5.2.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 45/1

5.2.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 45/2

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 19 artiklan 1 kohdan ja 260 artiklan,

—

ottaa huomioon miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta tavaroiden ja palvelujen saatavuuden ja tarjonnan alalla 13. joulukuuta 2004 annetun direktiivin 2004/113/EY (1),

—

ottaa huomioon 22. joulukuuta 2011 annetut komission suuntaviivat neuvoston direktiivin 2004/113/EY soveltamisesta vakuutuksiin Euroopan unionin tuomioistuimen asiassa C-236/09 (Test-Achats) antaman tuomion valossa (2),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 1. maaliskuuta 2011 asiassa C-236/09 (Test-Achats) antaman tuomion (3),

—

ottaa huomioon joulukuussa 2010 julkaistun oikeusalan asiantuntijaverkoston raportin ”EU Rules on Gender Equality: How are they transposed into national law?”,

—

ottaa huomioon heinäkuussa 2009 julkaistun oikeusalan asiantuntijaverkoston raportin ”Sex Discrimination in the Access to and Supply of Goods and Services and the Transposition of Directive 2004/113/EC”,

—

ottaa huomioon sukupuolten tasa-arvoa käsittelevän oikeusalan asiantuntijaverkoston kesäkuussa 2011 esittämän raportin transsukupuolisten ja intersukupuolisten ihmisten syrjinnästä sukupuolen, sukupuoli-identiteetin ja sukupuolen ilmaisemisen perusteella,

—

ottaa huomioon 30. maaliskuuta 2004 vahvistamansa kannan aiheesta ”Ehdotus: neuvoston direktiivi miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta tavaroiden ja palvelujen saatavuuden ja tarjonnan alalla” (4),

—

ottaa huomioon 17. kesäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelman 2006–2010 tulosten arvioinnista ja suosituksista jatkotoimiksi (5),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön (A7-0044/2013),

A.

ottaa huomioon, että direktiivillä kielletään sekä välitön että välillinen sukupuoleen perustuva syrjintä sellaisten tavaroiden ja palvelujen saatavuuden ja tarjonnan alalla, jotka ovat yleisesti saatavilla sekä julkisella että yksityisellä sektorilla;

B.

ottaa huomioon, että direktiivissä käsitellään näkökohtia, jotka liittyvät sukupuoleen perustuvaan syrjintään muualla kuin työmarkkinoilla;

C.

toteaa, että raskaudesta tai äitiydestä johtuva naisten epäsuotuisampi kohtelu on myös kiellettyä, samoin kuin häirintä ja sukupuolinen häirintä sekä käsky tai ohje syrjiä tarjottaessa tai toimitettaessa tavaroita tai palveluja;

D.

katsoo, että Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen tarvittavia toimenpiteitä sukupuoleen perustuvan syrjinnän torjumiseksi käsitellään erityisessä lainsäätämisjärjestyksessä, joka edellyttää yksimielisyyttä neuvostossa ja parlamentin hyväksyntää (SEUT-sopimuksen 19 artiklan 1 kohta);

E.

ottaa huomioon, että tarjolla olevien tietojen mukaan direktiivi on saatettu osaksi useimpien jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä joko antamalla uutta lainsäädäntöä tai muuttamalla alan lainsäädäntöä;

F.

toteaa, että joissain jäsenvaltioissa direktiivin saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä on ollut puutteellista tai määräaika on ylittynyt;

G.

katsoo, että joissain tapauksissa kansallinen lainsäädäntö ylittää direktiivin vaatimukset ja kattaa myös koulutuksen tai syrjinnän tiedotusvälineiden ja mainonnan yhteydessä;

H.

katsoo, että direktiivin 5 artiklan 2 kohdassa säädetty poisjättäytymismahdollisuus on johtanut oikeudelliseen epävarmuuteen ja luonut mahdollisia oikeudellisia haasteita pitkällä aikavälillä;

I.

ottaa huomioon, että soveltamista koskevan komission kertomuksen määräaika oli direktiivin mukaan vuonna 2010, mutta sen muutettu määräaika on viimeistään vuonna 2014;

J.

ottaa huomioon, että Euroopan unionin tuomioistuimen 1. maaliskuuta 2011 asiassa C-236/09 (Test-Achats) antamassa tuomiossa todetaan, että direktiivin 5 artiklan 2 kohta, jossa säädetään vakuutuspalveluja ja niihin liittyviä rahoituspalveluja koskevasta poikkeuksesta, on vastoin direktiivillä tavoiteltavaa miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun päämäärää eikä se ole yhteensopiva Euroopan unionin perusoikeuskirjan kanssa;

K.

katsoo, että kyseistä säännöstä on näin ollen pidettävä pätemättömänä asianmukaisen siirtymäajan päätyttyä 21. joulukuuta 2012 lukien;

L.

ottaa huomioon 22. joulukuuta 2011 annetut komission ei-sitovat suuntaviivat, joiden tarkoituksena on selkeyttää tilannetta vakuutuspalvelujen ja niihin liittyvien rahoituspalvelujen osalta;

M.

katsoo, että Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti transihmisten syrjintä ja sukupuoli-identiteettiin perustuva syrjintä voidaan katsoa sukupuoleen perustuvaksi syrjinnäksi (6) naisten ja miesten tasa-arvoon liittyvässä politiikassa ja lainsäädännössä;

1.

pitää valitettavana, että komissio ei ole laatinut neuvoston direktiivin 2004/113/EY soveltamista koskevaa kertomustaan tai julkaissut ajantasaisia tietoja meneillään olevasta kansallisesta täytäntöönpanoprosessista;

2.

panee merkille, että Test-Achats-ratkaisu on voinut vaikuttaa jäsenvaltioiden täytäntöönpanoprosessiin, mutta panee merkille, että tämä yksin ei voi olla perusteena sille, että direktiivissä vaadittua kertomusta ei ole julkaistu ajallaan;

3.

kehottaa komissiota julkaisemaan kertomuksensa ja kaikki saatavilla olevat tiedot mahdollisimman nopeasti;

4.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan konkreettisia toimia direktiivin ja sen vaikutusten selittämiseksi konkreettisten esimerkkien avulla, jotta voidaan varmistaa, että sekä naiset että miehet voivat kokea direktiivin täysin omakseen ja käyttää sitä asianmukaisella tavalla tehokkaana välineenä oikeuksiensa takaamisessa niin, että kaikki hyödykkeet ja palvelut ovat yhtäläisesti miesten ja naisten saatavilla;

5.

pitää myönteisenä Test-Achats-ratkaisua, mutta katsoo, että se on aiheuttanut jatkuvaa epävarmuutta vakuutusmarkkinoilla; odottaa, että kehitetään molempiin sukupuoliin sovellettavia perusteita niin, että niiden avulla voidaan saada aikaan useisiin riskitekijöihin perustuva hinnoittelu, jossa otetaan huomioon oikeudenmukaisella tavalla yksilöiden riskin taso sukupuolesta riippumatta, ja voidaan havaita kaikki mahdollinen sukupuoleen perustuva syrjintä;

6.

katsoo, että komission antamat suuntaviivat, jotka eivät ole sitovia ja joilla ei ole lainsäädännöllistä vaikutusta, eivät ole täysin poistaneet tätä epävarmuutta;

7.

kehottaa komissiota ryhtymään käytännön toimiin ongelman ratkaisemiseksi ja esittämään uuden lainsäädäntötekstin, joka vastaa täysin suuntaviivoja;

8.

toteaa, että vakuutusalan olisi pyrittävä mukauttamaan maksut vastaamaan molempiin sukupuoliin sovellettavia perusteita niin, että käytetään muihin tekijöihin perustuvia vakuutusmatemaattisia laskelmia;

9.

kehottaa komissiota käynnistämään vakuutusalan kanssa riskienarviointia koskevan epävirallisen vuoropuhelun;

10.

kehottaa komissiota esittelemään menetelmän, jonka avulla se aikoo tutkia Test-Achats-ratkaisun vaikutusta vakuutusten hinnoitteluun;

11.

kehottaa komissiota tutkimaan asiaa myös kuluttajansuojamenetelmien osalta;

12.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita seuraamaan tiiviisti vakuutusmarkkinoiden kehitystä ja toteuttamaan ongelman ratkaisuun tarvittavia toimia ja välttämään perusteettomia korkeita hintoja, jos se havaitsee merkkejä tosiasiallisesta epäsuorasta syrjinnästä;

13.

korostaa, että tämä direktiivi ei rajoitu pelkästään vakuutusalaan ja että sen laajempi soveltamisala ja kehittämismahdollisuudet, jotka liittyvät tavaroiden ja palveluiden saantiin sekä julkisesti että yksityisesti, on selvitettävä yksityiskohtaisesti, jotta sekä naiset että miehet voivat ymmärtää täysin sen laajuuden ja tarkoituksen ja näin hyödyntää sen ominaisuuksia ja mahdollisuuksia asianmukaisella tavalla;

14.

panee merkille, että todistustaakan siirtymistä koskeva säännös on pantu täytäntöön useimpien jäsenvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä; kehottaa komissiota seuraamaan tämän säännöksen soveltamista kaikissa jäsenvaltioissa;

15.

kehottaa komissiota tarkastelemaan raskaudesta, äitiyden suunnittelusta ja äitiydestä johtuvaa syrjintää, joka liittyy esimerkiksi asumiseen (asunnon vuokraaminen) tai ilmenee lainojen saantiin liittyvinä ongelmina ja joka liittyy lääkinnällisten tuotteiden ja terveyspalvelujen saantiin erityisesti laillisesti tarjolla olevaan lisääntymisterveydenhuoltoon ja sukupuolenvaihdokseen liittyvään hoitoon pääsyn osalta;

16.

kehottaa komissiota seuraamaan erityisen tarkasti kaikenlaista imettämiseen liittyvää syrjintää ja mahdollista syrjintää, joka liittyy hyödykkeiden ja palveluiden saatavuuteen julkisissa tiloissa ja alueilla;

17.

kehottaa komissiota seuraamaan direktiivin täytäntöönpanoa ja soveltamista liittyen raskaana oleviin turvapaikkaa hakevien naisiin, jotka odottavat turvapaikkahakemustensa tulosta, jotta voidaan varmistaa, että nämä naiset kuuluvat asianomaisten sopimusten ja tuotteiden alaisuuteen;

18.

kehottaa komissiota ottamaan sukupuoli-identiteettiin perustuvan syrjinnän täysin huomioon tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti naisten ja miesten tasa-arvoon liittyvässä tulevassa politiikassa ja lainsäädännössä;

19.

panee pettyneenä merkille, että joissakin jäsenvaltioissa naispuoliset yrittäjät ja erityisesti yksinhuoltajanaiset kohtaavat usein syrjintää, kun he yrittävät saada lainoja tai luottoa yrityksiään varten, ja he kohtaavat edelleen usein sukupuolia koskeviin stereotyyppeihin perustuvia esteitä;

20.

kehottaa komissiota keräämään parhaita käytäntöjä ja saattamaan ne jäsenvaltioiden käyttöön, jotta tarjotaan tarvittavat resurssit positiivisten erityistoimien tukemiseen sekä varmistetaan säännösten parempi täytäntöönpano kansallisella tasolla;

21.

kiinnittää huomiota siihen, että jotkin tasa-arvoa käsittelevät elimet ovat tehottomia, koska niiltä puuttuu todellinen kyky toimia eikä niillä ole riittävästi henkilöstöä eikä varoja;

22.

kehottaa komissiota seuraamaan perusteellisesti ja asianmukaisesti direktiivin voimaantulon jälkeen perustettujen tasa-arvoa edistävien elinten tilannetta sekä tarkistamaan, täyttyvätkö kaikki EU:n lainsäädännössä vahvistetut ehdot; korostaa erityisesti, että tämänhetkisellä talouskriisillä ei voida perustella tasa-arvoa edistävien elinten asianmukaiseen toimintaan liittyviä puutteita;

23.

korostaa, että komissiolta kaivataan tietoa ja lisää avoimuutta käynnissä olevista rikkomusmenettelyistä ja toimista;

24.

kehottaa komissiota perustamaan julkisen tietokannan sukupuoleen perustuvaan syrjintään liittyvästä lainsäädännöstä ja oikeuskäytännöstä; vaatii parantamaan sukupuoleen perustuvan syrjinnän uhrien suojelua;

25.

huomauttaa, että tarvitaan taloudellista tukea saavaa ja EU:n koordinoimaa täydennyskoulutusta sukupuoleen perustuvan syrjinnän alalla aktiivisesti toimiville oikeusalan henkilöille niin, että otetaan huomioon kansallisten tuomioistuinten asema;

26.

huomauttaa, että direktiivi on saatettava ajallaan osaksi kansallista lainsäädäntöä kaikissa jäsenvaltioissa;

27.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille.

5.2.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 45/5

—

ottaa huomioon 27. tammikuuta 2012 annetun komission tiedonannon kaupasta, kasvusta ja kehityksestä (COM(2012)0022), jolla päivitetään samasta aiheesta 18. syyskuuta 2002 annettua tiedonantoa,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 ja 208 artiklan ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan,

—

ottaa huomioon muut viime vuosina tästä aiheesta annetut komission tiedonannot ja komission yksiköiden valmisteluasiakirjat, kuten ”Kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuus” (COM(2009)0458, SEK(2010)0421, SEC(2011)1627), EU:n toimintasuunnitelma vuosiksi 2010–2015 sukupuolten tasa-arvon edistämisestä ja naisten vaikutusvallan lisäämisestä kehitysyhteistyössä (SEC(2010)0265, ”EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan vaikutuksen lisääminen: muutossuunnitelma” (COM(2011)0637), ”Kehitysrahoitustuki” (COM (2012)0366), ”EU:n lähestymistapa: selviytymiskyky” (COM(2012)0586), ”Sosiaalinen suojelu Euroopan unionin kehitysyhteistyössä (COM(2012)0446), EU:n suhtautuminen kansalaisyhteiskuntaan ulkosuhteissa” (COM(2012)0492), sekä komission tiedonannon kauppaa tukevasta avusta (COM(2007)0163) ja kyseistä apua koskevat vuosittaiset seurantaraportit,

—

ottaa huomioon 16. maaliskuuta 2012 annetut neuvoston päätelmät EU:n lähestymistavasta kauppaan, kasvuun ja kehitykseen seuraavalla vuosikymmenellä sekä muut tähän aiheeseen liittyvät neuvoston päätelmät,

—

ottaa huomioon Cotonoun sopimuksen (1),

—

ottaa huomioon kehitysyhteistyön rahoitusvälinettä (DCI) koskevan asetuksen (2) ja Euroopan kehitysrahastoa (EKR) koskevan asetuksen sekä niiden täytäntöönpanon,

—

ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategiakehyksen ja siihen liittyvässä toimintasuunnitelmassa olevan kaupankäyntiä koskevan 11 kohdan (3),

—

ottaa huomioon Maailmanpankin johdolla valmistellun EIF-ohjelman (Enhanced Integrated Framework), joka koskee vähiten kehittyneiden maiden kauppaan liittyvää tukea,

—

ottaa huomioon ihmisarvoista työtä koskevan ILO:n ohjelman ja sosiaalista perusturvaa koskevan YK-aloitteen,

—

ottaa huomioon Pekingissä syyskuussa 1995 pidetyn neljännen naisten maailmankonferenssin sekä Pekingissä hyväksytyn julistuksen ja toimintaohjelman,

—

ottaa huomioon kauppaa ja kehitystä koskevat päätöslauselmansa, muun muassa kauppaa ja köyhyyttä (4), kauppaa tukevaa apua (5), talouskumppanuussopimuksia (6), EU:n yleistä tullietuusjärjestelmää (7), yritysten yhteiskuntavastuuta (8), verotusalaan liittyvää yhteistyötä kehitysmaiden kanssa (9), EU:n ja Afrikan suhteita (10), elintarviketurvaa (11), EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan yleistä kehitystä (12) ja johdonmukaista kehitysyhteistyöpolitiikkaa (13) koskevat päätöslauselmat,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan mietinnön sekä kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnon (A7-0054/2013),

A.

katsoo, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 ja 208 artikla ovat selvästi yhteydessä toisiinsa; ottaa huomioon, että 207 artiklassa todetaan, että EU:n kauppapolitiikka perustuu unionin ulkoista toimintaa koskeviin periaatteisiin ja tavoitteisiin, ja että 208 artiklassa edellytetään, että sellaisessa unionin politiikassa, joka todennäköisesti vaikuttaa kehitysmaihin, otetaan huomioon kehitysyhteistyön tavoitteet;

B.

ottaa huomioon, että Pekingin julistuksessa ja toimintaohjelmassa jäsenvaltiot ja komissio ovat hyväksyneet strategian, jonka mukaan sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta tehdään osa niiden kehitysyhteistyöpolitiikkaa;

C.

katsoo, että köyhyyden vähentäminen ja vuosituhannen kehitystavoitteiden toteuttamispyrkimykset ovat EU:n kehityspolitiikan kulmakiviä ja että niiden pitäisi olla myös EU:n kehitysmaihin soveltaman kauppapolitiikan perustana; katsoo, että ihmisoikeuksien edistämisen olisi oltava osa tätä politiikkaa ja EU:n olisi sen tuloksena otettava käyttöön oikeuksiin perustuva lähestymistapa kehitykseen;

D.

ottaa huomioon, ettei kaupan vapauttamisen ja köyhyyden vähentämisen välinen yhteys ole automaattinen, mutta kaupan avaaminen voi olla yksi tehokkaimmista talouskasvun ja kehityksen vauhdittajista, jos ja kun olosuhteet ovat oikeat;

E.

katsoo, että kauppaan perustuvan kehityksen menestysmahdollisuudet riippuvat muun muassa toimielinten moitteettomasta toiminnasta, tehokkaasta korruption torjunnasta, terveestä yksityisestä sektorista ja laaja-alaisesta ja osallistumista edistävästä talouskehityksestä, monipuolistumisesta ja lisäarvon asteittaisesta kasvattamisesta;

F.

katsoo, että vaikka EU:n kehitysmaihin soveltamassa kauppapolitiikassa pyritään integroimaan kehitysmaat entistä paremmin kansainväliseen kauppajärjestelmään, siinä ei ole selvästi määritelty kehitystavoitteita, minkä vuoksi vaarana on, että paikallinen tuotanto syrjäytetään ja riippuvuus raaka-aineiden viennistä lisääntyy; ottaa huomioon, että merkittävistä vapauttamisponnisteluista huolimatta eräät kehitysmaat ja etenkään vähiten kehittyneet maat eivät ole onnistuneet monipuolistamaan tuotantoa ja vientiä;

G.

ottaa huomioon, että globalisaatio vähentää köyhyyttä epätasaisesti; ottaa huomioon, että suuri osa kehitysmaiden sekä erityisesti vähiten kehittyneiden maiden väestöstä elää edelleen äärimmäisessä köyhyydessä ja että vuonna 1990 vain 18 prosenttia äärimmäisen köyhistä ihmisistä asui vähiten kehittyneissä maissa, mutta vuoteen 2007 mennessä heidän osuutensa oli kaksinkertaistunut 36 prosenttiin;

H.

ottaa huomioon, että neuvottelut talouskumppanuussopimuksista ovat selvästi jäljessä aikataulusta, yleinen edistyminen on edelleen puutteellista, kehitystavoitteita ei ole selvästi määritelty EU:n talouskumppanuussopimuksia koskevassa strategiassa eikä tilannetta korjaa pelkkä määräajan asettaminen vaan neuvottelujen uutena painopisteenä on pikemminkin oltava kehitys;

I.

ottaa huomioon, että köyhillä mailla on vaikeuksia saada korvaavia tuloja elinkeinoverojen vähetessä nykyisen maailmanlaajuisen kaupan vapauttamisen seurauksena; ottaa huomioon, että kun jalostetuista tuotteista peritään enemmän tullia kuin raaka-aineista, vaarana on, että kehitysmaat jämähtävät pelkästään raaka-aineiden tuottajiksi;

J.

katsoo, että yhteisen maatalouspolitiikan kehitysmaihin kohdistuvat kauppaa ja kehitystä koskevat haittavaikutukset on torjuttava;

K.

toteaa, että maatalousperäisten polttoaineiden tuotannon lisääminen on suurelta osin perustunut laajamittaiseen teolliseen yhden lajin viljelemiseen, mikä on lisännyt ympäristön, luonnon monimuotoisuuden, maaperän hedelmällisyyden ja veden saatavuuden kannalta haitallisia viljelykäytäntöjä; toteaa myös, että maatalousperäisten polttoaineiden tuotannon lisäämisellä voi olla vakavia seurauksia, kuten maata koskevien oikeuksien rikkominen, elintärkeiden luonnonvarojen saatavuuden heikkeneminen, metsäkato ja ympäristön pilaantuminen;

L.

katsoo, että on epävarmaa, missä määrin ylemmän keskitulotason maiden jääminen EU:n yleisen tullietuusjärjestelmän ulkopuolelle 1. tammikuuta 2014 alkaen avaa uusia vientimahdollisuuksia vähiten kehittyneille maille;

M.

katsoo, että kauppaa tukevaa apu on suunniteltu auttamaan kehitysmaita muun muassa parantamaan kaupankäyntivalmiuksia, vähentämään kaupan hallinnollisia esteitä, ottamaan käyttöön tehokasta tavaraliikenteen infrastruktuuria ja vahvistamaan paikallisten yritysten kilpailuvalmiuksia ja kykyä hyötyä uusista markkinamahdollisuuksista; katsoo, että kauppaa tukevalla avulla olisi edistettävä jalostustoimintaa ja tuotannon monipuolistamista, tuettava alueellista yhdentymistä ja teknologian siirtoja ja edistettävä kotimaisen tuotantokapasiteetin rakentamista tai kehittämistä ja vähennettävä tuloeroja;

N.

katsoo, että alueellinen yhdentyminen on tehokas keino saavuttaa hyvinvointi, rauha ja turvallisuus; katsoo, että maan sisäisen ja alueellisen kaupan toimivuuden parantamisesta kehitykselle koituva hyöty voi olla yhtä huomattava tai huomattavampi kuin ulkomaankaupan kasvusta koituva hyöty etenkin ilmastonmuutoksen yhteydessä; ottaa huomioon, että Afrikassa alueellista kauppaa käydään yhä useammin jalostetuilla tuotteilla, kun taas ulkomaankauppaa käydään lähinnä raaka-aineilla;

O.

katsoo, että luonnonvarojen vientiin liittyy usein korruptiota sekä kasvun pysähtymistä muilla talouden aloilla; katsoo, että ”luonnonvarakirouksen” olemassaolo tunnustetaan nyt laajalti ja että EU:n kauppapolitiikassa on pyrittävä ehkäisemään ja torjumaan tätä ilmiötä;

P.

ottaa huomioon, että ”konfliktiresurssit” ovat luonnonvaroja, joiden järjestelmällinen hyödyntäminen ja kauppa konfliktin yhteydessä voi edistää vakavia ihmisoikeusrikkomuksia, kansainvälisen humanitaarisen oikeuden rikkomuksia tai kansainvälisen oikeuden alaisia rikoksia tai hyötyä niistä tai aiheuttaa niitä;

Q.

katsoo, että EU:n politiikoilla on tuettava elintarviketurvaa ja vältettävä aiheuttamasta sille haittaa; katsoo, että on myös välttämätöntä pysäyttää maatalousmaiden ohjaaminen muuhun kuin maatalouskäyttöön ruokapulasta kärsivissä kehitysmaissa ja alueilla, jotka ovat kaukana elintarvikkeiden tuotannosta paikallisiin tai alueellisiin tarpeisiin (”maiden haltuunoton” ongelma);

R.

katsoo, että erityisesti tuki biopolttoaineille on johtanut välilliseen maankäytön muutokseen ja elintarvikkeiden hintojen heilahteluun kehitysmaissa;

S.

katsoo, että maanomistuksen turvaaminen pientilallisille, jotka muodostavat maanomistajien enemmistön kehitysmaissa ja ovat kaikkein haavoittuvimpia, luo perustan toimiville kiinteistö- ja luottomarkkinoille, jotka ovat välttämättömät vakaalle ja kestävälle kehitykselle;

T.

katsoo, että naisille tarjottaviin mahdollisuuksiin, erityisesti mikroluottoihin, investointi on keskeisen tärkeää, jotta saadaan hyötyä taloudellisena ja sosiaalisena kehityksenä;

1.

vahvistaa kantansa, jonka mukaan kestävän kehityksen edistämisen on oltava EU:n kehitysmaihin soveltaman kauppapolitiikan tärkeimpänä tavoitteena; katsoo, että kaikille tähän politiikkaan liittyville aloitteille olisi määriteltävä konkreettiset ja kestävät kehitystavoitteet;

2.

korostaa, että koska ei ole itsestään selvää, että kaupan vapauttaminen johtaa kasvuun ja köyhyyden vähenemiseen, kauppapolitiikka ja kauppaa tukevaa apua koskeva politiikka on johdonmukaisesti laadittava avoimissa ja osallistavissa prosesseissa, joihin osallistuvat kaikki sidosryhmät, kiinnittäen erityishuomiota kaikkein vähäosaisimpiin ja erityisesti naisiin;

3.

huomauttaa, että EU:n ja kehitysmaiden välisen reilun kaupan on perustuttava ILO:n työstandardien ja työolojen täydelliseen kunnioittamiseen ja takaamiseen ja että reilulla kaupalla on varmistettava mahdollisimman tiukkojen sosiaalisten normien ja ympäristönormien noudattaminen; korostaa, että tähän kuuluu oikeudenmukaisten hintojen maksaminen kehitysmaiden luonnonvaroista ja maataloustuotteista;

4.

kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota sukupuolten tasa-arvon edistämiseen ja naisten vaikutusvallan lisäämiseen;

5.

pitää myönteisenä, että muutossuunnitelmassa (COM(2011)0637) keskitytään yritysten toimintaympäristöön, alueelliseen yhdentymiseen ja maailmanmarkkinoihin sekä sosiaaliturvaan, terveyteen, koulutukseen ja työpaikkoihin;

6.

vaatii johdonmukaisen kehitysyhteistyöpolitiikan täysimääräistä täytäntöönpanoa, johon kuuluu muun muassa epäoikeudenmukaisten tuotanto- ja kauppatapojen, liikakalastuksen sekä kehitystä haittaavien ja elintarviketurvaa uhkaavien maataloustukien lopettaminen;

7.

korostaa, että kehitysmailla on seuraavat kaksi investointipolitiikkaan liittyvää päähaastetta: kansallisen tason haasteena on sisällyttää investointipolitiikka kehitysstrategiaan ja sisällyttää siihen kestävän kehityksen tavoitteita ja kansainvälisellä tasolla on puolestaan tarpeen vahvistaa kansainvälisten investointisopimusten kehityspoliittista ulottuvuutta ja saattaa valtioiden ja investoijien oikeudet ja velvollisuudet tasapainoon;

8.

pitää valitettavana, että YK:n kauppa- ja kehityskonferenssin Unctadin World Investment Report 2012 -julkaisun mukaan osa vuonna 2011 tehdyistä kansainvälisistä investointisopimuksista on laadittu perinteisen sopimusmallin mukaan, jossa sopimuksen ainoana tarkoituksena on suojata investointeja; pitää kuitenkin myönteisenä, että joihinkin kansainvälisiin investointisopimuksiin on sisällytetty määräyksiä, joilla varmistetaan, että sopimus ei vaikeuta vaan edistää maiden kestävän kehityksen strategioita, joissa keskitytään investointien ympäristövaikutuksiin ja sosiaalisiin vaikutuksiin;

9.

panee huolestuneena merkille, että kansainvälisten investointisopimusten nojalla on pantu vireille yhä useammin sijoittajien ja valtion välisiä riidanratkaisumenettelyjä, joiden yhteydessä sijoittajat ovat kyseenalaistaneet keskeiset julkiset toimintaperiaatteet ja väittäneet, että nämä periaatteet ovat vaikuttaneet kielteisesti heidän liiketoimintamahdollisuuksiinsa; huomauttaa tässä yhteydessä, että Unctadin World Investment Report -julkaisussa (2012) todetaan, että kansainväliset investointisopimukset ovat entistä kiistanalaisempia ja poliittisesti arkaluontoisempia, mikä johtuu ennen kaikkea yhä useammista kansainvälisiin investointisopimuksiin perustuvista sijoittajien ja valtioiden välisistä välimiesmenettelyistä, jotka lisäävät tyytymättömyyttä (esimerkiksi Australian kauppapoliittinen lausunto, jonka mukaan se ei enää sisällytä sijoittajien ja valtion välistä riidanratkaisua koskevia lausekkeita tuleviin kansainvälisiin investointisopimuksiinsa) ja ovat muun muassa osoitus järjestelmän puutteista (esimerkiksi monet määräykset kuten pakkolunastus, välimiesten pätevyyttä koskevat kysymykset, avoimuuden puute ja menettelyn korkeat kustannukset sekä sijoittajien ja valtion sekä kahden valtion välisten menettelyjen suhde); vaatii näin ollen, että tulevissa unionin investointisopimuksissa on varmistettava, että kansainväliset sijoittajien ja valtion väliset riidanratkaisumenettelyt eivät heikennä valtioiden mahdollisuutta säätää yleisen edun mukaisia lakeja;

10.

muistuttaa, että kestävään kehitykseen tehtävien investointien houkutteleminen on edelleen kehitysmaiden ja erityisesti vähiten kehittyneiden maiden suurimpia haasteita; korostaa tässä yhteydessä, että Unctad on laatinut kattavan kestävää kehitystä koskevan investointipolitiikan kehyksen (IPFSD), jossa painotetaan erityisesti ulkomaisten investointien ja kestävän kehityksen välistä suhdetta;

11.

kehottaa EU:ta käyttämään aktiivisesti hyväksi käytettävissään olevia monia välineitä tukeakseen rauhaa, ihmisoikeuksien kunnioittamista, demokratiaa, oikeusvaltioperiaatetta, hyvää hallintotapaa, vakaata julkista taloutta, infrastruktuuriin kohdistuvia investointeja, sosiaalisten normien noudattamista eurooppalaisissa yrityksissä ja niiden tytäryhtiöissä, peruspalvelujen luotettavaa saantia, osallistavaa kasvua ja köyhyyden vähentämistä koskevia pyrkimyksiä kehitysmaissa sekä samalla myös avustamaan kauppaa tukevaa tehokasta apua ja kaupan kestävää kehittämistä edistävän ympäristön luomisessa;

12.

korostaa, että kehitysmaiden onnistunut integrointi maailmankauppaan edellyttää muutakin kuin hyvää markkinoille pääsyä ja entistä vahvempia kansainvälisen kaupan sääntöjä; korostaa näin ollen, että kauppaa tukevaa apua koskevissa ohjelmissa olisi tuettava kehitysmaita niiden sisäisissä toimissa, jotka koskevat paikallisen kaupan edistämistä, tarjontapuolen rajoitusten poistamista ja rakenteellisten heikkouksien korjaamista, joka voidaan toteuttaa kauppaan liittyvän politiikan sisäisillä uudistuksilla, kaupan helpottamisella, lisäämällä tullin voimavaroja, parantamalla infrastruktuuria, lisäämällä tuotantokapasiteettia ja kehittämällä sisäisiä ja alueellisia markkinoita;

13.

muistuttaa, ettei kansainvälisen kaupan ja köyhyyden vähentämisen välinen yhteys ole automaattinen; panee tässä suhteessa merkille, että Unctad on todennut, että vähiten kehittyneiden maiden keskimääräinen kaupan integraation taso mitattuna tavaroiden ja palvelujen viennin ja tuonnin suhteena BKT:hen on itse asiassa ollut korkeampi kuin teollisuusmailla 1990-luvun alun jälkeen; katsoo näin ollen, että sitkeä laajamittainen köyhyys vähiten kehittyneissä maissa on pikemminkin seurausta alikehittyneisyydestä ja kyseisten maiden epäonnistumisesta rakenteellisen muutoksen edistämisessä, tuotantokapasiteetin rakentamisessa ja tuottavien työpaikkojen luomisessa kansallisella tasolla;

14.

korostaa myös sitä, että Unctad toteaa, että ennenaikainen ja nopea kaupan vapauttaminen, joka monet alhaisen tulotason kehitysmaat kannustettiin toteuttamaan 1980- ja 1990-luvulla, johti deindustrialisaatioon ja sellaiseen integraatioon, joka lisäsi niiden riippuvuutta ulkoisista markkinoista ja siihen liittyvää haavoittuvuutta; katsoo sitä vastoin, että ne maat, jotka ovat hyötyneet eniten kaupan vapauttamisesta ja ovat onnistuneet vähentämään eniten absoluuttista köyhyyttä, ovat maita, jotka ovat avanneet talouksiaan kohtuullisesti ja asteittain tuotantokapasiteettinsa mukaan ja ovat edistyneet rakenteellisen muutoksen alalla;

15.

korostaa, että jos kasvun ja vaurauden luomisen halutaan olevan osallistavaa, kestävää ja köyhyyttä tehokkaasti vähentävää, niitä olisi tavoiteltava aloilla, joilla on eniten köyhyyttä ja joilla köyhät ihmiset toimivat; huomauttaa, että kasvun olisi hyödytettävä ja autettava myös naisia ja siinä olisi keskityttävä parantamaan yleistä yritysilmastoa, jossa pk-yritykset voivat menestyä, sekä luomaan mikrorahoitusta ja mikroluottoja koskevia kestäviä mahdollisuuksia; korostaa, että kyseisen alan kehitysyhteistyö- ja kauppapolitiikassa olisi annettava etusija innovoinnille, luovuudelle ja kilpailukyvylle, niin että voidaan luoda työpaikkoja ja lisätä heikoimmassa asemassa olevien vaikutusvaltaa;

16.

on tyytyväinen siihen, että komissio on tunnustanut tarpeen tukea pienten tuottajien ja yritysten osallistumista; muistuttaa reilun kaupan järjestelmien markkinapotentiaalista ja tällaisten ohjelmien tehokkuudesta sosiaalisen kehityksen edistämisessä;

17.

ehdottaa, että komissio vauhdittaa kestäviä julkisia hankintoja kansainvälisellä tasolla;

18.

kehottaa EU:ta, sen jäsenvaltioita ja muita avunantajia tunnustamaan, että naisilla on talouskehityksen kannalta keskeinen rooli, ja parantamaan naisten yhteiskunnallisia ja taloudellisia vaikutusmahdollisuuksia mukauttamalla avustustoimia muun muassa siten, että erityisesti naisille annetaan kohdennettua tukea yritystoiminnan kehittämiseen ja mahdollisuuksia mikroluottopalvelujen käyttöön;

19.

muistuttaa komissiota ja jäsenvaltioita EU:n toimintaohjelmasta sukupuolten tasa-arvon ja naisten vaikutusvallan lisäämiseksi kehitysyhteistyössä sekä toimintaohjelmassa ehdotetuista toimista;

20.

toistaa EU:n velvoitteen soveltaa poliittista johdonmukaisuutta ihmisoikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon kehittämiseen, kunnioittamiseen, edistämiseen ja suojeluun kaikessa ulkopolitiikassa, kansainvälinen kauppa mukaan luettuna; odottaa ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevaan EU:n strategiakehykseen liittyvässä toimintasuunnitelmassa olevien kaupankäyntiä koskevien kohtien täysimääräistä täytäntöönpanoa;

21.

katsoo, että kestävää talouskehitystä koskevissa strategioissa olisi edellytettävä muun muassa yksityissektorin osallistumista reaalitalouteen, alueellista yhteenkuuluvuutta ja markkinoiden yhdentymistä rajat ylittävän yhteistyön avulla, avoimen ja oikeudenmukaisen kaupan kehittämistä sääntöihin perustuvassa monenvälisessä kaupankäyntikehyksessä;

22.

muistuttaa, että investoinnit, joilla pyritään luomaan, kehittämään ja vahvistamaan satamien, liikenteen, energian ja tietoliikenteen keskeisiä ja erityisesti rajat ylittäviä infrastruktuureja, ovat ratkaisevassa asemassa;

23.

kannustaa kaupan kautta annettavaa kehitysapua saavia maita ottamaan käyttöön myös omat sisäiset varansa, kuten budjettitulot asianmukaisen veronkannon kautta sekä inhimillinen pääoma; kehottaa komissiota tukemaan luonnonvarojen avointa ja kestävää hallinnointia tapauksissa, joissa maat saavat tuloja niiden hyödyntämisestä; korostaa tarvetta tehdä täysin avoimiksi maksut, joita eurooppalaiset yritykset maksavat hallituksille; kehottaa komissiota tukemaan kehitysmaissa kestäviä teollistamisstrategioita, joilla pyritään käymään kauppaa lisäarvoa tuovilla tuotteilla;

24.

katsoo, että unionin kehittämät kaupan ja sijoitusten kautta välitettävän kehitysavun välineet, erityisesti tarkistettu yleinen tullietuusjärjestelmä ja talouskumppanuussopimukset, ovat tehokkaita; korostaa kuitenkin, että kauppaa voidaan auttaa muutenkin kuin näillä yksittäisillä välineillä; muistuttaa unionia sen tavoitteesta nostaa sen kehitysapuun osoittamat kokonaisvarat 0,7 prosenttiin BKT:stä vuoteen 2015 mennessä; kehottaa komissiota lisäämään teknisen avun osuutta kokonaisavuntarjonnastaan, myös standardoinnin alalla; kehottaa unionia lisäämään johdonmukaisuutta sen toteuttaessa kauppa-, maatalous-, ympäristö-, energia- ja kehityspolitiikkojaan;

25.

katsoo, että kaupan kautta välitettävään unionin kehitysapuun on sisällytettävä kaikki innovoinnin ulottuvuudet (rahoitusta koskeva mutta myös tekninen ja organisatorinen innovointi) parhaiden käytänteiden pohjalta;

26.

suosittaa, että komissio neuvottelee tosiasiallisesti täytäntöönpanokelpoisten ihmisoikeuslausekkeiden sisällyttämisestä kaikkiin tuleviin kahdenvälisiin kauppa- ja yhteistyösopimuksiin, jotta todella voidaan ottaa käyttöön oikeuksiin perustuva lähestymistapa kehitysyhteistyössä;

27.

painottaa kohtuullisen palkkatason ja asianmukaisten työturvallisuusnormien tärkeyttä maailmanlaajuisen kestävän kauppajärjestelmän ja uusien globaalien tuotantoketjujen kannalta; muistuttaa tässä yhteydessä komissiota sen tiedonannosta nimeltä ”Ihmisarvoista työtä kaikille”;

28.

toivoo, että unionin politiikkojen johdonmukaisuutta ajatellen tehostetaan komission ja Euroopan ulkosuhdehallinnon eri yksiköiden välistä yhteistyötä, samoin kuin yhteistyötä kolmen toimielimen eli komission, neuvoston ja Euroopan parlamentin välillä;

29.

katsoo, että kauppaa ja investointeja koskevien politiikkojen ja ohjelmien välityksellä toteutettavan kehitysyhteistyön arviointiperusteisiin on sisällytettävä kasvua ja kauppaa koskevien tilastotietojen lisäksi myös luotujen työpaikkojen määrää ja kehitysmaiden asukkaiden elämänlaadun parantamista koskevat tilastot, jotta voidaan ottaa huomioon inhimillinen ja sosiaalinen sekä kulttuuria ja ympäristöä koskeva kehitys;

30.

korostaa sitä, että on tärkeää yhdistää kaupan uudistukset hyvin suunniteltuun julkiseen politiikkaan sekä erityisesti sosiaaliturvaan; korostaa yleisemmällä tasolla, että on tärkeää laatia oikea-aikaiset ja huolelliset kansalliset kehitysstrategiat sekä sovellettavasta kauppapolitiikasta systemaattisesti tehdyt vaikutustenarvioinnit köyhyyden näkökulmasta; kehottaa komissiota panemaan täytäntöön oikeutta ruokaan käsittelevän YK:n erityisraportoijan ohjeet, joissa kehotetaan käyttämään ihmisoikeuksia koskevia vaikutustenarviointeja (”kauppa- ja investointisopimuksista tehtävien ihmisoikeuksia koskevien vaikutustenarviointien ohjaavat periaatteet”) kauppa- ja investointisopimuksia tehtäessä sen varmistamiseksi, että ne täyttävät kansainvälisten ihmisoikeussäännösten velvoitteet; kehottaa myös EU:ta sisällyttämään ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevat selvät ehdot ja lausekkeet kaikkiin kauppasopimuksiin;

31.

korostaa, että yritysten yhteiskuntavastuu on kytkettävä kehitysmaiden kanssa tehtäviin vapaakauppasopimuksiin, jotta voidaan edistää ihmisoikeuksia sekä sosiaali- ja ympäristönormeja; ehdottaa, että kaikkiin tuleviin vapaakauppasopimuksiin sisällytetään kattava ihmisoikeuksia koskeva luku sosiaali- ja ympäristöalaa koskevien lukujen lisäksi;

32.

kehottaa komissiota kannustamaan kehitysmaiden hallituksia järjestämään kauppapolitiikan valmisteluun liittyviä laajoja kuulemisia, joihin osallistuu myös valtiosta ja yrityksistä riippumattomia toimijoita; kehottaa komissiota myös parantamaan neuvottelujen avoimuutta, jolla edistetään sidosryhmien jatkuvaa, laajaa ja tehokasta osallistumista ja tuetaan kehitystulosten saavuttamista;

33.

vaatii, että EU:n ja kolmansien maiden välillä neuvoteltujen monen- ja kahdenvälisten kauppasopimusten tuloksista tehdään perusteelliset ilmastoa, sukupuolten tasa-arvoa ja kestävyyttä koskevat vaikutustenarvioinnit; kehottaa komissiota valtuuttamaan erityisen tuen ilmastonmuutoksen hallintaan osana kaikkea kauppaa tukevaa apua ja muuta aiheeseen liittyvää kehitysapua;

34.

uskoo, että kauppasopimusneuvotteluissa olisi asetettava kehityksen edistymistä mittaavia vertailuarvoja, joiden avulla voidaan valvoa ja tarvittaessa muuttaa toimenpiteiden toteuttamisaikataulua sekä muuttaa liitännäistoimenpiteitä, kuten kauppaa tukevaa apua ja sopeuttamistukea, sekä laatia uusia aloitteita silloin, kun kehitystavoitteiden saavuttaminen edellyttää sitä; tähdentää, että kauppaneuvottelujen kannalta on olennaista, että kehitysmaille tarjotaan oikeudellista ja muuta asiantuntemusta, jota tarvitaan tehokkaaseen työskentelyyn WTO:ssa ja muissa vastaavissa järjestöissä;

35.

kehottaa EU:ta edelleen vähentämään kaupan esteitä ja kauppaa vääristäviä tukia, jotta kehitysmaat voisivat lisätä osuuttaan maailmankaupasta; vaatii poistamaan mahdollisimman pian maatalouden vientituet, mihin sitouduttiin WTO:n Dohan kehityskierroksella;

36.

kehottaa komissiota tukemaan oikeutta ruokaan käsittelevän YK:n erityisraportoijan vaatimusta luoda kannustinjärjestelmä, jolla tuetaan sellaisten maataloustuotteiden tuontia EU:hun, jotka täyttävät erityiset ympäristö-, sosiaali- ja ihmisoikeusnormit, erityisesti takaamalla oikeudenmukaiset tulot tuottajille ja vähimmäistoimeentulo maataloustyöntekijöille;

37.

kehottaa EU:ta aina varmistamaan, että sen kauppaneuvotteluihin soveltama laaja-alainen lähestymistapa, johon sisältyvät esimerkiksi investoinnit, julkiset hankinnat, kilpailu, palvelukauppa ja teollis- ja tekijänoikeudet, vastaa kumppanimaiden tarpeita ja kehitysstrategioita; kehottaa siksi EU:ta määrittelemään politiikkansa siten, että kunnioitetaan täysin kehitysmaille myönnettyä erityis- ja erilliskohtelua; vahvistaa samoin, että hallitusten ja parlamenttien on säilytettävä oikeus säännellä investointeja eli niiden on voitava sekä antaa etua sijoittajille, jotka tukevat maan kehitystä, että varmistaa, että kaikkiin sijoittajiin (ulkomaiset sijoittajat mukaan luettuna) sovelletaan velvoitteita ja vaatimuksia, joilla taataan työmarkkina-, ympäristö- ja ihmisoikeusnormien sekä muiden normien noudattaminen;

38.

panee tyytyväisenä merkille, että kauppaneuvotteluihin liittyviin kestävää kehitystä koskeviin vaikutustenarviointiin sisällytetään sukupuolinäkökulma; kehottaa komissiota ottamaan kyseiset arvioinnit huomioon ja varmistamaan, että kauppaneuvotteluihin liittyvissä poliittisissa toimissa todella käsitellään määriteltyjä sukupuolikysymyksiä;

39.

katsoo, että painopisteenä olisi oltava talouskumppanuussopimuksia koskevien neuvottelujen sisältö, ei aikaraja; katsoo, että EU:n on sovellettava aiempaa joustavampaa lähestymistapaa, jonka avulla edistetään AKT-maiden talouksien monipuolistumista sekä lisätään jalostustoimintaa ja alueellista kauppaa, jotta sopimuksilla voidaan aikaansaada kehitystä;

40.

tukee komission ehdotusta sen kauppaa tukevan avun eriyttämisestä ja toimien kohdistamisesta maihin, jotka ovat eniten avun tarpeessa, kuten erityisesti vähiten kehittyneisiin maihin ja alhaisen tulotason maihin;

41.

vaatii, että kauppaa tukevan avun välineiden painopisteenä ei saa olla vain EU:n ja kehitysmaiden välinen kauppa vaan niillä on tuettava myös kehitysmaiden välistä, alueellista ja etelä-etelä-suuntaista kauppaa sekä AKT-maiden välistä kolmivaihekauppaa edistämällä rajat ylittäviä arvoketjuja, lisäämällä keskeisten palvelujen tehokkuutta ja vähentämällä kuljetuskustannuksia, millä voidaan samalla auttaa vahvistamaan kehitysmaiden yhteyksiä maailmanmarkkinoille;

42.

rohkaisee kehittämään entistä tehokkaampia välineitä, joilla tuetaan tuotannon mukauttamista ja monipuolistamista sekä jalostusteollisuuden ja pk-yritysten vastuullista ja kestävää kehittämistä kehitysmaissa;

43.

tähdentää, että sukupuolten epätasa-arvoiset mahdollisuudet käyttää resursseja, kuten mikrolainat, luotto, tieto ja tekniikka, olisi otettava huomioon, kun määritellään strategioita kauppaa tukevalle avulle ja muulle keskeiselle kehitysavulle;

44.

tukee komission tiedonannossa esitettyä pakettia, jolla edistetään kehitysmaiden pienten toimijoiden kauppaa; kehottaa komissiota kehittämään kyseistä pakettia ja kaikkia rahoittajia osoittamaan riittävästi rahoitusta paketin täytäntöönpanoa varten sekä tukemaan erityisesti pienten yritysten osallistumista kauppajärjestelmiin, joilla varmistetaan lisäarvo tuottajille, mukaan luettuna sellaiset järjestelmät, joilla tuetaan kestävää kehitystä (esimerkiksi reilu kauppa); pyytää saada säännöllisesti tietoa paketin täytäntöönpanosta;

45.

toteaa, että kaupan kapasiteetti riippuu sekä aineellisista tuotteista (infrastruktuuri) että aineettomista tuotteista (osaaminen); kehottaa siksi EU:ta investoimaan tukensa kummankin kokonaisuuden vahvistamiseen monessa maassa, ja erityisesti vähiten kehittyneiden maiden kanssa;

46.

kehottaa EU:ta varmistamaan, että kauppaa tukevalla avulla edistetään köyhyyden vähentämistä sekä osallistumista edistäviä välineitä, joten sen pääpainon olisi oltava pienten toimijoiden tarpeissa; korostaa, että kauppaa tukevaa apua olisi käytettävä kestävien arvoketjujen kehittämiseen ja painopiste pitäisi asettaa köyhien tukemiseen, jotta voidaan päästä lähemmäs kestävän toimitusketjun toteutumista;

47.

kehottaa EU:ta keskittymään kauppaa tukevan avun ohjelmissa esiintyvien ongelmien ja etenkin täytäntöönpano- ja valvontavalmiuksien korjaamiseen; kehottaa myös vaihtamaan näkökulmaa, jotta keskitytään tuloksiin ja tuottoihin panosten sijasta, mutta tunnustaa, että tarvitaan huolellista ja yhtenäistä ulkoista valvontaa, jolla varmistetaan avoimet kauppatavat;

48.

kehottaa EU:ta integroimaan yksityisen sektorin entistä tehokkaammin kauppaa tukevan avun hankkeisiin, jotta kehitysmaiden yritykset saavat mahdollisuuden edistää kauppaa;

49.

ottaa huomioon kansainvälisen kaupan sekä pohjoisen ja etelän kauppavaihdon rakenteen muutoksen ja katsoo, että edunsaajamaiden omavastuullisuus avustusohjelmista, samoin kuin avoimuus, tilintekovelvollisuus ja riittävät resurssit, ovat ratkaisevan tärkeitä tekijöitä ohjelmien tehokkuuden ja menestymisen kannalta, sillä pyrkimyksenä on vähentää tuloeroja, jakaa vaurautta ja saavuttaa alueellinen yhdentyminen; pitää myös tärkeänä, että näiden ohjelmien kehittämiseen ja seurantaan otetaan järjestelmällisesti mukaan kansalliset, alueelliset ja paikalliset elimet sekä kansalaisyhteiskunta ja että avunantajat valvovat näitä toimia;

50.

pyytää komissiota ottamaan paremmin huomioon kaupan kautta välitettävän kehitysavun uudet haasteet, kuten kehitystasojen erot, paikallistuotannon tukeminen ja sen monipuolistaminen sekä sosiaali- ja ympäristönormien edistäminen;

51.

kehottaa avunantajien yhteisöä – sekä julkista että yksityistä sektoria – koordinoimaan toimiaan edelleen ja mukauttamaan niitä tarjonnan mukaan, erityisesti nykyiset talousarviorajoitukset huomioon ottaen; muistuttaa, että BRICS-maat ovat nykyään sekä avunsaajia että avunantajia; kehottaa niitä toimimaan yhteistyössä unionin kanssa kokemusten jakamiseksi ja asiaa koskevien toimien optimoimiseksi sekä kantamaan vastuunsa vähemmän kehittyneistä maista ja osana avunantajien yhteisöä; on huolestunut tukien sitomista koskevien käytäntöjen yleistymisestä ja kehottaa kehittyneitä maita ja suuria kehittyviä talouksia olemaan turvautumatta näihin käytäntöihin;

52.

pyytää komissiota ja kaikkia avunantajia tutkimaan kehitysavun innovatiivisia rahoitusmuotoja ja kumppanuuksia; muistuttaa tässä yhteydessä, että vertaislainauksella voidaan myös myötävaikuttaa kehityksen edistämiseen kaupan välityksellä; kehottaa koordinoimaan paremmin alueellisten kehityspankkien ja Maailmanpankin / Kansainvälisen rahoitusyhtiön (IFC) rahoittamia kehityshankkeita sekä ottamaan laajemmin käyttöön alueiden välisiä rahoitusjärjestelmiä, kuten EU:n ja Afrikan infrastruktuurirahasto;

53.

kehottaa EU:hun sijoittautuneita yrityksiä, joilla on tuotantolaitoksia kehitysmaissa, noudattamaan tiukasti velvoitteita, jotka koskevat ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamista sekä sosiaali- ja ympäristönormien, naisten ja miesten tasa-arvon, työelämän perusnormien ja kansainvälisten sopimusten noudattamista, sekä maksamaan aiheelliset verot avoimesti; kehottaa soveltamaan poikkeuksetta oikeutta vapauteen pakkotyöstä ja erityisesti lapsityövoiman käytöstä;

54.

on vakuuttunut siitä, että yksityinen sektori voi toimia kehityksen moottorina, ja korostaa, että potentiaalin toteutumiseksi prosessin on palveltava paikallisia yhteisöjä ja tarjottava osallistavia ja oikeudenmukaisia toimitusketjuja koskevan periaatteen mukaisesti mahdollisuuksia kaikille mukana oleville toimijoille tuottajasta/työntekijästä aina kuluttajaan;

55.

pitää myönteisenä, että monet elinkeinoalat ja monikansalliset yhtiöt ovat luoneet käytännesäännöt, joissa kuvataan niiden maailmanlaajuisia toimitusketjuja koskevat sosiaaliset ja ympäristönormit; muistuttaa kuitenkin, että yritysten yhteiskuntavastuun leviäminen ja epäyhtenäisyys tarjoaa haasteita; panee erityisesti merkille, että yritysten yhteiskuntavastuun tasoa on vaikea vertailla, mikä johtuu käsitteen epäyhtenäisestä tulkinnasta ja siitä, että eri yritykset ovat laatineet eri normeja kirjanpidolle, tilintarkastukselle ja raportoinnille; kehottaa näin ollen jälleen EU:ta pyrkimään selkeään kansainväliseen oikeuskehykseen, joka koskee ihmisoikeuksiin liittyviä yritysten vastuuta ja velvoitteita;

56.

kehottaa EU:hun sijoittautuneita ja muita yrityksiä noudattamaan myös YK:n Global Compact -aloitteen kymmentä keskeistä periaatetta sekä elinkeinoelämään ja ihmisoikeuksiin liittyviä ohjaavia periaatteita;

57.

vaatii EU:lta vahvempia verokeitaisiin ja pääomapakoon kohdistuvia toimia, koska ne vähentävät EU:n ja kehitysmaiden tuloja ja haittaavat köyhien maiden köyhyyden lievittämistä ja vaurauden lisäämistä; korostaa, että laiton pääomapako kehitysmaista vastaa 6–8,7 prosenttia niiden BKT:stä ja on määrältään 10 kertaa niiden saama kehitysapu yhteenlaskettuna; kehottaa näin ollen komissiota etsimään ennakoivasti uusia mahdollisuuksia yhteistyölle kehitysmaiden kanssa tässä asiassa; kehottaa erityisesti tekemään kansainvälisen yleissopimuksen, jolla pyritään torjumaan haitalliset verorakenteet (mallina monenvälinen mekanismi automaattisesta verotietojen vaihdosta) ja joka sisältää seuraamuksia yhteistyöhaluttomille oikeudenkäyttöalueille ja rahoituslaitoksille, jotka toimivat verokeitaissa (eli mahdollisuus perua pankkiluvat rahoituslaitoksilta, jotka toimivat verokeitaiden kanssa, Yhdysvaltojen Stop Tax Haven Abuse Act -lain mallin mukaan);

58.

kehottaa EU:ta, muita avunantajia, kumppanimaiden viranomaisia sekä kehitysmaiden paikallisia ja kansainvälisiä yksityisiä toimijoita selvittämään yhteistyömahdollisuuksia kestävän kehityksen alalla, jotta voidaan maksimoida liiketoiminnan aikaansaamat kehitystulokset ja ottaa kansalaisjärjestöt mukaan keskusteluihin kaikilla tasoilla;

59.

korostaa, että on erittäin tärkeää edistää julkisen ja yksityisen sektorin kasvualoitekumppanuuksia EU:n kehitysyhteistyöpolitiikassa ja hyödyntää yksityisen sektorin kokemusta, asiantuntemusta ja hallintojärjestelmiä yhdessä julkisten resurssien kanssa; kehottaa tukemaan EU:n jäsenvaltioiden paikallisviranomaisia, joilla on kokemusta esimerkiksi infrastruktuurin rakentamisesta, kumppanuuksien luomisessa ja yhteistyön tekemisessä kehitysmaiden paikallisviranomaisten kanssa;

60.

katsoo, että suora ulkomainen investointi myös edistää voimakkaasti kestävää talouskasvua, taitotiedon siirtoa, yrittäjähenkeä sekä teknologiaa ja työpaikkojen luomista ja on siten elintärkeää kehityksen kannalta; katsoo, että kehitysyhteistyöohjelmassa olisi keskityttävä tukemaan kehitysmaiden kapasiteetin rakentamista, niin että voidaan luoda avoin, ennustettava ja suotuisa sijoitusilmasto, jossa yritysten byrokratia supistetaan minimiin, omistusoikeuksia kunnioitetaan, kilpailua edistetään ja jossa tavoitellaan vakaata makrotalouspolitiikkaa;

61.

panee merkille, että luonnonvarojen kauppa synnyttää kiistoja ja ihmisoikeuksia loukataan kaivosteollisuusalueilla edelleen, vaikka konfliktialueilta vietävien timanttien sertifiointia koskeva Kimberleyn prosessi on pantu täytäntöön; korostaa siksi että on otettava pikaisesti käyttöön jalokivien ja arvomineraalien, kuten niin kutsuttujen konfliktimineraalien, tarkastusjärjestelmä; katsoo, että tällaisella toimella voidaan käsitellä luonnonvaroihin liittyvän kirouksen katkaisemista ja parantaa kehitysmaiden hyödykkeillä käytävän kaupan kannattavuutta niiden kannalta; suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti siihen, että komissio aikoo julkaista tiedonannon konfliktimineraaleista;

62.

pitää myönteisenä, että komissio on mukana kaivos- ja kaivannaisteollisuuden avoimuutta edistävässä EITI-aloitteessa (Extractive Industries Transparency Initiative); kehottaa komissiota ja kaivosteollisuuden toimijoita kannustamaan aktiivisesti yhä useampia tuottajamaita osallistumaan aloitteeseen;

63.

korostaa, että teollisuus- ja kehitysmailla on seuraavat kaksi luonnonvaroihin liittyvää päähaastetta: ympäristöhaaste, joka koskee resurssien käytöstä niiden elinkaaren aikana aiheutuvia vaikutuksia, ja sosiaalis-poliittinen haaste, joka koskee ihmisoikeuksia ja köyhyyttä kansainvälisesti;

64.

tukee voimakkaasti lainsäädäntöehdotusta maakohtaisesta raportoinnista kirjanpitoa ja avoimuutta koskevan direktiivin tarkistuksen yhteydessä, jotta voidaan hillitä korruptiota ja torjua veronkiertoa; kehottaa lisäksi kehitysmaissa toimivia kaivannaisteollisuuden eurooppalaisia toimijoita olemaan esimerkkinä yhteiskuntavastuullisuudesta ja ihmisarvoisen työn edistämisestä;

65.

huomauttaa, että luonnonvara-alan hallinnollista ongelmaa on käsitelty lähes ainoastaan vapaaehtoisin aloittein, joista tunnetuin on kaivos- ja kaivannaisteollisuuden avoimuutta koskeva EITI-aloite, jolla pyritään parantamaan tietojen avoimuutta; toteaa kuitenkin, että, vaikka aloite onkin tarpeellinen, se ei riitä torjumaan laajempaa korruption ja lahjonnan ongelmaa kaivannaisalalla; toteaa myös, että liiketoimintaa ja ihmisoikeuksia koskeva YK:n kehys (Protect, Respect and Remedy) ei koske vielä erityisesti kaivannaisalaa ja luonnonvaroja; katsoo tässä suhteessa, että YK:n elinkeinoelämää ja ihmisoikeuksia koskevaan kehykseen tarvitaan erityisiä kaivannaisalaa koskevia määräyksiä ja että ensimmäiseksi voitaisiin nimittää YK:n ihmisoikeusneuvoston erityisraportoija, jolla on valtuudet arvioida ja kehittää suosituksia;

66.

katsoo, että avoimuutta ja sertifiointia koskevia normeja on laajennettava ajan mittaan niin, että niillä voidaan käsitellä täysimääräisesti lahjontaa ja korruptiota kaivannaisalalla ja muillakin aloilla; kehottaa EU:ta myös tukemaan vahvoja hallintomekanismeja, joilla käsitellään luonnonvarojen hyödyntämisen ympäristö- ja ihmisoikeusulottuvuutta; katsoo erityisesti, että tarvitaan kestävää resurssienhallintaa koskeva kansainvälinen yleissopimus, jotta voidaan vahvistaa oikeudelliset perusperiaatteet kestävää resurssienhallintaa varten;

67.

korostaa, että kestävä kaivostoiminta edellyttää lähestymistapoja, joissa käsitellään resurssien koko elinkaarta; huomauttaa, että maailmanlaajuisten toimitusketjujen monimutkaisuus haittaa avoimuutta; katsoo näin ollen, että nykyisiin avoimuutta koskeviin aloitteisiin olisi yhdistettävä sertifiointitoimia tuotteiden merkinnän muodossa mineraalien toimitusketjuissa;

68.

vaatii, että kaivannaisteollisuuden tuotteiden kaupan tai jalostuksen alan yksityisten toimijoiden on ryhdyttävä toimiin, joilla varmistetaan yritysten yhteiskuntavastuuta koskevien periaatteiden säännöllinen, moitteeton ja tinkimätön noudattaminen toimitusketjussa;

69.

kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa käyttämään pohjana äskettäin vahvistettua Yhdysvaltojen arvopaperi- ja pörssikomitean Dodd-Frank-lakia, jossa resurssien louhintalupien myöntäjiä vaaditaan julkaisemaan tietyt valtioille suoritetut maksut; kehottaa komissiota laajentamaan kaivannaisteollisuuden raportointivaatimuksia muillekin aloille ja arvioimaan, pitäisikö tiedot antaa riippumattoman tahon tarkastettavaksi;

70.

katsoo, että kahdenvälisessä kaupassa ja investointipolitiikassa olisi viitattava yhteisiin periaatteisiin, kuten luonnonvaroja koskevan peruskirjan periaatteisiin; toteaa, että tähän voitaisiin lisätä alakohtaisia määräyksiä aloilla, jotka liittyvät sulattoihin ja jalostamoihin, sekä metalli- ja kierrätysalalla, samalla kun pyritään asianmukaiseen huolellisuuteen toimitusketjua koskevissa toimissa;

71.

kehottaa EU:ta hyväksymään, että vientirajoitukset voivat olla osa joidenkin maiden kehitysstrategiaa tai ympäristösyistä perusteltuja;

72.

vaatii, että EU:n ja muiden avunantajien on pidättäydyttävä sellaisen toiminnan helpottamisesta tai edistämisestä, jolla ohjataan viljelysmaata muuhun kuin elintarviketuotantoon maissa ja alueilla, jotka kärsivät ruokapulasta, ja niiden on luotava hyviä toimintatapoja koskevia lähestymistapoja maan ja resurssien hallintaan biopolttoaineiden ja muiden kaupallisten viljelykasvien osalta;

73.

korostaa, että on lopetettava ruokapulasta kärsivien maiden viljelijöiden kannustaminen käyttämään maataan muihin tarkoituksiin kuin elintarviketuotantoon, esimerkiksi biopolttoaineiden tuotantoon; katsoo, että tutkimus ja innovointi sekä niiden tukemiseen käytettävät ennakoivat politiikat voivat sekä kehitysmaissa että kehittyvissä maissa auttaa lieventämään elintarviketurvan ja energiaintressien välistä ristiriitaa;

74.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

5.2.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 45/15

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 207 ja 208 artiklan ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 3 artiklan,

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Kauppa, kasvu ja kehitys: Kauppa- ja investointipolitiikan räätälöinti apua eniten tarvitsevien maiden tarpeiden mukaan” (COM(2012)0022),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Kauppa, kasvu ja maailmanpolitiikka – Kauppapolitiikka Eurooppa 2020 -strategian kulmakivenä” (COM(2010)0612),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Kehitysmaille annettavan EU:n kehitysrahoitustuen lisääminen” (COM(2012)0366),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Uusi strategia muutostilassa olevia naapurimaita varten” (COM(2011)0303),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan vaikutuksen lisääminen: muutossuunnitelma” (COM(2011)0637),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Globaali Eurooppa – Uusi lähestymistapa EU:n ulkoisen toiminnan rahoittamiseen” (COM(2011)0865),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Tavoitteena kattava kansainvälisiä sijoituksia koskeva eurooppalainen politiikka” (COM(2010)0343),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Yritysten yhteiskuntavastuuta koskeva uudistettu EU:n strategia vuosiksi 2011–2014” (COM(2011)0681),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Kohti kauppaa tukevan avun EU-strategiaa – komission puheenvuoro” (COM(2007)0163),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Kauppapolitiikka ja kehitys – Kehitysmaiden auttaminen hyötymään kaupasta” (COM(2002)0513),

—

ottaa huomioon vuoden 2012 kehitysrahoitusta koskevan EU:n vastuuraportin ja erityisesti kauppaa tukevaa apua koskevan jakson (SWD(2012)0199),

—

ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten (AKT-maat) sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen kumppanuussopimuksen, joka allekirjoitettiin Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000 ja jota tarkistettiin vuosina 2005 ja 2010,

—

ottaa huomioon 25. marraskuuta 2010 aiheista ”Ihmisoikeudet sekä sosiaali- ja ympäristönormit kansainvälisissä kauppasopimuksissa” (1), ”Kansainvälinen kauppapolitiikka ja ilmastonmuutoksen haasteet” (2) ja ”Yritysten yhteiskuntavastuu kansainvälisissä kauppasopimuksissa” (3) antamansa päätöslauselmat,

—

ottaa huomioon 23. toukokuuta 2007 antamansa päätöslauselman EU:n avusta kaupan kehittämiseksi (4),

—

ottaa huomioon AKT-alueiden ja -maiden kanssa tehdyistä talouskumppanuussopimuksista 25. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselmat (5),

—

ottaa huomioon 27. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman Eurooppa 2020 -strategian mukaisesta Euroopan uudesta kauppapolitiikasta (6),

—

ottaa huomioon yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 978/2012 (7),

—

ottaa huomioon 13. syyskuuta 2012 vahvistamansa kannan ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi neuvoston asetuksen (EY) N:o 1528/2007 liitteen I muuttamisesta siltä osin kuin on kyse tiettyjen valtioiden poistamisesta neuvottelut päätökseen saaneiden alueiden ja valtioiden luettelosta (8),

—

ottaa huomioon 6. huhtikuuta 2011 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin kansainvälisestä sijoituspolitiikasta tulevaisuudessa (9),

—

ottaa huomioon 11. joulukuuta 2012 vahvistamansa kannan neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välisiä kahdenvälisiä investointisopimuksia koskevista siirtymäkauden järjestelyistä (10),

—

ottaa huomioon 16. helmikuuta 2012 antamansa päätöslauselman ehdotuksesta neuvoston päätökseksi etuuskohteluun oikeuttavia Paneurooppa–Välimeri-alueen alkuperäsääntöjä koskevan alueellisen yleissopimuksen tekemisestä (11),

—

ottaa huomioon 18. marraskuuta 2010 annetun komission asetuksen (EU) N:o 1063/2010 tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä annetun asetuksen (ETY) N:o 2454/93 muuttamisesta (12),

—

ottaa huomioon 16. maaliskuuta 2012 annetut neuvoston päätelmät EU:n lähestymistavasta kauppaan, kasvuun ja kehitykseen seuraavalla vuosikymmenellä ja 15. lokakuuta 2012 annetut neuvoston päätelmät kehitysrahoituksesta,

—

ottaa huomioon 25. maaliskuuta 2010 antamansa päätöslauselman maailmanlaajuisen rahoitus- ja talouskriisin vaikutuksista kehitysmaihin ja kehitysyhteistyöhön (13),

—

ottaa huomioon 18. syyskuuta 2012 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (14),

—

ottaa huomioon Maailman kauppajärjestön (WTO) kauppaa tukevaa apua koskevan työohjelman 2012–2013,

—

ottaa huomioon neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien, Euroopan parlamentin ja komission yhteisen julkilausuman Euroopan unionin kehityspolitiikasta: ”Eurooppalainen konsensus” (15),

—

ottaa huomioon 15. toukokuuta 2007 julkaistun EU:n kauppaa tukevan avun strategian: Kehitysmaiden kauppaan liittyviä tarpeita tukevien EU:n toimien tehostaminen,

—

ottaa huomioon 28. ja 29. elokuuta 2003 laaditun kehittyviä sisämaavaltioita koskevan Almatyn toimintasuunnitelman,

—

ottaa huomioon 2. maaliskuuta 2005 annetun Pariisin julistuksen avun tuloksellisuudesta ja 1. joulukuuta 2011 hyväksytyn Busanin tehokasta kehitysyhteistyötä koskevan kumppanuuden,

—

ottaa huomioon vähiten kehittyneiden maiden hyväksi toteutettavan Istanbulin toimintaohjelman vuosiksi 2011–2020 (16),

—

ottaa huomioon 11. ja 12. marraskuuta 2010 Soulissa pidetyssä G20-maiden huippukokouksessa hyväksytyn yhteistä kehitystä ja kasvua koskevan Soulin konsensuksen,

—

ottaa huomioon YK:n kauppa- ja kehityskonferenssin (Unctad) raportin World Investment Report 2012, yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n suuntaviivat vuodelta 2011, kauppa- ja investointisopimuksien ihmisoikeusvaikutuksien arviointia koskevat YK:n perusperiaatteet, Unctadin, FAO:n, Maailmanpankin ja Maatalouden kansainvälisen kehittämisrahaston (IFAD) vastuullisia maatalousinvestointeja koskevat periaatteet, vuonna 2011 tarkistetut OECD:n toimintaohjeet monikansallisille yrityksille sekä Unctadin XIII ministerikokouksessa vuonna 2012 ja Rio+20-konferenssissa vuonna 2012 hyväksytyn Dohan neuvotteluvaltuutuksen,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön ja kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon (A7-0053/2013),

A.

katsoo, että unionin kauppa- ja investointipolitiikassa olisi noudatettava SEU-sopimuksen 3 ja 21 artiklassa vahvistettuja unionin ulkoisen toiminnan yleisperiaatteita ja sillä olisi edistettävä ”maapallon kestävää kehitystä (…), vapaata ja oikeudenmukaista kauppaa, köyhyyden poistamista ja ihmisoikeuksien (…) suojelua”;

B.

toteaa, että SEUT-sopimuksen 207 ja 208 artikla ovat sidoksissa toisiinsa ja että 207 artiklan mukaan unionin kauppapolitiikka perustuu unionin ulkoista toimintaa koskeviin periaatteisiin ja tavoitteisiin; ottaa huomioon, että 208 artiklan mukaan unionin on otettava huomioon kehitysyhteistyöpolitiikan tavoitteet toteuttaessaan sellaisia politiikkoja, jotka voivat vaikuttaa kehitysmaihin;

C.

katsoo, että kyseiset tavoitteet voidaan saavuttaa unionin, kehitysmaiden ja vähiten kehittyneiden maiden välisen kaupan ja investointien avulla, sillä ne stimuloivat kaikkien osapuolten kestävää ja osallistavaa kasvua, mahdollistavat teknologian ja osaamisen siirrot ja auttavat luomaan työpaikkoja, minkä ansiosta voidaan parantaa kilpailukykyä ja tuottavuutta, lisätä sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja torjua eriarvoisuutta;

D.

katsoo, että kaupalla ja investoinneilla ei kuitenkaan voida yksin vaikuttaa ratkaisevasti kasvuun ja kestävään kehitykseen, koska kehitysmaat ja vähiten kehittyneet maat kärsivät rakenteellisista heikkouksista (muun muassa inhimillisen pääoman, hallinnon ja infrastruktuurin puutteet, heikko yksityinen sektori, voimakas riippuvuus raaka-aineiden viennistä, viennin vähäinen monipuolistaminen, korkeat kauppahinnat), jotka estävät niiden täysimääräisen osallistumisen maailmankauppaan;

E.

toteaa, että edunsaajamaiden kasvua tukevaa unionin kauppa- ja investointipolitiikkaa olisi koordinoitava asiasta vastaavien viranomaisten asettamien kehitystavoitteiden kanssa ja noudatettava kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta koskevaa periaatetta, ja katsoo, että tämän lisäksi olisi myönnettävä teknistä ja taloudellista tukea ja tarvittaessa kehitettävä pohjois–etelä-suuntaisia, rajat ylittäviä ja etelä–etelä-suuntaisia julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia;

F.

toteaa, että etelä–etelä-kaupan osuus maailmankaupasta oli 23 prosenttia vuonna 2010; katsoo, että maailmankaupasta vuonna 2011 laaditun WTO:n raportin (World Trade Report) mukaan näistä sopimuksista kaksi kolmasosaa oli etelä–etelä-etuuskohtelusopimuksia ja vain neljännes pohjoinen–etelä-sopimuksia; toteaa, että maailmanlaajuisia investointeja vuonna 2012 koskevan raportin (World Investment Report) mukaan lähes puolet suorista ulkomaisista investoinneista tehdään nopeasti kehittyvän talouden maihin;

G.

toteaa, että monet valtiot eivät hyödy vieläkään täysin kaupasta ja vähiten kehittyneiden maiden osuus maailman bruttokansantulosta pienenee; toteaa, että korkeasta talouskasvusta huolimatta 49 vähiten kehittyneen maan osuus maailmankaupasta on vain 1,12 prosenttia; katsoo, että kauppa ei ole hyödyttänyt kaikkia kehitysmaita tasapuolisesti ja että se on joissain tapauksissa kärjistänyt sosiaalista eriarvoisuutta;

H.

toteaa, että tärkeät nopeasti kehittyvän talouden maat, jotka kuuluvat edelleen kehitysmaiden ryhmään, ovat samanaikaisesti kauppaa tukevan avun rahoittajia ja vastaanottajia; katsoo, että unionin ja muiden kehittyneiden maiden on otettava paremmin huomioon näiden uusien toimijoiden monimutkainen asema, merkitys ja erityispiirteet ja mukautettava siksi kauppaa tukevaa apuaan;

I.

katsoo, että kestävän kehityksen edistämiseksi toteutettavien kauppa- ja investointitoimien perusta ja muoto saattavat olla keskenään hyvin erilaisia; toteaa, että saman maan alueella saatetaan toteuttaa useita ohjelmia ja toimia, mutta koordinoinnin puute voi heikentää niiden vaikuttavuutta ja merkityksellisyyttä ja lopulta horjuttaa kansalaisten luottamusta näihin toimiin;

J.

toteaa, että unioni ja sen jäsenvaltiot antavat eniten kauppaa tukevaa apua ja että ne antoivat sitä 10,7 miljardia euroa vuonna 2010 (lähes kolmannes julkisen kehitysavun kokonaismäärästä); katsoo, että talous- ja rahoituskriisin myötä on herännyt kysymys kehitysapua ja erityisesti kauppaa tukevaa apua varten myönnettyjen julkisten varojen vähentämisestä sekä niiden käytön vaikuttavuudesta;

K.

toteaa, että unioni on sitoutunut lisäämään tuen kokonaismäärärahoja 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta vuoteen 2015 mennessä;

1.

tukee komission tavoitetta vahvistaa kauppa- ja kehitysyhteistyöpolitiikkojen välistä synergiaa; suosittaa, että komissio ottaa huomioon edunsaajamaiden tarpeet ja valmiudet ja edistää alueellisen yhdentymisen kaltaisia välineitä, joilla varmistetaan kyseisen yhteisvaikutuksen tehokkaampi hyödyntäminen, ja asettaa etusijalle toimenpiteet, joiden tarkoituksena on

2.

kehottaa unionia noudattamaan kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta koskevaa periaatetta unionin kauppa-, maatalous-, ympäristö- ja energiapolitiikan kehittämisessä ja toteuttamisessa ja arvioimaan kyseisten politiikkojen vaikutusta kehitysmaiden ja vähiten kehittyneiden maiden kehitykseen;

3.

painottaa, että kohtuullinen palkkataso ja asianmukaiset työturvallisuusnormit ovat tärkeitä kestävän maailman kauppajärjestelmän ja uusien globaalien tuotantoketjujen kannalta; muistuttaa komissiota sen tiedonannosta ”Ihmisarvoista työtä kaikille”;

4.

kehottaa unionia, muita avunantajia, kumppanimaiden viranomaisia ja kehitysmaissa toimivia paikallisia ja kansainvälisiä yksityisiä toimijoita tutkimaan mahdollisia kestävää kehitystä koskevan yhteistyön aloja, jotta yritykset saataisiin osallistumaan mahdollisimman laajasti kehitystavoitteiden saavuttamiseen;

5.

korostaa, että unionin on suunnattava osa kestävää ja vastuullista kehitystä edistävästä kauppaan liittyvästä tuesta kehitysmaiden sisäisten ja välisten alueellisten ja paikallisten kaupankäyntivalmiuksien kehittämiseen, jotta voidaan parantaa kehitysmaiden köyhimpien asukkaiden tuloja ja elintasoa; on tyytyväinen kehitysyhteistyön rahoitusvälineen tavoitteisiin, joissa asetetaan etusijalle kehitysmaiden työllisyys ja kasvu;

6.

toteaa, että kauppaa ja investointeja kehittävien ohjelmien onnistumisen kannalta on tärkeää, että edunsaajamaat sitoutetaan niihin; katsoo, että kansalliset, alue- ja paikallisviranomaiset sekä kansalaisyhteiskunta on otettava järjestelmällisesti mukaan kansallisten ohjelmien laadintaan ja seurantaan oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti;

7.

kannustaa kehitysmaita valtavirtaistamaan kestävää taloudellista kehitystä koskevan tavoitteen ja tekemään siitä kaikkia aloja koskevan kansallisen tavoitteen, joka sisältyy niiden eri strategioihin ja toimenpiteisiin; pyytää komissiota edistämään hallitusten valmiuksia sisällyttää kestävää ja osallistavaa taloudellista kehitystä koskevat näkökohdat kansallisiin kauppastrategioihin ja -ohjelmiin ja muun muassa tarjoamaan tätä varten enemmän tukea;

8.

toteaa, että kehitysyhteistyöasioita käsittelevän koulutuksen parantaminen auttaisi määrittelemään tarkemmin konkreettiset kehitystarpeet ja niiden mahdolliset täyttämiskeinot ja edistäisi ja helpottaisi kauppaneuvottelijoiden ja muiden kauppa-asioista vastaavien virkamiesten tehtävien hoitamista;

9.

katsoo, että ratkaisevassa asemassa ovat investoinnit, joilla pyritään luomaan, kehittämään, vahvistamaan ja ylläpitämään kestävän liikenteen, kestävän energian ja tietoliikenteen keskeisiä infrastruktuureja, erityisesti rajat ylittäviä infrastruktuureja ja multimodaalisia solmukohtia;

10.

korostaa, että eurooppalaisten yritysten hallituksille maksamien maksujen on oltava täysin avoimia; kehottaa komissiota tukemaan kehitysmaissa kestävää teollistumista koskevia strategioita, joiden tavoitteena on käydä kauppaa raaka-aineiden sijaan tuotteilla, joilla on lisäarvoa;

11.

arvioi, että kun kaupalla ja investoinneilla pyritään edistämään kestävää kasvua ja taloudellista kehitystä, on kehitettävä tarvittavaa tuotantoa ja infrastruktuuria sekä kohdistettava kauppa ja investoinnit erityisesti seuraavien tavoitteiden edistämiseen:

—

itsenäisille maanviljelijöille ja pienosuuskunnille sekä kestävän maatalouden, kalanviljelyn ja karjanhoidon menetelmien kehittämiseksi tarkoitettu tuki, jonka avulla voidaan perustaa, vahvistaa ja monipuolistaa toimitusketjuja

—

rahoituksen ja mikrorahoituksen saannin parantaminen

—

kehitysmaiden tukeminen tiedonsaannissa ja kansainvälisten terveys- ja kasvinsuojelumääräyksien täyttämisessä, jotta varmistetaan kilpailun rehellisyys ja laajennetaan markkinoille pääsyä, muun muassa parannetaan kehitysmaiden mahdollisuuksia päästä teollisuusmaiden markkinoille ja suojellaan samalla niiden väestöä paremmin

—

vientirajoituksien vaiheittainen poistaminen, keinottelun ja maataloushintojen vaihtelun torjuntatoimet

—

sosiaalisesti kestävien ja ympäristöystävällisten tuotteiden ja palvelujen, myös ekomatkailun, luomisen ja markkinoille saattamisen tukeminen, jotta voidaan tuoda lisäarvoa tuottajille ja noudattaa kestävyyskriteerejä

—

luonnonvarojen kestävä ja avoin hallinnointi

—

maanviljelijöiden tasapuolista maankäyttömahdollisuutta koskevat ohjelmat

—

valmiuksien kehittämismahdollisuuksien edistäminen erityisesti, kun kyseessä on tuotteiden monipuolistaminen; tuotteiden lisäarvon parantaminen ja niiden tukeminen paikallis-, alue- ja maailmanmarkkinoilla sovellettavien standardien ja teknisten vaatimusten täyttämisessä

—

myönteisiä kannustimia koskevan järjestelmän käyttöönotto kauppasopimusten kestävää kehitystä koskevissa lausekkeissa, jotta voidaan edistää sellaisten maataloustuotteiden tuontia unioniin, jotka täyttävät kansainväliset ympäristö-, sosiaali- ja ihmisoikeusnormit, ja varmistaa erityisesti, että tuottajat saavat oikeudenmukaiset tulot ja maataloustyöntekijät saavat elinkustannukset kattavaa palkkaa, kuten oikeutta ruokaan käsittelevä YK:n erityisraportoija on edellyttänyt

—

tuki kehitysmaiden ja vähiten kehittyneiden maiden tarpeelle jättää joitakin herkkiä maataloustuotteita vastavuoroisen vapauttamisen ulkopuolelle

—

tuotantokapasiteetin ja kestävän tuotantokehityksen luominen, vahvistaminen ja monipuolistaminen siten, että luodaan osallistavien ja oikeudenmukaisten toimitusketjujen avulla hyötyjä asianomaisille paikallisille toimijoille

—

yritys- ja investointi-ilmapiirin parantaminen, jotta voidaan helpottaa yksityissektorin, myös paikallisten pienten yritysten, osallistumista ja tarvittaessa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien kehittämistä

—

kaupan rajoituksien vaiheittainen poistaminen siten, että otetaan huomioon kehitysmaiden tarve monipuolistaa talouttaan ja suojella varhaisessa kehitysvaiheessa olevaa teollisuutta, jotta ne voivat luoda kestävän kotimaisen teollisen perustan

—

teollis- ja tekijänoikeuksien ja maantieteellisten merkintöjen suojeleminen maiden kehitystason mukaisesti ja siten, että suositaan teknologian (myös vihreän teknologian) siirtoa TRIPS-sopimuksesta ja kansanterveydestä annetun Dohan julistuksen mukaisesti

—

ihmisarvoisen työn, avoimuuden ja kestävyyden edistäminen; kestävien ja oikeudenmukaisten työmuotojen edistäminen; työturvallisuusnormien ja sosiaaliturvajärjestelmien vahvistaminen erityisesti kansallisista sosiaalisen suojelun vähimmäistasoista annettujen ILO:n suositusten mukaisesti

—

oikeusvaltioperiaatteen ja hyvän hallintotavan vahvistaminen, jotta parannetaan yksityisten investointien ja erityisesti suorien ulkomaisten investointien oikeusvarmuutta, avoimuutta ja lainmukaisuutta

—

rahoituspalveluja ja kauppasopimuksia koskevien nykyisten säännösten ja neuvotteluohjeiden yksityiskohtainen tarkastelu, koska näiden ei pitäisi haitata talousalan asianmukaista sääntelyä unionissa ja sen kauppakumppanimaissa

—

julkisten hankintojen ehtojen parantaminen

—

julkisten palvelujen tehokkuuden lisääminen

—

kauppaa ja investointeja helpottavien palvelujen ja erityisesti ympäristöystävällisten palvelujen edistäminen, myös matkailun, logistiikan ja investoinnin alalla

—

kansallisten hallitusten tukeminen kansallisten kauppapolitiikkojen ja -strategioiden määrittelyssä ja tähän liittyvä riittävä avoimuus ja osallistuminen

—

sellaisten yhteisten välineiden ja resurssien kehittäminen, joilla vähiten kehittyneiden maiden käyttöön annetaan käytännön neuvoja ja menetelmiä

—

tulli- ja verohallintojen uudistamisen sekä sellaisten toimien tukeminen, joilla rajoitetaan epävirallisen sektorin osuutta taloudesta ja integroidaan epävirallinen sektori uudelleen säännellyn talouden piiriin

—

passitusjärjestelmien tehokkuuden, hallinnoinnin ja organisoinnin sekä tavaroiden, henkilöiden ja palvelujen liikkuvuuden parantaminen

—

kauppaa ja investointeja helpottavien elinten sekä takuurahastojen ja riskipääomarahastojen perustaminen, alkupääoma ja bisnesenkelit mukaan luettuina;

12.

tukee komission ehdotusta sen kauppaa tukevan avun eriyttämisestä ja toimien kohdistamisesta valtioihin, jotka ovat eniten sen tarpeessa, erityisesti vähiten kehittyneisiin maihin; suosittaa kuitenkin, että komissio ottaa huomioon perinteisten indikaattoreiden (bruttokansantulo, inhimillinen pääoma ja alttius talouden sokeille) lisäksi valtion yleisen kehitystason ja sen tarpeet, valmiudet ja sisäisen eriarvoisuuden kehitysyhteistyön alalla; kannustaa komissiota ottamaan huomioon vähiten kehittyneitä maita koskevat tehostetun integroidun toimintakehyksen periaatteet;

13.

korostaa, että yhteiskunnallinen yrittäjyys ja sosiaalinen innovointi kehitysmaissa edistävät kehitystä eteenpäin vievää kasvua, ja toteaa, että tämä voi auttaa vähentämään eriarvoisuutta ja lisäämään kasvua, jos voitot sijoitetaan uudelleen talouteen;

14.

katsoo, että varainsiirrot ja mikrorahoitus ovat edelleen tarkoituksenmukaisia välineitä, mutta yksinomaan niiden avulla ei pystytä vastaamaan kaikkiin rahoitustarpeisiin; kehottaa kaikkia rahoittajia tutkimaan ja edistämään innovoivia rahoitus- ja kumppanuusmuotoja; kannattaa etelä–etelä- ja kolmikantakumppanuuksien käyttöön ottamista; suosittaa hyödyntämään yleisemmin alueiden välisiä rahoitusjärjestelyjä, kuten EU–Afrikka-infrastruktuurirahaston mallin yhteydessä käytettyjä järjestelyjä;

15.

tukee komission tiedonannossa ilmoitettua kehitysmaiden pienten toimijoiden kaupan edistämistä koskevaa pakettia; kehottaa komissiota kehittämään kyseistä pakettia ja kaikkia rahoittajia osoittamaan riittävästi rahoitusta paketin täytäntöönpanoa varten sekä tukemaan erityisesti pienten yritysten osallistumista kauppajärjestelmiin, joilla varmistetaan lisäarvo tuottajille, ja sellaisiin järjestelmiin, joilla tuetaan kestävää kehitystä (esimerkiksi reilu kauppa); pyytää tiedottamaan säännöllisesti paketin täytäntöönpanosta;

16.

suhtautuu myönteisesti tiedonannon ”Kehitysmaille annettavan EU:n kehitysrahoitustuen lisääminen” antamiseen; kehottaa komissiota panemaan ehdotukset nopeasti täytäntöön, jotta olisi mahdollista ottaa käyttöön kestävää, ennakoitavissa olevaa ja tehokasta lisärahoitusta; suhtautuu myönteisesti OECD:n investointipolitiikan kehyksen ”työkalupakissa” vahvistettuihin ohjeisiin; panee tyytyväisenä merkille Busanin tehokasta kehitysyhteistyötä koskevan maailmanlaajuisen kumppanuuden tulokset ja Istanbulin periaatteet kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyön tuloksellisuudelle;

17.

on huolestunut sidottua apua koskevien käytäntöjen yleistymisestä; kehottaa kehittyneitä valtioita ja tärkeitä nopeasti kehittyvän talouden maita olemaan noudattamatta näitä käytäntöjä ja turvautumaan sitä vastoin alueellisiin ja paikallisiin resursseihin ja inhimilliseen pääomaan, kun ne toteuttavat talouden kehittämistä koskevia hankkeita kaupan ja investointien välityksellä;

18.

ottaa huomioon kansainvälisten elinten (WTO, Unctad, UNIDO, OECD, G20, Maailmanpankki ja kansainväliset kehityspankit) kauppaa tukevan avun alalla toteuttamat toimet; kannattaa, että kauppaa tukevan avun ohjelmien yhteyteen sisällytetään sellaisia kehitysmaita koskevia toimenpiteitä, joilla autetaan kehitysmaita korvaamaan kaupan vapauttamisesta aiheutuvia tappioita; katsoo, että olisi perustettava järjestelmä, jolla helpotetaan rahoittajien välistä kansainvälistä, kansallista ja paikallista yhteistyötä ja jota Unctad ja WTO koordinoisivat; palauttaa mieliin, että unioni on sitoutunut edistämään ja helpottamaan kehitysmaiden edustusta edellä mainituissa kansainvälisissä elimissä ja osallistumista niihin;

19.

pitää valitettavana investointipolitiikan koordinoinnin puutetta myös kansainvälisellä tasolla; suhtautuu myönteisesti parlamentin ja neuvoston sopimukseen siirtymäjärjestelyistä jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden kahdenvälisiä investointisopimuksia varten; kannustaa komissiota kehittämään kansainvälisiä investointeja koskevaa unionin politiikkaa, jolla varmistetaan asianmukainen investointisuoja ja parannetaan oikeusvarmuutta ja jossa otetaan huomioon jäsenvaltioiden valmiudet antaa yhteisiä määräyksiä ja standardeja sekä sosiaali-, talous- ja ympäristöasioita koskevat erityistarpeet, kuten Unctadin kestävää kehitystä koskevan investointipolitiikan kehyksessä määritellyt tarpeet; palauttaa mieliin, että kehitysmaat kärsivät suhteettomasti investoijien ja valtion välisten riidanratkaisumenettelyjen korkeista kustannuksista;

20.

katsoo, että kansainvälisiä investointisopimuksia on uudistettava siten, että vahvistettaan niiden kehitysyhteistyöulottuvuutta, saatetaan valtioiden ja investoijien oikeudet ja velvollisuudet tasapainoon, varmistetaan riittävät mahdollisuudet toteuttaa kestävää kehitystä tukevia toimintalinjoja ja tehdään investointien edistämistä koskevista säännöksistä entistä konkreettisempia ja sovitetaan ne tiiviimmin yhteen kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa;

21.

kehottaa komissiota laatimaan eriteltyjä tietoja unionin ulkomaisista suorista investoinneista kehitysmaihin ja vähiten kehittyneisiin maihin sekä ottamaan huomioon seuraavat investointiluokat: fuusiot ja yritysostot, yrityksen sisäinen omaisuuden siirto, keinottelutarkoituksessa tehdyt investoinnit ja vihreät investoinnit;

22.

katsoo, että yhteistyössä olisi keskityttävä myös valmiuksien ja instituutioiden kehittämiseen, jotta kehitysmaat voivat laatia investointeihin tarvittavia edellytyksiä, kuten kehittää veronkantovalmiuksia, torjua veronkiertoa ja soveltaa parhaita tilinpäätösstandardeja;

23.

suhtautuu myönteisesti WTO:n päätökseen helpottaa vähiten kehittyneiden maiden osallistumista; kehottaa WTO:n jäseninä olevia kehittyneitä maita ja tärkeitä nopeasti kehittyvän talouden maita hyödyntämään poikkeusta, joka koskee vähiten kehittyneille maille tarjottavia palveluja, ja myöntämään etuuskohtelun vähiten kehittyneiden maiden palveluille ja palveluntarjoajille sekä kiinnittämään erityistä huomiota neljänteen toimitusmuotoon, joka on vähiten kehittyneiden maiden painopiste;

24.

toivoo, että unioni ja sen jäsenvaltiot hyödyntävät vaikutusvaltaansa erityisesti tärkeisiin nopeasti kehittyvän talouden maihin nähden, jotta saatetaan nopeasti päätökseen Dohan kierroksen puitteissa neuvoteltu sopimus kaupan helpottamisesta;

25.

panee tyytyväisenä merkille, että BRICS-maat ovat sitoutuneet edistämään kehitysmaiden taloudellista kasvua ja kehitystä; kehottaa BRICS-maita noudattamaan toiminnassaan demokraattisia periaatteita ja hyvää hallintotapaa ja edistämään niitä; pyytää komissiota edelleen sisällyttämään demokratia- ja ihmisoikeuslausekkeen kaikkiin kehitysmaiden kanssa tehtäviin kauppasopimuksiin;

26.

kannustaa komissiota esittämään konkreettisia ratkaisuja, joilla vahvistetaan sen tukea kehitysmaiden nopeammalle ja syvemmälle alueelliselle yhdentymiselle, jotta voidaan kehittää alueellisia markkinoita ja luoda alueellisia arvoketjuja; kehottaa siksi komissiota edistämään alueellista yhdentymistä kahdenvälisissä ja alueellisissa kauppasopimuksissaan; kehottaa komissiota harkitsemaan alkuperäsääntöjen yksinkertaistamista ja yhdenmukaistamista sekä tarkastelemaan keinoja, joilla voidaan helpottaa niiden noudattamista pienissä vientiyrityksissä; kehottaa komissiota vahvistamaan kumppanuuksiaan nykyisten alueellisten elinten, kuten Afrikan kehityspankin, kanssa; muistuttaa, että paikallisella yksityissektorilla on tärkeä tehtävä kaupan yhdentymisessä ja taloudellisessa kehityksessä;

27.

suhtautuu myönteisesti alkuperäsääntöjen uudistukseen ja uudistetun yleisen tullietuusjärjestelmän (GSP) voimaantuloon; toivoo, että komissio esittää uuden asetuksen 40 artiklan säännösten mukaisesti kertomuksen seurauksista, joita järjestelmän muuttaminen aiheuttaa edunsaajamaissa ja erityisesti maissa, joiden etuuskohtelu on poistettu;

28.

panee merkille, että ensi vaiheen talouskumppanuussopimusta sovelletaan väliaikaisesti joidenkin Afrikan valtioiden kanssa; kannustaa komissiota esittämään katsauksen tähänastisesta edistymisen puutteesta talouskumppanuussopimusten tekemisessä ja ottamaan siinä täysin huomioon kehitysmaiden kehitystavoitteet; kehottaa komissiota hyödyntämään tätä dynamiikkaa nykyisten talouskumppanuussopimuksia koskevien neuvottelujen käynnistämiseksi uudelleen unionin ja asianomaisten kehitysmaiden kanssa, jotta niiden markkinat voidaan integroida vähitellen monenvälisiin kaupankäyntipuitteisiin; korostaa, että on tärkeää laatia vakaa ja oikeudenmukainen oikeudellinen ja taloudellinen kehys, jolla edistetään unionin investointeja AKT-maihin tavalla, joka on molempien osapuolten kannalta hyödyllinen; kehottaa komissiota ottamaan huomioon parlamentin suositukset, jotka koskevat etuuksien vähenemistä sekä tullien poistamisen joustavuutta ja laajuutta, ja kiinnittämään erityistä huomiota talouskumppanuussopimuksien täytäntöönpanoon;

29.

katsoo, että kaupan ja investointien välityksellä tapahtuvan kehitysavun alalla unionissa kehitetyt välineet, kuten yleinen tullietuusjärjestelmä ja talouskumppanuussopimukset, ovat tehokkaita, kunhan niiden säännökset ja soveltamisperusteet eivät aiheuta syrjintää tai rajoituksia, joista on haittaa mahdollisille edunsaajamaille; kannustaa kuitenkin komissiota sisällyttämään kaikki nykyiset välineet todelliseen kokonaisvaltaiseen strategiaan, joka kattaa myös kaupan tekniset tukitoimenpiteet, valmiuksien kehittämisen ja kaupankäyntiin liittyvät mukautukset myös standardoinnin alalla; katsoo, että komission ja Euroopan ulkosuhdehallinnon olisi kehitettävä synergioita, jotta unionin kauppadiplomatiaa voidaan tehostaa edelleen koko maailmassa;

30.

kehottaa komissiota sisällyttämään kahdenvälisiin kauppasopimuksiin kauppaa ja kestävää kehitystä koskevia lukuja, joihin sisältyy sitovia ympäristö- ja työvoimasäännöksiä sekä yritysten yhteiskunnallista vastuuta koskevia lausekkeita; katsoo lisäksi, että komission olisi tarjottava yhteistyötä auttaakseen kehitysmaita ja vähiten kehittyneitä maita täyttämään kyseiset vaatimukset; katsoo, että kansalaisyhteiskunnan tiivis osallistuminen tällaisten lukujen täytäntöönpanon valvontaan lisää tietoisuutta sosiaali- ja ympäristönormeista ja edistää niiden hyväksymistä;

31.

suosittaa komissiota neuvottelemaan, että kaikkiin tuleviin kauppasopimuksiin sisällytetään sitovat ja täytäntöönpanokelpoiset ihmisoikeussäännökset sekä sosiaali- ja ympäristöalan säännökset, jotta voidaan lisätä unionin ehdollisuuspolitiikan tehokkuutta ja uskottavuutta;

32.

kehottaa unionia laatimaan kauppasopimuksensa siten, että niillä edistetään vastuullista investointitoimintaa ja yritysten yhteiskunnallista vastuuta ja hyvää hallintotapaa koskevien parhaiden kansainvälisten käytäntöjen noudattamista; korostaa erityisesti, että kasvu voi olla osallistavaa ja vähentää tehokkaasti köyhyyttä vain, jos sitä edistetään aloilla, joilla köyhät ovat aktiivisia, ja jos naiset hyötyvät siitä ja se parantaa heidän toimintamahdollisuuksiaan, ja toteaa lisäksi, että kasvuun on yhdistettävä työpaikkojen luominen sekä mikroyritysten ja pienten yritysten rahoituksen kehittäminen;

33.

kehottaa unioniin sijoittautuneita yrityksiä, joilla on tuotantolaitoksia kehitysmaissa, toimimaan esimerkillisesti ja täyttämään ihmisoikeuksien ja perusvapauksien sekä sosiaali- ja ympäristönormien ja perustyönormien kunnioittamista ja kansainvälisten sopimusten noudattamista koskevat velvoitteensa;

34.

kehottaa eurooppalaisia yrityksiä, joiden tytäryhtiöt tai toimitusketjut sijaitsevat kehitysmaissa, noudattamaan kansallisia ja kansainvälisiä lakisääteisiä velvoitteitaan ihmisoikeuksien, työelämän normien ja ympäristölainsäädännön alalla;

35.

pitää myönteisenä, että monilla toimialoilla ja monikansallisissa yrityksissä on otettu käyttöön käytännesäännöt, joissa määritellään niiden maailmanlaajuisia toimitusketjuja koskevat sosiaali- ja ympäristönormit; muistuttaa kuitenkin, että näihin käytännesääntöihin sovelletaan erilaisia tilinpito-, tilintarkastus- ja raportointivaatimuksia, mikä vaikeuttaa niiden vertaamista toisiinsa; korostaa, että yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien YK:n suuntaviivojen parempi täytäntöönpano edistää tiettyjä ihmisoikeuskysymyksiä ja työelämän perusnormeja koskevia unionin tavoitteita;

36.

korostaa, että unionin kolmansien maiden hallituksille tarjoama tuki sosiaali- ja ympäristölainsäädännön täytäntöönpanossa täydentää välttämättömällä tavalla toimia, joilla edistetään eurooppalaisten yritysten yhteiskunnallista vastuuta maailmanlaajuisesti;

37.

panee merkille, että luonnonvarojen kauppa synnyttää kiistoja ja ihmisoikeuksia loukataan kaivosteollisuusalueilla edelleen, vaikka konfliktialueilta vietävien timanttien sertifiointia koskeva Kimberleyn prosessi on pantu täytäntöön; korostaa siksi, että on otettava pikaisesti käyttöön jalokivien ja muiden niin kutsuttujen konfliktialueen mineraalien louhintaa ja kauppaa koskeva tarkastusjärjestelmä; katsoo, että näin voitaisiin edistää luonnonvaroihin liittyvän kirouksen katkaisemista ja parantaa kehitysmaiden hyödykkeillä käytävän kaupan kannattavuutta;

38.

pitää myönteisenä, että komissio on mukana kaivos- ja kaivannaisteollisuuden avoimuutta koskevassa aloitteessa (EITI); kehottaa komissiota ja kaivosteollisuuden toimijoita kannustamaan aktiivisesti yhä useampia tuottajamaita osallistumaan aloitteeseen;

39.

kehottaa komissiota kauppa- ja investointisopimuksia solmiessaan toteuttamaan oikeutta ruokaan käsittelevän YK:n erityisraportoijan laatimia ohjeita (kauppa- ja investointisopimuksien ihmisoikeusvaikutuksien arviointia koskevat perusperiaatteet), joissa kehotetaan käyttämään ihmisoikeuksia koskevia vaikutusten arviointeja, jotta varmistetaan, että sopimukset ovat kansainvälisten ihmisoikeussopimusten velvoitteiden mukaisia;

40.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille ja AKT:n ja EU:n yhteiselle parlamentaariselle edustajakokoukselle.

5.2.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 45/24

—

ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston asetukseksi (COM(2012)0336) (maksutase-ehdotus),

—

ottaa huomioon hyväksyntää koskevan pyynnön, jonka neuvosto esittää Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 352 artiklan mukaisesti,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 143 artiklan ja 352 artiklan,

—

ottaa huomioon 23. marraskuuta 2011 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi rahoitusvakautensa osalta vakavissa vaikeuksissa olevien tai vakavien vaikeuksien uhasta kärsivien jäsenvaltioiden talouden ja julkisen talouden valvonnan tiukentamisesta euroalueella, parlamentin ehdotukseen 13. kesäkuuta 2012 tekemät tarkistukset sekä neuvoston laatiman lopullista sopimusta koskevan väliaikaisen tekstin (1),

—

ottaa huomioon 23. marraskuuta 2011 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi alustavien talousarviosuunnitelmien seurantaa ja arviointia sekä euroalueen jäsenvaltioiden liiallisen alijäämän korjaamisen varmistamista koskevista yhteisistä säännöksistä, parlamentin ehdotukseen 13. kesäkuuta 2012 tekemät tarkistukset sekä neuvoston laatiman lopullista sopimusta koskevan väliaikaisen tekstin (2),

—

ottaa huomioon järjestelystä keskipitkän ajan rahoitustuen myöntämiseksi jäsenvaltioiden maksutaseille 18. helmikuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 332/2002 (3),

—

ottaa huomioon 20. marraskuuta 2012 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan, komission puheenjohtajan, Euroopan keskuspankin pääjohtajan ja euroryhmän puheenjohtajan esittämästä selvityksestä ”Kohti todellista talous- ja rahaliittoa” (4),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 81 artiklan 3 kohdan,

—

ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan väliaikaisen mietinnön (A7-0129/2013),

A.

ottaa huomioon, että neuvosto antaa SEUT-sopimuksen 352 artiklan mukaisesti asetuksen järjestelystä rahoitustuen myöntämiseksi jäsenvaltioille, joiden rahayksikkö ei ole euro, noudattaen erityistä lainsäätämisjärjestystä ja tehden ratkaisunsa yksimielisesti parlamentin hyväksynnän saatuaan;

B.

toteaa, että vuonna 2002 otettiin neuvoston asetuksella (EY) N:o 332/2002 käyttöön maksutaseita koskeva järjestely, joka mahdollistaa rahoitustuen myöntämisen jäsenvaltioille, joiden rahayksikkö ei ole euro;

C.

toteaa, että finanssikriisin vuoksi järjestelmän kokonaisvaroja on lisätty alkuperäisestä 12 miljardista eurosta 25 miljardiin euroon joulukuussa 2008 ja 50 miljardiin euroon toukokuussa 2009; toteaa, että näistä 50 miljardista eurosta 13,4 miljardia euroa on maksettu Romanialle, Latvialle ja Unkarille ja Romaniaa varten on siirretty 1,4 miljardia euroa ennalta varautuvaan varaukseen;

D.

ottaa huomioon, että Unkari, Romania ja Latvia olivat ensimmäiset jäsenvaltiot, jotka pyysivät ja saivat unionin rahoitustukea maksutasejärjestelyn kautta rahoitus- ja talouskriisin alussa; toteaa, että talous- ja rahoituskriisi on vaikuttanut vakavasti useisiin euroalueen ulkopuolisiin jäsenvaltioihin;

E.

ottaa huomioon, että maailmanlaajuisella talouskriisillä on ollut vakavia vaikutuksia unionin kaikkiin jäsenvaltioihin ja että kriisi on lisännyt niiden julkisen talouden vajetta, heikentänyt maksutasetta ja kasvattanut yleistä velkaa;

F.

toteaa, että lokakuussa 2012 perustettu Euroopan vakausmekanismi (EVM) on euroalueen jäsenvaltioiden tärkein tukimekanismi, jonka 500 miljardin euron lainanantokapasiteetti perustuu merkittyyn pääomaan; ottaa huomioon, että tulevaisuudessa EVM pystyy tietyin ehdoin rahoittamaan vaikeuksissa olevia pankkeja suoraan;

G.

toteaa suositelleensa 20. marraskuuta 2012 antamassaan päätöslauselmassa, että EVM:n olisi kehityttävä kohti yhteisömenetelmän mukaista hallintoa ja sen olisi oltava vastuuvelvollinen parlamentille ja että keskeisten päätösten, kuten rahoitusavun myöntäminen jäsenvaltioille ja yhteisymmärrysmuistioiden tekeminen, olisi edellytettävä parlamentin suorittamaa asianmukaista valvontaa;

H.

pitää erittäin tärkeänä, että järjestelyyn sisältyy demokraattinen vastuuvelvollisuus ja että siinä tarkastellaan kansallisten parlamenttien toimintaa;

I.

toteaa, että maksutase-ehdotuksessa ei anneta jäsenvaltioille, joiden rahayksikkö ei ole euro, mahdollisuutta hyötyä rahoitusvälineistä, jotka vastaavat täysin niiden käytössä olevia EVM:n rahoitusvälineitä;

J.

katsoo, että asetuksen (EY) N:o 332/2002 ajan tasalle saattaminen auttaisi varmistamaan euroalueen jäsenvaltioiden ja siihen kuulumattomien jäsenvaltioiden yhdenvertaiset lähtökohdat ja yksinkertaistaisi maksutaseita koskevan järjestelyn aktivointia;

K.

katsoo, että on tärkeää turvata työmarkkinaosapuolten rooli ja kunnioittaa palkanmuodostuksen erilaisia kansallisia käytäntöjä ja instituutioita, kun asetusta (EY) N:o 332/2002 ja maksutase-ehdotukseen perustuvaa asetusta pannaan täytäntöön ja erityisesti kun laaditaan ja pannaan täytäntöön makrotalouden sopeutusohjelmia; toteaa, että tämä on laaja-alainen kysymys koko unionissa ja että siten on perusteltua pyrkiä yhtenäisyyteen euroalueen ja euroalueeseen kuulumattomien jäsenvaltioiden välillä;

1.

pitää maksutase-ehdotusta myönteisenä ensimmäisenä askeleena kohti euroalueen jäsenvaltioiden ja siihen kuulumattomien jäsenvaltioiden yhdenvertaisia lähtökohtia; myöntää, että tehtävä ei ole helppo, kun otetaan huomioon euroaluetta varten äskettäin luotujen mekanismien ominaisuudet;

2.

katsoo, että maksutasetta koskeva rahoitustuki voi olla tärkeässä asemassa, kun unionin jäsenvaltioita autetaan parantamaan hallinnollista valmiuttaan ottaa tehokkaammin vastaan unionin rahoitusta;

3.

katsoo kuitenkin, että ehdotukseen on tehtävä eräitä tässä väliaikaisessa mietinnössä hahmoteltuja muutoksia, jotta lopputulos olisi hyväksyttävissä; pyytää siksi päätöksenteon avoimuuteen vedoten, että neuvosto ja komissio odottavat tämän väliaikaisen mietinnön hyväksymistä ennen kuin maksutase-ehdotukseen perustuva asetus hyväksytään;

4.

toteaa, että SEUT-sopimuksen 352 artikla on sopiva oikeusperusta tämän asetuksen hyväksymiseksi maksutase-ehdotuksen perusteella ja korostaa, että tämä perusta antaa mahdollisuuden luoda uudentyyppisiä unionin rahoitustuen muotoja ja niitä koskevat puitteet, joiden soveltamisala on laajempi kuin SEUT-sopimuksen 143 artiklan nojalla annetussa tuessa;

5.

pitää valitettavana, että komissio ei järjestänyt laajaa kuulemista ennen maksutase-ehdotuksen tekemistä eikä komissio perustellut asiaa poikkeuksellisella kiireellisyydellä, kuten sen olisi pitänyt tehdä SEUT- ja SEU-sopimuksen liitteenä olevan toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatetta koskevan pöytäkirjan (N:o 2) 2 artiklan nojalla;

6.

korostaa ja pitää valitettavana, että ehdotuksessa ei ole viittausta toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamiseen, jota edellytetään SEUT- ja SEU-sopimuksen liitteenä olevan, toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamista koskevan pöytäkirjan (N:o 2) 5 artiklassa; pyytää komissiota ja neuvostoa nimenomaisesti viittaamaan edellä mainittuihin periaatteisiin ennen kuin asetus annetaan Euroopan parlamentin hyväksyttäväksi;

7.

pyytää neuvostoa ja komissiota ottamaan huomioon seuraavat pyynnöt ennen kuin asetusluonnos annetaan Euroopan parlamentin hyväksyttäväksi:

8.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, komissiolle, Euroopan keskuspankille, Euroopan vakausmekanismille ja Kansainväliselle valuuttarahastolle.

5.2.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 45/29

—

ottaa huomioon Euroopan keskuspankin vuosikertomuksen 2011,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 284 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön 15 artiklan,

—

ottaa huomioon 2. huhtikuuta 1998 antamansa päätöslauselman demokraattisesta vastuusta talous- ja rahaliiton kolmannessa vaiheessa (1),

—

ottaa huomioon 1. joulukuuta 2011 antamansa päätöslauselman Euroopan keskuspankin (EKP) vuosikertomuksesta 2010 (2),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 119 artiklan 1 kohdan,

—

ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A7-0031/2013),

A.

ottaa huomioon, että euroalueen BKT:n määrän kasvu oli 1,5 prosenttia vuonna 2011, mikä tarkoittaa, että kasvu hidastui verrattuna vuonna 2010 tapahtuneeseen 1,9 prosentin kasvuun; ottaa huomioon, että useissa jäsenvaltioissa talous oli samaan aikaan jyrkässä laskusuhdanteessa;

B.

ottaa huomioon, että euroalueen työttömyys oli 10 prosenttia vuoden 2010 lopussa, mistä se kasvoi niin, että se oli 10,7 prosenttia vuoden 2011 lopussa; ottaa huomioon, että nuorisotyöttömyys nousi samana ajanjaksona merkittävästi;

C.

ottaa huomioon, että euroalueelle on syntynyt noin 14,4 miljoonaa uutta työpaikkaa vuodesta 1999 lähtien, kun taas Yhdysvalloissa uusia työpaikkoja on syntynyt noin 10,7 miljoonaa;

D.

ottaa huomioon, että EKP nosti korkoja vuonna 2011 kaksi kertaa, huhtikuussa ja heinäkuussa (25 peruspistettä molemmilla kerroilla), ja laski niitä kaksi kertaa vuoden lopussa, marraskuussa ja joulukuussa (taas 25 peruspistettä molemmilla kerroilla);

E.

ottaa huomioon, että euroalueen keskimääräinen inflaatio oli 2,7 prosenttia vuonna 2011, mikä tarkoitti nousua vuonna 2010 vallinneesta 1,6 prosentista, ja että M3:n kasvu oli 1,5 prosenttia vuonna 2011, mikä tarkoitti laskua vuonna 2010 vallinneesta 1,7 prosentista;

F.

ottaa huomioon, että eurojärjestelmän konsolidoitu tase oli vuoden 2011 lopussa 2 735 miljardia euroa, mikä merkitsee noin 36 prosentin lisäystä vuoden 2011 aikana;

G.

ottaa huomioon, että EKP käynnisti 21. joulukuuta 2011 ensimmäisen kolmivuotisen pitempiaikaisen rahoitusoperaationsa, jossa jaettiin likviditeettiä 489,2 miljardia euroa lainoina, joiden maturiteetti on kolme vuotta;

H.

ottaa huomioon, että yksityisen sektorin luottojen määrän kasvu hidastui huomattavasti 1,6 prosentista vuonna 2010 yhteensä 0,4 prosenttiin vuonna 2011 ja että yksityisen sektorin lainojen määrä laski 2,4 prosentista vuonna 2010 yhteensä 1,2 prosenttiin vuonna 2011;

I.

ottaa huomioon, että sekä lavean aggregaatin M3:n kasvu että yksityiselle sektorille myönnettyjen luottojen vuotuinen kasvuvauhti hidastui jyrkästi vuoden 2011 viimeisellä neljänneksellä;

J.

ottaa huomioon, että arvopaperimarkkinaohjelman yhteydessä sovittujen joukkovelkakirjojen jäljellä oleva rahamäärä oli vuoden 2011 lopussa 211,4 miljardia euroa;

K.

ottaa huomioon, että vuoden 2011 aikana ei-jälkimarkkinakelpoisista omaisuuseristä tuli suurin eurojärjestelmään vakuudeksi toimitettu omaisuuslaji ja niiden osuus kaikista vakuuksista oli 23 prosenttia ja että ei-jälkimarkkinakelpoiset arvopaperit muodostavat yhdessä omaisuusvakuudellisten arvopaperien kanssa yli 40 prosenttia kaikista vakuudeksi toimitetuista omaisuuseristä;

L.

ottaa huomioon, että julkisen talouden keskimääräinen bruttovelka nousi 85,6 prosentista 88 prosenttiin BKT:sta ja että julkisen talouden keskimääräinen kokonaisalijäämä laski 6,2 prosentista 4,1 prosenttiin BKT:sta; ottaa huomioon, että joissakin euroalueen maissa alijäämä kasvoi;

M.

ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 282 artiklassa todetaan, että EKP:n ensisijaisena tavoitteena on pitää yllä hintatason vakautta ja että EKP:n olisi tuettava unionin yleistä talouspolitiikkaa hintavakautta vaarantamatta, ja ottaa huomioon, että EKP:lle on annettu Euroopan järjestelmäriskikomiteaan liittyviä erityistehtäviä;

N.

ottaa huomioon, että rahapolitiikka voi parhaiten edistää talouskasvulle, työpaikkojen luomiselle, sosiaaliselle yhteenkuuluvuudelle ja rahoitusvakaudelle suotuisten edellytysten syntymistä luomalla toimintaympäristön, jota leimaa alhainen inflaatio;

O.

ottaa huomioon, että EKP:n pitkäaikaiset rahoitusoperaatiot merkitsivät, että eurooppalaisille pankeille myönnettiin yli 1 000 miljardia euroa – 489 miljardia euroa joulukuussa 2011 ja 529,5 miljardia euroa helmikuussa 2012 – halpakorkoisina lainoina, joiden laina-aika oli 3 vuotta ja korko 1 prosentti;

P.

toteaa, että Euroopan parlamentin EKP:n vuosikertomuksista antamissa edellisissä päätöslauselmissa esitettyjä äänestysten avoimuutta ja pöytäkirjojen yhteenvetojen julkaisemista koskevia suosituksia ei ole vielä otettu huomioon;

Q.

ottaa huomioon, että hintavakaus on perustavan tärkeä liiallisen inflaation estämiseksi;

R.

ottaa huomioon, että pk-yritysten luottovirran ylläpitäminen on erityisen tärkeää, koska ne työllistävät 72 prosenttia euroalueen työvoimasta ja niiden luomien uusien työpaikkojen (ja niistä häviävien työpaikkojen) bruttomäärä on merkittävästi korkeampi kuin suurissa yrityksissä;

1.

arvostaa EKP:n ennakoivaa asennetta vuosina 2011 ja 2012, kun euroalueen vakauteen kohdistuvat riskit lisääntyivät huomattavasti;

2.

on tyytyväinen sekä EKP:n rahapoliittisiin toimiin että sen toimiin rahoitusmarkkinoiden vakauttamiseksi näinä kriisiaikoina;

3.

toteaa, että pelko inflaatiosta keskipitkällä aikavälillä sekä huhtikuussa ja heinäkuussa 2011 tehdyt päätökset EKP:n ohjauskorkojen nostamiseksi saattoivat muiden tekijöiden ohella kasvattaa toteutetusta politiikasta johtuvia rahoituksenvälittäjien luottoriskipreemioita ja hidastaa siten luotonannon kasvua ja heikentää edelleen vuoden 2011 ensimmäisellä kolmanneksella havaittua jo valmiiksi vaisua talouden elpymistä; on tietoinen siitä, että tuohon aikaan taloudellinen toiminta elpyi ja hintataso nousi, mikä sai EKP:n pelkäämään inflaation paluuta keskipitkällä aikavälillä;

4.

suhtautuu myönteisesti vuoden 2011 lopussa tehtyyn päätökseen kumota edellä mainitut päätökset ja laskea korkoja entisestään vuonna 2012 sekä hyväksyä epätavanomaisia toimenpiteitä, joilla pyritään palauttamaan rahapolitiikan välittymismekanismi;

5.

panee merkille, että vuonna 2011 havaittu inflaation lisääntyminen johtui pääasiassa energian hinnan ja huomattavasti vähemmissä määrin esimerkiksi elintarvikkeiden ja muiden hyödykkeiden hintojen noususta;

6.

antaa tunnustusta EKP:n toimille markkinoiden vakauttamiseksi velkapaperiohjelman, kolmivuotisten pitempiaikaisten rahoitusoperaatioiden ja rahapoliittisten suorien kauppojen kautta mutta huomauttaa, että rakenteellinen ratkaisu kriisiin ei vielä ole näköpiirissä;

7.

panee merkille, että velkapaperiohjelma auttoi helpottamaan tilapäisesti niiden euroalueen jäsenvaltioiden lainanottokustannuksiin kohdistunutta painetta, joilla oli rahoitusvakautta koskevia vakavia vaikeuksia tai joita tällaiset vaikeudet uhkasivat; toteaa, että likviditeettiä vähentävät operaatiot, joilla neutraloitiin näiden kauppojen likviditeettivaikutukset, vähensivät ylimääräisiä varantoja ja auttoivat jossain määrin saamaan euroalueen yön yli -koron (eonia) jälleen hallintaan;

8.

on tietoinen siitä, että vaikka kaksi toteutettua kolmivuotista pitempiaikaista rahoitusoperaatiota olivat luottolaman välttämisen kannalta tehokkaita, rahoitussektorin kyky maksaa takaisin EKP:ltä saadut lainat on edelleen kyseenalainen; huomauttaa, että tulokset ovat olleet epätyydyttäviä luotonannon kasvun suhteen; toteaa, että 21. joulukuuta 2011 tehty päätös käynnistää ensimmäinen kolmivuotinen pitempiaikainen rahoitusoperaatio osui yhteen velkapaperiohjelman asteittaisen lopettamisen kanssa; on tietoinen siitä, ettei EKP pidä mitään operaatiotaan valtion velan suorana rahoittamisena;

9.

pyytää EKP:tä julkaisemaan kuukausikatsauksessaan kunkin jäsenvaltion osalta tiedot rahoituslaitosten vakuutena käyttämän julkisen velan määrästä;

10.

panee merkille riskien siirtymisen vaikeuksissa olevilta pankeilta ja hallituksilta EKP:n taseeseen, jonka arvo on nyt yli 30 prosenttia euroalueen BKT:sta; korostaa, että kolmivuotiset pitempiaikaiset rahoitusoperaatiot eivät tarjoa perustavanlaatuista ratkaisua kriisiin;

11.

on erittäin huolestunut pitkin vuotta 2011 ja erityisesti sen toisella puoliskolla havaitusta liiallisen likviditeetin nousevasta tasosta, joka johtuu pankkien välisestä luottamuspulasta ja vähäisestä antolainauksesta reaalitalouteen, jotka puolestaan juontavat juurensa talouskasvun pysähtymisen sekä eräiden jäsenvaltioiden julkisen ja yksityisen sektorin ylivelkaantumisen aiheuttamasta epävarmuudesta; huomauttaa, että tämä tilanne, joka viittaa likviditeettiansan syntymistä edistäviin riskeihin, heikentää rahapolitiikan ponnistelujen tehokkuutta;

12.

panee merkille, että swap-järjestelyt muiden keskuspankkien kanssa sekä turvautuminen perusrahoitusoperaatioihin, kiinteäkorkoisina huutokauppoina, joissa tehdyt tarjoukset hyväksytään täysimääräisesti, toteutettavat keskipitkät ja pitkäaikaiset rahoitusoperaatiot, samoin kuin turvautuminen maksuvalmiusluottoihin ja talletusmahdollisuuteen pysyivät kaikki huomattavan korkealla tasolla vuonna 2011, mikä on merkki rahapolitiikan välittymismekanismin ja euroalueen pankkienvälisen lainanannon markkinoiden vakavasta häiriöstä;

13.

on huolissaan siitä, että kansalliset keskuspankit tarjosivat vuonna 2011 huomattavia määriä hätätilanteisiin liittyvää maksuvalmiusapua EKP:n luvalla, ja pyytää antamaan lisätietoja ja täydentäviä tietoja järjestelyjen tarkasta laajuudesta ja niiden perustana olevista operaatioista sekä niihin liittyvistä ehdoista;

14.

panee merkille, että yritysten ja kotitalouksien käytettävissä olevien luottojen määrä on yhä kaukana ennen kriisiä vallinneesta tasosta ja näiden luottojen määrän kasvu hidastui vuonna 2011; korostaa, että tämä yhdessä sen tosiseikan kanssa, että tallennusmahdollisuutta käyttäen tehtyjä talletuksia oli 315 754 miljoonaa euroa 28. syyskuuta 2012, on oikeuttanut selkeästi EKP:n päätöksen laskea maksuvalmiusluottoihin, perusrahoitusoperaatioihin ja talletusmahdollisuuteen sovellettavia korkoja;

15.

panee merkille vakuusvaatimusten alentamista koskevat EKP:n toimet sekä EKP:n suhtautumisen omaisuusvakuudellisten arvopaperien vakuussääntöihin, sillä nämä arvopaperit korreloivat voimakkaasti kotitalouksille ja pk-yrityksille annettavien lainojen kanssa;

16.

on kuitenkin edelleen huolissaan sen rahoitusoperaatioiden yhteydessä eurojärjestelmään vakuudeksi toimitettujen ei-jälkimarkkinakelpoisten omaisuuserien ja omaisuusvakuudellisten arvopaperien merkittävästä määrästä; pyytää EKP:tä antamaan tietoja siitä, mitkä keskuspankit ovat hyväksyneet tällaisia arvopapereita, sekä ilmoittamaan kaikkien omaisuuserien, myös arvoltaan alentuneiden omaisuuserien, arvotusmenetelmät;

17.

katsoo, että vakuussäännöissä olisi sovellettava valtion ja aluehallinnon velkakirjoihin samoja vaatimuksia tapauksissa, joissa alueilla on lainsäädäntö- ja verotusvaltaa, sillä molemmilla arvopapereilla on merkittävä vaikutus EKP:n rahapolitiikan asianmukaiseen välittymiseen;

18.

korostaa, että keskuspankin ylimääräistä likviditeettitukea saaneille laitoksille olisi asetettava ehtoja, jotka koskevat muun muassa tällaista tukea saavien laitosten sitoutumista reaalitalouteen ja erityisesti pk-yrityksille ja kotitalouksille myönnettävien luottojen määrän lisäämiseen, sillä muuten tällaiset toimet saattavat jäädä tehottomiksi;

19.

pyytää EKP:tä selvittämään tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden hallitusten, toimivaltaisten kansallisten valvontaviranomaisten ja komission kanssa mahdollisuutta ottaa käyttöön kehys, kuten Englannin pankin yhteistyössä Yhdistyneen kuningaskunnan valtiovarainministeriön kanssa laatima MERLIN-ohjelma, joka koskee ehtoja, jotka liittyvät mahdollisuuteen käyttää keskuspankin epätavanomaisia järjestelyjä, kuten pk-yrityksille myönnettäviä lainoja koskevia tavoitteita;

20.

varoittaa, että asianmukaisten ehtojen puuttuessa kolmivuotisten pitempiaikaisten rahoitusoperaatioiden kaltaiset epätavanomaiset toimenpiteet eivät välttämättä tuota toivottuja tuloksia vaan lisäävät volatiliteettia ja edistävät rahoituskuplien syntymistä rahoitusmarkkinoilla tai vaihtoehtoisesti helpottavat velkarahoitteisten positioiden karsimista ilman lainanantoa koskevin merkityksellisiä vastaeriä; kehottaakin EKP:tä analysoimaan huolellisesti näiden ja muiden toimenpiteiden toivotut ja ei-toivotut vaikutukset;

21.

korostaa, että EKP:n olisi etsittävä keinoja, jotka kohdistettaisiin suoremmin pk-yrityksiin, koska rahapolitiikan välittymismekanismi ei toimi asianmukaisesti; huomauttaa, että tällä hetkellä samankaltaisilla pk-yrityksillä eri puolilla euroaluetta ei ole samankaltaisia luotonsaantimahdollisuuksia samankaltaisista talousnäkymistä ja riskeistä huolimatta; kehottaa EKP:tä panemaan täytäntöön toimia, joilla ostetaan suoraan korkealle luokiteltuja arvopaperistettuja pk-yritysten lainoja, erityisesti joistakin jäsenvaltioista, joissa rahapolitiikan välittymismekanismi ei toimi; korostaa, että nämä toimet olisi rajattava määrällisesti ja ajallisesti, niiden olisi oltava täysin neutraloituja ja ne olisi suunnattava siten, että vältetään EKP:n taseeseen kohdistuvat riskit;

22.

korostaa, että tällaisten ehtojen olisi liityttävä suoraan taloudellisiin etuihin, joita pankit saavat epätavanomaisista rahapoliittisista toimenpiteistä ja pelastusohjelmista, jotta voitaisiin varmistaa, että näiden toimien ansiosta saadut uudet tulot johtavat luotonannon lisääntymiseen;

23.

muistuttaa, että rahapolitiikka on osaltaan vastuussa varallisuuskuplien muodostumisesta, kun pidetään mielessä luotonannon kestämätön kasvu kriisiä edeltäneinä vuosina, vaikka hintavakaus varmistettiinkin; korostaa varallisuushintojen kehityksen ja velkadynamiikan merkitystä rahoitusvakauden seurannan ilmaisimina;

24.

muistuttaa, että parlamentin kantana neljättä vakavaraisuusdirektiiviä koskevassa neuvotteluprosessissa on ollut, että EKP:n likviditeettitukea saaneille laitoksille on asetettava lisäehtoja;

25.

katsoo, että TARGET2-selvitysjärjestelmä on ratkaisevasti vaikuttanut euroalueen rahoitusjärjestelmän eheyden turvaamiseen; panee kuitenkin merkille, että TARGET2-järjestelmän merkittävä epätasapaino paljastaa euroalueen rahoitusmarkkinoiden huolestuttavan pirstaloitumisen sekä jatkuvan pääomapaon jäsenvaltioissa, joilla on rahoitusvakautta koskevia vakavia vaikeuksia tai joita tällaiset vaikeudet uhkaavat;

26.

onnittelee EKP:tä ja eurojärjestelmää siitä, että tehnyt TARGET2-järjestelmä on esitetty avoimemmin sen vuosikertomuksessa 2011; pyytää EKP:tä ja eurojärjestelmää julkaisemaan kuukausittain tilastoja järjestelmän kehityksestä;

27.

katsoo TARGET2-järjestelmän olevan perustavan tärkeä euron toimivuuden kannalta;

28.

korostaa, että tutkimus, joka koskee maksutasejärjestelmien toimintaa muissa liittovaltiomuotoisissa rahaliitoissa, kuten Yhdysvalloissa, on kiinnostava myös euroalueen kannalta;

29.

pyytää EKP:tä ja komissiota pohtimaan, voivatko SEUT-sopimuksen 129 artiklan 3 ja 4 kohta tarjota asianmukaisen oikeusperustan eurojärjestelmän konsolidoidun taseen yleisen avoimuuden ja yksityiskohtaisuuden parantamiselle;

30.

kehottaa EKP:tä julkistamaan rahapoliittisia suoria kauppoja koskevan oikeudellisen päätöksen, jotta sen yksityiskohtia ja vaikutuksia voidaan analysoida tarkemmin;

31.

panee tyytyväisenä merkille EKP:n sitoumuksen taata tuleviin rahapoliittisia suoria kauppoja koskeviin ohjelmiin liittyvien omaisuuserien tasavertainen asema samoin kuin sen, että EKP pitää tärkeänä neutraloida kaikkien rahapoliittisten suorien kauppojen likviditeettivaikutukset ylimääräisten varantojen imuroimiseksi; on samalla tietoinen tällaisiin neutralointitoimiin liittyvistä haasteista ja korostaa tarvetta seurata ja arvioida tarkkaan niiden vaikutuksia; katsoo, että rahapoliittisia suoria kauppoja koskeva ohjelma voi vastata niiden maiden tarpeita, joiden pelastusohjelma on päättymässä ja jotka alkavat jälleen laskea liikkeeseen omia velkakirjojaan;

32.

huomauttaa, että meneillään oleva kriisi on huolestuttava, sillä se uhkaa huomattavia toimia, joita jäsenvaltiot ovat toteuttaneet julkisen taloutensa tervehdyttämisen ja kriisinhallinnan strategioidensa osalta; panee merkille, että useassa euroalueen jäsenvaltiossa vallitsevalla talouden jyrkällä laskusuhdanteella on kielteisiä taloudellisia ja finanssipoliittisia seurauksia, joita ovat esimerkiksi näiden maiden verotuloihin ja sosiaalimenoihin kohdistuvat vaikutukset, jotka vaikeuttavat entisestään näiden maiden velkaongelmia;

33.

huomauttaa, että valtion joukkolainat ja rahoituslaitokset osoittavat jatkuvasti haavoittuvuuden merkkejä ja että valtioiden ja pankkien negatiivisen palautteen kierre voidaan katkaista ainoastaan vakauttamalla julkista taloutta ja pääomittamalla pankkisektoria toimintaympäristössä, jossa talous kasvaa;

34.

katsoo, että yksi syy valtiontalouden tilinpidon kestämättömyyteen joissakin euroalueen maissa on nykyinen taloudellinen taantuma, joka lisää työttömyyttä ja vähentää verotuloja; toteaa, että talouskasvun ja työllisyyden edistämiseen tähtäävien toimien on siksi oltava unionin keskeisenä painopisteenä;

35.

toteaa, että EKP:n edellinen pääjohtaja Jean-Claude Trichet otti euroryhmän kokouksissa jatkuvasti esiin makrotalouden epätasapainon ja erityisesti tuottavuuden ja palkankorotusten eroavuudet, jotka johtivat selviin eroihin eri jäsenvaltioiden kilpailukyvyssä, ja kannustaa pääjohtaja Mario Draghia jatkamaan tätä edeltäjänsä aloittamaa perinnettä;

36.

katsoo, että EKP:n toimia olisi arvioitava talous- ja rahaliiton tulevaisuudesta parhaillaan käytävän keskustelun perusteella; muistuttaa kehotuksestaan lisätä talous- ja rahaliiton talousarviovalmiuksia EU:n talousarvion puitteissa ja erityisten omien varojen perusteella (finanssitransaktiovero mukaan luettuna), jotta voitaisiin tukea kasvua ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja puuttua epätasapainotiloihin, rakenteellisiin eroihin ja talouden hätätilanteisiin, jotka liittyvät suoraan rahaliittoon, sen kuitenkaan estämättä talousarvion perinteisten yhteisen politiikan rahoittamiseen liittyvien tehtävien hoitamista; katsoo, että tällaiset talousarviovalmiudet parantaisivat merkittävästi talous- ja rahaliiton politiikkayhdistelmää;

37.

panee merkille sen, että EKP on ollut haluton vastaamaan osuudestaan velkojen uudelleenjärjestelyssä, johon sisältyvät myös sen jälkimarkkinoilta nimellisarvoa alhaisemmalla hinnalla hankkimat joukkovelkakirjat; huomauttaa, että EKP on tähän saakka ollut haluton ilmoittamaan asiaankuuluvia tietoja asiasta, erityisesti hintaa, jolla se osti Kreikan joukkolainoja; ymmärtää EKP:n katsoneen, että osallistuminen olisi merkinnyt julkisen sektorin keskuspankkirahoitusta;

38.

muistuttaa, että EKP on ilmoittanut olevansa valmis perustamaan yhteistyössä kansallisten keskuspankkien ja jäsenvaltioiden hallitusten kanssa mekanismin, jolla pyritään ohjaamaan velan vähentämiseen tähtääviin toimiin voitot, jotka on mahdollisesti saavutettu rahapoliittisissa tarkoituksissa hallussa pidettäviä Kreikan valtion velkapapereita koskevien operaatioiden avulla; pyytää edellä mainittuja osapuolia toimimaan huolellisesti kyseisen mekanismin perustamiseksi;

39.

panee merkille, että joidenkin talouksien taloudellinen tilanne aiheuttaa vakavia pääomavirtoja, jotka pahentavat näiden talouksien rahoitusvaikeuksia ja jotka ovat kestämättömiä lyhyellä aikavälillä – ja vielä pahempia pitkällä aikavälillä; korostaa, että tällä epätasapainolla on ollut vakavia vääristäviä vaikutuksia ja se on johtanut kalliisiin haitallisiin ulkoisvaikutuksiin ja on ongelma koko euroalueella ja uhkaa kaikkien euroalueen talouksien vakautta; katsoo, että epätasapainoon voidaan puuttua vain toteuttamalla euroalueen kriisiin kattava ja pitkälle menevä ratkaisu, joka perustuu solidaarisuuden ja vastuun yhdistävään lähestymistapaan;

40.

pyytää tarkastelemaan keinoja, joilla ”troikka”, johon EKP:n edustajat osallistuvat, saataisiin demokraattisesti tilivelvolliseksi Euroopan parlamentille; korostaa, että parlamentissa aiheesta parhaillaan järjestettävät julkiset kuulemiset eivät ole riittäviä varmistamaan demokraattista tilivelvollisuutta;

41.

kehottaa EKP:tä rahapoliittisen vuoropuhelun ja seuraavan vuosikertomuksensa yhteydessä arvioimaan jälkikäteen osallistumistaan sopeutusohjelmiin ja sen vaikutuksia sekä osallistumisesta mahdollisesti aiheutuvia eturistiriitoja samoin kuin sen makrotaloudellisten olettamusten ja skenaarioiden asianmukaisuutta;

42.

katsoo, että pankkiunionin perustaminen on kiireellinen tehtävä ja hanke, joka edellyttää välineiden, vastuualueiden ja yleisen demokraattisen tilivelvollisuuden johdonmukaista jäsentämistä;

43.

katsoo, että talous- ja rahaliiton rakenteellisten puutteiden korjaaminen ja laajalle levinneen moraalikadon tehokas torjunta edellyttävät, että ehdotettu pankkiunioni perustuu aikaisempaan unionin rahoituspalvelusektorin uudistukseen (mukaan luettuna Euroopan pankkiviranomaisen EPV:n, Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen EAMV:n, Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen EVLEV:n ja Euroopan järjestelmäriskikomitean EJRK:n perustaminen) ja vahvistettuun talouden ohjausjärjestelmään (erityisesti euroalueella) sekä eurooppalaisen ohjausjakson uuteen budjettikehykseen, jotta voidaan varmistaa unionin pankkialan parempi selviytymis- ja kilpailukyky sekä luottamuksen kasvu siihen ja turvata vahvistetut pääomavarannot, jotta jäsenvaltioiden ei tarvitsisi tulevaisuudessa maksaa pankkien pelastamisen kustannuksia talousarvioistaan;

44.

kehottaa ottamaan yhteisen valvontamekanismin (YVM) mahdollisimman pian käyttöön, jotta euroalueen pankkijärjestelmän uskottavuus paranisi; huomauttaa, että valvontatehtävien antaminen EKP:lle ei vaikuta tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävään tulevaan, kattavampaan arkkitehtuuriin, joka on täysin erillinen rahapolitiikasta;

45.

pitää myönteisenä nykyistä sysäystä kohti YVM:n kehittämistä; huomauttaa, että tarvitaan parannettuja ehdotuksia pankkisektorin elvyttämisestä ja EU:n yhteisestä kriisinratkaisuviranomaisesta sekä talletussuojajärjestelmistä, jotta voidaan täydentää pankkiunionin edellyttämää oikeudellisten välineiden laajaa kirjoa;

46.

kehottaa komissiota antamaan ehdotuksia uudesta eurooppalaisesta velanlunastusrahastosta ja eurooppalaisesta talletussuojajärjestelmästä, jotka täydentävät EKP:n valvontatehtäviä;

47.

katsoo, että on ensisijaisen tärkeää ottaa käyttöön tehokkaita suojatoimenpiteitä, jotta vältetään se, että ristiriitaiset intressit heijastuvat EKP:n rahapolitiikkaan ja sen valvontavaltuuksiin; korostaa, että EKP:n rahapoliittisen arvovallan mahdolliseen heikkenemiseen ja valvontavaltuuksien mahdolliseen heikkenemiseen rahapolitiikan haasteiden takia on puututtava siten, että perustetaan asianmukainen mekanismi potentiaalisten konfliktien kartoittamiseksi ja ratkaisemiseksi;

48.

korostaa pankkiunionihanketta kohdanneita vaikeuksia, jotka johtuvat jatkuvasta talouskriisistä, jonka seurauksena pankit kansallistavat uudelleen toimintaansa; katsoo, että tämä saattaisi heikentää sisämarkkinoiden henkeä ja tehokkuutta;

49.

panee merkille, että keskustelu pankkiunionin perustamisesta, jonka tavoitteena on vakaampi ja kestävämpi rahoitusjärjestelmä, liittyy läheisesti tarpeeseen suunnitella ja ottaa käyttöön erottelu ja institutionaalinen erottaminen pankkialalla esimerkiksi OECD:n suositusten ja Vickersin ja Liikasen kertomuksiin sisältyvien suositusten pohjalta sekä tarpeeseen säännellä kokonaisvaltaisesti varjopankkialaa;

50.

on sitä mieltä, että kaikkien YVM:ssä mukana olevien jäsenvaltioiden olisi osallistuttava yhtäläisin oikeuksin ja velvollisuuksin;

51.

katsoo, että parlamenttia olisi kuultava EKP:n valvontaneuvoston jäsenten nimittämisestä;

52.

on tietoinen EPV:n suunnitteleman yhteisen sääntökirjan merkityksestä sisämarkkinoiden yhtenäisyyden säilyttämisen kannalta;

53.

pitää valitettavana troikan työskentelymenetelmän avoimuuden puutetta samoin kuin sen puutteellista tilivelvollisuutta ja demokraattista valvontaa; katsoo, että tällaisten nykyisten ja tulevien elinten, joihin EKP ja/tai komissio kuuluvat, olisi oltava tilivelvollisia Euroopan parlamentille ja kansallisille parlamenteille omilla tasoillaan;

54.

korostaa, että EKP:n ja Euroopan parlamentin välisestä säännöllisestä rahapoliittisesta vuoropuhelusta on tärkeää tehdä entistä paljon tehokkaampi, sillä Euroopan parlamentin jäsenet eivät saa riittävästi palautetta vuoropuhelun aikana esittämiensä ehdotusten ja ajatusten tuloksista ja toteuttamisesta; pyytää EKP:tä julkaisemaan verkkosivustollaan vastauksensa Euroopan parlamentin jäsenten sille esittämiin kirjallisiin kysymyksiin; pyytää EKP:tä antamaan tulevissa vuosikertomuksissaan yksityiskohtaiset vastaukset parlamentin vuosittaisiin mietintöihin;

55.

kehottaa EKP:tä julkaisemaan yhteenvedon EKP:n neuvoston pöytäkirjoista, myös perustelut ja äänestystulokset, sekä parantamaan EKP:n asiakirjoihin ja toimintapolitiikkaa koskeviin menettelyihin pääsyä;

56.

on tietoinen siitä, että useimmissa tapauksissa päätökset tehdään yhteisymmärryksessä;

57.

korostaa aikovansa hoitaa täysipainoisesti tehtävänsä lainsäätäjänä kaikissa pankkivalvontaan liittyvissä kysymyksissä; korostaa, että EKP:n demokraattista tilivelvollisuutta on vahvistettava, kun otetaan huomioon EKP:lle annetut uudet valvontatehtävät sekä sen osallistuminen troikka-ohjelmiin ja yleisemmin sen näkyvä rooli kriisin hallinnassa;

58.

huomauttaa, että perussopimusten tarkistamista, joka koskee EKP:n uusia tehtäviä vakavaraisuusvalvonnan alalla, ei saisi sulkea pois, jotta voidaan ottaa huomioon EU:n toimielinrakenteen muuttuva luonne, tilivelvollisuutta ja valvontaa koskevat kiireelliset kysymykset sekä unionin syventämisestä aiheutuvat haasteet;

59.

kehottaa EKP:n neuvostoa parantamaan merkittävästi eturistiriitoja sekä EKP:n korkeiden virkamiesten karenssiaikoja koskevia sääntöjään ja julkaisemaan säännöt sekä pitämään kirjaa EKP:n korkeiden virkamiesten ja sidosryhmien edustajien kokouksista;

60.

on erittäin huolissaan siitä, että EKP:n johtokunnassa ei ole naisjäseniä, ja katsoo, että tämä tilanne on perussopimukseen kirjattujen miesten ja naisten tasa-arvoa koskevien periaatteiden (SEU-sopimuksen 2, 3 ja 8 artikla sekä perusoikeuskirjan 21 artikla) vastainen ja lisää omalta osaltaan EU:n kansalaisten tunnetta, että EKP on kaukana heidän huolenaiheistaan sekä on vastoin komission ja parlamentin suosituksia sukupuolten yhdenvertaisuuden parantamisesta talousalan korkean tason päätöksentekoelimissä;

61.

edellyttää, että jos EKP:stä tulee lopulta väliaikaisestikin euroalueen pankkien ainoa valvoja, parlamentilla olisi oltava selkeä rooli valvontaneuvoston jäsenten nimittämisessä;

62.

kehottaa lisäämään parlamentin valtaa, jotta EKP:n neuvoston jäsen voidaan asettaa virkasyytteeseen vakavasta väärinkäytöksestä;

63.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, euroryhmälle ja Euroopan keskuspankille.

5.2.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 45/36

—

ottaa huomioon 12. joulukuuta 2011 annetun Euroopan unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ja Euroopan komission yhteisen tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle aiheesta ”Ihmisoikeudet ja demokratia keskeisenä osana EU:n ulkoisia toimia – Kohti tehokkaampaa lähestymistapaa” (COM(2011)0886),

—

ottaa huomioon 25. kesäkuuta 2012 ulkoasiainneuvostossa hyväksytyn ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategiakehyksen ja toimintasuunnitelman (11855/2012),

—

ottaa huomioon ihmisoikeuksia koskevat Euroopan unionin suuntaviivat,

—

ottaa huomioon 18. ja 19. kesäkuuta 2012 Los Cabosissa (Meksiko) pidetyn G20-huippukokouksen päätelmät,

—

ottaa huomioon 13. lokakuuta 2011 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle aiheesta ”EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan vaikutuksen lisääminen: muutossuunnitelma” (COM(2011)0637),

—

ottaa huomioon 27. tammikuuta 2012 Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle annetun komission tiedonannon ”Kauppa, kasvu ja kehitys – kauppa- ja investointipolitiikan räätälöinti apua eniten tarvitsevien maiden tarpeiden mukaan” (COM(2012)0022),

—

ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

—

ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

—

ottaa huomioon 24. syyskuuta 2012 annetut yleisten asioiden neuvoston päätelmät,

—

ottaa huomioon 23. helmikuuta 2009 annetun YK:n ihmisoikeusneuvoston päätöslauselman S-10/1 maailmanlaajuisen talous- ja finanssikriisin vaikutuksista ihmisoikeuksien tosiasialliseen toteutumiseen kaikkialla maailmassa,

—

ottaa huomioon New Yorkissa 24.–26. kesäkuuta 2009 pidetyn YK:n konferenssin, jossa käsiteltiin maailmanlaajuista finanssi- ja talouskriisiä ja sen vaikutusta kehitykseen, sekä konferenssissa hyväksytyn tuloksia koskevan asiakirjan (jota YK:n yleiskokous kannatti 9. heinäkuuta 2009 antamassaan päätöslauselmassa 63/303),

—

ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien 8. syyskuuta 2000 hyväksymän vuosituhatjulistuksen vuosituhannen kehitystavoitteista (1),

—

ottaa huomioon Roomassa 16.–18. marraskuuta 2009 pidetyssä maailman elintarviketurvaa käsitelleessä huippukokouksessa annetut maailmanlaajuista kestävää elintarviketurvaa koskevat Rooman periaatteet,

—

ottaa huomioon vuonna 2009 julkaistun silloisen YK:n ihmisoikeuksia ja äärimmäistä köyhyyttä käsittelevän riippumattoman asiantuntijan, nykyisen äärimmäistä köyhyyttä ja ihmisoikeuksia käsittelevän YK:n erityisraportoijan Magdalena Sepúlveda Carmonan laatiman raportin,

—

ottaa huomioon 4. helmikuuta 2009 julkaistun asianmukaista asumista osana oikeutta asianmukaiseen elintasoon sekä tähän liittyvää oikeutta syrjimättömyyteen käsittelevän YK:n erityisraportoijan Raquel Rolnikin laatiman raportin,

—

ottaa huomioon lokakuussa 2012 päivätyn oikeutta ruokaan käsittelevän YK:n erityisraportoijan Olivier de Schutterin sekä äärimmäistä köyhyyttä ja ihmisoikeuksia käsittelevän YK:n erityisraportoijan Magdalena Sepúlveda Carmonan laatiman YK:n tiedotteen nro 7 aiheesta ”Underwriting the poor – A Global Fund for Social Protection”,

—

ottaa huomioon 25. maaliskuuta 2010 antamansa päätöslauselman maailmanlaajuisen rahoitus- ja talouskriisin vaikutuksista kehitysmaihin ja kehitysyhteistyöhön (2),

—

ottaa huomioon 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman ihmisoikeuksista sekä sosiaali- ja ympäristönormeista kansainvälisissä kauppasopimuksissa (3),

—

ottaa huomioon 11. joulukuuta 2012 antamansa päätöslauselman digitaalisen vapauden strategiasta EU:n ulkopolitiikassa (4),

—

ottaa huomioon 8. kesäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman sijoittamisesta tulevaisuuteen: uusi monivuotinen rahoituskehys kilpailukykyistä, kestävää ja osallistavaa Euroopan unionia varten (5),

—

ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman rahoitus-, talous- ja sosiaalikriisistä: suositukset toteutettaviksi toimenpiteiksi ja aloitteiksi (6),

—

ottaa huomioon 13. lokakuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Kolmansille maille annettavaa EU:n budjettitukea koskeva uusi lähestymistapa” (COM(2011)0638),

—

ottaa huomioon 23. lokakuuta 2012 antamansa päätöslauselman EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan tulevaisuutta koskevasta muutossuunnitelmasta (7),

—

ottaa huomioon 20. huhtikuuta 2012 julkaistun Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston maailmanlaajuisen seurantaraportin vuodelta 2012 (Global Monitoring Report 2012),

—

ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön (ILO) ja Maailmanpankin 19. huhtikuuta 2012 antaman yhteisen kertomuksen ”Inventory of Policy Responses to the Financial and Economic Crisis”,

—

ottaa huomioon 29. huhtikuuta 2012 julkaistun Kansainvälisen työjärjestön World of Work -raportin ”Better Jobs for a Better Economy”,

—

ottaa huomioon toukokuussa 2012 julkaistun Kansainvälisen työjärjestön raportin ”Global Employment Trends for Youth 2012”,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan ja 119 artiklan 2 kohdan,

—

ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön sekä kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon (A7-0057/2013),

A.

toteaa, että vaikka finanssi- ja talouskriisin vaikutukset ulottuvatkin eriasteisina kaikille maailman alueille, Euroopan unioni mukaan luettuna, tämän päätöslauselman tarkoituksena on arvioida finanssi- ja talouskriisin vaikutuksia kolmansissa maissa ja erityisesti kehitysmaissa ja vähiten kehittyneissä maissa;

B.

ottaa huomioon, että finanssi- ja talouskriisi on tosiasiassa maailmanlaajuinen järjestelmäkriisi ja se on kietoutunut yhteen monien muiden kriisien, esimerkiksi ruoka-, ympäristö- ja sosiaalikriisin, kanssa;

C.

ottaa huomioon, että kriisi vaikuttaa taloudellisten ja sosiaalisten oikeuksien lisäksi myös poliittisiin oikeuksiin, sillä joissakin tapauksissa tyytymättömyyden ja taloudellisten vaikeuksien kasvaessa hallitukset rajoittavat ilmaisunvapautta tai yhdistymisvapautta, mikä on näkynyt erityisesti muun muassa Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä järjestetyissä mielenosoituksissa vuonna 2011;

D.

katsoo, että yhteiskunnallisten protestien raakojen tukahduttamisten seurauksena kansalaisoikeudet ja poliittiset oikeudet ovat vaarassa monissa maissa eri puolilla maailmaa; korostaa, että on noudatettava tiedonsaantioikeutta ja oikeutta saada osallistua kriisin torjuntatoimia koskevaan poliittiseen päätöksentekoon;

E.

katsoo, että vaikka kriisin vaikutusta kansalaisoikeuksiin ja poliittisiin oikeuksiin ei ole vielä täysin arvioitu, se on selvästi voimistanut yhteiskunnallista levottomuutta, joka on ajoittain johtanut väkivaltaisiin tukahduttamistoimiin, sekä moninkertaistanut perusoikeuksien, kuten sananvapauden ja tiedonsaantioikeuden, noudattamista koskevien rikkomusten määrän;

F.

ottaa huomioon, että finanssi- ja talouskriisi on koetellut ankarasti kehitysmaita ja vähiten kehittyneitä maita, ja tämä näkyy ennen kaikkea siten, että maiden vientituotteiden kysyntä vähenee, velkaantuminen kasvaa voimakkaasti ja suorat ulkomaiset sijoitukset ja virallinen kehitysapu uhkaavat vähentyä, mikä vaikuttaa myös ihmisoikeuksiin, koska sosiaalisten ja taloudellisten oikeuksien varmistamiseksi tarvittavia resursseja on vähemmän ja yhä useammat ihmiset ajautuvat köyhyyteen;

G.

huomauttaa, että maailmanlaajuisella talouskriisillä on ollut suuri vaikutus kehitysmaiden elintasoon kuluneiden kymmenen vuoden aikana ja että eriarvoisuus on kasvanut neljänneksessä kehittyvistä talouksista, mikä rajoittaa koulutuksen, ruoan, maan ja luottojen saatavuutta;

H.

ottaa huomioon, että EU:n yhteenlaskettu virallinen kehitysapu laski 53,5 miljardista eurosta vuonna 2010 aina 53,1 miljardiin euroon vuonna 2011, minkä seurauksena EU:n virallisen kehitysavun osuus laski 0,42 prosenttiin BKTL:sta, kun se vuonna 2010 oli 0,44 prosenttia BKTL:sta; ottaa huomioon, että EU ja sen jäsenvaltiot ovat tästä huolimatta kehitystuen antajina edelleen maailmanlaajuisessa johtoasemassa;

I.

toteaa, että EU:n kumppanimaidensa kanssa allekirjoittamien kauppasopimusten tavoitteena on muun muassa edistää ja lisätä kaupankäyntiä ja investointeja sekä parantaa markkinoille pääsyä, jotta voitaisiin lisätä talouskasvua, yhteistyötä ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta, vähentää köyhyyttä, luoda uusia työllistymismahdollisuuksia, parantaa työoloja, kohentaa elintasoa ja tällä tavoin edistää ihmisoikeuksien toteutumista;

J.

katsoo, että jokaiseen kauppasopimukseen sisältyvän ihmisoikeuslausekkeen asianmukainen seuranta ja täytäntöönpano on taattava käytännössä; ottaa huomioon, että EU:n kauppasopimuksiin sisältyvän ihmisoikeuslausekkeen järjestelmällinen rikkominen oikeuttaa jokaisen sopimuspuolen toteuttamaan asianmukaisia toimenpiteitä, esimerkiksi keskeyttämään sopimuksen soveltamisen tai irtisanomaan sopimuksen joko osittain tai kokonaan tai määräämään rajoituksia;

K.

katsoo, että kauppaa tukevaa apua koskeva aloite (Aid for Trade) on tuottanut myönteisiä tuloksia tukemalla parempien kaupankäyntivalmiuksien ja taloudellisen infrastruktuurin kehittämistä kumppanimaissa;

L.

ottaa huomioon, että yksi rahoitusalan kriisiin johtaneista syistä on se, että ei ole otettu käyttöön asianmukaisia toimenpiteitä kaikkien lahjontamuotojen ehkäisemiseksi, havaitsemiseksi ja torjumiseksi; ottaa huomioon, että laajalle levinnyt lahjonta julkisella ja yksityisellä sektorilla niin kehitysmaissa kuin kehittyneissä valtioissa estää kansalaisoikeuksien sekä poliittisten ja sosiaalisten oikeuksien tehokkaan, laaja-alaisen ja tasapuolisen suojelemisen ja edistämisen; ottaa huomioon, että lahjonta estää demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen toteutumisen ja vaikuttaa välittömästi väestöön, koska lahjonta korottaa julkisten palvelujen kustannuksia, alentaa niiden laatua ja rajoittaa usein köyhien ihmisten mahdollisuutta saada vettä, koulutusta, terveydenhoitoa ja monia muita tärkeitä palveluita;

M.

ottaa huomioon, että vallitseva talouskriisi aiheuttaa merkittäviä seurauksia demokratiaa ja hallintoa tukevalle avulle, jota Euroopan unioni ja muut merkittävät avunantajat antavat; ottaa huomioon, että avunantajavaltioiden taloudelliset vaikeudet kannustavat todennäköisesti vähentämään ulkomaille annettavaa tukea; katsoo kuitenkin, että maailmanlaajuisen kriisin vuoksi on entistä tärkeämpää jatkaa poliittisten uudistuksien ja demokratiakehityksen tukemista kolmansissa maissa;

N.

katsoo, että finanssi- ja talouskriisi vaikuttaa suhteettomasti tiettyjen väestöryhmien ja etenkin kaikkein köyhimpien ja syrjäytyneimpien oikeuksiin;

O.

ottaa huomioon, että kriisi on vaikuttanut eniten kaikkein köyhimpien oikeuksiin; ottaa huomioon, että Maailmanpankin mukaan 1,2 miljardia ihmistä elää äärimmäisessä köyhyydessä alle 1,25:llä Yhdysvaltain dollarilla päivässä; ottaa huomioon, että Maailmanpankin arvioiden mukaan talouskriisin seurauksena vuoteen 2020 mennessä äärimmäisessä köyhyydessä elävien määrä kasvaa vielä noin 71 miljoonalla, vaikka talous elpyisikin nopeasti; ottaa huomioon, että kolme neljäsosaa maailman köyhistä elää keskitulotason maissa;

P.

ottaa huomioon, että finanssikriisi on levinnyt koko maailmaan eri reittejä pitkin ja se ja muut kriisit (kuten elintarvike- ja polttoainekriisi) ovat vaikuttaneet toisiinsa eri nopeuksilla ja intensiteeteillä; panee huolestuneena merkille, että Maailmanpankki ja YK arvioivat, että kriisin takia köyhyydessä joutuu elämään 55–103 miljoonaa ihmistä tavallista enemmän, mikä vaarantaa ihmisoikeuksien paremman toteutumisen;

Q.

katsoo, että köyhyydessä elävät, jotka eivät pysty puolustamaan itseään, tarvitsevat tehokkaita ja kohtuuhintaisia oikeussuojakeinoja voidakseen vedota oikeuksiinsa tai riitauttaakseen heihin kohdistuneet ihmisoikeusloukkaukset; toteaa, että köyhyydessä elävillä ei ole mahdollisuutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja oikeudelliseen menettelyyn ja sen vuoksi he joutuvat entistä heikompaan taloudelliseen ja sosiaaliseen asemaan;

R.

ottaa huomioon, että vuonna 2012 maailmassa oli 200 miljoonaa työtöntä, mikä on 27 miljoonaa enemmän kuin kriisin alkaessa vuonna 2008; katsoo, että tämä vaarantaa oikeuden työntekoon ja johtaa kotitalouksien tulojen vähenemiseen; ottaa huomioon, että taloudellisen tilanteen heikentyminen ja työttömyys saattavat vaikuttaa yksilöiden terveyteen, mikä voi aiheuttaa itsetunnon heikentymistä ja jopa masentumista;

S.

ottaa huomioon, että yli 40 prosenttia kehitysmaiden työntekijöistä työskentelee epävirallisella sektorilla, mikä johtaa monessa tapauksessa epävakaisiin ja eriarvoisiin työoloihin ilman sosiaaliturvaa, ja vain 20 prosentilla näiden työntekijöiden perheistä on mahdollisuutta saada minkäänlaista sosiaaliturvaa;

T.

ottaa huomioon, että kriisin vuoksi naisten oikeudet ovat heikentyneet esimerkiksi lisääntyneen palkattoman työn ja väkivallan takia; katsoo, että on tärkeää kehittää julkisia palveluja ja luoda tehokkaita sosiaalisen suojelun järjestelmiä, jotta voidaan varmistaa, että naisten taloudellisia ja sosiaalisia oikeuksia noudatetaan;

U.

ottaa huomioon, että naiset saavat miehiä useammin työpaikalla osakseen eriarvoista kohtelua työllistymisen, palkan, irtisanomisten, sosiaaliturvaetuuksien ja uudelleenpalkkaamisen alalla;

V.

katsoo, että tämä kriisi koettelee suhteettoman voimakkaasti nuoria; ottaa huomioon, että vuonna 2011 maailmassa oli 74,8 miljoonaa 15–24-vuotiasta nuorta työtöntä, mikä on yli 4 miljoonaa enemmän kuin vuonna 2007, ja että työttömyysaste oli poikkeuksellisen korkea Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa;

W.

ottaa huomioon, että alhaisen tulotason ja keskitulotason maissa on noin 200 miljoonaa nuorta, jotka eivät ole suorittaneet alemman perusasteen opintojaan loppuun ja joilta on näin evätty oikeus koulutukseen;

X.

ottaa huomioon, että finanssi- ja talouskriisi koettelee erityisesti lapsia, sillä yleensä lasten elinolot huononevat, kun heidän huoltajansa kohtaavat vaikeuksia ja uhkia;

Y.

ottaa huomioon, että maailmassa on 61 miljoonaa alakouluikäistä lasta, jotka eivät saa opetusta, ja että eteneminen kohti kaikkien saatavilla olevaa peruskoulutusta koskevaa tavoitetta on ollut pysähdyksissä vuodesta 2008; ottaa huomioon, että Saharan eteläpuolisessa Afrikassa on 31 miljoonaa lasta, jotka eivät käy koulua, mikä on puolet koko maailman vastaavasta luvusta, ja köyhyyden luomien paineiden vuoksi tyttöjen on poikia useammin pakko keskeyttää koulunkäyntinsä auttaakseen kotitaloustöissä;

Z.

ottaa huomioon, että empiiriset todisteet viittaavat siihen, että kun koulutusta koskevia määrärahoja vähennetään talouskriisin aikana, yhä useammat lapset joko keskeyttävät koulunkäyntinsä tai eivät aloita koulunkäyntiä lainkaan voidakseen tehdä töitä; ottaa huomioon, että yli 190 miljoonaa 5–14-vuotiasta lasta on pakkotyössä ja että Saharan eteläpuolisessa Afrikassa yhtä neljästä 5–17-vuotiaasta lapsesta käytetään lapsityövoimana, kun Aasian ja Tyynenmeren valtioissa tämä luku on yksi kahdeksasta ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioissa yksi kymmenestä; huomauttaa, että tytöillä on suurempi riski joutua keskeyttämään koulunkäyntinsä ja tekemään pakkotyötä tai kotitaloustyötä kotona; ottaa huomioon, että tämä vaikuttaa kielteisesti lasten hyvinvointiin ja oikeuteen saada opetusta ja pitkällä aikavälillä myös työvoiman laatuun ja yleiseen kehitykseen;

AA.

toteaa, että finanssikeinottelu johdannaismarkkinoilla on aiheuttanut elintarvikkeiden hintojen nousua ja epävakautta ja vaikuttanut siten miljooniin ihmisiin, jotka joutuvat ponnistelemaan tyydyttääkseen perustarpeensa; ottaa huomioon, että vuodesta 2007 alkaen edistyminen köyhyyden vähentämisessä on hidastunut kaikkialla maailmassa; ottaa huomioon, että 868 miljoonaa ihmistä kärsii kroonisesta aliravitsemuksesta, ja valtaosa heistä (850 miljoonaa) elää kehitysmaissa; ottaa huomioon, että heikossa asemassa olevien kotitalouksien selviytymisstrategioihin kuuluu esimerkiksi se, että lapsen kehityksen kriittisten vaiheiden aikana tai raskausaikana ruoan määrää vähennetään ja/tai sen laatua heikennetään, ja tällä on pitkäkestoisia vaikutuksia fyysiseen kasvuun ja mielenterveyteen;

AB.

ottaa huomioon, että elintarviketuotantoa ja entistä enemmän energiantarpeen täyttämistä sekä teollisuutta varten tuotettujen maataloustuotteiden kasvavan kysynnän lisäksi myös kilpailu maasta, josta on tulossa entistä niukempi resurssi, lisääntyy; ottaa huomioon, että kansalliset ja kansainväliset sijoittajat käyttävät pitkän aikavälin osto- tai leasingsopimuksia taatakseen käyttöoikeuden laajoihin maa-alueisiin, mikä saattaa aiheuttaa sosioekonomisia ja ympäristöön liittyviä ongelmia asianomaisille valtioille ja erityisesti paikallisväestölle;

AC.

ottaa huomioon, että talouskriisin vaikutukset voivat koetella erityisen ankarasti ikääntyneitä, jotka voivat olla suuremmassa vaarassa menettää työpaikkansa ja joiden mahdollisuudet saada täydennyskoulutusta tai tulla uudelleenpalkatuksi ovat muita epätodennäköisemmät; ottaa huomioon, että kriisi voi rajoittaa heidän mahdollisuuksiaan saada kohtuuhintaista terveydenhoitoa;

AD.

ottaa huomioon, että lääkkeiden hintojen nousu (jopa 30 prosenttia) heikentää kaikkein heikoimmassa asemassa olevien, erityisesti lasten, vanhusten ja vammaisten henkilöiden, oikeutta terveyteen;

AE.

toteaa, että talouskriisin seurauksena 214 miljoonaa siirtotyöläistä maailmassa saa osakseen yhä eriarvoisempaa kohtelua, saa liian matalaa palkkaa tai ei palkkaa ollenkaan ja kokee fyysistä väkivaltaa;

AF.

ottaa huomioon, että maastamuuttajien rahalähetykset, mikrorahoitus ja suorat ulkomaiset sijoitukset ovat merkittäviä keinoja lieventää kriisin aiheuttamaa iskua kehitysmaiden talouksille;

AG.

katsoo, että ihmiskauppa on orjuuden nykymuoto ja loukkaa vakavalla tavalla perusluonteisia ihmisoikeuksia; ottaa huomioon, että ihmiskauppiaat käyttävät hyväkseen potentiaalisten uhriensa tarvetta löytää ihmisarvoista työtä ja paeta köyhyyttä; toteaa, että kaksi kolmannesta ihmiskaupan uhreista on naisia ja tyttöjä;

AH.

huomauttaa, että 1,3 miljardilla ihmisellä maailmassa ei ole mahdollisuutta käyttää sähköä; ottaa huomioon, että energian ja erityisesti sähkön saanti on elintärkeää useiden vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi, sillä se auttaa muun muassa vähentämään köyhyyttä parantamalla tuottavuutta, lisäämään tuloja ja edistämään mikroyritysten kehittämistä sekä lisäämään taloudellista ja sosiaalista vaikutusvaltaa;

AI.

ottaa huomioon, että maatalous tarjoaa kehitysmaissa työtä ja toimeentuloa yli 70 prosentille työvoimasta; ottaa huomioon, että maatalouden tukemiseksi tarkoitetun virallisen kehitysavun suuruus vähenee jatkuvasti ja sen osuus on enää viisi prosenttia koko virallisesta kehitysavusta; huomauttaa, että resurssipulasta kärsivissä alhaisen tulotason maissa maatalousalan kasvu vähentää köyhyyttä viisi kertaa tehokkaammin (Saharan eteläpuolisessa Afrikassa 11 kertaa tehokkaammin) kuin muiden alojen kasvu; ottaa huomioon, että maaseudun kehittäminen ja toimenpiteet, joiden tarkoituksena on tukea maataloutta ja erityisesti paikallista tuotantoa, ovat kaikkien kehitysstrategioiden keskeisiä tekijöitä ja olennaisen tärkeässä asemassa köyhyyden, nälän ja alikehittyneisyyden poistamiseksi;

AJ.

ottaa huomioon, että kriisin vaikutusten kuvaamisessa usein käytettävät aggregoidut tiedot saattavat peittää valtavia maiden välisiä ja maiden sisäisiä eroja; ottaa huomioon, että on vaikeaa saada tosiaikaisia tietoja, joiden avulla voitaisiin täysin ymmärtää, miten talouskriisi on vaikuttanut alueisiin ja heikommassa asemassa oleviin ryhmiin; katsoo, että tarvitaan yhteistyössä ja innovatiivisesti toteutettavaa tietojen keruuta ja analysointia kansainvälisellä tasolla;

1.

muistuttaa puolustavansa ja edistävänsä erittäin määrätietoisesti ihmisoikeuksia ja perusvapauksia – kansalaisoikeuksia sekä poliittisia, taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia – Euroopan unionin ulkopolitiikan keskeisenä periaatteena ja kaikkien muiden politiikan alojen tukipilarina Lissabonin sopimusta noudattaen, etenkin talous- ja finanssikriisin aikana;

2.

korostaa, että ihmisoikeuksiin sisältyy myös oikeus ruokaan, veteen, koulutukseen, asianmukaiseen asumiseen, maahan, ihmisarvoiseen työhön, terveyteen ja sosiaaliturvaan; tuomitsee sen, että nämä oikeudet ovat kriisin alusta alkaen olleet taantumassa joissakin valtioissa; toteaa, että useimmissa tapauksissa mainittujen oikeuksien toteutumattomuus johtuu köyhyydestä ja sen kärjistymisestä; kehottaa EU:ta investoimaan enemmän varoja ja rahoitusta vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseen, koska on erittäin epätodennäköistä, että ne pannaan täytäntöön vuoteen 2015 mennessä;

3.

korostaa, että tähän kriisiin on vastattava kansainvälisesti koordinoidulla monenvälisellä yhteistyöllä sekä alueellisella että alueiden välisellä tasolla ja noudattaen ennen kaikkea vahvasti ihmisoikeuksiin perustuvaa lähestymistapaa;

4.

palauttaa mieliin, että kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön mukaisesti hallitusten velvollisuutena on kaikkina aikoina kunnioittaa, suojella ja toteuttaa ihmisoikeuksia, taloudelliset ja sosiaaliset oikeudet sekä digitaaliset vapaudet mukaan luettuina; kehottaa hallituksia estämään kaikenlaista syrjintää ja varmistamaan perusluonteiset ihmisoikeudet kaikille; pitää valitettavana sitä kuilua, joka edelleen vallitsee näiden oikeuksien lainsäädännössä tunnustamisen ja niiden poliittisen täytäntöönpanon välillä;

5.

vahvistaa, että vaikka maailmanlaajuinen talouskriisi uhkaa vakavasti taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien toteutumista, valtioiden ei tulotasosta riippumatta ole perusteltua tinkiä ihmisen perusoikeuksien kunnioittamisesta; korostaa, että hallituksilla on aina velvollisuus taata sosiaalisten ja taloudellisten oikeuksien vähimmäistaso, jota tarvitaan ihmisarvoiseen elämään;

6.

kehottaa hallituksia asettamaan toiminnassaan etusijalle kaikkein heikoimmassa asemassa olevien väestönosien edut ottamalla ihmisoikeudet huomioon päätöksentekomenettelyssään; kehottaa hallituksia toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että oikeussuojakeinot ovat kaikkien saatavilla, kiinnittäen erityistä huomiota köyhyydessä eläviin ihmisiin, joiden on ymmärrettävä täydellisesti oikeutensa ja se, miten he niitä voivat käyttää; kehottaa EU:ta tehostamaan rankaisemattomuuden torjuntaa ja lisäämään tukeaan kumppanimaidensa oikeusvaltioperiaatetta ja oikeuslaitosta koskeville uudistusohjelmille sekä mahdollistamaan aktiivisen kansalaisyhteiskunnan toimimisen kaikenlaisten demokratiaprosessien perustana;

7.

on tyytyväinen siihen, että EU on sitoutunut edistämään taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia sekä lisäämään toimiaan peruspalvelujen yleismaailmallisen ja syrjimättömän saatavuuden varmistamiseksi kiinnittäen erityistä huomiota köyhiin ja muita heikommassa asemassa oleviin väestöryhmiin ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategiakehyksen mukaisesti; odottaa, että tämä muunnetaan konkreettisiksi toimenpiteiksi esimerkiksi EU:n edustustojen laatimissa maakohtaisissa ihmisoikeusstrategioissa;

8.

vaatii ihmisoikeuksista vastaavaa EU:n erityisedustajaa varmistamaan, että ihmisoikeudet ovat toiminta-aloitteissa etusijalla, kiinnittäen erityistä huomiota kolmansien maiden heikoimmassa asemassa oleviin yhteiskuntaryhmiin;

9.

painottaa, että on tärkeää varmistaa, että ihmisoikeuksien ja demokratian edistämisen tukemista ei heikennetä leikkaamalla tällaisille hankkeille myönnettyjä varoja kriisin vuoksi; korostaa tässä yhteydessä, että on annettava jatkuvaa tukea demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevasta eurooppalaisesta rahoitusvälineestä rahoitettaville hankkeille, joissa ihmisoikeuksien puolustajat työskentelevät taloudellisten ja sosiaalisten oikeuksien, kuten työntekijöiden ja maahanmuuttajien oikeuksien, puolesta, ja korostaa, että on tärkeää edistää ihmisoikeuskasvatusta;

10.

muistuttaa hallituksia niiden velvollisuudesta varmistaa, että kansalaisjärjestöillä on riittävät välineet toteuttaa tehtäväänsä yhteiskunnassa, ja olla käyttämättä nykyistä kriisiä tekosyynä vähentää kansalaisjärjestöille annettavaa tukea; vaatii riittävää rahoitusta vuoden 2013 jälkeen sovellettavalle kansalaisyhteiskuntavälineelle kansalaisyhteiskunnan valmiuksien parantamiseksi kumppanimaissa;

11.

korostaa, että komission on otettava ihmisoikeudet huomioon säädösehdotusten ja muiden ehdotusten, täytäntöönpanotoimien sekä kauppa- ja investointisopimusten vaikutustenarvioinneissa, jos niillä on merkittäviä taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristövaikutuksia;

12.

panee huolestuneena merkille, että maailmanlaajuinen talouskriisi vaarantaa EU:n jäsenvaltioiden julkiseen kehitysapuun käytettävät varat; muistuttaa, että maailmanlaajuisesta talouskriisistä koituvat kulut kasaantuvat suhteettomassa määrin köyhille valtioille, vaikka kriisi sai alkunsa rikkaissa valtioissa; kehottaa täten EU:ta ja sen jäsenvaltioita pitämään ja lunastamaan lupauksensa olemassa olevista kahdenkeskisistä ja monenkeskisistä julkisen kehitysavun sitoumuksista sekä tavoitteista, jotka on yksilöity YK:n vuosituhatjulistuksessa tarkastelemalla erityisesti aloja, joilla ei tällä hetkellä saavuteta edistystä, ja varmistamalla kehitysavun tehokkaan käytön, jotta saadaan rahalle vastinetta ja turvataan yhdenmukainen ihmisoikeus- ja kehittämispolitiikka; muistuttaa, että kehittyvän talouden mailla on tärkeä rooli julkiseen kehitysapuun osallistumisessa;

13.

kehottaa komissiota, Euroopan ulkosuhdehallintoa sekä jäsenvaltioita suunnittelemaan kriisitoimenpiteitä ja kehitysyhteistyöpolitiikkaa toteuttamalla ihmisoikeuksiin perustuvaa lähestymistapaa komission tiedonannon ”EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan vaikutuksen lisääminen: muutossuunnitelma” ja parlamentin tätä tiedonantoa koskevan 23. lokakuuta 2012 annetun päätöslauselman (8) mukaisesti;

14.

korostaa, että tarvitaan johdonmukaista politiikkaa ja koordinointia, jotta voidaan saavuttaa köyhyyden vähentämistä koskeva tavoite ja lisätä EU:n ulkoisen avun uskottavuutta ja vaikutuksia;

15.

muistuttaa, että kumppanimaille annettavan budjettituen ja kaikkien kauppasopimusten ehdoksi olisi asetettava ihmisoikeuksien ja demokratian noudattaminen kumppanimaissa; katsoo, että avun- ja lainanantajien olisi reagoitava yhteensovitetulla tavalla erityisesti raportoituihin petos- ja lahjontatapauksiin sekä edistettävä näissä valtioissa toteutettavia uudistuksia kohti hyvää hallintotapaa ja avoimuutta; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita laatimaan järjestelmällisiä riskinarviointeja laajalle levinneestä lahjonnasta kumppanivaltioissa, mikä saattaa estää kehitysyhteistyöhön ja humanitaarisiin hankkeisiin liittyvät toivotut seuraukset;

16.

kehottaa kehitysmaita harjoittamaan talouspolitiikkaa, jolla edistetään kestävää kasvua ja kehitystä, luodaan työpaikkoja, asetetaan heikoimmassa asemassa olevat yhteiskuntaryhmät etusijalle poliittisissa toimissa ja luodaan kehitystä veropetosten ehkäisemiseen tähtäävän moitteettoman verotusjärjestelmän pohjalta, mikä on välttämätöntä, jotta kansallisia varoja voidaan käyttää tehokkaammin ja oikeudenmukaisemmin;

17.

kannustaa ulkomaisia ja kotimaisia sijoittajia käynnistämään voimakkaita yritysten yhteiskuntavastuuta koskevia menettelytapoja kaikissa jäsenvaltioissa siten, että korostetaan kestävää kehitystä ja hyvää hallintoa ja keskitytään selkeästi ihmisoikeuksiin, ihmisarvoiseen työhön, työelämän normeihin, yhdistymisvapauteen, työehtosopimusneuvotteluihin ja muihin sosiaalisiin seikkoihin;

18.

kannustaa kehitysmaita käyttämään EU:n yleisessä tullietuusjärjestelmässä tarjottavia tullietuuksia edistääkseen talouskasvuaan, lisätäkseen vientinsä monimuotoisuutta ja parantaakseen kilpailukykyään; muistuttaa kehitysmaita niiden velvollisuudesta ratifioida ja panna todella täytäntöön EU:n yleisen tullietuusjärjestelmän kehyksessä keskeiset kansainväliset ihmisoikeussopimukset, jotka koskevat ihmisoikeuksia, työelämään liittyviä oikeuksia, ympäristönsuojelua ja hyvää hallintoa ja jotka on lueteltu kyseisessä järjestelmässä;

19.

kehottaa EU:ta kannattamaan yleistä energian saatavuutta vuoteen 2030 mennessä koskevaa kansainvälistä tavoitetta ja vahvistamaan sen, koska tämä lisää kehitysmaiden köyhimpien ja heikoimmassa asemassa olevien väestönosien taloudellista vaikutusvaltaa ja sosiaalietuuksia;

20.

pitää myönteisenä, että otetaan käyttöön erityinen valvontamekanismi, jonka avulla seurataan EU:n allekirjoittamiin kahdenvälisiin ja alueellisiin eli niin sanottuihin uuden sukupolven sopimuksiin sisältyvien ihmisoikeuslausekkeiden täytäntöönpanoa; on tyytyväinen siihen, että kolmansien maiden ihmisoikeustilanteen analysointia pyritään parantamaan kauppaa ja/tai investointeja koskevien sopimusten käyttöönoton tai tekemisen yhteydessä; toteaa huolestuneena, että nykyisiä ihmisoikeuksien valvontaa koskevia voimassa olevia määräyksiä ei ole määritelty selvästi tai ne eivät ole riittävän kunnianhimoisia; kehottaa EU:ta omaksumaan vankkumattoman periaatteellisen kannan ja vaatimaan, että sen kumppanivaltiot noudattavat kansainvälisten sopimuksien ihmisoikeuksia koskevia lausekkeita;

21.

suhtautuu myönteisesti siihen, että EU:n apua kohdennetaan uudelleen vähiten kehittyneille maille ja että keskitulotason maita kehotetaan sitomaan yhä suurempi osuus verotuloistaan köyhimmille ja heikoimmassa asemassa oleville tarkoitettuihin sosiaaliturvajärjestelmiin ja heidän ihmisoikeuksiensa edistämiseen;

22.

kehottaa kansainvälistä yhteisöä tarjoamaan asianmukaista apua Saharan eteläpuolisen Afrikan maiden hallituksille, jotta voidaan estää se, että finanssikriisi pahentaa humanitaarista kriisiä joissakin alueen maissa;

23.

kehottaa hallituksia täyttämään luonnonvarojen hyvää hallinnointia koskevat velvoitteensa kansalaisia kohtaan;

24.

kehottaa hallituksia toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet pienentääkseen äärimmäisiä tuloeroja ja luomaan olot, joissa tällä hetkellä äärimmäisessä köyhyydessä elävät voivat hyödyntää potentiaaliaan täysipainoisesti ja elää ihmisarvoista elämää;

25.

kehottaa kehitysmaiden hallituksia kehittämään sosiaaliturvajärjestelmiä, koska nämä ovat olennaisen tärkeitä heikoimmassa asemassa olevien suojelemiseksi ja taloudellisten ja ympäristöön liittyvien uhkien sietokyvyn lisäämiseksi ja koska ne ovat osoittautuneet ennemminkin yhteiskuntaan tehtäväksi investoinniksi kuin kustannukseksi, mistä ovat osoituksena esimerkiksi Brasilian bolsa familia -järjestelmä tai kysyntään perustuvat julkiset työllistämisohjelmat, kuten Intian kansallinen maatalouden työllisyystakuuohjelma (NREGS); korostaa, että näiden käteissiirtojärjestelmien onnistuminen riippuu pitkälti siitä, että niiden ehdoksi asetetaan koulunkäynnin aloittaminen ja sen jatkaminen sekä terveyttä koskevat näkökohdat, erityisesti lasten rokottaminen;

26.

suhtautuu myönteisesti oikeutta ruokaan käsittelevän YK:n erityisraportoijan Olivier de Schutterin sekä äärimmäistä köyhyyttä ja ihmisoikeuksia käsittelevän YK:n erityisraportoijan Magdalena Sepúlveda Carmonan yhteiseen aloitteeseen vahvistaa kehitysmaiden sosiaaliturvajärjestelmiä maailmanlaajuisella sosiaaliturvarahastolla, jonka avulla kansainvälinen solidaarisuus voidaan valjastaa vähiten kehittyneiden maiden palvelukseen; pyytää komissiota tarjoamaan tukea näille ohjelmille;

27.

katsoo, että investoimalla kehitysmaissa kestävään maatalouteen vauhditetaan merkittävällä tavalla puutteellisen ruokaturvan torjumista ja yleisen kasvun tehostamista; kehottaa hallituksia tukemaan vastuullisia yksityisen sektorin investointeja sekä pieniä elintarviketuottajia, erityisesti naisia ja maatalousosuuskuntia, jotka vähentävät tehokkaimmin äärimmäistä köyhyyttä lisäämällä työvoiman tuottoa; korostaa, että on tärkeää investoida sellaiseen maaseudun infrastruktuuriin, joka vähentää liiketoimintakustannuksia ja antaa viljelijöille mahdollisuuden saada tuotteensa markkinoille ja ansaita lisätuloja;

28.

kehottaa hallituksia estämään sen, että maahan sijoittavat kansalliset ja kansainväliset rahoitusalan keinottelijat vaikuttavat kielteisesti pienviljelijöihin ja paikallisiin tuottajiin aiheuttamalla pakkomuuttoja ja ympäristöongelmia sekä horjuttamalla elintarvikkeisiin ja toimeentuloon liittyvää turvallisuutta; muistuttaa tässä yhteydessä, että työllisyyden ja ravinnonsaannin turvaaminen on ihmisoikeuksien kunnioittamisen, demokratiaprosessin ja poliittisen sitoutumisen edellytyksiä;

29.

muistuttaa niin hallituksia kuin yksityistä sektoria, että on kunnioitettava epävirallista ja perinteistä maanomistajuutta samoin kuin maankäyttöoikeuksia; korostaa, että haavoittuvassa asemassa olevat ryhmät, kuten alkuperäiskansat, ovat eniten suojelun tarpeessa, koska maa on usein ainoa resurssi, josta ne saavat elinkeinonsa;

30.

kehottaa hallituksia olemaan leikkaamatta tai rajoittamatta elintarviketukia, sillä näillä tuilla voidaan vähentää nälkää ja parantaa tukea saavien kotitalouksien ravinnonsaantia;

31.

kehottaa lisäämään avoimuutta raaka-ainemarkkinoilla, jotta vältetään maatalouden raaka-aineiden hintojen vaihtelu liiallisen keinottelun johdosta, ja korostaa tarvetta lisätä kansainvälistä huomiota ja koordinaatiota tämän asian yhteydessä;

32.

muistuttaa hallituksia siitä, että nuoria koskevassa työllisyyspolitiikassa on keskityttävä paitsi työpaikkojen luomiseen myös sellaiseen tulotasoon ja sellaisiin työehtoihin, jotka riittävät takaamaan asianmukaisen elintason;

33.

ilmaisee tukevansa finanssitransaktioveron käyttöönottoa kaikkialla maailmassa, sillä tämä voi olla innovatiivinen kehityksen rahoitusmekanismi, joka lopulta edistää taloudellisia ja sosiaalisia oikeuksia kaikkialla maailmassa; kannustaa jäsenvaltioita tukemaan finanssitransaktioveroa koskevaa EU:n ehdotusta;

34.

korostaa, että laittomien rahavirtojen, veroparatiisien ja hyödykkeillä keinottelun torjuminen ovat välttämättömiä toimia ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta etenkin matalan tulotason maissa;

35.

katsoo, että kehitysmaissa olisi otettava käyttöön talouspolitiikkaa koskevia innovatiivisia rahoitusjärjestelmiä; kannustaa valtioita kehittämään niiden omiin varoihin nivottuja rahoitusjärjestelmiä;

36.

kehottaa parantamaan kehitysmaissa toimivien yritysten kilpailukykyä, jotta vähennetään työttömyyttä ja edistetään työllisyyspolitiikkoja;

37.

pitää äärimmäisen tärkeänä sitä, että vahvistetaan ammattitaidon kehittämiseen ja koulutukseen liittyviä toimenpiteitä, kuten epävirallista koulutusta, työharjoittelua ja työpaikkakoulutusta, ja tuetaan näin onnistunutta siirtymistä koulusta työelämään;

38.

korostaa, että arabikevään tapahtumat paljastivat tätä aluetta koskevan EU:n politiikan puutteita, nuorten tilanne mukaan luettuna, sillä nuoret kärsivät suurtyöttömyydestä ja heidän tulevaisuudennäkymänsä ovat heikot heidän omissa kotimaissaan; kehottaa EU:ta ryhtymään tehokkaampiin toimiin rahoituskriisin vaikutusten torjumiseksi kolmansissa maissa myös ottamalla asianmukaisesti huomioon kansalaisjärjestöjen kertomukset;

39.

kehottaa sekä niiden maiden hallituksia, joissa käytetään paljon lapsityövoimaa, että kansainvälisiä avunantajia edistämään ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä, esimerkiksi parantamaan koulukäyntimahdollisuuksia, parantamaan koulujen laatua ja vähentämään koulujen menoja, jotta voidaan vähentää köyhyyttä ja edistää talouskasvua;

40.

kehottaa hallituksia tarjoamaan toisen mahdollisuuden tarjoavia koulutusohjelmia niille, jotka eivät ole käyneet peruskoulua, jotta he voivat hankkia luku- ja laskutaidon sekä toimeentulotaitoja, joiden avulla he voivat päästä köyhyydestä;

41.

kehottaa hallituksia parantamaan lastensuojelutoimenpiteitä, esimerkiksi lapsiin kohdistuvan väkivallan torjuntaa koskevia toimenpiteitä, sekä lisäämään valtion virkamiesten tietoisuutta lapsiin kohdistuvasta väkivallasta;

42.

palauttaa mieliin, että kaikissa elvyttämistoimissa on kiinnitettävä huomiota sukupuolten tasa-arvoon; kehottaa kiireellisesti toteuttamaan sellaista politiikkaa ja sellaisia käytäntöjä, joilla varmistetaan, että yhä useammat naiset pääsevät työmarkkinoilla työsuhteeseen, joka perustuu ihmisarvoisiin työehtoihin ja takaa heille sosiaaliturvan; kehottaa tekemään julkisia investointeja hoitopalveluihin, jotta voidaan vähentää naisten palkattomien koti- ja hoitotöiden määrää; vaatii käsittelemään työmarkkinapolitiikassa sitä, ettei vanhemmilla ole riittävästi aikaa huolenpitoon ja hoivaamiseen;

43.

korostaa, että naisten on osallistuttava enemmän työmarkkinaosapuolten vuoropuheluun ja päätöksentekomenettelyihin; toistaa, että tyttöjen ja naisten kouluttaminen ja vaikutusvallan lisääminen ovat välttämättömiä edellytyksiä;

44.

kehottaa hallituksia käsittelemään niitä kriittisiä ihmisoikeuskysymyksiä, joita ikääntyneet kohtaavat erityisesti taloudellisen taantuman aikana, esimerkiksi pitkäaikaistyöttömyyttä, iästä johtuvaa työnsaantiin liittyvää syrjintää, epävarmoja tuloja ja kohtuuttoman kallista terveydenhuoltoa; kehottaa hallituksia ottamaan käyttöön joustavaa työvoimaosuutta edistäviä innovatiivisia mekanismeja, esimerkiksi myöntämällä sosiaalieläkettä osa-aikatyötä tekeville ikääntyneille työntekijöille sekä kehittämällä uudelleenkoulutusohjelmia tai verotoimenpiteitä, joilla kannustetaan ikääntyneiden ihmisten työllistymistä;

45.

kehottaa pienentämään ulkomailla asuvien kansalaisten rahalähetyksistä perittäviä transaktiokuluja ja helpottamaan esimerkiksi muuttajien pankkitilin avaamista vastaanottajamaassa;

46.

kehottaa hallituksia varmistamaan, että ne asettavat ihmiskaupan torjumisen etusijalle myös talous- ja finanssikriisin aikana; kehottaa hallituksia panemaan täysimääräisesti täytäntöön ihmiskauppiaiden ja ihmisten salakuljettajien syytteeseen asettamista koskevan lainsäädännön, lisäämään ihmiskaupan uhreille annettavaa tukea ja oikeusapua sekä tiivistämään kansainvälistä yhteistyötä tällä alalla;

47.

suhtautuu myönteisesti vuoden 2015 jälkeistä kehitysohjelmaa käsittelevän YK:n korkean tason paneelin keskusteluihin, joihin kehitysyhteistyöstä vastaava komission jäsen on osallistunut; katsoo, että vuoden 2015 jälkeisessä ohjelmassa on asetettava etusijalle ihmisoikeuksien yleismaailmallinen täytäntöönpano, otettava huomioon finanssi- ja talouskriisin vaikutukset kaikkein köyhimpiin ja heikoimmassa asemassa oleviin ja sitouduttava edelleen köyhyyden vähentämistä koskevien tavoitteiden saavuttamiseen; kehottaa kaikkia asianosaisia harkitsemaan määrällisten tavoitteiden ja indikaattoreiden sekä laadullisten ja tuloksiin perustuvien indikaattoreiden määrittämistä;

48.

korostaa, että on tutkittava ja analysoitava lisää finanssi- ja talouskriisin vaikutuksia eri alueisiin, kuten EU:hun ja sen suhteisiin kolmansiin maihin, sekä parannettava maailmanlaajuisten ja alueellisten kriisien varhaisten merkkien seurantaa; painottaa, että tutkimuksessa ja politiikan suunnittelussa olisi käytettävä enemmän aggregoimattomia tietoja, jotta voitaisiin ymmärtää ja käsitellä paremmin köyhimpien ja heikoimmassa asemassa olevien väestönosien kohtaamia ongelmia; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita antamaan taloudellista tukea YK:n ”Global Pulse” -innovaatiolaboratoriolle, jonka YK:n pääsihteeri perusti vuonna 2009 ja jonka tavoitteena on kerätä ja analysoida tietoja, joiden avulla voidaan ymmärtää paremmin finanssi- ja talouskriisin vaikutuksia heikoimmassa asemassa oleviin väestönosiin ja toteuttaa asianmukaisia toimia;

49.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle, ihmisoikeuksista vastaavalle Euroopan unionin erityisedustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä YK:n ihmisoikeusvaltuutetulle.

5.2.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 45/44

—

ottaa huomioon luonnoksen sopimukseksi Kroatian tasavallan liittymisestä Euroopan unioniin, siihen liitetyn pöytäkirjan ja päätösasiakirjan,

—

ottaa huomioon 10. lokakuuta 2012 annetun komission kattavan seurantakertomuksen Kroatian EU-jäsenyysvalmistelujen tilasta (SWD(2012)0338),

—

ottaa huomioon 26. maaliskuuta 2013 annetun komission seurantakertomuksen Kroatian liittymisvalmisteluista (COM(2013)0171),

—

ottaa huomioon komission vuosina 2005–2011 esittämät määräaikaiskertomukset Kroatian edistymisestä Euroopan unioniin liittymisen valmisteluissa,

—

ottaa huomioon Thessalonikissa 19. ja 20. kesäkuuta 2003 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajavaltion päätelmät Länsi-Balkanin maista ja laajentumisesta,

—

ottaa huomioon kaikki aiemmat päätöslauselmansa ja mietintönsä Kroatian edistymisestä ja laajentumisprosessista, erityisesti 1. joulukuuta 2011 antamansa päätöslauselmat Kroatian tasavallan liittymisestä Euroopan unioniin (1) ja Kroatian EU-jäsenyyshakemuksesta (2) sekä 22. marraskuuta 2012 antamansa päätöslauselman ”Laajentuminen: politiikat, kriteerit ja EU:n strategiset edut” (3),

—

ottaa huomioon kaikki EU:n ja Kroatian parlamentaarisen sekavaliokunnan aiemmin antamat suositukset,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että Kroatiasta tulee EU:n jäsenvaltio 1. heinäkuuta 2013;

B.

panee merkille, että eräät EU:n jäsenvaltiot eivät ole vielä saattaneet liittymissopimuksen ratifiointia kokonaisuudessaan päätökseen;

C.

toteaa, että Kroatia pystynee täyttämään loputkin EU-jäsenyysvalmistelujen vaatimuksista;

D.

katsoo, että uudistuksia on jatkettava liittymisen jälkeen, jotta Kroatian kansalaiset voisivat hyötyä täysimääräisesti EU-jäsenyydestä;

E.

katsoo, että Kroatian liittymisprosessi testaa EU:n laajentumispolitiikan uskottavuutta ja sen muutosvaikutuksia hakijamaihin;

F.

katsoo, että Kroatian jäsenyys tekee EU:sta vahvemman ja turvallisemman, rikastuttaa sen kulttuuria ja kulttuuriperintöä sekä toimii muille jäseneksi pyrkiville maille tehokkaana muistutuksena siitä, että sitoumusten huolellinen täyttäminen tuottaa maiden kansalaisille konkreettista ja pysyvää hyötyä;

G.

toteaa, että Kroatian odotetaan ottavan ja sillä on erinomaiset mahdollisuudet ottaa rakentava rooli alueellaan edistämällä EU:n jatkolaajentumista, demokratian vakiintumista, alueellista yhteistyötä ja Länsi-Balkanin kansojen sovinnontekoa sekä pyrkimällä kaikin keinoin varmistamaan, etteivät kahdenväliset kysymykset estä näiden tavoitteiden toteutumista;

1.

on iloinen voidessaan toivottaa Kroatian 1. heinäkuuta 2013 tervetulleeksi EU:n 28. jäsenvaltioksi – Euroopan parlamentin annettua 1. joulukuuta 2011 pidetyssä oikeudellisesti sitovassa äänestyksessä hyväksyntänsä sen jäsenyydelle –liittymissopimukseen sisältyvän liittymispäivämäärää koskevan Eurooppa-neuvoston päätöksen mukaisesti; luottaa siihen, että Kroatia on vahva ja valmis demokratia ja sosiaalisen markkinatalouden maa ja että se vaalii unionin arvoja ja kykenee täyttämään jäsenyysvelvoitteensa;

2.

toteaa, että Kroatia pystynee täyttämään loputkin jäsenyysvalmistelujen vaatimuksista;

3.

toteaa, että Kroatia on saattanut päätökseen komission kattavassa seurantakertomuksessa yksilöidyt kymmenen ensisijaista toimea;

4.

pitää myönteisenä Kroatian merkittävää edistymistä komission kattavassa seurantakertomuksessa mainittujen erityistehtävien toteuttamisessa ja kehottaa Kroatian hallitusta ja parlamenttia ratkaisemaan kaikki avoinna olevat kysymykset 1. heinäkuuta 2013 mennessä ja viemään eteenpäin kaikkia muita tarpeellisia uudistuksia; kehottaa Kroatiaa täyttämään kaikki liittymisneuvotteluihin liittyvät sitoumuksensa ja noudattamaan niitä ollakseen täysin valmistautunut uusi jäsenvaltio, mikä on sekä Kroatian että EU:n etujen mukaista; korostaa, että mainittu prosessi olisi toteuttava avoimesti ja kaikkien asianomaisten kesken siten, että Kroatian parlamentti ja kansalaisyhteiskunta osallistuvat siihen mahdollisimman laajasti;

5.

pyytää EU:n jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä saattaneet liittymissopimuksen ratifiointimenettelyä päätökseen, etenemään asian suhteen ajoissa;

6.

toistaa kantansa, että liittymistä ei pidä tulkita prosessin päättymiseksi vaan se on katsottava pikemminkin etenemiseksi talouden, hallinnon ja oikeuslaitoksen uudistamisessa sekä mahdollisuudeksi, josta saadaan kaikki hyöty vain jatkuvien poliittisten ponnistelujen avulla; kehottaa Kroatiaa jatkamaan liittymistä valmistelevan välineen tehokasta käyttämistä, jotta maa voi valmistautua EU:n jäsenyyteen ja rakennerahastojen ja koheesiorahaston varojen hyödyntämiseen;

7.

pyytää Kroatian poliittisia ja yhteiskunnallisia toimijoita pyrkimään löytämään uudenlaisia tapoja pitää liittymisen jälkeen yllä uudistuskehitystä ja sitä koskevaa yhteisymmärrystä sekä vaatia päätöksentekijöiltä vastuullisuutta liittymissopimuksessa annettujen sitoumusten täytäntöönpanossa; korostaa tässä parlamentin ja kansalaisyhteiskunnan tärkeää valvojan roolia;

8.

muistuttaa, että riippumaton oikeuslaitos, asiantunteva, vastuuvelvollinen julkinen hallinto ja oikeusvaltioperiaatteen noudattaminen ovat keskeisiä tekijöitä demokratian lujittamisessa sekä investointien ja taloudellisen toiminnan tukemisessa; kehottaa Kroatiaa kohentamaan edelleen oikeusjärjestelmän ja oikeuslaitoksen jäsenten riippumattomuutta, vastuullisuutta, puolueettomuutta, ammattimaisuutta ja tehokkuutta, muun muassa purkamalla keskeneräisten tapausten ruuhkaa, ottamalla käyttöön uusi järjestelmä tuomarien varallisuutta koskevia ilmoituksia varten sekä parantamalla entisestään uusien kurinpitomenettelyjen tuloksellisuutta; kehottaa Kroatiaa panemaan täytäntöön oikeuslaitoksen uudistamista koskevan uuden, vuodet 2013–2018 kattavan strategian;

9.

panee merkille, että Kroatia on luonut tyydyttävän institutionaalisen ja oikeudellisen kehyksen korruption torjumiseksi; kehottaa Kroatian viranomaisia vauhdittamaan edelleen korruption, petosten ja varojen väärinkäytön torjuntaa; korostaa, että korruptionvastaisten toimenpiteiden tinkimätöntä täytäntöönpanoa on jatkettava; pyytää lisäksi viranomaisia pitämään kirjaa ratkaistuista eturistiriita- ja korruptiotapauksista ja järjestäytynyttä rikollisuutta koskevista tapauksista ja parantamaan varojen takavarikointia ja menetetyksi tuomitsemista koskevaa oikeudellista kehystä;

10.

kehottaa Kroatian viranomaisia käyttämään täysitehoisesti nykyisiä korruptiontorjuntavälineitä, jotta voidaan varmistaa puolueettomat syytemenettelyt ja tuomiot, myös suurta julkisuutta saavissa tapauksissa, sekä vahvistaa kansalaisten luottamusta oikeusvaltioon ja julkisiin elimiin; tähdentää, että korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa sekä oikeuslaitoksen uudistamisessa tarvitaan kestäviä toimenpiteitä, joista koituu hyötyä ensisijaisesti Kroatian kansalaisille; korostaa, että olisi edistettävä riippumatonta tutkivaa journalismia, koska se edistää ratkaisevalla tavalla korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden paljastamista;

11.

kehottaa Kroatiaa jatkamaan tehokkaiden edunvalvontaa ja tietojen saantia koskevien uusien säännösten täytäntöönpanoa ja vahvistamaan näin korruption torjunnan puitteita; toteaa, että vastaperustettu eturistiriitoja käsittelevä komitea on nyt toimintakykyinen, ja kehottaa Kroatian viranomaisia panemaan kokonaisuudessaan täytäntöön lainsäädäntöpaketin, joka koskee julkisia hankintoja sekä poliittisten puolueiden ja vaalikampanjoiden rahoittamista;

12.

kehottaa Kroatian viranomaisia varmistamaan, että maassa kunnioitetaan kaikkia perusoikeuksia ja torjutaan kaikenlaista syrjintää ja suvaitsemattomuutta, joka kohdistuu kansallisiin vähemmistöihin, maahanmuuttajiin, romaneihin, homo- ja biseksuaaleihin sekä transihmisiin ja muihin vähemmistöryhmiin ja heikossa asemassa oleviin ryhmiin; kehottaa Kroatiaa edistämään myös olosuhteita, joissa varmistetaan, että edellä mainittujen vähemmistöjen edustajat (kuten homo- ja biseksuaalit sekä transihmiset) voivat vapaasti ilmaista näkemyksensä ja kantansa EU:n perusoikeuskirjan periaatteiden mukaisesti;

13.

kehottaa viranomaisia edistämään ilmaisunvapautta, tiedotusvälineiden vapaus ja moniarvoisuus mukaan lukien; panee merkille, että yleisradiotoiminnan harjoittajia koskeva laki hyväksyttiin heinäkuussa 2012; kehottaa viranomaisia jatkamaan pyrkimyksiään varmistaa, että yleisradiotoiminta on vapaata poliittisesta ja taloudellisesta painostuksesta, ja lisäämään sen avoimuutta;

14.

panee merkille, että Kroatia valmistautuu asianmukaisesti EU:n rakenne- ja koheesiorahastoista rahoitettavien tulevien toimien hallinnointiin ja täytäntöönpanoon; kehottaa Kroatiaa ottamaan käyttöön Euroopan aluekehitysrahastoa (EAKR) koskevan hankesuunnitelman; kehottaa hallitusta vahvistamaan edelleen asiasta vastaavien elinten, myös alue- ja paikallishallinnon elinten, valmiuksia niiden suositusten mukaisesti, jotka sisältyvät Euroopan tilintarkastustuomioistuimen vuoden 2012 kertomukseen; kehottaa hallitusta tekemään kaikkensa minimoidakseen korruption, petosten ja väärinkäytösten vaaran EU:n varojen kohdentamisen ja käytön yhteydessä;

15.

kehottaa jäsenvaltioita pitämään monivuotisesta rahoituskehyksestä käytävissä neuvotteluissa mielessään EU:n Kroatialle ja kroatialaisille antamat sitoumukset tulevasta talous- ja aluekehitysavusta;

16.

kannustaa Kroatiaa toteuttamaan uusia rakenneuudistuksia talouskasvun vauhdittamiseksi ja työmarkkinoiden elvyttämiseksi; kehottaa Kroatiaa huolehtimaan edelleen pankkialan vakaudesta sekä jatkamaan julkisen talouden tervehdyttämistä kilpailukyvyn voimistamiseksi; pitää myönteisenä, että Kroatia on tammikuusta 2013 lähtien osallistunut talouspolitiikan EU-ohjausjaksoon; kannattaa toimenpiteitä, joilla varmistetaan EU-varojen oikea-aikainen ja tehokas käyttö ja joilla parannetaan Kroatian liikenneinfrastruktuuria ja yhteyksiä EU:n jäsenvaltioihin ja alueen muihin maihin; kehottaa hallitusta huolehtimaan koko pienyrityksiä koskevan oikeudellisen kehyksen täytäntöönpanosta asianmukaisilla toimilla ja parantamalla näiden yritysten rahoituksensaantimahdollisuuksia ja tukemalla pk-yritysten kansainvälistymistä;

17.

katsoo, että erityisesti olisi painotettava talouden uudistamisen sosiaalisia ja ekologisia näkökohtia; kannustaa Kroatiaa lujittamaan edelleen työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua sekä turvaamaan sosiaaliset oikeudet ja ammattiyhdistysoikeudet; kehottaa Kroatian viranomaisia varmistamaan avoimuuden laajojen investointihankkeiden ympäristöarvioinnin yhteydessä; kehottaa Kroatian viranomaisia asettamaan ympäristönsuojelun etusijalle erityisesti aluesuunnittelun yhteydessä;

18.

ilmaisee huolensa siitä, että strategisia investointeja koskeva lakiesitys on ristiriidassa EU:n normien kanssa; kehottaa Kroatian hallitusta ja parlamenttia tarkistamaan lakiesitystä, jotta voidaan varmistaa perusoikeuksien, erityisesti kiinteistöjen omistusoikeuden, ja ympäristön suojeleminen;

19.

kehottaa jäsenvaltioita liittymissopimuksen 18 artiklassa tarkoitettujen siirtymäkauden toimien suhteen pidättymään EU:n kansalaisten oikeuksien rajoittamisesta enempää kuin on ehdottoman välttämätöntä; kehottaa jäsenvaltioita soveltamaan erityisesti henkilöiden vapaata liikkuvuutta rajoittavia siirtymäkauden toimia yksinomaan faktatietojen perusteella ja asettamaan rajoituksia vain jos työmarkkinat häiriintyisivät vakavasti; korostaa, että työmarkkinoille pääsyn rajoittaminen siirtymäkausien aikana on aiempien laajentumiskierrosten aikana osoittautunut haitalliseksi rajoituksia asettaneiden jäsenvaltioiden oman hyvinvoinnin kannalta;

20.

toteaa, että Neumin käytävän rajanylityspaikkojen rakentaminen on edistynyt;

21.

kehottaa Kroatian viranomaisia toteuttamaan muun muassa lainsäädännön lähentämistä, toimielinten välistä yhteistyötä ja rajavalvontaa koskevia lisätoimia Kroatian valmistelemiseksi liittymään aikanaan Schengenin alueeseen;

22.

kehottaa Kroatiaa jatkamaan yhteistyötä entisen Jugoslavian kansainvälisen sotarikostuomioistuimen kanssa ja tehostamaan ponnistelujaan sotarikollisten saattamiseksi tutkinnan kohteeksi ja vastaamaan teoistaan siten kuin määritellään rankaisemattomuutta koskevassa strategiassa; kehottaa pontevasti Kroatiaa ja Serbiaa tekemään vilpittömässä mielessä yhteistyötä sotarikollisten syytteeseenpanossa, jotta alueella päästäisiin oikeudenmukaisiin ratkaisuihin ja aitoon sovintoprosessiin;

23.

kehottaa Kroatian viranomaisia kiinnittämään jatkossakin erityistä huomiota alueelle palaavien pakolaisten ja kotiseuduiltaan siirtymään joutuneiden ihmisten oikeuksiin ja sosiaalisiin oloihin siten kuin edellytetään Sarajevon julistukseen liittyvässä prosessissa; tukee johdonmukaisesti RECOM-aloitetta (alueellisen totuus- ja sovintokomission aloitetta) etsiä keinoja, joiden avulla voidaan tunnustaa sotarikosten uhrien kärsimykset ja kunnioittaa kaikkien sotarikosten uhrien oikeutta totuuteen ja oikeudenmukaisuuteen;

24.

kannustaa Kroatiaa osallistumaan aktiivisesti vakautusprosessiin ja Länsi-Balkanin maiden integroimiseen EU:hun; katsoo, että Kroatian kokemukset ja sen muutos- ja integraatioprosessissa kertynyt asiantuntemus ovat tärkeitä muille hakijamaille ja EU-jäseneksi pyrkiville maille; kannustaa Kroatiaa tiedottamaan kokemuksistaan muille ehdokasmaille ja mahdollisille ehdokasmaille ja lujittamaan alueellista yhteistyötä; katsoo, että Kroatian toteuttama unionin arvojen edistäminen ja laajentumisen jatkaminen perustuvat hyviin naapuruussuhteisiin ja sovintopyrkimyksiin;

25.

kehottaa Kroatiaa ja sen naapureita osallistumaan aktiivisesti ratkaisematta olevista kahdenvälisistä asioista sopimiseen kansainvälisten sitoumusten sekä hyvien naapuruussuhteiden ja alueellisen yhteistyön periaatteen mukaisesti; pitää myönteisenä suhteiden parantamista koskevia Kroatian ja Serbian hallitusten toimia ja odottaa innokkaasti yhteistyön edistymistä; pitää myönteisenä, että Slovenia ja Kroatia ovat allekirjoittaneet yhteisymmärryspöytäkirjan ratkaisun löytämisestä rakentavassa hengessä Ljubljanska Banka -tapaukseen; pitää myönteisenä, että Slovenian parlamentti on ratifioinut liittymissopimuksen; muistuttaa, että kahdenvälisiä kiistoja ei saa käyttää estämään nykyisten tai tulevien hakijamaiden integraatioprosessia; kehottaa tässä yhteydessä kaikkia jäsenvaltioita ratifioimaan Kroatian liittymissopimuksen hyvissä ajoin;

26.

kannustaa Kroatiaa jatkamaan rakentavaa rooliaan alueellisessa yhteistyössä; kehottaa Kroatian viranomaisia panemaan kokonaisuudessaan täytäntöön unionin arvojen edistämistä Kaakkois-Euroopassa koskevan julkilausuman, jonka Kroatian parlamentti hyväksyi 21. lokakuuta 2011; kehottaa kaikkia alueen maita hyväksymään samanlaisia kantoja ja huolehtimaan niiden täytäntöönpanosta; kehottaa komissiota auttamaan alueen kaikkia maita tässä asiassa; kehottaa komissiota ottamaan opikseen aiemmista laajentumisprosessia, ja Kroatian laajentumisprosessia, koskevista kokemuksista ja auttamaan alueen maita kahdenvälisten kiistojen ratkaisemisessa tavalla, joka ei haittaa liittymisprosessia; katsoo, että tässä tarkoituksessa nykyisessä EU:n toimielinjärjestelmässä olisi otettava käyttöön auttamis- ja sovittelumekanismeja, joihin alueen maat voisivat halutessaan turvautua;

27.

tunnustaa Kroatian tarkkailijoiden rakentavan toiminnan Euroopan parlamentissa; pitää 14. huhtikuuta 2013 järjestettyjen kroatialaisten Euroopan parlamentin jäsenten vaalien tulosta myönteisenä mutta pitää vähäistä osallistumista epätyydyttävänä; toivottaa kroatialaiset jäsenet tervetulleiksi, kun Kroatia liittyy unioniin 1. heinäkuuta 2013;

28.

arvostaa komission toimia Kroatian liittymisprosessin luotsaamisessa; pyytää komissiota arvioimaan prosessin tuloksia ja soveltamaan saatuja kokemuksia tuleviin hakijamaihin, mukaan lukien kattava seuranta jäsenyysneuvottelujen päättymisen ja jäsenyyden toteutumisen välisenä aikana; kehottaa komissiota arvioimaan kansalaisyhteiskunnan ja parlamentin osallistumista koko liittymisprosessin aikana, jotta voidaan saada kokemuksia nykyisiä ja tulevia neuvotteluja varten; pyytää tässä nimenomaisessa yhteydessä, että komissio laatii erityisesti ehdotuksia, jotka koskevat kansalaisyhteiskunnan ja ehdokasvaltioiden parlamenttien tehokkaampaa osallistumista liittymisprosessiin;

29.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Kroatian tasavallan hallituksille ja parlamenteille.

5.2.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 45/48

—

ottaa huomioon komission laatiman Turkkia koskevan vuoden 2012 edistymiskertomuksen (SWD(2012)0336),

—

ottaa huomion komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle ”Laajentumisstrategia sekä vuosien 2012 ja 2013 tärkeimmät haasteet” (COM(2012)0600),

—

ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Turkista ja erityisesti 9. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman Turkkia koskevasta vuoden 2010 edistymiskertomuksesta (1), 29. maaliskuuta 2012 antamansa päätöslauselman Turkkia koskevasta vuoden 2011 edistymiskertomuksesta (2), 22. toukokuuta 2012 antamansa päätöslauselman naisten tulevaisuudennäkymistä Turkissa (3) ja 22. marraskuuta 2012 antamansa päätöslauselman ”Laajentuminen: politiikat, kriteerit ja EU:n strategiset edut” (4),

—

ottaa huomioon 3. lokakuuta 2005 hyväksytyn Turkin neuvottelukehyksen,

—

ottaa huomioon Turkin tasavallan liittymiskumppanuuden periaatteista, ensisijaisista tavoitteista ja ehdoista 18. helmikuuta 2008 tehdyn neuvoston päätöksen 2008/157/EY (”liittymiskumppanuus”) (5) sekä vuosina 2001, 2003 ja 2006 tehdyt neuvoston päätökset liittymiskumppanuudesta,

—

ottaa huomioon 14. joulukuuta 2010, 5. joulukuuta 2011 ja 11. joulukuuta 2012 annetut neuvoston päätelmät,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,

A.

toteaa, että liittymisneuvottelut Turkin kanssa aloitettiin 3. lokakuuta 2005 neuvoston hyväksyttyä neuvottelukehyksen ja että liittymisneuvottelujen aloittaminen käynnisti pitkän prosessin, jonka tulos on avoin ja joka perustuu oikeudenmukaiseen ja tiukkaan ehdollisuuteen ja uudistustahtoon;

B.

toteaa, että Turkki on sitoutunut uudistuksiin, hyviin naapuruussuhteisiin ja asteittaiseen mukautumiseen unionin lainsäädäntöön ja että nämä toimet pitäisi nähdä Turkin mahdollisuutena jatkaa uudistumisen tiellä sekä vahvistaa ja kehittää demokraattisia instituutioitaan, oikeusvaltioperiaatetta ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamista;

C.

katsoo, että EU-jäsenyyden olisi oltava edelleen Turkin uudistusten kiintopisteenä;

D.

toteaa, että Kööpenhaminan kriteerien täyttyminen kokonaisuudessaan ja unionin integraatiokyvyn ylläpitäminen joulukuun 2006 Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaisesti ovat edelleen unioniin liittymisen perusta ja että unioni on yhteisiin arvoihin ja kaikkien jäsenvaltioidensa vilpittömään yhteistyöhön ja keskinäiseen solidaarisuuteen perustuva yhteisö;

E.

ottaa huomioon, että toukokuussa 2012 otettiin käyttöön myönteinen asialista, jolla ei korvata neuvotteluja mutta tuetaan ja täydennetään niitä tehostetun yhteistyön kautta molempia osapuolia kiinnostavilla aloilla;

F.

ottaa huomioon, että 11. joulukuuta 2012 antamissaan päätelmissä neuvosto kannatti komission uutta lähestymistapaa asettaa oikeusvaltioon liittyvät kysymykset laajentumispolitiikan keskiöön ja vahvisti, että oikeuslaitosta ja perusoikeuksia koskeva 23 luku ja oikeutta, vapautta ja turvallisuutta koskeva 24 luku ovat keskeinen osa neuvotteluprosessia ja niitä olisi käsiteltävä jo neuvottelujen varhaisessa vaiheessa, jotta saadaan selkeät ehdot ja voidaan antaa mahdollisimman paljon aikaa tarvittavan lainsäädännön laatimiseksi, instituutioiden luomiseksi ja konkreettisten tulosten saavuttamiseksi uudistusten täytäntöönpanossa;

G.

ottaa huomioon, että vuoden 2012 laajentumisstrategiassaan komissio totesi, että Turkki on taloutensa, strategisen sijaintinsa ja alueellisen vaikutusvaltansa vuoksi Euroopan unionin keskeinen kumppani ja että liittymisprosessi on edelleen parhaiten soveltuva kehys unioniin liittyvien uudistusten eteenpäin viemistä varten; toteaa komission ilmaisseen huolensa sen johdosta, että poliittisten arviointiperusteiden täyttämisessä ei ole tapahtunut merkittävää edistymistä;

H.

toteaa, että Turkki ei ole nyt seitsemän vuoden jälkeen vieläkään pannut täytäntöön EY–Turkki-assosiaatiosopimuksen ja sen lisäpöytäkirjan määräyksiä;

I.

katsoo, että neuvotteluluvut, joiden tekniset valmistelut on saatettu päätökseen, olisi avattava viipymättä vahvistettujen menettelyjen ja neuvottelukehyksen mukaisesti;

J.

toteaa, että EU ja Turkki ovat toisistaan taloudellisesti riippuvaisia ja että EU:n ja Turkin välisen kaupan arvo oli vuonna 2011 yhteensä 120 miljardia euroa;

K.

toteaa, että EU on Turkin suurin kauppakumppani ja Turkki on EU:n kuudenneksi suurin kauppakumppani; toteaa, että 75 prosenttia Turkkiin tehdyistä ulkomaisista suorista investoinneista tulee unionin jäsenvaltioista;

L.

ottaa huomioon komission arvion, jonka mukaan talouspolitiikan alalla Turkin valmistautumisen yleinen taso on korkea ja talouspolitiikan laadintaa ja koordinointia koskevat valmiudet ovat riittävät;

M.

toteaa, että Turkilla on valmiudet toimia keskeisessä asemassa monipuolistettaessa energialähteitä ja Turkin naapurimaista unioniin toimitettavan öljyn, kaasun ja sähkön siirtoreittejä; toteaa, että kestävän vähähiilisen talouden luomisessa niin Turkki kuin EU voivat hyötyä Turkin runsaista uusiutuvista energiavaroista;

N.

katsoo, että EU:n ja Turkin vuoropuhelu ja yhteistyö vakautta, demokratiaa ja turvallisuutta koskevissa kysymyksissä ja erityisesti koko Lähi-idän alueetta koskevissa kysymyksissä on strategisesti erittäin tärkeä tekijä; toteaa, että Turkki on pontevasti ja toistuvasti tuominnut Syyrian hallinnon siviileihin kohdistaman väkivallan ja että Turkki antaa erittäin tärkeää humanitaarista apua väkivaltaa Turkin puolelle paenneille syyrialaisille;

O.

katsoo, että Turkin ja Armenian on normalisoitava suhteensa ratifioimalla tehdyt pöytäkirjat ilman ennakkoehtoja ja avaamalla maidensa välisen rajan;

P.

toteaa, että Turkin kansalliskokouksen Kreikalle vuonna 1995 osoittama ”casus belli” -vaatimus olisi kumottava; katsoo, että Turkin ja Kreikan olisi käynnistettävä uusi neuvottelukierros suhteidensa parantamiseksi;

1.

katsoo, että neuvotteluprosessissa tarvitaan uutta molemminpuolista sitoutumista rakentavien suhteiden ylläpitämiseen; korostaa, että on tärkeää luoda edellytykset rakentavalle vuoropuhelulle ja perusta yhteisymmärrykselle; toteaa, että yhteisymmärryksen olisi perustuttava demokratiaan, oikeusvaltioon ja ihmisoikeuksien noudattamiseen perustuviin yhteisiin arvoihin; kiittää komissiota ja Turkkia myönteisen asialistan käyttöönotosta, mikä on osoitus siitä, että Turkki ja EU voivat molemminpuolisen sitoutuneisuuden ja selkeiden tavoitteiden avulla edistää vuoropuheluaan, päästä yhteisymmärrykseen ja saada aikaan myönteisiä muutoksia sekä toteuttaa tarvittavia uudistuksia;

2.

painottaa Turkin poliittisesti ja maantieteellisesti strategista roolia EU:n ulko- ja naapuruuspolitiikassa; katsoo, että Turkilla on tärkeä naapurivaltion ja alueellisen toimijan rooli, ja kehottaa unionia ja Turkkia tehostamaan käynnissä olevaa poliittista vuoropuheluaan ulkopolitiikan valinnoista ja tavoitteista; pitää valitettavana, että Turkki on vuonna 2012 edelleen jättänyt YUTP-julistukset lähes huomiotta; kehottaa Turkkia ottamaan ulkopolitiikkansa laadinnassa huomioon vuoropuhelun ja yhteistyön EU:n kanssa; kehottaa Turkkia ja EU:ta tiivistämään yhteistyötään eteläisten naapurialueiden rauhaa ja demokratiaa tukevien voimien vahvistamiseksi, sillä nämä alueet ovat erittäin tärkeitä niin unionille kuin Turkille;

3.

ilmaisee tukensa Turkin ja Israelin vuoropuhelulle ja maiden välisten suhteiden normalisoinnille;

4.

panee tyytyväisenä merkille neuvoston päätöksen, jossa komissiota pyydetään ryhtymään toimiin viisumipakon poistamiseksi samalla kun allekirjoitetaan takaisinottosopimus; kehottaa Turkkia allekirjoittamaan ja panemaan täytäntöön takaisinottosopimuksen viipymättä ja varmistamaan, että nykyisiä kahdenvälisiä sopimuksia sovelletaan kaikilta osin, kunnes edellä mainittu sopimus tulee voimaan; muistuttaa, että Turkki on unioniin suuntautuvan laittoman maahanmuuton tärkeimpiä kauttakulkumaita; panee merkille Turkin toimet laittoman maahanmuuton estämisessä ja korostaa, että Turkin on tehostettava maahanmuuton hallintaa, ihmiskaupan torjuntaa ja rajavalvontaa koskevaa yhteistyötä EU:n kanssa; korostaa jälleen kerran, että on tärkeää helpottaa turkkilaisten liikemiesten, tutkijoiden, opiskelijoiden ja kansalaisyhteiskunnan edustajien pääsyä unionin alueelle; tukee komission ja jäsenvaltioiden pyrkimyksiä, jotka koskevat viisumisäännöstön täytäntöönpanoa, viisumivaatimusten yhdenmukaistamista ja yksinkertaistamista sekä viisumikeskusten perustamista Turkkiin; muistuttaa jäsenvaltioita niiden assosiaatiosopimukseen sisältyvistä velvoitteista, jotka ovat sopusoinnussa Euroopan unionin tuomioistuimen 19. helmikuuta 2009 antaman Soysal-tuomion kanssa (6);

5.

panee tyytyväisenä merkille, että Turkki hyväksyi hiljattain lakiesityksen ulkomaalaisista ja kansainvälisestä suojelusta, ja odottaa, että tässä lainsäädännössä vastataan nykyisiin huolenaiheisiin jatkuvista turvapaikkamenettelyyn pääsyä koskevista mielivaltaisista kielteisistä päätöksistä ja käytännöstä käännyttää pakolaisia, turvapaikanhakijoita ja muita mahdollisesti suojelua tarvitsevia ihmisiä; korostaa, että on tärkeää saattaa kansainvälisten normien mukaisiksi ne säilöönottoa koskevat säännökset, jotka Euroopan ihmisoikeustuomioistuin katsoi laittomiksi asiassa Abdolkhani ja Karimina vastaan Turkki;

6.

kiittää Turkin perustuslaillista sovittelukomiteaa sen sitoutumisesta uuden perustuslain laadintaan sekä siitä, että prosessissa on tarkoitus kuulla kansalaisyhteiskunnan edustajia ja ottaa huomioon Turkin yhteiskunnan monimuotoisuus; pitää kuitenkin huolestuttavana, että komitea ei ole juurikaan edistynyt työssään; kehottaa komiteaa jatkamaan työtään ja käsittelemään osallistavasti, edustavasti ja kollegiaalisesti sekä unionin kriteereiden ja arvojen mukaisesti tärkeitä kysymyksiä, joita ovat esimerkiksi a) vallanjaon ja riittävien valvontajärjestelmien varmistaminen, b) valtion, yhteiskunnan ja uskonnon välisten suhteiden selventäminen, c) kaikkien kansalaisten ihmisoikeudet ja perusvapaudet turvaavan osallistavan hallintojärjestelmän käyttöönotto ja d) osallistavan kansalaisuuden käsitteen luominen; kehottaa kaikkia poliittisia puolueita ja asiaankuuluvia toimijoita suhtautumaan rakentavasti uudesta perustuslaista käytäviin neuvotteluihin; katsoo, että Venetsian komission osallistuminen asiaan ja vuoropuhelu sen kanssa voisi tuottaa myönteisiä tuloksia ja tukea perustuslakiprosessia;

7.

korostaa, että vuoden 2010 perustuslakimuutokset on pantava tehokkaammin täytäntöön ja erityisesti on hyväksyttävä henkilötietojen suojaa ja sotilastuomioistuimia koskevat lait sekä lait, joilla otetaan käyttöön positiivinen erityskohtelu sukupuolten tasa-arvon toteutumisen edistämiseksi; toteaa, että Turkin oikeusministerin ja tämän alivaltiosihteerin läsnäolo ja toimivaltuudet oikeuslaitoksen korkeassa neuvostossa herättävät suurta epäilystä oikeuslaitoksen riippumattomuudesta; pitää myönteisenä, että vuoden 2010 perustuslakimuutosten mukaisesti on saatettu voimaan lainsäädäntöä, joka antaa kansalaisille oikeuden vedota perustuslakituomioistuimeen;

8.

korostaa, että Turkin kansalliskokouksella on perustavanlaatuinen asema Turkin demokraattisen järjestelmän keskiössä, ja pitää erittäin tärkeänä, että varmistetaan kaikkien poliittisten puolueiden tuki uudistusprosessille ja sitoutuminen siihen, että luodaan hyvä oikeudellinen kehys, jonka puitteissa voidaan suojella ja vahvistaa kaikkien yhteisöjen ja kansalaisten perusoikeuksia ja madaltaa 10 prosentin kynnystä, joka rajoittaa puolueiden pääsyä kansalliskokoukseen; ilmaisee tyytyväisyytensä Turkin ihmisoikeustutkintakomitean työhön ja pyytää vahvistamaan Euroopan unioniin lähentymistä käsittelevän komitean asemaa, kun lainsäädäntäprosessissa pyritään edistämään uuden lainsäädännön mukauttamista unionin säännöstöön tai eurooppalaisiin normeihin;