22.1.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 24/1

22.1.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 24/2

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Toimintasuunnitelma pk-yritysten rahoituksen saannin parantamiseksi” (COM(2011)0870),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020),

—

ottaa huomioon komission kertomuksen ”Pienten ja keskisuurten yritysten sääntelytaakan keventäminen – Euroopan unionin sääntelyn mukauttaminen mikroyritysten tarpeisiin” (COM(2011)0803),

—

ottaa huomioon yritysten kilpailukykyä ja pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskevan komission ohjelman (COSME-ohjelma) (COM(2011)0834),

—

ottaa huomioon eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevan aloitteen (”Small Business Act”) (COM(2008)0394), jossa tunnustetaan pk-yritysten keskeinen sija EU:n taloudessa ja pyritään lujittamaan pk-yritysten asemaa sekä edistämään niiden kasvua ja työpaikkoja luovaa potentiaalia auttamalla niitä voittamaan kehitystään vielä haittaavat ongelmat,

—

ottaa huomioon 23. helmikuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevan Small Business Act -aloitteen uudelleentarkastelu” (COM(2011)0078) ja siitä 12. toukokuuta 2011 antamansa päätöslauselman (1),

—

ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi eurooppalaisista riskipääomarahastoista (COM(2011)0860),

—

ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi eurooppalaisista yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneista rahastoista (COM(2011)0862),

—

ottaa huomioon komission ja Euroopan keskuspankin tutkimuksen vuodelta 2011 pk-yritysten rahoituksen saannista,

—

ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 2/2012 Euroopan aluekehitysrahaston osarahoittamista rahoitusvälineistä pk-yrityksille,

—

ottaa huomioon 7. syyskuuta 2010 antamansa päätöslauselman uuden kestävän talouden työllisyyspotentiaalin kehittämisestä (2),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan, aluekehitysvaliokunnan ja oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnot (A7-0001/2013),

A.

ottaa huomioon, että rahoitusteollisuutta koskevien säännösten puutteellisuus yhdistettynä rahoitus-, talous- ja velkakriisin vakaviin ja maailmanlaajuisiin seurauksiin saattaa vaikeuttaa pk-yritysten rahoituksen saantia;

B.

ottaa huomioon, että on erittäin tärkeää luoda tarvittavat välineet ja kehittää niitä sekä luoda oikeanlaiset olosuhteet, joissa unionin on mahdollista lisätä euroalueen ja koko unionin talouskasvua;

C.

ottaa huomioon, että pankkilainat ovat Euroopan unionin pk-yritysten tärkein rahoituslähde;

D.

ottaa huomioon, että EKP:n tietojen mukaan pk-yrityksille myönnettävien lainojen korot vaihtelevat suuresti jäsenvaltioittain ja että joissakin maissa liiketoimintahankkeille myönnettävän rahoituksen saannissa on epätasapuolisuutta ja myös lainapyyntöjen hylkäämisaste on korkea;

E.

ottaa huomioon, että pk-yritysten osuus Euroopan yrityksistä on yli 98 prosenttia ja että ne tarjoavat yli 67 prosenttia unionin työpaikoista; toteaa, että ne ovat siten EU:n talouden selkäranka ja tärkeitä pitkän aikavälin talouskasvun ja kestävien työpaikkojen luomisen edistäjiä 27 jäsenvaltiossa;

F.

ottaa huomioon, että kaikista EU:ssa vuosien 2002 ja 2010 välillä luoduista uusista työpaikoista 85 prosenttia syntyi pk-yrityksissä ja erityisesti uusissa yrityksissä; ottaa huomioon, että 32,5 miljoonaa EU:n kansalaista on itsenäisiä ammatinharjoittajia;

G.

ottaa huomioon, että on olemassa erilaisia pk-yrityksiä, joilla on kaikilla erilaiset tarpeet;

H.

ottaa huomioon, että pk-yrityksiä ja yrittäjyyttä tukevia toimia säännellään Small Business Act -aloitteella, jonka jäsenvaltiot ovat sitoutuneet panemaan täytäntöön yhdessä komission kanssa;

1.

pitää myönteisenä komission toimintasuunnitelmaa ja sen pk-yrityksiä koskevia monia ehdotuksia ja suosituksia;

2.

on yhtä mieltä komission kanssa siitä, että Euroopan unionin menestys, osaaminen ja yhteenkuuluvuus ovat hyvin riippuvaisia kestävästä kehityksestä ja työpaikkojen luomisesta pk-yrityksiin, jotka ovat sitoutuneet tuottamaan laatutuotteita ja -palveluja; korostaa, että on tärkeää kannustaa kaikenlaisia yrityksiä pyrkimään talouskasvuun; korostaa lisäksi, että pk-yritykset ovat osa laajempaa yritysten ”ekosysteemiä”; toteaa, että tässä ”ekosysteemissä” on myös varmistettava, että panostetaan tasapuolisesti mikroyritysten ja yksityisten elinkeinonharjoittajien rahoituksen saantiin; toteaa, että suuret yritykset ovat pitkälti riippuvaisia pienien pk-yritysten laajasta verkostosta;

3.

korostaa, että monilla pk-yrityksillä on rahoitus- ja talouskriisin vakavien seurausten vuoksi vaikeuksia saada rahoitusta ja että pk-yritysten on noudatettava aikaisempaa tiukempia sääntelykriteereitä; tähdentää, että valtiontukea ja muita epäsuoria tukia, kuten julkisia takuita ja likviditeettitukea keskuspankeilta ja Euroopan keskuspankilta, kriisin aikana saaneille pankeille olisi asetettava niiden pk-yrityksille myöntämiä rahoitusmääriä ja ehtoja koskevia tavoitteita; kannustaa komissiota jatkamaan ponnistelujaan ”pienet ensin” -periaatteen edistämiseksi kansallisella tasolla, mihin sisältyy pk-yritysten sääntely- ja hallintoympäristön yksinkertaistaminen;

4.

painottaa, että pk-yritysten sääntely- ja hallintoympäristöä yksinkertaistettaessa on samalla taattava työntekijöille riittävä sosiaaliturva sekä työterveys ja -turvallisuus; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita puuttumaan mahdolliseen syrjintään rahoituksen saannissa, kun on kyse heikommassa asemassa olevien henkilöiden tai ryhmien johtamien pk-yritysten rahoituksen saannista;

5.

toteaa, että viime vuosina on ponnisteltu merkittävästi byrokratian vähentämiseksi;

6.

korostaa paikallisen pankkijärjestelmän merkityksen lisäämistä; korostaa pankkien, Euroopan tason pankeista paikallistason pankkeihin, vastuuta viisaasta investoimisesta talouteen ja erityisesti pk-yrityksiin sekä niiden siihen liittyviä toimintoja; panee merkille jäsenvaltioiden väliset erot, kun on kyse pk-yrityksille lainaamisen kustannuksista ja pk-yritysten rahoituksen saannista, ja toteaa, että tämä johtuu epäsuotuisasta makrotaloudellisesta kehyksestä, jolla voi olla kielteisiä vaikutuksia kilpailuun raja-alueilla; huomauttaa, että vaikka pk-yritysten mahdollisuudet luotonsaantiin vaihtelevat jäsenvaltioittain, EKP:n lokakuussa 2011 toteuttama pankkien luotonantoa koskeva kysely osoittaa, että pk-yritysten lainavaatimukset ovat yleisesti tiukentuneet ja että investointien vähentäminen minimiin voi johtaa luottolamaan; toteaa lisäksi, että EU:ssa on merkittävää kysyntää mikroluotoille;

7.

muistuttaa, että julkisia hankintoja ja käyttöoikeussopimuksia koskevien sääntöjen tarkistaminen ei saisi vaikeuttaa pk-yritysten ja mikroyritysten pääsyä hankintamarkkinoille;

8.

muistuttaa, että pk-yritysten merkittävin rahoituslähde Euroopassa ovat pankit; katsoo, että koska pankkiala on pirstaloitunut ja lainakorot ja lainatarjousten ehdot vaihtelevat siksi suuresti maittain, tarvitaan eriytettyä lähestymistapaa, jotta voidaan parantaa pk-yritysten rahoitusmahdollisuuksia, ottaen samalla huomioon kunkin maan olosuhteet;

9.

muistuttaa komissiota siitä, että Euroopan pk-yritykset ovat erittäin heterogeenisia ja että ne voivat olla muun muassa hyvin perinteisiä perheyrityksiä, nopeasti kasvavia yrityksiä, high-tech-yrityksiä, mikroyrityksiä, sosiaalisia yrityksiä ja vasta perustettuja yrityksiä ja edellyttävät siten hyvin erilaisia lähestymistapoja;

10.

toteaa, että nykytilanteessa, jossa asianmukaisen riskipääoman saannin riittämättömyys erityisesti varhaisessa vaiheessa on edelleen yksi merkittävimmistä kasvusuuntautuneiden yritysten perustamisen ja kehittämisen esteistä, komission toimintasuunnitelmassa painotetaan voimakkaasti riskipääomaa kasvurahoituksen mahdollisena välineenä; painottaa kuitenkin, että tämänkaltainen rahoitus riittää vain hyvin pienelle osalle pk-yrityksiä ja että pankkilainat ovat edelleen pääasiallinen rahoituslähde;

11.

korostaa, ettei ole olemassa kaikille sopivaa rahoitustapaa ja kehottaa komissiota tukemaan laajan räätälöityjen ohjelmien, välineiden ja aloitteiden valikoiman kehittämistä sekä oman pääoman (bisnesenkelit, joukkorahoitus ja monenkeskiset kaupankäyntijärjestelmät) ja oman pääoman kaltaisen pääoman (mezzanine- eli välirahoitus) että lainavälineiden (”small-ticket” -yritysvelkakirjat, takuujärjestelyt ja -foorumit) pankkien ja muiden pk-yritysten rahoitukseen osallistuvien toimijoiden (kirjanpidon ammattilaiset, liiketoimintaa tai pk-yrityksiä edustavat järjestöt tai kauppakamarit) kumppanuuksien pohjalta yritysten tukemiseksi niitä perustettaessa, niiden kasvaessa sekä siirtymävaiheissa siten, että otetaan huomioon yritysten koko, liikevaihto ja rahoitustarpeet;

12.

korostaa, että komission olisi painotettava, että osakemarkkinoilla saattaa olla tärkeä osuus pk-yritysten ja sijoittajien rahoituksen saannin parantamisessa eri vaiheissa; palauttaa mieliin, että euroalueella on jo olemassa erityisesti pk-yrityksiä varten kehitetyt osakemarkkinat, jotka ovat erityisiin markkina- ja rahoitustarpeisiin vastaamiseen tarkoitetut markkinat;

13.

pyytää komissiota tekemään pk-yrityksiä koskevista uusista säännöistä yleisen ja kattavan vaikutustenarvioinnin, mukaan lukien kattava testaus, jossa otetaan huomioon pk-yritysten tarpeet ja haasteet;

14.

korostaa, että pk-yritykset ovat usein pitkän jakeluelinkaaren päässä ja viivästyneet maksut ja lyhyet maksuajat saattavat vaikuttaa eniten juuri niihin; pitää siksi myönteisenä komission aloitetta kannustaa jäsenvaltioita voimakkaasti nopeuttamaan maksuviivästysdirektiivin täytäntöönpanoa;

15.

korostaa, että komission tutkimukset osoittavat, että ei pelkästään rahoituksen saanti vaan myös taitojen hankkiminen, kuten johtamistaidot sekä rahoitus- ja kirjanpitotietämys, on elintärkeää pk-yrityksille, jotta ne voivat saada rahoitusta, innovoida, kilpailla ja kasvaa; katsoo, että EU:n rahoitusvälineiden tarjoamiseen olisi näin ollen liitettävä asianmukaista ohjausta ja neuvontaa ja olisi tarjottava tietopohjaisia yrityspalveluja;

16.

katsoo, että on välttämätöntä tukea pk-yrityksiä paikallisesti yrittäjyyden edistämiseen tarkoitettujen toimintalinjojen kehittämiseksi, parantaa niiden tilannetta koko niiden elinajan ja auttaa niitä pääsemään uusille markkinoille; katsoo, että tämän politiikan tärkeimpiä osatekijöitä ovat hyvien käytäntöjen tunnustaminen ja vaihto;

17.

toteaa, että yrittäjillä ei ole perusrahoitusta koskevaa tietoa, mikä heikentää liiketoimintasuunnitelmien laatua ja siten lainahakemusten onnistumista; kehottaa siksi jäsenvaltioita tarjoamaan ammatillista koulutustukea potentiaalisille yrittäjille ja tukemaan pankkien, kauppakamarien, liiketoimintajärjestöjen ja kirjanpidon ammattilaisten välisiä kumppanuuksia;

18.

katsoo, että naisyrittäjyys on EU:n kasvun ja kilpailukyvyn kannalta hyödyntämätön voimavara, jota olisi edistettävä ja lujitettava, ja toteaa, että olisi poistettava kaikki naisten työmarkkinoilla kohtaamat esteet;

19.

katsoo, että yrittäjyyttä koskevien taitojen kehittäminen sekä johdatus markkinoiden, talouden ja rahoitusjärjestelmän toimintaan ja vuorovaikutukseen olisi sisällytettävä peruskoulututukseen; katsoo, että hyvin valmisteltu liiketoimintasuunnitelma on ensimmäinen askel kohti parempaa rahoituksen saantia ja kannattavuutta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään viipymättä rahoituskasvatuksen koulutusohjelmiinsa; tukee tässä yhteydessä ”Erasmus nuorille yrittäjille” -ohjelmaa, jolla on tarkoitus edistää yrityskulttuuria ja kehittää sisämarkkinoita ja kilpailukykyä;

20.

katsoo, että tarvitaan uusia yrityksiä koskeva erityisstrategia sekä rahoitusvälineitä innovatiivisten hankkeiden täytäntöön panemiseksi ja nuorten yrittäjien luovuuden kehittämiseksi;

21.

korostaa, että joissakin jäsenvaltioissa on jo olemassa joitakin hyviä käytäntöjä, joiden avulla parannetaan yrittäjien valmiuksia; kehottaa komissiota tukemaan niiden täytäntöönpanoa muissa jäsenvaltioissa;

22.

tähdentää, että on välttämätöntä tiedottaa yrittäjille ja potentiaalisille yrittäjille sekä pankeille kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla säännöllisesti ja yksinkertaisesti pk-yrityksille tarkoitetuista koulutushankkeista, EU:n rahoituksesta ja ohjelmista, koska niiden on hyödynnettävä kaikkia saatavilla olevia mahdollisuuksia ja toimia; kehottaa komissiota varmistamaan, että kansallisille pk-yrityksiä edustaville järjestöille tiedotetaan asianmukaisesti EU:n aloitteista ja tämän alan toimia koskevista ehdotuksista;

23.

kehottaa EIP-ryhmää lisäämään tiedotustaan, jotta edistetään pk-yhteisölle tarkoitettuja rahoitusjärjestelmiä yhteistyössä pk-yrityksiä edustavien järjestöjen kanssa;

24.

huomauttaa, että on välttämätöntä antaa neuvontaa konkurssin kokeneille yrittäjille, sillä 15 prosenttia yrityksistä lopettaa toimintansa konkurssin vuoksi; tukee konkurssimenettelyiden yksinkertaistamista ja lyhentämistä uuden mahdollisuuden antamiseksi kyseisille yrittäjille, koska uudelleen aloittavan yrittäjän perustama yritys saattaa menestyä paremmin;

25.

toteaa, että luotonantajien luottovälineitä koskevat tiedot ovat yleisesti ottaen paremmat kuin yrittäjien ja että yrittäjien olisi tiedotettava paremmin luotonantajille liiketoimintasuunnitelmistaan ja pitkän aikavälin strategioistaan; korostaa, että nämä tiedonsaantiongelmat tekevät lainahakemuksia koskevista keskusteluista hankalia; katsoo, että pk-yritysten on tarpeen saada erityisesti niille räätälöityä neuvontaa lainamahdollisuuksista; kehottaa komissiota edistämään luotonantajien ja yrittäjien väliseen vuoropuheluun, yhteistyöhön ja tiedonvaihtoon liittyviä erityisratkaisuja koskevien parhaiden käytäntöjen jakamista; kehottaa komissiota lujittamaan yrittäjien ja luotonantajien välistä vuoropuhelua ja yhteistyötä;

26.

painottaa, että luotonantajien olisi avoimesti vahvistettava selkeät ja täsmälliset kriteerit rahoitushakemuksille; korostaa, että hylätessään lainahakemuksen täysin tai osittain luotonantajan on ilmoitettava yrittäjälle asianmukaisesti ja rakentavasti hylkäämiseen johtaneet syyt; kehottaa komissiota määrittelemään selkeät suuntaviivat tällaiselle avoimuutta koskevalle rakentavalle lähestymistavalle;

27.

toteaa, että maksaessaan lainan ennenaikaisesti takaisin pk-yritysten on maksettava luotonantajan rahoitustappio ja usein lisäsakko, mikä johtaa kohtuuttomiin kokonaiskustannuksiin; kehottaa komissiota ehdottamaan, että kaikkien sopimusten avoimuutta pk-yritysten ennenaikaisesta takaisinmaksusta lisätään ja tarkistamaan mahdollisuutta asettaa yläraja takaisinmaksusta aiheutuville kuluille;

28.

toteaa, että pk-yrityksille asetetaan yhä tiukempia ehtoja, henkilökohtaiset takuut mukaan luettuina, rahoituksen saamiseksi luottolaitoksilta; toteaa, että korkeammat korot saattaisivat johtaa muiden kuin hintaan liittyvien ehtojen, kuten henkilökohtaisten takuiden, korottamiseen; katsoo siksi, että rahoitusteollisuuden sääntelyyn tarkoitetulla lainsäädännöllä on suojeltava ja elvytettävä tosiasiallista luotonantoa reaalitaloudelle ja erityisesti pk-yrityksille;

29.

kehottaa jäsenvaltioita vähentämään hallinnollista rasitetta pk-yritysten aloitusvaiheessa ja elinaikana, koska maiden välillä on tällä alalla eroja, jotka ehkäisevät sisämarkkinoiden toteutumista; korostaa, että on tärkeää vähentää uuden yrityksen perustamiseen tarvittavien päivien lukumäärää; pyytää komissiota tutkimaan kaikissa jäsenvaltioissa täytäntöön pantavia potentiaalisia parhaita käytäntöjä; kehottaa komissiota arvioimaan mahdollisuutta ottaa käyttöön yhtenäinen pk-yritysten tunnistenumero, jota säilytetään Euroopan laajuisessa pk-yrityksiä koskevassa tietokannassa, joka sisältää myös kaikki rahoitustiedot, jotta pk-yritykset voivat helpommin hakea mukaan EU:n ja jäsenvaltioiden ohjelmiin ja pyytää rahoitusta; huomauttaa, että jos tällainen pk-yritysten tunnistenumero otetaan käyttöön, on kiinnitettävä huomiota tietosuojaa koskeviin periaatteisiin;

30.

pitää myönteisenä komission ehdotusta edistää laatuluokituksen käyttöä välineenä, joka täydentää tavanomaisia määrällisiä pk-yritysten luottokelpoisuusarviointeja;

31.

pitää myönteisenä komission uusia rahoitusohjelmia, joissa otetaan huomioon pk-yritysten erityispiirteet; kehottaa komissiota kehittämään edelleen pk-yrityksille räätälöityä EU:n rahoitusta; korostaa, että rahoituksen pirstaloitumista olisi vältettävä ja että rahoitus voi olla tehokasta ainoastaan, jos sillä voidaan kattaa merkittävä osa kyseisten pk-yritysten tarpeista;

32.

uskoo vahvasti, että COSME- ja Horisontti 2020 -ohjelmien mukaisten lainarahoituksen ja oman pääoman ehtoisen rahoituksen välineiden määrärahoja olisi lisättävä huomattavasti ja olisi merkittävästi parannettava pk-yritysten mahdollisuuksia saada kyseistä rahoitusta;

33.

katsoo, että komission olisi tutkittava keinoja parantaa eurooppalaisia markkinoita oman pääoman luonteisille sijoituksille, erityisesti välirahoitusta ajatellen; suosittaa, että komissio tutkii, kuinka Euroopan investointirahaston (EIR) kasvua edistävää mezzanine-välinettä (Mezzanine Facility for Growth) voidaan vahvistaa ja tarkastelee uusia välirahoitustuotteita kuten välirahoituslainatakuu; suosittaa lisäksi, että rahoitusvälineitä koskevaa tietoa ja analyyseja asetetaan saataville rahoituksenvälittäjien esteiden vähentämiseksi, koska nämä voivat olla halukkaita tutkimaan välipääomarahoituksen lainamarkkinoita EU:ssa;

34.

kehottaa suuntaamaan vähintään 20 prosenttia Horisontti 2020 -ohjelman määrärahoista pk-yrityksille;

35.

toteaa, että pk-yritykset ja luottolaitokset arvostavat laajalti pääomatakuita ja käyttävät niitä; pitää myönteisinä komission asiaa koskevia pyrkimyksiä; kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön asianmukaiset pääomatakuita koskevat säännökset;

36.

kehottaa komissiota huolehtimaan siitä, että laaditaan pk-yrityksille lainoja myöntäviä yhteisöjä koskeva asianmukainen, räätälöity sääntelykehys, joka ei osoittaudu niille raskaaksi ja saa osakseen myös sijoittajien luottamuksen (tilintarkastusstandardeja koskeva EU:n lainsäädäntö, esitedirektiivi, avoimuusdirektiivi, markkina-aseman väärinkäyttöä koskeva direktiivi ja rahoitusmarkkinadirektiivi huomioon ottaen);

37.

pitää myönteisenä, että Eurooppa-neuvoston 28. ja 29. kesäkuuta 2012 pidetyssä kokouksessa päästiin sopimukseen Euroopan investointipankin pääoman kasvattamisesta 10 miljardilla eurolla, mikä antaa EIP-ryhmälle mahdollisuuden lisätä unionin sisäistä luotonantoaan vuosina 2012–2015 noin 60 miljardilla eurolla ja rahoittaa lainalla noin 180 miljardin euron kokonaisinvestoinnit ja toimia näin tervetulleena voimana yhteisissä ponnisteluissa Euroopan talouden elvyttämiseksi; pitää myönteisenä, että EIP on ensisijaisissa lainatavoitteissaan nimenomaan eritellyt tarpeen laajentaa pk-yrityksille lainoja myöntävien pankkien valikoimaa ja ottaa mukaan uusia ja muita kuin perinteisiä rahoituksen välittäjiä; painottaa, että tämä uusi sitoumus ei saa tehdä tyhjäksi samanaikaisia pyrkimyksiä lujittaa ja parantaa EIP:n ja unionin talousarvion yhteisiä välineitä, joilla pyritään jakamaan riskit ja turvautumaan oman pääoman ehtoiseen rahoitukseen; kehottaa nämä seikat huomioon ottaen komissiota lujittamaan ja optimoimaan Euroopan investointipankin riskienjaonvälineitä ja Euroopan investointirahaston ohjelmia, jotka koskevat osakesalkkuja tai rahoituslaitosten (välittäjien) pk-yrityksille myöntämää välirahoitusta; toteaa, että koheesiopolitiikka on yksi pk-yritysten pääasiallisista rahoituslähteistä ja että rakennerahastoista tuettavat rahoitusohjelmat, byrokratian vähentäminen sekä nopeuden ja tehokkuuden lisääminen ovat olennaisen tärkeitä EU:n talouden ja sen kilpailukyvyn elvyttämisen edistämiseksi;

38.

kehottaa komissiota perustamaan Euroopan investointirahastoon (EIR) pysyvän Euroopan takuuohjelman helpottamaan pk-yritysten rahoituksen saantia, koska se parantaisi eurooppalaisiin takuujärjestelmiin perustuvien takuiden ja lainatuotteiden kehittämistä ja vähentäisi pankkien pääomavaatimuksia ja rahoituksenvälittäjien riskejä;

39.

kannustaa EIP:tä kehittämään edelleen mikrorahoitusaloitettaan ja edistämään siten osallistumistaan EU:n ensisijaisten poliittisten tavoitteiden asettamiseen sosiaalisen osallisuuden alalla;

40.

toteaa, että joissakin jäsenvaltioissa pankkitileillä on ennätysmäärä kotitalouksien säästöjä, kun taas toisissa jäsenvaltioissa talletukset vähenevät kaiken aikaa kriisin vuoksi; korostaa, että luomalla asianmukainen kannustinjärjestelmä näiden kotitalouksien säästöjen aktivoimiseksi olisi helpotettava pk-yritysten rahoituksen saantia sekä kotimaassa että ulkomailla ja vauhditettava EU:n taloutta; kehottaa komissiota tekemään ehdotuksen kyseisten säästöjen aktivoinnista esimerkiksi ottamalla käyttöön kannustimia, jotka perustuvat jäsenvaltioissa olemassa oleviin parhaisiin käytäntöihin;

41.

toteaa, että pk-yritykset edistävät asukkaiden työllistymistä alhaisemman työllisyyden alueilla, mikä tukee työllisyyden kasvua, auttaa vastaamaan asukkaiden nykyisiin tarpeisiin ja vaikuttaa siten myönteisesti paikallisten yhteisöjen kehitykseen; katsoo siksi, että pk-yritysten kehittäminen on yksi keino vähentää kansallisia eroavuuksia;

42.

pitää myönteisenä pk-yritysten ja mikroyritysten tukemista esimerkiksi PSCI-, COSME- ja Horisontti 2020 -aloitteilla ja Luova Eurooppa -puiteohjelmalla (johon sisältyy kulttuurialan ja luovan alan lainantakausjärjestely), sillä ne tarjoavat uusia tapoja kehittää taitoja ja tietoa, jotka tukevat pk-yritysten ja mikroyritysten dynaamista kehitystä;

43.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tutkimaan, miten ne voivat edistää niiden pk-yritysten rahoituksen saantia, jotka pyrkivät tuottamaan innovatiivisia tuotteita, tarvikkeita tai palveluja julkisen sektorin käyttöön; vaatii erityisesti toimia, joilla rahoitusehtoja parannetaan varmistamalla, että riskipääoman ja pk-yritysten muiden rahoitusmuotojen tarjoajat ottavat täydellisesti huomioon julkisen sektorin esikaupallisiin hankintahankkeisiin ja innovointikumppanuuksiin osallistuvien innovatiivisten pk-yritysten kasvupotentiaalin;

44.

korostaa, että oikeudenmukainen, avoin ja läpinäkyvä julkisia hankintoja koskeva EU:n sääntelykehys ja työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon palvelujen tarjoamisen yhteydessä 16. päivänä joulukuuta 1996 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 96/71/EY (3) oikeasuhteinen, avoin ja syrjimätön täytäntöönpano ovat välttämättömiä, jotta parannetaan pk-yritysten mahdollisuuksia osallistua julkisiin hankintoihin ja todella täyttää tällaisiin sopimuksiin sisältyvät velvoitteet;

45.

toteaa lisäksi, että on ryhdyttävä toimiin, joilla voidaan varmistaa, ettei pk-yritysten rajatylittävän toiminnan helpottaminen samaan aikaan edistä fiktiivisten itsenäisten ammatinharjoittajien rajatylittävää toimintaa erityisesti rakennusalalla;

46.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, Euroopan keskuspankille, Euroopan investointipankille ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

22.1.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 24/8

—

ottaa huomioon Pekingissä syyskuussa 1995 pidetyn Yhdistyneiden kansakuntien neljännen naisten maailmankonferenssin, Pekingissä hyväksytyn julistuksen ja toimintaohjelman sekä kokouksen tuloksista YK:n Peking + 5 -erityisistunnossa 9. kesäkuuta 2000 ja Peking + 10 -erityisistunnossa 11. maaliskuuta 2005 hyväksytyt asiakirjat, jotka koskivat lisätoimia ja -aloitteita Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman toteuttamiseksi,

—

ottaa huomioon vuonna 1979 hyväksytyn kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan YK:n yleissopimuksen (CEDAW),

—

ottaa huomioon 1. maaliskuuta 2006 annetun komission tiedonannon ”Naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelma 2006–2010” (COM(2006)0092),

—

ottaa huomioon 25. helmikuuta 2010 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Peking + 15 - YK:n sukupuolten välisen tasa-arvon toimintaohjelma” (1),

—

ottaa huomion 5. huhtikuuta 2011 antamansa päätöslauselman naisiin kohdistuvan väkivallan torjumista koskevan EU:n politiikan painopistealueista ja yleispiirteistä (2),

—

ottaa huomioon Euroopan neuvoston yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta,

—

ottaa huomioon EU:n suuntaviivat naisiin kohdistuvan väkivallan ja kaikkien naisiin kohdistuvien syrjintämuotojen torjunnasta (yleisten asioiden neuvosto 8. joulukuuta 2008) sekä vuosituhannen kehitystavoitteita koskevien ulkoasiainneuvoston päätelmien osana kesäkuussa 2010 hyväksytyn EU:n toimintasuunnitelman sukupuolten tasa-arvosta ja naisten vaikutusvallan lisäämisestä kehitysyhteistyössä,

—

ottaa huomioon Bangkokissa 17.–20. syyskuuta 2012 pidetyn naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa väkivaltaa käsittelevän asiantuntijaryhmän kokouksen raportin,

—

ottaa huomioon YK:n päämajassa 13. ja 14. joulukuuta 2012 kokoontuneen naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemistä käsittelevän YK:n sidosryhmien foorumin tulosraportin,

—

ottaa huomioon komissiolle esitetyn kysymyksen ”Naisten asemaa käsittelevän YK:n toimikunnan 57. istunto: kaikenlaisen naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan lopettaminen ja ehkäiseminen” (O-000004/2013–B7-0111/2013),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,

A.

toteaa, että naisiin ja tyttöihin kohdistuva väkivalta on edelleen yksi vakavimmista maailmanlaajuisista ja rakenteellisista ihmisoikeusloukkauksista ja se on uhrien ja tekijöiden iästä, koulutuksesta, tuloista tai sosiaalisesta asemasta riippumaton ilmiö sekä naisten ja miesten välisen eriarvoisuuden syy ja seuraus;

B.

toteaa, että naisiin kohdistuvaa väkivaltaa esiintyy edelleen maailman jokaisessa maassa yleisenä ihmisoikeusloukkauksena sekä suurimpana sukupuolten tasa-arvon toteutumisen ja naisten vaikutusvallan lisäämisen esteenä; toteaa, että se vaikuttaa naisiin ja tyttöihin kaikkialla maailmassa ikään, yhteiskuntaluokkaan tai taloudelliseen taustaan liittyvistä tekijöistä riippumatta sekä haittaa perheitä ja yhteisöjä, aiheuttaa merkittäviä taloudellisia ja sosiaalisia kustannuksia ja rajoittaa ja heikentää talouskasvua ja kehitystä;

C.

katsoo, että on torjuttava kaikkia naisiin kohdistuvan väkivallan muotoja, erityisesti fyysistä, seksuaalista ja henkistä väkivaltaa, Pekingin toimintaohjelman mukaisesti, koska ne kaikki rajoittavat naisten mahdollisuuksia saada täydet ihmisoikeudet ja perusvapaudet;

D.

toteaa, että naisiin kohdistuvaan ahdisteluun ja väkivaltaan sisältyy monenlaisia ihmisoikeusloukkauksia, joita ovat muun muassa seksuaalinen hyväksikäyttö, raiskaus, perheväkivalta, seksuaalinen väkivalta ja häirintä, prostituutio, naisilla ja tytöillä käytävä ihmiskauppa, naisten seksuaalisten oikeuksien ja lisääntymisoikeuksien loukkaukset, naisiin työelämässä kohdistuva väkivalta, naisiin konflikteissa kohdistuva väkivalta, naisiin vankilassa tai hoitolaitoksissa kohdistuva väkivalta, lesboihin kohdistuva väkivalta, mielivaltainen vapaudenriisto sekä lukuisat vahingolliset perinteiset käytännöt kuten sukuelinten silpominen, kunniarikokset ja pakkoavioliitot; ottaa huomioon, että kaikista näistä väärinkäytöksistä voi jäädä syviä henkisiä arpia, niihin voi sisältyä fyysistä tai seksuaalista vahingoittamista, tällaisilla teoilla uhkaamista ja pakottamista, ne voivat vahingoittaa naisten ja tyttöjen terveyttä ja myös heidän lisääntymisterveyttään ja seksuaalista terveyttään ja että ne voivat joissakin tapauksissa johtaa kuolemaan;

E.

katsoo, että samalla kun sukupuolten eriarvoisuus ja sukupuoleen perustuva syrjintä lisäävät väkivallan riskiä, muut syrjinnän muodot, kuten syrjintä vammaisuuden tai vähemmistöryhmiin kuulumisen perusteella, voivat lisätä naisten riskiä altistua väkivallalle ja hyväksikäytölle; katsoo, että nykyiset naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa väkivaltaa torjuvat toimet ja niitä tukevat ehkäisystrategiat eivät osallista riittävästi monista syrjinnän muodoista kärsiviä naisia ja tyttöjä;

F.

toteaa, että on olemassa lukuisia rakenteellisia naisiin kohdistuvan väkivallan muotoja, esimerkiksi rajoitukset, jotka koskevat naisten oikeutta valita, heidän oikeuttaan omaan kehoonsa ja fyysiseen koskemattomuuteen, heidän oikeuttaan koulutukseen ja heidän itsemääräämisoikeuttaan, sekä täysimääräisten kansalaisoikeuksien ja poliittisten oikeuksien riistäminen naisilta; muistuttaa, että yhteiskunta, jossa naisille ja miehille ei taata yhtäläisiä oikeuksia, syyllistyy rakenteelliseen väkivaltaan naisia ja tyttöjä kohtaan;

G.

katsoo, että paikalliset ja kansainväliset kansalaisjärjestöt, kuten edunvalvontaryhmät ja naisten turvakodeista, hätäpuhelimista ja tukirakenteista vastaavat ryhmät, ovat ensisijaisen tärkeitä naisiin kohdistuvan ja sukupuoleen perustuvan väkivallan torjunnan edistämisessä;

H.

katsoo, että jos naisiin kohdistuvan väkivallan ja sukupuoleen perustuvan väkivallan lopettamiseksi halutaan tehdä työtä tehokkaasti, se edellyttää kansainvälistä yhteistyötä ja toimintaa, poliittisten johtajien vakaata sitoutumista kaikilla tasoilla sekä rahoituksen tuntuvaa lisäämistä;

I.

katsoo, että YK:n politiikat ja toimet naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan sekä sukupuoleen perustuvan väkivallan lopettamiseksi ovat erittäin tärkeitä, koska niiden avulla nämä kysymykset saadaan etusijalle kansainvälisessä päätöksenteossa ja toiminnassa ja EU:n jäsenvaltioita kannustetaan käsittelemään naisiin kohdistuvaa väkivaltaa entistä järjestelmällisemmin;

1.

vahvistaa sitoutuneensa Pekingin toimintaohjelmaan ja siinä esitettyihin sukupuolten tasa-arvoa koskeviin toimiin; toistaa, että toimet naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi edellyttävät kaikkia sidosryhmiä koskevaa koordinoitua ja monialaista lähestymistapaa, jolla puututaan myös väkivallan perimmäisiin syihin, kuten suoraan tai epäsuoraan syrjintään, vallitseviin sukupuolistereotypioihin sekä naisten ja miesten tasa-arvon puutteeseen;

2.

korostaa, että 4.–15. maaliskuuta 2013 pidettävässä naisten asemaa käsittelevässä YK:n toimikunnan 57. istunnossa on tärkeää päästä myönteiseen tulokseen ja sopia muun muassa edistyksellisistä päätelmistä, joilla edistetään merkittävästi naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan lopettamista, vammaiset naiset, alkuperäisväestöön kuuluvat naiset, maahanmuuttajanaiset, nuoret tytöt sekä hiviä ja aidsia sairastavat naiset mukaan luettuna, ja vaikutetaan asioihin maailmanlaajuisesti;

3.

katsoo, että naisiin ja tyttöihin kohdistuvaan väkivaltaan puuttumisen keskeisinä painopisteinä olisi oltava sellaisten syrjivien sosiokulttuuristen asenteiden poistaminen, jotka korostavat naisten alistettua asemaa yhteiskunnassa ja joiden seurauksena naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa väkivaltaa siedetään yksityisesti ja julkisesti, kotona, työpaikoilla ja oppilaitoksissa; toivoo tässä yhteydessä entistä nopeampaa edistymistä kehitettäessä kansainvälisiä oikeudellisia sääntöjä, normeja ja politiikkoja, joilla parannetaan palveluja ja uhrien suojelua, tietoisuuden lisäämistä käyttäytymisen ja asenteiden muuttamiseksi ja ennen kaikkea riittävän ja yhtenäisen täytäntöönpanon varmistamista kaikkialla maailmassa;

4.

katsoo, että tullakseen entistä tehokkaammiksi maailmanlaajuisiksi toimijoiksi EU:n ja sen jäsenvaltioiden on lisättävä sisäisiä ponnistelujaan naisiin kohdistuvan ja sukupuoleen perustuvan väkivallan poistamiseksi; kehottaa sen vuoksi jälleen komissiota ehdottamaan EU:n strategiaa naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi, vähimmäisvaatimuksia koskeva direktiivi mukaan luettuna; kehottaa tässä yhteydessä EU:ta ja yksittäisiä jäsenvaltioita allekirjoittamaan ja ratifioimaan Euroopan neuvoston yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta;

5.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarkistamaan toimintatapoja, ohjelmia ja käytettävissä olevia resursseja, joilla vastustetaan väkivaltaa EU:ssa ja sen ulkopuolella, ja vahvistamaan strategioitaan entistä paremmilla välineillä ja kunnianhimoisilla tavoitteilla;

6.

kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita myöntämään lisää varoja naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseen, paikallinen, kansallinen, Euroopan laajuinen ja maailmanlaajuinen taso mukaan luettuina, ja tukemaan toimijoita, jotka työskentelevät naisiin kohdistuvan väkivallan ja sukupuoleen perustuvan väkivallan lopettamiseksi ja joita ovat erityisesti tällä alalla aktiiviset kansalaisjärjestöt;

7.

ilmaisee voimakkaan tukensa YK Naiset -järjestön työlle, sillä järjestö on YK:n järjestelmässä keskeinen toimija, joka pyrkii poistamaan naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan maailmanlaajuisesti ja saattamaan yhteen kaikki merkittävät sidosryhmät poliittisen muutoksen aikaansaamiseksi ja toimien koordinoimiseksi; kehottaa kaikkia YK:n jäsenvaltioita sekä EU:ta lisäämään rahoitustaan YK Naiset -järjestölle;

8.

kehottaa EU:n ulkosuhdehallintoa lisäämään ponnisteluitaan sen varmistamiseksi, että naisten ja tyttöjen ihmisoikeuksia suojellaan ja edistetään kaikissa toimissa ja keskusteluissa, joihin se osallistuu, ja nopeuttamaan naisiin kohdistuvien syrjintämuotojen torjunnasta annettujen EU:n suuntaviivojen täytäntöönpanoa sekä luomaan entistä tiiviimpiä yhteyksiä työhön, jota tehdään naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan vastustamiseksi EU:n kehitysyhteistyön puitteissa, ja samalla tukemaan naisten oikeuksien, ihmisoikeuksien ja LGBT-oikeuksien puolustajia;

9.

kehottaa kehittämään kansainvälisellä ja alueellisella tasolla ohjelmia ja institutionaalisia mekanismeja, jotta varmistetaan, että naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa väkivaltaa ehkäisevät strategiat ovat keskeisellä sijalla kaikissa kansainvälisissä toimissa, joiden tarkoituksena on reagoida konfliktien ja konfliktien jälkeisten tilanteiden tai luonnonkatastrofien aiheuttamiin humanitaarisiin kriiseihin;

10.

kehottaa EU:ta tukemaan täysimääräisesti asiantuntijaryhmän suositusta, että naisten asemaa käsittelevän YK:n toimikunnan istunnossa 2013 olisi sovittava siitä, että kehitetään naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan lopettamista koskeva maailmanlaajuinen täytäntöönpanosuunnitelma, jossa keskitytään erityisesti väkivallan ehkäisemiseen sekä valvonnan suorittamiseen ja sellaisten toimintaohjeiden antamiseen, jotka koskevat nykyisiä kansainvälisiä velvoitteita (CEDAW ja Pekingin toimintaohjelma), joita YK:n kaikkien jäsenvaltioiden on noudatettava ja jotka otetaan käyttöön vuonna 2015;

11.

kehottaa EU:ta tukemaan naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan ja sukupuoleen perustuvan väkivallan ehkäisemistä koskevan maailmanlaajuisen kampanjan käynnistämistä, jotta edistyttäisiin sen suhteen, että yhteisöistämme ja maistamme tulee turvallisia ja ne kunnioittavat täysimääräisesti naisten ja tyttöjen ihmisoikeuksia maailmanlaajuisesti; katsoo, että tällaisen kampanjan olisi perustuttava nykyisiin valtioiden ja muiden tärkeiden toimijoiden välisiin kumppanuuksiin, kansalaisyhteiskunta ja naisten järjestöt mukaan luettuina;

12.

kehottaa ihmisoikeuksia käsittelevää EU:n erityisedustajaa ottamaan täysimääräisesti huomioon naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevat raportit ja ehdotukset;

13.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle sekä ihmisoikeuksia käsittelevälle EU:n erityisedustajalle.

22.1.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 24/11

—

ottaa huomioon 29. helmikuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Aktiivisena ja terveenä ikääntymistä koskeva eurooppalainen innovaatiokumppanuus: strategisen täytäntöönpanosuunnitelman toteuttaminen etenee” (COM(2012)0083),

—

ottaa huomioon huhtikuussa 2002 hyväksytyn ikääntymistä koskevan Madridin kansainvälisen toimintasuunnitelman,

—

ottaa huomioon aktiivisen ikääntymisen ja sukupolvien välisen solidaarisuuden eurooppalaisesta teemavuodesta 14. syyskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 940/2011/EU,

—

ottaa huomioon 17. marraskuuta 2011 tehdyn strategisen täytäntöönpanosuunnitelman aktiivisena ja terveenä ikääntymistä koskevasta eurooppalaisesta innovaatiokumppanuudesta,

—

ottaa huomioon toukokuussa 2012 annetun alueiden komitean lausunnon aiheesta ”Aktiivisena ikääntyminen: innovointi – älykkäät terveyspalvelut – elämänlaadun parantaminen” (1),

—

ottaa huomioon toukokuussa 2012 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon ”Horisontti 2020: ikääntymistä koskevat toimintasuunnitelmat” (2),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon (A7-0029/2013),

1.

pitää myönteisenä komission ehdotusta eurooppalaiseksi innovaatiokumppanuudeksi, jolla edistetään uutta ajattelutapaa, jonka mukaan ikääntymistä ei pidetä taakkana vaan mahdollisuutena yhteiskunnalle; korostaa lisäksi, että tätä mahdollisuutta ei pitäisi rajoittaa teknisiin (tieto- ja viestintätekniikka) innovaatioihin ja niiden potentiaaliin sisämarkkinoiden, EU:n teollisuuden ja yritysten kannalta, sillä tieto- ja viestintätekniikan ratkaisujen olisi oltava käyttäjäystävällisiä ja ne olisi suunnattava loppukäyttäjille, erityisesti ikääntyneille; katsoo, että ehdotukseen olisi sisällytettävä myös selkeä ja yksiselitteinen strategia, jolla edistetään ikääntyneiden roolia ja heidän kokemuksensa ja yhteiskunnallisen ja taloudellisen panoksensa arvostusta ja tunnustetaan heidän roolinsa ja arvonsa virallisesti ilman leimaamista ja syrjintää;

2.

toteaa, että strategian olisi sisällettävä myös tutkimus ikääntyneille soveltuvista uusista ammattimuodoista; katsoo, että ikääntyneiden työllistämisen potentiaalia ja sen tuomaa lisäarvoa olisi tutkittava tarkemmin, jotta voidaan laatia suuntaviivoja ja sisällyttää niihin kaikille sopivia ja kaikkien hyväksyttävissä olevia ratkaisuja; korostaa, että väestörakenteen muutoksen myötä vanhemmat sukupolvet merkitsevät mahdollisuutta saavuttaa merkittävää yhteiskunnallista arvoa;

3.

kehottaa komissiota ottamaan iän lisäksi huomioon myös sukupuolinäkökohdat ja sisällyttämään näin aktiivisena ja terveenä ikääntymistä koskevaan strategiaan työ- ja yksityiselämän yhteensovittamisen;

4.

toteaa, että väestön ikääntymisen taustalla on väestörakenteen muutos (syntyvyyden väheneminen);

5.

korostaa, että ikääntyneet ovat Euroopassa kaikkein nopeimmin kasvava ikäryhmä, ja toivoo, että tämän sosiaalisen siirtymän edellyttämien infrastruktuurien, palvelujen ja välineiden toteuttamiseksi mahdollisimman pian komissio ottaisi valtioiden hallitukset, paikallisviranomaiset, Maailman terveysjärjestön (WHO) ja mahdollisimman monet sidosryhmät mukaan toimiin, joilla levitetään tietoa tästä aiheesta;

6.

huomauttaa, että EU:n jäsenvaltiot ovat hyvin erilaisia väestörakenteeltaan ja niillä on merkittäviä kansallisia, poliittisia ja kulttuurisia näkemyseroja väestörakenteellisesta haasteesta ja erityisesti siitä, miten tähän haasteeseen tulisi vastata ja millaisia suunnitelmia sen varalle olisi tehtävä; panee merkille eliniänodotteen jatkuvan kasvun kaikissa jäsenvaltioissa ja eläkeikäisten työssä jatkavien ihmisten määrän huomattavan kasvun: 65–74-vuotiaiden työntekijöiden työllisyysaste nousi 15 prosenttia vuodesta 2006 vuoteen 2011;

7.

korostaa, että on kuunneltava ikääntyneitä ja tarjottava heille kumppanuutta sellaisten sosiaalisten ohjelmien välityksellä, joissa nuoret toimivat ikääntyneiden kanssa ja saavat vastineeksi kuulla heidän arvoistaan ja kokemuksistaan; katsoo, että kansalaisyhteiskunnan eurooppalaiselle innovaatiokumppanuudelle antama tuki on tärkeää, jotta voidaan lisätä eri säätiöiden ja yhdistysten tarjoaman hoidon osuutta;

8.

korostaa, että tasapuolinen osallistuminen on myös ikääntyneiden perusoikeus;

9.

huomauttaa, että mahdollisuudet tehdä työtä ja vapaaehtoistyötä sekä sosiaaliturva ovat keskeisiä aktiivisen ja terveen ikääntymisen varmistamiseksi;

10.

korostaa, että ikääntyneet ihmiset tarvitsevat erilaisia tuki- ja hoitomuotoja ja että tästä syystä palvelujen ja ratkaisujen on aina oltava ihmiskeskeisiä ja kysyntään perustuvia;

11.

korostaa, että on torjuttava työelämässä ilmenevää ikäsyrjintää, jotta vanhemmat työntekijät voivat pitää työpaikkansa tai heillä on työnsaantimahdollisuuksia;

12.

korostaa paikallisten ja alueellisten toimijoiden merkittävää roolia terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelujen uudenaikaistamisessa, parantamisessa ja järkeistämisessä, jotta voidaan tuottaa malleja, joilla saadaan aikaan parempia tuloksia työmarkkinoilla toimivien henkilöiden kannalta;

13.

korostaa, että on luotava asianmukaiset olosuhteet sille, että ihmiset voivat työskennellä pidempään ja pysyä tuotteliaina; katsoo, että tähän päästään, jos parannetaan työmarkkinoiden joustavuutta ottamalla käyttöön koko eliniän kattavia työaikapankkeja, mahdollistamalla osa-aikatyö sekä varautumalla ikääntyville sopiviin erilaisiin työsopimusmalleihin ja joustaviin eläkejärjestelyihin esimerkiksi osa-aikaeläkkeiden tai bonusvuosien avulla huolehtien aina sosiaaliturvan riittävyydestä;

14.

tukee komission ehdotusta, että otetaan käyttöön WHO:n esittämä aktiivisena ja terveenä ikääntymisen määritelmä; korostaa kuitenkin, että aktiivisena ja terveenä ikääntymiseen kuuluu koko elämänkaari ja määritelmään olisi sisällytettävä EU:n tason erityispiirteet ja erityisesti EU:n painopisteet, jotka liittyvät terveellisiin ja ekologisesti kestäviin ympäristöoloihin, terveystietoisuuteen, sairauksien ennaltaehkäisyyn ja seulontaan ja asianmukaiseen diagnoosiin ja tehokkaaseen hoitoon, terveyden lukutaitoon, sähköisiin terveyspalveluihin, liikuntaan, elintarviketurvallisuuteen ja asianmukaiseen ravintoon, sukupuolten tasa-arvoon, sosiaaliturvajärjestelmiin (myös terveydenhuolto ja sairausvakuutus) ja sosiaalisen suojelun järjestelmiin; toteaa, että ikääntyminen ei automaattisesti tarkoita sairauksia, joten sitä ei pitäisi yhdistää tai rinnastaa riippuvuuteen tai toimintarajoitteeseen;

15.

tukee komission ehdotusta keskimääräisten terveiden elinvuosien määrän lisäämiseksi kahdella vuodella osana Horisontti 2020 -ohjelman tavoitteita ja on tyytyväinen lääketieteen kehittymiseen, sillä se auttaa parantamaan elinajanodotetta; korostaa kuitenkin, että tämän kunnianhimoisen tavoitteen saavuttamiseksi olisi sovellettava koko elämänkaaren kattavaa näkökulmaa; korostaa, että olisi asetettava etusijalle ennaltaehkäisevä ja perusterveydenhuolto ja olisi laadittava asianmukaisia mekanismeja, joilla voidaan puuttua pitkäaikaissairauksien vahingolliseen vaikutukseen aktiivisena ja terveenä ikääntymiseen koko elämänkaaren aikana;

16.

kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita tarkastelemaan terveyttä horisontaalisesti sisällyttämällä terveyskysymykset kaikkiin asiaan kuuluviin EU:n politiikkoihin, sosiaaliturva ja sosiaalinen suojelu, työllisyys- ja talouspolitiikka, sukupuolten tasa-arvo ja syrjinnän torjunta mukaan luettuina;

17.

kehottaa komissiota valvomaan ja tuottamaan näyttöön perustuvaa, kokonaisvaltaista ja avointa tietoa tautien ja (pitkäaikais)sairauksien ilmaantuvuudesta ja esiintyvyydestä ja sisällyttämään kyseiset tiedot strategioihin ja suuntaviivoihin, jotka koskevat aktiivisena ja terveenä ikääntymisen parhaita käytäntöjä;

18.

kehottaa jäsenvaltioita laatimaan tehokkaita suunnitelmia, joilla arvioidaan ja seurataan ikääntyneiden ihmisten kaltoinkohtelua ja sen vaikutuksia uhrien terveyteen ja hyvinvointiin, ja kehittämään helposti käytettävissä olevia menettelyjä uhrien auttamiseksi ja suojelemiseksi;

19.

painottaa, että terveyskysymykset on sisällytettävä kaikkiin EU:n politiikkoihin, sosiaaliturva ja sosiaalinen suojelu, työllisyys- ja talouspolitiikka, sukupuolten tasa-arvo ja syrjinnän torjunta mukaan luettuina;

20.

kannustaa komissiota korostamaan vielä painokkaammin, että kansalaisten keskimääräisten terveiden elinvuosien määrän lisääminen kahdella vuodella on päätavoite ja että kaikilla valituilla toimilla olisi pyrittävä edistämään merkittävästi tätä tavoitetta;

21.

kannustaa edistämään ja koordinoimaan komission ehdotuksen avulla aktiivisena ja terveenä ikääntymistä koskevaa eurooppalaista innovaatiokumppanuutta ja olemaan vuorovaikutuksessa sekä kysyntää että tarjontaa edustavien sidosryhmien kanssa; huomauttaa, että komission olisi varmistettava, että eurooppalainen innovaatiokumppanuus hyödyttää kaikkia EU:n kansalaisia, erityisesti aliedustettuja tai syrjäytymisvaarassa olevia kansalaisia; suhtautuu tältä osin myönteisesti siihen, että komission tiedonannossa (COM(2012)0083) tunnustetaan eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden rooli pyrittäessä saavuttamaan innovaatiounionin, Euroopan digitaalistrategian, Uudet taidot uusia työpaikkoja varten -aloitteen sekä köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalaisen foorumin tavoitteet, muun muassa Eurooppa 2020 -strategian lippulaiva-aloitteiden tavoitteiden saavuttamisen kannalta;

22.

kehottaa komissiota laatimaan indikaattoreita, joiden avulla voidaan antaa kattavaa vertailukelpoista tietoa pitkäaikaissairauksista ja ikääntymisestä niin, että ne ovat helposti saatavilla, jotta voitaisiin kehittää tehokkaampia strategioita ja mahdollistaa parhaiden käytäntöjen vaihto EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla;

23.

tukee komission ehdotusta, että lisätään ikääntyneiden osallistumista päätöksentekoon ja stimuloidaan alue- ja paikallishallintoa; korostaa kuitenkin, että alhaalta ylöspäin suuntautuva osallistava lähestymistapa ja ikääntyneiden jatkuva osallistuminen sosiaaliseen elämään ja kulttuurielämään edellyttää myös lisää syvällistä perusarviointia ja säännöllistä seurantaa, jossa arvioidaan ikääntyneiden ja heidän omaishoitajiensa ja virallisten hoitajiensa todellisia ja tulevia tarpeita ja vaatimuksia;

24.

korostaa, että paikallistasolla ja alhaalta ylöspäin suuntautuvan osallistavan lähestymistavan avulla kerätyt tiedot antavat päätöksentekijöille tarvittavat tiedot, joiden avulla he voivat laatia toimintapolitiikkoja, jotka ovat paikallisten yhteisöjen kannalta hyväksyttäviä ja tarkoituksenmukaisia; kehottaa tästä syystä komissiota asettamaan edellytykseksi alhaalta ylöspäin suuntautuvan osallistavan tutkimustavan noudattamisen sekä uusien tarkoituksenmukaisten indikaattorien ja indeksien kehittämisen, jotta voidaan selvittää ja seurata tehokkaita toimintapolitiikkoja, ohjelmia ja palveluja koskevia nykyisiä tarpeita;

25.

muistuttaa komissiota, että terveydenhuoltoon, hoitopalveluihin, sosiaaliseen suojeluun ja sosiaaliturvaan kohdistuvilla supistuksilla ja rajoituksilla, joita komissio ja/tai jäsenvaltiot ovat hyväksyneet ja panneet täytäntöön toteuttaakseen rahoitusalaan ja talousarvioon liittyviä säästöjä ja leikkauksia julkisiin (terveydenhoito- ja sosiaalialan) menoihin nykyisen talous- ja rahoituskriisin vuoksi, ei pitäisi millään tavoin puuttua ihmisten perustarpeisiin ja ihmisarvoon tai vaikuttaa niihin kielteisesti; painottaa, että tällaiset säästöt ja leikkaukset voivat kärjistää terveyseroja ja sosiaalisia eroja ja aiheuttaa sosiaalista syrjäytymistä, jos samaan aikaan ei toteuteta tarkkaan harkittuja potilaslähtöisiä uudistuksia; painottaa, että tällaiset säästöt ja leikkaukset heikentävät yleistä terveyttä ja kärjistävät terveyseroja, sosiaalisia eroja ja sosiaalista syrjäytymistä ja vaarantavat näin ollen sukupolvien välisen ja sisäisen solidaarisuuden; kehottaa näin ollen jäsenvaltioita laatimaan sukupolvien välisen solidaarisuussopimuksen, johon sisältyy selkeä ja yksiselitteinen strategia sosiaalisen yhteenkuuluvuuden turvaamiseksi, yleisen terveyden parantamiseksi ja terveyserojen poistamiseksi; painottaa, että mainitun strategian avulla olisi pyrittävä takaamaan parhaalla mahdollisella tavalla terveydenhoito- ja sosiaaliturvajärjestelmien edullisuus, saatavuus ja esteettömyys;

26.

korostaa, että tarvitaan asianmukaista paikallista, alueellista, kansallista ja EU-tason tukea pk-yrityksille ja sosiaalisille yrityksille; kyseenalaistaa, onko aktiivisena ja terveenä ikääntymistä koskevan eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden käytössä riittävästi resursseja sidosryhmien avulla, ja kehottaa komissiota myöntämään siihen tarvittavat varat; pitää myönteisenä EU:n rahoitusvälineiden suunniteltua mukauttamista, jolla optimoidaan rahoituksen vaikutus, ja kannustaa käynnistämään ja jatkamaan hankkeita, kuten CASA-hanketta ja ”Lisää vuosia, parempaa elämää” -aloitetta ja muita hankkeita, jotka edistävät yhteentoimivuutta sekä tietojen ja parhaiden käytäntöjen vaihtamista; pitää askeleena oikeaan suuntaan päätöstä ottaa ”Tervettä elämää ja aktiivisena ikääntymistä tukeva innovaatiotoiminta” Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin osaamis- ja innovaatioyhteisöjen vuoden 2014–2015 jakson painopisteaiheeksi ja katsoo, että on täydennettävä sitä konkreettisilla rahoitusvälineillä, esimerkiksi vuosien 2014–2020 monivuotisesta rahoituskehyksestä myönnettävällä rahoituksella, kuten ESR, EAKR, EPSCI-ohjelma, tutkimuksen ja innovoinnin ohjelma ja Horisontti 2020 -ohjelma;

27.

katsoo, että sosiaalisten yritysten rahoitusmarkkinoille pääsyn parantamiseksi tarvitaan erilaisia rahoitusvälineitä, kuten yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneita rahastoja, eurooppalaisia riskipääomarahastoja ja European Angels Fund -rahastoa (EAF);

28.

edellyttää, että jäsenvaltiot kiinnittävät rakennerahastojen käytön yhteydessä nykyistä enemmän huomiota vanhemman ikäpolven elin- ja työoloihin, luovat yhdessä sukupolviystävällisen Euroopan vuoteen 2020 mennessä ja laajentavat sosiaalista infrastruktuuria, jotta voidaan torjua ikääntyneiden köyhyyttä;

29.

suhtautuu myönteisesti komission näkemykseen raihnaistumisen ja toimintakyvyn alenemisen ennaltaehkäisystä; kannustaa komissiota soveltamaan ennaltaehkäisyyn kokonaisvaltaista lähestymistapaa; panee merkille, että sosioekonomisen aseman ja terveysvaikutusten välillä on järjestelmällinen korrelaatio koko elämän ajan; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita puuttumaan rakenteellisiin kysymyksiin, kuten puutteelliseen terveysosaamiseen, ja sosioekonomiseen eriarvoisuuteen (joka aiheuttaa terveyseroja); myöntää, että henkilökohtaisella vastuulla on merkitystä terveydentilan parantamisessa, mutta kyseenalaistaa yksilöiden painostuksen terveydentilan parantamiseksi ilman, että puututaan asianmukaisesti rakenteellisiin kysymyksiin; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita luomaan rakenteelliset edellytykset rakenteelliseen eriarvoisuuteen ja terveyseroihin sekä puutteelliseen terveysosaamiseen puuttumiseksi ja myöntämään tarvittavaa rahoitusta tutkimukseen, jossa selvitetään paikallisten yhteisöjen mahdollisuuksia vaikuttaa näihin eroihin;

30.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia hyödyntämään, edistämään ja rahoittamaan kaikkia ennalta ehkäisemisen muotoja, kuten terveellisten elintapojen edistämistä, säännöllisiä sairauksien seulontatutkimuksia, varhaista puuttumista sairauksien etenemisen viivyttämiseksi tai pysäyttämiseksi varhaisessa vaiheessa ja sellaisten ennalta ehkäisevien toimien kehittämistä, joilla hidastetaan pitkäaikaissairaiden tilan heikentymistä;

31.

huomauttaa, että tarjoamalla mahdollisuuksia elinikäiseen oppimiseen voidaan – myöhemmälläkin iällä – vahvistaa henkistä vireyttä ja sen kautta torjua dementiasairauksia;

32.

tukee komission aikomusta edistää terveyttä yhtenäisten ohjelmien avulla mutta korostaa, että ohjelmien olisi perustuttava tietoon (ilmennettävä ikääntyvän väestön nykyisiä ja tulevia tarpeita); korostaa lisäksi, että näissä ohjelmissa olisi myös tarkasteltava asianmukaisesti kysymyksiä, jotka eivät (suoraan tai välillisesti) liity yksilön käyttäytymiseen, kuten ympäristöolot (ilmanlaatu, veden laatu, melun vähentäminen, jätehuolto), työterveys ja -turvallisuus (ikärakenteen hallinta) ja kuluttajansuoja (markkinointia ja mainontaa koskevat standardit, elintarviketurvallisuus, kuluttajien oikeudet);

33.

tukee komission näkemystä, että ihmisten liikkumista olisi lisättävä, jotta voidaan edistää aktiivisena ja terveenä ikääntymistä, ja muistuttaa, että säännöllisen liikunnan puute aiheuttaa useita terveysongelmia, jotka WHO:n mukaan ovat neljänneksi yleisin kuolemaan johtava riskitekijä; on huolissaan siitä, että useimmat EU:n kansalaiset eivät noudata päivittäisen liikunnan määrää koskevia suosituksia;

34.

kannustaa yhdistämään terveenä ikääntymisen tiiviimmin liikunnan laajempaan harrastamiseen koulutusohjelmissa; korostaa, että jokapäiväisillä valinnoilla (liikunta, ruokavalio jne.) on merkitystä terveysongelmien ennaltaehkäisyssä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia ryhtymään toimiin, joilla kannustetaan kaiken ikäisiä ihmisiä liikkumaan enemmän, jotta voidaan parantaa heidän terveyttään ja lisätä siten terveitä ikävuosia ja hyödyttää samalla merkittävästi yhteiskuntaa kansanterveydellisten ja taloudellisten etujen ansiosta;

35.

suhtautuu myönteisesti aktiivisena ja terveenä ikääntymistä koskevan eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden täytäntöönpanosuunnitelmaan ja erityisesti sen keskittymiseen komission, jäsenvaltioiden, teollisuuden ja talouden, julkisten ja yksityisten sidosryhmien sekä terveydenhuolto- ja hoitoalan ammattilaisten ja ikääntyneitä ja potilaita edustavien organisaatioiden väliseen yhteistyöhön, hyvien ideoiden ja parhaiden käytäntöjen vaihtoon ja siirtoon (esimerkiksi digitaalinen foorumi) ja nykyisten rahoitusvälineiden optimointiin; korostaa, että ikääntymistä on tarkasteltava pikemminkin mahdollisuutena kuin rasitteena sekä tunnustettava ja tuotava esiin ikääntyneiden arvo, heidän kokemuksensa ja heidän yhteiskunnalle jatkuvasti antama panoksensa; suhtautuu myönteisesti komission ilmeiseen aikomukseen edistää Euroopan ikääntyneiden elinvoimaa ja arvokkuutta heidän kannaltaan merkityksellisillä innovaatioilla, vahvistaa ”aktiivisen ikääntymisen kulttuuria” sukupolviystävällisessä Euroopassa ja ohjata tätä prosessia yhdessä tutkimusyhteisöä ja kansalaisyhteiskuntaa edustavien tunnustettujen kumppanien kanssa;

36.

muistuttaa, että on tunnustettava paremmin ikääntyvien työntekijöiden etenkin vapaaehtoistyössä ja epävirallisessa hoitotyössä hankittu epävirallinen koulutus ja arkioppiminen;

37.

kehottaa komissiota asettamaan etusijalle tekijät, jotka voivat vaikuttaa siihen, kuinka Euroopan väestö ikääntyy, kuten korkea alkoholin ja tupakan kulutuksen taso;

38.

tukee komission tavoitetta kehittää edelleen kokonaisvaltaisia hoito- ja hoivajärjestelmiä; kehottaa jäsenvaltioita ja toimivaltaisia viranomaisia ottamaan huomioon nykyisten, ensisijaisten ja tulevien hoito- ja hoivajärjestelmien asianmukaisuuden suhteessa niiden tulevaan kehittämiseen kansanterveyden alalla noudatettavan toissijaisuusperiaatteen mukaisesti ja kehittämään kansallisia, alueellisia ja paikallisia hoito- ja hoivajärjestelmiä, jotka sisältävät kokonaisvaltaisen ja integroidun lähestymistavan ikään liittyvien sairauksien hallintaan; kehottaa komissiota avustamaan jäsenvaltioita tässä asiassa ja ottamaan huomioon kansalaisten odotusten, vaatimusten ja arvojen alueelliset ja paikalliset erot; kannustaa komissiota hyödyntämään Euroopan lääkeviraston tutkimuksia, joissa tarkastellaan ikääntyneiden ihmisten lääkintää, ja ottamaan ne huomioon, jotta parannetaan ikääntyneiden potilaiden mahdollisuutta saada turvallista ja asianmukaista lääkitystä;

39.

panee tyytyväisenä merkille komission aikomuksen ottaa käyttöön yksilölliset hoidonohjausjärjestelmät ja hoitosuunnitelmat; myöntää, että tarvitaan asiakas- ja potilaslähtöistä lähestymistapaa, mutta katsoo kuitenkin, että tällaisen lähestymistavan käyttöönotosta koulutettujen hoitajien ja asianmukaisten välineiden käytön vuoksi aiheutuvien kustannusten ei pitäisi jäädä kokonaan yksilön maksettavaksi, vaan niiden olisi oltava yhteiskunnan vastuulla ja olisi taattava sukupolvien välinen ja sisäinen solidaarisuus; katsoo, että olisi tarkasteltava vanhempien sukupolvien tuomiin mahdollisuuksiin kätkeytyviä solidaarisuuden uusia muotoja, joita olisi sisällytettävä hoito- ja hoivajärjestelmiin liittyviin ratkaisuihin;

40.

tukee sähköisiä terveyspalveluja koskevaa komission tavoitetta, jonka mukaisesti ne ovat merkittävä ja olennainen osa tulevia hoito- ja hoivajärjestelmiä; myöntää kuitenkin, että vaikka sähköisiin terveyspalveluihin liittyvistä ratkaisuista on hyötyä, ne eivät välttämättä edistä merkittävästi terveyttä ja psyykkistä hyvinvointia, jos ratkaisuilla korvataan ihmisten välinen kanssakäyminen sen sijaan, että ne yhdistetään potilaiden ja terveydenhuollon ammattilaisten tapaamiseen kasvokkain; katsoo, että sähköisiin terveyspalveluihin liittyvällä tekniikalla ei pidä heikentää ikääntyneiden ihmisten ja terveydenhuollon ammattilaisten välistä luottamussuhdetta;

41.

panee merkille komission aikomuksen edistää hoito- ja hoivajärjestelmien kustannustehokkuutta; korostaa kuitenkin, että sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaiskustannusten jatkuvaa kasvua ei voida pitää vain ikääntyvän väestön aiheuttamana; toteaa, että pitkäaikaissairauksien yleistyminen lisää merkittävästi sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksia; huomauttaa kuitenkin, että silloin kun terveydenhuollon kustannukset jäävät entistä enemmän yksilön maksettaviksi, se johtaa helposti ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin vaarantavaan noidankehään, kun he haluavat suunnata vähäiset resurssinsa muualle tai joutuvat lykkäämään hoitoa, apua ja riittävän ravinnon hankkimista tai jopa luopumaan niistä, mikä saattaa vuorostaan aiheuttaa suurempia terveydenhoitokustannuksia sekä yksilölle että yhteiskunnalle;

42.

panee merkille, että komission tavoitteena on puuttua oikeudellisiin ja sääntelyllisiin epävarmuustekijöihin ja markkinoiden pirstaloitumiseen, mutta korostaa, että kaikkia tarvittavia markkinauudistuksia toteutettaessa olisi otettava huomioon kohtuuhintaisen terveydenhuollon ylläpitämisen merkitys kansalaisten kannalta ja että terveyden ja sosiaalisen suojelun yhteydessä olisi otettava huomioon kansallisten hallitusten, aluehallinnon ja paikallisviranomaisten toimivaltuudet unohtamatta tarvetta sijoittaa avohuollon suunnitelmiin;

43.

katsoo, että eläkejärjestelmiä on edelleen uudistettava, jotta ne säilyvät riittävinä, kestävinä ja turvallisina, ja erityistä huomiota on kiinnitettävä sukupuolten välisten palkkaerojen ja siten myös eläke-erojen kaventamiseen; katsoo myös, että tulevien sukupolvien eläkkeiden tason on oltava ennakoitavissa; katsoo siksi, että on saatava aikaan enemmän yhtenäisyyttä todellisen eläkkeellesiirtymisiän, virallisen eläkeiän ja elinajanodotteen välille; kehottaa lakisääteistä eläkeikää nostaneita tai nostavia jäsenvaltioita kannustamaan ikääntyneitä töihin myöntämällä verotusta ja sosiaaliturvaa koskevia poikkeuksia;

44.

kehottaa komissiota toteuttamaan kokonaisvaltaisen analyysin Euroopan terveydenhuollon voimavaroista suhteessa jäsenvaltioiden kansallisiin voimavaroihin, koska tietyissä jäsenvaltioissa on vakava terveydenhuollon työntekijäpula, mikä johtuu siitä, että työolot ovat houkuttelevampia toisissa Euroopan maissa;

45.

kehottaa komissiota laatimaan strategian, jolla pyritään tarjoamaan kaikille EU:n kansalaisille yhtäläiset mahdollisuudet terveydenhuollon alalla, jotta voidaan kehittää yhteistyöjärjestelmä terveydenhuollon työntekijöitä runsaasti menettävien ja näiden palveluista hyötyvien Euroopan maiden välille;

46.

katsoo, että perhe-elämän ja työelämän yhteensovittamiseen tähtäävien toimien ansiosta naiset voivat sopeutua ikääntymiseen paremmin, sillä työ parantaa elämänlaatua; katsoo, että niiden avulla voidaan myös välttää palkkaeroja ja näin ollen myös myöhemmässä iässä tapahtuvan köyhtymisen vaaraa niissä tapauksissa, joissa naisten on valittava osa-aikaisia, tilapäisiä tai epätyypillisiä työsuhteita voidakseen sovittaa yhteen perhe- ja työelämän, mikä puolestaan vaikuttaa heidän saamansa eläkkeen suuruuteen;

47.

katsoo, että eläkkeiden riittävyyttä on parannettava torjumalla sukupuoleen perustuvaa syrjintää työmarkkinoilla ja erityisesti pienentämällä urakehitys- ja palkkaeroja;

48.

korostaa henkilökohtaista vastuuta, sillä ihmisten on myös itse pohdittava, mitä he voivat tehdä eläkeikänsä turvaamiseksi; painottaa myös perheen ja sukupolvien välisen solidaarisuuden merkittävyyttä;

49.

panee tyytyväisenä merkille komission näkemyksen aktiivisena ikääntymisestä ja itsenäisestä suoriutumisesta ja erityisesti sen kokonaisvaltaisen suhtautumisen paikan merkitykseen ikääntymisessä, sillä ihmisten elinpiiri supistuu ikääntymisen myötä ja ikääntyneet haluavat useimmiten suoriutua itsenäisesti mahdollisimman pitkään osallistuen edelleen aktiivisesti oman yhteisönsä toimintaan; korostaa, että ikääntyneitä on kannustettava elämään itsenäisesti omassa kodissaan niin kauan kuin mahdollista, jos he niin haluavat, jotta vähennetään heidän fyysisten ja henkisten arkirutiiniensa häiriintymistä; korostaa lisäksi, että vanhainkodit eivät ole riittävä ratkaisu, vaan on kehitettävä asuinalueita, joissa eri sukupolvet toimivat aktiivisesti kokonaisvaltaisella tavalla; katsoo, että tietotekniikka-avusteista asumista koskeva yhteinen ohjelma on tärkeä väline ihmisten arjen helpottamiseksi teknisin apuvälinein;

50.

kannustaa komissiota sen arvioidessa itsenäiseen suoriutumiseen liittyviä ratkaisuja tarkastelemaan ongelmia, jotka liittyvät monissa jäsenvaltioissa vallitsevaan, keskimääräisen terveen elinajan odotteen ja eläkeiän väliseen eroon; toteaa, että ero saattaa johtaa monien kohdalla tilanteeseen, jossa he eivät enää voi tehdä työtä mutta eivät vielä saa täyttä eläkettä;

51.

muistuttaa, että ikääntyneet ovat yhteiskunnille voimavara ja on erittäin tärkeää hyödyntää heidän tietämystään ja kokemustaan kaikilla elämänaloilla sekä tukea heidän mahdollisuuksiaan elää itsenäisesti mahdollisimman pitkään;

52.

pitää tärkeänä torjua ikääntyneiden jäämistä eristyksiin tiedonsaannin suhteen ja katsoo, että uusien teknologioiden saatavuus ja niiden käytön hallinta ovat yksi keskeinen väline aktiivisessa ja terveessä ikääntymisessä ja ikäihmisten sosiaalisessa osallisuudessa;

53.

kehottaa komissiota edistämään esteetöntä ja kohtuuhintaista fyysistä ympäristöä ja ikääntyneiden kotien mukauttamista, jotta voidaan tukea heidän itsenäistä suoriutumistaan; korostaa, että asuntojen muutostyöt ovat paras keino ennaltaehkäistä kotona tapahtuvia tapaturmia, jotka aiheuttavat vaikeita vammoja ja kustannuksia julkiselle sektorille sekä perheille ja vaikeuttavat aktiivista ja tervettä ikääntymistä;

54.

tukee komission pyrkimystä luoda ikääntymistä tukevia ympäristöjä, jotta voidaan estää ikääntyneiden potentiaalin ja (jäljellä olevan) toimintakyvyn heikkeneminen ympäristön vuoksi ja auttaa heitä säilyttämään fyysiset ja kognitiiviset valmiutensa mahdollisimman pitkään ja elämään tutussa ja turvallisessa ympäristössä sekä estää samalla sosiaalinen eristäytyminen; kehottaa komissiota kuitenkin edistämään kaikkien tarpeet huomioon ottavaan suunnitteluun (design for all) perustuvia ympäristöjä ja korostaa, että näitä ympäristöjä olisi tarkasteltava laajassa mielessä eikä ainoastaan ympäristöinä, joissa yhdistetään rakennettu kaupunki- ja maaseutuympäristö mukaviin, turvallisiin ja esteettömiin taloihin, jalkakäytäviin ja kaupunkeihin, eli niihin olisi sisällytettävä myös sosiaalinen, psykologinen, ekologinen, kulttuurinen ja luonnonympäristö sekä monenlaista toimintaa, jonka avulla kukin voisi kehittää itseään ja löytää yhteistä motivaatiota; korostaa, että tämän kaupunkiympäristön olisi taattava ikääntyneille parempia mahdollisuuksia hyödyntää etuja, jotka liittyvät tiheään asutetulla alueella elämiseen, keskeisten palvelujen helpomman saatavuuden ansiosta, ja panee merkille, että huolimatta jatkuvasta kaupungistumisesta monet asuvat edelleen maaseudulla, jossa tarvitaan myös innovatiivisia ratkaisuja;

55.

korostaa, että ikääntyneiden ihmisten kotien sisätiloja on muokattava heidän tarpeisiinsa, jotta voidaan ehkäistä paremmin kotona tapahtuvia tapaturmia ja kaatumisia ja pidentää heidän itsenäistä suoriutumistaan; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että ikääntyneet voivat hakea tukea asuntojen muutostöihin; tukee toimia, joilla estetään ikääntyneiden ja kodin piiriin sidottujen ihmisten eristäytyminen ja torjutaan ikään liittyviin ja muihin sairauksiin liittyvää leimautumista;

56.

korostaa, että ikääntyneiden hoitoa koskevia maaseutu- ja kaupunkialueiden välisiä eroja olisi tasapainotettava; katsoo, että tieto- ja viestintätekniikan innovaatioilla olisi vastattava haasteisiin, joita liikkuvuus asettaa maaseutualueilla asuville ikääntyneille ihmisille;

57.

korostaa, että on kiinnitettävä erityistä huomiota syrjäisillä alueilla asuvien tai moniongelmaisten ikääntyneiden osallistamiseen;

58.

tukee komission pyrkimystä luoda ikääntymistä tukevia ympäristöjä, jotta voidaan estää ikääntyneiden potentiaalin ja (jäljellä olevan) toimintakyvyn heikkeneminen ympäristön vuoksi; korostaa, että ympäristöä olisi tarkasteltava laajassa mielessä ja siihen olisi sisällytettävä rakennetun ympäristön lisäksi sosiaalinen, psykologinen, kulttuurinen ja luonnonympäristö; kehottaa tässä yhteydessä komissiota tekemään ehdotuksen esteettömyyttä koskevaksi eurooppalaiseksi säädökseksi;

59.

kehottaa komissiota tarkastelemaan saatavilla olevia ratkaisuja ja parhaita käytäntöjä, jotka liittyvät aktiivista ikääntymistä koskevaan uuteen lähestymistapaan sekä kokonaisvaltaisen ja kilpailukykyisen aktiivisen ikääntymisen järjestelmän kehittämiseen kaikissa jäsenvaltioissa;

60.

ehdottaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen koulutusta ja urheilua koskevan XII osaston puitteissa toteutettavaan EU:n politiikkaan sisällytettäisiin aktiivista ikääntymistä tukeva osio;

61.

korostaa, että rakennusten suunnittelusta johtuvien esteiden poistolla vammaisten tarpeiden mukaisesti on myönteisiä vaikutuksia myös iäkkäiden liikkuvuuteen, sillä se pidentää itsenäistä ja aktiivista elämää; pitää siksi tärkeänä, että tällaiset esteet poistetaan myös pienissä kaupungeissa, joissa asuu paljon iäkkäitä;

62.

kehottaa toteuttamaan toimia, joilla edistetään aktiivista eläkeikää;

63.

kehottaa komissiota tekemään ehdotuksia ikääntyneisiin kansalaisiin työmarkkinoille pääsyn yhteydessä sekä työpaikalla ja työtehtävien hoidossa kohdistuvan syrjinnän torjumiseksi kauttaaltaan sukupolviystävällisen työelämän aikaansaamiseksi;

64.

kehottaa työnantajia tarvittaessa lisäämään toimia, joilla pyritään muokkaamaan ikääntyneiden työntekijöiden työoloja heidän terveydentilansa ja kykyjensä mukaan sekä edistämään työpaikalla myönteistä kuvaa ikääntyneistä ihmisistä;

65.

toteaa, että ikääntyminen ei merkitse vain haasteita vaan tarjoaa myös mahdollisuuksia, erityisesti innovointimahdollisuuksia, jotka pitkällä aikavälillä voivat edistää työpaikkojen luomista ja taloudellisen hyvinvoinnin kasvua Euroopassa;

66.

pitää myönteisenä komission näkemystä rahoitusvälineistä, standardointiprosesseista, tietokantojen kehittämisestä, synergioista ja yhteistyön edistämisestä sekä parhaiden käytäntöjen vaihtamisesta jäsenvaltioiden kesken; korostaa kuitenkin, että nämä tavoitteet on sidottava todellisiin tarpeisiin ja vaatimuksiin (eli on varmistettava, että toimintapolitiikat, ohjelmat ja palvelut perustuvat tietoon ja niiden tukena on edustavia arviointeja ja säännöllistä seurantaa, jotta voidaan edistää ja nopeuttaa ikääntymistä tukevan EU:n luomista); kehottaa siksi komissiota aloittamaan sellaisten yhtenäisten arviointi- ja seurantavälineiden kehittämisen, jotka tarjoavat tarvittavaa tietoa tietoon pohjautuvista toimintasuosituksista, ohjelmien kehittämisestä ja (terveys- tai hoiva-alan) palvelujen tarjonnasta;

67.

tukee komission näkemystä ikääntymistä tukevista innovaatioista; kehottaa kuitenkin komissiota varmistamaan, että innovaatiot on suunnattu käyttäjille, että ne ovat käyttäjäystävällisiä ja että niissä otetaan aktiivisesti huomioon käyttäjien potentiaali; kehottaa näin ollen komissiota kehittämään menetelmän ikääntyneiden nykyisten ja tulevien tarpeiden arvioimiseksi ja jatkamaan loppukäyttäjien osallistamista sen politiikkoihin ja rahoitusohjelmiin; palauttaa mieliin, että ikääntyneiden tarpeisiin mukautettujen ominaisuuksien on osoitettu olevan yleisesti ottaen kaikkien ikäluokkien edun mukaisia;

68.

pitää tarpeellisena yhteistyön tehostamista sellaisten tahojen välillä, jotka ovat mukana kehittämässä ratkaisuja aktiivisena ja terveenä ikääntymiseen, ja korostaa, että tällä alalla tarvitaan monitasoista hallintoa; katsoo, että paikallis- ja alueviranomaisten ei pitäisi pelkästään vastata toimien toteuttamisesta, vaan ne olisi otettava mukaan koko päätöksenteko- ja arviointiprosessiin;

69.

korostaa paikallisten ja alueellisten toimijoiden merkittävää roolia terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelujen uudenaikaistamisessa, parantamisessa ja järkeistämisessä, jotta voidaan tuottaa malleja, joilla saadaan aikaan parempia tuloksia työmarkkinoilla toimivien henkilöiden kannalta;

70.

suhtautuu myönteisesti esteettömyyttä koskeviin nykyisiin aloitteisiin, kuten ”Access City Awards” -esteettömyyspalkintoon; kehottaa komissiota hyväksymään kunnianhimoisen EU:n esteettömyyssäädöksen, jotta kehitetään esteettömästi saatavilla olevien tavaroiden ja palvelujen markkinoita;

71.

tukee ajatusta epävirallisen koulutuksen antamisesta nuorempien sukupolvien jäsenille, jotta voidaan tarjota yleisluontoisia hoitopalveluja ikääntyneille;

72.

korostaa, että on tärkeää lisätä investointeja ja käyttää aiempaa enemmän rahaa koulutukseen ja uudelleenkoulutukseen ja erityisesti elinikäiseen oppimiseen ja terveiden elintapojen edistämiseen, jotta edistetään sukupolviystävällistä työelämää ja jotta myös ikääntyvät työntekijät voivat pitää puolensa muuttuvassa teknologisessa ympäristössä; kehottaa tätä silmällä pitäen painottamaan voimakkaasti elinikäistä oppimista Yhteinen Erasmus -ohjelmassa, joka muodostaa tehokkaan välineen kaikenikäisten unionin kansalaisten koulutuksen ja jatkuvan ammatillisen kehittymisen edistämiseksi;

73.

korostaa, että tarvitaan kokonaisvaltainen lähestymistapa ikääntymiseen sekä laajoja kehitystoimia ja uudistuksia paitsi elinikäisen oppimisen alalla ja työmarkkinoilla myös niiden saavutettavuudessa, mikä sisältää liikenteen, infrastruktuurin ja rakennukset;

74.

korostaa, että perheessä hoitotyötä tekeville on perustettava tukijärjestelmiä;

75.

tukee komission näkemystä ikääntymistä tukevien ympäristöjen luomisen edistämisestä, sillä niillä voidaan edistää merkittävästi aktiivisena ja terveenä ikääntymistä koko elämänkaaren aikana; huomauttaa kuitenkin, että ikääntymistä tukevien ympäristöjen luominen ei yksin riitä edistämään tosiasiallisesti sellaisia kysymyksiä kuin ihmisten liikkuvuus, asuinalueiden jalankulkijaystävällisyys tai sosiaalisen osallisuuden mahdollistavat yhteisölliset järjestelyt sekä laadukkaat ja kohtuuhintaiset hoito- ja hoivapalvelut ja asianmukaiset ja kohtuuhintaiset asunnot;

76.

suhtautuu myönteisesti tavoitteeseen edistää ikämyönteisiä ympäristöjä tärkeänä välineenä tukea ikääntyneitä työntekijöitä ja työnhakijoita ja edistää yhtäläisiä mahdollisuuksia kaikille tarjoavia osallistavia yhteiskuntia;

77.

korostaa, että työterveyden ja -turvallisuuden varmistamista on pidettävä ennakkoehtona kestävälle työelämälle ja aktiiviselle ikääntymiselle, etenkin vammaisten tai pitkäaikaissairaiden työntekijöiden tapauksessa; huomauttaa, että tietotekniikalla ja koneilla voisi olla keskeinen asema ikääntyvän työvoiman fyysisten tehtävien helpottamisessa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarvittaessa edistämään tällaista teknologiaa; ilmaisee tyytyväisyytensä siihen, että strategisen täytäntöönpanosuunnitelman ensimmäisessä pilarissa tunnustetaan ennaltaehkäisyn merkitys; on vakuuttunut siitä, että ennaltaehkäisyllä on keskeinen merkitys myös työelämässä, sillä se parantaa työterveyttä ja vähentää siten terveydenhuolto- ja pitkäaikaishoitojärjestelmiin kohdistuvaa painetta;

78.

on vakuuttunut kattavien uudistusten välttämättömyydestä, jotta voidaan estää työmarkkinoille pääsyn vaikeutuminen, joka voisi vastaisuudessa johtaa talouden taantumaan ja uhata Euroopan hyvinvointia ja vaurautta; korostaa tässä suhteessa tarvetta omaksua laaja näkökulma, jossa otetaan huomioon talouspolitiikan, työllisyyden, sosiaaliturvan, sosiaalisen suojelun, sukupuolten tasa-arvon ja syrjinnän torjunnan kaltaiset kysymykset;

79.

suhtautuu myönteisesti standardoinnin alalla parhaillaan toteutettaviin aloitteisiin, kuten kaikkien tarpeet huomioon ottavaa suunnittelua sekä tieto- ja viestintätekniikan ja rakennetun ympäristön esteettömyyttä koskeviin toimeksiantoihin; panee merkille, että komissio on sitoutunut käynnistämään vastaavia aloitteita sellaisten unionin standardien kohdalla, jotka koskevat sähköistä terveydenhoitoa ja itsenäistä suoriutumista; kehottaa komissiota ja standardoinnista vastaavia elimiä jatkamaan käyttäjien osallistamista näihin aloitteisiin, jotta heidän tarpeisiinsa vastataan asianmukaisella tavalla;

80.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käynnistämään kampanjoita, joilla lisätään yleistä tietoisuutta varsinkin vammaisten tai pitkäaikaissairaiden ikääntyvien työntekijöiden panoksesta ja tuottavuudesta;

81.

katsoo, että ikääntyneet tarvitsevat riittävän tulotason, asuntoja, mahdollisuuden käyttää terveydenhuolto-, sosiaali- ja kulttuuripalveluja sekä vahvoja sosiaalisia verkostoja, jotka parantavat heidän elämänlaatuaan, sekä mahdollisuuksia antaa edelleen halutessaan panoksensa työmarkkinoilla ilman ikäsyrjinnästä aiheutuvia rajoituksia;

82.

korostaa, että on tärkeää tukea ikääntyneitä vapaaehtoistyöntekijöitä ja helpottaa sukupolvien välistä vapaaehtoistyötä; katsoo, että vapaaehtoistyö ja ikääntyneille tarkoitetut ”old people for old people” -aloitteet voivat olla osallistamiskeino ja antaa kohtuullisen panoksen pitkäaikaishoitojärjestelmien kestävyyteen; tukee siksi tämän alan kehittämis- ja innovointitoimia;

83.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

22.1.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 24/19

—

ottaa huomioon Bangkokissa Thaimaassa 3.–14. maaliskuuta 2013 pidettävän, luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskevan yleissopimuksen (CITES) sopimuspuolten konferenssin 16. kokouksen (COP16),

—

ottaa huomioon Bangkokissa Thaimaassa 3.–14. maaliskuuta 2013 pidettävän, luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskevan yleissopimuksen (CITES) COP16-kokouksen tärkeimmistä tavoitteista neuvostolle ja komissiolle esitetyt kysymykset (O-000201/2012 – B7-0109/2013 ja O-000202/2012 – B7-0110/2013),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,

A.

toteaa, että CITES on maailman laajin voimassa oleva luonnonvaraisen kasviston ja eläimistön suojelua koskeva sopimus, jolla pyritään estämään luonnonvaraisten eläin- ja kasvilajien liikakäyttö kansainvälisessä kaupassa ja johon on liittynyt 177 sopimuspuolta, myös kaikki Euroopan unionin 27 jäsenvaltiota;

B.

toteaa, että CITES-yleissopimuksen tavoitteena on varmistaa, että luonnonvaraisten eläinten ja kasvien kansainvälinen kauppa ei uhkaa luonnonvaraisten lajien säilymistä;

C.

katsoo, että on tärkeää asettaa pitkän aikavälin hyvinvointi lyhyen aikavälin taloudellisten etujen edelle;

D.

toteaa, että luonnonvaraisten lajien liikakäyttö, luonnonvaraisten eläin- ja kasvilajien laiton kauppa, luontotyyppien tuhoutuminen, ilmastonmuutos ja luonnonvarojen kuluttaminen ihmisten tarpeisiin ovat luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pääasiallisia syitä;

E.

toteaa, että luonnontilaisten metsien rajaaminen ja alueiden pitäminen tiettöminä ovat kustannustehokkaita keinoja säilyttää luonnon monimuotoisuus ja ekosysteemipalvelut;

F.

toteaa, että CITES-päätöslauselman Conf. 9.24 (Rev. COP15) liitteessä 4 esitetään varotoimenpiteitä, joita olisi harkittava tai toteutettava liitteitä mukautettaessa;

G.

katsoo, että CITES-päätösten olisi perustuttava tieteellisiin tutkimustuloksiin;

H.

toteaa, että CITES-sopimukseen sisältyvät lajit luetellaan liitteissä niiden suojeluaseman ja kansainvälisen kaupan tason mukaisesti siten, että liitteeseen I sisältyvät lajit, joita uhkaa sukupuutto ja joiden kauppa on kielletty, ja liitteeseen II sisältyvät lajit, joiden kauppaa on valvottava, jotta vältetään lajien sellainen käyttö, joka uhkaa niiden säilymistä;

I.

toteaa, että CITES-sopimuksen liitteeseen I sisältyvät lajit on suojeltu tiukasti ja niiden kauppa on kielletty; katsoo, että takavarikoitujen tuotteiden (norsunluu, tiikerin luut, sarvikuonon sarvet jne.) kaupan salliminen olisi vastoin CITES-sopimuksen tavoitteita;

J.

toteaa, että säännölliset tarkistukset ovat osoittaneet, että tiettyjä liitteessä I mainittuja lajeja koskevat CITES-toimet ovat tuottaneet tulosta ja että nyt nämä lajit voidaan siirtää liitteeseen II;

K.

toteaa, että biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen mukaisen luonnon monimuotoisuutta koskevan strategisen suunnitelman 2011–2020 Aichin tavoitteessa 12 edellytetään, että uhanalaisiksi tiedettyjen lajien sukupuutto saadaan estettyä ja niiden suojeluasema, erityisesti nopeimmin häviävien lajien suojeluasema, paremmaksi ja kestäväksi vuoteen 2020 mennessä;

L.

toteaa, että biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen mukaisen luonnon monimuotoisuutta koskevan strategisen suunnitelman 2011–2020 Aichin tavoitteessa 6 edellytetään, että vuoteen 2020 mennessä kalakantoja, selkärangattomien kantoja ja vesikasveja hoidetaan ja hyödynnetään kestävästi, laillisesti ja ekosysteemiin perustuvia lähestymistapoja noudattaen siten, että estetään liikakalastus, kaikkia uhanalaisia kantoja varten on luotu elvytyssuunnitelmia ja -toimenpiteitä, kalastuksella ei ole kielteisiä vaikutuksia uhanalaisiin lajeihin ja haavoittuviin ekosysteemeihin ja kalastuksen vaikutus kantoihin, lajeihin ja ekosysteemeihin on turvallisissa ekologisissa rajoissa;

M.

katsoo, että ympäristöalan kansainvälisten laitosten päätöksenteon avoimuus on niiden toiminnan vaikuttavuuden avaintekijä; toteaa, että Rio+20 -kokouksen päätösasiakirjan ”Tulevaisuus, jota tavoittelemme” mukaan kestävien kehitystavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan kaikilla tasoilla instituutioita, jotka ovat tehokkaita, avoimia, vastuullisia ja demokraattisia; toteaa, että avoimuuden edistäminen kuuluu myös CITES-päätöslauselman Conf. 14.2 osaan ”CITES Strategic Vision: 2008–2013”;

N.

toteaa, että CITES-sopimuspuolten konferenssin työjärjestyksen mukaan salaista lippuäänestystä käytetään yleensä ainoastaan toimihenkilöiden ja isäntämaiden vaalissa; toteaa, että tästä säännöstä huolimatta viimeisimmässä sopimuspuolten konferenssin kokouksessa useista asioista päätettiin salaisella lippuäänestyksellä; toteaa, että salaista lippuäänestystä käytetään yleensä arkaluonteisista ja tärkeistä asioista, esimerkiksi merilajeihin tai norsunluun kauppaan liittyvistä asioista äänestettäessä;

O.

toteaa, että sillihai on erittäin altis liikakalastukselle;

P.

toteaa, että vasarahai on maailmanlaajuisesti uhanalainen kansainvälisen eväkaupan ja kalakantojen huomattavaa vähenemistä aiheuttaneiden sivusaaliiden vuoksi;

Q.

toteaa, että norsujen salametsästyksen huomattavalla lisääntymisellä on haitallisia vaikutuksia norsupopulaatioihin kaikilla neljällä Afrikan osa-alueella ja että tämä on vakava ja kasvava huolenaihe; toteaa, että laitonta norsunluuta takavarikoitiin ennätysmäärät vuosina 2009–2011;

R.

toteaa, että kestämätön ja epäeettinen metsästysmuistojen vuoksi metsästäminen on romahduttanut CITES-sopimuksen liitteisiin I ja II sisältyvien uhanalaisten lajien kannat; katsoo tällaisen metsästyksen vaarantavan vakavasti CITES-sopimuksen tavoitteiden toteutumisen;

S.

toteaa, että CITES-sopimuksen tehottoman täytäntöönpanon vuoksi sen liitteissä I ja II lueteltuja uhanalaisia lajeja tapetaan yhä voitontavoittelutarkoituksessa;

T.

toteaa, että 80 prosenttia Afrikan sarvikuonopopulaatiosta on Etelä-Afrikassa; toteaa, että näiden eläinten salametsästys lisääntyy nopeasti monissa maissa;

U.

toteaa, että tiikereillä ja muilla liitteessä I luetelluilla Aasian suurilla kissaeläimillä käydään edelleen paljon laitonta kauppaa ja että CITES-sopimuspuolille ei ole raportoitu täytäntöönpanotoimista eikä myöskään EU:n vuonna 2007 kannattamasta CITES-päätöksestä 14.69, jonka mukaan tiikereiden kasvattaminen lopetetaan vähitellen ja varmistetaan, ettei tiikereitä kasvateta niiden osilla ja niistä saatavilla tuotteilla käytävää kauppaa (mukaan lukien kotimainen kauppa) varten;

V.

toteaa, että ilmastonmuutos on merkittävä uhka jääkarhuille (Ursus maritimus); toteaa lisäksi, että myös jääkarhun metsästys ja sen osilla käytävä kauppa on vakava uhka;

W.

toteaa, että Euroopan unioniin tuodaan paljon lemmikkieläimiksi kaupattavia matelijoita sekä CITES-sopimuksessa lueteltuja lajeja;

X.

toteaa, että suuria määriä useita kilpikonnalajeja pyydystetään elintarvikemarkkinoiden ja kansainvälisen lemmikkieläinkaupan tarpeisiin;

Y.

toteaa, että rauskujen kidusten kansainvälisen kaupan kiihdyttämä kalastuksen lisääntyminen on johtanut paholaisrauskun (Manta spp.) ja muiden rauskulajien populaatioiden huomattavaan pienenemiseen;

Z.

katsoo, että kansainvälisissä kalastussopimuksissa ja CITES-sopimuksessa olisi pyrittävä yhteisiin tavoitteisiin, joita ovat avomeren kalavarojen pitkän aikavälin säilyttäminen ottaen huomioon muun muassa sivusaaliiden vaikutus muihin kuin kohdelajeihin;

AA.

toteaa, että nykyinen CITES-sopimus sisältää merestätuontia koskevia määräyksiä, jotka ovat epäselviä, ja erityisesti määräyksiä tuontipaikkana toimivasta jäsenvaltiosta, kun lajit on pyydetty avomerellä;

AB.

toteaa, että merestätuontia käsittelevä CITES-työryhmä on ehdottanut ratkaisua, jossa kunnioitetaan sen lippuvaltion lainkäyttövaltaa, joka olisi vastuussa CITES-asiakirjojen myöntämisestä, lukuun ottamatta vuokrattuihin kalastusaluksiin sovellettavia joitakin pieniä poikkeuksia;

AC.

toteaa, että CITES-sopimuksen moitteeton toimivuus edellyttäisi, että sopimuspuolet lisäävät merkittävästi rahoitustaan seuraavina viitenä vuotena;

AD.

toteaa, että Euroopan unioni ei osallistu suoraan CITES-yleissopimukseen, mutta on kehitysyhteistyöapunsa kautta yksi sen päärahoittajista;

1.

kehottaa unionia ja jäsenvaltioita ottamaan ennalta varautumisen periaatteen kaikkia työasiakirjoja ja lajiliite-ehdotuksia koskevien päätöstensä johtoajatukseksi ja huomioimaan erityisesti käyttäjä maksaa -periaatteen, ekosysteemipohjaisen lähestymistavan ja perinteiset suojeluperiaatteet;

2.

kehottaa unionia ja jäsenvaltioita esiintymään yhtenäisesti sekä nopeuttamaan ja tehostamaan sisäisiä päätöksentekomenettelyjään, jotta ne voivat sopia pikaisesti unionin kannasta CITES-sopimuksen COP16-kokoukseen ja hyödyntää täysipainoisesti 27 jäsenvaltion tuomaa voimaa COP16-päätösten suuntaamisessa ennalta varautumiseen;

3.

kehottaa unionia näyttämään esimerkkiä uhanalaisten lajien suojelussa ja osallistumaan aktiivisesti CITES-neuvotteluihin sekä edistämään tilannetta pahentavien porsaanreikien tukkimista; pitää valitettavana, että jäsenvaltioita ja unionin kansalaisia väitetään käytetyn välikäsinä sarvikuonon sarvien toimittamisessa Vietnamiin tai muihin maihin, joissa sillä on suuri kaupallinen arvo, ja siten sen kysynnän kasvattamisessa ja salametsästyksen kiihdyttämisessä;

4.

kehottaa unionia ja jäsenvaltioita hakemaan tukea kolmansista maista sekä ennen kokousta että sen aikana ja muodostamaan liittoumia;

5.

kehottaa CITES-sopimuspuolia harkitsemaan myös muita mahdollisuuksia lisätä kaikilla asiaankuuluvilla tasoilla yhteistyötä, koordinointia ja synergiaa luonnon monimuotoisuutta koskevissa yleissopimusasioissa;

6.

vastustaa jyrkästi salaisten lippuäänestysten käyttämistä CITES-kokouksissa, koska CITES-sopimuspuolten konferenssin työjärjestyksen mukaan niitä voidaan käyttää ainoastaan erityistapauksissa; kannattaa tässä yhteydessä asiaa koskevaa ehdotusta, jonka Tanska on esittänyt unionin jäsenvaltioiden puolesta;

7.

on tyytyväinen Tanskan unionin jäsenvaltioiden puolesta esittämään ehdotukseen sisällyttää päätöslauselmaan Conf. 11.1 (Rev. COP15) eturistiriitaa koskeva uusi kohta;

8.

kehottaa komissiota varmistamaan kehitysyhteistyöavun kautta tapahtuvan rahoituksen jatkuvuuden, jotta voidaan saavuttaa CITES-tavoitteet; viittaa tässä yhteydessä erityisesti käynnissä olevaan MIKE-ohjelmaan (Monitoring Illegal Killing of Elephants), johon Euroopan unioni voisi sitoutua uudelleen, kunhan sen tehokkuus on tarkistettu ja arvioitu riippumattomasti;

9.

kannustaa komissiota ja unionin jäsenvaltioita harkitsemaan mahdollisuutta antaa CITES-sopimukseen liittyvää pitkän aikavälin rahoitustukea Euroopan kehitysrahaston kautta;

10.

kannattaa ehdotusta siitä, että pyydetään Maailman ympäristörahastoa (GEF) toimimaan CITES-toimien rahoitusmekanismina ja että otetaan GEF mukaan luonnon monimuotoisuutta koskevaa strategiaan ja sisällytetään siihen lajeja koskeva osuus (1);

11.

panee tyytyväisenä merkille merestätuontia käsittelevän CITES-työryhmän keskustelut ja sen työn edistymisen; kannattaa COP16:n asiakirjaa Doc. 32, jonka tarkoituksena on tehostaa valtioiden lainkäyttövallan ulkopuolisilla merialueilla pyydettyjen CITES-sopimukseen sisältyvien merilajien suojelun valvontaa, ja kehottaa sopimuspuolia saattamaan asiaa koskevan työn päätökseen COP16-kokouksessa;

12.

panee tyytyväisenä merkille Brasilian, Komorien, Kroatian ja Egyptin sekä Tanskan EU:n jäsenvaltioiden puolesta esittämän ehdotuksen sillihain (Lamna nasus) sisällyttämisestä liitteeseen II; kehottaa unionia ja jäsenvaltioita antamaan tukensa ehdotukselle;

13.

panee tyytyväisenä merkille Brasilian, Kolumbian, Costa Rican, Ecuadorin, Hondurasin ja Meksikon sekä Tanskan EU:n jäsenvaltioiden puolesta esittämän ehdotuksen kolmen vasarahailajin (Sphyrna spp.) sisällyttämisestä liitteeseen II; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita antamaan tukensa ehdotukselle;

14.

kehottaa unionia ja jäsenvaltioita antamaan tukensa Brasilian, Kolumbian ja Yhdysvaltojen ehdotukselle valkopilkkahain (Carcharhinus longimanus) sisällyttämisestä CITES-sopimuksen liitteeseen II;

15.

panee tyytyväisenä merkille, että on torjuttu Tansanian ehdotus afrikannorsun (Loxodonta africana) siirtämisestä CITES-sopimuksen liitteestä I liitteeseen II sekä ehdotus Tansanian norsunluuvarastojen kertaluonteisesta myynnistä;

16.

kehottaa unionia ja jäsenvaltioita torjumaan kaikki ehdotukset afrikannorsun siirtämisestä toiseen liitteeseen tai afrikannorsun luun kaupasta kunnes on tehty arvio Botswanassa, Namibiassa, Etelä-Afrikassa ja Zimbabwessa marraskuussa 2008 toteutetun norsunluun kertaluonteisen myynnin vaikutuksesta ja kunnes on todettu, että tällaisella myynnillä ei ole haitallisia vaikutuksia norsupopulaatioihin kyseisissä maissa eikä niiden naapurimaissa;

17.

on tietoinen nykyisestä norsujen salametsästyksen ongelmasta ja kannustaa CITES-sopimuspuolia noudattamaan varovaista lähestymistapaa ja perustamaan päätöksensä mahdolliseen norsujen säilymistä koskevaan vaikutukseen ja afrikannorsua koskevaan toimintasuunnitelmaan pohdittaessa päätöksentekomekanismia tulevaa norsunluun kauppaa varten yhdeksän vuoden tauon jälkeen, jonka lasketaan alkavan Botswanassa, Namibiassa, Etelä-Afrikassa ja Zimbabwessa marraskuussa 2008 toteutetusta norsunluun kertaluonteisesta myynnistä; kehottaa näin ollen unionia ja jäsenvaltioita antamaan tukensa Beninin, Burkina Fason, Keski-Afrikan tasavallan, Norsunluurannikon, Kenian, Liberian, Nigerian ja Togon ehdotukselle tulevaa norsunluun kauppaa koskevasta päätöksentekomekanismista tehdyn päätöksen 14.77 muuttamisesta;

18.

kehottaa CITES-sopimuspuolia antamaan tukensa Nigerian ja Ruandan esittämälle, afrikannorsun suojelun toimintasuunnitelmaa koskevalle päätöslauselmalle ja toimintasuunnitelman täytäntöönpanolle vaikuttavimpana keinona edistää norsujen säilymistä kaikkialla Afrikassa;

19.

kehottaa unionia, jäsenvaltioita ja kaikkia CITES-sopimuspuolia antamaan tukensa Kenian ehdotukselle tilapäisen nollakiintiön soveltamisesta Etelä-Afrikasta ja Swasimaasta peräisin oleviin sarvikuonometsästysmuistojen vientiin ja kehottaa kaikkia CITES-sopimuspuolia pohtimaan keinoja sarvikuonon sarvien kysynnän vähentämiseksi;

20.

kehottaa sopimuspuolia pienentämään vuotuisia kansallisia kiintiöitä, jotka koskevat CITES-sopimuksen liitteissä I ja II lueteltujen uhanalaisten lajien metsästysmuistojen vientiä;

21.

kehottaa kaikkia sopimuspuolia, joiden alueella sarvikuonon sarvia käytetään, ja erityisesti Vietnamia toteuttamaan kiireellisiä toimia sarvikuonon sarvien laittoman tuonnin lopettamiseksi ja määräämään ankaria seuraamuksia lain rikkojille sekä toteuttamaan toimia, joilla kuluttajat saadaan tietoisiksi kulutuksensa vaikutuksesta luonnonvaraisiin sarvikuonopopulaatioihin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käsittelemään näitä asioita asianomaisten sopimuspuolten kanssa käytävissä neuvotteluissa;

22.

kehottaa unionia ja jäsenvaltioita keskeyttämään kaupankäynnin niiden sopimuspuolten kanssa, jotka eivät ole noudattaneet tiikereitä koskevaa CITES-päätöstä 14.69, ja niiden sopimuspuolten kanssa, jotka edistävät tiikereiden kasvattamista niiden osilla ja niistä saatavilla tuotteilla käytävää kauppaa varten;

23.

kehottaa CITES-sopimuspuolia lopettamaan kestämättömän ja epäeettisen metsästysmuistoiksi metsästämisen, jonka vuoksi Afrikan leijonapopulaatiot ovat pienentyneet huomattavasti;

24.

pitää valitettavana, ettei ole ehdotettu leijonan (Panthera leo) siirtämistä CITES-sopimuksen liitteestä II liitteeseen I;

25.

kehottaa unionia ja jäsenvaltioita antamaan tukensa ehdotuksille monien Pohjois-Amerikasta ja Aasiasta kotoisin olevien kilpikonna- ja merikilpikonnalajien sisällyttämisestä CITES-sopimuksen liitteeseen II ja seitsemän lajin siirtämisestä liitteeseen I;

26.

panee merkille kolmea makeanveden rasiakilpikonnalajia (Cuora galbinifrons, Mauremys annamensis ja Geoemyda japonica) koskevat vaihtoehtoiset ehdotukset ja kehottaa unionia ja jäsenvaltioita antamaan tukensa niiden levinneisyysalueen valtioiden (Vietnam ja Japani) vahvemmin perustelluille ehdotuksille Singaporessa kokoontuneen CITES-seminaarin asiantuntijoiden suositusten mukaisesti;

27.

kehottaa unionia ja jäsenvaltioita antamaan tukensa uudenseelanninvihergekkojen (Naultinus spp.) ja mangshaninkyyn (Protobothrops mangshanensis) sisällyttämiselle CITES-sopimuksen liitteeseen II, kuten ovat ehdottaneet ainoat niiden levinneisyysalueen valtiot Uusi-Seelanti ja Kiina;

28.

kehottaa unionia ja jäsenvaltioita antamaan tukensa Sveitsin esittämälle päätösluonnokselle, joka koskee käärmeiden kauppaa ja käärmeiden suojelun hallinnointia;

29.

kehottaa unionia ja jäsenvaltioita antamaan tukensa Etiopian, Kenian ja Ugandan päätösluonnokselle, joka koskee gepardien laillisen ja laittoman kaupan tutkimista;

30.

on tyytyväinen Kansainvälisen Atlantin tonnikalojen suojelukomission (ICCAT) toimiin, joita ryhdyttiin toteuttamaan vuonna 2010 pidetyn CITES-sopimuksen COP15-kokouksen jälkeen;

31.

pitää valitettavana, ettei ole ehdotettu tonnikalan (Thunnus thynnus) sisällyttämistä CITES-sopimuksen liitteeseen I;

32.

pitää valitettavana, ettei ole ehdotettu korallien Corallium spp. ja Paracorallium spp. sisällyttämistä CITES-sopimuksen liitteeseen II;

33.

kehottaa unionia ja jäsenvaltioita antamaan tukensa seuraaville:

34.

kehottaa unionia ja jäsenvaltioita vastustamaan seuraavia:

35.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, CITES-sopimuspuolille ja CITES-sihteeristölle.

22.1.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 24/24

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 314 artiklan,

—

ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen (1),

—

ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen omien varojen järjestelmästä 7. kesäkuuta 2007 tehdyn neuvoston päätöksen 2007/436/EY, Euratom (2),

—

ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2011 ja tarkastettujen toimielinten vastaukset (3),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen osassa II olevan luvun 7,

—

ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A7-0020/2013),

A.

ottaa huomioon, että uudesta, vuosien 2014–2020 monivuotisesta rahoituskehyksestä ei vieläkään ole päästy sopuun ja että näin ollen EU:n vuoden 2014 talousarvion otsakkeen 5 enimmäismäärää ei vielä ole vahvistettu ja toteaa, että mikäli seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä ei saada aikaan sopimusta määräaikaan mennessä, otsakkeen 5 enimmäismäärää varainhoitovuonna 2013, joka on 9 181 miljoonaa euroa käyvin hinnoin (4), sovelletaan vuosittaisen teknisen mukautuksen (5) jälkeen myös vuonna 2014;

B.

katsoo, että aikana, jota leimaavat raskaat julkiset velat ja kansallisten talousarvioiden vakauttamispyrkimyksistä johtuvat säästötoimet, Euroopan parlamentin ja kaikkien EU:n toimielinten olisi edelleen noudatettava budjettipolitiikassaan ankaraa vastuullisuutta, valvontaa ja kurinalaisuutta;

C.

ottaa huomioon, että parlamentin toiminnan sujuvuutta on pidettävä yhtä tärkeänä toimintaa ohjaavana periaatteena;

D.

ottaa huomioon, että joillakin investoinneilla voi olla kestävä vaikutus toimielinten talousarvioihin ja siksi niitä olisi harkittava tiukoista liikkumavaroista huolimatta;

E.

toteaa, että vuotuisen menettelyn tässä vaiheessa parlamentti odottaa muiden toimielinten ennakkoarvioita ja oman puhemiehistönsä ehdotuksia vuoden 2014 talousarvioksi;

F.

katsoo, että vuoden 2014 puolivälissä pidettävien Euroopan parlamentin vaalien kertaluonteiset taloudelliset vaikutukset on otettava huomioon;

1.

on sitä mieltä, että toimielinten olisi edelleen rajoitettava hallintomenojaan tai jäädytettävä ne osoittaakseen yhteisvastuullisuutta vaikeassa taloudellisessa asemassa ja talousarviotilanteessa olevia jäsenvaltioita kohtaan, mutta samalla ei kuitenkaan tulisi vaarantaa toimielinten ydintoimintojen laatua, heikentää oikeudellisten velvoitteiden noudattamista eikä vähentää kehitysinvestointeja;

2.

katsoo, että vuoden 2014 määrärahojen olisi perustuttava vuosien 2012 ja 2013 määrärahojen käytön huolelliseen analysointiin, jotta on mahdollista luoda säästöjä budjettikohdissa, joiden toteuttamisessa on ilmennyt ongelmia; katsoo, että todellisia säästöjä ja aitoa tehostamista voidaan saada aikaan yksilöimällä päällekkäisyyksiä ja tehottomuutta kaikissa budjettikohdissa;

3.

kehottaa toimielimiä tiivistämään keskinäistä yhteistyötään voidakseen mahdollisuuksien mukaan ja perustelluissa tapauksissa vaihtaa parhaita käytäntöjä ja määrittää säästökeinoja yhdistämällä ja jakamalla henkilöresursseja ja teknisiä resursseja esimerkiksi tietotekniikkajärjestelmien, kääntämisen ja tulkkaamisen sekä kuljetuspalveluiden aloilla ja mahdollisesti muillakin aloilla;

4.

tähdentää, että parlamentin noudattaman kurinalaisuuden seurauksena sen talousarvio on pienentynyt reaalitasolla, kun asiaan liittyvät inflaatioprosentit otetaan huomioon; muistuttaa, että tähän päästiin budjettivaliokunnan tiukan talousarvion suunnittelun ja valvonnan ja lujan sitoutumisen avulla sekä organisoimalla työtä uudelleen, erityisesti leikkaamalla matkustamiseen liittyvien budjettikohtien määrärahoja, lyhentämällä virkamatkojen kestoa ja vähentämällä niiden määrää, turvautumalla entistä useammin videokonferensseihin ja optimoimalla käännös- ja tulkkauspalveluiden käyttö; muistuttaa, että jo sovituilla rakenteellisilla uudistuksilla, joista eräitä on sovellettu vuodesta 2011 lähtien, saadaan arvioiden mukaan vuositasolla aikaan noin 29 miljoonan euron säästöt ja että kiinteistöjen rahoittamista koskevien korkoennusteiden mukaan tulevina vuosina saadaan lisäksi ennakkomaksujen avulla aikaan 10 miljoonan euron säästöt, vaikka Lissabonin sopimuksen voimaantulon ja Kroatian EU:hun liittymisen valmistelujen seurauksena asiantuntemusta on lisättävä ja 18 uudesta jäsenestä aiheutuu lisäkustannuksia;

5.

muistuttaa kurinalaisuuden näkyvistä osoituksista, joita ovat jäsenten kaikkien korvausten jäädyttäminen vuoden 2011 tasolle nykyisen vaalikauden loppuun saakka sekä se, että henkilöstön virkamatkakorvauksiin ei ole tehty indeksikorotuksia vuoden 2007 jälkeen;

6.

kannustaa jatkamaan tehokkuuden parantamiseen tähtääviä rakenteellisia ja organisatorisia uudistuksia vaarantamatta erinomaista lainsäädäntöosaamista ja työolojen laatua; kannattaa organisaatioon liittyvää innovointia parlamentin tehokkuuden sekä jäsenille tarjottavien palvelujen ja jäsenten työolojen laadun parantamiseksi, mukaan lukien muun muassa työn rytmityksen tehostaminen ja käännös- ja tulkkauspalveluiden järjestäminen (vaarantamatta monikielisyysperiaatetta), mahdollisimman tarkoituksenmukaiset logistiset ratkaisut, myös kuljetuslogistiikka jäseniä ja heidän avustajiaan varten, ateriapalveluista aiheutuviin kustannuksiin liittyvät säästöt, parlamentin oman tutkimusavustustoiminnan parantaminen sekä paperittoman parlamentin ja sähköisten kokousten politiikan jatkaminen ja edelleen kehittäminen; muistuttaa pyytäneensä kustannus-hyötyanalyysia paperittomista kokouksista ja kehottaa hallintoa esittämään sen budjettivaliokunnalle vuoden 2013 puoliväliin mennessä;

7.

kehottaa panemaan parlamentissa täytäntöön hallinnon keventämistä ja tehokkuutta koskevia menetelmiä hallinnollisen rasitteen vähentämiseksi, koska siten voitaisiin säästää toimielimen aikaa ja rahaa;

8.

katsoo, että vuonna 2012 aloittamansa työn perusteella parlamentin talousarviota pohtiva puhemiehistön ja budjettivaliokunnan yhteinen työryhmä voisi osoittautua hyödylliseksi tässä uudistuksessa määrittelemällä mahdollisia säästökeinoja ja pohtimalla ja esittämällä budjettivaliokunnalle tehokkuuden lisäämistä koskevia ajatuksia; panee merkille, että työryhmä on jo pääosin saavuttanut sille vuoden 2011 lopussa asetetut tavoitteet, erityisesti matkakulujen leikkaamistavoitteet; ottaa huomioon työryhmän alustavat tulokset, jotka perustuvat muun muassa Euroopan parlamentin budjetin ja Yhdysvaltain kongressin ja eräiden jäsenvaltioiden parlamenttien budjettien keskinäiseen vertailuun, ja kannustaa työryhmää jatkamaan työtään ja asiaan liittyvän toimintasuunnitelman laatimista; pyytää antamaan toimintasuunnitelman budjettivaliokunnan ja puhemiehistön käsiteltäväksi vuoden 2014 talousarviomenettelyn yhteydessä; palauttaa mieliin 23. lokakuuta 2012 antamansa päätöslauselman (6), jonka mukaan näiden selvitysten odotetaan ”luovan pitkällä aikavälillä säästöjä parlamentin talousarvioon ja antavan ajatuksia sen tehokkuuden parantamiseksi vuonna 2013 ja sen jälkeisinä vuosina”; toteaa, että sen asukasta kohden jaetut kokonaismenot ovat pienemmät kuin vertailukelpoisilla jäsenvaltioiden parlamenteilla ja Yhdysvaltojen kongressilla; toteaa lisäksi, että parlamentin valvontavaltaa on vahvistettava ja että sille on annettava paremmin kohdennettua tutkimustukea, jotta se voi hoitaa demokraattisen edustuksen mukaiset tehtävänsä;

9.

pitää yleisemmästä näkökulmasta myönteisenä budjettivaliokunnan ja puhemiehistön tiiviimpää yhteistyötä vuotuisen talousarviomenettelyn aikana; on valmis lisäämään entisestään pääsihteerin, puhemiehistön ja budjettivaliokunnan välistä yhteistyötä koko vuoden aikana, jotta varmistetaan talousarviomenettelyn sujuvuus ja talousarvion tehokas toteuttaminen; edellyttää puhemiehistön esittävän varovaisen, tarpeisiin perustuvan ennakkoarvioesityksen, jossa otetaan huomioon oikeudellisesti sitovista velvoitteista johtuvat mahdolliset myöhemmät lisäykset, erityisesti vuoden 2014 Euroopan parlamentin vaaleihin liittyvät, jäsenten siirtymäjärjestelyistä aiheutuvat kertaluonteiset kustannukset; pyytää pääsihteeriä antamaan tietoa Euroopan parlamentin edellisiin vaaliprosesseihin liittyneistä jäsenten siirtymäjärjestelyjen kustannuksista;

10.

palauttaa mieliin, että täysistunnossa hyväksyttiin päätös, jossa neuvostoa pyydettiin esittämään kesäkuuhun 2013 mennessä etenemissuunnitelma, joka koskee parlamentin useampia toimipaikkoja, ja edellyttää asiasta vastaavien valiokuntien, pääsihteerin ja puhemiehistön antavan jäsenille ajantasaiset numerotiedot ja muut tiedot rahoitus- ja ympäristövaikutuksista, joita aiheutuu useamman toimipaikan järjestelystä; ehdottaa, että parlamentin omat vaikutustenarvioinneista vastaavat yksiköt käsittelevät tätä kysymystä ottaen huomioon myös vaikutukset, joita syntyy parlamentin läsnäolosta tai osittaisesta läsnäolosta kyseisissä yhteisöissä tai kyseisillä alueilla, ja esittävät arvionsa kesäkuuhun 2013 mennessä, jotta siihen sisältyvät havainnot voidaan ottaa huomioon seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen yhteydessä;

11.

kehottaa asiasta vastaavia yksikköjään arvioimaan Luxemburgin viranomaisten ja parlamentin välistä sopimusta Luxemburgissa olevan henkilöstön määrästä ottaen huomioon parlamentin tarpeiden tarkistamisen; katsoo, että arvioon olisi sisällyttävä ehdotuksia siitä, kuinka sopimus olisi neuvoteltava uudelleen asiassa sovellettavia oikeudellisia määräyksiä muuttamatta;

12.

palauttaa mieliin talousarviosta antamansa päätöslauselmat, myös edellisen, 23. lokakuuta 2012 antamansa päätöslauselman (7), jossa se kehotti avoimeen päätöksentekoon kiinteistöpolitiikan alalla, mukaan lukien pidättäytyminen kiinteistöhankinnoista nykyisen rahoituskehyksen voimassaolon ajan; pyytää saada tietoja pääsihteerin havainnoista ja aikataulusta, jotka koskevat kunnostustöitä ja työhuoneiden uudelleenjärjestelyjä tulevina vuosina, mukaan luettuna tiedot parlamentin henkilöstön käyttöön tarkoitetusta väliaikaisesta rakennuksesta, pitäen erityisesti mielessä Paul Henri Spaak -rakennuksen rakenteelliset ongelmat ja Trebel-rakennuksen hankkimisen;

13.

panee merkille vuoden 2012 aikana toteutetut toimet, joilla tiedotettiin budjettivaliokunnalle KAD-rakennuksen laajennushankkeen nykytilanteesta, ja vaatii jatkamaan tiedottamista hankkeen koko keston ajan ja toteaa tämän koskevan erityisesti muutetun tarjouskilpailun tuloksia; toteaa, että suunnitelmia on budjettivaliokunnan esittämän pyynnön jälkeen muutettu ja karsittu 8 000 neliömetrin verran, jotta voidaan noudattaa KAD-hankkeen etukäteen määriteltyä rahoituskehystä tai alittaa se; pitää myönteisenä, että korkomaksuja säästetään yli 10 miljoonaa euroa tulevina vuosina verrattuna hankkeen vuoden 2012 kustannusarvioon, kun määrärahasiirtojen avulla on voitu suorittaa ennakkomaksut hyvissä ajoin sekä KAD- että Trebel-rakennuksen osalta; katsoo, että tilanteessa, jossa parlamentin kasvava enemmistö kannattaa uusia työjärjestelyjä (8), parlamentin kiinteistöhankkeita on käsiteltävä huolellisesti ja että varovaisuuden on oltava kunnianhimoa tärkeämpää; kannustaa jatkamaan tätä hedelmällistä vuoropuhelua ja luottaa siihen, että pyydetyt tiedot toimitetaan hyvissä ajoin;

14.

on tietoinen siitä, että viimeaikaisten talousarviomenettelyiden taustatekijöiden ja tulosten seurauksena useimmilla toimielimillä on niukasti liikkumavaraa, ottaen huomioon, että niiden tehtävät ovat lisääntyneet ja ottaen erityisesti huomioon unionin tuomioistuimen työmäärän kasvun sekä Euroopan ulkosuhdehallinnon erityistarpeet;

15.

on tietoinen siitä, että Euroopan ulkosuhdehallinto on suhteellisen uusi elin, joka kasvaa edelleen, ja että sen edustustoverkostoa on laajennettava edelleen EU:n poliittisten painopistealueiden varmistamiseksi; toteaa, että ulkosuhdehallinto on ainoa elin, joka on altis kolmansien maiden inflaatiolle ja vaihtokurssien heilahteluille ja jonka henkilöstöön kohdistuu erityisiä turvallisuushuolia;

16.

katsoo, että kaikki perusteettomat ja kokonaisvaltaiset leikkaukset ja yksioikoinen lähestymistapa kaikkien toimielinten talousarvioihin aiheuttavat haitallisia vaikutuksia; aikoo sitä vastoin noudattaa edelleen tapauskohtaista toimintatapaa;

17.

toistaa aikaisempien talousarviomenettelyjen yhteydessä hyväksymänsä kannan, jonka mukaan se odottaa kaikkien toimielinten osoittavan jatkavansa pyrkimyksiään etsiä säästökohteita ja pitävänsä kiinni tiukasta budjettikurista laatiessaan ennakkoarvioitaan tuloista ja menoista;

18.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, tuomioistuimelle, tilintarkastustuomioistuimelle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, alueiden komitealle, Euroopan oikeusasiamiehelle, Euroopan tietosuojavaltuutetulle ja Euroopan ulkosuhdehallinnolle.

22.1.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 24/28

—

ottaa huomioon yritysten sosiaalista vastuuta koskevan vihreän kirjan seurannasta 3. joulukuuta 2001 annetun neuvoston päätöslauselman (1),

—

ottaa huomioon yritysten sosiaalisesta vastuusta 6. helmikuuta 2003 annetun neuvoston päätöslauselman (2),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon yhtiöoikeuden uudistamisesta ja omistajaohjauksen (corporate governance) parantamisesta Euroopan unionissa – etenemissuunnitelma (COM(2003)0284),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”vastuullisen yritystoiminnan” paketista (COM(2011)0685),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Sosiaalisen yrittäjyyden aloite – Suotuisan toimintaympäristön luominen sosiaalisen talouden ja innovoinnin keskiöön kuuluville sosiaalisille yrityksille” (COM(2011)0682),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Eurooppa 2020 – Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020),

—

ottaa huomioon 30. toukokuuta 2002 antamansa päätöslauselman komission vihreästä kirjasta yritysten sosiaalisen vastuun eurooppalaisten puitteiden edistämisestä (3),

—

ottaa huomioon 13. toukokuuta 2003 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta yritysten sosiaalisesta vastuusta: elinkeinoelämän panos kestävään kehitykseen (4),

—

ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2007 antamansa päätöslauselman yritysten yhteiskuntavastuusta: uusi kumppanuus (5),

—

ottaa huomioon 24. toukokuuta 2012 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta Komission tiedonanto – Yritysten yhteiskuntavastuuta koskeva uudistettu EU:n strategia vuosiksi 2011–2014" (6),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon yritysten yhteiskuntavastuuta koskevasta uudistetusta EU:n strategiasta vuosiksi 2011–2014 (COM(2011)0681),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan;

—

ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, ulkoasiainvaliokunnan, kehitysyhteistyövaliokunnan, kansainvälisen kaupan valiokunnan ja kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnot (A7-0017/2013);

1.

korostaa, etteivät yritykset voi ottaa itselleen viranomaisten vastuuta sosiaalisten ja ympäristönormien edistämisestä, täytäntöönpanosta ja valvonnasta;

2.

korostaa, että nykyinen maailmanlaajuinen talouskriisi johtui avoimuutta, tilivelvollisuutta ja vastuuta koskevista perusvirheistä sekä lyhytnäköisyydestä ja että EU:n velvollisuutena on varmistaa, että kaikki toimijat ottavat tästä opiksi; pitää myönteisenä komission aikomusta toteuttaa Eurobarometri-tutkimuksia liike-elämää kohtaan tunnetusta luottamuksesta; kehottaa kaikkia sidosryhmiä keskustelemaan kattavasti näiden tutkimusten tuloksista ja toimimaan niiden mukaisesti; kannattaa vahvasti yritysten yhteiskuntavastuuta ja katsoo, että jos sitä toteutetaan oikein ja jota sitä noudattavat kaikki yritykset eivätkä pelkästään suuryritykset, se voi edistää merkittävästi menetetyn luottamuksen palauttamista, mikä on edellytyksenä talouden kestävälle elpymiselle ja voi lieventää talouskriisin sosiaalisia vaikutuksia; toteaa, että yrityksen tuntiessa vastuunsa yhteiskunnasta, ympäristöstä ja työntekijöistä syntyy kaikkia hyödyttävä tilanne, joka kasvattaa luottamuspohjaa, joka on välttämätön edellytys taloudelliselle menestykselle; katsoo, että yritysten yhteiskuntavastuun sisällyttäminen kestävään yritysstrategiaan hyödyttää sekä yrityksiä että koko yhteiskuntaa; toteaa, että monet yritykset ja erityisesti pienet ja keskisuuret yritykset toimivat tässä suhteessa esimerkillisesti;

3.

katsoo, että yritykset voivat myötävaikuttaa sosiaalisen markkinatalouden kehittymiseen ja Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseen tarjoamalla työpaikkoja ja edistämällä talouden elpymistä;

4.

pitää välttämättömänä yritysten yhteiskuntavastuusta käytävän keskustelun sijoittamista laajempaan asiayhteyteen, jolloin sääntelytoimenpiteistä voitaisiin tarvittaessa käydä vuoropuhelua kuitenkin ensisijaisesti vapaaehtoisuuteen perustuvan toiminnan pohjalta;

5.

kannattaa komission ehdottamaa yritysten yhteiskuntavastuun uutta määritelmää, jossa ei enää aseteta vastakkain vapaaehtoisuuteen perustuvaa ja pakollisuuteen perustuvaa lähestymistapaa;

6.

katsoo, että yritysten hyvä hallintotapa on yritysten yhteiskuntavastuun keskeinen tekijä erityisesti, kun kyseessä ovat suhteet viranomaisiin, työntekijöihin ja heitä edustaviin järjestöihin sekä menettelyt, joita yritykset soveltavat bonuksiin, korvauksiin ja palkkoihin; katsoo, että johtajien liialliset bonukset, korvaukset ja palkat eivät sovi yhteen yhteiskuntavastuullisen toiminnan kanssa varsinkaan siinä tapauksessa, että yritys on vaikeuksissa;

7.

katsoo, että yrityksen veropolitiikkaa olisi pidettävä osana yritysten yhteiskuntavastuuta ja että näin ollen veronkiertoa tai veroparatiisien käyttöä koskevat strategiat eivät kuulu yhteiskuntavastuulliseen toimintaan;

8.

katsoo, että yrityksen yhteiskuntavastuun arvioinnissa olisi otettava huomioon toimitusketjun osana toimivien yritysten ja mahdollisten alihankkijoiden toiminta;

9.

kehottaa komissiota ja kansallisia viranomaisia edistämään sellaisia innovatiivisia liiketoimintamalleja, jotka olisivat omiaan vahvistamaan yritysten välisiä yhteyksiä sekä sosiaalista ympäristöä, jossa ne toimivat;

10.

kehottaa komissiota ottamaan tilinpäätösdirektiivin ja avoimuusdirektiivin uudelleentarkastelusta parhaillaan käytävät keskustelut huomioon siten, että ehdotetulla yritysten yhteiskuntavastuuta koskevalla uudella strategialla täydennetään tarkistettua direktiiviä;

11.

korostaa, että on tärkeää tukea innovatiivisia ratkaisuja, kuten älykkäiden kuljetusjärjestelmien ja ekotehokkaiden tuotteiden käyttöönottoa, joiden ansiosta yritykset voivat vastata sosiaalisiin ja ympäristöön liittyviin haasteisiin ja jotka ovat kaikkien saatavilla ja jotka on suunniteltu kaikkia varten;

12.

pitää myönteisinä komission tekemiä aloitteita yritysten yhteiskuntavastuun näkyvyyden ja hyvien käytäntöjen levittämisen edistämiseksi ja kannattaa voimakkaasti yritysten yhteiskuntavastuuta koskevan, yrityksille ja kumppanuuksille annettavan eurooppalaisen tunnustuksen käyttöönottamista; kehottaa tässä yhteydessä komissiota harkitsemaan muun muassa, voitaisiinko tätä tarkoitusta varten ottaa käyttöön eurooppalainen sosiaalinen tuotemerkki;

13.

pitää myönteisenä yritysten yhteiskuntavastuuta käsittelevien monenvälisten foorumien perustamista ja kannattaa valittua alakohtaista lähestymistapaa;

14.

tunnustaa eurooppalaisten yritysten yhteiskuntavastuuta edistävän CSR Europe -verkoston Enterprise 2020 -aloitteen merkityksen ja kapasiteetin ja katsoo, että se voi merkittävällä tavalla vaikuttaa yritysten yhteiskuntavastuun ja kilpailukyvyn välisen yhteyden lujittamiseen helpottamalla hyvien käytäntöjen levittämistä; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita luomaan enemmän yhteisvaikutuksia pyrittäessä toteuttamaan sosiaalista innovointia ja työpaikkojen luomista edistäviä toimintalinjoja ja aloitteita; kehottaa komissiota tukemaan CSR Europe -verkoston ponnisteluja ja panee merkille, että sen pääasiallisena tarkoituksena on vahvistaa yritysten ja jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä, jotta voidaan edistää kansallisten toimintasuunnitelmien kehittämistä ja hyvien käytäntöjen levittämistä;

15.

kannattaa komission ehdotusta määräajoin tehtävistä kyselyistä, joilla arvioidaan kansalaisten luottamusta yritysten yhteiskuntavastuustrategioihin ja heidän mielipiteitään niistä; suosittaa, että kyselyjen sisältö liitetään kestävän kulutuksen ja tuotannon toimintasuunnitelman tarkistamiseen, jotta kyselyjen perusteella voidaan yksilöidä vastuullisemman kuluttamisen esteitä;

16.

kehottaa komissiota suunnittelemaan sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin lisäksi erityisiä toimenpiteitä yritysten yhteiskuntavastuuseen sitoutumista koskevien sekä tuotteiden ja palveluiden ympäristö- ja yhteiskuntavaikutuksiin liittyvien harhaanjohtavien ja väärien tietojen torjumiseksi; kehottaa ottamaan tässä yhteydessä erityisesti huomioon valitusten esittämisen ja käsittelyn avoimen ja selkeän menettelyn mukaisesti ja tutkimusten käynnistämisen; katsoo, että ns. viherpesu ei ole pelkästään petollinen ja harhaanjohtava käytäntö kuluttajille, viranomaisille ja sijoittajille, vaan se myös vähentää luottamusta siihen, että yritysten yhteiskuntavastuu on kestävää ja osallistavaa kasvua edistävä tehokas väline;

17.

on yhtä mieltä siitä, että sosiaaliset ja ekologiset näkökohdat olisi otettava paremmin huomioon julkisissa hankinnoissa; toivoo tässä yhteydessä, että halvimman hinnan käyttämisestä ratkaisuperusteena luovutaan ja että kautta koko alihankintaketjun noudatetaan suurempaa vastuullisuutta;

18.

kehottaa komissiota toteuttamaan lisää aloitteita, joilla otetaan käyttöön yritysten yhteiskuntavastuun mahdollisuudet ilmastonmuutoksen torjunnassa ja vahvistetaan niitä (yhdistämällä ne resurssi- ja energiatehokkuuteen), esimerkiksi yritysten raakamateriaalien hankintaprosesseissa;

19.

korostaa, että EU:n tuki kolmansien maiden hallituksille sosiaali- ja ympäristösäännösten täytäntöönpanossa sekä tehokkaat valvontamekanismit ovat välttämätön täydennys eurooppalaisten yritysten yhteiskuntavastuun edistämiseksi maailmanlaajuisesti;

20.

korostaa, että yhteiskuntavastuulliset investoinnit (SRI) ovat osa yritysten yhteiskuntavastuun täytäntöönpanoa investointipäätösten yhteydessä; panee merkille, että vaikka tällä hetkellä ei ole käytössä yleismaailmallista määritelmää yhteiskuntavastuullisille investoinneille (SRI), yleisesti ottaen siinä yhdistyvät sijoittajien taloudelliset tavoitteet sekä sijoittajien yhteiskuntaan, ympäristöön ja eettisiin kysymyksiin sekä yritysten hyvään hallintotapaan liittyvät huolenaiheet;

21.

pitää tärkeänä sitä, että yritykset antavat kestävään kehitykseen, kuten sosiaalisiin ja ympäristönäkökohtiin, liittyviä tietoja kestävää kehitystä uhkaavien riskien tunnistamiseksi sekä sijoittajien ja kuluttajien luottamuksen lisäämiseksi; muistuttaa tässä asiassa saavutetusta merkittävästä edistyksestä ja kehottaa komissiota tukemaan integroitua raportointia käsittelevän kansainvälisen komitean (IIRC) tavoitetta tehdä integroidusta raportoinnista maailmanlaajuinen normi seuraavan vuosikymmenen aikana;

22.

kehottaa noudattamaan tiukasti ihmisoikeuksia, asianmukaista huolellisuutta ja avoimuutta, jotta voidaan varmistaa yritysten yhteiskuntavastuu koko toimitusketjussa, mitata eurooppalaisten yritysten kestävyysjalanjälkeä ja torjua veronkiertoa ja laittomia rahavirtoja;

23.

painottaa, ettei yritysten vastuullisuus saa olla vain markkinointiväline, vaan yritysten yhteiskuntavastuuta voidaan kehittää mahdollisimman pitkälle vain, jos se on osa yritysten liiketoiminnan kokonaisstrategiaa ja sitä toteutetaan yrityksen päivittäisessä toiminnassa ja rahoitusstrategiassa; pitäisi myönteisenä yritysten hyvän yritysvastuun ja hyvän hallintotavan välistä yhteyttä; katsoo, että komission pitäisi rohkaista yrityksiä päättämään yritysten yhteiskuntavastuuta koskevasta strategiasta johtokuntatasolla; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön yrityksen ”stewardship code” -käytännesäännöt, jotka perustuvat yrityksen jokaisen työntekijän vastuun merkitykseen ja joilla luodaan vahva yhteys yrityksen ympäristöä, yhteiskuntaa ja ihmisoikeuksia koskevan toiminnan ja sen taloudellisen tuloksen välille;

24.

painottaa, että yritysten yhteiskuntavastuuseen sitoutuvien yritysten pitäisi olla helposti sijoittajien ja kuluttajien tunnistettavissa, jotta yrityksiä voitaisiin kannustaa tähän toimintaan;

25.

korostaa, että yhteiskuntavastuullisissa investoinneissa, jotka investointipäätösten muodossa ovat osa yhteiskuntavastuun täytäntöönpanoa, yhdistetään sijoittajien taloudelliset tavoitteet sosiaalisiin, ympäristöä koskeviin, eettisiin, kulttuurisiin ja koulutusta koskeviin näkökohtiin;

26.

seuraa tiiviisti yritysten antamien sosiaalisten ja ympäristöön liittyvien tietojen avoimuutta koskevasta lainsäädäntöesityksestä käytävää keskustelua; kannattaa mahdollisimman suuren joustavuuden mahdollistavan lainsäädäntöehdotuksen hyväksymistä, jotta voidaan ottaa huomioon yritysten yhteiskuntavastuun moniulotteinen luonne sekä se, että yritykset soveltavat yritysten yhteiskuntavastuuta eri tavoin, ja katsoo, että siihen olisi liitettävä riittävä vertailukelpoisuus sijoittajien ja muiden sidosryhmien tarpeiden täyttämiseksi; kehottaa ottamaan huomioon tarpeen varmistaa kuluttajille helposti saatavilla olevaa tietoa yritysten vaikutuksista yhteiskuntaan, niiden hallintonäkökohdat ja elinkaarikustannusten menetelmät mukaan luettuina; katsoo, että kestävyyttä koskevien tietojen pitäisi kattaa tarvittaessa myös alihankkija- ja toimitusketju ja niiden olisi perustuttava yleisesti hyväksyttyihin menettelyihin, kuten GRI-ohjeistoon (Global Reporting Initiative) tai integroitua raportointia käsittelevän komitean menettelyihin; kehottaa lisäksi ottamaan käyttöön pk-yrityksiin sovellettavan yksinkertaistetun kehyksen;

27.

kehottaa seuraamaan yritysten yhteiskuntavastuuta koskevia periaatteita EU:n kauppapolitiikassa enemmän, osallistavammin ja avoimemmin sekä vahvistamaan parannusten mittaamiseksi selkeitä viitearvoja, jotta voitaisiin lisätä luottamusta järjestelmään;

28.

kannustaa EU:ta ja jäsenvaltioita tarjoamaan konkreettista tietoa yritysten yhteiskuntavastuusta sekä siihen liittyvää opetusta ja koulutusta, jotta yritykset saisivat täyden hyödyn yhteiskuntavastuusta ja toteuttaisivat sitä organisaatiokulttuurissaan;

29.

kannustaa mediayrityksiä sisällyttämään yhteiskuntavastuuta koskeviin toimenpideohjeisiinsa avoimen journalismin normeja, kuten lähdesuojan takaamisen ja ilmiantajien oikeudet;

30.

kehottaa komissiota arvioimaan edelleen sekä sitovia että ei-sitovia toimenpiteitä, joilla helpotetaan yritysten ponnistelujen tunnustamista ja edistämistä avoimuuteen ja yritysten muiden kuin taloustietojen julkistamiseen liittyvissä asioissa;

31.

torjuu täysin erityisten indikaattoreiden, kuten EU:n tason tulosindikaattoreiden, käyttöönoton, sillä ne saattaisivat aiheuttaa tarpeetonta byrokratiaa ja tehottomia rakenteita; kehottaa komissiota sen sijaan tarjoamaan yrityksille kansainvälisesti hyväksyttyjä menettelyjä, kuten GRI-ohjeistoa (Global Reporting Initiative) ja integroitua raportointia käsittelevän komitean menettelyjä ja edistämään niiden käyttöä;

32.

pitää kuitenkin tärkeänä, että komissio laatii mahdollisimman pian ilmoitetun yhteisen menetelmän ympäristötoimien tuloksellisuuden mittaamiseksi elinkaarikustannuksien perusteella; pitää tällaista menetelmää hyödyllisenä, kun kyseessä on yritysten tietojen avoimuus ja kun viranomaiset arvioivat yrityksien ympäristötoimien tuloksellisuutta;

33.

suhtautuu myönteisesti komission aikomukseen käynnistää yritysten yhteiskuntavastuuta ja sosiaalista toimintaa koskeva ”käytäntöyhteisö”; katsoo, että näiden toimien pitää täydentää yhteis- ja itsesääntelyä koskevia hyviä käytäntöjä, mikä mahdollistaisi kaikkien sidosryhmien osallistumisen yhteiseen oppimisprosessiin niin, että eri sidosryhmien toimien tehokkuutta ja vastuullisuutta voitaisiin parantaa ja vahvistaa;

34.

pyytää, että etujärjestöjä, mukaan lukien ammattiliittoja, kuullaan ja että ne voivat osallistua täysimääräisesti ja aktiivisesti yritysten yhteisvastuuprosessien ja -rakenteiden kehittämiseen, toimintaan ja seurantaan ja että ne toimivat työnantajien kanssa aidon kumppanuuden hengessä;

35.

kehottaa komissiota varmistamaan, että kestävyyttä koskevien olennaisten tietojen järjestelmällistä raportointia koskevalla velvoitteella ei aiheuteta liian suurta taakkaa yrityksille, koska mahdolliselle uudelle yritysten yhteiskuntavastuuta koskevalle strategialle tarvitaan niiden hyväksyntä; kehottaa komissiota antamaan yrityksille siirtymäkauden ennen kuin säännöllinen muista kuin taloudellisista tiedoista raportointi tulee voimaan, koska siirtymäkausi antaisi niille mahdollisuuden soveltaa ensin asianmukaisesti yhteiskuntavastuuta sisäisesti ja ottaa käyttöön tarkka ja yksityiskohtainen yritysten yhteiskuntavastuuta koskeva politiikka osana sisäisiä hallintajärjestelmiään;

36.

tukee komission ehdotusta, jonka mukaan kaikkia sijoitusrahastoja ja rahoituslaitoksia vaaditaan ilmoittamaan kaikille asiakkailleen (kansalaisille, yrityksille, viranomaisille jne.) mahdollisesti käyttämistään eettisistä tai vastuullisista sijoitusperusteista tai noudattamistaan normeista ja säännöstöistä;

37.

hyväksyy uhrien hyväksi vahvistettuja vähimmäisvaatimuksia koskevan komission direktiivin; pyytää, että asiaan liittyvien alojen (kuten matkailu-, vakuutus-, majoitus- ja televiestintäalan) yritysten yhteiskuntavastuuta koskeviin toimintalinjoihin sisällytetään myönteisiä ja käytännönläheisiä strategioita ja rakenteita, joilla tuetaan rikosten uhreja ja heidän perheitään kriisissä ja otetaan käyttöön erityisiä toimintalinjoja työntekijöille, jotka joutuvat rikoksen uhriksi työpaikalla tai sen ulkopuolella;

38.

tunnustaa itse- ja yhteissääntelyvälineiden, esimerkiksi koko toimialan kattavien käytännesääntöjen, huomattavan arvon ja potentiaalin; antaa näin ollen kiitosta komission pyrkimykselle parantaa olemassa olevia välineitä asiaa koskevien menettelyohjeiden avulla; vastustaa kuitenkin sellaisen yhden ainoan lähestymistavan omaksumista, jossa ei oteta huomioon yksittäisten alojen erityispiirteitä ja yritysten erityisvaatimuksia;

39.

muistuttaa pk-yritysten erityispiirteistä, sillä ne toimivat pääasiassa paikallis- ja aluetasolla ja tiettyjen alojen rajoissa; pitää näin ollen erittäin tärkeänä sitä, että yritysten yhteiskuntavastuuta koskevissa EU:n politiikoissa, mukaan luettuna yritysten yhteiskuntavastuuta koskevat kansalliset toimintasuunnitelmat, otetaan asianmukaisesti huomioon pk-yritysten erityisvaatimukset ja noudatetaan ”pienet ensin” -periaatetta sekä tunnustetaan, että pk-yrityksillä on epävirallinen ja intuitiivinen lähestymistapa yritysten yhteiskuntavastuuseen;

40.

huomauttaa, että pk-yritysten ottaminen mukaan yritysten yhteiskuntavastuuseen ja niiden saavutusten tunnustaminen on tärkeää;

41.

panee merkille, että monet eurooppalaiset pk-yritykset toteuttavat jo yritysten yhteisvastuuta koskevia toimintalinjoja, kuten paikallista työllisyyttä, yhteisön osallistumista ja hyvän hallinnon periaatteiden soveltamista toimitusketjussaan; huomauttaa kuitenkin, että suurin osa näistä pk-yrityksistä ei tiedä, että tosiasiallisesti ne toteuttavat kestävyyttä, yritysten yhteisvastuuta ja yritysten hyvää hallintotapaa koskevia käytäntöjä; pyytää sen vuoksi komissiota tarkastelemaan pk-yritysten nykyisiä käytäntöjä ennen kuin se harkitsee erityisesti pk-yrityksille tarkoitettuja yhteiskuntavastuuta koskevia strategioita;

42.

vastustaa kaikkia toimia, jotka saattavat aiheuttaa hallinnollisia tai taloudellisia lisärasitteita pk-yrityksille; kannattaa sen sijaan toimenpiteitä, joiden ansiosta pk-yritykset voivat harjoittaa yhteistoimintaa;

43.

kehottaa jäsenvaltioita ja alueviranomaisia käyttämään järkevästi rakennerahastovaroja voidakseen tukea pk-yritysten välittäjäorganisaatioiden roolia yritysten yhteiskuntavastuun edistämisessä ja käyttämään hyväksi esimerkiksi Euroopan sosiaalirahaston yhteisrahoittamaa Saksan pääasiallista ohjelmaa;

44.

kehottaa komissiota yhteistyössä jäsenvaltioiden, pk-yritysten välittäjäorganisaatioiden ja muiden sidosryhmien kanssa määrittelemään strategioita ja toimenpiteitä, joilla edistetään yritysten yhteiskuntavastuun alan hyvien toimintatapojen vaihtoa pk-yritysten keskuudessa, kuten tietokantaa, johon kerättäisiin tapaukset ja käytännöt sekä tiedot eri maissa toteutetuista hankkeista;

45.

suosittaa yritysten yhteiskuntavastuuta koskevien oppaiden laatimista pk-yrityksille; korostaa, että tarvitaan kiireesti lisää akateemista tutkimusta menetelmistä, joilla useammat pk-yritykset saataisiin omaksumaan yritysten yhteiskuntavastuun periaatteet, sekä yritysten yhteiskuntavastuun taloudellisista, sosiaalisista ja ekologisista vaikutuksista paikallis- ja aluetasolla;

46.

katsoo, että yritysten yhteiskuntavastuuta koskevassa ohjelmassa tulisi kiinnittää huomiota myös pk-yrityksiin, jotta köyhyyden vähentämisessä saataisiin aikaan todellisia tuloksia, sillä pk-yritysten kumulatiiviset yhteiskunta- ja ympäristövaikutukset ovat merkittäviä;

47.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan kehitys- ja tukistrategioita yritysten yhteiskuntavastuun levittämiseksi pk-yritysten keskuudessa; suosittelee erityisesti pienyrityksiä ja mikroyrityksiä koskevien erityistoimien kehittämistä;

48.

korostaa, että Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen parlamentille on tiedotettava kattavasti siitä, miten sopimuksiin liittyvissä kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutusten arvioinneissa tehdyt havainnot otetaan huomioon neuvotteluissa ennen niiden päättämistä ja mitä kyseisten sopimusten lukuja on muutettu kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutusten arvioinneissa havaittujen kielteisten vaikutusten välttämiseksi;

49.

korostaa, että EU:n tulevissa kahdenvälisissä investointisopimuksissa on varmistettava, että saavutetaan oikea tasapaino investoijien suojelun ja sen välillä, että on mahdollistettava valtion väliintulo, erityisesti, kun on kyse sosiaali-, terveys- ja ympäristönormeista;

50.

kehottaa edistämään sponsoroinnin ajatusta työnantajien keskuudessa;

51.

muistuttaa, että sekä oikeudenkäyntimenettelyjä että vaihtoehtoja oikeudenkäyntimenettelylle on jo käytössä kaupallisten kiistojen ratkaisemiseksi ja/tai korvauksen hakemiseksi vastuuttoman tai laittoman liiketoiminnan kielteisistä ulkoisvaikutuksista; kehottaa tässä yhteydessä komissiota lisäämään ponnistuksiaan parantaakseen sekä yritysmaailman että yleisemmin kansalaisten tietämystä näistä keinoista; muistuttaa, että Kansainvälinen kauppakamari (ICC) tarjoaa vaihtoehtoja oikeudenkäyntimenettelylle etsiville yksityishenkilöille, yrityksille, valtioille ja valtioiden yksiköille sekä kansainvälisille järjestöille riitojenratkaisupalveluja, jotka voivat auttaa parantamaan uhrien oikeussuojaa tapauksissa, joissa on rikottu vastuullisia liiketoimintakäytäntöjä ja aiheutettu taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristövahinkoja EU:ssa ja/tai ulkomailla;

52.

korostaa, että tietoisuuden lisääminen yritysten yhteiskuntavastuun merkityksestä ja sen noudattamatta jättämisen seurauksista yhtiötasolla on komission tehtävä ja että sen lisäksi tarvitaan asianmukaista tietoisuuden lisäämistä ja valmiuksien kehittämistä isäntämaiden hallitusten tasolla, jotta voidaan todella varmistaa yritysten yhteiskuntavastuuta koskevien oikeuksien toteutuminen ja oikeussuojakeinojen saatavuus;

53.

katsoo, että komission ja jäsenvaltioiden olisi kannustettava EU:n yrityksiä tekemään yritysten yhteiskuntavastuuta koskevia aloitteita ja vaihtamaan hyviä käytänteitään ulkomaisten kumppaneidensa kanssa;

54.

korostaa tarvetta kehittää mahdollisia lainsäädäntötoimenpiteitä, jotka perustuvat vankkoihin oikeudellisiin puitteisiin ja ovat kansainvälisten normien mukaisia, jotta voidaan välttää erilaiset kansalliset tulkinnat sekä tilanteet, joista voi aiheutua kilpailuetuja ja -haittoja alueellisella, kansallisella ja makroalueellisella tasolla;

55.

kehottaa komissiota jatkamaan toimiaan edistääkseen yritysten yhteiskuntavastuuta suhteissa maailman muihin maihin ja alueisiin; kehottaa tekemään enemmän työtä sen eteen, että vastavuoroisuuden periaate juurtuisi kaupankäyntiin;

56.

painottaa, että yritysten yhteiskuntavastuun kehitystä olisi edistettävä ensisijaisesti sellaisen useita sidosryhmiä koskevan toimintatavan perusteella, jossa yritykset toimivat keskeisessä tehtävässä, ja että niillä on oltava mahdollisuus laatia omaan tilanteeseensa sopiva lähestymistapa; toistaa, että yritysten yhteiskuntavastuun kehittymiseksi pk-yrityksissä tarvitaan välttämättä erityisiä toimia ja lähestymistapoja;

57.

toteaa, että nykyinen yritysten yhteiskuntavastuuta koskeva komission strategia kattaa ajanjakson 2011–2014; kehottaa komissiota varmistamaan, että ajanjaksolle vuoden 2014 jälkeen hyväksytään hyvissä ajoin kunnianhimoinen strategia;

58.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

22.1.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 24/33

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 5,12, 14, 15, 16, 21, 23, 26, 27, 28, 29, 31, 32, 33, 34 ja 36 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan sosiaalisen peruskirjan ja erityisesti sen 5, 6 ja 19 artiklan,

—

ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön (ILO) vuonna 1998 hyväksytyn julistuksen työelämän perusperiaatteista ja -oikeuksista sekä ILO:n yleissopimukset seuraavista yleisistä työelämän perusnormeista: pakkotyön poistaminen (yleissopimukset nro 29 (1930) ja 105 (1957)), järjestäytymisvapaus ja kollektiivinen neuvotteluoikeus (yleissopimukset nro 87 (1948) ja 98 (1949)), lapsityön kielto (yleissopimukset nro 138 (1973) ja 182 (1999)) ja syrjinnän kielto työelämässä (yleissopimukset nro 100 (1951) ja 111 (1958)),

—

ottaa huomioon myös ILO:n yleissopimukset työlausekkeista välikirjoissa, joissa julkinen viranomainen on sopimuspuolena (yleissopimus nro 94), ja kollektiivisen neuvottelumenettelyn edistämisestä (yleissopimus nro 154),

—

ottaa huomioon ILO:n laatiman ihmisarvoista työtä koskevan ohjelman ja globaalin työllisyyssopimuksen, jotka hyväksyttiin yksimielisesti kansainvälisessä työkonferenssissa 19. kesäkuuta 2009,

—

ottaa huomioon sosiaalisesti oikeudenmukaista globalisaatiota koskevan julistuksen, jonka ILO:n 183 jäsenvaltiota hyväksyivät yksimielisesti 10. kesäkuuta 2008,

—

ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen (1948) ja muut Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeussopimukset, erityisesti kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen (1966), taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan yleissopimuksen (1966), kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen (1965), kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen (1979), yleissopimuksen lapsen oikeuksista (1989), kansainvälisen yleissopimuksen siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien suojelusta (1990) ja yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista (2006),

—

ottaa huomioon UN Women -naisjärjestön maaliskuussa 2010 esittämät voimaantumisen periaatteet (Empowerment Principles), joissa esitetään ohjeita naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi työpaikoilla, markkinoilla ja yhteisössä ja jotka ovat tulosta UN Womenin ja YK:n Global Compact -aloitteen välisestä yhteistyöstä,

—

ottaa huomioon CDSB:n (Climate Disclosure Standards Board), GRI:n (Global Reporting Initiative), taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) sekä YK:n kauppa- ja kehityskonferenssin (UNCTAD) yhteistyöhankkeen ”Consistency Project”, jolla pyritään tukemaan toimien johdonmukaisuutta yritysten ilmastonmuutostietojen kysynnässä ja tarjonnassa,

—

ottaa huomioon yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n perusperiaatteet sekä 8. joulukuuta 2009 annetut ulkoasiainneuvoston päätelmät (1),

—

ottaa huomioon OECD:n toimintaohjeet monikansallisille yrityksille, jotka ajantasaistettiin toukokuussa 2011,

—

ottaa huomioon lahjonnan torjuntaa koskevan OECD:n yleissopimuksen vuodelta 1997,

—

ottaa huomioon GRI-ohjeiston (Global Reporting Initiative),

—

ottaa huomioon integroitua raportointia käsittelevän kansainvälisen komitean (IIRC) perustamisen,

—

ottaa huomioon Tanskan tilinpäätöslain vuodelta 2008,

—

ottaa huomioon YK:n Global Compact -aloitteen,

—

ottaa huomioon komissiolle lokakuussa 2010 tehdyn tutkimuksen hallinnon puutteista yritysten yhteiskuntavastuuta koskevien kansainvälisten sopimusten ja normien sekä voimassaolevan unionin lainsäädännön välillä (nk. Edinburghin-tutkimus) (2) ja että tutkimuksen tulokset kirjattiin Euroopan parlamentin mietintöön vuoden 2011 ihmisoikeuskertomuksesta (3), jota Eurooppa-neuvosto tuki täysimääräisesti,

—

ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen huippukokouksen (Rio+20) päätösasiakirjan 46 ja 47 kohdan,

—

ottaa huomioon YK:n vastuullisen sijoittamisen periaatteet (UNPRI),

—

ottaa huomioon 1. marraskuuta 2010 julkaistun kansainvälisen standardin ISO 26000, joka sisältää yhteiskuntavastuuta koskevia ohjeita,

—

ottaa huomioon vuonna 2009 tehdyn tutkimuksen ”Green Winners” (4), jossa tutkittiin 99:ää yritystä,

—

ottaa huomioon yritysten yhteiskuntavastuuta käsittelevän eurooppalaisen sidosryhmäfoorumin perustamisen ja sen toiminnan käynnistymisen 16. lokakuuta 2002,

—

ottaa huomioon julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 31. maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/18/EY (5),

—

ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi julkisista hankinnoista (COM(2011)0896);

—

ottaa huomioon tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22. joulukuuta 2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 (6), joka korvasi vuonna 1968 tehdyn Brysselin yleissopimuksen Tanskan ja muiden jäsenvaltioiden suhteiden osalta,

—

ottaa huomioon 3. joulukuuta 2001 annetun neuvoston päätöslauselman yritysten sosiaalista vastuuta koskevan vihreän kirjan seurannasta (7),

—

ottaa huomioon 6. helmikuuta 2003 annetun neuvoston päätöslauselman yritysten sosiaalisesta vastuusta (8),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Ihmisarvoista työtä kaikille – Yhteisön osallistuminen ihmisarvoisen työn toimintaohjelman maailmanlaajuiseen täytäntöönpanoon” (COM(2006)0249),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Yhtiöoikeuden uudistaminen ja omistajaohjauksen (corporate governance) parantaminen Euroopan unionissa – etenemissuunnitelma” (COM(2003)0284),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Kauppa, kasvu ja maailmanpolitiikka – Kauppapolitiikka Eurooppa 2020 -strategian kulmakivenä” (COM(2010)0612),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”vastuullisen yritystoiminnan” paketista (COM(2011)0685),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Tavoitteena työllistävä elpyminen” (COM(2012)0173),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Sosiaalisen yrittäjyyden aloite – Suotuisan toimintaympäristön luominen sosiaalisen talouden ja innovoinnin keskiöön kuuluville sosiaalisille yrityksille” (COM(2011)0682),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Eurooppa 2020 – Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Naisten ja miesten tasa-arvostrategia vuosiksi 2010–2015” (COM(2010)0491),

—

ottaa huomioon 30. toukokuuta 2002 antamansa päätöslauselman komission vihreästä kirjasta yritysten sosiaalisen vastuun eurooppalaisten puitteiden edistämisestä (9),

—

ottaa huomioon 13. toukokuuta 2003 antamansa päätöslauselman ”Komission tiedonanto yritysten sosiaalisesta vastuusta: elinkeinoelämän panos kestävään kehitykseen” (10),

—

ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2007 antamansa päätöslauselman ”Yritysten yhteiskuntavastuu: uusi kumppanuus” (11),

—

ottaa huomioon 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman yritysten yhteiskuntavastuusta kansainvälisissä kauppasopimuksissa (12),

—

ottaa huomioon 16. kesäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman Eurooppa 2020 -strategiasta (13), jossa todettiin, että yritysten vastuu ja yritysten hyvä hallintotapa liittyvät erottamattomasti toisiinsa,

—

ottaa huomioon 20. marraskuuta 2012 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Sosiaalisen yrittäjyyden aloite – Suotuisan toimintaympäristön luominen sosiaalisen talouden ja innovoinnin keskiöön kuuluville sosiaalisille yrityksille” (14),

—

ottaa huomioon 24. toukokuuta 2012 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon komission tiedonannosta ”Yritysten yhteiskuntavastuuta koskeva uudistettu EU:n strategia vuosiksi 2011–2014” (15),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Yritysten yhteiskuntavastuuta koskeva uudistettu EU:n strategia vuosiksi 2011–2014” (COM(2011)0681),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön sekä oikeudellisten asioiden valiokunnan, ulkoasiainvaliokunnan, kehitysyhteistyövaliokunnan, kansainvälisen kaupan valiokunnan ja kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnot (A7-0023/2013),

A.

katsoo, että yritysten yhteiskuntavastuun käsitettä ei pidä käyttää väärin kansainvälisesti sovittujen vähimmäisvaatimusten uudelleen määrittelyyn, vaan sen avulla olisi pyrittävä arvioimaan kyseisten vähimmäisvaatimusten täytäntöönpanoa ja selvittämään, miten kaikenkokoiset yritykset voisivat helposti ja suoraan panna ne täytäntöön;

B.

toteaa, että unionin toimielimissä tyypillisesti käytetyn yritysten yhteiskuntavastuun käsitteen olisi katsottava kuuluvan kiinteästi yhteen muiden lähikäsitteiden kanssa, joita ovat vastuullinen ja eettinen liiketoiminta, nk. ESG-tekijät (ympäristöön, yhteiskuntaan ja hallintoon liittyvät asiat), kestävä kehitys ja yritysten selontekovelvollisuus;

C.

katsoo, että kaikkien unionin tukemien yritysten yhteiskuntavastuuta koskevien aloitteiden on perustuttava monitoimijamalliin, joka muodostaa pohjan ja antaa uskottavuutta yritysten omille yhteiskuntavastuutoimille paikalliselta tasolta alkaen;

D.

katsoo, että GRI-ohjeisto on tarjonnut ylivoimaisesti laajimman kansainvälisen tuen saaneen menetelmän edistää yritysten toiminnan avoimuutta, ja toteaa, että integroitua raportointia käsittelevän kansainvälisen komitean (IIRC) muodostaminen tärkeimmistä kansainvälisistä selontekostandardeja määrittävistä elimistä merkitsee, että yritysten liikekirjanpitoon sisällytetystä kestävyysraportoinnista tulee kansainvälinen normi viimeistään seuraavan vuosikymmenen aikana;

E.

katsoo, että uraauurtava työ Walesin prinssin käynnistämässä hankkeessa kestävän kehityksen huomioimiseksi yritysten päätöksenteossa ja raportoinnissa (Prince's Accounting for Sustainability Project), ekosysteemien ja biologisen monimuotoisuuden taloudellisia näkökohtia painottavassa TEEB for Business -järjestössä ja YK:n ympäristöohjelmassa on mahdollistanut sen, että yritykset voivat täysin ja tarkkaan ymmärtää toimintansa ulkoisten yhteiskuntaan ja ympäristöön kohdistuvien vaikutusten rahallisen arvon ja sisällyttää sen yrityksen taloushallintoon;

F.

toteaa, että sijoittajayhteisön asenteissa on tapahtunut suuri muutos ja nykyään 1 123 sijoittajaa (joiden hallinnoimat varat ovat arvoltaan yhteensä 32 biljoonaa Yhdysvaltain dollaria) noudattaa YK:n vastuullisen sijoittamisen periaatteita (UNPRI); panee merkille eurooppalaisen kestävän sijoittamisen foorumin arvion, että yhteiskunnallisesti vastuullisten investointien maailmanmarkkinoiden arvo oli syyskuussa 2010 noin 7 biljoonaa euroa, ja toteaa, että 82 sijoittajaa, joiden hallinnoimat varat ovat arvoltaan 50 biljoonaa Yhdysvaltain dollaria, vaati Aviva Global Investorsin johdolla YK:n kestävän kehityksen huippukokouksessa, että yritysten kestävyysraportoinnista tehdään pakollista;

G.

katsoo, että yritysten yhteiskuntavastuuta käsittelevän eurooppalaisen sidosryhmäfoorumin perustaminen, lukuisten kokeilu- ja tutkimushankkeiden toteuttaminen ja aiemman yritysliittoutuman (Alliance for Business) toiminta ovat yhdessä muodostaneet vankan pohjan unionin toiminnalle yritysten yhteiskuntavastuun alalla, ja toteaa, että tätä on jatkuvasti edistänyt arvokkaalla tavalla yritysten yhteiskuntavastuuta käsittelevien eurooppalaisten järjestöjen ”perhe”: CSR Europe, European Academy of Business in Society (EABIS), European Social Investment Forum (Eurosif) sekä European Coalition for Corporate Justice (ECCJ);

H.

toteaa, että yritysten yhteiskuntavastuun toteuttamisessa tarvitaan tiettyjä yhteisiä normeja, että erot siinä, mitä pidetään olennaisena, edellyttävät toimialoittain eriytettyjä toimintamalleja ja että vapaassa yhteiskunnassa yritysten yhteiskuntavastuu ei voi koskaan velvoittaa hyväntekeväisyyteen, sillä se voisi vähentää ihmisten halua antaa;

I.

toteaa, että yritysten käytännesäännöillä on ollut merkittävä rooli yritysten yhteiskuntavastuun käynnistämisessä ja sitä koskevan tietoisuuden lisäämisessä, mutta ne eivät ole riittävän täsmällisiä eivätkä johdonmukaisia nykyisten kansainvälisten normien kanssa ja niissä on havaittu esimerkkejä olennaisten seikkojen välttelystä ja vertailukelpoisuuden ja avoimuuden puutteesta soveltamisessa;

J.

toteaa, että yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n perusperiaatteet hyväksyttiin YK:ssa yksimielisesti EU:n jäsenvaltioiden, Kansainvälisen työnantajajärjestön (IOE) ja Kansainvälisen kauppakamarin (ICC) täydellä tuella ja että myös sääntely- ja vapaaehtoistoimien ”älykkään yhdistelmän” käsite sai kannatusta;

K.

ottaa huomioon, että entinen YK:n pääsihteerin yritystoiminnasta ja ihmisoikeuksista vastaava erityisedustaja John Ruggie vetosi EU:n jäsenvaltioihin puheenjohtajavaltio Ruotsin kokoon kutsumassa yritysten yhteiskuntavastuuta käsitelleessä konferenssissa, jotta ne selventäisivät ja tukisivat ekstraterritoriaalisuuden soveltamista yritysten syyllistyessä rikkomuksiin hauraissa kolmansissa maissa; panee merkille, että Eurooppa-neuvosto asettui päätelmissään Ruggien vetoomuksensa kannalle, mutta tähän mennessä asian hyväksi ei ole tehty mitään;

L.

ottaa huomioon hallinnon puutteista yritysten yhteiskuntavastuuta koskevien kansainvälisten sopimusten ja normien sekä voimassaolevan unionin lainsäädännön välillä lokakuussa 2010 tehdyn komission tutkimuksen (nk. Edinburghin-tutkimuksen), jonka tulokset kirjattiin mietintöön vuoden 2011 ihmisoikeuskertomuksesta, jota Eurooppa-neuvosto ja Euroopan parlamentti tukivat täysin,

M.

katsoo, että OECD:n toimintaohjeet monikansallisille yrityksille ovat uskottavin kansainvälinen yritysten yhteiskuntavastuun normisto ja että niiden ajantasaistaminen toukokuussa 2011 oli merkittävä tilaisuus edistää yritysten yhteiskuntavastuun täytäntöönpanoa;

N.

toteaa, että yritysten kestävyysraportoinnin varmistamiseksi on tehty lukuisia kansainvälisiä aloitteita, muun muassa vaatimus kiinalaisten valtionyhtiöiden raportoinnista ja Intian hallituksen aloite, jolla yritykset pyritään saamaan raportoimaan yhteiskuntavastuutaan koskevien suuntaviivojen täytäntöönpanosta, toteaa myös, että Brasiliassa, Etelä-Afrikassa ja Malesiassa yritysten on julkistettava kestävyyssuorituksensa edellytyksenä arvopaperipörssiin listautumiselle ja että tätä julkistamista edellyttää myös Yhdysvaltojen arvopaperimarkkinoiden valvontaviranomainen (Securities and Exchange Commission);

O.

toteaa, että Tanskan vuoden 2008 tilinpäätöslain säännökset yritysten kestävyysraportoinnista, joihin sisältyy erityinen lisävelvoite raportoida vaikutuksista ilmastonmuutokseen ja ihmisoikeuksiin, ovat osoittautuneet tanskalaisissa yrityksissä erittäin suosituiksi, ja 97 prosenttia yrityksistä on valinnut raportoinnin, vaikka lain kolmen ensimmäisen soveltamisvuoden ajan ne voisivat noudattamisen sijasta vain perustella noudattamatta jättämisen;

P.

panee merkille, että Ranska ja Tanska ovat kaksi neljästä YK:n jäsenvaltion hallituksesta, jotka ovat lupautuneet johtamaan yritysten kestävyysraportointia koskevan YK:n Rio+20-kokouksen sitoumuksen täytäntöönpanoa;

Q.

katsoo, että monikansallisille yrityksille tarkoitettujen OECD:n toimintaohjeiden ajantasaistaminen Alankomaiden johdolla tarjosi tilaisuuden parantaa ohjeiden näkyvyyttä ja asemaa kansallisten yhteyspisteiden järjestelmän kautta, lakkauttaa ”investointikytkökset”, jotka estivät ohjeiden täysimääräisen soveltamisen toimitusketjuun, ja sisällyttää yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n perusperiaatteet ohjeisiin;

R.

muistuttaa, että Eurooppa 2020 -strategiasta annetussa Euroopan parlamentin päätöslauselmassa todetaan, että yritysten vastuu ja yritysten hyvä hallintotapa liittyvät erottamattomasti toisiinsa;

S.

toteaa, että vuonna 2009 tehty Green Winners -tutkimus 99 yrityksessä osoitti, että 16 eri toimialalla yritysten yhteiskuntavastuuta koskevan strategian omaavat yritykset suoriutuivat keskimäärin vähintään 15 prosenttia paremmin kuin muut alansa yritykset, mikä lisäsi niiden pörssiarvoa 498 miljoonalla eurolla (650 miljoonalla Yhdysvaltain dollarilla) yritystä kohden;

T.

toteaa vuonna 2012 tehdyn maailmanlaajuisen toimitusjohtajia koskeneen selvityksen osoittaneen, että yritykset tiedostavat kasvun edellyttävän tiivistä yhteistyötä paikallisväestön kanssa; toteaa esimerkkinä, että yli 60 prosenttia haastatelluista suunnitteli työvoiman terveyttä edistävien sijoitusten lisäämistä seuraavien kolmen vuoden aikana;

1.

korostaa, että komission tiedonanto on yksi monista toimintapoliittisista lausumista, joilla varmistetaan, että yritysten yhteiskuntavastuuta edistetään laajemmin ja että se juurrutetaan unionin eri alojen politiikkaan ja siitä tulee unionin toteuttamien toimien vakiintunut periaate; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käyttämään yritysten yhteiskuntavastuuta koskevaa strategiaa vuosille 2014–2020 perustana konkreettisille toimille, joilla yrityksiä kannustetaan sitoutumaan yhteiskuntavastuuseen;

2.

korostaa, että aktiivinen tietoisuus yhteiskuntavastuusta lisää yrityksiin kohdistuvaa luottamusta ja sosiaalista hyväksyntää;

3.

yhtyy kuitenkin tiedonannon arvioon siitä, että yritysten yhteiskuntavastuun käytäntöjä noudatetaan edelleen pääosin vain suuryritysten muodostamassa vähemmistössä, vaikka komissio vetosi vuonna 2001 ja 2006 antamissaan tiedonannoissa suoraan sen puolesta, että useammat yritykset alkaisivat soveltaa yritysten yhteiskuntavastuuta; huomauttaa, että yritykset ovat aina osallistuneet toimintaympäristönään olevaan yhteiskuntaan ja että kaikenkokoiset yritykset voivat toteuttaa yhteiskuntavastuuta; huomauttaa myös, että pienet ja keskisuuret yritykset on saatava mukaan yritysten yhteiskuntavastuuta koskevaan keskusteluun, sillä monet niistä soveltavat sitä epävirallisemmin ja intuitiivisemmin tavalla, jossa hallintotaakka jää minimiin eikä lisäkustannuksia synny;

4.

muistuttaa strategisesta roolista, joka pk-yrityksillä voi olla yritysten yhteiskuntavastuun leviämisen edistämisessä, koska ne ovat tiiviisti yhteydessä toiminta-alueisiinsa; pyytää komissiota kehittämään yhdessä kansallisten viranomaisten ja monenvälisten sidosryhmäfoorumeiden kanssa pk-yritysten välille alakohtaisia yhteistyömuotoja, joiden avulla ne voivat yhdessä käsitellä yhteiskuntaan ja ympäristöön liittyviä ongelmia;

5.

pitää valitettavana, että yritysten yhteiskuntavastuussa keskitytään edelleen ympäristönormeihin sosiaalisten normien kustannuksella, vaikka viimeksi mainitut ovat tärkeitä talouskasvua ja sosiaalista lähentymistä synnyttävän yhteiskunnallisen ilmapiirin luomisessa;

6.

katsoo, että maailmanlaajuisen rahoituskriisin todellisena vaarana on, että poliittiset päätöksentekijät myös unionissa joutuvat oman kohtalokkaan lyhytnäköisyytensä uhreiksi keskittyessään yksinomaan rahoitusmarkkinoiden suppeasti määriteltyä avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta koskeviin toimenpiteisiin ja sivuuttaessaan niin rahoitusalan kuin muidenkin toimialojen tarpeen puuttua kiireesti ja kokonaisvaltaisesti ympäristön pilaantumista ja sosiaalista syrjäytymistä koskeviin pakottaviin ja ensisijaisiin haasteisiin;

7.

varoittaa, että tulevaisuudessa yritykset voivat olla kestäviä vain kestävässä taloudessa ja vähähiilisiin järjestelmiin siirtymiselle, joka kattaa myös maailman sosiaalisen pääoman ja luonnonvarojen suojelun, ei ole vaihtoehtoa, ja korostaa, että tässä prosessissa yritysten yhteiskuntavastuun on oltava ratkaisevassa asemassa;

8.

uskoo, että yritysten yhteiskuntavastuuta on lisättävä tulevaisuudessa muun muassa siten, että korostetaan yritysten yhteiskuntavastuun edistämisen maailmanlaajuisia välineitä ja siten että johtavat yritykset antavat virikkeitä toisille yrityksille ja yritykset lisäävät yhteiskunta- ja ympäristötiedottamistaan, korostaa, että yhteiskuntavastuuta on lisättävä myös siten, että käytetään asianmukaisia ohjeistuksia ja julkinen hallinto tukee kunnollisten edellytysten luomista yritysten yhteiskuntavastuuseen tähtäävälle yhteistyölle ja tarjoaa siihen keinoja ja välineitä, kuten kannustinjärjestelmän, ja siten että arvioidaan perusteellisesti yritysten yhteiskuntavastuuta koskevien nykyisten aloitteiden vaikutuksia, tuetaan uusia sosiaalialan aloitteita, mukautetaan yritysten yhteiskuntavastuuta pk-yrityksille sopivaksi ja tunnustetaan sekä yritysmaailmassa että laajemmin yhteiskunnassa Euroopan ja koko maailman kohtaamat valtaisat, globaalit sosiaaliset ja ympäristöä koskevat haasteet;

9.

kannattaa komission aikomusta syventää yritysten yhteiskuntavastuuta unionissa laatimalla suuntaviivoja ja tukemalla monitoimija-aloitteita yksittäisillä toimialoilla sekä vetoaa johtaviin yrityksiin ja yhdistyksiin, jotta ne osallistuisivat tähän hankkeeseen;

10.

toistaa, että yritysten yhteiskuntavastuun on edettävä prosessista tuloksiin;

11.

panee tyytyväisenä merkille, että komission tiedonannossa vahvistettu yritysten yhteiskuntavastuun määritelmä, jossa näkyy se uusi lähestymistapa, jonka komissio omaksui ensimmäisen kerran sidosryhmäfoorumissa vuonna 2009, tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden osallistamiseen ja konsensuksen rakentamiseen ja siinä näkyy asianmukaisesti yritysten ja muiden sidosryhmien välillä saavutettu yhteisymmärrys, johon päästiin YK:n perusperiaatteista ja muista välineistä, kuten yhteiskuntavastuuta koskevasta ISO 26000 -standardista vallitsevan yksimielisyyden ansiosta; pitää myönteisenä sosiaalisten ja eettisten sekä ympäristöön ja ihmisoikeuksiin liittyvien näkökohtien huomioimista liiketoiminnassa; vaatii komissiota erottamaan selvemmin toisistaan yritysten 1) hyväntekeväisyystoiminnan, 2) lainsäädäntöön, määräyksiin ja kansainvälisiin normeihin perustuvan yhteiskunnallisen toiminnan ja 3) lainsäädäntöä, määräyksiä ja kansainvälisiä normeja rikkovan, sosiaalisten tavoitteiden vastaisen rikollisen ja riistävän toiminnan, kuten lapsi- tai pakkotyövoiman käytön, joka on tuomittava jyrkästi;

12.

vahvistaa, että yritysten yhteiskuntavastuun pitää koskea myös yritysten toimintaa kolmansissa maissa;

13.

panee merkille, että komissio on alkanut sisällyttää unionin kauppasopimuksiin viittauksia yritysten yhteiskuntavastuuseen; katsoo, että yritysten yhteiskunta- ja ympäristövastuu on sisällytettävä olennaisena osana unionin kauppasopimusten kestävää kehitystä koskevaan osaan, kun otetaan huomioon suuryritysten, niiden tytäryhtiöiden sekä toimitusketjujen merkittävä asema kansainvälisessä kaupassa; kehottaa komissiota laatimaan konkreettisia ehdotuksia yritysten yhteiskuntavastuun periaatteiden noudattamiseksi kauppapolitiikassa;

14.

katsoo, että yhteiskuntavastuun yhteydessä olisi noudatettava myös perusperiaatteita ja -oikeuksia, joita esimerkiksi ILO on vahvistanut ja joihin kuuluvat erityisesti järjestäytymisvapaus, kollektiivinen neuvotteluoikeus, pakkotyön ja lapsityön kielto sekä syrjinnän kielto työelämässä;

15.

antaa kiitosta työllisyydestä, yritystoiminnasta ja sisämarkkinoista vastaavien komission jäsenten ja heidän henkilöstönsä työstä komission tiedonannon tulevaisuuteen suuntaavan ja rakentavan lähestymistavan kehittämisessä; arvostaa myös muiden komission yksiköiden panosta, jonka ne ovat antaneet yritysten yhteiskuntavastuuta käsittelevän yksiköiden välisen työryhmän välityksellä; kehottaa kuitenkin komission puheenjohtajaa osoittamaan henkilökohtaista johtajuutta yritysten yhteiskuntavastuun alalla ja varmistamaan täysimääräisen vastuunoton yritysten yhteiskuntavastuuta koskevista komission sitoumuksista erityisesti ympäristöasioista ja ulkosuhteista vastaavissa pääosastoissa;

16.

katsoo, että yritysten yhteiskuntavastuuseen on sisällytettävä sosiaalisia toimia, jotka kattavat ammatillisen koulutuksen, perhe- ja työelämän yhteensovittamisen sekä kunnolliset työolot; vahvistaa kantansa, että yritysten yhteiskuntavastuu on liiketoiminnallisesti kannattavaa, mutta toistaa, että jos tämä ei toteudu lyhyellä aikavälillä tietyssä tilanteessa tai yrityksessä, se ei oikeuta vastuuttomaan ja sosiaalisten tavoitteiden vastaiseen toimintaan; uskoo, että on jo olemassa riittävästi tutkimustietoa, joka osoittaa liiketaloudellisen kannattavuuden, ja että kyseisen tiedon levittäminen olisi asetettava etusijalle; kehottaa keskittymään yritysten yhteiskuntavastuuta koskevissa uusissa tutkimuksissa siihen, mikä on yritysten toimintatavoissa yritysten yhteiskuntavastuun vuoksi tapahtuneiden muutosten yhteisvaikutus hiilidioksidipäästöjen, veden happamoitumisen, äärimmäisen köyhyyden, lapsityön tai eriarvoisuuden kaltaisten yleisten eurooppalaisten ja maailmanlaajuisten haasteiden käsittelyyn, sekä ottamaan nämä tutkimustulokset huomioon unionin tulevassa panoksessa yritysten yhteiskuntavastuuta koskevien maailmanlaajuisten aloitteiden kehittämiseen;

17.

toteaa, että yritysten yhteiskuntavastuuta koskevissa aloitteissa on vakavia puutteita, jos yritysten yhteiskuntavastuulla kehuskelevat yritykset onnistuvat välttämään liiketoimintansa ja maailmanlaajuisen toimitusketjunsa kannalta relevantteja kriittisiä eturyhmiä tai arkaluontoisia aiheita; kehottaa komissiota yhdessä rahoitusalan viranomaisten ja työmarkkinaosapuolten kanssa hyödyntämään yritysten yhteiskuntavastuun ”laboratorioiden” aiempaa työtä, jotta voitaisiin kartoittaa paremmin sitä, miten yhtiöt ja niiden sidosryhmät voivat objektiivisesti määrittää asianomaisen liiketoiminnan kannalta olennaisia sosiaalisia ja ympäristöä koskevia aiheita, ja jotta yrityksen yhteiskuntavastuuta koskeviin aloitteisiin osallistuvat sidosryhmät voitaisiin valita oikeudenmukaisesti ja tasapainoisesti;

18.

uskoo kuluttajien kiinnittävän yhä enemmän huomiota yritysten toteuttamiin yhteiskuntavastuutoimiin ja kannustaa siksi yrityksiä avoimuuteen, erityisesti sellaisissa liiketoimissa, joihin liittyy eettisiä, sosiaalisia ja ympäristöä koskevia huolenaiheita;

19.

korostaa, että yritysten yhteiskuntavastuusta voidaan puhua vasta sitten, kun voimassa olevaa lainsäädäntöä ja paikallisia työmarkkinaosapuolten sopimia työsopimusehtoja noudatetaan;

20.

toteaa, että yrityksen yhteiskuntavastuuta arvioitaessa on otettava huomioon yrityksen toimitusketjuun kuuluvien yritysten ja mahdollisten alihankkijoiden toiminta;

21.

tukee voimakkaasti komission tiedonannon toteamusta, että vallitsevan talouskriisin sosiaalisten vaikutusten lieventämiseen osallistuminen ja kestävien liiketoimintamallien etsiminen ovat osa yritysten yhteiskuntavastuuta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita yhteistyössä työntekijöiden edustajien kanssa auttamaan yrityksiä sitoutumaan yhteiskuntavastuuseen; kehottaa yrityksiä kehittämään aloitteita työpaikkojen säilyttämiseksi ja luomiseksi, etenkin nuorille ja naisille, kaikilla toiminnan aloilla (kuten johtaminen ja koulutus, markkinat, henkilöstö, ympäristö ja yhteiskunta), ottamaan erityisesti huomioon monella tapaa muita heikommassa asemassa olevat, kuten romanit ja vammaiset henkilöt, rekrytoimaan paitsi ”rivityöntekijöitä” myös ylempiä toimihenkilöitä paikallisilta työmarkkinoilta ja perustamaan esimerkiksi järjestelmän, jonka avulla korkeakoulututkinnon suorittaneet pääsisivät korkeatasoiseen työharjoitteluun saadakseen yksityisen sektorin työnantajien kaipaamaa työkokemusta;

22.

katsoo, että yritysten olisi osallistuttava talouskriisin pahentamien sosiaalisten ongelmien, kuten asuntopulan ja köyhyyden, ratkaisemiseen sekä niiden yhteisöjen kehittämiseen, joissa ne toimivat;

23.

toteaa, että talouskriisi on lisännyt tilapäistyötä etenkin naisten keskuudessa, poikkeavia työehtoja, jotka osittain johtuvat alihankinnan käytöstä, pakollista osa-aikatyötä myös monien kokopäivätyötä toivovien keskuudessa, sekä työelämäkäytäntöjä, jotka saattavat johtaa työvoiman hyväksikäyttöön, ja huomauttaa, että talouskriisi on myös johtanut epävirallisen sektorin uuteen voimistumiseen; kehottaa komissiota ja eurooppalaista sidosryhmäfoorumia tarkastelemaan eritoten alihankinnan lisääntymistä; pyytää perustamaan tämän työn YK:n perusperiaatteisiin, joita sovelletaan toimitusketjuun sekä vaikutustenarviointiin toimitusketjuun osallistuvan toimittajan tasosta riippumatta;

24.

korostaa, että fyysisiä työoloja koskevan lainsäädännön noudattaminen, työhönotto- ja irtisanomismenettelyjen ja -politiikan kehittäminen, työntekijän henkilötietojen ja yksityisyyden suojaaminen sekä palkan ja muiden maksujen maksaminen ajallaan kuuluvat myös yritysten yhteiskuntavastuuseen, ja kehottaa noudattamaan niitä;

25.

tiedostaa kriisin vaikutuksen sosiaalisiin rakenteisiin; pitää myönteisenä tiettyjen yritysten erilaisia toimia haavoittuvien ryhmien ja huono-osaisten työllistämiseksi; pyytää yrityksiä jatkamaan tämänkaltaisia aloitteita; korostaa kuitenkin, että yritysten lakkauttamiset ja säästötoimet vaarantavat osan yritysten yhteiskuntavastuun avulla saavutetuista hyödyistä, joita ovat yhteiskunnan haavoittuvien ryhmien, kuten vammaisten henkilöiden, työllistäminen, näiden työntekijöiden koulutuksen ja aseman parantaminen, innovoivien yhteiskunnallisesti hyödyllisten tuotanto- ja palvelumuotojen edistäminen, esimerkiksi luotto-osuuskuntien kautta, sekä uusien työllisyysmallien edistäminen yhteiskunnallisten yritysten, osuuskuntien ja reilun kaupan välityksellä; pitää siksi tärkeänä määritellä sosiaalisia toimia koskevat vertailuarvot; kehottaa komissiota tekemään perusteellisen arvion kriisin yhteiskunnallisesta vaikutuksesta näihin aloitteisiin soveltaen sukupuoleen perustuva lähestymistapaa ja keskittyen eteläisen Euroopan maihin sekä kuulemaan kaikkia työmarkkinaosapuolia ja yritysten yhteiskuntavastuun sidosryhmiä arvion tuloksista;

26.

katsoo, että yritysten yhteiskuntavastuuta koskevat toimet hyödyttävät koko yhteiskuntaa ja auttavat yritystä parantamaan julkisuuskuvaansa ja lisäämään arvostustaan mahdollisten kuluttajien keskuudessa, mikä edistää yrityksen taloudellista kannattavuutta pitkällä aikavälillä;

27.

huomauttaa, että työntekijöiden osaamisen kehittämiseen ja elinikäiseen oppimiseen tähtäävät ohjelmat, työntekijöiden säännölliset yksilölliset arvioinnit sekä osaamisen johtamisohjelmat ja myös työntekijäkohtaisten liiketoiminta- ja kasvutavoitteiden asettaminen lisäävät motivaatiota ja sitoutumista ja ovat tärkeä osa yritysten yhteiskuntavastuuta;

28.

huomauttaa, että erityisesti kriisiaikoina yritysten yhteiskuntavastuun periaatteita noudattavien yritysten olisi autettava kehittämään alueensa innovointikapasiteettia ottamalla tuotantolaitoksissa käyttöön innovatiivisia ja ympäristöystävällisiä teknisiä ratkaisuja sekä tekemällä uusia investointeja ja uudistuksia; painottaa, että biologisen monimuotoisuuden, ilmastonmuutoksen, resurssitehokkuuden ja ympäristöterveydenhuollon kaltaisten ympäristöön liittyvien näkökohtien huomioiminen liiketoiminnassa tarjoaa mahdollisuuden edistää kestävää elpymistä;

29.

olettaa, että rahoituskriisi on joissain tapauksissa saattanut horjuttaa työntekijöiden luottamusta siihen, että yritykset täyttävät pitkän aikavälin yksityisiä eläkeoikeuksia koskevat velvoitteensa kriisin jälkeen, ottaen huomioon unionimaiden eläkejärjestelmien erot; kehottaa vastuullisia yrityksiä ratkaisemaan ongelman tekemällä yhteistyötä komission ja työmarkkinaosapuolten kanssa ja ottamalla tarvittaessa käyttöön avoimia, osallistavia ja sääntöihin perustuvia järjestelyjä eläkesijoitusten hallinnoimiseksi, sillä tämä ongelma on osa yritysten yhteiskuntavastuuseen sisältyvää laajempaa haastetta, joka liittyy aktiiviseen ikääntymiseen väestörakenteen suurten muutosten aikoina; huomauttaa, että kestävä talouden elpyminen edellyttää ehdottomasti luottamuksen palauttamista työntekijöiden ja yritysten välille;

30.

pitää kiitettävänä kansainvälisten normien lujittamisen ja täytäntöönpanon painotusta komission tiedonannossa ja toteaa, että nyt kun OECD:n toimintaohjeet on saatettu ajan tasalle vuonna 2011 ja YK:n perusperiaatteista on sovittu, unionin toimissa on tärkeää keskittyä kyseisten ohjeiden ja periaatteiden täytäntöönpanoon eurooppalaisissa yrityksissä; painottaa, että OECD:n toimintaohjeet on määritelty ja tunnustettu kansainvälisellä tasolla, jotta voitaisiin vahvistaa ja säilyttää tasapuoliset toimintaedellytykset ja samalla edistää avoimia, oikeudenmukaisia ja vastuullisia liiketoimintakäytäntöjä kaikkialla maailmassa; ehdottaa, että komissio raportoisi vuosittain sekä Euroopan parlamentille että neuvostolle OECD:n toimintaohjeiden täytäntöönpanosta unionissa;

31.

korostaa, että on tärkeää laatia yritysten yhteiskuntavastuuta koskevat unionin toimintatavat kansainvälisten normien mukaisiksi, jotta estetään kansalliset tulkintaerot ja kilpailuetujen tai -haittojen vaara kansallisella tai kansainvälisellä tasolla;

32.

vaatii kaikkia 27:ää jäsenvaltiota nopeuttamaan yritysten yhteiskuntavastuuta koskevien kansallisten toimintasuunnitelmiensa tarkistamista ja asiasta annettujen OECD:n toimintaohjeiden ja YK:n perusperiaatteiden täytäntöönpanoa koskevien kansallisten suunnitelmien laatimista, jotta ne saadaan valmiiksi viimeistään joulukuussa 2013; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että nämä suunnitelmat laaditaan kaikkien sidosryhmien myötävaikutuksella, mukaan luettuina kansalaisjärjestöt, kansalaisyhteiskunta, ammattijärjestöt, työnantajajärjestöt ja kansalliset ihmisoikeuselimet; kehottaa unionia helpottamaan niiden jäsenvaltioiden kokemusten hyödyntämistä, joissa tämä prosessi on käynnissä; kannustaa jäsenvaltioita hyödyntämään ISO 26000 -standardiin sisältyviä suuntaviivoja, GRI-ohjeiston viimeisintä versiota sekä kansallisten ihmisoikeuselinten eurooppalaisen ryhmän (European Group of National Human Rights Institutions) laatimia suuntaviivoja;

33.

kehottaa johdonmukaistamaan unionin tason toimia saattamalla julkisia hankintoja, vientiluottoja, hyvää hallintoa, kilpailua, kehitysyhteistyötä, kauppaa, investointeja ja muita aloja koskevat toimintalinjat ja sopimukset vastaamaan asiaankuuluvissa OECD:n ja YK:n ohjeissa ja periaatteissa vahvistettuja kansainvälisiä sosiaalisia ja ihmisoikeus- ja ympäristönormeja; kehottaa yhteistyöhön työntekijöiden, työnantajien ja kuluttajien edustuselinten kanssa sekä hyödyntämään kansallisten ihmisoikeuselinten neuvoja, kuten kansallisten ihmisoikeuselinten eurooppalaisen ryhmän komissiolle antamaa asiakirjaa ihmisoikeuksista ja julkisista hankinnoista; kehottaa tekemään lainsäädäntöehdotuksista järkevät ja pätevät vaikutustenarvioinnit, jotta voidaan havaita mahdollinen epäyhdenmukaisuus YK:n perusperiaatteiden kanssa, ja vaatii koordinoimaan toimet yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia käsittelevän YK:n työryhmän kanssa, jotta vältetään YK:n perusperiaatteiden erilaiset ja ristiriitaiset tulkinnat;

34.

on erityisen tyytyväinen tieto- ja viestintätekniikan alan sisällyttämiseen yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskeviin erityisiin eurooppalaisiin suuntaviivoihin; tunnustaa todelliset ongelmat, joita aiheuttaa yhtäältä yksityisyyden suojelemisen ja rikollisen sisällön torjumisen tarve sekä toisaalta ilmaisunvapauden suojelemisen tarve, mistä islamilaisvastaisen videon lataamisesta YouTubeen hiljattain aiheutunut polemiikki todistaa; kehottaa yhä useampia eurooppalaisia yrityksiä sitoutumaan useiden sidosryhmien käynnistämään johtavaan Global Network Initiative -aloitteeseen, jonka jäseninä on tällä hetkellä pääosin yhdysvaltalaisia yrityksiä;

35.

vaatii, että kaikkeen unionin investointivälineiden, Euroopan investointipankin sekä Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin yksityisen sektorin toimijoille kauppaan ja kehitykseen myönnettävään rahoitukseen olisi sisällytettävä sopimuslausekkeita, joissa edellytetään monikansallisille yrityksille tarkoitettujen OECD:n toimintaohjeiden ja yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien YK:n perusperiaatteiden noudattamista, sekä vastuuvelvollisuutta koskevia vaatimuksia ja selkeä valitusmekanismi; toistaa jäsenvaltioille esittämänsä vetoomuksen toimia samoin, kun ne myöntävät yrityksille vientiluottoja;

36.

panee tyytyväisenä merkille komission aloitteen, joka koskee kansallisia toimintasuunnitelmia yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien YK:n perusperiaatteiden täytäntöön panemiseksi; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa omaksumaan huomattavasti merkittävämmän roolin johtoportaan täytäntöönpanon ohjaamisessa ja tehokkaaseen seurantaan ja raportointiin kannustamisessa; kehottaa edesauttamaan täytäntöönpanoa tekemällä vertaisarviointeja jäsenvaltioiden kesken; kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa arvioimaan toimintasuunnitelmien täytäntöönpanoa ja unionin tasolla toteutettuja toimia sekä raportoimaan tuloksista Eurooppa-neuvostolle ja Euroopan parlamentille vuoden 2014 loppuun mennessä;

37.

toteaa, että yritykset toimivat yhä useammin hauraissa valtioissa ja että niiden velvollisuus on suojella työntekijöitään konflikteilta, terrorismilta ja järjestäytyneeltä rikollisuudelta; korostaa kuitenkin, että yritysten on yhtä lailla varmistettava, että turvallisuusjärjestelyt eivät vaaranna rauhaa tai muiden turvallisuutta näiden yritysten toimintaympäristössä, jotta niitä ei voitaisi syyttää osallisuudesta ihmisoikeusrikkomuksiin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan vapaaehtoisten kansainvälisten turvallisuusperiaatteiden entistä paljon laajemman soveltamisen sekä pyrkimään sopimukseen kansainvälisestä sääntelykehyksestä yksityisten sotilas- ja turvallisuusalan yritysten toiminnan sääntelemiseksi, seuraamiseksi ja valvomiseksi;

38.

kehottaa yrityksiä ja muita sidosryhmiä osallistumaan rakentavasti komission pyrkimyksiin laatia toimialakohtaisia ihmisoikeuksia koskevia toimintaohjeita sekä noudattamaan kyseisiä ohjeita niiden valmistuttua;

39.

kehottaa komissiota ja etenkin oikeusasioiden pääosastoa esittämään ehdotuksia, joilla helpotetaan oikeussuojakeinojen käyttämistä unionin tuomioistuimissa sellaisten äärimmäisten ja räikeiden ihmisoikeus- tai työoikeusloukkausten yhteydessä, joihin unioniin sijoittautuneet liikeyritykset, niiden tytäryritykset tai liiketoimintakumppanit ovat syyllistyneet, yritystoiminnasta ja ihmisoikeuksista vastaavan YK:n pääsihteerin erityisedustajan suositusten mukaisesti;

40.

korostaa, että on myös kehitettävä ja perustettava järjestelmät yksittäisten yritysten ihmisoikeusloukkausten ilmoittamista varten;

41.

katsoo Green Matters -tutkimuksen osoittaneen lopullisesti myönteisen yhteyden yhteiskuntavastuuta noudattavien yritysten ja entistä paremman taloudellisen tuloksen välillä kriisistä toivuttaessa; kannattaa vastuullisen kilpailukyvyn käsitettä ja korostaa, että yhteiskuntaa ja ympäristöä hyödyttävien tuotteiden ja palvelujen potentiaaliset markkinat ovat merkittävä markkinamahdollisuus yrityksille ja täyttävät yhteiskunnallisia tarpeita;

42.

jakaa vuonna 2012 tehdyssä maailmanlaajuisessa toimitusjohtajia koskeneessa selvityksessä esiin tulleen yritysjohdon näkemyksen, että kestävä liiketoiminnan kasvu edellyttää tiivistä yhteistyötä paikallisväestön, hallitusten ja liikekumppanien kanssa sekä investointeja paikallisyhteisöihin; kannattaa ja kehottaa tehostamaan yritysten aloitteita työpaikkojen luomiseksi, koulutuksen edistämiseksi, resurssien rajoitusten hallinnoinnin helpottamiseksi sekä terveydenhuoltoon liittyvien ratkaisujen edistämiseksi;

43.

kehottaa komissiota ja etenkin kauppapolitiikan pääosastoa aktivoitumaan suhteessa OECD:n toimintaohjeisiin sekä muun muassa liittymään kansainvälistä sijoitustoimintaa ja monikansallisia yrityksiä koskevaan OECD:n julistukseen, johon OECD:n toimintaohjeet sisältyvät, varmistamaan, että kolmansissa maissa toimivat unionin edustustot edistävät ja tukevat jatkuvasti OECD:n toimintaohjeita, rahoittamaan toimintaohjeiden täytäntöönpanoon liittyviä, valmiuksien kehittämistä koskevia aloitteita yhdessä kolmansien maiden yritysten, ammattijärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan kanssa sekä varmistamaan, että toimintaohjeet mainitaan erityisesti kaikissa unionin ja kolmansien maiden välisissä uusissa sopimuksissa, myös kaikissa kauppa- ja investointisopimuksissa; kehottaa unionia harjoittamaan yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa määrätietoista diplomatiaa taivuttaakseen yhä useampia maailman valtioita allekirjoittamaan toimintaohjeet sekä tarjoamaan konkreettista tukea kansalaisyhteiskunnan ryhmille yksittäisten väitettyjen rikkomisten tutkimiseksi;

44.

uskoo, että yritysten yhteiskuntavastuu on merkittävä väline, jolla unioni voi tukea ILO:n yleissopimusten kansainvälistä täytäntöönpanoa; kehottaa komissiota tukemaan eurooppalaisia järjestöjä ja työmarkkinaosapuolia, jotka haluavat toteuttaa OECD:n toimintaohjeiden ja yritysten yhteiskuntavastuuta koskevien muiden kansainvälisten normien mukaisia kokeiluhankkeita valmiuksien kehittämiseksi kolmansissa maissa; kehottaa komissiota asettamaan erityisen tavoitteen yritysten yhteiskuntavastuuta koskevien uusien puitesopimusten neuvottelemiselle ja tekemiselle sekä pyytämään työmarkkinaosapuolia hyväksymään nämä puitesopimukset uuden alakohtaisen yritysten yhteiskuntavastuuseen sovellettavan lähestymistapansa puitteissa; kehottaa komissiota ja etenkin työllisyyden pääosastoa sisällyttämään työelämän normit yritysten yhteiskuntavastuuseen toteuttamalla ihmisarvoista työtä koskevia kokeiluhankkeita yhdessä kolmansien maiden hallitusten kanssa;

45.

yhtyy komission tiedonannossa ”Yritysten yhteiskuntavastuuta koskeva uudistettu EU:n strategia vuosiksi 2011–2014” esitettyyn näkemykseen, jonka mukaan ”sovellettavan lainsäädännön ja työmarkkinaosapuolten välisten työehtosopimusten kunnioitus on [yritysten yhteiskuntavastuun] täyttymisen ennakkoedellytys”; katsoo, että yritysten yhteiskuntavastuun tulisi täydentää voimassa olevaa lainsäädäntöä, kollektiivisia neuvotteluja ja vuoropuhelua ammattijärjestöihin järjestäytyneiden työntekijöiden kanssa, mutta korostaa, että se ei mitenkään voi korvata niitä; katsoo, että yritysten olisi sitouduttava keskustelemaan yritysten yhteiskuntavastuuta koskevista toimintatavoistaan – ja yrityksen toiminnan sosiaalisten ja ympäristöön kohdistuvien vaikutusten vuotuisen raportoinnin kaltaisista tekijöistä – työntekijöiden ja heidän edustajiensa kanssa; katsoo, että eurooppalaisia puitesopimuksia varten olisi hyväksyttävä vapaaehtoinen säännöstö puitesopimuksen mahdollisen sisällön perusteella, kuten komission yksiköiden asiaa koskevassa valmisteluasiakirjassa esitetään.

46.

kehottaa unionia ja etenkin komissiota

47.

panee tyytyväisenä merkille, että eräät elinkeinoelämän toimijat vetosivat YK:n Rio+20-huippukokouksessa uuden maailmanlaajuisen yritysten yhteiskuntavastuuta koskevan YK:n yleissopimuksen tekemisen puolesta; katsoo, että vaikka tällaisen yleissopimuksen tekemiseen kulunee joitakin vuosia, unionin olisi osallistuttava keskusteluun rakentavasti; katsoo kuitenkin, että tällaiset keskustelut eivät saa johtaa siihen, että päätöksentekijät yrityksissä ja hallituksissa luopuisivat nykyisten, yritysten yhteiskuntavastuuta koskevien välineiden kiireellisestä täytäntöönpanosta; huomauttaa, että YK-järjestelmän lisäksi on olemassa muita tapoja synnyttää yritysten yhteiskuntavastuun globaalin hallinnan uusia muotoja, kuten OECD:n toimintaohjeiden noudattamisen edistäminen muiden kuin niihin liittyneiden keskuudessa taikka samanmielisten hallitusten itsenäiset aloitteet; kehottaa unionia, komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään ja esittämään yritysten konkreettista ja todennettavaa panosta koskevia ehdotuksia hyväksyttäväksi osana ehdotettuja YK:n kestävän kehityksen tavoitteita vuoden 2015 jälkeiselle ajalle;

48.

tukee sidosryhmäfoorumin ensimmäisessä raportissa kesäkuussa 2004 ilmaistua kantaa, että viranomaiset voivat merkittävästi edistää yritysten yhteiskuntavastuuta, varsinkin julkisissa hankinnoissa, kun ne toimivat osapuolten koollekutsujina ja kannustimien tarjoajina, ja kehottaa jäsenvaltioita antamaan näille toimille uutta pontta korkean tason ryhmän ja muiden kanavien kautta;

49.

pyytää, että unionin tai jäsenvaltioiden ollessa liiketoimintakumppaneina (esimerkiksi julkisissa hankinnoissa, valtionyhtiöissä, yhteisyrityksissä, vientiluottotakuissa ja kolmansissa maissa toteuttavissa suurissa hankkeissa) ne asettaisivat prioriteetiksi OECD:n ja YK:n toimintaohjeiden ja periaatteiden noudattamisen ja ottaisivat käyttöön erityisiä sopimuslausekkeita, joiden rikkomisesta koituu seuraamuksia sosiaalisia, ympäristö- ja ihmisoikeusnormeja räikeästi rikkoville yrityksille;

50.

korostaa suojelua, kunnioittamista ja oikeussuojakeinoja koskevan YK:n toimintakehyksen merkitystä ja katsoo, että sen osatekijöitä – valtioiden vastuu suojella kansalaisia ihmisoikeusloukkauksilta, yritysten vastuu ihmisoikeuksien kunnioittamisesta sekä tarve parantaa oikeussuojakeinoja – olisi tuettava täytäntöönpanon mahdollistavin asianmukaisin toimenpitein;

51.

korostaa, että koska eurooppalaisilla yrityksillä, niiden tytäryhtiöillä ja alihankkijoilla on huomattava painoarvo maailmankaupassa, ne voivat merkittävästi edistää ja levittää sosiaalisia ja työelämän normeja maailmassa; myöntää, että ulkomailla toimivien unioniin sijoittautuneiden yritysten toiminnasta johtuvat valitukset voidaan usein ratkaista parhaiten paikan päällä; antaa tunnustusta OECD-maissa toimiville kansallisille yhteyspisteille valtiossa toimivina mutta sen oikeusjärjestelmän ulkopuolisina mekanismeina, jotka voivat toimia välittäjinä monenlaisissa yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevissa kiistoissa; kehottaa kuitenkin yrityksiä kehittämään valitusmekanismeja, jotka vastaavat YK:n perusperiaatteissa vahvistettuja tehokkuuskriteereitä, ja hakemaan lisää arvovaltaista tukea kansainvälisesti tunnustetuista periaatteista ja ohjeistoista, joita ovat erityisesti äskettäin päivitetyt monikansallisille yrityksille tarkoitetut OECD:n toimintaohjeet, YK:n Global Compact -aloitteen kymmenen periaatetta, yritysten yhteiskuntavastuuta koskeva ISO 26000 -standardi sekä ILO:n kolmenkeskinen julistus monikansallisten yritysten ja sosiaalipolitiikan periaatteista;

52.

kehottaa laatimaan unionin teknologia-alan yrityksille tehokkaampia avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta koskevia normeja sellaisen teknologian vientiin, jota voidaan käyttää ihmisoikeusloukkauksiin tai unionin turvallisuusetujen vastaiseen toimintaan;

53.

kehottaa panemaan täytäntöön loppukäyttäjän tuntemisen vaatimuksen, jotta varmistetaan, että valvontaa lisätään ja ihmisoikeusloukkauksia ei tapahdu toimitus-, tuotanto- tai markkinaketjun alku- eikä loppupäässä;

54.

katsoo, että jäsenvaltioiden olisi velvoitettava yritykset ottamaan käyttöön syrjintää ja sosiaalista syrjäytymistä ehkäiseviä periaatteita ja toimia, edistämään sukupuolten tasa-arvoa sekä kaikkien perusoikeuksien kunnioittamista;

55.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita yritysten yhteiskuntavastuun monitoimijamallin huomioon ottaen harkitsemaan tarkkailijoiden osallistumisen laajentamista korkean tason ryhmän puolivuotiskokouksissa siten, että niihin voisivat osallistua tarkkailijoina myös Euroopan parlamentin asiasta vastaavien kahden valiokunnan esittelijät, YK:n ympäristöohjelman, YK:n ihmisoikeusneuvoston ja ILO:n edustajat sekä yksi eurooppalaisten yritysten, ammattijärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen omasta piiristään nimeämä edustaja, joista sovitaan sidosryhmäfoorumin koordinointikomitean kanssa;

56.

tunnustaa, että vuonna 2001 annetussa Laekenin julistuksessa esiin tuotu tarve lähentää unionin toimielimiä sen kansalaisiin on yhä ajankohtainen; kehottaakin tarkastelemaan muodollisesti unionin toimielinten välistä henkilöresurssiohjelmaa koskevaa solidaarisuusehdotusta, jolla helpotetaan toimielinten henkilöstön ja harjoittelijoiden osallistumista vapaaehtoistoimintaan, humanitaariseen ja sosiaaliseen toimintaan sekä osana henkilöstökoulutusta että vapaa-ajallaan; korostaa, että ehdotettu ohjelma toisi kustannussäästöjä ja runsaasti lisäarvoa ja että se helpottaisi unionin toimintalinjojen ja ohjelmien täytäntöönpanoa; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita sisällyttämään työntekijöiden vapaaehtoistoiminnan kansallisiin toimintasuunnitelmiinsa; kehottaa tekemään eurooppalaisen vapaaehtoistyökeskuksen välityksellä uuden ”paktin”, jotta kansalaisyhteiskunnan järjestöt kaikkialla Euroopassa saadaan sitoutumaan tähän tavoitteeseen;

57.

kehottaa yrityksiä kannustamaan työntekijöitään kansainväliseen vapaaehtoistoimintaan julkisen ja yksityisen sektorin synergioiden edistämiseksi kehitysyhteistyössä; pyytää komissiota tukemaan yritysten tämän alan toimia tulevien Euroopan humanitaarisen avun vapaaehtoisjoukkojen avulla;

58.

katsoo, että jäsenvaltioiden olisi rohkaistava yrityksiä kehittämään toimintatapoja ja ottamaan käyttöön toimenpiteitä, joilla vastataan tarpeeseen kunnioittaa kaikkien työntekijöiden yksityis- ja perhe-elämää; katsoo, että näiden toimintatapojen ja toimenpiteiden olisi noudatettava tasa-arvon periaatetta ja ne olisi ulotettava neuvotteluihin työajan pituudesta ja järjestämisestä, palkkatasoista, tiettyjen käytännön järjestelyjen tarjoamisesta työntekijöille sekä joustavista työehdoista, joihin kuuluvat työsuhteen luonne ja mahdollisuus työuran keskeyttämiseen;

59.

toteaa, että sosiaaliset indikaattorit ovat jäljessä ympäristöindikaattoreista taloudellisen arvottamisen ja yleisen täsmällisyyden osalta monissa yritysten yhteiskuntavastuuta koskevissa aloitteissa; katsoo, että vaikka sosiaalinäkökohtien huomioimisesta hankinnoissa onkin annettu käsikirja, unioni on itse toiminut turhan rajoitetusti tällä alalla; kehottaa toteuttamaan sosiaalisen pääoman arvottamisesta tutkimuksen, joka johtaisi unionin vetämään laajempaan keskusteluun sosiaalisten vaikutusten paremmasta integroimisesta kestävään yrityshallintoon; kannattaa kokeiluhankkeiden rahoittamista sosiaalisten indikaattorien, sosiaalisten luokituslaitosten ja sosiaalisen auditoinnin käytäntöjen kehittämiseksi joissakin jäsenvaltioissa ja joillakin toimialoilla;

60.

pitää myönteisenä, että tunnustetaan julkisille hankinnoille lankeava tehtävä yritysten yhteiskuntavastuun käytännön edistämisessä, myös koulutuksen saatavuuden, tasa-arvon, reilun kaupan sekä muita heikommassa asemassa olevien työntekijöiden ja vammaisten henkilöiden sosiaalisen integraation edistämisessä, sillä näin yrityksiä voidaan kannustaa lisäämään yhteiskuntavastuutaan; ottaa kuitenkin huomioon, että on edelleen epäselvää, kuinka laajasti viranomaiset ovat tosiasiassa noudattaneet unionin hankintasääntöjen peräkkäisiä muutoksia ja missä määrin ne ovat vaikuttaneet yritysten ympäristö- ja yhteiskuntavastuun parantamiseen ja yritysten yhteiskuntavastuuseen kannustamiseen; kehottaa jatkamaan tutkimusta ja vaikutustenarviointia, jotta voitaisiin antaa selkeitä suosituksia helposti ymmärrettävien kannustimien tarjoamiseksi yrityksille; kehottaa analysoimaan tässä yhteydessä yritysten lisääntyvää käytäntöä sisällyttää yritysten yhteiskuntavastuuta koskevia lausekkeita omiin yksityisiin hankintasopimuksiinsa, toisin sanoen yritysten välisiin sopimuksiin, ja kehottaa määrittämään alan hyviä käytäntöjä;

61.

rohkaisee hyödyntämään tieto- ja viestintätekniikkaa sekä sosiaalista mediaa, jotta asiasta kiinnostuneita voidaan kannustaa osallistumaan maailmanlaajuisesti aktiivisesti sidosryhmien kuulemisiin;

62.

antaa jäsenvaltioille kiitosta merkittävistä ponnistuksista kehittää ja panna täytäntöön yritysten yhteiskuntavastuuta koskevia kansallisia toimintasuunnitelmia neuvotellen kansallisten sidosryhmäfoorumeiden kanssa monissa unionimaissa; on kuitenkin huolissaan siitä, että monien julkisten toimien merkittävä ja näkyvä vaikutus yritysten yhteiskuntavastuun edistämiseen on vielä osoittamatta; kehottaa tutkimaan ja arvioimaan laajemmin yritysten yhteiskuntavastuuta koskevia julkisia toimia unionin tasolla; kehottaa komissiota näyttämään esimerkkiä vastuullisena työnantajana ja julkaisemaan omaa yhteiskuntavastuutaan koskevan raporttinsa GRI:n julkista sektoria koskevan täydennysosan mukaisesti, tarjoamaan komission henkilöstölle aikaa osallistua työntekijöiden vapaaehtoistoimintaa koskeviin aloitteisiin sekä tarkistamaan eläkerahastosijoitusten käyttöä eettisten vaatimusten mukaisesti;

63.

esittää, että Euroopan unionin kansalaisuuden teemavuoteen 2013 sisällytetään erityinen yrityskansalaisuutta koskeva osa ja että yrittäjiä ja liikealalla toimivia kehotetaan sitoutumaan nykyisiin yritysten yhteiskuntavastuuta koskeviin aloitteisiin jäsenvaltioissa ja unionin tasolla ”hyvän yrityskansalaisuuden” käsitteen edistämiseksi ja kehittämiseksi;

64.

on tyytyväinen komission aikomukseen perustaa uusi palkintojärjestelmänsä alan vallitseviin käytäntöihin; katsoo, että palkinnot voivat toimia yritysten yhteiskuntavastuun kannustimena ainoastaan silloin, kun voittajat edustavat todella parhaita käytäntöjä kansallisella, unionin tai maailmanlaajuisella tasolla; kehottaa komissiota perustamaan riippumattoman asiantuntijaryhmän arvioimaan tätä sekä ”auditoimaan” järjestelmää jatkuvasti tänä vuonna ja tulevina vuosina; toivoo, että palkintojen saama julkisuus tuo esiin haasteiden todellisen monimutkaisuuden ja tarjoaa opetuksia kaikille yrityksille eikä pelkästään voittajille;

65.

pitää keskeisenä, että komissio toteuttaa mahdollisimman pian ilmoittamansa yhteisen menetelmän, jolla mitataan ympäristötoimien tuloksellisuutta elinkaarikustannusten perusteella; uskoo, että tällainen menetelmä olisi hyödyllinen niin yritystiedon avoimuuden kuin viranomaisten suorittaman yritysten ympäristötoimien tuloksellisuuden arvioinnin kannalta;

66.

kehottaa komissiota vauhdittamaan ponnistuksiaan sellaisten uusien ehdotusten esittämiseksi työohjelmassaan, joilla puututaan yritysten yhteiskuntavastuuta koskevien kansainvälisten normien hallinnon puutteisiin, kuten sen teettämässä Edinburghin-tutkimuksessa suositeltiin;

67.

kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan toimia, joilla tehostetaan yritysten yhteiskuntavastuuta edistäviä toimintalinjoja, muun muassa palkitsemalla vastuullista yritystoimintaa investointipoliittisilla kannustimilla ja helpottamalla julkisten investointien saatavuutta;

68.

kannattaa komission aikeita esittää aloitteita vastuullisen tuotannon ja kulutuskäyttäytymisen aloilla; katsoo, että unioni voi hyödyntää sellaisista yritysten yhteiskuntavastuuta koskevista aloitteista saatuja kokemuksia, joissa on tarjottu erityistä koulutusta ja valmiuksien kehittämistä yritysten hankintatoimen hoitajille; katsoo, että suunniteltu avoimuusaloite voi antaa merkittävästi pontta eettisen kuluttamisen liikkeelle; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita selvittämään, onko mahdollista ja mielekästä kehittää kaikille yritysten yhteiskuntavastuuta harjoittaville yrityksille tarkoitettu eurooppalainen sosiaalinen laatumerkki, jotta varmistetaan näiden yritysten asiaan liittyville pyrkimyksille parempi näkyvyys kuluttajien ja sijoittajien keskuudessa, sekä edistämään jatkuvasti nykyisten merkintäaloitteiden pohjalta alhaalta ylös suuntautuvaa yhteistyötä ISEAL-yhdistyksen (International Social and Environmental Accreditation and Labelling Alliance) puitteissa; katsoo, että tällaisen laatumerkin saaneita yrityksiä olisi valvottava säännöllisesti sen suhteen, noudattavatko ne merkin edellytyksenä olevia yritysten yhteiskuntavastuun sosiaalisia määräyksiä;

69.

huomauttaa, että yhteiskunnallisesti vastuullisten ja kestävien sijoitusten markkinoiden keskeisenä edistäjänä on edelleen kysyntä institutionaalisten sijoittajien taholta, mutta vaatimuksissa ei pidä jatkossa keskittyä vain ympäristönäkökohtiin; panee merkille, että tietojen julkistaminen sijoittajille ja kuluttajille on keskeinen yritysten yhteiskuntavastuuta lisäävä tekijä, ja sen on pohjauduttava sosiaalisiin ja ympäristöön liittyviin periaatteisiin, joita on helppo soveltaa ja mitata; on tyytyväinen komission pyrkimyksiin toimia yhdessä sijoittajien kanssa yritysten yhteiskuntavastuuta koskevissa asioissa; pyytää perustamaan tämän yhteistoiminnan tiukasti YK:n vastuullisen sijoittamisen periaatteiden ja integroitua raportointia koskevan periaatteen tukemiseen;

70.

toteaa, että eläkerahastojen kaltaisten pitkäaikaisten sijoitusten edunsaajien edun mukaista on kestävä tuotto ja vastuullinen yritystoiminta; pitää tärkeänä, että sijoitusasiamiehille suunnatut kannustimet ovat yhdenmukaisia edunsaajien etujen kanssa ja että niitä ei rajoiteta sellaiseen suppeaan tulkintaan eduista, jossa keskitytään pelkästään lyhyen aikavälin tuottojen maksimointiin; kannattaa tätä tavoitetta tukevan lainsäädäntökehyksen laatimista; on tyytyväinen siihen, että komissio valmistelee pitkäaikaisia sijoituksia ja yritysten hyvää hallintotapaa koskevia ehdotuksia, jotka auttavat ratkomaan näitä kysymyksiä;

71.

tukee komission ehdotusta yritysten velvoittamisesta julkistamaan muita kuin taloudellisia tietoja; on tyytyväinen siihen, että ehdotus perustuu laaja-alaiseen julkiseen kuulemiseen sekä lukuisiin seminaareihin sidosryhmien kanssa; varoittaa, että niitä hyvin todellisia taloudellisia seurauksia, joita liiketoiminnalle koituu sosiaali-, ympäristö- sekä ihmisoikeusongelmista, ei pidä naamioida ”muiksi kuin talouteen liittyviksi tiedoiksi”; katsoo, että ehdotus tarjoaa unionille tilaisuuden suosittaa, että eurooppalaiset yritykset noudattavat yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevia YK:n perusperiaatteita ja YK:n Global Compact -periaatteita ja että ne olisi sovitettava yhteen integroidun raportoinnin kanssa, jota integroitua raportointia käsittelevä kansainvälinen komitea (IIRC) parhaillaan kehittää; painottaa, että ratkaisujen on oltava joustavia eivätkä ne saisi aiheuttaa liiallista hallintotaakkaa ja kustannuksia;

72.

huomauttaa, että yrityksen toteuttamien toimien uskottavuuden lisäämiseksi on varmistettava, että ulkopuolinen laitos tarkistaa yhteiskunnallisen selonteon;

73.

kannattaa sitä, että eurooppalainen sidosryhmäfoorumi on jatkossakin johtavassa asemassa komission tiedonannossa vahvistettujen ehdotusten täytäntöönpanossa; muistuttaa, että mukauttamalla yritysten yhteiskuntavastuuta pk-yrityksille sopivammaksi voitaisiin varmistaa sen laajempi leviäminen kaikkialle unioniin; kehottaa kaikkia osanottajia sitoutumaan foorumin työskentelyyn joustavan, avoimen ja konsensukseen tähtäävän lähestymistavan avulla aidossa yritysten yhteiskuntavastuun hengessä;

74.

painottaa, että ammattiyhdistysoikeuksien ja -vapauksien sekä demokraattisesti valittujen työntekijöiden edustuselinten edustuksen on oltava keskeisessä asemassa kaikissa yritysten yhteiskuntavastuuta koskevissa strategioissa; pitää hyvänä unionin nykyistä kehystä alakohtaisen ja alojen välisen työmarkkinavuoropuhelun rakenteille ja kehottaa varmistamaan edustus- ja ammattijärjestöjen täysimääräisen ja aktiivisen kuulemisen ja osallistamisen erityisesti kehitettäessä, pantaessa täytäntöön ja seurattaessa yritysten yhteiskuntavastuuta koskevia menettelyjä ja rakenteita sekä tekemään työnantajien kanssa yhteistyötä aidon kumppanuuden pohjalta; kehottaa komissiota kohtelemaan ammattijärjestöjä ja henkilöstön edustajia, jotka ovat keskeisiä toimijoita, yritysten ja muiden sidosryhmien vertaisina keskustelukumppaneina yritysten yhteiskuntavastuuseen liittyvissä asioissa; katsoo, että työmarkkinaosapuolet voivat merkittävästi edistää yritysten yhteiskuntavastuuta, joka puolestaan edistää ja helpottaa työmarkkinavuoropuhelua;

75.

kehottaa sisällyttämään yritysten yhteiskuntavastuuta koskeviin toimintalinjoihin erityistoimenpiteitä, joilla ehkäistään laitonta käytäntöä merkitä työntekijöitä mustalle listalle ja evätä heidän työhön pääsynsä ammattijärjestön jäsenyyden tai työsuojeluedustajan tehtävän vuoksi;

76.

vaatii, että yritykset, joiden todetaan laativan mustaa listaa työntekijöistä tai rikkovan ihmisoikeuksia ja työelämän normeja, jätetään osattomiksi unionin myöntämistä avustuksista ja rahoituksesta ja niiden osallistuminen tarjouskilpailuihin tai muihin julkisia hankintoja koskeviin sopimuksiin unionin, jäsenvaltioiden tai viranomaisten tasolla kielletään;

77.

toteaa, että sekä pääyrityksen tai -urakoitsijan että sen kaikkien alihankkijoiden taikka tavaran, työvoiman tai palvelujen toimittamisessa mahdollisesti käyttämien toimitusketjujen on noudatettava yritysten yhteiskuntavastuuta koskevia toimintalinjoja riippumatta siitä, ovatko ne sijoittautuneet unioniin vai kolmanteen maahan, sillä näin voidaan taata kohtuulliseen palkkaan ja ihmisarvoisiin työoloihin perustuvat tasapuoliset toimintaedellytykset ja ammattiyhdistysoikeuksien ja -vapauksien kunnioittaminen;

78.

kannattaa komission direktiiviä uhrin oikeuksia koskevista vähimmäisvaatimuksista ja vaatii sisällyttämään asianomaisten alojen (kuten matkailu-, vakuutus-, majoitus- ja televiestintäalan) yritysten yhteiskuntavastuuta koskeviin toimintalinjoihin myönteisiä ja käytännön strategioita ja rakenteita rikosten uhrien ja omaisten tukemiseksi kriisissä sekä ottamaan käyttöön erityistoimia, joilla tuetaan rikoksen uhriksi työpaikalla tai sen ulkopuolella joutuvia työntekijöitä;

79.

yhtyy näkemykseen, että yritysten yhteiskuntavastuuseen ei ole kaikille sopivaa lähestymistapaa, mutta katsoo, että vaikka yritysten yhteiskuntavastuuseen liittyvien erilaisten aloitteiden ylenpalttisuus onkin osoitus yhteiskuntavastuuta koskevien toimintalinjojen tärkeyden tiedostamisesta, se voi aiheuttaa lisäkustannuksia, haitata täytäntöönpanoa ja heikentää luottamusta ja oikeudenmukaisuutta; uskoo, että yritysten yhteiskuntavastuuta koskevat ohjeet on pantava joustavasti täytäntöön, jotta kunkin jäsenvaltion ja alueen erityisvaatimukset ja etenkin pk-yritysten valmiudet voidaan ottaa huomioon; pitää kuitenkin tervetulleena aktiivista yhteistyötä, jota komissio tekee Euroopan parlamentin ja neuvoston tuella muiden kansainvälisten elinten kanssa ja jossa pyritään lähentämään yritysten yhteiskuntavastuuseen liittyviä aloitteita pitkällä aikavälillä, vaihtamaan ja edistämään yritysten yhteiskuntavastuuseen liittyviä hyviä yrityskäytäntöjä sekä jatkamaan sinnikkäästi kasainvälisen ISO 26000 -standardin ohjeiden kehittämistä, jotta yritysten yhteiskuntavastuulle saadaan yhtenäinen, johdonmukainen ja avoin määritelmä; kehottaa komissiota edistämään tehokkaasti unionin jäsenvaltioiden toimintalinjojen ohjausta ja koordinointia, jotta minimoidaan vaara, että useassa jäsenvaltiossa toimiville yrityksille aiheutuu eri säännösten vuoksi lisäkustannuksia;

80.

katsoo, että väite, jonka mukaan yritysten yhteiskuntavastuu on ”luksusta”, jota yritykset kannattavat vain hyvinä aikoina, on näytetty lopullisesti paikkansapitämättömäksi, koska yhä useammat yritykset sitoutuvat yritysten yhteiskuntavastuuseen; katsoo, että kyseessä oli vanhanaikainen olettamus, jossa ei otettu huomioon maineen ja ulkoisten riskien merkitystä nykyaikaisen yrityksen kannattavuudelle; kehottaa kaikkia eurooppalaisia päätöksentekijöitä itse sisällyttämään yritysten yhteiskuntavastuun kaikille talouspolitiikan tasoille sekä vahvistamaan yritysten yhteiskuntavastuuta Eurooppa 2020 -strategian puitteissa;

81.

korostaa, että yritysten yhteiskuntavastuuta olisi sovellettava koko maailmanlaajuiseen toimitusketjuun kaikki alihankintatasot mukaan lukien ja että olipa kyse tavaroiden, työvoiman tai palveluiden toimittamisesta siihen olisi sisällyttävä säännöksiä, joilla suojelu ulotetaan siirtotyöläisiin, vuokratyöntekijöihin ja lähetettyihin työntekijöihin, että yritysten yhteiskuntavastuun olisi perustuttava kohtuulliseen palkkaan ja ihmisarvoisiin työoloihin ja sillä olisi varmistettava ammattiyhdistysoikeuksien ja -vapauksien toteutuminen; katsoo, että vastuullisen toimitusketjun hallintaa on kehitettävä edelleen yritysten yhteiskuntavastuun täyttämisen järjestelmänä;

82.

antaa tunnustusta joissakin kaupallisen alan oppilaitoksissa tehtävälle työlle yritysten yhteiskuntavastuun edistämiseksi, mutta toteaa, että nämä oppilaitokset ovat vähemmistönä; kehottaa korkean tason ryhmää ja jäsenvaltioita yhteistyössä komission ja tapauksen mukaan myös korkeakoulujen kanssa selvittämään tapoja ottaa yritysten yhteiskuntavastuu, vastuullinen hallinto ja vastuullinen kansalaisuus huomioon kaikkien tulevien yritysjohtajien koulutuksessa, jotta siitä voi tulla strategisen omistajaohjauksen kulmakivi ja jotta voidaan lisätä tietoisuutta kestävästä kulutuskäyttäytymisestä; katsoo, että tämä voisi kattaa nuorille yrittäjille tarkoitettuihin järjestelmiin osallistuvat lapset; kehottaa komissiota tarjoamaan lisää rahoitustukea yritysten yhteiskuntavastuuta koskeviin koulutushankkeisiin EU:n elinikäisen oppimisen ohjelmasta ja nuorisotoimintaohjelmasta;

83.

muistuttaa, että yritysten yhteiskuntavastuuta olisi voitava soveltaa kaikkiin yrityksiin, jotta voidaan luoda oikeudenmukaiset ja yhdenvertaiset toimintaedellytykset; huomauttaa kuitenkin, että kaivos- ja kaivannaisteollisuuden toimintatavat kehitysmaissa edellyttävät vapaaehtoisuudesta luopumista; korostaa, että öljyteollisuuden investoinnit Nigeriassa ovat hyvä esimerkki rajoituksista, joita liittyy yritysten yhteiskuntavastuun täytäntöönpanoon nykymuodossaan, sillä maassa toimivat yritykset eivät ole toteuttaneet yritysten yhteiskuntavastuuta koskevia aloitteita luodakseen kestäviä liiketoimintatapoja tai edistääkseen isäntävaltion kehitystä; kannattaa voimakkaasti lainsäädäntöehdotusta kaivos- ja kaivannaisteollisuuden avoimuutta koskevan aloitteen (EITI) normeihin perustuvasta maakohtaisesta raportoinnista, jossa annetaan tiedot myynnistä ja voitoista sekä veroista ja tuloista, jotta voidaan ehkäistä korruptiota ja estää veronkierto; kehottaa kehitysmaissa toimivia eurooppalaisia kaivos- ja kaivannaisteollisuuden yrityksiä näyttämään esimerkkiä yhteiskuntavastuullisuudessa ja ihmisarvoisen työn edistämisessä;

84.

kehottaa laatimaan ihmisoikeuksien noudattamisen ja toimitusketjun huolellista valvontaa koskevat unionin tason normit, jotka täyttävät muun muassa konflikti- ja riskialueiden mineraalien vastuullisten toimitusketjujen valvontaa koskevat OECD:n toimintaohjeet ja joilla muun muassa puututaan kysymyksiin, joilla voi olla huomattavaa kielteistä tai myönteistä vaikutusta ihmisoikeuksiin, kuten maailmanlaajuiset ja paikalliset toimitusketjut, konfliktialueiden mineraalit, toimintojen ulkoistaminen, maananastus sekä alueet, joilla työlainsäädäntö ja työsuojelu ovat riittämättömiä tai joilla tuotetaan ympäristölle ja terveydelle vaarallisia tuotteita; panee tyytyväisenä merkille EU:n jo toteuttamat ohjelmat, erityisesti metsälainsäädännön noudattamista, metsähallintoa ja puukauppaa koskevan metsätalouden FLEGT-ohjelman, ja tukee yksityisiä aloitteita, kuten kaivos- ja kaivannaisteollisuuden avoimuutta koskevaa EITI-aloitetta;

85.

kehottaa komissiota toteuttamaan lisää aloitteita, joilla pyritään hyödyntämään ja voimistamaan yritysten yhteiskuntavastuun tarjoamia mahdollisuuksia torjua ilmastonmuutosta (yhdistämällä se resurssi- ja energiatehokkuuteen), esimerkiksi yritysten raakamateriaalien hankintaprosesseissa;

86.

korostaa, että tukemalla kolmansien maiden hallituksia sosiaali- ja ympäristösäännösten ja tehokkaiden valvontamekanismien täytäntöönpanossa unioni voi myötävaikuttaa eurooppalaisten yritysten yhteiskuntavastuun edistämiseen maailmanlaajuisesti;

87.

ehdottaa, että jäsenvaltioiden hallitukset kehottaisivat Euroopan investointipankkia sisällyttämään toimiinsa yritysten yhteiskuntavastuuta koskevan lausekkeen;

88.

kehottaa komissiota edistämään yritysten yhteiskuntavastuuta monenvälisillä foorumeilla siten, että se tukee tiiviimpää yhteistyötä WTO:n ja muiden yritysten yhteiskuntavastuuta käsittelevien monenvälisten foorumeiden, esimerkiksi ILO:n ja OECD:n, välillä;

89.

vaatii perustamaan oikeudellisen yhteistyöjärjestelmän unionin ja niiden kolmansien maiden välille, joiden kanssa on tehty kahdenvälisiä kauppasopimuksia, jotta uhreille voidaan taata oikeussuoja tapauksissa ja maissa, joissa monikansalliset yritykset ja niiden tytäryhtiöt ovat rikkoneet sosiaali- tai ympäristölainsäädäntöä taikka laiminlyöneet yritysten yhteiskuntavastuuta, ja tukemaan sellaisten kansainvälisten oikeusmenettelyjen käyttöönottoa, joilla yrityksille määrätään tarvittaessa seuraamuksia lainsäädännön rikkomisesta;

90.

kehottaa arvioimaan uusien teknologioiden ihmisoikeusvaikutuksia tutkimuksen ja kehittämisen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, sisällyttämään arviointeihin skenaariotutkimuksia ja pyrkimään määrittämään ohjeita sisäänrakennetun ihmisoikeuksien noudattamisen (”Human Rights by Design”) varmistamiseksi;

91.

panee merkille, että yritysten yhteiskuntavastuu on mekanismi, jonka avulla työnantajat voivat tukea työntekijöitään ja paikallisyhteisöjä kehitysmaissa, että yritysten yhteiskuntavastuun ja työehtojen noudattaminen voi antaa kyseisille maille mahdollisuuden hyötyä kansainvälisen kaupan lisäämisestä ja että yritysten yhteiskuntavastuulla voidaan varmistaa, että voitot jakautuvat tasaisesti kestävän taloudellisen ja yhteiskunnallisen vaurauden kehittämiseen ja nostavat enemmän ihmisiä köyhyydestä erityisesti talouskriisin aikoina;

92.

kannustaa unionia lisäämään aktiivisesti tietoisuutta siitä, miten yritykset voivat auttaa yhteiskuntaa toimimalla yhteiskuntavastuun mukaisesti kulttuurin, koulutuksen, urheilun ja nuorisotoiminnan alalla;

93.

kannustaa mediayhtiöitä sisällyttämään yhteiskuntavastuuta koskeviin toimenpideohjeisiinsa avoimen journalismin normeja, kuten lähdesuojan takaaminen ja ilmiantajien oikeudet.

94.

kehottaa komissiota turvaamaan vakiintuneet ja tuloksekkaat yritysten yhteiskuntavastuuta koskevat aloitteet ottamalla käyttöön yritysten yhteiskuntavastuutestin, jolla arvioidaan tulevien lainsäädännöllisten ja hallinnollisten aloitteiden vaikutusta yritysten yhteiskuntavastuuta koskeviin toimiin, sekä ottamaan tulokset huomioon ehdotuksia laatiessaan;

95.

pitää kestävyyden kannalta myönteisenä markkinatoimijoille asetettuja velvoitteita ja kehottaa komissiota seuraamaan ja arvioimaan yritysten yhteiskuntavastuuseen liittyviä aloitteita;

96.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

22.1.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 24/49

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 225 artiklan ja erityisesti sopimuksen 9 ja 151 artiklan sekä 153 artiklan 1 kohdan e alakohdan,

—

ottaa huomioon 28. ja 29. kesäkuuta 2012 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät,

—

ottaa huomioon SEUT-sopimuksen ja erityisesti sen 136 artiklan yhdessä 121 artiklan 2 kohdan kanssa,

—

ottaa huomioon komission 28. marraskuuta 2012 antaman tiedonannon vuotuisesta kasvuselvityksestä 2013 (COM(2012)0750),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan;

—

ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan, aluekehitysvaliokunnan ja perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan lausunnot (A7-0032/2013);

A.

ottaa huomioon, että koko euroalue on liiallisen velkaantumisen ja talouskriisin aiheuttamassa W-taantumassa;

B.

ottaa huomioon, että kriisillä on ollut tuhoisat seuraukset miljoonien eurooppalaisten elämään, mistä kertovat viralliset työttömyystilastot: EU:ssa yli 8 miljoonaa ihmistä on jo menettänyt työnsä vuoden 2008 jälkeen, yli 25 miljoonaa eurooppalaista on tällä hetkellä ilman työtä ja heistä lähes 11 miljoonaa on ollut työttömänä yli vuoden, minkä lisäksi tällä hetkellä lähes 10 miljoonaa nuorta on työttömänä ja yksin viime vuonna 2 miljoonaa ihmistä menetti työnsä;

C.

ottaa huomioon, että useissa jäsenvaltioissa työmarkkinasääntelyn jäykkyys estää nykyisen kriisin kaltaisten häiriöiden tehokkaan torjunnan; katsoo, että nykyinen työmarkkinalainsäädäntö suojaa suhteettomasti sisäpiiriä ja vaikuttaa kielteisesti nuorten pääsyyn työmarkkinoille;

D.

ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden työttömyyslukujen väliset erot ovat kasvaneet dramaattisesti;

E.

muistuttaa, että kriisin alussa vuonna 2007 euroalueen keskimääräinen julkisen talouden alijäämä oli vain 0,7 prosenttia;

F.

muistuttaa, että kriisin alussa vuonna 2007 joissakin valtioissa, joissa nyt koetaan kaikkein suurimpia ongelmia, oli liiallinen vaihtotaseen alijäämä;

G.

toteaa, että euroalueen keskimääräinen julkisen talouden alijäämä oli huipussaan 6,3 prosentissa vuonna 2009 ja että sen jälkeen suunta on kääntynyt ja vuonna 2010 keskimääräinen julkisen talouden alijäämä oli 6,2 prosenttia, vuonna 2011 se oli 4,1 prosenttia ja laski edelleen vuoden 2012 kahden ensimmäisen neljänneksen aikana;

H.

toteaa, että uskottava sitoutuminen kasvua edistäviin vakauttamistoimiin on useimpien euroalueen jäsenvaltioiden ylivelkaantumisen ja budjettivajeen kestävän ratkaisemisen edellytys;

I.

toteaa, että kriisi korostaa kiireellistä tarvetta käynnistää tai saattaa päätökseen tasapainoiset, eriytetyt ja kasvua edistävät rakenneuudistukset;

J.

toteaa, että sisämarkkinat ovat olennainen talouskasvua ja työllisyyttä aikaansaava voima Euroopassa ja että pelkästään palveludirektiivin kunnianhimoisempi täytäntöönpano voisi taata arviolta 1,8 prosentin lisäyksen BKT:hen; katsoo, että varsinkaan nykyisessä taloudellisessa tilanteessa unionilla ei ole varaa jättää hyödyntämättä tällaista välitöntä kasvupotentiaalia; katsookin, että sisämarkkinasäännösten tiukka sisällyttäminen kansalliseen lainsäädäntöön, niiden täytäntöönpano, soveltaminen ja valvonta on välttämätöntä käyttämättömän välittömän potentiaalin hyödyntämiseksi;

K.

toteaa, että kestämättömillä velkatasoilla on haitallisia vaikutuksia yleiseen taloustilanteeseen; toteaa myös, että talouden ja makrotalouden kurinalaisuutta sekä koordinointia on jatkettava ja tehostettava hyvin voimakkaasti, jotta ehkäistään Euroopassa viime vuosikymmenen aikana havaitun kaltaisten yleisten alijäämien ja velkatasojen muodostuminen, sillä niillä on ollut tuhoisa vaikutus niin kestävään kasvuun ja valtiontalouden vakauteen kuin työllisyyteenkin monissa jäsenvaltioissa;

L.

ottaa huomioon, että finanssipolitiikan kiristämistä koskevalla strategialla pyritään säilyttämään julkisten menojen kasvu BKT:n keskipitkän ajanjakson kasvuasteen alapuolella;

M.

katsoo, että Euroopan tuleva taloudellinen vauraus riippuu oleellisesti sen kyvystä käyttää täysimääräisesti työvoimaresurssejaan myös lisäämällä naisten ja nuorten osallistumista työmarkkinoille;

N.

ottaa huomioon, että vähittäinen ja tasainen julkisen talouden vakautus on parempi kuin strategia, jossa julkisen talouden epätasapainoa vähennetään nopeasti ja jyrkästi, mutta joidenkin jäsenvaltioiden tilanne ei tarjoa vaihtoehtoa saada uudelleen rahoitusta markkinoilta ja nähdä sijoitusten palaavan;

O.

toteaa, että HIPC-asteet vaihtelevat merkittävästi talous- ja rahaliiton sisällä;

P.

katsoo, että useiden jäsenvaltioiden käyttöön ottamat vakauttamistoimet ovat saavuttaneet ennennäkemättömän tason;

Q.

ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden uudistus- ja vakauttamistoimista huolimatta euroalueen valtioiden joukkolainamarkkinat ovat vaikeassa tilanteessa, josta kertovat osto- ja myyntihintojen suuret erot ja korkojen volatiliteetti; toteaa, että yksi ennennäkemättömien erojen välittömistä liikkeelle panevista voimista ja perustavaa laatua olevista syistä oli rahoitusmarkkinoiden huoli useiden jäsenvaltioiden julkisen ja yksityisen talouden vakaudesta;

R.

ottaa huomioon, että euroalueen kilpailukykyerot vaikuttavat valtionlainojen korkoeroihin;

S.

toteaa, että valtionlainojen korkeat korot joissakin euroalueen jäsenvaltioissa ovat osittain seurausta uskottavuuden puutteesta, joka kohdistuu niiden valmiuksiin toteuttaa rakenneuudistuksia;

T.

toteaa, että euroalueella ei onnistuttu hyödyntämään valtionlainojen korkojen yleistä laskua euron kymmenen ensimmäisen vuoden aikana kilpailukykyerojen poistamiseen, ja tämä on muun muassa heijastunut jatkuvasti suureen vaihtotaseen alijäämään ja nopeasti nouseviin yksikkötyökustannuksiin joissakin jäsenvaltioissa;

U.

toteaa, että nykyiset mukautukset olisivat joissain valtioissa poliittisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti helpompia, jos euron kymmenen ensimmäisen vuoden myönteistä taloudellista ilmapiiriä olisi hyödynnetty mukautumiseen;

V.

ottaa huomioon, että antolainaus yksityiselle sektorille, mikä on keskeistä reaalitalouden rahoittamisessa, on edelleen vähäistä ja yksityiset luottovirrat ovat tyrehtyneet monissa jäsenvaltiossa EKP:n perustamista erilaisista maksuvalmiusohjelmista huolimatta;

W.

toteaa, että pienet ja keskisuuret yritykset (pk-yritykset) ovat Euroopan talouden moottori ja että jäsenvaltioiden olisi tuettava niitä keventämällä niiden hallinnollista taakkaa;

X.

toteaa, että mukautukset on katsottava uskottaviksi, jos investointivirrat käynnistyvät uudelleen;

Y.

ottaa huomioon, että veronmaksajien maksukykyyn kohdistuu suuria paineita useissa jäsenvaltioissa; ottaa huomioon, että Euroopan varjotalouden arvioidaan edustavan 22,1 prosenttia kaikesta taloudellisesta toiminnasta ja siitä johtuva verotulojen menetys on noin biljoona euroa vuodessa; toteaa, että yksinkertaiset, ennustettavat ja matalan verotuksen järjestelmät parantavat verolakien noudattamista;

Z.

ottaa huomioon, että vuotuisessa kasvuselvityksessä 2013 pyritään määrittelemään taloudelliset painopisteet vuodelle 2013;

AA.

ottaa huomioon, että kasvua edistävää julkisen talouden vakauttamista koskevaa pilaria olisi kehitettävä yhdessä kasvua lisäävien rakenteellisten uudistusten ja solidaarisuutta ja demokratiaa koskevien pilarien kanssa kaikissa jäsenvaltioissa;

AB.

toteaa, että sisämarkkinat ovat EU:n keskeinen kasvun ja työllisyyden moottori, koska ne lisäävät mittakaavaetua ja kilpailua, mutta katsoo, että jäsenvaltiot syyllistyvät liikaan tyytyväisyyteen sisämarkkinalainsäädännön ja erityisesti palveludirektiivin täytäntöönpanon suhteen;

AC.

toteaa, että jokaisen jäsenvaltion on löydettävä kansallinen sopu uudistusstrategiasta, jotta kansalaiset ja talouden eri toimijat voivat ymmärtää sen ja sitoutua siihen, jolloin vältetään jakautumista, vastustusta ja pelkästään lyhytaikaiseen omaan etuun perustuvia toimia, jotka vaarantavat asetettujen tavoitteiden saavuttamisen;

AD.

katsoo, että avointen markkinoiden ja kaikilla aloilla vallitsevien tasavertaisten toimintaedellytysten periaatteisiin perustuva EU:n kilpailupolitiikka muodostaa ilman rajoituksia toimivien sisämarkkinoiden kulmakiven;

1.

on tyytyväinen komission esittelemän vuotuisen kasvuselvityksen 2013 henkeen; katsoo, että selvitys on asianmukaista jatkoa vuoden 2012 talouspolitiikan eurooppalaiselle ohjausjaksolle yleisesti ja erityisesti vuotuiselle kasvuselvitykselle 2012; on erityisen tyytyväinen siitä, että komissio on selkeyttänyt maakohtaisia strategioita keskittymällä edistymiseen euroalueen valtioissa ja pikemminkin rakenteelliseen kuin nimelliseen edistymiseen;

2.

on tyytyväinen, että vuotuisessa kasvuselvityksessä 2013 myönnetään, että kestävän kasvun tehostaminen sekä vihreitä työpaikkoja luovat alat ja toimet ovat tarpeen kriisin voittamiseksi; korostaa, että vallitsevaa julkisen talouden velkakriisiä ja rahoituskriisiä koskevissa erityisratkaisuissa kuten tarvittavissa rakenneuudistuksissa olisi edettävä yhdessä Euroopan talouden pitkän aikavälin kilpailukykyä ja kasvua vahvistavien ja luottamusta palauttavien toimenpiteiden kanssa;

3.

on komission kanssa samaa mieltä siitä, että kasvua edistävää julkisen talouden vakauttamista tarvitaan kriisin voittamiseksi; muistuttaa, että keskeisenä tekijänä kasvun ja vakauttamisen välisessä suhteessa on se, mistä vakauttaminen koostuu; korostaa, että asianmukainen tulo- ja menopuolen toimenpiteiden yhdistelmä on tilannesidonnainen mutta tuottamattomien menojen leikkaamiseen perustuva vakauttaminen tulojen lisäämisen sijaan on kuitenkin yleensä keskipitkällä aikavälillä kestävämpää ja kasvua edistävämpää, vaikka lyhyellä aikavälillä sillä on taantumaa syventävä vaikutus;

4.

on tyytyväinen budjettikurin tiukentamista koskevaan lainsäädäntöpakettiin sisältyvään säännösehdotukseen, joka koskee julkisen talouden laadullisempaa valvontaa ja arviointia sekä julkisten investointien kustannus-hyötyarviointia;

5.

on tyytyväinen budjettikurin tiukentamista koskevaan lainsäädäntöpakettiin sisältyviin säännösehdotuksiin, jotka koskevat kansallisten parlamenttien ja Euroopan parlamentin taloudellisen vuoropuhelun sekä niiden suorittaman talouspolitiikan eurooppalaista ohjausjaksoa koskevan menettelyn yleisen valvonnan vahvistamista;

6.

pitää valitettavana, että jäsenvaltiot eivät ole panneet täytäntöön unionin tasolla hyväksyttyjä toimintapoliittisia periaatteita ja toimia, minkä takia hyväksyttyjen toimenpiteiden koko potentiaalia ei voida hyödyntää;

7.

kehottaa komissiota pysymään valppaana toimintalinjauksensa osalta ja mukauttamaan sitä kaikkialla unionissa täytäntöönpannusta toimenpideyhdistelmästä tehdyn kustannus-hyötyanalyysin mukaisesti sekä tarvittaessa tarkistamaan ja täsmentämään seuraavaa vuotta koskevia toimintapoliittisia suosituksiaan, kuten sen kasvuselvityksessä todetaan;

8.

kehottaa jäsenvaltioita korjaamaan liialliset alijäämät neuvoston asettamiin määräaikoihin mennessä; muistuttaa, että jouston tasosta säädetään talouspolitiikan ohjauspaketissa;

9.

kannustaa jäsenvaltioita kehittämään kansallisia finanssipoliittisia kehyksiään tehokkaan ja kestävän finanssipolitiikan edistämiseksi;

10.

korostaa, että jäsenvaltioiden pitäisi jatkaa omien talousarviotilanteidensa mukaan eriytettyjen strategioiden toteuttamista, ja vaatii, että jäsenvaltiot pitävät julkisten menojen kasvun BKT:n keskimääräistä kasvusuuntausta pienempänä;

11.

on tyytyväinen sisämarkkinoiden merkityksen tunnustamiseen sekä sen toteamiseen, että palvelualalla vielä olevia monia esteitä on poistettava; muistuttaa, että vielä on paljon tehtävää aitojen eurooppalaisten sisämarkkinoiden aikaansaamiseksi;

12.

kehottaa komissiota valvomaan vakavasta taloudellisesta taantumasta johtuvaa tilannetta jäsenvaltioissa, kuten tarkistetussa vakaus- ja kasvusopimuksessa määrätään;

13.

kehottaa komissiota ja neuvostoa tasapainottamaan tuottavia yksityisiä ja julkisia investointeja koskevat tarpeet julkisen talouden vakauttamistavoitteiden kanssa arvioimalla huolellisesti kasvua edistäviä investointiohjelmia vakaus- ja lähentymisohjelmia koskevassa arvioinnissaan täysimääräisesti EU:n lainsäädännön säännöksiä noudattaen; katsoo, että kasvua edistävä julkisen talouden vakauttaminen voi samanaikaisesti saattaa julkisen talouden kestävälle tielle ja palauttaa sijoittajien luottamuksen;

14.

odottaa komissiolta raporttia julkisten menojen laadusta ja odottaa sen myös tarkastelevan mahdollisuuksia EU:n puitteissa mahdollisesti toteutettaviin toimiin investointiohjelmien hyväksymistä varten;

15.

kehottaa komissiota ryhtymään välittömästi kehittämään tapoja, joilla varmistetaan, että julkisen talouden kurinalaisuutta koskevien osatekijöiden ohella tehdään konkreettisia ehdotuksia kasvusta ja työpaikoista, sekä kannustamaan yksityisiä sijoituksia, joilla lisätään kasvua, jäsenvaltioiden välistä solidaarisuutta ja demokraattista legitimiteettiä sekä tarpeellisia rakenteellisia uudistuksia erityisesti nuorisotyöttömyyden vähentämiseksi myös siten, että mukautetaan nuorten pätevöityminen työmarkkinoiden kysyntään, torjutaan työmarkkinoiden segmentoitumista, parannetaan eläkejärjestelmien kestävyyttä, lisätään verojärjestelmien tehokkuutta, lisätään kilpailua palvelualan tärkeillä osa-alueilla, helpotetaan luotonsaantia, vähennetään byrokratiaa, poistetaan tarpeettomia hallinnon tasoja ja torjutaan veronkiertoa; on tyytyväinen EU-ohjausjakson lisääntyneeseen demokraattiseen legitimiteettiin; huomauttaa, että on tarpeellista lisätä entisestään EU-ohjausjakson demokraattista legitimiteettiä;

16.

kehottaa komissiota ja neuvostoa jatkamaan työskentelyä sekä asianmukaisesti hienosäätämään ja edelleen parantamaan maakohtaisten suositusten laatua, jäsenvaltiokohtaista spesifisyyttä ja tarkkuutta;

17.

toistaa, että vuotuisen kasvuselvityksen ja koko ohjausjaksoprosessin uskottavuuden säilyttämiseksi neuvoston on ilmoitettava perustelut, jos se kieltäytyy noudattamasta vuotuiseen kasvuselvitykseen perustuvia komission suosituksia; pitää myönteisenä talouspolitiikan ohjauspaketissa käyttöön otettua, maakohtaisiin suosituksiin liittyvää ”noudata tai selitä” -periaatetta, jonka mukaan neuvosto on julkisesti vastuussa kaikista komission ehdotuksiin tekemistään muutoksista, ja katsoo, että tätä periaatetta on vahvistettava käytännössä;

18.

kehottaa komissiota ja neuvostoa varmistamaan, että investointeja tutkimukseen, kehittämiseen ja innovointiin lisätään ja tehostetaan ja että Euroopan julkinen ja yksityinen sektori muuntavat näiden tulokset nopeasti kilpailueduksi ja lisääntyneeksi tuottavuudeksi;

19.

kehottaa komissiota ja neuvostoa pyrkimään entistä tehokkaammin vähentämään riippuvuutta tuontienergiasta ja -raaka-aineista ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävämmän Euroopan luomiseksi;

20.

kehottaa jäsenvaltioita sopimaan nopeasti monivuotisesta rahoituskehyksestä varmistaen, että sen asemaa kestävää ja kasvua edistävillä sekä uusia työpaikkoja luovilla aloilla kovasti tarvittujen pitkäaikaisten investointien lähteenä vahvistetaan; korostaa, että EU:n talousarvioiden rakenteella olisi tärkeää edistää investointeja lisäarvoa tuottavilla aloilla;

21.

kehottaa komissiota myös tarkastelemaan kokonaisvaltaisesti kestävän kasvun aikaansaamista Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden mukaisesti ja sisällyttämään tähän tarkasteluun sisämarkkinoiden toteuttamisen, kilpailukyvyn lisäämisen, aidon eurooppalaisen teollisuuspolitiikan, johdonmukaisen ja asianmukaisesti kohdennetun koheesiopolitiikan sekä takeet siitä, että EU hyödyntää täysin voimaansa ja vaikutusvaltaansa ulkoisissa kauppasuhteissaan; kehottaa komissiota hyödyntämään täysimääräisesti kasvun, joka perustuu suorien ulkomaisten investointien houkutteluun ja kauppaan kolmansien maiden kanssa, erityisesti syventämällä ja laajentamalla transatlanttisia taloudellisia suhteita; toteaa, että tällaisten toimien olisi katettava transatlanttisten markkinoiden uudistamista ja avaamista koskevat tavoitteet, kansainvälisen talousjärjestyksen perussääntöjen vahvistamisen sekä sääntöihin perustuvan monenvälisen järjestelmän laajentamisen kattamaan uusia jäseniä ja uusien taloudellisten mahdollisuuksien alueita; kehottaa komissiota myös nopeuttamaan sopimukseen pääsyä parhaillaan käytävissä vapaakauppasopimusneuvotteluissa;

22.

on tyytyväinen sisämarkkinoiden merkityksen tunnustamiseen sekä sen toteamiseen, että palvelualalla vielä olevia monia esteitä on poistettava; muistuttaa, että vielä on paljon tehtävää aitojen eurooppalaisten sisämarkkinoiden aikaansaamiseksi; kehottaa komissiota lisäämään sisämarkkinalainsäädännön täytäntöönpanon valvontaa; kehottaa jäsenvaltioita panemaan täysimääräisesti täytäntöön sisämarkkinalainsäädännön, erityisesti palveludirektiivin;

23.

on tyytyväinen sisämarkkinoiden yhdentymistilannetta 2013 käsittelevään ensimmäiseen kertomukseen, jolla täydennetään vuotuista kasvuselvitystä; painottaa, että sisämarkkinoilla on keskeinen asema unionin kilpailukyvyn palauttamisessa ja näin myös talouskasvun ja uusien työpaikkojen lisäämisessä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarkastelemaan asianmukaisesti tätä koskevia puutteita maakohtaisissa suosituksissa sekä vahvistamaan sisämarkkinalainsäädännön täytäntöönpanon ja valvonnan jatkuvaa ja säännöllistä arviointia talouskasvun lisäämiseksi;

24.

on huolissaan siitä, että monessa jäsenvaltiossa tuottavuus on jäämässä jälkeen; korostaa rakenteellisten uudistusten merkitystä kyseisen ongelman ratkaisemisessa; pyytää komissiota raportoimaan seuraavassa vuotuisessa kasvuselvityksessään pääomien valvonnasta ja resurssien tuottavuuden kehityksestä;

25.

korostaa, että avointen markkinoiden ja kaikilla aloilla vallitsevien tasavertaisten toimintaedellytysten periaatteisiin perustuvan EU:n kilpailupolitiikan voimakas vahvistaminen muodostaa toimivien sisämarkkinoiden kulmakiven ja on pysyvien ja tietoon perustuvien työpaikkojen luomisen edellytys;

26.

korostaa, että jäsenvaltioiden on toimittava määrätietoisesti julkisen talouden saattamiseksi kestävälle perustalle sopivalla vauhdilla, mutta ne voivat toimia vain, jos makrotalouden liiallista epätasapainoa vähennetään; toteaa, että nämä tavoitteet voidaan saavuttaa vain samanaikaisella kasvulla koko euroalueella;

27.

panee merkille uuden rahoitusalaa koskevan indikaattorin lisäämisen makrotaloudellisen epätasapainon tulostauluun; pitää valitettavana, että komissio ei noudattanut asetuksessa (EU) N:o 1176/2011 säädettyä menettelyä, jonka mukaan ”komission olisi laadittava tulostaulu ja määritettävä makrotalous- ja rahoitusmarkkinaindikaattorit jäsenvaltioille tiiviissä yhteistyössä Euroopan parlamentin ja neuvoston kanssa” ja erityisesti jonka mukaan ”komission olisi esitettävä Euroopan parlamentin asiasta vastaavien valiokuntien ja neuvoston kommentoitavaksi ehdotuksia suunnitelmista vahvistaa ja mukauttaa indikaattoreita ja kynnysarvoja”;

28.

muistuttaa komissiota, että toimielinten välisen luottamuksen ja korkealaatuisen taloudellisen vuoropuhelun rakentamiseksi on äärimmäisen tärkeää noudattaa vastaisuudessa tunnollisemmin asetuksessa (EU) N:o 1176/2011 säädettyä menettelyä;

29.

kehottaa komissiota ja neuvostoa toimimaan perusteellisesti ja nopeasti, jotta kasvu- ja työllisyyssopimus, josta Eurooppa-neuvosto sopi 28. ja 29. kesäkuuta 2012, saisi todellista sisältöä ja tehoa;

30.

kehottaa hyväksymään nopeasti budjettikurin tiukentamista koskevan lainsäädäntöpaketin;

31.

panee merkille vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta tehdyn sopimuksen (vakaussopimus) voimaantulon; katsoo, että vakaussopimus olisi saatettava mahdollisimman pian osaksi unionin johdettua oikeutta sen täytäntöönpanosta saatuja kokemuksia koskevan arvioinnin perusteella sekä SEU- ja SEUT-sopimuksen mukaisesti;

32.

on tyytyväinen komission toimintasuunnitelmaan veropetosten ja veronkierron torjunnan tehostamiseksi, suosituksiin toimenpiteistä, joilla kannustetaan kolmansia maita soveltamaan hyvän hallintotavan vähimmäisvaatimuksia verotusalalla, sekä suosituksiin agressiivisen verosuunnittelun torjumisesta, jotka komissio antoi 6. joulukuuta 2012; kannattaa komission ja erityisesti verotuksesta, tullista, petostentorjunnasta ja tarkastustoiminnasta vastaavan komission jäsenen omaksumaa ennakoivaa asennetta; kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan komission suosituksia, toteuttamaan välittömiä ja koordinoituja toimenpiteitä veroparatiisien ja agressiivisen verosuunnittelun torjumiseksi, mikä takaa, että finanssipoliittinen elvytys jakautuu entistä oikeudenmukaisemmin ja jäsenvaltioiden tulot kasvavat;

33.

pitää myönteisenä, että vihdoinkin ”kaikki jäsenvaltiot hyväksyvät yleisesti, että veronkierron ja veropetosten vastaisten vaikuttavien toimien toteuttaminen on tärkeää, myös talousarviorajoitteiden ja talouskriisin aikoina,” kuten todetaan 13. marraskuuta 2012 kokoontuneen talous- ja rahoitusasioiden neuvoston päätelmissä;

34.

muistuttaa, että jäsenvaltioiden finanssipoliittisia kehyksiä koskevan yhteisen lainsäädännön tavoitteena on varmistaa, että jäsenvaltiot sitoutuvat yhteisesti hyväksyttyihin sääntöihin, eikä määritellä tietyn jäsenvaltion poliittisia valintoja;

35.

kehottaa komissiota esittelemään vuotuisen kasvuselvityksen parlamentin asiasta vastaaville valiokunnille vuosittain marraskuun alussa, ensimmäisen kerran 4.–5. marraskuuta 2013, jotta parlamentille jää riittävästi aikaa esittää näkemyksensä seuraavilla eurooppalaisilla ohjausjaksoilla;

36.

pitää valitettavana, ettei komissio tiedonannossaan ”Vuotuinen kasvuselvitys 2013” (COM(2012)0750) tarkastellut asianmukaisesti EU:n talousarvion asemaa talouden eurooppalaisessa ohjausjaksossa; pitää erityisesti valitettavana, että ensisijaisia tavoitteita ehdottaessaan komissio ei esittänyt tosiasiallisia ja konkreettisia tietoja siitä, kuinka EU:n talousarviolla voisi olla edistävä, katalyyttinen, synerginen ja täydentävä asema suhteessa paikallisiin, alueellisiin ja kansallisiin toimintatapoihin sekä näiden ensisijaisten tavoitteiden toteuttamiseksi käynnistettyihin investointeihin;

37.

on vakuuttunut siitä, että unionin rahoitus voi mahdollistaa säästöt kaikkien jäsenvaltioiden talousarvioissa ja että tätä puolta olisi korostettava; katsoo, että EU:n talousarviolla on tärkeä tehtävä kasvun edistämisessä, uusien työpaikkojen syntymisen vauhdittamisessa sekä makrotaloudellisten epätasapainotilojen menestyksekkäässä vähentämisessä kaikkialla EU:ssa sekä pohjimmiltaan myös Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamisessa; pitää valitettavana sitä, että komissio ei ole vieläkään tarkastellut asiaa vuotuisesta kasvuselvityksestä antamassaan tiedonannossa;

38.

myöntää todeksi komission arvion, jonka mukaan julkisten ja yksityisten toimijoiden velkataso rajoittaa uusien toimien ja investointien laajuutta jäsenvaltioissa; pyytää kuitenkin, etteivät jäsenvaltiot pitäisi kansallista BKTL-maksuosuuttaan unionin talousarvioon vakauttamispyrkimystensä joustovarana eivätkä pyrkisi vähentämään kasvua tukevia unionin talousarvion määrärahoja keinolla millä hyvänsä piittaamatta korkealla tasolla tekemistään poliittisista sitoumuksista; on kuitenkin täysin tietoinen taloudellisista jännitteistä, jotka syntyvät siitä, että julkista taloutta on vakautettava lyhyellä aikavälillä ja että joissakin jäsenvaltioissa BKTL-maksuosuus saattaa kasvaa, koska unionin talousarvion maksuja lisätään; kehottaa näin ollen jälleen painokkaasti uudistamaan unionin talousarvion rahoitusjärjestelyjä, joista on määrä sopia vuoden 2014–2020 monivuotista rahoituskehystä koskevissa neuvotteluissa, ja vähentämään jäsenvaltioiden BKTL-maksuosuutta EU:n talousarvioon 40 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä ja edistämään näin niiden vakauttamispyrkimyksiä (1);

39.

muistuttaa, että EU:n talousarvio on ensisijaisesti investointitalousarvio, josta kokonaisuudessaan 94 prosenttia investoidaan takaisin jäsenvaltioihin;

40.

pyytää komissiota esittämään päivitettyjä tietoja jäsenvaltioiden tämänhetkisistä pyrkimyksistä suunnitella uudelleen ja nopeuttaa EU:n rakenne- ja koheesiorahastojen varojen käyttöä kasvun ja koheesion tukemiseksi, erityisesti pk-yritysten osalta, sekä torjua nuorisotyöttömyyttä;

41.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

22.1.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 24/55