumivyöryjä ja maanvyörymiä ja toimia luonnollisena suojana tulvia vastaan; katsoo, että erityisesti tässä yhteydessä tarvitaan välttämättä rajat ylittävää tietojenvaihtoa;

4.

korostaa tässä yhteydessä, että on pidättäydyttävä kaikista yrityksistä siirtää metsäala unionin toimivaltaan ja että on kunnioitettava alan paikallista ja alueellista luonnetta ja jäsenvaltioiden toimivaltaa alalla ja samalla pyrittävä johdonmukaisuuteen Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden toimivallan välillä;

5.

korostaa, että EU:n metsille on tunnusomaista suuri vaihtelu ja että myös metsien omistuksessa, koossa, tyypissä sekä niiden kohtaamissa haasteissa on suuria eroja;

6.

korostaa, että EU:n metsästrategiassa on otettava huomioon, että joidenkin jäsenvaltioiden pinta-alasta yli puolet on metsää ja että kestävästi hoidetut metsät ovat äärimmäisen merkittäviä lisäarvon tuottajia paikallisella ja alueellisella tasolla ja auttavat turvaamaan työpaikkoja maaseutualueilla samalla kun ne hyödyttävät elintärkeällä tavalla ympäristöä;

7.

korostaa, että erityisen tärkeä merkitys on vakailla sekametsillä, joissa kasvaa paikallisiin oloihin sopeutuneita kotoperäisiä puulajeja, ja sekametsien elintärkeällä roolilla ekosysteemeissä sekä niiden vaikutuksella luonnon monimuotoisuuteen;

8.

kehottaa jäsenvaltioita tukemaan metsänomistajia näiden pyrkimyksissä säilyttää ja perustaa alueelle tunnusomaisia alkuperäisiä sekametsiä;

9.

ilmaisee pettymyksensä siihen, että metsätyöntekijöiden työoloja ei käytetä vertailukohtana ehdotetussa strategiassa, ja vaatii komissiota ottamaan älykkään työn organisoimisen, korkeat tekniset standardit ja laadukkaat työpaikat huomioon;

10.

huomauttaa, että metsäala työllistää tällä hetkellä yli kolme miljoonaa unionin kansalaista, ja korostaa, että sen pitkän aikavälin kilpailukyky voidaan saavuttaa vain pätevän työvoiman avulla;

11.

katsoo, että EU:n metsästrategiassa olisi määritettävä edellytykset, jotka mahdollistavat EU:ssa asiaankuuluvat koulutusjärjestelmät ja työvoiman, joka on täysin tietoinen metsäalan nykyisistä haasteista ja uhkista sekä metsänhoidon erityisistä turvallisuussäännöistä;

12.

korostaa, että tarvitaan kattavaa ja kokonaisvaltaista yhteistä strategiaa, ja panee tyytyväisenä merkille unionin metsien ja metsäalan taloudellisen, ympäristöllisen ja yhteiskunnallisen roolin ja etujen tunnustamisen;

13.

katsoo, että tunnustus muodostaa vankan perustan EU:n metsäalan tukemiselle muun muassa metsätuhojen ehkäisemisessä ja hoitamisessa, resurssitehokkuuden parantamisessa, kilpailukyvyn parantamisessa, työllisyyden edistämisessä, puunjalostusteollisuuden aseman parantamisessa sekä ekologisten tehtävien säilyttämisessä;

14.

korostaa, että biotaloudella on merkittävä tehtävä komission uusien kasvua, työllisyyttä ja investointeja koskevien prioriteettien toteuttamisessa;

15.

toteaa, että unionilla on tehtävänsä kansallisen politiikan tukemisessa siten, että saadaan aikaan aktiivista, monitoiminnallista ja kestävää metsänhoitoa, mukaan luettuna eri metsätyyppien hoitaminen, ja tehostetaan yhteistyötä, jolla reagoidaan rajatylittäviin uhkiin, kuten metsäpaloihin, ilmastonmuutokseen ja luonnonkatastrofeihin tai uusiin vieraslajeihin;

16.

katsoo, että strategiassa on paneuduttava korostetummin puutauteihin, kuten korkkitammiviljelmillä Portugalissa, Ranskassa ja Espanjassa esiintyvään tautiin, joka on levinnyt myös erityisille suojelualueille ja biosfäärialueille;

17.

korostaa, että ennustettu puun kysynnän kasvu on sekä tilaisuus että haaste metsille ja kaikelle metsätaloudelle, erityisesti kun on odotettavissa, että kuivuus, tulipalot, myrskyt ja tuholaiset vahingoittavat metsiä entistä useammin ja vakavammin ilmastonmuutoksen seurauksena; korostaa tässä yhteydessä tarvetta suojella metsiä näiltä kasvavilta uhkilta ja sovittaa yhteen metsien tuottavuuteen ja suojeluun liittyvät toiminnot;

18.

panee tyytyväisenä merkille toiminnan metsäpeiton lisäämiseksi erityisesti kotoperäisillä lajeilla alueilla, jotka eivät sovellu elintarviketuotantoon, varsinkin kaupunkialueiden läheisyydessä sijaitsevilla alueilla, jotta voidaan lieventää haitallisia lämpövaikutuksia, vähentää saastumista ja tiivistää ihmisten suhdetta metsään;

19.

tukee voimakkaasti komission pyrkimyksiä edistää metsiin perustuvaa työllisyyttä ja hyvinvointia Euroopassa kestävällä tavalla;

20.

korostaa, että puun ja muiden metsiin perustuvien materiaalien, esimerkiksi korkin ja puujohdannaisten, muun muassa tekstiilikuitujen, kestävä tuotanto ja käyttäminen ovat merkittävässä asemassa kestävien talousmallien kehittämisen ja vihreiden työpaikkojen luomisen kannalta;

21.

kehottaa komissiota analysoimaan tuotantoketjun loppupään toimitusvaikeuksia, jotka liittyvät etenkin raakapuun kysynnän kasvuun kolmansissa maissa, ja tukemaan tätä alaa;

22.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kannustamaan naisia, joiden osuus metsänomistajista lisääntyy jatkuvasti, hankkimaan erityisneuvontaa ja -tukea metsiensä aktiiviseen ja kestävään hoitoon;

23.

korostaa, että noin 60 prosenttia EU:n metsistä on yksityisiä ja yksityisiä metsänomistajia on noin 16 miljoonaa, ja tähdentää tässä yhteydessä omistajuuden ja omistusoikeuksien merkitystä ja tukee kaikkia sellaisia toimia, joiden ansiosta etujärjestöt voivat osallistua metsien kestävän hoidon ja käytön tehostamisesta ja toteuttamisesta käytävään vuoropuheluun ja parantaa tietojenvaihtoa;

24.

panee merkille, että metsänomistajat ovat keskeisiä toimijoita maaseudulla, ja suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti siihen, että metsätalouden ja peltometsätalouden asema on tunnustettu vuosien 2014–2020 yhteiseen maatalouspolitiikkaan kuuluvissa maaseudun kehittämisohjelmissa;

25.

katsoo, että EU:n metsästrategia voidaan panna paremmin täytäntöön, jos sitä tuetaan asianmukaisella koordinoinnilla käytettävissä olevan EU:n rahoituksen, kuten Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta tulevan rahoituksen kanssa;

26.

painottaa jäsenvaltioilla ja alueilla olevaa mahdollisuutta hyödyntää maaseudun kehittämisohjelmissaan käytettävissä olevaa rahoitusta kestävän metsänhoidon tukemiseen ja peltometsätalouden vahvistamiseen ja julkisten ympäristöhyödykkeiden tuottamiseen, joista esimerkkeinä hapentuotanto, hiilinielut ja satojen suojaaminen ilmastovaikutuksilta, paikallistalouden vauhdittaminen ja ympäristöystävällisten työpaikkojen luominen;

27.

toteaa, että kuljetusta ja logistiikkaa on parannettava metsänhoitoa ja puutavaran ajoa varten; kehottaa jäsenvaltioita tämän vuoksi kehittämään kestäviä logistiikka- ja hakkuujärjestelmiä, joiden vaikutus ilmastoon on vähäinen, muun muassa käyttämällä kestävällä biopolttoaineella käyviä rekkoja ja aluksia sekä lisäämällä rautateiden käyttöä; kannustaa käyttämään EU:n rakennerahastojen ja maaseudun kehittämisohjelmien varoja näihin tarkoituksiin;

28.

tunnustaa metsien roolin yhteiskunnassa ja niiden vaikutuksen ihmisten fyysiseen ja henkiseen terveyteen ja katsoo, että metsien tuottamilla julkisilla hyödykkeillä on merkittävä ympäristö- ja virkistysarvo ja ne vaikuttavat elämänlaatuun, erityisesti hapen määrään, hiilen sitomiseen, ilman suodattumiseen, veden varastoitumiseen ja suodattumiseen, eroosion hallintaan ja lumivyöryjen torjuntaan ja tarjoavat myös paikan ulkoliikuntaan;

29.

kannustaa parantamaan kaupunkialueiden ja metsien välisiä julkisia liikenneyhteyksiä, jotta metsiin ja metsämaille olisi helpompi päästä;

30.

korostaa muita metsiin liittyviä toimintoja, kuten muiden metsästä saatavien tuotteiden kuin puun, esimerkiksi sienten tai marjojen, hyödyntämistä sekä laiduntamista ja mehiläistenhoitoa;

31.

kehottaa komissiota edistämään taloudellista toimintaa, joka voi toimia raaka-ainelähteenä lääke-, kosmetiikka ja elintarviketeollisuudelle ja jota voidaan hyödyntää vaihtoehtoisena tapana torjua työttömyyttä ja maaltapakoa, sekä markkinoimaan näistä toimista saatavia tuotteita ihmisen terveydelle hyödyllisinä;

32.

painottaa, että puun ja muiden puunkorjuutuotteiden käyttö uusiutuvina ja ilmastoystävällisinä raaka-aineina ja toisaalta kestävä metsänhoito ovat merkittävässä asemassa pyrittäessä saavuttamaan EU:n yhteiskuntapoliittiset tavoitteet, kuten siirtyminen ympäristöystävällisiin energiamuotoihin, ilmastonmuutoksen hillitseminen ja Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden ja biologista monimuotoisuutta koskevien tavoitteiden täytäntöönpano; huomauttaa, että aktiivisen metsänhoidon laiminlyöminen olisi vastoin näitä tavoitteita;

33.

korostaa, että hoidettujen metsien kyky sitoa hiilidioksidia on suurempi kuin hoitamattomien metsien ja korostaa kestävän metsänhoidon merkitystä, jotta EU:n metsien hiilensitomiskyky voidaan maksimoida;

34.

katsoo, että metsiä ei pidä nähdä pelkkinä hiilinieluina;

35.

korostaa, että on varmistettava metsävarojen ja puumateriaalien tehokas käyttö ja uudelleenkäyttö, koska näin pienennetään unionin kauppataseen alijäämää, parannetaan unionin omavaraisuutta puun suhteen, kohennetaan metsäalan kilpailukykyä, edistetään kestämättömän metsänhoidon vähenemistä, suojellaan ympäristöä ja vähennetään metsäkatoa kolmansissa maissa;

36.

tukee voimakkaasti puun resurssitehokasta käyttöä uusiutuvana, monipuolisena ja saatavuudeltaan rajallisena raaka-aineena ja vastustaa puun käyttötapoja koskevia oikeudellisesti sitovia sääntöjä, sillä ne rajoittavat energiamarkkinoita ja uusien ja innovatiivisten biomassan käyttötapojen kehittämistä ja toisaalta niitä on joillakin syrjäisillä alueilla ja maaseutualueilla mahdoton panna täytäntöön jo pelkästään infrastruktuuriin liittyvistä syistä;

37.

kannattaa avointa ja markkinalähtöistä lähestymistapaa sekä markkinatoimijoiden vapautta ja asettaa etusijalle paikallisista lähteistä saatavan puun, jotta minimoidaan merikuljetusten hiilijalanjälki ja kannustetaan kestävää paikallista tuotantoa;

38.

toteaa, että osa unionin suurimmista biomassaresursseista sijaitsee harvimmin asutuilla ja syrjäisimmillä alueilla, ja pitää välttämättömänä, että strategiassa otetaan myös täysimääräisesti huomioon näiden alueiden erityispiirteet;

39.

tunnustaa puun arvon energiantuotannossa keinona torjua energiaköyhyyttä, edistää vuoden 2030 ilmasto- ja energiapuitteiden uusiutuvaa energiaa koskevia tavoitteita ja avata uusia liiketoimintamahdollisuuksia;

40.

katsoo, että uuden metsästrategian olisi mahdollistettava tehokkaampi yhteistyö metsäteollisuuden rakenteiden suunnittelua ja toimijoiden uudelleenryhmittelyä koskevassa kysymyksessä metsävarojen paremman käytön varmistamiseksi;

41.

katsoo, että metsien kestävän hoidon ja käytön lähtökohtana on pidettävä yleisesti tunnustettuja ja hyväksyttyjä periaatteita ja välineitä, kuten kestävän metsänhoidon perusteita ja indikaattoreita, joita on sovellettava aina koko alaan puun loppukäytöstä riippumatta;

42.

kannattaa komission aikomusta laatia yhdessä jäsenvaltioiden ja sidosryhmien kanssa kunnianhimoiset, objektiiviset ja todennettavissa olevat kriteerit ja indikaattorit kestävää metsänhoitoa varten; korostaa, että näiden kriteerien olisi vastattava Forest Europen (Euroopan metsien suojelua käsittelevä ministerikonferenssi) (2) yhteydessä kehitettyjä kriteerejä, jotka muodostavat yleiseurooppalaisen lähtökohdan kestävää metsänhoitoa koskevalle raportoinnille sekä perustan kestävyyteen perustuville sertifiointijärjestelmille ottaen huomioon metsätyyppien moninaisuuden Euroopassa;

43.

toteaa, että pääasiassa biomassaan perustuvien uusiutuvien energialähteiden määrän lisääntymisen takia metsästä saatavien materiaalien kysyntä on kasvanut, mikä vaatii uudenlaisia toimenpiteitä puutavaran saatavuuden parantamiseksi, jotta varmistetaan metsien kestävä hyödyntäminen;

44.

panee tässä yhteydessä merkille huomattavan edistyksen Forest Europe -prosessin yhteydessä käytävissä neuvotteluissa, joilla tähdätään metsien kestävälle hoidolle ja käytölle ja metsäpolitiikan intressien paremmalle tasapainolle sitovat puitteet tarjoavan ”eurooppalaisen metsäyleissopimuksen” (3) tekemiseen, ja kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin, että neuvotteluja voidaan jatkaa ja saattaa ne myönteiseen lopputulokseen;

45.

katsoo, että metsänhoitosuunnitelmat tai vastaavat välineet voivat olla tärkeä strateginen väline konkreettisten toimien toteuttamiseksi yritystasolla sekä kestävän metsänhoidon pitkäaikaisessa suunnittelussa ja toteutuksessa Euroopan metsissä; korostaa, että näihin suunnitelmiin sisältyvien konkreettisten toimien toteuttaminen metsätilojen tasolla kuuluu kuitenkin edelleen kansallisen sääntelyn piiriin;

46.

kehottaa jäsenvaltioita toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen mukaisesti valvomaan ja edistämään metsänhoitosuunnitelmien toteuttamista luomatta tarpeettomia hallinnollisia rasitteita;

47.

panee tyytyväisenä merkille, että metsänhoitosuunnitelmat ja Natura 2000 -hankkeeseen kuuluvat hoitosuunnitelmat pidetään selkeästi erillään toisistaan;

48.

korostaa, että metsänhoitosuunnitelmat ovat EU:n maaseudun kehittämisrahastojen tuen saamisen ehto vain sellaisille tuensaajille, joiden tilakoko ylittää tietyn rajan, ja että rajan alittavat metsätilat ovat niistä vapautettuja; toteaa lisäksi, että voidaan myös hyväksyä vastaavia välineitä;

49.

kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään olemassa olevaa joustavuutta lainsäädännön täytäntöönpanossa kaikilta osin, erityisesti silloin, kun siitä on hyötyä pienille toimijoille;

50.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita luomaan kannustimia ja tukemaan uusia liiketoimintamalleja, esimerkiksi osuuskuntia, jotka sitten kannustaisivat pieniä yksityisiä metsänomistajia hoitamaan metsiään aktiivisesti ja kestävästi;

51.

korostaa, että strategian asianmukaisen täytäntöönpanon kannalta erittäin tärkeää on laatia konkreettinen pitkän aikavälin toimintasuunnitelma, jossa korostetaan puun saantia metsästä ja sen kestävää hyödyntämistä siten, että pyritään luomaan lisäarvoa ja työpaikkoja, samalla kun annetaan käyttöön keinoja yksityisten metsätalousyritysten vahvistamiseksi ja metsänomistajien järjestörakenteen tukemiseksi;

52.

painottaa, että tehokkaaseen resurssinhallintaan olisi sisällyttävä tukiohjelmia maatalousmaaksi soveltumattoman maan metsittämiseksi sekä suojavyöhykkeiden perustamiseksi;

53.

katsoo, että etusijalle olisi asetettava tutkimustulosten soveltaminen käytännössä, koska koko ala voi hyötyä uusista ideoista ja puunjalostusteollisuudella on hyvät mahdollisuudet kasvuun; katsoo myös, että lisäinvestoinnit innovointiin tällä alalla voivat luoda uusia markkinarakoja ja tehokkaampia prosesseja, jotka varmistaisivat käytettävissä olevien resurssien järkevämmän käytön ja voisivat minimoida kielteiset vaikutukset metsävaroihin;

54.

kehottaa komissiota tarkistamaan tutkimusta ja kehittämistä koskevia unionin ohjelmia (Horisontti 2020) sekä pk-yritysten kilpailukykyä koskevaa ohjelmaa (COSME) metsätaloutta ja puutavaran työstöä koskevien painopisteiden osalta ja tarvittaessa suunnittelemaan uusia välineitä metsäalaa varten ja edistämään uusiin, innovatiivisiin puutuotteisiin liittyvien kustannustehokkaiden ratkaisujen kohdennettua tutkimusta kestävän puupohjaisen biotalouden kehittämisen tukemiseksi;

55.

panee tyytyväisenä merkille metsiä koskevien parhaiden käytäntöjen ja nykyisen tiedon jakamisesta jäsenvaltioiden välillä saatavat edut ja kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tukemaan yritysten, tutkijoiden ja tuottajien välistä vaihtoa;

56.

korostaa, että on tärkeää tukea unionin tutkimuksen, kehittämisen ja innovoinnin puiteohjelmia, jotta saadaan älykästä ja kestävää kasvua, entistä enemmän lisäarvoa tuovia tuotteita, puhtaampaa teknologiaa ja huipputeknologiaa erityisesti jalostetuissa biopolttoaineissa ja teollisessa puurakentamisessa sekä auto- ja tekstiiliteollisuudessa;

57.

muistuttaa, että komission mukaan biotalouden markkinat arvioitiin vuonna 2009 yli kahden biljoonan euron arvoisiksi, ne työllistivät yli 20 miljoonaa ihmistä ja niiden osuus kaikista työpaikoista unionissa oli yhdeksän prosenttia;

58.

huomauttaa, että jokainen biotalouden tutkimukseen ja innovointiin Horisontti 2020 -ohjelman puitteissa investoitu euro tuottaa lisäarvoa noin kymmenen euron edestä; korostaa, että metsillä on biotaloudessa ratkaisevan tärkeä asema tällä hetkellä ja jatkossakin;

59.

katsoo, että olisi kannustettava öljyyn perustuvien tai paljon lämpöä tuottavien raaka-aineiden korvaamiseen puulla ja puunkorjuutuotteilla tutkimuksessa ja teknologiassa saavutetun edistyksen mukaisesti ja että näin voidaan edesauttaa ilmastonmuutoksen lieventämistä ja työllistämistä;

60.

korostaa, että on arvioitava kaiken sellaisen unionin lainsäädännön kustannuksia, joka vaikuttaa puunjalostusteollisuuden arvoketjuihin, jotta tarpeeton ja työläs byrokratia voidaan karsia kokonaan ja luoda järjestelmä alan pitkän aikavälin kilpailukyvyn parantamiseksi kestävällä tavalla; toteaa, että lisäksi on tuettava periaatetta, jonka mukaan metsäalaan ja puunjalostusteollisuuden arvoketjuihin vaikuttavista lainsäädäntöehdotuksista on tehtävä perusteellinen vaikutustenarviointi;

61.

katsoo, että metsiä koskevan tietopohjan laajentaminen on erittäin tärkeää tutkimuksen kannalta ja että luotettavat tiedot ovat välttämättömiä metsästrategian täytäntöön panemiseksi;

62.

muistuttaa tieto- ja seurantaresurssien saatavuudesta Kopernikus-ohjelman ja muiden EU:n avaruusaloitteiden kautta ja kehottaa lisäämään näiden resurssien ja työkalujen käyttöä;

63.

toteaa, että kansalliset metsien inventointitiedot toimivat kattavana seurantavälineenä metsien tilan kartoittamiseksi, niissä otetaan huomioon alueellinen ulottuvuus ja samalla ne vastaavat vaatimuksia byrokratian ja kustannusten vähentämisestä;

64.

pitää myönteisinä komission pyrkimyksiä kansallisiin tietoihin perustuvan eurooppalaisen metsätietojärjestelmän perustamiseksi sekä aloitteita uusien ja käytettävissä olevien tietojen vertailtavuuden parantamiseksi, ja toivoo tässä yhteydessä, että metsätalouden ja -teollisuuden talouteen ja työllisyyteen liittyvien tietojen analysointia tehostetaan;

65.

suosittelee erityisesti hankkimaan pidempää ajanjaksoa koskevia tietokokonaisuuksia, joiden avulla voidaan selvittää metsätalouden suuntauksia ja sen mukautumista ilmastonmuutokseen;

66.

katsoo, että ammattitaitoinen ja hyvin koulutettu työvoima on kestävän metsänhoidon onnistuneen toteuttamisen kannalta ratkaisevan tärkeää, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään toimenpiteitä ja mahdollisuuksien mukaan käyttämään nykyisiä unionin välineitä, esimerkiksi Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa (maaseuturahasto), Euroopan aluekehitysrahastoa (EAKR), Euroopan sosiaalirahastoa (ESR) sekä eurooppalaisia koulutusohjelmia (ET2020), jotta voitaisiin tukea sukupolvenvaihdosta ja torjua ammattitaitoisen metsätyövoiman puutetta;

67.

kehottaa komissiota tukemaan alalle tarkoitettujen tiedotuskampanjoiden valmistelua, jotta voidaan lisätä tietoa alan tarjoamista mahdollisuuksista työttömyyden ja väestökadon torjunnassa sekä alan houkuttelevuutta nuorten keskuudessa;

68.

katsoo, että olisi kehitettävä koulutusohjelmia myös erityisesti metsänhoitoalalla aloittaville sekä nuorille metsänhoitajille samoin kuin rakennusalan nykyisille työntekijöille heidän tietoisuutensa lisäämiseksi puunkäytön tarjoamista mahdollisuuksista, jotta voidaan varmistaa tiedonsiirto kestävässä metsänhoidossa ja tuotantoketjun loppupään aloilla;

69.

tunnustaa, että metsäalan tuotteiden kestävä käyttö koko niiden elinkaaren ajan voi merkittävästi edistää ympäristöystävällisen talouden tavoitteiden saavuttamista, erityisesti niiden, jotka liittyvät ilmastonmuutoksen vaikutusten hillitsemiseen ja resurssien tehokkaaseen käyttöön;

70.

katsoo, että jäsenvaltioiden olisi edistettävä metsäalan tuotteiden kestävää käyttöä rakennusalalla, kuten niiden käyttöä edullisempien asuntojen rakentamiseen kestävästi tuotetuista raaka-aineista;

71.

korostaa perinteisiä arvoltaan suuria käyttötarkoituksia, joilla on edelleen valtavat kasvumahdollisuudet, kuten puun käyttöä rakennus- ja pakkausmateriaalina;

72.

toteaa, että nykyinen kehittynyt tekniikka mahdollistaa pääasiassa puusta valmistettujen suurten asuntoalueiden rakentamisen ja rajoittaa näin merkittävästi rakennusalan hiilidioksidipäästöjä;

73.

korostaa, että säännöt puun käytöstä rakennusalalla vaihtelevat eri jäsenvaltioiden välillä; kehottaa näin ollen laatimaan unionin laajuiset säännöt, jotta puun rakennuskäyttöä voitaisiin entisestään lisätä;

74.

kehottaa jäsenvaltioita kehittämään aloitteita tiedon ja tekniikan siirtämisen tukemiseksi ja hyödyntämään kaikilta osin nykyisiä EU-ohjelmia tutkimuksen ja innovoinnin tukemiseksi metsätaloudessa ja metsäalalla;

75.

toteaa, että metsätalouden mukautumisesta ilmastonmuutokseen tehdyssä tieteellisessä ja teknisessä tutkimuksessa on huomattavia aukkoja muun muassa tuholaisten ja tautien lisääntymisen vaikutusta koskevassa tutkimuksessa, mikä aiheuttaa vakavan uhkan Euroopan metsille ja metsäalalle;

76.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toimimaan tietoisuuden lisäämiseksi unionin metsien ja metsätalouden taloudellisesta, ympäristöllisestä ja yhteiskunnallisesta roolista sekä metsiin perustuvan kestävän biotalouden merkityksestä ja puusta yhtenä EU:n ratkaisevan tärkeistä uusiutuvista raaka-aineista;

77.

pitää tärkeänä edistää tieteellistä tutkimustyötä, joka kohdistuu biomassan järkevään käyttöön ja nopeasti kasvavien energiakasvien kehittämiseen, sekä luoda taloudellinen kannustin biomassajätteen hyödyntämistä varten;

78.

korostaa, että kestävällä metsänhoidolla on myönteinen vaikutus biologiseen monimuotoisuuteen ja ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventämiseen ja se voi vähentää metsäpalojen, tuholaisvahinkojen ja tautien riskiä;

79.

korostaa, että unionissa on sovittu, että vuoteen 2020 mennessä on pysäytettävä luonnon monimuotoisuuden häviäminen ja pölytyksen kaltaisten ekosysteemipalvelujen heikkeneminen, säilytettävä ekosysteemit ja niiden palvelut ja ennallistettava vähintään 15 prosenttia heikentyneistä ekosysteemeistä; toteaa, että lisäksi unionissa on sovittu, että metsänhoidon on oltava kestävää ja että metsiä, niiden luonnon monimuotoisuutta ja niiden tarjoamia palveluja on suojeltava ja että on lisättävä suojelua ja parannettava metsien kykyä kestää ilmastonmuutosta, metsäpaloja, myrskyjä, tuholaisia ja tauteja siinä määrin kuin se on mahdollista; korostaa lisäksi, että on laadittava ja pantava täytäntöön unionin uudistettu metsästrategia, jossa otetaan huomioon metsiin kohdistuvat erilaiset tarpeet ja niistä saatavat hyödyt ja jolla edistetään entistä strategisempaa lähestymistapaa metsien suojeluun ja parantamiseen myös kestävän metsänhoidon avulla (4);

80.

huomauttaa, että eräitä muita asioita olisi tutkittava tarkemmin, erityisesti kasvinsyöjien ylisuurten kantojen ongelmaa, metsien terveyttä ja kestävän puuntuotannon helpottamista, metsien geenivaroja, toimia metsien suojelemiseksi metsäpaloilta ja metsäpalojen torjumiseksi, maaperän eroosion ehkäisemistä ja kasvipeitteen palauttamista;

81.

toteaa, että puun lyhytkiertoviljelystä voitaisiin saada kestävästi tuotettua puubiomassaa ja samalla sen avulla hoidetaan ympäristöä tarvittavalla tavalla ja vähennetään näin maaperän eroosion ja maanvyörymien riskiä kesannoiduilla tai hylätyillä mailla;

82.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan toimia edistääkseen Aichin tavoitetta 5, jonka mukaan kaikkien luonnonympäristöjen, kuten metsien, häviämisen vauhti olisi ainakin puolitettava ja mahdollisuuksien mukaan pysäytettävä lähes kokonaan vuoteen 2020 mennessä ja luonnonympäristöjen pirstaloitumista ja niiden tilan huonontumista olisi vähennettävä merkittävästi;

83.

kehottaa jäsenvaltioita suunnittelemaan metsätalouspolitiikkansa siten, että ne ottavat täysimääräisesti huomioon metsien merkityksen luonnon monimuotoisuuden suojelemisen, maaperän eroosion ehkäisemisen, hiilen sitomisen ja ilman puhdistamisen sekä veden kiertokulun ylläpitämisen yhteydessä;

84.

toteaa, että biotalous on Euroopan älykkään ja ympäristöystävällisen kasvun ydinosa ja sitä tarvitaan, jotta voidaan toteuttaa Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahankkeiden ”innovaatiounioni” ja ”resurssitehokas Eurooppa” tavoitteet, ja toteaa, että puulla raaka-aineena on merkittävä rooli tähän biopohjaiseen talouteen siirtymisessä;

85.

korostaa, että on tärkeää selventää kiireellisesti metsän biomassan erilaisten energiaan liittyvien käyttötarkoitusten kasvihuonekaasuvaikutukset ja määritellä käyttötarkoitukset, joiden avulla voidaan saavuttaa paras mahdollinen hillitsevä vaikutus alan toimien kannalta merkittävässä ajassa;

86.

pitää tärkeänä edistää biotalouden periaatteen soveltamista ottaen samalla huomioon kestävän raaka-ainetarjonnan rajat, jotta voidaan edistää metsätalousketjujen taloudellista kannattavuutta innovoinnin ja teknologiasiirron avulla;

87.

kehottaa lisäämään eri metsäalan tuotteille annettavaa tukea, jotta varmistetaan, että metsäalan tuotteita koskevia erilaisia vaatimuksia tasapainotetaan ja arvioidaan kestävän tarjontapotentiaalin ja metsien muiden ekosysteemitoimintojen ja -palvelujen valossa;

88.

ilmaisee vakavan huolensa maailman metsäkadon nopeudesta erityisesti kehitysmaissa, mikä johtuu usein laittomista hakkuista;

89.

tukee mekanismeja, jotka edistävät metsätalouden maailmanlaajuista kehittämistä kestävän käytön lisäämisen suuntaan, ja palauttaa tässä yhteydessä mieliin erityisesti EU:n puutavara-asetuksen (5), jolla pyritään torjumaan laittomia hakkuita ja kolmansista maista tuotavan laittoman puutavaran saattamista Euroopan markkinoille, Euroopan yhteisöön suuntautuvaa puutavaran tuontia koskevan FLEGT-lupajärjestelmän (6) ja vapaaehtoiset kumppanuussopimukset;

90.

kehottaa komissiota julkaisemaan jo pitkään odotetun uudelleenarvioinnin unionin puutavara-asetuksen toimivuudesta ja vaikuttavuudesta ja korostaa, että uuden asetuksen olisi oltava oikeasuhteinen ja siinä olisi pohdittava keinoja vähentää Euroopan metsänomistajille ja metsänhoitajille koituvia tarpeettomia kustannuksia ja heiltä edellytettyjä tiedotusvaatimuksia asetuksen tarkoitusta kuitenkaan vaarantamatta;

91.

katsoo, että ekosysteemien ja lajien populaatioiden on oltava terveitä, biologisesti monipuolisia ja kestäviä sopeutuakseen maapallon lämpenemisen ja ilmastonmuutoksen aiheuttamiin muutoksiin;

92.

korostaa Natura 2000 -alueiden tarjoamia mahdollisuuksia, sillä näiden alueiden poikkeuksellisten luonnonvarojen ansiosta niillä voidaan tuottaa jatkuvasti ympäristö- ja kulttuuriarvoltaan erittäin laadukkaita tuotteita ja palveluja;

93.

korostaa terveiden metsäekosysteemien merkitystä elinympäristön tarjoajina eläimille ja kasveille, mutta korostaa, että hyvää tarkoittavalla lainsäädännöllä, kuten EU:n luontotyyppidirektiivillä, vaikutetaan maankäyttöpäätöksiin ja ne pitää panna täytäntöön oikeasuhteisesti;

94.

tunnustaa metsien aseman lähialojen kehityksessä ja painottaa, että on tärkeää tukea mesikasveina toimivien puiden kasvattajia, mikä puolestaan edistää pölytystä;

95.

katsoo, että eräät ongelmat koskevat metsäteollisuutta maailmanlaajuisesti, erityisesti laittomat hakkuut, ja kehottaa näin ollen komissiota lisäämään tukea metsäteollisuudelle näiden asioiden parissa toimivissa kansainvälisissä elimissä;

96.

toteaa, että biomassan ja erityisesti puun kysyntä on kasvussa, ja panee siksi tyytyväisenä merkille komission ja jäsenvaltioiden toimet, joilla ne tukevat kehitysmaiden pyrkimyksiä parantaa metsäpolitiikkaa ja -lainsäädäntöä erityisesti REDD+-mekanismin (7) (jolla puututaan metsäkatoa ja metsien tilan heikkenemistä edistäviin tekijöihin) avulla;

97.

kehottaa komissiota laatimaan metsäkatoa ja metsien tilan heikkenemistä koskevan toimintasuunnitelman, jotta voidaan saavuttaa metsäkatoa koskevassa komission tiedonannossa asetetut tavoitteet seitsemännen ympäristöalan toimintaohjelman mukaisesti; pitää tärkeänä, että nykyisten metsien suojelun ja hoidon lisäksi metsitetään uudelleen jo hakattuja alueita;

98.

pitää lisäksi tärkeänä viitata erikseen laajaan metsittämiseen alueilla, jotka ovat kärsineet toistuvista metsäpaloista;

99.

muistuttaa, että EU:n metsästrategian täytäntöönpanosta pitäisi tulla monivuotinen koordinoitu prosessi, jossa parlamentin näkemykset olisi otettava huomioon, ja että strategian täytäntöönpano olisi hoidettava tehokkaasti, johdonmukaisesti ja vähällä byrokratialla;

100.

pitää valitettavana, että täytäntöönpanoprosessi on osittain aloitettu, ennen kuin parlamentti on hyväksynyt kantansa, ja katsoo, että tämä ei ole komission strategiatekstissään ilmaiseman metsäalan politiikkojen paremman koordinoinnin tavoitteen mukaista;

101.

arvioi, että uuden strategian on luotava yhteyksiä Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden strategioiden ja rahoitussuunnitelmien välille ja vahvistettava johdonmukaisuutta suunnittelun, rahoituksen ja alojen välisten toimien toteuttamisen tasolla;

102.

vaatii strategian osallistavaa, jäsenneltyä ja tasapuolista täytäntöönpanoa;

103.

on tämän vuoksi sitä mieltä, että pysyvän metsäkomitean valtuuksia olisi vahvistettava ja sen resursseja lisättävä, jotta komissio voisi hyödyntää täysimääräisesti jäsenvaltioiden asiantuntemusta uuden EU:n metsästrategian täytäntöönpanossa EU:n tasolla; kehottaa komissiota kuulemaan riittävän aikaisin pysyvää metsäkomiteaa ennen jokaista aloitetta tai säädöshanketta, joka vaikuttaa metsänhoitoon ja metsäteollisuuteen;

104.

korostaa metsätaloutta ja korkintuotantoa käsittelevän kansalaiskeskusteluryhmän ja muiden asiaankuuluvien sidosryhmien tärkeää tehtävää ja vaatii ottamaan ne mukaan strategian täytäntöönpanoon;

105.

arvioi, että metsätalouskysymysten monialaisuus edellyttää komission eri yksiköiltä sisäistä yhteistyötä, kun ne suunnittelevat toimenpiteitä, jotka voivat vaikuttaa kestävän metsänhoidon ja siihen liittyvien alojen erityispiirteisiin; kehottaa siksi ympäristöasioiden, ilmastotoimien, maatalouden, energian sekä tutkimuksen ja innovoinnin pääosastoja ja muita asiaankuuluvia pääosastoja tekemään strategista yhteistyötä, jotta varmistetaan strategian tehokas täytäntöönpano tehostetulla koordinoinnilla ja viestinnällä;

106.

toteaa, että komission asettamat kasvua, työllisyyttä ja investointeja koskevat painopisteet huomioon ottaen myös uuden EU:n metsästrategian täytäntöönpanossa olisi asetettava etusijalle metsäalan kilpailukyvyn ja kestävyyden tukeminen, maaseutu- ja kaupunkialueiden tukeminen, tietopohjan laajentaminen, metsien suojelu ja niiden ekosysteemien säilyttäminen, koordinoinnin ja viestinnän tukeminen sekä puutuotteiden ja muiden metsäalan tuotteiden kestävän käytön lisääminen;

107.

kehottaa komissiota täydentämään strategiaa määrätietoisella toimintasuunnitelmalla, johon sisältyy erityistoimia, ja toimittamaan parlamentille vuosittain kertomuksen strategian erityistoimien täytäntöönpanosta;

108.

kehottaa kutsumaan koolle AGRI-, ENVI- ja ITRE- valiokuntien yhteisvaliokunnan, jotta uuden EU:n metsästrategian täytäntöönpanossa saavutetusta edistyksestä voidaan keskustella tasapainoisesti;

109.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

21.9.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 346/27

—

ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston asetukseksi Euroopan syyttäjänviraston perustamisesta (COM(2013)0534),

—

ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman ehdotuksesta neuvoston asetukseksi Euroopan syyttäjänviraston perustamisesta (1),

—

ottaa huomioon ehdotuksen direktiiviksi unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten torjunnasta rikosoikeudellisin keinoin (COM(2012)0363),

—

ottaa huomioon 23. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman järjestäytyneestä rikollisuudesta, korruptiosta ja rahanpesusta: suositukset toteutettaviksi toimenpiteiksi ja aloitteiksi (2),

—

ottaa huomioon ehdotuksen asetukseksi Euroopan unionin rikosoikeudellisen yhteistyön virastosta (Eurojust) (COM(2013)0535),

—

ottaa huomioon yleissopimuksen ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi, Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2, 6 ja 7 artiklan sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

—

ottaa huomioon 30. marraskuuta 2009 annetun neuvoston päätöslauselman etenemissuunnitelmasta epäiltyjen tai syytettyjen henkilöiden prosessuaalisten oikeuksien vahvistamiseksi rikosoikeudellisissa menettelyissä,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 86, 218, 263, 265, 267, 268 ja 340 artiklan,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 3 kohdan,

—

ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan väliaikaisen mietinnön sekä oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon (A8-0055/2015),

A.

ottaa huomioon, että komission keräämien ja analysoimien tietojen mukaan unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvien epäiltyjen petosten arvo on vuosittain keskimäärin noin 500 miljoonaa euroa, mutta on perusteltuja syitä uskoa, että jopa kolmeen miljardiin euroon vuodessa saattaa kohdistua petosriski;

B.

toteaa, että syytteeseenpanoon johtaneita tapauksia on vähän – noin 31 prosenttia kaikista tapauksista kahdeksan vuoden ajanjaksolla vuodesta 2006 vuoteen 2013 – verrattuna Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) jäsenvaltioille antamien oikeudellisten suositusten määrään; huomauttaa, että Euroopan syyttäjänviraston yhtenä tavoitteena on kaventaa tätä kuilua;

C.

arvelee, että tietyt jäsenvaltiot ovat muita haluttomampia paljastamaan unionin taloudellisiin etuihin vaikuttavia petoksia ja nostamaan niistä syytteitä, mistä aiheutuu haittaa kaikkien unionin talousarviota rahoittavien jäsenvaltioiden veronmaksajille;

D.

toteaa 12. maaliskuuta 2014 antamassaan päätöslauselmassa kehottaneensa neuvostoa ottamaan parlamentin laajasti mukaan lainsäädäntätyöhönsä pitämällä sen jatkuvasti ajan tasalla ja kuulemalla sitä edelleen;

E.

huomauttaa, että jäsenvaltioiden erilaiset lainkäyttövaltuudet, oikeusperinteet, lainvalvontajärjestelmät ja oikeusjärjestelmät eivät saisi estää tai hankaloittaa unionin taloudellisiin etuihin vaikuttavien petosten ja rikosten torjuntaa;

F.

toteaa myös, että järjestäytyneet rikollisryhmät rahoittavat terrorismia ja keräävät varoja petoksilla;

G.

toteaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 86 artiklan nojalla on mahdollista laajentaa Euroopan syyttäjänviraston toimivaltuudet koskemaan rajatylittävää vakavaa rikollisuutta; huomauttaa, että neuvosto voi hyödyntää tätä mahdollisuutta sitten, kun Euroopan syyttäjänvirasto on perustettu ja se toimii hyvin;

1.

toteaa jälleen olevansa valmis käsittelemään Euroopan syyttäjänviraston perustamiseen liittyviä prioriteetteja sekä selvittämään periaatteet ja edellytykset, joiden mukaisesti parlamentti voi antaa hyväksyntänsä;

2.

toistaa 12. maaliskuuta 2014 annetussa päätöslauselmassa hyväksytyn aiemman väliaikaisen mietintönsä huomiot ja pyrkii täydentämään ja päivittämään niitä neuvostossa käytävien keskustelujen uusimpien vaiheiden perusteella;

3.

kehottaa neuvostoa varmistamaan avoimuuden ja demokraattisen legitimiteetin pitämällä parlamentin täysin ajan tasalla ja kuulemalla sitä säännöllisesti; kehottaa neuvostoa ottamaan parlamentin näkemykset asiaankuuluvasti huomioon, sillä tämä on edellytys sille, että Euroopan syyttäjänvirastoa koskevan asetuksen antaminen hyväksytään;

4.

katsoo, että Euroopan syyttäjänvirastolla pitäisi olla toimivalta rikoksissa, jotka liittyvät unionin taloudellisiin etuihin vaikuttaviin petoksiin; toteaa tältä osin, että kyseiset rikokset on tarkoitus määritellä ehdotetussa direktiivissä unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten torjunnasta rikosoikeudellisin keinoin (niin kutsuttu PIF-direktiivi); panee merkille, että lainsäätäjät ovat edistyneet neuvotteluissa PIF-direktiivin hyväksymiseksi, mutta kehottaa neuvostoa tehostamaan toimiaan direktiiviä koskevan yhteisymmärryksen aikaansaamiseksi, jotta Euroopan syyttäjänvirasto voidaan perustaa;

5.

katsoo, että unionin taloudellisiin etuihin kohdistuviin petoksiin syyllistyneiden henkilöiden tutkimiseksi, syytteeseen asettamiseksi ja saattamiseksi oikeuden eteen tarvitaan innovatiivista lähestymistapaa, jotta voidaan tehostaa petosten torjuntaa, nostaa takaisinperintäastetta ja lisätä veronmaksajien luottamusta unionin toimielimiin;

6.

toteaa, että on välttämätöntä perustaa yksi ainoa vahva ja riippumaton Euroopan syyttäjänvirasto, joka pystyy tutkimaan, asettamaan syytteeseen ja saattamaan oikeuden eteen unionin taloudellisiin etuihin vaikuttaviin rikoksiin syyllistyneitä henkilöitä, ja katsoo, että vesitetty ratkaisu toisi kustannuksia unionin talousarvioon;

7.

korostaa, että Euroopan syyttäjänviraston olisi oltava täysin riippumaton jäsenvaltioiden hallituksista ja unionin toimielimistä sekä suojassa poliittiselta vaikutusvallalta ja painostukselta; peräänkuuluttaa sen vuoksi avoimuutta, puolueettomuutta ja läpinäkyvyyttä Euroopan pääsyyttäjän ja tämän varasyyttäjien, Euroopan syyttäjien ja valtuutettujen Euroopan syyttäjien valinta- ja nimitysmenettelyihin; katsoo, että eturistiriitojen välttämiseksi Euroopan syyttäjän viran tulisi olla kokopäivätoiminen;

8.

pitää tärkeänä osallistumistaan Euroopan syyttäjien nimitysmenettelyihin ja ehdottaa, että järjestetään avoin kilpailu sellaisten ehdokkaiden kesken, jotka täyttävät rehellisyyttä, ammattitaitoa, kokemusta ja osaamista koskevat välttämättömät arviointiperusteet; korostaa, että neuvoston ja parlamentin olisi nimitettävä Euroopan syyttäjät yhdessä komission laatiman alustavan ehdokasluettelon perusteella sellaisen riippumattoman paneelin arvioinnin jälkeen, joka koostuu tunnetusti pätevien tuomareiden, syyttäjien ja oikeusoppineiden keskuudesta valituista asiantuntijoista; toteaa, että Euroopan pääsyyttäjä olisi nimitettävä samaa menettelyä noudattaen parlamentin kuulemisen jälkeen;

9.

katsoo, että kollegion jäsenet olisi erotettava Euroopan unionin tuomioistuimen päätöksellä neuvoston, komission, parlamentin ja/tai Euroopan pääsyyttäjän pyynnöstä;

10.

korostaa, että jäsenvaltioiden on otettava valtuutettujen Euroopan syyttäjien nimitysmenettelyihin mukaan myös kansalliset oikeudelliset itsehallintoelimet kansallisia lakeja ja käytäntöjä noudattaen;

11.

on ilahtunut neuvoston tekstiin sisällytetystä säännöksestä, joka koskee unionin toimielimille annettavaa vuosikertomusta, sillä näin taataan uuden elimen toiminnan jatkuva arviointi; kehottaa neuvostoa varmistamaan, että vuosikertomus sisältää esimerkiksi yksityiskohtaista tietoa kansallisten viranomaisten halukkuudesta tehdä yhteistyötä Euroopan syyttäjänviraston kanssa;

12.

katsoo, että Euroopan syyttäjänviraston ja kansallisten viranomaisten välistä toimivaltajakoa koskevat säännöt olisi määriteltävä selkeästi, jotta voitaisiin välttää epävarmuus tai virhetulkinnat operatiivisessa vaiheessa; toteaa, että Euroopan syyttäjänviraston olisi oltava toimivaltainen tutkimaan rikokset, jotka määritellään unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten torjunnasta rikosoikeudellisin keinoin annettavassa direktiivissä unionin taloudellisiin etuihin kohdistuviksi petoksiksi, ja nostamaan niistä syytteet; katsoo siksi, että Euroopan syyttäjänviraston olisi päätettävä, onko se toimivaltainen, ennen kuin kansalliset viranomaiset aloittavat oman tutkintansa, jotta vältetään tehottomat päällekkäiset tutkintatoimet;

13.

vaatii, että kansalliset viranomaiset velvoitetaan tiedottamaan Euroopan syyttäjänvirastolle, jos ne tutkivat Euroopan syyttäjänviraston toimivaltaan mahdollisesti kuuluvia rikoksia; toteaa jälleen, että Euroopan syyttäjänvirastolla on oltava oikeus ottaa hoitaakseen kyseiset tutkintatoimet, jos se katsoo tämän tarpeelliseksi, jotta voidaan varmistaa sen riippumattomuus ja tehokkuus;

14.

katsoo, että Euroopan syyttäjänviraston toimivaltuudet olisi ulotettava muihin kuin unionin taloudellisiin etuihin vaikuttaviin rikoksiin ainoastaan sellaisissa tapauksissa, joissa seuraavat kumulatiiviset edellytykset täyttyvät:

katsoo myös, että Euroopan syyttäjänviraston ja kansallisen syyttäjäviranomaisen ollessa erimielisiä toimivaltajaosta Euroopan syyttäjänviraston olisi keskitetysti päätettävä, mikä taho suorittaa tutkinnan ja nostaa syytteen; katsoo lisäksi, että kyseisten perusteiden nojalla tapahtuvan toimivallan määrittämisen olisi aina kuuluttava laillisuusvalvonnan piiriin;

15.

panee merkille, että jäsenvaltiot tarkastelevat parhaillaan vaihtoehtoa, jossa viraston rakenne olisi kollegiaalinen eikä hierarkkinen, kuten komissio alun perin ehdotti; katsoo tältä osin, että kamarien olisi tehtävä keskustasolla syytteen nostamista, oikeuspaikkavalintaa, asian käsittelyn siirtämistä tai lopettamista ja sovintoratkaisua koskevat päätökset;

16.

korostaa, että kamarien olisi oltava johtavassa asemassa tutkinta- ja syytetoimissa, eikä niiden toimintaa saisi rajoittaa vain koordinointitehtäviin, vaan niiden olisi valvottava valtuutettujen Euroopan syyttäjien työtä paikalla;

17.

on huolestunut automaattisesta yhteydestä keskusvirastossa toimivan Euroopan syyttäjän ja tämän jäsenvaltiossa vireille pannun asian välillä, sillä tämä voi johtaa ilmiselviin ongelmiin syyttäjien riippumattomuuden ja jopa tapausten jakautumisen kannalta;

18.

pyytää sen vuoksi organisoimaan viraston työkuormaa järkevästi keskustasolla; katsoo, että tapaukset olisi kohdennettava eri kamareille ennalta määritettyjen ja objektiivisten perusteiden mukaisesti; toteaa myös, että myöhemmässä vaiheessa voitaisiin harkita kamarien erikoistumista;

19.

on vakuuttunut siitä, että myös keskusvirastossa toimiva Euroopan syyttäjänviraston henkilöstö takaa kansallisiin lainvalvontajärjestelmiin liittyvän tarvittavan osaamisen, kokemuksen ja asiantuntemuksen;

20.

kehottaa lainsäätäjää varmistamaan menettelyjen saumattomuuden, jotta Euroopan syyttäjänvirasto voi saada luvan tutkintatoimiin rajatylittävissä tapauksissa niiden jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaisesti, joissa kyseinen toimi toteutetaan; palauttaa mieliin lainsäätäjien sopimat kriteerit, joiden perusteella jäsenvaltiot voivat pyytää tutkintatoimia hyödyntäen vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta, josta säädetään rikosasioita koskevasta eurooppalaisesta tutkintamääräyksestä annetussa direktiivissä 2014/41/EU; katsoo, että samoja kriteerejä olisi sovellettava Euroopan syyttäjänviraston hyväksymiin tutkintatoimiin erityisesti hylkäysperusteiden osalta;

21.

kehottaa neuvostoa varmistamaan Euroopan syyttäjänviraston keräämien todisteiden hyväksyttävyyden kaikkialla unionissa noudattaen samalla täysimääräisesti kaikkia sovellettavia unionin ja kansallisia säädöksiä, sillä tämä on syytetoimien tehokkuuden kannalta välttämätöntä, ja toimimaan näin Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan, Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaisesti;

22.

toteaa jälleen, että Euroopan syyttäjänviraston on pyrittävä hankkimaan kaikki olennainen näyttö riippumatta siitä, viittaako se syyllisyyteen vai syyttömyyteen; korostaa myös, että epäillylle tai syytetylle henkilölle on taattava Euroopan syyttäjänviraston suorittamassa tutkinnassa tietyt näyttöä koskevat oikeudet ja erityisesti seuraavat oikeudet:

23.

toteaa, että Euroopan syyttäjänviraston toimivaltaan kuuluvat rajatylittävät rikokset voivat koskea useita oikeudenkäyttöalueita, ja pitää siksi tärkeänä varmistaa, että Euroopan syyttäjät, valtuutetut Euroopan syyttäjät ja kansalliset syyttäjäviranomaiset noudattavat täysimääräisesti non bis in idem -periaatetta syytetoimissa, jotka koskevat Euroopan syyttäjänviraston toimivaltaan kuuluvia rikoksia;

24.

toteaa jälleen, että oikeutta tehokkaaseen oikeussuojakeinoon on noudatettava jatkossakin Euroopan syyttäjänviraston toiminnassa, ja toteaa myös, että Euroopan syyttäjänviraston on toimittava tehokkaasti; katsoo siksi, että Euroopan syyttäjänviraston tekemiin päätöksiin olisi sovellettava laillisuusvalvontaa toimivaltaisessa tuomioistuimessa; korostaa, että kamarien tekemiin päätöksiin, jotka koskevat esimerkiksi syytteen nostavan oikeuspaikan valintaa, asian käsittelyn lopettamista tai siirtämistä tai sovintoratkaisua, olisi sovellettava laillisuusvalvontaa unionin tuomioistuimissa;

25.

katsoo, että Euroopan syyttäjänvirastoa olisi kaikkien tutkintatoimien ja muiden sen syyttäjäntehtävänsä yhteydessä toteuttamien prosessitoimien laillisuusvalvonnan kannalta pidettävä kansallisena viranomaisena ennen jäsenvaltioiden toimivaltaisia tuomioistuimia;

26.

toteaa, että uuden viraston olisi hoidettava tehtävänsä kunnioittaen täysin epäiltyjen ja syytettyjen henkilöiden oikeuksia, jotka vahvistetaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklassa, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 16 artiklassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa sekä epäiltyjen tai syytettyjen henkilöiden prosessuaalisista oikeuksista rikosoikeudellisissa menettelyissä ja henkilötietojen suojasta unionin tasolla jo annetuissa säädöksissä;

27.

vahvistaa kantansa, että oikeusapua koskevaa tulevaa direktiiviä olisi sovellettava tasavertaisesti kaikkiin epäiltyihin tai syytettyihin henkilöihin, jotka ovat Euroopan syyttäjänviraston tutkinta- tai syytetoimien kohteena; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan oikeusavun tehokkaan saatavuuden asiaa koskevan kansallisen lainsäädännön mukaisesti siihen asti, että asiasta annetaan unionin direktiivi;

28.

korostaa, että kaikilla epäillyillä tai syytetyillä henkilöillä, jotka ovat Euroopan syyttäjänviraston tutkinta- tai syytetoimien kohteena, on oikeus henkilötietojensa suojaan; tähdentää tältä osin, että Euroopan syyttäjänviraston suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä on noudatettava asetusta (EY) N:o 45/2001; korostaa, että Euroopan syyttäjänviraston perustamisesta annettavan neuvoston asetuksen omilla tietosuojasäännöksillä voidaan ainoastaan täydentää ja täsmentää asetuksen (EY) N:o 45/2001 säännöksiä ja vain siinä määrin kuin on tarpeen;

29.

toteaa jälleen kannattavansa voimakkaasti Euroopan syyttäjänviraston perustamista ja Eurojustin uudistamista asiaa koskevien komission ehdotusten mukaisesti; pyytää komissiota tarkistamaan arvioitaan kollegiaalisen rakenteen talousarviovaikutuksista; pyytää selkiyttämään Eurojustin, Euroopan syyttäjänviraston ja OLAFin suhteita, jotta voidaan eriyttää niiden tehtävät unionin taloudellisten etujen suojaamisessa; pyytää neuvostoa ja komissiota tarkastelemaan mahdollisuutta soveltaa näihin virastoihin yhdennetympää lähestymistapaa tutkintatoimien tehostamiseksi;

30.

kehottaa neuvostoa noudattamaan näitä suosituksia ja korostaa, että tämä on ehtona sille, että parlamentti hyväksyy ehdotuksen neuvoston asetukseksi;

31.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

21.9.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 346/32

—

ottaa huomioon komissiolle esitetyn kysymyksen EU:n alkoholistrategiasta (O-000008/2015 – B8-0108/2015),

—

ottaa huomioon unionin kolmannen terveysalan toimintaohjelman (2014–2020) perustamisesta ja päätöksen N:o 1350/2007/EY kumoamisesta 11. maaliskuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 282/2014 (1),

—

ottaa huomioon terveyserojen vähentämisestä EU:ssa 8. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman (2),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 168 artiklan, jonka mukaan unioni ainoastaan täydentää jäsenvaltioiden toimintaa kansanterveysalalla,

—

ottaa huomioon ruokavaliota, liikuntaa ja terveyttä käsittelevän Euroopan unionin toimintafoorumin vuoden 2011 vuosikertomuksen,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin strategiasta jäsenvaltioiden tukemiseksi alkoholiin liittyvien haittojen vähentämisessä 5. syyskuuta 2007 antamansa päätöslauselman (3),

—

ottaa huomioon 1. ja 2. joulukuuta 2011 kokoontuneen työllisyys-, sosiaalipolitiikka-, terveys- ja kuluttaja-asioiden neuvoston tekemät päätelmät terveyteen liittyvän eriarvoisuuden vähentämisestä EU:n yhteisin toimin kannustamalla terveellisiin elämätapoihin,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 2 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että alkoholin väärinkäyttö on toiseksi merkittävin elintasosairauksia aiheuttava tekijä joissakin EU:n jäsenvaltioissa ja että alkoholiriippuvuus lisää riskiä sairastua yli 60 krooniseen sairauteen, joita ovat esimerkiksi alkoholiperäinen maksasairaus (ALD), alkoholin aiheuttama krooninen haimatulehdus ja lähes kaikki muut ruuansulatussairaudet, syöpä, diabetes, sydän- ja verisuonitaudit, lihavuus, sikiön alkoholioireyhtymä (FASD), alkoholiriippuvuus ja muut neuropsykiatriset häiriöt;

B.

katsoo, että jäsenvaltioiden toimivaltaisilla viranomaisilla on parhaat valmiudet laatia yksilöllisesti räätälöityä politiikkaa alkoholin väärinkäytön ehkäisemiseksi;

C.

katsoo, että alkoholin väärinkäyttö on syynä monenlaisiin mielenterveys- ja käyttäytymishäiriöihin sekä muihin ei-tarttuviin tauteihin ja loukkaantumisiin;

D.

ottaa huomioon, että vuonna 2010 alkoholin väärinkäytön arvellaan aiheuttaneen Euroopassa yhteiskunnalle välittömiä tai välillisiä kuluja 155,8 miljardia euroa, josta suurin osa (82,9 miljardia euroa) on muita kuin terveydenhoitokuluja;

E.

toteaa, että alkoholin väärinkäytön seurauksena maailmassa kuolee vuosittain 3,3 miljoonaa ihmistä, mikä tarkoittaa 5,9 prosenttia kaikista kuolemista; toteaa, että noin 25 prosenttia kaikista 20–39-vuotiaiden kuolemista liittyy alkoholin väärinkäyttöön; ottaa huomioon, että nämä kuolemat johtuvat usein onnettomuuksista, väkivallasta tai maksasairauksista;

F.

ottaa huomioon, että noin 5–9 miljoonaa lasta elää perheissä, joissa kärsitään alkoholinkäytön haittavaikutuksista;

G.

katsoo, että kaikella alkoholinkulutuksella ei ole samoja seurauksia, koska seuraukset riippuvat hyvin paljon kulutustottumuksista, kuten siitä, millaista alkoholia kulutetaan ja millä tavalla; katsoo, että juomatottumukset ja -tavat vaihtelevat suuresti Euroopan unionin eri alueilla, eri alueiden sisällä on huomattavan erilaisia kulutustottumuksia ja alkoholin haitalliseen käyttöön liittyvät terveysvaikutukset vaihtelevat huomattavasti eri puolilla EU:ta; katsoo, että EU:n jäsenvaltioiden sosiaalisen, kulttuurisen, maantieteellisen ja taloudellisen vaihtelun takia on otettava huomioon erilaiset kulutustottumukset ja -tavat;

H.

katsoo, että vastuullinen ja alueellisiin erityispiirteisiin sovitettu politiikka alkoholiin liittyvien haittojen vähentämiseksi ja alkoholin vastuullisen kulutuksen tukemiseksi vähentäisi terveydenhuollon ja sosiaalitoimen kuluja, jotka liittyvät alkoholihaittojen suoriin ja välillisiin vaikutuksiin, kuten alkoholiriippuvuuteen, kroonisiin sairauksiin, kuolleisuuteen ja perheväkivaltaan, ja alkoholin aiheuttamia kuluja; toteaa, että alkoholihaittojen vähentämistä koskevassa politiikassa olisi otettava huomioon terveydenhuollon lisäksi myös asiaankuuluvat sidosryhmät, mukaan lukien alkoholismista kärsiviä henkilöitä tukevat järjestöt, ja siinä on myös noudatettava toissijaisuusperiaatetta ja terveysasioiden sisällyttämistä kaikkiin politiikan aloihin ja samalla varmistettava kansanterveyden huomattava parantaminen;

I.

katsoo, että alkoholin väärinkäyttö ja haitallinen käyttö voi johtaa alkoholiriippuvuuteen, johon on puututtava kiinnittämällä asiaan enemmän huomiota ja lisäämällä jäsenvaltioiden terveydenhuoltojärjestelmien tarjoamaa tukea;

J.

korostaa, että jotkut väestöryhmät, kuten nuoret, omaksuvat todennäköisemmin vääränlaisia alkoholinkäyttöön liittyviä käyttäytymismalleja; ottaa huomioon, että alkoholiin liittyy noin 25 prosenttia kaikista 15–29-vuotiaiden nuorten miesten kuolemista ja yksi kymmenestä nuorten naisten kuolemista; toteaa, että nuorten liiallinen alkoholinkäyttö yleistyy jäsenvaltioissa ja että siihen liittyy erityisiä kulutustapoja, kuten humalahakuisuutta; toteaa, että tavallisesti miehen maksa käsittelee alkoholia paljon nopeammin kuin naisen maksa, mikä tarkoittaa, että naiset sairastuvat krooniseen alkoholismiin paljon nopeammin ja pienempiä alkoholimääriä juomalla;

K.

toteaa, että alkoholiin liittyvät haitat johtuvat usein monista tekijöistä, kuten sosioekonomisesta tilanteesta, kulttuuritaustasta ja juomatottumuksista, vanhempien ja ikätovereiden vaikutuksesta, sekä siitä, miten laajalti ja millä tasolla asianmukaista alkoholipolitiikkaa pannaan täytäntöön ja valvotaan; toteaa, että altistumiserot saman yhteisön sisällä voivat olla yhtä suuria kuin eri yhteisöjen välillä;

L.

toteaa, että eräillä Euroopan alueilla pienimuotoinen alkoholintuotanto on paikallisen matkailun kulmakivi;

M.

ottaa huomioon mainonnan ja markkinoinnin yhteyden alkoholin kulutuksen määrään, erityisesti nuorten keskuudessa; huomauttaa, että audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin 2010/13/EU täysimääräinen täytäntöönpano on ehdottoman tärkeää lasten ja nuorten fyysisen, henkisen ja moraalisen kehityksen tehokkaan turvaamisen kannalta; korostaa, että varhaisessa vaiheessa aloitettu alkoholinkäyttö ja alkoholiongelmien todennäköisyys aikuisiällä ovat yhteydessä toisiinsa; toteaa, että koulutus, tiedotus ja valistuskampanjat ovat nuorten liiallisen alkoholinkäytön ehkäisyn tehokkaimpia välineitä; katsoo, että Euroopan komission olisi välittömästi aloitettava valmistelemaan uutta EU:n alkoholistrategiaa liiallisen alkoholinkäytön rajoittamiseksi ja että kansalaisille pitää tiedottaa valistuskampanjoilla alkoholin aiheuttamista terveyshaitoista;

N.

toteaa, että Maailman terveysjärjestön (WHO) mukaan tarvitaan ehdottomasti lisää tietoa esimerkiksi alkoholinkulutuksen vaikutuksista syntymättömiin lapsiin, vanhusten alkoholinkäytöstä, alkoholinkäytön vaikutuksista sosiaalisesti heikossa asemassa oleviin henkilöihin ja alkoholin väärinkäytöstä johtuvasta sosiaalisesta syrjäytymisestä sekä toimenpiteitä näihin asioihin vaikuttamiseksi;

O.

toteaa, että Euroopan unionin sisällä erilaiset sosiaaliset, kulttuuriset, maantieteelliset ja taloudelliset tekijät luovat erilaisia alkoholin kulutustottumuksia ja -tapoja, jotka vaihtelevat jopa paikallisesti, ja että ne aiheuttavat asenne-eroja alkoholin käyttöä kohtaan;

P.

katsoo, että vastuullisen ja haitallisen alkoholinkulutuksen välille on tehtävä selvä ero; katsoo, että vastuullinen alkoholinkulutus on terveellisen elämäntavan mukaista;

Q.

ottaa huomioon, että noin joka neljäs liikenneonnettomuus voidaan liittää rattijuopumukseen ja että EU:ssa kuolee joka vuosi vähintään 5 200 ihmistä alkoholiin liittyvissä tieliikenneonnettomuuksissa; ottaa huomioon, että rattijuoppous aiheuttaa toiseksi eniten kuolemantapauksia EU:n tieliikenteessä;

R.

katsoo, että monilla EU:n kansalaisilla ja erityisesti nuorilla on puutteelliset tiedot haitallisesta alkoholin käytöstä ja alkoholiriippuvuudesta johtuvista terveyshaitoista, ja ennaltaehkäisy ja valistus ovat siksi olennaisen tärkeitä; toteaa, että alkoholin väärinkäytön tunnistaminen ja henkilöiden neuvonta varhaisessa vaiheessa on todettu tehokkaiksi keinoiksi; katsoo, että alaikäisten suojelemisessa alkoholimainonnalta on paljon parantamisen varaa;

S.

toteaa, että 28. tammikuuta 2002 annetun asetuksen (EY) N:o 178/2002 (4) mukaan elintarviketta ei pidetä turvallisena, jos se on terveydelle haitallinen;

T.

toteaa, että eri ikäryhmät edustavat erilaisia juomatottumuksia, ja katsoo, ettei tätä seikkaa ole toistaiseksi selvitetty tasapuolisesti;

U.

ottaa huomioon, että elintarviketietojen antamisesta kuluttajille 25. lokakuuta 2011 annetun asetuksen (EU) N:o 1169/2011 (5) kaksi säännöstä, eli ainesosaluettelo ja ravintoarvomerkintöjä koskevat vaatimukset, eivät koske alkoholijuomia, joiden alkoholipitoisuus on yli 1,2 tilavuusprosenttia; katsoo, että alkoholiin liittyvien riskien luonne edellyttää kuitenkin perinpohjaista tiedottamista alkoholijuomista;

V.

toteaa, että asetuksen (EU) N:o 1169/2011 mukaisesti komissiota pyydettiin laatimaan joulukuuhun 2014 mennessä kertomus, jossa arvioidaan, olisiko alkoholijuomiin sovellettava tulevaisuudessa vaatimusta tietojen antamisesta energiasisällöstä ja annettava perustelut mahdollisille vapautuksille, sekä tarvittaessa tekemään lainsäädäntöehdotus, jossa määriteltäisiin näiden tuotteiden ainesosaluetteloa tai pakollista ravintoarvoilmoitusta koskevat säännöt;

W.

katsoo, että EU:n alkoholistrategialla on onnistuneesti tuettu jäsenvaltioiden toimia alkoholin väärinkäyttöön liittyvien haittojen vähentämiseksi erityisesti jakamalla parhaita käytäntöjä sellaisilla aloilla kuin nuorten suojelu, alkoholin väärinkäyttöön liittyvien liikenneonnettomuuksien vähentäminen, alkoholinkäyttöä koskeva valistus sekä unionin tason yhteinen tietokanta ja seuranta, ja sillä on tehostettu komission ja jäsenvaltioiden välistä koordinointia, minkä seurauksena kansallista alkoholipolitiikkaa ja toimintaa käsittelevä komitea (CNAPA) on laatinut nuorten juomista ja kausittaista runsasta alkoholinkäyttöä koskevan toimintasuunnitelman (2014–2016);

X.

katsoo, että monien eri sidosryhmien osallistuminen EU:n alkoholi- ja terveysfoorumiin (EAHF) ja sen ulkopuolella tehtävään yhteistyöhön on edistänyt alkoholin väärinkäyttöön liittyvien haittojen ehkäisemiseen tähtäävien konkreettisten ja mitattavissa olevien toimenpiteiden kehittämistä paikallisella tasolla koko unionin alueella;

Y.

ottaa huomioon, että unionin kolmannessa terveysalan toimintaohjelmassa (2014–2020) edistetään kustannustehokkaisiin ennaltaehkäisytoimiin liittyvien parhaiden toimintamallien hyödyntämistä, kun puututaan keskeisiin riskitekijöihin, kuten alkoholin väärinkäyttöön;

Z.

katsoo, että vuonna 2012 tehty strategian ulkoinen arviointi vahvisti nykyisen strategian lähestymistavan ja sen painopisteaiheiden merkityksellisyyden ja hyödyllisyyden;

1.

toteaa, että 22. lokakuuta 2013 pidetyssä CNAPA:n kokouksessa komissio ilmoitti aikomuksestaan työskennellä tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa alkoholin aiheuttamien haittojen vähentämistä koskevan eurooppalaisen toimintasuunnitelman kehittämiseksi; panee merkille, että syyskuussa 2014 hyväksyttiin nuorten juomista ja kausittaista runsasta alkoholinkäyttöä koskeva toimintasuunnitelma (2014–2016), ja kehottaa komissiota valvomaan, että jäsenvaltiot panevat sen täytäntöön;

2.

kehottaa komissiota antamaan ohjeistusta alkoholiin liittyvien haittojen torjumisesta ja jatkamaan työtään jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten tukemiseksi silloin, kun se tuo lisäarvoa, toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita noudattaen;

3.

korostaa, että alkoholista johtuvien terveys-, turvallisuus- ja sosioekonomisten ongelmien vähentäminen edellyttäisi alkoholin käyttötottumuksia ja käyttötilanteita sekä terveyteen vaikuttavia laajempia sosiaalisia taustatekijöitä koskevia toimenpiteitä, kuten koulutusta ja tiedotuskampanjoiden käynnistämistä;

4.

kehottaa komissiota ryhtymään välittömästi työhän samoin tavoittein EU:n alkoholistrategian (vuosille 2016–2022) laatimiseksi siten, että päivitetään sääntelykehystä kansallisten hallitusten tukemiseksi, jotta ne voivat puuttua alkoholista johtuviin haittoihin, sekä tuetaan valvontaa ja luotettavan tiedon keräämistä, kannustetaan ennaltaehkäisyyn, terveyden edistämiseen ja terveysvalistukseen, diagnoosien tekemiseen varhaisessa vaiheessa ja hoitoon pääsyn helpottamiseen, tarjotaan asianosaisille ja heidän perheilleen jatkuvaa tukea, muun muassa neuvontaohjelmia, vähennetään rattijuopumuksen aiheuttamia liikenneonnettomuuksia ja tehdään selkeämpi ero erilaisten juomatottumusten sekä alkoholin käyttöön liittyvien käyttäytymismallien ja asenteiden välillä;

5.

katsoo, että nykyinen EU:n strategia, jolla tuetaan jäsenvaltioita alkoholiin liittyvien haittojen torjunnassa, olisi uusittava suurin piirtein samassa muodossa ja sillä olisi oltava samat tavoitteet eli alkoholiin liittyvien haittojen torjuminen jäsenvaltioiden tasolla, toimintalähtöisyys ja usean sidosryhmän osallistavan lähestymistavan edistäminen;

6.

vaatii, että komissio laatii välittömästi kertomuksen, joka asetuksen (EU) N:o 1169/2011 mukaan oli tehtävä joulukuuhun 2014 mennessä ja jossa arvioidaan, olisiko alkoholijuomiin sovellettava tulevaisuudessa ainesosien ja ravintoarvojen ilmoittamista koskevaa vaatimusta ottaen samalla huomioon erityisesti vaikutukset pk-yrityksiin ja pienimuotoiseen tuotantoon;

7.

kehottaa komissiota pyytämään välittömästi Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaista (EFSA) arvioimaan uudelleen asetaldehydin käyttöä aromiaineena alkoholijuomissa ja alkoholittomissa juomissa;

8.

painottaa, että ainakin alkoholijuomien kalorimäärä on merkittävä selvästi pakkauksiin mahdollisimman pian, ja kehottaa komissiota esittämään tätä koskevan lainsäädäntöehdotuksen viimeistään vuonna 2016;

9.

kehottaa komissiota aloittamaan välittömästi EU:n uuden alkoholistrategian valmistelun ajanjaksolle 2016–2022 ja ottamaan huomioon CNAPA:n toimintasuunnitelman ja EU:n alkoholiin liittyviä haittoja koskevasta strategiasta tehdyn riippumattoman arvion päätelmät tähän mennessä saavutettujen tulosten pysyvän vaikutuksen varmistamiseksi ja tukemaan edelleen kansallisia hallituksia alkoholiin liittyvien haittojen torjumisessa pitkällä ajanjaksolla;

10.

painottaa, että alaikäisten suojelemista alkoholin väärinkäytön negatiivisilta vaikutuksilta koskevan lainsäädännön ja käytännesääntöjen välinen täydentävyys on välttämätöntä alaikäisten tehokkaan suojelemisen varmistamiseksi; kehottaa jäsenvaltioita valvomaan tiukasti alkoholin käytön ikärajoja koskevaa kansallista lainsäädäntöä ja harkitsemaan, tarvitaanko uusia lakisääteisiä vaatimuksia alaikäisten tehokkaan suojelun varmistamiseksi;

11.

kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan terveydenhuoltojärjestelmissään toimia ja hoitomuotoja, jotka vähentävät ihmisten alkoholiriippuvuutta;

12.

kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan kansalaisille ja erityisesti alaikäisille ja raskaana oleville naisille suunnattua valistusta alkoholinkäytön haittavaikutuksista ja tarvittaessa säätämään lainsäädäntöä asiasta;

13.

ottaa huomioon erot alkoholin kulutustottumuksissa eri jäsenvaltioissa ja vastuullisen alkoholin kulutuksen kulttuuriset näkökohdat;

14.

painottaa, että tarvitaan EU:n laajuinen tiedotuskampanja, jossa varoitetaan raskaana olevia naisia alkoholin käytöstä, ja kehottaa komissiota arvioimaan merkintöjen vaikutuksia tässä asiassa ja esittämään tätä koskevan lainsäädäntöehdotuksen viimeistään vuonna 2016;

15.

kehottaa jäsenvaltioita laatimaan, panemaan täytäntöön ja arvioimaan julkista terveydenhoitopolitiikkaa, jolla pyritään alkoholin ongelmakäytön vähentämiseen, ja ottamaan käyttöön tiukan sääntelyn alkoholijuomien markkinointiin erityisesti nuorille, sillä jäsenvaltiot ovat ensisijaisesti vastuussa tässä asiassa;

16.

kehottaa komissiota harkitsemaan EU:n laajuisia merkintöjä, jotka varoittavat kuluttajia rattijuopumuksen vaaroista;

17.

kehottaa komissiota arvioimaan ja tarvittaessa uudistamaan EU:n alkoholi- ja terveysfoorumin roolia ja toimintaa, jotta varmistetaan, että kaikki asiaankuuluvat sidosryhmät ja myös taloudelliset toimijat ja kansalaisjärjestöt ovat tasapainoisesti edustettuina foorumissa, sekä kannustamaan ja tukemaan sidosryhmien osallistumista foorumiin ja sitoutumista konkreettisten ja tehokkaiden toimintatapojen kehittämiseen alkoholiin liittyvien haittojen vähentämiseksi sekä kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla keskeisten kohdennettujen toimien tukemiseen;

18.

kehottaa komissiota tekemään nykyisen EU:n strategian täytäntöönpanoon lisää operatiivisia parannuksia, kuten laajentamaan EAHF:n jäsenyyttä kaikkiin asiaankuuluviin sidosryhmiin, lisäämään vuorovaikutusta CNAPA:n kanssa EU:n tasolla, edistämään sitoumusten suunnittelun, seurannan ja arvioinnin hyviä käytäntöjä, keräämään parempia indikaattoreita, jotta voidaan muodostaa puolueeton, ajantasainen ja todenmukainen kuva juomatottumuksista ja alkoholiin liittyvistä haitoista, ja tukemaan kohdennettuja toimia, jotka ovat keskeisiä paikallistasoilla, EU:n perussopimuksen perussääntöjen tinkimättömän noudattamisen pohjalta;

19.

korostaa, että uudessa EU:n alkoholistrategiassa ei pitäisi asettaa uusia tavoitteita vaan pikemminkin tukea jo sovittuja tavoitteita osana WHO:n alkoholin väärinkäytön vähentämistä koskevaa toimintasuunnitelmaa vuosille 2012–2020;

20.

toteaa, että uusi EU:n strategia voi olla arvokas tarjotessaan jäsenvaltioille näyttöön perustuvia toimintavaihtoehtoja, koska kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten vastuulla on käyttää sopivinta lähestymistapaa alkoholiin liittyvien haittojen vähentämiseen; kehottaa komissiota jatkamaan arvokasta tehtäväänsä hyvän tutkimuksen ja näytön jakamisen edistämisessä;

21.

muistuttaa, että komission, parlamentin, neuvoston ja jäsenvaltioiden vahva poliittinen sitoutuminen on tärkeää alkoholiin liittyvien haittojen ehkäisemisen tehostamisessa sekä ryhtymisessä näyttöön perustuviin asianmukaisiin toimenpiteisiin, joissa otetaan huomioon alkoholiin liittyvät vakavat ja monitahoiset terveyshaitat ja sosioekonomiset vaikutukset ja niiden yhteydet muihin riskitekijöihin;

22.

palauttaa mieliin, että on tärkeää luoda mitattavissa olevia ja tarkkoja tavoitteita sekä asianmukaisia monivuotisia mekanismeja, joilla voidaan valvoa edistystä ja varmistaa strategian tehokas täytäntöönpano jäsenvaltioissa; korostaa, että kansallisen alkoholilainsäädännön täytäntöönpanoa on valvottava;

23.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita aktiivisesti tukemaan alkoholin kulutukseen ja siitä johtuviin terveydellisiin ja sosiaalisiin seuraamuksiin liittyvien indikaattoreiden sekä luotettavan aineiston keräämisen ja sen vertailtavuuden ja oikea-aikaisen analyysin parantamista, kohdistamaan riittävästi voimavaroja alkoholin väärinkäytöstä yhteiskunnalle aiheutuvien välittömien ja välillisten kustannusten vähentämiseksi ja edistämään asiaan liittyvän aineiston tehokasta hyödyntämistä EU:n ja jäsenvaltioiden alkoholipolitiikassa yhteisen tietoperustan avulla;

24.

kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan toimia nuorten suojelemiseksi alkoholin aiheuttamilta haitoilta, erityisesti valvomalla tiukasti alkoholin käytön ikärajoja koskevan kansallisen lainsäädännön täytäntöönpanoa ja varmistamalla, että mainonta on vastuullista;

25.

pyytää komissiota ja jäsenvaltioita investoimaan koulutukseen, jotta voidaan tuoda esiin alkoholin haitallisen käytön vaikutuksia terveyteen ja yhteiskuntaan ja samalla edistää alkoholijuomien kohtuullista ja vastuullista kulutusta;

26.

korostaa, että julkisia varoja ei saisi käyttää alkoholin käytön edistämiseen asetuksissa (EU) N:o 1144/2014 ja 1308/2013 tarkoitettuja edistämistoimia lukuun ottamatta;

27.

korostaa, että jäsenvaltioiden on rajoitettava alkoholin myyntiä alaikäisille tekemällä säännöllisiä tarkastuksia erityisesti koulujen läheisyydessä; kehottaa komissiota puuttumaan tehokkaasti internetistä tilattavan alkoholin rajojen yli tapahtuvaan myyntiin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käynnistämään humalahakuisen juomisen vaaroihin liittyviä valistuskampanjoita erityisesti alaikäisille sekä ehkäisemään edelleen rattijuopumuksesta johtuvia liikenneonnettomuuksia;

28.

kehottaa komissiota seuraamaan tiiviisti audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin 2010/13/EU täytäntöönpanoa ja harkitsemaan sen tarkistamista nuorille suunnatun alkoholin markkinoinnin ja alkoholisponsoroinnin suhteen, jotta voidaan vähentää nuorten altistumista alkoholijuomien markkinoinnille;

29.

pyytää jäsenvaltioita, komissiota sekä kaikkia asiaan liittyviä sidosryhmiä arvioimaan ja tehostamaan erityisesti raskaana olevien naisten alkoholin haitallista käyttöä koskevia tiedotuskampanjoita, jotka koskevat myös alkoholin vaikutusta syntymättömään lapseen;

30.

pyytää komissiota ja jäsenvaltioita harkitsemaan konkreettisia toimenpiteitä alkoholin kulutuksen rajoittamiseksi erityisesti alaikäisten ja alkoholin kulutukseen liittyvistä vakavista terveysongelmista, kroonisista sairauksista tai voimakkaista riippuvuuksista kärsivien henkilöiden keskuudessa;

31.

kehottaa komissiota uuden terveysalan toimintaohjelman ja Horisontti 2020 -puiteohjelman mukaisesti pysymään strategiassaan ja tukemaan taloudellisesti tehokkaita ja tieteeseen perustuvia hankkeita, jotka koskevat alkoholin väärinkäyttöön liittyviä haittoja sekä alkoholin väärinkäytön taustalla olevia syitä; kehottaa komissiota varmistamaan, että sen taloudellinen tuki kohdistuu vain hankkeisiin, joiden menetelmät ovat tieteellisesti perusteltuja ja toteuttajat puolueettomia;

32.

pyytää jäsenvaltioita, komissiota sekä muita sidosryhmiä monipuolistamaan, mukauttamaan eri ikäryhmille sekä tehostamaan tiedotuskampanjoita, jotka koskevat alkoholinkäytön vaaroja eri ikäryhmille, ihmisten ajokäyttäytymistä sekä rattijuopumuksen vaikutuksia;

33.

kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön nuorille suunnattuja tiedotus- ja koulutustoimia osana alkoholin väärinkäytön torjumista ja hyvien käytänteiden levittämistä koskevia strategioita;

34.

kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään WHO:n alkoholistrategiaa ja parantamaan alkoholin haitallisen käytön varhaista tunnistamista perusterveydenhuollossa seurantaa lisäämällä ja varmistamaan riittävät tukipalvelut alkoholinkäytön aiheuttamien ongelmien ja kroonisten sairauksien hoidossa;

35.

korostaa, että jäsenvaltioiden viranomaisten soveltamilla säännöillä on kyettävä lisäämään tietoisuutta alkoholin väärinkäytön seurauksista, tarjoamaan helposti saatavilla olevia ja kohtuuhintaisia hoitoonpääsymahdollisuuksia alkoholin liikakäytön aiheuttamista ongelmista kärsiville ihmisille sekä järjestämään seurantaohjelmia ja lyhytkestoisia katkaisuhoitoja haitallisissa ja vaarallisissa alkoholinkäyttötapauksissa; kehottaa jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä ratkaisujen löytämiseksi alkoholin kulutukseen liittyvistä ongelmista, kroonisista sairauksista tai voimakkaasta riippuvuudesta kärsivien ihmisten tukemiseksi, heidän auttamiseksi huolehtimaan itsestään ja pääsemään eroon riippuvuudestaan;

36.

pitää valitettavana, että keskeisiä alkoholiriippuvuuden hoitopalveluita on leikattu tietyissä jäsenvaltioissa;

37.

kehottaa jäsenvaltioita ja kaikkia muita asiaankuuluvia sidosryhmiä jatkamaan, tehostamaan ja/tai kehittämään terveellistä elämäntapaa, muun muassa oikeanlaista ruokavaliota ja urheilua sekä terveellistä harrastustoimintaa, edistävää politiikkaa ja toimenpiteitä, ja ottamaan huomioon, että monissa jäsenvaltioissa alkoholijuomien kohtuullinen nauttiminen on tärkeä osa kulttuurielämää, eikä se ole välttämättä ristiriidassa terveellisten elämäntapojen kanssa;

38.

kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan huolellisesti, olisiko syytä ottaa käyttöön kansallisia säännöksiä erittäin halvan alkoholin myynnin estämiseksi, edellyttäen, että tällaisilla toimenpiteillä varmistetaan terveyden tehokas suojelu ja että niissä otetaan asianmukaisesti huomioon toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaate ja tuleva Euroopan unionin tuomioistuimen lausunto siitä, onko Skotlannin hallituksen vähimmäishintapolitiikka EU:n lainsäädännön mukainen;

39.

toivoo, että jäsenvaltiot tarkastavat viipymättä voimassa olevan lainsäädäntönsä ja kuluttajille tiedottamista ja kohtuullisen juomisen kulttuuria koskevat aloitteensa, jotta voidaan valistaa ja lisätä tietoisuutta haitallisen alkoholinkulutuksen seurauksista ja vähentää alkoholin väärinkäyttöön liittyviä haittoja; suosittelee erityisesti, että jäsenvaltiot valvovat alkoholimainontaa ja sen vaikutuksia nuoriin ja ryhtyvät asianmukaisiin toimenpiteisiin rajoittaakseen nuorten altistumista alkoholimainonnalle;

40.

pyytää komissiota arvioimaan voimassa olevaa EU:n lainsäädäntöä alkoholia koskevan kuluttajavalistuksen parantamistarpeen osalta ja varmistamaan, että kuluttajat ovat tietoisia tuotteiden alkoholi- ja kalorisisällöstä, ilman että asetetaan esteitä sisämarkkinoille; painottaa alkoholin kulutuksen vaikutuksia ja terveysriskejä koskevan selkeän, täsmällisen ja tehokkaan tiedottamisen merkitystä; kehottaa komissiota pohtimaan sellaisen EU:n laajuisen merkinnän käyttöönottamista, jossa kuluttajia varoitetaan alkoholijuomien vaaroista raskauden ja ajamisen aikana;

41.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan asianmukaiset strategiat ja tehostamaan valvontaa alkoholin väärentämisen muodostaman ongelman ratkaisemiseksi sekä epäsuotuisimmassa asemassa oleviin yhteiskuntaryhmiin ja nuoriin erityisen kielteisesti vaikuttavan alkoholin laittoman ja pimeän myynnin estämiseksi ja suojelemaan maantieteellisiä merkintöjä unionissa ja maailmanlaajuisesti kansainvälisillä kauppasopimuksilla;

42.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle.

21.9.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 346/39

—

ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Bangladeshista ja erityisesti 18. syyskuuta 2014 (1), 16. tammikuuta 2014 (2), 21. marraskuuta 2013 (3) ja 14. maaliskuuta 2013 (4) antamansa päätöslauselmat,

—

ottaa huomioon 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselmat ihmisoikeuksista sekä sosiaali- ja ympäristönormeista kansainvälisissä kauppasopimuksissa (5) ja yritysten yhteiskuntavastuusta kansainvälisissä kauppasopimuksissa (6),

—

ottaa huomioon Euroopan yhteisön ja Bangladeshin kansantasavallan välisen kumppanuutta ja kehitystä koskevan yhteistyösopimuksen (7),

—

ottaa huomioon kestävyyssopimuksen Bangladeshin valmisvaate- ja neuleteollisuuden työntekijöiden oikeuksien ja tehtaiden turvallisuuden jatkuvasta parantamisesta,

—

ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin, kaupasta vastaavan komission jäsenen Cecilia Malmströmin, työllisyydestä, sosiaaliasioista ja osallisuudesta vastaavan komission jäsenen Marianne Thyssenin sekä kansainvälisestä yhteistyöstä ja kehitysasioista vastaavan komission jäsenen Neven Mimican yhteisen julkilausuman Rana Plazan tragedian toisen vuosipäivän johdosta,

—

ottaa huomioon YK:n Johannesburgin julistuksen kestävästä kulutuksesta ja tuotannosta sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen edistämiseksi,

—

ottaa huomioon ILOn työterveyden ja työturvallisuuden edistämispuitteita koskevan yleissopimuksen (2006, C-187) ja työturvallisuutta ja -terveyttä koskevan yleissopimuksen (1981, C-155), joita Bangladesh ei ole ratifioinut, sekä niihin liittyvät suositukset (R-197); ottaa huomioon myös ammattien tarkastusta koskevan yleissopimuksen (1947, C-081), jonka Bangladesh on allekirjoittanut, ja siihen liittyvät suositukset (R-164),

—

ottaa huomioon ILOn lokakuussa 2013 käynnistetyn Better Work Bangladesh -ohjelman,

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Yritysten yhteiskuntavastuuta koskeva uudistettu EU:n strategia vuosiksi 2011–2014” (COM(2011)0681) sekä komission toimintaa yritysten yhteiskuntavastuupolitiikkansa kehittämiseksi vuoden 2014 jälkeen koskevan julkisen kuulemisen tulokset,

—

ottaa huomioon 6. helmikuuta 2013 antamansa päätöslauselmat ”Yritysten yhteiskuntavastuu: tilivelvollinen, avoin ja vastuullinen yritystoiminta (8) sekä kestävä kasvu” ja ”Yritysten yhteiskuntavastuu: yhteiskunnan etujen sekä kestävän ja osallistavan elpymisen edistäminen (9)”,

—

ottaa huomioon yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat Yhdistyneiden kansakuntien suuntaviivat, joilla luodaan sekä hallituksille että yrityksille puitteet ihmisoikeuksien puolustamiseksi ja kunnioittamiseksi ja joille ihmisoikeusneuvosto antoi tukensa kesäkuussa 2011,

—

ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston 26. kesäkuuta 2014 antaman päätöslauselman, jolla perustetaan hallitusten välinen työryhmä kehittämään kansainvälisesti sitovaa välinettä monikansallisten yhtiöiden toiminnan sääntelemiseksi,

—

ottaa huomioon ILOn julistuksen työelämän perusperiaatteista ja -oikeuksista,

—

ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuksia, työtä, ympäristöä ja korruption torjuntaa koskevan Global Compact -aloitteen,

—

ottaa huomioon komission ehdotuksen (COM(2014)0111) asetukseksi, jolla perustetaan tuotantoketjun huolellisuusvelvoitetta koskeva unionin järjestelmä panemaan täytäntöön OECD:n due diligence -järjestelmän suuntaviivat, jotka koskevat konfliktialueilta ja korkean riskin alueilta peräisin olevien kaivannaisten vastuullista tuotantoketjua,

—

ottaa huomioon luonnoksen emoyhtiöiden ja pääurakoitsijoiden huolellisuusvelvoitteita koskevaksi laiksi (N:o 2578), jonka Ranskan kansalliskokous hyväksyi ensimmäisessä käsittelyssä 30. maaliskuuta 2015,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että yli 1 100 ihmistä sai surmansa ja 2 500 loukkaantui Dhakan ulkopuolella Savarissa sijainneen vaatetehtaista muodostuneen kahdeksankerroksisen Rana Plaza -rakennuskompleksin sortumisen seurauksena 24. huhtikuuta 2013; ottaa huomioon, että Rana Plaza -rakennuksen romahtaminen oli Bangladeshin kaikkien aikojen pahin teollisuusonnettomuus ja nykyhistorian eniten kuolonuhreja vaatinut rakenteiden pettämisestä johtunut onnettomuus;

B.

ottaa huomioon, että ainakin 112 ihmistä menehtyi Dhakassa Ashulian alueella Bangladeshissa 24. marraskuuta 2012 sattuneessa Tazreen-tehtaan palossa; toteaa, että tehdaspalot, rakennusten romahtaminen ja muut työterveyteen ja -turvallisuuteen liittyvät tapaukset eivät rajoitu vain Bangladeshin valmisvaatealalle, vaan ne ovat vakavana ongelmana myös muissa kehittyvissä ja vähiten kehittyneissä maissa, joilla on vahva vientipainotteinen valmisvaateala, kuten Pakistanissa ja Kambodžassa;

C.

ottaa huomioon, että monikuitusopimuksen päättymisen jälkeen ja valmisvaatealan suuren työvoimavaltaisuuden johdosta Kiinan, Bangladeshin, Intian ja Vietnamin kaltaisista kehitysmaista on tullut maailmanlaajuisia tuottajia; ottaa huomioon, että Bangladesh on noussut toiseksi suurimmaksi vaatteiden viejäksi Kiinan jälkeen, että maan vaatealan palkkataso on yksi maailman alhaisimmista ja että alan osuus maan viennistä on liki 85 prosenttia; toteaa, että maan vaatetuotannosta 60 prosenttia viedään EU:hun, jossa ovat Bangladeshin suurimmat vientimarkkinat;

D.

ottaa huomioon, että Bangladeshin valmisvaateteollisuus työllistää noin 4 miljoonaa ihmistä ja epäsuorasti siitä saa elantonsa jopa 40 miljoonaa ihmistä eli noin neljännes Bangladeshin väestöstä; ottaa huomioon, että valmisvaateteollisuus on vaikuttanut merkittävästi köyhyyden vähentymiseen; toteaa, että Bangladesh on ottanut merkittäviä askelia sukupuolten välisen kuilun kaventamisessa yhteiskunnassa ja saavuttanut sukupuolten tasa-arvoa koskevan YK:n kolmannen vuosituhattavoitteen, ja toteaa, että valmisvaateala on vaikuttanut tähän merkittävästi, koska alan 4 miljoonasta työntekijästä 3,2 miljoonaa on naisia; ottaa huomioon, että naisten työllistyminen on monessa tapauksessa vaikuttanut heihin voimaannuttavasti;

E.

ottaa huomioon, että valmisvaatealan uudelleenjärjestely integroidun arvoketjun mallin mukaisesti on johtanut siihen, että tilauksia voidaan saada vain tuottavuutta parantamalla ja alentamalla tuotantokustannuksia edelleen, mikä on asettanut Bangladeshin ja muiden kehitysmaiden työntekijät erityisen haavoittuvaan asemaan; toteaa, että Kambodžassa ja Sri Lankassa, joiden taloudet ovat hyvin riippuvaisia valmisvaatealasta, palkat ovat laskeneet, vaikka tuotantolaitosten määrä ja työllisyys ovat lisääntyneet jyrkästi; ottaa huomioon, että Bangladeshissa minimipalkkaa nostettiin merkittävästi Rana Plazan suuronnettomuuden jälkeen, mutta se on edelleen pienempi kuin mitä pidetään riittävänä työntekijöiden perustarpeiden täyttämiseksi;

F.

ottaa huomioon, että eri raporttien mukaan vuoden 2006 ja vuoden 2013 alun välisenä aikana Bangladeshin tehdaspaloissa kuoli yli 600 vaatetusalan työntekijää, mutta ihmisoikeusjärjestöjen raporttien mukaan yhtään tehtaiden omistajaa tai johtajaa ei ole koskaan asetettu syytteeseen;

G.

ottaa huomioon, että Rana Plaza -kompleksin romahtaneet rakennukset oli rakennettu laittomasti eivätkä ne täyttäneet turvallisuusstandardeja; ottaa huomioon, että katastrofin jälkeen Bangladeshissa on suljettu pysyvästi 32 tehdasta huomattavien turvallisuuspuutteiden vuoksi ja 26 tehdasta on suljettu osittain; ottaa huomioon, että suuri määrä tehtaita ei vieläkään ole nostanut normejaan lailliselle tasolle; huomauttaa, että ILO tukee Bangladeshin hallituksen aloitetta toteuttaa rakenne-, palo- ja sähköturvallisuustarkastuksia noin 1 800 valmisvaatetehtaassa, joista monet muutetaan liike- tai asuinrakennuksiksi;

H.

toteaa, että Bangladeshin hallituksen, paikallisten vaatetuottajien ja kansainvälisten vaatemerkkien, paikallisten ja kansainvälisten ammattiliittojen ja kansainvälisten kansalaisjärjestöjen edustajat allekirjoittivat 24. huhtikuuta 2013 yhteisymmärryspöytäkirjan käytännön järjestelyistä, jotka koskevat korvauksien maksamista Rana Plazan onnettomuuden uhreille ja heidän perheilleen (korvausrahasto); ottaa huomioon, että kaikista korvausvaatimuksista aiheutuvien kustannusten kattamiseen tarkoitetuksi summaksi sovittiin 30 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria; ottaa huomioon, että suuronnettomuuden toisena vuosipäivänä yritysten vapaaehtoisilla suorituksilla on kerätty noin yhteensä 27 miljoonaa dollaria, mikä tarkoittaa, että tavoitteesta puuttuu vielä 3 miljoonaa dollaria;

I.

ottaa huomioon, että taloudelliset korvaukset ovat perustavanlaatuista taloudellista tukea eikä pitkäaikaista lääketieteellistä hoitoa tarvitsevien uhrien hoitokuluja ei voida maksaa, mikäli rahasto pysyy alirahoitettuna; ottaa huomioon, että parlamentti piti valitettavana, että avunantajien yhteisen rahaston kautta annetut vapaaehtoiset korvaukset eivät olleet saavuttaneet tavoitettaan, ja katsoi, että pakollisesta mekanismista olisi enemmän hyötyä eloonjääneille ja uhrien omaisille;

J.

toteaa, että näiden Rana Plazan traagisten tapahtumien johdosta ja yleisen tyrmistyksen sekä Euroopan parlamentin vaatimusten vuoksi EU laati yhdessä Bangladeshin hallituksen ja ILO:n kanssa 8. heinäkuuta 2013”sopimuksen Bangladeshin valmisvaate- ja neuleteollisuuden työntekijöiden oikeuksien ja tehtaiden turvallisuuden jatkuvasta parantamisesta”, jossa Bangladesh sitoutui toteuttamaan toimia työelämän normien ja työolojen parantamiseksi maan valmisvaateteollisuudessa;

K.

toteaa, että ennen onnettomuutta Bangladeshissa oli vain 92 tarkastajaa valvomassa noin 5 000:ttä valmisvaatetehdasta ja maan muita teollisuudenaloja; ottaa huomioon, että Bangladeshin hallitus oli sitoutunut ottamaan palvelukseen 200 uutta tarkastajaa vuoden 2013 loppuun mennessä;

L.

ottaa huomioon, että sopimusta tarkistettiin ensimmäisen kerran lokakuussa 2014, jolloin todettiin, että vaikka edistystä oli saavutettu, Bangladeshin hallituksen oli edelleen toteutettava tärkeitä toimenpiteitä erityisesti työmarkkinalainsäädännön parantamisen ja täytäntöönpanon alalla siten, että parannetaan työntekijöiden oikeuksia vientiteollisuuden vapaa-alueilla ja palkataan enemmän työturvallisuustarkastajia; ottaa huomioon, että sopimusta tarkastetaan toisen kerran syksyllä 2015,

M.

ottaa huomioon, että työlainsäädäntöä muutettiin heinäkuussa 2013; ottaa huomioon, että vaikka laki sisältää joitakin myönteisiä uudistuksia esimerkiksi työterveyden ja -turvallisuuden alalla, se jää edelleen huomattavasti jälkeen kansainvälisistä normeista, jotka koskevat järjestäytymisvapautta ja kollektiivista neuvotteluoikeutta, kuten todetaan ILOn asiantuntijakomitean huomautuksissa sopimuksista 87 ja 98, mukaan lukien rajoitukset, jotka koskevat oikeutta valita edustajat täysin vapaasti, lukuisat lakko-oikeuden rajoitukset ja laajat hallinnolliset valtuudet peruuttaa ammattiliiton rekisteröinti; ottaa huomioon, että hallitus on toistuvasti todennut, että se ei aio harkita lisätarkistuksia;

N.

ottaa huomioon, että vaatetusyritykset, maailmanlaajuiset ja paikalliset ammattijärjestöt, kansalaisjärjestöt ja työntekijöiden etujärjestöt allekirjoittivat 13. toukokuuta 2013 palo- ja rakennusturvallisuutta koskevan Bangladeshin sopimuksen, ja 9. heinäkuuta 2013 perustettiin Bangladeshin työntekijöiden turvallisuusyhteenliittymä, jolla koottiin yhteen 26 pääasiassa pohjoisamerikkalaista tuotemerkkiä mutta joka ei mahdollista ammattiyhdistysten osallistumista; ottaa huomioon, että tällä hetkellä 175 muoti- ja jälleenmyyntiketjua on allekirjoittanut Bangladeshin sopimuksen; toteaa, että sopimuksen ja yhteenliittymän edustajat ovat suorittaneet tarkastuksia 1 904:ssä vientituotteita valmistavassa tehtaassa;

O.

ottaa huomioon, että Bangladeshin hallitus ei vielä ole antanut työlainsäädäntöä koskevia täytäntöönpanosääntöjä ja -asetuksia, vaikka se on toistuvasti luvannut tehdä niin ja viimeksi todennut aikovansa hyväksyä ne viimeistään kesään 2015 mennessä; toteaa, että tämä laki on pantava täytäntöön, jotta maa voisi olla mukana ILOn Better Work -ohjelmassa ja jotta Bangladeshin palo- ja rakennusturvallisuussopimuksen koulutusohjelma voisi toimia;

P.

ottaa huomioon, että kymmenen prosenttia Bangladeshin valmisvaatealan työvoimasta työskentelee vientiteollisuuden vapaa-alueilla; ottaa huomioon, että hallitus hyväksyi heinäkuussa 2014 vientiteollisuuden vapaa-alueiden työntekijöitä koskevan uuden lain, jossa ei kuitenkaan myönnetä työntekijöille vastaavia oikeuksia kuin muualla Bangladeshissa; ottaa huomioon, että vaikka lakkokielto raukesi 1. tammikuuta 2014, työntekijöiden hyvinvointiyhdistyksillä ei ole samoja oikeuksia ja etuja kuin ammattiyhdistyksillä;

Q.

toteaa, että vaatealalla on rekisteröity noin 300 uutta ammattiyhdistystä vuoden 2013 alun jälkeen; toteaa, että vuonna 2014 hylättiin 66 hakemusta eli 26 prosenttia kaikista jätetyistä hakemuksista; ottaa huomioon, että ammattiliittojen jäseniin kohdistuva syrjintä on edelleen hyvin vakava ja nopeasti kasvava ongelma; ottaa huomioon, että ammattiyhdistykset ovat ilmoittaneet, että Bangladeshin hallitus estää aktiivisesti työntekijöitä ja työnantajia, jotka haluavat perustaa oman turvallisuuskomiteansa Bangladeshin sopimuksessa vaaditulla tavalla, tekemästä niin;

R.

toteaa, että Bangladesh on avoimuusindeksissä sijalla 136 kaikkiaan 177 maasta ja että korruptio on laajalle levinnyttä globaalista vaatteiden tuotantoketjussa ja siihen osallistuu poliittisia toimijoita sekä alueellisia ja monikansallisia yhtiöitä;

S.

ottaa huomioon, että Bangladesh myy vuosittain seitsemän miljardia vaatekappaletta länsimaisille tuotemerkeille ja työntekijöiden oikeuksia ajavan Worker Rights Consortium -järjestön mukaan kunkin vaatekappaleen hinta nousisi alle kymmenen senttiä, jos maan 5 000 vaatetehtaan turvallisuusvaatimukset nostettaisiin vastaavien länsimaisten vaatimusten tasolle viiden vuoden kuluessa; ottaa huomioon, että vaatteiden ja tekstiilien hinnat eivät ilmeisesti ole nousseet kahden viimeksi kuluneen vuoden aikana;

T.

ottaa huomioon, että valmisvaatealalla selvästi hallitsevassa asemassa ovat suuret vähittäiskaupan toimijat, merkkivalmistajat ja markkinointiyritykset, jotka hallitsevat maailmanlaajuisia tuotantoverkkoja ja asettavat suoraan tarjontaa koskevat ehdot; toteaa, että maailmanlaajuisella alalla toimivilla vaatteiden ja tekstiilien valmistajilla ei usein ole muuta mahdollisuutta kuin hyväksyä matalampia hintoja, nostaa laatuvaatimuksia, lyhentää toimitusaikoja, pienentää vähimmäismääriä ja ottaa mahdollisimman paljon riskejä; katsoo, että maailmanlaajuisissa tuotantoketjuissa on avoimuuteen ja jäljitettävyyteen liittyviä vakavia puutteita; ottaa huomioon, että ihmisarvoinen työ maailmanlaajuisessa tuotantoketjussa on keskeisellä sijalla vuoden 2016 ILO-konferenssin esityslistalla;

U.

ottaa huomioon, että suuronnettomuuden jälkeen eurooppalaiset kuluttajat ovat ennennäkemättömällä tavalla vaatineet enemmän tietoa siitä, mistä tuotteet ovat peräisin ja millaisissa oloissa ne on tuotettu; ottaa huomioon, että Euroopan kansalaiset ovat jättäneet lukemattomia vetoomuksia ja järjestäneet kampanjoita, joissa vaatemerkkejä on vaadittu toimimaan vastuullisemmin ja varmistamaan, että niiden tuotteet valmistetaan eettisesti kestävällä tavalla;

V.

huomauttaa, että Bangladesh kuuluu vähiten kehittyneisiin maihin, joten kaikilla sen tuotteilla on tulli- ja kiintiövapaa pääsy EU:n markkinoille ”Kaikkea paitsi aseita” -aloitteessa, ja toteaa tämän kattavan 55 prosenttia Bangladeshin viennistä, josta suuri osa on vaatteita ja tekstiilejä, ja maa on siten velvollinen varmistamaan eräiden ihmisoikeuksia ja työntekijöiden oikeuksia koskevien YK:n/ILOn yleissopimusten tehokkaan täytäntöönpanon;

1.

muistaa Rana Plazan tragedian uhreja ja katsoo, että kyseessä oli yksi kaikkien aikojen tuhoisimmista teollisuuskatastrofeista, toisena vuosipäivänä; ilmaisee jälleen surunvalittelunsa läheisiään menettäneille perheille sekä loukkaantuneille ja vammautuneille; korostaa, että tällaiset menetykset voitaisiin välttää, jos työturvallisuusjärjestelmät olisivat parempia;

2.

muistuttaa, että Rana Plazan koordinointikomitea perusti Rana Plazan avunantajien yhteisen rahaston, johon kerätään vapaaehtoisia avustuksia yrityksiltä korvausten maksamiseksi uhreille ja heidän perheilleen; pitää valitettavana, että 30 miljoonan dollarin kokonaiskorvauksista oli huhtikuussa 2015 maksamatta vielä 3 miljoonaa, ja kehottaa kansainvälisiä tuotemerkkejä, jotka ovat hankkineet tuotteita Rana Plazasta tai joilla on merkittäviä yhteyksiä Bangladeshiin, sekä Bangladeshin hallitusta ja Bangladeshin vaatevalmistajien ja -viejien yhdistyksiä (BGMEA) varmistamaan, että kaikki vielä maksamatta olevat korvaukset jaetaan viipymättä;

3.

pitää valitettavana, että noin kolmannes yrityksistä, joilla katsotaan olevan yhteyksiä tehdaskompleksiin, kuten Adler Modemarkte, Ascena Retail, Carrefour, Grabalok, J.C. Penney, Manifattura Corona, NKD, PWT ja YesZee, eivät ole vielä maksaneet yhteiseen rahastoon; pitää erittäin valitettavana, että kuukausien jarrutuksen jälkeen Benetton on vasta äskettäin ilmoittanut, että se maksaa 1,1 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria Rana Plazan rahastoon, vaikka tarvittavaa panosta pidetään paljon suurempana, kun otetaan huomioon sen maksukyky ja osallisuus Rana Plazassa; pitää myös valitettavana, että kaikki Rana Plazaan liittyvät tuotemerkit ovat tehneet riittämättömiä lahjoituksia ja siten laiminlyöneet velvollisuutensa uhreja kohtaan, mukaan lukien Mango, Matalan ja Inditex, jotka ovat kieltäytyneet ilmoittamasta lahjoitustensa suuruutta, sekä Walmart ja The Children’s Place, jotka ovat lahjoittaneet vain vähäisen määrän;

4.

toteaa, että Tazreenin tulipalon korvauksista neuvotellaan nyt samalta pohjalta kuin Rana Plazan järjestelystä; pitää erittäin valitettavina jatkuvia viipeitä ja kehottaa maksamaan korvaukset nopeasti;

5.

pitää myönteisinä toimia, joita ollaan toteuttamassa pysyvän kansallisen työtapaturmavakuutusjärjestelmän perustamiseksi, ja kehottaa Bangladeshin hallitusta noudattamaan tähän liittyvää sitoumustaan kansallisen kolmen osapuolen toimintasuunnitelman yhteydessä; kehottaa komissiota tukemaan tällaisia pyrkimyksiä tarvittaessa; panee kuitenkin merkille, että niin kauan kuin nykyiset korvausmenettelyt ovat kesken, se on esteenä alalla tapahtuvalle edistykselle;

6.

kehottaa komissiota ja unionin hallituksia ja muita osapuolia harkitsemaan ehdotuksia pakollisista kehyksistä, joiden avulla varmistetaan, että oikeussuojakeinojen ja korvausten saantimahdollisuudet perustuvat tarpeeseen ja vastuuseen eivätkä vain kampanjaryhmien mahdollisuuteen ”nimetä ja nolata” tai yritysten vapaaehtoiseen panokseen;

7.

pitää myönteisenä EU:n johtamaa Compact-aloitetta, jonka avulla pyritään saamaan aikaan uusi alku työterveys- ja työturvallisuusasioissa, työoloissa ja työntekijöiden oikeuksien kunnioittamisessa sekä edistämään vastuullista liiketoimintaa Bangladeshin valmisvaateteollisuudessa;

8.

panee merkille Compact-aloitteen ensimmäisen tarkastelun lokakuussa 2014, jolloin kerrottiin Bangladeshin viranomaisten saavuttamasta hyvästä edistyksestä; panee merkille Compact-aloitteen osuuden terveyden ja turvallisuuden parantamisessa tehtaissa ja työolojen parantamisessa valmisvaateteollisuudessa; kehottaa kuitenkin Bangladeshin hallitusta tehostamaan toimiaan Compact-aloitteen kaikkien sitoumusten toteuttamiseksi aktiivisesti ensisijaisena tavoitteena; luottaa siihen, että merkittävää kehitystä kaikissa työ- ja turvallisuuskysymyksissä – erityisesti liittyen työntekijöiden oikeuksien kunnioittamisen, työsuojelutarkastuksiin, kunnollisiin palkkoihin, rakennusten rakenteelliseen kestävyyteen, työterveys- ja työturvallisuusasioihin sekä vastuulliseen liiketoimintaan – voidaan saavuttaa siihen mennessä, kun Compact-aloitetta tarkastellaan uudelleen toisen kerran syksyllä 2015;

9.

panee merkille Bangladeshin toimet maan työlainsäädännön muuttamiseksi Rana Plazan jälkeen ja perusoikeuksien vahvistamiseksi työterveys- ja työturvallisuusasioissa sekä työntekijöiden oikeuksien vahvistamiseksi; pitää valitettavana, että tässä yhteydessä ei puututtu eräisiin työntekijöiden yhdistymisvapautta koskeviin rajoituksiin ja että uusi laki ei edelleenkään vastaa ILOn keskeisiä yleissopimuksia;

10.

kehottaa Bangladeshin hallitusta ja parlamenttia hyväksymään Compact-aloitteen sitoumusten mukaisesti ensisijaisen tärkeinä tarvittavat säännöt ja määräykset, joilla varmistetaan työlainsäädännön tehokas täytäntöönpano; kehottaa kuulemaan tässä yhteydessä kattavasti kolmenvälistä neuvoa-antavaa neuvostoa ja kiinnittämään erityistä huomiota järjestäytymisoikeutta ja kollektiivista neuvotteluoikeutta koskevien ILOn yleissopimusten 87 ja 98 täytäntöönpanoon;

11.

on huolissaan tilanteesta vientiteollisuuden vapaa-alueilla, joilla ammattiyhdistykset ovat edelleen kiellettyjä ja työolot sekä terveys- ja turvallisuusnormit ovat heikkoja; korostaa, että työntekijöillä on oltava vientiteollisuuden vapaa-alueilla samat lainmukaiset vapaudet ja turvanormit kuin muuallakin maassa; pitää hyvin valitettavana, että ehdotetussa vientiteollisuuden vapaa-alueiden työntekijöitä koskevassa laissa työntekijöitä kiellettiin edelleen muodostamasta ammattiliittoja vapaa-alueilla, ja toteaa, että työntekijöiden hyvinvointia ajavien yhdistysten oikeudet ja edut eivät ole missään suhteessa vertailukelpoisia ammattiliittoihin nähden; kehottaa Bangladeshin hallitusta ottamaan vientiteollisuuden vapaa-alueet viipymättä ja täysin työlainsäädännön piiriin;

12.

pitää myönteisenä valmisvaatealan vähimmäispalkan nostamista 77 prosentilla 35 eurosta 62 euroon kuussa ja kehottaa soveltamaan tätä yleisemminkin; panee kuitenkin merkille, että vaatetusteollisuuden minimipalkka ei käytännössä riitä työntekijöiden perustarpeiden täyttämiseen ja että siihen vaadittaisiin ainakin 104 euroa; kehottaa Bangladeshin hallitusta määrittämään toimeentulon mahdollistavan vähimmäispalkan ammattiliittoja ja työntekijöitä kuullen; kehottaa hallitusta lisäksi varmistamaan, että vaatetehtaat todella maksavat sovitut palkat;

13.

suhtautuu myönteisesti noin 300 uuden vaatealan ammattiyhdistyksen rekisteröintiin vuoden 2013 alusta lukien, mikä kaksinkertaistaa niiden määrän, mutta on huolissaan siitä, että rekisteröintien määrä on vähentynyt vuosina 2014 ja 2015; kehottaa Bangladeshin viranomaisia jatkamaan myönteisesti alkanutta suuntausta, jotta saavutettaisiin tavoitteena oleva valmisvaatealan 4 miljoonan työntekijän riittävä edustus;

14.

on erittäin huolissaan raporteista, joiden mukaan vastaperustetut ammattiliitot ovat kärsineet syrjinnästä, erottamisista ja rangaistuksista; on tyrmistynyt Bangladeshissa laajalti esiintyvästä ammattiliittojen syrjinnästä, josta kertovat työntekijöiden edustajien hyvin dokumentoitu uhkailu, ahdistelu ja heihin kohdistettu fyysinen väkivalta ja sekä ammattiyhdistysjohtajan Aminul Islamin murha; kehottaa Bangladeshin hallitusta puuttumaan tehokkaasti epäoikeudenmukaisiin työkäytäntöihin panemalla täytäntöön tarpeelliset toimet väärinkäytösten ehkäisemiseksi, tutkimiseksi ja syytteiden nostamiseksi nopeasti ja avoimella tavalla, jotta voidaan lopettaa rankaisemattomuus ja saada Aminul Islamin murhaajat oikeuden tuomittaviksi; on vakuuttunut, että työoikeuksia koskeva asianmukainen koulutus ja työhön liittyviä oikeuksia koskevan tietämyksen lisääminen ovat tehokkaita keinoja vähentää ammattiyhdistystoimintaan liittyvää syrjintää;

15.

katsoo, että demokraattiset ammattiliittorakenteet ovat tärkeässä osassa terveyttä ja turvallisuutta koskevien normien parantamisessa ja esimerkiksi kehitettäessä edelleen työntekijöiden johtamia turvakomiteoita kaikissa tehtaissa; pitää myös tärkeänä, että liitot pääsevät tehtaisiin antamaan koulutusta työntekijöille siitä, miten nämä voivat suojella oikeuksiaan ja turvallisuuttaan, mukaan luettuna työntekijöiden oikeus kieltäytyä vaarallisesta työstä;

16.

pitää myönteisenä hallituksen lupausta perustaa uudelleen tehdas- ja laitostarkastusten yksikkö (DIFE), jossa pitäisi lopulta olla 993 työntekijää ja 23 paikallistoimistoa; pitää myös myönteisenä sen tarkastusosastojen vahvistamista tammikuussa 2015 ja kansallisen terveys- ja turvallisuuspolitiikan hyväksymistä sekä terveys- ja turvallisuustarkastusten yhdenmukaisia normeja; kehottaa komissiota ja kansainvälisiä kumppaneita tarjoamaan teknistä apua ja jakamaan parhaita käytäntöjä, jotta voidaan auttaa DIFEn vahvistamisessa; kehottaa Bangladeshin hallitusta noudattamaan työtarkastuksia koskevia sitoumuksiaan ja ILOn yleissopimusta 81; pitää myönteisenä turvallisuusnormien vastaisten tehtaiden sulkemista;

17.

on edelleen huolissaan väitteistä, jotka koskevat laajalle levinnyttä korruptiota terveys- ja turvallisuustarkastajien ja vaatetehtaiden omistajien välillä Bangladeshissa, ja kehottaa toteuttamaan enemmän toimia tällaisten käytäntöjen torjumiseksi;

18.

ymmärtää tarkastajien palvelukseenottamisessa edistymiseen liittyvät ongelmat, jotka johtuvat tarpeesta antaa henkilöille riittävä ja yhdenmukainen koulutus ja saada aikaan yhtenäiset käytännön menettelyt ennen heidän nimittämistään; pitää kuitenkin valitettavana, että tavoitetta palkata 200 tarkastajaa vuoden 2013 loppuun mennessä ei ole vielä saavutettu, sillä palvelukseen on otettu vain 173 henkeä, ja korostaa, että 200 tarkastajan määrä jää kauas siitä, mikä olisi tarpeen 4 miljoonaa työntekijää käsittävän alan valvomiseksi;

19.

pitää myönteisenä, että palo- ja rakennusturvallisuutta koskevan sopimuksen edustajat ja työntekijöiden turvallisuutta käsittelevä yhteenliittymä ovat saattaneet tarkastukset päätökseen kaikissa niiden vastuulle kuuluvissa tehtaissa ja laatineet yli 400 korjaussuunnitelmaa; kehottaa Bangladeshin hallitusta saattamaan työn päätökseen tarkastamalla nopeasti kaikki sen vastuulle kuuluvat tehtaat ja käynnistämään asianmukaisia korjaavia toimia; tukee ILOn tärkeää työtä tämän varmistamisessa; pitää myönteisenä kaikkien sellaisten valmistajien panosta, jotka haluavat parantaa normeja, ja kehottaa kaikkia asiaan liittyviä sidosryhmiä takaamaan korjaussuunnitelmien asianmukaisen toteutuksen;

20.

pitää myönteisenä, että yli 250 merkittävää muoti- ja jälleenmyyntiketjua, jotka hankkivat valmisvaatteita Bangladeshista, ovat allekirjoittaneet sopimuksen tai liittyneet yhteenliittymään koordinoidakseen toimiaan, joilla pyritään parantamaan turvallisuutta niille tuotteita valmistavissa Bangladeshin tehtaissa; kannustaa tässä yhteydessä muita yrityksiä, mukaan lukien pk-yritykset, liittymään sopimukseen; korostaa, että kaikkien sidosryhmien on osallistuttava asianmukaisesti, jotta sopimus voidaan panna tehokkaasti täytäntöön, ja kehottaa toteuttamaan samanlaisia toimia muissa suuren riskin maissa;

21.

kannustaa palo- ja rakennusturvallisuutta koskevan sopimuksen edustajia ja työntekijöiden turvallisuutta koskevaa yhteenliittymää kohentamaan yhteistyötään ja antamaan toisilleen järjestelmällisesti raportteja tehdastarkastuksista, jotta voidaan välttää päällekkäistä työtä ja erilaisia normeja; kehottaa yhteenliittymää julkaisemaan raporttinsa myös bengaliksi sekä verkossa ja sisällyttämään niihin kuvitusta, jotta raportit olisivat aidosti kaikkien käytettävissä maassa;

22.

katsoo, että maailmanlaajuisilla jälleenmyyjillä ja merkkivalmistajilla on tämänhetkisten tuotantomallien vuoksi suuri vastuu siitä, että työolojen ja palkkojen parantaminen on tuotantomaissa vaikeaa; on vakuuttunut, että oikeudenmukaisempien markkinarakenteiden ja sosiaalisten olojen luominen on mahdollista, jos kyseiset yritykset noudattaisivat koko tuotantoketjussaan täysin ILOn keskeisiä työnormeja, kansainvälisesti tunnustettuja yritysten yhteiskuntavastuusta koskevia normeja ja erityisesti hiljattain ajantasaistettuja OECD:n suuntaviivoja monikansallisille yrityksille, Yhdistyneiden kansakuntien Global Compact -aloitteen kymmentä periaatetta, yhteiskuntavastuuta koskevaa ISO-standardia 26 000, monikansallisia yrityksiä ja sosiaalipolitiikkaa koskevaa ILOn kolmenkeskistä periaatejulistusta sekä yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevia YK:n perusperiaatteita; pitää myönteisenä komission lippulaiva-aloitetta, joka koskee vaatetusalan tuotantoketjun vastuullista hallinnointia, kun otetaan jo huomioon olemassa olevat kansalliset aloitteet, jollaisia ovat toteuttaneet muun muassa Saksa, Alankomaat, Ranska ja Tanska, ja katsoo että EU:lla on kyky ja velvollisuus olla globaali johtaja tuotantoketjua koskevan vastuun suhteen;

23.

katsoo, että vaatetusalaa koskevien tietojen saatavuus on usein suurin este, kun pyritään torjumaan maailmanlaajuisen tuotantoketjun ihmisoikeusrikkomuksia, ja että tarvitaan pakollinen raportointijärjestelmä, jolla saadaan tietoa kaikista yksittäisen tuotteen arvoketjun toimijoista tuotantopaikasta jälleenmyyjiin; katsoo, että tarvitaan uutta unionin lainsäädäntöä, jolla tuotantoa kolmansiin maihin ulkoistavat unionin yritykset velvoitetaan oikeudellisesti noudattamaan huolellisuusvelvoitetta, mukaan lukien toimenpiteet, joilla varmistetaan jäljitettävyys ja avoimuus noudattaen YK:n liike-elämää ja ihmisoikeuksia koskevia periaatteita sekä monikansallisia yrityksiä koskevia OECD:n suuntaviivoja;

24.

kehottaa neuvostoa ja komissiota sisällyttämään kaikkiin EU:n allekirjoittamiin kahdenvälisiin kauppa- ja investointisopimuksiin yritysten yhteiskuntavastuuta koskevan sitovan lausekkeen, joka velvoittaisi eurooppalaiset sijoittajat noudattamaan kansainvälisellä tasolla määriteltyjä yritysten yhteiskuntavastuuta koskevia periaatteita, mukaan lukien vuonna 2010 päivitetyt OECD:n suuntaviivat sekä YK:n, ILOn ja EU:n määrittelemät normit; pyytää, että unionin ja kolmansien maiden tulevissa kauppasopimuksissa otetaan ihmisarvoista työtä koskevan ohjelman osana paremmin esille työterveys ja -turvallisuus ja että unioni antaa teknistä tukea asiaa koskevien vaatimusten täyttämiseen, jotta niistä ei muodostu kaupan estettä;

25.

toteaa, että vaatetusalan työmahdollisuudet ovat auttaneet miljoonia köyhiä maaseudun naisia Bangladeshissa ja muualla pakenemaan puutetta ja riippuvuutta miesten antamasta tuesta; toteaa, että järjestäytymätön työvoima on koostunut pääasiassa ammattitaidottomista työntekijöistä ja naisista kehitysmaiden valmisvaatealalla; katsoo, että edistyminen työntekijöiden oikeuksia ja suojelua koskevissa kysymyksissä on olennaisen tärkeää naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämisen kannalta, ja korostaa tarvetta lisätä naisten osallistumista ammattiyhdistyksissä, myös Bangladeshissa perustetuissa uusissa ammattiyhdistyksissä; pitää myönteisenä, että Compact-aloitteessa on tunnustettu sukupuolten vaikuttamismahdollisuuksien merkitys työnormien parantamisen kannalta;

26.

toteaa, että ”Kaikkea paitsi aseita” -aloitteella on ollut merkittävä rooli Bangladeshin talouskehityksessä ja se on kohentanut miljoonien ihmisten ja etenkin naisten aineellisia oloja; katsoo kuitenkin, että jollei kyseiseen aloitteeseen ja yleiseen tullietuusjärjestelmään liitetä ihmisoikeuksia ja työntekijöiden oikeuksia koskevia tiukkoja ehtoja, saatetaan huonontaa työntekijöiden suojelemista koskevia normeja ja vesittää ihmisarvoisen työn periaatetta; kehottaa komissiota selvittämään, noudattaako Bangladesh yleisen tullietuusjärjestelmän yhteydessä ihmisoikeuksia sekä työtä ja ympäristöä koskevia yleissopimuksia ja raportoimaan asiasta parlamentille; korostaa, että maita, jotka saavuttavat edistystä sosiaali- ja työnormeissa olisi palkittava myöntämällä niiden tuotteille täysi pääsy markkinoille;

27.

kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa Mogherinia ja komission jäsen Malmströmiä edelleen sisällyttämään ILOn keskeisten perusnormien ratifioinnin, työterveys- ja työsuojelutarkastukset sekä yhdistymisvapauden neuvotteluihin, joita Bangladeshin kanssa käydään suosituimmuuteen perustuvan kaupan jatkamisesta;

28.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, ihmisoikeuksia käsittelevälle EU:n erityisedustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n ihmisoikeusneuvostolle, Bangladeshin hallitukselle ja parlamentille sekä ILOn pääjohtajalle.

21.9.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 346/47

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

—

ottaa huomioon yleissopimuksen ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi,

—

ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

—

ottaa huomioon vuonna 1951 tehdyn Geneven yleissopimuksen ja sen lisäpöytäkirjan,

—

ottaa huomioon 23. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman siirtolaisvirroista Välimeren alueella ja erityisesti traagisista tapahtumista Lampedusan edustalla (1),

—

ottaa huomioon 22. toukokuuta 2014 julkaistun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan Välimeren erityistyöryhmän työtä koskevan tiedonannon toimeenpanosta,

—

ottaa huomioon parlamentissa 25. marraskuuta 2014 käydyn keskustelun Välimeren tilanteesta ja tarpeesta kokonaisvaltaiselle EU:n lähestymistavalle muuttoliikkeeseen,

—

ottaa huomioon 17. joulukuuta 2014 antamansa päätöslauselman Välimeren tilanteesta ja tarpeesta kokonaisvaltaiselle EU:n lähestymistavalle muuttoliikkeeseen (2),

—

ottaa huomioon UNHCR:n keskistä Välimerta koskevan aloitteen sekä UNHCR:n ehdotukset Eurooppaan nyt ja tulevaisuudessa saapuvia turvapaikanhakijoita, pakolaisia ja maahanmuuttajia koskeviksi toimiksi,

—

ottaa huomioon 20. huhtikuuta 2015 pidetyn ulko- ja sisäasiainneuvostojen yhteisen istunnon hyväksymän muuttoliikettä koskevan kymmenkohtaisen toimintasuunnitelman,

—

ottaa huomioon 22. huhtikuuta 2015 pidetyn, Välimeren pakolaiskriisiä käsitelleen Eurooppa-neuvoston ylimääräisen kokouksen päätelmät,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että Kansainvälisen siirtolaisjärjestön IOM:n mukaan yli 1 500 ihmistä on menettänyt henkensä Välimerellä kuluvan vuoden aikana;

B.

toteaa, että IOM:n mukaan arviolta 23 918 maahanpyrkijää on päässyt Italian rannikolle 1. tammikuuta 2015 lähtien; toteaa, että Kreikan viranomaisten mukaan Kreikan rannikkovartiosto pelasti 10 445 maahanpyrkijää Egeanmerellä vuoden 2015 ensimmäisellä neljänneksellä;

C.

ottaa huomioon, että Italian merivoimat, Italian rannikkovartiosto, Italian laivasto sekä useat kauppalaivat työskentelivät herkeämättä pelastaakseen Välimerellä hädässä olleita maahanpyrkijöitä ja onnistuivat pelastamaan noin 10 000 maahanpyrkijää kuuden päivän aikana perjantaista 10. huhtikuuta torstaihin 16. huhtikuuta 2015;

D.

ottaa huomioon, että Välimeren viimeisimmässä yksinomaisessa etsintä- ja pelastusoperaatiossa, Mare Nostrumissa, pelastettiin 364 vuorokauden aikana 150 810 maahanpyrkijää; toteaa, että alustavien arvioiden mukaan Välimerta ylittävien maahanpyrkijöiden määrä ei tässä vaiheessa ole osoittanut vähenemisen merkkejä;

E.

toteaa, että suuri osa Välimeren ylittämistä yrittävistä ihmisistä pakenee Syyrian, Irakin, Eritrean, Somalian ja Libyan konflikteja tai vainoa; ottaa huomioon, että jopa 700 maahanpyrkijää on kateissa ja heidän pelätään hukkuneen, kun puinen kalastusalus, johon heidät oli ahdettu, kaatui lähellä Libyaa portugalilaisen kauppalaivan tullessa auttamaan sitä myöhään lauantai-iltana 18. huhtikuuta 2015; ottaa huomioon, että erään henkiinjääneen on kerrottu ilmoittaneen Italian viranomaisille, että aluksella oli saattanut olla jopa 950 henkeä; ottaa huomioon, että aiemmin tässä kuussa tapahtui vastaavanlainen murhenäytelmä, jossa noin 400 maahanpyrkijän arvellaan menettäneen henkensä merellä, kun noin 550:tä ihmistä kuljettanut puinen kalastusalus kaatui;

F.

ottaa huomioon, että Frontexin koordinoima yhteinen Triton-operaatio alkoi toimia täydessä laajuudessaan 1. marraskuuta 2014 ja sen alkuperäinen kuukausibudjetti oli ainoastaan 2,9 miljoonaa euroa, kun taas Mare Nostrumin kuukausibudjetti oli yli 9 miljoonaa euroa; ottaa huomioon, että yhteisen Triton-operaation käynnistämisen jälkeen yli 24 400 laitonta maahanpyrkijää on pelastettu keskisen Välimeren reitiltä ja heistä lähes 7 860 Frontexin osarahoittamia voimavaroja käyttäen;

G.

toteaa, että salakuljettajat ja ihmiskauppiaat käyttävät hyväkseen laitonta muuttoliikettä ja vaarantavat maahanpyrkijöiden hengen voitontavoittelun nimissä, ovat vastuussa tuhansista kuolemista ja muodostavat vakavan haasteen unionille ja jäsenvaltioille; ottaa huomioon, että ihmiskauppiaiden rikollinen toiminta tuottaa 20 miljardia euroa voittoa vuodessa; toteaa, että Europolin mukaan järjestäytyneillä rikollisryhmillä, jotka avustavat aktiivisesti laittomien maahanpyrkijöiden kuljettamisessa Välimeren yli, on yhteyksiä ihmiskauppaan, huumeisiin, tuliaseisiin ja terrorismiin; ottaa huomioon, että 17. maaliskuuta 2015 aloitti toimintansa Europolin yhteinen operatiivinen Mare-ryhmä, jonka tehtävänä on puuttua näiden rikollisryhmien toimintaan;

H.

toteaa, että alueellinen epävakaus ja konfliktitilanne vaikuttavat maahanmuuttajien tulvaan ja asuinseuduiltaan siirtymään joutuneiden henkilöiden virtoihin ja näin ollen myös unioniin pyrkivien ihmisten määrään; ottaa huomioon, että IS-järjestön ja Da’eshin nopea laajentuminen naapurimaissa sijaitseville konfliktialueille vaikuttaa jossain vaiheessa myös maahanmuuttajien tulvaan ja siirtymään joutuneiden henkilöiden virtoihin;

1.

pitää toistuvia traagisia ihmishenkien menetyksiä Välimerellä erittäin valitettavina ja surullisina; kehottaa Euroopan unionia ja jäsenvaltioita hyödyntämään nykyistä yhteistyötä ja tekemään kaikkensa uusien merellä tapahtuvien ihmishenkien menetyksien estämiseksi; kehottaa unionia ja jäsenvaltioita tekemään kaikkensa ruumiiden ja kateissa olevien henkilöiden tunnistamiseksi ja heidän omaisilleen ilmoittamiseksi;

2.

kehottaa unionia ja jäsenvaltioita antamaan käyttöön tarvittavat resurssit, jotta voidaan varmistaa, että etsintä- ja pelastusvelvoitteet todellakin täytetään ja että tätä varten annetaan riittävästi rahoitusta; kehottaa jäsenvaltioita osoittamaan edelleen solidaarisuutta ja sitoutuneisuutta antamalla lisää varoja Frontexin ja Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston (EASO) talousarvioihin ja operaatioihin ja sitoutuu antamaan näille virastoille niiden velvoitteiden täyttämiseen tarvittavat resurssit (henkilöstön ja laitteiston) unionin talousarvion ja sen tähän tarkoitettujen varojen kautta;

3.

muistuttaa, että unionin on perustettava Välimeren viimeisimpien tragedioiden johdosta toteuttamansa toimet yhteisvastuun ja oikeudenmukaisen vastuunjaon periaatteille, kuten Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 80 artiklassa määrätään, sekä omaksuttava kokonaisvaltainen eurooppalainen lähestymistapa; muistuttaa, että unionin on huolehdittava siitä, että vastuu jakautuu oikeudenmukaisemmin ja yhteisvastuu toteutuu niitä jäsenvaltioita kohtaan, jotka ottavat vastaan absoluuttisesti tai suhteellisesti suurimman määrän pakolaisia ja turvapaikanhakijoita;

4.

suhtautuu myönteisesti Eurooppa-neuvoston sitoumukseen unionin Triton-operaation tehostamisesta lisäämällä rahoitusta ja voimavaroja; kehottaa unionia määrittämään Triton-operaatiolle selkeän toimeksiannon, jotta voidaan laajentaa sen toiminta-aluetta ja lisätä sen etsintä- ja pelastusoperaatioihin liittyviä toimivaltuuksia unionin tasolla;

5.

kehottaa käynnistämään vakaan ja pysyvän EU:n humanitaarisen pelastusoperaation, joka toimisi Mare Nostrumin tapaan avomerellä ja johon kaikki jäsenvaltiot osallistuisivat taloudellisesti sekä antamalla sen käyttöön varusteita ja voimavaroja; kehottaa EU:ta osallistumaan tällaisen operaation rahoitukseen;

6.

pitää myönteisenä Eurooppa-neuvoston ehdotusta turvapaikkahakemusten yhteisestä käsittelystä EASOn ryhmien tuella; kehottaa komissiota laajentamaan EASOn toimivaltuuksia ja lisäämään sen operatiivista roolia turvapaikkahakemusten käsittelyssä;

7.

kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään täysimääräisesti nykyisiä mahdollisuuksia myöntää humanitaarisia viisumeja lähetystöissään ja konsulaateissaan; huomauttaa tässä yhteydessä, että neuvoston olisi harkittava vakavasti mahdollisuutta ottaa käyttöön vuoden 2001 tilapäistä suojelua koskeva direktiivi tai SEUT:n 78 artiklan 3 kohta, joissa molemmissa annetaan mahdollisuus soveltaa solidaarisuusmekanismia siinä tapauksessa, että asuinsijoiltaan siirtyneiden ihmisten maahantulo on joukoittainen ja äkillinen;

8.

kehottaa jäsenvaltioita osallistumaan enemmän nykyisiin uudelleensijoittamisohjelmiin ja kehottaa tähän etenkin niitä jäsenvaltioita, jotka eivät ole tähän mennessä osallistuneet lainkaan;

9.

kehottaa komissiota vahvistamaan sitovat kiintiöt turvapaikanhakijoiden jakamiseksi kaikkien jäsenvaltioiden kesken;

10.

korostaa, että on tärkeää tukea vapaaehtoiseen paluuseen tähtääviä toimenpiteitä mutta samalla kuitenkin turvata kaikkien muuttajien oikeuksien suojelu ja taata heille turvallinen ja laillinen pääsy unionin turvapaikkajärjestelmään palauttamiskiellon periaatetta asianmukaisesti noudattaen;

11.

pitää myönteisenä, että varapuheenjohtaja / korkea edustaja ja puheenjohtajavaltio Latvia kutsuivat välittömästi koolle Luxemburgiin ylimääräisen yhteisen ulko- ja sisäasiainministerien neuvoston kokouksen, ja suhtautuu myönteisesti siihen, että jäsenvaltiot kutsuivat välittömästi koolle ylimääräisen huippukokouksen yhteisten ratkaisujen löytämiseksi Välimeren kriisitilanteeseen; panee merkille, että tällöin käytiin ensimmäinen laaja keskustelu vaihtoehdoista ihmishenkien pelastamiseksi, salakuljetuksen ja ihmiskaupan torjumiseksi sekä vastaanottoa ja suojelua koskevan vastuun jakamiseksi jäsenvaltioiden kesken; korostaa, että jäsenvaltioiden on kehitettävä edelleen tätä sitoumusta, ja pitää valitettavana Eurooppa-neuvoston haluttomuutta sitoutua uskottavaan ja unionin laajuiseen sitovaan solidaarisuusmekanismiin;

12.

kehottaa kaikkia osallistuvia jäsenvaltioita saattamaan Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän nopeasti ja kokonaisuudessaan osaksi kansallista lainsäädäntöään ja panemaan sen tehokkaasti täytäntöön ja näin varmistamaan yhteiset eurooppalaiset normit muun muassa turvapaikanhakijoiden vastaanotto-olosuhteille ja perusoikeuksien kunnioittamiselle olemassa olevan lainsäädännön mukaisesti;

13.

kehottaa koordinoimaan tiiviimmin unionin ja jäsenvaltioiden toimia muuttoliikkeen perimmäisiin syihin puuttumiseksi; korostaa, että unioni tarvitsee kokonaisvaltaisen lähestymistavan, jolla lisätään sen sisä- ja ulkopolitiikan sekä ennen kaikkea sen yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja kehitys- ja muuttoliikepolitiikan johdonmukaisuutta; kehottaa lujittamaan unionin yhteistyötä sen Lähi-idässä ja Afrikassa sijaitsevien kumppanimaiden kanssa demokratian, perusvapauksien ja -oikeuksien, turvallisuuden sekä vaurauden edistämiseksi;

14.

kehottaa jäsenvaltioita ja kolmansia maita määräämään mahdollisimman ankarat rikosoikeudelliset seuraamukset unioniin ja unionin kautta tapahtuvasta ihmiskaupasta ja ihmisten salakuljetuksesta sekä ulottamaan ne myös yksilöihin ja ryhmiin, jotka käyttävät hyväkseen haavoittuvassa asemassa olevia muuttajia unionissa, mutta varmistamaan, että hädässä olevien turvapaikanhakijoiden ja alusten avuksi tulevia ihmisiä ei aseteta syytteeseen;

15.

kehottaa jäsenvaltioita tekemään tiivistä yhteistyötä Europolin, Frontexin, EASOn ja Eurojustin kanssa ihmiskaupan harjoittajien ja salakuljetusta harjoittavien rikollisverkostojen vastaisessa toiminnassa sekä selvittämään ja jäljittämään niiden rahoitusta ja tunnistamaan niiden toimintatapoja, jotta niitä estettäisiin ansaitsemasta rahaa sillä, että ne asettavat maahanpyrkijät hengenvaaraan; korostaa tarvetta lisätä yhteistyötä kolmansien maiden ja erityisesti Libyaa ympäröivien maiden kanssa ja pitää sekä lainvalvontakoulutukseen että tietopalvelujen tarjoamiseen liittyvää yhteistyötä välttämättömänä, jotta nämä rikollisverkostot voidaan hajottaa; korostaa, että kolmansien maiden on noudatettava ihmishenkien pelastamista merellä koskevaa kansainvälistä lainsäädäntöä ja huolehdittava pakolaisten suojelusta ja perusoikeuksien kunnioittamisesta;

16.

tähdentää, että väkivallan ja alikehittyneisyyden perimmäisiin syihin on puututtava lähtömaissa, jotta voidaan tyrehdyttää pakolaisten ja taloudellisten muuttajien virrat; huomauttaa tähän liittyen, että kaikkien lähtömaiden hallitusten keskeisiä prioriteetteja olisi oltava hallintorakenteiden huomattava vahvistaminen kehittämällä tehokkaita ja kattavia julkisia laitoksia, kolmansien maiden turvapaikkajärjestelmien valmiuksien kehittämisen varmistaminen, oikeusvaltion vakiinnuttaminen ja laajalle levinneen korruption torjunta kaikilla tasoilla sekä ihmisoikeuksien ja demokratian edistäminen;

17.

toteaa jälleen tukevansa kaikkia YK-johtoisia neuvotteluja, joiden tavoitteena on palauttaa demokraattinen hallitusvalta Libyaan, ja muistuttaa sitoumuksestaan tehostaa toimia, joilla puututaan Libyan ja Syyrian konflikteihin ja epävakaaseen tilanteeseen; korostaa, että konfliktialueiden vakauttaminen on erittäin tärkeää, jotta ihmisten ei enää tarvitsisi niin suurin joukon siirtyä pois asuinsijoiltaan;

18.

muistuttaa, että tämän päätöslauselman tarkoituksena on vastata viimeaikaisiin traagisiin tapahtumiin Välimerellä ja Eurooppa-neuvoston 23. huhtikuuta 2015 antamiin päätelmiin sekä ehdottaa kiireellisiä toimenpiteitä, jotka on toteutettava välittömästi, pitäen mielessä, että kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta – joka on tässä yhteydessä asiasta vastaava valiokunta – laatii parhaillaan mietintöä, josta ilmenevät muuttoliikepolitiikkaa koskevat parlamentin keskipitkän ja pitkän aikavälin suuntaviivat;

19.

kehottaa komissiota laatimaan ja esittämään kunnianhimoisen Euroopan muuttoliikeagendan, jossa otetaan huomioon kaikki muuttoliikkeen näkökohdat;

20.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

21.9.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 346/51

—

ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa Keniasta,

—

ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetun toisen tarkistetun kumppanuussopimuksen (”Cotonoun sopimus”) ja etenkin sen 8, 11 ja 26 artiklan,

—

ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin 23. marraskuuta 2014 antaman julkilausuman 28 siviilimatkailijan joukkomurhasta ja 3. huhtikuuta 2015 antaman julkilausuman Garissan yliopiston joukkomurhasta,

—

ottaa huomioon Afrikan unionin rauhan ja turvallisuuden neuvoston 9. huhtikuuta 2015 pidetyssä 497. kokouksessaan antaman lehdistötiedotteen Garissassa, Keniassa tehdystä terrori-iskusta,

—

ottaa huomioon, että Kenian ilmavoimat iskivät al-Shabaabin koulutusleireille Somaliassa vastauksena Garissan yliopiston verilöylylle,

—

ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

—

ottaa huomioon vuonna 1981 annetun YK:n julistuksen kaikkinaisen uskontoon tai uskoon perustuvan syrjinnän ja suvaitsemattomuuden poistamisesta,

—

ottaa huomioon Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien peruskirjan,

—

ottaa huomioon kansainvälistä humanitaarista oikeutta koskevat EU:n suuntaviivat,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.

toteaa, että viimeisin terrori-isku Garissassa, Keniassa kohdistui nuoriin ihmisiin, koulutukseen ja sitä kautta maan tulevaisuuteen; ottaa huomioon, että nuoret edustavat toivoa ja rauhaa ja ovat maan kehityksen ylläpitäjiä tulevaisuudessa; pitää koulutusta erittäin tärkeänä väkivaltaisten ääriliikkeiden ja fundamentalismin torjunnassa;

B.

toteaa, että uskonnollisiin vähemmistöihin ja erityisesti kristittyihin kaikkialla maailmassa kohdistuvien hyökkäysten määrä on kasvanut valtavasti viime kuukausien aikana; toteaa, että kristittyjä tapetaan säälimättä, pahoinpidellään ja pidätetään joka päivä ja että useimmiten tekijöinä ovat jihadistiterroristit joissakin osissa arabimaailmaa;

C.

toteaa, että kristityt ovat kaikkein vainotuin uskonnollinen ryhmä; toteaa, että tämäntyyppisestä ääriliikehdinnästä ja vainosta on tulossa laajamittaisen maahanmuuton yhteydessä esiin nousevia merkittäviä tekijöitä; toteaa, että tietojen mukaan vuosittain surmataan yli 150 000 kristittyä;

D.

toteaa, että 15. helmikuuta 2015 ISIS/Da’esh mestasi 21 Egyptin koptikristittyä Libyassa;

E.

toteaa, että Garissassa hyökkääjät kohdistivat iskunsa tarkoituksellisesti muihin kuin muslimeihin ja valitsivat kristittyjä raa’asti teloitettaviksi; ottaa huomioon, että al-Shabaab on avoimesti ja julkisesti vakuuttanut käyvänsä sotaa alueen kristittyjä vastaan;

F.

toteaa, että lasten ja nuorten oikeuksien suojeleminen sekä taitojen, koulutuksen ja innovoinnin vahvistaminen ovat oleellisen tärkeitä heidän taloudellisten, sosiaalisten ja kulttuuristen mahdollisuuksiensa parantamiseksi ja maan kehityksen edistämiseksi;

G.

toteaa, että al-Shabaab on iskenyt säännöllisesti opiskelijoita, kouluja ja muita oppilaitoksia vastaan; toteaa, että muun muassa joulukuussa 2009 itsemurhapommittaja tappoi 19 ihmistä lääketieteen opiskelijoiden valmistujaisjuhlassa Mogadishussa, Somaliassa, ja lokakuussa 2011 terroristiryhmä ilmoitti olevansa vastuussa niin ikään Mogadishussa tehdystä pommi-iskusta, jossa kuoli 70 ihmistä, joiden joukossa oli Somalian opetusministeriössä koetuloksia odottaneita opiskelijoita;

H.

huomauttaa, että al-Shabaabin erääseen Mogadishussa sijaitsevaan hotelliin 25. maaliskuuta 2015 tekemässä iskussa kuoli ainakin 15 ihmistä ja että iskussa surmansa saaneiden joukossa oli Yusuf Mohamed Ismail Bari-Bari, Somalian pysyvä edustaja YK:ssa Genevessä, Sveitsissä;

I.

ottaa huomioon, että Kenia on joutunut siviileihin kohdistuneiden hyökkäysten kohteeksi yhä useammin lokakuun 2011 jälkeen, jolloin sen joukot etenivät eteläiseen Somaliaan osana Somalian armeijan koordinoitua operaatiota al-Shabaabin hallitsemaa aluetta vastaan sen jälkeen, kun terroristiryhmä otti neljä panttivankia;

J.

ottaa huomioon, että marraskuusta 2011 lähtien Kenian joukot ovat olleet osa Somaliassa toteutettavaa Afrikan unionin operaatiota (AMISOM), jonka Afrikan unionin rauhan ja turvallisuuden neuvosto perusti 19. tammikuuta 2007 ja jolle YK:n turvallisuusneuvosto antoi valtuudet 20. helmikuuta 2007 (päätöslauselma 1744(2007)), kuten se myös äskettäin antoi Afrikan unionille valtuudet jatkaa operaatiotaan 30. marraskuuta 2015 saakka (päätöslauselma 2182(2014));

K.

ottaa huomioon, että yksi tärkeimmistä tekijöistä terroristijärjestö al-Shabaabin vastaisessa taistelussa on ollut Etiopian armeija ja hieman vähäisemmässä roolissa Ugandan armeija;

L.

ottaa huomioon, että al-Shabaab on muodostanut yhteyksiä muihin Afrikan islamistiryhmiin, kuten Boko Haramiin Nigeriassa ja Islamilaisen Maghrebin al-Qaidaan;

M.

toteaa, että terroristijärjestö al-Shabaab pommittaa ja tappaa säännöllisesti pääasiassa siviilejä Somaliassa ja sen naapurimaissa, kuten Ugandan pääkaupungissa Kampalassa heinäkuussa 2010, ja paljon useammin Keniassa, jossa vain suurimittaiset iskut ovat saaneet kansainvälistä huomiota, mutta pienempiä hyökkäyksiä tapahtuu yhtenään;

N.

toteaa, että al-Shabaab on ilmoittanut olevansa vastuussa Kenian rannikolla heinäkuussa 2014 tehdyistä hyökkäyksistä Hindin, Gamban, Lamun ja Tana-joen piirikunnan kyliin, joissa teloitettiin yli sata ihmistä, ja vuoden 2014 lopulla Mandelan piirikuntaan tehdystä kahdesta hyökkäyksestä, joissa kuoli 64 ihmistä;

O.

ottaa huomioon, että Garissan yliopistoon tehdyn terrori-iskun jälkeen Kenian hallitus uhkasi YK:n pakolaisjärjestöä (UNHCR) sillä, että se sulkisi Dadaabin pakolaisleirin kolmen kuukauden kuluessa; toteaa, että YK:n pakolaisjärjestö on varoittanut, että tällä toimenpiteellä olisi hyvin rankat humanitaariset ja käytännön seuraukset; ottaa huomioon, että pakolaisten oikeusasemaa koskevassa YK:n yleissopimuksessa kielletään pakottamasta pakolaisia palaamaan alueille, joilla heidän henkensä tai vapautensa on uhattuna;

P.

toteaa, että Afrikan valmiusjoukot eivät ole vielä toimintakunnossa ja että EU on ilmoittanut halukkuutensa tukea Afrikan rauhanturvavalmiuksia osana EU:n Afrikkaa koskevaa turvallisuusstrategiaa;

Q.

toteaa, että AKT:n ja EU:n kumppanuussopimuksen 11 artiklassa todetaan, että ”rauhan rakentamisessa sekä selkkausten ehkäisemisessä ja ratkaisemisessa tuetaan erityisesti poliittisten, taloudellisten, yhteiskunnallisten ja kulttuuristen osallistumismahdollisuuksien jakamista tasapuolisesti kaikkien yhteiskuntaryhmien kesken, hallinnon demokratiaan perustuvan oikeutuksen ja tehokkuuden vahvistamista, tehokkaiden mekanismien luomista eri ryhmien etujen sovittamiseksi yhteen rauhanomaisesti, […] eri yhteiskuntaryhmiä erottavien kuilujen kuromista umpeen sekä aktiivista ja järjestäytynyttä kansalaisyhteiskuntaa”;

1.

tuomitsee jyrkästi al-Shabaabin Garissassa 2. huhtikuuta 2015 harkitusti toteuttaman terrori-iskun, jossa se murhasi 147 nuorta ja syytöntä yliopisto-opiskelijaa ja jossa 79 ihmistä loukkaantui; tuomitsee jyrkästi kaikki ihmisoikeusrikkomukset ja etenkin tapaukset, joissa ihmisiä tapetaan uskontonsa, uskonsa tai etnisen alkuperänsä vuoksi;

2.

tuomitsee jälleen al-Shabaabin kesällä 2014 useisiin Kenian rannikkokyliin, kuten Mpeketoniin, tekemät iskut, joissa teloitettiin 50 ihmistä; tuomitsee jyrkästi Westgaten ostoskeskukseen Nairobissa 24. syyskuuta 2013 tehdyn yllätysiskun, jonka jäljiltä löydettiin 67 ruumista; tuomitsee al-Shabaabin Mogadishussa 25. maaliskuuta 2015 tekemän iskun, jossa suurlähettiläs Yusuf Mohamed Ismail Bari-Bari, Somalian pysyvä edustaja YK:ssa Genevessä, menetti henkensä;

3.

ilmaisee osanottonsa uhrien omaisille sekä Kenian tasavallan kansalaisille ja hallitukselle; pysyy Kenian kansan rinnalla näiden halveksittavien hyökkäysten voittamiseksi;

4.

toteaa jälleen, että uskonnonvapaus on perusoikeus, ja tuomitsee jyrkästi kaikenlaisen uskontoon perustuvan väkivallan ja syrjinnän;

5.

tuomitsee useissa maissa viime aikoina tapahtuneet hyökkäykset kristittyjä yhteisöjä vastaan, erityisesti viimeaikaisen tapauksen, jossa 12 kristittyä heitettiin yli laidan Libyasta alkaneella merimatkalla, sekä 19. huhtikuuta 2015 tapahtuneen 30 Etiopian kristityn joukkomurhan, ja ilmaisee myötätuntonsa uhrien omaisille;

6.

on hyvin huolissaan siitä, että terroritekojen toteuttajat käyttävät uskontoa väärin monilla alueilla maailmassa, ja syvästi huolissaan kristittyihin kohdistuvan suvaitsemattomuuden, painostuksen ja väkivallan lisääntymisestä etenkin joissakin osissa arabimaailmaa; arvostelee ankarasti uskonnon välineellistämistä erilaisissa konflikteissa; tuomitsee kirkkoihin kaikkialla maailmassa kohdistettujen hyökkäysten lisääntymisen ja erityisesti Pakistanissa 15. maaliskuuta 2015 tehdyn iskun, jossa surmattiin 14 ihmistä; tuomitsee jyrkästi kristittyjen vangitsemisen, katoamiset, kidutuksen, orjuuttamisen ja julkiset teloitukset Pohjois-Koreassa; vahvistaa kantanaan ja tukee sitä, että kaikilla Irakissa ja Syyriassa asuvilla uskonnollisilla ja etnisillä vähemmistöillä, myös kristityillä, on luovuttamaton oikeus asua edelleen historiallisilla ja perinteisillä kotiseuduillaan ja elää ihmisarvoista, tasa-arvoista ja turvallista elämää; huomauttaa, että eri uskonnollisten ryhmien jäsenet elivät vuosisatojen ajan rauhanomaista rinnakkaiseloa alueella;

7.

kehottaa EU:n toimielimiä noudattamaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 17 artiklan mukaista velvoitettaan pitää yllä avointa ja säännöllistä vuoropuhelua kirkkojen ja uskonnollisten, filosofisten ja tunnustuksettomien järjestöjen kanssa sen varmistamiseksi, että kristittyjen yhteisöjen ja muiden uskonnollisten yhteisöjen vainoa koskeva ongelma on EU:lle ensisijainen asia;

8.

tuomitsee sen, että ISIS/Da’esh käyttää Syyriassa ja Irakissa muinaista lakia eli dhimma-sopimusta pakottaakseen kristityt alistumaan uskonnollisiin veroihin ja rajoituksiin kuolemanrangaistuksen uhalla;

9.

ilmaisee jälleen myötätuntonsa kaikille eri puolilla Afrikkaa vainotuille kristityille etenkin Libyassa, Nigeriassa ja Sudanissa toimeenpantujen viimeaikaisten julmuuksien johdosta;

10.

tuomitsee ja torjuu kaikki islaminuskon sanoman väärintulkinnat, joilla pyritään luomaan väkivaltainen, julma, totalitaarinen, sortovaltaa käyttävä ja laajentumishakuinen ideologia, joka toimii oikeutuksena kristittyjen vähemmistöjen hävittämiselle; kehottaa muslimijohtajia tuomitsemaan täysin kaikki terrori-iskut, mukaan lukien ne, joiden kohteena ovat uskonnolliset yhteisöt ja vähemmistöt ja erityisesti kristityt;

11.

pyytää tekemään viipymättä perusteellisen, puolueettoman ja tehokkaan tutkinnan, jotta voidaan saada selville, ketkä ovat vastuussa näistä tuomittavista terroriteoista, ja saattaa niiden tekijät, järjestäjät, rahoittajat ja tukijat oikeuden eteen;

12.

toteaa, että todellinen vastaus iskuihin on järjestettävä koordinoiduilla toimilla yhdessä muiden Afrikan valtioiden kanssa, ja kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa sekä neuvostoa puuttumaan alueen turvallisuus- ja terrorismiuhkiin yhteistyössä Afrikan unionin kanssa sekä tukemaan Afrikan unionin AMISOM:n kautta käymää al-Shabaabin vastaista ratkaisevan tärkeää taistelua; vaatii Euroopan unionia tukemaan painokkaasti Afrikan laajuisten ja alueellisten konfliktinhallintamekanismien, pääasiassa Afrikan valmiusjoukkojen, käyttöönottoa;

13.

pyytää Kenian hallitusta ottamaan oman vastuunsa ja puuttumaan al-Shabaabin harjoittamaan väkivaltaan ja sen taustalla oleviin syihin; katsoo, että turvallisuutta voidaan luoda vain puuttumalla asianmukaisesti Kenian poliittisiin ja kansalaisyhteiskunnan jakolinjoihin ja kehityksen alueelliseen epätasapainoon; pitää poliisin hidasta toimintaa valitettavana; pyytää erityisesti, ettei hallitus käytä terrori-iskuja tekosyynä kansalaisvapauksien tukahduttamiselle; kehottaa Kenian viranomaisia ottamaan terrorismin torjunnan strategiansa perustaksi oikeusvaltion periaatteen ja perusoikeuksien kunnioittamisen; korostaa, että terrorisminvastaisia toimenpiteitä on valvottava demokraattisesti ja oikeudellisesti;

14.

kehottaa Kenian viranomaisia varmistamaan, että kaikenlainen uskontokuntien välinen vastakkainasettelu samoin kuin muslimiyhteisön ja al-Shabaabin rinnastaminen toisiinsa estetään, ja ryhtymään kaikkiin toimiin, jotta maan yhtenäisyys turvataan sen sosiaalisen ja taloudellisen kasvun ja vakauden sekä sen kansan ihmisarvon ja ihmisoikeuksien takaamiseksi; kehottaa Kenian hallitusta, oppositiojohtajia ja uskontokuntien johtajia puuttumaan syrjäytymistä, maan sisäisiä alueellisia eroja ja institutionaalista syrjintää koskeviin ikiaikaisiin epäkohtiin ja varmistamaan, että terrorismintorjuntatoimien kohteeksi otetaan vain terrorismiin syyllistyneet eikä yleisemmin etnisiä ja uskonnollisia yhteisöjä;

15.

muistuttaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja jäsenvaltioita niiden sitoumuksesta varmistaa kesäkuussa 2012 hyväksytyn ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n toimintasuunnitelman mukaisesti, että ihmisoikeudet otetaan esille kaikentyyppisessä terrorisminvastaisessa vuoropuhelussa kolmansien maiden kanssa;

16.

kehottaa EU:ta panemaan Keniassa täytäntöön sotilaskoulutusohjelman ja antamaan siihen uudenaikaiset varusteet, kouluttamaan Kenian asevoimia ja poliiseja ja tekemään niiden kanssa yhteistyötä terrorismin torjumiseksi ja al-Shabaabin laajentumisen estämiseksi;

17.

vaatii Kenian hallitusta tekemään kaikkensa noudattaakseen oikeusvaltion periaatteita, ihmisoikeuksia, demokratian periaatteita ja perusvapauksia ja kehottaa EU:ta johdattamaan kansainvälisen kumppaninsa tälle linjalle ja järjestämään rahoituksen nykyisten hallinto-ohjelmien tehostamiseksi, jotta kansallinen turvallisuus varmistetaan ja Keniaan ja sen lähialueille saadaan rauhaa ja vakautta; tähdentää, että al-Shabaabin harjoittamaan kiihtyvään väkivaltaan on puututtava yhdessä naapurimaiden kanssa; pyytää EU:ta tarjoamaan tässä asiassa kaiken tarvittavan taloudellisen, logistisen ja asiantuntijatuen, mukaan lukien Afrikan rauhanrahaston ja EU:n kriisinhallintavälineiden mahdollinen käyttö;

18.

vaatii Kenian turvallisuusjoukkoja varmistamaan, että terrorismin uhkan torjunnassa käytetään lainmukaisia toimia; vaatii Kenian hallitusta varmistamaan pakolaisleirien turvallisuuden ja suojelun alueellaan kansainvälisen oikeuden mukaisesti;

19.

korostaa, että kansainvälistä terrorismia rahoitetaan laittoman rahanpesun, lunnaiden, kiristyksen, huumekaupan ja lahjonnan avulla; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan yhteistyötä kolmansien maiden kanssa rahanpesua ja terrorismin rahoitusta koskevien tiedustelutietojen jakamisen alalla;

20.

muistuttaa tukevansa kaikkia aloitteita, joilla pyritään edistämään uskonnollisten ja muiden yhteisöjen vuoropuhelua ja keskinäistä kunnioitusta; kehottaa kaikkia uskonnollisia johtajia edistämään suvaitsevaisuutta ja tekemään aloitteita vihaa sekä väkivaltaisia ja radikaaleja ääriliikkeitä vastaan;

21.

tuomitsee oppilaitosten ja niiden tilojen ottamisen terrori-iskujen kohteeksi, millä pyritään heikentämään kaikkien kansalaisten koulutusta ja ihmisarvoa sekä synnyttämään epäluottamusta ja jakolinjoja yhteisöjen välille; muistuttaa jihadistiterroristien ryhmän Boko Haramin vuonna 2014 Nigeriassa Chibokin kaupungissa toimeenpanemasta kristittyjen tyttöjen sieppauksesta ja näiden tyttöjen katoamisesta, joka tuomittiin maailmanlaajuisesti;

22.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Kenian hallitukselle, Afrikan unionin toimielimille, Afrikan sarven alueen maiden yhteistyöjärjestölle (IGAD), Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille ja yleiskokoukselle sekä AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen yhteispuheenjohtajille.

21.9.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 346/55