1.6.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 178/1

1.6.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 178/2

—

kumoamaan valituksenalaisen määräyksen

—

kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen päätöksen hyväksyä oikeudenkäyntiväite ja erityisesti toteamukset siitä, että ”Euroryhmän julkilausumaa ei – – voida pitää toimena, jolla olisi tarkoitus tuottaa oikeusvaikutuksia suhteessa kolmansiin” eli siis valittajiin ja että riidanalaisessa Euroryhmän julkilausumassa ”[selostetaan] hyvin yleisesti tiettyjä toimenpiteitä, joista oli poliittisesti sovittu Kyproksen tasavallan kanssa”

—

kumoamaan valituksenalaisen määräyksen siltä osin kuin siinä katsottiin Kyproksen tasavallan olevan vastuussa talletusten arvon alentamisesta ottamatta huomioon Euroryhmän, muiden osapuolten tai muiden osapuolten Euroryhmän kautta käyttämien menettelytapojen ja niiden toteuttamien toimien vaikutusta

—

kumoamaan päätöksen valittajien tuomitsemisesta oikeudenkäyntikuluihin.

1.

Valituksenalaista määräystä ei perusteltu riittävästi ja se annettiin talletusten arvon alentamista (”bail-in”) koskevan päätöksen tosiasialliseen tekijään liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevan virheellisen tulkinnan perusteella.

2.

Valituksenalainen määräys on yleisten oikeusperiaatteiden vastainen, koska unionin yleinen tuomioistuin ei ottanut huomioon sitä, että riidanalainen Euroryhmän päätös on päätöstyypistään ja -muodostaan riippumatta nyt käsiteltävässä asiassa toimi, johon voidaan hakea muutosta.

3.

Valituksenalainen määräys on virheellinen, sillä unionin yleinen tuomioistuin ei ennen sen antamista tutkinut Euroopan komission, Euroopan keskuspankin ja Euroryhmän oikeudellista ja tosiasiallista suhdetta eikä sitä, että legal causation -periaatteen ja tosiasiallista laatijaa koskevan arvioinnin mukaan Euroryhmän toimet olivat Euroopan keskuspankin ja Euroopan komission, joiden myös olisi pitänyt noudattaa perustamissopimusta ja Euroopan unionin pöytäkirjoja sekä sekundaarioikeutta ja johdettua oikeutta, toimia.

Tämän seurauksena unionin yleinen tuomioistuin ei tutkinut valittajien väitteitä aineellisesti ja hylkäsi näin kanteen virheellisesti.

4.

Valituksen hyväksymisen jälkeen valittajia ei voida tuomita oikeudenkäyntikuluihin tässä oikeudenkäynnissä tai ensimmäisessä oikeusasteessa.

1.6.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 178/3

—

kumoamaan valituksenalaisen määräyksen

—

kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen päätöksen hyväksyä oikeudenkäyntiväite ja erityisesti toteamukset siitä, että ”Euroryhmän julkilausumaa ei – – voida pitää toimena, jolla olisi tarkoitus tuottaa oikeusvaikutuksia suhteessa kolmansiin” eli siis valittajaan ja että riidanalaisessa Euroryhmän julkilausumassa ”[selostetaan] hyvin yleisesti tiettyjä toimenpiteitä, joista oli poliittisesti sovittu Kyproksen tasavallan kanssa”

—

kumoamaan valituksenalaisen määräyksen siltä osin kuin siinä katsottiin Kyproksen tasavallan olevan vastuussa talletusten arvon alentamisesta ottamatta huomioon Euroryhmän, muiden osapuolten tai muiden osapuolten Euroryhmän kautta käyttämien menettelytapojen ja niiden toteuttamien toimien vaikutusta

—

kumoamaan päätöksen valittajan tuomitsemisesta oikeudenkäyntikuluihin.

1.

Valituksenalaista määräystä ei perusteltu riittävästi ja se annettiin talletusten arvon alentamista (”bail-in”) koskevan päätöksen tosiasialliseen tekijään liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevan virheellisen tulkinnan perusteella.

2.

Valituksenalainen määräys on yleisten oikeusperiaatteiden vastainen, koska unionin yleinen tuomioistuin ei ottanut huomioon sitä, että riidanalainen Euroryhmän päätös on päätöstyypistään ja -muodostaan riippumatta nyt käsiteltävässä asiassa toimi, johon voidaan hakea muutosta.

3.

Valituksenalainen määräys on virheellinen, sillä unionin yleinen tuomioistuin ei ennen sen antamista tutkinut Euroopan komission, Euroopan keskuspankin ja Euroryhmän oikeudellista ja tosiasiallista suhdetta eikä sitä, että legal causation -periaatteen ja tosiasiallista laatijaa koskevan arvioinnin mukaan Euroryhmän toimet olivat Euroopan keskuspankin ja Euroopan komission, joiden myös olisi pitänyt noudattaa perustamissopimusta ja Euroopan unionin pöytäkirjoja sekä sekundaarioikeutta ja johdettua oikeutta, toimia.

Tämän seurauksena unionin yleinen tuomioistuin ei tutkinut valittajan väitteitä aineellisesti ja hylkäsi näin kanteen virheellisesti.

4.

Valituksen hyväksymisen jälkeen valittajaa ei voida tuomita oikeudenkäyntikuluihin tässä oikeudenkäynnissä tai ensimmäisessä oikeusasteessa.

1.6.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 178/4

—

kumoamaan valituksenalaisen määräyksen

—

kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen päätöksen hyväksyä oikeudenkäyntiväite ja erityisesti toteamukset siitä, että ”Euroryhmän julkilausumaa ei – – voida pitää toimena, jolla olisi tarkoitus tuottaa oikeusvaikutuksia suhteessa kolmansiin” eli siis valittajiin ja että riidanalaisessa Euroryhmän julkilausumassa ”[selostetaan] hyvin yleisesti tiettyjä toimenpiteitä, joista oli poliittisesti sovittu Kyproksen tasavallan kanssa”

—

kumoamaan valituksenalaisen määräyksen siltä osin kuin siinä katsottiin Kyproksen tasavallan olevan vastuussa talletusten arvon alentamisesta ottamatta huomioon Euroryhmän, muiden osapuolten tai muiden osapuolten Euroryhmän kautta käyttämien menettelytapojen ja niiden toteuttamien toimien vaikutusta

—

kumoamaan päätöksen valittajien tuomitsemisesta oikeudenkäyntikuluihin.

1.

Valituksenalaista määräystä ei perusteltu riittävästi ja se annettiin talletusten arvon alentamista (”bail-in”) koskevan päätöksen tosiasialliseen tekijään liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevan virheellisen tulkinnan perusteella.

2.

Valituksenalainen määräys on yleisten oikeusperiaatteiden vastainen, koska unionin yleinen tuomioistuin ei ottanut huomioon sitä, että riidanalainen Euroryhmän päätös on päätöstyypistään ja -muodostaan riippumatta nyt käsiteltävässä asiassa toimi, johon voidaan hakea muutosta.

3.

Valituksenalainen määräys on virheellinen, sillä unionin yleinen tuomioistuin ei ennen sen antamista tutkinut Euroopan komission, Euroopan keskuspankin ja Euroryhmän oikeudellista ja tosiasiallista suhdetta eikä sitä, että legal causation -periaatteen ja tosiasiallista laatijaa koskevan arvioinnin mukaan Euroryhmän toimet olivat Euroopan keskuspankin ja Euroopan komission, joiden myös olisi pitänyt noudattaa perustamissopimusta ja Euroopan unionin pöytäkirjoja sekä sekundaarioikeutta ja johdettua oikeutta, toimia.

Tämän seurauksena unionin yleinen tuomioistuin ei tutkinut valittajien väitteitä aineellisesti ja hylkäsi näin kanteen virheellisesti.

4.

Valituksen hyväksymisen jälkeen valittajia ei voida tuomita oikeudenkäyntikuluihin tässä oikeudenkäynnissä tai ensimmäisessä oikeusasteessa.

1.6.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 178/5

—

kumoamaan valituksenalaisen määräyksen

—

kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen päätöksen hyväksyä oikeudenkäyntiväite ja erityisesti toteamukset siitä, että ”Euroryhmän julkilausumaa ei – – voida pitää toimena, jolla olisi tarkoitus tuottaa oikeusvaikutuksia suhteessa kolmansiin” eli siis valittajaan ja että riidanalaisessa Euroryhmän julkilausumassa ”[selostetaan] hyvin yleisesti tiettyjä toimenpiteitä, joista oli poliittisesti sovittu Kyproksen tasavallan kanssa”

—

kumoamaan valituksenalaisen määräyksen siltä osin kuin siinä katsottiin Kyproksen tasavallan olevan vastuussa talletusten arvon alentamisesta ottamatta huomioon Euroryhmän, muiden osapuolten tai muiden osapuolten Euroryhmän kautta käyttämien menettelytapojen ja niiden toteuttamien toimien vaikutusta

—

kumoamaan päätöksen valittajan tuomitsemisesta oikeudenkäyntikuluihin.

1.

Valituksenalaista määräystä ei perusteltu riittävästi ja se annettiin talletusten arvon alentamista (”bail-in”) koskevan päätöksen tosiasialliseen tekijään liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevan virheellisen tulkinnan perusteella.

2.

Valituksenalainen määräys on yleisten oikeusperiaatteiden vastainen, koska unionin yleinen tuomioistuin ei ottanut huomioon sitä, että riidanalainen Euroryhmän päätös on päätöstyypistään ja -muodostaan riippumatta nyt käsiteltävässä asiassa toimi, johon voidaan hakea muutosta.

3.

Valituksenalainen määräys on virheellinen, sillä unionin yleinen tuomioistuin ei ennen sen antamista tutkinut Euroopan komission, Euroopan keskuspankin ja Euroryhmän oikeudellista ja tosiasiallista suhdetta eikä sitä, että legal causation -periaatteen ja tosiasiallista laatijaa koskevan arvioinnin mukaan Euroryhmän toimet olivat Euroopan keskuspankin ja Euroopan komission, joiden myös olisi pitänyt noudattaa perustamissopimusta ja Euroopan unionin pöytäkirjoja sekä sekundaarioikeutta ja johdettua oikeutta, toimia.

Tämän seurauksena unionin yleinen tuomioistuin ei tutkinut valittajan väitteitä aineellisesti ja hylkäsi näin kanteen virheellisesti.

4.

Valituksen hyväksymisen jälkeen valittajaa ei voida tuomita oikeudenkäyntikuluihin tässä oikeudenkäynnissä tai ensimmäisessä oikeusasteessa.

1.6.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 178/6

—

kumoamaan valituksenalaisen määräyksen

—

kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen päätöksen hyväksyä oikeudenkäyntiväite ja erityisesti toteamukset siitä, että ”Euroryhmän julkilausumaa ei – – voida pitää toimena, jolla olisi tarkoitus tuottaa oikeusvaikutuksia suhteessa kolmansiin” eli siis valittajaan ja että riidanalaisessa Euroryhmän julkilausumassa ”[selostetaan] hyvin yleisesti tiettyjä toimenpiteitä, joista oli poliittisesti sovittu Kyproksen tasavallan kanssa”

—

kumoamaan valituksenalaisen määräyksen siltä osin kuin siinä katsottiin Kyproksen tasavallan olevan vastuussa talletusten arvon alentamisesta ottamatta huomioon Euroryhmän, muiden osapuolten tai muiden osapuolten Euroryhmän kautta käyttämien menettelytapojen ja niiden toteuttamien toimien vaikutusta

—

kumoamaan päätöksen valittajan tuomitsemisesta oikeudenkäyntikuluihin.

1.

Valituksenalaista määräystä ei perusteltu riittävästi ja se annettiin talletusten arvon alentamista (”bail-in”) koskevan päätöksen tosiasialliseen tekijään liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevan virheellisen tulkinnan perusteella.

2.

Valituksenalainen määräys on yleisten oikeusperiaatteiden vastainen, koska unionin yleinen tuomioistuin ei ottanut huomioon sitä, että riidanalainen Euroryhmän päätös on päätöstyypistään ja -muodostaan riippumatta nyt käsiteltävässä asiassa toimi, johon voidaan hakea muutosta.

3.

Valituksenalainen määräys on virheellinen, sillä unionin yleinen tuomioistuin ei ennen sen antamista tutkinut Euroopan komission, Euroopan keskuspankin ja Euroryhmän oikeudellista ja tosiasiallista suhdetta eikä sitä, että legal causation -periaatteen ja tosiasiallista laatijaa koskevan arvioinnin mukaan Euroryhmän toimet olivat Euroopan keskuspankin ja Euroopan komission, joiden myös olisi pitänyt noudattaa perustamissopimusta ja Euroopan unionin pöytäkirjoja sekä sekundaarioikeutta ja johdettua oikeutta, toimia.

Tämän seurauksena unionin yleinen tuomioistuin ei tutkinut valittajan väitteitä aineellisesti ja hylkäsi näin kanteen virheellisesti.

4.

Valituksen hyväksymisen jälkeen valittajaa ei voida tuomita oikeudenkäyntikuluihin tässä oikeudenkäynnissä tai ensimmäisessä oikeusasteessa.

1.6.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 178/7

1)

Onko unionin oikeusjärjestys, erityisesti direktiivin 2001/29/EY (1) johdanto-osan 31 perustelukappale ja 5 artiklan 2 kohdan b alakohta, esteenä sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle (erityisesti Italian tekijänoikeuslain 71-sexies §:lle, kun sitä tarkastellaan yhdessä 30.12.2009 annetun asetuksen 4 §:n kanssa), jonka mukaan selvästi muihin kuin yksityisen kopioinnin tarkoituksiin – toisin sanoen yksinomaan ammattikäyttöön – hankittujen välineiden ja laitteiden tapauksessa etukäteistä vapautumista yksityisen kopioinnin hyvitysmaksusta koskevien perusteiden määrittäminen siirretään yksityisesti sovittavaksi eli vapaasti neuvoteltavaksi (etenkin edellä mainitussa 4 §:ssä tarkoitettujen soveltamissopimusten muodossa) ilman yleisiä säännöksiä ja minkäänlaisia takeita yhdenvertaisesta kohtelusta SIAE:n (Società Italiana Autori ed Editori, italialainen tekijänoikeusjärjestö) ja niiden henkilöiden, jotka ovat velvollisia maksamaan hyvityksen, tai heitä edustavien järjestöjen välillä?

2)

Onko unionin oikeusjärjestys, erityisesti direktiivin 2001/29/EY johdanto-osan 31 perustelukappale ja 5 artiklan 2 kohdan b alakohta, esteenä sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle (erityisesti Italian tekijänoikeuslain 71-sexies §:lle, kun sitä tarkastellaan yhdessä 30.12.2009 annetun asetuksen ja SIAE:n korvauksista antamien ohjeiden kanssa), jonka mukaan selvästi muihin kuin yksityisen kopioinnin tarkoituksiin – toisin sanoen yksinomaan ammattikäyttöön – hankittujen välineiden ja laitteiden osalta palautusta ei voi vaatia välineiden ja laitteiden valmistaja vaan ainoastaan loppukäyttäjä?

1.6.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 178/8

1)

Onko valtion intervention, jolla vakiintunut toimija velvoitetaan tarjoamaan loppukäyttäjälle maakaasutoimituksia säännellyillä tariffeilla mutta joka ei kuitenkaan estä vakiintunutta toimittajaa ja vaihtoehtoisia toimittajia tekemästä kilpailevia tarjouksia näitä tariffeja alhaisemmilla hinnoilla, katsottava johtavan loppukäyttäjiltä perittävien maakaasun toimitushintojen määrittämiseen vapaista markkinavoimista riippumattomasti ja onko se jo luonteensa puolesta esteenä direktiivin 2009/73/EY (1) 3 artiklan 1 kohdassa mainittujen kilpailulle avointen markkinoiden toteutumiselle maakaasualalla?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, millä perusteilla tällaisen maakaasutoimituksista loppukäyttäjältä perittäviin hintoihin kohdistuvan valtion intervention yhteensopivuus direktiivin 2009/73/EY kanssa on arvioitava?

Erityisesti tiedustellaan seuraavaa:

1.6.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 178/9

1.6.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 178/9

1)

Onko SEUT 20 artiklaa tulkittava siten, että se on esteenä sille, että jäsenvaltio epää kolmannen valtion kansalaiselta, joka huolehtii päivittäin ja tosiasiallisesti alaikäisestä lapsestaan, joka on kyseisen jäsenvaltion kansalainen, oikeuden oleskella kyseisessä jäsenvaltiossa?

2)

Onko kyseiseen kysymykseen vastattaessa merkitystä sillä, että lapsen laillinen, taloudellinen ja/tai tunnetason huolto ei ole pelkästään kyseisen vanhemman vastuulla eikä lisäksi ole pois suljettua, että toinen vanhempi, joka on jäsenvaltion kansalainen, pystyisi tosiasiallisesti huolehtimaan lapsesta? Onko kyseisessä tapauksessa vanhemman, joka on kolmannen valtion kansalainen, osoitettava uskottavasti, että toinen vanhempi ei voi ottaa lasta huollettavakseen, jolloin lapsi joutuu poistumaan unionin alueelta, jos kolmannen valtion kansalaisuuden omaavan vanhemman oleskeluoikeus evätään?

1.6.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 178/10

1.6.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 178/11

1)

Tiettyihin Osama bin Ladenia, al-Qaida-verkostoa ja Talebania lähellä oleviin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 881/2002 muuttamisesta 114. kerran 13.10.2009 annettu komission asetus (EY) N:o 954/2009 kumotaan siltä osin kuin se koskee Chafiq Ayadia.

2)

Euroopan komissio velvoitetaan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan Chafiq Ayadin kulut sekä unionin yleisen tuomioistuimen oikeusavun nojalla suorittamat maksut.

3)

Irlanti ja Euroopan unionin neuvosto vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

1.6.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 178/12

1)

Kanne jätetään tutkimatta.

2)

Giovanni Conte, Casa del Pescatore Soc. coop. rl, Guidotti Giovanni & Figli Snc, Organizzazione di produttori della pesca di Civitanova Marche Soc. coop. rl ja Consorzio gestione mercato ittico Manfredonia Soc. coop. rl (Cogemim) vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne velvoitetaan korvaamaan Euroopan unionin neuvoston oikeudenkäyntikulut.

3)

Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

1.6.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 178/12

1)

Lausunnon antaminen kanteesta raukeaa.

2)

Kantaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1.6.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 178/13

—

kumoamaan Euroopan komission valtiontuesta SA.33963 (2012/C) (ex 2012/NN), jonka Ranska on toteuttanut Angoulêmen kauppa- ja teollisuuskamarin, SNC-Lavalinin, Ryanairin ja Airport Marketing Servicesin hyväksi, 23.7.2014 antaman päätöksen 1 artiklan 2 kohdan, 2 artiklan 4 kohdan, 3, 4 ja 5 artiklan

—

velvoittamaan komissio korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklassa vahvistettua oikeutta hyvään hallintoon ja kantajien puolustautumisoikeuksia on loukattu, koska komissio ei antanut kantajien tutustua tutkimusaineistoon ja koska se ei antanut niille mahdollisuutta esittää tehokkaasti oma kantansa.

2)

Toinen kanneperuste, jonka mukaan SEUT 107 artiklan 1 kohtaa on rikottu, koska komissio katsoi virheellisesti, että Ranskan valtio oli vastuussa lentoasemapalvelusopimuksen (Airport Service Agreement) ja markkinointipalvelusopimuksen (Marketing Services Agreement) tekemisestä.

3)

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan SEUT 107 artiklan 1 kohtaa on rikottu, koska komissio ei soveltanut asianmukaisesti ”markkinatalouden ehdoin toimivan sijoittajan” kriteeriä.

Kantajat väittävät, että komissio kieltäytyi virheellisesti tukeutumasta vertailuanalyysiin, joka seurauksena se olisi katsonut, etteivät kantajat olleet saaneet tukea. Ne väittävät toissijaisesti, että komissio käytti selvästi riittämättömiä, todentamattomia ja epäluotettavia tietoja lentoaseman kannattavuuden laskemiseksi, sovelsi erittäin lyhyttä aikaväliä, jätti huomiotta verkostoulkoisvaikutukset, jotka lentoasema saattoi odottaa saavansa yhteistyöstään Ryanairin kanssa, ei antanut asianmukaista painoarvoa markkinointipalveluille ja hylkäsi syyt, jotka olivat lentoaseman päätöksen ostaa tällaisia palveluja taustalla.

4)

Neljäs kanneperuste, jonka mukaan SEUT 107 artiklan 1 kohtaa ja SEUT 108 artiklan 2 kohtaa on rikottu, koska komissio teki ilmeisen arviointivirheen ja oikeudellisen virheen, kun se katsoi, että tuki Ryanairille ja Airport Marketing Servicesille vastasi Angoulêmen lentoaseman kumulatiivisia rajatappioita eikä Ryanairin ja Airport Marketing Servicesin saamaa tosiasiallista voittoa. Komission olisi pitänyt tutkia sitä, missä määrin väitetty voitto oli tosiasiassa siirretty Ryanairin matkustajien hyväksi. Komissio ei myöskään laskenut kilpailuetua, jonka Ryanair sai Angoulêmen lentoaseman (väitetysti) kustannukset alittavista maksuvirroista. Kantajat väittävät lopuksi, että komissio ei selittänyt asianmukaisesti, miksi päätöksessä täsmennetyn tuen määrän takaisin periminen oli tarpeen tilanteen palauttamiseksi sellaiseksi, mikä se oli ennen tuen maksamista.

1.6.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 178/14

—

Euroopan kemikaaliviraston pääjohtajan 12.12.2014 tekemä päätös ED/108/2014, jolla päivitetään ja täydennetään aineen DEHP olemassa olevaa merkintää asetuksen (EY) N:o 1907/2006 (1) liitteeseen XIV mahdollisesti sisällytettävien aineiden luettelossa, on kumottava

—

vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan riidanalainen päätös on ultra vires.

Kantaja väittää, että riidanalainen päätös on ultra vires, koska (i) vastaajalla ei ollut asetuksen N:o 1907/2006 perusteella oikeutta päivittää kyseisellä päätöksellä luetteloa liitteeseen XIV mahdollisesti sisällyttämiseksi kyseisen asetuksen 59 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, (ii) riidanalainen päätös tehtiin vastaajan sellaisen menettelyn jälkeen, joka oli vastoin asetuksen N:o 1907/2006 59 artiklaa, ja (iii) riidanalaisella päätöksellä ja sen tekemiseen johtaneella vastaajan menettelyllä kierretään Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan parlamentin tässä tarkoituksessa vahvistamaa menettelyä.

2)

Toinen kanneperuste, jonka mukaan riidanalainen päätös on oikeusvarmuuden periaatteen vastainen.

Kantaja väittää, että riidanalainen päätös on oikeusvarmuuden periaatteen vastainen, koska (i) päätöksessä yksilöidään bis(2-etyyliheksyyli)ftalaatti (DEHP) aineeksi, joka häiritsee umpieritystoimintaa, vaikka unionin oikeudessa ei säädetä tällaisen aineen määritelmästä eikä sen tunnistamiskriteereistä ja vaikka Euroopan komissio vahvistaa kyseisen määritelmän ja kyseiset kriteerit neuvoston ja parlamentin asetusten ja päätösten perusteella ja (ii) päätös tehtiin ajankohtana, jona menettely lisääntymismyrkylliseksi aineeksi asetuksen N:o 1907/2006 57 artiklan c alakohdan nojalla yksilöidyn aineen DEHP hyväksymiseksi oli edelleen vireillä, vaikkakin myöhäisessä vaiheessa.

3)

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan riidanalainen päätös ei perustu vakuuttaviin ja objektiivisiin tieteellisiin tutkimustuloksiin.

Kantaja väittää, että riidanalainen päätös on lainvastainen, koska se ei perustu vakuuttaviin ja objektiivisiin tieteellisiin tutkimustuloksiin, jotka osoittavat, että DEHP täyttää kaikki asetuksen N:o 1907/2006 57 artiklan f alakohdassa vahvistetut kriteerit.

4)

Neljäs kanneperuste, jonka mukaan Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa vahvistettuja kantajan oikeuksia ja periaatteita on loukattu.

Kantaja väittää, että riidanalaisella päätöksellä ja sen tekemiseen johtaneella vastaajan menettelyllä loukataan sen Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa vahvistettuja oikeuksia ja periaatteita ja erityisesti oikeusvarmuuden periaatetta, oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja omaisuudensuojaa.

1.6.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 178/15

—

kumoamaan Slovakian NCHZ:lle myöntämästä valtiontuesta SA.33797 (2013/C) (ex 2013/NN) (ex 2011/CP) 15.10.2014 annetun Euroopan komission päätöksen 1, 3, 4 ja 5 artiklan

—

korvaamaan kantajalle tästä kanteesta aiheutuvat oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu SEUT 107 artiklan 1 kohdan rikkomiseen

Kantaja väittää, että komission päätös, jossa todettiin, että Novácke chemické závody, a.s. v konkurze -nimisen yhtiön (”NCHZ”) toteamista tietyistä strategisesti tärkeitä konkurssissa olevia yhtiöitä koskevista strategisista toimenpiteistä 5.11.2009 annetussa Slovakian kansallisessa laissa (kansallinen laki) tarkoitetuksi strategiseksi yhtiöksi oli pidettävä SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna valtiontukena, on kyseisen artiklan vastainen, koska kyseisen määräyksen kaikki tunnustekijät eivät täyttyneet.

Kantaja väittää, ettei tämä strategiseksi yhtiöksi toteaminen johtanut valtion varojen siirtoon, koska valtiolle ei aiheutunut minkäänlaisia lisäkustannuksia verrattuna siihen tilanteeseen, joka olisi syntynyt silloin, jos olisi sovellettu tavanomaisia maksukyvyttömyyttä säännöksiä. Tällä ei kantajan mukaan myöskään annettu NCHZ:lle taloudellista etua, koska ensinnäkin velkojat olisivat joka tapauksessa päättäneet jatkaa kyseistä liiketoimintaa ja koska tilapäinen irtisanomiskielto oli edullinen ainoastaan valtiolle eikä asianomaiselle yhtiölle. Toiseksi kyseisen kansallisen lain soveltaminen läpäisee markkinataloustoimijatestin, sillä se oli taloudellisesti edullinen julkisille velkojille.

Lopuksi kantaja väittää, että vaikka komissio olisikin oikeassa ja kyseisen kansallisen lain soveltamista olisi pidettävä NCHZ:n eduksi myönnettynä valtiontukena, komissio teki ilmeisen arviointivirheen laskiessaan valtiontuen määrää.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu huolellista ja puolueetonta tutkintaa koskevan velvollisuuden laiminlyöntiin

Kantaja väittää, että komissiolla oli yhtäältä velvollisuus ilmoittaa Slovakian hallitukselle siitä, ettei se pitänyt tämän jälkikäteen suorittamaa tutkimusta riittävän yksityiskohtaisena, ja toisaalta ilmoittaa, mitä lisätietoja tai selvennystä Slovakian hallituksen oli esitettävä. Lisäksi kantaja väittää, ettei komissio pyytänyt lopullisia numerotietoja ennen kuin se teki päätöksen tuen takaisin perimisestä.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu SEUT 296 artiklan 2 kohdan rikkomiseen ja perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin

Kantaja väittää, ettei komissio perustellut millään tavalla sitä, miksi NCHZ ei tässä erityistapauksessa olisi jatkanut toimintaansa ilman kyseisen kansallisen lain soveltamista, eikä se myöskään vastannut niihin Slovakian hallituksen perusteluihin, jotka koskivat toiminnan jatkamiseen liittyviä julkisten velkojien etuja.

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu SEUT 107 artiklan 1 kohdan ja SEUT 108 artiklan 2 kohdan sekä työjärjestyksen rikkomiseen sillä perusteella, että tuen takaisin periminen kohdistettiin kantajaan

Kantaja katsoo, ettei kyse ollut valtiontuesta sen eduksi, koska myyntihinta vastasi markkinahintatasoa. Kantajan mukaan komission perustelut ja epäilyt siitä, vastasivatko Via Chemin ja sittemmin Fortishemin NCHZ:n varallisuudesta maksamat hinnat markkinahintoja, ovat virheellisiä useasta syystä. Kantaja väittää ensinnäkin, että koska todistustaakka on komissiolla, ei riitä, että tämä ilmaisee epäilyjä. Toiseksi koska myynti tapahtui konkurssimenettelyssä konkurssiasiaa käsittelevän tuomioistuimen valvonnassa, joka on velvollinen toimimaan maksukyvyttömän yhtiön velkojien edun mukaisesti, on oletettava, että varallisuus myytiin korkeimpaan mahdolliseen hintaan. Kolmanneksi tarjouskilpailumenettely oli avoin, läpinäkyvä ja ehdoton ja näin ollen sillä taattiin korkein markkinoilla saavutettavissa oleva hinta; vaihtoehto, jossa tarjoukseen liittyy sitoumuksia, ei vaikuttanut myyntihintaan millään tavoin. Neljänneksi vaikka Via Chemin ja Fortischemin välisillä myyntiehdoilla ei ole merkitystä sen vuoksi, että ensimmäisen kauppa tapahtui markkinahintaan, yksityisten markkinataloustoimijoiden välillä neuvoteltu kauppahinta on ilman tarjouskilpailumenettelyäkin oletettava markkinahinnaksi.

Kantaja väittää lisäksi, että on ilmeistä, ettei NCHZ:n varallisuuden siirtoa Via Chemille ja sittemmin kantajalle voida kahdesta syystä pitää yrityksenä kiertää komission takaisin perimispäätöstä. Ensinnäkin tapaus on niin kaukana tyypillisestä kiertämistapauksesta, että jopa komissio myöntää, ettei sillä ole todisteita tarkoituksesta välttää takaisinperintä. Toiseksi komissio päätyy kaikesta huolimatta toteamaan, että kyse on taloudellisesta jatkuvuudesta ja että se voi siten kohdistaa takaisinperinnän kantajaan. Komission päätelmä pohjautuu kuitenkin virheelliseen analyysiin, joka perustuu yksittäisten kriteerien virheelliselle tulkinnalle, todistustaakan huomioon ottamatta jättämiselle ja virheelliselle käsitykselle taloudellisesta jatkuvuudesta valtiontukiasioissa.

Lopuksi kantaja väittää, että komission lähestymistapa on taloudellisesti tuhoisa ja kilpailuoikeuden näkökulmasta katsottuna tarpeeton. Kantajan mukaan komissio pyrkii luomaan uuden, entistä paljon tiukemman käytännön, jonka mukaan liiketoimen laajuus on ratkaiseva kriteeri ja myyntihinta korkeintaan liitännäinen kriteeri, jos sitäkään.

5)

Viides kanneperuste, johon kantaja vetoaa toissijaisesti, perustuu SEUT 107 artiklan 1 kohdan, SEUT 108 artiklan 2 kohdan ja työjärjestyksen 14 artiklan 1 kohdan rikkomiseen sillä perusteella, että tuen takaisin perimispäätöstä ei rajoitettu 60 prosenttiin väitetystä valtiontuesta

6)

Kuudes kanneperuste perustuu SEUT 296 artiklan rikkomiseen sillä perusteella, että taloudellista jatkuvuutta ei perusteltu riittävästi

Kantaja väittää, että ensimmäisen kanneperusteen yhteydessä esitetyistä huomautuksista ilmenee, että komission päättely oli riittämätöntä, jotta unionin yleinen tuomioistuin voisi harjoittaa tuomioistuinvalvontaa riidanalaisen päätöksen osalta, eikä kantaja voi ymmärtää syitä, jotka johtivat siihen, että komissio totesi kyseen olevan taloudellisesta jatkuvuudesta.

1.6.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 178/17

—

kumoamaan EKP:n 5.1.2015 tekemän päätöksen (ECB/SSM/15/1 – 0SK1ILSPWNVBNQWU0W18/3) ja määräämään, että vaikutukset, jotka liittyvät EKP:n 1.9.2014 tekemän päätöksen (ECB/SSM/14/1 – 0SK1ILSPWNVBNQWU0W18/1) korvaamiseen, pysytetään.

—

velvoittamaan vastaajaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan EKP on erityisiä olosuhteita arvioidessaan käyttänyt epäasianmukaista arviointiperustetta

2)

Toinen kanneperuste, jonka mukaan tosiseikkoja arvioitaessa on tehty ilmeisiä arviointivirheitä

3)

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan perusteluvelvollisuutta on laiminlyöty

4)

Neljäs kanneperuste, jonka mukaan harkintavaltaa on käytetty väärin, koska EKP ei käyttänyt harkintavaltaansa

5)

Viides kanneperuste, jonka mukaan velvoitetta tutkia ja ottaa huomioon kaikki asian kannalta merkitykselliset seikat

1.6.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 178/19

—

kumoamaan osittain Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tukiosastosta, Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) maksettavien jäsenvaltioiden tiettyjen menojen jättämisestä Euroopan unionin rahoituksen ulkopuolelle 16.1.2015 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen sikäli kuin kyseisessä päätöksessä jätetään rahoituksen ulkopuolelle

—

velvoittamaan vastaajana oleva toimielin korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Nettomäärältään 5 4 53  227,79 euron kiinteämääräinen oikaisu (tuotannosta irrotetut suorat tuet) on vastoin komission asetuksen (EY) N:o 796/2004 27 artiklan 1 kohtaa, neuvoston asetuksen (EY) N:o 1290/2005 31 artiklaa ja asetuksen (EU) N:o 1306/2013 3 ja 52 artiklaa kahdesta syystä:

2)

Kokonaismäärältään 2 1 23  619,66 euron oikaisu (”luonnonhaittakorvaukset” ja ”maatalouden ympäristötoimenpiteet”) on kumottava seuraavista syistä:

1.6.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 178/20

—

kumoamaan osittain Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) maksettavien jäsenvaltioiden tiettyjen menojen jättämisestä Euroopan unionin rahoituksen ulkopuolelle 16.1.2015 tehdyn komission täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2015/103

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu Euroopan komission toimivallan epäasianmukaiseen käyttöön summien sulkemiseksi Euroopan unionin rahoituksen ulkopuolelle

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu riidanalaisen päätöksen riittämättömiin ja epäasianmukaisiin perusteluihin

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen

1.6.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 178/21

—

ottamaan kanteen tutkittavaksi ja hyväksymään siinä esitetyt kumoamisperusteet

—

kumoamaan päätöksen 1 artiklan siltä osin kuin siinä todetaan, että Espanjan hallintoviranomaisten omaksumaa uutta TRLIS-lain 12 §:n tulkintaa on pidettävä sisämarkkinoille soveltumattomana valtiontukena

—

kumoamaan päätöksen 4 artiklan 1 kohdan siltä osin kuin siinä edellytetään, että Espanjan kuningaskunta keskeyttää 1 artiklassa kuvatulla tavalla valtiontukijärjestelmänä pidetyn järjestelmän soveltamisen

—

kumoamaan päätöksen 4 artiklan 2–5 kohdan siltä osin kuin siinä edellytetään, että Espanjan kuningaskunta perii takaisin komission valtiontukena pitämät määrät

—

toissijaisesti rajoittamaan Espanjan kuningaskunnalle päätöksen 4 artiklan 2 kohdassa asetetun takaisinperintävelvollisuuden ulottuvuuden samaksi kuin ensimmäisessä ja toisessa päätöksessä, ja

—

velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1.6.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 178/22

—

julistamaan mitättömäksi tai joka tapauksessa kumoamaan Euroopan komission 9.2.2015 päivätyn kirjeen Ares (2015) 528512, jonka maatalouden ja maaseudun kehityksen pääosaston pääjohtaja Jerzy Plewa on lähettänyt kantajan lailliselle edustajalle Scabinille ja joka on saapunut samana päivänä ja jossa hylätään kantajan pyyntö asetuksen (EU) N:o 1308/2013 219 artiklan 1 kohdassa tai 221 artiklassa tarkoitetuista toimenpiteistä ja erityisesti vahvistetaan 13.1.2015 asetuksen (EU) N:o 1308/2013 196 artiklan mukainen vientituki siipikarjanliha-alalla

—

velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu ilmeiseen arviointivirheeseen sekä maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 992/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta 17.12.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 (EUVL L 347, s. 671) 219 artiklan 1 kohdan ja 221 artiklan rikkomiseen.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu olennaisten menettelymääräysten ja erityisesti asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklan rikkomiseen.

1.6.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 178/23

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen

—

toteaa mitättömäksi merkin ”NEUSCHWEINSTEIN” – yhteisön tavaramerkki nro 10 144 392

—

velvoittaa SMHV:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

—

Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu

—

asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohtaa on rikottu

—

asetuksen N:o 207/2009 52 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu.

1.6.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 178/24

1.6.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 178/25

—

on kumottava 20.2.2015 päivätty implisiittinen päätös, jolla hylättiin kantajan valitus, joka koski sitä, että nimittävä viranomainen jätti väitetysti virheellisesti toteuttamatta asiassa F-124/10 26.2.2013 annetun tuomion täytäntöönpanotoimet

—

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) on velvoitettava maksamaan kantajalle korvauksena henkisestä kärsimyksestä 50 euroa jokaiselta päivältä 14.12.2007 alkaen alueiden komitean pääsihteerin 27.5.2010 päivätyssä kirjeessä kuvailtujen avustamistoimenpiteiden toteuttamiseen asti ja 100 euroa jokaiselta päivältä 26.2.2013 alkaen virkamiestuomioistuimen tuomion täytäntöönpanotoimien toteuttamispäivään asti

—

ETSK on velvoitettava maksamaan kantajalle näille summille viivästyskorot, jotka on laskettava 20.10.2014 alkaen niiden tosiasialliseen maksupäivään asti Euroopan keskuspankin perusrahoitusoperaatioita varten vahvistaman korkokannan mukaisesti, korotettuna kahdella prosenttiyksiköllä

—

ETSK on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1.6.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 178/25

—

Euroopan unionin korkean edustajan ja Euroopan komission varapuheenjohtajan 14.4.2014 tekemä päätös, jolla hylättiin kantajan Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) Chief Operating Officeria vastaan tekemä työpaikkakiusaamista koskeva kantelu, on kumottava

—

EUH on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1.6.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 178/26

—

Nimittävän viranomaisen 19.5.2014 tekemä päätös, jolla on hylätty kantajan vaatimus uudelleenasettautumiskorvauksesta, joka vastaa kantajan kahden kuukauden peruspalkkaa, on kumottava

—

vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1.6.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 178/26

—

ensisijaisesti on todettava, että nimittävän viranomaisen 18.6.2014 tekemä päätös olla ottamatta vastattavaksi tiettyjä ei-lääketieteellisiä kuluja, joita ei korvata toimielinten yhteisestä sairausvakuutusjärjestelmästä ja jotka aiheutuvat kantajan pojan vammasta

—

toissijaisesti työjärjestyksen 75 artiklan mukaisesti on määrättävä asiantuntija määrittämään vammasta aiheutuvan kykenemättömyyden aste

—

Euroopan parlamentti on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1.6.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 178/27

—

Komission päätös, jolla on määritetty hyvitys kantajalle ennen komission palvelukseen siirtymistä kertyneistä eläkeoikeuksista, on kumottava

—

Euroopan komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1.6.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 178/27

—

kantajasta vuoden 2013 osalta laadittu arviointikertomus on kumottava

—

Euroopan unionin neuvosto on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1.6.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 178/28

—

CEPOLin 23.5.2014 tekemä päätös nro 17/2014/DIR, jossa todetaan, että mukaan CEPOL uudelleensijoitetaan Budapestiin Unkariin 1.10.2014 alkaen, ja jossa kantajille ilmoitetaan, että ”tämän määräyksen noudattamatta jättämisen katsotaan merkitsevän irtisanoutumista 30.9.2014 lukien”, on kumottava

—

myös CEPOLin 28.11.2014 tekemät päätökset, joilla hylättiin kantajien 8.–21.8.2014 edellä mainitusta päätöksestä tekemät valitukset, on tarvittaessa kumottava

—

myös CEPOLin 22.12.2014 tekemät päätökset, joilla CEPOL ”hyväksyi” kahden kantajan irtisanoutumisen, on tarvittaessa kumottava

—

kantajille aiheutunut aineellinen vahinko on korvattava

—

kantajille aiheutunut henkinen kärsimys on korvattava

—

CEPOL on velvoitettava korvaamaan kaikki kantajille käsiteltävästä kanteesta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

1.6.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 178/28

—

Päätös, jolla vahvistettiin kantajan palkka vuoden 2014 toukokuulta, on kumottava siltä osin kuin siinä ei sovelleta korjauskerrointa

—

vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1.6.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 178/29

—

Riitautettu päätös on kumottava.

—

Euroopan komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.