25.8.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 310/1

25.8.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 310/2

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) ja erityisesti sen 2, 3, 4, 6, 7 ja 21 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 1, 2, 3, 4, 18 ja 19 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja sen lisäpöytäkirjat,

—

ottaa huomioon asiaankuuluvat YK:n ihmisoikeusvälineet, kuten 16. joulukuuta 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, 10. joulukuuta 1984 tehdyn kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen sekä siihen liittyvät pöytäkirjat ja 20. joulukuuta 2006 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen kaikkien henkilöiden suojelemiseksi tahdonvastaiselta katoamiselta,

—

ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomiot asioissa al-Nashiri vastaan Puola, Abu Zubaydah vastaan Liettua, Husayn (Abu Zubaydah) vastaan Puola, El-Masri vastaan entisen Jugoslavian tasavalta Makedonia, Nasr ja Ghali vastaan Italia ja al-Nashiri vastaan Romania,

—

ottaa huomioon Italian oikeusistuimen tuomion, jossa 22 CIA:n agenttia, yksi Air Francen lentäjä ja kaksi italialaista agenttia tuomittiin poissaolevina vankilaan johtuen heidän osallisuudestaan Milanon imaamin Abu Omarin sieppaukseen vuonna 2003,

—

ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman Euroopan maiden alueen epäillystä käytöstä CIA:n vankikuljetuksiin ja laittomaan vankien säilyttämiseen – väliaikaisen valiokunnan väliaikainen mietintö (1),

—

ottaa huomioon 14. helmikuuta 2007 antamansa päätöslauselman Euroopan maiden alueen epäillystä käytöstä CIA:n vankikuljetuksiin ja laittomaan vankien säilyttämiseen (2),

—

ottaa huomioon 11. syyskuuta 2012 antamansa päätöslauselman Euroopan maiden alueen epäillystä käytöstä CIA:n vankikuljetuksiin ja laittomaan vankien säilyttämiseen: väliaikaisen valiokunnan seurantakertomus (3),

—

ottaa huomioon 10. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman Euroopan maiden alueen epäillystä käytöstä CIA:n vankikuljetuksiin ja laittomaan vankien säilyttämiseen (4),

—

ottaa huomioon Yhdysvaltojen senaatin tiedustelutoimintaa käsittelevän valiokunnan tutkimuksen keskustiedustelupalvelun (CIA) pidätys- ja kuulusteluohjelmasta ja CIA:n käyttämistä erilaisista kidutusmuodoista vuosien 2001–2006 välisenä aikana,

—

ottaa huomioon Guantánamosta antamansa päätöslauselmat, joista uusin on Guantánamosta ja vankien nälkälakosta 23. toukokuuta 2013 annettu päätöslauselma (5),

—

ottaa huomioon neuvoston päätelmät perusoikeuksista ja oikeusvaltioperiaatteesta sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan soveltamista koskevasta komission kertomuksesta vuodelta 2013 (Luxemburg, 5.–6. kesäkuuta 2014),

—

ottaa huomioon 27. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman perusoikeuksien tilanteesta Euroopan unionissa (2012) (6),

—

ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2014 annetun komission tiedonannon uudesta EU:n toimintakehyksestä oikeusvaltioperiaatteen vahvistamiseksi (COM(2014)0158),

—

ottaa huomioon 3. helmikuuta 2014 annetun komission tiedonannon EU:n korruptiontorjuntakertomuksesta (COM(2014)0038),

—

ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman Yhdysvaltojen kansallisen turvallisuusviraston valvontaohjelmasta, eri jäsenvaltioiden valvontaelimistä ja niiden vaikutuksesta EU:n kansalaisten perusoikeuksiin ja transatlanttiseen yhteistyöhön oikeus- ja sisäasioissa (7),

—

ottaa huomioon 25. lokakuuta 2012 annetun direktiivin 2012/29/EU rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä neuvoston puitepäätöksen 2001/220/YOS korvaamisesta,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,

A.

toteaa, että perusoikeuksien ja oikeusvaltion kunnioittaminen on keskeinen tekijä terrorisminvastaisen toiminnan onnistumisessa;

B.

ottaa huomioon, että parlamentti on toistuvasti tuominnut CIA:n salaisia pidätyksiä ja poikkeuksellisia luovutuksia koskevan ohjelman, joka johti lukuisiin ihmisoikeusrikkomuksiin, joihin liittyi kidutusta ja muuta epäinhimillistä tai halventavaa kohtelua, kaappauksia, salaisia pidätyksiä, vangitsemisia ilman oikeudenkäyntiä sekä palautuskiellon periaatteen rikkomuksia;

C.

katsoo, että erityisluonteestaan huolimatta kansallisia turvallisuustoimia ja terrorismin vastaisia toimia ei saa vapauttaa vastuuvelvollisuuden periaatteen noudattamisesta ja kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeuksien rikkomuksia ei saa jättää rankaisematta;

D.

katsoo, että vastuumenettelyt ovat välttämättömiä poikkeuksellisissa luovutuksissa, kaappauksissa, salaisissa pidätyksissä ja kidutuksissa, jotta voidaan suojella ja edistää tehokkaasti ihmisoikeuksia EU:n sisä- ja ulkopolitiikassa sekä varmistaa oikeusvaltion periaatteeseen perustuvat legitiimit ja tehokkaat turvallisuuspoliittiset toimet;

E.

ottaa huomioon, että parlamentti on toistuvasti vaatinut toteuttamaan täysimääräisiä tutkimuksia EU:n jäsenvaltioiden yhteistyöstä CIA:n salaisia pidätyksiä ja poikkeuksellisia luovutuksia koskevan ohjelman kanssa;

F.

ottaa huomioon, että edellinen parlamentti kehotti edellä mainitussa 10. lokakuuta 2013 antamassaan päätöslauselmassa nykyistä parlamenttia jatkamaan Euroopan maiden alueen epäiltyä käyttöä CIA:n vankikuljetuksiin ja laittomaan vankien säilyttämiseen käsittelevän väliaikaisen valiokunnan työtä ja toimimaan sen valtuuksien mukaisesti ja siten varmistamaan sen antamien suositusten seuranta, tarkastelemaan mahdollisia uusia esiintulevia asioita ja hyödyntämään täysimääräisesti sen tutkintaoikeuksia ja kehittämään niitä;

G.

ottaa huomioon, että Yhdysvaltojen senaatin tiedustelutoimintaa käsittelevän valiokunnan raportti paljastaa uusia tosiasioita, jotka vahvistavat väitteitä, joiden mukaan jotkut EU:n jäsenvaltiot, niiden viranomaiset ja virkamiehet sekä tiedustelu- ja turvallisuuspalvelujen agentit olivat osallisina CIA:n salaisia pidätyksiä ja poikkeuksellisia luovutuksia koskevassa ohjelmassa toisinaan korruption eli huomattavien rahasummien pohjalta, joita CIA maksoi heidän yhteistyöstään;

H.

ottaa huomioon, että Yhdysvaltojen senaatin tiedustelutoimintaa käsittelevä valiokunta kumoaa CIA:n väitteet siitä, että kidutuksen avulla paljastui tietoja, joita ei olisi voitu saada perinteisen, väkivallattoman kuulustelutekniikan avulla;

I.

toteaa, että Espanjan kuningaskunnan valtakunnallisen ylioikeuden (Audiencia Nacional) keskustuomioistuimessa nro 5 (Juzgado Central No 5) on käsiteltävänä Guantánamo Bayn laivastotukikohdan kidutustapauksia koskeva avoin rikosoikeudellinen asia nro 150/09;

J.

ottaa huomioon, että Yhdysvaltojen presidentti Barack Obama sitoutui sulkemaan tammikuuhun 2010 mennessä Guantánamo Bayn vankileirin, jossa on 122 ilman rikostuomioistuimen langettamia virallisia syytteitä vangittua, joista 54 on määrätty vapautettaviksi;

K.

ottaa huomioon, että EU:n jäsenvaltioiden tuki joidenkin Guantánamo Bayn vankien uudelleensijoittamisen yhteydessä on ollut hidasta ja rajallista;

1.

pitää ilahduttavana senaatin tiedustelutoimintaa käsittelevän valiokunnan päätöstä julkaista yhteenveto Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun pidätys- ja kuulusteluohjelmaa koskevasta tutkimuksestaan; tukee tutkimuksen julkaisemista kokonaisuudessaan ilman liiallista ja tarpeetonta editointia;

2.

tuomitsee ehdottomasti julmat kuulustelukäytännöt, jotka ovat ominaisia näille laittomille terrorismintorjuntaoperaatioille; korostaa Yhdysvaltojen senaatin näkemystä siitä, että CIA:n soveltamien väkivaltaisten menetelmien avulla ei saatu aikaan tiedustelutoimintaa, joka olisi estänyt tulevat terroristihyökkäykset; toistaa ehdottomasti tuomitsevansa kidutuksen;

3.

katsoo, että CIA:n ohjelmaa koskeva rankaisematta jättämisen ilmapiiri on mahdollistanut perusoikeusrikkomusten jatkumisen, kuten Yhdysvaltojen kansallisen turvallisuuspalvelun ja EU:n eri jäsenvaltioiden salaisten palvelujen laajamittaiset valvontaohjelmat ovat paljastaneet;

4.

kehottaa Yhdysvaltoja tutkimaan luovutukseen ja salaiseen pidätykseen liittyvästä CIA:n ohjelmasta aiheutuneita lukuisia ihmisoikeusrikkomuksia ja nostamaan niistä syytteitä sekä tekemään yhteistyötä EU:n jäsenvaltioiden kanssa vastaten kaikkiin pyyntöihin, jotka koskevat CIA:n ohjelmaan liittyvien tietojen saantia, vankien luovuttamista tai uhreille maksettavia todellisia korvauksia;

5.

toistaa kehotuksensa jäsenvaltioille tutkia väitteitä, joiden mukaan heidän alueellaan oli salaisia vankiloita, joissa ihmisiä säilytettiin CIA:n ohjelman perusteella, ja asettamaan syytteeseen kyseisissä operaatioissa mukana olleet ottaen huomioon kaikki uudet esiintulleet todisteet;

6.

kehottaa jäsenvaltioita tutkimaan perinpohjaisesti viimeaikaiset väitteet siitä, että niiden alueella ihmisiä on luovutettu, pidätetty ja kidutettu laittomasti, ja asettamaan niistä vastuussa olevat henkilöt syytteeseen;

7.

on huolissaan esteistä, joita on ilmennyt joidenkin jäsenvaltioiden osallistumista CIA:n ohjelmaan koskevien kansallisten parlamentaaristen ja oikeudellisten tutkimusten aikana, sekä valtiosalaisuuden väärinkäytöstä ja siitä, että rikosmenettelyjä on päätetty johtuen niitä koskevien asiakirjojen aiheettomasta turvallisuusluokittelusta, mikä on johtanut ihmisoikeusrikkomuksiin syyllistyneiden tosiasialliseen rankaisematta jättämiseen;

8.

kehottaa julkistamaan viipymättä jäsenvaltioiden osallistumisesta CIA:n ohjelmiin tehtyjen tutkimusten ja erityisesti Chilcotin selvityksen tulokset;

9.

vaatii hyväksymään perusoikeuksia koskevan EU:n sisäisen strategian ja kehottaa komissiota ehdottamaan tällaisen strategian ja siihen liittyvän toimintasuunnitelman hyväksymistä;

10.

kehottaa kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokuntaa yhdessä ulkoasiainvaliokunnan ja erityisesti sen ihmisoikeuksien alivaliokunnan kanssa jatkamaan sen Euroopan maiden alueen epäiltyä käyttöä CIA:n vankikuljetuksiin ja laittomaan vankien säilyttämiseen koskevaa tutkimusta ja raportoimaan täysistunnolle vuoden kuluessa sekä

11.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

25.8.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 310/6

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2, 3, 6, 7 ja 21 artiklan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 4, 16, 20, 67, 68, 70, 71, 72, 75, 82, 83, 84, 85, 86, 87 ja 88 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 6, 7 ja 8 artiklan, 10 artiklan 1 kohdan sekä 11, 12, 21, 47–50, 52 ja 53 artiklan,

—

ottaa huomioon 20. kesäkuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Viimeinen kertomus vuosien 2010–2014 sisäisen turvallisuuden strategian täytäntöönpanosta” (COM(2014)0365),

—

ottaa huomioon EU:n terrorismitilannetta ja -suuntauksia vuonna 2014 käsittelevän Europolin raportin (Terrorism Situation and Trend Report – TE-SAT),

—

ottaa huomioon 24. syyskuuta 2014 hyväksytyn YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman terroritekojen aiheuttamista uhista kansainväliselle rauhalle ja turvallisuudelle (päätöslauselma 2178(2014)),

—

ottaa huomioon neuvoston 25. helmikuuta 2010 hyväksymän EU:n sisäisen turvallisuuden strategian,

—

ottaa huomioon 14. joulukuuta 2011 antamansa päätöslauselman EU:n terrorisminvastaisesta politiikasta: tärkeimmät saavutukset ja tulevaisuuden haasteet (1),

—

ottaa huomioon 24. huhtikuuta 2009 neuvostolle esittämänsä suosituksen alkuperään ja rotuun perustuvan profiloinnin ongelmasta terrorismin torjunnan, lainvalvonnan, maahanmuuton sekä tulli- ja rajavalvonnan yhteydessä (2),

—

ottaa huomioon 12. syyskuuta 2013 antamansa päätöslauselman toisesta kertomuksesta EU:n sisäisen turvallisuuden strategian täytäntöönpanosta (3),

—

ottaa huomioon Europolin vuonna 2014 tekemän internetiä hyödyntävää järjestäytynyttä rikollisuutta koskevan uhkakuva-arvion (Internet Facilitated Organised Crime Threat Assessment, iOCTA),

—

ottaa huomioon Europolin laatiman EU:n vakavan ja järjestäytyneen rikollisuuden uhkakuva-arvion (SOCTA) 2013,

—

ottaa huomioon 28. tammikuuta 2015 pidetyssä täysistunnossa käymänsä keskustelun terrorisminvastaisista toimista,

—

ottaa huomioon Riiassa 29. ja 30. tammikuuta 2015 pidetyn oikeus- ja sisäasioiden neuvoston epävirallisen kokouksen,

—

ottaa huomioon 17. joulukuuta 2014 antamansa päätöslauselman uudistetusta Euroopan unionin sisäisen turvallisuuden strategiasta (4),

—

ottaa huomioon 11. tammikuuta 2015 pidetyssä oikeus- ja sisäasioiden neuvoston epävirallisessa kokouksessa hyväksytyn julkilausuman,

—

ottaa huomioon 9. lokakuuta 2014 ja 5. joulukuuta 2014 pidetyissä oikeus- ja sisäasioiden neuvoston epävirallisissa kokouksissa hyväksytyt päätelmät,

—

ottaa huomioon 24. marraskuuta 2014 kokoontuneelle Eurooppa-neuvostolle esitetyn EU:n terrorismintorjunnan koordinaattorin raportin (15799/14),

—

ottaa huomioon 16. joulukuuta 2014 julkistetun komission työohjelman 2015 (COM(2014)0910),

—

ottaa huomioon 15. tammikuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Terrorismiin ja väkivaltaisiin ääriliikkeisiin johtavan radikalisoitumisen ehkäiseminen: EU:n toimien tehostaminen” (COM(2013)0941),

—

ottaa huomioon 29 artiklan mukaisen tietosuojaryhmän lausunnon 01/2014 tarpeellisuus- ja suhteellisuuskäsitteiden soveltamisesta sekä tietosuojasta lainvalvonta-alalla,

—

ottaa huomioon 8. huhtikuuta 2014 annetun unionin tuomioistuimen tuomion yhdistetyissä asioissa C-293/12 ja C-594/12 (Digital Rights Ireland ja Seitlinger ym.) sekä parlamentin oikeudellisen yksikön lausunnon kyseisen tuomion tulkinnasta,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.

katsoo, että terrorismi ja väkivaltaiset ääriliikkeet ovat suurimpia uhkia turvallisuudellemme ja vapauksillemme;

B.

toteaa, että Pariisin äskettäisen traagiset tapahtumat muistuttavat, että Euroopan unioniin kohdistuu jatkuva ja kehittyvä terrorismin uhka ja se on kuluneen vuosikymmenen aikana koskettanut vakavasti useita jäsenvaltioita iskuina, jotka ovat kohdistuneet paitsi ihmisiin, myös unionin perustan muodostaviin arvoihin ja vapauksiin;

C.

toteaa, että turvallisuus on yksi EU:n perusoikeuskirjan takaamista oikeuksista, mutta perusoikeudet, kansalaisvapaudet ja suhteellisuus ovat keskeinen osa terrorismin onnistunutta torjuntaa;

D.

katsoo, että terrorismin torjuntastrategioissa olisi tukeuduttava monitahoiseen menettelyyn, jolla pyritään paitsi suoraan estämään iskut EU:n alueella myös ottamaan huomioon tarve käsitellä terrorismin perussyitä; ottaa huomioon, että terrorismi on globaali uhka, johon on puututtava paikallisella, kansallisella, eurooppalaisella ja globaalilla tasolla, jotta voidaan vahvistaa kansalaisten turvallisuutta, puolustaa vapauden, demokratian ja ihmisoikeuksien kaltaisia perusarvoja ja varmistaa kansainvälisen oikeuden noudattaminen;

E.

ottaa huomioon, että lukuisat Euroopassa 11. syyskuuta 2001 jälkeen tehdyt vakavat terrori-iskut, joista viimeisin tehtiin tämän vuoden tammikuussa, ovat horjuttaneet merkittävästi EU:n kansalaisten ja asukkaiden turvallisuuden tunnetta; ottaa huomioon, että Euroopan turvallisuustilanne on muuttunut ratkaisevasti viime vuosina, mikä johtuu uusista konflikteista ja poliittisista mullistuksista EU:n välittömässä läheisyydessä, uusien tekniikoiden nopeasta kehittymisestä sekä radikalisoitumisen huolestuttavasta lisääntymisestä, joka johtaa väkivaltaan ja terrorismiin sekä EU:ssa että sen naapurimaissa;

F.

toteaa, että terroristipropagandan levittämistä helpottaa internetin ja sosiaalisen median käyttö; ottaa huomioon, että kyberterrorismi antaa terroristiryhmille mahdollisuuden verkostoitua ja luoda yhteyksiä ilman rajojen muodostamia fyysisiä esteitä ja vähentää siten tarvetta perustaa tukikohtia tai turvapaikkoja eri maihin;

G.

ottaa huomioon, että EU:ssa vakavan ja kasvavan uhan muodostavat ”EU:n vierastaistelijat”, jotka matkustavat omasta asuinmaastaan tai maasta, jonka kansalaisia he ovat, muualle tarkoituksenaan toteuttaa, suunnitella tai valmistella terroritekoja tai antaa tai saada terroristikoulutusta, mikä voi tapahtua myös aseellisten selkkausten yhteydessä; toteaa, että arviolta 3 500–5 000 EU:n kansalaista on lähtenyt kotimaistaan ryhtyäkseen vierastaistelijaksi sodan ja väkivallan leimahdettua Syyriassa, Irakissa ja Libyassa, mikä merkitsee valtavaa haastetta EU:n kansalaisten turvallisuudelle;

1.

tuomitsee jyrkästi Pariisissa tehdyt hirmuteot; ilmaisee syvän myötätuntonsa Ranskan kansalle ja uhrien perheille ja korostaa yhtenäisyyttään terrorismin ja demokraattisiin arvoihimme ja vapauksiimme kohdistuvan hyökkäyksen torjumisessa koko maailmassa;

2.

tuomitsee voimakkaasti ja ehdottomasti kaiken terrorismin, terrorismin edistämisen, terrorismiin osallistuvien henkilöiden ihannoinnin sekä väkivaltaisten ääri-ideologioiden puolesta puhumisen riippumatta siitä, missä päin maailmaa ne esiintyvät tai missä niitä puolustetaan; korostaa, että ilman turvallisuutta ei ole vapautta ja ilman vapautta ei ole turvallisuutta;

3.

panee huolestuneena merkille, että konfliktialueille lähtee entistä enemmän terroristijärjestöihin pyrkiviä unionin kansalaisia, jotka tämän jälkeen palaavat EU:n alueelle, mistä aiheutuu uhkia EU:n sisäiselle turvallisuudelle; pyytää komissiota ehdottamaan ”EU:n vierastaistelijoiden” selkeää ja yhteistä määritelmää oikeusvarmuuden parantamiseksi;

4.

korostaa tarvetta toteuttaa aiempaa kohdistetumpia toimia, jotta terroristijärjestöjen taistelijoihin liittymiseksi ulkomaille matkustavia EU:n kansalaisia koskevaan ongelmaan voidaan puuttua; toteaa, että vaikka joissakin tapauksissa voidaan ryhtyä syytetoimiin, väkivaltaiseen ekstremismiin johtavan radikalisoitumisen ehkäisemiseksi, eurooppalaisten ja muiden ulkomaisten taistelijoiden matkaan lähtemisen vaikeuttamiseksi ja Eurooppaan palaavien taistelijoiden vastaanottamiseksi olisi sovellettava muita toimia; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota kehittämään parhaita käytäntöjä, jotka perustuvat tässä suhteessa toimiviksi osoittautuneita strategioita, toimintasuunnitelmia ja ohjelmia käyttöön ottaneiden jäsenvaltioiden käytäntöihin;

5.

korostaa, että ”vierastaistelijoiden” ja muun terrorismin aiheuttama uhka edellyttää monikerroksiseen lähestymistapaan perustuvaa terrorismin vastaista strategiaa, jossa käsitellään kattavasti väkivaltaiseen ekstremismiin johtavan radikalisoitumisen syitä ja esimerkiksi sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja osallisuuden kehittämistä sekä poliittista ja uskonnollista suvaitsevaisuutta ja gettoutumisen torjumista, analysoidaan verkossa tapahtuvaa terroritekoihin yllyttämistä ja toteutetaan vastatoimia, estetään matkat, joiden tarkoituksena on terroristijärjestöön liittyminen, estetään aseellisiin konflikteihin rekrytointi ja osallistuminen, keskeytetään terroristijärjestöjen ja henkilöiden, jotka aikovat liittyä niihin, rahoituksen saanti sekä varmistetaan tarvittaessa päättäväinen syytteeseenpano ja annetaan lainvalvontaviranomaisille asianmukaiset välineet, jotta ne voivat suorittaa tehtävänsä perusoikeuksia täysimääräisesti kunnioittaen;

6.

kehottaa jäsenvaltioita investoimaan politiikkaan, jolla puututaan radikalisoitumisen perussyihin esimerkiksi koulutusohjelmilla, edistämällä integraatiota, sosiaalista osallisuutta, vuoropuhelua, osallistumista, tasa-arvoa, suvaitsevaisuutta ja ymmärrystä eri kulttuurien ja uskontojen välillä sekä rehabilitointiohjelmilla;

7.

on vakavasti huolissaan vankiloissa tapahtuvasta radikalisoitumisesta ja kannustaa jäsenvaltioita vaihtamaan asiaa koskevia parhaita käytäntöjä; pyytää kiinnittämään erityistä huomiota vankiloihin ja pidätysoloihin ja toteuttamaan kohdennettuja toimia niiden yhteydessä esiintyvän radikalisoitumisen käsittelemiseksi; kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan toimia vankiloiden hallintojärjestelmien parantamiseksi siten, että voidaan entistä helpommin havaita terrori-iskujen valmisteluun osallistuvat vangit, seurata ja estää radikalisoitumista sekä laatia ohjelmia, jotka mahdollistavat ääriliikkeistä irtautumisen, rehabilitoinnin sekä radikalisoitumisen vähentämisen;

8.

korostaa, että radikalisoitumisen ehkäisemistä on pikaisesti tehostettava ja että on edistettävä radikalisoitumisen vähentämisohjelmia voimaannuttamalla ja osallistamalla yhteisöjä ja kansalaisyhteiskuntaa kansallisella ja paikallisella tasolla ääri-ideologioiden leviämisen estämiseksi; kehottaa komissiota vahvistamaan radikalisoitumisen torjunnan EU-verkostoa, joka kokoaa yhteen kaikki toimijat, jotka pyrkivät kehittämään radikalisoitumista torjuvia kampanjoita ja luomaan palaaville vierastaistelijoille kohdistettuja radikalisoitumista vähentäviä rakenteita ja prosesseja, sekä asettumaan vastustamaan avoimesti ja suoraan ääri-ideologioita tarjoamalla positiivisia vaihtoehtoja;

9.

tukee terroristipropagandan, radikaalien verkostojen ja internetissä tapahtuvan värväämisen vastaisen unionin strategian hyväksymistä niin, että hyödynnetään hallitusten välisiä ja vapaaehtoisia jo toteutettuja toimia ja esitettyjä aloitteita, vaihdetaan edelleen alaa koskevia parhaita käytäntöjä ja toimivia menettelytapoja;

10.

kehottaa hyväksymään radikalisoitumisen torjumisen kansallisia strategioita koskevan neuvoston suosituksen, jossa käsitellään lukuisia radikalisoitumisen taustalla olevia tekijöitä ja esitetään jäsenvaltioille suosituksia sellaisten ohjelmien perustamisesta, joiden avulla ihmiset voidaan saada irrottautumaan ääriliikkeistä, heidät voidaan rehabilitoida ja radikalismia voidaan torjua;

11.

kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään Euroopan tasolla mahdollisimman hyvin jo olemassa olevia rakenteita, tietokantoja ja hälytysjärjestelmiä, kuten Schengen-tietojärjestelmää (SIS) ja kehittyneitä matkustajatietojärjestelmiä (APIS);

12.

korostaa, että vapaa liikkuminen Schengen-alueella on yksi Euroopan unionin tärkeimmistä vapauksista, eikä sen vuoksi kannata mitään ehdotuksia Schengen-järjestelmän soveltamisen keskeyttämisestä; kehottaa jäsenvaltioita sen sijaan tiukentamaan nykyisiä sääntöjä, joihin jo sisältyy mahdollisuus ottaa väliaikaisesti käyttöön matkustusasiakirjojen tarkastukset, sekä hyödyntämään entistä tehokkaammin SIS II -järjestelmää; toteaa, että henkilöille voidaan jo suorittaa tiettyjä kohdennettuja tarkastuksia heidän ylittäessään ulkorajoja;

13.

sitoutuu pyrkimään siihen, että matkustajarekistereitä koskeva direktiivi saadaan valmiiksi vuoden loppuun mennessä; kehottaa siksi komissiota esittämään tietojen säilyttämistä koskevasta direktiivistä (5) annetun tuomioistuimen tuomion seuraukset ja sen mahdolliset vaikutukset matkustajarekistereitä koskevaan direktiiviin; kannustaa neuvostoa etenemään tietosuojapaketin kanssa siten, että molempia – matkustajarekistereitä koskeva direktiivi ja tietosuojapaketti – koskevat kolmenväliset neuvottelut voitaisiin käydä rinnan; kehottaa komissiota kutsumaan lainvalvontaviranomaisten sekä turvallisuus- ja tiedusteluyhteisöjen riippumattomia asiantuntijoita sekä 29 artiklan mukaisen työryhmän edustajia esittämään näkemyksiä ja periaatteita matkustajarekisterin tarpeellisuudesta ja suhteellisuudesta turvallisuustarpeiden valossa;

14.

kehottaa komissiota arvioimaan välittömästi ja sen jälkeen säännöllisesti nykyisiä välineitä ja vastaavasti terrorismin torjunnassa vielä olevia puutteita samalla, kun Eurooppa-neuvoston on arvioitava säännöllisesti unioniin kohdistuvia uhkia niin, että unioni ja sen jäsenvaltiot voivat ryhtyä tehokkaisiin toimiin; kehottaa komissiota ja neuvostoa tukemaan terrorismin torjunnan uutta etenemissuunnitelmaa, jonka avulla vastataan tehokkaasti nykyisiin uhkiin ja varmistetaan käytännössä kaikkien turvallisuus niin, että samalla taataan Euroopan unionin perustan muodostavat oikeudet ja vapaudet;

15.

korostaa, että terrorismin torjumisen on sisällettävä keskeisenä ulottuvuutena uhrien ja heidän perheidensä suojelua ja tukemista koskevia toimenpiteitä; pyytää sen vuoksi kaikkia jäsenvaltioita panemaan täytäntöön rikoksen uhrien oikeuksia sekä tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista 25. lokakuuta 2012 annetun direktiivin 2012/29/EU;

16.

katsoo, että laittoman asekaupan torjunnan pitäisi olla EU:n ensisijainen tavoite vakavan ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa; katsoo erityisesti, että on lisättävä yhteistyötä tietojenvaihtomekanismeissa sekä kiellettyjen aseiden jäljittämisessä ja tuhoamisessa; kehottaa komissiota arvioimaan kiireellisesti nykyisiä EU:n sääntöjä, jotka koskevat järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyvää laittomien aseiden ja räjähteiden siirtoa ja kauppaa;

17.

pitää myönteisenä, että Euroopan tasolla hyväksytään tulevaisuudessa ajantasaistettu rahanpesun torjumisen oikeudellinen kehys, sillä se on ratkaiseva askel, joka toteutetaan kaikilla tasoilla, mikä varmistaa sen tehokkuuden ja mahdollistaa terroristijärjestöjen merkittävän rahoituslähteen käsittelyn;

18.

kehottaa jäsenvaltioita lisäämään keskinäistä oikeudellista yhteistyötään, joka perustuu käytettävissä oleviin EU:n välineisiin, kuten eurooppalaiseen rikosrekisteritietojärjestelmään (ECRIS), eurooppalaiseen pidätysmääräykseen ja eurooppalaiseen tutkintamääräykseen;

19.

kehottaa kaikkia jäsenvaltioita estämään terrorismista epäiltyjen liikkumisen vahvistamalla valvontaa ulkorajoilla, tarkastamalla matkustusasiakirjat järjestelmällisemmin ja tehokkaammin, puuttumalla laittomaan asekauppaan ja väärän henkilöllisyyden käyttöön sekä tunnistamalla riskialat;

20.

panee huolestuneena merkille, että terroristijärjestöt käyttävät yhä enemmän internetiä ja viestintäteknologiaa kommunikointiin, terrori-iskujen suunnitteluun ja propagandan levittämiseen; kehottaa internet- ja some-operaattoreita toimimaan yhdessä hallitusten ja lainvalvontaviranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan kanssa tämän ongelman ratkaisemiseksi siten, että varmistetaan samalla, että sananvapautta ja yksityisyyttä koskevia yleisiä periaatteita kunnioitetaan; korostaa, että toimien, joilla rajoitetaan tietojen käyttöä ja levittämistä internetissä terrorisminvastaisia tarkoituksia varten, on oltava tarpeellisia ja oikeasuhtaisia;

21.

muistuttaa, että kaikessa tietojen keräämisessä ja jakamisessa, Europolin kaltaisten EU:n virastojen suorittama tietojen kerääminen ja jakaminen mukaan luettuna, on noudatettava EU:n oikeutta sekä kansallista lainsäädäntöä ja että toimien on perustuttava johdonmukaiseen tietosuojakehykseen, joka takaa oikeudellisesti sitovat henkilötietojen suojaa koskevat normit EU:n tasolla;

22.

kehottaa päättäväisesti parantamaan jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten ja EU:n erillisvirastojen välistä tietojenvaihtoa; korostaa lisäksi, että on parannettava, tehostettava ja nopeutettava maailmanlaajuista lakien täytäntöönpanoa koskevaa tietojenvaihtoa; kehottaa jäsenvaltioita ja kolmansia maita tehostamaan operatiivista yhteistyötään käyttämällä olemassa olevia yhteisten tutkintaryhmien, terrorismin rahoituksen jäljittämisohjelman ja matkustajarekisterin kaltaisia hyödyllisiä välineitä sekä nopeuttamalla ja tehostamalla asiaa koskevien tietojen vaihtoa noudattaen samalla asianmukaisia tietosuojaa ja yksityisyyden suojaa koskevia säännöksiä;

23.

kehottaa komissiota ja neuvostoa laatimaan laajamittaisen arvion EU:n terrorisminvastaisista toimista ja niihin liittyvistä toimenpiteistä, etenkin siitä, miten eri jäsenvaltioissa on säädetty niistä lainsäädännössä ja miten niitä sovelletaan käytännössä, sekä siitä, missä määrin jäsenvaltiot toimivat yhteistyössä EU:n erillisvirastojen – erityisesti Europolin ja Eurojustin – kanssa tällä alalla; kehottaa komissiota ja neuvostoa myös laatimaan vastaavan arvion esiin tulevista puutteista soveltaen SEUT:n 70 artiklassa määrättyä menettelyä ja ottamaan arvioinnin Euroopan turvallisuusohjelman osaksi;

24.

painottaa, että EU:n erillisvirastojen ja kansallisten lainvalvontaviranomaisten on pyrittävä tyrehdyttämään terroristijärjestöjen pääasialliset rahoituslähteet, mukaan luettuina rahanpesu, ihmiskauppa ja laiton asekauppa; kehottaa siksi panemaan tätä alaa koskevan EU:n lainsäädännön täytäntöön kaikilta osin EU:n laajuisten koordinoitujen toimien toteuttamiseksi; toteaa, että jäsenvaltiot toimittavat vain 50 prosenttia terrorismia ja järjestäytynyttä rikollisuutta koskevista tiedoistaan eteenpäin Europolille ja Eurojust-yksikölle;

25.

kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään tehokkaammin Europolin ainutlaatuisia valmiuksia varmistamalla, että niiden kansalliset yksiköt toimittavat Europolille asiaankuuluvaa tietoa järjestelmällisemmin ja rutiininomaisemmin; tukee eurooppalaisen terrorismin vastaisen foorumin perustamista Europolin yhteyteen, jotta voidaan maksimoida sen toiminnalliset, tekniset ja tiedonvaihtovalmiudet;

26.

korostaa tarvetta lisätä Europolin avulla rikosoikeudellisten vastatoimien tehokkuutta ja koordinointia ja yhtenäistää vierastaistelijoiden toimintaan liittyvien tekojen kriminalisointia koko EU:ssa, jotta voidaan luoda oikeudellinen toimintakehys ja edistää yhteistyötä yli rajojen, välttää aukkoja syytteeseenpanossa ja puuttua käytännöllisiin ja oikeudellisiin ongelmiin kerättäessä todistusaineistoa terrorismitapauksissa ja arvioitaessa niiden pätevyyttä, ja katsoo, että tämän vuoksi puitepäätös 2008/919/YOS on saatettava ajan tasalle;

27.

vaatii soveltamaan terrorismin torjuntaan ja tiedusteluun EU:ssa täysin riippumatonta demokraattista valvontaa, ja vaatii, että turvallisuusyhteistyössä noudatetaan täysimääräisesti kansainvälistä oikeutta;

28.

kehottaa EU:ta edistämään aktiivisesti terrorismin vastaista globaalia kumppanuutta ja tekemään tiivistä yhteistyötä Afrikan unionin, Persianlahden yhteistyöneuvoston ja Arabiliiton kaltaisten alueellisten toimijoiden kanssa ja erityisesti Syyrian ja Irakin naapurimaiden kanssa sekä Jordanian, Libanonin ja Turkin kanssa, joihin konfliktilla on ollut dramaattinen vaikutus, ja YK:n ja varsinkin sen terrorismin vastaisen komitean kanssa; kehottaa lisäämään EU:n ja näiden maiden kehitys- ja turvallisuusasiantuntijoiden välistä vuoropuhelua;

29.

korostaa erityisesti, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden sekä kumppanimaiden on perustettava kansainvälisen terrorismin torjumista koskevat strategiansa oikeusvaltion periaatteelle ja perusoikeuksien kunnioittamiselle; korostaa lisäksi, että kansainvälisen terrorismin torjuntaa koskevat unionin ulkoiset toimet olisi ensisijaisesti kohdistettava terrorismin, ehkäisemiseen, torjuntaan sekä syytteeseenasettamiseen;

30.

kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa hyväksymään kansainvälisen terrorismin torjuntaa koskevan EU:n ulkoisen strategian, jonka avulla voidaan käsitellä kansainvälisen terrorismin syitä ja valtavirtaistaa terrorismin torjunta; kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa kehittämään kolmansien maiden kanssa terrorisminvastaisen yhteistyöstrategian ja varmistamaan samalla, että noudatetaan kansainvälisiä ihmisoikeusnormeja;

31.

kehottaa EU:ta tarkistamaan eteläisen Välimeren alueeseen kohdistuvaa strategiaansa osana meneillään olevaa Euroopan naapuruuspolitiikan tarkistamista ja keskittymään tukemaan maita, jotka ovat aidosti sitoutuneet yhteisiin arvoihin ja uudistuksiin;

32.

korostaa tarvetta keskittyä radikalisoitumisen ehkäisemiseen ja torjumiseen EU:n ja sen kumppanimaiden välisissä toimintasuunnitelmissa poliittisissa vuoropuheluissa ja kehottaa myös lisäämään kansainvälistä yhteistyötä, hyödyntämällä olemassa olevia ohjelmia ja valmiuksia ja toimimalla yhdessä kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa asiaan liittyvissä maissa terrorismin sekä internetin ja muiden viestintäkanavien välityksellä levitetyn radikaaliliikkeiden propagandan torjumiseksi;

33.

korostaa, että kokonaisvaltaisessa EU:n terrorismin vastaisessa strategiassa olisi myös hyödynnettävä täysipainoisesti unionin ulko- ja kehityspolitiikkaa, jotta voidaan torjua köyhyyttä, syrjintää ja marginalisoitumista sekä korruptiota ja edistää hyvää hallintoa ja estää ja ratkaista konflikteja, koska näin voidaan osaltaan estää yhteiskunnan tiettyjen ryhmien ja osien marginalisoitumista, joka altistaa niitä ääriryhmien propagandalle;

34.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden parlamenteille.

25.8.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 310/12

—

ottaa huomioon 23. kesäkuuta 2005 antamansa päätöslauselman tietoyhteiskunnasta (1),

—

ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2006 antamansa päätöslauselman kasvua ja työllisyyttä edistävästä eurooppalaisesta tietoyhteiskunnasta (2),

—

ottaa huomioon 17. tammikuuta 2008 antamansa päätöslauselman toisesta Internetin hallintoa käsittelevästä foorumista (3),

—

ottaa huomioon tietoyhteiskuntahuippukokouksen (WSIS) periaatejulistuksen ja toimintasuunnitelman, jotka hyväksyttiin Genevessä 12. joulukuuta 2003,

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Kohti maailmanlaajuista kumppanuutta tietoyhteiskunnan alalla: Geneven periaatteiden muuntaminen käytäntöön” (COM(2004)0480),

—

ottaa huomioon Tunisin sitoumuksen ja tietoyhteiskuntaa koskevan toimintaohjelman, jotka hyväksyttiin 18. marraskuuta 2005,

—

ottaa huomioon komission tiedonannon vuodelta 2006 tietoyhteiskuntaa käsitelleen huippukokouksen jatkotoimista (COM(2006)0181),

—

ottaa huomioon 15. kesäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman internetin hallinnosta tästä eteenpäin (4),

—

ottaa huomioon NetMundial-sidosryhmäkokouksen 24. huhtikuuta 2014 antaman julkilausuman,

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Internet-politiikka ja Internetin hallinto – Euroopan rooli Internetin hallinnon tulevaisuuden muokkaamisessa” (COM(2014)0072),

—

ottaa huomioon Istanbulissa 2.–5. syyskuuta 2014 pidettyyn Internetin hallintofoorumin kokoukseen osallistuneen EU:n valtuuskunnan yhteisen julkilausuman,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.

toteaa, että tietoyhteiskuntahuippukokouksessa (WSIS) annettiin tehtäväksi kutsua koolle eri sidosryhmien demokraattisen ja avoimen politiikkaan liittyvän vuoropuhelun mahdollistava foorumi ja Internetin hallintofoorumi (IGF) perustettiin tätä tarkoitusta varten;

B.

toteaa, että Internetin hallintofoorumin päätarkoituksena ja -tehtävänä on käsitellä hyvin monenlaisia internetin hallintoon liittyviä kysymyksiä ja tarvittaessa esittää suosituksia kansainväliselle yhteisölle;

C.

ottaa huomioon, että 20. joulukuuta 2010 YK:n yleiskokous päätti uusia Internetin hallintofoorumin toimeksiannon viideksi vuodeksi eteenpäin;

D.

ottaa huomioon, että Internetin hallintofoorumin toimeksiannon uusimisesta keskustellaan ja päätetään YK:n yleiskokouksessa vuonna 2015;

E.

panee merkille, että vuonna 2005 parlamentti lähetti tilapäisen valtuuskunnan tietoyhteiskuntahuippukokoukseen (WSIS) ja on siitä lähtien lähettänyt joka vuosi valtuuskunnan Internetin hallintofoorumin kokoukseen;

F.

toteaa, että parlamentin lähettämillä tilapäisillä valtuuskunnilla on ollut keskeinen rooli edistettäessä eurooppalaisia arvoja ja vuorovaikutusta näihin tapahtumiin osallistuneiden kansalaisyhteiskunnan järjestöjen sekä kansallisten parlamenttien edustajien kanssa ja että samalla on tehty yhteistyötä jäsenvaltioiden ja komission kanssa;

G.

toteaa, että Euroopan unionin tärkeimmät painopisteet syyskuussa 2014 pidetyssä yhdeksännessä IGF:ssä, jonka yleisteemana oli kaikkien maanosien yhdistäminen eri sidosryhmät kattavan internetin hallintomallin luomiseksi (”Connecting Continents for Enhanced Multistakeholder Internet Governance”), olivat internetiin pääsyn globaali laajentaminen, internetin säilyttäminen globaalina, avoimena ja yhteisenä resurssina, syrjimätön tiedonsaanti, eri sidosryhmät kattavan internetin hallintomallin vastuullisuuden ja avoimuuden lisääminen, valtion valvonnassa olevan internetin torjuminen sekä sen tiedostaminen, että perusvapauksista ja ihmisoikeuksista ei voida tinkiä ja että niitä on suojeltava verkossa;

H.

ottaa huomioon, että EU:n liikenne-, televiestintä- ja energiaministerit hyväksyivät 27. marraskuuta 2014 neuvoston päätelmät, joissa korostettiin, että unionilla on oltava koordinoitu kanta internetin hallintoon ja että on tärkeää lujittaa Internetin hallintofoorumia monisidosryhmäfoorumina;

I.

panee merkille, että Yhdysvaltojen kauppaministeriön alaisuudessa toimiva kansallinen televiestintä- ja tiedotusvirasto NTIA (National Telecommunications Information Administration) ilmoitti maaliskuussa 2014 siirtävänsä internetin valvontatoiminnot IANA:lta (Internet Assigned Numbers Authority) eri sidosryhmät kattavalle globaalille yhteisölle ennen kuin NTIA:n ja ICANN:n (Internet Corporation for Assigned Names and Numbers) nykyisen sopimuksen voimassaolo päättyy syyskuussa 2015; katsoo, että toimintojen siirtoon on löydettävä tasapainoinen ratkaisu ajoissa ja olisi saatava aikaan järjestelmä, jota ei voida kaapata eikä manipuloida ja joka takaa jatkossakin internetin vakauden;

J.

ottaa huomioon, että internetin hallinnon tulevaisuudesta huhtikuussa 2014 järjestetyssä NetMundial-monisidosryhmäkokouksessa laadittiin internetin hallintoperiaatteet ja etenemissuunnitelma internetin ekosysteemin kehittämiseksi;

K.

ottaa huomioon, että internettalouteen liittyvän kasvun ennakoidaan EU:ssa olevan lähes 11 prosenttia, ja sen osuuden BKT:stä odotetaan kasvavan 3,8 prosentista (2010) 5,7 prosenttiin vuonna 2016;

L.

toteaa, että internet on digitaalisten sisämarkkinoiden peruspilari ja tukee muun muassa innovaatiota, kasvua, kauppaa, demokratiaa, kulttuurista monimuotoisuutta ja ihmisoikeuksia;

M.

toteaa, että avoimessa internetissä ihmisillä on oltava kaikki samat oikeudet ja vapaudet kuin reaalimaailmassakin;

1.

kehottaa YK:n yleiskokousta uusimaan Internetin hallintofoorumin toimeksiannon, lisäämään sen resursseja ja lujittamaan eri sidosryhmät kattavaa internetin hallintomallia;

2.

katsoo, että vaikka Internetin hallintofoorumi ei annakaan virallisia päätelmiä, Euroopan unionin tehtävänä on tukea tätä prosessia ja ottaa mallia sen keskusteluista, sillä foorumi tarjoaa myönteiset ja konkreettiset puitteet internetin tulevaisuuden suunnittelulle eri sidosryhmät kattavan lähestymistavan pohjalta;

3.

kehottaa jäsenvaltioita ja asianomaisia unionin toimielimiä pitämään Internetin hallintofoorumin tärkeällä sijalla asialistoillaan ja tukemaan jatkossakin Internetin hallintofoorumia ja sen sihteeristöä ja siten auttamaan Internetin hallintofoorumin kehittämisessä tehokkaaksi ja riippumattomaksi organisaatioksi, joka pystyy suoriutumaan toimeksiannostaan ja osallistumaan internetin hallintomallin kehittämiseen;

4.

korostaa, että parlamentin olisi tulevaisuudessakin osallistuttava Internetin hallintofoorumin kokouksiin huomattavan kokoisella valtuuskunnalla, jotta se voisi vaikuttaa tuloksekkaasti internetin hallintoa koskevan EU:n lähestymistavan muodostamiseen yhteistyössä jäsenvaltioiden ja komission kanssa;

5.

korostaa, että internetyhteyksiä on parannettava kaikkialla maailmassa; painottaa, että Internetin hallintofoorumin olisi lisättävä kaikkien osallistumista;

6.

korostaa olevansa vahvasti sitoutunut eri sidosryhmät kattavaan internetin hallintomalliin; kehottaa jäsenvaltioita, komissiota ja kaikkia sidosryhmiä parantamaan edelleen eri sidosryhmät kattavan mallin kestävyyttä tekemällä toimijoista ja prosesseista osallistavampia, avoimempia ja vastuullisempia kansallisella, alueellisella ja kansainvälisellä tasolla;

7.

painottaa, että on tärkeää saada päätökseen internetin keskeisten toimintojen ja organisaatioiden globalisointi; panee tyytyväisenä merkille Yhdysvaltojen hallituksen maaliskuussa 2014 antaman lupauksen IANA:n toimintojen hoidon siirtämisestä; korostaa ICANN:n täyden vastuullisuuden ja avoimuuden merkitystä;

8.

korostaa, että neuvotteluille IANA:n toiminnoista, joilla varmistetaan internetin vakaus ja turvallisuus pitkäksi aikaa, on selkeä takaraja, sillä ICANN:n ja Yhdysvaltojen hallituksen nykyinen sopimus IANA:n toimintojen valvonnasta menee umpeen syyskuussa 2015;

9.

kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota lisäämään tukeaan uuden sopimuksen tekemiselle ajoissa;

10.

kehottaa asianomaisia unionin toimielimiä ehdottamaan Euroopan unionia itseään ICANN:n tärkeimmäksi kansainväliseksi kumppaniksi IANA:n toimintojen yhteydessä, mihin kuuluu tasavertainen rooli Yhdysvaltojen ja muiden valtioiden kanssa niissä vahvistetuissa sitoumuksissa, jotka tätä nykyä säätelevät IANA:n yksiköitä; pitää tätä tärkeänä askeleena ICANN:n täydellisen neutraaliuden varmistamisen kannalta;

11.

korostaa, että Internetin hallintofoorumin tähänastisista tuloksellisista keskusteluista voidaan jo ottaa oppia erityisesti sähköisen viestinnän sääntelynäkökohtia, tietoturvaa sekä yksityisyyden suojaa koskevissa asioissa; katsoo, että Internetin hallintofoorumissa on vielä jatkettava keskusteluja verkkoturvallisuudesta ja tietoverkkorikollisuudesta ja on käsiteltävä aiheita, jotka ulottuvat elintärkeiden infrastruktuurien turvallisuuden parantamisesta siihen, että annetaan yksityishenkilöille ja pienyrityksille asianmukaiset välineet turvalliseen viestintään, mistä voidaan mainita esimerkkeinä sähköinen todentaminen ja salaus; korostaa tarvetta saada aikaan avoin ja riippumaton internet, joka toimii globaalina yhteisenä resurssina ja takaa syrjimättömän tiedonsaannin tulevaisuudessa, ja katsoo, että internetin kehittämisen on perustuttava sidosryhmien aloitteisiin ja tarpeisiin sekä sananvapauteen;

12.

korostaa, että on tärkeää jatkaa työtä sen varmistamiseksi, että verkon neutraalius taataan lainsäädännössä, sillä se on ehdoton edellytys tiedonvälityksen vapauden ja sananvapauden turvaamiselle, talouskasvun edistämiselle ja työpaikkojen luomiselle siten, että kehitetään internetiin liittyviä innovaatioita ja liiketoimintamahdollisuuksia, sekä kulttuurisen ja kielellisen monimuotoisuuden edistämiselle ja turvaamiselle;

13.

korostaa, että perusvapauksista ja ihmisoikeuksista ei voida tinkiä ja että niitä on suojeltava sekä verkossa että reaalimaailmassa; pitää valitettavana, että jotkut valtiot pyrkivät rajoittamaan kansalaistensa tietoliikenneyhteyksiä sensuurilla ja muilla rajoituksilla; torjuu jyrkästi valtion valvonnassa olevan internetin ja internetin laajamittaisen valvonnan;

14.

korostaa, että oikeudella yksityisyyteen verkossa ja käyttäjien mahdollisuudella valvoa henkilötietojensa käyttöä on suuri taloudellinen ja sosiaalinen merkitys; katsoo, että nämä oikeudet ovat keskeisessä asemassa demokratian ja avoimen ja neutraalin internetin kannalta sekä sen kannalta, että yrityksillä on tasapuoliset toimintaedellytykset verkossa;

15.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle, jäsenvaltioille sekä kansallisille parlamenteille.

25.8.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 310/15

—

ottaa huomioon elintarviketietojen antamisesta kuluttajille, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 1924/2006 ja (EY) N:o 1925/2006 muuttamisesta sekä komission direktiivin 87/250/ETY, neuvoston direktiivin 90/496/ETY, komission direktiivin 1999/10/EY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/13/EY, komission direktiivien 2002/67/EY ja 2008/5/EY sekä komission asetuksen (EY) N:o 608/2004 kumoamisesta 25. lokakuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1169/2011 (1) (elintarviketietojen antamisesta kuluttajille annettu asetus) ja erityisesti sen 26 artiklan 6 ja 7 kohdan,

—

ottaa huomioon 17. joulukuuta 2013 annetun komission kertomuksen ainesosana käytettävän lihan alkuperämaan tai lähtöpaikan pakollisesta ilmoittamisesta (COM(2013)0755) ja siihen liittyvän 17. joulukuuta 2013 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan nimeltä ”Origin labelling for meat used as an ingredient: consumers’ attitude, feasibility of possible scenarios and impacts” (SWD(2013)0437),

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1169/2011 soveltamissäännöistä tuoreen, jäähdytetyn tai jäädytetyn sianlihan, lampaan- tai vuohenlihan ja siipikarjan lihan alkuperämaan tai lähtöpaikan ilmoittamisen osalta 13. joulukuuta 2013 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1337/2013 (2),

—

ottaa huomioon 6. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman edellä mainitusta 13. joulukuuta 2013 annetusta komission täytäntöönpanoasetuksesta (3),

—

ottaa huomioon 14. tammikuuta 2014 antamansa päätöslauselman elintarvikekriisistä, petoksista elintarvikeketjussa ja niiden valvonnasta (4),

—

ottaa huomioon kysymyksen komissiolle jalostetuissa elintarvikkeissa käytetyn lihan alkuperämaan merkinnästä (O-000091/2014 – B8-0101/2015),

—

ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan päätöslauselmaesityksen,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 2 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että elintarviketietojen antamisesta kuluttajille annetun asetuksen 26 artiklan 6 kohdassa komissio velvoitetaan toimittamaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään 13. joulukuuta 2013 kertomus ainesosana käytetyn lihan alkuperämaata tai lähtöpaikkaa koskevan pakollisen ilmoituksen antamisen osalta;

B.

ottaa huomioon, että edellä mainitun asetuksen 26 artiklan 7 kohdassa säädetään, että kertomuksessa on otettava huomioon muun muassa kuluttajainformaation tarve, alkuperämaata tai lähtöpaikkaa koskevien pakollisten ilmoitusten antamisen toteuttamiskelpoisuus ja kustannus- ja hyötyanalyysi; ottaa huomioon, että siinä säädetään lisäksi, että kertomukseen voidaan liittää ehdotuksia asiaan liittyvien unionin säännösten muuttamiseksi;

C.

ottaa huomioon, että komissio julkaisi 17. joulukuuta 2013 asiaankuuluvasti kertomuksensa ainesosana käytettävän lihan alkuperämaan tai lähtöpaikan pakollisesta ilmoittamisesta ja siihen liittyvän valmisteluasiakirjansa ”Origin labelling for meat used as an ingredient: consumers’ attitude, feasibility of possible scenarios and impacts”;

D.

ottaa huomioon, että arvioiden mukaan jäsenvaltiosta riippuen 30–50 prosenttia teuraslihan kokonaismäärästä jalostetaan elintarvikkeissa (pääasiassa jauhelihassa, raakalihavalmisteissa ja lihavalmisteissa) käytettäviksi liha-ainesosiksi;

E.

huomauttaa, että komissio ei ole vielä tehnyt kertomuksen perusteella säädösehdotuksia, ja arvelee, että aiheellisia jatkotoimia toteutetaan parlamentissa ja neuvostossa käytävien keskustelujen jälkeen;

F.

ottaa huomioon, että edellä mainitussa komission kertomuksessa ainesosana käytettävän lihan alkuperämaan tai lähtöpaikan pakollisesta ilmoittamisesta todetaan, että EU:ssa käytössä olevat jäljitettävyysjärjestelmät eivät ole riittäviä sen suhteen, että alkuperätiedot siirtyisivät eteenpäin elintarvikeketjussa;

G.

ottaa huomioon, että elintarviketietojen antamisesta kuluttajille annetun asetuksen 26 artiklan 2 kohdassa säädetään, että alkuperämaan tai lähtöpaikan ilmoittaminen on pakollista, jos sen ilmoittamatta jättäminen voisi johtaa kuluttajaa olennaisesti harhaan elintarvikkeen todellisesta alkuperämaasta tai lähtöpaikasta, erityisesti siinä tapauksessa, että elintarvikkeen mukana seuraavista tiedoista tai etiketistä sellaisenaan voisi muuten saada sen käsityksen, että elintarvikkeella on eri alkuperämaa tai lähtöpaikka;

H.

ottaa huomioon, että elintarviketietojen antamisesta kuluttajille annetun asetuksen yhteydessä suoritettu vaikutustenarviointi vahvistaa, että lihan alkuperä tuntuu olevan kuluttajien ensisijainen huolenaihe kaikkialla EU:ssa (5);

I.

ottaa huomioon, että Food Chain Evaluation Consortium -yhteenliittymän vuonna 2013 toteuttaman kuluttajatutkimuksen mukaan tutkimuksessa tarkasteltujen eri elintarvikeryhmien joukosta eniten kiinnostusta herättivät lihavalmisteiden alkuperämerkinnät; ottaa huomioon, että tarkasteltaessa lähemmin erityyppisiä jalostettuja lihatuotteita tutkimustulokset osoittavat, että yli 90 prosenttia vastanneista kuluttajista piti alkuperän merkitsemistä tärkeänä;

1.

huomauttaa, että alkuperän ilmoittaminen on ollut pakollista jalostamattomalle naudanlihalle ja naudanlihatuotteille unionissa naudan BSE-taudin (6) (hullun lehmän taudin) jälkeen ja että unionin säännöt naudanlihan merkitsemisestä ovat olleet voimassa 1. tammikuuta 2002 lähtien; ottaa huomioon, että nämä merkintävaatimukset sisältävät jo syntymä-, kasvatus- ja teurastuspaikan;

2.

toteaa, että edellä mainitut jalostamattomaan naudanlihaan ja naudanlihatuotteisiin sovellettavat vaatimukset ovat herättäneet kuluttajien toiveita saada tietoja myös muiden laajalti unionissa kulutettujen tuoreiden lihojen ja jalostetuissa elintarvikkeissa ainesosana käytetyn lihan alkuperästä;

3.

ottaa huomioon, että elintarviketietojen antamisesta kuluttajille annetun asetuksen johdanto-osan 31 kappaleessa painotetaan, että lihan alkuperä on kuluttajien ensisijainen huolenaihe, ja siksi kuluttajat odottavat saavansa asianmukaisesti tietoa lihan alkuperämaasta; huomauttaa lisäksi, että johdanto-osan 31 kappaleen mukaan pakollisissa merkitsemisvaatimuksissa olisi otettava huomioon suhteellisuusperiaate ja elintarvikealan toimijoille ja noudattamisen valvonnasta vastaaville viranomaisille koituva hallinnollinen rasitus;

4.

korostaa, että 90 prosenttia lihanjalostusalan yrityksistä on pk-yrityksiä; korostaa pk-yritysten erityistä roolia kasvun ja työpaikkojen luomisessa, niiden panosta Euroopan talouden kilpailukykyyn ja niiden sitoutumista laadukkaisiin ja turvallisiin elintarvikkeisiin; pitää tärkeänä luoda alan eri toimijoille tasapuoliset toimintaedellytykset;

5.

on edelleen huolestunut elintarvikepetosten mahdollisista vaikutuksista elintarvikkeiden turvallisuuteen, kuluttajien terveyteen, kuluttajien luottamukseen, elintarvikeketjun toimintaan ja maataloushintojen vakauteen ja painottaa, että on tärkeää asettaa elintarvikepetosten torjunta painopistealaksi ja siten palauttaa nopeasti unionin kuluttajien luottamus;

6.

toteaa, että lihan ja lihatuotteiden alkuperämaan tai lähtöpaikan merkitseminen ei sinänsä estä petoksia, mutta tarkka jäljitettävyysjärjestelmä auttaa havaitsemaan ja torjumaan mahdollisia rikkomuksia; katsoo, että äskettäiset elintarvikeskandaalit, muun muassa naudanlihan korvaaminen vilpillisesti hevosenlihalla, ovat osoittaneet, että kuluttajat tarvitsevat ja haluavat tiukempia jäljitettävyyttä ja kuluttajatiedotusta koskevia sääntöjä; huomauttaa, että tiukempien jäljitettävyyttä koskevien sääntöjen ansiosta viranomaiset voisivat myös tutkia tehokkaammin elintarvikepetoksia;

7.

korostaa, että on tärkeää tarkastella hevosenlihaa jalostettujen elintarvikkeiden ainesosana käytettävään lihaan liittyvää taustaa vasten naudanlihan sekä sian-, lampaan-, vuohen- ja siipikarjanlihan ohella, koska hevosenlihan osuus jalostetuissa elintarvikkeissa käytetystä lihasta on huomattava;

8.

korostaa lisäksi, että komission oman kertomuksen mukaan yli 90 prosenttia vastanneista kuluttajista piti tärkeänä sitä, että lihan alkuperä on merkitty jalostettuihin elintarviketuotteisiin (7); toteaa, että se on yksi monista tekijöistä, jotka saattavat vaikuttaa kuluttajien käyttäytymiseen;

9.

katsoo, että elintarvikkeiden ainesosana käytetyn lihan alkuperän merkitseminen auttaa varmistamaan paremman jäljitettävyyden koko elintarvikeketjussa, vakaammat lihantuottajien ja -jalostajien väliset suhteet sekä huolellisuuden lisäämisen elintarvikealan toimijoiden valitessa tavarantoimittajiaan ja tuotteitaan;

10.

on sitä mieltä, että elintarvikkeiden merkinnöissä on otettava huomioon, että tarjotut tiedot ovat avoimia ja ymmärrettäviä kuluttajille, samalla, kun varmistetaan unionin yritysten taloudellinen elinkelpoisuus kuluttajan ostovoiman kannalta hyväksyttävissä olevin ehdoin;

11.

huomauttaa, että erään ranskalaisen kuluttajajärjestön hintavaikutuksista tekemän tutkimuksen tulokset poikkeavat huomattavasti alkuperämaamerkinnän käyttöönoton kustannuksia koskevista komission kertomuksen havainnoista; suosittelee asian syventävämpää tarkastelua, jotta mahdollisista hintavaikutuksista saataisiin selvempi kuva, edellyttäen että tällainen tarkastelu toteutetaan yhdessä kuluttajajärjestöjen kanssa eikä se viivytä säädösehdotuksia;

12.

panee merkille, että jalostamattoman sian-, lampaan-, vuohen- ja siipikarjanlihan alkuperämerkinnät ovat pakollisia huhtikuusta 2015 alkaen; toteaa, että tämä on otettava huomioon, kun arvioidaan tämäntyyppisten ainesosana käytettyjen lihojen alkuperämerkintöjen kustannuksia;

13.

toteaa, että nykyisten kaltaiset vapaaehtoiset alkuperämerkinnät voivat johtaa kuluttajia harhaan;

14.

kehottaa komissiota tarkistamaan alkuperämerkintöjä koskevia vapaaehtoisia järjestelmiä ja ehdottamaan selviä, johdonmukaisia, yhteensovitettuja ja täytäntöönpanokelpoisia sääntöjä, kun tuottajat päättävät panna vapaaehtoiset alkuperämerkinnät täytäntöön;

15.

huomauttaa lisäksi, että sen ilmoittaminen, onko liha peräisin EU:sta vai EU:n ulkopuolelta, olisi edullisempi vaihtoehto, kuten komission kertomuksessa todetaan, mutta Euroopan kuluttajajärjestöjen liiton (BEUC) joissakin jäsenvaltioissa tekemissä tutkimuksissa (8) on havaittu, ettei tämä olisi kuluttajille hyväksyttävä ratkaisu;

16.

katsoo, että komission olisi tutkittava lähemmin joidenkin eurooppalaisten vähittäismyyjien ja valmistajien omaksumaa (ja jo varsin laajalle levinnyttä) käytäntöä jalostetuissa elintarvikkeissa käytetyn lihan alkuperän merkitsemisestä ja annettava kertomus tutkimuksensa tuloksista;

17.

kehottaa uudelleen komissiota toteuttamaan tarvittavat järjestelyt, jotta elintarvikepetosten ennaltaehkäisy ja torjunta olisivat olennainen osa EU:n politiikkaa, ja puuttumaan elintarvikeketjussa oleviin rakenteellisiin heikkouksiin, erityisesti moninkertaistamalla ja vahvistamalla valvontatoimia;

18.

vaatii komissiota hyväksymään täytäntöönpanosäädöksen, joka koskee elintarviketietojen antamisesta kuluttajille annetun asetuksen 26 artiklan 3 kohdan soveltamista pääainesosien alkuperämaan ilmoittamiseen, jos se ei ole sama kuin elintarvikkeen;

19.

kehottaa komissiota tekemään kertomuksensa perusteella säädösehdotuksia, joissa jalostetuissa elintarvikkeissa käytetyn lihan alkuperän ilmoittamisesta tehdään pakollista, jotta varmistetaan laajempi avoimuus koko elintarvikeketjussa ja parannetaan unionin kuluttajille annettavaa tiedotusta, sekä ottamaan huomioon vaikutustenarvioinnit ja välttämään liian suuria kustannuksia ja liian suurta hallinnollista rasitusta;

20.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

25.8.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 310/19

—

ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetun kumppanuussopimuksen (Cotonoun sopimus) (1), sellaisena kuin sitä on ensimmäisen kerran muutettu Luxemburgissa 25. kesäkuuta 2005 (2) ja sellaisena kuin sitä on toisen kerran muutettu Ouagadougoussa 22. kesäkuuta 2010 (3),

—

ottaa huomioon 13. kesäkuuta 2013 vahvistamansa kannan esityksestä neuvoston päätökseksi Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välillä Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetun ja ensimmäisen kerran Luxemburgissa 25. kesäkuuta 2005 muutetun kumppanuussopimuksen muuttamista toisen kerran koskevan sopimuksen tekemisestä (4),

—

ottaa huomioon 3. huhtikuuta 2003 hyväksytyn AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen työjärjestyksen (5), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Addis Abebassa (Etiopia) 27. marraskuuta 2013 (6),

—

ottaa huomioon kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta kaudelle 2014–2020 11. maaliskuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 233/2014 (7),

—

ottaa huomioon 11. joulukuuta 2013 vahvistamansa kannan ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta (8),

—

ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2013 antamansa päätöslauselman monivuotisen rahoituskehyksen laatimisesta Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren alueen valtioiden sekä merentakaisten maiden ja alueiden kanssa tehtävän EU:n yhteistyön rahoitusta varten vuosina 2014–2020 (yhdestoista Euroopan kehitysrahasto) (9),

—

ottaa huomioon 3. huhtikuuta 2014 antamansa päätökset vastuuvapauden myöntämisestä kahdeksannen, yhdeksännen ja kymmenennen Euroopan kehitysrahaston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2012 (10) ja kahdeksannen, yhdeksännen ja kymmenennen Euroopan kehitysrahaston varainhoitovuoden 2012 tilien päättämisestä (11) sekä ottaa huomioon 3. huhtikuuta 2014 antamansa päätöslauselman, joka sisältää huomautukset, jotka ovat erottamaton osa päätöstä vastuuvapauden myöntämisestä kahdeksannen, yhdeksännen ja kymmenennen Euroopan kehitysrahaston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2012 (12),

—

ottaa huomioon yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen 27. marraskuuta 2013 hyväksymät päätöslauselmat oikeusvaltioperiaatteen sekä puolueettoman ja riippumattoman oikeuslaitoksen roolin kunnioittamisesta, AKT-maiden etelä–etelä- ja kolmenvälistä yhteistyötä koskevista haasteista ja mahdollisuuksista, laiduntamisen sosiaalisista ja ympäristöön kohdistuvista vaikutuksista AKT-maissa sekä Suurten järvien alueen turvallisuudesta,

—

ottaa huomioon yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen 19. kesäkuuta 2013 hyväksymät päätöslauselmat sotilasvallankaappausten uusista uhkista AKT-maiden demokratialle ja poliittiselle vakaudelle ja kansainvälisen yhteisön roolista, aiheesta ”Talouskumppanuussopimukset – seuraavat vaiheet”, terveydenhoitoalan henkilöstövoimavaroista AKT-maissa, Guinean tasavallan tilanteesta sekä Keski-Afrikan tasavallan tilanteesta,

—

ottaa huomioon yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen 29. marraskuuta 2012 hyväksymät päätöslauselmat Somalian poliittisen ja humanitaarisen kriisin ratkaisemiseen liittyvistä Euroopan unionin ja AKT-ryhmän haasteista, tieto- ja viestintäteknologiaperustaisesta yrittäjyydestä ja sen vaikutuksista kehitykseen AKT-maissa sekä energian saatavuuden merkityksestä kestävän talouskehityksen ja vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisen kannalta,

—

ottaa huomioon yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen 30. toukokuuta 2012 hyväksymät päätöslauselmat Libyan konfliktin poliittisista vaikutuksista sen lähialueilla sijaitseviin AKT-maihin ja EU:n jäsenvaltioihin, hintojen epävakaudesta, maataloustuotteiden maailmanmarkkinoiden toiminnasta ja sen vaikutuksista AKT-maiden elintarviketurvallisuuteen sekä kaivostoiminnan sosiaalisista ja ympäristöön kohdistuvista vaikutuksista AKT-maissa,

—

ottaa huomioon yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen Länsi-Afrikan alueellisessa kokouksessa Abujassa (Nigeria) 19. heinäkuuta 2013 hyväksymän julkilausuman (13),

—

ottaa huomioon yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen Karibian alueellisessa kokouksessa Santo Domingossa (Dominikaaninen tasavalta) 16. helmikuuta 2013 hyväksymän julkilausuman (14),

—

ottaa huomioon yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen Tyynenmeren alueellisessa kokouksessa Apiassa (Samoa) 20. heinäkuuta 2012 hyväksymän julkilausuman (15),

—

ottaa huomioon yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen eteläisen Afrikan alueellisessa kokouksessa Lusakassa (Sambia) 24. helmikuuta 2012 hyväksymän julkilausuman (16),

—

ottaa huomioon 19. kesäkuuta 2013 hyväksytyt vaalitarkkailuvaltuuskuntiin osallistuvien yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen jäsenten menettelysäännöt,

—

ottaa huomioon 18. syyskuuta 2000 annetun YK:n vuosituhatjulistuksen, jossa on yhdessä kansainvälisen yhteisön kanssa määritelty vuosituhannen kehitystavoitteet köyhyyden poistamiseksi,

—

ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle aiheesta ”EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan vaikutuksen lisääminen: muutossuunnitelma” (COM(2011)0637),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

—

ottaa huomioon kehitysvaliokunnan mietinnön (A8-0012/2015),

A.

toteaa, että AKT:n ja EU:n yhteisellä parlamentaarisella edustajakokouksella on ainutlaatuinen asema, sillä se on ainoa kansainvälisellä sopimuksella eli Cotonoun sopimuksella perustettu monenvälinen parlamentaarinen edustajakokous;

B.

ottaa huomioon, että yhteinen parlamentaarinen edustajakokous on kehittynyt aidoksi parlamenttien väliseksi foorumiksi, jossa voidaan keskustella avoimesti ja suoraan kehitysyhteistyöhön keskeisesti liittyvistä asioista, ja toteaa, että sillä edistetään huomattavasti AKT-maiden ja EU:n yhdenvertaisuuteen perustuvaa kumppanuutta;

C.

ottaa huomioon, että AKT-valtioiden ryhmän jäsenten ja EU:n välinen Cotonoun sopimus kulminoituu köyhyyden vähentämistä ja lopulta sen poistamista koskevaan tavoitteeseen; katsoo, että yhteistyöllä olisi edistettävä myös kestävää talouskehitystä, joka on pysyvän rauhan, turvallisuuden sekä demokraattisen ja poliittisen vakauden perusta AKT-maissa;

D.

toteaa, että vuonna 2013 järjestettiin tiedonhankintamatkoja Maliin, jotta saataisiin parempi käsitys maan hauraasta tilanteesta, Liberiaan, jotta edistettäisiin Cotonoun sopimuksen 8 artiklan mukaista poliittista vuoropuhelua, ja Haitiin, jotta todennettaisiin jälleenrakentamisen edistyminen ja poliittinen tilanne;

E.

toteaa, että sen jälkeen, kun edustajakokous hyväksyi vaalitarkkailuvaltuuskuntiin osallistuvien jäsentensä menettelysäännöt, on syntynyt uutta, lisäarvoa tuottavaa muutosvoimaa, ja toteaa, että tästä ovat esimerkkinä Malin presidentinvaaleja sekä Madagaskarin parlamenttivaaleja ja presidentinvaalien toista kierrosta tarkkailevat yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen valtuuskunnat;

F.

katsoo, että Cotonoun kumppanuussopimuksen tarkistaminen vuonna 2010 vahvisti yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen roolia ja alueellista ulottuvuutta;

G.

katsoo, että olisi varmistettava yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen täysimääräinen osallistuminen Cotonoun sopimuksen 8 artiklan mukaiseen poliittiseen vuoropuheluun;

H.

katsoo, että olisi tärkeää edistää säännöllisesti käytävää, kattavaan analyysiin perustuvaa epävirallista vuoropuhelua asiaankuuluvien virallisten ja epävirallisten toimijoiden eri ryhmien kanssa, AKT–EU-yhteistyön piirissä (yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen, AKT–EU-ministerineuvoston, AKT:n ja EU:n yksityisen sektorin sekä kansalaisyhteiskunnan vuoropuhelut) ja muissa piireissä, joilla ei ole suoraa etunäkökohtaa AKT–EU-maailmassa;

I.

toteaa, että vuosina 2003–2013 lähes kaikki yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen Euroopan täysistunnot järjestettiin periaatteessa siinä maassa, joka hoiti Euroopan unionin neuvoston kiertävää puheenjohtajuutta; katsoo, että vuorossa olevien puheenjohtajavaltioiden on noudatettava sitoumuksia, joita tässä asiassa on tehty Cotonoun kumppanuussopimuksen nojalla;

J.

katsoo, että BRICS-maiden (Brasilia, Venäjä, Intia, Kiina ja Etelä-Afrikka) ja muiden kehittyvien talouksien nopea nousu maailmanlaajuisesti sekä AKT-maissa ja -alueilla vaikuttaa entistä enemmän AKT-ryhmään ja AKT:n ja EU:n välisten suhteiden nykytilaan;

K.

toteaa, että Euroopan parlamentin jäsenten avustajien matkustamista koskevien puhemiehistön hyväksymien uusien sääntöjen mukaan nämä valtuutetut avustajat eivät saa enää avustaa jäseniä edustajakokouksen täysistunnoissa, mikä vaikuttaa voimakkaasti sen työhön;

1.

on tyytyväinen, että yhteinen parlamentaarinen edustajakokous tarjoaa edelleen yhtenä Cotonoun sopimuksen yhteisistä toimielimistä foorumin avoimelle, demokraattiselle ja perusteelliselle vuoropuhelulle, jota Euroopan parlamentin jäsenet ja AKT-maiden parlamenttien jäsenet käyvät tämän sopimuksen täytäntöönpanosta samoin kuin Euroopan kehitysrahaston (EKR) mukaisen kehitysyhteistyön valvonnasta ja talouskumppanuussopimusten tekemisestä ja täytäntöönpanosta; arvostaa yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen valmiuksia toimia foorumina, jossa voidaan keskustella vaikeista ja kiistanalaisista aihealueista suoraan ja avoimesti; vaatii siksi, että Cotonoun sopimuksen korvaavaan tulevaan sopimukseen sisällytetään nimenomainen maininta seksuaaliseen suuntautumiseen tai sukupuoli-identiteettiin perustuvasta syrjimättömyydestä, mitä Euroopan parlamentti on useissa tilanteissa vaatinut;

2.

korostaa, että poliittista vuoropuhelua on vahvistettava ja että edustajakokouksen on vuoropuhelun yhteydessä edistettävä ja puolustettava Cotonoun sopimuksen 9 artiklassa vahvistettuja periaatteita ja erityisesti niitä, jotka koskevat oikeusvaltion periaatetta ja hyvää hallintotapaa;

3.

korostaa lisäarvoa, joka syntyy siitä, että yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen täysistunnot pidetään niissä EU:n jäsenvaltioissa, jotka ovat vuorollaan EU:n neuvoston puheenjohtajavaltioita, ja katsoo, että tätä vuorottelujärjestelmää olisi sovellettava jatkossakin; on huolissaan valitettavista käänteistä, joiden vuoksi puheenjohtajavaltio Irlanti päätti olla isännöimättä edustajakokouksen 25. täysistuntoa; kiittää kuitenkin Tanskan hallitusta, joka tarjoutui järjestämään erittäin onnistuneen 23. täysistunnon Horsensissa, missä Horsensin asukkaiden ja AKT-maiden edustajien välille luotiin pysyviä kulttuurisia ja koulutuksellisia yhteyksiä; pitää valitettavana, että jotkin EU:n jäsenvaltiot, jotka ovat toimineet tai joiden on määrä myöhemmin toimia EU:n neuvoston puheenjohtajavaltioina, eivät ole olleet tai eivät ole kiinnostuneita isännöimään edustajakokouksen täysistuntoja; kehottaa kulloinkin vuorossa olevaa neuvoston puheenjohtajavaltiota osallistumaan tarmokkaammin edustajakokouksen täysistuntojen valmisteluun, järjestämiseen ja isännöintiin;

4.

korostaa yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen istuntojen ja myös pysyvien valiokuntien kokousten merkitystä mutta pitää valitettavana sitä, että EU:n jäsenvaltioiden ja AKT-maiden välillä osallistuminen on usein ollut epätasaista; on myös huolissaan Euroopan parlamentin jäsenten osallistujamäärän laskusta etenkin äänestyksissä; panee merkille, että virkamatkoihin, kuten alueellisiin kokouksiin, osallistuminen on ollut tasaisempaa, ja toivoo, että tätä esimerkkiä noudatettaisiin myös vastaisuudessa Brysselissä järjestettävissä edustajakokouksen istunnoissa;

5.

palauttaa mieliin toimikautensa päättävän korkean edustajan ja varapuheenjohtajan antaman sitoumuksen, jonka mukaan EU:n neuvostolla tulisi olla ministeritason edustus edustajakokouksen täysistunnoissa, ja kehottaa tulevaa korkeaa edustajaa ja varapuheenjohtajaa noudattamaan tätä sitoumusta;

6.

palauttaa mieliin AKT–EU-ministerineuvoston velvoitteen antaa edustajakokoukselle vuosittain kertomus Cotonoun sopimuksen täytäntöönpanosta ja katsoo, että kertomuksen ei pitäisi olla pelkkä selonteko pidetyistä kokouksista vaan siihen olisi sisällytettävä myös poliittisia, sosioekonomisia ja ympäristövaikutuksiin liittyviä osa-alueita;

7.

muistuttaa, että tarkistetun Cotonoun sopimuksen 14 artiklan mukaan yhteiset toimielimet pyrkivät varmistamaan koordinoinnin, johdonmukaisuuden ja täydentävyyden sekä tehokkaan ja molemminpuolisen tiedonkulun; katsoo, että samoin kuin Euroopan parlamentin puhemies kutsutaan Eurooppa-neuvoston kokouksiin, niin myös yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen kahdelle yhteispuheenjohtajalle olisi tarjottava mahdollisuus osallistua AKT–EU-ministerineuvoston istuntoihin; kehottaa korkeaa edustajaa ja varapuheenjohtajaa parantamaan edelleen olemassa olevaa yhteistyötä ja varmistamaan, että edustajakokous saa kutsun osallistua seuraavaan yhteisneuvoston istuntoon;

8.

korostaa, että AKT-maiden kansallisilla parlamenteilla, paikallisviranomaisilla ja valtiosta riippumattomilla toimijoilla on ratkaiseva rooli maa- ja aluekohtaisten strategia-asiakirjojen valmistelussa ja seurannassa sekä EKR:n täytäntöönpanossa; kehottaa komissiota ja AKT-maiden hallituksia takaamaan osallistumisensa luovuttamalla kaikki saatavilla olevat tiedot AKT-maiden parlamenteille ajallaan ja avustamalla niitä demokraattisen valvonnan toteutuksessa erityisesti siten, että ne kehittävät niiden valmiuksia;

9.

panee merkille Euroopan parlamentin kehitysvaliokunnan työryhmien toimet yhdennentoista EKR:n alaisten AKT-maiden ja -alueiden ohjelma-asiakirjojen arvioinnin ja seurannan valvonnassa ja pyytää raportoimaan yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen jäsenille prosessin tuloksista;

10.

kiittää yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen työvaliokuntaa, joka on onnistunut laajentamaan työnkuvaansa puhtaasti hallinnollisten asioiden ulkopuolelle ja käyttänyt kokouksiaan myös poliittiseen keskusteluun ottamalla Brysselin ja Addis Abeban kokousten esityslistalle merkittäviä yhteisiä huolenaiheita, kuten AKT:n ja EU:n välisten suhteiden tulevaisuus vuoden 2020 jälkeen; kehottaa soveltamaan tätä käytäntöä myös tulevaisuudessa;

11.

kehottaa yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen työvaliokuntaa suhtautumaan strategisemmin edustajakokouksen työohjelmaan ja sen pysyvien valiokuntien mietintöjen valintaan sekä varmistamaan, että mietinnöt liittyvät tiiviisti edustajakokouksen strategisiin tavoitteisiin ja että niillä edistetään erityisesti neuvotteluja, jotka koskevat vuoden 2015 jälkeistä kehityksen toimintakehystä sekä EU:n ja AKT:n suhteita vuoden 2020 jälkeen;

12.

toteaa jälleen kerran olevansa syvästi huolissaan poliittisen ja humanitaarisen tilanteen heikentymisestä useissa AKT-maissa ja useilla AKT-alueilla sekä vaikutuksista, joita tällaiset tilanteet aiheuttavat eri tasoilla kotimaassa ja maan ulkopuolella, ja ilmaisee solidaarisuutta konflikteista kärsiville väestöryhmille; kehottaa yhteistä parlamentaarista edustajakokousta seuraamaan kriisissä kamppailevien AKT-maiden tilannetta, tarkkailemaan entistä tiiviimmin epävakaita olosuhteita ja vaatimaan AKT-maita ja EU:n jäsenvaltioita torjumaan koordinoidusti ebolaviruksen leviämistä Länsi-Afrikassa;

13.

panee tyytyväisenä merkille, että yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen luonne on yhä parlamentaarisempi – ja siten poliittisempi – ja että sen jäsenillä on entistä aktiivisempi rooli ja sen keskustelujen laatu on parantunut, ja katsoo, että tämä edistää merkittävästi AKT-maiden ja EU:n välistä kumppanuutta; kehottaa yhteistä parlamentaarista edustajakokousta lujittamaan vuoropuhelua ihmisoikeuksista YK:n ihmisoikeuksien julistuksen ja Cotonoun sopimuksen mukaisesti ja sisällyttämään tämän vuoropuhelun pysyvästi asialistoilleen;

14.

kiinnittää huomiota siihen, että keskustelua AKT:n ja EU:n välisistä suhteista vuoden 2020 jälkeen ja AKT-valtioiden ryhmän tulevaisuudesta käydään parhaillaan, ja korostaa, että yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen on otettava keskeinen rooli tässä prosessissa; painottaa, että tässä yhteydessä on tarvetta sellaiselle kattavalle ja vahvistetulle yhteiselle parlamentaariselle valvonnalle, joka ei riipu lopputuloksesta; korostaa, että kaikkiin Cotonoun sopimuksen korvaaviin tuleviin sopimuksiin olisi sisällytettävä nimenomainen maininta seksuaaliseen suuntautumiseen tai sukupuoli-identiteettiin perustuvasta syrjimättömyydestä, mitä Euroopan parlamentti on useissa tilanteissa vaatinut;

15.

toteaa jälleen kerran olevansa syvästi huolissaan homoseksuaalisuuden kriminalisointia koskevan lainsäädännön hyväksymisestä ja sitä koskevasta keskustelusta joissakin AKT-maissa; kehottaa yhteistä parlamentaarista edustajakokousta sisällyttämään tämän keskustelujensa asialistalle; kehottaa lujittamaan ehdottoman sitovien ihmisoikeuslausekkeiden periaatetta sekä kyseisten lausekkeiden noudattamatta jättämisestä määrättäviä seuraamuksia, erityisesti kun on kyse sukupuoleen, rotuun tai etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään, seksuaaliseen suuntautumiseen tai sukupuoli-identiteettiin perustuvasta syrjinnästä ja hiv/aids-tartunnan saaneiden henkilöiden syrjinnästä;

16.

katsoo, että Cotonoun jälkeisen keskustelun olisi tarjottava tilaisuus analysoida perusteellisesti, missä kohdin nykyinen sopimus on epäonnistunut ja onnistunut AKT-maiden kestävän sosioekonomisen kehityksen näkökulmasta tarkasteltuna; katsoo myös, että on varmistettava, ettei mikään AKT-maa joudu muita huonompaan asemaan, mikäli AKT:n ja EU:n välillä tehdään tulevaisuudessa kehitysyhteistyötä ja taloudellista yhteistyötä tai kauppa- ja investointisopimuksia;

17.

kehottaa yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen työvaliokuntaa nimittämään edustajakokouksesta kaksi kehitykseen vaikuttavien politiikkatoimien johdonmukaisuutta käsittelevää pysyvää rinnakkaisesittelijää, jotka työskentelevät tiiviisti Euroopan parlamentin samaa aihetta käsittelevän pysyvän esittelijän kanssa, ja kehottaa laatimaan puolivuosittain mietinnön tarkistetun Cotonoun sopimuksen 12 artiklan täytäntöönpanosta;

18.

pitää tärkeänä, että mukana olevissa maissa toimivien kansalaisjärjestöjen kanssa järjestetään tapaamisia samanaikaisesti AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen täysistuntojen kanssa, sillä näin voidaan edistää laajempialaista tarkastelutapaa ja korostaa niiden kokemuksia painottamalla parhaita käytäntöjä sekä vahvistaa siteitä näiden järjestöjen kanssa;

19.

korostaa, että AKT-maiden kanssa tehtävillä talouskumppanuussopimuksilla olisi pyrittävä saavuttamaan kehitystavoitteita, jotka ovat kansallisten ja alueellisten etujen sekä AKT-maiden kansalaisten tarpeiden mukaisia, sillä näin voidaan vähentää köyhyyttä, saavuttaa vuosituhattavoitteet ja varmistaa perusihmisoikeuksien kunnioittaminen, ja toteaa, että näihin kuuluvat sosioekonomiset oikeudet, kuten oikeus ruokaan ja julkisiin peruspalveluihin;

20.

kehottaa yhteistä parlamentaarista edustajakokousta kehittämään yhteisen toimintatavan tulevan kehityksen toimintakehyksen määrittelemiseksi vuoden 2015 jälkeen; kannustaa edustajakokouksen jäseniä osallistumaan neuvotteluihin uusista kestävän kehityksen tavoitteista;

21.

on tyytyväinen, että vuosina 2012 ja 2013 järjestettiin onnistuneita alueellisia kokouksia Cotonoun sopimuksen ja yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen työjärjestyksen mukaisesti; toteaa, että nämä kokoukset tarjoavat mahdollisuuden vaihtaa aidosti näkemyksiä alueellisista asioista, kuten selkkausten ehkäisemisestä ja ratkaisemisesta, alueellisesta yhdentymisestä ja yhteistyöstä sekä WTO:n sääntöjen mukaisia talouskumppanuussopimuksia koskevista neuvotteluista; kiittää Nigeriassa, Dominikaanisessa tasavallassa, Samoalla ja Sambiassa pidettyjen kokousten järjestäjiä heidän tuloksellisesta työstään;

22.

korostaa yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen täysistuntojen yhteydessä järjestettyjen seminaarien merkitystä, sillä ne täydentävät täysistunnoissa käytäviä keskusteluja; kehottaa työvaliokuntaa, joka on vastuussa edustajakokouksen päätöslauselmien ja päätösten jatkotoimien seurannasta, vahvistamaan rooliaan ja seurantatoimia asianomaisen pysyvän valiokunnan puheenjohtajan ja esittelijän kanssa;

23.

suhtautuu myönteisesti yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen Euroopan parlamentin yhteispuheenjohtajan osallistumiseen EU:n kehitysministerien epävirallisiin kokouksiin ja AKT-maiden valtion- ja hallitusten päämiesten seitsemänteen huippukokoukseen;

24.

kehottaa komissiota jatkamaan käytäntöään antaa edustajakokouksen täysistunnoissa jätettyihin suullisiin kysymyksiin kirjallisia vastauksia etukäteen;

25.

kehottaa niitä maita ratifioimaan tarkistetun Cotonoun sopimuksen, jotka eivät ole vielä sitä tehneet;

26.

kiittää komission jäsentä Piebalgsia hänen omistautuneesta ja laadukkaasta työstään edustajakokouksen toiminnassa;

27.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, AKT-maiden ministerineuvostolle, unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle ja komission varapuheenjohtajalle, yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen työvaliokunnalle sekä Tanskan, Surinamen, Irlannin ja Etiopian hallituksille ja parlamenteille.

25.8.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 310/25

—

ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Burundista ja etenkin 18. syyskuuta 2014 antamansa päätöslauselman Burundista ja erityisesti Pierre Claver Mbonimpan tapauksesta (1),

—

ottaa huomioon Cotonoun sopimuksen,

—

ottaa huomioon 10. huhtikuuta 2014 annetun Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston julkilausuman Burundin tilanteesta,

—

ottaa huomioon Arushan rauhaa ja sovinnontekoa koskevan sopimuksen,

—

ottaa huomioon neuvoston 22. heinäkuuta 2014 antamat päätelmät suurten järvien alueesta,

—

ottaa huomioon YK:n Burundin toimiston (BNUB) antamat raportit,

—

ottaa huomioon ihmisoikeuksien puolustajia ja sananvapautta koskevat EU:n suuntaviivat sekä kesäkuussa 2014 annetut neuvoston päätelmät, joissa sitouduttiin tehostamaan ihmisoikeuksien puolustajia koskevaa työtä,

—

ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

—

ottaa huomioon demokratiaa, vaaleja ja hallintoa koskevan Afrikan peruskirjan (ACDEG),

—

ottaa huomioon ihmisoikeuksia käsittelevän kansallisen komission (CNCDH) 25. huhtikuuta 2013 antaman lausunnon,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin Burundin edustuston 10. syyskuuta 2014 antaman lausunnon,

—

ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

—

ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia koskevan Afrikan peruskirjan,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että Burundin viranomaiset pidättivät ja vangitsivat 20. tammikuuta 2015 Radio Publique Africainen (RPA) johtajan, ihmisoikeusaktivisti Bob Rugurikan, koska hän ei ollut suostunut paljastamaan lähteitään joitakin päiviä sen jälkeen, kun radio oli syyskuussa 2014 lähettänyt tutkintaraportteja, jotka koskivat kolmen iäkkään italialaisnunnan Lucia Pulicin, Olga Raschiettin ja Bernadetta Boggianin murhaa Kamengessa, Bujumburasta pohjoiseen sijaitsevassa kaupungissa;

B.

ottaa huomioon, että lähetyksissä esitettiin syytöksiä, joiden mukaan murhiin olisi sekaantunut korkeita tiedusteluviranomaisia, joille oli annettu mahdollisuus kommentoida asiaa ennen lähetystä;

C.

ottaa huomioon, että Burundin viranomaiset eivät ole esittäneet minkäänlaisia todisteita perustellakseen Bob Rugurikan pidätystä, jonka syyksi ilmoitettiin julkisen solidaarisuuden loukkaaminen, tutkinnan luottamuksellisuuden rikkominen, rikollisen suojeleminen ja osasyyllisyys murhaan; ottaa huomioon, että pidätys noudattaa hallituksen sananvapauden vastaista toimintatapaa, jossa hyökätään toimittajia, aktivisteja ja poliittisten puolueiden jäseniä vastaan; ottaa huomioon, että hyökkäykset ovat lisääntyneet touko–kesäkuussa 2015 järjestettävien vaalien edellä;

D.

ottaa huomioon, että ihmisoikeuksia koskevassa kansainvälisessä oikeudessa, myös Burundin ratifioimissa ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia koskevassa Afrikan peruskirjassa ja kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa, sanotaan selvästi, että tutkintavankeuden olisi perustuttava uskottaviin ja oikeudellisesti perusteltuihin syytteisiin; ottaa huomioon, että Burundin viranomaiset eivät ole esittäneet minkäänlaisia todisteita, joiden perusteella Bob Rugurikan pidätys olisi aiheellinen;

E.

ottaa huomioon, että tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun Burundin hallitus yrittää estää viestimiä ja ihmisoikeusjärjestöjä julkaisemasta arkaluontoisia tietoja ja raportoimasta hallituksen väitetyistä väärinkäytöksistä; ottaa huomioon, että jatkuvasta ahdistelusta huolimatta toimittajat ovat jatkaneet kirjoittamista ja raportointia kiistanalaisista aiheista, esimerkiksi Pierre Claver Mbonimpasta, johtavasta ihmisoikeusaktivistista, joka pidätettiin toukokuussa 2014 Radio Publique Africainelle esittämiensä kommenttien takia ja vapautettiin myöhemmin mutta jota vastaan esitetyistä syytteistä ei ole luovuttu;

F.

ottaa huomioon, että Burundissa hyväksyttiin kesäkuussa 2013 sananvapautta rajoittava lehdistölaki, jolla rajoitettiin aiheita, joista toimittajat saavat kertoa, ja mahdollisesti kriminalisoitiin raportointi esimerkiksi yleistä järjestystä ja turvallisuutta koskevista aiheista; ottaa huomioon, että Burundin toimittajaliitto on vienyt asian Itä-Afrikan tuomioistuimeen;

G.

ottaa huomioon, että useiden rajoittavien lakien hyväksyminen ennen vuoden 2015 vaaleja, kuten huhtikuussa 2013 annettu medialaki, ovat lisänneet poliittisista murhista, korruptiosta ja maan heikosta hallinnosta raportoiviin toimittajiin ja muihin kriittisiin ääniin jo vuodesta 2010 alkaen kohdistettua ahdistelua;

H.

toteaa, että Toimittajat ilman rajoja -järjestön vuoden 2014 lehdistönvapautta kuvaavan indeksin mukaan Burundi oli 180 maan joukossa sijalla 142;

I.

ottaa huomioon, että afrikkalaisista ihmisoikeuksien puolustajista raportoiva YK:n erityisedustaja Reine Alapini-Gansou on tuominnut Bob Rugurikan pidätyksen, vaatinut hänen välitöntä vapauttamistaan ja muistuttanut Burundin viranomaisia sananvapauden periaatteista Afrikassa annetusta julistuksesta sekä Kigalin ja Grand-Bayn julistuksista johtuvista velvollisuuksista;

J.

ottaa huomioon, että sananvapaus taataan Burundin perustuslaissa ja maan ratifioimissa kansainvälisissä ja alueellisissa sopimuksissa, ja toteaa, että se on myös osa kansallista hyvän hallinnon ja korruption torjunnan strategiaa ja keskeinen ennakkoedellytys vapaiden ja oikeudenmukaisten vaalien järjestämiselle vuonna 2015 sekä sille, että kaikki vaaleihin osallistuvat hyväksyvät niiden tulokset;

K.

katsoo, että vapaat, avoimet ja rauhanomaiset vaalit vuonna 2015 antavat vieläkin konfliktin jälkeisessä tilanteessa olevalle maalle mahdollisuuden päästä pois vuoden 2010 vaaleista alkaneesta poliittisesta umpikujasta;

L.

ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin 18. syyskuuta 2014 antaman päätöslauselman ja erityisesti siihen sisältyvän Cotonoun sopimuksen 96 artiklaa koskevan viittauksen perusteella EU:n edustajat ovat korostaneet, että kaikkien maan poliittisten voimien on osallistuttava vaaleihin etenemissuunnitelman ja käytännesääntöjen mukaisesti;

M.

ottaa huomioon, että Burundin hallitus on vahvistanut sitoutuneensa varmistamaan, että neuvotteluissa maan kaikkien poliittisten voimien kanssa noudatetaan näitä kahta asiakirjaa, ja esittänyt uudelleen EU:lle ja sen jäsenvaltioille osoittamansa pyynnön antaa materiaalista ja taloudellista tukea tälle vaaliprosessille ja lähettää tarkkailijavaltuuskuntia Burundiin ennen vaaleja, niiden aikana ja niiden jälkeen;

N.

toteaa, että EU on hiljattain antanut Euroopan kehitysrahastosta 2014–2020 Burundille 432 miljoonaa euroa, joiden avulla on tarkoitus parantaa muun muassa hallintoa ja kansalaisyhteiskunnan toimintaa;

O.

toteaa, että Burundi kärsii edelleen pahimmasta poliittisesta kriisistään vuonna 2005 päättyneen 12 vuoden sisällissodan jälkeen, ja toteaa, että kriisi uhkaa jälleen kerran maan sisäistä ja myös naapurimaiden vakautta tällä jo ennestään räjähdysherkällä Afrikan alueella;

1.

tuomitsee Bob Rugurikan aiheettoman pidätyksen ja vaatii hänen välitöntä ja ehdotonta vapauttamistaan; kehottaa viranomaisia samaan aikaan jatkamaan kolmen italialaisen nunnan traagisen murhan tutkintaa ja saattamaan syylliset oikeuden eteen; vaatii myös riippumattoman tutkinnan tekemistä näiden kolmen nunnan murhasta;

2.

tuomitsee kaikki Burundissa tapahtuneet ihmisoikeusloukkaukset ja ennen maan vuonna 2015 järjestettäviä presidentinvaaleja ja parlamenttivaaleja hyväksytyt rajoittavat lait, erityisesti poliittista oppositiota, tiedotusvälineitä ja kansalaisyhteiskuntaa vahingoittavat lait, joilla rajoitetaan ilmaisu- ja yhdistymisvapautta sekä kokoontumisvapautta;

3.

kehottaa Burundin viranomaisia varmistamaan sopivan ja oikeudenmukaisen tasapainon lehdistönvapauden ja rikostutkintojen rehellisyyden varmistamisen välillä, mukaan luettuna toimittajien vapaus tutkia rikoksia ja raportoida niistä;

4.

kehottaa Burundin hallitusta sallimaan aidon ja avoimen poliittisen vuoropuhelun ennen vuoden 2015 vaaleja ja noudattamaan YK:n suojeluksessa neuvoteltuja ja kaikkien Burundin poliittisten johtajien allekirjoittamia etenemissuunnitelmaa ja käytännesääntöjä; muistuttaa, että Burundin perustuslain mukaan tasavallan presidentti valitaan viiden vuoden kaudeksi, ja hänet voidaan valita uudelleen kerran, joten kukaan ei voi olla presidenttinä kahta kautta pidempään;

5.

kehottaa Burundin hallitusta noudattamaan vaaliaikataulua ja ottamaan oppositiopuolueet mukaan vaalitarkkailuun, myös uusien äänestäjien osittaiseen rekisteröintiin, josta sovittiin kansallisen vaalilautakunnan (CENI) ja poliittisten puolueiden välillä niiden 29.–30. tammikuuta 2015 järjestämässä äänioikeutettujen rekisteröintiä käsittelevässä arviointikokouksessa;

6.

ilmaisee syvän huolensa hallituksen puuttumisesta oppositiopuolueiden sisäiseen hallintoon, näiltä puolueilta puuttuvasta vapaudesta käydä vaalikampanjaa sekä oikeuslaitoksessa yleistyvästä toimintatavasta, jossa oppositiojohtajat suljetaan vaaliprosessien ulkopuolelle;

7.

kehottaa Burundin hallitusta ryhtymään toimiin CNDD-FDD-puolueen nuoriso-osaston valvomiseksi ja estämään sitä häiritsemästä vastustajiksi mieltämiään henkilöitä ja kohdistamasta hyökkäyksiään heihin sekä varmistamaan, että väärinkäytöksiin syyllistyneet saatetaan oikeuden eteen; kehottaa tekemään riippumattoman kansainvälisen selvityksen väitteistä, joiden mukaan CNDD-FDD aseistaa ja kouluttaa nuoriso-osastonsa jäseniä; vaatii oppositiopuolueiden johtajia estämään väkivallan vastustajiaan vastaan;

8.

korostaa, että on ehdottomasti noudatettava vaaleja koskevia hyviä käytännesääntöjä (Code de bonne conduite en matière électorale) sekä poliittisten toimijoiden vuonna 2013 allekirjoittamaa YK:n välityksellä neuvoteltua etenemissuunnitelmaa; kannattaa kaikilta osin YK:n ja kansainvälisen yhteisön toimia, joiden tavoitteena on ehkäistä poliittisen väkivallan lisääntymistä vuoden 2015 vaalien edellä sekä palauttaa pysyvä turvallisuus ja rauha;

9.

kannustaa kaikkia vaaliprosessiin osallistujia, myös vaalien järjestämisestä vastaavia elimiä ja turvallisuuselimiä, noudattamaan Arushan sopimuksessa tehtyjä sitoumuksia, ja muistuttaa, että sopimuksella lopetettiin sisällissota ja että Burundin perustuslaki perustuu siihen;

10.

korostaa, että EU:n on johdettava vaaleja edeltävän tilanteen tarkkailua, jotta vältetään sitoumuksista vetäytyminen, jolla voisi olla vakavia seurauksia paitsi demokratisointiprosessille, myös rauhalle ja turvallisuudelle Burundissa ja koko suurten järvien alueella;

11.

muistuttaa, että Burundia sitovat Cotonoun sopimuksen ihmisoikeuslauseke, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus sekä Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien peruskirja, joiden nojalla sillä on velvollisuus kunnioittaa yleismaailmallisia ihmisoikeuksia, kuten sananvapautta; kehottaa Burundin hallitusta sallimaan aidon ja avoimen poliittisen vuoropuhelun ennen vuoden 2015 vaaleja ilman pelkoa uhkailun kohteeksi joutumisesta, olemaan puuttumatta oppositiopuolueiden sisäiseen hallintoon, antamaan kaikille puolueille mahdollisuuden käydä vaalikampanjaa rajoituksetta erityisesti maaseudulla sekä pidättymään käyttämästä väärin oikeuslaitosta poliittisten kilpailijoiden poissulkemiseksi vaaleista;

12.

kehottaa komissiota, varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja jäsenvaltioita työskentelemään yhä sen puolesta, että EU:n politiikka Burundin suhteen olisi selkeää ja periaatteellista ja että sen avulla puututtaisiin jatkuviin vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategiakehyksen mukaisesti; kehottaa komissiota harkitsemaan neuvottelujen käynnistämistä Burundin kanssa Cotonoun sopimuksen 96 artiklan nojalla mahdollisesti maan erottamiseksi sopimuksesta sekä ryhtymään asianmukaisiin toimiin neuvottelujen jatkuessa;

13.

kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ryhtymään Burundin hallituksen kanssa Cotonoun kumppanuussopimuksen 8 artiklan mukaiseen tehostettuun poliittiseen vuoropuheluun, jossa käsiteltäisiin erityisesti poliittisen tilan sulkemista Burundissa ja asetettaisiin selvät ja konkreettiset vertailuarvot kehityksen mittaamiseksi ja laadittaisiin strategia tilanteeseen vastaamiseksi;

14.

kehottaa Burundin hallitusta, oppositiopuolueiden johtajia ja kansalaisyhteiskunnan aktivisteja tekemään kaikkensa rauhan- ja sovittelukomitean tukemiseksi demokraattisesti ja avoimesti, jotta voidaan käsitellä menneitä rikoksia ja siirtyä tulevaisuuden rakentamiseen;

15.

kehottaa Euroopan unionia ja jäsenvaltioita antamaan tarvittavat varat humanitaarisen tilanteen parantamiseksi tässä osassa maailmaa ja tekemään yhteistyötä YK:n järjestöjen kanssa erityisesti kroonisen aliravitsemuksen torjumiseksi;

16.

pyytää komissiota myöntämään kiireellisesti kauden 2014–2020 varat kansalaisjärjestöille ja kansainvälisille järjestöille, jotka työskentelevät suoraan ihmisten kanssa, ja painostamaan Burundin hallitusta panemaan täytäntöön valtion vahvistamiseksi välttämättömät uudistukset;

17.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioille, Burundin hallitukselle ja suurten järvien alueen valtioiden hallituksille, Afrikan unionille, YK:n pääsihteerille, AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen yhteispuheenjohtajille sekä yleisafrikkalaiselle parlamentille.

25.8.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 310/29

—

ottaa huomioon aiemmat, varsinkin ihmisoikeuksia koskevat päätöslauselmansa Saudi-Arabiasta, ja erityisesti Saudi-Arabiasta, sen suhteista EU:n kanssa ja roolista Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa 11. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman (1),

—

ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin tiedottajan 9. tammikuuta 2015 antaman julkilausuman,

—

ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun Zeid Ra’ad Al Husseinin julkilausuman, jossa hän vetoaa Saudi-Arabian viranomaisiin Raif Badawin rankaisemisen lopettamiseksi,

—

ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 18 artiklan sekä vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 19 artiklan,

—

ottaa huomioon kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen YK:n yleissopimuksen,

—

ottaa huomioon ihmisoikeuksista tehdyn Arabiliiton peruskirjan, jonka Saudi-Arabia ratifioi vuonna 2009 ja jonka 32 artiklan 1 kohdassa taataan oikeus tiedon saamiseen sekä mielipiteen- ja sananvapaus ja jonka 8 artiklassa kielletään ruumiillinen ja henkinen kidutus sekä julma, halventava, nöyryyttävä ja epäinhimillinen kohtelu,

—

ottaa huomioon kidutusta ja pahoinpitelyä sekä ihmisoikeuksien puolustajia koskevat Euroopan unionin suuntaviivat,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että bloggaajaa ja ihmisoikeusaktivistia Raif Badawia syytettiin uskonnosta luopumisesta ja että hänet tuomittiin toukokuussa 2014 Jeddan rikostuomioistuimessa kymmeneksi vuodeksi vankeuteen, tuhanteen raipaniskuun ja yhden miljoonan Saudi-Arabian riadin (228 000 euroa) sakkoon sen jälkeen, kun Badawi oli luonut sosiaalista, poliittista ja uskonnollista keskustelua varten verkkosivuston ”Free Saudi Liberals Network”, jonka katsottiin pilkkaavan islamia; ottaa huomioon, että tuomiossa kielletään lisäksi Badawia käyttämästä mitään tiedotusvälineitä ja matkustamasta ulkomaille kymmenen vuoden aikana vankilasta vapauduttuaan;

B.

ottaa huomioon, että 9. tammikuuta 2015 Badawi sai ensimmäiset 50 ruoskaniskuaan al-Jafalin moskeijan edessä Jeddassa ja että se aiheutti niin syvät haavat, että kun Badawi vietiin vankilan klinikalle tarkastettavaksi, lääkärit totesivat, että hän ei kykene kestämään seuraavaa raipaniskujen sarjaa;

C.

ottaa huomioon, että oikeustuomiot, joissa määrätään ruumiillisesta rangaistuksesta, kuten ruoskinnasta, on kielletty ankarasti kansainvälisessä ihmisoikeuslainsäädännössä, mukaan lukien kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastainen YK:n yleissopimus, jonka Saudi-Arabia on ratifioinut;

D.

ottaa huomioon, että 6. heinäkuuta 2014 Raif Badawin asianajaja, tunnettu ihmisoikeuksien puolustaja Waleed Abu al-Khair, tuomittiin erityisrikostuomioistuimessa 15 vuodeksi vankeuteen, jota seuraa 15 vuoden matkustuskielto, al-Khairin perustettua ihmisoikeusjärjestön ”Monitor of Human Rights of Saudi-Arabia”;

E.

ottaa huomioon, että Badawin tapaus on yksi monista, joissa mielipiteensä ilmaisemisen takia vainottuja saudiarabialaisia ihmisoikeusaktivisteja ja muita uudistuksia vaativia vastaan on käytetty ankaria rangaistuksia ja häirintää, ja että monet heistä on tuomittu oikeudenkäynneissä, jotka eivät täytä kansainvälisiä oikeudenmukaisia oikeudenkäyntejä koskevien normeja, kuten YK:n entinen ihmisoikeusvaltuutettu vahvisti heinäkuussa 2014;

F.

ottaa huomioon, että Saudi-Arabiassa on elinvoimainen verkkoaktivistien yhteisö ja eniten Twitterin käyttäjiä Lähi-idässä; ottaa kuitenkin huomioon, että internetiä sensuroidaan ankarasti, että tuhansia verkkosivustoja on suljettu ja että uudet blogit ja verkkosivustot tarvitsevat tiedotusministeriön luvan; ottaa huomioon, että Saudi-Arabia on yksi Reporters Without Borders -järjestön internetin vihollisista tekemän listan maista, koska Saudi-Arabian tiedotusvälineitä ja internetiä sensuroidaan ja hallitusta tai uskontoa arvostelevia rangaistaan;

G.

ottaa huomioon, että ilmaisunvapaus sekä lehdistön ja tiedotusvälineiden vapaus niin verkossa kuin sen ulkopuolellakin ovat olennainen perusedellytys ja katalysaattori demokratiakehitykselle ja uudistuksille ja ne ovat tärkeitä vallan valvontakeinoja;

H.

ottaa huomioon, että vaikka edesmenneen kuningas Abdullahin aikana tehtiin eräitä varovaisia uudistuksia, Saudi-Arabian poliittinen ja yhteiskuntajärjestelmä on edelleen perin juurin epädemokraattinen, tekee naisista ja shiia-muslimeista toisen luokan kansalaisia, syrjii vakavalla tavalla maan suurta vierastyöläisten joukkoa ja tukahduttaa ankarasti kaikki toisinajattelijat;

I.

pitää erittäin huolestuttavana teloitusten määrää ja tiheää toistumista; ottaa huomioon, että vuonna 2014 teloitettiin 87 henkilöä enimmäkseen julkisesti mestaamalla; ottaa huomioon, että vuodenvaihteen jälkeen on teloitettu ainakin 21 ihmistä; ottaa huomioon, että vuosina 2007–2012 raportoitiin 423 teloituksesta; ottaa huomioon, että kuolemanrangaistuksia voidaan langettaa monista erilaisista rikoksista;

J.

ottaa huomioon, että Saudi-Arabian kuningaskunta on vaikutusvaltainen poliittinen, taloudellinen, kulttuurinen ja uskonnollinen toimija Lähi-idässä ja islamilaisessa maailmassa sekä yksi Persianlahden yhteistyöneuvoston ja G20-ryhmän perustajista ja johtavista jäsenistä;

K.

ottaa huomioon, että marraskuussa 2013 Saudi-Arabia valittiin YK:n ihmisoikeusneuvoston jäseneksi kolmen vuoden ajaksi;

L.

ottaa huomioon, että niin sanottu Islamilainen valtio ja Saudi-Arabia määräävät lähes identtisiä rangaistuksia monista rikoksista, kuten kuolemanrangaistuksen jumalanpilkasta, murhasta ja homoseksuaalisista teoista, kuoleman kivittämällä aviorikoksesta ja käsien ja jalkojen amputoinnin rosvouksesta;

M.

ottaa huomioon, että Saudi-Arabialla on keskeinen rooli erityisen jyrkän islamin tulkinnan rahoittamisessa, levittämisessä ja edistämisessä eri puolilla maailmaa; ottaa huomioon, että kaikkein ahdasmielisin näkemys islamista on inspiroinut terroristijärjestöjä, kuten niin sanottua Islamilaista valtiota ja Al-Qaidaa;

N.

ottaa huomioon, että Saudi-Arabian viranomaiset väittävät maansa olevansa EU:n jäsenvaltioiden kumppani erityisesti maailmanlaajuisessa terrorismin torjunnassa; ottaa huomioon, että tammikuussa 2014 hyväksytty uusi terrorisminvastainen laki sisältää säännöksiä, jotka sallivat minkä tahansa poikkeavien lausumien tai riippumattomien yhdistymisten tulkitsemisen terrorismirikoksiksi;

1.

tuomitsee ankarasti Raif Badawin ruoskimisen Saudi-Arabian viranomaisten suorittamana julmana ja järkyttävänä tekona; kehottaa Saudi-Arabian viranomaisia lopettamaan Raif Badawin ruoskimisen ja vapauttamaan hänet välittömästi ja ehdoitta, sillä häntä pidetään mielipidevankina, joka pidätettiin ja tuomittiin yksinomaan siksi, että hän harjoitti oikeuttaan vapaaseen ilmaisuun; kehottaa Saudi-Arabian viranomaisia varmistamaan, että hänen tuomionsa ja rangaistuksensa, mukaan lukien matkustuskielto, kumotaan;

2.

kehottaa Saudi-Arabian viranomaisia varmistamaan, että Raif Badawia suojellaan kidutukselta ja muulta huonolta kohtelulta ja että hänelle annetaan kaikkea hänen mahdollisesti pyytämäänsä lääketieteellistä hoitoa ja että hän voi välittömästi ja säännöllisesti ottaa yhteyttä perheeseensä ja haluamiinsa asianajajiin;

3.

kehottaa Saudi-Arabian viranomaisia vapauttamaan ehdoitta Raif Badawin asianajajan sekä kaikki ihmisoikeuksien puolustajat ja muut mielipidevangit, jotka on pidätetty ja tuomittu pelkästään siksi, että he ovat harjoittaneet oikeuttaan mielipiteen vapaaseen ilmaisuun;

4.

tuomitsee ankarasti kaikenlaisen ruumiillisen rankaisemisen halventavana kohteluna, jota ei voida hyväksyä ja joka loukkaa ihmisarvoa, ja ilmaisee huolestumisensa siitä, että valtio käyttää ruoskintaa, ja vaatii sen ankaraa kieltämistä; kehottaa Saudi-Arabian viranomaisia kunnioittamaan kidutuskieltoa sellaisena kuin se on kirjattuna erityisesti kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaiseen YK:n yleissopimukseen, jonka Saudi-Arabia on allekirjoittanut ja ratifioinut; kehottaa Saudi-Arabiaa allekirjoittamaan kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen;

5.

panee merkille Saudi-Arabian toteuttaman oikeusjärjestelmän uudistamisprosessin, jolla pyritään parantamaan yksilön oikeusturvaa, mutta on edelleen erittäin huolissaan ihmisoikeustilanteesta Saudi-Arabiassa, joka on yhä yksi kaikkein sortavimmista maista maailmassa; pitää Raif Badawin tapausta ilmaisunvapautta ja rauhanomaista toisinajattelua kohtaan maassa suunnatun hyökkäyksen symbolina ja laajemmin Saudi-Arabialle luonteenomaisen suvaitsemattomuutta ja islamilaisen lain ääritulkintaa koskevan toimintatavan symbolina;

6.

kehottaa Saudi-Arabian viranomaisia lopettamaan erityisrikostuomioistuimen, joka perustettiin vuonna 2008 käsittelemään terrorismirikoksia, mutta jota on lisääntyvästi käytetty syyttämään rauhanomaisia toisinajattelijoita selvästi poliittisesti perustelluilla syytöksillä ja oikeudenkäynneissä, jotka ovat oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan perusoikeuden vastaisia;

7.

kehottaa Saudi-Arabian viranomaisia sallimaan riippumattoman lehdistön ja tiedotusvälineet ja takaamaan sanan- sekä yhdistymisvapauden ja rauhanomaisen kokoontumisen vapauden kaikille Saudi-Arabian asukkaille; tuomitsee aktivistien ja mielenosoittajien tukahduttamisen heidän osallistuessaan rauhanomaisiin mielenosoituksiin; painottaa, että laillisten perusoikeuksien rauhanomainen puolustaminen tai kriittisten huomautusten esittäminen sosiaalisessa mediassa ovat ehdottoman oikeuden ilmaisuja;

8.

muistuttaa Saudi-Arabian johtoa sen lupauksesta ”ylläpitää korkeimpia standardeja ihmisoikeuksien puolustamisessa ja suojelemisessa”, kun se vuonna 2013 anoi YK:n ihmisoikeusneuvoston jäsenyyttä, jonka se myös sai;

9.

katsoo, että Saudi-Arabia olisi uskottavampi ja tehokkaampi kumppani terroristijärjestöjen, kuten niin sanotun Islamilaisen valtion ja Al-Qaidan, vastaisessa taistelussa, jos se ei turvautuisi vanhanaikaisiin ja äärimmäisiin käytäntöihin, kuten mestauksiin, kivittämisiin ja muihin kidutuksen muotoihin, joita myös Islamilainen valtio käyttää;

10.

kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja komissiota tukemaan aktiivisella ja luovalla tavalla Saudi-Arabiassa ihmisoikeuksia puolustavia kansalaisyhteiskunnan ryhmiä ja yksityishenkilöitä, muun muassa järjestämällä vankilavierailuja, seuraamalla oikeudenkäyntejä ja esittämällä julkisia kannanottoja;

11.

kehottaa suhteista Arabian niemimaahan vastaavaa valtuuskuntaa ottamaan Raif Badawia ja muita mielipidevankeja koskevan kysymyksen esille Saudi-Arabiaan suuntautuvan tulevan vierailunsa aikana ja raportoimaan asiasta parlamentin ihmisoikeuksien alivaliokunnalle;

12.

kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tarkastelemaan uudelleen suhteitaan Saudi-Arabiaan siten, että voidaan jatkaa taloudellisten, energiaan liittyvien ja turvallisuusetujen ajamista huolehtien samalla ihmisoikeussitoumusten uskottavuudesta;

13.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle, YK:n pääsihteerille, YK:n ihmisoikeusvaltuutetulle, kuningas Salman Bin Abdul Azizille, Saudi-Arabian kuningaskunnan hallitukselle ja Saudi-Arabian kuningaskunnan kansallisen vuoropuhelun keskuksen pääsihteerille.

25.8.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 310/32

—

ottaa huomioon 15. maaliskuuta 2007 antamansa päätöslauselman Kyproksella kateissa olevista henkilöistä (1),

—

ottaa huomioon YK:n pääsihteerin asiaa koskevat raportit (2), YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat (3) sekä kansainväliset aloitteet Kyproksella kadonneiden henkilöiden kohtalon selvittämiseksi (4),

—

ottaa huomioon 10. toukokuuta 2001 (5) ja 10. tammikuuta 2008 (6) annetut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomiot, jotka koskevat Kyproksella kadonneita henkilöitä, sekä asiassa Kypros vastaan Turkki 12. toukokuuta 2014 annetun Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen suuren jaoston tuomion,

—

ottaa huomioon 18. kesäkuuta 2008 antamansa päätöslauselman Kyproksella kateissa olevista henkilöistä (7),

—

ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A6-0139/2008),

—

ottaa huomioon julkilausuman, jonka Kyproksen kateissa olevien henkilöiden komitea antoi toimistaan 9. kesäkuuta 2011,

—

ottaa huomioon kateissa olevia henkilöitä koskevan kansainvälisen humanitaarisen oikeuden, sekä tapa- että sopimusoikeuden,

—

ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Turkista,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että Turkin ilmavoimat pommittivat Ashian kylää 14. elokuuta 1974; ottaa huomioon, että 21. elokuuta 1974 Turkin armeija toteutti massiivisia pakkoevakuointeja; ottaa huomioon, että kylän kaikkien asukkaiden lopullinen karkotus pantiin täytäntöön 28. elokuuta 1974;

B.

ottaa huomioon, että 106 Ashian kylän asukasta (11–84-vuotiaita) katosi vuonna 1974;

C.

ottaa huomioon, että Kyproksen kateissa olevien henkilöiden komitea suoritti keväällä 2009 etsinnän Ornithin kylän alueella, joka sijaitsee neljä kilometria Ashiasta länteen; ottaa huomioon, että esiin kaivettiin neljä hautapaikkaa, joista kaksi oli joukkohaudoiksi muunnettua kaivoa; ottaa huomioon, että DNA-testausten perusteella on vahvistettu, että jäännökset kuuluvat 71 henkilölle, jotka katosivat Ashiassa 21. elokuuta 1974, kuten edellä on todettu;

D.

ottaa huomioon, että todisteet viittaavat siihen, että joukkohaudat oli tyhjennetty aikaisemmin ja ruumiit siirretty tarkoituksellisesti tuntemattomiin paikkoihin;

E.

ottaa huomioon, että kadonneiden henkilöiden perheenjäsenet olivat vuosikymmenten ajan tietämättömiä omaistensa kohtalosta, ja korostaa, että heidän tuskansa ja kärsimyksestä jatkuu yhä; painottaa tämän vuoksi, että on ryhdyttävä kaikkiin tarvittaviin toimiin kateissa olevien henkilöiden komitean tutkimusten jouduttamiseksi;

F.

ottaa huomioon, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut, että ihmisoikeussopimuksen 2 artiklaa (oikeus elämään) on rikottu jatkuvasti kyproksenkreikkalaisten kadonneiden henkilöiden ja heidän omaistensa tapauksessa, sillä Turkin viranomaiset eivät ole suorittaneet tehokasta tutkintaa näillä alueilla eivätkä selvittäneet niiden kyproksenturkkilaisten henkilöiden kohtaloa, jotka katosivat olosuhteissa, joissa heidän henkensä oli uhattuna, että myös 5 artiklaa (oikeus vapauteen ja turvallisuuteen) on rikottu jatkuvasti, sillä Turkki ei ole tutkinut tehokkaasti näitä seutuja eikä ole selvittänyt kateissa olevien kyproksenkreikkalaisten henkilöiden kohtaloa, vaikka perusteltujen väitteiden mukaan nämä olivat katoamishetkellään turkkilaisten vankeina, ja että 3 artiklaa (kidutuksen kielto) on rikottu, sillä Turkin viranomaiset ovat kieltäytyneet itsepintaisesti vastaamasta omaisten aidon huolestuneisiin tiedusteluihin, mitä voidaan luonnehtia yksinomaan epäinhimilliseksi kohteluksi;

G.

toteaa, että tapauksia, joissa vain osia henkilön luustosta voidaan luovuttaa haudattaviksi, ei voida katsoa loppuun käsitellyiksi ennen kuin kaikkien kadonneiden henkilöiden tunnistettavissa olevat jäännökset on löydetty;

H.

ottaa huomioon, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on antanut tuomion, jonka mukaan Kyproksen pohjoisosaa miehittävä Turkki on vastuussa suorittaa tutkinta näillä alueilla ja selvittää kadonneiden henkilöiden kohtalot sekä helpottaa kateissa olevien henkilöiden komitean työtä;

I.

toteaa, että kadonneiden henkilöiden tapauksessa on kyse humanitaarisesta ongelmasta, sillä kadonneiden henkilöiden omaisilla on oikeus saada tietoonsa omaistensa kohtalo;

J.

ottaa huomioon, että kysymys kadonneista henkilöistä sai alkunsa Kyproksella vuonna 1964, kun muutamia henkilöitä katosi molempien yhteisöjen keskuudesta, ja myöhemmin se huipentui lähes 2000 henkilön katoamiseen Turkin vuonna 1974 suorittaman hyökkäyksen yhteydessä, jonka seurauksena saari on edelleen jakautunut;

K.

ottaa huomioon, että yhteensä 2 001 kyproslaista on ollut kateissa jo useiden vuosikymmenten ajan ja että näistä 1 508 on kyproksenkreikkalaisia ja 493 kyproksenturkkilaisia;

1.

tuomitsee hautajäännösten siirtämisen pois Ornithin kylästä ja muut samankaltaiset toimet, jotka osoittavat suurta kunnioituksen puutetta kadonneita henkilöitä kohtaan ja loukkaavat räikeästi näiden omaisten oikeuksia saada lopulta tietoonsa, missä olosuhteissa heidän omaisensa saivat surmansa; ilmaisee myötätuntonsa kadonneiden henkilöiden omaisille, jotka elävät jatkuvassa epätietoisuudessa;

2.

korostaa, että Kyproksella kadonneiden henkilöiden kohtalon selvittäminen on haastava ja vaikea prosessi, jonka jäännösten siirtäminen ja samankaltaiset teot saattavat keskeyttää ja jota ne saattavat hankaloittaa huomattavasti;

3.

korostaa, että aika on käymässä vähiin sillä katoamisista on kulunut jo 41 vuotta ja todistajat ja omaiset käyvät yhä vähälukuisemmiksi; painottaa siksi, että asia on omaisten kannalta kiireellinen; kehottaa selvittämään viipymättä ja yksityiskohtia myöten kadonneiden henkilöiden kohtalon;

4.

antaa tunnustusta kateissa olevien henkilöiden komitealle ja korostaa, että on tärkeää tehostaa sen toimintaa, sillä puolta kateissa olevista henkilöistä ei ole vielä paikannettu ja yli kaksi kolmesta on vielä tunnistamatta;

5.

korostaa, että kateissa olevien henkilöiden komitean työ edellyttää, että kaikki osapuolet tekevät yhteistyötä ja antavat täyden tukensa komitean toimille; pitää siksi myönteisinä EU:n myöntämiä määrärahoja ja kehottaa myöntämään niitä myös jatkossa;

6.

toteaa, että kateissa olevien henkilöiden komitea on kehottanut kiireellisesti kaikkia, joilla saattaa olla tietoja hautapaikoista, olemaan yhteydessä komitean tutkijoihin; kehottaa Turkkia ja sen hallitusta lopettamaan välittömästi joukkohautojen jäännösten siirtämisen ja noudattamaan kansainvälistä oikeutta, kansainvälistä humanitaarista oikeutta ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen antamia tuomioita sekä helpottamaan vastaavasti kateissa olevien henkilöiden kolmiosaisen komitean työtä sallimalla sille täydet mahdollisuudet tutustua sotilasarkistoihin ja päästä sotilasalueille ruumiiden esiin kaivamista varten; kehottaa Turkkia täyttämään Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomiosta johtuvan velvollisuutensa ja maksamaan korvauksia kadonneiden henkilöiden omaisille;

7.

kehottaa Turkkia sallimaan ilman tahallista viivytystä pääsyn sotilasalueiksi määritellyille alueille, jos tiedetään, että kadonneita henkilöitä on haudattu niille; korostaa, että Turkin armeijan olisi annettava käyttöön ja jaettava vanhoja sotilaskarttoja ja sallia pääsy kaikkiin arkistoihinsa, sillä näin helpotettaisiin vielä paljastamatta olevien hautapaikkojen löytämistä;

8.

kehottaa kaikkia EU:n jäsenvaltioita ratifioimaan ensisijaisesti kansainvälisen yleissopimuksen kaikkien henkilöiden suojelemiseksi tahdonvastaiselta katoamiselta ja kehottaa myös Euroopan ulkosuhdehallintoa ja jäsenvaltioita antamaan tukensa tämän yleissopimuksen nojalla perustetun tahdonvastaisia katoamisia käsittelevän YK:n komitean toiminnalle;

9.

kehottaa osapuolia ja kaikkia niitä, joilla on tai jotka voivat saada henkilökohtaisia tai arkistoihin tai taistelukenttätietoihin tai vankiloiden asiakirjoihin perustuvia tietoja tai todisteita, toimittamaan ne viipymättä kateissa olevien henkilöiden komitealle;

10.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle sekä Turkin hallitukselle ja parlamentille ja muistuttaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaisesta jokaisen valtion ehdottomasta velvollisuudesta noudattaa tuomioita tapauksissa, joissa se on ollut osapuolena.

25.8.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 310/35

—

ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Irakista ja Syyriasta,

—

ottaa huomioon ulkoasiainneuvoston päätelmät Irakista ja Syyriasta ja erityisesti 15. joulukuuta 2014 annetut päätelmät,

—

ottaa huomioon 30. elokuuta 2014 annetut neuvoston päätelmät Irakista ja Syyriasta,

—

ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan (jäljempänä varapuheenjohtaja / korkea edustaja) julkilausumat Irakista ja Syyriasta,

—

ottaa huomioon varapuheenjohtajan / korkean edustajan ja komission 6. helmikuuta 2015 antaman yhteisen tiedonannon ”Elements for an EU regional strategy for Syria and Iraq as well as the Da’esh threat”,

—

ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 2139 (2014), 2165 (2014) ja 2170 (2014) ja YK:n ihmisoikeusneuvoston päätöslauselman S-22/1,

—

ottaa huomioon Syyrian arabitasavallan tilannetta käsittelevän YK:n riippumattoman kansainvälisen tutkintakomission 14. marraskuuta 2014 julkaiseman raportin ”Rule of Terror: Living under ISIS in Syria”,

—

ottaa huomioon YK:n lapsen oikeuksien komitean 4. helmikuuta 2015 julkaisemat päätelmät Irakia koskevista yhdistetyistä määräaikaisraporteista nro 2–4,

—

ottaa huomioon YK:n pääsihteerin julkilausumat Irakista ja Syyriasta,

—

ottaa huomioon YK:n pakolaisvaltuutetun António Guterresin äskettäiset julkilausumat syyrialais- ja irakilaispakolaisten tilanteesta,

—

ottaa huomioon 5. syyskuuta 2014 pidetyn Naton huippukokouksen yhteydessä annetun julkilausuman,

—

ottaa huomioon EU:n suuntaviivat kansainvälisestä humanitaarisesta oikeudesta, ihmisoikeuksien puolustajista sekä uskonnon- ja vakaumuksenvapauden edistämisestä ja suojelemisesta,

—

ottaa huomioon Pariisissa 15. syyskuuta 2014 järjestetyn Irakin rauhaa ja turvallisuutta käsitelleen kansainvälisen konferenssin päätelmät,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Irakin tasavallan välisen kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen ja sopimuksesta 17. tammikuuta 2013 vahvistamansa kannan (1),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.

toteaa, että väkivaltainen kriisi, jonka Assadin hallinnon ja terroristien harjoittama väkivalta on synnyttänyt Syyriassa, on aiheuttanut ennennäkemättömän laajan humanitaarisen katastrofin, jossa on kuollut yli 200 000 ihmistä, lähinnä siviilejä, ja jonka vuoksi yli 7,6 miljoonaa ihmistä on joutunut siirtymään asuinsijoiltaan kotimaansa sisällä ja yli 12,2 miljoonaa syyrialaista tarvitsee kipeästi apua kotimaassaan; toteaa, että piiritettyinä on edelleen 211 500 henkeä, joista 185 000 on hallituksen joukkojen ja 26 500 opposition joukkojen piirittämiä; toteaa, että yli 3,8 miljoonaa syyrialaista on paennut maastaan lähinnä Libanoniin (1 160 468 pakolaista), Turkkiin (1 623 839), Jordaniaan (621 773) ja Egyptiin/Pohjois-Afrikkaan (160 772);

B.

toteaa, että meneillään olevan konfliktin ja terroristijärjestö Isilin/Daeshin harjoittaman väkivallan ja sorron aiheuttama Irakin humanitaarinen tilanne muuttuu koko ajan huonommaksi ja että yli 5,2 miljoonaa ihmistä tarvitsee pikaisesti humanitaarista apua ja yli 2,1 miljoonaa irakilaista on joutunut siirtymään asuinsijoiltaan; ottaa huomioon, että Isilin/Daeshin hallussaan pitämillä alueilla asuu 3,6 miljoonaa ihmistä, joista 2,2 miljoonaa tarvitsee kiireesti apua, ja toteaa, että näille alueille on erittäin vaikea päästä; ottaa huomioon, että Irak on ottanut vastaan yli 233 000 syyrialaispakolaista;

C.

toteaa, että monet pakolaiset ja asuinsijoiltaan siirtymään joutuneet ihmiset eivät ole rekisteröityneet, mikä jättää rekisteröimättömän väestön välttämättömän humanitaarisen avun ja suojaa koskevien perustoimien ulkopuolelle;

D.

toteaa, että vallattuaan raakaa ja summittaista väkivaltaa käyttäen osia Luoteis-Irakista, myös Irakin toiseksi suurimman kaupungin Mosulin, terroristijärjestö Isil/Daesh on teloittanut mielivaltaisesti Irakin kansalaisia, määrännyt voimaan šaria-lain tiukan tulkinnan, tuhonnut šiiojen, sufien, sunnien, jesidien, kurdien ja kristittyjen uskonnonharjoittamispaikkoja ja pyhiä paikkoja sekä syyllistynyt siviiliväestöön kohdistuviin julmiin hirmutekoihin, jotka ovat vaikuttaneet erityisesti naisiin ja lapsiin;

E.

toteaa, että Baath-puolueeseen kuuluneita Irakin armeijan entisiä sotilaita on liittynyt Isil/Daesh-järjestöön ja että armeijaa vaivaa laajalle levinnyt korruptio ja poliittinen ohjailu, jotka estävät armeijan Isil/Daesh-järjestön vastaiset tehokkaat toimet;

F.

huomauttaa, että Isil/Daesh on perustanut hallussaan oleville alueille ns. šaria-tuomioistuimia, jotka ovat panneet täytäntöön miehiin, naisiin ja lapsiin kohdistuvia raakalaismaisia, julmia ja epäinhimillisiä rangaistuksia; toteaa, että Isil/Daesh on julkistanut rikoslain, jossa luetellaan rikokset, joista rangaistukseksi voidaan määrätä amputointi, kivitys tai ristiinnaulitseminen; toteaa, että henkilöitä, joita rangaistaan, syytetään ryhmän islamilaiselle šaria-laille antamien ääritulkintojen rikkomisesta tai epäillystä epälojaalisuudesta;

G.

toteaa, että Isil/Daesh on aloittanut järjestelmälliset etniset puhdistukset Pohjois-Irakissa ja Syyriassa ja syyllistynyt etnisiin ja uskonnollisiin vähemmistöihin kohdistettuihin sotarikoksiin ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden vakaviin loukkauksiin, kuten mielivaltaisiin joukkoteloituksiin ja sieppauksiin; toteaa, että YK on jo raportoinut kohdennetuista tappoiskuista, pakkokäännytyksistä, sieppauksista, raiskauksista, naisten salakuljetuksesta ja sieppaamisesta, naisten ja lasten orjuuttamisesta, lasten värväämisestä itsemurhaiskujen tekijöiksi sekä seksuaalisesta ja fyysisestä väkivallasta ja kidutuksesta; toteaa, että Isil/Daesh on kohdistanut iskuja etnisiin ja uskonnollisiin vähemmistöihin, muun muassa kristittyjen, kurdien, jesidien, turkmeenien, šabakkien, kakaiden, sabiaanien ja šiiojen yhteisöihin sekä moniin arabeihin ja sunnimuslimeihin;

H.

toteaa, että 4. helmikuuta 2015 julkaistun YK:n lapsen oikeuksien komitean raportin mukaan Isilin/Daeshin taistelijat myyvät siepattuja lapsia seksiorjiksi sekä surmaavat lapsia muun muassa ristiinnaulitsemalla ja hautaamalla elävältä; toteaa, että useimmilla lapsipakolaisilla ja asuinsijoiltaan siirtymään joutuneilla lapsilla ei ole mahdollisuutta koulunkäyntiin;

I.

toteaa, että Isil/Daesh on surmannut tai siepannut suuren määrän naisia ja Syyriassa ja Irakissa; toteaa, että siepatut naiset ja tytöt ovat saatujen tietojen mukaan joutuneet raiskausten tai seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi ja heitä on pakotettu naimisiin taistelijoiden kanssa tai myyty seksiorjiksi; toteaa, että joitakin naisia on myyty orjiksi vain 25:llä Yhdysvaltain dollarilla; toteaa, että kohteeksi ovat joutuneet etenkin jesidinaiset; toteaa, että alueella ei ole sukupuoli- ja lisääntymisterveyteen erikoistuneita ja seksuaalisen väkivallan ja seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvan väkivallan uhreille tarkoitettuja riittäviä yhdennettyjä palveluja;

J.

toteaa, että koulutetut, ammattilaisina työelämässä toimivat naiset ja erityisesti naiset, jotka ovat asettuneet ehdolle vaaleilla täytettävään julkiseen virkaan, näyttävät olevan vaarassa; toteaa, että saatujen tietojen mukaan ainakin kolme naisjuristia on teloitettu ja neljä lääkäriä on surmattu äskettäin Mosulin alueen keskiosissa; ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston odotetaan esittävän ihmisoikeusneuvostolle maaliskuussa 2015 raportin, jossa dokumentoidaan Isilin/Daeshin ihmisoikeusloukkauksia Irakissa; ottaa huomioon, että islaminuskosta luopuneisiin on erityisesti kohdistettu ihmisoikeusloukkauksia ja epäinhimillistä väkivaltaa;

K.

toteaa, että Isil/Daesh on syyllistynyt HLBT-ihmisiin kohdistuviin väkivallantekoihin ja murhiin, jotka ovat jääneet täysin rankaisematta; toteaa, että HLBT-ihmisten tilanne alueella on erityisen vaikea, sillä perheet ja yhteisöt eivät juuri tue heitä eivätkä viranomaiset tarjoa heille riittävää suojelua, ja heidän turvallisuutensa vaarantuu pakolaisyhteisöissä ja eräissä heitä vastaanottavissa yhteiskunnissa;

L.

toteaa, että kipeästi kaivattua psykologista apua ei ole tarjolla konfliktin uhreille, joista monet ovat raiskauksen uhreja;

M.

panee merkille YK:n pakolaisjärjestön (UNHCR) arvion, jonka mukaan lähes puolet syyrialaisista on menettänyt kotinsa ja 40 prosenttia pakolaisista joutuu elämään ala-arvoisissa oloissa; ottaa huomioon, että YK:n mukaan kolme neljästä syyrialaisesta elää köyhyydessä ja työttömyysaste on yli 50 prosenttia; toteaa, että asianomaisten maiden voimakkaista ponnisteluista huolimatta kaksi kolmasosaa Jordaniaan paenneista syyrialaisista elää köyhyysrajan alapuolella ja 55 prosenttia Libanonin syyrialaispakolaisista elää ala-arvoisissa tilapäissuojissa; toteaa, että pakolaisiin kohdistuva väkivalta ja syrjintä ovat lisääntyneet pakolaisia vastaanottaneissa maissa;

N.

toteaa, että Lähi-idässä on ankara talvi ja että UNHCR on lisännyt talviajan apuaan ja alkanut toteuttaa 206 miljoonan Yhdysvaltain dollarin arvoista talviajan suunnitelmaa, jolla autetaan miljoonia alueen avuntarvitsijoita; toteaa, että jo toteutetuista toimenpiteistä huolimatta monet pakolaiset joutuvat elämään keskeneräisissä rakennuksissa ja riittämättömissä tilapäissuojissa, jotka jättävät heidät pakkasen, sankkojen lumisateiden ja kovien tuulten armoille; toteaa, että noin 740 000 Irakin sisäistä pakolaista joutuu elämään ala-arvoisissa asumuksissa ja että UNHCR pyrkii järjestämään 600 000:lle maan sisällä siirtymään joutuneelle talviajan apua Irakiin;

O.

toteaa, että lämpötilojen noustessa kasvaa epidemiariski, joka liittyy heikkoon hygieniatilanteeseen ja turvallisen juomaveden saantiin etenkin yhteisalueilla sijaitsevissa ja epävirallisissa asuinyhdyskunnissa;

P.

toteaa, että Unicef toimittaa talviajan apua 916 000 lapselle Syyriaan, Irakiin, Libanoniin, Jordaniaan ja Turkkiin, joissa on yhteensä 1,3 miljoonaa avun tarpeessa olevaa lasta; toteaa, että Unicef ja Maailman elintarvikeohjelma käynnistivät tammikuussa 2015 kampanjan saadakseen 41 000:lle Za’atarin ja Azraqin leireillä kipeästi apua tarvitsevalle pakolaislapselle kullekin 14 Jordanian dinaaria, joilla heidän perheensä voisivat ostaa lapsille talvivaatteita;

Q.

toteaa, että 1. joulukuuta 2014 Maailman elintarvikeohjelma joutui keskeyttämään yli 1,7 miljoonalle syyrialaispakolaiselle suunnatun kiireellisen elintarvikeavun ohjelmansa kansainvälisen rahoituskriisin vuoksi; toteaa, että kiireellisen vetoomuksen tuloksena Maailman elintarvikeohjelma sai kerättyä 88 miljoonaa dollaria ja pystyi jatkamaan elintarvikeapua Libanonissa, Jordaniassa, Egyptissä ja Turkissa oleville pakolaisille; toteaa, että Maailman elintarvikeohjelman arvion mukaan Irakissa on tällä hetkellä 2,8 miljoonaa ihmistä, jotka tarvitsevat elintarvikeapua; toteaa, että pelkästään Maailman elintarvikeohjelma tarvitsi kiireellisesti 214,5 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria operaatioihinsa Syyriassa ja alueen muissa osissa ja että tästä summasta 112,6 miljoonaa dollaria tarvittiin seuraavien neljän kuukauden elintarvikeapuun;

R.

toteaa, että konfliktin osapuolet ovat käyttäneet kollektiivisia rankaisutoimia sodankäyntiaseena ja varastaneet sekä laittomasti myyneet avustustuotteita, mikä on Geneven yleissopimusten vastaista;

S.

toteaa, että komission mukaan noin 276 000 pakolaista on pyrkinyt laittomasti EU:n alueelle ja että näistä suurin osa yritti vaarallista Välimeren ylitystä; toteaa, että kansainvälisten järjestöjen mukaan lähes 2 prosenttia pakolaisista hukkui matkan aikana; toteaa, että rikollisjärjestöt lähettävät pakolaisia matkaan kohti EU:ta automaattiohjauksella varustetuilla ”aavelaivoilla”; toteaa, että 9. joulukuuta 2014 Genevessä järjestettiin pakolaisten uudelleensijoittamista koskeva konferenssi, jossa hallitukset lupasivat ottaa 100 000 syyrialaispakolaista; toteaa, että UNHCR:n mukaan valtioiden osuudet ovat yhä riittämättömiä alueen uudelleensijoitustarpeisiin nähden;

T.

toteaa, että EU ja sen jäsenvaltiot ovat antaneet yli 3,3 miljardia euroa hätäapua ja muuta apua syyrialaisille näiden omassa maassa sekä pakolaisille ja näiden vastaanottajamaille; toteaa, että yksin vuonna 2014 EU ja sen jäsenvaltiot olivat Irakin toiseksi suurin humanitaarisen avun antaja ja että avun määrä oli 163 miljoonaa euroa; toteaa, että Irakin hallituksen pyynnöstä otettiin käyttöön Euroopan unionin pelastuspalvelumekanismi; toteaa, että EU on käyttänyt suunniteltua enemmän humanitaarisiin tarpeisiin ja että monien EU:n ulkopuolisten maiden lupaamia varoja ei aina ole edes lähetetty;

U.

toteaa, että lukuisista pyynnöistä huolimatta kansainvälinen yhteisö ei ole onnistunut vastaamaan syyrialaisten ja irakilaisten sekä pakolaisia vastaanottaneiden maiden tarpeisiin; toteaa, että YK:n humanitaarisesta avusta vastaavan apulaispääsihteerin Kyung-wha Kangin mukaan YK:n operaatioihin ei ole riittävästi rahoitusta, koska tarvittavista 2,3 miljardista dollarista on tähän mennessä saatu vasta 39 prosenttia; panee merkille UNHCR:n toteamuksen, että hätäavun perille toimittaminen on ensiarvoisen tärkeää mutta alueella toimiminen ja siviilien ja pakolaisten tarvitseman avun antaminen on edelleen hyvin hankalaa; toteaa, että humanitaarisia ohjelmia hoitavien YK:n järjestöjen on varmistettava yhtenevämpi ja kustannustehokkaampi vastaus konfliktin keskellä elävän väestön tarpeisiin;

V.

toteaa, että kansainvälisen yhteisön on vastattava sotilastoimiin suhteutetusti siten, että lievitetään konfliktialueelle saarroksiin jääneiden siviilien kärsimyksiä; toteaa, että oikeutta ja sovintoa tarvitaan konfliktin jälkeisen ajan toimissa ja askeleena kohti osallistavaa, edustuksellista ja demokraattista hallintoa;

W.

toteaa, että eräät jäsenvaltiot tarjoavat varuste- ja koulutusapua laillisille irakilaisjoukoille ja kurdien peshmerga-joukoille; huomauttaa, että eräät jäsenvaltiot osallistuvat suoraan Isilin/Daeshin vastaisen liittouman sotilastoimiin;

1.

tuomitsee jyrkästi Assadin hallinnon, Isilin/Daeshin terroristien ja muiden jihadistiryhmien Irakissa ja Syyriassa harjoittamat julmat, järjestelmälliset ja laajamittaiset ihmisoikeusloukkaukset ja -rikokset, mukaan lukien panttivankien surmaaminen, ihmisten väkivaltainen kohtelu heidän uskontonsa tai etnisen taustansa perusteella sekä naisiin ja HLBTI-ihmisiin kohdistuva väkivalta; korostaa jälleen kerran, että ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapaus on perusihmisoikeus; pitää valitettavana laittomien ns. šaria-tuomioistuinten perustamista Isilin/Daeshin hallussa oleville alueille; toteaa jälleen tuomitsevansa ehdottomasti kidutuksen; ilmaisee syvän myötätuntonsa Assadin hallinnon, Isilin/Daeshin terroristien ja muiden jihadistiryhmien hirmutöiden uhreille ja kehottaa vapauttamaan välittömästi kaikki panttivangit; tuomitsee jyrkästi Isilin/Daeshin väkivallan lapsia kohtaan;

2.

ilmaisee kasvavan huolensa humanitaarisen ja ihmisoikeustilanteen heikkenemisestä Syyriassa ja Irakissa sekä kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkauksista erityisesti Isilin/Daeshin kapinaliikkeen keskuudessa;

3.

korostaa, että Syyriassa käynnissä oleva sota ja Isilin/Daeshin äskettäin mukanaan tuoma uhka muodostavat vakavan vaaran irakilaisille ja syyrialaisille ja laajemmin Lähi-idän alueen ihmisille; kehottaa Euroopan unionia hyväksymään ja panemaan täytäntöön kokonaisvaltaisen alueellisen strategian Isil/Daesh-järjestön lyömiseksi ja osaltaan vaikuttamaan yhteisiin pyrkimyksiin humanitaarisen kriisin lieventämiseksi sekä Syyrian ja Irakin konfliktin lopettamiseksi; muistuttaa, että tarvitaan johdonmukaista vastausta, jotta voitaisiin koordinoida kaikkia osallistumisen näkökohtia ja tukea isäntämaita muun muassa turvallisuusalan, humanitaarisen, kehitykseen liittyvän ja makrotaloudellisen avun keinoin; antaa tunnustusta naapurimaille pakolaisten vastaanottamisesta; korostaa, että unioni tarvitsee strategiaa, joka täydentää YK:n sekä Isilin/Daeshin vastaisen liittoutuman toimintaa ja jonka tavoitteena on toteuttaa yhdessä alueellisten kumppanien kanssa toimia, joilla puututaan terrorismin rahoitukseen, asetoimituksiin ja ulkomaalaisten taistelijoiden virtaamiseen konfliktialueelle eri maista;

4.

korostaa, että eri etniset ja uskonnolliset vähemmistöryhmät ovat eläneet vuosikymmeniä rauhassa Lähi-idässä;

5.

kannattaa Isilin/Daeshin vastaista kansainvälistä kampanjaa ja pitää myönteisenä liittouman osapuolten sitoutumista työskentelemään yhdessä yhteisen ja monialaisen pitkän aikavälin strategian puitteissa Isilin/Daeshin kukistamiseksi; tukee Jordanian kuninkaan voimakasta tahtoa taistella Isiliä/Daeshia vastaan; panee tyytyväisenä merkille Isilin/Daeshin Kobanin kaupungissa Syyriassa kärsimän tappion; korostaa, että osana tätä strategiaa olisi oltava tuki, jonka avulla alueen maat voivat torjua väkivaltaisia ääriliikkeitä, sekä välineet terrorismin rahoituksen torjumiseksi; korostaa tässä yhteydessä, että kaikissa sotilaallisissa toimissa Isilin/Daeshin hallussa olevien alueiden vapauttamiseksi olisi noudatettava tiukasti kansainvälistä humanitaarista oikeutta ja kansainvälistä ihmisoikeuslainsäädäntöä, jotta ei aiheuteta lisää kuolonuhreja ja ruokita ääriliikkeitä ja jotta ei synny uusia pakolaisaaltoja eivätkä ihmiset joudu siirtymään asuinsijoiltaan;

6.

tuomitsee sen, että Isil/Daesh ja siihen yhteydessä olevat ryhmät käyttävät ja hyödyntävät öljykenttiä ja niihin liittyvää infrastruktuuria ja saavat sitten huomattavat tulot, ja kehottaa kaikkia valtioita noudattamaan YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmia 2161 (2014) ja 2170 (2014), joissa tuomitaan kaikki kaupankäynti, niin suora kuin epäsuora kauppa, Isilin/Daeshin ja siihen yhteydessä olevien ryhmien kanssa;

7.

pitää siviiliväestön suojelemista äärimmäisen tärkeänä kattavan alueellisen strategiansa puitteissa ja korostaa humanitaaristen toimien pitämistä erillään sotilaallisista ja terrorismin vastaisista toimista; korostaa, että konfliktin, humanitaarisen kärsimyksen ja radikalisoitumisen välillä on keskinäinen yhteys;

8.

katsoo, että Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueella ja muuallakin jalansijaa saaneiden terrorististen ääriliikkeiden uhkan torjunta on erittäin tärkeää, jos halutaan torjua terrorismia EU:n alueella, sillä näiden ääriliikkeiden kasvu ruokkii kotimaista radikalisoitumista;

9.

on yhä huolissaan siitä, että Isilin/Daeshin kapinallisten joukkoihin on liittynyt eri maista tuhansia ulkomaalaisia taistelijoita, joiden joukossa on myös EU:n jäsenvaltioiden kansalaisia; kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään asianmukaisiin toimiin estääkseen YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 2170 (2014) mukaisesti taistelijoiden matkustamisen alueeltaan ja kehittämään turvallisuuspalveluille ja EU:n virastoille yhteisen strategian jihadistien seuraamiseksi ja valvomiseksi; kehottaa tekemään yhteistyötä EU:ssa ja kansainvälisellä tasolla, jotta voidaan ryhtyä asianmukaisiin oikeustoimiin sellaisia henkilöitä vastaan, joita epäillään osallistumisesta terroritekoihin; kehottaa jäsenvaltioita tiivistämään yhteistyötä ja tietojenvaihtoa keskenään ja unionin elinten kanssa;

10.

pitää myönteisenä EU:n uutta strategiaa, jossa käsitellään Syyriaan ja Irakiin sovellettavan EU:n alueellisen strategian osatekijöitä sekä Daeshin muodostamaa uhkaa ja jossa varapuheenjohtajan / korkean edustajan mukaan myönnetään miljardin euron apupaketti terrorismin ja väkivallan jo aivan liian pitkään horjuttaman rauhan ja turvallisuuden palauttamiseksi;

11.

kehottaa kansainvälistä yhteisöä lisäämään humanitaarista apua ja tukea kriisistä kärsivälle väestölle Irakissa ja Syyriassa; kehottaa EU:ta harkitsemaan aloitetta avunantajien konferenssin koolle kutsumiseksi; suhtautuu myönteisesti EU:n jäsenvaltioiden antamiin sitoumuksiin, sillä EU on suurin taloudellisen avun antaja, sekä niiden antamiin tulevaisuutta koskeviin lupauksiin; kehottaa EU:ta painostamaan kaikkia avunantajia lunastamaan nopeasti lupauksensa; kehottaa unionia lisäämään tukeaan YK:n humanitaarisen avun ohjelmille ja lujittamaan yhteistyötään kansainvälisten järjestöjen kanssa;

12.

korostaa, että kriisi on ennennäkemättömän laaja ja siksi EU:n ja kansainvälisen yhteisön on pyrittävä ensisijaisesti lievittämään perustarvikkeita ja -palveluja tarvitsevien miljoonien syyrialaisten ja irakilaisten kärsimyksiä; tuomitsee sen, että humanitaarisen avun toimitusten tielle asetetaan jatkuvasti esteitä, ja kehottaa kaikkia konfliktin osapuolia YK:n turvallisuusneuvoston aiheesta antamien päätöslauselmien mukaisesti kunnioittamaan yleismaailmallisia ihmisoikeuksia, helpottamaan humanitaarisen avun ja tuen toimittamista kaikkien mahdollisten kanavien kautta, myös valtiollisten rajojen ja rintamalinjojen yli, ja varmistamaan kaikkien lääkintähenkilöstöön kuuluvien ja humanitaarista työtä tekevien turvallisuuden;

13.

kehottaa konfliktin kaikkia osapuolia noudattamaan kansainvälistä humanitaarista oikeutta ja varmistamaan, että siviilejä suojellaan, että heiltä ei estetä pääsyä lääkintätiloihin, että heitä ei estetä saamasta humanitaarista apua ja että he pääsevät poistumaan väkivaltaisuuksien riivaamilta alueilta turvallisesti ja ihmisarvoisesti kohdeltuina;

14.

on vakuuttunut siitä, että välittömän humanitaarisen avun ja suojelun on oltava olennainen osa pitkän aikavälin strategioita, joilla lievennetään konfliktin aiheuttamaa inhimillistä kärsimystä ja tuetaan paluumuuttajien, asuinsijoiltaan siirtymään joutuneiden henkilöiden ja pakolaisten, myös naisten, sosioekonomisia oikeuksia ja toimeentulomahdollisuuksia ja helpotetaan näin johtajuutta ja osallistumista, jotta voidaan parantaa heidän mahdollisuuksiaan valita kestäviä ratkaisuja, jotka sopivat heidän tarpeisiinsa; pitää välttämättömänä käsitellä eri nais- ja lapsiryhmien erityisriskejä ja -tarpeita, sillä naisiin ja lapsiin kohdistuu useita ja toisiinsa limittyviä syrjinnän muotoja;

15.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyväksymään välittömästi erityistoimia, joilla puututaan naisten ja tyttöjen tilanteeseen Irakissa ja Syyriassa, taataan heidän vapautensa ja heidän kaikkein perustavimpien oikeuksiensa kunnioittaminen, sekä toteuttamaan toimenpiteitä naisiin ja lapsiin kohdistuvan hyväksikäytön, riiston ja väkivallan ja erityisesti tyttöjen pakkoavioliittojen ehkäisemiseksi; on erityisen huolestunut kaikenlaisten naisiin kohdistuvan väkivallan muotojen lisääntymisestä; toteaa, että Isilin/Daeshin jäsenet ottavat naisia vangeiksi, raiskaavat ja käyttävät heitä seksuaalisesti hyväksi sekä myyvät heitä;

16.

vaatii jälleen ottamaan painopisteeksi mahdollisuuden saada opetusta, joka on räätälöity meneillään olevan konfliktin aiheuttamiin erityistarpeisiin;

17.

kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita hyödyntämään Irakiin ja Syyriaan liittyvissä toimissa täysimääräisesti EU:n suuntaviivoja homo- ja biseksuaalisten sekä trans- ja intersukupuolisten henkilöiden (HLBTI) kaikkien ihmisoikeuksien edistämiseksi ja suojelemiseksi;

18.

kehottaa Irakissa ja Syyriassa toimivia kansainvälisiä humanitaarisia järjestöjä ja myös YK:n alaisia järjestöjä lisäämään sairaanhoito- ja neuvontapalvelujen antamista, psykologinen hoito ja tuki mukaan luettuna, Isilin/Daeshin hyökkäystä paenneille ihmisille, jotka ovat joutuneet siirtymään asuinsijoiltaan, ja kiinnittämään erityistä huomiota kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin väestöryhmiin eli seksuaalisen väkivallan uhreihin ja lapsiin; kehottaa asettamaan saataville taloudellista tukea sekä perustamaan ohjelmia, joilla vastataan kokonaisvaltaisesti meneillään olevan konfliktin aikana seksuaalisen väkivallan tai seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvan väkivallan uhreiksi joutuneiden henkilöiden hoidon tarpeeseen sekä psykologisiin ja sosiaalisiin tarpeisiin;

19.

kehottaa jäsenvaltioita nopeuttamaan konfliktialueilta paenneiden syyrialaispakolaisten turvapaikkahakemusten käsittelyä ja toteaa heidän määränsä lisääntyvän jatkuvasti; kehottaa EU:ta käsittelemään Välimeren yli tehtävien usein hengenvaarallisten matkojen ongelmaa ja toteuttamaan koordinoidun strategian ihmishenkien pelastamiseksi sekä tukemaan niitä jäsenvaltioita, joihin tulee meriteitse eniten paperittomia maahanmuuttajia ja turvapaikanhakijoita;

20.

tuomitsee jälleen kerran mitä jyrkimmin rikokset, joihin Syyrian hallinto on syyllistynyt maansa väestöä vastaan ja joita ovat muun muassa kemiallisten aseiden ja polttoaseiden käyttö siviilejä vastaan, mielivaltaiset joukkopidätykset ja piiritystaktiikka, jolla pyritään nujertamaan väestö nälkään näännyttämällä;

21.

huomauttaa, että riittämättömät toimet Syyrian epävakaan tilanteen johdosta ovat mahdollistaneet Isilin/Daeshin kukoistamisen; on huolestunut siitä, että Syyrian konfliktiin osallistuu yhä enemmän ääri-islamistisia ryhmiä ja eri maista saapuvia ulkomaalaisia taistelijoita; korostaa, että pysyvä ratkaisu edellyttää poliittista muutosta kesäkuussa 2012 annettuun Geneven tiedonantoon perustuvan Syyrian johtaman osallistavan poliittisen prosessin muodossa kansainvälisen yhteisön tukemana; kehottaa EU:ta osoittamaan aloitteellisuutta tähän tavoitteeseen pyrkivien diplomatian puitteissa toteutettavien toimien toteuttamiseksi; pitää myönteisenä ja tukee YK:n Syyrian-erityislähettilään Staffan de Misturan tekemää työtä ja hänen ponnistelujaan raskaiden taistelujen keskeyttämiseksi Aleppossa ja muissa kaupunkikeskuksissa;

22.

kehottaa kaikkia alueellisia toimijoita osallistumaan pyrkimyksiin Irakin ja Syyrian tilanteen liennyttämiseksi;

23.

kehottaa Irakin uutta johtoa toimimaan lupaamansa osallistavan hallituksen puolesta ja pitämään tavoitteenaan hallitusta, joka edustaa kaikkien irakilaisten oikeutettuja etuja ja ottaa huomioon heidän välittömät humanitaariset tarpeensa; kehottaa Irakin viranomaisia ja kansainvälistä yhteisöä pidättymään kostotoimista nykyään Isilin/Daeshin hallussa olevilla alueilla asuvia sunnisiviilejä vastaan sen jälkeen kun kyseiset alueet on vapautettu Isilin/Daeshin vallasta; korostaa, että Irakin yhtenäisyys, itsemääräämisoikeus ja alueellinen koskemattomuus ovat oleellisia maan ja alueen vakauden ja taloudellisen kehityksen kannalta;

24.

pitää myönteisinä komission humanitaarisen avun a pelastuspalveluasioiden pääosaston (ECHO) Irakin kurdialueen pääkaupungissa Erbilissä sijaitsevan toimiston ponnisteluja alueen humanitaarisen tilanteen parantamiseksi; korostaa, että ECHOn ja komission kansainvälisen yhteistyön ja kehitysasioiden pääosaston (DEVCO) välillä tarvitaan laajempaa ja tehostettua koordinointia, jotta avun tarpeessa olevia ihmisiä voidaan palvella mahdollisimman hyvin ja tehokkaasti;

25.

panee tyytyväisenä merkille varapuheenjohtajan / korkean edustajan Federica Mogherinin ilmoituksen EU:n toimiston perustamisesta Erbiliin ja kehottaa avaamaan tämän toimiston, jotta voidaan parantaa EU:n paikalla toteuttamien toimien vaikuttavuutta ja lisätä niiden näkyvyyttä sekä parantaa humanitaarisen avun ja kehitysavun koordinointia; kehottaa lisäämään Turkin Gaziantepissä olevan EU:n toimiston resursseja;

26.

tukee YK:n ihmisoikeusneuvoston YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimistolle esittämää pyyntöä käynnistää Irakissa kiireesti operaatio, jonka tehtävänä on tutkia Isilin/Daeshin ja siihen yhteydessä olevien terroristiryhmien tekemiä kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön loukkauksia ja rikkomuksia ja selvittää kyseisiä loukkauksia ja rikkomuksia koskevat tosiasiat ja olosuhteet, jotta vältetään rankaisemattomuus ja varmistetaan täysi vastuuvelvollisuus;

27.

on edelleen vakuuttunut siitä, että kestävän rauhan aikaansaaminen Syyriaan ja Irakiin edellyttää, että kaikki osapuolet saatetaan vastuuseen konfliktin aikana tehdyistä rikoksista, erityisesti uskonnollisin ja etnisin perustein tehdyistä rikoksista; esittää uudelleen kehotuksensa, että henkilöt, joita epäillään rikoksista ihmisyyttä vastaan Syyriassa ja Irakissa, saatetaan Kansainvälisen rikostuomioistuimen eteen, ja tukee kaikkia tämänsuuntaisia aloitteita esimerkiksi YK:n turvallisuusneuvoston kautta;

28.

pyytää soveltamaan yhtäläisiä vastuuvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä kaikkiin konfliktin osapuoliin ja takaamaan oikeusavun saamisen kaikille jatkuvien loukkausten uhreille; pitää äärimmäisen tärkeänä huolehtia niiden siviilien suojelusta, jotka ovat joutuneet saarroksiin väkivaltaisuuksien vuoksi eivätkä pääse turvaan tai voi saada elintärkeää humanitaarista apua;

29.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, ihmisoikeuksista vastaavalle EU:n erityisedustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Irakin hallitukselle ja edustajien neuvostolle, Kurdistanin aluehallinnolle, YK:n pääsihteerille ja YK:n ihmisoikeusneuvostolle sekä kaikille Syyrian konfliktin osapuolille.

25.8.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 310/42

—

ottaa huomioon puheenjohtajakokouksen ehdotuksen,

—

ottaa huomioon komission päätöksen tutkia veropäätöskäytäntöjä EU:n valtiontukisääntöjen mukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa,

—

ottaa huomioon kaikkien jäsenvaltioiden velvollisuuden antaa muille jäsenvaltioille EU:n verotusta koskevien sääntöjen mukaisesti oma-aloitteisesti veropäätöksiä koskevia tietoja erityisesti, jos päätöksistä saattaa aiheutua veronmenetyksiä toisessa jäsenvaltiossa tai jos keinotekoisista voitonsiirroista yritysryhmän sisällä voi aiheutua veronsäästöä,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 197 artiklan,

1.

päättää asettaa veropäätöksiä ja muita luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisia toimenpiteitä käsittelevän erityisvaliokunnan tarkastelemaan EU:n valtiontukia ja verotusta koskevan lainsäädännön soveltamista koskevia käytäntöjä jäsenvaltioiden tekemien veropäätösten tai muiden luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisten toimenpiteiden yhteydessä, kun vaikuttaa siltä, että tällaisissa käytännöissä on kyse jäsenvaltion tai komission toimesta;

2.

päättää, että erityisvaliokunnan toimivaltaan kuuluu

3.

päättää, että erityisvaliokuntaan kuuluu 45 jäsentä;

4.

päättää, että erityisvaliokunnan toimikausi on tämän päätöksen hyväksymispäivämäärästä alkaen kuusi kuukautta;

5.

pitää aiheellisena, että erityisvaliokunta esittää kahden yhteisesittelijän laatiman kertomuksen.

25.8.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 310/44

—

ottaa huomioon 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä välittömillä vaaleilla (1),

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentin jäsenten asemaa koskevien sääntöjen vahvistamisesta 28. syyskuuta 2005 tekemänsä päätöksen (2) ja erityisesti sen 2 artiklan 1 kohdan ja 3 artiklan 1 kohdan,

—

ottaa huomioon niille unionin kansalaisille, jotka asuvat jäsenvaltiossa, mutta eivät ole sen kansalaisia, Euroopan parlamentin vaaleissa kuuluvaa äänioikeutta ja vaalikelpoisuutta koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 6. joulukuuta 1993 annetun neuvoston direktiivin 93/109/EY (3)

—

ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 7. heinäkuuta 2005 ja 30. huhtikuuta 2009 (4) antamat tuomiot,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 3, 4 ja 11 artiklan sekä liitteen I,

—

ottaa huomioon jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten viralliset ilmoitukset Euroopan parlamentin vaalin tuloksista,

—

ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0013/2015),

A.

ottaa huomioon, että 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 7 artiklan 1 ja 2 kohdassa luetellaan tehtävät, jotka ovat selvästi ristiriidassa Euroopan parlamentin jäsenen tehtävän kanssa;

B.

ottaa huomioon, että työjärjestyksen 11 artiklan ja liitteen I mukaisesti jäsenten on ilmoitettava täsmällisesti ammatillinen toimintansa sekä muut palkalliset toimensa tai tehtävänsä;

C.

toteaa, että kaikki jäsenvaltiot ovat toimittaneet parlamentille valituiksi tulleiden ehdokkaiden nimet, mutta eräät jäsenvaltiot eivät ole vielä toimittaneet mahdollisten varajäsenten nimiä – tai ovat toimittaneet ne myöhässä – vaalien tulokseen perustuvassa järjestyksessä, kuten työjärjestyksen 3 artiklan 4 kohdassa määrätään;

D.

toteaa, että eräissä tapauksissa jäsenvaltio on ilmoittanut vain osan valituiksi tulleista ehdokkaista ja toimittanut loput nimet myöhemmin;

E.

toteaa, että eräissä jäsenvaltioissa on meneillään kansallisen lainsäädännön mukainen, joidenkin parlamentin jäsenten valintaa koskevien muistutusten tarkastelu ja että tällaiset menettelyt voivat johtaa kyseisten ehdokkaiden valinnan perumiseen;

F.

toteaa, että 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 12 artiklan mukaan parlamentti päättää jäsentensä valtuutuksien pätevyydestä syntyneistä erimielisyyksistä vain niissä tapauksissa, joissa mainitun säädöksen säännöksiä rikotaan, lukuun ottamatta mahdollista jäsenvaltioiden kansalliseen lainsäädäntöön kuuluvien vaalisäännösten rikkomista, johon vuoden 1976 säädöksessä viitataan;

G.

ottaa huomioon, että tarkastaessaan jäsentensä valtakirjat vuoden 1976 säädöksen 12 artiklan mukaisesti parlamentin on otettava huomioon jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten viralliset ilmoitukset Euroopan parlamentin vaalin tuloksista ilman, että sillä on asiassa harkintavaltaa; toteaa, että tämä säännös ei kuitenkaan estä parlamenttia tarvittaessa ilmoittamasta mahdollisista tapauksista, joissa kansallinen vaalilaki, johon vaalien tulos perustuu, ja unionin oikeus ovat ristiriidassa keskenään;

H.

ottaa huomioon, että tiettyjen jäsenvaltioiden kansalaisilta, jotka ovat asuneet toisessa maassa tietyn ajan, voidaan viedä äänioikeus kotijäsenvaltiossaan (äänioikeuden pidättäminen); ottaa huomioon, että joissakin tapauksissa tähän saattaa sisältyä myös vaalikelpoisuuden pidättäminen;

I.

toteaa, että Yhdistyneen kuningaskunnan vaalilautakunta on ilmoittanut, että eräät Yhdistyneessä kuningaskunnassa asuvat muiden jäsenvaltioiden kansalaiset eivät voineet käyttää äänioikeuttaan Euroopan parlamentin viime vaaleissa;

1.

julistaa tämän päätöksen liitteessä tarkoitettujen Euroopan parlamentin jäsenten, joiden valinnasta toimivaltaiset kansalliset viranomaiset ovat ilmoittaneet ja jotka ovat tehneet 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 7 artiklan 1 ja 2 kohdasta sekä työjärjestyksen liitteestä I johtuvat kirjalliset ilmoitukset, valtakirjat päteviksi, jollei toimivaltaisten viranomaisten mahdollisista päätöksistä jäsenvaltioissa, joissa on esitetty vaalien tuloksia koskevia vastalauseita, muuta johdu;

2.

pyytää uudelleen jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia ilmoittamaan sille viipymättä kaikkien valituiksi tulleiden ehdokkaiden nimet ja toimittamaan sille mahdollisten varajäsenten nimet vaalien tulokseen perustuvassa järjestyksessä;

3.

pyytää jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia saattamaan niille esitettyjen muistutusten käsittelyn pikaisesti päätökseen sekä ilmoittamaan Euroopan parlamentille käsittelyn tuloksista;

4.

katsoo, että äänioikeuden pidättämisellä rangaistaan niitä kansalaisia, jotka ovat käyttäneet oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen unionissa (SEUT-sopimuksen 20 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohta), evätään heiltä äänioikeus ja vaalikelpoisuus Euroopan parlamentin vaaleissa siinä jäsenvaltiossa, jossa he asuvat (SEUT-sopimuksen 20 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohta), ja rikotaan yleisten ja välittömien vaalien periaatetta (SEU-sopimuksen 14 artiklan 3 kohta ja vuoden 1976 säädöksen 1 artiklan 3 kohta); katsoo, että äänioikeuden pidättämistä ei missään olosuhteissa saa soveltaa Euroopan parlamentin vaaleissa, ja kehottaa komissiota varmistamaan, ettei missään jäsenvaltiossa ole käytössä tällaista mahdollisuutta;

5.

pyytää jäsenvaltioita varmistamaan sellaisten rekisteröintimuodollisuuksien yksinkertaistamisen, jotka koskevat muiden jäsenvaltioiden kansalaisten osallistumista Euroopan parlamentin vaaleihin, olipa kyse sitten äänestämisestä tai ehdolle asettumisesta, erityisesti poistamalla tarpeettomia hallinnollisia esteitä siten, että SEUT-sopimuksen 20 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut oikeudet toteutuvat käytännössä; pyytää komissiota varmistamaan, että jäsenvaltioiden käytännöt ovat unionin oikeuden mukaisia;

6.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle sekä jäsenvaltioiden toimivaltaisille kansallisille viranomaisille ja parlamenteille.

25.8.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 310/85

—

ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2014)0308),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 207 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0011/2014),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

—

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 10. joulukuuta 2014 antaman lausunnon (1),

—

ottaa huomioon nopeutetusta menetelmästä säädöstekstien viralliseksi kodifioimiseksi 20. joulukuuta 1994 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen (2),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 103 ja 59 artiklan,

—

ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0031/2014),

A.

toteaa, että Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän mukaan käsillä olevassa ehdotuksessa ainoastaan kodifioidaan aikaisemmat säädökset niiden asiasisältöä muuttamatta;

1.

vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

25.8.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 310/87

—

ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2014)0317),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 207 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0017/2014),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

—

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 10. joulukuuta 2014 antaman lausunnon (1),

—

ottaa huomioon nopeutetusta menetelmästä säädöstekstien viralliseksi kodifioimiseksi 20. joulukuuta 1994 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen (2),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 103 ja 59 artiklan,

—

ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0033/2014),

A.

toteaa, että Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän mukaan käsillä olevassa ehdotuksessa ainoastaan kodifioidaan aikaisemmat säädökset niiden asiasisältöä muuttamatta,

1.

vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

25.8.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 310/88

—

ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2014)0318),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 207 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0016/2014),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

—

on kuullut Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa,

—

ottaa huomioon nopeutetusta menetelmästä säädöstekstien viralliseksi kodifioimiseksi 20. joulukuuta 1994 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen (1),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 103 ja 59 artiklan,

—

ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0032/2014),

A.

toteaa, että Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän mukaan käsillä olevassa ehdotuksessa ainoastaan kodifioidaan aikaisemmat säädökset niiden asiasisältöä muuttamatta;

1.

vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

25.8.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 310/89

—

ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2014)0321),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 207 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0012/2014),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

—

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 10. joulukuuta 2014 antaman lausunnon (1),

—

ottaa huomioon nopeutetusta menetelmästä säädöstekstien viralliseksi kodifioimiseksi 20. joulukuuta 1994 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen (2),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 103 ja 59 artiklan,

—

ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0040/2014),

A.

toteaa, että Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän mukaan käsillä olevassa ehdotuksessa ainoastaan kodifioidaan aikaisemmat säädökset niiden asiasisältöä muuttamatta;

1.

vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

25.8.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 310/90

—

ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2014)0322),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 207 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0013/2014),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

—

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 10. joulukuuta 2014 antaman lausunnon (1),

—

ottaa huomioon nopeutetusta menetelmästä säädöstekstien viralliseksi kodifioimiseksi 20. joulukuuta 1994 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen (2),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 103 ja 59 artiklan,

—

ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0035/2014),

A.

toteaa, että Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän mukaan käsillä olevassa ehdotuksessa ainoastaan kodifioidaan aikaisemmat säädökset niiden asiasisältöä muuttamatta;

1.

vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

25.8.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 310/91

—

ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston päätökseksi (COM(2011)0904),

—

ottaa huomioon kansainvälisestä lapsikaappauksesta tehdyn, yksityisoikeuden alaa koskevan vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen 38 artiklan neljännen kohdan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 81 artiklan 3 kohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan b alakohdan, joiden mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C8-0263/2014),

—

ottaa huomioon unionin tuomioistuimen 14. lokakuuta 2014 antaman lausunnon,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan ja 108 artiklan 7 kohdan,

—

ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0007/2015),