Viimeisin julkaisu

EUVL C 178, 1.6.2015

Luettelo aiemmista julkaisuista

EUVL C 171, 26.5.2015

EUVL C 155, 11.5.2015

EUVL C 146, 4.5.2015

EUVL C 138, 27.4.2015

EUVL C 127, 20.4.2015

EUVL C 118, 13.4.2015

Nämä tekstit ovat saatavilla:

EUR-Lex: http://eur-lex.europa.eu

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Upper Tribunal (Tax and Chancery Chamber) (Yhdistynyt kuningaskunta) on esittänyt 13.3.2015 – Commissioners for Her Majesty’s Revenue and Customs v. National Exhibition Centre Limited

(Asia C-130/15)

(2015/C 190/02)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Upper Tribunal (Tax and Chancery Chamber)

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Commissioners for Her Majesty’s Revenue and Customs

Vastapuoli: National Exhibition Centre Limited

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Tarkasteltaessa kuudennen arvonlisäverodirektiivin (jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta – yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste – 17.5.1977 annettu kuudes neuvoston direktiivi 77/388/ETY) (1) 13 artiklan B kohdan d alakohdan 3 alakohdassa tarkoitettua arvonlisäverovapautusta, sellaisena kuin sitä on tulkittu tuomiossa Sparekassernes Datacenter v. Skatteministeriet (C-2/95, EU:C:1997:278), mitkä ovat asian kannalta merkitykselliset periaatteet, joita on sovellettava määritettäessä, onko palvelu sellainen, että ”[sillä] siirretään varoja ja aiheutetaan oikeudellisia ja taloudellisia muutoksia” mainitun tuomion 66 kohdassa tarkoitetulla tavalla? Erityisesti kysytään seuraavaa: 1.1. Sovelletaanko vapautusta sellaiseen palveluun, kuten verovelvollisen käsiteltävässä asiassa suorittama palvelu, johon ei sisälly verovelvollisen suorittamaa veloitusta yhdeltä hallinnassaan olevalta tililtä ja vastaavaa hyvitystä toiselle verovelvollisen hallinnassa olevalle tilille vaan joka on varojen siirron toteutuessa syynä varojen siirtoon, jonka toteuttaa riippumaton rahoituslaitos? 1.2. Jos maksu suoritetaan luotto- tai pankkikortilla, riippuuko vastaus kysymykseen 1.1 siitä, saako palveluntarjoaja itse lupakoodit suoraan kortinhaltijan pankista vai saako se nämä koodit vaihtoehtoisesti maksunvälittäjän pankista? 1.3. Mitkä tekijät erottavat toisistaan a) palvelun, joka käsittää sellaisten taloudellisten tietojen toimittamisen, joita ilman maksua ei suoritettaisi mutta jotka eivät kuulu vapautuksen soveltamisalaan (kuten tuomiossa Nordea Pankki Suomi (C-350/10, EU:C:2011:532), ja b) tietojenkäsittelypalvelun, joka toiminnallisesti johtaa varojen siirtämiseen ja jonka unionin tuomioistuin (esimerkiksi SDC-tuomion 66 kohdassa) on katsonut voivan kuulua vapautuksen soveltamisalaan?

2)

Mitä olennaisia periaatteita on sovellettava määritettäessä sitä, voidaanko palvelu, jollaista verovelvollinen on suorittanut käsiteltävässä asiassa, katsoa saamisten perimiseksi ja jättää siten kuudennen arvonlisäverodirektiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan 3 alakohdassa säädetyn vapautuksen soveltamisalan ulkopuolelle? Jos jollakin tietyllä maksutavalla (kuten pankki- tai luottokortilla) suoritetun maksun käsittely katsotaan tuomiossa Commissioners for Her Majesty's Revenue and Customs v. AXA UK plc (C-175/09, EU:C:2010:646) sovellettujen periaatteiden mukaisesti saamisten perimiseksi tilanteessa, jossa kyseinen palvelu suoritetaan sille henkilölle, jolle maksu osoitetaan (eli henkilölle, joka vastaanottaa maksun), katsotaanko kyseinen palvelu saamisten perimiseksi myös tilanteessa, jossa kyseinen palvelu suoritetaan henkilölle, jolta maksu saadaan (eli maksavalle henkilölle)? Onko käsiteltävän asian kaltaisessa tilanteessa ylipäänsä kyse saamisista, jotka on tarkoitus periä?

---

(1)   EYVL L 145, s. 1.

Valitus, jonka Teva Pharma BV ja Teva Pharmaceuticals Europe BV ovat tehneet 23.3.2015 unionin yleisen tuomioistuimen (kuudes jaosto) asiassa T-140/12, Teva Pharma BV ja Teva Pharmaceuticals Europe BV v. Euroopan lääkevirasto (EMA), 22.1.2015 antamasta tuomiosta

(Asia C-138/15 P)

(2015/C 190/03)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittajat: Teva Pharma BV ja Teva Pharmaceuticals Europe BV (edustajat: solicitor G. Morgan, barrister K. Bacon ja solicitor E.S. Mackenzie)

Muut osapuolet: Euroopan lääkevirasto (EMA) ja Euroopan komissio

Vaatimukset

—	unionin yleisen tuomioistuimen tuomio on kumottava

—	24.1.2012 päivättyyn kirjeeseen sisältyvä EMA:n päätös, jolla on kieltäydytty hyväksymästä kantajan markkinoille saattamista koskeva lupahakemus, on kumottava

—	EMA on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittajat esittävät valituksensa tueksi yhden perusteen, joka koskee sitä, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen tulkitessaan asetuksen (EY) N:o 141/2000 (1) 8 artiklaa. Peruste sisältää kolme oikeudellista virhettä koskevaa väitettä. Ensinnäkin valittajat väittävät, että unionin yleinen tuomioistuin on tulkinnut väärin asetuksen 8 artiklan 3 kohtaa luettuna yhdessä 8 artiklan 1 kohdan kanssa, kun se ei todennut, että 8 artiklan 3 kohdassa säädetyn poikkeuksen nojalla myyntiluvan saaneelle toiselle vastaavanlaiselle harvinaislääkkeelle ei voida myöntää kaupallista yksinoikeutta, joka on myönnetty ensimmäiselle harvinaislääkkeelle 8 artiklan 1 kohdan nojalla.

Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt arviointivirheen katsoessaan, että sen 8 artiklasta tekemä tulkinta ei laajenna ensimmäisen lääkkeen kaupallista yksinoikeutta.

Kolmanneksi unionin yleinen tuomioistuin on kuvannut virheellisesti – eikä siis ole käsitellyt asianmukaisesti – alkuperäistä kumoamisperustetta koskevia toissijaisia perusteita, joiden mukaan siinäkin tapauksessa, että toiselle lääkkeelle myönnettäisiin oma kaupallinen yksinoikeusajanjakso, tämä yksinoikeus ei saisi aiheuttaa ensimmäisen lääkkeen geneerisen version sulkemista pois markkinoilta.

Valittajat vaativat, että unionin tuomioistuin antaa lopullisen ratkaisun ja kumoaa riidanalaisen päätöksen.

---

(1)  Harvinaislääkkeistä 16.12.1999 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 141/2000 (EYVL 2000, L 18, s. 1).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal administratif de Rennes (Ranska) on esittänyt 25.3.2015 – Doux SA, Doux SA:n saneerausmenettelyssä selvittäjänä toimiva asianajaja Sophie Gautier ja SCP Valliot-Le Guenevé-Abittbol, Doux SA:n saneerausmenettelyssä selvittäjänä toimivan asianajaja Valliot’n edustamana v. Etablissement national des produits de l'agriculture et de la mer (FranceAgriMer)

(Asia C-141/15)

(2015/C 190/04)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal administratif de Rennes

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Doux SA, Doux SA:n saneerausmenettelyssä selvittäjänä toimiva asianajaja Sophie Gautier ja SCP Valliot-Le Guenevé-Abittbol, Doux SA:n saneerausmenettelyssä selvittäjänä toimivan asianajaja Valliot’n edustamana

Vastaaja: Etablissement national des produits de l'agriculture et de la mer (FranceAgriMer)

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko asetuksen (EY) N:o 543/2008 (1) 15 artiklassa ja kyseisen asetuksen liitteissä VI ja VII määritetty vesipitoisuuden raja-arvo komission asetuksen (EY) N:o 612/2009 (2) 28 artiklan 1 kohdassa ja 7.9.2006 annetussa tuomiossa Nowaco Germany GmbH v. Hauptzollamt Hamburg-Jonas tarkoitettu virheettömän, kunnollisen ja myyntikelpoisen laadun vaatimus?

2)

Voidaanko jäädytettyä siipikarjanlihaa, joka ylittää asetuksen (EY) N:o 543/2008 15 artiklassa ja kyseisen asetuksen liitteissä VI ja VII määritetyn vesipitoisuuden raja-arvon ja jolle toimivaltainen viranomainen on myöntänyt terveystodistuksen, pitää kaupan unionissa asetuksen (EY) N:o 612/2009 28 artiklassa tarkoitetuissa tavanomaisissa olosuhteissa, ja jos voidaan, millaisissa olosuhteissa?

3)

Onko unionin oikeuden ja erityisesti oikeusvarmuuden periaatteen mukaista se, että vesipitoisuuden raja-arvona on edelleen 16.6.2008 annetun asetuksen liitteessä VI määritetty 5,1 prosenttia eikä tätä arvoa ole muutettu vuosikymmeniin huolimatta kasvatuskäytäntöjen väitetystä muuttumisesta ja tietyissä tieteellisissä tutkimuksissa esitetystä arvostelusta, jonka mukaan mainittu raja-arvo olisi vanhentunut?

4)

Ovatko asetuksen (EY) N:o 543/2008 liitteet VI ja VII riittävän täsmällisiä asetuksen 15 artiklassa säädettyjen tarkastusten suorittamiseksi, vai olisiko Ranskan määritettävä ”tarkastuksia koskevat yksityiskohtaiset käytännön säännöt””kaikissa kaupan pitämisen vaiheissa”, sillä muuten se ei voi vedota viennin yhteydessä suoritettuihin tarkastuksiin?

5)

Voidaanko vastakkaista analyysiä koskevat vaatimukset, joita sovelletaan asetuksen N:o 543/2008 16 artiklan 2 kohdan, luettuna yhdessä sen 5 kohdan kanssa, säännösten mukaisesti teurastamoissa tehtävien tarkastusten tuloksiin, ulottaa koskemaan tarkastuksia, jotka tehdään vietyjen tuotteiden kaupan pitämisen yhteydessä osapuolten läsnä ollessa, erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan nojalla?

---

(1)  Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä siipikarjanlihan kaupan pitämisen vaatimusten osalta 16.6.2008 annettu komission asetus (EY) N:o 543/2008 (EUVL L 157, s. 46).

(2)  Maataloustuotteiden vientitukijärjestelmän soveltamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä 7.7.2009 annettu komission asetus (EY) N:o 612/2009 (EUVL L 186, s. 1).

Valitus, jonka SolarWorld AG on tehnyt 24.3.2015 unionin tuomioistuimen (viides jaosto) asiassa T-507/13, SolarWorld AG ym. v. Euroopan komissio, 14.1.2015 antamasta määräyksestä

(Asia C-142/15 P)

(2015/C 190/05)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Solar World AG (edustajat: asianajaja L Ruessmann ja Solicitor J. Beck)

Muut osapuolet: Euroopan komissio, Brandoni solare SpA, Global Sun Ltd, Silicio Solar, SAU, Solaria Energia y Medio Ambiente, SA

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	ottaa valituksen tutkittavaksi ja toteaa sen perustelluksi;

—	kumoaa asiassa T-507/13 annetun valituksenalaisen määräyksen;

—	katsoo, että asiassa T-507/13 esitetty kumoamisvaatimus voidaan ottaa tutkittavaksi, ja

—	palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta tämä ratkaisisi aineellisesti kumoamisvaatimuksen.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja esittää valituksensa perusteeksi seuraavat perustelut:

Unionin yleinen tuomioistuin erehtyi katsoessaan, ettei komission päätös 2013/423/EU (1) koskenut valittajaa suoraan, koska se ei vaikuttanut suoraan valittajan oikeudelliseen asemaan ja koska se edellytti täytäntöönpanotoimenpiteitä.

—	Unionin yleinen tuomioistuin erehtyi katsoessaan, ettei komission päätös 2013/423/EU koskenut valittajaa suoraan, koska se oli täytäntöönpantu asetuksella N:o 748/2013 (2). Päätös 2013/423/EU vahvistetaan asetuksella N:o 748/2013. Valittajalla oli näin oikeus vedota suoraan päätökseen 2013/423/EU.

—

Unionin yleisen tuomioistuimen toteamus, jonka mukaan päätös 2013/423/EU vaatii täytäntöönpanotoimenpiteitä, oli virheellinen, sillä unionin yleinen tuomioistuin ei tutkinut, oliko komissiolla asetusta N:o 748/2013 antaessaan ollut harkintavalta tai oliko päätöksen 2013/423/EU täytäntöönpano valittajaa vastaan ollut puhtaasti automaattista, jollaista se tosiasiassa oli ollut.

---

(1)  Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tai sieltä lähetettyjen kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkömoduulien ja niiden keskeisten komponenttien (kennot ja kiekot) tuontia koskevassa polkumyynnin vastaisessa menettelyssä tarjotun sitoumuksen hyväksymisestä 2.8.2013 annettu komission päätös (EUVL L 209, s. 26).

(2)  Väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tai sieltä lähetettyjen kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkömoduulien ja niiden keskeisten komponenttien (kennot ja kiekot) tuonnissa annetun komission asetuksen (EU) N:o 513/2013 muuttamisesta 2.8.2013 annettu komission asetus (EUVL L 209, s. 1).

Valitus, jonka Naftiran Intertrade Co. (NICO) Sàrl on tehnyt 30.3.2015 unionin yleisen tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) asiassa T-6/13, Naftiran Intertrade Co. (NICO) Sàrl v. Euroopan unionin neuvosto, 20.1.2015 antamasta määräyksestä

(Asia C-153/15 P)

(2015/C 190/06)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Naftiran Intertrade Co. (NICO) Sàrl (edustajat: solicitor J. Grayston, advokat P. Gjørtler, Advocaat G. Pandey, avocat D. Rovetta, avvocato M. Gambardella)

Muu osapuoli: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

—	kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-6/13, Naftiran Intertrade Co. (NICO) Sàrl v. Euroopan unionin neuvosto, 20.1.2015 antaman määräyksen ja toteaa, että kumoamiskanne on otettava tutkittavaksi

—	palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen

—	velvoittaa neuvoston korvaamaan tästä muutoksenhakumenettelystä aiheutuvat oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja vetoaa valituksensa tueksi kahteen valitusperusteeseen, joiden mukaan unionin yleisen tuomioistuimen määräys perustui valituksenalaisen määräyksen ilmeisille arviointivirheille ja oikeudellisille virheille.

Valittaja katsoo, että unionin yleinen tuomioistuin teki ilmeisiä arviointivirheitä todetessaan ensiksikin, että 19.10.2012 tapahtui täydellinen ja yksilökohtainen tiedoksianto, ja toiseksi, että tämä tiedoksianto tapahtui ennen yleisen tiedoksiannon julkaisemista 16.10.2012 ilmestyneen Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa.

Valittaja väittää lisäksi, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisia virheitä ensinnäkin, kun se ei ottanut huomioon edellytystä siitä, että tiedoksiannon on sisällettävä perustelut; toiseksi, kun se totesi, että yksilökohtainen tiedoksianto olisi voinut johtaa Euroopan unionin lainsäädäntötoimen riitauttamista koskevan määräajan lyhenemiseen; kolmanneksi, kun se ei ottanut huomioon oikeudellisia seurauksia, joita neuvoston tiedoksiantomenettelyn osalta tekemillä valinnoilla oli; ja neljänneksi, kun se ei ottanut huomioon perusteltua käsitystä oikeudentilasta kanteen nostamishetkellä.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Conseil d’État (Belgia) on esittänyt 9.4.2015 – Abdelhafid Bensada Benallal v. Belgian valtio

(Asia C-161/15)

(2015/C 190/07)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Conseil d’État

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Abdelhafid Bensada Benallal

Vastapuoli: Belgian valtio

Ennakkoratkaisukysymys

Onko unionin oikeuden yleisellä oikeusperiaatteella, jolla vahvistetaan puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen vaatimus, kuten henkilön oikeus tulla kuulluksi kansallisessa viranomaisessa ennen kuin tämä tekee päätöksen, joka saattaa vaikuttaa epäedullisesti asianomaisen henkilön intresseihin, kuten päätöksen peruuttaa hänen oleskelulupansa, unionin oikeusjärjestyksessä vastaava merkitys kuin Belgian oikeuden mukaisilla ordre public -säännöillä kansallisessa oikeudessa ja edellyttääkö vastaavuusperiaate, että puolustautumisoikeuksien kunnioittamista koskevan unionin oikeuden yleisen oikeusperiaatteen loukkaamista koskevaan valitusperusteeseen on voitava vedota ensimmäistä kertaa vasta Conseil d’État’ssa käytävässä kassaatiomenettelyssä, mikä sallitaan kansallisessa oikeudessa, kun kyse on ordre public -perusteista?

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 22.4.2015 – Planet v. komissio

(Asia T-320/09) (1)

((Unionin taloudellisten etujen suojaaminen - Ennakkovaroitusjärjestelmä, jonka avulla voidaan yksilöidä sopimuspuoliksi valittuihin liittyvän riskin taso - Erääseen institutionaalista nykyaikaistamista Syyriassa koskevan hankkeen yhteydessä toteutettuun julkiseen hankintaan liittyvät OLAFin tutkimukset - Päätökset W1a- ja W1b-varoitusten aktivoimisesta - Oikeudellinen perusta - Perusoikeudet - Perusteluvelvollisuus))

(2015/C 190/08)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asianosaiset

Kantaja: Planet AE Anonymi Etaireia Parochis Symvouleftikon Ypiresion (Ateena, Kreikka) (edustaja: asianajaja V. Christianos)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: D. Triantafyllou ja F. Dintilhac)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne, jossa on kyse vaatimuksesta kumota Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) päätökset, joilla pyydettiin kantajan kirjaamista ennakkovaroitusjärjestelmään, sekä komission päätökset ensin W1a-varoituksen ja sitten W1b-varoituksen aktivoimisesta.

Tuomiolauselma

1)	Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) päätökset, joilla pyydettiin Planet AE Anonymi Etaireia Parochis Symvouleftikon Ypiresionin kirjaamista ennakkovaroitusjärjestelmään, sekä Euroopan komission päätökset sitä koskevien W1a- ja W1b-varoitusten aktivoimisesta kumotaan.

2)	Komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)   EUVL C 267, 7.11.2009.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 22.4.2015 – Evropaïki Dynamiki v. Frontex

(Asia T-554/10) (1)

((Julkiset palveluhankinnat - Tarjouspyyntömenettely - Tietotekniset palvelut, tietotekniset laitteet ja ohjelmistolisenssit - Tarjoajan tarjousten hylkääminen - Perusteluvelvollisuus - Valinta- ja myöntämisperusteet - Ilmeinen arviointivirhe - Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu))

(2015/C 190/09)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Evropaïki Dynamiki – Proigmena Systimata Tilepikoinonion Pliroforikis kai Tilematikis AE (Ateena, Kreikka) (edustajat: asianajajat N. Korogiannakis ja M. Dermitzakis)

Vastaaja: Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtiva virasto (Frontex) (asiamiehet: S. Vuorensola ja H. Caniard, avustajinaan asianajajat J. Stuyck ja A.-M. Vandromme)

Oikeudenkäynnin kohde

Yhtäältä vaatimus kumota päätökset, joilla hylättiin kantajan tarjoukset avoimessa tarjouskilpailussa Frontex/OP/87/2010, joka koski ”ICT-palvelujen” puitesopimusta hallintateknologian ja tietoturvallisuuden alalla (EUVL 2010/S 66-098323), ja avoimessa tarjouskilpailussa Frontex/OP/98/2010, joka koski Eurosuriin liittyvää suurta koehanketta informaatio- ja kommunikaatioteknologian koordinoinnin alalla (EUVL 2010/S 90-134098), sekä kaikki niihin liittyvät päätökset, mukaan lukien ne, joilla myönnettiin sopimuksia muille tarjoajille, ja toisaalta vahingonkorvauskanne, jossa vaaditaan siitä väitetysti aiheutuneen vahingon korvaamista, että sopimukset myönnettiin mainituille tarjoajille.

Tuomiolauselma

1)

Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston (Frontex) 18.10.2010 tekemä päätös, jolla hylättiin Evropaïki Dynamiki – Proigmena Systimata Tilepikoinonion Pliroforikis kai Tilematikis AE:n tarjous avoimessa tarjouskilpailussa 2010/S 66-098323 erän 1 osalta (tietojenkäsittelyjärjestelmät) tietoteknisten palvelujen, tietoteknisten laitteiden ja ohjelmistolisenssien toimittamisesta, kumotaan.

2)

Frontexin 18.10.2010 tekemä päätös, jolla hylättiin Evropaïki Dynamiki – Proigmena Systimata Tilepikoinonion Pliroforikis kai Tilematikis AE:n tarjous avoimessa tarjouskilpailussa 2010/S 66-098323 erän 6 osalta (yrityksen sisällönhallintajärjestelmät) tietoteknisten palvelujen, tietoteknisten laitteiden ja ohjelmistolisenssien toimittamisesta, kumotaan.

3)	Kanne hylätään muilta osin.

4)	Evropaïki Dynamiki – Proigmena Systimata Tilepikoinonion Pliroforikis kai Tilematikis AE vastaa puolesta omia ja Frontexin oikeudenkäyntikuluja, ja Frontex vastaa puolesta omia ja Evropaïki Dynamiki – Proigmena Systimata Tilepikoinonion Pliroforikis kai Tilematikis AE:n oikeudenkäyntikuluja.

---

(1)   EUVL C 30, 29.1.2011.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 16.4.2015 – Schenker Customs Agency v. komissio

(Asia T-576/11) (1)

((Tulliliitto - Tuontitullien kantaminen jälkikäteen - Taiwanista peräisin olevan glyfosaatin maahantuonti - Tulliasioitsijan esittämä tuontitullien peruuttamishakemus - Asetuksen (ETY) N:o 2913/92 239 artikla - Kohtuullisuuslauseke - Erityistilanteen olemassaolo - Vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevat tulli-ilmoitukset - Virheelliset alkuperätodistukset - Ilmeisen laiminlyönnin käsite - Komission päätös, jossa se toteaa, ettei tullien peruuttaminen ole perustelua))

(2015/C 190/10)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asianosaiset

Kantaja: Schenker Customs Agency BV (Rotterdam, Alankomaat) (edustajat: asianajajat J. Biermasz ja A. Jansen)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: aluksi L. Keppenne ja F. Wilman, sitten A. Caeiros ja B.-R. Killmann, avustajanaan asianajaja Y. Van Gerven)

Oikeudenkäynnin kohde

Vaatimus 27.7.2011 tehdyn komission sellaisen päätöksen K(2011) 5208 lopullinen kumoamiseksi, jossa todettiin, ettei tuontitullien peruuttaminen ole perustelua käsiteltävänä olleessa tapauksessa (asia REM 01/2010).

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Schenker Customs Agency BV vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

---

(1)   EUVL C 25, 28.1.2012.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 22.4.2015 – Tomana ym. v. neuvosto ja komissio

(Asia T-190/12) (1)

((Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka - Zimbabwen tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistetut rajoittavat toimenpiteet - Unionin alueelle pääsyn ja unionin alueen kautta kulkemisen rajoitukset - Varojen jäädyttäminen - Oikeudellinen perusta - Ilmeinen arviointivirhe - Perusteluvelvollisuus - Puolustautumisoikeudet - Perusoikeudet - Oikeasuhteisuus))

(2015/C 190/11)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Johannes Tomana (Harare, Zimbabwe), ja 120 muuta kantajaa, joiden nimet mainitaan tuomion liitteessä (edustajat: aluksi D. Vaughan, QC, barrister M. Lester, barrister R. Lööf ja solicitor M. O’Kane, sitten D. Vaughan, M. Lester ja R. Lööf)

Vastaajat: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: B. Driessen, M. Veiga ja A. Vitro) ja Euroopan komissio (asiamiehet: M. Konstantinidis, T. Scharf ja E. Georgieva)

Väliintulija, joka tukee vastaajien vaatimuksia: Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta (asiamiehet: E. Jenkinson, C. Murrell ja M. Holt, avustajanaan barrister S. Lee)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne, jossa on kyse vaatimuksesta kumota Zimbabween kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2011/101/YUTP muuttamisesta 17.2.2012 annettu neuvoston päätös 2012/97/YUTP (EUVL L 47, s. 50), tietyistä Zimbabwea koskevista rajoittavista toimenpiteistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 314/2004 muuttamisesta 21.2.2012 annettu komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 151/2012 (EUVL L 49, s. 2) ja Zimbabween kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2011/101/YUTP täytäntöönpanosta 27.2.2012 annettu neuvoston täytäntöönpanopäätös 2012/124/YUTP (EUVL L 54, s. 20) siltä osin kuin ne koskevat kantajia.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Johannes Tomana ja 120 muuta kantajaa, joiden nimet mainitaan liitteessä, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja heidät velvoitetaan korvaamaan Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

3)	Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)   EUVL C 194, 30.6.2012.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 22.4.2015 – Puola v. komissio

(Asia T-290/12) (1)

((Maatalous - Yhteinen markkinajärjestely - Hedelmä- ja vihannesala sekä hedelmä- ja vihannesjalosteala - Tuki tuottajaryhmille - Unionin rahoitusosuuden rajoittaminen - Oikeusvarmuus - Luottamuksensuoja - Perusteluvelvollisuus - Vilpitön yhteistyö))

(2015/C 190/12)

Oikeudenkäyntikieli: puola

Asianosaiset

Kantaja: Puolan tasavalta (asiamiehet: aluksi B. Majczyna ja M. Szpunar, sitten B. Majczyna ja K. Straś)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: aluksi N. Donnelly, B. Schima ja D. Milanowska, sitten D. Milanowska ja B. Schima

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne, jossa on kyse vaatimuksesta kumota neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä hedelmä- ja vihannesalan sekä hedelmä- ja vihannesjalostealan osalta annetun täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 muuttamisesta 4.4.2012 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 302/2012 (EUVL L 99, s. 21) 1 artiklan 2–4, 6, 12 ja 13 kohta, 2 artiklan 1–3 kohta, luettuna yhdessä sen 3 artiklan kanssa, sekä liitteet I ja II.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Puolan tasavalta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut.

---

(1)   EUVL C 250, 18.8.2012.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 16.4.2015 – Schlyter v. komissio

(Asia T-402/12) (1)

((Oikeus tutustua asiakirjoihin - Asetus (EY) N:o 1049/2001 - 4 artiklan 2 kohdan kolmas luetelmakohta - Poikkeus, joka koskee tutkintatoimien tarkoitusten suojaa - Asetus (EY) N:o 1367/2006 - 6 artiklan 1 kohta - Komission yksityiskohtainen lausunto, joka koskee nanohiukkasaineita koskevista vuosi-ilmoituksista annettua asetusehdotusta, josta Ranskan viranomaiset ilmoittivat komissiolle direktiivin 98/34/EY säännösten mukaisesti - Asiakirjaan tutustumista koskevan oikeuden epääminen))

(2015/C 190/13)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Carl Schlyter (Linköping, Ruotsi) (edustajat: asianajajat O. Brouwer ja S. Schubert)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: P. Costa de Oliveira, A. Tokár ja C. Zadra)

Väliintulijat, jotka tukevat kantajan vaatimuksia: Suomen tasavalta (asiamies: S. Hartikainen) ja Ruotsin kuningaskunta (asiamiehet: aluksi A. Falk, C. Meyer-Seitz, U. Persson, C. Stege, S. Johannesson ja H. Karlsson, sitten N Falk, Meyer-Seitz, Persson, E. Karlsson, L. Swedenborg ja C. Hagerman)

Väliintulija, joka tukee vastaajan vaatimuksia: Ranskan tasavalta (asiamiehet: B. Beaupère-Manokha, D. Colas ja F. Fize)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne, jossa on kyse sen komission 27.6.2012 tekemän päätöksen kumoamisesta, jolla komissio epäsi kantajalta odotusaikana oikeuden tutustua yksityiskohtaiseen lausuntoonsa, joka koskee nanohiukkasaineita koskevan vuosi-ilmoituksen sisällöstä ja esittämisen edellytyksistä annettua asetusehdotusta (2011/673/F), josta Ranskan viranomaiset olivat ilmoittaneet komissiolle teknisiä standardeja ja määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 22.6.1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/34/EY (EYVL L 204, s. 37), sellaisena kuin se on muutettuna 20.7.1998 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 98/48/EY (EYVL L 217, s. 18), mukaisesti.

Tuomiolauselma

1)

Euroopan komission 27.6.2012 tekemä päätös, jolla komissio epäsi kantajalta odotusaikana oikeuden tutustua yksityiskohtaiseen lausuntoonsa, joka koskee nanohiukkasaineita koskevan vuosi-ilmoituksen sisällöstä ja esittämisen edellytyksistä annettua asetusehdotusta (2011/673/F), josta Ranskan viranomaiset olivat ilmoittaneet komissiolle teknisiä standardeja ja määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 22.6.1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/34/EY, sellaisena kuin se on muutettuna 20.7.1998 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 98/48/EY, kumotaan.

2)	Komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Carl Schlyterin oikeudenkäyntikulut.

3)	Ranskan tasavalta, Suomen tasavalta ja Ruotsin kuningaskunta vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)   EUVL C 343, 10.11.2012.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 16.4.2015 – Matratzen Concord v. SMHV – KBT (ARKTIS)

(Asia T-258/13) (1)

((Yhteisön tavaramerkki - Menettämismenettely - Yhteisön tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki ARKTIS - Tavaramerkin tosiasiallinen käyttäminen - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 51 artiklan 1 kohdan a alakohta - Tavaramerkin käytön muoto - Näyttö käytöstä rekisteröidyille tavaroille - Tavaramerkin haltijan suostumus))

(2015/C 190/14)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Matratzen Concord GmbH (Köln, Saksa) (edustajat: asianajajat I. Selting ja J. Mertens)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamies: A. Schifko)

Vastapuoli SMHV:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: KBT & Co. Ernst Kruchen agenzia commerciale sociétá in accomandita (Locarno, Sveitsi) (edustaja: asianajaja K. Schulze Horn)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne SMHV:n neljännen valituslautakunnan 4.3.2013 tekemästä päätöksestä (asia R 2133/2011-4), joka liittyy Matratzen Concord GmbH:n ja KBT & Co. Ernst Kruchen agenzia commerciale sociétá in accomanditan väliseen menettämismenettelyyn.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Matratzen Concord GmbH velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien KBT & Co. Ernst Kruchen agenzia commerciale sociétá in accomanditalle sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) menettelyssä aiheutuneet välttämättömät kustannukset.

---

(1)   EUVL C 207, 20.7.2013.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 23.4.2015 – Iglotex v. SMHV – Iglo Foods Group (IGLOTEX)

(Asia T-282/13) (1)

((Yhteisön tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus kuviomerkin IGLOTEX rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi - Aikaisempi yhteisön tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki IGLO - Suhteellinen hylkäysperuste - Sekaannusvaara - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta))

(2015/C 190/15)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Iglotex S.A. (Skórcz, Puola) (edustajat: asianajajat I.-M. Helbig, P. Hansmersmann ja S. Rengshausen)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamies: A.Schifko)

Vastapuoli SMHV:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Iglo Foods Group Ltd (Feltham, Yhdistynyt kuningaskunta) (edustajat: aluksi solicitor C. Hawkes, sitten barrister B. Brandreth ja barrister C. Hall)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne sisämarkkinoiden harmonisointiviraston toisen valituslautakunnan 1.3.2013 tekemästä päätöksestä (asia R 67/2012-2), joka liittyy Iglo Foods Group Ltd:n ja Iglotex S.A:n väliseen väitemenettelyyn

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Iglotex S.A. velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)   EUVL C 207, 20.7.2013.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 23.4.2015 – Valittajana BX ja muuna osapuolena komissio

(Asia T-352/13 P) (1)

((Muutoksenhaku - Henkilöstö - Palvelukseenotto - Kilpailuilmoitus - Avoin kilpailu - Varallaololuettelon laatiminen palkkaluokkaan 5 kuuluvista hallintovirkamiehistä (AD), jotka ovat Bulgarian ja Romanian kansalaisia, oikeuden alalla - Kilpailun valintalautakunnan päätös olla kirjaamatta kantajaa varallaololuetteloon - Todistustaakka - Vertaileva arviointi - Yhdenvertainen kohtelu - Valintalautakunnan kokoonpanon jatkuvuus - Henkilöstösääntöjen liitteessä III olevan 3 artiklan viides kohta - Tosiseikkojen ja selvitysaineiston ottaminen huomioon vääristyneellä tavalla - Vahingonkorvauskanne - Ratkaisu oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta))

(2015/C 190/16)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: BX (Washington DC, Yhdysvallat) (edustaja: asianajaja R. Rata)

Muu osapuoli: Euroopan komissio (asiamiehet: J. Currall ja B. Eggers)

Oikeudenkäynnin kohde

Valitus, jolla vaaditaan kumottavaksi Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen 24.4.2013 antamaa tuomiota BX vastaan komissio (F-88/11, Kok. H., EU:F:2013:51)

Tuomiolauselma

1)	Valitus hylätään.

2)	BX vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan komissiolle tässä asiassa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

---

(1)   EUVL C 252, 31.8.2013.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 16.4.2015 – Drogenhilfe Köln Projekt v. SMHV (Rauschbrille)

(Asia T-319/14) (1)

((Yhteisön tavaramerkki - Hakemus sanamerkin Rauschbrille rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi - Ehdottomat hylkäysperusteet - Kuvailevuus - Erottamiskyvyn puuttuminen - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohta))

(2015/C 190/17)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Drogenhilfe Köln Projekt gGmbH (Köln, Saksa) (edustaja: asianajaja V. Schoene)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamies: G. Schneider)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan 29.1.2014 tekemästä päätöksestä (asia R 1356/2013-1), joka koskee sanamerkkiä Rauschbrille koskevaa hakemusta yhteisön tavaramerkiksi.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Drogenhilfe Köln Projekt gGmbH velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)   EUVL C 212, 7.7.2014.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 22.4.2015 – Rezon v. SMHV – mobile.international (mobile.de proMotor)

(Asia T-337/14) (1)

((Yhteisön tavaramerkki - Mitättömyysmenettely - Yhteisön sanamerkki mobile.de proMotor - Aikaisempi kansallinen kuviomerkki mobile - Mitättömyysvaatimuksen hylkääminen - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 165 artiklan 4 kohdan b alakohta))

(2015/C 190/18)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Rezon OOD (Sofia, Bulgaria) (edustajat: asianajajat P. Kanchev ja T. Ignatova)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamies: M. Fischer)

Vastapuoli SMHV:n valituslautakunnassa: mobile.international GmbH (Kleinmachnow, Saksa)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan 19.2.2014 tekemästä päätöksestä (asia R 950/2013-1), joka liittyy Rezon OOD:n ja mobile.international GmbH:n väliseen väitemenettelyyn.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Rezon OOD velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)   EUVL C 245, 28.7.2014.

Kanne 24.3.2015 – Parker Hannifin Manufacturing ja Parker-Hannifin v. komissio

(Asia T-137/15)

(2015/C 190/19)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: Parker Hannifin Manufacturing Srl (Corsico, Italia) ja Parker-Hannifin Corp. (Mayfield Heights, Ohio, Yhdysvallat) (edustajat: asianajajat B. Amory, F. Marchini Camia ja E. Barbier de La Serre)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantajat vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin

—	ottaa kanteen tutkittavaksi

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin siinä määrätään 1 8 59  949,04 euron suuruinen viivästyskorko

—	vaihtoehtoisesti alentaa viivästyskorkoa sopivaksi katsomallaan määrällä

—	velvoittaa komission vastaaman sekä omista oikeudenkäyntikuluistaan sekä korvaamaan kantajien oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantajat vetoavat yhteen pääasialliseen kanneperusteeseen ja vaihtoehtoisesti seitsemään muuhun kanneperusteeseen.

1.	Ensimmäinen kanneperuste perustuu siihen, että riidanalaisella päätöksellä ylitettiin toimivalta. — Kantajat väittävät, että viivästyskoron määräämiselle ei ole oikeudellista perustetta, koska sakko oli maksettu sakon määräämistä koskevassa päätöksessä asetetussa määräajassa.

2.	Toinen kanneperuste perustuu riidanalaisessa päätöksessä esitettyjen perustelujen puuttumiseen tai riittämättömyyteen. — Kantajat väittävät, ettei riidanalaisessa päätöksessä mainita tosiseikkoja eikä oikeudellista perustetta viivästyskoron soveltamiseksi nyt käsiteltävässä asiassa.

3.	Kolmas kanneperuste perustuu suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen. — Kantajat väittävät, ettei viivästyskoron soveltaminen ole oikeassa suhteessa viivästyskoron tavoitteisiin nähden.

4.	Neljäs kanneperuste perustuu syrjintäkiellon periaatteen loukkaamiseen. — Kantajat väittävät, että komissio määrää 6 prosentin viivästyskoron nyt käsiteltävässä asiassa, kun taas silloin kun se maksoi osan sakosta takaisin kantajille, se maksoi korkoa takaisin 1,06 prosentin suuruisena.

5.

Viides kanneperuste perustuu oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteiden loukkaamiseen. — Kantajat väittävät, etteivät ne voineet ennakoida sakon määräämistä koskevan päätöksen ja delegoidun asetuksen perusteella viivästyskoron määräämistä esillä olevassa tilanteessa. Ne väittävät lisäksi, että ne saattoivat perustellusti odottaa, ettei komissio olisi soveltanut viivästyskorkoa nyt käsiteltävässä asiassa.

6.

Kuudes kanneperuste perustuu SEUT 266 artiklan rikkomiseen ja tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden loukkaamiseen. — Kantajat väittävät, että riidanalaisella päätöksellä rikotaan SEUT 266 artiklaa siltä osin kuin sillä estetään määräyksen tehokas vaikutus ja että sillä loukataan oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan, koska kantajille määrätään sen johdosta, että ne ovat vedonneet perusoikeuteensa hakea muutosta, nyt ilmeisen kohtuuton viivästyskorko.

7.	Seitsemäs kanneperuste perustuu perusteettomaan etuun. — Kantajat väittävät, että viivästyskoron soveltamista nyt käsiteltävässä asiassa on pidettävä komission saamana perusteettomana etuna.

8.	Kahdeksas kanneperuste perustuu harkintavallan väärinkäyttöön. — Kantajat väittävät, että viivästyskoron määrääminen kantajille johtaa tulokseen, joka poikkeaa täysin niistä tavoitteista, jotka ovat komissiolle annetun viivästyskorkojen määräämistä koskevan delegoidun toimivallan taustalla.

Kanne 27.3.2015 – Unkari v. komissio

(Asia T-139/15)

(2015/C 190/20)

Oikeudenkäyntikieli: unkari

Asianosaiset

Kantaja: Unkari (asiamiehet M. Z. Fehér, G. Koós G, A.Pálfy)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—

kumoaa osittain 16.1.2015 tehdyn komission täytäntöönpanopäätöksen C(2015) 53, jolla tietyt jäsenvaltioille syntyneet kulut on suljettu Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuen ulkopuolelle, siltä osin kuin päätös kohdistuu Unkariin ja unionin rahoituksen ulkopuolelle on jätetty sokerialan rakenneuudistusrahaston tukea 1 1 7 09  400 euroa.

—	velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja torjuu vaatimuksen, jota komissio on katsonut voitavan soveltaa mutta joka ei käy nimenomaisesti ilmi yhdistetyissä asioissa C-187/12 ja C-189/12 SFIR ym., annetusta unionin yleisen tuomioistuimen tuomiosta ja jonka mukaan tuomiossa mainittujen poikkeusten soveltamisen tutkimisen kannalta merkitykselliseksi katsotaan hetki, jolloin sitä tukea koskeva hakemus tehtiin, jota riidan-alaisessa päätöksessä omaksuttu ulkopuolelle jättäminen koskee. Tämä kanta on kantajan mukaan vastoin rakenneuudistusohjelman periaatteita, minkä lisäksi siinä sivuutetaan täysin sokerintuotannon sesonkiluontoisuus ja kyseenalaistetaan poikkeusten soveltaminen käytännössä.

Lisäksi kantaja katsoo, että vaikka komission oikeudellinen tulkinta osoittautuisi asianmukaiseksi siltä osin kuin kyse on rakenneuudistustukea koskevista oikeussäännöistä, etenkin siilojen määrittelyn osalta, esiin on tullut selviä tulkintaongelmia ja epävarmuus, joiden vuoksi komission olisi pitänyt näitä tulkinnallisia vaikeuksia sisältävien unionin oikeussääntöjen johdosta vähentää unionin rahoituksen ulkopuolelle jätettävää määrää tai jättää poikkeusta kokonaan soveltamatta.

Kanne 24.3.2015 – Aurora v. CPVO – SES-VanderHave (M 02205)

(Asia T-140/15)

(2015/C 190/21)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Aurora Srl (Finale Emilia, Italia) (edustaja: asianajaja L. Buchman)

Vastaaja: yhteisön kasvilajikevirasto (CPVO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: SES-VanderHave NV/SA (Tienen, Belgia)

Menettely YKLV:ssä

Riidanalaisen yhteisön kasvinjalostajanoikeuden haltija: muu osapuoli valituslautakunnassa

Riidanalainen yhteisön kasvinjalostajanoikeus: yhteisön kasvinjalostajanoikeudeksi nro EU 15118 rekisteröity lajikenimi M 02205

Riidanalainen päätös: CPVO:n valituslautakunnan 26.11.2014 asiassa A10/2013 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	julistaa yhteisön kasvinjalostajanoikeuden nro EU 15118 mitättömäksi

—	velvoittaa CPVO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut, väliintulijoiden oikeudenkäyntikulut mukaan lukien.

Kanneperusteet

—	Asetuksen N:o 2100/94 6 ja 7 artiklaa on rikottu;

—	asetuksen N:o 2100/94 87 artiklan 4 kohtaa on tulkittu virheellisesti;

—	oikeusvarmuuden periaatetta on loukattu, koska myönnetyn yhteisön kasvinjalostajanoikeuden ehtoja muutettiin takautuvasti;

—	luottamuksensuojan periaatetta on tietyiltä osin loukattu;

—	avoimuusperiaatetta ja yleisön oikeutta saada tutustua asiakirjoihin on loukattu, koska tutkintamenettelyä ei toteutettu avoimesti, sillä kantaja ei saanut perustavanlaatuisia asiakirjoja tutustuttavakseen.

Kanne 27.3.2015 – EFB v. komissio

(Asia T-150/15)

(2015/C 190/22)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: European Federation of Biotechnology (EFB) (Liège, Belgia) (edustajat: asianajajat M. Troncoso Ferrer ja S. Moya Izquierdo)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	ottaa kanteen tutkittavaksi ja toteaa sen perustelluksi

—	velvoittaa Euroopan komission maksamaan kantajalle 39  316,54 euroa

—	velvoittaa Euroopan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteessaan kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että Euroopan komissio on rikkonut sopimusvelvoitteitaan, jotka perustuvat 23.12.2005 tehtyyn sopimukseen hankkeesta European Action for Global Life science – Health Programme viitteellä LSSP-CT-2005-512135 (jäljempänä sopimus), ja että 39  316,54 euron suuruinen loppusumma on maksettava.

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kuuteen kanneperusteeseen.

1.

Ensimmäinen kanneperuste perustuu useita tukikelpoisia kuluja koskeviin ilmeisiin arviointivirheisiin, mikä merkitsee Belgian siviililain 1315 §:n vastaista todisteiden arvioinnin virhettä. — Kantaja väittää, että Euroopan komission antama veloitusilmoitus perustuu lopullisen tilintarkastuskertomuksen päätelmiin mutta että Euroopan komission tilintarkastajien suorittama arviointi kertomuksen antamiseksi oli virheellinen useiden kulujen osalta, nimittäin henkilöstökulujen ja tiettyihin tapahtumiin liittyvien kulujen osalta. Euroopan komissio antoi näin ollen veloitusilmoituksen virheellisten oletusten perusteella eikä osoittanut väitteitään tukevia tosiseikkoja todeksi, mikä johti Belgian siviililain 1315 §:n rikkomiseen ja siten sopimusrikkomukseen.

2.

Toinen kanneperuste perustuu sopimuksen yleisten ehtojen II.20 ja II.6 artiklan sekä Belgian siviililain 1315 §:n rikkomiseen, sillä Euroopan komissio totesi perusteettomasti, että tiettyjen henkilöstöön kuuluvien jäsenten työhön liittyvät kulut eivät olleet tukikelpoisia, koska näillä jäsenillä ei ollut pätevää työsopimusta kantajan kanssa.

3.

Kolmas kanneperuste perustuu Belgian siviililain 1134 §:n rikkomiseen ja sopimusten täyttämistä koskevan lojaliteettiperiaatteen loukkaamiseen. — Kantaja väittää muun muassa, ettei se saanut tilaisuutta puolustaa itseään selittämällä Euroopan komissiolle väärinkäsitykset tai vähäiset erehdykset, joita sille oli aiheutunut sopimuksen täyttämisessä, että ensimmäinen tilintarkastuskertomuksen luonnoksen ja lopullisen tilintarkastuskertomuksen välinen valtava rahoituksellinen on selkeä osoitus virheellisyydestä ja varomattomuudesta ja että useat lukuja koskevat laskuvirheet ja epätarkkuudet koko lopullisessa tilintarkastuskertomuksessa ovat aiheuttaneet kantajalle vaikeuksia ymmärtää kunnolla Euroopan komission syytöksiä.

4.	Neljäs kanneperuste perustuu siihen, ettei Euroopan komissio esittänyt perusteluja joidenkin kulujen korvaamisen epäämiselle.

5.

Viides kanneperuste perustuu luottamuksensuojan periaatteen loukkaamiseen. — Kantaja väittää, että Euroopan komissio hyväksyi sen tosiseikan, että kantajaa avusti toinen oikeushenkilö, ja että se loi perustellun luottamuksen siihen, että tästä suhteesta aiheutuneet kulut olisivat täysin tukikelpoisia.

6.

Kuudes kanneperuste perustuu siihen, että kuudenteen tutkimuksen ja teknologian kehittämisen kehityksen puiteohjelmaan (FP6) sovellettavat säännöt ovat epäselvät. — Kantaja väittää, että Belgian siviililain 1162 §:ssä säädetään että, epävarmoissa tilanteissa sopimusta on tulkittava sen laatijaa vastaan ja sen hyväksi, joka täytti velvoitteen. FP6:een sovellettavat sopimussäännöt perustuvat Euroopan komission laatimiin ”vakiolausekkeisiin”, jotka kantajan täytyi hyväksyä, mikä teki siitä velvoitteen täyttävän osapuolen. Tässä tilanteessa on perusteltua kun otetaan huomioon se, että lausekkeista aiheutuu ilmeisiä tulkintaongelmia kuten unionin yleiselle tuomioistuimelle tehtyjen valitusten, joissa lausekkeet kyseenalaistetaan, suuret määrät osoittavat, että epäselvyyden täytyy koitua kantajan hyväksi. Belgian siviililain 1162 §:n tulkinta mahdollistaa sen, että tuomari tulkitsee huonosti laadittuja tai epäselviä säännöksiä niiden laatijaa eli komissiota vastaan.

Kanne 27.3.2015 – EFB v. komissio

(Asia T-151/15)

(2015/C 190/23)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: European Federation of Biotechnology (EFB) (Liège, Belgia) (edustajat: asianajajat M. Troncoso Ferrer ja S. Moya Izquierdo)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	ottaa kanteen tutkittavaksi ja toteaa sen perustelluksi

—	toteaa, että kantaja on vastuussa vain 5  638,22 euron suuruisesta summasta

—	velvoittaa Euroopan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteessaan kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että Euroopan komissio on rikkonut sopimusvelvoitteitaan, jotka perustuvat 20.12.2005 tehtyyn sopimukseen hankkeessa European Action for Global Life science – Food Forum viitteellä LSSP-CT-2005-512135 (jäljempänä sopimus) ja että kantajan todetaan olevan vastuussa 5  638,22 euron suuruisesta summasta Euroopan komission vaatiman 86  676,42 euron sijaan.

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kuuteen kanneperusteeseen.

1.

Ensimmäisen kanneperuste perustuu useita tukikelpoisia kuluja koskeviin ilmeisiin arviointivirheisiin, mikä merkitsee Belgian siviililain 1315 §:n vastaista todisteiden arvioinnin virhettä. — Kantaja väittää, että Euroopan komission antama veloitusilmoitus perustuu lopullisen tilintarkastuskertomuksen päätelmiin mutta että Euroopan komission tilintarkastajien suorittama arviointi kertomuksen antamiseksi oli virheellinen useiden kulujen osalta, nimittäin henkilöstökulujen ja tiettyihin tapahtumiin liittyvien kulujen osalta. Euroopan komissio antoi näin ollen veloitusilmoituksen virheellisten oletusten perusteella eikä osoittanut väitteitään tukevia tosiseikkoja todeksi, mikä johti Belgian siviililain 1315 §:n rikkomiseen ja siten sopimusrikkomukseen.

2.

Toinen kanneperuste perustuu sopimuksen yleisten ehtojen II.20 ja II.6 artiklan sekä Belgian siviililain 1315 §:n rikkomiseen, silla Euroopan komissio totesi perusteettomasti, että tiettyjen henkilöstöön kuuluvien jäsenten työhön liittyvät kulut eivät olleet tukikelpoisia, koska näillä jäsenillä ei ollut pätevää työsopimusta kantajan kanssa.

3.

Kolmas kanneperuste perustuu Belgian siviililain 1134 §:n rikkomiseen ja sopimusten täyttämistä koskevan lojaliteettiperiaatteen loukkaamiseen. — Kantaja väittää muun muassa, ettei se saanut tilaisuutta puolustaa itseään selittämällä Euroopan komissiolle väärinkäsitykset tai vähäiset erehdykset, joita sille oli aiheutunut sopimuksen täyttämisessä, että ensimmäinen tilintarkastuskertomuksen luonnoksen ja lopullisen tilintarkastuskertomuksen välinen valtava rahoituksellinen on selkeä osoitus virheellisyydestä ja varomattomuudesta ja että useat lukuja koskevat laskuvirheet ja epätarkkuudet koko lopullisessa tilintarkastuskertomuksessa ovat aiheuttaneet kantajalle vaikeuksia ymmärtää kunnolla Euroopan komission syytöksiä.

4.	Neljäs kanneperuste perustuu siihen, ettei Euroopan komissio esittänyt perusteluja joidenkin kulujen korvaamisen epäämiselle.

5.

Viides kanneperuste perustuu luottamuksensuojan periaatteen loukkaamiseen. — Kantaja väittää, että Euroopan komissio hyväksyi sen tosiseikan, että kantajaa avusti toinen oikeushenkilö, ja että se loi perustellun luottamuksen siihen, että tästä suhteesta aiheutuneet kulut olisivat täysin tukikelpoisia.

6.

Kuudes kanneperuste perustuu siihen, että kuudenteen tutkimuksen ja teknologian kehittämisen kehityksen puiteohjelmaan (FP6) sovellettavat säännöt ovat epäselvät. — Kantaja väittää, että Belgian siviililain 1162 §:ssä säädetään että, epävarmoissa tilanteissa sopimusta on tulkittava sen laatijaa vastaan ja sen hyväksi, joka täytti velvoitteen. FP6:een sovellettavat sopimussäännöt perustuvat Euroopan komission laatimiin ”vakiolausekkeisiin”, jotka kantajan täytyi hyväksyä, mikä teki siitä velvoitteen täyttävän osapuolen. Tässä tilanteessa on perusteltua kun otetaan huomioon se, että lausekkeista aiheutuu ilmeisiä tulkintaongelmia kuten unionin yleiselle tuomioistuimelle tehtyjen valitusten, joissa lausekkeet kyseenalaistetaan, suuret määrät osoittavat, että epäselvyyden täytyy koitua kantajan hyväksi. Belgian siviililain 1162 §:n tulkinta mahdollistaa sen, että tuomari tulkitsee huonosti laadittuja tai epäselviä säännöksiä niiden laatijaa eli komissiota vastaan.

Valitus, jonka Euroopan komissio on tehnyt 31.3.2015 virkamiestuomioistuimen yhdistetyissä asioissa F-1/14 ja F-48/14, Kakol v. komissio, 22.1.2015 antamasta tuomiosta

(Asia T-152/15 P)

(2015/C 190/24)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Euroopan komissio (asiamiehet: J. Currall ja G. Gattinara)

Muu osapuoli: Danuta Kakol (Luxemburg, Luxemburg)

Vaatimukset

Valittaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan virkamiestuomioistuimen yhdistetyissä asioissa F-1/14 ja F-48/14, Kakol vastaan komissio, 22.1.2015 antaman tuomion

—	palauttaa asian F-48/14 virkamiestuomioistuimeen; valittaja on peruuttanut asiassa F-1/14 nostamansa kanteen

—	päättämään oikeudenkäyntikuluista myöhemmin.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valituksensa tueksi valittaja vetoaa kolmeen valitusperusteeseen.

1)

Ensimmäinen valitusperuste, joka perustuu oikeudelliseen virheeseen, kun virkamiestuomioistuin katsoi ”samankaltaisten” hyväksymisedellytysten vuoksi, että valintalautakunta on velvollinen perustelemaan päätöksen olla hyväksymättä hakijaa kokeisiin ottamalla huomioon arvion, jonka toisen kilpailun valintalautakunta on tehnyt saman hakijan tutkintotodistuksesta.

2)

Toinen valitusperuste, joka perustuu perusteluvelvollisuuden loukkaamiseen, koska virkamiestuomioistuin katsoi, että hakijoiden kansalaisuus oli muihin hyväksymisedellytyksiin lisättävä hyväksymisedellytys, mutta joka ei tästä huolimatta ollut omiaan tekemään eroa kyseessä olevien kahden kilpailuilmoituksen välillä.

3)

Kolmas valitusperuste, joka perustuu asiakirja-aineiston keskeisen tekijän vääristämiseen, koska virkamiestuomioistuin katsoi, ettei valintalautakunta ollut selittänyt, miltä osin sen päätös oli erilainen kuin edellisen valintalautakunnan tekemä päätös, vaikka komissio oli selvästi täydentänyt näitä perusteluita sekä kirjelmissään että istunnon aikana.

Kanne 27.3.2015 – Hamcho ja Hamcho International v. neuvosto

(Asia T-153/15)

(2015/C 190/25)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantajat: Mohamad Hamcho (Damaskos, Syyria) ja Hamcho International (Damaskos) (edustajat: asianajajat A. Boesch, D. Amaudruz ja M. Ponsard)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantajat vaativat unionin yleistä tuomioistuinta

—	määräämään asian T-43/12 oikeudenkäyntiaineiston käytettäväksi

—	varaamaan kantajille oikeuden vastata ja tässä yhteydessä oikeuden esittää uusia todisteita sekä nimetä todistajia

—	kumoamaan seuraavat toimet kantajia koskevilta osin: — 26.1.2015 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/108 — 26.1.2015 annettu neuvoston täytäntöönpanopäätös (YUTP) 2015/117

—	velvoittamaan neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantajat vetoavat kahteen kanneperusteeseen, jotka ovat olennaisilta osin samat tai samanlaiset kuin asiassa T-653/11, Jaber v. neuvosto (1), esitetyt kanneperusteet.

---

(1)   EUVL 2012, C 58, s. 12.

Kanne 27.3.2015 – Jaber v. neuvosto

(Asia T-154/15)

(2015/C 190/26)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Aiman Jaber (Lattakia, Syyria) (edustajat: asianajajat A. Boesch, D. Amaudruz ja M. Ponsard)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	määräämään asian T-653/11 oikeudenkäyntiaineiston käytettäväksi

—	varaamaan kantajalle oikeuden vastata ja tässä yhteydessä oikeuden esittää uusia todisteita sekä nimetä todistajia

—	kumoamaan seuraavat toimet kantajaa koskevilta osin: — 26.1.2015 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/108 — 26.1.2015 annettu neuvoston täytäntöönpanopäätös (YUTP) 2015/117

—	velvoittamaan neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen, jotka ovat olennaisilta osin samat tai samanlaiset kuin asiassa T-653/11, Jaber v. neuvosto (1), esitetyt kanneperusteet.

---

(1)   EUVL 2012, C 58, s. 12.

Kanne 27.3.2015 – Kaddour v. neuvosto

(Asia T-155/15)

(2015/C 190/27)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Khaled Kaddour (Damaskos, Syyria) (edustajat: asianajajat A. Boesch, D. Amaudruz ja M. Ponsard)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	määräämään asian T-654/11 oikeudenkäyntiaineiston käytettäväksi

—	varaamaan kantajalle oikeuden vastata ja tässä yhteydessä oikeuden esittää uusia todisteita sekä nimetä todistajia

—	kumoamaan seuraavat toimet kantajaa koskevilta osin: — 26.1.2015 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/108 — 26.1.2015 annettu neuvoston täytäntöönpanopäätös (YUTP) 2015/117

—	velvoittamaan neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen, jotka ovat olennaisilta osin samat tai samanlaiset kuin asiassa T-653/11, Jaber v. neuvosto (1), esitetyt kanneperusteet.

---

(1)   EUVL 2012, C 58, s. 12.

Kanne 27.3.2015 – Ranska v. komissio

(Asia T-156/15)

(2015/C 190/28)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Ranskan tasavalta (asiamiehet: F. Alabrune, G. de Bergues, D. Colas ja C. Candat)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

osittain kumoamaan Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) maksettavien jäsenvaltioiden tiettyjen menojen jättämisestä Euroopan unionin rahoituksen ulkopuolelle 16.1.2015 tehdyn komission päätöksen C(2015) 53 final, siltä osin kuin päätös perustuu suorien tukien osalta toteamuksiin, joita ei ole mainittu komission tiedonannoissa, ja siltä osin kuin siinä katsotaan, ettei valvontajärjestelmällä voida taata hyvää maataloutta ja ympäristöä koskeviin vaatimuksiin liittyvän unionin säännöstön asianmukaista soveltamista hakuvuosien 2011 ja 2012 osalta

—	osittain kumoamaan päätöksen C(2015) 53 final, siltä osin kuin päätöksessä jätetään unionin rahoituksen ulkopuolelle Haute-Corsen departementin pinta-alatukiin hakuvuoden 2010 ja sen jälkeisten hakuvuosien osalta käytetyt rahamäärät kokonaisuudessaan

—

osittain kumoamaan päätöksen C(2015) 53 final, siltä osin kuin päätöksessä jätetään unionin rahoituksen ulkopuolelle tukimenot, jotka Ranskan tasavalta on maksanut luonnonhaittakorvauksina, jotka liittyvät Ranskan maaseudun kehittämisohjelman akseliin 2 hakuvuosina 2010, 2011, 2012 ja 2013. Toissijaisesti osittain kumoamaan tämän päätöksen, siltä osin kuin päätöksessä jätetään Euroopan unionin rahoituksen ulkopuolelle tukimenot, jotka Ranskan tasavalta on maksanut luonnonhaittakorvauksina lammaseläimistä, joihin on kohdistettu eläinten tunnistamiseksi paikan päällä tehtyjä tarkastuksia

—

osittain kumoamaan päätöksen C(2015) 53 final, siltä osin kuin päätöksessä jätetään unionin rahoituksen ulkopuolelle menot, jotka Ranskan tasavalta on maksanut sokeriteollisuuden rakenneuudistuksen alalla 25 prosentin osuutena tukimenoista, jotka on maksettu sokerintuottajille, jotka ovat saaneet luopumistukea ja säilyttäneet varastointisiilot; toissijaisesti osittain kumoamaan tämän päätöksen sillä perusteella, että päätöksessä määrätty rahoituskorjaus, joka on suuruudeltaan 25 prosenttia tukimenoista, jotka on maksettu sokerintuottajille, jotka ovat saaneet luopumistukea ja säilyttäneet varastointisiilot, on suhteeton

—	velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahdeksaan kanneperusteeseen, jotka koskevat kolmea riidanalaisen päätöksen osaa.

—

Riidanalaisen päätöksen osa, joka koskee ensimmäiseen pilariin sisältyvien välillisten tukien osuutta varainhoitovuosina 2011, 2012 ja 2013 1) Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu asetuksen (EY) N:o 885/2006 (1) 11 artiklan 1 kohdan rikkomiseen ja kantajan puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen, koska kiinteämääräisenä tehtäväksi määrätty rahoituskorjaus, joka kohdistuu kaikkiin edellä mainitun alan tukien maksuihin Haute-Corsen departementtia lukuun ottamatta, perustuu puutteellisuuksiin, joita ei ole ilmoitettu kantajalle. 2) Toinen kanneperuste, joka esitetään toissijaisesti ja joka perustuu asetuksen (EY) N:o 73/2009 (2) 6 artiklan 1 kohdan ja kyseisen asetuksen liitteen III rikkomiseen. 3) Kolmas kanneperuste, joka perustuu asetuksen (EY) N:o 885/2006 11 artiklan 1 kohdan rikkomiseen ja kantajan puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen, koska sovellettu rahoituskorjaus, joka kohdistuu kaikkiin edellä mainitun alan tukien maksuihin Haute-Corsen departementissa, perustuu puutteellisuuksiin, joita ei ole ilmoitettu kantajalle. 4) Neljäs kanneperuste, joka esitetään osittain toissijaisesti ja joka perustuu suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen ja komission 23.12.1997 päivätyn asiakirjan nro VI/5330/97 ”Suuntaviivat taloudellisten vaikutusten laskemisesta EMOTR:n tukiosaston tilien tarkastamisesta ja hyväksymisestä tehtävän päätöksen valmistelemisen yhteydessä” noudattamatta jättämiseen.

—

Riidanalaisen päätöksen osa, joka koskee Ranskan maaseudun kehittämisohjelman akseliin 2 kuuluvia luonnonhaittakorvauksia – maaseuturahasto 5) Viides kanneperuste, joka koskee asetuksen (EY) N:o 1975/2006 (3) 10 artiklan 2 ja 4 kohdan sekä 14 artiklan 2 kohdan rikkomista, koska komissio on virheellisesti katsonut, että kantaja olisi laiminlyönyt tarkastusvelvollisuutensa jättäessään eläimet laskematta paikan päällä suoritettujen tarkastusten yhteydessä. 6) Kuudes kanneperuste, joka esitetään toissijaisesti ja joka koskee kiinteämääräisen rahoituskorjauksen soveltamisalan lainvastaista laajentamista lammaseläimiin, joista ei voida myöntää uuhipalkkiota.

—

Riidanalaisen päätöksen osa, joka koskee sokeriteollisuuden rakenneuudistuksen alalla sovellettua rahoituskorjausta 7) Seitsemäs kanneperuste, joka koskee asetuksen (EY) N:o 320/2006 (4) 3 ja 4 artiklan sekä asetuksen (EY) N:o 968/2006 (5) 4 artiklan rikkomista, koska komissio on jättänyt unionin rahoituksen ulkopuolelle eräitä kantajan suorittamia maksuja sillä perusteella, että neljässä kohteessa Ranskassa säilytetyt sokerin varastointisiilot ovat tuotantolaitoksia. 8) Kahdeksas kanneperuste, joka esitetään toissijaisesti ja joka koskee suhteellisuusperiaatteen ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista.

---

(1)  Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1290/2005 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä maksajavirastojen ja muiden elinten hyväksymisen sekä maataloustukirahaston ja maaseuturahaston tilien tarkastamisen ja hyväksymisen osalta 21.6.2006 annettu komission asetus (EY) N:o 885/2006 (EUVL L 171, s. 90).

(2)  Yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä sekä asetusten (EY) N:o 1290/2005, (EY) N:o 247/2006, (EY) N:o 378/2007 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1782/2003 kumoamisesta 19.1.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 73/2009 (EUVL L 30, s. 16).

(3)  Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä maaseudun kehittämisen tukitoimenpiteitä koskevien tarkastusmenettelyjen ja täydentävien ehtojen täytäntöönpanon osalta 7.12.2006 annettu komission asetus (EY) N:o 1975/2006 (EUVL L 368, s. 74).

(4)  Yhteisön sokerialan väliaikaisesta rakenneuudistusjärjestelmästä ja yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta annetun asetuksen (EY) N:o 1290/2005 muuttamisesta 20.2.2006 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 320/2006 (EUVL L 58, s. 42).

(5)  Yhteisön sokerialan väliaikaista rakenneuudistusjärjestelmää koskevan neuvoston asetuksen (EY) N:o 320/2006 täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 27.6.2006 annettu komission asetus (EY) N:o 968/2006 (EUVL L 176, s. 32).

Kanne 30.3.2015 – Viro v. komissio

(Asia T-157/15)

(2015/C 190/29)

Oikeudenkäyntikieli: viro

Asianosaiset

Kantaja: Viron tasavalta (asiamies: Kristi Kraavi-Käerdi)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) maksettavien jäsenvaltioiden tiettyjen menojen jättämisestä Euroopan unionin rahoituksen ulkopuolelle 16.1.2015 annetun Euroopan komission täytäntöönpanopäätöksen (C(2015) 53final) (1) siltä osin kuin se kohdistuu Viron tasavaltaan 6 91  746,53 euron suuruisen summan osalta

—	velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja riitauttaa komission 16.1.2015 antaman täytäntöönpanopäätöksen (C(2015) 53 final) siltä osin kuin se koskee Viron tasavaltaa 6 91  746,53 euron suuruisen summan osalta.

Kanteensa tueksi kantaja esittää neljä kanneperustetta.

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että riidanalainen päätös on kumottava sen takia, että komissio on arvioinut virheellisesti päätöksen perusteena olleita olosuhteita ja soveltanut unionin oikeutta virheellisesti, mikä on johtanut virheelliseen päätelmään siitä, että Viro on vaarantanut unionin varoja.

Toinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että komissio on loukannut suhteellisuusperiaatetta ja soveltanut asetuksen (EU) N:o 1306/2013 (2) 52 artiklan 2 kohtaa virheellisesti, kun se on riidanalaisella päätöksellä määrännyt Viroon kohdistuvasta kahden prosentin suuruisesta kiinteämääräisestä rahoituskorjauksesta.

Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että komissio on loukannut hyvän hallinnon periaatetta, koska se ei ole tutkinut huolellisesti kaikkia kantajan esittämiä todisteita eikä ottanut niitä kaikkia huomioon.

Neljäs kanneperuste, joka perustuu siihen, että komissio on loukannut oikeusvarmuuden periaatetta, koska se on katsonut, että maisemapiirteiden osalta GAEC-vaatimuksia oli sovellettava ja tätä soveltamista jatkuvasti myös valvottava vuonna 2009.

---

(1)   EUVL L 16, s. 33.

(2)  Yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 352/78, (EY) N:o 165/94, (EY) N:o 2799/98, (EY) N:o 814/2000, (EY) N:o 1290/2005 ja (EY) N:o 485/2008 kumoamisesta 17.12.2013 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1306/2013 (EUVL L 347, s. 549).

Kanne 13.4.2015 – Lions Gate Entertainment v. SMHV (DIRTY DANCING)

(Asia T-179/15)

(2015/C 190/30)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Lions Gate Entertainment Inc. (Santa Monica, Kalifornia, Yhdysvallat) (edustajat: solicitor D. Fransworth ja barrister J. Hill)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Menettely SMHV:ssa

Riidanalainen tavaramerkki: Yhteisön tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki DIRTY DANCING – Rekisteröintihakemus nro 12 036 265

Riidanalainen päätös: SMHV:n neljännen valituslautakunnan 10.2.2015 asiassa R 2252/2014-4 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa SMHV:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperuste

—	Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c ja b alakohtaa sekä 7 artiklan 3 kohtaa on rikottu.

Kanne 14.4.2015 – Buonotourist v. komissio

(Asia T-185/15)

(2015/C 190/31)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Buonotourist Srl (Castel San Giorgio, Italia) (edustajat: asianajajat G. Capo ja L. Visone)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	Kumoamaan valtiontuesta Sa.35843 (2014/c) (ex 2012/NN) 19.1.2015 annetun ja 20.2.2015 kantajalle tiedoksiannetun komission päätöksen, jonka Italia on pannut täytäntöön;

—

SEUT 263 ja SEUT 264 artiklan mukaisesti julistamaan, että valtiontukea koskevassa menettelyssä Sa.35843 (2014/c) (ex 2012/NN) 19.1.2015 annettu Euroopan komission päätös on (1 1 11  572 euron osalta) kokonaisuudessaan mitätön, koska siinä katsotaan, että niitä summia, jotka maksettiin asetuksessa (ETY) N:o 1191/69 tarkoitettuna hyvityksenä julkisen palvelun velvoitteiden täyttämisestä ja hyvityksen myöntäminen sen 11 artiklan perusteella hintavelvoitteen kohteena olevalle julkiselle paikallisliikenteelle, on pidettävä sellaisena tiedoksi antamattomana toimenpiteenä, joka on perussopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua, sisämarkkinoille soveltumatonta valtiontukea;

—

SEUT 263 ja SEUT 264 artiklan mukaisesti julistamaan, että valtiontukea koskevassa menettelyssä Sa.35843 (2014/c) (ex 2012/NN) 19.1.2015 annettu Euroopan komission päätös on (1 1 11  572 euron osalta) kokonaisuudessaan mitätön siltä osin kuin siinä määrätään, että Italian valtion on perittävä kyseinen tuki takaisin;

—	velvoittaa komission korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komissio katsoo riidanalaisessa päätöksessä, että Buonotouristille perusteettomasti ja yksipuolisesti vuosille 1996–2002 asetetuista julkisen palvelun velvoitteista (JPV) hyvityksenä tai vahingonkorvauksena maksetut määrät ovat ilmoittamatta jääneinä toimenpiteinä perussopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, joka ei sovellu yhteismarkkinoille. Tämän vuoksi se on määrännyt, että kyseinen tuki on perittävä takaisin.

Kantaja esittää kanteensa tueksi kahdeksan kanneperustetta.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu SEUT 93, 107, 108 ja 263 artiklan ja julkisten palvelujen käsitteeseen rautatie-, maantie- ja sisävesiliikenteessä olennaisesti kuuluvia velvoitteita koskevista jäsenvaltioiden toimenpiteistä 26.6.1969 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1191/69 (EYVL L 156, s. 1) 17 artiklan rikkomiseen. — Tältä osin väitetään, että niiden summien yhteensoveltuvuutta yhteisön oikeuden kanssa, joka asetuksen N:o 1191/69 mukaan maksetaan hintavelvoitteen perusteella hyvityksenä julkisen palvelun velvoitteiden täyttämisestä, piti arvioida mainitun asetuksen säännösten mukaisesti eikä valtiontukea koskevien perussopimuksen määräysten nojalla.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22.3.1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (EYVL L 83, s. 1) 4 artiklan rikkomiseen yhdessä SEUT 107 ja 108 artiklan kanssa. — Tältä osin väitetään, että komissio käsitteli Buonotouristille asetettujen julkisen palvelun velvoitteiden vuoksi myönnettyjä korvauksia tiedoksi antamattomina toimenpiteinä. Kyseiset korvaukset on päinvastoin maksettu sen jälkeen, kun niistä oli ilmoitettu komissiolle. Näin ollen komissio on tehnyt oikeudellisen ja menettelyllisen virheen, koska se antoi menettelyn aloittamispäätöksen sen jälkeen, kun neljätoista kuukautta oli kulunut tiedoksiannosta.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu SEUT 93, 107, 108 ja 263 artiklan, asetuksen (ETY) N:o 1191/69 17 artiklan ja rautateiden ja maanteiden julkisista henkilöliikennepalveluista sekä neuvoston asetusten (ETY) N:o 1191/69 ja (ETY) N:o 1107/70 kumoamisesta 23.10.2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1370/2007 9 artiklan rikkomiseen. — Tältä osin väitetään, että komissio on tehnyt oikeudellisen virheen, koska se on loukannut oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteita, joista säädetään asetuksessa N:o 1191/69.

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu asetuksen N:o 659/1999 1 artiklan f ja g kohdan sekä 4, 7 ja 15 artiklan ja asetuksen N:o 1191/69 17 artiklan rikkomiseen. — Tältä osin väitetään, että kyseisen asetuksen nojalla maksettavat hyvitykset on vapautettu alustavasta ilmoitusmenettelystä ja että Buonotouristille maksetut summat ovat näin ollen olemassa olevaa tukea. Komissio on tehnyt oikeudellisen virheen rikkoessaan SEUt 108 artiklan 2 kohtaa, eikä se olisi saanut määrätä maksettujen summia takaisinperittäväksi myönnetyn tuen sääntöjenvastaisuuden nojalla.

5)

Viides kanneperuste, joka perustuu SEUT 267 artiklan, Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 ja 13 artiklan sekä SEUT 93, 107 ja 108 artiklan rikkomiseen. — Tältä osin väitetään, että Consiglio di Stato (Italian ylin hallintotuomioistuin) oli jo arvioinut asiaa asetuksen N:o 1191/69 11 ja 17 artiklan säännösten valossa, ja se oli näin ottanut kantaa siihen, voitiinko myönnettyjä summia pitää olemassa olevana tukena. Komissio on ylittänyt toimivaltansa, koska se ei saa kumota päätöksiä, joita kansalliset tuomioistuimet tekevät yhteisön oikeutta soveltaessaan.

6)

Kuudes kanneperuste, joka perustuu Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6, 7 ja 13 artiklan, SEUT 93–107 ja 108 artiklan sekä SEUT 258 ja sitä seuraavien artikloiden rikkomiseen yhdessä Italian tasavallan perustuslain 101 pykälän sekä siviiliprosessilain 2909 pykälän kanssa. — Tältä osin väitetään, että riidanalainen päätös vaikuttaa Consiglio di Staton tekemään päätökseen, jossa tulkittiin ja sovellettiin yhteisön oikeusnormeja. Komissio on ylittänyt toimivaltansa, koska se ei saa kumota tällaista päätöstä, vaan sen pitää noudattaa SEUT 258 artiklan määräyksiä.

7)

Seitsemäs kanneperuste, joka perustuu asetuksen N:o 1191/69 11 ja 17 artiklan sekä SEUT 93, 107 ja 108 artiklan rikkomiseen ja harkintavallan väärinkäyttöön nyt esillä olevassa asiassa. — Tältä osin väitetään, että toimenpidettä voidaan pitää valtiontukena, jos se tosiasiallisesti ja konkreettisesti vaikuttaa kauppaan ja vapaaseen kilpailuun, ja tällaisen vaikutuksen on oltava konkreettisesti olemassa ja tosiasiallisesti toteen näytetty. Komissio ei ole millään tavoin näyttänyt tätä toteen. Näin on sitä suuremmalla syyllä, koska Regione Campaniassa julkinen paikallisliikenne ei koskaan ole ollut avoinna kilpailulle.

8)

Kahdeksas kanneperuste, joka perustuu asetuksen N:o 1191/69 1, 11 ja 17 artiklan sekä SEUT 93, 107 ja 108 artiklan rikkomiseen. — Tältä osin väitetään, että komissio on tehnyt tosiseikkoihin liittyvän virheen, koska se on katsonut, että myönnetyt hyvitykset oli laskettu jälkikäteen määritellyn laskentamenetelmän mukaisesti. Liitteenä olevat asiakirjat osoittavat sitä vastoin päinvastaista.

Kanne 14.4.2015 – CSTP Azienda della Mobilità v. komissio

(Asia T-186/15)

(2015/C 190/32)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: CSTP Azienda della Mobilità SpA (Salerno, Italia) (edustajat: asianajajat G. Capo ja L. Visone)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan valtiontuesta Sa.35842 (2014/C) (ex 2012/NN) 19.1.2015 annetun ja 19.2.2015 kantajalle tiedoksiannetun komission päätöksen, jonka Italia on pannut täytäntöön;

—

SEUT 263 ja SEUT 264 artiklan mukaisesti julistamaan, että valtiontukea koskevassa menettelyssä Sa.35842 (2014/C) (ex 2012/NN) 19.1.2015 annettu Euroopan komission päätös on (9 51  838 euron osalta) kokonaisuudessaan mitätön, koska siinä katsotaan, että niitä summia, jotka maksettiin asetuksessa (ETY) N:o 1191/69 tarkoitettuna hyvityksenä julkisen palvelun velvoitteiden täyttämisestä ja hyvityksen myöntäminen sen 11 artiklan perusteella hintavelvoitteen kohteena olevalle julkiselle paikallisliikenteelle, on pidettävä sellaisena tiedoksi antamattomana toimenpiteenä, joka on perussopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua, sisämarkkinoille soveltumatonta valtiontukea;

—

SEUT 263 ja SEUT 264 artiklan mukaisesti julistamaan, että valtiontukea koskevassa menettelyssä Sa.35842 (2014/C) (ex 2012/NN) 19.1.2015 annettu Euroopan komission päätös on (9 51  838 euron osalta) kokonaisuudessaan mitätön siltä osin kuin siinä määrätään, että Italian valtion on perittävä kyseinen tuki takaisin;

—	velvoittaa komission korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut ovat samat kuin asiassa T-185/15, Buonotourist vastaan komissio.

Kanne 17.4.2015 – Compagnia Trasporti Pubblici ym. v. komissio

(Asia T-187/15)

(2015/C 190/33)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantajat: Compagnia Trasporti Pubblici SpA (Arzano, Italia), Atap – Azienda Trasporti Automobilistici Pubblici delle Province di Biella e Vercelli SpA (Biella, Italia), Actv SpA (Venetsia, Italia), Ferrovie Appulo Lucane Srl (Bari, Italia), Asstra Associazione Trasporti (Rooma, Italia) ja Associazione Nazionale Autotrasporto Viaggiatori (ANAV) (Rooma, Italia) (edustaja: asianajaja M. Malena)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantajat vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin kumoaa riidanalaisen päätöksen kantajien kanteessaan esittämillä perusteilla.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut ovat samat kuin asiassa T-185/15, Buonotourist vastaan komissio, ja asiassa T-186/15, CSTP Azienda della Mobilità vastaan komissio.

Kantajat väittävät, että SEUT 97, 107 ja 108 artiklaa, julkisten palvelujen käsitteeseen rautatie-, maantie- ja sisävesiliikenteessä olennaisesti kuuluvia velvoitteita koskevista jäsenvaltioiden toimenpiteistä 26.6.1969 annettua neuvoston asetusta (ETY) N:o 1191/69 (EYVL L 156, s. 1) ja rautateiden ja maanteiden julkisista henkilöliikennepalveluista sekä neuvoston asetusten (ETY) N:o 1191/69 ja (ETY) N:o 1107/70 kumoamisesta 23.10.2007 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (ETY) N:o 1370/2007 (EUVL L 315, s. 1) on rikottu, ettei komissio ollut toimivaltainen, että asetuksen N:o 1191/69 säännöksiä on rikottu ja että harkintavaltaa on käytetty väärin sekä ettei komissio ilmoittanut asetuksen N:o 1370/2007 tulkintaa koskevista suuntaviivoista.

Kanne 15.4.2015 – TMG Landelijke Media ja Willems v. komissio

(Asia T-189/15)

(2015/C 190/34)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asianosaiset

Kantajat: TMG Landelijke Media (Amsterdam, Alankomaat) ja Menzo Willems (Voorburg, Alankomaat) (edustajat: asianajajat R. Le Poole ja L. Broers)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan komission 17.2.2015 tekemän päätöksen

—	velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantajat riitauttavat komission päätöksen, jolla on osaksi hylätty kantajien esittämä pyyntö saada tutustua Alankomaiden ja komission väliseen kirjeenvaihtoon, joka koskee jälkiveroa, jonka komissio on kohdistanut Alankomaihin vuonna 2014.

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa neljään kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu asetuksen N:o 1049/2001 (1) 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan noudattamatta jättämiseen Kantajat moittivat komissiota siitä, ettei tämä ole antanut tutustuttavaksi tiettyjä asiakirjoja sillä perusteella, että tietojen ilmaiseminen antaminen vahingoittaisi unionin finanssi-, raha- tai talouspolitiikkaa.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 3 kohdan noudattamatta jättämiseen Kantajat väittävät, ettei komissio ole riittävästi osoittanut, että tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi vakavasti toimielimen päätöksentekomenettelyä ja että se on liian kevyesti jättänyt tutkimatta mahdollisuuden siitä, edellyttikö ylivoimainen yleinen etu tietojen ilmaisemista.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan noudattamatta jättämiseen siltä osin kuin on kyse sellaisten työntekijöiden nimien puuttumisesta, jotka eivät ole korkeassa asemassa Kantajat väittävät, että kyseinen laiminlyönti estää kantajia toteamasta, millä tasolla kirjeenvaihtoa on käyty ja onko kyse todellakin työntekijöistä, jotka eivät ole korkeassa asemassa.

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 5 kohdan noudattamatta jättämiseen Alankomaat on pyytänyt komissiota olemaan antamatta tutustuttavaksi tiettyjä komission kanssa vaihdettuja asiakirjoja; kantajat arvostelevat komissiota siitä, että se on virheellisesti suostunut kyseiseen pyyntöön asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 ja 3 kohdan nojalla. Kantajat viittaavat tältä osin argumentteihin, joihin ne vetoavat toisen ja kolmannen kanneperusteen osalta.

---

(1)  Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001 (EYVL L 145, s. 43).

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 14.4.2015 – Sabic Polyolefine v. komissio

(Asia T-279/14) (1)

(2015/C 190/35)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Kolmannen jaoston puheenjohtajan määräyksellä asia on poistettu unionin yleisen tuomioistuimen rekisteristä.

---

(1)   EUVL C 223, 14.7.2014.

Virkamiestuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 21.4.2015 – FK (*1) v. komissio

(Asia F-87/12 RENV)

((Henkilöstö - Asian palauttaminen kumoamisen jälkeen - Väliaikainen toimihenkilö - Sopimuksen jatkaminen - Kuuden vuoden sääntö))

(2015/C 190/36)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: FK (*1) (edustaja: asianajaja S. Orlandi)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamies: J. Currall)

Oikeudenkäynnin kohde

Asian palauttaminen kumoamisen jälkeen – Henkilöstö – Kumoamiskanne komission päätöksestä rajoittaa sitä aikaa, jolla kantajan sopimusta jatkettiin

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	FK (*1) vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan asioissa F-87/12, T-373/13 P ja F-87/12 RENV ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan komissiolle asiassa F-87/12 aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

3)	Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan asioissa T-373/13 P ja F-87/12 RENV.

---

(*1)  Henkilötietojen ja/tai tietosuojan suojaamisen puitteissa poistettu tai korvattu tieto.

Virkamiestuomioistuimen määräys (kolmas jaosto) 22.4.2015 – ED v. ENISA

(Asia F-105/14) (1)

((Henkilöstö - Väliaikainen toimihenkilö - Valintamenettely - Päätös hylätä hakemus alkukarsintavaiheessa valintalautakunnan suorittaman tutkinnan jälkeen - Hakemuksen hylkäämispäätöksestä ei ole tehty oikaisuvaatimusta henkilöstösääntöjen mukaisessa määräajassa - Tietojensaantipyyntö - Työsopimusten tekemiseen toimivaltaisen viranomaisen vastaus ilman hakemuksen hylkäämistä koskevan päätöksen uudelleen tarkastelua - Oikaisuvaatimus tästä vastauksesta - Oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn noudattamatta jättäminen - Tutkittavaksi ottamisen edellytysten selvä puuttuminen - Työjärjestyksen 81 artikla))

(2015/C 190/37)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: ED (edustaja: asianajaja S. A. Pappas)

Vastaaja: Euroopan unionin verkko- ja tietoturvavirasto (ENISA) (asiamies: A. Ryan, avustajanaan asianajajat D. Waelbroeck ja A. Duron)

Oikeudenkäynnin kohde

Sen päätöksen kumoaminen, jolla päätettiin olla hyväksymättä kantajan hakemusta oikeudellisista asioista vastaavan virkamiehen toimeen (ilmoitus avoimesta toimesta ENISA-TA-AD-2013-05)

Määräysosa

1)	Kanne jätetään tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat.

2)	ED vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan unionin verkko- ja tietoturvaviraston oikeudenkäyntikulut.

---

(1)   EUVL C 7, 12.1.2015, s. 53.

Virkamiestuomioistuimen määräys (ensimmäinen jaosto) 23.4.2015 – Bensai v. komissio

(Asia F-131/14) (1)

((Henkilöstö - Sopimussuhteinen toimihenkilö - Palkkaus - Palkkalaskelma - Vahvistava luonne - Oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn vaatimusten noudattamatta jättäminen - Virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen uudistaminen - Työajan lisääminen ilman palkan mukauttamista - Vaikutuksettomuus siihen, että palkkalaskelma on luonteeltaan vahvistava - Sopimussuhteisten työntekijöiden ja paikallisten työntekijöiden epäyhdenvertainen kohtelu - Työjärjestyksen 81 artikla))

(2015/C 190/38)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: David Bensai (Müllendorf, Luxemburg) (edustaja: asianajaja A. Salerno)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: C. Berardis-Kayser ja G. Berscheid)

Oikeudenkäynnin kohde

Vaatimus kumota komissio päätös olla korottamatta kantajan, joka on sopimussuhteinen toimihenkilö, palkkaa sen seurauksena, kun työaika nostettiin 40 tuntiin viikossa 1.1.2014 voimaan tulleiden uusien henkilöstösääntöjen seurauksena.

Määräysosa

1)	Kanne jätetään tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat, ja koska kanne on joka tapauksessa selvästi perusteeton.

2)	David Bensai vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

---

(1)   EUVL C 7, 12.1.2015, s. 61.

Kanne 19.3.2015 – ZZ v. Europol

(Asia F-45/15)

(2015/C 190/39)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: ZZ (edustaja: asianajaja J-J. Ghosez)

Vastaaja: Euroopan poliisivirasto (Europol)

Oikeusriidan kohde ja kuvaus

Vastaajan sellaisen implisiittisen päätöksen kumoaminen, jossa ei ryhdytty toimenpiteisiin kantajan sen vaatimuksen johdosta, jonka mukaan hänen kanssaan on tehtävä toistaiseksi voimassa oleva työsopimus.

Vaatimukset

—	vastaajan 31.5.2014 tekemä implisiittinen hylkäämispäätös ja kantajan 22.12.2014 tekemän valituksen hylkäämisestä tehty päätös, joissa molemmissa kieltäydyttiin tekemästä hänen kanssaan toistaiseksi voimassa olevaa työsopimusta, on kumottava

—	näin ollen ja pääasiallisesti virkamiestuomioistuimen on vahvistettava, että tällä hetkellä voimassa olevan työsopimuksen päättyessä Europolin on tarjottava kantajalle toistaiseksi voimassa olevaa työsopimusta

—

toissijaisesti, jos käy ilmi, että huomioon on otettava vain ainoa Euroopan unionin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen mukaisesti tehty työsopimus, virkamiestuomioistuimen on vahvistettava, että tällä hetkellä voimassa olevan työsopimuksen päättyessä Europolin on tarjottava kantajalle toista muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen mukaisesti tehtyä määräaikaista työsopimusta

—	vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan.

Kanne 20.3.2015 – ZZ v. Euroopan komissio

(Asia F-46/15)

(2015/C 190/40)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: ZZ (edustajat: asianajajat J.-N. Louis, N. de Montigny ja D. Verbeke)

Vastaaja: Euroopan komissio

Oikeusriidan kohde ja kuvaus

Brysselin maksutoimiston sellaisen päätöksen kumoaminen, jolla sairautta, josta kantaja kärsii, ei tunnusteta vakavaksi sairaudeksi

Vaatimukset

—	Brysselin maksutoimiston johtajan 27.5.2014 tekemä päätös, jolla hylätään vaatimus sairauden, josta kantaja kärsii, tunnustamiseksi vakavaksi sairaudeksi ja hänen vaatimuksensa tähän sairauteen liittyvien sairaudenhoitokulujen korvaamiseksi täysimääräisesti, on kumottava

—	Euroopan komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanne 24.3.2015 – ZZ v. komissio

(Asia F-47/15)

(2015/C 190/41)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: ZZ (edustaja: asianajaja È. Boigelot)

Vastaaja: Euroopan komissio

Oikeusriidan kohde ja kuvaus

Sellaisen päätöksen kumoaminen, jolla hylättiin hakemus lapsesta maksettavan lisän myöntämisestä takautuvasti avioliiton solmimisesta alkaen kantajan puolison huollettavana olevan kahden sellaisen lapsen osalta, jotka asuvat hänen kodissaan joka toisen viikon, ja vahingonkorvauksen maksaminen

Vaatimukset

—

9.12.2014 tehdyn ja 16.12.2014 tiedoksi annetun nimittävän viranomaisen sellaisen päätöksen kumoaminen, mutta ainoastaan siltä osin kuin nimittävä viranomainen päätti – sen jälkeen kun se oli osittain hyväksynyt kantajan tältä osin tekemän valituksen ja päättänyt perustellusti kumota 19.6.2014 tehdyn päätöksen ja myöntää kantajalle täten huollettavana olevista lapsista maksettavan lisän ja tästä johtuvat etuudet – olla kuitenkaan myöntämättä kantajalle huollettavana olevasta lapsesta maksettavaa lisää takautuvasti avioliiton solmimisesta alkaen vaan myöntää oikeuden kyseiseen lisään ja siitä johtuviin etuuksiin vasta 1.3.2014 alkaen eli sen kuukauden ensimmäisestä päivästä alkaen, jona kantaja oli tehnyt uudelleen tarkastelua koskevan hakemuksen

—

joka tapauksessa vastaajan velvoittaminen maksamaan tuomioistuimen täyden harkintavallan puitteissa määrättävänä korvauksena 33  375,99 euroa, jonka osalta varataan mahdollisuus määrän korottamiseen oikeudenkäynnin aikana, korvauksena vastaajan tekemän virheen johdosta aiheutuneesta vahingosta kyseisinä vuosina Belgiassa sovellettavine laillisine viivästyskoroineen, jotka lasketaan 1.9.2011 alkaen siihen päivään asti, jona kyseinen määrä on suoritettu kokonaisuudessaan

—	joka tapauksessa vastaajan velvoittaminen korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

Kanne 27.3.2015 – ZZ v. Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (SMHV)

(Asia F-48/15)

(2015/C 190/42)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: ZZ (edustajat: asianajajat T. Bontinck ja A. Guillerme)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (SMHV)

Oikeusriidan kohde ja kuvaus

Kantajan arviointivuotta 2013 koskevan arviointikertomuksen sekä tämän kertomuksen perusteella tehdyn palautumissuunnitelman kumoaminen ja väitteen mukaan aiheutuneen henkisen kärsimyksen korvausvaatimus

Vaatimukset

—	Kantajan osalta laadittu arviointivuotta 2013 koskeva arviointikertomus on kumottava

—	arviointikertomuksen perusteella tehty palautumissuunnitelma on kumottava

—	SMHV on velvoitettava korvaamaan kantajalle aiheutunut henkinen kärsimys, jonka määräksi arvioidaan 10  000 euroa, joka saattaa lisääntyä tai vähentyä oikeudenkäynnin aikana

—	SMHV on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanne 27.3.2015 – ZZ v. komissio

(Asia F-49/15)

(2015/C 190/43)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: ZZ (edustaja: asianajaja S. Pappas)

Vastaaja: Euroopan komissio

Oikeusriidan kohde ja kuvaus

Päätös, jolla kantajalle määrättiin kurinpitoseuraamuksena siirto palkkaluokkaan AST5, kun hänet oli nimitetty palkkaluokkaan AD5, väitetysti valheellisten ilmoitusten vuoksi, jotka hän oli tehnyt saadakseen uudelleenasettautumiskorvauksen ja muuttokuluista maksettavan korvauksen, on kumottava.

Vaatimukset

—	riidanalainen päätös on kumottava,

—	komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanne 27.3.2015 – FS v. Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK)

(Asia F-50/15)

(2015/C 190/44)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: FS (edustajat: asianajajat L. Levi ja A. Tymen)

Vastaaja: Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK)

Oikeusriidan kohde ja kuvaus

Sen päätöksen kumoaminen, jolla on jätetty nimittämättä kantaja yksikönpäällikön tehtäviin, sekä vahingonkorvausvaatimus aineellisesta vahingosta ja henkisestä kärsimyksestä.

Vaatimukset

—	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean (ETSK) presidentin 25.5.2014 tekemä päätös, jolla on jätetty nimittämättä kantaja yksikönpäällikön tehtäviin, on kumottava

—	25.5.2014 tehty päätös, jonka otsikko on ”Täydennys nro 2” ja jolla kantaja on siirretty muihin tehtäviin, on kumottava

—	18.12.2014 tehty päätös, jolla on hylätty kantajan 21.8.2014 tekemä oikaisuvaatimus, on kumottava tarvittavilta osin

—	kantajalle aiheutunut aineellinen vahinko ja henkinen kärsimys on korvattava

—	ETSK on velvoitettava korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut.

Kanne 27.3.2015 – FR v. EASA

(Asia F-51/15)

(2015/C 190/45)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: FR (edustajat: lakimiehet L. Levi ja A. Blot)

Vastaaja: Euroopan lentoturvallisuusvirasto (EASA)

Oikeusriidan kohde ja kuvaus

Sen päätöksen kumoaminen, jolla kantaja erotetaan koeaikansa päätteeksi ja väitetysti aiheutuneen aineellisen ja aineettoman vahingon korvaamista koskeva vaatimus.

Vaatimukset

—	Virkamiestuomioistuimen on kumottava 13.6.2014 päivätty päätös.

—	Siltä osin kuin tarpeen 18.12.2014 päivätty päätös on kumottava.

—	Tästä seuraa, että virkamiestuomioistuimen on määrättävä aiheutuneen aineellisen vahingon korvaamisesta, jos kantajaa ei oteta takaisin Euroopan lentoturvallisuusviraston (EASA) palvelukseen.

—	EASA on velvoitettava maksamaan korvausta aiheutuneesta aineettomasta vahingosta, joka on arvioitu alustavasti ex aequo et bono 5  800 euroksi.

—	EASA on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanne 7.4.2015 – ZZ v. komissio

(Asia F-52/15)

(2015/C 190/46)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: ZZ (edustajat: asianajajat S. Rodrigues ja A. Blot)

Vastaaja: Euroopan komissio

Oikeusriidan kohde ja kuvaus

Komission sellaisen päätöksen kumoaminen, jossa hylätään kantajan pyyntö palveluksessaolon jatkamisesta ja siis pysytetään kantajan siirtäminen eläkkeelle viran puolesta 31.10.2014, ja vaatimus saada korvausta väitetystä aineellisesta vahingosta ja vaatimus saada symbolisesti yksi euro korvaukseksi väitetystä henkisestä kärsimyksestä.

Vaatimukset

—	On kumottava nimittävän viranomaisen 25.6.2014 tekemä päätös, jossa hylätään kantajan pyyntö palveluksessaolon jatkamisesta ja siis pysytetään kantajan siirtäminen eläkkeelle viran puolesta 31.10.2014

—	Tarvittaessa on kumottava kantajan oikaisuvaatimuksesta tehty hylkäyspäätös, joka on päivätty 10.12.2014 ja annettu kantajalle tiedoksi 29.12.2014

—	Kantajalle riidanalaisista päätöksistä aiheutunut aineellinen vahinko on korvattava

—	Kantajalle on myönnettävä symbolisesti yksi euro korvaukseksi hänelle aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä

—	Vastaaja on velvoitettava korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut.

Kanne 8.4.2015 – ZZ v. unionin tuomioistuin

(Asia F-53/15)

(2015/C 190/47)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: ZZ (edustajat: asianajajat S. Orlandi ja T. Martin)

Vastaaja: Euroopan unionin tuomioistuin

Oikeusriidan kohde ja kuvaus

Työsopimusten tekemiseen toimivaltaisen viranomaisen päätöksen, jolla vahvistettiin kantajan oikeudet vuosittaisten matkakulujen korvaamiseen vuodelta 2014 Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen, sellaisena kuin ne ovat muutettuina henkilöstösääntöjen ja unionin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen muuttamisesta 22.10.2013 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella N:o 1023/2013, liitteessä VII olevan 8 artiklan mukaisesti, kumoaminen.

Vaatimukset

—	henkilöstösääntöjen liitteessä VII oleva 8 artikla on todettava lainvastaiseksi ja se on jätettävä soveltamatta

—	on kumottava päätös, jolla vahvistettiin kantajan vuosittaisten matkakulujen korvaaminen vuodelta 2014

—	unionin tuomioistuin on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.