18.5.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 176/3

Komission tiedote tämänhetkisistä valtiontuen takaisinperintäkoroista sekä viite- ja diskonttokoroista jokaiselle 28 jäsenvaltiolle 1. kesäkuuta 2016 lähtien

(Julkaistu 21. huhtikuuta 2004 annetun komission asetuksen (EY) 794/2004 (EUVL L 140, 30.4.2004, s. 1) 10 artiklan mukaisesti)

(2016/C 176/03)

Peruskorot on laskettu viite- ja diskonttokorkojen määrittämisessä sovellettavan menetelmän tarkistamista koskevan komission tiedonannon (EUVL C 14, 19.1.2008, s. 6) mukaisesti. Viitekoron käytöstä riippuen tämän tiedonannon mukaisesti määritellyt marginaalit on vielä lisättävä peruskorkoon. Diskonttokoron osalta tämä tarkoittaa sitä, että peruskorkoon on lisättävä 100 peruspisteen marginaali. Asetuksen (EY) N:o 794/2004 muuttamisesta 30. tammikuuta 2008 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 271/2008 säädetään, että erillisiä päätöksiä lukuun ottamatta myös takaisinperintäkorko lasketaan lisäämällä 100 peruspistettä peruskorkoon.

Muutetut korot on lihavoitu.

Edellinen taulukko on julkaistu EUVL:ssa C 135, 16.4.2016, s. 2.

Alkamispäivä	Päättymispäivä	AT	BE	BG	CY	CZ	DE	DK	EE	EL	ES	FI	FR	HR	HU	IE	IT	LT	LU	LV	MT	NL	PL	PT	RO	SE	SI	SK	UK
1.6.2016	…	- 0,01	- 0,01	1,00	- 0,01	0,46	- 0,01	0,30	- 0,01	- 0,01	- 0,01	- 0,01	- 0,01	1,18	1,37	- 0,01	- 0,01	- 0,01	- 0,01	- 0,01	- 0,01	- 0,01	1,83	- 0,01	1,40	- 0,26	- 0,01	- 0,01	1,04
1.5.2016	31.5.2016	0,01	0,01	1,00	0,01	0,46	0,01	0,30	0,01	0,01	0,01	0,01	0,01	1,50	1,37	0,01	0,01	0,01	0,01	0,01	0,01	0,01	1,83	0,01	1,40	- 0,26	0,01	0,01	1,04
1.4.2016	30.4.2016	0,03	0,03	1,19	0,03	0,46	0,03	0,30	0,03	0,03	0,03	0,03	0,03	1,50	1,37	0,03	0,03	0,03	0,03	0,03	0,03	0,03	1,83	0,03	1,40	- 0,22	0,03	0,03	1,04
1.3.2016	31.3.2016	0,06	0,06	1,63	0,06	0,46	0,06	0,30	0,06	0,06	0,06	0,06	0,06	1,92	1,37	0,06	0,06	0,06	0,06	0,06	0,06	0,06	1,83	0,06	1,65	- 0,22	0,06	0,06	1,04
1.2.2016	29.2.2016	0,09	0,09	1,63	0,09	0,46	0,09	0,36	0,09	0,09	0,09	0,09	0,09	1,92	1,37	0,09	0,09	0,09	0,09	0,09	0,09	0,09	1,83	0,09	1,65	- 0,22	0,09	0,09	1,04
1.1.2016	31.1.2016	0,12	0,12	1,63	0,12	0,46	0,12	0,36	0,12	0,12	0,12	0,12	0,12	1,92	1,37	0,12	0,12	0,12	0,12	0,12	0,12	0,12	1,83	0,12	1,65	- 0,22	0,12	0,12	1,04

18.5.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 176/5

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (Parma, Italia) tiedelautakuntien jäsenyyttä koskeva kiinnostuksenilmaisupyyntö

(2016/C 176/06)

”Elintarvikkeiden lisäaineita ja elintarvikkeisiin lisättäviä ravintoaineita käsittelevä lautakunta” (ANS)

”Elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvia materiaaleja sekä entsyymejä, aromiaineita ja jalostuksen apuaineita käsittelevä lautakunta” (CEF)

Viite: EFSA/E/2016/001

Tämä pyyntö on suunnattu tieteellisille asiantuntijoille, joita kiinnostaa jäsenyys Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSAn) elintarvikkeiden lisäaineita ja elintarvikkeisiin lisättäviä ravintoaineita käsittelevässä lautakunnassa (ANS) tai elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvia materiaaleja sekä entsyymejä, aromiaineita ja jalostuksen apuaineita käsittelevässä lautakunnassa (CEF).

Kummankin tieteellisen lautakunnan nykyisten jäsenten kolmivuotinen toimikausi päättyy 30. kesäkuuta 2017. Tämän kiinnostuksenilmaisupyynnön perusteella valituksi tulleet hakijat nimitetään ANS- tai CEF-lautakunnan jäseniksi kolmivuotiskaudeksi, joka alkaa 1. heinäkuuta 2017.

Mahdollisten tulevien lainsäädäntömuutosten takia uusien ANS- ja CEF-lautakuntien toimikausi, joka alkaa 1. heinäkuuta 2017, saattaa kuitenkin päättyä jo 30. kesäkuuta 2018.

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisella (EFSA) on keskeinen asema Euroopan unionin (EU) elintarviketurvallisuusjärjestelmässä. Viranomaisen tehtävänä on myötävaikuttaa EU:n elintarvike- ja rehuketjun turvallisuuteen ja siihen, että ihmisten elämää ja terveyttä suojataan tehokkaasti esimerkiksi seuraavilla toimilla:

—

antamalla EU:n riskinhallinnasta vastaaville päättäjille riippumatonta, ajantasaista ja tarkoituksenmukaista tieteellistä neuvontaa elintarvikkeiden ja rehujen turvallisuuteen, eläinten terveyteen ja hyvinvointiin, kasvien terveyteen, ravitsemukseen ja näitä seikkoja koskeviin ympäristöasioihin liittyvissä kysymyksissä;

—	tiedottamalla julkisuuteen työnsä tuloksista ja informaatiosta, johon ne perustuvat;

—	tekemällä yhteistyötä jäsenvaltioiden, toimielinten ja muiden kiinnostuneiden osapuolten/sidosryhmien kanssa EU:ssa neuvonnan yhtenäisyyden edistämiseksi ja luottamuksen lisäämiseksi EU:n elintarviketurvallisuusjärjestelmää kohtaan;

—	kehittämällä yhtenäisiä menetelmiä sekä keräämällä ja analysoimalla tietoa, joiden avulla on mahdollista tunnistaa, luonnehtia ja seurata elintarvikkeiden ja rehujen turvallisuuteen suoraan tai epäsuorasti vaikuttavia kehittyviä riskejä.

EFSAlla on Euroopan parhaat elintarvike- ja rehuturvallisuuden, eläinten turvallisuuden ja hyvinvoinnin sekä kasvien terveyden ja ympäristön riskinarvioinnin asiantuntijat, jotka toimivat riippumattoman, itsehallinnollisen organisaation palveluksessa itsenäisesti ja avoimesti ja joiden tehtävänä on tarjota EU:n toimielimille ja jäsenvaltioille parasta mahdollista tieteellistä neuvontaa.

EFSAn tärkeimmät painopisteet seuraaville vuosille ovat seuraavat toimet:

—	edistää yleisön ja sidosryhmien osallistumista tieteellisiin arviointiprosesseihin;

—	laajentaa todistusaineistoaan ja optimoida tietojensa käyttöoikeudet;

—	kehittää EU:n tieteellisiä arviointivalmiuksia ja osaamisyhteisöä;

—	valmistautua tuleviin riskinarviointiin liittyviin haasteisiin;

—	luoda toimintaympäristö ja -kulttuuri, joka kuvastaa EFSAn arvoja, joita ovat tieteellinen huippuosaaminen, riippumattomuus, avoimuus, innovointi ja yhteistyö (1).

Lisätietoja EFSAsta on verkkosivuillamme osoitteessa http://www.efsa.europa.eu/

EFSAn tiedelautakuntien ja tiedekomitean tehtävät

Tiedelautakunnat ja tiedekomitea vastaavat viranomaisen tieteellisten lausuntojen ja tarvittaessa muiden neuvojen antamisesta oman asiantuntemuksensa alalla EFSAn perustamisasetuksen N:o 178/2002 (2) mukaisesti. Ne antavat riskinhallinnasta vastaaville henkilöille tieteellisiä lausuntoja ja neuvontaa. Tämä auttaa muodostamaan vahvan perustan EU:n toimintalinjojen ja lainsäädännön laatimiselle ja tukee riskinhallinnasta vastaavien henkilöiden päätöksentekoa.

Tiedelautakunnat koostuvat tavallisesti kahdestakymmenestäyhdestä (21) riippumattomasta tieteellisestä asiantuntijasta. Tiedekomitea muodostuu tiedelautakuntien puheenjohtajista ja kuudesta (6) muusta tieteellisestä asiantuntijasta.

Tiedelautakuntien ja tiedekomitean jäsenet nimitetään pääsääntöisesti kolmivuotiskaudeksi, joka voidaan uusia kahdesti.

Koska tämän kiinnostuksenilmaisupyynnön perusteella valituksi tulevien asiantuntijoiden toimikausi todennäköisesti päättyy 30. kesäkuuta 2018, EFSAn hallintoneuvosto päätti (3) tilapäisesti poiketa säännöksestä (4), jonka mukaan hakijat eivät voi olla saman tiedelautakunnan jäseniä enää neljättä peräkkäistä toimikautta. Tätä poikkeusta sovelletaan ainoastaan tähän kiinnostuksenilmaisupyyntöön. Näin ollen ne lautakuntien jäsenet, jotka ovat jo olleet kolme peräkkäistä toimikautta ANS- tai CEF-lautakunnassa, voivat taas hakea saman lautakunnan jäsenyyttä.

Jäsenten odotetaan osallistuvan ja antavan aktiivisen panoksensa kaikkiin tiedelautakuntien kokouksiin, joissa hyväksytään lausuntoja, ilmoituksia tai ohjeasiakirjoja.

Nämä tieteelliset lausunnot, ilmoitukset ja ohjeasiakirjat julkaistaan kuukausittain ilmestyvässä EFSA Journalissa, jossa on EFSAn työhön liittyvien bibliografisten tietokantojen (CAB Abstracts, Food Science and Technology Abstracts, ISI Web of Knowledge) hakemisto.

Elintarvikkeiden lisäaineita ja elintarvikkeisiin lisättäviä ravintoaineita käsittelevä lautakunta (ANS)

ANS-lautakunta antaa riskinhallinnasta vastaaville päättäjille tieteellistä neuvontaa aineista, joita lisätään elintarvikkeisiin tietyssä tarkoituksessa tai joita niissä on luonnostaan. ANS käsittelee seuraavien aineiden turvallisuuteen liittyviä kysymyksiä:

—	elintarvikelisäaineet;

—	ravintoaineet (esimerkiksi vitamiinien ja kivennäisaineiden lähteet);

—	muut elintarvikkeisiin tietyssä tarkoituksessa lisättävät aineet (esimerkiksi kasvi- ja rohdosuutteet), pois lukien aromiaineet ja entsyymit.

Suurin osa lautakunnan työstä nyt ja tulevina vuosina liittyy sellaisten elintarvikkeiden lisäaineiden uudelleenarviointiohjelmaan, jotka hyväksyttiin käyttöön ennen vuotta 2009. Tätä varten EFSA on kerännyt ja kerää edelleen tieteellistä tietoa julkisten tiedonkeruu- ja kirjallisuushakupyyntöjen avulla. Lautakunnan on tarkoitus keskittyä etenkin muihin elintarvikelisäaineisiin kuin väri- ja makeutusaineisiin (kuten säilytysaineisiin ja emulgointiaineisiin sekä stabilointiaineisiin ja hyytelöimisaineisiin). Lisäksi lautakunta arvioi uusia lupahakemuksia (ts. uusien elintarvikelisäaineiden ja ravintoaineiden osalta) tai nykyisten lupien muutoshakemuksia (jotka koskevat esimerkiksi näiden aineiden käytön laajentamista). Nämä arviointimenettelyt perustuvat hakemuksiin, joita elintarviketeollisuus toimittaa Euroopan komissioon elintarvikelisäaineista ja ravintoaineista. Lautakunta voi myös laatia tieteellisiä ohjeasiakirjoja, joiden tarkoituksena on selventää arviointitapaa ja auttaa teollisuutta uusien hakemusten laatimisessa.

Lisätietoja on ANS-lautakuntaa koskevassa osiossa EFSAn verkkosivustolla osoitteessa http://www.efsa.europa.eu/en/panels/ans.htm

Tämä kiinnostuksenilmaisupyyntö on tarkoitettu erityisesti sellaisille tutkijoille, joiden asiantuntemus liittyy kemiallisten aineiden riskinarviointiin ja elintarvikelisäaineiden, ravintoaineiden tai elintarvikkeissa olevien kasviperäisten aineiden turvallisuuden arviointiin.

Lautakunnassa tarvitaan myös seuraavien alojen asiantuntemusta:

—	toksikologia, seuraavilta aloilta: subkrooninen ja krooninen myrkyllisyys, genotoksisuus, karsinogeenisuus, kehitys- ja lisääntymismyrkyllisyys, allergeenisuus ja immunotoksisuus;

—	myrkyllisyyden testaus koe-eläimillä ja vaihtoehtoiset myrkyllisyystestit (esimerkiksi in vitro -määritykset);

—	toksikokinetiikka ja metabolia eli aineiden absorptio, jakautuminen, metabolia ja erittyminen (ADME);

—	kemia (orgaaninen, epäorgaaninen, analyyttinen ja synteettinen kemia), erityisesti kemiallisten aineiden kemiallinen yksilöinti ja määritys;

—	altistumisen arviointi ja ravinnonsaantitutkimukset;

—	elintarviketeknologia (valmistusprosessit ja elintarvikelisäaineiden käyttö);

—	ravitsemus (ihmiset, myös vastasyntyneet);

—	epidemiologia.

Elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvia materiaaleja sekä entsyymejä, aromiaineita ja jalostuksen apuaineita käsittelevä lautakunta (CEF)

CEF-lautakunta antaa riskinhallinnasta vastaaville päättäjille tieteellistä neuvontaa aineista, joita elintarvikkeisiin lisätään tietyssä tarkoituksessa (aromiaineet ja entsyymit), ja elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvista materiaaleista. CEF käsittelee seuraavien aineiden käytön turvallisuuteen liittyviä kysymyksiä:

—

elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvat materiaalit (aineet, joita käytetään elintarvikepakkauksiin sekä aktiivisiin ja älykkäisiin pakkauksiin, ja muut elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvat materiaalit) ja prosessit, joiden avulla kierrätetään elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin tarkoitettuja muoveja;

—	elintarvike-entsyymit;

—	aromiaineet;

—	prosessit ja jalostuksen apuaineet.

Lisäksi lautakunta arvioi hakemuksia, joita teollisuus toimittaa Euroopan komissiolle tai jäsenvaltioille elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvista materiaaleista (sekä kierrätysprosesseista), aromiaineista, prosesseista ja jalostuksen apuaineista.

Työmäärän odotetaan kasvavan merkittävästi elintarvike-entsyymien osalta. Tulevina vuosina yksi päätehtävistä on elintarvike-entsyymien arviointi, mukaan luettuina myös muuntogeenisistä mikro-organismeista peräisin olevat entsyymit, sillä tavoitteena on laatia EU:n laajuinen luettelo niistä. CEF-lautakunta on saanut noin 300 turvallisuusarviointia koskevaa hakemusta. Työmäärän oletetaan kasvavan myös elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvissa muovimateriaaleissa käytettävien monomeerien ja lisäaineiden osalta, ja uusien aromiaineiden, jotka eivät ole EU:n rekisterissä, arviointityö jatkuu. Lautakunta voi myös laatia tieteellisiä ohjeasiakirjoja, joiden tarkoituksena on selventää arviointitapaa ja auttaa teollisuutta uusien hakemusten laatimisessa.

Lisätietoja on CEF-lautakunnan osiossa EFSAn verkkosivustolla osoitteessa http://www.efsa.europa.eu/en/panels/cef.htm

Tämä kiinnostuksenilmaisupyyntö on tarkoitettu erityisesti sellaisille tutkijoille, joiden asiantuntemus liittyy kemiallisten aineiden riskinarviointiin, ja painopiste on etenkin elintarvike-entsyymeissä, aromiaineissa sekä muovisten tai muiden elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvien materiaalien valmistuksessa käytettävissä kemikaaleissa.

Lautakunnassa tarvitaan myös seuraavien alojen asiantuntemusta:

—	toksikologia, seuraavilta aloilta: subkrooninen ja krooninen myrkyllisyys, genotoksisuus, karsinogeenisuus, kehitys- ja lisääntymismyrkyllisyys, allergeenisuus ja immunotoksisuus;

—	myrkyllisyyden testaus koe-eläimillä ja vaihtoehtoiset myrkyllisyystestit (esimerkiksi in vitro -määritykset);

—	toksikokinetiikka ja metabolia eli aineiden absorptio, jakautuminen, metabolia ja erittyminen (ADME);

—	kemia (orgaaninen, epäorgaaninen, analyyttinen ja synteettinen kemia), erityisesti kemiallisten aineiden kemiallinen yksilöinti ja määritys sekä elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvien materiaalien migraatiotestaus;

—	altistumisen arviointi ja ravinnonsaantitutkimukset;

—	elintarviketeknologia (valmistusprosessi ja jalostuksen apuaineiden käyttö);

—	elintarvikemikrobiologia ja muuntogeenisiin mikro-organismeihin perustuva entsyymien bioteknologia sekä ruhojen dekontaminaatioon käytettävien kemikaalien tehon arviointi;

—	(esimerkiksi ruhojen dekontaminaatiossa käytettävien) kemikaalien ympäristöriskien arviointi;

—	epidemiologia.

EFSAn tiedelautakuntien jäsenten tehtävät

Tiedelautakuntien jäsenet ovat tutkijoita, jotka ovat erikoistuneet tiedelautakunnan toimialaan kuuluviin asioihin. Heidät valitaan ja nimetään henkilökohtaisesti EFSAn perustamisasetuksen ja sääntöjen mukaisesti.

Tiedelautakuntien jäsenet hoitavat seuraavia tehtäviä:

—	osallistuminen tiedelautakunnassa käytävään tieteellisiä lausuntoja, ohjeasiakirjoja ja ilmoituksia koskevaan keskusteluun sekä niiden laatimiseen ja hyväksymiseen sekä lautakunnan työryhmien toimintaan

—	osallistuminen tiedelautakunnan vastuualueeseen kuuluvia asioita koskevan tieteellisen neuvonnan antamiseen

—	tiedelautakunnan tieteellisen toiminnan toteuttamista ja organisointia koskevan neuvonnan antaminen.

Tiedelautakuntien jäseniä voidaan valita tiedelautakuntien ja niiden työryhmien puheenjohtajiksi, varapuheenjohtajiksi ja esittelijöiksi.

Lisätietoja tiedelautakuntien ja niiden alaisten työryhmien perustamisesta ja toiminnasta on asiakirjassa ”Decision of the Management Board of the European Food Safety Authority concerning the establishment and operations of the Scientific Committee, Scientific Panels and of their Working Groups”.

http://www.efsa.europa.eu/sites/default/files/efsa_rep/blobserver_assets/paneloperation.pdf

Yleiset edellytykset

Tiedelautakunnan jäsenten edellytetään osallistuvan kaksi- tai kolmipäiväisiin kokouksiin, jotka pidetään tavallisesti Parmassa, Italiassa. Kokouksia pidetään noin kuusi kertaa vuodessa.

Lisäksi tiedelautakuntien jäsenten odotetaan osallistuvan tarvittaessa joihinkin tiedelautakuntien perustamien työryhmien kokouksiin.

Tiedelautakuntien tai työryhmien kokouksiin osallistuminen edellyttää jonkin verran valmistelutyötä, muun muassa asiakirjojen lukemista ja laatimista etukäteen. Kokousten ja useimpien asiakirjojen kielenä on englanti.

Jotta jäsenet voivat täydentää osaamistaan, heille järjestetään erilaisia koulutusmoduuleja sekä seurantatietoja koskevaa pienryhmäohjausta EFSAn riskinarviointimenetelmistä ja ohjeasiakirjoista. Jäseniä kehotetaan osallistumaan näihin tilaisuuksiin.

EFSA on sitoutunut avoimuuteen ja läpinäkyvyyteen, ja osana tätä sitoumusta jotkin tiedelautakuntien täysistunnoista voivat olla avoimia myös tarkkailijoille.

Hakijoiden on ilmoitettava sitoutuvansa siihen, että he osallistuvat tiedelautakuntien toimintaan jos tulevat nimitetyiksi tehtävään.

EFSA korvaa taloussääntöjensä mukaisesti jäsenten matka- ja oleskelukustannukset. Jokaista täyttä kokoukseen osallistumisen päivää kohti maksetaan erityiskorvaus (5).

Valintamenettely

Hakijoita pyydetään merkitsemään hakulomakkeeseen se tiedelautakunta, johon he hakevat ja joka vastaa heidän asiantuntemustaan parhaiten.

Jos hakijoiden asiantuntemus kattaa kummankin lautakunnan vastuualueen, he voivat merkitä lomakkeeseen molemmat lautakunnat (etusijajärjestyksessä).

Hakijoiden on täytettävä seuraavat vaatimukset hakemuksen toimittamisen määräajan päättymispäivänä:

A. Kelpoisuusvaatimukset

Kutakin hakemusta arvioidaan seuraavien kelpoisuusvaatimusten valossa:

—

Hakijan on oltava Euroopan unionin (EU) jäsenvaltion, Euroopan vapaakauppajärjestön (EFTA) jäsenvaltion tai EU:n ehdokasvaltion kansalainen. Myös kolmansista maista peräisin olevat asiantuntijat voivat hakea jäsenyyttä, mutta heidät otetaan huomioon tiedelautakuntien jäseniä valittaessa vain, jos EU:n, EFTA:n tai EU:n ehdokasvaltioiden kansalaiset eivät edusta riittävää asiantuntemuksen tasoa;

—	Erinomainen englannin kielen taito (6);

—	Hakija sitoutuu osallistumaan kokouksiin ja tiedelautakuntien ja niiden työryhmien työhön aktiivisesti;

—

Koulutus, joka vastaa vähintään neljän (4) vuoden opintoja edellyttävää korkeakoulututkintoa ja josta on osoituksena tutkintotodistus, jollakin seuraavista aloista: maatalous, biokemia, bioinformatiikka, biologia, biometriikka, bioteknologia, kemia, altistus ravinnon kautta, ympäristötieteet, epidemiologia, ravintotiede, elintarviketeknologia, genetiikka, terveys ja elintarvikkeiden turvallisuus, lääketiede, biotieteet, matematiikka, mikrobiologia, molekyylibiologia, luonnontieteet, ravitsemus, farmasia, kansanterveys, tilastotiede, toksikologia, eläinlääketiede tai niihin liittyvät alat (7);

—	Vähintään kymmenen (10) vuoden työkokemus tiedelautakunnan/tiedelautakuntien vastuualueeseen liittyviltä aloilta vaaditun tutkintotodistuksen saamisen jälkeen.

B. Valintaperusteet

EFSA vertailee kelpoisuusehdot täyttäviä hakemuksia jäljempänä mainittujen valintakriteerien pohjalta.

Hakijoita kehotetaan merkitsemään hakemuslomakkeen kaikkiin osiin tarvittavat tiedot ja todisteet, sillä hakijoiden arviointi tapahtuu niiden perusteella.

Kaikki kelpoisuusehdot täyttävät hakemukset arvioidaan asteikolla nollasta (0) viiteen (5) kunkin jäljempänä mainitun valintaperusteen osalta. Valintaperusteiden suhteellinen merkitys otetaan huomioon määrittämällä niille painotuskerroin. Kullekin hakemukselle annetaan pistemäärä, joka on nollasta (0) sataan (100) pistettä.

Kutakin kelpoisuusehdot täyttävää hakemusta arvioidaan seuraavien valintakriteerien perusteella:

—	Kokemus tieteellisestä riskinarvioinnista ja/tai tieteellisten neuvojen antamisesta elintarvike- ja rehuturvallisuuteen liittyviltä aloilta kohteena olevan tiedelautakunnan toimivallan ja asiantuntemuksen alalta (painotuskerroin: 6, enintään 30 pistettä sadasta);

—	Näyttö tieteellisestä asiantuntemuksesta yhdeltä tai usealta kohteena olevan tiedelautakunnaan alalta (painotuskerroin: 5, enintään 25 pistettä sadasta);

—	Kokemus tieteellisten töiden ja julkaisujen vertaisarvioinneista etusijalla olevaan tiedelautakuntaan liittyvältä alalta (painotuskerroin: 3, enintään 15 pistettä sadasta);

—	Kokemus monimutkaisen, usein monilta tieteenaloilta ja monista lähteistä saadun tiedon ja asiakirja-aineiston analysoinnista sekä tieteellisten lausuntojen ja raporttien luonnosten laatimisesta (painotuskerroin: 2, enintään 10 pistettä sadasta);

—	Kokemus tieteellisiin kysymyksiin liittyvästä projektinhallinnasta (painotuskerroin: 2, enintään 10 pistettä sadasta);

—	Viestintäkokemus, joka perustuu opettamiseen, julkisiin esityksiin, aktiiviseen osallistumiseen kokouksissa sekä julkaisuihin (painotuskerroin: 2, enintään 10 pistettä sadasta).

Hakija otetaan huomioon tiedelautakunnan jäseniä valittaessa vain, jos hänen hakemuksensa saa pistemäärän, joka ylittää raja-arvon eli 66 pistettä (sadasta).

EFSA varaa itselleen oikeuden kuulla kolmansia osapuolia hakijoiden työkokemuksesta.

Lisätietoja tiedelautakuntien jäsenten valinnasta esitetään asiakirjassa ”Decision of the Executive Director concerning the selection of members of the Scientific Committee the Scientific Panels, and the selection of external experts to assist EFSA with its scientific work”.

http://www.efsa.europa.eu/sites/default/files/corporate_publications/files/expertselection.pdf

C. Sidonnaisuusilmoitus

Kaikkia kelpoisuusehdot täyttäviä hakijoita, joiden pistemäärä ylittää raja-arvon, pyydetään toimittamaan täytetty vuotuinen sidonnaisuusilmoitus, jota EFSA arvioi asiakirjan ”Policy on Independence and Scientific Decision-Making Processes of the European Food Safety Authority” (Euroopan elintarvikeviranomaisen riippumattomuutta ja tieteellistä päätöksentekoprosessia koskevat periaatteet) ja siinä olevien sidonnaisuusilmoitusta koskevien sääntöjen mukaan (8), jotka ovat voimassa arviointihetkellä. Mahdollisen eturistiriidan merkittävyys otetaan huomioon päätettäessä, voidaanko ehdokas ottaa yhä huomioon jäsenten valinnassa.

Vuotuisen sidonnaisuusilmoituksen toimittamatta jättäminen johtaa ehdokkaan hylkäämiseen, eikä hänen hakemuksensa käsittelyä enää jatketa. Hakijoilta saatetaan pyytää selvennyksiä heidän toimittamaansa vuotuiseen sidonnaisuusilmoitukseen.

Varallaololuettelo ja nimittäminen

Tutkijat, jotka täyttävät jäsenyysvaatimukset (ts. kelpoisuusehdot täyttävät hakijat, joiden pistemäärä ylittää raja-arvon ja joiden vuotuinen sidonnaisuusilmoitus on EFSAn riippumattomuutta koskevien periaatteiden ja sääntöjen mukainen) voidaan nimittää ANS- tai CEF-tiedelautakunnan jäseneksi EFSAn johtokunnan päätöksellä EFSAn johtajan esityksestä. EFSAn nimitysehdotuksessa otetaan huomioon esimerkiksi kyseiseen tiedelautakuntaan vaadittava asiantuntemus tässä kiinnostuksenilmaisupyynnössä määritetyn mukaisesti (tämä koskee etenkin ehdokkaan erikoisasiantuntemusta, kokemusta ja tiedelautakunnassa edustettuna olevan osaamisen monipuolisuutta, jotta sen ennakoidut tarpeet tulevat täytettyä), sekä kansallisuus- ja sukupuolijakaumaa.

Varmistaakseen hakemusten totuudenmukaisuuden ja kelpoisuuden EFSA varaa itselleen oikeuden tarkistaa ennen jäseneksi nimittämistä, vastaavatko ehdokkaiden hakemukset esitettyjä asiakirjoja ja todistuksia.

Tutkijat, joiden todetaan täyttävän jäsenyysvaatimukset, mutta joita ei valita tiedelautakunnan jäseneksi, merkitään varallaololuetteloon. Varallaololuetteloon merkitseminen ei takaa tiedelautakunnan jäseneksi nimittämistä.

Tämän kiinnostuksenilmaisupyynnön perusteella varallaololuetteloon merkityt tutkijat voidaan heidän etukäteissuostumuksellaan nimittää tiedepaneelin ja/tai tiedekomitean jäseneksi, vaikka he eivät olisi nimenomaisesti hakeneet kyseisen lautakunnan ja/tai komitean jäsenyyttä.

Riippumattomuus sekä ilmoitus sitoutumisesta ja sidonnaisuuksista

Tiedelautakuntien jäsenten nimityksen perustana ovat henkilön ominaisuudet. Hakijoiden on annettava vakuutus siitä, että he toimivat kaikista ulkopuolisista tekijöistä riippumatta, sekä tehtävä ilmoitus etunäkökohdista, joiden voidaan katsoa haittaavan heidän riippumattomuuttaan (katso sidonnaisuusilmoitusta koskeva kohta). Hakijat ovat vastuussa toimittamansa ilmoituksen sisällöstä. EFSA arvioi ilmoituksen johtajan sidonnaisuusilmoituksia koskevan päätöksen (9) mukaisesti. Päätöksellä pannaan toimeen EFSAn riippumattomuutta ja tieteellistä päätöksentekoprosessia koskevat periaatteet.

Seuraavassa on kaksi esimerkkiä tapauksista, joissa katsotaan olevan eturistiriitoja. Esimerkit eivät ole kattavia, vaan ne edustavat vain niissä kuvattuja tilanteita:

—

Tiedelautakunnan jäseneksi ei voida valita hakijaa, joka työskentelee sidonnaisuusilmoituksen toimittamisen ajankohtana sellaisen oikeushenkilön tai luonnollisen henkilön palveluksessa, joka harjoittaa sellaista toimintaa, johon EFSAn tieteelliset lausunnot vaikuttavat suoraan tai välillisesti, kuten elintarvikkeiden tuotantoa, jalostusta ja jakelua, maataloutta tai kotieläintuotantoa. Tämä käsittää kaikenlaisen säännöllisen koko- tai osa-aikaisen, palkallisen tai palkattoman työnteon tai liiketoiminnan, myös itsenäisen elinkeinonharjoittamisen (kuten konsultoinnin), edellä tarkoitettujen henkilöiden hyväksi.

—

Tiedelautakunnan jäseneksi ei voida valita hakijaa, joka tarjoaa sidonnaisuusilmoituksen toimittamisen ajankohtana tilapäisesti tai satunnaisesti konsulttipalveluja esimerkiksi sellaisille eurooppalaisille tuottajajärjestöille, joiden jäsenet tuottavat kyseisen lautakunnan arvioinnin kohteena olevia tuotteita, sellaisissa asioissa, että tämä toiminta aiheuttaisi säännöllisesti eturistiriidan suhteessa kyseisen tiedelautakunnan käsittelemiin kysymyksiin.

Yhtäläiset mahdollisuudet

EFSA kiinnittää valintamenettelyissään erityistä huomiota syrjimättömyyden periaatteisiin.

Hakemusten toimittaminen

Hakemukset on jätettävä viimeistään 30. kesäkuuta 2016 keskiyöhön mennessä (paikallista aikaa, GMT +1).

Hakijoita pyydetään toimittamaan hakemuksensa sähköisesti EFSAn verkkosivuston kautta osoitteessa http://www.efsa.europa.eu/.

Hakemus katsotaan hyväksytyksi vain, jos hakija toimittaa asianmukaisesti täytetyn sähköisen hakulomakkeen määräaikaan mennessä. Muuntyyppisiä hakemuksia ei hyväksytä.

Valintamenettelyn helpottamiseksi hakijoita pyydetään ystävällisesti täyttämään hakemuslomakkeensa englanniksi.

Valintamenettelyn tuloksista ilmoitetaan kaikille hakijoille sähköpostitse.

Hakijoita kehotetaan lähettämään hakemuksensa hyvissä ajoin ennen määräajan päättymistä, sillä internetin ruuhkautuminen tai internetyhteyteen liittyvät ongelmat voivat johtaa siihen, ettei hakemusta voida toimittaa ajoissa.

Niiden henkilötietojen käsittelyssä, jotka virasto pyytää hakijoilta, noudatetaan yksilöiden suojelusta yhteisön toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18. joulukuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001 säännöksiä (10).

Tietojen käsittelyn tarkoituksena on hallita EFSAn tiedelautakuntien jäsenyyshakemuksia.

Kaikki tähän liittyvät kysymykset voi lähettää osoitteeseen call.experts@efsa.europa.eu.

Ehdokkaat voivat nostaa kanteen sellaisesta päätöksestä, joka vaikuttaa heidän oikeudelliseen tilanteensa, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 263 artiklassa säädetyn mukaisesti. Se on tehtävä kahden kuukauden kuluessa riidanalaisen päätöksen tai sitä koskevan ilmoituksen vastaanottamisesta. Kanne EFSAa vastaan on toimitettava Euroopan unionin yleiseen tuomioistuimeen, jonka osoite on

Greffe du Tribunal

Rue du Fort Niedergrünewald

2925 Luxembourg

LUXEMBOURG

Puh	:	+352 43031
Faksi	:	+352 43032100
Sähköposti	:	GeneralCourt.Registry@curia.europa.eu
Internet	:	www.curia.europa.eu

Vaihtoehtoisesti hakijat voivat tehdä Euroopan oikeusasiamiehelle kantelun väitetystä hallinnollisesta epäkohdasta Euroopan unionin toimielimissä ja elimissä. Muiden vaatimusten lisäksi kantelu on tehtävä kahden vuoden kuluessa siitä päivämäärästä, jolloin kantelun perusteena olevat seikat tulivat ilmi. Kantelijoiden on myös ilmoitettava tästä kantelusta EFSAlle ennen yhteyden ottamista Euroopan oikeusasiamieheen.

Médiateur européen

1 Avenue du President Robert Schuman

CS 30403

67001 Strasbourg Cedex

France

Puh	:	+33 388172313
Faksi	:	+33 388179062
Internet	:	www.ombudsman.europa.eu

HUOM:

Jos tämän julkaisun englanninkielinen versio ja muut kieliversiot ovat eriäviä tai ristiriidassa, etusijalla on englanninkielinen versio.

(1) EFSA Strategy 2020 Trusted science for safe food (EFSAn strategia 2020: Luotettavaa tiedettä turvallisia elintarvikkeita varten): (http://www.efsa.europa.eu/en/corporate/pub/strategy2020)

(2) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 178/2002, annettu 28 päivänä tammikuuta 2002, elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä (EYVL L 31, 1.2.2002, s. 1).

(3) EFSAn hallintoneuvoston päätös poiketa tilapäisesti edellä mainituista säännöistä tehtiin 16. maaliskuuta 2016. Hallintoneuvoston päätös on merkitty 68. kokouksen pöytäkirjaan: (http://www.efsa.europa.eu/en/events/event/160316a).

(4) Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen hallintoneuvoston perustamispäätöksen 1 artiklan 3 kohta ja 1 artiklan 4 kohta, jotka koskevat tiedekomitean, tieteellisten lautakuntien ja niiden työryhmien perustamista ja toimintaa.

(5) Lisätietoja osoitteesta http://www.efsa.europa.eu/sites/default/files/Experts_compensation_guide.pdf

(6) ”Erinomaisella kielitaidolla” tarkoitetaan kielitaitoa, joka vastaa eurooppalaista kielisalkkua koskevassa Euroopan neuvoston viiteasiakirjassa (”Common European Framework of Reference: Learning, Teaching, Assessment”) määriteltyä B2-tasoa tai sitä korkeampia taitotasoja (C1 ja C2). Lisätietoja asiasta on osoitteessa https://www.coe.int/t/dg4/linguistic/Source/Framework_EN.pdf.

(7) Vain EU:n jäsenvaltioiden viranomaisten myöntämät tutkintotodistukset ja EU:n jäsenvaltioiden asianomaisten viranomaisten vastaaviksi tunnustamat tutkintotodistukset hyväksytään. Jos tutkintotodistus on hankittu muusta kuin EU:n jäsenvaltiosta, EFSA voi pyytää hakijaa toimittamaan hyväksytyn viranomaisen myöntämän asianmukaisen asiakirjan tutkintojen vertailtavuudesta.

(8) Lisätietoja on EFSAn verkkosivustolla osoitteessa http://www.efsa.europa.eu/sites/default/files/efsa_rep/blobserver_assets/independencepolicy.pdf ja http://www.efsa.europa.eu/en/howwework/doi.

(9) EFSA/LRA/DEC/02/2014 – Decision of the Executive Director of the European Food Safety Authority on Declarations of Interest (http://www.efsa.europa.eu/sites/default/files/corporate_publications/files/independencerules2014.pdf)

(10) EYVL L 8, 12.1.2001, s.1.

18.5.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 176/13

Aidon perinteisen nimen julkaiseminen maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 26 artiklan 2 kohdan nojalla

(2016/C 176/07)

Asetuksen (EU) N:o 1151/2012 (1) 26 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti Italia ilmoitti (2) nimen ”Pizza Napoletana” asetuksen (EU) N:o 1151/2012 mukaiseksi aidon perinteisen tuotteen (APT) nimeksi. Nimi ”Pizza Napoletana” oli aiemmin rekisteröity asetuksella (EU) N:o 97/2010 (3) ilman nimen varaamista neuvoston asetuksen (EY) N:o 509/2006 (4) 13 artiklan 1 kohdan mukaisesti aitona perinteisenä tuotteena, ja se on nykyisin suojattu asetuksen (EU) N:o 1151/2012 25 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Edellä esitetyn perusteella komissio julkaisee täten nimen

”PIZZA NAPOLETANA”

jotta se voidaan kirjata asetuksen (EU) N:o 1151/2012 22 artiklassa säädettyyn aitojen perinteisten tuotteiden rekisteriin.

Tämä julkaiseminen antaa oikeuden vastustaa sitä, että nimi ”Pizza Napoletana” kirjataan asetuksen (EU) N:o 1151/2012 22 artiklassa säädettyyn aitojen perinteisten tuotteiden rekisteriin, mainitun asetuksen 51 artiklan mukaisesti.

Jos nimi ”Pizza Napoletana” kirjataan rekisteriin, asetuksen (EU) N:o 1151/2012 26 artiklan 4 kohdan mukaisesti APT:n ”Pizza Napoletana” nykyinen tuote-eritelmä, sellaisena kuin se on julkaistuna asetuksen (EU) N:o 97/2010 liitteessä II, katsotaan asetuksen (EU) N:o 1151/2012 19 artiklassa tarkoitetuksi eritelmäksi APT:lle ”Pizza Napoletana”, ja se suojataan nimen varauksen kanssa.

Täydellisyyden vuoksi ja asetuksen (EU) N:o 1151/2012 26 artiklan 2 kohdan mukaisesti tämä julkaisu sisältää APT:n ”Pizza Napoletana” tuote-eritelmän, sellaisena kuin se on julkaistuna 4 päivänä helmikuuta 2010 annetun asetuksen (EU) N:o 97/2010 (5) liitteessä II.

AITOA PERINTEISTÄ TUOTETTA KOSKEVA REKISTERÖINTIHAKEMUS

NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 509/2006

”PIZZA NAPOLETANA”

EY-nro: IT/TSG/007/0031/9.2.2005

1. Hakijaryhmittymän nimi ja osoite

Nimi

Associazione Verace Pizza Napoletana

Osoite

Via S. Maria La Nova 49

80134 Napoli

ITALIA

Puhelin

+39 0814201205

Faksi

+39 0814201205

Sähköposti

info@pizzanapoletana.org

Nimi

Associazione Pizzaiuoli Napoletani

Osoite

Corso S. Giovanni a Teduccio, 55

80146 Napoli

ITALIA

Puhelin

+39 0815590781

Faksi

+39 0815590781

Sähköposti

info@pizzaiuolinapoletani.it

direttivo@pizzaiuolinapoletani.it

2. Jäsenvaltio tai kolmas maa

Italia

3. Eritelmä

3.1 Rekisteröitävä nimi

”Pizza Napoletana”

Rekisteröintiä haetaan ainoastaan italian kielellä.

APT-tuotteen ”Pizza Napoletana” tunnuksessa ja/tai etiketissä oleva maininta ”Prodotta secondo la Tradizione napoletana” (Valmistettu napolilaisten perinteiden mukaisesti) ja kirjainlyhenne STG (APT) käännetään sen maan kielelle, jossa tuote valmistetaan.

3.2 Onko nimi seuraavien vaatimusten mukainen

—	☒	on itsessään erityinen
—	☐	on maataloustuotteen tai elintarvikkeen erityisluonnetta ilmaiseva

Nimeä ”Pizza Napoletana” käytetään perinteisesti tästä tuotteesta, mikä ilmenee myös kohdassa 3.8 mainituista eri lähteistä.

3.3 Asetuksen (EY) N:o 509/2006 13 artiklan 2 kohdan mukainen nimen varaaminen

—	☐	Rekisteröintiin liittyy nimen varaaminen
—	☒	Rekisteröintiin ei liity nimen varaamista

3.4 Tuotetyyppi:

Luokka 2.3 – Makeis-, leipomo-, konditoria- ja keksituotteet

3.5 Sen maataloustuotteen tai elintarvikkeen kuvaus, johon 3.1 kohdan mukaista nimeä sovelletaan

Pizza Napoletana on pyöreä uunissa paistettu tuote, jonka halkaisija vaihtelee mutta saa olla enintään 35 senttimetriä. Reuna on korotettu, ja tuotteen keskiosassa on täytettä. Keskiosan paksuus on 0,4 senttimetriä, josta sallitaan ± 10 prosentin poikkeama, ja reunan paksuus on 1–2 senttimetriä. Pitsa on kokonaisuudessaan pehmeä, joustava ja helposti taiteltavissa nelinkertaiseksi.

APT-tuotteelle Pizza Napoletana on ominaista korotettu reuna, joka uunissa paistettujen tuotteiden tapaan on väriltään kullanruskea ja rakenteeltaan pehmeä sekä kosketettaessa että nautittaessa. Täyte on tuotteen keskiosassa; sen hallitseva väri on tomaatin puna, johon öljy on täysin sekoittunut, ja muut värit johtuvat täytteeseen käytetyistä ainesosista: vihreä oregano, valkoinen valkosipuli, paloiteltu valkoinen mozzarella ja paistettaessa tummanvihreäksi muuttuneet basilikanlehdet.

Pizza Napoletanan on oltava pehmeä, joustava ja helposti taiteltavissa. Leikattaessa tuote on pehmeä. Sen maku on luonteenomainen, täyteläinen ja johtuu korotetusta reunasta, jossa tuntuu tyypillisenä hyvinpaistetun hiivaleivän maku sekoittuneena tomaatin happoisuuteen, oreganon, valkosipulin ja basilikan aromeihin sekä paistetun mozzarellan makuun.

Paistamisen päättyessä pitsa tuoksuu tyypillisen voimakkaalta ja herkulliselta. Tomaatti, josta on haihtunut ainoastaan ylimääräinen neste, on edelleen kiinteää, ja mozzarellajuusto – Mozzarella di Bufala Campana (SAN) tai mozzarella (APT) – on sulanut pitsan päälle. Basilika, valkosipuli ja oregano tuoksuvat voimakkaasti mutta eivät ole palaneet ruskeiksi.

3.6 Sen maataloustuotteen tai elintarvikkeen valmistusmenetelmän kuvaus, johon 3.1 kohdan mukaista nimeä sovelletaan

Pizza Napoletanan luonteenomaiset perusainesosat ovat vehnäjauho, kuivahiiva, vesi, kaltatut tomaatit ja/tai tuoreet kirsikkatomaatit (pomodorini), merisuola tai keittosuola sekä ekstra-neitsytoliiviöljy. Muut ainesosat, joita voidaan käyttää Pizza Napoletanan valmistukseen, ovat valkosipuli ja oregano, Mozzarella di Bufala Campana (SAN), tuore basilika ja Mozzarella (APT).

Jauhon ominaisuudet ovat seuraavat:

— W: 220–380

— P/L: 0,50–0,70

— Absorptio: 55–62

— Stabiilisuus: 4–12

— E10-arvoindeksi: enintään 60

— Sakoluku: 300–400

— Kuiva gluteiini: 9,5–11 g %

— Proteiinipitoisuus: 11–12,5 g %

Pizza Napoletanan valmistus käsittää ainoastaan seuraavat työvaiheet, jotka toteutetaan peräkkäin keskeytyksettä saman yrityksen tiloissa:

Taikinan valmistus

Jauho, vesi, suola ja hiiva sekoitetaan. Taikinakoneeseen kaadetaan litra vettä, johon liuotetaan 50–55 grammaa merisuolaa, lisätään 10 prosenttia kaiken kaikkiaan käytettävästä jauhomäärästä sekä 3 grammaa kuivahiivaa liuotettuna. Taikinakone käynnistetään ja lisätään vähitellen 1 800 grammaa jauhoja (W 220–380) kunnes saavutetaan haluttu taikinan kiinteysaste. Tämän vaiheen on kestettävä 10 minuuttia.

Taikinaa on vaivattava mieluiten haarukkamallisessa taikinakoneessa 20 minuutin ajan alhaisella nopeudella kunnes saadaan yhtenäinen tiivis massa. Taikinan optimaalisen kiinteysasteen aikaansaamiseksi on erittäin tärkeää annostella veden määrä siten, että se voi imeytyä jauhoihin. Taikina ei saa tuntua tahmealta, ja sen on oltava pehmeää ja joustavaa.

Seuraavassa lueteltuihin taikinan ominaisuuksiin sallitaan ± 10 prosentin poikkeama:

— Hapatuslämpötila: 25 °C

— Lopullinen pH-arvo:

— Kokonaishappoisuus:

— Tiheys: 0,79 g/cm3 (+ 34 %)

Taikinan nostatus

Vaihe 1: Kun taikina on otettu taikinakoneesta, sen annetaan nousta pitserian työpöydällä kahden tunnin ajan kostealla liinalla peitettynä, jotta pinta ei pääse kovettumaan taikinasta vapautuvan kosteuden vaikutuksesta. Kahden tunnin nostatuksen jälkeen taikina muotoillaan yksinomaan käsin. Kohonneesta taikinasta leikataan työpöydällä lastan avulla annospaloja, jotka työstetään sämpylän muotoisiksi. Yhden Pizza Napoletanan pohjana käytettävän taikina-annoksen paino on 180–250 grammaa.

Vaihe 2: Kun taikina on leikattu paloiksi, seuraa 4–6 tuntia kestävä toinen nostatusvaihe elintarvikekäyttöön tarkoitetuissa laatikoissa. Tämän jälkeen huoneenlämmössä säilytetty taikina on valmista käytettäväksi seuraavien kuuden tunnin aikana.

Pohjan muotoileminen

Nostatusajan päätyttyä annospala nostetaan lastalla työpöydälle, jolle on levitetty ohut kerros jauhoa estämään taikinan tarttuminen työpöytään. Keskeltä reunoille suuntautuvin liikkein pitsaleipuri muovaa molempien käsien sormilla painellen ja useaan kertaan käännellen taikinasta pyöreän levyn, jonka paksuus on keskiosassa enintään 0,4 senttimetriä (sallittu poikkeama ± 10 %) ja reunalla enintään 1–2 senttimetriä, jolloin pitsaan muodostuu kohollaan oleva reuna.

Aidon perinteisen Pizza Napoletanan valmistamiseen ei saa käyttää mitään muita työmenetelmiä tai -välineitä, kuten kaulinta tai mekaanista puristinta.

Täyte

Pizza Napoletana maustetaan seuraavasti:

—	Taikinapohjan keskelle annostellaan lusikalla 70–100 grammaa kaltattuja ja murskattuja tomaatteja;

—	tomaatti levitetään spiraalimaisin liikkein kaikkialle keskiosaan;

—	tomaatin päälle sirotellaan spiraalimaisin liikkein suolaa;

—	samalla tavoin pitsan päälle sirotellaan hieman oreganoa;

—	kuorittu valkosipulinkynsi leikataan ohuiksi viipaleiksi, jotka asetetaan tomaatin päälle;

—	pitsan päälle levitetään keskeltä alkaen spiraalimaisin liikkein 4–5 grammaa (sallittu poikkeama 20 %) ekstra-neitsytoliiviöljyä kaatonokalla varustetusta pullosta.

Tai:

—	Taikinapohjan keskelle annostellaan lusikalla 60–80 grammaa kaltattuja ja murskattuja tomaatteja ja/tai tuoreita pilkottuja pikkutomaatteja;

—	tomaatti levitetään spiraalimaisin liikkein kaikkialle keskiosaan;

—	tomaatin päälle sirotellaan spiraalimaisin liikkein suolaa;

—	tomaatin päälle asetetaan 80–100 grammaa viipaloitua SAN-tunnuksella varustettua Mozzarella di Bufala Campana -juustoa;

—	pitsan päälle asetetaan muutama tuore basilikanlehti;

—	pitsan päälle levitetään keskeltä alkaen spiraalimaisin liikkein 4–5 grammaa (sallittu poikkeama 20 %) ekstra-neitsytoliiviöljyä kaatonokalla varustetusta pullosta.

Tai:

—	Taikinapohjan keskelle annostellaan lusikalla 60–80 grammaa kaltattuja ja murskattuja tomaatteja;

—	tomaatti levitetään spiraalimaisin liikkein kaikkialle keskiosaan;

—	tomaatin päälle sirotellaan spiraalimaisin liikkein suolaa;

—	tomaatin päälle asetetaan 80–100 grammaa viipaloitua aitoa perinteistä Mozzarella -juustoa;

—	pitsan päälle asetetaan muutama tuore basilikanlehti;

—	pitsan päälle levitetään keskeltä alkaen spiraalimaisin liikkein 4–5 grammaa (sallittu poikkeama 20 %) ekstra-neitsytoliiviöljyä kaatonokalla varustetusta pullosta.

Paistaminen

Hieman jauhoa apuna käyttäen ja edestakaisin liikkein pitsaleipuri (pizzaiolo) siirtää täytetyn pitsan puiselle (tai alumiiniselle) leipälapiolle ja liu’uttaa sen edelleen uuniin nopealla ranneliikkeellä täytteen valumisen estämiseksi. Aito perinteinen Pizza Napoletana paistetaan ainoastaan puulla lämmitetyssä uunissa, jossa voidaan saavuttaa 485 celsiusasteen paistolämpötila, joka on aidon perinteisen Pizza Napoletanan valmistuksen perusedellytys.

Pitsanpaistajan on valvottava pitsan paistumista nostamalla sitä reunasta metallisen leipälapion avulla ja kääntämällä pitsaa tulen suuntaan. Tämän on aina tapahduttava uunin pohjalla samassa kohdassa, jotta pitsa ei pääse palamaan erilaisen lämpötilan vuoksi. On tärkeää, että koko pitsa paistuu tasaisesti.

Paistamisen päätyttyä pitsa otetaan uunista metallisella leipälapiolla ja asetetaan lautaselle. Paistoaika saa olla enintään 60–90 sekuntia.

Paistamisen jälkeen pitsan ominaisuudet ovat seuraavat: Tomaatti, josta on haihtunut ainoastaan ylimääräinen neste, on edelleen kiinteää, ja mozzarellajuusto – Mozzarella di Bufala Campana (SAN) tai mozzarella (APT) – on sulanut pitsan päälle. Basilika, valkosipuli ja oregano tuoksuvat voimakkaasti mutta eivät ole palaneet ruskeiksi.

— Paistolämpötila uunin pohjalla: noin 485 °C

— Lämpötila uunin yläosassa: noin 430 °C

— Paistoaika: 60–90 sekuntia

— Pitsan pohjan lämpötila paistettuna: 60–65 °C

— Tomaatin lämpötila paistettuna: 75–80 °C

— Oliiviöljyn lämpötila paistettuna: 75–85 °C

— Mozzarellan lämpötila paistettuna: 65–70 °C

Säilytys

Pizza Napoletana on mieluiten nautittava välittömästi uunista otettuna sen valmistuspaikassa. Jos pitsaa ei nautita valmistuspaikassa, sitä ei saa jäädyttää, pakastaa tai tyhjiöpakata myöhemmin myytäväksi.

3.7 Maataloustuotteen tai elintarvikkeen erityisluonne

On olemassa monia päätekijöitä, joiden perusteella kyseisen tuotteen erityisluonne määräytyy. Ne liittyvät suoraan valmistusaikaan ja menetelmiin sekä käsiteollisen toimijan kokemukseen ja osaamiseen.

Pizza Napoletanan valmistusprosessin erityispiirteet liittyvät ennen muuta seuraaviin seikkoihin: taikinan tekeminen, taikinan koostumus ja joustavuus (viskositeetti l. reologia), nostatusprosessin kulku ja erityisluonne (jako ajallisesti kahteen vaiheeseen, kestoon ja lämpötilaan liittyvät erityisedellytykset); pitsan pohjana käytettävien annospalojen valmisteleminen ja muotoileminen; pohjan muotoileminen kohonneesta taikinasta; uunin lämmittäminen ja paistamiseen liittyvät erityisedellytykset (aika/lämpötila), ehdottomasti puulämmitteisen uunin erityisominaisuudet.

On syytä korostaa esimerkiksi toisen nostatusvaiheen merkitystä sekä työmenetelmiä ja -välineitä, kuten puu-uunia ja pitsan käsittelyssä käytettyjä leipälapioita.

Toisen nostatusvaiheen jälkeen sämpylän muotoisen taikina-annoksen tilavuus ja kosteuspitoisuus ovat nousseet ensimmäiseen vaiheeseen nähden. Kun taikinaa aletaan painella molempien käsien sormilla, sen keskiosassa oleva ilma siirtyy paineen vaikutuksesta kohti taikinalevyn reunoja, jolloin alkaa muodostua kohollaan oleva reuna. Tämä tekniikka on aidon perinteisen Pizza Napoletanan perusominaisuus, koska kohollaan olevan reunan ansiosta täytteen ainesosat eivät pääse valumaan pois. Pohjalevyn halkaisija kasvaa, kun pitsaleipuri kääntelee taikinaa käsiensä välissä siten, että oikea käsi on 45–60 asteen kulmassa työtasoon nähden. Taikinalevy on työpöydällä, ja sitä pyöritetään vasemman käden synkronoiduin liikkein.

Muilla menetelmillä, kuten kaulimalla tai mekaanista puristinta käyttämällä, ei sitä vastoin pystytä siirtämään tasaisesti ilmakuplia keskiosasta ulkoreunoille siten, että taikinalevy on kaikilta osiltaan yhdenmukainen, vaan tuloksena levyn keskelle muodostuu taikinakerrostumia, joiden väliin jää ilmaa. Jos toimitaan tällä tavoin, paistettuun pitsaan ei synny aidolle perinteiselle Pizza Napoletanalle ominaista kohollaan olevaa reunaa.

Lisäksi napolilaisen valmistustekniikan mukaan pitsaleipurin on siirrettävä täsmällisin, nopein ja hallituin kädenliikkein kerralla valmistelemansa 3–6 täytettyä pitsaa työpöydältä uunipellin kautta leipälapiolle siten, että niiden alkuperäinen pyöreä muoto säilyy muuttumattomana (tämä tapahtuu vetämällä pitsaa kaksin käsin ja pyöräyttämällä noin 90 astetta). Pitsaleipuri sirottelee leipälapiolle hieman jauhoja, jotta pitsa liukuu vaivattomasti leipälapiolta uuniin. Tämä tehdään nopealla ranneliikkeellä pitämällä leipälapio 20–25 asteen kulmassa uunin pohjaan nähden ja huolehtimalla siitä, että täyte ei pääse valumaan pitsan päältä.

Muu kuin edellä kuvatun kaltainen tekniikka ei käy päinsä, koska pitsan siirtäminen leipälapiolla suoraan työpöydältä ei riitä varmistamaan, että paistettava pitsa säilyy kokonaisena.

Puu-uuni on ensisijainen tekijä Pizza Napoletanan paistamisen ja laadun kannalta. Sen tekniset erityspiirteet vaikuttavat ratkaisevasti klassisen Pizza Napoletanan suosioon. Napolilainen pitsauuni muodostuu tuffitiilestä muuratusta pohjasta, pyöreästä päällysrakenteesta (suolo) ja sen päälle rakennetusta kupolista. Uunin holvi on rakennettu tulenkestävästä materiaalista, mikä estää lämmön hajaantumisen. Uunin eri osien mittasuhteet ovat ratkaisevan tärkeät pitsan moitteettoman paistumisen kannalta. Uunin erityispiirre on sen neljästä pyöreästä tulenkestävästä osasta muodostuvan pohjarakenteen leveys. Pitsa nostetaan teräksestä ja/tai alumiinista tehdyn leipälapion avulla ja siirretään lähelle uunin suuaukkoa, missä sitä käännetään 180 astetta. Pitsa siirretään takaisin samalle kohdalle, jolloin alustan lämpötila on alentunut pitsan paistamisvaiheen aikana itseensä imemän lämmön verran.

Jos pitsa asetettaisiin eri kohtaan, jossa vallitsee alkuperäinen paistolämpötila, pitsa saattaisi palaa alapuolelta.

Kaikki nämä erityistekijät vaikuttavat lopputuotteen ilmavuuteen ja ulkonäköön. Pizza Napoletana on pehmeä ja kiinteä, ja siinä on korkea, hyvin kohonnut reunus. Pitsa on joustava ja helppo taitella nelinkertaiseksi. On tärkeää korostaa, että millään muulla vastaavalla tuotteella, joka on valmistettu käyttäen eritelmästä poikkeavia menetelmiä, ei voi olla samanlaisia ulkoisia ja aistinvaraisia ominaisuuksia kuin Pizza Napoletanalla.

3.8 Maataloustuotteen tai elintarvikkeen perinteinen luonne

Napolilaisen pitsan voidaan katsoa syntyneen vuosien 1715 ja 1725 välisenä aikana. Orialainen Vincenzo Corrado, Francavillan ruhtinaan Emanuelen pääkokki, mainitsee eräässä Napolissa yleisimmin käytettyjä elintarvikkeita käsittelevässä tutkimuksessa, että tomaattia käytetään pitsan ja makaroniruokien mausteena. Juuri kyseiset elintarvikkeet olivat tuolloin erittäin suosittuja Napolissa, ja niiden ansiosta kaupunki on saavuttanut paikkansa keittotaidon historiassa. Tomaatilla maustetun litteän leivän – Pizza Napoletanan – voidaan katsoa virallisesti syntyneen tällä tavoin.

Monien historiallisten asiakirjojen mukaan pitsa on yksi napolilaisen keittiön erikoisuuksista. Sen vahvistaa myös kirjailija Franco Salerno, jonka mukaan kyseinen tuote on todella yksi napolilaisen keittiön suurista keksinnöistä.

Myös italian kielen perussanakirjoissa ja Enciclopedia Treccani -tietosanakirjassa mainitaan erikseen Pizza Napoletana, ja sitä koskevia viittauksia esiintyy runsaasti kirjallisuudessa.

Ensimmäiset pitseriat (pizzerie) syntyivät nimenomaan Napolissa, ja 1900-luvun puoliväliin asti kyseinen tuote oli Napolin ja sen pitserioiden yksinoikeus. Jo 1700-luvulla kaupungissa toimi useita kojuja, joista käytettiin nimitystä ”pizzerie”, ja niiden maine kantautui myös Napolin kuninkaan, Bourbon-sukuisen Ferdinandin tietoon. Hän halusi maistaa tätä perinteistä napolilaista ruokalajia ja rikkoi hovin etikettiä käymällä eräässä tunnetuimmista pitserioista. Siitä hetkestä alkaen pitserioista tuli muodikkaita paikkoja, joilla oli yksinoikeus valmistaa pitsaa. Suosituimmat ja tunnetuimmat napolilaiset pitsat olivat vuodelta 1734 peräisin oleva ”Marinara” sekä ”Margherita”, joka kehitettiin vuosina 1796–1810 ja jota tarjottiin Napolissa vuonna 1889 vierailleelle Italian kuningattarelle. Kyseisen pitsan täytteen (tomaatti, mozzarella ja basilika) värit tuovat mieleen Italian lipun.

Vuosien myötä pitserioita avattiin kaikissa Italian kaupungeissa ja myös ulkomailla. Napolin ulkopuolellakin ne ovat silti aina käyttäneet mainintaa ”pizzeria napoletana” tai muuta ilmaisua, joka tavalla tai toisella viittaa tuotteen ja Napolin väliseen yhteyteen. Kyseinen tuote on säilynyt Napolissa lähes muuttumattomana miltei 300 vuoden ajan.

Vuoden 1984 toukokuussa kaikki Napolin pitsaleipurit (pizzaioli napoletani) laativat ja allekirjoittivat lyhyen tuote-eritelmän, joka rekisteröitiin virallisesti napolilaisen notaarin Antonio Carannanten luona.

Ilmaisu ”Pizza Napoletana” on vuosisatojen kuluessa levinnyt niin laajalle, että kyseinen tuote tunnetaan sillä nimellä myös Euroopan ulkopuolella Keski- ja Etelä-Amerikasta (esim. Meksiko ja Guatemala) Aasiaan (esim. Thaimaa ja Malesia), vaikka näiden maiden asukkaat eivät aina välttämättä osaisikaan paikallistaa Napolin kaupungin maantieteellistä sijaintia.

3.9 Erityisluonnetta koskevat vähimmäisvaatimukset ja tarkastusmenettely

Aitoa perinteistä tuotetta ”Pizza Napoletana” koskevat tarkastukset liittyvät seuraaviin seikkoihin:

Yrityksissä valvotaan, että taikinan tekeminen, nostatus ja pitsan valmistus tapahtuvat asianmukaisesti. Yrityksen kriittisiä tarkastuskohtia valvotaan huolellisesti. Todetaan, että käytetyt raaka-aineet vastaavat eritelmän vaatimuksia. Tarkastetaan, että käytettävät raaka-aineet säilytetään ja varastoidaan oikein ja todetaan, että lopputuotteen ominaisuudet vastaavat eritelmän vaatimuksia.

3.10 Tunnus

Aitoa perinteistä tuotetta ilmaiseva kirjainlyhenne STG (APT) sekä maininnat ”Specialità Tradizionale Garantita” (Aito perinteinen tuote) ja ”Prodotta secondo la tradizione napoletana” (Valmistettu napolilaisen perinteen mukaisesti) käännetään sen maan viralliselle kielelle/virallisille kielille, jossa valmistus tapahtuu.

Pizza Napoletanaa kuvaava tunnus on seuraavanlainen: Vaakasuoraan aseteltu soikea kuva valkoisella pohjalla vaaleanharmain ääriviivoin. Samanaikaisesti realistinen ja graafisesti tyylitelty perinteiden mukainen kuva esittää lautasella olevaa pitsaa, ja siinä näkyvät tuotteen klassiset ainesosat, toisin sanoen tomaatti, mozzarellajuusto, basilikanlehdet ja oliiviöljy.

Lautasen alla on varjostus, jonka vihreä väri korostaa kuvan muiden värien rinnalla tuotteelle ominaista Italian lipun väritystä.

Pitsalautasen alapuolella on hieman lautasen päälle sijoittuva suorakaiteen muotoinen, kulmistaan voimakkaasti pyöristetty punainen kenttä, jossa on valkoisilla mustareunaisilla kirjaimilla ja vihreällä valkoreunaisella varjostuksella teksti ”PIZZA NAPOLETANA STG”. Edellä mainitun tekstin yläpuolella hieman oikealla on valkoisin, kirjasinkooltaan pienemmin ja kirjasinlajiltaan erilaisin kirjaimin teksti ”Specialità Tradizionale Garantita” (Aito perinteinen tuote), ja alapuolella keskellä tunnuksen ”PIZZA NAPOLETANA STG” kanssa samalla kirjasinlajilla pienin valkoisin mustareunaisin suuraakkosin teksti ”Prodotta secondo la tradizione napoletana” (Valmistettu napolilaisen perinteen mukaisesti).

Teksti	Kirjasinlaji
PIZZA NAPOLETANA STG	Varga
Specialità Tradizionale Garantita	Alternate Gothic
Prodotta secondo la Tradizione napoletana	Varga

Pitsan värit	PantoneProSim	C	M	Y	K
Beesi: pitsan reunus	466	11	24	43	0 %
Punainen: täytteen tomaatti-pohja	703	0 %	83	65	18
Basilikanlehdet	362	76	0 %	100	11
Basilikanlehtien suonet	562	76	0 %	100	11
Punainen: tomaatit	032	0 %	91	87	0 %
Oliiviöljy	123	0 %	31	94	0 %
Mozzarella	600	0 %	0 %	11	0 %
Valonheijastus mozzarellan päällä	5 807	0 %	0 %	11	9

Graafisen osan ja kirjainten värit	PantoneProSim	C	M	Y	K
Harmaa: lautasen reuna	P. Grey – 3CV	0 %	0 %	0 %	18
Vihreä: lautasen varjostus	362	76	0 %	100	11
Punainen: kulmistaan pyöristetty suorakaide	032	0 %	91	87	0 %
Mustalla reunustettu valkoinen teksti ”PIZZA NAPOLETANA STG”		0 %	0 %	0 %	0 %
Mustalla reunustettu valkoinen teksti ”Prodotta secondo la Tradizione napoletana”		0 %	0 %	0 %	0 %
Valkoinen teksti ”Specialità Tradizionale Garantita”		0 %	0 %	0 %	0 %

4. Eritelmän noudattamisen tarkastamisesta vastaavat viranomaiset tai elimet

4.1 Nimi ja osoite

Nimi

Certiquality SRL

Osoite

Via Gaetano Giardino, 4

20123 Milano

ITALIA

Puhelin

+39 028069171

Faksi

+39 0286465295

Sähköposti

certiquality@certiquality.it

☐ Julkinen

☒ Yksityinen

Nimi

DNV Det Norske Veritas Italia

Osoite

Centro Direzionale Colleoni Viale Colleoni

9 Palazzo Sirio 2

20041 Agrate Brianza (MI)

ITALIA

Puhelin

+39 0396899905

Faksi

+39 0396899930

Sähköposti

—

☐ Julkinen

☒ Yksityinen

Nimi

ISMECERT

Osoite

Corso Meridionale, 6

80143 Napoli

ITALIA

Puhelin

+39 0815636647

Faksi

+39 0815534019

Sähköposti

info@ismecert.com

☐ Julkinen

☒ Yksityinen

4.2 Viranomaisen tai elimen erityistehtävät

Edellä mainitut kolme valvontaelintä tekevät tarkastuksia toimijoiden luona Italian eri alueilla.

(1) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1151/2012, annettu 21 päivänä marraskuuta 2012, maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä (EUVL L 343, 14.12.2012, s. 1).

(2) EU-nro: IT-TSG-0107-01408–29.12.2015.

(3) Komission asetus (EY) N:o 97/2010, annettu 4 päivänä helmikuuta 2010, nimityksen rekisteröimisestä aitojen perinteisten tuotteiden rekisteriin (Pizza Napoletana (APT)) (EUVL L 34, 5.2.2010, s. 7).

(4) Neuvoston asetus (EY) N:o 509/2006, annettu 20 päivänä maaliskuuta 2006, maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden rekisteröimisestä aidoiksi perinteisiksi tuotteiksi (EUVL L 93, 31.3.2006, s. 1). Asetus on kumottu ja korvattu asetuksella (EU) N:o 1151/2012.

(5) Ks. alaviite 3.

18.5.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 176/21

Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 50 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu muutoshakemuksen julkaiseminen

(2016/C 176/08)

Tämä julkaiseminen antaa oikeuden vastustaa hakemusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 (1) 51 artiklassa tarkoitetulla tavalla.

SUOJATUN ALKUPERÄNIMITYKSEN TAI SUOJATUN MAANTIETEELLISEN MERKINNÄN TUOTE-ERITELMÄN MUUN KUIN VÄHÄISEN MUUTOKSEN HYVÄKSYMISTÄ KOSKEVA HAKEMUS

Asetuksen (EU) N:o 1151/2012 53 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukainen muutoksen hyväksymistä koskeva hakemus

”MAROILLES”/”MAROLLES”

EU-nro: FR-PDO-0217-01378–28.9.2015

SAN ( X ) SMM ( )

1. Hakijaryhmä ja oikeutettu etu

Syndicat du Maroilles

148, avenue du Général de Gaulle

02 260 LA CAPELLE

FRANCE

Puhelin: +33 323975757.

Faksi: +33 323975758.

Sähköposti: sfam@uriane.com

Ryhmä koostuu maidontuottajista, tilatuottajista, jalostajista ja ”Maroilles” / ”Marolles” -juuston kypsyttäjistä. Sen vuoksi sillä on oikeus esittää muutospyyntö.

2. Jäsenvaltio tai kolmas maa

Ranska

3. Eritelmän kohta, jota / kohdat, joita muutos koskee

—	☐	Tuotteen nimi
—	☒	Tuotteen kuvaus
—	☐	Maantieteellinen alue
—	☒	Alkuperätodisteet
—	☒	Tuotantomenetelmä
—	☐	Yhteys maantieteelliseen alueeseen
—	☒	Merkinnät
—	☒	Muut: valvontaelinten yhteystietojen päivittäminen, kansalliset vaatimukset.

4. Muutoksen/muutosten tyyppi

—	☒	Rekisteröidyn SAN:n tai SMM:n tuote-eritelmän muutos, jota ei voida pitää vähäisenä asetuksen (EU) N:o 1151/2012 53 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti.
—	☐	Rekisteröidyn SAN:n tai SMM:n, jonka yhtenäistä asiakirjaa (tai vastaavaa) ei ole julkaistu, tuote-eritelmän muutos, jota ei voida pitää vähäisenä asetuksen (EU) N:o 1151/2012 53 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti.

5. Muutos/muutokset

Kohta ”Tuotteen kuvaus”

Raaka-aineen luonne (yksinomaan lehmänmaito) mainitaan tässä, koska sitä pidetään tuotteen kuvaukseen kuuluvana tietona. Tämä tieto siirretään kohdasta ”Tuotantomenetelmä” kohtaan ”Tuotteen kuvaus”.

Kuvausta on tarkennettu tuotteen luonnehdinnan parantamiseksi.

—	Tuotteen ulkonäkö: Juusto voi olla hieman litistynyt ja pinnoilla voi olla kypsytystelineistä jääneitä jälkiä.

—	Kuoren ulkonäkö: tasavärinen ja melko kostea.

—	Keskihakuinen kypsyminen (ulkopinnalta keskelle).

—

Sisuksen ulkonäkö: Epämääräinen ja epätarkka ilmaisu ”samettimaista, rasvaista, tasakoosteista” poistetaan. Sallittuja värejä täsmennetään (juuston sisuksen väri voi vaihdella valkoisesta kermaan). Sisus on painettaessa joustava, ja siinä voi olla pieniä mekaanisesti ja käymisen tuloksena syntyneitä reikiä. Sisuksen keskiosa on kiinteämpi ja pehmenee kypsyessään.

—

Aistinvaraisuuteen liittyvät kriteerit: voimakas kellarin, kostean tiilen ja aluskasvillisuuden tuoksu, joka on kevyen ammoniakkinen; maitomainen, kevyen suolainen maku, joka on hieman hapan ja kevyesti karvas; makuvivahteita, jotka ovat piimämäisiä (vähimmäiskypsytysajan päätyttyä) hasselpähkinäisiä ja valkosipulisia. Kun juustoa kypsytetään pidempään, sen mausta tulee vahvempi ja omintakeisempi.

Analyyttisiä kriteereitä (rasva- ja kuiva-ainepitoisuus) täsmennetään: Rasvapitoisuus ilmoitetaan grammoina 100 juustogrammaa kohden täydellisen kuivauksen jälkeen (prosenttiosuuden sijaan), ja kuiva-ainepitoisuus kuvataan seuraavasti: ”Maroilles” / ”Marolles” -juusto sisältää vähintään 50 grammaa kuiva-ainetta 100 juustogrammaa kohden. Täsmennetään myös, että ”Maroilles” / ”Marolles” -juusto sisältää siis vähintään 22,5 grammaa rasvaa 100 juustogrammaa kohden.

Koska eri kokoisten juustojen kypsytysajat vaihtelevat, ne mainitaan tuotteen kuvauksessa. Nämä tiedot siirretään kohdasta ”Tuotantomenetelmä” kohtaan ”Tuotteen kuvaus”. Lisäksi korjataan edellisessä rekisteröidyssä eritelmässä väärin kirjoitettu kansallinen teksti (samaa virhettä ei kuitenkaan ole yhteenvedossa eikä rekisteröidyssä eritelmän tiivistelmässä): ”Maroilles” / ”Marolles” -juuston vähimmäiskypsytysaika ei ole 4 viikkoa vaan 5 viikkoa (35 päivää). Mignon- ja Quart-kokoisten juustojen kypsytysaikoja pidennetään vastaamaan todellista käytäntöä seitsemällä päivällä niin, että ne ovat 28 ja 21 päivää. Näiden kypsytysaikojen ansiosta tuotteiden aistinvaraiset ominaisuudet ja aromaattinen monimuotoisuus voivat kehittyä paremmin.

Eri kokoisten juustojen kuvausten selkeyttämiseksi kullekin juustolle on määritelty muotin sisämittojen lisäksi kuiva-aineen kokonaispaino ja kypsytysaika (joka on tarkkuuden vuoksi laskettu juoksetuspäivästä alkaen ja ilmaistu päivinä eikä viikkoina):

—	”Maroilles” / ”Marolles”: 360 grammaa, 35 päivää

—	”Maroilles” / ”Marolles”, jota täydennetään ilmaisulla ”Sorbais”: 270 grammaa, 28 päivää

—	”Maroilles” / ”Marolles”, jota täydennetään ilmaisulla ”Mignon”: 180 grammaa, 28 päivää

—	”Maroilles” / ”Marolles”, jota täydennetään ilmaisulla ”Quart”: 90 grammaa, 21 päivää.

Lisäksi tarkastusten puolueettomuuden lisäämiseksi juustojen mitat ilmaistaan muottien sisämittojen avulla. Juustojen mittojen tarkastus voi olla epätarkkaa juustojen muodon muuttumisen vuoksi.

Kohta ”Seikat, jotka osoittavat, että tuote on peräisin maantieteelliseltä alueelta”

Toimijoiden ilmoitusvelvollisuuksia täsmennetään. Muutokset liittyvät kansallisen lainsäädännön ja säätelyn muutoksiin. Niihin sisältyy erityisesti toimijoiden hyväksyminen, jotta niille voidaan antaa todistus siitä, että ne pystyvät noudattamaan eritelmän vaatimuksia, sekä ilmoitukset alkuperänimityksellä kaupan pidettäväksi tarkoitettujen tuotteiden hyväksymistä, seurantaa ja valvontaa varten.

Kohta ”Tuotantomenetelmä”

Maidon tuotanto – Lypsylehmien ruokinta

Ilmaisu ”lypsylehmä” määritellään (lypsävät ja ummessa olevat lehmät). Tarkoituksena on sekaannusten välttämiseksi ja tarkastusten helpottamiseksi määritellä selkeästi eläimet, joihin viitataan myöhemmin eritelmässä käytettäessä ilmaisua ”lypsylehmät”.

— Laiduntaminen

Laiduntaminen on olennaisen tärkeä suhteessa yhteyteen maantieteelliseen alkuperään, minkä vuoksi laiduntamisen vähimmäiskestoksi vuosittain määritellään 170 päivää.

Lypsylehmää kohden on oltava vähintään 30 aaria nurmialaa, josta laidunta 15 aaria. Loput 15 aaria ovat joko laidunta tai vihantarehua. Näiden pinta-aloja koskevien vaatimusten avulla voidaan varmistaa, että lypsylehmien rehusta merkittävä osuus on nurmea. Niissä otetaan myös huomioon tilojen lohkojako ja karjan koko, sillä käytettävissä olevat pinta-alat eivät ole aina riittävät siihen että lypsylehmää kohden olisi 30 aaria.

Laidunten monipuolisen kasviston vaikutuksen huomioon ottamiseksi ”Maroilles” / ”Marolles” -juuston valmistukseen tarkoitettua maitoa maantieteellisellä alueella tuottavien tilojen pensaiston on oltava seuraavanlainen:

—

90 juoksumetriä pensasaitaa päärehualan hehtaaria kohden, ja pensasaidan on koostuttava valtaosin lehtipuista.

Pensasaidat ovat tärkeitä laidunten säilymisen kannalta, koska ne suojaavat nurmea äkillisiltä lämpötilanvaihteluilta, säilyttävät kosteuden ja ovat osa niittyjen kasvikirjoa ja vaikuttavat sitä myötä juuston laatuun. Pensasaidat myös antavat lehmille suojaa tuulelta ja auringolta.

—

Pysyvästi nurmea kasvavien pinta-alojen ja väliaikaisten laidunten sekä päärehualan välinen suhde on vähintään 0,65. Näin pyritään varmistamaan, että vähintään kaksi kolmasosaa päärehualasta on pysyviä tai väliaikaisia laitumia.

Tietyt toimijat, jotka ovat esittäneet vastaväitteen jonkin määräyksen osalta (15 aaria laidunta lypsylehmää kohden, 90 juoksumetriä pensasaitaa hehtaarilla, suhde vähintään 0,65) kansallisella vastaväitteiden esittämiskaudella ja jotka täyttävät asetuksen (EU) N:o 1151/2012 15 artiklan 4 kohdassa vahvistetut edellytykset, voivat käyttää hyväkseen siirtymäaikaa, joka päättyy 30. kesäkuuta 2020.

— Lypsylehmien ruokinta

Jotta rehun voidaan varmistaa olevan valtaosin nurmea, nurmen osuus rehuannoksesta (laskettuna karkearehun kuiva-aineesta) on laidunkaudella keskimäärin vähintään 65 % eikä milloinkaan alle 25:tä prosenttia. Täsmennetään, että tämä osuus nurmesta voidaan laiduntaa, siitä voidaan tehdä viherrehua tai se voidaan jakaa varastoituna nurmena, joka kuiva-ainepitoisuus on yli 35 %.

Sallitut karkearehut luetellaan. Ne vastaavat maantieteellisellä alueella perinteisesti käytettyjä karkearehuja, ja niiden osuus koko päivä-annoksen kuiva-aineesta on vähintään 60 %.

Väkirehua saa antaa lypsylehmää kohden enintään 1 800 kg kuiva-aineena vuodessa. Eritelmässä on luettelo näissä väkirehuissa sallituista ainesosista.

— Rehuomavaraisuus

Jotta yhteys maantieteelliseen alueeseen olisi vahvempi, vähintään 80 % lypsylehmän vuosittain kuluttaman karkearehun kuiva-aineesta on oltava peräisin maantieteelliseltä alueelta.

Juuston valmistus

Tätä kohtaa täydennetään paljon ”Maroilles” / ”Marolles” -juuston teknisen valmistusprosessin kuvaamiseksi. Siinä täsmennetään toimijoiden tietotaitoon liittyviä käytäntöjä ja vahvistetaan tavoitearvot tuotteen ominaisuuksien varmistamiseksi.

— Käytettävä maito

Käytettävän maidon sallitut käsittelyt määritellään muiden käsittelyjen (raaka, lämpökäsitelty tai pastöroitu) poissulkemiseksi. Ainoastaan lämpökäsittelyt ovat sallittuja.

Väriaineet ovat kiellettyjä perinteisen valmistusmenetelmän noudattamiseksi ja erityisesti kuoren värin aikaansaamiseksi Brevibacterium linens -bakteerilla (punaisen värin antava hapate). Täsmennetään myös, että maidosta voidaan poistaa rasvaa, mutta proteiinin määrän vakioiminen on kielletty: maidon koostumusta voidaan mukauttaa ainoastaan poistamalla rasvaa.

— Jalostus

Maidon laadun heikkenemisen estämiseksi ensimmäisen lypsyn ja juuston valmistuksen aloittamisen (eli hapatteiden lisäämisen) välillä saa olla enintään 72 tuntia.

Juoksetusta edeltävät tekniset käsittelyt kuvataan nykykäytäntöjä noudattaen: esihapatus käyttämällä pääasiassa mesofiilisiä hapatebakteereita ja mahdollinen erityisten mikrobikasvustojen lisääminen maitoon.

Määritellään juoksetuksen tavoitearvot (happamuus 18–24 °D, maidon lämpötila 32–38 °C), koska niiden avulla voidaan kuvata tuotteen teknisiä käsittelyjä.

Juoksetteen luonne täsmennetään. Juoksetteen on oltava peräisin vasikan juoksutusmahasta, joten kasvi- tai mikrobiperäiset juoksetteet ovat kiellettyjä. Myös käytettävät määrät määritellään: Juoksetteen, jonka pitoisuus on 520 mg kymosiiniä litraa kohti, määrä on 18–30 ml sadassa litrassa maitoa.

Poistetaan ilmaisu ”juustomassa rikotaan pesemättä” ja korvataan tarkemmalla ilmaisulla seuraavasti:

—	Ilmaisun ”pesemättä” tilalle lisätään ilmaisu ”Laktoosin poistaminen on kielletty.”

—	Ilmaisu ”juustomassa rikotaan” korvataan ilmaisulla ”juustomassa leikataan kuutioiksi”, joka kuvaa tarkemmin toimijoiden tietotaitoaan hyödyntäen käyttämää tekniikkaa. Täsmennetään myös, että juustomassa leikataan kuutioiksi ”ennen muottiin panemista”.

Heran valumiseen liittyvä ilmaisu ”luontaisesti” poistetaan ja korvataan tarkemmalla ilmaisulla ”heran annetaan valua muoteissa (…)”. Muottiin panon ja muotista poiston välinen aika on vähintään 16 tuntia, joiden aikana juustoja käännetään vähintään kolme kertaa huoneessa, jonka lämpötila on vähintään 16 °C. Tavoitearvot vastaavat heran valuttamisen nykykäytäntöjä.

Suolausvaihe kuvataan paremmin.

—	Ilmaisu ”kuivalla suolalla” korvataan asianmukaisella ilmaisulla ”kuivana suolalla”, koska se kuvaa suolaustekniikkaa eikä suolan laatua.

—	Rekisteröidyn eritelmän perusteella voisi ajatella, että suolauksessa on kaksi vaihetta tai että toimijat soveltavat kahta menetelmää: ”kuivana suolalla, kuivana suolalla ja suolavedessä tai pelkästään suolavedessä”.

Kypsyttämistä edeltävien teknisten käsittelyjen kuvauksen täydentämiseksi määritellään kuivaukseen / hiivojen lisäämiseen liittyvän vaiheen kesto ennen kypsytyskellariin siirtämistä: vähintään 48 tuntia. Täsmennetään, että tämä vaihe on nykykäytäntöjen mukaisesti toteutettava erityisessä tilassa, jotta pinnan happamuuden vähentämisen ensimmäinen vaihe voidaan suorittaa kontrolloidusti hiivojen ja homeiden kasvun avulla. Tämä on edellytys seuraavalle kypsytysvaiheelle, jossa punaisen värin antava hapate kehittyy.

Kypsyttäminen

Tuotteen ominaislaadun saavuttamiseksi tarvittavien kypsytysolosuhteiden määrittämiseksi

—	kypsytyskellareiden pintamateriaaleja kuvataan seuraavasti: paljaat tiilet, paljaat kivet tai hygieenisesti inertit materiaalit;

—	kypsytysolosuhteet määritellään nykykäytäntöjen mukaisesti: kosteus vähintään 90 % ja lämpötila 9–16 °C;

—

juustojen käsittelyjä kuvataan: vähintään yksi harjaus, minkä jälkeen tuotteen kehitysasteen mukaan harjaus ja/tai pesu suolaliuoksella sekä mahdollisesti valtaosin Brevibacterium linens -bakteerista koostuvien pintahapatteiden lisääminen. Ilmaisu ”Kuori pestään useita kertoja suolavedellä” poistetaan, koska pintakäsittelyjä kuvataan tarkemmin.

Ilmaisu ”Kypsytys kestää juustojen koon mukaan vähintään 2 viikkoa (pienimmät koot) tai vähintään 4 viikkoa” poistetaan, koska kunkin juustokoon kypsytysaika täsmennetään kohdassa 2 ”Tuotteen kuvaus”.

Ilmaisu ”Kypsytyksen aikana syntyvä oranssinen ulkokuori johtuu yksinomaan luonnollisista punaisen värin antavista hapatteista” poistetaan, koska kohdassa ”Juuston valmistus – käytettävä maito” tarkennetaan, että väriaineet ovat kiellettyjä ja että sallittuja ovat punaisen värin antavat hapatteet (Brevibacterium linens).

Kohta ”Merkinnät”

Poistetaan viittaus INAO:n tunnukseen ja korvataan se velvollisuudella käyttää Euroopan unionin SAN-tunnusta.

Täsmennetään, että lukuun ottamatta kaikkiin juustoihin sovellettavia lakisääteisiä mainintoja alkuperänimitykseen ei saa liittää muita luonnehdintoja tai mainintoja kuin tavaramerkkejä tai täydentäviä merkintöjä, ja niitä on käytettävä kohdassa ”Tuotteen kuvaus” esitettyjen edellytysten mukaisesti.

Kohta ”Muuta”

Valvontaelimiä koskevat tiedot: Valvontaelinten nimet ja yhteystiedot on päivitetty.

Kansalliset vaatimukset: Edellä mainitun suojattujen alkuperänimitysten valvontajärjestelmän kansallisen uudistuksen mukaisesti lisätään taulukko, jossa esitetään tärkeimmät valvottavat kohdat ja niiden arviointimenettelyt.

YHTENÄINEN ASIAKIRJA

”MAROILLES” / ”MAROLLES”

EU-nro: FR-PDO-0217-01378–28.9.2015

SAN ( X ) SMM ( )

1. Nimi/nimet

”Maroilles” / ”Marolles”

2. Jäsenvaltio tai kolmas maa

Ranska

3. Maataloustuotteen tai elintarvikkeen kuvaus

3.1 Tuotelaji

Luokka 1.3. Juustot

3.2 Kuvaus 1 kohdassa nimetystä tuotteesta

”Maroilles” / ”Marolles” on yksinomaan lehmänmaidosta valmistettu pehmeä juusto, jonka kuori on pesty ja vaihtelee väriltään punaisesta oranssiin. Juusto on neliskanttinen ja reunoiltaan hieman litistynyt. Pinnoilla voi olla kypsytystelineistä jääneitä jälkiä. Juuston sisus on painettaessa joustava, sen väri vaihtelee valkoisesta kermaan, ja siinä voi olla pieniä mekaanisesti ja käymisen tuloksena syntyneitä reikiä.

”Maroilles” / ”Marolles” -juusto on kooltaan 12,5–13 cm (muottien sisämitta), mutta sitä on myös kolme pienempää muotoa: Sorbais: 12–12,5 cm; Mignon: 11–11,5 cm; ja Quart: 8–8,5 cm.

Vähimmäiskypsytysaika juoksetuksesta laskettuna on:

—	35 päivää ”Maroilles” / ”Marolles” -juustolle;

—	28 päivää ”Maroilles” / ”Marolles” -juustolle, jota täydennetään ilmaisulla ”Sorbais” tai ”Mignon”;

—	21 päivää ”Maroilles” / ”Marolles” -juustolle, jota täydennetään ilmaisulla ”Quart”.

Se sisältää vähintään 45 grammaa rasvaa 100 juustogrammaa kohden täydellisen kuivauksen jälkeen ja vähintään 50 grammaa kuiva-ainetta 100 juustogrammaa kohden eli siis vähintään 22,5 grammaa rasvaa 100 juustogrammaa kohden.

”Maroilles” / ”Marolles” -juustossa on voimakas kellarin, kostean tiilen ja aluskasvillisuuden tuoksu, joka on kevyen ammoniakkinen; maitomainen, kevyen suolainen maku, joka on hieman hapan ja kevyesti karvas; makuvivahteita, jotka ovat piimämäisiä (vähimmäiskypsytysajan päätyttyä), hasselpähkinäisiä ja valkosipulisia. Kun juustoa kypsytetään pidempään, sen mausta tulee vahvempi ja omintakeisempi.

3.3 Rehu (vain eläinperäiset tuotteet) ja raaka-aineet (vain jalostetut tuotteet)

Lypsylehmät laiduntavat vähintään 170 päivää vuodessa. Niiden käytössä on lehmää kohden vähintään 30 aaria, joista vähintään 15 aaria on oltava laidunta. Lisärehuna voi antaa korjattua nurmea.

Laidunkaudella nurmen osuuden on oltava vähintään 65 % karkearehun kuiva-aineesta. Vuoden aikana nurmen osuuden päivä-annoksesta on oltava vähintään 25 % karkearehun kuiva-aineesta.

Väkirehua saa antaa lisäravintona lypsylehmää kohden enintään 1 800 kg kuiva-aineena vuodessa.

Vähintään 80 % karkearehun kuiva-aineesta on peräisin maantieteelliseltä alueelta. Myös muut lypsylehmien rehuksi tarkoitetut raaka-aineet voivat olla peräisin maantieteelliseltä alueelta silloin kun tilalla harjoitetaan peltoviljelyä. Koska maantieteellinen alue on varsin pieni eikä tiloilla tuoteta kaikkia raaka-aineita, väkirehujen ei tarvitse olla peräisin maantieteelliseltä alueelta. Kun lypsylehmäkohtaiseksi vuosikulutukseksi arvioidaan 7 000 kg kuiva-ainetta, josta 1 800 kg on väkirehua, maantieteelliseltä alueelta peräisin olevien rehujen osuus on vähintään 59 %.

3.4 Erityiset tuotantovaiheet, joiden on tapahduttava yksilöidyllä maantieteellisellä alueella

Maidon tuotannon sekä juuston valmistuksen ja kypsytyksen on tapahduttava yhtenäisen asiakirjan 4 kohdassa kuvatulla maantieteellisellä alueella.

3.5 Tuotteen, johon rekisteröity nimi viittaa, viipalointia, raastamista ja pakkaamista koskevat erityiset säännöt

—

3.6 Tuotteen, johon rekisteröity nimi viittaa, merkintöjä koskevat erityiset säännöt

Päällysmerkinnöissä on oltava alkuperänimityksen nimi kirjasinkoolla, joka on vähintään kaksi kolmasosaa etiketissä olevien muiden merkintöjen suurimmasta kirjasinkoosta, sekä Euroopan unionin SAN-tunnus.

Mahdollisten lisämerkintöjen on sijaittava nimityksen lähellä.

4. Maantieteellisen alueen tarkka rajaus

Nordin departementti: Aibes, Anor, Aulnoye-Aymeries, Avesnelles, Avesnes-sur-Helpe, Bachant, Baives, Bas-Lieu, Bazuel, Beaufort, Beaurepaire-sur-Sambre, Beaurieux, Bérelles, Berlaimont, Beugnies, Boulogne-sur-Helpe, Bousignies-sur-Roc, Cartignies, Catillon-sur-Sambre, Choisies, Clairfayts, Cousolre, Damousies, Dimechaux, Dimont, Dompierre-sur-Helpe, Dourlers, Eccles, Eclaibes, Ecuélin, Eppe-Sauvage, Étroeungt, Felleries, Féron, Flaumont-, Floursies, Floyon, Fontaine-au-Bois, Fourmies, Glageon, Grand-Fayt, Haut-Lieu, Hecq, Hestrud, La Groise, Landrecies, Larouillies, Le Favril, Leval, Lez-Fontaine, Limont-Fontaine, Liessies, Locquignol, Marbaix, Maroilles, Monceau-Saint-Waast, Moustier-en-Fagne, Noyelles-Sur-Sambre, Obrechies, Ohain, Ors, Petit-Fayt, Pommereuil, Pont-sur-Sambre, Preux-aux-Bois, Prisches, Quievelon, Rainsars, Ramousies, Rejet-de-Beaulieu, Robersart, Solre-le-Château, Solrinnes, Trélon, Saint-Aubin, Sains-du-Nord, Saint-Hilaire-sur-Helpe, Saint-Rémy-Chaussée, Sars-Poteries, Sassegnies, Sémeries, Semousies, Taisnières-en-Thiérache, Wallers-en-Fagne, Wattignies-la-Victoire, Waudrechies, Wignehies, Willies.

Aisnen departementti: Any-Martin-Rieux, Archon, Aubenton, Autreppes, Bancigny, Barzy-en-Thiérache, Beaumé, Bergues-sur-Sambre, Besmont, Brunehamel, Boué, Bucilly, Buire, Burelles, Buironfosse, Braye-en-Thiérache, Chigny, Clairfontaine, Coingt, Cuiry-lès-Iviers, Crupilly, Dagny-Lambercy, Dohis, Dorengt, Englancourt, Effry, Éparcy, Erloy, Esquéhéries, Étréaupont, Etreux, Fesmy-le-Sart, Flavigny-le-Grand-et-Beaurain, Fontaine-lès-Vervins, Fontenelle, Froidestrées, Gercy, Gergny, Grandrieux, Gronard, Guise, Harcigny, Hary, Haution, Hirson, Houry, Iron, Iviers, Jeantes, La Bouteille, La Capelle, La Flamengrie, La Hérie, Laigny, Landouzy-la-Cour, Landouzy-la-Ville, La Neuville-lès-Dorengt, La-Vallée-au-Blé, Lavaqueresse, Lemé, Le-Nouvion-en-Thiérache, Lerzy, Les Autels, Leschelles, Le-Sourd, Leuze, Logny-lès-Aubenton, Lugny, Luzoir, Malzy, Marly-Gomont, Martigny, Monceau-sur-Oise, Mondrepuis, Mont-Saint-Jean, Morgny-en-Tiérache, Nampcelles-la-Cour, Neuve-Maison, Ohis, Oisy, Origny-en-Thiérache, Papleux, Parfondeval, Plomion, Prisces, Proizy, Résigny, Rocquigny, Rogny, Romery, Sommeron, Sorbais, Saint-Algis, Saint-Clément, Saint-Michel, Thenailles, Vervins, Villers-lès-Guise Voulpaix, Watigny, Wiège-Faty, Wimy.

5. Yhteys maantieteelliseen alkuperään

Maantieteellisen alueen erityisyys

”Maroilles” / ”Marolles” -juuston maantieteellinen alue vastaa Thiérachen luonnollista aluetta, joka sijaitsee Avesnesin arrondissementin (Nordin departementti) eteläpuolella ja Vervinsin arrondissementin (Aisnen departementti) pohjoispuolella. Sen maasto on hyvin omalaatuinen: se on todellista pensasmaisemaa Nordin departementin tasangon ja Picardien departementin kalkkikivisen ylätasangon välillä. Thiérachen luonteen perustana ovat pensasaitojen rytmittämät niityt.

Thiérachen alueella on keskikorkeita vuoria lyhyine ja jyrkkine rinteineen, joilla on laitumia ja metsiä (erityisesti saarnia ja pyökkejä). Sadetta saadaan paljon (yli 900 mm vuodessa). Tunnetut geologiset muodostumat ovat Cenomanum-vaiheen merkeli ja lössiksi kerrostunut savinen siltti, jotka säilyttävät kosteuden ja lämpötilan varsin tasaisina. Raskaasta vettä läpäisemättömästä savimaasta on otettu kasvinäytteitä, jotka osoittavat kasvikirjon olevan runsas ja monipuolinen.

Koska Thiérachen alue on avoin runsaita sateita tuoville länsituulille, ilma on yhtä kosteaa kuin maaperä on vettä läpäisemätön, mikä on suotuisaa nurmelle. Kasvu ei kuitenkaan ole tasaista, joten sadot vaihtelevat.

Jo vuonna 1930 Albert Ledant korosti maitoalan kansallisessa kongressissa Thiérachen luonnon erityispiirteitä ja erityisesti sen kosteaa maaperää ja ilmastoa, johon vaikuttavat ja jota säätelevät lukuisat metsät, yleisesti esiintyvä nurmikasvillisuus ja pensasaitojen tarjoama suoja.

Inhimillisten tekijöiden osalta ”Maroilles” / ”Marolles” -juuston alkuperä liittyy kiistatta 600-luvulla perustettuun Saint-Humbert de Maroilles’n luostariin, jonka omaisuus sijaitsi pääasiassa nykyisten Avesnesin ja Vervinsin arrondissementtien alueilla.

1800-luvulla karjanhoito ja nurmiviljely alkoivat yleistyä Thiérachessa, ja peltoja alettiin muuntaa laitumiksi, joita pensasaidat ympäröivät osittain. Koska laitumilta saadut nurmisadot olivat epätasaisia, Thiérachen maanviljelijöiden (joista käytetään nimitystä ”herbagers”) käyttivät muuta paikallisesti tuotettua rehua (olkea ja sittemmin maissia) sekä paikallisilta maatalouselintarvikkeiden tuottajilta saatavia sivutuotteita, kuten panimomäskiä, siloendiivien juuria ja sokerijuurikasjätemassaa. Vielä nykyäänkin ”Maroilles” / ”Marolles” -juuston tuotantoon tarkoitettua maitoa tuottavien lypsylehmien kasvatusjärjestelmä on näiden piirteiden mukainen.

”Maroilles” / ”Marolles” -juustoa valmistettiin alun perin yksinomaan maatiloilla. Tiloilla oli tiilestä ja joskus siniharmaasta kalkkikivestä rakennettuja lounaaseen suunnattuja kellareita, jotka olivat kosteita ja joissa oli hyvä ilmanvaihto ja lämmönsäätely. Nämä olosuhteet ovat suotuisat punaisen värin antavan hapatteen kehittymiselle tilalla valmistettujen juustojen pinnalle. 1800-luvun lopulta lähtien juustonjalostajat alkoivat ostaa paikallisilta toreilta tai tiloilta valkokuorisia juustoja ja toivat ne kypsymään omiin kellareihinsa. Kellareissa on nykyäänkin tällaiset olosuhteet tai ne luodaan moderneihin tiloihin. Juustonjalostajat pitävät jatkuvasti huolta juustoista: niitä harjataan ja/tai pestään (enemmän tai vähemmän suolaisella vedellä, jossa joko on tai ei ole hapatteita) juustojen kehitysasteen mukaisesti hapatteiden lisäämiseksi ja kehittymisen edistämiseksi sekä homeiden (erityisesti sinihomeiden) lisääntymisen estämiseksi.

Tuotteen erityisyys

”Maroilles” / ”Marolles” on pehmeä, fermentoitu juusto, jonka kuori on pesty. Juusto on neliskanttinen ja sivuiltaan 12,5–13 cm. Sitä on myös kolmea pienempää muotoa: Sorbais, Mignon ja Quart.

”Maroilles” / ”Marolles” -juuston ominaisuudet ovat:

—	tasalaatuinen puna-oranssi kuori

—	joustava sisus

—	voimakas ja omintakeinen, hieman ammoniakkinen tuoksu

—	maitomainen, kevyen suolainen maku, joka on hieman hapan ja kevyesti karvas; makuvivahteita, jotka ovat piimämäisiä (vähimmäiskypsytysajan päätyttyä), hasselpähkinäisiä ja valkosipulisia. Kun juustoa kypsytetään pidempään, näistä ominaisuuksista tulee vahvempia ja omintakeisempia.

Syy-yhteys

Maantieteellisellä alueella on pysyvä nurmi kesälläkin alueen luonnonympäristön ominaisuuksien ansiosta, mutta maaperä on tiettyinä ajanjaksoina huonosti kantava, joten laiduntaminen on vaikeaa. Lisäksi toistuvat ja runsaat sateet vaikeuttavat nurmen korjuuta ja säilyttämistä. Thiérache on näistä vaikeuksista huolimatta maidontuotantoaluetta. Niinä ajanjaksoina, jolloin lehmät eivät pääse laiduntamaan tai nurmirehua ei ole riittävästi, lehmille saadaan ravintoa muusta paikallisesta rehuntuotannosta. Pensasmaasto soveltuu ihanteellisesti rehuntuotantoon ja laidunkasvatukseen. Pensasaidat suojaavat äkillisiltä lämpötilanvaihteluilta ja vaikuttavat kosteuden säilymiseen. Lisäksi ne ovat osa laidunten kasvikirjoa ja vaikuttavat siten juuston laatuun.

”Maroilles” / ”Marolles” -juuston ominainen neliskulmainen muoto johtuu perinteisistä neliskulmaisista muoteista, joita valmistetaan maantieteellisen alueen puiden (pyökki, saarni) kovasta puusta, joka ei taivu helposti, päin vastoin kuin muilla, pyöreisiin juustoihin erikoistuneilla juustontuotantoalueilla käytettävät puulajit.

Maantieteellisen alueen kostea ilmasto, jonka ansiosta kypsytyskellareissa säilyvät sopivat olosuhteet, yhdistyneenä juustonjalostajien tietotaitoon, edistää punaisen värin antavasta hapatteesta johtuvan tasalaatuisen puna-oranssin värisen kuoren muodostumista ja vaikuttaa ”Maroilles” / ”Marolles” -juuston ominaisen maun ja tuoksun kehittymiseen.

”Maroilles” / ”Marolles” on todellakin alueeseensa liittyvä juusto, mistä on osoituksena Château-Thierryn alioikeuden 17. heinäkuuta 1955 antama tuomio, jonka johdanto-osassa todetaan seuraavaa: ”Kyseisellä alueella valmistetun juuston arvo perustuu näin ollen raakamaitoon, alueen bakteeristoon ja erikoisessa maaperässä sijaitseviin kypsytyskellareihin, joissa juusto saa erityisen ulkonäkönsä ja makunsa, joita ei muilla alueilla saada aikaan”.

Eritelmän julkaisutiedot

(tämän asetuksen 6 artiklan 1 kohdan toinen alakohta)

https://info.agriculture.gouv.fr/gedei/site/bo-agri/document_administratif-d2d8b040-611d-4631-94ed-6dc1141858c6/telechargement

(1) EUVL L 343, 14.12.2012, s. 1.

18.5.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 176/29

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä 53 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukainen vähäisen muutoksen hyväksymistä koskeva hakemus

(2016/C 176/09)

Euroopan komissio on hyväksynyt asetuksen (EU) N:o 664/2014 (1) 6 artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitetun vähäisen muutoksen.

VÄHÄISEN MUUTOKSEN HYVÄKSYMISTÄ KOSKEVA HAKEMUS

Asetuksen (EU) N:o 1151/2012 (2) 53 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukainen vähäisen muutoksen hyväksymistä koskeva hakemus

”VULTURE”

EU-nro: IT-PDO-0105-01390 – 21.10.2015

SAN ( X ) SMM ( ) APT ( )

1. Hakijaryhmä ja oikeutettu etu

Consorzio di Tutela della Denominazione di Origine Protetta per l’olio extravergine di oliva Vulture,

Via Piano di Chiesa

85027 Rapolla (PZ)

ITALIA

2. Jäsenvaltio tai kolmas maa

Italia

3. Eritelmän kohta, jota muutos koskee

—	☒	Tuotteen kuvaus
—	☒	Alkuperätodisteet
—	☒	Tuotantomenetelmä
—	☐	Yhteys maantieteelliseen alueeseen
—	☐	Merkinnät
—	☒	Muuta: valvontaelimen viitetietojen lisääminen

4. Muutoksen (muutosten) tyyppi

—	☐	Rekisteröidyn SAN:n tai SMM:n tuote-eritelmän muutos, jota voidaan pitää vähäisenä asetuksen (EU) N:o 1151/2012 53 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti, eikä julkaistuun yhtenäiseen asiakirjaan tarvitse tehdä muutoksia.
—	☒	Rekisteröidyn SAN:n tai SMM:n tuote-eritelmän muutos, jota voidaan pitää vähäisenä asetuksen (EU) N:o 1151/2012 53 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti, mutta julkaistuun yhtenäiseen asiakirjaan on tehtävä muutos.
—	☐	Rekisteröidyn SAN:n tai SMM:n, jota koskevaa yhtenäistä asiakirjaa (tai vastaavaa) ei ole julkaistu, tuote-eritelmän muutos, jota voidaan pitää vähäisenä asetuksen (EU) N:o 1151/2012 53 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti.
—	☐	Rekisteröidyn APT:n tuote-eritelmän muutos, jota voidaan pitää vähäisenä asetuksen (EU) N:o 1151/2012 53 artiklan 2 kohdan neljännen alakohdan mukaisesti.

5. Muutos (muutokset)

Tuotteen kuvaus

Lajike

Korvataan virke:

”SAN-suojattu ’Vulture’ -ekstra-neitsytoliiviöljy puristetaan seuraavista oliivitarhoissa viljellyistä lajikkeista: vähintään 70 prosenttia lajiketta ’Ogliarola del Vulture’; lisäksi voidaan käyttää seuraavia lajikkeita: ’Coratina’, ’Cima di Melfi’, ’Palmarola’, ’Provenzale’, ’Leccino’, ’Frantoio’, ’Cannellino’ ja ’Rotondella’, joiden osuus yhdessä tai erikseen saa olla enintään 30 prosenttia.”

seuraavasti:

”SAN-suojattu ’Vulture’ -ekstra-neitsytoliiviöljy puristetaan seuraavista oliivitarhoissa viljellyistä lajikkeista: vähintään 60 prosenttia lajiketta’Ogliarola del Vulture’; lisäksi voidaan käyttää seuraavia lajikkeita:’Coratina’, ’Cima di Melfi’,’Palmarola’, ’Provenzale’, ’Leccino’, ’Frantoio’, ’Cannellino’, ’Rotondella’, ’Nocellara’ja’Laudolia’, joiden osuus yhdessä tai erikseen saa olla enintään 40 prosenttia.”

”Ogliarola del Vulture” -lajikkeen osuutta kaikista ”Vulture”-oliiviöljyn valmistukseen käytettävistä oliiveista vähennetään 70 prosentista 60 prosenttiin. Sen vuoksi muiden SAN-suojatun ”Vulture”-oliiviöljyn valmistukseen käytettävien lajikkeiden osuus lisätään 30 prosentista 40 prosenttiin. Lisäksi 40 prosentin enimmäisrajoissa sallittuihin lajikkeisiin on lisätty ”Nocellara” ja ”Laudolia”.

Muutos johtuu tarpeesta hyödyntää koko alueen oliivintuotanto, ja se on perusteltu, sillä sekä valvontaelimen eli Potenzan kauppakamarin että Università degli studi della Basilicata -yliopiston vuosien kuluessa maantieteellisen alueen oliiviöljylle tekemät määritykset ovat osoittaneet, ettei osuuksien muuttaminen vaikuta ”Vulture”-oliiviöljyn ominaisuuksiin, koska pääasiallisen lajikkeen Ogliarola del Vulturen 60 prosentin osuus riittää varmistamaan oliiviöljyn ominaispiirteet.

Kahden uuden lajikkeen, Nocellara ja Laudolia, lisääminen mahdollistaa maantieteellisen alueen oliivisadon tehokkaamman hyödyntämisen muuttamatta silti tuotteen olennaisimpia ominaispiirteitä.

Happopitoisuus

Öljyhappona ilmaistua happopitoisuutta alennetaan enintään 0,5 prosentista enintään 0,38 prosenttiin

Viime vuosien aikana tapahtunut tuotantomenetelmien ja -prosessien kehitys mahdollistaa enimmäisarvon alentamisen ja parantaa öljyn laatua.

Peroksidiluku

Peroksidiluku (mEq O2/kg) muutetaan < = 11:stä < = 10:een öljyn laadun parantamiseksi.

Myös peroksidien osalta viime vuosien aikana tapahtunut tuotantomenetelmien ja -prosessien kehitys mahdollistaa enimmäisarvon alentamisen ja parantaa öljyn laatua.

Aistinvarainen arviointi

Poistetaan seuraava ilmaisu:

”tomaatin mediaani 4–6”.

Muutos on tarpeen, koska vuosien kuluessa tehdyissä tarkastuksissa ja määrityksissä on todettu, että huolimatta eritelmän vaatimusten noudattamisesta kyseinen erityispiirre ei ole aina havaittavissa aistinvaraisessa arvioinnissa. Se lisättiin eritelmään aikanaan todennäköisesti virheellisesti sellaisille näytteille suoritettujen määritysten tulosten perusteella, joiden määrä ei ollut edustava ja joissa ei ollut otettu huomioon eri tuotantovuosiin liittyviä vaihteluja.

Alkuperätodisteet

Lisätään seuraava teksti:

”Ogliarola del Vulture -lajikkeen sekä muiden oliivilajikkeiden puut voivat olla istutettuja joko samalle maarekisteriin merkitylle lohkolle tai eri lohkoille, jotka kuuluvat joko samalle tai useammalle oliivinviljelijälle.

Jos on kyse useammasta viljelijästä, valvonnan mahdollistamiseksi ja helpottamiseksi he voivat esittää yhteisen hakemuksen valvontajärjestelmään liittymiseksi; heidän on korjattava oliivisato samoina päivinä ja toimitettava se samaan puristamoon.”

Täsmennetään, että SAN-tuotteen valmistukseen käytettävät oliivit voivat olla peräisin paitsi samalta lohkolta, myös useammalta eri lohkolta, jotka kuuluvat joko samalle tai useammalle oliivinviljelijälle. Jos on kyse useammasta viljelijästä, valvonnan mahdollistamiseksi ja helpottamiseksi he voivat esittää yhteisen hakemuksen valvontajärjestelmään liittymiseksi; heidän on korjattava oliivisato samoina päivinä ja toimitettava se samaan puristamoon. Koska uudet istutukset on tehty eri aikoina ja Ogliarola del Vulture -lajikkeen istutusten jälkeen, muut lajikkeet eivät yleensä esiinny samoissa tarhoissa Ogliarola del Vulture -lajikkeen puiden kanssa vaan eri lohkoilla, minkä vuoksi on katsottu aiheelliseksi tarkentaa sadonkorjuuseen ja puristamiseen liittyviä määräyksiä.

Tuotantomenetelmä

Korvataan virke:

”Oliivien enimmäistuotos saa olla 8 tonnia hehtaaria kohti.”

seuraavasti:

”Oliivien enimmäistuotos saa olla 8 tonnia hehtaaria kohti + 20 prosenttia huippuvuosina.”

Muutos on perusteltu, koska 8 tonnin enimmäistuotos hehtaaria kohti on kohtuullinen tavanomaisina vuosina, mutta se on osoittautunut tuottajien kannalta hyvin epäedulliseksi huippuvuosina myös siinä tapauksessa, että otetaan huomioon oliivintuotannon vuosivaihtelu.

Viime vuosina tehdyt määritykset ovat osoittaneet, että tuotoksen 20 prosentin lisäys tällaisina vuosina ei heikennä eritelmässä määrättyjä ”Vulture”-oliiviöljyn laatuominaisuuksia.

Merkinnät

Virke:

”Nimi ’Vulture’ on merkittävä seuraavasti:

—	:	kirjaimet	:	Korinna regular;
—	:	uloimmaisten kirjainten koko	:	24,3;
—	:	väri kirjainten etuosassa	:	oro 872 U,
—	:	sisempien kirjainten koko	:	17,9;
—	:	varjostuksen väri	:	Pantone 8 580 cv;
—	:	ornamentin väri	:	Pantone 8 580 cv.

”

on korvattu seuraavasti:

”Suojatun alkuperänimityksen ’Vulture’ nimi on merkittävä etikettiin selkein, luettavin ja väriltään etiketin väristä selvästi erottuvin kirjaimin ja siten, että se on erillään kaikista muista etiketissä olevista tiedoista, jäljempänä kuvatun Sabon Bold -kirjasintyypillä merkityn tunnuksen mukaisesti.

”

Muutos johtuu tuottajien esittämästä tiedotus- ja markkinointimielessä toimivamman tunnuksen käyttöä koskevasta vaatimuksesta.

Lisätään seuraava teksti:

”Etiketeissä on oltava tuotantovuoden ja -erän lisäksi kaikki lainsäädännössä ja kaupallisissa vaatimuksissa edellytetyt maininnat.”

Muutos johtuu sellaista sanamuotoa koskevasta vaatimuksesta, joka mahdollistaa, että eritelmässä otetaan aina huomioon lainsäädännön mahdolliset muutokset.

Muuta:

Lisätään seuraava teksti:

”Valvontaelin vastaa voimassa olevien yhteisön asetusten mukaisesti siitä, että tuote vastaa eritelmän vaatimuksia. Julkiseksi valvontaviranomaiseksi on valittu Potenzan kauppakamari (Camera di Commercio di Potenza), sähköposti: secretariagenerale@pz.camcom.it – varmennettu sähköpostiosoite: – ccia.potenza@pz.legalmail.it – puhelin: 0971 41211 – faksi: 0971 412226.”

Valvontaelimen viitetiedot on lisätty, koska ne puuttuvat nykyisestä eritelmästä.

YHTENÄINEN ASIAKIRJA

”VULTURE”

EU-nro: IT-PDO-0105-01390 – 21.10.2015

SAN ( X ) SMM ( )

1. Nimi

”Vulture”

2. Jäsenvaltio tai kolmas maa

Italia

3. Maataloustuotteen tai elintarvikkeen kuvaus

3.1 Tuotelaji

Luokka 1.5 Rasvat (voi, margariini, öljyt jne.)

3.2 Kuvaus 1 kohdassa nimetystä tuotteesta

Pakkaamisajankohtana SAN-suojatulla ”Vulture” -ekstra-neitsytoliiviöljyllä on oltava seuraavat ominaisuudet:

1 – Fyysiset ja kemialliset ominaisuudet

Happopitoisuus (öljyhappona ilmaistuna): < = 0,38 prosenttia;

peroksidiluku (mEq O2/kg): < = 10;

polifenolien kokonaispitoisuus: > = 150;

K 232: < = 2,0;

2 – Aistinvaraiset ominaisuudet

Väri: meripihkan keltainen, jossa voi olla häivähdys vihreää;

tuoksu/aromi:

hedelmäisyys	:	mediaani 4–6, kevyesti leikattuun ruohoon vivahtava;
karvaus	:	tuskin lainkaan tai vain hieman karvas, mediaani 2–6;
pistävyys	:	tuskin lainkaan tai vain hieman pistävä, mediaani 2–6.

3.3 Rehu (vain eläinperäiset tuotteet) ja raaka-aineet (vain jalostetut tuotteet)

SAN-suojattu ”Vulture” -ekstra-neitsytoliiviöljy puristetaan seuraavista oliivitarhoissa viljellyistä lajikkeista: vähintään 60 prosenttia lajiketta ”Ogliarola del Vulture”; lisäksi voidaan käyttää seuraavia lajikkeita: ”Coratina”, ”Cima di Melfi”, ”Palmarola”, ”Provenzale”, ”Leccino”, ”Frantoio”, ”Cannellino”, ”Rotondella”, ”Nocellara” ja ”Laudolia”, joiden osuus yhdessä tai erikseen saa olla enintään 40 prosenttia.

3.4 Erityiset tuotantovaiheet, joiden on tapahduttava yksilöidyllä maantieteellisellä alueella

Kaikkien SAN-tuotteen ”Vulture” valmistusvaiheiden, toisin sanoen oliivien tuotannon ja jalostuksen sekä öljyn säilytyksen, on tapahduttava tuotantoalueella.

3.5 Tuotteen, johon rekisteröity nimi viittaa, viipalointia, raastamista ja pakkaamista koskevat erityiset säännöt

Pakkaaminen voi tapahtua myös alueen ulkopuolella, mutta valvonta ja jäljitettävyys on aina varmistettava erien siirtoa ja puristamista koskevien tositteiden perusteella.

Oliiviöljy on pidettävä kaupan enintään viiden litran vetoisissa lasista tai pinnoitetusta pellistä valmistetuissa pakkauksissa. Tuote voidaan pakata myös kerta-annoksina.

3.6 Tuotteen, johon rekisteröity nimi viittaa, merkitsemistä koskevat erityiset säännöt

Suojatun alkuperänimityksen ”Vulture” nimi on merkittävä etikettiin selkein, luettavin ja väriltään etiketin väristä selvästi erottuvin kirjaimin ja siten, että se on erillään kaikista muista etiketissä olevista tiedoista, jäljempänä kuvatun Sabon Bold -kirjasintyypillä merkityn tunnuksen mukaisesti.

Siihen on mahdollista lisätä seuraava teksti: ”suojatulla alkuperänimityksellä varustettu ekstra-neitsytoliiviöljy” tai ”SAN -ekstra-neitsytoliiviöljy”.

Etiketeissä on oltava tuotantovuoden ja -erän lisäksi kaikki lainsäädännössä ja kaupallisissa vaatimuksissa edellytetyt maininnat.

Nimitykseen ei saa lisätä mitään määreitä, joita ei ole nimenomaisesti mainittu tässä eritelmässä. Tekstin ”olio extravergine di oliva a denominazione di origine protetta” (”tuottajan tuotantoalueella pullottama öljy”) tai ”olio extravergine di oliva DOP” (”tuotantoalueella pullotettu öljy”), jos pakkaamisesta vastaa ulkopuolinen henkilö, lisääminen on kuitenkin sallittua.

Viittaukset maatiloihin, toiminimiin tai yksityisiin tuotemerkkeihin ovat sallittuja, kunhan ne eivät ole omiaan johtamaan kuluttajia harhaan.

Maininta siitä, että oliiviöljy on tuotettu luonnonmukaisesti, sallitaan, samoin kuin luomutunnuksen käyttö.

Kerta-annospusseihin pakattuun tuotteeseen on merkittävä seuraavat tiedot: suojattu alkuperänimitys, erä, tuotantovuosi ja valvontaelimen myöntämä sarjanumero.

Pakkaajien kiinnittämät takaetiketit ja kaulukset sallitaan.

4. Maantieteellisen alueen tarkka rajaus

SAN-suojatun ”Vulture” -ekstra-neitsytoliiviöljyn tuotantoon käytettävät oliivit on tuotettava ja jalostettava seuraavien kuntien hallinnollisella alueella: Melfi, Rapolla, Barile, Rionero in Vulture, Atella, Ripacandida, Maschito, Ginestra ja Venosa.

5. Yhteys maantieteelliseen alueeseen

Yksilöity maantieteellinen alue tunnetaan nimellä ”Monte Vulture”. Se on sammunut tulivuori eteläisten Apenniinien keskiosassa noin 60 kilometrin etäisyydellä merestä. ”Vulture”-oliiviöljyn tuotantoon tarkoitetut oliivitarhat sijaitsevat vuoren itä- ja kaakkoisrinteillä, koska vuori vaikuttaa mikroilmastoon ja suojaa oliivitarhoja talven kylmiltä tuulilta. Alue sijaitsee 400–700 metrin korkeudessa merenpinnasta, ja siellä vallitsee erityinen mikroilmasto, joka muistuttaa mannerilmastoa. Talvet ovat yleensä pitkiä ja kylmiä, ja kesät lyhyitä ja usein kuivia.

Vuotuinen sademäärä on keskimäärin 750 mm ja alueen sisäosissa jopa 1 000 mm. Sateet ajoittuvat yleensä syksyyn ja talveen, mutta myös alkukevääseen. Sateita saadaan kuitenkin myös loppukeväällä ja kesäisin.

Vuoden keskilämpötila on 14–15 °C. Kylmimpien kuukausien, tammi- ja helmikuun, keskilämpötila on 4–6 °C, ja lämpötila laskee silloin usein myös nollan alapuolelle. Ilmasto-olosuhteet ovat näin ollen oliivipuun sietokyvyn rajoilla, ja alueen korkeimmissa osissa oliivitarhat sekoittuvat kastanjametsiin. Tuotantoalueen melko kylmä ilmasto vaikuttaa oliiviöljyn suhteellisen korkeaan polifenolipitoisuuteen, mikä ilmenee myös useista teoksista. Leusiittipitoinen vulkaanisesta tuffista muodostunut tuliperäinen maaperä on erittäin hedelmällistä. Se sisältää runsaasti fosforipentoksidia, kaliumia ja kalkkia sekä orgaanisia aineksia (noin 6 %). Basilicatan yliopiston, Metapontum Agrobios -tutkimuslaitoksen ja alueellisen maatalous- ja maaseudun kehittämishallinnon tekemien tutkimusten mukaan Vulturen maaperä sisältää runsaasti kaliumia (keskimäärin yli 450 ppm), kalsiumia (keskimäärin yli 3 000 ppm) ja magnesiumia (keskimäärin yli 170 ppm). Kaliumia esiintyy pääasiassa kasvin soluonteloissa ionisena, ja se vaikuttaa hiilihydraattien ja proteiinien muodostumiseen, yhteyttämiseen, hengittämiseen ja veden liikkumiseen kasvin sisällä. Toinen alueelle ja alkuperänimitykselle oleellinen tekijä on vuosisatojen kuluessa luonnostaan ja oliivinviljelijöiden työn avulla valikoituneen kotoperäisen Ogliarola del Vulture -lajikkeen leviäminen yksilöidylle maantieteelliselle alueelle. Ankarien talvien vuoksi lajike ei ole onnistunut leviämään korkeammalle, ja lämpimämmillä alueilla se on saanut väistyä tuottoisampien ja korkeampia lämpötiloja sietävien voimakkaampien lajikkeiden tieltä. Useissa teoksissa on osoitettu lajikkeen alkuperän ja lämpötilojen sietokyvyn välinen vastaavuus: viileämmiltä alueilta peräisin olevat lajikkeet sietävät huonommin korkeita lämpötiloja, kun taas lämpimämmiltä alueilta peräisin olevat lajikkeet sietävät niitä paremmin – ja päinvastoin. Näin ollen ”Ogliarola del Vulture” -lajiketta esiintyy ainoastaan SAN-suojatun ”Vulture”-oliiviöljyn tuotantoalueella. Vulturen alueella oliivipuu ei ole pelkästään tuotantoresurssi, vaan myös alueen maisemaa ja ympäristöä leimaava tekijä, joka suojaa aluetta sitä valitettavan usein koettelevilta ilmaston aiheuttamilta mullistuksilta. ”Monte Vulturen” itä- ja etelärinteiden oliivitarhat suojaavat niiden maaperää samalla tavoin kuin vuoriston metsät. Ne auttavat alueen hydrogeologisen vakauden ja ihmisasutuksen säilyttämisessä rinteillä, joiden pinnanmuodostus estää muunlaisen viljelyn. Oliivipuu esiintyy Vulturen alueella muinaisista ajoista lähtien, mikä ilmenee myös useista Potenzan valtionarkistossa olevista historiallisista asiakirjoista. Arkistossa säilytetään aluetta ja sen oliivinviljelyä käsitteleviä tilastoja ja historiallisia katsauksia. Niistä käy ilmi, että Vulturen alueen oliivinviljelyllä ja oliiviöljyn tuotannolla on ikivanhat perinteet, ja niiden merkitys on vähitellen muuttunut yhä tärkeämmäksi alueen talouden kannalta.

Eritelmän julkaisutiedot

(tämän asetuksen 6 artiklan 1 kohdan toinen alakohta)

Eritelmän täydellinen teksti on saatavissa internetosoitteessa http://www.politicheagricole.it/flex/cm/pages/ServeBLOB.php/L/IT/IDPagina/3335

tai

menemällä suoraan maa- ja metsätalousministeriön kotisivulle (www.politicheagricole.it), valitsemalla ensin ”Prodotti DOP IGP” (ylhäällä oikealla), sen jälkeen ”Prodotti DOP IGP STG” (näytön vasemmassa laidassa) ja lopuksi ”Disciplinari di Produzione all’esame dell’UE”.

(1) EUVL L 179, 19.6.2014, s. 17.

(2) EUVL L 343, 14.12.2012, s. 1.

		ISSN 1977-1053
Euroopan unionin virallinen lehti		C 176

Suomenkielinen laitos	Tiedonantoja ja ilmoituksia	59. vuosikerta 18. toukokuu 2016

Ilmoitusnumero	Sisältö	Sivu
	IV Tiedotteet
	EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN, ELINTEN, TOIMISTOJEN JA VIRASTOJEN TIEDOTTEET
	Euroopan komissio
2016/C 176/01	Euron kurssi	1
2016/C 176/02	Euron kurssi	2
2016/C 176/03	Komission tiedote tämänhetkisistä valtiontuen takaisinperintäkoroista sekä viite- ja diskonttokoroista jokaiselle 28 jäsenvaltiolle 1. kesäkuuta 2016 lähtien (Julkaistu 21. huhtikuuta 2004 annetun komission asetuksen (EY) 794/2004 ( EUVL L 140, 30.4.2004, s. 1 ) 10 artiklan mukaisesti)	3
	JÄSENVALTIOIDEN TIEDOTTEET
2016/C 176/04	Tiedot, jotka jäsenvaltiot ovat toimittaneet kalastuksen lopettamisesta	4
2016/C 176/05	Lentoliikenteen harjoittamisen yhteisistä säännöistä yhteisössä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1008/2008 17 artiklan 5 kohdan mukainen komission ilmoitus – Tarjouspyyntö säännöllisen lentoliikenteen harjoittamisesta julkisen palvelun velvoitteiden mukaisesti	4

	Rahayksikkö	Kurssi
USD	Yhdysvaltain dollaria	1,1324
JPY	Japanin jeniä	123,27
DKK	Tanskan kruunua	7,4385
GBP	Englannin puntaa	0,78800
SEK	Ruotsin kruunua	9,3370
CHF	Sveitsin frangia	1,1059
ISK	Islannin kruunua
NOK	Norjan kruunua	9,2370
BGN	Bulgarian leviä	1,9558
CZK	Tšekin korunaa	27,023
HUF	Unkarin forinttia	315,50
PLN	Puolan zlotya	4,3718
RON	Romanian leuta	4,4876
TRY	Turkin liiraa	3,3760
AUD	Australian dollaria	1,5526
CAD	Kanadan dollaria	1,4634
HKD	Hongkongin dollaria	8,7910
NZD	Uuden-Seelannin dollaria	1,6657
SGD	Singaporen dollaria	1,5511
KRW	Etelä-Korean wonia	1 335,90
ZAR	Etelä-Afrikan randia	17,6310
CNY	Kiinan juan renminbiä	7,3865
HRK	Kroatian kunaa	7,4965
IDR	Indonesian rupiaa	15 069,75
MYR	Malesian ringgitiä	4,5639
PHP	Filippiinien pesoa	52,652
RUB	Venäjän ruplaa	73,5759
THB	Thaimaan bahtia	40,064
BRL	Brasilian realia	3,9999
MXN	Meksikon pesoa	20,6176
INR	Intian rupiaa	75,6940

	Rahayksikkö	Kurssi
USD	Yhdysvaltain dollaria	1,1318
JPY	Japanin jeniä	123,93
DKK	Tanskan kruunua	7,4386
GBP	Englannin puntaa	0,78150
SEK	Ruotsin kruunua	9,3513
CHF	Sveitsin frangia	1,1080
ISK	Islannin kruunua
NOK	Norjan kruunua	9,2558
BGN	Bulgarian leviä	1,9558
CZK	Tšekin korunaa	27,022
HUF	Unkarin forinttia	315,25
PLN	Puolan zlotya	4,3621
RON	Romanian leuta	4,4865
TRY	Turkin liiraa	3,3575
AUD	Australian dollaria	1,5457
CAD	Kanadan dollaria	1,4631
HKD	Hongkongin dollaria	8,7849
NZD	Uuden-Seelannin dollaria	1,6651
SGD	Singaporen dollaria	1,5501
KRW	Etelä-Korean wonia	1 331,66
ZAR	Etelä-Afrikan randia	17,6561
CNY	Kiinan juan renminbiä	7,3867
HRK	Kroatian kunaa	7,4928
IDR	Indonesian rupiaa	15 074,64
MYR	Malesian ringgitiä	4,5481
PHP	Filippiinien pesoa	52,581
RUB	Venäjän ruplaa	73,3700
THB	Thaimaan bahtia	40,168
BRL	Brasilian realia	3,9451
MXN	Meksikon pesoa	20,7275
INR	Intian rupiaa	75,6285

Kalastuksen lopettamisen päivämäärä ja kellonaika	23.2.2016
Kesto	23.2.2016–30.6.2016
Jäsenvaltio	Euroopan unioni (kaikki jäsenvaltiot)
Kalakanta tai kalakantaryhmä	RED/N3M
Laji	Punasimppu (Sebastes spp.)
Alue	NAFO 3M
Kalastusalustyyppi/-tyypit	—
Viitenumero	01/TQ72

	V Ilmoitukset
	HALLINNOLLISET MENETTELYT
	Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen
2016/C 176/06	Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (Parma, Italia) tiedelautakuntien jäsenyyttä koskeva kiinnostuksenilmaisupyyntö	5
	MUUT SÄÄDÖKSET
	Euroopan komissio
2016/C 176/07	Aidon perinteisen nimen julkaiseminen maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 26 artiklan 2 kohdan nojalla	13
2016/C 176/08	Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 50 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu muutoshakemuksen julkaiseminen	21
2016/C 176/09	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä 53 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukainen vähäisen muutoksen hyväksymistä koskeva hakemus	29