3.8.2015

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 254/1

---

Euroopan unionin tuomioistuimen viimeisimmät julkaisut Euroopan unionin virallisessa lehdessä

(2015/C 254/01)

Viimeisin julkaisu

EUVL C 245, 27.7.2015

Luettelo aiemmista julkaisuista

EUVL C 236, 20.7.2015

EUVL C 228, 13.7.2015

EUVL C 221, 6.7.2015

EUVL C 213, 29.6.2015

EUVL C 205, 22.6.2015

EUVL C 198, 15.6.2015

Nämä tekstit ovat saatavilla:

EUR-Lex: http://eur-lex.europa.eu

---

3.8.2015

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 254/2

---

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Verwaltungsgerichtshof (Itävalta) on esittänyt 7.4.2015 – Franz Lesar v. Telekom Austria AG

(Asia C-159/15)

(2015/C 254/02)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Verwaltungsgerichtshof

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Franz Lesar

Vastapuoli: Telekom Austria AG

Ennakkoratkaisukysymys

Onko yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27.11.2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY (1) (jäljempänä direktiivi) 2 artiklan 1 kohtaa, 2 kohdan a alakohtaa ja 6 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle säännökselle, jonka mukaan oppisopimusjaksot ja sopimussuhteiset kaudet liittovaltion palveluksessa, joista oli maksettava pakolliset eläkevakuutusmaksut, on virkamieseläkkeen saamiseen liittyvinä palvelukseentuloa edeltävinä kausina

a)	otettava huomioon, mikäli ne täyttyvät sen jälkeen, kun virkamies on täyttänyt 18 vuotta, jolloin sosiaaliturvalaitos suorittaa liittovaltiolle siirtosumman sosiaaliturvalainsäädännön säännösten mukaisesti kausien huomioon ottamiseksi; sitä vastoin

b)

jätettävä huomiotta, mikäli ne täyttyvät ennen kuin virkamies on täyttänyt 18 vuotta, jolloin liittovaltiolle ei suoriteta näiltä kausilta mitään siirtosummaa ja vakuutetulle korvataan eläkevakuutusmaksut, kun erityisesti otetaan huomioon, että jos unionin oikeudessa edellytetään näiden kausien jälkikäteen huomioon ottamista, on mahdollista, että sosiaaliturvalaitos perii korvaussumman takaisin virkamieheltä ja että sosiaaliturvalaitokselle syntyy jälkikäteen velvoite suorittaa siirtosumma liittovaltiolle.

---

(1)  EYVL L 303, s. 16.

---

3.8.2015

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 254/3

---

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Oberlandesgericht Düsseldorf (Saksa) on esittänyt 9.4.2015 – Youssef Hassan v. Breiding Vertriebsgesellschaft mbH

(Asia C-163/15)

(2015/C 254/03)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Oberlandesgericht Düsseldorf

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Youssef Hassan

Vastapuoli: Breiding Vertriebsgesellschaft mbH

Ennakkoratkaisukysymykset

1)	Onko yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 (1) 23 artiklan 1 kohdan ensimmäinen virke esteenä sille, että lisenssinhaltija, jota ei ole rekisteröity yhteisön tavaramerkkirekisteriin, vetoaa yhteisön tavaramerkistä johtuvien oikeuksien loukkaamiseen?

2)

Mikäli ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Onko yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 23 artiklan 1 kohdan ensimmäinen virke esteenä sellaiselle kansalliselle oikeuskäytännölle, jonka mukaan lisenssinhaltija voi turvata tavaramerkinhaltijan oikeudet loukkaajaa vastaan prosessivaltuutuksen (Prozessstandschaft) nojalla?

---

(1)  EUVL L 78, s. 1.

---

3.8.2015

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 254/3

---

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Finanzgericht Düsseldorf (Saksa) on esittänyt 23.4.2015 – TSI GmbH v. Hauptzollamt Aachen

(Asia C-183/15)

(2015/C 254/04)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Finanzgericht Düsseldorf

Pääasian asianosaiset

Kantaja: TSI GmbH

Vastaaja: Hauptzollamt Aachen

Ennakkoratkaisukysymys

Onko tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista 23.7.1987 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 (1) liitteessä I olevaa yhdistettyä nimikkeistöä, sellaisena kuin se on muutettuna 19.9.2008 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 1031/2008 (2), tulkittava siten, että tässä päätöksessä tarkemmin kuvatun kaltaiset aerodynaamiset ultravioletti-hiukkasmittauslaitteet ja kädessä pidettävät hiukkaslaskijat on luokiteltava alanimikkeeseen 9027 10 10?

---

(1)  EYVL L 256, s. 1.

(2)  Tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 liitteen I muuttamisesta 19.9.2008 annettu komission asetus (EY) N:o 1031/2008 (EUVL L 291, s. 1).

---

3.8.2015

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 254/4

---

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Vrhovno sodišče Republike Slovenije (Slovenia) on esittänyt 22.4.2015 – Marjan Kostanjevec v. F&S Leasing GmbH

(Asia C-185/15)

(2015/C 254/05)

Oikeudenkäyntikieli: sloveeni

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Vrhovno sodišče Republike Slovenije

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Marjan Kostanjevec

Vastaaja: F&S Leasing GmbH

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko [– –] asetuksen N:o 44/2001 (1) 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun vastakanteen käsitettä tulkittava siten, että sillä tarkoitetaan myös kannetta, joka on nostettu kansallisessa oikeudessa tarkoitettuna vastakanteena sen jälkeen, kun Revision-menettelyssä oli kumottu vastaajan nostamaa pääkannetta koskevassa oikeudenkäynnissä annettu tuomio, joka tuli lainvoimaiseksi ja täytäntöönpanokelpoiseksi, kun tämä sama asia on palautettu ensimmäisen asteen tuomioistuimeen uutta käsittelyä varten ja kun kantaja vaatii perusteettomaan etuun perustuvassa vastakanteessaan sen summan palauttamista, jonka hän joutui maksamaan sellaisen myöhemmin kumotun tuomion perusteella, joka annettiin vastaajan pääkannetta koskevassa oikeudenkäynnissä?

2)

Onko [– –] asetuksen N:o 44/2001 15 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua käsitettä kuluttajansuojaa koskevat riita-asiat tulkittava siten, että se kattaa myös tilanteet, joissa kuluttaja kansallisessa oikeudessa tarkoitettuna, pääkanteeseen liittyvänä vastakanteena nostaa oman kanteensa, jossa hän esittää perusteettomaan etuun liittyvän vaatimuksen, kun pääkanne liittyy [– –] asetuksen N:o 44/2001 mainitun säännöksen mukaiseen kuluttajansuojaa koskevaan riita-asiaan, kun kantaja, toisin sanoen kuluttaja, vaatii palauttamaan summan, jonka hän joutui maksamaan sellaisen (myöhemmin) kumotun tuomion perusteella, joka annettiin vastaajan pääkannetta koskevassa oikeudenkäynnissä, toisin sanoen kuluttajasuojaa koskevaan riita-asiaan perustuvan summan palautusta?

3)

Mikäli edellä kuvaillussa tapauksessa toimivaltaa ei voida perustaa vastakannetta koskeviin toimivaltasääntöihin eikä sääntöihin, jotka liittyvät toimivaltaan kuluttajansuojaa koskevissa riita-asioissa, kysytään seuraavaa: a) onko [– –] asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua sopimusta koskevan asian käsitettä tulkittava siten, että se kattaa myös kanteen, jossa kantaja esittää perusteettomaan etuun perustuvan vaatimuksen mutta joka on nostettu kansallisessa oikeudessa tarkoitettuna osapuolten välistä sopimussuhdetta koskevaan vastaajan pääkanteeseen liittyvänä vastakanteena, jossa perusteettomaan etuun perustuvan vaatimuksen kohteena on sellaisen summan palauttaminen, jonka kantaja joutui maksamaan sellaisen (myöhemmin) kumotun tuomion perusteella, joka annettiin vastaajan pääkannetta koskevassa oikeudenkäynnissä, eli toisin sanoen siten, että se kattaa asian, jossa on kyse sopimusta koskevassa asiassa kyseessä olleen summan palautuksesta? mikäli edelliseen kysymykseen voidaan vastata myöntävästi, kysytään: b) onko edellä kuvaillussa tapauksessa [– –] asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun täytäntöönpanopaikan mukaista toimivaltaa tutkittava niiden sääntöjen valossa, joilla säännellään perusteettomaan etuun perustuvasta vaatimuksesta johtuvien velvoitteiden täytäntöönpanoa?

---

(1)  Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 44/2001 (EYVL L 12, 16.1.2001, s. 1).

---

3.8.2015

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 254/5

---

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Finanzgericht Münster (Saksa) on esittänyt 24.4.2015 – Kreissparkasse Wiedenbrück v. Finanzamt Wiedenbrück

(Asia C-186/15)

(2015/C 254/06)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Finanzgericht Münster

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Kreissparkasse Wiedenbrück

Vastaaja: Finanzamt Wiedenbrück

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko jäsenvaltioilla velvollisuus soveltaa yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (1) 175 artiklan 1 kohdan pyöristyssääntöä silloin, kun suhdeluku lasketaan saman direktiivin 173 artiklan 2 kohdan a, b, c tai d alakohdassa tarkoitetun erityismenetelmän mukaisesti?

2)

Onko jäsenvaltioilla velvollisuus soveltaa yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY 175 artiklan 1 kohdan pyöristyssääntöä saman direktiivin 184 artiklassa ja sitä seuraavissa artikloissa säädetyn vähennysten oikaisemisen tapauksessa silloin, kun direktiivin 175 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu suhdeluku lasketaan 173 artiklan 2 kohdan a, b, c tai d alakohdassa tarkoitetun erityismenetelmän tai liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta – yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste – 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY 17 artiklan 5 kohdan kolmannen alakohdan a, b, c tai d alakohdan mukaisesti?

3)

Onko jäsenvaltioilla velvollisuus tehdä direktiivin 2006/112/EY 184 artiklan ja sitä seuraavien artiklojen mukainen vähennysten oikaiseminen pyöristyssääntöä soveltamalla – toinen kysymys – siten, että oikaistava vähennys pyöristetään seuraavaan suurempaan tai pienempään kokonaisprosenttilukuun verovelvollisen eduksi?

---

(1)  EUVL L 347, s. 1.

---

3.8.2015

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 254/5

---

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesgerichtshof (Saksa) on esittänyt 29.4.2015 – Pierre Mulhaupt, Société Civile Immobilière Senior Homen (SCI) konkurssipesän hoitajana

(Asia C-195/15)

(2015/C 254/07)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bundesgerichtshof

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Pierre Mulhaupt, Société Civile Immobilière Senior Homen (SCI) konkurssipesän hoitajana

Muut osapuolet:

Gemeinde Wedemark ja Hannoversche Volksbank eG

Ennakkoratkaisukysymys

Kattaako maksukyvyttömyysmenettelyistä 29.5.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1346/2000 (1) 5 artiklan 1 kohdan mukainen esineoikeuden käsite kiinteistöverolain (Grundsteuergesetz) 12 §:ssä, luettuna yhdessä veroasetuksen (Abgabenordnung) 77 §:n 2 momentin ensimmäisen virkkeen kanssa, olevan kaltaisen kansallisen säännöksen, jonka mukaan kiinteistöverosaatavat rasittavat julkisoikeudellisina saatavina lain nojalla kiinteistöä ja omistajan on tältä osin siedettävä kiinteistöön kohdistuva pakkotäytäntöönpano?

---

(1)  EYVL L 160, s. 1.

---

3.8.2015

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 254/6

---

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Centrale Raad van Beroep (Alankomaat) on esittänyt 6.5.2015 – Korpschef van politie v. W. F. de Munk

(Asia C-209/15)

(2015/C 254/08)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Centrale Raad van Beroep

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Korpschef van politie

Vastapuoli: W. F. de Munk

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko direktiivin 2003/88/EY (1) 7 artiklaa tulkittava siten, että se on esteenä Barp:n 19 §:n kaltaiselle kansalliselle säännökselle, jonka mukaan perusteettomasti irtisanotulle virkamiehelle ei kerry lomatunteja irtisanomispäivän ja palvelussuhteen ennallistamispäivän tai lopullisen pätevän irtisanomispäivän välisenä aikana?

2)

Mikäli ensimmäiseen kysymykseen annettavasta vastauksesta seuraa, että lomatunteja on kertynyt asianomaisella ajanjaksolla, onko direktiivin 2003/88/E[Y] 7 artiklaa tulkittava siten, että se on esteenä Barp:n 23 §:lle, jossa säädetään, että loman kertymisvuoden lopussa vain rajoitettu määrä lomatunteja voidaan siirtää seuraavalle vuodelle ja että oikeus loppuihin pitämättä jääneisiin lomatunteihin lakkaa?

---

(1)  Tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 4.11.2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/88/EY (EUVL L 299, s. 9).

---

3.8.2015

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 254/7

---

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Supremo Tribunal Administrativo (Portugali) on esittänyt 11.5.2015 – Município de Vila Pouca de Aguiar v. Sá Machado & Filhos SA ja Norcep Construções e Empreendimentos Lda

(Asia C-214/15)

(2015/C 254/09)

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Supremo Tribunal Administrativo

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Município de Vila Pouca de Aguiar

Vastapuolet: Sá Machado & Filhos SA ja Norcep Construções e Empreendimentos Lda

Ennakkoratkaisukysymys

Onko unionin oikeuden ja erityisesti direktiivin 2004/18/EY (1) 55 artiklan mukaan julkista rakennusurakkaa koskevan sopimuksen tekemiseksi järjestetyssä tarjouskilpailumenettelyssä mahdollista hylätä välittömästi tarjoajan tarjous, johon tarjousta jättäessä ei ole liitetty asiakirjaa, jossa perustellaan ”poikkeuksellisen alhainen hinta” tilanteessa, jossa tämän edellytyksen täyttäminen on vahvistettu arviointiperusteeksi tarjouskilpailuasiakirjoissa [ks. tarjouskilpailuohjelman 9 kohdan C1 alakohta]?

---

(1)  Julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 31.3.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/18/EY (EUVL L 134, s. 114).

---

3.8.2015

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 254/7

---

Valitus, jonka Apple and Pear Australia Ltd ja Star Fruits Diffusion ovat tehneet 18.5.2015 unionin yleisen tuomioistuimen (neljäs jaosto) asiassa T-378/13, APAL ja Star Fruit v. SMHV, 25.3.2015 antamasta tuomiosta

(Asia C-226/15 P)

(2015/C 254/10)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittajat: Apple and Pear Australia Ltd ja Star Fruits Diffusion (edustajat: asianajajat T. de Haan ja P. Péters)

Muu osapuoli: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vaatimukset

—

Euroopan unionin yleisen tuomioistuimen 25.3.2015 asiassa T-378/13 antama tuomio (EU:T:2015:186) on kumottava siltä osin kuin siinä on hylätty valittajien kanne, jolla vaadittiin ensisijaisesti sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) neljännen valituslautakunnan asiassa T 1215/2011-4 29.5.2013 tekemän päätökseen muuttamista

—

Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) neljännen valituslautakunnan asiassa T 1215/2011-4 29.5.2013 tekemää päätöstä on muutettava siltä osin kuin valittajien tälle valituslautakunnalle tekemä valitus on perusteltu, ja näin ollen valittajien väite, joka koskee yhteisön tavaramerkkihakemuksen ENGLISH PINK nro 8610768 rekisteröintiä, on hyväksyttävä

—	SMHV on velvoitettava korvaamaan kaikki valittajien oikeudenkäyntikulut, jotka ovat aiheutuneet valitusmenettelystä ja ensimmäisessä oikeusasteessa käydystä menettelystä.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittajat esittävät valituksensa tueksi seuraavat perusteet.

Ensinnäkin valittajat katsovat, että unionin yleinen tuomioistuin ja valituslautakunta ovat loukanneet yleistä oikeusvoimaperiaatetta koskien tavaramerkkiasioita käsittelevän tuomioistuimen yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen (EY) N:o 207/2009 (1) nojalla antamaa ratkaisua samoille osapuolille, ja ne ovat lisäksi loukanneet oikeusvarmuutta, hyvää hallintoa ja luottamuksensuojaa koskevia yleisperiaatteita.

Toiseksi valittajat katsovat, että unionin yleinen tuomioistuin on rikkonut saman asetuksen 65 artiklan 3 kohtaa, kun se ei ole muuttanut SMHV:n päätöstä.

Lopuksi valittajat katsovat, että koska asia on ratkaisukelpoinen, unionin tuomioistuimen olisi sovellettava unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan ensimmäistä kohtaa.

---

(1)  EUVL L 78, s. 1.

---

3.8.2015

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 254/8

---

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Rechtbank Den Haag (Alankomaat) on esittänyt 20.5.2015 – Brite Strike Technologies Inc. v. Brite Strike Technologies SA

(Asia C-230/15)

(2015/C 254/11)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Rechtbank Den Haag

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Brite Strike Technologies Inc.

Vastaaja: Brite Strike Technologies SA

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko BVIE (mahdollisesti Gerechtshof Den Haagin 26.11.2013 antaman tuomion 28–34 kohdassa mainituilla perusteilla) katsottava myöhemmäksi sopimukseksi niin, ettei BVIE:n 4.6 artiklaa voida katsoa erityissäännökseksi Bryssel I -asetuksen (1) 71 mukaisessa merkityksessä? Jos tähän kysymykseen vastataan myöntävästi:

2)	Seuraako Bryssel I -asetuksen 22 artiklan 4 kohdasta, että sekä belgialaisella, alankomaalaisella että luxemburgilaisella tuomioistuimella on kansainvälinen toimivalta käsitellä riita-asia?

3)

Jos ei, miten silloin käsiteltävänä olevan asian kaltaisessa tapauksessa on määritettävä, onko kansainvälinen toimivalta belgialaisella, alankomaalaisella vai luxemburgilaisella tuomioistuimella? Voidaanko tätä kansainvälisen toimivallan (tarkempaa) määrittämistä varten (sittenkin) soveltaa BVIE:n 4.6 artiklaa?

---

(1)  Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 44/2001 (EYVL L 12, s. 1).

---

3.8.2015

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 254/9

---

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal administratif (Luxemburg) on esittänyt 22.5.2015 – Maria do Céu Bragança Linares Verruga, Jacinto Manuel Sousa Verruga ja André Angelo Linares Verruga v. Ministre de l’enseignement supérieur et de la recherche

(Asia C-238/15)

(2015/C 254/12)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal administratif

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Maria do Céu Bragança Linares Verruga, Jacinto Manuel Sousa Verruga ja André Angelo Linares Verruga

Vastaaja: Ministre de l’enseignement supérieur et de la recherche

Ennakkoratkaisukysymys

Onko korkeakouluopintoihin myönnettävästä valtion taloudellisesta tuesta 22.6.2000 annetun lain 2 bis §:ssä Luxemburgin suurherttuakunnan ulkopuolella asuville opiskelijoille asetettu edellytys, sellaisena kuin se on lisättynä 19.7.2013 annetulla lailla, jossa jätetään huomioimatta kaikki muut liitynnän perusteet ja jonka mukaan kyseisten opiskelijoiden vanhempien on täytynyt työskennellä palkattuina työntekijöinä tai itsenäisinä ammatinharjoittajina Luxemburgissa yhtäjaksoisesti vähintään viiden vuoden ajan taloudellisen tuen hakemisajankohtana, oikeutettu Luxemburgin valtion esittämien koulutus- ja talouspoliittisten näkökohtien perusteella, asianmukainen ja asetettuun tavoitteeseen nähden oikeasuhteinen, kun tavoitteena on lisätä korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuutta mutta varmistaa samalla, että mainitut henkilöt, jotka ovat voineet hyödyntää kyseistä opintotukijärjestelmää tarvittaessa ulkomailla suoritettavissa opinnoissa, palaavat Luxemburgiin käyttääkseen näin hankkimiaan tietoja tämän jäsenvaltion talouden kehittymisen kannalta hyödyllisellä tavalla?

---

3.8.2015

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 254/10

---

Kanne 27.5.2015 – Euroopan komissio v. Helleenien tasavalta

(Asia C-244/15)

(2015/C 254/13)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: D. Triantafyllou ja W. Roels)

Vastaaja: Helleenien tasavalta

Vaatimukset

—

on todettava, ettei Kreikka ole noudattanut SEUT 63 artiklan ja Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen 40 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se on saattanut voimaan ja pitänyt voimassa lainsäädännön, jossa säädetään perintöveroa koskevasta vapautuksesta ensiasunnon osalta ja joka johtaa syrjintään, koska sitä sovelletaan vain Euroopan unionin kansalaisiin, joilla on asuinpaikka Kreikassa

—	Helleenien tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

1.

Kreikassa asuvien henkilöiden, jotka eivät omista kiinteistöjä (jotka vapautetaan perintöveroista) ja muualla kuin Kreikassa asuvien henkilöiden eriytetty verokohtelu perinnöksi saadun ensiasunnon osalta merkitsee SEUT 63 artiklassa (ks. myös SEUT 65 artikla) tarkoitettua pääomanliikkeitä koskevaa rajoitusta, jota ei voida perustella.

2.

Kreikassa asuvien ja muualla kuin Kreikassa asuvien eriytetty verokohtelu merkitsee keskenään verrattavissa olevien tilanteiden erottelua, jota ei voida perustella, koska yhtäältä muualla kuin Kreikassa asuvat voivat myös muuttaa asumaan Kreikkaan siten, että he pääsevät samaan tilanteeseen kuin Kreikassa jo asuvat henkilöt ja koska toisaalta vapautus ei liity siihen, asuuko kiinteistön omistaja perinnöksi saamassaan kiinteistössä, joten asuinpaikka ei saa olla verosta vapauttamisen myöntämisperuste. Asuinpaikan perusteella peitetään kansalaisuuden perustetta, koska enemmistö Kreikassa asuvista henkilöistä on Kreikan kansalaisia ja päinvastoin.

3.	Edellä mainittua erottelua, joka ei liity siihen, asuuko omistaja kiinteistössä, ei voida perustella sosiaalipoliittisilla syillä eikä edes julkisten tulojen varmistamisen tarpeella.

---

3.8.2015

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 254/10

---

Valitus, jonka Euroopan komissio on tehnyt 29.5.2015 unionin yleisen tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) asiassa T-412/13, Chin Haur Indonesia, PT v. Euroopan unionin neuvosto, 19.3.2015 antamasta tuomiosta

(Asia C-253/15 P)

(2015/C 254/14)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Euroopan komissio (asiamiehet: J.-F. Brakeland ja M. Franca)

Muut osapuolet: Chin Haur Indonesia, PT, Euroopan unionin neuvosto ja Maxcom Ltd

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

—

kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-412/13, Chin Haur Indonesia, PT v. Euroopan unionin neuvosto, 19.3.2015 antaman, komissiolle 23.3.2015 tiedoksi annetun tuomion, hylkää kyseisessä tuomioistuimessa nostetun kanteen ja määrää Euroopan unionin neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut; tai vaihtoehtoisesti

—	palauttaa asian unionin yleisen tuomioistuimen uudelleen ratkaistavaksi; määrää, että molemmissa oikeusasteissa aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komission tekemä valitus koskee unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-412/13, Chin Haur Indonesia, PT v. Euroopan unionin neuvosto, 19.3.2015 antamaa tuomiota. Yleinen tuomioistuin kumosi kyseisellä tuomiolla Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien polkupyörien tuonnissa täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 990/2011 käyttöön otetun lopullisen polkumyyntitullin laajentamisesta koskemaan Indonesiasta, Malesiasta, Sri Lankasta ja Tunisiasta lähtöisin olevien polkupyörien tuontia riippumatta siitä, onko alkuperämaaksi ilmoitettu Indonesia, Malesia, Sri Lanka tai Tunisia 29.5.2013 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 501/2013 (1) 1 artiklan 1 kohdan ja 3 artiklan Chin Haur Indonesia, PT:tä koskevilta osiltaan.

Komissio esittää valituksensa tueksi kolme valitusperustetta.

Ensiksi komissio väittää, ettei yleinen tuomioistuin voinut laillisesti katsoen päätellä, että neuvosto oli rikkonut polkumyyntiä koskevan perusasetuksen (2) 13 artiklan 1 kohtaa, koska tällainen tulkinta perustui riidanalaisen asetuksen asian kannalta merkityksellisen perustelukappaleen ja polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdan väärään tulkintaan. Toiseksi komissio väittää, että yleinen tuomioistuin esitti riittämättömät ja ristiriitaiset perustelut päätelmälleen ja rikkoi näin Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 36 artiklaa. Kolmanneksi komissio katsoo, että yleinen tuomioistuin loukkasi komission Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 36 artiklaan perustuvia menettelyllisiä oikeuksia.

---

(1)  EUVL L 153, s. 1.

(2)  Polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30.11.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1225/2009 (EUVL L 343, s. 51).

---

3.8.2015

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 254/11

---

Valitus, jonka Euroopan komissio on tehnyt 29.5.2015 unionin yleisen tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) asiassa T-413/13, City Cycle Industries v. Euroopan unionin neuvosto, 19.3.2015 antamasta tuomiosta

(Asia C-254/15 P)

(2015/C 254/15)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Euroopan komissio (asiamiehet: J.-F. Brakeland ja M. Franca)

Muut osapuolet: City Cycle Industries, Euroopan unionin neuvosto ja Maxcom Ltd

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

—

kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-413/13, City Cycle Industries v. Euroopan unionin neuvosto, 19.3.2015 antaman, komissiolle 23.3.2015 tiedoksi annetun tuomion, hylkää kyseisessä tuomioistuimessa nostetun kanteen ja määrää Euroopan unionin neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut; tai vaihtoehtoisesti

—	palauttaa asian unionin yleisen tuomioistuimen uudelleen ratkaistavaksi; määrää, että molemmissa oikeusasteissa aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komission tekemä valitus koskee unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-413/13, City Cycle Industries v. Euroopan unionin neuvosto, 19.3.2015 antamaa tuomiota. Yleinen tuomioistuin kumosi kyseisellä tuomiolla Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien polkupyörien tuonnissa täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 990/2011 käyttöön otetun lopullisen polkumyyntitullin laajentamisesta koskemaan Indonesiasta, Malesiasta, Sri Lankasta ja Tunisiasta lähtöisin olevien polkupyörien tuontia riippumatta siitä, onko alkuperämaaksi ilmoitettu Indonesia, Malesia, Sri Lanka tai Tunisia 29.5.2013 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 501/2013 (1) 1 artiklan 1 kohdan ja 3 artiklan Chin Haur Indonesia, PT:tä koskevilta osiltaan.

Komissio esittää valituksensa tueksi neljä valitusperustetta. Ensiksi komissio väittää, ettei yleinen tuomioistuin tutkinut viran puolesta, voitiinko kanne SEUT 263 artiklan 4 kohdan nojalla ottaa tutkittavaksi. Toiseksi yleinen tuomioistuin voinut laillisesti katsoen päätellä, että neuvosto oli rikkonut polkumyyntiä koskevan perusasetuksen (2) 13 artiklan 1 kohtaa, koska tällainen tulkinta perustui riidanalaisen asetuksen asian kannalta merkityksellisen perustelukappaleen ja polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdan väärään tulkintaan. Kolmanneksi komissio väittää, ettei yleinen tuomioistuin esittänyt riittäviä perusteluja päätelmälleen ja rikkoi näin Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 36 artiklaa. Neljänneksi komissio katsoo, että yleinen tuomioistuin loukkasi komission Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 36 artiklaan perustuvia menettelyllisiä oikeuksia.

---

(1)  EUVL L 153, s. 1.

(2)  Polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30.11.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1225/2009 (EUVL L 343, s. 51).

---

3.8.2015

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 254/12

---

Valitus, jonka Euroopan unionin neuvosto on tehnyt 1.6.2015 unionin yleisen tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) asiassa T-412/13, Chin Haur Indonesia, PT v. Euroopan unionin neuvosto, 19.3.2015 antamasta tuomiosta

(Asia C-259/15 P)

(2015/C 254/16)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Euroopan unionin neuvosto (edustaja: asiamies S. Boelaert, Rechtsanwalt R. Bierwagen ja Rechtsanwalt C. Hipp)

Muut osapuolet): Chin Haur Indonesia, PT, Euroopan unionin neuvosto, Maxcom Ltd

Vaatimukset

Valittaja vaatii kunnioittavasti, että unionin tuomioistuin

—	kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-412/13, Chin Haur Indonesia, PT v. Euroopan unionin neuvosto, 19.3.2015 antaman, komissiolle 23.3.2015 tiedoksi annetun tuomion;

—	hylkää Chin Haur Indonesia, PT:n kyseisessä tuomioistuimessa nostaman kanteen, jossa se vaati riidanalaisen asetuksen (1) kumoamista, ja

—	velvoittaa Chin Haur Indonesia, PT:n korvaamaan molemmissa oikeusasteissa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Vaihtoehtoisesti

—	palauttaa asian unionin yleisen tuomioistuimen uudelleen ratkaistavaksi;

—	määrää, että molemmissa oikeusasteissa aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi väärin perusasetuksen (2) 13 artiklan 1 kohtaa päätellessään, ettei neuvostolla ollut riittäviä todisteita siitä, että kantaja oli osallistunut jälleenlaivaukseen. Yleisen tuomioistuimen esittämä tulkinta niistä edellytyksistä, jotka yksittäisten yhtiöiden on täytettävä, jotta ne voitaisiin vapauttaa laajennetuista toimenpiteistä on ristiriidassa perusasetuksen 13 artiklan rakenteen kanssa (ensimmäinen valitusperuste).

Yleisen tuomioistuimen toteamusta, jonka mukaan sille esitetyn asiakirja-aineiston perusteella neuvostolla ei ollut todisteita, joiden nojalla riidanalaisessa asetuksessa olisi voitu nimenomaisesti päätellä, että kantaja oli osallistunut jälleenlaivaustoimenpiteisiin, ei ole asianmukaisesti perusteltu. Lisäksi koska jälleenlaivaus oli näytetty asianmukaisesti toteen maan tasolla ja koska kantajan vapautuspyyntö ei ollut ollut perusteltu, ainoa päätelmä, jonka neuvosto, ja myös yleinen tuomioistuin saattoi tehdä tosiasioista, oli se, että kantaja oli osallistunut jälleenlaivaukseen – mitä valituksenalaisessa tuomiossa ei kuitenkaan todeta. Yleinen tuomioistuin vääristeli tosiasioita toisenlaiseen lopputulokseen päätyessään (toinen valitusperuste).

---

(1)  Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien polkupyörien tuonnissa täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 990/2011 käyttöön otetun lopullisen polkumyyntitullin laajentamisesta koskemaan Indonesiasta, Malesiasta, Sri Lankasta ja Tunisiasta lähtöisin olevien polkupyörien tuontia riippumatta siitä, onko alkuperämaaksi ilmoitettu Indonesia, Malesia, Sri Lanka tai Tunisia 29.5.2013 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 501/2013 (EUVL L 153, s. 1).

(2)  Polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30.11.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1225/2009 (EUVL L 343, s. 51).

---

3.8.2015

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 254/13

---

Valitus, jonka Euroopan unionin neuvosto on tehnyt 1.6.2015 unionin yleisen tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) asiassa T-413/13, City Cycle Industries v. Euroopan unionin neuvosto, 19.3.2015 antamasta tuomiosta

(Asia C-260/15 P)

(2015/C 254/17)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Euroopan unionin neuvosto (edustajat: asiamies S. Boelaert, Rechtsanwalt R. Bierwagen ja Rechtsanwalt C. Hipp)

Muut osapuolet: City Cycle Industries, Euroopan komissio ja Maxcom Ltd

Vaatimukset

Valittaja vaatii kunnioittavasti, että unionin tuomioistuin

—	kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-413/13, City Cycle Industries v. Euroopan unionin neuvosto, 19.3.2015 antaman, neuvostolle 23.3.2015 tiedoksi annetun tuomion;

—	hylkää City Cycle Industriesin kyseisessä tuomioistuimessa nostaman kanteen, jossa se vaati riidanalaisen asetuksen (1) kumoamista, ja

—	velvoittaa City Cycle Industriesin korvaamaan neuvostolle molemmissa oikeusasteissa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Vaihtoehtoisesti

—	palauttaa asian unionin yleisen tuomioistuimen uudelleen ratkaistavaksi;

—	määrää, että molemmissa oikeusasteissa aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi väärin perusasetuksen (2) 13 artiklan 1 kohtaa päätellessään, ettei neuvostolla ollut riittäviä todisteita siitä, että kantaja oli osallistunut jälleenlaivaukseen. Yleisen tuomioistuimen esittämä tulkinta niistä edellytyksistä, jotka yksittäisten yhtiöiden on täytettävä, jotta ne voitaisiin vapauttaa laajennetuista toimenpiteistä on ristiriidassa perusasetuksen 13 artiklan rakenteen kanssa (ensimmäinen valitusperuste).

Yleisen tuomioistuimen toteamusta, jonka mukaan sille esitetyn asiakirja-aineiston perusteella neuvostolla ei ollut todisteita, joiden nojalla riidanalaisessa asetuksessa olisi voitu nimenomaisesti päätellä, että kantaja oli osallistunut jälleenlaivaustoimenpiteisiin, ei ole asianmukaisesti perusteltu. Lisäksi koska jälleenlaivaus oli näytetty asianmukaisesti toteen maan tasolla ja koska kantajan vapautuspyyntö ei ollut ollut perusteltu, ainoa päätelmä, jonka neuvosto, ja myös yleinen tuomioistuin, saattoi tehdä tosiasioista, oli se, että kantaja oli osallistunut jälleenlaivaukseen – mitä valituksenalaisessa tuomiossa ei kuitenkaan todeta. Yleinen tuomioistuin vääristeli tosiasioita toisenlaiseen lopputulokseen päätyessään (toinen valitusperuste).

---

(1)  Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien polkupyörien tuonnissa täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 990/2011 käyttöön otetun lopullisen polkumyyntitullin laajentamisesta koskemaan Indonesiasta, Malesiasta, Sri Lankasta ja Tunisiasta lähtöisin olevien polkupyörien tuontia riippumatta siitä, onko alkuperämaaksi ilmoitettu Indonesia, Malesia, Sri Lanka tai Tunisia 29.5.2013 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 501/2013 (EUVL L 153, s. 1).

(2)  Polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30.11.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1225/2009 (EUVL L 343, s. 51).

---

3.8.2015

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 254/14

---

Valitus, jonka Belgian kuningaskunta on tehnyt 8.6.2015 unionin yleisen tuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa T-538/11, Belgia v. komissio, 25.3.2015 antamasta tuomiosta

(Asia C-270/15 P)

(2015/C 254/18)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asianosaiset

Valittaja: Belgian kuningaskunta (asiamiehet: C. Pochet ja J.-C. Halleux, avustajanaan advocaat L. Van Den Hende)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

Belgian kuningaskunta vaatii, että unionin tuomioistuin

—	kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen 25.3.2015 antaman tuomion

—	kumoaa valtiontuesta, jonka Belgia on myöntänyt nautaeläinten tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden (TSE) seulontojen rahoittamiseksi (valtiontuki C 44/08 (ex NN 45/04)), 27.7.2011 tehdyn Euroopan komission päätöksen

—	velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Ensimmäinen valitusperuste: Unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisia virheitä ja laiminlyönyt perusteluvelvollisuutensa SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun taloudellisen edun olemassaolon osalta.

(a)

Ensimmäinen osa: Unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen ja laiminlyönyt perusteluvelvollisuuden erityisesti nojautuessaan olettamaan, jonka mukaan yritysten, joille julkinen valta lakiin tai asetukseen perustuvia velvoitteita, on aina automaattisesti myös vastattava näistä velvoitteista aiheutuvista kuluista eikä julkinen valta saa millään tavoin puuttua asiaan riippumatta tämän toimenpiteen tarkoituksesta ja sen liittymisestä julkisten viranomaisten toimivaltuuksien käyttöön. Koska tämä olettama on hylättävä, unionin yleinen tuomioistuin ei ole millään tavoin selittänyt, minkä vuoksi BSE-seulontatestien kustannukset olisivat yritysten talousarviota normaalisti rasittavia maksuja. Unionin yleinen tuomioistuin on myös laiminlyönyt Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 36 artiklassa, luettuna yhdessä 53 artiklan kanssa, vahvistetun perusteluvelvollisuuden erityisesti siksi, ettei se ole tarkastellut kantajan mainitsemia perusteluja ja ennakkotapauksia tai että se on sivuuttanut niiden merkityksen.

(b)

Toinen osa: Unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, että harmonisointia koskevan lainsäädännön olemassaolo tai puuttuminen on täysin merkityksetöntä arvioitaessa valtiontuen olemassaoloa. Tässä yhteydessä unionin yleinen tuomioistuin on myös laiminlyönyt Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 36 artiklassa, luettuna yhdessä 53 artiklan kanssa, vahvistetun perusteluvelvollisuuden, koska se ei ole vastannut Belgian kuningaskunnan esittämiin perusteluihin.

(c)

Kolmas osa: Unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen antaessaan ymmärtää, ettei Belgian kuningaskunta ilmoita, minkä vuoksi SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun taloudellisen edun olemassaolon kannalta on oikeudellisesti merkityksellistä, onko korvaus kuluja suurempi vai ei. Valituksenalainen tuomio on oikeudellisesti virheellinen myös siksi, että siinä ilmeisesti väitetään, ettei tämän perustelun tueksi ole esitetty riittäviä tosiseikkoja.

Toinen valitusperuste: Unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisia virheitä ja laiminlyönyt SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun selektiivisyysedellytyksen soveltamista koskevan perusteluvelvollisuutensa. Unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen selittäessään yleistävällä tavalla, että kaikki ne yritykset, joiden on suoritettava pakollisia tarkastuksia ennen tuotteidensa markkinoille saattamista tai kauppaamista, ovat jo käsitteellisesti ”toisiinsa rinnastettavassa tosiasiallisessa ja oikeudellisessa tilanteessa”. Unionin yleinen tuomioistuin on ainakin laiminlyönyt perusteluvelvollisuutensa, koska se ei ole millään tavoin selittänyt, mistä syystä nämä yritykset olisivat valtiontukien kannalta ”toisiinsa rinnastettavassa tosiasiallisessa ja oikeudellisessa tilanteessa”, ja koska se on jättänyt vastaamatta Belgian kuningaskunnan esittämiin huomautuksiin.

---

3.8.2015

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 254/16

---

Kanne 22.5.2015 – Iberdrola v. komissio

(Asia T-260/15)

(2015/C 254/19)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Iberdrola, SA (Bilbao, Espanja) (edustajat: asianajajat J. Ruiz Calzado ja J. Domínguez Pérez)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan päätöksen 1 artiklan

—	kumoamaan päätöksen 4 artiklan 1 kohdan siltä osin kuin siinä velvoitetaan Espanjan kuningaskunta päättämään sen 1 artiklassa tarkoitettu tukiohjelma

—	kumoamaan päätöksen 4 artiklan 2–5 kohdan siltä osin kuin siinä velvoitetaan perimään komission toteama valtiontuki takaisin

—	toissijaisesti rajoittamaan päätöksen 4 artiklan 2 kohdan mukainen takaisinperintävelvollisuus samalla tavalla kuin ensimmäisessä ja toisessa päätöksessä

—	velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Nyt käsiteltävässä asiassa riidanalainen päätös on sama kuin asioissa T-12/15, Banco de Santander ja Santusa v. komissio, ja T-252/15, Ferrovial, SA ym. v. komissio.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut ovat samankaltaiset kuin ne, joihin on vedottu kyseisissä asioissa.

---

3.8.2015

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 254/16

---

Kanne 15.5.2015 – Gmina Miasto Gdynia ja Port Lotniczy Gdynia Kosakowo v. komissio

(Asia T-263/15)

(2015/C 254/20)

Oikeudenkäyntikieli: puola

Asianosaiset

Kantajat: Gmina Miasto Gdynia (Gdynia, Puola) Port Lotniczy Gdynia Kosakowo sp. z o. o. (Gdynia, Puola) (edustajat: asianajajat T. Koncewicz, K. Gruszecka-Spychała ja M. Le Berre)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantajat vaativat unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan kokonaisuudessaan Euroopan komission 26.2.2015 tekemän päätöksen toimenpiteestä SA.35 388 (2013/C) (ex 2013/NN ja ex 2012/N) Puola ”lentokentän Gdynia-Kosakowo rakentaminen”

—	velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantajat vetoavat muun muassa seuraaviin kanneperusteisiin.

1)	Ensimmäinen kanneperuste — Riidanalaisen päätöksen antamisen taustalla olevat tosiseikat on todettu mielivaltaisesti ja ilmeisen virheellisesti, ja näin ollen komissio on ylittänyt harkintavaltansa rajat ja tehnyt ilmeisiä virheitä näytön aineellisessa arvioinnissa.

2)	Toinen kanneperuste — Komissio on arvioinut virheellisesti Gdynia Kosakowon lentokentän investointien oikeudellisessa arvioinnissa merkityksellisiä seikkoja ja olosuhteita.

3)	Kolmas kanneperuste — Komissio on ylittänyt vapaan harkinnan rajat, sillä oikeuskäytännössä korostetaan harkintavaltaa käyttävän toimielimen velvollisuutta selventää myös, miksi tietyt todisteet ja tosiseikat on otettu huomioon ja muita ei ole otettu huomioon.

4)	Neljäs kanneperuste — SEUT 107 artiklan 1 kohtaa ja eurooppaoikeuden yleisiä oikeusperiaatteita – oikeusvarmuuden periaatetta ja toimielinten lojaalisuutta oikeussubjekteja kohtaan koskevaa periaatetta – on rikottu, koska niitä on sovellettu ja tulkittu virheellisesti.

5.

Viides kanneperuste — Tosiseikkojen ja todisteiden oikeudellisessa luokittelussa on tehty virheitä, jotka vaikuttavat niin, että riidanalaisella päätöksellä on rikottu SEUT 107 artiklan 1 kohtaa, kun siinä on todettu, että kyseisessä asiassa edellytykset sille, että kantajien toimintaa voitaisiin pitää yksityisen sijoittajan toimintana, eivät täyty, eikä ole osoitettu, että yksityinen sijoittaja olisi toteuttanut investointihankkeen, mistä seuraa, että investoinnit Gdynia Kosakowon lentokenttään ovat kiellettyä julkista tukea.

---

3.8.2015

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 254/17

---

Kanne 8.5.2015 – Gameart v. komissio

(Asia T-264/15)

(2015/C 254/21)

Oikeudenkäyntikieli: puola

Asianosaiset

Kantaja: Gameart sp. z o.o (Bielsko-Biała, Puola) (edustaja: asianajaja P. Hoffman)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan 18.2.2015 annetun Euroopan komission päätöksen siltä osin kuin siinä vahvistetaan sellaisen Puolan tasavallan ulkoasiainministeriölle osoitetun hakemuksen hylkääminen, joka koskee oikeutta saada tutustua kyseisen ministeriön hallussa oleviin jäljennöksiin Puolan tasavallan komissiolle lähettämistä kirjeistä, jotka koskevat komission käymiä menettelyjä, joissa on kyse siitä, että Puolan tasavalta on rikkonut unionin oikeutta 19.11.2009 annetun onnenpelilain osalta

—

jos unionin yleinen tuomioistuin omaksuu kannan, joka poikkeaa siitä kantajan kannasta, jonka mukaan Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 5 artiklan toista alakohtaa ei ole ymmärrettävä siten, että sen mukaan komissio voi tehdä sitovan päätöksen asiakirjoihin tutustumista koskevasta hakemuksesta, jonka jäsenvaltio on välittänyt sille ja jonka luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö on lähettänyt kyseisen jäsenvaltion elimelle, toteamaan SEUT 277 artiklan nojalla, että kyseisen asetuksen 5 artiklan toinen kohta on pätemätön eikä sitä voida siis soveltaa nyt käsiteltävässä asiassa

—	velvoittaa komission vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa neljään kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, ettei komissiolla ole toimivaltaa asetuksen N:o 1049/2001 5 artiklan toisen alakohdan nojalla — Koska hakemus on osoitettu jäsenvaltion elimelle ja se koski kyseiseltä valtiolta peräisin olevia asiakirjoja, asetuksen 5 artiklaa ei sovelleta. Komissiolla ei ole toimivaltaa pelkästään sen perusteella, että jäsenvaltio välittää hakemuksen komissiolle asetuksen 5 artiklan toisen kohdan nojalla, kun kyseinen hakemus ei koske komissiolta peräisin olevia asiakirjoja. Vaikka asetuksen 5 artiklaa sovellettaisiin hakemukseen, asetuksen 5 artiklan toista kohtaa ei voida tulkita siten, että siinä annetaan unionin toimielimelle oikeus tehdä sitova päätös kyseisestä hakemuksesta.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 4 ja 5 kohdan rikkomiseen — Kun komissio teki päätöksen oikeudesta tutustua Puolan tasavallalta peräisin olevaan asiakirjaan, sen olisi pitänyt kuulla kyseistä valtiota asetuksen 4 artiklan 4 kohdan nojalla, mitä se ei ole kuitenkaan tehnyt. Oikeus tutustua Puolan tasavallalta peräisin olevaan asiakirjaan olisi voitu evätä ainoastaan poikkeuksellisissa olosuhteissa, koska sitä ei ollut vastustettu asetuksen 4 artiklan 5 kohdan nojalla. Tällaisia olosuhteita ei kuitenkaan ole olemassa nyt käsiteltävässä asiassa.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu SEUT 296 artiklan rikkomiseen — Komissio ei ole perustellut millään tavalla toimivaltaansa tehdä päätös riidanalaisen osan osalta, vaikka kantaja on uhrannut suurimman osan uudistetusta hakemuksestaan komissiolta puuttuvaa toimivaltaa koskevalle kysymykselle. Tätä seikkaa koskevia täsmennyksiä ei ole esitetty riidanalaisen päätöksen perusteluissa, minkä johdosta kantajan ei ole mahdollista saada oikeuksilleen asianmukaista suojaa unionin yleisessä tuomioistuimessa.

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu pätemättömyyteen SEUT 277 artiklan nojalla — Jos unionin yleinen tuomioistuin katsoisi ensimmäisessä kanneperusteessa esitetyistä väitteistä huolimatta, että asetuksen N:o 1049/2001 5 artiklan toisen kohdan säännös on ymmärrettävä siten, että se, että jäsenvaltio välittää hakemuksen saada tutustua sen hallussa olevaan asiakirjaan unionin toimielimelle, oikeuttaa kyseisen toimielimen tekemään hakemuksesta sitovan päätöksen, kantaja väittää, että näin ymmärretty 5 artiklan säännös ei voi nojautua SEUT 15 artiklan 3 kohtaan tai EY 255 artiklaan asianmukaisena oikeudellisena perustana, minkä vuoksi se on pätemätön. Kyseinen näin ymmärretty säännös on lisäksi ristiriidassa asetuksen N:o 1049/2001 perustelujen kanssa, minkä johdosta se on pätemätön SEUT 296 artiklan (EY 253 artiklan) kannalta.

---

3.8.2015

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 254/19

---

Kanne 5.6.2015 – Industrias Químicas del Vallés v. komissio

(Asia T-296/15)

(2015/C 254/22)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Industrias Químicas del Vallés, SA (Mollet del Vallès, Espanja) (edustajat: asianajajat C. Fernández Vicién, I. Moreno-Tapia Rivas ja C. Vila Gisbert)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	jättämään soveltamatta kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta 21.10.2009 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta N:o 1107/2009 ja erityisesti sen 24 artiklaa ja liitteessä II olevaa 4 kohtaa

—	kumoamaan 11.3.2015 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 2015/408 siltä osin kuin siinä sisällytetään Metalaxil sen liitteessä tarkoitettuun korvattavien aineiden luetteloon

—	velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että täytäntöönpanoasetus on annettu lainvastaisen säännöksen perusteella, koska kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1107/2009 rikotaan Euroopan unionin oikeutta, koska — sillä loukataan ennalta varautumisen periaatetta, koska siinä säädetään järjestelmästä, jossa tehoaineet korvataan sellaisten hypoteettisten vaarojen perusteella, jotka eivät ole objektiivisesti perusteltuja — sillä on vaikutuksia sallittuihin aineisiin ja loukataan siten suhteellisuusperiaatetta, koska sillä ylitetään se, mikä on välttämätöntä suojelun korkeaa tasoa koskevan tavoitteen saavuttamiseksi — sillä vääristetään kilpailua sisämarkkinoilla, koska sillä kannustetaan korvaamaan aiheita siinä säädetyin edellytyksin ja — sillä loukataan perustelemista koskevaa velvollisuutta asetuksen (EY) N:o 1107/2009 liitteessä II olevassa 4 kohdassa mainitun, ”merkittävää osaa inaktiivisia isomeereja” koskevan edellytyksen osalta

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että asetuksella (EU) N:o 2015/408 loukataan perusteluvelvollisuutta, koska Metalaxilin sisällyttämistä korvattavien aineiden luetteloon ei ole perusteltu tieteellisten ja teknisten kriteerien perusteella, ja sillä loukataan syrjintäkiellon periaatetta Metalaxil-M:n osalta

3)	Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että asetuksella (EU) N:o 2015/408 loukataan suhteellisuusperiaatetta Euroopan unionin edistämien, terveydelle ja ympäristölle aiheutuvien vaarojen vähentämistä koskevien tavoitteiden osalta.

---

3.8.2015

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 254/20

---

Kanne 8.6.2015 – Nova v. komissio

(Asia T-299/15)

(2015/C 254/23)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Nova Onlus Consorzio nazionale di cooperative sociali – Soc. coop. (Trani, Italia) (edustajat: asianajajat M. Astolfi ja M. Petrucci)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

ensijaisesti — toteamaan, että kantaja on täyttänyt täysimääräisesti sopimusvelvoitteensa, joista määrätään sopimuksessa Grant Agreement n. HOME/2011/PPRS/AG/2176 Abac No. 30-CE-0495809/00-94, ja tämän johdosta — toteamaan, että kantajalla on oikeus pitää 80  242,78 euron suuruinen summa, jonka se on jo saanut ”pre-financing payment” -maksuna ja josta tällä hetkellä on kyse Euroopan komission – Directorate General Migration and Home Affairs – Directorate E2: Migration and Security Funds – Unit E2: Asylum, Migration and intergration Fund – HOME E2/FL/2015, nro 1520007 – 1.4.2015 mainitun summan perimiseksi laatimassa veloitusilmoituksessa, jonka kohteena on ”HOME/2011/PPRS/AG/2176 TORRE – Transnational Observatory for Refugee’s Resettlement in Europe n. 3241503771” — velvoittamaan vastaajan maksamaan jäljellä olevan 52  146,36 euron suuruisen summan ”final payment” -maksuna viivästyskorkoineen, jotka lasketaan Grant Agreementin II.16.3 artiklan mukaisesti siihen saakka, kunnes koko maksu on suoritettu, ja korvamaan kantajalle kaikki oikeudenkäyntikulut

toissijaisesti — kumoamaan Euroopan komission – Directorate General Migration and Home Affairs – Directorate E2: Migration and Security Funds – Unit E2: Asylum, Migration and intergration Fund – HOME E2/FL/2015, nro 1520007 – 1.4.2015 tekemän päätöksen, jonka kohteena on ”HOME/2011/PPRS/AG/2176 TORRE – Transnational Observatory for Refugee’s Resettlement in Europe n. 3241503771” ja jolla peritään takaisin 80  242,78 euron suuruinen summa, ja minkä tahansa muun siihen liittyvän aikaisemman tai myöhemmän toimen — velvoittamaan vastaajan maksamaan Grant Agreementin n. HOME/2011/PPRS/AG/2176 Abac No. 30-CE-0495809/00-94 täyttämiseksi jäljellä olevan 52  146,36 euron suuruisen summan ”final payment” -maksuna viivästyskorkoineen, jotka lasketaan Grant Agreementin II.16.3 artiklan mukaisesti siihen saakka, kunnes koko maksu on suoritettu, ja korvamaan kantajalle kaikki oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa neljään kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu jäljellä olevan summan maksamisen laiminlyöntiin ja Grant Agreementin II.15.4 artiklan mukaisten velvoitteiden noudattamatta jättämiseen — Kantaja vetoaa tältä osin kontradiktorisen periaatteen loukkaamiseen komission toiminnan yhteydessä sekä riippumattoman arvioijan avoimuutta, puolueettomuutta ja ulkopuolisuutta koskevien periaatteiden loukkaamiseen.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu tulosten objektiivista arviointia koskevien velvoitteiden noudattamatta jättämiseen siltä osin kuin on kyse Grant Agreementin Annex I – LogFramesta, Grant Agreementin II.17.5 artiklassa määrätyistä loppusumman vähentämisen rajoista ja II.12 artiklassa tarkoitettujen seuraamusten rajoista — Kantaja väittää tältä osin, että komissio on ollut osasyynä siihen, ettei tuloksia ole saavutettu, että komissiolle on aiheutunut perusteetonta hyötyä, että hyvän hallinnon periaatetta on loukattu hankkeen tavoitteita arvioitaessa ja kun otetaan huomioon komission tosiasiallinen sekaantuminen asiaan ja että olennaisten menettelymääräysten noudattamista koskevaa periaatetta on loukattu.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu sopimusvelvoitteiden yleiseen täyttämättä jättämiseen — Kantaja vetoaa tältä osin suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen, vilpittömän yhteistyön periaatteen loukkaamiseen, kuulluksi tulemista koskevan oikeuden loukkaamiseen komission tarkastus- ja veloitusmenettelyn aikana omaksuman käyttäytymisen yhteydessä ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a alakohdan rikkomiseen.

4)	Neljä kanneperuste, joka perustuu II.14 artiklassa määrättyjen velvoitteiden noudattamatta jättämiseen — Kantaja vetoaa tältä osin perustellun luottamuksen periaatteen loukkaamiseen siltä osin kuin on kyse menojen hyväksyttävyydestä henkilöstöresurssien ja tutkimustoiminnan osalta.

---

3.8.2015

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 254/21

---

Kanne 18.6.2015 – Italia v. komissio

(Asia T-317/15)

(2015/C 254/24)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Italian tasavalta (asiamiehet: avvocato dello Stato P. Gentili ja G. Palmieri)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan kilpailuilmoituksen EPSOAD/302/15 – Hallintovirkamiehet tilintarkastuksen alalla (AD 5)

—	velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut ovat samat, joihin on vedottu asiassa T-17/15, Italian tasavalta vastaan komissio (EUVL 2015, C 81, s. 27).

---

3.8.2015

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 254/22

---

Kanne 19.6.2015 – Impresa Costruzioni Giuseppe Maltauro v. komissio

(Asia T-320/15)

(2015/C 254/25)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Impresa Costruzioni Giuseppe Maltauro SpA (Vicenza, Italia) (edustajat: asianajajat M. Merola, M. Santacroce ja M. Toniolo)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan kokonaisuudessaan riidanalaisen päätöksen, jolla komissio sulki Impresa Costruzioni Giuseppe Maltauro S.p.A:n kaikkien sellaisten menettelyjen ulkopuolelle, jotka koskevat julkisia hankintoja ja Euroopan unionin yleisestä talousarviosta rahoitettua tukea – mukaan lukien menettely nro JRC/IPR/2014/C.5/0003 RC, joka julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä 2014/S 034-054569 ja sen myöhemmissä oikaisuissa –, kahden vuoden ja 10 kuukauden ajaksi

—	velvoittamaan komissio korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Poissulkemismenettely aloitettiin kantajan osallistuessa yhteisen tutkimuskeskuksen rajoitettuun tarjouskilpailuun 18.2.2014 uuden rakennuksen rakentamiseksi Ispran alueelle. Komission väitetään nimittäin olleen tietoinen tietyistä sääntöjenvastaisuuksista, joihin kantajana olevan yhtiön väitetään syyllistyneen.

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa neljään kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu tutkinnan puutteellisuuteen, tosiseikkojen vääristämiseen ja tästä aiheutuneeseen oikeudelliseen virheeseen, koska poikkeusta, josta säädetään varainhoitoasetuksen 106 artiklan 1 kohdan viimeisessä alakohdassa, ei sovellettu. — Kantaja väittää tästä, että riidanalaista päätöstä rasittavat tutkinnan puutteellisuus ja tosiseikkojen vääristäminen, mistä on aiheutunut oikeudellinen virhe siltä osin kuin varainhoitoasetuksen N:o 966/2012 106 artiklan 1 kohdan viimeistä alakohtaa ei ole sovellettu käsiteltävässä asiassa. Kantajan mukaan komissio teki erityisesti virheen, koska se ei myöntänyt, että käsiteltävässä tapauksessa asetuksen N:o 966/2012 106 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät, ja koska se ei ottanut riittävästi huomioon asiakirjaselvitystä, jonka Impresa Costruzioni Giuseppe Maltauro S.p.A. tutkinnan aikana esitti osoittaakseen, että se oli toteuttanut ”asianmukaiset toimenpiteet” tohtori E. Maltauroa vastaan.

2)

Toinen kanneperuste, jonka mukaan varainhoitoasetuksen 106 artiklan 1 kohdan c alakohta ei ole sovellettavissa — Kantaja väittää tästä – toissijaisesti –, että riidanalaisessa päätöksessä on vääristelty tosiseikkoja ja sen perustelut ovat puutteelliset siltä osin kuin siinä katsotaan, että kantaja on syyllistynyt asetuksen N:o 966/2012 106 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuun vakavaan virheeseen ammatin harjoittamisessa. Asiakirjoista, jotka koskevat oikeustoimia, joissa tohtori E. Maltauro oli osallisena, ei ilmene, että Impresa Costruzioni Giuseppe Maltauro S.p.A. olisi loukannut valvonta- tai sopimusvelvoitteitaan tai että se olisi hyötynyt lainvastaisesta toiminnasta, johon sen entisen toimitusjohtajan katsottiin syyllistyneen. Ei näin ollen ollut edellytyksiä sille, että Impresa Costruzioni Giuseppe Maltauro S.p.A:n katsottiin syyllistyneen niin vakavaan virheeseen ammatin harjoittamisessa, että edellä mainittu poissulkemisperuste täyttyi.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu kontradiktorisen periaatteen loukkaamiseen — Kantaja väittää tästä – edelleen toissijaisesti –, että riidanalaisessa päätöksessä on myös loukattu kontradiktorista periaatetta siltä osin kuin se perustuu seikkoihin, joita komissio ei maininnut menettelyn aloittamista koskevassa kirjeessä ja joihin Impresa Costruzioni Giuseppe Maltauro S.p.A. ei milloinkaan saanut tilaisuutta esittää omia huomautuksiaan. Tämän vuoksi se ei ole voinut puolustautua asianmukaisesti sellaisten seikkojen osalta, jotka osoittautuivat sittemmin ratkaiseviksi sen sulkemiseksi kaikkien sellaisten menettelyjen ulkopuolelle, jotka koskevat julkisia hankintoja ja Euroopan unionin yleisestä talousarviosta sekä Euroopan kehitysrahastosta rahoitettua tukea.

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen poissulkemisajanjakson määrittelyssä — Kantaja väittää tästä – viime kädessä –, että poissulkemispäätös annettiin suhteellisuusperiaatteen vastaisesti erityisesti siltä osin kuin siinä vahvistetaan poissulkemisen kestoksi kaksi vuotta ja 10 kuukautta. Kyseinen ajanjakso on täysin perusteeton, asetuksen N:o 966/2012 ja asetuksen N:o 1268/2012 sääntöjen, joissa säädetään poissulkemistapauksista, hengen ja tavoitteen vastainen ja ilmeisen suhteeton, koska Impresa Costruzioni Giuseppe Maltauro S.p.A oli poistanut tekijät, joilla olisi voinut olla kielteisiä vaikutuksia sen ammatilliseen toimintaan, eikä komissiolla ollut enää mitään syitä pelätä taloudellisen vahingon aiheutumista eikä maineen vahingoittumista.

---

3.8.2015

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 254/24

---

Virkamiestuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 25.6.2015 – EE v. komissio

(Asia F-55/14) (1)

((Henkilöstö - Sopimussuhteinen toimihenkilö - Määräaikaisen työsopimuksen uusimatta jättäminen - Kumoamisvaatimukset - Uusimismenettely - Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a alakohta - Oikeus tulla kuulluksi - Laiminlyönti - Vahingonkorvausvaatimus - Henkinen kärsimys))

(2015/C 254/26)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: EE (edustajat: asianajajat L. Levi ja A. Tymen)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: J. Currall ja T. S. Bohr)

Oikeudenkäynnin kohde

Vaatimus kantajan työsopimuksen, joka olisi pitänyt uusia toistaiseksi voimassa olevaksi, uusimatta jättämistä koskevan päätöksen kumoamiseksi.

Tuomiolauselma

1)	Euroopan komission päätös jättää uusimatta EE:n sopimussuhteisen toimihenkilön työsopimus, joka annettiin suullisesti tiedoksi 14.10.2013, vahvistettiin 31.10.2013 päivätyssä kirjeessä ja jota koskevat perustelut esitettiin 13.12.2013 päivätyssä kirjeessä, kumotaan.

2)	Euroopan komissio velvoitetaan maksamaan EE:lle 10  000 euron suuruinen summa.

3)	Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan EE:n oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 421, 24.11.2014, s. 59.

---

3.8.2015

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 254/24

---

Virkamiestuomioistuimen tuomio (yhden tuomarin kokoonpano) 25.6.2015 – Mikulik v. neuvosto

(Asia F-67/14) (1)

((Henkilöstö - Virkamiehet - Koeaika - Koeajan jatkaminen - Irtisanominen koeajan päätyttyä - Koeaika sääntöjenvastaisissa olosuhteissa))

(2015/C 254/27)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Filip Mikulik (Praha, Tšekin tasavalta) (edustaja: asianajaja M. Velardo)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: M. Bauer ja M. Veiga)

Oikeudenkäynnin kohde

Päätöksen, jolla kantaja irtisanottiin hänen koeaikansa päätyttyä, kumoaminen ja väitetyn henkisen kärsimyksen korvaaminen.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Filip Mikulik vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan unionin neuvoston oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 380, 27.10.2014, s. 26.

---

3.8.2015

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 254/25

---

Virkamiestuomioistuimen määräys (kolmas jaosto) 22.6.2015 – van Ourdenaarden v. parlamentti

(Asia F-139/14) (1)

((Henkilöstö - Virkamiehet - Vuosiloma - Vuosilomasta voidaan siirtää seuraavaan vuoteen enintään 12 päivää - Korvaus - Eläkelaskelma - Määräajassa tehdyn riitauttamisen puuttuminen - Uusien ja olennaisten tosiseikkojen puuttuminen - Työjärjestyksen 81 artikla - Kanne, jonka tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat))

(2015/C 254/28)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Annetje Elisabeth van Ourdenaarden (Grevenmacher, Luxemburg) (edustaja: asianajaja F. Moyse)

Vastaaja: Euroopan parlamentti (asiamiehet: M. Ecker ja N. Chemaï)

Oikeudenkäynnin kohde

Vaatimus kumota päätös, jossa jätetään siirtämättä vuoteen 2013 lomapäivät, jotka jäivät kantajalta vuonna 2012 käyttämättä sairausloman takia, ja vaatimus saada korvausta aineellisesta vahingosta ja henkisestä kärsimyksestä, joita kantaja väittää itselleen aiheutuneen.

Määräysosa

1)	Kanne jätetään tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat.

2)	Annetje Elisabeth van Ourdenaarden ja Euroopan parlamentti vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 89, 16.3.2015, s. 46.

---