2.7.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 217/1

(1)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’perussopimus’, 107 artiklan 1 kohdassa määrätään seuraavaa: ”Jollei perussopimuksissa toisin määrätä, jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu sisämarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.”

(2)

Perussopimuksen 107 artiklan 2 kohdassa luetellaan sisämarkkinoille soveltuvat tuet, joihin kuuluu muun muassa kyseisen artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettu tuki luonnonmullistusten tai muiden poikkeuksellisten tapahtumien aiheuttaman vahingon korvaamiseksi. Perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdassa luetellaan tukimuodot, joita voidaan pitää sisämarkkinoille soveltuvina; näihin kuuluu muun muassa kyseisen artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettu tuki tietyn taloudellisen toiminnan tai talousalueen kehityksen edistämiseen, jos tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla.

(3)

Perussopimuksen 108 artiklan 1 ja 2 kohdan nojalla komissio seuraa jatkuvasti jäsenvaltioiden kanssa niiden voimassa olevia tukijärjestelmiä. Perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan nojalla jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tuen myöntämistä tai muuttamista koskevasta suunnitelmasta. Perussopimuksen 108 artiklan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset menettelysäännöt on vahvistettu neuvoston asetuksessa (EY) N:o 659/1999 (1) ja komission asetuksessa (EY) N:o 794/2004 (2).

(4)

Perussopimuksen 42 artiklan mukaisesti maataloustuotteiden tuotantoon ja kauppaan, johon sisältyy kalastus- ja vesiviljelyala, sovelletaan kilpailusääntöjä – muun muassa valtiontukisääntöjä – koskevia perussopimuksen määräyksiä vain siltä osin kuin Euroopan parlamentti ja neuvosto määrittävät. Se, missä laajuudessa valtiontukia koskevia perussopimuksen määräyksiä sovelletaan kalastus- ja vesiviljelyalaan, on määritetty Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 508/2014 (3) 8 artiklassa.

(5)

Asetuksen (EU) N:o 508/2014 8 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jäsenvaltioiden kalastus- ja vesiviljelyalalle myöntämään tukeen sovelletaan perussopimuksen 107, 108 ja 109 artiklaa. Asetuksen 8 artiklan 2 kohdassa säädetään kuitenkin tähän yleiseen sääntöön tehtävästä poikkeuksesta, ja kohdan mukaan perussopimuksen 107, 108 ja 109 artiklaa ei sovelleta maksuihin, joita jäsenvaltiot suorittavat kalastus- ja vesiviljelyalalle kyseisen asetuksen perusteella ja sen mukaisesti. Mainitun asetuksen 8 artiklan 3 kohdan mukaan perussopimuksen valtiontukisääntöjä kuitenkin sovelletaan, jos kansallisten säännösten nojalla kalastus- ja vesiviljelyalalle myönnetään mainitun asetuksen säännökset ylittävää julkista rahoitusta. Tässä tapauksessa valtiontukisääntöjä sovelletaan julkiseen rahoitukseen kokonaisuudessaan.

(6)

Jotkin jäsenvaltioiden asetuksen (EU) N:o 508/2014 nojalla suorittamat maksut eivät ole kalastus- ja vesiviljelyalan tukia ja jäävät alan ulkopuolelle; tällaisia ovat esimerkiksi kyseisen asetuksen V osaston VIII luvun (Yhteistyössä toteutettavan hallinnoinnin mukaisesti rahoitettavat YMP:n toimenpiteet) mukaiset maksut. Lisäksi asetuksen V osaston III luvun (Kalastus- ja vesiviljelyalueiden kestävä kehitys) mukaiset maksut jäävät myös yleensä kalastus- ja vesiviljelyalan ulkopuolelle. Jos nämä maksut kuitenkin liittyvät mainitun asetuksen V osaston I, II ja IV luvuissa säädettyihin toimenpiteisiin mainitun asetuksen 63 artiklan 2 kohdan mukaisesti, ne kuuluvat kalastus- ja vesiviljelyalan piiriin.

(7)

Asetuksen (EU) N:o 508/2014 nojalla suoritettavat maksut, jotka jäävät kalastus- ja vesiviljelyalan ulkopuolelle, kuuluvat valtiontukisääntöjä koskevien perussopimuksen määräysten soveltamisalaan. Valtiontuiksi katsottavat maksut olisi arvioitava asiaankuuluvien valtiontuen välineiden avulla. Tällaisissa tapauksissa näitä suuntaviivoja, komission asetusta (EU) N:o 1388/2014 (4) ja komission asetusta (EU) N:o 717/2014 (5) ei sovelleta.

(8)

Näissä suuntaviivoissa vahvistetaan periaatteet, joita komissio soveltaa arvioidessaan, voidaanko kalastus- ja vesiviljelyalalle myönnettyä tukea pitää sisämarkkinoille soveltuvana perussopimuksen 107 artiklan 2 kohdan tai 107 artiklan 3 kohdan nojalla.

(9)

Kalastus- ja vesiviljelyalan valtiontuet ovat osa yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) laajempaa kehystä. Tämän politiikan puitteissa unioni myöntää taloudellista tukea kalastus- ja vesiviljelyalalle EMKR:stä. Julkisen tuen yhteiskunnalliset ja taloudelliset vaikutukset ovat samat riippumatta sitä, onko se (osittain) unionin tai jäsenvaltion kokonaan rahoittamaa. Näin ollen komissio katsoo, että sen valtiontukiin soveltaman valvontapolitiikan olisi oltava johdonmukaista ja yhteneväistä niiden tukien kanssa, jotka myönnetään osana unionin yhteistä kalastuspolitiikkaa. Näin ollen valtiontuen käyttö voi olla perusteltua vain, jos se on sopusoinnussa yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden kanssa. Soveltaessaan ja tulkitessaan näiden suuntaviivojen sääntöjä komissio ottaa sen vuoksi huomioon myös YKP:n säännöt.

(10)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013 (6) 2 artiklassa vahvistetuilla YKP:n tavoitteilla pyritään muun muassa varmistamaan, että kalastus- ja vesiviljelytoimet ovat ympäristön kannalta kestäviä pitkällä aikavälillä ja että niitä hallinnoidaan taloudellisten, sosiaalisten ja työllisyyteen liittyvien tavoitteiden sekä elintarvikkeiden saatavuuden parantamista koskevien tavoitteiden kanssa yhteneväisellä tavalla.

(11)

Asetuksen (EU) N:o 508/2014 5 artiklassa määritellään EMKR:n tavoitteet, joita ovat kilpailukykyisen, ympäristön kannalta kestävän, taloudellisesti kannattavan ja sosiaalisesti vastuullisen kalastuksen ja vesiviljelyn kehittäminen, YKP:n täytäntöönpanon edistäminen, kalastus- ja vesiviljelyalueiden tasapainoinen ja osallistava alueellinen kehittäminen sekä unionin yhdennetyn meripolitiikan kehittäminen ja täytäntöönpano koheesiopolitiikkaa ja YKP:tä täydentävällä tavalla. Näihin tavoitteisiin pyrkiminen ei saa johtaa lisääntyneeseen kalastuskapasiteettiin.

(12)

EMKR:stä annetaan rahoitustukea eri aihealueisiin ja aloille, jotka on määritetty asetuksessa (EU) N:o 508/2014. EMKR:stä tuettavat toimenpiteet pannaan täytäntöön joko suoran tai yhteistyössä toteutettavan hallinnoinnin periaatteiden mukaisesti.

(13)

Komissio esitteli 8. toukokuuta 2012 antamassaan EU:n valtiontukiuudistusta koskevassa tiedonannossa (7) kolme valtiontukien valvonnan uudistamiseen liittyvää päätavoitetta: a) edistää kestävää, älykästä ja osallistavaa kasvua kilpailuun perustuvilla sisämarkkinoilla; b) keskittää komission ennakkoarviointi tapauksiin, joilla on suurin vaikutus sisämarkkinoilla, ja tiivistää jäsenvaltioiden yhteistyötä valtiontukisääntöjen täytäntöönpanossa; ja c) sujuvoittaa sääntöjä ja nopeuttaa päätöksentekoa.

(14)

Komissio kehotti erityisesti omaksumaan eri suuntaviivojen ja puitteiden tarkistusta koskevan yhteisen lähestymistavan, jonka tarkoituksena olisi sisämarkkinoiden lujittaminen, julkisten menojen vaikuttavuuden parantaminen kanavoimalla valtiontuki paremmin yhteisen edun mukaisiin tavoitteisiin, kannustavan vaikutuksen tiukempi valvonta, tuen rajoittaminen tarvittavaan vähimmäismäärään sekä kilpailuun ja kauppaan mahdollisesti kohdistuvien tuen kielteisten vaikutusten välttäminen. Näissä suuntaviivoissa esitetyt periaatteet ja edellytykset perustuvat valtiontukiuudistusta koskevassa tiedonannossa vahvistettuihin tavoitteisiin.

(15)

Näitä suuntaviivoja sovelletaan kaikkiin kalastus- ja vesiviljelyalalle myönnettyihin tukiin. Ne koskevat sekä tukijärjestelmiä että yksittäisiä tukia.

(16)

Näitä suuntaviivoja sovelletaan kalastus- ja vesiviljelyalaan liittyviin alueellisen tuen osa-alueisiin (8). Niitä sovelletaan myös kaikkeen muuhun tukeen, jota kalastus- ja vesiviljelyalalle myönnetään Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI-rahastot) puitteissa, EMKR:ää lukuun ottamatta.

(17)

Näitä suuntaviivoja ei sovelleta tukiin, jotka on myönnetty lisärahoituksena asetuksen (EU) N:o 508/2014 72 artiklassa tarkoitettujen korvaussuunnitelmien toteuttamiseen. Nämä tuet hyväksytään osana korvaussuunnitelmia kyseisen asetuksen 73 artiklan mukaisesti.

(18)

Komissio muistuttaa jäsenvaltioita siitä, että niiden on perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan ja asetuksen (EY) N:o 659/1999 2 artiklan mukaisesti ilmoitettava kaikista suunnitelmistaan myöntää uutta tukea.

(19)

Jäsenvaltion ei kuitenkaan tarvitse ilmoittaa komissiolle seuraavista:

(20)

Komissio muistuttaa kaikkia jäsenvaltioita siitä, että rahoitusjärjestelmä, esimerkiksi veronluonteiset maksut, olisi myös ilmoitettava, jos tällainen järjestelmä on olennainen osa tukitoimenpidettä (11).

(21)

Komissio muistuttaa jäsenvaltioita siitä, että lisärahoituksena asetuksen (EU) N:o 508/2014 72 artiklassa tarkoitettujen korvaussuunnitelmien toteuttamiseen myönnetystä tuesta on ilmoitettava komissiolle osana mainittuja suunnitelmia. Kyseisen asetuksen 73 artiklan mukaan tällä tavoin ilmoitettu valtiontuki katsotaan ilmoitetuksi myös perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetulla tavalla.

(22)

Näissä suuntaviivoissa tarkoitetaan

(23)

Arvioidessaan, voidaanko komissiolle ilmoitetun tukitoimenpiteen katsoa soveltuvan sisämarkkinoille, komissio analysoi, varmistaako toimenpidesuunnitelma, että tuen myönteinen vaikutus yhteisen edun mukaisen tavoitteen saavuttamiseen ylittää sen mahdolliset kielteiset vaikutukset kauppaan ja kilpailuun.

(24)

Valtiontukiuudistusta koskevassa tiedonannossa kehotettiin yksilöimään ja määrittelemään yhteiset periaatteet, joita komissio soveltaa aina arvioidessaan, soveltuuko tukitoimenpide sisämarkkinoille. Tässä tarkoituksessa komissio katsoo, että tukitoimenpide on sisämarkkinoille soveltuva vain, jos se on kaikkien seuraavien periaatteiden mukainen:

(25)

Eräisiin tukijärjestelmämuotoihin voidaan lisäksi soveltaa 118–121 kohdan mukaista jälkiarviointia. Komissio voi rajoittaa järjestelmien kestoa (yleensä enintään neljään vuoteen) niin, että myöhemmin voidaan tehdä uusi ilmoitus järjestelmän voimassaolon jatkamiseksi.

(26)

Jos tukitoimenpide tai joku sen ehdoista – mukaan lukien rahoitusmenetelmä, kun se kuuluu erottamattomasti tukitoimenpiteeseen – rikkovat unionin lainsäädäntöä, tuki ei ole sisämarkkinoille soveltuva (15).

(27)

Kolmansiin maihin tai jäsenvaltioihin suuntautuvaan vientiin liittyvälle toiminnalle myönnetty tuki eli tuki, joka liittyy suoraan vientimääriin, jakeluverkon perustamiseen ja toimintaan tai muihin vientitoimintaan liittyviin kustannuksiin, ja tuki, jolla suositaan kotimaisia tuotteita tuontituotteiden kustannuksella, ei sovellu sisämarkkinoille.

(28)

Arvioidessaan tukea, jota myönnetään yritykselle, jolle on annettu sellaiseen komission aikaisempaan päätökseen perustuva maksamaton perintämääräys, jossa tuki on todettu sääntöjenvastaiseksi ja sisämarkkinoille soveltumattomaksi, komissio ottaa huomioon vielä perimättä oleman tukimäärän (16). Tämä ei kuitenkaan koske perussopimuksen 107 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettua luonnonmullistusten aiheuttamien vahinkojen korvaamiseksi myönnettävää tukea.

(29)

Yhteisiä arviointiperusteita on kokonaisuudessaan sovellettava ottaen huomioon YKP:n erityinen toiminta-ala. Niitä sovelletaan sen vuoksi kaikkiin näiden suuntaviivojen mukaisiin tukiin, jollei jäljempänä 4 ja 5 jaksossa säädetä kalastus- ja vesiviljelyalan erityispiirteistä johtuvista poikkeuksista.

(30)

Edellä 3.1 jaksossa vahvistettujen yhteisten arviointiperiaatteiden lisäksi komissio soveltaa myös tässä jaksossa vahvistettuja kalastus- ja vesiviljelyalaa koskevia periaatteita.

(31)

Kunkin valtiontukea saavan edunsaajan on noudatettava YKP:n sääntöjä.

(32)

Tukihakemusta tai, jos sellaista ei vaadita, vastaavaa toimea ei voida hyväksyä, jos asetuksen (EU) N:o 508/2014 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen on katsonut, että kyseinen toimija on syyllistynyt yhteen tai useampaan mainitun asetuksen 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun rikkomukseen tai rikokseen taikka syyllistynyt mainitun asetuksen 10 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun petokseen. Mainitun asetuksen 10 artiklan 4 kohdan nojalla hyväksytyissä delegoiduissa säädöksissä vahvistettuja kausia, joina hakemuksia ei voida hyväksyä, sovelletaan. Tätä periaatetta ei sovelleta tukeen, joka täyttää näiden suuntaviivojen 4, 5.3 ja 5.4 jaksossa esitetyt edellytykset.

(33)

Kaikkien yritysten, jotka ovat jättäneet tukihakemuksen tai, jos hakemusta ei vaadita, toteuttaneet vastaavan toimen, on jatkossakin noudatettava YKP:n sääntöjä hankkeen koko täytäntöönpanokauden ajan ja viiden vuoden ajan siitä, kun loppumaksu on suoritettu tuensaajalle. Tukitoimenpiteiden nimenomaisena edellytyksenä on oltava, että tuensaaja tai tuensaajat noudattavat YKP:n sääntöjä näiden kausien ajan. Jos toimivaltainen viranomainen katsoo, että tuensaaja on syyllistynyt yhteen tai useampaan asetuksen (EU) N:o 508/2014 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun rikkomukseen näiden kausien aikana eikä sen seurauksena täytä tuen hakemisen kriteerejä, tuensaajan on maksettava tuki takaisin.

(34)

Jos tukitoimenpide on vastaavanlainen kuin asetuksen (EU) N:o 508/2014 nojalla tukeen oikeutettu toimi, sen voidaan katsoa soveltuvan sisämarkkinoille ainoastaan, jos se on mainitun asetuksen mainittua toimea koskevien säännösten ja etenkin julkisen tuen intensiteettiä koskevien säännösten mukainen. Jos tuki ylittää mainitussa asetuksessa säädetyt kriteerit, jäsenvaltion on osoitettava perustelut tuen saamiselle ja tuen välttämättömyys.

(35)

Tukea ei saa myöntää toiminnoille, jotka vastaavat asetuksen (EU) N:o 508/2014 11 artiklassa tarkoitettuja tukeen oikeuttamattomia toimia.

(36)

Tukitoimenpiteellä on edistettävä perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun yhden tai useamman yhteisen edun mukaisen tavoitteen saavuttamista.

(37)

Lisäksi kunkin tukitoimenpiteen osalta on määritettävä ne YKP:n tavoitteet, joiden saavuttamista sillä edistetään, ja osoitettava selkeästi, kuinka toimenpide edistää näiden tavoitteiden saavuttamista vaikuttamatta samaan aikaan kielteisesti YKP:n muiden tavoitteiden saavuttamiseen. YKP:n tavoitteet vahvistetaan asetuksen (EU) N:o 1380/2013 2 artiklassa, ja niillä pyritään muun muassa varmistamaan, että kalastus- ja vesiviljelytoimet ovat ympäristön kannalta kestäviä pitkällä aikavälillä ja että niitä hallinnoidaan taloudellisten, sosiaalisten ja työllisyyteen liittyvien tavoitteiden sekä elintarvikkeiden saatavuuden parantamista koskevien tavoitteiden kanssa yhteneväisellä tavalla.

(38)

Komissio katsoo, että tukitoimenpiteet, jotka täyttävät näiden suuntaviivojen 4, 5.1, 5.3 ja 5.4 jaksossa mainitut erityisedellytykset, edistävät yhteisen edun tavoitteen saavuttamista.

(39)

Jotta voidaan arvioida, onko valtiontuki tarpeen yhteisen edun mukaisen tavoitteen saavuttamiseksi, on ensin yksilöitävä ratkaistavana oleva ongelma. Valtiontuki olisi kohdennettava tilanteisiin, joissa tuella saadaan aikaan sellainen merkittävä vaikutus, johon ei päästä markkinoiden omin toimin. Tämä pätee erityisesti tilanteissa, joissa julkisia resursseja on vähän.

(40)

Valtiontukitoimenpiteillä voidaan tietyin edellytyksin korjata markkinoiden toimintapuutteita ja siten parantaa markkinoiden tehokasta toimintaa ja kilpailukykyä. Kun markkinoilla saavutetaan tehokkaita tuloksia, jotka kuitenkin ovat epätyydyttäviä oikeudenmukaisuuden tai koheesion kannalta, valtiontukea voidaan käyttää suotavamman ja oikeudenmukaisemman markkinatilanteen saavuttamiseksi.

(41)

Valtiontuen tarkoituksena ja tavoitteena ei ole olla suojelutoimenpide, vaan sillä on edistettävä kalastus- ja vesiviljelyalan järkiperäistämistä ja tehostamista. Valtiontuen tavoitteena on saada aikaan pysyviä parannuksia, jotta alan toiminta voi perustua markkinatekijöihin.

(42)

Näiden suuntaviivojen soveltamiseksi komissio katsoo, että markkinoilla ei päästä odotettuihin tavoitteisiin ilman valtion toimia ja että valtion toimia tarvitaan, jos tuki täyttää näiden suuntaviivojen 4, 5.1, 5.3 ja 5.4 jaksossa vahvistetut erityisedellytykset.

(43)

Ehdotetun tukitoimenpiteen on oltava asianomaisten tavoitteiden saavuttamiseen tarkoituksenmukainen politiikan väline. Tukitoimenpiteen ei katsota soveltuvan sisämarkkinoille, jos sama YKP:n tavoitteisiin kohdistuva myönteinen vaikutus saadaan aikaan vähemmän vääristävillä politiikan välineillä tai muilla vähemmän vääristävillä tukimuodoilla.

(44)

Komissio katsoo, että tarkoituksenmukaisia politiikan välineitä ovat tukitoimenpiteet, jotka täyttävät näiden suuntaviivojen 4, 5.1, 5.3 ja 5.4 jaksossa mainitut erityisedellytykset. Kaikissa muissa tapauksissa jäsenvaltion on osoitettava, että vähemmän vääristäviä muita politiikan välineitä ei ole olemassa.

(45)

Komissio ottaa erityisesti huomioon ehdotettua tukijärjestelmää koskevat vaikutustenarvioinnit, jotka jäsenvaltio mahdollisesti esittää. Jäljempänä 6 jaksossa kuvattujen jälkiarviointien tulokset voidaan myös ottaa huomioon arvioitaessa, onko olemassa vähemmän vääristäviä muita politiikan välineitä.

(46)

Tuki voidaan myöntää eri muodoissa. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tuki myönnetään muodossa, josta todennäköisesti aiheutuu vähiten kaupan ja kilpailun vääristymiä.

(47)

Jos tuki myönnetään muodossa, joka tarjoaa suoran rahallisen edun (esimerkiksi suorat avustukset, vapautukset veroista, sosiaaliturvamaksuista tai muista pakollisista maksuista tai niiden alennukset), jäsenvaltion on osoitettava, miksi muut mahdollisesti vähemmän vääristävät tukimuodot, kuten takaisinmaksettavat ennakot tai velka- tai pääomainstrumentteihin perustuvat tukimuodot (esimerkiksi halpakorkoiset lainat tai korkotuet, valtion takaukset tai edullisin ehdoin toteutettu omistusosuuden hankinta tai muunlainen pääomasijoitus), ovat vähemmän tarkoituksenmukaisia vaihtoehtoja.

(48)

Jäljempänä 6 jaksossa kuvattujen jälkiarviointien tulokset voidaan ottaa huomioon arvioitaessa, onko olemassa vähemmän vääristäviä muita tukimuotoja.

(49)

Tuen katsotaan soveltuvan sisämarkkinoille vain, jos sillä on kannustava vaikutus. Tuella on kannustava vaikutus silloin, kun se muuttaa yrityksen toimintaa siten, että yritys harjoittaa sellaista lisätoimintaa, jota se ei olisi ryhtynyt harjoittamaan ilman tukea tai harjoittaisi rajoitetusti tai eri tavalla. Tuella ei saa kattaa yritykselle toiminnasta joka tapauksessa aiheutuvia kustannuksia, eikä sillä saa korvata taloudelliseen toimintaan liittyvää tavanomaista liiketoimintariskiä (17).

(50)

Toimintatuki ja pakollisten vaatimusten noudattamista helpottava tuki eivät periaatteessa sovellu sisämarkkinoille, ellei kyse ole unionin lainsäädännössä tai näissä suuntaviivoissa nimenomaisesti säädetyistä tätä koskevista poikkeuksista ja asianmukaisesti perustelluista tapauksista.

(51)

Tuella, jota myönnetään sellaiseen toimintaan, jota tuensaaja on jo alkanut toteuttaa ennen kuin tuensaaja on jättänyt tukihakemuksen kansallisille viranomaisille, ei voida katsoa olevan kannustavaa vaikutusta.

(52)

Luonteeltaan korvaavalla tuella – kuten tuki, joka täyttää 4, 5.3 ja 5.4 jaksossa esitetyt erityisedellytykset, ja tuki, joka täyttää 5.6 jaksossa esitetyt edellytykset – ei edellytetä olevan kannustavaa vaikutusta.

(53)

Veroetuuksien muodossa olevalla tuella katsotaan olevan kannustava vaikutus, jos siinä vahvistetaan oikeus tukeen objektiivisin perustein ja ilman jäsenvaltion muuta harkintavaltaa ja jos toimenpide oli hyväksytty ja voimassa ennen tuettuun hankkeeseen tai toimintaan liittyvien töiden aloittamista. Viimeksi mainittua vaatimusta ei sovelleta myöhemmin käyttöön otettaviin verojärjestelmiin edellyttäen, että toimenpide kuului jo aikaisempien veroetuuksiin perustuvien järjestelmien soveltamisalaan.

(54)

Tuki on rajattava vähimmäismäärään, joka on tarpeen, jotta tuensaaja suorittaa toiminnon.

(55)

Yleensä tuen katsotaan rajoittuvan vähimmäismäärään, jos tuen määrä vastaa investoinnin toteuttamisesta kyseisellä alueella aiheutuvia ylimääräisiä nettokustannuksia verrattuna vaihtoehtoiseen tilanteeseen, jossa tukea ei myönnettäisi (ylimääräisiä nettokustannuksia koskeva lähestymistapa).

(56)

Näin ollen tuki ei saa ylittää vähimmäismäärää, joka tarvitaan hankkeen kannattavuuden varmistamiseksi. Tuki ei saa esimerkiksi lisätä hankkeen sisäistä tuottoprosenttia (IRR) (18) siten, että se ylittäisi tavanomaiset tuottoprosentit, joita kyseinen yritys soveltaa muissa samantyyppisissä investointihankkeissa. Jos kyseisiä tuottoprosentteja ei ole käytettävissä, tuki ei saisi lisätä hankkeen sisäistä tuottoprosenttia siten, että se ylittäisi yrityksen pääomakustannukset kokonaisuutena tarkasteltuna tai kyseisen alan yleiset tuottoprosentit.

(57)

Jos tukitoimenpide on samankaltainen kuin asetuksen (EU) N:o 508/2014 nojalla tukeen oikeutettu toimi, tuen oikeasuhteisuutta koskevaa periaatetta katsotaan noudatettavan, jos tuen määrä ei ylitä sovellettavaa mainitun asetuksen 95 artiklassa ja liitteessä I vahvistettua julkisen tuen enimmäisintensiteettiä. Jos toimenpiteelle myönnetyn julkisen tuen enimmäisintensiteetti ylittää kyseisissä säännöksissä säädetyt rajat, tuen oikeasuhteisuutta koskevaa periaatetta katsotaan noudatettavan, jos jäsenvaltio osoittaa perustelut tuen saamiselle ja tuen välttämättömyyden.

(58)

Luonteeltaan korvaava tuki – kuten tuki, joka täyttää 4, 5.3 ja 5.4 jaksossa esitetyt erityisedellytykset, ja tuki, joka täyttää 5.6 jaksossa esitetyt edellytykset – katsotaan oikeasuhteiseksi.

(59)

Tukea voidaan myöntää samanaikaisesti useista järjestelmistä tai se voi kumuloitua tapauskohtaisen tuen kanssa edellyttäen, että toiminnalle myönnettävän julkisen rahoituksen kokonaismäärä ei ylitä näissä suuntaviivoissa tarkoitettuja asiaankuuluvia tuen enimmäisintensiteettejä.

(60)

Jotta tuki soveltuu sisämarkkinoille, tukitoimenpiteen kielteisten vaikutusten, jotka ilmenevät kilpailun vääristymisenä ja vaikutuksena jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, on oltava rajalliset, ja yhteisen edun mukaisen tavoitteen saavuttamista edistävien myönteisten vaikutusten on oltava niitä suuremmat.

(61)

Kalastus- ja vesiviljelyalan tuesta voi periaatteessa aiheutua tuotemarkkinoiden vääristymistä ja sijaintipaikkaan kohdistuvia vaikutuksia. Se voi näin ollen johtaa resurssien tehottomaan kohdentamiseen, joka haittaa sisämarkkinoiden taloudellista suorituskykyä, ja jakautumisongelmiin, jotka vääristävät taloudellisen toiminnan jakautumista eri maantieteellisille alueille.

(62)

Komissio katsoo tuen alan kehitykseen aikaansaamien myönteisten vaikutusten vuoksi, että jos tuki täyttää näiden suuntaviivojen 4, 5.1, 5.3 ja 5.4 jaksossa vahvistetut erityisedellytykset, kilpailuun ja kauppaan kohdistuvat kielteiset vaikutukset jäävät mahdollisimman pieniksi.

(63)

Yleisesti ottaen komissio katsoo, että kilpailuun ja kauppaan kohdistuvat vaikutukset ovat rajoitetumpia, jos tuki on oikeasuhteista (tuen rajaaminen välttämättömään), ja että vaikutukset ovat sitä rajoitetumpia, mitä pienempi tuen määrä on suhteessa tukikelpoisiin kokonaiskustannuksiin.

(64)

Tukijärjestelmät eivät saa johtaa merkittäviin kilpailun ja kaupan vääristymiin. Siinäkin tapauksessa, että vääristymien voidaan katsoa olevan rajoitettuja yksittäisellä tasolla, järjestelmä ei kokonaisuutena saisi johtaa suuriin vääristymiin.

(65)

Sen vuoksi jäsenvaltion on osoitettava, että tuen kielteiset vaikutukset rajoittuvat vähimmäismäärään ottaen huomioon esimerkiksi kyseisten hankkeiden koon, yksittäiset ja kumulatiiviset tukimäärät, oletetut tuensaajat ja kohdealojen ominaispiirteet. Auttaakseen komissiota arvioimaan tuen vaikutuksia jäsenvaltio voi toimittaa mahdolliset käytettävissään olevat vaikutustenarvioinnit ja samanlaisista aikaisemmista tukijärjestelmistä jälkikäteen tehdyt arvioinnit.

(66)

Arvioidessaan ilmoitetun yksittäisen tuen vaikutuksia komissio keskittyy erityisesti kielteisiin vaikutuksiin, jotka liittyvät markkinoilta poistumisen ehkäisemiseen ja huomattavan markkinavoiman käsitteeseen. Nämä kielteiset vaikutukset on tasapainotettava tuen myönteisten vaikutusten kanssa.

(67)

Kilpailuun ja kauppaan kohdistuvien mahdollisten vääristymien kartoittamiseksi ja arvioimiseksi kaikkien jäsenvaltioiden olisi toimitettava komissiolle todisteita, joiden perusteella komissio voi määrittää asiaan liittyvät tuotemarkkinat – eli tuotteet, joihin tuensaajan toiminnan muuttuminen vaikuttaa – maantieteelliset markkinat, kilpailijat sekä asianomaiset asiakkaat ja kuluttajat.

(68)

Komissio soveltaa erilaisia perusteita arvioidessaan mahdollisia kilpailun ja kaupan vääristymiä, kuten kyseisten tuotemarkkinoiden rakenne, markkinoiden toiminta (taantuvat vai kasvavat markkinat), tuensaajan valintaprosessi sekä tuensaajan markkinastrategia.

(69)

Kaikkien jäsenvaltioiden on julkaistava vähintään seuraavat tiedot kattavalla valtiontukisivustolla kansallisella tai alueellisella tasolla:

(70)

Veroetuuksiin perustuvien tukijärjestelmien tapauksessa tiedot yksittäisistä tukimääristä voidaan antaa seuraavia vaihteluvälejä käyttäen (miljoonaa euroa): 0,03–0,5; yli 0,5 – 1; yli 1 – 2; yli 2.

(71)

Nämä tiedot on julkaistava tuen myöntämispäätöksen tekemisen jälkeen, ne on säilytettävä vähintään 10 vuoden ajan ja niiden on oltava rajoituksetta yleisön saatavissa (20). Jäsenvaltioiden ei tarvitse julkaista tietoja ennen 1. päivää heinäkuuta 2017 (21).

(72)

Luonnonmullistusten ja poikkeuksellisten tapahtumien aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen tarkoitettu tuki on sisämarkkinoille soveltuva, jos se noudattaa 3 jaksossa esitettyjä periaatteita ja täyttää tässä jaksossa säädetyt erityisedellytykset.

(73)

Luonnonmullistusten ja poikkeuksellisten tapahtumien käsitteet on tulkittava suppeasti (22).

(74)

Tähän mennessä kalastus- ja vesiviljelyalalle myönnetyn valtiontuen osalta komissio on hyväksynyt, että epätavallisen voimakkaat myrskyt ja tulvat voidaan katsoa luonnonmullistuksiksi. Lisäksi asetuksen (EU) N:o 1388/2014 mukaan ryhmäpoikkeusta voidaan soveltaa myös seuraavantyyppisiin luonnonmullistuksiin: maanjäristykset, lumivyöryt, maanvyöryt, pyörremyrskyt, hurrikaanit, tulivuorenpurkaukset sekä luonnollisesti syttyneet metsä- ja maastopalot.

(75)

Komissio on hyväksynyt muun muassa seuraavat tapahtumat poikkeuksellisiksi tapahtumiksi kalastus- ja vesiviljelyalan ulkopuolisissa tapauksissa: sodat, sisäiset levottomuudet, lakot sekä tietyin varauksin ja tapahtuman laajuudesta riippuen myös vakavat teollisuus- ja ydinonnettomuudet sekä tulipalot, jotka aiheuttavat laajoja vahinkoja. Eläintaudin puhkeamista tai kasvituholaisen esiintymistä ei yleisesti ottaen pidetä poikkeuksellisena tapahtumana. Komissio on kuitenkin kalastus- ja vesiviljelyalaa koskeneissa erityistapauksissa hyväksynyt poikkeukselliseksi tapahtumaksi erittäin laajalle levinneen uuden eläintaudin taudinpurkauksen.

(76)

Komissio arvioi perussopimuksen 107 artiklan 2 kohdan b alakohdan nojalla myönnettäviä valtiontukia koskevat ehdotukset edelleen tapauskohtaisesti ja ottaa tässä yhteydessä huomioon aikaisemmin noudattamansa käytännön.

(77)

Tämän jakson nojalla myönnettävän tuen on lisäksi täytettävä seuraavat edellytykset:

(78)

Tuki on maksettava suoraan kyseiselle yritykselle.

(79)

Tukijärjestelmät, jotka liittyvät tiettyyn luonnonmullistukseen tai poikkeukselliseen tapahtumaan, on perustettava kolmen vuoden kuluessa tapahtuman päivämäärästä. Tuki on maksettava neljän vuoden kuluessa kyseisestä päivämäärästä.

(80)

Nopean reagoinnin helpottamiseksi komissio sallii ennalta varautumista varten perustetut puitetukijärjestelmät, joiden tavoitteena on korvata maanjäristyksistä, lumivyöryistä, maanvyöryistä, tulvista, pyörremyrskyistä, hurrikaaneista, tulivuorenpurkauksista sekä luonnollisesti syttyneistä metsä- ja maastopaloista aiheutuneet vahingot, edellyttäen että kuvataan selkeästi edellytykset, joilla tukea voidaan tällaisten luonnonmullistusten tapahtuessa myöntää. Jäsenvaltioiden on tällaisissa tapauksissa noudatettava 130 kohdan mukaista raportointivelvollisuutta.

(81)

Tukikelpoisia kustannuksia ovat luonnonmullistuksen tai poikkeuksellisen tapahtuman suorana seurauksena aiheutuneet vahingot, jotka joko viranomainen, tuen myöntävän viranomaisen hyväksymä riippumaton asiantuntija tai vakuutusyhtiö on arvioinut. Tällaisia vahinkoja voivat olla esimerkiksi seuraavat:

(82)

Aineellisten vahinkojen laskennan on perustuttava korjauskustannuksiin tai kyseisen omaisuuserän taloudelliseen arvoon ennen luonnonmullistusta tai poikkeuksellista tapahtumaa. Vahingon arvo ei saa ylittää korjauskustannuksia tai luonnonmullistuksen tai poikkeuksellisen tapahtuman aiheuttamaa markkina-arvon laskua, toisin sanoen omaisuudella välittömästi ennen luonnonmullistusta tai poikkeuksellista tapahtumaa olleen arvon ja välittömästi sen jälkeen olevan arvon välistä eroa.

(83)

Tulonmenetys on laskettava vähentämällä

(84)

Vahinko on laskettava erikseen kullekin yksittäiselle tuensaajalle.

(85)

Tuki ja muut maksut, joita on saatu vahingon korvaamiseksi, mukaan luettuina vakuutussopimusten perusteella saadut maksut, saavat olla enintään 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

(86)

Jos pk-yrityksiä tai suuria yrityksiä hyödyttävä tuki on samantyyppinen kuin sellaisen tukimuodon piiriin kuuluva tuki, joka voidaan jonkin 19 kohdan a alakohdassa tarkoitetun ryhmäpoikkeusasetuksen nojalla katsoa sisämarkkinoille soveltuvaksi, komissio arvioi tuen ottaen lähtökohdaksi näiden suuntaviivojen 3 jaksossa ja tässä jaksossa vahvistetut periaatteet sekä mainituissa asetuksissa kullekin tukimuodolle säädetyt perusteet.

(87)

Jos tuki ei täytä kaikkia 86 kohdassa tarkoitettuja perusteita, jäsenvaltion on osoitettava perustelut tuen saamiselle ja tuen välttämättömyys. Komissio arvioi tällaiset tuet tapauskohtaisesti.

(88)

Poiketen siitä, mitä 86 kohdassa säädetään, tuki, joka on samantyyppinen kuin asetuksen (EU) N:o 1388/2014 44 artiklassa mainittu tuki luonnonmullistusten aiheuttaman vahingon korvaamiseen, katsotaan perussopimuksen mukaiseksi, jos se täyttää näiden suuntaviivojen 4 jaksossa esitetyt erityisedellytykset.

(89)

Jos tuki kuuluu tiettyjen horisontaalisten suuntaviivojen tai muiden komission hyväksymien välineiden soveltamisalaan (23), komissio arvioi tuen näiden suuntaviivojen 3 jaksossa vahvistettujen periaatteiden ja mainittujen välineiden asiaankuuluvien jaksojen nojalla.

(90)

Jos tuki on tarkoitettu korvaamaan epäsuotuisista sääoloista aiheutunut vahinko, komissio arvioi tuen näiden suuntaviivojen 3 jaksossa vahvistettujen periaatteiden ja tässä jaksossa esitettyjen erityisedellytysten perusteella.

(91)

Poiketen siitä, mitä 90 kohdassa säädetään, komissio arvioi tuen, joka on samankaltainen kuin asetuksen (EU) N:o 1388/2014 20 artiklassa tarkoitettujen epäsuotuisia sääoloja varten perustettujen keskinäisten rahastojen tukimuotoon sisältyvä tuki, näiden suuntaviivojen 5.1 jakson mukaisesti.

(92)

Tähän mennessä kalastus- ja vesiviljelyalalle myönnetyn valtiontuen osalta komissio on hyväksynyt, että myrskyt, poikkeuksellisen korkeita aaltoja aiheuttavat tuulenpuuskat, huomattavat ja jatkuvat sateet, tulvat sekä poikkeuksellisen kohonneet veden lämpötilat pidemmällä aikavälillä voidaan katsoa epäsuotuisiksi sääolosuhteiksi. Komissio arvioi epäsuotuisten sääolosuhteiden aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen tarkoitettujen tukien myöntämistä koskevat ehdotukset edelleen tapauskohtaisesti ja ottaa tässä yhteydessä huomioon aikaisemmin noudattamansa käytännön.

(93)

Tämän jakson nojalla myönnettävän tuen on lisäksi täytettävä seuraavat edellytykset:

(94)

Komissio aikoo sallia ennalta varautumista varten perustetut puitetukijärjestelmät, joiden tavoitteena on korvata epäsuotuisten sääolojen aiheuttamat vahingot, siinä tapauksessa, että edellytykset, joiden täyttyessä tukea voidaan myöntää, on kuvattu selkeästi. Jäsenvaltioiden on tällaisissa tapauksissa noudatettava 130 kohdan mukaista raportointivelvollisuutta.

(95)

Tuki on maksettava suoraan kyseiselle yritykselle.

(96)

Tukijärjestelmät, jotka liittyvät epäsuotuisiin sääolosuhteisiin, on perustettava kolmen vuoden kuluessa tapahtuman päivämäärästä. Tuki on maksettava neljän vuoden kuluessa kyseisestä päivämäärästä.

(97)

Tukikelpoisia kustannuksia ovat epäsuotuisten sääolojen suorana seurauksena aiheutuneiden vahinkojen kustannukset, jotka joko viranomainen, tuen myöntävän viranomaisen hyväksymä riippumaton asiantuntija tai vakuutusyhtiö on arvioinut. Tällaisia vahinkoja voivat olla esimerkiksi seuraavat:

(98)

Omaisuudelle aiheutuneiden aineellisten vahinkojen tapauksessa vahingon aiheuttaman tulonmenetyksen on oltava yli 30 prosenttia keskimääräisestä vuotuisesta liikevaihdosta joka on laskettu kolmen vuoden ajanjaksolla ennen epäsuotuisista sääolosuhteista aiheutunutta tapahtumaa, tai epäsuotuisista sääolosuhteista aiheutunutta tapahtumaa edeltävään viisivuotiskauteen perustuvan kolmen vuoden keskimäärästä, lukuun ottamatta korkeinta ja alinta määrää.

(99)

Aineellisten vahinkojen laskennan on perustuttava korjauskustannuksiin tai kyseisellä omaisuuserällä ennen epäsuotuisten sääolosuhteiden aiheuttamaa tapahtumaa olleeseen taloudelliseen arvoon. Vahingon arvo ei saa ylittää korjauskustannuksia tai epäsuotuisten sääolosuhteiden aiheuttamasta tapahtumasta aiheutunutta markkina-arvon laskua, toisin sanoen omaisuuserällä välittömästi ennen tapahtumaa olleen arvon ja välittömästi sen jälkeen olevan arvon välistä eroa.

(100)

Tulonmenetys on laskettava vähentämällä

(101)

Vahinko on laskettava erikseen kullekin yksittäiselle tuensaajalle.

(102)

Tuki ja muut maksut, joita on saatu vahingon korvaamiseksi, mukaan luettuina vakuutussopimusten perusteella saadut maksut, saavat olla enintään 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

(103)

Jos tuki on tarkoitettu vesiviljelyalan eläintautien ennaltaehkäisystä, valvonnasta ja hävittämisestä aiheutuneisiin kustannuksiin, komissio arvioi tuen näiden suuntaviivojen 3 jaksossa vahvistettujen periaatteiden ja tässä jaksossa esitettyjen edellytysten perusteella.

(104)

Poiketen siitä, mitä 103 kohdassa säädetään, komissio arvioi tuen, joka on samankaltainen kuin asetuksen (EU) N:o 1388/2014 39 artiklassa mainittu eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskeviin toimenpiteisiin tarkoitettu tuki, näiden suuntaviivojen 5.1 jakson mukaisesti.

(105)

Tämän jakson mukaista tukea voidaan myöntää ainoastaan

(106)

Tuki on maksettava suoraan kyseiselle yritykselle.

(107)

Tukea ei saa myöntää, jos todetaan, että tuensaajan tahalliset toimet tai laiminlyönti aiheuttivat taudin esiintymisen.

(108)

Tukijärjestelmät on perustettava kolmen vuoden kuluessa kustannukset aiheuttaneen eläintaudin esiintymispäivästä. Tuki on maksettava neljän vuoden kuluessa kyseisestä päivästä.

(109)

Komissio aikoo sallia ennalta varautumista varten perustetut puitetukijärjestelmät siinä tapauksessa, että edellytykset, joiden täyttyessä tukea voidaan myöntää, on kuvattu selkeästi. Jäsenvaltioiden on tällaisissa tapauksissa noudatettava 130 kohdan mukaista raportointivelvollisuutta.

(110)

Tukikelpoisia ovat seuraaviin liittyvät kustannukset:

(111)

Tuki ja muut maksut, joita on saatu vahingon korvaamiseksi, mukaan luettuina vakuutussopimusten perusteella saadut maksut, saavat olla enintään 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

(112)

Jos tukijärjestelmät rahoitetaan tiettyihin kalastus- tai vesiviljelyalan tuotteisiin niiden alkuperästä riippumatta sovellettavilla erityismaksuilla, erityisesti veronluonteisilla maksuilla, komissio arvioi järjestelmän näiden suuntaviivojen 3 jaksossa vahvistettujen periaatteiden ja tässä jaksossa esitettyjen edellytysten perusteella. Sisämarkkinoille soveltuvana voidaan pitää ainoastaan tukea, joka hyödyttää yhtäläisesti sekä kotimaisia että maahan tuotuja tuotteita.

(113)

Jos kyseessä on syrjäisimmillä alueilla myönnetty toimintatuki, jonka tarkoituksena on lievittää kyseisillä alueilla vallitsevia erityisrajoitteita, jotka johtuvat niiden eristyneisyydestä, saaristoluonteesta ja erittäin syrjäisestä sijainnista, komissio arvioi kyseisen tuen tapauskohtaisesti näiden suuntaviivojen 3 jaksossa vahvistettujen periaatteiden, tässä jaksossa esitettyjen edellytysten sekä kyseisiin alueisiin sovellettavien erityisten säännösten perusteella. Se ottaa myös tarvittaessa huomioon tuen yhteensopivuuden kyseisiä alueita koskevien EMKR:n toimenpiteiden kanssa ja sen vaikutukset kilpailuun sekä kyseisillä alueilla että muilla alueilla unionissa.

(114)

Tuen on rajoituttava siihen, mikä on välttämätöntä syrjäisimpien alueiden eristyneisyydestä, saaristoluonteesta ja erittäin syrjäisestä sijainnista aiheutuvien erityisrajoitteiden lieventämiseksi. Liiallisten korvausten välttämiseksi jäsenvaltioiden on otettava huomioon muuntyyppiset viranomaisten toimenpiteet, kuten asetuksen (EU) N:o 508/2014 70 ja 72 artiklan mukainen syrjäisimpien alueiden kalastus- ja vesiviljelytuotteista aiheutuvien lisäkustannusten korvaaminen ja mainitun asetuksen 73 artiklan mukainen korvaussuunnitelmien toteuttamiseen myönnettävä valtiontuki.

(115)

Jos tuki ei vastaa jotakin 4 sekä 5.1–5.6 jaksossa mainituista tukimuodoista, se ei periaatteessa ole sisämarkkinoille soveltuva.

(116)

Jos jäsenvaltio kuitenkin aikoo myöntää tai myöntää tällaista tukea, sen on osoitettava selkeästi, että tuki on näiden suuntaviivojen 3 jaksossa vahvistettujen periaatteiden mukainen. Komissio voi julistaa tuen sisämarkkinoille soveltuvaksi tapauskohtaisen arvioinnin perusteella.

(117)

Komissio hyväksyy ainoastaan sellaiset tukijärjestelmät, joiden kestoaika on rajattu. Tukijärjestelmien soveltamiskausi ei periaatteessa saa ylittää seitsemää vuotta.

(118)

Varmistaakseen, että kilpailun ja kaupan vääristyminen on rajallista, komissio voi edellyttää, että tiettyihin tukijärjestelmiin sovelletaan – yleensä enintään neljän vuoden – ylimääräistä aikarajoitusta ja 25 kohdassa tarkoitettua jälkiarviointia. Jälkiarvioinnit suoritetaan sellaisten tukijärjestelmien osalta, joissa mahdollinen kilpailun vääristyminen on erityisen suurta, toisin sanoen ne voivat uhata rajoittaa tai vääristää kilpailua merkittävästi, jos niiden täytäntöönpanoa ei tarkastella hyvissä ajoin.

(119)

Jälkiarvioinnin tavoitteiden vuoksi ja jotta jäsenvaltioihin kohdistuva hallinnollinen rasitus ei olisi kohtuuton pienempien tukimäärien ollessa kyseessä, jälkiarviointivaatimus koskee vain tukijärjestelmiä, joiden talousarvio on suuri tai joihin sisältyy uusia ominaispiirteitä, tai kun on odotettavissa merkittäviä markkinoihin, teknologiaan tai sääntelyyn liittyviä muutoksia. Jälkiarvioinnin tekijän on oltava valtiontuen myöntävästä viranomaisesta riippumaton asiantuntija; jälkiarviointi on tehtävä yhteisten menetelmien mukaisesti ja julkaistava. Kaikkien jäsenvaltioiden on ilmoitettava yhdessä tukijärjestelmän kanssa alustava arviointisuunnitelma, joka muodostaa olennaisen osan komission suorittamaa tukijärjestelmän arviointia.

(120)

Kun on kyse tukijärjestelmistä, jotka eivät kuulu ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisalaan pelkästään niiden suuren talousarvion vuoksi, komissio arvioi niiden soveltuvuuden sisämarkkinoille ainoastaan arviointisuunnitelman perusteella.

(121)

Jälkiarviointi on toimitettava komissiolle riittävän ajoissa, jotta se voi arvioida tukijärjestelmän voimassaolon mahdollista jatkamista, ja joka tapauksessa heti tukijärjestelmän voimassaolon päätyttyä. Jälkiarvioinnin tulokset on otettava huomioon päätettäessä mahdollisista tulevista tukitoimenpiteistä, joilla on samankaltainen tavoite.

(122)

Komissio soveltaa näitä suuntaviivoja 1. heinäkuuta 2015 ja sen jälkeen myönnettävän tuen arvioinnissa riippumatta päivästä, jona tuesta on ilmoitettu.

(123)

Yksittäinen tuki, joka on myönnetty hyväksytystä tukijärjestelmästä ja josta on ilmoitettu komissiolle noudattaen velvollisuutta, jonka mukaan kyseisestä tuesta on ilmoitettava komissiolle erikseen, arvioidaan kyseistä hyväksyttyä tukijärjestelmää koskevien suuntaviivojen perusteella.

(124)

Sääntöjenvastaisesti myönnetty tuki arvioidaan tuen myöntämishetkellä voimassa olleiden suuntaviivojen perusteella.

(125)

Vuonna 2008 hyväksyttyjä kalastus- ja vesiviljelyalan valtiontukien tarkastelemista koskevia suuntaviivoja ei sovelleta 30. kesäkuuta 2015 jälkeen, lukuun ottamatta 123 ja 124 kohdassa tarkoitettuja tapauksia.

(126)

Perussopimuksen 108 artiklan 1 kohdan mukaisesti komissio ehdottaa jäsenvaltioille, että ne muuttavat nykyisiä tukijärjestelmiään siten, että ne ovat näiden suuntaviivojen mukaiset 31. joulukuuta 2015 mennessä.

(127)

Komissio kehottaa jäsenvaltioita antamaan nimenomaisen ja ehdottoman suostumuksensa näissä suuntaviivoissa ehdotetuille asiaankuuluville toimenpiteille kahden kuukauden kuluessa siitä, kun nämä suuntaviivat on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(128)

Jos jäsenvaltio ei toimita nimenomaista ja ehdotonta suostumustaan annetussa määräajassa, komissio olettaa, että se ei ole samaa mieltä ehdotetuista toimenpiteistä. Jos jäsenvaltio ei ole samaa mieltä ehdotetuista toimenpiteistä, komissio toimii asetuksen (EY) N:o 659/1999 19 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(129)

Komissio muistuttaa jäsenvaltioita siitä, että niiden on toimitettava komissiolle vuotuiset kertomukset asetuksen (EY) N:o 659/1999 21 artiklan ja asetuksen (EY) N:o 794/2004 5, 6 ja 7 artiklan mukaisesti.

(130)

Vuotuisissa kertomuksissa on myös annettava meteorologiset tiedot 4 ja 5.3 jakson mukaisten luonnonmullistusten ja epäsuotuisten sääolosuhteiden tyypistä, esiintymisajasta ja -paikasta sekä suhteellisesta voimakkuudesta sekä tiedot 5.4 jakson mukaisista ennaltaehkäisyä, valvontaa tai hävittämistä koskevista ohjelmista. Tämä raportointivelvoite koskee vain ennalta varautumista varten perustettuja puitetukijärjestelmiä.

(131)

Kaikkien jäsenvaltioiden on säilytettävä yksityiskohtainen asiakirja-aineisto kaikista tukitoimenpiteistä. Tällaisen kirjanpidon on sisällettävä kaikki tarvittavat tiedot sen osoittamiseksi, että näiden suuntaviivojen edellytyksiä, jotka koskevat tukikelpoisuutta ja tuki-intensiteettiä, on noudatettu soveltuvin osin. Tiedot on säilytettävä 10 vuoden ajan tuen myöntämispäivästä ja toimitettava pyynnöstä komissiolle.

(132)

Komissio voi päättää näiden suuntaviivojen uudelleentarkastelusta ja muuttamisesta milloin tahansa, jos tämä on tarpeen kilpailupolitiikkaan, muihin unionin politiikan aloihin, kansainvälisiin sitoumuksiin tai markkinoiden kehityssuuntauksiin liittyvien syiden vuoksi tai minkä tahansa muun perustellun syyn vuoksi.

2.7.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 217/16

—

komission kilpailun pääosaston verkkosivuilla (http://ec.europa.eu/competition/mergers/cases/); sivuilla on monenlaisia hakukeinoja sulautumapäätösten löytämiseksi, muun muassa yritys-, asianumero-, päivämäärä- ja alakohtaiset hakemistot,

—

sähköisessä muodossa EUR-Lex-sivustolta (http://eur-lex.europa.eu/homepage.html?locale=fi) asiakirjanumerolla 32015M7628. EUR-Lex on Euroopan unionin oikeuden online-tietokanta.

2.7.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 217/17

—

Antoine Deltour

—

Carole Roberts

—

Člověk v tísni

—

Davide Martello

—

Davidovics László

—

Die gewollte Donau

—

Don Michele De Paolis

—

Drago Jančar

—

Euriade e.V.

—

Fundación Barraquer

—

Fundacja Integracji Społecznej PROM

—

Fundacja Oswoić Los

—

Gaia Ferrara

—

Gemeinsam leben und lernen in Europa e.V.

—

Heart for Romania

—

Hrvatska gorska služba spašavanja

—

Ikäihmisten olohuone

—

Innovaction

—

Instituto Marquês de Valle Flôr

—

Istituto di Medicina Solidale Onlus

—

Katri Raik

—

Κοινωνική Κουζίνα - ο Άλλος Άνθρωπος

—

La Ciudad Accesible

—

Lietuvos neįgaliųjų forumas

—

Lydia Foy

—

Manuela Eanes

—

Mário Ruivo

—

Medici con l'Africa CUAMM

—

Miskolci Speciális Felderítő és Mentőcsoport

—

Μητροπολιτικό Κοινωνικό Ιατρείο Ελληνικού

—

Netzwerk sozialer Zusammenhalt

—

НЧ „Бъдеще сега 2006“

—

PAMINA Nachwuchsschwimmfest

—

PhDr. Marek Hrubec, PhD.

—

Rafel SHAMRI

—

Richmond Foundation

—

Romska Ungdomsförbundet

—

Rūta Dimanta

—

Schone Kleren Campagne

—

Serge Laborderie

—

SLYNCS

—

Takis Hadjidemetriou and Ali Tuncay

—

Territoires de la Mémoire

—

Tessy Fautsch

—

Tina Ellen Lee

—

Tomo Križnar

—

Yves D. Robert

2.7.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 217/19

2.7.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 217/20

2.7.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 217/20

2.7.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 217/21

1.

Sovelletaanko tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 13 päivänä joulukuuta 2011 annettua direktiiviä 2011/92/EU sellaisiin Liechtensteinin ruhtinaskunnassa tehtäviin ympäristövaikutusten arviointeihin, jotka siirtymäsäännösten nojalla edelleen perustuvat ympäristövaikutusten arvioinnista 10 päivänä maaliskuuta 1999 annettuun lakiin (Gesetz über die Umweltverträglichkeitsprüfung, jäljempänä ’vanha laki’)?

2.

Jos direktiiviä sovelletaan, rajoitetaanko nyt käsiteltävänä olevassa asiassa laittomasti direktiivin 2011/92/EU 11 artiklassa samoin kuin vanhan lain 20 §:ssä säädettyä ympäristöjärjestöjen valitusoikeutta, jos ruhtinaskunnan hallinto päättää yleisellä tasolla hankkeen ympäristöyhteensopivuudesta vanhan lain 16 §:n nojalla erillisessä menettelyssä mutta siirtää ehtoja asettamalla ratkaisun olennaisista hankkeen yhteensopivuuskysymyksistä myöhempiin, erityislainsäädännön nojalla tehtäviin hyväksymismenettelyihin?

3.

Jos valitusoikeutta on laittomasti rajoitettu, sovelletaanko direktiivin 2011/92/EU 11 artiklaa suoraan nyt käsiteltävään ympäristövaikutusten arviointiin? Ruhtinaskunnan tuomioistuimeen tehty yksilövalitus perustuu tähän.

4.

Mikä olisi nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa kysymyksiin 2 ja 3 liittyvä oikeudellinen seuraamus direktiivin mukaisen valitusoikeuden laittomasta rajoittamisesta?

2.7.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 217/22

1.

Rikkooko tukiasuntojärjestelyssä noudatettava 84 tunnin keskimääräinen viikkotyöaika (ns. 7–7 -kierto) työaikadirektiivin eli Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/88/EY 6 artiklaa (ks. myös saman direktiivin 22 artiklan 1 kohdan a alakohta)?

2.

Onko kansallinen säännös, jonka mukaan työntekijä ei voi peruuttaa suostumustaan yli 60 tunnin viikkotyöajalle tukiasuntojärjestelyssä, yhdenmukainen työaikadirektiivin 6 ja 22 artiklassa työntekijöille annettujen oikeuksien kanssa?

3.

Onko palveluksesta erottaminen, joka johtuu siitä, että työntekijä ei ole suostunut työskentelemään enemmän kuin 48 tuntia seitsemän päivän jaksossa, sellainen seuraamus tai haitta, jota tarkoitetaan työaikadirektiivin 22 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa?

2.7.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 217/23