29.4.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/1

(1)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, riippumattomuus, korkea tieteellinen taso, avoimuus ja tehokkuus on ehdottomasti taattava. Yhteistyö jäsenvaltioiden kanssa on myös välttämätöntä.

(2)

Yksi elintarviketurvallisuusviranomaisen johtokunnan jäsenistä, Valérie BADUEL, on eronnut. Sen vuoksi olisi nimitettävä uusi jäsen hänen jäljellä olevaksi toimikaudekseen.

(3)

Elintarviketurvallisuusviranomaisen johtokunnan yhden uuden jäsenen nimittämistä varten neuvosto on arvioinut komission toimittamaa luetteloa komission toimittamien asiakirjojen ja Euroopan parlamentin esittämän kannan perusteella. Tavoitteena on varmistaa mahdollisimman korkea pätevyys ja alan laaja asiantuntemus esimerkiksi johtamisessa ja julkishallinnossa sekä mahdollisimman laaja maantieteellinen jakauma unionissa.

(4)

Asetuksen (EY) N:o 178/2002 25 artiklassa edellytetään, että neljällä elintarviketurvallisuusviranomaisen johtokunnan jäsenistä on kuluttajia ja elintarvikeketjun muita sidosryhmiä edustaviin järjestöihin liittyvää kokemusta. Tällä hetkellä neljällä jäsenellä on jo tällaista kokemusta,

29.4.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/3

Council of the European Union

General Secretariat

DG C 1C

Rue de la Loi/Wetstraat 175

1048 Bruxelles/Brussel

BELGIQUE/BELGIË

Sähköposti: sanctions@consilium.europa.eu

29.4.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/4

29.4.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/5

29.4.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/6

29.4.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/7

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1005/2008 (LIS-asetus) luodaan laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen (LIS-kalastuksen) ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskeva unionin järjestelmä.

(2)

LIS-asetuksen VI luvussa säädetään menettelystä yhteistyöhön osallistumattomien kolmansien maiden yksilöimiseksi, toimenpiteistä kyseisiin maihin nähden, kyseisiä maita koskevan luettelon laatimisesta, luettelosta poistamisesta, luettelon julkisuudesta sekä kiireellisistä toimenpiteistä.

(3)

LIS-asetuksen 32 artiklan mukaisesti komission tehtävänä on ilmoittaa kolmansille maille mahdollisuudesta, että ne todetaan yhteistyöhön osallistumattomiksi maiksi. Tällainen ilmoitus on luonteeltaan alustava. Ilmoituksen on perustuttava LIS-asetuksen 31 artiklassa säädettyihin arviointiperusteisiin. Komission olisi toteutettava asianomaisiin kolmansiin maihin nähden myös kaikki LIS-asetuksen 32 artiklassa säädetyt toimenpiteet. Komission on liitettävä ilmoitukseen erityisesti tiedot tällaisen toteamisen perusteena olevista olennaisista tosiseikoista ja huomioista sekä kyseisten maiden mahdollisuudesta vastata ja esittää todisteita toteamisen kiistämiseksi tai, tapauksen mukaan, tilanteen parantamiseksi laaditusta toimintasuunnitelmasta ja tilanteen korjaamiseksi toteutetuista toimenpiteistä. Komission on annettava asianomaisille kolmansille maille riittävästi aikaa vastata ilmoitukseen sekä kohtuullinen aika tilanteen korjaamiseen.

(4)

LIS-asetuksen 31 artiklan mukaan komission tehtävänä on yksilöidä ne kolmannet maat, joiden se ei katso osallistuvan LIS-kalastuksen torjuntaa koskevaan yhteistyöhön. Kolmas maa olisi todettava yhteistyöhön osallistumattomaksi, jos se laiminlyö sille lippu-, satama-, rannikko- tai markkinavaltiona kansainvälisen oikeuden mukaan kuuluvat LIS-kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskevat velvoitteet.

(5)

Yhteistyöhön osallistumattomaksi kolmanneksi maaksi toteamisen olisi perustuttava kaikkien LIS-asetuksen 31 artiklan 2 kohdassa säädettyjen tietojen tarkasteluun.

(6)

LIS-asetuksen 33 artiklan mukaisesti neuvoston tehtävänä on laatia luettelo yhteistyöhön osallistumattomista kolmansista maista. Kyseisiin maihin sovelletaan muun muassa LIS-asetuksen 38 artiklassa säädettyjä toimenpiteitä.

(7)

LIS-asetuksen 20 artiklan 1 kohdan mukaan kolmansien maiden lippuvaltiona varmentamat saalistodistukset hyväksytään sillä edellytyksellä, että maat ilmoittavat komissiolle järjestelyistään niiden lakien ja asetusten sekä säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden soveltamiseksi, valvomiseksi ja täytäntöönpanemiseksi, joita kyseisten kolmansien maiden kalastusalusten on noudatettava.

(8)

LIS-asetuksen 20 artiklan 4 kohdan mukaan komissio tekee hallinnollista yhteistyötä kolmansien maiden kanssa aloilla, jotka liittyvät kyseisen asetuksen täytäntöönpanoon.

(9)

Komissio vastaanotti 6 päivänä lokakuuta 2009 Thaimaan kuningaskunnan (Thaimaa) lippuvaltiona tekemän ilmoituksen LIS-asetuksen 20 artiklan mukaisesti.

(10)

Komissio teki 18–22 päivänä huhtikuuta 2011 LIS-asetuksen 20 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun hallinnollisen yhteistyön puitteissa Thaimaahan tarkastuskäynnin Euroopan kalastuksenvalvontaviraston tuella.

(11)

Tarkastuskäynnillä pyrittiin tarkistamaan tiedot, jotka liittyivät Thaimaan järjestelyihin niiden lakien ja asetusten sekä säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden soveltamista, valvontaa ja täytäntöönpanoa varten, joita sen kalastusalusten on noudatettava, sekä toimenpiteisiin, joita Thaimaa on toteuttanut täyttääkseen LIS-kalastuksen torjuntaa koskevat velvollisuutensa ja noudattaakseen vaatimuksia ja seikkoja, jotka liittyvät unionin saalistodistusjärjestelmän täytäntöönpanoon.

(12)

Tarkastuskäynnin loppuraportti lähetettiin Thaimaahan 30 päivänä kesäkuuta 2011.

(13)

Thaimaan ja komission yksiköiden välillä pidettiin tekninen kokous 27 päivänä huhtikuuta 2012. Thaimaa toimitti LIS-asetuksen täytäntöönpanon osalta huhtikuun 2011 jälkeistä kehitystä koskevan tilanneselvityksen. Thaimaa esitti tarkistetun kalastuslain, jonka hallitus oli hyväksynyt ja joka oli valmis senaatin ja parlamentin hyväksyntää varten, aluksen VMS-satelliittivalvontajärjestelmää koskevan ohjelman, joka oli käynnistetty ja jota oli tarkoitus jatkaa vuonna 2013, sekä LIS-kalastusta koskevan kansallisen toimintasuunnitelman lopullisen luonnoksen, joka oli valmis käännettäväksi.

(14)

Komissio teki 9–12 päivänä lokakuuta 2012 Thaimaahan uuden tarkastuskäynnin lokakuun 2012 tarkastuskäynnin aikana tehtyjen toimien seurantaa varten.

(15)

Tarkastuskäynnin loppuraportti lähetettiin Thaimaahan 9 päivänä marraskuuta 2012.

(16)

Thaimaa toimitti 29 päivänä marraskuuta 2012 lisätietoja sekä antoi 23 päivänä tammikuuta 2013 marraskuun 2012 tarkastusraporttia koskevat huomautuksensa.

(17)

Komissio vastasi 15 päivänä helmikuuta Thaimaan 23 päivänä tammikuuta 2013 antamiin huomautuksiin.

(18)

Thaimaa toimitti 11 päivänä huhtikuuta 2013 toimintasuunnitelman, joka koski tuotujen kalastustuotteiden jäljitettävyyden parantamista ja jossa se antoi lisätietoja.

(19)

Komissio teki 8–9 päivänä lokakuuta 2014 Thaimaahan uuden tarkastuskäynnin lokakuun 2012 tarkastuskäynnin aikana tehtyjen toimien seurantaa varten.

(20)

Tarkastuskäynnin loppuraportti lähetettiin Thaimaahan 29 päivänä lokakuuta 2014. Komissio totesi tarkastuskäynnin aikana, että vuonna 2011 havaittujen kriittisten puutteiden osalta edistystä oli tapahtunut vain vähän tai ei lainkaan.

(21)

Komission yksiköiden ja Thaimaan välillä pidettiin 19 päivänä marraskuuta 2014 kokous, jossa Thaimaa esitti lisähuomautuksia. Thaimaa lähetti kokouksen jälkeen useita tietoja kirjallisesti. Thaimaa toimitti tarkistetun kalastuslain epävirallisen version 28 päivänä tammikuuta 2015, ja se julkaistiin 9 päivänä tammikuuta 2015 (viite: Fisheries Act B.E. 2558 (2015).

(22)

Thaimaa on jäsenenä Intian valtameren tonnikalatoimikunnassa (IOTC). Thaimaa on ratifioinut vuonna 1982 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen (UNCLOS).

(23)

Arvioidakseen, miten Thaimaa on täyttänyt johdanto-osan 22 kappaleessa tarkoitetuissa kansainvälisissä sopimuksissa määrätyt sekä edellä mainitussa johdanto-osan kappaleessa tarkoitetussa alueellisessa kalastuksenhoitojärjestössä vahvistetut kansainväliset velvoitteensa lippu-, satama-, rannikko- tai markkinavaltiona, komissio hankki ja analysoi kaikki kyseistä arviointia varten tarpeellisiksi katsomansa tiedot. Tärkein Thaimaan kalastuksenhoitoa koskeva nykyinen säädös on vuoden 1947 kalastuslaki. Tammikuussa 2015 julkaistavan tarkistetun version on tarkoitus tulla voimaan vuonna 2015. Lakia täydennetään kalastuksenhoitoa koskevista teknisistä seikoista laadituilla ministeriön määräyksillä ja ilmoituksilla. Useimmat näistä teksteistä ovat yli 10 vuotta vanhoja eikä niitä ole saatettu ajan tasalle. Thaimaan viranomaiset ovat hyväksyneet, että kalastuslakia on tarpeen tarkistaa, ja uutta säädöstä on valmisteltu usean vuoden ajan.

(24)

Komissio on lisäksi käyttänyt Intian valtameren tonnikalatoimikunnan julkaisemasta aineistosta saatavilla olevia tietoja sekä muita julkisesti saatavilla olevia tietoja.

(25)

Komissio analysoi LIS-asetuksen 31 artiklan 3 kohdan mukaisesti Thaimaan velvollisuuksia lippu-, satama-, rannikko- tai markkinavaltiona. Tarkastelua varten komissio otti huomioon LIS-asetuksen 31 artiklan 4–7 kohdassa luetellut arviointiperusteet.

(26)

Komissio totesi tarkastuskäynneiltä saatujen tietojen ja julkisesti saatavilla olevien tietojen perusteella, että ainakin 11 alusta on ollut osallisina LIS-toiminnassa kaudella 2010–2014 (2)  (3)  (4).

(27)

Saadun näytön perusteella kyseisten Thaimaan lipun alla purjehtivien alusten on ilmoitettu syyllistyneen vakaviin rikkomisiin kyseisten kalastusalueiden säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden vastaisesti, koska ne ovat toimineet seuraavin tavoin: kalastaneet ilman lippuvaltion tai asianomaisten rannikkovaltioiden antamaa voimassa olevaa lisenssiä tai lupaa; kalastaneet ilman laivalla olevaa VMS-järjestelmää aavalla merellä ja rannikkovaltioiden alueilla, joilla VMS-järjestelmä vaaditaan kaikilta ulkomaisen lipun alla purjehtivilta aluksilta; esittäneet väärennettyjä tietoja kalastusalueista saadakseen saalistodistuksille Thaimaan viranomaisten varmennuksen ja tuodakseen kyseiset tuotteet EU:hun; väärentäneet tai salanneet merkintöjään taikka tunniste- tai rekisteröintitietojaan ja estäneet rannikkovaltion virkamiesten työtä näiden hoitaessa velvollisuuksiaan tarkastaa, että sovellettavia säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä on noudatettu. Lisäksi jotkin kyseisistä aluksista eivät ole täyttäneet velvollisuuttaan kirjata ja ilmoittaa tulo-, lähtö- sekä pyyntitietoja rannikkovaltioiden viranomaisille. Thaimaan kalastusministeriö (Thai Department of Fisheries, DOF) on tutkinut yhden tässä päätöksessä tarkoitetun tapauksen, (ks. johdanto-osan 79 kappale), mutta näyttöä muista toimista ei ole toimitettu komissiolle.

(28)

Viisi Thaimaan alusta pidätettiin lokakuussa 2014, koska ne kalastivat laittomasti Papua-Uuden-Guinean (PNG) talousvyöhykkeellä. VMS-järjestelmän puuttuminen useimmilta Thaimaan aluksilta (ks. johdanto-osan 37 kappale) ja heikko yhteistyö naapurivaltioiden kanssa (ks. tämän päätöksen 3.2 jakso) viittaavat siihen, että LIS-kalastuksen riski Thaimaan laivastossa on suuri. Tätä tukee LIS-kalastusta harjoittavien Thaimaan alusten laaja levittäytyminen Intian valtamerellä ja läntisellä Tyynellämerellä vuosina 2011–2014 (ks. johdanto-osan 26 kappale). Näiden tapahtumien sijainti ja levinneisyys vastaavat Thaimaan aavanmeren laivaston levittäytymistä ennen vuotta 2012.

(29)

Perinteisesti Thaimaan laivaston osuus on ollut 40 prosenttia merikalastuksen kokonaistuotannosta. Osuus on viime vuosina vähentynyt huomattavasti Thaimaan vesillä esiintyneen pohjakalalajien ja pelagisten lajien liikakalastuksen vuoksi (5). Vuonna 2007 Thaimaan laivaston ilmoitettiin kalastaneen Bangladeshissa, Indonesiassa, Kambodžassa, Madagaskarissa, Malesiassa, Myanmarissa ja Somaliassa yli 460 tiedossa olevalla aluksella. Tällä hetkellä aavanmeren laivasto on supistunut kymmeneen pitkäsiima-alukseen, joilla on lupa kalastaa Intian valtameren tonnikalatoimikunnan alueella, ja 52 troolariin, joilla on lisenssi kalastaa Papua-Uudessa-Guineassa. Kalakantojen väheneminen Thaimaan aluevesillä ja kalastusalueen pienentyminen kolmansien maiden vesille pääsyä koskevien oikeuksien menettämisen vuoksi viittaavat siihen, että suuri määrä kalastusaluksia jatkaa toimintaansa sekä aavalla merellä että rannikkovaltioiden vesillä laittomasti, sääntelemättä tai tekemättä saalisilmoituksia.

(30)

Laivaston suuruus on kasvanut yli 15 000 alusta vuodesta 2011, ja on tällä hetkellä noin 40 000 alusta, joista 7 000 on luokiteltu kauppa-aluksiksi, joiden bruttovetoisuus on yli 20 tonnia. Aluksista alle viidesosa käyttää kalastuspäiväkirjoja, mikä viittaa siihen, että suurin osa saaliista jää ilmoittamatta. Thaimaa on tältä osin jättänyt täyttämättä rannikkovaltiolle kuuluvat velvoitteensa varmistaa kalavarojen optimaalinen hyödyntäminen talousvyöhykkeellään tieteellisten, ympäristöllisten ja taloudellisten tekijöiden mukaisesti, kuten YK:n merioikeusyleissopimuksen 61 ja 62 artiklassa määrätään. Tämä on myös vastoin kansainvälisen LIS-toimintasuunnitelman (IPOA-IUU (6)), jossa määrätään laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen estämisestä ja poistamisesta, 24 kohtaa, jossa määrätään velvoite toimittaa säännöllisesti saaliita koskevia kalastuspäiväkirjan tietoja.

(31)

Johdanto-osan 28–30 kappaleet osoittavat, että Thaimaan kalataloudelle ja -teollisuudelle on ominaista kalakantojen väheneminen, kalastusalueen pieneneminen (talousvyöhykkeen kalastuskieltoalueet ja pääsyn menettäminen kolmansien rannikkovaltioiden vesille) sekä kalastuskapasiteetin kasvu (noin 4 000 kaupallista alusta vuonna 2011 ja 7 000 vuonna 2014). Edellä johdanto-osan kappaleissa kuvatut tosiseikat tukevat alustavia päätelmiä, joiden mukaan Thaimaan laivasto toimii laittomasti Thaimaan aluevesien ulkopuolella joko jättämällä saaliit ilmoittamatta tai antamalla niistä vääriä tietoja.

(32)

Johdanto-osan 26, 27, 28 ja 31 kappaleessa olevien tietojen osalta komissio katsoo, että Thaimaa on jättänyt täyttämättä velvoitteitaan lippuvaltiona, eikä ole estänyt laivastoaan harjoittamasta laitonta, ilmoittamatonta ja sääntelemätöntä LIS-kalastustoimintaa. Tässä yhteydessä muistutetaan, että YK:n merioikeusyleissopimuksen 94 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti lippuvaltion on käytettävä sisäisen lainsäädäntönsä mukaista lainkäyttövaltaa jokaiseen lippunsa alla purjehtivaan alukseen, mukaan lukien sekä aluksen päällikön, muun päällystön että miehistön toimet. Huomautettakoon, että lippuvaltioilla on velvollisuus toteuttaa tai tehdä muiden valtioiden kanssa yhteistyötä toteuttaakseen kansalaistensa suhteen toimenpiteitä, jotka voivat olla tarpeen aavan meren elollisten luonnonvarojen säilyttämiseksi.

(33)

Komissio tarkasteli lisäksi asetuksen 31 artiklan 4 kohdan b alakohdan mukaisesti toimenpiteitä, jotka Thaimaa on toteuttanut LIS-kalastuksesta peräisin olevien kalastustuotteiden Thaimaan markkinoille pääsyn osalta.

(34)

Komissio analysoi asiakirjoja ja muita Thaimaan merikalastukseen ja tuotujen tuotteiden seurantaan ja valvontaan liittyviä tietoja. Tämän arvioinnin perusteella komissio katsoo, että Thaimaa ei voi varmistaa, että sen satamiin ja jalostuslaitoksiin saapuvat kalastustuotteet eivät ole peräisin LIS-kalastuksesta. Thaimaan viranomaiset eivät pystyneet osoittamaan, että niillä on kaikki tarvittavat tiedot, joilla todistetaan, että tuonti ja jalostetut tuotteet, jotka on tarkoitettu EU:n markkinoille, ovat laillisia. Tärkeimmät komission arvioinnin perustana olleet seikat esitetään jäljempänä.

(35)

Thaimaan alusten rekisteröinnistä ja lisenssimenettelystä vastaa meriministeriö (Marine Department, MD) ja kalastusministeriö (Department of Fisheries, DOF), joista jälkimmäinen on hoitanut molempia tehtäviä vuodesta 2010 alkaen. Rekisteröityjen alusten määrä lähes kaksinkertaistui vuonna 2011 sen jälkeen, kun viranomaiset järjestivät kampanjan, jossa rekisteröimättömiä ja ilman lisenssiä olevia aluksia kannustettiin rekisteröitymään.

(36)

Vuoden 2012 tarkastuskäynti osoitti, että edellä mainitut kaksi rekisteröinnistä vastaavaa ministeriötä eivät tee yhteistyötä ja että rekisteröityjen alusten määrässä on muutaman tuhannen aluksen ero. Meriministeriön ja kalastusministeriön välisen yhteistyön puute heikentää Thaimaan kykyä seurata laivaston kokoa ja kapasiteettia ja antaa laittomille toimijoille mahdollisuuden toimia Thaimaassa jäämättä kiinni. On edelleen suuri riski, että Thaimaan alukset toimivat rekisteröimättä tai ilman lisenssiä ja tuovat ilmoittamatta jätettyjä saaliita jalostusta varten.

(37)

Lisäksi alusten VMS-järjestelmän puuttuminen kalastustoiminnan sijainnin seuraamiseksi heikentää Thaimaan saalistodistusten varmennusprosessia, koska Thaimaan viranomaiset eivät voi järjestelmällisesti ja riippumattomasti tarkistaa ja varmistaa, että pyyntialue on sama kuin se, jonka toimijat ilmoittavat. Tältä osin Thaimaa jättää noudattamatta YK:n merioikeusyleissopimuksen 94 artiklan vaatimuksia, jotka edellyttävät kalastuksen kattavaa ja tehokasta seurantaa, valvontaa ja tarkkailua, sekä kansainvälisen LIS-toimintasuunnitelman 24 artiklaa.

(38)

Kolmansien maiden aluksilla ei ole lupaa kalastaa Thaimaan vesillä. Thaimaa jalostaa suuria määriä kolmannen maan kalastustuotteita sekä ilmoituksen tehneistä maista, että maista, jotka eivät ole tehneet ilmoitusta.

(39)

Jotkin kolmansien maiden kalat ovat peräisin joidenkin sellaisten kolmansien maiden lipun alla purjehtivista aluksista, joille komissio on asetuksen (EY) N:o 1005/2008 32 artiklan mukaisesti ilmoittanut mahdollisuudesta, että ne todetaan yhteistyöhön osallistumattomiksi kolmansiksi maiksi. Tällaisia kolmansia maita ovat Korea, Papua-Uusi-Guinea ja Filippiinit.

(40)

Thaimaa jalostaa myös kalaa, joka on peräisin sellaisista maista, jotka eivät ole tehneet LIS-asetuksen 20 artiklan mukaista ilmoitusta komissiolle, kuten Marshallinsaaret, Mikronesian liittovaltio ja Vanuatu. Tämä lisää riskiä siitä, ettei EU:n markkinoille tarkoitettujen kalatuotteiden voida taata olevan peräisin muusta kuin LIS-kalastuksesta (kuten johdanto-osan 48–51 kappaleessa esitetään).

(41)

Thaimaan viranomaiset ovat kehittäneet useita jäljitettävyysjärjestelmiä, joilla ne voivat valvoa ja seurata kolmansien maiden kalastustuotteiden saapumista satamiinsa jalostusta ja vientiä varten.

(42)

Viranomaisten toimittamien tietojen mukaan 10 prosenttia Thaimaan satamissa puretusta saaliista tarkistetaan. Viranomaisilla ei kuitenkaan ole oikeudellista perustaa tutkia kolmansien maiden aluksia, asettaa niille seuraamuksia tai kieltää niiden pääsyä Thaimaan satamiin. Tuonnille myönnetään tuontilupa tiettyjä asiakirjoja vastaan (aluksen rekisteröinti, lisenssi jne.) sekä saalistodistus, jos kyse on EU:n markkinoille tarkoitetuista tuotteista. Vuosien 2012 ja 2014 tarkastuskäyntien yhteydessä kävi ilmi, että saalistodistukset saapuvat usein viikkoja tai jopa kuukausia Thaimaahan tuonnin jälkeen. Tuontiluvan ja saalistodistuksen välistä yhteyttä on hyvin vaikea, jopa mahdoton todeta, mikä tekee jäljitettävyydestä erittäin vaikeaa.

(43)

YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) toimintaohjeiden 11 kohdan 2 ja 3 alakohdassa todetaan, että kalan ja kalatuotteiden kansainvälinen kauppa ei saisi vaarantaa kalastuksen kestävää kehitystä ja että sen olisi perustuttava läpinäkyviin toimenpiteisiin ja yksinkertaisiin ja helposti ymmärrettäviin lakeihin, asetuksiin ja hallinnollisiin määräyksiin. Kansainvälisessä LIS-toimintasuunnitelmassa annetaan ohjeita kansainvälisistä markkinatoimenpiteistä (65–76 kohta), jotka tukevat LIS-kalastuksesta saadun kalan ja kalatuotteiden kaupan vähentämistä. Komission seuraamat jäljitettävyysjärjestelmät (ks. johdanto-osan 44–48 kappaleet) osoittavat selvästi, että Thaimaa on jättänyt toteuttamatta toimia, jotka parantaisivat markkinoiden läpinäkyvyyttä ja estäisivät riskiä siitä, että LIS-tuotteita kaupataan Thaimaan kautta.

(44)

Komissio vieraili vuonna 2012 useiden toimijoiden ja välittäjien luona sekä tonnikalan jalostuslaitoksissa arvioimassa Thaimaan kalastusmarkkinoiden läpinäkyvyyttä ja jäljitettävyyttä. Tällöin havaittiin useita puutteita (ks. johdanto-osan 45–47 kappaleet).

(45)

Thaimaan viranomaiset ovat ottaneet käyttöön jäljitettävyysjärjestelmän, jolla varmistetaan, että kaikkien EU:n markkinoille tarkoitettujen tuotteiden alkuperä voidaan jäljittää ja että kaikki tuotteet sisältyvät siihen. Komissio arvioi jäljitettävyysjärjestelmää sekä viranomaisten että jalostusyritysten tasolla lokakuussa 2012 tehdyn vierailun aikana. Komissio totesi, että Thaimaan viranomaisten kehittämiä jäljitettävyysjärjestelmiä ei ole sisällytetty yritysten kirjanpitoon, joten ei voida taata, että tiedot ovat kattavia ja luotettavia, koska yhteyttä viranomaisjärjestelmään kirjattujen tietojen ja yritysten kirjanpito- ja tuotantojärjestelmiin kirjattujen tietojen välillä ei ole. Tämä vähentää jäljitettävyysketjun luotettavuutta yritystasolla. Lisäksi viranomaisjärjestelmiä tukevat sähköiset tietokannat ovat puutteellisia, eikä toimitusketjun keskeisiin asiakirjoihin, kuten tuonnin siirtoasiakirjaan (Import Movement Document), kirjata kriittisiä tietoja (esim. toimittavan aluksen nimi ja jalostusyrityksen ostama kokonaismäärä). Tämä osoittaa koko jäljitettävyysjärjestelmän heikkouden.

(46)

Toimijat käyttävät viranomaisten kehittämiä, jäljitettävyyden parantamiseen tarkoitettuja asiakirjojen kansallisia dokumentointijärjestelmiä virheellisesti, sillä todettiin, että he kirjaavat saapuvan kalan määrän niihin epätarkasti. Tämä antaa mahdollisuuden käyttää järjestelmää väärin siten, että toimijat voivat ilmoittaa saapuneiden kalojen määrän virheellisten saalistodistusten perusteella liian suurena, ja ”pestä” kaloja läpi tällaisina yliarvioituina määrinä.

(47)

Yritykset täyttävät järjestelmää varten raaka-ainetasekirjan (Raw Material Balance Stock sheet). Asiakirja täytetään saalistodistuksessa ilmoitetun täyden määrän mukaisesti, eikä tosiasiallisesti ostetun määrän mukaisesti. Yritykset täyttävät asiakirjan ilman yhteyttä sisäisiin kirjanpitojärjestelmiin jalostuksen jälkeen, jotta ne saavat liitteessä IV tarkoitetun jalostusilmoituksen viranomaisilta. Tämä osoittaa, että havaitut tietojen tallennusjärjestelmät olivat riittämättömät, koska ne eivät ota huomioon tuotantosaaliin määrissä esiintyviä eroja ja muuntokursseja. Se, ettei raaka-ainemääriä voida liittää jalostettujen tuotteiden määriin sisäisiä kirjanpitojärjestelmiä käyttäen antaa mahdollisuuden tehdä vääriä ilmoituksia ja harjoittaa LIS-tuotteiden osalta rahanpesua. Kalastusministeriön tekemien tarkastusten suhteellisen pieni määrä ja näkyvien toimien puuttuminen jäljitettävyysjärjestelmän puutteiden korjaamiseksi osoittaa haluttomuutta varmistaa toimitusketjun läpinäkyvyys ja toteuttaa kansainvälisen LIS-toimintasuunnitelman 72–74 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä sellaisia toimijoita vastaan, jotka ovat suoraan tai välillisesti tekemisissä LIS-kalastuksen kanssa.

(48)

Vuoden 2012 tarkastuskäynnin aikana paljastui myös, että tulliviranomaiset olivat jättäneet tarkastamatta 40 000 tonnia tuotua tonnikalaa. Kalastusministeriön ja tullin yhteistyö raaka-aineiden tuontimäärien tarkkuuden valvonnassa on heikkoa.

(49)

Vuoden 2014 tarkastuskäynnin valmistelun yhteydessä Euroopan kalastuksenvalvontavirasto (EFCA) analysoi muutamia satoja EU:n rajoilla esitettyjä, Thaimaasta peräisin olevia eriä koskevia saalistodistuksia. Thaimaan kalastusviranomaiset olivat varmentaneet kyseiset saalistodistukset Thaimaan toimijoiden toimittamien tietojen perusteella. Edellä tietojentallennusjärjestelmissä kuvattujen ongelmien vaikutukset näkyvät jäljempänä lueteltuina säännönvastaisuuksina (ks. johdanto-osan 50 ja 51 kohta).

(50)

Kotimarkkinoilla pyydetyn tuotteen analyysistä ilmeni seuraavia ristiriitaisuuksia: samasta raaka-aineesta on ilmoitettu eri määrät, vaikka niistä esitetään sama paino lopullisessa jalostustuotteessa; samalle matkalle on annettu kaksi saalistodistusta; kuivattujen tuotteiden paino kasvaa, vaikka se yleensä pienenee kuivausprosessin jälkeen; tuotanto on vaihdellut viejästä riippuen ja lopputuotteiden määrä on ollut kaksinkertainen raaka-aineen määrään verrattuna; vientipäivä on ollut 3–4 vuotta saalis- ja tuotantopäivämäärien jälkeen; pyyntialuetta ei ole ilmoitettu; kansainvälisiä, alueellisia ja kansallisia säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä ei ole ilmoitettu.

(51)

Thaimaassa varmennettuja kolmansien maiden saalistodistuksia analysoitaessa on ilmennyt seuraavia säännönvastaisuuksia: saalistodistus on liittynyt tiedossa olevaan LIS-kalastukseen; saalistodistus on sisältänyt virheellisiä tai ristiriitaisia tietoja, kuten: virheellinen IMO-tunnistenumero, ristiriitaisuudet pyydetyn, aluksesta puretun ja jalostetun kalan painossa, alusta ei ole merkitty alueellisen kalastuksenhoitojärjestön hyväksyttyihin rekistereihin, rahtialusta ei ole merkitty alueellisen kalastuksenhoitojärjestön rahtialusluetteloon, purkamispäivämäärät ovat olleet ennen jälleenlaivauspäivämäärää, määriä ja päivämääriä on muutettu saalistodistuksiin. Tällainen suoraan LIS-kalastukseen liittyvistä saaliista tulevien tuotteiden jalostus sekä saaliit, joita koskevissa saalistodistuksissa on selvästi osoitettavia virheellisyyksiä, osoittaa että Thaimaa ei ole toiminut yhteistyössä muiden valtioiden ja alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen kanssa toteuttaakseen asianmukaisia markkinatoimenpiteitä kansallisen LIS-toimintasuunnitelman 68–72 kohdan mukaisesti.

(52)

Johdanto-osan 50 ja 51 kohdassa kuvatut tiedot osoittavat, että Thaimaan kautta käsitellyt tuotteet heikentävät YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön toimintaohjeiden 11 artiklassa tarkoitettuja, kestävää pyynnin jälkeistä jalostusta koskevia sääntöjä, ja tuovat esiin sen, että Thaimaa on jättänyt antamatta sääntöjä, joilla varmistetaan riittävä yhteistyö kolmansien pyyntivaltioiden kanssa, sekä jättänyt panematta täytäntöön toimenpiteitä, joilla varmistetaan tuotteiden läpinäkyvyys ja jäljitettävyys markkinoilla kansallisen LIS-toimintasuunnitelman 67–69 ja 71–72 kohdan mukaisesti, jotta kalan ja kalatuotteiden jäljittäminen olisi mahdollista.

(53)

Kun otetaan huomioon päätöksen tässä jaksossa selostettu tilanne, kaikki komission keräämät tosiseikat sekä kyseisen maan antamat ilmoitukset, voidaan LIS-asetuksen 31 artiklan 3 kohdan ja 4 kohdan b alakohdan nojalla todeta, että Thaimaa on laiminlyönyt sille kansainvälisen oikeuden mukaan rannikko- ja markkinavaltiona kuuluvan velvoitteen estää LIS-kalastukseen perustuvien kalastustuotteiden tulo markkinoilleen.

(54)

Komissio arvioi 31 artiklan 5 kohdan a alakohdan nojalla yhteistyötään Thaimaan kanssa ja selvitti oliko yhteistyö ollut tehokasta kysymyksiin vastaamisen, palautteen antamisen ja LIS-kalastuksen ja siihen liittyvän toiminnan tutkinnan osalta.

(55)

Yhteistyötä arvioitiin sen perusteella, miten Thaimaan tilanne oli vuosi vuodelta edistynyt.

(56)

Komissio pyysi vuoden 2011 tarkastuskäynnin jälkeen Thaimaata tekemään yhteistyötä useissa kalastuksenhoitoon liittyvissä asioissa, joihin oli kiireellisesti puututtava. Kyse oli seuraavista asioista: – Kalastuksenhoidon oikeudellisen ja hallinnollisen kehyksen saattaminen ajan tasalle sekä tarkistetun kalastuslain ja kansallisen LIS-toimintasuunnitelman hyväksyminen, jotta kalastuksenhoitoa koskevan kansainvälisen ja alueellisen lainsäädännön saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä varmistetaan. – Komissio pyysi Thaimaata kehittämään yhdenmukaisen ja varoittavan seuraamusjärjestelmän, jonka tukena on rikkomis- ja seuraamusrekisteri. – Komissio ehdotti seuranta-, valvonta- ja tarkkailukehyksen parantamista, jotta varmistetaan, että Thaimaan laivastoa ja kolmansien maiden laivaston pääsyä Thaimaan satamiin voidaan valvoa. Alusten VMS-järjestelmän ja tarkastussuunnitelman kehittäminen. – EU:n markkinoille tarkoitetun viennin saalistodistusten sertifioinnin ja jäljitettävyysjärjestelmän läpinäkyvyyden ja tehokkuuden parantaminen.

(57)

Vuoden 2012 vierailukäynnin aikana kävi ilmi, että asioissa, joita komissio oli vuoden 2011 tarkastuskäynnin aikana ottanut esiin (ks. edellä oleva johdanto-osan kappale), oli tapahtunut vain vähän tai ei lainkaan edistystä. Kalastuslaki ja kansallinen LIS-toimintasuunnitelma olivat edelleen luonnoksina, eikä niiden hyväksymisaikataulu ollut selvillä. Seuranta-, valvonta- ja tarkkailukehyksessä ei havaittu edistystä, eikä myöskään jäljitettävyysjärjestelmän kehittämisessä havaittu merkittävää edistymistä, lukuun ottamatta ylimääräistä yhteyttä tuontiasiakirjojen ja kolmansien maiden saalistodistusten välillä. Marraskuussa 2012 annetussa komission raportissa luetellaan yksityiskohtaisesti useita tässä johdanto-osan kappaleessa esitettyjä ongelmia, jotka todettiin myös marraskuussa 2014 tehdyn viimeisen tarkastuskäynnin aikana.

(58)

Komissio toisti 9 päivänä marraskuuta 2012 päivätyssä raportissaan, että tarvitaan yhteistyötä ja korjaavia toimia. Thaimaa antoi raporttia koskevat huomautuksensa 23 päivänä tammikuuta 2013. Komissio vastasi huomautuksiin 15 päivänä helmikuuta 2013 ja toi esiin sen, että Thaimaan toimet viittaavat tuleviin aloitteisiin, mutta niille ei ole annettu yksityiskohtaisia tavoitteita, eikä toteutusaikataulua. Mitään konkreettisia toimia tai ratkaisuja ei ole tarjottu vuosien 2011 ja 2012 tarkastuskäyntien aikana esille tuotuihin ongelmiin, eikä kalastuslain hyväksymiseen ja jäljitettävyysjärjestelmän parantamiseen liittyviin kysymyksiin ole saatu vastauksia.

(59)

Thaimaa vastasi esittämällä 11 päivänä huhtikuuta 2013 Tuotujen kalastustuotteiden jäljitettävyyden parantamista koskevan toimintasuunnitelman. Sitä täydennettiin 27 päivänä huhtikuuta 2013 pidetyllä teknisellä kokouksella, jonka aikana Thaimaa sitoutui noudattamaan (vuodeksi 2013 vahvistetun) uuden oikeudellisen kehyksen hyväksymisaikataulua, joka sisälsi parhaillaan harjoitettavaa kalastusta koskevat yksityiskohtaiset tavoitteet ja jäljitettävyyshankkeet.

(60)

Komissio otti seuraavan kerran yhteyttä 30 päivänä kesäkuuta 2014 ja pyysi vuoden 2012 tarkastuskäyntiä koskevaa seurantakokousta. Vuoden 2014 lokakuussa pidetyssä kokouksessa kävi ilmi, että vuoden 2012 jälkeen ei ollut tapahtunut edistystä. Kriittinen kalastuslain hyväksyminen, joka antaisi mahdollisuuden saattaa tärkeimmät kalastuksenhoito- ja jäljittämisvälineet voimaan, oli edelleen kesken ja hyväksymisen oli määrä tapahtua joskus vuoden 2015 aikana. Alusten VMS-järjestelmän kattavuutta oli vähennetty niin, että aluksia oli vähemmän kuin vuonna 2012; Thaimaassa käsiteltyjen saalistodistusten analyysissä todettiin, että riskinä on, että LIS-kalastuksesta saatuja tuotteita pääsee EU:n markkinoille. Komissio katsoo sen vuoksi, että Thaimaa on jättänyt hoitamatta kaikki vuonna 2012 ilmoitetut ongelmat, eikä ole täyttänyt velvoitettaan käyttää tehokkaasti lainkäyttö- ja valvontavaltaansa hallinnollisissa, teknisissä ja sosiaalisissa kysymyksissä laivastoonsa kuuluviin aluksiin nähden, kuten YK:n merioikeusyleissopimuksen 94 artiklassa määrätään. Lisäksi se on jättänyt panematta kansainvälisen LIS-toimintasuunnitelman 24 kohdan säännöksiä täytäntöön laivastoonsa kuuluvien alusten seurannan, valvonnan ja tarkkailun osalta, erityisesti VMS-järjestelmän täytäntöönpanoa ja kalastuspäiväkirjaa koskevien vaatimusten osalta (ks. johdanto-osan 36–38 ja 69–74 kappaleet).

(61)

Kaiken kaikkiaan Thaimaan viranomaiset toimivat yhteistyössä ja vastasivat nopeasti sekä jäsenvaltioiden että komission tekemiin, asetuksen (EY) N:o 1005/2008 17 artiklan 6 kohdan mukaisiin tietopyyntöihin ja tarkistuksiin. Vastaukset eivät kuitenkaan olleet riittävän tarkkoja, mikä johtuu jäljitettävyysjärjestelmissä olevista puutteista, kuten tämän päätöksen 3 jakson 1 kohdassa esitetään. Tilannetta pahentaa Thaimaan viranomaisten ja lippuvaltiona olevien kolmansien maiden, joista Thaimaa tuo raaka-aineita, välisen yhteistyön puute.

(62)

YK:n merioikeusyleissopimuksen 63 ja 64 artiklan mukaan ranta- ja lippuvaltioiden olisi tehtävä yhteistyötä hajallaan olevien ja laajalti vaeltavien kalalajien kalastuksenhoitoa koskevissa asioissa. Kansainvälisen LIS-toimintasuunnitelman 28 ja 51 kohdassa esitellään käytäntöjä ja aloja, joilla jäsenvaltioiden olisi pyrittävä tekemään yhteistyötä. Tällaisia aloja ovat yhteisten politiikkojen ja tiedon jakamista koskevien mekanismien kehittäminen sekä seuranta-, valvonta- ja tarkkailuyhteistyö.

(63)

Thaimaa on maailman suurin tonnikalan tuoja; se tuo 800 000–850 000 metristä tonnia tonnikalaa vuodessa (vuoden 2008 tiedot) yli 50 jalostuslaitokseen, jotka kaikki ovat erikoistuneet tonnikalan jalostukseen. Tuonnista 90 prosenttia on peräisin Länsi- ja Keski-Tyyneltämereltä ja loput läntiseltä Intian valtamereltä (7). Luvut osoittavat, että Thaimaalla on tärkeä rooli jalostettujen kalastustuotteiden toimitusketjussa Eurooppaan ja että on tärkeää tehdä yhteistyötä niiden kolmansien maiden kanssa, joista Thaimaa tuo raakoja kalastustuotteita.

(64)

Thaimaa on vuodesta 2010 lähtien tehnyt vain 26 tarkistusta tuhansissa laskettavalle lippuvaltiona olevista kolmansista maista peräisin olevalle tuonnille, ja vain 14 tarkistukseen on saatu vastaus lippuvaltiona olevalta kolmannelta maalta. Ottaen huomioon johdanto-osan 51 ja 52 kappaleessa esiin tuodut kolmansien maiden saalistodistuksiin liittyvät ongelmat komissio katsoo, että Thaimaa ei ole tehnyt yhteistyötä muiden valtioiden kanssa helpottaakseen yhteydenpitoa, ensiksi, koska se ei ole julkaissut virallisia yhteyspisteitä valtioidenvälistä yhteydenpitoa varten ja, toiseksi, koska se ei ole tehnyt sopimuksia tai järjestelyjä niiden valtioiden kanssa, joista se tuo kalastustuotteita jalostusta varten.

(65)

Thaimaalla oli vuonna 2011 kahdenväliset kalastusjärjestelyt Bangladeshin, Iranin, Jemenin, Myanmarin, Omanin ja Papua-Uuden-Guinean kanssa. Ainoastaan yksi kahdenvälinen järjestely on edelleen voimassa Papua-Uuden-Guinean yksittäisten kalastusyhdistysten kanssa.

(66)

Lokakuussa 2014 viisi Thaimaan alusta pidätettiin, koska ne kalastivat laittomasti Papua-Uuden-Guinean talousvyöhykkeellä. Komissio toi asian esiin Thaimaan kanssa 19 päivänä marraskuuta 2014 järjestetyssä tapaamisessa, mutta Thaimaan kalastusministeriö ilmoitti, ettei se tiennyt asiasta mitään. Tämä kertoo heikosta yhteistyöstä Thaimaan ja muiden kolmansien maiden kanssa, myös niiden, joiden kanssa sillä on kahdenvälisiä sopimuksia.

(67)

Komissio analysoi 31 artiklan 5 kohdan b alakohdan mukaisesti nykyisiä toimenpiteitä LIS-kalastuksen ehkäisemiseksi, estämiseksi ja poistamiseksi Thaimaassa.

(68)

Alusten rekisteröintiä ja lisensiointia koskevat säännöt ovat epäselviä, eivätkä Thaimaan viranomaiset ole määränneet riittävästi seuraamuksia Thaimaan laissa säädetyn rekisteröintivelvoitteen noudattamatta jättämisestä (8). Tilannetta pahentaa se, etteivät hallintoviranomaiset tee yhteistyötä verratakseen rekisteröintitietoja, jolloin järjestelmää on helppo kiertää (johdanto-osan 35 ja 36 kappaleet). YK:n merioikeusyleissopimuksen 94 artiklassa ja kansallisen LIS-toimintasuunnitelman 42 ja 43 kohdassa määritellään selvästi kalastusalusten rekisteröintiä koskevat lippuvaltioiden velvoitteet. Komissio katsoo tältä osin, että Thaimaa on jättänyt varmistamatta, että sen lipun alla purjehtivat alukset rekisteröidään ja että niille hankitaan lisenssi; Thaimaa ei myöskään ole ryhtynyt tehokkaisiin toimenpiteisiin tilanteen korjaamiseksi.

(69)

Komissio tähdensi marraskuussa 2014 pidetyssä kokouksessa, että tarkistetussa kalastuslakiluonnoksessa säädetään hyvin alhaisista seuraamuksista. Sakkojen nykyinen taso ei riitä poistamaan suurilta kaupallisilta aluksilta etuja, joita ne saavat mahdollisesta laittomasta toiminnasta. Rangaistukset eivät nykyisessä muodossaan ole riittävän kattavia ja ankaria, jotta niillä olisi varoittava vaikutus. Lisäksi kalastusministeriöllä ei ole rikkomis- tai seuraamusrekisteriä, jonka avulla se voisi nopeasti yhdistää rikkomiset toisiinsa sekä havaitsemaan toistuvat rikkomiset. Tilannetta pahentaa lakien ja menettelyjen puutteellinen selkeys ja läpinäkyvyys, erityisesti alusten rekisteröinnin ja lisenssien myöntämisen, jäljitettävyyden sekä purettuja saaliita ja pyyntiä koskevien tietojen luotettavuuden osalta. Thaimaa ei täytä YK:n merioikeusyleissopimuksen 94 artiklan mukaista velvoitetta määrätä tehokkaita täytäntöönpanotoimia, eikä Thaimaa ole osoittanut, että sillä on käytössä riittävä seuraamusjärjestelmä LIS-kalastuksen torjumiseksi, kuten kansainvälisen LIS- toimintasuunnitelman 21 kohdassa edellytetään.

(70)

Thaimaan lainsäädännössä ei eritellä alusten VMS-järjestelmää koskevia vaatimuksia, eikä aluksilla ole oikeudellista velvoitetta käyttää VMS-järjestelmää Thaimaan aluevesillä.

(71)

Thaimaan kalastusministeriö esitteli VMS-järjestelmää koskevan, vuonna 2011 käynnistetyn pilottihankkeen, jossa oli mukana yli 300 alusta. VMS-järjestelmää käyttivät yksityiset tuottajat, eikä sen raportointitaajuus täyttänyt alusten satelliittivalvonnan raportointia koskevia kansainvälisiä standardeja, esimerkiksi alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen vahvistamia standardeja. Lisäksi Thaimaan kalastusministeriö ei seurannut riittävän tarkasti raportointitaajuuteen ja VMS-järjestelmää koskevaan raportointiin liittyviä sääntöjenvastaisuuksia.

(72)

Vuonna 2012 VMS-järjestelmää koskevaan pilottihankkeeseen kuului 110 alusta, jotka toimivat sellaisten rannikkovaltioiden ja aavan meren alueilla, joilla laki edellyttää alusten VMS-järjestelmää. Hanketta oli tarkoitus laajentaa koskemaan koko kauppalaivastoa vuosiin 2014–2015 mennessä. Lokakuuhun 2014 mennessä VMS-järjestelmään kuului kuitenkin enää vain 50 alusta, eikä oikeudellista kehystä järjestelmää koskevien vaatimusten vahvistamiseksi Thaimaan laivastolle ollut.

(73)

Se, ettei VMS-järjestelmä kata suurinta osaa laivastosta, osoittaa, ettei kalastustoimintaa merellä pystytä valvomaan, ja heikentää kalastusministeriön mahdollisuuksia ottaa kyseisille eri merialueille sovellettavia sääntöjä tehokkaasti käyttöön. Tämä ja se, ettei Thaimaa tee yhteistyötä kolmansien maiden kanssa, on johtanut siihen, että Thaimaan alukset kalastavat ilman VMS-järjestelmää Papua-Uuden-Guinean vesillä, joilla Papua-Uuden-Guinean laki edellyttää, että kaikilla kolmansien maiden aluksilla on VMS-järjestelmä. Thaimaa on kehittänyt ohjelmaluonnoksen, jonka avulla se asentaa VMS-transpondereita laivastoonsa (kaikkiin yli 30 bruttotonnin aluksiin). Thaimaan laiminlyönti tehokkaan VMS-järjestelmän käyttöönotossa vaikuttaa YK:n merioikeusyleissopimuksen 94 artiklan ja kansainvälisen LIS-toimintaohjelman 24 kohdan suositusten noudattamiseen. Komissio katsoo näin ollen, ettei Thaimaa varmista lippunsa alla purjehtivien kalastusalusten harjoittaman kalastuksen kattavaa ja tehokasta seurantaa, valvontaa ja tarkkailua.

(74)

Toimivaltaisten viranomaisten kolmansista maista Thaimaahan suuntautuvalle tuonnille suorittamat suhteellisen harvat tarkistukset (ks. johdanto-osan kappale 64) osoittavat, ettei Thaimaa ole toiminut ennakoivassa yhteistyössä kolmansien maiden kanssa varmistaakseen jalostettujen tuotteiden laillisuuden. Tämä heikentää jäljitettävyysketjun avoimuutta ja kalastusministeriön kykyä tunnistaa rikkomisia ja ryhtyä aiheellisiin täytäntöönpanotoimenpiteisiin.

(75)

Komissio toteaa, että sen vuosina 2011 ja 2012 tekemien tarkastuskäyntien aikana saatujen tietojen perusteella ei voida katsoa, että Thaimaan viranomaisilta puuttuisi taloudellisia resursseja vaan pikemminkin tarvittava oikeudellinen ja hallinnollinen toimintaympäristö niille lippuvaltiona sekä rannikko- ja markkinavaltiona kuuluvien tehtävien tuloksellista hoitamista varten.

(76)

Thaimaa katsotaan edistyneeksi kehitysmaaksi (9), joka saa yhteisten kumppanuuksien kautta tukea useilta eri kansainvälisiltä järjestöiltä, kuten FAO:lta ja EU:lta. Thaimaalla on korkea inhimillisen kehityksen indeksi, ja se oli vuoden 2014 YK:n inhimillisen kehityksen indeksissä listatuista 187 maasta 89. sijalla (10). Komissio katsoo edellä sanotun perusteella ja ottaen huomioon vuosina 2011–2014 tehdyt tarkastuskäynnit, ettei Thaimaalta puutu taloudellisia resursseja täyttää lippu-, rannikko-, satama- ja markkinavaltiolle kuuluvia velvoitteitaan, vaan tarvittavat oikeudelliset ja hallinnolliset välineet, joilla se voi varmistaa tehtäviensä tehokkaan ja toimivan toteutuksen.

(77)

Tässä jaksossa selostettu tilanne huomioon ottaen voidaan kaikkien komission keräämien tietoelementtien ja kaikkien Thaimaan kuningaskunnan antamien ilmoitusten perusteella todeta LIS-asetuksen 31 artiklan 3 ja 5 kohdan nojalla, että Thaimaa on laiminlyönyt sille kansainvälisen oikeuden mukaan kuuluvat yhteistyötä ja täytäntöönpanoa koskevat velvoitteet.

(78)

Thaimaa on ratifioinut YK:n kansainvälisen merioikeusyleissopimuksen vuonna 2011 ja on Intian valtameren tonnikalatoimikunnan IOTC:n sopimuspuoli.

(79)

Komissio analysoi 31 artiklan 6 kohdan b alakohdan nojalla kaikki Thaimaan asemaa IOTC:n sopimuspuolena koskevat tiedot. Tärkeimmät asiat olivat Thaimaan lipun alla purjehtivan aluksen kalastaminen ilman lupaa tai lisenssiä Mauritiuksen talousvyöhykkeellä (11) vuonna 2011 ja pintasiimaa käyttävien tonnikala-alusten mahdolliset rikkomiset merellä tapahtuvan jälleenlaivauksen yhteydessä vuonna 2013 (12). Thaimaa tutki vuoden 2013 tapauksen ja antoi siitä tyydyttävän vastauksen (13), mutta ei vastannut, eikä antanut raporttia vuoden 2011 tapausta koskevasta tutkimuksesta (14). Tämä ei täysin vastaa lippuvaltioille asetettuja vaatimuksia, joiden mukaan niiden on YK:n merioikeusyleissopimuksen 94 artiklan nojalla tutkittava rikkomisiin liittyviä asioita ja niillä on 118 artiklan mukaisesti velvoite tehdä yhteistyötä elollisten luonnonvarojen säilyttämiseen ja hoitamiseen liittyvissä asioissa. Muita pieniä ongelmia myöhässä olevista havainto- ja saalistietojen toimittamisesta ilmoitettiin myös, mutta kaikkiin vastattiin määräaikoihin mennessä (15).

(80)

Vuoden 2015 tarkistettu kalastuslaki on peräisin vuodelta 1999, ja vuoden 2014 joulukuussa siihen tehtiin pieniä lisäyksiä, jotka liittyvät kalastuksen valvontaan, vesiviljelyyn, elintarvikehygieniaan ja seuraamusjärjestelmään. Nykyisessä luonnoksessa ei kuitenkaan käsitellä riittävällä tavalla kalastustoimintaan ja Thaimaan kautta käytävään tuotteiden kauppaan tänä päivänä liittyviä monimutkaisia kysymyksiä. Ensiksi, määritelmät ovat puutteelliset, sillä niissä ei määritellä toimintaa, joka katsotaan LIS-toiminnaksi tai joka merkitsee vakavaa rikkomista. Toiseksi, lain soveltamisala on liian kapea, sillä siinä säädetään pääosin kalastustoiminnan hallinnasta aluevesillä ja kolmella Thaimaan talousalueen ulkopuolella olevalla alueella, joilla Thaimaalla ei tällä hetkellä ole järjestelyjä tai lupia kalastaa. Ollakseen tehokas, lain soveltamisalan olisi katettava kaikki Thaimaan vesillä toimivat alukset sekä Thaimaan talousalueen ulkopuolella toimivat Thaimaan alukset. Kolmanneksi, laki laadittiin ennen kuin Thaimaa ratifioi YK:n merioikeusyleissopimuksen vuonna 2011, eikä ehdotettu teksti saata osaksi kansallista lainsäädäntöä keskeisiä kansainvälisiä säilyttämis- ja hoitoperiaatteita, joista määrätään YK:n merioikeusyleissopimuksen 61–64 artiklassa. Lisäksi teksti laadittiin ennen useiden keskeisten kansainvälisten kalastuksenhoitovälineiden, kuten kansainvälisen LIS-toimintasuunnitelman laatimista vuonna 2001, minkä vuoksi lakiin ei sisälly kyseisen, laajalti hyväksytyn, vaikkakaan ei-sitovan tekstin periaatteita ja määritelmiä. Lopuksi, lakiin ei sisälly varoittavaa seuraamusjärjestelmää, mikä heikentää Thaimaan kykyä täyttää YK:n merioikeusyleissopimuksen 73 artiklan vaatimuksia lakien ja asetusten täytäntöönpanon osalta sekä kansainvälisen LIS-toimintasuunnitelman 21 kohtaa.

(81)

YK:n merioikeusyleissopimuksen 62 artiklan 1 kohdassa todetaan, että rannikkovaltioiden on hyväksyttävä alueellaan ja aavalla merellä sovellettavien toimenpiteiden kanssa yhteensopivat toimenpiteet varmistaakseen hajallaan olevien ja laajalti vaeltavien kalalajien pitkän aikavälin kestävyyden ja edistääkseen kalavarojen optimaalista käyttöä. Thaimaan oikeudellisessa kehyksessä säädetään ainoastaan rajoitetusti säilyttämis- ja hoitotoimenpiteistä aluevesillä.

(82)

Thaimaa ei ole ratifioinut kalastuksenhoitoon liittyviä kansainvälisiä oikeudellisia välineitä, lukuun ottamatta vuoden 1982 YK:n merioikeusyleissopimusta. Nämä havainnot heikentävät Thaimaan kykyä täyttää YK:n merioikeusyleissopimuksen yhteistyötä koskevia velvoitteita (62–63 ja 116–117 artikla) varsinkin kun Thaimaa on erityisesti vaeltavien tonnikalalajien ja tonnikalan kaltaisten lajien tärkeä markkinavaltio.

(83)

VMS-järjestelmän täytäntöönpanoon liittyvät puutteet eivät myöskään ole linjassa kansainvälisen LIS-toimintasuunnitelman 24 kohdan 3 alakohdan kanssa, sillä kyseisen alakohdan mukaan valtioiden on seurattava, valvottava ja tarkkailtava kalastusta aina lähtösatamasta purkauspaikan kautta lopulliseen määränpäähän saakka ottamalla muun muassa käyttöön VMS-järjestelmä ja noudattaen asiaa koskevia kansallisia, alueellisia ja kansainvälisiä standardeja. Edellä olevien kansainvälisten välineiden sisältämien säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden ratifiointi ja saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä estäisi sen, että Thaimaan laivaston katsottaisiin mahdollisesti harjoittavan LIS-toimintaa.

(84)

Thaimaa ei myöskään ole hyväksynyt YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön vastuullisen kalastuksen toimintaohjetta (FAO:n toimintaohje), jossa suositetaan läpinäkyvyyttä kalastusalan lakeihin ja niiden laadintaan sekä alan politiikan laadintaan (6.13 kohta) sekä päätöksentekoon ja hallintoprosesseihin (7.1.9 kohta). Toimintaohjeessa esitetään kaikkien kalavarojen säilyttämiseen, hoitoon ja kehittämiseen sovellettavat periaatteet ja vaatimukset, ja se kattaa muun muassa kalan ja kalatuotteiden pyynnin, jalostuksen ja kaupan, kalastustoimet sekä kalatalouden tutkimuksen. Se, ettei kalastusministeriö myöntänyt marraskuussa 2014 pidetyssä kokouksessa näiden periaatteiden tärkeyttä, vahvistaa komission aiemmin tekemää johtopäätöstä, jonka mukaan Thaimaa ei ole varmistanut selkeitä, kattavia ja läpinäkyviä sääntöjä ja menettelyjä (ks. johdanto-osan 80 kappale). Lisäksi tämän päätöksen 3.1 jaksossa kuvatut jäljitettävyysjärjestelmää koskevat noudattamatta jättämiset ovat vastoin FAO:n toimintaohjeen 11 artiklan 1 kohdan 11 alakohtaa, jossa valtioita kehotetaan parantamaan kalan ja kalatuotteiden alkuperän tunnistamista ja näin varmistamaan, että kalan ja kalatuotteiden kansainvälinen ja kotimaan kauppa on kestävien säilyttämis- ja hoitokäytäntöjen mukaista. Koska Thaimaa on yksi suurimmista kalan jalostusmaista, kyseisten periaatteiden noudattaminen olisi elintärkeää, jotta varmistetaan elollisten luonnonvarojen kestävä säilyttäminen sekä rannikko- että aavan meren alueella, sellaisena kuin siitä määrätään YK:n merioikeusyleissopimuksen 61, 117 ja 119 artiklassa.

(85)

Thaimaa ei ole pannut kansainvälisiä välineitä täytäntöön kansainvälisen LIS-toimintasuunnitelman 10 kohdassa esitettyjen suositusten mukaisesti, sillä kyseisessä kohdassa neuvotaan valtioita pitämään ensisijaisena YK:n kalakantasopimuksen (UNFSA) ratifiointia, hyväksymistä tai siihen liittymistä. Komissio pitää kyseistä suositusta erityisen merkityksellisenä Thaimaalle, jolla on suuri, laajalti vaeltavien lajien kalastusta (pääasiassa tonnikalaa IOTC:n ja mahdollisesti WCPFC:n alueella) harjoittavien kalastusalusten laivasto.

(86)

Päätöksen tässä jaksossa selitetty tilanne, kaikki komission kokoamat tietoelementit ja kyseisen maan antamat ilmoitukset huomioon ottaen voidaan LIS-asetuksen 31 artiklan 3 ja 6 kohdan nojalla todeta, että Thaimaa on laiminlyönyt sille kansainvälisen oikeuden mukaan kuuluvat kansainvälisiin sääntöihin, asetuksiin sekä säilyttämis- ja hoitotoimenpiteisiin liittyvät velvoitteet.

(87)

Muistutettakoon, että YK:n inhimillisen kehityksen indeksin (UNHDI) mukaan Thaimaan inhimillisen kehityksen katsotaan olevan korkea (187 maan joukossa sijalla 89). Lisäksi on syytä muistaa, että Thaimaa luokitellaan Euroopan parlamentin ja neuvoston 18 päivänä joulukuuta 2006 kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta antaman asetuksen (EY) N:o 1905/2006 (16) mukaisesti ylemmän keskitulotason maaksi ja alueeksi (17).

(88)

Olisi huomioitava, että komissio hyväksyi LIS-asetuksen 20 artiklan mukaisesti Thaimaan lippuvaltiona tekemän ilmoituksen 6 päivänä lokakuuta 2009. Thaimaa vahvisti LIS-asetuksen 20 artiklan 1 kohdassa säädetyllä tavalla, että sillä on käytössään kansalliset järjestelyt niiden lakien ja asetusten sekä säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden soveltamista, valvontaa ja täytäntöönpanoa varten, joita sen kalastusalusten on noudatettava.

(89)

Lisäksi on syytä todeta, että unioni on jo rahoittanut vuonna 2011 Thaimaalle annettavaa teknistä erityistukea LIS-kalastuksen torjumiseksi (18).

(90)

Kun otetaan huomioon edellä tarkoitettu YK:n inhimillisen kehityksen indeksi (UNHDI) ja vuosien 2011–2014 aikana tehdyt tarkastuskäynnit, ei ole saatu näyttöä siitä, että Thaimaan laiminlyönnit kansainvälisten lakien noudattamisessa johtuisivat maan alhaisesta kehitystasosta. Mitään konkreettista näyttöä siitä, että kalastuksen seurannassa, valvonnassa ja tarkkailussa esiintyvät puutteet johtuisivat heikosta kapasiteetista ja infrastruktuurista, ei ole. Thaimaa ei ole missään vaiheessa esittänyt, että kehitykselliset haasteet vaikuttaisivat niiden kalastuksen seuranta-, valvonta- ja tarkkailukykyyn ja vasta äskettäin (marraskuussa 2014) Thaimaa pyysi EU:lta tukea saalistodistuksia koskevan järjestelmän ja jäljitettävyyden parantamiseksi. Komissio on vastannut myönteisesti tähän yleiseen pyyntöön.

(91)

Tässä jaksossa selitetty tilanne, kaikki komission kokoamat tietoelementit ja kyseisen maan antamat ilmoitukset huomioon ottaen voidaan LIS-asetuksen 31 artiklan 7 kohdan nojalla todeta, että Thaimaan kehityksen nykytila ja yleinen suorituskyky kalastusalalla ei ole heikentynyt sen kehityksen tason johdosta.

(92)

Ottaen huomioon päätelmät sen suhteen, että Thaimaa on laiminlyönyt sille lippu-, satama-, rannikko- tai markkinavaltioina kansainvälisen oikeuden mukaan kuuluvat velvoitteet toimia LIS-kalastuksen ehkäisemiseksi, estämiseksi ja poistamiseksi, kyseiselle maalle olisi LIS-asetuksen 32 artiklan mukaisesti ilmoitettava mahdollisuudesta, että komissio toteaa sen yhteistyöhön osallistumattomaksi kolmanneksi maaksi LIS-kalastuksen torjunnassa.

(93)

LIS-asetuksen 32 artiklan 1 kohdan mukaisesti komission olisi ilmoitettava Thaimaalle mahdollisuudesta, että se todetaan yhteistyöhön osallistumattomaksi kolmanneksi maaksi. Komission olisi toteutettava Thaimaahan nähden myös kaikki LIS-asetuksen 32 artiklassa säädetyt toimenpiteet. Moitteettoman hallinnon varmistamiseksi olisi vahvistettava määräaika, jonka kuluessa kyseinen maa voi antaa ilmoitukseen kirjallisen vastauksen ja korjata tilanteen.

(94)

Thaimaalle osoitettu ilmoitus mahdollisuudesta, että se todetaan maaksi, jonka komissio katsoo yhteistyöhön osallistumattomaksi tämän päätöksen mukaisesti, ei estä komissiota tai neuvostoa toteuttamasta myöhemmin toimia yhteistyöhön osallistumattomien maiden toteamiseksi ja niitä koskevan luettelon laatimiseksi eikä automaattisesti johda tällaisiin toimiin,

29.4.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/18

1.

Neuvoa-antava komitea on Euroopan komission kanssa samaa mieltä siitä, että osapuolten tekemällä sopimuksella yhteisistä myynninedistämistoimista ja siihen tehdyllä lisäyksellä (jäljempänä ’sopimus’) oli tarkoitus rajoittaa kilpailua SEUT-sopimuksen 101 artiklan tarkoittamalla tavalla.

2.

Neuvoa-antava komitea yhtyy Euroopan komission päätösluonnokseen siltä osin kuin siinä todetaan, että osapuolten välinen sopimus oli omiaan vaikuttamaan merkittävästi jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

3.

Neuvoa-antava komitea on Euroopan komission kanssa samaa mieltä siitä, että SEUT-sopimuksen 101 artiklan 3 kohdan edellytykset eivät täyty.

4.

Neuvoa-antava komitea on samaa mieltä kaikista Euroopan komission päätösluonnoksessa esitetyistä yrityksistä, joille päätösluonnos on osoitettu, erityisesti emoyhtiön vastuun osalta.

5.

Neuvoa-antava komitea yhtyy komission arvioon rikkomisen kestosta.

6.

Neuvoa-antava komitea suosittelee tämän lausunnon julkaisemista Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

29.4.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/19

1.

Neuvoa-antava komitea on komission kanssa samaa mieltä siitä, että yrityksille, joille päätösluonnos on osoitettu, on määrättävä sakko.

2.

Neuvoa-antava komitea on komission kanssa samaa mieltä Johnson & Johnsonille / Janssen-Cilag B.V.:lle määrättävän sakon perusmäärästä.

3.

Neuvoa-antava komitea on komission kanssa samaa mieltä Johnson & Johnsonille / Janssen-Cilag B.V.:lle määrättävä sakon korotuksesta riittävän suuren ennaltaehkäisevän vaikutuksen varmistamiseksi.

4.

Neuvoa-antava komitea on komission kanssa samaa mieltä Johnson & Johnsonille / Janssen-Cilag B.V.:lle määrättävän sakon lopullisesta määrästä.

5.

Neuvoa-antava komitea on komission kanssa samaa mieltä komission lähestymistavasta laskea Novartis AG:lle / Sandoz B.V.:lle määrättävä sakko siirrettyn erän arvon perusteella.

6.

Neuvoa-antava komitea on komission kanssa samaa mieltä Novartis AG:lle / Sandoz B.V.:lle määrättävän sakon korotuksesta riittävän suuren ennaltaehkäisevän vaikutuksen varmistamiseksi.

7.

Neuvoa-antava komitea on komission kanssa samaa mieltä Novartis AG:lle / Sandoz B.V.:lle määrättävän sakon lopullisesta määrästä.

8.

Neuvoa-antava komitea suosittelee tämän lausunnon julkaisemista Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

29.4.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/20

(1)

Asia koskee yhteisestä myynninedistämisestä tehtyä sopimusta alankomaalaisen alkuperäisvalmistajan Janssen-Cilag B.V.:n, joka on Johnson & Johnsonin (jäljempänä ’J&J’) tytäryhtiö, ja alankomaalaisten rinnakkaisvalmistajien Hexal B.V.:n ja Sandoz B.V.:n (jäljempänä ’Novartis/Sandoz’), jotka olivat molemmat Novartis AG:n tytäryhtiöitä väitetyn rikkomisen aikana, välillä. Sopimuksen nojalla rinnakkaisvalmistaja ei tuonut Alankomaiden markkinoille omaa versiotaan fentanyyli-kipulääkkeestä.

(2)

Komissio antoi väitetiedoksiannon 30. tammikuuta 2013. Osapuolille annettiin mahdollisuus tutustua asiakirjoihin 15. helmikuuta 2013, ja ne vastasivat väitetiedoksiantoon 22. ja 30. huhtikuuta 2013 kilpailun pääosaston annettua toiselle osapuolelle viikon, toiselle kaksi viikkoa lisäaikaa vastata. Osapuolet eivät pyytäneet suullista kuulemista.

(3)

Ottaen huomioon osapuolten väitetiedoksiantoon antamissa vastauksissa esitetyt uudet argumentit ja tosiasiat komissio lähetti asiaseikkoja koskevan kirjeen 17. lokakuuta 2013. J&J vastasi kirjeeseen 30. lokakuuta 2013 ja Novartis/Sandoz 6. marraskuuta 2013 kilpailun pääosaston pidennettyä hieman määräaikaa.

(4)

Päätösluonnoksessa katsotaan, että J&J:n ja Novartiksen/Sandozin välinen sopimus on SEUT-sopimuksen 101 artiklan vastainen.

(5)

Olen tarkastellut päätöksen 2011/695/EU 16 artiklan mukaisesti, käsitelläänkö päätösluonnoksessa ainoastaan sellaisia väitteitä, joista osapuolille on annettu mahdollisuus esittää näkemyksensä. Olen tullut siihen tulokseen, että näin on toimittu.

(6)

Edellä esitetyn perusteella ja ottaen huomioon, että osapuolet eivät ole esittäneet minulle minkäänlaisia pyyntöjä tai valituksia, katson, että kaikkien osapuolten menettelyllisten oikeuksien tosiasiallista toteutumista on kunnioitettu tässä asiassa.

29.4.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/21

(1)

Komissio antoi 10. joulukuuta 2013 päätöksen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan mukaisesta menettelystä. Komissio julkaisee osapuolten nimet ja päätöksen olennaisen sisällön sekä mahdollisesti määrättävät seuraamukset neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 (1) 30 artiklan säännösten mukaisesti. Se ottaa huomioon yritysten oikeutetut edut sen suhteen, ettei niiden liikesalaisuuksia paljasteta.

(2)

Päätös koskee Johnson & Johnsonin ja Novartis AG:n alankomaalaisten tytäryhtiöiden tekemää sopimusta yhteisistä myynninedistämistoimista (jäljempänä ’sopimus’). Sopimuksen mukaisesti Johnson & Johnson maksoi mahdolliselle kilpailijalleen Novartikselle kuukausittaista maksua sillä ehdolla, että se ei tuonut Alankomaiden markkinoille omaa rinnakkaisvalmistettaan Johnson & Johnsonin kehittämästä vahvasta kipulääkkeestä fentanyylistä.

(3)

Päätös on osoitettu Johnson & Johnsonille, sen alankomaalaiselle tytäryhtiölle Janssen-Cilag B.V.:lle (jäljempänä ’Janssen-Cilag’), Novartis AG:lle (jäljempänä ’Novartis’) ja sen alankomaalaiselle tytäryhtiölle Sandoz B.V.:lle (jäljempänä ’Sandoz’).

(4)

Menettely aloitettiin 18. lokakuuta 2011.

(5)

Väitetiedoksianto annettiin ja siitä tiedotettiin osapuolille 30. tammikuuta 2013.

(6)

Osapuolet toimittivat vastauksensa väitetiedoksiantoon huhtikuussa 2013, eikä suullista kuulemista pyydetty.

(7)

Kilpailunrajoituksia ja määräävää markkina-asemaa käsittelevä neuvoa-antava komitea antoi myönteiset lausunnot 2. ja 6. joulukuuta 2013.

(8)

Komissio antoi päätöksen 10. joulukuuta 2013.

(9)

Johnson & Johnson kehitti fentanyylin ja on myynyt sitä useissa eri muodoissa 1960-luvulta lähtien. Vuonna 2005 Johnson & Johnsonin valmisteen, fentanyylidepotlaastarin, patenttisuoja oli rauennut Alankomaissa ja Novartiksen alankomaalainen tytäryhtiö Sandoz oli tuomassa markkinoille omaa rinnakkaisvalmistettaan fentanyylidepotlaastarista. Esimerkiksi tarvittavat pakkausmateriaalit olivat jo valmiina.

(10)

Sandoz teki kuitenkin Johnson & Johnsonin alankomaalaisen tytäryhtiön Janssen-Cilagin kanssa sopimuksen yhteisistä myynninedistämistoimista heinäkuussa 2005 eikä tuonutkaan rinnakkaisvalmistetta markkinoille. Janssen-Cilagin maksamat kuukausittaiset maksut ylittivät summan, jonka Sandoz arvioi saavansa rinnakkaisvalmisteen myynnistä, niin kauan kuin Alankomaiden markkinoilla ei ollut lainkaan rinnakkaisvalmistetta. Sisäisten asiakirjojen mukaan Sandozin oli määrä pidättyä tuomasta valmistettaan markkinoille ja saada vastineeksi ”siivun tuotoista”. Kilpailun sijaan Johnson & Johnson ja Novartis sopivat yhteistyöstä, jotta ”markkinoilla ei olisi geneeristä depotlaastaria ja sen hinta pysyisi nykyisellä korkealla tasolla”.

(11)

Tämän seurauksena Sandoz ei ole tuonut valmistettaan markkinoille Alankomaissa niin kauan kuin sopimus oli voimassa. Sopimus irtisanottiin joulukuussa 2006, kun kolmas osapuoli oli tuomassa geneeristä fentanyylilaastaria markkinoille.

(12)

Komissio on tehnyt seuraavat päätelmät. Taloudellisen ja oikeudellisen tilanneanalyysin perusteella Sandoz oli tehdessään sopimuksen Janssen-Cilagin kanssa sen läheinen tai vähintäänkin mahdollinen kilpailija. Sopimukseen sisältyi ehto, jonka mukaan Janssen-Cilagin kuukausittaiset maksut olisivat päättyneet, jos Sandoz tai jokin muu osapuoli olisi tuonut markkinoille rinnakkaisvalmisteen. Sandoz ei siten tuonut Alankomaiden markkinoille omaa fentanyylidepotlaastariaan sopimuksen voimassaolon aikana (11. heinäkuuta 2005–15. joulukuuta 2006). Sopimuksen seurauksena Janssen-Cilagin läheinen tai vähintäänkin mahdollinen kilpailija jäi markkinoiden ulkopuolelle juuri kun se oli tuomassa rinnakkaisvalmistetta markkinoille.

(13)

Lisäksi Janssen-Cilag maksoi sopimuskauden aikana kuukausittaisissa erissä yhteensä noin viisi miljoonaa euroa Sandozille. Sandozille maksettu summa oli huomattavasti suurempi kuin voitot, jotka Sandoz oli tehdessään sopimuksen odottanut saavansa oman fentanyylidepotlaastarinsa tuomisesta Alankomaiden markkinoille. Kuukausittaiset maksut maksettiin määrittelemättömistä yhteisistä myynninedistämispalveluista. Alkuperäisen yhteisiä myynninedistämistoimia koskevan sopimuksen sopimuskauden aikana (11. heinäkuuta 2005–11. heinäkuuta 2006) Sandoz markkinoi valmistetta vain vähän. Lisäyksen kattamalta ajanjaksolta (11. heinäkuuta 2006–15. joulukuuta 2006) Sandozin tekemästä markkinoinnista ei ole lainkaan näyttöä.

(14)

Osapuolten aikomukset tukivat objektiivisen analyysin tuloksia. Osapuolet laativat sopimuksen yhteisistä myynninedistämistoimista niin, että Sandozin rinnakkaisvalmistetta ei tuotu markkinoille ja Janssen-Cilag pystyi saamaan mahdollisimman suuret voitot alkuperäisvalmisteen myynnistä niin kauan kuin sopimus oli voimassa. Janssen-Cilag jakoi nämä kilpailukykyiset hinnat ylittävien hintojen tuomat voitot Sandozin kanssa.

(15)

Tämän vuoksi komissio on katsonut, että sopimus rajoitti kilpailua SEUT-sopimuksen 101 artiklassa kuvatulla tavalla.

(16)

Rikkominen jatkui ainakin alkuperäisen yhteisistä myynninedistämistoimista tehdyn sopimuksen voimaantulosta 11. heinäkuuta 2005 sopimuksen (lisäyksineen) irtisanomiseen 15. joulukuuta 2006 asti.

(17)

Tapahtuneiden rikkomusten perusteella määrättiin seuraavat sakot:

29.4.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/23

Cour des comptes européenne

Publications (PUB)

12, rue Alcide De Gasperi

1615 Luxembourg

LUXEMBOURG

Puh. +352 4398-1

Sähköposti: eca-info@eca.europa.eu

29.4.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/23

Cour des comptes européenne

Publications (PUB)

12, rue Alcide De Gasperi

1615 Luxembourg

LUXEMBOURG

P. +352 4398-1

Sähköposti: eca-info@eca.europa.eu

29.4.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/24

1.

Komissio vastaanotti 22. huhtikuuta 2015 neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 (1) 4 artiklan mukaisen ilmoituksen ehdotetusta yrityskeskittymästä, jolla yhdysvaltalainen KKR & Co. L. P. (KKR), yhdysvaltalaiseen Comcast-konserniin (Comcast) kuuluvat Comcast Ventures LP ja NBC Sports Venture, LLC, brittiläinen Pentech Fund II L. P. (Pentech), brittiläinen Piton Capital Venture Fund L. P. (Piton), brittiläinen Scottish Enterprise ja yhdysvaltalainen Shamrock Capital Growth Fund III, L. P. (Shamrock) hankkivat sulautuma-asetuksen 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja 4 kohdassa tarkoitetun yhteisen määräysvallan brittiläisessä yrityksessä FanDuel Limited (FanDuel) ostamalla osakkeita.

2.

Kyseisten yritysten liiketoiminnan sisältö on seuraava:

—   KKR: maailmanlaajuisesti toimiva vaihtoehtoisten omaisuudenhoitopalvelujen ja pääomamarkkinaratkaisujen tarjoaja

—   Comcast: maailmanlaajuiset media- ja teknologiapalvelut

—   Pentech: pääomasijoitusyhtiö

—   Piton: pääomasijoituksia muun muassa kasvuyrityksiin tekevä yhtiö

—   Scottish Enterprise: Skotlannin talouskehitysvirasto

—   Shamrock: sijoituspalveluyritys

—   FanDuel: fantasiaurheiluun liittyvien online-palvelujen tarjonta Pohjois-Amerikassa.

3.

Komissio katsoo alustavan tarkastelun perusteella, että ilmoitettu keskittymä voi kuulua sulautuma-asetuksen soveltamisalaan. Asiaa koskeva lopullinen päätös tehdään kuitenkin vasta myöhemmin. Asia soveltuu mahdollisesti käsiteltäväksi menettelyssä, joka on esitetty komission tiedonannossa yksinkertaistetusta menettelystä tiettyjen keskittymien käsittelemiseksi neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 nojalla (2).

4.

Komissio pyytää kolmansia osapuolia esittämään ehdotettua toimenpidettä koskevat huomautuksensa.

Huomautusten on oltava komissiolla 10 päivän kuluessa tämän ilmoituksen julkaisupäivästä. Huomautukset voidaan lähettää komissiolle faksilla (+32 22964301), sähköpostitse osoitteeseen COMP-MERGER-REGISTRY@ec.europa.eu tai postitse viitteellä M.7624 – KKR / Comcast / Pentech / Piton / Scottish Enterprise / Shamrock / FanDuel / JV seuraavaan osoitteeseen:

29.4.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/25

—

lenkki: U:n muotoinen lenkki, jonka paino on 200–500 g;

—

pitkänomainen suora makkara, jonka paino on 200–500 g;

—

useista lenkeistä muodostuva makkara, joka ripustetaan kuivumaan vartaan ympärille; lenkkien lukumäärää ja makkaran painoa ei ole määritelty.

—

kokonaisena etiketillä varustettuna, pakkaamattomana tai perforoituun pussiin, suojakaasuun tai tyhjiöön pakattuna.

—

viipaloituna tyhjiöön tai suojakaasuun pakattuna, paitsi jos viipalointi tapahtuu vasta myynnin yhteydessä.

—

SMM-nimitys ”Saucisson de Lacaune” tai ”Saucisse de Lacaune”;

—

tunnus ”Lacaune”, joka muodostuu käsin kirjoitetusta vuoristoon viittaavasta M-kirjaimesta, jonka alla on alleviivaus ja sen alapuolella suuraakkosin painettuna nimi ”LACAUNE”.

—

runsaat sateet ja tasaisesti ympäri vuoden jakaantuva sademäärä;

—

suhteellisen alhainen keskilämpötila ja vähäiset lämpötilan vaihteluvälit;

—

tuuliolosuhteiden (suunta, kosteus) säännölliset vaihtelut, joihin liittyy lämpötilan ja kosteuden merkittävä vaihtelu saman vuorokauden aikana.

29.4.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/29