30.5.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 191/4

Valitus, jonka Carsten René Beul on tehnyt 29.1.2016 unionin yleisen tuomioistuimen (yhdeksäs jaosto) asiassa T-640/14, Beul v. parlamentti ja neuvosto, 23.11.2015 antamasta määräyksestä

(Asia C-53/16 P)

(2016/C 191/07)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittaja: Carsten René Beul (edustajat: Rechtsanwalt H.-M. Pott ja Rechtsanwalt T. Eckhold)

Muut osapuolet: Euroopan parlamentti, Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

—	unionin yleisen tuomioistuimen 23.11.2015 antama määräys kumotaan

—	riidanalainen asetus (EU) N:o 537/2014 kumotaan; toissijaisesti: asia palautetaan unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi

—	vastaajat velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja halusi saavuttaa unionin yleisessä tuomioistuimessa nostamallaan kanteella, että yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen lakisääteistä tilintarkastusta koskevista erityisvaatimuksista ja komission päätöksen 2005/909/EY kumoamisesta 16.4.2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 537/2014 (1) kumotaan.

Kantaja on Saksassa hyväksytty tilintarkastaja (sen lisäksi hän on myös Luxemburgin herttuakunnan ja Italian tasavallan lainsäädännön mukaan hyväksytty tilintarkastaja). Hänellä on valtuus suorittaa yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen lakisääteisiä tilintarkastuksia. Hän kuuluu tilintarkastajana koko toimintansa osalta Wirtschaftsprüferkammerin (tilintarkastajien ammattikuntakamari) suorittaman valvonnan alaisuuteen. Wirtschaftskammer on julkisoikeudellinen yhteisö, jossa tilintarkastajat ovat jäseninä ja jonka elimet he valitsevat.

Riidanalaisessa asetuksessa (jäljempänä asetus) säädetään, että yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen tilintarkastusta suorittavia lakisääteisiä tilintarkastajia valvoo itsenäinen viranomainen, eli viranomainen, joka ei myöskään ole velvollinen noudattamaan valtion taholta tulevia määräyksiä. Tilintarkastustoimintaa harjoittava tilintarkastaja ei saa missään tapauksessa toimia tässä viranomaisessa ja entinenkin tilintarkastaja ainoastaan silloin, kun hänen tilintarkastajan toimintansa harjoittamisesta on kulunut pitkä aika.

Kantaja katsoo, että uusi sääntely on hänelle epäedullinen. Hän väittää, että asetuksella rikotaan unionin oikeutta.

Unionin yleinen tuomioistuin jätti kantajan kanteen tutkimatta. Kyseinen tuomioistuin katsoo, ettei kantajalla ole valtuutta riitauttaa asetusta. Se perustelee tämän sillä, että asetus ei koske kantajaa erikseen, koska tämä kuuluu abstraktisesti määriteltyjen henkilöiden piiriin eikä voi esittää henkilökohtaisia oikeuksia koskevia vaatimuksia.

Kantaja esittää tämän osalta, että normi koskee häntä suoraan ja erikseen. Kantajan mukaan erityisesti normin adressaattien piiri on avoin – eikä vähiten myös siitä syystä – että asetuksen antamisen ja sen voimaantulon välillä on ajanjakso, jonka kuluessa tähän ammattia harjoittavien henkilöiden piiriin voi tulla mukaan henkilöitä, joiden lukumäärä ei ole määritetty.

Kantajan mukaan asetus ei ainoastaan koske häntä suoraan vaan myös erikseen. Yleinen tuomioistuin ei hänen mukaansa ole ottanut huomioon tätä seikkaa. Kantajan mukaan erityisesti ammattia harjoittavien henkilöiden piiri on koko ajan määrättävissä unionin oikeuden soveltamiseen perustuvan valvonnan perusteella. Se, onko säädöksen antamisen ja sen voimaantulon välillä aikaväli, ei voi olla ratkaiseva oikeussuojan olemassaolon kannalta.

Lisäksi kantaja katsoo, että oletus, jonka mukaan asetus ei koske häntä erikseen, johtaa aukkoon oikeussuojassa. Tämä aukko on suljettava perusoikeuskirjan, jolla suojataan myös ammatillista vapautta, ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen perusteella. Tämä asia on Euroopan unionin tuomioistuinten vastuulla ja valvonnassa, koska ne ovat aikaansaaneet tilanteen, joka on johtanut tähän oikeussuoja-aukkoon.

(1) EUVL L 158, s. 77.

30.5.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 191/5

Valitus, jonka ClientEarth on tehnyt 1.2.2016 unionin yleisen tuomioistuimen (toinen jaosto) yhdistetyissä asioissa T-424/14 ja T-425/14, ClientEarth v. komissio, 13.11.2015 antamasta tuomiosta

(Asia C-57/16 P)

(2016/C 191/08)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: ClientEarth (edustajat: advocaat O. W. Brouwer, advocaat F. Heringa ja advocaat J. Wolfhagen)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen 13.11.2015 antaman tuomion, jolla se

—	hylkäsi kantajan nostaman kanteen

—	velvoitti kantajan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja maksamaan Euroopan komissiolle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

ii.	Velvoittaa komission maksamaan oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien mahdollisten väliintulijoiden oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja esittää kunnioittavasti, että tuomio on kumottava seuraavin perustein:

Peruste 1 : Oikeudellinen virhe hyväksymällä yleisen olettaman käsite asetuksen N:o 1049/2001 (1) 4 artiklan 3 kohtaan (ensimmäinen kappale) liittyen pyydettyjen asiakirjojen osalta.

Unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen kun se

i.	sovelsi virheellisesti unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä;

ii.	ei ottanut huomioon sitä, ettei SEUT 17 artiklan 1–3 kohdassa ole perustaa kyseessä olevalle yleisen olettaman käsitteelle

iii.	hyväksyi yleisen olettaman käsitteen pyydettyjen asiakirjojen epäämisen osalta ilman, että se sovelsi todellisen ja erityisen vahingon haittatestiä

iv.	ei ottanut huomioon sitä, että pyydetyt asiakirjat liittyvät erottamattomasti päätökseen, jonka tavoitteena lakialoitteiden edistäminen tai edistämättä jättäminen, ja

Peruste 2 : Oikeudellinen virhe, kun ei otettu huomioon ylivoimaisen yleisen edun olemassaoloa.

Unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen kun se

i.	ei ottanut huomioon ClientEarthin esiintuomia erityisiä yleisiä etuja;

ii.	katsoi, että pyydettyjen asiakirjojen myöhäisempi julkaiseminen on yhteensopimaton ylivoimaisen yleisen edun kanssa asiakirjojen julkaisemisen yhteydessä

iii.	katsoi, että muiden kuin pyydettyjen asiakirjojen myöhäisempi julkaiseminen on yhteensopimaton ylivoimaisen yleisen edun kanssa asiakirjojen julkaisemisen yhteydessä

iv.	ei tunnustanut ClientEarthin esittämää yleisen edun luonnetta;

v.	ei tulkinnut kieltäytymisperusteita suppeasti, kun otetaan huomioon miten tiedon julkaiseminen palvelisi yleistä etua asetuksen 1367/2006 (2) 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti

vi.	ei ottanut huomioon yleistä etua oikeussuojan saatavuuden periaatteen kehittämisen osalta ympäristöasioissa.

(1) Asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001 (EUVL L 145, s. 43).

(2) Tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa koskevan Århusin yleissopimuksen määräysten soveltamisesta yhteisön toimielimiin ja elimiin 6.9.2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus N:o 1367/2006 (EUVL L 264, s. 13).

30.5.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 191/6

Valitus, jonka Comercializadora Eloro, SA on tehnyt 9.2.2016 unionin yleisen tuomioistuimen (neljäs jaosto) asiassa T-354/14, Comercializadora Eloro v. SMHV – Zumex Group (Zumex), 9.12.2015 antamasta tuomiosta

(Asia C-71/16 P)

(2016/C 191/09)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Valittaja: Comercializadora Eloro, SA (edustaja: abogado J. L. de Castro Hermida)

Muut osapuolet: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) ja Zumex Group, SA

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

—	katsoo näytön esitetyksi ja ottaa vastaan valitusmenettelyn lopussa esitetyn asiakirjan, joka esitettiin uudestaan oikeudenkäyntimenettelyä koskevan kanteen yhteydessä ja joka jakautuu numeroituihin asiakirjoihin 1–7, kuten kanteen liitteessä olevien asiakirjojen luettelossa täsmennetään

—	katsoo hallinnollisessa menettelyssä esitetyn näytön nojalla, että valittaja (Comercializadora Eloro, SA) on näyttänyt riittävällä tavalla toteen tavaramerkkinsä ”JUMEX” todellisen ja tosiasiallisen käytön kyseessä olevana aikana ja kyseessä olevalla alueella luokkaan 32 kuuluvia mehuja varten

—

siitä syystä, että valittaja (väitteentekijä) on näyttänyt toteen tavaramerkin aikaisemman käytön, epää haetun tavaramerkin ”ZUMEX” rekisteröinnin kaikkien luokkaan 32 kuuluvien tavaroiden osalta, koska kuluttajille syntyy sekaannusvaaraa, jos molempia merkkejä käytetään markkinoilla, kun otetaan huomioon niiden kirjoitusasun samankaltaisuus ja samanlainen käyttö.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Ensimmäinen valitusperuste: Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen (1) 42 artiklan 2 kohtaa ja soveltamisasetuksen (2) 22 säännön 2 ja 3 kohtaa on rikottu.

EUIPO:n väiteosasto on katsonut, että väitteentekijän (valittaja) esittämä näyttö täytti vähimmäisvaatimukset, jotta se saattoi todeta, että tavaramerkkiä oli käytetty tosiasiallisesti viiteaika ja viitealueella.

Valituksenalaisessa tuomiossa esitetyt epäilykset siitä, olivatko Alankomaiden oikeuden mukaan perustetun yhtiön Nidera General Merchandise, BV:n myymät tuotteet todella saapuneet Euroopan unionin alueelle, perustuvat yksinomaan viitetodisteeseen, eli kyseisen yhtiön internetsivustoon osoitteessa www.ngm-int.com, jossa yhtiö toteaa, että sen liiketoimien kohteena ovat Länsi-Afrikan maat.

Kyseiseltä internetsivustolta peräisin olevilla seikoilla ei ole katsottava olevan näyttöarvoa, koska ne on hankittu hetkellä, jolloin kyseistä näyttöä arvioitiin, eli ajankohtana lähellä 5.8.2011, joka ajoittuu kahdeksan vuotta myöhempään kuin käytöstä esitettävän näytön kannalta merkityksellisen ajanjakson alku ja kolme vuotta myöhempään kuin sen päättyminen. Tällä välin kyseisen yhtiön liiketoiminta ja sen maantieteellinen sijoittautuminen on voinut muuttua huomattavasti. Oikeudellisen johdonmukaisuuden vuoksi näyttö, joka on esitetty tavaramerkin käytön kiistämiseksi, koskee niin ikään merkityksellistä ajanjaksoa, eikä sen jälkeisiä vuosia.

Todisteina esitetyissä laskuissa todetaan, että Alankomaiden oikeuden mukaan perustettu yhtiö Nidera General Merchandise, BV, jonka kotipaikka on Rotterdamissa, ei pelkästään osta tuotteita, vaan myös säilyttää myytyjä tuotteita, mistä voidaan päätellä, että kyseiset tuotteet ovat saapuneet Euroopan unionin alueelle.

Väitteentekijä (valittaja) on esittänyt näyttöä edellä mainitun yhtiön kuulumisesta Nidera-konserniin, joka on sijoittautunut useisiin Euroopan valtioihin, mukaan luettuna Espanjaan tytäryhtiönsä ”Nidera Agro Comercial, SA” välityksellä, mikä merkitsee varteenotettavaa viittausta siitä, että mainitun yhtiön ostamat tuotteet oli tarkoitettu Euroopan markkinoille.

Koska väitteentekijä on täyttänyt sillä olevan todistustaakan tavaramerkkinsä käytöstä ja koska tämä käyttö on varmennettu esittämällä laskut, jotka kattavat tavaramerkillä merkittyjen tuotteiden myynnin, tämän näytön keinotekoisuutta koskevaan riitautukseen on sovellettava käännettyä todistustaakka, ja tavaramerkin rekisteröintiä hakevalla yhtiöllä on oltava todistustaakka esitetyn näytön riittämättömyydestä, eivätkä tämän täyttämiseksi riitä pelkät väitteet tai olettamat.

Toinen valitusperuste: yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen 15 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu

Se seikka, että Alankomaiden oikeuden mukaan perustettu yhtiö Nidera General Merchandise, BV mainitaan tavaroiden säilyttäjänä esitetyissä laskuissa, tekee mahdottomaksi sen, että Euroopan unionin tulliviranomaiset olisivat asettaneet tavarat ulkoiseen passitusmenettelyyn, ja antaa aihetta päätellä, että tuotteet on tosiasiallisesti tuotu merkitykselliselle alueelle, vaikka ne sittemmin onkin viety Afrikkaan.

Valituksenalaisessa tuomiossa hylätään argumentti, jonka mukaan tuonti yksinomaan jälleenvientiä varten on tavaramerkin tosiasiallista käyttöä, sillä perusteella, että tällaisella toiminnalla ei voida luoda tai säilyttää markkinaosuuksia. Tilanne on kuitenkin kohteensa kannalta samanlainen kuin yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen 15 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetty mahdollisuus, eli tavaramerkin määrittäminen yksinomaan vientiä varten, eikä myöskään tällä toiminnalla voida luoda tai säilyttää markkinaosuuksia unionin alueella.

Kolmas valitusperuste: yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen 76 artiklan 2 kohtaa on rikottu

Mainitusta artiklasta ja oikeuskäytännöstä seuraa, että yleissääntönä on myös liian myöhään esitettyjen argumenttien ja näytön vastaanottaminen, ja näin ollen EUIPO:lla olevaa harkintavaltaa on tulkittava rajoittavasti ja siten, että hylkäämiselle on esitettävä perustelut. Harkintavalta ei merkitse mielivaltaa tai subjektiivisuutta.

Valitusmenettelyn lopussa esitetyt uudet laskut ja tuotteiden etiketit, jotka esitetään asiakirjoissa 1–7, olivat perustavanlaatuisia, koska niillä voitiin sen johdosta, että ne olivat peräisin muilta eurooppalaisilta yhtiöiltä, häivyttää epäilykset, jotka liittyivät Alankomaiden oikeuden mukaan perustetun yhtiön Nidera General Merchandise, BV:n laskuihin.

Väitteentekijällä (valittaja) on ollut tavaramerkkinsä käyttöä koskevan näytön esittämisessä sekä ajallisia vaikeuksia, koska näyttöä kerättiin kolme vuotta käytön jälkeen, että maantieteellisiä vaikeuksia, koska väitteentekijä on Meksikon oikeuden mukaan perustettu yhtiö, jonka ensisijaiset intressit ovat Amerikan mantereella.

Ajallisten ja maantieteellisten seikkojen tutkinnan ja määräajan päätyttyä esitetyillä asiakirjoilla oikeusriidan ratkaisemiseksi olevan äärimmäisen merkityksen olisi pitänyt johtaa siihen, että EUIPO ottaa kyseiset asiakirjat vastaan, katsoo että tavaramerkin aikaisempi käyttö on näytetty toteen ja suorittaa tarpeellisen vertailun riidanalaisten tavaramerkkien välillä sen ratkaisemiseksi, syntyykö kuluttajalle sekaannusvaaraa.

(1) Yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 207/2009 (kodifioitu versio), EUVL, L 78, s. 1.

(2) Yhteisön tavaramerkistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 täytäntöönpanosta 13.12.1995 annettu komission asetus (EY) N:o 2868/95, EYVL L 303, s. 1.

30.5.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 191/8

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunale di Udine (Italia) on esittänyt 24.2.2016 – Rikosoikeudenkäynti Giorgio Fidenatoa ym:ta vastaan

(Asia C-111/16)

(2016/C 191/10)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunale di Udine

Rikosoikeudenkäynnin asianosaiset pääasiassa

Giorgio Fidenato, Leandro Taboga ja Luciano Taboga

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko komissiolla [asetuksen] N:o 178/2002 (1) 54 [artiklan] 1 kohdan nojalla velvollisuus toteuttaa [asetuksen] N:o 178/2002 53 [artiklassa] tarkoitetut hätätoimenpiteet, jos jäsenvaltio sitä pyytää ja vaikka komissio katsoisi, ettei tietyistä elintarvikkeista tai rehuista aiheudu vakavaa riskiä ihmisten terveydelle, eläinten terveydelle tai ympäristölle?

Onko hätätoimenpiteitä pyytäneellä jäsenvaltiolla oikeus toteuttaa [asetuksen] N:o 178/2002 [53 artiklassa] tarkoitettuja tilapäisiä hätätoimenpiteitä, jos komissio antaa sille tiedoksi arviointinsa, jossa ei hyväksytä pyyntöä ja jossa katsotaan, että tarvetta toteuttaa hätätoimenpiteitä ei ole ja tästä syystä se ei toteuta jäsenvaltion pyytämiä [asetuksen] N:o 1829/2003 (2) 34 [artiklassa] tarkoitettuja hätätoimenpiteitä?

Voivatko ennalta varautumisen periaatteeseen liittyvät näkemykset, jotka eivät koske elintarvikkeen tai rehun käytöstä aiheutuvaa vakavaa ja ilmeistä riskiä ihmisten terveydelle, eläinten terveydelle tai ympäristölle, oikeuttaa sen, että jäsenvaltio toteuttaa [asetuksen] N:o 1829/2003 34 [artiklassa] tarkoitettuja tilapäisiä hätätoimenpiteitä?

Jos on selvää ja ilmeistä, että Euroopan komissio on katsonut, että aineelliset edellytykset eivät täyty hätätoimenpiteiden toteuttamiseksi jonkin elintarvikkeen tai rehun osalta, ja jos tämä arviointi on vahvistettu EFSA:n tieteellisessä lausunnossa ja nämä arvioinnit on toimitettu hätätoimenpiteitä pyytävälle jäsenvaltiolle kirjallisesti, voiko jäsenvaltio jatkaa tilapäisten hätätoimenpiteidensä voimassa pitämistä ja/tai jatkaa niiden voimassaoloa, jos niiden toteuttamiselle asetettu tilapäinen määräaika on päättynyt?

(1) Elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä 28.1.2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 178/2002 (EYVL L 31, s. 1).

(2) Muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista 22.9.2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1829/2003 (EUVL L 268, s. 1).

30.5.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 191/9

Valitus, jonka British Airways on tehnyt 26.2.2016 unionin yleisen tuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa T-48/11, British Airways v. komissio, 16.12.2015 antamasta tuomiosta

(Asia C-122/16 P)

(2016/C 191/11)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: British Airways plc (edustaja: J. Turner, QC, barrister R. O'Donoghue ja solicitor A. Lyle-Smythe)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

—	kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen tuomion siltä osin kuin siinä rajoitetaan Euroopan komission riidanalaisen päätöksen kumoaminen British Airwaysin alkuperäisessä kumoamiskanteessaan vaatimaan;

—	kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen tuomion tuomiolauselman 1 kohdan;

—	kumoaa Euroopan komission riidanalaisen päätöksen kokonaisuudessaan; ja

—	määrää British Airwaysin muutoksenhakukulut korvattaviksi.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

British Airways plc vaatii esillä olevalla valituksellaan unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-48/11, British Airways plc v. Euroopan komissio, 16.12.2015 antaman tuomion kumoamista. Kyseisellä tuomiolla kumottiin osittain 9.11.2010 annettu komission päätös C(2010) 7694 lopullinen (asia COMP/39258 – Lentorahti) siltä osin kuin se koskee British Airwaysiä.

Valittaja vetoaa valituksensa tueksi kahteen valitusperusteeseen.

Ensimmäisen valitusperusteen mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se sovelsi kanteen ulkopuolella lausumisen käsitettä (ultra petita) rajoittaakseen omia toimiaan vaikka unionin yleinen tuomioistuin oli omasta aloitteestaan todennut, että Euroopan komission päätökseen vaikutti sisältyvän sellaisia ehdottomiin prosessinedellytyksiin liittyviä virheitä, jotka rasittivat päätöstä kokonaisuudessaan. Unionin yleinen tuomioistuin ei lausunut kanteen ulkopuolelta, kun se vetosi omasta aloitteestaan ehdottomaan prosessinedellytykseen ja ratkaisi käsiteltävänään olevan asian tämän pohjalta; unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan, että kanteen ulkopuolelta lausumista koskeva sääntö (ultra petita) rajoitti sitä siltä osin kuin se päätti tuomionsa tuomiolauselman seurauksista.

Toisen, vaihtoehtoisesti esitetyn valitusperusteen mukaan siinäkin tapauksessa, että kanteen ulkopuolelta lausumista koskeva periaate (ultra petita) tulisi sovellettavaksi, unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt katsoa, että sillä oli siitäkin huolimatta oikeus – ja siis velvollisuus – kumota riidanalainen päätös kokonaisuudessaan, jotta sen toteamuksilla riidanalaista päätöstä rasittavasta virheestä, jolla rikottiin ylempiä oikeusnormeja loukkaamalla laillisuusperiaatetta ja perusoikeuskirjan 47 artiklan mukaista tehokasta oikeussuojaa koskevaa periaatetta, olisi vaikutusta.

30.5.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 191/10

Valitus, jonka Orange Polska SA on tehnyt 27.2.2016 unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) asiassa T-486/11, Orange Polska v. komissio, 17.12.2015 antamasta tuomiosta

(Asia C-123/16 P)

(2016/C 191/12)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Orange Polska SA (edustajat: barrister D. M. Beard, QC, barrister A. Howard, adwokat M. Modzelewska de Raad, ja adwokat P. Paśnik)

Muut osapuolet: Euroopan komissio, Polska Izba Informatyki i Telekomunikacji ja European Competitive Telecommunications Association

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

—	kumoaa kyseisen tuomion

—	kumoaa asianomaisen päätöksen kokonaisuudessaan tai vaihtoehtoisesti

—	kumoaa asianomaisen päätöksen 2 artiklan kokonaisuudessaan tai vaihtoehtoisesti

—	alentaa kyseisessä artiklassa määrättyä sakkoa asianmukaiseksi katsomallaan määrällä tai vaihtoehtoisesti

—	palauttaa päätöksen komissioon sakkojen osalta ja

—	velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja esittää valituksensa tueksi kolme valitusperustetta, joista ensimmäisessä kiistetään riidanalaisessa komission päätöksessä kilpailusääntöjen rikkomisesta tehdyn toteamuksen aineellinen pätevyys ja joista kaksi jälkimmäistä on kohdistettu tämän päätöksen 2 artiklassa määrättyjen sakkojen määrään.

Valittaja väittää ensinnäkin, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen sekä perusteluja koskevan virheen, kun se ei vaatinut komissiota osoittamaan minkäänlaista oikeutettua intressiä tutkinnan suorittamiseksi ja kilpailusääntöjen rikkomisen toteavan päätöksen antamiseksi menneisyydessä tapahtuneen menettelyn perusteella.

b.	Unionin yleinen tuomioistuin teki toiseksi lukuisia oikeudellisia virheitä ja/tai otti todisteet huomioon vääristyneellä tavalla hyväksyessään komission arvioinnin kilpailusääntöjen rikkomisen vaikutuksista sakkojen määrän laskemiseksi.

c.	Unionin yleinen tuomioistuin teki kolmanneksi oikeudellisia virheitä ja arvioi todisteita ilmeisen virheellisesti jättäessään ottamatta huomioon Orangen tekemät investoinnit sakkojen määrän alentamiseksi lieventävien seikkojen perusteella.

30.5.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 191/11

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Prim’Awla tal-Qorti Ċivili (Malta) on esittänyt 29.2.2016 – Malta Dental Technologists Association ym. v. Superintendent tas-Saħħa Pubblika ja Kunsill tal-Professjonijiet Kumplimentari għall-Mediċina

(Asia C-125/16)

(2016/C 191/13)

Oikeudenkäyntikieli: malta

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Prim’Awla tal-Qorti Ċivili

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Malta Dental Technologists Association ja John Salomone Reynaud

Vastaajat: Superintendent tas-Saħħa Pubblika ja Kunsill tal-Professjonijiet Kumplimentari għall-Mediċina

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko Maltan terveysviranomaisten kielto tai kieltäytyminen tunnustamasta erikoishammasteknikon ammattia – mikä tarkoittaa, että vaikka lainsäädäntöön ei liity syrjintää, ammattipätevyytensä tunnustamista hakeneet, muista jäsenvaltioista peräisin olevat henkilöt eivät käytännössä voi ryhtyä harjoittamaan ammattiaan Maltassa – vastoin niitä periaatteita ja oikeudellisia säännöksiä, joilla säännellään yhtenäismarkkinoiden perustamista, ja etenkin SEUT 49, SEUT 52 ja SEUT 56 artiklasta johtuvia periaatteita ja oikeudellisia säännöksiä tilanteessa, jossa kansanterveydelle ei aiheudu vaaraa?

Olisiko ammattipätevyyden tunnustamisesta 7.9.2005 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2005/36/EY (1) sovellettava erikoishammasteknikoihin, kun otetaan huomioon, että jos hammasproteesi osoittautuu virheelliseksi, siitä seuraa vain, että hammasproteesia on muutettava tai se on vaihdettava, eikä potilaalle aiheudu vaaraa?

3)	Voidaanko Maltan terveysviranomaisten kiellolla, joka on riitautettu nyt käsiteltävässä tapauksessa, edistää kansanterveyden korkeatasoisen suojelun tavoitetta, kun virheellinen hammasproteesi voidaan vaihtaa ilman, että potilaalle aiheutuu vaaraa?

Tarkoittaako tapa, jolla vastaaja, kansanterveyden valvontaviranomainen, tulkitsee ja soveltaa 7.9.2005 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2005/36/EY erikoishammasteknikoihin, jotka ovat hakeneet ammattipätevyytensä tunnustamista samoilta Maltan terveysviranomaisilta, tarkoittaa suhteellisuusperiaatteen loukkaamista?

(1) Ammattipätevyyden tunnustamisesta 7.9.2005 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/36/EY (EUVL L 255, s. 22).

30.5.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 191/12

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Cour d’appel de Mons (Belgia) on esittänyt 4.3.2016 – Christian Ferenschild v. JPC Motor SA

(Asia C-133/16)

(2016/C 191/14)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Cour d’appel de Mons

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Christian Ferenschild

Vastapuoli: JPC Motor SA

Ennakkoratkaisukysymys

Onko kulutustavaroiden kauppaa ja niihin liittyviä takuita koskevista tietyistä seikoista 25.5.1999 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44 (1) 5 artiklan 1 kohtaa ja 7 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa yhdessä luettuina tulkittava siten, että ne ovat esteenä sellaiselle kansallisen oikeuden säännökselle, jota tulkitaan siten, että käytettyjen tavaroiden kaupassa kuluttajan kanneoikeuden vanhentumisaika umpeutuu ennen virheellisen tavaran luovutuksesta laskettavan kahden vuoden määräajan päättymistä silloin, kun myyjä ja kuluttaja ovat sopineet alle kahden vuoden takuuajasta?

(1) EYVL L 171, s. 12.

30.5.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 191/12

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Commissione Tributaria Regionale di Milano (Italia) on esittänyt 2.3.2016 – Stanleybet Malta Ltd ja Mario Stoppani v. Agenzia delle dogane e dei Monopoli

(Asia C-141/16)

(2016/C 191/15)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Commissione Tributaria Regionale di Milano

Pääasian asianosaiset

Valittajat: Stanleybet Malta Ltd ja Mario Stoppani

Vastaaja: Agenzia delle dogane e dei Monopoli

Ennakkoratkaisukysymys

Ovatko Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 56 ja 52 artikla, kun niitä tarkastellaan asiassa Gambelli, asiassa Placanica ja asioissa Costa ja Cifone annetuissa tuomioissa muotoillun, onnenpeli- ja vedonlyöntipalveluja koskevan sekä asiassa Lindman, asiassa komissio v. Espanja ja asioissa Bianco ja Fabretti annetuissa tuomioissa muotoillun, verotuksellista syrjintää koskevan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön valossa, ja unionin oikeudessa vahvistetut yhdenvertaisen kohtelun, syrjintäkiellon ja luottamuksensuojan periaatteet esteenä käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan Italian lainsäädännön kaltaiselle kansalliselle sääntelylle, jossa säädetään veron (imposta unica) kantamisesta vedonlyönnistä ja veikkauksesta – myös taannehtivasti – 23.12.1998 annetun asetuksen (decreto legislativo) nro 504 1–3 §:n mukaisesti, sellaisena kuin ne ovat muutettuina vuoden 2011 vakauttamislain (legge di stabilità) 1 §:n 66 momentin b kohdalla, kotimaisilta toimijoilta, jotka huolehtivat pelitietojen siirtämisestä johonkin toiseen unionin jäsenvaltioon sijoittautuneiden, ominaisuuksiltaan Stanleybet Malta Ltd.:n kaltaisten vedonvälittäjien lukuun, ja tarvittaessa myös näiltä vedonvälittäjiltä yhteisvastuullisina pelitietojen siirtämisestä huolehtivien kotimaisten toimijoiden kanssa?

30.5.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 191/13

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Lietuvos vyriausiasis administracinis teismas (Liettua) on esittänyt 14.3.2016 – Uždaroji akcinė bendrovė ”Vakarų Baltijos laivų statykla” v. Valstybinė mokesčių inspekcija prie Lietuvos Respublikos finansų ministerijos

(Asia C-151/16)

(2016/C 191/16)

Oikeudenkäyntikieli: liettua

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Lietuvos vyriausiasis administracinis teismas

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Uždaroji akcinė bendrovė ”Vakarų Baltijos laivų statykla”

Vastapuoli: Valstybinė mokesčių inspekcija prie Lietuvos Respublikos finansų ministerijos

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta 27.10.2003 annettu neuvoston direktiivi 2003/96/EY, (1) sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna 29.4.2004 annetulla neuvoston direktiivillä 2004/75/EY, (2) 14 artiklan 1 kohdan c alakohtaa tulkittava siten, että valmisteveroa ei voida kantaa energiatuotteiden toimituksesta nyt käsiteltävän asian kaltaisissa olosuhteissa, kun näitä tuotteita toimitetaan alusten moottoripolttoaineeksi käytettäväksi laivaliikenteeseen [Euroopan unionin] aluevesillä tarkoituksena purjehtia alus ilman välittömän vastikkeen saamista omalla käyttövoimallaan rakentamispaikastaan toisessa jäsenvaltiossa olevaan satamaan ensimmäisen kaupallisen lastin vastaanottamista varten?

Onko direktiivin 2003/96 14 artiklan 1 kohdan c alakohta esteenä nyt käsiteltävässä asiassa sovellettavien kaltaisille jäsenvaltion kansallisen lain säännöksille, jotka estävät tässä säännöksessä tarkoitetusta verovapautuksesta hyötymisen siinä tapauksessa, että energiatuotteiden toimitus on tapahtunut jäsenvaltion asettamien edellytysten vastaisesti, vaikka tämä toimitus täyttäisi direktiivin 2003/96 kyseisessä säännöksessä vapautuksen soveltamiselle asetetut olennaiset edellytykset?

(1) EUVL L 283, s. 51.

(2) EUVL L 157, s. 100.

30.5.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 191/13

Kanne 14.3.2016 – Euroopan komissio v. Luxemburgin suurherttuakunta

(Asia C-152/16)

(2016/C 191/17)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamies: J. Hottiaux)

Vastaaja: Luxemburgin suurherttuakunta

Vaatimukset

—

todettava, ettei Luxemburgin suurherttuakunta ole noudattanut maantieliikenteen harjoittajan ammatin harjoittamisen edellytyksiä koskevista yhteisistä säännöistä ja neuvoston direktiivin 96/26/EY kumoamisesta 21.10.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1071/2009 (1) 16 artiklan 1 ja 5 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole perustanut kansallista sähköistä rekisteriään maantiekuljetusyrityksistä eikä siten myöskään liittänyt sitä yhteen muiden jäsenvaltioiden kansallisten sähköisten rekisterien kanssa

—	Luxemburgin suurherttuakunta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Asetuksen N:o 1071/2009 16 artiklan 1 kohdan mukaan kunkin jäsenvaltion on ylläpidettävä kansallista sähköistä rekisteriä maantiekuljetusyrityksistä, joille toimivaltainen kansallinen viranomainen on antanut luvan harjoittaa maantieliikenteen harjoittajan ammattia.

Luxemburgin valtion vastauksesta viralliseen huomautukseen ilmenee kuitenkin, ettei tällaista kansallista rekisteriä ollut perustettu.

Näin ollen Luxemburgin valtio ei noudata asetuksen N:o 1071/2009 16 artiklan 1 kohtaa.

Asetuksen N:o 1071/2009 16 artiklan 5 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kansalliset sähköiset rekisterit on liitetty yhteen ja niihin on pääsy koko unionissa.

Koska kansallista rekisteriä ei ole, on täysin selvää, etteivät Luxemburgin viranomaiset ole toteuttaneet tarvittavia toimenpiteitä kansallisen rekisterinsä – jota ei ole olemassa – liittämiseksi yhteen muiden kansallisten rekisterien kanssa.

Näin ollen Luxemburgin valtio ei noudata asetuksen N:o 1071/2009 16 artiklan 5 kohtaa.

(1) EYVL L 300, s. 51.

30.5.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 191/14

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Augstākā tiesa (Latvia) on esittänyt 15.3.2016 – ”Latvijas dzelzceļš”VAS v. Valsts ieņēmumu dienests

(Asia C-154/16)

(2016/C 191/18)

Oikeudenkäyntikieli: latvia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Augstākā tiesa

Pääasian asianosaiset

Kantaja:”Latvijas dzelzceļš” VAS

Vastaaja: Valsts ieņēmumu dienests

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (1) 203 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että se on sovellettavissa, jos ulkoisen passitusmenettelyn määrätullitoimipaikassa ei esitetä tavaraa kokonaisuudessaan, siinäkin tapauksessa, että tavaran tuhoutuminen ja sen lopullinen menettäminen osoitetaan asianmukaisesti?

Mikäli ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi, voiko tavaran tuhoutumisen ja siten sen seikan, että tavaroiden saattaminen jäsenvaltion taloudelliseen vaihdantaan on mahdotonta, asianmukainen osoittaminen olla peruste yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2913/92 204 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 206 artiklan soveltamiselle, jolloin tullivelkaa koskevaan laskelmaan ei sisällytetä sitä tavaramäärää, joka on tuhoutunut ulkoisen passituksen aikana?

Jos yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2913/92 203 artiklan 1 kohtaa, 204 artiklan 1 kohdan a alakohtaa ja 206 artiklaa voidaan tulkita siten, että tuontitullit maksetaan siitä tavaramäärästä, joka on tuhoutunut ulkoisen passituksen aikana, voidaanko yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (2) 2 artiklan 1 kohdan d alakohtaa sekä 70 ja 71 artiklaa tulkita siten, että tuontitullien lisäksi on maksettava tällöin myös arvonlisävero, vaikka on mahdotonta, että tavarat saatettaisiin tosiasiallisesti jäsenvaltion taloudelliseen vaihdantaan?

Onko yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2913/92 96 artiklaa tulkittava siten, että passituksesta vastaava on aina vastuussa sen tullivelan maksusta, joka kertyy ulkoisessa passitusmenettelyssä, riippumatta siitä, onko tavaroiden kuljettaja täyttänyt sille mainitussa 96 artiklan 2 kohdassa asetetut velvollisuudet?

Onko yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2913/92 94 artiklan 1 kohtaa, 96 artiklan 1 kohtaa ja 213 artiklaa tulkittava siten, että jäsenvaltion tullihallinto on velvollinen toteamaan yhteisvastuullisiksi kaikki henkilöt, joiden voidaan katsoa tietyssä yksittäistapauksessa olevan vastuussa tullivelasta passituksesta vastaavan lisäksi tullikoodeksin säännösten perusteella?

Jos edelliseen kysymykseen vastataan myöntävästi ja jos jäsenvaltion laeissa liitetään velvollisuus maksaa arvonlisävero tavaroiden maahantuonnista yleisesti menettelyyn, jossa sallitaan tavaroiden luovuttaminen vapaaseen liikkeeseen, onko yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY 201, 202 ja 205 artiklaa tulkittava siten, että jäsenvaltio on velvollinen toteamaan yhteisvastuullisiksi arvonlisäveron maksamisesta kaikki henkilöt, joiden voidaan tietyssä yksittäistapauksessa katsoa olevan vastuussa tullivelasta yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2913/92 säännösten nojalla?

Jos viidenteen tai kuudenteen kysymykseen vastataan myöntävästi, voidaanko yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2913/92 96 artiklan 1 kohtaa ja 213 artiklaa sekä yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY 201, 202 ja 205 artiklaa tulkita siten, että jos jäsenvaltion tulli ei ole virheen vuoksi soveltanut johonkin passituksesta vastaavan lisäksi yhteisvastuulliseen henkilöön tullivelkaa koskevaa yhteisvastuuta, jo pelkästään tämä seikka voi olla hyväksyttävä peruste sille että passituksesta vastaava vapautetaan tullivelkaa koskevasta vastuusta?

(1) EYVL L 302, s. 1.

(2) EUVL L 347, s. 1.

30.5.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 191/15

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Augstākā tiesa (Latvia) on esittänyt 17.3.2016 – VAS Starptautiskā lidosta ”Rīga” v. Konkurences padome

(Asia C-159/16)

(2016/C 191/19)

Oikeudenkäyntikieli: latvia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Augstākā tiesa

Pääasian asianosaiset

Valittaja: VAS Starptautiskā lidosta ”Rīga”

Vastapuoli: Konkurences padome

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 102 artiklaa ja 107 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että yhtä ja samaa valtionyrityksen menettelyä voidaan arvioida samanaikaisesti sekä valtiontuen olemassaolon (mahdollinen valtiontuen myöntäminen asiakkaalle/liikekumppanille) että määräävän markkina-aseman väärinkäytön (hintasyrjintä) kannalta?

2)	Onko näillä kahdella arvioinnilla jokin keskinäinen tärkeysjärjestys tai hierarkia?

Voiko hallintoviranomainen tai tuomioistuin silloin, kun se tutkii kilpailusääntöjen rikkomista koskevaa asiaa, jossa valtionyrityksen asiakkaisiin tai liikekumppaneihin on sovellettu syrjivää hinnoittelua, todeta taloudellisen toimijan menettelyn rikkovan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 102 artiklaa, jos rikkominen on aiheutunut valtiontuen myöntämisestä SEUT 108 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua alustavaa tutkintamenettelyä noudattamatta?

30.5.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 191/16

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Court of Appeal (England & Wales) (Civil Division) (Yhdistynyt kuningaskunta) on esittänyt 21.3.2016 – Commissioners for Her Majesty’s Revenue and Customs v. Mercedes-Benz Financial Services UK Ltd

(Asia C-164/16)

(2016/C 191/20)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Court of Appeal (England & Wales) (Civil Division)

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Commissioners for Her Majesty’s Revenue and Customs

Vastapuoli: Mercedes-Benz Financial Services UK Ltd

Ennakkoratkaisukysymykset

1)	Mikä on direktiivin 2006/112/EY (1) 14 artiklan 2 kohdan b alakohtaan sisältyvän ilmauksen ”[sopimus], johon sisältyy ehto omistusoikeuden siirtymisestä [tavanomaisessa tapauksessa, ts. ’in the normal course of events’] viimeistään viimeisen maksuerän maksamisen yhteydessä” merkitys?

2)	Erityisesti käsiteltävän asian yhteydessä edellyttääkö kyseiseen säännökseen sisältyvä ilmaus ”tavanomaisessa tapauksessa”, että veroviranomainen pelkästään toteaa sellaisen lunastusmahdollisuuden olemassaolon, jota voidaan käyttää viimeistään viimeisen maksuerän maksamisen yhteydessä?

3)	Vaihtoehtoisesti, edellyttääkö ilmaus ”tavanomaisessa tapauksessa”, että kansallinen viranomainen tekee lisäselvityksiä ja määrittää sopimuksen taloudellisen tarkoituksen?

Jos kolmanteen kysymykseen vastataan myöntävästi:

a.	Pitäisikö 14 artiklan 2 kohdan b alakohdan tulkintaan vaikuttaa sen arviointi, käyttääkö asiakas todennäköisesti tällaista mahdollisuutta?

b.	Onko lunastusmahdollisuuden käytöstä maksettavan maksun suuruus merkityksellinen määritettäessä sopimuksen taloudellista tarkoitusta?

(1) Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annettu neuvoston direktiivi 2006/112/EY (EUVL L 347, s. 1).

30.5.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 191/17

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka High Court of Justice (England and Wales), Queen’s Bench Division (Administrative Court) (Yhdistynyt kuningaskunta)on esittänyt 21.3.2016 – Toufik Lounes v. Secretary of State for the Home Department

(Asia C-165/16)

(2016/C 191/21)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

High Court of Justice (England and Wales), Queen’s Bench Division (Administrative Court)

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Toufik Lounes

Vastaaja: Secretary of State for the Home Department

Ennakkoratkaisukysymykset

Kun henkilö, joka on Espanjan kansalainen ja unionin kansalainen

i)	siirtyy Yhdistyneeseen kuningaskuntaan käyttäen direktiivin 2004/38/EY (1) mukaista oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen ja

ii)	oleskelee Yhdistyneessä kuningaskunnassa käyttäen direktiivin 2004/38/EY 7 ja 16 artiklan mukaista oikeuttaan ja

iii)	tämän jälkeen saa Britannian kansalaisuuden, jonka hän pitää Espanjan kansalaisuutensa lisäksi, ja hänellä on näin kaksoiskansalaisuus, ja

iv)	useita vuosia sen jälkeen, kun hän on saanut Britannian kansalaisuuden, avioituu kolmannen maan kansalaisen kanssa, jonka kanssa hän oleskelee Yhdistyneessä kuningaskunnassa,

sovelletaanko sekä häneen että hänen puolisoonsa direktiiviä 2004/38/EY sen 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuin tavoin, kun hän oleskelee Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja hänellä on sekä Espanjan että Britannian kansalaisuus?

(1) Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, asetuksen (ETY) N:o 1612/68 muuttamisesta ja direktiivien 64/221/ETY, 68/360/ETY, 72/194/ETY, 73/148/ETY, 75/34/ETY, 75/35/ETY, 90/364/ETY, 90/365/ETY ja 93/96/ETY kumoamisesta 29.4.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/38/EY (EUVL L 158, s. 77).

30.5.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 191/18

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Cour du travail de Mons (Belgia) on esittänyt 25.3.2016 – Sandra Nogueira, Victor Perez-Ortega, Virginie Mauguit, Maria Sanchez-Odogherty ja José Sanchez-Navarro v. Crewlink Ltd

(Asia C-168/16)

(2016/C 191/22)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Cour du travail de Mons

Pääasian asianosaiset

Valittajat: Sandra Nogueira, Victor Perez-Ortega, Virginie Mauguit, Maria Sanchez-Odogherty ja José Sanchez-Navarro

Vastapuoli: Crewlink Ltd

Ennakkoratkaisukysymykset

Kun otetaan huomioon

—

ratkaisujen ennakoitavuuden ja oikeusvarmuuden vaatimukset, jotka ovat ohjanneet sääntöjen vahvistamista tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla, sellaisina kuin ne ilmenevät tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla 27.9.1968 tehdystä yleissopimuksesta (EYVL 1972, L 299, s. 32), sellaisena kuin se on muutettuna Itävallan tasavallan, Suomen tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan liittymisestä 29.11.1996 tehdyllä yleissopimuksella (EYVL 1997, [C] 15, s. 1; niin sanottu Brysselin yleissopimus), ja tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetusta neuvoston asetuksesta (EY) N:o 44/2001 (EYVL 2001, L 12, s. 1) (ks. mm. tuomio 19.7.2012, Mahamdia, C 154/11, [EU:C:2012:491], 44 ja 46 kohta)

—

erityispiirteet Euroopan ilmailualalla, jolla lentoyhtiön, jonka kotipaikka on yhdessä Euroopan unionin valtiossa, lukuun toimiva lentomiehistö, jonka toinen yhtiö, jonka kotipaikka on samassa valtiossa, on asettanut tämän lentoyhtiön palvelukseen, lentää päivittäin Euroopan unionin alueen yli kotiasemalta, joka voi sijaita toisessa jäsenvaltiossa, kuten tässä tapauksessa

—	tämän päätöksen perusteluissa kuvatut esillä olevalle oikeusriidalle ominaiset seikat

—	ohjaamomiehistöön ja matkustamomiehistöön 28.6.2012 alkaen sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön määrittämiseksi asetuksessa N:o 883/2004 käytetystä kotiaseman käsitteestä (sellaisena kuin se on määritelty asetuksen (ETY) N:o 3922/91 liitteessä III) johdettu kriteeri

—	Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä johdetut, tämän päätöksen perusteluissa mainittujen tuomioiden mukaiset periaatteet,

voidaanko 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen N:o 44/2001 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua käsitettä ”paikkakunta, missä työntekijä tavallisesti työskentelee” tulkita siten, että se on rinnastettavissa kotiaseman käsitteeseen, jolla tarkoitetaan 16.12.1991 annetun neuvoston asetuksen N:o 3922/91 liitteen III mukaan ”lentotoiminnan harjoittajan miehistön jäsenelle nimeämää paikkaa, jossa miehistön jäsen tavallisesti aloittaa ja lopettaa työjakson tai peräkkäisten työjaksojen sarjan ja jossa lentotoiminnan harjoittaja ei tavallisesti vastaa hänen majoituksestaan”, määritettäessä sopimusvaltio (ja siten sen toimivalta), jonka alueella työntekijät tavallisesti työskentelevät, kun nämä työntekijät on asetettu lentomiehistön jäseninä sellaisen yhtiön palvelukseen, johon sovelletaan jonkin unionin valtion lainsäädäntöä ja joka harjoittaa kansainvälistä matkustajalentoliikennettä koko Euroopan unionin alueella, jos tämä ”kotiasemasta”, jolle ”työsuhteen” katsotaan ”tosiasiallisesti keskittyvän” siksi, että kaikki työntekijät aloittavat siellä systemaattisesti työpäivänsä ja lopettavat sen tässä paikassa ja organisoivat siellä päivittäisen työnsä ja jonka läheisyydessä heillä on niiden sopimussuhteiden ajan, joiden kuluessa heidät on asetettu tämän lentoyhtiön palvelukseen, ollut tosiasiallinen asuinpaikkansa, johdettu liittymäperuste on se, joka liittyy läheisimmin sopimusvaltioon ja jolla samalla varmistetaan asianmukaisin suojelu sopimussuhteen heikommalle osapuolelle?

30.5.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 191/19

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Cour du travail de Mons (Belgia) on esittänyt 25.3.2016 – Miguel José Moreno Osacar v. Ryanair Ltd

(Asia C-169/16)

(2016/C 191/23)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Cour du travail de Mons

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Miguel José Moreno Osacar

Vastapuoli: Ryanair Ltd

Ennakkoratkaisukysymykset

Kun otetaan huomioon

—

—	erityispiirteet Euroopan ilmailualalla, jolla lentoyhtiöiden, joiden kotipaikka on yhdessä unionin valtiossa, lentomiehistö lentää päivittäin Euroopan unionin alueen yllä kotiasemalta, joka voi sijaita toisessa unionin valtiossa, kuten nyt käsiteltävässä tapauksessa

—	tämän päätöksen perusteluissa kuvatut esillä olevalle oikeusriidalle ominaiset seikat

—	ohjaamomiehistöön ja matkustamomiehistöön 28.6.2012 alkaen sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön määrittämiseksi asetuksessa N:o 883/2004 käytetystä kotiaseman käsitteestä (sellaisena kuin se on määritelty asetuksen (ETY) N:o 3922/91 liitteessä III) johdettu kriteeri

—	Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä johdetut, tämän päätöksen perusteluissa mainittujen tuomioiden mukaiset periaatteet,

voidaanko 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen N:o 44/2001 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua käsitettä ”paikkakunta, missä työntekijä tavallisesti työskentelee” tulkita siten, että se on rinnastettavissa kotiaseman käsitteeseen, jolla tarkoitetaan 16.12.1991 annetun neuvoston asetuksen N:o 3922/91 liitteen III mukaan ”lentotoiminnan harjoittajan miehistön jäsenelle nimeämää paikkaa, jossa miehistön jäsen tavallisesti aloittaa ja lopettaa työjakson tai peräkkäisten työjaksojen sarjan ja jossa lentotoiminnan harjoittaja ei tavallisesti vastaa hänen majoituksestaan”, määritettäessä sopimusvaltio (ja siten sen toimivalta), jonka alueella työntekijä tavallisesti työskentelee, kun tämä työntekijä on otettu lentomiehistön jäseneksi yhtiöön, johon sovelletaan jonkin unionin valtion lainsäädäntöä ja joka harjoittaa kansainvälistä matkustajalentoliikennettä koko Euroopan unionin alueella, jos tämä ”kotiasemasta”, jolle ”työsuhteen” katsotaan ”tosiasiallisesti keskittyvän” siksi, että työntekijä aloittaa siellä systemaattisesti työpäivänsä ja lopettaa sen tässä paikassa ja organisoi siellä päivittäisen työnsä ja jonka läheisyydessä hänellä on sopimussuhteiden ajan ollut tosiasiallinen asuinpaikkansa, johdettu liittymäperuste on se, joka liittyy läheisimmin sopimusvaltioon ja jolla samalla varmistetaan asianmukaisin suojelu sopimussuhteen heikommalle osapuolelle?

30.5.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 191/20

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Korkein oikeus (Suomi) on esittänyt 29.3.2016 – Hannele Hälvä, Sari Naukkarinen, Pirjo Paajanen, Satu Piik v. SOS-Lapsikylä ry

(Asia C-175/16)

(2016/C 191/24)

Oikeudenkäyntikieli: suomi

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Korkein oikeus

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Hannele Hälvä, Sari Naukkarinen, Pirjo Paajanen, Satu Piik

Vastaaja: SOS-Lapsikylä ry

Ennakkoratkaisukysymys

Onko tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/88/EY (1) 17 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että sen soveltamisalaan voi kuulua edellä kuvatun kaltainen työ lapsikyläkodissa, jossa työntekijä toimii huostaan otettujen lasten sijaisvanhempien sijaisena näiden vapaapäivien aikana, asuu mainittuna aikana yhdessä lasten kanssa perheenomaisissa olosuhteissa sekä huolehtii tänä aikana itsenäisesti lasten ja perheen tarpeista vastaavalla tavalla kuin vanhemmat yleensä huolehtivat?

(1) EUVL L 299, s. 9

30.5.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 191/20

Valitus, jonka Proforec Srl on tehnyt 23.3.2016 unionin yleisen tuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa T-120/15, Proforec v. komissio, 21.1.2016 antamasta määräyksestä

(Asia C-176/16 P)

(2016/C 191/25)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Valittaja: Proforec Srl (edustajat: avvocato G. Durazzo, avvocato M. Mencoboni ja avvocato G. Pescatore)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

—	kumotaan 21.1.2016 asiassa T-120/15 annettu tutkimatta jättämistä koskeva määräys numero 704600 tässä valituksessa alempana ilmenevistä syistä

—	otetaan kanne tutkittavaksi, todetaan se perustelluksi ja palautetaan asia unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi, jollei sen osalta mahdollisesti määrätä asianmukaisista toimenpiteistä

—	velvoitetaan komissio korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut. Siinä tapauksessa, että vaatimuksiamme ei hyväksytä, mitä emme usko, ja kanne hylätään, vaadimme, että kukin asianosainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valituksensa tueksi valittaja vetoaa kolmeen perusteeseen, jotka koskevat oikeudenkäyntiväitettä.

ENSIMMÄINEN PERUSTE: Oikeussuojan tarpeen puuttuminen on perusteltu oikeudellisesti ja tosiseikkojen osalta virheellisesti. Unionin yleinen tuomioistuin on todennut määräyksen 28–31 kohdassa virheellisesti, ettei kantajalla ole tarvetta vaatia asetuksen kumoamista määrittelemällä epäloogisin sanakääntein, että ainoat tahot, jotka hyötyisivät riidanalaisen asetuksen kumoamisesta, olisivat yksistään kolmansien osapuolten tavaramerkkien jakelijat eikä välittömästi Proforec.

TOINEN PERUSTE: Unionin yleinen tuomioistuin on jättänyt soveltamatta SEUT 263 artiklan neljä kohtaa katsoessaan, ettei kantajalla ollut minkäänlaista tarvetta nostaa kannetta.

KOLMAS PERUSTE: Unionin yleinen tuomioistuin ei ole perustellut tutkimatta jättämistä koskevan määräyksen 32–35 kohdassa riittävästi kantajalta puuttuvaa intressiä esittämällä sitä riskiä, että kantajaa kohtaan nostetaan oikeudenkäynti, koskevat tosiseikat virheellisesti, koska se ei katsonut tätä riskiä konkreettiseksi ja ajankohtaiseksi kanteen nostamispäivänä, eikä lausunut asetuksen, jossa ei ole säädetty minkäänlaisesta siirtymäkaudesta varastojen ja pakkausten hävittämistä varten, ilmeisestä lainvastaisuudesta.

30.5.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 191/21

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Conseil d’État (Belgia) on esittänyt 31.3.2016 – Sadikou Gnandi v. Belgian valtio

(Asia C-181/16)

(2016/C 191/26)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Conseil d’État

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Sadikou Gnandi

Vastaaja: Belgian valtio

Ennakkoratkaisukysymys

Onko jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi 16.12.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/115/EY (1) 5 artiklaa, jossa velvoitetaan jäsenvaltiot noudattamaan tätä direktiiviä täytäntöön pannessaan palauttamiskiellon periaatetta, sekä oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin, josta säädetään kyseisen direktiivin 13 artiklan 1 kohdassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa, tulkittava siten, että ne ovat esteenä palauttamispäätöksen tekemiselle, sellaisena kuin siitä säädetään edellä mainitun direktiivin 2008/115/EY 6 artiklassa sekä ulkomaalaisten maahantulosta, oleskelusta, asumisesta ja maastapoistamisesta 15.12.1980 annetun lain 52/3 §:n 1 momentissa ja ulkomaalaisten maahantulosta, oleskelusta, asumisesta ja maastapoistamisesta 8.10.1981 annetun kuninkaan asetuksen 75 §:n 2 momentissa, heti sen jälkeen kun Commissaire général aux réfugiés et aux apatrides on hylännyt turvapaikkahakemuksen ja siten ennen kuin kaikki tätä hylkäyspäätöstä koskevat oikeussuojakeinot on kyetty käyttämään ja ennen kuin turvapaikkamenettely on kyetty viemään lopullisesti päätökseen?

(1) EUVL L 348, s. 98.

30.5.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 191/22

Kanne 4.4.2016 – Euroopan komissio v. Itävallan tasavalta

(Asia C-187/16)

(2016/C 191/27)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: A. Tokár ja B.-R. Killmann)

Vastaaja: Itävallan tasavalta

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin tuomioistuinta

toteamaan, että Itävallan tasavalta on jättänyt noudattamatta SEUT 49 ja SEUT 56 artiklan, direktiivin 92/50/ETY (1) 4 artiklan, luettuna yhdessä sen 11–37 artiklan kanssa, ja direktiivin 2004/18/EY (2) 14, 20 ja 23–55 artiklan mukaisia velvoitteitaan,

—

kun se antoi palveluhankintoja koskevan sopimuksen tiettyjen asiakirjojen, kuten sirulla varustettujen passien, pikapassien, oleskelulupien, henkilökorttien, ilotulituslupien, luottokortin kokoisten ajokorttien ja ajoneuvolupien valmistamiseksi alle ja yli direktiivissä 92/50/ETY ja direktiivissä 2004/18/EY säädettyjen raja-arvojen sekä ennen ja jälkeen direktiivin 2004/18/EY täytäntöön panemisen suoraan Österreichische Staatsdruckerei GmbH:lle, ja

—

kun se piti voimassa kansallisia säännöksiä, kuten erityisesti Österreichische Staatsdruckerein oikeussuhteiden uudelleenjärjestelystä annetun liittovaltion lain 2 §:n 3 momentin, joissa hankintaviranomaiset velvoitetaan antamaan nämä palveluhankintoja koskevat sopimukset yksinomaan Österreichische Staatsdruckerei GmbH:lle

2)	velvoittamaan Itävallan tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja väittää seuraavaa:

Österreichische Staatsdruckerei GmbH on yksityisyritys.

Itävallan oikeudessa edellytetään, että tiettyjen asiakirjojen, jotka edellyttävät salassapitoa tai turvallisuusmääräysten noudattamista, valmistaminen annetaan yksinomaan Österreichische Staatsdruckerei GmbH:n tehtäväksi.

Itävallan hankintaviranomaisten oli tämän vuoksi annettava palveluhankintoja koskeva sopimus tiettyjen asiakirjojen, kuten sirulla varustettujen passien, pikapassien, oleskelulupien, henkilökorttien, ilotulituslupien, luottokortin kokoisten ajokorttien ja ajoneuvolupien valmistamiseksi suoraan Österreichische Staatsdruckerei GmbH:lle.

Itävallan hankintaviranomaisilla oli kuitenkin velvollisuus antaa kyseessä olevien asiakirjojen valmistaminen yrityksille, jotka valittiin hankintamenettelyissä, jotka joko olivat direktiivin 92/50/ETY ja direktiivin 2004/18/EY edellytysten mukaisia tai joista oli ilmoitettu riittävästi SEUT:n mukaisesti.

Koska Itävallan hankintaviranomaiset antoivat kyseessä olevien asiakirjojen valmistamista koskevat palveluhankintoja koskevat sopimukset Österreichische Staatsdruckerei GmbH:lle hankintamenettelyjä toteuttamatta ja koska niiden oli kansallisen lain nojalla annettava kyseessä olevien asiakirjojen valmistamista koskevat palveluhankintoja koskevat sopimukset yksinomaan Österreichische Staatsdruckerei GmbH:lle, Itävalta on jättänyt noudattamatta unionin oikeuden mukaisia velvoitteitaan.

(1) Julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 18.6.1992 annettu neuvoston direktiivi 92/50/ETY (EYVL L 209, s. 1).

(2) Julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 31.3.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/18/EY (EUVL L 134, s. 114).

30.5.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 191/23

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 19.4.2016 – 100 % Capri Italia v. EUIPO – IN.PRO.DI (100 % Capri)

(Asia T-198/14) (1)

((EU-tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus kuviomerkin 100 % Capri rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi - Aiempi EU-kuviomerkki CAPRI - Suhteellinen hylkäysperuste - Erottamiskyky - Sekaannusvaara - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta))

(2016/C 191/28)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: 100 % Capri Italia Srl (Capri, Italia) (edustajat: asianajajat A. Perani, G. Ghisletti ja F. Braga)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (asiamies: L. Rampini)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa: Inghirami produzione distribuzione SpA (IN.PRO.DI), aiemmin Cantoni ITC SpA (Milano, Italia) (edustajat: asianajajat V. Piccarreta ja M. Franzosi)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n toisen valituslautakunnan 10.1.2014 tekemästä päätöksestä (asia R 2122/2012-2), joka koskee Inghirami produzione distribuzione SpA:n (IN.PRO.DI) ja 100 % Capri Italia Srl:n välistä väitemenettelyä

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	100 % Capri Italia Srl velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 159, 26.5.2014.

30.5.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 191/23

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 14.4.2016 – Ben Ali v. neuvosto

(Asia T-200/14) (1)

((Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka - Tunisian tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvat rajoittavat toimenpiteet - Varojen jäädyttäminen - Oikeudellinen perusta - Kantajan nimen sisällyttäminen luetteloon uudella perusteella sen jälkeen, kun aiemmat varojen jäädyttämistä koskevat toimenpiteet oli kumottu - Perusteluvelvollisuus - Omaisuudensuoja - Oikeasuhteisuus - Tosiseikkoja koskeva virhe - Puolustautumisoikeudet - Oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan - Harkintavallan väärinkäyttö - Oikeus elämään - Oikeus perhe-elämän kunnioittamiseen - Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu))

(2016/C 191/29)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Mehdi Ben Tijani Ben Haj Hamda Ben Haj Hassen Ben Ali (Saint-Étienne-du-Rouvray, Ranska) (edustaja: asianajaja A. de Saint Remy)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: G. Étienne ja A. de Elera-San Miguel Hurtado)

Oikeudenkäynnin kohde

Vaatimus Tunisian tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2011/72/YUTP muuttamisesta 30.1.2014 tehdyn neuvoston päätöksen 2014/49/YUTP (EUVL L 28, s. 38) ja Tunisian tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 101/2011 täytäntöönpanosta 30.1.2014 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 81/2014 (EUVL L 28, s. 2) kumoamisesta, siltä osin kuin kyseiset toimet koskevat kantajaa, sekä vahingonkorvausvaatimus

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Mehdi Ben Tijani Ben Haj Hamda Ben Haj Hassen Ben Ali vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan unionin neuvoston oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 202, 30.6.2014.

30.5.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 191/24

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 19.4.2016 – Novomatic v. EUIPO – Granini France (HOT JOKER)

(Asia T-326/14) (1)

((EU-tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus kuviomerkin HOT JOKER rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi - Aiempi kansallinen kuviomerkki Joker - Suhteellinen hylkäysperuste - Sekaannusvaara - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta - Perusteluvelvollisuus - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 75 artikla - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 76 artiklan 1 kohta))

(2016/C 191/30)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Novomatic AG (Gumpoldskirchen, Itävalta) (edustaja: asianajaja W. Mosing)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (asiamies: P. Bullock)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Granini France (Mâcon, Ranska) (edustaja: asianajaja D. Lichtlen)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n toisen valituslautakunnan 6.2.2014 tekemästä päätöksestä (asia R 589/2013-2), joka koskee Granini Francen ja Novomatic AG:n välistä väitemenettelyä.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Novomatic AG velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 245, 28.7.2014.

30.5.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 191/25

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 7.4.2016 – Industrias Tomás Morcillo v. EUIPO – Aucar Trailer (Polycart A Whole Cart Full of Benefits)

(Asia T-613/14) (1)

((EU-tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus kuviomerkin Polycart A Whole Cart Full of Benefits rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi - Aiempi EU-kuviomerkki POLICAR - Suhteellinen hylkäysperuste - Sekaannusvaara - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta))

(2016/C 191/31)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Industrias Tomás Morcillo SL (Albuixech, Espanja) (edustaja: asianajaja A. Sanz-Bermell y Martínez)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (asiamiehet: S. Palmero Cabezas ja A. Schifko)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa: Aucar Trailer SL (Premia de Mar, Espanja)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n ensimmäisen valituslautakunnan 7.5.2014 tekemästä päätöksestä (asia R 1735/2012-1), joka koskee Aucar Trailer SL:n ja Industrias Tomás Morcillo SL:n välistä väitemenettelyä

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Industrias Tomás Morcillo SL velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 339, 29.9.2014.

30.5.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 191/25

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 8.4.2016 – Frinsa del Noroeste v. EUIPO – Frisa Frigorífico Rio Doce (FRISA)

(Asia T-638/14) (1)

((EU-tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus kuviomerkin FRISA rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi - Aiempi EU-kuviomerkki Frinsa - Suhteellinen hylkäysperuste - Aiemman tavaramerkin tosiasiallinen käyttö - Uusien seikkojen ja todisteiden esittäminen kanteen tueksi yleisessä tuomioistuimessa - Päätösten muuttamista koskeva toimivalta - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 42 artiklan 2 ja 3 kohta, 65 artikla ja 76 artiklan 1 kohdan loppuosa - Asetuksen (EY) 2868/95 22 säännön 2–4 kohta))

(2016/C 191/32)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Frinsa del Noroeste SA (Santa Eugenia de Ribeira, Espanja) (edustaja: asianajaja J. Botella Reyna)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (asiamies: J. Crespo Carrillo)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa: Frisa Frigorífico Rio Doce SA (Espírito Santo, Brasilia)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 1.7.2014 tekemästä päätöksestä (yhdistetyt asiat R 1547/2013-4 ja R 1851/2013-4), joka koskee Frinsa del Noroeste SA:n ja Frisa Frigorífico Rio Doce SA:n välistä väitemenettelyä

Tuomiolauselma

1)	Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) neljännen valituslautakunnan 1.7.2014 tekemä päätös (yhdistetyt asiat R 1547/2013-4 ja R 1851/2013-4) kumotaan.

2)	Osapuolet vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 380, 27.10.2014.

30.5.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 191/26

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 12.4.2016 – Auyantepui Corp. v. EUIPO – Magda Rose (Mr Jones)

(Asia T-8/15) (1)

((EU-tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus kuviomerkin Mr Jones rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi - Aiempi kansainvälinen kuviomerkki Jones - Suhteellinen hylkäysperuste - Sekaannusvaara - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta))

(2016/C 191/33)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Auyantepui Corp. SA (Panamá, Panama) (edustaja: asianajaja E. Manresa Medina)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (asiamies: E. Zaera Cuadrado)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Magda Rose GmbH & Co. KG (Wien, Itävalta) (edustaja: asianajaja R. Kornfeld)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n toisen valituslautakunnan 28.10.2014 tekemästä päätöksestä (asia R 49/2014-2), joka koskee Magda Rose GmbH & Co. KG:n ja Auyantepui Corp. SA:n välistä väitemenettelyä

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Auyantepui Corp. SA velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 118, 13.4.2015.

30.5.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 191/27

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 14.4.2016 – Henkell & Co. Sektkellerei v. EUIPO – Ciacci Piccolomini d’Aragona di Bianchini (PICCOLOMINI)

(Asia T-20/15) (1)

((Euroopan unionin tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus sanamerkin PICCOLOMINI rekisteröimiseksi Euroopan unionin tavaramerkiksi - Aikaisempi Euroopan unionin tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki PICCOLO - Tilanne, jossa aikaisempaa tavaramerkkiä ei ole tosiasiallisesti käytetty - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 42 artiklan 2 kohta))

(2016/C 191/34)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Henkell & Co. Sektkellerei KG (Wiesbaden, Saksa) (edustaja: asianajaja J. Flick)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamiehet: A. Kusturovic ja A. Folliard-Monguiral)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Ciacci Piccolomini d’Aragona di Bianchini Società Agricola (Milano, Italia) (edustajat: asianajajat F. Cecchi, P. Pozzi ja F. Ghisletti Giovanni)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n ensimmäisen valituslautakunnan 31.10.2014 tekemästä päätöksestä (asia R 2265/2013-1), joka koskee Henkell & Co. Sektkellerei KG:n ja Ciacci Piccolomini d’Aragona di Bianchini Società Agricolan välistä väitemenettelyä.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Henkell & Co. Sektkellerei KG vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) ja Ciacci Piccolomini d’Aragona di Bianchini Società Agricolan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 89, 16.3.2015.

30.5.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 191/27

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 13.4.2016 – Facchinello v. EUIPO – Olimpia Splendid (Synthesis)

(Asia T-81/15) (1)

((EU-tavaramerkki - Menettämismenettely - EU-kuviomerkki Synthesis - Tavaramerkin tosiasiallisen käytön puuttuminen - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 51 artiklan 1 kohdan a alakohta - Unionin yleiselle tuomioistuimelle ensimmäistä kertaa esitetyt todisteet))

(2016/C 191/35)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Danila Facchinello (Molinella, Italia) (edustaja: asianajaja F. Torlontano)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (asiamiehet: M. Capostagno ja A. Folliard-Monguiral)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Olimpia Splendid SpA (Gualtieri, Italia) (edustajat: asianajajat A. Ferrarese ja G. Ferrarese)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n ensimmäisen valituslautakunnan 21.11.2014 tekemästä päätöksestä (asia R 2169/2013-1), joka koskee Olimpia Splendid SpA:n ja Danila Facchinellon välistä menettämismenettelyä

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Danila Facchinello velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 118, 13.4.2015.

30.5.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 191/28

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 19.4.2016 – Spirig Pharma v. EUIPO (Daylong)

(Asia T-261/15) (1)

((EU-tavaramerkki - Hakemus kuviomerkin Daylong rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi - Ehdoton hylkäysperuste - Kuvailevuus - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohta))

(2016/C 191/36)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Spirig Pharma AG (Egerkingen, Sveitsi) (edustajat: asianajajat T. de Haan ja P. Péters)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (asiamiehet: V. Melgar ja J. Crespo Carrillo)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 24.3.2015 tekemästä päätöksestä (asia R 2455/2014-4), joka koskee hakemusta kuviomerkin Daylong rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Spirig Pharma AG velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 245, 27.7.2015.

30.5.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 191/29

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 12.4.2016 – Choice v. EUIPO (Choice chocolate & ice cream)

(Asia T-361/15) (1)

((EU-tavaramerkki - Hakemus kuviomerkin Choice chocolate & ice cream rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi - Ehdoton hylkäysperuste - Kuvailevuus - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohta))

(2016/C 191/37)

Oikeudenkäyntikieli: puola

Asianosaiset

Kantaja: Choice sp. z o.o. (Legnica, Puola) (edustaja: asianajaja T. Mielke)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (asiamies: D. Walicka)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n viidennen valituslautakunnan 30.4.2015 tekemästä päätöksestä (asia R 2221/2014-5), joka koskee hakemusta kuviomerkin Choice chocolate & ice cream rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Choice sp. z o.o. velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 294, 7.9.2015.

30.5.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 191/29

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 7.4.2016 – Aduanas y Servicios Fornesa v. komissio

(Asia T-580/14) (1)

((Tulliliitto - Andorrasta peräisin olevien lisättyä maku- tai väriainetta sisältävien sokerisiirappien tuonti - Petos - Tuontitullien kantaminen jälkitullauksin - Tuontitullien peruuttamisvaatimus - Asetuksen (ETY) N:o 2913/92 239 artikla - Oikeussuojan tarpeen lakkaaminen - Lausunnon antamisen raukeaminen))

(2016/C 191/38)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Aduanas y Servicios Fornesa SL (Lleida, Espanja) (edustaja: asianajaja I. Toda Jiménez)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: A. Caeiros, B.-R. Killmann ja L. Lozano Palacios)

Oikeudenkäynnin kohde

Sellaisen 15.4.2014 tehdyn komission päätöksen C (2014) 2376 final kumoamista koskeva vaatimus, jossa yksittäistapauksessa todettiin, ettei tuontitullien peruuttaminen ollut perusteltua (REM 02/2012)

Määräysosa

1)	Lausunnon antaminen tästä kanteesta raukeaa.

2)	Aduanas y Servicios Fornesa SL vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja kolmasosasta Euroopan komission oikeudenkäyntikuluja.

3)	Euroopan komissio vastaa kahdesta kolmasosasta omia oikeudenkäyntikulujaan.

(1) EUVL C 315, 15.9.2014.

30.5.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 191/30

Unionin yleisen tuomioistuimen presidentin määräys 7.4.2016 – ADR Center v. komissio

(Asia T-644/14 R)

((Väliaikainen oikeussuoja - Välityslauseke - Sopimukset, jotka on tehty sellaisten hankkeiden toteuttamiseksi, joita unioni tukee ”yksityisoikeutta” koskevan ohjelman puitteissa - Komission tekemä täytäntöönpanokelpoinen päätös maksettujen määrien takaisinperinnästä - Täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus - Kiireellisyysedellytys ei täyty))

(2016/C 191/39)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: ADR Center Srl (Rooma, Italia) (edustaja: asianajaja L. Tantalo)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: L. Cappelletti ja J. Estrada de Solà)

Oikeudenkäynnin kohde

Sellaisen 27.6.2014 tehdyn komission päätöksen C(2014) 4485 final pakkotäytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus, joka koskee sen 194 275,34 euron määrän perimistä viivästyskorkoineen, jonka ADR Center Srl on velkaa sellaisten veloitusilmoitusten nro 3241311168, 3241311170 ja 3241311175 mukaan, joista ensin mainittu koskee 62 649,47 euroa, toisena mainittu 78 991,12 euroa ja viimeisenä mainittu 52 634,75 euroa.

Määräysosa

1)	Välitoimihakemus hylätään.

2)	Siltä osin kuin 22.1.2016 annettu määräys koskee asiaa T-644/14 R, se peruutetaan.

3)	Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

30.5.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 191/30

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 14.3.2016 – Sopra Steria Group v. parlamentti

(Asia T-181/15) (1)

((Julkiset palveluhankinnat - Parlamentin päätös aloittaa neuvottelumenettely tietojenkäsittelypalvelujen tarjoamiseksi ilman hankintailmoituksen julkaisemista - Toimenpiteen peruuttaminen - Lausunnon antamisen raukeaminen))

(2016/C 191/40)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Sopra Steria Group SA (Annecy le Vieux, Ranska) (edustajat: asianajajat A. Verlinden, R. Martens ja J. Joossen)

Vastaaja: Euroopan parlamentti (asiamiehet: L. Tapper Brandberg ja B. Simon)

Oikeudenkäynnin kohde

Vaatimus kumota Euroopan parlamentin päätös, jolla se aloitti neuvottelumenettelyn NPE-15.8 ilman etukäteen julkaistavaa hankintailmoitusta tietojenkäsittelypalvelujen tarjoamiseksi Euroopan parlamentille ja muille unionin instituutioille ja virastoille.

Määräysosa

1)	Lausunnon antaminen kanteesta raukeaa.

2)	Euroopan parlamentti velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 262, 10.8.2015.

30.5.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 191/31

Unionin yleisen tuomioistuimen presidentin määräys 7.4.2016 – ADR Center v. komissio

(Asia T-364/15 R)

(2016/C 191/41)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: ADR Center Srl (Rooma, Italia) (edustaja: asianajaja L. Tantalo)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: L. Cappelletti ja J. Estrada de Solà)

Oikeudenkäynnin kohde

Sellaisen 4.5.2015 tehdyn komission päätöksen C(2015) 3117 final pakkotäytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus, joka koskee sen 432 637,97 euron määrän perimistä viivästyskorkoineen, jonka ADR Center Srl on velkaa sellaisten veloitusilmoitusten nro 3241408192 ja 3241409206 mukaan, joista ensin mainittu koskee 155 507,97 euroa ja jäljempänä mainittu 277 130 euroa.

Määräysosa

1)	Välitoimihakemus hylätään.

2)	Siltä osin kuin 22.1.2016 annettu määräys koskee asiaa T-364/15 R, se peruutetaan.

3)	Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

30.5.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 191/32

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 18.3.2016 – CBM v. SMHV – ÏD Group (Fashion ID)

(Asia T-535/15) (1)

((Yhteisön tavaramerkki - Väitemenettely - Väitteen peruuttaminen - Lausunnon antamisen raukeaminen))

(2016/C 191/42)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: CBM Creative Brands Marken GmbH (Zürich, Sveitsi) (edustajat: asianajajat U. Lüken ja J. Bärenfänger)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamies: S. Hanne)

Vastapuoli SMHV:n valituslautakunnassa: ÏD Group (Roubaix, Ranska)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne SMHV:n neljännen valituslautakunnan 14.7.2015 tekemästä päätöksestä (asia R 2470/2014-4), joka koskee ÏD Groupin ja CBM Creative Brands Marken GmbH:n välistä väitemenettelyä.

Määräysosa

1)	Lausunnon antaminen kanteesta raukeaa.

2)	CBM Creative Brands Marken GmbH vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 371, 9.11.2015.

30.5.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 191/32

Unionin yleisen tuomioistuimen presidentin määräys 29.2.2016 – Chemtura Netherlands v. EFSA

(Asia T-725/15 R)

((Väliaikainen oikeussuoja - Kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamista koskeva menettely - Tehoaineen sisällyttämistä luetteloon koskevien asiakirjojen julkaiseminen - Tiettyjen tietojen luottamuksellista käsittelyä koskevan pyynnön hylkääminen - Välitoimihakemus - Kiireellisyysedellytys ei täyty))

(2016/C 191/43)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Chemtura Netherlands BV (Amsterdam, Alankomaat) (edustajat: asianajajat C. Mereu ja K. Van Maldegem)

Vastaaja: Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) (asiamiehet: D. Detken ja S. Gabbi, avustajinaan asianajajat R. van der Hout ja C. Wagner)

Oikeudenkäynnin kohde

EFSA:n 10.12.2015 antaman päätöksen, jolla on osittain luottamuksellista käsittelyä koskevasta kantajan pyynnöstä huolimatta määrätty kokonaisuudessaan julkaistavaksi EFSA:n asiantuntijoiden arviointikertomuksen päätelmät diflubentsuroni-tehoaineen hyväksynnän uudelleentarkastelusta sen aineenvaihduntatuotteen 4-kloroaniliinin kannalta, täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus.

Määräysosa

1)	Välitoimihakemus hylätään.

2)	Peruutetaan 15.12.2015 annettu määräys asiassa T-725/15 R.

3)	Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

30.5.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 191/33

Unionin yleisen tuomioistuimen presidentin määräys 6.4.2016 – GABO:mi v. komissio

(Asia T-10/16 R)

((Väliaikainen oikeussuoja - Tuet - Euroopan yhteisön kuudes ja seitsemäs tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelma (2002 – 2006 ja 2007 – 2013) - Kirjeet, joissa vaaditaan jo myönnettyjen tukien osittaista palauttamista - Veloitusilmoitus - Täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus - Tutkittavaksi ottaminen - Kiireellisyysedellytys ei täyty))

(2016/C 191/44)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: GABO:mi Gesellschaft für Ablauforganisation:milliarium mbH & Co. KG (München, Saksa) (edustajat: asianajajat M. Ahlhaus ja C. Mayer)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: S. Delaude, S. Lejeune ja M. Sickierzyńska)

Oikeudenkäynnin kohde

Kahden sellaisen 2.12.2015 päivätyn komission kirjeen, joilla ilmoitetaan kantajalle, että komissio perii takaisin osan tuista, jotka kantajalle oli myönnetty kuudennen ja seitsemännen tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelman (2002–2006 ja 2007–2013) puitteissa, ja komission veloitusilmoituksen, jolla kantaja määrätään maksamaan 1 770 417,29 euroa viimeistään 15.1.2016, täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus

Määräysosa

1)	Välitoimihakemus hylätään.

2)	Asiassa T-10/16 R 18.1.2016 annettu määräys peruutetaan.

3)	Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

30.5.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 191/33

Unionin yleisen tuomioistuimen presidentin määräys 13.4.2016 – Cyprus Turkish Chamber of Industry ym. v. komissio

(Asia T-41/16 R)

((Väliaikainen oikeussuoja - Suojatun alkuperänimityksen rekisteröintimenettely - ”Halloumi” tai ”Hellim” - Väitteen hylkääminen - Täytäntöönpanon lykkäyspyyntö - Kiireellisyysedellytys ei täyty))

(2016/C 191/45)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: Cyprus Turkish Chamber of Industry (Nikosia, Kypros), Animal Breeders Association (Nikosia), Milk and Oil Products Production and Marketing Cooperative Ltd (Nikosia), Süt Urünleri İmalatçulari Birliği Milk Processors Association (Nikosia) ja Fatma Garanti (Güzelyurt, Kypros) (edustajat: solicitor B. O’Connor sekä asianajajat S. Gubel ja E. Bertolotto)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: X. Lewis, J. Guillem Carrau ja P. Aalto)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 278 ja SEUT 279 artiklaan perustuva pyyntö, joka koskee ”halloumiksi/hellimiksi” kutsutun juuston rekisteröintiä maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä 21.11.2012 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1151/2012 (EUVL L 343, s. 1) tarkoitetuksi suojatuksi alkuperänimitykseksi koskevaan menettelyyn liittyvien välitoimien myöntämistä

Määräysosa

1)	Välitoimihakemus hylätään.

2)	Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

30.5.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 191/34

Kanne 30.12.2015 – Bittorrent Marketing v. EUIPO – BitTorrent (bittorrent)

(Asia T-771/15)

(2016/C 191/46)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Bittorrent Marketing GmbH (Neu-Isenburg, Saksa) (edustaja: asianajaja C. Hoppe)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Bittorrent, Inc. (San Francisco, Kalifornia, Yhdysvallat)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin haltija: Kantaja

Riidanalainen tavaramerkki: EU-tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki ”bittorrent” – EU-tavaramerkki nro 3 216 439

EUIPO:ssa käyty menettely: Menettämismenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n viidennen valituslautakunnan 31.8.2015 asiassa R 2275/2013-5 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen ja hylkää muuna osapuolena valituslautakunnassa olleen osapuolen menetetyksi toteamista koskevan vaatimuksen

—	velvoittaa EUIPO:n ja muuna osapuolena valituslautakunnassa olleen osapuolen korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Asetuksen N:o 207/2009 76 artiklan 1 ja 2 kohtaa on rikottu.

—	Asetuksen N:o 207/2009 51 artiklan 1 kohdan a alakohtaa on rikottu.

30.5.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 191/35

Kanne 21.3.2016 – Isdin v. EUIPO – Spring Pharma (ERYFOTONA ACTINICA)

(Asia T-117/16)

(2016/C 191/47)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Isdin, SA (Barcelona, Espanja) (edustajat: asianajajat G. Macías Bonilla, P. López Ronda, G. Marín Raigal ja E. Armero)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Spirig Pharma AG (Egerkingen, Sveitsi)

Menettely EUIPO:ssa

Hakija: Kantaja

Riidanalainen tavaramerkki: EU-sanamerkki ERYFOTONA ACTINICA – Rekisteröintihakemus nro 11 853 116

EUIPO:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 20.1.2016 asiassa R 1387/2015-4 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa EUIPO:n ja tarvittaessa muun osapuolen valituslautakunnassa korvaamaan oikeudenkäyntikulut, mukaan luettuna olennaiset kulut, joita aiheutui menettelystä EUIPO:n väiteosastossa ja valituslautakunnassa.

Kanneperusteet

—

Valituslautakunnan päätös olla keskeyttämättä menettelyä sisältää ilmeisen arviointivirheen ja harkintavallan väärinkäyttöä, ja sillä rikotaan asetuksen N:o 2868/95 20 säännön 7 kohtaa, 50 säännön 1 kohtaa ja 52 säännön 1 kohtaa sekä asetuksen N:o 207/2009 75 artiklaa, 76 artiklan 1 kohtaa ja 99 artiklan 1 kohtaa, ja lisäksi päätöksellä loukataan yhdenvertaisuusperiaatetta, suhteellisuusperiaatetta, oikeusvarmuuden periaatetta ja hyvän hallinnon periaatetta

—	toissijaisesti asiassa on rikottu asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa.

30.5.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 191/36

Kanne 22.3.2016 – Belgia v. komissio

(Asia T-131/16)

(2016/C 191/48)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Belgian kuningaskunta (asiamiehet: C. Pochet ja J. Halleux, avustajinaan asianajajat M. Segura Catalán ja M. Clayton)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	ottamaan kanteessa esitetyt kumoamisperusteet tutkittaviksi ja hyväksymään ne

—

kumoamaan Belgian kuningaskunnan liian suurten voittojen vapautuksiin soveltamasta valtiontukiohjelmasta SA.37667 (2015/C) (ex 2015/NN) 11.1.2016 annetun komission päätöksen siltä osin kuin siinä ei asianmukaisesti yksilöidä valtiontukitoimenpidettä ja siltä osin kuin siinä luokitellaan liian suuriin voittoihin sovellettava verojärjestelmä ohjelmaksi ja todetaan sen olevan SEUT 107 artiklassa tarkoitettua sisämarkkinoille soveltumatonta valtiontukea

—

vaihtoehtoisesti kumoamaan riidanalaisen päätöksen 1 ja 2 artiklan siltä osin kuin niissä katsotaan liian suuriin voittoihin sovellettava verojärjestelmä sisämarkkinoille soveltumattomaksi valtiontueksi ja määrätään väitetty valtiontuki unionin oikeuden yleisten periaatteiden vastaisesti perittäväksi takaisin konserneilta, joihin tuensaajat kuuluvat

—	velvoittamaan komission korvaamaan tämän oikeudenkäynnin kulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa viiteen kanneperusteeseen.

1.	Ensimmäisen kanneperusteen mukaan SEUT 2 artiklan 1 kohtaa ja SEU 5 artiklan 1 ja 2 kohtaa on rikottu soveltamalla valtiontukisääntöjä Belgian valtion verotusvallan yksipuoliseksi määrittämiseksi.

Toisen kanneperusteen mukaan on tehty oikeudellinen virhe ja ilmeinen arviointivirhe väitetyn valtiontukitoimenpiteen yksilöinnissä ja sen luokittelussa tukiohjelmaksi, joka ei edellytä muita täytäntöönpanotoimenpiteitä asetuksen N:o 2015/1589 1 artiklan d alakohdassa ja SEUT 107 artiklassa tarkoitetulla tavalla.

Kolmannen kanneperusteen mukaan SEUT 107 artiklaa on rikottu todettaessa liian suuriin voittoihin sovellettavan verojärjestelmän olevan valtiontukitoimenpide. Komissio ei ole esittänyt näyttöä toimenpiteeseen käytetyistä valtion varoista eikä todennut edun olemassaoloa, ja se on arvioinut virheellisesti valikoivuuden ja kilpailun vääristymisen.

4.	Neljännen kanneperusteen mukaan on tehty ilmeinen arviointivirhe yksilöitäessä väitetyn tuen saajiksi paitsi Belgiassa verovelvolliset belgialaiset yhteisöt myös monikansalliset konsernit, joihin ne kuuluvat.

Viidennen kanneperusteen mukaan on vaihtoehtoisesti loukattu yleistä lainmukaisuuden periaatetta sekä rikottu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 13.7.2015 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 2015/1589 (1) 16 artiklan 1 kohtaa, koska takaisinperintää voidaan vaatia monikansallisilta konserneilta, joihin veropäätöksen saaneet belgialaiset yhteisöt kuuluvat.

(1) Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 13.7.2015 annettu neuvoston asetus (EU) N:o 2015/1589 (EUVL L 248, s. 9).

30.5.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 191/37

Kanne 23.3.2016 – PayPal v. EUIPO – Hub Culture (VENMO)

(Asia T-132/16)

(2016/C 191/49)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: PayPal, Inc. (San Jose, Kalifornia, Yhdysvallat) (edustaja: asianajaja A. Renck ja solicitor I. Junkar)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Hub Culture Ltd (Hamilton, Bermuda)

Menettely EUIPO:ssa

Tavaramerkin haltija: Muu osapuoli valituslautakunnassa

Riidanalainen tavaramerkki: Sanaosan ”VENMO” sisältävä EU-tavaramerkki nro 9 509 357

EUIPO:ssa käyty menettely: Mitättömyysmenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n viidennen valituslautakunnan 12.1.2016 asiassa R 2974/2014-5 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa EUIPO:n ja muun osapuolen valituslautakunnassa, jos se esiintyy väliintulijana, korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperuste

—	Asetuksen N:o 207/2009 52 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen.

30.5.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 191/37

Kanne 5.4.2016 – Le Pen v. parlamentti

(Asia T-140/16)

(2016/C 191/50)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Jean-Marie Le Pen (La Trinité-sur-Mer, Ranska) (edustajat: asianajajat M. Ceccaldi ja J.-P. Le Moigne)

Vastaaja: Euroopan parlamentti

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan 29.1.2016 päivätyn 5.2.2016 päivätyllä kirjeellä nro D 302191 tiedoksi annetun Euroopan parlamentin pääsihteerin päätöksen, joka on tehty ”Euroopan parlamentin jäsenten asemaa koskevien sääntöjen soveltamisohjeista”19.5. ja 9.7.2008 tehdyn Euroopan parlamentin puhemiehistön päätöksen 2009/C 159/01, sellaisena kuin se on muutettuna, 68 artiklan nojalla ja jossa todetaan, että kantajaan kohdistuu 320 026,23 euron suuruinen saatava parlamentin jäsenten avustajiin liittyvinä aiheettomasti maksettuina määrinä, sekä perustellaan saatavan takaisinperintä

—

kumoamaan 4.2.2016 päivätyn veloitusilmoituksen nro 2016-195, jossa kantajalle ilmoitetaan häneen kohdistuvan saatavan toteamisesta 29.1.2016 päivätyllä pääsihteerin päätöksellä, joka koskee parlamentin jäsenten avustajiin liittyvien aiheettomasti maksettujen määrien takaisinperintää parlamentin jäsenten asemaa koskevien sääntöjen soveltamisohjeiden 68 artiklan ja varainhoitoasetuksen 78, 79 ja 80 artiklan nojalla

—	velvoittamaan Euroopan parlamentin korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut

—	velvoittamaan Euroopan parlamentin maksamaan Jean-Marie Le Penille korvattavien oikeudenkäyntikulujen korvaamisena 50 000 euroa.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee riidanalaisten toimien muodolliseen laillisuuteen vaikuttavia virheitä. Tämä peruste jakautuu kahteen osaan.

—	Ensimmäinen osa, jonka mukaan toimivalta poliittisia puolueita ja siis parlamentin jäseniä koskevien taloudellisten päätösten alalla kuuluu Euroopan parlamentin puhemiehistölle eikä pääsihteerille.

—

Toinen osa, jonka mukaan Euroopan parlamentin puhemiehistö ei voi muuttaa toimivaltansa luonnetta ja laajuutta. Pääsihteeri ei kuitenkaan osoita mitenkään, että hän olisi saanut parlamentin puhemiehistön puheenjohtajalta säännönmukaisen valtuutuksen, jonka nojalla hänellä olisi toimivalta antaa ja antaa tiedoksi toimia, jotka on riitautettu, kun kyse on parlamentin jäsentä koskevien taloudellisten kysymysten ratkaisemisesta.

Toinen kanneperuste, joka koskee riidanalaisten toimien aineelliseen laillisuuteen vaikuttavia virheitä. Tämä peruste jakautuu neljään osaan.

—	Ensimmäinen osa, jonka mukaan riidanalaisissa toimissa on ilmeinen arviointivirhe.

—	Toinen osa, jonka mukaan parlamentin puhemiehistö ei ole esittänyt mitään näyttöä riidanalaisten toimien perustelemiseksi.

—	Kolmas osa, jonka mukaan riidanalaiset toimet merkitsevät harkintavallan ja menettelyn väärinkäyttöä.

—	Neljäs osa, jonka mukaan riidanalaiset toimet ovat luonteeltaan syrjiviä.

30.5.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 191/39

Kanne 4.4.2016 – komissio v. IEM

(Asia T-141/16)

(2016/C 191/51)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamies: S. Lejeune)

Vastaaja: IEM – Erga – Erevnes – Meletes Perivallontos kai Chorotaxias AE (Ateena, Kreikka)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

velvoittamaan vastaajan maksamaan 105 416,47 euroa viivästyskorkoineen, jotka lasketaan Euroopan keskuspankin pääasiallisiin jälleenrahoitustoimiin soveltaman, 1.7.2010 voimassa olleen korkokannan mukaisesti (2 prosenttia), lisättynä yhdellä prosentilla (1 prosentti), eli kaiken kaikkiaan kolmen prosentin korkokannan mukaan, ja 6.7.2010 lukien koko saatavan maksupäivään asti, vähennettynä 30 208 eurolla (maksettu korvauksena 4.9.2010), ja

—	velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Tässä SEUT 272 artiklan nojalla nostetussa kanteessa vaaditaan antamaan ratkaisu, jolla vastaaja velvoitetaan sopimukseen FAIR-CT98-9544 liittyen (”Uuden hedelmien puhdistamis- ja kuorimismenetelmän määrittely”-niminen hanke) maksamaan Euroopan komissiolle 75 208,47 euron suuruinen määrä korkoineen.

Euroopan komissio väittää pääasiallisessa oikeudellisessa perusteessaan, ettei vastaaja ole noudattanut sopimusvelvoitteitaan, ja se vetoaa erityisesti siihen, ettei vastaajalle kyseisen sopimuksen perusteella maksettua määrää ollut käytetty mihinkään sopimuksen mukaiseen toimintaan ja ettei vastaaja tältä osin ollut esittänyt minkäänlaisia todisteita. Toissijaisesti kantaja väittää vastaajan saaneen Codice Civilen (Italian siviililaki) 904 ja 908 pykälässä tarkoitettua perusteetonta etua.

30.5.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 191/39

Kanne 4.4.2016 – Intesa Sanpaolo v. EUIPO – Intesia Group Holding (INTESA)

(Asia T-143/16)

(2016/C 191/52)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Intesa Sanpaolo SpA (Torino, Italia) (edustajat: asianajajat P. Pozzi ja G. Ghisletti)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Intesia Group Holding GmbH (Böblingen, Saksa)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin haltija: Kantaja

Riidanalainen tavaramerkki: EU-tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki ”INTESA” – EU- tavaramerkki nro 3 105 277

EUIPO:ssa käyty menettely: Mitättömyysmenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n ensimmäisen valituslautakunnan 21.1.2016 asiassa R 632/2015-1 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa muun osapuolena valituslautakunnassa olleet osapuolet korvaamaan oikeudenkäyntikulut mukaan lukien EUIPO:lle tehdyn menettämisvaatimuksen esittämisestä ja valitusmenettelystä aiheutuneet kulut.

Kanneperusteet

—	Asetuksen N:o 207/2009 51 artiklan 1 kohdan a alakohtaa ja 2 kohtaa on rikottu.

30.5.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 191/40

Kanne 4.4.2016 – Mundipharma v. EUIPO – Multipharma (MULTIPHARMA)

(Asia T-144/16)

(2016/C 191/53)

Kannekirjelmän kieli: saksa

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Mundipharma AG (Basel, Sveitsi) (edustaja: asianajaja F. Nielsen)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Multipharma SA (Luxemburg, Luxemburg)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin hakija: Muu osapuoli valituslautakunnassa

Riidanalainen tavaramerkki: EU-sanamerkki ”MULTIPHARMA” – Rekisteröintihakemus nro 9 537 887

EUIPO:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n ensimmäisen valituslautakunnan 22.1.2016 asiassa R 2950/2014-1 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut valitusmenettelyn kulut mukaan lukien.

Kanneperusteet

—	Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu.

30.5.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 191/41

Kanne 4.4.2016 – Vereniging tot Behoud van Natuurmonumenten in Nederland ym. v. komissio

(Asia T-146/16)

(2016/C 191/54)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asianosaiset

Kantajat: Vereniging tot Behoud van Natuurmonumenten in Nederland (‘s-Graveland, Alankomaat), Stichting Het Groninger Landschap (Haren, Alankomaat), It Fryske Gea (Opsterland, Alankomaat), Stichting Het Drentse Landschap (Assen, Alankomaat), Stichting Het Overijssels Landschap (Dalfsen, Alankomaat), Stichting Het Geldersch Landschap (Arnhem, Alankomaat), Stichting Flevo-Landschap (Lelystad, Alankomaat), Stichting Het Utrechts Landschap (De Bilt, Alankomaat), Stichting Landschap Noord-Holland (Heiloo, Alankomaat), Stichting Het Zuid-Hollands Landschap (Rotterdam, Alankomaat), Stichting Het Zeeuwse Landschap (Heinkenszand, Alankomaat), Stichting Het Noordbrabants Landschap (‘s Hertogenbosch, Alankomaat), Stichting Het Limburgs Landschap (Maastricht, Alankomaat) (edustajat: asianajajat P. Kuypers ja M. de Wit)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan 2.9.2015 tehdyn komission päätöksen, joka koskee tukitoimenpidettä SA.27301 (2015/NN) – Alankomaat ja on annettu tiedoksi numerolla C(2015) 5929

—	velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu SEUT 107 artiklan 1 kohdan rikkomiseen.

—	Kantajat väittävät, että luonnonsuojelu on Alankomaissa yleistä etua koskevista palveluista tehdyn pöytäkirjan N:o 26 2 artiklassa tarkoitettu yleistä, muuta kuin taloudellista, etua koskeva palvelu (EUVL 2012, C 326, s. 308), eikä se ole näin ollen taloudellista toimintaa.

—

Kantajat on virheellisesti luokiteltu SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuiksi yrityksiksi. Kantajat väittävät ensiksi, että ne ovat voittoa tavoittelemattomia alueidenhoitojärjestöjä, jotka on perustettu (muun kuin taloudellisen) julkisen tarkoituksen toteuttamista varten. Ne esittävät toiseksi, että ne eivät ole yrityksiä saadessaan alueidenhoidosta vastaaville luonnonsuojelujärjestöille myönnettävästä tuesta annetun asetuksen (Regeling bijdragen particuliere terreinbeherende natuurbeschermingsorganisaties) nojalla alueita ja tukea luontoa varten.

—	Tuki ei johda taloudelliseen hyötyyn SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, kun otetaan huomioon tukeen liittyvät ehdot.

—	Tuella ei vääristetä kilpailua.

—	Tuella ei ole haitallista vaikutusta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

2)	Toinen kanneperuste, joka perustuu perusteluvelvollisuuden loukkaamiseen.

30.5.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 191/42

Kanne 8.4.2016 – Italia v. komissio

(Asia T-147/16)

(2016/C 191/55)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Italian tasavalta (asiamiehet: avvocato dello Stato S. Fiorentino ja G. Palmieri)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan 28.1.2016 tehdyn komission päätöksen nro C (2016) 366 final, joka on annettu tiedoksi 29.1.2016 ja jolla komissio on 17.11.2011 annetun tuomion, komissio v. Italia, C-496/09, Kok., EU:C:2011:740, nojalla määrännyt Italian tasavallan maksamaan 5 382 000 euroa ja 2 106 000 euroa viivästyskorkoineen, joista ensimmäinen vastaa edellä mainitun unionin tuomioistuimen tuomion antamisen jälkeistä kolmatta ja toinen neljättä jaksoa

—	velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa yhteen kanneperusteeseen, joka perustuu 22.3.1999 annetun asetuksen (EY) N:o 659/1999 14 artiklan rikkomiseen, 21.4.2004 annetun asetuksen (EY) N:o 794/2004 11 artiklan virheelliseen soveltamiseen sekä suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen.

—

Asiassa vedotaan siihen, että riidanalaisessa päätöksessä edellytetään, että määriin, jotka yritysten on maksettava valtiontuen takaisinperinnän vuoksi, sovelletaan asetuksen N:o 794/2004 11 artiklan mukaista korkoa korolle -menetelmän mukaista korkokantaa. Italian hallitus riitauttaa kyseisen toimen mainitun kohdan sillä perusteella, että edes Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan mainittua korkojen laskentatapaa ei sovelleta asetuksen N:o 794/2004 voimaantuloa edeltäneisiin takaisinperintäpäätöksiin, ja vielä vähemmän sitä sovelletaan päätöksiin, jotka on tehty ennen kuin 8.5.2003 annettu komission tiedonanto sääntöjenvastaisesti myönnetyn tuen takaisinperinnässä sovellettavasta korkotasosta (EUVL C 110, s. 21) on julkaistu. Komission riidanalaisessa päätöksessä esittämällä väitteellä, joka koskee sitä, että Italian tasavalta ja komissio olisivat väitetysti sopineet korkoa korolle -menetelmän soveltamisesta, ei ole merkitystä.

30.5.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 191/42

Valitus, jonka Adrian Barnett ja Sven-Ole Mogensen ovat tehneet 11.4.2016 virkamiestuomioistuimen asiassa F-56/15, Barnett ja Mogensen v. komissio, 5.2.2016 antamasta tuomiosta

(Asia T-148/16 P)

(2016/C 191/56)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittajat: Adrian Barnett (Roskilde, Tanska) ja Sven-Ole Mogensen (Hellerup, Tanska) (edustajat: asianajajat S. Orlandi ja T. Martin)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

Valittajat vaativat unionin yleistä tuomioistuinta

toteamaan ja määräämään, että

—	virkamiestuomioistuimen asiassa F-56/15, Barnett ja Mogensen v. komissio, antama tuomio kumotaan

antamaan asiassa uuden, seuraavansisältöisen ratkaisun:

—	päätökset, jotka sisältyvät vuoden 2014 kesäkuun eläkekuitteihin ja joissa pienennetään kantajien eläkkeeseen sovellettavaa korjauskerrointa 1.1.2014 lähtien, kumotaan

—	komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut molemmissa oikeusasteissa.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valituksensa tueksi valittajat vetoavat kahteen valitusperusteeseen.

Ensimmäinen valitusperuste, joka perustuu oikeudelliseen virheeseen, jonka virkamiestuomioistuin on tehnyt, kun se on tulkinnut Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) selkeitä ja täsmällisiä säännöksiä väitetyn ”lainsäätäjän todellisen tahdon” valossa eläkkeiden ja palkkojen päivitysmekanismin soveltamisen keskeyttämisen, joka koskee vuosia 2013 ja 2014, ulottuvuuden osalta. Näin toimiessaan virkamiestuomioistuin on tulkinnut henkilöstösääntöjen 65 artiklan 4 kohtaa ja mainittujen henkilöstösääntöjen liitteessä XI säädettyjä sen soveltamista koskevia sääntöjä contra legem.

Toinen valitusperuste, joka perustuu oikeudelliseen virheeseen, jonka virkamiestuomioistuin on tehnyt, koska riidanalaisen väliaikaisen päivityksen tekemiselle henkilöstösäännöissä asetetut edellytykset, joista on säädetty henkilöstösääntöjen liitteessä XI, eivät ole täyttyneet ja komissio on käyttänyt harkintavaltaansa väärin, kun se on tehnyt kyseisen päivityksen. Sen jälkeen, kun virkamiestuomioistuin on todennut valituksenalaisessa tuomiossa, että aikaisempi korjauskerroin oli laskettu virheellisesti Euroopan unionin virkamiesten ja muun henkilöstön palkkoihin ja eläkkeisiin sovellettavien korjauskertoimien mukauttamisesta 1.7.201317.12.2013 annetussa neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1416/2013, se on nimittäin tehnyt oikeudellisen virheen, kun se on katsonut, että yhdenvertaisen kohtelun periaate mahdollisti sen, että nimittävä viranomainen tekee riidanalaisen väliaikaisen päivityksen, lainvastaisten hallintotoimien, joilla luodaan oikeuksia tai samankaltaisia etuja, peruuttamista koskevan teorian vastaisesti.

30.5.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 191/43

Valitus, jonka Ingrid Fedtke on tehnyt 14.4.2016 virkamiestuomioistuimen asiassa F-107/15, Fedtke v. ETSK, 5.2.2016 antamasta määräyksestä

(Asia T-157/16 P)

(2016/C 191/57)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Ingrid Fedtke (Wezembeek Oppem, Belgia) (edustaja: asianajaja M.-A. Lucas)

Vastapuoli: Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK)

Vaatimukset

Valittaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan virkamiestuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa F-107/15 5.2.2016 antaman määräyksen

—	palauttamaan asian virkamiestuomioistuimeen, jotta tämä lausuu pääasiasta

—	päättää oikeudenkäyntikuluista sovellettavien oikeussääntöjen mukaisesti.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valituksensa tueksi valittaja vetoaa neljään valitusperusteeseen.

Ensimmäinen valitusperuste, jonka mukaan valituksenalaisessa määräyksessä on oikeudellinen virhe ja/tai sillä on puutteelliset perustelut siltä osin kuin virkamiestuomioistuin on katsonut määräyksen 19–21 ja 25 kohdassa, että niin siinä tilanteessa, jossa vaaditaan määräajassa riitauttamatta jätetyn päätöksen uudelleenkäsittelyä, kuin siinäkin tilanteessa, jossa esitetyllä vaatimuksella kyseinen päätös riitautetaan välillisesti, vaatimuksen tueksi esitetyn tosiseikan uusi luonne edellyttää, ettei sen paremmin kantaja kuin viranomainenkaan ole ollut tai voinut olla siitä tietoinen lainvoimaiseksi tullutta päätöstä tehtäessä, ja on soveltanut tätä periaatetta määräyksen 27–32 kohdassa, vaikka oikeuskäytännöstä ilmenee, että se, ettei asianosainen ole ollut tietoinen tosiseikasta, johon on vedottu, ei ole edellytyksenä uudelleenkäsittelyä koskevan vaatimuksen tapauksessa.

Toinen valitusperuste, jonka mukaan valituksenalaisessa määräyksessä on oikeudellinen virhe ja/tai siinä on vääristetty asiakirja-aineistoa ja sillä on puutteelliset perustelut siltä osin kuin virkamiestuomioistuin on katsonut määräyksen 32 kohdassa – sillä perusteella, ettei mikään uusi ja merkityksellinen tosiseikka tehnyt uudelleenkäsittelyä koskenutta vaatimusta perustelluksi –, että oikeudenkäyntiä edeltäneen menettelyn kulku ei ollut ollut sääntöjenmukainen ja että 30.9.2014 päivättyä päätöstä ja oikaisuvaatimuksen 22.4.2015 päivättyä hylkäystä vastaan esitetyt vaatimukset oli jätettävä tutkimatta, vaikka näiden päätösten puhtaasti vahvistava luonne edellytti paitsi sitä, ettei niitä ollut edeltänyt uudelleenkäsittely, myös sitä, etteivät ne olleet sisältäneet mitään uutta seikkaa, ja vaikka – kuten valittaja oli todennut – 30.9.2014 päivätty päätös sisälsi uuden seikan verrattuna 7.4.2014 päivättyyn päätökseen samoin kuin 22.4.2015 päivätty päätös sisälsi uuden seikan verrattuna 30.9.2014 päivättyyn päätökseen.

Kolmas valitusperuste, jonka mukaan valituksenalaisessa määräyksessä on oikeudellinen virhe ja/tai siinä on vääristetty asiakirja-aineistoa ja siinä on jätetty vastaamatta valittajan argumentaatioon siltä osin kuin virkamiestuomioistuin on katsonut määräyksen 26 kohdassa, että uudelleenkäsittelyä koskeneen vaatimuksen tueksi esitetyn tosiseikan uusi luonne edellytti, etteivät asianosaiset olleet tai voineet olla siitä tietoisia, ja että valittaja ei ollut ilmoittanut vaatimuksessaan sellaisia uusia ja merkityksellisiä tosiseikkoja, jolla vaatimuksen esittäminen olisi voitu perustella, vaan vetosi viittaamalla yksikönpäällikkönsä laatimaan muistioon siihen, että henkilöstösäännöt olivat muuttuneet, vaikka se, ettei asianosainen ole tietoinen tosiseikasta, johon on vedottu, ollut edellytyksenä tässä asiassa; vaikka valittaja oli todennut – kuten hän oli ilmoittanut – itse uudelleenkäsittelyä koskeneessa vaatimuksessaan laajentaneensa sen oikeusperustaa ja vaikka – viittauksena hänen yksikönpäällikkönsä muistioon – viranomainen ei ollut kiinnittänyt riittävästi huomiota uusien henkilöstösääntöjen säännöksiin, minkä takia kyse oli uusista ja merkityksellisistä seikoista.

Neljäs valitusperuste, jonka mukaan todistelusääntöjä on rikottu ja objektiivisuuden periaatetta on loukattu siltä osin kuin virkamiestuomioistuin on katsonut valituksenalaisen määräyksen 28 kohdassa, ettei valittaja ollut toimittanut tietoja ajankohdasta, jona viranomainen oli saanut tai oli voinut saada tietoonsa sen, että valittajan kollega oli lähdössä äitiys- ja vanhempainlomalle, ja määräyksen 29 kohdassa, ettei voitu sulkea pois, että näin olisi voinut käydä 7.4.2014, kun otetaan huomioon näiden lomien henkilöstösääntöjen mukainen kesto, synnytysajankohdan ennakoitavuus pitkän aikaa etukäteen ja käytäntö, jonka mukaan viranomaisen kyseessä olevaa yksikköä informoidaan niin pian kuin mahdollista pitkäkestoisesta poissaolosta, ja päätellyt tästä määräyksen 30–32 kohdassa, ettei valittaja ollut osoittanut, ettei hän itse eikä myöskään viranomainen ollut tai voinut olla tietoinen 7.4.2014 hänen kollegansa tulevasta poissaolosta, ettei mikään uusi ja merkityksellinen tosiseikka tehnyt hänen uudelleenkäsittelyä koskenutta vaatimustaan perustelluksi ja että hänen vaatimuksensa oli jätettävä tutkimatta, vaikka näyttö kielteisestä tosiseikasta ja kolmannen esittämänä oli mahdotonta, että ETSK:n asiana oli ilmoittaa lomien hakupäivä ja että virkamiestuomioistuin ei voinut tukeutua perättäisiin olettamiin eikä pelkkään oletukseen todistustaakan kääntämiseksi ja päätelmiensä perustelemiseksi.

30.5.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 191/44

Valitus, jonka Inge Barnett, Suzanne Ditlevsen ja Annie Madsen ovat tehneet 14.4.2016 virkamiestuomioistuimen asiassa F-66/15, Barnett ym. v. ETSK, 5.2.2016 antamasta tuomiosta

(Asia T-158/16 P)

(2016/C 191/58)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittajat: Inge Barnett (Roskilde, Tanska), Suzanne Ditlevsen (Kööpenhamina, Tanska) ja Annie Madsen (Frederiksberg, Tanska) (edustajat: asianajajat S. Orlandi ja T. Martin)

Muu osapuoli: Euroopan talous- ja sosiaalikomitea

Vaatimukset

Valittajat vaativat unionin yleistä tuomioistuinta

toteamaan ja määräämään, että

—	virkamiestuomioistuimen asiassa F-66/15, Barnett ym. v. ETSK, antama tuomio kumotaan

antamaan asiassa uuden, seuraavansisältöisen ratkaisun:

—	päätökset, jotka sisältyvät vuoden 2014 kesäkuun eläkekuitteihin ja joissa pienennetään kantajien eläkkeeseen sovellettavaa korjauskerrointa 1.1.2014 lähtien, kumotaan

—	ETSK velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut molemmissa oikeusasteissa.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valituksensa tueksi valittajat vetoavat kahteen valitusperusteeseen, jotka ovat olennaisilta osiltaan samanlaiset tai samankaltaiset kuin ne valitusperusteet, joihin on vedottu asiassa T-148/16 P, Barnett ja Mogensen v. komissio.

30.5.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 191/47

Virkamiestuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 11.4.2016 – Rouffaud v. EUH

(Asia F-59/13 RENV) (1)

((Henkilöstö - Asian palauttaminen virkamiestuomioistuimeen tuomion kumoamisen jälkeen - EUH:n henkilöstö - Sopimussuhteinen toimihenkilö - Ylimääräinen sopimussuhteinen toimihenkilö - Ylimääräisen sopimussuhteisen toimihenkilön työsopimuksen luokitteleminen uudelleen toistaiseksi voimassaolevaksi sopimussuhteisen toimihenkilön työsopimukseksi - Kieltäytyminen))

(2016/C 191/67)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Thierry Rouffaud (Bryssel, Belgia) (edustajat: asianajajat J.-N. Louis ja N. de Montigny)

Vastaaja: Euroopan ulkosuhdehallinto (EUH) (asiamiehet: S. Marquardt ja M. Silva)

Oikeudenkäynnin kohde

Vaatimus sen päätöksen kumoamiseksi, jolla on hylätty kantajan vaatimus siitä, että hänen toistuvat määräaikaiset työsopimukset katsotaan toistaiseksi voimassaolevaksi sopimukseksi ja että hänen ylimääräisenä sopimussuhteisena toimihenkilönä työskentelemänsä ajanjakso katsotaan sopimussuhteisena toimihenkilönä työskennellyksi ajanjaksoksi.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan asioissa F-59/13 ja F-59/13 RENV

3)	Euroopan ulkosuhdehallinto vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan asiassa T-457/14 P, ja se velvoitetaan korvaamaan Thierry Rouffaud’n oikeudenkäyntikulut asiassa T-457/14 P.

(1) EUVL C 233, 10.8.2013, s. 14 (alkuperäinen asia F-59/13).

30.5.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 191/47

Virkamiestuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 11.4.2016 – FN, FO ja FQ v. CEPOL

(Asia F-41/15 DISS II) (1)

((Henkilöstö - CEPOLin henkilöstö - Väliaikaiset toimihenkilöt - Sopimussuhteiset toimihenkilöt - Asemapaikan vastaaminen CEPOLin toimipaikkaa - CEPOLin muuttaminen Budapestiin (Unkari) - Toimihenkilöiden asemapaikan vastaava muuttuminen - Sopimusoikeudelliset seuraukset - Toimihenkilöiden suostumuksen tarpeellisuus - Uuteen asemapaikkaan sovellettava korjauskerroin - Perusteltu luottamus - Hyvän hallinnon periaate))

(2016/C 191/68)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: FN, FP ja FQ (asianajajat: L. Levi ja A. Blot)

Vastaaja: Euroopan poliisiakatemia (CEPOL) (asiamiehet: F. Bánfi ja R. Woldhuis, avustajanaan asianajaja B. Wägenbaur)

Oikeudenkäynnin kohde

Sellaisten Euroopan poliisiakatemian (CEPOL) tekemien päätösten kumoaminen, joiden johdosta kantajat joko irtisanoutuivat toimistaan CEPOLissa tai muuttivat Lontoosta Budapestiin taloudellisella tappiolla, sekä tästä väitetysti aiheutuneen aineellisen vahingon ja henkisen kärsimyksen korvaaminen.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	FN, FP ja FQ vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja heidät velvoitetaan korvaamaan Euroopan poliisiakatemian oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 178, 1.6.2015, s. 28.

30.5.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 191/48

Virkamiestuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 11.4.2016 – FU v. komissio

(Asia F-49/15) (1)

((Henkilöstö - Kurinpitomenettely - Kurinpitolautakunta - Tilintarkastustuomioistuimen väliaikainen toimihenkilö, joka on nimitetty komissioon koeajalla olevaksi virkamieheksi - Asemapaikan vaihtaminen - Tilintarkastustuomioistuimen hallinnolle ei ole tehty ilmoitusta asemapaikan vaihtumisesta - Uudelleenasettautumiskorvausta lähtömaahan ja asettautumiskorvausta Brysseliin koskevat samanaikaiset hakemukset - Muuttokulujen korvaamista Luxemburgista lähtömaahan koskeva hakemus - OLAF:n tutkimus - Kurinpitoseuraamus - Siirtäminen alempaan tehtäväryhmään ilman palkkaluokan alentamista - Henkilöstösäännöissä olevan IX liitteen 25 artikla - Ilmeinen arviointivirhe - Kontradiktorista periaatetta ei ole noudatettu - Uusi seikka - Velvollisuus aloittaa kurinpitomenettely uudelleen - Rangaistuksen oikeasuhteisuus - Menettelyn kesto))

(2016/C 191/69)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: FU (edustaja: asianajaja S. Pappas)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: aluksi J. Currall ja C. Ehrbar, sitten C. Ehrbar ja F. Simonetti)

Oikeudenkäynnin kohde

Vaatimus kumota päätös, jolla kantajalle määrättiin kurinpitoseuraamuksena siirto palkkaluokkaan AST5, vaikka hänet oli nimitetty palkkaluokkaan AD5, väitetysti valheellisten ilmoitusten vuoksi, jotka hän oli tehnyt saadakseen uudelleenasettautumiskorvauksen ja muuttokuluista maksettavan korvauksen.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	FU vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 190, 8.6.2015, s. 36.

30.5.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 191/49

Virkamiestuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 11.4.2016 – Zink v. komissio

(Asia F-77/15) (1)

((Henkilöstö - Virkamiehet - Ulkomaankorvaus - Hallinnollinen virhe, jonka johdosta ulkomaankorvaus on jäänyt maksamatta usean vuoden ajalta - Virkamiehelle vastainen toimi - Palkkalaskelmat, jotka eivät kuvasta päätöstä - Työjärjestyksen 82 artikla - Ehdoton prosessinedellytys - Oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn virheellisyys - Henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu vaatimus - Käsittelyaikojen kohtuullisuus))

(2016/C 191/70)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Richard Zink (Bamako, Mali) (edustajat: asianajajat J.-N. Louis ja N. de Montigny)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: T. S. Bohr ja F. Simonetti)

Oikeudenkäynnin kohde

Sellaisen päätöksen kumoaminen, jonka mukaan ulkomaankorvaus maksetaan taannehtivasti ainoastaan viiden vuoden ajalta siitä ajankohdasta lähtien, jolloin kyseisen korvauksen maksamatta jättäminen on huomattu, ja vastaajan velvoittaminen maksamaan viivästyskorkoa.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Richard Zink vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 245, 27.7.2015, s. 51.

30.5.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 191/49

Virkamiestuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 11.4.2016 – Wolff v. EUH

(Asia F-94/15) (1)

((Henkilöstö - EUH:n henkilöstö - Henkilöstökomitea - Henkilöstökomitean vaalit - Pätevyys - Henkilöstösääntöjen liitteessä II olevan 1 artiklan viides alakohta - EUH:n vaalijärjestys - Ensimmäinen äänestyskierros - Vaadittavan enemmistön puuttuminen - Äänestysajan pidennys - Äänestysajan lisäpidennys - Toisen äänestyskierroksen järjestämättä jättäminen - Lainvastaisuus))

(2016/C 191/71)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Oren Wolff (Etterbeek, Belgia) (edustajat: asianajajat S. Orlandi ja T. Martin)

Vastaaja: Euroopan ulkosuhdehallinto (EUH) (asiamiehet: aluksi M. Silva ja S. Marquardt, sitten G.-J. van Hegelsom, S. Marquardt ja E. Chaboureau, ja lopuksi G.-J. van Hegelsom, S. Marquardt ja E. Chaboureau, avustajinaan asianajajat M. Troncoso Ferrer, F.-M. Hislaire ja S. Moya Izquierdo)

Oikeudenkäynnin kohde

Vaatimus kumota päätös, jossa hylätään kantajan oikaisuvaatimus EUH:n henkilöstökomitean vaalien tuloksesta.

Tuomiolauselma

1)	Euroopan ulkosuhdehallinnon 23.4.2015 tekemä päätös, jolla kantajan oikaisuvaatimus EUH:n henkilöstökomitean vaalien tuloksesta hylättiin, kumotaan.

2)	Euroopan ulkosuhdehallinto vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Oren Wolffin oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 294, 7.9.2015, s. 83.

30.5.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 191/50

Virkamiestuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 12.4.2016 – CP v. parlamentti

(Asia F-98/15) (1)

((Henkilöstö - Virkamiehet - Yksikön päällikkö - Koeaika - Yksikön päälliköksi nimittämisen vahvistamatta jättäminen - Kumoamistuomion täytäntöönpano - Mahdollisuuden menettäminen))

(2016/C 191/72)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: CP (edustajat: L. Levi ja A. Tymen)

Vastaaja: Euroopan parlamentti (asiamiehet: V. Montebello-Demogeot ja O. Caisou-Rousseau)

Oikeudenkäynnin kohde

Vaatimus kumota 18.7.2014 tehty päätös, jolla vahvistettiin kantajan asema yksikön päällikkönä asiassa F-8/13, CP v. parlamentti, 26.3.2014 annetun tuomion jälkeen, siltä osin kuin kyseisessä päätöksessä ei määrätty takautuvasti yksikön päällikön aseman tunnustamisesta eikä hänen virkansa peruspalkan korottamisesta (johtotehtävien perusteella maksettava korvaus), sekä vaatimus kärsityn aineellisen ja aineettoman vahingon korvaamisesta.

Tuomiolauselma

Euroopan parlamentti velvoitetaan maksamaan CP:lle 3 219,55 euroa. Määrää korotetaan viivästyskorolla, joka lasketaan siten, että Euroopan keskuspankin perusrahoitusoperaatioitaan varten vahvistamaa, kyseisenä ajanjaksona sovellettavaa korkokantaa korotetaan kahdella prosenttiyksiköllä, ja jota on maksettava 1.7.2011 lähtien tosiasialliseen maksamispäivään saakka.

2)	Kanne hylätään muilta osin.

3)	Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 294, 7.9.2015, s. 86.

30.5.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 191/51

Virkamiestuomioistuimen määräys (kolmas jaosto) 12.4.2016 – Beiner v. komissio

(Asia F-135/15) (1)

((Henkilöstö - Kilpailu - Hyväksymisedellytykset - Työkokemus - Valintalautakunnan päätös olla hyväksymättä hakijaa kilpailuun - Ilmeinen arviointivirhe))

(2016/C 191/73)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Laurent Beiner (Knutange, Ranska) (edustaja: asianajaja B. Sahki)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: G. Gattinara ja F. Simonetti)

Oikeudenkäynnin kohde

Vaatimus kumota kilpailun EPSO/AST/130/14 valintalautakunnan päätös olla hyväksymättä kantajaa arviointikokeeseen sen vuoksi, ettei hän täytä koulutuksen tasoa koskevaa edellytystä ja tehtävien luonteeseen liittyvän vähintään kuuden vuoden työkokemuksen vaatimusta.

Määräysosa

1)	Kanne jätetään tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset osittain selvästi puuttuvat, ja koska kanne on osittain selvästi perusteeton.

2)	Laurent Beiner vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 7, 11.1.2016, s. 37.

30.5.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 191/51

Kanne 17.2.2016 – ZZ v. Euroopan oikeusasiamies

(Asia F-10/16)

(2016/C 191/74)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asianosaiset

Kantaja: ZZ (edustaja: asianajaja Vasileios A. Christianos)

Vastaaja: Euroopan oikeusasiamies

Oikeusriidan kohde ja kuvaus

Euroopan oikeusasiamiehen päätöksen, jolla jätetään hyväksymättä kantajan hakemus oikeusasiamiehen toimiston pääsihteerin tehtävään, kumoaminen ja vastaajan velvoittaminen suorittamaan kantajalle väitetysti aiheutuneesta aineellisesta ja aineettomasta vahingosta vahingonkorvausta.

Vaatimukset

—	9.11.2015 tehty Euroopan oikeusasiamiehen riidanalainen päätös, jolla viimeksi mainittu on hylännyt kantajan hallintovalitukset, on kumottava

—	10.4.2015 tehty päätös, jolla on evätty kantajalta haastattelu, ja 16.7.2015 tehty päätös B.G.:n nimittämisestä Euroopan oikeusasiamiehen toimiston pääsihteerin tehtävään on kumottava

—	Euroopan oikeusasiamies on velvoitettava maksamaan kantajalle 112 472,64 euron määrä korvausta tälle aiheutuneesta aineellisesta vahingosta

—	Euroopan oikeusasiamies on velvoitettava maksamaan kantajalle 30 000 euron määrä korvausta tälle aiheutuneesta aineettomasta vahingosta

—	Euroopan oikeusasiamies on velvoitettava korvaamaan kaikki kantajan oikeudenkäyntikulut.

30.5.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 191/53

Kanne 23.3.2016 – ZZ v. komissio

(Asia F-17/16)

(2016/C 191/77)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: ZZ (edustaja: asianajaja H. Tettenborn)

Vastaaja: Euroopan komissio

Oikeusriidan kohde ja kuvaus

Euroopan unionin henkilöstövalintatoimiston (EPSO) tekemän sellaisen päätöksen kumoaminen, jossa se ei ottanut huomion liian myöhään jätettyä hakemusta sellaisen päätöksen uudelleen tarkastelusta, jossa kantajalta evättiin mahdollisuus osallistua kilpailun EPSO/AST-SC/03/15 – 3 seuraavaan vaiheeseen, ja tämän hakemuksen hyväksyttämättä jättämisestä tehdyn implisiittisen päätöksen kumoaminen

Vaatimukset

—

Euroopan unionin henkilöstövalintatoimiston (EPSO) 17.8.2015 tekemä ja kantajalle sähköpostitse tiedoksi annettu päätös olla ottamatta huomioon kantajan 13.8.2015 tekemää hakemusta kilpailun EPSO/AST-SC/03/15 – 3 valintalautakunnan tekemän sellaisen päätöksen uudelleen tarkastelusta, jossa kantajalta oli evätty mahdollisuus osallistua tämän kilpailun seuraavaan vaiheeseen, kumotaan

—	kilpailun EPSO/AST-SC/03/15 – 3 valintalautakunnan tekemä implisiittinen päätös olla hyväksymättä kantajan 13.8.2015 tekemää hakemusta sellaisen päätöksen uudelleen tarkastelusta, jossa kantajalta oli evätty mahdollisuus osallistua tämän kilpailun seuraavaan vaiheeseen, kumotaan

—	vastaaja velvoitetaan korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut.

		ISSN 1977-1053
Euroopan unionin virallinen lehti		C 191

Suomenkielinen laitos	Tiedonantoja ja ilmoituksia	59. vuosikerta 30. toukokuu 2016

Ilmoitusnumero	Sisältö	Sivu
	IV Tiedotteet
	EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN, ELINTEN, TOIMISTOJEN JA VIRASTOJEN TIEDOTTEET
	Euroopan unionin tuomioistuin
2016/C 191/01	Euroopan unionin tuomioistuimen viimeisimmät julkaisut Euroopan unionin virallisessa lehdessä	1