9.3.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/1

9.3.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/2

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Tutkimus ja innovointi Euroopan liikkuvuuden tulevaisuuden hyväksi – Liikenneteknologiastrategian kehittäminen Euroopalle” (COM(2012)0501),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Horisontti 2020 – Tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelma” (COM(2011)0808),

—

ottaa huomioon komission vuonna 2011 antaman valkoisen kirjan ”Yhtenäistä Euroopan liikennealuetta koskeva etenemissuunnitelma – Kohti kilpailukykyistä ja resurssitehokasta liikennejärjestelmää” (COM(2011)0144),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Eurooppa 2020 – Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020),

—

ottaa huomioon 27. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman Euroopan tieliikenneturvallisuudesta 2011–2020 (1),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön sekä aluekehitysvaliokunnan lausunnon (A7-0241/2013),

A.

ottaa huomioon, että komissio on kartoittanut Euroopan liikenneinnovaatiojärjestelmän puutteet;

B.

katsoo, että investoinnit liikennealan tutkimukseen ja innovointiin ovat samalla investointeja talouteen ja työpaikkojen luomiseen ja voivat näin vaikuttaa kolmella tavalla;

C.

ottaa huomioon, että innovointi on välttämätöntä, jotta voidaan luoda älykkäämpi ja turvallisempi liikennejärjestelmä kansalaisille, vastata liikennealan ympäristöhaasteisiin ja toteuttaa siirtyminen vähähiiliseen talouteen,

D.

ottaa huomioon, että Eurooppa 2020 -strategian ilmasto- ja energiatavoitteet ovat läheisessä yhteydessä liikenneinnovointiin: 20 prosenttia vähemmän kasvihuonekaasupäästöjä vuoteen 1990 verrattuna, 20 prosenttia energiaa uusiutuvista energianlähteistä, energiatehokkuuden parantaminen 20 prosentilla sekä 50 prosenttia vähemmän liikennekuolemia kuin vuonna 2001;

E.

katsoo, että tarvitaan käyttäjien asenteiden ja vaatimustason todellista muutosta, jotta saadaan aikaan monien yritysten ja palveluntarjoajien tarvitsema kannustin niiden ajattelumallien muuttamiseksi ja komission tiedonannon (COM(2012)0501) 5.3 kohdassa kuvattujen luovan lähentymisen ja epätodennäköisten yhteyksien tarjoamien innovointimahdollisuuksien hyödyntämiseksi;

F.

pitää myönteisinä liikenteen valkoisessa kirjassa esitettyjä aloitteita, erityisesti 3.2 kohtaa (”Innovaatioita tulevaisuutta varten – teknologia ja tottumukset”) ja aloitteita 7 (”Multimodaalinen tavaraliikenne: e-rahti”) ja 22 (”Saumatonta liikkuvuutta ovelta ovelle”);

G.

katsoo, että eurooppalaisella strategialla olisi varmistettava tasapaino yhtäältä liikenteen ekologisen jalanjäljen vähentämiseen tähtäävien ja toisaalta vapaan liikkuvuuden Euroopan unionissa takaavien toimien välillä, jotta saadaan aikaan intermodaalinen, yhteenliitetty, yhdennetty ja resurssitehokas yhtenäinen eurooppalainen liikennealue;

H.

ottaa huomioon, että Euroopan unionin tieliikenteessä kuoli vuonna 2012 yli 31 000 ihmistä ja yli 1 500 000 ihmistä loukkaantui, osa heistä vakavasti;

I.

katsoo, että jo nyt on käytettävissä teknologiaa, joka edistää ”eurooppalaisen liikenneturvallisuusalueen” tavoitteiden saavuttamista, mutta niitä ei vielä ole otettu markkinoilla käyttöön;

1.

korostaa, että Euroopan tulevaa kestävää liikkuvuutta koskevan Euroopan liikenneteknologiastrategian on edistettävä ensisijaisesti palvelun laatua, vaivatonta käyttöä matkustajille ja yrityksille sekä kestävän liikkuvuuden hyödyntämistä ja että sen on perustuttava unionin tavoitteisiin ja lainsäädäntöön, jotka koskevat energiankulutuksen, liikennemelun, ilmansaasteiden, raaka-aineiden käytön ja kasvihuonekaasujen vähentämistä vuosiin 2020, 2030 ja 2050 mennessä, sekä terveyden ja elämänlaadun parantamista, palvelujen laadun kohentamista, käyttäjien tarpeiden jatkuvasti yksilöllisempää ja parempaa tyydyttämistä ja turvallisuuden tehostamista;

2.

pitää koko Euroopan taloudelle merkittävien tutkimus- ja innovointihankkeiden osalta tärkeänä, että komissio ja neuvosto tunnustavat Horisontti 2020 -aloitteen merkityksen ja varaavat sitä varten riittävästi rahoitusta;

3.

vahvistaa, että komission tavoitteena on liikenteen tutkimuksen ja innovoinnin mukauttaminen vastaamaan paremmin unionin liikennepolitiikan tavoitteita ja kunkin alan etenemissuunnitelmia, mutta katsoo, että komission tiedonannossa ehdotettua lähestymistapaa on sopeutettava jäljempänä määriteltyjen ensisijaisten tavoitteiden mukaisesti;

4.

katsoo, että tehokkaan Euroopan liikenneteknologiastrategian on katettava kaikki Euroopan unionin alueet, sillä näin varmistetaan, että henkilöt ja tavarat voivat liikkua tehokkaasti, ja myös edistetään todellisten eurooppalaisten sisämarkkinoiden syntyä;

5.

katsoo, että tutkimuksen ja innovoinnin käyttäminen liikennepolitiikan luomisessa ja täytäntöönpanossa tehokkaammin, yhdenmukaisemmin ja kohdistetummin on ratkaisevan tärkeää, jotta voidaan vastata uusiin olosuhteisiin, luopua tavanomaisesta ajattelusta ja keskittyä uraauurtaviin ideoihin ja jotta käyttäjille voidaan siten tarjota tarpeita vastaavia innovatiivisia liikenneratkaisuja, jotka täyttävät käytettävyyden, kannattavuuden, uskottavuuden, laadun ja jatkuvuuden vaatimukset;

6.

kannustaa komissiota luomaan tutkimukselle ja innovoinnille myönteisen kehyksen, jossa luodaan tasapuolisia, tehokkaita ja innovatiivisia hinnoittelujärjestelmiä kaikille liikkuvuus- ja liikennemuodoille, erityisesti sisällyttämällä ulkoiset kustannukset ottaen huomioon ”saastuttaja maksaa” ja ”käyttäjä maksaa” -periaatteet;

7.

kannattaa komission ehdottamaa liikenteen tutkimuksen ja innovoinnin seuranta- ja tietojärjestelmää (TRIMIS) ja katsoo, että siihen olisi sisällytettävä käyttäjien näkemykset, jotka ovat ihanteellinen väline havaita tottumusten muodostamat innovoinnin esteet, tunnistaa mahdollisuuksia ja levittää uusia palvelumahdollisuuksia, jotka edistävät yhteiskunnan asennemuutosta kestävää liikennettä kohtaan;

8.

korostaa, että teknologiaan lukkiutuminen voi haitata liikenneinnovaatioiden potentiaalin täysimittaista hyödyntämistä ja uusien innovatiivisten ideoiden syntymistä; katsoo siten, että unionin toimien olisi oltava teknologisesti neutraaleja suhteessa liikenteen vaihtoehtoiseen teknologiaan (”teknologianeutraalius”), että ensisijaisista tavoitteista ja rahoituksesta on päätettävä tietyillä liikenteenaloilla käytettyjen teknologioiden koko elinkaaren tulosten perusteella ja että yhdenmukaistamistoimet eivät saa haitata liikennealan innovatiivisten ratkaisujen ja vaihtoehtojen kehittämistä, energiayhdistelmän monimuotoisuutta ja älykkään viestintäteknologian käyttöönottoa;

9.

korostaa, että innovointiketjua on tehostettava ja taloudellisten kannustimien kaltaisiin toimiin on investoitava nykyistä enemmän, jotta yrityksiä ja julkisia elimiä voidaan auttaa omaksumaan uusia ratkaisuja ja innovatiivista teknologiaa ja, jotta siten voidaan poistaa käyttöönoton ja markkinoille pääsyn esteet (”sitoumukset kaikista vaiheista”); kehottaa komissiota siksi ryhtymään toimiin sen pohdintansa mukaisesti, että liikennealan koko innovaatiopotentiaalin hyödyntämiseksi ja innovatiivisten yritysten tukemiseksi tukea olisi suunnattava myös markkinoille pääsyyn, demonstrointiin ja uusien ratkaisujen täysimääräiseen käyttöönottoon ja että asiaankuuluvilla hallinto- ja rahoitusvälineillä voidaan taata tutkimustulosten nopea hyödyntäminen;

10.

katsoo, että kaikkien unionin alueiden ja niiden työvoiman olisi hyödyttävä tällaisesta strategiasta, ja korostaa, että erityisesti aiempaa puhtaampia liikennemuotoja kehitettäessä on otettava huomioon alueelliset erityispiirteet ja mahdollisuudet; kehottaa alempien tasojen viranomaisia ja sidosryhmiä luomaan innovoinnin edistämiseen tähtääviä kumppanuuksia kestävän liikkuvuuden alalla;

11.

kehottaa tukemaan tehokkaammin pienten ja keskisuurten yritysten tutkimus- ja innovointitoimintaa erityisesti helpottamalla unionin varojen saatavuutta ja vähentämällä hallinnollista rasitusta ja korostaa, että työllisyyttä ja kestävää kasvua on luotava ja ylläpidettävä tutkimus- ja innovointitoimilla;

12.

pitää kiinni kannastaan, jonka mukaan EU:n rakenne- ja investointirahastoista tehdyt investoinnit avaavat suuria mahdollisuuksia unionin alueille kestävän liikkuvuuden kehittämisessä älykkään erikoistumisen alalla;

13.

kannustaa kansallisia ja alueellisia viranomaisia laatimaan tutkimus- ja innovointistrategioita, jotka perustuvat älykkään erikoistumisen käsitteeseen, jotta voidaan varmistaa rakennerahastojen entistä tehokkaampi hyödyntäminen ja tehostaa julkisen ja yksityisen sektorin investointien välisiä yhteisvaikutuksia;

14.

muistuttaa siksi, että innovatiivista teknologiastrategiaa on harkittava tarkkaan kyseisten alueiden tunnuspiirteiden ja erikoisuuksien pohjalta, mikä tarkoittaa sitä, että yksi ja sama yleispätevä malli ei riitä; toteaa, että esimerkiksi alueellisista erityisongelmista kärsiviin alueisiin, kuten saari- ja vuoristoalueisiin, syrjäisiin alueisiin ja harvaan asuttuihin alueisiin liittyy erityyppisiä taloudellisia ja muita mahdollisuuksia, joiden hyödyntäminen edellyttää tarkoituksenmukaisia ja innovatiivisia liikkuvuusratkaisuja; korostaa tässä yhteydessä, että kestävään liikenneinfrastruktuuriin on myönnettävä riittävät määrärahat;

15.

korostaa tarvetta yksinkertaistaa edelleen tutkimuksen ja innovoinnin rahoittamiseen liittyviä hallinnollisia menettelyjä unionin ja jäsenvaltioiden tasolla sekä alueellisella, paikallisella ja rajatylittävällä tasolla, jotta voidaan ottaa käyttöön selkeä ja avoin lainsäädäntökehys;

16.

korostaa, että ponnistuksia tieliikenteessä kuolleiden ja loukkaantuneiden määrän vähentämiseksi on jatkettava hellittämättä; kehottaa painokkaasti komissiota tarkastelemaan parlamentin suurella enemmistöllä hyväksymiä ehdotuksia tieturvallisuuden parantamiseksi ja toteuttamaan ne;

17.

katsoo, että on oikein ja tärkeää saada aikaan muutos liikenneteknologiassa; korostaa kuitenkin, että tämä muutos on saatava aikaan uuden resurssitehokkaan tekniikan kannustimilla eikä kielloilla;

18.

korostaa, että uudentyyppisiä liikenneratkaisuja koskevien innovaatioiden tai hyväksi havaittujen menetelmien uudenlaisten yhdistelmien pohdintaa ei saa rajoittaa kielloilla;

19.

katsoo, että kestävää liikkuvuutta koskevien tutkimus- ja innovointitoimien olisi perustuttava yhdentymisen periaatteeseen, erityisesti uusien rajatylittävien yhteyksien luomiseen (yhteenliitännät) ja järjestelmien sisäisten ja niiden välisen toimivuuden lisäämiseen (yhteentoimivuus) sekä siihen, että asetetaan tavoitteeksi kullekin reitille sopivimman ja kestävimmän liikennemuodon yhdistelmän löytäminen (inter- ja komodaalisuus);

20.

muistuttaa, että EU:n on kehitettävä todellinen yhteinen liikennepolitiikka ja varmistettava näin liikenteen tarkoituksenmukaisuus Euroopan unionin alueilla ja niiden välillä ja sen johdonmukaisuus kokonaisuudessaan paikallisilla, alueellisilla, kansallisilla ja unionin tasoilla; kehottaa jäsenvaltioita ja alueita varmistamaan, että liikennemuotojen yhdistelmässä turvataan siirtyminen todelliseen kestävään liikkuvuuteen;

21.

korostaa, että tämän strategian on perustuttava yhtenäiseen malliin, jossa alueiden välisiin yhteyksiin sekä puuttuviin rajat ylittäviin yhteyksiin on kiinnitetty erittäin paljon huomiota, myös maantieteellisesti hajanaisilla alueilla, ja jossa innovatiivisilla ratkaisuilla sekä multimodaalisella liikenteellä voidaan vähentää alueellisia eroja, edistää työvoiman liikkuvuutta ja lisätä alueellista yhteenkuuluvuutta; on tietoinen siitä, että nykyisellään liikenneverkoissa on huomattavia alueiden välisiä eroja, ja kiinnittää huomiota tarpeeseen investoida kestävään liikenneteknologiaan ja ratkaisuihin alueilla, joilla on erityisiä haittatekijöitä, siten, että otetaan huomioon myös Verkkojen Eurooppa -välineeseen sisältyvät mahdollisuudet;

22.

painottaa, että tutkimuksessa ja innovoinnissa on keskityttävä myös kestävien infrastruktuurin osien kehittämiseen, jotta voidaan tukea siirtymistä puun tai yhdistelmämateriaalien kaltaisten uusiutuvien alkutuotteiden käyttöön rautatieinfrastruktuurin osina (esim. ajojohtojärjestelmä- tai opastepylväissä, laitureiden tai siltojen rakennusmateriaalina); toteaa, että tämä kattaa myös tutkimus- ja innovointitoimet, joilla pyritään kehittämään ratapölkkyjen kylläste, joka olisi vaihtoehto kreosootille, jonka käyttö kielletään EU:n lainsäädännöllä vuodesta 2018 alkaen;

23.

korostaa, että uusien liikkuvuuskonseptien omaksumiseen ei voida pakottaa ja kestävämmän toiminnan edistämiseksi tarvitaan tutkimuksen tehostamista seuraavilla aloilla: ekologis-sosiaalinen tietämys ja kaupunki- ja aluesuunnittelu sekä liikkumisen kysyntään ja käyttäytymisen muuttamiseen tähtäävä teknologia, jonka tavoitteena on ohjata paremmin liikennevirtoja muun muassa uusilla liikenteenhallintavälineillä, saumattomilla ovelta ovelle liikkuvuusketjuilla, jotka vastaavat käyttäjien tarpeita, taloudellisilla ja älykkäillä ajojärjestelmillä ja sekä tosiajassa toimivilla tieto- ja viestintätekniikoilla;

24.

pitää keskeisen tärkeänä, että paikallis- ja alueviranomaiset osallistuvat liikenteeseen ja liikkuvuuteen sovellettavan innovaatiopolitiikan eurooppalaiseen hallinnointiin; korostaa, että nämä viranomaiset voivat tarjota tärkeää kokemusta ja osaamista sekä teknologioiden, infrastruktuurien, ajoneuvojen ja henkilöiden yhdentämisen että liikkuvuutta koskevien uusien sosiaalisten mallien edistämisen aloilla; toteaa, että paikallis- ja alueviranomaiset voivat tunnistaa polttavimmat liikkuvuuden ongelmat, joiden hallinnoinnista ne ovat vastuussa, että ne suorittavat jatkuvasti kokeiluja, ottavat käyttöön hyviä käytäntöjä ja innovatiivisia ideoita ja ovat kohtaamiensa tilanteiden monimuotoisuuden vuoksi erityisen tottuneita innovointiin;

25.

korostaa oikeudenmukaisen intramodaalisen ja intermodaalisen kilpailun ja nykyisiin liiketoimintamalleihin liittyvien etujen aiheuttamien esteiden tutkimisen tarvetta liikenteen alalla, mukaan lukien erityisesti sellaisten teknologisten välineiden tutkimus, joita tarvitaan parantamaan kabotaasiliikenteen sääntöjen johdonmukaista noudattamista ja valvontaa, parantamaan tieliikenteen sosiaalilainsäädäntöä ja alalla työskentelevien työoloja;

26.

painottaa, että tarvitaan kiireesti innovatiivisia ratkaisuja kaikkien liikennemuotojen melun vähentämiseksi erityisesti sen lähteellä unionin kansalaisten terveyden ja elämänlaadun suojelemiseksi sekä väestön hyväksynnän saamiseksi; viittaa tässä yhteydessä painokkaasti yhtenäisestä Euroopan liikennealueesta antamaansa päätöslauselmaan, jossa vaadittiin vähentämään raideliikenteen melua, tärinää ja energiankulutusta 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä (suhteessa vuoden 2010 viitearvoihin) ja korostaa jälleen, että melupäästöillä on oltava alusta alkaen merkittävä rooli kehitettäessä uusia liikennealan teknologioita, konsepteja ja infrastruktuureita;

27.

on vakuuttunut siitä, että infrastruktuurin ja ajoneuvojen vuorovaikutukseen keskittyvä innovatiivinen teknologia voi vähentää merkittävästi liikenneonnettomuuksia, melua ja tärinää, energiankulutusta, pakokaasupäästöjä ja ilmastovaikutusta;

28.

vahvistaa, että siirtyminen puhtaamman energian käyttämiseen liikenteen ja liikkuvuuden teknologioissa olisi yhdistettävä tehokkaaseen suunnitteluun ja ajoneuvojen parempaan muotoiluun; korostaa energiansäästön potentiaalia, jota tarjoavat innovatiiviset ideat, kuten energiankeruutoimet, joissa hyödynnetään uusiutuvien energiamuotojen ja vaihtoehtoisten polttoaineiden käytön mahdollisuuksia;

29.

korostaa, että uusien liikenneinfrastruktuurien rakentamisen lisäksi tutkimus- ja kehittämiskonseptien yhteydessä on otettava huomioon nimenomaisesti korjaamista, kunnossapitoa ja laadullista parantamista koskevat näkökohdat (esim. varustaminen älykään liikenteenohjauksen mahdollistavilla komponenteilla ja ajoneuvosta infrastruktuuriin suuntautuvan viestinnän mahdollistavalla teknologialla);

30.

kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota investoimaan älykkäiden liikennejärjestelmien tutkimukseen ja huolehtimaan siitä, että ne myös otetaan käyttöön, jotta voidaan vähentää liikenneruuhkia, parantaa liikenteen ekotehokkuutta Euroopassa ja lisätä liikenneturvallisuutta;

31.

kehottaa komissiota tutkimaan konttien ja muiden kuljetussäiliöiden sekä kaikkien liikennemuotojen ajoneuvojen mittojen yhtenäistämistä yhteentoimivuuden ja intermodaalisuuden parantamiseksi;

32.

kehottaa komissiota laatimaan jäsenvaltioiden käyttöön käsikirjan, joka sisältää hyviksi havaittuja käytäntöjä ilmanlaatudirektiivissä säädettyjen raja-arvojen noudattamiseksi;

33.

pitää tärkeänä henkilökohtaista liikkuvuutta koskevia tutkimus- ja innovointitoimia ja korostaa, että liikenteen käyttäjien käyttäytyminen on ratkaisevan tärkeää; kehottaa luomaan kannustimia kestävän, fyysisesti aktiivisen, turvallisen ja terveyttä edistävän liikenteen ja liikkuvuuden valitsemiseksi, jotta voidaan kehittää innovatiivisia lähestymistapoja, joilla edistetään ympäristöystävällistä julkista liikennettä, kävelyä ja pyöräilyä, ottaen huomioon kaupunki- ja esikaupunkialueiden sekä kaupunkien välisten ja maaseutualueiden tarpeet ja erityispiirteet; pitää tärkeänä, että parannetaan liikennepalvelujen yhteentoimivuutta ja että tyyppihyväksynnästä vastaavat viranomaiset käsittelevät tällä teknis-hallinnollisella alalla mahdollisesti syntyviä ongelmia erityisen herkästi ja kiireellisesti, jotta markkinoille saadaan uusia liikennevaihtoehtoja, joilla on nämä ominaisuudet;

34.

korostaa, että unionin toimielinten on toimittava hyvien käytäntöjen esikuvina omissa liikkuvuudenhallintapalveluissaan ja että niiden on hallinnoitava näitä toimia ja niiden tuloksia avoimesti niin, että siitä tulee tunnusomainen piirre toimielinten toiminnassa;

35.

korostaa tarvetta edistää kestävän liikenteen alan menestyksekkäitä käytänteitä ja tehostaa yhteistyötä ja hyvien käytänteiden vaihtoa sellaisten alueiden kesken, joilla on samankaltainen kasvupotentiaali; suosittaa, että paikallisviranomaiset perustavat toimintansa nykyisistä hyvistä käytänteistä saatuihin esimerkkeihin ja laativat niiden pohjalta kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmia tiiviissä yhteistyössä kansalaisyhteiskunnan kanssa;

36.

katsoo, että Galileon kaltaisten eurooppalaisten satelliittinavigointijärjestelmien olisi oltava keskeisessä asemassa älykkään ja tehokkaan liikenteen kehittämisessä Euroopassa;

37.

tukee tutkimus- ja innovointitoimia, joilla voidaan edistää siirtymistä ajoneuvojen omistamisesta epätavalliseen liikennevälineiden käyttöön ja uudenlaisiin liikennepalvelumuotoihin, kuten autojen ja polkupyörien yhteiskäyttöön; kehottaa komissiota edistämään tehokkaammin henkilökohtaisen liikkuvuuden kollektiivisia muotoja ja yksilöllisempiä julkisia ja kollektiivisia liikennejärjestelmiä;

38.

kehottaa laajentamaan tutkimustoimet koskemaan verotusta ja hallintoa, jotta saadaan aikaan luovia vero- ja maksukannustimia sekä yksityishenkilöille että sellaisten tuotteiden, palvelujen ja/tai sisältöjen valmistajille tai tuottajille, joilla edistetään pyöräilyä ja kävelyä ja soveltuvissa tapauksissa niiden yhdistämistä julkiseen liikenteeseen sekä muita kestävän liikkuvuuden muotoja;

39.

korostaa jälleen, että on tarpeen kehittää ja tukea multimodaalista matkustamista avoimen datan ratkaisuihin perustuvilla yhdennetyillä ja sähköisillä tiedotus- ja lipunmyyntijärjestelmillä; huomauttaa, että tämän alan tutkimus- ja innovointitoimet olisi suunnattava erityisesti esteettömyyteen, yhteentoimivuuteen, kohtuuhintaisuuteen, hintojen selkeyteen, käyttäjäystävällisyyteen ja tehokkuuteen;

40.

korostaa tarvetta kehittää innovatiivisia pitkäikäisiä infrastruktuuriratkaisuja – tiedotus-, maksu- ja varausjärjestelyjen pitemmälle kehittäminen mukaan lukien – joissa otetaan erityisesti huomioon kaikkien matkustajien ja varsinkin vammaisten henkilöiden ja liikuntarajoitteisten henkilöiden liikkuvuuden parantaminen tilanteissa, joissa kuljetetaan pyörätuoleja, lastenrattaita, polkupyöriä tai raskaita matkalaukkuja;

41.

kannattaa vapaasti käytettäväksi annettavia tietoja julkisen liikenteen aikatauluista ja viivästyksistä, jotta kolmannet osapuolet voivat kehittää matkustajien mukavuuden parantamiseksi erilaisia telematiikan sovelluksia, kuten reaaliaikaista tiedonjakelua tiettyyn määränpäähän pääsemisestä käyttämällä eri liikennemuotoja tai eri liikennemuotojen ekologisen jalanjäljen vertailua matkustettaessa tiettyyn määränpäähän;

42.

korostaa, että kaupunkialueiden ja asuinalueiden liikenteen ja liikkuvuuden innovoinnin kehittämisen yhteydessä olisi keskityttävä terveyteen ja elämänlaatuun, mukaan luettuna kaikille taattava kohtuullinen tila, hiljaisempi ympäristö ja puhtaampi ilma;

43.

muistuttaa komissiota kiireellisestä tarpeesta parantaa kaikkien tienkäyttäjien turvallisuutta ja erityisesti heikommassa asemassa olevien, kuten lasten, ikääntyneiden henkilöiden, jalankulkijoiden, pyöräilijöiden tai vammaisten tai liikuntarajoitteisten henkilöiden turvallisuutta; kannattaa tutkimus- ja innovointihankkeita, joissa tekniset ratkaisut yhdistyvät älykkäisiin kuljettajiin ja näiden käyttäytymiseen perustuviin toimintamalleihin;

44.

katsoo, että maanteiden ruuhkautumisen vähentämiseksi kaupunkialueilla ja erittäin tiiviisti asutuilla alueilla on nykyisten liikennevälineiden tehokkuuden parantamisen lisäksi tärkeää, että teknologisen edistyksen avulla mahdollistetaan vaihtoehtoiset liikenneratkaisut ja edistetään niiden käyttöä;

45.

rohkaisee komissiota edistämään voimakkaasti innovointia päästöttömien laivojen, erityisesti lauttojen, risteilyalusten ja merenkulkualusten, alalla tuulesta, auringosta ja aalloista saatavan uusiutuvan energian pohjalta yhdistettynä polttokennoteknologioihin;

46.

kehottaa komissiota keskittämään tutkimuksensa siihen, että kaikkien liikennemuotojen päästöjen terveys- ja ilmastovaikutuksia vähennetään edelleen;

47.

katsoo, että johdonmukaisessa ja tehokkaassa Euroopan liikenneteknologiastrategiassa on noudatettava Eurooppa 2020 -strategiaa (COM(2010)2020) sekä vuotta 1990 koskevia vähennystavoitteita, minkä lisäksi sen on oltava kaikilta osin yhdenmukainen liikenteen valkoisen kirjan ”Yhtenäistä Euroopan liikennealuetta koskeva etenemissuunnitelma – Kohti kilpailukykyistä ja resurssitehokasta liikennejärjestelmää” kanssa (COM(2011)0144) alueellisen yhteenkuuluvuuden ja tasapainoisen kehityksen osalta; katsoo, että sen avulla olisi voitava vähentää energiankulutusta, liikenteen melua, liikenteen tarpeita, ilmansaasteita sekä kasvihuonekaasupäästöjä; katsoo, että tätä tarkoitusta varten EU:n on asetettava sitovia tavoitteita vuosille 2020, 2030 ja 2050;

48.

painottaa tarvetta vahvistaa tutkimusta ja innovointia sisävesiliikenteen alalla, erityisesti puhtaiden alusten ja teknologioiden kehittämiseksi matalan syväyksen navigointiin, kuten kestävään jokiliikenteeseen mukautetut alukset (RASSIN), mikä tarjoaisi mahdollisuuden säästöihin sisävesiliikenneinfrastruktuurissa;

49.

pitää myönteisenä komission ehdotusta perustaa liikenteen tutkimuksen ja innovoinnin seuranta- ja tietojärjestelmä (TRIMIS); korostaa, että helposti saatavilla olevien tietojen säännöllinen, vapaa ja luotettava toimittaminen aluetason poliittisille päättäjille on tärkeää; pitää valitettavana, että toistaiseksi liikennehankkeiden EU-rahoitusta koskeviin tietoihin tutustuminen on ollut erittäin hankalaa;

50.

suosittaa komissiolle sellaisten aloitteiden laatimista, joiden yhteydessä määritellään ja rahoitetaan kestävän kaupunkikehityksen hankkeita, kuten RegioStars-palkinnot;

51.

korostaa, että kattavaa eurooppalaista strategiaa on tuettava alhaalta ylöspäin paikallis- ja alueviranomaisten sekä jäsenvaltioiden hallitusten hyvin valmistelluilla yhdennetyillä liikennestrategioilla; katsoo, että tällaisten strategioiden suunnittelua olisi tuettava unionin rahastoista;

52.

katsoo, että kaikkea julkista tukea on myönnettävä voimassa olevan unionin lainsäädännön mukaisesti, kuten tutkimus-, kehittämis- ja innovointitoimintaa sekä liikenne- ja infrastruktuuritoiminnan rahoitusta koskevien sääntöjen mukaisesti; katsoo kuitenkin, että valtiontukia koskevissa unionin säännöissä on otettava myös riittävällä tavalla huomioon tiettyjen alueiden erityiset haittatekijät;

53.

korostaa, että komission on parannettava toimintojaan tutkimus- ja innovointitoimista saatavan tiedon siirtämiseksi halukkaille käyttäjille (kuten pk-yrityksille tai tutkimusinstituuteille) perustamalla klusteritietokanta, joka tarjoaa selkeästi luokitellun yleiskatsauksen kaikista EU:n rahoittamista tutkimus- ja innovointihankkeista;

54.

pitää tärkeänä uusia aloitteita, kuten liikenteen ja logistisen kapasiteetin yhdistämistä tehokkaampaa tavarankuljetusta varten; kehottaa komissiota puuttumaan tällaisille aloitteille mahdollisesti aiheutuviin esteisiin;

55.

painottaa päästöstandardien merkitystä tiettyjen liikennemuotojen, kuten henkilöautojen, osalta; katsoo, että samanlaista lähestymistapaa olisi tarkasteltava myös lento- ja laivaliikenteen osalta;

56.

kannattaa liikennealan turvallisuusratkaisuja koskevien tutkimusten ja innovoinnin jatkamista suhteellisuus-, syrjimättömyys- ja tietosuojaperiaatteita kunnioittaen;

57.

tukee komission ehdottamaa konseptia ja sen toimenpiteitä Euroopan liikenneteknologiastrategian luomiseksi; painottaa kuitenkin, että tästä ei synny delegoitujen säädösten tai vastaavien säädösten oikeusperustaa vaan komission on ehdotettava toimenpiteitä, jotka hyväksytään yhteispäätösmenettelyä noudattaen;

58.

kehottaa komissiota ottamaan huomioon tässä mietinnössä vahvistetut ensisijaiset tavoitteet valmistellessaan strategista eurooppalaista liikenneteknologiasuunnitelmaa ja tulevan toiminnan vaihtoehtoja;

59.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

9.3.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/8

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Energian sisämarkkinat toimiviksi” ja siihen liittyvät valmisteluasiakirjat (COM(2012)0663),

—

ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2013 vahvistamansa kannan ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan laajuisten energiainfrastruktuurien suuntaviivoista ja päätöksen 1364/2006/EY kumoamisesta (1),

—

ottaa huomioon 20. lokakuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 994/2010 toimista kaasunsaannin turvaamiseksi ja direktiivin 2004/67/EY kumoamisesta (2),

—

ottaa huomioon 25. lokakuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1227/2011 energian tukkumarkkinoiden eheydestä ja tarkasteltavuudesta (3),

—

ottaa huomioon maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä 13. heinäkuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/73/EY (4),

—

ottaa huomioon sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/54/EY kumoamisesta 13. heinäkuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/72/EY (5),

—

ottaa huomioon verkkoon pääsyä koskevista edellytyksistä rajat ylittävässä sähkön kaupassa ja asetuksen (EY) N:o 1228/2003 kumoamisesta 13. heinäkuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 714/2009,

—

ottaa huomioon maakaasunsiirtoverkkoihin pääsyä koskevista edellytyksistä ja asetuksen (EY) N:o 1775/2005 kumoamisesta 13. heinäkuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 715/2009,

—

ottaa huomioon energiatehokkuudesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/27/EU (6),

—

ottaa huomioon ydinlaitosten ydinturvallisuutta koskevan yhteisön kehyksen perustamisesta 25. kesäkuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/71/Euratom (7);

—

ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020),

—

ottaa huomioon energia-alalla tehtyjä jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden hallitustenvälisiä sopimuksia koskevan tietojenvaihtomekanismin perustamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 994/2012/EU (8),

—

ottaa huomioon 15. joulukuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Energia-alan etenemissuunnitelma 2050” (COM(2011)0885),

—

ottaa huomioon 3. lokakuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Toinen sisämarkkinoiden toimenpidepaketti – Yhdessä uuteen kasvuun” (COM(2012)0573),

—

ottaa huomioon 6. kesäkuuta 2012 komission tiedonannon ”Uusiutuva energia: merkittävä tekijä Euroopan energiamarkkinoilla” (COM(2012)0271),

—

ottaa huomioon 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman ”Kohti uutta Euroopan energiastrategiaa kaudelle 2011–2020” (9),

—

ottaa huomioon 12. kesäkuuta 2012 antamansa päätöslauselman energiapoliittisesta yhteistyöstä rajanaapureiden kanssa: strateginen lähestymistapa varmaan, kestävään ja kilpailukykyiseen energiahuoltoon (10),

—

ottaa huomioon 13. joulukuuta 2012 antamansa päätöslauselman EU:n terästeollisuudesta (11),

—

ottaa huomioon unionin terästeollisuuden tulevaisuutta käsitelleen korkean tason pyöreän pöydän ryhmän 12. helmikuuta 2013 antamat suositukset,

—

ottaa huomioon 15. maaliskuuta 2012 antamansa päätöslauselman etenemissuunnitelmasta siirtymiseksi kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna 2050 (12),

—

ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2013 antamansa päätöslauselman energia-alan etenemissuunnitelmasta 2050 – energian tulevaisuus (13),

—

ottaa huomioon 21. marraskuuta 2012 antamansa päätöslauselmat liuskekaasun ja -öljyn teollisista, energia- ja muista näkökohdista (14) sekä liuskekaasun ja -öljyn erottelun ympäristövaikutuksista (15),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnon (A7-0262/2013),

A.

katsoo, että jäsenvaltiot ovat sitoutuneet selvään määräaikaan eli toteuttamaan energia-alan sisämarkkinat vuoteen 2014 mennessä ja poistamaan unionin energiasaarekkeet vuoteen 2015 mennessä;

B.

katsoo, että loppuun saatetut energian sisämarkkinat ovat välttämättömät unionin yleisen energiaturvallisuuden ja kestävyyden kannalta ja että niillä on keskeinen merkitys unionin yleisen kilpailukyvyn, talouskasvun ja uusien työpaikkojen luomisessa, kuten toisessa sisämarkkinoiden toimenpidepaketissa ja Eurooppa 2020 -strategiassa on todettu;

C.

ottaa huomioon, että komission energiastrategiassa 2020 arvioidaan energia-alan investointitarpeiksi vuoteen 2020 mennessä biljoona euroa, joista 540 miljardia euroa tarvitaan sähköntuotantoon ja 210 miljardia euroa Euroopan kannalta merkittäviin sähkö- ja kaasuverkkoihin;

D.

ottaa huomioon, että energia-alan etenemissuunnitelmassa 2050 korostetaan, että eurooppalaisen energiaverkon täysimääräinen integrointi ja markkinoiden avaaminen ovat ratkaisevan tärkeitä tasapainon säilyttämiseksi energiaturvallisuuden, kilpailukyvyn, kustannustehokkuuden, kestävän talouden ja kuluttajien tyytyväisyyden kesken; ottaa huomioon, että energia-alan etenemissuunnitelman 2050 mukaan energiatehokkuus, uusiutuvat energialähteet ja energia-alan infrastruktuurit ovat toteuttamisen arvoisia vaihtoehtoja;

E.

ottaa huomioon, että uusiutuvien energialähteiden osuus unionin energialähteiden yhdistelmässä kasvaa lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä; ottaa huomioon, että uusiutuvien energialähteiden laajamittainen integroiminen edellyttää verkon mukauttamista ja joustavuuden lisäämistä;

F.

katsoo, että energian sisämarkkinat antavat unionille mahdollisuuden esiintyä yhtenäisenä suhteessa ulkoisiin kumppaneihin ja varmistaa tasapuoliset toimintaedellytykset kaikille sekä EU:n yrityksille että EU:n ulkopuolisille yrityksille, huolehtia samalla sosiaalisten ja ympäristönormien noudattamisesta ja pyrkiä vastavuoroisuuteen kolmansien maiden kanssa;

G.

katsoo, että on toteutettava järjestelmä, jossa jäsenvaltiot voivat vaihtaa tietoa kolmansien maiden kanssa tehdyistä energiantoimituksia koskevista sopimuksista;

H.

ottaa huomioon, että Euroopan yhteisten ja kansallisten energiamarkkinoiden on oltava kilpailtuja ja niiden on annettava energiamarkkinoilla keskeisessä asemassa oleville kuluttajille todellisia vaihtoehtoja ja avointa tietoa; ottaa huomioon, että energian sisämarkkinoiden loppuun saattaminen on oleellisen tärkeää energian kustannusten ja hintojen alentamiseksi kohtuulliselle ja kilpailukykyiselle tasolle lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä; ottaa huomioon, että energiamarkkinoiden hintojen alennukset eivät useinkaan päädy kuluttajille saakka;

I.

katsoo, että yhteisömenettelyä soveltavan Euroopan energiayhteisön on perustuttava vahvoihin yhteisiin energiamarkkinoihin, Euroopan unionin ulkopuolelta tehtävien energiahankintojen koordinointiin ja unionin yhteiseen rahoitukseen kestävälle energiateknologialle erityisesti tutkimuksen ja innovoinnin aloilla;

J.

katsoo, että jonkin verran edistystä on saavutettu rajat ylittävän yhteistyön vahvistamisessa, energiasaarekkeiden osittaisessa poistamisessa ja toimitusvaikeuksien ehkäisemisessä;

1.

on yleisesti ottaen tyytyväinen tiedonantoon ja siihen liittyvään toimintasuunnitelmaan, jotka sisältävät yhteenvedon energian sisämarkkinoiden toteuttamisessa tähän asti saavutetusta edistyksestä ja siinä edessä olevista haasteista;

2.

ottaa huomioon, että energian hintojen nousu todennäköisesti jatkuu, sillä hinnat on kaasun tapauksessa kytketty öljybarrelin hintaan ja sähkön tapauksessa ailahtelevaan polttoaineiden hintaan, ja että niihin vaikuttavat Euroopan riippuvuus öljyn ja kaasun tuonnista, valtiollisten toimien vaikutukset, energiatehokkuutta edistävien toimien riittämättömyys ja energiajärjestelmien ylläpitoon ja uudistamiseen (mukaan luettuna käänteisvirtausmahdollisuus ja yhteenliitännät) tarvittavien investointien puute, kun tarkoituksena on turvata toimitusvarmuus ja uusiutuvien energialähteiden integroinnin helpottaminen; kannattaa siksi kaasun hinnoittelumekanismissa luopumista sitomisesta öljyn hintaan ja tarkastelemaan joustavampia vaihtoehtoja samalla, kun kunnioitetaan kaupallisen vaihdon vapautta;

3.

korostaa, että omien energiavarojen kehittäminen johtaa uusien kaupankäynnin keskusten kehittymiseen unionissa sekä kaasun ja sähkön spot-markkinoiden syntymiseen, jolloin unionilla ja jäsenvaltioilla on todellinen mahdollisuus määritellä omat energianhintansa myös alue- ja paikallistasolla;

4.

on tietoinen eurooppalaisesta lisäarvosta, joka syntyy parantamalla jäsenvaltioiden energiapolitiikan koordinointia ja yhteistyötä yhteisvastuun hengessä ja luomalla tehokkaita ja varmoja rajat ylittäviä energiajärjestelmiä, jolloin saadaan aikaan synergiaa energian kysynnän ja tarjonnan paremman hallinnan kautta, jota voidaan siirtoverkon tasolla helpottaa älykkäällä teknologialla;

5.

painottaa alueellisten markkinoiden ja jäsenvaltioiden välisen yhteistyön merkitystä esteiden poistamisessa, yhdentymisprosessin vauhdittamisessa ja verkkojen tehokkuuden parantamisessa;

6.

muistuttaa kannattaneensa Euroopan energiayhteisön perustamista unionin jäsenvaltioiden kesken ja pyytää komissiota ja Eurooppa-neuvostoa raportoimaan sen perustamisen edistymisestä;

7.

korostaa, että energian loppukäyttäjät, niin yksittäiset henkilöt, pk-yritykset kuin teollisuuskin, ovat käyttäjäystävällisten ja avointen energian sisämarkkinoiden ytimessä; huomauttaa, että siksi heitä on suojeltava asianmukaisesti ja heille on tiedotettava helposti käytettävissä olevilla keinoilla siten, että he voivat käyttää täysipainoisesti oikeuksiaan, ja samalla heitä on kannustettava aktiivisempaan rooliin markkinoiden kilpailun edistämisessä, toisin sanoen siirtymään passiivisista vastaanottajista aktiivisiksi ja valistuneiksi kuluttajiksi ja tuottajakuluttajiksi;

8.

korostaa, että on tärkeää turvata kilpailukykyiset, helposti hallittavat ja avoimet energiamarkkinat, jotka tarjoavat kuluttajille todellisen valinnanmahdollisuuden sekä kilpailukykyiset hinnat ja kaikille nykyisille ja tuleville EU:n energiankuluttajille varmoja, kohtuuhintaisia ja luotettavia tapoja tuottaa sellaista energiaa, jossa otetaan huomioon tulevien sukupolvien etu;

9.

katsoo, että kuluttajien roolin kasvattamista helpotetaan paikallisilla uusiutuvan energian osuuskunnilla, energiantoimittajan kollektiivisella vaihtamisella ja yhteisillä aggregaateilla tai muiden mahdollistavien tekijöiden, kuten hajautetun varastoinnin ja älykkäiden laitteiden, avulla; katsoo, että kyseiset mahdollistavat tekijät auttavat kuluttajia ymmärtämään ja hallinnoimaan energian kulutustaan ja siten lisäämään joustavuutta ja reagointikykyä (sekä kysynnän että tarjonnan näkökulmasta) ja että niillä voidaan lujittaa uusiutuvien energiamuotojen käyttömahdollisuuksia ja saada aikaan investointeihin tarvittavaa rahoitusta;

10.

kiinnittää huomiota verkkojen muuttuvien käyttömaksujen soveltamisesta koituviin etuihin, jotta kuluttajia voidaan kannustaa kuluttamaan energiaa verkon käytön huippuaikojen ulkopuolella kestävän energiankäytön edistämisen takaamiseksi;

11.

katsoo, että älykkään teknologian on tarjottava kuluttajille tarkkaa, ymmärrettävää ja käyttäjäystävällistä tietoa ja annettava kuluttajille mahdollisuus hallita omaa energiankulutustaan ja -tuotantoaan; katsoo siksi, että älykästä teknologiaa on täydennettävä dynaamisella sähköisellä siirto- ja jakeluverkonhallinnalla, joka käsittää sellaiset palvelut kuin verkkotukipalvelut, vapaaehtoisen kysynnän ohjauksen, energiatehokkuuspalvelut, mikrotuotannon ja varastointiratkaisut sekä paikalliset välittäjät; toteaa kuitenkin, että energiankulutuksen määrää, joka tarvitaan, jotta älykkäät mittarit tuottavat taloudellista hyötyä, on seurattava asianmukaisesti eikä kuluttajille saa määrätä pakollisia investointeja älykkäisiin mittareihin, jos kulutus jää alle vaadittavan tason;

12.

ilmaisee huolensa kehityksestä, jossa televiestintäyhtiöitä kannustetaan hallinnoimaan jakeluverkon tietoja, koska kyseinen velvoite herättää vakavia tietosuojaan liittyviä kysymyksiä ja siihen liittyy riski, että verkonhaltijoiden olisi ostettava tekniset tiedot, joita ne tarvitsevat hoitaakseen tehtävänsä jakeluverkonhaltijoina;

13.

ottaa huomioon, että energiaköyhyys aiheuttaa huomattavia haasteita jäsenvaltioille; panee merkille, että samaan muottiin pakottavassa toiminnassa ei oteta huomioon jäsenvaltioiden kansallisia erityispiirteitä; katsoo siksi, että muita heikommassa asemassa olevat kuluttajat tarvitsevat tehokasta erityissuojelua ja että sitä varten on oltava asiaankuuluvia mekanismeja, kuitenkaan markkinoita vääristämättä; korostaa, että kolmannessa energiapaketissa edellytetyt erityistoimet ovat jo voimassa;

14.

toteaa, että Yhdysvaltojen liuskekaasuvallankumous on vähentänyt hiilidioksidipäästöjä ja antanut Yhdysvaltojen teollisuudelle huomattavan kilpailuedun;

15.

korostaa, että energian sisämarkkinoita ei ole vielä saatettu päätökseen eivätkä kansalliset energiamarkkinat vastaa kuluttajien tarpeita ja odotuksia, koska hinnat ovat kuluttajille edelleen korkeita, energiantoimittajia on vähän, palvelut ovat yleisesti heikkolaatuisia, kuluttajansuoja on heikkoa ja toimittajan vaihtaminen on vaikeaa; korostaa siksi, että on tarpeen luoda kuluttajaystävällisemmät markkinat, joilla kuluttajilla on aktiivinen rooli ja he voivat toimia tuottajakuluttajina EU:n kattavilla markkinoilla, joilla heille tiedotetaan yksittäisten tarjoajien ehdoista vertailun helpottamiseksi; panee tässä yhteydessä merkille energiantoimittajan kollektiivisen vaihtamisen merkityksen pyrittäessä antamaan kuluttajille enemmän mahdollisuuksia ja pienentämään energialaskuja;

16.

katsoo, että energian sisämarkkinoita koskevan lainsäädännön täysimääräisen täytäntöönpanon puute on edelleen yksi näiden markkinoiden toteuttamisen suurimpia esteitä; katsoo, että tarvittavaan sisämarkkinoiden vakiinnuttamiseen kuuluu infrastruktuurin laajentaminen ja samalla sisämarkkinalainsäädännön täytäntöönpano ja kilpailusääntöjen noudattamisen valvonta;

17.

korostaa, että olemassa olevan infrastruktuurin uudistaminen sekä uuden, älykkään ja joustavan tuotanto- ja siirtoinfrastruktuurin, erityisesti rajat ylittävien kaasuyhdysputkien ja sähköyhdysjohtojen, sekä jakelu- ja varastointi-infrastruktuurin rakentaminen on välttämätöntä sellaisten vakaiden, hyvin integroitujen ja toisiinsa liitettyjen energiamarkkinoiden luomiseksi, joilla vältetään suunnittelemattomien tehovirtausten kaltaiset kielteiset vaikutukset, joilla turvataan hinnaltaan kohtuullinen ja kilpailukykyinen tarjonta, joilla käytetään täysimääräisesti hyväksi kaikkiin kestäviin energialähteisiin, yhteistuotantoon ja energiatehokkuuteen, kysyntäpuolen hallintaan ja varastointiin sekä uusiutuviin energialähteisiin liittyvät mahdollisuudet ja joilla mikään jäsenvaltio ei jää eristyksiin Euroopan kaasu- ja sähköverkoista vuoteen 2015 mennessä; katsoo, että tämä saavutetaan liittämällä erilliset sähköjärjestelmät samanaikaisesti osaksi mantereenlaajuisia eurooppalaisia verkkoja; korostaa, että suuret investoinnit olisi tehtävä samaan aikaan alueellisiin tai jopa paikallisiin verkkoihin tehtävien investointien kanssa, koska yhä suurempi osa energiantuotannosta tapahtuu alue- ja paikallistasolla;

18.

toteaa samalla, että hajautettu uusiutuvan energian tuotanto vähentää tarvetta rakentaa uusia voimansiirtolinjoja – ja vastaavasti niihin liittyviä kustannuksia – koska hajautettu tekniikka, joka voidaan ottaa suoraan käyttöön kodeissa, kaupungeissa ja syrjäisillä alueilla, sijaitsee paljon lähempänä loppukuluttajia;

19.

toteaa, että uusiutuvista energialähteistä saatavan sähkön tuotannon kasvattaminen ilman tarvittavan infrastruktuurin kehittämistä voi johtaa koordinoimattomiin rajatylittäviin porsaanreikiin ja siten energian hintoihin, jotka eivät ole optimaalisia;

20.

palauttaa mieliin, että jäsenvaltiot eivät ole saavuttaneet niille asetettua, Eurooppa-neuvoston huippukokouksissa vuosina 2002 ja 2007 hyväksyttyä tavoitetta saavuttaa sähkö- ja kaasuverkkojen yhteenliitäntäaste, joka vastaa vähintään 10:tä prosenttia niiden käyttöön otetusta kokonaistuotantokapasiteetista;

21.

pitää myönteisenä sitä, että komissio on korostanut, että joustavuus on tyypillistä Euroopan tuleville energiajärjestelmille; toteaa, että kaikkina aikoina hyvin toimivat, rajatylittävät tukkumarkkinat ovat helposti saatavilla oleva joustomahdollisuus; kehottaa ryhtymään lisätoimiin tulevien energian varastointitekniikoiden ja kysyntäpuolen joustavuuden käyttöönotossa, koska ne ovat myös joustomahdollisuuksia;

22.

pitää energiatehokkuutta yhtenä kestävimmistä ja kustannustehokkaimmista tavoista pienentää energialaskuja, lisätä toimitusvarmuutta, vähentää fossiilisten polttoaineiden tuonnin tarvetta ja välttää hiilipäästöjä; toteaa, että kaikkien energiatehokkuutta edistävien toimien on oltava asianmukaisia kuluttajien tarpeisiin nähden, kustannustehokkaita ja niitä on tuettava oikeilla kannustimilla;

23.

tähdentää, että Kansainvälisen energiajärjestön (IEA) havaintojen mukaan pontevammilla toimilla energiatehokkuuden parantamiseksi voidaan vähentää unionin kaasuntuontia kolmanneksella vuonna 2035, mikä vastaa sataa miljardia kuutiometriä kaasua;

24.

palauttaa mieliin, että televiestintä- ja energiainfrastruktuurin kehittämisen, käytön ja ylläpidon väliset synergiat ovat keskeisessä roolissa pyrittäessä saavuttamaan unionin energiatehokkuustavoitteet;

25.

korostaa tarvetta eriyttää edelleen unionin energiamarkkinoita kilpailun ja mahdollisimman edullisten sähköntoimitusten varmistamiseksi;

26.

katsoo, että investoimista infrastruktuuriin on edistettävä sellaisilla vakailla, innovointia edistävillä ja ennakoitavilla sääntelyjärjestelmillä, jotka eivät estä sisämarkkinoiden toimintaa ja antavat eläkerahastoille ja institutionaalisille sijoittajille mahdollisuuden investoida energian siirtoon, ja toteaa, että sitä ei voida saada aikaan muuten kuin markkinalähtöisesti; samalla kuitenkin myöntää, että tietyissä tapauksissa infrastruktuurimuutoksia tuskin saavutetaan ilman, että julkisella rahoituksella tuetaan kaupallisesti kannattamattomia keskeisiä hankkeita; korostaa tässä yhteydessä verkkojen Eurooppa -välineen merkitystä ja pitää valitettavana, että sen osuus energia-alan määrärahoista on pienempi kuin komission ehdottama määrä;

27.

kehottaa selvittämään mahdollisuuksia perustaa energiaverkkojen alalle unionin investointirahasto;

28.

painottaa, että lupamenettelyjen yksinkertaistaminen jäsenvaltioissa auttaa osaltaan kehittämään infrastruktuuriverkostoja ja vapauttamaan investointeja; korostaa tässä yhteydessä, että paikallis- ja alueviranomaisilla olisi oltava tärkeä rooli, kun yksinkertaistetaan suunnittelumenettelyjä ja integroidaan energiainfrastruktuuria paikallisiin ja alueellisiin suunnittelujärjestelmiin;

29.

huomauttaa, että joissakin tapauksissa siirtoverkkojen avoimen ja syrjimättömän käyttöoikeuden puuttuminen haittaa edelleen uusien tulijoiden mahdollisuuksia liittyä verkkoon tai kilpailla tasavertaisesti vakiintuneita yrityksiä vastaan; korostaa tarvetta estää markkinoiden rakenteellisia vääristymiä, jotka johtavat monissa jäsenvaltioissa vallitsevaan voimakkaaseen keskittymiseen;

30.

korostaa, että kolmannen energiapaketin säännöksiä olisi sovellettava kattavasti sekä eurooppalaisiin että ulkomaisiin yrityksiin; katsoo, että komission näihin säännöksiin mahdollisesti myöntämien poikkeusten olisi oltava soveltamisalaltaan suppeita ja lyhytkestoisia ja parlamentin ja neuvoston olisi tarkasteltava niitä uudelleen;

31.

korostaa, että energian tukkumarkkinoiden avoimuuden puute ja kilpailun vastaiset käytännöt vaarantavat kuluttajien luottamuksen; pitää tarpeellisena muodostaa pikaisesti käsitys tukkumarkkinoiden hinnanmuodostuksesta ja sen vaikutuksesta kuluttajien laskuihin;

32.

tukee täysin tasapuolisten toimintaedellytysten saavuttamiseen tarkoitettuja toimenpiteitä, joilla luodaan hajautetumpia ja kilpailukykyisempiä markkinamalleja, sillä ne tarjoavat enemmän mahdollisuuksia paikallisille energiantuottajille ja uusille teollisuuden toimijoille;

33.

muistuttaa, että jotta määräävässä markkina-asemassa olevat perinteiset toimittajat eivät voi estää markkinoiden avaamista, on tärkeää mahdollistaa uusien liiketoimintamallien kehittyminen, esimerkiksi mahdollisuus tehdä samanaikaisia sopimuksia useiden toimittajien kanssa;

34.

huomauttaa, että vakaa sääntelykehys – joka koskee tuottajia, sääntelyviranomaisia, verkonhaltijoita, energian toimittajia, kysyntäpuolen palveluntarjoajia ja ennen kaikkea loppukäyttäjiä ja tuottajakuluttajia – on keskeisen tärkeä hyvin toimivien sisämarkkinoiden kannalta ja infrastruktuurin kehittämiseen suunnattujen pitkäaikaisten investointien tekemiseksi houkutteleviksi; korostaa, että pätevät, syrjimättömät ja tasapainoiset normit kattavien verkkosääntöjen kehittämisen tulisi johtaa verkon hallinnan, markkinasuunnittelun ja yhteentoimivuuden yhdenmukaistamiseen; pitää ratkaisevan tärkeänä, että siirtoverkkojen, tuotannon ja jakelun eriyttämistä koskevia sopimuksia noudatetaan koko unionissa ja että tämä koskee myös energia-alan sääntelyviranomaisten riippumatonta asemaa ja kuluttajansuojan vaatimuksia koskevia sopimuksia; pitää sen vuoksi välttämättömänä tukea ja kehittää edelleen energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston (ACER) roolia ja varsinkin sen valmiuksia valvoa kansallisia sääntelypäätöksiä ja ratkaista riitoja;

35.

panee merkille, että jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön kansallisia kapasiteetinkorvausmekanismeja tai suunnitelleet sellaisten käyttöönottoa sähkön toimittamisen turvaamiseksi tutkimatta täysin vaihtoehtoisia ratkaisuja etenkin rajatylittävien ratkaisujen ja joustavuusresurssien suhteen; tunnustaa, että vaikka nämä mekanismit ovat tarpeen tietyissä oloissa, ne saattaisivat estää ja vääristää markkinasuunnittelua ja huonosti suunniteltuna jopa luoda lukkiutumisvaikutuksia; kehottaa komissiota varmistamaan, että EU:n tason toimia koordinoidaan paremmin, jotta voidaan varmistaa, että kyseiset mekanismit ovat tarpeellisia, toimivia, avoimia, teknologianeutraaleja ja syrjimättömiä;

36.

pitää valitettavana, että uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä annetulla direktiivillä 2009/28/EY luotuja yhteistyömekanismeja ei ole vielä käytetty hyväksi; viittaa komission tuloksiin, joiden mukaan nykyisten yhteistyömahdollisuuksien hyödyntämisestä voitaisiin saada huomattavia kaupan edistämisen kaltaisia etuja; kehottaa jäsenvaltioita siksi tilaisuuden tullen hyödyntämään paremmin koordinointimekanismeja ja lisäämään keskinäistä viestintäänsä;

37.

korostaa, että riippumatta jäsenvaltioiden oikeudesta valita energialähteensä tai siitä, että EU:n laajuista koordinointia tarvitaan lisää, EU:n on kokonaisuutena hyödynnettävä täysimääräisesti kaikkien EU:n jäsenvaltioiden käytettävissä olevien kestävien energialähteiden mahdollisuudet, jotta voidaan täysimääräisesti noudattaa EU:n energiapolitiikan tavoitteita kilpailukyvyn, kestävyyden ja toimitusvarmuuden suhteen;

38.

toteaa, että eräät jäsenvaltiot ovat energiasaarekkeina edelleen täysin eristyksissä Euroopan kaasu- ja sähköverkoista ja maksavat edelleen korkeampia hintoja energiaresursseista, mikä vaikuttaa niiden kilpailukykyyn; huomauttaa, että ilman merkittäviä infrastruktuuri-investointeja kyseiset jäsenvaltiot eivät kykene saavuttamaan Eurooppa-neuvoston toistamaa velvoitetta, että yhdenkään jäsenvaltion ei pitäisi olla EU:n verkkojen ulkopuolella vuoteen 2015 mennessä; katsoo, että komission olisi kyseisten jäsenvaltioiden pyynnöstä osallistuttava EU:n ulkopuolisten energiantoimittajien kanssa käytäviin neuvotteluihin energian hinnoista esimerkiksi kaasun hankintojen yhteydessä;

39.

korostaa, että EU:n perussopimuksessa vaadittua jäsenvaltioiden välistä solidaarisuutta olisi sovellettava jokapäiväiseen työhön sekä sisäisen ja ulkoisen energiapolitiikan kriisinhallintaan; kehottaa komissiota määrittelemään selkeästi ”energia-alan solidaarisuuden” sen varmistamiseksi, että kaikki jäsenvaltiot noudattavat sitä;

40.

painottaa, että on tarpeen käsitellä kaasun ja sähkön kolmansista maista EU:hun tapahtuvan tuonnin odotettavissa olevaa kasvua lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä, jotta voidaan turvata energian toimitusvarmuus, jakaa rasitusta ja huolehtia sisämarkkinoiden asianmukaisesta toiminnasta; korostaa, että eräiden jäsenvaltioiden osalta tämä haaste liittyy läheisesti riippuvuuteen kaasun ja öljyn tuonnista vain yhdestä kolmannesta maasta ja että haasteeseen vastaaminen edellyttää toimia, joilla pyritään monipuolistamaan energiantoimittajien valikoimaa, reittejä ja lähteitä; toteaa, että strategisena tavoitteena tässä suhteessa on eteläisen kaasukäytävän toteuttaminen, mukaan luettuna Nabucco-kaasuputki, ja sellaisen toimitusreitin aikaansaaminen vuoteen 2020 mennessä, jonka kautta EU voisi saada noin 10–20 prosenttia tarvitsemastaan kaasusta, jotta kaikilla Euroopan alueilla olisi fyysinen yhteys vähintään kahteen eri kaasulähteeseen;

41.

katsoo, että avoimet sisämarkkinat, joilla kaikki EU:n ja kolmansien maiden yritykset noudattavat energia-alaa koskevaa yhteisön säännöstöä, voivat auttaa lujittamaan EU:n energiantoimittajien neuvotteluasemaa ulkoisiin kilpailijoihin nähden, mikä on erityisen tärkeää ajatellen mahdollisuuksia jatkaa ulkoisten energiaostojen koordinoida EU:n tasolla; kehottaa EU:ta harkitsemaan yhteisen kaasunhankintaviraston ja -mekanismien luomista, jotta voidaan luoda vastapaino hallitsevien ulkomaisten toimittajien monopoliasemalle; toteaa, että EU:n ja kolmansien maiden energian toimittajien suhteissa on käytettävä vastavuoroisuusperiaatetta; korostaa, että suhteissaan kolmansien maiden energian toimittajiin komission on tarpeen ottaa huomioon päätöstensä vaikutus kuluttajahintoihin ja myös tiedottaa niistä;

42.

katsoo, että komissiolle olisi annettava valtuudet käydä neuvotteluja strategisesti tärkeistä infrastruktuurihankkeista, jotka vaikuttavat toimitusvarmuuteen koko EU:ssa ja että tällaisia valtuuksia olisi harkittava myös sellaisten muiden hallitustenvälisten sopimusten yhteydessä, joilla katsotaan olevan huomattava vaikutus EU:n pitkän aikavälin energiapoliittisiin tavoitteisiin ja erityisesti energiaomavaraisuuteen; ilmaisee tässä suhteessa tyytyväisyytensä komission johdolla EU:n, Azerbaidžanin ja Turkmenistanin välillä Kaspianmeren alueen kaasuputkiverkosta käytävissä neuvotteluissa saavutetun edistyksen johdosta;

43.

korostaa, että uusiutuvia energialähteitä ja energiatehokkuutta koskevien aloitteiden ja lisäenergiakustannusten jatkuva lähentyminen kaikissa EU:n jäsenvaltioissa vuoden 2020 jälkeen on välttämätöntä hyvin toimivien ja tehokkaiden energian sisämarkkinoiden kannalta ja koskee niin tukku- kuin vähittäiskauppaa, sekä suotuisien olosuhteiden luomiseksi uusiutuvien energialähteiden pitkän aikavälin kehittämiselle ja laajamittaiselle käytölle;

44.

katsoo, että lyhyellä aikavälillä toisiaan lähellä olevien jäsenvaltioiden alueellisia ryhmittymiä olisi kannustettava siirtymään yhdenmukaistettuun tai yhteiseen alueelliseen uusiutuvien energialähteiden tukijärjestelmään kansallisten suunnitelmien sijasta;

45.

kehottaa jäsenvaltioita tarkistamaan säännöllisin väliajoin syöttötariffinsa ja muut tukitariffinsa avoimella tavalla niin, että tariffeja voidaan muuttaa sitä mukaa kuin teknologia- tai toimituskustannukset laskevat;

46.

on tietoinen siitä, että puiteohjelmista tuettuja EU:n yhteisiä tutkimushankkeita ja SET-suunnitelman kaltaisia aloitteita ei ole käytetty riittävästi sellaisen uuden teknologian kehittämiseen, joka mahdollistaa parannukset energiatehokkuuteen, uusiutuviin energialähteisiin, ydinvoimalaitosten turvallisuuteen, fossiilisten polttoaineiden vähäpäästöiseen käyttöön ja älykkäisiin verkkoihin, jotka kaikki ovat energiamarkkinoiden kannalta keskeisen tärkeitä;

47.

pitää tärkeänä, että tulevaisuuden sähkönsiirron valtaväylät edistyvät, erityisesti kaakosta pohjoiseen kulkeva sähkönsiirron valtaväylä (SENEH), joka auttaisi aurinkosähköfarmeissa, kuten Helios-hankkeessa, tuotetun energian siirrossa Kaakkois-Euroopasta pohjoiseen ja länteen;

48.

kehottaa jäsenvaltioita saattamaan energiapolitiikan alaan kuuluvan EU:n lainsäädännön, erityisesti kolmannen energiapaketin, kiireellisesti ja täysimääräisesti osaksi kansallista lainsäädäntöään ja soveltamaan sitä kiireellisesti ja täysimääräisesti; kehottaa komissiota toteuttamaan niihin jäsenvaltioihin kohdistuvia toimia, joissa täytäntöönpano on perusteettomasti viivästynyt; pitää myönteisenä, että komissio on jo käynnistänyt virallisen menettelyn EU:n sääntöjen rikkomisesta;

49.

painottaa, että rakenteellisiin markkinahäiriöihin ja avoimuuden puutteeseen markkinoilla on puututtava; kehottaa komissiota lisäämään toimiaan tehostaakseen kolmannen energiapaketin täytäntöönpanoa;

50.

vaatii komissiota valvomaan tiiviisti EU:n energialainsäädännön täytäntöönpanon tehokkuutta, ja erityisesti tämä koskee säännöksiä, joilla luodaan keskeisiä kuluttajien oikeuksia, ja säännöksiä, jotka koskevat verkonhaltijoita, kansallisia sääntelyviranomaisia ja kilpailu- ja valtiontukisääntöjä, sekä säännöksiä, joiden tavoitteena on vähentää silmukkavirtojen ilmiötä sähkön sisämarkkinoilla, mikä on energian sisämarkkinoiden kannalta merkittävä, mutta selvitettävissä oleva haaste, koska se vähentää varastointivaihtoehtoja ja verkkokapasiteettia ja siten heikentää energiajärjestelmien turvallisuutta; kehottaa komissiota käyttämään kaikkia käytettävissään olevia tarkoituksenmukaisia keinoja puuttua asiaa koskevan EU:n lainsäädännön mahdolliseen jatkuvaan noudattamatta jättämiseen;

51.

panee merkille, että tähän mennessä sähkökatkokset ovat johtuneet toimintahäiriöistä, eivät kapasiteetin puutteesta; panee merkille, että talouslaman, maakaasun korkeiden hintojen ja uusiutuvista energialähteistä tuotettavan sähkön ajoittain kasvavan osuuden vuoksi EU:n sijoittajat ovat huomattavan epävarmoja, kun kehitetään joustavaa sähköntuotantokapasiteettia; kehottaa komissiota teettämään yhdenmukaisilla menetelmillä kattavan arvioinnin tuotannon riittävyydestä ja antamaan ohjeita siitä, miten voidaan lisätä joustavuutta ja säilyttää toimitusvarmuus;

52.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita koordinoimaan infrastruktuurihankkeita aikaisempaa paremmin ja kehittämään verkkoa yhdessä, jotta varmistetaan samalla niiden täysimittainen järjestelmään liitettävyys ja kustannustehokkuus kaikkialla EU:n alueella siten, että hyödynnetään rajatylittäviä synergioita ja tehokkaampaa energiainfrastruktuuriverkkoa; huomauttaa, että olisi edistettävä integroitua lähestymistapaa, jossa jakeluverkon haltijat ovat mukana; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan yhteistä eurooppalaista etua koskevien hankkeiden ripeän arvioinnin, valinnan, sallittavuuden ja täytäntöönpanon etenkin, kun kyseessä ovat rajat ylittävät sähköyhdysjohdot ja kaasuyhdysputket – mukaan luettuna käänteisvirtausjärjestelyt – nesteytetty maakaasu ja energian varastointiin tarvittava infrastruktuuri sekä älykkäät siirto- ja jakeluverkot, jotka ovat hyvin integroitujen ja hyvin toimivien energiamarkkinoiden kannalta ensisijaisen tärkeitä;

53.

suosittelee, että komissio energia-alaa koskevan ”Verkkojen Eurooppa” -välineen määrärahoja käyttäessään asettaa etusijalle hankkeet, joilla on suurin vaikutus sisämarkkinoiden toimintaan, ja edistää siten kilpailua, uusiutuvien energiamuotojen nopeaa käyttöönottoa, tarvittavien rajat ylittävien yhteenliitäntöjen luomista ja energian toimitusvarmuutta;

54.

kehottaa komissiota tekemään selvityksen tällä hetkellä suunnitteilla olevista energiahankkeista, erityisesti suunnitelmasta, joka koskee uutta nesteytetyn maakaasun tuontiterminaalia, jonka rakentamisen arvioidaan kestävän kymmenen vuotta; kehottaa komissiota arvioimiaan näiden hankkeiden taloudelliset hyödyt ja ottamaan arvioinnissa huomioon yksittäisissä jäsenvaltioissa jo rakenteilla tai suunnitteluvaiheessa olevat nesteytetyn maakaasun tuontiterminaalit, jotka lähitulevaisuudessa lisäävät energian toimitusvarmuutta energiasaarekkeiksi luokitelluissa jäsenvaltioissa, ja osallistumaan tällaisten hankkeiden rahoittamiseen;

55.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita luomaan tehokkaan ruuhkanhallintajärjestelmän, jotta voidaan tehostaa kaasun ja sähkön olemassa olevan siirtokapasiteetin käyttöä, supistaa kasvavan verkkokapasiteetin kustannuksia ja edistää uusiutuvista energialähteistä tapahtuvan tuotannon liittämistä sähköverkkoon;

56.

kehottaa jäsenvaltioita pidättymään mahdollisimman pikaisesti hintakattojen tai aiheutuneita kustannuksia alhaisempien energian säänneltyjen vähittäishintojen käyttämisestä kansallisella tasolla, koska tällaiset toimenpiteet voivat vääristää kilpailua ja uhata vakavasti tulevia investointeja kapasiteettiin ja energia-alan infrastruktuuriin; katsoo kuitenkin, että tällaisissa toimissa on otettava huomioon heikossa asemassa olevien kuluttajien edut, koska he eivät aina kykene hyötymään energian vähittäismarkkinoiden aidosta kilpailusta;

57.

on tyytyväinen komission määrätietoisuuteen kilpailunrajoitus- ja valtiontukisääntöjen täytäntöönpanossa kaikkien energia-alan yritysten ja niiden Euroopan unionissa toimivien tytäryritysten osalta, millä varmistetaan, että kaikille markkinatoimijoille luodaan tasavertaiset toimintaedellytykset ja yhtäläiset markkinoille pääsyn ehdot; kehottaa komissiota antamaan ohjeita kaasu- ja sähkömarkkinoiden määräävän markkina-aseman väärinkäytön arvioimisesta ja neuvomaan parhaiden käytäntöjen ja uusiutuvan energian tukijärjestelyistä saatujen kokemusten suhteen;

58.

kehottaa komissiota tarkistamaan valtiontukisääntöjä kansallisten energiatehokkuustoimenpiteiden osalta sekä niiden energiahankkeiden osalta, joita yhteisrahoitetaan koheesiopolitiikan puitteissa, jotta voidaan varmistaa, että useammat näistä toimista voivat saada valtion rahoitusta ja siten useampi hanke toteutuu;

59.

suosittelee, että komissio käyttäisi valtiontukien valvontavaltaansa siten, että se kannustaa kehittämään rajatylittävää infrastruktuuria; katsoo, että kyseiset yhdysrakenteet olisivat tärkeässä asemassa silloin, kun naapurivaltion varastoja olisi voitava käyttää enemmän energiahätätilan tai epätasapainon tapauksessa sekä vähennettäessä tukia ajan myötä;

60.

tukee voimakkaasti komission pyrkimyksiä, jotka perustuvat ENTSOjen tekemään koordinoituun työhön, ottaa yhdenmukaiset verkkosäännöt käyttöön vuoteen 2014 mennessä ja verkkonormit suunnitelman mukaisesti, ja varmistaa energian sisämarkkinoiden sääntelykehyksen vakaus ja innovointimyönteisyys;

61.

tukee voimakkaasti energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston (ACER) ja kansallisten sääntelyviranomaisten toteuttamia sääntelytoimenpiteitä rajat ylittävän energiakaupan, myös päivänsisäisen, seuraavan päivän markkinoiden ja tasehallintamarkkinoiden edistämiseksi, parantamiseksi ja yksinkertaistamiseksi sekä eri jäsenvaltioiden energiajärjestelmien välisten erojen kaventamiseksi edistämällä yhdysrakenteiden avointa käyttöä; korostaa, että ACER:lla ja kansallisilla sääntelyviranomaisilla on oltava riittävä määrä asianmukaisesti koulutettua, kokenutta ja asiantuntevaa henkilöstöä, jotta ne voivat hoitaa tehtävänsä tukkukaupan transaktioiden seuraamisen sekä sisäpiirikaupan käytäntöjen ja markkinoiden manipulointipyrkimysten tunnistamisen suhteen;

62.

kehottaa komissiota sähkön sisämarkkinoiden suhteen laatimaan pikaisesti perusteellisen analyysin kansallisten tuotantokapasiteettien riittävyydestä ja joustavuudesta lyhyellä ja pitkällä aikavälillä ottaen täysimääräisesti huomioon kaikkien joustavien toimien, kuten kysynnän reaktioiden, energian varastoinnin ja yhdysrakenteiden mahdolliset vaikutukset, sekä ilmoittamaan kapasiteetin arviointiin ja energian sisämarkkinoita koskevaan kehittämissuunnitteluun ja kilpailusääntöihin kansallisesti sovellettujen toimien vaikutukset ottaen huomioon näiden täydentävien markkinasuunnittelutoimien toimitusvarmuuden ja rajatylittävät näkökohdat; kehottaa tässä yhteydessä tehostamaan toimia, joilla tuetaan energian varastointitekniikkojen käyttöönottoa tulevaisuudessa ja kysyntäpuolen reagointikykyä, jotka ovat joustavuuden lisälähteitä;

63.

kehottaa komissiota laatimaan ohjeet joustavuuden lähteiden, kuten kysyntäpuolen hallinnan, varastoinnin ja fyysisten infrastruktuurien, rajatylittävät infrastruktuurit mukaan luettuina, käyttöönotolle ja käytölle, jotta jäsenvaltiot voivat laatia ja ottaa käyttöön kansallisia strategioita joustavuuden lähteiden käyttöönottamiseksi omalla alueellaan;

64.

kehottaa komissiota ja sähkö-ENTSOa kehittämään yhtenäisen ja yhteensovitetun menetelmän tuotannon riittävyyden varmistamiseksi Euroopassa, ottaen huomioon myös uusiutuvien energialähteiden ja varsinkin vaihtelevasti uusiutuvien energialähteiden positiivisen osuuden;

65.

kehottaa komissiota selvittämään tulevaisuuden energiamarkkinoiden muotoja, jotka toisin kuin nykyiset kansalliset kapasiteettimekanismit voisivat tuottaa syrjimättömiä lisätuloja investoijille kaikista energiantuotannon muodoista ja varmistaa, että joustavuutta tarjotaan kustannustehokkaimmalla tavalla;

66.

kehottaa komissiota laatimaan liitännäispalvelujen markkinoiden edistämiseksi säännöt, jotka sallivat kaikkien energialähteiden, myös uusiutuvien energialähteiden, käyttämisen;

67.

vaatii komissiota, jäsenvaltioita ja asiaankuuluvia sidosryhmiä tarjoamaan kannustimia ja tukemaan alueellisia aloitteita ja kumppanuuksia, joilla pyritään markkinoiden integroimiseen perustamalla alueellisia energiapörssejä ja kaasukaupan keskuksia sekä harmonisoimalla kaasukaupan ja markkinoiden yhteenkytkennän mekanismien sääntöjä, joihin sovelletaan erilaisia määräaikoja, ja ottamalla käyttöön riittävä markkinalikviditeetti ja avoimuus;

68.

painottaa, että sisämarkkinatoimenpiteillä olisi edistettävä sekä kotimaisten että ulkomaisten energialähteiden monipuolistamista ja niissä ei pitäisi keskittyä ensisijaisesti nykyisten reittien ja toimitusten edelleen kehittämiseen ja laajentamiseen;

69.

panee merkille energiamarkkinoiden ulkoisen ulottuvuuden, jonka tarkoituksena on helpottaa jäsenvaltioiden pääsyä monipuolisemmille energialähteille; vaatii komissiota yhdessä Euroopan ulkosuhdehallinnon kanssa käyttämään ulkopoliittisia välineitään energian sisämarkkinoiden sääntöjen ja normien edistämiseen suhteessa kolmansiin maihin ja erityisesti EU:n naapuristoon; kehottaa komissiota sopimaan kahdenvälisessä vuoropuhelussa asiaankuuluvien kolmansien maiden kanssa rajat ylittävien sähkö- ja kaasuyhteyksien ylikuormituksen hallintaa koskevien sääntöjen selkeyttämisestä ja kolmansien osapuolten pääsystä siirtoverkkoihin; antaa komissiolle voimakkaan tukensa sellaisten toimenpiteiden toteuttamisessa, joilla estetään kolmansien maiden yritysten kilpailunvastaisia käytäntöjä, jotka saattavat johtaa kilpailun rajoittumiseen, hintojen nousuun tai energian toimitusvarmuuden heikentymiseen; vaatii komissiota varmistamaan sen suhteissa ulkoisiin kumppaneihin, että EU:n yritysten on mahdollista kilpailla maailmanlaajuisesti tasavertaisesti; kehottaa komissiota laajentamaan ydinturvallisuutta koskevaa yhteistyötä EU:n naapurimaiden kanssa; kehottaa komissiota tiedottamaan kaikista tekijöistä, jotka vielä aiheuttavat ongelmia kolmannen energiapaketin täytäntöönpanossa sekä esittämään selkeät luvut niiden vaikutuksesta kuluttajahintoihin;

70.

kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota lisäämään poliittista ja taloudellista tukea energiayhteisölle ja toteuttamaan lisätoimia, joilla tuetaan sisämarkkinasääntöjen soveltamisen laajentamista Kaakkois- ja Itä-Eurooppaan;

71.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita osoittamaan paremmin, että ne eivät aio tehdä sisämarkkinalainsäädännön vastaisia sopimuksia, kun otetaan huomioon hallitustenvälisiä sopimuksia koskevan energiapoliittisten tietojen vaihtomekanismin perustaminen EU:n jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välille; katsoo, että komission olisi voitava selvittää, ovatko sopimusluonnokset yhteisön säännöstön mukaisia, ja osallistua tarvittaessa neuvotteluihin;

72.

muistuttaa komissiota siitä, että sisämarkkinat eivät ole riippumattomat maailmanlaajuisista markkinoista; pyytää komissiota sisämarkkinatoimia suunnitellessaan ottamaan täysimääräisesti huomioon parlamentin suositukset energiapolitiikan ulkoisesta ulottuvuudesta (16); vahvistaa tukevansa ajatusta siitä, että vain täysin toimivat sisämarkkinat antavat EU:lle kyvyn puhua yhdellä äänellä maailmanlaajuisesti; pyytää komissiota kehittämään lisätoimia ulkoisen energiapolitiikan alalla;

73.

katsoo, että tulevaan Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen väliseen vapaakauppasopimukseen olisi sisällytettävä luku, jossa keskitytään yksinomaan energiakysymyksiin, joilla saattaa olla vaikutusta sisämarkkinoihin ja joita ovat muiden muassa: energian tukkukauppa, hyödykekauppa, meriliikenteen energiakuljetuksia koskevat säännöt, päästökauppajärjestelmät, polttoaineen turvallisuusnormit, kirjanpitokäytännöt, valtion energiatuet ja energian etsimistä, tuotantoa ja jalostamista koskevien teollis- ja tekijänoikeuksien siirto sekä elinkaarensa loppuun tulleet tuotteet;

74.

tukee sitä, että neuvosto antoi komissiolle valtuudet esittää vuoden 2013 loppuun mennessä analyysi energian hintojen ja kustannusten koostumuksesta ja tekijöistä eri jäsenvaltioissa siten, että erityisesti keskitytään kotitalouksille, pk-yrityksille ja energiaa paljon käyttäville yrityksille aiheutuviin vaikutuksiin, ja siten, että EU:n kilpailukykyä tarkastellaan laajemmin suhteessa sen globaaleihin kilpakumppaneihin; kehottaa komissiota myös jatkamaan energian hintojen ja kustannusten seurantaa jäsenvaltioissa;

75.

kehottaa komissiota kaasun sisämarkkinoiden osalta tarkastelemaan kaikkia kaasusopimuksia, jotka perustuvat vanhentuneisiin hinnoittelumekanismeihin, erityisesti hinnan sitomiseen öljyn hintaan, joka pakottaa kuluttajat maksamaan korkeita hintoja, ja kehottaa komissiota auttamaan selvittämään, miten nämä sopimukset voidaan neuvotella uudelleen muutoinkin kuin niiden jatkamisen yhteydessä; painottaa, että on kehitettävä ja tuettava kaikkia tuotteita ja mekanismeja, joilla pyritään tehostamaan kaasukaupan lyhyen aikavälin kapasiteettia; korostaa, että nämä toimenpiteet ovat ratkaisevan tärkeitä kaasutoimitusten todellisen hintakilpailun varmistamiselle kaikille kuluttajille kaasun sisämarkkinoilla;

76.

kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja asiaankuuluvia sidosryhmiä parantamaan kuluttajille tarjotun tiedon laatua ja saatavuutta, järjestämään heitä varten selkeät ja avoimet laskutusmenetelmät ja luomaan hintavertailuvälineitä, joiden avulla he voivat tehdä tietoisia valintoja ja jotta he saavat tietoa kulutuksen hallintakeinoista, energiansäästömahdollisuuksista ja energiatehokkuudesta sekä pienimuotoisesta tuotannosta; kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön vaihtoehtoisista riidanratkaisumenettelyistä annetun direktiivin ja verkkovälitteisestä riidanratkaisusta kuluttajariidoissa annetun asetuksen; on tyytyväinen komission ehdotukseen perustaa kuluttajien oikeuksia koskeva opastussivusto; suosittelee, että komissio ja jäsenvaltiot käynnistävät kuluttajaystävällisiä tiedotuskampanjoita, joissa hallintojen ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen olisi oltava aktiivisesti mukana;

77.

huomauttaa, että vaikka energian tukkumarkkinoilla energian hinnat ovat maailmanlaajuisesti laskeneet, kuluttajat maksavat yhä korkeita hintoja; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sekä jäsenvaltioiden sääntelyviranomaisia varmistamaan, että kuluttajat hyötyvät suoraan ja riittävästi tukkumarkkinoiden hintakehityksestä;

78.

pyytää jäsenvaltioita ja komissiota laatimaan kattavan strategian, jonka tavoitteena on kannustaa kuluttajia ja tuottajakuluttajia osallistumaan aktiivisesti energiamarkkinoihin muun muassa osallistamalla heidät nykyisen lainsäädännön avulla sekä panemalla täytäntöön energiatehokkuusdirektiivin asiaa koskevat säännökset; ehdottaa, että verkonkäytön hintasignaalia mukautetaan säännöllisin väliajoin, jotta voidaan antaa sekä nykyisille että tuleville käyttäjille tarvittavaa opastusta ja siten sovittaa yhteen verkon kehittäminen ja yksityishenkilöiden päätökset;

79.

kehottaa komissiota edistämään yhteistyötä energia-alan ja tieto- ja viestintätekniikan alan kesken ja arvioimaan olemassa olevia energiaan liittyviä innovaatioita edistäviä olemassa olevia sääntelykehyksiä kaikkien kuluttajien hyödyksi ja jotta käyttäjäystävällisellä, turvallisella ja luotettavalla tavalla helpotettaisiin sellaisten älykkäiden verkkojen käyttöönottoa, jotka eivät ole taloudellisesti ylivoimaisia kuluttajille ja jotka ottavat huomioon kuluttajien yksityisyyden; kehottaa tekemään yhteistyötä älyverkkojen kehittämiseksi eurooppalaisella, kansallisella ja alueellisella tasolla ja laatimaan eurooppalaisia standardeja älyverkkoja varten;

80.

kehottaa jäsenvaltioita sekä alueellisia ja paikallisia viranomaisia sisällyttämään ja luomaan taloudellisia kannustimia älyverkkojen it-ratkaisuille ja pyrkimään tuottajakuluttajien markkinoihin, mikä johtaa lisääntyneeseen joustavuuteen, energiatehokkuuteen ja/tai energiansäästöön ja kysyntäpuolen vapaaehtoiseen osallistumiseen;

81.

odottaa komission suuntaviivoja avuksi kunnianhimoisten poliittisten tavoitteiden asettamisessa muita heikommassa asemassa olevat kuluttajien suhteen; katsoo, että suuntaviivat auttavat jäsenvaltioita määrittelemään paremmin toimensa tämän kuluttajaryhmän suhteen; kehottaa komissiota valmistelemaan nämä suuntaviivat ottaen huomioon näiden kuluttajien suojelun nykyiset kansalliset mekanismit ja välineet, jotta saataisiin aikaan yhtenäisempi ja kokonaisvaltaisempi EU:n tason lähestymistapa ja samalla jätettäisiin jäsenvaltioiden valittaviksi sopivimmat välineet kyseisen tuen toteuttamiseksi; lisää vielä, että kattavilla neuvontapalveluilla ja parhaiden käytäntöjen vaihdolla voi olla tärkeä rooli tämän kuluttajaryhmän kannalta;

82.

suhtautuu myönteisesti komission odotettavissa olevaan analyysiin energiaköyhyydestä EU:ssa; katsoo, että tässä analyysissä komission olisi myös pyrittävä varmistamaan, että energiaköyhyyden torjunnasta tulee osa eurooppalaisten sosiaalipalvelujen kokonaisuutta esimerkiksi sosiaali- ja koheesiorahaston kautta; vaatii, että nykyisissä ja uusissa energiatehokkuusohjelmissa aina kiinnitetään erityistä huomiota pienituloisiin ryhmiin;

83.

vaatii komissiota laatimaan ja suosittelemaan asianmukaista toimittajaan keskittyvää vähittäismarkkinamallia, jolla yhdenmukaistetaan unionin vähittäismarkkinoita ja siten helpotetaan kuluttajille tulevaa hallinnollista rasitusta, kun toimittajat veloittavat kaikki maksut suoraan sähkölaskussa;

84.

kehottaa jäsenvaltioita, komissiota ja asiaankuuluvia sidosryhmiä muuttamaan mahdollisimman nopeasti kaikkia energiantuottajia koskevat tarpeelliset tukijärjestelmät avoimiksi, ennakoitaviksi, lähentyvämmiksi ja markkinalähtöisiksi mekanismeiksi vaaditut tukiominaisuudet – kuten energiatehokkuus, tuottajakuluttajat, yhteistuotanto, joustavuus, uusiutuvat energialähteet ja verkkotukipalvelut – käsittävien yhteismarkkinoiden luomiseksi tavalla, joka takaa niiden yhteensopivuuden ja estää päällekkäisyydet; kehottaa komissiota antamaan ohjeita uusiutuvan energian tehokkaista ja kustannustehokkaista tukijärjestelyistä;

85.

kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja kansallisia sääntelyviranomaisia tarkistamaan energiamarkkinoiden kilpailun tason mittaamisessa käytettävät indikaattorit ja sisällyttämään niihin sellaisia indikaattoreita kuin halvimpia tariffeja saavien kuluttajien osuus, uusien yritysten mahdollisuudet päästä markkinoille ja kuluttajapalvelun ja innovoinnin taso, jotka kaikki auttavat saamaan todellisen käsityksen kilpailun tasosta markkinoilla;

86.

kehottaa komissiota sähkön sisämarkkinoiden osalta tutkimaan perusteellisesti, mitä vaikutuksia uusiutuvien energialähteiden kasvavan osuuden integroinnilla energiaverkkoihin on rahoitustuen, koko järjestelmää koskevien teknisten vaatimusten ja markkinasuunnittelun osalta; korostaa, että kyseisiä lähteitä koskevan koordinoidun lähestymistavan puute on tähän asti vaikeuttanut niiden integrointia Euroopan energiajärjestelmiin; korostaa, että energiaverkkoja ja varastointia koskevat eurooppalaiset infrastruktuurit on sopeutettava uusiutuvista energialähteistä tapahtuvan energianjakelun osuuteen; korostaa kaasun merkitystä uusiutuvan energian tuotannon moninaisuuden edellyttämänä varapolttoaineena ja pyytää komissiota arvioimaan sähköjärjestelmän joustavuuden edellyttämän tason (älyverkot, kysynnän hallinta, varastointi ja joustava varakapasiteetti); katsoo, että pumppausvarastoinnilla on tärkeä rooli sähkön varastoinnissa;

87.

kehottaa komissiota myös seuraavalla jaksolla käyttämään aluekehitys- ja koheesiorahastoa ja EU:n muita rakennerahastoja älykkäiden kaasu- ja sähköverkkojen rakentamisen tukemisessa, jotta uudet energiatyypit ja uudet energialähteet voidaan sisällyttää paremmin järjestelmään ja nykyaikaistaa Euroopan kaikkia alueita; katsoo, että myös jakeluverkonhaltijoita olisi kannustettava hyväksymään muutoksia verkkoihinsa;

88.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään aloitteita hyödyntämättä olevan mikrotuotannon mahdollisuuksien käyttämiseksi ja kiinnittämään huomiota tarpeeseen kehittää edelleen yhteistuotantoa, koska se on yksi tehokkaimmista sähköenergian ja lämmön tuottamisen keinoista, ja perustaa tämä mahdollisuus tehokkaan kaukolämmön sekä kaukojäähdytyksen laajaan käyttöönottoon;

89.

korostaa sähkön ja lämmön yhteistuotannon ja/tai kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen mahdollisuuksia vaihtelevista lähteistä tuotetun energian kasvavan osuuden tasoittamisessa, sillä ne lisäävät energiamarkkinoiden joustavuutta ja sietokykyä ja antavat mahdollisuuden ylijäämäsähkön taloudelliseen varastointiin; kehottaa komissiota käsittelemään ja palkitsemaan näitä mahdollisuuksia tulevassa aloitteessaan kapasiteetinkorvausmekanismia koskevasta kehyksestä ja tukemaan tämänkaltaista monialaista integrointia ja tasapainottamista Horisontti 2020 -ohjelmassa;

90.

kehottaa komissiota teettämään tutkimuksen, jolla analysoidaan uusia ja kustannuksia säästäviä markkinamalleja, joilla varmistetaan, että sähkö on kuluttajille kohtuuhintaista, ja estetään hiilivuotoa;

91.

suhtautuu myönteisesti siihen, että energia-alan tutkimuksesta tehdään Horisontti 2020 -ohjelman painopiste, ja kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään täysimääräisesti tätä ohjelma-aluetta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan Horisontti 2020 -ohjelman ja Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin hankkeiden piiriin kuulumattoman innovatiivisen energiateknologian tutkimusta ja kehittämistä ja parantamaan olemassa olevia teknologioita; kehottaa jäsenvaltioita luomaan synergioita eurooppalaisten ja kansallisten tutkimusohjelmien välille, sillä tutkimus on ainoa tie eteenpäin päästöjen vähentämiseksi, energiaturvallisuuden kehittämiseksi, EU:n teollisuuden kilpailuaseman parantamiseksi maailmanmarkkinoilla, EU:n teknologisen johtajuusaseman säilyttämiseksi sekä unionin kasvu- ja työllisyysohjelman edistämiseksi; painottaa, että teollisuudelle on annettava lainsäädännöllinen varmuus ajanjaksolle, joka ulottuu pidemmälle kuin vuoteen 2020;

92.

kehottaa komissiota rahoittamaan riittävästi älykkäiden jakeluverkkojen kehittämistä, koska ne ovat kaikkein kustannustehokkain tapa toteuttaa uusiutuvista energialähteistä hajautetusti tuotetun sähkön pääsy markkinoille, samalla kun varmistetaan toimitusvarmuus ja käytetään mahdollisuuksia säästää energiaa;

93.

toteaa, että sisämarkkinajärjestelmän nykyinen pirstoutuneisuus asettaa yrityksille ja sijoittajille pitkäkestoista vakautta koskevia haasteita, jotka saattavat johtaa tuotantolaitosten sulkemisiin sekä työllisyyttä ja kapasiteettia koskevaan epävarmuuteen; pyytää komissiota teettämään sähkön ja kaasun sisämarkkinoiden tulevaisuudesta riippumattoman arvioinnin, jossa investoinnit, alan työllisyys, ympäristö ja kuluttajansuoja ovat keskeisessä asemassa; vaatii, että tämä arviointi on valmis maaliskuussa 2014 ja että siinä otetaan laajasti huomioon myös eturyhmien, kuten työmarkkinaosapuolten, pienituloisten kotitalouksien edustajien, ympäristöjärjestöjen ja pk-yritysten mielipiteet;

94.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

9.3.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/21

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 194 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 37 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1260/1999 kumoamisesta 11. heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006,

—

ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastosta ja asetuksen (EY) N:o 1783/1999 kumoamisesta 5. heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1080/2006,

—

ottaa huomioon koheesiorahaston perustamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1164/94 kumoamisesta 11. heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1084/2006,

—

ottaa huomioon energiatehokkuudesta, direktiivien 2009/125/EY ja 2010/30/EU muuttamisesta sekä direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/27/EU,

—

ottaa huomioon rakennusten energiatehokkuudesta 19. toukokuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/31/EU,

—

ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020),

—

ottaa huomioon 18. huhtikuuta 2013 annetun komission kertomuksen rakennusten energiatehokkuutta koskevasta rahoitustuesta (COM(2013)0225),

—

ottaa huomioon Brysselissä vuonna 2013 julkaistun Euroopan ammattiyhdistysinstituutin (ETUI) raportin ”Benchmarking Working Europe 2013” energiaa käsittelevän 5 luvun (”The European divide in clean energy and fuel poverty”),

—

ottaa huomioon energian loppukäytön tehokkuudesta ja energiapalveluista sekä neuvoston direktiivin 93/76/ETY kumoamisesta 5. huhtikuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/32/EY,

—

ottaa huomioon 11. kesäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman sosiaalisesta asuntotuotannosta Euroopan unionissa (1),

—

ottaa huomioon 4. maaliskuuta 2013 annetun neuvoston raportin ”Talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson toteuttaminen – Yhteenveto” (6754/13),

—

ottaa huomioon 26. tammikuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Aluepolitiikan panos Eurooppa 2020 -strategian mukaisessa kestävässä kasvussa” (COM(2011)0017),

—

ottaa huomioon vuonna 2012 julkaistun energiaa koskevan komission tilastollisen taskukirjan ”EU energy in figures” (2),

—

ottaa huomioon 16. joulukuuta 2008 annetun komission tiedonannon ”Koheesiopolitiikka: investointeja reaalitalouteen” (COM(2008)0876),

—

ottaa huomioon 19. lokakuuta 2006 annetun komission tiedonannon ”Energiatehokkuuden toimintasuunnitelma: Mahdollisuuksien toteuttaminen” (COM(2006)0545),

—

ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 21/2012 ”Energiatehokkuuteen kohdennettujen koheesiopoliittisten investointien kustannustehokkuus”,

—

ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman Euroopan talouden elvytyssuunnitelmasta (3),

—

ottaa huomioon KfW Research -tutkimuskeskuksen raportin ”Impact on public budgets of KfW promotional programmes in the field of ’Energy-efficient building and rehabilitation’” (4),

—

ottaa huomioon 16. tammikuuta 2013 antamansa päätöslauselman EU:n koheesiopolitiikan ja sen toimijoiden roolista Euroopan uuden energiapolitiikan täytäntöönpanossa (5),

—

ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Etenemissuunnitelma – siirtyminen kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna 2050” (COM(2011)0112),

—

ottaa huomioon 24. toukokuuta 2012 antamansa päätöslauselman resurssitehokkaasta Euroopasta (6),

—

ottaa huomioon 18. huhtikuuta 2013 annetun komission kertomuksen ”Koheesiopolitiikkaan liittyvä strategiakertomus 2013 vuosien 2007–2013 ohjelmien toteuttamisesta” (COM(2013)0210),

—

ottaa huomioon 4. toukokuuta 2012 annetun alueiden komitean lausunnon ”Energiatehokkuus kunnissa ja alueilla – tarkastelussa maaseutualueiden ja kaupunkien erot” (7),

—

ottaa huomioon 14. joulukuuta 2011 annetun alueiden komitean lausunnon ”Energiatehokkuus” (8),

—

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi energiatehokkuudesta (9),

—

ottaa huomioon MARIE-ohjelman ja ELIH-MED-hankkeen energiatehokkuutta käsittelevän toimintapoliittisen asiakirjan ”Improving MED transnational cooperation answers to energy efficiency challenges in buildings”,

—

ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Energiatehokkuussuunnitelma 2011” (COM(2011)0109),

—

ottaa huomioon kestäviin energiainvestointeihin kohdennettujen rakenne- ja koheesiorahastojen (Structural and Cohesion Funds for Sustainable Energy Investments, SF Energy Invest) kestävistä energiainvestoinneista antamat suositukset ”Practical recommendations to increase the share of sustainable energy investments in the upcoming SCF programming period 2014–2020” (10),

—

ottaa huomioon Ismeri Europan komissiolle antaman, koheesiopolitiikan tuloksia koskevan raportin ”Expert evaluation network delivering policy analysis on the performance of Cohesion policy 2007–2013 – Synthesis of national reports 2011 – renewable energy and Energy efficiency of housing”,

—

ottaa huomioon 27. maaliskuuta 2013 julkaistun komission vihreän kirjan ”Ilmasto- ja energiapolitiikan puitteet vuoteen 2030” (COM(2013)0169),

—

ottaa huomioon rakennusten energiatehokkuuden parantamisen etuja koskevan Copenhagen Economicsin tutkimuksen ”Multiple benefits of investing in energy efficient renovation of buildings” (11),

—

ottaa huomioon komission valmisteluasiakirjan ”Energiahaasteet ja -politiikka” Eurooppa-neuvoston 22. toukokuuta 2013 pidettyä kokousta varten,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon (A7-0271/2013),

A.

ottaa huomioon, että energiatehokkuuden parantamisella tarkoitetaan sitä, että entisentasoinen taloudellinen toiminta tai palvelu on mahdollinen pienemmällä energiankulutuksella (12);

B.

ottaa huomioon, että energiatehokkuuden edistäminen on vahvistettu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 194 artiklan 1 kohdassa sisämarkkinoiden toteuttamisen ja toiminnan yhteydessä sekä ympäristönsuojelun ja sen tilan parantamisen yhteydessä;

C.

ottaa huomioon, että energiatehokkuuden saavuttaminen on komission ja jäsenvaltioiden tärkeä painopistealue ja että siitä on osoituksena Eurooppa 2020 -strategiassa esitetty tavoite, jonka mukaan energiatehokkuutta olisi lisättävä 20 prosenttia;

D.

katsoo, että kulutuksen vähentäminen energiatehokkuuden avulla on kestävin tapa vähentää riippuvuutta fossiilisista polttoaineista ja tämän myötä vähentää tuontia noin 25 prosentilla;

E.

ottaa huomioon, että merkittävä osa energiasta saadaan edelleen hiilivedyistä, joiden palaminen tuottaa kasvihuonekaasuja;

F.

ottaa huomioon, että energiatehokkuuteen tehdyillä investoinneilla Euroopan alueet voivat saada taloudellista, yhteiskunnallista ja ympäristöön liittyvää tuottoa;

G.

ottaa huomioon, että energiatehokkuusdirektiivin nopealla ja kustannustehokkaalla täytäntöönpanolla voidaan vähentää huomattavasti energiankulutusta ja riippuvuutta fossiilisten polttoaineiden tuonnista, luoda uusi työpaikkoja, tarjota sosiaaliturvaa ja poistaa energiaköyhyys;

H.

ottaa huomioon, että nykyisen ohjelmakauden (2007–2013) aikana energiatehokkuuteen, yhteistuotantoon ja energiahallintaan osoitettiin 5,5 miljardia euroa koheesiopolitiikan määrärahoista;

I.

ottaa huomioon, että viimeisimmässä komission kertomuksessa (13) todetaan, että vuoden 2011 loppuun mennessä energiatehokkuutta koskeviin erityishankkeisiin oli myönnetty lähes 3,8 miljardia euroa käyttöpääomarahastot (revolving funds) mukaan luettuina ja että varojen käyttöaste oli 68 prosenttia; ottaa huomioon, että kertomuksessa pantiin merkille käyttöasteen epätasaisuus unionin eri alueilla;

J.

ottaa huomioon, että maaliskuussa 2013 annetussa neuvoston yhteenvedossa (14) todettiin, että energiatehokkuuden kehitykseen vaikuttivat haitallisesti muun muassa riittävien tietojen ja taloudellisten kannustimien puute, energiatehokkuustoimenpiteiden matala profiili ja nykyisen lainsäädännön riittämätön täytäntöönpano ja että nämä tekijät liittyivät enemmänkin käytäntöön kuin sääntelyyn;

K.

ottaa huomioon, että ELENA-välineestä (European Local Energy Assistance) saatavan hankerahoituksen vähimmäismäärä on 50 miljoonaa euroa ja Älykäs energiahuolto Euroopassa -ohjelmasta yli 6 miljoonaa euroa, mikä on enemmän kuin monien hankkeiden koko pienissä ja maaseutuyhteisöissä;

1.

korostaa, että parhaillaan käynnissä olevan kriisin aikana, jolloin unioni tuo yli 50 prosenttia tarvitsemastaan energiasta, energiatehokkuuden parantaminen kustannustehokkaasti voi osaltaan parantaa merkittävästi EU:n kilpailukykyä sekä luoda työpaikkoja ja kasvua paikallis- ja aluetasolla, ja että tämä voi olla kaikkien kannalta myönteinen vaihtoehto ilmastonmuutoksen ja korkeiden energiakulujen torjunnassa;

2.

tukee EU:n sitoutumista tavoitteeseen, jonka mukaan energiatehokkuutta lisätään 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä; korostaa, että energiatehokkuusdirektiivin ja sen välineiden pikainen ja asianmukainen täytäntöönpano eri kansallisten olosuhteiden mukaisesti saisi jäsenvaltiot takaisin oikealle tielle, jotta 20 prosentin tavoite voidaan saavuttaa; kehottaa näin ollen jäsenvaltioita lisäämään toimiaan Eurooppa 2020 -strategian tavoitteen saavuttamiseksi ja valmistelemaan lisäsäästöjä tämän ajankohdan jälkeiseksi ajanjaksoksi;

3.

panee merkille, että Euroopan rakenne- ja investointirahastojen avulla voitaisiin edistää yksityisiä investointeja energiatehokkaisiin tuotteisiin, liikennemuotoihin, rakennuksiin, teollisuuteen, töihin ja palveluihin, mukaan lukien energiatehokkuuspalvelut, ja siten saada energiaan liittyviä julkisia menoja pienemmiksi ja parempi vastine julkisille varoille; pitää myönteisenä ehdotettua energiatehokkuuden priorisointia Horisontti 2020 -ohjelman energiatutkimusta koskevassa luvussa;

4.

korostaa meneillään olevan rahoituskauden kokemuksia, jotka ovat osoittaneet, että energiatehokkuuden edistämiseen varattuja Euroopan rakenne- ja investointirahastojen varoja ei voida hyödyntää täysimääräisesti; painottaa tästä syystä, että vuosien 2014–2020 rahoituskehyksessä – jossa energiatehokkuuden parantamiseen varattu määrärahaosuus on aiempaa suurempi – on huolehdittava siitä, että ja alue- ja paikallisviranomaiset voivat saada näitä varoja nykyistä helpommin;

5.

korostaa, että jäsenvaltioiden ei olisi pidettävä Euroopan rakenne- ja investointirahastojen varojen käyttöä energiatehokkuuteen kuluina vaan investointimahdollisuutena, jolla on voimakas vipuvaikutus; kehottaa komissiota tarkistamaan edelleen valtiontuen sääntöjä, jotta energiatehokkuutta varten saadaan enemmän kansallista rahoitusta eurooppalaisten investointien lisäksi;

6.

korostaa koheesiopolitiikan sekä siihen osoitetun rahoituksen merkitystä kehitettäessä älykkäitä energiaverkkoja ja älykkäitä verkostoja, jotka tehostavat energiajärjestelmiä kaikilla alueilla ja vähentävät energiankulutusta ja energiahäviötä;

7.

korostaa, että paikallis- ja alueviranomaisilla on oltava paitsi energiahuoltoon ja energian käyttöön myös energiatehokkuustavoitteiden saavuttamiseen liittyvät asianmukaiset toimivaltuudet ja vastuu;

8.

kehottaa komissiota parantamaan oikeusvarmuutta, joka liittyy alueellisen valtiontuen sääntöihin, jotka koskevat energiatehokkuusvaatimusten mukaisten sosiaaliasuntojen rakentamista ja investointeja kestäviin rakennuksiin ja energiaan;

9.

muistuttaa, että joidenkin akateemisten tutkimusten mukaan vuonna 2010 lähes 9 prosenttia EU:n, Norjan ja Sveitsin kansalaisista (52,08 miljoonaa henkeä) ei pystynyt lämmittämään kotiaan riittävästi; panee merkille, että energiaköyhyys on erityisen vakavaa uusissa jäsenvaltioissa ja että se johtuu pääasiassa asuntojen huonosta eristyksestä; kehottaa komissiota tarkastelemaan yksityiskohtaisesti energiatehokkuuden edistämisen, polttoaineköyhyyden ja haavoittuvassa asemassa olevien kuluttajien välistä yhteyttä; korostaa, että energiatehokkuustoimenpiteiden avulla aikaan saadut säästöt on siirrettävä kuluttajille pienempien energialaskujen muodossa;

10.

huomauttaa, että energiatehokkuuden mahdollisuuksia ei ole vielä toteutettu tehokkaasti joillakin talouden sektoreilla, kuten rakentamisen ja liikenteen aloilla, ja että niiden työmahdollisuuksia voitaisiin lisätä rakennerahastojen tai koheesiorahaston investoinneilla taikka muilla investoinneilla parempaan energiatehokkuuteen;

11.

korostaa, että on varmistettava, että sosiaaliasuntoja rakennetaan ja uudistetaan siten, että energiatehokkuustavoitteet ja -normit täytetään; kehottaa jäsenvaltioita ja kaikkia sidosryhmiä ottamaan huomioon sosiaalisen asuntotuotannon kansallisissa uudistusohjelmissaan ja kumppanuussopimusten strategisten painopisteiden muotoilussa seuraavalle ohjelmakaudella 2014–2020 toissijaisuusperiaatetta noudattaen; muistuttaa jäsenvaltioita tässä yhteydessä energiatehokkuudesta annetun direktiivin 2012/27/EU 20 artiklan säännöksistä;

12.

toteaa, että etukäteisinvestointien tarve on paikallisten ja alueellisten energiasäästötoimien toteuttamisen suurimpia esteitä; on vakuuttunut, että kaikissa EU:n tason toimissa on otettava huomioon kunnille ja alueille aiheutuvat seuraukset ja budjettirajoitukset; suosittaa sen vuoksi, että paikallisia ja alueellisia edustajia kuultaisiin, kun laaditaan energia-alan kehittämistä koskevia suuntaviivoja, ja että paikallisen ja alueellisen tason ohjelmia tuettaisiin taloudellisesti nykyisten energiavarojen hyödyntämiseksi;

13.

muistuttaa, että parlamentti on jo hyväksynyt mietinnön Euroopan unionin koheesiopolitiikan ja sen toimijoiden roolista Euroopan uuden energiapolitiikan täytäntöönpanossa ja että tässä mietinnössä käsitellään myös energiatehokkuutta koskevia kysymyksiä;

14.

huomauttaa, että koheesiopolitiikan ensisijaisena tavoitteena on edelleen alueiden välisten taloudellisten, sosiaalisten ja alueellisten erojen kaventaminen, ja katsoo, että energiatehokkuuspolitiikka ei saisi vaikuttaa tähän tavoitteeseen; korostaa, että joillakin unionin köyhimmillä alueilla saattaa olla erilaisia painopisteitä ja ne saattavat tarvita ensin muille aloille tehtäviä investointeja; tähdentää, että energiapolitiikan vahvuus on sen joustavuudessa ja paikallisella tasolla tapahtuvassa rahastojen hajautetussa hallinnoinnissa;

15.

palauttaa mieliin, että Euroopan aluekehitysrahastosta (EAKR) annetun asetuksen energiatehokkuutta koskevia säännöksiä tarkistettiin vuonna 2009 siten, että asuntotuotannosta tuli tukikelpoista koko EU:ssa, ja ylärajaksi asetettiin 4 prosenttia; toteaa, että käytännössä säännösten muutos ei ole lisännyt merkittävästi tähän tavoitteiseen osoitettuja varoja, koska muutos tehtiin myöhään ja se koski jo meneillään olevan ohjelmakauden aikaisia toimintaohjelmia; panee merkille, että koska tähän muutokseen ei osoitettu täydentävää EU-rahoitusta, jotkut jäsenvaltiot hylkäsivät tämän mahdollisuuden, kun taas joissain jäsenvaltioissa on havaittu vahva yhteys varojen alhaisen hyödyntämisen ja puutteellisen hallinnon toiminnan välillä; huomauttaa, että EU:n toimien oikeusvarmuus on tärkeää varmistaa ennen ohjelmakautta 2014–2020 ja sen aikana;

16.

suhtautuu myönteisesti EAKR:lle ja koheesiorahastolle annettuihin uusiin mahdollisuuksiin ja niiden tärkeämpään rooliin energiatehokkuustavoitteiden toteuttamisessa ohjelmakaudella 2014–2020; tukee erityisesti koheesiopolitiikan rahoituksen tulevaa roolia koko rakennusalalla, myös asuntotuotannossa;

17.

kehottaa jäsenvaltioita ottamaan toimenpideohjelmissaan käyttöön yksinkertaiset ja byrokratiaa välttävät menettelyt kotitalouksien parempaan energiatehokkuuteen varatun rahoituksen käyttämiseksi;

18.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kunnan viranomaisille annetaan hajauttamista koskevilla järjestelyillä suora pääsy kotitalouksien energiatehokkuutta koskevaan rahoitukseen;

19.

panee merkille tuloksen EAKR-asetuksesta käydyistä neuvotteluista, jotka koskivat kutakin alueiden luokkaa koskeviin erityisiin temaattisiin tavoitteisiin varattujen vähimmäismäärärahojen käyttöä, ja toteaa, että tämä lisäisi energiatehokkuuden parantamiseen ja uusiutuvien energialähteiden käyttöönottoon tarkoitettuja määrärahoja; muistuttaa, että kunnianhimoiset vähimmäisosuudet ovat ratkaisevan tärkeitä paikallisten toimijoiden liikkuvuuden helpottamiseksi ja että niillä autetaan luomaan vakaita, pitkän aikavälin ohjelmia;

20.

suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen, että innovatiivisten rahoitusvälineiden käyttöä laajennettaisiin ohjelmakaudella 2014–2020 kaikkiin temaattisiin tavoitteisiin, myös energiatehokkuuteen;

21.

tukee komission ehdotuksia Euroopan rakenne- ja investointirahastojen yksinkertaistamiseksi ohjelmakaudella 2014–2020; uskoo, että yhteisiä säännöksiä koskevaa asetusta koskevien neuvottelujen loppuunsaattamisen ansiosta voidaan alkaa käyttää useita rahastoja samanaikaisesti, mistä on paljon hyötyä energiatehokkuushankkeille;

22.

pitää myönteisenä kumppanuussopimuksia koskevaa edistymistä neuvotteluissa yhteisiä säännöksiä koskevasta asetuksesta; kehottaa jäsenvaltioita ja hallintoviranomaisia toimimaan yhteistyössä energiatehokkuuden alan asiantuntijoiden kanssa, jotta tätä mekanismia hyödynnetään toimenpideohjelmia valmisteltaessa;

23.

kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan kansallisten energiatehokkuussuunnitelmien ja toimenpideohjelmien välisiä suhteita, jotta voidaan varmistaa, että Euroopan rakenne- ja investointirahastot ovat osa yhtenäistä strategiaa ja vastaavat silti alueellisiin tarpeisiin; korostaa, että energiatehokkuuden päätavoitteena pitäisi olla energiaomavaraisuus alueellisella ja paikallisella tasolla;

24.

katsoo, että EU:n toimilla olisi tuettava energiatehokkuutta energian tuotanto-, jakelu- ja kulutusvaiheissa; katsoo, että vaikka energiarahoitusta myönnetään koheesiopolitiikan puitteissa pääasiassa uusiutuviin energialähteisiin (15), on saavutettava parempi tasapaino, jotta suurempi osuus rahoituksesta kohdennetaan energiatehokkuutta edistäviin hankkeisiin;

25.

korostaa, että energiatehokkuustavoitteiden toteuttamiseen liittyvä liiallinen ohjeellisuus ja sitovat tavoitteet voivat lisätä alueellisille ja paikallisviranomaisille näiden toimien toteuttamisesta aiheutuvia menoja sekä aiheuttaa lisäkustannuksia kuluttajille;

26.

korostaa, että energiatehokkuutta koskeva ulottuvuus on sisällytettävä älykästä erikoistumista koskeviin tutkimus- ja innovaatiostrategioihin, jotka jäsenvaltioiden ja niiden alueiden on laadittava voidakseen saada tulevan koheesiopolitiikan innovaatiorahoitusta;

27.

muistuttaa jäsenvaltioita, että vuosien 2014–2020 monivuotisen rahoituskehyksen talousarvion on oltava asianmukaisesti rahoitettu ja että koheesiopolitiikka voi olla ja sen olisi oltava siinä liikkeellepaneva voima;

28.

kehottaa komissiota parantamaan edelleen energiatehokkuusasioista saatavilla olevien käytännön tietojen laatua ja tehostamaan niiden levittämistä paikallis- ja alueviranomaisille, erityisesti tiedon levittämistä energiatehokkuusinvestoinneista saatavista hyödyistä, parhaista toimintatavoista, normeista, taloudellisista kannustimista, asianomaisten palvelujen tuottajista sekä energiatehokkuussopimuksista; toteaa, että energiapalveluyritysten puuttuminen monilla alueilla ja monissa jäsenvaltioissa saattaa vaikuttaa energiatehokkuusrahoituksen hyödyntämiseen;

29.

toteaa, että rakennuskannan ominaisuuksista ei ole saatavilla tarkkaa tietoa aluetasolla, ja korostaa, että tämä muodostaa merkittävän ongelman strategioita ja suunnitelmia laativille kansallisille ja alueviranomaisille; panee merkille direktiivissä 2012/27/EU asetetut tällaisten tietojen luetteloa koskevat vaatimukset ja pyytää, että luetteloa täydennetään aluetasolla ja että se annetaan yleisön saataville;

30.

kehottaa hallintoviranomaisia parantamaan toimenpideohjelmien näkyvyyttä ja niillä mahdollisille tuensaajille tarjottavia kestäviä energiahankkeita koskevia mahdollisuuksia; ehdottaa, että tämä voitaisiin toteuttaa perustamalla kansallisia verkkosivustoja, verkkoalustoja tai tietokantoja mahdollisille tuensaajille ja sidosryhmille, järjestämällä työpajoja ja tapahtumia kohderyhmille tiedottamista varten ja toteuttamalla toimenpiteitä, joilla parannetaan nykyisten verkossa olevien resurssien näkyvyyttä ja saatavuutta (esimerkiksi Build Up -portaali ja SF Energy Invest Manual);

31.

kannustaa hallintoviranomaisia edistämään ohjelmakaudella 2014–2020 integroituja hankkeita ottamalla käyttöön kokonaisvaltaisen, aluetason energiatehokkuuslähestymistavan ja erityisesti hyödyntämään uusia strategisen suunnittelun välineitä, kuten yhdennettyä alueellista investointia, ja ottamaan integroitujen suunnitelmien kehittämiseen mukaan nykyiset aloitteet, esimerkiksi Covenant of Mayors -sopimuksen; kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita soveltamaan nopeutettua toimintaa niiden viranomaisten lähettämiin tukihakemuksiin, jotka ovat allekirjoittaneet Covenant of Mayors -sopimuksen ja noudattavat täysin sen vaatimuksia;

32.

pitää myönteisenä vuotuista Open Days -kokousta sekä paikallisille ja alueellisille energiatehokkuushankkeille omistettujen seminaarien määrää; ehdottaa, että komissio, jäsenvaltiot ja hallintoviranomaiset kehittävät tästä tapahtumasta tietojen vaihtoa koskevan foorumin, jotta voidaan edistää erittäin tarpeellista vuoropuhelua ja parhaiden käytäntöjen vaihtamista Euroopan rakenne- ja investointirahastoista rahoitettujen energiatehokkuushankkeiden täytäntöönpanemista ja hallinnointia varten;

33.

kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan komission suositukset (16) ja tehostamaan valmiuksien rakentamista teknisen avun talousarvioiden avulla, jotta paikalliset, alueelliset ja kansalaisjärjestöjen toimijat saadaan todella täysipainoisesti osallistumaan alueellisten ja paikallisten energiastrategioiden laadintaan;

34.

toteaa, että energiatehokkaaseen teknologiaan siirtyminen edellyttää uutta osaamista ja ympäristötietoista ammattikoulutusta ja erityiskoulutusta rakennusalalla ja muilla aloilla; kannustaa jäsenvaltioita käyttämään edelleen varoja teknisen tuen tarjoamiseen kaikilla tasoilla (esimerkiksi ELENA-ohjelman kautta); kehottaa lisäksi jäsenvaltioita hyödyntämään Euroopan rakenne- ja investointirahastoja työntekijöiden uudelleen kouluttamiseksi ja heidän taitojensa päivittämiseksi vähäpäästöisessä taloudessa tarvittavia, uusia ammatteja varten sekä välttämään ammattitaitoisen työvoiman puutetta tällä alalla;

35.

korostaa JESSICA-aloitteesta (Euroopan yhteinen tuki kaupunkialueiden kestäviä investointeja varten) ja ELENA-aloitteesta mahdollisesti saatavia hyötyjä paikallisille kestäville energiainvestoinneille, millä pyritään auttamaan kaupunkeja ja alueita käynnistämään toteuttamiskelpoisia energiatehokkuutta edistäviä investointihankkeita, ja kehottaa edistämään näitä aloitteita;

36.

kannustaa tarjoamaan edelleen hallinnollista tukea paikallis- ja alueviranomaisille, jotta ne voisivat muodostaa ryhmiä pienistä ja keskisuurista energiatehokkuushankkeista, jotka jäisivät yksinään ELENA-, JESSICA- ja älykäs energiahuolto -ohjelmien vähimmäisrahoitusta koskevan rajan alapuolelle; kiinnittää jäsenvaltioiden ja komission huomion siihen, että pienillä ja keskisuurilla kaupungeilla ja maaseutuyhteisöillä ei ole usein tarvittavia hallinnollisia valmiuksia käyttää täysipainoisesti uusia rahoitusvälineitä;

37.

korostaa, että byrokratia ja menettelyjen selkeyden puute ovat vaikeuttaneet koheesiorahaston ja rakennerahastojen käyttöä ja monet rahoitusta eniten tarvitsevista ovat siksi jättäneet hakematta tukea; kannustaa näin ollen yksinkertaistamaan sääntöjä ja menettelyjä, vähentämään byrokratiaa ja tekemään varojen myöntämisestä joustavampaa unionin ja jäsenvaltioiden tasolla; katsoo, että yksinkertaistamisella voidaan edistää varojen tehokkaampaa kohdentamista, lisätä niiden hyödyntämisastetta, vähentää virheitä ja lyhentää maksuaikoja sekä antaa köyhimmille jäsenvaltioille ja alueille mahdollisuus hyödyntää täysimääräisesti rahoitusvälineitä, joiden tarkoituksena on vähentää alueiden ja valtioiden välisiä eroja; katsoo, että yksinkertaistaminen sekä sääntöjen ja menettelyjen vakaus on saatettava tasapainoon;

38.

korostaa, että avustusten ja rahoitusvälineiden yhdistelmä voi olla toimiva ja innovatiivinen tapa houkutella yksityistä rahoitusta, luoda uusia yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuuksia ja edistää innovointia; korostaa, että EU:ssa ja kolmansissa maissa on tärkeää houkutella yksityisiä investointeja energiatehokkuuteen;

39.

panee merkille, että energiatehokkuushankkeiden investointien rahoituksenhankintatoimia häiritsevät usein markkina-, sääntely- ja luottamusesteet, kuten investoijien korkeat alkuvaiheen kustannukset ja tarkan energiansäästöpotentiaalin ennustamisen vaikeudet; kehottaa jäsenvaltioita etsimään sopivia keinoja kotitalouksien energiatehokkuuteen kohdistuvien investointien edistämiseen;

40.

korostaa huolestuneena, että nykyinen talous- ja rahoituskriisi on vaikeuttanut entisestään jäsenvaltioiden mahdollisuuksia löytää energiatehokkuuteen liittyvien koheesiopolitiikan ohjelmien yhteisrahoitukseen tarvittavaa rahoitusta; pitää siten tärkeänä, että energiatehokkuushankkeiden rahoittamiseen löydetään uusia innovatiivisia tapoja eli että rahoitusta pyritään hankkimaan myös yksityissektorilta;

41.

panee merkille komission tuen uusien ja innovatiivisten rahoitusvälineiden roolin parantamiseen ohjelmakaudella 2014–2020; korostaa, että nopean toimituksen ja oikeusvarmuuden puute on merkittävä ongelma jäsenvaltioille ja muille tällaisten välineiden hallinnointiin osallistuville sidosryhmille; kehottaa komissiota esittämään viipymättä ehdotuksia energiatehokkuustoimenpiteiden tukemiseen tarvittavista, käyttövalmiista (off-the-shelf) rahoitusvälineistä;

42.

kehottaa jäsenvaltioita jakamaan parhaita käytäntöjä, kun suunnitellaan kansallisia energiatehokkuusrahastoja, joissa Euroopan rakenne- ja investointirahastoja voidaan käyttää pääomasijoituksina tai samankaltaisina toimenpiteinä ja yhdistää yksityisen sektorin täydentäviin rahoituslähteisiin;

43.

kehottaa komissiota parantamaan entisestään Euroopan investointipankin (EIP) ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin (EBRD), Euroopan neuvoston kehityspankin ja Euroopan energiatehokkuusrahaston kohdennettua rahoitustukea energiatehokkuushankkeisiin; kehottaa EIP:tä, Euroopan neuvoston kehityspankkia ja EBRD:tä muodostamaan yhteisen työryhmän, jossa tarkastellaan vaihtoehtoja uudeksi rahoitusvälineeksi, jota voidaan tarjota jäsenvaltioille yhdessä niiden kansallisten energiatehokkuusrahastojen kanssa tai niiden kautta ja edistää siten uusia yksityissektorin investointeja;

44.

painottaa, että varojen myöntämisen on perustuttava suhteellisuuden, kustannustehokkuuden ja talouden tuloksellisuuden periaatteisiin, eikä se saa lisätä hallinnollista taakkaa;

45.

korostaa, että on tärkeää arvioida säännöllisesti, ovatko energiatehokkuustoimenpiteet ja -vaatimukset edelleen riittävät, kun otetaan huomioon ilmasto-olot, vaikutukset teollisuuden ja pk-yritysten kilpailukykyyn sekä energian hintaan eri jäsenvaltioissa ja alueilla; kehottaa komissiota ottamaan tämän huomioon tulosindikaattoreita valmistellessaan;

46.

korostaa, että syrjäisimpien alueiden maantieteelliset erityispiirteet on myös otettava huomioon energiatehokkuuden alalla, jotta niiden saaristoluonteeseen liittyviä luonnollisia etuja (maalämpö sekä aurinko-, tuuli- ja merivirtaenergia) voidaan hyödyntää paremmin;

47.

tukee MARIE-ohjelman edistymistä Välimeren alueen rakennusalan energiatehokkuuden parantamista koskevan strategian ottamisessa käyttöön; kehottaa Välimeren alueen jäsenvaltioita vaihtamaan tässä yhteydessä parhaita käytäntöjä, jotta Etelä-Eurooppaa varten voidaan laatia mahdollisimman kustannustehokas malli; kehottaa luomaan samanlaisia ohjelmia muilla Euroopan alueilla, erityisesti Keski-Euroopassa; katsoo, että samankaltainen järjestely voitaisiin toteuttaa syrjäisimmillä alueilla erityisesti siksi, että useimmat niistä (eivät kuitenkaan kaikki) sijaitsevat trooppisella vyöhykkeellä;

48.

kehottaa jäsenvaltioita asettamaan vaativia tavoitteita sen varmistamiseksi, että julkiset rakennukset ja muita tarkoituksia palvelevat rakennukset täyttävät direktiivin 2010/31/EU mukaiset korkeimmat energiatehokkuusnormit, ja edellyttämään rakennusten säännöllistä energiasertifiointia;

49.

kehottaa komissiota selventämään koheesiopolitiikkaa koskevia energiatehokkuuden yhteisiä indikaattoreita, joita jäsenvaltioiden on sovellettava ja käytettävä ohjelmakaudella 2014–2020;

50.

kehottaa komissiota ottamaan asianmukaisesti huomioon taloudelliset, maantieteelliset ja sosiaaliset olosuhteet, kun kutakin jäsenvaltiota tai aluetta varten määritellään investointikustannukset, jotka liittyvät yhden kilowattitunnin osalta aikaan saatavaan säästöön;

51.

kehottaa komissiota laatimaan viipymättä sekä jäsenvaltioita ja alueita tarkasti kuullen energiatehokkuushankkeiden arviointia koskevat suuntaviivat, joiden pohjalta voitaisiin luoda hankkeiden arviointia, seurantaa ja tarkastusta sekä niiden kustannustehokkuuden varmistamista koskevia mekanismeja;

52.

kehottaa jäsenvaltioita soveltamaan EAKR-asetuksen liitteessä määriteltyjä tulosindikaattoreita sekä käyttämään avoimia hankkeiden valinkriteerejä ja vakioituja investointikustannuksia säästettävää energian mittayksikköä kohden siten, että energiatehokkuushankkeiden yksinkertaiselle takaisinmaksuajalle määritellään hyväksyttävä enimmäispituus;

53.

panee merkille tilintarkastustuomioistuimen tuoreen erityiskertomuksen energiatehokkuuteen kohdennettujen koheesiopoliittisten investointien kustannustehokkuudesta; korostaa, että tilintarkastustuomioistuin suosittelee avointen ja aiempaa tiukempien valintakriteerien soveltamista sekä EU:n että jäsenvaltioiden hankkeisiin; yhtyy tilintarkastustuomioistuimen päätelmiin siitä, että investointipäätösten tekoon käytettävissä arviointiperusteissa on todettava selvemmin ja tarkemmin, miten energiatehokkuusnäkökulmat olisi otettava huomioon;

54.

toteaa kuitenkin, että tilintarkastustuomioistuimen arvio perustuu melko pieneen otantaan ja lyhyeen takaisinmaksuaikaan; korostaa, että koheesiopolitiikka on integroitu toimintapolitiikka ja että siksi hankkeiden arviointiin on käytettävä kattavaa lähestymistapaa, joka perustuu elinkaarikustannusanalyysiin;

55.

huomauttaa, että vuonna 2010 EU:n energian kokonaisloppukulutuksesta rakennusten energiankulutuksella oli suurin osuus – 40 prosenttia, josta kotitalouksien kulutuksen osuus oli 26,7 prosenttia – ja että tämä kulutus tuotti 36 prosenttia unionin hiilidioksidipäästöistä; pitää valitettavana, että suurin osa jäsenvaltioista ei onnistu hyödyntämään täysin rakennusten energiansäästömahdollisuuksia; kehottaa komissiota tarkastelemaan keinoja sellaisten toimien edistämiseen, joilla voidaan varmistaa, että tämä merkittävin energiansäästömahdollisuus ei jää käyttämättä, ja tekemään ehdotuksia rakennusten energiankulutusta jäsenvaltioissa koskeviksi selkeiksi tavoitteiksi;

56.

muistuttaa, että rakennuksien luonnollinen korjausten välinen aika on 40 vuotta ja että tämän alan energiansäästötekniikka on hyvin kehittynyttä, joten valtaosa energiansäästöpotentiaalin täysimääräiseen hyödyntämiseen kohdistuvista esteistä ei ole luonteeltaan teknisiä; toteaa, että energiatehokkuutta koskevien uudistushankkeiden – jotka ovat usein vähemmän näkyviä, pienimuotoisempia ja vaikeampia yhdistää kokonaisuuksiksi – luonteen vuoksi Euroopan rakenne- ja investointirahastoilla on myös erittäin tärkeä tehtävä tarjota rahoitusta, jota tarvitaan näiden esteiden poistamiseksi;

57.

toteaa, että energiansäästömahdollisuudet riippuvat pääasiassa nykyisen rakennuskannan kunnosta ja että ne eivät jakaudu tasaisesti jäsenvaltioiden ja alueiden kesken; pyytää jäsenvaltioita hiomaan kunnollisen asunnon määritelmiään siten, että niihin sisällytetään energiatehokkuutta koskevat normit;

58.

korostaa, että julkisia investointeja rakennusten energiatehokkuuteen tarvitaan etenkin vähiten kehittyneillä alueilla ja koheesiopolitiikan rahoitusta saavissa jäsenvaltioissa, joissa on mahdollista vähentää merkittävästi energiankulutusta kustannustehokkaiden toimenpiteiden avulla;

59.

kannustaa jäsenvaltioita hyödyntämään mahdollisimman hyvin kansallisia ja alueellisia ohjelmia sen varmistamiseksi, että uusista rakennuksista, myös pienituloisille kotitalouksille tarkoitetuista asuinrakennuksista, suunnitellaan erittäin energiatehokkaita ja että nykyisen rakennuskannan energiatehokkuutta parannetaan (jälkiasennus);

60.

panee merkille, että maaseudulla ja syrjäisillä alueilla on ihanteelliset olosuhteet käyttää hajautetun energiantuotannon tehokkaita muotoja, millä vähennettäisiin pitkän matkan sähkönsiirtoon liittyvää energiahäviötä;

61.

kehottaa asianomaisia viranomaisia vauhdittamaan omistamiensa rakennusten kunnostamista koheesiopolitiikan rahoituksen avulla, jotta voidaan luoda tarvittavaa vipuvaikutusta ja näyttää esimerkkiä;

62.

kehottaa jäsenvaltioita kiinnittämään erityistä huomiota vaikeuksiin, jotka liittyvät monta perheasuntoa käsittävien rakennusten yhteiseen omistukseen ”vapaamatkustajia” koskevan vaikean ongelman vuoksi;

63.

kehottaa komissiota lisäämään tietoisuutta rakennuskannan perusteellisen saneerauksen ja vaiheittaisen perusteellisen saneerauksen todellisesta potentiaalista tukemalla jäsenvaltioita ja alueita saneerausstrategioiden laadinnassa; suosittaa, että näitä strategioita laaditaan samanaikaisesti toimenpideohjelmia koskevien ehdotusten kanssa ja että niissä keskitytään ottamaan mukaan innovatiivisten rahoitusvälineiden käyttö ja sisällytetään ohjeellisia välitavoitteita investoijien luottamuksen parantamiseksi;

64.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja alueiden komitealle.

9.3.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/31

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Meristrategia Adrianmerta ja Joonianmerta varten” (COM(2012)0713),

—

ottaa huomioon kalavarojen kestävää hyödyntämistä koskevista hoitotoimenpiteistä Välimerellä, asetuksen (ETY) N:o 2847/93 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1626/94 kumoamisesta 21. joulukuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1967/2006 sellaisena kuin se on muutettuna (1) (”Välimeri-asetus”),

—

ottaa huomioon 6. helmikuuta 2013 antamansa päätöslauselman yhteisestä kalastuspolitiikasta (2),

—

ottaa huomioon 22. marraskuuta 2012 antamansa päätöslauselman yhteisen kalastuspolitiikan ulkoisesta ulottuvuudesta (3),

—

ottaa huomioon direktiivin 2008/56/EY ja jäsenvaltioiden velvoitteen toteuttaa toimenpiteitä, jotka ovat tarpeen meriympäristön hyvän tilan saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi vuoteen 2020 mennessä,

—

ottaa huomioon 3. heinäkuuta 2012 antamansa päätöslauselman ”EU:n makroaluestrategioiden kehitys: nykyiset käytännöt ja tulevaisuudennäkymät erityisesti Välimeren alueella” (4),

—

ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2011 vahvistamansa kannan ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi eräistä kalastusta koskevista säännöksistä GFCM:n (Välimeren yleisen kalastuskomission) sopimusalueella (5),

—

ottaa huomioon 21. lokakuuta 2010 antamansa päätöslauselman ”Yhdennetty meripolitiikka – edistyksen arviointi ja uudet haasteet” (6),

—

ottaa huomioon komission ehdotuksen direktiiviksi merten aluesuunnittelun ja rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon puitteista (COM(2013)0133),

—

ottaa huomioon 17. kesäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman ”Uutta pontta yhteisön vesiviljelyalan kestävää kehittämistä koskevalle strategialle” (7),

—

ottaa huomioon luontotyyppidirektiivin (8),

—

ottaa huomioon 7. lokakuuta 2012 annetun yhdennetystä meripolitiikasta vastaavien eurooppalaisten ministerien ja komission julkilausuman kasvua ja työllisyyttä tukevasta merialan toimintaohjelmasta (Limassolin julkilausuma),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Sininen kasvu: Meritalouden ja merenkulkualan kestävän kasvun mahdollisuudet” (COM(2012)0494),

—

ottaa huomioon 23. ja 24. kesäkuuta 2011 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät,

—

ottaa huomioon Välimeren suojelemista pilaantumiselta koskevan yleissopimuksen ja sen pöytäkirjat (9),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Eurooppa 2020 – Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020),

—

ottaa huomioon 12. lokakuuta 2011 annetun alueiden komitean oma-aloitteisen lausunnon Adrianmeren ja Joonianmeren uuden makroalueen kehittämisen tukemisesta (10),

—

ottaa huomioon 5. toukokuuta 2010 pidetyssä 12. Adrian- ja Joonianmeren neuvoston kokouksessa hyväksytyn Anconan julistuksen,

—

ottaa huomioon 10. joulukuuta 1982 tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen,

—

ottaa huomioon 31. lokakuuta 1995 hyväksytyt vastuuntuntoista kalastusta koskevat FAO:n menettelyohjeet,

—

ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön (ILO) kalastusalan työtä koskevan suosituksen nro 199,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön (A7-0234/2013),

A.

ottaa huomioon, että Adrianmeren ja Joonianmeren rannikolla (11) sijaitsee seitsemän maata ja että niistä neljä on Euroopan unionin jäsenvaltioita (Italia, Kreikka, Kroatia ja Slovenia), yksi on ehdokasvaltio (Montenegro) ja kaksi on mahdollisia ehdokasvaltioita (Albania sekä Bosnia ja Hertsegovina);

B.

ottaa huomioon, että rajat ylittävä yhteistyö on tärkeää kalastustoiminnan yhteisen hallinnoinnin järjestämiseksi ja kalakantojen kestävän hyödyntämisen varmistamiseksi;

C.

ottaa huomioon, että vaikka jotkut Adrianmeren reunavaltioista ovat perustaneet erityisalueita, huomattava osa Adrianmeren ja Joonianmeren vesistöistä kuuluu edelleen kansainvälisten vesien piiriin;

D.

ottaa huomioon, että hiljattain antamassaan päätöslauselmassa unionin makroaluestrategioiden kehityksestä parlamentti korosti, että Adrianmeren ja Joonianmeren makroaluestrategia on merkittävä tekijä pyrittäessä saavuttamaan sopu Länsi-Balkanin maiden välillä ja että se voi edistää näiden maiden integroitumista unioniin ja mahdollistaa siten kokonaisvaltaisen politiikan harjoittamisen koko Välimeren alueella;

E.

ottaa huomioon, että Anconan julistuksen allekirjoittaneet valtiot ovat pyytäneet komissiota laatimaan Adrianmerta ja Joonianmerta koskevan makroaluestrategian ja ottamaan esimerkkiä niistä makroaluestrategioista, joita komissio on jo ehdottanut Itämerta (2009), Tonavaa (2010) ja Atlantin valtamerta (2011) varten (12);

F.

ottaa huomioon, että 23.–24. kesäkuuta 2011 antamissaan päätelmissä Eurooppa-neuvosto pyysi jäsenvaltioita ”kehittämään yhteistyössä komission kanssa mahdollisia tulevia makroalueellisia strategioita, erityisesti Adrian- ja Joonianmeren aluetta varten”;

G.

ottaa huomioon, että hiljattain antamassaan lausunnossa alueiden komitea kehotti parlamenttia tukemaan sellaisen unionin laajuisen Adrianmeren ja Joonianmeren makroaluestrategian kehittämistä, jossa otetaan huomioon kyseisen vesistöalueen kohtaamat suuret haasteet etenkin kalastus- ja vesiviljelyaloilla;

H.

ottaa huomioon, että kalastus on perinteisesti tärkeä ala valtaosalle niistä alueista, jotka sijaitsevat Adrianmeren ja Joonianmeren rannikolla ja että kyseisen alueen kalastustoimintaa sääntelevät nykyään Välimeren yleinen kalastuskomitea (GFCM) ja Kansainvälinen Atlantin tonnikalojen suojelukomissio (ICCAT);

I.

ottaa huomioon, että Adrianmeren vesistöalueen ja varsinkin sen pohjoisosan geofyysinen rakenne koostuu pääosin matalista ja hiekkaisista merenpohjista, joiden syvimmät kohdat löytyvät vasta useiden meripeninkulmien päästä rannikosta, ja että Joonianmeren rakenne on sama kuin muualla Välimerellä, joka on paljon syvempi varsinkin GSA-alueilla (GFCM-alueen maantieteelliset osa-alueet) 18 ja 19, joilla syvyys saattaa olla 2 000 metriä;

J.

ottaa huomioon, että Adrianmeren ja Joonianmeren vesistöalueella harjoitettava kalastus on sekakalastusta, jossa käytetään erilaisia pyydyksiä ja harjoitetaan monia eri kalastusmuotoja, muun muassa pienimuotoista kalastusta, pohjatroolausta, välivesitroolausta ja virkistyskalastusta;

K.

ottaa huomioon, että Adrianmerellä on erittäin paljon endeemisiä kalalajeja; toteaa kuitenkin, että kalastuksen ja/tai pilaantumisen lisääntyminen ovat aiheuttaneet vakavia ongelmia kalakannoille ja kalastusalalle yleensä etenkin Italian rannikolla Adrianmeren eteläosassa;

L.

ottaa huomioon, että viime vuosina Adrianmeren ja Joonianmeren alueella vesiviljely on kehittynyt huomattavasti, vaikka ympäristölliset ja alueelliset rajoitteet ovat suuria ja vaikka kaikki alueet eivät sovellu avomeren kalanviljelyyn, ja kun alueet soveltuvat siihen, sen harjoittaminen ei sovi aina yhteen muiden toimintojen kanssa;

M.

ottaa huomioon, että muutamia hyödyllisiä alueellisia yhteistyöaloitteita, esimerkiksi Adriamed (13), on jo käynnissä tutkimusyhteistyön edistämiseksi, jotta voidaan tukea vastuuntuntoista kalastusta Adrianmerellä;

N.

ottaa huomioon, että monilla unionin jäsenvaltioilla ei ole erityisiä kansallisia tai alueellisia suunnitelmia, joilla säännellään rannikko- ja merialueilla toimivia laitoksia ja joissa määritellään selkeästi kalanviljelylaitosten sijoittamiseen soveliaat alueet, jotta voitaisiin välttää helposti ennakoitavissa olevat eturistiriidat muiden talouden alojen, muun muassa matkailun, maanviljelyn ja rannikkokalastuksen, kanssa;

O.

ottaa huomioon Adrianmeren meri- ja rannikkoalueiden suojelualueiden verkoston (AdriaPAN) aloitteen, jolla pyritään optimoimaan näiden alueiden hallinnointia ja suunnittelua kumppanuuden kautta;

P.

katsoo, että Adrianmeren ja Joonianmeren meripolitiikkojen yhdennetyn lähestymistavan kehittämistä on täydennettävä keskustelu- ja kumppanuusprosessilla kaikkien rannikkovaltioiden kanssa meritoimintojen ja yhteisten resurssien rajat ylittävän luonteen vuoksi;

1.

panee merkille, että Lissabonin sopimuksen voimaantulon myötä parlamentti on nyt täysimääräinen toinen lainsäätäjä kalastus- ja vesiviljelyalalla, ja se aikoo hoitaa täysipainoisesti tehtäväänsä kalastuspolitiikan määrittämisessä unionin, alueiden ja alueiden välisellä tasolla;

2.

katsoo, että Adrianmeren ja Joonianmeren strategiassa olisi huomioitava erityisesti kalastus- ja vesiviljelyalojen kestävä kehitys ja kasvu sekä työllisyys;

3.

katsoo, että Adrianmeren ja Joonianmeren strategialla olisi pyrittävä varmistamaan ympäristön säilyttäminen ja suojelu;

4.

pitää ilahduttavana 3. joulukuuta 2012 esitettyä komission tiedonantoa, joka luo tärkeän perustan sellaiselle sääntelyjärjestelmälle, joka vauhdittaa entistä tiiviimpää yhteistyötä Adrianmeren ja Joonianmeren rannikolla sijaitsevien maiden ja alueiden välillä vastuuntuntoisen ja taloudellisesti kestävän kalastuksen edistämiseksi rannikkoyhteisöissä;

5.

uskoo tässä yhteydessä, että yhdennetyllä meripolitiikalla olisi oltava tärkeä rooli kehitettäessä Adrianmeren ja Joonianmeren pitkän aikavälin strategista politiikkaa, jolla pyritään kestävään meritalouden ja merenkulkualan kasvuun ja meriekosysteemien säilyttämiseen tuleville sukupolville;

6.

uskoo myös, että merten aluesuunnittelu on tärkeää kalastusalan kestävälle kehitykselle suhteessa toisiin siihen liittyviin toimintoihin, koska se on julkinen prosessi, jossa analysoidaan ja suunnitellaan ihmisen toiminnan alueellista ja ajallista jakautumista Adrianmerellä ja Joonianmerellä ja varsinkin pohjoisella Adrianmerellä;

7.

toistaa oman sitoumuksensa tätä tärkeää merialuetta koskevan makroaluestrategien toteuttamiseksi, jotta voidaan menestyksekkäästi kohdata kyseisiä rannikkoalueita koskevat haasteet ja ongelmat niiden taloudellisen kehityksen ja unioniin integroitumisen edistämiseksi;

8.

katsoo, että kaikkien EU:n rahoitusohjelmien ja -välineiden (14), kuten myös liittymistä valmistelevien tukivälineiden (IPA), jotka koskevat Adrianmeren ja Joonianmeren alueita, on oltava yhteensopivia ja että niitä on käytettävä mahdollisimman tehokkaasti niin, että ne tarjoavat todellista lisäarvoa kalastajille ja kalastusalan toimijoille;

9.

on vahvasti vakuuttunut siitä, että kaikki Adrianmeren ja Joonianmeren alueen vastuuntuntoista ja kestävää kalastusta edistävät toimet voivat vauhdittaa asianomaisten maiden rannikko- ja maaseutualueiden kehittämistä ja edistää yhdistettyjä taloudellisia toimintoja – kuten ammattikalastajien harjoittama kalastusmatkailu, jossa matkailijat tai tutkijat osallistuvat kalastusmatkoihin – joissa noudatetaan täysin kestävän kalastuksen periaatteita paikallista ympäristöä ja biologista monimuotoisuutta suojellen;

10.

katsoo, että Barcelonan yleissopimus ja siihen liittyvä rannikkoalueiden yhdennettyä käyttöä ja hoitoa koskeva pöytäkirja, joka tuli voimaan maaliskuussa 2011, voisivat toimia mallina sille, että yhdennetystä politiikasta tehtäisiin pakollinen Adrianmeren ja Joonianmeren rannikolla sijaitsevissa jäsenvaltioissa;

11.

katsoo, että Adrianmeren ja Joonianmeren kalakannoista, niiden liikkumisesta ja esiintymisalueista sekä virkistyskalastuksesta saatavilla olevat tiedot eivät ole tyydyttäviä, ja kehottaa näin ollen viranomaisia ja alan tutkimuslaitoksia ryhtymään pikaisiin toimiin nykyisten puutteiden korjaamiseksi;

12.

kehottaa komissiota toteuttamaan lisätoimenpiteitä, joilla edistetään meriympäristöön ja kalastukseen liittyviä tutkimusohjelmia ja tutkimustulosten käyttöä ja levittämistä;

13.

katsoo, että eri alueiden hallintoelinten onnistuneet kaupan alan yhteistyöjärjestelyt (15) voivat toimia esimerkkeinä parhaista toimintatavoista, joita voidaan hyödyntää muilla aloilla kalastus- ja vesiviljelytuotteiden ja erityisesti paikallistuotteiden paremman jäljitettävyyden, tuottavuuden ja markkinoinnin tehostamiseksi;

14.

tukee kaikkien sidosryhmien osallistumista kestävän ja kannattavan kalastusalan kehittämiseksi tällä alueella;

15.

katsoo, että kalastus- ja vesiviljelyalan kestävän kehityksen varmistamiseksi koko Adrianmeren ja Joonianmeren alueella ja rannikkoyhteisöjen työllisyyden lisäämiseksi on ehdottomasti tunnustettava asianmukaisesti naisten kalastusalalla tekemä tärkeä työ, tehtävä ammatillisen pätevyyden hankkiminen naisten kannalta helpommaksi ja tarjottava heille mahdollisuus osallistua rannikkoalueiden toimintaryhmien ja tuottajajärjestöjen toimintaan;

16.

kehottaa laatimaan kannustimia, joilla voidaan houkutella nuoria kalastus- ja vesiviljelyaloille tällä alueella ja kannustaa heitä harjoittamaan näitä toimintoja;

17.

huomauttaa, että parlamentti on jo aikaisemmin kiinnittänyt huomiota siihen, että tarvitaan yksinkertaisempaa, johdonmukaisempaa ja avoimempaa vesiviljelyalan lainsäädäntöä, jolla voidaan poistaa tähän mennessä unionin vesiviljelyn täysien mahdollisuuksien hyödyntämistä koskevat esteet, ja että unionin vesiviljely edellyttää selkeitä ja yksiselitteisiä unionin ja jäsenvaltioiden sääntöjä sekä jäsenvaltioiden selkeästi määrittämiä meri- ja rannikkoalueiden kehityssuunnitelmia, jotka noudattavat Välimeren yleisen kalastuskomitean (GFCM) hiljattain hyväksymiä suuntaviivoja (16);

18.

huomauttaa, että vesiviljelyalan kohdistettu kehittäminen saattaisi luoda vahvasti kesäkauden matkailuun keskittyvien Adrianmeren ja Joonianmeren rannikkoalueille työpaikkoja, jotka eivät ole alttiita matkailusesongille, ja edistää siten merkittävästi työllisyyttä;

19.

korostaa, että vesiviljelytoiminnan lisääntyminen ei saa vaarantaa direktiivin 2008/56/EY mukaista ympäristön hyvää tilaa ja että se on tehtävä noudattaen täysin asiaankuuluvaa unionin ympäristölainsäädäntöä;

20.

muistuttaa, että kalakantojen ja meriympäristön suojeleminen pilaantumiselta ja liikakalastukselta ja/tai laittomalta kalastukselta on mahdollista ainoastaan siten, että perustetaan meritoiminnan tiedotus- ja valvontajärjestelmien yhdennetty verkosto tiiviissä yhteistyössä kyseisillä rannikoilla sijaitsevien valtioiden ja alueiden kanssa;

21.

kehottaa Adrianmeren ja Joonianmeren rannikkomaita tekemään yhteistyötä alueen erityisiä geofyysisiä ja batymetrisiä ominaisuuksia, meriympäristön eri lajeja ja eri kalastustekniikoita koskevan yleiskatsauksen laatimiseksi, jotta saadaan paremman kalastuksenhoidon perustana toimiva yleisnäkemys tilanteesta ja vahvistetaan kalastustoimintaa tulevan makroaluestrategian yhteydessä;

22.

kehottaa komissiota laatimaan mahdollisimman pian ja joka tapauksessa vuoteen 2013 mennessä toimintasuunnitelman Adrianmerta ja Joonianmerta koskevan makroalueeseen pohjautuvan meristrategian konkreettista täytäntöönpanoa varten ja korostaa, että kalastusalan on oltava painopiste tässä strategiassa ja että erityiset geofyysiset ominaispiirteet on otettava huomioon, sekä kehottaa komissiota yhdistämään tämän toimintasuunnitelman aluepolitiikkaan, unionin yhdennettyyn meripolitiikkaan ja Verkkojen Eurooppa -välineeseen sen vipuvaikutuksen maksimoimiseksi;

23.

kehottaa komissiota antamaan mahdollisimman pian asetusehdotuksen, jossa määritetään Adrianmeren ja Joonianmeren alueen kalastusta koskevat yhteiset tekniset säännöt sekä pyyntiponnistus, kalastusajankohdat, kalastusvälineet ja muut asiaankuuluvat hoitotoimenpiteet, jotka ovat sallittuja Adrianmerellä ja Joonianmerellä;

24.

pitää valitettavana, että jäsenvaltiot eivät ole hyödyntäneet paremmin yksilöllisiä hoitosuunnitelmia, joilla on mahdollista kumota tiettyjä yleissääntöjä erityisominaisuuksien ottamiseksi huomioon; katsoo, että tällä olisi helpotettu huomattavasti paikallista kalastuksenhoitoa ja annettu arvokasta tietoa eri alueiden tilasta, minkä avulla olisi ollut mahdollista tehdä asianmukaiset muutokset; pyytää siksi rannikkojäsenvaltioita tekemään rakentavaa yhteistyötä keskenään ja komission kanssa kalastuksen hoitotoimenpiteiden päivittämisessä ja jatkuvassa mukauttamisessa;

25.

pyytää komissiota aloittamaan pysyvän keskustelun Adrianmeren ja Joonianmeren alueen kolmansien maiden kanssa, jotta saadaan aikaan erityisiä kahdenvälisiä tai monenvälisiä sopimuksia, joiden tavoitteena on edetä sääntöjen ja kalastuksenhoidon yhdenmukaistamisessa ja standardisoinnissa unionin yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden saavuttamiseksi Välimerellä samalla, kun hyödynnetään täysin kansainvälisten ja alueellisten kalastusjärjestöjen tarjoamaa yhteistyökehystä; toteaa, että Adrianmeren ja Joonianmeren strategia voi tarjota lisäarvoa ainoastaan, jos kaikki niiden rannikolla sijaitsevat maat – unionin jäsenvaltiot ja kolmannet maat – otetaan huomioon;

26.

kehottaa komissiota edistämään yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) tavoitteita ja etenkin kaikkien kalakantojen kestävän enimmäistuoton saavuttamista viimeistään vuonna 2020 ja kannustamaan ekosysteemiin perustuvan lähestymistavan käyttöön suhteessa kolmansiin maihin;

27.

kehottaa komissiota lisäämään rannikkovaltioiden kanssa säilyttämistä koskevien parhaiden toimintatapojen vaihtoa ja edistämään sellaisten suojeltujen merialueiden perustamista, joilla elvytettäisiin kaikkein uhanalaisimmat lajit;

28.

kehottaa komissiota edistämään meristrategiadirektiivin tavoitteita Adrianmeren ja Joonianmeren rannikolla sijaitsevien kolmansien maiden alueella etenkin, jotta saavutettaisiin meriympäristön hyvä tila ja ylläpidettäisiin sitä vuoteen 2020 mennessä;

29.

kehottaa komissiota kannustamaan Adrianmeren ja Joonianmeren rannikolla sijaitsevia kolmansia maita kehittämään ja panemaan täytäntöön meristrategioita, joissa sovelletaan ekosysteemiin perustuvaa lähestymistapaa ja varmistetaan ympäristönäkökohtien ottaminen huomioon meriympäristöön vaikuttavissa politiikoissa, ja otetaan huomioon kolmansien naapurimaiden merivesien laatuun liittyvät rajat ylittävät vaikutukset;

30.

palauttaa mieliin, että tulevan Euroopan meri- ja kalatalousrahaston tiedonkeruuohjelmien ja unionin eri tutkimusohjelmien kautta on saatavilla rahoitusta tiedon parantamiseksi meriympäristöstä ja kalalajeista sekä tehokkaamman innovoinnin ja parhaiden käytäntöjen käyttöönottamiseksi kalastustoiminnassa; kehottaa siksi jäsenvaltioita esittämään hankkeita näillä aloilla ja katsoo, että aiemmasta yhteistyöstä eri rannikkovaltioiden, unionin jäsenvaltioiden tai kolmansien maiden välillä voi syntyä erittäin kiinnostavia aloitteita, jotka voivat hyödyttää koko Adrianmeren ja Joonianmeren aluetta jäsenvaltioiden esittämien hankkeiden kautta;

31.

kehottaa komissiota arvioimaan mahdollisuuksia luoda yhdessä Euroopan investointipankin (EIP) kanssa ja FEMIP-välineen (17) kautta saadun kokemuksen pohjalta tähän tarkoitukseen varattu rahoitusväline, jolla toteutetaan kyseiseen strategiaan liittyviä toimia ja tavoitteita, jotta estetään asioiden monimutkaistuminen uusien budjettivälineiden hyväksymisen vuoksi; kehottaa komissiota myös tarkastelemaan mahdollisuutta käyttää hankejoukkolainoja sekä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia erityisen soveliaina rahoitusvälineinä;

32.

kehottaa komissiota ehdottamaan erityisten neuvoa-antavien elinten perustamista Välimeren alueellisen neuvoa-antavan toimikunnan yhteydessä sekä Adrianmerta että Joonianmerta varten Italiassa perustetuista merialueista (18) saatujen hyvien kokemusten pohjalta (kuten vuonna 2012 perustettu pohjoisen Adrianmeren kalastusalue, jolla pohjoisen Adrianmeren kalastusalaa hallinnoidaan yhteisesti ja keskitetysti poliittisesta, taloudellisesta, sosiaalisesta ja ympäristöllisestä näkökulmasta);

33.

kehottaa komissiota sisällyttämään merialueen suunnittelua koskevaan uuteen lainsäädäntöehdotukseen säännöksiä, joiden nojalla jäsenvaltioiden on tarkasteltava ympäristöä ja matkailun suojelemista koskevia, jo voimassa olevia sääntöjä alueillaan ja vahvistettava alueilla, joita eivät koske rajoitukset, meri- ja rannikkoalueiden kehityssuunnitelmia, joissa määritetään näiden alueiden käytön ja hallussapidon luvallisuus ja yhteensopivuus, jotta helpotetaan vesiviljelyalan yritysten perustamiseen soveltuville alueille pääsyä;

34.

kehottaa komissiota laatimaan erityisen Adrianmerta ja Joonianmerta koskevan työsuunnitelman, jossa vahvistetaan tulevat tavoitteet alueella Välimeren nykymallin (IMP–MED-hanke) mukaisesti; korostaa, että tätä työsuunnitelmaa olisi pidettävä hankkeena, joka voi saada rahoitusta Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta;

35.

vaatii komissiota laatimaan seuraamustoimenpiteitä sen varmistamiseksi, että voidaan rangaista jäsenvaltiota, joka ei noudata tiedonkeruu- ja tiedonvälitysvelvoitteitaan tai ei pysty ratkaisemaan laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastukseen (LIS-kalastus) liittyviä ongelmia vesillään tai kalastuslaivastossaan;

36.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

9.3.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/37

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 286 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentin, komission ja neuvoston tulkkausmenoja koskevasta Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksesta nro 5/2005 5. syyskuuta 2006 antamansa päätöslauselman (1),

—

ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 5/2005 Euroopan parlamentin, komission ja neuvoston tulkkausmenoista sekä toimielinten vastaukset (2),

—

ottaa huomioon puhemiehistön jäsenille laaditun muistion ”Resource-efficient full multilingualism in interpretation – implementation of the decision on the European Parliament’s budget 2012”,

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentin pääsihteerin 9. huhtikuuta 2013 päivätyn raportin ”Preparing for Complexity – European Parliament in 2025 – The Answers”,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A7-0233/2013),

A.

katsoo, että monikielisyys on yksi Euroopan parlamentin ja koko Euroopan unionin keskeisiä piirteitä ja sen avulla varmistetaan kulttuurisen ja kielellisen monimuotoisuuden kunnioittaminen sekä unionin kansalaisten yhdenvertainen kohtelu heidän alkuperästään ja taustastaan riippumatta;

B.

ottaa huomioon, että monikielisyyden periaate Euroopan parlamentissa muodostaa perustan sen poliittiselle, yhteislainsäädäntö- ja tiedotustyölle;

C.

ottaa huomioon, että monikielisyyden periaatteella Euroopan parlamentissa varmistetaan, että unionin kansalaisten vaalikelpoisuudelle Euroopan parlamentin vaaleissa ei aiheuteta tarpeettomasti esteitä;

D.

katsoo, että monikielisyys takaa kansalaisille oikeuden viestiä Euroopan parlamentin kanssa unionin kaikilla virallisilla kielillä ja antaa heille siten mahdollisuuden käyttää oikeuttaan demokraattiseen valvontaan;

E.

toteaa, että Euroopan parlamentin kielipalvelut helpottavat viestintää ja pitävät siten parlamentin kaikkien unionin kansalaisten saavutettavissa ja varmistavat avoimuuden 24 viralliselle kielelle perustuvassa unionin ainutlaatuisessa monikielisessä rakenteessa;

F.

ottaa huomioon, että parlamentin työjärjestyksen mukaan parlamentin jäsenet voivat käyttää parlamentissa puheenvuoroja haluamallaan virallisella kielellä, josta puhe tulkataan muille virallisille kielille, millä kunnioitetaan demokraattista oikeutta voida tulla valituksi Euroopan parlamenttiin kielitaidosta riippumatta;

G.

katsoo, että useiden peräkkäisten laajentumisten jälkeen monikielisyyden haaste on saavuttanut täysin uuden ulottuvuuden laajuutensa, monimutkaisuutensa ja poliittisen merkityksensä suhteen, ja toteaa, että laaja monikielisyys aiheuttaa tietenkin huomattavia ja kasvavia kustannuksia Euroopan parlamentille ja siten unionin kansalaisille;

H.

toteaa, että parlamentin vuoden 2012 talousarviossa oli tarpeen löytää huomattavia säästöjä, mukaan lukien tulkkauspalvelujen kustannusten vähentäminen 10 miljoonalla eurolla vuodessa, jotta talousarvion kasvu voitiin rajoittaa 1,9 prosenttiin edellisvuoteen verrattuna;

1.

toteaa, että Euroopan unioni on maailman ainut instituutio, joka harjoittaa 24 viralliseen kieleen perustuvaa virallista monikielisyyspolitiikkaa, jossa katettavia kieliyhdistelmiä on 552; on näiltä osin tyytyväinen parlamentin tulkkauspalvelujen erittäin korkeaan laatuun, mutta katsoo, että olisi pyrittävä löytämään tapoja vähentää mutkikkaan monikielisyysrakenteen aiheuttamaa taakkaa ja sen huomattavia ja kasvavia kustannuksia;

2.

toteaa, että kaikista Strasbourgin ja Brysselin täysistunnoissa ajanjaksolla syyskuu 2009 – helmikuu 2013 puhutuista kielistä englantia käytettiin 26 979 minuuttia (29,1 prosenttia), saksaa 12 556 minuuttia (13,6 prosenttia), ranskaa 8 841 minuuttia (9,5 prosenttia), viroa 109 minuuttia (0,1 prosenttia) ja maltaa 195 minuuttia (0,2 prosenttia);

3.

korostaa, että kaikki kansalaiset voivat seurata sekä täysistuntoja että valiokuntakokouksia suoratoistona tai tilausvideona – nämä uudet viestintämuodot lisäävät Euroopan parlamentin toiminnan avoimuutta EU:n kansalaisten kannalta – ja että niiden saatavuus kaikilla virallisilla kielillä korostaa parlamentin demokraattista ja monikulttuurista luonnetta;

4.

huomauttaa, että jotkut monikansalliset elimet, kuten Yhdistyneet kansakunnat ja Nato, toimivat ainoastaan hallitusten välisellä tasolla eikä niillä ole lainsäädännöllisiä tehtäviä; toteaa tässä yhteydessä, että 192 jäsenen YK:lla on kuusi virallista kieltä ja että 28 jäsenen Natossa käytetään pääasiassa englantia, vaikka sillä onkin kaksi virallista kieltä;

5.

korostaa kuitenkin, että Euroopan parlamentti on suoraan valittu poliittinen elin, jonka jäsenet valitaan heidän kielitaidostaan riippumatta; painottaa näin ollen, että jokaisen jäsenen oikeus puhua valitsemallaan virallisella kielellä on Euroopan parlamentin keskeinen toimintaperiaate;

6.

toteaa, että virallisten kielten käytön käytännön järjestelyistä Euroopan parlamentissa määrätään monikielisyyttä koskevissa menettelysäännöissä, jotka ajantasaistettiin vuonna 2008; toteaa, että näissä menettelysäännöissä määrätyllä ”hallitun täydellisen monikielisyyden” käsitteellä taataan tasa-arvo jäsenten ja kansalaisten kesken; huomauttaa, että pyynnöstä tarjottavan tulkkauksen periaatteeseen perustuvan täydellisen monikielisyyden toteuttaminen riippuu pitkällä aikavälillä siitä, saadaanko kielipalvelujen käyttäjät täysin tietoisiksi näiden palvelujen aiheuttamista kustannuksista ja siten heidän vastuustaan käyttää niitä parhaalla mahdollisella tavalla;

7.

katsoo, että moitteettoman varainhoidon periaatetta on sovellettava myös tulkkaustoimintaan ja että unionin veronmaksajien rahojen paras mahdollinen käyttö edellyttää jatkuvaa kriittistä analyysiä siitä, missä ja miten toimintaa voidaan tehostaa ja kustannuksia valvoa tai rajoittaa;

8.

panee merkille parlamentin puhemiehistön vuonna 2011 tekemän päätöksen, joka koskee resurssitehokasta täydellistä monikielisyyttä tulkkauksessa ja jolla tehostetaan tulkkauspalveluja ja vähennetään niiden rakenteellisia kustannuksia seuraavasti:

9.

pitää myönteisenä, että parlamentin tulkkauspalveluihin osoitetut määrärahat ovat tämän seurauksena alkaneet pienentyä; toteaa, että vuoden 2010 talousarviossa toteutunut summa oli 54 990 000 euroa, vuoden 2011 talousarviossa 56 964 283 euroa ja vuoden 2012 talousarviossa tällä hetkellä 47 000 000 euroa, joskin vuoden 2012 lopullinen toteutunut summa tiedetään vasta 31. joulukuuta 2013 ja se saattaa olla korkeampi;

10.

toteaa, että tulkkauksen pääosaston vuoden 2013 määrärahat ovat arviolta 58 000 000 euroa, joista 53 000 000 euroa liittyy suoraan tulkkauspalveluihin; pyytää, että sille tiedotetaan yksityiskohtaisesti ja säännöllisesti resurssitehokasta täydellistä monikielisyyttä koskevan aloitteen konkreettisista vaikutuksista vuoden 2013 talousarvioon, erityisesti odotetuista menojen vähennyksistä tai lisäyksistä;

11.

panee myös merkille, että parlamentin tulkkauspalvelujen kustannukset vuoden 2012 lopussa päättyneellä kolmivuotiskaudella olivat 157 954 283 euroa ja että vertailtaessa vuoden 2010 ja 2012 talousarvioiden toteutuneita summia käy ilmi, että kustannukset olivat vähentyneet 17 prosenttia; toteaa, että tulkkauspalvelujen järkevästi toteutetut säästöt eivät ole vaarantaneet monikielisyyden periaatetta, ja vaatii, että jäsenille on taattava yhtäläiset mahdollisuudet käyttää kielipalveluja ja kyseisten yksikköjen työolosuhteet on säilytettävä asianmukaisina;

12.

panee tyytyväisenä merkille, että ennakkoarviossa parlamentin tuloista ja menoista varainhoitovuodeksi 2014 ehdotetaan tulkkauskulujen vähentämistä vaalivuonna 23 prosentilla verrattuna vuoden 2013 määrärahoihin, jotka ovat 58 miljoonaa euroa; pyytää yksityiskohtaisia tietoja, joilla osoitetaan, että ehdotetut leikkaukset ovat toteutettavissa ja että tulkkauksen erinomainen laatu voidaan säilyttää;

13.

korostaa, että resurssitehokkaan täydellisen monikielisyyden täytäntöönpano on tuonut huomattavia etuja sitä kautta, että valiokuntakokoukset ovat jakautuneet tasaisemmin viikon ajalle, ilman että kokousten kokonaismäärää on vähennetty; toteaa, että tämän tuloksena tulkkauspäivien määrä laski vuoden 2011 105 258 päivästä (107 047 386 euroa) 97 793 päivään (100 237 825 euroa) vuonna 2012 ja säästöä syntyi 6 809 561 euroa;

14.

toteaa huolestuneena, että monikielisyyttä koskevista menettelysäännöistä laadittujen raporttien perusteella valiokuntien, valtuuskuntien ja poliittisten ryhmien tulkkauspalveluja koskeviin pyyntöihin liittyvien määräajan jälkeen tehtyjen peruutusten määrä oli edelleen korkea ja kasvava, kuten seuraavat luvut osoittavat:

15.

toteaa huolestuneena, että jos tulkkeja ei viime hetkellä voida siirtää muihin tehtäviin, näistä määräajan jälkeen tehdyistä peruutuksista aiheutuvat mahdolliset kustannukset muodostavat huomattavan osan tulkkauksen kokonaismäärärahoista; huomauttaa tähän liittyen, että vuonna 2011 käytettiin 4 350 000 euroa (7,6 prosenttia tulkkausmäärärahoista) ja vuonna 2012 5 480 000 euroa (11,9 prosenttia tulkkausmäärärahoista) tulkkauspalveluihin, jotka olivat käytettävissä mutta jotka jätettiin käyttämättä monikielisyyttä koskevien menettelysääntöjen mukaisen määräajan jälkeen tehtyjen pyyntöjen tai peruutusten vuoksi; kehottaa puhemiehistöä toimittamaan talousarvion valvontavaliokunnalle yksityiskohtaisen analyysin määräajan jälkeen tehtyjen peruutusten kasvavasta suuntauksesta ja ottamaan käyttöön seuraamusjärjestelmän tietoisuuden lisäämiseksi hukkaan menneiden resurssien kustannuksista sekä tällaisten peruutusten lukumäärän ja prosenttiosuuden vähentämiseksi huomattavasti;

16.

korostaa, että työn korkean laatutason ylläpitämisen ohella on tarpeen myös tehostaa kieliresurssien käyttöä ja valvoa niiden kustannuksia tarkastelemalla kunkin kieliyksikön kokonaistyömäärää ja varmistamalla, että kokouspyyntöjen ja tulkattavien valtuuskuntavierailujen peruuttamisesta menettelysäännöissä määrättyjen määräaikojen jälkeen aiheutuvia kustannuksia vähennetään; tähdentää, että valiokunnille, valtuuskunnille ja poliittisille ryhmille olisi tiedotettava menettelysäännöissä vahvistetuista säännöistä;

17.

kehottaa parlamentin puhemiehistöä kehittämään lisätoimenpiteitä, joilla vähennetään tulkkivarausten viime hetken peruutuksia;

18.

kehottaa hallintoa hyödyntämään kattavasti ja tehokkaasti jäsenten ajantasaistettuja kieliprofiileja tehdessään kielijärjestelyjä valiokuntia, valtuuskuntia ja poliittisia ryhmiä varten sekä toimipaikoissa että toimipaikkojen ulkopuolella; vaatii, että kaikkien jäsenten kieliprofiilit olisi ajantasaistettava joka vuosi; huomauttaa lisäksi, että ajantasaistetuista profiileista olisi toimitettava jäljennös valiokuntien, valtuuskuntien, poliittisten ryhmien ja työryhmien sihteeristöille;

19.

vaatii, että kun otetaan huomioon joulukuussa 2011 resurssitehokkaasta täydellisestä monikielisyydestä tehty Euroopan parlamentin puhemiehistön päätös, tulkkaus viralliselle kielelle olisi tarjottava valtuuskunnan vierailun aikana ainoastaan valtuuskuntaan osallistuvan Euroopan parlamentin jäsenen nimenomaisesta kirjallisesta pyynnöstä; korostaa, että valtuuskuntavierailujen yhteydessä tulkkien määrä olisi pidettävä mahdollisimman alhaisena sovellettavien sääntöjen puitteissa;

20.

muistuttaa pääsihteerin ehdotuksesta, jonka mukaan tulkkauspalvelujen käyttäjille (mukaan luettuina valiokunnat, valtuuskunnat ja poliittiset ryhmät) olisi järjestettävä tietoisuutta lisääviä toimenpiteitä, ja odottaa uusia ehdotuksia, joilla lisätään tietoisuutta viime hetken peruutusten kustannuksista;

21.

kehottaa hallintoa pyytämään jatkossakin tulkkiryhmän päällikköä laatimaan kokouksen sihteeristön suostumuksella kunkin kokouksen lopussa luettelon tulkkauspalveluista, joita on pyydetty mutta ei käytetty; toteaa, että kokouksen sihteeristölle olisi toimitettava jäljennös luettelosta; katsoo, että tässä luettelossa olisi otettava huomioon myös verkkolähetysten ja tilausvideolähetysten käyttäjät;

22.

panee merkille jäsenille tarkoitetun uuden henkilökohtaisen tulkkauspalvelun, joka otettiin käyttöön vuonna 2010 aloitetun pilottihankkeen jälkeen; toteaa, että tästä uudesta palvelusta aiheutui 157 000 euron kustannukset vuonna 2011 ja 115 000 euron kustannukset vuonna 2012; katsoo, että tätä palvelua olisi tarkistettava sen parantamiseksi;

23.

panee tyytyväisenä merkille tulkkauspalveluissa viime vuosina lisääntyneen tehokkuuden ja saavutetut kustannusvähennykset samalla kun työn laatu on säilynyt erinomaisena; painottaa, että tulkkaus- ja käännöskustannukset ovat edelleen huomattava osa parlamentin talousarviota, ja katsoo näin ollen, että parlamentin on kiinnitettävä jatkuvasti huomiota haasteeseen, jonka monikielisyyden saavuttaminen kohtuukustannuksin muodostaa;

24.

katsoo, että talousarvion valvontavaliokunnalle olisi tiedotettava säännöllisesti muutoksista tulkkauksen kustannuksissa; pyytää, että tulkkausyksikön vuosittain pääsihteerille laatima menettelysääntöjä koskeva raportti annetaan valiokunnan jäsenten saataville;

25.

katsoo, että tilanteita, joissa joillekin kielille tarjotaan tulkkausta mutta sitä ei käytetä, olisi vältettävä mahdollisimman paljon; korostaa, että tarvitaan toimia, joilla vähennetään tarpeettomasta tulkkauksesta aiheutuvia kustannuksia kokouksissa, ja kehottaa sen vuoksi kehittämään ja panemaan kiireesti täytäntöön järjestelmän, jonka avulla vältetään tilanteet, joissa tulkkausta tarjotaan kielille, joita kokouksessa ei tosiasiassa puhuta tai verkkolähetysten käyttäjät eivät tarvitse;

26.

pyytää pääsihteeriä esittämään vuoden loppuun mennessä yksityiskohtaisen analyysin kaikissa (työ)ryhmien, valiokuntien ja valtuuskuntien kokouksissa tarjotuista tulkkauskielistä ja näissä kokouksissa tosiasiallisesti puhutuista kielistä sekä yleiskatsauksen valtuuskuntamatkoja varten pyydetyistä ja myönnetyistä poikkeuksista puhemiehistön 12. maaliskuuta 2012 hyväksymistä tulkkausta koskevista yleisistä säännöistä (3);

27.

kehottaa puhemiehistöä tekemään vuoden loppuun mennessä uuden monikielisyyttä koskevan päätöksen, jossa käsitellään erityisesti mahdollisuutta pyynnöstä tarjottavaan tulkkaukseen sekä sen tuloksena odotettavissa olevasta toiminnan tehostamisesta;

28.

pyytää näin ollen tilintarkastustuomioistuinta toimittamaan parlamentille kohtuullisen ajan kuluessa ja viimeistään maaliskuuhun 2014 mennessä Euroopan parlamentin, komission ja neuvoston tulkkaus- ja käännösmenoja koskevan erityiskertomuksen, jossa arvioidaan varainhoidon moitteettomuutta ja ajantasaistetaan erityiskertomuksessa nro 5/2005 esitettyjä huomioita; toteaa vielä, että tämä kertomus voitaisiin laatia säännöllisesti ja sitä voitaisiin käyttää vastuuvapausmenettelyssä; toteaa jälleen, että kertomuksen olisi sisällettävä tietoa siitä, onko asianomaisella toimielimellä soveltuvat välineet ja menettelyt sen varmistamiseksi, että:

29.

toteaa myös, että tässä seurantakertomuksessa olisi verrattava tarkasti parlamentin tulkkauspalvelujen kustannustehokkuutta suhteessa neuvoston ja komission tarjoamiin tulkkauspalveluihin ja verrattava näiden kolmen toimielimen tulkkauspalvelujen todellisia kustannuksia tarkastuksen viiteajanjakson kustannuksiin;

30.

vaatii lisäksi, että parlamentissa puututaan ensisijaisesti määräajan jälkeen tehtyjen peruutusten huomattavan suureen määrään, ja kehottaa puhemiehistöä esittämään yksityiskohtaisen toimintasuunnitelman tällaisten peruutusten vähentämiseksi;

31.

toteaa jälleen, että toimielinten välinen yhteistyö on välttämätöntä tehokkuutta edistävien ja säästöt mahdollistavien parhaiden käytänteiden vaihtamiseksi; katsoo, että toimielinten välistä yhteistyötä tulkkauksen alalla olisi parannettava; kehottaa tarkastelemaan alaa perinpohjaisesti ja asettamaan etusijalle käytettävissä olevien resurssien jakamisen tehokkaammin kaikkien toimielinten kesken sekä freelance-tulkkauksen alalla toteutettavat käytännön toimet;

32.

korostaa tietokonesovellusten merkitystä hallinnointivälineinä ja vaatii myöntämään lisää määrärahoja tähän tarkoitukseen ensi vuoden talousarviossa; katsoo, että toimintaa voidaan tehostaa, jos parlamentin hallinnolle annetaan asianmukaista tietoa hallinnoinnista; pitää valitettavana, että jotkut pääosastot eivät ole vielä ajan tasalla tietokonesovellusten suhteen, vaikkakin tietotekniikka-alalla on tehty parannuksia vuoden 2010 jälkeen;

33.

kehottaa asianomaisia yksikköjä arvioimaan, voiko tulkkauspalvelujen huomattava tehostaminen toimia esimerkkinä toiminnan parantamiselle muissa pääosastoissa;

34.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

9.3.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/42

—

ottaa huomioon 23. lokakuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Kohti sähköisesti välitettävien rahapelien kattavaa eurooppalaista kehystä” (COM(2012)0596),

—

ottaa huomioon 18. tammikuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Urheilun eurooppalaisen ulottuvuuden kehittäminen” (COM(2011)0012),

—

ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2013 antamansa päätöslauselman sopupeleistä ja lahjonnasta urheilussa (1),

—

ottaa huomioon 2. helmikuuta 2012 antamansa päätöslauselman urheilun eurooppalaisesta ulottuvuudesta (2),

—

ottaa huomioon 15. marraskuuta 2011 antamansa päätöslauselman sähköisesti välitettävistä rahapeleistä sisämarkkinoilla (3),

—

ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman online-rahapelien yhtenäisyydestä (4),

—

ottaa huomioon 20. syyskuuta 2012 annetun Nikosian julistuksen sopupelien torjunnasta,

—

ottaa huomioon 10. joulukuuta 2010 annetut neuvoston päätelmät ja neuvoston puheenjohtajavaltioiden Ranskan, Ruotsin, Espanjan ja Unkarin edistymiskertomukset uhkapelejä ja vedonlyöntiä koskevista puitteista Euroopan unionin jäsenvaltioissa,

—

ottaa huomioon urheilua koskevien eurooppalaisten kumppanuuksien valmistelutoimen ja erityisesti kootut hankkeet, joissa keskitytään erityisesti sopupelitapausten estämiseen tarjoamalla valistusta ja tietoa asianomaisille sidosryhmille,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 51, 52 ja 56 artiklan,

—

ottaa huomioon SEUT-sopimukseen liitetyn pöytäkirjan toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden soveltamisesta,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen vahvistaman oikeuskäytännön, jossa tuomioistuin rahapelien järjestämisen alalla nimenomaan tunnustaa, että kuluttajansuoja, petosten ehkäisy ja sen ehkäisy, että kansalaisia houkutellaan tuhlaamaan liiallisesti rahapeleihin, sekä yleinen tarve säilyttää yleinen järjestys ovat yleistä etua koskevia pakottavia syitä, joilla voidaan perustella palvelujen tarjoamisen vapauden rajoittamista (5),

—

ottaa huomioon 22. toukokuuta 2012 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön sekä kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan sekä oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnot (A7-0218/2013),

A.

toteaa, että rahapelit eivät ole tavanomaista taloudellista toimintaa mahdollisten kielteisten terveydellisten ja sosiaalisten vaikutustensa vuoksi, joita ovat muuan muassa pelaamishäiriöt, joiden seurauksia ja kustannuksia on vaikea arvioida, järjestäytynyt rikollisuus, rahanpesu ja sopupelit; ottaa huomioon, että sähköisesti välitettäviin rahapeleihin voi liittyä muun muassa niiden käytön helppouden ja sosiaalisen kontrollin puuttumisen vuoksi suurempi riippuvuusriski kuin perinteisiin verkon ulkopuolella pelattaviin rahapeleihin, mutta katsoo, että tästä tarvitaan lisää tutkimusta ja tietoa; ottaa huomioon, että tämän vuoksi tietyt sisämarkkinasäännöt, kuten sijoittautumisvapaus ja palvelujen tarjoamisen vapaus sekä vastavuoroisen tunnustamisen periaate, eivät estä jäsenvaltioita määrittämästä omia lisätoimenpiteitään pelaajien suojelemiseksi;

B.

ottaa huomioon, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan 35 artiklan mukaisesti kaikkien unionin politiikkojen ja toimintojen määrittelyssä ja toteuttamisessa on varmistettava ihmisten terveyden suojelu;

C.

ottaa huomioon, että SEUT:n 169 artikla velvoittaa EU:n takaamaan kuluttajansuojan korkean tason;

D.

katsoo, että sähköisesti välitettävien rahapelien alan erityisluonteen vuoksi ihmisten terveyden ja kuluttajien suojelemisen pitäisi olla ohjaavana pääperiaatteena laadittaessa EU:n tason suosituksia ja kansallista lainsäädäntöä;

E.

ottaa huomioon, että toissijaisuusperiaatteen mukaisesti jäsenvaltioilla on oikeus päättää, miten sähköisesti välitettävien rahapelipalvelujen tarjontaa organisoidaan ja säännellään niiden omien arvojen ja yleisen edun mukaisten tavoitteiden mukaisesti, noudattaen samalla unionin oikeutta;

F.

ottaa huomioon, että sähköisesti välitettävien rahapelipalvelujen tarjoaminen ei erityisluonteensa ja toissijaisuusperiaatteen soveltamisen takia ole alakohtaisen sääntelyn piirissä Euroopan unionin tasolla ja se on jätetty palveluja ja kuluttajien oikeuksia koskevien direktiivien ulkopuolelle mutta sitä koskevat kuitenkin useat EU:n johdetun oikeuden säädökset, kuten tietosuojadirektiivi, sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi sekä sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi;

G.

katsoo, että sähköisesti välitettävien rahapelien markkinat eivät ole tavanomaiset, koska niihin liittyy kuluttajansuojaa ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa koskevia riskejä, kuten Euroopan unionin tuomioistuin on toistuvasti todennut;

H.

ottaa huomioon, että Euroopan unionin tuomioistuin on vahvistanut, että raha- tai uhkapelien järjestäminen on taloudellista toimintaa, joka on sikäli erityisluonteista, että sitä voidaan rajoittaa yleisen edun kannalta pakottavista syistä, joita ovat esimerkiksi kuluttajansuoja, petosten torjunta, rahanpesun torjunta tai yleisen järjestyksen säilyttäminen ja kansanterveyden ylläpito; ottaa huomioon, että niitä koskevien rajoitusten on oltava SEUT:ssa määrättyjen rajoitusten mukaisia, niiden on oltava oikeasuhteisia niiden tavoitteisiin nähden eivätkä ne saa olla syrjiviä;

I.

ottaa huomioon, että jäsenvaltioilla on entistä enemmän yhteisiä huolenaiheita laittomien sähköisesti välitettävien rahapelien kielteisistä vaikutuksista yhteiskuntiin ja yleisesti kansantalouksiin ja että nämä koskevat pääasiassa alaikäisten ja haavoittuvien yhteiskuntaryhmien suojelua sekä peliriippuvuuden, rikollisuuden ja veropetosten torjumista;

J.

ottaa huomioon, että sähköisesti välitettävien rahapelien rajat ylittävän luonteen sekä kuluttajansuojaan, petosten ehkäisemiseen ja rahanpesun tai sopupelien kaltaista laitonta toimintaa koskeviin lainvalvontatoimiin liittyvien riskien vuoksi sekä rahapeleihin liittyvän laittoman toiminnan torjumiseksi tarvitaan jäsenvaltioiden kesken ja EU:n tasolla paremmin koordinoitua toimintaa;

K.

katsoo, että on välttämätöntä ottaa käyttöön järjestelmiä urheilukilpailujen ja rahavirtojen valvomiseksi ja tarvittavia seurantamekanismeja;

L.

ottaa huomioon, että tällä hetkellä tarvitaan kattava yleiskuva sähköisesti välitettävien rahapelien alasta sen kansallisen ja rajat ylittävän, EU:n sisäisen ja maailmanlaajuisen, luvallisen ja luvattoman tarjonnan osalta;

M.

ottaa huomioon, että sähköisesti välitettäviä rahapelejä mainostetaan eri tavoin eri jäsenvaltioissa ja joissakin jäsenvaltioissa mainontaa ei säännellä lainkaan;

1.

katsoo, että korkeatasoisen kuluttajansuojan takaamiseksi erityisesti kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleville kuluttajille kunkin jäsenvaltion unionin lainsäädännön mukaisesti määrittämä kohtuullinen ja laillinen rahapelipalveluiden tarjonta saattaa vähentää rahapelitoiminnan yhteiskunnallisia kustannuksia ja haitallisia vaikutuksia;

2.

varoittaa, että rahapelit voivat johtaa vaaralliseen riippuvuuteen, mikä olisi otettava huomioon kaikissa lainsäädäntöehdotuksissa kuluttajien vuoksi;

3.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään toimiin jäsenvaltioiden alueella tarjottavien laittomien rahapelien torjumiseksi; kannustaa komissiota tässä yhteydessä vaatimaan jäsenvaltioita ryhtymään valvontatoimenpiteisiin laittoman rahapelitarjonnan torjumiseksi kuluttajansuojaa ja mainontaa koskevissa suunnitelluissa suosituksissaan;

4.

katsoo, että vakavien taloudellisten vaikeuksien ja rahapelien suuren suosion välillä on vaarallinen yhteys; korostaa, että nykyinen erittäin vaikea yhteiskunnallinen ja taloudellinen tilanne on vaikuttanut rahapelien räjähdysmäiseen leviämiseen erityisesti köyhimmissä väestöryhmissä ja pitää näin ollen välttämättömänä rahapeliriippuvuuden ja pelaamishäiriöiden laajuuden jatkuvaa ja tarkkaa seurantaa;

5.

toteaa, että sähköisesti välitettävät rahapelit ovat urheilukilpailujen kaupallista hyödyntämistä ja että alan kasvaessa jatkuvasti teknisen kehityksen tahdissa jäsenvaltioilla on internetin erityisluonteen vuoksi vaikeuksia valvoa sitä, jolloin uhkana on, että kuluttajien oikeuksia loukataan ja että alaa joudutaan tutkimaan järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan yhteydessä;

6.

painottaa, että riippumatta tavasta, jolla jäsenvaltiot päättävät järjestää sähköisesti välitettävät rahapelipalvelut ja säännellä niitä kansallisella tasolla, on varmistettava korkeatasoinen ihmisten terveyden suojelu ja kuluttajansuoja; kehottaa komissiota tarkastelemaan edelleen EU:n tason toimia ja myös jäsenvaltioiden sääntelyviranomaisten välistä virallista yhteistyötä haavoittuvien kuluttajaryhmien suojelemiseksi; korostaa, että rahapelipalveluiden asiantuntijaryhmän olisi varmistettava, että alaikäiset eivät pääse sähköisesti välitettäviin rahapelipalveluihin; kehottaa jäsenvaltioita velvoittamaan jäsenvaltion luvalla työskentelevät toimijat sijoittamaan verkkosivustolleen näkyvälle paikalle sääntelyviranomaisen logon tai luottamusmerkinnän;

7.

pyytää komissiota tutkimaan, mitä voitaisiin tehdä sen estämiseksi, että jotkin toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneet yhtiöt markkinoivat sähköisesti välitettäviä rahapelipalveluita esimerkiksi satelliitti-tv:n tai mainoskampanjoiden välityksellä jäsenvaltiossa, jossa niillä ei ole lupaa tarjota palvelujaan;

8.

kehottaa velvoittamaan rahapelioperaattorit esittämään alaikäisille suunnatut selkeät, näkyvät ja yksitulkintaiset varoitukset, joissa todetaan, että alaikäisten osallistuminen sähköisesti välitettäviin rahapeleihin on lainvastaista;

9.

neuvoo huolehtimaan siitä, että muita heikommassa asemassa olevat henkilöt eivät rahapelien takia ajaudu entistä suurempiin toimeentulovaikeuksiin;

10.

katsoo, että lisää tutkimusta ja tietoa tarvitaan pelaamishäiriöiden laajuuden ja rahapelien eri muotoihin liittyvien riskien selvittämiseksi; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita ja komissiota tekemään koordinoidusti lisää tutkimuksia ongelmapelaamisen ymmärtämiseksi; toteaa, että rahapelien järjestäjillä on vastuu osallistua peliriippuvuuden ehkäisemiseen;

11.

kehottaa komissiota tutkimaan yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa ja tarvittaessa asiantuntijaryhmän avulla mahdollisuuksia luoda oman pelaamisen estämistä koskevien ja henkilökohtaiset aika- tai tappiorajat huomioivien kansallisten rekisterien, joita kansalliset viranomaiset ja luvalliset pelioperaattorit voivat käyttää, EU:n laajuinen yhteentoimivuus, jotta jokainen kuluttaja, joka estää oman pelaamisensa tai ylittää oman pelaamisrajansa yhdellä pelioperaattorilla, voi estää automaattisesti oman pelaamisensa kaikilla muilla luvallisilla pelioperaattoreilla; korostaa, että mekanismeihin, joita käytetään ongelmapelaajien henkilötietojen vaihtamiseen, on sovellettava tiukkoja tietosuojasääntöjä; korostaa, että asiantuntijaryhmällä on merkittävä rooli pyrittäessä suojaamaan kansalaisia rahapeliriippuvuudelta; korostaa, että kuluttajien saamiseksi tietoisiksi omasta pelitoiminnastaan tässä rekisterissä pitäisi näkyä kuluttajalle kaikki nämä hänen pelihistoriaansa liittyvät tiedot aina, kun hän alkaa pelata;

12.

kehottaa erottamaan selkeästi toisistaan rahapelitoiminta ja muut sähköiset ajanvietepalvelut; katsoo, että palveluihin, joihin liittyy rahapelien ominaispiirteitä, on sovellettava asianmukaista rahapelilainsäädäntöä ja niissä on noudatettava täysimääräisesti iän ja henkilöllisyyden todentamismekanismeja;

13.

panee merkille, että itsesääntelyaloitteet voivat edistää hyvin yhteisten standardien sisällön määrittämistä; vahvistaa kantansa, jonka mukaan rahapelien kaltaisella arkaluonteisella alalla toimialan itsesääntelyllä ei voida korvata kansallista lainsäädäntöä vaan ainoastaan täydentää sitä;

14.

kehottaa komissiota harkitsemaan pakollisten, kolmannen osapuolen suorittamien henkilöllisyystarkastusten täytäntöön panemista alaikäisten tai väärää henkilöllisyyttä käyttävien henkilöiden estämiseksi pelaamasta; ehdottaa, että tässä yhteydessä voitaisiin muun muassa tarkastaa sosiaaliturvatunnus, pankkitilin tiedot tai jokin muu yksilöllinen tunniste, ja katsoo, että tunnistamisen pitäisi tapahtua ennen kuin mitään rahapelitoimintaa voidaan aloittaa;

15.

pitää tarpeellisena parantaa sähköisesti välitettävissä rahapeleissä käytettävien ohjelmistojen turvallisuutta ja katsoo, että on tarpeen toteuttaa EU:n yhteinen vähimmäissertifiointi, jotta voidaan varmistaa samojen parametrien ja standardien käyttö;

16.

korostaa, että on luotava tehokkaita vedonlyönnin valvontamenetelmiä, joissa otetaan huomioon verkkoympäristön nopea kehitys, mutta tähdentää myös, että käyttäjien henkilötietojen suojaaminen väärinkäytöksiltä on tärkeää;

17.

katsoo, että sähköisesti välitettävien rahapelien yhteisissä standardeissa pitäisi ottaa huomioon sekä palveluntarjoajan että kuluttajan oikeudet ja velvollisuudet, varmistaa kansalaisten ja kuluttajien, erityisesti alaikäisten ja muiden haavoittuvien ihmisryhmien, korkeatasoinen suojelu, ja estää harhaanjohtava ja liiallinen mainonta; kannustaa Euroopan rahapelioperaattoreiden yhdistyksiä kehittämään ja ottamaan käyttöön itsesääntelyyn perustuvia käytännesääntöjä;

18.

kehottaa komissiota sisällyttämään suositukseensa, että rahapelioperaattorit pitäisi velvoittaa aktiivisesti mainostamaan mahdollisuuksia rajoittaa omaa pelaamista rekisteröitymisen yhteydessä sekä toistuvien tappioiden kohdalla;

19.

suosittaa yhdenmukaisia ja yleiseurooppalaisia yhteisiä turvastandardeja sähköiselle tunnistamiselle ja rajat ylittäville sähköisille varmennuspalveluille; suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen sähköistä tunnistamista ja henkilöllisyyden todentamista koskevasta direktiivistä, joka mahdollistaa olemassa olevien kansallisten sähköisen tunnistamisen järjestelmien yhteentoimivuuden; kehottaa tämän vuoksi virtaviivaistamaan ja tehostamaan rekisteröinti- ja tunnistamismenettelyitä, jotta varmistetaan tehokkaat tunnistamismekanismit ja estetään pelaajia luomasta useita pelitilejä ja alaikäisten pelaajien pääsy rahapeliverkkosivustoille; suosittaa jäsenvaltioita vaihtamaan keskenään hyviä käytäntöjä, jotka koskevat valvontatoimenpiteitä, kuten valkoisten ja mustien listojen laatimista laittomista rahapeliverkkosivustoista, suojattujen ja jäljitettävien maksuratkaisujen yhteistä määrittämistä, sekä tarkastelemaan mahdollisuutta estää rahansiirrot kuluttajien suojelemiseksi laittomilta toimijoilta;

20.

kehottaa jäsenvaltioita ja toimijoita edistämään sähköisesti välitettäviin rahapeleihin liittyvän mainonnan vastuullisuutta; suhtautuu myönteisesti komission aloitteeseen hyväksyä suositus vastuullisesta rahapelimainonnasta; pyytää komissiota sisällyttämään siihen yhteiset vähimmäisstandardit, jotka takaavat haavoittuvien kuluttajien riittävän suojelun; suosittelee, että mainonnan olisi oltava vastuullista, siihen pitäisi sisältyä selkeitä varoituksia peliriippuvuuden vaaroista, se ei saa olla liiallista eikä sitä saa näyttää sellaisen sisällön yhteydessä, joka on nimenomaan suunnattu alaikäisille, tai jos vaarana on, että se kohdistuu alaikäisiin, mikä on tilanne erityisesti sosiaalisessa mediassa esiintyvässä mainonnassa;

21.

kehottaa määrittelemään ja toteuttamaan toimenpiteitä lasten ja nuorten medialukutaidon kehittämiseksi ja vahvistamiseksi; katsoo, että nuorille suunnatun, internetin parhaita käyttötapoja koskevan opetuksen järjestäminen kouluissa voisi antaa käyttäjille taitoja suojata itseään riippuvuudelta sähköisesti välitettäviin rahapeleihin;

22.

korostaa valistuksen, neuvontapalveluiden ja vanhempien roolin merkitystä lisättäessä tietoisuutta sähköisesti välitettävistä rahapeleistä ja pelaamisen seurauksista alaikäisten keskuudessa;

23.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön tehokkaita keinoja lisätä tietoisuutta peliriippuvuuden riskeistä erityisesti nuorten keskuudessa;

24.

vaatii, että sähköisesti välitettävien rahapelien mainonnan on oltava sosiaalisesti vastuullista ja että vain laillisia pelipalveluja saa mainostaa; katsoo, että sähköisesti välitettäviä rahapelipalveluita ei pitäisi sallia mainostettavan siten, että voittomahdollisuuksia liioitellaan ja luodaan näin väärä vaikutelma siitä, että rahapelit ovat järkevä keino parantaa henkilön taloudellista tilannetta; katsoo, että mainosten on sisällettävä selkeää tietoa peliriippuvuuden seurauksista;

25.

korostaa, että haitattoman mainontamuodon ja mainonnan levittämistä koskevien sääntöjen määrittely on keskeisessä asemassa, kun halutaan ehkäistä alle 18-vuotiaiden osallistumista rahapeleihin sekä torjua ongelmapelaamista ja peliriippuvuutta;

26.

korostaa, että kuluttajansuojatoimenpiteitä pitäisi tukea yhdistelmällä ennaltaehkäiseviä ja reagoivia valvontatoimenpiteitä, jotta vähennetään kansalaisten yhteyksiä luvattomiin operaattoreihin; painottaa, että on tärkeää määritellä yhteisesti laillisten rahapelioperaattorien käsite, jotta jäsenvaltiot antavat EU:n lainsäädännön mukaisesti rahapeliluvan ainoastaan operaattoreille, jotka täyttävät ainakin seuraavat edellytykset ja joiden katsotaan siten olevan laillisia:

27.

katsoo, että rekisteröintiprosessin on sisällettävä pakollisena piirteenä tappioiden enimmäisrajat, jotka pelaaja asettaa ja määrittää tietylle ajanjaksolle, ja että vähimmäistasolla tämän piirteen olisi oltava mukana lyhytkestoisissa peleissä;

28.

korostaa, että yhtäältä sähköisesti välitettävien rahapelien tarjoajien on aina noudatettava niiden jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä, joissa ne toimivat, ja toisaalta kyseisillä jäsenvaltioilla on oikeus määrätä rajoituksista, joita ne pitävät sähköisesti välitettävien laittomien rahapelien torjumisen kannalta välttämättöminä ja perusteltuina, jotta kansallinen lainsäädäntö voitaisiin panna täytäntöön ja estää laittomien palveluntarjoajien pääsy markkinoille;

29.

toteaa, että jäsenvaltioilla on toissijaisuusperiaatetta ja EU:n perussopimusten perusperiaatteita noudattaen oikeus määrittää, miten sähköisesti välitettävien rahapelipalvelujen tarjonta järjestetään ja miten sitä säännellään kansallisella tasolla, sekä oikeus toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet laittomien pelipalvelujen torjumiseksi; toteaa, että tällaisen lainsäädännön on oltava oikeasuhteista, johdonmukaista, avointa ja syrjimätöntä; panee merkille, että tarvitaan johdonmukaisempia EU:n toimia sähköisesti välitettävien rahapelien rajat ylittävän luonteen huomioon ottamiseksi;

30.

panee merkille, että komissio on lähettänyt kirjeitä useille jäsenvaltioille pyytäen yksityiskohtaisia tietoja niiden tämänhetkisestä rahapelilainsäädännöstä; kehottaa komissiota jatkamaan vuoropuhelua jäsenvaltioiden kanssa; ottaa huomioon komission työn tiettyjä jäsenvaltioita koskevissa rikkomistapauksissa ja valituksissa; kehottaa komissiota valvomaan edelleen yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa, että kansalliset lait ja käytännöt ovat EU:n lainsäädännön mukaisia, ja käynnistämään rikkomismenettelyt niitä jäsenvaltioita vastaan, jotka näyttäisivät rikkovan EU:n lainsäädäntöä; kunnioittaa jäsenvaltioiden päätöstä monopolien perustamisesta tällä alalla edellyttäen, että ne ovat EU:n tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti tiukan valtiollisen valvonnan alaisia, että varmistetaan erityisen korkeatasoinen kuluttajansuoja, että niiden toiminta on yhdenmukaista yleisen edun mukaisten tavoitteiden kanssa ja että niillä vähennetään johdonmukaisesti rahapelien pelaamismahdollisuuksia;

31.

kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja rahapelipalveluiden asiantuntijaryhmää laatimaan koordinoituja toimenpiteitä ja strategioita sekä vaihtamaan hyviä käytäntöjä hyväksyttyjen toimijoiden, jotka toimivat Euroopan unionin markkinoilla mutta joiden pääkonttori sijaitsee Euroopan sisäisissä tai ulkopuolisissa veroparatiiseissa, harjoittaman veronkiertoilmiön tutkimiseksi ja torjumiseksi;

32.

panee merkille riskit, joita kuluttajien pääsy laittomiin rahapelipalveluihin voi aiheuttaa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita osana rahapelipalveluiden asiantuntijaryhmän työtä keskustelemaan säännellyn rahapelitoiminnan sallimisen yhteiskunnallisista kustannuksista verrattuna haittavaikutuksiin, joita aiheutuisi, jos kuluttajat siirtyisivät käyttämään laittomien operaattoreiden palveluita;

33.

korostaa, että niiden jäsenvaltioiden, jotka päättävät avata oman rahapelialansa, on järjestettävä avoin ja oikeudellisesti varma lupamenettely, joka perustuu puolueettomiin ja syrjimättömiin kriteereihin siten, että noudatetaan tinkimättä EU:n lainsäädäntöä ja varmistetaan riittävä ja tiukka kansalaisten ja kuluttajien suojelu;

34.

kehottaa rahapelipalveluiden asiantuntijaryhmää ja komissiota helpottamaan mahdollisimman paljon tiedonkulkua sääntelyviranomaisten välillä jäsenvaltioissa, jotta voidaan jakaa parhaita käytäntöjä ja tietoja ja näin helpottaa yhteisen tehokkaan pelaajien tunnistamisjärjestelmän käyttöönottamista ja laittomiin toimijoihin kohdistuvia valvontatoimenpiteitä, parantaa kuluttajansuojaa, vastuullista mainontaa sekä valkoisten ja mustien listojen laatimista, estää sopupelejä ja tarjota oman pelaamisen estämistä koskevia järjestelyitä, joihin kuuluvat muun muassa kaikkialla EU:ssa sovellettavat henkilökohtaiset aika- tai tappiorajat; kehottaa komissiota huolehtimaan siitä, että asiantuntijaryhmä hyötyy työssään mahdollisimman laajasta kokemuksesta; kehottaa jäsenvaltioita käynnistämään uudelleen vuoropuhelun sähköisesti välitettävistä rahapelipalveluista neuvoston sijoittautumisen ja palvelujen tarjoamisen työryhmässä;

35.

kehottaa komissiota aina ottamaan asiantuntijaryhmiin ja kuulemisiin mukaan ongelmapelaamiseen ja patologiseen pelaamiseen erikoistuneita asiantuntijoita;

36.

katsoo, että Euroopan tasolla olisi vahvistettava patologiseen pelaamiseen ja ongelmapelaamiseen erikoistuneiden kansallisten sosiaali- ja terveysalan asiantuntijoiden välistä yhteistyötä ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa;

37.

korostaa, että vaikka tutkintaelinten välinen tehokas tietojenvaihto on lainvalvonnan onnistumisen kannalta tärkeää, urheilutulosten manipuloinnin vastaisten toimien on oltava kansallisten ja unionin tietosuojalakien ja -määräysten mukaisia;

38.

kannustaa jäsenvaltioita työskentelemään asiantuntijaryhmässä tiiviissä yhteistyössä komission kanssa ja keskenään rajat ylittävien rahapelipalvelujen luvattoman tarjonnan torjuntaa koskevien toimien koordinoimiseksi ja sähköisesti välitettäviä rahapelejä koskevan komission tiedonannon toimintasuunnitelman toteuttamiseksi;

39.

toteaa, että jäsenvaltioiden välinen yhteistyö on välttämätöntä, mutta pitää myös erityisen tärkeänä, että rahapelipalveluiden asiantuntijaryhmä toimii tiiviissä yhteistyössä kaikkien sidosryhmien, myös rahapelialan ja kuluttajajärjestöjen kanssa;

40.

korostaa, että asiantuntijaryhmän on pyrittävä tekemään menettelyistä avoimempia ja yksinkertaisempia, jotta voidaan poistaa jäsenvaltioilta turhaa hallinnollista rasitusta, joka voisi tarpeettomasti nostaa laillisten verkossa toimivien operaattorien kustannuksia niissä maissa, jotka päättävät avata markkinoitaan; huomauttaa, että hallinnollisen rasituksen vähentäminen ei koskaan saa vaarantaa kuluttajansuojaa;

41.

pitää tarpeellisena toimenpidettä, jolla lähennetään rahapeleihin liittyviä kansallisia verojärjestelmiä ja estetään se, että suhteettomat veroedut edistävät sähköisesti välitettävien rahapelien leviämistä ja keskittymistä;

42.

kannustaa kansallisia sääntelyviranomaisia niissä maissa, jotka ovat päättäneet ottaa käyttöön toimilupajärjestelmiä, vaihtamaan parhaita käytäntöjä, joilla helpotettaisiin kansallisten lupien soveltamista, rahapeleissä tarvittavien laitteiden tekniset standardit mukaan lukien; kannustaa toimivaltaisia kansallisia sääntelyviranomaisia sallimaan peliyhtiön toiminnan lainkäyttöalueellaan vain siinä tapauksessa, että sen toiminta ei ole vastoin jonkin toisen jäsenvaltion lainsäädäntöä, jota unionin tuomioistuin ei ole määritellyt unionin lainsäädännön vastaiseksi;

43.

huomauttaa, että sähköisesti välitettävät rahapelit eivät perustu käteiseen rahaan ja että tarvitaan lisää suojatoimenpiteitä rahanpesua vastaan, koska ala on riippuvainen kolmansien osapuolien tarjoamista rahoituspalveluista; painottaa rahapelitoiminnasta vastaavien kansallisten viranomaisten, kansallisten poliisiviranomaisten ja sääntöjen noudattamista valvovien kansallisten viranomaisten tiiviin yhteistyön tarvetta rikollisen toiminnan ehkäisemisessä;

44.

kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja rahapelipalveluiden asiantuntijaryhmää ryhtymään tehokkaisiin toimiin rahanpesun torjumiseksi; suhtautuu myönteisesti ehdotukseen laajentaa rahanpesudirektiivin säännösten soveltamisalaa siten, että se kattaa kaikki rahapelien muodot, ja kehottaa toimivaltaisia kansallisia viranomaisia varmistamaan, että kaikista tilisiirroista, joiden epäillään mahdollisesti liittyvän rahanpesuun tai muuhun rikolliseen toimintaan, ilmoitetaan tämän direktiivin säännösten mukaisesti;

45.

kehottaa neuvostoa edistämään nopeasti ja kunnianhimoisesti neuvotteluja komission ehdotuksesta direktiiviksi rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen (COM(2013)0045) ja käsittelemään kaikenlaisia, myös sähköisesti välitettäviä, rahapelejä, jotta voidaan estää sähköisen urheiluvedonlyöntitoiminnan laiton käyttäminen rahanpesussa;

46.

korostaa, että luotettavat rekisteröintijärjestelmät ja yksiselitteiset todentamisjärjestelyt ovat keskeisiä välineitä, joilla voidaan ehkäistä sähköisesti välitettävien rahapelien väärinkäyttöä, kuten rahanpesua; panee merkille, että henkilöllisyyden todentamisessa voidaan hyödyntää jo olemassa olevia ja kehittyviä verkkorakenteita, kuten pankki- ja luottokorttien verkossa tapahtuvan todentamisen järjestelmiä;

47.

katsoo, että kaikkien EU:n alueella toimivien sähköisesti välitettäviä rahapelejä järjestävien yhtiöiden on oltava rekisteröityjä laillisina yhteisöinä EU:ssa;

48.

painottaa, että kaikkien jäsenvaltioiden on määritettävä ja nimettävä vastuullinen viranomainen, joka vastaa sähköisesti välitettävien rahapelien valvonnasta; korostaa, että viranomaisella on myös lupa puuttua asiaan, mikäli esiin tulee epäilyttävää sähköisesti välitettävää rahapelitoimintaa; katsoo, että rahapeliyhtiöitä pitäisi myös vaatia ilmoittamaan viranomaiselle mahdollisesta epäilyttävästä rahapelitoiminnasta;

49.

korostaa, että koska sopupelit ovat luonteeltaan kansainvälinen ilmiö, niiden torjunta vaatii tehokkaampaa yhteistyötä kaikkien sidosryhmien, kuten hallintoelinten, lainvalvontaviranomaisten, urheilualan, rahapelioperaattorien, rahapelien sääntelijöiden, urheilijoiden ja kannattajien, välillä ja että myös asiaa koskeviin valistus- ja ennaltaehkäisytoimiin on kiinnitettävä erityishuomiota; suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti komission vuoden 2012 valmistelutoimeen, jossa tuetaan kansainvälisiä valistushankkeita sopupelien torjumiseksi; panee merkille, että sopupelejä esiintyy rahapelimarkkinoilla sekä verkossa että sen ulkopuolella ja että suurimmassa osassa tapauksia sähköisesti välitettävään vedonlyöntiin liittyviä sopupelejä järjestävät rahapelioperaattorit sääntelemättömillä markkinoilla EU:n ulkopuolella;

50.

vaatii käytännesääntöjä, joilla osana itsesääntelyaloitetta kielletään yleisesti urheilutapahtumien koko sellaisen henkilöstön, joka voi välittömästi vaikuttaa tuloksiin (varsinkin pelaajien, valmentajien, tuomareiden, lääkintähenkilöstön ja teknisen henkilöstön, seurojen omistajien ja managereiden), vedonlyönti omista otteluistaan tai tapahtumistaan; painottaa tässä yhteydessä myös tiukkojen ja luotettavien iän ja henkilöllisyyden todentamisjärjestelmien tarvetta jäsenvaltioiden tasolla; kehottaa urheilujärjestöjä käyttämään valistuskampanjoita ja käytännesääntöjä urheilijoiden, tuomareiden ja toimitsijoiden valistamiseen urheilutulosten manipuloinnin laittomuudesta jo varhaisesta iästä alkaen;

51.

katsoo, että käytännesääntöjen kaltaisten toimien, joilla torjutaan urheilujärjestöjen osallistumista sopupelien ja rahanpesun kaltaiseen korruptioon, on ulotuttava kaikkiin sidosryhmiin (toimitsijoihin, omistajiin, managereihin, agentteihin, pelaajiin, tuomareihin ja kannattajiin) ja kaikkiin järjestöihin (seuroihin, liigoihin, liittoihin jne.);

52.

kehottaa jäsenvaltioita asettamaan urheilukorruption estämisen entistä tärkeämpään asemaan ja korostaa, että tehokkaaseen lainvalvontaan on kiinnitettävä lisää huomiota; kehottaa hyväksymään kansallisella tasolla tehokkaita toimenpiteitä eturistiriitojen ehkäisemiseksi, erityisesti estämällä kaikkia urheilumaailman sidosryhmiä lyömästä vetoa kilpailuista, joissa ne ovat osallisina; kehottaa kaikkia urheilun hallintoelimiä sitoutumaan hyvään hallintotapaan, jotta vähennetään sopupelien uhriksi joutumisen todennäköisyyttä; kehottaa komissiota ottamaan tässä yhteydessä huomioon Euroopan neuvoston tekemän työn eri vedonlyöntityyppien riskien arvioimiseksi ja vedonlyöntiin yksittäisistä pelin osista liittyvien mahdollisten riskien arvioimiseksi, jos tietyistä tapahtumista kilpailun aikana on mahdollista lyödä vetoa, ja ryhtymään asianmukaisiin toimenpiteisiin;

53.

kehottaa urheiluliittoja ja rahapelioperaattoreita sisällyttämään käytännesääntöihin kiellon, joka koskee vedonlyöntiä niin kutsutuista kielteisistä tapahtumista, kuten keltaisista korteista, rangaistuspotkuista tai vapaapotkuista ottelun tai tapahtuman aikana; kehottaa jäsenvaltioita ja rahapelioperaattoreita kieltämään kaikenlaisen reaaliaikaisen urheiluvedonlyönnin, koska tällainen vedonlyönti on osoittautunut helpoksi sopupelikohteeksi ja sen vuoksi riskiksi urheilun rehellisyydelle;

54.

vaatii velvoittamaan niin kansalliset kuin Euroopan tason urheiluelimet ja viranomaiset sekä Europolin ja Eurojustin yhteistyöhön ja epäilyttäviä toimia koskevaan tiedonvaihtoon sähköisesti välitettävissä rahapeleissä harjoitetun rajat ylittävän rikollisuuden torjumiseksi;

55.

on tyytyväinen siihen, että komissio aikoo edistää sopupelien torjuntaa koskevien hyvien käytäntöjen vaihtoa; korostaa, että Euroopan unionin tuki on tärkeää Euroopan neuvostossa meneillään olevalle työlle, jonka tavoitteena on neuvotella kansainvälinen yleissopimus urheilun rehellisyyden suojelemisesta ja edistämisestä; painottaa, että sopupelit eivät aina liity vedonlyöntiin ja että tähän sopupelien toiseen puoleen, joka myös muodostaa ongelman urheilun rehellisyydelle, on myös puututtava; korostaa tarvetta vahvistaa yhteistyötä EU:n tasolla ja maailmanlaajuisesti sopupelien torjumisessa; kehottaa komissiota ottamaan johtoaseman maailmanlaajuisen foorumin luomisessa tiedon ja parhaiden käytäntöjen vaihtamista sekä sääntelyviranomaisten, urheilujärjestöjen, poliisi- ja oikeusviranomaisten ja rahapelioperaattoreiden yhteisten ehkäisy- ja valvontatoimien koordinointia varten;

56.

katsoo, että rikosoikeudellisia seuraamuksia koskeva johdonmukainen toimintatapa on välttämätön yleiseurooppalaiselle sähköisesti välitettävien rahapelien sääntelylle, ja kehottaa siksi jäsenvaltioita varmistamaan, että tuloksien epäasiallinen vääristäminen taloudellisen tai muunlaisen hyödyn saavuttamiseksi kielletään pitämällä rangaistavana rikoksena kaikenlaista uhkaa kilpailujen, myös niiden, jotka liittyvät vedonlyöntitoimintaan, rehellisyydelle; kehottaa komissiota ryhtymään sääntelemättömän sähköisen rahapelitoiminnan vastaisiin unionin tason toimiin ja tukemaan sopupelien torjuntaa;

57.

toteaa, että eräissä jäsenvaltioissa rahapelit ja arpajaiset ovat huomattavia tulolähteitä, joita voidaan kohdistaa yleishyödyllisiin ja hyväntekeväisyystarkoituksiin, kulttuuriin, ruohonjuuritason urheiluun, hevosurheiluun ja hevosalalle; painottaa lisäksi tämän huomattavan panoksen merkitystä ja erityistä roolia, jotka pitäisi tunnustaa keskusteluissa unionin tasolla; toistaa kantansa, että urheiluvedonlyönti on urheilukilpailujen kaupallisen hyödyntämisen yksi muoto; suosittaa, että urheilukilpailuja suojellaan kaikenlaiselta luvattomalta kaupalliselta hyödyntämiseltä jäsenvaltioiden toimivaltaa tässä asiassa täysin kunnioittaen, erityisesti siten, että tunnustetaan urheilujärjestöjen omistusoikeudet järjestämäänsä urheilukilpailuun, jotta kaikentasoiselle ammatti- ja amatööriurheilulle tulevan kohtuullisen tuoton turvaamisen lisäksi voidaan vahvistaa urheilupetosten, etenkin sopupelien torjuntaa;

58.

kehottaa lisäämään komission koordinoimaa yhteistyötä unionin tasolla niiden sähköisen vedonlyönnin järjestäjien tunnistamiseksi ja pysäyttämiseksi, jotka harjoittavat laitonta toimintaa, esimerkiksi urheilutulosten manipulointia tai alaikäisten juniorikilpailuihin kohdistuvaa vedonlyöntiä, ja odottaa, että sähköinen rahapeliala noudattaa tätä kieltoa itsesääntelyllä;

59.

kannustaa jäsenvaltioita harkitsemaan vedonlyönnin kieltämistä yksittäisistä pelin osista, kuten kulmapotkuista, vapaapotkuista, sivurajaheitoista ja keltaisista korteista, koska nämä ovat osoittautuneet helpoiksi sopupelikohteiksi;

60.

kehottaa komissiota perustamaan eurooppalaisen hälytysjärjestelmän vedonlyöntiä säänteleville viranomaisille, jotta manipuloiduista urheilutapahtumista voidaan vaihtaa tietoa nopeasti;

61.

suhtautuu myönteisesti sopupelien maailmanlaajuista torjuntaa koskeviin kansainvälisiin hankkeisiin;

62.

painottaa, että urheilijat tarvitsevat korruptiovaikutuksia vastaan tehokkaan suojamekanismin, jolla turvataan urheilijoiden moraalinen ja fyysinen koskemattomuus, asianmukaiset työolot ja -ehdot sekä palkka- tai palkkioturva ja jolla kielletään eri tasojen kilpailuihin osallistuminen sellaisilta urheilujärjestöiltä, jotka laiminlyövät säännöllisesti nämä velvoitteet urheilijoita kohtaan;

63.

korostaa, että urheilutulosten manipulointia koskevia väitteitä käsitellään usein yleisissä tuomioistuimissa ja urheilualan sovittelumenettelyissä ja että kummassakin on noudatettava kansainvälisiä menettelyllisiä vähimmäistakeita Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan mukaisesti;

64.

vaatii kussakin jäsenvaltiossa toteutetun arvioinnin jälkeen rahapelien vaarallisten muotojen tiukkaa sääntelyä tai kieltämistä;

65.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

9.3.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/52

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklan ja 3 artiklan 3 kohdan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 artiklan 1 kohdan ja 22 artiklan,

—

ottaa huomioon komission teettämän Euromosaic-tutkimuksen, jonka mukaan jotkin eurooppalaiset kielet ovat katoamassa, koska niitä ei pystytä suojelemaan nykyisillä toimilla,

—

ottaa huomioon aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta 17. lokakuuta 2003 tehdyn Unescon yleissopimuksen, joka kattaa suulliset perinteet ja ilmaisutavat ja jossa kieli nähdään aineettoman kulttuuriperinnön välittäjänä,

—

ottaa huomioon kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemisesta ja edistämisestä 20. lokakuuta 2005 tehdyn Unescon yleissopimuksen,

—

ottaa huomioon Unescon laatiman kartaston maailman uhanalaisista kielistä,

—

ottaa huomioon 18. maaliskuuta 2010 pidetyn Euroopan neuvoston paikallis- ja aluehallinnon kongressin vähemmistökielistä antaman päätöslauselman vähemmistökielistä alueellisen kehityksen voimavarana ”Minority languages – an asset for regional development”(301/2010) (1),

—

ottaa huomioon Euroopan neuvoston raportin 12423/2010, päätöslauselman 1769/2010 ja suosituksen 1944/2010,

—

ottaa huomioon 18. syyskuuta 2008 annetun komission tiedonannon ”Monikielisyys: Euroopan voimavara ja samalla myös yhteinen sitoumus” (COM(2008)0566),

—

ottaa huomioon 18. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston suosituksen elinikäisen oppimisen avaintaidoista (2),

—

ottaa huomioon alueiden komitean lausunnon ”Historiallisten kielivähemmistöjen suojelu ja niiden aseman kehittäminen – Lissabonin sopimus” (3),

—

ottaa huomioon neuvoston 21. marraskuuta 2008 antaman päätöslauselman Euroopan monikielisyysstrategiasta (4),

—

ottaa huomioon Euroopan neuvoston alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskevan eurooppalaisen peruskirjan, joka avattiin allekirjoittamista varten 5. marraskuuta 1992,

—

ottaa huomioon kielellisten oikeuksien yleismaailmallisen julistuksen vuodelta 1996,

—

ottaa huomioon kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevan puiteyleissopimuksen vuodelta 1995,

—

ottaa huomioon 14. tammikuuta 2004 antamansa päätöslauselman ”Kulttuurisen monimuotoisuuden säilyttäminen ja edistäminen: Euroopan alueiden rooli ja kansainvälisten järjestöjen, kuten Unescon ja Euroopan neuvoston rooli” (5) ja 4. syyskuuta 2003 antamansa päätöslauselman ”Suositukset komissiolle alueellisista ja vähemmän käytetyistä eurooppalaisista kielistä – vähemmistökielet Euroopan unionissa laajentumiseen ja kulttuurin monimuotoisuuteen liittyen” (6),

—

ottaa huomioon alue- ja paikallisviranomaisten roolista Euroopan yhdentymisessä 14. tammikuuta 2003 antamansa päätöslauselman (7), jossa viitataan kielelliseen monimuotoisuuteen Euroopassa,

—

ottaa huomioon 24. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman ”Monikielisyys: Euroopan voimavara ja samalla myös yhteinen sitoumus” (8),

—

ottaa huomioon 25. syyskuuta 2008 antamansa päätöslauselman kansalaismediasta Euroopassa (9),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietinnön (A7-0239/2013),

A.

katsoo, että Lissabonin sopimus antaa aiempaa paremmat mahdollisuudet suojella ja edistää kaikin puolin Euroopan unionin kulttuurista ja kielellistä perintöä;

B.

toteaa, että kielellinen ja kulttuurinen monimuotoisuus on yksi unionin perusperiaatteista, joka vahvistetaan myös Euroopan unionin perusoikeuskirjan 22 artiklassa: ”unioni kunnioittaa kulttuurista, uskonnollista ja kielellistä monimuotoisuutta”,

C.

ottaa huomioon, että kielellinen monimuotoisuus tunnustetaan kansalaisten oikeudeksi perusoikeuskirjan 21 ja 22 artiklassa, mikä tarkoittaa sitä, että yhden kielen yksinomaisuuden tavoite rajoittaa ja loukkaa unionin perusarvoja;

D.

katsoo, että uhanalaisia kieliä olisi pidettävä osana Euroopan kulttuuriperintöä eikä välineenä toteuttaa poliittisia, etnisiä tai alueellisia pyrkimyksiä;

E.

katsoo, että kaikki eurooppalaiset kielet ovat yhtä arvokkaita ja huomionarvoisia ja ne ovat myös erottamaton osa eurooppalaisia kulttuureja ja sivilisaatioita ja ihmiskunnan rikkaus;