19.5.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 181/1

19.5.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 181/2

—

ottaa huomioon korruption vastaisen Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen, joka avattiin allekirjoitettavaksi Meridassa 9. joulukuuta 2003,

—

ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan,

—

ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

—

ottaa huomioon taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

—

ottaa huomioon kansainvälisissä liikesuhteissa tapahtuvan ulkomaisiin virkamiehiin kohdistuvan lahjonnan torjuntaa koskevan Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) yleissopimuksen, joka avattiin allekirjoitettavaksi 17. joulukuuta 1997 Pariisissa, sekä sen myöhemmät täydennysosat,

—

ottaa huomioon unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ja komission Euroopan parlamentille ja neuvostolle 12. joulukuuta 2011 antaman yhteisen tiedonannon ”Ihmisoikeudet ja demokratia keskeisenä osana EU:n ulkoisia toimia – kohti tehokkaampaa lähestymistapaa” (COM(2011)0886),

—

ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategiakehyksen ja ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n toimintasuunnitelman sellaisina kuin ne hyväksyttiin 25. kesäkuuta 2012 järjestetyssä ulkoasiainneuvoston 3 179. kokouksessa,

—

ottaa huomioon 8. toukokuuta 2001 annetun komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille aiheesta ”Euroopan unionin tehtävä ihmisoikeuksien ja demokratisoitumisen edistämisessä kolmansissa maissa” (COM(2001)0252),

—

ottaa huomioon 25. lokakuuta 2011 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle aiheesta ”Yritysten yhteiskuntavastuuta koskeva uudistettu EU:n strategia vuosiksi 2011–2014” (COM(2011)0681),

—

ottaa huomioon neuvoston asiakirjakoonnoksen ”Mainstreaming Human Rights and Gender into European Security and Defence Policy” (1) ja erityisesti neuvoston asiakirjan ”Generic Standards of Behaviour for ESDP Operations” (08373/3/2005),

—

ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien 8. syyskuuta 2000 antaman vuosituhatjulistuksen,

—

ottaa huomioon maailmanlaajuisen toimintasuunnitelman ”Keeping the promise: united to achieve the Millennium Development Goals”, jonka YK:n yleiskokous hyväksyi 10. lokakuuta 2010,

—

ottaa huomioon 27. helmikuuta 2013 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle aiheesta ”Ihmisarvoinen elämä kaikille: köyhyyden poistaminen ja kestävän tulevaisuuden turvaaminen maailmanlaajuisesti” (COM(2013)0092),

—

ottaa huomioon vuonna 2008 annetun Euroopan investointipankin (EIP) raportin ”Policy on preventing and deterring corruption, fraud, collusion, coercion, money laundering and the financing of terrorism in European Investment Bank activities” (”EIB Anti-Fraud Policy”),

—

ottaa huomioon Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin täytäntöönpanopolitiikat ja -menettelyt, jotka tulivat voimaan maaliskuussa 2009,

—

ottaa huomioon yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n suuntaviivat: ”Implementing the United Nations Protect, Respect and Remedy Framework” (HR/PUB/11/04),

—

ottaa huomioon 7. heinäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman demokratiakehitystä edistävästä EU:n ulkopolitiikasta (2),

—

ottaa huomioon 11. joulukuuta 2012 antamansa päätöslauselman digitaalisen vapauden strategiasta EU:n ulkopolitiikassa (3),

—

ottaa huomioon ihmisoikeuksien puolustajia koskevat EU:n suuntaviivat sellaisina kuin ne hyväksyttiin yleisten asioiden neuvoston 2914. kokouksessa 8. joulukuuta 2008,

—

ottaa huomioon Montreux'ssa 17. syyskuuta 2008 hyväksytyn asiakirjan yksityisten turvallisuus- ja puolustusalan yritysten toimintaan liittyvistä valtioiden kansainvälisoikeudellisista velvoitteista ja hyvistä käytännöistä aseellisen selkkauksen aikana,

—

ottaa huomioon Euroopan neuvoston lahjontaa koskevan rikosoikeudellisen yleissopimuksen, joka avattiin allekirjoitettavaksi 27. tammikuuta 1999, ja Euroopan neuvoston lahjontaa koskevan siviilioikeudellisen yleissopimuksen, joka avattiin allekirjoitettavaksi 4. marraskuuta 1999, sekä Euroopan neuvoston ministerikomitean 5. toukokuuta 1998 antaman päätöslauselman (98) 7 ja 1. toukokuuta 1999 antaman päätöslauselman (99) 5, joilla perustettiin korruption vastainen yhteistyöelin GRECO,

—

ottaa huomioon 26.–27. marraskuuta 2012 annetun Jakartan julkilausuman korruption vastaisten virastojen toimintaperiaatteista,

—

ottaa huomioon kansallisia ihmisoikeusinstituutioita koskevat Pariisin periaatteet (4),

—

ottaa huomioon OECD:n toimintaohjeet monikansallisille yrityksille (5),

—

ottaa huomioon kansainvälisen työjärjestön ILOn kolmikantaisen periaatejulistuksen, joka koskee monikansallisia yrityksiä ja sosiaalipolitiikkaa (6),

—

ottaa huomioon YK:n Global Compact -aloitteen (7),

—

ottaa huomioon yksityisten turvallisuuspalvelujen tarjoajien kansainväliset käytännesäännöt,

—

ottaa huomioon asekauppaa koskevan yleissopimuksen, joka hyväksyttiin Yhdistyneiden kansakuntien asekauppasopimusta käsitelleessä päätöskonferenssissa New Yorkissa 18.–28. maaliskuuta 2013 (8),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön sekä kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon (A7-0250/2013),

A.

ottaa huomioon, että korruptio voidaan määritellä toimivallan väärinkäytöksi joko yksilön tai ryhmän suoran tai välillisen henkilökohtaisen edun tavoitteluun, ja ottaa huomioon, että korruptio sisältää muun muassa lahjonnan, kavallukset, vaikutusvallalla tapahtuvan kaupankäynnin, aseman väärinkäytön ja laittoman rikastumisen, kuten se on määritelty UNCAC-sopimuksessa; toteaa, että petos, painostus, kiristys, vallan väärinkäyttö, favoritismi, nepotismi ja klientelismi sekä laittomat poliittiset avustukset liittyvät läheisesti korruptioon; toteaa, että korruptio saattaa liittyä järjestäytyneeseen rikollisuuteen, joka toimii kollektiivisen johdon alaisuudessa virallisten rakenteiden rinnalla erityisesti silloin kun viranomaiset eivät valvo lainsäädännön noudattamista;

B.

ottaa huomioon, että korruptio vahvistaa ja pahentaa epätasa-arvoisia, epäoikeudenmukaisia ja syrjiviä käytäntöjä, kun on kyse kaikkien oikeudesta nauttia yhtäläisesti ihmisoikeuksista, niin kansalaisoikeuksista kuin poliittisista, taloudellisista ja sosiaalisista sekä kulttuurisista oikeuksista; ottaa huomioon, että korruptiolla saattaa olla kielteisiä ympäristövaikutuksia ja että se vaikuttaa suhteettomasti yhteiskunnan epäedullisimmassa asemassa oleviin ja syrjäytyneimpiin ryhmiin ja riistää heiltä erityisesti mahdollisuuden yhdenvertaiseen poliittiseen osallistumiseen, julkisiin palveluihin, oikeuteen, turvallisuuteen, maankäyttöön, työpaikkoihin, koulutukseen, terveydenhoitoon ja asuntoihin; ottaa huomioon, että korruptio vaikuttaa aivan erityisesti etenemiseen syrjinnän torjunnassa varsinkin sukupuolten tasa-arvoon ja naisten itsemääräämisoikeuteen, koska se rajoittaa naisten valmiuksia vaatia oikeuksiaan;

C.

katsoo, että korruptio voi haitata valtioiden taloudellista kehitystä, koska se toisinaan estää kauppaa ja investointeja;

D.

ottaa huomioon, että korruption torjunta on osa hyvän hallintotavan periaatetta, sellaisena kuin se on vahvistettu ja määritelty Cotonoun sopimuksen 9 artiklan 3 kohdassa ja 97 artiklassa;

E.

ottaa huomioon, että korruptioon ja ihmisoikeusrikkomuksiin liittyy tyypillisesti vallan väärinkäyttöä, vastuunalaisuuden puutetta ja erilaisten syrjinnän muotojen institutionalisoitumista; ottaa huomioon, että korruptio on poikkeuksetta yleisintä siellä, missä ihmisoikeuksien täytäntöönpano on vajavaista tai puuttuu täysin, ja ottaa huomioon, että korruptio heikentää usein niiden instituutioiden ja elinten – esimerkiksi parlamenttien, lainvalvontaviranomaisten, tuomioistuinjärjestelmän, oikeusjärjestelmän ja kansalaisyhteiskunnan – tehokkuutta, jotka tavallisesti huolehtivat valvonnasta ja joiden tehtävänä on varmistaa demokraattisten periaatteiden ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen;

F.

ottaa huomioon, että korruptio on yleensä syvään juurtunut yhteiskuntiin, joissa se pesii, ja katsoo, että kaikki yritykset torjua sitä pitäisi keskittää ensisijaisesti koulutusjärjestelmään, niin että toimet kohdistetaan ihmisiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa;

G.

ottaa huomioon, että valtiot eivät aina pyri estämään yksityisen ja julkisen sektorin korruptiota ja rankaisemaan siitä, vaikka sitä edellytetään kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa, taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa sekä muissa asiaa koskevissa kansainvälisissä ja alueellisissa ihmisoikeussäädöksissä;

H.

ottaa huomioon, että korruptio vääristää valtion menojen kokoa ja koostumusta ja vahingoittaa vakavasti valtion kykyä valjastaa mahdollisimman suuri osa käytettävissä olevista resursseistaan siihen, että taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset oikeudet toteutetaan täysin, ja ottaa huomioon, että korruptio ohjaa suuria määriä varoja pois talouteen tehtävistä investoinneista, mikä haittaa taloudellisista vaikeuksista kärsivien maiden, myös EU:n jäsenvaltioiden, taloudellista elpymistä;

I.

katsoo, että korkeassa asemassa olevien henkilöiden korruptio voi saada aikaan vakavaa turvattomuutta ja epävakautta kyseisissä maissa ja jopa vaarantaa koko valtion olemassaolon;

J.

ottaa huomioon, että Maailmanpankin mukaan korruption osuus koko maailman BKT:stä on viisi prosenttia (2,6 biljoonaa Yhdysvaltain dollaria) ja joka vuosi maksetaan lahjuksia yli biljoona dollaria; toteaa, että korruptio kasvattaa liiketoiminnan kokonaiskustannuksia maailmanlaajuisesti jopa 10 prosenttia ja hankintasopimusten kustannuksia kehitysmaissa 25 prosenttia (9);

K.

toteaa, että Maailmanpankin arvion mukaan 20–40 miljardia Yhdysvaltain dollaria, mikä vastaa 20–40 prosenttia viralliseen kehitysapuun käytetystä summasta, varastetaan julkisista talousarvioista kehitysmaissa ja piilotetaan sitten ulkomaille korkean tason korruption avulla (10);

L.

ottaa huomioon, että kehitysmaista katosi vuosina 2000–2009 laittomina rahavirtoina 8,44 biljoonaa Yhdysvaltain dollaria, mikä on 10 kertaa enemmän kuin niiden saama ulkomaanapu; toteaa, että edellisen vuosikymmenen aikana kehitysmaat menettivät vuosittain 585,9 miljardia dollaria laittomina rahavirtoina; toteaa, että korruption vuoksi vuosittain varastetut rahat riittäisivät ruokkimaan maailman nälkää näkevät 80-kertaisesti, samanaikaisesti kun lahjukset ja varkaudet paisuttavat puhtaan juomaveden ja sanitaation varmistamiseen tarkoitettujen hankkeiden kokonaiskustannuksia kaikkialla maailmassa jopa 40 prosenttia (11);

M.

ottaa huomioon, että koska korruptio uhkaa demokratian vakiinnuttamista ja ihmisoikeuksien täytäntöönpanoa, se toimii edelleen perussyynä ja vauhdittajana kehitysmaiden konflikteissa, laajamittaisissa kansainvälisen humanitaarisen oikeuden rikkomisissa ja rankaisemattomuudessa, ja ottaa huomioon, että toimivallan käyttäjien korruption ja laittoman rikastumisen status quo on johtanut vallantavoitteluun ja vallan pysyvyyteen, uusien aseellisten ryhmittymien muodostumiseen sekä laajalle levinneeseen väkivaltaan;

N.

ottaa huomioon, että oikeudellisen sektorin lahjonta rikkoo syrjimättömyyden periaatetta, mahdollisuutta saada oikeutta sekä mahdollisuutta saada oikeudenmukainen oikeudenkäynti ja tehokasta oikeussuojaa, jotka ovat olennaisia välineitä kaikkien muiden ihmisoikeuksien täytäntöönpanossa, ja ottaa huomioon, että korruptio vääristää vakavasti oikeusjärjestelmän ja julkisen hallinnon riippumattomuutta, toimivuutta ja puolueettomuutta, mikä edistää epäluottamusta julkisia instituutioita kohtaan, heikentää oikeusvaltioperiaatetta ja aiheuttaa väkivaltaa;

O.

ottaa huomioon, että julkisten palvelujen tarjoaminen antaa valtioille mahdollisuuden täyttää kansainväliset ihmisoikeusvelvoitteensa, turvata veden, ruuan, terveydenhoidon, koulutuksen, asuntojen, turvallisuuden ja järjestyksen tarjoaminen inhimillisen kehityksen osina, ja ottaa huomioon, että julkisiin hankintoihin liittyvä korruptio kukoistaa avoimuuden, tiedon, kilpailun, aloitteiden, selkeiden sääntöjen ja tiukasti täytäntöönpannun sääntelyn puuttuessa ja myös silloin, kun ei ole olemassa riippumattomia valvonta- ja seuraamusmekanismeja;

P.

ottaa huomioon, että jos korruptio on levinnyt laajalle, avoimuus on puutteellista, tietoja ei ole saatavilla ja mahdollisuuksia osallistua päätöksentekoon ei ole, kansalaiset eivät voi asettaa hallituksia ja poliittisia edustajia vastuuseen varmistaakseen, että luonnonvarojen ja markkinoiden hyödyntämisestä kertyneitä tuloja käytettäisiin heidän ihmisoikeuksiensa turvaamiseen; katsoo, että hallitusten on tehtävä kaikkensa torjuakseen korruptiota niin julkisissa kuin yksityisissä yrityksissä;

Q.

ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien puolustajilla, viestimillä ja kansalaisyhteiskunnan järjestöillä, ammattiliitoilla ja tutkivilla toimittajilla on ratkaisevan tärkeä rooli korruption torjunnassa, kun ne tarkastelevat julkisia talousarvioita, seuraavat hallitusten sekä suuryhtiöiden – varsinkin suurten monikansallisten yhtiöiden – toimintaa ja poliittisten puolueiden rahoitusta, tarjoavat mahdollisuuksia valmiuksien ja asiantuntemuksen kehittämiseen ja vaativat avoimuutta ja vastuunalaisuutta; ottaa huomioon, että korruptiosta ja järjestäytyneestä rikollisuudesta raportoivat toimittajat joutuvat yhä useammin järjestäytyneiden rikollisryhmien, ”rinnakkaisten ryhmien” ja viranomaisten ahdistelun kohteiksi erityisesti kehitysmaissa;

R.

ottaa huomioon, että niin verkossa kuin muualla toimivat vapaa ja riippumaton lehdistö ja muut tiedotusvälineet ovat ratkaisevassa asemassa korruption torjuntaan tarvittavan avoimuuden ja valvonnan varmistamisessa, koska ne toimivat korruption paljastamisen foorumina ja niiden kautta kansalaiset ja yhteiskunta saavat tietoja;

S.

ottaa huomioon, että avoin tiedonsaanti ja avoin hallinto lisäävät kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia, kun he saavat tietoa hallituksen talousarvioista ja menoista;

T.

ottaa huomioon, että ilmiantajat ovat tärkeitä korruption, petosten, hallinnollisten epäkohtien ja ihmisoikeusrikkomusten paljastamisessa, vaikka siihen liittyy suuri henkilökohtainen riski, ja ottaa huomioon, että ihmiset eivät uskalla tuoda asioita julki, jos kostolta ei voida suojautua, jos tiedon saantia rajoitetaan, jos ei suojata kunnianloukkauslaeilta ja jos ilmiantajien väitteitä ei tutkita riittävästi, ja että he vaarantavat usein myös henkilökohtaisen turvallisuutensa sekä perheidensä turvallisuuden; katsoo, että EU:lla on velvoite suojella heitä erityisesti hyödyntämällä mahdollisimman paljon demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen (EIDHR) kaltaisia yhteistyövälineitä;

U.

ottaa huomioon, että hätätilanteet ja saapuvat avustukset tarjoavat mahdollisuuksia korruptioon toiminnan luonteesta sekä toiminnan monimutkaisuudesta ja toimintaan osallistuvien tahojen moninaisuudesta johtuen ja että näihin ”mahdollisuuksiin” kuuluvat lahjonta, toiminnan estäminen, avustushenkilöstön kiristäminen, avustushenkilöstön väärinkäytökset, petokset, kirjanpitoväärennökset, saadun avun väärinkäyttö, avun tarpeessa olevien hyväksikäyttö sekä kaikkiin julkisiin viranomaisiin kohdistuvan tyytymättömyyden lietsominen; katsoo, että saadun humanitaarisen avun ohjaaminen muualle on vakava kansainvälisen humanitaarisen oikeuden rikkominen;

V.

ottaa huomioon, että 25 prosenttia kaikista Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) käynnistämistä tutkimuksista koski Euroopan unionin ulkoista apua kolmansille maille, ja että näiden tutkimusten tuloksena saatiin palautettua 17,5 miljoonaa euroa (12);

W.

ottaa huomioon, että EU:n kehitysmaille osoittama tuki voi mennä hukkaan, jos ei ole olemassa järjestelmää, joka sisältää asianmukaiset varmistuskeinot edunsaajamaissa sekä varojen käytön rehellisyyden täydellisen ja riippumattoman valvonnan;

X.

ottaa huomioon, että Euroopan julkisten pankkien, jotka ovat EU:n instituutioita (EIP) tai joiden osakkeenomistajien enemmistö on jäsenvaltioita (EBRD), on väitetty olleen osallisina korruptioskandaaleissa Euroopan unionin ulkopuolisissa toiminnoissaan;

Y.

ottaa huomioon, että avunantajien ja kansainvälisten rahoituslaitosten, kuten Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF), olisi edistettävä apua saavien maiden hallinnon todellista uudistamista ja panosta vaikuttavaan korruption torjuntaan arvioimalla kriittisesti ja torjumalla osoitettuja korruption ja ihmisoikeuksien heikkenemisen riskejä, jotka liittyvät moniin SAP-rakennemuutosohjelmien yhteydessä edellytettyihin toimenpiteisiin, kuten valtio-omisteisten yritysten ja resurssien yksityistämiseen;

Z.

ottaa huomioon, että ihmiskauppa perustuu suuressa määrin monimutkaisiin ja korruptoituneisiin verkostoihin, jotka ulottuvat kaikille valtiojohdon, hallinnon, lainvalvonnan ja yksityisen sektorin aloille uhrien alkuperä-, kauttakulku- ja kohdemaissa, ja ottaa huomioon, että korruptio heikentää ihmiskaupan vastaisten toimijoiden toimintaa, mikä aiheutuu korruptiosta, joka liittyy poliisi- ja tuomioistuinlaitokseen, ihmiskauppiaiden pidätys- ja syytteeseenasettamismenettelyihin sekä oikeusavun ja todistajansuojan tarjoamiseen ihmiskaupan uhreille;

AA.

ottaa huomioon, että asevoimien, puolustussektorin, lainvalvontaviranomaisten ja rauhanturvajoukkojen toimintaan liittyvä korruptio ja väärinkäytökset uhkaavat vakavasti kehitysmaiden kansalaisten henkeä, fyysistä koskemattomuutta, suojelua, vapautta ja oikeuksia, ja ottaa huomioon, että puolustussektoriin ja puolustushankintoihin liittyy edelleen kohtuuttoman runsaasti korruptiota ja ne ovat erityisen suojattuja kansalliseen turvallisuuteen liittyvän salailun vuoksi; katsoo, että turvallisuuslaitteiden hankintaa koskevia julkisia tarjouskilpailuja olisi tarkoin valvottava;

AB.

ottaa huomioon, että yksityisten sotilaallisten yritysten ja turvallisuusyritysten käyttö on lisääntynyt eksponentiaalisesti viimeksi kuluneiden kahdenkymmenen vuoden kuluessa sekä julkisten että yksityisten toimijoiden parissa, ja ottaa huomioon, että nämä yritykset ovat toimintansa luonteen vuoksi erityisen alttiita korruptiolle ja niitä on syytetty vakavista ihmisoikeusrikkomuksista, vaikka ne työskentelevät useimmiten tiukan sääntelyn ulkopuolella ilman asevoimilta yleensä vaadittua vastuunalaisuutta;

AC.

ottaa huomioon, että UNCAC-sopimuksen IV ja V lukujen mukaisten keskinäisen oikeusavun ja varallisuuden takaisin hankkimisen mekanismien täytäntöönpanon, käytön ja tehokkuuden taso sopimuspuolten välillä on edelleen alhainen, ja ottaa huomioon, että osapuolet eivät vielä ole täysin panneet täytäntöön yleissopimukseen sisältyviä kansainvälistä yhteistyötä koskevia velvoitteitaan, jotka sisältyvät IV lukuun (kansainvälinen yhteistyö) ja V lukuun (varallisuuden takaisin hankkiminen), eivätkä etenkään ole riittävästi täyttäneet velvoitettaan keskinäiseen oikeusapuun UNCAC-sopimuksen 46 artiklan mukaisesti;

AD.

ottaa huomioon, että huonosti säännelty ja läpinäkymätön tavanomaisten aseiden ja ammusten maailmanlaajuinen kauppa ruokkii konflikteja, korruptiota, köyhyyttä, ihmisoikeusrikkomuksia ja rankaisemattomuutta;

AE.

ottaa huomioon, että kehitysmaiden laajamittainen korruptio tapahtuu yleensä kehittyneiden maiden, myös EU-maiden, liikemiesten, lakimiesten, rahalaitosten ja viranomaisten myötävaikutuksella ja jopa avustuksella, ja ottaa huomioon, että nämä instituutiot ja yritykset osoittavat törkeää piittaamattomuutta rahanpesun torjuntaa koskevasta EU:n ja kansainvälisen tason sääntelystä, kun ne tarjoavat kanavat, joilla korruption tuotot voidaan pestä kehittyneissä ja kehittyvissä maissa ja joilla luodaan läpinäkymättömiä rakenteita ja kätketään varoja ”turvallisille” lainkäyttöalueille;

AF.

ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien kytkeminen korruption vastaisiin toimintalinjoihin lisää yleistä tietoisuutta siitä, että korruptio vaikuttaa paitsi julkisiin varoihin myös kansalaisten henkilökohtaisiin oikeuksiin ja mahdollisuuksiin; ottaa huomioon, että kansainvälisten korruption vastaisten liikkeiden ja ihmisoikeusliikkeiden läheiset yhteydet lisäävät yleistä tietoisuutta sekä vaatimuksia, jotka koskevat avoimuutta, vastuunalaisuutta ja oikeudenmukaisuutta, ja ottaa huomioon, että korruption kytkeminen ihmisoikeusrikkomuksiin luo uusia toimintamahdollisuuksia etenkin silloin, kun korruptioon voidaan puuttua olemassa olevilla kansallisilla, alueellisilla ja kansainvälisillä mekanismeilla, joita käytetään ihmisoikeuksien noudattamisen valvontaan;

1.

uskoo, että EU:sta voi tulla uskottava ja vaikutusvaltainen korruption torjunnan johtaja vain, jos se puuttuu järjestäytyneen rikollisuuden, korruption ja rahanpesun ongelmiin omien rajojensa sisällä riittävällä tavalla; pitää tässä suhteessa myönteisenä komissiolta odotettavissa olevaa EU:n korruption vastaista kertomusta; toivoo, että komissio yksilöi korruptioalttiita aloja jäsenvaltioissa ja auttaa siten tehostamaan korruption vastaisia ponnisteluja, mahdollistamaan parhaiden käytäntöjen vaihdon, havaitsemaan EU:ssa vallitsevia suuntauksia ja stimuloimaan vertaisryhmäoppimista sekä EU:n ja kansainvälisten sitoumusten noudattamisen jatkamista; kehottaa komissiota esittämään korruption torjuntaa koskevia EU:n poliittisia aloitteita, kuten EU:n korruption vastaisen toimintasuunnitelman;

2.

on tässä yhteydessä tyytyväinen uudelleenneuvotteluun säästödirektiivistä, minkä tarkoituksena on tosiasiassa poistaa pankkisalaisuus; katsoo, että sääntelyn vahvistaminen sekä yritys- ja säätiörekisterien avoimuuden vahvistaminen kaikissa EU:n jäsenvaltioissa on edellytys korruption torjunnalle sekä EU:ssa että kolmansissa maissa; katsoo, että EU:n sääntelyllä olisi velvoitettava rekisteröimään kaikki oikeudelliset rakenteet ja niiden omistustiedot ja julkaisemaan nämä tiedot verkossa elektronisin tunnistetiedoin varustettuna ja haut mahdollistavassa muodossa siten, että tästä ei aiheudu kustannuksia tiedonhakijoille;

3.

katsoo, että EU:n olisi noudatettava Yhdysvaltain esimerkkiä (Sergei Magnitsky Rule of Law Accountability Act of 2012) ja hyväksyttävä vastaavaa lainsäädäntöä EU:n tasolla vertauskuvalliseksi ja toimivaksi kehykseksi, jolla luodaan yhteys korruption ja ihmisoikeusrikkomusten välille; kehottaa siksi neuvostoa tekemään päätöksen, jolla laaditaan vastaava EU:n luettelo virkamiehistä, jotka ovat olleet osallisina Sergei Magnitskin kuolemaan, sitä seuranneeseen oikeudelliseen peittelyyn ja hänen perheeseensä edelleen kohdistuvaan jatkuvaan ahdisteluun; lisää, että tällä neuvoston päätöksellä olisi määrättävä näihin virkamiehiin kohdistettavista seuraamuksista, esimerkiksi EU:n laajuinen viisumikielto sekä heillä tai heidän omaisillaan Euroopan unionissa mahdollisesti olevien varojen jäädyttäminen; kehottaa komissiota laatimaan toimintasuunnitelman sellaisen mekanismin luomiseksi, jonka avulla kolmansien maiden viranomaisiin (muun muassa poliisiviranomaiset, syyttäjät ja tuomarit) kohdennettavat sanktiot kirjataan ja pannaan täytäntöön, jos he osallistuvat vakaviin ihmisoikeusrikkomuksiin ja oikeudelliseen vehkeilyyn ilmiantajia, korruptiosta raportoivia toimittajia ja kolmansien maiden ihmisoikeusaktivisteja vastaan; korostaa, että luetteloon ottamista koskevat perusteet olisi laadittava hyvin dokumentoitujen, toisiaan vastaavien ja riippumattomien lähteiden ja uskottavien todisteiden pohjalta siten, että kohteena olevilla on mahdollisuus puolustautua;

4.

tukee täysin sitä, että EU on sitoutunut omaksumaan demokraattisen omistajuuden käsitteen kehitysyhteistyöpolitiikkaansa ja valtavirtaistamaan sen, toisin sanoen tukemaan kansalaisten todellista ja täysimääräistä osallistumista avunantajien ja kumppanihallitusten kehitysstrategioiden ja -politiikkojen suunnitteluun, täytäntöönpanoon ja valvontaan; katsoo, että tällainen politiikka edistää ohjelmien edunsaajien osallistumista ja parantaa siten korruption torjunnan valvontaa ja vastuunalaisuutta; kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita soveltamaan sitä periaatetta, että niiden kehitysapuohjelmiin osallistumisen ehtona on korruption vastaisten kansainvälisten sääntöjen noudattaminen ja sisällyttämään julkisiin hankintasopimuksiin korruption torjuntaa koskevan lausekkeen OECD:n suositusten mukaisesti; kehottaa komissiota jatkamaan avun avoimuuden korkeaa tasoa koneellisesti luettavassa muodossa ja käyttämään yhteistä standardia, jotta voidaan taata vertailtavuus muiden avunantajien kanssa ja erityisesti se, että avulla vastataan sitä vastaanottavien hallitusten tarpeisiin;

5.

painottaa, että sen varmistamiseksi, että yhdistämisjärjestelyt lisäväät kehitysrahoituksen tuloksellisuutta, kyseisten välineiden hallinnointia on tarkistettava niin, että pyritään suurempaan avoimuuteen hankkeiden valintakriteereissä ja vastuuseen koko yhteiskunnalle; muistuttaa, että asettamalla hankkeiden valinnalle, valvonnalle ja arvioinnille kriittinen määrä vähimmäisvaatimuksia, voitaisiin helpottaa vertailtavuutta ja saataisiin yhtenäinen perusta toimintojen suoritusta koskeville tiedoille; toteaa, että hankkeiden etenemisestä ja vaikutuksesta kehitykseen olisi raportoitava järjestelmällisesti, jotta oikeutettaisiin tukivarojen käyttö yhdistämisjärjestelyillä mukana olevien tukijoiden ja EU:n rahoituslaitosten lisäksi myös suurelle yleisölle;

6.

katsoo, että komission olisi vaadittava EU:n rahoittamien hankintamenettelyjen yhteydessä mahdollisimman korkeaa riippumattomuuden tasoa ja edistettävä erityisesti tarjouspyyntöjen parempaa saatavuutta paikallisten organisaatioiden kannalta; korostaa, että jos hankintoja lähestytään ihmisoikeuksien kannalta, etuna on se, että saadaan enemmän osallistujia, erityisesti ne, jotka kuuluvat tarjousprosessin piiriin (kuten maanomistajien yhdistykset sekä epäedullisessa asemassa olevat ryhmät); katsoo, että ihmisoikeuksiin pohjautuva lähestymistapa kannustaa viranomaisia voimaannuttamaan epäedullisessa asemassa olevat ryhmät osallistumaan itse tarjousmenettelyihin ja laajentamaan kriteerejä, joiden mukaan yrityksiä arvioidaan hankintaprosessissa; muistuttaa, että hankkeiden tulosten valvonta yhteistyössä kansalaisyhteiskunnan kanssa ja paikallisten viranomaisten vastuu huomioon ottaen on olennaista, kun pyritään toteamaan, käytetäänkö EU:n varoja asianmukaisesti; vaatii, että komissio ei myönnä hankkeita sopimuspuolille, joiden omistajat eivät ole tiedossa tai joiden yritysrakenne on sellainen, että ne voivat helposti toteuttaa siirtohinnoittelua;

7.

kehottaa EU:ta lisäämään avoimuutta tukemalla maailmanlaajuisen järjestelmän luomista avunantolupausten jäljittämiseen, jotta saadaan avunantajamaat pitämään lupauksensa avun antamisesta ja vastaamaan tukemistaan hankkeista, laitoksista ja ryhmistä;

8.

muistuttaa lisäksi, että EU:n rahoittamien hankkeiden täytäntöönpanossa on ehkäistävä korruptiotekniikoita, joita ovat muun muassa ylisuuret hankekustannukset, kuvitteellisista hankkeista ja työntekijöistä maksettavat maksut, taloudellisten ja/tai teollisten vastaostojen sopimaton ja korruptoitunut käyttö, valtion varojen suoranainen varastaminen, ylisuuret matkakustannukset ja lahjukset; korostaa siksi, että on tarpeen valvoa koko EU:n rahoitusketjua, mukaan luettuina päätöksenteko ja sääntely, suunnittelu ja budjetointi, rahoitus, varojen siirrot, johtaminen ja ohjelmien kehittäminen, tarjouspyynnöt ja hankinnat, rakentaminen, toiminta ja ylläpito sekä palveluista maksaminen;

9.

ehdottaa, että komissio levittää tietoa OLAF:n käyttämästä raportointijärjestelmästä, joka koskee julkisiin tarjouskilpailuihin osallistuvien ja EU-tuen saajien EU-varojen väärinkäyttöä, ja laatii suuntaviivat siitä, miten käsitellään kolmansissa maissa tapahtuvaa EU:n varojen väärinkäyttöä koskevat ilmoitukset ja miten niiden avulla mahdollistetaan asianmukainen seuranta, palaute ja suojelu kostolta siten, että erityistä huomiota kiinnitetään monien kehitysmaiden kaikkein haavoittuvimpien väestönosien ja erityisesti naisten tilanteeseen, koska he ovat erityisen alttiita korruption kohteeksi joutumiselle ja halukkaita yhteistyöhön sen paljastamisessa mutta myös paljon haavoittuvampia ja saattavat joutua kärsimään yhteistyöstä;

10.

korostaa, että EU:n on pidettävä tärkeänä sitä, että pannaan täytäntöön osallistumisoikeus ja oikeus saada tietoja sekä julkisen vastuunalaisuuden mekanismit, kuten tietojen avoimuus, demokratian keskeisinä periaatteina kaikilla kolmansien maiden kanssa käytävän vuoropuhelun tasoilla, mukaan luettuina kahdenväliset suhteet ja korkein taso; korostaa, että sekä verkossa toimivan että muun lehdistön ja median vapaus ovat tässä suhteessa ratkaisevia; ehdottaa, että EU rahoittaa näiden periaatteiden täytäntöönpanoa tukevia hankkeita kolmansissa maissa ja erityisesti maissa, joissa demokratiakehitys on käynnissä, varmistaa sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen, kansalaisyhteiskunnan toimijoiden ja erityisesti ihmisoikeuksien puolustajien, ammattijärjestöjen, naisten ja varsinkin kaikkein haavoittuvimpien väestöryhmien integroinnin ja auttaa muotoilemaan lainsäädäntöä ilmoittajien tehokasta suojelua varten;

11.

toteaa, että tältä osin EU:n on johdettava omalla esimerkillään; vaatii, että EU ja sen jäsenvaltiot osallistuvat aktiivisesti kansainvälisiin aloitteisiin talousarvioiden avoimuuden lisäämiseksi, kuten avoimen hallinnon kumppanuus (OGP), avoin talousarvio (OBI) ja kansainvälisen avun avoimuuden aloite (IATI), jotta voidaan edistää kumppanimaiden vastaavaa osallistumista kansainvälisten ihmisoikeusnormien noudattamisen edellytyksenä;

12.

kehottaa komissiota hyväksymään sen, että ihmisoikeuksien puolustajia koskevissa EU:n suuntaviivoissa esitettyyn ihmisoikeuksien puolustajien määritelmään sisällytetään korruptionvastaiset toimijat, tutkivat toimittajat ja erityisesti ilmiantajat;

13.

toteaa, että EU:n olisi maailman johtavana avunantajana noudatettava ja laajennettava viimeaikaisia käytäntöjä, joissa EU:n ulkoisen tuen antaminen kytketään talousarviouudistuksiin, joilla pyritään kohti suurempaa avoimuutta, tietojen saatavuutta ja osallistavia prosesseja, sekä yhdenmukaistettava suuntaa-antavia periaatteita tältä osin muiden avunantajien kanssa; katsoo, että EU:n olisi esitettävä tukea saaville hallituksille selkeitä julkisia vertailuarvoja ja kriteerejä kannustepohjaisella lähestymistavalla, jotta ne avaavat talousarvioprosessejaan ja sisällyttävät pyrkimyksiinsä avoimuuden, julkisen osallistumisen ja valvonnan komponentteja koulutuksen ja teknisen avun kautta; kehottaa EU:ta tukemaan ja edistämään sitä, että kehittyvien maiden valvontaelimille (mukaan luettuina parlamentit, tilintarkastusvirastot, kansalaisyhteiskunnan järjestöt ja tiedotusvälineet) luodaan toiminnan mahdollistava ympäristö, jotta ne voivat toteuttaa ydintoimintojaan ja siten torjua korruptiota;

14.

huomauttaa, että EU:n olisi yhtäältä hyödynnettävä ”edistyneitä kumppanuuksia” kolmansien maiden kanssa painostaakseen tehokkaasti laajalle levinneestä korruptiosta kärsiviä hallintoja hyväksymään uudistuksia, joiden avulla edellä mainitut periaatteet voidaan panna täytäntöön; katsoo, että uudistustarpeeseen vastaavan EU-lähtöisen poliittisen vuoropuhelun, painostuksen ja yhteistyön olisi oltava näkyvää ja avointa ja niihin olisi yhdistettävä asianmukaisia ja kunnianhimoisia seurantamekanismeja; katsoo, että EU:n olisi julkisesti tuomittava se, että säädetään lakeja, jotka rajoittavat tiedotusvälineiden vapautta ja kansalaisyhteiskunnan toimintaa vastuunalaisuuden kulmakivinä, ja että sen olisi laadittava strategioita mukauttaakseen suhteita näihin maihin, jotta uudistuksia voidaan tukea näkyvällä tavalla; painottaa, että kolmansien maiden kanssa tehtävissä sopimuksissa tarvitaan selkeästi määriteltyjä ja valvottavia ihmisoikeuslausekkeita, joiden nojalla olisi mahdollista keskeyttää sopimuksen voimassaolo räikeiden ihmisoikeusloukkausten vuoksi;

15.

kannattaa sitä, että Euroopan julkisten varojen investointeja erityisesti EIP:n ja EBRD:n hankkeisiin koskevan päätöksenteon avoimuus lisääntyy, millä voi olla haitallinen vaikutus ihmisoikeuksiin; kehottaa EIP:tä ja EBRD:tä vahvistamaan petosten ja korruption vastaisia politiikkoja, jotta varmistetaan Euroopan unionin ulkopuolelle tehtävien investointien täysi avoimuus; painottaa, että EIP:n ja EBRD:n on vakuutettava, että ne haluavat välttää riskialttiita investointeja erityisesti rahoituksen välittäjien kautta, omaksua riskeihin perustuvan lähestymistavan ja arvioida paremmin tukemiensa hankkeiden vaikutuksia ihmisoikeuksiin sen lisäksi, että niiden on tehtävä kaikille asiakkaiden toiminnoille ihmisoikeuksien noudattamista ja riippumattomuutta koskeva yritystarkastus; katsoo, että olisi kiinnitettävä erityistä huomiota julkisen osallistumisen varmistamiseen sekä asianomaisten yhteisöjen maksuttomaan ja tietoa tarjoavaan ennakkokuulemiseen rahoitettujen hankkeiden suunnittelun, täytäntöönpanon, seurannan ja arvioinnin kaikissa vaiheissa; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota käyttämään vaikutusvaltaansa EIP:n yksinoikeutettuina jäseninä ja EBRD:n pääosakkaina siihen, että ne edistävät näiden instituutioiden merkittävää uudistamista siten, että mahdollistetaan niiden päätösten ja vastuullisuuden parempi demokraattinen valvonta;

16.

katsoo, että IMF ja Maailmanpankkiryhmän kaltaisten kansainvälisten rahoituslaitosten olisi arvioitava korruption riski toimenpiteissä, joita edunsaajamaille ehdotetaan SAP-ohjelmien yhteydessä sen lisäksi, että ne arvioivat toimenpiteiden vaikutuksen ihmisoikeuksiin; katsoo, että SAP-ohjelmiin olisi sisällytettävä hallinnon ja avoimuuden parantamista koskevia uudistuksia; vaatii, että ohjelmien täytäntöönpanoa seurataan asianmukaisilla, riittävän hyvin resurssoiduilla ja riippumattomilla valvontajärjestelmillä, joiden avulla toteutetaan säännöllisiä arviointeja ja tarkastuksia; lisää, että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä maa-alueiden haltuunottoon, karkotuksiin, puolustushankintoihin, erillisiin puolustusbudjetteihin sekä sotilaallisen ja puolisotilaallisen toiminnan rahoittamiseen edunsaajamaissa; kehottaa jäsenvaltioita käyttämään vaikutusvaltaansa IMF:n ja Maailmanpankin jäseninä suuremman avoimuuden aikaansaamiseksi ja osallistavien mekanismien käyttämiseksi SAP- ja muita rahoitusohjelmia koskevissa neuvotteluissa sekä edistämään niiden päätösten ja vastuunalaisuuden laajempaa demokraattista valvontaa;

17.

kehottaa kahden- ja monenvälisiä rahoituslaitoksia, kuten Maailmanpankkiryhmää, IMF:ää, alueellisia kehityspankkeja, vientitakuulaitoksia ja yksityisen sektorin pankkeja vaatimaan, että tukea saavat yritykset ja hallitukset noudattavat ”Publish What You Pay” -vaatimuksia ja/tai avoimuutta ja maksuja koskevia EITI-normeja kaiken hankkeille annettavan tuen edellytyksenä;

18.

suhtautuu myönteisesti G20-maiden Soulissa vahvistamaan korruption vastaiseen toimintasuunnitelmaan ja katsoo, että tämä noste olisi säilytettävä, jotta varmistetaan koordinoitu kansainvälinen toiminta korruption torjumiseksi avainalueilla;

19.

korostaa, että koska kehitysmaiden köyhimmät ihmiset ovat hyvin riippuvaisia julkisista palveluista, he joutuvat kärsimään kohtuuttomasti vähäisen korruption, myös niin sanotun hiljaisen korruption, vuoksi, kun virkamiehet eivät tarjoa palveluja tai tietoja, joista hallitus on maksanut (esimerkiksi opettajien poissaolo julkisissa kouluissa tai lääkäreiden poissaolo terveysasemilla);

20.

korostaa, että korruptio on esteenä suorille ulkomaisille sijoituksille ja saa kolmannet osapuolet luopumaan taloudellisesta yhteistyöstä kehitysmaiden kanssa;

21.

uskoo, että korruption, mukaan lukien veroparatiisien, veronkierron ja laittomien pääomapakojen, torjuminen on osa laajempia ponnisteluja hyvän hallintotavan edistämiseksi, joka on määritelty yhdeksi Euroopan unionin kehitysyhteistyöpolitiikan tuloksellisuuden lisäämiseen tähtäävistä painopistealoista vuoden 2011 muutossuunnitelmassa (COM(2011)0637); korostaa, että YK:n korruptiosopimusta on alettava soveltaa täysimääräisesti ja välittömästi;

22.

toteaa, että kaikkiin korruption torjuntatoimiin olisi yhdistettävä tuki ohjelmille, joilla on tarkoitus ehkäistä korruptiota koulutuksella ja tiedotuskampanjoilla;

23.

muistuttaa tehokasta kehitysyhteistyötä koskevassa Busanin kumppanuudessa tehdyistä sitoumuksista ja kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita täyttämään ne vahvistaakseen yhteisiä ponnistuksia korruption ja laittomien rahavirtojen torjumiseksi;

24.

katsoo, että korruption torjumiseksi ja poistamiseksi on ensiarvoisen tärkeää varmistaa kehitysyhteistyöpolitiikan yhtenäisyys; korostaa myös sitä, että on lisättävä julkisen talouden ohjausjärjestelmään ja verovilpin torjuntatoimenpiteisiin kehitysyhteistyövälineestä (DCI) ja Euroopan kehitysrahastosta (EKR) myönnettävää EU-tukea.

25.

vaatii jäsenvaltioita muuttamaan rikoslainsäädäntöään tarvittaessa siten, että ne saavat lainkäyttövallan, joka koskee kansalaisuudesta riippumatta niiden alueella tavattuja henkilöitä, jotka ovat syyllistyneet lahjontaan tai julkisten varojen kavaltamiseen riippumatta siitä, missä rikos on tehty, kunhan näiden rikollisten toimien tuotot havaitaan tai on pesty kyseisessä jäsenvaltiossa tai henkilöllä on ”läheinen yhteys” kyseiseen jäsenvaltioon kansalaisuuden, asuinpaikan tai jäsenvaltiossa sijaitsevan tai siellä tytäryhtiötä pitävän yrityksen omistajuuden kautta;

26.

huomauttaa kuitenkin, että EU:n jäsenvaltioiden olisi harkittava huolellisesti antaessaan kolmansille maille tietoja korruptiosta, kavalluksesta tai veropetoksesta syytetyistä henkilöistä, niin ettei väitetä perusteetta syylliseksi ihmisoikeuksien puolustajia, kuten Ales Bialiatskia;

27.

katsoo, että kunnianloukkausta koskeva lainsäädäntö saattaa estää raportoimasta kolmansissa maissa tapahtuvasta korruptiosta; kehottaa siksi kaikkia jäsenvaltioita näyttämään esimerkkiä ja poistamaan kunnianloukkauslainsäädännön oikeusjärjestelmästään ainakin tapauksissa, joissa kyseessä ovat syytökset, jotka koskevat järjestäytynyttä rikollisuutta, korruptiota ja rahanpesua jäsenvaltiossa ja ulkomailla;

28.

kehottaa jäsenvaltioita, kuten korruption vastaisessa Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksessa suositetaan, hyväksymään lainsäädäntö- ja muita toimia tarkoituksellisen laittoman vaurastumisen määrittämiseksi rikokseksi, ja toteaa, että laittomalla vaurastumisella tarkoitetaan virkamiehen omaisuuden merkittävää lisääntymistä, jota hän ei voi perustellusti selittää laillisiin tuloihinsa nähden;

29.

pitää tervetulleena Jakartassa marraskuussa 2012 annettua julkilausumaa korruption vastaisia instituutioita koskevista periaatteista; kannustaa EU:ta ja jäsenvaltioita menemään pitemmälle ja korostamaan kansainvälisellä tasolla tarvetta puuttua siihen, että moniin kehittyviin maihin perustetut korruption vastaiset instituutiot ovat tehottomia, mikä johtuu useimmiten niiden institutionaalisesta rakenteesta, puutteellisesta toiminnallisesta riippumattomuudesta hallituksiin nähden, poliittisen tuen puutteesta, rahoitusjärjestelyistä, virkailijoiden valinta- ja nimittämismenettelyistä sekä täytäntöönpanovaltuuksista;

30.

kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita ryhtymään kehittämään korruption vastaisten elinten riippumattomuutta ja tehokkuutta koskevia kansainvälisiä normeja, jotka laaditaan hallitusten välillä tavoitteena lopullinen hyväksyminen YK:n yleiskokouksessa ja joilla on vastaava laaja soveltamisala kuin kansallisia ihmisoikeusinstituutioita koskevilla Pariisin periaatteilla; korostaa, että näitä periaatteita olisi käytettävä vertaisarvioinnissa vastuunalaisuuden vertailuarvoina;

31.

kehottaa komissiota tiivistämään muiden avunantajien ja ylimpien tarkastuselinten kansainvälisen järjestön kanssa tehtävää yhteistyötä avunsaajamaiden ylimpien tarkastuselinten valmiuksien kehittämiseksi, jotta kehitysmaissa voidaan panna täytäntöön ylimpien tarkastuselinten kansainväliset standardit;

32.

kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita edistämään ja tukemaan kansainvälisellä yleissopimuksella tai UNCAC-pöytäkirjalla perustettavaa korruption vastaista kansainvälistä komissiota, joka muodostaisi perustan kansainväliselle rikostutkijoiden elimelle, jolla on kansallisia lainvalvonta- ja syyttäjäviranomaisia vastaava toimivalta tutkia korruptiorikoksia ja asettaa niistä syytteeseen allekirjoittajavaltioiden alueella ja joka pystyy myös haastamaan henkilöitä kansallisiin rikostuomioistuimiin;

33.

kehottaa EU:n jäsenvaltioita tukemaan sitä, että nimitetään talousrikoksia, korruptiota ja ihmisoikeuksia käsittelevä YK:n eritysedustaja, jolla on kattavat valtuudet, mukaan lukien tavoitteellinen suunnitelma ja valtioiden toteuttama korruption vastaisten toimenpiteiden kausittainen arviointi; kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka ovat allekirjoittaneet Euroopan neuvoston työn tuloksena 27. tammikuuta 1999 allekirjoitettavaksi avatun lahjontaa koskevan rikosoikeudellisen yleissopimuksen, mutta eivät ole sitä ratifioineet, tekemään sen mahdollisimman nopeasti;

34.

muistuttaa kansainvälisissä liikesuhteissa tapahtuvan ulkomaisiin virkamiehiin kohdistuvan lahjonnan torjuntaa koskevaan OECD:n yleissopimukseen perustuvasta oppaasta, jonka avulla yritykset voivat toteuttaa tehokkaita toimenpiteitä sisäisen valvonnan, ammattietiikan ja vaatimustenmukaisuuden alalla kansainvälisen korruption ehkäisemiseksi ja havaitsemiseksi;

35.

vaatii kaikkia EU:n yrityksiä toteuttamaan yhteiskuntavastuutaan ja kunnioittamaan ihmisoikeuksia YK:n suuntaviivojen mukaisesti; suhtautuu myönteisesti komission valmiuteen kehittää ihmisoikeuksia koskevaa ohjeistusta pienille ja keskisuurille yrityksille; rohkaisee EU:n jäsenvaltioita laatimaan omat kansalliset suunnitelmansa YK:n suuntaviivojen täytäntöönpanemiseksi ja vaatimaan, että myös kumppanimaat noudattavat kansainvälisesti tunnustettuja yritysten yhteiskuntavastuuta koskevia normeja, kuten OECD:n toimintaohjeita monikansallisille yrityksille ja ILO:n kolmikantaista periaatejulistusta, joka koskee monikansallisia yrityksiä ja sosiaalipolitiikkaa;

36.

kehottaa laatimaan unionin teknologia-alan yrityksille tehokkaampia avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta koskevia normeja sellaisen teknologian vientiin, jonka avulla voidaan loukata ihmisoikeuksia tai tukea korruptiota tai jota voidaan käyttää unionin turvallisuusetujen vastaiseen toimintaan;

37.

panee merkille, että suurimmassa osassa aloitteista, joilla pyritään parantamaan yritysten käytäntöjä kolmansissa maissa ja erityisesti konfliktialueilla, kuten YK:n Global Compact -aloite sekä liiketoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n suuntaviivat, ei huolehdita yhteisen maaperän luomisesta eikä suuntaviivojen asianmukaisesta täytäntöönpanosta vaan luotetaan yritysten vapaaehtoiseen aloitteellisuuteen niiden noudattamisessa; kehottaa EU:ta johtamaan kansainvälisiä ponnisteluita, joilla pyritään näiden normatiivisten standardien määrittämiseen ainakin EU:n lainkäyttöalueilla, sekä keskittymään monikansallisten yritysten johtajien vastuunalaisuuteen ja uhrien suojakeinoihin;

38.

kehottaa komissiota tekemään lainsäädäntöehdotuksen, jossa vaaditaan EU:n yrityksiä varmistamaan, että ne eivät hankinnoillaan tue lahjontaan, konflikteihin ja vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin osallistuvia tahoja, mikä varmistetaan tekemällä niiden raaka-aineiden toimitusketjuun kohdistettuja tarkastuksia ja julkaisemalla tarkastusten tulokset; katsoo, että OECD:n julkaisemien toimintaohjeiden mukainen EU:n yritysten pakollinen yritystarkastus auttaisi eurooppalaisten yritysten kehitystä ja yhtenäistäisi EU:n ihmisoikeus- ja kehityspolitiikkoja erityisesti konfliktien vaivaamilla alueilla;

39.

muistuttaa, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet, myös rikosoikeudelliset toimenpiteet, alueelleen sijoittautuneiden ja kolmansien maiden korruptioon osallistuneiden yritysten valvomiseksi ja mahdollisten seuraamusten langettamiseksi; kehottaa komissiota laatimaan julkisen luettelon yrityksistä, jotka on tuomittu korruptiosta tai joiden edustajia on syytteessä korruptiosta jäsenvaltioissa tai kolmansissa maissa; katsoo, että tällaiseen luetteloon joutumisen olisi estettävä näitä yrityksiä osallistumasta julkisiin hankintamenettelyihin tai saamasta EU:n rahoitusta EU:n jäsenvaltioissa tai kolmansissa maissa, jos ne saavat tuomion ja kunnes tuomioistuin on lopullisesti vapauttanut syytteistä; korostaa, että mustalle listalle joutuminen voi pelottaa yrityksiä ryhtymästä korruptioon ja tarjoaa niille hyvän kannusteen parantaa ja vahvistaa sisäisiä menettelyjään, jotka tähtäävät rehellisyyteen;

40.

pitää tervetulleena, että Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat päässeet sopimukseen, jolla vaaditaan kaivannaisalan ja aarniometsien puunkorjuuta harjoittavia yrityksiä ilmoittamaan hallituksille suoritetut maksut maa- ja hankekohtaisesti; kehottaa kaikkien kumppanimaiden hallituksia vaatimaan, että niiden lainkäyttöalueella rekisteröityjen tai niiden rahoitusmarkkinoilla listattujen monikansallisten yritysten maksut ilmoitetaan vastaavasti; kehottaa EU:ta edistämään tätä raportointistandardia suhteissaan kumppanimaihin; katsoo, että komission olisi tulevassa kyseisen lainsäädännön tarkistuksessa harkittava maakohtaisen raportoinnin laajentamista niin, että se sisältää kaikkien alojen monikansalliset yritykset ja kattaa enemmän tietoja, kuten liikevaihdon, varat, työntekijät, voitot ja verot;

41.

korostaa, että korruptio usein lisää rikollisuutta ja edistää konflikteja ja epävakautta, ja katsoo, että korruption torjumiselle olisi annettava enemmän painoarvoa EU:n konfliktien ehkäisytoimissa sekä epävakaisiin tilanteisiin liittyvissä toimissa;

42.

korostaa, että YK:n ja AU:n rauhanturvajoukkojen rehellisyyden korkealla tasolla on suuri merkitys erityisesti Afrikan rauhanvälineen puitteissa; tukee vaatimusta, jonka mukaan rehellisyyden turvaamiseen tähtäävien YK:n toimenpiteiden järjestelmää on uudistettava, ja erityisesti tarvetta keskittää kaikki virkailijoiden väärinkäytöksiä koskevat tutkimukset, mukaan luettuina kenttätutkimukset, yhdelle sisäiselle valvontayksikölle; kehottaa siksi YK:ta ryhtymään toimiin, joilla varmistetaan, että rauhanturvajoukkojen uhriksi joutuneilla on oikeus suojakeinoihin, sekä parantamaan raportointimekanismeja ja ilmiantajien suojelupolitiikkaa;

43.

korostaa, että EU:n YUTP-operaatioiden yleisiä käyttäytymis- ja menettelysääntöjä on kehitettävä ja ne on saatettava ajan tasalle, jotta ne heijastavat asianmukaisesti pyrkimyksiä korruption torjuntaan sekä operaatioissa että operaatioiden alueilla; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita toimenpiteisiin, joilla varmistetaan, että rauhanturvaamis- ja oikeusvaltio-operaatioiden eurooppalaisen henkilöstön uhreiksi joutuneilla on oikeus tehokkaisiin suojakeinoihin; kehottaa neuvostoa laatimaan turvalliset ja riittävät raportointimekanismit sekä tehokkaan ilmiantajien suojelupolitiikan; korostaa, että näissä mekanismeissa on otettava huomioon sukupuoli;

44.

kannattaa Montreux'n asiakirjan ja yksityisten turvallisuuspalvelujen tarjoajien kansainvälisten käytännesääntöjen (ICoC) kaltaisia aloitteita; ilmaisee tyytyväisyytensä sen johdosta, että Euroopan unioni on hiljattain antanut tukensa Montreux'n asiakirjalle ja että suuri ja yhä kasvava määrä EU:n jäsenvaltioita hyväksyy sen; korostaa kuitenkin, että esitetyt periaatteet on pantava paremmin täytäntöön; kehottaa kaikkia EU:n jäsenvaltioita edelleen kehittämään kansallista lainsäädäntöään ja sääntelyään Montreux'n asiakirjassa esitettyjä normeja vastaavasti, ja suosittelee, että jäsenvaltiot ja unioni tekevät sopimuksia ainoastaan aloitteiden periaatteita noudattavien yksityisten palveluntarjoajien kanssa; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tukemaan sitä, että perustetaan ICoC:n valvontamekanismi, jonka olisi oltava noudattamista valvova elin, joka pystyy käsittelemään valituksia ja määräämään varoittavia seuraamuksia (mukaan luettuina lisävaatimuksia sisältävät sopimusmuutokset, virallisten varoitusten antaminen, taloudelliset rangaistukset sekä palveluntarjoajan tilapäinen tai pysyvä poistaminen ICoC-järjestelmästä), jotta voidaan taata se, että palveluntarjoajat noudattavat niillä ICoC:n mukaisesti olevia velvoitteita ja joutuvat viime kädessä vastuuseen siitä;

45.

vaatii, että EU ja sen jäsenvaltiot tukevat sellaisen kansainvälisen kehyksen luomista, jolla säännellään palveluntarjoajien toimintaa ja luodaan tasapuoliset kilpailuedellytykset siten, että isäntävaltioilla on oikeus säännellä palveluntarjoajien toimintaa ja sopimusvaltiot voivat käyttää valtaansa ihmisoikeuksien suojeluun ja korruption torjuntaan; korostaa, että tällaisen kehyksen tulee sisältää lupa- ja valvontajärjestelmä, jolla kaikkia palveluntarjoajia vaaditaan alistumaan riippumattomiin tarkastuksiin ja osallistumaan pakolliseen kaiken henkilöstön kouluttamiseen ihmisoikeusasioissa, sekä varoittavia sanktioita rikkomuksista, rikkomuksiin syyllistyneiden vastuunalaisuuden sekä tehokkaat suojakeinot uhreja varten;

46.

suosittaa, että jäsenvaltiot vahvistavat UNCAC-sopimuksen IV luvun (kansainvälinen yhteistyö) ja V luvun (varallisuuden takaisin hankkiminen) täytäntöönpanoa erityisesti tehostaakseen kolmansien maiden pyytämää keskinäistä oikeusapua tulkitsemalla kotimaista lainsäädäntöä tavalla, joka mahdollistaa pyydetyn avun antamisen, ja erottamalla takavarikoimisen apua pyytävässä jäsenvaltiossa annettavasta tuomiosta keskinäisen oikeusavun antamista varten sekä osoittamalla oikeusjärjestelmiin riittävät inhimilliset ja taloudelliset resurssit, jotta ne voivat asianmukaisesti ja nopeasti käsitellä näitä asioita; kehottaa EU:ta asettamaan etusijalle tämän kysymyksen, jolla on suuri merkitys demokratiaa kehittävissä kolmansissa maissa, ja ratkaisemaan tässä yhteydessä erityisesti oikeudelliset esteet ja yhteistyöhaluttomuuden, jota ilmenee EU:n rahoituskeskuksissa, jotka usein noudattavat passiivisia ja tehottomia keskinäisen oikeusavun järjestelyjä;

47.

on sitä mieltä, että kaikkien kolmansien maiden kanssa tehtäviin sopimuksiin sisältyvään ihmisoikeuslausekkeeseen olisi lisättävä sitoutuminen hyvän hallintotavan suojelemiseen ja edistämiseen;

48.

kannustaa komissiota ehdottamaan Cotonoun sopimusta seuraavan kerran tarkistettaessa, että sopimukseen sisällytettäisiin sen keskeiseksi osaksi hyvän hallintotavan noudattaminen, ja laajentamaan korruption määritelmää niin, että se mahdollistaa seuraamukseen määräämisen hyvää hallintotapaa koskevan lausekkeen rikkomisesta kaikissa vakavissa tilanteissa eikä pelkästään silloin, kun se liittyy talous- tai alakohtaiseen politiikkaan tai ohjelmaan, jossa Euroopan unioni on taloudellisen tuen suhteen merkittävä kumppani;

49.

on tyytyväinen siihen, että EU–Egypti-työryhmä ja EU–Tunisia-työryhmä ovat päättäneet viimeistellä etenemissuunnitelman vielä tällä hetkellä eri kolmansissa maissa jäädytettynä olevan laittomasti hankitun varallisuuden palauttamiseksi; vaatii EU:ta ja sen jäsenvaltioita noudattamaan täysin olemassa olevia varallisuuden takaisin hankintaa koskevia kansainvälisiä normeja, kuten korruption vastaista Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimusta, G8-maiden ryhmän ja siirtymävaiheessa olevien arabimaiden väliseen Deauvillen kumppanuuteen kuuluvaa varallisuuden takaisinhankintaa koskevaa toimintasuunnitelmaa sekä neuvoston 26. marraskuuta 2012 antamaa uutta lainsäädäntökehystä; katsoo, että varallisuuden takaisin hankintaa koskevat määräykset tukevat maiden pyrkimyksiä korjata korruption pahimmat vaikutukset, ja kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita jatkamaan merkittäviä ponnistelujaan, joiden tavoitteena on helpottaa aiempien hallintojen kavaltamien varojen palauttamista arabikevään maiden kansalaisille; painottaa ihmisoikeuksiin perustuvan lähestymistavan merkitystä käsiteltäessä varallisuuden takaisin hankintaa ja korruptoituneista hallinnoista vapautuneiden valtioiden velkoja; tukee aloitteita ulkoisten ja sisäisten valtionvelkojen tarkastamiseksi, jotta huomataan korruptio ja sen vaikutukset ihmisoikeuksiin; kehottaa jäsenvaltioita tukemaan velantarkastusaloitteita;

50.

kehottaa Euroopan unionia ja jäsenvaltioita antamaan oikeudellista ja teknistä tukea kehitysmaille, jotka haluavat saada takaisin Euroopan unionin alueella pidetyt epäoikeudenmukaisin keinoin hankitut varat (tai diktaattorien laittomasti keräämän omaisuuden);

51.

toteaa, että asekaupan korruptoituminen muodostaa suuren osan maailmanlaajuisten liiketoimien korruptiosta; on tyytyväinen YK:n yleiskokouksen 2. huhtikuuta 2013 hyväksymään asekauppaa koskevaan yleissopimukseen, jossa annettiin kansainvälisten asekuljetusten arviointia koskevat yhteiset sitovat säännöt ja kriteerit; on tyytyväinen siihen, että jäsenvaltiot ovat sitoutuneet allekirjoittamaan asekauppasopimuksen mahdollisimman pian, ja kehottaa niitä omaksumaan johtavan aseman myös YK:n pyrkimyksissä siihen, että kaikki YK:n jäsenvaltiot ratifioivat ja panevat täytäntöön asekauppaa koskevan kansainvälisen yleissopimuksen; kehottaa EU:ta seuraamaan Euroopan asevalmistajien vientiä tarkemmin ja parantamaan asekauppa-alan avoimuutta erityisesti, kun on kyse välittäjien ja taloudellisten/teollisten vastakauppojen käytöstä, sotilasteknologian ja puolustustarvikkeiden viennin valvonnan yhteisten sääntöjen määrittämisestä 8. joulukuuta 2008 annetun neuvoston yhteisen kannan 2008/944/YUTP mukaisesti;

52.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle, EU:n jäsenvaltioiden, ehdokasvaltioiden ja assosioituneiden maiden hallituksille ja parlamenteille, Euroopan neuvostolle, Afrikan unionille, Kansainväliselle valuuttarahastolle, Maailmanpankille, Euroopan investointipankille, Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankille ja Yhdistyneille Kansakunnille.

19.5.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 181/16

—

ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2013 (1) ja erityisesti valmistelutoimen ”Toimielinten välinen järjestelmä pitkän aikavälin kehityssuuntien yksilöimiseksi” vuoden 2013 talousarviossa,

—

ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä annetun asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 (varainhoitoasetus) ja erityisesti sen 54 artiklan 2 kohdan a, b ja e alakohdan sekä sen soveltamissäännöt,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin turvallisuusalan tutkimuslaitoksen (EUTT) toteuttaman maailmanlaajuisia suuntauksia vuonna 2030 koskevan EU:n strategian ja politiikan analysointijärjestelmän (ESPAS) raportin ”Global Trends 2030 – Citizens in an Interconnected and Polycentric World” (2),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön sekä aluekehitysvaliokunnan ja perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan lausunnot (A7-0265/2013),

A.

toteaa, että käynnissä on nopean muutoksen aika, mikä näkyy vallan, väestörakenteen, ilmastonmuutoksen, kaupungistumisen ja teknologian dynamiikassa, ja katsoo, että sen vuoksi kaikkien oikeudenkäyttöalueiden poliittisten päättäjien on entistä tärkeämpää lisätä merkittävien maailmanlaajuisten suuntausten tutkimista ja seuraamista koskevia toimia;

B.

ottaa huomioon, että EU:n vuoden 2010 talousarviossa annettiin parlamentin aloitteesta komission tehtäväksi toteuttaa kahden vuoden aikana pilottihanke, jonka tarkoituksena oli tarkastella mahdollisuutta perustaa ”toimielinten välinen järjestelmä, jonka avulla yksilöidään Euroopan unionin käsittelemien merkittävien poliittisten kysymysten pitkän aikavälin kehityssuunnat”;

C.

ottaa huomioon, että EU:n vuoden 2012 talousarviossa myönnettiin hankkeelle lupa edetä seuraavaan vaiheeseen, joka on kolme vuotta kestävä valmistelutoimi vuosille 2012–2014, ja toteaa, että valmistelutoimen tavoitteena on perustaa vuoden 2014 loppuun mennessä täysin toimiva ”EU:n strategian ja politiikan analysointijärjestelmä” (ESPAS), joka kattaa kaikki asianomaiset EU:n toimielimet, ja kehittää poliittisten kysymysten keskipitkän ja pitkän aikavälin kehityssuuntien analysointiin keskittyvien EU:n eri toimielinten ja elinten tutkimusosastojen välistä tiiviimpää yhteistyötä (3);

D.

ottaa huomioon, että kestävän toimielinten välisen hallintotason järjestelmän perustaminen tärkeimpien tulevaisuuden poliittista tilannetta muovaavien suuntausten yksilöimiseen ja kartoittamiseen auttaisi EU:n toimielimiä valmistautumaan ja vastaamaan haasteisiin ja määrittämään yhtenäisiä strategiavaihtoehtoja tulevien vuosien varalle ja tukisi niitä tässä toiminnassa;

E.

katsoo, että tällainen vakiintunut ja tunnustettu järjestelmä voisi luoda perustan pohdinnalle, joka koskee EU:n talousarvion valmistelua ja poliittisten prioriteettien laatimista vuotuisella ja monivuotisella tasolla siten, että rahoitus yhdistetään suoremmin poliittisiin tavoitteisiin;

F.

ottaa huomioon, että naisten vaikutusvaltaa ei voida lisätä ellei heidän oikeuksiaan tunnusteta ja panna kattavasti täytäntöön; toteaa, että ESPAS voisi lisäksi analysoida kattavasti sukupuolten tasa-arvon edistämistä koskevia haasteita aina poliittisen vaikutusvallan lisäämisestä kaikenlaisen naisten syrjinnän torjuntaan;

G.

ottaa huomioon, että ensimmäisessä ESPASin rahoittamassa raportissa ”Global Trends 2030 – Citizens in an Interconnected and Polycentric World”, jonka EUTT tilasi, yksilöidään useita maailmanlaajuisia suuntauksia, jotka muovaavat todennäköisesti maailmaa tulevien vuosikymmenten aikana;

H.

toteaa, että tällaisia suuntauksia ovat erityisesti yksilön voimaantumisen lisääntyminen, jota teknologian muutos osaltaan edistää, kestävän kehityksen painotuksen lisääntyminen, jonka taustalla ovat resurssien niukkuus ja jatkuva köyhyys ja jota ilmastonmuutoksen vaikutukset pahentavat, sekä sellaisen kansainvälisen järjestelmän synty, jonka ominaispiirteitä ovat vallan siirtyminen pois valtioilta ja aiempaa suuremmat hallinnoinnin aukot, koska perinteisillä valtioiden välisten suhteiden mekanismeilla ei kyetä vastaamaan asianmukaisesti yleisiin vaatimuksiin;

1.

katsoo, että yhtenäisen ja tehokkaan EU:n politiikan laatiminen riippuu yhä enemmän siitä, kyetäänkö havaitsemaan ajoissa pitkän aikavälin maailmanlaajuiset suuntaukset, jotka vaikuttavat EU:n kohtaamiin haasteisiin ja valintoihin maailmassa, joka on aiempaa monitahoisempi ja jossa ollaan aiempaa riippuvaisempia toisista;

2.

pitää tärkeänä, että EU:n toimielimet tekevät tehokkaasti yhteistyötä näiden pitkän aikavälin suuntausten seuraamiseksi ja analysoimiseksi sekä tekevät yhteistyötä ja verkostoituvat muiden vastaavista asioista kiinnostuneiden toimijoiden – myös EU:ssa toimivien ja sen ulkopuolisten tutkimusyhteisöjen – kanssa kolmansissa maissa; pitää tässä yhteydessä tärkeänä, että jatketaan sellaisten tehokkaiden valmiuksien kehittämistä koskevaa prosessia, joilla voidaan tarjota riippumatonta ja korkealaatuista toimielinten yhteistä analyysia ja neuvontaa tärkeimmistä suuntauksista, joita poliittiset päättäjät kohtaavat EU-järjestelmässä;

3.

panee merkille, että toissijaisuusperiaatteen mukaisesti pitkän aikavälin sosioekonomisten strategioiden kehittäminen ja EU:n politiikkojen täytäntöönpano ovat useiden julkisten organisaatioiden vastuulla, ja toteaa, että näitä organisaatioita ovat esimerkiksi EU:n toimielimet, hallitusten ministeriöt, alue- tai paikallishallinnon yksiköt ja erillisvirastot; korostaa, että jäsenvaltioiden elinten ja EU:n toimielinten ohella talouselämän osapuolilla ja työmarkkinaosapuolilla, kansalaisjärjestöillä ja muilla sidosryhmillä on oma tehtävänsä pitkän aikavälin strategioiden kehittämisessä; korostaa siksi, että olisi sovellettava monitasoista hallintotapaa;

4.

korostaa, että koheesiopolitiikan monivuotisen, pitkän aikavälin ja horisontaalisen luonteen vuoksi sen suunnittelussa on suuntauduttava vahvasti tulevaisuuteen, ja toteaa, että koheesiopolitiikka muodostaa merkittävän osan EU:n talousarviosta, joten sen on oltava näkyvällä paikalla tulevaisuuteen suuntautuvan talousarvion suunnittelussa;

5.

katsoo, että koheesiopolitiikan ja muiden alojen politiikan laatiminen riippuu yhä enemmän siitä, että pitkän aikavälin maailmanlaajuiset suuntaukset havaitaan ajoissa; panee tässä yhteydessä merkille useat tulevaisuuteen suuntautuvat raportit, kuten Eurooppa 2030 -hankkeen (mietintäryhmän raportti Eurooppa-neuvostolle EU:n tulevaisuudesta vuoteen 2030 saakka) ja maailmanlaajuisia suuntauksia vuonna 2030 koskevan raportin ”Global Trends 2030 – Citizens in an Interconnected and Polycentric World”, jonka Euroopan unionin turvallisuusalan tutkimuslaitos (EUTT) laati osana EU:n strategian ja politiikan analysointijärjestelmän (ESPAS) hanketta; suosittaa tällaisten raportointialoitteiden tiiviimpää koordinointia;

6.

kehottaa sisällyttämään sukupuolinäkökulman pitkän aikavälin maailmanlaajuisten suuntausten arviointiin ja tuleviin raportteihin, sillä se on keino torjua ihmisoikeusrikkomuksia, syrjintää ja köyhyyttä;

7.

on erityisen tyytyväinen tähän mennessä saavutettuihin tuloksiin hallintotason pilottihankkeessa (2010–2011) ja valmistelutoimessa (2012–2014), joiden tarkoituksena on kehittää EU:n strategian ja politiikan analysointijärjestelmä (ESPAS), jotta voidaan yksilöidä tärkeimpien EU:n kohtaamien kysymysten pitkän aikavälin suuntauksia, ja suosittaa vahvasti, että tätä prosessia jatketaan nykyisen valmistelutoimen jälkeen; katsoo, että järjestelmään olisi osallistuttava henkilöstöä kaikista asiaankuuluvista EU:n toimielimistä ja elimistä, myös alueiden komiteasta; katsoo, että raportointimekanismeista on keskusteltava kaikkien asiaankuuluvien sidosryhmien, yritysten ja kansalaisjärjestöjen kanssa;

8.

kehottaa neljää tällä hetkellä ESPAS-prosessiin osallistuvaa toimielintä ja elintä – komissio, parlamentti, neuvosto ja Euroopan ulkosuhdehallinto – laatimaan ja allekirjoittamaan jonkinlaisen toimielinten välisen sopimuksen, joka voitaisiin parhaimmillaan tehdä keväällä 2014 ja jossa kukin osapuoli sitoutuisi ylläpitämään sopimusta ja osallistumaan siihen yhtäjaksoisesti;

9.

korostaa, että ESPAS-järjestelmään osallistuvien toimielinten ja elinten on osoitettava siihen riittävästi henkilöstöä ja varoja kunkin oman talousarvion kautta ja noudattaen täysimääräisesti varainhoitoasetuksen ja erityisesti sen 54 artiklan 2 kohdan e alakohtaa ja vuotuisen talousarviomenettelyn yhteydessä, jotta voidaan varmistaa, että tätä valmiutta voidaan kehittää tulevina vuosina tavalla, joka ei vaikuta talousarvioon; painottaa, että Euroopan unionin toimielinten on investoitava asiantuntevaan henkilöstöön, jotta voidaan edistää maailmanlaajuisten suuntausten analysointia ja seurantaa sekä asiantuntijuutta vaihtoehtojen tunnistamiseksi ja politiikkasuositusten tekemiseksi Euroopan unionin eri toimielinten tarpeisiin;

10.

vaatii, että ESPAS-prosessia ohjaa ja valvoo asianmukaisesti muodostettu toimielintenvälinen johtokunta, joka päättäisi ESPAS-prosessin valtuutuksen ja prioriteetit ja nimittäisi johtajan ja muut toimihenkilöt ja jossa parlamenttia edustaisivat sen niin halutessa sen jäsenet, olettaen, että ESPASin olisi valtuutuksensa puitteissa suoritettava yksityiskohtainen työnsä riippumattomasti;

11.

pitää myönteisenä, että ESPAS-prosessin ja sen maailmanlaajuisen verkoston avulla aiotaan kehittää yleinen sähköinen säilytyspaikka, johon kerätään asiakirjoja ja aineistoa useista lähteistä, jotka liittyvät keskipitkän ja pitkän aikavälin suuntauksiin, ja joka on poliittisten päättäjien ja kansalaisten vapaasti saatavilla maailmanlaajuisesti;

12.

panee tyytyväisenä merkille EU:n toimielinten tiiviimmän hallinnollisen yhteistyön ESPAS-prosessissa ja toteaa, että sen ansiosta valmistelutoimen osana voidaan esitellä ennakointiraportti, jossa analysoidaan pitkän aikavälin suuntauksia ja niiden vaikutuksia EU:n kohtaamiin haasteisiin ja valintoihin vuosina 2014–2019, ja toteaa, että raportti on tarkoitus jättää toimielinten uusille puheenjohtajille vuonna 2014; pitää raportin laatimista onnistuneena ja katsoo, että se olisi laadittava tämän jälkeen vähintään viiden vuoden välein;

13.

uskoo, että pysyvään järjestelmään – jonka tavoitteena on tuottaa EU:n toimielimille säännöllisiä analyyseja keskipitkän ja pitkän aikavälin suuntauksista, jotta voidaan edistää strategisempaa lähestymistapaa päätöksentekoon – olisi sisällyttävä säännöksiä vuotuisen strategisia suuntauksia koskevan raportin laatimisesta toimielimille ennen unionin tilaa käsittelevää keskustelua ja komission vuotuisen työohjelman julkaisua, jotta voidaan seurata ja arvioida pitkän aikavälin suuntausten muutoksia, ja katsoo, että järjestelmän olisi tarjottava budjettivallan käyttäjälle räätälöityä tietoa valmistauduttaessa vuoden 2020 jälkeisestä monivuotisesta rahoituskehyksestä käytäviin neuvotteluihin sekä mahdollisiin vuosien 2014–2020 monivuotisen rahoituskehyksen välitarkistuksiin;

14.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän mietinnön neuvostolle, komissiolle ja Euroopan ulkosuhdehallinnolle.

19.5.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 181/19

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 12, 15, 16, 27, 28, 30, 31 ja 33 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan 3 kohdan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 45, 81 ja 146 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen tuomiot asioissa C-18/02 (1), C-341/05 (2) ja C-438/05 (3),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon (A7-0291/2013),

A.

katsoo, että Bryssel I -asetuksen (4) tarkistaminen oli menestys, sillä näin parannettiin huomattavasti sääntöjä, jotka liittyvät tuomioistuimen toimivaltaan ja tuomioiden tunnustamiseen ja täytäntöönpanoon siviili- ja kauppaoikeuden alalla Euroopan unionissa;

B.

toteaa, että uudelleenlaatimismenettelyyn ei sisältynyt tiettyjä työlainsäädäntökysymyksiä,

C.

ottaa huomioon, että 28. marraskuuta 2001 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (5) määrätään, että uudelleenlaatimistekniikkaa käytetään usein tarkistettavien säädösten kohdalla;

D.

katsoo, että on tärkeää varmistua johdonmukaisuudesta tuomioistuimen toimivaltaa riita-asiassa koskevien sääntöjen ja riita-asiassa sovellettavaa lainsäädäntöä koskevien sääntöjen välillä;

E.

katsoo, että on myös erittäin tärkeää, että kansainvälisen yksityisoikeuden yhteydessä unionin tasolla ehkäistään asianosaisille edullisimman oikeuspaikan etsiminen – etenkin silloin, kun tämä saattaisi tapahtua heikomman osapuolen, erityisesti työntekijöiden, kustannuksella – ja varmistetaan suurin mahdollinen ennakoitavuus toimivallan osalta;

F.

katsoo, että yleisenä periaatteena toimivallan olisi oltava sillä tuomioistuimella, joka liittyy asiaan läheisimmin;

G.

ottaa huomioon, että useat paljon julkisuutta saaneet unionin tuomioistuimessa käsitellyt asiat, jotka ovat koskeneet toimivaltaa ja sovellettavaa lainsäädäntöä työsopimusten ja työtaistelutoimenpiteiden yhteydessä, ovat saaneet aikaan pelkoa siitä, että unionin säännöt saattavat heikentää kansallisia työlainsäädännön säännöksiä, mikä voi tietyissä tapauksissa johtaa siihen, että yhden jäsenvaltion tuomioistuin soveltaa toisen jäsenvaltion lainsäädäntöä (6);

H.

katsoo, että koska työlainsäädännöllä on suuri merkitys jäsenvaltioiden perustuslaillisen ja poliittisen identiteetin kannalta, on tärkeää, että unionin lainsäädännössä kunnioitetaan kansallisia perinteitä tällä alalla;

I.

katsoo, että toimivaltaa koskevia sääntöjä on myös asianmukaisen oikeudenkäytön takaamiseksi mukautettava mahdollisimman pitkälti sovellettavaa lainsäädäntöä koskeviin sääntöihin;

J.

katsoo, että on arvioitava, onko toimivaltaa työlainsäädännön alalla koskeviin sääntöihin tehtävä muutoksia;

K.

katsoo erityisesti, että työtaistelutoimenpiteiden osalta toimivalta pitäisi olla sen jäsenvaltion tuomioistuimilla, jossa työtaistelutoimenpiteet toteutetaan tai on toteutettu;

L.

katsoo, että työsopimusten osalta olisi varmistettava halutussa laajuudessa, että toimivaltaa käyttävät sen jäsenvaltion tuomioistuimet, joka liittyy työsuhteeseen läheisimmin;

1.

onnittelee toimielimiä Bryssel I -asetuksen menestyksekkäästä tarkistamisesta;

2.

katsoo, että komission olisi paneuduttava edelleen työlainsäädäntökysymyksiin mahdollisen tulevan tarkistamisen varalta;

3.

panee merkille, että heikomman osapuolen suojeleminen on kansainvälisen yksityisoikeuden tärkeimpiä periaatteita ja että työntekijöiden suojaa koskeva tavoite on lueteltu nykyisissä toimivaltasäännöissä;

4.

panee merkille, että työllisyysasioita koskevat toimivaltasäännöt suojaavat Bryssel I -asetuksessa vahvistettujen yksinomaista toimivaltaa koskevien perusteiden avulla työntekijöitä yleisesti hyvin silloin kun työntekijät ovat vastaajina heidän työnantajiensa nostamissa kanteissa;

5.

kehottaa komissiota arvioimaan, otetaanko Bryssel I -asetuksen mukaisessa nykyisessä oikeudellisessa kehyksessä riittävästi huomioon työllisyysalan toimien erityispiirteet;

6.

kehottaa komissiota tarkastelemaan erityisesti seuraavia seikkoja:

7.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle.

19.5.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 181/21

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 3 artiklan, jossa korostetaan jäsenvaltioille yhteisiä arvoja, kuten moniarvoisuutta, syrjimättömyyttä, suvaitsevuutta, oikeudenmukaisuutta, yhteisvastuuta sekä naisten ja miesten tasa-arvoa, ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 8 artiklan, jossa vahvistetaan sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen periaate toteamalla, että unioni pyrkii kaikissa toimissaan poistamaan eriarvoisuutta miesten ja naisten välillä sekä edistämään miesten ja naisten välistä tasa-arvoa,

—

ottaa huomioon SEUT:n 19 artiklan, jossa viitataan sukupuoleen perustuvan syrjinnän torjumiseen,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 23 artiklan,

—

ottaa huomioon 18. joulukuuta 1979 tehdyn kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen (CEDAW),

—

ottaa huomioon neljännen naisten maailmankokouksen 15. syyskuuta 1995 hyväksymät Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman sekä 18. toukokuuta 2000 (1), 10. maaliskuuta 2005 (Peking+10) (2) ja 25. helmikuuta 2010 (Peking+15) (3) antamansa päätöslauselmat,

—

ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien vuosituhannen vaihteen huippukokouksessa syyskuussa 2000 hyväksytyt vuosituhannen kehitystavoitteet ja erityisesti tavoitteen, joka koskee sukupuolten tasa-arvon edistämistä ja naisten vaikutusvallan lisäämistä edellytyksenä nälän, köyhyyden ja sairauksien poistamiselle niin, että toteutetaan tasa-arvo kaikilla koulutuksen tasoilla ja kaikenlaisessa työssä sekä taataan yhtäläinen resurssien hallinta ja yhtäläinen edustus julkisessa elämässä ja politiikassa,

—

ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston maaliskuussa 2011 hyväksymän Euroopan tasa-arvosopimuksen vuosiksi 2011–2020,

—

ottaa huomioon kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen,

—

ottaa huomioon yleissopimuksen ihmisoikeuksista ja biolääketieteestä,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin suuntaviivat kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamisen edistämiseksi, sekä kuolemanrangaistuksesta, kidutuksesta, muusta julmasta, epäinhimillisestä tai halventavasta kohtelusta tai rangaistuksesta, ihmisoikeuksien puolustamisesta, ihmisoikeusvuoropuhelusta EU:n ulkopuolisten maiden kanssa, lasten oikeuksien edistämisestä ja suojelusta sekä naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja kaikkien naisiin kohdistuvien syrjinnän muotojen torjumisesta,

—

ottaa huomioon 2. joulukuuta 1998 annetut neuvoston päätelmät, joissa vahvistetaan, että Pekingin toimintaohjelman täytäntöönpanon vuosiarviointi perustuu määrällisiin ja laadullisiin indikaattoreihin ja viitearvoihin,

—

ottaa huomioon 2.–3. kesäkuuta 2005 annetut neuvoston päätelmät, joissa jäsenvaltioita ja komissiota kehotetaan vahvistamaan sukupuolten tasa-arvoa edistäviä institutionaalisia mekanismeja ja luomaan puitteet Pekingin toimintaohjelman täytäntöönpanon arvioinnille, jotta edistymistä voitaisiin seurata entistä johdonmukaisemmin ja järjestelmällisemmin,

—

ottaa huomioon 5.–6. joulukuuta 2007 annetut neuvoston päätelmät jäsenvaltioiden ja EU:n toimielinten suorittaman Pekingin toimintaohjelman täytäntöönpanon tarkastelusta ja erityisesti niiden liitteenä olevan puheenjohtajavaltio Portugalin laatiman kertomuksen, joka sisälsi naisia ja köyhyyttä koskevia indikaattoreita,

—

ottaa huomioon komission 21. syyskuuta 2010 esittelemän naisten ja miesten tasa-arvostrategian vuosiksi 2010–2015 sekä sen liitteenä olevan valmisteluasiakirjan strategian täytäntöönpanotoimenpiteistä,

—

ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan, joka käsittelee sukupuolten tasa-arvoa ja naisten vaikutusvallan lisäämistä kehitysyhteistyössä koskevaa EU:n toimintasuunnitelmaa (2010–2015),

—

ottaa huomioon Pekingin toimintaohjelman 10-vuotistarkistuksen yhteydessä 4. helmikuuta 2005 annetun sukupuolten tasa-arvoasioista vastaavien EU-ministerien yhteisen julkilausuman, jossa muun muassa vahvistetaan uudelleen vahva tuki ja sitoutuminen Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman täysimittaiseen ja tehokkaaseen täytäntöönpanoon,

—

ottaa huomioon naisten asemaa käsittelevän YK:n yleiskokouksen toimikunnan 57. istunnossaan 15. maaliskuuta 2013 hyväksymät päätelmät, joissa erityisesti tunnustetaan ensimmäistä kertaa kansainvälisessä tekstissä sukupuoleen liittyvät murhat eli ”naismurhat”,

—

ottaa huomioon sukupuolen valitsemisen ehkäisemisestä vuonna 2011 annetun YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston, YK:n väestöohjelmarahaston (UNFPA), YK:n lastenrahaston (UNICEF), UN Women -naisjärjestön ja Maailman terveysjärjestön (WHO) yhteisen julkilausuman ”Preventing gender-biased sex selection”,

—

ottaa huomioon vuonna 1994 pidetyn Kairon kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin (ICPD) julistuksen ja toimintaohjelman, keskeiset toimet sen täytäntöönpanon jatkamiseksi sekä YK:n yleiskokouksen päätöslauselman 65/234 kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin jatkotoimista vuoden 2014 jälkeen (joulukuu 2010),

—

ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2008 antamansa päätöslauselman sukupuolten tasa-arvosta ja naisten vaikutusvallan lisäämisestä kehitysyhteistyössä (4) ja erityisesti sen 37 kohdan,

—

ottaa huomioon 16. joulukuuta 2010 antamansa päätöslauselman vuosittaisesta ihmisoikeusraportista 2009 sekä Euroopan unionin ihmisoikeuspolitiikasta (5) ja erityisesti sen 76 kohdan, jossa korostetaan, että on estettävä naisiin ja tyttöihin kohdistuva kaikkinainen syrjintä ja väkivalta, myös raskauksien keskeyttäminen lapsen sukupuolen perusteella,

—

ottaa huomioon 13. joulukuuta 2012 antamansa päätöslauselman EU:n vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2011 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla (6),

—

ottaa huomioon 11. lokakuuta 2007 antamansa päätöslauselman naisten murhista Meksikossa ja Keski-Amerikassa ja Euroopan unionin roolista murhien torjumisessa (7),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön sekä kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon (A7-0245/2013),

A.

toteaa, että sukupuolineutraalilla termillä ”sukupuoleen perustuva murha” viitataan tietyn sukupuolen edustajien järjestelmälliseen, tarkoitukselliseen ja sukupuoleen perustuvaan joukkomurhaamiseen, joka on kasvava ongelma monissa maissa ja jonka seuraukset ovat kohtalokkaat, mutta josta kerrotaan liian harvoin; toteaa, että tässä mietinnössä tarkastellaan nimenomaan sukupuolen valitsemista koskevien käytäntöjen syitä, nykysuuntauksia, seurauksia ja keinoja torjua niitä; korostaa, että nämä käytännöt ilmenevät myös lapsenmurhina ja sukupuolen valintaa ilmentävänä väkivaltana (myös muita termejä, kuten ”naismurhat”, joista parlamentti on jo aikaisemmin laatinut erityisen mietinnön (8), on muissa yhteyksissä käytetty viitattaessa naisten ja tyttöjen tappamiseen naisiin kohdistuvan syrjinnän ja väkivallan äärimmäisenä ilmentymänä);

B.

korostaa, että vaikka hiljattain on annettu lainsäädäntöä sukupuolen valitsemiseen liittyvien käytäntöjen estämiseksi, tyttöjä syrjitään edelleen suhteettoman paljon ja armotta sukupuolen perusteella ja syrjintä ulottuu usein jopa niiden tyttösikiöiden abortointiin, joiden sukupuoli on selvillä, ja tyttövauvojen hylkäämiseen tai surmaamiseen pelkästään sukupuolen vuoksi;

C.

ottaa huomioon arviot, joiden mukaan maailman väestöstä ”puuttui” jo vuonna 1990 väestörakenteellisesti yli 100 miljoonaa naista sukupuoleen perustuvien murhien vuoksi (9); ottaa huomioon, että uusimpien arvioiden mukaan kyseinen luku on kasvanut lähes 200 miljoonaan maailman väestöstä ”puuttuvaan” naiseen (10);

D.

ottaa huomioon, että sukupuoleen perustuvat murhat ovat maailmanlaajuinen huolenaihe ja niitä esiintyy Aasian ja Euroopan lisäksi myös Pohjois-Amerikassa, Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa; katsoo, että sukupuoleen perustuvia murhia tapahtuu kaikkialla, missä raskaana olevat naiset joko tarkoituksellisesti tai painostuksesta päättävät olla synnyttämättä tyttövauvoja, koska näitä pidetään vain taakkana yhteiskunnalle;

E.

ottaa huomioon, että sukupuolijakauma on erityisen vääristynyt Aasiassa ja etenkin Kiinassa, Intiassa ja Vietnamissa; toteaa, että vuonna 2012 Kiinassa syntyi 113 poikaa 100:aa tyttöä kohti ja Intiassa ja Vietnamissa 112 poikaa 100:aa tyttöä kohti (11);

F.

ottaa huomioon, että joissakin Euroopan maissa sukupuolijakauma on erityisen vääristynyt, mistä ovat esimerkkinä Albania, Armenia, Azerbaidžan ja Georgia, joissa vuonna 2012 syntyi 112 poikaa 100 tyttöä kohti (12);

G.

ottaa huomioon, että sukupuoleen perustuvien murhien käytäntö on yleisimmin juurtunut syvälle niihin kulttuureihin, joille on ominaista poikalasten suosiminen, sukupuolten välinen eriarvoisuus, tyttärien jatkuva syrjintä ja heitä vastaan käytettävät stereotypiat, ja joissain tapauksissa valtioihin, joissa sovelletaan pakkopolitiikkaa;

H.

katsoo, että poikalasten suosiminen on syvälle juurtunutta ja kuuluu osana vanhoihin perinteisiin, joiden taustalla ovat esimerkiksi perimyskäytännöt, ikääntyvien vanhempien pojiltaan saama taloudellinen tuki ja turva, sukunimen siirtyminen seuraavalle sukupolvelle ja suvun jatkuminen sekä välttyminen talousahdingolta, jos tyttäriä ei ole eikä heistä tarvitse maksaa perinteiden mukaan suuria myötäjäisiä;

I.

katsoo, että puutteellinen sosiaaliturva ja perheille tarjolla olevat vakuutusvaihtoehdot voivat monissa kulttuureissa johtaa harhaanjohtavasti poikien suosimiseen ja sukupuoleen perustuvien käytäntöjen soveltamiseen;

J.

katsoo, että sukupuolen valitsemiseen liittyvät käytännöt heikentävät sukupuolten välistä tasapainoa yhteiskunnissa ja vinouttavat väestön sukupuolijakaumaa ja että niillä on taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia; toteaa, että sukupuolijakauman epätasapaino vaikuttaa pitkän aikavälin yhteiskunnalliseen vakauteen ja johtaa laajemmin rikollisuuden, turhautumisen, väkivallan, ihmiskaupan, seksiorjuuden ja raiskauksien lisääntymiseen;

K.

toteaa, että jatkuva poikia suosiva patriarkaalinen kulttuuri pitää yllä stereotypioita, demokratiavajetta ja sukupuolten välistä eriarvoisuutta sekä syrjii naisia, mikä estää näitä saamasta kaikilta osin yhdenvertaista kohtelua ja yhtäläisiä mahdollisuuksia kaikilla elämänaloilla;

L.

toteaa, että sukupuolen valintaa koskevien käytäntöjen esiintyminen, erittäin nuorten tyttöjen tavallista suurempi kuolleisuus ja se, että koulun aloittavia tyttöjä on vähemmän kuin poikia, voi olla merkkinä vallitsevasta poikien suosimisen kulttuurista joissakin yhteiskunnissa; katsoo, että on selvitettävä, liittyykö näihin ilmiöihin muitakin tyttöihin kohdistuvia demokratiavajeita ja onko tytöillä poikia huonommat mahdollisuudet saada ravintoa, koulutusta, terveydenhuoltoa, asianmukaiset saniteettitilat, puhdasta vettä, sairaanhoitoa ja sosiaaliturvaa, ja määritettävä ilmiöiden taustalla olevat syyt, jotta voidaan löytää tehokkaita keinoja niiden torjumiseen;

M.

toteaa, että monissa maissa vallitsevaan naisten väestörakenteelliseen vajeeseen ei voida puuttua, koska niissä ei ole luotettavia syntyvyys- ja kuolevuustilastoja;

N.

ottaa huomioon, että naisten vaikutusvallan lisäämisellä edesautetaan käyttäytymisen ja yhteiskunnan muutoksen edistämistä sukupuolen valitsemiseen liittyvien käytäntöjen lakkauttamiseksi pitkällä aikavälillä;

O.

korostaa, että sukupuolen valitsemiseen liittyvien käytäntöjen lakkauttaminen on monimutkainen prosessi, joka edellyttää moninaisia toisiinsa liittyviä tarkastelutapoja ja menetelmiä, myös erityiskoulutusta terveydenhuoltohenkilöstölle, jotta tämä voi tarjota neuvontaa ja torjua sukupuolen valitsemiseen liittyviä käytäntöjä EU:ssa ja koko maailmassa;

P.

toteaa, että neuvonta, poliittiset toimenpiteet ja hyvät käytänteet, kuten tyttöjen arvoa korostava Kiinan Care for Girls -tiedotuskampanja ja rahallisia kannustimia köyhien perheiden tyttöjen koulutukseen tarjoava Intian Balika Samriddhi Yojana -ohjelma ovat erittäin tärkeitä pyrittäessä muuttamaan tyttöihin ja naisiin liittyviä käyttäytymismalleja;

Q.

toteaa, että Etelä-Korea on hyvä esimerkki maasta, jossa on pystytty korjaamaan sukupuolijakauman huomattavaa vääristymistä: 100:aa tyttöä kohti syntyi 114 poikaa vuonna 1994 ja vuonna 2010 vain 107 poikaa (13);

1.

painottaa, että sukupuoleen perustuvat murhat ovat rikoksia ja vakavia ihmisoikeuksien loukkauksia ja että niihin puuttumiseen tarvitaan tehokkaita keinoja, joilla myös kitketään pois patriarkaalisen kulttuurin taustalla olevat perimmäiset syyt;

2.

painottaa kaikkien valtioiden ja hallitusten velvoitetta edistää ja suojella ihmisoikeuksia ja torjua syrjintää, sillä se on lähtökohta kaikkinaisen naisiin kohdistuvan väkivallan poistamiseksi;

3.

kehottaa hallituksia kehittämään ja soveltamaan toimenpiteitä, joilla edistetään perusteellista asennemuutosta naisiin suhtautumisessa, jotta voidaan torjua tuhoisia uskomuksia ja käyttäytymistapoja, joista seuraa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa;

4.

kehottaa hallituksia luokittelemaan naismurhat ja sukupuoleen perustuvat murhat nimenomaisesti rikoksiksi sekä laatimaan ja panemaan täytäntöön lainsäädäntötoimenpiteitä, jotta naistappotapaukset tutkitaan, niihin syyllistyvät tuomitaan ja varmistetaan, että eloonjääneet uhrit pääsevät helposti terveydenhuoltopalvelujen piiriin ja saavat pitkäaikaista tukea;

5.

korostaa, että naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen sekä Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman mukaisesti perheen tai yhteisön harjoittama naisten painostaminen sukupuoleen perustuvaan aborttiin katsotaan yhdeksi fyysisen ja henkisen väkivallan muodoksi;

6.

toteaa, että sukupuolen valintaa koskevien käytäntöjen poistaminen on monimutkaista ja siihen tarvitaan monia toisiinsa kytkeytyviä linjauksia ja menetelmiä, jotka ulottuvat perimmäisten syiden ja niille maille tyypillisten kulttuurisidonnaisten ja sosioekonomisten tekijöiden selvittämisestä, joissa suositaan poikalapsia/miehiä, tyttöjen ja naisten oikeuksien ja aseman puolustamiseen sekä lakien ja säädösten käyttöön ottamiseen; toteaa yleisesti ottaen, että ainoa tapa estää pysyvästi sukupuolen valintaa koskevien käytäntöjen leviämistä on edistää sukupuolten tasa-arvoa kaikissa yhteiskunnissa;

7.

korostaa tarvetta tutkia tieteellisesti ja selvittää perusteellisesti sukupuoleen perustuvien käytäntöjen perimmäisiä syitä sekä edistää sukupuolen valitsemiseen ja sen yhteiskunnallisiin pitkän aikavälin vaikutuksiin mahdollisesti johtavien maakohtaisten tapojen ja perinteiden tutkimusta, ja kehottaa komissiota tukemaan kyseistä tieteellistä tutkimusta;

8.

vaatii yksityiskohtaista selvitystä sukupuolen valintaa koskevien käytäntöjen taustalla vaikuttavista taloudellisista syistä; kehottaa lisäksi hallituksia puuttumaan aktiivisesti sellaisiin rasitteisiin, jotka kohdistuvat perheisiin ja jotka voivat johtaa näin miesten ylijäämään;

9.

korostaa, että on laadittava sukupuolen valinnan vastaista lainsäädäntöä, johon olisi sisällytettävä naisille suunnattuja sosiaalisen suojelun paketteja, voimassa olevan lainsäädännön täytäntöönpanon parempi valvonta sekä ilmiön kulttuuristen ja sosioekonomisten syiden nykyistä parempi huomioon ottaminen, jotta tähän ongelmaan voidaan puuttua pysyvästi ja kokonaisvaltaisesti siten, että ylläpidetään sukupuolten tasa-arvoa ja kannustetaan kansalaisyhteiskuntaa aktiiviseen osallistumiseen;

10.

kehottaa hallituksia korjaamaan demokratiavajetta ja lainsäädännön puutteita, torjumaan pysyviä esteitä, joilla tyttölapsia syrjitään, takaamaan naisille perintöoikeuden, panemaan täytäntöön kansallista lainsäädäntöä, jolla naisille taataan yhdenvertaisuus miesten kanssa lain edessä kaikilla elämänaloilla, sekä lisäämään tyttöjen ja naisten taloudellista, koulutukseen liittyvää ja poliittista vaikutusvaltaa;

11.

kehottaa komissiota tukemaan ja edistämään kaikentyyppisiä aloitteita, joilla pyritään lisäämään tietoa sukupuolisyrjinnästä ja sukupuoleen perustuvista murhista ja etsimään tehokkaita keinoja niiden torjumiseksi tarjoamalla ohjausta, apua, sopivia toimintamalleja ja rahoitusta osana komission toimia, jotka koskevat ulkosuhteita, humanitaarista apua ja sukupuolten tasa-arvon huomioon ottamista kaikissa yhteyksissä;

12.

toteaa, että naisten ja tyttöjen vaikutusmahdollisuuksien edistämättä jättämisellä sekä sosiaalisten normien ja rakenteiden muuttamispyrkimysten puutteella on vakavia oikeudellisia ja eettisiä sekä terveyteen ja ihmisoikeuksiin liittyviä vaikutuksia sekä mahdollisesti vakavia pidemmän aikavälin seurauksia, jotka vahingoittavat kyseisiä yhteiskuntia;

13.

korostaa, että useiden tutkimusten mukaan epätasapainoinen sukupuolijakauma voi johtaa avioliittotarkoituksessa tai seksuaalista hyväksikäyttöä varten harjoitettavan ihmiskaupan, naisiin kohdistuvan väkivallan, lapsi-, varhais- ja pakkoavioliittojen sekä HI-viruksen/AIDSin ja muiden sukupuolitautien lisääntymiseen ja uhata näin yhteiskunnan vakautta ja turvallisuutta; painottaa, että sukupuolijakauman epätasapaino on näin ollen uhka yhteiskunnan vakaudelle ja turvallisuudelle, ja kehottaa siksi tarkastelemaan perusteellisesti tämän yhä kasvavan miesten ylijäämän mahdollisia vaikutuksia terveyteen, talouteen ja turvallisuuteen;

14.

kannattaa sukupuolten tasa-arvoa ja syrjimättömyyttä koskevan lainsäädännön asianmukaisia uudistuksia sekä niiden täytäntöönpanon jatkuvaa seurantaa erityisesti matala- ja keskituloisissa maissa ja siirtymätalousmaissa;

15.

kehottaa komissiota työskentelemään aktiivisesti sukupuolta koskeviin ennakkoluuloihin perustuvan sukupuolen valitsemisen estämiseksi ja pyytää, että se ei tee tätä rajoittamalla lisääntymisterveyspalvelujen ja -tekniikan saatavuutta vaan edistämällä niiden vastuullista käyttöä; kehottaa komissiota ottamaan käyttöön ja vahvistamaan suuntaviivoja, tarjoamaan terveydenhuoltohenkilöstölle erityiskoulutusta neuvonnan antamiseen sukupuolen valintaan liittyvistä käytännöistä ja niiden estämiseen lukuun ottamatta niitä harvoja perusteltuja tapauksia, joissa kyse on sukupuolisidonnaisesta geneettisestä sairaudesta; kehottaa komissiota estämään sukupuolen valitsemiseen ja/tai voiton tavoitteluun liittyvän tekniikan käyttämisen ja edistämisen;

16.

painottaa, että lainsäädännöllä sukupuolen valitsemisen hallitsemiseksi tai rajoittamiseksi on suojeltava naisten oikeutta seksuaali- ja lisääntymisterveyden tekniikkaan ja palveluihin ilman heidän aviomiestensä lupaa, että tällainen lainsäädäntö on pantava tehokkaasti täytäntöön ja että lain rikkomisesta on määrättävä asianmukaiset seuraamukset;

17.

kehottaa soveltamaan klinikoiden ja sairaaloiden itsesääntelyä koskevia entistä tiukempia suuntaviivoja ja kannustaa hallituksia ja lääketieteellistä yhteisöä tekemään tiiviimmin yhteistyötä ja osallistumaan aktiivisemmin toimintaan, jolla pyritään estämään vaikuttavasti sukupuolen valitsemisen käyttäminen taloudellisen hyödyn saamiseksi;

18.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tunnistamaan ne eurooppalaiset klinikat, joissa tehdään sukupuoleen perustuvia abortteja, toimittamaan tätä toimintaa koskevia tilastotietoja sekä laatimaan luettelon niiden parhaista käytänteistä niiden ehkäisemiseksi;

19.

toteaa, että naisten ja tyttöjen oikeuksien edistäminen tarjoamalla heille yhtäläiset mahdollisuudet erityisesti koulutuksessa ja työmarkkinoilla on olennaisen tärkeää seksismin torjumiseksi ja sellaisen yhteiskunnan rakentamiseksi, jossa miesten ja naisten tasa-arvon periaate toteutuu; korostaa, että koulutustason nostaminen, työmahdollisuuksien lisääminen ja yhtenäistettyjen terveydenhuoltopalvelujen, kuten naisille suunnattujen seksuaali- ja lisääntymisterveydenhuoltopalvelujen, parantaminen ovat ratkaisevia tekijöitä sukupuolen valintaa koskevien käytäntöjen, kuten aborttien ja lapsenmurhien, poistamisessa, yleisen talouskasvun saavuttamisessa kehitysmaissa ja köyhyyden vähentämisessä; korostaa, että naisten vaikutusmahdollisuuksien parantaminen ja miesten osallistuminen tähän pyrkimykseen ovat tärkeitä sukupuolten epätasa-arvon torjunnassa sekä toimintatapojen ja sosiaalisten käytäntöjen muuttamisen edistämisessä, sillä näin sukupuolen valintaa koskevat käytännöt voidaan pitkällä aikavälillä poistaa;

20.

kehottaa sen vuoksi komissiota edistämään sellaista koulutus- ja yhteiskuntajärjestelmää, jossa kumpaakin sukupuolta kunnioitetaan ja kohdellaan yhdenvertaisesti ja jossa molempia sukupuolia arvostetaan kykyjensä ja potentiaalinsa vuoksi ilman stereotypioita ja syrjintää siten, että samalla edistetään sukupuolten tasa-arvon huomioon ottamista kaikissa yhteyksissä, yhtäläisiä mahdollisuuksia ja tasa-arvoista kumppanuutta;

21.

kehottaa komissiota ja asianomaisia kansainvälisiä järjestöjä tukemaan naisten vaikutusvaltaa lisääviä koulutusohjelmia, joiden avulla naiset voivat oppia arvostamaan itseään, hankkia tietoa, tehdä päätöksiä ja ottaa vastuun omasta elämästään, terveydestään ja työn saamisesta ja jotka tarjoavat heille mahdollisuuden elää taloudellisesti riippumattomina;

22.

kehottaa komissiota, Euroopan ulkosuhdehallintoa (EUH) ja kolmansien maiden hallituksia kehittämään tiedotuskampanjoita, joilla edistetään miesten ja naisten tasa-arvon periaatetta ja joilla pyritään lisäämään tietoa siitä, että pariskunnan molempien osapuolten on kunnioitettava toisen ihmisoikeuksia ja erityisesti omistusoikeutta, oikeutta tehdä työtä, oikeutta asianmukaiseen terveydenhuoltoon sekä oikeutta lainkäyttöön ja koulutukseen;

23.

muistuttaa vuosituhannen kehitystavoitteista ja painottaa, että oikeus koulutukseen ja oikeus terveydenhuoltoon, myös seksuaali- ja lisääntymisterveyteen, kuuluvat ihmisen perusoikeuksiin; korostaa, että vuosituhannen kehitystavoitteita koskevissa vuoropuheluissa ja kertomuksissa sekä muilla kokemusten vaihtoon tarkoitetuilla kansainvälisillä foorumeilla on käsiteltävä erityisesti ja nimenomaisesti sukupuoleen perustuvia murhia ja sukupuolen valitsemista;

24.

korostaa, että naisten mahdollisuus käyttää oikeuksiaan on väistämättä kytköksissä heidän valmiuteensa tehdä itsenäisiä päätöksiä puolisostaan riippumatta, minkä vuoksi on erittäin tärkeää taata naisille mahdollisuus koulutukseen, työhön ja terveydenhuoltoon sekä oikeus pankkitiliin ilman muiden lupaa tai suostumusta;

25.

toteaa, että lapset ja etenkin tytöt menehtyvät joskus huonon tai riittämättömän hoidon takia, ja kehottaa kumppanimaiden hallituksia pienentämään lasten ja etenkin tyttöjen sairaanhoitoon liittyviä terveydenhuoltokustannuksia;

26.

kehottaa hallituksia parantamaan naisten mahdollisuuksia saada erityisesti synnytystä edeltävää ja äideille suunnattua terveydenhuoltoa sekä koulutusta, mahdollisuuksia viljellä maata saada lainoja ja pienluottoja sekä mahdollisuuksia liiketoimintaan ja omistusoikeuksia;

27.

kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota yhteishenkeä edistävien olojen luomiseen kehitysmaissa muun muassa perustamalla eläkekassoja, joiden avulla vähennetään perheisiin ja yksittäisiin ihmisiin kohdistuvia taloudellisia rasitteita ja vastaavasti riippuvuutta poikalapsista ja näiden suosimista;

28.

panee merkille, että sukupuolen valitsemiseen liittyviä käytäntöjä esiintyy edelleen myös vaurailla alueilla, joiden väestö on lukutaitoista;

29.

kannustaa kehittämään naisille ja perheille tukijärjestelmiä, joiden avulla naisille voidaan antaa tietoa ja neuvontaa sukupuolen valitsemiseen liittyvien käytäntöjen vaaroista ja haitoista sekä tukea neuvonnan avulla naisia, joita saatetaan painostaa naispuolisten sikiöiden abortointiin;

30.

kannustaa kansalaisyhteiskuntaa ja julkishallinnon virastoja toteuttamaan yhteisiä toimia, joilla edistetään tiedotus- ja valistuskampanjoita sukupuolen valitsemiseen liittyvien käytäntöjen haittavaikutuksista äidille;

31.

kehottaa komissiota antamaan teknistä ja taloudellista tukea innovatiivisiin toimiin ja koulutusohjelmiin, joilla pyritään virittämään keskustelua ja lisäämään ymmärrystä tyttöjen ja poikien samanarvoisuudesta hyödyntämällä kaikkia käytössä olevia medioita ja sosiaalisia verkostoja ja joihin osallistuu ja joiden kohderyhmänä on nuoria ihmisiä sekä uskonnollisia ja hengellisiä johtajia, opettajia, yhteisöjen johtajia ja muita vaikutusvaltaisia henkilöitä, ja pyrkimään näin eri yhteiskuntien kulttuuriin perustuvien sukupuolten tasa-arvoa koskevien näkemysten muuttamiseen ja syrjimättömyyden korostamiseen;

32.

kehottaa Euroopan unionia sisällyttämään sukupuolten tasa-arvon ja naisten vaikutusvallan lisäämisen keskeiseksi painopisteeksi kaikkiin kumppanuuksiinsa ja vuoropuheluihinsa kehitysmaiden kanssa ja kiinnittämään näihin asioihin huomiota kehityspolitiikkaa koskevaan eurooppalaiseen konsensukseen sisällytetyn kehotuksen mukaisesti; katsoo lisäksi, että sukupuolinäkökulma on otettava huomioon budjettituen kaikissa vaiheissa esimerkiksi siten, että edistetään vuoropuhelua kehitysmaiden naisjärjestöjen kanssa ja otetaan käyttöön sukupuolen mukaan eriteltyjä indikaattoreita;

33.

kehottaa asianomaisten valtioiden viranomaisia parantamaan sukupuolijakauman seurantaa ja sitä koskevien tilastotietojen keräämistä sekä ryhtymään toimiin mahdollisen epätasapainon korjaamiseksi; kehottaa tässä yhteydessä unionia, YK:n virastoja ja muita kansainvälisiä kumppaneita ja kumppanimaiden hallituksia tiivistämään yhteistyötään;

34.

kehottaa komissiota ja kaikkia asianomaisia sidosryhmiä toteuttamaan tarvittavat lainsäädäntötoimenpiteet tai muut toimenpiteet sen varmistamiseksi, että pakkoabortit ja sukupuolen valitsemisen vuoksi tehtävät raskauden keskeytykset, joille ei ole saatu raskaana olevan naisen tietoista ennakkosuostumusta tai joihin liittyvää menettelyä hän ei ymmärrä, määritellään rikokseksi;

35.

kehottaa hallituksia ja kaikkia asianomaisia sidosryhmiä varmistamaan, että sukupuolen valitsemista koskeva lainsäädäntö pannaan tehokkaasti täytäntöön ja että lakia rikkoville määrätään asianmukaiset seuraamukset;

36.

kehottaa komissiota edistämään yhteistyötä muiden kansainvälisten järjestöjen ja elinten, kuten YK:n, WHO:n, UNICEFin, OHCHR:n, UNFPA:n ja UN Womenin kanssa sukupuolen valitsemiseen liittyviin käytäntöihin puuttumiseksi ja niiden perimmäisten syiden torjumiseksi kaikissa maissa; kehottaa komissiota myös verkostoitumaan hallitusten, parlamenttien, eri sidosryhmien, tiedotusvälineiden, kansalaisjärjestöjen, naisjärjestöjen sekä muiden yhteiskunnallisten toimijoiden kanssa lisätäkseen tietoisuutta sukupuoleen perustuvista murhista ja niiden ehkäisemiskeinoista;

37.

kehottaa komissiota ja EUH:ta tekemään yhteistyötä edellä mainittujen kansainvälisten järjestöjen kanssa, jotta voidaan puuttua sukupuolen valitsemiseen liittyviin käytäntöihin ja torjua niiden perimmäisiä syitä kaikissa maissa; kehottaa komissiota myös verkostoitumaan hallitusten, parlamenttien, eri sidosryhmien, tiedotusvälineiden, kansalaisjärjestöjen, naisjärjestöjen sekä muiden yhteiskunnallisten toimijoiden kanssa, sillä näin voidaan lisätä tietoa sukupuoleen perustuvista murhista ja niiden ehkäisemiskeinoista;

38.

korostaa, että neuvoteltaessa kolmansien maiden kanssa humanitaarisen avun paketeista, komission ja EUH:n olisi asetettava sukupuoleen perustuvat murhat ensisijaisesti tarkasteltavaksi asiaksi, johon asianomaisten kolmansien maiden on puututtava, sillä näin niitä velvoitettaisiin ottamaan ensisijaiseksi tavoitteeksi sukupuoleen perustuvien murhien estämisen; kehottaa lisäksi EUH:ta ja komissiota lisäämään asiaa koskevaa tietoa ja painostamaan ehkäisevien toimien toteuttamiseen;

39.

kehottaa unionia ja sen kumppanimaita parantamaan syntyneiden sukupuolijakauman seurantaa ja sitä koskevaa tiedonkeruuta kehitysyhteistyön kautta sekä ryhtymään viipymättä toimiin mahdolliseen epätasapainoon puuttumiseksi; painottaa, että sukupuoleen perustuvaa syrjintää koskevat ihmisoikeuslausekkeet olisi myös sisällytettävä kansainvälisiin kauppa- ja yhteistyösopimuksiin;

40.

kehottaa Euroopan unionia varmistamaan oikeuksiin perustuvan toimintatavan, joka kattaa kaikki ihmisoikeudet, keskeisenä kysymyksenä vuoden 2015 jälkeistä aikaa koskevaan kehityspoliittiseen ohjelmaan sekä kiinnittämään erityistä huomiota naisten ja tyttöjen vaikutusvallan lisäämiseen ja oikeuksien, myös seksuaali- ja lisääntymisoikeuksien, sekä sukupuolten tasa-arvon edistämiseen, kunnioittamiseen ja toteutumiseen edellytyksinä sukupuoleen perustuvien murhien torjunnalle;

41.

vahvistaa, että kun pannaan täytäntöön Kairon kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin (ICPD) hyväksymiä erityislausekkeita seksuaali- tai lisääntymisterveyskysymyksissä tapahtuvan pakottamisen kieltämisestä sekä oikeudellisesti sitovia kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia ja asiaa koskevaa unionin säännöstöä ja unionin toimivaltaan kuuluvia toimia, unionin apua ei saa myöntää viranomaisille, järjestöille tai ohjelmille, jotka edistävät, tukevat tai ovat mukana toteuttamassa ihmisoikeuksia rikkovia toimia, kuten pakkoabortit, naisten ja miesten pakkosterilisaatiot tai sikiön sukupuolen määrittäminen, joka johtaa sukupuolen valintaan tai lastenmurhiin;

42.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille.

19.5.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 181/29

—

ottaa huomioon 28. ja 29. kesäkuuta 2012 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät (1),

—

ottaa huomioon 14. ja 15. maaliskuuta 2013 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät (2),

—

ottaa huomioon käynnissä olevat toimielinten väliset neuvottelut koheesiopolitiikan tulevaisuudesta ja monivuotisesta rahoituskehyksestä,

—

ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä 11. heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 sekä asetuksen (EY) N:o 1260/1999 kumoamisen,

—

ottaa huomioon 20. marraskuuta 2012 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan, Euroopan komission puheenjohtajan, Euroopan keskuspankin pääjohtajan ja euroryhmän puheenjohtajan esittämästä selvityksestä ”Kohti todellista talous- ja rahaliittoa” (3),

—

ottaa huomioon 23. kesäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman Euroopan kaupunkien toimintaohjelmasta ja sen tulevaisuudesta koheesiopolitiikassa (4),

—

ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2013 vahvistamansa kannan ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi alustavien talousarviosuunnitelmien seurantaa ja arviointia sekä euroalueen jäsenvaltioiden liiallisen alijäämän tilanteen korjaamisen varmistamista koskevista yhteisistä säännöksistä (5),

—

ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2013 vahvistamansa kannan ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi rahoitusvakautensa osalta vakavissa vaikeuksissa olevien tai vakavien vaikeuksien uhasta kärsivien jäsenvaltioiden talouden ja julkisen talouden valvonnan tiukentamisesta euroalueella (6),

—

ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman Koheesiopolitiikka: investointeja reaalitalouteen (7),

—

ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2013 antamansa päätöslauselman Eurooppa-neuvoston 7.–8. helmikuuta 2013 antamista monivuotista rahoituskehystä koskevista päätelmistä (8),

—

ottaa huomioon alueiden komitean 6. maaliskuuta 2013 antaman lausuntoluonnoksen aiheesta ”Yksityisten investointien ja julkisen rahoituksen välinen synergia paikallis- ja aluetasolla – talouskasvuun ja hyvinvointiin tähtäävät kumppanuudet”,

—

ottaa huomioon alueiden komitean 1. helmikuuta 2013 antaman lausunnon aiheesta ”EU:n, jäsenvaltioiden ja alempien hallintotasojen talousarviovarojen yhteisvaikutusten lisääminen”,

—

ottaa huomioon alueiden komitean vuonna 2012 antaman muistion aiheesta on ”Tiukan budjettipolitiikan vaikutus paikallishallinnon rahoitukseen ja investointeihin”,

—

ottaa huomioon Euroopan investointipankin 14. joulukuuta 2012 päivätyn muistion ”Vuosien 2008–2009 taantuman vaikutus EU:n alueelliseen lähentymiseen” (9),

—

ottaa huomioon Euroopan komission yksiköiden joulukuussa 2012 julkaiseman julkisten menojen laatua EU:ssa käsittelevän asiakirjan ”The Quality of Public Expenditures in the EU” (10),

—

ottaa huomioon Kansainvälisen valuuttarahaston lokakuussa 2012 julkaiseman maailmantalouden kehitysraportin (World Economic Outlook);

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan ja työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnot (A7-0269/2013),

A.

ottaa huomioon, että maailmanlaajuinen talous- ja rahoituskriisi on vaikuttanut kielteisesti EU:n sosiaaliseen, taloudelliseen ja alueelliseen yhteenkuuluvuuteen, lisännyt työttömyyttä, alentanut BKT:ta ja lisännyt alueiden eriarvoisuutta sekä jäsenvaltioiden, alueiden ja paikallistason budjettivajeita;

B.

ottaa huomioon, että kriisin ajoittuminen ja ankaruus on vaihdellut suuresti EU:n alueilla, mikä on korostanut olemassa olevia rakenteellisia heikkouksia, hidastanut huomattavasti BKT:n kasvua, johtanut ennätysmäiseen työttömyysasteeseen ja heikentänyt merkittävästi kaikkein heikoimmassa asemassa olevien sosiaaliluokkien tilannetta, heikentänyt yritysten toimintaympäristöä sekä vähentänyt kuluttajien luottamusta talouteen;

C.

ottaa huomioon, että pankit ja rahoitusmarkkinat ovat enenevässä määrin haluttomia myöntämään luottoa, koska ne katsovat, että valtioiden, alueiden ja paikallistason toimivaltaisten viranomaisten luottokelpoisuus on heikentynyt;

D.

katsoo, että finanssipoliittinen sopimus ei ole osoittautunut riittäväksi välineeksi kriisistä johtuvien haasteiden ratkaisuun ja että merkittävien Euroopan laajuisten investointien tekemisen mahdollistavaa kasvusopimusta pidetään tehokkaimpana ratkaisuna, koska nykyään ollaan yksimielisiä siitä, että finanssipoliittinen säästöohjelma ja talousarvion leikkaukset ilman investointeja eivät pysty elvyttämään taloutta eivätkä luomaan suotuisia olosuhteita talouskasvulle ja työpaikkojen luomiselle;

E.

ottaa huomioon, että Euroopan rakenne- ja investointirahastojen tarkoituksena on edistää taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta kaikkialla EU:ssa, vähentää alueiden eroavaisuuksia, edistää lähentymistä sekä toteuttaa tuottavia investointeja, jotka edistävät kehitystä, työllisyyttä ja sosiaalista edistystä;

F.

ottaa huomioon, että Euroopan unionin rakenne- ja sijoitusrahastot ovat rahoitusvälineitä, joista tuetaan erityisesti älykästä, osallistavaa ja kestävää kasvua sekä kilpailukykyä, ja että näin ollen ne vaikuttavat myönteisesti BKT:n ja alijäämän väliseen suhteeseen;

G.

ottaa huomioon, että valtioiden velkakriisin aiheuttama EU:n laajuinen julkisen talouden romahdus on johtanut yleisiin säästötoimiin; ottaa huomioon, että säästötoimet ovat vaikuttaneet paikalliseen julkiseen talouteen tuhoisasti, koska ne ovat johtaneet useiden budjettikohtien määrärahojen leikkaamiseen tai supistamiseen ja vaarantaneet vakavasti kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten valmiudet rahoittaa tai yhteisrahoittaa tuottavia investointeja;

H.

ottaa huomioon, että vain muutamat valtiot ovat jatkaneet paikallisten investointien tukemista, kun taas toiset jäsenvaltiot ovat valtion velkakriisin vuoksi päättäneet jäädyttää paikallisille viranomaisille myönnettävän investointituen tai leikata sitä pyrkien voimakkaasti keskittämiseen tai ottamaan käyttöön sisäisiä vakaussopimussääntöjä, jotka ovat vähentäneet investointeja merkittävästi;

I.

ottaa huomioon, että tärkeillä aloilla ja sektoreilla toteutetut huomattavat määrärahaleikkaukset muodostavat tällä hetkellä yhden alueellisten ja paikallisten viranomaisten suurimmista ongelmista;

J.

ottaa huomioon, että alueelliset ja paikalliset viranomaiset ovat keskeisiä toimijoita alueiden kehittämisessä; toteaa, että ne käyttävät 60 prosenttia julkisista investoinneista ja 38 prosenttia talouteen käytetystä julkisen sektorin kokonaisrahoituksesta, toisin sanoen suurimman osan menoista, joilla voidaan vaikuttaa alueiden kehittämiseen, kuten kaupallisiin ja työmarkkinasuhteisiin, maatalouteen ja liikenteen kehittämiseen sekä tutkimukseen ja kehittämiseen;

K.

ottaa huomioon, että kaksi kolmasosaa EU:n jäsenvaltioista on käyttänyt investointeja joustovarana, mikä on liittynyt osittain kriisien torjuntaan vuonna 2009; ottaa huomioon, että suorat investoinnit vähentyivät vuodesta 2011 vuoteen 2010 seitsemässätoista jäsenvaltiossa, joista kymmenessä (Itävalta, Latvia, Tšekki, Slovakia, Bulgaria, Portugali, Kreikka, Unkari ja Espanja) vähennys oli yli 10 prosenttia; ottaa huomioon, että vuonna 2010 alkanut investointien vähentyminen (keskushallintojen investointiavustukset laskivat -8,7 prosenttia) jatkuu ja näyttää johtavan negatiiviseen kierteeseen;

L.

ottaa huomioon, että velkaantumisaste on alue- ja paikallishallinnossa paljon alhaisempi kuin kansallisella tasolla;

M.

ottaa huomioon, että alueellisia ja paikallisia viranomaisia vaaditaan osallistumaan vakauttamispyrkimyksiin ja vähentämään alijäämäänsä ja velkaansa ja että samalla taloudellisesti heikompien alueellisten ja paikallisten viranomaisten lainansaantiehtoja on tiukennettu;

N.

katsoo, että julkiset investoinnit ovat ratkaisevan tärkeitä sosiaalisen yhteenkuuluvuuden kannalta ja että monilla ratkaisevan tärkeillä EU:n talouden aloilla, työmarkkinat, infrastruktuuri, tutkimus ja innovointi sekä pk-yritykset mukaan luettuina, on suuria investointitarpeita;

O.

ottaa huomioon, että EU:n sisäiset eroavaisuudet vähentyivät vuodesta 2000 vuoteen 2007 ja että lähentyminen on hidastunut merkittävästi taantuman aikana; ottaa huomioon, että tämä on vaikuttanut eniten alueisiin, joilla kestämättömät ja keinotteluun tähdänneet investoinnit ja vientimarkkinoita varten perustettu vahva tuotantoteollisuus ovat osoittautuneet ongelmiksi;

P.

ottaa huomioon, että EU:n rakennerahastojen hyödyntämismekanismin nojalla komissio voi korvata välimaksuja ainoastaan jäsenvaltioissa jo maksettujen menoilmoitusten perusteella;

Q.

ottaa huomioon, että 27 jäsenvaltion Euroopan unionissa rakennerahastoja varten varatun ja rahoituskaudelle 2007–2013 osoitetun kansallisen julkisen yhteisrahoituksen määrä on noin 132 miljardia euroa ja että kyseisen summan ehdoton edellytys on näiden rakennerahastojen säännönmukainen hyödyntäminen ja investointien laadun takaaminen, mikä lisää määräysvaltaa ja vastuuta EU:n varainkäytössä;

R.

ottaa huomioon, että vakaus- ja kasvusopimuksen joustamaton soveltaminen saattaa vaarantaa koheesiopolitiikkaan sisältyvien ohjelmien julkisen osarahoituksen, jolloin koheesiopolitiikalla ei pystytä parantamaan kilpailukykyä eikä lievittämään nykyistä kriisiä riittävästi;

1.

panee syvästi huolestuneena merkille, että alueellinen epätasa-arvo on lisääntynyt EU:ssa selvästi – uusissa jäsenvaltioissa ja Etelä-Euroopassa on paljon suhteellisen köyhiä alueita ja enemmistö rikkaista alueista sijaitsee Keski- ja Pohjois-Euroopassa – ja jopa jäsenvaltioissa ja alueilla; tähdentää tässä yhteydessä unionin koheesiopolitiikan ensisijaista merkitystä tärkeimpänä lähentymistä ja EU:n kestävää kehitystä edistävänä investointivälineenä;

2.

tähdentää, että paikallinen talous on avainasemassa yhteisöjen elpymisessä, mikä on erityisen tärkeää nykyisessä kriisitilanteessa; painottaa tässä yhteydessä yhteisötalouden taloudellisia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lujittamiseen paikallistasolla; kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan rakennerahastojen avulla yhteisötaloudelle rahoitusmahdollisuuksia vuosiksi 2014–2020;

3.

muistuttaa koheesiopolitiikan merkityksestä unionin tärkeimpänä investointivälineenä ja koheesiopolitiikan keskeisestä roolista kriisin torjunnassa, epätasapainon vähentämisessä ja EU:n ja sen alueiden saattamisessa kestävälle kasvu-uralle; korostaa Euroopan sosiaalirahaston erityistä roolia sosiaalisten investointien tukemisessa ja Eurooppa 2020 -strategian täytäntöönpanossa, sillä se edistää etenkin kestävää työllisyyttä ja tuottavuutta, köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaa ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden voimistamista; pitää näin ollen tärkeänä, että monivuotiseen rahoituskehykseen liittyvissä neuvotteluissa rakenne- ja investointirahastoille varmistetaan riittävät talousarviomäärärahat ja että erityisesti huomioon otetaan niiden ratkaisevan tärkeä osuus investoitaessa työllisyyden, innovoinnin, kestävän kehityksen, vähähiilisen talouden ja pk-yritysten tukemisen kaltaisiin aloihin;

4.

korostaa, että koheesiopolitiikka on osoittanut kriisinkestävyytensä ja että sen ohjelmia ja rahoitusvälineitä on mukautettu, mikä on mahdollistanut suuremman joustavuuden ja edistänyt ratkaisevan tärkeällä tavalla niiden alojen kehittämistä, joilla investoinnit ovat tärkeitä talouden uudistamisen ja kilpailukyvyn parantamisen sekä maantieteellisten erojen tasaamisen välineitä;

5.

korostaa useiden alueellisten ja paikallisten viranomaisten roolin merkitystä talousarvion tasapainon palauttamisen yhteydessä, koska ne pitävät yllä julkisia investointeja, yhteisrahoittavat uusia hankkeita ja varmistavat vipuvaikutuksen erityisesti aikoina, jolloin yksityiset investoinnit ovat vähäisiä; korostaa, että taantuman ja heikon kasvun aikana kestävät julkiset hankinnat, rahoitus- ja yhteisrahoituskyky ja kyky sitoutua investointeihin ovat ratkaisevan tärkeitä kasvumahdollisuuksien ylläpitämisen kannalta;

6.

ilmaisee huolensa siitä, että vuosina 2011 ja 2012 harjoitettu säästötoimien jatkaminen ja tiukka talouskuri ovat lisänneet paineita leikata julkisia talousarvioita, mikä vaarantaa mahdollisuudet edistää paikallisilla toimilla Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamista;

7.

korostaa, että on palautettava alueellisen ja paikallisen tason rahoitusvalmiudet ja parannettava niitä sekä tarjottava asianmukaista teknistä tukea etenkin paikallisesti johdettuihin monitahoisiin yhteisiin hankkeisiin, jotta voidaan varmistaa julkiset investoinnit ohjelmiin ja hankkeisiin, joiden tarkoituksena on tukea kestävää kasvua, torjua sosiaalista syrjäytymistä, palauttaa yhteiskuntarakenne ennalleen, järjestää riittävät terveys- ja sosiaalipalvelut ja varmistaa työpaikat erityisesti alue- ja paikallistasolla; toteaa, että syrjäisimmille alueille tarkoitetun erityisen lisämäärärahan yhteydessä ei pitäisi keskittyä temaattisiin tavoitteisiin ja lisämäärärahasta olisi katettava syrjäisimmille alueille koituvat lisäkustannukset, jotka johtuvat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 349 artiklassa tarkoitetuista erityispiirteistä ja rajoitteista; toteaa myös, että erityistä lisämäärärahaa voidaan käyttää toimintatukien ja julkisen palvelun velvoitteet ja julkisia palveluhankintoja koskevat sopimukset kattavien kustannusten rahoittamiseen syrjäisimmillä alueilla;

8.

vaatii, että alueellisten ja paikallisten viranomaisten hallinnollisia valmiuksia vahvistetaan edelleen ja toimia byrokratian vähentämiseksi lisätään, sillä byrokratia vaikuttaa kielteisesti myös näiden viranomaisten rooliin tuensaajina ja rajoittaa niiden kykyä toteuttaa EU:n rahoittamia hankkeita;

9.

pyytää toimielimiä parantamaan nykyisiä säännöksiä, jotta tiettyjen jäsenvaltioiden alueet, jotka kärsivät rahoituskriisistä erityisen paljon, voivat käyttää paremmin hyväkseen rakenne- ja koheesiorahastojen varoja, ja jotta estettäisiin ennakoidut määrärahojen mittavat vapautumiset;

10.

kehottaa jatkamaan rakennerahastojen ohjelmasuunnittelua ja hallinnointia koskevien sääntöjen yksinkertaistamista ja niiden joustavuuden ja avoimuuden lisäämistä, jotta hankkeiden täytäntöönpanoa voidaan tehostaa ja jotta voidaan reagoida nopeammin ja tehokkaammin sosiaalisiin haasteisiin ja uhkiin;

11.

pitää myönteisenä komission vuonna 2012 antamaa kertomusta julkisesta taloudesta EMU:ssa ja erityisesti julkistalouden hajauttamista EU:ssa koskevaa lukua, jossa korostetaan sellaisen finanssipoliittisen federalistisen mallin järkevyyttä, jossa sekä veronkantoon että menoihin liittyvät vastuualueet luovutetaan alueellisille ja paikallisille viranomaisille; pyytää, että komissio sisällyttää vastaavan alueellista ja paikallista julkista taloutta koskevan luvun ensi vuonna annettavaan kertomukseen julkisesta taloudesta EMU:ssa;

12.

korostaa, että julkishallinnon talousarvioissa kansallisella, alueellisella ja paikallisella sekä EU:n tasolla on pyrittävä lisäämään synergiaetuja, jotta EU:n, jäsenvaltioiden sekä alueellisen ja paikallisen tason budjettivallan käyttäjien rooli ja vastuut määritetään selkeästi ja että selvennetään myös EU:n toimien ja rahoitustoiminnan tehtävää ja perusteluja, noudatetaan viivästyneitä maksuja koskevassa direktiivissä 2011/7/EU vahvistettuja maksuaikoja, kunnioitetaan toissijaisuusperiaatetta ja alueellisten ja paikallisten viranomaisten budjettivaltaa (niiden roolia päätöksenteossa ja tutkinnassa), toisin sanoen niiden demokraattista vastuullisuutta yhteisöille, jotka ovat vastuussa niiden valinnasta, sekä varmistetaan kullekin hallintotasolle kuuluva itsenäinen päätösvalta ensisijaisten tavoitteiden ja varainkäytön määrittämisessä; pyytää komissiota esittämään selkeää tosiasioihin perustuvaa tietoa siitä, kuinka EU:n talousarvion avulla voitaisiin edistää investointien lisäämistä eri tasoilla;

13.

tukee voimakkaasti hallinnon kaikkien tasojen budjettimenettelyjen avoimuuden lisäämistä ja yksinkertaistamista (mukaan lukien EU:n rahoituksen lähteiden ilmoittaminen erikseen kansallisissa, alueellisissa ja paikallisissa talousarvioissa) sekä sen varmistamista, että EU:n rahoitusohjelmien varojen alueellisella tasolla käyttämistä koskevat tiedot ovat mahdollisuuksien mukaan käytettävissä EU:n tasolla, ja myös sen selventämistä, missä määrin EU:n, jäsenvaltion, alueellisen ja paikallisen tason ensisijaiset tavoitteet ja rahoitustoimet ovat yhdenmukaisia EU:n tasolla sovittujen ensisijaisten tavoitteiden kanssa;

14.

tähdentää, että koko Euroopassa jatkuviin budjettirajoituksiin on mukauduttava samalla, kun jatketaan tulevaisuuteen investoimista; muistuttaa jäsenvaltioita siitä, että tarkoituksena ei ole käyttää varoja enemmän vaan käyttää niitä tehokkaammin;

15.

on tyytyväinen siihen, että rahoitusvälineiden käyttö ulotetaan koheesiopolitiikan mukaisesti kaikkiin temaattisiin tavoitteisiin ja kaikkiin Euroopan rakenne- ja investointirahastoihin; pyytää, että komissio esittää perusteellisen analyysin ja arvioinnin siitä, miten kasvua voidaan tukea uusilla rahoituskeinoilla ja -lähteillä, kuten obligaatiomarkkinoilla, riskinjakovälineillä ja innovoivilla rahoitusvälineillä; kehottaa komissiota ja Euroopan investointipankkia (EIP) ehdottamaan innovatiivisia keinoja alueellisten ja paikallisten viranomaisten pitkän aikavälin investointien rahoitusta varten, mukaan luettuna yksityisen pääoman houkutteleminen; korostaa EIP:n lainavälineiden keskeistä merkitystä Euroopan edun mukaisten hankkeiden rahoittamisessa ja kehottaa lisäämään koordinointia ja synergiaa näiden välineiden ja rakennerahastojen välillä;

16.

korostaa Jessican merkitystä kaupunkialueiden kestävän kehityksen tukemisessa ja kaupunkialueiden elvyttämisessä rahoitusjärjestelymekanismien kautta ja kehottaa laajentamaan sen käyttöä tulevalla ohjelmakaudella;

17.

korostaa alueellisten ja paikallisten viranomaisten mahdollista roolia älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevien Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamisessa; muistuttaa keskusviranomaisten sekä alueellisten ja paikallisten viranomaisten kumppanuuden merkityksestä ensisijaisten tavoitteiden asettamisessa ja tarvittavan yhteisrahoituksen järjestämisessä ohjelmien toteutusta varten, jotta voitaisiin maksimoida tehokkuus kyseisiin tavoitteisiin rajallisin resurssein pyrittäessä; painottaa tässä yhteydessä uutta välinettä, jonka avulla paikallisesta kehityksestä huolehditaan yhteisön johdolla ja joka mahdollistaisi paikallistason toimintaryhmille paikallisten älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevien strategioiden kehittämisen ja toteuttamisen; kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan tällaisista mahdollisuuksista osana jatkuvaa ohjelmasuunnittelua, jossa hyödynnetään paikallisten toimintaryhmien runsasta innovointipotentiaalia; korostaa alueellisten ja paikallisten viranomaisten sekä tarvittaessa myös työmarkkinaosapuolten ja muiden relevanttien kumppaneiden merkitystä rakennerahastojen ohjelmasuunnittelussa, täytäntöönpanossa, seurannassa ja arvioinnissa sekä kumppanuussopimusten valmistelemisessa, sillä näin voitaisiin tehostaa EU:n strategian ja kansallisten, alueellisten ja paikallisten strategioiden keskinäistä yhteyttä;

18.

katsoo, että on välttämätöntä keskittyä muutamiin ensisijaisiin temaattisiin tavoitteisiin; painottaa kuitenkin, että tarvitaan joustavuutta, jotta jäsenvaltiot ja alueet voivat saavuttaa mahdollisimman hyvin yhteiset tavoitteet siten, että samalla otetaan huomioon alueelliset, taloudelliset ja sosiaaliset erityispiirteet;

19.

toistaa vastustavansa ehdottomasti uusien makrotaloudellisten ehtojen sisällyttämistä koheesiopolitiikkaan rahoituskaudella 2014–2020, koska se rankaisisi talouskriisin jo heikentämiä alueita ja sosiaaliryhmiä ja koska maksujen keskeyttäminen aiheuttaisi suhteettomia vaikutuksia joissakin jäsenvaltioissa ja erityisesti alueilla siitä huolimatta, että viimeksi mainitut osallistuvat täysipainoisesti julkisen talouden tasapainottamispyrkimyksiin; katsoo, että näillä ehdoilla pelkästään heikennettäisiin rahoitusvaikeuksissa olevia valtioita ja vesitettäisiin solidaarisuuspyrkimykset, jotka ovat olennaisia makrotalouden tasapainon säilyttämiselle unionissa; katsoo lisäksi, että Euroopan kansalaiset eivät ehkä ymmärtäisi tällaista seuraamusvälinettä, joka lisäisi epäluottamusta heidän keskuudessaan nyt, kun he joutuvat jo suuresti kärsimään kriisin ja säästötoimien vaikutusten vuoksi;

20.

katsoo, että aikana, jona julkisen rahoituksen määrä kutistuu, täydentävyysperiaatetta on arvioitava uudelleen, jotta sitä voitaisiin soveltaa johdonmukaisesti Euroopan talouden ohjausjärjestelmän kanssa, ja toivoo, että asiasta käydään keskustelua koheesiopolitiikkaa koskevien neuvottelujen yhdessä vuoden 2013 jälkeen;

21.

toteaa Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) huomauttaneen äskettäin, että säästötoimet heikentävät maita, joissa niitä sovelletaan harkitsematta, sillä kun talouden kokonaisnäkymät ovat kehnot, kiirehtien toteutettu julkisen alijäämän vähentäminen haittaa elpymistä lyhyellä aikavälillä, kun verotulot vähenevät ja vaje kasvaa entisestään; yhtyy IMF:n näkemykseen siitä, että painopiste olisi keskitettävä talouden vakauttamisen lisäksi myös vakauttamisen ja kasvun tasapainottamiseen;

22.

pitää myönteisenä eräiden jäsenvaltioiden ehdotusta sisällyttää monivuotista rahoituskehystä koskeviin neuvotteluihin vuosia 2015 ja 2016 koskeva ”tarkistuslauseke”, jonka ansiosta määrärahoja voitaisiin lisätä milloin tahansa talousarvion toteutuksen aikana keskeisten alojen, kuten nuorten työllistymisen ja pk-yritysten, hyväksi;

23.

pyytää, että komissio ja jäsenvaltiot käyttävät hyväkseen kaiken joustovaran, joka sisältyy vakaus- ja kasvusopimuksen ennalta ehkäisevään osioon, jotta tuottavien ja kestävien julkisten investointien tarve voidaan tasapainottaa julkisen talouden kurinalaisuustavoitteiden kanssa; katsoo, että tämä voitaisiin toteuttaa esimerkiksi vapauttamalla Euroopan rakenne- ja investointirahastojen kansallisen yhteisrahoituksen kokonaistaso vakaus- ja kasvusopimuksen rajoituksista tai tekemällä sopimukseen liittyvät laskelmat valtion nettopääoman eikä bruttopääoman tarpeen perusteella, toisin sanoen todellisiin kustannuksiin kohdistuvaan nettoverotuksen perusteella, ja painottaa erityisesti arvonlisäveroa; esittää yhtenä mahdollisuutena myös sitä, että ohjelmien kahteen rahoituslähteeseen (Euroopan ja jäsenvaltioiden laajuiseen) sovelletaan erilaista aikataulua, mikä mahdollistaisi Euroopan rahastojen täysipainoisen hyödyntämisen ohjelmakauden ensimmäisinä vuosina ja kansallisen rahoituksen käytön kokonaisuudessaan ohjelmakauden viimeisinä vuosina, kunhan yksittäinen jäsenvaltio on siihen päivämäärään mennessä kyennyt saamaan aikaan konkreettisia tuloksia velan ja BKT:n välisen suhteen hallintatoimissa;

24.

pyytää komissiota varmistamaan, että rakennerahastoista tuettujen ohjelmien yhteisrahoituksen myötä jäsenvaltioille aiheutuvia kustannuksia ei sisällytetä julkisiin tai muihin rakennekustannuksiin, vaan että ne otetaan huomioon kumppanuussopimuksessa vakaus- ja kasvusopimuksen noudattamisen tarkistamista varten, koska tämä velvollisuus johtuu suoraan täydentävyysperiaatteesta; pyytää, että Euroopan rakenne- ja investointirahastoista yhteisrahoitettujen ohjelmien täytäntöönpanoon liittyvät julkiset menot erotetaan kokonaisuudessaan vakaus- ja kasvusopimuksen rakenteellisten alijäämien määritelmästä, koska kyseisillä menoilla pyritään saavuttamaan Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet ja tukemaan kilpailukykyä, kasvua ja työpaikkojen luomista ja erityisesti nuorten työllistämistä;

25.

pyytää, että komissio ilmoittaa EU:n nykyisen finanssipoliittisen säännöstön puitteissa mahdollisten toimien soveltamisalasta, jotta voidaan ratkaista kysymys juoksevien menojen ja investointien erottamisesta budjettialijäämää laskettaessa, jotta pitkällä aikavälillä nettohyötyjä tuottavia julkisia investointeja ei lasketa negatiivisiksi;

26.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan talous- ja rahaliiton tulevaisuutta koskevien neuvottelujen yhteydessä huomioon makrotalouden ohjaukseen liittyvän mahdollisen joustovaran, jotta voidaan tukea tuottavia investointeja etenkin siten, että vakaus- ja kasvusopimuksen ja tuottavien julkisten investointien välistä suhdetta arvioidaan uudelleen ja rakenne- ja investointirahastoista yhteisrahoitettujen ohjelmien toteuttamiseen liittyviin, kasvua edistäviin julkisiin menoihin ei sovelleta vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisia julkisen talouden valvontasääntöjä;

27.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

19.5.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 181/35

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT),

—

ottaa huomioon 10. joulukuuta 1982 tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen (UNCLOS),

—

ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen kalastusta koskevat päätöslauselmat ja erityisesti päätöslauselman 66/68 157 kohdan teollisuusmaiden velvoitteista vähiten kehittyneitä valtioita ja pieniä kehittyviä saarivaltioita kohtaan,

—

ottaa huomioon hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämistä ja hoitoa koskevien, 10. joulukuuta 1982 tehdyn YK:n merioikeusyleissopimuksen määräysten täytäntöönpanosta vuonna 1995 tehdyn sopimuksen,

—

ottaa huomioon FAO:n neuvoston marraskuussa 2000 hyväksymän FAO:n kalastuskapasiteetin hallinnon kansainvälisen toimintasuunnitelman (IPOA-Capacity),

—

ottaa huomioon laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen (jäljempänä LIS-kalastus) ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskevasta yhteisön järjestelmästä 29. syyskuuta 2008 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1005/2008 (1),

—

ottaa huomioon laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemiseksi, estämiseksi ja lopettamiseksi toteutettavia satamavaltion toimenpiteitä koskevan FAO:n sopimuksen, joka hyväksyttiin 22. marraskuuta 2009 pidetyssä FAO:n konferenssin 36. istunnossa,

—

ottaa huomioon 22. marraskuuta 2012 antamansa päätöslauselman (2) yhteisen kalastuspolitiikan ulkoisesta ulottuvuudesta,

—

ottaa huomioon 21. maaliskuuta 2012 annetun komission yhteisen tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle aiheesta ”EU:n ja Tyynenmeren alueen kehityskumppanuuden uudistaminen” (3),

—

ottaa huomioon laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämistä ja hoitoa Länsi- ja Keski-Tyynellämerellä koskevan yleissopimuksen, jonka sopimuspuoli EU on päätöksen 2005/75/EY (4) nojalla ollut 25. tammikuuta 2005 lähtien,

—

ottaa huomioon Amerikan yhdysvaltojen ja Costa Rican tasavallan välisellä vuoden 1949 yleissopimuksella perustetun Amerikan trooppisten tonnikalojen suojelukomission vahvistamista koskevan yleissopimuksen tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta 22. toukokuuta 2006 tehdyn neuvoston päätöksen 2006/539/EY (5),

—

ottaa huomioon aavan meren kalavarojen säilyttämistä ja hoitoa Etelä-Tyynellämerellä koskevan yleissopimuksen (6), joka hyväksyttiin EU:n puolesta neuvoston päätöksellä 2012/130/EU (7) ja jolla perustetaan Eteläisen Tyynenmeren alueellinen kalastusjärjestö (SPRFMO),

—

ottaa huomioon 15. helmikuuta 2011 tehdyn neuvoston päätöksen 2011/144/EU Euroopan yhteisön ja Tyynenmeren valtioiden väliaikaisen kumppanuussopimuksen tekemisestä (8),

—

ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren (AKT) valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetun kumppanuussopimuksen (jäljempänä Cotonoun sopimus) (9),

—

ottaa huomioon kymmenenteen Euroopan kehitysrahastoon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 18. helmikuuta 2008 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 215/2008 (10),

—

ottaa huomioon Euroopan yhteisön ja Mikronesian liittovaltion välisen Mikronesian liittovaltion alueella harjoitettavaa kalastusta koskevan kalastuskumppanuussopimuksen (11),

—

ottaa huomioon Euroopan yhteisön ja Kiribatin tasavallan välisen kalastuskumppanuussopimuksen (12),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin ja Salomonsaarten välisen kalastuskumppanuussopimuksen (13),

—

ottaa huomioon 15. marraskuuta 2012 tehdyn komission päätöksen tiedon antamisesta niille kolmansille maille, jotka komissio katsoo mahdollisesti yhteistyöhön osallistumattomiksi kolmansiksi maiksi laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskevasta yhteisön järjestelmästä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1005/2008 mukaisesti (14),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön (A7-0297/2013),

A.

ottaa huomioon, että kehitysyhteistyöpolitiikan johdonmukaistamiseksi EU:n politiikkaa, jolla on vaikutusta Tyynenmeren AKT-maiden kalastukseen – kuten kalastus-, kehitysyhteistyö- ja kauppapolitiikka – on pantava täytäntöön tavalla, jolla varmistetaan, että se edistää osaltaan Tyynenmeren AKT-maiden asettamia kestävän kalastuksen kehitystavoitteita; katsoo, että nämä näkökohdat olisi sisällytettävä Cotonoun sopimukseen, kun sitä uudistetaan seuraavan kerran, tai mahdollisiin tämän sopimuksen jälkeisiin välineisiin;

B.

katsoo, että EU:n on pyrittävä varmistamaan kehitysyhteistyöpolitiikan johdonmukaisuus SEUT:n 208 artiklan 1 kohdan mukaisesti, jossa todetaan, että ”unioni ottaa huomioon kehitysyhteistyöpolitiikan tavoitteet toteuttaessaan muita sellaisia politiikkoja, jotka voivat vaikuttaa kehitysmaihin”;

C.

ottaa huomioon, että EU on Australian jälkeen toiseksi suurin avunantaja tällä alueella, että se kanavoi tukensa Euroopan kehitysrahaston (EKR) kautta ja että vain 2,3 prosenttia kymmenennen EKR:n tuista on kohdistettu kalastukseen liittyviin toimenpiteisiin, vaikka kalavarat ovatkin Tyynenmeren AKT-valtioiden tärkein ja niiden kaikkien ainoa yhteinen vaurauden lähde ja vaikka Länsi- ja Keski-Tyynenmeren maat ovatkin ilmaisseet toistuvasti aikovansa tehdä tonnikalojen kalastuksesta alueen sosioekonomisen kehityksen veturin;

D.

ottaa huomioon, että ennen EU:n neuvottelemia kahdenvälisiä ja monenvälisiä kauppasopimuksia on toteutettava vaikutustenarvioinnit, erityisesti mitä tulee meren elollisten luonnonvarojen säilyttämiseen sekä tällaisten sopimusten seurauksiin paikallisen väestön kannalta; ottaa huomioon, että tällaisissa kahden- ja monenvälisissä sopimuksissa on otettava huomioon vaikutustenarviointien päätelmät;

E.

ottaa huomioon, että käynnissä olevissa neuvotteluissa EU:n ja Tyynenmeren AKT-valtioiden talouskumppanuussopimuksesta Cotonoun sopimukseen perustuvan yleisen tullietuusjärjestelmän muuttamisesta Maailman kauppajärjestön (WTO) sääntöjen mukaiseksi kalastustuotteet ovat ratkaisevassa osassa sekä Euroopan markkinoille pääsyn kannalta että kalavarojen saatavuuden ja kestävään kehitykseen tähtäävän hyvän kalastuksenhoidon kannalta;

F.

panee merkille Euroopan yhteisön ja Tyynenmeren valtioiden välisen väliaikaisen kumppanuussopimuksen liitteenä olevan alkuperäpöytäkirjan II 6 artiklan 6 kohdassa esitetyn alkuperäsääntöjä koskevan poikkeuksen vaarallisen luonteen sekä siitä seuraavan riskin vilpillisestä kilpailusta kalastustuotteiden eurooppalaisilla markkinoilla;

G.

ottaa huomioon, että EU haluaa vahvistaa suhteita tähän Tyynenmeren alueeseen ja tehdä yhteistyötä kehitystavoitteen saavuttamiseksi niin, että lähtökohtina ovat kalavarojen suojelu, kalastuksen kestävän kehityksen edistäminen sekä avoimuuden edistämisen kalastuksenhallinnassa;

H.

ottaa huomioon, että noin puolet maailman tonnikalanpyynnistä tapahtuu Länsi- ja Keski-Tyynenmeren vesillä ja tästä noin 80 prosenttia saarivaltioiden yksinomaisilla talousvyöhykkeillä ja vain noin 20 prosenttia kansainvälisillä vesillä;

I.

ottaa huomioon, että WCPFC:n tiedekomitean viimeisimmät kantojen arvioinnit vuodelta 2012 eivät osoita boniitin (Katsuwonus pelamis) tai keltaevätonnikalan (Thunnus albacares) liikakalastusta sen suojelukomission sääntelyalueella, mutta viittaavat isosilmätonnikalan (Thunnus obesus) liikakalastukseen; ottaa huomioon, että isosilmätonnikalapoikasten kuolleisuus nuottakalastuksessa, erityisesti käytettäessä kalojen yhteenkokoamiseen tarkoitettuja välineitä, on merkittävä huolenaihe;

J.

ottaa huomioon, että vaikka seuranta, valvonta ja tarkkailu ovatkin parantuneet hieman kyseisellä Tyynenmeren alueella, nuotta-alusten määrän suuri kasvu, pyyntiponnistuksen kasvu ja laiton kalastus uhkaavat alueen kalavarojen kestävyyttä ja että nuotta-aluksista suurin osa on aasialaisia ja saarivaltioiden aluksia;

K.

ottaa huomioon, että EU:n kalastuspolitiikassa Tyynellämerellä olisi tuettava nykyisiä alueellisia pyrkimyksiä puuttua liikakapasiteettiin ja parantaa kalastuksenhallintaa;

L.

ottaa huomioon, että tonnikalojen kalastuksen hallintaa varten on jo vakiintuneita alueellisia organisaatioita ja rakenteita, kuten Eteläisen Tyynenmeren alueellisen foorumin kalastusjärjestö (Pacific Islands Forum Fisheries Agency, FFA) ja Naurun sopimuksen osapuolten (Parties to the Nauru Agreement, PNA) alueellinen organisaatio;

M.

ottaa huomioon, että Naurun sopimuksen osapuolet ottivat vuonna 2008 käyttöön aluspäiväjärjestelmän (VDS) pyrkimyksenä hallita pääsyä Naurun sopimuksen osapuolten vesialueille, rajoittaa pyyntiponnistuksia näillä vesillä sekä maksimoida kalastuksesta Tyynenmeren pienille kehittyville saarivaltioille tulevat edut;

N.

ottaa huomioon, että osapuolten pyyntiponnistukset ovat liian suuria ja että WCPFC:ssä keskustellaan uudesta säilyttämis- ja hoitotoimenpiteestä tuleviksi vuosiksi ja käsitellään pyyntiponnistusten rajoittamista;

O.

ottaa huomioon, että Yhdysvalloilla on ollut Länsi- ja Keski-Tyynenmeren valtioiden kanssa vuodesta 1988 lähtien monenvälinen sopimus, josta neuvotellaan parhaillaan uudelleen, ja että tässä sopimuksessa myönnetään oikeus noin 20 prosenttiin kalastuspäivistä alueella;

P.

ottaa huomioon, että aluspäiväjärjestelmän (Vessel Day Scheme, VDS) on oltava täysin avoin ja että sen säännöksiä on parannettava ja kaikkien sen jäsenten on pantava ne täytäntöön, jotta voidaan täyttää sen tavoitteet ja varmistaa, että sekä yksinomaisilla talousvyöhykkeillä että aavalla merellä toteutetut toimenpiteet ovat täysimääräisesti yhteensopivia;

Q.

ottaa huomioon, että pitkän matkan alusten pääsyn kustannusten odotetaan edelleen nousevan tulevina vuosina merkittävästi, sillä tämä on tärkeä tulonlähde alueen maille; ottaa huomioon, että Naurun sopimuksen osapuolina olevien maiden vuotuisessa kokouksessa vuodelle 2014 vahvistettu kalastuspäivän vähimmäishinta on 6 000 Yhdysvaltojen dollaria;

R.

ottaa huomioon, että EU:n tekemät kalastusalan kumppanuussopimukset ovat perustuneet perinteisesti – myös tämän alueen maiden kanssa – alusmäärän rajoittamiseen ja tonneina määriteltyyn viitesaalismäärään ja että tämä on aiheuttanut erimielisyyksiä, sillä Naurun sopimuksen osapuolina olevat maat ovat ottaneet käyttöön aluspäiväjärjestelmän ja haluavat soveltaa sitä näihin kumppanuussopimuksiin EU:n kanssa;

S.

ottaa huomioon, että hyvin suunniteltu ja asianmukaisesti toteutettu aluspäiväjärjestelmä tarjoaa mahdollisesti keinot pyyntiponnistusten lisääntymisen estämiseen alueella;

T.

ottaa huomioon, että EU on asettanut suhteissa kolmansiin maihin tulevien kalastusalan kumppanuussopimusten osalta kriteeriksi yhteistyön ja vaatimusten noudattamisen LIS-kalastuksen alalla; ottaa huomioon, että LIS-kalastuksen torjuntaan tähtäävän asetuksen (EY) N:o 1005/2008 38 artiklan 9 kohdan mukaan komissio ei ryhdy neuvotteluihin kalastuskumppanuussopimuksen tekemiseksi yhteistyöhön osallistumattomien kolmansien maiden kanssa;

U.

ottaa huomioon, että sen sijaan, että viitataan yleisesti tarpeeseen torjua LIS-kalastusta, talouskumppanuussopimuksiin olisi pikemminkin sisällytettävä erityinen viittaus LIS-kalastuksen torjuntaan tähtäävän asetuksen täytäntöönpanoon eikä sopimuksia pitäisi tehdä yhteistyöhön osallistumattomiksi kolmansiksi maiksi katsottujen valtioiden kanssa;

V.

ottaa huomioon, että komissio on 15. marraskuuta 2012 tekemässään päätöksessä antanut tiedon muun muassa Fidžille ja Vanuatulle, jotka ovat mahdollisesti LIS-kalastuksen torjuntaan tähtäävän asetuksen mukaisia yhteistyöhön osallistumattomia kolmansia maita, siksi, ettei niillä ole vakuuttavia toimenpiteitä ja rangaistuksia sellaisten alusten varalle, jotka purjehtivat niiden lipun alla ja harjoittavat LIS-kalastusta, ja siksi, etteivät ne pane täytäntöön alueellisten kalastusjärjestöjen antamia suosituksia;

W.

ottaa huomioon, että yhteisön nuotta-alukset ovat kalastaneet perinteisesti pääasiassa Keski-Tyynenmeren alueella niin kansainvälisillä vesillä kuin Kiribatin yksinomaisella talousvyöhykkeellä sekä Tuvalun, Tokelaun ja Naurun yksinomaisilla talousvyöhykkeillä yksityisten sopimusten nojalla;

X.

ottaa kuitenkin huomioon, että Kiribatin lisäksi EU on neuvotellut tiettyjen Länsi-Tyynenmeren maiden kanssa kalastusalan kumppanuussopimuksista saavuttamatta kuitenkaan myönteistä lopputulosta, sillä sopimukset eivät ole johtaneet toimintaan, koska Mikronesian liittotasavallan parlamentti ei ratifioinut maan kanssa tehtyä sopimusta ja neuvottelut Salomonsaarten kanssa tehdyn sopimuksen uudistamisesta ovat olleet jäissä vuodesta 2012;

Y.

ottaa huomioon, että Euroopan komissio on saanut valmiiksi Cooksaarten ja Tuvalun kanssa ennakkoarvioinnit, jotka tähtäävät kalastussopimuksia koskevien neuvottelujen käynnistämiseen näiden maiden kanssa, ja että neuvotteluvaltuuksien pyytämistä neuvostolta edeltävänä toimenpiteenä on allekirjoitettu asiaa koskevat yhteistyöpöytäkirjat;

Z.

ottaa huomioon, ettei Euroopan ulkosuhdehallinnolla ole ollut tähän saakka Fidžin-edustustossaan kalastusasioista vastaavaa henkilökuntaa;

1.

vaatii komissiota varmistamaan kaikkien unionin toimintalinjojen johdonmukaisuuden Tyynenmeren alueella, kuten edellytetään SEUT:n 208 artiklassa, varsinkin kalastus-, kauppa- ja kehitysyhteistyöpolitiikan johdonmukaisuuden, sekä lisäämään synergian mahdollisuutta vipuvaikutuksen saavuttamiseksi, jotta maksimoidaan hyötyvaikutukset sekä Tyynenmeren alueen maiden että EU:n jäsenvaltioiden kannalta, edistetään kansainvälistä ulottuvuutta ja lisätään EU:n strategista läsnäoloa ja näkyvyyttä Länsi- ja Keski-Tyynellämerellä sekä edistetään osaltaan Tyynenmeren kalavarojen kestävää käyttöä;

2.

katsoo, että tulevissa Cotonoun sopimuksen jälkeisissä suhteissa Tyynenmeren AKT-maiden kanssa kalastusstrategiassa on sovellettava alueellista lähestymistapaa, joka vahvistaa EU:n roolia ja asemaa Länsi- ja Keski-Tyynenmeren alueella;

3.

pyytää komissiota varmistamaan, että yhdennessätoista EKR:ssä otetaan huomioon tämä strategia sekä mahdollisuus kasvattaa alakohtaisen tuen prosenttiosuutta kalastusyhteisöjen tarpeisiin vastaamiseksi (myös niiden panoksen tukemiseksi paikallisen elintarviketurvan takaamisessa) ja kalastusinfrastruktuurien kehittämiseksi saaliiden paikallista aluksesta purkamista ja jalostamista varten, sillä kalastus on yksi alueen tärkeimmistä taloudellisista resursseista;

4.

pitää myönteisenä, että EU:n Fidžin-edustuston henkilökuntaan on lisätty hiljattain nimenomaan kalastusasioihin keskittyviä työntekijöitä, ja uskoo tämän auttavan luomaan pysyvän ja asiantuntevan suhteen alueen maihin kalastuksen alalla;

5.

kehottaa niin ikään parantamaan toimien yhteensovittamista ja täydentävyyttä alueen muiden toimijoiden kanssa kehitysyhteistyön alalla elokuussa 2009 käynnistetyn Cairns Compact -aloitteen mukaisesti; pitää myönteisenä, että EU:n ja Tyynenmeren saarten toinen ministerikokous pidettiin 12. kesäkuuta 2012, ja katsoo, että tämä vahvistaa EU:n ja Tyynenmeren alueen poliittista vuoropuhelua erityisesti kalastuksen sekä kehitysyhteistyön aloilla ja tehostaa näin unionin ja alueen valtioiden näillä aloilla toteuttamia toimia;

6.

painottaa, että aavanmeren laivastojen on omalta osaltaan yhteistyössä Tyynenmeren valtioiden kanssa vähennettävä trooppisiin tonnikalakantoihin kohdistuvaa kalastuspainetta muun muassa vähentämällä huomattavasti isosilmätonnikalan poikasten kuolleisuutta, sillä tämän kalakannan taloudellinen merkitys alueelle on huomattava ja lajia kalastetaan nykyään liikaa;

7.

korostaa, että on tärkeää laatia Länsi- ja Keski-Tyynenmeren aluetta koskeva kalastusstrategia, koska tämä alue on tärkeä kalastuksen näkökulmasta ja unionin kalastuslaivastolle ja markkinoille samoin kuin kalastustuotteiden jalostusteollisuudelle, sekä tarjota näin oikeusvarmuutta alueella toimiville aluksille;

8.

toteaa, että EU:n strategia, joka koskee alueen maiden yksinomaisten talousvyöhykkeiden kalavarojen käyttöä kalastusalan yhteistyösopimusten nojalla, ei ole toiminut kunnolla Kiribatia lukuun ottamatta, ja arvioi, että sopimusten elvyttäminen ja lujittaminen vaatii tiiviiden ja osapuolia hyödyttävien suhteiden uudistamista asianomaisten eri kumppanien välillä;

9.

katsoo ongelmien johtuvan osittain siitä, että EU on neuvotellut sopimuksista myönteisiä lopputuloksia saavuttamatta Länsi-Tyynenmeren maiden kanssa – ja Salomonsaarten ja Mikronesian liittovaltion yksinomaiset talousvyöhykkeet sijaitsevat juuri tällä alueella – eikä se ole kohdistanut toimiaan Keski-Tyynellemerelle, minne unionin nuotta-alusten toiminta on perinteisesti keskittynyt;

10.

pitää erittäin myönteisenä sitä, että Euroopan komissio on saanut valmiiksi Cooksaarten ja Tuvalun kanssa ennakkoarvioinnit kalastusalan kumppanuussopimuksia koskevien neuvottelujen käynnistämiseksi näiden maiden kanssa ja että se on allekirjoittanut asiaa koskevat yhteistyöpöytäkirjat toimenpiteenä, joka edeltää neuvotteluvaltuuksien pyytämistä neuvostolta;

11.

katsoo, että tämä uusi neuvottelureitti vastaa paremmin alueellista lähestymistapaa, jota parlamentti on pyytänyt toistuvasti, varsinkin laajasti vaeltavien lajien kalastuksen osalta; kehottaa komissiota varmistamaan yhdenmukaisuuden WCPFC:n säännösten kanssa neuvoteltaessa Naurun sopimuksen osapuolien ja muiden Tyynenmeren AKT-maiden kanssa;

12.

katsoo, että EU:n lähestymistavan Tyynellämerellä olisi autettava kehittyviä valtioita ja erityisesti pieniä kehittyviä saarivaltioita niiden pyrkimyksissä saada suurempi osuus hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen kestävästä käytöstä saatavista hyödyistä ja autettava vahvistamaan alueellisia pyrkimyksiä tällaisten kantojen kalastuksen säilyttämiseksi ja hallitsemiseksi kestävällä tavalla, kuten YK:n kalakantasopimuksen tarkistuskonferenssissa kehotettiin;

13.

on huolestunut alueella tapahtuvasta LIS-kalastuksesta ja panee merkille, että kalastuksen hallinnassa on tapahtunut tiettyjä parannuksia, mutta pitää näitä edistysaskeleita vielä riittämättöminä, varsinkin LIS-kalastuksen torjunnan perusvälineiden käyttöönoton osalta;

14.

kehottaa komissiota sisällyttämään Tyynenmeren valtioiden kanssa neuvoteltavan talouskumppanuussopimuksen määräyksiin selkeän viittauksen LIS-kalastusta koskevaan asetukseen (EY) N:o 1005/2008;

15.

kehottaa AKT-valtioita osallistumaan jatkossakin aktiivisesti kalastuksenhoitojärjestöjen toimintaan ja tiedottamaan säännöllisesti kansalaisyhteiskunnan järjestöille ja yhteiskunnallis-ammatillisille järjestöille kalastusalalla tehdyistä päätöksistä;

16.

pyytää komissiota varaamaan mahdollisuuden laatia pidemmän aikavälin strategia, jolla säännellään EU:n alusten oikeutta hyödyntää tämän alueen maiden yksinomaisten talousvyöhykkeiden kalavaroja; katsoo, että tämän oikeuden on perustuttava Euroopan unionin sekä Länsi- ja Keski-Tyynenmeren maiden alueelliseen puitesopimukseen, josta neuvoteltaisiin FFA:n kanssa ja joka perustuisi seuraaviin seikkoihin:

17.

korostaa, että viime kädessä tämän prosessin pitäisi johtaa yksinomaan alueelliseen lähestymistapaan, toisin sanoen talouskumppanuussopimuksen allekirjoittajamaiden kanssa tehtävään kalastusalan monenväliseen yhteistyösopimukseen, jonka nojalla unionin alukset voisivat hyödyntää näiden maiden yksinomaisten talousvyöhykkeiden kalavaroja;

18.

kehottaa komissiota ottamaan Cotonoun sopimusta tarkistettaessa huomioon tämän Tyynenmeren alueella tapahtuvaa kalastusta koskevan strategian sekä saarivaltioiden erityispiirteet;

19.

korostaa, että parlamentin on osallistuttava asianmukaisesti kahdenvälisiä sopimuksia koskevaan neuvotteluprosessiin ja niiden pitkän aikavälin seurantaan SEUT:n määräysten mukaisesti; vaatii, että parlamentille olisi tiedotettava välittömästi ja täysimääräisesti sekä tasavertaisesti neuvoston kanssa kaikista kalastuskumppanuussopimuksiin liittyvän prosessin vaiheista Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 13 artiklan 2 kohdan ja SEUT:n 218 artiklan 10 kohdan nojalla; toistaa olevansa vakuuttunut siitä, että parlamentin tarkkailijoiden pitäisi osallistua kalastussopimusten mukaisiin sekakomitean kokouksiin; vaatii myös kansalaisyhteiskunnan tarkkailijoiden osallistumista näihin kokouksiin, mukaan luettuina sekä EU:n että kolmansien maiden kalastusalan edustajat;

20.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän mietinnön neuvostolle, komissiolle ja Euroopan ulkosuhdehallinnolle.

19.5.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 181/41

—

ottaa huomioon 10. joulukuuta 1982 tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen (UNCLOS),

—

ottaa huomioon hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämistä ja hoitoa koskevien 10. joulukuuta 1982 tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen määräysten täytäntöönpanosta vuonna 1995 tehdyn sopimuksen,

—

ottaa huomioon YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n vastuuntuntoista kalastusta koskevat menettelysäännöt, jotka hyväksyttiin FAO:n kokouksessa lokakuussa 1995,

—

ottaa huomioon Bukarestissa huhtikuussa 1992 tehdyn yleissopimuksen Mustanmeren suojelemisesta pilaantumiselta,

—

ottaa huomioon Barcelonassa helmikuussa 1976 allekirjoitetun ja Barcelonassa kesäkuussa 1995 muutetun yleissopimuksen ja sen pöytäkirjat Välimeren merellisen ympäristön ja rannikkoalueiden suojelemisesta,

—

ottaa huomioon Sofiassa huhtikuussa 2009 hyväksytyn Mustanmeren ympäristön suojelua ja elvyttämistä koskevan strategisen toimintasuunnitelman,

—

ottaa huomioon yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista (meristrategiadirektiivi) 17. kesäkuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/56/EY (1),

—

ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi merten aluesuunnittelun ja rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon puitteista (COM(2013)0133),

—

ottaa huomioon yhteisestä kalastuspolitiikasta […] annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o […]/2013 [osa VII, ulkopolitiikka] (2),

—

ottaa huomioon 20. tammikuuta 2011 antamansa EU:n Mustanmeren strategiaa koskevan päätöslauselman (3),

—

ottaa huomioon 13. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman Mustanmeren kalastuksen nykyisestä ja tulevasta hallinnoinnista (4),

—

ottaa huomioon 22. marraskuuta 2012 antamansa päätöslauselman yhteisen kalastuspolitiikan ulkoisesta ulottuvuudesta (5),

—

ottaa huomioon 10. lokakuuta 2007 Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle annetun komission tiedonannon aiheesta ”Euroopan unionin yhdennetty meripolitiikka” (COM(2007)0575),

—

ottaa huomioon 21. lokakuuta 2010 antamansa päätöslauselman yhdennetystä meripolitiikasta – edistyksen arviointi ja uudet haasteet (6),

—

ottaa huomioon 11. syyskuuta 2009 neuvostolle ja Euroopan parlamentille annetun komission tiedonannon ”Kohti yhdennettyä meripolitiikkaa hallintotapojen parantamiseksi Välimerellä” (COM(2009)0466),

—

ottaa huomioon Euroopan naapuruuspolitiikan ja siihen liittyvät rahoitusvälineet,

—

ottaa huomioon 8. syyskuuta 2010 Euroopan parlamentille ja neuvostolle annetun komission tiedonannon aiheesta ”Meriosaaminen 2020 – meritiedoilla ja seurannalla älykkääseen ja kestävään kasvuun” (COM(2010)0461),

—

ottaa huomioon komission 14. elokuuta 2008 hyväksymän rajat ylittävän yhteistyön ohjelman, jota toteutetaan Välimerellä eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineen (ENPI) kautta,

—

ottaa huomioon 13. syyskuuta 2012 Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle annetun komission tiedonannon aiheesta ”Sininen kasvu – Meritalouden ja merenkulkualan kestävän kasvun mahdollisuudet” (COM(2012)0494),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön sekä kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon (A7-0288/2013),

A.

toteaa, että vuoteen 2025 mennessä kaupunkikehitys Välimeren alueella voi saavuttaa 60 prosentin tason siten, että kolmannes väestöstä on keskittynyt rannikkoalueille, mikä kaksinkertaistaa veden ja kalavarojen kysynnän;

B.

ottaa huomioon, että Välimeren osuus maailman meriliikenteestä on 30 prosenttia;

C.

toteaa, että merentutkimuksen, kalatalouden ja ympäristön näkökulmasta ja sosioekonomiselta kannalta katsottuna Välimerellä ja Mustallamerellä on erityisominaisuuksia;

D.

toteaa, että meri- ja rannikkoalueiden hallinta on monimutkaista ja siinä on mukana useita yksityisiä ja julkisia toimijoita;

E.

toteaa, että Välimeren ja Mustanmeren altailla on hyvin alhainen veden uudistumisaste (80–90 vuotta ja 140 vuotta) ja että sen vuoksi ne ovat äärimmäisen herkkiä merien pilaantumiselle;

F.

toteaa, että noin 75:tä prosenttia Välimeren kalakannoista hyödynnetään liikaa;

G.

toteaa, että alusten pääsyä kansallisille kalastusalueille koskevat oikeudelliset järjestelyt vaihtelevat aluksen kansallisuuden mukaan;

1.

ilmaisee huolestuneisuutensa siitä, että yhä suurempaa kilpailua käydään entistä pienemmistä kalakannoista ja meren luonnonvaroista, mikä aiheuttaa alueellisia jännitteitä ja mahdollisia kiistoja rannikkovaltioiden välillä merialueista; kehottaa tässä yhteydessä lisäämään alueellisen, kansallisen ja EU:n tason ponnisteluja resurssien käytön sääntelyn tehostamiseksi;

2.

kehottaa kaikkia rannikkovaltioita tehostamaan ponnistelujaan liikakalastuksen vähentämiseksi asteittain Välimerellä ja Mustallamerellä, sillä kalakantojen pieneneminen lisää konfliktien mahdollisuutta tällä alueella;

3.

uskoo vakaasti, että merialueita koskevien kiistojen rauhanomainen ratkaisu ja merirajojen rajoittaminen jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden oikeuksien ja velvoitteiden mukaisiksi EU:n lainsäädännön, kansainvälisen oikeuden ja erityisesti YK:n merioikeusyleissopimuksen nojalla on valtamerten hyvän hallintotavan olennainen osatekijä;

4.

katsoo, että merialueiden hallinnointi Välimerellä ja Mustallamerellä edellyttää entistä suurempaa poliittista yhteenkuuluvuutta ja yhteistyötä asianomaisten rannikkovaltioiden keskuudessa; painottaa kahdenvälisen yhteistyön ja kansainvälisten sopimusten tärkeää roolia, koska suurin osa Mustanmeren ja Välimeren valtioista ei ole EU:n jäsenvaltioita eikä niiden siten ole pakko noudattaa EU:n lainsäädäntöä;

5.

suhtautuu myönteisesti komission rooliin edistettäessä entistä kestävämpää ja jäsennellympää vuoropuhelua Välimeren ja Mustanmeren ympärillä olevien muiden kuin jäsenvaltioiden kanssa jaettujen kantojen hoidosta näillä altailla; kehottaa komissiota tehostamaan tätä koskevia ponnistelujaan alueellista lähestymistapaa noudattaen;

6.

katsoo, että merialueiden hallinto Välimeren ja Mustanmeren alueella tarjoaa mahdollisuuksia kansainvälisiä suhteita ja alueen tehokasta hallintoa varten;

7.

korostaa, että tasoltaan alentuneista kalakannoista ja meren luonnonvaroista käytävä kilpailu voi aiheuttaa ongelmia kolmansien maiden kanssa; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita työskentelemään yhdessä rannikko- ja aluevesien, yksinomaisten talousvyöhykkeiden, mannerjalustan, meri-infrastruktuurin ja meren luonnonvarojen seurannan, valvonnan, varmuuden ja turvallisuuden varmistamiseksi; toteaa, että EU:n olisi säilytettävä tässä suhteessa korkea poliittinen profiili ja pyrittävä estämään kansainvälisten ristiriitojen syntyminen;

8.

kehottaa EU:ta käyttämään diplomaattisia resurssejaan edistääkseen vuoropuhelua jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä siten, että varmistetaan, että ne arvostavat yhteisen kalastuspolitiikan periaatteita, ja valvomaan sen sääntöjen noudattamista; korostaa, että erityisesti ehdokasvaltioiden olisi noudatettava yhteisen kalastuspolitiikan periaatteita sekä kalastukseen sovellettavaa asiaankuuluvaa EU:n lainsäädäntöä ja kansainvälistä lainsäädäntöä;

9.

panee merkille, että 21:stä Välimeren valtiosta kolme ei ole joko allekirjoittanut tai ratifioinut UNCLOSia; pyytää komissiota kehottamaan näitä maita, erityisesti EU:hun liittyviä ehdokasvaltioita, liittymään yleissopimukseen ja panemaan UNCLOSin täytäntöön kiinteänä osana meriasioita koskevaa EU:n sääntelykehystä;

10.

kehottaa komissiota ja kolmansia maita kehittämään alueellisen lähestymistavan kalojen suojeluun sekä Välimeren ja Mustanmeren vesialueilla harjoitettavaan kalastukseen ottaen huomioon kalastuksen ulottuvuuden yli rajojen ja joidenkin lajien vaeltavan luonteen; korostaa tässä yhteydessä Välimeren yleisen kalastuskomission (GFCM) merkittävää roolia yhdenvertaisten toimintaedellytysten varmistamisessa ja alueellisena foorumina, joka varmistaa kestävän kalastuksen Mustanmeren alueella;

11.

korostaa ympäristönsuojelun ja kestävän kehityksen tarvetta näillä altailla sekä sitä, että tarvitaan kansainvälisen oikeuden ja erityisesti UNCLOSin mukaisia merialueiden hallintoa ja valvontaa koskevia tehostettuja toimia keinona edistää tehostettua rannikko- ja merialueiden ympäristönsuojelua;

12.

katsoo, että yhdennetyllä meripolitiikalla ja erityisesti merten aluesuunnittelulla voi olla keskeinen merkitys sekä EU:n jäsenvaltioiden että kolmansien maiden välisten konfliktien ehkäisemisessä;

13.

kehottaa jäsenvaltioita aloittamaan rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja merten aluesuunnittelun soveltamisen offshore-tuulienergian tuotannossa, merenalaisten kaapeleiden ja johtimien asentamisessa, meriliikenteessä, kalastuksessa ja vesiviljelyssä sekä poikasistutusalueiden perustamisessa sinisen kasvun strategian mukaisesti sekä naapurimaiden ja samalla merialueilla sijaitsevien kolmansien maiden kanssa tehtyjen nykyisten sopimusten puitteissa;

14.

kehottaa perustamaan merialueita, erityisesti yksinomaisia talousvyöhykkeitä ja suojeltuja merialueita, joilla ei ainoastaan paranneta kalastuksen suojelua ja hallintoa aluevesien ulkopuolella vaan edistetään myös kalavarojen kestävyyttä, helpotetaan LIS-kalastuksen (laiton, ilmoittamaton ja sääntelemätön kalastus) valvontaa ja torjumista ja parannetaan merien hallintoa näillä altailla; korostaa, että EU:n on annettava asianmukaista opastusta, koordinointia ja tukea jäsenvaltioille tässä suhteessa;

15.

kehottaa komissiota edelleen pohtimaan näitä kysymyksiä, jotta varmistetaan olennaisten EU:n politiikan alojen johdonmukaisuus etenkin yhteisen kalastuspolitiikan ja yhdennetyn meripolitiikan osalta ja edistetään tätä johdonmukaisuutta – ja yhtäläisiä toimintaedellytyksiä – EU:ssa ja naapureina olevissa kumppanimaissa parantamalla yhteistyötä ja vuoropuhelua;

16.

painottaa kalakantojen arvioinnin merkitystä ja kehottaa tehostamaan yhteistyötä tieteellisten laitosten keskuudessa kummallakin altaalla, tieteellisten tietojen vaihto ja tiedon jakaminen mukaan luettuina; katsoo, että EU:n olisi edistettävä, kannustettava ja helpotettava yhteistyötä ja yhteistoimintaa EU:n tieteellisten ryhmien ja mukana olevien muiden kolmansien maiden ryhmien välillä; suhtautuu tässä mielessä myönteisesti Meriosaaminen 2020 -aloitteeseen, jolla pyritään saattamaan meriympäristöä koskevat tiedot mahdollisimman suuren asianosaisten ryhmän saataville, julkiset ja teolliset tahot, koulutusala ja tutkimuselimet sekä kansalaisyhteiskunta mukaan luettuina;

17.

kehottaa tehostamaan kalastuksen seurantaa, valvontaa ja tarkkailua koskevaa järjestelmää integroidusti, jotta voidaan parantaa ekosysteemien suojelua kummallakin altaalla EU:n lainsäädännön ja kansainvälisen oikeuden ja erityisesti UNCLOSin mukaisesti sekä edistämään näin kalakantojen hyödyntämisen pitkän aikavälin kestävyyttä ja torjumaan LIS-kalastusta entistä tehokkaammalla tavalla;

18.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

19.5.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 181/45

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2, 3, 6 ja 21 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 153, 191, 207 ja 218 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 12, 21, 28, 29, 31 ja 32 artiklan,

—

ottaa huomioon 25. kesäkuuta 2012 annetun ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategisen kehyksen ja toimintasuunnitelman,

—

ottaa huomioon 23. marraskuuta 2001 tehdyn pöytäkirjan Kiinan kansantasavallan liittymisestä Maailman kauppajärjestöön,

—

ottaa huomioon 23. toukokuuta 2012 antamansa päätöslauselman ”EU:sta ja Kiinasta: kaupan epätasapaino?” (1) ja ulkoasioiden pääosastonsa heinäkuussa 2011 antaman raportin kauppa- ja taloussuhteista Kiinan kanssa,

—

ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2013 antamansa päätöslauselman EU:n ja Kiinan suhteista (2),

—

ottaa huomion yleisesti hyväksytyt periaatteet ja käytänteet eli niin kutsutut Santiagon periaatteet, jotka Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) valtiollisia sijoitusrahastoja käsittelevä työryhmä hyväksyi lokakuussa 2008,

—

ottaa huomioon 20. syyskuuta 2012 Brysselissä pidetyn kolmannentoista EU:n ja Kiinan huippukokouksen yhteisen julkilausuman,

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Kauppa, kasvu ja maailmanpolitiikka – Kauppapolitiikka Eurooppa 2020 -strategian kulmakivenä” (COM(2010)0612) ja 27. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman Eurooppa 2020 -strategian mukaisesta Euroopan uudesta kauppapolitiikasta (3),

—

ottaa huomioon 13. joulukuuta 2011 antamansa päätöslauselman kaupan ja investointien esteistä (4),

—

ottaa huomioon 6. huhtikuuta 2011 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin kansainvälisestä sijoituspolitiikasta tulevaisuudessa (5),

—

ottaa huomioon 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselmat yhteiskuntavastuusta kansainvälisissä kauppasopimuksissa (6), ihmisoikeuksista sekä sosiaali- ja ympäristönormeista kansainvälisissä kauppasopimuksissa (7) ja kansainvälisestä kauppapolitiikasta ja ilmastonmuutoksen haasteista (8),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon aiheesta ”EU ja Kiina: kumppanuus tiivistyy, vastuu kasvaa” (COM(2006)0631) ja siihen liittyvän oheisasiakirjan ”Toimintamalli EU:n ja Kiinan kauppaa ja investointeja varten: kilpailu ja kumppanuus” (COM(2006)0632),

—

ottaa huomioon 5. helmikuuta 2009 antamansa päätöslauselman Euroopan pk-yritysten aseman vahvistamisesta kansainvälisessä kaupassa (9),

—

ottaa huomioon äskettäin tekemänsä päätöksen, jolla otetaan käyttöön kaivannaisteollisuuden alalla toimivia ja metsänhakkuuta harjoittavia yrityksiä koskevat julkistamisvaatimukset niiden hallitukselle suorittamia maksuja koskevissa asioissa (10),

—

ottaa huomioon EU:n ja Kiinan 14. huippukokouksessa Pekingissä helmikuussa 2012 tehdyn yhteisen päätöksen kahdenvälistä investointisopimusta koskevien neuvottelujen käynnistämisestä,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että EU:n ja Kiinan välinen kauppa on kasvanut nopeasti ja jatkuvasti kolmen viimevuosikymmenen aikana siten, että sen arvo oli 433,8 miljardia euroa vuonna 2012, ja että kahdenvälinen kauppa on ollut epätasapainossa Kiinan hyväksi vuodesta 1997 lähtien; ottaa huomioon, että kauppataseen alijäämä oli vuonna 2012 146 miljardia, kun taas vuonna 2000 se oli 49 miljardia,

B.

ottaa huomioon, että EU:n investoinnit Kiinaan vuonna 2011 olivat 102 miljardia euroa ja Kiinan investoinnit EU:hun samana vuonna 15 miljardia euroa; ottaa huomioon, että Kiinan investoinnit EU:hun olivat vuonna 2006 vain 3,5 miljardia euroa;

C.

ottaa huomioon, että Lissabonin sopimus siirsi suorat ulkomaiset investoinnit EU:n yksinomaiseen toimivaltaan;

D.

ottaa huomioon, että 26:lla EU:n jäsenvaltiolla on Kiinan kanssa voimassa oleva kahdenvälinen investointisopimus; ottaa huomioon, ettei EU ole vielä laatinut pitkän aikavälin kestävää teollisuuspolitiikkaa, jolla se voisi edistää hyökkääviä ja puolustavia etujaan uuden, ulkomaisia sijoituksia koskevan EU:n politiikan puitteissa;

E.

toteaa, että Kiina on edelleen yksi maailman kolmesta suurimmasta investointien markkina-alueesta, vaikka sen työvoimakustannukset ovat viime vuosina nousseet 10 prosenttia vuodessa;

F.

toteaa, että Kiinan 12. viisivuotissuunnitelma ja Eurooppa 2020 -strategia sisältävät useita yhteisiä etuja ja haasteita; toteaa, että Euroopan unionin ja Kiinan talouksien enenevä yhdentyminen ja teknologian vaihto voivat tuottaa synergiaetuja ja vastavuoroista hyötyä;

G.

katsoo, että yksityisten yritysten ja valtionyritysten olisi voitava hyötyä tasapuolisista kilpailuedellytyksistä;

H.

toteaa, että tämä investointisopimus on ensimmäinen, josta EU neuvottelee Lissabonin sopimuksen voimaan tulon jälkeisen kokonaistoimivaltansa puitteissa; korostaa, että tätä investointisopimusta ja markkinoille pääsyä koskevat neuvottelut voivat herättää paitsi suurta mielenkiintoa myös yleistä huolta ja siksi ne olisi käytävä mahdollisimman avoimesti, jotta tarvittava parlamentaarinen valvonta olisi mahdollista ja näin täyttyisi yksi edellytys sille, että Euroopan parlamentti voi hyväksyä neuvottelujen tuloksen;

I.

katsoo, että sijoittajien on noudatettava sekä vastaanottavan maan lainsäädäntöä että minkä tahansa EU:n ja Kiinan tekemän sopimuksen määräyksiä sen tultua voimaan voidakseen hyötyä täysimääräisesti sijoitustensa parhaasta mahdollisesta suojasta;

J.

toteaa, että vaikka perustavanlaatuiset sosiaaliset oikeudet, työoikeudet ja ympäristönormit ovat kansainvälisesti tunnustettuja, Kiinassa niiden noudattaminen on puutteellista tai olematonta, mikä on yksi EU:n ja Kiinan välisen kaupankäynnin nykyisen epätasapainon syistä, ja katsoo, että tiiviimmät investointisuhteet saattavat entisestään pahentaa epätasapainoa, ellei kyseisten oikeuksien ja normien noudattamisessa tapahdu edistystä; katsoo, että tämä investointisopimus ei sen vuoksi saisi johtaa sosiaali- ja ympäristönormien heikkenemiseen entisestään Kiinassa, vaan edellytyksenä on, että sen tekemisellä vaikutetaan niiden edistämiseen, mikä johtaisi tasapainoisempaan ja molempia osapuolia hyödyttävään kauppa- ja investointisuhteeseen;

K.

katsoo, että investointisopimukseen olisi sisällytettävä myös sijoittajan velvoitteet, jotka koskevat muun muassa ammattiyhdistysoikeuksia ja muita työntekijöiden oikeuksia, avoimuutta ja ympäristön suojelua, siten kuin ne on määritelty kummankin osapuolen lainsäädännössä; katsoo, että sopimus olisi tehtävä WTO:n sääntöjä ja muita osapuolten allekirjoittamia ja ratifioimia asiaa koskevia kansainvälisiä sopimuksia sekä keskeisiä yleissopimuksia noudattaen; katsoo, että investointisopimukset eivät saisi kattaa investointeja erityisalueilla, jotka mahdollistavat työlainsäädännön ja muiden lakien kiertämisen;

L.

katsoo, että pakkotyöleireillä, kuten Laogai-järjestelmänä tunnetun uudelleenkoulutusjärjestelmän puitteissa, tuotettujen EU:hun suuntautuvien vientitavaroiden ei pitäisi voida hyötyä tähän kahdenväliseen investointisopimukseen liittyvistä investoinneista;

M.

ottaa huomioon, että komissio ja neuvosto ovat sitoutuneet varmistamaan, että EU:n investointipolitiikassa otetaan huomioon unionin ulkoisen toiminnan periaatteet ja tavoitteet, myös ihmisoikeudet, ja että ne ovat sitoutuneet pitämään näistä periaatteista kiinni vuodesta 2013 alkaen;

N.

katsoo, että Kiinan kanssa tehtävä investointisopimus parantaisi huomattavasti EU:n ja Kiinan taloussuhteita ja vastaavasti sen olisi myös myötävaikutettava EU:n ja Kiinan poliittisen vuoropuhelun tehostamiseen erityisesti ihmisoikeuksia – tehokkaan ja tuloksiin suuntautuvan ihmisoikeusvuoropuhelun puitteissa – sekä oikeusvaltioperiaatetta koskevissa asioissa, jotta poliittiset ja taloudelliset suhteet voidaan pitää samantahtisina strategisen kumppanuuden hengen mukaisesti;

O.

katsoo, että sijoittajien ja sijoitusten olisi pyrittävä noudattamaan isäntävaltioiden ja niiden paikallistason kehitystavoitteita sijoitusten hoitoa koskevien toimintalinjojen ja käytäntöjen kautta;

1.

suhtautuu myönteisesti EU:n ja Kiinan välisten taloussuhteiden vahvistamiseen; kehottaa EU:ta ja Kiinaa pyrkimään tasapainoiseen kumppanuuteen, säännölliseen korkean tason vuoropuheluun ja molemminpuolisiin etuihin epäreilun kilpailun ja vastakkainasettelun sijasta;

2.

painottaa, että nyt kun Kiina on vuodesta 2001 lähtien ollut WTO:n jäsen, sen olisi panostettava enemmän kaupankäynnin vapauttamiseen ja markkinoidensa avaamiseen, sillä näin voidaan varmistaa entistä tasapuolisemmat toimintaedellytykset ja poistaa ripeämmin keinotekoisia esteitä, joita yritykset kohtaavat Kiinan markkinoille pyrkiessään;

3.

toteaa, että eurooppalaiset yritykset pitävät valitettavina Kiinan markkinoiden lukuisia tulliesteitä ja muita kaupan esteitä, kuten ulkomaisten toimijoiden syrjinnän tiettyjä muotoja sekä tullimaksujärjestelmän monimutkaisuutta ja kaupan teknisiä esteitä;

4.

pitää myönteisenä markkinoille pääsyn sisällyttämistä neuvotteluvaltuutukseen; katsoo, että neuvottelujen käynnistämisen ehdoksi on asetettava Kiinan antama vakuus siitä, että markkinoille pääsyä käsitellään neuvotteluissa;

5.

korostaa, että sekä suorat ulkomaiset investoinnit että portfoliosijoitukset on tarpeen sisällyttää yksiselitteisesti neuvotteluprosessiin;

6.

toteaa, että kiinalaiset yritykset pitävät Euroopan unionia yleensä ottaen vakaana investointiympäristönä mutta pitävät valitettavina EU:n huomattavia vientitukia eurooppalaisille maataloustuotteille ja tiettyjä Euroopan markkinoilla vaikuttavia kaupan esteitä, kuten kaupan teknisiä esteitä sekä esteitä, joilla jotkut jäsenvaltiot torjuvat kolmansien maiden investointeja, ja kehottavat poistamaan jäljellä olevat perusteettomat esteet sekä helpottamaan investointia jäsenvaltioissa; muistuttaa kuitenkin, että Kiinassa otettiin hiljattain käyttöön turvallisuusmekanismi ulkomaisten investointien valvomiseksi ja että tällaisten mekanismien käyttö sekä Kiinassa että EU:n jäsenvaltioissa voi perustua oikeutettuihin syihin; huomauttaa, että jäsenvaltioilla voi olla oikeutettuja turvallisuushuolia, jotka oikeuttavat joidenkin alojen jättämisen kokonaan tai osittain ulkomaisten investointien ulottumattomiin väliaikaisesti tai pitkällä aikavälillä;

7.

toteaa, että nykyisellään Kiinassa ulkomaiset yritykset voivat perustaa ensisijaisesti vain yhteisyrityksiä, joihin usein liittyy sellaisen strategisen teknologian siirtoa, joka saattaa auttaa Kiinaa kehittämään kilpailukykyä eurooppalaisen teollisuuden kustannuksella; on vakuuttunut siitä, että molemmat osapuolet hyötyisivät, jos Kiina osoittaisi suurempaa avoimuutta sellaista lainsäädäntöä kohtaan, jonka nojalla ulkomaiset sijoittajat voivat perustaa yrityksiä siten, että samalla huolehdittaisiin teollis- ja tekijänoikeuksien, teollisoikeuden sekä tuotemerkkien ja tuotteiden maantieteellisten merkintöjen asianmukaisesta suojasta, ja että tällainen kehitys olisi erittäin tärkeää, ja katsoo, että näin edistettäisiin myös Euroopan unionin ja Kiinan talouksien yhdentymistä sellaisen nykyistä strategisemman lähestymistavan pohjalta, joka koskisi ympäristöystävälliseen teknologiaan ja innovointiin suuntautuvaa taloudellista yhteistyötä;

8.

on vakuuttunut siitä, että parempi teollis- ja tekijänoikeuksien suoja ja siihen liittyvien sääntöjen tehokkaampi täytäntöönpano Kiinassa edistäisi suuresti EU:n ja muiden ulkomaisten sijoittajien tavoitetta, joka koskee investointeja, uusien teknisten valmiuksien keskinäistä vaihtamista ja nykyisen teknologian ajantasaistamista kyseisessä maassa erityisesti, kun kyse on ympäristöystävällisistä tekniikoista;

9.

pitää myönteisinä Kiinan viranomaisten Kiinan WTO:hon liittymisestä lähtien toteuttamia toimia, joiden tavoitteena on parantaa teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamista; pitää kuitenkin yhä valitettavana niiden riittämätöntä suojelua ja sitä, ettei eurooppalaisilla yrityksillä ja varsinkaan pk-yrityksillä, ole käytössään keinoja puuttua tehokkaasti teollis- ja tekijänoikeuksien rikkomiseen;

10.

on huolissaan Kiinan oikeusjärjestelmän epäluotettavuudesta ja siitä, että sen avulla ei kyetä täyttämään sopimusvelvoitteita, sekä avoimuuden ja yhdenmukaisuuden puutteesta investointeja sääntelevän sääntelyjärjestelmän soveltamisessa;

11.

kehottaa komissiota neuvottelemaan EU:n ja Kiinan välisen kunnianhimoisen ja tasapainoisen investointisopimuksen, jolla pyritään parantamaan eurooppalaisten sijoittajien toimintaympäristöä Kiinassa ja vastaavasti kiinalaisten yritysten toimintaympäristöä EU:ssa, markkinoille pääsyn edistäminen mukaan luettuna, sekä turvaamaan EU:hun investoivien sekä valtion omistamien että yksityisten kiinalaisten yritysten hallinnon avoimuus samalla kun lisätään vastavuoroista pääoman virtausta; suosittaa, että viiteasiakirjana käytettään yritysten ja julkisten yritysten hallintoa koskevia OECD:n suuntaviivoja; vaatii myös lainvalvonnan parantamista, jotta voidaan varmistaa tasapuolinen kilpailu julkisen ja yksityisen sektorin välillä, vähentää korruptiota ja lisätä oikeusvarmuutta ja yritysten toimintaympäristön ennakoitavuutta Kiinassa;

12.

painottaa, että tämän sopimuksen avulla on tärkeää luoda edellytykset Euroopan unionin ja Kiinan väliselle tasapuoliselle kilpailulle; suosittaa tämän vuoksi, että komissio neuvottelee vankat ja sitovat avoimuutta ja oikeudenmukaista kilpailua koskevat määräykset, jotta tasapuolisemmat toimintaedellytykset koskisivat myös valtion omistamia yrityksiä ja valtion omistamien sijoitusyhtiöiden sijoituskäytäntöjä;

13.

vaatii, että neuvottelujen kohteena olevassa sopimuksessa käsitellään sekä markkinoille pääsyä että sijoittajien suojelua;

14.

painottaa, että investointisopimus ei miltään osin saa kaventaa sopimuspuolten poliittista liikkumavaraa ja niiden mahdollisuutta säätää lakeja yleiseen järjestykseen liittyvien päämäärien saavuttamiseksi ja samalla olisi pyrittävä siihen, että näillä toimilla ei mitätöidä osapuolten sitoumuksista saatavia etuja; korostaa, että ensisijaisena tavoitteena on oltava oikeusvaltioperiaatteen takaaminen kaikille EU:n ja Kiinan sijoittajille ja kansalaisille;

15.

kehottaa komissiota varmistamaan valtion omistamien sijoitusyhtiöiden täydellisen avoimuuden;

16.

katsoo, että on luotava selkeä aikataulu neuvotteluille ja pohdittava kohtuullisia ja merkityksellisiä siirtymäaikoja;

17.

katsoo, että Kiinan kanssa tehtävän investointisopimuksen olisi perustuttava jäsenvaltioiden kokemuksista saatuihin parhaisiin käytäntöihin, lisättävä johdonmukaisuutta ja että siihen olisi sisällytettävä seuraavat vaatimukset:

18.

vahvistaa, että laadun on mentävä nopeuden edelle, jotta neuvottelut voidaan saattaa onnistuneesti päätökseen;

19.

toteaa, että investointisuojasopimuksessa olisi määriteltävä selkeästi suojeltavat sijoitukset ja sijoittajat ja että puhtaasti spekulatiiviset sijoitusmuodot olisi jätettävä suojelun ulkopuolelle;

20.

vaatii, että sopimus on yhdenmukainen palvelukaupan yleissopimuksen (GATS) monenvälisten velvoitteiden kanssa, jotta voidaan täyttää taloudellista yhdentymistä koskevan sopimuksen ehdot;

21.

suhtautuu myönteisesti siihen, että odotettavissa oleva oikeusvarmuuden parantuminen auttaa pk-yrityksiä tekemään sijoituksia ulkomaille, ja painottaa, että pk-yrityksiä on kuultava neuvottelujen aikana (myös Kiinaan avatun EU:n pk-yrityskeskuksen, Kiinan teollis- ja tekijänoikeuksia koskevan pk-yrityksille suunnatun tukipalvelun (China IPR SME Helpdesk) ja EU:n Kiinan kauppakamarin toimintaan osallistumisen kautta), jotta sopimuksella, joka on määrä tehdä, edistetään niiden pk-yritysten kansainvälistymistä, jotka haluavat päästä toisen sopimuspuolen markkinoille;

22.

korostaa, että sopimuksen tekemisen ehdoksi on asetettava, että sopimukseen sisällytetään osapuolten vahva sitoutuminen kestävään ja osallistavaan kehitykseen siltä osin kuin se koskee taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristönsuojelua koskevia näkökohtia sekä investointeja, sillä näin EU:n ja Kiinan välille voidaan rakentaa tasapainoisempi kauppa- ja sijoitussuhde, joka ei pääasiassa perustu Kiinan alhaisiin työvoimakustannuksiin ja puutteellisiin ympäristönormeihin;

23.

korostaa, että EU:n tekemät investointisopimukset eivät saa olla ristiriidassa niiden perusarvojen kanssa, joita EU pyrkii edistämään ulkopolitiikallaan, eikä sopimuksilla saa vaarantaa julkisen vallan toimintamahdollisuuksia pyrittäessä erityisesti saavuttamaan julkispoliittisia tavoitteita, joita ovat muun muassa sosiaaliset sekä ympäristöön liittyvät kriteerit, ihmisoikeudet, väärennösten torjunta, turvallisuus, työntekijöiden ja kuluttajien oikeudet, kansanterveys ja turvallisuus, teollisuuspolitiikka ja kulttuurin monimuotoisuus; kehottaa sisällyttämään sopimukseen edellä mainittuja aloja koskevat erityiset sitovat lausekkeet;

24.

vaatii, että EU:n tekemien muiden kaupallisten sitoumusten tapaan julkisten palvelujen suojelua pidetään ensisijaisena periaatteena myös tässä sopimuksessa;

25.

korostaa, että EU:n ja Kiinan investointisopimuksen tulevan kehityksen on perustuttava keskinäiseen luottamukseen ja WTO:n velvoitteiden täysimääräiseen noudattamiseen; pitää valitettavana, että valtavia julkisia tukia myönnetään tietyille potentiaalisen kasvun aloille, kuten aurinkopaneeliteollisuudelle, ja kehottaa komissiota varmistamaan, että vastaavan haitallisen polkumyynnin ja tukitoimien vahingollinen vaikutus poistetaan kokonaan neuvotteluiden nopeuttamiseksi;

26.

suosittaa, että kumpikin osapuoli sitoutuu markkinoidensa avaamisessa asianmukaisiin asteittaisen käyttöönoton jaksoihin ja siirtymäajan järjestelyihin tietyillä aloilla, sillä näin voidaan helpottaa näiden alojen täydellistä tai osittaista vapauttamista; toteaa myös, että molemmat osapuolet eivät välttämättä voi tehdä sitoumuksia tietyillä aloilla; vaatii siksi, että kulttuuri- ja audiovisuaalipalvelut jätetään markkinoille pääsyä koskevien neuvottelujen ulkopuolelle kyseisiä politiikkoja koskevien EU:n sopimusten määräysten mukaisesti; korostaa tarvetta puuttua teollisuuspolitiikkaan, teollis- ja tekijänoikeuksien riittämättömään suojeluun, sääntöjen pääsisällön ja soveltamisen monitulkintaisuuteen sekä muihin kuin tulliin liittyviin ja teknisiin kaupan esteisiin;

27.

toteaa, että valtiojohtoisten yritysten ylivoimaisen aseman vuoksi Kiinan markkinoille pääsy on hankalaa ja siksi tasapainoisen sopimuksen aikaansaaminen olisi nähtävä erinomaisena tilaisuutena luoda tasapuoliset kilpailuedellytykset valtionyritysten ja yksityisten yritysten välille;

28.

painottaa, että sopimuksella on varmistettava EU:n mahdollisuudet sulkea tiettyjä strategisia aloja kiinalaisilta sijoittajilta;

29.

korostaa, että sopimuksessa sopimuspuolille olisi annettava mahdollisuus – EU:n tapauksessa myös sen yksittäisille jäsenvaltioille – määrittää ja panna täytäntöön kulttuurin monimuotoisuutta edistäviä ja suojaavia toimenpiteitä;

30.

painottaa, että sopimuksella on edistettävä kestäviä, syrjimättömiä ja ympäristöystävällisiä sijoituksia, erityisesti kaivannaistoiminnassa, ja kannustettava asianmukaisia työoloja sijoitusten kohteena olevissa yrityksissä;

31.

vaatii lauseketta, jonka nojalla sijoittajan on annettava mahdolliselle isäntävaltiolle kaikki tiedot, joita kyseinen valtio saattaa vaatia joko kyseessä olevaa investointia koskevaa päätöksentekoa varten tai puhtaasti tilastollisiin tarkoituksiin, ja jonka nojalla sopimuspuoli vastaavasti suojelee luottamuksellisia liiketoimintatietoja mahdolliselta paljastamiselta, joka heikentäisi sijoittajan tai sijoituksen kilpailuasemaa;

32.

korostaa, että tulevaan sopimukseen on tärkeää sisällyttää valtionyritysten sekä valtiollisten sijoitusrahastojen avoimuutta ja hallintoa koskevia määräyksiä, jotka perustuvat IMF:n johdolla hyväksyttyihin Santiagon periaatteisiin, joissa määritellään valtiollisten sijoitusrahastojen hallintoon ja institutionaaliseen rakenteeseen sekä niiden investointistrategian avoimuuteen liittyvät periaatteet;

33.

muistuttaa kehotuksestaan laatia liiketoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien YK:n suuntaviivojen mukainen yritysten yhteiskuntavastuuta koskeva lauseke; toteaa, että sijoittajien olisi noudatettava monikansallisia yrityksiä ja sosiaalipolitiikkaa koskevaa ILO:n kolmikantaista periaatejulistusta ja monikansallisille yrityksille suunnattuja OECD:n toimintaohjeita sekä erityisiä tai alakohtaisia vastuullisen toiminnan normeja silloin kun sellaiset ovat käytössä; vaatii sitovia sosiaali- ja ympäristölausekkeita osana täysimittaista kestävää kehitystä koskevaa lukua, joka on riitojenratkaisumekanismin kohteena; kehottaa molempia osapuolia panemaan täytäntöön kestävän ja syrjimättömän investointistrategian, johon sisältyy yritysten sosiaalista vastuuta koskeva lauseke ja sijoittajille suunnattuja konkreettisia ohjeita sekä tehokas arviointimenetelmä julkisille viranomaisille, jotka valvovat investointien sosiaalisia ja ympäristöön liittyviä vaikutuksia;

34.

painottaa, että sopimuksella EU:ssa toimivat kiinalaiset sijoittajat on velvoitettava noudattamaan Euroopan unionin sosiaalisia normeja ja työmarkkinaosapuolten välistä vuoropuhelua;

35.

korostaa, että EU:n ja Kiinan kahdenvälisellä investointisopimuksella on luotava kestävää kasvua ja uusia työpaikkoja ja edistettävä synergioita ja sitä, että myönteiset vaikutukset heijastuvat myös muihin alueellisiin kauppa- ja investointisopimuksiin, joissa EU tai Kiina ovat osallisina;

36.

kehottaa komissiota täydentämään vaikutustenarviointiaan arvioimalla myös EU:n ja Kiinan investointisopimuksen vaikutusta ihmisoikeuksiin, kuten se on sitoutunut ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategisen kehyksen ja toimintasuunnitelman mukaisesti tekemään;

37.

katsoo, että sopimukseen on sisällytettävä määräys, jonka mukaan kaikkien sijoittajien on noudatettava täysimääräisesti isäntävaltion paikallisia, alueellisia, kansallisia ja tarvittaessa ylikansallisia lakeja, ja että niihin sijoittajiin, jotka eivät noudata oikeusvaltion periaatteita, sovelletaan toimivaltaisen tuomioistuimen oikeusprosessissa siviilioikeudellista vastuuta laittomista investointitoimista ja -päätöksistä tapauksissa, joissa mainitut toimet tai päätökset aiheuttavat merkittäviä ympäristövahinkoja, henkilövahinkoja tai ihmishenkien menetyksiä;

38.

vaatii, että sopimukseen on sisällytettävä lauseke, joka estää sosiaali- ja ympäristölainsäädännön vesittämisen investointien houkuttelemiseksi, ja että kumpikaan osapuoli ei saa laiminlyödä mainitun lainsäädännön täytäntöönpanon valvontaa jatkuvilla tai toistuvilla toimilla tai toimimattomuudella, jotta voidaan edistää investointimahdollisuuksien luomista, hankkimista, laajentamista ja säilyttämistä osapuolen alueella;

39.

vaatii, että EU:n ja Kiinan kahdenvälisen investointisopimuksen on oltava EU:n lainsäädännön, myös voimassaolevan sosiaali- ja ympäristölainsäädännön mukainen, ja että molempien sopimuspuolten on pantava tehokkaasti täytäntöön lainsäädäntöään näillä aloilla, sillä näin varmistetaan, että kaikilla sopimuksen määräyksillä edistetään investointien lainmukaista luomista, hankkimista, laajentamista ja säilyttämistä sopimuspuolten alueella sekä parhaita yrityskäytäntöjä ja oikeudenmukaista liiketoimintaa;

40.

vaatii, että sopimukseen sisällytettävä edellytys, jonka mukaan ulkomaisten sijoittajien on noudattavat EU:n tietosuojanormeja;

41.

on erityisen huolissaan joidenkin kansainvälisten välimiesten harkintavallasta tulkita laajasti sijoittajansuojalausekkeita, mikä on johtanut julkisen vallan antamien legitiimien määräysten noudattamatta jättämiseen; vaatii, että osapuolten riitatapauksissa määräämien välimiesten on oltava puolueettomia ja riippumattomia ja että välimiestoiminnassa on noudatettava käytännesääntöjä, jotka perustuvat joko YK:n kansainvälisen kauppaoikeuden toimikunnan tai Kansainvälisen investointiriitojen sovittelukeskuksen sääntöihin tai muihin osapuolten tunnustamiin ja hyväksymiin kansainvälisiin yleissopimuksiin tai normeihin;

42.

pitää ensiarvoisen tärkeänä, että EU:n ja Kiinan kahdenväliseen investointisopimukseen sisällytetään tehokkaat valtioiden väliset sekä valtion ja sijoittajien väliset riitojenratkaisumenettelyt, jotta voidaan estää se, että perusteettomat väitteet johtavat vastaavasti perusteettomiin ratkaisuihin ja varmistaa, että kaikilla sijoittajilla on mahdollisuus tasapuoliseen oikeudenkäyntiin, jota seuraavat välitystuomiot pannaan täytäntöön välittömästi;

43.

katsoo, että sopimukseen olisi sisällytettävä valtioiden välinen riitojenratkaisumenettely sekä sijoittajien ja valtioiden välinen riitojenratkaisujärjestelmä, joka perustuisi asianmukaisiin oikeudellisiin puitteisiin ja johon sovellettaisiin tiukkoja avoimuusvaatimuksia;

44.

vaatii, että EU ja Kiina luovat yhdessä varhaisvaroitusjärjestelmän, jonka avulla niiden on mahdollista ratkaista ennakoivasti kaikki kauppaan tai investointeihin liittyvät alkavat riidat mahdollisimman varhaisessa vaiheessa kaikkien asianmukaisten keinojen, kuten pehmeän vallan ja kauppadiplomatian, avulla;

45.

katsoo myös, että sopimukseen olisi sisällyttävä määräyksiä tuomioistuimen ulkopuolisesta riitojen ratkaisusta, jotta voidaan edistää nopeaa, edullista ja sopuisaa riidanratkaisua, kun osapuolet vapaasti valitsevat tällaisen ratkaisumenettelyn;

46.

ehdottaa, että sopimuksessa esitettäisiin tarkkoja määritelmiä sovittelun kaltaisista joustavista riitojenratkaisumekanismeista siltä osin kuin ne koskevat muun muassa osapuolten hyväksymien ratkaisujen kestoa, kustannuksia ja täytäntöönpanoa;

47.

katsoo, että EU:n ja Kiinan kahdenvälisen investointisopimuksen, kun se on saatettu päätökseen ja ratifioitu, olisi korvattava kaikki yksittäisten EU:n jäsenvaltioiden ja Kiinan kahdenväliset investointisopimukset EU:n lainsäädännön mukaisesti;

48.

suosittaa neuvottelujen käynnistämistä vain sillä edellytyksellä, että Kiinan valtioneuvosto antaa etukäteen virallisen suostumuksensa siihen, että markkinoille pääsy sisällytetään investointisopimukseen;

49.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

19.5.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 181/52

—

ottaa huomioon 17. helmikuuta 2011 antamansa päätöslauselman Eurooppa 2020 -strategiasta (1),

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan 5 kohdan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 7 artiklan, joiden mukaisesti ”unioni edistää kansainvälisissä suhteissaan kansainvälisen oikeuden tarkkaa noudattamista ja kehittämistä ja varmistaa eri politiikkojensa ja toimiensa välisen johdonmukaisuuden”,

—

ottaa huomioon 11. toukokuuta 2011 antamansa päätöslauselman neuvoston Euroopan parlamentille esittämästä vuosittaisesta selvityksestä yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) tärkeimmistä näkökohdista ja perusvalinnoista vuonna 2009 (2),

—

ottaa huomioon 12. syyskuuta 2012 antamansa päätöslauselman neuvoston vuosikertomuksesta Euroopan parlamentille yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta (3),

—

ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2013 antamansa päätöslauselman EU:n ja Kiinan suhteista (4),

—

ottaa huomioon 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman ihmisoikeuksista sekä sosiaali- ja ympäristönormeista kansainvälisissä kauppasopimuksissa (5),

—

ottaa huomioon 5. helmikuuta 2009 antamansa päätöslauselman eurooppalaisten pk-yritysten roolin vahvistamisesta kansainvälisessä kaupassa (6),

—

ottaa huomioon 18. joulukuuta 2008 antamansa päätöslauselman väärentämisen vaikutuksesta kansainväliseen kauppaan (7),

—

ottaa huomioon 4. syyskuuta 2008 antamansa päätöslauselman palvelukaupasta (8),

—

ottaa huomioon 20. toukokuuta 2008 antamansa päätöslauselman raaka-aineiden ja hyödykkeiden kaupasta (9),

—

ottaa huomioon 19. helmikuuta 2008 antamansa päätöslauselman EU:n strategiasta eurooppalaisten yritysten markkinoille pääsyn varmistamiseksi (10),

—

ottaa huomioon 22. toukokuuta 2007 antamansa päätöslauselman ”Globaali Eurooppa – kilpailukyvyn ulkoiset näkökohdat” (11),

—

ottaa huomioon 7. heinäkuuta 2005 antamansa päätöslauselman EU:n, Kiinan ja Taiwanin suhteista ja Kaukoidän turvallisuustavoitteesta (12),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Kauppa, kasvu ja maailmanpolitiikka – Kauppapolitiikka Eurooppa 2020 -strategian kulmakivenä” (COM(2010)0612),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Globaali Eurooppa kilpailijana maailmassa. EU:n kasvu- ja työllisyysstrategiaan liittyvä tiedonanto” (COM(2006)0567),

—

ottaa huomioon komission 28. helmikuuta 2013 antaman kertomuksen ”Vuoden 2013 raportti kaupan ja investointien esteistä” (COM(2013)0103),

—

ottaa huomioon komissiolle esitetyn EU:n ja Taiwanin kauppasuhteita koskevan kysymyksen (O-000093/2013 – B7-0509/2013),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että Maailman kauppajärjestön (WTO) kehittämä sääntöihin perustuva monenvälinen kauppajärjestelmä tarjoaa parhaat edellytykset avoimeen ja oikeudenmukaiseen kaupankäyntiin maailmanlaajuisesti; ottaa huomioon, että edellä mainitusta huolimatta on tärkeää ottaa huomioon, että myös kahdenväliset sopimukset ovat kansainvälisten suhteiden välineitä;

B.

katsoo, että vaikka EU onkin edelleen täysin sitoutunut pyrkimään saavuttamaan tasapuolisen ja oikeudenmukaisen ratkaisun Dohan kehitysohjelmassa, myös edistyminen kahdenvälisten kauppasopimusten tekemisessä muiden teollisuusmaiden kanssa on käypä vaihtoehto;

C.

ottaa huomioon, että EU:n ja Taiwanin kahdenvälisen kaupan kokonaismäärä on enemmän kuin kaksitoistakertaistunut kahden viimeisen vuosikymmenen aikana ja että se oli yli 40 miljardia euroa vuonna 2011;

D.

ottaa huomioon, että Taiwan on EU:n 7. suurin aasialainen kauppakumppani ja EU:n 23. suurin kauppakumppani koko maailmassa;

E.

ottaa huomioon, että vuonna 2010 EU:n osuus kaikista Taiwaniin tehdyistä suorista ulkomaisista investoinneista oli 31,5 prosenttia, että EU:n osuus ulkomaisten sijoitusten määrästä oli 21 prosenttia ja että vuonna 2010 EU oli suurin ulkomainen sijoittaja Taiwanissa;

F.

ottaa huomioon, että EU:n ja Taiwanin välinen nykyinen kaupankäynti on potentiaalista paljon vähäisempää;

G.

ottaa huomioon, että avoin ja oikeudenmukainen kauppa on tehokas keino lisätä kasvua ja sosiaalista hyvinvointia, koska se perustuu kunkin kansantalouden suhteellisiin etuihin sekä taloudellisen yhdentymisen ja tietopohjaisiin talouksiin panostamisen mahdollisesti tuottamaan synergiaan;

H.

ottaa huomioon, että EU:n ja Taiwanin väliset tullimaksut ovat yleensä ottaen hyvin alhaisella tasolla; ottaa huomioon, että EU ja Taiwan käyvät säännöllistä rakenteellista vuoropuhelua kumpaakin osapuolta kiinnostavista kauppaa ja investointeja koskevista asioista; ottaa huomioon, että rakenteellisen vuoropuhelun puitteissa on perustettu neljä teknistä työryhmää, jotka käsittelevät teollis- ja tekijänoikeuksia, kaupan teknisiä esteitä, terveys- ja kasvinsuojelutoimia sekä lääkealaa;

I.

ottaa huomioon, että suhteellisen alhaisista tullimaksuista huolimatta EU:n ja Taiwanin kahdenvälisen kaupan volyymi on pienempi kuin EU:n ja sen muiden tärkeiden kauppakumppanien välisen kaupan volyymi;

J.

ottaa huomioon, että tieto- ja viestintäteollisuus on ala, joka tuottaa paljon lisäarvoa ja että se on talouskasvun lähde sekä EU:ssa että Taiwanissa, erityisesti kun on kyse älykkäiden tuotteiden ja palvelujen edelleen kehittämisestä;

K.

katsoo, että EU ja Taiwan voivat edelleen syventää taloudellisia suhteitaan kumpaakin osapuolta aidosti hyödyttävällä tavalla myös yhteiset yhteiskunnalliset haasteet huomioon ottaen;

L.

ottaa huomioon, että Taiwan on ollut Maailman kauppajärjestön (WTO) jäsen vuodesta 2002 lähtien ja että Taiwan on myös Aasian ja Tyynenmeren alueen taloudellisen yhteistyön foorumin (APEC) ja Aasian kehityspankin jäsenvaltio;

M.

ottaa huomioon, että Taiwanin liittyminen WTO:n julkisia hankintoja koskevaan sopimukseen heinäkuussa 2009 oli merkittävä edistysaskel, minkä myötä Taiwan hyötyy GPA-markkinoista ja pystyy parantamaan myös kotimarkkinoidensa tehokkuutta;

N.

ottaa huomioon, että Taiwan ja Kiinan kansantasavalta noudattavat rakentavaa lähestymistapaa, jonka puitteissa ne ovat tehneet 19 sopimusta, jotka Taiwanin puolesta on allekirjoittanut Straits Exchange Foundation ja jotka Kiinan kansantasavallan puolesta on allekirjoittanut Association for Relations Across the Taiwan Straits; ottaa huomioon, että mainittuihin sopimuksiin sisältyvät taloudellista yhteistyötä koskeva puitesopimus (ECFA) ja sopimus immateriaalioikeuksista, jotka allekirjoitettiin 29. kesäkuuta 2010, sekä investointisopimus ja tulliyhteistyötä koskeva sopimus, jotka allekirjoitettiin 9. elokuuta 2012;

O.

ottaa huomioon, että muut edulliset vaihtoehdot ovat johtaneet siihen, että Taiwan on tehnyt kolmansien maiden kanssa 31 kahdenvälistä sopimusta, mukaan luettuna Japanin kanssa 22. syyskuuta 2011 tehty sopimus ja Uuden-Seelannin kanssa 10. heinäkuuta 2013 tehty sopimus, käynnistänyt uudelleen kauppaa ja investointeja koskevaa puitesopimusta koskevat neuvottelut Yhdysvaltojen kanssa 10. maaliskuuta 2013, ja neuvottelee parhaillaan investointisopimuksesta Korean tasavallan kanssa ja vapaakauppasopimuksesta Singaporen (ASTEP) kanssa;

P.

ottaa huomioon, että Yhdysvalloissa toimiva Taiwanin taloudellinen ja kulttuuriedustusto ja Taiwanissa toimiva Amerikka-instituutti ovat antaneet yhteiset lausumat kansainvälisten investointien ja tieto- ja viestintäpalvelujen periaatteista; ottaa huomioon, että toisaalta Taiwan on tehnyt ja allekirjoittanut tuloverosopimukset 25 valtion kanssa, joista 9 on EU:n jäsenvaltioita;

Q.

katsoo, että EU:n ja Taiwanin välisten taloussuhteiden lähentäminen ei ole millään tavalla ristiriidassa ”yhden Kiinan” politiikan kanssa ottaen huomioon, että Kiina ja Taiwan liittyivät Aasian ja Tyynenmeren alueen taloudellisen yhteistyön foorumiin (APEC) vuonna 1991 ja Maailman kauppajärjestöön vuonna 2002,

1.

katsoo, että monenkeskinen kauppajärjestelmä, jonka ilmentymä on Maailman kauppajärjestö, muodostaa edelleen selvästi tehokkaimmat puitteet avoimelle ja oikeudenmukaiselle kaupalle maailmanlaajuisesti; katsoo, että Euroopan unionin ja Taiwanin olisi edistettävä monenvälisten kauppaneuvottelujen vauhdittamista;

2.

katsoo, että samaan aikaan, kun EU valmistelee EU:n ja Kiinan välisten kauppasuhteiden tehostamista, sen olisi harkittava mahdollisuutta tehostaa kauppasuhteitaan myös Taiwanin kanssa, jotta voidaan johdonmukaisesti tukea Taiwanin demokraattista järjestelmää, sosiaalista moniarvoisuutta sekä ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion periaatteiden asianmukaista kunnioittamista Taiwanissa;

3.

katsoo näin ollen, että EU:n olisi reagoitava myönteisesti Taiwanin halukkuuteen käynnistää investointien suojaa ja markkinoille pääsyä koskevat neuvottelut, jotta voidaan edelleen vahvistaa investointien oikeusvarmuutta, lisätä investointien määrää ja parantaa niiden laatua;

4.

katsoo, että päätöksen käynnistää neuvottelut Taiwanin kanssa olisi perustuttava taloudellisiin syihin ja että niitä ei voida kytkeä EU:n ja Kiinan välisten suhteiden arviointiin;

5.

korostaa, että parlamentti kannattaa Taiwanin kanssa tehtäviä investointien suojaamista ja markkinoille pääsyä koskevia sopimuksia, jotka syventäisivät EU:n ja Taiwanin välisiä taloussuhteita;

6.

katsoo, että investointien suojaa ja markkinoille pääsyä koskevat EU:n ja Taiwanin väliset sopimukset voivat todella johtaa kumpaakin taloutta hyödyttävään tilanteeseen;

7.

toteaa, että mahdollisen sopimuksen yhteydessä olisi otettava huomioon pk-yritykset ja tehostettava niiden kykyä investoida ulkomaille;

8.

muistuttaa myös, että EU:n ja Taiwanin taloussuhteet ovat jo hyvin läheiset, että kumpikin osapuoli on alentanut tulleja ja että osapuolet käyvät asianmukaista rakenteellista vuoropuhelua, jonka puitteissa osapuolet keskustelevat säännöllisesti ratkaisua vaativista kauppaa ja investointeja koskevista kahdenvälisistä kysymyksistä;

9.

korostaa, että sopimukseen olisi sisällytettävä kummankin osapuolen vahva sitoutuminen kestävään ja osallistavaan kehittämiseen investointien taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristöulottuvuuden yhteydessä;

10.

korostaa, että EU:n tekemien investointisopimusten yhteydessä on kunnioitettava julkisen vallan toimintamahdollisuuksia erityisesti tapauksissa, joissa pyritään toteuttamaan julkisen vallan sosiaali- ja ympäristönormeja, ihmisoikeuksia, turvallisuutta, työntekijöiden ja kuluttajien oikeuksia, kansanterveyttä ja kulttuurin monimuotoisuutta koskevia tavoitteita; kehottaa sisällyttämään sopimukseen mainittuja tavoitteita koskevat erityiset lausekkeet;

11.

suosittelee, että markkinoille pääsyn yhteydessä kumpikin osapuoli voi vapauttaa tietyt alat avaamissitoumuksista kansallisten strategisten etujen suojelemiseksi;

12.

toistaa vaatimuksensa, joka koskee yritysten sosiaalista vastuuta koskevaa tehokasta lauseketta ja tehokkaita sosiaali- ja ympäristölausekkeita;

13.

korostaa, että sopimuksella on velvoitettava EU:ssa toimivat ulkomaiset sijoittajat noudattamaan eurooppalaisia sosiaalinormeja ja sosiaalista vuoropuhelua;

14.

kehottaa komissiota käynnistämään mainittuja EU:n ja Taiwanin välisiä sopimuksia koskevat neuvottelut;

15.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille ja Taiwanin hallitukselle ja Taiwanin lakiasäätävälle Yuanille.

19.5.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 181/56

—

ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Syyriasta ja erityisesti 16. helmikuuta 2012 (1), 13. syyskuuta 2012 (2), 23. toukokuuta 2013 (3) ja 12. syyskuuta 2013 (4) antamansa päätöslauselmat sekä päätöslauselmat, jotka koskevat aseellisten konfliktien vuoksi pakolaisiksi joutuneita,

—

ottaa huomioon ulkoasiainneuvoston 23. tammikuuta, 18. helmikuuta, 11. maaliskuuta, 22. huhtikuuta, 27. toukokuuta, 24. kesäkuuta, 9. heinäkuuta ja 22. heinäkuuta 2013 antamat päätelmät Syyriasta; ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 8. helmikuuta 2013 antamat päätelmät Syyriasta,

—

ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Catherine Ashtonin 21. elokuuta 2013 antaman julkilausuman viimeisimmistä tiedoista kemiallisten aseiden käytöstä Damaskoksessa, 23. elokuuta 2013 antaman julkilausuman Syyrian konfliktin poliittisen ratkaisun löytämisen kiireellisyydestä (joka heijasteli EU:n 7. syyskuuta 2013 hyväksymää yhteistä kantaa Syyriaan), 10. syyskuuta 2013 antaman julkilausuman ehdotuksesta ottaa Syyrian kemialliset aseet kansainväliseen valvontaan ja 14. syyskuuta 2013 antaman julkilausuman Yhdysvaltojen ja Venäjän päästyä sopimukseen Syyrian kemiallisista aseista sekä 11. syyskuuta 2013 parlamentin täysistunnossa Strasbourgissa antamat julkilausumat,

—

ottaa huomioon kansainvälisestä yhteistyöstä, humanitaarisesta avusta ja kriisinhallintatoimista vastaavan komission jäsenen Kristalina Georgievan julkilausumat Syyrian pakolaisista ja EU:n toimista ja erityisesti hänen 3. syyskuuta 2013 antamansa julkilausuman Syyrian kriisiä pakenevia pakolaisia koskevista tuoreista luvuista; ottaa huomioon humanitaarisen avun ja pelastuspalveluasioiden pääosaston (ECHO) Syyriaa koskevat tilannekatsaukset ja maakohtaiset tiedotteet,

—

ottaa huomioon YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun António Guterresin oikeus- ja sisäasioiden neuvoston epävirallisessa kokouksessa Vilnassa 18. heinäkuuta 2013 esittämät kommentit (5),

—

ottaa huomioon humanitaaristen asioiden alipääsihteerin ja hätäapukoordinaattorin Valerie Amosin YK:n turvallisuusneuvostossa antamat selonteot Syyriasta ja erityisesti hänen 18. huhtikuuta 2013 antamansa selonteon,

—

ottaa huomioon YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun 4. syyskuuta 2013 järjestämän Syyrian naapurimaiden ministerikokouksen yhteisen julkilausuman,

—

ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston päätöslauselmat Syyriasta,

—

ottaa huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamista koskevan yleissopimuksen,

—

ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

—

ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen, lapsen oikeuksista tehdyn yleissopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan lasten osallistumisesta aseellisiin selkkauksiin sekä joukkotuhontana pidettävän rikoksen ehkäisemiseksi ja rankaisemiseksi tehdyn yleissopimuksen, joissa kaikissa Syyria on osapuolena,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 78, 79 ja 80 artiklan,

—

ottaa huomioon vuoden 1949 Geneven sopimukset ja niiden lisäpöytäkirjat,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun toimisto (UNHCR) oli 20. syyskuuta 2013 mennessä rekisteröinyt yhteensä 1 929 227 Syyrian pakolaista naapurimaissa ja Pohjois-Afrikassa; ottaa huomioon, että pakolaisten ja rekisteröimättömien pakolaisten kokonaismäärä on arviolta 2 102 582; ottaa huomioon, että saman lähteen mukaan 76 prosenttia Syyrian pakolaisväestöstä on naisia ja lapsia; ottaa huomioon, että 410 000 syyrialaista pakolaislasta on alakouluikäisiä (5–11-vuotiaita); ottaa huomioon, että YK:n humanitaarisen avun koordinointitoimiston (OCHA) mukaan maan sisäisten pakolaisten määrä 9. syyskuuta 2013 oli 4,25 miljoonaa;

B.

toteaa, että UNCHR:n mukaan seuraavissa maissa oli 20. syyskuuta 2013 seuraava määrä pakolaisia (myös rekisteröintiä odottavat pakolaiset): Turkissa 492 687, Libanonissa 748 608, Jordaniassa 531 768, Irakissa 190 857, Egyptissä 124 373 sekä Marokossa, Algeriassa ja Libyassa 14 289 (rekisteröityä pakolaista); toteaa, että tuhansia syyrialaisia pakenee päivittäin naapurimaihin ja että YK:n Syyriaa koskevassa alueellisessa toimintasuunnitelmassa esitetyn arvion mukaan vuoden 2013 loppuun mennessä syyrialaispakolaisia on kaikkiaan 3,5 miljoonaa;

C.

ottaa huomioon, että syyrialaisten esittämien turvapaikkahakemusten määrä EU:ssa on vuonna 2013 noussut edelleen ja että sen jälkeen, kun konflikti alkoi vuonna 2011, EU:ssa ja sen lähinaapurimaissa (Sveitsi ja Norja) on esitetty 52 037 tällaista turvapaikkahakemusta;

D.

ottaa huomioon, että unionin jäsenvaltioista (EU-28) Saksa (14 842) ja Ruotsi (14 083) ovat vastaanottaneet 59 prosenttia esitetyistä hakemuksista; ottaa huomioon, että vaikka muissakin jäsenvaltioissa hakemusten määrä on kasvanut merkittävästi, ainoastaan yhdessä muussa jäsenvaltiossa on tehty yli 2 000 hakemusta (Yhdistynyt kuningaskunta: 2 634);

E.

ottaa huomioon, että ei ole olemassa täysin tarkkoja ja luotettavia tietoja Eurooppaan saapuvien syyrialaisten kokonaismäärästä eikä Euroopan maissa turvapaikkaa hakevien tai yleensä Euroopassa olevien syyrialaisten määrästä; ottaa huomioon, että UNHCR:n mukaan on merkkejä siitä, että syyrialaisten suojelussa EU:ssa on edelleen aukkoja, vaikka otetaankin huomioon, että edellä mainituissa tiedoissa sekä jäsenvaltioiden turvapaikkapäätöskäytäntöjä koskevissa tilastoissa ja tiedoissa on puutteita;

F.

ottaa huomioon, että Syyrian pakolaiskriisi on ensimmäinen testi hiljattain muutetulle Euroopan yhteiselle turvapaikkajärjestelmälle (CEAS);

G.

ottaa huomioon, että EU:n lainsäädännössä on jo joitakin välineitä, kuten viisumisäännöstö (6) ja Schengenin rajasäännöstö (7), jotka mahdollistavat viisumin myöntämisen humanitaarisin perustein;

H.

katsoo, että jäsenvaltioita olisi kannustettava käyttämään turvapaikka- ja maahanmuuttorahastossa ja valmistelutoimessa ”Pakolaisten uudelleensijoittamisen mahdollistaminen hätätilanteissa” käytettävissä olevia varoja; ottaa huomioon, että viimeksi mainittu kattaa muun muassa seuraavat toimet: tuetaan henkilöitä, joille UNHCR on jo myöntänyt pakolaisaseman, tuetaan hätätoimia tapauksissa, joissa ensisijaisiksi määritellyt pakolaisryhmät ovat aseellisen hyökkäyksen kohteena tai ovat muuten äärimmäisen haavoittuvassa ja hengenvaarallisessa tilanteessa, sekä tarjotaan hätätilanteissa tarvittaessa ylimääräistä taloudellista tukea UNHCR:lle ja sen yhteysorganisaatioille jäsenvaltioissa ja unionin tasolla;

I.

ottaa huomioon Lampedusan viimeisimmän tragedian 3. lokakuuta 2013, jossa kuoli 130 siirtolaista ja useita satoja katosi; ottaa huomioon, että kymmenettuhannet siirtolaiset ovat menehtyneet yrittäessään päästä EU:hun; korostaa jälleen kerran, että on kaikin mahdollisin tavoin pyrittävä pelastamaan vaarassa olevat ihmishenget ja että jäsenvaltioiden on pidettävä kiinni kansainvälisistä meripelastusta koskevista velvoitteistaan;

1.

on erittäin huolissaan Syyrian jatkuvasta humanitaarisesta kriisistä ja sen aiheuttamasta suuresta rasituksesta naapurimaille; ilmaisee huolensa siitä, että pakolaisvirta jatkuu ja nopeutuu eikä tilanteen pikaisesta päättymisestä ole merkkiäkään;

2.

kiittää Syyriasta tulevia pakolaisia vastaanottaneiden maiden viranomaisten ponnisteluja ja solidaarisuutta sekä väestön anteliaisuutta;

3.

panee tyytyväisenä merkille Syyrian naapurimaiden avointen ovien politiikan ja kehottaa niitä pitämään rajansa auki kaikille Syyriasta pakeneville pakolaisille;

4.

pitää huolestuttavana, että yhä useammat syyrialaiset vaarantavat henkensä Välimerellä päästäkseen EU:hun;

5.

panee tyytyväisenä merkille, että EU ja sen jäsenvaltiot ovat sitoutuneet antamaan yli miljardi euroa humanitaarisena ja muuna kuin humanitaarisena apuna Syyriassa ja maan ulkopuolella eläville syyrialaisille; toteaa, että EU on suurin humanitaarisen avun antaja Syyrian kriisissä; kehottaa myös EU:ta valvomaan rahoituksen jakamista;

6.

kehottaa EU:ta jatkamaan humanitaaristen ja muiden kuin humanitaaristen toimien avokätistä rahoittamista Syyrian väestön ja naapurimaissa olevien syyrialaisten pakolaisten tarpeisiin vastaamiseksi;

7.

kannustaa jäsenvaltioita hoitamaan kiireellisimmät tarpeet uudelleensijoituksen kautta sen lisäksi, että käytetään nykyisiä kansallisia kiintiöitä ja humanitaarisista syistä hyväksyttävää maahantuloa; kannustaa jäsenvaltioita käyttämään valmistelutoimessa / pilottihankkeessa vielä jäljellä olevia varoja uudelleensijoitukseen;

8.

kehottaa kansainvälistä yhteisöä, EU:ta ja jäsenvaltioita jatkamaan tuen antamista tämän poikkeuksellisen humanitaarisen kriisin johdosta ja sitoutumaan Syyrian naapurimaiden tehokkaaseen avustamiseen;

9.

kehottaa EU:ta kutsumaan koolle Syyrian pakolaiskriisiä käsittelevän humanitaarisen konferenssin ja antamaan etusijan alueen vastaanottajamaita (erityisesti Libanon, Jordania, Turkki ja Irak) suoraan koskeville toimille, jotta voidaan tukea niiden toimia yhä kasvavan pakolaisväestön vastaanottamiseksi ja avointen ovien politiikan jatkamiseksi; korostaa, että kaikkien EU:n toimielinten sekä kansalaisjärjestöjen olisi osallistuttava tähän konferenssiin, jossa olisi keskityttävä humanitaarisiin toimiin ja EU:n aseman ja diplomaattisen toiminnan vahvistamiseen Syyrian konfliktin lopettamiseksi;

10.

korostaa, että tässä vaiheessa on tärkeä tarkastella konkreettisesti, voisivatko jäsenvaltiot tehdä enemmän Syyrian tilanteeseen liittyvien suojelutoimien hyväksi ja miten ja milloin se voitaisiin tehdä; toteaa, että tarvitaan yhteisvastuullisuutta ja suojelutoimien proaktiivista lujittamista EU:ssa lisäämällä yhteistyötä, tietojen jakamista, valmiuksien kehittämistä ja poliittista vuoropuhelua;

11.

panee tyytyväisenä merkille jäsenvaltioiden yleisen konsensuksen siitä, että Syyrian kansalaisia ei pitäisi palauttaa Syyriaan; korostaa kuitenkin, että Syyriasta saapuvien pakolaisten vastaanottoasiaan tarvitaan johdonmukaisempi lähestymistapa ja laajempaa yhteisvastuullisuutta suurimman paineen alaisena olevien jäsenvaltioiden kanssa; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikki CEAS:n eri välineitä koskevat säännökset on pantu asianmukaisesti täytäntöön;

12.

kehottaa jäsenvaltioita käyttämään kaikkia nykyisiä EU:n säädöksiä ja menettelyjä turvallisen maahantulon osalta, jotta maastaan pakenevat syyrialaiset voidaan vastaanottaa väliaikaisesti; toteaa, että laillinen maahantulo EU:hun on parempi vaihtoehto kuin vaarallisempi laiton maahantulo, joka voi sisältää riskin ihmiskaupasta; panee merkille, että tietyt jäsenvaltiot ovat antaneet syyrialaisille joko pysyvän asuinpaikan (esim. Ruotsi) tai mahdollistaneet väliaikaisen maahanpääsyn (esim. Saksa);

13.

muistuttaa jäsenvaltioita, että konfliktia pakenevat ja kansainvälistä suojaa hakevat syyrialaiset olisi ohjattava toimivaltaisten kansallisten turvapaikkaviranomaisten luo ja heillä olisi oltava mahdollisuus oikeudenmukaiseen ja tehokkaaseen turvapaikkamenettelyyn;

14.

kehottaa EU:ta toteuttamaan asianmukaisia ja vastuullisia toimenpiteitä sen varalta, että jäsenvaltioihin tulvii pakolaisia; kehottaa komissiota ja jäsenvaltiota jatkamaan tilanteen seuraamista ja työstämään valmiussuunnitelmaa, mukaan luettuna mahdollisuus soveltaa tilapäistä suojelua koskevaa direktiiviä (8), jos ja kun olosuhteet sitä vaativat;