17.11.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 383/1

Esittelijä:

Madi SHARMA

Toinen esittelijä:

Raymond HENCKS

1.1

Kaikki liikennealan ulottuvuudet – lento-, meri-, tie-, rautatie-, sisävesi- ja avaruusliikenne sekä logistiikka – ovat perinteisesti miesten hallitsemia. Tämän tuloksena

Liitteessä 1 esitetystä tilasto-otteesta käy ilmi alan syrjivyys. Monet mainituista rajoituksista koskevat yleisesti muitakin aloja, mutta liikennealalla ongelmiin puututaan varsin harvoin.

1.2

Tässä valmistelevassa lausunnossa, joka on laadittu liikenteestä vastaavan Euroopan komission jäsenen pyynnöstä, keskitytäänkin liikennealan mahdollisuuksiin ottaa naiset paremmin mukaan ja luoda enemmän taloudellista, sosiaalista ja kestävää kasvua. Tekstissä ei käsitellä naisia liikenteen käyttäjinä, mutta ETSK katsoo, että tästäkin aiheesta voitaisiin laatia valmisteleva lausunto. Puutteista huolimatta tilanne voi muuttua, jos sovelletaan sukupuolineutraalia politiikkaa kilpailukyvyn, innovoinnin, kasvun ja työllisyyden tukemiseksi Eurooppa 2020 -strategian puitteissa. Kasvua ja työllisyyttä edistävässä uudessa Euroopan investointiohjelmassa on huolehdittava tasa-arvon toteutumisesta kaikilla aloilla poistamalla tämänhetkiset tasa-arvon esteet ja kehittämällä sitoutumista ja osallisuutta edistävää kulttuuria, jossa sekä miehet että naiset ovat aktiivisesti mukana kaikilla liikenteen osa-alueilla. Tasa-arvokysymykset on otettava paremmin huomioon, jotta tasa-arvosta voi tulla EU:n liikennepolitiikan keskeinen osa.

1.3

Tärkeimpiä suosituksia ovat:

2.1

Miesten ja naisten osallisuus liikennealalla on monitahoinen aihe, jota ei voida käsitellä perinpohjaisesti tässä asiakirjassa. Kiinnostus liikenteeseen juontaa juurensa kasvatuksesta, perheestä, kokemuksista, tarpeista tai innovaatioiden välttämättömyydestä. Alalle päädytään oppilaitosten tarjoamien uramahdollisuuksien, tutkintojen, osaamisen tai verkostojen kautta. Alalla pysyminen riippuu henkilöstöresurssien kehityksestä, koulutuksesta, täydennyskoulutuksesta ja osaamisen monipuolistamisesta sekä työoloista ja -ehdoista, palkasta, työajoista ja työn ja yksityiselämän yhteensovittamisesta.

2.2

Naisten valintoihin vaikuttavat myös turvallisuusasiat sekä vaara sukupuoleen perustuvasta väkivallasta ja seksuaalisesta häirinnästä, joihin voivat syyllistyä työtoverit tai liikenteen käyttäjät. Lisäksi naisten eteneminen uralla saattaa katketa äitiys- ja hoitovapaiden ajaksi. Alalle palaaminen edellyttääkin joustavia työjärjestelyjä, uudelleenkoulutusta ja toimenpiteitä ikälisien menettämisen ja ura-aseman heikentymisen välttämiseksi.

2.3

Kun työehdot ovat hyvät, ala tarjoaa sekä miehille että naisille onnistumisia, työtyytyväisyyttä, hyvätasoista koulutusta, osaamisen kehittämistä, ylennysmahdollisuuksia ja mahdollisuuksia osallistua päätöksentekoon. Yritysten omistajille tämä merkitsee mahdollisuuksia innovointiin, kasvuun ja työpaikkojen luomiseen.

2.4

Työllisyyssuuntauksia tarkasteltaessa on hyvä erottaa toisistaan liikkuvaa työtä tekevä ja paikallaan pysyvä liikennealan henkilöstö. Naispuoliset liikennealan työntekijät pitävät kaukana kotoa työskentelemistä hankalampana, ja lähes kaikki liikennealan ammatit ilmailua lukuun ottamatta ovatkin miesvaltaisia. Liikkuvasta työstä saa perinteisesti parempaa palkkaa, ja tästä syystä liikennealan palkkaerot ovat juurtuneet syvään ja niitä on vaikeampi poistaa.

2.5

Myös talouskriisi on vaikuttanut naispuolisiin työntekijöihin. Kriisiä ennen vaikutti siltä, että ala oli avautumassa naisille ja että naisten rekrytoimiseksi ja aseman parantamiseksi ponnisteltiin liikennealalla. Suuntaus korostui etenkin maapalveluammateissa ja investoinneissa teknologiaan, joka ei enää edellytä fyysistä voimaa. Tämä suuntaus kuitenkin loiveni kriisin alettua, sillä kustannuksia leikattiin myös tasa-arvon edistämiseen työpaikalla tarvittavista toimenpiteistä.

3.1

ETSK panee tyytyväisenä merkille, että liikenteestä vastaava komissaari on nainen, Violeta Bulc. Päättävien elinten sukupuolijakauma perustuu aivan liian usein lokeroituneihin käsityksiin eikä osaamiseen. Jotta EU:n liikenneala onnistuisi saavuttamaan kestävää kasvua, politiikan muotoilun ja päätöksenteon on oltava sukupuolineutraalia. Naisten on oltava yhdenvertaisesti mukana molemmissa – ei positiivisen syrjinnän vaan ansioiden, pätevyyden ja nimitysten avoimuuden kautta.

3.2

Kun naisia on enemmän johtotehtävissä ja myös toimivaan johtoon kuulumattomien johtokunnan jäsenten joukossa, tämä tuo todistetusti yrityksille tärkeitä hyötyjä (1). Naisten osallistuminen päätöksentekoprosessiin auttaa yrityksiä, laitoksia ja järjestöjä innovoimaan ja avaamaan uusia markkinanäkymiä. Tasainen sukupuolijakauma työvoimassa edistää yhteistyötä, ymmärrystä ja suvaitsevaisuutta, ja sen on todettu parantavan kilpailukykyä, tuottavuutta ja yrityksen yhteiskuntavastuullisuutta ja näin auttavan säilyttämään molempien sukupuolten edustuksen.

3.3

ETSK suosittaakin, että liikennealan toimijoiden (poliittiset päättäjät, yritykset, ammattijärjestöt, sidosryhmät) edistystä tasa-arvoasioissa tarkastellaan ja siitä raportoidaan säännöllisesti yksinkertaisten, byrokratiaa karttavien menettelyjen avulla. Tähän tulee sisältyä myös käyttäjien valistaminen stereotypioiden ja ennakkoasenteiden kitkemiseksi. Naisille ja miehille tulisi antaa yhtäläiset mahdollisuudet vaikuttaa liikennejärjestelmien perustamiseen, suunnitteluun ja hallinnointiin, ja heidän tärkeinä pitämilleen arvoille tulisi antaa sama paino. Komissio voisi harkita tätä omassa poliittisessa vuoropuhelussaan ja edellytyksenä Euroopan laajuisten liikenneverkkohankkeiden tai t&k-hankkeiden rahoitukselle.

4.1

Euroopan komissio ja jäsenvaltiot voisivat tukea alaa paremmin keräämällä tietoja ja tekemällä tilastoanalyyseja, joissa otetaan huomioon sukupuolinäkökohta ja jotka eritellään sukupuolen mukaan. Näin voitaisiin nostaa esille keskeiset investointeja tai tukea kaipaavat alat.

4.2

Seuraavat indikaattorit ovat harkinnan arvoisia:

4.3

Tietoja analysoimalla voidaan tarkastella työllisyyssykliä, naisten urallepääsyn ja etenemisen esteitä ja edistystä liikennealalla. Sen jälkeen voidaan luoda alakohtaisia välineitä naisia syrjivien puutteiden korjaamiseksi.

4.4

Euroopan komissio voisi harkita myös seuraavien seikkojen analysoimista:

5.1

Naisten osallistuminen työmarkkinoille on viime vuosikymmeninä lisääntynyt Euroopassa kaikilla aloilla. Vaikka kasvu jatkuu, liikenneala on edelleen suurelta osin työssäkäyviä naisia luotaantyöntävä. Euroopan sosiaalirahaston ja EQUAL-ohjelman aloitteista huolimatta liikenneala on edelleen varsin eriytynyt elinkeinoala, jossa miehet ovat pääasiassa kuljettajia/ohjaajia, teknikoita tai fyysistä rasitusta ja suuria työtaakkoja sisältävissä ammateissa, kun taas naiset ovat pääasiassa palvelutehtävissä ja hallinnollisissa töissä.

5.2

Liikennealan rakenneuudistus on yleensä kohdistunut pääasiassa miesten hallitsemiin liikennealan ammatteihin eli rautateihin, satamiin ja sisävesiliikenteeseen. Naisia puolestaan työskentelee yhä enemmän palvelutehtävissä, joita on syntynyt uusiin toimitusketjuihin, logistiikkayrityksiin ym. Nykyisin naiset ja miehet voivat yhtä lailla työskennellä aloilla, joihin on perinteisesti liittynyt raskasta ruumiillista työtä, kun käyttöön otetaan uutta tekniikkaa. Työn ja yksityiselämän yhteensovittaminen on kuitenkin edelleen ongelmallista ja estää naisten työllistymisen liikkuviin ammatteihin.

5.3

Yleinen käsitys siitä, että tietyt työt, työpaikat tai työaikajärjestelyt sopivat vain miehille, on laajalle levinnyt. Tällä on huomattavia vaikutuksia naisten rekrytointiin ja alalla pysymiseen ammateissa, joissa naiset ovat aliedustettuina.

5.4

Erottelu eri tehtäviin liikennealalla pitää yllä myös sukupuolten välisiä palkkaeroja. Miehet ovat enimmäkseen teknisissä tehtävissä, joita pidetään enemmän pätevyyttä vaativina, kun taas naiset työskentelevät pääasiassa hallinnossa ja asiakaspalvelussa. Miesten työaika on pidempi, ja heitä on enemmän liikennealan kokoaikaisissa töissä, kun taas naiset valitsevat useammin joustavat työjärjestelyt, joissa mahdollisuudet ovat rajatummat. Uranäkymät ovat liikennealalla edelleen paremmat miehille kuin naisille. Miesvaltaisiin työpaikkoihin pääsy on edelleen naisille ongelmallista, vaikka miehet ja naiset osallistuvat ammatilliseen koulutukseen tasaveroisesti. Tämän seurauksena syntyy tilanteita, joissa naisilla on koulutus teknisiin ammatteihin mutta he eivät saa pätevyyttään vastaavaa työtä. Tämä kaikki syventää naisten ja miesten välisiä palkkaeroja liikennealalla.

5.5

Sukupuolinäkökohdat huomioon ottava lähestymistapa liikennealan terveys- ja turvallisuusasioihin on haasteellista, sillä suurin osa työpaikoista, joissa on olemassa selkeä työtapaturmien tai työperäisten sairauksien riski, on miesvaltaisia. Tämä pienentää mahdollisuuksia sukupuolittain eriytettyyn lähestymistapaan terveys- ja turvallisuuslinjauksissa ja -toimenpiteissä. Riskeille altistuminen on kuitenkin erilaista ammatin, työtehtävän, työolojen ja työaikojen mukaan.

5.6

Euroopan unionin liikennealalla esiintyy paljon erimuotoista väkivaltaa, ja monet tapaukset jäävät ilmoittamatta. Ulkopuolisten väkivaltainen käytös on sekin ongelmallista liikennealalla, sillä naisia on eniten sellaisissa liikennealan ammateissa, joihin liittyy suoraa kanssakäymistä asiakkaiden kanssa. Naiset ovat siksi usein miehiä enemmän alttiina asiakkaiden hyökkäävälle käytökselle ja väkivallalle. Asiakaspalveluhenkilöstön täytyy kohdata yhä useammin yleisön turhautuneita reaktioita ruuhkien, myöhästymisten tai myöhästymisiä koskevan tiedotuksen puutteen vuoksi. Liikenneyhtiöitä olisikin kannustettava soveltamaan työpaikkaväkivallan nollatoleranssipolitiikkaa.

5.7

ETSK ehdottaa, että vuonna 2011 annetun valkoisen kirjan ”Yhtenäistä Euroopan liikennealuetta koskeva etenemissuunnitelma” tarkistuksessa otetaan käyttöön uusi aloite – joka lisätään liitteen I luetteloon –, jolla edistetään sukupuolten tasa-arvoa liikennealan ammateissa. Tämä merkitsee toimenpiteitä, joilla houkutellaan naisia liikennealan työpaikkoihin ja joilla parannetaan työsuhteen laatua kaikissa liikennemuodoissa, työoloja, koulutusta ja elinikäistä oppimista, toimintaturvallisuutta ja työsuojelua sekä uranäkymiä eli kaiken kaikkiaan helpotetaan työn ja yksityiselämän yhteensovittamista. Naisia voitaisiin paremmin integroida liikennealalle positiivisten erityistoimien avulla, mikä vaatisi vähintäänkin uudenlaista saniteetti-infrastruktuuria, pukuhuoneita ja majoitustiloja sekä tauottomien työaikojen, stressin, toistuvien liikkeiden ja uupumuksen nykyistä järkevämpää arviointia kunkin liikennemuodon osalta.

5.8

Eurooppalaiset toimialakohtaiset työmarkkinaosapuolet ovat esittäneet aloitteita liikennealan työpaikkojen muuntamiseksi naisille paremmiksi. Tämä osoittaa, että alalla tiedetään, mitä potentiaaliset esteet ovat. Rautatiealan työmarkkinaosapuolet CER ja ETF toteuttivat tutkimuksen naisten edustuksesta ja paremmasta integroimisesta rautatiealan ammatteihin. Tutkimuksen pohjalta laadittiin suosituksia, joiden noudattamista yritysten tasolla kyseiset organisaatiot nyt yhdessä valvovat. Samaa lähestymistapaa noudattivat julkisen kaupunkiliikenteen alalla UITP ja ETF. ETF ja ECSA laativat vuonna 2014 merenkulkualaa koskevan kattavan koulutustyökalupaketin, joka käsittää ohjeita, videon ja käsikirjan häirinnän torjumiseksi aluksilla. ETF, ESPO, IDC ja FEPORT sopivat hiljattain satamia ja telakoita koskevista yhteisistä suosituksista, joiden mukaisilla 14 toimintalinjauksella pyritään edistämään naisten työllistymistä alalle ja pysymistä töissä satamissa.

5.9

Monet organisaatiot, kuten ILO ja työmarkkinaosapuolet, ovat jo laatineet suuntaviivoja, koulutuspaketteja, työkaluja ja käytännesääntöjä, joita voidaan käyttää tai täydentää naisten alalle osallistumisen tukemiseksi. Komissio voisi vahvistaa tasa-arvoulottuvuutta myös ETSK:n vuonna 2011 antamassa lausunnossa ”EU:n politiikkojen vaikutus liikennetyöntekijöiden työllistymismahdollisuuksiin, koulutustarpeisiin ja työoloihin” suosittaman liikennealan sosiaali-, työllisyys- ja koulutusasioiden seurantakeskuksen pilareissa.

6.1

Yrittäjistä on tullut aiempaa tärkeämpiä työllistäjiä ja avaintekijöitä myös liikennealalla (2). Nykypäivänä tähän liittyy myös sitoutuminen vihreään talouteen, älykkäisiin liikennejärjestelmiin, kameravalvontajärjestelmiin, reaaliaikaiseen suunnitteluun ja turvallisuuteen.

6.2

Yksinkertaiset, erityisesti naisten omistamiin yrityksiin kohdistuvat toimet voisivat olla tuottavia investointeja, joilla lisätään kasvua ja työpaikkoja EU:ssa. Komission tulisi harkita naisyrittäjyysviraston perustamista Euroopan komissioon ja asiasta vastaaviin jäsenvaltioiden ministeriöihin. Se tulisi sijoittaa talouden kehittämisestä vastaaviin ministeriöihin, jotta tehdään selvä ero elinkeinotoimintaa ja sukupuolten tasa-arvoa koskevien toimivaltuuksien välillä.

6.3

Lisäksi olisi harkittava naisyrittäjyysjohtajan tai naisyrittäjyyden korkean tason edustajan nimeämistä Euroopan komissioon ja jäsenvaltioihin. Hallinnonrajat ylittävässä asemassa hänen tehtävänään olisi lisätä tietoisuutta taloudellisista eduista, joita saadaan, kun nykyistä useampia naisia kannustetaan perustamaan ja kehittämään yrityksiä. Naisyrittäjyysjohtaja voisi myös vastata sellaisten teollisuusalojen tai akateemisten urien edistämisestä, jotka johtavat naisyrittäjyyden kasvuun. Niitä ovat mm. tutkimus, luonnontieteet, huipputeknologia, liikenneteknologia ja tietotekniikan kehittäminen.

7.1

Naisten aliedustuksen korjaamiseksi ja naisten kykyreservin hyödyntämiseksi tehokkaammin ja laajemmin liikennealan työmarkkinoilla ETSK suosittaa seuraavia välineitä, joiden avulla voidaan kehittää naisten valmiuksia kaikilla tasoilla. Työn toteuttamiseksi voidaan laatia EU-hankkeita liikenteestä vastaavan komission pääosaston kanssa tai tehdä yhteistyötä muiden, jo olemassa olevien EU-hankkeiden kanssa:

7.2

Mentorointi: Lisätään tukimekanismeja, jaetaan osaamista ja kokemusta, verkostoidutaan ja annetaan ohjausta. Tämä voi tapahtua yrityksen sisäisesti ja työntekijätasojen välillä, ulkoisesti yritysten ja samankaltaisten liikennesektorien kesken sekä erillisten, yksinomaan liikenteeseen keskittyvien mentorointiohjelmien kautta. Mentoriverkostoissa olisi oltava sekä miehiä että naisia. Verkostoista voidaan lisäksi kehittää klustereita ja monialaisia rakenteita, joissa on mahdollista vaihtaa tietoa, hyviä käytänteitä, taitoja ja mahdollisuuksia koko liikennealan laajuisesti.

7.3

Kehittämisohjelmat: Luodaan koulutus, joka mahdollistaa taitojen kehittämisen ja ammattipätevyyden saavuttamisen siten, että kasvatetaan osaamista ilman sukupuolipainotusta. Näin varmistetaan, että palvelukseenotossa ja ylennyksissä sovelletaan yhtäläisiä pätevyystasoja.

7.4

Koulutus: Opetusjärjestelmää on tarkistettava ja erilaisia rooleja edistettävä liikennealalla, jotta päästään eroon oletuksesta, jonka mukaan ala soveltuu vain miehille. On tuotava esiin naisroolimalleja erilaisten mahdollisuuksien esittelemiseksi.

7.5

Tuetaan liikennealan innovointia ja pieniä yrityksiä. Tätä varten voitaisiin kartoittaa pienissä ja keskisuurissa yrityksissä työskenteleviä naisia ja löytää näin uusia suuntauksia, innovaatioita ja t&k-mahdollisuuksia. Esitetään esimerkkejä onnistumisista. Parhaat käytänteet: Women 1st Top 100 Club on vastaanotto-, matkustajaliikenne-, matkustus- ja matkailualan vaikutusvaltaisimpien naisten verkosto. Naiset ovat naisjohtajuuden puolestapuhujia ja roolimalleja tulevaisuuden naisjohtajille (http://women1st.co.uk/top-100).

7.6

Toimitusketjun sitouttaminen: Kannustetaan hankkijoita ilmoittamaan sukupuolinäkökohtiin liittyvää tietoa toimitusketjuistaan. Selvitetään mahdollisuudet harkita hankintasopimusten myöntämistä naisten omistamille yrityksille. (Parhaat käytänteet: Yhdysvaltalaisessa WEConnect-hankkeessa esitetään tarjouspyyntöjä ja hankintasopimuksia erityisesti naisille kaikilla aloilla. Se toimii nyt myös Euroopassa (http://weconnectinternational.org).

7.7

Yritysten yhteiskuntavastuu: Kannustetaan yrityksiä raportoimaan sukupuolitilastoista osana yritysten yhteiskuntavastuuta ja sitoutumaan naisten aseman edistämiseen liikennealalla. Autetaan luomaan toimialaprofiilia, jonka mukaan liikenneala on kaikille soveltuva valinta.

7.8

Kansainvälistyminen: Eurooppaa arvostetaan osaamisensiirrosta ja kumppanuuksien kehittämisestä. Liikenne on maailmanlaajuinen sektori, johon liittyy monia haasteita, joissa Eurooppa voi jakaa kokemuksiaan ja innovaatiovalmiuksiaan ja avautua uusille markkinoille. Tärkeä rooli naisille olisi Euroopan liikennealan ja osaamisen markkinointi Euroopan ulkopuolelle.

17.11.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 383/8

Esittelijä:

Bernardo HERNÁNDEZ BATALLER

1.1

Kaupallinen viestintä on tärkeä väline, jonka avulla yritykset voivat tehdä tunnetuiksi tuotteitaan ja palvelujaan avoimesti ja jolla varmistetaan sisämarkkinoiden tehokas toiminta ja kuluttajansuojan korkea taso. Tästä huolimatta on olemassa tiettyjä viestejä, jotka eivät ole tosia tai jotka sisältävät sääntöjä kaikilta osin noudattavia yrityksiä sekä kuluttajia vahingoittavia, ympäristöä, sosiaalisia tai eettisiä kysymyksiä tai terveyttä koskevia epätarkkoja väitteitä.

1.2

Tuotteiden ja palvelujen sosiaalista ja ympäristötehokkuutta mitataan ja siitä kerrotaan nykyisin useiden erilaisten kanavien ja formaattien avulla eri aloitteiden puitteissa, eri muodoissa ja erilaisten arviointimenetelmien perusteella. Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) pitää tärkeänä, että komissio ehdottaa Euroopan laajuisia menetelmiä tuotteiden ja palvelujen kokonaisympäristövaikutuksen arvioimiseksi ja siitä kertomiseksi. Samoin olisi laadittava virallisten merkintöjen luettelo, jossa täsmennetään niiden merkitys ja esitetään niiden myöntämisestä, validoinnista ja tarkastamisesta vastaavat akkreditoidut elimet. Kuluttajilla on joka tapauksessa oikeus saada selkeää ja täsmällistä tietoa tuotteiden alkuperästä.

1.3

ETSK toivoo, että komissio tarkistaa direktiivin 2005/29/EY jatkotoimena suuntaviivoja, joiden avulla parannetaan kuluttajien ja yritysten mahdollisuuksia saada luotettavaa ja avointa tietoa ympäristöä, eettisiä kysymyksiä ja terveyttä koskevien väitteiden käytön selventämiseksi kaupallisessa viestinnässä.

1.4

Hallinnollisen yhteistyön alalla kunkin jäsenvaltion kuluttajaviranomaisten olisi toteutettava ympäristöä, sosiaalisia ja eettisiä kysymyksiä ja terveyttä koskevien väitteiden ”tehotarkastus”, jotta nykytilannetta voidaan arvioida konkreettisen tietojen perusteella.

1.5

EU:n tasolla olisi luotava yhtenäinen, kokonaisvaltainen ja vakaa oikeuskehys, jolla säännellään verkossa tapahtuvaa kaupallista viestintää ja jossa kunnioitetaan oikeutta yksityisyyteen sekä muiden yleistä etua palvelevien tavoitteiden suojelua.

1.6

Euroopan komission ja jäsenvaltioiden olisi omien toimivaltuuksiensa rajoissa edistettävä seurantaa, valvontaa ja seuraamuksia koskevia toimiaan suhteessa tämän alan nykyisiin itse- ja yhteissääntelyjärjestelmiin, jotka kattavat ympäristöä, sosiaalisia kysymyksiä ja terveyttä koskevat väitteet. Erityisesti olisi taattava, että mainosalan kansalliset ja Euroopan tasoiset itsesääntelyelimet täyttävät yhteisön säännöksillä ja suosituksilla asetetut vaatimukset kuluttajansuojan korkean tason saavuttamiseksi. Kuluttajajärjestöille olisi myös tiedotettava käytännesääntöjen laatimisesta, jotta ne voivat osallistua siihen.

2.1

Euroopan unionissa on lukuisia yrityksiä, jotka antavat kuluttajille täydellistä, todenmukaista ja avointa tietoa markkinoille saatettujen tuotteiden ja palvelujen keskeisistä ominaisuuksista. Tästä huolimatta ympäristöä, sosiaalisia kysymyksiä ja terveyttä koskevien väitteiden epäasianmukainen käyttö haittaa sääntöjä noudattavia yrityksiä sekä tuotteita ja palveluja hankkivia kuluttajia.

2.2

Tiedonsaantioikeus mahdollistaa sisämarkkinoiden avoimemman toiminnan ja oikaisee toimittajien ja kuluttajien välisen suhteen ilmeistä epäsymmetriaa.

2.3

Kuluttajilla on oikeus saada täydellistä, todenmukaista ja avointa tietoa markkinoille saatettujen tuotteiden ja palvelujen keskeisistä ominaisuuksista.

2.4

Näin ollen tieto on kuluttajien ja käyttäjien ostopäätösten kannalta ratkaiseva tekijä sekä silloin, kun he valitsevat tietyn tuotteen mieltymystensä perusteella, että silloin kun he hylkäävät muut tuotteet, jotka eivät vastaa yhtä hyvin heidän tarpeitaan ja toiveitaan. Vastaavasti yritysten on teknologian kehityksen ansiosta mahdollista vastata yhä paremmin eriytetysti eri kuluttajaryhmien vaatimuksiin prosessissa, jossa asiakasuskollisuus hankitaan tuotteiden yksilöllisellä räätälöinnillä. Selvä esimerkki tästä on niin kutsuttu one-to-one-markkinointi.

2.5

Perussopimuksessa vahvistetussa sosiaalisen markkinatalouden mallissa EU:lla ei ole kaupallista viestintää koskevaa yhtenäistä oikeuskehystä, sillä se on tarpeettoman monimutkainen, epätäydellinen, ristiriitainen ja paikoin epäjohdonmukainen, ja se perustuu pääasiallisesti seuraaviin säädöksiin:

2.6

Komissio on julkaissut useita tiedonantoja ja käynnistänyt aiheesta julkisen keskustelun ja työskentelee muun muassa tuotteiden niin kutsutun ”ekologisen jalanjäljen” parissa, jotta voidaan taata luotettavat ja tarkat tiedot tuotteiden ympäristövaikutuksista koko niiden elinkaaren ajan.

2.7

Vaikka kuluttajilla on tekniikan kehityksen ansiosta entistä enemmän mahdollisuuksia saada tietoa, verkossa tapahtuvan kaupallisen viestinnän sääntely EU:n tasolla on tällä hetkellä hajallaan useissa eri säädösteksteissä (direktiivit sähköisestä kaupankäynnistä, kuluttajansuojasta, yksityisyyden suojasta kaupallisessa viestinnässä, sopimattomista kaupallisista menettelyistä jne.). ETSK katsoo, että tulevaisuudessa olisi tehtävä ehdotus hyväksytyn strategian jatkoksi. Olisi kuitenkin aloitettava välittömästi konsolidointi voimassa olevien säännösten kokoamiseksi yhteen uudelleenlaadittuun tekstiin ja ristiriitaisuuksien välttämiseksi tämän kanavan avulla välitetyissä viesteissä.

2.8

Lisäksi asetuksella (EY) N:o 2006/2004 kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä on jo perustettu komission ja jäsenvaltioiden välinen yhteistyökehys, jota olisi syvennettävä näillä aloilla mahdollisten rikkomusten arvioimiseksi.

2.9

Nykyiset oikeussuojakeinot vaihtelevat suuresti jäsenvaltiosta toiseen. Joissain jäsenvaltioissa tuomioistuimille on annettu suoraan tehokkaat keinot varmistaa sääntöjen noudattaminen, kun taas toisissa on toteutettu käytännesääntöjen ja tuomioistuinten ulkopuolisten riidanratkaisuelinten avulla erilaisia mainosalan itse- ja yhteissääntelyaloitteita, jotka täydentävät lainsäädäntöä ja olemassa olevia hallinnollisia ja oikeudellisia noudattamisen valvontamekanismeja.

2.10

On myös muita muuttujia, jotka mutkistavat tätä ongelmaa entisestään, kuten

2.11

Lisäksi eräät myynninedistämistekniikat, kuten brändätty sisältö, tunteisiin vetoava markkinointi ja tarinankerronta, tuotesijoittelu tai niin kutsutun neuromarkkinoinnin sovellukset, auttavat tuottajia saavuttamaan kaupalliset tavoitteensa tehokkaammin, mutta vaikeuttavat kansalaisten järkiperäistä ostamista, käyttöä ja kulutusta koskevaa päätöksentekoa, joka perustuu tuotteiden ja palvelujen etujen ja hinnan asianmukaisuuden realistiseen arviointiin. Tämä johtuu muun muassa siitä, että niillä häivytetään usein perinteinen ero mainosten ja muun sisällön välillä ja riistetään viestin vastaanottajilta heidän oikeutensa tietää puhtaasti informatiiviselta vaikuttavan viestin taustalla olevasta kaupallisesta luonteesta ja tarkoituksesta. Näin ollen ne ovat omiaan johtamaan harhaan erityisesti heikoimmassa asemassa olevia kuluttajia, kuten nuoria, vanhuksia, vähäosaisia ja vammaisia.

2.12

Lyhyesti sanottuna ETSK suhtautuu myönteisesti eettisesti tuotettuihin laadukkaisiin tuotteisiin ja palveluihin, jotka erottuvat paremman ympäristömyötäisyytensä tai sosiaalisen vastuunkantonsa ansiosta, sekä ympäristöä, sosiaalisia kysymyksiä ja terveyttä koskeviin väitteisiin, ja keskittyy tässä lausunnossa väitteisiin ja kaupalliseen viestintään, jotka ovat valheellisia, epätarkkoja tai sekaannusta aiheuttavia.

3.1

Epävarmoihin, epätarkkoihin tai vaikeasti todennettaviin väitteisiin perustuvien ja virheitä ja sekaannusta aiheuttavien kaupallisten viestien vaikutukset ovat monimuotoisia ja vakavuudeltaan vaihtelevia, mutta ne kaikki aiheuttavat huomattavaa haittaa kuluttajille, sääntöjä noudattaville yrityksille ja tätä kautta eettisten ja avointen tavara- ja palvelumarkkinoiden toiminnalle.

3.2

Vaikutuksista voidaan mainita muun muassa seuraavat:

3.3

Tietojen on vastattava kuluttajien todellisia tarpeita ja odotuksia, ja siksi niitä olisi arvioitava sen suhteen, vastaavatko ne riittävästi mainosviestin tavoitetta, sisältöä, esitystapaa, asiayhteyttä ja tunnistettavuutta. Tässä yhteydessä keskeiset muuttujat ovat luotettavuus, ajankohtaisuus, puolueettomuus, tarkkuus, merkityksellisyys, lyhyys, ymmärrettävyys, selkeys, luettavuus ja helppo saatavuus. ETSK suosittelee, että pakkausmerkinnöissä ilmoitetaan tuotteen alkuperä, sillä se lisää suojan tasoa, estää kuluttajien harhaanjohtamisen tai sekaannusten vaaran ja helpottaa näin ollen valintojen tekemistä.

4.1

Ympäristöväitteet koskevat lähinnä tuotteiden koostumuksen tai käytön ympäristövaikutuksia, jotka liittyvät usein ilmastonmuutokseen ja saastepäästöihin. Ne voivat kuitenkin koskea laajemmin myös muita seikkoja, kuten luonnonvarojen järkevää käyttöä, metsäkatoa, lajien monimuotoisuutta tai energiatehokkuutta ja viime kädessä yritysten toiminnan ja tuotteiden kulutuksen ekologista jalanjälkeä ympäristöön.

4.2

Ilmiötä, jossa tällaisia väitteitä käytetään vain muodon ja näön vuoksi ilman mitään tuotteeseen tai sen valmistamiseen vaikuttavaa todellisuuspohjaa, kutsutaan ”viherpesuksi”, ja se voidaan määritellä mainosten avulla tapahtuvaksi ympäristön kannalta myönteisten tietojen valikoivaksi levittämiseksi, joka synnyttää kuluttajien mielissä todellisuudesta vääristyneen ja näitä ”ekologisia” näkökohtia liikaa painottavan kuvan. Myös komissio määrittelee tämän ilmiön direktiivin 2005/29/EY soveltamista koskevissa ohjeissaan (7).

4.3

Ympäristön näkökulmasta tiedot jonkin tuotemerkin (kielteisistä tai myönteisistä) vaikutuksista synnyttävät kuluttajan mielessä tietyn kuvan tästä merkistä. Tämä kuva voi puolestaan vaikuttaa muun muassa ostopäätöksiin tai poliittisiin mielipiteisiin. Rankaisemalla ”huonoa” ja palkitsemalla ”hyvää” käyttäytymistä ostopäätöksissä järjestelmä saavuttaa tietynlaisen dynaamisen tasapainon.

4.4

Käytetyimmät ”viherpesun” tekniikat ovat seuraavat:

4.5

On käytettävä kriteereitä, joiden avulla kuluttajien on mahdollista saada paikkansapitävää tietoa, ja kiellettävä ympäristöväitteiden väärinkäyttö kaupallisessa viestinnässä.

4.6

Yhdenmukaistettujen eurooppalaisten menetelmien, kuten niin kutsutun ”ekologisen jalanjäljen”, käyttöönotto tuotteiden ja organisaatioiden ekologisen jäljitettävyyden aikaansaamiseksi, voisi olla yksi markkinoiden toimintaa selkeyttävä toimenpide. Näiden menetelmien olisi perustuttava laajalti käytettyihin kansainvälisiin normeihin, kuten itse annettuja ympäristöväitteitä koskevaan kansainväliseen ISO 14201 -standardiin tai Kansainvälisen kauppakamarin sääntöihin.

5.1

Ympäristöä koskevien väitteiden tapaan voidaan puhua eräänlaisesta yritysten ja tuotteiden ”eettisiä ja sosiaalisia ominaisuuksia” koskevasta viherpesusta. Sillä pyritään muuntamaan jonkin tuotteen hankinta mahdollisuudeksi harjoittaa luonteeltaan yhteiskunnallista hyväntekeväisyyttä tai solidaarisuutta, joka hyödyttää epäsuorasti tiettyjä tarpeita tai heikkouksia omaavia ryhmiä tai yhteisöjä.

5.2

Nykyisin näkee usein tuotemerkkejä, jotka käyttävät myynninedistämiseen perustuvia kampanjoita yhdistääkseen itsensä sosiaalisiin hankkeisiin. Kyse on niin kutsutuista charity promotion -kampanjoista, joissa myynninedistäminen liitetään sosiaaliseen toimintaan. Ne ovat saavuttaneet tiettyä menestystä talouskriisin seurauksena. Kun tällaisissa toimissa käytetään valheellisia väitteitä pelkästään myynninedistämistarkoituksessa, ne voivat johtaa kuluttajia harhaan ja aiheuttaa hämmennystä, minkä vuoksi ne ovat erityisen haitallisia.

5.3

Tällaiset toimet kohdistuvat solidaarisuuskampanjoihin, humanitaariseen apuun tai sosiaaliseen tukeen tietyille yhteisöille tai väestöryhmille tai jopa lyhytaikaisiin avustuskohteisiin, jotka johtuvat jostain akuutista hätätilanteesta tai rakenteellisesta ongelmasta, johon liittyy esimerkiksi syrjintää, erottelua tai epätasa-arvoa.

5.4

Muita sosiaalisen viherpesun muotoja ovat esimerkiksi se, että yritys kuvataan sosiaalisesti vastuulliseksi ilman, että tästä on riittävää näyttöä, tai että jotain sosiaalista ja myyntiä edistävää ominaisuutta liioitellaan osana yrityksen ydinliiketoimintaa.

5.5

Eettisiä ja sosiaalisia näkökohtia koskevia väitteitä yhdistetään joskus ympäristöväitteisiin, mutta ne koskevat kulloinkin ajankohtaisten suuntausten mukaan laajemmin myös muita seikkoja, kuten työllisyyttä, paikallisen toiminnan edistämistä, kansalaisten osallistumista tai mitä tahansa muuta alaa, joka herättää kuluttajissa halun tehdä siihen liittyvän hankinnan.

5.6

Tässä yhteydessä on myös otettava huomioon valheellisten ”eettisen, sosiaalisten ja ympäristöasioiden konsulttien” kätketty toiminta. Tällaiset konsultit hämmentävät ja johtavat kuluttajia harhaan toimimalla markkinoilla talouden toimijoina tai välittäjinä ja käyttävät hyväkseen kuluttajien vilpittömyyttä ja hyväuskoisuutta ja tavoittelevat voittoa markkinoimalla tuotteita valheellisin väittein.

5.7

Erityisen vahingollisia sisämarkkinoiden toiminnalle ovat rahoitustoimet, joissa pyritään eettisten, sosiaalisten tai ympäristöväitteiden avulla markkinoimaan rahoitustuotteita ja -välineitä noudattamatta rahoituslaitoksille asetettuja vakavaraisuusvaatimuksia ja valvontatarkastuksia. Euroopan pankkiviranomainen on äskettäin antanut lausunnon, jossa se esittää useita toimenpiteitä riskien vähentämiseksi sekä mainostamista koskevia vaatimuksia ja suosituksia osallistujien suojelemiseksi mahdollisilta eturistiriidoilta.

5.8

Sosiaalista viherpesua, eli paikkansapitämättömien tietojen käyttämistä sosiaalisesti sitoutuneen kuvan antamiseksi, on vältettävä.

6.1

Kuluttajien viimeaikainen huoli terveellisistä elämäntavoista sekä tekniikan laajentuminen elintarvikkeiden, kosmetiikan ja muiden terveyteen liittyvien tuotteiden tuotantoon on myös aiheuttanut ravintoon ja ravitsemukseen, painonpudotukseen ja esteettisiin hyötyihin ja jopa kognitiivisten ja fyysisten toimintojen kohenemiseen liittyvien terveysväittämien käyttöä.

6.2

Ympäristöväitteiden tapaan kuluttajien kasvava kiinnostus terveellistä ravintoa kohtaan mahdollistaa myös väitteet, jotka liittyvät luonnonmukaiseen maatalouteen tai vitamiinien, omega-3-rasvahappojen, sokerien, suolan tai alkoholin ja jopa muuntogeenisten aineiden kaltaisten elintarvikkeiden ainesosien esiintymiseen tai puuttumiseen.

6.3

Väestön ikääntyminen ja elinajanodotteen piteneminen tarjoavat hedelmällisen maaperän sääntöjenvastaisten väitteiden käytön yleistymiselle tulevaisuudessa.

6.4

Myös niin kutsuttu terveysmarkkinointi, jossa tämäntyyppisiä väitteitä esitetään lisäarvona tuotteiden markkinoinnin tehostamiseksi, kuten tapahtuu ravintolisien ja luontaistuotteiden mutta myös suurkulutustuotteiden alalla, sisältää näennäistieteellisiksi perusteluiksi naamioitujen väitettyjen terveyshyötyjen väärinkäyttöä.

7.1

On otettava huomioon, että vapaaehtoisten merkintöjen sekä tunnusten ja kuvamerkkien suunnittelun vaihtoehdot luovat vain heikkoja mielleyhtymiä niissä kognitiivisissa ja tunneperäisissä prosesseissa, jotka saavat kuluttajan tekemään ostopäätöksen. Viestien ja kuvien avulla ei saa esittää väitteitä kattavina ja varmoina tietoina, ellei niitä voida kiistattomasti todistaa. Olisi aiheellista toteuttaa erityistoimia väitteiden valvomiseksi.

7.2

Väitteiden seuranta on kuitenkin tehtävä sen mukaan, millaisella välineellä ne esitetään, koska kullakin niistä on omat erityisominaisuutensa. Yhteenvedonomaisesti voidaan todeta, että väitteitä voidaan esittää muun muassa seuraavia välineitä käyttäen:

7.3

Voitaisiin vaatia todistamattomia väitteitä sisältävän mainonnan lopettamista tai tietojen korjaamista.

7.4

Edellä esitetyn perusteella ETSK kehottaa Euroopan komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan asetuksen (EY) N:o 2006/2004 puitteissa tarvittavat toimenpiteet hallinnollisen yhteistyön ja etenkin yhteisten toimien edistämisen avulla, jotta eettisiä seikkoja, ympäristöä tai terveyttä koskevien harhaanjohtavien väitteiden vilpillinen käyttö saadaan lopetettua. Toimet tulee toteuttaa tiiviissä yhteistyössä Euroopan kuluttajakeskusten kanssa, sillä niillä on keskeisen tärkeä rooli tämäntyyppisissä tilanteissa.

17.11.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 383/14

Esittelijä:

Bernardo HERNÁNDEZ BATALLER

1.1

Urheilu edistää osaltaan unionin strategisten tavoitteiden toteutumista, tuo esiin keskeisiä kasvatuksellisia ja kulttuurisia arvoja ja edistää integroitumista, sillä se puhuttelee kaikkia kansalaisia sukupuolesta, etnisestä alkuperästä, uskonnosta, iästä, kansallisuudesta, yhteiskunnallisesta asemasta ja sukupuolisesta suuntautumisesta riippumatta. Urheilu on väline, jonka avulla voidaan torjua suvaitsemattomuutta, muukalaisvihaa ja rasismia.

1.2

Urheilutoiminta mahdollistaa kaikille toiveiden kanavoimisen rakentavalla tavalla ja kehittymisen urheilun välittämien ponnistelun, yhteisvastuun ja yhteenkuuluvuuden arvojen avulla. Se lisää fyysistä ja henkistä hyvinvointia samalla kun se auttaa lievittämään sosiaalisia ongelmia tarjoamalla myönteisiä arvoja. Tältä osin on tärkeää, että keskustelussa tarkastellaan myös sellaisten yleisten vähimmäisvaatimusten vahvistamista, joilla edistetään rehellisyyttä lasten ja nuorten urheiluharrastuksessa kaikissa urheilulajeissa.

1.3

Urheilun vapaaehtoistoiminnalla on keskeinen rooli ruohonjuuritason urheilun kehittämisessä ja urheiluseuroissa, joten sillä on huomattava arvo sosiaalisesta, taloudellisesta ja demokraattisesta näkökulmasta. Vapaaehtoistoimintaa ja aktiivista kansalaisuutta onkin edistettävä urheilun avulla, talviurheilu mukaan luettuna.

1.4

Hyvän hallintotavan periaatteen tulee taata rehellisyys urheilukilpailuissa. Välttämätön edellytys urheilussa on urheilujärjestöjen – joiden on toimittava avoimuuden, vastuullisuuden ja demokratian periaatteiden mukaisesti – riippumattomuus. Sen pohjalta kaikkien asiaankuuluvien tahojen tulee olla asianmukaisesti edustettuina päätöksentekoprosessissa. Näiden yleisten ennaltaehkäisevien puitteiden lujittamiseksi, ja kuten äskettäin tehty perusteellinen tutkimus (1) osoittaa, on olennaisen tärkeää vahvistaa luottamusta kansallisten viranomaisten ja urheilujärjestöjen välillä, jotta helpotetaan kansallisten oikeusviranomaisten ja kansainvälisten urheilujärjestöjen välistä välttämätöntä tietojenvaihtoa.

1.5

Innovoinnin alalla ETSK kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita levittämään ja vaihtamaan keskenään EU:n tasolla tietoa myönteisistä kokemuksista ja soveltuvimmista käytänteistä, jotka liittyvät keinoihin luoda ja tukea strategisia kumppanuuksia eri alojen tärkeimpien sidosryhmien välillä, jotta vahvistetaan urheilun roolia innovoinnin ja talouskasvun vauhdittajana. Onkin hyvin tärkeää kyetä hyödyntämään etuja, joita suurten urheilutapahtumien toteuttamisesta voi ja tulee syntyä alueille ja kaupungeille, missä niitä järjestetään. Komitea katsoo, että komission tulee kiinnittää huomiota uusiin aloitteisiin ja menettelyihin, joita ilmaantuu maailmanlaajuisella tasolla ja joiden avulla pyritään tukemaan alueita ja kaupunkeja sellaisten urheiluhankkeiden käynnistämisessä, joilla edistetään kestävyysajattelun mukaista taloudellista ja sosiaalista kehitystä.

1.6

Eri tasoilla on kannustettava hyödyntämään EU:n rahoitusvälineitä urheilualan kehittämiseksi.

1.7

EU:n tasolla tulisi edistää sosiaalista yhteenkuuluvuutta, heikommassa asemassa olevien ryhmien osallistamista urheilutoimintaan sekä ihmisten sosiaalista osallisuutta, vapautensa menettäneet henkilöt mukaan luettuina, jotta he voivat löytää urheilusta keinon integroitua uudelleen yhteiskuntaan, sillä urheilu synnyttää emotionaalista hyvinvointia ja luo vakautta sellaisten ponnisteluun, yhteisvastuuseen ja viime kädessä reiluun peliin liittyvien arvojensa ansiosta, jotka voivat auttaa sosiaalisen syrjäytymisen ja syrjinnän poistamisessa.

1.8

EU:n tärkeänä tehtävänä on torjua eriarvoisuutta, jotta poistetaan esteet, joiden vuoksi vammaiset eivät pysty osallistumaan urheilutoimintaan, edistetään heidän osallistumistaan kilpailuihin ja kitketään kaikenlaiset tähän liittyvät sosiaaliset ennakkoluulot. Olisikin hyödyllistä, että komissio ehdottaisi ministerineuvostolle ”urheilua ja sosiaalista osallisuutta koskevien hyvien käytäntöjen eurooppalaisen säännöstön” laatimista, jotta urheiluharrastusta tuettaisiin ja edistettäisiin nykyistä enemmän vammaisten keskuudessa.

1.9

EU:n ja jäsenvaltioiden tulisi kiinnittää erityistä huomiota ikäihmisten urheilun ja liikkumisen edistämiseen. Euroopan väestön ikääntyessä on erittäin tärkeää, että toteutetaan kohdennettuja hankkeita ja osoitetaan rahoitusta tähän tarkoitukseen.

2.1

Lissabonin sopimuksen mukaan Euroopan unionilla ja sen jäsenvaltioilla on yhteisiä arvoja yhdentymisprosessissa. Näistä tärkeimpiä arvoja ovat ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, demokratia, tasa-arvo, oikeusvaltio sekä ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vähemmistöihin kuuluvien oikeudet mukaan luettuina.

Lissabonin sopimuksessa (EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 165 artikla) EU:lle annetaan toimivalta edistää urheilua Euroopassa. Urheilun eri ulottuvuuksia – sosiaalinen, taloudellinen ja kulttuurinen – tulee tarkastella ottamalla huomioon urheilun niveltyminen Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklassa vahvistettuihin arvoihin, mikä edellyttää selkeää toiminnallista sitoutumista toimielimiltä ja jäsenvaltioilta, joiden tulee toissijaisuusperiaatetta soveltaen edistää politiikkoja, normeja ja toimenpiteitä urheilun eurooppalaisten näkökohtien tukemiseksi.

2.2

Käsillä olevassa oma-aloitteisessa lausunnossa tavoitteena on pyrkiä tekemään tunnetuksi eurooppalaisiin arvoihin ja urheilun arvoihin – talviurheilun arvot mukaan luettuina – sisältyviä mahdollisuuksia ja välittämään nämä arvot kaikille kansalaisille ja yhteiskunnan organisaatioille sekä edistämään EU:n urheilupolitiikkaa, kun otetaan huomioon, että tällä alalla on toistaiseksi vain joitakin yksittäisiä oikeudellisia päätöksiä, jotka liittyvät yleensä taloudellisten vapauksien käyttämiseen.

2.3

Jo antiikin aikana klassisessa kreikkalaisessa filosofiassa erotettiin toisistaan ruumiillinen toiminta ja mieli, ja olympiahenki on kehittynyt näistä ajatuksista, joista ennen kaikkea etiikka ja rauhan edistäminen tulivat selvimmin huomattaviksi.

Urheilulla on merkittävä vaikutus Eurooppa 2020 -strategiaan liittyvien eurooppalaisten ja maailmanlaajuisten tavoitteiden toteutumiseen, sillä ala voi edistää huomattavasti älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua.

3.1

Urheilun yhteiskunnallisen merkityksen varmistamiseksi jäsenvaltioilla on oltava asianmukainen infrastruktuuri, joka helpottaa urheilun harjoittamista ja jonka perustana on urheilutilojen ja -välineiden asianmukainen, riittävä ja tasapainoinen perusverkosto niiden alueella.

3.2

Vapaaehtoistoiminta on edelleen urheilun kulmakivi EU:ssa, sillä vapaaehtoistyöntekijät sekä voittoa tavoittelemattomat urheilujärjestöt mahdollistavat urheiluihanteiden kehittämisen ja levittämisen. Tässä yhteydessä on korostettava koulujen roolia olympia-arvojen levittämisessä, sillä koulut edistävät rauhaa ja sopusointua urheilussa ja luovat perustan yhteiselolle ja integroitumiselle demokraattisessa ja moniarvoisessa yhteiskunnassa. Tämä koskee myös inhimillisiä arvoja, jotka kuuluvat urheiluun ja joissa sitoudutaan väkivallan, rasismin, suvaitsemattomuuden ja muukalaisvihan poistamiseen urheilusta.

3.2.1

Urheilujärjestöjen tulee soveltaa hyvän hallintotavan periaatteita urheilun alalla. Niiden on perustuttava avoimuuden, vastuullisuuden ja demokratian periaatteisiin, ja kaikkien asiaankuuluvien osapuolten on oltava asianmukaisesti edustettuina päätöksentekoprosessissa, myös kannattajien, jotka yleensä tukevat reilun pelin periaatteita. Tulisi pohtia mahdollisuutta määrätä nykyistä tiukemmista avoimuusvaatimuksista, kun urheilujärjestöjen toimintaa rahoitetaan julkisin varoin.

3.2.2

ETSK katsoo, että on tarkasteltava mahdollisuutta sopia toimista ei-toivottujen ilmiöiden – kuten urheilutuloksiin liittyvän korruption, dopingin ja väkivallan – torjumiseksi. Lähtökohtana tässä voisivat olla valtuudet, jotka EU:lle on myönnetty Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 6 ja 165 artiklassa, mutta myös valtuudet, jotka liittyvät vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueeseen, tai mitkä tahansa muut valtuudet, jotka voisivat olla tarpeen, jotta voidaan toteuttaa ylikansallisia toimenpiteitä, joilla voisi olla myös todellinen pelotevaikutus.

3.2.3

Näiden toimenpiteiden tavoitteena tulisi olla korkean turvallisuustason varmistaminen, ja kyse voisi olla esimerkiksi toimenpiteistä, joilla pyritään poliisiviranomaisten (Europol) ja oikeusviranomaisten (Eurojust) sekä muiden toimivaltaisten viranomaisten – niiden joukossa ehdottomasti myös urheiluliittojen – väliseen koordinointiin ja yhteistyöhön.

3.3

Kansanterveyden vaalimiseksi nyky-yhteiskunnassa on ratkaisevan tärkeää edistää liikuntaa sekä urheilun harjoittamista. On aiheellista korostaa, että urheilun harjoittaminen edistää terveellistä elämäntapaa ja parantaa elämänlaatua ja että hyödyntämällä täysipainoisesti urheilun tarjoamia mahdollisuuksia voidaan vähentää terveydenhuollon kustannuksia.

3.4

EU:n institutionaalista toimintaa urheilun alalla ovat merkittävästi edistäneet muun muassa aiheesta ”urheilun eurooppalainen ulottuvuus” syntynyt julkinen keskustelu, urheilun sisällyttäminen mukaan Erasmus+-ohjelmaan sekä strategiset toimet, jotka liittyvät sukupuolten tasa-arvoon urheilussa. Erasmus+-ohjelman painopisteistä käydään vuosittain keskustelu, joten ETSK esittää, että seuraavassa arvioinnissa otetaan huomioon käsillä olevassa lausunnossa esitetyt huomiot.

3.4.1

Tätä institutionaalista toimintaa on vahvistettava ryhtymällä tarvittaviin toimenpiteisiin, jotta voidaan hyödyntää kotoperäisten, perinteisten ja paikallisten urheilumuotojen lisäarvoa ja myönteisiä näkökohtia. Kyseiset urheilumuodot, joita tulisi tukea ja tehdä tunnetuksi, ovat vakuuttava osoitus EU:n kulttuurisesta ja historiallisesta monimuotoisuudesta.

3.4.2

Erasmus+-ohjelman pohjalta komission tulisi esittää selkeä katsaus vaikutuksista, joita urheilutoiminnan sisällyttämisellä kyseiseen ohjelmaan on erityisesti, kun on kyse uutta osaamista, työllisyyttä ja nuoria koskevien tavoitteiden saavuttamisesta.

3.5

Jotta urheilun avulla onnistutaan edistämään eurooppalaisten arvojen vakiintumista ja kehittämistä, on otettava käyttöön ja toteutettava koordinointi-, lisä- ja tukitoimenpiteitä, jotka on suunnattu näiden eurooppalaisten arvojen suojelemiseen etenkin, kun on kyse arvoista, joilla pyritään ihmisarvon suojelemiseen, sekä tietyistä yksilön oppimisprosessiin liittyvistä seikoista, joiden asianmukainen omaksuminen on ratkaisevan tärkeää demokratian toimivuuden ja oikeusvaltion kannalta. Tätä lähestymistapaa voidaan vahvistaa urheilun välittämän reilun pelin sanoman avulla. Sanomassa välittyy yhteiskunnalle merkittävä osa eurooppalaisista arvoista.

Urheilun eurooppalainen ulottuvuus on yhtä lailla omiaan edistämään sellaisten parametrien saavuttamista, jotka johtavat naisten ja miesten tasa-arvoon. Olisi tärkeää laatia ja hyödyntää oppimateriaaleja sekä urheilualan vastuutahojen että vanhempien kouluttamiseksi, jotta voidaan osaltaan auttaa poistamaan sukupuolistereotypiat ja tukea sukupuolten tasa-arvoa urheilussa sekä edistää kummankin sukupuolen yhä tasapainoisempaa edustusta urheilualan johtokunnissa ja komiteoissa. Tässä yhteydessä merkittävä askel on laatia peruskirja parhaista käytänteistä, jotka liittyvät nuorison kehitykseen sekä suojeluun urheilussa (2).

3.6

Urheilun harjoittaminen yksilö- tai kollektiivisella tasolla voi olla varteenotettava keino luoda työllisyyttä, vaurautta ja hyvinvointia, ja sen asianmukainen hyödyntäminen on nykyisin erittäin tärkeää nuorisotyöttömyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi. On aiheellista mainita erityisesti niiden urheilijoiden tilanne, jotka aloittavat toisen työuran lopetettuaan huipputason urheilun ja joiden on valmistauduttava erityisellä tavalla tähän elämänsä uuteen vaiheeseen (kaksoisura). Näiden nuorten asianmukaisen kehityksen edellytyksenä on urheilualan tutkintojen ja pätevyyksien vastaavuus ja tunnustaminen. Viimeksi mainittu seikka on tärkeä pyrittäessä lopettamaan tällä alalla mahdollisesti vallitseva harmaa talous ja edettäessä kohti sen laillistamista tulevaisuudessa.

3.6.1

On aiheellista määritellä, millä tavoin eurooppalaisia rahoitusmekanismeja voidaan hyödyntää, jotta edistetään urheilua välineenä, jonka avulla tuetaan sosiaalista osallisuutta ja nuorten työllisyyttä, sukupuolten tasa-arvoa, innovointia, yhteiskuntaan sopeuttamista edistävien organisaatioiden verkostoitumista ja muita yhteistä etua koskevia tavoitteita.

Urheilu on oivallinen keino torjua sosiaalista syrjäytymistä ja edistää yhteiskuntaan sopeutumista sekä vahvistaa arvoja, jotka edistävät yksilöiden ja yhteiskunnan kehitystä. Urheilulla on myös vaikutus yksilöiden terveyteen ja koulutukseen. EU:n tasolla tulisi edistää sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja ihmisten sosiaalista osallisuutta. Tämä koskee myös vapautensa menettäneitä henkilöitä, jotka voivat löytää urheilusta keinon integroitua uudelleen yhteiskuntaan, sillä urheilu synnyttää emotionaalista hyvinvointia ja luo yhteenkuuluvuutta ja vakautta ponnisteluun, yhteisvastuuseen ja viime kädessä reiluun peliin liittyvien arvojensa ansiosta.

3.6.2

Tulisi luoda sellaisten järjestöjen verkosto, jotka edistävät sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja yhteiskuntaan sopeutumista erityisesti yleisempien urheilumuotojen harjoittamisen pohjalta, jotta voitaisiin vaihtaa perussopimuksissa vahvistettuihin eurooppalaisiin arvoihin pohjautuvia hyviä toimintatapoja. Niin ikään tulisi järjestää eurooppalainen kongressi innovatiivisista käytänteistä, jotka koskevat yhteiskuntaan sopeuttamista urheilun avulla, ja Euroopan unionin tason mestaruuskisoja sekä julkistaa näiden verkostojen tulokset ja tiedottaa niistä.

3.7

EU:n tärkeänä institutionaalisena tehtävänä on torjua eriarvoisuutta, jotta poistetaan esteet, joiden vuoksi vammaiset eivät pysty osallistumaan urheilutoimintaan, edistetään heidän osallistumistaan kilpailuihin ja kitketään kaikenlaiset tähän liittyvät sosiaaliset ennakkoluulot.

Olisi hyödyllistä, että komissio ehdottaisi ministerineuvostolle ”urheilua ja sosiaalista osallisuutta koskevien hyvien käytäntöjen eurooppalaisen säännöstön” laatimista.

3.7.1

Vammaisten integroitumista tulisi edistää urheilun ja urheilutapahtumiin osallistumisen avulla elämänlaadun parantamiseksi sekä vammaisten ja heidän perheidensä sosiaalisen kanssakäymisen kehittämiseksi. Urheilu ei näin ollen ole pelkästään terveellinen tapa, vaan se myös parantaa ja lisää kyseisten henkilöiden liikkuvuutta ja auttaa kehittämään päätöksentekokykyä sekä vuorovaikutus- ja ryhmätyötaitoja.

3.7.2

Jotta edistetään vammaisten olympiaurheilun ja vammaisten huippu-urheilun tunnettuutta ja lisätään näin tietoisuutta asiasta kansalaisten keskuudessa, viranomaistahojen on otettava käyttöön paralympialaisia ja muita kansainvälisiä korkean tason tapahtumia koskeva viestintästrategia turvautumalla asiaankuuluviin tiedotusvälineisiin ja asiantuntijoihin sekä huolehtimalla siitä, että paralympialaisten televisiointi on laadultaan korkeatasoista ja että lähetysaikaa niistä on tarjolla runsaasti parhaaseen katseluaikaan.

3.7.3

Kansallisissa lainsäädännöissä, joiden säännökset ovat vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen mukaisia, pyritään samoihin tavoitteisiin ja vahvistetaan esteettömyys sekä kaikkien tarpeet huomioon ottava suunnittelu välineiksi, joita tulee soveltaa muutettaessa ja luotaessa ympäristöjä, jotka mahdollistavat kansalaisten täysipainoisen osallistumisen.

3.7.4

Koska yksi esteistä, joka yleensä järjestelmällisesti havaitaan pyrittäessä kehittämään ohjelmia, joilla edistetään ikäihmisten ja vammaisten osallistumista urheilutoimintaan, on prosessiin osallistuvien eri toimijoiden puutteellinen koulutus, suosituksena on laatia tarpeellista materiaalia, jotta vastataan opettajien, liikunnanopettajien ja urheilualan teknisen henkilöstön koulutuksellisiin tarpeisiin, jotka liittyvät liikunta- ja urheilutoiminnan kehittämiseen osallistavassa ympäristössä.

3.8

Eurooppalaisen yhteiskunnan ikääntymisen vaikuttaessa vääjäämättömältä ja elinajanodotteen samalla koko ajan noustessa on välttämätöntä kehittää kohdennettuja hankkeita ja ohjelmia ikäihmisten urheilun ja liikkumisen edistämiseksi. Tämä asia on useimmissa maissa unohdettu, ja siihen olisi kiinnitettävä erityistä huomiota sekä EU:n että jäsenvaltioiden tasolla.

4.1

Urheilulla on taloudellinen ulottuvuus, joka johtuu urheilun harjoittamiseen liittyvästä taloudellisesta toiminnasta ja urheilun ammattimaisuudesta – näkökohtia, joilla on vaikutuksia sisämarkkinoihin. Sillä on myös erityinen luonne, joka perustuu rakenteisiin, jotka liittyvät vapaaehtoistoimintaan ja urheilun sosiaalisiin, kasvatuksellisiin ja kulttuurisiin tehtäviin, joilla on merkittävä vaikutus urheilullisuuden, kunnioituksen ja sosiaalisen osallisuuden kaltaisiin myönteisiin arvoihin.

Urheilullisten ja kaupallisten intressien välillä on näin ollen tehtävä ero, ja ETSK katsookin, että urheilua on suojeltava talouden liialliselta vaikutukselta urheiluun sisältyvien periaatteiden ja arvojen säilymisen varmistamiseksi.

4.1.1

Tähän urheilun erityisluonteeseen, joka johtuu urheiluun liittyvistä ainutlaatuisista ja perusluonteisista näkökohdista, tulisi soveltaa erillistä lähestymistapaa, kun unionin lainsäädäntöä sovelletaan tilanteissa, joissa EU kykenee toimimaan jäsenvaltioita tehokkaammin ja toissijaisuusperiaatetta kunnioittaen.

4.2

Urheilun taloudellisessa ulottuvuudessa on otettava huomioon kyseisen toiminnan erityinen yhteys perusoikeuksiin.

4.2.1

Jotta varmistetaan asianmukainen suojelu teollis- ja tekijänoikeuksien loukkauksilta ja erityisesti digitaaliselta piratismilta, jotka vaarantavat urheiluun liittyvän talouden, toteutettavia toimenpiteitä on tarkasteltava suhteellisuusperiaatteen pohjalta. Joka tapauksessa etusijalle on asetettava kansalaisten perusoikeus saada tietoja, jotta varmistetaan ainakin yleisön oikeus hankkia ja saada tietoa, uutisoiminen erittäin merkittävistä tapahtumista sekä toimittajien oikeus tiedottaa.

4.2.2

On muita aloja, kuten kilpailupolitiikka, varsinkin valtiontuet, joilla olisi aiheellista hyväksyä valtiontukia koskevat suuntaviivat, jotta selkiytetään, millaisia tukia pidetään oikeutettuina urheilun sosiaalisten, kulttuuristen ja kasvatuksellisten tehtävien toteuttamiseksi.

4.2.3

Sähköinen urheiluvedonlyönti sääntelemättömillä markkinoilla ja erityisesti laiton vedonlyönti ovat nykyisin yksi suurimmista uhkista urheilulle. Niiden kielteisiä vaikutuksia voidaan verrata dopingiin ja katsojien harjoittamaan väkivaltaan, ja ne voivat johtaa manipulointiin urheilukilpailuille ominaisen epävarmuuden johdosta. On myös muita seikkoja, kuten vedonlyönti ja uhkapelit sekä tarve ryhtyä yleistä etua koskeviin toimenpiteisiin, joilla pyritään estämään peliriippuvuus ja suojelemaan alaikäisiä erityisesti sähköisesti välitettäviltä rahapeleiltä.

4.2.4

Urheiluun liittyy luontaisesti ja erottamattomasti kannustava elementti, joka ajaa sen harjoittajat parantamaan alituisesti tuloksiaan ja pyrkimään huippusuorituksiin. Tämä selittää sen, että urheilualalle ovat ominaisia jatkuvat innovaatiot, jotka ovat saattaneet urheiluteknologian merkittävään asemaan soveltavan tieteen aloilla: erityisesti tekstiiliteknologia, ihmisen liikemekaniikka, uudet materiaalit, sensorit, toimilaitteet ja ihmiskeskeinen suunnittelu. Urheilupaikkojen rakentamisesta ja ylläpitämisestä sekä urheilutapahtumiin osallistumisesta ja niissä mukana olemisesta on tulossa tärkeä osa elämystaloutta, josta urheilumatkailun kehitys on yksi esimerkki.

4.2.5

Tulisi arvioida muita aihealueita, jotka liittyvät taloudellisesti urheiluun ja joista esimerkkeinä mainittakoon ihmisten ja palveluiden vapaa liikkuvuus, sponsorointisopimukset, pelaaja-agenttien toiminnan sääntely, urheiluvakuutukset ja terveys, urheilijoiden koulutusohjelmat sekä urheiluun liittyvät ammatilliset pätevyydet. Komission tulisi ryhtyä tarvittaessa toimenpiteisiin tai tehdä ehdotuksia.

4.2.6

Nuorten valmentajien ammatillisen koulutuksen osalta on parannettava sääntelyä EU:n eri jäsenvaltioissa ja otettava huomioon, että valmentajan toiminta on verrattavissa pedagogin toimintaan ja että eräissä tapauksissa (esimerkiksi valmistauduttaessa urheilukilpailuihin) valmentaja käyttää enemmän aikaa nuoreen urheilijaan kuin opettaja oppilaaseen. Valmentajan koulutuksen on tapahduttava virallisissa puitteissa, ja se on tunnustettava opettajien tasolla viranomaistahon myöntämällä tutkintotodistuksella.

4.2.7

ETSK kehottaa eurooppalaisia urheiluliittoja sitoutumaan tässä lausunnossa esiin tuotujen arvojen ja periaatteiden puolustamiseen, ja toivoo, että niiden toiminta kaikilla aloilla perustuu näihin arvoihin ja periaatteisiin myös, kun kyse on toiminnasta, joka liittyy yksinomaan palkintojen ja julkisten tunnustusten myöntämiseen.

17.11.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 383/19

Esittelijä:

Pierre-Jean COULON

1.1

ETSK vaatii, että Euroopan unionin ilmasto- ja energiatavoitteet johtavat uusiutuvista lähteistä saatavien energiamuotojen suurempaan osuuteen energiavalikoimassa. Komitea on tukenut johdonmukaisesti uusiutuvaa energiaa: kestäväpohjainen energiajärjestelmä, jossa suuri osa energiasta saadaan uusiutuvista lähteistä, on ainoa energia-alan tulevaisuuden ratkaisu pitkällä aikavälillä. Komitea toteaa, että on tärkeää ottaa käyttöön energiajärjestelmää täydentävät osatekijät.

1.2

Koska uusiutuvien energiamuotojen tuotanto on jaksottaista, energian varastointi asettaa todellisen haasteen niiden hyödyntämiselle ja kehittämiselle. Varastointi on Euroopan unionille strateginen haaste, jonka ratkaiseminen takaisi pysyvästi unionin toimitusvarmuuden ja kannattavat energiamarkkinat sekä teknisesti että kustannusten näkökulmasta. Tästä syystä aihe on EU:n asialistan kärkipäässä ja ensisijaisen tärkeä toimintakohde muun muassa helmikuussa 2015 käynnistetyn energiaunionin yhteydessä.

1.3

ETSK on korostanut aiemmin antamassaan lausunnossaan varastoinnin merkitystä: se on ”haaste, mahdollisuus ja ehdoton välttämättömyys”. Komitea painottaa energia-alan siirtymän onnistumisen tärkeyttä Euroopan unionissa ja vaatii, että kaikki keinot otetaan käyttöön konkreettisten, laajamittaisten tulosten saavuttamiseksi varastoinnin alalla.

1.4

ETSK toteaa, että vaikka erilaisia varastointiratkaisuja on olemassa, ratkaisujen teknologiset ja teolliset kehitysasteet vaihtelevat.

1.5

ETSK kehottaa muistamaan, että energian varastoinnista saatavien etujen lisäksi varastointi voi myös aiheuttaa merkittäviä taloudellisia sekä ympäristöön liittyviä ja terveydellisiä kustannuksia. Tästä syystä komitea vaatii järjestelmällisiä vaikutustenarviointeja, joissa ei arvioida ainoastaan teknisten ratkaisujen kilpailukykyä vaan myös vaikutuksia ympäristöön ja terveyteen. ETSK pitää tärkeänä myös, että arvioidaan teknisten ratkaisujen vaikutukset taloudellisen toiminnan ja työpaikkojen luomiseen.

1.6

ETSK vaatii, että lisätään varastointia koskevaa tutkimus- ja kehitystyötä ja siihen kohdistuvia investointeja ja parannetaan Euroopan laajuisia yhteisvaikutuksia tällä alalla, jotta energia-alan siirtymän kustannukset alenevat, varmistetaan energian toimitusvarmuus ja turvataan Euroopan talouden kilpailukyky. ETSK katsoo, että energian varastointiin liittyviä jäsenvaltioiden säännöksiä on tarpeen yhdenmukaistaa.

1.7

ETSK kehottaa myös aloittamaan Euroopassa julkisen keskustelun energiasta – nk. eurooppalaisen energiavuoropuhelun –, jotta kansalaiset ja kansalaisyhteiskunta kokonaisuudessaan ottavat energia-alan siirtymän asiakseen ja voivat punnita energian varastointitekniikoihin liittyviä tulevaisuuden vaihtoehtoja.

1.8

ETSK muistuttaa kaasun tärkeydestä energiayhdistelmässä ja sen merkityksestä kansalaisten energiaturvallisuuden kannalta. ETSK kehottaa kannustamaan varastointiin tällä alalla, jotta kaikkien jäsenvaltioiden käytettävissä olisi varastoja yhteisvastuun periaatteen mukaisesti.

2.1

Energian hankinta ja hallinnointi ovat tärkeitä poliittisia ja sosioekonomisia kysymyksiä ja haasteita, joihin on löydettävä vastauksia, jotta energia-alan siirtymä onnistuisi ja ilmastohaasteet saadaan ratkaistua. Vaikka energian kysyntä on EU:ssa laskussa (energiankulutus on vähentynyt vuodesta 2006, ja kulutamme nyt saman verran energiaa kuin 1990-luvun alussa), energian varastointitarve on aiempaa suurempi uusiutuvien, jaksottaisten energialähteiden käyttöönoton lisääntymisen vuoksi. Tällä on suuria vaikutuksia moniin aloihin (jaksottaisuuden korvaaminen, sähköautot, puolustus jne.), ja se on strateginen haaste Euroopalle ja eurooppalaiselle teollisuudelle. On huomattava, että uusiutuvan energian varastointiongelma on myös yksi näiden energiamuotojen vastustajien pääargumenteista.

2.2

Suurin osa primaarienergiasta (kaasu, öljy, hiili) on helposti varastoitavissa, mutta strategisten varastojen kokoon, hintaan ja sijaintiin liittyy ratkaisemattomia kysymyksiä. Primaarienergian toisen merkittävän lähteen eli uusiutuvien energiamuotojen varastointia koskevat tulokset vaihtelevat. Vesivoimaa voidaan usein kerätä talteen varastoimalla vettä järviin ja tekoaltaisiin. Biomassaakin voidaan varastoida suhteellisen helposti, mutta aurinko- ja tuulivoimaa, joita tavallisesti käytetään sähkön tuotantoon, voidaan tällä hetkellä varastoida vain monimutkaisten ja kalliiden väliprosessien kautta.

3.1

Euroopan komissio on analysoinut mahdollisuuksia vähähiiliseen energiajärjestelmään siirtymiseksi ja julkaisi vuonna 2011 energia-alan etenemissuunnitelman 2050, jossa esitetään erilaisia vuoteen 2050 ulottuvia strategioita. Jotta hiilestä pystyttäisiin irtautumaan oletusten mukaisesti, sähköalalla olisi turvauduttava valtaosin uusiutuvaan energiaan (59–85 %), joka saataisiin erilaisista uusiutuvista energialähteistä. Myöhemmässä, vuonna 2014 annetussa tiedonannossa ”Ilmasto- ja energiapolitiikan puitteet vuosille 2020–2030” vahvistetaan valittu etenemisreitti kohti vähähiilistä energiajärjestelmää, ja sen mukaan uusiutuvien energialähteiden osuus energiantuotannosta on lähes 45 prosenttia vuonna 2030. Tämä on linjassa EU:n päättäjien 23. lokakuuta 2014 sopimien vuoteen 2030 ulottuviin puitteisiin sisältyvien tavoitteiden kanssa. Erilaisten uusiutuvien energialähteiden merkittävä osuus sähköjärjestelmässä edellyttäisi kymmenien tai satojen gigawattien varastointikapasiteettia sähköverkossa silloinkin, kun käytetään muita joustotoimenpiteitä.

3.2

Lisäksi Euroopan komissio on nostanut sähkön varastoinnin yhdeksi ensisijaisista toimintakohteistaan ja on moneen otteeseen painottanut varastoinnin keskeistä merkitystä. Energian varastointia käsittelevässä työasiakirjassa vuodelta 2013 (http://ec.europa.eu/energy/sites/ener/files/energy_storage.pdf) komissio vaatii parempaa koordinointia tämän aiheen ja muiden Euroopan unionin keskeisten politiikanalojen eli muun muassa ilmastopolitiikan välillä. Energian varastointi olisi otettava huomioon kaikissa energiaan ja ilmastoon liittyvissä nykyisissä ja tulevissa EU:n toimenpiteissä ja säädöksissä sekä myös energiainfrastruktuuriin liittyvissä strategioissa, joilla olisi tuettava energian varastointia. Lisäksi komissio muistuttaa energiaunionista antamassaan tiedonannossa (25. helmikuuta 2015) seuraavaa: ”Euroopan unioni aikoo ehdottomasti saavuttaa maailmanlaajuisen johtoaseman uusiutuvan energian alalla ja nousta globaaliksi keskukseksi, jossa kehitetään seuraavan sukupolven teknisesti edistyksellisiä ja kilpailukykyisiä uusiutuvia energiamuotoja. EU on myös vahvistanut tavoitteen, jonka mukaan uusiutuvan energian osuus EU:ssa kulutetusta energiasta on vähintään 27 prosenttia vuonna 2030.” Komissio haluaa käynnistää uuden tutkimus- ja innovointistrategian: jotta Eurooppa ”voi olla maailman kärjessä uusiutuvan energian alalla, sillä on oltava johtoasema uusiutuvia energialähteitä koskevissa seuraavan sukupolven teknologioissa ja varastointiratkaisuissa”.

3.3

Madridin foorumin viimeisimmät päätelmät ovat samansuuntaiset: foorumi vahvisti kaasun varastoinnin strategisen merkityksen EU:n huoltovarmuudelle. ETSK korostaa myös, että on tärkeää kannustaa kehittämään kaasun varastointia.

4.1

Sähkön varastointiratkaisut jakautuvat neljään pääryhmään: energiaa voidaan energiatarpeiden mutta myös rajoitusten perusteella varastoida eri muodoissa (sähkö, kaasu, vety, lämpö, kylmä) tuotantopaikkojen läheisyyteen, energiaverkkoihin tai käyttöpaikkojen lähelle:

4.2

Yleisimmät sähkön varastointitavat maailmassa ovat energian varastoiminen vesipumppuvoimaloihin. Näitä ovat esimerkiksi varavirtajärjestelmät (uninterruptible power system, UPS). Nämä järjestelmät herättävät tällä hetkellä taas kiinnostusta sähköverkonhaltijoiden, teollisuuden ja palvelusektorin kiinteistöjen hallinnoijien keskuudessa. Energian siirtämiseen käytettävät pumppausasemat mahdollistavat jaksottaisten uusiutuvien energiamuotojen, erityisesti tuuli- ja aurinkosähkön, integroimisen, huippukapasiteetin tarjoamisen ja kysynnän ajoittamisen, taloudellisen tasapainottamisen (lataaminen, kun hinnat ja kysyntä ovat alhaalla, ja jälleenmyynti, kun hinnat ja kysyntä ovat korkealla, sekä ”sosiaalinen” tasaaminen) sekä sähköverkkoihin kohdistuvien investointien siirtämisen. On kuitenkin epätodennäköistä, että suurinkaan mahdollinen varastointikapasiteetti riittäisi kompensoimaan pitkiä ajanjaksoja ilman tuulta tai aurinkoa, jos tällaisia uusiutuvia energiamuotoja ryhdytään käyttämään laajamittaisesti.

4.3

Varastointimarkkinoille on nousemassa myös viisi uutta ratkaisua, jotka saattavat yleistyä ensi vuosikymmenellä:

4.4

On syytä panna merkille vedyn lupaava rooli (vaikkakin sen hinta sekä turvallisuus- ja kuljetuskysymykset heikentävät merkittävästi sen potentiaalia): se on energiankantaja, josta ei aiheudu kasvihuonekaasupäästöjä, jos tuotanto tapahtuu hiilivapaasta lähteestä. Lisäksi sitä voidaan käyttää monenlaisissa sovelluksissa ennen kaikkea teollisuudessa, kuten paikallisessa sähköntuotannossa (sähkön saaminen syrjäisiin kohteisiin, varageneraattorit), energian varastoinnissa (verkon tukeminen, uusiutuvien energialähteiden hyödyntäminen) ja sähkön ja lämmön yhteistuotannossa. Sitä käytetään myös maaliikenteessä (yksittäiset ajoneuvot, joukkoliikenne, kuorma-autot jne.), lentoliikenteessä (ilma-alusten pääasiallisena tai täydentävänä käyttövoimana), meri- ja sisävesiliikenteessä (sukellusveneet, pääasiallinen tai täydentävä käyttövoima), öljynjalostuksessa ja petrokemianteollisuudessa (”vihreä” vety) sekä muissa käyttötarkoituksissa, kuten kannettavissa laitteissa (ulkoiset laturit tai sisäänrakennetut akut). Tämä kaikki kehittyy koko ajan.

Vedyn tuottamiseen käytetyt elektrolyysi- ja polttokennotekniikat ovat nykyisin erittäin joustavia ja helposti saatavilla, vaikkakin ne ovat varsin tehottomia – tästä syystä tuuliturbiinien ja aurinkopaneelien kysyntä kasvaa entisestään ja tälle alalle syntyy ylikapasiteettia. Vety on keskeinen energiankantaja eri energiaverkkojen välistä joustavuutta hyödyntävissä järjestelmissä (esim. Berliinin Hybrid Power Plant). Tarvittaessa vetyä (”metanoitua” vetyä) voidaan tuottaa uusiutuvasta sähköstä ja syöttää kaasuverkkoihin tai varastoida jaettavaksi polttoaineena tai kemiallisena tekijänä taikka syötettäväksi uudelleen sähkönä. Metanoitu vety – joka tarjoaa ylivoimaisesti suurimman energian varastointipotentiaalin ja jota voidaan kuljettaa turvallisesti ja varastoida (pitkiksi ajoiksi) infrastruktuuriin, jota nykyisin käytetään kaasuteollisuudessa (geologinen varastointi jne.) – tarjoaa myös mahdollisuuden valmistaa pitkäketjuisia hiilivetyjä (joilla on monia käyttötarkoituksia ilmailupolttoaineesta muihin tuotteisiin, kuten muoviin, jota nykyisin valmistetaan pelkästään fossiilisista polttoaineista). Tämän lisäksi kiertotaloudessa ihanteellisesti esiintyvä hiili (CO2 jne.) voidaan käyttää uudelleen, jolloin se ei kerry ilmakehään. Kasvihuonekaasujen sijasta tuotetaan siis energiaa. Ratkaisujen kiinnostavuutta lisää myös mahdollisuus hyödyntää lämpöä, jota syntyy tuotettaessa vetyä ja tuotettaessa sähköä vedystä. Vety onkin yksi harvoista energiankantajista, joka mahdollistaa taloudellisen, yhteiskunnallisen ja ekologisen tasapainottamisen sähkömarkkinoiden ja muiden energiamuotojen välillä.

4.5

Toinen hyvä esimerkki on aurinkopaneelien päivän aikana tuottaman sähkön varastoiminen akkuun. Asuintalojen katoille kiinnitettävien aurinkopaneelien ongelma on se, että ne tuottavat sähköä silloin, kun taloissa ei ole ketään. Kun asukkaat illalla palaavat, aurinko on usein laskenut jo kauan sitten, eivätkä paneelit enää tuota energiaa.

4.6

Yksi ratkaisu voisi olla erään saksalaisyrityksen keksinnön hyödyntäminen. Yritys on yhdistänyt komponentteja ja ohjelmiston, johon liittyy älypuhelinsovellus: käyttäjät voivat tarkistaa matkapuhelimestaan aurinkopaneelien päivän aikana tuottamaa sähköä varastoivan akun lataustason. Taloudellinen laskelma on valaiseva: kun asuintalon aurinkopaneelit tuottavat tavallisesti 25–35 prosenttia perheen energiatarpeista, tätä ratkaisua käytettäessä tuotanto ylittää säännöllisesti 70 prosenttia. Nykyhinnoilla investointi maksaa itsensä takaisin noin 8 vuodessa, ja akuilla on 20 vuoden takuu.

4.7

Tässäkin on kyse kannustimesta kotitalouksien tuotanto-kulutusmallille, jota ETSK on tukenut monissa lausunnoissaan (nk. tuottajakuluttajat).

4.8

Vaikka monenlaisia ratkaisuja on siis jo olemassa, täydentävien osatekijöiden mahdollisuus vaikuttaa rajalliselta. Lisäksi uusien joustavampien tekniikoiden, kuten litiumioniakkujen tai sähkö–kaasu-muuntamisen (power-to-gas) kehittämisen tiellä on edelleen merkittäviä esteitä. Suurimpana ongelmana on, että nämä ratkaisut ovat kustannuksiltaan ja taloudelliselta kilpailukyvyltään edelleen hyvin kaukana markkinaedellytyksistä, mutta ongelmallista on myös akkujen edelleen varsin suuri koko. Ranskan ympäristö- ja energiavirasto Ademe (Agence française de l’environnement et de la maitrise de l’énergie) ennakoi vuonna 2011 esittämässään energian varastointia käsitellessä tulevaisuudenvisiossa (Les systèmes de stockage d’énergie/Feuille de route stratégique), että näiden kiinteiden varastointijärjestelmien teollinen nousu alkaa vasta vuoden 2030 jälkeen. McKinsey-konsulttiyhtiö (Battery Technology Charges Ahead, McKinsey, 2012) puolestaan arvioi, että energian varastoinnin hinnan täytyy laskea tulevina vuosina, mutta hinnanalennuksen suuruudesta ja nopeudesta ei ole vielä selvyyttä. Arvion mukaan litiumioniakun hinta voisi laskea 600 $/kWh:sta 200 $/kWh:iin vuonna 2020 ja 160 $/kWh:iin vuonna 2025.

5.1

ETSK muistuttaa, että tarve vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja yleinen fossiilisten energiamuotojen vähenemissuuntaus (vaikkakin uusia lähteitä on viime vuosina löydetty) johtavat uusiutuvien energialähteiden käytön kasvuun. ETSK on kannattanut tätä useissa lausunnoissaan (TEN/564 ja TEN/508). ETSK on painottanut uusiutuvien energialähteiden aseman kasvaessa sitä, että on otettava käyttöön energiajärjestelmää täydentäviä osatekijöitä, eli liikenneverkoston laajennuksia, varastointijärjestelyjä ja varakapasiteettia. Uusiutuvien energiamuotojen mittava kehitys on strateginen haaste, sillä toisaalta se auttaa vähentämään energian tuontia (mikä on taloudellinen ja eettinen etu) ja toisaalta edellyttää varastointikeinoja (järjestelyjä, jotka mahdollistavat varastoinnin pidemmäksi ajaksi kuin vain vuorokaudesta toiseen: vuodenajasta toiseen), jotka on otettava käyttöön laajamittaisesti.

5.2

ETSK toteaakin, että varastointi on keskeinen kysymys energia-alan siirtymässä, jossa otetaan käyttöön suuri määrä jaksottaista uusiutuvaa energiaa. Komitea muistuttaa tarpeesta luoda ja kasvattaa varastointikapasiteettia. Komitea korostaa, että energian varastointi on keskeinen tekijä, joka edistää ETSK:n kannattamia Euroopan unionin energiatavoitteita ja erityisesti

5.3

ETSK ottaa huomioon, että energian varastointi voi aiheuttaa merkittäviä taloudellisia mutta myös ympäristöön liittyviä ja terveydellisiä kustannuksia. Esimerkiksi eräät kaasun maanalaiseen varastointiin keskittyvät hankkeet ovat ristiriidassa vesivarojen suojelutavoitteen kanssa. ETSK katsookin, että kaikkia tekniikoita on vielä kehitettävä. Komitea katsoo, että massavarastointi voi olla tärkeä keino hyödyntää uusiutuvien energialähteiden täydentävää luonnetta. Aurinkovoimalla tuotetun energian lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin vaihteluita voidaan tasoittaa tuulivoimalla. Komitea korostaa, että tämän seurauksena luodaan sähkön eri lähteiden yhteenliitäntäverkosto, joka perustuu älyverkkoihin (smart grids). Älyverkoissa hyödynnetään tietotekniikkaa, jolla optimoidaan energian tuotantoa, jakelua ja kulutusta. ETSK katsoo, että tällaista teknologiaa on kehitettävä, sillä sen avulla voidaan ohjailla energian kysyntää. Samalla komitea katsoo, että on tärkeää ottaa huomioon aihetta käsittelevät vaikutustenarvioinnit ja kunnioittaa jokaisen kuluttajan valinnanvapautta. Vieläkin hyödyllisempää olisi laatia yleinen arvio kaikista välineistä – esimerkiksi M/441 ja saksalainen suojausprofiili BSI –, joita käytetään tietojen turvalliseen välittämiseen ja levittämiseen ja älykotien (Smart Home) verkkoon liittämiseen jne., jotta löydettäisiin käytännön sovelluksia älykkäiden kaupunkien tuleviin tarpeisiin, esimerkiksi sääennusteisiin perustuvaan ohjelmointiin.

5.4

ETSK korostaa energian varastointia koskevan eurooppalaisen sääntelykehyksen tärkeyttä, jotta pystytään määrittämään sähkö- ja kaasuverkojen ”viherryttämisestä” saatavan hyödyn arvo.

5.5

ETSK muistuttaa lisäksi, että markkinat sähkön varastoimiselle sähköverkkoja varten kasvavat nopeasti. Tällä alalla on suuria mahdollisuuksia luoda liiketoimintaa ja työpaikkoja, jotka korvannevat työpaikkojen menetykset muilla energiamarkkinoiden osa-alueilla. Verkonhaltijoiden ja energia-alan toimijoiden investointinäkymät perustuvat tarpeeseen liittää verkkoihin yhä suurempi osuus jaksottaista energiaa. Pumppuvoimalaitosten rakentaminen ja olemassa olevien kunnostaminen sekä vesivoimapatojen muuntaminen tällaisiksi voimaloiksi muodostavat perustan markkinoiden kehitykselle. Pumppuvoimalaitosten tehokkuuden esteitä on siksi vähennettävä. Jotta tämä teknologia varmasti tuottaa taloudellisia ja ympäristöön liittyviä etuja, on ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin, jotta voimaloita voidaan rakentaa ja käyttää.

6.1

ETSK toteaa, että unioni on toistaiseksi kohdentanut menonsa teknologian käyttöönottoon eikä niinkään tutkimus- ja kehitystyöhön (t&k) (Michel Derdevet’n laatima raportti ”Energy, a networked Europe”, 23.2.2015). Julkiset t&k-menot Euroopassa (kaikki alat yhteenlaskettuina) ovat reaalimääräisinä vastaavalla tasolla kuin 1980-luvulla (Yhdysvalloissa ja Japanissa ne ovat sen sijaan kasvaneet), vaikka uusiutuvat energialähteet ovat voimakkaasti kasvava ala. Vuonna 2007 käyttöön otettu SET-suunnitelma (Euroopan strateginen energiateknologiasuunnitelma) ei ole saanut mobilisoitua tarvittavaa rahoitusta. Euroopan energiajärjestelmään kohdistuvat lukuisat paineet, jotka liittyvät niin uusiutuvan energian integrointiin kuin Euroopan huoltovarmuuden ja taloudellisen kilpailukyvyn takaamiseen, edellyttävät eurooppalaisen yhteistyön elvyttämistä energia-alan t&k-toiminnassa. Varastointi on vuosina 2012 ja 2013 käynnistettyjen ensisijaisten älyverkkohankkeiden tärkeä osa-alue ja merkittävä t&k-ala, joka auttaa ratkaisemaan tulevaisuuden energiaverkkojen haasteita.

6.2

Energian varastointiratkaisujen teknologiset ja teolliset kehitysasteet vaihtelevat. ETSK vaatii, että tutkimus- ja kehitystyötä tehostetaan ja että pyritään suurempaan synergiaan Euroopan tasolla, varsinkin kun suurin osa Euroopan ja maailman t&k-hankkeista liittyy samankaltaisiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin. ETSK on monissa lausunnoissaan pitänyt valitettavana, että tutkimustoiminta ei ole haasteiden tasalla, ja on pyytänyt lisäämään tutkimusta Euroopan tasolla. Myös jäsenvaltioita tulee kannustaa osallistumaan tutkimustoimintaan omalla panoksellaan. Unionin tulee ehdottomasti ja nopeasti tehostaa koordinointiaan ja lisätä investointejaan, sillä t&k-työllä on ratkaiseva rooli viimeisten teknisten esteiden poistamisessa ja edelleen liian korkeiden investointikustannusten alentamisessa varastointiratkaisujen teollisuuskäytön avulla. Tämän ansiosta pystytään myös integroimaan paremmin uusiutuvat energialähteet, alentamaan energia-alan siirtymän kustannuksia, vähentämään tiettyjen energiamuotojen terveysvaikutuksia, kehittämään alan koulutusta ja työllisyyttä, takaamaan energiajärjestelmän turvallisuus, kehittämään kansainvälisesti kilpailukykyisiä innovaatioaloja ja turvaamaan Euroopan talouden kilpailukyky.

17.11.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 383/24

Esittelijä:

Daniela RONDINELLI

1.1

Kaupungistumisen yleistyessä EU ja sen jäsenvaltiot pitävät kaupunkeja ”dynaamisemman ja digitaalisen Euroopan laboratorioina”. Niissä voidaan testata toimenpiteitä, joilla voidaan luoda kasvua sekä työllisyyttä ja sosiaalista kehitystä.

1.2

Kaupunkien kestävyys on tulosta kypsempien ja innovatiivisten teknologioiden, (EU-, valtio- ja kuntatasolla) integroitujen alustojen, ajanmukaisten infrastruktuurien, energiatehokkuuden, asukkaiden ja käyttäjien tarpeisiin perustuvien entistä tehokkaampien palvelujen uudelleensuunnittelun sekä älykkäiden energiaverkkojen, internetin ja sensoriteknologian integroinnin älykkäästä yhdistelystä.

1.3

Tällaisten edistyneiden kaupunkien, jotka toimivat laaja-alaisina innovointilaboratorioina, on määrä osaltaan vaikuttaa EU:n teolliseen ja sosioekonomiseen renessanssiin, sillä ne käynnistävät todellisen teollisen, taloudellisen ja sosiaalisen vallankumouksen.

1.4

ETSK katsookin, että älykkäistä kaupungeista voi tulla sellaisen uuden eurooppalaisen teollisuuspolitiikan liikkeellepaneva voima, joka pystyy vaikuttamaan tiettyjen tuotantoalojen kehitykseen ja levittämään näin digitaalisen talouden etuja laajassa mittakaavassa. Euroopan komission varapuheenjohtaja Maroš Šefčovič totesi ETSK:n täysistunnossa 22. huhtikuuta 2015 pitämässään puheessa muun muassa, että älykkäät kaupungit ovat EU:lle kehityksen painopiste. Hän korosti kaupunginjohtajien innostusta investoida tulevaisuuden yhteisöihin.

1.5

Tällaisten tulosten saavuttamiseksi on keskityttävä kehitysmalliin, joka on edistyneempi ja tehokkaampi kuin tähän mennessä käytetyt mallit, joille ovat ominaisia erittäin pirstaleiset toimet. Tämän vuoksi ETSK ehdottaa muille unionin toimielimille ja jäsenvaltioiden hallituksille, että älykkyyden käsite yhdistetään kestävän ja integroidun kehityksen malliin, jota voidaan soveltaa kaupungeissa, saarilla, alueilla tai teollisuusalueilla ja joka perustuisi kuuden ”mahdollistavan pilarin” yhtenäisyyteen ja samanaikaiseen integrointiin:

1.6

Näiden kuuden pilarin samanaikaisuutta olisi pidettävä älykästä kaupunkia koskevan strategisen hankkeen välttämättömänä peruskomponenttina. Yhtä tärkeää on, että tätä mallia sovelletaan sellaisen politiikan yhteydessä, jolla varmistetaan digitaalipalvelujen ekosysteemien perustana olevien verkostojen, tietojärjestelmien, sovellusten ja laitteiden korkeimmat turvastandardit.

1.7

Jotta tämä ehdotus voidaan muuntaa konkreettisiksi toimiksi, on ETSK:n mielestä tärkeää, että kansalaisyhteiskunnan välttämättömän osallistumisen ohella EU ja jäsenvaltiot yhtenäistävät toimintapolitiikkojaan, kohdistavat niihin asianmukaiset julkiset rahoitusvarat sekä mahdollistavat rakenteellisesti julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden niiden yhteydessä.

1.8

ETSK katsoo etenkin, että sellaisten täysin kestäväpohjaisten innovaatioiden käyttöön ottamiseksi, joilla pyritään parantamaan ihmisten elämänlaatua ja hyvinvointia, on tuettava älykkäisiin kaupunkeihin tehtäviä investointeja hyödyntämällä nykyisten eurooppalaisten, kansallisten ja alueellisten julkisten varojen yhteisvaikutusta sekä tarttumalla Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) tarjoamiin mahdollisuuksiin.

1.9

Tämän toteuttamiseksi ETSK toivoo, että

1.10

Näiden uusien välineiden perusteella ETSK katsoo, että on asianmukaista edistää eurooppalaista hankekehystä, jolla on ESIR-rahaston edellyttämät ominaispiirteet ja jossa edistetään älykkäitä kaupunkeja koskevien jäsenvaltioiden välisten hankkeiden syntymistä ja integroitumista sekä tuetaan hankkeiden rahoitusta yhdistämällä käytettävissä olevat julkiset varat, mahdolliset yksityiset varat ja ESIR-rahaston kautta saatavilla olevat vakuustyypit.

1.11

ETSK:n mielestä on tärkeää edistää älykkäiden kaupunkien sisämarkkinoita myös yhtenäistetyllä sääntelykehyksellä, johon sisältyy

1.12

Kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden vaikutusmahdollisuudet ja osallisuus sekä työmarkkinaosapuolten väliset neuvottelut ovat keskeisiä seikkoja ETSK:lle, sillä näin voidaan määritellä strategisia ja hankesuunnitelmia, jotka liittyvät älykkäiden kaupunkien kestäväpohjaisen ja integroidun kehitysmallin toteuttamiseen, sekä varmistaa, että tällaiset suunnitelmat myös hyödyttävät kansalaisia taloudellisesti ja sosiaalisesti ja parantavat heidän elämänlaatuaan ja työolojaan.

2.1

Kaupungistumisen lisääntyminen maailmanlaajuisesti (Yhdistyneet kansakunnat toteuttaa vuosituhannen kehitystavoitteen N:o 11 yhteydessä United Smart Cities -hanketta, jotta kaikista maailman kaupungeista tulisi kestäväpohjaisia, osallistavia ja turvallisia ja jotta ne selviytyisivät katastrofeista) ja Euroopan tasolla (1) liittyy yhä enemmän älykkäiden kaupunkien yleistymiseen (Euroopan unioni – Aluepolitiikka. Huomisen kaupungit, lokakuu 2011), sillä useimmat ihmiset (EU:n väestöstä 72 prosenttia (359 miljoonaa) asuu nykyisin kaupungeissa, ja vuoteen 2020 mennessä osuus on 80 prosenttia (Euroopan komission tiedot)) ja yritykset keskittävät niihin taloudelliset, henkilökohtaiset ja sosiaaliset intressinsä. Euroopassa, missä pienet kaupunkikeskukset ovat yleisiä ja missä teollisuus on perinteisesti hyödyntänyt yritysketjuja ja -verkostoja, tähän uuteen malliin siirtyminen on toteutettava ja sitä on helpotettava myös laajoilla alueilla ja liikekeskuksissa.

2.2

Osoituksena valtiollisten ja paikallisten julkisten päätöksentekijöiden lisääntyneestä valveutuneisuudesta näiden kysymysten suhteen on kahdenvälisten kumppanuuksien lisääntyminen eurooppalaisten älykkäiden kaupunkien ja sellaisten muilla mantereilla sijaitsevien kuntien välillä, joiden on vielä edettävä kohti kestävää kehitystä. Tällaisten sopimusten tarkoituksena on toistaa saatuja myönteisiä kokemuksia tai hyödyntää ja jakaa parhaita käytänteitä. Esimerkiksi Kiinan hallitus on valinnut 12 kaupunkia, jotka ovat allekirjoittaneet kestävään kaupunkikehitykseen tähtääviä yhteistyösopimuksia (http://ec.europa.eu/energy/sites/ener/files/documents/12_cities.pdf) älykkäimpinä pidettyjen Euroopan kaupunkien kanssa. Lisäksi sellaiset älykkään kaupunkikehityksen alalla toteutettavat hankkeet ja aloitteet ovat lisääntyneet huomattavasti, joita hallitukset ja/tai kansalaiset (esimerkiksi Malagan peruskirja, 7. helmikuuta 2011 (http://www.catmed.eu/pag/en/11/la-charte-de-malaga) tai Euroopan tasolla toimivat järjestöt, organisaatiot tai verkostot, kuten Eurocities (http://www.eurocities.eu) tai kaupunginjohtajien ilmastosopimus (http://www.covenantofmayors.eu), edistävät spontaanisti.

2.3

Eurooppa 2020 -strategiassa edistetään älykkäitä kaupunkeja koko Euroopassa investoinnein, jotka kohdennetaan tieto- ja viestintätekniikan infrastruktuuriin, inhimillisen pääoman lisäämiseen sekä uusiin teknologioihin ja digitalisointiin liittyviä mahdollisuuksia hyödyntäviin ratkaisuihin. Tavoitteena on parantaa kestävyyttä sekä ihmisten ja yritysten elämän ja työn laatua, tehostaa palveluja ja niiden saatavuutta sekä vähentää köyhyyttä, työttömyyttä, sosiaalista syrjäytymistä, saastumista ja ympäristön pilaantumista.

2.4

Jäsenvaltioiden hallitukset ovat digitaalista Eurooppaa käsittelevällä Venetsian julistuksella (http://ec.europa.eu/digital-agenda/en/news/digital-venice-2014) vahvistaneet pyrkivänsä edistämään talouksiensa siirtymistä digitaaliaikaan uskoen, että digitaaliteknologiasta voi tulla uuden teollisuuspolitiikkamallin kulmakivi. Tällaisessa mallissa tieto- ja viestintäteknologia antaa keskeisen panoksen kaikenlaiselle tavaroiden ja palvelujen tuotannolle, samoin kuin rahoitusvälineiden ja energialähteiden saatavuudelle.

2.5

Tässä yhteydessä jäsenvaltiot pitävät kaupunkeja ”dynaamisemman ja digitaalisemman Euroopan laboratoriona”, sillä ne ovat näiden muutosten mahdollisia edistäjiä. Älykkäät kaupungit ovat EU:lle testialueita sellaisille toimille, joilla voidaan synnyttää työpaikkoja luovaa kasvua, sillä niissä digitaaliteknologiat voidaan nivoa innovatiiviseen infrastruktuuriin ja uusiin palveluihin.

2.6

Kaupunkien muuttaminen älykkäiksi vaikuttaa teknologiseen innovointiin, älykkääseen liikenteeseen, energiatehokkuuteen sekä kansalaisten, työntekijöiden ja yritysten elämään lukuisten muutosten johdosta. Tällaiset muutokset liittyvät esimerkiksi etätyöhön, digitaaliseen demokratiaan ja avoimuuden lisääntymiseen, ja ne mahdollistavat aktiivisemman osallistumisen päätöksentekoon.

2.7

Konferenssissa, jonka ETSK järjesti 10. marraskuuta 2014 aiheesta ”Älykkäät kaupungit – Euroopan talous elpymään kansalaisten innovaatioilla” (http://www.eesc.europa.eu/?i=portal.en.events-and-activities-smart-cities-civic-innovation), poliittiset päättäjät, kaupunkien johtotahot ja kansalaisyhteiskunnan edustajat keskustelivat siitä, miten älykkäistä kaupungeista voi tulla välineitä, joilla ohjataan uutta eurooppalaista teollisuuspolitiikkaa ja edistetään kasvua ja työllisyyttä, millä tavoin kansalaisyhteiskunnan toimijat voivat osallistua strategioiden suunnitteluun ja minkälaisia poliittisia välineitä soveltamalla voidaan edistää älykkäisiin kaupunkeihin tehtäviä investointeja koko EU:ssa.

2.8

ETSK katsoo, että jotta älykkäistä kaupungeista voisi tulla uuden eurooppalaisen teollisuuspolitiikan liikkeellepaneva voima (2), olisi keskityttävä kolmeen toimenpiteeseen:

2.8.1

Määritellään nykyistä edistyneempi ja tehokkaampi älykkäiden kaupunkien kehitysmalli, jotta päästään eroon nykyisestä pilkkoutuneisuudesta ja edistetään hankkeita koskevaa yhteistä visiota, joka ulottuu paljon tieto- ja viestintäteknologioiden, liikkuvuuden ja energiatehokkuuden integrointia pidemmälle. On etenkin tähdättävä aloitteisiin, jotka voidaan mukauttaa eri tavoin paikallistasolla ja joilla samalla vaikutetaan bkt:hen, kasvuun, työllisyyteen ja tuottavuuteen (määrälliset talouden indikaattorit) sekä elämänlaatuun ja ihmisten henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin (laadulliset talouden indikaattorit).

2.8.2

Edistetään investointeja älykkäisiin kaupunkeihin noudattamalla julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden lähestymistapaa, jossa hyödynnetään ennen kaikkea lukuisia käytettävissä olevia eurooppalaisia rahastoja sekä tähdätään niiden yhteisvaikutukseen ESIR-rahaston toimien kanssa (Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus Euroopan strategisten investointien rahastosta ja asetusten (EU) N:o 1291/2013 ja (EU) N:o 1316/2013 muuttamisesta, COM(2015) 10 final). Tavoitteena on määritellä EU:n tasolla kehitysmalli, jolle on ominaista kyky luoda samanaikaisesti sosiaalisia ja ympäristöön, tuotantoon ja työllisyyteen liittyviä tuloksia (Euroopan komissio arvioi, että työpaikkojen määrä lisääntyy 2,8 miljoonalla vuoteen 2018 mennessä (Start-Up Europe, ETSK:n konferenssi, 10. marraskuuta 2014)). Näin varmistetaan yksityisten investointikumppaneiden mahdollisuudet saada sijoittamansa pääoma takaisin.

2.8.3

Vahvistetaan kansalaisyhteiskunnan ja työmarkkinaosapuolten osallistumista ja roolia älykkäiden kaupunkien strategisessa suunnitteluprosessissa, hankkeiden toteuttamisessa ja niiden seurannassa, jotta voidaan parantaa ihmisten ja yritysten elin- ja työolojen laatua.

3.1

Euroopan parlamentin tutkimuksesta (3) ilmenee, miten nykyisillä strategioilla tai tavoitteilla pyritään muuttamaan kaupungit älykkäämmiksi ainakin yhdellä seuraavista aloista: kansalaisten osallistumisen hallinta, suhteet kansalaisiin, elämänlaatu, liikkuvuus, talous ja ympäristö. Tästä seuraa, että on mahdollista kuvitella älykkään kaupungin hanketta myös silloin, kun vain yksi näistä ominaispiirteistä on mukana. Tutkimuksessa määritellään myös kolme älykkään kaupungin keskeistä osatekijää: teknologia, ihmiset ja instituutiot.

3.2

ETSK:n mielestä on tärkeää kehittää uusi kestäväpohjainen, tuottava ja osallistava älykkään kaupungin malli, jota ei enää pidetä ”tietotekniikan”, ”ympäristön parantamisen” tai ”energiatehokkuuden” hankkeena vaan osana uutta eurooppalaista teollisuuspolitiikkaa, jossa työllisyyttä ja sosiaalista kehitystä edistävä kasvu on taloudessa tapahtuneen digitaalisen muutoksen tulos.

3.3

Tämän mallin toteuttaminen edellyttää paitsi nykyistä integroidumpaa visiota älykkäiden kaupunkien hankkeista myös

3.4

ETSK onkin tietoinen siitä, että älykästä strategiaa voidaan soveltaa kaupungeissa, saarilla, alueilla ja teollisuusalueilla, ja ehdottaa unionin toimielimille ja jäsenvaltioiden hallituksille, että ne määrittelisivät älykkäitä kaupunkeja varten kehitysmallin, jonka ohjelmille olisi ominaista kuuden mahdollistavan pilarin rinnakkaisuus ja samanaikainen integrointi (Italiassa tämä malli, joka syntyi Amerigo-yhdistyksen (International Cultural Exchange Programs Alumni) ja Enamin (European Network of American Alumni Associations) laatiman ehdotuksen pohjalta, on perustana talouskehitysministeriön määritellessä älykkään kaupungin strategiaa niin sanotun Junckerin suunnitelman yhteydessä):

3.5

Näiden elementtien rinnakkaiselo voi maksimoida hankkeiden vaikutuksen, kun otetaan huomioon talouskasvu ja työllisyys, elämänlaatu, suhteiden yksinkertaistuminen hallintojen välillä ja niiden kanssa sekä energiansäästö julkisella ja yksityisellä sektorilla. Se voi myös edistää kilpailukykyä ja tietämystä yritysjärjestelmästä.

3.6

Näin toteutetuissa älykkäissä kaupungeissa tarjotaan laadukkaita palveluja, parannetaan ihmisten ja yritysten elämän ja toiminnan laatua, luodaan uusia työmahdollisuuksia innovatiivisemman yritysten ekosysteemin kautta sekä edistetään ympäristön kestävyyttä. Tällaisia tuloksia voidaan saavuttaa alemmalla julkisella, ei-takaisinmaksettavalla rahoituksella, mikä on yksityisen rahoituksen, ”uusia tulovirtoja” luomaan kykenevien palvelujärjestelmien strategisen suunnittelun sekä suurten teollisuusryhmittymien ja pk-yritysten välisten verkostojen luomisen ansiota.

3.7

Tässä suurten mahdollisuuksien skenaariossa on ETSK:n mielestä tärkeää tarkastella niiden verkostojen, tietojärjestelmien, sovellusten ja laitteiden turvallisuutta, joihin digitaalisten palvelujen ekosysteemi perustuu. Kaupunkien muuttuminen älykkäiksi järjestelmiksi edellyttää, että erittäin arkaluonteisten tietojen, joihin palvelut perustuvat, kerääminen ja käsittely pohjautuvat luottamuksellisuuteen, eheyteen ja yleiseen saatavuuteen.

3.8

Lisäksi on välttämätöntä, että unionin tasolla edistetään jäsenvaltioiden välistä keskustelua turvastandardeista, joita on noudatettava ”kaiken internetissä” tarjottavissa palveluissa ja laitteissa. Näin vältetään niiden keskeytyminen, korruptoituminen tai jopa käyttäminen vääriin tarkoituksiin, mikä aiheuttaisi vakavaa vahinkoa henkilöille, kansanterveydelle, yksityisyydensuojalle ja taloudelliselle toiminnalle ja viime kädessä kaikkien niiden aloitteiden imagolle, joilla on pyritty älykkäiden kaupunkien toteuttamiseen.

4.1

Kuuden mahdollistavan pilarin integrointi tekisi älykkäistä kaupungeista ihanteellisen välineen edistää uudentyyppisiä investointeja, jotka yhdistävät ulkoisvaikutuksen kannalta myönteisen sosiaalisen vaikutuksen ja kannattavuusmekanismin, jonka ansiosta investoinnit ovat talouden ja rahoituksen näkökulmasta täysin kestäväpohjaisia.

4.2

Eurooppalainen älykkäiden kaupunkien investointisuunnitelma moninkertaistaisi aloitteiden vaikutukset, jos seuraavat kolme tekijää olisivat olemassa: politiikka, jolla edistetään ratkaisujen skaalattavuutta, mikä puolestaan riippuu komponenttien standardoinnista; älykkäiden kaupunkien sisämarkkinoiden edistäminen, jotta päästään eroon pilkkoutuneista ja maittain erilaisista toimista ja määritellään yhteisiä välineitä ilmaantuvien ongelmien poistamiseen; yhdenmukainen rahoitustapa.

4.3

Ratkaisujen skaalattavuus tai mahdollisuus laajentaa tai toistaa olemassa olevia ratkaisuja on nykyisin yhteydessä ennen kaikkea kokeelliseen mikroinfrastruktuuriin ja älykkään liikenteen järjestelmiin ja riippuu suurten teknologian toimittajien osallistumisesta ja kaupunkien välisestä yhteistyöstä. Vaikka muut kokeelliset aloitteet ovatkin erittäin tärkeitä, kun ajatellaan ehdotettujen ratkaisujen laatua tai ihmisten ja yritysten ruohonjuuritason osallistumismahdollisuuksia, ne ovat niin erityislaatuisia, että niiden toistettavuus on rajallinen.

4.4

ETSK katsoo, että ratkaisujen skaalattavuus Euroopan tasolla on yksi avaintekijöistä, jotta voidaan houkutella riittävästi yksityissijoituksia kumppanuuksiin julkisten investointien ohella ja muuttaa näin älykkäiden kaupunkien politiikkaa siten, että ne voivat parantaa työllisyyttä, bkt:tä, tuottavuutta ja elämänlaatua.

4.5

ETSK on etenkin sitä mieltä, että

4.6

Näitä toimia yhdistämällä voitaisiin luoda älykkäiden kaupunkien sisämarkkinat. Niiden myötä EU:sta tulisi ensimmäinen globaali foorumi, jossa voidaan testata edellä kuvattua kehitysmallia. Tämä malli voisi vaikuttaa merkittävästi

5.1

Euroopan tai jäsenvaltioiden tasolla ei ole erityistä rahastoa älykkäitä kaupunkeja varten, vaan monia erilaisia rahoitusmahdollisuuksia erityisohjelmien puitteissa (kansallisten varojen ja rakennerahastojen (EAKR, ESR, maaseuturahasto) integrointiin perustuvien yksittäisten jäsenvaltioiden ohjelmien ohella älykkäitä kaupunkeja koskevia erityisnäkökohtia voidaan rahoittaa unionin varoista, esimerkkeinä Horisontti 2020 -puiteohjelma, Verkkojen Eurooppa -väline sekä COSME-, Urban- ja Life-ohjelmat). Koska nykyinen sääntelykehys ei mahdollista varojen keskittämistä yhteen rahastoon, on ETSK:n mielestä tärkeää, että tehostetaan mukana olevien instituutioiden koordinointia. Niiden toteuttamien toimien yhteisvaikutusta on parannettava, ja instituutioiden, kaupunkien ja julkisten ja yksityisten sidosryhmien viestintätapojen on oltava yksiselitteisiä ja yhdenmukaisia.

5.2

ETSK katsoo, ettei tarvittavaan pitkäjänteiseen integroitujen toimenpiteiden kehitysmalliin päästä ehkä koskaan täysin, sillä osaaminen ja resurssit ovat pirstaleisia niin Euroopan komissiossa (kuusi pääosastoa toimii älykkäiden kaupunkien parissa horisontaalisesti) kuin jäsenvaltioissa, joissa keskus-, alue- ja paikallishallinnon toimivaltajako ja vastuut eivät aina ole selkeitä.

5.3

ETSK suosittaakin, että komissio perustaa älykkäisiin kaupunkeihin kohdennettaviin toimiin ja resursseihin erikoistuneen yhteisen eurooppalaisen keskuksen, jossa ovat mukana asianosaiset pääosastot, jäsenvaltiot, alueiden komitea ja ETSK ja jonka tehtävänä olisi

5.4

Älykkäiden kaupunkien yhteisen eurooppalaisen keskuksen olisi toimittava yhteisvaikutuksessa ESIR-rahaston kanssa. ETSK toistaa ESIR-rahaston osalta (4), että se voisi antaa tukea taloudellista ja sosiaalista lisäarvoa tarjoaville strategisille infrastruktuurihankkeille, joilla voidaan vaikuttaa niiden EU:n poliittisten tavoitteiden saavuttamiseen (5), joiden avulla pyritään saattamaan loppuun sisämarkkinat liikenteen, televiestinnän, digitaalisen infrastruktuurin, energian, kaupunki- ja maaseutukehityksen, sosiaalisen kehityksen, ympäristön ja luonnonvarojen aloilla.

5.5

Nämä hankkeet, jotka ovat keskeisiä älykkäiden kaupunkien toteuttamiseksi, voivat vahvistaa Euroopan tiede- ja teknologiaperustaa ja edistää yhteiskunnalle aiheutuvia hyötyjä parantamalla innovointiin, tutkimukseen ja teknologiseen kehittämiseen liittyvien strategioiden taloudellisen ja teollisen potentiaalin hyödyntämistä.

5.6

Yhteisen eurooppalaisen keskuksen ja ESIR-rahaston integroinnin ansiosta ja niiden mahdollisuuksien perusteella, jotka ESIR-rahasto tarjoaa hanke- ja rahoituskehysten luomiselle unionin, valtion tai sektorin tasolla, ETSK suosittelee, että perustetaan älykkäiden kaupunkien eurooppalainen hankekehys, jotta voidaan edistää yhdenmukaista lähestymistapaa hankkeiden rahoitukseen integroimalla käytettävissä olevat julkiset ja mahdolliset yksityiset varat ja aktivoimalla asianmukaisia julkisia riskinlieventämismuotoja. Tällaisen kehyksen olisi edistettävä useissa jäsenvaltioissa toteutettavien ja älykkään kaupungin mallia – jonka hyväksymistä ETSK suosittaa Euroopan komissiolle – noudattavien hankkeiden yksilöimistä, yhdistämistä ja rahoitusta.

5.7

Jotta edistetään tällaisten hankkeiden syntymistä, ETSK kehottaa perustamaan kaikkiin jäsenvaltioihin teknistä ja rahoitustukea älykkäitä kaupunkeja varten tarjoavia keskitettyjä yhteyspisteitä, joiden tarkoituksena on

5.8

ETSK toivoo, että ESIR-rahaston rinnalle perustettava Euroopan investointineuvontakeskus tukisi jäsenvaltioita asianmukaisimpien toimien toteuttamisessa, jotta edistetään hankejatkumon luomista ja otetaan käyttöön kaikki tarvittavat välineet, jotta hankkeet voidaan rahoittaa. ETSK toivoo, että älykkäitä kaupunkeja varten perustetaan erityisosasto, jolla on käytettävissään sellainen asiantuntemus ja osaaminen, joiden avulla voidaan parhaiten varmistaa, että kaikki hankeulottuvuudet otetaan huomioon.

6.1

ETSK toteaa, että edellytyksiä älykkäiden kaupunkien integroidun kehitysmallin hyväksymiselle ja soveltamiselle ovat pitkäjänteisen vision vahvistaminen institutionaalisella tasolla, asianomaisten sidosryhmien (kansalaiset, kansalaisyhteiskunnan organisaatiot ja työmarkkinaosapuolet) täysimääräinen osallistuminen käynnissä oleviin muutosprosesseihin sekä älykkäiden kaupunkien kehittämiseen liittyvien prosessien tehokas ja innovatiivinen hallinnointi.

6.2

Unionin, valtion ja paikallistason instituutioita, jotka osallistuvat älykkäitä kaupunkeja edistävien toimien strategiseen suunnitteluun, kehotetaan hyväksymään pitkäjänteinen strateginen visio kyseisiä ohjelmia varten. Integroitu kehitysmalli voisi palvella myös kaikkien asianomaisten sidosryhmien tarpeiden tasapainottamista ja varmistaa maksimaalisen osallistamisen sekä aloitteiden taloudellisen ja rahoituksellisen kestävyyden.

6.3

Kaupungit toimivat älykkäinä strategisina suunnittelijoina ja valvojina, ja niiden olisi perustettava suunniteltujen aloitteiden toteuttaminen erilaisten yritys-, rahoitus-, teollisuus-, sosiaali- ja järjestöalaa edustavien toimijoiden kanssa käytävälle hedelmälliselle, järjestelmälliselle ja jatkuvalle vuoropuhelulle. Aloitteet olisi toteutettava asetetussa määräajassa, ja ne olisi voitava mukauttaa muutoksiin ja kehityskulkuihin.

6.4

Kaupungit voivat kehittyä älykkäiksi vain, jos prosessi perustuu jatkuvaan vuoropuheluun kansalaisyhteiskunnan kanssa. Tämä saattaa johtaa yhteisiä, yksityisiä tai yleisiä intressejä edustavien ryhmien täysimääräiseen osallistumiseen niin tarpeiden arviointivaiheessa kuin muunnettaessa tarpeita edellytyksiksi ja seurattaessa tarpeiden tyydyttämiseksi toteutettujen toimien tehokkuutta. Tällaista kansalaisosallistumista on edistettävä unioni-, valtio- ja paikallistasolla.

6.5

Tätä tarkoitusta varten ETSK ehdottaa, että

17.11.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 383/34

Esittelijä:

Emmanuelle BUTAUD-STUBBS

Toinen esittelijä:

Panagiotis GKOFAS

1.1

Koska pk-yrityksillä on niin merkittävä painoarvo Euroopan taloudessa, ETSK pitää olennaisen tärkeänä, että laaditaan täsmällinen vaikutustenarviointi tämänhetkisen neuvottelutuloksen mukaisen TTIP:n voimaantulon ennakoitavissa olevista vaikutuksista Euroopan pk-yrityksiin toimialoittain ja jäsenvaltioittain. Arvioinnissa olisi tarkasteltava muun muassa työllisyysvaikutuksia ja eettistä säännöstöä.

1.2

Euroopan komission kauppapolitiikan pääosaston (TRADE) laatimat kaksi pk-yrityksiä koskevaa tutkimusta, joista toisen aiheena ovat vientiä harjoittavien pk-yritysten haasteet ja mahdollisuudet yleensä (1) ja toisen – huhtikuussa 2015 julkaistun uudemman tutkimuksen – aiheena nimenomaan pk-yritykset ja TTIP (2), ovat toki hyödyllisiä mutta eivät kata kaikkia näkökohtia. Niissä tarkastellaan osuvasti eräitä pk-yritysten kansainvälistymiseen liittyviä vaikeuksia ja pk-yritysten kohtaamia kaupan esteitä ja sääntelyesteitä mutta ei esitetä täsmällistä, perusteltua ja yksityiskohtaista arviota toimialoittain ja jäsenvaltioittain TTIP:n mahdollisista vaikutuksista vientiyrityksiin ja erilaisiin arvoketjuihin kuuluviin yrityksiin, jotka eivät harjoita vientiä.

1.3

ETSK pyytää näin ollen Euroopan komissiota laatimaan uuden tutkimuksen pk-yrityksiin, hyvin pieniin yrityksiin ja mikroyrityksiin ja vapaisiin ammatinharjoittajiin – sekä vientiyrityksiin että yrityksiin, jotka eivät harjoita vientiä – kohdistuvista vaikutuksista, jotta pystytään kartoittamaan yhdennettyjen transatlanttisten markkinoiden avaamisen mahdolliset vaikutukset niiden toimialoihin (maatalous, maatalouselintarvikkeet, matkailu, käsiteollisuus, hotelli- ja ravintola-ala, teollisuus, palvelut jne.). On olennaisen tärkeää pystyä ennakoimaan, miten yhdennettyjen transatlanttisten markkinoiden avaaminen vaikuttaa kyseisiin yrityksiin. Muuttaako TTIP niiden taloudellista mallia, tuotantotapoja, sääntelypuitteita, palveluntarjonnan luonnetta tai investointi- ja työllistämisstrategioita uudella kilpailualueella?

1.4

ETSK haluaa hyödyntää Yhdysvaltojen kanssa käytävien neuvottelujen tarjoaman tilaisuuden ja tarkastella Atlantin kahden puolen harjoitettavaa pk-yritysten tukipolitiikkaa entistä paremmin näytön perusteella (esim. vertailuanalyysi julkisista hankinnoista ja pk-yrityksistä, rahoituksen saannin ja pääomamarkkinoille pääsyn edellytyksistä, katastrofihallinnasta, markkinoillepääsyä koskevista tiedoista ja vaatimuksista sekä pk-yrityksiä koskevista normeista). Vertailun tuloksena pystytään mitä luultavimmin määrittämään uusia tärkeitä pk-yritysten tukitoimenpiteitä nk. eurooppalaisen SBA:n (Small Business Act) käytännön toteutuksen tehostamiseksi. Komitea laatii parhaillaan lausuntoa tästä aiheesta lausuntoa (asiakokonaisuus INT/755), joka on jatkoa edellisille samaa aihetta käsitelleille lausunnoille. Komitea katsoo, että nyt on otollinen hetki sille, että EU:n toimielimet ottaisivat huomioon eurooppalaisten ja kansallisten pk-yritysorganisaatioiden esittämän pyynnön laatia oikeudellisesti sitova SBA ja tehostaa teollisuus- ja kauppapolitiikan koordinointia. Lisäksi on tarpeen muuntaa pk-yritysedustajien verkosto todelliseksi, entistä tehokkaammaksi sisämarkkinoilla toimivaksi pk-yritysten tukipolitiikan koordinointi-, seuranta- ja toimeenpanoviranomaiseksi, joka edistää pk-yritysten uusien tarpeiden huomioon ottamista ja tällaisille yrityksille sopivien ratkaisujen kehittämistä.

1.4.1

Pk-yrityksiin luetaan Euroopan unionissa hyvin erilaisia yrityksiä, joista suuri osa on hyvin pieniä eli alle yhdeksän työntekijän yrityksiä. Lisäksi jäsenvaltiot luokittelevat pk-yritykset hyvin eri tavalla erilaisiin kokoluokkiin. Sama koskee säänneltyjä ja sääntelemättömiä vapaita ammatteja. Koska mikroyritysten osuus on erittäin suuri kaupan, teollisuuden ja käsiteollisuuden alalla, ETSK kehottaa Euroopan komissiota yhteistyössä niiden jäsenvaltioiden viranomaistahojen (mukaan lukien julkiset ja yksityiset tutkimuslaitokset ja yliopistot) kanssa, joita tämä eniten koskee, järjestämään paikallistasolla valistus- ja tiedotuskampanjoita sekä koulutustilaisuuksia, joiden avulla varmistetaan, että TTIP-sopimuksen luvut sekä sen kattamat alat ja siihen liittyvät mahdollisuudet ja tarkkailtavat seikat ymmärretään entistä paremmin.

1.4.2

Vapaat ammatit, olivatpa ne säänneltyjä tai eivät, muodostavat EU:ssa järjestelmän, johon kuuluu sellaisia asiakkaiden intressien ja yleisen edun mukaisia arkaluonteisia palveluita, joilla on erityinen tehtävä.

1.5

ETSK on tyytyväinen siihen, että neuvotteluihin sisältyy erillinen pk-yrityksiä käsittelevä luku, mutta haluaa parantaa sen sisältöä ja esittää siksi tähän liittyviä ehdotuksia osassa ”Erityistä”. Euroopan komission tällä hetkellä ehdottamaa sisältöä on tarpeen täydentää useilta kohdin, erityisesti siltä osin kuin on kyse pk-yritysten edustuksesta tulevassa pk-yrityskomiteassa sekä kyseisen komitean tehtävistä.

1.6

ETSK kehottaa Euroopan komission pk-yritysedustajaa varmistamaan, että pien- ja mikroyritykset sekä vapaat ammatinharjoittajat ovat edustettuina neuvotteluprosessissa: niille olisi oltava varattu ainakin yksi paikka TTIP:n neuvoa-antavassa komiteassa (TTIP Advisory Board), jotta voidaan korjata tiedon puute, taata monelta alalta tarvittava asiantuntemus ja varmistaa yhteisen edun mukaisten tietojen ja tiedotuksen avoimuutta koskevien perusedellytysten toteutuminen. Lisäksi komitea suosittaa ottamaan – yhteistyössä asiasta kiinnostuneiden tieteellisten ja tutkimuslaitosten kanssa – käyttöön toimenpiteitä, joilla tuetaan pk-yritysten taloudellisia, ammatillisia ja toimialakohtaisia organisaatioita pk- ja mikroyrityksille suunnatussa tukitoiminnassa ja neuvonnassa, sekä toteuttamaan tarvittaessa rahoitustoimenpiteitä. ETSK kehottaa tunnustamaan vastavuoroisesti ammattipätevyyden ja tutkinnot julkisen hallinnon kaikilla tasoilla ja varmistamaan tasapuoliset toimintaedellytykset kaikilla julkisen hankinnan tasoilla (mukaan luettuina liittovaltio-, alue- ja kuntataso).

2.2.1

Transatlanttisessa kaupassa sovellettavat korkeat tullimaksut ja sääntelyvaatimukset asettavat pk-yritykset usein pienen kokonsa vuoksi suhteettoman epäsuotuisaan asemaan, sillä pk-yritykset tarvitsevat enemmän resursseja ja osaamista kuin suuret yritykset arvoltaan ja määrältään pieneen kauppavaihtoon kohdistuvien kaupan esteiden ylittämiseen. Tästä syystä ne hyötyvät transatlanttiseen sopimukseen sisältyvistä tulli- ja muista vapautuksista. ETSK kartoitti neuvotteluissa käsiteltäviin aiheisiin liittyviä mahdollisuuksia ja tarkkailtavia seikkoja jo lausunnossaan ”Transatlanttiset kauppasuhteet ja ETSK:n kanta EU:n ja Yhdysvaltojen yhteistyön parantamiseen ja niiden väliseen mahdolliseen vapaakauppasopimukseen” (5).

2.2.2

Yksi TTIP:n suurimmista odotetuista eduista pk-yrityksille ovat sääntely-yhteistyön alalla saatavat tulokset, jotka voivat johtaa tiettyjen sääntöjen yhteensovittamiseen ja lähentämiseen sekä tarkastusten tai sertifiointien vastavuoroiseen tunnustamiseen. ETSK haluaa kuitenkin muistuttaa tässä yhteydessä kummankin osapuolen sitoutuneen ehdottomasti siihen, ettei TTIP:tä käytetä voimassa olevan teknisen vaatimustason alentamiseen. Voisikin olla erittäin hyödyllistä analysoida, mitä lisäarvoa saadaan pk-yritykset huomioon ottavia standardeja koskevasta EU:n hankkeesta (Small Business Standards, SBS), jota komissio tukee yhdessä edustavimpien pk-yritysorganisaatioiden kanssa. Sääntely-yhteistyön on oltava avointa, ja siinä on kunnioitettava jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin sääntelyllistä itsenäisyyttä. Samalla on säilytettävä jäsenvaltioiden ja unionin mahdollisuudet hyväksyä tarkoituksenmukaiseksi katsottuja toimenpiteitä muun muassa terveyden, kuluttajien, työntekijöiden ja ympäristön suojelun alalla.

—

suora vienti ulkomaille

—

vienti riippumattomien ulkomaisten ammattilaisten tuella

—

tytäryhtiöiden perustaminen ulkomaille

—

tuotanto- ja myynti-infrastruktuurin perustaminen ulkomaille viennin kohdemaihin.

—

toimialan vientipainotteisuus

—

sisämarkkinoiden koko.

—

vientirahoituksen saantiin liittyvät esteet

—

ajantasaisen tiedon puute tuotteisiin/palveluihin liittyvistä vaatimuksista

—

tuotteiden tai palvelujen kohdemarkkinoiden riittämätön tuntemus (markkinatutkimukset)

—

vaikeudet löytää potentiaalisia asiakkaita ja saada yhteys niihin

—

henkilöstöltä puuttuva koulutus kansainvälistymisen hallinnointiin tai sijoittaja- tai maahantuojakontaktien luomiseen

—

julkisten tahojen tarjoamien kannustinten ja tuen puuttuminen sekä julkisen tukipolitiikan hallinnollinen raskaus

—

kulttuuri- ja kieliesteet

—

pätevyyttä ja toimilupia koskevat epäyhtenäiset säännökset ja mukauttamis- ja tunnustamisjärjestelmät.

—

hyvin erilaajuiset vastuut ja mahdollisuudet ottaa vastuuvakuutus markkinoiden mukaisin kustannuksin

—

vientikustannukset (muut kuin tullimaksut), jotka liittyvät kuljetuskustannuksiin, tullimuodollisuuksien kestoon ja monimutkaisuuteen, tulliedustajan osoittamiseen tai palkkaamiseen sekä varsinkin Yhdysvalloissa tarpeelliseen vastuuvakuutukseen

—

vientiluoton saannin vaikeus

—

verot ja tullit, jotka ovat edelleen merkittävä este tietyillä aloilla (esim. tupakka, tekstiili, vaatteet)

—

alkuperäsääntöjen monimutkaisuus ja alkuperätodistusten hinta

—

erilaisten teknisten tai terveys- tai kasvinsuojelusääntöjen noudattaminen ja niihin liittyvät todistukset ja tarkastukset

—

vain tietyissä Yhdysvaltain osavaltioissa noudatettavat tekniset ja terveysvaatimukset tai erilaiset säännöt eri osavaltioissa

—

erilaiset pätevyysvaatimukset ja toimintarajoitukset eri osavaltioissa ja piirikunnissa

—

teollis- ja tekijänoikeuksien suojelu, erityisesti alkuperänimitysten ja erilaisten patentti- ja tavaramerkkisääntöjen rikkominen

—

oikeussuojan ja markkinavalvonnan kustannukset eurooppalaisille yrityksille, joilla on oikeudet maantieteellisiin merkintöihin

—

julkisiin hankintoihin liittyvät rajoitukset, jotka johtuvat Buy American Act -laista ja sen soveltamisalaa säännöllisesti laajentavista muutoksista

—

viisumi-, oleskelulupa- ja työlupamenettelyjen ja toiminnan aloittamisen monimutkaisuus Yhdysvalloissa

—

tiettyihin palveluntarjoajiin sovellettavat rajoitukset tai toimintaan tarvittavat lisenssit liittovaltiotasolla tai osavaltioissa.

2.7.1

Pk-yritykset ja varsinkin pien- ja mikroyritykset tarvitsevat kohtaamiensa esteiden ja resurssiensa rajallisuuden vuoksi ennen kaikkea tarkoituksenmukaisia tuki- ja neuvontapalveluja, myös työntekijöiden koulutuksessa (yksilöllinen seuranta ja valmennus, tutorointi, mentorointi jne.), joita yleensä tarjoavat taloudelliset, ammatilliset ja toimialajärjestöt. On aiheellista huolehtia siitä, että näillä järjestöillä on käytettävissään tarvittavat logistiset keinot yrityksille tiedottamista ja niiden neuvomista ja yksilöllistä tukemista varten. Tähän voidaan käyttää muun muassa Euroopan rakenne- ja investointirahastoja.

2.7.2

Kunkin pk-yrityksen erityispiirteisiin ja tarpeisiin sovitettujen tuki- ja neuvontapalvelujen lisäksi yrityksillä on myös oltava tarvittavat taloudelliset resurssit aineellisten ja aineettomien investointien rahoittamiseen. Tätä varten ETSK suosittaa, että rakenne- ja investointirahastojen lisäksi pk-yrityksille – myös niille jotka haluavat investoida Yhdysvaltojen markkinoille – annetaan mahdollisuus hyödyntää helposti COSME-ohjelman rahoitusvälineitä, erityisesti riskipääomaa ja takausjärjestelmiä.

2.7.3

EU:n olisi tarkasteltava tavara- ja palveluvientiin liittyvien vakuutusten tarjontaa ja huolehdittava sen kehittämisestä markkinoiden tarpeita vastaavaksi.

3.1.1

Säännellyt ja sääntelemättömät vapaat ammatit edustavat pk-yritysten erityistyyppiä, ja ne ovat olemassa kaikissa EU:n jäsenvaltioissa, mutta niiden määrä ja ominaispiirteet vaihtelevat jäsenvaltioittain. Niiden markkina- ja palvelutarjonta perustuu erityisosaamiseen, ne edellyttävät suorituksen vastaanottajalta erityistä luottamusta, ja niiden riippumattomuudelle asetetaan erityisiä vaatimuksia. Ne ovat paitsi merkittäviä taloudellisia kumppaneita myös osa eurooppalaista yhteiskuntamallia.

—

Kaikkien tietojen tulee olla saatavilla Euroopan unionin 24 virallisella kielellä.

—

Ohjelmiston tulee olla mahdollisimman yksinkertainen ja helppokäyttöinen.

—

Tietokannan toimimista olisi testattava EU:n pk-yrityksistä valitun otoksen keskuudessa, jotta on varmaa, että työkalu vastaa niiden tarpeisiin.

—

Tietokantapalvelussa olisi oltava töissä myös fyysisiä henkilöitä, jotka vastaavat Atlantin kummaltakin puolelta saapuviin kysymyksiin.

3.7.1

On tärkeää, että TTIP:tä ei pidetä keinona purkaa pk-yrityksille paikallis- ja aluetason julkisissa hankinnoissa varattua etuuskohtelua. TTIP:n tulisi säilyttää tällaiset prioriteetit, kunhan niitä sovelletaan yhtäläisesti eurooppalaisiin ja yhdysvaltalaisiin pk-yrityksiin.

3.7.2

Lisäksi on erittäin tärkeää, että neuvotteluprosessissa ja sääntely-yhteistyössä kunnioitetaan ”pienet ensin” -periaatetta, jotta pien- ja mikroyritysten prioriteetit ja tilanne otetaan huomioon lainsäädäntäprosessin käynnistämisvaiheesta alkaen ja jotta niiden erityisedut turvataan. Tätä varten ETSK pyytää, että pien- ja mikroyritykset olisivat erikseen edustettuina TTIP:n neuvoa-antavassa komiteassa (TTIP Advisory Board).

3.7.3

Pk-yrityksille ja erityisesti pien- ja mikroyrityksille on voitava tarjota räätälöityä tukea, jolla niitä autetaan noudattamaan sääntely-yhteistyöhön perustuvia säännöksiä.

3.7.4

On syytä korostaa, että suuri osa yrityksistä, jotka voisivat investoida tai harjoittaa vientiä transatlanttisilla markkinoilla, ovat innovaatioyrityksiä. Ne tarvitsevat tiukat ja selkeät säännöt teollis- ja tekijänoikeuksien suojasta niin Yhdysvalloissa kuin Euroopan unionissa.

3.7.5

Maatalouselintarvikealalla on tarpeen kiinnittää erityistä huomiota yrityksiin, joiden tuotannon ja siihen liittyvien prosessien lähtökohtana ovat eettiset sekä kulttuuri- ja ympäristönäkökohdat. On olennaisen tärkeää, että tällaisten kestävää kehitystä edistävien tuotteiden kauppaa tuetaan jatkossakin. Lisäksi on tarpeen varmistaa maantieteellisten merkintöjen riittävä suoja, sillä ne ovat kuluttajalle tae sekä tuotteiden alkuperästä että tuotantotavoista. EU:ssa on pyritty jo vuosien ajan tuotteiden laatupolitiikkaan: se on yksi päätekijöistä, joka antaa EU:n tuottajille kilpailuetua, auttaa merkittävällä tavalla säilyttämään kulttuuri- ja ruokaperintöä ja edistää maaseudun kehittämistä sekä markkinoiden ja tuottajien tulotason tukemiseen tähtääviä toimenpiteitä.

3.7.6

ETSK tarkastelee eräässä toisessa lausunnossaan Small Business Act -järjestelmästä saatuja kokemuksia Yhdysvalloissa ja EU:ssa voidakseen hahmottaa selkeästi, mitä etuja Yhdysvaltain SBA-aloite tarjoaa yhdysvaltalaisille pk-yrityksille esimerkiksi julkisten hankintasopimusten ja rahoituksen saannin alalla. Sen ansiosta on mahdollista ehdottaa ajallaan parannuksia ja tehokkaampia työmenetelmiä eurooppalaiseen SBA-aloitteeseen, jotta siitä tehtäisiin eurooppalaisille pk-yrityksille suotuisampi ja sitovampi.

17.11.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 383/44

Esittelijä:

An LE NOUAIL MARLIÈRE

1.1

ETSK suosittaa, että Välimeren unionin jäsenvaltiot ja EU vahvistavat sovitut kestävän kehityksen tavoitteet ratifioimalla niihin liittyvät kansainväliset yleissopimukset.

1.2

ETSK suosittaa, että Välimeren unionin jäsenvaltiot ja EU suojelevat kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamiseksi tarvittavia julkisia investointeja vakaasti.

1.3

ETSK suosittaa, että Välimeren unionin jäsenvaltiot ja EU ottavat mahdollisimman lähellä kansalaisia toteutettavaan täytäntöönpanoon mukaan kansalaisyhteiskunnan ja paikallistasolla alueet.

1.4

Komitea panee merkille 26. toukokuuta 2015 kokoontuneen ulkoasioiden ja kansainvälisten suhteiden neuvoston päätelmät ja Euroopan komission vuosikertomuksen 2015 EU:n ja sen jäsenvaltioiden sitoumuksista julkiseen kehitysapuun ja avun antamisesta.

1.5

Komitea pahoittelee kuitenkin, että EU asettaa vuoden 2030 takarajaksi sille, että saavutetaan 0,7 prosentin tavoite BKT:sta (1).

1.6

Komitea tukee EU:n aikomusta vahvistaa muita kuin taloudellisia näkökohtia (kansainvälisten oikeusvälineiden ratifioiminen, talousrikollisuuden torjuminen).

1.7

Komitea kehottaa EU:ta omaksumaan johdonmukaisen kannan kahdenvälisten, useammankeskisten ja monenvälisten kaupallisten etujen ja kestävän kehityksen tavoitteiden välillä, jotta voidaan säilyttää sekä tavoitteiden että unionin antaman avun uskottavuus.

1.8

Komitea suosittaa, että jatketaan työmarkkinaosapuolien ja eurooppalaisten ammattikoulutuslaitosten ja elinikäisen oppimisen taitoja tarjoavien laitosten välistä vuoropuhelua, johon se on asianmukaisesti kutsuttu osallistumaan ja jonka luomiseen se on osallistunut (2). Se suosittaa myös, että asiaan liittyviä toimintaohjelmia jatketaan.

1.9

Komitea kehottaa sisällyttämään nämä suositukset EU:n ohjelmaan ja unionin naapuruuspolitiikkaan: johdonmukaisuus kauppa-, ulko- ja kehityspolitiikan, rahoituksen sekä demokratian ja ihmisoikeuksien suojelun välillä varapuheenjohtaja Federica Mogherinin 28. toukokuuta 2015 kansalaisyhteiskunnalle antamien sitoumusten mukaisesti (3).

2.1

Keskustelu vuoden 2015 jälkeisistä kestävän kehityksen tavoitteista on lähitulevaisuudessa tärkeällä sijalla Euroopan unionin ja koko maailman asialistalla. Euro–Välimeri-alueella on eräitä yhteisiä erityispiirteitä, joiden vuoksi on pohdittava, miten voidaan sisällyttää kestävän kehityksen tavoitteet Euroopan naapuruuspolitiikkaan ja Välimeren eteläpuolisia maita koskeviin politiikkoihin. Ruokaturva, köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen, vesipula, demokraattista ja taloudellista muutosta läpikäyvien alueen maiden erityistilanne sekä rauhan ja turvallisuuden palauttamisen välttämättömyys ovat tekijöitä, joiden takia ETSK:n on aiheellista antaa lausunto, jossa pyritään määrittämään suuntaviivoja vuoden 2015 jälkeisen ohjelman täytäntöönpanolle ja seurannalle Välimeren alueella.

2.2

ETSK voi toimia neuvonantajana tämän kovia kokeneen alueen hallituksille ja Euroopan unionin toimielimille auttamalla konkreettisten haasteiden määrittämisessä ja laatimalla kansalaisyhteiskunnan kanssa ehdotuksia Euro–Välimeri-aluetta varten.

2.3

Tämän lausunnon avulla ETSK aikoo myös jatkaa työtä, jota se on tehnyt kestävän kehityksen tavoitteisiin liittyen yleisesti ja erityisesti koskien Välimeren aluetta.

2.4

YK:n pääsihteeri on julkistanut yhteenvetokertomuksen kestävän kehityksen yleismaailmallisia tavoitteita vuoden 2015 jälkeen tarkastelleen avoimen työryhmän työskentelyn tuloksista. Tavoitteet perustuvat Rio+20-konferenssin päätteeksi annettuun julistuksen ”The Future We Want”. Konferenssissa päätettiin muuttaa nimenomaan kehitysmaita koskeneet vuosituhattavoitteet yleismaailmallisiksi – vaikkakin eriytetyiksi – tavoitteiksi, jotka koskisivat koko ihmiskuntaa sekä teollisuusmaissa että nousevan talouden maissa, kehitysmaissa ja maailman vähiten kehittyneissä maissa. Alue- ja alialuetasolla on järjestetty eri tahoilla laajoja kuulemisia, ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan tärkeimmillä ryhmillä, joilla on edustus YK:ssa, on ollut tilaisuus osallistua kuulemisiin ja valvoa niissä etujaan. Tässä yhteydessä on hyväksytty seitsemäntoista tavoitetta ja 169 kohdetta, jotka koskevat kestävän kehityksen toteuttamisen välineitä ja maailmanlaajuista kumppanuutta.

2.5

Vuonna 2015 on tarkoitus järjestää kaksi merkittävää tapahtumaa, jotka liittyvät läheisesti yhteen vuoden 2015 jälkeisten kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa: kansainvälinen konferenssi kehityksen rahoituksesta Addis Abebassa heinäkuussa 2015 ja ilmastonmuutosta koskevan puitesopimuksen osapuolten 21. konferenssi Pariisissa vuoden 2015 lopulla.

2.6

Kestävää kehitystä vuoden 2015 jälkeen koskevan ohjelman tarkoitus on vahvistaa puitteet YK:n tuleville toimille tällä alalla. Puitteissa halutaan korostaa entistä enemmän tasavertaisuutta, sosiaalista osallisuutta ja ihmisarvoista työtä ja samalla turvata työssä käyvien ihmisten pysyvät tulonlähteet, ympäristö ja biologisten luonnonvarojen uudistumisrytmi. Ohjelmassa lähdetään kuitenkin siitä, ettei yhteiskunnissamme vallitseva taloudellinen malli ole kestävällä pohjalla. Tämä tarkoittaa, että maailman johtajien on pidettävä tavoitteet erittäin kunnianhimoisina. Taloudellisella, yhteiskunnallisella, ekologisella ja lopulta myös poliittisella tasolla vallitseva tilanne ei missään tapauksessa ole kestävällä pohjalla monissa osissa maailmaa, ja tämä koskee erityisesti Euro–Välimeri-aluetta. Monet ovat sitä mieltä, että kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamiseksi on vähintäänkin muutettava taloutta tällä hetkellä ohjaavia talouden ja rahoituksen periaatteita, jotta voidaan saada aikaan merkittävä muutos.

2.7

Eräissä Välimeren pohjoispuolella sijaitsevissa Etelä-Euroopan maissa vallitsee sellainen yhteiskunnallinen ja taloudellinen tilanne, jota kansalaiset eivät enää hyväksy ja jossa ei pystytä täyttämään niitä ympäristöön ja ilmastoon liittyviä ehdottomia vaatimuksia, jotka tarjoaisivat Euroopan kansalaisille näkymiä ympäristön, talouden ja yhteiskunnan kannalta toisenlaisen alueen rakentamiselle. Vaikka nuorten koulutukseen on investoitu joko kansallisista tai unionin järjestelmistä, nuorilla ei ole riittäviä mahdollisuuksia kehittyä ja antaa panostaan EU:n taloudellisen, sosiaalisen ja ekologisen kilpailukyvyn vahvistamiseen.

2.8

Vuoden 2008 jälkeen on luotu vain vähän työpaikkoja. Monia työpaikkoja on pikemminkin hävinnyt, eikä niiden luomisvauhti vastaa väestörakenteen muutosta eikä tutkinnon suorittaneiden saapumista työmarkkinoille. Tämä saa aikaan sen, ettei näköalaton säästöpolitiikka saa tukea. Koulutukseen, terveydenhoitoon, liikenteeseen ja asumiseen liittyvä politiikka ja julkiset palvelut kärsivät säästösuuntauksesta, vaikka kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttaminen vaatii nimenomaan näiden palvelujen vahvistamista. Asunnottomien ja huonoissa oloissa asuvien määrä kasvaa edelleen 28 jäsenvaltion EU:ssa, ja suurin osa luoduista työpaikoista on kohtuuttoman joustavia, epävarmoja ja ilman tulevaisuutta. Pieni- tai huonopalkkaisten harjoittelijoiden määrä kasvaa räjähdysmäisesti, radikalisoituminen lisääntyy eurooppalaisessa yhteiskunnassa, on suvaitsemattomuutta ja ahdasmielisyyttä, erilaisuutta hyljeksitään, sukupolvien välinen kuilu levenee, individualismi ja eloonjäämiskamppailu johtavat ammattipoliitikkojen luokan ja neuvottomien kansalaisten väliseen kahtiajakoon.

2.9

Välimeren eteläpuolella on ryhdytty vastustamaan diktatuureja, jotka ovat pidättäneet itselleen taloudellisen voiton ja estäneet ilmaisunvapauden ja kansalaisten välisen yhdenvertaisuuden. Monet maat ovat muuttaneet siirtymämalliaan ja ajautuneet jälleen toivotusta demokratiaan pyrkivästä kansallisesta konsensuksesta kaikkivoivan sotilaallisen luokan autoritaariseen vallankäyttöön. Tästä ovat hyötyneet radikalisoituneet ryhmittymät, jotka ovat joko päätyneet aseellisiin miehityksiin tai muodostaneet uudelleen rikollisia järjestelmiä. Osa Afrikasta kärsii tällä hetkellä jatkuvasti tästä uhasta, ja Lähi-idässä suuret väestönosat siirtyvät paikasta toiseen samaan aikaan kun sotilaalliset ja poliittiset vaikutuspiirit muuttavat muotoaan. Lyhyesti sanottuna siviiliväestö ei saa hetkeäkään rauhaa.

2.10

On todennäköistä, ettei mikään kestävän kehityksen tavoite voi näissä oloissa uskottavasti saada aikaan rauhaa, edistää aineellista hyvinvointia tai kehittää aluetta taloudellisesti. Mitään investointeja ei voida pitkän päälle houkutella, pitää ja saada kukoistamaan alueilla, missä demokratia, yhteiskunta ja ympäristö ovat epävakaita. Lisäksi taloudellinen kehitys on vuosikymmenten ajan hyödyttänyt ainoastaan pientä osaa perheistä, yksilöistä tai diktaattoreista. Tämä on vahingoittanut instituutioita, jotka eivät pysty toimimaan oikeudenmukaisesti, avoimesti ja demokraattisesti.

3.1

Tosiseikat osoittavat, että Euro–Välimeri-alue on altis sekä maalla että merellä tapahtuville ympäristökatastrofeille. Vuodelta 2013 peräisin olevan raportin mukaan Välimeren rantaympäristö tarjoaa toimeentulon ainakin 150 miljoonalle ihmiselle. Samassa raportissa viitataan YK:n ympäristöohjelman UNEPin tietoihin, joiden mukaan Välimeren rannoilla on 13 kaasulaitosta, 55 jalostamoa, 180 voimalaitosta, 750 huvivenesatamaa, 286 kauppasatamaa, 112 lentoasemaa ja 238 suolanpoistolaitosta, joista suurin osa on ympäristöonnettomuuksien potentiaalisia lähteitä. Raportissa todetaan myös, että luonnonkatastrofien ja ihmisten aiheuttamien katastrofien vaikutusten lieventämiseen tähtäävien asianmukaisten toimenpiteiden laatiminen kuuluu koko alueen tärkeimpiin prioriteetteihin (4).

4.1

Komission jäsen Johannes Hahn korosti puheessaan 28. toukokuuta, että vuodessa on luotava viisi miljoonaa uutta työpaikkaa, jotta yhä kasvavalle työvoimalle löydetään työtä ja jotta voidaan varmistaa sosiaalinen osallisuus. Hän muistutti myös, että tavoitteen saavuttamiseksi taloudellisen kasvun tulee olla alueella yli 6 prosenttia.

4.2

Ihmisarvoisen työn (tavoite 8) edistämisen tulee olla avainasemassa, sillä laadullisesti huono työ (epävarma, huonosti palkattu, ilman kestäväpohjaista ja yleistä sosiaaliturvaa) on köyhyyden lähde. On siis keskityttävä uudelleen kasvun ja varmojen ja vakaiden työolojen ja -ehtojen laatuun sekä työntekijöiden ja heidän perheidensä sosiaaliseen suojeluun keskeisenä välineenä köyhyyden ja syrjäytymisen torjumiseksi.

5.1

Jotta yksityissektorin panos teollisuuden kehittämisen kauppakumppanuuksiin olisi tuottavaa ja tehokasta, siihen tulee liittää ihmisarvoista työtä koskeva toimintasuunnitelma, jossa pidetään entistä tiukemmin kiinni työolojen ja -ehtojen täyttymisestä. Työpaikkoja luotaessa on kiinnitettävä vielä aiempaa enempää huomiota siihen, että työpaikat ovat laadukkaita ja hyvin palkattuja sekä ympäristöä ja ihmisten terveyttä suojelevia ja että niihin liittyy tehokas sosiaalinen suojelu (5). Tämä on erityisen tärkeää Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueella (MENA), missä nuorisotyöttömyys on yksi maailman korkeimmista ja kasvaa edelleen. Alueen aktiivi-ikäisistä nuorista iso osa onkin työelämän ja koulutuksen ulkopuolella (NEET – not in education, employment or training). Vähimmäistoimeentulon takaaminen epävirallisella sektorilla toimiville on oleellisen tärkeää yhteiskunnallisen ja poliittisen vakauden kannalta ja konfliktien ehkäisemiseksi, sillä se vähentää radikalisoitumista ja ääriliikehdintää ja edistää näin osaltaan poliittista vakautta ja turvallisuutta (6). Perus- ja jatkokoulutus, yhdenvertaisuus, nuorten ja naisten osallistuminen työmarkkinoille, kansalaisten halu tulla kunnioitetuiksi, ilmaisunvapaus, asianmukaiset palkat, turvallisuus, ympäristön ja kansanterveyden suojelu, varhaiskasvatus ja sukupolvien välinen solidaarisuus ovat yhteisiä pyrkimyksiä Välimeren molemmin puolin. Hallitusten tulee voida taata nämä pyrkimykset ilman sellaisen ylikansallisen välimiesmenettelyn uhkaa, joka suojelee yksipuolisesti yksityisiä etuja, vaikka kansainväliselle kaupalle halutaankin antaa suuri merkitys yleismaailmallisten tavoitteiden rahoittamisessa (7).

6.1

WTO:n monenvälisissä neuvotteluissa etusijalla on kauppa suotuisan kestävän kehityksen toteuttamisen välineenä. Useat käynnissä olevat neuvottelut osoittavat kuitenkin, että tietyt vapaakaupan tavoitteet ja kestävän kehityksen tavoitteet ovat toisinaan epäjohdonmukaisia: palveluita koskevat sopimukset, joiden tarkoitus on vapauttaa tai yksityistää monia kansalaisille yleisesti saatavilla olevia julkisia palveluita, jotka ovat välttämättömiä tavoitteiden saavuttamiseksi; sopimus ympäristöhyödykkeistä; teknologian siirrot; teollisoikeudet; sopimus uusista tietoteknologioista, kaivannaisteollisuudesta ja maaperää hyödyntävästä teollisuudesta; monikansallisten yritysten ja valtioiden väliset riitojenratkaisumenettelyt. Useilla aloilla hyvää tarkoittavat tavoitteet menettävät uskottavuuttaan kaupallisten ja valtiollisten voimien kaupanhieronnan takia.

6.2

Kauppapolitiikan tulisi antaa kehitysmaille poliittista liikkumavaraa – muun muassa mahdollisuus keskittyä työllisyyden vaikutuksiin, haavoittuvassa asemassa oleviin väestönosiin, sukupuolten väliseen tasa-arvoon ja kestävään kehitykseen – pikemminkin kuin edistää kaupan vapauttamista itsetarkoituksena. Komitea suosittaakin, että kaikki kauppa- ja investointisopimukset tarkistetaan kattavasti, jotta voidaan eritellä osa-alueet, jotka saattavat rajoittaa kehitysmaiden kykyä ehkäistä ja hoitaa kriisejä, säännellä pääomavirtoja, suojella oikeutta toimeentuloon ja ihmisarvoiseen työhön, toteuttaa oikeudenmukaista verotusta, tarjota välttämättömiä julkisia palveluja ja varmistaa kestävä kehitys.

6.3

Hallitukset tulisi velvoittaa toteuttamaan monenvälisten, useammankeskisten ja kahdenvälisten kauppa- ja investointisopimusten ihmisoikeusvaikutusten arviointeja niin, että keskitytään erityisesti kehitystä koskevaan oikeuteen – etenkin oikeus ruokaan, terveyteen ja toimeentuloon – ottaen samalla huomioon vaikutukset marginalisoituneisiin ryhmiin. Tähän sisältyisi YK:n ihmisoikeusneuvoston Genevessä kesäkuussa 2014 antaman päätöslauselmaluonnoksen täytäntöönpano, jotta voitaisiin perustaa työryhmä valmistelemaan välinettä kansainvälisten ihmisoikeuksien oikeudellisten velvoitteiden asettamiseksi ylikansallisille yrityksille.

6.4

Erikseen määriteltävänä ajanjaksona, jonka aikana voitaisiin katsoa maailman toipuvan vuosien 2008 (rahoitus) ja 2011 (demokratia) kriiseistä, työllisyyden ja ympäristön kannalta hyödylliset ja vuoden 2015 jälkeisiin kehitystavoitteisiin liittyvät investoinnit pitäisi vähentää julkisen alijäämän laskelmista, katsoa yleiseen etuun liittyviksi, yleismaailmallisiksi, pysyviksi ja kestäviksi investoinneiksi, rahoittaa nollakorolla ja kieltää riskirahastoilta.

6.5

Veronkierron ja verojen välttelyn sekä laittomasta toiminnasta – muun muassa pimeästä työstä, maahanmuuttajien salakuljetuksesta, hyödyntämättömän jätteen viennistä – peräisin olevan rahan pesuun tarkoitettujen laittomien rahavirtojen torjumisesta tulisi saada tarvittavia lisäresursseja kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamiseen (8).

6.6

Lisäksi muistutettakoon, että nykyiset kansainväliset oikeudelliset välineet ovat yhtä lailla toteuttamisen välineitä. Jos tietyt yleissopimukset – muun muassa ILO:n puitteissa tehdyt työhön liittyvät perustavat yleissopimukset, YK:n 18. joulukuuta 1979 hyväksymä naisten kaikenlaisen syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus, yleissopimus siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksista, yleissopimus C189 kotitaloustyöntekijöiden suojelusta, maatalousalan työturvallisuutta ja -terveyttä koskeva yleissopimus C184 ja taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus ja sen valinnainen pöytäkirja – ratifioitaisiin ja saatettaisiin osaksi Välimeren unionin kaikkien jäsenvaltioiden voimassa olevaa oikeutta, ne muodostaisivat ensisijaisen ei-rahoituksellisen toteuttamisvälineen, joka takaisi jo sinällään henkilöiden (lakisääteisen) oikeusturvan, joka on korvaamaton ja välttämätön edellytys monien kestävän kehityksen tavoitteiden tosiasialliselle saavuttamiselle:

Kestävän kehityksen tavoitteet (9)

6.7

Alueiden komitea ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitea järjestivät 28. toukokuuta 2015 yhdessä Euroopan komission kanssa Euromed-maiden kansalaisyhteiskuntafoorumin, johon osallistuivat komission jäsen Johannes Hahn, komission varapuheenjohtaja Federica Mogherini sekä Euroopan parlamentin puhemies.

6.8

Foorumissa oli tarkoitus keskustella EU:n naapuruuspolitiikan uusista suuntaviivoista. Komission jäsen Johannes Hahn muistutti, että Syyrian ja sen naapurimaiden humanitaarista kriisiä varten on osoitettu eri rahastoista suoraan varoja – 52 miljoonaa euroa kansalaisyhteiskuntaa tukevasta naapuruuspolitiikan välineestä – ja kertoi toteutetuista toimista. EU:n alueellisesta erityisrahastosta on myönnetty lisäksi 40 miljoonaa euroa.

6.9

Lopuksi on aiheellista viitata Euroopan muuttoliikeagendaan, jonka Euroopan komissio julkisti kaksi viikkoa valtionpäämiesten huippukokouksen jälkeen ja jossa ehdotetaan konkreettista jakoa pakolaisten uudelleensijoittamista ja vastaanottamista varten EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 78 artiklan 3 kohdan nojalla (11).

17.11.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 383/49

Esittelijä:

Ivan VOLEŠ

1.1

ETSK toivoo, että uudella kehitysohjelmalla on maailmanlaajuinen ulottuvuus ja että sillä pyritään parantamaan ihmisten elämänlaatua. Ohjelman tulee perustua ihmisoikeuksien kunnioittamiseen, konfliktien ennaltaehkäisyyn ja niiden rauhanomaiseen ratkaisemiseen, hyvään hallintotapaan, yhteiskunnallisen eriarvoisuuden vähentämiseen, naisten aseman vahvistamiseen ja kaikkien niiden tahojen osallistumiseen, jotka tuntevat vastuuta maailman kehityksestä ja sen säilyttämisestä tuleville sukupolville.

1.2

ETSK kannattaa ehdotettujen kestävän kehityksen tavoitteiden hyväksymistä ja kehottaa hyödyntämään tehokkaasti kaikkia käytettävissä olevia taloudellisia resursseja ja käyttämään niitä avoimesti ja tehokkaasti, jotta kestävän kehityksen taloudellinen, sosiaalinen ja ekologinen ulottuvuus saadaan otettua mukaan tasapainoisella tavalla. Varojen tuhlaaminen aseellisiin konflikteihin, niiden laiton siirtäminen ja vuodattaminen harmaan talouden piiriin tulee pyrkiä estämään.

1.3

ETSK kehottaa sisällyttämään työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun edistämisen kehityksen painopisteisiin, sillä se on tärkeä väline, jonka avulla voidaan ottaa tasapainoisesti huomioon työmarkkinaosapuolten intressit ja pitää siten yllä kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamisen kannalta välttämätöntä yhteiskuntarauhaa.

1.4

Julkinen kehitysapu tulee kohdentaa erityisesti vähiten kehittyneisiin ja heikommassa asemassa oleviin maihin. EU:n olisi vahvistettava sitoumuksensa, jonka mukaan se antaa julkista kehitysapua yhteensä 0,7 prosenttia bruttokansantulostaan ja osoittaa tästä 0,15–0,20 prosenttia vähiten kehittyneille maille. Sitoumukseen on kytkettävä vaatimus kehitysavun kaikkien rahoituslähteiden asianmukaisesta ja järkevästä käytöstä Monterreyssa, Dohassa ja Busanissa hyväksyttyjen periaatteiden mukaisesti.

1.5

Julkista kehitysapua ei pidä arvioida vain määrällisesti, vaan myös sen laatua ja panosta kestävään kehitykseen tulee punnita. Tätä varten tulee kehittää avun tehoa mittaavia uusia indikaattoreita.

1.6

Kehitysmaille annettavan budjettituen tehon lisäämiseksi ETSK ehdottaa EU:n koheesiopolitiikan ja sen välineiden, esimerkiksi rakenne- ja koheesiorahastojen, käyttämisestä saadun kokemuksen hyödyntämistä, jotta näitä rahoitusvaroja voitaisiin käyttää kohdennetusti kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamiseen.

1.7

Jotta voidaan parantaa merkitystään kasvattavien kotimaisten resurssien käyttöä, olivatpa kyseessä julkiset tai yksityiset varat, tarvitaan rajua finanssipoliittista uudistusta, hyvää verohallintoa ja epävirallisen sektorin nivomista laillisen talouden piiriin sekä päättäväistä taistelua korruption torjumiseksi ja estämiseksi. Näiden toimien kannalta voisi olla hyödyllistä solmia kansainvälisiä sopimuksia veronkierron, veroparatiisien ja laittomien rahavirtojen torjunnasta sekä parantaa yhteistyötä OECD:n ja kansainvälisestä verotusyhteistyöstä vastaavan YK:n asiantuntijakomitean kanssa.

1.8

ETSK kannattaa sitä, että yksityissektori osallistuu julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien ja niiden puitteissa toteutettavien hankkeiden sekarahoituksen (blending) kautta sellaisten hankkeiden toteuttamiseen, jotka eivät ole kaupallisesti toteutettavissa lainkaan tai osittain. Tällaisten hankkeiden toteutuksen onnistuminen edellyttää niiden kestäväpohjaisuuden ennakkoarviointia, avoimuuden periaatteiden noudattamista myös raportoinnin osalta sekä vastuun jakamisen ja velvoittavien sitoumusten periaatteiden noudattamista.

1.9

ETSK tunnustaa suorien ulkomaisten investointien mahdollisen kehitystä hyödyttävän vaikutuksen. Se edellyttää kuitenkin investointien suuntaamista kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamiseen. Suorista ulkomaisista investoinneista saatavat tulot olisi ensisijaisesti investoitava uudelleen niissä kehitysmaissa, joissa investoinnit on toteutettu. Tuensaajamailla tulisi olla selkeä investointistrategia. Uusien investoijamaiden, kuten Kiinan, Brasilian ja Intian, tulisi ottaa kehitysmaissa tekemissään investoinneissa huomioon kestävän kehityksen periaatteet.

1.10

ETSK suhtautuu myönteisesti innovatiivisiin ja täydentäviin kehityksen rahoituslähteisiin, joita ovat esimerkiksi joukkorahoitus, kansainvälisten hyväntekeväisyysrahastojen toimet ja maasta muuttaneiden ihmisten kotimaahansa lähettämät varat. Komitea suhtautuu myönteisesti myös eräisiin innovatiivisia vaihtoehtoja kehityksen rahoittamiseksi pohtivan ryhmän ehdotuksiin, joilla saattaa olla jatkossa suuri merkitys, kunhan ne pannaan täytäntöön maailmanlaajuisesti eikä asianomaiselle alalle aseteta tässä yhteydessä kohtuuttomia rajoituksia.

1.11

Kansalaisyhteiskunta, johon kuuluvat myös työmarkkinaosapuolet ja kansalaisjärjestöt, tulee ottaa paljon tehokkaammin ja jäsennellymmin mukaan kehitysohjelmien määrittelyyn, niiden toteuttamista koskevaan seurantaan sekä niiden vaikutusten ja seurausten arviointiin. Tämän vuoksi on aiheellista kehittää ja parantaa systemaattisesti kehitysapuprosessien valvontajärjestelmää sekä kehitysmaissa että kehittyneissä maissa ja ottaa tähän mukaan asianomaiset kansalaisyhteiskunnan organisaatiot. Tätä varten voidaan hyödyntää ETSK:n mittavaa kokemusta yhteistyöstä AKT-maissa, Latinalaisessa Amerikassa, Aasiassa, itäisen kumppanuuden maissa, Euro–Välimeri-alueella ja muualla toimivien kumppanien kanssa.

1.12

Jotta kansalaisyhteiskunta voi selviytyä tästä tehtävästä, sitä tulee tukea kumppanimaiden kansalaisyhteiskunnan instituutioiden valmiuksien kehittämiseen tähtäävien ohjelmien avulla.

2.1

Vuosi 2015 on ratkaiseva kehitystä koskevan uuden maailmanlaajuisen lähestymistavan määrittelemisessä. Vuosituhannen kehitystavoitteiden päätehtävässä eli köyhyyden vähentämisessä on onnistuttu vain osittain. Uusien kestävän kehityksen tavoitteiden (1) tulisi tuoda mukanaan ETSK:n jo pitkään toivomia perusteellisia muutoksia. Komitea on tyytyväinen siihen, että kestävän kehityksen tavoitteissa on otettu huomioon tietyt sen esittämät suositukset.

2.2

ETSK on viimeaikaisissa lausunnoissaan kehottanut varmistamaan, että uusista kehitystavoitteista tulee kiinteä osa maailmanlaajuista kestävää kehitystä (2), ja korostanut kansalaisyhteiskunnan korvaamatonta roolia kehitysyhteistyöpolitiikassa (3). Lisäksi komitea on viitannut lausunnoissaan tarpeeseen sisällyttää sosiaalinen suojelu EU:n kehitysyhteistyöpolitiikkaan (4) ja tehnyt useita ehdotuksia yksityissektorin osallistumisesta kehitysyhteistyöhön vuoden 2015 jälkeen (5), kestävän kehityksen tavoitteiden ja kansalaisyhteiskunnan roolin sisällyttämisestä EU:n investointisopimuksiin (6), kaupan osuudesta kasvuun ja kehitykseen (7) sekä vuoden 2015 jälkeisistä tavoitteista Euro–Välimeri-alueella (8). Komitean REX-erityisjaosto ja kestävän kehityksen seurantaryhmä hyväksyivät 20. lokakuuta 2014 pitämässään yhteisessä ylimääräisessä kokouksessa vuoden 2015 jälkeistä kehitysohjelmaa koskevat suositukset, jotka pätevät tuleviin neuvotteluihin kestävän kehityksen tavoitteista ja niiden rahoittamisesta.

2.3

Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelusta on tultava tärkeä osa vuoden 2015 jälkeistä kehitysohjelmaa, sillä sen avulla voidaan järjestää työnantajien ja työntekijöiden väliset suhteet ja ylläpitää työmarkkinaosapuolten intressien tasapuolisen huomioon ottamisen ansiosta yhteiskuntarauhaa, joka on välttämätön edellytys yhteiskunnan jatkuvalle kehitykselle.

2.4

ETSK painottaa tarvetta varmistaa vapaakaupan tavoitteiden ja kestävän kehityksen tavoitteiden johdonmukaisuus palveluista, ympäristöhyödykkeistä ja WTO:n tekemien sopimusten täytäntöönpanosta parhaillaan WTO:n puitteissa käytävissä tai EU:n käynnistämissä neuvotteluissa.

2.5

Kaikissa kauppa- ja investointisopimuksissa olisi otettava huomioon kestävän kehityksen kriteerit, mukaan lukien sopimusten vaikutukset työllisyyteen, heikossa asemassa oleviin ihmisiin ja sukupuolten tasa-arvoon. Sopimukset eivät saa estää kehitysmaita hallitsemasta kriisejä, sääntelemästä pääomavirtoja, harjoittamasta oikeudenmukaista verotusta ja tuottamasta keskeisiä julkisia palveluja. EU:n olisi suoritettava erityisesti talouskumppanuussopimusten osalta kattavia kestävyysperiaatteiden noudattamiseen liittyvien vaikutusten arviointeja, joissa keskitytään erityisesti kehitystä koskeviin oikeuksiin – etenkin oikeus ruokaan, terveyteen ja kohtuulliseen palkkaan – ottaen samalla huomioon vaikutukset heikossa asemassa oleviin ryhmiin.

2.6

Kestävää kehitystä edistävässä maailmanlaajuisessa konsensuksessa tulee kunnioittaa ihmisoikeuksia ja sen avulla tulee pyrkiä ennaltaehkäisemään konflikteja ja lujittamaan rauhaa, poistamaan yhteiskunnallista eriarvoisuutta, varmistamaan hyvä hallintotapa ja tukemaan demokraattisia paikallisyhteisöjä, vahvistamaan naisten asemaa ja saamaan yksityissektori mukaan kehitysyhteistyöhön. YK:n jäsenten olisi tätä varten hyväksyttävä, tehtävä tunnetuksi ja ratifioitava kansainvälisiä oikeudellisia välineitä, yleissopimuksia, sopimuksia ja sääntöjä (9). Komitea pitää Euroopan komission tiedonantoa ”Köyhyyden poistamista ja kestävää kehitystä koskeva maailmanlaajuinen kumppanuus vuoden 2015 jälkeen” (10) hyvänä pohjana tulevissa neuvotteluissa ja vetoaa sen puolesta, että EU omaksuisi neuvotteluissa johtoroolin.

3.1

ETSK korostaa, että kestävään kehitykseen tulee soveltaa globaalia lähestymistapaa. Kullakin maalla on ensisijainen vastuu omasta kehityksestään, ja kansainvälisen yhteisön tehtävänä on luoda kestävää kehitystä kaikissa maissa edistävä kansainvälinen toimintaympäristö, jossa huolehditaan globaaleista julkishyödykkeistä, luonnonvarojen suojelusta, vakaista finanssimarkkinoista, avoimesta kansainvälisestä kaupasta, hallitusta maahanmuutosta ja kestävää kehitystä palvelevan teknologisen kehityksen kohdennetusta tukemisesta.

3.2

Kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttaminen edellyttää kaikkien käytettävissä olevien taloudellisten resurssien hyödyntämistä. UNCTADin arvioiden (11) mukaan kehitysmaiden vuotuiset investointitarpeet kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi kaudella 2015–2030 ovat 3  900 miljardia Yhdysvaltain dollaria (USD), joista 2  500 miljardia on vielä rahoittamatta.

3.3

ETSK yhtyy siihen vakaaseen näkemykseen, että maailmassa on riittävästi käytettävissä olevia rahoituslähteitä. Virallisten lähteiden (12) lisäksi on myös piilossa olevia lähteitä, kuten maailmassa käytävien sotien ja aseellisten konfliktien rahoittaminen. Käytettävissä olevia resursseja rajoittavat myös veronkierto, harmaa talous ja laittomat varojen siirrot, joita tulee pyrkiä torjumaan systemaattisesti.

3.4

Resurssien kokoamista ja hyödyntämistä ei voi erottaa velvoitteesta käyttää varat asianmukaisesti. Jatkossakin on tukeuduttava Monterreyssa, Dohassa ja Busanissa hyväksyttyihin kehitysavun tehokkuuden ja tuloksellisuuden periaatteisiin ja torjuttava määrätietoisesti kaikenlaisten kehitysyhteistyöhön suunnattavien resurssien tuhlailua ja epätarkoituksenmukaista käyttöä, olipa kyse rahasta tai muista resursseista.

3.5

Kehitysapua ei pidä arvioida vain määrällisesti, vaan tulee punnita myös sen laatua ja panosta kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseen ja ihmisten elämän parantamiseen. Tätä varten tulee kehittää uusia indikaattoreita, joihin sisältyy arviointikriteerit, ja vahvistaa kehitysmaiden tilastolaitoksia mm. taitotiedon siirron ja keskinäisen tietojenvaihdon avulla.

3.6

Yksityissektorin intressien ja julkisten tavoitteiden yhteensovittamista edistäisi se, että laajennettaisiin kansalaisyhteiskunnan kaikkia osa-alueita edustavien organisaatioiden osallistumista kansallisten kehitystavoitteiden ja -suunnitelmien laatimiseen. Näiden sektoreiden yhteisenä intressinä on edistää seuraavia periaatteita: avoimuus, julkisten hankintojen avaaminen, varojen tehokas ja järkevä käyttö sekä julkisten toimijoiden vastuu hyväksytyn kehitysstrategian toteuttamisessa.

3.7

Jotta yksityissektori voi täyttää roolinsa kehitysyhteistyössä, tarvitaan suotuisaa yritysympäristöä, johon kuuluu yleisesti tunnustettujen oikeusvaltion demokraattisten periaatteiden noudattaminen ja joka edistää yritysten perustamista ja kasvua, vähentää byrokratiaa, lisää avoimuutta, hillitsee korruptiota ja kannustaa investointeihin. Yksityissektorin tulee noudattaa kansainvälisellä tasolla tunnustettuja yritysten yhteiskuntavastuun periaatteita, kunnioittaa perustavia taloudellisia ja sosiaalisia oikeuksia ja kestävän kehityksen vaatimuksia ja luoda uusia työpaikkoja ILO:n ihmisarvoisen työn ohjelman mukaisesti.

3.8

ETSK kehottaa edelleen voimistamaan kestävää kehitystä koskevien EU:n toimintalinjojen (13) koordinointia ja johdonmukaisuutta mahdollisten päällekkäisyyksien, hajanaisuuden ja joskus jopa vastakkaisten lähestymistapojen välttämiseksi. Komitea kehottaa myös syventämään jäsenvaltioiden antaman, kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseen tähtäävän kahdenvälisen kehitysavun järjestelmällistä koordinointia.

4.

4.1.1

Vaikka julkinen kehitysapu ei pysty täyttämään kaikkia kehitysaputarpeita, se on edelleen välttämätöntä vähiten kehittyneiden maiden, aseellisista konflikteista kärsivien maiden ja luonnonkatastrofien tai epidemioiden uhan alla olevien maiden asukkaille sekä niille, jotka asuvat eristyneillä saarilla ja maissa, mistä ei ole pääsyä merelle.

4.1.2

Julkisen kehitysavun varoja on käytettävä ensisijaisesti köyhyyden poistamiseen köyhissä ja heikossa asemassa olevissa maissa. ETSK huomauttaa, että köyhyys on lisääntynyt keskitulotason maissa vaurauden epätasaisen jakautumisen takia. On aiheellista hyödyntää julkisen kehitysavun vipuvaikutusta, jotta voidaan mobilisoida kaikki avun lähteet, myös yksityiset investoinnit, köyhyyden poistamiseksi.

4.1.3

ETSK kehottaa komissiota ja neuvostoa sopimaan yhteisestä ja selkeästä eurooppalaisesta kannasta julkiseen kehitysapuun Addis Abeban konferenssissa käytäviä neuvotteluja varten. EU:n olisi vahvistettava sitoumuksensa, jonka mukaan se antaa julkista kehitysapua yhteensä 0,7 prosenttia bruttokansantulostaan ja osoittaa tästä 0,15–0,20 prosenttia vähiten kehittyneille maille. ETSK kiinnittää huomion siihen, että ilmastonmuutoksen torjumiseen tarkoitetut toimenpiteet, joista neuvotellaan Pariisin konferenssissa joulukuussa 2015, edellyttävät lisäresursseja.

4.1.4

Julkisen kehitysavun määrää koskevista tilastotiedoista ei käy sinällään ilmi myönnetyn avun laatu, tulokset tai sen todelliset vaikutukset edunsaajamaiden kehitykseen. ETSK kannattaa OECD:n kehitysapukomitean (DAC) ehdotusta seurata julkisen kehitysavun lisäksi sen ulkopuolelta kestävää kehitystä varten myönnettyä apua ja tukea (14). Muulla kuin taloudellisessa tuella (esimerkiksi koulutus, kokemusten vaihto, teknologian ja taitotiedon siirrot, tieteellinen ja tekninen yhteistyö) on maille usein suuremmat kehitysvaikutukset kuin rahallisella tuella.

4.1.5

Kehitysmaille myönnettävässä budjettituessa tulisi aina jakaa tarkkaan määrärahat ja asettaa avunantaja ja avunsaaja yhteisesti vastuuseen tällaisen avun käyttämisestä kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamiseen noudattaen kansainvälisellä tasolla tunnustettuja sääntöjä varainhoidosta ja sen valvonnasta mukaan luettuina vankat ennakkoehdot ja toimenpiteet korruption torjumiseksi ja estämiseksi. EU-rahoitusta itseään tulisi suojella uskottavasti korruptiolta. Komitea suosittaa EU:n koheesiopolitiikan toteuttamisesta saadun kokemuksen hyödyntämistä myös kehitysmaissa, jotta voitaisiin parantaa kehitysmäärärahojen jakamista ja niiden kohdentamista kestävän kehityksen tavoitteisiin ja valvoa tiukemmin niiden käyttöä ja saavutettujen tulosten arviointia.

4.2.1

ETSK on vakuuttunut, että kotimaisten, sekä julkisten että yksityisten, resurssien merkitys kehityksen kannata kasvaa huomattavasti tulevaisuudessa.

4.2.2

Kotimaisten resurssien määrän ja tehon lisäämiseksi olisi johdonmukaisesti pyrittävä vähentämään laittomia rahavirtoja ja laittomasta toiminnasta – muun muassa pimeästä työstä, siirtolaisten salakuljetuksesta tai hyödyntämättömän jätteen viennistä – peräisin olevan rahan pesua sekä parannettava veronkantoa, torjuttava korruptiota ja rikollista toimintaa ja nivottava laaja epävirallinen sektori laillisen talouden piiriin. Kehitysmaita on autettava uudistamaan perusteellisesti verotustaan ja parantamaan verotusalan hallintoaan. ETSK kehottaa EU:ta toimimaan aktiivisemmin, jotta voitaisiin solmia kansainvälisiä sopimuksia veronkierron, veroparatiisien ja laittomien rahavirtojen torjunnasta sekä parantaa yhteistyötä OECD:n veropolitiikan ja -hallinnon osaston ja kansainvälisestä verotusyhteistyöstä vastaavan YK:n asiantuntijakomitean kanssa.

4.2.3

Nykyisin yksityisten kotimaisten investointien määrä, riippumatta siitä, ovatko ne suoria investointeja vai arvopaperi-investointeja, on monta kertaa suurempi kuin ulkomaisten investointien määrä. Ne on suunnattava kehitystavoitteisiin esimerkiksi asianmukaisin kannustimin tai hyvin valmisteltujen ja turvattujen julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien välityksellä, jotta niistä tulisi merkittävä väline kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa.

4.2.4

Erityisesti niillä kehitysmailla, joilla on mineraalivaroja, on luonnonvaroissa käyttämätöntä potentiaalia. Samaan aikaan suuri osa väestöstä elää köyhyydessä, vaikka valtion tulot ovat suhteellisen suuret, ja kyseiset valtiot eivät huolehdi omasta taloudestaan, omista perusrakenteistaan ja omista sosiaalipalveluistaan. Kansalaisyhteiskunta kritisoi aivan oikeutetusti eräiden ulkomaisten investoijien toimintaa kehitysmaiden kaivannaisteollisuudessa ja vaativat ympäristönsuojelua, työntekijöiden sosiaalista suojelua, veronmaksun avoimuutta ja voittojen siirtämistä ulkomaille koskevien perussääntöjen noudattamista sekä raporttien laatimista monikansallisille yrityksille suunnattujen OECD:n toimintaohjeiden (15) mukaisesti. ETSK on tyytyväinen toimiin, joita on toteutettu tilanteen korjaamiseksi. Esimerkkinä voidaan mainita kaivos- ja kaivannaisteollisuuden avoimuutta koskeva aloite (EITI) (16).

4.3.1

ETSK on vakuuttunut, että kaikkialla siellä, missä valtioilla ei ole riittävästi rahaa toteuttaa tarvittavia investointeja omin julkisin varoin ja missä investoinnit muun muassa infrastruktuuriin, mutta myös julkisiin palveluihin, eivät ole kaupallisesti toteutettavissa, on tarpeen turvautua julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin ja rahoittaa nämä hankkeet yhdistämällä rahoituslähteitä OECD:n suositusten (17) mukaisesti.

4.3.2

Nämä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeet tulee laatia kyseisen valtion kehitysstrategian mukaisesti, niiden tulee perustua toteutettavuustutkimuksiin, niissä tulee ottaa etukäteen huomioon kestävyysperiaatteisiin liittyvät tekijät ja niissä tulee noudattaa avoimuuden, vastuun jakamisen ja velvoittavien sitoumusten periaatteita. Työmarkkinaosapuolet ja muut kansalaisyhteiskunnan edustajat on aiheellista ottaa mukaan arvioimaan kyseisten hankkeiden panosta kestävään kehitykseen ja antaa näiden tehtäväksi valvoa voimassa olevien ILO:n yleissopimusten noudattamista.

4.3.3

Myös yhteisötaloudessa ja kestävyysajattelun mukaisissa hankkeissa, joiden tavoitteena on heikossa sosiaalisessa asemassa olevien ryhmien integroiminen talousympäristöön, tulisi turvautua rahoituslähteiden yhdistämiseen.

4.4.1

Vuonna 2013 kehitysmaihin tehtyjen suorien ulkomaisten investointien virta oli 778 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Näiden investointien panos kestävään kehitykseen jää kuitenkin usein epäselväksi. Vain 2 prosenttia kaikista kehitysmaihin tehtävistä suorista ulkomaisista investoinneista suuntautuu vähiten kehittyneisiin maihin. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa suorat ulkomaiset investoinnit suuntautuvat pääosin kaivannaisteollisuuteen antamatta mitään panosta muuhun talouteen. Uusien investoijamaiden, kuten Kiinan, Brasilian ja Intian, tulisi ottaa kehitysmaissa tekemissään investoinneissa huomioon kestävän kehityksen periaatteet.

4.4.2

EURODAD-kansalaisjärjestön vuonna 2014 tekemän, kehitysmaille tarkoitettua rahoitusta koskevan tutkimuksen mukaan näistä maista poispäin suuntautuvat rahavirrat ovat kaksi kertaa suuremmat kuin niihin ulkomailta tulevat rahavirrat. Mukaan on laskettu myös julkinen kehitysapu, suorat ulkomaiset investoinnit, hyväntekeväisyys, voitonsiirrot, säästöt ja muut lähteet (18). On tarpeen pyrkiä siihen, että nämä rahavarat sijoitetaan mahdollisuuksien mukaan uudelleen kestävään kehitykseen tuensaajamaissa.

4.4.3

Kansallisiin kehitysstrategioihin tulisi myös sisällyttää tuki investoinneille. Jotta kestävän kehityksen tavoitteita varten voitaisiin saada suoria ulkomaisia investointeja, sitä varten on luotava otolliset olosuhteet, kuten rauha, vakaus ja hyvä hallinto. Kehitysmaiden tulisi myös sisällyttää kestävän kehityksen tavoitteet tekemiinsä investointisopimuksiin ja tarjottava vastineeksi vastaavat takuut. ETSK suosittaa, että investointeja edistävät rahoituslaitokset sekä alkuperä- että kohdemaissa tekevät suoraan teknistä yhteistyötä kestävän kehityksen kansalliseen strategiaan liittyen.

4.4.4

Tulee tukea vaikutusinvestointeja, joista saadaan jonkin verran tuottoa lyhyellä aikavälillä mutta joiden pitkän aikavälin kannattavuus liittyy sosiaalisiin vaikutuksiin, joita ne tuottavat esimerkiksi valmiuksien parantumisen tai ympäristön suhteen ja jotka johtavat kestävään kehitykseen.

4.5.1

Joukkorahoitus ja osallistavat investoinnit (19) muodostavat välineen, joka tarjoaa hyviä mahdollisuuksia pienten kehityshankkeiden rahoittamiseen. ETSK kiinnittää huomiota siihen, että nämä välineet on tarpeen määritellä hyvin pikaisesti ja niitä varten on laadittava ja hyväksyttävä asianmukaiset sääntelypuitteet niin kuin komitea suositteli asiaa käsittelevässä lausunnossaan (20).

4.5.2

ETSK on tyytyväinen siihen, että kestävää kehitystä varten tarkoitettuja kansainvälisiä hyväntekeväisyysrahastoja, säätiöitä ja ohjelmia on entistä enemmän. Esimerkkeinä voidaan mainita AIDS:n, tuberkuloosin ja malarian torjunnan maailmanlaajuinen rahasto, maailmanlaajuinen koulutuskumppanuus ja Maailmanlaajuinen liittymä rokotusten ja vastustuskyvyn lisäämiseksi (GAVI). Näiden rahastojen ja säätiöiden, joiden puitteissa julkiset laitokset tekevät yhteistyötä yksityisen avunantajien ja kansalaisjärjestöjen kanssa, tulisi parantaa toimiensa koordinointia ja suunnata niitä kestävän kehityksen tavoitteisiin.

4.5.3

Silloin kun julkiseen kehitysapuun tarkoitettuja määrärahoja ei ole hetkellisesti osoitettu kehityshankkeisiin, ne voitaisiin sijoittaa kehitysinvestointirahastoihin ja katettuihin joukkolainoihin, jolloin ne tuottaisivat lyhyellä aikavälillä tuloja ja kerryttäisivät osaltaan resursseja (21). Näin voitaisiin pitkällä aikavälillä lisätä kehitysapuun tarvittavien resurssien määrää (22).

4.5.4

ETSK suhtautuu myönteisesti eräisiin innovatiivisia vaihtoehtoja kehityksen rahoittamiseksi pohtivan ryhmän ehdotuksiin (23) ja kannattaa toimia, joita on toteutettu kestävän kehityksen rahoittamisen uusien resurssien luomiseksi. Nämä uudet resurssit on kuitenkin otettava käyttöön johdonmukaisella tavalla maailmanlaajuisesti, eivätkä ne saa haitata asianomaisen alan kilpailukykyä, ja niiden käyttäminen kestävän kehityksen tavoitteisiin tulee olla avointa. ETSK pitäisi toivottavana vapaaehtoisuuteen perustuvaa maailmanlaajuista aloitetta, jonka avulla pankkiala antaisi rahoituspanoksen kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseen liittyvien tarpeiden ja käytettävissä olevien resurssien välisen kuilun kaventamiseksi.

4.5.5

Vähän hyödynnettyihin resursseihin kuuluvat muualle muuttaneilta peräisin olevat varat eli säästöjen siirrot alkuperämaahan. Näitä voitaisiin hyödyntää myös kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamiseen. Näiden säästöjen siirtämisen kuluja olisi aiheellista alentaa. Maasta muuttaneille olisi tarjottava koulutus- ja kannustusohjelmia, joilla edistettäisiin heidän valmiuttaan investoida kehityshankkeisiin, jolloin heidän säästöjään voitaisiin hyödyntää ja ne edistäisivät samalla osaltaan kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamista.

4.6.1

Mikroyrityksillä sekä pienillä ja keskisuurilla yrityksillä, joilla on parhaimmat mahdollisuudet kasvuun ja työpaikkojen luomiseen, on vaikeuksia saada riittävästi rahoitusta. Ongelma on vakava etenkin vähiten kehittyneissä maissa. Onkin pyrittävä löytämään välineitä, joiden avulla mikroyritykset ja pienet ja keskisuuret yritykset voivat saada helpommin rahoitusta. Onkin tarpeen ottaa huomioon erilaiset yritysmuodot kehitysmaissa, joissa mikroyritykset, pienimuotoinen kauppa ja pientilat ovat hallitsevassa asemassa.

4.6.2

Pienille ja keskisuurille yrityksille on tarjolla monia erilaisia mikroluottojärjestelmiä. Komitea pitää kaikkein tehokkaimpina matkapuhelinsovelluksia hyödyntäviä järjestelmiä. Se kannattaa myös vihreän energian hankkeiden rahoitukseen käytettäviä mikroluottoja ja suhtautuu myönteisesti nollakorkoisten mikroluottojen tarjoamista koskeviin aloitteisiin. Pieniltä ja keskisuurilta yrityksiltä puuttuva lainasumma (10  000–2 00  000 Yhdysvaltain dollaria) voitaisiin paikata leasing-järjestelyillä ja muilla pääomainstrumenteilla. Sitä varten on tarpeen tukea rahoitusmarkkinoiden ja paikallisten pankkien – myös paikallisten edustajien – kehitystä.

4.6.3

Kehittyneiden maiden pienille ja keskisuurille yrityksille antaman tuen yhtenä osa-alueena tulisi olla kokemusten, hallinnointiosaamisen ja teknisen taitotiedon siirto, rahoitushallintokoulutus, varainhoidon perusteiden opettaminen ja toimitus- ja arvoketjuihin integroitumisen tukeminen. EU:n tulisi suosittaa EU:n maksuviivästysdirektiivissä säädettyjen periaatteiden käyttämistä pienten ja keskisuurten yritysten rahoituksen parantamiseksi.

4.6.4

Maatalousalan mikroyrityksiä ja pieniä ja keskisuuria yrityksiä tulee suojella maanvaltaukseen tähtääviltä investointikäytänteiltä, jotka johtavat yritysten lakkauttamiseen. Vakuutusinstrumenttien luominen ilmastonmuutoksen vaikutusten varalle olisi myös yksi apukeino. Kehittämissuunnitelmissa ei saa sivuuttaa yhteistyötalouden yritysten tukemista, sillä niillä voi olla tärkeä rooli kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa.

4.6.5

Taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen kannalta on tärkeää huolehtia siitä, että kehitysmaiden suurimmilla väestöryhmillä on mahdollisuus käyttää rahoitusinstrumentteja (tavanomaista pankkitiliä tai raha-asioiden hoitoon liittyviä mobiilisovelluksia).

4.7.1

Kehittyneiden maiden kansalaisyhteiskunta, eli muun muassa työmarkkinaosapuolet ja valtiovallasta riippumattomat organisaatiot, osallistuu suoraan kehitysyhteistyöhön, ja sillä on tärkeä rooli myös kehitysyhteistyön suuntaamisessa ja sen tehokkuuden seuraamisessa (24).

4.7.2

Kehitysapuprosessien ja kehitysavun tulosten valvontajärjestelmän perustamista ja kehittämistä tulee tukea systemaattisesti kaikissa maissa asianomaisten kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden suoran osallistumisen avulla. Tämä auttaa löytämään ja poistamaan kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamista haittaavat esteet. ETSK:lla on tällä alalla myönteisiä kokemuksia komiteoiden, foorumien ja neuvoa-antavien yhteiselinten toiminnasta pitkältä ajalta. Näitä ovat esimerkiksi EU:n ja AKT-maiden seurantakomitea sekä EU:n ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen kansalaisyhteiskunnan tapaamiset.

4.7.3

Työmarkkinaosapuolet antavat myös suoraan kehitysapua. Kehittyneiden maiden ammattiliitot toteuttavat kehityshankkeita, joilla on sosiaaliset päämäärät, ja tukevat kumppaniammattiliittojen institutionaalista kehittämistä. Työnantajajärjestöt, kauppakamarit, pienten ja keskisuurten yritysten järjestöt ja toimialajärjestöt toteuttavat yhteishankkeita kehitysmaiden yritysjärjestöjen kanssa ja jakavat näin kokemuksiaan kumppaneilleen.

4.7.4

Valtiovallasta riippumattomilla organisaatioilla on korvaamaton rooli kehitysavun alalla niin kehittyneissä maissa kuin kehitysmaissakin. Ne auttavat muun muassa selviämään luonnonkatastrofien tai humanitaaristen katastrofien seurauksista ja toimivat esimerkiksi sosiaaliasioiden, terveyden, sukupuolten tasa-arvon ja koulutuksen aloilla. Ne keräävät myös rahoitusta suurelta yleisöltä, järjestävät keruutapahtumia, valistuskampanjoita jne. Yksi mielenkiintoinen esimerkki on koulutuksen rahoittaminen kummilapsijärjestelyllä, jossa luodaan henkilökohtainen suhde tavallisten kansalaisten välille.

4.7.5

ETSK kehottaa Euroopan komissiota tukemaan EU:n kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden toimintaa, jolla pyritään kestävän kehityksen tavoitteisiin, myöntämällä riittävästi rahoitusta ohjelmiin, joiden tavoitteena on perustaa kansalaisyhteiskunnan instituutiot kumppanimaihin. ETSK laatii parhaillaan tiedonantoa, jossa suositellaan tapoja ottaa kansalaisyhteiskunta tosiasiallisesti mukaan vuoden 2015 jälkeisen kehitysohjelman täytäntöönpanoon ja seurantaan ja joka täydentää tätä lausuntoa.

17.11.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 383/57

Esittelijä:

Ronny LANNOO

1.1

Tässä lausunnossa ETSK esittää perussopimuksessa määrättyjä sidosryhmäkuulemisia koskevia suosituksia, joiden avulla on tarkoitus parantaa kuulemisten tasoa ja kuroa umpeen kansalaisten ja unionin välistä kuilua. Euroopan komissio on kirjannut vastaavan toimen varapuheenjohtaja Timmermansin Parempi lainsäädäntö -pakettiin kuulemismenettelyjä koskevana laajana sidosryhmäkuulemisena. ETSK antaa tuonnempana komission pyynnöstä lausunnon Parempi lainsäädäntö -kokonaisuudesta.

1.2

ETSK on huolissaan tavasta, jolla sidosryhmiä kuullaan, ja näin ollen kuulemistulosten laadusta. Siksi komitea kehottaa järjestämään pysyviä ja edustavia kuulemisia lisäarvon varmistamiseksi asianomaisille organisaatioille ja eturyhmille.

1.3

ETSK päättelee vuoden 2014 alkupuoliskolla toteuttamansa kuulemisia koskeneen otantatutkimuksen perusteella, että laatuun suhtautumisessa on vaihtelua kuulemisen järjestäneiden pääosastojen kesken; että vastauksia ei saada riittävästi, mikä heikentää edustavuutta; ettei käytettyä kieltä ja käsitteistöä ole mukautettu kohderyhmittäin ja että tulokset ja seuranta puuttuvat. Yleisesti ottaen voidaan siis todeta, että alaa toistaiseksi säädelleitä suuntaviivoja ei noudateta riittävästi.

1.4

Tietoisena siitä, että Euroopan unionin jäsenvaltioiden kansalaisten ja organisaatioiden kirjoa on vaikea konsultoida riittävästi, Euroopan talous- ja sosiaalikomitea esittää jäljempänä konkreettisia ja realistisia rakenteellisia ehdotuksia ja kehottaa Euroopan komissiota tekemään rakentavalla tavalla yhteistyötä uusien toimenpiteiden kehittämiseksi ja toteuttamiseksi.

1.5

ETSK kehottaa komissiota tekemään sidosryhmäkuulemista koskevista suuntaviivoista ja laatustandardeista pakollisia sen kaikille pääosastoille. Kyseisten suuntaviivojen noudattamisen takaamiseksi komitea ehdottaa, että pääsihteeristöön luodaan koordinaatioyksikkö, joka voisi tukea pääosastoja sidosryhmäkuulemisten yhteydessä.

1.6

Kuulemismenettelyn lähestyminen aiempaa strategisemmin aina valmistelusta arviointiin asti siten, että asianomaiset rakenteet (kohdeyleisöjä edustavat organisaatiot sekä neuvoa-antavat ja yhteistoiminnalliset elimet) ottavat järjestelmällisesti osaa kuulemisiin, takaisi korkeamman laadun ja enemmän vastauksia. Kuulemisten parempi suunnittelu ja niiden tavoitteen viestiminen helpottaisivat sidosryhmien osallistumista.

1.7

Komitea korostaa, että sidosryhmien tarkoituksenmukainen kartoittaminen on laadukkaan kuulemismenettelyn kannalta olennaista. Näin ollen ETSK suosittaa komissiolle, että se hyödyntää olemassa olevia rakenteita, kuten komiteaa ja edustusorganisaatioita, ja että se tukeutuu avoimuusrekisteriin. Siksi ei ole tarpeen perustaa uusia rakenteita.

1.8

ETSK katsoo, että on tarpeen järkeistää uudelleen sidosryhmien mielipiteiden kuulemisessa käytetyt menettelyt ja välineet. Periaatteessa on olemassa kaksi mahdollista kuulemismenetelmää: kirjallinen tai verkkokuuleminen ja suullinen tai vuorovaikutteinen keskustelu. Tarkoituksenmukaiset menetelmät ja välineet on valittava tavoitteen, kohdeyleisön tms. perusteella ja kuulemismenettelyä koskevan yleisen strategisen lähestymistavan mukaisesti. Lisäksi on suotavaa ottaa tehokkaasti käyttöön uudet teknologiat, joiden avulla voidaan erityisesti saavuttaa paremmin tiettyjä kohderyhmiä, kuten nuoria.

1.9

Tämän lähestymistavan mukaan on tehtävä ero kansalaisjärjestöjen ja suuren yleisön kuulemisen välillä. Näiden kahden välinen ero ei näy pelkästään menetelmissä vaan myös tavoitteissa, koska kansalaisjärjestökuulemisissa halutaan varmistaa edustavuus, kun taas suuren yleisön kuulemisessa on kyse osallisuuden ja osallistumisen edistämisestä.

1.10

Jos valitaan kirjallinen kysely, ETSK katsoo, että sen on oltava tarjolla kaikilla EU:n virallisilla kielillä. ETSK vaatii lisäksi kyselylomakkeen toimittamista etukäteen asianomaisia ryhmiä edustaville organisaatioille, jotta vältetään liian erikoistunut terminologia, jota kohderyhmän on vaikea ymmärtää.

1.11

Komitea pitää tärkeänä, että tulosten käsittelyssä käytetään määrällistä ja laadullista painotusta sen mukaan, onko vastaus yksityishenkilöltä vai kansalaisyhteiskuntaa edustavalta organisaatiolta tai kuinka edustava ja vaikuttava kyseinen organisaatio on. Edustavan organisaation vastausta painotettaisiin enemmän.

1.12

ETSK korostaa kuulemisiin osallistumista vauhdittaakseen, että on tärkeää, että kustakin kuulemisesta saaduista vastauksista laaditaan tiivistelmäraportti, josta ilmenee myös, miksi tietyt vastaukset on otettu huomioon ehdotuksen jatkovalmistelussa ja miksi toisia puolestaan ei.

1.13

Perussopimuksissa sille osoitetun roolin mukaisesti komitea aikoo toimia tukijana edistääkseen sidosryhmäkuulemisten onnistumista. Se voi osallistua prosessin kaikkiin tärkeisiin vaiheisiin ja tehdä niissä yhteistyötä (sidosryhmien määrittäminen, kyselyjen laatiminen, tulosten tiivistäminen ja seuranta). Prosessin rakennetta, pysyvyyttä ja edustavuutta vakauttaakseen komitea voi järjestää entiseen tapaan kuulemistilaisuuksia ja konferensseja sekä perustaa vuoropuhelufoorumeja.

1.14

Euroopan komission tulisi hyödyntää sidosryhmäkuulemisten yhteydessä komitean kanssa tehtävän tiiviin yhteistyön tarjoamia mahdollisuuksia enemmän, kuten komitean ja komission 22. helmikuuta 2012 allekirjoittamassa yhteistyöpöytäkirjassa (1) suositetaan. Voimavarojen optimoimiseksi ja toimielinyhteistyötä silmällä pitäen tämä auttaisi hyödyntämään sekä sidosryhmien osaamista ja erityisosaamista että niiden asiantuntemusta, kokemusta ja pätevyyttä kuulemiskäytänteissä.

1.15

ETSK voi järjestää yhdessä komission kanssa vuorovaikutteisia tapaamisia, kuten se on jo säännöllisesti tehnytkin järjestelmällisten (esim. maahanmuuttoa, kulutusta jne. käsitelleiden) vuoropuhelufoorumien yhteydessä.

1.16

Lopuksi ETSK kehottaa käynnistämään jatkuvan tiedotuskampanjan kuulemismenettelystä ja kuulemisista. Komitea haluaa osallistua siihen aktiivisesti yhdessä edustamiensa organisaatioiden kanssa.

1.17

Lisäksi osallistavan demokratian keskeisenä välineenä toimivaa kansalaisvuoropuhelua edistävä ETSK kehottaa komissiota hyödyntämään tehokkaammin järjestelmällisen vuoropuhelun foorumeita. Yhtäältä tämä tarjoaisi asianomaisille toimijoille mahdollisuuden osallistua jatkuvasti poliittisen prosessin kaikkiin vaiheisiin ja toisaalta vaikuttaisi myönteisesti kustannuksiin ja ajankäyttöön.

2.1.1

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaan ”komissio kuulee laajasti asianomaisia osapuolia varmistaakseen unionin toimien johdonmukaisuuden ja avoimuuden”.

2.1.2

”Kuuleminen” on prosessi, jossa komissio kerää kansalaisten ja sidosryhmien mielipiteet ja näkemykset. Tämä prosessi on täydentävä, eikä se rajoita säännöllistä kansalaisvuoropuhelua (SEU-sopimuksen 11 artiklan 2 kohta), kuulemisia erityistilanteissa, kuten työmarkkinaosapuolten kuulemisia työmarkkinaosapuolten (työnantaja- ja työntekijäjärjestöt) vuoropuhelun yhteydessä (SEUT-sopimuksen 154 artikla), tai Euroopan talous- ja sosiaalikomitean kaltaisten neuvoa-antavien elinten kuulemista (SEUT-sopimuksen 304 artikla) (2), eikä se voi missään tapauksessa korvata niitä.

2.1.3

SEUT-sopimuksen 154 artiklan nojalla toteutetun kuulemisen lisäksi työmarkkinaosapuolet – työntekijä- ja työnantajajärjestöt – osallistuvat laajamittaisesti edellä 2.1.1 ja 2.1.2 kohdassa mainittuihin kuulemismenettelyihin etenkin mm. kuluttajansuojan, ympäristöoikeuden, kauppapolitiikan aloilla.

2.2.1

Euroopan komissio asetti vuonna 2002 vähimmäisvaatimuksia (4), joita tulee soveltaa kaikissa, sekä säädös- että muita ehdotuksia koskevissa sidosryhmäkuulemisissa. REFIT-ohjelmassa komissio ilmoitti myös, että kuulemisia järjestetään arviointeja, toimivuustarkastuksia sekä delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten laatimista varten (5).

2.2.2

Vuonna 2002 pääosastoille osoittamissaan kuulemisten toimeenpanon suuntaviivoissa Euroopan komissio antaa ohjeita muun muassa käsiteltävää aihetta koskevien selittävien huomautusten julkaisemisesta, niiden sisällöstä ja kuulemisen tavoitteesta. Lisäksi on tarkoitus julkaista kuulemisen päätteeksi vastausten lukumäärä, vastanneiden kuvaus pääpiirteittäin ja tiivistelmä tuloksista.

2.2.3

Monikielisyydestä ei tällä hetkellä ole virallista voimassa olevaa sääntöä.

2.2.4

Sidosryhmäkuulemiseen sovellettavissa suuntaviivoissa ja vähimmäisvaatimuksissa vuodelta 2002 luetellaan kuulemisprosessin 10 vaihetta, jotka on jaettu kolmeen osaan: strategian laatiminen (6), kuulemisen toimeenpano (7), tulosanalyysi (8).

2.2.5

Euroopan komissio on valmistellut alustavia kuulemisiaan varten 12 erilaista menetelmää tavoitteita ja kohdeyleisöä silmällä pitäen. Nämä 12 menetelmää ovat: avoin julkinen verkkokuuleminen; tutkimukset; Eurobarometri; konferenssit, julkiset kuulemistilaisuudet, tapaamiset asianomaisten osapuolten kanssa; kokoukset ja työpajat, seminaarit välittömien osapuolten kanssa; kohderyhmät; henkilökohtainen haastattelu; Euroopan komission asiantuntijaryhmä; pk-yritysten paneelit; paikallis- tai alueyhteisöjen kuuleminen; kyselyt ja verkkokeskustelufoorumit.

2.3.1

Näistä suuntaviivoista ja lukuisista mahdollisista menetelmistä ja välineistä huolimatta monet sidosryhmät arvostelevat nykyisen kuulemisjärjestelmän tehokkuutta. Erityisistä esteistä mainittakoon etenkin vaikeus saada tietoa kuulemisesta (mahdollisuus löytää helposti tietoa EU:n verkkosivustoista ja kuulemisesta ilmoittaminen), kieli ja terminologia, tuloksista tiedottaminen ja seuranta.

2.3.2

Lisäksi kuulemisten laatu ja lähestymistavat vaihtelevat voimakkaasti asianomaisesta pääosastosta riippuen, eikä koordinointia saati yhdenmukaista metodologista lähestymistapaa ole.

2.3.3

ETSK on tarkastellut otannan perusteella suuntaviivojen soveltamista vuonna 2014 toteutetuissa ensimmäisissä 25 kuulemisessa. Tämän otannan perusteella voidaan panna merkille seuraavaa:

Päätelmänä voidaan todeta, että tulosten ja seurannan edustavuudessa, laadussa sekä niitä koskevissa tiedoissa oli yleisesti ottaen puutteita.

3.1

Euroopan komission uuden kokoonpanon poliittisissa suuntaviivoissa demokratian lisääminen Euroopan unionissa kuuluu asetettuihin 10 painopisteeseen. Tämän painopisteen keskiössä on tavoite pakollisen rekisterin perustamisesta kaikille organisaatioille ja henkilöille, jotka harjoittavat lobbausta komissiossa ja Euroopan parlamentissa.

3.2

Komissio julkaisi 19. toukokuuta 2015 joukon toimenpiteitä, joilla pyritään parantamaan säädöskäytäntöä. Kyse on Parempi lainsäädäntö -paketista (10), josta komitea antaa lausunnon komission pyynnöstä. Kyseiset toimet voidaan jakaa neljään ryhmään seuraavin perustein: avoimuutta ja kuulemista korostava lähestymistapa, nykyisen lainsäädännön jatkuva uudelleentarkastelu, parempia vaikutustenarviointeja ja parempaa laadunvalvontaa sekä uusin toimielinten välinen sopimus.

3.3

Tässä yhteydessä ehdotetaan myös mukautettuja suuntaviivoja sidosryhmien kuulemista varten. Niiden valmistelemiseksi järjestettiin kuuleminen (11) sidosryhmäkuulemisen suuntaviivoista. Kyseisen kuulemisen tulokset (12) on otettu huomioon tässä lausunnossa.

4.1.1

ETSK kehottaa Euroopan komissiota velvoittamaan pääosastot soveltamaan olemassa olevia sisäisiä suuntaviivoja ja määräämään niille seuraamuksia niiden soveltamatta jättämisestä (esimerkiksi kun vastauksia tai analyysiraporttia ei anneta riittävän avoimesti), samaan tapaan kuin vaikutustenarviointilautakunta määrää seuraamuksia puutteellisesta vaikutustenarvioinnin laadusta.

4.1.2

Tästä syystä ETSK kehottaa perustamaan Euroopan komission pääsihteeristöön koordinointiyksikön, joka on suoraan komission toimivaltaisen varapuheenjohtajan alaisuudessa. Tämä yksikkö antaisi myös tukensa kaikille pääosastoille kokonaisvaltaisen lähestymistavan ja kuulemisstrategian, laatuvaatimusten ja menettelyjen valmistelemisen ja täytäntöönpanon kehittämisen sekä laatua, tiedottamista ja seurantaa koskevien lisätoimien alalla.

4.1.3

Koordinointiyksikköä avustaisi asiantuntijaryhmä, jota täydennettäisiin kuulemismenettelyn kohderyhmien edustajilla. ETSK pyytää, että komissio ottaa tässä yhteydessä huomioon komitean asiantuntemuksen, erityisesti kohderyhmien valinnassa, kyselylomakkeiden validoinnissa sekä tulosten tiivistämisessä ja seurannassa.

4.1.4

Järjestelmällisempi lähestymistapa kuulemisiin nähden, mihin sisältyy täsmällinen aikataulu ja ennakkoilmoitus, auttanee sidosryhmiä valmistelemaan osallistumistaan. Luotettava ja säännöllisesti päivitettävä alustava kuulemisaikataulu on siksi välttämätön. ETSK ehdottaa yleisesti, että komissio organisoi kuulemiset nykyistä järjestelmällisemmin etenkin institutionaaliselta ja edustavuuden pohjalta hyödyntämällä jäsenvaltio- alue- tai paikkakuntatasolla toimivien neuvoa-antavien elinten tai niitä vastaavien elinten resursseja.

4.1.5

ETSK kehottaa komissiota julkaisemaan vuosittain arvioinnin, jossa se käsittelee lähestymistapaansa kuulemisiin ja niiden tuloksiin nähden.

4.2.1

Tarvittavien tietojen saamiseksi on olennaisen tärkeää määrittää kuultava kohderyhmä oikein. Siinä tarvitaan ammattimaisia, luotettaviksi osoittautuneita työkaluja. On myös ensiarvoisen tärkeää varmistaa tehokas yhteistyö jo olemassa olevien rakenteiden kanssa, joita ovat komitea sekä kansalaisyhteiskunnan edustavat ja legitiimit organisaatiot. ETSK voi toimivaltansa puitteissa ja tiiviissä yhteistyössä asianomaisten organisaatioiden ja komission kanssa osallistua määritettyjä kohderyhmiä edustavien organisaatioiden yksilöimiseen.

4.2.2

ETSK:n kannanotot (16) kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden edustavuusperusteiden määrittämiseen voitaisiin ottaa vertailukohdaksi edellä mainitussa edustavien organisaatioiden yksilöimisessä. ETSK haluaa näin tehostaa entisestään kyseisten organisaatioiden vaikutusta ja niiden kanssa tehtävää yhteistyötä kuulemisissa.

4.2.3

Maantieteelliseen ja kohderyhmittäiseen jaotteluun on kiinnitettävä järjestelmällistä huomiota. Sidosryhmien kartoittamisessa on myös varmistettava, että aliedustettuihin ryhmiin tai ryhmiin, joilla on muita vähemmän resursseja, kiinnitetään erityishuomiota.

4.2.4

ETSK korostaa, että kuulemisissa saatujen vastausten analysoinnissa on tärkeää ottaa käyttöön perusteltuun painotukseen perustuva mekanismi, jotta etusijalle asetetaan ne edustavat organisaatiot, joita asia koskee välittömästi.

4.2.5

Jotta sidosryhmiä saataisiin osallistumaan kuulemisiin aiempaa enemmän, kyseisten kuulemisten päätteeksi annettavan palautteen sisältö on erittäin tärkeä. Sidosryhmien täytyy saada nähdä tulos panoksestaan ja voida tuntea, että niillä on ollut todellista vaikutusta esitettyihin ehdotuksiin, tai saada kuulla perusteet sille, miksi tiettyjä seikkoja ei ole otettu huomioon.

4.3.1

ETSK voi toimia ”verkkojen verkkona” levittääkseen kuulemistuloksia kirjallisesti (verkossa) eri sidosryhmille (kuten alueiden komitea myös toimii paikallishallinnon suuntaan). ETSK voi toimia vuorovaikutteisten tapaamisten järjestäjänä, koska sillä on suhteita ja asiantuntemusta tällä alalla.

4.3.2

Kuulemisessa käytettävä (sähköinen) kyselylomake on toimitettava kommentoitaviksi asianomaiseen kohderyhmään tai asianomaisiin kohderyhmiin kuuluville kansalaisyhteiskunnan organisaatiolle halutun lukijakunnan kielellä. On myös suotavaa testata kyselylomake etukäteen asianomaisten toimijoiden paneelissa. Asiaankuuluvien toimijoiden alustavaa kartoittamista ja avoimuusrekisteriä voitaisiin käyttää sitä varten välineenä näiden organisaatioiden määrittämiseksi (ks. kohta 4.2). ETSK voi toimia välittäjänä tässä asiassa.

4.4.1

Suuntaviivoissa vahvistetaan, että sähköistä kuulemista varten on asianmukaista asettaa vähintään 12 viikon määräaika ja vuorovaikutteista tapaamista varten 20 työpäivän määräaika. ETSK suosittaa, ettei kuulemisia käynnistetä kesäkaudella. Lisäksi alustavaa aikataulua (ks. kohta 4.1.4) on noudatettava, jos suinkin mahdollista.

4.5.1

ETSK kehottaa komissiota jäsenvaltioissa toimivine edustustoineen luomaan tehokkaan ja jatkuvan tiedotuskampanjan tehdäkseen kuulemisia tunnetuiksi ja kannustaakseen sidosryhmiä osallistumaan niihin. Komitealla voi myös ehdottomasti olla rooli tässä asiassa ja se voi pyytää jäseniään levittämään tietoja verkostoissaan.

4.5.2

Kustakin kuulemisesta ilmoitetaan selvästi, asianmukaisesti ja oikea-aikaisesti komission ja jäsenvaltioiden tiedotusvälineissä sekä asiaankuuluville kansalaisyhteiskunnan organisaatioille. Jäsenvaltioissa toimivien komission edustajien tulisi myös olla mukana tässä kokonaisvaltaisessa lähestymistavassa.

4.6.1

ETSK painottaa, että on tärkeää, että komissio ottaa huomioon kuulemisissa esitetyt näkökannat ja perustelee, missä määrin se on ottanut ne huomioon.

4.6.2

Mikäli tuloksia käsitellään perustellusti painottaen (ks. kohta 4.2.3), järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan toimijoilla pitäisi olla suhteellisesti suurin edustus.

4.7.1

ETSK tukee ajatusta, että julkaistaan tiivistelmäraportti, johon sisältyy katsaus kaikkiin saatuihin vastauksiin. Täten suositaan avoimuutta.

4.7.2

Lisäksi ETSK kehottaa antamaan tietoja asian jatkokäsittelystä – erityisesti vastanneille – etenkin ehdotuksen mukautuksista ja päätöksenteossa seuraavaksi tulevista vaiheista.

5.1.1

Voimavarojen optimoimiseksi ja toimielinyhteistyötä silmällä pitäen komitea voisi antaa päätöksentekoprosessin käyttöön sekä EU:n eri politiikoissa aktiivisia sidosryhmiä koskevan tuntemuksensa että myös kuulemiskäytänteitä koskevan asiantuntemuksensa, kokemuksensa ja osaamisensa.

5.1.2

ETSK toivoo pääsevänsä painopisteidensä mukaisesti ja yhteistyössä komission kanssa mukaan tiettyjen kuulemisten seurantaan ja arviointiin, laatimaan asiasta lausunnon ja tarvittaessa järjestämään julkisen kuulemistilaisuuden.

5.1.3

Komitea haluaa, hyvässä yhteistyössä asianomaisten organisaatioiden kanssa, tarjota panoksensa ja asiantuntemuksensa komissiolle kuulemisprosessin keskeisissä vaiheissa, erityisesti kohderyhmien valinnassa sekä kyselyn, tiivistelmän että seurannan yhteydessä.

5.1.4

ETSK voi lisäksi toimia ”verkkojen verkkona” ja välittäjänä levittääkseen kuulemistuloksia kirjallisesti (verkossa) eri sidosryhmille (kuten alueiden komitea puolestaan toimii paikallishallinnon suuntaan).

5.1.5

ETSK voi järjestää yhdessä komission kanssa vuorovaikutteisia tapaamisia, kuten se on jo säännöllisesti tehnytkin (esim. maahanmuuttoa, kulutusta jne. käsitelleiden) järjestelmällisen vuoropuhelun foorumien yhteydessä.

5.1.6

Komitea voi osallistua tehokkaaseen ja jatkuvaan tiedotuskampanjaan pyytämällä jäseniään levittämään tietoja verkostoissaan.

5.2.1

ETSK voi muodostaa kuulemismenettelyn erilaisissa valmistelu-, toimeenpano- ja seurantavaiheissa viestintäkanavan Euroopan komission ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan välille.

5.2.2

Tiettyjä esim. vuorovaikutteisten tapaamisten kaltaisia toimia varten komissio ja komitea voisivat kenties perustaa yhteisen aloitteen.

17.11.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 383/64

Esittelijä:

Juan MENDOZA CASTRO

Toinen esittelijä:

Milena ANGELOVA

1.1

Komitea kannattaa vihreää kirjaa pääomamarkkinaunionista, odottaa komission ehdotuksia mahdollisesti tarvittavista muutoksista asiakirjassa mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi ja toteaa olevansa vakuuttunut siitä, että ehdotetut toimenpiteet perustuvat kaikkien sidosryhmien esiin tuomien näkökantojen tasapainoiseen tarkasteluun.

1.2

Komission aloitteen tavoitteena on luoda edellytykset sellaisen tehokkaan, nykyaikaisen ja asianmukaisesti säännellyn rahoituspalvelualan luomiseksi, joka antaa investointeja tarvitseville yrityksille, erityisesti pk-yrityksille ja nopeasti kasvaville yrityksille, mahdollisuuden hyödyntää pääoman tarjoajien palveluja.

1.3

ETSK näkee pääomamarkkinat likviditeettivarantoina, joiden avulla yritykset voivat hankkia varoja ja käydä kauppaa rahoitusvälineillä, ja kannattaa painokkaasti pääomamarkkinaunionin lopullista tavoitetta, toisin sanoen markkinoiden nykyisen pilkkoutuneisuuden poistamista, joka mahdollistaa näin kaikentyyppisten yritysten noteeraamisen.

1.4

Koska pääomamarkkinaunioni on huomattavalta osin todellisuutta suurille yrityksille, ETSK painottaa, että tarvitaan toimenpiteitä, joiden ansiosta myös pk-yritykset voivat hyötyä siitä.

1.5

Pääomamarkkinaunionin pitäisi parantaa talouden rahoittamista pitkällä aikavälillä niin, että hyödynnetään mahdollisuuksia edistää yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmän parhaita käytänteitä sekä yritysten yhteiskunnallista vastuuta ja keskitytään taloudellisten tavoitteiden ohella myös ympäristöä koskeviin ja sosiaalisiin tavoitteisiin.

1.6

Pk-yritysten erityistarpeet tulisi nimenomaisesti ottaa huomioon kaikissa pääomamarkkinaunioniin liittyvissä tulevissa päätöksissä. ETSK suosittaa painokkaasti, että ryhdytään viipymättä päättäväisiin toimiin seuraavilla aloilla:

1.7

ETSK yhtyy vihreässä kirjassa esitettyyn toteamukseen, jonka mukaan hyvin alhainen osuus kotitalouksien säästöistä suuntautuu valtion joukkovelkakirjoja tai pankkitalletuksia tuottavampiin sijoituksiin erityisesti näinä säästäjien kannalta tiukan talouspolitiikan aikoina.

1.8

ETSK korostaa perinteisen pankkitoiminnan merkitystä rahoitusjärjestelmän vakaudelle. ETSK toteaa, että on tärkeää saattaa Euroopan pankkiunioni valmiiksi.

1.9

Kestäväpohjainen korkeatasoinen arvopaperistaminen edellyttää, että edistetään perusrakenteita lyhyine välitysketjuineen.

1.10

ETSK katsoo, että vihreässä kirjassa esitetään kattava katsaus pääomamarkkinoiden nykytilanteeseen EU:ssa sekä tarvittaviin toimenpiteisiin pääomamarkkinaunionin toteuttamiseksi.

2.1

Markkinalähtöinen pääomarahoitus on Euroopassa suhteellisen kehittymätöntä muuhun maailmaan verrattuna. EU:n osake-, velka- ja muilla markkinoilla on pienempi merkitys kasvun rahoittamisessa, ja eurooppalaiset yritykset ovat edelleen erityisen riippuvaisia pankeista, minkä vuoksi kansantaloutemme ovat alttiina pankkien luotonannon tiukentamiselle.

2.2

Lisäksi sijoittajien luottamus on matalalla, ja eurooppalaisten säästöjä ei ehkä ole kaikissa tapauksissa otettu mahdollisimman tuottavaan käyttöön.

2.3

Pääomamarkkinaunionin luominen on keskeisellä sijalla komission työohjelmassa.

2.4

Pääomamarkkinaunioni varmistaisi talouden rahoituksen monipuolistamisen ja vähentäisi erityisesti pk-yritysten pääomanhankkimiskustannuksia.

2.5

Yhdentyneemmät pääomamarkkinat, erityisesti oman pääoman ehtoisina, lisäisivät Euroopan talouden iskunkestävyyttä, ja niiden avulla olisi mahdollista lisätä investointeja lisäämättä velkaantumisastetta.

2.6

Pääomamarkkinaunionin olisi tehostettava sijoittajilta eurooppalaisiin investointihankkeisiin suuntautuvia pääomavirtoja tehokkaan markkinainfrastruktuurin ja välittäjien avulla. Näin se parantaisi riskien ja pääoman kohdentamista EU:ssa ja viime kädessä auttaisi Eurooppaa kestämään tulevia häiriöitä paremmin.

2.7

Pääomamarkkinaunionin lähtökohtana olevat keskeiset periaatteet ovat: sen pitäisi maksimoida pääomamarkkinoiden taloudelle, työllisyydelle ja kasvulle tarjoamat hyödyt; sen olisi luotava yhteiset pääomamarkkinat kaikille 28 jäsenvaltiolle; sen olisi perustuttava rahoitusvakauteen; sen olisi varmistettava tehokas kuluttajan- ja sijoittajansuoja, minkä lisäksi sen pitäisi houkutella sijoituksia kaikkialta maailmasta ja parantaa EU:n kilpailukykyä.

3.1

Komitea kannattaa varauksetta komission aloitetta. Pääomamarkkinaunionin toteuttaminen on välttämätön rakenneuudistus, mikäli kaikki jäsenvaltiot aikovat menestyä dynaamisessa, osaamiseen perustuvassa taloudessa. On poistettava esteet, jotka haittaavat erilaisten innovatiivisten rahoitustuotteiden EU:n laajuista kehittämistä, sillä tämä jarruttaa investointien kilpailukykyistä rahoittamista erityisesti, kun on kyse pienistä ja keskisuurista yrityksistä, uusista yrityksistä ja pitkän aikavälin infrastruktuurituotteista.

3.2

Komission aloitteen tavoitteena tulisi olla luoda edellytykset sellaisen tehokkaan, nykyaikaisen ja asianmukaisesti säännellyn rahoituspalvelualan luomiseksi, jota ei kuitenkaan säännellä liiallisesti. Näin mahdollistetaan paljon nykyistä laajempi valikoima investointien rahoituslähteitä ja vastataan huolestuttavan alhaiseen investointitasoon.

3.3

ETSK näkee pääomamarkkinat likviditeettivarantoina, joiden avulla yritykset voivat hankkia varoja ja käydä kauppaa rahoitusvälineillä. Tämä lähtökohtanaan ETSK katsoo, että pääomamarkkinaunioni on jo saavutettu suurten yritysten osalta, ja keskittyy vastauksissaan komission vihreässä kirjassa esittämiin kysymyksiin pääasiassa toimenpiteisiin, joiden avulla pk-yritykset ja nopeasti kasvavat yritykset voivat niin ikään hyötyä tällaisesta unionista.

3.4

Pääomamarkkinaunionin pitäisi parantaa talouden rahoittamista pitkällä aikavälillä niin, että hyödynnetään mahdollisuuksia edistää yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmän parhaita käytänteitä sekä yritysten yhteiskunnallista vastuuta ja keskitytään taloudellisten tavoitteiden ohella myös ympäristöä koskeviin ja sosiaalisiin tavoitteisiin.

3.5

Vihreässä kirjassa pk-yrityksiä tarkastellaan erityisesti liikkeeseenlaskijoina. Näin ollen pk-yritysten erityistarpeet tulisi nimenomaisesti ottaa huomioon kaikissa tulevissa päätöksissä joukkovelkakirjojen tai muiden kiinteätuottoisten rahoitusvälineiden osalta seuraavasti:

Jotta kaikkiin näihin tarpeisiin voidaan vastata asianmukaisesti, on ensiarvoisen tärkeää suunnitella yksinkertaistettuja ja standardoituja tuotteita ja menettelytapoja niin, että pk-yritykset pääsevät osallistumaan pääomamarkkinoille.