16.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 451/1

Esittelijä:

Panagiotis GKOFAS

Toinen esittelijä:

Luis Miguel PARIZA CASTAÑOS

1.1

Tämän lausunnon tavoitteena on antaa panos puheenjohtajavaltio Kreikan työskentelyyn sekä varmistaa jatkuvuus Italian puheenjohtajuuskaudella, jotta EU:n maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikassa vahvistetaan ulkoista ulottuvuutta. Maahanmuutto on erityisen monisyinen kysymys, joka edellyttää monien sidosryhmien yhteistyötä sekä EU:n yhteistä ja kokonaisvaltaista hallinnointia sekä kansainvälisellä että Euroopan tasolla (1).

1.2

EU ei saa enää pitää maahanmuuttopolitiikkaa melkein yksinomaan sisäpoliittisena asiana. Eräät unionin epäonnistumiset johtuvat tästä virheellisestä käsityksestä. ETSK katsoo, että unionin tulee hallinnoida maahanmuuttoa osana kokonaisvaltaista lähestymistapaa, joka kattaa sekä sisäiset että ulkoiset näkökohdat: maahanmuuton sisäinen hallinnointi ja yhteistyö kolmansien maiden kanssa ovat saman politiikan osatekijöitä pyrittäessä tehokkuuteen.

1.3

Unionin on omaksuttava kokonaisvaltainen lähestymistapa ihmisten liikkuvuuden muodostamaan haasteeseen globaalissa taloudessa. Maahanmuutto ja liikkuvuus ovat läheisessä yhteydessä toisiinsa. Kansainvälisen vuoropuhelun ihmisten liikkuvuudesta ja maahanmuutosta tulisi nivoutua unionin politiikkojen muihin näkökohtiin, kuten kauppaan, kehitysyhteistyöhön, ihmisoikeuksiin ja turvallisuuteen.

1.4

Koska mikään EU:n jäsenvaltio ei voi yksinään hallinnoida asianmukaisesti maahanmuuttoa ja turvapaikka-asioita, perustamissopimuksessa luodaan lähtökohdat yhteiselle politiikalle, joka tulee laatia yhtenäistetyn lainsäädännön perusteella. Toissijaisuuden ja oikeudenmukaisen vastuunjaon periaatteita on vahvistettava.

1.5

EU:n on otettava vastuu valvonnasta jäsenvaltioidensa ulkorajoilla, joihin kuuluvat koko Euroopan unionin rajat Schengen-alueella. Frontexista tulee kehittää Euroopan rajavartioyksikkö. EU:n tulee vahvistaa jäsenvaltioiden välistä solidaarisuutta ja parantaa vastuunjakoa.

1.6

Eräillä Euroopan alueilla on maantieteellisen sijaintinsa vuoksi erityisvaikeuksia, sillä ne ovat sääntöjenvastaisen maahanmuuton kauttakulkupisteitä, ja toisinaan niihin saapuu enemmän maahanmuuttajia kuin ne pystyvät vastaanottamaan. Euroopan unionin on otettava käyttöön parempaan vastuunjakoon sekä taloudelliseen ja toiminnalliseen solidaarisuuteen perustuvia vastaanottomenettelyjä.

1.7

Globalisoituneessa maailmassa Euroopan on tehtävä yhteistyötä kolmansien maiden ja kansainvälisten organisaatioiden kanssa luotaessa puitteita kansainvälistä maahanmuutto- ja liikkuvuuslainsäädäntöä varten.

1.8

ETSK katsoo näin ollen, että maahanmuuttokysymyksiä tulee käsitellä kolmella toisiinsa liittyvällä tasolla: maahanmuuttajien lähtömaissa, kauttakulkumaissa ja kohdemaissa eli tässä tapauksessa EU:ssa, sillä tämä on ainoa keino puuttua tehokkaasti muuttovirtoihin.

1.9

Maahanmuuttopolitiikkaa tulee koordinoida paremmin EU:n ulkopolitiikan kanssa. Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) tulee täyttää tehtävänsä ja sisällyttää maahanmuutto, rajavalvonta- ja turvapaikkapolitiikat toimintaansa niiden johdonmukaisuuden parantamiseksi. ETSK, joka on antanut oman panoksensa puheenjohtajavaltio Kreikan työskentelyyn, on tyytyväinen siihen, että Eurooppa-neuvoston 26.–27. kesäkuuta 2014 hyväksymiin strategisiin suuntaviivoihin on sisällytetty maahanmuutto-, turvapaikka- ja rajavalvontakysymysten ulkoinen ulottuvuus. Myös parlamentin roolia alalla olisi vahvistettava.

1.10

EU:n tulee tehdä maahanmuuttoa ja liikkuvuutta koskevan kokonaisvaltaisen tarkistetun lähestymistavan puitteissa sopimuksia kolmansien maiden ja erityisesti naapurimaiden, maahanmuuttajien lähtömaiden ja kauttakulkumaiden kanssa.

1.11

Komitea ehdottaa tämän vuoksi, että tiivistetään vuoropuhelua näiden maiden kanssa tavoitteena tehdä uusia liikkuvuutta ja maahanmuuttoa koskevia sopimuksia, joiden sisältö on nykyistä laajempi, kuten kohdissa 1.3 ja 5.1.6 todetaan.

1.12

Liikkuvuuskumppanuuksissa on tiettyjä rajoituksia, jotka on poistettava lähivuosina, koska ne eivät ole osapuolia sitovia. Niiden joustavuus auttaa saamaan aikaan poliittisia sopimuksia asettamatta oikeudellisia velvoitteita, mutta niistä täytyy ETSK:n mielestä tehdä sitovia kansainvälisiä sopimuksia.

1.13

Liikkuvuuskumppanuuksien painopisteisiin tulee sisällyttää taloudellisista syistä tapahtuvaan maahanmuuttoon ja liikkuvuuteen liittyvät näkökohdat: turvallisuuden, kotiinpaluun ja rajavalvonnan lisäksi tulisi painottaa nykyistä enemmän laillisen maahanmuuton organisointia ja viisumipolitiikkaa, pätevyyksien tunnustamista, oikeutta sosiaaliturvaan sekä maahanmuuton ja liikkuvuuden panosta kehitykseen.

1.14

Komitea ehdottaa, että lähtömaihin perustetaan EU:n maahanmuuttovirastoja, joita Euroopan komissio hallinnoi ulkosuhdehallinnon, sisäasioiden pääosaston ja työllisyysasioiden pääosaston virkamiesten avulla. EU:n maahanmuuttoportaali (internetissä) on myönteinen mutta riittämätön väline. Sitä tulisi voida käyttää useammilla kielillä ja sen tulisi olla vuorovaikutteisempi.

1.15

On tarpeen parantaa lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa tehtävää yhteistyötä sekä ehkäistä ja torjua sääntöjenvastaista maahanmuuttoa. Lisäksi on tarpeen järjestää tiedotuskampanjoita ja toimia tehokkaasti maahanmuuttajien laitonta tuontia tai salakuljetusta harjoittavia rikollisjärjestöjä vastaan. Poliisiyhteistyö ja oikeudellinen yhteistyö on perustavan tärkeää rikollisjärjestöjen torjumisessa. Ihmiskauppiaat ja ihmisten salakuljettajat vaarantavat ihmisten hengen ja turvallisuuden taloudellisten etujen saamiseksi. Liikkuvuuskumppanuuksissa tulee kehittää uusia yhteistyömenettelyjä rajavalvonnan ja tuetun kotiinpaluun alalla.

1.16

Yhtä lailla ratkaisevan tärkeitä ovat taloudellinen tuki ja kehitysohjelmat, jotka perustuvat myönteisen ehdollisuuden periaatteeseen (enemmällä enemmän), samalla kun puututaan maahanmuuttoon liittyviin eri tekijöihin, palauttamis- ja takaisinottopolitiikat mukaan luettuina. Samoin on tärkeää vahvistaa kansalaisyhteiskunnan organisaatioita ja niiden osallistumista liikkuvuuskumppanuuksiin.

1.17

ETSK myös puoltaa Frontexin ja Europolin yhteistyötä järjestäytyneen rikollisuuden, erityisesti ihmiskaupan ja maahanmuuttajien salakuljetuksen, torjumiseksi sekä tiivistä yhteistyötä kansainvälisten organisaatioiden kanssa; näitä ovat esimerkiksi Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö, Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutettu (UNHCR) ja kansainvälinen siirtolaispolitiikan kehittämiskeskus. Lisäksi ETSK kannattaa asetuksia turvapaikka- ja maahanmuuttorahaston ja sisäisen turvallisuuden rahaston joustavammasta hallinnoinnista vuodesta 2014 alkaen.

1.18

EU:n tasolla tulee muun muassa laatia tarkoituksenmukainen ja yhtenäinen unionin maahanmuuttopolitiikka, joka perustuu vastavuoroiseen tukeen ja kaikkien jäsenvaltioiden sitoumukseen. EU:n on omaksuttava tehokas palauttamispolitiikka, joka perustuu kansainvälisiin palauttamis- ja takaisinottopolitiikkaan liittyviin sopimuksiin. EU:n rajat – myös EU:n jäsenvaltioiden merirajat Välimerellä – ovat kaikkien EU:n jäsenvaltioiden rajoja, ja näin ollen vastuu niiden aktiivisesta suojelemisesta kuuluu kaikille jäsenvaltioille perussopimusten määräysten mukaisesti.

1.19

Luvattomien maahanmuuttajien ihmisoikeuksia on kunnioitettava kaikissa olosuhteissa: pelastustoimien ja vastaanoton aikana suojeluaseman myöntämiseen asti, kun he oleskelevat maassa säännösten vastaisesti ilman tarvittavia asiakirjoja tai kun heidät palautetaan kotimaahansa. Kaikkiin jäsenvaltioihin tulee perustaa koko Euroopan unionin tuella lisää ja parempia väliaikaisia majoitus- ja vastaanottokeskuksia maahanmuuttajille ottaen huomioon terveydenhuollon ja lääkintäavun tarjonnan sekä mahdollisuudet nopeuttaa turvapaikkahakemusten ja sosiaalitukihakemusten käsittelyä. ETSK toteaa jälleen kerran vastustavansa turvapaikanhakijoiden ja sääntöjen vastaisesti maahan tulleiden henkilöiden pitämistä säilöönottokeskuksissa. Tämä koskee erityisesti lapsia, ilman huoltajaa olevia alaikäisiä, raskaana olevia naisia sekä vaikeasti sairaita henkilöitä.

1.20

Komitea toteaa huolestuneena, että suvaitsemattomuus, rasismi ja maahanmuuttajiin kohdistuvat muukalaisviha lisääntyvät Euroopassa; se pitää lisäksi hälyttävänä, että eräissä jäsenvaltioissa perusoikeuksien suoja on heikkenemässä.

1.21

Kaikki unionin toimielimet ovat painottaneet useaan otteeseen maahanmuuton tärkeyttä EU:lle sekä taloudellisista että demografisista syistä. Kysymys otetaan esiin myös Eurooppa 2020 -strategiassa. Kuten ETSK on korostanut, eurooppalaisen maahanmuuttopolitiikan tulee näin ollen olla ennakoivaa, suojella ihmisoikeuksia sekä torjua työelämän ja yhteiskunnallista syrjintää, ja on kehitettävä toimintasuunnitelmaa kotouttamista varten.

1.22

Euroopan unionilla tulee olla yhteinen turvapaikkajärjestelmä, joka perustuu yhdenmukaiseen lainsäädäntöön. Dublinin yleissopimus tulee korvata järjestelmällä, jossa on nykyistä enemmän EU:n sisäistä solidaarisuutta ja jossa otetaan huomioon turvapaikanhakijoiden oma tahto ja jolla varmistetaan vastuun nykyistä oikeasuhteisempi jakautuminen jäsenvaltioiden kesken.

1.23

Uudessa turvapaikka- ja maahanmuuttorahastoa koskevassa asetuksessa kiinnitetään erityistä huomiota hätä- ja kriisitilanteisiin. ETSK yhtyy komission ehdotukseen varmistaa unionitasolla joustava toimintakapasiteetti ja osoittaa hätätilanteisiin riittävästi määrärahoja. Syyriasta ja muilta Afrikan sota-alueilta tulevien ihmisten suuret määrät edellyttävät EU:n toimia, koska ne ovat humanitaarisia hätätilanteita.

3.1

2000-luvulla ihmisten liikkuvuus lisääntyy ja myös muuttovirrat kasvavat. Nykyään vain kolme prosenttia maailman väestöstä asuu synnyinmaansa ulkopuolella, mutta suuntauksena on liikkumisen lisääntyminen tulevaisuudessa (vuotuinen kasvuvauhti on kolme prosenttia). Lisäksi on todettava, että maahanmuuttovirrat lisääntyvät eteläisten valtioiden välillä ja erityisesti nk. nousevan talouden maihin. Myös liikkuvuus EU-maiden välillä (2) ja Euroopan talousalueella on lisääntymässä.

3.2

Köyhyys, työttömyys, väestökehitys, mahdollisuuksien puuttuminen, selkkaukset, luonnonkatastrofit ja ilmastonmuutos kuuluvat kansainvälisten muuttoliikkeiden aiheuttajiin.

3.3

ETSK on esittänyt, että EU:n olisi ryhdyttävä ajamaan ulkopolitiikassa kansainvälistä siirtolais- ja liikkuvuuslainsäädäntöä, joka lievittäisi jäsenvaltioihin kohdistuvia paineita. Tähän kansainväliseen lainsäädäntökehykseen tulee sisältyä ILO:n tärkeimmät yleissopimukset ja Yhdistyneiden kansakuntien kansainvälinen yleissopimus kaikkien siirtotyöntekijöiden ja heidän perheidensä oikeuksista, jota EU:n jäsenvaltiot eivät ole vielä ratifioineet (3). ETSK kehottaa Euroopan komissiota laatimaan kertomuksen jäsenvaltioiden toteuttamista toimista, jotta voidaan luoda edellytykset yleissopimuksen ratifioimiselle aivan lähitulevaisuudessa.

3.4

Tämän lausunnon päätavoite on tarkastella ja korostaa maahanmuuttoon liittyviä kysymyksiä yleisesti, kuten todettu; näin voidaan etsiä kattavia ratkaisuja, joilla tähdätään tehokkaaseen maahanmuuttopolitiikkaan, jossa myös kunnioitetaan maahanmuuttajien oikeuksia.

4.1.1

Viimeisten kymmenen vuoden aikana EU on hyväksynyt asteittain yhteiset oikeudelliset puitteet sellaisille kysymyksille kuin unionissa pitkään oleskelleiden henkilöiden asema ja oikeus perheenyhdistämiseen. Maahantuloedellytykset on yhtenäistetty opiskelijoiden ja tutkijoiden osalta, ja korkeasti koulutettujen maahanmuuttajien osalta on otettu käyttöön sininen kortti. Lisäksi EU on antanut monialaista lainsäädäntöä, kuten yhdistelmäluvan myöntämistä kolmansista maista tuleville siirtotyöläisille koskeva direktiivi ja yrityksen sisällä siirrettävien työntekijöiden maahantulomenettelyä koskevasta direktiivi.

EU:n on annettava sysäys työperäistä maahanmuuttoa koskevalle yhteiselle politiikalle ja otettava käyttöön oikeudellinen kehys, joka on johdonmukainen, kokonaisvaltainen ja laaja-alainen ja jota ohjaavat työntekijöiden oikeuksien kunnioitus, yhdenvertainen kohtelu, yritysten tarpeet ja näiden työntekijöiden laillinen työhönotto. Tarvitaan lainsäädäntöä ja yhteistyötä lähtömaiden kanssa, jotta mahdollistetaan sekä erittäin ammattitaitoisten työntekijöiden että vähäistä koulutusta edellyttävillä aloilla työskentelevien henkilöiden maahanmuutto laillisia ja avoimia kanavia pitkin.

Tarvitaan yhtenäistä ja kokonaisvaltaista maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkaa sekä rajavalvontaa ja lainsäädännön yhdenmukaistamista siten, että siihen osallistuvat jäsenvaltiot, Euroopan komission yksiköt, Euroopan ulkosuhdehallinto ja toimivaltaiset eurooppalaiset elimet.

4.1.2

ETSK ja komissio tekevät tiivistä yhteistyötä kotouttamispolitiikkojen alalla. EU kehittää yhteisten perusperiaatteiden (Common Basic Principles, CBP) puitteissa kotouttamisohjelman, jonka käytössä on myös rahoitusväline. ETSK ja komissio aikovat jatkaa yhteistyötään Euroopan kotouttamisfoorumin toiminnan saralla.

4.2.1

EU on luomassa yhteistä turvapaikkajärjestelmää ja yhdenmukaistamassa lainsäädäntöä, mutta tilanne on yhä hyvin epätyydyttävä, koska jäsenvaltioilla on edelleen erilaisia politiikkoja ja lakeja (4).

4.2.2

Komitea on kritisoinut EU:ta solidaarisuuden puutteesta turvapaikka-asioissa, sillä 90 prosenttia hakemuksista käsitellään vain kymmenessä jäsenvaltiossa. Pienimmät maat, kuten Malta, Kypros ja myös Kreikka, ovat suhteellisesti suurimpien paineiden alla.

4.2.3

Dublinin yleissopimuksessa määritetään, mikä jäsenvaltio on vastuussa kunkin turvapaikkahakemuksen käsittelystä, mutta ETSK:n mielestä järjestelmästä puuttuu EU:n jäsenvaltioiden välinen solidaarisuus. Turvapaikanhakijoiden tulisi voida jättää hakemuksensa missä tahansa jäsenvaltiossa. Keskipitkällä aikavälillä EU:lle tulee antaa uusia toimivaltuuksia varmistaa, että se, eivätkä kansalliset viranomaiset, hallinnoi hakemuksia. Näin hakemukset käsiteltäisiin nopeammin ja turvapaikan myöntämisedellytykset paranisivat. Dublinin yleissopimus tulisi siis korvata järjestelmällä, jossa on nykyistä enemmän EU:n sisäistä solidaarisuutta ja jossa otetaan huomioon turvapaikanhakijoiden oma tahto ja jolla varmistetaan vastuun nykyistä oikeasuhteisempi jakautuminen jäsenvaltioiden kesken.

4.2.4

Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirasto (EASO) on perustettu auttamaan jäsenvaltioita turvapaikkajärjestelmän kehittämisessä. Se tarjoaa myös teknistä ja operatiivista apua. EASO tulee valtuuttaa arvioimaan jäsenvaltioiden turvapaikkajärjestelmiä ja niiden yhteensopivuutta unionin oikeudesta ja kansainvälisestä oikeudesta johtuvien velvollisuuksien sekä perusoikeuksien kanssa.

4.2.5

ETSK ehdottaa, että lisätään uudelleensijoittamisohjelmia pakolaisten siirtämiseksi unionin alueelle EU:n ulkopuolelta ja heidän sijoittamisekseen unioniin yhteistyössä kolmansien maiden ja UNHCR:n kanssa.

4.2.6

Komitea ehdottaa myös, että lisätään EU:n sisäisiä siirto-ohjelmia, jossa ohjelmaan sitoutuneille jäsenvaltioille myönnetään taloudellisia kannustimia. Komitean mielestä jäsenvaltioiden välinen solidaarisuus on nykyään hyvin vähäistä suojelua saavien henkilöiden ja turvapaikanhakijoiden uudelleensijoittamisen ja siirtämisen osalta.

4.2.7

Uudelleensijoittamisessa olisi käytettävä pysyvää, vakiintunutta mekanismia. Komission tulisi antaa lainsäädäntöehdotus pysyvästä ja tehokkaasta EU:n sisäisestä uudelleensijoittamismekanismista, jonka lähtökohtana on turvapaikanhakijoiden uudelleensijoittamiseen sovellettava, EU:n sisäisen solidaarisuuden lisäämisestä turvapaikka-asioissa annetussa Euroopan parlamentin mietinnössä (2012/2032 INI) kuvattu EU:n jakoperuste. Jotta mekanismi olisi mahdollisimman tehokas, säädösehdotuksessa olisi myös otettava huomioon Maltassa toteutetusta EUREMA-pilottihankkeesta saadut käytännön kokemukset (5).

4.3.1

Joissakin poliittisissa puheenvuoroissa maahanmuutto ja rikollisuus nivotaan yhteen, vaikka se ei vastaa todellisuutta ja lietsoo muukalaisvihamielisiä asenteita. Suurin osa sääntöjen vastaisesti maassa oleskelevista maahanmuuttajista on saapunut maahan laillisesti lyhytaikaisella viisumilla ja he pidentävät oleskeluaan tai heillä on lyhytaikainen oleskelulupa eivätkä he palaa sen voimassaolon päätyttyä.

4.3.2

Monet heistä työskentelevät epäoikeudenmukaisissa työoloissa, elleivät kokonaan työlainsäädännön soveltamisalan ulkopuolella, tai epävirallisessa taloudessa, ja ovat sosiaalisesti syrjäytyneitä. Tietyt tällaiset tilanteet huomioon ottaen kansalaisyhteiskunnan organisaatiot ja ETSK ovat tukeneet ilman asianmukaisia asiakirjoja olevien maahanmuuttajien laillistamishankkeita ja ovat yleisemmällä tasolla ehdottaneet, että EU tekee ehdotuksia, antaa suosituksia ja toteuttaa toimia tällaisten tilanteiden estämiseksi.

4.3.3

Luvattomien maahanmuuttajien oikeuksia on puolustettava kaikissa olosuhteissa heidän pelastamisestaan tai säilöön ottamisestaan aina suojelun myöntämiseen tai kotimaahan palauttamiseen asti. Meritse tapahtuva sääntöjenvastainen maahanmuutto johtaa usein ihmishenkien menetyksiin. Tämän vuoksi ETSK korostaa, että perusihmisoikeuksia on suojeltava kaikissa tilanteissa.

4.4.1

EU tarvitsee yhteistä ulkorajapolitiikkaa, joka on uskottavaa, tehokasta, legitiimiä ja demokraattisen valvonnan alaista. Schengen-alueen jäsenvaltiot eivät tee rajatarkastuksia yhteisillä rajoillaan. Niiden täytyy siis tehdä yhteistyötä ja jakaa vastuuta ulkorajojensa hallinnoinnista. Schengenin rajasäännöstössä säännellään rajojen ylitystä ja rajatarkastuksia ottaen huomioon vaatimukset, jotka muiden kuin EU-kansalaisten on täytettävä voidakseen tulla maahan ja oleskella enintään kolme kuukautta. EU laatii luetteloita maista, joiden kansalaiset tarvitsevat viisumin.

4.4.2

ETSK katsoo, että Frontexin roolia tulisi vahvistaa, jotta siitä voidaan keskipitkällä aikavälillä kehittää eurooppalaisesta rajavartijajoukosta koostuva Euroopan rajavartioyksikkö. Sen päätehtävänä olisi soveltaa rajasäännöstössä mainittuja yhteisiä sääntöjä. ETSK:n mielestä EU:n tulisi olla nykyistä solidaarisempi jäsenvaltioita kohtaan ja ottaa huomioon niiden maantieteellinen sijainti.

4.4.3

Maahanmuuttajien salakuljetuksen ja ihmiskaupan vastaisessa toiminnassa on taattava aina, että uhreja suojellaan kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja ihmisoikeuksien suojaamiseksi tehtyjen eurooppalaisten yleissopimusten mukaisesti. Schengenin rajasäännöstön 6 artiklan 2 kohdan mukaan rajatarkastuksia suorittaessaan rajavartijat eivät saa syrjiä ketään sukupuolen, etnisen alkuperän, uskonnon, vakaumuksen, vammaisuuden, iän tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella. 13 artiklan mukaan kolmansien maiden kansalaisilla, joiden pääsy on evätty, on oikeus hakea muutosta päätökseen.

4.4.4

Komitea kannattaa komission ehdotuksia viisumilainsäädännön muuttamiseksi. Yhteistyö kolmansien maiden kanssa on ratkaisevan tärkeää viisumipolitiikassa, joka usein edellyttää vastavuoroisuutta.

4.5.1

Liikkuvuuskumppanuuksissa olisi sovittava palautusmenettelyistä, jotka perustuvat ensisijaisesti vapaaehtoiseen paluuseen ja joihin liittyy tukijärjestelmiä (6). Mikäli kuitenkin toteutetaan pakkokeinoihin perustuva palautusmenettely, kotimaahansa palautettavien henkilöiden ihmisoikeuksia on kunnioitettava täysimääräisesti Euroopan neuvoston suositusten mukaisesti (7).

4.5.2

Kaikkien kolmansien maiden kanssa tehtävien sopimusten on perustuttava myönteiseen ehdollisuuteen siten, että tarjotaan taloudellista tukea ja perustetaan kehitysohjelmia sääntöjenvastaisen maahanmuuton torjumiseksi.

4.5.3

EU:hun sääntöjen vastaisesti saapuneiden maahanmuuttajien palauttamisessa on noudatettava sovittuja sääntöjä. Palautussopimukset kolmansien maiden kanssa ovat siis keskeisen tärkeitä sen varmistamiseksi, että kotimaahan palaavien maahanmuuttajien oikeuksia kunnioitetaan täysimääräisesti.

4.5.4

Perusoikeuskirjassa kielletään nimenomaisesti joukkokarkotukset ja taataan, ettei ketään palauteta, karkoteta tai luovuteta sellaiseen maahan, jossa häntä uhkaa vakavasti kuolemanrangaistus, kidutus tai muu epäinhimillinen tai halventava rangaistus tai kohtelu. Kyseessä on palauttamatta jättämisen periaate. Useat kansalaisjärjestöt ovat kuitenkin tuoneet julki joukkokarkotuksia sekä luvattomien maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden karkotuksia maihin, joissa loukataan ihmisoikeuksia. ETSK muistuttaa, että Euroopan ihmisoikeussopimuksessa sekä perusoikeuskirjassa on määräyksiä, jotka ovat sovellettavissa sääntöjenvastaista maahanmuuttoa koskevaan EU:n politiikkaan erityisesti suojelun osalta palauttamisen, karkottamisen ja luovuttamisen ollessa kyseessä.

4.5.5

Vaikeasti sairaita henkilöitä eikä raskaana olevia naisia ei voida Euroopan ihmisoikeus-sopimuksen 3 artiklaa koskevan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tulkinnan mukaisesti ottaa säilöön eikä poistaa maasta, sillä he tarvitsevat terveydenhoitoa. Myös alaikäisten asema edellyttää erityishuomiota ja -suojelua, erityisesti jos he ovat vailla huoltajaa.

4.5.6

ETSK toteaa jälleen kerran vastustavansa turvapaikanhakijoiden ja sääntöjen vastaisesti maassa oleskelevien henkilöiden pitämistä säilöönotto-olosuhteissa, sillä säilöönottokeskuksiin sulkemisen on oltava kaikissa tapauksissa poikkeuksellinen toimenpide (8). Komitea esittää, että EU:ssa ja sen ulkopuolella sijaitsevien säilöönottokeskusten avoimuutta lisätään ja että UNHCR:ä informoidaan säilöön otettujen henkilöiden tilanteesta.

5.1.1

Ensimmäisen askeleen otti Eurooppa-neuvosto, joka hyväksyi maahanmuuttoa ja liikkuvuutta koskevan kokonaisvaltaisen lähestymistavan vuoden 2005 lopulla. Eurooppalaisen maahanmuuttopolitiikan ulkoisen ulottuvuuden kehittämiseksi on käynnistetty useita komission aloitteita.

5.1.2

Liikkuvuuskumppanuudet on tärkein maahanmuuttoa ja liikkuvuutta koskevan tarkistetun kokonaisvaltaisen lähestymistavan poliittinen väline. Niiden kokeiluvaihe on nyt päättynyt, ja komissio teki niiden toteuttamisesta poliittisen arvion vuonna 2009 (9).

5.1.3

Komissio suositti, että maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan uusiin haasteisiin (joita ovat esimerkiksi sota ja väestöliikkeet Välimeren alueella) pyrittäisiin vastaamaan käynnistämällä muuttoliikkeitä, liikkuvuutta ja turvallisuutta EU:ssa koskeva vuoropuhelu. Tämä ilmenee komission tiedonannosta ”Muuttoliikettä, liikkuvuutta ja turvallisuutta koskeva vuoropuhelu eteläisen Välimeren maiden kanssa”, COM(2011) 292. Sen jälkeen EU on käynnistänyt vuoropuhelut eräiden maiden kanssa.

5.1.4

Kuusi liikkuvuuskumppanuutta on solmittu seuraavien maiden kanssa: Kap Verde (toukokuu 2008) (10), Moldova (toukokuu 2008) (11), Georgia (marraskuu 2009) (12), Armenia (lokakuu 2011) (13), Azerbaidžan (joulukuu 2013) (14) ja Marokko (kesäkuu 2013) (15). Tunisian kanssa käytävät liikkuvuuskumppanuutta koskevat neuvottelut on viety päätökseen, ja yhteinen julkilausuma allekirjoitettiin 3. maaliskuuta 2014. Jordanian kanssa on käynnistetty liikkuvuuskumppanuutta koskevat neuvottelut, ja ne on määrä saada päätökseen ennen Kreikan puheenjohtajakauden päättymistä. Lisäksi maahanmuuttoa, liikkuvuutta ja turvallisuutta koskevaa vuoropuhelua ollaan aloittamassa muiden eteläisen Välimeren maiden, kuten Egyptin, Libyan, Algerian ja Libanonin, kanssa. EU:n ja Afrikan huippukokouksen maahanmuuttoa ja liikkuvuutta koskevassa julistuksessa (16) on kokonaisvaltainen lähestymistapa, jota ETSK kannattaa.

5.1.5

Komissio julkaisi arvion maahanmuuttoa ja liikkuvuutta koskevasta kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta vuonna 2011. Siinä se kehotti EU:ta vahvistamaan ulkoista muuttoliikepolitiikkaansa ja esitteli tarkistetun maahanmuuttoa ja liikkuvuutta koskevan kokonaisvaltaisen lähestymistavan (17), joka perustuu neljään pilariin: 1) laillisen maahanmuuton ja liikkuvuuden organisointi ja helpottaminen 2) laittoman maahanmuuton ja ihmiskaupan estäminen ja vähentäminen 3) kansainvälisen suojelun parantaminen ja turvapaikkapolitiikan ulkoisen ulottuvuuden edistäminen ja 4) maahanmuuton ja liikkuvuuden kehitysvaikutuksen maksimointi.

5.1.6

Liikkuvuuskumppanuuksissa on joitakin rajoituksia, joista ETSK toivoisi päästävän eroon lähivuosina. Oikeudellisesta näkökulmasta ne ovat tietynlaista ei-sitovaa oikeutta. Ne ovat EU:n, asianosaisten jäsenvaltioiden ja EU:n ulkopuolisen maan yhteisiä julkilausumia, mutta ne eivät sido osapuolia. Niiden joustava luonne helpottaa poliittiseen sopimukseen pääsemistä, mutta se ei aseta oikeudellisia velvoitteita. Kuten ETSK on jo todennut (18), liikkuvuuskumppanuuksien tulisi olla osapuolia sitovia kansainvälisiä sopimuksia.

5.1.7

Liikkuvuuskumppanuuksissa tulisi kehittää liikkuvuuden ja maahanmuuton osioita nykyistä kokonaisvaltaisemmin ja tasapainoisemmin, ja tämän tulisi kuulua niiden painopistealoihin. Toistaiseksi painopistealat ovat painottuneet turvallisuuteen, paluuseen, luvattomien maahanmuuttajien takaisinottoon ja rajavalvontaan. Komission vuoropuhelua koskevassa tiedonannossa todetaan, että liikkuvuuden lisääminen edellyttää kolmansien maiden täyttävän erityisehtoja. ETSK:n näkemyksen mukaan EU:n tulisi tarjota näille maille maahanmuuttomahdollisuuksia laillisten ja avoimien menettelyjen avulla (19).

5.1.8

ETSK ehdottaa, että EU:n tulee avata kumppanimaille kanavia ihmisten liikkuvuudelle, viisumien saamiselle ja uusien maahanmuuttajien maahanpääsylle. Komitea (20) kannattaa sitä, että uusiin sopimuksiin sisällytetään muita näkökohtia, kuten:

5.1.9

EU:n maahanmuuttokeskusten perustaminen lähtömaihin vahvistaa EU:n läsnäoloa näissä maissa samalla kun se myös poistaa salakuljetusryhmien levittämää väärää tietoa ja kannustaa laillista maahanmuuttoa koskevien hakemusten tekoon. Erityishuomiota tulee kiinnittää paikallisen kansalaisyhteiskunnan vahvistamiseen tai sellaisen puuttuessa sen luomiseen.

5.1.10

Suurista väestön liikkeistä johtuvissa humanitaarisen kriisin tilanteissa EU voisi rahoittaa maahanmuuttokeskusten ja tilapäisten majoituskeskusten perustamisen ottaen huomioon myönteisen ehdollisuuden periaatteen. Näissä keskuksissa tarjottaisiin apua tarvitseville ihmisille kansainvälisen turvapaikkajärjestelmän suoja yhteistyössä UNHCR:n ja Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön kanssa.

5.1.11

EU:n on tehtävä sopimuksia kauttakulkumaiden kanssa ja kiinnitettävä erityishuomiota ihmisoikeusperiaatteita ja kotimaahan kuljettamista koskeviin vaatimuksiin.

5.1.12

Sopimusten allekirjoittaminen voisi myös ulottua Frontexin ja Europolin kanssa tehtävään yhteistyöhön. Järjestäytyneiden salakuljetusverkostojen torjunta on keskeinen tekijä sääntöjenvastaisen maahanmuuton ehkäisemisessä ja vähentämisessä. Salakuljettajien hyväksikäytön kohteeksi joutuvia tulisi pitää viattomina uhreina.

5.1.13

Lampedusan katastrofin jälkeen oikeus- ja sisäasioiden neuvostossa perustettiin Välimeren erityistyöryhmä 7.–8. lokakuuta 2013. Ryhmä julkaisi työnsä päätteeksi Välimeren erityistyöryhmän työtä koskevan tiedonannon COM(2013) 869, johon sisältyy lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin toimenpidepaketti viidelle pääasialliselle toiminta-alalle: yhteistyötoimet kolmansien maiden kanssa; alueellinen suojelu, uudelleensijoittaminen ja laillisten väylien kehittäminen EU:hun pääsemiseksi; ihmiskaupan, ihmisten salakuljetuksen ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunta; rajavalvonnan tehostaminen; sekä siirtolaistulvan kohteeksi joutuvien jäsenvaltioiden auttaminen ja niiden taakan jakaminen.

5.1.14

ETSK:n mielestä on olennaisen tärkeää, että lyhyen aikavälin toimia täydennetään pitkän aikavälin toimilla, joiden tarkoituksena on puuttua omaan tahtoon perustumattoman maahanmuuton perimmäisiin syihin.

5.1.15

Vuoden 2013 joulukuussa kokoontunut Eurooppa-neuvosto kannatti ehdotettuja toimia ja toisti olevan tarpeen toimia määrätietoisesti kuolemantapausten ehkäisemiseksi merellä ja inhimillisten tragedioiden välttämiseksi tulevaisuudessa. Eurooppa-neuvosto vahvisti, että on ensisijaisen tärkeää tehdä yhteistyötä kolmansien maiden kanssa tällaisten tapahtumien estämiseksi.

16.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 451/10

Esittelijät:

Joost VAN IERSEL ja Carmelo CEDRONE

—

Talous- ja rahaliitto (EMU) on EU:n jatkokehittämisen kulmakivi, ja sen tavoitteena on edistää elämänlaatua, hyvinvointia ja vakautta EU:n kansalaisten hyväksi. Luottamuksen rakentaminen ja reaalitaloudelle suotuisat olosuhteet ovat kasvun, työllisyyden, kilpailukyvyn ja investointien edistämisen ennakkoedellytyksiä. Nämä seikat korostavat EMUn merkitystä euroalueelle ja myös euroalueen ulkopuolisille maille.

—

Kehityskulkujen ennakoimattomuus pakottaa euroalueen luomaan asianmukaiset edellytykset pikaisesti, sillä nykypäivän globalisoituneessa toimintaympäristössä mikään Euroopan maa ei pysty takaamaan toimintavapauttaan yksin. Tällä on huomattavia vaikutuksia EMUn hallinnointiin ja sen harjoittamiin toimiin.

—

Talous- ja rahaliitto ei selviä omin voimin. Se luotiin alun perin Euroopan sisäisen avoimen tilan ja sisämarkkinoiden valmiiksi saattamiseksi. Talouskurin lisäksi EU:n ja jäsenvaltioiden tulee laatia samanaikaisesti myös talous- ja sosiaalipolitiikkoja onnistuneen vakauttamisen keskeisiin tekijöihin kuuluvien kasvun ja työllisyyden edistämiseksi (1).

—

Jotta voidaan varmistaa jäsenvaltioiden lähentyminen useilla aloilla, tulevaisuudessa on toteutettava perusteellisia mukautuksia talous- ja rakennepolitiikoissa, joita on tähän mennessä pidetty laajalti jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvina aloina. Yhteisen luottamuksen rakentamisen tulee korvata epäluottamus ja jännitteet. Unionin yhtenäisyyden lisääntyminen vaikuttaa koko yhteiskuntaan. Tulee varmistaa, että työmarkkina- ja kansalaisvuoropuhelua käydään kaikilla tasoilla.

I.

Tulee toteuttaa talous- ja rahaliitto niin, että se tukeutuu vankkaan euroalueen hallinnointiin ja hallintorakenteeseen ja perustuu

II.

Tulee käynnistää mahdollisimman pian aito eurooppalainen kasvu- ja työllisyyssuunnitelma sellaisen laajan investointiohjelman perusteella, joka pohjautuu finanssipoliittista elvytystä tukeviin julkisiin ja yksityisiin investointeihin. Lisäksi tulee varmistaa olemassa olevien välineiden – etenkin talouspolitiikan ohjauspaketin (six-pack), budjettikuripaketin (two-pack) ja EU-ohjausjakson – tasapainottaminen ja asianmukainen täytäntöönpano.

III.

Tulee laatia aikataulu ja järjestelyt kattavan poliittisen EU:n luomiselle. Tulee myös pohtia tällaisen unionin institutionaalista rakennetta uuden Eurooppa-valmistelukunnan puitteissa.

IV.

Tulee laatia talous- ja rahaliiton viestintää ja yksinkertaistamista koskeva strategia komission, Euroopan parlamentin, jäsenvaltioiden ja kansalaisyhteiskunnan yhteistyönä.

2.1

ETSK korostaa, että kokonaan toteutetun ja toimivan talous- ja rahaliiton vaikutus ulottuu paljon talousarviota, rahamarkkinoita ja pankkeja koskevia järjestelyjä pidemmälle. Määrätietoisen johtamisen olisi valettava kansalaisiin ja talouden toimijoihin uskoa yhteiseen tehtävään ja yhteiseen EU:hun.

2.2

Seuraavat viisi vuotta ovat ratkaisevan tärkeitä talous- ja rahaliiton vielä haavoittuvaisen rakenteen valmiiksi saattamisessa. Tämä edellyttää ensisijaisesti vastuun kantamista, avoimuutta ja läpinäkyvyyttä, ja siksi euroalueen jäsenvaltioiden hallituksilta, neuvostolta ja kaikilta muilta EU:n elimiltä tarvitaan tehokkaita toimia ja selkeää ja selvää viestintää ilman ristiriitaisia puheita.

2.3

ETSK on yhtä mieltä eräiden merkittävien eurooppalaisten poliitikkojen esittämästä vaatimuksesta, jonka mukaan poliittinen unioni on suunta, johon tulevaisuudessa olisi pyrittävä (2). ETSK katsoo vaatimuksen esittäjien tavoin, että poliittinen unioni ei ole ainoastaan talous- ja rahaliiton toteuttamisen viimeinen vaihe vaan siihen liittyen on otettava huomioon nykypäivän globalisoituneen maailman laajempi konteksti, joka haastaa merkittävällä tavalla westfalenilaisen järjestyksen ja yksittäisten valtioiden sääntelyvalmiudet.

2.4

Tämän päivän globalisoituneessa maailmassa mikään yksittäinen Euroopan valtio ei selviä yksin. Näin ollen valtioiden itsemääräämisoikeudelle saadaan paremmat takeet toimimalla yhteisissä poliittisissa ja taloudellisissa puitteissa.

2.5

Puheenjohtaja Van Rompuyn antamassa selvityksessä ”Kohti todellista talous- ja rahaliittoa” ja marraskuussa ja joulukuussa 2012 annetuissa tähän selvitykseen liittyvissä komission tiedonannoissa esiteltiin alustava etenemissuunnitelma, joka sisältää samansuuntaisia konkreettisia toimenpiteitä. ETSK on ilmaissut suhtautuvansa tähän myönteisesti (3). Suurimpana ongelmana on, että yhteisen valuutan hallinnoinnin ja hallitustenvälisesti toteutettavan talouden ohjauksen ja hallinnan erillisyys aiheuttaa ylipääsemättömiä jännitteitä, vaikka huomattavaa edistystä onkin tapahtunut. ETSK kehottaa säilyttämään Van Rompuyn selvityksen tulevana kautena tehtävien lainsäädäntöaloitteiden poliittisena perustana.

2.6

Talous- ja finanssikriisi on kohdistunut erityisesti euroalueeseen ja paljastanut talous- ja rahaliiton nykyiset rajoitukset. Monet ovat mieltäneet euron pikemminkin valtioita ja kansalaisyhteiskuntaa jakavaksi tekijäksi kuin Euroopan integraatiovälineeksi, mikä vaarantaa koko unionin tulevaisuuden. Tämän väärän mielikuvan mukaisesti ajateltaessa ei oteta huomioon, että kriisi – jonka syyt olivat pitkälti euroalueen ulkopuolisia – olisi ollut syvempi ilman yhteistä valuuttaa.

2.7

Maaryhmien välinen epätasapaino ja taloudelliset erot, jotka ovat olleet olemassa vuodesta 1991 lähtien ja joihin ei ole koskaan pureuduttu, jarruttavat nyt yhdentymisprosessin edistymistä. Myös vaarallisia jakolinjoja ja uudelleenkansallistamispyrkimyksiä on nousemassa esille.

2.8

Tätä menoa tulevaisuudesta tulee ennalta arvaamatonta. Merkit elpymisestä pitävät yllä optimismia ja hälventävät kriisitunnelman. Alhaisen tai maltillisen kasvun odotetaan kuitenkin jatkuvan vielä melko pitkään osittain siksi, että talous- ja rahaliittoa ei ole vielä saatettu valmiiksi ja että EU:n rahoitusmarkkinat ovat pirstaleiset. ETSK varoittaa suhtautumasta huolettomasti näihin ongelmiin, sillä talous heilahtelee ja takaiskut ovat mahdollisia tulevina vuosina.

2.9

Tätä taustaa vasten äskettäiset päätökset esimerkiksi talouspolitiikan ohjauspaketista, budjettikuripaketista ja – vaikkakin suppeamuotoisesta – pankkiunionista olivat erittäin tarpeellisia ja kiireellisiä. Näiden uusien ohjaus- ja hallintamekanismien taustalla ovat kuitenkin suurelta osin pikemminkin budjetti- ja vakaushuolet kuin huoli ihmisistä, minkä takia niihin ei ole sisällytetty kasvua tukevia ja sosiaalisia toimenpiteitä. Lisäksi pitkähkö päätöksentekoprosessi ja järjestelmän monimutkaisuus ovat johtaneet jäsenvaltioissa ja neuvostossa hiljaiseen tai avoimeen vastarintaan poliittisen epäluottamuksen sekä kansallisen itsemääräämisoikeuden painottamisen johdosta. Tilanne on jo aiheuttanut unionille taloudellisia ja sosiaalisia seuraamuksia, ja se heikentää unionin kansainvälistä asemaa, joten luottamuksen rakentaminen on perustavan tärkeää esteiden ylittämiseksi.

2.10

ETSK kehottaa siksi painokkaasti laatimaan Euroopan parlamentin seuraavaksi vaalikaudeksi vakuuttavan ja ajallisesti tarkkaan määritellyn etenemissuunnitelman seuraavista askelista, joissa on keskityttävä talous- ja rahaliiton toteuttamiseen tiiviissä yhteydessä Eurooppa 2020 -strategian tavoitteisiin ja lippulaivahankkeisiin. Tässä lausunnossa ehdotetaan joitakin keskeisiä osatekijöitä etenemissuunnitelmaa varten.

2.11

EU:n sisällä eriytettyä yhdentymistä on jo toteutettu menestyksekkäästi eri politiikanaloilla, ja sen olisi jatkossakin oltava keskeinen periaate. Monet talous- ja rahaliiton valmiiksi saattamiseksi tarvittavat päätökset voidaan toteuttaa voimassa olevan oikeuden nojalla ja/tai tiiviimmällä yhteistyöllä, mutta osa edellyttää uutta perussopimusta ja/tai muutoksia nykyisiin sopimuksiin. Tällaisten päätösten avulla voitaisiin kuroa umpeen viiveet EMUn toteuttamisessa ja ryhtyä nopeisiin toimiin unohtamatta pitkän aikavälin näkymiä ja sitä, että myös euroalueella tarvitaan todellisia institutionaalisia rakenneuudistuksia yksittäisissä valtioissa toteutettavien uudistusten rinnalla.

3.1

Unionin seuraavan lainsäädäntökauden etenemissuunnitelman ensimmäiseen välittömään vaiheeseen kuuluu aidon kasvu-, työllisyys- ja vakaussopimuksen allekirjoittaminen ja täytäntöönpano talouden elvyttämiseksi ja velkojen takaisinmaksuedellytysten luomiseksi (eurooppalainen New Deal). Suunnitelmaan on sisällyttävä ainakin seuraavat kohdat:

4.1.1

Rahapolitiikkaan liittyen olisi euroalueen makrotalouden vahvistetun ohjausjärjestelmän mukaisesti täydennettävä EKP:n mandaattia ja asetettava se samalle viivalle Euroopan ulkopuolisten maiden sekä EU:hun ja euroalueeseen kuulumattomien Euroopan maiden keskuspankkien mandaattien kanssa, jolloin se voisi muun muassa toimia hätärahoittajana ja tasavertaisena kumppanina kansainvälisillä foorumeilla säilyttäen kuitenkin täyden riippumattomuuden. EKP:lle pitäisi antaa kaikki valmiudet ehkäistä maksuvalmiuskriisit investointeja (pk-yrityksiä) suosivalla tavalla.

4.1.2

Kaikkea vastuuta ei voida kuitenkaan sälyttää EKP:lle. Täysimittainen pankkiunioni on oleellisen tärkeä pyrittäessä kohti finanssi- ja talousunionia (8). Jäsenvaltiot ovat valtioiden ja pankkien välillä yhä olevan kytköksen takia edelleen vastahakoisia luomaan tarvittavia poliittisia ja taloudellisia edellytyksiä, minkä seurauksena sopivimpien ja tehokkaiden päätösten teko on lykkäytynyt. (9) Tämä heikentää myös mahdollisuuksia tehokkaaseen, EKP:n suorittamaan kaikkien pankkien valvontaan, jonka avulla pitäisi torjua finanssimarkkinoiden pirstaloitumista, katkaista ei-toivottavat yhteydet kansallisen politiikan ja pankkien väliltä ja luoda suotuisat edellytykset pankkien yhdistymiselle rajojen yli.

4.1.3

Euroopan parlamentti onnistui neuvoston kanssa pankkiunionista käymissään neuvotteluissa varmistamaan yhteisymmärryksen etenemisestä kohti yhteistä kriisinratkaisumekanismia ja yhteistä kriisinratkaisurahastoa (10). ETSK yhtyy täysin EP:n kantaan. Päätökset edistänevät lähitulevaisuudessa Yhdysvaltojen markkinoihin verrattavissa olevien yhtenäisten eurooppalaisten pääomamarkkinoiden muodostumista.

4.1.4

Täysimittainen pankkiunioni edellyttää hyvin järjestettyä yhteistä kriisinratkaisumekanismia, yhdenmukaistettuja jäsenvaltioiden talletussuojarahastoja ja Euroopan vakausmekanismia (EVM), joka mahdollistaa pankkien suoran pääomittamisen (11). Tähän liittyvän päätöksentekomekanismin olisi oltava tehokas, ja sen puitteissa on voitava toimia nopeasti. Näiden osatekijöiden luomista ja toteuttamista on vauhditettava.

4.1.5

Pankkiunioni ei kuitenkaan yksinään riitä talouden ja investointien edistämiseen. Jotta Euroopan finanssialan häiriönsietokyky paranisi, lähivuosina on annettava tärkeä sija myös Basel III -sääntöjen kattavalle täytäntöönpanolle, finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmälle ja kansainvälisten sopimusten (G20) mukaisen ratkaisun etsimiselle sellaisia pankkeja varten, joita pidetään liian suurina kaatumaan.

4.1.6

Komission jäsenen Michel Barnier'n hiljattain julkaisema laaja pankkeja ja finanssimarkkinoita koskeva lainsäädäntöpaketti voi edistää merkittävällä tavalla finanssimarkkinoiden moitteetonta toimintaa Euroopassa, ja sen avulla voidaan luoda vakaa ja luotettava pankkisektori. Tämä on ensiarvoisen tärkeää reaalitalouden kannalta. Neuvoston viimeisimmät alaa koskevat päätökset menevät vain osittain toivottuun suuntaan.

4.1.7

Riittävä luotonsaanti on talouden elpymisen ja kasvun sekä kehityksen kannalta kaikkein tärkeintä. EU:n lainsäädännössä on tämän vuoksi tasapainotettava pankkialan tiukkojen reunaehtojen varmistaminen ja riittävien mahdollisuuksien luominen operatiivisille pankkitoiminnoille ajatellen erityisesti sitä, että edistetään investointeja, jotka ovat välttämättömiä kaikessa kasvupolitiikassa. On sanomattakin selvää, että riittävät järjestelyt aloittelevien yritysten ja pk-yritysten tukemiseksi ovat ratkaisevan tärkeitä (12).

4.2.1

Eurooppa-neuvostossa näihin asioihin liittyen käyty työläs keskustelu sitovista talouden uudistamista koskevista sopimuksista on ollut paljonpuhuvaa ja aiheuttanut pettymyksiä (13). ETSK kehottaakin komissiota hiomaan ehdotustaan tällaisista sopimusjärjestelyistä. On käytävä lisäkeskusteluja järjestelyjen muodon, rahoituksen ja demokraattisen oikeutuksen osalta (14).

4.2.2

Yhteisesti sovituista sopimusjärjestelyistä ja niihin liittyvistä solidaarisuusmekanismeista koostuvaan järjestelmään pohjautuvat kumppanuudet voisivat omalta osaltaan edistää ja tukea asianmukaisia sopeuttamistoimia. Tällaiset järjestelyt edistäisivät sekä jäsenvaltioiden vastuullisuutta yhteisessä kehyksessä että uudistuksia kaikilla kestävään kasvuun, kilpailukykyyn ja työllisyyteen liittyvillä aloilla. Kaikki nämä kolme tekijää vahvistavat EU:ta kokonaisuutena (15). Tällainen kehys voisi auttaa tarjoamaan maakohtaisiin epäsymmetrisiin šokkeihin EU:n vastauksen, joka olisi yksi EU:n solidaarisuuden muoto.

4.2.3

Tällaiset kumppanuudet voisivat edistää koheesiota ja ihmisten luottamusta, mikä on välttämätöntä kansallista itsemääräämisoikeutta koskevan huolen hälventämiseksi. Tämä puolestaan edistäisi EU:n yhteisöllisyyttä, joka on välttämätön perusta euroalueen talousarvion, Euroopan unionin solidaarisuusrahaston ja euroalueen yhteisten joukkolainojen kaltaisten EU:n välineiden kehittämistä varten.

4.2.4

Talousjärjestelmien – myös verotusjärjestelmien – lähentäminen niin, että lisäksi luodaan solidaarisuusväline, on keskeinen tekijä pyrittäessä vähitellen kaventamaan maiden välisiä makro- ja mikrotaloudellisia eroja (16). Keskipitkällä aikavälillä tästä välineestä kehittynee vääjäämättä – vaikka se ehkä edellyttää perussopimusten muuttamista – taloudellinen korvausmekanismi, jolla voidaan tasapainottaa ja yhdentää euromaiden talouksia. Siitä voi loppujen lopuksi tulla osa euroalueen yhteistä talousarviota. Myös rakenne- ja koheesiorahastoja voitaisiin käyttää tässä tarkoituksessa.

4.2.5

Jotta neuvosto voisi käydä hedelmällisiä keskusteluja konkreettisten ehdotusten pohjalta, prosessissa tärkeimpänä toimijana olevan uuden komission on kannettava vastuunsa ja esitettävä lainsäädäntöehdotuksia aloilla, joilla keskustelua ovat tähän asti hallinneet jäsenvaltiot, kuten komission jäsen Michel Barnier toimi rahoitusjärjestelmän sääntelyyn liittyvissä yhteyksissä.

4.2.6

Tähän mennessä komissio ei ole hyödyntänyt tätä menetelmää riittävän tehokkaasti. Esimerkkejä tapauksista, joissa sitä voitaisiin käyttää, ovat merkittäviä talouspoliittisia uudistuksia koskevien suunnitelmien ennakkokoordinointi, talousuudistussuunnitelmat, joihin liittyy solidaarisuusmekanismi, sekä Euroopan velanlunastusrahaston perustaminen ja euroalueen velkakirjat. Sikäli kuin nämä ehdotukset edellyttävät muutoksia perussopimuksiin, komission olisi ilmoitettava tämä selvästi euroalueen jäsenille.

4.2.7

Tällainen lähestymistapa pakottaa neuvoston ottamaan kantaa kyseisiin ehdotuksiin. Sen yhteydessä korostuu erilaisten poliittisten kantojen avoin ja selkeä esilletuonti, ja se on ainoa menetelmä, jonka avulla voidaan päästä eteenpäin nykyisen rakenteen hallitustenvälisestä umpikujasta. Komission on myös tiedotettava siitä asianmukaisesti eri sidosryhmille suurta yleisöä unohtamatta.

4.2.8

Keskipitkällä aikavälillä tarvitaan siis euroalueen mikro- ja makrotalouspolitiikkoja koskevaa talouden ohjausta ja hallintaa (jollaista on tarvittu jo Maastrichtin sopimuksesta lähtien), jossa siirrytään nykyisestä, toistaiseksi laihoja tuloksia tuottaneesta koordinointimenetelmästä sellaiseen, joka perustuu yhteiseen päätösten tekoon kyseisten politiikkojen perusteista. Euroalueella ei ole varaa siihen, että talouspolitiikat olisivat jatkossakin erilliset, vaikka raha on yhteinen. Kyseiset politiikat on siis yhdennettävä mm. EKP:n työn helpottamiseksi.

4.2.9

Epäsymmetristen šokkien tapauksessa käytettävä uudelleenjakomekanismi: Niin valtioita kuin kansalaisiakin koskevaa vastuullisuusperiaatetta ei voida erottaa solidaarisuusperiaatteesta. Olisikin toteutettava tietyn aikaa kestäviä konkreettisia toimenpiteitä heikoimmassa asemassa olevien väestöryhmien auttamiseksi. Tämä on kaikkien kansalaisten ja kaikkien maiden velvollisuus.

4.2.10

Samassa hengessä olisi siirryttävä kohti tarkoituksenmukaista, yhteisin säännöin toimivaa euroalueen omaa talousarviota. Ainoastaan siten voidaan edetä vähitellen kohti yhteistä finanssipolitiikkaa ja selviytyä mahdollisista tulevista šokeista. Rahoitus voidaan järjestää esimerkiksi kohdennetun veron, finanssitransaktioveron (mikäli se otetaan käyttöön koko euroalueella), hiiliveron tai esimerkiksi kuusi prosenttia ylittävistä maksutaseylijäämistä perittävän väliaikaisen maksun sekä yhteisten joukkolainojen liikkeeseenlaskun avulla.

4.2.11

Valtionvelka: Olisi otettava käyttöön mekanismi, jolla lopetetaan valtionvelalla keinottelu vapauttamatta kuitenkaan velkaantuneita maita vastuusta. Valtionvelka, josta enintään 60 prosentin osuus (ETSK:n ehdotuksen mukaisesti (17)) tai 60 prosentin osuuden ylittävä osa (velanlunastusrahastoa koskevan komission ehdotuksen mukaisesti (18)) on asteittain muunnettu, voitaisiin pitää konsolidoidulla velkatilillä, jossa eri jäsenvaltiot hoitaisivat sitä osuutensa mukaisesti. Vaihtoehtoisesti voitaisiin perustaa hallitustenvälisellä sopimuksella tilapäinen euroalueen joukkovelkakirjarahasto, jonka avulla voitaisiin laskea liikkeeseen lyhytaikaisia euroalueen velkainstrumentteja ja torjua siten euroalueen maiden maksuvalmiuskriisin uhka. Komission olisi nyt tehtävä nimenomaan yhteisen velan liikkeeseenlaskun eri vaihtoehtojen hyvien puolten ja riskien analysoimiseksi perustetun asiantuntijaryhmänsä antamien päätelmien perusteella konkreettinen ehdotus käytettävistä välineistä ja aikataulusta.

4.3.1

Myös mikrotaloutta koskeviin politiikkoihin tulee kiinnittää paljon huomiota, erityisesti teollisuuspolitiikkaan ja alakohtaisiin politiikkoihin, jotka ovat elintärkeitä Euroopan talouden kasvulle. Näillä aloilla ei voida enää edetä hajanaisesti. Tämän vuoksi tulee yhdistää tiettyjä, valtioiden talousarvioihin välillisesti vaikuttavia politiikkoja (ja niitä koskevia päätöksentekomenettelyjä), jotta saavutetaan yhteinen näkemys ja saadaan käynnistettyä komission ja jäsenvaltioiden yhteisiä toimia erityisesti seuraavissa asioissa:

4.4.1

ETSK kehottaa painokkaasti ryhtymään konkreettisiin toimenpiteisiin talous- ja rahaliiton sosiaalisen ulottuvuuden osalta (20). Nuorisotyöttömyysaste on yhä vaarallisen korkea. Uuden komission on kannettava yhdessä jäsenvaltioiden kanssa vastuunsa elin- ja työolojen parantamisesta

4.4.2

Tarvitsemme asianmukaista, kaikilla tasoilla käytävää sosiaalista vuoropuhelua. Tämä tarkoittaa sitä, että jäsenvaltioiden sisäisten ja niiden välisten kuulemisten tehokkaan järjestämisen esteet on poistettava. EU:n olisi autettava merkittävällä tavalla tuomaan yhteen eri maiden osapuolia, jotta voidaan keskustella onnistuneista käytännöistä ja kartoittaa työpaikkojen luomista koskevien olosuhteiden parantamiseen liittyviä suunnitelmia.

4.4.3

Unionia ja etenkään euroaluetta toteutettaessa ei voida jättää huomiotta nykyisten talouspolitiikkojen sosiaalisia seurauksia ja sysätä niitä täysin valtioiden vastuulle. Sekä taloudellisissa että sosiaalisissa toimenpiteissä tulee ottaa huomioon vakaussopimuksen muuttujien lisäksi laajemmat makrotaloudelliset muuttujat (esim. työttömyysaste, kasvuprosentti, maksutase, työllisyysaste, köyhyysaste, tulojen ja varallisuuden jakautuminen). Talous- ja rahaliiton vakautta on mahdotonta taata ilman euroalueen sosiaalisia mekanismeja, joiden avulla voidaan torjua vakavan taloudellisen taantuman ja/tai epätasapainon seurauksia. Osa näistä mekanismeista saattaa edellyttää muutoksia perussopimuksiin. Keskipitkällä aikavälillä voitaisiin esimerkiksi

4.4.4

Lisäksi tulee yhdistää muita politiikkoja, jotka vahvistavat kansalaisten yhteisöön kuulumisen tunnetta ja helpottavat kansalaisten vapaata liikkumista. Näitä ovat esimerkiksi

4.5.1

Näin laaja ohjelma voidaan toteuttaa ainoastaan sillä edellytyksellä, että päätöksentekoprosessilla on riittävä demokraattinen oikeutus. ETSK antaa täyden arvon viime vuosina saavutetulle huomattavalle edistykselle ja katsoo, että edistysaskelia voidaan jatkaa seuraavalla vaalikaudella ainoastaan siten, että kiinnitetään erityistä huomiota vastuullisuuteen, legitimiteettiin, demokratiaan, avoimuuteen ja viestintään.

4.5.2

Eri puolilla EU:ta käydään entistä terävämpää poliittista keskustelua yhdentymisprosessista. Poliittisten puolueiden on määriteltävä EU:n tasolla selvästi valintansa, joilla on edistettävä Euroopan parlamentin eri poliittisten ryhmittymien näkökantoja ja autettava parantamaan eurooppalaisten poliittisten puolueiden näkyvyyttä. Ylikansalliset Euroopan parlamentin vaalit, joihin osallistuisi rajatylittäviä poliittisia ryhmittymiä, voimistaisivat ja edistäisivät huomattavasti eurooppalaista keskustelua.

4.5.3

Yhteisvastuu ja julkisen tuen tarve edellyttävät, että kansalliset parlamentit sitoutuvat nykyistä tiiviimmin eurooppalaiseen keskusteluun. EU:n lainsäädäntöehdotuksista ja kansallisista uudistusohjelmista olisi keskusteltava asianmukaisesti kansallisissa parlamenteissa. Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien välillä on järjestettävä vuorovaikutuksellisia kuulemisia strategisista kysymyksistä, minkä avulla voidaan parantaa myös kansallisten parlamenttien välistä yhteistyötä.

4.5.4

Komission olisi sovellettava yhteisömenetelmää mahdollisimman tehokkaasti esittämällä lainsäädäntöehdotuksia ja toimenpiteitä myös tilanteissa, joissa toimivalta on jaettu jäsenvaltioiden kanssa. Ennakoiva ja rohkea asenne toimii tässäkin asiassa.

4.5.5

Komissio olisi kutsuttava kansallisten parlamenttien ja/tai kansalaisyhteiskunnan pyynnöstä osallistumaan kansallisiin keskusteluihin EU-kysymyksistä.

4.5.6

Eurooppa-neuvosto ja neuvoston eri kokoonpanot, erityisesti Ecofin-neuvosto, ovat keskeisiä päätöksentekijöitä ja oleellisen tärkeitä vastuullisuuden ja legitimiteetin kannalta. Tarvitaankin lisää avoimuutta, sillä niin voidaan vastata demokratian vaatimuksiin.

4.5.7

Kansallisia etuja edustavat neuvoston jäsenet ja muut EU-tason päätöksentekijät puhuvat usein eri tavoin kotimaassa ja Brysselissä, mistä aiheutuu tavallisesti suurta hämmennystä ja hankaluuksia sopimiseen. Ristiriitaiset puheet eivät ole hyväksyttäviä. Jäsenvaltioiden olisi sovittava yhteisistä poliittisista viesteistä ja ajettava niitä kaikilla päätöksentekotasoilla.

4.5.8

Jäsenvaltiot ovat talous- ja rahaliiton rakenteessa sekä tekijöitä että kohteita. Lähentyminen eurooppalaisiin menettelytapoihin ja samanaikainen kansallisten hallinnollisten menettelyjen ja perinteiden säilyttäminen on mahdollista, mutta se edellyttää monissa maissa huomattavia muutoksia. Luotettavat poliittiset ja hallinnolliset käytännöt ovat välttämättömiä luottamuksen rakentamiseksi.

4.5.9

ETSK korostaa, että kansalaisyhteiskunnan on niin ikään hoidettava usein aliarvostettu tehtävänsä EU:n ja yhtenäisemmän euroalueen tulevassa rakenteessa. Edistyminen riippuu monilla aloilla osittain tai kokonaan toimijoista, jotka ovat valtiovallasta riippumattomia. Kansalaisyhteiskunnalle olisi annettava täydet osallistumismahdollisuudet. Liian monessa maassa kansalaisyhteiskunta jää yhä liian vähälle huomiolle, ja sille on annettava tarvittavat välineet yhteyden saamiseksi institutionaalisiin päätöksentekijöihin. Kansalaisyhteiskunnan on kannettava vastuunsa ja osallistuttava EU:n päätöksentekoprosessiin, jotta prosessin demokraattinen perusta laajenee. Ilman kansalaisyhteiskunnan aktiivista osallistumista talous- ja rahaliiton toteuttaminen ei voi koskaan onnistua.

4.5.10

Erityisesti työmarkkinaosapuolten olisi varsin hyödyllistä tarkastella konsensusmallin tuloksia jäsenvaltioissa. ETSK kannattaa tätä lämpimästi. Parhaiden käytänteiden jakaminen on suositeltavaa.

4.5.11

ETSK:n mielestä on ilmeistä, että nykyiset säännöt eivät ole asianmukaiset eivätkä ne ole toimineet odotetusti ja että hallitustenväliset toimet eivät tasoltaan vastaa talous- ja rahaliiton haasteita. Kriisin hellittäessä ei myöskään pidä kuvitella, että myrskyn silmässä kiireesti laaditut vakautusmekanismit ovat riittäviä kriisistä irtautumiseksi ja uusien kriisien estämiseksi.

4.5.12

Ainoa keino estää samanlaisten tilanteiden toistuminen on muuttaa euroalueen sääntöjä ja päätöksentekoprosessia läpinäkyvämmiksi ja demokraattisemmiksi seuraavilla tavoilla:

5.1

Sen lisäksi, että talous- ja rahaliitto toteutetaan edellä esitellyllä tavalla, olisi hyödyllistä käynnistää seuraavaan vaalikauteen mennessä perusteellinen pohdinta koko EU:n ja sen instituutioiden toiminnan syventämisestä sekä niiden alojen valinnasta, joilla olisi harjoitettava yhteistä politiikkaa. ETSK:n mielestä olisi pohdittava seuraavia näkökohtia.

5.2

Komission toiminta tulee alistaa Euroopan parlamentin hyväksyttäväksi, ja myös parlamentille voitaisiin antaa aloiteoikeus. Euroopan parlamentti voitaisiin valita eurooppalaisten puolueiden kokoamilta Euroopan laajuisilta listoilta.

5.3

Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan ja komission puheenjohtajan kaksinvalta olisi poistettava näkyvyyden, demokraattisen legitiimiyden ja toimivaltuuksien jaon edistämiseksi. Komission puheenjohtajan valitsisi EP tai hänet valittaisiin suoralla kansanvaalilla, mikä edellyttäisi myös hänen roolinsa muuttamista. Nykyisestä neuvostosta voisi tulla ”valtioiden senaatti”, jolla olisi uudet toimintasäännöt.

5.4

Politiikkoihin, joissa EU:lla olisi päätösvaltaa ja joista EU:n tulisi päättää yksin tai yhdessä jäsenvaltioiden kanssa, voitaisiin sisällyttää ulkopolitiikka ja unionin kansainvälinen rooli, mukaan luettuina yhtenäinen edustus kansainvälisissä organisaatioissa, puolustuspolitiikka (niiden osalta, jotka sitä haluavat), energiapolitiikka, tutkimuspolitiikka, turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikka sekä vaatimusten noudattaminen ja oikeuksien kunnioittaminen sekä valtuudet ryhtyä toimiin, mikäli valtiot loukkaavat niitä, kuten tällä hetkellä taloutta ja talousarviosääntöjä koskevissa asioissa.

5.5

Uudet institutionaaliset puitteet, joita ei voi toteuttaa pelkästään tiiviimmällä yhteistyöllä, sekä parlamentin, neuvoston, komission, ETSK:n ja AK:n roolit voitaisiin määritellä uudessa valmistelukunnassa, jonka tulisi saada työnsä päätökseen ennen vuotta 2019, jolloin pidetään vuoden 2014 vaaleja seuraavat Euroopan parlamentin vaalit.

6.1

Toimiva viestintä on välttämätöntä pyrittäessä voittamaan takaisin luottamus. ETSK on vakuuttunut siitä, että viestintä voidaan hoitaa parhaiten soveltamalla hyviä politiikkoja ja käytäntöjä, joihin liittyy pitkän aikavälin näkymä koko eurooppalaisen yhteiskunnan kannalta.

6.2

Yleisöviestintää on lisättävä ja parannettava. Viestintä ruokkii kiinnostusta, joka puolestaan lisää ymmärrystä. Tätä seikkaa on ylenkatsottu, ja tästä puutteesta voidaan syyttää komissiota ja jäsenvaltioita. Olisi hyödynnettävä sosiaalisen median koko kirjoa.

6.3

Talous- ja rahaliitto ja kaikki siihen liittyvä on usein esitetty teknisinä asioina. Ne eivät kuitenkaan ole teknisiä vaan ensisijassa poliittisia asioita, joilla on suuri vaikutus kaikkien kansalaisten elämään. Keskustelua käydään tai viestintää järjestetään kuitenkin vain harvoin tästä näkökulmasta, mikä myös pitkälti selittää valtavan kuilun EU:n ja tavallisen kansalaisen välillä.

6.4

Erilaiset tavat ja tilanteet osoittavat päivittäin tuskallisesti ”talous- ja rahaliiton yhteisen kielen” puuttumisen, joka aiheuttaa joskus paljon hämmennystä ja vaikuttaa heikentävästi yleisön tukeen. ETSK katsoo, että komissio on ainoa viranomainen, joka pystyy esittämään tähän asiaan ratkaisun, koska sillä on aloiteoikeus EU:n lainsäädäntöprosessissa. Asia on nähtävä aiempaa poliittisemman komission ja Euroopan parlamentin näkökulmasta.

6.5

Kansalaisyhteiskunnan ja työmarkkinaosapuolten on yhteisvastuullisina toimijoina hoidettava oma tehtävänsä viestinnässä, joka on ollut tähän mennessä usein kehittymätöntä. Kansalaisyhteiskunnan ja työmarkkinaosapuolten olisi välitettävä kansalaisten ja yritysten ongelmallisina pitämiä asioita viranomaisille ja tehtävä yhteistyötä niihin puuttumiseksi. Näkemystenvaihdon tulee olla vastavuoroista.

6.6

EU:n ei pidä antaa enää itsestään kuvaa norsunluutornina, jollaisena suuri osa yleisöstä sitä pitää. Euroopan yhdentymisen hyvät puolet, konkreettiset edistysaskeleet sekä hyöty investointien, työpaikkojen luomisen ja kuluttajien kannalta on selitettävä kansalaisille selkeästi. Niin sanotun uuden eurooppalaisen kertomuksen lähtökohtana olisi oltava komission ja jäsenvaltioiden – jotka ovat tärkeimpiä toimijoita poliittisten puolueiden ja kansalaisyhteiskunnan lisäksi – yhteinen viestintä- ja yksinkertaistamisstrategia.

16.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 451/20

Esittelijä:

Michael SMYTH

1.1

Nyt kun rahoitusmarkkina- ja talousmyllerrystä on jatkunut yli kuusi vuotta, yritysten normaalit rahoituskanavat ovat etenkin pk-yrityksille edelleen osittain tukossa. Pankit, mistä suurin osa pk-yritysten rahoituksesta on perinteisesti ollut lähtöisin, ovat yhä haluttomampia myöntämään lainoja. Siihen on lukuisia syitä, joista mainittakoon käynnissä oleva luotonannon vähentäminen, korkeammat pääoma- ja maksuvalmiusvaatimukset, luottotappiovaraukset sekä riskien karttaminen. Rahoitusmarkkinoiden ja -kanavien pilkkoutuminen on ollut yksi Euroopan finanssikriisin pysyvimmistä tunnusmerkeistä.

1.2

Pk-yritysten käyttöpääomaluototuksen heikkeneminen on eräs markkinoiden toimimattomuuden kroonisista muodoista, ja se vaatii EU:n poliittisilta päättäjiltä asianmukaisia toimia. Toistaiseksi nämä toimet eivät ole olleet oikeassa suhteessa ongelmaan nähden.

1.3

Euroopan keskuspankin (EKP) aloite pidempiaikaisesta rahoitusoperaatiosta (1) tuotti tulosta, ja pankkijärjestelmän romahtaminen vältettiin, mutta suurin osa sen myötä käyttöön tulleista varoista on jäänyt välittymättä reaalitalouteen asti. Sen sijaan varoja on käytetty pankkien taseiden tervehdyttämiseen. Kyse oli siis menetetystä mahdollisuudesta, koska yritysten käyttöpääoman puute on edelleen huutava.

1.4

Euroopan investointipankki (EIP) on toiminut erittäin aktiivisesti pk-yritysten tukena kaikkialla Euroopassa, ja sen pääomapohjaa on vahvistettu merkittävästi. EIP onkin lisännyt luotonantoaan pk-yrityksille. Pk-yritysten tukeminen on EIP-ryhmän suurin yksittäinen toimintapoliittinen ensisijaistavoite, mikä tarkoittaa 20 % EIP:n vuotuisesta antolainausvolyymista ja 100 % Euroopan investointirahaston (EIR) toiminnasta. Vaikka EIP on merkittävä pk-yritysten kehittämisrahoituksen järjestäjä, sen osuus euroalueen yritysten kokonaisluototuksesta on edelleen pieni.

1.5

ETSK asettui kannattamaan vuonna 2013 julkistettua vihreää kirjaa talouden pitkäaikaisesta rahoituksesta (2), joka on saanut jatkokseen äskettäin julkistetun toimenpidepaketin (3) yleisesti pitkäaikaisrahoituksen ja erityisesti pk-yrityksille kohdennetun rahoituksen edistämiseksi. Pakettiin kuuluu toimenpiteitä, joilla on tarkoitus vauhdittaa arvopaperistamisen hyödyntämistä pk-yritysluototuksessa. Komissio ehdottaa lisäksi uusia sääntöjä kannustaakseen eläkerahastoja investoimaan rahoitusomaisuuteen ja siten tukemaan reaalitaloudessa tapahtuvan pitkäaikaisen kasvun rahoittamista (4). On tehty myös ehdotuksia läpinäkyvien ja likvidien jälkimarkkinoiden luomiseksi yritysten joukkolainoja ja muuntyyppisiä joukkovelkakirjoja varten. ETSK on mielissään näistä ehdotuksista ja katsoo, että ajan mittaan ne voivat myötävaikuttaa uudistuneiden ja paremmin toimivien markkinoiden kehkeytymiseen pk-yritysten rahoittamista silmällä pitäen.

1.6

Meneillään on lukuisia muita hankkeita, joiden tarkoituksena on raivata esteitä, jotta luotonantajat kykenevät entistä tarkemmin arvioimaan luottokelpoisuutta ja riskejä. Niihin kuuluu digitaalisten arkistojen laajamittaisempi hyödyntäminen ja siihen liittyvä vakiomuotoinen tietojen toimittaminen kaupparekistereille, tilastolaitoksille, pankkien luottoluokitukseen ja muille lainanantajille sekä mahdollisesti lopulta Euroopan luottorekisterikeskuksen perustaminen. Kun saadaan parempia, ajantasaisempia tietoja pk-yritysten taloudellisesta tuloksesta, luotonantajien pitäisi pystyä arvioimaan riskit tarkemmin ja hinnoittelemaan ne asianmukaisemmin.

1.7

Koko joukko muita, pk-yritysten rahoituksensaannin helpottamiseen tähtääviä ehdotuksia on joko toteutettavana tai harkittavana. ETSK tukee tätä poliittisten päättäjien aloitteellisempaa toimintamallia, vaikka toteutusvaihe tuleekin kysymään aikaa. Pk-yritysten rahoituksensaannin parantaminen säilyy kuitenkin haasteena nyt ja lähitulevaisuudessa.

1.8

Mikään yleisratkaisu ei välttämättä sovellu kaikissa jäsenvaltioissa. Eräät jäsenvaltioista ovat kehittäneet maakohtaisten rahoitusalan rakenteidensa ja alaa koskevien määräystensä mukaisia toimintamalleja. Eräs kiintoisimmista aloitteista on Yhdistyneessä kuningaskunnassa toteutettava luototuksen rahoitusohjelma (Funding for Lending Scheme) (5). Se saavutti tavatonta menestystä vauhdittamalla kiinnitysluottojen myöntämistä ja kotitalouksien luotottamista Yhdistyneessä kuningaskunnassa kahden viimeksi kuluneen vuoden aikana. Nykyään se on kohdennettu pelkästään pk-yritysten luotottamisen piristämiseen. Ohjelman puitteissa kannustetaan siihen osallistuvia pankkeja kasvattamaan nettoluotonantoaan pk-yrityksille supistamalla rahoituksen kustannuksia. Ohjelman kannattajat katsovat, että luotonanto pk-yrityksille olisi paljon matalammalla tasolla, mikäli ohjelmaa ei olisi käytössä.

1.9

ETSK:n näkemyksen mukaan luototuksen rahoitusohjelma on esimerkki hyvästä käytänteestä, ja komitea suosittaa, että EKP harkitsee vakavasti vastaavanlaisen aloitteen toteuttamista euroalueella. EKP ilmoitti 5. kesäkuuta 2014 toteuttavansa joukon likviditeettitoimenpiteitä pk-yritysten pankkiluototuksen edistämiseksi (6). ETSK panee tyytyväisenä merkille, että EKP:n keskeinen ehdotus ns. kohdennettujen pidempiaikaisten rahoitusoperaatioiden (Targeted Longer-Term Refinancing Operation, TLTRO) toteuttamisesta muistuttaa käsillä olevassa lausunnossa esiteltyä luototuksen rahoitusohjelmaa. On myös hyvä huomata, että ETSK:n pohdinnat tässä lausunnossa ovat ennakoineet poliittisten päättäjien kehittyvää ajattelutapaa.

2.1

Yritysten luototuksesta ja rahoittamisesta käytävässä keskustelussa on ollut taipumusta keskittyä kehittämis- tai investointipääoman tarjontaan ja kysyntään varsinkin pk-yritysten osalta. Lainanantajilla on tapana todeta, että uusista hankkeista on pulaa ja niin ollen kehittämisrahoitukselle on vähän kysyntää. Pk-yritysten ja markkina-arvoltaan keskisuurien yritysten edustajat moittivat monesti sekä kehittämisrahoituksen tarjontaa että kyseisen luototuksen hintaa ja väittävät pankkien soveltaneen ylihinnoittelua riskirahoituksessa. Molemmista näkemyksistä on oma osansa totta. Oli asia niin tai näin, sekä suurten että pienten yritysten kohdalla lainananto on parhaassa tapauksessa pysynyt entisellä tasolla tai pahimmassa tapauksessa vähentynyt jyrkästi kautta EU:n kaikkien jäsenvaltioiden.

2.2

Käsillä olevassa ETSK:n lausunnossa ei kuitenkaan keskitytä pääasiallisesti uusien yritysten tai toimintaansa aloittelevien yritysten tai innovaatioiden kehittämispääomaan tai rahoitukseen. Siinä tarkastellaan pikemminkin käyttöpääoman saatavuuteen liittyviä kysymyksiä – tilinylitysoikeuksia ja jatkuvia luottosopimusjärjestelyjä –, jotka ovat useimpien yritysten elinehto. Käyttöpääomaksi tarkoitetussa antolainauksessa vallitsevia suuntauksia on vaikea kartoittaa juuri tiedonpuutteen vuoksi, mutta yleinen linja käy ilmi EKP:n tiedoista, jotka koskevat muiden kuin rahoitusalan yritysten luototusta. Tiedot ovat osoittaneet laskevaa suuntausta menneiden neljän viiden vuoden ajalta, ja vasta aivan viimeisimpinä kuukausina on ollut havaittavissa joitain merkkejä elpymisestä.

2.3

Yksi viimeisimpien kuuden vuoden rahoitus- ja talouskriisien pysyvimmistä piirteistä on yritysrahoituksessa tapahtunut raju supistuminen. Kun eurooppalaiset pankit ovat tehneet kaikkensa vähentääkseen riippuvuuttaan arvoltaan alentuneista lainoista ja arvottomista veloista, yrityksille ja etenkin pienille ja mikroyrityksille normaalisti suunnattu käyttöpääoman tarjonta on vähentynyt sekä nimellis- että reaalimääräisesti. Yritysten luotottamisen heikkenemistä voitaisiin kuvailla markkinoiden toimimattomuuden krooniseksi muodoksi. Tämän lisäksi Euroopan rahoitusmarkkinoiden pilkkoutuminen on johtanut lainakorkojen kaksitasoisen rakenteen muodostumiseen. Esimerkiksi italialaisilta ja espanjalaisilta pienyrityksiltä veloitetaan paljon suurempia lainakorkoja kuin vastaavanlaisilta yrityksiltä Saksassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Toistaiseksi EU:n poliittisten päättäjien toiminta asian korjaamiseksi ei ole ollut oikeasuhtaista ongelmaan nähden, ja on tiettyjä viitteitä siitä, että EU:ssa ja kansainvälisesti harjoitetun pankkialan sääntelyn tehostamisen vaikutukset ovat saattaneet kärjistää yritysten luototuksen ongelmaa saamalla pankit karttamaan riskejä aiempaa enemmän.

3.1

EU:n politiikantekijät ovat ponnistelleet kovasti hoitaakseen rahoitusalan kriisin aiheuttamat ongelmat ja korjatakseen sen vaikutusta reaalitalouteen. EU:n pankkijärjestelmän hauraudesta on tullut merkittävä talouden elpymistä hidastava tekijä. Korjatakseen osaltaan tätä haurautta EKP ryhtyi vuosina 2012–2013 toteuttamaan ainutlaatuista aloitetta, jotta EU:n pankkien saataville tulisi yli biljoonan euron verran suhteellisen edullista rahaa. Aloitetta kutsuttiin pitkäaikaiseksi rahoitusoperaatioksi. Se oli toimi pankkitoiminnan hyytymisen tai pankkijärjestelmän romahtamisen uhkaa vastaan, kun pankit tekivät kaikkensa korjatakseen taseitaan ja kyetäkseen täyttämään ankarammat vakavaraisuussuhteita koskevat sääntömääräiset vaatimukset. Aloite pidempiaikaisesta rahoitusoperaatiosta tuotti tulosta, ja romahtaminen vältettiin, mutta suurin osa sen myötä käyttöön tulleista varoista jäi välittymättä reaalitalouteen asti. Sen sijaan operaatiota on käytetty pankkien taseiden tervehdyttämiseen. Lopputulos oli tavallaan ennustettavissa ja ymmärrettävissä. Useimmille eurooppalaisille pankeille tärkein asia oli selviytyä, ja niin on edelleen. Toisaalta tämä tulos tarkoittaa myös menetettyä mahdollisuutta, koska yritysten käyttöpääoman puute on edelleen huutava.

3.2

Euroopan investointipankin pääomapohjaa vahvistettiin merkittävästi maaliskuussa 2013. Osakkaat kasvattivat sen maksettua pääomaa sijoittamalla käteispääomaa 10 miljardin euron arvosta. EIP odottaa pystyvänsä kasvattamaan jo nykyisellään mittavaa antolainaustaan pk-yrityksille jopa 40 miljardilla eurolla seuraavien 3–4 vuoden aikana. Pääomapohjansa vahvistamisen ansiosta EIP on pystynyt kehittämään lainanantoaan pk-yrityksille. Pk-yritysten tukeminen on EIP-ryhmän suurin yksittäinen toimintapoliittinen ensisijaistavoite, mikä tarkoittaa 20 % EIP:n vuotuisesta antolainausvolyymista ja 100 % Euroopan investointirahaston (EIR) toiminnasta. EIP:n antolainaus pk-yrityksille kohdistuu kuitenkin tavanomaisesti kehittämispääomaan, innovointiin ja uusiin hankkeisiin. Uskotaan, että EIP harkitsee luotonannon aloittamista käyttöpääomaa varten, ja tulee olemaan mielenkiintoista saada tietää näiden pohdintojen tulos. Vaikka EIP on merkittävä pk-yritysten kehittämisrahoituksen järjestäjä, sen osuus euroalueen yritysten kokonaisluototuksesta on edelleen pieni.

3.3

Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Yhdysvalloissa rahapoliittiset viranomaiset ovat turvautuneet muutamiin sellaisiin tavallisuudesta poikkeaviin keinoihin kuin määrälliseen keventämiseen parantaakseen pankkijärjestelmän maksuvalmiutta. Tämä toimenpide tarkoittaa sitä, että keskuspankit ostavat hyvin suuria määriä valtion ja yritysten joukkovelkakirjalainoja ja luovat uutta rahaa pankkijärjestelmään. Näillä keinoin on osaltaan pystytty välttämään rahamarkkinoiden ja rahapolitiikan välittymismekanismin hyytyminen sekä Yhdysvalloissa että Yhdistyneessä kuningaskunnassa. On eräitä viitteitä siitä, että määrällisen keventämisen ohjelma on Yhdysvalloissa auttanut lisäämään luototusta ja rahoitusta reaalitaloudessa. Yhdysvaltojen rahapoliittiset viranomaiset harkitsevat parhaillaan ohjelman supistamista, koska talouden elpyminen on pääsemässä lujemmalle pohjalle. Yhdistyneessä kuningaskunnassa Englannin keskuspankin ennakoivasta viestinnästä voi päätellä, että kunhan talouden elpyminen vakiintuu toden teolla, myös määrällisen keventämisen politiikasta luovutaan.

3.4

Komissio julkaisi vuoden 2013 maaliskuussa vihreän kirjan talouden pitkäaikaisesta rahoituksesta (7), jonka jatkoksi se julkisti äskettäin toimenpidepaketin (8) yleisesti pitkäaikaisrahoituksen ja erityisesti pk-yrityksille kohdennetun rahoituksen edistämiseksi. Paketin ytimen muodostavat toimenpiteet, joilla on tarkoitus edistää omaisuusvakuudellisten arvopaperien (asset backed securities, ABS) hyödyntämistä pk-yritysten luototuksessa. Omaisuusvakuudellisten arvopaperien käytön laajentaminen antaisi pankeille ja muille rahoituslaitoksille mahdollisuuden kasvattaa yrityksille myönnettävien lainojen volyymia. Komissio ehdottaa lisäksi uusia sääntöjä, jotta eläkerahastoja kannustetaan investoimaan omaisuusvakuudellisten arvopaperien kaltaiseen rahoitusomaisuuteen ja siten tukemaan reaalitaloudessa tapahtuvan pitkäaikaisen kasvun rahoittamista (9). On tehty myös ehdotuksia läpinäkyvien ja likvidien jälkimarkkinoiden luomiseksi yritysten joukkolainoja varten ja katettujen joukkovelkakirjalainojen sekä suunnattujen osakeantien houkuttavuuden lisäämiseksi. Komissio on julkaissut tiedonannon joukkorahoituksesta (10); sen myötä pyritään tekemään hyviä käytänteitä tunnetuksi, tarkkailemaan joukkorahoitusmarkkinoiden kehittymistä ja edistämään joukkorahoituksen laatumerkinnän syntymistä.

3.5

Lukuisat muutkin aloitteet ovat maininnan arvoisia tässä yhteydessä. Kustannukset ja asiaankuuluvien taloudellisten tietojen puuttuminen ovat yleisimpiä esteitä, joiden vuoksi luotonantajat eivät kykene arvioimaan luottokelpoisuutta ja riskejä nykyistä tarkemmin. Kansainvälinen rahoitusinstituutti IIF on ehdottanut useita toimia näiden esteiden madaltamiseksi. Niihin kuuluu digitaalisten arkistojen laajamittaisempi hyödyntäminen ja siihen liittyvä vakiomuotoinen tietojen toimittaminen kaupparekistereille, tilastotoimistoille, pankkien luottoluokitukseen ja muille lainanantajille. Nämä luottoriskitietojen kansalliset tietokannat olisi määrä yhdistää Euroopan tietovarastoon (European Data Warehouse), mikä mahdollisesti lopulta johtaisi Euroopan luottorekisterikeskuksen perustamiseen. IIF kehottaa asettamaan koko EU:ssa sovellettavat normit tiedonkeruuta ja raportointia varten, jotta yritysten ja maiden rajat ylittävät analyysit käyvät mahdollisiksi. Kun saadaan parempia, ajantasaisempia tietoja pk-yritysten taloudellisesta tuloksesta, luotonantajien pitäisi pystyä arvioimaan riskit tarkemmin ja hinnoittelemaan ne asianmukaisemmin.

3.6

Muista pk-yritysten rahoituksensaannin parantamiseen tähtäävistä ehdotuksista mainittakoon seuraavat:

4.1

Ei ole yksikertainen tehtävä laatia malli, jolla pystytään edistämään laajempaa rahoituksensaantia koko unionissa. Eräät jäsenvaltioista ovat kehittäneet maakohtaisten rahoitusalan rakenteidensa ja alaa koskevien määräystensä mukaisia toimintamalleja. Yleisratkaisuun perustuva toimintamalli ei ehkä sovellu kaikkiin jäsenvaltioihin. Eräs kiintoisimmista aloitteista on Yhdistyneessä kuningaskunnassa toteutettava luototuksen rahoitusohjelma (the Funding for Lending Scheme), joka ansaitsee yksityiskohtaisempaa tarkastelua.

4.2

Yhdistyneen kuningaskunnan valtiovarainministeriö ja Englannin keskuspankki ottivat luototuksen rahoitusohjelman käyttöön vuoden 2012 heinäkuussa tavoitteena vauhdittaa reaalitalouteen suuntautuvaa lainanantoa. (11) Valtiovarainministeriö, joka on Englannin keskuspankin osakkeenomistaja, valvoo luototuksen rahoitusohjelman toteuttamista. Ohjelman puitteissa tarjotaan siihen osallistuville pankeille huokea rahoituslähde, ja pankkien on tämän rahoituskustannusten huojennuksen turvin määrä kasvattaa luotontarjontaa leikkaamalla veloittamiaan lainakorkoja. Ohjelma kannustaa pankkeja lisäämään lainanantoaan ja tarjoaa niille siinä tapauksessa mahdollisuuden saada lisää varoja. Perustamisensa jälkeen luototuksen rahoitusohjelma on myötävaikuttanut pankkien rahoituskustannusten merkittävään supistumiseen, minkä myötä luottoja on ryhdytty myöntämään paremmin ehdoin. On oikeutettua sanoa, että luototuksen rahoitusohjelman suuri menestys on toistaiseksi ollut kotitalouksien luototuksen edistäminen erityisesti kiinnelainojen osalta. Se ei ole ollut yhtä menestyksekäs yrityksille suuntautuvan antolainauksen vauhdittamisessa, ja niin ollen viranomaiset mukauttivat ohjelmaa marraskuussa 2013 siten, että se keskittyy vastedes ainoastaan pk-yrityksiin suuntautuvan lainanannon edistämiseen.

4.3

Luototuksen rahoitusohjelman tarkoituksena on antaa siihen osallistuville pankeille liiketoiminnallinen kannuste kasvattaa nettolainanantoaan (mikä tarkoittaa bruttolainauksen ja takaisinmaksujen erotusta). Ohjelmassa tarjotaan diskontattua rahoitusta kaikille pankeille, myös niille, jotka ovat vähentämässä luotonantoaan. Ohjelmassa ei ole ylärajaa pankkien käytettävissä olevalle rahamäärälle. Esimerkiksi jos ohjelmaan osallistuvan pankin yrityslainauksen lainakanta on arvoltaan 100 miljardia euroa ohjelman käynnistyessä, sillä olisi mahdollisuus saada rahoitusta vähintään 5 miljardin euron verran. Jos samainen pankki sittemmin kasvattaisi nettolainanantoaan pk-yrityksille vielä 1 miljardin euron verran, sillä olisi oikeus saada vielä toiset 5 miljardia euroa luototuksen rahoitusohjelmasta. Tämä 5:1-saantosuhde pk-yrityksiin suuntautuvan uuden nettolainanannon osalta yhdessä rahoituskustannusten huojentumisen kanssa kannustaa pankkeja voimakkaasti laajentamaan lainanantoaan (12).

4.4

Englannin keskuspankki tarkkailee luototuksen rahoituksenohjelman toimintaa muutetussa muodossa. Useimmat Yhdistyneen kuningaskunnan rahoituslaitoksista osallistuvat luototuksen rahoitusohjelmaan. Tarkistettu ohjelma, joka on tarkoitettu vauhdittamaan ainoastaan antolainausta yrityksille, on ollut käynnissä vasta vuoden 2013 marraskuusta, ja on varmaankin liian varhaista tehdä perusteltuja johtopäätöksiä sen tuloksekkuudesta. Eräät Yhdistyneen kuningaskunnan ja euroalueen suurimmista pankeista ovat jatkaneet edelleen luotonantonsa varsin nopeaa vähentämistä, mikä luultavasti paljolti selittää yrityksille suunnatun antolainauksen supistumista. Luototuksen rahoitusohjelman kannattajat ovat väittäneet, että luottotilanne Yhdistyneessä kuningaskunnassa olisi paljon nykyistä huonompi, mikäli ohjelmasta saatavaa rahoitusta ei olisi käytettävissä.

4.5

ETSK:n näkemyksen mukaan olisi vastaavanlainen aloite toteutettava koko euroalueella. Luototuksen rahoitusohjelman kaltainen järjestelmä euroalueella voisi lyhyessä, korkeintaan 2–3 vuoden ajassa myötävaikuttaa yritysten rahoituksen palautumiseen normaalimmille tasoille ja helpottaa samalla nyt meneillään olevaa luotonannon vähentämistä.

4.6

EKP ilmoitti 5. kesäkuuta 2014 toteuttavansa joukon likviditeettitoimenpiteitä pk-yritysten pankkiluototuksen edistämiseksi (13). ETSK panee tyytyväisenä merkille, että EKP:n keskeinen ehdotus ns. kohdennettujen pidempiaikaisten rahoitusoperaatioiden (TLTRO) toteuttamisesta muistuttaa käsillä olevassa lausunnossa esiteltyä luototuksen rahoitusohjelmaa.

4.7

ETSK on ilmaissut tyytyväisyytensä valtaosaan komission esittämistä ehdotuksista pk-yritysten rahoituksensaannin parantamiseksi, mutta useimmissa tapauksissa niissä sovelletaan keskipitkää tai pidempää aikataulua ja ne voivat vaatia uusia lainsäädäntätoimia ja/tai uusien elinten perustamista. Kriisi yritysten käyttöpääoman rahoituksen alalla on kuitenkin välitön ja polttava, ja on perusteltua sanoa sen olevan pahenemassa. ETSK katsoo, että EU:n poliittisten päättäjien tulisi tehdä enemmän tarjotakseen lyhyellä aikavälillä ratkaisuja, joista edellä esitellyt kannustinjärjestelmät (luototuksen rahoitusohjelma ja LTRO) käyvät esimerkiksi. Taloudellisten tai maineen säilymiseen kohdistuvien riskien mahdollisen kasvun vastapainoksia täytyy ottaa huomioon EU:n 26 miljoonaa työtöntä ihmistä (joista 5,6 miljoonaa on alle 25-vuotiaita).

16.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 451/25

Esittelijä:

Isabel CAÑO AGUILAR

1.1

Euroopan unioni ei saa enää olla vain digitaalipalvelujen käyttäjä vaan sen tulee ryhtyä niiden suunnittelijaksi ja tuottajaksi; tämän vuoksi sen tulee tukea kykyjä. Näin ollen tiedottaminen, opastus ja kouluttaminen ovat painopistealoja.

1.2

ETSK katsoo, että koko eurooppalaisen yhteiskunnan ensisijaisena tavoitteena on oltava digitaaliyhteiskunnan saavutettavuus. Tällä alalla toteutetuilla toimenpiteillä ei ole pystytty kaventamaan digitaalista kuilua, joka jatkaa syvenemistään.

1.3

ETSK muistuttaa, että tulee ryhtyä tarkoituksenmukaisiin toimiin, jotta voidaan parantaa vammaisten pääsyä digitaaliyhteiskuntaan ja tarjota kaikille tasapuoliset toimintaedellytykset uuden teknologian hyödyntämisessä.

1.4

Digitaaliyhteiskunta ei saa olla syrjäytymistä lisäävä tekijä. ETSK tähdentää erityisesti asianmukaisten politiikkojen tarvetta, jotta estetään ikääntyneiden jääminen digitaaliyhteiskunnan ulkopuolelle ja taataan, että he pystyvät käyttämään täysimääräisesti teknologioita, jotka ovat osa ihmisten arkielämää.

1.5

Tarvitaan unionin ja kansallisten viranomaisten yhteisiä toimia, joilla taataan kohtuuhintaisempien tietokonelaitteiden ja -ohjelmien saatavuus monikielisyyden periaatetta noudattaen.

1.6

Eurooppalaisen koulutuspolitiikan tarkoituksena on valmistaa ihmisiä elämää varten. ETSK painottaa, että opetusalan ammattijärjestöjä on kuultava.

1.7

Yhdenvertaisuuden tavoitteen saavuttamiseksi on ETSK:n mielestä ratkaisevan tärkeää, että julkista opetusta tuetaan jäsenvaltioiden taloudellisten mahdollisuuksien rajoissa.

1.8

ETSK korostaa julkisten kirjastojen merkitystä digitaaliseen maailmaan kouluttautumisen kannalta.

1.9

ETSK suosittaa, että edistetään avoimen innovoinnin ja avointen standardien malleja. On vältettävä sellaisia perusteettomia toimia immateriaalioikeuksien suojelemiseksi, jotka voisivat rajoittaa digitaalisen talouden innovointiprosesseja.

1.10

ETSK ehdottaa, että opetuksessa noudatetaan EFQUEL-säätiön (European Foundation for Quality in e-Learning) antamia suosituksia.

1.11

Komitea toistaa, että ammattikoulutuksella ja yleissivistävällä koulutuksella on tärkeä tehtävä talouskriisin torjumisessa ja elpymisen edistämisessä, ja korostaa Cedefopin roolia alalla. ETSK ehdottaakin, että

1.12

Horisontti 2020 -aloitteen tulee edelleenkin vahvistaa unionin asemaa digitaaliteknologian alalla, jolla yritykset investoivat vähemmän kuin alan aasialaiset ja yhdysvaltalaiset kilpailijat.

1.13

ETSK pitää perustavan tärkeänä eurooppalaisten tieto- ja viestintätekniikka-alan pienten ja keskisuurten yritysten tukemista, sillä ne voivat edistää innovatiivisia hankkeita, joita tarvitaan kipeästi jatkuvasti muuttuvalla alalla. Verotuksellisilla sekä pk-yritysten rahoituksen saantia helpottavilla toimenpiteillä voidaan lisäksi edistää merkittävästi talouskriisin torjumista.

1.14

Digitaaliteknologian alan start up -yritysten tukeminen voi osaltaan vahvistaa eurooppalaista laitteisto- ja ohjelmistoteollisuutta. ETSK arvostaa aloitetta, jolla tuetaan riskialttiita ohjelmia Euroopan digitaalistrategiasta, mutta esittää rahoitusjärjestelmältä saatavan tuen lisäämistä.

1.15

ETSK ehdottaa toimenpidekokonaisuutta, jolla lisätään naisten osallistumista digitaaliyhteiskuntaan.

2.1

Useissa EU:n poliittisissa päätöksissä, ohjelmissa ja aloitteissa viitataan tieto- ja viestintätekniikan sisällyttämiseen koulutukseen. Näitä ovat muun muassa

2.2

Euroopan digitaalistrategia 2010 on Horisontti 2020 -aloitteen tavoitteiden saavuttamisen kannalta keskeinen ja sisältää useita toimia, jotka liittyvät muun muassa

2.3

ETSK on käsitellyt näitä kysymyksiä useissa lausunnoissaan (1).

2.4

Tässä oma-aloitteisessa lausunnossa käsitellään tiettyjä näkökohtia, jotka liittyvät digitaalisen yhteiskunnan saavutettavuuteen, opetuksen saatavuuteen sekä tasa-arvoon ja työllisyyteen.

3.1.1

Tieto- ja viestintätekniikan tarjoamia välineitä hyödynnetään koko ajan enemmän ihmisten elämässä. Digitaalisen yhteiskunnan saavutettavuus on sekä oikeus että mahdollisuus, jota on hyödynnettävä täysimääräisesti.

3.1.2

ETSK on toistuvasti tuonut esiin laajakaistan merkityksen Euroopan yhteiskunnalle ja taloudelle (2) ja on näin ollen tyytyväinen laajakaistan leviämiseen 28 jäsenvaltioon satelliitin välityksellä. Digitaalisen kuilun monet syyt ovat kuitenkin edelleen olemassa, ja niitä pahentaa köyhyyden lisääntyminen, jota puolestaan pahentaa taloudellinen ja yhteiskunnallinen kriisi.

3.1.3

Digitaalinen kuilu ei ole kapenemassa. Tähän vaikuttavat muun muassa seuraavat tekijät: koulutus (korkeasti koulutetut ovat mahdollisia internetin käyttäjiä kolme kertaa suuremmalla todennäköisyydellä kuin heikomman koulutuksen saanut 33 prosenttia väestöstä), ikä (internetin käyttö on hyvin yleistä nuorten keskuudessa, ja lähes kaikki opiskelijat käyttävät sitä, mutta iäkkäät henkilöt käyttävät internetiä hyvin vähän), tieto, jota on saatavilla pääasiassa englannin kielellä, sekä maaseutu-, kaupunki- ja saarialueiden väliset erot.

3.1.4

Viranomaisilla on koulutuksessa käytettävän tietotekniikan rahoittamisessa usein vakavia ongelmia budjettirajoitusten vuoksi, joita vakaussopimus näyttää pahentavan. Yksi mahdollisista rahoituskeinoista on maksujen periminen käyttäjiltä, mutta se voi heikentää koulutuksen saavutettavuutta ja yhdenvertaisuutta.

3.1.5

Esteettömyys on ihmisoikeus (3). On myös muistettava, että Lissabonin sopimukseen sisältyvän Euroopan unionin perusoikeuskirjan 20, 21 ja 26 artiklassa kielletään kaikenlainen vammaisuuteen perustuva syrjintä ja tunnustetaan vammaisten oikeus päästä osallisiksi erityistoimenpiteistä. Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva YK:n yleissopimus puolestaan velvoittaa jäsenvaltiot toteuttamaan asianmukaiset toimet varmistaakseen vammaisille henkilöille muiden kanssa yhdenvertaisen pääsyn muun muassa tieto- ja viestintäteknologiaan, internet mukaan luettuna (4).

3.1.6

Vammaisilla on muihin verrattuna kaksinkertainen riski jäädä työttömäksi ja uusi teknologia (internet mukaan luettuna) on ovi harrastuksiin, koulutukseen, kulttuuriin ja moniin muihin julkisiin ja yksityisiin palveluihin. Lisäksi se edistää demokratiaan osallistumista. Tieto- ja viestintätekniikan esteettömyys onkin välttämätön edellytys, jotta vammaiset voivat kilpailla tasavertaisesti yhä kasvavilla digitaalisilla markkinoilla ja jotta he pääsevät mukaan digitaaliseen yhteiskuntaan.

3.1.7

Digitaaliyhteiskunta ei saa olla syrjäytymistä lisäävä tekijä. Päinvastoin muita heikommassa asemassa olevien ihmisten täytyy löytää sen avulla keino päästä eroon syrjäytymisestä.

3.2.1

Digitaaliyhteiskunta edellyttää tahtoa olla avoin muutoksille oppilaitoksissa. EU:n on tuettava sellaisia koulutusjärjestelmiä, jotka ovat kaikille avoimia ja joiden toiminta edistää ihmisten osaamisen, taitojen ja valmiuksien kehittämistä monilla aloilla sekä sosiaalisten taitojen, kansalais- ja kulttuuritaitojen, oppimisvalmiuksien sekä luovuuden, innovoinnin ja ryhmätyötaitojen kehittämistä.

3.2.2

Kaikkien koulutusjärjestelmästä vastuussa olevien on tuettava sellaista koulujen pedagogista ilmapiiriä, jossa suhtautuminen innovaatioon, laatuun ja yhteistyöhön opetustyössä on myönteistä. Lisäksi kaikkia opiskelijoita tulee kannustaa osallistumaan opetusprosessiin ja tulee levittää hyviä käytäntöjä, lisätä kansalaisten osallistumista ja kokemuksia sekä kehittää arviointikulttuuria.

3.2.3

EU:n koulutuspolitiikka ei ole onnistunut kannustamaan riittävästi kansallisia koulutusviranomaisia takaamaan, että opettajat heti peruskoulutuksestaan alkaen ja oppilaitoksissa käyttävät tieto- ja viestintätekniikkaa opetustyöhön etenkin alemman ja ylemmän perusasteen opetuksessa sekä ammatillisessa koulutuksessa. Jäsenvaltioita ei ole etenkään kannustettu riittävästi toteuttamaan investointeja, joita uudenaikainen ja laadukas tieto- ja viestintätekniikkaan perustuva innovatiivinen koulutus edellyttää.

3.2.4

Opetusministeriöiden tulee suunnitella erityiskoulutusta opettajille ja edistää oppimistapojen uudelleenajattelua.

3.2.5

ETSK korostaa julkisten kirjastojen merkitystä digitaaliseen maailmaan kouluttautumisen kannalta.

3.2.6

Jo aivan nuoria koululaisia voitaisiin perehdyttää tietokoneiden toimintaan ja ehkä myös ohjelmointiin leikin keinoin, jotta eurooppalaiset lakkaavat mahdollisimman pian olemasta vain tieto- ja viestintätekniikan käyttäjiä ja heistä tulee alan suunnittelijoita ja tuottajia. EU:ssa on huippuosaamisen keskittymiä (esimerkiksi elektronisia nanokomponentteja koskeva tutkimus), mutta sen täytyy päästä pidemmälle.

3.2.7

Eurooppalaisten koulutusjärjestelmien joukossa on esimerkkejä korkealaatuisesta koulutuksesta alkaen alemman perusasteen opetuksesta aina ammatillisiin oppilaitoksiin ja yliopistoihin. Tästä huolimatta opetusohjelmiin tarvitaan muutoksia, joilla niihin lisätään tieto- ja viestintätekniikan pedagoginen käyttö sekä sen arvioiminen.

3.2.8

ETSK suosittaa, että edistetään avoimen innovoinnin ja avointen standardien malleja ja vältetään sellaisia perusteettomia toimia immateriaalioikeuksien suojelemiseksi, jotka voisivat rajoittaa digitaalisen talouden innovointiprosesseja.

3.2.9

Euroopan standardointikomitean (CEN) kehittämän SPI-protokollan (Simple Publishing Interface) tavoitteena on helpottaa viestintää sisällön tuottamisessa käytettävien työkalujen ja sellaisten sovellusten välillä, joiden avulla oppimisresursseja ja metatietoja hallitaan jatkuvasti.

3.2.10

Yhteentoimivuus voi myös helpottaa niiden teknisten apuvälineiden käyttöä, joita vammaiset tarvitsevat voidakseen hyödyntää tieto- ja viestintätekniikkaa.

3.3.1

Yleissivistävä ja ammatillinen koulutus antavat eväitä elämää varten sekä demokraattisessa yhteiskunnassa tarvittavia taitoja. Yhteiskunnan ja talouden kehitys nojautuu vahvasti ammatilliseen koulutukseen, koska se antaa mahdollisuuden kehittää osaamista ja avaa reittejä työmarkkinoille. Erityisesti muita heikommassa asemassa oleville ja syrjäytyneille ryhmille ammatillinen koulutus voi antaa mahdollisuuden parempaan elämään. Ammatillinen koulutus ei ole kuitenkaan vain silta koulutuksen ja työllisyyden välillä, vaan sillä on jo itsessään suuri merkitys. Unescon tilastoinstituutin mukaan talouskehityksen ja ammatillisen koulutuksen välillä on korrelaatio.

3.3.2

Erasmus+-ohjelma on unionin keskeinen strategia tällä alalla, ja kuten ETSK toteaa, sen ”tulisi olla keskeinen väline koulutuksen saaman tuen lisäämiseksi, jotta voidaan parantaa kansalaisten taitoja ja auttaa puuttumaan monissa jäsenvaltioissa vallitsevaan korkeaan nuorisotyöttömyyteen”. Tämä ala kuuluu kuitenkin jäsenvaltioiden toimivaltaan. Niiden on myönnettävä ammatilliseen koulutukseen tarvittavat resurssit ja annettava ammatilliselle koulutukselle se arvostus, joka sille kuuluu koulutusjärjestelmän osana.

3.3.3

ETSK muistuttaa, että Cedefop käsittelee elinikäistä oppimista ja ammattikoulutusta koskevassa työssään kysymyksiä – esimerkiksi aikuiskoulutusta, tutkintoja ja pätevyyksiä, validointia ja laadunvarmistukseen liittyviä prosesseja – joilla on keskeinen merkitys henkilöille, joiden on muita vaikeampi päästä työmarkkinoille. Cedefopille myönnettävää rahoitusta on syytä lisätä.

3.3.4

ETSK ehdottaa, että

3.4.1

Euroopan unionin työttömyysaste on korkea, ja samanaikaisesti se tarvitsee komission mukaan lyhyellä aikavälillä 9 00  000 ammattitaitoista henkilöä tieto- ja viestintätekniikan alan avoimiin työpaikkoihin.

3.4.2

Tieto- ja viestintätekniikka vaikuttaa merkittävällä tavalla työllisyyteen, ja Euroopan digitaalistrategian menestyminen liittyy huipputeknologiayritysten olemassaoloon: vuonna 2008 tieto- ja viestintätekniikan ala tuotti Euroopan unionille lisäarvoa 574 miljardia euroa ja työllisti 8,3 miljoonaa henkilöä. Eurooppalaisten yritysten – jotka kärsivät sellaisista ongelmista kuin pirstoutuneet markkinat tai riittämätön rahoitus – tulee vahvistaa asemaansa maailmanmarkkinoita hallitseviin enimmäkseen pohjoisamerikkalaisiin jättiyrityksiin nähden.

3.4.3

Tieto- ja viestintätekniikka aiheuttaa muun teknisen kehityksen tavoin mullistuksia työmarkkinoilla. Tätä seikkaa täytyy tarkastella uramahdollisuuksien, pätevyyksien, osaamisen ja todistusten luomisen näkökulmasta sekä niitä henkilöitä varten, jotka tieto- ja viestintätekniikka syrjäyttää työelämästä, että niitä varten, joita se auttaa pääsemään työmarkkinoille.

3.4.4

Komissio perusti maaliskuussa 2013 digitaalialan työllisyyttä edistävän suuren koalition, joka käsittelee tärkeimpiä kysymyksiä (koulutuksen mukauttaminen vastaamaan digitaalialan työpaikkoja, liikkuvuus, todistukset, tiedottaminen, innovatiivinen oppiminen ja opetus). Sille ei ole kuitenkaan myönnetty määrärahoja. Euroopan digitaalistrategiaan sisältyy myös muita aloitteita, esimerkiksi strategia tietoteknisten taitojen parantamiseksi, työllisyyttä edistävä toimenpidepaketti, Avoin koulutus -aloite, Koulutuksen uudelleenajattelu -strategia, Mahdollisuuksia nuorille -aloite ja EU:n osaamispanoraama.

3.4.5

Tähän koalitioon tulee sisällyttää teollisuus ja lisäksi koulutusala siten, että yrityksissä suoritettavien harjoitusjaksojen avulla saadaan luotua parempi yhteys tieto- ja viestintätekniikka-alaan.

3.4.6

On todettava, ettei näissä ohjelmissa oteta riittävällä tavalla huomioon vamman vuoksi syrjäytyneiden erityistarpeita, etenkään tietoteknisten taitojen (e-Skills) ja digitaalisen lukutaidon hankkimisessa ja digitaalisille työmarkkinoille pääsemisessä.

3.4.7

Vaikka Euroopan suurimmat huipputeknologiayritykset investoivat tutkimukseen ja kehittämiseen, ne investoivat siihen suhteessa vähemmän kuin aasialaiset ja yhdysvaltalaiset yritykset. ETSK toivoo, että Horisontti 2020 -ohjelma, jonka määrärahat ovat 78,6 miljardia euroa, auttaa vahvistamaan unionin asemaa maailmanmarkkinoilla.

3.4.8

ETSK pitää perustavan tärkeänä eurooppalaisten tieto- ja viestintätekniikka-alan pk-yritysten tukemista, sillä ne voivat edistää innovatiivisia hankkeita, joita tarvitaan kipeästi jatkuvasti muuttuvalla alalla. Kriisin torjumisen edistämiseksi on tärkeää löytää ratkaisuja rahoitusongelmiin, joista kärsivät sekä pienet yritykset että teknologiseen innovoitiin liittyvät (start up -yritysten) innovatiiviset hankkeet.

3.5.1

Tällä hetkellä tieto- ja viestintätekniikan alalla työskentelevistä noin seitsemästä miljoonasta henkilöstä vain 30 prosenttia on naisia. Naiset ovat aliedustettuina kaikilla tasoilla ja ennen kaikkea päätöksentekotehtävissä. Naisten osuus korkea-asteen koulutuksessa on suurempi kuin miesten, mutta työpaikkojen, palkkojen, työehtojen ja vastuullisiin tehtäviin pääsyn osalta naiset ovat kuitenkin edelleen miehiä heikommassa asemassa

3.5.2

Politiikkaa on muutettava erityisesti sen vuoksi, että tieto- ja viestintäalan loppututkinnon suorittaneiden naisten määrä on pienentynyt: nykyisin 1  000:sta ylemmän asteen korkeakoulututkinnon suorittaneesta naisesta vain 29 on suorittanut tutkintonsa tieto- ja viestintätekniikan alalla, ja myöhemmin vain neljä heistä työskentelee varsinaisesti tieto- ja viestintätekniikan alalla.

3.5.3

Vaikka naisten määrän lisääminen tieto- ja viestintätekniikka-alalla voisi nostaa euroalueen bkt:tä 9 miljardilla eurolla, monet syyt (mm. perinteet ja kulttuuriset stereotypiat) selittävät heidän riittämätöntä osallistumistaan tämän alan toimintaan, mikä ei ole ainoastaan eurooppalainen vaan paljon laajempi ongelma.

3.5.4

Tästä syystä komitea ehdottaa seuraavaa:

4.1

Saavutettavuuden on oltava paitsi viranomaisten myös koko yhteiskunnan ensisijainen tavoite, joka velvoittaa kaikkia talouden ja yhteiskunnan toimijoita. Unionin ja monien jäsenvaltioiden toimenpiteet ovat kuitenkin toistaiseksi olleet riittämättömiä.

4.2

ETSK ehdottaa, että unioni ja kansalliset viranomaiset toteuttavat yhteisiä toimia, joilla vähennetään selvästi tietotekniikkalaitteiden kustannuksia – tähän sisältyy myös esimerkiksi Linuxin kaltaisten avoimen lähdekoodin ohjelmistojen käytön lisääminen – ja tuetaan eurooppalaisen tieto- ja osaamissisällön tuottamista.

4.3

EU:n politiikassa tarvitaan 2000-luvulla avointa suhtautumista muutoksiin. Eurooppalaisten koulutusjärjestelmien päätavoitteena ei pidä olla vain työmarkkinoiden erityistarpeisiin vastaaminen (johon Euroopan komissio on pääasiassa keskittänyt koulutuspolitiikkansa) vaan kouluttaminen elämää varten. Eurooppalaisten opettajajärjestöjen ja oppilaitosten on osallistuttava EU:n koulutuspolitiikan laatimiseen, mitä ei nyt tapahdu.

4.4

Samalla kun otetaan huomioon, että jäsenvaltiot joutuvat toimimaan määrärahojensa puitteissa ja että ne tekevät demokraattisissa toimielimissään päätöksiä kansalaistensa parhaaksi, on korostettava julkiseen koulutukseen kohdistuvien investointien välttämättömyyttä, jotta saavutetaan tavoitteena olevat yhtäläiset mahdollisuudet koulutukseen oppilaiden sosiaalisesta taustasta ja varallisuudesta riippumatta.

4.5

Komission on korostettava, että koulutukseen liittyvien metatietojen on oltava vapaasti käytettävissä ja yleisen edun mukaisia ja etteivät yksityisyritykset omista niiden patentteja. Standardointiin liittyvän eurooppalaisen SPI-ohjelman lisäksi on tähdennettävä komission metatietoja koskevan eContentPlus-ohjelman merkitystä.

4.6

Koulutuksen laadun ja tarkoituksenmukaisuuden takaamiseksi opettajien ja oppilaitosten on valvottava opetuksen sisältöä. ETSK katsoo, että on kiinnitettävä huomiota EFQUEL-säätiön (European Foundation for Quality in e-Learning) suosituksiin, jotka koskevat mm. lainsäädäntötoimia, yhdenmukaistamista ja immateriaalioikeuksia.

4.7

ETSK on jo ilmaissut pettymyksensä digitaalisstrategian (2014–2020) huomattaviin määrärahaleikkauksiin alun perin ehdotetuista 9,2 miljardista eurosta lopulta hyväksyttyihin 1,14 miljardiin euroon.

4.8

ETSK suhtautuu myönteisesti pk-yritysten laatimien innovatiivisten riskialttiiden hankkeiden rahoitukseen, jota on myönnetty Horisontti 2020 -puiteohjelmasta. Toimenpiteillä, joilla pyritään lisäämään rahoitusta, jota pk-yritykset ja vastaperustetut yritykset saavat paitsi viranomaisilta myös markkinoilta ja rahoitusjärjestelmästä, on erittäin suuri merkitys.

4.9

ETSK suosittaa sisällyttämään esteettömyysulottuvuuden kaikkiin digitaalialaa koskeviin aloitteisiin ja varmistamaan, että vammaisilla ja kaikilla heikossa asemassa olevilla on mahdollisuus käyttää verkko-opetusohjelmia, tieto- ja viestintätekniikkaa sekä tietoteknisiä laitteita ja työkaluja (sekä verkkoon kytkettynä että ilman verkkoyhteyttä). On myös kiinnitettävä erityistä huomiota vammaisten pääsyyn niihin uusin tieto- ja viestintätekniikan alan työpaikkoihin, jotka EU pyrkii täyttämään.

16.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 451/31

Esittelijä:

Thomas McDONOGH

1.1

Komitea toivoo, että perustetaan ilmailualan keskusviranomaisen eli Euroopan lentoturvallisuusviraston (EASA) kaltainen EU-tason verkkoturvallisuusviranomainen, jotta voidaan vahvistaa EU-tasolla tarvittavaa johtajuutta tehokkaan, Euroopan laajuisen verkkoturvallisuuspolitiikan täytäntöönpanoon liittyvien ongelmien käsittelemiseksi.

1.2

Asioihin perehtyneet kansalaiset, joilla on vaikutusmahdollisuuksia, ovat ratkaisevassa asemassa EU:n vahvan verkkoturvallisuuden kannalta. Kansalaisille henkilökohtaisesta tietoverkkoturvallisuudesta ja tietosuojasta annettavan koulutuksen tulisi olla keskeinen osa koulujen opetussuunnitelmia sekä työpaikkakoulutusohjelmia. EU:n tulisi myös edistää julkisia tiedotuskampanjoita ja -aloitteita näistä aiheista koko unionissa.

1.3

Yrityksillä tulisi olla lakisääteinen velvollisuus soveltaa ennakoivaa lähestymistapaa verkkohyökkäyksiltä suojautumiseen muun muassa turvallisen ja kestävän tieto- ja viestintäteknologian avulla sekä verkkoturvallisuutta koskevista toimista – samaan tapaan kuin terveys- ja työturvallisuuskysymyksistä – henkilöstölle annettavan koulutuksen keinoin.

1.4

Jokaisessa jäsenvaltiossa olisi oltava elin, jonka tehtävänä on informoida, valistaa ja tukea pk-sektoria verkkoturvallisuuden parhaimpiin käytänteisiin liittyvissä asioissa. Suuret yritykset voivat helposti hankkia tarvitsemansa osaamisen, mutta pk-yritykset tarvitsevat tukea.

1.5

Euroopan verkko- ja tietoturvaviraston (ENISA) toimeksiantoa tulisi jatkaa. ENISAlle olisi myös osoitettava varoja, jotta se ottaisi suoremman vastuun verkkoturvallisuuskoulutuksesta ja valveuttamisohjelmista, jotka on suunnattu erityisesti kansalaisille sekä pienille ja keskisuurille yrityksille.

1.6

Yritysten ja muiden organisaatioiden on lisättävä tietoisuutta verkkoturvallisuuteen liittyvästä vastuusta johtokuntatasolla. Kaikkien organisaatioiden johtohenkilöille on nimenomaisesti viestittävä oikeushenkilön mahdollisesta vastuuvelvollisuudesta siinä tapauksessa, että politiikat ja toimet verkkoturvallisuuden alalla ovat riittämättömiä.

1.7

Kun otetaan huomioon internetpalveluntarjoajien ratkaisevan tärkeä rooli verkkopalvelujen tarjonnassa, niillä kaikilla tulisi olla EU:ssa erityinen vastuu asiakkaidensa suojelemisesta verkkohyökkäyksiltä. Tämä vastuu tulisi määritellä ja vahvistaa lainsäädännössä EU:n tasolla.

1.8

Jotta varmistetaan, että pilvipalveluiden dynaamiseen laajenemiseen liittyvät talouskasvun mahdollisuudet hyödynnetään nopeasti (1), tulisi myös määrätä EU:n tasolla pilvipalveluiden tarjoajia koskevista erityisistä turvallisuusvaatimuksista ja velvollisuuksista.

1.9

Komitea katsoo, että vapaaehtoiset toimet eivät ole riittäviä ja että tarvitaan jäsenvaltioihin kohdistuvia voimakkaita sääntelyllisiä velvoitteita, jotta varmistetaan verkkoturvallisuuden yhdenmukaistaminen, hallinta ja täytäntöönpano Euroopan tasolla. Lisäksi tarvitaan lainsäädäntöä, jossa säädetään, että kaikilla yrityksillä ja organisaatioilla, eikä ainoastaan elintärkeiden infrastruktuurien tarjoajilla, on velvollisuus ilmoittaa verkkoturvallisuutta koskevista merkittävistä turvapoikkeamista. Näin olisi mahdollista parantaa EU:n valmiuksia vastata uhkiin sekä lisätä tietämystä ja ymmärrystä verkkohyökkäyksistä entistä parempien suojautumiskeinojen kehittämiseksi.

1.10

Komitea suosittaa painokkaasti, että EU omaksuu suunnittelujohtoisen lähestymistavan vastatakseen verkkohyökkäyksien uhkaan varmistamalla, että kaikki EU:ssa käytettävät tekniikat ja palvelut internetyhteyksien ja verkkopalveluiden tarjoamiseksi on suunniteltu niin, että ne tarjoavat korkeimman mahdollisen turvallisuustason verkkohyökkäyksiä vastaan. Suunnitteluperiaatteissa tulisi erityisesti keskittyä ihmisen ja koneen väliseen rajapintaan.

1.11

ETSK toivoo, että eurooppalaiset standardointiorganisaatiot luovat merkittäviä verkkoturvallisuusstandardeja kaikkia tieto- ja viestintätekniikan alan verkkoteknologioita ja -palveluita varten ja tekevät niitä tunnetuiksi. Näihin standardeihin tulisi sisällyttää pakollinen käytännesäännöstö sen varmistamiseksi, että kaikki EU:n kansalaisille myytävät tieto- ja viestintätekniset laitteet ja internetpalvelut ovat tiukimpien standardien mukaisia.

1.12

EU:n on toimittava viipymättä varmistaakseen, että jokainen jäsenvaltio on perustanut täysipainoisesti toimivan tietotekniikan kriisiryhmän suojatakseen itseään ja EU:ta verkkohyökkäyksiltä.

1.13

Komitea esittää, että Europolin Euroopan verkkorikostorjuntakeskukselle (EC3) myönnetään lisärahoitusta, jota se tarvitsee torjuakseen verkkorikollisuutta ja vahvistaakseen yhteistyötä poliisivoimien välillä EU:ssa ja unionin ulkopuolisten poliisivoimien kanssa sekä parantaakseen EU:n valmiuksia saada tietoverkkorikolliset kiinni ja asettaa heidät syytteeseen.

1.14

ETSK katsoo, että EU:n verkkoturvallisuuspolitiikassa on otettava huomioon erityisesti seuraavat näkökohdat: EU:n vahva johtoasema; turvallisuutta lisäävät verkkoturvallisuuspolitiikat, joilla taataan samalla yksityisyys ja muut perusoikeudet; kansalaisten valveuttaminen sekä kannustaminen ennakoiviin suojautumista helpottaviin toimintatapoihin; jäsenvaltioiden toteuttama kattava hallinnointi; tietoperusteinen ja vastuullinen yritysten toiminta; hallitusten, yksityisen sektorin ja kansalaisten tiivis kumppanuus; investointien riittävä taso; asianmukaiset tekniset standardit ja riittävät t&k&i-investoinnit; sitoutuminen kansainvälisellä tasolla. Komitea muistuttaakin verkkoturvallisuutta koskevista suosituksistaan, jotka se on esittänyt monissa aiemmissa lausunnoissaan (2), ja kehottaa komissiota harjoittamaan toimia, joihin niissä kehotetaan.

2.1

Internettalous luo yli viidenneksen bkt:n kasvusta EU:ssa, ja joka vuosi 200 miljoonaa eurooppalaista tekee verkko-ostoksia. Olemme riippuvaisia internetistä ja siihen liittyvästä digitaaliteknologiasta ylläpitääksemme elintärkeitä energia-, terveys-, viranomais- ja rahoituspalveluitamme. Kriittisen tärkeät digitaaliset infrastruktuurit ja palvelut, joilla on niin olennainen rooli talous- ja yhteiskuntaelämässä, ovat kuitenkin alttiita hyvinvointiamme ja elämänlaatuamme uhkaavien verkkohyökkäyksien kasvavalle vaaralle.

2.2

Komitea katsoo, että unionin kasvavaan riippuvuuteen internetistä ja digitaaliteknologiasta ei ole vastattu riittävästi sellaisin käytännöin ja toimintapolitiikoin, jotka mahdollistavat verkkoturvallisuuden asianmukaisen tason koko Euroopassa nyt ja tulevaisuudessa. Käsillä olevan lausunnon tarkoituksena on tuoda esiin epäkohdat, jotka komitea havaitsee EU:n verkkoturvallisuuspolitiikassa, ja suositella parannuksia, joiden avulla voidaan paremmin lieventää verkkohyökkäyksien riskejä.

2.3

Verkkohyökkäyksien vaikuttimet vaihtelevat hyvin henkilökohtaisista syistä – esimerkiksi henkilöön tai yritykseen kohdistuvasta kostosta – valtioiden harjoittamaan verkkovakoiluun ja maiden väliseen verkkosotaan. Tätä lausuntoa laadittaessa aihealue päätettiin rajata koskemaan yksinomaan rikollisin perustein tehtyjä verkkohyökkäyksiä, jotta suositukset kohdistettaisiin ongelmiin, joita valtaosa komitean jäsenistä pitää ensisijaisina huolenaiheina. Monitahoinen poliittinen keskustelu jäsenvaltioiden toteuttamista verkkohyökkäyksistä kansalaisia ja muita valtioita vastaan voisi olla tulevaisuudessa oman lausuntonsa aiheena.

2.4

Tämänkertaisessa lausunnossa käsitellään ainoastaan verkkorikollisten toteuttamia, rahansaantiin tähtääviä verkkohyökkäyksiä, joita valtaosa hyökkäyksistä on. Ottamalla käyttöön verkkoturvallisuuspolitiikkoja ja -käytänteitä, joilla pyritään torjumaan tehokkaasti rikollisin perustein toteutettavia verkkohyökkäyksiä, vähennetään myös poliittisiin tai henkilökohtaisempiin vaikuttimiin perustuvien verkkohyökkäyksien riskejä.

2.5

Vaikka EU on edistynyt hyvin digitaalistrategiaan sisältyvien, luottamuksen ja turvallisuuden hyväksi laadittujen toimenpiteiden toteuttamisessa ja vaikka se on kehittänyt laaja-alaisen verkkoturvallisuusstrategian, joka käsittää valtaosan edellä mainituista tavoitteista, lisätoimet ovat tarpeen.

3.1

Verkkohyökkäyksenä pidetään kaikentyyppistä aggressiivista toimintaa, jossa erilaiset haitalliset toimet kohdistuvat tietokoneiden tietojärjestelmiin, infrastruktuureihin, tietoteknisiin verkkoihin tai henkilökohtaisiin digitaalisiin laitteisiin tietyn kohteen varastamiseksi, muuttamiseksi tai tuhoamiseksi. Kohteena voi olla raha, tiedot tai tietoteknologia.

3.2

Verkkorikolliset käynnistävät verkkohyökkäyksiä varastaakseen rahaa tai tietoja ja harjoittaakseen petollista toimintaa, rikollista vakoilua tai kiristystä. Verkkohyökkäykset voivat vahingoittaa elintärkeitä verkkoja ja palveluita, joista olemme riippuvaisia terveyden, turvallisuuden ja taloudellisen hyvinvoinnin osalta, viranomais-, liikenne- ja energiaverkot mukaan luettuina.

3.3

Verkkohyökkäyksien uhka kasvaa sitä mukaa kuin riippuvuutemme internetistä ja digitaaliteknologiasta lisääntyy. Symantecin tuoreen raportin mukaan tietoturvaloukkausten kokonaismäärä maailmassa kasvoi 62 prosenttia vuonna 2013, mikä määrällisesti vastaa yli 552 miljoonaa ilmoitettua tapausta. Tietoturvaloukkaukset koskivat usein todellisia nimiä, syntymäaikoja, viranomaisen antamien henkilöasiakirjojen numeroita sekä potilas- tai taloudellisia tietoja. Lisäksi 38 prosenttia matkapuhelinten käyttäjistä on joutunut verkkorikollisten mobiililaitteisiin kohdistamien hyökkäysten uhriksi viimeisten 12 kuukauden aikana.

3.4

Verkkohyökkäyksillä voi olla merkittävä vaikutus yksittäisiin yrityksiin ja yleisesti EU:n talouteen:

3.5

Verkkohyökkäystekniikat kehittyvät alituisesti:

3.6

Verkkoturvallisuusorganisaatioiden kesken vallitsee yhteisymmärrys ensisijaisista toimista, joihin kansalaisten ja yritysten tulisi ryhtyä suojautuakseen verkkohyökkäyksiltä. Näistä käytännöistä tulisi viestiä kaikissa verkkoturvallisuutta koskevissa valveuttamis- ja koulutusohjelmissa:

3.7

Pieniltä yrityksiltä puuttuu usein riittävä tietotekniikkatuki, jotta ne voisivat pysyä mahdollisten tietoverkkouhkien tasalla, joten ne tarvitsevat erityistä tukea verkkohyökkäyksiltä suojautuakseen.

3.8

Verkkohyökkäyksistä ja järjestelmien haavoittuvuudesta ilmoittaminen on erittäin tärkeää verkkohyökkäysten torjumiseksi erityisesti torjuttaessa niin kutsuttuja nollapäivähyökkäyksiä (zero-day attacks), toisin sanoen uudenlaisia, verkkoturvallisuusyhteisölle vielä tuntemattomia hyökkäyksiä. Usein yritykset eivät kuitenkaan ilmoita verkkohyökkäyksistä yritysten maineen kärsimiseen ja vastuuvelvollisuuteen liittyvien pelkojen johdosta. Tällainen avoimuuden puute heikentää Euroopan kykyä reagoida verkkouhkiin nopeasti ja tehokkaasti. Se myös huventaa Euroopan valmiuksia parantaa yleistä verkkoturvallisuutta vastavuoroisen oppimisen avulla.

3.9

Kansalaiset ja yritykset hankkivat internetyhteyden ja siihen liittyvät palvelut internetpalveluntarjoajilta. Koska internetpalveluntarjoajilla on keskeinen rooli sähköisten palveluiden tarjonnassa, on olennaisen tärkeää, että ne tarjoavat asiakkailleen mahdollisimman korkeatasoisen suojan verkkohyökkäyksiä vastaan. Sen lisäksi, että internetpalveluntarjoajien on varmistettava omien palveluidensa ja infrastruktuurinsa suunnittelussa ja ylläpidossa mahdollisimman korkea verkkoturvallisuuden taso, niiden tulisi tarjota asiakkailleen erittäin korkeatasoista neuvontaa tällä alalla. Niiden tulisi myös ottaa käyttöön erityisiä käytäntöjä voidakseen auttaa havaitsemaan ja torjumaan omiin asiakkaisiinsa kohdistuvat verkkohyökkäykset. Tämä vastuu tulisi määritellä ja vahvistaa lainsäädännössä EU:n tasolla.

3.10

EU:n talouden kannalta on erittäin tärkeää kannustaa kansalaisia ja yrityksiä Euroopassa ottamaan pilvipalvelut mahdollisimman nopeasti käyttöön. (3) Koska henkilökohtaisten sovellusten ja liiketoimintasovellusten yhteydessä turvaudutaan yhä useammin pilvipalveluihin, on tärkeää, että Euroopassa huolehditaan erityisesti pilvipalveluiden tarjoajia koskevasta verkkoturvallisuudesta. Epävarmuus pilvipalveluiden turvallisuudesta vaikuttaa kielteisesti tämän dynaamisen teknologian käyttöönottoasteeseen. Komitea toivoo, että EU asettaa pilvipalveluiden tarjoajille turvallisuutta koskevia erityisiä vaatimuksia ja velvollisuuksia pilvipalveluiden kehittymisen tukemiseksi Euroopassa.

3.11

On ryhdyttävä erityisiin toimiin henkilöstön rekrytoimiseksi eurooppalaiselle verkkoturvallisuusalalle. Korkeakoulututkinnon suorittaneiden tietoturva-alan työntekijöiden kysynnän kasvun odotetaan olevan yli kaksinkertainen koko tietotekniikka-alan kasvuvauhtiin nähden. Tässä yhteydessä komitea kiinnittää komission huomion ”hakkerikilpailujen” menestykseen Yhdysvalloissa ja eräissä jäsenvaltioissa sekä tarpeeseen lisätä tietoisuutta verkkoturvallisuudesta ja kouluttaa verkkoturvallisuuden ammattilaisten seuraava sukupolvi.

3.12

Yksi parhaista strategioista verkkohyökkäyksiltä suojautumiseksi on omaksua suunnitteluperiaatteisiin nojaava lähestymistapa varmistamalla, että kaikki EU:ssa käytettävät tekniikat ja palvelut internetyhteyksien ja verkkopalveluiden tarjoamiseksi on suunniteltu niin, että ne tarjoavat korkeimman mahdollisen turvallisuustason verkkohyökkäyksiä vastaan. Suunnittelunäkökohdissa tulisi erityisesti keskittyä ihmisen ja koneen väliseen rajapintaan. Tämä edellyttäisi yhteistyötä teknologian valmistajien, internetpalveluntarjoajien, verkkoturvallisuusalan, Europolin Euroopan verkkorikostorjuntakeskuksen, ENISAn, jäsenvaltioiden kansallisten puolustus- ja turvallisuusviranomaisten sekä kansalaisten välillä. Tämän verkkoturvallisuutta koskevan suunnitteluperusteisen lähestymistavan toteuttamisesta EU:n tasolla voisi vastata komissio, ja ENISA voisi mahdollisesti koordinoida sitä.

4.1

EU kehittää parhaillaan laaja-alaista strategiaa (4) EU:n kansalaisten verkkoturvallisuuden parantamiseksi:

4.2

ETSK:n reaktio verkko- ja tietoturvaa koskevaan komission ehdotukseen (6) oli voimakas, sillä komitea katsoi, etteivät ehdotetut toimenpiteet olleet tarpeeksi jämeriä ja etteivät ne kannustaisi jäsenvaltioita riittävästi suojelemaan kansalaisiaan ja yrityksiään verkkohyökkäyksiltä. Ehdotetun direktiivin hyväksyessään parlamentti kuitenkin heikensi sen käyttökelpoisuutta edelleen rajaamalla direktiivin soveltamisalan tiukasti ”elintärkeiden infrastruktuurien” tarjoajiin ja poistamalla näin sen soveltamisalan piiristä hakukoneet, sosiaalisen median foorumit, internet-välitteiset maksupalvelut ja pilvipalveluiden tarjoajat.

4.3

Nykyinen ehdotus verkko- ja tietoturvadirektiiviksi ei ole riittävä tarvittavan lainsäädännön säätämiseksi, jotta unionissa voitaisiin lisätä tietoisuutta uhkista sekä valmiuksia reagoida verkkohyökkäyksiin. Komitea haluaisi annettavan uutta lainsäädäntöä, jossa säädetään kaikkia merkittäviä tietoturvapoikkeamia koskevasta ilmoitusvelvollisuudesta, joka ei koske ainoastaan elintärkeiden infrastruktuurien tarjoajia. Ilmoitusvelvollisuuden puuttumisen johdosta verkkorikolliset voivat hyödyntää tietämättömyyttä haavoittuvista kohteista.

4.4

EU:n tulisi harkita ENISAn mandaatin laajentamista tietoisuuden lisäämiseksi verkkohyökkäyksien uhkasta ja reagointivalmiuksien vahvistamiseksi koko EU:ssa. ENISAn roolia voitaisiin mahdollisesti laajentaa niin, että se on aiempaa välittömämmin vastuussa erityisesti kansalaisille ja pk-yrityksille suunnatuista verkkoturvallisuusalan koulutus- ja valveuttamisohjelmista.

4.5

Euroopan verkkorikostorjuntakeskus (EC3) perustettiin vuonna 2013 Europolin yhteyteen verkkorikollisuuden torjuntavalmiuksien tehostamiseksi Euroopassa. Se on rikostiedustelun keskeinen foorumi Euroopassa ja tukee verkkohyökkäyksiin liittyviä jäsenvaltioiden toimia ja tutkimuksia. Ensimmäisessä vuosikertomuksessaan Euroopan verkkorikostorjuntakeskus kuitenkin varoittaa, että sen nykyiset resurssit rajoittavat jo tutkimusten etenemistä ja ettei se kykene selviytymään sille osoitettavista mittavista tutkimustehtävistä.

4.6

EU:n tulisi pyytää eurooppalaisia standardointiorganisaatioita (CEN, CENELEC ja ETSI) luomaan verkkoturvallisuusstandardit kaikille EU:ssa myytävänä oleville ohjelmistoille, tieto- ja viestintäteknisille laitteille sekä internetperustaisille palveluille. Näitä standardeja tulisi jatkuvasti ajantasaistaa, jotta ne pysyvät uusien uhkien tasalla.

4.7

Tarvitaan lainsäädäntöä, jossa säädetään, että kaikilla yrityksillä ja organisaatioilla, eikä ainoastaan elintärkeiden infrastruktuurien tarjoajilla, on velvollisuus ilmoittaa verkkoturvallisuutta koskevista merkittävistä turvapoikkeamista. Näin olisi mahdollista tehostaa toimia välittömien uhkien lievittämiseksi sekä lisätä tietämystä ja ymmärrystä kulloisistakin verkkohyökkäyksistä, mikä auttaisi viranomaisia, verkkoturvallisuusalaa, yrityksiä ja kansalaisia parantamaan verkkoturvallisuutta ja torjumaan uhkia. Jotta kannustettaisiin jakamaan tietoja verkkohyökkäyksistä, mahdollisessa uudessa lainsäädännössä tulisi säätää asianmukaisesta anonymiteetistä yrityksille ja organisaatioille, jotka tekevät ilmoituksen hyökkäyksestä. Olisi myös harkittava mahdollisuutta myöntää vastuusuoja tarvittaessa.

4.8

EU:n toteuttamista aloitteista huolimatta jäsenvaltioiden valmiudet ja varautumistaso vaihtelevat paljon, mikä johtaa siihen, että reaktiot verkkohyökkäyksiin ovat hajanaisia eri puolilla EU:ta. Koska verkot ja järjestelmät ovat kytköksissä toisiinsa, jäsenvaltiot, joiden lähestymistapa verkkoturvallisuuteen on hyvin epämääräinen, heikentävät EU:n yleistä valmiutta puuttua verkkohyökkäyksiin. Tarvitaan toimia, jotta verkkoturvallisuus saatetaan kaikissa jäsenvaltioissa hyväksyttävälle tasolle. Erityistä huomiota tulee kiinnittää siihen, että kaikki jäsenvaltiot perustavat täysipainoisesti toimivan kriisiryhmän tietotekniikkakysymyksiä varten.

4.9

ETSK katsoo, kuten se on tuonut esiin aiemmissa lausunnoissaan (7), että EU:n suojautumisen parantamiseksi verkkohyökkäyksiltä vapaaehtoiset toimet eivät ole riittäviä ja että tarvitaan jäsenvaltioihin kohdistuvia voimakkaita sääntelyllisiä velvoitteita, jotta varmistetaan verkkoturvallisuuden yhdenmukaistaminen, hallinta ja täytäntöönpano Euroopan tasolla.

4.10

Jotta kansalaisille ja yrityksille kyetään tarjoamaan todellinen ja ajantasainen suoja verkkohyökkäyksiltä, EU:n verkkoturvallisuuspolitiikassa tulisi keskittyä tiivistäen seuraaviin näkökohtiin:

16.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 451/39

Esittelijä:

Marina ŠKRABALO

1.1

EU:n laajentumispolitiikka ei ehkä ole kaikkein suosituin EU:n politiikanala, mutta se on yksi EU:n onnistuneimmista poliittisista hankkeista. EU:n jäsenyyteen tähtäävän liittymisprosessin avoimuutta ja osallistavuutta on parannettu viime vuosina monin tavoin, ja tämä on näkynyt parhaillaan käynnissä olevissa Serbian ja Montenegron liittymisprosesseissa. EU:n toimielinten strateginen suunnanmuutos kohti perusarvoja – oikeusvaltiota sekä talouden hallintaa ja ohjausta – tarjoaa tilaisuuden edistää osallistavaa demokratiaa osana laajentumispolitiikkaa kokonaisuudessaan eikä vain sen rinnalla.

1.2

Edessä on kuitenkin monia haasteita. Tarvitaan johdonmukaisempaa toimintaa sen varmistamiseksi, että sekä EU:n toimielimet että asianomaiset valtiot soveltavat avointa ja osallistavaa lähestymistapaa koko liittymisprosessin ajan kaikilla politiikan aloilla ja kaikissa ehdokasvaltioissa ja mahdollisissa ehdokasvaltioissa. Tarvitaan yhtenäisempää politiikkaa suhteessa 1) nykyisiin neuvotteluihin, 2) kansalaisyhteiskunnan kehittämisen ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun tukemiseen ja 3) institutionaalisten valmiuksien vahvistamiseen. Nämä kaikki tulisi ottaa nykyistä paremmin huomioon liittymistä valmistelevan tuen rahoituksessa.

1.3

ETSK suosittaa, että Euroopan komissio, Euroopan unionin neuvosto ja Euroopan parlamentti

1.4

ETSK suosittaa, että neuvotteluja käyvien maiden hallitukset

1.5

Suositukset ETSK:lle:

2.1

Vaikka kaikki EU:n laajentumispolitiikan pitkän aikavälin yhteiskunnalliset ja poliittiset vaikutukset eivät ole vielä selvillä, laajentumispolitiikka on kiistatta nopeuttanut kansallisten hallintorakenteiden siirtymistä kohti markkinataloutta ja demokratiaa ja vilkastuttanut alueellista yhteistyötä sodanjälkeisissä Länsi-Balkanin maissa. EU:hun liittymistä koskevissa neuvotteluissa keskeisiä kysymyksiä ovat EU:n lainsäädännön täytäntöönpanon edellyttämä siirtymäaika ja niin EU:lle kuin ehdokasmaillekin siitä aiheutuvat taloudelliset kustannukset. Koska jokaisen neuvotteluluvun avaaminen ja päättäminen edellyttää neuvoston yksimielistä päätöstä, neuvottelujen etenemisvauhtia ja ajoitusta on hyvin vaikea ennakoida yhden tai useamman jäsenvaltion kansallisen politiikan mahdollisten vaikutusten vuoksi.

2.2

EU on osoittanut olevansa valmis parantamaan ja mukauttamaan neuvotteluprosessia muuttuvien poliittisten olosuhteiden mukaan. On tärkeää huomata, että nykyiset neuvottelumenetelmät ovat kehittyneet vuosien kuluessa huomattavasti ”tekemällä oppimisen” ansiosta.

2.3

Kuten komissio toteaa tiedonannossaan ”Laajentumisstrategia ja vuosien 2013 ja 2014 tärkeimmät haasteet” (4), ”yksi tärkeimmistä opetuksista on se, miten tärkeää on tarttua ensin perusasioihin” eli ensinnäkin oikeusvaltioperiaatteeseen, joka on ”nyttemmin laajentumisprosessin keskiössä”. Tämä on merkittävä strateginen suunnanmuutos yksittäisistä poliittisista mukautuksista kohti laajaa demokraattisen hallintotavan käsitettä, jota on lopultakin alettu pitää ennakkoedellytyksenä sille, että politiikan yhdenmukaistaminen EU:n säännöstön kanssa on mielekästä ja pysyvää. Tämän mukaisesti komissio aikookin parhaillaan käytävissä liittymisneuvotteluissa (Montenegro, Serbia, Turkki) pitää luvut 23 (Oikeuslaitos ja perusoikeudet) ja 24 (Oikeus, vapaus ja turvallisuus) avoinna koko liittymisneuvottelujen ajan. Näin ollen on mahdollista, että neuvottelujen etenemisvauhti riippuu näissä keskeisissä luvuissa saavutetusta edistyksestä.

2.4

Laajentumisprosessissa käytettyjen neuvottelumenetelmien muutokset ovat toisaalta merkki EU:n joustavuudesta ja aidosta pyrkimyksestä varmistaa neuvottelujen tuloksellisuus. ”Näyttöön perustuvan” laajentumisen nostaminen etualalle on vahvistanut valtiosta riippumattomien tahojen asemaa, sillä niiden tarjoama riippumaton tieto on arvokasta säännöllisissä arvioissa, joita komissio esittää edistymiskertomuksissaan. Toisaalta muutosten voidaan tulkita heijastavan ennen kaikkea EU:n valikoivaa tarvetta saada näyttöä, kun samalla sivuutetaan tästä neuvottelumaille aiheutuva hallinnollinen taakka tilanteissa, joissa selkeitä menettelyjä tiedon keräämiseksi ja sidosryhmien osallistamiseksi ei ole olemassa.

2.5

Neuvottelukehys Serbiaa varten (5) on ensimmäinen neuvottelukehys, jossa erikseen mainitaan osallisuuden ja avoimuuden periaatteet: ”Jotta vahvistettaisiin kansalaisten luottamusta laajentumisprosessiin ja lisättäisiin avoimuutta, päätökset tehdään mahdollisimman avoimesti. Sisäiset kuulemiset ja käsittelyt suojataan siinä määrin kuin on tarpeen päätöksentekoprosessin turvaamiseksi yleisön oikeutta tutustua asiakirjoihin koskevan EU:n lainsäädännön mukaisesti kaikilla unionin toiminnan aloilla.” Tämä on Kroatian tapauksesta saatu tärkeä opetus – äänestysaktiivisuus Kroatian EU-kansanäänestyksessä oli kaikkien aikojen alhaisin (43 %) – joka pohjustaa useita muodollisia parannuksia Montenegro-neuvotteluissa sovellettaviin käytäntöihin.

2.6

EU:n keskittyminen talouden ohjaukseen ja hallintaan ennakoi kansallisten talouden uudistusstrategioiden ja julkisen talouden hallinnointia koskevien toimintasuunnitelmien käyttöönottoa siinä toivossa, että varhaisempi tiedonsaanti ja makrotalouden valvonta auttaisivat välttämään pitkittyneen taloudellisen taantuman ja liiallisen alijäämän tilanteen, johon Kroatia ajautui heti liittymisensä jälkeen. Tämän mukaisesti on suunnitteilla, että laajentumismaissa tehdään vastaava tarkastus kuin EU:n jäsenvaltioissa nk. EU-ohjausjakson yhteydessä. On olennaisen tärkeää varmistaa, että elinkeinoelämä valmistautuu ajoissa, jotta yritykset pystyvät parantamaan kilpailukykyään ja vastaamaan EU:n sisämarkkinoiden haasteisiin. Työmarkkinaosapuolten osallistuminen on taas keskeisen tärkeää talouden uudistusten sosiaalisen ulottuvuuden arvioimiseksi ja hyväksymiseksi.

2.7

Laajentumisasioiden pääosaston ohjeissa EU:n tuesta tiedotusvälineiden vapaudelle ja riippumattomuudelle laajentumismaissa vuosina 2014–2020 (6) todetaan, että elinvoimainen kansalaisyhteiskunta on ratkaisevan tärkeä moniarvoisuuden ja osallistavan demokratian edistämiseksi. Kansalaisyhteiskunnalle suunnattu EU:n tuki tulisikin kohdistaa 1) kansalaisyhteiskunnan toiminnalle suotuisan ympäristön luomiseen ja 2) kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden valmiuksien kehittämiseen siten, että ne pystyvät toimimaan tehokkaasti ja vastuullisesti riippumattomina toimijoina. Ohjeet ovat hyödyllinen väline kansalaisyhteiskunnan mukaan ottamiseksi, edellyttäen että niitä myös noudatetaan käytännössä yhtä kunnianhimoisesti.

2.8

EU:n kansalaisia ei ole tähän mennessä onnistuttu täysin vakuuttamaan laajentumispolitiikan välttämättömyydestä maanosan turvallisuuden ja vaurauden näkökulmasta. Tämän haasteen ratkaiseminen auttaisi lieventämään tulevan laajentumisen pelkoa, joka voi nousta pinnalle muiden muukalaisvihan muotojen muassa erityisesti talouskriisiaikoina. Balkanin sotien muiston haalistuessa tämänhetkinen Ukrainan kriisi voi toimia muistutuksena siitä, että rauhan ja demokratian puuttuminen on uhka kaikille.

3.1

Vaikka liittymisprosessiin ei sisälly avoimuuteen ja osallisuuteen liittyvää ehtoa, yleisön odotukset tämän suhteen ovat kasvaneet EU-jäsenyysneuvotteluja käyvissä maissa. Kroatiassa tiedotus teknisistä neuvottelumenettelyistä oli olematonta: vaikka muistio EU-neuvottelukantoja koskevasta sisäisestä poliittisesta koordinoinnista oli hyväksytty, sitä ei koskaan julkaistu virallisessa lehdessä. Kaikki Kroatian hallituksen laatimat EU-neuvotteluihin liittyvät asiakirjat säädösluonnoksia lukuun ottamatta käsiteltiin ja hyväksyttiin suljetuin ovin pidetyissä hallituksen istunnoissa. Yleisö ei siten voinut edes pyytää turvallisuusluokittelemattomia asiakirjoja, koska niiden olemassaolosta ei ollut virallista tietoa. Hallitus alkoi julkaista perustietoja istunnoissa käsitellyistä asiakirjoista vasta useita vuosia kestäneen kansalaisyhteiskunnan painostuksen jälkeen.

3.2

Slovenian hyvä esimerkki parlamentaarisesta valvonnasta oli ennenäkemätön: kansallisella parlamentilla oli veto-oikeus neuvottelukantoihin (7), joihin myös yleisöllä oli mahdollisuus tutustua. Vaikka Kroatian parlamentti käytti poliittisen yhteisymmärryksen vartijan toimivaltaansa kuusi vuotta kestäneiden työläiden EU-neuvottelujen ajan, se ei onnistunut varmistamaan parlamentin jäsenten, asiantuntijoiden ja yleisön laajempaa sitoutumista poliittisiin neuvotteluihin. Neuvottelukannat ja raportit jaettiin vain valtion virkamiehille ja kansallisen liittymisneuvottelujen seurantakomitean valituille jäsenryhmille, minkä seurauksena valtaosa parlamentin jäsenistä yleisöstä puhumattakaan ei käytännössä saanut nähdä niitä. Tämä tilanne ei saisi toistua tulevissa neuvotteluissa.

3.3

Toinen syy siihen, miksi valtiosta riippumattomat tahot ja tiedotusvälineet eivät saaneet ajoissa tietoa eikä neuvotteluprosessin riippumaton seuranta ollut mahdollista, oli se, että Euroopan komission ja neuvoston laatimat asiakirjat, kuten EU:n yhteiset kannat, eivät olleet Kroatian tasavallan omaisuutta. Kroatian hallitus väitti näin ollen, ettei sillä ollut valtuuksia julkistaa asiakirjoja. EU:n toimielimet eivät myöskään huolehtineet oma-aloitteisesti niiden julkistamisesta (8).

3.4

Neuvotteluihin liittyvien asiakirjojen julkisuustilanteessa on tapahtunut selkeä parannus Montenegron tapauksessa. Komissio on julkaissut verkkosivuillaan kaikki tarkastelukertomukset, joita kaikki sidosryhmät voivat käyttää hyödyllisinä kansallisen lainsäädännön ja EU:n säännöstön välisten eroavaisuuksien arvioinnin välineinä. Lisäksi neuvosto on oma-aloitteisesti julkaissut lukuja 23 ja 24 koskevat EU:n yhteiset kannat kyseisten alojen uudistusten merkittävyyden ja yleisen kiinnostavuuden vuoksi. Nähtäväksi jää, vakiintuvatko nämä hyvät käytännöt yleiseksi linjaksi Serbian ja Turkin tapauksessa tai jo avattujen neuvottelulukujen yhteydessä. Ei myöskään ole mitään virallista syytä, miksi neuvosto ei voisi julkaista avaamisedellytyksiä kokonaisuudessaan sen jälkeen, kun ne on hyväksytty yksimielisesti. Kyseisten keskeisten asiakirjojen saaminen ajoissa tutustuttavaksi on välttämätöntä kansalaisyhteiskunnan panoksen ja osallistumisen, tiedotusvälineiden asiantuntevan tiedonlevityksen ja hallitusten toimintaan ja niiden velvoitteiden noudattamiseen kohdistuvan riippumattoman seurannan mahdollistamiseksi.

3.5

Aiemmista laajentumiskerroista saatujen opetusten perusteella komissio kiinnittää nyt enemmän huomiota riippumattomien ja ammattitaitoisten tiedotusvälineiden ratkaisevaan rooliin. Tästä osoituksena ovat vuosina 2011 ja 2013 järjestetyt Speak-Up-konferenssit ja laajentumisasioiden pääosaston antamat ohjeet EU:n tuesta tiedotusvälineiden vapaudelle ja riippumattomuudelle laajentumismaissa vuosina 2014–2020. Näiden ohjeiden tulisi olla pohjana myös rahoituspäätöksille. Haasteena on kuitenkin vielä se, miten varmistaa, että tiedotusvälineet tavoittavat EU:n yleisön, jonka tulee myös saada tietoa laajentumispolitiikan merkityksestä ja kehityksestä.

4.1

Kansalaisyhteiskunnan osallistumisella liittymisprosessiin tarkoitetaan 1) suoraa osallistumista varsinaisiin neuvotteluihin (tarkastelu, kansallisten kantojen valmistelu, edistyksen seuranta), 2) työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua ja kansalaiskeskustelua politiikan muotoilusta ja lainsäädännön sovittamisesta yhteen EU:n säännöstön kanssa, 3) osallistumista liittymistä valmistelevan tuen suunnitteluun ja 4) edistyksen ja uudistusprosessien sosiaalisten seurausten riippumatonta seurantaa. Näiden tehtävien hoitaminen edellyttää riittävän taloudellisen tuen saamista kansalliselta hallitukselta ja liittymistä valmistelevaan tukeen tarkoitetuista EU:n varoista.

4.2

Kroatian ja Montenegron neuvottelukantoja valmisteleviin työryhmiin kuului runsaasti kansalaisyhteiskuntaa edustavia asiantuntijoita (yli kolmannes kaikista jäsenistä). Molemmissa tapauksissa järjestettiin avoimia hakuja, ja kaikkien työryhmien jäsenten nimet julkaistiin. Kroatian tapauksessa osallistumisen taso riippui kuitenkin suuresti ryhmän johtotavasta: muutamissa tapauksissa kansalaisyhteiskunnan edustajat eivät saaneet tilaisuutta tutustua tarvittaviin neuvottelukantojen luonnoksiin. Kansalaisyhteiskunnan osallistuminen rajoittui näin ollen lähinnä alun tarkasteluvaiheeseen, eikä sillä ollut suurta vaikutusta neuvottelustrategian valintaan tai sosiaalisten ja taloudellisten kustannusten ja hyötyjen alustaviin arviointeihin.

4.3

EU:n toimielimet tarjoavat useita kanavia kansalaisyhteiskunnan kuulemiseen ja siten näytön keräämiseen liittymisen edellyttämien uudistusten edistymisestä: niitä ovat verkkopohjainen kirjeenvaihto, jokavuotiset kansalaisyhteiskunnan kuulemistilaisuudet Brysselissä, kokoukset asianomaisissa maissa sekä tilannekatsaukset ja yleisötilaisuudet EU:n virkamiesten vierailujen yhteydessä. Komissio on myös suhtautunut avoimesti kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden laatimiin riippumattomiin seurantaraportteihin. Komissio on kuitenkin kiistatta ollut paljon aktiivisemmin yhteydessä kansalaisjärjestöihin kuin ammatti- ja yrittäjäjärjestöihin. Tämä on ilmeistä sekä yhteydenottojen määrän että valmiuksien kehittämiseen ja politiikan seurantaan tarkoitettujen liittymistä valmistelevien rahoitusohjelmien soveltamisalan ja tavoitteiden näkökulmasta.

4.4

Kroatian liittymisprosessissa hukattiin EU-jäsenyyden valmisteluvaiheen tarjoama mahdollisuus tiivistää työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua, joka olisi voinut auttaa varmistamaan Kroatialle tehokkaammat ja kestäväpohjaisemmat EU-jäsenyysedellytykset, kuten Bulgariassa. Kansallisia talous- ja sosiaalineuvostoja ei hyödynnetty tarpeeksi mukautusten sosiaalisista ja taloudellisista kustannuksista ja tukitoimenpiteistä keskusteltaessa eikä liittymistä valmistelevaa tukea suunniteltaessa. Hyvin pieni osuus liittymistä valmistelevasta rahoituksesta suunnattiin työmarkkinaosapuolten vuoropuhelurakenteiden ja organisaatiovalmiuksien kehittämiseen. Yrittäjä- ja ammattijärjestöjen kapillaarirakennetta olisi hyödynnettävä laajemmin: ne voisivat olla keskeisiä foorumeja liittymisen kustannuksista ja hyödyistä keskustelemiseen ja talouden valmistelemiseen riittävän ajoissa.

4.5

Kroatian tapauksessa – samansuuntaisesti aiempien laajentumiskertojen negatiivisten kokemusten kanssa – yli 80 prosenttia EU:n säännöstöön liittyvästä lainsäädännöstä hyväksyttiin nopeutetusti, usein ilman minkäänlaista julkista kuulemista ja mahdollisimman suppeiden sääntelyn vaikutusten arviointien jälkeen. Tämä vaikutti haitallisesti lainsäädäntätyön laatuun ja avoimuuteen (9). Myönteisempää oli se, että liittymistä valmistelevan tukivälineen (IPA) ohjelmasuunnittelu oli osallistavaa – erityisesti kansalaisyhteiskunta oli edustettuna – ja sitä ohjasi kansalaisyhteiskunnan kehittämisneuvosto, joka sai teknistä tukea kansalaisyhteiskuntasuhteista vastaavalta hallintovirastolta. Tämän ansiosta rahoitusohjelmat olivat erittäin tarkoituksenmukaisia, niillä tuettiin riippumatonta poliittista seurantaa monilla keskeisen tärkeillä uudistusaloilla ja työmarkkinaosapuolet saivat merkittävän roolin rahoituksen myöntämisessä työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun soveltamisalan laajentamiseksi. Kahden edellä kuvatun prosessin epäjohdonmukaisuutta tulisi jatkossa välttää. Osallistavan lähestymistavan tulisi olla tulevissa liittymisprosesseissa aina ensisijainen politiikkaa laadittaessa.

5.1

ETSK kannattaa voimakkaasti laajentumispolitiikkaa ja on muodostanut neuvoa-antavia sekakomiteoita, joissa kansalaisyhteiskunnan organisaatiot laativat yhdessä suosituksia kummankin osapuolen poliittisille päättäjille ja edistävät julkista keskustelua EU:n yhdentymisestä laajentumismaissa. Kyseiset elimet ovat tarjonneet tilaisuuden käydä asiantuntevaa keskustelua neuvotteluista monista eri näkökulmista ja määrittää EU:n säännöstön omaksumisen seurauksia yhteiskunnan eri aloilla; näin on tuettu kansalaisyhteiskunnan osallistumista prosessiin. Neuvoa-antavien sekakomiteoiden lisäksi Länsi-Balkanin kansalaisyhteiskuntafoorumi tarjoaa alueellisen kanavan viestin välittämiseksi poliittisille päättäjille ja mahdollisuuksia Länsi-Balkanin kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden verkottumiseen sekä kansalaisyhteiskunnan tällä alueella kohtaamien suurimpien ongelmien analysoimiseen.

5.2

Seuraavassa luettelossa on esimerkkejä neuvoa-antavien sekakomiteoiden työhön liittyvistä haasteista:

5.3

Kansalaisyhteiskunnan roolista tiedottaminen ja työmarkkinaosapuolten ottaminen mukaan liittymisprosessiin on ollut samalla tavoite ja haaste ETSK:lle. Eräissä maissa hallitukset suhtautuvat edelleen kielteisesti kansalaisyhteiskuntaan, ja tällöin sekakomitean suositukset eivät juuri ole saaneet vastakaikua. Sekakomiteat ovat kuitenkin luoneet tilaisuuksia suoraan näkemystenvaihtoon kansalaisyhteiskunnan sekä EU:n ja kansallisten poliitikkojen ja virkamiesten välillä, vaikka vaikutukset hallituksen politiikkaan olisivatkin olleet vähäisiä. Tässä tilanteessa sekakomiteat hyötyisivät suuresti vahvemmasta tuesta ja läheisemmästä yhteistyöstä komission, neuvoston ja Euroopan parlamentin kanssa, sillä näin voitaisiin varmistaa, että kansalaiskeskustelusta ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelusta nousevat tärkeimmät EU:hun liittymisen kansallisiin näkökohtiin liittyvät huolenaiheet kuullaan kaikissa tarvittavissa poliittisissa päätöksentekoelimissä.

16.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 451/45

Esittelijä:

Edgardo Maria IOZIA

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) tukee vakaasti pankkijärjestelmän rakenteiden uudistamista, sillä se on keskeisin finanssikriisin johdosta tehdyistä useista lainsäädäntöaloitteista. ETSK painottaa, että tällä uudistuksella säädellään ensimmäistä kertaa perusteellisesti pankkijärjestelmän ydintä ja pyritään toteuttamaan pankkiunioni. Se voi myös auttaa merkittävällä tavalla palauttamaan yritysten ja suuren yleisön luottamuksen sekä vahvistamaan Euroopan pankkijärjestelmää ja vähentämään häiriöiden leviämisen riskiä talouden asianmukaiseksi rahoittamiseksi.

1.2

ETSK on vakuuttunut, että tämä on ehdottoman tärkeä asetus, jolla määritellään uudelleen moninaisten pankki- ja rahoituspalveluiden hallinta. Komitea pitää selvänä, että ehdotettu asetus ei ole riittävä uuden kriisin välttämiseksi. Se vaatii suurta muutosta rahoituskulttuurissa sekä eettisten periaatteiden tukemista finanssialan päivittäisessä toiminnassa. Kaikkien sidosryhmien tulee osallistua uuden finanssi- ja talousjärjestelmän rakentamiseen, jotta voidaan luoda pohjaltaan kestävä ja häiriöitä sietävä finanssiala ja tasapainottaa kaikkien asianosaisten osapuolien intressit parhaalla mahdollisella tavalla. Tämän vuoksi ETSK kannattaa ja suosittaa laajapohjaista sopimusta talouden elvyttämiseksi ja luottamuksen palauttamiseksi rahoituslaitoksiin ja kehottaa näin ollen komissiota edistämään kestäväpohjaista rahoitusalaa koskevaa eurooppalaista yhteiskuntasopimusta. Työntekijöiden, johdon, osakkeenomistajien, sijoittajien, kotitalouksien, pk-yritysten, teollisuuden ja asiakkaiden tulee päästä vakaaseen ja oikeudenmukaiseen sopimukseen, jotta voidaan luoda finanssipalveluala, joka pyrkii luomaan vaurautta, tukemaan reaalitaloutta, kasvua ja laadukkaiden työpaikkojen luomista, suojelemaan ympäristöä ja välttämään kielteisiä sosiaalisia seurauksia.

1.3

ETSK toteaa, että on tarpeen varmistaa, että kansalliset viranomaiset käyttävät yhdenmukaisia kriteerejä, ja suosittaa, että sääntelyä sovelletaan yhdenmukaisesti EU:ssa sekä siitä mahdollisesti sovitaan kolmansien maiden kansallisten viranomaisten kanssa.

1.4

ETSK suhtautuu epäillen päätökseen sallia erilaiset kansalliset säädökset rinnakkain EU:n asetuksen kanssa. ETSK katsoo, että tällaiset puitteet eivät välttämättä varmista uusien sääntöjen soveltamisen yhdenmukaisuutta. Komitea on tyytyväinen siihen, että tämä poikkeus koskee ainoastaan asetusehdotuksen antamispäivänä voimassa ollutta lainsäädäntöä sillä ehdolla, että se vastaa kaikilta osin tarkasteltavana olevaa asetusta.

1.5

ETSK pitää komission ehdottamaa asetusta pätevänä ja tehokkaana ratkaisuna liikepankkitoimintojen erottamiseksi sijoitustoiminnoista. Valittu ratkaisu, verrattuna eräiden maiden valitsemiin vaihtoehtoihin, perustuu vuoropuheluun ja arviointiin, jolloin on mahdollista välttää ristiriita yleispankkimallin kanssa siten, että säilytetään se ja puututaan ainoastaan tähän malliin liittyviin liiallisiin riskeihin.

1.6

ETSK korostaa, että ehdotetun lainsäädännön työllisyysvaikutukseen ei ole kiinnitetty asianmukaisesti huomiota. Rahoituspalveluasetuksen monimutkaisuuden takia saatetaan menettää satojatuhansia työpaikkoja, eikä ole hyväksyttävää, ettei suunnitteilla ole mitään toimenpiteitä merkittävien välittömien ja välillisen sosiaalisten vaikutusten lieventämiseksi. Tarkasteltavana olevan asetuksen välittömät vaikutukset saattavat olla rajallisia, mutta sen mahdolliset vaikutukset yritysten toimintaan heijastuisivat koko rahoitusjärjestelmään. Toisaalta on perusteltua todeta, että pankkien riskien väheneminen hyödyttäisi koko reaalitaloutta, mikä epäilemättä vaikuttaisi myönteisesti myös yleiseen työllisyyteen.

1.7

Vakavana huolena on, että kustannukset siirretään työntekijöille. Vaikka komissio on ottanut tämän näkökohdan huomioon vaikutustenarvioinnissaan, ongelmalle ei ole annettu paljoakaan tilaa uudistuksessa. On totta, että uudistus vaikuttaa aloihin, jotka ovat vähiten työvoimavaltaisia, mutta uudistuksen välilliset vaikutukset johtavat kustannusten leikkaamiseen, mikä saattaa vähentää työpaikkoja lisää, kuten merkittävät pankkilaitokset ovat varoittaneet.

1.8

Mukana on monia tahoja (finanssialan etujärjestöt, suuret jäsenvaltiot, kuluttajat ja sijoittajat, kotitaloudet, suuret ja pienet yritykset, järjestöt jne.) ja niiden toisistaan huomattavasti poikkeavia etuja. Opetukset, jotka on saatu siitä, että rahoitusjärjestelmän vaatimukset on asetettu etusijalle, pitäisi olla jo selvillä: julkisen edun tulee olla ensisijainen. Komitea suosittaa näin ollen, että muutetaan suuntaa ja asetetaan yhteinen etu keskeiselle sijalle tasapainottamalla sidosryhmien intressit, sillä komitea on vakuuttunut, että ainoastaan tällä tavalla uudistus voi toimia tehokkaasti.

1.9

ETSK on vakuuttunut, että rahoitusjärjestelmän kestävyyden varmistamiseksi tarvitaan ”kärsivällistä rahataloutta”, jossa ei enää tavoitella lyhyen aikavälin etuja hinnalla millä hyvänsä, vaan suositaan tehokkuutta ja pitkän aikavälin vakautta. Asetuksessa ehdotetaan muutosta liiketoimintamalliin.

1.10

ETSK katsoo, että komission olisi kiinnitettävä enemmän huomiota sijoittajiin ja työntekijöihin, joita uudistuksessa ei ole toistaiseksi juuri huomioitu. Pitkällä aikavälillä uuden luottamuksen rakentaminen varmistaa järjestelmän kestävyyden. Näin luodaan varmempi ympäristö sekä sijoittajille että työntekijöille, jotka ovat aktiivisia osapuolia riskinhallinnassa.

1.11

ETSK katsoo, että asetuksen soveltamisen joustavuus on pätevä ja toivottava periaate. Pankkien liiketoimintojen monimuotoisuus (1) varmistaa samalla järjestelmän vakauden ja tehokkuuden. ETSK tarkentaa kuitenkin, että tätä ei tule sekoittaa sääntöjen mielivaltaiseen soveltamiseen.

1.12

ETSK kehottaa komissiota sisällyttämään vaikutustenarviointiinsa yksityiskohtaisen arvion asetuksen keskeisten ehdotusten ja muiden tuoreiden aloitteiden, kuten CDR IV -paketti, pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivin ja yhteisen kriisinratkaisumekanismin, välisistä suhteista sekä riskeistä, jotka liittyvät varjopankkitoimintaan siirtymiseen.

1.13

ETSK suosittaa tiivistä yhteistyötä ja koordinointia Euroopan pankkiviranomaisen ja kansallisten viranomaisten välillä, sillä nämä tuntevat hyvin markkinat ja ovat keskeisessä roolissa uudistetun eurooppalaisen finanssialan hallinnoinnissa.

2.1

Komission mukaan ehdotus on olennainen osa unionin vastausta niiden pankkien ongelmaan, jotka ovat ”liian suuria kaatuakseen” (Too-Big-To-Fail, TBTF-pankit). Ehdotuksen tavoitteena on välttää valvomattomien ja hallitsemattomien riskien syntyminen unionin pankkijärjestelmässä. Tämä hidastaa puhtaasti spekulatiivisten toimien leviämistä.

2.2

Asetuksen tarkoituksena on estää rahoitusjärjestelmässä monitahoisten ja toisiinsa kytköksissä olevien yhteisöjen, erityisesti luottolaitosten, järjestelmäriskit, rahoitukseen liittyvät stressitilanteet tai kaatuminen sekä saavuttaa seuraavat tavoitteet:

2.3

Muunlaiset finanssipalvelut ja -tuotteet (arvopaperistaminen, yrityslainat, johdannaiset jne.) sallitaan edelleen.

3.1

Komission arvion mukaan finanssikriisi on maksanut EU:n jäsenvaltioille noin 1,6 biljoonaa euroa (13 prosenttia EU:n BKT:stä) valtion tukina finanssialan pelastamiseksi.

3.2

EU:n pankkitoiminta on erityisen keskittynyttä. Maailmanlaajuisesti järjestelmän kannalta merkittäviksi luokiteltujen rahoituslaitosten luettelossa on 14 eurooppalaista pankkikonsernia, ja 15 eurooppalaista pankkikonsernia hallitsee 43 prosenttia markkinatoimintojen volyymista, mikä on 150 prosenttia 27 jäsenvaltion EU:n BKT:stä, ja suurimmat 30 konsernia hallitsevat 65 prosenttia volyymista!

3.3

Yhdysvalloista alkaneella finanssikriisillä, joka on koetellut eurooppalaista järjestelmää tsunamin lailla, oli monia syitä, joista merkittävimpinä voidaan pitää seuraavia: liiallinen riskinotto, liiallinen turvautuminen vivutukseen, riittämättömät pääoma- ja maksuvalmiusvaatimukset ja yleisesti pankkijärjestelmän monimutkainen rakenne.

3.3.1

Lokakuussa 2012 Liikasen ryhmä totesi seuraavaa: ”On vaadittava, että tietyt erityisen riskialttiit rahoitustoimet erotetaan lainsäädännöllisesti talletuspankkien toiminnasta pankkikonsernin sisällä. Näitä eroteltavia toimia voisivat olla omaan lukuun tapahtuva arvopaperi- ja johdannaiskauppa ja tietyt muut toiminnot, jotka liittyvät tiiviisti arvopaperi- ja johdannaismarkkinoihin (2).”

3.4

Komissio pyrkii läpi ehdotuksen pienentämään pankkijärjestelmän riskimarginaaleja ja asettamaan kaikki mahdollisesti spekulatiiviset toiminnot valvonnan alaisiksi. Samassa yhteydessä tulisi tarkastella asiaan liittyvää asetusta arvopapereilla toteuttavista rahoitustoimista (3), jonka tavoitteena on lisätä niin sanottujen ”varjopankkien” läpinäkyvyyttä. Vuoden 2012 lopussa maailmanlaajuiset varjopankkitoiminnan varat olivat 53 biljoonaa euroa, mikä on noin puolet kansainvälisen pankkijärjestelmän varoista. Varjopankkitoiminta on keskittynyt lähinnä Eurooppaan (noin 23 biljoonaa euroa) ja Yhdysvaltoihin (noin 19,3 biljoonaa euroa). Nämä ovat vaikuttavia lukuja, jos verrataan niitä 28 jäsenvaltion EU:n BKT:hen, joka oli 13  071 miljardia euroa vuonna 2013 (Eurostat).

3.5

Euroopan parlamentin McCarthy-päätöslauselmassa (4) vahvistetaan perusperiaatteet ja todetaan muun muassa, että ”pankkialan uudistamisen keskeinen periaate on luoda turvallinen, vakaa ja tehokas pankkijärjestelmä, joka palvelee reaalitalouden, asiakkaiden ja kuluttajien tarpeita; – – rakenteiden uudistamisessa on elvytettävä talouskasvua tukemalla luottojen myöntämistä talouden toimijoille ja etenkin pk-yrityksille ja start up -yrityksille, tarjottava parempaa kestävyyttä mahdollisia rahoituskriisejä vastaan, palautettava luottamusta pankkeihin ja poistettava julkisen talouden riskejä; – – tehokkaan pankkijärjestelmän on saatava aikaan muutos pankkikulttuurissa, jotta voidaan vähentää liiallista monimutkaisuutta, tehostaa kilpailua, rajoittaa kytköksiä riskialttiiden ja kaupallisten toimintojen välillä, parantaa omistajaohjausta, luoda vastuullinen palkitsemisjärjestelmä, mahdollistaa pankkien tehokas elvytys ja kriisinratkaisu, vahvistaa pankkien pääomaa ja luotottaa reaalitaloutta.”

Kansainvälisten markkinoiden uusi valvonta on vahvempaa, tiukempaa ja ennen kaikkea toimivaltaisempaa kuin aiemmin, ja siihen sisältyy vähemmän harkinnanvaraa ja enemmän takeita markkinoille ja loppukäyttäjille.

4.1

Komitea toteaa, että komissio on menossa oikeaan suuntaan, mutta katsoo hyödylliseksi esittää joitain näkökantoja, jotka ovat tulleet esille sidosryhmien kanssa käydyissä keskusteluissa ja joita ei kenties ole pohdittu riittävästi. ETSK haluaakin kiinnittää komission huomion eräisiin sidosryhmien esille ottamiin keskeisiin seikkoihin. Ne eivät edusta täysin ETSK:n näkemyksiä, mutta ne on kuitenkin aiheellista esittää mitään muuttamatta.

4.2

Kyseessä olevaan uudistukseen on yleisesti ottaen suhtauduttu myönteisesti. Omaan lukuun tapahtuvalle kaupankäynnille asetettu kielto sekä perinteisten toimintojen ja kaupankäynnin erottaminen ovat enemmistön käsityksen mukaan välineitä, joilla voidaan rajoittaa rahoitustuotteilla keinottelua ja edistää pankkien luotonantoa, joka on pk-yritysten päärahoituslähde ja vähentynyt viime vuosina huomattavasti keinottelua koskevien politiikkojen takia.

4.3

On tärkeää, että uudistusta sovellettaessa kiinnitetään huomiota liiketoimintamallien laajaan kirjoon, jotta paikallispankit voivat edelleen palvella paikallistaloutta.

4.4

Erityisesti on kiinnitettävä huomiota osuuspankkien liiketoimintamalliin. Uudistuksen katsotaan soveltuvan ja olevan sovellettavissa heikosti niiden erityisverkostoon. Erityisenä huolenaiheena ilmaistiin se, että uudistus voisi vääristää niiden toimintatapaa sekä niiden mahdollisuutta olla päivittäin mukana tukemassa reaalitaloutta. Näiden pankkien erityispiirteet ja erilaiset liiketoimintatavat onkin suositeltavaa säilyttää.

4.5

Uudistus yhdessä lukuisten muiden komission viime vuosina toteuttamien toimenpiteiden kanssa parantaa yksittäisten liiketoimien ja koko pankkijärjestelmän avoimuutta, mutta myös nostaa niiden kokonaiskustannuksia kaikilla tasoilla. Tässä yhteydessä keskustelun aikana nousi selkeästi esiin tarve finanssialan sääntelyuudistusten yleiselle vaikutustenarvioinnille, vaikka arvioinnin mutkikkuus tiedostetaankin.

4.6

Huolena on, että tällaiset kustannukset jäisivät rahoituspalvelujen loppukäyttäjien maksettaviksi, kuten usein tapahtuu. Keskustelua käytiin siitä, ovatko myönteiset vaikutukset, joita uusien toimenpiteiden odotetaan tuovan esimerkiksi pankkijärjestelmän vakauteen, pienempiä kuin kielteiset vaikutukset.

4.7

Ilmiantajien suojelujärjestelmään viitaten komitea ja asiaa kommentoineet työmarkkinaosapuolet kiittivät komissiota sen ehdottamasta sääntöjärjestelmästä. Ilmaisulle ”asianmukainen suojelu” (30 artikla) kaivattiin selkeämpää määritelmää ja haluttiin myös selvennöstä ehdotettujen sääntöjen ulottamisesta kaikkiin työntekijöihin niin, että heitä kannustetaan ja rohkaistaan ilmoittamaan mahdollisista rikkomuksista.

4.8

Asetuksen 28 ja 29 artiklassa mainittujen seuraamusten suhteen suositellaan, että rikkomistapauksissa vastuulliseksi katsotaan ensisijaisesti instituution hallintotaso eikä yksittäinen henkilö.

4.9

Korvausjärjestelmän kohdalla vaadittaisiin sen sijaan selkeää viittausta vakavaraisuusdirektiivin (CDR IV) 69 artiklan säännöksiin.

5.1

ETSK on tyytyväinen komission ehdotuksessa esitettyihin toimenpiteisiin ja on samaa mieltä siitä, että asetus on oikea valinta oikeudelliseksi välineeksi, sillä se soveltuu sisämarkkinoiden yhdenmukaistamiseen, jotta voidaan estää sääntelyn katvealueiden hyväksikäyttö ja palata tehokkaaseen ja tuottavaan pankkijärjestelmään, joka palvelee kansalaisia ja yhteisöä, tukee reaalitaloutta, kotitalouksia ja yhteiskunnan tasapainoista ja kestävää kehitystä ja joka on kauaskantoista ja osaa sovittaa yhteen innovaatiot ja turvallisuuden.

5.2

ETSK on tukenut vakaasti toisiaan seuranneita uudistuksia, jotka ovat alkaneet tuottaa tulosta. Tarkasteltavana olevassa asetuksessa puututaan yhteen koko järjestelmän monimutkaisimmista ja arkaluonteisimmista seikoista: rahoitusyritysten, joista osalla on monien jäsenvaltioiden BKT:n ylittävät varat, häiriönsietokyky ja oikeudellinen rakenne. Kymmenen suurimman eurooppalaisen pankin varat ovat yhteensä suuremmat kuin 28 jäsenvaltion EU:n BKT (5) (yli 15 biljoonaa euroa).

5.3

Ehdotetun asetuksen tarkoituksena on avata Gordionin solmu, joka on muodostunut eräiden järjestelmän kannalta merkittävien laitosten – eli niiden, jotka voivat synnyttää systeemisen kriisin – koon, keskinäisten yhteyksien ja monimutkaisuuden takia. ”Liian suuri kaatumaan” on nykyajan mantra, jonka taakse kätkeytyy tärkeimpien eettisten periaatteiden rikkomisen lisäksi petoksia ja lainvastaisuuksia, kuten viimeaikaiset rahoitusskandaalit ovat valitettavasti osoittaneet. Tällaisista käytännöistä käytetään kiertoilmaisua ”moraalikato”!

5.4

Komission jäsen Michel Barnier totesi ehdotusta esitellessään, että tavoitteena on välttää sellaisten pankkien syntyminen, jotka ovat liian suuria kaatumaan, liian kalliita pelastaa ja liian mutkikkaita purkaa.

5.5

ETSK katsoo, että ehdotetut toimenpiteet ovat askel oikeaan suuntaan, sillä ne pienentävät riskiä siitä, että veronmaksajien pitäisi jälleen kerran osallistua ongelmapankkien pelastamiseen. ETSK varoitti toistuvien pelastustoimien jälkeen katastrofaalisista seurauksista, joita pelastustoimet aiheuttaisivat valtionvelkatilanteeseen, ja haitallisista vaikutuksista, joita väistämätön taantuma toisi tulleessaan. Valitettavasti ennusteet toteutuivat vielä ennakoitua rajummin johtuen uskomattomista virheistä, joita tehtiin julkisen talouden vakauttamisessa. Se oli tulosta sekä kansallisista vaatimuksista että unionin lyhytnäköisestä ja epäonnistuneesta politiikasta, jossa ei ymmärretty joustavan toiminnan tarvetta eikä korvaavien ja taantuman vastaisten toimenpiteiden välttämättömyyttä.

5.5.1

Tällaisen politiikan synnyttämät vahingot on huomattu vasta nyt, ja meidän on myönnettävä, että pahemmilta seurauksilta on vältytty ja euro ja lopulta myös unioni on onnistuttu pelastamaan vain sen ansiosta, että Euroopan keskuspankki on hallinnut euroaluetta taitavasti. Jos ETSK:n neuvoja olisi kuunneltu, monet vahingot olisi ehkä voitu välttää!

5.6

Komissio on antanut asianmukaisesti Euroopan pankkiviranomaiselle keskeisen roolin käsiteltävä olevaa asetusta varten. Euroopan pankkiviranomaista kuullaan, jos on tarpeen hyväksyä ehdotukseen kuuluvia päätöksiä. Sen tehtävänä on myös laatia luonnokset teknisiksi sääntely- ja täytäntöönpanostandardeiksi sekä pitää komissio ajan tasalla antamalla sille kertomuksia asetuksen soveltamisesta. ETSK on todennut useaan otteeseen, että kiistattomasta asiantuntemuksesta huolimatta komissio ei ole antanut tälle tärkeälle viranomaiselle riittävää vastuuta ja resursseja.

5.7

Vuonna 1999 Yhdysvalloissa hyväksyttiin laki, jolla kumottiin Glass-Steagall-laki ja erityisesti liikepankkien ja investointipankkien välinen erottelu. EU seurasi valitettavasti Yhdysvaltojen hallinnon onnetonta valintaa. ETSK toteaa että nykyiset säännökset palauttavat näiden kahden toiminta-alan eriyttämisen ja menevät jopa pidemmälle, sillä ne kieltävät muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta luottolaitoksia, jotka ottavat talletuksia, harjoittamasta sijoitustoimintaa päämiehenä ja pitämästä varoja kaupankäyntitarkoituksessa.

5.7.1

On erittäin tärkeää, että EU työskentelee tiiviisti kolmansien maiden, erityisesti Yhdysvaltojen, kanssa, jotta sääntelyyn voidaan löytää yhteinen lähestymistapa. ETSK kehottaa komissiota vahvistamaan kansainvälistä yhteistyötä.

5.8

Ehdotettu asetus jättää paljon harkintavaltaa toimivaltaisille viranomaisille. On tärkeää, että viranomaisten toimet ja arviot perustuvat selkeisiin, yhtenäisiin ja ennakoitaviin kriteereihin, jotka määrittävät, milloin pankki ei enää kykene hallitsemaan suuririskisiä kaupankäyntitoimintojaan. Ilman yhteistä viitekehystä subjektiivisten tulkintojen riski voi johtaa toivotun vastaisiin vaikutuksiin, jotka eivät ole yhtenäisiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artiklan määräysten kanssa.

5.9

ETSK on tyytyväinen siihen, että komissio on valinnut lopulta markkinatakaustoiminnan erottamisen muusta omaan lukuun tapahtuvasta kaupankäynnistä jälkikäteen ennemminkin kuin ennakolta. Euroopan pankkiviranomaisen vastuulle asianmukaisesti annetut tekniset standardit ovat tämän vuoksi ehdottoman tärkeitä. Kriisinratkaisusääntöjen soveltamiseen ja erityisesti Ecofin-neuvoston joulukuussa 2013 hyväksymän kriisinratkaisuviranomaisen perustamiseen liittyen ETSK suosittelee, että tehdään välittömästi koordinointijärjestelyjä ja määritellään kansallisten ja eurooppalaisten viranomaisten vastuualueet, jotta vältetään päätösten päällekkäisyyden vaara tai – vielä pahempaa – toimivaltaisten viranomaisten ristiriitaiset tulkinnat ja arvioinnit. Kun kriisinratkaisuviranomainen on perustettu, sen tulee olla heti mukana mekanismin kehittämisessä sekä teknisten standardien määrittelemisessä yhdessä Euroopan pankkiviranomaisen kanssa.

5.10

ETSK ei ole samaa mieltä komissiota kohtaan esitetystä kritiikistä, joka koskee sellaisten toimintojen suhteellista merkitystä, jotka voivat olla eriyttämisen kohteena. Joissakin luottolaitoksissa näillä toiminnoilla on ollut erittäin suuri painoarvo, ja erillisten sääntöjen puute on altistanut ne hyvin suurelle riskille, joka olisi voinut aiheuttaa nykyistä paljon pahemman systeemisen kriisin, jolla voitaisiin ennakoida olevan katastrofaalisia vaikutuksia selvitysjärjestelmiin ja ylipäätään talouteen. Katastrofi pystyttiin välttämään veronmaksajien kustannuksella maksettujen suurten rahasummien ja EKP:n reagointikyvyn ansiosta.

5.11

ETSK kannattaa ja arvostaa sitä, että komissio on sisällyttänyt säädökseen erillisen säännöksen niiden finanssialan työntekijöiden suojelemiseksi, jotka ilmoittavat yleisen edun nimissä sääntöjenvastaisuuksista ja altistuvat siten vakaville seurauksille ja saattavat joutua kärsimään kostotoimista tai jopa menettää työpaikkansa. Tätä sisäistä tarkkailua, jota kutsutaan ilmiantamiseksi (whistleblowing), tulee edistää ja tukea. Lainsäädäntöä noudatetaan usein huonosti, sitä kierretään tai jopa rikotaan, mikä asettaa pankkilaitokset ja niiden henkilökunnan alttiiksi mittaamattoman suurille riskeille. Toisinaan jopa tunnetuissa ja hyvin arvostetuissa yrityksissä tapahtuneiden kaikkia normeja ja lakeja rikkoneiden käytäntöjen paljastuminen on ollut mahdollista vain näiden yritysten työntekijöiden aktiivisen yhteistyön ansiosta.

5.11.1

ETSK kehottaa komissiota kehittämään erityisen seurantamekanismin, jolla valvotaan jäsenvaltioiden velvollisuutta ottaa käyttöön lainsäädäntöä, joka tarjoaa asianmukaisen suojan, ja esittää kertomuksen kahden vuoden kuluessa asetuksen voimaantulosta.

5.12

ETSK on hyvin tietoinen kysymyksistä, jotka liittyvät suhteisiin kolmansien maiden kanssa, erityisesti vastavuoroisuuteen ja lainsäädännön noudattamiseen, joka koskee kaikkia EU:n alueella toimivia tahoja. Komitea pitää komission lähestymistapaa tasapainoisena ja kannattaa sen ehdotuksia. ETSK suosittaa, että yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa jatketaan ja tehostetaan erityisesti finanssialan sääntelyn alalla, jotta järjestelmät olisivat mahdollisimman yhteneväiset ja jotta ne vastaisivat yhdenmukaisella tavalla samoihin ongelmiin.

5.13

ETSK on myös tyytyväinen siihen, että komissio on ryhtynyt reagoimaan asetuksissaan asianmukaisesti yhteen komitean usein toistamaan vaatimukseen eli tässä tapauksessa säätämään hallinnollisista seuraamuksista, sillä rikosoikeudelliset seuraamukset eivät kuulu komission toimivaltaan. Komission ehdotukset ovat oikeasuhteisia, asianmukaisia ja varoittavia.

5.14

ETSK on jo useaan otteeseen ilmoittanut suhtautuvansa delegoitujen säädösten käyttöön varauksellisesti. Vaikka ETSK myöntää, että lainsäädäntöä on tärkeää mukauttaa vuosien kuluessa, se huomauttaa, että delegoitujen säädösten käyttö luo epävarmuutta, joka ei ole toivottavaa tällä alalla.

16.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 451/51

Esittelijä:

Daniela RONDINELLI

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) suhtautuu myönteisesti etenemissuunnitelmaan verkkomyyntituotteiden toimitusten sisämarkkinoiden toteuttamiseksi. Se tarjoaa paljon kehitykseen ja työllisyyteen liittyviä mahdollisuuksia. Tehokkaat ja luotettavat toimituspalvelut ovat olennaisen tärkeitä verkkokaupan edistämiseksi ja kauppiaiden ja ostajien luottamuksen vahvistamiseksi.

1.2

ETSK katsoo, että toimitusten sisämarkkinoiden toteuttaminen ja odotusten, suojelun ja todellisen saatavuuden välisten suurten erojen umpeenkurominen edellyttää yhteisvastuuta, jäljitettävyyttä, seurantaa ja yhteentoimivuutta, laajempaa vaihtoehtovalikoimaa EU:n koko alueella saaret mukaan luettuina, varmuutta asianomaisten toimijoiden – etenkin pk-yritysten ja kuluttajien – oikeuksista ja velvollisuuksista erityisesti valitusten ja palautusten osalta, yksinkertaista ja vertailukelpoista tiedonkeruuta sekä vakaata sosiaalista ja koulutuksellista ulottuvuutta.

1.3

ETSK korostaa (1), että tavoitteen olisi pohjauduttava toivottavien vapaaehtoisten sopimusten ja säännöstöjen lisäksi myös eurooppalaiseen, vähimmäisvaatimukset sisältävään sääntelykehykseen, jolla voidaan tehokkaasti ja joustavasti korjata markkinoiden nykyiset puutteet, jotka estävät kuluttajia ja pk-yrityksiä hyödyntämästä verkkokauppaa, ja jolla voidaan ratkaista seuraaviin seikkoihin liittyvät ongelmat:

1.4

ETSK kehottaa varmistamaan, että etenemissuunnitelma sisältää varmat määräajat ja vahvistetun toteuttamisaikataulun sekä normien laatimisen että itsesääntelyn osalta, jotta kaikki asianomaiset toimijat ja erityisesti EU:n kansalaiset voivat luottaa mahdollisimman vilpittömästi siihen, että eri osapuolten oikeuksia kunnioitetaan ja suojellaan kaikilta osin.

1.5

ETSK kehottaa lisäämään etenemissuunnitelmaan vielä kaksi toimea: palvelujen kohtuuhintaista saatavuutta ja markkinoiden sosiaalista ulottuvuutta koskevat toimet.

1.6

ETSK suosittaa komissiolle, EP:lle ja neuvostolle seuraavaa:

1.7

ETSK kehottaa komissiota laatimaan Eurofoundin tuella kahden vuoden välein ETSK:lle, EP:lle, neuvostolle ja työmarkkinaosapuolille kertomuksen alan työehdoista ja -oloista, kuluttajiin ja koko ketjun toimijoihin sovellettavista ehdoista sekä näiden kehitysnäkymistä.

2.1

Verkkokauppa tarjoaa mahdollisuuden edistää talouskasvua ja työllisyyttä Euroopassa. Vuotuisen kasvuprosentin arvioidaan ylittävän 10 prosentin rajan vuosina 2013–2016 (5). EU:n kansalaisista 45 prosenttia on tehnyt verkko-ostoksia viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana ja vahvistanut, että suurin osa ongelmista johtuu toimituksesta tai toimituksen myöhästymisestä (6).

2.2

Komissio on nimennyt ”digitaalisten yhtenäismarkkinoiden tärkeimmät esteet sekä esittänyt toimintasuunnitelman niiden poistamiseksi” (7), mutta ”10 prosenttia ihmisistä ei tee ostoksia verkossa (8), koska he ovat epävarmoja etenkin maasta toiseen tapahtuvien toimitusten hinnasta ja palvelun laadusta”.

2.3

ETSK kehotti vihreästä kirjasta antamassaan lausunnossa (9) laatimaan direktiivin, jossa säädetään toimijoiden yhteisvastuujärjestelmistä, toimitusten jäljitettävyydestä ja seurannasta, velvollisuudesta tarjota useita eri toimitusvaihtoehtoja, ongelmia ratkovien kansallisten keskusten eurooppalaisesta verkostosta, yhtäläisten työehtojen noudattamisvelvollisuudesta sekä ehtojen ja hintojen läpinäkyvyydestä.

2.4

Vihreästä kirjasta käydyn keskustelun jälkeen julkaistiin joulukuussa 2013 tiedonanto, jonka aiheena on etenemissuunnitelma verkkomyynnin pakettitoimitusten sisämarkkinoiden toteuttamiseksi (10).

2.5

Tuoreiden maailmanlaajuisten selvitysten (11) mukaan verkossa tapahtuvan kuluttajakaupan (business to consumer, B2C) kehitystä haittaavat eniten seuraavat tekijät:

2.6

Komissio toteaa, että toistaiseksi puuttuvat ”olennaiset markkinatiedot, jotka on kerätty kaikilta B2C- ja B2B-pakettimarkkinoilla toimivilta postipalvelujen tarjoajilta, myös välittäjiltä, yhteisrahtilähetysten kokoajilta ja vaihtoehtoisilta palveluntarjoajilta” (12).

2.7

Useissa selvityksissä on vahvistunut, että ”kilpailua rajoittavan toiminnan mahdollisuus on toisilla postipalvelujen lohkoilla – esimerkiksi B2C-kaupassa verrattuna B2B-palveluihin ja rajat ylittävissä palveluissa verrattuna kotimaan postipalveluihin – suurempi kuin toisilla, minkä johdosta sääntelyn avulla tapahtuva valvonta olisi niillä tarpeellisempaa” (13).

2.8

ETSK pitää ilahduttavana, että merkittävä osa sen vihreää kirjaa käsittelevässä lausunnossaan esittämistä päätelmistä on otettu huomioon. Myös neuvosto (14) ja EP (15) ovat kehottaneet komissiota määrittämään rajatylittävien toimituspalvelujen nykyiset esteet ja puuttumaan niihin asianmukaisin toimin. EP on lisäksi peräänkuuluttanut (16) helppokäyttöisiä, kohtuuhintaisia, tehokkaita ja korkealaatuisia toimituspalveluja, jakelualan toimijoiden keskinäisen yhteistyön ja tiedonvaihdon foorumeita sekä valitusten ja kiistojen ripeää ja mahdollisimman vähän kustannuksia aiheuttavaa käsittelyä.

3.1

ETSK:n mielestä on tärkeää palauttaa pk-yritysten ja verkko-ostoksia tekevien kuluttajien luottamus luomalla nopean ja huokean hallinnoinnin mahdollistavia verkkoja ja yhteistoimivuusjärjestelmiä sellaisen asianmukaisen sääntely- ja itsesääntelykehyksen puitteissa, jonka kaikki ketjun toimijat hyväksyvät. Näin varmistetaan vapaat ja avoimet sisämarkkinat ja vältetään tarpeetonta ylisääntelyä. Komitea kehottaakin toteuttamaan etenemissuunnitelman varman ja ennalta määritellyn 18 kuukauden aikataulun mukaisesti.

3.2

ETSK katsoo, että EU:n tulee toteuttaa pakettitoimitusten sisämarkkinat ja varmistaa tässä yhteydessä palvelujen nopeus, laatu, luotettavuus ja kohtuuhintaisuus. Näin voidaan tukea kuluttajia, työntekijöitä ja kaikkia markkinatoimijoita, mukaan luettuna verkkokauppaa käyvät pk-yritykset sekä kuljetus- ja logistiikka-alan pk-yritykset, ja korjata sisämarkkinoiden puutteet ja häiriöt.

3.3

ETSK olisi kuitenkin odottanut, että tiedonannossa olisi mainittu nimenomaisesti esim. saarten, syrjäisimpien alueiden ja vuoristoalueiden hankala maantieteellinen asema, sillä komitean käsityksen mukaan näillä alueilla on erityisongelmia, joita on etenkin taloudelliseen kannattavuuteen liittyvien seikkojen takia vaikea ratkaista: todella kattavat pakettitoimitusten sisämarkkinat voidaan toteuttaa vain ottamalla nämä alueet asianmukaisesti huomioon ja ryhtymällä asianmukaisiin toimiin niiden osalta.

3.4

ETSK katsoo ehdotetun toimintakehyksen perustuvan etupäässä vapaaehtoispohjaisiin itsesääntelyprosesseihin, kansallisten postipalvelujen sääntelyyn, postipalveluja käsittelevän eurooppalaisten sääntelyviranomaisten ryhmän toimiin ja jo voimassa olevan EU:n lainsäädännön asianmukaista soveltamista koskeviin periaatteisiin. Sen yhteydessä ei viitata kaikille toimijoille yhteiseen kehykseen eikä aseteta mainitulle 18 kuukauden jaksolle erityisiä määräaikoja.

3.5

ETSK toteaa, ettei etenemissuunnitelmassa pidetä vielä – itsesääntelyprosessien lisäksi – tarpeellisena antaa ETSK:n jo aiemmin pyytämää (17) direktiiviä, jonka avulla voitaisiin vastata kattavasti, johdonmukaisesti ja tiiviisti vaatimuksiin toteuttaa rajatylittävien pakettitoimitusten sisämarkkinat kaikkien alan toimijoiden osalta.

3.6

Komitean mielestä EU:n olisi tarjottava unionitason ratkaisu edistämällä itsesääntelyä ja sääntelyä, jotta voitaisiin tarttua toistaiseksi ratkaisua vailla oleviin ongelmiin markkinoilla ja suojella kuluttajia ja pk-yrityksiä (B2B) seuraavissa seikoissa:

3.7

Vaikka ehdotuksissa viitataan yhteensopivuuteen EU:n vuosien 2014–2020 rahoituskehyksen kanssa, etenemissuunnitelmassa olisi ETSK:n mielestä annettava selkeitä ohjeita seuraavien asiaan liittyvien alojen EU-rahoitusvälineiden osalta:

3.8

ETSK suosittaa, että komissio antaa CENin tehtäväksi laatia eurooppalaisia teknis-normatiivisia standardeja niin, että varmistetaan kaikkien asianomaisten – etenkin pk-yritysten ja kuluttajien – täysipainoinen osallistuminen. Komitea katsoo, että olisi laadittava indikaattorit toimituksia koskevaa eurooppalaista turvallisuus- ja laatumerkintää varten. Sen avulla voitaisiin varmistaa laatu ja luotettavuus, kestävyys sekä sosiaali- ja turvallisuusnormien noudattaminen.

4.1

ETSK katsoo, että tarvitaan kaksi muuta toimea: saatavuuden takaamista ja markkinoiden sosiaalista ulottuvuutta koskevat toimet.

4.1.1.1

ETSK kehottaa huolehtimaan siitä, että laatumerkinnän saaminen edellyttää markkinoillepääsyn takaamista ja sen varmistamista, että palvelua voidaan käyttää kohtuuhintaan kaikilla EU:n alueilla. ETSK on pettynyt sen johdosta, ettei syrjäisiin alueisiin ja saariin ole kiinnitetty erityishuomiota. Komitea odottaakin, että verkkokauppamarkkinoilla maantieteellisesti epäedullisessa asemassa olevat alueet otetaan huomioon uusissa säännöissä, sillä huomattava osuus EU:n kansalaisista asuu tällaisilla alueilla.

4.1.1.2

ETSK:n mielestä kaikkien toimijoiden olisi voitava käyttää täysimääräisesti toimituspalvelujen yhteydessä hyödynnettäviä tietojärjestelmiä ja -resursseja, jotta voidaan turvata käyttäjien intressit ja/tai tehostaa kilpailua.

4.1.1.3

ETSK kehottaa komissiota tarkistamaan vuoden 1998 ilmoitusta kilpailusääntöjen soveltamisesta tällä alalla, kun otetaan huomioon rajatylittäviin palveluihin ja vakiomaksuihin vaikuttava sääntelyn ja markkinoiden kehitys. Politiikasta olisi tehtävä liberaalimpaa ja kustannuslähtöisempää (18) Lissabonin sopimuksen liitteenä olevan pöytäkirjan N:o 26 määräysten mukaisesti etenkin yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen yleisen saatavuuden ja kohtuuhintaisuuden osalta.

4.1.2.1

ETSK kehottaa luomaan vakaan ja johdonmukaisen sosiaalisen ulottuvuuden, jonka puitteissa voidaan – asianomaisten alojen yritysten innovatiivisuuden tuella – varmistaa henkilöstön korkea laatutaso ja ammattitaito mm. tarjoamalla asianmukaiset mahdollisuudet ammatilliseen täydennys- ja uudelleenkoulutukseen.

4.1.2.2

ETSK tähdentää, että työehtojen ja palkkojen on oltava yhtäläiset ja kunnolliset epävarmojen työsuhteiden ja pimeän työn torjumiseksi etenkin ulkoistettujen viimeiseen toimitusvaiheeseen liittyvien töiden kohdalla. Komitea korostaa tältä osin ammatin harjoittamisen edellytyksiä koskevan asetuksen (EU) N:o 1071/2009, päätöksen 2009/992/EU ja asetuksen (EU) N:o 1213/2010 säännöksiä, joihin sisältyy työsuhteen määritelmä. Sen avulla voidaan torjua näennäisesti itsenäistä ammatinharjoittamista, kuten ETSK muistuttaa hiljattain antamassaan lausunnossa (19).

4.1.2.3

ETSK kehottaa käynnistämään laajennetun eurooppalaisen työmarkkinavuoropuhelun, johon osallistuvat asianomaisia aloja edustavat työmarkkinaosapuolet koko verkkomyynti- ja pakettitoimitusketjusta (kauppa, postipalvelut, kuljetus ja logistiikka). Vuoropuhelussa tulee käsitellä työehtoihin ja -oloihin sekä kehitysnäkymiin, innovointiin ja henkilöresurssien hyödyntämiseen liittyviä kysymyksiä.