12.2.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 55/1

12.2.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 55/2

—

ottaa huomioon julkisista ostotarjouksista 21. huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/25/EY (1),

—

ottaa huomioon komission kertomuksen Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle julkisista ostotarjouksista annetun direktiivin 2004/25/EY soveltamisesta (COM(2012)0347),

—

ottaa huomioon komission teettämän tutkimuksen (ulkoinen tutkimus) julkisista ostotarjouksista annetun direktiivin 2004/25/EY soveltamisesta (2),

—

ottaa huomioon 21. helmikuuta 2007 annetun kertomuksen julkisista ostotarjouksista annetun direktiivin täytäntöönpanosta (3),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon (A7-0089/2013),

A.

ottaa huomioon, että julkisista ostotarjouksista annetussa direktiivissä (direktiivi) annetaan vähimmäisohjeet, jotka takaavat ostotarjousmenettelyn avoimuuden ja oikeusvarmuuden, ja turvataan osakkaiden, työntekijöiden ja muiden sidosryhmien tiedonsaantioikeudet;

B.

ottaa huomioon, että useat jäsenvaltiot harkitsevat tai ovat jo tehneet muutoksia julkisia ostotarjouksia koskeviin yhdenmukaistettuihin kansallisiin sääntöihin pääomamarkkinoiden avoimuuden lisäämiseksi ja kohdeyhtiön ja sen sidosryhmien oikeuksien vahvistamiseksi;

C.

ottaa huomioon, että Euroopan unionin tuomioistuin on useassa tuomiossaan todennut, että jäsenvaltion yksityisen yhtiön osalta säilyttämiä erityisoikeuksia on yleisesti ottaen pidettävä pääoman vapaata liikkumista rajoittavina ja ne voidaan perustella vain hyvin rajoitetuissa tapauksissa (4);

D.

ottaa huomioon, että kansalliset toimivaltaiset viranomaiset ovat vastuussa julkisia ostotarjouksia koskevasta julkisesta valvonnasta;

E.

ottaa huomioon, että asetuksen (EU) N:o 1095/2010 (5) 1 artiklan 3 kohdassa säädetään, että Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen (arvopaperimarkkinaviranomainen) toteuttaa myös tarpeelliset toimet julkisten ostotarjousten osalta; ottaa huomioon, että arvopaperimarkkinaviranomainen on luonut toimivaltaisten viranomaisten verkoston, jonka tarkoituksena on edistää viranomaisten välistä yhteistyötä rajat ylittävien julkisten ostotarjousten yhteydessä;

1.

pitää direktiiviä tärkeänä osana EU:n yhtiölainsäädäntöä, joka ulottuu laajemmalle kuin EU:n pääomamarkkinoiden yhdentymisen ja yhdenmukaistamisen pelkkä edistäminen;

2.

korostaa, että direktiivin vaikutukset eivät rajoitu vain julkisia ostotarjouksia koskeviin keskeisiin säännöksiin, vaan niitä on tarkasteltava yhtiölainsäädännön laajemmassa viitekehyksessä, mukaan luettuina yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmä, pääomamarkkinalainsäädäntö ja työlainsäädäntö;

3.

toistaa, että direktiivin tavoitteet, erityisesti tasapuolisten toimintaedellytysten luominen julkisille ostotarjouksille osakkaiden, työntekijöiden ja muiden sidosryhmien etuja suojaten, ovat hyvin toimivien yritysostomarkkinoiden kannalta tärkeitä kulmakiviä;

4.

ottaa huomioon komission päätelmät direktiivin tyydyttävästä vaikutuksesta ja panee merkille ulkoisen tutkimuksen päätelmät siitä, että direktiivi on edistänyt yritysostomarkkinoiden toimivuutta; on kuitenkin huolissaan työntekijöiden edustajien ulkoisessa tutkimuksessa ilmaisemasta tyytymättömyydestä työntekijöiden etujen suojelemiseen ja kehottaa komissiota parantamaan vuoropuhelua työntekijöiden edustajien kanssa siitä, kuinka keskeiset kysymykset voidaan parhaiten ratkaista;

5.

painottaa, että direktiivi tarjoaa tasapuoliset toimintaedellytykset julkisille ostotarjouksille Euroopassa, ja katsoo, että pitkällä aikavälillä voitaisiin edelleen tehdä parannuksia näiden tasapuolisten toimintamahdollisuuksien lujittamiseksi;

6.

kunnioittaa jäsenvaltioiden toimivaltaa direktiivin vaatimukset ylittävien lisätoimenpiteiden toteuttamisessa, kunhan direktiivin yleisiä tavoitteita noudatetaan;

7.

huomauttaa tältä osin, että jotkut jäsenvaltiot ovat äskettäin reagoineet kotimaisten yritysostomarkkinoidensa kehitykseen ottamalla käyttöön ostotarjousmenettelyjä koskevia ylimääräisiä määräyksiä, kuten Yhdistyneen kuningaskunnan yritysvaltauslautakunnan (Takeover Panel) ”put up or shut up” -sääntö, jolla pyritään selkiyttämään sitä, onko julkinen ostotarjous tehtävä vai ei tapauksissa, joissa on epäselvää, aikooko tarjouksen tekijä todella tehdä tarjouksen kohdeyhtiölle;

8.

suhtautuu myönteisesti arvopaperimarkkinaviranomaisen ponnisteluihin kansallisten viranomaisten välisen yhteistyön parantamiseksi julkisten ostotarjousten yhteydessä ostotarjousverkoston avulla;

9.

katsoo kuitenkin, että julkisten ostotarjousten valvontaa ei ole välttämätöntä järjestää EU:n tasolla, sillä ostotarjouslainsäädäntö ei rajoitu pääomamarkkinoihin vaan sisältyy kansalliseen yhtiöoikeuteen; korostaa, että toimivaltaisilla kansallisilla viranomaisilla on oltava vastuu ostotarjousten julkisesta valvonnasta;

10.

suhtautuu myönteisesti direktiivin vaikutuksen tarkastelua koskeviin komission havaintoihin ja siinä esiin nousseiden seikkojen ratkaisemiseen ja huomauttaa, että alan ammattilaiset ja tutkijat ovat yksilöineet lisää näkökulmia (6);

11.

katsoo, että yhdessä toimimisen käsite on merkityksellinen laskettaessa rajaa, joka laukaisee pakollisen ostotarjouksen, ja katsoo, että jäsenvaltiot ovat saattaneet direktiivissä annetun määritelmän osaksi kansallista lainsäädäntöään eri tavoin; on kuitenkin sitä mieltä, että keskittyminen yhdessä toimimisen käsitteen muutoksiin ainoastaan direktiivin yhteydessä ei takaa oikeusvarmuuden parantamista, sillä kyseinen käsite on olennaisen tärkeä myös muiden EU:n yhtiöoikeuden nojalla vaadittavien laskelmien kannalta; ehdottaa näin ollen, että tehdään perusteellisempi analyysi sellaisten keinojen löytämiseksi, joiden avulla yhdessä toimimisen käsitettä voidaan selkiyttää ja yhdenmukaistaa edelleen;

12.

odottaa näin ollen EU:n yhtiöoikeutta koskevaa komission toimintasuunnitelmaa, jossa tätä seikkaa käsitellään, ja kannattaa komission näkemystä siitä, että kansallisten viranomaisten kykyä velvoittaa määräysvaltaa havittelevia yhdessä toimivia osapuolia kantamaan yhteistoimintansa oikeudelliset seuraukset ei saisi missään tapauksessa rajoittaa (7);

13.

painottaa, että pakollista ostotarjousta koskeva sääntö on keskeisin vähemmistöosakkaiden suojaa koskeva säännös, ja panee merkille ulkoisen tutkimuksen tulokset, joiden mukaan kaikki jäsenvaltiot sallivat tästä säännöstä tehdyt poikkeukset; katsoo, että näitä poikkeuksia käytetään usein määräysvaltaa käyttävien osakkaiden (esim. kun määräysvalta ei todellisuudessa vaihdu), velkojien (esim. kun velkojat ovat myöntäneet lainoja) ja muiden sidosryhmien (esim. osakkaiden ja muiden sidosryhmien oikeuksien tasapainottaminen) etujen suojelemiseen; kannattaa komission aikomusta kerätä lisätietoja sen määrittämiseksi, ovatko paljon käytetyt poikkeukset ristiriidassa vähemmistöosakkaiden etujen suojelun kanssa;

14.

painottaa myös, että pakollista ostotarjousta koskevan säännön ansiosta vähemmistöosakkaat voivat määräysvallan vaihtuessa saada määräysvallasta maksetun preemion, ja huomauttaa, että direktiivissä säädetään ainoastaan pakollisen ostotarjouksen hinnasta (eli käyvästä hinnasta) mutta ei vapaaehtoisuuteen perustuvan tarjouksen hinnasta; toteaa erityisesti, että direktiivi vapauttaa velvollisuudesta tehdä pakollinen ostotarjous tapauksissa, joissa alun vapaaehtoisuuteen perustuvan tarjouksen jälkeen määräysvaltaan oikeuttava raja saavutetaan, ja julkisen ostotarjouksen tekijä voi kasvattaa omistustaan kohdeyrityksessä osakkeiden tavanomaisen hankkimisen kautta (omistuksen vähittäinen muuttuminen); toteaa myös, että jotkut jäsenvaltiot ovat ottaneet tällaisten tapausten osalta käyttöön toista pakollista ostotarjousta koskevan velvoitteen, jonka mukaan toinen tarjous on välttämätön, jos kahden määritetyn rajan välillä (esim. 30 prosentin ja 50 prosentin välillä) on tietyssä ajassa (esim. 12 kuukautta) tapahtunut tiettyä kasvua (esim. 3 prosenttia);

15.

uskoo, että direktiivin 2004/109/EY (8) (avoimuusdirektiivi, jota tarkistetaan parhaillaan) 9 artiklassa määritetyt ilmoitusrajat takaavat omistajuuden avoimuuden ja sallivat vähittäin tapahtuvien hankintojen havaitsemisen aikaisessa vaiheessa; on sitä mieltä, että kansallisten toimivaltaisten viranomaisten olisi torjuttava menetelmiä, joiden avulla kierretään pakollista tarjousta koskevaa sääntöä ja näin ollen vältetään maksamasta määräysvaltapreemiota vähemmistöosakkaille;

16.

huomauttaa, että jäsenvaltioiden enemmistö on saattanut tarjouksen jälkeisiin suojakeinoihin liittyvän hallinto- tai johtoelimen neutraaliutta koskevan säännön osaksi kansallista lainsäädäntöä, kun taas vain hyvin rajallinen määrä jäsenvaltioita on saattanut suojatoimenpiteiden kumoamista koskevan säännön osaksi kansallista lainsäädäntöä; katsoo, että sekä tarjousta edeltävät suojakeinot (esim. pyramidirakenteet tai etuoikeutetut osakkeet) että tarjouksen jälkeiset suojakeinot (esim. nk. valkoinen ritari tai velan kasvattaminen) ovat edelleen käytössä jäsenvaltioissa ja että kyseisten suojakeinojen kumoamiseen näyttäisi olevan riittävästi keinoja; katsoo kuitenkin, että yhtiöoikeuden yleisten periaatteiden mukaisesti kohdeyhtiön hallinto- tai johtoelimen olisi otettava huomioon yhtiön ja sen osakkaiden pitkän aikavälin kestävyyttä koskevat edut ja toimittava niiden mukaisesti;

17.

korostaa, että direktiivissä säädetään pelkästään, että työntekijöille annetaan tietoja erityisesti tarjouksen tekijän aikeista kohdeyhtiön toiminnan jatkumisen ja työolojen suhteen, mukaan luettuina työehtojen merkittävät muutokset, mutta työntekijöiden kuulemista koskevasta oikeudesta ei ole annettu säännöksiä;

18.

korostaa, että on kiireellisesti pohdittava, miten työntekijöiden oikeuksia voidaan parhaiten suojella, ja on otettava myös huomioon unionin säännöstö, mukaan lukien direktiivit 2001/23/EY (9) ja 2002/14/EY (10);

19.

vaatii, että työntekijöiden oikeuksia koskevia direktiivin olennaisia säännöksiä on sovellettava tehokkaasti ja ne on pantava tarvittaessa asianmukaisesti täytäntöön;

20.

muistuttaa, että direktiivin 21 artiklan mukaisesti direktiivin säännökset tuli saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä viimeistään 20. toukokuuta 2006, ja toteaa, että ulkoisen tutkimuksen mukaan useimmat jäsenvaltiot saattoivat direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöä vuosien 2006 ja 2007 välisenä aikana (11);

21.

korostaa, että direktiivin täytäntöönpanon määräaika ajoittui samoihin aikoihin talous- ja velkakriisiksi muuttuneen rahoituskriisin alkamisen kanssa ja että ostotarjoustoiminnot liittyvät läheisesti Euroopan sisäiseen ja ulkopuoliseen rahoitus- ja talouskehitykseen;

22.

korostaa, että ulkoisen tutkimuksen mukaan ostotarjoustoiminnot ovat direktiivin täytäntöönpanon määräajan jälkeen vähentyneet kriisin seurauksena rajusti myös Yhdistyneessä kuningaskunnassa, jossa yritysostomarkkinat ovat perinteisesti keskittyneemmät kuin muualla unionissa;

23.

toteaa, että yritysostomarkkinat ovat tasaisesti supistuneet rahoituskriisin aikana, joten arvio siitä, onko julkisia ostotarjouksia koskevia ylimääräisiä yhdenmukaistamistoimenpiteitä toteutettava ja missä määrin niitä on toteutettava, väistämättä vääristyy;

24.

pyytää näin ollen komissiota jatkamaan yritysostomarkkinoiden kehityksen tiivistä seurantaa ja laatimaan uuden arvioinnin direktiivin soveltamisesta, kun ostotarjoustoiminnoissa palataan säännöllisempään määrään;

25.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

12.2.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 55/6

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 162 artiklan, joka kattaa Euroopan sosiaalirahaston tavoitteet ja jossa viitataan muun muassa tavoitteeseen helpottaa mukautumista teollisiin muutoksiin ja tuotantojärjestelmien muutoksiin,

—

ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 174 artiklan ja sitä seuraavat artiklat, joissa vahvistetaan taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoite ja määritellään rakenteelliset rahoitusvälineet sen saavuttamiseksi,

—

ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 176 artiklan, joka kattaa Euroopan aluekehitysrahaston ja jossa viitataan muun muassa kehityksessä jälkeen jääneiden alueiden kehittämiseen ja rakenteelliseen mukauttamiseen sekä taantuvien teollisuusalueiden uudistamiseen,

—

ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 173 artiklan (XVII osasto), joka kattaa unionin teollisuuspolitiikan ja jossa viitataan muun muassa unionin teollisuuden kilpailukykyyn,

—

ottaa huomioon 11. syyskuuta 2012 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteiseen strategiakehykseen kuuluvia Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä ja Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta (COM(2012)0496),

—

ottaa huomioon 20. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman Euroopan aluekehitysrahastosta annetussa asetuksessa (EY) N:o 1080/2006 tutkimukseen ja innovointiin osoitettujen varojen sekä seitsemännen tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen puiteohjelman välisen synergian aikaansaamisesta kaupungeissa, alueilla, jäsenvaltioissa ja unionissa (1),

—

ottaa huomioon 20. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman koheesiopolitiikan osuudesta Lissabonin ja Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamisessa (2),

—

ottaa huomioon 15. kesäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman yhteisön innovaatiopolitiikasta muuttuvassa maailmassa (3),

—

ottaa huomioon 16. kesäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman Eurooppa 2020 -strategiasta (4),

—

ottaa huomioon 7. lokakuuta 2010 antamansa päätöslauselman EU:n koheesio- ja aluepolitiikasta vuoden 2013 jälkeen (5),

—

ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman globalisaation aikakauden teollisuuspolitiikasta (6),

—

ottaa huomioon 10. joulukuuta 2010 Brysselissä kokoontuneen neuvoston (3057. kilpailukykyneuvoston kokous – sisämarkkinat, teollisuus, tutkimus ja avaruus) päätelmät globalisaation aikakauden teollisuuspolitiikasta,

—

ottaa huomioon 25. kesäkuuta 2009 annetun komission kuudennen taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta käsittelevän kertomuksen – Luovat ja innovatiiviset alueet (COM(2009)0295),

—

ottaa huomioon 30. heinäkuuta 2009 päivätyn komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”European Industry in A Changing World – Updated Sectoral Overview 2009” (SEC(2009)1111),

—

ottaa huomioon 23. syyskuuta 2009 annetun komission tiedonannon ”Valmistaudutaan tulevaan – EU:lle yhteinen strategia keskeisiä kehitystä vauhdittavia teknologioita varten” (COM(2009)0512),

—

ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020),

—

ottaa huomioon 6. lokakuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahanke: Innovaatiounioni” (COM(2010)0546),

—

ottaa huomioon 28. lokakuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Globalisaation aikakauden yhdennetty teollisuuspolitiikka – Kilpailukyky ja kestävyys keskeiselle sijalle” (COM(2010)0614),

—

ottaa huomioon 9. marraskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevän viidennen kertomuksen päätelmät: koheesiopolitiikan tulevaisuus” (COM(2010)0642),

—

ottaa huomioon 14. lokakuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Teollisuuspolitiikka: kilpailukyvyn parantaminen – jäsenvaltioiden kilpailukykytilanne ja -politiikka 2011” (COM(2011)0642),

—

ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2012 päivätyn komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Elements for a Common Strategic Framework 2014 to 2020: the European Regional Development Fund the European Social Fund, the Cohesion Fund, the European Agricultural Fund for Rural Development and the European Maritime and Fisheries Fund” (SWD(2012)0061),

—

ottaa huomioon 24. huhtikuuta 2012 päivätyn komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”The partnership principle in the implementation of the Common Strategic Framework Funds – elements for a European Code of Conduct on Partnership” (SWD(2012)0106),

—

ottaa huomioon 10. lokakuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Vahvempi eurooppalainen teollisuus talouden kasvua ja elpymistä varten – Teollisuuspolitiikkaa käsittelevän tiedonannon päivitys” (COM(2012)0582),

—

ottaa huomioon 10. lokakuuta 2012 päivätyn komission yksiköiden valmisteluasiakirjan Euroopan kilpailukykyraportista (SWD(2012)0299),

—

ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Industrial Performance Scoreboard and Member States' Competitiveness Performance and Policies” (SWD(2012)0298),

—

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 26. toukokuuta 2010 antaman lausunnon aiheesta ”Yhdennetyn lähestymistavan tarve kaupunkialueita elvytettäessä” (7),

—

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon komission tiedonannosta ”Globalisaation aikakauden yhdennetty teollisuuspolitiikka – Kilpailukyky ja kestävyys keskeiselle sijalle” (CCMI/083 – CESE 808/2011),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon (A7-0145/2013),

A.

ottaa huomioon, että ”teollisuus” ei ole selvästi määritelty termi ja että se voi käsittää hyvin erilaisia aloja;

B.

ottaa huomioon, että kansainvälisen kilpailukyvyn kannalta teollisuus on epäilemättä yksi tärkeimmistä valttikorteistamme, sillä ilman teollisuutta EU:lla ei olisi yhtä merkittävää asemaa maailman talousmahtien joukossa;

C.

ottaa huomioon, että teollisuustoimialalla voisi olla johtava asema EU:n taloudessa, sillä komission arvioiden mukaan jokaista sataa uutta teollisuustyöpaikkaa kohden voidaan luoda 60–200 uutta työpaikkaa muille elinkeinoaloille; toteaa kuitenkin, että teollisuustuotannon osuus unionin bkt:sta on laskenut vuosien 2008 ja 2011 välillä 20 prosentista 16 prosenttiin ja että teollisuuden palveluksessa olevien työntekijöiden määrä on supistunut 11 prosenttia;

D.

ottaa huomioon, että komissio aikoo kääntää Euroopan teollisuuden taantuvan kehityskulun suunnan ja nostaa sen osuuden bkt:sta vuoteen 2020 mennessä nykyisestä noin 16 prosentista jopa 20 prosenttiin; ottaa huomioon, että teollisuus on merkittävin yksityisten ja julkisten tutkimuksen, kehittämisen ja innovoinnin alan investointien kohde;

E.

ottaa huomioon, että koheesiopolitiikka voi auttaa vastaamaan unionin teollisuuden rakenteellisiin haasteisiin ja siten osaltaan auttaa saavuttamaan Eurooppa 2020 -strategian kunnianhimoiset tavoitteet, kuten siirtymisen kestävään, vähähiiliseen, energiatehokkaaseen, osallistavaan ja työllistävään osaamistalouteen;

F.

ottaa huomioon, että monilla Euroopan vanhoilla teollisuusalueilla on samat ongelmat niiden jouduttua pitkän nousukauden jälkeen ankaran taloudellisen taantuman koettelemiksi viime vuosina;

G.

ottaa huomioon, että naapurivaltioiden yhteisillä raja-alueilla on usein samantyyppisiä teollisia haasteita esimerkiksi kaivosten, metalliteollisuuden tai tekstiilituotannon suhteen, mikä johtuu yhteisistä piirteistä ja talouksien keskinäisestä riippuvuudesta;

H.

ottaa huomioon, että teollisuuspolitiikassa keskitytään herkästi teollisuuden kulloisiinkin päiväkohtaisiin ongelmiin eikä tulla sen vuoksi ottaneeksi huomioon sen suurta vaikutusta alueisiin;

I.

ottaa huomioon, että tutkimusten mukaan rakenneuudistusten toteuttaminen vanhoilla teollisuusalueilla edellyttää laaja-alaista toimintatapaa, jota hallinnolliset esteet voivat haitata;

J.

ottaa huomioon, että unionin jäsenvaltioiden, alueiden ja kaupunkien rahoitusmahdollisuudet ovat tällä hetkellä rajalliset; ottaa huomioon, että erityisesti alueet, joiden teollisuuspohja on vanha, eivät useinkaan pysty kovin helposti keräämään riittävästi varoja uudistusten toteuttamiseen; ottaa huomioon, että unionin rahoitus rakennemuutosten ja -uudistusten tukemiseen on välttämätöntä aluepoliittisten ja rajatylittävien toimintalinjojen tukemiseksi;

K.

ottaa huomioon, että kaupungit ovat innovoinnin ja kestävän kasvun moottoreita ja että niillä on merkittävä tehtävä entisten teollisuusalueiden haasteisiin vastaamisessa;

L.

ottaa huomioon, että tarvitaan uusia ja innovatiivisia yhdennettyjä toimintatapoja ja niitä helpottavia asianmukaisia lainsäädännöllisiä toimintapuitteita sekä älykkään erikoistumisen strategioita, jotta alueiden ja kaupunkien on helpompi hyödyntää innovointipotentiaaliaan ja suunnata teolliset resurssinsa nouseville toimialoille ja palvelualoille sekä globaaleille markkinoille;

M.

ottaa huomioon, että uudelleenteollistamisessa ei ole otettu riittävällä tavalla huomioon kulttuurialan ja luovien alojen panosta, vaikka niihin sisältyy merkittävää kasvu-, innovointi- ja työpaikkojen luomiseen liittyvää potentiaalia ja vaikka ne ovat tärkeä tekijä sosiaalisen yhteenkuuluvuuden kannalta ja tehokas tapa torjua nykyistä taantumaa;

1.

muistuttaa koheesiopolitiikan ja rakennerahastojen puitteissa saatavilla olevista nykyisistä varoista, jotka perustuvat Euroopan investointipankin käyttöön ottamiin rahoitusjärjestelymekanismeihin, sekä kansallisista, alueellisista ja kunnallisista talouden kehittämispolitiikoista, joilla tuetaan vanhojen teollisuusalueiden rakennemuutoksia sekä vaikeuksissa olevien teollisuusalueiden uudelleenteollistamista uudenaikaisella ja kestävällä tavalla; pitää kuitenkin valitettavana, että näiden vaihtoehtojen yhteydessä ei aina pyritä ratkaisemaan todellisia aluekohtaisia ongelmia ja että rakenne- ja investointirahastojen varojen käyttöaste jäsenvaltioissa ja alueilla on alhainen teollisuusalan ollessa keskellä pahinta kriisiä;

2.

huomauttaa, että on otettava käyttöön myös muita tukitoimenpiteitä vanhojen teollisuusalueiden ja ennen kaikkea yhden teollisuudenalan hallitsemien alueiden auttamiseksi, jotta ne pystyvät onnistuneesti löytämään kehitykselleen uuden suunnan keskittämällä voimavaroja kulttuurialaan ja luoviin aloihin ja edistämään käyttämättä olevien tilojen hyödyntämistä, jolla voi olla merkittävä rooli hylättyjen teollisuusalueiden kunnostamisen kannalta;

3.

kehottaa omaksumaan entistä yhdennetympiä ja kokonaisiin järjestelmiin keskittyviä toimintatapoja teollisuuden uudistamiseksi ja alueiden kehittämiseksi sekä lisäämään unionin, jäsenvaltioiden, alueiden sekä alueiden välisellä ja rajatylittävällä tasolla toteutettavien eri toimintalinjojen yhdenmukaisuutta, jotta voidaan turvata Euroopan teollisuustoimialan potentiaalin kehittäminen; kehottaa luomaan julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien pohjalta rajat ylittävään yhteistyöhön perustuvia alueellisia talousalueita ja teknologiapuistoja ja osaltaan edistämään huipputekniikan avulla inhimillisten ja taloudellisten resurssien käyttöä paikallisesti ja alueellisesti;

4.

korostaa, että tällaisen aluekehitykseen yhdistetyn teollisen uudistuksen onnistuminen riippuu toimintalinjojen tehokkuudesta sellaisilla aloilla kuin koheesiopolitiikka, talouden hallinta, kilpailukyky, tutkimus ja innovointi, energia, digitaalistrategia, kestävä kehitys, kulttuuriala ja luovat alat, uudet taidot ja työpaikat jne.;

5.

katsoo, että vanhojen teollisuusalueiden suurimpia haasteita ovat seuraavat:

6.

korostaa, että teollisuusalueita koskeviin alueellisiin strategioihin olisi sisällytettävä ensisijaisena tavoitteena toimenpiteitä maaperän, veden ja ilman laadun suojelemiseksi, jotta voidaan turvata alueellinen ja paikallinen biologinen monimuotoisuus ja luonnonvarat, sekä toimenpiteitä maaperän ja veden puhdistamiseksi, jotta ympäristön kannalta haitalliset aineet eivät enää jatkossa pääse luontoon;

7.

pitää tärkeänä, että teollisuusalueita koskeviin strategioihin sisällytetään kattava linjaus, jolla pyritään tarkastelemaan kestäviä liikennemuotoja alueille ja niiltä pois raaka-aineiden, tavaroiden sekä henkilöstön näkökulmasta, sekä tarvittava joko olemassa oleva tai suunniteltu infrastruktuuri, ja katsoo, että tällä tavalla voidaan osaltaan pienentää teollisuusalueiden ekologista jalanjälkeä ja varmistaa, että yhteisön tarpeet tyydytetään suojellen samalla luonnonvaroja ja -pääomaa sekä edistäen ihmisten terveyttä;

8.

katsoo, että unionin laajentumisprosessin tuloksena alueelliset erot ovat lisääntyneet, eikä huomio kiinnity enää vanhoihin teollisuusalueisiin, joilta puuttuvat konkreettisten aluekehitysstrategioiden edellyttämät riittävät investointimahdollisuudet;

9.

kehottaa komissiota tekemään arvion vanhojen teollisuusalueiden nykytilanteesta, määrittämään niiden tärkeimmät haasteet ja tarjoamaan niille tietoa ja neuvontaa sellaisten laajaan kumppanuuteen perustuvien aluestrategioiden kehittämiseksi demokraattisten menettelyjen kautta, jotka voivat auttaa parantamaan niiden luontaisen potentiaalin mukaista kestävää kehitystä;

10.

korostaa, että talouden teollisen perustan vahvistaminen on tarpeen talouskasvun ja työpaikkojen luomisen edistämiseksi sekä Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseksi, että teollinen pääoma eli kulttuurinen, historiallinen ja arkkitehtoninen perintö sekä vanhoilla teollisuusalueilla tarjolla oleva asiantuntemus voivat muodostaa sille korvaamattoman perustan ja että ne olisi säilytettävä ja mukautettava uusiin tarpeisiin;

11.

panee merkille, että monilla entisillä teollisuusalueilla on valtavat mahdollisuudet energiatehokkuuden lisäämiseen soveltamalla nykyaikaista teknologiaa ja rakennusnormeja, mistä on hyötyä sekä näiden alueiden talouksille että ympäristölle;

12.

muistuttaa, että vanhat teollisuusalueet, jotka ovat yrittäneet löytää uusia aluekehitysmahdollisuuksia, ovat onnistuneet siinä parhaiten, kun ne ovat käyttäneet strategioiden pohjana entisiä ominaisuuksiaan, alueellisia vahvuuksiaan, teollista perintöään, kokemuksiaan ja valmiuksiaan;

13.

korostaa, että kaupunkialueilla on tärkeä asema innovoinnin ja kestävän kehityksen kannalta ja että uudelleenkäyttö ei ole mahdollista ilman tälle alalle tehtäviä riittäviä investointeja, sillä ilman rakennuksiin ja kaupunkiliikenteeseen liittyviä toimia EU:n tavoitteita ei voida saavuttaa;

14.

katsoo, että useimpien vanhojen teollisuusalueiden taantuminen johtuu osittain siitä, että ne ovat niin riippuvaisia yhdestä tuotannonalasta; katsoo, ettei ole kannattavaa perustaa taloutta vain yhden tuotannonalan varaan ja että monipuolinen talous on äärimmäisen tärkeä kestävän kasvun ja työpaikkojen luomisen kannalta;

15.

kehottaa komissiota kehittämään toimintapoliittisia käsitteitä ja välineitä, joilla koheesiorahasto ja rakennerahastot nivotaan yhteen teollisuuspoliittisten strategioiden kanssa, jotta tuetaan vanhojen teollisuusalueiden rakenteellista muuttumista nykyaikaisiksi teollisuusalueiksi;

16.

katsoo, että alueellisten teollisuusstrategioiden olisi perustuttava linjauksen työllisyydestä ja koulutuksesta sisältävään yhtenäiseen lähestymistapaan, jotta voitaisiin edistää sellaisia kasvualoja, jotka voivat tuoda mukanaan kestäviä paikallisia ja alueellisia työpaikkoja erityisesti nuorille esimerkiksi innovatiivisissa pk-yrityksissä osana yritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten kilpailukykyä koskevaa ohjelmaa (Cosme 2014–2020); korostaa, että kaupungeilla on erityisasema teollisuusalueiden alueellisten strategioiden kehittämisessä; katsoo tässä yhteydessä, että kaupungeilla on oleellinen rooli älykkään kasvun käynnistämisessä; korostaa siksi, että vanhan teollisuusperustan omaavilla kaupungeilla on valtava potentiaali, joka unionin olisi syytä hyödyntää mahdollisimman täysimääräisesti; kehottaa komissiota tiivistämään vuoropuhelua kyseisten kaupunkien kanssa, jotta voidaan lisätä kaupunkien näkyvyyttä unionin suorina kumppaneina;

17.

korostaa, että tuki erityisesti rakennusten peruskorjaamiseen energiatehokkaiksi auttaa alueita vähentämään hiilipäästöjä, luomaan paikallisia työpaikkoja ja säästämään kuluttajien lämmityskuluja;

18.

kehottaa komissiota hyödyntämään koheesio- ja teollisuuspolitiikan välistä synergiaa, jotta voidaan tukea kilpailukykyä ja kasvua sekä auttaa jäsenvaltioita, alueita ja kaupunkeja löytämään perusta aluejohtoisille teollisuuden kehittämisstrategioille;

19.

katsoo, ettei ole olemassa erityistä koko unionin teollisuusalueiden yhteistä aluestrategiamallia ja että aluestrategioiden kehittämiseen soveltuu parhaiten paikallinen ja alueellinen toimintatapa; kehottaa komissiota tukemaan aluetaloudellista tutkimusta Horisontti 2020 -aloitteen yhteydessä, joka mahdollistaa alueellisesti mukautettujen strategioiden kehittämisen vanhoille teollisuusalueille, joille niitä ei ole vielä kehitetty;

20.

korostaa, että alueiden erityispiirteet on otettava huomioon aluekehitysstrategioita suunniteltaessa; katsoo tässä yhteydessä, että maaseutualueita varten on olemassa alhaalta ylös suuntautuvat kaupunkien ja maaseudun (LEADER) kehittämisstrategiat ja että alhaalta ylös suuntautuvia paikalliskehitysohjelmia olisi edistettävä kaupunkialueilla;

21.

kehottaa komissiota hyödyntämään Manchesterin (Yhdistynyt kuningaskunta), Lillen (Ranska), Essenin ja Ruhrin alueen (Saksa) sekä Bilbaon (Espanja) kaltaisten kaupunkialueiden kokemuksia kehitettäessä tulevia strategioita muille unionin alueille ja toteaa, että unioni on rahoittanut edellä mainituilla alueilla toteutettuja vanhojen teollisuusalueiden rakennemuutoksia ja -uudistuksia;

22.

pitää ilahduttavana Euroopan kulttuuripääkaupunki -nimityksen myönteisiä seurauksia Glasgow'n ja Lillen kaltaisille vanhoille taantuneille teollisuuskaupungeille ja vaatii huomioimaan kulttuurin ja luovan alan merkityksen kaupunkien elpymisen ja alueellisen houkuttelevuuden katalysaattorina;

23.

korostaa, että vanhojen teollisuusalueiden kestävä elvyttäminen kestää vuosikymmeniä ja on kallista ja että paikallisen julkishallinnon hallinnolliset ja taloudelliset valmiudet eivät useinkaan ole riittävät sen kannalta; vaatii tässä yhteydessä, että alueellisille ja paikallisille julkishallinnoille on kehitettävä teknistä tukea;

24.

korostaa, että uuden rahoituskauden 2014–2020 yhteisiä säännöksiä koskevan asetusehdotuksen 99 artiklassa ehdotettu uusi yhdennettyjä alueellisia investointeja koskeva väline voisi tarjota mahdollisuuden kehittää aluestrategioita yli hallintorajojen;

25.

kehottaa jäsenvaltioita välttämään liian monimutkaisten sääntöjen asettamista edunsaajille; muistuttaa, että paikallisista säännöistä voidaan luopua, jos on olemassa unionin säännöt, jotta vältetään päällekkäiset tai keskenään ristiriidassa olevat säännöt;

26.

kehottaa komissiota luomaan tietokannan, joka sisältää kaikki olemassa olevat teollisuusalueet ja paikalliset yrityspuistot, jotta löydetään parhaat mallit, joita sovelletaan myös muilla alueilla, ja jotta malleja voidaan käyttää paikallisissa ja alueellisissa pitkän aikavälin kehitysstrategioissa, ja neuvomaan, miten ne voivat käyttää varoja rakennemuutosprosessin tukemiseksi;

27.

katsoo, että olisi tuettava ennen kaikkea nuorten yrittäjyyden kehittämistä, mahdollisuuksia käyttää unionin rahastoja ja yritysneuvontaa;

28.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että vanhat teollisuusalueet voivat käyttää kansallisia ja unionin varoja kaikilta osin hyödykseen, jotta unionissa voi käynnistyä ”uusi teollinen vallankumous”;

29.

korostaa, että koheesiopolitiikan tuki on keskitettävä entistä enemmän alueiden teollisuuden rakennemuutoksiin seuraavilla aloilla: liiketoimintaan liittyvä innovointi ja investointi, sosiaalinen osallisuus, yhdennetyt lähestymistavat kaupunkien kehittämiseen ja kaupunkialueiden elvyttäminen;

30.

kehottaa jäsenvaltioita tukemaan alueitaan niiden osallistuessa älykkään erikoistumisen hankkeisiin; muistuttaa, että alueet tarvitsevat menestyäkseen räätälöityjä kestävän kehityksen strategioita; toteaa, että paikalliset viranomaiset eivät monissa tapauksissa pysty hankkimaan tarvittavaa asiantuntemusta ja kokemusta ilman komission ja jäsenvaltioiden tukea;

31.

katsoo, että on tarpeen luoda teollisuusalueita, jotka vauhdittavat kaupunkien kehitystä; katsoo, että tutkimukselle, innovoinnille ja koulutukselle on annettava enemmän painoarvoa, ja muistuttaa tässä yhteydessä yliopistojen luovasta roolista; kannattaa innovointiin, kilpailukykyyn ja yrittäjyyteen keskittyvien alueellisten verkostojen perustamista vuoropuhelun lisäämiseksi yliopistojen, yritysten ja osaamiskeskusten välillä, jotta voidaan edistää uusien teollisten toimintojen kehittämistä alakohtaisten erikoistumisstrategioiden laatimiseksi ja teollisuusryhmittymien luomiseksi; kehottaa komissiota ja kyseessä olevia jäsenvaltioita lisäämään avoimuutta varojen myöntämisessä asianomaisille toimijoille;

32.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioille.

12.2.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 55/12

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Uusiutuva energia: merkittävä tekijä Euroopan energiamarkkinoilla” (COM(2012)0271) ja siihen liittyvät työasiakirjat,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 194 artiklan 1 kohdan,

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Energia-alan etenemissuunnitelma 2050” (COM(2011)0885),

—

ottaa huomioon uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä sekä direktiivien 2001/77/EY ja 2003/30/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta 23. huhtikuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/28/EY (1),

—

ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SEC(2008)0057), joka on liitetty uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä annettuun ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi,

—

ottaa huomioon energian tukkumarkkinoiden eheydestä ja tarkasteltavuudesta 25. lokakuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1227/2011 (2),

—

ottaa huomioon sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/54/EY kumoamisesta 13. heinäkuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/72/EY (3),

—

ottaa huomioon maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/55/EY kumoamisesta 13. heinäkuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/73/EY (4),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä kansainvälisen kaupan valiokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, aluekehitysvaliokunnan ja maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnot (A7-0135/2013),

A.

ottaa huomioon, että uusiutuvien energialähteiden osuus Euroopan unionin energialähteiden yhdistelmässä on kasvamassa lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä, ja toteaa, että ne edistävät merkittävästi Euroopan unionin varmaa, riippumatonta, monipuolista ja vähäpäästöistä energiahuoltoa;

B.

katsoo, että uusiutuvien energialähteiden Euroopan laajuista potentiaalia energiahuollon kannalta ei vielä ole kaikin puolin hyödynnetty;

C.

katsoo, että uusiutuvien energialähteiden kasvava osuus Euroopan unionin energialähteiden yhdistelmässä edellyttää nykyisen verkko- ja tietotekniikkainfrastruktuurin kehittämistä;

D.

ottaa huomioon, että energialähteiden yhdistelmän monipuolistaminen perustuu uusiutuvia energialähteitä hyödyntävän tekniikan laajaan kirjoon (vesivoima, maalämpö, aurinkovoima, merienergia, tuulivoima, lämpöpumput, biomassa, biopolttoaineet) ja tarjoaa erilaisia palveluja sähkön, lämmityksen ja jäähdytyksen alalla samoin kuin liikennealalla;

E.

katsoo, että energiapolitiikassa on pyrittävä aina tasapainottamaan energian huoltovarmuus, kilpailukyky, taloudelliset näkökohdat ja ympäristöystävällisyys;

F.

ottaa huomioon, että unionin riippuvuus energiantuonnista vastaa tällä hetkellä yli puolta sen lopullisesta energiankulutuksesta;

G.

katsoo, että unionin energiapolitiikassa on kyse jäsenvaltioiden välisestä yhteisvastuusta, kun pyritään luomaan sisämarkkinat ja ottamaan huomioon ympäristön tilan säilyttämisen ja parantamisen tarve samalla, ja että yhtenä sen tavoitteena on edistää uusien ja olemassa olevien uusiutuvien energiamuotojen kehittämistä;

H.

katsoo, että sen myötä, että energia-alan sisämarkkinat saatetaan päätökseen vuoteen 2014 mennessä, olisi helpotettava uusien ja useampien toimijoiden pääsyä markkinoille, myös entistä useampien sellaisten pk-yritysten, jotka tuottavat energiaa uusiutuvista energialähteistä;

I.

katsoo, että vapauttaminen ja kilpailu ovat olleet keskeisessä asemassa alennettaessa energiahintoja kaikkien EU:n kuluttajien kannalta;

J.

toteaa, että jäsenvaltion oikeus määritellä energiavarojensa hyödyntämisen ehdot, eri energialähteiden välillä tekemänsä valinnat ja energiahuoltonsa yleinen rakenne kuuluvat perussopimusten nojalla jäsenvaltioiden toimivaltaan, mutta katsoo, että tästä huolimatta on tarpeen lisätä yhteistyötä ja yhteydenpitoa; ottaa huomioon, että komission energia-alan etenemissuunnitelmassa 2050 todetaan, että unionin energiajärjestelmän näkymät edellyttävät selvästi uusiutuvien energialähteiden osuuden merkittävää lisäämistä;

K.

ottaa huomioon, että EU on arvioiden mukaan saavuttamassa asettamansa tavoitteen, jonka mukaan uusiutuvien energialähteiden osuus koko energiantuotannosta on 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä;

L.

ottaa huomioon, että uusiutuvia lähteitä käyttävässä energiantuotannossa on viime vuosina saavutettu teknistä edistystä ja että unioni on tällä alalla ottanut johtavan aseman maailmassa;

M.

katsoo, että Euroopan talous- ja velkakriisi ei ole vielä ohitse, vaan julkisilla talouksilla on edelleen edessään suuria haasteita ja myös sijoittajien luottamuksen palauttaminen on haasteellista; katsoo, että kriisiä olisi hyödynnettävä tarvittavien investointien tekemiseksi puhtaaseen teknologiaan, jotta edistetään työllisyyttä ja talouskasvua;

N.

ottaa huomioon, että unionin vapautetuilla energiamarkkinoilla uusiutuvien energialähteiden käytön kasvu riippuu yksityisen sektorin investoinneista, jotka puolestaan edellyttävät uusiutuvia energialähteitä koskevan politiikan vakautta;

O.

katsoo, että investoijilla on oltava takeet tulevien investointiensa varmuudesta ja jatkuvuudesta myös vuoden 2020 jälkeen;

P.

katsoo, että on vähennettävä energiankulutusta ja lisättävä energian tuotannon siirron ja käytön tehokkuutta;

Q.

ottaa huomioon, että uusiutuvaan energiaan perustuva lämmitys- ja jäähdytystekniikka on keskeisessä asemassa pyrittäessä energia-alan vähähiilisyyteen;

R.

ottaa huomioon, että energia-alan etenemissuunnitelman mukaan kaasu on ratkaisevassa asemassa energiajärjestelmän muuttamisen kannalta, koska se takaa uusiutuvia energialähteitä tukevan vaihtelevan kuorman ja peruskuorman;

S.

ottaa huomioon, että komission laskujen mukaan uusiutuvien energialähteiden optimaalisella kaupalla voitaisiin säästää jopa kahdeksan miljardia euroa vuodessa;

T.

katsoo, että metsänhoitoa koskevat olemassa olevat oikeudelliset välineet luovat riittävän kehyksen, jotta voidaan osoittaa unionissa tuotetun metsäbiomassan kestävyys;

1.

on komission kanssa samaa mieltä siitä, että uusiutuvat energialähteet muodostavat yhdessä energiatehokkuustoimien ja joustavan ja älykkään infrastruktuurin kanssa komission esittämän toteuttamisen arvoisen vaihtoehdon ja että uusiutuvien energialähteiden osuus kasvaa jatkossa Euroopan energiantuotannossa sähkön sekä lämmityksen (joka muodostaa lähes puolet unionin kokonaisenergian kysynnästä) ja jäähdytyksen alalla ja liikennealalla ja samalla unionin riippuvuus perinteisistä energialähteistä vähenee; toteaa lisäksi, että vuoteen 2050 asti on asetettava tavoitteita ja etappeja, jotta uusiutuville energialähteille luodaan unionissa uskottavat tulevaisuudennäkymät; muistuttaa, että kaikissa näkymissä, joita komissio esittää energia-alan etenemissuunnitelmassaan 2050, oletetaan, että uusiutuvan energian osuus unionin energiayhdistelmässä on vähintään 30 prosenttia vuonna 2030; ehdottaa tästä syystä, että unionin olisi pyrittävä jopa suurempaan osuuteen, ja kehottaa komissiota ehdottamaan EU:n laajuista uusiutuvien energialähteiden pakollista tavoitetta vuodelle 2030 ottaen huomioon keskinäiset vaikutukset muiden mahdollisten ilmasto- ja energiapoliittisten tavoitteiden kanssa, kuten kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteen kanssa, sekä vaikutuksen unionin teollisuuden kilpailukykyyn, uusiutuvia energialähteitä hyödyntävät teollisuudenalat mukaan luettuina;

2.

korostaa, että uusiutuvat energialähteet auttavat torjumaan ilmastonmuutosta ja lisäävät Euroopan energiaomavaraisuutta sekä tarjoavat lisäksi muita huomattavia ympäristöhyötyjä, koska ilmansaasteet, jätteet ja vedenkäyttö sekä muut muihin energiantuotantomuotoihin olennaisesti liittyvät riskit vähenevät;

3.

korostaa, että varma, turvallinen, kohtuuhintainen ja kestävä energiansaanti on välttämätöntä unionin teollisuuden ja talouden kilpailukyvyn kannalta; korostaa, että noin puolet unionin voimalaitoksista on korvattava uusilla tulevan vuosikymmenen aikana ja että energian tuotantojärjestelmää on nykyaikaistettava ja tehtävä joustavammaksi, jotta voidaan varautua odotettuun uusiutuvien energialähteiden osuuden kasvuun; korostaa, että uusiutuvien energialähteiden osuutta sähkön, lämmityksen ja jäähdytyksen sekä liikenteen aloilla on lisättävä kustannustehokkaasti ja siten, että otetaan huomioon uusiutuvien energialähteiden hyödyt ja kaikki kustannukset, myös järjestelmään liittyvät kustannukset, vaarantamatta energian huoltovarmuutta; panee merkille, että uusiutuvista energialähteistä on tullut entistä kilpailukykyisempiä, ja korostaa, että uusiutuvat energialähteet ja puhtaan teknologian teollisuus ovat merkittäviä kasvutekijöitä unionin kilpailukyvyn kannalta, niillä on huomattavaa työllistämispotentiaalia ja ne auttavat osaltaan merkittävästi luomaan uusia teollisuudenaloja ja vientimahdollisuuksia;

4.

toteaa, että lisättäessä uusiutuvan energian osuutta jäsenvaltioissa on odotettavissa, että biomassan käyttö energiantuotannossa lisääntyy, mikä edellyttää kattavien kestävyyskriteerien määrittelyä kaasumaiselle ja kiinteälle biomassalle;

5.

huomauttaa, että uusiutuvien energialähteiden alalla on lisättävä biomassan ja muiden valvottavissa olevien energiavarojen tämänhetkisen ja odotettavan merkityksen näkyvyyttä eri toimijoiden kannalta, jotta edistetään tasapuolista ja tasapainoista päätöksentekoprosessia;

6.

kehottaa unionia varmistamaan, että uusiutuvien energialähteiden edistäminen tuotannossa ja energian käytössä eivät vaaranna elintarviketurvaa tai korkealaatuista kestävää elintarviketuotantoa eivätkä maatalouden kilpailukykyä;

7.

panee merkille, että monet elintarvikejärjestelmän osat reagoivat herkästi energiakustannusten kasvuun ja että tällä voi olla haitallisia vaikutuksia tuottajiin ja kuluttajiin;

8.

toteaa, että hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen, joka saavutetaan lisäämällä biometaanin käyttöä lyhyille ja pitkille matkoille tarkoitetuissa ajoneuvoissa, erityisesti raskaissa hyötyajoneuvoissa, ja sähkön käyttöä kaupungeissa tehtäville lyhyille matkoille tarkoitetuissa ajoneuvoissa, liittyy merkittävää potentiaalia;

9.

on vakuuttunut siitä, että jätteiden hyötykäyttö tarjoaa mahdollisuuden kehittää uusiutuvia energialähteitä edelleen ja saavuttaa eurooppalaisen energiasuunnitelman tavoitteet;

10.

panee merkille, että eräät uusiutuvat energialähteet, kuten maalämpöenergia, voivat tuottaa lämpöä ja sähköä paikallisesti ja jatkuvasti; katsoo, että tällaiset paikalliset energialähteet lisäävät myös syrjäisten yhteisöjen energiaomavaraisuutta;

11.

korostaa, että kestävä vesivoima kaikissa muodoissaan edistää uusiutuvaan energiaan perustuvaa tulevaisuutta ja että sillä on energiantuotannon lisäksi myös muita arvokkaita tehtäviä, kuten tulvantorjunta ja juomavesihuollon varmuuden edistäminen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään yleistä tietoisuutta vesivoiman monikäyttöisyydestä;

12.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kiinnittämään enemmän huomiota uusiutuvien energialähteiden käyttämättömään potentiaaliin lämmityksessä ja jäähdytyksessä sekä yhtäältä uusiutuvien energialähteiden jatkuvasti lisääntyvän käytön ja toisaalta energiatehokkuutta ja rakennuksia koskevien direktiivien täytäntöönpanon väliseen vuorovaikutukseen ja tähän liittyviin mahdollisuuksiin;

13.

viittaa säästömahdollisuuksiin, joita auringon kulkuradan ja Euroopan eri aikavyöhykkeiden huomioon ottaminen uusiutuvien energialähteiden kehittämisessä tarjoavat;

14.

toteaa, että uusiutuvien energialähteiden edistäminen on nykyisellään uusiutuvaa energiaa koskevan direktiivin 2009/28/EY puitteissa omaehtoista jäsenvaltioissa ja että kansalliset hallinnolliset edellytykset poikkeavat mitä suurimmassa määrin toisistaan, mikä on lisännyt uusiutuvien energialähteiden epätasaista kehittämistä samalla, kun uusiutuvien energialähteiden kehityspotentiaali vaihtelee teknisistä, muista kuin teknisistä ja luonnollisista olosuhteista riippuen, koska alueilla on erilaiset kilpailuedut; toteaa, että toimivat sisämarkkinat voisivat osaltaan korvata uusiutuvien energialähteiden vaihtelevaa saatavuutta ja luonnonvarojen epätasaista jakautumista; katsoo, että useimmat alueet voivat edistää uusiutuvien energialähteiden käyttöönottoa; panee kuitenkin merkille tarpeen kannustaa uusiutuviin energialähteisiin tehtäviä investointeja alueilla, joilla niihin liittyy eniten potentiaalia, jotta varmistetaan julkisen rahoituksen tehokas käyttö;

15.

toteaa, että uusiutuvien energialähteiden yhteiskunnallinen ja poliittinen hyväksyntä vaihtelee samalla tavoin kuin se vaihtelee useimpien energiantuotantotyyppien ja -infrastruktuurien kohdalla; toteaa, että uusiutuvien energialähteiden saama julkinen ja yksityinen rahoitustuki vaihtelee voimakkaasti; painottaa, että pääoman saatavuus on investointien kannalta keskeisen tärkeää pyrittäessä kehittämään uusiutuvia energialähteitä jatkossa erityisesti rahoituskriisin vuoksi, joka on johtanut pääoman laajamittaiseen jakautumiseen investoijien kannalta; katsoo, että jos markkinoilla esiintyy häiriöitä tai tuottajat saavat vain rajoitetusti tilaisuuksia markkinapohjaisen rahoituksen varmistamiseksi, olisi edistettävä pääoman saantia uusiutuvia energialähteitä varten; ehdottaa, että komission olisi tarkasteltava Euroopan investointipankin ja kansallisten laitosten kanssa mahdollisuuksia osoittaa innovatiivisia rahoitusvälineitä uusiutuviin energialähteisiin liittyvien hankkeiden rahoittamiseen ja katsoo, että hiilimarkkinoiden olisi osaltaan kannustettava investoijia sijoittamaan uusiutuviin energialähteisiin;

16.

toteaa, että toistaiseksi osa uusiutuvista energialähteistä on markkinatalouden kannalta kilpailukykyisiä, vaikka myös muut teknologiat ovat lähentymässä markkinahintoja; on komission kanssa samaa mieltä siitä, että on turvauduttava kaikkiin asianmukaisiin taloudellisesti kestäviin keinoihin kustannusten alentamiseksi uusiutuvien energialähteiden markkinataloudellisen kilpailukyvyn lisäämiseksi edelleen;

17.

katsoo, että on tarpeen poistaa vaiheittain käytöstä tuet, jotka haittaavat kilpailua, samoin kuin ympäristöä vahingoittaville fossiilisille polttoaineille myönnettävät tuet;

18.

toteaa, että vuoteen 2014 mennessä toteutettavat kaasun ja sähkön sisämarkkinat ovat ratkaisevassa asemassa uusiutuvien energialähteiden integroimisen kannalta siten, että ne mahdollistavat vaihtelevan sähköntuotannon kustannustehokkaan tasapainottamisen; suhtautuu myönteisesti komission kertomukseen energia-alan sisämarkkinoiden loppuun saattamisesta ja kolmannen sisämarkkinapaketin täytäntöönpanosta; kehottaa komissiota käyttämään kaikkia sen käytettävissä olevia välineitä, jäsenvaltioiden haastaminen unionin tuomioistuimeen mukaan luettuna, edistääkseen energia-alan sisämarkkinoiden mahdollisimman pikaista loppuun saattamista; kehottaa komissiota puuttumaan epäasianmukaiseen markkinoiden keskittymiseen silloin, kun se haittaa kilpailua; kehottaa jäsenvaltioita jatkamaan energia-alan sisämarkkinoita koskevan lainsäädännön täysimääräistä täytäntöönpanoa ja yhteenliitettävyyden kehittämistä sekä energiasaarekkeiden ja pullonkaulojen poistamista;

19.

toteaa, että markkinoiden kansallisten erityispiirteiden eroavaisuuksien, erilaisten mahdollisuuksien ja teknisten toimintamallien eri vaiheiden ja kypsyystasojen vuoksi, unionissa on monta erilaista tukimekanismia uusiutuvia energialähteitä varten; tähdentää, että tämä moninaisuus pahentaa energian sisämarkkinoiden ongelmia ja johtaa esimerkiksi tehottomuuteen rajat ylittävässä sähköalan kaupassa; pitää myönteisenä komission ohjeistusta tukijärjestelmien uudistamiseen;

20.

toteaa, että eniten energia-alan sisämarkkinoiden loppuun saattamisesta hyötyvät kuluttajat; tukee komission näkemystä, jonka mukaan uusiutuvien energialähteiden kuten kaikkien muiden energialähteiden yhteydessä on niiden ollessa täysin kehittyneitä ja saavutettua markkinoiden edellyttämän tason ilmettävä kilpailua, koska se on paras kannustin innovaatioiden kehittämiseen ja kustannusten vähentämiseen ja ehkäisee siten energiaköyhyyden leviämistä; korostaa, että hintasääntelyn noudattaminen vähittäiskaupan alalla vaarantaa kuluttajien mahdollisuuden tehdä omaehtoisia valintoja;

21.

toteaa, että direktiivillä 2009/28/EY käyttöön otettuja uusiutuvan energian edistämiseen liittyviä yhteistyömekanismeja ei ole hyödynnetty kovin paljon mutta joitakin yhteistyöjärjestelmiä on nyt suunnitteilla; viittaa komission tuloksiin, joiden mukaan nykyisten yhteistyömahdollisuuksien hyödyntämisestä voitaisiin saada huomattavia kaupan edistämisen kaltaisia etuja; pitää myönteisenä, että komissio on ilmoittanut laativansa unionin sisäistä yhteistyötä koskevat suuntaviivat, joissa käsitellään yhteistyömekanismien käytännön soveltamista ja osoitetaan niiden haasteet ja tapoja puutua näihin haasteisiin; kehottaa komissiota varmistamaan, että jäsenvaltiot panevat unionin suuntaviivat täytäntöön; kehottaa komissiota sisällyttämään uusiutuvista energialähteistä annetun direktiivin (2009/28/EY) 13 artiklaa koskevan tulkinnan sen varmistamiseksi, että jäsenvaltiot panevat direktiivin asianmukaisesti täytäntöön ja estävät viranomaisia käyttämästä hyväksyntä- ja toimilupamenettelyjä tavalla, joka vääristää kilpailua; kehottaa jäsenvaltioita vastedes hyödyntämään yhteistyömekanismeja tarvittaessa paremmin ja lisäämään keskinäistä yhteydenpitoaan;

22.

on tyytyväinen, että päivänsisäisillä markkinoilla saatavilla olevan tuulivoimakapasiteetin ennustusmenetelmiä on parannettu, sillä näin edistetään vaihtelevista uusiutuvista energialähteistä saatavan sähkön integrointia; suhtautuu myönteisesti myös asianomaisten toimijoiden parhaillaan kehittämän kolmannen sisäisen energiamarkkinapaketin vaatimusten mukaisiin uusiin sähköverkkosääntöihin, joiden tarkoituksena on saavuttaa vakaa frekvenssi, millä edistetään myös uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön integrointia;

23.

korostaa, että asianmukaisilla markkinajärjestelyillä on helpotettava uusiutuvien energialähteiden vähittäistä integroimista kaikissa jäsenvaltioissa mahdollisimman pian unionin energia-alan sisämarkkinoihin ja että erilaisten uusiutuvien energialähteiden on ominaispiirteidensä ja kapasiteettinsa mukaisesti pitkällä aikavälillä osallistuttava järjestelmän vakauttamistehtäviin ja -toimintoihin, joista on tähän saakka huolehdittu perinteisten energialähteiden alalla; korostaa, että unionissa on lupaavia esimerkkejä tällaisista markkinoista; vaatii tässä yhteydessä, että uusiutuvien energialähteiden myönteiset ja kielteiset sekä suorat ja välilliset sivuvaikutukset on otettava paremmin huomioon suunnittelussa ja täytäntöönpanossa varsinkin siirto- ja jakeluverkkojen kaltaisen nykyisen infrastruktuurin sekä ympäristön, biologisen monimuotoisuuden ja lajien suojelun suhteen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään yleistä tietoisuutta uusiutuvan energian eri teknologioiden potentiaalisista vaikutuksista;

24.

kehottaa komissiota tutkimaan kustannus-hyötyanalyysin pohjalta voimassa olevan ympäristölainsäädännön, kuten vesipolitiikan puitedirektiivin tai lintujen suojeludirektiivin, ja uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämisen välistä vuorovaikutusta;

25.

toteaa, että joissakin tapauksissa uusiutuvista energialähteistä verkkoon saatava energia on hajautettua, suurten etäisyyksien päässä, säästä riippuvaista ja vaihtelevaa ja edellyttää siten toisenlaisia infrastruktuurijärjestelyjä kuin nykyinen energia-alan infrastruktuuri, jota on kehitetty pelkästään perinteisiä energialähteitä varten; korostaa, että tässä energiaverkon nykyaikaistamisessa on otettava huomioon tuotanto-, siirto- ja jakelutekniikan sekä tasapainottavan tekniikan muutokset osana koko energiajärjestelmää; korostaa, että jotkin uusiutuvat energialähteet voivat myös tasapainottaa vaihtelevia energialähteitä ja siten vähentää tarvetta ottaa käyttöön muuta sähköverkkoinfrastruktuuria; tähdentää, että infrastruktuurin kehittäminen on kiireellistä ja ratkaisevan tärkeää sisämarkkinoiden onnistumisen ja uusiutuvien energialähteiden integroinnin kannalta; toteaa, että energiainfrastruktuuripakettia koskevien lainsäädäntöehdotusten täytäntöönpano on tältä osin ratkaisevan tärkeää erityisesti siksi, että se nopeuttaisi sellaisen uuden infrastruktuurin rakentamista, jolla on rajat ylittäviä vaikutuksia; korostaa, että energiainfrastruktuurihankkeiden lupamenettelyjä on nopeutettava;

26.

huomauttaa, että monia uusiutuvan energian tuotantopaikkoja ei käytetä suunnitellulla teholla, koska verkko ei pysty ottamaan vastaan tällä tavalla tuotettua sähköä;

27.

toteaa, että huoltovarmuuden takaamiseksi syöttötasoltaan vaihtelevien uusiutuvien energialähteiden kehittäminen edellyttää vaihtelujen joustavaa tasapainottamista ja joustavaa varmuusjärjestelyä sellaisen unionin integroidun ja yhteenliitetyn sähköntuotantoverkon välityksellä, joka mahdollistaa rajat ylittävän kaupan, kysynnänohjausjärjestelmät, energian varastoinnin ja joustavat voimalaitokset; kehottaa komissiota arvioimaan, onko unionissa havaittavissa kapasiteettiongelmaa, ja määrittämään, missä määrin kiinteää kapasiteettia voidaan tuottaa vaihtelevien uusiutuvien energialähteiden avulla unionin integroidussa sähkövoimajärjestelmässä, samoin kuin sen mahdollista vaikutusta tuotannon riittävyyteen; yhtyy komission analyysiin siitä, että reservikapasiteettijärjestelmistä aiheutuu huomattavia kustannuksia ja ne voivat vääristää hintasignaaleja; toteaa, että näiden reservien saatavuuden taloudellisten takeiden turvaamiseksi tarvitaan yhä kipeämmin vakaata toimintapoliittista kehystä sekä järjestelmä- ja tasapainottavia palveluja; torjuu eri energiamuotojen välisen tukikilpailun ja edellyttää energiamarkkinoiden kehittämistä unionin pitkän aikavälin energia- ja ilmastopoliittisten tavoitteiden mukaisesti, sillä tämä mahdollistaa markkinoiden edellyttämän tason saavuttaneen uusiutuvan energian teknologian integroinnin energia-alan sisämarkkinoille, mutta toteaa, että valtiontukea on perinteisesti tarvittu kaikkien energialähteiden kehittämisen yhteydessä;

28.

painottaa superverkkoon ja Pohjanmeren offshore-verkkoon sisällytettyjen uusiutuvien energialähteiden kustannustehokasta käyttöönottoa; korostaa tältä osin Pohjanmeren maiden offshore-verkkoaloitetta (NSCOGI), koska on ilmoitettu aikomuksesta toteuttaa yli 140 gigawatin suuruisia merituulivoimahankkeita; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota antamaan lisäpontta NSCOGI-aloitteelle;

29.

muistuttaa, että uusiutuviin energialähteisiin tehtyjen investointien määrä vastaa yli puolta kaikista uuteen tuotantokapasiteettiin kuluneiden kymmenen vuoden aikana tehdyistä investoinneista ja että määrä jatkaa kasvamistaan; korostaa, että kun uusiutuvien energialähteiden osuus energiayhdistelmässä on suuri, nykyiselle verkkoinfrastruktuurille koituu valtaisia haasteita, joiden voittaminen edellyttää investointeja; toteaa, että joissakin jäsenvaltioissa, joissa uusiutuvista energialähteistä peräisin olevan energian verkkoon syöttäminen on yleistynyt ilman energiainfrastruktuurin samanaikaista kehittämistä, huoltovarmuus on koetuksella tällaisen lisääntyneen verkkoon syöttämisen vuoksi; korostaa, että siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaisen verkoston (ENTSO) mukaan huomattava osuus Euroopan energiaverkkojen pullonkauloista aiheutuu uusiutuvista energialähteistä peräisin olevan energian syöttämisestä verkkoon; painottaa jakeluverkkojen pullonkaulojen selvittämiseksi tarvittavien sellaisten uusien lähestymistapojen käyttöä, jotka eivät aina edellytä sähköverkon laajentamista ja vahvistamista; suhtautuu luottavaisesti siihen, että unionin sähköverkkojen parantamisesta aiheutuva hyöty, joka johtuu yhtä lailla energian sisämarkkinoista, voi tasoittaa siihen liittyviä kustannuksia mahdollistamalla unionin sähkövoimajärjestelmän paljon tehokkaamman käytön; kehottaa siirtoverkonhaltijoita saattamaan sähköverkon kehittämispolitiikkansa ajan tasalle, jotta uusiutuvien energialähteiden tuotantokapasiteetti pystytään integroimaan taaten samalla toimitusvarmuus, ja tehostamaan yhteistyötä jakeluverkonhaltijoiden kanssa;

30.

toteaa, että unionin monet kilpailukykyiset uusiutuviin energialähteisiin perustuvan energian tuotantopaikat sijaitsevat usein huomattavan etäisyyden päässä kulutuskeskittymistä, jolloin näiden tuotantopaikkojen optimaalinen hyödyntäminen edellyttää siirto- ja jakeluverkkojen kehittämistä ja rajat ylittävän yhteenliitettävyyden vahvistamista; panee myös merkille edut, joita syntyy, kun uusiutuvan energian tuotanto on hajautettu lähelle kulutuskeskuksia; korostaa, että tämä voi johtaa kustannusten alenemiseen, vähentää tarvetta sähköverkon laajentamiseen ja estää ruuhkautumista, kun käytössä on asianmukainen infrastruktuuri; toteaa, että komission olisi edistettävä asianmukaisten mallintamisvälineiden kehittämistä, jotta olisi mahdollista määritellä etäällä sijaitsevia laajamittaisia tuotantolaitoksia ja jakelulaitoksia koskeva optimaalinen yhdistelmä; painottaa energiajärjestelmään sovellettavan integroidun lähestymistavan mahdollisuuksia, kun tarkastellaan sekä lämmön ja sähkön kysyntää että niiden tarjontaa; panee myös merkille mahdollisuudet, joita tarjoaa paikallinen uusiutuvan energian tuotanto, kuten mikrotuotanto tai osuuskunnat, joissa kansalaiset investoivat yhteisesti uusiutuvan energian tuotantoon, kuten maalämpöön ja aurinkovoimaan, komission tiedonannossa esitetyllä tavalla;

31.

toteaa, että verkkokapasiteetin ja varastointimahdollisuuksien riittämättömyys sekä siirtoverkkojen haltijoiden riittämätön yhteistyö saattavat aiheuttaa koordinoimattomia rajat ylittäviä energiavirtoja (silmukkavirrat) ja voivat aiheuttaa vakavia hätätilanteita muissa jäsenvaltioissa, jolloin kuormitusta on rajoitettava tuntuvasti huoltovarmuuden takaamiseksi, ellei itse verkkoa kehitetä ja optimoida (esimerkiksi valvomalla voimansiirtolinjojen lämpötilaa) tarpeen mukaan kyseisissä jäsenvaltioissa; on huolissaan jäsenvaltioiden verkkoinfrastruktuurin kehittämisen ja kunnossapidon tilasta; kehottaa unionin jäsenvaltioita edistämään siirto- ja jakeluverkkojen kehittämistä sekä tehostamaan siirtoverkkojen haltijoiden yhteistyötä;

32.

korostaa älyverkkoihin, kysynnän hallintaa koskeviin välineisiin ja energian syöttöteknologiaan liittyvää potentiaalia, jotta voidaan edistää uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön mahdollisimman toimivaa integrointia ja jopa tasapainottaa verkon vaihteluja; muistuttaa, että energian syöttämistä varten tarvitaan pikaisesti lisää tutkimuksia ja kehitystyötä, mukaan luettuna tutkimukset, jotka perustuvat pumppuvesivoimaloiden yhteistyöhön; huomauttaa, että etenkin muuttuvanopeuksisia varastointikeinoja olisi tutkittava edelleen, sillä ne mahdollistavat suuremman joustavuuden varastointinopeuden sääntelyssä ja siten nopeamman ja kohdennetumman liitännän; kehottaa jäsenvaltioita välttämään sähkövarastotoimijoiden päällekkäistä verotusta;

33.

pitää tarpeellisena luoda tasesähköpalveluille rajatylittäviä markkinoita ja kehittää nopeasti Euroopan siirtoverkkoa etenkin Skandinavian, Alppien ja Pyreneiden pumppuvesivoimaloiden rajatylittävää yhdentämistä silmälläpitäen;

34.

korostaa, että uusiutuvien energialähteiden suunnitellussa kehittämisessä on vesivoimalla oltava keskeinen asema ennen kaikkea uusiutuvan energian lisääntyvän, tasoltaan vaihtelevan tuotannon tasapainottajana ja pumppuvoimaloihin perustuvana sähkön varastointiratkaisuna; korostaa, että unionin vesivoiman tuotannon ja pumppuvesivoimaloiden kehittämismahdollisuudet on tästä syystä hyödynnettävä täysimääräisesti;

35.

toteaa, että kaasualan infrastruktuuri on tärkeässä asemassa kehitettäessä uusiutuvia energialähteitä kaikkialla unionissa, huomauttaa, että koska biokaasu on uusiutuva energialähde, sitä on tällä hetkellä helppo syöttää olemassa olevaan kaasuverkkoinfrastruktuuriin, samoin kuin biometaania, ja että esimerkiksi sähkön vedyksi muuttamista ja sähkön kaasuksi muuttamista koskeva uusi tekniikka hyödyttää myös vähähiiliseen talouteen liittyvää tulevaa kehystä hyödyntämällä nykyisiä ja uusia infrastruktuureja, joita olisi edistettävä ja kehitettävä;

36.

katsoo, että tieto- ja viestintätekniikka edistää jatkossa energiahuollon ja energian kysynnän hallintaa ja lisää kuluttajien aktiivisuutta markkinoilla; kehottaa komissiota antamaan pikaisesti ehdotuksia kolmannen energian sisämarkkinapaketin mukaisesti älykkäiden sähköverkkojen ja mittareiden kehittämistä, edistämistä ja standardointia varten, koska siten mahdollistetaan enenevässä määrin entistä useampien markkinatoimijoiden osallistuminen ja edistetään mahdollista yhteisvaikutusta käyttöönoton, kehittämisen ja ylläpidon alalla koko tietoliikenne- ja energiaverkossa; kehottaa komissiota tukemaan erityisesti tämän alan tutkimus- ja kehittämistoimintaa; korostaa, että tarjoajia koskevan suunnitteluvarmuuden ohella on huolehdittava myös kuluttajilta saatavasta hyväksynnästä, sillä heidän olisi oltava älymittarien tärkeimpiä hyödynsaajia ja heidän tietosuojaoikeutensa on turvattava uuden tietosuojadirektiivin mukaisesti; kehottaa komissiota arvioimaan huolellisesti älykkäiden mittareiden kustannukset ja hyödyt sekä niiden vaikutuksen eri kuluttajaryhmiin; toteaa, että kuluttajien osallistuminen on erittäin tärkeää mittareiden onnistuneen käyttöönoton kannalta;

37.

toteaa, että tieto- ja viestintätekniikan ala kuluttaa merkittävästi sähköä ja unionissa sijaitsevien tietokonekeskusten osuus sähkön kokonaiskulutuksesta on jopa 1,5 prosenttia ja että kuluttajat ovat entistä tietoisempia tietotekniikan hiilijalanjäljestä ja tietotekniikan alalla käytetyistä pilvipalveluista, ja katsoo, että tämä ala voisikin toimia energiatehokkuuden ja uusiutuvien energialähteiden edistämisen roolimallina;

38.

huomauttaa, että joillakin alueilla, erityisesti pienissä yhteisöissä ja saarialueilla, on vastustettu julkisesti tuulivoimaloiden ja aurinkopaneelien käyttöönottoa; korostaa, että tuulivoimaloiden ja aurinkopaneelien katsotaan vaikuttavan kielteisesti matkailualaan ja maaseutu- ja saariympäristön luontoon ja muotoon;

39.

korostaa, että kansalaisten oma uusiutuvan energian tuotanto osuuskuntien välityksellä tai yhteisöjen omistamia malleja noudattaen lisää sosiaalista hyväksyntää, minkä myötä vähennetään täytäntöönpanon suunnitteluun kuluvaa aikaa ja lisätään kansalaisten tietämystä energia-alan muutoksista;

40.

korostaa, että uusiutuvien energialähteiden kehittäminen edelleen ja kaikkien muiden energiantuotantolaitosten ja infrastruktuurien kehittäminen muuttaa Euroopan maisemakuvaa; vaatii, ettei tämä saa johtaa ekologisiin haittoihin, mukaan luettuina Natura 2000 -alueet ja maisemansuojelualueet; toteaa, että uusiutuvien energialähteiden sosiaalinen hyväksyttävyys edellyttää avoimia ja koordinoituja alueidenkäytön suunnittelua ja rakentamista koskevia menettelyjä ja lupamenettelyjä pakollisine ja oikea-aikaisine julkisine kuulemisineen, joihin otetaan mukaan kaikki toimijat alusta alkaen, myös paikallistasolla; korostaa, että kansalaisten ja sidosryhmien, kuten osuuskuntien, osallistuminen voi auttaa saamaan sosiaalista tukea, samoin kuin potentiaalisista hyödyistä tiedottaminen paikallisille talouden toimijoille;

41.

katsoo lisätoimien olevan tarpeen uusiutuvien energialähteiden sosiaalisen hyväksynnän lisäämiseksi; toteaa myös, että tässä mielessä olisi tehokasta omaksua kokonaisvaltainen lähestymistapa, jonka mukaan ”tuottaja-kuluttaja” pystyisi hoitamaan energiantuotantoprosessin;

42.

myöntää pienimuotoisten uusiutuvien energialähteiden merkityksen uusiutuvien energialähteiden osuuden lisäämisen kannalta; toteaa, että pienimuotoisten uusiutuvien energialähteiden käyttöönotto mahdollistaa sen, että yksittäiset kotitaloudet, teollisuuden alat ja yhteisöt voivat tuottaa energiaa ja hankkia siten tietoa tehokkaista tavoista tuottaa ja kuluttaa energiaa; korostaa mikrotuotannon merkitystä energiatehokkuuden parantamisen kannalta; painottaa, että uusiutuvien energialähteiden pienimuotoinen käyttöönotto saattaa pienentää merkittävästi energialaskuja sekä johtaa uusien liiketoimintamallien ja työpaikkojen luomiseen;

43.

toteaa, että on tärkeää kannustaa uusiutuvien energialähteiden alalla toimivia paikallisia osuuskuntia edistämään kansalaisten osallistumista ja lisäämään uusiutuvan energian saatavuutta sekä tuottamaan taloudellisia investointeja;

44.

painottaa, että pienimuotoisista uusiutuvista energialähteistä, varastoinnista, kysynnän hallinnasta ja energiatehokkuudesta muodostuva älykäs yhdistelmä saattaa johtaa paikallisverkkojen käytön vähenemiseen kulutushuippujen aikana, mikä pienentää myös kokonaisinvestointikustannuksia, joista jakeluverkonhaltijat vastaavat;

45.

toteaa, että tehokkaan paikallisen energiankulutuksen ja -tuotannon edellytyksenä on niin ”tuottaja-kuluttajan” kuin jakeluverkon kannalta, että otetaan käyttöön älykkäitä mittareita ja yleisemmin älykkäitä verkkoja;

46.

suhtautuu myönteisesti komission ilmoitukseen, jonka mukaan se aikoo esittää energiatekniikkaa ja energia-alan innovaatioita koskevan ja mikrotuotantoon keskittyvän tiedonannon;

47.

katsoo, että unionin aluepolitiikalla on tärkeä rooli uusiutuvan energian tuotannon ja energiatehokkuuden edistämisessä Euroopan laajuisesti samoin kuin sähköpalvelujen sekä energiansiirtopalvelujen alalla; pitää myönteisenä, että uusiutuvan energian käytön edistämiseen tarkoitetut koheesio- ja aluepolitiikan panostukset ovat kausi kaudelta kasvaneet, kun uusiutuvilla energialähteillä pyritään edistämään täysimääräisesti unionin energiapoliittisia tarkoitusperiä ja saavuttamaan energiatavoitteet unionin laajuisesti; pitää erityisen tärkeänä, että unionin politiikan linjaukset mahdollistavat riittävän rahoituksen kaudella 2014–2020;

48.

kannattaa monitasoista hallinnointia ja sellaisen hajautetun lähestymistavan soveltamista energiapolitiikkaan ja uusiutuviin energialähteisiin, johon olisi sisällyttävä muun muassa kaupunginjohtajien sopimus ja älykkäitä kaupunkeja koskevan aloitteen kehittäminen sekä parhaiden ratkaisujen edistäminen alueellisella ja paikallisella tasolla tiedotuskampanjoiden avulla;

49.

katsoo, että maataloudella ja maaseutualueilla on potentiaalia tuottaa merkittävä osa uusiutuvasta energiasta ja että uudella maatalous- ja maaseudun kehittämispolitiikalla olisi sen vuoksi edistettävä uusiutuvan energian tuotantoa;

50.

toteaa, että on tärkeää edistää ja tukea vaihtoehtoisten energialähteiden kehittämistä tiloilla erityisesti pienessä mittakaavassa sekä levittää asiaankuuluvia menetelmiä niin viljelijöiden kuin kuluttajien keskuuteen;

51.

korostaa, että viljelijöiden keskuudessa tehtävällä yhteistyöllä voitaisiin vaikuttaa uusiutuvien energialähteiden edistämispolitiikan onnistumiseen;

52.

kehottaa Euroopan investointipankkia perustamaan rahoitusvälittäjien kautta käyttörahastoja, jotta voidaan antaa tarvittava alkupääoma ja teknistä tukea uusiutuvaa energiaa käyttäville, tiloilla sijaitseville ja yhteisöjen omistamille energian ja lämmön mikrotuotannon ja pienimuotoisen tuotannon järjestelmille, joiden voitot voidaan investoida edelleen lisäjärjestelmiin;

53.

palauttaa mieliin, että fossiilisten polttoaineiden tuonnista johtuva unionin kaupan alijäämä kasvaa lähivuosina ja että riippuvuus fossiilisten polttoaineiden tuonnista aiheuttaa yhä kasvavia poliittisia, taloudellisia ja ympäristöön liittyviä riskejä; korostaa kotimaisten uusiutuvien energialähteiden roolia toimitusvarmuuden saavuttamisessa ja kauppataseen kääntämisessä taas ylijäämäiseksi öljyn ja kaasun tuontimaiden kanssa ja painottaa siksi, että niiden olisi oltava suuremmassa roolissa unionin energiaturvallisuuden saavuttamisessa;

54.

ottaa huomioon, että uusiutuvien energialähteiden maailmanmarkkinat ovat kasvamassa, mikä vaikuttaa myönteisesti unionin teollisuuteen, työpaikkojen luomiseen, hintoihin ja nykyisten ja uusien teknologioiden kustannuksiin ja jatkokehittämiseen maailmanlaajuisesti ja unionissa, jos uusiutuvia energialähteitä koskeva unionin poliittinen ja lainsäädännöllinen kehys säilyy ennustettavana ja auttaa puhtaan teknologian alalla toimivia yrityksiä säilyttämään kilpailuetunsa maailmanlaajuisiin vastapuoliinsa nähden; katsoo, että myös muut kuin OECD:n jäsenvaltiot ovat tärkeitä kauppakumppaneita niiden merkittävän uusia energialähteitä koskevan potentiaalin takia;

55.

korostaa, että markkinoilla ei voida hyväksyä vilpillistä kilpailun vääristymistä, sillä vain unionin oikeudenmukaisen kilpailun avulla voidaan taata uusiutuvien energialähteiden alan teknologian järkevä hintataso; kehottaa komissiota saattamaan käynnissä olevat sopimattomia käytäntöjä koskevat menettelyt päätökseen mahdollisimman nopeasti; korostaa, että vapaat ja avoimet globaalit markkinat tarjoavat parhaat edellytykset uusiutuvien energialähteiden käytön kasvulle; korostaa, että kaupan rajoitteiden purkamista on jatkettava; kehottaa komissiota pidättymään kaupan esteiden asettamisesta valmiille tuotteille tai teknisille osille, joita käytetään uusiutuvia energialähteitä varten; kehottaa komissiota ryhtymään toimiin kaupan esteiden poistamiseksi, oikeudenmukaisen kilpailun takaamiseksi, unionin yritysten auttamiseksi pääsemään unionin ulkopuolisille markkinoille ja väitettyjen kaupan vääristymien korjaamiseksi, myös laittomaan valtiontukeen nähden;

56.

vaatii, että komission on myös valvottava aktiivisesti EU:n kauppakumppanien perusteettomien tullien ulkopuolisten esteiden, tukien ja polkumyyntitoimenpiteiden käyttöä tällä alalla;

57.

kehottaa komissiota ottamaan huomioon WTO:n informaatioteknologiasopimuksen ja tarkastelemaan mahdollisuuksia käynnistää ympäristöteknologian vapaakauppasopimus, jolla otettaisiin käyttöön ympäristöteknologian tuotteiden tulliton kauppa;

58.

korostaa, että tällä strategialla olisi myös kannustettava helpottamaan kauppaa, jotta voidaan tukea kehitysmaiden toimia tällä alalla ja mahdollistaa uusiutuvien energialähteiden käyttäminen kauppahyödykkeinä;

59.

painottaa, että kaupalla on merkittävä asema sen varmistamisessa, että uusiutuvaa energiaa tuotetaan ja rahoitetaan kestävällä tavalla; muistuttaa, että maahantuotujen bioenergian ja biopolttoaineiden on noudatettava EU:n kestävyyskriteerejä ja että kriteerit olisi määriteltävä selvästi; kannustaa komissiota ottamaan siksi käyttöön epäsuoraa maankäyttöä koskevan lisäkriteerin; suosittaa, että kauppasopimukset sisältäisivät säännöksiä metsäkadosta ja metsien tilan heikkenemisestä ja että niissä kannustettaisiin moitteettomaan maa- ja vesivarojen hallintaan; kannustaa komissiota jatkamaan neuvotteluja asianomaisten kolmansien maiden kanssa vapaaehtoisista kumppanuussopimuksista, joilla kielletään laiton puunkorjuu;

60.

korostaa tiiviimmän yhteistyön tarvetta energiapolitiikan, kuten uusiutuvien energialähteiden, alalla EU:n naapurimaiden kanssa ja tarvetta hyödyntää tehokkaammin uusiutuvien energialähteiden kauppapotentiaali; korostaa yhteistyötä sekä EU:n sisällä että naapurimaiden kanssa helpottavien asianmukaisten infrastruktuurien tarvetta; korostaa, että uusiutuvia energialähteitä koskevan yhteistyön olisi pidettävä sisällään asiaa koskevat EU:n toimintapoliittiset tavoitteet; korostaa, että etenkin Välimeren alue tarjoaa hyvät mahdollisuudet tuottaa sähkövirtaa uusiutuvien energialähteiden avulla; muistuttaa Desertecin, Medgridin ja Heliosin kaltaisten muiden kuin valtioiden sisäisten hankkeiden potentiaalista sekä vesivoiman kehittämisestä Norjassa ja Sveitsissä, sen tasapainottavat mahdollisuudet mukaan luettuina; tähdentää myös tällaisten laajamittaisten uusiutuvia energialähteitä koskevien hankkeiden merkittävää paikallista lisäarvoa;

61.

tähdentää, että kansainvälisen yhteistyön pohjana on oltava vankka sääntelykehys ja uusiutuvia energialähteitä koskeva unionin säännöstö, kuten energiayhteisössä on, tällaisen yhteistyön vakauden ja luotettavuuden lisäämiseksi;

62.

kehottaa koordinoimaan toimintaa muiden tekniikan alalla johtoasemassa olevien tahojen (Yhdysvaltojen ja Japanin) kanssa, jotta olisi mahdollista vastata esiin tuleviin haasteisiin, kuten raaka-ainepulaan ja harvinaisten maametallien puutteeseen, jotka vaikuttavat uusiutuviin energialähteisiin perustuvan tekniikan käyttöönottoon;

63.

painottaa, että EU:n on kehitettävä kansainvälisten kumppanien ja erityisesti BRIC-maiden kanssa tiivistä tieteen alan yhteistyötä ja selkeää politiikkaa tutkimus- ja innovointiyhteistyön tekemiseksi uusiutuvien energialähteiden alalla;

64.

toteaa, että EU:n on ponnisteltava edistääkseen teollista sekä tutkimusta ja kehittämistä koskevaa kapasiteettiaan, mikäli se haluaa pysytellä kärjessä uusiutuvien energialähteiden alalla; korostaa tarvetta helpottaa kilpailuympäristöä pk-yritysten toimintaa ja kansainvälistymistä varten ja tarvetta pyrkiä vähentämään tällaisten ponnistelujen byrokraattisia esteitä; tähdentää, että unionin johtoasema uusiutuvia energialähteitä koskevan teknologian markkinoilla voidaan säilyttää ainoastaan tutkimukseen ja kehittämiseen perustuvan innovoinnin avulla; korostaa yksityisten investoijien tarvetta varmuuteen; kehottaa komissiota edistämään energialähteitä, erityisesti uusiutuvia energialähteitä, koskevaa teollisuuspoliittista strategiaa ja varmistamaan EU:n johtavan aseman säilymisen energiateknologian ja erityisesti uusiutuvien energialähteiden alalla;

65.

korostaa EU:n teollisuuden johtoasemaa maalla tuotettavan tuulivoiman alalla ja unionin offshore-tuulivoiman alan suurta potentiaalia, jotta edistetään Itämeren ja Pohjanmeren rannikoilla sijaitsevien jäsenvaltioiden uudelleen teollistamista;

66.

korostaa, että painopiste on asetettava ammattitaitoista työvoimaa tuottaviin oppilaitoksiin ja uusiutuvia energialähteitä koskevan tekniikan alan tutkijoiden ja innovoijien seuraavaan sukupolveen; muistuttaa Horisontti 2020 -aloitteen ja Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin tärkeästä asemasta koulutuksen, tutkimuksen ja toteuttamisen välisen kuilun umpeen kuromisessa uusiutuvan energian alalla;

67.

pitää erittäin tärkeänä yhteistoimintaa eurooppalaisten patenttisuojajärjestelmien koordinoinnissa energiansäästön ja uusiutuvan energian alalla, jotta voidaan parantaa arvokkaan ja hyödyntämättömän henkisen omaisuuden käyttömahdollisuuksia; painottaa suunnitellun eurooppapatentin edistämisen tarvetta ensisijaisena tavoitteena uusiutuvan energian alalla;

68.

katsoo, että on tehostettava tutkimuksen ja kehittämisen kohdistamista olemassa olevien välineiden avulla, ja on huolissaan siitä, että osa uusiutuviin energialähteisiin liittyvästä teollisuudesta on laiminlyönyt tutkimuksen ja kehittämisen, mikä on joissakin tapauksissa johtanut kaupallisiin ongelmiin; korostaa, että on investoitava innovatiivisen, kehittymässä olevan ja nykyisen teknologian jatkokehittämiseen sekä järjestelmien integroimiseen liikenne- ja energia-alan välillä kilpailukyvyn säilyttämiseksi tai saavuttamiseksi sekä sen varmistamiseksi, että nykyisen teknologian koko elinkaari säilyy kestävänä; korostaa tarvetta investoida uusiutuvan energian tutkimukseen ja kehittämiseen, etenkin kapasiteetin, tehokkuuden ja tilaa koskevan jalanjäljen vähentämisen aloilla;

69.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita investoimaan tutkimukseen, joka perustuu uusiutuvan energian käyttöön teollisissa sovelluksissa, esimerkiksi autoteollisuuden alalla;

70.

pitää myönteisenä, että komissio aikoo esittää vuonna 2013 energiatekniikkapolitiikkaa koskevan tiedonannon; kehottaa komissiota strategisen energiateknologiasuunnitelman (SET) asiaankuuluvia osia täytäntöön pannessaan keskittymään teknologiaan, jolla parannetaan uusiutuvien energialähteiden kilpailukykyä ja niiden integroimista energiajärjestelmään, kuten sähköverkon hallintaan, varastointiteknologiaan tai uusiutuvaan energiaan perustuvaan lämmitys- ja jäähdytystekniikkaan mutta olemaan asettamatta hyväksi havaittuja ja jo pitkään käytettyjä uusiutuvan energian teknologioita epäsuotuisaan asemaan;

71.

korostaa, että tutkimus on keskeisessä asemassa uuden ja puhtaan teknologian kehittämisen ja kohtuuhintaisuuden kannalta; katsoo, että SET-suunnitelman avulla on mahdollista edistää tärkeällä tavalla uusiutuvien energialähteiden kohtuuhintaisuutta ja kilpailukykyä;

72.

korostaa, että jäsenvaltiot hyödyntävät nykyisin laajaa tukijärjestelmien valikoimaa; tähdentää, että tukeminen on johtanut voimakkaaseen kasvuun erityisesti, kun tukijärjestelmät ovat olleet hyvin suunniteltuja, mutta osa tukijärjestelmistä on ollut huonosti suunniteltuja ja ne ovat osoittautuneet liian joustamattomiksi eivätkä ole kyenneet sopeutumaan eräiden teknologioiden kustannusten laskuun riittävän joustavasti ja ne ovat joissakin tapauksissa johtaneet ylikompensaatioon, joka aiheuttaa kuluttajille joskus huomattavaa taloudellista rasitusta; pitää myönteisenä, että tukien ansiosta jotkut uusiutuvat energialähteet ovat kilpailukykyisiä verrattuna perinteisiin tuotantomenetelmiin joillain alueilla, kuten silloin kun maantieteelliset olosuhteet ovat edulliset, pääomaa on helposti saatavilla, hallinnollinen rasitus on vähäisin ja mittakaavaetuja ovat mahdollisia saavuttaa;

73.

korostaa, että valtion vaikutus ja muut tekijät, kuten fossiilisten polttoaineiden hinnat, ovat vaikuttaneet siten, että kuluttajien ja teollisuuden sähköstä maksama vähittäishinta on noussut joissakin jäsenvaltioissa; muistuttaa, että 22 prosenttia EU:n kotitalouksista oli vuonna 2010 huolissaan siitä, etteivät ne pysty maksamaan sähkölaskuaan, ja olettaa, että tilanne on tällä välin kiristynyt entisestään; tähdentää, että energian olisi oltava kohtuuhintaista kaikille ja että teollisuuden kilpailukykyä ei pidä heikentää; kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään tarvittaviin toimiin, jotta varmistetaan, että alhaisen tulotason kuluttajia suojellaan asianmukaisesti samalla, kun lisätään yleistä tietoisuutta energiansäästömahdollisuuksista ja energiatehokkuustoimista; toteaa, että kuluttajien on voitava hyötyä tukkuhintojen laskusta;

74.

varoittaa siitä, että liian suuret tukimäärät saattavat ylikompensaatiosta johtuen jarruttaa teknistä kehitystä ja haitata markkinoiden yhdentymistä, koska ne vähentävät motivaatiota innovatiivisten ja huokeiden tuotteiden kehittämiseen; toteaa, että tukijärjestelmien järkevä suunnittelu, joka mahdollistaa markkinasignaaleihin reagoinnin, on erittäin tärkeää ylikompensaation ehkäisemiseksi; katsoo, että nopea siirtyminen järjestelmiin, joissa tuottajat altistuvat markkinahintojen riskeille, rohkaisee teknologian kilpailukyvyn parantamiseen ja helpottaa markkinoille integroitumista;

75.

on vakuuttunut, että komission olisi tuettava jäsenvaltioita määritettäessä kustannustehokkainta uusiutuvaa energialähdettä ja parasta tapaa hyödyntää potentiaalia; muistuttaa, että kustannustehokkuudeltaan optimaaliset politiikat vaihtelevat paikallisen kysyntämallin, tarjontaan liittyvän potentiaalin ja taloudellisen toimintaympäristön mukaan;

76.

pitää myönteisenä komission ilmoitusta, että se aikoo laatia suuntaviivat uusiutuvia energialähteitä koskevien kansallisten tukijärjestelyjen hyväksi havaituista käytänteistä ja kyseisten järjestelyjen uudistamisesta; kehottaa komissiota esittämään suuntaviivat mahdollisimman pian, jotta varmistetaan, että eri kansalliset järjestelmät eivät vääristä kilpailua tai luo esteitä kaupalle ja investoinneille EU:ssa, jotta kannustetaan ennustettavuutta ja kustannustehokkuutta ja vältetään liiallisten tukien myöntäminen; kehottaa komissiota varmistamaan, että jäsenvaltiot noudattavat täysimääräisesti sisämarkkinoita koskevaa säännöstöä; on vakuuttunut siitä, että hyviksi havaittuja käytänteitä koskevat suuntaviivat ovat tärkeä vaihe, jolla varmistetaan energia-alan sisämarkkinoiden toimivuus, ja katsoo, että suuntaviivoja olisi mahdollista täydentää kansallisesti laatimalla arvio nykyisten kansallisten tukijärjestelmien kustannustehokkuudesta ottaen huomioon niiden käyttämät eri tekniikat, jotta varmistetaan parempi vertailukelpoisuus ja kansallisten tukijärjestelmien asteittaista ja vähittäistä lähentymistä koskeva koordinointi; on vakuuttunut myös siitä, että näiden suuntaviivojen täytäntöönpano jäsenvaltioissa on ratkaisevan tärkeää, jotta niitä ei taannehtivasti muuteta tai keskeytetä, koska näin annettaisiin tuhoisa signaali investoijille; korostaa, että jäsenvaltioiden olisi varmistettava näiden suuntaviivojen täytäntöönpano ja olisi luotava erityisiä tukijärjestelyjä paikallisten ja alueellisten resurssien löytämiseksi ja hyödyntämiseksi;

77.

katsoo, että jäsenvaltioiden nykyisten tukijärjestelmien suuren määrän vuoksi on edistettävä keskustelua suuremmasta lähentymisestä ja sopivasta eurooppalaisesta tukijärjestelmästä vuoden 2020 jälkeen; on vakuuttunut, että pitkällä aikavälillä uusiutuvien energialähteiden edistämistä EU:n tasolla koskeva integroidumpi järjestelmä, jossa otetaan täysimääräisesti huomioon alueelliset ja maantieteelliset erot ja nykyiset ylikansalliset hankkeet ja joka on osa yleistä vähähiilisyyttä koskevaa tavoitetta, voisi auttaa luomaan uusiutuvia energialähteitä koskevan kustannustehokkaimman järjestelmän ja yhtäläiset toimintamahdollisuudet, jolloin niiden mahdollisuuksia voidaan hyödyntää täysimääräisesti; toteaa, että voimassa oleva uusiutuvasta energiasta annettu direktiivi antaa hallituksille mahdollisuuden hyödyntää yhteisiä tukijärjestelmiä; toteaa, että joistakin jäsenvaltioista saadut kokemukset ovat menestyksellisesti osoittaneet, että integroiduilla sähköalan markkinoilla noudatettu yhteinen lähestymistapa mahdollistaa kaikkia osapuolia hyödyttävän innovoinnin kansallisten järjestelmien välillä; kehottaa komissiota arvioimaan vuoden 2020 jälkeisen oikeudellisen kehyksen yhteydessä, tarjoaisiko EU:n laajuinen järjestelmä, jolla edistetään uusiutuvia energialähteitä, kustannustehokkaamman kehyksen niiden täysimääräisen potentiaalin täytäntöön panemiseksi ja millä tavoin vähittäinen lähentyminen voisi toimia;

78.

korostaa hyötyjä, jotka liittyvät tukijärjestelmiä koskevien parhaiden käytäntöjen vaihtoon jäsenvaltioiden välillä; toteaa, että Yhdistynyt kuningaskunta ja Italia ovat hiljattain ilmoittaneet muuttavansa tukijärjestelmäänsä kiintiöjärjestelmästä syöttöjärjestelmäksi, koska vastaavilta maantieteellisiltä alueilta saadut todisteet osoittavat, että syöttöjärjestelmä on edullisempi; kehottaa komissiota sisällyttämään nämä näkökulmat valmistelemaansa analyysiin (5) ja tulevaan suuntaviivoja koskevaan ehdotukseen;

79.

ehdottaa, että toimenpiteiden perustana käytetään yhteisen tukijärjestelmän kaltaisia aloitteita; toteaa, että yhteinen tukijärjestelmä on pantu Norjassa ja Ruotsissa täytäntöön, jotta voitaisiin kehittää mahdollisuuksien mukaan vaiheittain alueellisia yhteisiä tukijärjestelmiä, jotka perustuvat yhteisiin energiamarkkinoihin, kuten Nord Pool -markkinat;

80.

kehottaa budjettivallan käyttäjää antamaan energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirastolle (ACER) välineet, joiden avulla se voi huolehtia velvoitteistaan ja saavuttaa energian tukkumarkkinoiden eheydestä ja tarkasteltavuudesta annetussa asetuksessa asetetut tavoitteet; toteaa, että tämä on tarpeen kattavien ja avointen sähkön ja kaasun sisämarkkinoiden toteuttamiseksi vuoteen 2014 mennessä;

81.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

12.2.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 55/23

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 8 ja 19 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

—

ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 18. joulukuuta 1979 hyväksymän kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen (CEDAW-sopimuksen),

—

ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 (UNSCR 1325),

—

ottaa huomioon neuvoston maaliskuussa 2011 hyväksymän eurooppalaisen tasa-arvosopimuksen (2011–2020) (1),

—

ottaa huomioon neljännen naisten maailmankonferenssin 15. syyskuuta 1995 hyväksymän Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman sekä 18. toukokuuta 2000 Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman seurannasta (2), 10. maaliskuuta 2005 YK:n neljännessä naisten maailmankonferenssissa hyväksytyn toimintaohjelman seurannasta (Peking + 10) (3) ja 25. helmikuuta 2010 aiheesta ”Peking + 15 – YK:n sukupuolten välisen tasa-arvon toimintaohjelma” (4) antamansa päätöslauselmat,

—

ottaa huomioon 21. syyskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Naisten ja miesten tasa-arvostrategia vuosiksi 2010–2015” (COM(2010)0491),

—

ottaa huomioon 9. marraskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Komission lausunto Albanian Euroopan unionin jäsenyyttä koskevasta hakemuksesta” (COM(2010)0680), jonka mukaan sukupuolten tasa-arvoa ei ole pystytty täysin takaamaan käytännössä, varsinkaan työhönotossa tai taloudellisen tuen saamisessa,

—

ottaa huomioon 9. marraskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Komission lausunto Montenegron Euroopan unionin jäsenyyttä koskevasta hakemuksesta” (COM(2010)0670), jonka mukaan sukupuolten tasa-arvoa ei ole pystytty täysin takaamaan käytännössä,

—

ottaa huomioon komission vuoden 2012 määräaikaiskertomukset ehdokasmaiden ja mahdollisten ehdokasmaiden edistymisestä, jotka sisältyvät 10. lokakuuta 2012 annettuun komission tiedonantoon ”Laajentumisstrategia sekä vuosien 2012 ja 2013 tärkeimmät haasteet” (COM(2012)0600),

—

ottaa huomioon 10. lokakuuta 2012 annetun komission tiedonannon Euroopan unionin ja Kosovon välistä vakautus- ja assosiaatiosopimusta koskevasta toteutettavuustutkimuksesta (COM(2012)0602),

—

ottaa huomioon 10. lokakuuta 2012 annetun komission tiedonannon Kroatian EU-jäsenyysvalmistelujen tilaa koskevan kattavan seurantakertomuksen tärkeimmistä havainnoista (COM(2012)0601),

—

ottaa huomioon 5. maaliskuuta 2008 annetun komission tiedonannon ”Länsi-Balkan – lähemmäksi EU-jäsenyyttä” (COM(2008)0127),

—

ottaa huomioon 27. tammikuuta 2006 annetun komission tiedonannon ”Länsi-Balkanin maat matkalla kohti EU:ta: vakauden varmistaminen ja hyvinvoinnin lisääminen” (COM(2006)0027),

—

ottaa huomioon neuvoston 2.–3. kesäkuuta 2005 antamat päätelmät, joissa jäsenvaltioita ja komissiota kehotetaan vahvistamaan sukupuolten tasa-arvoa edistäviä institutionaalisia mekanismeja ja kehittämään puitteita Pekingin toimintaohjelman täytäntöönpanon arvioinnille, jotta edistymistä voitaisiin seurata johdonmukaisemmin ja järjestelmällisemmin,

—

ottaa huomioon 30. marraskuuta ja 1. joulukuuta 2006 annetut neuvoston päätelmät aiheesta ”Jäsenvaltioiden ja EU:n toimielinten suorittaman Pekingin toimintaohjelman täytäntöönpanon tarkastelu – Institutionaalisiin mekanismeihin liittyvät indikaattorit”,

—

ottaa huomioon 30. syyskuuta 2009 annetut neuvoston päätelmät jäsenvaltioiden ja EU:n toimielinten suorittaman Pekingin toimintaohjelman täytäntöönpanon tarkastelusta,

—

ottaa huomioon 4. joulukuuta 2008 antamansa päätöslauselman Balkanin naisten tilanteesta (5),

—

ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman romaniväestön osallistamista koskevasta EU:n strategiasta (6),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön ja ulkoasiainvaliokunnan lausunnon (A7-0136/2013),

A.

toteaa, että seitsemän Länsi-Balkanin valtiota – Albania, Bosnia ja Hertsegovina, Kroatia, Kosovo, entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia, Montenegro ja Serbia – ovat Euroopan unionin jäsenyysprosessin eri vaiheissa; toteaa, että näiden maiden on jäsenyysprosessin aikana hyväksyttävä ja pantava täytäntöön sukupuolten tasa-arvoon liittyvä unionin säännöstö ja muut asiaa koskevat EU:n velvoitteet;

B.

toteaa, että naisten oikeuksiin ja sukupuolten tasa-arvoon liittyvien toimenpiteiden täytäntöönpano edellyttää, että näistä oikeuksista ollaan yleisesti enemmän tietoisia, että käytössä on oikeudellisia ja tuomioistuinten ulkopuolisia keinoja näihin oikeuksiin vetoamiseksi ja että valtiolliset ja valtiosta riippumattomat elimet käynnistävät ja toteuttavat niiden täytäntöönpanoon liittyvän prosessin ja valvovat sitä;

C.

toteaa, että naiset ovat keskeisessä asemassa rauhaan, vakauttamiseen ja sovitteluun liittyvien toimien kannalta; katsoo, että heidän panoksensa olisi tunnustettava ja sitä olisi kannustettava YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 ja siihen perustuvien päätöslauselmien mukaisesti;

1.

toteaa, että Länsi-Balkanin alueen ehdokasvaltiot ovat hyväksyneet suuren osan liittymisprosessin edellyttämästä lainsäädännöstä, mutta että usein kyseistä lainsäädäntöä ei panna tosiasiallisesti täytäntöön;

2.

korostaa, että naisten olisi otettava läntisellä Balkanilla aktiivinen rooli yhteiskunnassa osallistumalla ja olemalla hyvin edustettuina politiikan, talouden ja yhteiskunnan kaikilla eri tasoilla; huomauttaa, että on erittäin tärkeää edistää naisten tasavertaista osallistumista päätöksentekoon kaikilla hallinnon tasoilla (niin paikallisella ja kansallisella kuin toimeenpano- ja lainsäädäntövallankin tasolla);

3.

panee huolestuneena merkille, että useimpien maiden kansalaiset eivät ole täysin selvillä nykyisistä sukupuolten tasa-arvoa ja naisten oikeuksia edistävistä säädöksistä ja toimintalinjoista ja että tällainen tieto on harvoin haavoittuvassa tai syrjäytyneessä asemassa olevien yhteiskunnan jäsenten, kuten romaninaisten, ulottuvilla; kehottaa komissiota ja ehdokasvaltioiden hallituksia lisäämään tietämystä tiedotusvälineiden, julkisten kampanjoiden ja koulutusohjelmien avulla, jotta voidaan poistaa sukupuoleen perustuvia stereotypioita sekä edistää naisille tarkoitettuja roolimalleja ja naisten aktiivista osallistumista kaikkiin elämänaloihin, myös päätöksentekoon; kehottaa ennen kaikkea hallitusten jäseniä ja virkamiehiä sitoutumaan henkilökohtaisesti tämän asian hoitoon;

4.

korostaa tiedotuskampanjoiden merkitystä stereotypioiden, syrjinnän (sukupuoleen, kulttuuriin tai uskontoon perustuvan syrjinnän) ja perheväkivallan vastustamiseksi ja yleisen sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi; toteaa, että näiden kampanjoiden lisäksi olisi edistettävä myönteistä naiskuvaa tiedotusvälineiden ja mainonnan antamien kuvien sekä opetusmateriaalin ja internetin kautta; korostaa, että on tärkeää parantaa maaseudulla asuvien naisten tilannetta puuttumalla erityisesti syrjiviin käytäntöihin ja stereotypioihin;

5.

panee huolestuneena merkille, että naiset ovat edelleen aliedustettuina työmarkkinoilla samoin kuin taloudellisen ja poliittisen päätöksenteon alalla; pitää kiintiöitä myönteisinä ja kehottaa maita, jotka eivät vielä ole tehneet niin, lisäämään naisten edustusta ja tarvittaessa soveltamaan käytännössä kiintiöitä poliittisissa puolueissa ja kansanedustuslaitoksissa, ja kannustaa maita, jotka ovat jo tehneet niin, jatkamaan tätä prosessia sen takaamiseksi, että naiset voivat osallistua poliittiseen elämään eivätkä enää ole aliedustettuina politiikassa; katsoo, että jos sukupuolikiintiöt on otettu käyttöön poliittisessa päätöksenteossa, ne olisi pantava asianmukaisesti täytäntöön ja täytäntöönpanoa olisi täydennettävä tehokkailla oikeudellisilla seuraamuksilla; panee tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille muutoskumppanuutta (”Partnership for Change”) käsitelleen kansainvälisen naistenkonferenssin, joka järjestettiin lokakuussa 2012 Pristinassa alueen ainoan naispuolisen valtionjohtajan Atifete Jahjagan tuella;

6.

panee huolestuneena merkille, että naisten työllisyysaste läntisen Balkanin maissa on edelleen hyvin alhainen; huomauttaa, että Balkanin ehdokasvaltioiden taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen kannalta on tärkeää tukea yhtäläisiä mahdollisuuksia edistävää politiikkaa; kehottaa hallituksia toteuttamaan toimia sukupuolten välisen palkkaeron ja siten myös sukupuolten välisen eläke-eron kaventamiseksi sekä ryhtymään kamppailuun korkeita työttömyyslukuja vastaan ja ottamaan kamppailussa huomioon ennen kaikkea naiset ja aivan erityisesti maaseutualeilla elävät naiset; kehottaa Balkanin alueen maiden hallituksia laatimaan lainsäädäntökehyksen samapalkkaisuudesta, auttamaan naisia yksityis- ja työelämän yhteensovittamisessa, varmistamaan paremmat työolosuhteet, elinikäinen oppiminen ja joustava työaika sekä luomaan ympäristön, jossa naisia kannustetaan yrittäjyyteen;

7.

panee huolestuneena merkille, että joissakin alueen valtioissa naisyrittäjiä syrjitään usein, kun he yrittävät saada lainaa tai luottoa yrityksiään varten, ja että he kohtaavat usein sukupuoleen perustuvista stereotypioista johtuvia esteitä; kehottaa alueen valtioita harkitsemaan sellaisten neuvontajärjestelmien ja tukiohjelmien luomista, joissa hyödynnetään yrittäjien neuvoja ja kokemuksia; kehottaa läntisen Balkanin maita laatimaan naisten työttömyyden hillitsemiseen tarkoitettuja aktiivisia työmarkkinajärjestelmiä; kehottaa näitä maita luomaan lainajärjestelmiä ja tarjoamaan rahoitusta yritystoiminnan aloittamiseen;

8.

korostaa, että on tärkeää torjua kaikenlaista, myös sukupuoleen perustuvaa, syrjintää työpaikoilla, liittyy se sitten työhönottoon, ylennyksiin tai etuisuuksiin;

9.

korostaa, että naisten – joita on yli puolet Balkanin väestöstä – aktiivinen osallistuminen toimivien demokraattisten instituutioiden rakentamisprosessiin on olennainen osa demokraattista hallintoa; panee huolestuneena merkille, että useimmissa maissa sukupuolten tasa-arvoon liittyvien toimenpiteiden ja erityisesti sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista koskevan politiikan käynnistämisestä ja toteuttamisesta vastaavien valtiollisten ja valtiosta riippumattomien elinten toimintaan osoitetut varat ja henkilöstö ovat riittämättömät; kehottaa viranomaisia myöntämään riittävästi varoja toimenpiteiden ja toimintasuunnitelmien täytäntöönpanoa varten, mukaan lukien asianmukaisen naispuolisen henkilöstön nimittäminen; korostaa, että liittymistä valmistelevaa tukivälinettä (IPA) voidaan käyttää ja sitä olisi käytettävä sellaisia hankkeita varten, jotka liittyvät naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon edistämiseen, mutta että kyseisten valtioiden viranomaiset kantavat täyden vastuun asianmukaisesti toimivista naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon täytäntöönpanomekanismeista; kehottaa komissiota noudattamaan asianmukaista huolellisuutta rahoituksen tuloksekkuuden varmistamisessa;

10.

panee huolestuneena merkille, ettei täytäntöönpanon valvontaa varten ole saatavilla riittävästi sukupuolten tasa-arvoa, naisiin kohdistuvaa väkivaltaa sekä ehkäisyvälineiden saatavuutta ja käyttöä ja tyydyttämätöntä ehkäisytarvetta koskevia vakiomuotoisia tilastotietoja, joita voitaisiin eri aikoina vertailla ehdokasvaltioiden kesken ja EU:n jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden välillä; kehottaa Balkanin alueen ehdokasvaltioiden hallituksia vahvistamaan yhteiset menetelmät tilastotietojen keräämiselle yhdessä Eurostatin, Euroopan tasa-arvoinstituutin ja muiden asianomaisten laitosten kanssa; korostaa, että on kehitettävä erityisiä strategioita ja pantava täytäntöön olemassa olevia strategioita, jotta parannetaan moniperusteisesta syrjinnästä kärsivien naisten, kuten romaninaisten, lesbojen, biseksuaalien tai transsukupuolisten naisten, vammaisten naisten, etnisiin vähemmistöihin kuuluvien naisten ja ikääntyneiden naisten asemaa;

11.

katsoo, että naiset ovat keskeisessä asemassa vakauttamisessa ja konfliktien ratkaisussa, mikä on ratkaisevaa sovinnonteolle koko alueella; korostaa, että on tärkeää asettaa sotarikosten naisuhrien ja erityisesti raiskausten uhrien saataville oikeussuojakeinoja; korostaa, että kaikkien valtioiden vastuulla on estää rankaisematta jääminen ja saattaa rikolliset vastuuseen kansanmurhista, rikoksista ihmisyyttä vastaan ja sotarikoksista, naisiin ja tyttöihin kohdistunut seksuaalinen väkivalta mukaan luettuna, ja että nämä rikokset on tunnustettava ja tuomittava rikoksina ihmisyyttä vastaan ja sotarikoksina; korostaa, että nämä rikokset on jätettävä armahdustoimenpiteiden ulkopuolelle; pitää myönteisenä työtä, jota Regional Women's Lobbyn kaltaiset verkostot ovat tehneet tukeakseen naisia rauhanrakentamisessa ja oikeussuojakeinojen asettamisessa naisten saataville konflikteista toipuvissa maissa; tähdentää, että on edelleen käsiteltävä menneisyyden tapahtumia ja varmistettava järjestelmällisesti, että konfliktien yhteydessä seksuaaliväkivallan uhreiksi joutuneet saavat oikeutta ja kuntoutusta; kehottaa hyväksymään ja panemaan täytäntöön asiaankuuluvia ohjelmia, jotka liittyvät todistajien suojeluun ja syytteiden nostamiseen kyseisistä rikoksista;

12.

tuomitsee kaikenlaisen naisiin kohdistuvan väkivallan ja toteaa huolestuneena, että sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa ja sanallista väkivaltaa esiintyy edelleen Balkanin valtioissa; kehottaa Balkanin alueen maiden hallituksia vahvistamaan lainvalvontaelimiä, jotta esimerkiksi sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa, perheväkivaltaa, pakkoprostituutiota ja naiskauppaa koskeviin kysymyksiin voidaan menestyksekkäästi puuttua, sekä perustamaan turvapaikkoja naisille, jotka ovat kokeneet tai kokevat parhaillaan perheväkivaltaa, ja varmistamaan, että lainvalvontaelimet, oikeusviranomaiset ja virkamiehet osaavat tunnistaa nämä ilmiöt paremmin; kehottaa alueen kansallisia viranomaisia laatimaan perheväkivaltaa koskevia tiedotusohjelmia;

13.

toteaa erittäin huolestuneena, että 30 prosenttia EU:ssa tapahtuvan rajat ylittävän ihmiskaupan uhreista on Balkanin valtioiden kansalaisia ja että suurin osa paljastuneista uhreista on naisia ja tyttöjä; korostaa että sukupuolten välinen tasa-arvo, valistuskampanjat sekä korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden vastaiset toimet ovat elintärkeitä ihmiskaupan estämiseksi ja mahdollisten uhrien suojelemiseksi; kehottaa alueen kansallisia viranomaisia tekemään yhteistyötä yhteisen rintaman luomiseksi;

14.

kehottaa Balkanin alueen ehdokasvaltioiden viranomaisia myöntämään jatkuvaa rahoitusta, jotta torjutaan ihmiskauppaa, lisätään viranomaisten valmiuksien vahvistamista uhrien ennakoivaksi tunnistamiseksi ja suojelemiseksi haavoittuvassa asemassa olevan väestön keskuudessa, varmistetaan lainsäädännön avulla, että tunnistettuja ihmiskaupan uhreja ei rangaista rikoksiin syyllistymisestä ihmiskaupan uhriksi joutumisen välittömänä seurauksena, ylläpidetään uhrien suojelutoimia, koulutetaan lainvalvontaviranomaisia sekä kehitetään edelleen vastaanottokeskus- ja turvakotikapasiteettia; kehottaa lisäksi vastaavia hallituksia parantamaan olemassa olevan lainsäädännön täytäntöönpanoa, jotta luodaan ihmiskaupan harjoittajien kannalta varoittava ympäristö, jossa ihmiskauppatapaukset tutkitaan asianmukaisesti ja rikoksentekijät asetetaan syytteeseen ja tuomitaan; kehottaa komissiota vaatimaan Balkanin ehdokasvaltioilta, että ne parantavat syytteeseen asettamista ja rangaistusten määräämistä sekä tukevat paikallisia aloitteita, joilla torjutaan ihmiskaupan perussyitä, kuten perheväkivaltaa ja naisten vähäisiä taloudellisia mahdollisuuksia;

15.

katsoo, että sukupuolten aito tasa-arvo perustuu myös seksuaalisesta suuntautumisesta ja sukupuoli-identiteetistä riippumattomaan yhdenvertaisuuteen sekä seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin perustuvan syrjinnän kieltoon; kannustaa ehdokasvaltioiden hallituksia puuttumaan lainsäädännössä, politiikassa ja käytännössä yhä esiintyvään homo- ja transfobiaan, muun muassa antamalla viharikoksia ja syrjinnän torjuntaa koskevia säädöksiä sekä kouluttamalla poliiseja; kehottaa alueen kansallisia viranomaisia paljastamaan vihan ja väkivallan, jotka perustuvat seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun;

16.

panee tyytyväisenä merkille, että naisten oikeuksia ja sukupuolten tasa-arvoa koskevien rajatylittävien alueellisten aloitteiden määrä on lisääntynyt; kehottaa hallituksia ja komissiota tukemaan näitä aloitteita, kannustamaan niihin perustuvien hyvien käytäntöjen vaihtamista ja edistämistä muun muassa hyödyntämällä liittymistä valmistelevaa tukea ja myöntämällä niihin riittävästi määrärahoja, myös sukupuolinäkökohdat huomioon ottavan budjetoinnin kannalta;

17.

kehottaa Montenegron hallitusta sekä Serbian, entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian ja Albanian hallituksia – niiden aloitettua liittymisneuvottelut – sopimaan parlamenttiensa, poliittisten puolueidensa ja kansalaisyhteiskunnan kanssa puitesopimuksesta, jolla otetaan muun muassa naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon alalla toimivat kansalaisjärjestöt mukaan liittymisneuvotteluihin ja näihin neuvotteluihin perustuvien, uudistuksia edistävien toimintasuunnitelmien laatimiseen sekä varmistamaan, että liittymisprosessia koskevat asiakirjat ovat kyseisten järjestöjen saatavilla;

18.

kehottaa Balkanin ehdokasvaltioiden hallituksia tunnustamaan naisjärjestöjen roolin erityisillä aloilla ja tukemaan sitä; mainittakoon esimerkiksi lesbojen, homoseksuaalien, biseksuaalien ja transsukupuolisten oikeuksien edistäminen, naisiin kohdistuvan väkivallan torjuminen, naisten osuuden lisääminen politiikan ja poliittisen edustuksen alalla sekä rauhanrakentamisen edistäminen; tukee vahvasti toimia, joilla pyritään naisten mahdollisuuksien ja yhteiskunnallisen aseman parantamiseen kyseisissä valtioissa;

19.

toteaa huolestuneena, että romanien sosiaalista osallistamista koskeva prosessi on hidastunut useimmissa Balkanin ehdokasvaltioissa ja joissakin tapauksissa jopa pysähtynyt; kehottaa vastaavia hallituksia nopeuttamaan toimia romanikansalaisten integroimisen edistämiseksi ja varmistamaan, että romanien, erityisesti moninkertaisesta ja moniperusteisesta syrjinnästä kärsivien naisten ja tyttöjen, kaikkinainen syrjintä ja ennakkoluuloinen kohtelu lopetetaan; kehottaa komissiota lisäämään toimia ehdokasvaltioiden osallistamiseksi riippumatta siitä, missä vaiheessa niiden liittymisprosessi on, sekä ottamaan käyttöön liittymistä valmistelevan tukivälineen (IPA) ja vakautus- ja assosiaatioprosessia koskevan mekanismin;

20.

toteaa huolestuneena, että lesbojen, homoseksuaalien, biseksuaalien ja transsukupuolisten oikeuksia puolustavat aktivistit ja ihmisoikeusaktivistit, jotka painottavat menneiden asioiden käsittelyn merkitystä, ovat säännöllisesti vihapuheiden, uhkailun ja fyysisten hyökkäysten kohteina, ja kehottaa Balkanin ehdokasvaltioiden hallituksia toteuttamaan erityistoimia estääkseen naispuolisiin ihmisoikeusaktivisteihin kohdistuvan väkivallan ja torjuakseen sitä;

21.

vaatii komissiota asettamaan naisten oikeuksien täytäntöönpanon, sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen ja perheväkivallan jatkuvan torjumisen ensisijaiseksi tavoitteeksi Länsi-Balkanin maiden liittymisprosessissa siten, että se jatkaa näiden asioiden käsittelyä ja niiden täytäntöönpanon seurantaa ja siitä raportointia edistymiskertomuksissa ja asioiden merkityksen korostamista viranomaisyhteyksissä sekä näyttää hyvää esimerkkiä huolehtimalla sen omien edustustojen, neuvotteluryhmien sekä kokous- ja mediaedustuksen sukupuolijakauman tasapuolisuudesta;

22.

pyytää Balkanin valtioissa toimivia EU:n edustustoja seuraamaan tiiviisti naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon alalla tapahtuvaa edistymistä tulevaa EU:hun liittymistä ajatellen ja kehottaa jokaista edustustoa nimeämään yhden henkilöstön jäsenen tasa-arvopoliittisten toimien vastuuhenkilöksi hyvien käytäntöjen vaihtamisen helpottamiseksi Balkanin alueella;

23.

kannustaa alueen kansallisia viranomaisia tukemaan sukupuolten tasa-arvoa kouluissa ja korkeakouluissa annettavan opetuksen välityksellä; toteaa, että tyttöjä ei useinkaan rohkaista opiskelemaan perinteisesti ”miehisinä” pidettäviä koulu- ja yliopistoaineita, kuten luonnontieteitä, matematiikkaa ja tekniikkaa; suosittelee, että kouluissa laajennettaisiin tytöille tarjolla olevien oppiaineiden ja työurien valikoimaa ja opetettaisiin niiden perusteita, jotta tytöt voivat syventää tietämystään ja kehittää kaikkia niitä taitoja, joita he tarvitsevat valitsemallaan elämänuralla menestyäkseen;

24.

korostaa, että naisilla on oltava valta päättää itse omista seksuaali- ja lisääntymisoikeuksistaan myös siten, että heillä on mahdollisuus kohtuuhintaiseen ja korkealaatuiseen ehkäisyyn; on huolestunut siitä, että Balkanin ehdokasvaltioissa rajoitetaan seksuaali- ja lisääntymisterveydenhoidon palvelujen saatavuutta;

25.

kehottaa Balkanin ehdokasvaltioiden hallituksia hyväksymään lainsäädäntöä ja toimintalinjoja, joilla taataan lisääntymisterveydenhoidon palvelujen yleinen saatavuus ja edistetään lisääntymisoikeuksia, sekä keräämään järjestelmällisesti tietoa, jota tarvitaan seksuaali- ja lisääntymisterveyden tilan kohentamiseksi;

26.

kehottaa Albanian hallitusta tukemaan naisten osuuden lisäämistä poliittisessa päätöksenteossa erityisesti vuoden 2013 parlamenttivaaleja ajatellen;

27.

kehottaa Albanian hallitusta panemaan täytäntöön kansallisen kehitys- ja yhdentymisstrategian ja syrjinnältä suojaavan lain, siten, että vahvistetaan syrjintävaltuutetun toimistoa ja perustetaan muutoksenhakuelin, jossa toimii erityisesti sukupuolisyrjintätapauksia käsittelevä valtuutettu, jotta edistetään sellaisen ympäristön luomista, jossa tyttöjä synnyttäviä naisia ei syrjitä;

28.

kehottaa Albanian hallitusta parantamaan kansallisten ja paikallisten viranomaisten välistä koordinointia erityisesti perheväkivallan torjunnassa ja toteaa, että Albaniassa olisi lisättävä naisten osallistumista kansalliseen ja paikalliseen päätöksentekoon;

29.

kehottaa Albanian hallitusta ehdottamaan sukupuolinäkökohdat huomioon ottavia uudistuksia omistusoikeutta koskevaan lainsäädäntöön sekä rikos-, vaali- ja työlainsäädäntöön;

30.

on tyytyväinen siihen, että Albaniassa annetaan tuomareille koulutusta sukupuolten tasa-arvoa koskevan lainsäädännön täytäntöönpanon ja naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi toteutettavien toimien alalla, sekä siihen, että syrjinnän tai väkivallan uhrien on mahdollista saada valtion rahoittamaa oikeusapua;

31.

on tyytyväinen siihen, että Albaniassa on tehty päätös sukupuolinäkökohtien valtavirtaistamisesta kaikkien ministeriöiden keskipitkän aikavälin talousarvio-ohjelmissa, ja odottaa kiinnostuneena päätöksen täytäntöönpanon tuloksia;

32.

kehottaa Albanian hallitusta ottamaan käyttöön ja tarvittaessa mukauttamaan naisten oikeuksiin ja sukupuolten tasa-arvoon liittyvien toimenpiteiden täytäntöönpanon seurannassa käytettäviä tulosindikaattoreita;

33.

kehottaa Albanian parlamenttia perustamaan parlamentaarisen valiokunnan käsittelemään erityisesti naisten oikeuksia ja sukupuolten tasa-arvoa;

34.

kehottaa Albanian hallitusta nopeuttamaan erityisesti sellaisten paikallisten poliittisten välineiden täytäntöönpanoa, joilla edistetään naisten oikeuksia, kuten sukupuolten tasa-arvoa, perheväkivallan torjuntaa ja naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntaa koskevan kansallisen strategian (2011–2015) täytäntöönpanoa;

35.

on tyytyväinen siihen, että Albanian viranomaiset ovat ottaneet käyttöön tulosindikaattoreita, joilla valvotaan naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvoa koskevien toimien täytäntöönpanoa, ja kansallisen raportin julkaisemiseen, jossa tarkastellaan naisten ja sukupuolten tasa-arvon asemaa Albaniassa vuonna 2012;

36.

kehottaa kaikkia Bosnia ja Hertsegovinan viranomaisia mukauttamaan sukupuolten tasa-arvoa koskevaa lainsäädäntöä ja eri oikeusasteiden oikeuskäytäntöä, jotta maan oikeudellinen tilanne saadaan yhdenmukaistetuksi, ja vahvistamaan sukupuolten tasa-arvosta vastaavaa keskushallinnon osastoa, jotta olisi mahdollista tarkastella naisten puuttumista korkeimmilla hallinnon tasoilla ja valvoa ongelmia, joita lain täytäntöön panematta jättäminen on tähän mennessä aiheuttanut; kehottaa Euroopan komissiota käyttämään kaikkia saatavilla olevia mekanismeja, jotta Bosnia ja Hertsegovinan viranomaisten vastuuvelvollisuutta lisätään ja jotta ne toteuttavat voimakkaampia toimia; kehottaa Bosnia ja Hertsegovinan hallitusta korostamaan voimakkaammin sukupuolten tasa-arvosta annetun Bosnia ja Hertsegovinan lain ja syrjinnän kieltämisestä annetun lain täytäntöönpanoa ja yhteensovittamista muiden valtiollisten lakien kanssa;

37.

toteaa erityisen huolestuneena, että raskaana olevia ja hiljattain synnyttäneitä naisia syrjitään työmarkkinoilla ja että äitiyteen liittyvien sosiaaliturvaoikeuksien välillä vallitsee entiteetti- ja piirikuntakohtaisia eroja; kehottaa Bosnia ja Hertsegovinan viranomaisia takaamaan korkeatasoiset sosiaaliturvaoikeudet kaikkialla valtiossa niille, jotka jäävät äitiys-, isyys- tai vanhempainvapaalle, ja luomaan kaikille kansalaisille yhdenmukaiset olosuhteet;

38.

panee huolestuneena merkille sekä suuren yleisön että lainvalvonta-alan työntekijöiden vähäisen tietämyksen sukupuolten tasa-arvoa koskevasta ja naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisesta lainsäädännöstä; kehottaa viranomaisia toteuttamaan tietämyksen lisäämistä ja lainvalvontaviranomaisten kouluttamista koskevan toimintasuunnitelman;

39.

toteaa erittäin huolestuneena, että lakeja, jotka koskevat perheväkivallan uhrien suojelua, ei ole vielä sovitettu yhteen entiteettien lakien kanssa, minkä myötä tunnustettaisiin, että perheväkivalta on Bosnia ja Hertsegovinan molempien entiteettien rikoslainsäädännön mukainen rikos ja taattaisiin asianmukainen oikeusturva näille uhreille; kehottaa Bosnia ja Hertsegovinan hallitusta ratkaisemaan asian mahdollisimman pian uhrien suojelun tehostamiseksi;

40.

on tyytyväinen siihen, että Bosnia ja Hertsegovinan parlamentin naisjäsenet käyvät asianomaisten ministerien kanssa puoluerajojen yli ulottuvaa keskustelua sukupuoleen perustuvasta väkivallasta; kehottaa Bosnia ja Hertsegovinan viranomaisia toteuttamaan keskustelun johdosta konkreettisia jatkotoimia sukupuoleen perustuvan väkivallan torjumisen edistämiseksi;

41.

kehottaa Bosnia ja Hertsegovinan viranomaisia laatimaan virallisia tilastoja raportoitujen väkivallantekojen määrästä poliisiraporteista, sosiaalihuollon keskuksista ja oikeudellisista laitoksista kerättyjen tietojen perusteella ja asettamaan nämä tilastot julkisesti saataville; kehottaa samoin Bosnia ja Hertsegovinan viranomaisia keräämään ja julkistamaan tietoja toimista, joilla pyritään varmistamaan perheväkivallan uhrien suojeleminen;

42.

kehottaa Bosnia ja Hertsegovinan hallitusta yhdenmukaistamaan Bosnia ja Hertsegovinan sukupuolten tasa-arvosta annettua lakia vaalilain kanssa, kun kyse on täytäntöönpanon hallinnasta vastaavien elinten kokoonpanosta kaikilla päätöksenteon tasoilla – kunnissa, piirikunnissa, entiteeteissä ja valtion tasolla;

43.

on tyytyväinen Bosnia ja Hertsegovinan lakiin, jonka mukaan vähintään 40 prosenttia kummastakin sukupuolesta on oltava edustettuna valtiollisten ja paikallisten hallintoelinten hallinnollisissa tehtävissä, mutta toteaa, että tämä ei ole käytännössä johtanut siihen, että naisten osuus hallintohenkilöstöstä olisi 40 prosenttia; kehottaa Bosnia ja Hertsegovinan viranomaisia laatimaan toimintasuunnitelman, jossa esitetään selkeä aikataulu ja tehtävänjako tämän säännöksen täytäntöön panemiseksi;

44.

panee huolestuneena merkille, ettei YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 mukaisen toimintasuunnitelman toteuttamiseen, sukupuolten tasa-arvon turvaamista koskeviin institutionaalisiin mekanismeihin, asianmukaisen oikeussuojan saatavuuteen eikä perheväkivallan uhrien turvakoteihin ole osoitettu riittävästi varoja ja henkilöstöä; kehottaa Bosnia ja Hertsegovinan viranomaisia kaikissa hallintoportaissa varaamaan talousarvioissaan riittävästi määrärahoja kyseisiin tarkoituksiin;

45.

pitää valitettavana, että Bosnia ja Hertsegovinan viranomaiset ovat tähän mennessä tutkineet vain rajallisen määrän sotarikoksia, joihin liittyy seksuaalista väkivaltaa, ja määränneet niiden johdosta vain rajallisen määrän tuomioita; toteaa erittäin huolestuneena, että monet tällaisiin rikoksiin syyllistyneet ovat välttäneet oikeuskäsittelyn ja rangaistuksen; toteaa myös, että Bosnia ja Hertsegovinan viranomaiset eivät ole onnistuneet takaamaan asianmukaisia todistajansuojeluohjelmia uhreille; kehottaa tästä syystä Bosnia ja Hertsegovinan viranomaisia varmistamaan, että kaikille sellaisten sotarikosten uhreille, joihin liittyy seksuaalista väkivaltaa, taataan turvallinen ja asianmukainen oikeuskäsittely ja että kaikki esille tuodut sotarikoksiin liittyvät tapaukset selvitetään nopeasti ja tehokkaasti;

46.

kehottaa Bosnia ja Hertsegovinan hallitusta parantamaan olemassa olevan naisten oikeuksia ja sukupuolten tasa-arvoa koskevan lainsäädännön valvontaa sisällyttämällä politiikkoihin ja toimintasuunnitelmiin selkeitä tavoitteita ja määrittämällä selvästi, mitkä valtiolliset elimet vastaavat täytäntöönpanosta; kehottaa lisäksi Bosnia ja Hertsegovinan viranomaisia tekemään kaikilla tasoilla yhteistyötä sukupuolten tasa-arvoa koskevien kattavien tilastotietojen keräämiseksi koko valtiossa;

47.

kannustaa Kroatian hallitusta jatkamaan sukupuolten tasa-arvoon liittyvän lainsäädännön mukauttamista EU:n säännöstöön Kroatian liityttyä Euroopan unioniin;

48.

kehottaa Kroatian viranomaisia panemaan täysimääräisesti täytäntöön lainsäädännön, jonka mukaan paikallisten ja alueellisten itsehallintoelinten, parlamentin ja Euroopan parlamentin vaaleissa 40 prosenttia vaaliluetteloiden ehdokkaista on oltava naisia, ottaen huomioon, että vuonna 2011 järjestettyjen parlamentin vaalien yhteydessä kaksi kolmasosaa poliittisista puolueista ei saavuttanut asetettua tavoitetta;

49.

kiittää Kroatiaa sukupuolten tasa-arvoa käsittelevän oikeusasiamiehen viraston perustamisesta ja siitä, että viraston tunnettuus on lisännyt tietoisuutta naisten oikeuksia ja sukupuolten tasa-arvoa koskevista toimenpiteistä; kehottaa kaikkia alueen valtioita harkitsemaan, voisivatko ne noudattaa Kroatian antamaa esimerkkiä hyvästä käytännöstä; kannustaa Kroatian hallitusta jatkamaan oikeusasiamiesten tehtävän rahoittamista ja toimimaan niiden suositusten mukaisesti;

50.

suhtautuu myönteisesti erityisesti Istrian alueella toteutettuihin paikallisiin toimintasuunnitelmiin, jotka koskevat sukupuolinäkökohdan valtavirtaistamista, ja kehottaa Kroatian hallitusta edistämään tällaisten toimintasuunnitelmien hyväksymistä ja täytäntöönpanoa kaikkialla valtiossa;

51.

kehottaa Kroatian hallitusta käynnistämään kansalaisjärjestöjen kanssa rakenteellisen vuoropuhelun erityisesti liittymisen jälkeistä tilannetta ajatellen;

52.

suhtautuu myönteisesti siihen, että Kroatian poliisivoimat ovat edistyneet naisiin kohdistuvan väkivallan ja sukupuoleen perustuvan syrjinnän asianmukaisessa käsittelyssä tällä alalla saamaansa erikoiskoulutuksen avulla, ja kehottaa viranomaisia tällaisten toimien jatkamiseen; toteaa kuitenkin, että oikeuslaitos ei aina käsittele tapauksia asianmukaisesti, ja kehottaa viranomaisia käynnistämään toimia myös oikeuslaitoksen tietoisuuden lisäämiseksi ja kouluttamiseksi; kehottaa lisäksi Kroatian hallitusta asettamaan ilmaisen oikeusavun sukupuoleen perustuvan väkivallan ja syrjinnän uhrien saataville;

53.

kehottaa Kroatian viranomaisia selventämään perheväkivallalta suojaamista koskevassa kansallisessa strategiassa (2011–2016), mikä viranomainen vastaa mistäkin toimesta, ja myöntämään asianmukaista rahoitusta viranomaisille ja kansalaisyhteiskunnan järjestöille strategian täytäntöön panemiseksi;

54.

on tyytyväinen Kosovon parlamentille myönnettyyn asemaan sukupuolten välistä tasa-arvoa koskevan ohjelman hyväksymisessä, arvioinnissa ja seurannassa; vaatii seurantakertomusten perusteella annettujen suositusten täytäntöönpanoa;

55.

kehottaa Kosovon hallitusta edistämään valtionlaajuisen hätänumeron käyttöön ottamista perheväkivallan ja sukupuoleen perustuvan väkivallan uhreja varten sekä lisäämään tietoisuutta mahdollisuuksista, jotka liittyvät tapauksista raportoimiseen ja niiden käsittelemiseen;

56.

on tyytyväinen siihen, että Kosovon hallitus on sijoittanut sukupuolten tasa-arvoa tarkastelevan viraston pääministerin kabinetin alaisuuteen, ja kehottaa hallitusta varmistamaan, että virasto toimii tehokkaammin sukupuolten tasa-arvoa koskevan lain täytäntöön panemiseksi ja valvomiseksi ilman poliittisia vaikutteita;

57.

kehottaa Kosovon hallitusta perustamaan ehdotetun tasa-arvokeskuksen mahdollisimman pian;

58.

on tyytyväinen siihen, että Kosovo on kouluttanut poliiseja hoitamaan sukupuoleen perustuvia väkivaltatapauksia ja perustanut poliisiasemille erityisesti uhreille ja heidän lapsilleen tarkoitettuja tiloja; kehottaa Kosovon hallitusta kouluttamaan myös oikeuslaitosta näiden tapausten käsittelyyn sekä lisäämään uhrien turvakotien määrää ja pidentämään mahdollisuutta niissä oleskeluun;

59.

kehottaa Kosovon hallitusta tunnustamaan Kosovossa lokakuussa 2012 järjestetyssä naisten huippukokouksessa vahvistetut Pristinan periaatteet ja edistämään niiden täytäntöönpanoa;

60.

korostaa, että tarvitaan lisää valistusta ehkäisyvälineiden käytöstä sekä niiden tarjonnasta ja saatavuudesta, koska vaikka ehkäisyä käyttävien naisten osuus on kasvanut, läheskään kaikki naiset eivät kuitenkaan vielä käytä ehkäisyvälineitä Kosovossa;

61.

kehottaa Kosovon hallitusta tunnustamaan vuosien 1998–1999 selkkauksen aikana seksuaalisen väkivallan uhreiksi joutuneet erityisenä ryhmänä lainsäädännössä tarkistamalla lakia 04/L-054 marttyyrien, invalidien, veteraanien, Kosovon vapautusarmeijan jäsenten, sodan siviiliuhrien ja heidän perheidensä asemasta ja oikeuksista;

62.

kehottaa Kosovon hallitusta määrittelemään selkeät indikaattorit, jotka koskevat sukupuolten tasa-arvoa ja syrjinnän torjuntaa koskevien lakien hallinnollisten ohjeiden noudattamista ja noudattamatta jättämistä, jotta helpotetaan niiden täytäntöönpanoa ja valvontaa; kehottaa lisäksi hallitusta keräämään tietoa sukupuoleen perustuvista väkivalta- ja syrjintätapauksista ja laatimaan niitä koskevan kansallisen rekisterin;

63.

on tyytyväinen Makedonian hallituksen hyväksymään uuteen lakialoitteeseen työpaikalla tapahtuvan seksuaalisen häirinnän tai kiusaamisen torjumisesta sekä mahdollisuuteen määrätä sakkorangaistus näihin tekoihin syyllistyneille henkilöille ja kehottaa sovittamaan lakialoitteen yhteen rikoslain kanssa; suhtautuu myönteisesti Makedonian hallituksen aikomukseen muuttaa lainsäädäntöä sen varmistamiseksi, että molempien vanhempien on mahdollista jäädä vanhempainlomalle tai perhelomalle sairaiden omaisten hoitoa varten, ja sellaisten työlainsäädännön muutosten viimeaikaiseen hyväksymiseen, joilla tarjotaan raskaana oleville tai juuri synnyttäneille naisille parempaa oikeussuojaa työmarkkinoilla;

64.

toteaa huolestuneena, että romaninaiset kärsivät kaksinkertaisesta, sekä sukupuoleen että etniseen alkuperään perustuvasta syrjinnästä; kehottaa tästä syystä Makedonian hallitusta hyväksymään kattavan syrjinnän vastaisen kehyksen, jonka avulla romaninaiset voivat turvata oikeutensa;

65.

on tyytyväinen siihen, että Makedonian viranomaiset ovat lisänneet varoittavia seuraamuksia, joita määrätään sen lain noudattamatta jättämisestä, jonka mukaan poliittisissa päätöksentekoelimissä on oltava vähintään 30 prosenttia kummankin sukupuolen edustajia; kehottaa Makedonian hallitusta seuraamaan tarkasti, onko naisten osuus erityisesti paikallisissa päätöksentekoelimissä tämän tuloksena vähintään 30 prosenttia;

66.

kehuu Makedonian parlamenttia aktiivisen ”naisyhdistyksen” perustamisesta, jossa eri puolueita edustavat parlamentin naispuoliset jäsenet tekevät yhteistyötä edistääkseen naisten oikeuksia ja sukupuolten tasa-arvoa järjestämällä julkisia keskusteluja, kokouksia, kansainvälisiä ja muita tapahtumia ja tekemällä yhteistyötä kansalaisyhteiskunnan kanssa tarkastellakseen arkaluonteisia tai vähäiselle huomiolle jääneitä kysymyksiä, kuten ensiasteella annettavaa seksuaalivalistusta, perheväkivaltaa, hiv:tä, kohdunkaulansyöpää, vihapuhetta ja naisten asemaa maaseutualueilla;

67.

korostaa, että työ- ja sosiaaliministeriön alaisessa yhtäläisten mahdollisuuksien osastossa työskentelevän oikeudellisen edustajan, jonka tehtävänä on antaa oikeudellista neuvontaa naisten ja miesten välisen epätasa-arvoisen kohtelun tapauksissa, järjestelmät eivät toimi asianmukaisesti; kehottaa Makedonian hallitusta toteuttamaan toimenpiteitä näiden järjestelmien toiminnan tehostamiseksi;

68.

panee huolestuneena merkille sukupuolten tasa-arvoa edistävien toimintasuunnitelmien ja strategioiden toteutuksen hajanaisuuden ja toimien kokonaisvaltaisen koordinoinnin puutteen; kehottaa Makedonian hallitusta osoittamaan lisävaroja ja -henkilöstöä sukupuolten tasa-arvosta vastaavalle osastolle sekä varmistamaan yhtäläisiä mahdollisuuksia tarkastelevien koordinaattoreiden nimittämisen ja niiden tehokkaan toiminnan kansallisella ja paikallisella tasolla;

69.

suhtautuu myönteisesti edistykseen, jota on saavutettu sukupuoleen perustuvan väkivallan torjumisen alalla, kuten raportoinnin lisääntyminen tiedotuskampanjojen myötä, erikoistuneiden poliisien kouluttaminen ja sopimus kertomusten tarkastelua koskevista toimielinten välisistä pöytäkirjoista; toteaa kuitenkin huolestuneena, että perheväkivallan ja muiden sukupuoleen perustuvan väkivallan muotojen uhreille tarkoitettujen turvakotien määrä ei ole riittävä;

70.

kehottaa Makedonian hallitusta poistamaan olemassa olevat ehkäisyvälineiden saatavuutta koskevat kulttuuriset ja taloudelliset esteet, jotta naisille voidaan taata niiden saatavuus;

71.

panee huolestuneena merkille, ettei naisten osuus poliittisessa päätöksenteossa ole juurikaan lisääntynyt viime vuosikymmeninä; kehottaa Montenegron hallitusta uudistamaan tämän alan lainsäädäntöä ja varmistamaan sen noudattamisen;

72.

kehottaa Montenegron hallitusta osoittamaan lisävaroja ja -henkilöstöä sukupuolten tasa-arvosta vastaavalle osastolle sekä sukupuolten tasa-arvon edistämiseen tarkoitetun lainsäädännön ja institutionaalisen kehyksen ja sukupuolten tasa-arvoon liittyvän toimintasuunnitelman täytäntöönpanoon;

73.

on tyytyväinen siihen, että Montenegron hallitus on laatinut sukupuolten tasa-arvon saavuttamista koskevan uuden kansallisen toimintasuunnitelman yhteistyössä kansalaisyhteiskunnan kanssa ja että strategiset ja toiminnalliset tavoitteet on sisällytetty tähän suunnitelmaan; kehottaa hallitusta osoittamaan riittävästi inhimillisiä voimavaroja ja rahoitusvaroja sen täytäntöönpanoa varten ja luomaan kehyksen yhteistyön jatkamiseksi kansalaisyhteiskunnan kanssa täytäntöönpanovaiheessa;

74.

panee tyytyväisenä merkille sukupuolten tasa-arvoon liittyvien toimenpiteiden sisällyttämisen Montenegron liittymistä koskevaan uudistusohjelmaan; kehottaa Montenegron hallitusta asettamaan etusijalle sukupuolten tasa-arvoon liittyvien säännösten täytäntöönpanotoimet liittymisneuvotteluissa, jotka koskevat 23 lukua ”Oikeuslaitos ja perusoikeudet” sekä muita asianomaisia lukuja, mukaan lukien 19 luku ”Sosiaalipolitiikka ja työllisyys”, 24 luku ”Oikeus, vapaus ja turvallisuus” sekä 18 luku ”Tilastot”;

75.

on tyytyväinen edistykseen, jota Montenegron hallitus on saavuttanut perheväkivallan torjumisen alalla, kun se on hyväksynyt koordinoitua institutionaalista ratkaisumenettelyä koskevat käytännesäännöt; toteaa kuitenkin huolestuneena, että perheväkivalta on edelleen merkittävä huolenaihe Montenegrossa, ja kehottaa hallitusta myöntämään riittävästi varoja ja toteuttamaan riittävästi toimia asianomaisen lainsäädännön ja käytännesääntöjen täytäntöön panemiseksi sekä ottamaan käyttöön kansallisen auttavan puhelimen ja keräämään tietoa;

76.

panee huolestuneena merkille sukupuoleen perustuvaa syrjintää ja väkivaltaa koskevien valitusten vähäisen määrän; kehottaa Montenegron hallitusta sijoittamaan toimiin, joilla tiedotetaan naisten oikeuksista, väkivallan vastaisesta lainsäädännöstä sekä rikkomuksista ilmoittamista ja niiden käsittelyä koskevista mahdollisuuksista;

77.

suhtautuu myönteisesti Montenegron parlamentin toteuttamiin toimiin tasa-arvolainsäädännön täytäntöönpanon järjestelmälliseksi tarkastelemiseksi;

78.

kehottaa Serbian hallitusta jatkamaan kansallisen yhdentymisohjelman toteuttamista lujittamalla syrjinnän vastaisen lainsäädännön noudattamisen valvontamekanismeja ja parantamaan sukupuolten tasa-arvoa käsittelevien elinten, mukaan lukien sukupuolten tasa-arvovaltuutetun ja sukupuolten tasa-arvoa käsittelevän vara-asiamiehen, hallinnollisia valmiuksia;

79.

on tyytyväinen Serbian hallituksen hyväksymään vaalilakiin, jonka mukaan joka kolmannen parlamentin vaaleihin osallistuvan ehdokkaan on kuuluttava aliedustettuun sukupuoleen, ja tämän lain täysimääräiseen täytäntöön panemiseen, millä on varmistettu, että 34 prosenttia parlamentin jäsenistä on naisia;

80.

kehottaa Serbian hallitusta vahvistamaan oikeuslaitoksen ja poliisin lainvalvontaviranomaisten kouluttamista, jotta ne pystyvät tiedostamaan ja käsittelemään asianmukaisesti sukupuoliperusteiseen syrjintään ja väkivaltaan liittyvät tapaukset, tarjoamaan uhreille ilmaista oikeusapua ja ratkaisemaan tuomioistuinasioiden käsittelyjen kasaantumisesta aiheutuvan yleisen ongelman;

81.

on tyytyväinen perheväkivallan torjumisen edistymiseen, jota on saavutettu hyväksymällä yleinen pöytäkirja yhteistyömenettelyistä, joita noudatetaan perheväkivaltaan ja kumppanuussuhteissa esiintyvään väkivaltaan liittyvissä tilanteissa, auttavan puhelimen käyttöönottoon ja uuden turvakodin avaamiseen; toteaa kuitenkin, että perheväkivalta on yhä merkittävä huolenaihe Serbiassa; kehottaa hallitusta myöntämään riittävästi varoja ja toteuttamaan riittävästi toimia lainsäädännön ja pöytäkirjan täytäntöön panemiseksi, tapauksista raportoinnin edistämiseksi sekä tiedon keräämiseksi ja jakamiseksi toimielinten, virastojen ja kansalaisyhteiskunnan naisjärjestöjen kesken;

82.

on tyytyväinen siihen, että Serbian hallitus ja parlamentti ovat tiiviissä yhteistyössä kansalaisjärjestöjen kanssa laatineet YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 täytäntöönpanoa koskevan laajamittaisen toimintaohjelman ja valvoneet sen toteuttamista; kehottaa Serbian hallitusta myöntämään riittävästi henkilöstöä ja varoja sen täytäntöönpanoon;

83.

kehottaa Serbian viranomaisia parantamaan sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi toimivien kansalaisyhteiskunnan järjestöjen kanssa tehtävää yhteistyötä, erityisesti paikallishallinnon ja paikallisten kansalaisyhteiskunnan järjestöjen välillä, sukupuolten tasa-arvoa ja sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa koskevien lakien ja politiikkojen laatimiseksi, täytäntöön panemiseksi ja valvomiseksi sekä rakenteellisen rahoituksen myöntämiseksi sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa tarkastelevien järjestöjen toimintaa varten;

84.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä Balkanin ehdokasvaltioiden hallituksille.

12.2.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 55/33

—

ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 19 artiklan, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 19 artiklan ja Unescon kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemista ja edistämistä koskevan yleissopimuksen,

—

ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön, Euroopan neuvoston ministerikomitean ja parlamentaarisen yleiskokouksen julistukset, suositukset ja päätöslauselmat ja Venetsian komission ja Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun sananvapautta, tiedonvälityksen vapautta ja tiedotusvälineiden vapautta koskevat asiakirjat,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 11 artiklan, Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2, 7 ja 9–12 artiklan, perustamissopimuksen sijoittautumisoikeutta, palvelujen tarjoamisen vapautta, henkilöiden ja tavaroiden vapaata liikkuvuutta, kilpailua ja valtiontukia koskevat artiklat ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 167 artiklan (kulttuuri),

—

ottaa huomioon Amsterdamin pöytäkirjana tunnetun, Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen liitetyn pöytäkirjan jäsenvaltioiden julkisen palvelun yleisradiotoiminnasta,

—

ottaa huomioon audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoamista koskevien jäsenvaltioiden tiettyjen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 10. maaliskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/13/EU (audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi) (1),

—

ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan median moniarvoisuudesta Euroopan unionin jäsenvaltioissa (SEC(2007)0032),

—

ottaa huomioon eurooppalaisen julistuksen lehdistönvapaudesta (2),

—

ottaa huomioon komission perustaman tiedotusvälineiden vapautta ja moniarvoisuutta käsittelevän korkean tason työryhmän,

—

ottaa huomioon tiedotusvälineiden keskittymisestä 20. marraskuuta 2002 antamansa päätöslauselman (3), perusoikeuksien tilasta Euroopan unionissa (2002) 4. syyskuuta 2003 antamansa päätöslauselman (4), aiheesta ”Televisio ilman rajoja”4. syyskuuta 2003 antamansa päätöslauselman (5), ”televisio ilman rajoja” -direktiivin 89/552/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 97/36/EY, 4 ja 5 artiklan soveltamisesta vuosina 2001–2002 6. syyskuuta 2005 antamansa päätöslauselman (6), EU:ssa ja varsinkin Italiassa tapahtuvasta sananvapauden ja tiedonvälityksen perusoikeuksien rikkomisesta (perusoikeuskirjan 11 artiklan 2 kohta) 22. huhtikuuta 2004 antamansa päätöslauselman (7), tiedotusvälineiden keskittymisestä ja moniarvoisuudesta Euroopan unionissa 25. syyskuuta 2008 antamansa päätöslauselman (8), aiheesta ”Julkinen yleisradiotoiminta digitaaliaikana: kaksoisjärjestelmän tulevaisuus”25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman (9) ja tiedotusvälineitä koskevasta Unkarin lainsäädännöstä 10. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman (10),

—

ottaa huomioon tiedotusvälineiden moniarvoisuutta koskevan European Initiative for Media Pluralism -aloitteen (11), joka on kirjattu komissiossa ja jonka tarkoituksena on suojata tiedotusvälineiden moniarvoisuutta siten, että yhdenmukaistetaan osittain tiedotusvälineiden omistajuutta ja avoimuutta, poliittisiin viranomaisiin nähden syntyviä eturistiriitoja sekä tiedotusvälineiden valvontaviranomaisten riippumattomuutta koskevia kansallisia sääntöjä,

—

ottaa huomioon audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin johdanto-osan 8 ja 94 kappaleen, joiden mukaan jäsenvaltioiden on estettävä toimenpiteet, jotka saattavat edistää määräävän aseman syntymistä tai rajoittaa moniarvoisuutta ja mahdollistaa se, että riippumattomat sääntelyelimet pystyvät suorittamaan tehtävänsä avoimesti ja puolueettomasti,

—

ottaa huomioon Etyjin ja erityisesti sen mediavaltuutetun tekemän tiedotusvälineiden vapautta koskevan työn, asiaa koskevat raportit ja videopuheenvuoron, joka pidettiin tiedotusvälineiden vapaudesta järjestetyssä kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan järjestämässä kuulemistilaisuudessa 6. marraskuuta 2012,

—

ottaa huomioon kansalaisjärjestöjen julkaisemat tiedotusvälineitä koskevat raportit, myös Toimittajat ilman rajoja -järjestön Press Freedom Index -vertailut ja Freedom House -järjestön lehdistönvapautta käsittelevät Freedom of the Press -raportit,

—

ottaa huomioon parlamentin tiedotusvälineisiin liittyvistä kysymyksistä julkaisemat tutkimukset (12) ja Euroopan yliopistoinstituutin tiedotusvälineiden moniarvoisuuden ja vapauden keskuksen tutkimukset (13),

—

ottaa huomioon komission pyynnöstä vuonna 2007 toteutetun riippumattoman tutkimuksen ”The indicators for media pluralism in the Member States – Towards a risk-based approach”, joka julkaistiin vuonna 2009 (14) ja jossa määritellään indikaattoreita sisältävä Media Monitoring Tool -väline tiedotusvälineiden moniarvoisuuteen kohdistuvien uhkien esille tuomiseksi,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön ja kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnon (A7-0117/2013),

A.

katsoo, että tiedotusvälineillä on keskeinen merkitys ”julkisena vahtikoirana” demokratiassa, koska niiden ansiosta kansalaiset voivat käyttää oikeuttaan saada tietoa, valvoa ja arvioida vallankäyttäjien ja vallanpitäjien toimia ja päätöksiä etenkin vaaleihin liittyvien kuulemisten yhteydessä; katsoo lisäksi, että tiedotusvälineet voivat määritellä osittain, mitä julkisessa keskustelussa käsitellään, ja käyttää valtaansa tietojen saatavuuden vartijoina, joten ne pystyvät muokkaamaan yleistä mielipidettä;

B.

katsoo, että julkisen itseilmaisun vapauden on osoitettu edistävän demokratiaa ja oikeusvaltion periaatetta ja takaavan samalla sen olemassaolon ja selviytymisen; katsoo, että vapaat ja riippumattomat tiedotusvälineet ja vapaa tiedonvaihto ovat keskeisessä asemassa sen demokraattisen muutoksen kannalta, joka on meneillään muissa kuin demokraattisissa hallintojärjestelmissä, ja vaatii, että komissio ryhtyy valvomaan tiiviisti tiedotusvälineiden vapautta ja moniarvoisuutta liittymisneuvotteluja käyvissä valtioissa sekä kiinnittämään riittävästi huomiota vapaiden tiedotusvälineiden merkitykseen edistettäessä demokratiaa kaikkialla maailmassa;

C.

katsoo, että tiedotusvälineiden vapaus on perussopimuksiin kirjattujen arvojen, muun muassa demokratian, moniarvoisuuden ja vähemmistöjen oikeuksien kunnioittamisen, kulmakivi; katsoo, että tätä edeltäneet vaiheet – niin sanottu lehdistönvapaus – ovat pohjustaneet demokraattisten ajatuksien edistymistä ja eurooppalaisten ihanteiden kehittymistä historian kuluessa;

D.

katsoo, että tiedotusvälineiden vapaus ja moniarvoisuus sekä journalismin riippumattomuus ovat keskeisiä edellytyksiä tiedotusvälineiden toiminnan kannalta unionissa ja erityisesti sisämarkkinoilla; katsoo siksi, että tiedotusvälineiden vapauden ja moniarvoisuuden sekä journalismin riippumattomuuden rajoitukset kohdistuvat näin ollen myös mielipiteenvapauteen ja taloudelliseen vapauteen; katsoo, että toimittajien olisi oltava vapaita omistajien, johtajien ja hallitusten asettamista paineista sekä taloudellisista uhista;

E.

katsoo, että autonominen ja vakaa julkinen ilmapiiri, joka perustuu riippumattomiin ja moniarvoisiin tiedotusvälineisiin, luo välttämättömän toimintaympäristön, jossa edistetään kansalaisyhteiskunnan yhteisiä vapauksia, kuten kokoontumisen ja yhdistymisen vapautta, sekä yksilöiden vapauksia, kuten oikeutta ilmaisunvapauteen ja tiedonsaantiin;

F.

katsoo, että kansalaisten perusoikeuksiin kuuluvat ilmaisunvapaus ja tiedonvälityksen vapaus voidaan taata vain tiedotusvälineiden vapaudella ja moniarvoisuudella, joiden nojalla toimittajat ja tiedotusvälineet voivat käyttää oikeuttaan ja velvollisuuttaan välittää tietoa tasapuolisesti ja neutraalisti kansalaisille ja tiedottaa puolueettomasti yleisesti kiinnostavista tapahtumista ja päätöksistä; toteaa, että kaikilla yhteiskunnan jäsenillä on oikeus ilmaista näkemyksiään demokraattisesti ja rauhanomaisesti;

G.

muistuttaa, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on määrännyt jäsenvaltioille positiivisen velvoitteen varmistaa tiedotusvälineiden moniarvoisuus, mikä johtuu ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 10 artiklasta, joka sisältää samankaltaisia määräyksiä kuin unionin säännöstöön kuuluvan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 11 artikla;

H.

toteaa, että tiedotustoiminta on luonnostaan ja erityisesti myös viime vuosikymmeninä tapahtuneiden teknisten muutosten ansiosta maantieteellisiä rajoja ylittävää ja että se on keskeisessä asemassa tiedotettaessa muissa valtioissa asuville kansallisille yhteisöille ja tarjoaa välineitä, joiden avulla on mahdollista edistää keskinäistä tietämystä ja ymmärrystä yli rajojen ja maiden välillä; toteaa, että muiden tiedotusvälineiden lisäksi myös verkkotiedotusvälineet ovat omaksuneet maailmanlaajuisen luonteen, mistä erityisesti tietoa kuluttavan yleisön odotukset ja tarpeet ovat nyt riippuvaisia; toteaa, että mediaympäristön ja viestintätekniikan muutokset ovat määritelleet uudelleen tiedonvaihdon toimintakentän ja tavan, jolla ihmisille tiedotetaan ja yleistä mielipidettä muokataan;

I.

katsoo, että unionin laajuinen julkinen alue, joka perustuu tiedotusvälineiden vapauden ja moniarvoisuuden jatkuvaan ja keskeytymättömään kunnioittamiseen, on ratkaisevan tärkeä unionin yhdentymisprosessin kannalta perussopimuksiin kirjattujen arvojen mukaisesti sekä unionin toimielimien vastuuvelvollisuuden ja eurooppalaisen demokratian kehityksen kannalta, esimerkiksi Euroopan parlamentin vaaleihin liittyen; katsoo, että painettujen ja audiovisuaalisten tiedotusvälineiden vireä, kilpailukykyinen ja moniarvoinen toimintaympäristö kannustaa kansalaisia osallistumaan julkiseen keskusteluun, mikä on erittäin tärkeää asianmukaisesti toimivan demokraattisen järjestelmän kannalta;

J.

ottaa huomioon, että kansalaisjärjestöjen, tiedotusvälineiden vapautta valvovien järjestöjen, Euroopan neuvoston ja Etyjin taholta samoin kuin Euroopan parlamentin selvityksissä ja päätöslauselmissa on raportoitu hallitusten, myös unionin jäsenvaltioiden hallitusten, vapaille ja riippumattomille tiedotusvälineille aiheuttamista uhkista ja varoitettu niistä (15);

K.

katsoo, että Euroopan neuvosto ja Etyj ovat käsitelleet viestinnän inhimillistä ja demokraattista ulottuvuutta useissa tiedotusvälineiden vapautta, moniarvoisuutta ja keskittymistä koskevissa julistuksissa, päätöslauselmissa, suosituksissa, lausunnoissa ja raporteissa ja luoneet näin joukon tärkeitä yhteisiä vähimmäisnormeja tälle alalle;

L.

toteaa, että Euroopan unioni on sitoutunut suojelemaan ja edistämään tiedotusvälineiden moniarvoisuutta olennaisena osana Euroopan unionin perusoikeuskirjan 11 artiklassa vahvistettua aktiivisen kansalaisuuden ja osallistavan demokratian kannalta tärkeää virstanpylvästä eli tiedonsaantia koskevaa oikeutta ja sananvapautta koskevaa oikeutta;

M.

toteaa, että tiedotusvälineiden vapaus on Kööpenhaminan kriteereiden mukainen arviointikriteeri, jota sovelletaan ehdokasvaltioiden liittymiseen unioniin, ja yksi periaatteista, joita unioni edistää ulkopolitiikassaan; katsoo myös, että unionin ja sen jäsenvaltioiden olisi näin ollen näytettävä esimerkkiä omassa toiminnassaan varmistaen siten uskottavuuden ja johdonmukaisuuden;

N.

toteaa ilmaisseensa toistuvasti huolensa tiedotusvälineiden vapaudesta, moniarvoisuudesta ja keskittymisestä ja vaatineensa komissiota perussopimuksien vartijana ryhtymään asianmukaisiin toimiin ja muun muassa ehdottamaan asiaa koskevaa lainsäädäntöaloitetta;

O.

toteaa, että komissio käynnisti 16. tammikuuta 2007 kolmivaiheisen suunnitelman, jonka oli määrä koostua tiedotusvälineiden moniarvoisuutta koskevasta komission yksiköiden valmisteluasiakirjasta, tiedotusvälineiden moniarvoisuutta unionin jäsenvaltioissa käsittelevästä riippumattomasta selvityksestä (määrä julkaista vuonna 2007) ja siihen liittyvistä indikaattoreista, joiden avulla tiedotusvälineiden moniarvoisuutta ja mahdollisten riskien tunnistamista unionin jäsenvaltioissa voitaisiin arvioida, sekä komission tiedonannosta (määrä ilmestyä vuonna 2008) tiedotusvälineiden moniarvoisuuden indikaattoreista unionin jäsenvaltioissa, minkä jälkeen suunnitelmana oli järjestää julkinen kuuleminen (16); toteaa, että riippumattomassa tutkimuksessa kuvattua tiedotusvälineiden moniarvoisuutta koskevaa välinettä ei ole toistaiseksi pantu täytäntöön;

P.

toteaa, että komissio ei valitettavasti ole jatkanut tätä suunnitelmaa, koska tiedonantoa ei julkistettu eikä julkista kuulemista koskaan käynnistetty;

Q.

toteaa, että Lissabonin sopimuksen myötä Euroopan unionin perusoikeuskirjasta on tullut sitova: katsoo, että perusoikeuskirja on ensimmäinen kansainvälinen asiakirja, jossa todetaan, että ”tiedotusvälineiden vapautta ja moniarvoisuutta kunnioitetaan” (11 artiklan 2 kohta); toteaa, että perussopimukset antavat Euroopan unionille tehtävän ja valtuudet varmistaa, että kaikkia perusoikeuksia suojellaan unionissa erityisesti Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 ja 7 artiklan perusteella;

R.

painottaa, että jäsenvaltioilla on velvollisuus suojella mielipiteenvapautta, mielipiteenvapautta, tiedonvälityksen vapautta ja tiedotusvälineiden vapautta, koska nämä periaatteet on taattu myös niiden perustuslaeissa ja lainsäädännössä, sekä tarjota kansalaisille tasapuolinen ja yhtäläinen mahdollisuus tutustua eri tietolähteisiin ja siten toisistaan eroaviin kantoihin ja mielipiteisiin; toteaa, että niillä on lisäksi velvollisuus kunnioittaa ja suojella yksityis- ja perhe-elämää, koteja ja viestintää sekä kansalaisten henkilötietoja perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklan mukaisesti; katsoo, että mikäli nämä vapaudet ovat vakavassa vaarassa tai niitä ei jossakin jäsenvaltiossa kunnioiteta, unionin on perussopimusten ja perusoikeuskirjan nojalla vahvistetun toimivaltansa mukaisesti velvollinen puuttumaan asiaan oikea-aikaisesti ja tehokkaasti unionin demokratian ja moninaisuuden sekä kansalaisten oikeuksien suojelemiseksi;

S.

toteaa, että unionilla on toimivaltaa sellaisilla viestintään liittyvillä aloilla kuin sisämarkkinat, audiovisuaalipolitiikka, kilpailu (mukaan lukien valtiontuet) televiestintä ja perusoikeudet; muistuttaa todenneensa, että näiden perusteella olisi määritettävä olennaiset vähimmäisehdot, joilla voidaan varmistaa ja taata tiedonvälityksen vapaus ja tiedotusvälineiden riittävä moniarvoisuus ja tiedotusvälineiden riippumaton hallinnointi sekä edistää niitä (17); ottaa huomioon, että komissio on antanut Euroopan yliopistoinstituutin tiedotusvälineiden moniarvoisuuden ja vapauden keskuksen tehtäväksi tehdä selvityksen unionin toimivallan laajuudesta tiedotusvälineiden vapauden alalla;

T.

katsoo, että huolenaiheita synnyttävät ongelmat, joita sopimaton poliittinen ja taloudellinen vaikuttaminen sekä talouskriisi aiheuttavat tiedotusvälineille ja erityisesti julkisille yleisradioyhtiöille toimituksellisen riippumattomuuden, henkilöstön rekrytoinnin, moniarvoisuuden, tiedon neutraaliuden ja laadun, esillepääsyn ja rahoituksen suhteen;

U.

katsoo, että huolta aiheuttavat toimittajien korkea työttömyys unionissa ja se, että suuri osa heistä työskentelee freelance-toimittajina, joihin vaikuttavat työpaikkojen vähäinen pysyvyys ja tuki ja huomattava epävarmuus;

V.

panee merkille, että tiedotusvälineet keskittyvät yhä voimakkaammin sekä kansallisesti että kansainvälisesti, jolloin media-alan ryhmittymät levittävät tuotteitaan eri maihin ja lisäävät unionin sisäisiä mediainvestointeja, ja Euroopan ulkopuoliset investoijat ja tiedotusvälineet käyttävät lisääntyvää vaikutusvaltaansa Euroopassa, mikä johtaa tiedotuksen monopolisoitumiseen ja vähentää mielipiteiden moniarvoisuutta; katsoo, että joidenkin yksityisten tiedotusvälineiden rahoituslähteisiin liittyy tiettyjä huolenaiheita, myös unionissa;

W.

toteaa, että lukuisten tutkimusten, mielipidemittausten ja julkisten aloitteiden perusteella on osoitettu, että suuri yleisö on unionissa ilmaissut suhtautuvansa huolestuneesti tiedotusvälineiden vapauden ja moniarvoisuuden heikentymiseen ja vaatinut toistuvasti unionia toteuttamaan toimia tiedotusvälineiden vapauden suojelemiseksi ja voimakkaan, riippumattoman ja moniarvoisen mediaympäristön kehittämiseksi;

X.

katsoo, että uutiskierron nopeutuminen on johtanut siihen, että toimittajat suhtautuvat piittaamattomasti työhönsä, mikä ilmenee muun muassa journalististen lähteiden valvomisen ja niiden huolellisen tarkistamisen laiminlyömisenä;

Y.

katsoo, että digitaalisen ympäristön kehittyminen voi olla keskeisessä asemassa pyrittäessä takaamaan unionin kansalaisten mahdollisuuksia hyödyntää sähköistä tietoa;

Z.

toteaa, että mediakentällä tapahtuu perustavanlaatuisia muutoksia; ottaa huomioon, että erityisesti näinä talouskriisin aikoina yhä suurempi osa toimittajista työskentelee epävarmoissa työsuhteissa ja ilman sosiaaliturvaa, verrattuna työmarkkinoiden normeihin, ja joutuu vastaamaan muihin, journalismin tulevaisuutta koskeviin haasteisiin;

AA.

toteaa, että parlamentille on toimitettu vetoomuksia, jotka koskevat kansalaisten samoja huolenaiheita ja pyyntöjä ja joissa toimielimiä ja erityisesti parlamenttia vaaditaan toteuttamaan toimia;

AB.

katsoo, että internetin, henkilökohtaisen tietojenkäsittelyn ja matkatietotekniikan viime aikoina aiheuttamat tekniset muutokset ovat perinpohjaisesti mullistaneet tiedonkäsittelyyn liittyvää infrastruktuuria tavoilla, jotka ovat vaikuttaneet perinteisempien tiedotusvälineiden liiketoimintamalliin ja erityisesti sen riippuvuuteen mainosmarkkinoista, millä on vaarannettu sellaisten yksittäisten tiedotusvälineiden selviytyminen, jotka vastaavat tärkeästä kansalaisuuteen liittyvästä ja demokraattisesta roolista; katsoo, että siksi viranomaisten on niin jäsenvaltioissa kuin unionissa annettava käyttöön välineitä, joiden avulla voidaan nykyisen siirtymäkauden aikana auttaa varmistamaan riippumattomien tiedotusvälineiden edistämien arvojen ja niiden vastuulla olevien tehtävien säilyminen riippumatta siitä, millaisella teknisellä alustalla ne nyt tai tulevaisuudessa toimivat; kehottaa siksi komissiota tekemään selvityksen teknisten muutosten vaikutuksista tiedotusvälineiden liiketoimintamalliin ja niiden seurauksista tiedotusvälineiden vapauden ja moniarvoisuuden kannalta;

AC.

katsoo, että viimeaikaisen talouskriisin vuoksi yksittäisten tiedotusvälineiden ongelmat ovat kärjistyneet ja toimittajien rooliin liittyvän epävarmuuden ohella mediaympäristö on haavoittuvan asemansa korostumisen lisäksi altistunut taloudellisille ja poliittisille paineille; näillä ilmiöillä on ollut erityisiä seurauksia sellaisten journalististen lajityyppien kannalta, joista aiheutuu enemmän kustannuksia tai joiden laatiminen kestää kauemmin, kuten tutkiva journalismi, reportaasit ja kansainvälisten ja eurooppalaisten kirjeenvaihtajien lähettäminen; katsoo, että mainitut journalismin tyypit ovat erittäin tärkeitä, sillä niiden avulla taataan julkisten ja poliittisten viranomaisten asettaminen vastuuseen ja vastuuvelvollisuus, tehdään loppu taloudellisen ja toimielimiin liittyvän vallan väärinkäytöstä ja varmistetaan rikollisen toiminnan paljastaminen ja sen johdosta syytteeseen asettaminen yhteiskunnallisella, ympäristöön liittyvällä ja humanitaarisella alalla; kehottaa komissiota tekemään selvityksen kriisin ja työsuhteiden epävarmuuden vaikutuksista toimittajayhteisöön, jotta olisi mahdollista analysoida vaikutuksia, jotka kohdistuvat tiedotusvälineiden vapauteen ja moniarvoisuuteen, ja pyrkiä korjaamaan ne;

AD.

katsoo, että tekniset muutokset, itsenäisen toimittajan ammattia harjoittavien ammattilaisten monimuotoinen yhteisö ja monenlaisten valmiuksien omaksuminen, joita laadun hankkiminen ja tuottaminen nykyään edellyttävät, tarjoavat myös tilaisuuksia luoda uusia, eri alustojen rajat ylittäviä ja kansainvälisiä journalismin alan yrityksiä, joita voidaan tukea sekä julkisen että markkinaperusteisen politiikan avulla;

1.

vaatii jäsenvaltioita ja Euroopan unionia noudattamaan, suojelemaan ja edistämään perusoikeuksiin kuuluvaa ilmaisuvapautta ja tiedonvälityksen vapautta sekä tiedotusvälineiden vapautta ja moniarvoisuutta ja siksi välttämään tiedotusvälineiden vapautta uhkaavia toimia, kuten aiheetonta ja poliittista vaikuttamista tiedotusvälineisiin tai niiden painostamista ja niihin kohdistuvaa puoluesidonnaista valvontaa ja sensurointia tai joukkotiedotusvälineiden vapauden ja riippumattomuuden rajoittamista tai laitonta estämistä esimerkiksi turvallisuuteen liittyvien perustelujen avulla tai julkisten yleisradioyhtiöiden uhkailemista taloudellisesti, sekä kehittämään järjestelmiä, joilla näitä uhkia voidaan ehkäistä;

2.

kehottaa jäsenvaltioita ja unionia varmistamaan, että käytössä on oikeudellisesti sitovia menettelyjä ja järjestelmiä tiedotusvälineiden johtajien, hallintoneuvostojen viestintäneuvostojen ja sääntelyelinten valintaan ja nimittämiseen siten, että ne ovat avoimet, perustuvat ansioihin ja kiistattomaan kokemukseen ja takaavat ammattimaisuuden, rehellisyyden, riippumattomuuden ja yhteisymmärryksen siten, että koko poliittinen ja sosiaalinen kirjo on edustettuna, sekä oikeudellisen varmuuden ja jatkuvuuden, sen sijaan, että ne perustuisivat poliittisiin tai puoluesidonnaisiin kriteereihin, jotka vuorostaan pohjautuvat osana vaalien tuloksiin tai vallassaolijoiden tahtoon sidoksissa olevaan suosimis- ja palkitsemisjärjestelmään; toteaa, että kaikissa jäsenvaltioissa olisi laadittava luettelo kriteereistä, joiden perusteella valtiollisten tiedotusvälineiden johtajat tai hallintoneuvostot nimitetään, riippumattomuutta, rehellisyyttä, kokemusta ja ammattimaisuutta koskevia periaatteita noudattaen; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön takuita, joilla varmistetaan viestintäneuvostojen ja sääntelyelimien riippumattomuus hallituksen, parlamentin enemmistön tai jonkin muun yhteiskuntaryhmän poliittisesta vaikutusvallasta;

3.

painottaa, että tiedotusvälineiden moniarvoisuus ja journalistinen ja toimituksellinen riippumattomuus ovat tiedotusvälineiden vapauden tukipilareita varmistettaessa, että tiedotusvälineet ovat monipuolisia, suovat erilaisille yhteiskunnallisille ja poliittiselle toimijoille (muun muassa valtiovallasta riippumattomille järjestöille ja muille kansalaisjärjestöille), mielipiteille ja näkemyksille mahdollisuuden päästä esiin ja tarjoavat monia erilaisia näkemyksiä;

4.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että monien aluehallintojen tai jäsenvaltioiden alueille jakaantuneille kulttuurisille yhteisöille on mahdollisuus tiedotusvälineiden saatavuuteen heidän omalla kielellään ja ettei tehdä poliittisia päätöksiä, joilla tätä rajoitettaisiin;

5.

muistuttaa, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan sopimusvaltioiden on taattava tiedotusvälineiden moniarvoisuus Euroopan ihmisoikeusyleissopimuksen 10 artiklan nojalla; huomauttaa, että kyseisen yleissopimuksen 10 artikla sisältää samankaltaisia määräyksiä kuin unionin säännöstöön kuuluvan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 11 artikla;

6.

painottaa, että komission olisi varmistettava, että jäsenvaltiot takaavat omassa maassaan perusoikeuskirjan tosiasiallisen soveltamisen, joka ilmenee tiedotusvälineiden moniarvoisuutena, tiedonsaannin tasa-arvoisuutena ja puolueettomana suhtautumisena lehdistön riippumattomuuteen;

7.

toteaa, että Kööpenhaminan arviointiperusteiden mukaan maiden, jotka haluavat liittyä Euroopan unioniin, on noudatettava unionin säännöstöä, joka sisältää perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 11 artiklan, jossa vaaditaan kunnioittamaan tiedotusvälineiden vapautta ja moniarvoisuutta; huomauttaa kuitenkin, että vaikka myös nykyisiä jäsenvaltioita vaaditaan noudattamaan perusoikeuskirjaa, ei ole olemassa järjestelmää, jolla voitaisiin varmistaa, että näin myös tehdään;

8.

korostaa sellaisen aidosti tasapainoisen kaksitahoisen eurooppalaisen järjestelmän perustavaa roolia, jossa yksityiset ja julkiset tiedotusvälineet suorittavat omat tehtävänsä, ja katsoo, että se on säilytettävä parlamentin, komission ja neuvoston esittämän pyynnön mukaisesti; huomauttaa, että multimediayhteiskunnassa, jossa kaupallispainotteisia maailmanlaajuisia markkinatoimijoita on nykyään enemmän kuin aikaisemmin, julkiset tiedotusvälineet ovat erittäin tärkeitä; muistuttaa, että kansalaisten valtion kautta rahoittamilla julkisilla tiedotusvälineillä on tärkeä tehtävä vastata kansalaisten tarpeisiin ja niillä on institutionaalinen velvollisuus tuottaa monenlaisille yleisöille laadukasta, tarkkaa ja luotettavaa tietoa, jonka on oltava riippumatonta ulkoisista paineista sekä yksityisistä tai poliittisista eduista, ja samalla niiden on annettava tilaa kapea-alaisille sektoreille, joita yksityiset tiedotusvälineet eivät välttämättä pidä tuottavina; korostaa, että yksityisillä tiedotusvälineillä on tiedonvälityksen suhteen vastaavat, etenkin institutionaalista ja poliittista tietoa koskevat velvollisuudet, esimerkiksi vaalien ja kansanäänestysten yhteydessä; painottaa, että on taattava kansallisten uutistoimistojen ammatillinen riippumattomuus ja vältettävä uutismonopolien syntymistä;

9.

toteaa, että jatkuvat itsesääntelyaloitteet ja muut kuin lainsäädäntöaloitteet, mikäli ne ovat riippumattomia, puolueettomia ja avoimia, ovat tärkeässä asemassa varmistettaessa tiedotusvälineiden vapaus; kehottaa komissiota toteuttamaan toimia, jotta varmistetaan tiedotusvälineiden ja komission sääntelyvirastojen riippumattomuus sekä valtiosta (myös unionissa) että vaikutusvaltaisista kaupallisista eduista;

10.

muistuttaa julkisten tiedotusvälineiden erityisestä ja selkeästi erottuvasta roolista, kuten Amsterdamin pöytäkirjassa jäsenvaltioiden julkisesta yleisradiotoiminnasta todetaan;

11.

muistuttaa, että perussopimuksien liitteenä olevassa pöytäkirjassa N:o 29 todetaan, että jäsenvaltioiden julkinen yleisradiotoiminta liittyy suoraan jokaisen yhteiskunnan demokraattisiin, yhteiskunnallisiin ja kulttuurisiin tarpeisiin samoin kuin tarpeeseen turvata viestinnän moniarvoisuus, ja todetaan näin ollen, että jäsenvaltiot voivat rahoittaa julkista yleisradiotoimintaa, siinä määrin kuin rahoitus myönnetään yleisradioyritykselle kunkin jäsenvaltion antaman, määrittelemän ja järjestämän julkisen palvelun tehtävän täyttämiseksi, ja siinä määrin kuin rahoitus ei vaikuta unionin kauppa- ja kilpailuolosuhteisiin sellaisessa laajuudessa, että se olisi yleisen edun vastaista;

12.

korostaa asianmukaisen, oikeasuhteisen ja vakaan rahoituksen merkitystä julkisten tiedotusvälineiden poliittisen ja taloudellisen riippumattomuuden turvaamiseksi, jotta ne voivat suorittaa tehtävänsä, niiden yhteiskunnallinen, koulutuksellinen, kulttuurinen ja demokraattinen tehtävä mukaan lukien, ja sopeutua digitaaliseen muutokseen sekä olla luomassa osallistavaa tieto- ja osaamisyhteiskuntaa, jossa edustavat ja korkealaatuiset tiedotusvälineet ovat kaikkien saatavilla; on huolissaan joissakin jäsenvaltioissa havaitusta nykysuuntauksesta, jonka mukaan talousarvioihin tehdään leikkauksia tai rajoitetaan julkisten tiedotusvälineiden toimintaa, sillä näin heikennetään näiden kykyä hoitaa tehtäviään; vaatii jäsenvaltioita muuttamaan tätä kehityssuuntaa ja takaamaan julkisille tiedotusvälineille asianmukaisen, kestävän ja ennakoitavissa olevan rahoituksen;

13.

korostaa, ettei toimenpiteitä, joilla tiettyjen tiedotusvälineiden markkinoille pääsyä säännellään lähetystoiminnan lisenssi- ja lupamenettelyjen avulla, tai sääntöjä, jotka koskevat valtion, kansallisen tai sotilaallisen turvallisuuden sekä yleisen järjestyksen suojelua, eikä sääntöjä, jotka koskevat siveellisyyttä ja lasten suojelua, saa käyttää väärin siten, että tiedotusvälineisiin kohdistetaan poliittista tai puoluesidonnaista valvontaa ja sensurointia tai estetään kansalaisia käyttämästä perusoikeuttaan saada tietoja asioista, joilla on yleishyödyllistä merkitystä; korostaa, että tältä osin olisi varmistettava asianmukainen tasapaino; varoittaa, ettei tiettyjen etu- tai painostusryhmien, taloudellisten toimijoiden tai uskonnollisten ryhmien vaikutus saa uhata tiedotusvälineitä;

14.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita soveltamaan kilpailusääntöjä ja tiedotusvälineitä koskevia sääntöjä kilpailun varmistamiseksi, jotta voidaan puuttua määrääviin asemiin ja ehkäistä niitä asettamalla kilpailuun liittyvät raja-arvot alhaisemmalle tasolle tiedotusvälineiden alalla suhteessa muihin aloihin, jotta voidaan taata uusien osallistujien pääsy markkinoille, toteuttaa toimia, mikäli tiedotusvälineet ovat liian keskittyneitä ja niiden moniarvoisuus, riippumattomuus ja vapaus on uhattuna, sillä näin voidaan varmistaa, että kaikki unionin kansalaiset voivat seurata vapaita ja moniarvoisia tiedotusvälineitä kaikissa jäsenvaltioissa, ja suositella tarvittaessa parannuksia; korostaa, että tiedotusvälineiden riippumattomuutta uhkaavat sellaisten yritysten omistamat lehdistökonsernit, joilla on valta tehdä julkisia hankintasopimuksia; kehottaa komissiota arvioimaan, miten voimassa olevat kilpailusäännöt liittyvät kaupallisten tiedotusvälineiden kasvavaan keskittymiseen jäsenvaltioissa; kehottaa komissiota ehdottamaan konkreettisia toimia tiedotusvälineiden moniarvoisuuden suojelemiseksi ja tiedotusvälineiden kohtuuttomien keskittymien estämiseksi;

15.

painottaa, että on kiinnitettävä huomiota tiedotusvälineiden omistajuuden keskittymiseen jäsenvaltioissa, ja korostaa samalla, että moniarvoisuuden käsite kattaa laajan asiakirjon, kuten sensuurin kieltämisen, lähteiden ja paljastusten tekijöiden suojelun, poliittisten toimijoiden ja markkinavoimien harjoittamaan painostukseen liittyvät kysymykset, avoimuuden, toimittajien työolosuhteet, tiedotusvälineiden valvontaviranomaiset, kulttuurien moninaisuuden, uusien tekniikoiden kehittämisen, rajoittamattoman tiedonsaannin ja viestinnän, sensuroimattoman mahdollisuuden hyödyntää internetiä ja digitaalisen kuilun; katsoo, että tiedotusvälineiden omistuksen ja hallinnan olisi oltava avointa eivätkä ne saisi keskittyä; tähdentää, että tiedotusvälineiden omistajuuden keskittyminen vaarantaa moniarvoisuuden ja kulttuurisen monimuotoisuuden ja johtaa tiedotusvälineiden sisällön yhdenmukaistumiseen;

16.

kehottaa laatimaan sääntöjä, joilla varmistetaan, että muun muassa poliittisten tahojen yhteensulautumisesta ja tiedotusvälineiden valvonnasta johtuviin ristiriitoihin puututaan asianmukaisesti ja ne ratkaistaan ja että varmistetaan erityisesti, että mediakonsernien tosiasialliset omistajat ovat aina julkisia elimiä, jotta vältetään eturistiriidat; kehottaa panemaan tosiasiallisesti täytäntöön sääntöjä, joilla varmistetaan tiedotusvälineiden rahoitusta sekä valtioiden mainontaa ja sponsorointia varten myöntämiä määrärahoja koskevien menettelyjen avoimuus ja tasapuolisuus, jotta voidaan varmistaa, että näistä ei aiheudu sekaantumista tiedotusvälineiden ilmaisun- ja tiedonvapauteen, moniarvoisuuteen tai tiedotusvälineiden toimitukselliseen linjaan, ja kehottaa komissiota valvomaan tätä;

17.

korostaa, että huolimatta kilpailupolitiikan hyödyntämisestä koko unionin sulautuma-asetuksessa ja erityisesti sen 21 artiklassa (18), on esitetty huolenaiheita, jotka liittyvät siihen, että kyseisillä välineillä ei ole mahdollista valvoa asianmukaisesti tiedotusvälineiden keskittymistä, mikä johtuu markkinoiden rajaamista koskevista ongelmista, sillä joissakin tapauksissa laajat tiedotusvälineiden väliset yhteensulautumat jäävät unionin kilpailupolitiikassa mainittujen liikevaihdon raja-arvojen alapuolelle;

18.

korostaa, että merkittävän markkina-aseman saavuttaminen tiedotusvälineiden alalla ei johdu ainoastaan monopoliasemassa olevan toimijan hinnoitteluvallasta vaan myös poliittisesta vaikutusvallasta, jonka vuoksi sääntelyala joutuu rahoitusalan hallintaan; näin ollen valta-asemia on vaikeampi purkaa, kun ne on kerran saavutettu; kehottaa asettamaan kilpailuun liittyvät raja-arvot tiedotusvälineiden alalla muita markkinoita alhaisemmiksi;

19.

muistuttaa komissiota siitä, että siltä on aikaisemmin kysytty monesti mahdollisuudesta ottaa käyttöön oikeudellinen kehys, jolla estetään omistajuuden keskittyminen ja määräävän aseman väärinkäyttö; kehottaa komissiota esittämään konkreettisia toimia, joilla suojellaan tiedotusvälineiden moniarvoisuutta, mukaan luettuna tiedotusvälineiden omistajuutta koskevien sääntöjen muodostama oikeudellinen kehys, jolla otetaan käyttöön jäsenvaltioita koskevat vähimmäisnormit;

20.

korostaa, että on tärkeää varmistaa toimittajien riippumattomuus sekä päätoimittajilta tai omistajilta tulevista sisäisistä paineista että ulkoisesti, poliittisen tai taloudellisen lobbauksen kautta tai muilta eturyhmiltä tulevista paineista, ja painottaa toimituksellisen ohjeistuksen ja käytännesääntöjen merkitystä, sillä niiden avulla estetään omistajia, hallituksia tai ulkoisia sidosryhmiä puuttumasta uutisten sisältöön; korostaa, että oikeus puheenvapauteen ilman minkäänlaista syrjintää yhdenvertaisen ja yhtäläisen kohtelun perusteella on tärkeä; korostaa, että oikeus tutustua asiakirjoihin ja tietoihin on olennainen toimittajille ja kansalaille ja kehottaa jäsenvaltioita laatimaan vakaan ja kattavan oikeudellisen kehyksen, joka koskee hallitusta koskevan tiedon vapautta ja oikeutta tutustua asiakirjoihin, joilla on yleishyödyllistä merkitystä; kehottaa jäsenvaltioita antamaan oikeudellisia takeita lähteiden luottamuksellisuutta koskevan periaatteen täysimääräisestä suojelusta ja vaatii Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tätä alaa koskevan oikeuskäytännön tinkimätöntä noudattamista, myös ilmiantojen osalta;

21.

vaatii, että toimittajia suojellaan painostukselta, pelottelulta, ahdistelulta, uhkilta ja väkivallalta, ja muistuttaa, että tutkivat toimittajat ovat usein vaarassa ja joutuvat fyysisten hyökkäysten ja jopa tappoyritysten kohteiksi toimintansa takia; tähdentää, että on varmistettava oikeudenmukaisuus ja torjuttava tällaisten tekojen rankaisemattomuutta, ja painottaa myös, että tällaiset teot vaikuttavat rajoittavasti ilmaisunvapauteen, mikä johtaa tiedotusvälineiden itsesensuuriin; korostaa, että tutkivan journalismin avulla voidaan valvoa paremmin demokratian ja hyvän hallintotavan toteutumista ja se voi myös auttaa paljastamaan yhteiskunnan sääntöjenvastaisuuksia ja rikoksia, mikä on avuksi syyttäjäviranomaisille; kehottaa jäsenvaltioita ja unionia tukemaan ja edistämään tutkivaa journalismia ja edistämään myös eettistä journalismia tiedotusvälineissä laatimalla ammatillisia normeja ja sopivia oikeussuojamenettelyjä erityisesti ammatillisen koulutuksen sekä tiedotusvälineiden alaa edustavien yhdistysten ja liittojen laatimien käytännesääntöjen välityksellä;

22.

kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään lainsäädäntöä, jotta estetään tiedusteluviranomaisten soluttautuminen uutistoimituksiin, koska tällaiset käytännöt vaarantavat vakavasti ilmaisunvapauden: ne mahdollistavat uutistoimituksien valvonnan ja luovat epäluottamuksentäyteisen ilmapiirin, estävät tiedonkeruun ja uhkaavat lähteiden luottamuksellisuutta sekä pyrkivät viime kädessä antamaan väärää tietoa ja manipuloimaan suurta yleisöä sekä vahingoittamaan tiedotusvälineiden uskottavuutta;

23.

korostaa, että yhä useampi toimittaja työskentelee epävarmoissa työsuhteissa ilman työmarkkinoiden tarjoamaa yleistä sosiaaliturvaa, ja kehottaa parantamaan tiedotusvälineissä työskentelevien ammattilaisten työoloja; korostaa, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimittajien työolot vastaavat Euroopan sosiaalisen peruskirjan määräyksiä; korostaa toimittajien työehtosopimusten ja toimittajien kollektiivien ammattiliittoedustuksen merkitystä; katsoo, että niiden on oltava sallittuja kaikille työntekijöille, vaikka he olisivat pienen ryhmän jäseniä, työskentelisivät pienissä yrityksissä tai heillä olisi epätyypillinen, kuten tilapäinen tai väliaikainen, työsopimus, sillä varmuus työpaikan säilymisestä antaa heille mahdollisuuden puhua ja toimia yhdessä ja ylläpitää ammatillisia normejaan helpommin ja tehokkaammin;

24.

korostaa tarvetta edistää eettistä journalismia tiedotusvälineissä; kehottaa komissiota ehdottamaan välinettä (esimerkiksi 20. joulukuuta 2006 alaikäisten ja ihmisarvon suojelusta ja oikeudesta vastineeseen Euroopan audiovisuaalisia ja verkkotietopalveluja tuottavien yritysten kilpailukyky huomioon ottaen annetun suosituksen kaltaisen suosituksen välityksellä), jotta voidaan varmistaa, että jäsenvaltiot kehottavat media-alaa kehittämään ammatillisia normeja ja eettisiä sääntöjä, jotka kattavat velvoitteen erotella tosiasiat ja mielipiteet toisistaan uutisoinnissa, tarkkuuden, puolueettomuuden ja objektiivisuuden välttämättömyyden, ihmisten yksityisyyden kunnioittamisen, väärien tietojen oikaisemista koskevan velvoitteen ja oikeuden vastineeseen; toteaa, että tämän kehyksen avulla olisi säädettävä sellaisen riippumattoman sääntelyviranomaisen perustamisesta tiedotusvälineiden alalla, joka toimisi riippumattomasti poliittiseen tai muuhun ulkoiseen vaikutukseen nähden ja jolle annettaisiin toimivalta käsitellä lehdistöä koskevia kanteita ammatillisten normien ja eettisten sääntöjen pohjalta sekä määrätä asianmukaisia seuraamuksia;

25.

kehottaa kaikkia niitä jäsenvaltioita, joissa kunnianloukkaus on rikos, poistamaan sen rangaistavuuden mahdollisimman pian; pitää valitettavana toimittajiin ja tiedotusvälineisiin kohdistuvaa painostusta, väkivaltaa ja häirintää myös heidän raportoidessaan mielenosoituksista ja julkisista tapahtumista, jotka herättävät huolta eurooppalaisissa ja kansainvälisissä järjestöissä sekä tutkijayhteisössä ja kansalaisyhteiskunnassa; painottaa, että on tärkeää käydä vuoropuhelua viranomaisten kanssa, jotta varmistetaan, etteivät tiedotusvälineiden vapaus ja riippumattomuus ole vaarassa, ettei kriittisiä kommentteja estetä ja että lainvalvonnasta vastaavat tahot kunnioittavat tiedotusvälineiden tehtävää ja varmistavat, että ne voivat raportoida tapahtumista vapaasti ja turvallisesti;

26.

korostaa, että on tärkeää perustaa tiedotusvälineiden itsesääntelyelimiä, kuten valituslautakuntia ja oikeusasiamiehiä, ja kannattaa käytännöllisiä ja alhaalta ylöspäin suuntautuvia toimenpiteitä, joita eurooppalaiset toimittajat ovat toteuttaneet puolustaakseen perusoikeuksiaan perustamalla palvelukeskuksen mainittujen oikeuksien ja erityisesti ilmaisunvapauden vastaisten rikkomuksien dokumentoimiseksi (sen kokeiluhankkeen mukaisesti (tarkistus 1225), joka hyväksyttiin täysistunnossa 23. lokakuuta 2012 osana parlamentin kantaa vuoden 2013 talousarvioon);

27.

korostaa poliittista tiedonvälitystä koskevien sääntöjen tarvetta koko audiovisuaalisen median alalla, jotta voidaan taata erilaisten poliittisten kilpailijoiden, mielipiteiden ja näkemysten oikeudenmukainen esiinpääsy erityisesti vaalien ja kansanäänestysten yhteydessä ja varmistaa siten, että kansalaiset voivat muodostaa mielipiteensä ilman yhden hallitsevan mielipidevaikuttajan kohtuutonta vaikutusta; tähdentää, että sääntelyelimien on pantava tällaiset säännöt asianmukaisesti täytäntöön;

28.

painottaa, että ilmaisunvapautta ja tiedotusvälineiden vapautta koskeva perusoikeus ei ole varattu ainoastaan perinteisiä tiedotusvälineitä varten vaan kattaa myös sosiaalisen median ja muut uusmedian muodot; painottaa, että on tärkeää varmistaa ilmaisun ja tiedonsaannin vapaus internetissä, erityisesti takaamalla tietoverkon neutraalius, ja kehottaa siksi unionia ja jäsenvaltioita varmistamaan, että näitä oikeuksia ja vapauksia kunnioitetaan kaikilta osin internetissä täysimääräisesti tiedon antamiseen ja liikkumiseen nähden; varoittaa viranomaisten pyrkimyksistä vaatia rekisteröintiä tai luvan hankkimista taikka estää viranomaisten haitalliseksi katsoman sisällön leviäminen; toteaa, että julkisten tiedotusvälineiden internet-palvelujen tarjoaminen edistää niiden tehtävän täyttämistä eli sen varmistamista, että kansalaisilla on mahdollisuus saada tietoa ja muodostaa kantansa eri lähteisiin perustuen;

29.

korostaa uutisten kerääjien, hakukoneiden ja muiden välikäsien kasvavaa merkitystä tiedon ja uutissisällön levittämisen ja hankkimisen kannalta; kehottaa komissiota sisällyttämään nämä internetiin liittyvät tekijät unionin sääntelykehykseen tarkistettaessa audiovisuaalisia mediapalveluja koskevaa direktiiviä, jotta voidaan ratkaista ongelmat, jotka liittyvät sisällön valikoimiseen ja lähteiden valinnan vääristymiseen;

30.

kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita kiinnittämään komission medialukutaitoa koskevan toimintalinjan yhteydessä riittävästi huomiota mediakasvatuksen merkitykseen, sillä sen avulla annetaan kansalaisille taidot tulkita kriittisesti yhä kasvavaa tietomäärää ja kyky seuloa sitä;

31.

kehottaa komissiota tarkastamaan, myöntävätkö jäsenvaltiot yleisradiotoimintalupia objektiivisten, avoimien, syrjimättömien ja suhteellisten kriteerien perusteella;

32.

korostaa, että tiedotusvälineiden vapauden ja moniarvoisuuden seuraaminen säännöllisesti kaikissa jäsenvaltioissa on tärkeää ja siihen on ryhdyttävä kiireellisesti, minkä lisäksi asiasta on raportoitava vuosittain Euroopan neuvoston ja Etyjin kehittämien yksityiskohtaisten standardien sekä yhdessä kansalaisjärjestöjen, sidosryhmien ja asiantuntijoiden kanssa komissiolle laaditussa riippumattomassa selvityksessä kehitetyn riskiperusteisen analyyttisen lähestymistavan ja siinä kehitettyjen indikaattoreiden perusteella myös seuraamalla ja valvomalla tiedotusvälinelainsäädännön kehitystä ja muutoksia sekä jäsenvaltioissa mahdollisesti hyväksyttävien lakien kielteistä vaikutusta tiedotusvälineiden vapauteen erityisesti, kun kyse on valtiovallan puuttumisesta niiden toimintaan, minkä lisäksi tarvitaan hyviä käytänteitä julkista palvelua koskevien normien määrittämiseksi sekä julkisten että yksityisten kanavien kohdalla; korostaa, että on tärkeää tiedottaa tällaisista unionin yhteisistä normeista suurelle yleisölle; katsoo, että komission, perusoikeusviraston ja/tai Euroopan yliopistoinstituutin tiedotusvälineiden moniarvoisuuden ja vapauden keskuksen tulee suorittaa tämä tehtävä ja julkaista vuosittainen raportti seurannan tuloksista; katsoo, että komission olisi esitettävä raportti parlamentille ja neuvostolle ja tehtävä sen päätelmiin perustuvia ehdotuksia mahdollisista toimista ja toimenpiteistä;

33.

katsoo, että unionilla on valtuudet toteuttaa lainsäädäntötoimia ilmaisun- ja tiedonvapauden sekä tiedotusvälineiden vapauden ja moniarvoisuuden takaamiseksi, suojelemiseksi ja edistämiseksi, vähintään samassa määrin kuin sillä on valtuuksia suojella alaikäisiä ja ihmisarvoa, kulttuurista monimuotoisuutta, kansalaisten tiedonsaantia tärkeistä tapahtumista ja/tai tärkeiden tapahtumien uutisointia, vammaisten henkilöiden oikeuksien edistämistä, kuluttajien suojelua kaupalliselta viestinnältä ja oikeutta vastineeseen, jotka ovat kaikki audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin kattamia yleisen edun mukaisia aiheita; katsoo samalla, että kaiken sääntelyn on perustuttava yksityiskohtaiseen ja huolelliseen analyysiin unionissa ja jäsenvaltioissa vallitsevasta tilanteesta, ratkaistavista ongelmista ja siitä, miten ne ovat parhaiten ratkaistavissa; katsoo, että muita kuin lainsäädäntöaloitteita, jotka liittyvät valvontaan, itsesääntelyyn ja käytännesääntöihin ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 7 artiklan aktivoimiseen asianmukaisissa tapauksissa, on toteutettava sidosryhmien esittämien pyyntöjen mukaisesti ja pitäen mielessä, että jotkin tiedotusvälineiden vapauteen kohdistuvista vakavimmista uhista perustuvat joissakin jäsenvaltioissa hiljattain hyväksyttyyn lainsäädäntöön;

34.

muistuttaa komissiota kehotuksestaan tarkistaa ja muuttaa audiovisuaalisia mediapalveluja koskevaa direktiiviä ja laajentaa sen soveltamisalaa kattamaan vähimmäisnormit, jotka liittyvät ilmaisun ja tiedonvälityksen perusvapauksien sekä tiedotusvälineiden vapauden ja monimuotoisuuden kunnioittamiseen, suojelemiseen ja edistämiseen, sekä panna täytäntöön unionin ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen asianomainen oikeuskäytäntö, sillä direktiivin tavoitteena on luoda audiovisuaalisten mediapalvelujen alue, jolla ei ole sisärajoja, taaten samalla yleistä etua edustavien tavoitteiden korkeatasoinen suojelu, koska oikeuskäytännön mukaan viranomaisille on asetettu positiivinen velvoite ottaa käyttöön asianmukainen lainsäädännöllinen ja hallinnollinen kehys, jolla taataan tosiasiallinen moniarvoisuus (19); kehottaa siksi komissiota tarkistamaan ja muuttamaan audiovisuaalisia mediapalveluja koskevaa direktiiviä, jotta voidaan varmistaa – kuten on tehty sääntelyviranomaisia koskevan mallin kohdalla ja siihen perustuen sähköisen viestinnän kehyksessä – että kansalliset sääntelyviranomaiset ovat riippumattomia, puolueettomia ja toimivat avoimesti päätöksenteossa, toimivaltansa käytössä ja valvontaprosessissa, että niille on myönnetty niiden tehtävien täyttämisen edellyttämä rahoitus ja että niillä on asianmukaiset seuraamusvaltuudet, joilla varmistetaan, että niiden päätökset pannaan täytäntöön;

35.

kehottaa komissiota sisällyttämään audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin arviointiin ja tarkistamiseen säännöksiä, jotka koskevat tiedotusvälineiden omistajuuden avoimuutta, tiedotusvälineiden keskittymistä, eturistiriitoihin liittyviä sääntöjä, joilla estetään poliittisten ja taloudellisten tahojen tiedotusvälineisiin kohdistama tarpeeton vaikutusvalta, sekä tiedotusvälineiden valvontaelimien riippumattomuutta; kehottaa komissiota esittämään tiedonannon, jolla pannaan täytäntöön tiedotusvälineiden moninaisuutta koskevan seurantajärjestelmän indikaattorit, joiden avulla arvioidaan viestinten moniarvoisuutta unionin jäsenvaltioissa, tammikuussa 2007 ehdotetun kolmivaiheisen suunnitelman pohjalta ja kuten tutkimuksessa ”The indicators for media pluralism in the Member States – Towards a risk-based approach” on jo aiemmin esitetty; katsoo, että tämän jälkeen olisi pidettävä laaja julkinen kuuleminen, johon kaikki asianomaiset toimijat osallistuvat, muun muassa tiedotusvälineiden vapautta ja moniarvoisuutta käsittelevän korkean tason työryhmän selvityksen pohjalta ja erityisesti laatimalla ehdotuksen tiedotusvälineiden vapautta ja moniarvoisuutta koskeviksi unionin suuntaviivoiksi;

36.

kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan välittömästi uudistustoimia näiden tavoitteiden saavuttamiseksi; kehottaa komissiota määrittelemään selkeästi viestintäviranomaisten toimivallan laajuuden erityisesti, kun kyseessä on sääntely ja valvonta, ja valvomaan, missä määrin ne noudattavat tarpeellisuutta ja oikeasuhteisuutta koskevia vaatimuksia seuraamuksia määrättäessä; muistuttaa, että on tärkeää mukauttaa sääntelyn soveltamisalaa kunkin yksittäisen tiedotusvälineen erityisluonteeseen;

37.

kehottaa kansallisia sääntelyelimiä tekemään yhteistyötä ja koordinoimaan toimintaansa unionin tasolla tiedotusvälineitä koskevissa asioissa esimerkiksi perustamalla audiovisuaalisten mediapalvelujen eurooppalaisten sääntelyviranomaisten ryhmän sekä yhdenmukaistamaan audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin 29 ja 30 artiklassa tarkoitettujen kansallisten sääntelyviranomaisten aseman ja varmistamaan, että ne ovat riippumattomia, puolueettomia ja toimivat avoimesti sekä päätöksentekoprosesseissaan että toimivaltansa käytössä ja valvontaprosessissa ja että niillä on asianmukaiset seuraamusvaltuudet, joilla varmistetaan, että niiden päätökset pannaan täytäntöön;

38.

kehottaa komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita ryhtymään asianmukaisiin, oikea-aikaisiin, oikeasuhteisiin ja progressiivisiin toimenpiteisiin silloin, kun unionissa ja jäsenvaltioissa ilmenee ongelmia sananvapaudessa ja tiedonvälityksen vapaudessa, tiedotusvälineiden vapaudessa ja moniarvoisuudessa;

39.

katsoo, että mikäli unioniin liittyy lisää valtioita, on syytä korostaa entisestään vapauksien ja ilmaisunvapauden suojelemista, sillä niitä pidetään yleisesti ihmisoikeuksien ja Kööpenhaminan kriteerien demokratiaa koskevien ehtojen keskeisinä tekijöinä; kehottaa komissiota edelleen seuraamaan tiedotusvälineiden vapauden suojelemista ja edistämistä unionin ehdokasvaltioissa;

40.

kehottaa komissiota varmistamaan, että tiedotusvälineiden moniarvoisuuteen ja omistajuuteen liittyvät kriteerit sisällytetään jokaiseen vaikutuksenarviointiin, joka toteutetaan lainsäädäntöehdotuksia koskeville uusille aloitteille;

41.

ilmaisee huolestumisensa sen johdosta, että tiedotusvälineiden omistajuutta koskeva avoimuus on puutteellista unionissa, ja kehottaa näin ollen komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan tiedotusvälineiden omistajuutta ja hallintaa koskevan avoimuuden ja tekemään alalla aloitteita, erityisesti siten, että lähetystoimintaa harjoittavat tiedotusvälineet, painettu media ja vastaavat tiedotusvälineet velvoitetaan toimittamaan yhtiörekisterinsä tiedotusvälineistä vastaaville kansallisille viranomaisille ja riittävästi ajantasaista, omistajuutta koskevaa tietoa suurelle yleisölle, jotta olisi mahdollista tunnistaa mediayhtiöiden tosiasialliset ja perimmäiset omistajat, sekä toimittamaan ansioluettelonsa ja ilmoittamaan rahoituksensa jatkamalla esimerkiksi Mavise-tietokannan kehittämistä yhteiseksi eurooppalaiseksi rekisteriksi, jotta havaitaan kohtuuttomat tiedotusvälineiden keskittymät, estetään tiedotusvälineiden alaa edustavia järjestöjä salaamasta erityisetuja ja annetaan kansalaisille mahdollisuus selvittää, millaisia etuja kyseiset tiedotusvälineet edistävät; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että jäsenvaltioiden julkisille tiedotusvälineille varaamia varoja käytetään avoimesti ja siten, että noudatetaan tiukasti perussopimuksiin liitettyä pöytäkirjaa N:o 29; katsoo, että omistajuuden avoimuus on tiedotusvälineiden moniarvoisuuteen liittyvä keskeinen tekijä; kehottaa komissiota valvomaan ja tukemaan edistymistä, jotta lisätään tiedotusvälineiden omistajuutta koskevaa tiedonvaihtoa;

42.

korostaa, että tiedotusvälineiden vapauteen olisi sisällytettävä myös tiedotusvälineiden vapaa käyttö varmistamalla, että kaikille unionin kansalaisille tarjotaan laajakaistayhteyttä kohtuullisessa ajassa ja että he voivat käyttää sitä ja kohtuullisin kustannuksin, ja jatkamalla satelliittitekniikan ja muun sellaisen langattoman tekniikan kehittämistä, jolla yhteys voidaan muodostaa välittömästi kaikkialla saatavilla olevaan internetin runkoverkkoon;

43.

korostaa, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan viranomaisilla on Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan nojalla positiivinen velvoite suojella ilmaisunvapautta toimivan demokratian ennakkoedellytyksenä, koska tiettyjen vapauksien aito ja tosiasiallinen käyttäminen ei riipu ainoastaan valtion velvollisuudesta olla toteuttamatta toimia vaan saattaa edellyttää positiivisten suojelutoimien toteuttamista;

44.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Euroopan perusoikeusvirastolle, Etyjille ja Euroopan neuvoston ministerikomitealle, parlamentaariselle yleiskokoukselle, Venetsian komissiolle ja ihmisoikeusvaltuutetulle.

12.2.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 55/43

—

ottaa huomioon 7. heinäkuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Vihreä kirja: riittävien, kestävien ja turvattujen eurooppalaisten eläkejärjestelmien kehittäminen” (COM(2010)0365) ja siitä 16. helmikuuta 2011 antamansa päätöslauselman (1),

—

ottaa huomioon komission 16. helmikuuta 2012 esittämän tiedonannon ”Valkoinen kirja – Toimintasuunnitelma riittäviä, turvattuja ja kestäviä eläkkeitä varten” (COM(2012)0055),

—

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon komission 16. helmikuuta 2012 esittämästä tiedonannosta ”Valkoinen kirja – Toimintasuunnitelma riittäviä, turvattuja ja kestäviä eläkkeitä varten” (2),

—

ottaa huomioon komission työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosaston ja sosiaalisen suojelun komitean yhdessä laatiman raportin eläkkeiden riittävyydestä Euroopan unionissa vuosina 2010–2050 (vuoden 2012 eläkkeiden riittävyyttä koskeva raportti),

—

ottaa huomioon komission talouden ja rahoituksen pääosaston ja talouspoliittisen komitean yhdessä julkaiseman raportin ”Vuoden 2012 ikääntymisraportti: EU:n 27 jäsenvaltion taloutta ja julkista taloutta koskevat ennusteet (2010–2060)” (3),

—

ottaa huomioon 23. marraskuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Vuotuinen kasvuselvitys 2012” (COM(2011)0815) ja siitä 15. helmikuuta 2012 antamansa päätöslauselman (4),

—

ottaa huomioon jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista 21. lokakuuta 2010 annetun neuvoston päätöksen 2010/707/EU (5),

—

ottaa huomioon 9. lokakuuta 2008 antamansa päätöslauselman yhteiskunnallisen osallisuuden edistämisestä ja köyhyyden, myös lasten köyhyyden torjumisesta EU:ssa (6),

—

ottaa huomioon neuvoston 7. joulukuuta 2012 antaman lausuman aktiivisen ikääntymisen ja sukupolvien välisen solidaarisuuden eurooppalaisesta teemavuodesta (2012): Tulevat toimet (SOC 992/SAN 322),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan;

—

ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan, sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A7-0137/2013);

A.

ottaa huomioon, että parlamentin näkemykset komission vuoden 2010 vihreästä kirjasta ”riittävien, kestävien ja turvattujen eurooppalaisten eläkejärjestelmien kehittäminen” ilmaistiin sen 16. helmikuuta 2011 antamassa päätöslauselmassa;

B.

ottaa huomioon, että vuosikymmeniin pahin rahoitus- ja talouskriisi on aiheuttanut vakavan valtioiden velkakriisin ja sosiaalisen kriisin, joka on vaikuttanut voimakkaasti miljoonien EU:n kansalaisten eläketuloihin; toteaa tämän kriisin osoittaneen, että Euroopan taloudet ovat riippuvaisia toisistaan eikä mikään maa voi enää yksin taata sosiaaliturvajärjestelmiensä riittävyyttä, varmuutta ja kestävyyttä;

C.

ottaa huomioon, että eläkkeet ovat ikääntyneiden eurooppalaisten pääasiallinen tulonlähde ja että niiden tarkoituksena on taata eläkeläisille kohtuullinen elintaso ja taloudellisesti riippumaton elämä; toteaa kuitenkin, että noin 22 prosenttia yli 75-vuotiaista naisista elää EU:n köyhyysrajan alapuolella, mikä sisältää sosiaalisen syrjäytymisen riskin, ja että naiset ovat enemmistönä yli 75-vuotiaiden keskuudessa;

D.

ottaa huomioon, että suurista ikäluokista ensimmäiset lähestyvät eläkeikää, minkä vuoksi väestörakenteeseen liittyvä haaste ei ole enää tulevaisuuden ennuste, vaan tämänhetkinen tosiasia, ja ottaa huomioon, että yli 60-vuotiaiden määrä lisääntyy yli kahdella miljoonalla vuodessa;

E.

ottaa huomioon, että pitkän aikavälin väestörakennetta ja tuottavuutta koskevat suuntaukset osoittavat talouskriisistäkin riippumatta hitaampaa talouden kasvua useimmille EU:n jäsenvaltioille, joiden talouskasvu on huomattavasti pienempi kuin edellisinä vuosikymmeninä;

F.

toteaa, että maaliskuussa 2001 kokoontunut Eurooppa-neuvosto kannatti jo kolmiosaista Tukholman-strategiaa, jolla pyritään vähentämään nopeasti julkista velkaa, parantamaan työllisyysastetta ja tuottavuutta sekä uudistamaan eläke-, terveydenhuolto- ja pitkäaikaishoitojärjestelmiä;

G.

ottaa huomioon, että Euroopan talous- ja rahoituskriisin kielteiset vaikutukset palkkatasoon ja työllisyyteen lisäävät vanhuusiän köyhyyden riskiä;

H.

ottaa huomioon, että kasvava työttömyys ja masentavat rahoitusmarkkinat ovat aiheuttaneet vahinkoa sekä jakoperusteisille että rahastoiduille eläkejärjestelmille;

I.

ottaa huomioon, että Euroopan talous- ja sosiaalikomitea suosittelee, että eläkkeiden vähimmäistasoja olisi korotettava niin, että eläketulot olisivat köyhyysrajan yläpuolella;

J.

ottaa huomioon, että eläkejärjestelmät ovat keskeinen osa Euroopan sosiaalisia malleja ja niiden perustavana ja ehdottomana tavoitteena on taata vanhuksille kohtuullinen elintaso; ottaa huomioon, että eläketurva säilyy jäsenvaltion vastuulla;

K.

ottaa huomioon, että eläkepolitiikan kestävyys ulottuu finanssipoliittisia näkökohtia pidemmälle; ottaa huomioon, että yksityinen säästämisaste, työllisyysaste ja ennustettu väestökehitys ovat myös merkittävässä asemassa kestävyyden varmistamisessa;

L.

ottaa huomioon, että nykyisessä eurooppalaisessa keskustelussa eläkejärjestelmät nähdään liian usein yksinomaan julkisen talouden rasitteena sen sijaan, että ne nähtäisiin merkittävänä välineenä, jolla voidaan torjua vanhuusiän köyhyyttä ja mahdollistaa tuloerojen tasaaminen yksilön elämänvaiheiden välillä ja koko yhteiskunnassa;

M.

katsoo, että eläkeläiset ovat tärkeä kuluttajaryhmä ja että heidän kulutuskäyttäytymisensä vaihtelut vaikuttavat merkittävällä tavalla reaalitalouteen;

N.

toteaa, että syntyvyys on monissa EU:n jäsenvaltioissa pysyvästi matala, mikä johtaa tulevaisuudessa työikäisen väestön vähenemiseen;

O.

ottaa huomioon, että OECD:n mukaan liikkuvuus jäsenvaltioiden välillä on vähäistä ja vain 3 prosenttia EU:n työikäisistä kansalaisista asuu jossain muussa EU:n jäsenvaltiossa (7);

P.

ottaa huomioon, että ”Women living alone update” -tutkimuksessa (8), joka on tehty parlamentin naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan aloitteesta, osoitetaan, että jotkin nykyiset eläkejärjestelmät voivat lisätä sukupuolten eriarvoisuutta erityisesti yksin asuvien naisten kohdalla;

Q.

ottaa huomioon, että OECD:n sosiaali- työllisyys- ja maahanmuuttoasioita koskevassa valmisteluasiakirjassa No. 116 ”Cooking, Caring and Volunteering: Unpaid Work Around the World” (9) kiinnitetään huomiota palkattoman työn merkitykseen, koska palkatonta työtä ei ole tunnustettu kansallisissa eläkejärjestelmissä;

R.

ottaa huomioon, että EU:ssa 55–64 -vuotiaiden työllisyysaste on vain 47,4 prosenttia ja naisten keskuudessa vain 40,2 prosenttia; ottaa huomioon, että joissakin EU:n jäsenvaltioissa 55-vuotiaiden ja sitä vanhempien osuus avoimiin työpaikkoihin otetuista on vain kaksi prosenttia; ottaa huomioon, että näin alhainen työllisyysaste aiheuttaa sukupolven sisäisen eläke-eron miesten ja naisten välillä sekä sukupolvien välisen eläke-eron, joka aiheuttaa merkittäviä sukupolvien välisiä varallisuuseroja;

S.

toteaa, että eläkejärjestelmissä on merkittäviä eroja jäsenvaltioissa ja niiden välillä esimerkiksi rahoituksen määrän, hallitusten osallistumisen, hallintarakenteen, korvaustyypin, kustannustehokkuuden sekä kollektiivisuuden ja yhteisvastuun asteen suhteen, minkä vuoksi EU:n yhteistä mallia ei ole;

1.

toteaa, että kansallisiin talousarvioihin kohdistuu suurta painetta ja että eläke-etuuksia vähennetään monissa jäsenvaltioissa rahoitus- ja talouskriisin vakavan kärjistymisen vuoksi; pitää valitettavina eniten kriisistä kärsivissä jäsenvaltioissa tehtyjä ankaria leikkauksia, joiden vuoksi monet eläkeläiset ovat joutuneet tai ovat vaarassa joutua köyhyyteen;

2.

korostaa, että EU:n ja jäsenvaltioiden on välttämätöntä arvioida eläkejärjestelmien tämänhetkistä ja tulevaa kestävyyttä ja riittävyyttä ja tunnistaa parhaita käytäntöjä ja politiikan strategioita, joiden avulla jäsenvaltioissa voidaan saavuttaa varmimmat ja kustannustehokkaimmat eläkkeet;

3.

pitää hitaamman kasvun talousnäkymiä todennäköisinä pitkällä aikavälillä ja katsoo, että jäsenvaltioiden olisi tästä syystä vakautettava talousarvioitaan ja uudistettava talouttaan vaikeissa olosuhteissa ja samalla hoidettava julkista taloutta tarkasti; yhtyy komission valkoisessa kirjassa esitettyyn näkökantaan, että on välttämätöntä kartuttaa rahastoivia ammatillisia lisäeläkkeitä sen lisäksi, että ensisijaisia ovat yleiset julkiset eläkkeet, joilla vähintään taataan vanhuksille kohtuullinen elintaso;

4.

korostaa, että ensimmäisen pilarin julkiset eläkejärjestelmät ovat edelleen eläkeläisten tärkein tulolähde; pahoittelee, ettei komissio käsittele valkoisessa kirjassa asianmukaisella tavalla vähintäänkin köyhyyttä torjuvien ensimmäisen pilarin yleisten mallien merkitystä; kehottaa jäsenvaltioita – Eurooppa 2020 -strategian työllisyyden parantamista ja köyhyyden torjumista koskevien tavoitteiden mukaisesti – laatimaan edelleen entistä aktiivisempia ja osallistavampia työmarkkinastrategioita, jotta voidaan pienentää työelämän ulkopuolella ja työelämässä olevien henkilöiden välistä taloudellista huoltosuhdetta ja jotta voidaan säilyttää riittävä työvoima; kehottaa työmarkkinaosapuolia ja jäsenvaltioita tällaisten uudistusten yhteydessä parantamaan jatkuvasti työoloja ja toteuttamaan koko eliniän aikana koulutusohjelmia, jotka mahdollistavat entistä terveemmät ja pitemmät ammattiurat lakisääteiseen eläkeikään saakka, jolloin lisätään eläkemaksuja maksavien ihmisten määrää, jotta vältetään myös julkisten eläkekustannusten nousu, joka saattaisi vaarantaa kestävän julkisen talouden; kehottaa jäsenvaltioita uudistamaan ensimmäisen pilarin järjestelmiään niin, että myös maksuvuosien määrä otetaan huomioon;

5.

kehottaa jäsenvaltioita arvioimaan perusteellisesti tarvetta toteuttaa uudistuksia ensimmäisen pilarin järjestelmiin siten, että otetaan huomioon muuttuva elinajanodote – ja työikäisten, työttömien ja taloudellisesti aktiivisten henkilöiden välinen muuttuva suhde – jotta voidaan taata kohtuullinen elintaso ja taloudellinen riippumattomuus vanhuksille, erityisesti kaikkein haavoittuvimpiin ryhmiin kuuluville;

6.

panee merkille, että rahoitus- ja talouskriisi ja ikääntyvän väestön tuomat haasteet ovat tuoneet esiin sekä rahastoitujen että jakoperusteisten eläkejärjestelmien haavoittuvuuden; suosittaa monipilarista eläkejärjestelmää, johon sisältyy ainakin:

korostaa, että ensimmäisen pilarin olisi yksin tai yhdessä toisen pilarin eläkkeen kanssa (riippuen jäsenvaltion institutionaalisista järjestelyistä tai lainsäädännöstä) taattava kohtuulliset korvaavat tulot, jotka perustuvat työntekijän aikaisempiin palkkoihin ja joita mahdollisuuksien mukaan täydennetään;

kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan tällaisten tai – jos niitä ei ole vielä olemassa – vastaavien taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävien järjestelmien käyttöönottoa tai säilyttämistä; kehottaa komissiota varmistamaan, että eläkealan tämänhetkisellä tai tulevalla sääntelyllä edistetään tällaista lähestymistapaa ja otetaan se täysin huomioon;

7.

panee merkille työeläkkeiden ja yksilöllisten eläkkeiden tarjoajien potentiaalin tärkeinä ja luotettavina pitkän aikavälin investoijina EU:n talouteen; korostaa niiden odotettua merkitystä Eurooppa 2020 -strategian kestävää talouskasvua, useampia ja parempia työpaikkoja ja sosiaalisesti enemmän osallistavien yhteiskuntien saavuttamista koskevien yleistavoitteiden aikaansaamisessa; pitää tässä yhteydessä myönteisenä komission tulevaa aloitetta julkaista pitkän aikavälin sijoittamista koskeva vihreä kirja; kehottaa komissiota olemaan vaarantamatta eläkerahastojen investointipotentiaalia ja ottamaan huomioon eläkerahastojen erilaiset ominaispiirteet, kun EU:n säännöksiä annetaan tai muutetaan ja erityisesti, kun tarkistetaan ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten toiminnasta ja valvonnasta annettua direktiiviä;

8.

kehottaa komissiota arvioimaan rahoitusmarkkinalainsäädännön – esimerkiksi Euroopan markkinarakennetta koskeva direktiivi, rahoitusmarkkinadirektiivi ja vakavaraisuusdirektiivi – kerrannaisvaikutuksia toisen pilarin eläkerahastoihin ja niiden kykyyn tehdä sijoituksia reaalitalouteen ja raportoimaan tästä komission tulevassa pitkän aikavälin investointeja koskevassa vihreässä kirjassa;

9.

muistuttaa vuosille 2000–2010 asetetusta Lissabonin strategiasta, jonka yhteydessä komissio ja jäsenvaltiot käsittelivät kymmenen vuoden ajan perinpohjaisesti makrotaloutta, mikrotaloutta ja työllisyyttä koskevan politiikan rakenteellisia muutoksia; toteaa, että se johti jäsenvaltioille annettuihin perussopimukseen pohjautuviin maakohtaisiin suosituksiin, joista monet liittyivät suoraan tai epäsuorasti riittävien ja kestävien eläkkeiden turvaamiseen; pahoittelee, ettei näitä suosituksia ole pantu täytäntöön, sillä ne olisivat voineet lieventää kriisin vaikutuksia merkittävästi;

10.

pitää myönteisenä vuoden 2012 ikääntymisraporttia (10) ja vuoden 2012 eläkkeiden riittävyyttä koskevaa raporttia (11), jotka olivat kattavia ja korkealaatuisia ja joissa tutkittiin kaikkien jäsenvaltioiden eläkejärjestelmien pitkän aikavälin riittävyyttä ja kestävyyttä; pahoittelee, että eläkkeiden riittävyyttä ja kestävyyttä koskevia näkökohtia käsitellään eri raporteissa, jotka ovat luonteeltaan erittäin teknisiä; kehottaa komissiota ja neuvostoa julkaisemaan pikaisesti yhdistetyn, suppean ja ei-teknisen kansalaisille tarkoitetun tiivistelmän, jonka avulla EU:n kansalaiset voivat arvioida kansallisten eläkejärjestelmiensä haasteita EU:n vertailun avulla;

11.

tähdentää, että on tärkeää kehittää yhdenmukainen menetelmä, jolla lasketaan julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyys sekä se, kuinka suuri osuus kestävyydestä johtuu eläkkeisiin liittyvistä velvoitteista;

12.

katsoo, että hallitusten, työnantajien ja ammattijärjestöjen välinen yhteisymmärrys on ensiarvoisen tärkeää, jotta eläkehaasteeseen voidaan tarjota kattava vastaus, jossa otetaan huomioon useimpien jäsenvaltioiden tarve lisätä maksuvuosien määrää ja parantaa työoloja ja edistää elinikäistä oppimista, jotta ihmiset voivat työskennellä ainakin lakisääteiseen eläkeikään asti tai halutessaan kauemmin;

13.

ehdottaa, että kaikkien ikäryhmien edustajia, nuoret ja vanhat mukaan luettuina, joihin uudistukset erityisesti vaikuttavat, olisi kuultava asianmukaisesti kaikista eläkeuudistuksista, jotta varmistetaan tasapuoliset ja oikeudenmukaiset tulot ja säilytetään mahdollisimman hyvä yhteisymmärrys sukupuolten välillä;

14.

on tyytyväinen valkoisen kirjan keskeiseen ajatukseen, jossa ehdotetaan, että keskitytään tasapainottamaan työ- ja eläkevuosien suhdetta, edistämään ammatillisia ja yksityisiä täydentäviä eläkesäästöjä ja tehostamaan EU:n eläkkeiden seurantavälineitä samalla, kun korostetaan eläkkeitä koskevan yleisen tietämyksen parantamista;

15.

korostaa, että sellaisten rakenneuudistusten toteuttaminen, joiden tavoitteena on edistää työllisyyttä, mahdollistaa työskentely lakisääteiseen eläkeikään asti ja vähentää siten taloudellista riippuvuussuhdetta, on ensiarvoisen tärkeää verotulojen ja sosiaali- ja eläkemaksujen saamiseksi, joita tarvitaan jäsenvaltioiden talousarvioiden lujittamiseksi ja riittävien, turvattujen ja kestävien eläkejärjestelmien rahoittamiseksi; korostaa, että nämä uudistukset on toteutettava avoimesti, jotta ihmiset voivat ajoissa valmistautua näiden uudistusten mahdollisiin vaikutuksiin; muistuttaa riskistä, että työttömyys ja matalapalkkaisuus, osa-aikatyö ja epätyypilliset työn muodot voivat johtaa ainoastaan osittaisiin eläkeoikeuksiin, mikä lisää ikääntyneiden köyhyyttä;

16.

kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan kattavia ja aktiivisia työmarkkinapoliittisia toimia, ryhtymään tarvittaviin toimiin pimeän työn ja verojen ja maksujen kierron torjumiseksi myös siksi, että voidaan turvata oikeudenmukainen kilpailu, säästämään varoja, joilla vastataan eläkkeelle jäävästä väestöstä aiheutuviin kasvaviin julkisiin kustannuksiin ja edistämään korkeatasoista työllisyyttä muun muassa tarjoamalla työnhakijoille kokonaisvaltaista neuvontaa ja tukea sekä auttamalla erityistä suojaa tarvitsevia ryhmiä pääsemään työmarkkinoille;

17.

panee merkille komission äskettäisen viittauksen eläkejärjestelmän uudistusten tarpeellisuuteen vuoden 2013 kasvuselvityksessä; toteaa kuitenkin, että todellisen ja lakisääteisen eläkeiän lähentäminen pitäisi asettaa etusijalle monissa jäsenvaltioissa;

18.

on tyytyväinen siihen, että jäsenvaltiot ovat sitoutuneet varmistamaan riittävät ja kestävät eläkejärjestelmät maakohtaisissa suosituksissa, jotka neuvosto antoi vuonna 2012 eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa;

19.

panee merkille, että yli 17 prosenttia Euroopan unionin väestöstä on tällä hetkellä vähintään 65-vuotiaita ja että Eurostatin ennusteiden mukaan osuus kasvaa 30 prosenttiin vuoteen 2060 mennessä;

20.

korostaa väestörakenteen kehityksen kansallisille talousarvioille ja eläkejärjestelmille aiheuttamaa kasvavaa painetta nyt, kun suurista ikäluokista ensimmäiset jäävät eläkkeelle; panee merkille jäsenvaltioiden epätasaisen edistymisen ja niiden erilaiset tavoitteet kehittää ja toteuttaa rakenteellisia uudistuksia, joilla pyritään lisäämään työllisyyttä, poistamaan asteittain käytöstä varhaiseläkejärjestelmät ja arvioimaan jäsenvaltioiden tasolla ja yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa tarvetta saattaa lakisääteinen ja todellinen eläkeikä kestävälle tasolle elinajanodotteen nousun perusteella; korostaa, että jäsenvaltiot, jotka eivät toteuta nyt asteittaisia uudistuksia, voivat joutua myöhemmin tilanteeseen, jossa niiden on toteutettava radikaaleja uudistuksia, joilla on merkittäviä yhteiskunnallisia seurauksia;

21.

toistaa kehotuksen yhdistää eläke-etuudet tiiviisti työvuosiin ja maksettuihin eläkevakuutusmaksuihin (”vakuutusmatemaattinen oikeudenmukaisuus”), jotta varmistetaan, että työnteon lisääminen ja sen jatkaminen pitempään on työntekijöille kannattavaa paremman eläkkeen ansiosta samalla, kun otetaan asianmukaisesti huomioon ajanjaksot, jotka he ovat olleet poissa työstä sen vuoksi, että ovat hoitaneet huolenpitoa tarvitsevia henkilöitä; suosittaa, että jäsenvaltiot kieltävät asianomaisia osapuolia kuullen pakollisen eläkkeellejäännin lakisääteisen eläkeiän jälkeen, jotta ihmiset voivat kyetessään ja halutessaan jatkaa työntekoa lakisääteisen eläkeiän jälkeen tai siirtyä eläkkeelle vähitellen, koska eläkemaksujen maksuajan pidentäminen ja samalla etuuksien saantiajanjakson lyhentäminen voi auttaa työntekijöitä kuromaan nopeasti kiinni mahdolliset eläke-erot;

22.

korostaa, että varhaiseläkejärjestelmien takana oleva olettamus siitä, että vanhemmat työntekijät voivat jäädä eläkkeelle varhain, jotta nuorille saadaan työpaikkoja, on todistettu empiirisesti vääräksi, sillä jäsenvaltioissa, joissa on suurin keskimääräinen nuorison työllisyysaste, myös vanhempien työntekijöiden työllisyysaste on suurin;

23.

kehottaa työmarkkinaosapuolia soveltamaan elämänkaariajattelua henkilöstöpolitiikkaan sekä mukauttamaan työpaikkoja tältä osin; kehottaa työnantajia laatimaan ohjelmia, joilla tuetaan aktiivista ja tervettä ikääntymistä; kehottaa työntekijöitä osallistumaan aktiivisesti tällaisiin heidän käytettävissään oleviin koulutusmahdollisuuksiin sekä varmistamaan, että he soveltuvat työmarkkinoille työelämänsä kaikissa vaiheissa; korostaa tarvetta parantaa ikääntyneiden työntekijöiden sijoittumista työmarkkinoille ja kehottaa sosiaalisiin innovaatioihin, jotta mahdollistetaan entistä työurien pidentäminen etenkin raskaimmilla aloilla mukauttamalla työpaikkoja, luomalla asianmukaiset työolot ja mahdollistamalla työn joustava organisointi siten, että mukautetaan työaikaa ja suoritettavaa työtä;

24.

korostaa tarvetta toteuttaa tehokkaampaa ennalta ehkäisevää terveydenhoitoa, tehostaa ammatillista (uudelleen-)koulutusta ja torjua nuorten ja iäkkäiden työntekijöiden syrjintää työmarkkinoilla; korostaa tässä yhteydessä tarvetta noudattaa ja soveltaa tehokkaasti työterveyttä ja -turvallisuutta koskevaa lainsäädäntöä; korostaa, että mentorointiohjelmat voivat olla järkevä tapa pitää ikääntyneet työntekijät työelämässä pitempään ja hyödyntää heidän kokemustaan nuorten integroimisessa työmarkkinoille; kehottaa työmarkkinaosapuolia kehittämään houkuttelevia malleja joustavalle työelämästä eläkkeelle siirtymiselle;

25.

kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan ponnekkaasti Euroopan tasa-arvosopimuksen (2011–2020) tavoitteet, joissa keskitytään poistamaan sukupuolten väliset erot ja torjumaan työmarkkinoiden eriytymistä sukupuolen perusteella sekä edistämään miesten ja naisten työ- ja perhe-elämän parempaa yhteensovittamista; korostaa, että kaikki nämä tavoitteet ovat keskeisessä asemassa, kun naisten työllisyyttä lisätään ja naisten köyhyyttä torjutaan työ- ja eläkevuosina;

26.

korostaa, että pk-yritykset voivat EU:n tärkeimpinä työnantajina ja kasvutekijöinä tukea merkittävästi jäsenvaltioiden eläkejärjestelmien kestävyyttä ja riittävyyttä;

27.

pitää myönteisenä valkoisen kirjan kehotusta kehittää kaikkien asianomaisten työntekijöiden saatavilla olevia rahastoivia ammatillisia lisäeläkkeitä ja mahdollisuuksien mukaan yksilöllisiä järjestelmiä; korostaa kuitenkin, että komission olisi pikemminkin suositeltava kollektiivisia, yhteisvastuuseen perustuvia ammatillisia eläkesäästöjä, jotka otetaan mieluiten käyttöön työehtosopimuksilla ja toteutetaan jäsenvaltioiden, alojen tai yritysten tasolla, sillä ne mahdollistavat sukupolvien sisäisen ja niiden välisen solidaarisuuden toisin kuin yksilölliset järjestelmät; korostaa pikaista tarvetta edistää pyrkimyksiä lisätä mahdollisuuksien mukaan ammatillisia lisäeläkejärjestelmiä;

28.

toteaa, että jäsenvaltiot ovat jo käynnistäneet eläkkeiden uudistamiseksi merkittäviä ohjelmia, joilla pyritään sekä kestävyyteen että riittävyyteen; pitää tärkeänä varmistaa, että kaikki EU:n tasolla ehdotetut toimet täydentävät kansallisia eläkkeiden uudistusohjelmia eivätkä ole niiden kanssa ristiriidassa; palauttaa mieleen, että eläkkeet kuuluvat yhä jäsenvaltioiden toimivallan piiriin, ja on huolestunut siitä, että mahdollisilla uusilla EU:n säädöksillä tällä alalla voi olla kielteisiä vaikutuksia joidenkin jäsenvaltioiden järjestelmiin erityisesti työeläkejärjestelmien erityispiirteitä ajatellen;

29.

korostaa (toimialan laajuisten) kollektiivisten (mieluiten voittoa tavoittelemattomien) työeläkejärjestelmien pieniä toimintakustannuksia yksilöllisiin eläkesäästöjärjestelmiin verrattuna; korostaa pienten toimintakustannusten merkitystä, koska rajallistenkin kustannussäästöjen ansiosta voidaan saada huomattavasti suurempia eläkkeitä; korostaa, että tällaisia järjestelmiä on valitettavasti toistaiseksi vain joissakin jäsenvaltioissa;

30.

kehottaa jäsenvaltioita ja eläkejärjestelmistä vastaavia laitoksia tiedottamaan kansalaisille asianmukaisesti heille kertyneistä eläkeoikeuksista sekä lisäämään heidän tietoisuuttaan ja valistamaan heitä, jotta he voivat tehdä tietoisia päätöksiä tulevista lisäeläkesäästöistään; kehottaa jäsenvaltioita myös tiedottamaan kansalaisille hyvissä ajoin eläkejärjestelmän suunnitelluista muutoksista, jotta he voivat tehdä eläkesäästöjään koskevia tietoon perustuvia ja harkittuja päätöksiä; kehottaa jäsenvaltioita laatimaan ja panemaan täytäntöön tiukat tiedonantosäännökset niiden lainkäyttöalueella toimivien eläkerahastojen toimintakustannuksista sekä investointeihin liittyvistä riskeistä ja niiden tuotosta;

31.

panee merkille, että jäsenvaltioiden työeläkejärjestelmien ominaisuudet ja vaikutukset ovat hyvin epäyhtenäisiä, kun on kyse saatavuudesta, solidaarisuudesta, kustannustehokkuudesta, riskistä ja tuotosta; pitää myönteisenä komission aikomusta laatia tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden, työmarkkinaosapuolten, eläkerahastojen ja muiden sidosryhmien kanssa ammatillisia lisäeläkejärjestelmiä koskevat käytännesäännöt, joissa käsitellään esimerkiksi työntekijöiden parempaa eläketurvaa, maksatusvaihetta, riskinjakoa ja -hallintaa, kustannustehokkuutta sekä järjestelmien iskunkestävyyttä toissijaisuusperiaatteen mukaisesti; korostaa vastavuoroista hyötyä, joka koituu parhaiden käytäntöjen vaihdosta jäsenvaltioiden välillä;

32.

tukee komission aikomusta jatkaa EU:n varojen ohjaamista – erityisesti Euroopan sosiaalirahastosta (ESR) – aktiiviseen ja terveelliseen ikääntymiseen työpaikoilla tähtäävien hankkeiden tukemiseksi ja tarjota sosiaalisia muutoksia ja innovaatioita koskevan Euroopan unionin ohjelman perusteella rahoitusta ja käytännön tukea jäsenvaltioille ja työmarkkinaosapuolille, jotka harkitsevat kustannustehokkaiden lisäeläkejärjestelmien asteittaista toteuttamista Euroopan parlamentin valvonnassa;

33.

panee merkille EU:n eläkejärjestelmien merkittävät erot ja pitää tärkeänä, että työntekijät voivat vaihtaa työpaikkaa jäsenvaltiossaan tai sen ulkopuolella; korostaa, että liikkuvien työntekijöiden työeläkeoikeuksien hankkiminen ja säilyttäminen olisi turvattava; yhtyy komission lähestymistapaan, jossa keskitytään eläkeoikeuksien hankkimiseen ja säilyttämiseen, ja kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että liikkuvien työntekijöiden vapaakirjaeläkeoikeuksia käsitellään samalla tavalla kuin järjestelmän aktiivisten jäsenten tai eläkeläisten oikeuksia; panee merkille tärkeän aseman, joka komissiolla voi olla vapaan liikkuvuuden esteiden poistamisessa, mobiliteettia vaikeuttavat esteet mukaan luettuina; katsoo, että työmarkkinoiden liikkuvuutta haitataan kielimuurien ja perhesyiden lisäksi pitkillä odotusajoilla tai kohtuuttomilla ikärajoituksilla, ja kehottaa jäsenvaltioita lyhentämään niitä; korostaa, että kaikki liikkuvuutta edistävät toimet on tasapainotettava niin, että työntekijöille tarjotaan kustannustehokkaasti lisäeläkkeitä, ja samalla on otettava huomioon eläkejärjestelmien luonne;

34.

panee merkille komission ehdotuksen sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 883/2004 ja tiettyjen työeläkejärjestelmien välisten mahdollisten yhteyksien arvioinnista; tuo esiin kyseisen asetuksen täytäntöönpanoon liittyvät käytännön ongelmat 27 jäsenvaltion hyvin erilaisille sosiaaliturvajärjestelmille; viittaa eläkejärjestelmien monimuotoisuuteen EU:ssa ja tästä johtuen vaikeuteen koordinoida jäsenvaltioissa käytössä olevia kymmeniä tuhansia hyvin erilaisia eläkejärjestelmiä; asettaa tämän vuoksi tällaisen lähestymistavan soveltamisen ammatillisiin lisäeläkejärjestelmiin kyseenalaiseksi;

35.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita pyrkimään voimakkaasti ottamaan käyttöön ja ylläpitämään tehokkaita, mahdollisesti verkkopohjaisia, tietopalveluita, joiden perusteella kansalaiset voivat seurata työhön ja muuhun kuin työhön liittyviä eläkeoikeuksiaan ja tehdä ajoissa tietoisia päätöksiä täydentävistä (kolmannen pilarin) yksilöllisistä eläkesäästöistä; vaatii EU:n tason koordinointia, jolla varmistetaan kansallisten tietopalveluiden riittävä yhteensopivuus; pitää myönteisenä komission tämän alan pilottihanketta ja kehottaa komissiota varmistamaan, että hanketta täydennetään arvioimalla, millainen vaikutus saadaan tarjoamalla EU:n kansalaisille eläkkeitä koskevia koottuja tietoja yhdellä helppokäyttöisellä tavalla;

36.

toteaa, että eläketietopalvelun olisi täysin kehitettynä mielellään katettava työeläkkeiden lisäksi myös kolmannen pilarin järjestelmät ja annettava yksilöityä tietoa ensimmäisen pilarin mukaisista etuuksista;

37.

asettaa kyseenalaiseksi tutkijoille tarkoitetun EU:n eläkerahaston tarpeen;

38.

pitää sitä tosiasiaa, että ihmiset yleisesti elävät pitempään, terveempinä ja vauraampina, yhtenä nyky-yhteiskunnan suurimmista saavutuksista; kehottaa omaksumaan ikääntymistä koskevassa keskustelussa myönteisen sävyn niin, että toisaalta käsitellään aktiivisesti ikääntymisen aiheuttamaa merkittävää mutta voitettavissa olevaa haastetta ja toisaalta käytetään hyväksi ikääntymisen ja senioritalouden tuomat mahdollisuudet; panee merkille ikääntyneiden hyvin aktiivisen ja arvokkaan panoksen yhteiskunnassa;

39.

korostaa, että ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavia laitoksia koskevan direktiivin tarkistamisella olisi pyrittävä pitämään työeläkkeet riittävinä, kestävinä ja turvattuina kaikkialla Euroopassa luomalla ympäristö, joka stimuloi jäsenvaltioiden ja sisämarkkinoiden edistymistä tällä alalla, sekä tehostamalla nykyisten ja tulevien eläkeläisten suojelua ja mukautumalla joustavasti nykyisten järjestelmien huomattaviin eroihin valtioiden ja alojen välillä;

40.

katsoo, että EU:n toisen pilarin järjestelmien vakavaraisuuden tiukka sääntely on tärkeää, jotta voidaan taata jäsenten ja edunsaajien korkeatasoinen suojelu ja noudattaa G20-valtuutusta, jonka mukaan kaikkia rahoituslaitoksia on säänneltävä asianmukaisesti ja valvottava riittävästi;

41.

vaatii, että EU:n lainsäädäntöaloitteissa kunnioitetaan jäsenvaltioiden tekemiä valintoja toisen pilarin eläkkeiden tarjoajien osalta;

42.

korostaa, että kaiken muun takuutoimia koskevan EU:n sääntelytyön on perustuttava luotettavaan vaikutustenarviointiin, johon olisi sisällyttävä se, että samankaltaisia tuotteita koskevat samat vakavaraisuusvaatimukset, ja olisi varmistettava riittävä sääntely ja työntekijöiden liikkuvuus unionissa, ja sen yleisenä pyrkimyksenä olisi oltava työntekijöiden hankkimien eläkeoikeuksien turvaaminen; korostaa, että kaiken muun takuutoimia koskevan EU:n sääntelytyön on perustuttava aktiiviseen vuoropuheluun työmarkkinaosapuolten ja muiden sidosryhmien kanssa sekä kansallisten erityispiirteiden aitoon ymmärtämiseen ja kunnioittamiseen; korostaa, että eläkejärjestelmät ovat vahvasti sidoksissa kunkin jäsenvaltion kulttuurisiin, sosiaalisiin, poliittisiin ja taloudellisiin oloihin; korostaa, että kaikkia toisen pilarin eläkkeiden tarjoajia olisi niiden oikeusmuodosta riippumatta säänneltävä oikeasuhtaisesti ja tiukasti niin, että otetaan huomioon niiden liiketoiminnan erityispiirteet etenkin pitkällä aikavälillä;

43.

vaatii, että toisen pilarin eläkkeitä ei niiden tarjoajista riippumatta saa vaarantaa EU:n säännöksillä, joissa ei oteta huomioon niiden pitkän aikavälin tavoitteita;

44.

katsoo, että komission takuutoimista annetuissa ehdotuksissa on yksilöitävä ja otettava huomioon kansallisten järjestelmien eroavaisuudet, mutta sovellettava myös ”sama riski, samat säännöt” -periaatetta kussakin kansallisessa järjestelmässä ja vastaavassa pilarissa; korostaa, että toimissa on noudatettava tarkasti oikeasuhtaisuusperiaatetta vertailemalla tavoitteita ja hyötyjä taloudellisiin, hallinnollisiin ja teknisiin kustannuksiin sekä ottamalla huomioon kustannusten ja hyötyjen asianmukainen tasapaino;

45.

pitää järkevinä laadullisista takuutoimista annettuja suosituksia, jotka koskevat entistä vankempaa yritysjohtoa ja riskienhallintaa sekä entistä tehokkaampaa avoimuutta ja tiedonantovelvollisuuksia, myös kustannusten paljastamista ja investointistrategioiden avoimuutta; katsoo, että niitä olisi esitettävä kaikkien tarkistamisten yhteydessä, mutta samalla olisi noudatettava myös toissijaisuus- ja oikeasuhtaisuusperiaatteita; toteaa, että kun huomioon otetaan merkittävät eroavaisuudet jäsenvaltioiden välillä, laadullisten takuutoimien lähentäminen EU:n tasolla on lyhyellä aikavälillä helpompaa kuin määrällisten takuutoimien lähentäminen;

46.

ei ole tällä hetkellä saatavilla olevien tietojen perusteella vakuuttunut siitä, että Euroopan laajuiset pääomaa tai tase-erien arvostamista koskevat vaatimukset olisivat asianmukaisia; vastustaa tästä syystä tätä ajavan ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavia laitoksia koskevan direktiivin tarkistusta; katsoo kuitenkin, että Euroopan vakuutus- ja lisäeläkevakuutusviranomaisen tällä hetkellä tekemä kvantitatiivinen vaikutustutkimus sekä kyseisen tutkimuksen perusteella mahdollisesti tehtävät seuranta-analyysit on otettava täysimääräisesti huomioon tässä poliittisessa kontekstissa; tähdentää, että jos tällaiset vaatimukset otetaan myöhemmin käyttöön, oikea tapa ei olisi Solvenssi II -vaatimusten käyttö suoraan ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoaviin laitoksiin;

47.

huomauttaa, että ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavia laitoksia koskevaa direktiiviä sovelletaan ainoastaan vapaaehtoisiin eläkejärjestelmiin eikä se kata välineitä, jotka kuuluvat pakolliseen julkiseen eläkejärjestelmään;

48.

korostaa, että vakuutustuotteet ja ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavat laitokset eroavat toisistaan merkittävästi; huomauttaa, että määrällisten Solvenssi II -vaatimusten soveltaminen suoraan ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoaviin laitoksiin ei olisi asianmukaista ja voisi olla niin työntekijöiden kuin työnantajienkin etujen vastaista; vastustaa tästä syystä Solvenssi II -vaatimusten soveltamista sellaisenaan ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoaviin laitoksiin mutta on kuitenkin avoin turvallisuuteen ja kestävyyteen pyrkiville menettelytavoille;

49.

korostaa, että työmarkkinaosapuolet (eli työnantajat ja työntekijät) ovat yhdessä vastuussa työeläkejärjestelyjen sisällöstä; korostaa, että työmarkkinaosapuolten väliset sopimukset on aina tunnustettava etenkin suhteessa työeläkejärjestelmällä tavoiteltuun riskien ja etujen väliseen tasapainoon;

50.

katsoo, että solvenssimallien, kuten Holistic Balance Sheet -mallin (HBS), jatkokehittäminen EU:n tasolla on järkevää vain, jos niiden soveltaminen osoittautuu perusteellisen vaikutustenarvioinnin nojalla järkeväksi käytännössä ja jos se on kustannusten ja hyötyjen kannalta tehokasta, etenkin kun otetaan huomioon ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten moninaisuus jäsenvaltioissa ja niiden välillä; korostaa, että Solvenssi II:n muunnelmien tai Holistic Balance Sheet -mallin (HBS) jatkokehittämisellä ei saa pyrkiä ottamaan käyttöön Solvenssi II:n kaltaisia sääntöjä;

51.

panee merkille, että eläkesuunnitelmien rakenteessa esiintyy suurta vaihtelua ja että järjestelmät vaihtelevat etuusperusteisista järjestelmistä maksuperusteisiin järjestelmiin ja järjestelmien yhdistelmiin; panee myös merkille, että joissakin jäsenvaltioissa on siirrytty etuusperusteisista järjestelmistä maksuperusteisiin järjestelmiin tai luotu pakolliseen rahoitukseen perustuvia pilareita; korostaa, että tämä lisää tarvetta lisätä avoimuutta ja antaa kansalaisille paremmin tietoa luvatuista etuuksista, kustannustasoista ja investointistrategioista;

52.

huomauttaa, että ajatus yhtäläisten kilpailuolosuhteiden luomisesta henkivakuutusten ja toisen pilarin järjestelmien välille on asianmukainen vain tietyssä määrin, sillä vakuutustuotteet ja ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavat laitokset poikkeavat toisistaan merkittävästi ja riskiprofiilista riippuen eroja on myös rahoitusmarkkinoille integroitumisen asteessa ja tiettyjen palveluntarjoajien voittoa tavoittelevassa tai tavoittelemattomassa luonteessa; toteaa, että kun otetaan huomioon henkivakuutusten ja toisen pilarin ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten välinen kilpailu, on olennaisen tärkeää, että tuotteisiin, joilla on samat riskit, sovelletaan samoja sääntöjä, jotta edunsaajia ei johdeta harhaan ja jotta niille taataan sama vakavaraisuuden suojan taso;

53.

katsoo, että maksukyvyttömyystapauksia varten eläkeoikeudet on johdonmukaisesti turvattava direktiivin 2008/94/EY 8 artiklan mukaisesti jäsenvaltioissa;

54.

kehottaa komissiota laatimaan kattavan selonteon kansallisista takuujärjestelmistä ja -toimista ja, jos kyseisessä arvioinnissa havaitaan merkittäviä puutteita, ehdottamaan entistä tehokkaampaa EU:n lainsäädäntöä sen varmistamiseksi, että koko EU:n alueella otetaan käyttöön täysin luotettavia mekanismeja, joilla työeläkeoikeuksia suojellaan yksinkertaisesti, kustannustehokkaasti ja oikeasuhtaisesti;

55.

panee merkille, että joissakin jäsenvaltioissa työnantajat tukevat jo eläkejärjestelmiään suojajärjestelmillä, erottamalla omaisuuserät toisistaan, hallinnoimalla järjestelmiä riippumattomasti ja antamalla eläkejärjestelmille ensisijaisen velkoja-aseman osakkaisiin nähden yrityksen maksukyvyttömyystilanteessa;

56.

korostaa, että eläketurvaa maksukyvyttömyystilanteissa koskevat kysymykset liittyvät tiiviisti ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavia laitoksia koskevan direktiivin tarkistamisen keskeisiin näkökohtiin; korostaa, että komission on näitä kahta direktiiviä kehittäessään varmistettava, että niistä tehdään yhdenmukaisia ja täysin yhteensopivia;

57.

toteaa, että kolmannen pilarin merkitys, yleisyys ja toteutus eroavat huomattavasti eri jäsenvaltioissa;

58.

pitää valitettavana, että erityisesti kolmannen pilarin järjestelmät ovat useimmiten kalliimpia, riskialttiimpia ja epäselvempiä kuin ensimmäisen pilarin järjestelmät; vaatii kolmanteen pilariin enemmän vakautta, luotettavuutta ja kestävyyttä;

59.

katsoo, että tietyissä tapauksissa yksityiset eläkesäästöt voivat olla tarpeen riittävän eläkkeen kerryttämiseksi; kehottaa komissiota tekemään yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa parhaisiin käytäntöihin perustuvan toimintatavan perusteella ja arvioimaan ja optimoimaan yksityisten eläkesäästöjen kannusteita etenkin sellaisten henkilöiden osalta, jotka eivät muutoin voisi kerryttää riittävää eläkettä;

60.

pitää järkevänä hyvien toimintatapojen arviointia ja kannustimien optimointia koskevia ehdotuksia;

61.

painottaa, että kolmannen pilarin järjestelmien tukemisen ei pitäisi olla julkisen politiikan keskeisenä painopistealana, vaan siinä olisi keskityttävä varmistamaan, että kaikkia suojellaan riittävästi toimivalla ja kestävällä ensimmäisellä pilarilla;

62.

kehottaa komissiota tutkimaan kolmannen pilarin pääomarahoitteisten järjestelmien kriisialttiutta ja antamaan suosituksia riskien alentamisesta;

63.

suosittaa, että tutkitaan mahdollisuutta rajoittaa lainsäädännöllä kansallisella tasolla sopimuksen tekemisestä, hallinnoinnista, tarjoajanvaihdosta ja sopimustyyppien vaihdosta koituvia kustannuksia ja tehdään asiasta ehdotuksia;

64.

katsoo, että kolmannen pilarin laatua, asiakastiedotusta ja asiakkaiden suojelua koskevat käytännesäännöt voisivat lisätä kolmannen pilarin eläkesuunnitelmien houkuttelevuutta; kehottaa komissiota edistämään nykyisten parhaiden käytäntöjen vaihtoa jäsenvaltioissa;

65.

kannattaa kolmannen pilarin laatua, asiakastiedotusta ja asiakkaiden suojelua koskevien vapaaehtoisten käytännesääntöjen – ja kenties myös tuotteiden sertifiointijärjestelmien – kehittämistä ja laatimista EU:n tasolla; suosittelee, että jäsenvaltiot ottavat vastuulleen sääntelyn näillä aloilla, mikäli vapaaehtoiset käytännesäännöt eivät osoittaudu onnistuneiksi;

66.

kehottaa komissiota tarkastelemaan tapoja, joilla rahoitusalaa koskevaa EU:n lainsäädäntöä voitaisiin hyödyntää paremmin sen varmistamiseksi, että kuluttajille annetaan täsmällistä ja puolueetonta rahoitusneuvontaa eläkkeiden ja eläkkeisiin liittyvien tuotteiden osalta;

67.

kehottaa komissiota ja asianomaisia jäsenvaltioita löytämään yhteisymmärryksen erityisesti siitä, miten kaksinkertainen verotus ja kaksinkertainen verovapaus voidaan välttää rajat ylittävien eläkkeiden alalla;

68.

katsoo myös, että syrjivät verot ovat merkittävä este rajat ylittävälle liikkuvuudelle; toivoo niiden nopeaa poistamista; panee kuitenkin merkille EU:n rajallisen toimivallan jäsenvaltioiden veropolitiikan alalla;

69.

katsoo, että sopimuslainsäädäntöön liittyviä esteitä on tutkittava;

70.

kehottaa komissiota sitouttamaan työmarkkinaosapuolet asianmukaisesti olemassa oleviin rakenteisiin;

71.

muistuttaa eläkkeitä koskevasta sukupuoleen liittyvästä haasteesta; pitää hälyttävänä köyhyysrajan alapuolella elävien vanhusten ja erityisesti naisten kasvavaa määrää; korostaa, että ensimmäisen pilarin julkisilla eläkkeillä olisi taattava vähintäänkin kohtuullinen elintaso kaikille; korostaa, että sukupuolten tasa-arvo työmarkkinoilla on keskeisellä sijalla taattaessa eläkejärjestelmien kestävyys, sillä korkeampi työllisyysaste edistää talouskasvua ja johtaa suurempaan eläkemaksujen maksamiseen; katsoo, että miesten ja naisten eläkeiän tasaamisen yhteydessä on toteutettava tehokasta politiikkaa, jolla varmistetaan sama palkka samasta työstä sekä työn ja huolenpitoa tarvitsevien henkilöiden hoidon yhteensovittaminen; korostaa tarvetta harkita hoitamiseen liittyvien eläkeoikeuksien myöntämistä tunnustuksena huolenpitoa tarvitsevien henkilöiden hoidosta, joka on tavallisesti palkatonta;

72.

pitää myönteisenä, että jäsenvaltioille tarkoitetussa valkoisessa kirjassa kehotetaan kehittämään hoitohyvityksiä eli ottamaan eläkelaskelmissa huomioon sekä naisten että miesten osalta jaksot, joiden aikana on hoidettu huollettavia henkilöitä; muistuttaa, että perhevelvollisuuksien epätasainen jakautuminen naisten ja miesten kesken – mikä johtaa usein siihen, että naisilla on epävarmempia, huonommin palkattuja ja jopa ilmoittamattomia työpaikkoja, joilla on kielteinen vaikutus eläkeoikeuksiin – ja käytettävissä olevien ja edullisten palveluiden ja hoitoinfrastruktuurin puuttuminen sekä äskettäiset säästötoimet tällä alalla vaikuttavat suoraan erityisesti naisten mahdollisuuksiin tehdä työtä ja kartuttaa eläkkeitä; kehottaa tästä syystä komissiota teettämään tutkimuksen tästä aiheesta;

73.

muistuttaa, että jäsenvaltioiden on ryhdyttävä toimiin poistaakseen erot naisille ja miehille samasta työstä maksetuissa palkoissa ja epäsuhdan vastuullisissa tehtävissä toimivien miesten ja naisten määrässä sekä työmarkkinoilla vallitsevan sukupuolten epätasa-arvon, joka vaikuttaa myös eläkkeisiin ja aiheuttaa huomattavan eron naisille maksettavien eläkkeiden ja miehille maksettavien paljon suurempien eläkkeiden välillä; kehottaa komissiota esittämään ehdotuksen nykyisen lainsäädännön tarkistamiseksi; toteaa, että viime vuosien lukemattomista kampanjoista, tavoitteista ja toimista huolimatta miesten ja naisten palkkaerot ovat edelleen itsepintaisen suuret;

74.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että naisten ja miesten välisen tasa-arvon periaatetta noudatetaan johdonmukaisesti;

75.

korostaa, että on ryhdyttävä kiireellisiin toimiin, joilla torjutaan sukupuolten palkkaeroja yksityisellä sektorilla, jossa ne ovat erityisen suuria useimmissa jäsenvaltioissa;

76.

korostaa, että yhtä pätevien ja samaa työtä tekevien miesten ja naisten palkkaeroja on vähennettävä, koska palkkaerojen takia naisten tulot jäävät yhä enemmän jälkeen miesten tuloista ja eläkkeelle tai leskeksi jäämisen jälkeen köyhyydessä elävien naisten suuri määrä kasvaa entisestään;

77.

korostaa, että naisten pidempää eliniänodotetta ei saa käyttää syrjintäperusteena eläkelaskelmissa;

78.

kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan äitiyslomaa koskevaa lainsäädäntöä ja valvomaan sen täytäntöönpanoa, jotta naiset eivät ole eläkekertymän osalta epäedullisemmassa asemassa siitä syystä, että he ovat olleet äitiyslomalla työuransa aikana;

79.

katsoo, että eläkeoikeudet on yksilöllistettävä sukupuolten tasa-arvon periaatteen mukaisesti ja että on varmistettava myös niiden monien ikääntyneiden naisten eläketurva, jotka nykyään ovat leskeneläkkeen ja muiden johdettujen oikeuksien varassa;

80.

huomauttaa, että jäsenvaltioiden olisi tuettava tutkimusta, jossa tarkastellaan eläkkeiden erilaisten indeksointimallien vaikutusta vanhuusiän köyhyyden riskiin siten, että sukupuolinäkökohdat otetaan huomioon; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan huomioon tarpeiden muuttumisen ikääntymisen myötä, kuten pitkäaikaishoidon tarpeen, jotta voidaan varmistaa, että ikääntyvät henkilöt ja erityisesti ikääntyvät naiset voivat nauttia riittävää eläkettä ja elää ihmisarvoista elämää;

81.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

12.2.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 55/54

—

ottaa huomioon 6. joulukuuta 2012 annetun komission tiedonannon toimintasuunnitelmasta veropetosten ja veronkierron torjunnan tehostamiseksi (COM(2012)0722),

—

ottaa huomioon 6. joulukuuta 2012 annetun komission suosituksen aggressiivisesta verosuunnittelusta (C(2012)8806),

—

ottaa huomioon 6. joulukuuta 2012 annetun komission suosituksen toimenpiteistä, joilla kannustetaan kolmansia maita soveltamaan hyvän hallintotavan vähimmäisvaatimuksia verotusalalla (C(2012)8805),

—

ottaa huomioon 27. kesäkuuta 2012 annetun komission tiedonannon konkreettisista tavoista tehostaa veropetosten ja veronkierron torjuntaa EU:ssa ja sen ulkopuolella (COM(2012)0351),

—

ottaa huomioon 28. marraskuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Vuotuinen kasvuselvitys 2013” (COM(2012)0750),

—

ottaa huomioon 5. helmikuuta 2013 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen (2013/0025(COD)),

—

ottaa huomioon rahanpesunvastaisen toimintaryhmän (FATF) helmikuussa 2012 antamat suositukset rahanpesun ja terrorismin rahoituksen ja leviämisen torjuntaa koskevista kansainvälisistä normeista,

—

ottaa huomioon 19. huhtikuuta 2012 antamansa päätöslauselman konkreettisista keinoista veropetosten ja veronkierron torjumiseksi (1),

—

ottaa huomioon laillistetun tilintarkastajan Richard Murphyn 10. helmikuuta 2012 päivätyn selvityksen eurooppalaisen verotulovajeen korjaamisesta,

—

ottaa huomioon yritysverotusta koskevista käytännesäännöistä 1. joulukuuta 1997 annetun neuvoston päätöslauselman sekä yritysverotusta tarkastelevan käytännesääntötyöryhmän 4. joulukuuta 2012 neuvostolle antaman raportin,

—

ottaa huomioon OECD:n raportin ”Addressing Base Erosion and Profit Shifting” (2013),

—

ottaa huomioon 22. kesäkuuta 2012 annetut Ecofin-neuvoston päätelmät ja Ecofin-neuvoston Eurooppa-neuvostolle antaman raportin verotusasioista,

—

ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman yhteistyöstä kehitysmaiden kanssa hyvän hallintotavan edistämiseksi verotusalalla (2),

—

ottaa huomioon 19. huhtikuuta 2012 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi yhteisestä yhdistetystä yhtiöveropohjasta (CCCTB) (3),

—

ottaa huomioon Moskovassa 15. ja 16. helmikuuta 2013 pidetyn valtiovarainministerien ja keskuspankkien pääjohtajien G20-kokouksen antaman tiedonannon,

—

ottaa huomioon 10. helmikuuta 2010 antamansa päätöslauselman hyvän hallintotavan edistämisestä verotusalalla (4),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä kehitysyhteistyövaliokunnan ja talousarvion valvontavaliokunnan lausunnot (A7-0162/2013)

A.

ottaa huomioon, että EU:ssa menetetään veropetosten, veronkierron, verojen välttämisen ja aggressiivisen verosuunnittelun vuoksi joka vuosi arviolta pöyristyttävät biljoona euroa, mikä merkitsee jokaiselle EU:n kansalaiselle noin 2 000 euron vuotuista kustannusta, ja korostaa, että tämä tapahtuu ilman, että toteutetaan asian edellyttämiä toimenpiteitä (5);

B.

katsoo, että tulojen menetys vaarantaa laadukkaisiin julkisiin palveluihin perustuvan EU:n sosiaalisen markkinatalouden säilymisen, sisämarkkinoiden asianmukaisen toiminnan, EU:n verojärjestelmien tehokkuuden ja oikeudenmukaisuuden ja talouden ekologisen muuntautumisen; katsoo, että se aiheuttaa ja helpottaa entisestään yhteiskunnan kannalta haitallista keinottelua, joka johtaa lisääntyvään sosiaaliseen eriarvoisuuteen ja lisää kansalaisten epäluottamusta demokraattisiin instituutioihin ja toimintaympäristön demokratiavajetta;

C.

katsoo, että tulopohjan turvaaminen on merkittävä osa julkisen talouden kestävyyttä;

D.

toteaa, että veropetokset ja veronkierto ovat laitonta toimintaa, jonka tarkoituksena on verovelvoitteiden kiertäminen, kun toisaalta verojen välttäminen on verojärjestelmän laillista mutta sopimatonta hyödyntämistä verovelvoitteiden pienentämiseksi tai välttämiseksi, ja että aggressiivisella verosuunnittelulla tarkoitetaan verojärjestelmän muotoseikkojen tai kahden tai useamman verojärjestelmän yhteensopimattomuuden hyödyntämistä verovelvoitteiden pienentämiseksi;

E.

katsoo, että verojen välttämiskäytännöt, jota talouselämän muuttuminen entistä aineettomammaksi helpottaa, johtaa Euroopan yrityksille ja kasvulle haitalliseen kilpailun vääristymiseen;

F.

toteaa, että veropetosten ja veronkierron laajuus horjuttaa kansalaisten uskoa ja luottamusta veronkannon ja koko verotusjärjestelmän oikeudenmukaisuuteen ja legitiimiyteen;

G.

katsoo, että veropolitiikan yhteensovittamisen puute EU:ssa johtaa huomattaviin kustannuksiin ja hallinnollisiin rasitteisiin kansalaisille ja EU:ssa yli rajojen toimiville yrityksille ja voi aiheuttaa tahatonta verottamatta jättämistä tai johtaa veropetoksiin ja veronkiertoon;

H.

katsoo, että veroparatiiseina toimivien oikeudenkäyttöalueiden läpinäkymättömien tai haitallisten verokäytäntöjen aiheuttamat jatkuvat vääristymät voivat johtaa keinotekoisiin pääomavirtoihin ja kielteisiin vaikutuksiin EU:n sisämarkkinoilla; toteaa, että haitallinen verokilpailu EU:ssa on selvästi sisämarkkina-ajatuksen vastaista; katsoo, että veropohjia on yhdenmukaistettava enemmän yhä tiiviimmässä talous-, finanssi- ja budjettiunionissa;

I.

toteaa, että avustusohjelmien piiriin kuuluvat maat, jotka ovat tehostaneet veronkantoa ja poistaneet erioikeuksia troikan ehdotusten mukaisesti, ovat viime vuosina saaneet todeta, että monet niiden suurista yrityksistä ovat lähteneet maasta hyötyäkseen muiden maiden tarjoamista verohelpotuksista;

J.

katsoo, että tämä on käytännössä siirtänyt verotaakan työntekijöiden ja pienituloisten kotitalouksien kannettavaksi ja pakottanut hallitukset tekemään haitallisia leikkauksia julkisiin palveluihin;

K.

katsoo, että säästötoimenpiteinä suurimmassa osassa jäsenvaltioita viime vuosina toteutetut irtisanomiset kansallisissa veroviranomaisissa ovat vaarantaneet suuresti komission toimintasuunnitelman täytäntöönpanon;

L.

toteaa, että monikansallisten yhtiöiden soveltamat veronkiertokäytännöt ovat ristiriidassa terveen kilpailun ja yritysten yhteiskunnallisen vastuun periaatteen kanssa;

M.

panee merkille, että jotkut verovelvolliset ovat vastanneet jäsenvaltioiden avoimuuden lisäämiseen tähtääviin toimiin kierrättämällä liiketoimensa sellaisen toisen oikeudenkäyttöalueen kautta, jonka avoimuuden taso on alhaisempi;

N.

katsoo, että yksipuoliset kansalliset toimenpiteet ovat osoittautuneet monissa tapauksissa tehottomiksi, riittämättömiksi ja toisinaan jopa haitallisiksi, minkä vuoksi tarvitaan koordinoitua ja monitahoista toimintamallia jäsenvaltioiden ja EU:n tasolla sekä kansainvälisesti; katsoo, että veropetosten, veronkierron, verojen välttämisen ja aggressiivisen verosuunnittelun tehokas torjunta edellyttää eri jäsenvaltioiden veroviranomaisten välisen yhteistyön vahvistamista sekä veroviranomaisten ja muiden lainvalvontaviranomaisten entistä tiiviimpää yhteistyötä jäsenvaltion sisällä;

O.

toteaa OECD:n raportin ”Addressing Base erosion and Profit Shifting” mukaisesti, että perustavaa laatua oleva tarkasteltava seikka on se, että verotusalueiden jakamisesta saatuihin kansallisiin kokemuksiin perustuvat yhteiset kansainväliset periaatteet eivät ole pysyneet muuttuvan yritysympäristön vauhdissa; katsoo, että tarvitaan komission ja jäsenvaltioiden aktiivisempaa toimintaa kansainvälisellä tasolla avoimuuteen, tietojenvaihtoon ja haitallisten verotoimenpiteiden lakkauttamiseen perustuvien kansainvälisten normien vahvistamiseksi;

P.

katsoo, että kehitysmailla ei ole neuvotteluvoimaa veroparatiisien pakottamiseksi yhteistyöhön, tietojenvaihtoon ja avoimuuteen;

Q.

toteaa, että tutkivilla journalisteilla, hallituksista riippumattomilla toimijoilla ja tiedeyhteisöllä on ollut ratkaiseva asema veropetosten, veronkierron ja veroparatiisien paljastamisessa ja niistä tiedottamisessa kansalaisille;

R.

katsoo, että veropetosten havaitsemiseen tarkoitettujen välineiden lujittamisen lisäksi olisi vahvistettava nykyistä lainsäädäntöä, joka koskee verojen perintään liittyvää apua, yhdenvertaista verotuskohtelua ja järjestelmän toteuttamiskelpoisuutta yrityksissä;

S.

toteaa, että helmikuussa 2013 Moskovassa pidetyssä G20-kokouksessa eurooppalaiset valtiovarainministerit lupasivat toteuttaa tarvittavat toimet veronkierron torjumiseksi ja vahvistivat, että yksinomaan kansallisilla toimenpiteillä ei saada aikaan toivottua vaikutusta;

T.

katsoo, että veronkiertoon johtava siirtohinnoittelu vaikuttaa kielteisesti kehitysmaiden talousarvioihin, kun ne näin pakosta menettävät vuosittain arviolta 125 miljardin verotulot eli lähes kaksi kertaa kehitysmaiden vastaanottaman kansainvälisen tuen verran;

U.

ottaa huomioon, että veropolitiikkaa koskeva lainsäädäntövalta on tällä hetkellä jäsenvaltioilla;

1.

on tyytyväinen komission toimintasuunnitelmaan ja sen suosituksiin, joissa jäsenvaltioita kehotetaan ryhtymään välittömiin ja koordinoituihin toimiin veroparatiisien ja aggressiivisen verosuunnittelun torjumiseksi;

2.

on tyytyväinen valtiovarainministerien G20-kokouksessa ilmaisemaan määrätietoiseen pyrkimykseen estää veropohjien kaventumista ja voittojen siirtoja;

3.

kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan sitoumustaan, tukemaan komission toimintasuunnitelmaa ja panemaan molemmat suositukset täysimääräisesti täytäntöön; vaatii jäsenvaltioita ryhtymään vakaviin neuvotteluihin, saattamaan päätökseen kaikki vireillä olevat lainsäädäntöehdotuksia koskevat menettelyt ja toteuttamaan toimenpiteitä veropetoksia, veronkiertoa, verojen välttämistä, aggressiivista veronkiertoa ja veroparatiiseja koskevissa tapauksissa niiden alaisuuteen kuuluvilla alueilla;

4.

pitää valitettavana, että jäsenvaltiot eivät ole vielä onnistuneet pääsemään sopimukseen keskeisistä lainsäädäntöehdotuksista, kuten vuonna 2008 annetusta ehdotuksesta direktiiviksi säästöjen tuottamien korkotulojen verotuksesta annetun direktiivin 2003/48/EY muuttamisesta tai vuoden 2011 ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi yhteisestä yhdistetystä yhtiöveropohjasta;

5.

pitää valitettavana, että Euro Plus -sopimuksen sitoumuksien puitteissa ei ole tapahtunut tähän mennessä merkittävää edistymistä;

6.

on tyytyväinen komission aloitteeseen perustaa verotusalan hyvän hallintotavan foorumi; kehottaa komissiota seuraamaan tiiviisti molempien suositusten täytäntöönpanoa kaikissa jäsenvaltioissa ja kuulemaan myös kansallisia veroviranomaisia, työmarkkinaosapuolia ja ammattiliittoja ja ottamaan ne mukaan foorumin toimintaan; kehottaa komissiota toimittamaan neuvostolle ja parlamentille vuosittain raportin foorumin toiminnasta ja aikaansaannoksista;

7.

katsoo, että tutkivien journalistien kansainvälisen yhteenliittymän huhtikuussa 2013 julkaisemista tiedoista salaisista offshore-pankkitileistä käy selvästi ilmi ongelman laajuus ja vakavuus sekä tarvittavien toimien kiireellisyys; kehottaa jälleen tämän valossa vahvistamaan eurooppalaista ja kansainvälistä sitoumusta avoimuuteen, minkä olisi johdettava kansainväliseen, sitovaan ja monenväliseen sopimukseen automaattisesta verotustietojen vaihdosta;

8.

korostaa, että EU:n olisi johdettava keskusteluja veropetosten, veronkierron ja veroparatiisien torjunnasta OECD:ssä, verotusta koskevaa avoimuutta ja tietojenvaihtoa käsittelevässä maailmanlaajuisessa foorumissa, G20- ja G8-ryhmässä sekä muissa asiankuuluvissa monikansallisissa foorumeissa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita painottamaan johdonmukaisesti kansainvälisellä tasolla yhteistyön tehostamisen suurta merkitystä veropetosten, veronkierron, verojen välttämisen, aggressiivisen verosuunnittelun ja veroparatiisien torjunnassa; painottaa, että EU:n olisi tarvittaessa suostuteltava ja autettava EU:n ulkopuolisia maita kehittämään ja parantamaan veronkantojärjestelmiensä tehokkuutta noudattamalla avoimuuden ja automaattisen tietojenvaihdon periaatteita ja lakkauttamalla haitalliset verokäytännöt; kehottaa neuvostoa ja komissiota parantamaan teknistä apuaan ja valmiuksien kehittämistä kehitysmaissa;

9.

pitää erittäin tärkeänä, että jäsenvaltiot valtuuttavat komission neuvottelemaan verosopimuksia kolmansien maiden kanssa EU:n puolesta sen sijaan, että jatkettaisiin kahdenvälisten neuvottelujen käytäntöjä, joista seuraa koko EU:n ja usein myös kyseisen jäsenvaltion kannalta optimaalista heikompia tuloksia;

10.

korostaa, että jäsenvaltioilla, jotka ovat saaneet (6) tai jotka hakevat taloudellista tukea, on velvollisuus toteuttaa toimenpiteitä, joilla vahvistetaan ja parannetaan valmiuksia kantaa veroja sekä torjutaan veropetoksia ja veronkiertoa; vaatii, että komissio ulottaa tämän velvollisuuden koskemaan myös toimenpiteitä, jotka koskevat rahanpesun, verojen välttämisen ja aggressiivisen verosuunnittelun torjuntaa;

11.

kehottaa komissiota pidättäytymään EU:n rahoituksen myöntämisestä EU:n veromääräyksiä rikkoville yrityksille ja varmistamaan, että jäsenvaltiot eivät myönnä valtiontukea kyseisille yrityksille tai salli niiden osallistumista julkisiin hankintoihin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vaatimaan, että kaikki julkisista hankinnoista tarjouksia esittävät yritykset antavat tiedot verorikoksiin liittyvistä seuraamuksista tai tuomioista; katsoo lisäksi, että samalla kun noudatetaan tarkistetussa maksuviivästysdirektiivissä sovittuja velvoitteita, viranomaisille on annettava mahdollisuus sisällyttää julkisia hankintoja koskeviin sopimuksiin lauseke, joka mahdollistaa sopimuksen irtisanomisen, jos tarjoaja myöhemmin rikkoo verovelvoitteitaan;

12.

kehottaa komissiota ehdottamaan yhteisiä standardeja jäsenvaltioiden ja kehitysmaiden välisiin verosopimuksiin näiden valtioiden veropohjien kaventumisen estämiseksi;