13.12.2014

Euroopan unionin virallinen lehti

C 447/6

KOMISSION PÄÄTÖS,

annettu 12 päivänä joulukuuta 2014,

tiedon antamisesta kolmannelle maalle, jonka komissio katsoo mahdollisesti yhteistyöhön osallistumattomaksi kolmanneksi maaksi laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskevasta yhteisön järjestelmästä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1005/2008 mukaisesti

(2014/C 447/09)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskevasta yhteisön järjestelmästä, asetusten (ETY) N:o 2847/93, (EY) N:o 1936/2001 ja (EY) N:o 601/2004 muuttamisesta sekä asetusten (EY) N:o 1093/94 ja (EY) N:o 1447/1999 kumoamisesta 29 päivänä syyskuuta 2008 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1005/2008 (1) ja erityisesti sen 32 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

1. JOHDANTO

(1)	Asetuksella (EY) N:o 1005/2008, jäljempänä ’LIS-asetus’, perustetaan laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskeva unionin järjestelmä.

(2)	LIS-asetuksen VI luvussa säädetään menettelystä yhteistyöhön osallistumattomien kolmansien maiden yksilöimiseksi, toimenpiteistä kyseisiin maihin nähden, kyseisiä maita koskevan luettelon laatimisesta, luettelosta poistamisesta, luettelon julkisuudesta sekä kiireellisistä toimenpiteistä.

(3)

LIS-asetuksen 32 artiklan mukaisesti komission tehtävänä on ilmoittaa kolmansille maille mahdollisuudesta, että ne todetaan yhteistyöhön osallistumattomiksi maiksi. Tällainen ilmoitus on luonteeltaan alustava. Ilmoituksen on perustuttava LIS-asetuksen 31 artiklassa säädettyihin arviointiperusteisiin. Komission olisi toteutettava asianomaisiin kolmansiin maihin nähden myös kaikki LIS-asetuksen 32 artiklassa säädetyt toimenpiteet. Komission on liitettävä ilmoitukseen erityisesti tiedot tällaisen toteamisen perusteena olevista olennaisista tosiseikoista ja huomioista sekä kyseisten maiden mahdollisuudesta vastata ja esittää todisteita toteamisen kiistämiseksi tai tapauksen mukaan tilanteen parantamiseksi laaditusta toimintasuunnitelmasta ja tilanteen korjaamiseksi toteutetuista toimenpiteistä. Komission olisi annettava asianomaisille kolmansille maille riittävästi aikaa vastata ilmoitukseen sekä kohtuullinen aika tilanteen korjaamiseen.

(4)

LIS-asetuksen 31 artiklan mukaisesti komission tehtävänä on yksilöidä ne kolmannet maat, joiden se ei katso osallistuvan LIS-kalastuksen torjuntaa koskevaan yhteistyöhön. Kolmas maa olisi todettava yhteistyöhön osallistumattomaksi, jos se laiminlyö sille lippu-, satama-, ranta- tai markkinavaltiona kansainvälisen oikeuden mukaan kuuluvat LIS-kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskevat velvoitteet.

(5)	Yhteistyöhön osallistumattomaksi kolmanneksi maaksi toteamisen olisi perustuttava kaikkien LIS-asetuksen 31 artiklan 2 kohdassa säädettyjen tietojen tarkasteluun.

(6)	LIS-asetuksen 33 artiklan mukaisesti neuvoston tehtävänä on laatia luettelo yhteistyöhön osallistumattomista kolmansista maista. Kyseisiin maihin sovelletaan muun muassa LIS-asetuksen 38 artiklassa säädettyjä toimenpiteitä.

(7)

LIS-asetuksen 20 artiklan 1 kohdan mukaisesti lippuvaltioina olevien kolmansien maiden varmentamat saalistodistukset hyväksytään sillä edellytyksellä, että maat ilmoittavat komissiolle järjestelyistään niiden lakien ja asetusten sekä säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden soveltamiseksi, valvomiseksi ja täytäntöönpanemiseksi, joita kyseisten kolmansien maiden kalastusalusten on noudatettava.

(8)	LIS-asetuksen 20 artiklan 4 kohdan mukaan komissio tekee hallinnollista yhteistyötä kolmansien maiden kanssa aloilla, jotka liittyvät kyseisen asetuksen täytäntöönpanoon.

2. MENETTELY SALOMONSAARTEN SUHTEEN

(9)	Komissio hyväksyi LIS-asetuksen 20 artiklan mukaisesti Salomonsaarten lippuvaltiona tekemän ilmoituksen 1 päivänä tammikuuta 2010.

(10)	LIS-asetuksen 20 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun hallinnollisen yhteistyön puitteissa komissio kävi 11–14 päivänä helmikuuta 2014 Salomonsaarilla Euroopan kalastuksenvalvontaviraston tuella.

(11)

Tarkastuskäynnillä pyrittiin todentamaan tiedot, jotka liittyivät Salomonsaarten järjestelyihin niiden lakien ja asetusten sekä säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden soveltamiseksi, valvomiseksi ja täytäntöönpanemiseksi, joita sen kalastusalusten on noudatettava, sekä toimenpiteisiin, joita Salomonsaaret on toteuttanut täyttääkseen LIS-kalastuksen torjuntaa koskevat velvoitteensa ja noudattaakseen vaatimuksia ja seikkoja, jotka liittyvät unionin saalistodistusjärjestelmän täytäntöönpanoon.

(12)	Tarkastuskäynnin loppuraportti lähetettiin Salomonsaarille 28 päivänä helmikuuta 2014.

(13)	Salomonsaarten alustavat huomautukset loppuraportista saatiin 6 päivänä toukokuuta 2014 ja 20 päivänä toukokuuta 2014. Virallinen vastaus oikeudellista ja hallinnollista kehystä koskeviin havaintoihin toimitettiin 1 päivänä lokakuuta 2014 ja 6 päivänä lokakuuta 2014.

(14)	Salomonsaaret toimitti komission 19 päivänä maaliskuuta 2014 esittämän pyynnön perusteella 28 päivänä maaliskuuta 2014 ja 7 päivänä kesäkuuta 2014 lisätietoja unionin saalistodistusjärjestelmän soveltamisesta.

(15)	Salomonsaarten ja komission välillä pidettiin kokous 20 päivänä toukokuuta 2014.

(16)

Salomonsaaret on Länsi- ja Keski-Tyynenmeren kalastuskomission (WCPFC) jäsen. Salomonsaaret on ratifioinut vuonna 1982 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen sekä vuonna 1995 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien sopimuksen hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämistä ja hoitoa koskevien 10 päivänä joulukuuta 1982 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen määräysten täytäntöönpanosta (YK:n kalakantasopimus). Se on Eteläisen Tyynenmeren alueellisen foorumin kalastusjärjestöä koskevan yleissopimuksen (2) sekä yhteisesti tärkeiden kalavarojen hoitamiseksi tehtävää yhteistyötä koskevan Naurun sopimuksen (3) osapuoli.

(17)

Arvioidakseen, miten Salomonsaaret on täyttänyt johdanto-osan 16 kappaleessa tarkoitetuissa kansainvälisissä sopimuksissa määrätyt sekä 16 kappaleessa tarkoitetuissa alueellisissa kalastuksenhoitojärjestöissä vahvistetut kansainväliset velvoitteensa lippu-, satama-, ranta- tai markkinavaltiona, komissio hankki ja analysoi kaikki arviointia varten tarpeellisiksi katsomansa tiedot.

(18)	Komissio käytti myös käytettävissä olevasta WCPFC:n julkaisemasta aineistosta johdettuja tietoja sekä julkisesti saatavilla olevia tietoja.

3. SALOMONSAARTEN TOTEAMINEN MAHDOLLISESTI YHTEISTYÖHÖN OSALLISTUMATTOMAKSI KOLMANNEKSI MAAKSI

(19)	Komissio analysoi LIS-asetuksen 31 artiklan 3 kohdan mukaisesti Salomonsaarten velvollisuuksia lippu-, satama-, ranta- tai markkinavaltiona. Tarkastelua varten komissio otti huomioon LIS-asetuksen 31 artiklan 4–7 kohdassa luetellut arviointiperusteet.

3.1 LIS-alusten ja LIS-kauppavirtojen toistuvuus (LIS-asetuksen 31 artiklan 4 kohta)

(20)

Salomonsaarten lipun alla purjehtivien alusten osalta todetaan, että alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen alusluetteloista saatujen tietojen perusteella aluksia ei mainita tilapäisissä tai lopullisissa LIS-luetteloissa ja että Salomonsaarten lipun alla aiemmin purjehtineista aluksista ei ole näyttöä, jonka perusteella komissio voisi analysoida Salomonsaarten toimintaa toistuvan LIS-kalastustoiminnan suhteen LIS-asetuksen 31 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti.

(21)	Komissio myös tarkasteli LIS-asetuksen 31 artiklan 4 kohdan b alakohdan mukaisesti toimenpiteitä, joita Salomonsaaret on toteuttanut estääkseen LIS-kalastuksesta peräisin olevien kalastustuotteiden pääsyn markkinoilleen.

(22)

Kaikkia käytettävissään olleita tietoja arvioituaan komissio katsoo, ettei Salomonsaaret voi taata, etteivät Salomonsaarille tai sinne sijoittautuneisiin jalostuslaitoksiin tulevat kalastustuotteet ole peräsin LIS-kalastuksesta. Tämä johtuu järjestelmää koskevista puutteista, sillä Salomonsaarten viranomaisten mahdollisuuksia jäljittää saaliit heikentää se, ettei käytettävissä ole virallisia tietoja saaliina puretusta, maahan tuodusta ja/tai jalostetusta kalasta. Tärkeimmät seikat, joihin komissio perusti arvionsa, esitetään tiivistetysti johdanto-osan 23–39 kappaleessa.

(23)

Salomonsaarten lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä kalastusta eivät harjoita pääasiassa Salomonsaarten lipun alla purjehtivat alukset vaan vieraan lipun alla purjehtivat alukset, jotka joissakin tapauksissa käyttävät paikallisia satamia. Vuonna 2013 pidetyn WCPFC:n tieteellisen komitean yhdeksännen istunnon raportissa (4) Salomonsaaret ilmoittaa, että vuonna 2012 Salomonsaarten vesillä toimi kaikkiaan 434 alusta (214 kurenuotta-alusta, 200 pitkäsiima-alusta ja 20 vapapyydysalusta). Niistä ainoastaan kuusi kurenuotta-alusta, kaksi pitkäsiima-alusta ja kaksi vapapyydysalusta purjehti Salomonsaarten lipun alla. Komission helmikuussa 2014 tekemän tarkastuskäynnin aikana Salomonsaaret vahvisti, että 401 teollista kalastusta harjoittavaa alusta oli saanut kalastuslisenssin Salomonsaarten vesille. Lisenssin saaneiden alusten vähennys vuoteen 2012 verrattuna johtuu siitä, että vuokrasopimuksen nojalla toimiville aluksille on myönnetty vähemmän lisenssejä. Viiden paikallisen yrityksen vuokraamana toimii kuitenkin vielä 143 pitkäsiima-alusta ja kaksi kurenuotta-alusta. Jo laivaston koko osoittaa, että tarvitaan toimenpiteitä, joilla varmistetaan, ettei Salomonsaarten markkinoille pääse LIS-kalastuksesta peräisin olevia kalastustuotteita.

(24)

Salomonsaarten marraskuussa 2013 toimittaman tonnikalan hoito- ja kehityssuunnitelman luonnoksen mukaan Salomonsaarten talousvyöhykkeellä vuonna 2012 saatujen saaliiden kokonaismäärä oli 93 000 tonnia. Se oli noin puolet edellisten vuosien saaliista (vuoden 2010 saalis oli 185 000 tonnia ja vuoden 2011 saalis 177 000 tonnia).

(25)

Tonnikalan jalostusteollisuus on nyt laajenemassa Salomonsaarilla. Ulkomaisilla sijoittajilla on useita hankkeita, jotka koskevat uusien laitosten perustamista yhteisyrityksenä Salomonsaarten kanssa. Sen vuoksi komissio analysoi tuotannonalan toimintoja ja niiden mahdollista vaikutusta LIS-kalastuksesta peräisin olevien kalastustuotteiden pääsyyn Salomonsaarten markkinoille.

(26)

Kansainvälisessä toimintasuunnitelmassa laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemiseksi, vastustamiseksi ja poistamiseksi (5) annetaan ohjeita kansainvälisellä tasolla sovituista markkinatoimenpiteistä, jotka tukevat LIS-kalastuksella saatujen kalan ja kalatuotteiden kaupan vähentämistä tai lopettamista. Toimintasuunnitelman 71 kohdassa esitetään, että valtiot toteuttaisivat toimia markkinoidensa läpinäkyvyyden parantamiseksi, jotta kalan ja kalatuotteiden jäljittäminen olisi mahdollista. Vastuullista kalataloutta koskevissa YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) toimintaohjeissa, erityisesti 11 artiklassa, kuvataan hyviä käytäntöjä pyynnin jälkeistä käsittelyä ja vastuullista kansainvälistä kauppaa varten. Toimintaohjeiden (6) 11 artiklan 1 kohdan 11 alakohdassa kehotetaan valtioita parantamaan kalan ja kalatuotteiden alkuperän tunnistamista ja näin varmistamaan, että kalan ja kalatuotteiden kansainvälinen ja kotimaan kauppa on kestävien säilyttämis- ja hoitokäytäntöjen mukaista.

(27)	Salomonsaarille helmikuussa 2014 tekemänsä tarkastuskäynnin yhteydessä komissio tapasi unioniin tuotteita vievästä tonnikalan jalostuslaitoksesta vastaavan toimijan.

(28)

Kyseisen talouden toimijan mukaan sen jalostuslaitoksessa unionin markkinoita varten tuotettuihin keitettyihin tonnikalafileisiin ja tonnikalahiutaleisiin käytetään aina Salomonsaarten lipun alla purjehtivien kurenuotta-alusten toimittamaa kalaa. Muu kala on peräisin pitkäsiima-aluksilta, ja se viedään pääasiassa Yhdysvaltoihin ja alueen markkinoille (Fidžille, Vanuatuun, Papua-Uuteen-Guineaan). Jalostuslaitoksen raaka-aine on siis täysin kotimaista, yritys ei tuo raaka-aineitaan. Tässä yhteydessä on kuitenkin korostettava, että toimivaltaisten viranomaisten käsityksen mukaan kaikkien Salomonsaarten talousvyöhykkeellä saatujen saaliiden katsotaan olevan peräisin Salomonsaarilta aluksen lippuvaltiosta riippumatta, mikä on vastoin EU:n voimassa olevaan lainsäädäntöön (7) sisältyvien alkuperäsääntöjen perussääntöjä. Oli myös ilmeistä, etteivät Salomonsaarten viranomaiset ole ottaneet käyttöön erityistoimenpiteitä kalaraaka-aineen alkuperän valvomiseksi, eikä todettu olevan toimenpiteitä, joilla valvottaisiin LIS-kalastuksesta peräisin olevien kalatuotteiden pääsyä Salomonsaarille. Tältä osin on vaarana, että jalostusteollisuuteen tulee raaka-ainetta ilman riittävää tuotteiden jäljitettävyyden valvontaa sellaisilta kalastusaluksilta, jotka purjehtivat jonkin muun maan kuin Salomonsaarten lipun alla. Nämä voivat olla maita, joista vienti unioniin ei ole LIS-asetuksen mukaan sallittua.

(29)

Komissio tapasi käyntinsä aikana myös muita toimijoita. Se pyrki tarkastamaan perusperiaatteet ja toimintamallit, joita toimijat soveltavat kalastustuotteiden kauppavirtojen jäljitettävyyteen verkosta lautaselle. Toimijat eivät kyenneet vastaamaan selvästi kysymyksiin, jotka koskivat jäljitettävyysketjua ja myytyjen ja jalostettujen määrien vahvistamista. Jalostuslaitoksille Salomonsaarilla ja muissa kolmansissa maissa myydyn raaka-aineen osalta jalostuslaitokset tukeutuvat täysin asiakkailtaan saamiinsa painoarvioihin ja kauppalaskuihin eivätkä tee tuotteille muita tarkastuksia. Todellista valvontaa tai tarkastusta ei suoriteta missään vaiheessa. Jalostuslaitosyrittäjä antaa kullekin raaka-aine-erälle vastaanoton yhteydessä koodin, mutta jälkeenpäin tuotetta ei seurata järjestelmällisesti koko jalostusketjun läpi eikä lopputuotteen ja vastaavan saaliin välille voida vahvistaa luotettavaa yhteyttä.

(30)

Lisäksi todettiin, että tullivirkailijoiden tiedot ovat Salomonsaarilla hyvin perustasoa. Tullivirkailijat luottavat toimijoiden vienti-ilmoituksessa antamiin tietoihin tarkastamatta määriä sen enempää, eikä käytössä ole jäljitettävyysjärjestelmää, jolla lähetys ja tulli-ilmoitus voitaisiin yhdistää toisiinsa. Näin viranomaisilla ei ole järjestelmää, jolla valvottaisiin kalastustuotteiden jalostuksessa käytettyä raaka-ainetta, eivätkä ne kykene liittämään Salomonsaarten markkinoilla olevaa raaka-ainetta ja maasta vietyjä kalastustuotteita toisiinsa.

(31)

Mitä tulee käytettävissä oleviin jäljitettävyyden varmistaviin järjestelmiin, komissio katsoi, ettei Salomonsaaret kyennyt takaamaan purettujen saaliiden järjestelmällistä valvontaa. Vaikka paikalliset viranomaiset totesivat, että valvonta kattoi kahdessa nimetyssä satamassa puretut saaliit sataprosenttisesti, ne eivät kyenneet osoittamaan, miten tarkastajia käytettiin tämän kattavuuden varmistamiseksi. Komissio totesi, että ainoastaan yksi tarkastaja oli sijoitettu satamaan, jossa saalis useimmiten puretaan, kun taas muiden tarkastajien oli siirryttävä toiseen satamaan (ei sijaitse pääsaarella, jolla viranomaisten hallinnollinen toimipaikka ja resurssit ovat) joka kerta sen jälkeen, kun saalis on purettu. Salomonsaaret myönsi, että sen on tarpeen tehostaa valvonta- ja seurantajärjestelmäänsä, erityisesti kalastustuotteiden jäljitettävyysjärjestelmää, ottaa käyttöön saaliiden purkamisilmoitukset ja järjestelmälliset tarkastukset sekä lisätä yhteistyötä tulliviranomaisten kanssa.

(32)

Salomonsaarten viranomaisten unioniin vientiä varten varmentamien saalistodistusten perusteellisessa tarkastelussa ilmeni joukko varmennusmenettelyyn liittyviä puutteita. Komission helmikuussa 2014 tekemä tarkastuskäynti vahvisti tämän analyysin. Erityisesti katsottiin, ettei saalistodistuksissa annettavia tietoja tarkasteta järjestelmällisesti. Käytössä ei ollut jäljitettävyysjärjestelmää, ja saalistodistuksessa ilmoitetut määrät vahvisti asianomainen toimija. Toimivaltaisten viranomaisten oli luotettava täysin näihin tietoihin. Saalistodistukset jalostettujen tuotteiden suoraa tuontia varten varmennetaan systemaattisesti vasta sen jälkeen, kun lähetys on jo lähtenyt Salomonsaarilta. Salomonsaaret ei voi taata niiden tuotteiden valvontaa tai jäljitettävyyttä, joita se ei ole koskaan tarkastanut fyysisesti.

(33)

Lisäksi ainoalla todistuksia varmentavalla virkailijalla ei ole suoraa pääsyä valvontatietoihin kuten alusten seurantajärjestelmään (VMS), lisenssitietoihin tai kalastuspäiväkirjoihin. Jos ennen varmennusta halutaan tehdä tarkastuksia tai ristiintarkistuksia, on soitettava kalastuksesta ja meriluonnonvaroista vastaavaan ministeriöön, jonne asiaa koskevat tiedot on keskitetty. Tällaisista tarkastuksista ei ollut käytettävissä dokumentoituja tietoja.

(34)	Se, että varmennus tehdään harvaa poikkeusta lukuun ottamatta systemaattisesti samana päivänä kuin vienti-ilmoitus, osoittaa, että tarkastuksia ja tietojen ristiintarkistuksia tehdään ennen varmennusta vain vähän, jos lainkaan. Mitään tietoja ei ristiintarkistuksista ainakaan toimitettu.

(35)

Lisäksi saalistodistuksissa havaittiin seuraavia puutteita: epäjohdonmukainen numerointijärjestelmä, riittämättömät tiedot säilyttämis- ja hoitotoimenpiteistä, pyyntialuetta koskevat virheet sekä päivämääriä koskevat huomattavat epäjohdonmukaisuudet kuten että varmennuspäiväksi on ilmoitettu vienti-ilmoituksen päivää aikaisempi päivä tai purkamispäiväksi on ilmoitettu pyyntipäivää aikaisempi päivä. Tällaiset perustavanlaatuiset virheet asettavat kyseenalaiseksi koko varmennusmenettelyn uskottavuuden.

(36)

Komissio havaitsi myös tapauksia, joissa ei ollut lainkaan tietoja kalan purkamisista (ei purkamisilmoituksia) ja Salomonsaaret oli käyttänyt määrien ilmoittamiseen saalistodistuksissa purkamistietojen sijasta satamassa tapahtuvaa jälleenlaivausta koskevan luvan tietoja. Todettiin myös, että toimijat käyttävät saalistodistusten pohjia, joihin on esitäytetty tiedot aluksista, lajeista, tuotekoodeista jne. Joissakin tapauksissa oli varmennettu saalistodistuksia, joissa oli isosilmätonnikalan tai keltaevätonnikalan kohdalla tyhjä rivi eikä ilmoitusta määrästä. Tämä jättää mahdollisuuden saalistodistuksen muokkaamiseen varmennuksen jälkeen.

(37)

Lisäksi todettiin useita tapauksia, joissa saalistodistuksista esitettiin tuotteita unioniin tuotaessa erilaisia versioita erilaisine määrineen. Salomonsaaret selitti, että toimijat olivat pyytäneet siltä ylimääräisiä saalistodistuksia samalle lähetykselle, mutta se ei kyseenalaistanut pyynnön syytä eikä ollut vaatinut takaisin alkuperäistä todistusta vilpillisen väärinkäytön välttämiseksi. Tämä käytäntö yhdessä muiden havaittujen puutteiden kanssa merkitsee riskiä siitä, että LIS-kalastusta tai ainakin kalaa, joka ei täytä unioniin suuntautuvalle viennille asetettuja vaatimuksia, peitellään. Erityisesti ne alueen maat, jotka eivät täytä unioniin suuntautuvalle kalastustuotteiden viennille asetettuja vaatimuksia, saattavat käyttää hyväkseen Salomonsaarten varmennusjärjestelmän puutteita saadakseen kalansa mukaan unioniin suuntautuvaan välilliseen tuontiin. Tässäkin yhteydessä Salomonsaaret osoitti ymmärtävänsä ja tuntevansa puutteellisesti riskit, joita aiheutuu siitä, että samalle määrälle annetaan kaksi tai kolme saalistodistusta.

(38)

Salomonsaaret myönsi kaikki 32–37 kappaleessa esitetyt saalistodistusjärjestelmää koskevat puutteet ja selitti, että virheiden syynä on vastuussa olevien virkailijoiden epäpätevyys. Sen mukaan saalistodistusmenettelyä parannettiin parhaillaan. Sitä varten on kehitetty joukko vakiotoimintamenettelyjä ja henkilöstöä koulutetaan niiden käyttöönotossa. Kaikki esitetyt tiedot viittaavat kuitenkin vasta tuleviin suunnitelmiin, eikä konkreettisia tuloksia vielä ole. Komissio pyrki lisäksi selvittämään, oliko saalistodistusten varmennusmenettely parantunut komission helmikuussa 2014 tekemän tarkastuskäynnin jälkeen ja Salomonsaarten otettua käyttöön suojatoimenpiteitä. Käytettävissään olevien tietojen perusteella komissio ei kuitenkaan havainnut, että parannuksia olisi tapahtunut.

(39)

Ottaen huomioon todettu puutteellinen jäljitettävyys sekä se, ettei Salomonsaarten käytettävissä ole tietoja puretuista saaliista, Salomonsaaret ei voi taata, etteivätkö Salomonsaarille saapuvat tai Salomonsaarilla toimiviin jalostuslaitoksiin tuotavat kalastustuotteet ole kytköksissä LIS-kalastukseen, kuten johdanto-osan 28–37 kappaleessa esitetään. Mahdollisuutta valvoa LIS-tuotteiden tuloa maahan ja niiden myöhempää vientiä heikentävät myös alkuperäsääntöjen sekava soveltaminen, kuten 28 kappaleessa todetaan, sekä selkeiden säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden puuttuminen, kuten 63–68 kappaleessa kuvataan.

(40)

Tästä syystä ja kun otetaan huomioon kaikki komission keräämät tosiseikat sekä Salomonsaarten antamat ilmoitukset, voidaan LIS-asetuksen 31 artiklan 3 kohdan ja 4 kohdan b alakohdan nojalla todeta, että Salomonsaaret on laiminlyönyt sille kansainvälisen oikeuden mukaan ranta- ja markkinavaltiona kuuluvan velvollisuuden estää LIS-kalastukseen perustuvien kalastustuotteiden tulo markkinoilleen.

3.2 Yhteistyön ja täytäntöönpanon laiminlyönti (LIS-asetuksen 31 artiklan 5 kohta)

(41)	Komissio arvioi, toimiko Salomonsaaret tosiasiallisesti yhteistyössä komission kanssa antamalla vastaukset komission esittämiin pyyntöihin, joissa sitä pyydetään tutkimaan LIS-kalastusta ja siihen liittyvää toimintaa, raportoimaan siitä ja toteuttamaan sen edellyttämät jatkotoimet.

(42)

Vaikka LIS-asetukseen liittyvän saalistodistusjärjestelmän täytäntöönpanoon osallistuva Salomonsaaret toimii yleisesti ottaen yhteistyössä ja vastaa tieto- ja tarkastuspyyntöihin, sen vastausten luotettavuutta ja paikkansapitävyyttä heikentää puutteellinen läpinäkyvyys sekä se, että mahdollisuuksia kalastustuotteiden jäljitettävyyden varmistamiseksi on vain vähän tai niitä ei ole lainkaan, kuten 3.1 jaksossa todetaan.

(43)	Arvioidessaan yleisesti, kuinka Salomonsaaret täyttää velvollisuutensa lippu-, satama- ja rantavaltiona, komissio arvioi myös, toimiiko Salomonsaaret yhteistyössä muiden lippuvaltioiden kanssa LIS-kalastuksen torjumiseksi.

(44)

Tältä osin komission helmikuussa 2014 tekemän tarkastuskäynnin yhteydessä todettiin, että Salomonsaaret oli haluton toimimaan yhteistyössä Salomonsaarten lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä eri kalastussopimusten nojalla kalastavien alusten lippuvaltioiden kanssa, sillä Salomonsaaret ei toimittanut järjestelmällisesti lippuvaltioille tietoja aluksista. Tämä osoittaa selvästi, ettei Salomonsaaret täytä kansainvälisen oikeuden (erityisesti YK:n kalakantasopimuksen 7 artiklan 1 kohdan a alakohta) mukaista velvoitettaan varmistaa vesialueillaan esiintyvien hajallaan olevien kalakantojen säilyttäminen ja hoito ja LIS-kalastuksen torjunta tehokkaasti. Yhteistyön puuttuminen rikkoo myös lippuvaltiotoimintaa koskevien FAO:n vapaaehtoisten suuntaviivojen (8) 40 kohtaa, jonka mukaan lippu- ja rantavaltioiden olisi tehtävä kalastussopimuksia vain, jos molemmat katsovat, ettei kyseinen toiminta heikennä meren elollisten luonnonvarojen kestävyyttä rantavaltion lainkäyttövaltaan kuuluvalla alueella.

(45)

Vaikka vieraan lipun alla purjehtivat alukset suorittavat huomattavassa määrin jälleenlaivauksia Salomonsaarten alueella, Salomonsaarilla ei ole vakiintunutta yhteistyötä kyseisten alusten lippuvaltioiden kanssa. Sen vuoksi Salomonsaaret ei pysty täyttämään sille satamavaltiona kansainvälisen LIS-toimintasuunnitelman 52–64 kohdan mukaisesti kuuluvia velvoitteita. Erityisesti todetaan, että Salomonsaaret ei täytä velvoitteitaan satamavaltiona siltä osin kuin on kyse sen satamia käyttävistä vieraan lipun alla purjehtivista aluksista, koska se ei tee yhteistyötä lippuvaltioiden kanssa sellaisissa peruskysymyksissä kuin tietojen vaihto purkamisista, jälleenlaivauksista ja sataman käyttökielloista. Vaikka Salomonsaaret totesi 6 päivänä toukokuuta 2014 toimittamissaan tiedoissa kirjoittavansa asianomaisille lippuvaltioille tarkoituksena tehostaa yhteistyötä unioniin suuntautuvaa vientiä varten annettavissa saalistodistuksissa vaadittujen jälleenlaivaustietojen täydentämiseksi, kolmansien maiden kanssa ei ole toistaiseksi sovittu konkreettisista järjestelyistä jälleenlaivaustietojen vaihtamisen osalta.

(46)

Mitä tulee unionin jäsenvaltioiden kanssa tehtävään yhteistyöhön, joka koskee Salomonsaarten varmentamien saalistodistusten valvontaa, Salomonsaaret sai tarkistuspyynnöt kolmelta unionin jäsenvaltiolta. Toimivaltainen viranomainen käsitteli pyynnöt, ja niihin vastattiin ripeästi. Vastauksissa kuitenkin yleensä vain vahvistettiin saalistodistuksen aitous eikä annettu lisäselvityksiä. Kyseisistä tarkistuspyynnöistä ei ollut paikalla käytettävissä dokumentoitua tietoa.

(47)	Komissio arvioi, onko Salomonsaaret toteuttanut vaikuttavia täytäntöönpanotoimenpiteitä LIS-kalastuksesta vastuullisten toimijoiden osalta ja onko määrätty riittävän ankaria seuraamuksia, jotta rikkojia estettäisiin saamasta hyötyä LIS-kalastuksesta.

(48)

Vaatimusten noudattamisen ja täytäntöönpanon osalta komission tarkastuskäynnillä paljastui, ettei Salomonsaarilla ole erityislainsäädäntöä LIS-kalastustoimintaan puuttumiseksi. Lainsäädännön puuttuminen on merkki siitä, ettei Salomonsaaret takaa kalastusalusten lippuvaltiovalvontaa, jota edellytetään YK:n merioikeusyleissopimuksen 94 artiklassa. Salomonsaarten toiminta vaatimusten noudattamisen ja täytäntöönpanon suhteen ei myöskään vastaa kansainvälisen LIS-toimintasuunnitelman 21 kohtaa, jossa kehotetaan valtioita varmistamaan, että alusten niiden lainkäyttövaltaan kuuluvalla alueella harjoittamasta LIS-kalastuksesta määrättävät seuraamukset ovat riittävän ankaria, jotta LIS-kalastus saataisiin ehkäistyä, estettyä ja poistettua ja rikkojat eivät saisi hyötyä laittomasta toiminnastaan.

(49)

Vuonna 2012 julkaistussa tarkastuskertomuksessa (9) Salomonsaarten päätilintarkastaja totesi, että kalastuslaki oli vanhentunut ja ettei siinä ole otettu huomioon maalle kansainvälisten, alueellisten ja subregionaalisten sopimusten nojalla kuuluvia velvoitteita. Päätelmän myönsivät oikeaksi ne viranomaiset, joita komissio tapasi helmikuussa 2014 tekemänsä tarkastuskäynnin aikana. Ennen tarkastuskäyntiä toimitettiin uusi kalastuslakiluonnos. Luonnoksen mukaiset rangaistukset eivät kuitenkaan ole riittävän ankaria, jotta niiden avulla varmistettaisiin vaatimusten noudattaminen, ehkäistäisiin rikkomuksia siellä, missä niitä tapahtuu, ja estettäisiin rikkojia saamasta hyötyä laittomasta toiminnastaan, kuten WCPFC-yleissopimuksen (10) 25 artiklan 7 kohdassa edellytetään. Erityisesti mainittakoon, että seuraamusohjelma perustuu rangaistuspistejärjestelmään, jonka oikeusperusta on vielä vahvistamatta. Salomonsaaret myönsi, että järjestelmä, jota ei ole käytetty, on vanhentunut, ja selitti tarkastelevansa sitä juuri uudelleen. Kalastuslain päivitetty luonnos toimitettiin 6 päivänä lokakuuta 2014. Tilanne on kuitenkin yhä ongelmallinen, koska vakavia rikkomuksia, rangaistuspisteitä, toistuvia rikkomuksia ja seuraamusten tasoa koskevat määritelmät eivät ole selkeitä ja koska niiden oikeusvaikutukset ovat epäselvät.

(50)

Salomonsaarten nykyisten valmiuksien suhteen olisi todettava, että YK:n inhimillisen kehityksen indeksin (11) mukaan Salomonsaaret katsotaan alhaisen inhimillisen kehityksen maaksi (186 maan joukossa sijalla 143 vuonna 2013). Tämä vahvistetaan myös Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1905/2006 (12) liitteessä II, jossa Salomonsaaret luokitellaan vähiten kehittyneiden maiden luokkaan. Vuoden 2012 osalta 1 päivänä tammikuuta 2013 päivitetyssä julkisen kehitysavun saajia koskevassa Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) kehitysapukomitean (DAC) luettelossa (13) Salomonsaaret katsotaan yhdeksi vähiten kehittyneeksi maaksi. Tässä yhteydessä toimivaltaisten viranomaisten taloudellisten ja hallinnollisten valmiuksien rajoitteita voidaan pitää yhtenä tekijänä, joka heikentää Salomonsaarten kykyä suoriutua yhteistyö- ja täytäntöönpanovelvoitteistaan. On kuitenkin syytä muistaa, että yhteistyöhön ja täytäntöönpanoon liittyvät puutteet kytkeytyvät siihen, ettei käytössä ole riittäviä sääntelypuitteita, jotka mahdollistaisivat asianmukaiset jatkotoimet, eivätkä niinkään Salomonsaarten tämänhetkisiin valmiuksiin täyttää kansainvälisiä velvoitteitaan. Tältä osin komissio toteaa, ettei komission helmikuussa 2014 tekemän tarkastuskäynnin yhteydessä saamien tietojen perusteella voida katsoa, että Salomonsaarilta puuttuu taloudellisia resursseja vaan että siltä pikemminkin puuttuu tarvittava oikeudellinen ja hallinnollinen toimintaympäristö, jotta se voisi hoitaa tehokkaasti ja vaikuttavasti velvollisuutensa lippu-, ranta-, satama- ja markkinavaltiona.

(51)	Lisäksi olisi korostettava, että unioni on kehitysmaiden erityisvaatimuksia koskevien LIS-toimintasuunnitelman 85 ja 86 kohdan suositusten mukaisesti avustanut Salomonsaaria LIS-asetuksen soveltamisessa komission rahoittaman teknisen avun erityisohjelman kautta (14).

(52)

Tässä jaksossa selostettu tilanne huomioon ottaen voidaan kaikkien komission keräämien tosiseikkojen ja kaikkien Salomonsaarten antamien ilmoitusten perusteella todeta LIS-asetuksen 31 artiklan 3 ja 5 kohdan nojalla, että Salomonsaaret on laiminlyönyt sille kansainvälisen oikeuden mukaan ranta- ja markkinavaltiona kuuluvat yhteistyö- ja valvontavelvoitteet.

3.3 Kansainvälisten sääntöjen täytäntöönpanon laiminlyönti (LIS-asetuksen 31 artiklan 6 kohta)

(53)

Salomonsaaret on ratifioinut YK:n merioikeusyleissopimuksen ja YK:n kalakantasopimuksen. Salomonsaaret on WCPFC:n sopimuspuoli. Salomonsaaret on Eteläisen Tyynenmeren alueellisen foorumin kalastusjärjestöä koskevan yleissopimuksen sekä yhteisesti tärkeiden kalavarojen hoitamiseksi tehtävää yhteistyötä koskevan Naurun sopimuksen osapuoli.

(54)	Komissio analysoi kaikki merkityksellisiksi katsomansa tiedot, jotka liittyvät Salomonsaarten asemaan WCPFC:n sopimuspuolena.

(55)	Komissio analysoi myös kaikki merkityksellisiksi katsomansa tiedot, jotka liittyvät Salomonsaarten suostumukseen soveltaa WCPFC:n käyttöön ottamia säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä.

(56)

Niiden tietojen perusteella, jotka Salomonsaaret toimitti vesillään harjoitetusta tonnikalan kalastuksesta, vuonna 2012 Salomonsaarten talousvyöhykkeellä pyydetyn tonnikalasaaliin osuus oli 3,5 prosenttia Länsi- ja Keski-Tyynellämerellä saadusta kokonaissaaliista (15). Tämä merkitsee 50 prosentin vähennystä vuosista 2010 ja 2011.

(57)

Johdanto-osan 56 kappaleessa esitetyistä luvuista ilmenee, että Salomonsaaret hoitaa maailmanlaajuisesti merkittäviä tonnikalavaroja ja on sen vuoksi rantavaltiona velvollinen turvaamaan kyseisen luonnonvaran vastuullisen ja pitkällä aikavälillä kestävän hoidon. YK:n merioikeusyleissopimuksen 61–64 artikla ja YK:n kalakantasopimuksen 7 ja 8 artikla säätelevät elollisten luonnonvarojen käyttöä rantavaltioiden toimesta siten, että näiden olisi edistettävä elollisten luonnonvarojen optimaalisen käytön tavoitetta talousvyöhykkeellään ja varmistettava talousvyöhykkeellään kalastavien muiden valtioiden kansalaisten toimivan säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä noudattaen sekä tehtävä yhteistyötä kyseessä olevaan kalastukseen osallistuvien valtioiden ja alueellisten järjestöjen kanssa.

(58)

Tältä osin todetaan, että mainittujen velvoitteiden ja suositusten vastaisesti Salomonsaarten oikeudellinen kehys ei takaa sen lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesialueilla toimivien alusten tehokasta ja vaikuttavaa hallinnointia. Oikeudelliseen kehykseen ei myöskään sisälly selkeitä ja läpinäkyviä säännöksiä, joissa esitettäisiin sovellettavat säilyttämis- ja hoitotoimenpiteet kaikille Salomonsaarten lainkäyttövaltaan kuuluvien vesialueiden tyypeille, tai niiltä osin kuin kyseiset säännökset ovat olemassa, ei ole selkeitä ja läpinäkyviä menettelyjä niiden täytäntöönpanon varmistamiseksi. Näitä seikkoja analysoidaan enemmän johdanto-osan 59–75 kappaleessa.

(59)

Selvä osoitus Salomonsaarten oikeudellisen kehyksen riittämättömyydestä on tapa, jolla Salomonsaaret hoitaa tonnikalavarojaan. Salomonsaaret selitti, että Salomonsaarten kansallinen tonnikalan hoito- ja kehittämissuunnitelma on pantu täytäntöön vain osittain ja on sen vuoksi määrä korvata uudella suunnitelmalla.

(60)

Uusi tonnikalan hoitosuunnitelma, jonka luonnos toimitettiin komissiolle marraskuussa 2013, muodostaa oikeudellisen kehyksen tonnikalavarojen hoitoa varten, ja sitä sovelletaan kaikkiin Salomonsaarten vesialueisiin kolmen meripeninkulman päässä rannikosta alkaen, myös saaristovesiin. Asiakirjassa esitetään kuitenkin vain yleiset periaatteet. Komission helmikuussa 2014 tekemän tarkastuskäynnin yhteydessä Salomonsaaret myöntyi tarkastelemaan luonnosta uudelleen, jotta se vastaisi todellisuutta maan kalastusalan toimenpiteiden, toiminnan ja teollisuuden osalta. Salomonsaaret totesi, että uudessa suunnitelmassa esitettäisiin subregionaaliset säilyttämis- ja hoitotoimenpiteet, lisenssiohjelmat ja -ehdot, TAC-rajat, saaristovesien ja talousvyöhykkeiden eriytetty hoito, viitearvot ja pyynnin valvontaa koskevat säännöt.

(61)

Joka tapauksessa tosiasia on, että nykyinen suunnitelma on vanhentunut ja sen vuoksi ristiriidassa luonnonvarojen optimaalista käyttöä asianmukaisten säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden avulla koskevien YK:n merioikeusyleissopimuksen 61 artiklan 2–5 kohdassa, 62 artiklan 1 kohdassa ja 64 artiklassa esitettyjen velvoitteiden kanssa.

(62)

Toinen sääntelyyn liittyvä näkökohta on se, ettei Salomonsaaret ole ottanut käyttöön parhaisiin tieteellisiin lausuntoihin perustuvia ja YK:n merioikeusyleissopimukseen, YK:n kalakantasopimukseen ja WCPFC:een perustuvien velvoitteidensa mukaisia selkeitä säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä kaikilla kansalliseen lainkäyttövaltaansa kuuluvilla vesialueilla saaristovedet mukaan luettuina. Helmikuussa 2014 todettiinkin, että säilyttämis- ja hoitotoimenpiteet eivät ole läpinäkyviä eivätkä selkeitä (kuten kerrotaan johdanto-osan 63–68 kappaleessa) ja että ne eivät näytä sopivan yhteen parhaiden tieteellisten lausuntojen kanssa tai perustuvan niihin (kuten kerrotaan johdanto-osan 69–75 kappaleessa).

(63)	Salomonsaarten lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä tarkoitetaan aluemerta, saaristovesiä ja talousvyöhykettä. WCPFC-yleissopimuksen 3 artiklan mukaisesti WCPFC:n toimivalta-alue käsittää periaatteessa kaikki Tyynenmeren vesialueet, myös Salomonsaarten lainkäyttövaltaan kuuluvat vedet.

(64)

Salomonsaaret ilmoitti kuitenkin komissiolle, ettei se katso WCPFC-yleissopimuksen kattavan sen kansalliseen lainkäyttövaltaan kuuluvia vesiä (aluemeri, saaristovedet, talousvyöhyke), vaikka WCPFC onkin siirtänyt säilyttämis- ja hoitotoimenpiteidensä toteutuksen sopimuspuoltensa tehtäväksi. Lisäksi, vaikka Naurun sopimuksen puitteissa sovelletaan kaikkia sopimuksen osapuolten talousvyöhykkeitä koskevaa kalastuksen rajoitusta aluspäiviä myöntämällä (VDS, Vessel Day Scheme), kyseistä rajoitusta ei sovelleta Salomonsaarten alue- ja saaristovesiin.

(65)

YK:n merioikeusyleissopimukseen 61–64 artiklan, YK:n kalakantasopimukseen 5, 7, 8, 9 ja 10 artiklan ja WCPFC-yleissopimuksen yleisen tavoitteen ja asianomaisten sääntöjen (erityisesti 2, 5, 7 ja 8 artikla) nojalla rantavaltion selkeä velvollisuus on toteuttaa toimenpiteitä, jotka ovat yhteensopivia hajallaan olevien ja laajasti vaeltavien kalakantojen kestävyyden turvaamiseksi pitkällä aikavälillä ja kyseisten kalakantojen optimaalista hyödyntämistä koskevan tavoitteen edistämiseksi kyseisellä alueella ja avomerellä sovellettavien toimenpiteiden kanssa. Myös FAO:n toimintaohjeissa, erityisesti 7.1, 7.2, 7.3 ja 8.1 kohdassa, annetaan suosituksia hyviksi käytännöiksi kyseisten velvoitteiden täyttämiseksi.

(66)

Salomonsaarten vesillä toimivia kalastusaluksia koskevat erityisedellytykset, eli kalastuskausi, pyydettävät lajit, kalastusalueet ja muut edellytykset, määrätään kalastuslisenssissä. Salomonsaarten lipun alla purjehtivilla aluksilla on pääsy saaristovesille, kun taas vuokrasopimuksen ja kahden- tai monenvälisten sopimusten nojalla toimivat alukset voivat harjoittaa kurenuottakalastusta Salomonsaarten talousvyöhykkeellä siten kuin VDS:n puitteissa on alueellisella tasolla säännelty ja rajoitettu. Pitkäsiima-alusten ja saaristovesillä toimivien alusten osalta säilyttämis- ja hoitotoimenpiteet vahvistettaisiin kalastuslisenssissä. Vapapyydysalusten osalta säilyttämis- ja hoitotoimenpiteet vahvistettaisiin kalastuslisenssissä.

(67)

Sovellettavien säilyttämis- ja hoitosääntöjen selkeyden ja läpinäkyvyyden puute ja pyyntiponnistuksen todellinen käyttö VDS:n puitteissa sekä johdanto-osan 66 kappaleessa kuvatut monet kalastukseen oikeuttavat järjestelyt heikentävät mahdollisuutta Salomonsaarten kalavarojen tehokkaan säilyttämisen ja hoidon toteuttamiseen vaikuttavalla tavalla.

(68)	Voidaan siis todeta, ettei Salomonsaarten saaristovesille ole olemassa selkeitä, läpinäkyviä ja yhteensopivia säilyttämis- ja hoitosääntöjä, mikä on ristiriidassa johdanto-osan 65 kappaleessa tarkoitettujen velvoitteiden kanssa.

(69)

YK:n merioikeusyleissopimukseen 61 artiklan, YK:n kalakantasopimukseen 5 ja 6 artiklan ja WCPFC-yleissopimuksen 5 ja 6 artiklan nojalla rantavaltioiden on määriteltävä elollisten luonnonvarojen sallittu saalis talousvyöhykkeellään parhaan käytettävissä olevan tieteellisen näytön perusteella ja ennalta varautuvaa lähestymistapaa noudattaen; rantavaltioiden on myös varmistettava asianmukaisilla säilyttämis- ja hoitotoimenpiteillä, ettei talousvyöhykkeellä ja muilla niiden lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä olevia elollisia luonnonvaroja ja kantoja vaaranneta hyödyntämällä niitä liikaa. FAO:n toimintaohjeissa, erityisesti 7.3, 7.4 ja 7.5 kohdassa, annetaan suosituksia hyviksi käytännöiksi kyseisten velvoitteiden täyttämiseksi.

(70)

Koska Salomonsaaret katsoo, ettei WCPFC:n sääntöjä sovelleta sen lainkäyttövaltaan kuuluviin vesiin, ei ole täysin selvää, mitä tietoja kerätään ja raportoidaan WCPFC:lle, ja on mahdollista, etteivät ne kata arvioita kaikista Salomonsaarten kalastusvesistä. Kysymys tietojen puuttumisesta otetaan säännöllisesti esille WCPFC:n tieteellisen komitean raporteissa. Esimerkiksi vuonna 2011 pidetyn seitsemännen istuntonsa raportin 89 kohdassa WCPFC:n tieteellinen komitea totesi, että laivastojen kurenuotta-alusten kalastuspäiväkirjoissa olevat boniittia, keltaevätonnikalaa ja isosilmätonnikalaa koskevat ilmoitukset ovat jossain määrin epäyhtenäisiä, ja pohdittuaan kurenuotta-alusten saaliiden koostumusta koskevien tarkkojen tietojen merkitystä tieteellisten tarkoitusten kannalta päätyi suosittamaan asian viemistä teknisen ja valvontakomitean käsiteltäväksi (16). Raportin 37 kohdassa tieteellinen komitea korosti kurenuottasaaliiden lajikoostumuksen epävarmuutta ja kehotti osapuolia parantamaan edelleen kurenuottasaaliiden koostumusta koskevia arvioita. Kahdeksannessa istunnossaan WCPFC:n tieteellinen komitea (17) nosti taas esille tietojen puuttumiseen ja epäyhtenäisyyksiin liittyvät ongelmat saaliin ja saaliskoostumuksen yhteydessä, esitti huomautuksia vuokrausjärjestelyissä sovellettavista raportointivelvollisuuksista ja antoi hallinnollisia suosituksia parannuksia varten (18). Joidenkin sopimuspuolten kohdalla se käsitteli myös tietojen toimittamatta jättämistä tai epäluotettavia tietoja; kyseisistä sopimuspuolista muutamat harjoittavat toimintaa Salomonsaarten kansalliseen lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä.

(71)	Raportin mukaan WCPFC:n edellyttämää 100 prosentin tarkkailijakattavuutta ei ole vielä saavutettu, ja Salomonsaarten vuonna 2012 tieteelliselle komitealle toimittamassa vuosiraportissa todetaan, ettei Salomonsaaret täytä vielä kyseistä vaatimusta (19).

(72)

Seitsemännessä istunnossaan WCPFC:n tieteellinen komitea katsoi, että jos viimeaikaiset käytännöt boniitin kalastuksessa jatkuvat, on todennäköistä, että saalistasot laskevat ja saaliit pienenevät, koska kantoja kalastetaan, kunnes kestävän enimmäistuoton mahdollistava taso on saavutettu. Tästä syystä pyyntiponnistuksen lisäyksiä olisi seurattava (20).

(73)

Salomonsaaret ei sovella ainuttakaan WCPFC:n säilyttämis- ja hoitotoimenpidettä saaristovesillään, ja se on ottanut vain vähäisessä määrin käyttöön niiden kanssa yhteensopivia toimenpiteitä. Kun otetaan huomioon tonnikalan luonne laajasti vaeltavana ja hajallaan olevana lajina sekä tonnikalakantojen ja kalastustoiminnan merkitys Salomonsaarten saaristovesillä, jotka ovat tonnikalalajien tärkeää kutualuetta, on nykyinen tilanne merkittävä riskitekijä Tyynenmeren alueen koko tonnikalakantaa koskeville säilyttämisponnisteluille. Näin ollen Salomonsaaret ei takaa säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden soveltamista kaikilla lainkäyttövaltaansa kuuluvilla vesialueilla tavalla, joka vastaisi WCPFC:n vaatimuksia ja jolla maa täyttäisi velvollisuutensa varmistaa, ettei rantavaltion lainkäyttövaltaan kuuluvilla alueilla esiintyviä lajeja vaaranneta pyytämällä niitä liikaa.

(74)	Komissio arvioi myös kaikki Salomonsaarten toimet ja laiminlyönnit, jotka ovat saattaneet heikentää sovellettavien lakien, asetusten tai kansainvälisten säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden vaikuttavuutta.

(75)

Tältä osin ei voimassa olevassa tonnikalan hoitosuunnitelmassa eikä Salomonsaarten tonnikalan hoito- ja kehittämissuunnitelman luonnoksessa vahvisteta selkeitä tavoitteita lisenssien lukumäärän ja suurimman sallitun saaliin rajoittamiseksi. Sen vuoksi komissio katsoo, että säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden puuttuminen haittaa kansainvälisten velvoitteiden noudattamista Salomonsaarilla. Koska tonnikala on hajallaan oleva ja laajasti vaeltava kanta, säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden on oltava johdonmukaisia ja yhteensopivia koko vaellusalueella voidakseen olla vaikuttavia ja kestäviä. Tämä on myös WCPFC-yleissopimuksen yleinen tavoite.

(76)

Tässä jaksossa selostettu tilanne huomioon ottaen voidaan kaikkien komission keräämien tosiseikkojen ja kaikkien Salomonsaarten antamien ilmoitusten perusteella todeta LIS-asetuksen 31 artiklan 3 ja 6 kohdan nojalla, että Salomonsaaret on laiminlyönyt sille kansainvälisen oikeuden mukaan kuuluvat kansainvälisiä sääntöjä, määräyksiä ja säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä koskevat velvoitteet.

3.4 Kehitysmaiden erityisrajoitteet

(77)	Koska Salomonsaaret luokitellaan alhaisen inhimillisen kehityksen maaksi eli yhdeksi vähiten kehittyneeksi maaksi (kuten johdanto-osan 50 kappaleessa todetaan), komissio analysoi, olivatko kerätyt tiedot yhdistettävissä Salomonsaarten erityisrajoitteisiin kehitysmaana.

(78)

Olisi huomioitava, että komissio hyväksyi LIS-asetuksen 20 artiklan mukaisesti Salomonsaarten lippuvaltiona tekemän ilmoituksen 1 päivänä tammikuuta 2010. Salomonsaaret vahvisti LIS-asetuksen 20 artiklan 1 kohdassa säädetyllä tavalla, että sillä on käytössään kansalliset järjestelyt niiden lakien ja asetusten sekä säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden soveltamista, valvontaa ja täytäntöönpanoa varten, joita sen kalastusalusten on noudatettava.

(79)

Vaikka valmiuksia rajoittavia erityisiä tekijöitä voi valvonnan ja seurannan osalta esiintyä yleisesti, Salomonsaarten kehitystasosta johtuvilla erityisrajoitteilla ei voida perustella sitä, että sen kansallisesta lainsäädännöstä puuttuvat kansainvälisistä asiakirjoista johtuvat erityissäännökset LIS-kalastuksen torjumiseksi, estämiseksi ja poistamiseksi. Kyseisillä rajoitteilla ei myöskään voida perustella sitä, ettei Salomonsaaret ole luonut seuraamusjärjestelmää kansainvälisten hoito- ja säilyttämistoimenpiteiden rikkomisia varten.

(80)	Lisäksi todetaan, että unioni on jo rahoittanut Salomonsaarilla erityistä teknisen avun toimea LIS-kalastuksen torjumiseksi (21) ja toimittaa maalle edelleen teknistä apua erityisen valmiuksienkehittämisohjelman kautta.

(81)

Tässä jaksossa selostettu tilanne huomioon ottaen voidaan kaikkien komission keräämien tosiseikkojen ja kaikkien Salomonsaarten antamien ilmoitusten perusteella todeta LIS-asetuksen 31 artiklan 7 kohdan nojalla, että Salomonsaarten kalastuksen hallinnan kehityksen tilaa saattaa heikentää maan yleinen kehitystaso. Kun otetaan huomioon todettujen Salomonsaaria koskevien puutteiden luonne, unionin toimittama apu ja tilanteen korjaamiseksi toteutetut toimet, maan kehitystason perusteella ei voida kuitenkaan täysin antaa anteeksi tai muulla tavoin perustella Salomonsaarten lippu- tai rantavaltiona kalastusasioiden osalta yleisesti harjoittamaa toimintaa eikä sen riittämättömiä toimia LIS-kalastuksen ehkäisemiseksi, estämiseksi ja poistamiseksi.

4. MAHDOLLISTA YHTEISTYÖHÖN OSALLISTUMATTOMAKSI KOLMANNEKSI MAAKSI TOTEAMISTA KOSKEVAT PÄÄTELMÄT

(82)

Ottaen huomioon päätelmät sen suhteen, että Salomonsaaret on laiminlyönyt sille lippu-, satama-, ranta- tai markkinavaltioina kansainvälisen oikeuden mukaan kuuluvat velvollisuudet toimia LIS-kalastuksen ehkäisemiseksi, estämiseksi ja poistamiseksi, kyseiselle maalle olisi LIS-asetuksen 32 artiklan mukaisesti ilmoitettava mahdollisuudesta, että komissio toteaa sen yhteistyöhön osallistumattomaksi kolmanneksi maaksi LIS-kalastuksen torjunnassa.

(83)

LIS-asetuksen 32 artiklan 1 kohdan mukaisesti komission olisi ilmoitettava Salomonsaarille mahdollisuudesta, että se todetaan yhteistyöhön osallistumattomaksi kolmanneksi maaksi. Komission olisi myös toteutettava Salomonsaariin nähden kaikki LIS-asetuksen 32 artiklassa säädetyt toimenpiteet. Moitteettoman hallinnon varmistamiseksi olisi vahvistettava määräaika, jonka kuluessa kyseinen maa voi antaa ilmoitukseen kirjallisen vastauksen ja korjata tilanteen.

(84)

Salomonsaarille osoitettu ilmoitus mahdollisuudesta, että se todetaan maaksi, jonka komissio katsoo yhteistyöhön osallistumattomaksi tämän päätöksen mukaisesti, ei estä komissiota tai neuvostoa toteuttamasta myöhemmin toimia yhteistyöhön osallistumattomien maiden toteamiseksi ja niitä koskevan luettelon laatimiseksi eikä automaattisesti johda tällaisiin toimiin,

ON PÄÄTTÄNYT SEURAAVAA:

Ainoa artikla

Ilmoitetaan Salomonsaarille, että komissio saattaa todeta sen laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen torjuntaa koskevaan yhteistyöhön osallistumattomaksi kolmanneksi maaksi.

Tehty Brysselissä 12 päivänä joulukuuta 2014.

Komission puolesta

Karmenu VELLA

Komission jäsen

(1) EUVL L 286, 29.10.2008, s. 1.

(2) http://www.ffa.int/

(3) Naurun sopimus (http://www.ffa.int/node/93#attachments).

(4) WCPFC:n tieteellisen komitean yhdeksäs sääntömääräinen istunto 6–14 päivänä elokuuta 2013, Pohnpei, Mikronesian liittovaltio; Vuosiraportti WCPFC:lle: Tietoja kalastustutkimuksesta ja -tilastoista, Salomonsaaret, WCPFC-SC9-AR/CCM-21 (http://www.wcpfc.int/system/files/AR-CCM-21-Solomon-Islands-AR-Part-1.pdf)

(5) Kansainvälinen toimintasuunnitelma laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemiseksi, vastustamiseksi ja poistamiseksi, Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestö, 2001.

(6) Vastuullista kalataloutta koskeva FAO:n toimintaohje, 1995.

(7) Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92, annettu 12 päivänä lokakuuta 1992, 22–27 artikla (EYVL L 302, 19.10.1992, s. 1); tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä annetun asetuksen (ETY) N:o 2454/93 muuttamisesta annetun komission asetuksen (EU) N:o 1063/2010 (EUVL L 307, 23.11.2010, s. 1) 67 artiklan 1 kohdan a alakohta sekä 72 ja 75 artikla.

(8) Lippuvaltiotoimintaa koskevat vapaaehtoiset suuntaviivat, Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestö, 2014.

(9) http://www.pmc.gov.sb/content/fisheries-act-outdated

(10) Laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämistä ja hoitoa Länsi- ja Keski-Tyynellämerellä koskeva yleissopimus, tehty Honolulussa 5 päivänä syyskuuta 2000 (http://www.wcpfc.int/doc/convention-conservation-and-management-highly-migratory-fish-stocks-western-and-central-pacific).

(11) Tietojen lähde: http://hdr.undp.org/en/statistics

(12) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1905/2006, annettu 18 päivänä joulukuuta 2006, kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta (EUVL L 378, 27.12.2006, s. 41).

(13) http://www.oecd.org/dac/stats/daclistofodarecipients.htm

(14) Kehitysmaiden tukeminen näiden pyrkiessä panemaan täytäntöön laittomasta, ilmoittamattomasta ja sääntelemättömästä (LIS) kalastuksesta annettu asetus (EY) N:o 1005/2008, EuropeAid/129609/C/SER/Multi.

(15) WCPFC:n tieteellisen komitean kahdeksas sääntömääräinen istunto, WCPFC SC8-AR/CCM-21.

(16) WCPFC:n tieteellisen komitean yhteenvetoraportti, seitsemäs sääntömääräinen istunto, Pohnpei, Mikronesian liittovaltio, 9–17 päivänä elokuuta 2011 (http://www.wcpfc.int/node/2896).

(17) WCPFC:n tieteellisen komitean yhteenvetoraportti, kahdeksas sääntömääräinen istunto 7–15 elokuuta 2012 (http://www.wcpfc.int/node/4587), 3.1 jakso.

(18) WCPFC:n tieteellisen komitean yhteenvetoraportti, kahdeksas sääntömääräinen istunto, 69–71 kohta.

(19) WCPFC:n tieteellisen komitean kahdeksas sääntömääräinen istunto, WCPFC SC8-AR/CCM-21.

(20) WCPFC:n tieteellisen komitean yhteenvetoraportti, seitsemäs sääntömääräinen istunto, 35 ja 36 kohta.

(21) Katso alaviite 14.

13.12.2014

Euroopan unionin virallinen lehti

C 447/16

KOMISSION PÄÄTÖS,

annettu 12 päivänä joulukuuta 2014,

(2014/C 447/10)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

1. JOHDANTO

(1)	Asetuksella (EY) N:o 1005/2008, jäljempänä ’LIS-asetus’, perustetaan laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskeva unionin järjestelmä.

(2)	LIS-asetuksen VI luvussa säädetään menettelystä yhteistyöhön osallistumattomien kolmansien maiden yksilöimiseksi, toimenpiteistä kyseisiin maihin nähden, kyseisiä maita koskevan luettelon laatimisesta, luettelosta poistamisesta, luettelon julkisuudesta sekä kiireellisistä toimenpiteistä.

(3)

(4)

(5)	Yhteistyöhön osallistumattomien kolmansien maiden toteamisen olisi perustuttava kaikkien LIS-asetuksen 31 artiklan 2 kohdassa säädettyjen tietojen tarkasteluun.

(6)	LIS-asetuksen 33 artiklan mukaisesti neuvoston tehtävänä on laatia luettelo yhteistyöhön osallistumattomista kolmansista maista. Kyseisiin maihin sovelletaan muun muassa LIS-asetuksen 38 artiklassa säädettyjä toimenpiteitä.

(7)

LIS-asetuksen 20 artiklan 1 kohdan mukaan kolmansien maiden lippuvaltioina varmentamat saalistodistukset hyväksytään sillä edellytyksellä, että ne ilmoittavat komissiolle järjestelyistään niiden lakien ja asetusten sekä säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden soveltamiseksi, valvomiseksi ja täytäntöönpanemiseksi, joita kyseisten kolmansien maiden kalastusalusten on noudatettava.

(8)	LIS-asetuksen 20 artiklan 4 kohdan mukaan komissio tekee hallinnollista yhteistyötä kolmansien maiden kanssa aloilla, jotka liittyvät kyseisen asetuksen soveltamiseen.

2. MENETTELY SAINT KITTS JA NEVISIN SUHTEEN

(9)	Komissio teki LIS-asetuksen 20 artiklan 4 kohdassa säädetyn hallinnollisen yhteistyön puitteissa tarkastuskäynnin Saint Kitts ja Nevisille 21–23 päivänä toukokuuta 2014.

(10)

Käynnin tarkoituksena oli todentaa tiedot, jotka liittyivät Saint Kitts ja Nevisin järjestelyihin niiden lakien ja asetusten sekä säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden soveltamiseksi, valvomiseksi ja täytäntöönpanemiseksi, joita sen kalastusalusten on noudatettava, sekä toimenpiteisiin, joita Saint Kitts ja Nevis on toteuttanut täyttääkseen LIS-kalastuksen torjuntaa koskevat velvollisuutensa. Lisäkäynti tehtiin 23 ja 24 päivänä heinäkuuta 2014 Lontoossa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa sijaitseviin Saint Kitts ja Nevisin kansainvälisen alusrekisterin tiloihin.

(11)	Tarkastuskäynnin loppuraportti lähetettiin Saint Kitts ja Nevisille 20 päivänä kesäkuuta 2014.

(12)	Saint Kitts ja Nevisin loppuraportista esittämät huomautukset saatiin 14 päivänä heinäkuuta 2014.

(13)

Saint Kitts ja Nevis on yhteistyötä tekevä muu kuin sopimuspuoli Koillis-Atlantin kalastuskomissiossa (NEAFC) ja oli sellainen läntisen ja keskisen Tyynenmeren kalastuskomissiossa (WCPFC) vuoteen 2013 asti. Saint Kitts ja Nevis on ratifioinut vuodelta 1982 olevan Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen ja hyväksynyt vuonna 1993 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön sopimuksen kansainvälisten suojelu- ja hoitotoimenpiteiden noudattamisen edistämisestä aavalla merellä toimivien kalastusalusten osalta.

(14)

Arvioidakseen, miten Saint Kitts ja Nevis on täyttänyt johdanto-osan 13 kappaleessa tarkoitetuissa kansainvälisissä sopimuksissa määrätyt sekä asianomaisten alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen, tässä tapauksessa NEAFC:n ja WCPFC:n, vahvistamat kansainväliset velvoitteensa lippu-, satama-, ranta- tai markkinavaltiona, komissio hankki ja analysoi kaikki kyseistä arviointia varten tarpeellisiksi katsomansa tiedot.

(15)

Tätä varten komissio käytti käytettävissä olevista, alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen, tässä tapauksessa Etelämantereen meren elollisten luonnonvarojen säilyttämistä käsittelevän toimikunnan (CCAMLR) ja WCPFC:n, julkaisemista tiedoista johdettuja tietoja sekä julkisesti saatavilla olevia tietoja.

3. SAINT KITTS JA NEVISIN TOTEAMINEN MAHDOLLISESTI YHTEISTYÖHÖN OSALLISTUMATTOMAKSI KOLMANNEKSI MAAKSI

(16)	Komissio analysoi LIS-asetuksen 31 artiklan 3 kohdan mukaisesti Saint Kitts ja Nevisin velvollisuuksia lippu-, satama-, ranta- tai markkinavaltiona. Tarkastelua varten komissio otti huomioon LIS-asetuksen 31 artiklan 4–7 kohdassa luetellut arviointiperusteet.

3.1 LIS-alusten ja LIS-kauppavirtojen toistuvuus (LIS-asetuksen 31 artiklan 4 kohta)

(17)

Talouden toimijoiden ja asiaankuuluvien rantavaltioiden toimittamien tietojen perusteella komissiolla oli näyttöä siitä, että Saint Kitts ja Nevisin rekisteriin oli hiljattain rekisteröity kalastusalusten tukialus, joka aiemmin oli osallistunut laittomiin jälleenlaivauksiin Panaman lipun alla. Laittomia jälleenlaivauksia tehtiin viiden vuoden ajan vuoteen 2012 asti rikkoen rantavaltioiden lakeja pitkin Länsi-Afrikan rannikkoa. Tänä aikana tukialus purjehti Panaman lipun alla ilman Panaman myöntämää kuljetukseen, jälleenlaivaukseen ja kalastuksen tukitoimiin oikeuttavaa lisenssiä. Alus harjoitti luvatonta jälleenlaivausta Guinea-Bissaun tasavallan talousvyöhykkeellä ja otti vastaan kalaa, jota alukset olivat pyytäneet vesillä, joiden osalta Liberian tasavalta oli määrännyt erityisistä säilyttämis- ja hoitotoimenpiteistä, toimien näin kyseisten toimenpiteiden vastaisesti. Asianomainen lippuvaltio (Panama) sekä yksi rantavaltioista (Liberia) tutkivat tukialuksen LIS-toimintaa. LIS-toiminnan johdosta lippuvaltio (Panama) ja rantavaltio (Liberia) määräsivät tukialukselle sakkoja, Panama vuonna 2012 ja Liberia vuonna 2013. Tämän seurauksena tukialus poistettiin Panaman lipun alla purjehtivien alusten rekisteristä ja se muutti nimeään. Sen jälkeen se rekisteröitiin Saint Kitts ja Nevisin rekisteriin vuonna 2014. Saint Kitts ja Nevisin olisi pitänyt ottaa kyseisen aluksen aikaisempi toistuva LIS-toiminta huomioon, kun se täytti velvollisuuttaan varmistaa, etteivät alukset osallistu LIS-kalastukseen ja ettei rekisteröitymisestä sen lipun alle ole seurauksena LIS-kalastus.

(18)

Sallimalla kansainvälisten säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden vaikuttavuutta heikentävään LIS-kalastustoimintaan aiemmin osallistuneen tukialuksen rekisteröinnin aluksen aiempaa LIS-toimintaa tarkastamatta Saint Kitts ja Nevis laiminlöi velvoitteensa, jotka sille kuuluvat YK:n merioikeusyleissopimuksen 94 artiklan, kansainvälisten suojelu- ja hoitotoimenpiteiden noudattamisen edistämisestä aavalla merellä toimivien kalastusalusten osalta tehdyn FAO:n sopimuksen III artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 5 kohdan a alakohdan, laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen estämistä, vastustamista ja poistamista koskevan FAO:n kansainvälisen toimintasuunnitelman 36 ja 38 kohdan sekä lippuvaltiotoimintaa koskevien FAO:n vapaaehtoisten suuntaviivojen 18 kohdan nojalla.

(19)

Johdanto-osan 17 ja 18 kappaleessa selostettu tilanne huomioon ottaen voidaan kaikkien komission keräämien tosiseikkojen sekä Saint Kitts ja Nevisin antamien ilmoitusten perusteella todeta, että LIS-asetuksen 31 artiklan 3 kohdan ja 4 kohdan a alakohdan nojalla Saint Kitts ja Nevis on laiminlyönyt sille kansainvälisen oikeuden mukaan lippuvaltiona kuuluvat velvoitteet sellaisen LIS-kalastuksen suhteen, jota nykyisin sen lipun alla purjehtivat ja aiemmin LIS-toiminnassa mukana olleet alukset harjoittavat tai tukevat. Osoituksena tästä laiminlyönnistä oli erityisesti toimien riittämättömyys tukialuksen dokumentoitua ja toistuvaa aiempaa LIS-toimintaa koskevien tarkastusten tekemiseksi. Tilanteen teki erityisen vakavaksi se, että lippuvaltion vaihto koski tunnettua LIS-sääntöjen rikkojaa. Komissio tarkasteli myös LIS-asetuksen 31 artiklan 4 kohdan b alakohdan mukaisesti toimenpiteitä, joita Saint Kitts ja Nevis on toteuttanut estääkseen LIS-kalastuksesta peräisin olevien kalastustuotteiden pääsyn markkinoilleen.

(20)

Kansainvälisessä LIS-toimintasuunnitelmassa annetaan ohjeita kansainvälisellä tasolla sovituista markkinoihin liittyvistä toimenpiteistä, joilla tuetaan LIS-kalastuksella pyydetyn kalan ja siihen perustuvien kalatuotteiden kaupan vähentämistä tai lopettamista. Toimintasuunnitelman 71 kohdassa esitetään myös, että valtiot toteuttaisivat toimia markkinoidensa läpinäkyvyyden parantamiseksi, jotta kalan ja kalatuotteiden jäljittäminen olisi mahdollista. Vastuullista kalataloutta koskevissa FAO:n toimintaohjeissa, erityisesti 11 artiklassa, kuvataan hyviä käytäntöjä pyynnin jälkeistä käsittelyä ja vastuullista kansainvälistä kauppaa varten. Toimintaohjeiden 11 artiklan 1 kohdan 11 alakohdassa kehotetaan valtioita parantamaan kalan ja kalatuotteiden alkuperän tunnistamista ja näin varmistamaan, että kalan ja kalatuotteiden kansainvälinen ja kotimaan kauppa on kestävien säilyttämis- ja hoitokäytäntöjen mukaista.

(21)	Tältä osin todetaan, että tuotteiden jäljitettävyyttä heikentää Saint Kitts ja Nevisin kansallisten lakien ja rekisteri- ja lisenssijärjestelmien puutteellinen läpinäkyvyys.

(22)

FAO:n toimintaohjeissa suositetaan läpinäkyvyyttä kalastuslakeihin ja niiden laadintaan sekä alan politiikan- ja päätöksentekoon ja hallintomettelyihin (6 artiklan 13 kohta ja 7 artiklan 1 kohdan 9 alakohta). Niissä esitetään periaatteet ja vaatimukset sovellettavaksi säilyttämiseen, hoitoon ja kehitykseen kaikessa kalastuksessa ja käsitellään myös pyyntiä ja kalan ja kalatuotteiden jalostusta ja kauppaa, kalastustoimia ja kalantutkimusta. FAO:n toimintaohjeiden 11 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkennetaan edelleen, että kalan ja kalatuotteiden kansainvälinen kauppa ei saisi vaarantaa kalastuksen kestävää kehitystä ja että sen olisi perustuttava läpinäkyviin toimenpiteisiin sekä läpinäkyviin, yksinkertaisiin ja kokonaisvaltaisiin lakeihin, asetuksiin ja hallinnollisiin menettelyihin.

(23)

Komissio totesi tarkastuskäyntinsä aikana, ettei Saint Kitts ja Nevis pysty toimittamaan tietoa siitä, mitä lajeja sen aavan meren kalastuslaivasto on pyytänyt, eikä saaliiden kauppavirroista. Komissio katsoi tarkastuskäyntinsä yhteydessä saamiensa tietojen perusteella, ettei Saint Kitts ja Nevis kyennyt takaamaan markkinoidensa läpinäkyvyyttä kansainvälisen LIS-toimintasuunnitelman 71 kohdan mukaisesti siinä määrin, että kala ja kalatuotteet olisivat jäljitettävissä.

(24)

Lisäksi kalastusluvan myöntämisedellytyksiin, jotka vahvistetaan vuoden 2002 kalastuslaissa St Christopher and Nevis Fisheries Act (sovelletaan vain Saint Kitts ja Nevisin lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä, jäljempänä ’vuoden 2002 kalastuslaki’) ja vuoden 2002 kauppamerenkulkulaissa Saint Christopher and Nevis Merchant Shipping Act (sovelletaan vain Saint Kitts ja Nevisin aavan meren kalastuslaivastoon, jäljempänä ’vuoden 2002 merenkulkulaki’), ei sisälly raportointivelvoitteita kuten kansainvälisen LIS-toimintasuunnitelman 47.2 kohdassa ja lippuvaltiotoimintaa koskevien FAO:n suuntaviivojen 29 kohdan c alakohdan iv alakohdassa ja liitteessä I edellytetään. Viranomaiset ilmoittivat, että ne olivat antaneet alusten toiminnan sääntelemiseksi erityisesti Saint Kitts ja Nevisin kansainvälistä alusrekisteriä koskevia oikeudellisia säännöksiä (Maritime Circular N:o MC/58/13, joulukuu 2013). Niissä ei kuitenkaan valtuuteta Saint Kitts ja Nevisin kansainvälisestä alusrekisteristä vastaavaa viranomaista määräämään sitovasti alusten raportointivelvoitteista. Koska Saint Kitts ja Nevisillä ei ole käytettävissään tietoja, maa ei pysty takaamaan kalastustuotteiden jäljitettävyyttä ja sen edellytykset estää LIS-kalastukseen perustuvien tuotteiden kauppa ovat heikot. Koska jäljitettävyyttä ei todetusti voida taata ja Saint Kitts ja Nevisin viranomaisten käytettävissä ei ole tietoja maan lipun alla purjehtivien alusten purkamasta tai jälleenlaivaamasta kalasta, Saint Kitts ja Nevis ei voi taata, etteikö maassa harjoitettava kalastustuotteiden kauppa olisi yhteydessä LIS-kalastukseen. Tältä osin Saint Kitts ja Nevis ei ole noudattanut kansainvälisen LIS-toimintasuunnitelman 24 kohdan suosituksia, joiden mukaan lippuvaltioita kehotetaan varmistamaan kattava ja tehokas kalastuksen seuranta, valvonta ja tarkkailu, myös purkauspaikassa, aina lopulliseen määränpäähän saakka.

(25)

Tässä jaksossa selostettu tilanne huomioon ottaen voidaan kaikkien komission keräämien tosiseikkojen sekä Saint Kitts ja Nevisin antamien ilmoitusten perusteella todeta, että LIS-asetuksen 31 artiklan 3 kohdan ja 4 kohdan a ja b alakohdan nojalla Saint Kitts ja Nevis on laiminlyönyt sille kansainvälisen oikeuden mukaan lippu- ja markkinavaltiona kuuluvat velvoitteet estää LIS-kalastukseen perustuvien kalastustuotteiden tulo markkinoilleen.

3.2 Yhteistyön ja täytäntöönpanon laiminlyönti (LIS-asetuksen 31 artiklan 5 kohta)

(26)

Komissio arvioi, toimivatko Saint Kitts ja Nevisin viranomaiset tosiasiallisesti yhteistyössä komission kanssa antamalla vastaukset komission esittämiin pyyntöihin, joissa niitä pyydetään tutkimaan LIS-kalastusta ja siihen liittyvää toimintaa, raportoimaan siitä ja toteuttamaan sen edellyttämät jatkotoimet.

(27)

Vaikka Saint Kitts ja Nevisin kalastusviranomaiset toimivat yleisesti ottaen yhteistyössä ja vastasivat tietopyyntöihin, niiden vastausten luotettavuutta ja paikkansapitävyyttä heikensi oikeudellisen kehyksen puuttuminen ja maan kalastuksenhoitojärjestelmän puutteellinen läpinäkyvyys kuten 3.1 jaksossa todetaan.

(28)	Arvioidessaan yleisesti, kuinka Saint Kitts ja Nevis täyttää velvollisuutensa lippuvaltiona, komissio arvioi myös, toimiiko Saint Kitts ja Nevis yhteistyössä muiden valtioiden kanssa LIS-kalastuksen torjumiseksi.

(29)

Tarkastuskäynnin yhteydessä saatujen tietojen sekä kolmansien rantavaltioiden viranomaisilta saatujen tietojen perusteella komissio vahvisti, että Saint Kitts ja Nevis toimii Länsi-Afrikan vesillä. Saint Kitts ja Nevisin viranomaiset myönsivät, ettei maan hallitus tehnyt virallisesti yhteistyötä niiden kolmansien maiden kanssa, joiden vesillä Saint Kitts ja Nevisin lipun alla purjehtivat alukset toimivat.

(30)

Johdanto-osan 29 kappaleessa kuvattu tilanne osoittaa, ettei Saint Kitts ja Nevis ole toiminut yhteistyössä tai koordinoinut toimintoja Länsi-Afrikan rantavaltioiden kanssa LIS-kalastuksen ehkäisemiseksi, estämiseksi ja poistamiseksi kansainvälisen LIS-toimintasuunnitelman 28 kohdassa esitetyllä tavalla. Sovellettavien, kansallisesti, alueellisesti tai maailmanlaajuisesti hyväksyttyjen lakien, säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden ja määräysten täytäntöönpanemiseksi Saint Kitts ja Nevisin olisi erityisesti, ja kuten kansainvälisen LIS-toimintasuunnitelman 31 kohdassa todetaan, tehtävä sopimuksia tai sovittava järjestelyistä muiden valtioiden kanssa ja toimittava muulla tavoin yhteistyössä.

(31)	Komissio arvioi myös, onko Saint Kitts ja Nevis toteuttanut vaikuttavia täytäntöönpanotoimenpiteitä LIS-kalastuksesta vastuullisten toimijoiden osalta ja onko määrätty riittävän ankaria seuraamuksia, jotta rikkojia estettäisiin saamasta hyötyä LIS-kalastuksesta.

(32)

Käytettävissä oleva näyttö vahvistaa, ettei Saint Kitts ja Nevis ole täyttänyt kansainvälisen oikeuden mukaisia velvoitteitaan tosiasiallisten täytäntöönpanotoimenpiteiden suhteen. Tältä osin oikeudellinen kehys perustuu vuoden 2002 kalastuslakiin (Saint Kitts ja Nevisin lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä harjoitettu kalastus) ja vuoden 2002 merenkulkulakiin (aavalla merellä kalastusta harjoittavat Saint Kitts ja Nevisin lipun alla purjehtivat alukset). On paikallaan mainita, että FAO:lle kesäkuussa 2013 toimittamassaan kirjeessä Saint Kitts ja Nevis myönsi, että sen nykyinen kalastusta koskeva oikeudellinen järjestelmä ”ei ole täysin yhteensopiva” kansainvälisen oikeuden kanssa.

(33)

Saint Kitts ja Nevisin lainkäyttövaltaan kuuluviin vesialueisiin sovellettava oikeudellinen kehys ei vastaa YK:n merioikeusyleisopimuksen 61, 62 ja 117–119 artiklassa esitettyjä perusvaatimuksia. Kalastuslaivaston seurantaa, valvontaa ja tarkkailua varten ei ole olemassa kansallista strategiaa, ja tarkastuksia ja tarkkailijoita koskevat järjestelmät puuttuvat. Saint Kitts ja Nevisin oikeudellisessa kehyksessä ei myöskään käsitellä LIS-kalastustoimintaa. Oikeudellisessa kehyksessä ei määritellä LIS-kalastukseen liittyviä vakavia rikkomuksia, eikä kehykseen myöskään sisälly vakavien rikkomusten kattavaa luetteloa, jossa esitettäisiin niistä määrättävät asiaankuuluvan ankarat seuraamukset. Seuraamusjärjestelmä ei siis ole nykyisessä muodossaan riittävän kattava ja ankara, jotta sillä olisi estävä vaikutus. Rikkomuksia ja vakavia rikkomuksia ei todellakaan käsitellä riittävästi vaatimusten noudattamisen varmistamiseksi, rikkomusten ehkäisemiseksi siellä, missä niitä tapahtuu, ja laittomaan toimintaan perustuvien hyötyjen viemiseksi rikkojilta kuten FAO:n kansainvälisen LIS-toimintasuunnitelman 21 kohdassa ja lippuvaltiotoimintaa koskevien FAO:n vapaaehtoisten suuntaviivojen 38 kohdassa edellytetään.

(34)

Todetaan, ettei Saint Kitts ja Nevisillä ole lippuvaltiona hoitoa ja säilyttämistä sekä seurantaa, valvontaa ja tarkkailua koskevaa oikeudellista kehystä, joka säätelisi aavalla merellä tai kolmansien maiden vesillä harjoitettavaa kalastustoimintaa. Ainoastaan NEAFC:n toimialueella kalastavat alukset toimivat kyseisen kalastuksenhoitojärjestön sääntöjen alaisina, ja ne täyttävät vaatimukset asianomaisella alueella huolimatta siitä, ettei Saint Kitts ja Nevisillä ole voimassa asiaa koskevaa oikeudellista kehystä. Saint Kitts ja Nevis on myöntänyt, että oikeudellisen kehyksen puuttuminen rikkoo YK:n merioikeusyleissopimusta ja kansainvälistä LIS-toimintasuunnitelmaa lippuvaltion vastuiden osalta sekä lippuvaltiotoimintaa koskevia FAO:n suuntaviivoja.

(35)

Kuten johdanto-osan 33 kappaleessa kuvattiin, Saint Kitts ja Nevisillä ei ole aavalla merellä tai kolmansien maiden vesillä harjoitettavaa kalastustoimintaa koskevien sääntöjen noudattamisen ja täytäntöönpanon osalta erityistä lainsäädäntöä LIS-kalastustoiminnan käsittelemiseksi. LIS-toimintaa ei määritellä selvästi, eikä siihen liittyvistä hallinnollisista toimenpiteistä ole säädetty. Ainoa toteutettu toimenpide on kalastusalusten poistaminen rekisteristä. Tällainen toimi ei kuitenkaan johda siihen, että alusten harjoittamaa laitonta kalastustoimintaa tutkittaisiin tai että havaituista rikkomuksista määrättäisiin seuraamuksia. Kalastusaluksen rekisteristä poistaminen ei näet ollenkaan takaa, että rikkojat saavat toiminnastaan rangaistuksen ja heitä estetään saamasta siitä hyötyä. Tämä on erityisen tärkeää Saint Kitts ja Nevisin tapauksessa, sillä kuten johdanto-osan 45 kappaleessa todetaan, kyseinen maa nojautuu alusten rekisteröinnissä kansainväliseen alusrekisteriin, joka sijaitsee Saint Kitts ja Nevisin ulkopuolella eikä takaa, että Saint Kitts ja Nevisin lipun alla purjehtivilla aluksilla on todellinen yhteys Saint Kitts ja Nevisiin, kuten YK:n merioikeusyleissopimuksen 91 artiklassa edellytetään. Komissio totesi tarkastuskäyntiensä yhteydessä, että Saint Kitts ja Nevisin eri virastot eivät toimi koordinoidusti aluksen rekisteröintimenettelyn aikana eivätkä myöskään tee rekisteröitävien alusten osalta yhteistyötä aikaisempien lippuvaltioiden kanssa toistuvan lipunvaihdon estämiseksi, kuten lippuvaltiotoimintaa koskevien FAO:n suuntaviivojen 16 kohdan e alakohdassa suositetaan. Pelkkä hallinnollinen päätös poistaa kalastusalus rekisteristä ilman, että varmistetaan mahdollisuus määrätä muita rangaistuksia on toimi, joka ei takaa estovaikutusta. Tällainen toimi ei myöskään takaa kalastusaluksiin kohdistuvaa lippuvaltiovalvontaa, jota edellytetään YK:n merioikeusyleissopimuksen 94 artiklassa. Saint Kitts ja Nevisin toiminta sääntöjen noudattamisen ja täytäntöönpanon suhteen ei myöskään ole yhdenmukaista kansainvälisen LIS-toimintasuunnitelman 18 kohdan kanssa, jossa todetaan, että YK:n merioikeusyleissopimuksen määräysten perusteella jokaisen valtion olisi toteutettava toimenpiteitä tai toimittava yhteistyössä huolehtiakseen siitä, etteivät sen lainkäyttövallan alle kuuluvat kansalaiset tue tai harjoita LIS-kalastusta. Saint Kitts ja Nevisin toiminta tässä suhteessa ei myöskään vastaa kansainvälisen LIS-toimintasuunnitelman 21 kohdan suosituksia, joissa kehotetaan valtioita varmistamaan, että niiden lainkäyttövaltaan kuuluvien alusten ja mahdollisimman kattavasti kansalaisten harjoittamasta LIS-kalastuksesta määrättävät seuraamukset ovat riittävän ankaria, jotta LIS-kalastus saataisiin tehokkaasti ehkäistyä, estettyä ja poistettua ja jotta rikkojia estettäisiin hyötymästä laittomasta toiminnastaan. Kyseessä oleva hallinnollinen käytäntö, joka saattaa houkuttaa LIS-toimijoita rekisteröimään LIS-aluksia, ei myöskään ole linjassa YK:n merioikeusyleissopimuksen 94 artiklan kanssa.

(36)

LIS-kalastuksen historian, luonteen, olosuhteiden, laajuuden ja vakavuuden arvioimista vaikeuttavat niin edellä kuvattu oikeudellisen kehyksen puuttuminen kuin selkeyden ja läpinäkyvyyden puute. Tällaisten puutteiden vuoksi ei LIS-kalastukseen liittyvän toiminnan mahdollista laajuutta voida määrittää luotettavasti. On kuitenkin tunnustettu tosiasia, että läpinäkyvyyden puute yhdistettynä kyvyttömyyteen suorittaa tehokasta valvontaa kannustaa laittomaan toimintaan.

(37)

Saint Kitts ja Nevisin nykyisten valmiuksien suhteen olisi todettava, että YK:n inhimillisen kehityksen indeksin (2) mukaan Saint Kitts ja Nevis katsotaan korkean inhimillisen kehityksen maaksi (187 maan joukossa sijalla 72). Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1905/2006 (3) liitteessä II Saint Kitts ja Nevis mainitaan ylemmän keskitulotason maiden ja alueiden luettelossa, mikä on sama luokitus kuin Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) kehitysapukomitean (DAC) luettelossa, jossa ilmoitetaan virallisen kehitysavun saajat 1 päivänä tammikuuta 2013 (4). Maan tilanne huomioon ottaen katsotaan, ettei Saint Kitts ja Nevisin taloudellisia ja hallinnollisia valmiuksia ole tarpeen analysoida. Tämä johtuu siitä, että tässä johdanto-osan kappaleessa kuvattua Saint Kitts ja Nevisin kehitystasoa ei voida pitää tekijänä, joka heikentäisi maan kykyä tehdä yhteistyötä muiden maiden kanssa ja toteuttaa täytäntöönpanotoimia.

(38)

Huolimatta johdanto-osan 37 kappaleessa esitetystä analyysistä todetaan myös, että komission toukokuussa ja heinäkuussa 2014 tekemien tarkastuskäyntien yhteydessä saatujen tietojen perusteella ei voida katsoa, että Saint Kitts ja Nevisiltä puuttuisi taloudellisia resursseja. Pikemminkin siltä puuttuu tarvittava oikeudellinen ja hallinnollinen toimintaympäristö, jotta se voisi hoitaa velvollisuutensa tehokkaasti ja vaikuttavasti.

(39)

Tässä jaksossa selostettu tilanne huomioon ottaen voidaan kaikkien komission keräämien tosiseikkojen ja kaikkien kyseisen maan antamien ilmoitusten perusteella todeta LIS-asetuksen 31 artiklan 3 ja 5 kohdan nojalla, että Saint Kitts ja Nevis on laiminlyönyt sille kansainvälisen oikeuden mukaan lippuvaltiona kuuluvat yhteistyö- ja valvontavelvoitteet.

3.3 Kansainvälisten sääntöjen täytäntöönpanon laiminlyönti (LIS-asetuksen 31 artiklan 6 kohta)

(40)

Saint Kitts ja Nevis on ratifioinut YK:n merioikeusyleissopimuksen sekä kansainvälisten suojelu- ja hoitotoimenpiteiden noudattamisen edistämistä aavalla merellä toimivien kalastusalusten osalta koskevan FAO:n sopimuksen. Saint Kitts ja Nevis on yhteistyötä tekevä muu kuin sopimuspuoli NEAFC:ssä ja vuoteen 2013 asti oli sellainen WCPFC:ssä.

(41)	Komissio analysoi kaikki merkityksellisiksi katsomansa tiedot, jotka liittyvät Saint Kitts ja Nevisin asemaan NEAFC:ssä yhteistyötä tekevänä muuna kuin sopimuspuolena.

(42)

NEAFC:n yhteistyötä tekevänä muuna kuin sopimuspuolena Saint Kitts ja Nevisin olisi noudatettava Koillis-Atlantilla harjoitettavaan kalastukseen liittyvää tulevaa monenkeskistä yhteistyötä koskevaa yleissopimusta (NEAFC-yleissopimus). NEAFC-yleissopimuksessa sekä vuonna 2013 annetussa selityksessä Koillis-Atlantilla harjoitettavaan kalastukseen liittyvää tulevaa monenkeskistä yhteistyötä koskevan yleissopimuksen tulkinnasta ja täytäntöönpanosta tunnustetaan, muiden kansainvälisten tekstien ohella, asiaankuuluvat YK:n kalakantasopimuksen määräykset (5). Tältä osin Saint Kitts ja Nevisin olisi noudatettava kalakantasopimusta. Johdanto-osan 17, 18, 23, 24, 29–36, 43 ja 44 artiklassa kuvatut tosiseikat kuitenkin osoittavat, ettei Saint Kitts ja Nevis ole täyttänyt velvoitteitaan kyseisen sopimuksen osalta. Komissio pitää niitä osoituksena siitä, että tämä päätös on perusteltu.

(43)

Komissio totesi myös vuoden 2014 tarkastuskäyntien yhteydessä saamiensa tietojen ja asianomaisilta rantavaltioilta saatujen tietojen perusteella, että Saint Kitts ja Nevisin alukset pyytävät tonnikalaa ja sen lähilajeja Länsi-Afrikan rantavaltioiden lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä. Tällaisessa tilanteessa lippuvaltion eli Saint Kitts ja Nevisin olisi tehtävä yhteistyötä kyseisen alueen ja lajin osalta toimivaltaisen alueellisen kalastuksenhoitojärjestön, Kansainvälisen Atlantin tonnikalojen suojelukomission (ICCAT), kanssa. Saint Kitts ja Nevis ei kuitenkaan ole ICCAT:n sopimuspuoli eikä siinä yhteistyötä tekevä muu kuin sopimuspuoli. Lippuvaltion ominaisuudessa Saint Kitts ja Nevis ei täytä YK:n merioikeusyleissopimuksen 64 artiklan mukaisia velvoitteitaan, jotka koskevat sellaisia muita valtioita, joiden kansalaiset kalastavat rantavaltioiden lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä.

(44)

Saint Kitts ja Nevis ei ole Etelämantereen meren elollisten luonnonvarojen säilyttämistä käsittelevän toimikunnan (CCAMLR) sopimuspuoli eikä siinä yhteistyötä tekevä muu kuin sopimuspuoli. Säilyttämistoimenpiteen täytäntöönpanoa koskevassa asiakirjassa 10-05 (6) CCAMLR:n sihteeristö toi esille, että 24 päivästä syyskuuta 2013 lähtien Saint Kitts ja Nevisin oli todettu mahdollisesti osallistuneen edeltävien viiden vuoden aikana Dissostichus-lajien pyyntiin ja/tai kauppaan ilman, että se olisi toiminut CCAMLR:n kanssa yhteistyössä osallistumalla saaliiden dokumentointijärjestelyyn. Jättämällä toimimatta yhteistyössä CCAMLR:n kanssa Saint Kitts ja Nevis rikkoo YK:n merioikeusyleissopimuksen 119 artiklan 2 kohdan mukaisia velvoitteitaan lippuvaltiona.

(45)

Kuten lisäksi ilmeni komission Saint Kitts ja Nevisiin tekemän tarkastuskäynnin aikana, Saint Kitts ja Nevis pitää alusten rekisteröinnistä vastaavaa kansainvälistä alusrekisteriä, joka sijaitsee maan ulkopuolella. Rekisteröintimenettelyn vähäinen valvonta Saint Kitts ja Nevisin viranomaisten toimesta sekä asiaankuuluvien vaatimusten, kuten lippuvaltiotoimintaa koskevien FAO:n suuntaviivojen 14 kohdassa vahvistettujen vaatimusten, puuttuminen eivät takaa, että Saint Kitts ja Nevisin lipun alla purjehtivilla aluksilla olisi todellista yhteyttä kyseiseen maahan. Tällaisen todellisen yhteyden puuttuminen valtion ja sen rekisteriin kirjattujen alusten väliltä on vastoin YK:n merioikeusyleissopimuksen 91 artiklassa vahvistettuja alusten kansallisuutta koskevia edellytyksiä.

(46)	Lopuksi todettakoon, että vastoin kansainvälisen LIS-toimintasuunnitelman 25, 26 ja 27 kohdassa annettuja suosituksia, Saint Kitts ja Nevis ei ole laatinut kansallista toimintasuunnitelmaa LIS-kalastuksen torjumiseksi.

(47)

Tässä jaksossa selostettu tilanne huomioon ottaen voidaan kaikkien komission keräämien tosiseikkojen ja kaikkien kyseisen maan antamien ilmoitusten perusteella todeta LIS-asetuksen 31 artiklan 3 ja 6 kohdan nojalla, että Saint Kitts ja Nevis on laiminlyönyt sille kansainvälisen oikeuden mukaan kuuluvat kansainvälisiä sääntöjä, määräyksiä ja säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä koskevat velvoitteet.

3.4 Kehitysmaiden erityisrajoitteet

(48)

Muistutetaan mieliin, että YK:n inhimillisen kehityksen indeksin (7) mukaan Saint Kitts ja Nevisiä pidetään korkean inhimillisen kehityksen maana (187 maan joukossa sijalla 72). Lisäksi on syytä muistaa, että asetuksen (EY) N:o 1905/2006 mukaisesti Saint Kitts ja Nevis luokitellaan ylemmän keskitulotason maiden ja alueiden luokkaan.

(49)

Kyseisen luokituksen perusteella Saint Kitts ja Nevisiä ei voida pitää maana, jolla on suoraan sen kehitystasosta johtuvia erityisrajoitteita. Ei voitu todeta kiistatonta näyttöä siitä, että Saint Kitts ja Nevisin laiminlyönti sille kansainvälisen oikeuden mukaan kuuluvien velvollisuuksien täyttämisessä johtuisi maan alhaisesta kehityksestä. Ei ole myöskään konkreettista näyttöä siitä, että kalastustoiminnan seurannan, valvonnan ja tarkkailun osalta paljastuneet puutteet johtuisivat valmiuksien ja infrastruktuurin puutteista. Tältä osin todetaan, etteivät Saint Kitts ja Nevisin viranomaiset ole kumonneet kehityksen rajoitteista esitettyjä väitteitä ja että ne pitävät hallintoaan yleisesti ottaen tehokkaana.

(50)

Tässä jaksossa selostettu tilanne huomioon ottaen voidaan kaikkien komission keräämien tosiseikkojen ja kaikkien Saint Kitts ja Nevisin antamien ilmoitusten perusteella todeta LIS-asetuksen 31 artiklan 7 kohdan nojalla, ettei Saint Kitts ja Nevisin kalastusalan kehityksen tilaa ja suorituskykyä heikennä maan kehitystaso.

4. MAHDOLLISTA YHTEISTYÖHÖN OSALLISTUMATTOMAKSI KOLMANNEKSI MAAKSI TOTEAMISTA KOSKEVAT PÄÄTELMÄT

(51)

Ottaen huomioon päätelmät sen suhteen, että Saint Kitts ja Nevis on laiminlyönyt sille lippu-, satama-, ranta- tai markkinavaltiona kansainvälisen oikeuden mukaan kuuluvat velvoitteet toimia LIS-kalastuksen ehkäisemiseksi, estämiseksi ja poistamiseksi, maalle olisi LIS-asetuksen 32 artiklan mukaisesti ilmoitettava mahdollisuudesta, että komissio toteaa sen yhteistyöhön osallistumattomaksi kolmanneksi maaksi LIS-kalastuksen torjunnassa.

(52)

LIS-asetuksen 32 artiklan 1 kohdan mukaisesti komission olisi ilmoitettava Saint Kitts ja Nevisille mahdollisuudesta, että se todetaan yhteistyöhön osallistumattomaksi kolmanneksi maaksi. Komission olisi myös toteutettava Saint Kitts ja Nevisiin nähden kaikki LIS-asetuksen 32 artiklassa säädetyt toimenpiteet. Moitteettoman hallinnon varmistamiseksi olisi vahvistettava määräaika, jonka kuluessa kyseinen maa voi antaa ilmoitukseen kirjallisen vastauksen ja korjata tilanteen.

(53)

Saint Kitts ja Nevisille osoitettu ilmoitus mahdollisuudesta, että se todetaan maaksi, jonka komissio katsoo yhteistyöhön osallistumattomaksi tämän päätöksen mukaisesti, ei estä komissiota tai neuvostoa toteuttamasta myöhemmin toimia yhteistyöhön osallistumattomien maiden toteamiseksi ja niitä koskevan luettelon laatimiseksi eikä automaattisesti johda tällaisiin toimiin,

ON PÄÄTTÄNYT SEURAAVAA:

Ainoa artikla

Ilmoitetaan Saint Kitts ja Nevisille mahdollisuudesta, että komissio toteaa sen laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen torjuntaa koskevaan yhteistyöhön osallistumattomaksi kolmanneksi maaksi

Tehty Brysselissä 12 päivänä joulukuuta 2014.

Komission puolesta

Karmenu VELLA

Komission jäsen

(1) EUVL L 286, 29.10.2008, s. 1.

(2) Tietojen lähde: http://hdr.undp.org/en/statistics

(3) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1905/2006, annettu 18 päivänä joulukuuta 2006, kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta (EUVL L 378, 27.12.2006, s. 41).

(4) DAC:n luettelo julkisen kehitysavun saajista (http://www.oecd.org/dac/stats/daclistofodarecipients.htm).

(5) Ks. Koillis-Atlantilla harjoitettavaan kalastukseen liittyvää tulevaa monenkeskistä yhteistyötä koskevan yleissopimuksen tulkintaa ja täytäntöönpanoa koskevan selityksen johdanto-osa: http://www.dgrm.min-agricultura.pt/xeo/attachfileu.jsp?look_parentBoui=248939&att_display=n&att_download=y

(6) CCAMLR-XXXII/BG/08.24, syyskuu 2013.

(7) Katso alaviite 2.

13.12.2014

Euroopan unionin virallinen lehti

C 447/23

KOMISSION PÄÄTÖS,

annettu 12 päivänä joulukuuta 2014,

kolmannelle maalle annettavasta ilmoituksesta, jonka mukaan se mahdollisesti todetaan laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen torjuntaa koskevaan yhteistyöhön osallistumattomaksi kolmanneksi maaksi

(2014/C 447/11)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

1. JOHDANTO

(1)	Asetuksella (EY) N:o 1005/2008, jäljempänä ’LIS-asetus’, perustetaan laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskeva unionin järjestelmä.

(2)	LIS-asetuksen VI luvussa säädetään menettelystä yhteistyöhön osallistumattomien kolmansien maiden yksilöimiseksi, toimenpiteistä kyseisiin maihin nähden, kyseisiä maita koskevan luettelon laatimisesta, luettelosta poistamisesta, luettelon julkisuudesta sekä kiireellisistä toimenpiteistä.

(3)

(4)

LIS-asetuksen 31 artiklan mukaan komission tehtävänä on yksilöidä ne kolmannet maat, joiden se ei katso osallistuvan LIS-kalastuksen torjuntaa koskevaan yhteistyöhön. Kolmas maa olisi todettava yhteistyöhön osallistumattomaksi, jos se laiminlyö sille lippu-, satama-, ranta- tai markkinavaltiona kansainvälisen oikeuden mukaan kuuluvat LIS-kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskevat velvollisuudet.

(5)	Yhteistyöhön osallistumattomaksi kolmanneksi maaksi toteamisen olisi perustuttava kaikkien LIS-asetuksen 31 artiklan 2 kohdassa säädettyjen tietojen tarkasteluun.

(6)	LIS-asetuksen 33 artiklan mukaisesti neuvoston tehtävänä on laatia luettelo yhteistyöhön osallistumattomista kolmansista maista. Kyseisiin maihin sovelletaan muun muassa LIS-asetuksen 38 artiklassa säädettyjä toimenpiteitä.

(7)

LIS-asetuksen 20 artiklan 1 kohdan mukaan kolmansien maiden lippuvaltiona varmentamat saalistodistukset hyväksytään sillä edellytyksellä, että maat ilmoittavat komissiolle järjestelyistään niiden lakien ja asetusten sekä säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden soveltamiseksi, valvomiseksi ja täytäntöönpanemiseksi, joita kyseisten kolmansien maiden kalastusalusten on noudatettava.

(8)	LIS-asetuksen 20 artiklan 4 kohdan mukaan komissio tekee hallinnollista yhteistyötä kolmansien maiden kanssa aloilla, jotka liittyvät kyseisen asetuksen täytäntöönpanoon.

2. MENETTELY TUVALUN SUHTEEN

(9)	LIS-asetuksen 20 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun hallinnollisen yhteistyön puitteissa komissio teki 18–20 päivänä helmikuuta 2014 tarkastuskäynnin Tuvalulle Euroopan kalastuksenvalvontaviraston tuella.

(10)

Käynnin tarkoituksena oli todentaa tiedot, jotka liittyivät Tuvalun järjestelyihin niiden lakien ja asetusten sekä säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden soveltamiseksi, valvomiseksi ja täytäntöönpanemiseksi, joita sen kalastusalusten on noudatettava, sekä toimenpiteisiin, joita Tuvalu on toteuttanut täyttääkseen LIS-kalastuksen torjuntaa koskevat velvollisuutensa.

(11)	Tarkastuskäynnin loppuraportti lähetettiin Tuvalulle 18 päivänä maaliskuuta 2014.

(12)	Tuvalu toimitti tarkastuskäynnin loppuraporttia koskevat vastauksensa 16 päivänä lokakuuta 2014.

(13)

Tuvalu on Länsi- ja Keski-Tyynenmeren laajasti vaeltavien kalakantojen suojelukomission (WCPFC) jäsen. Tuvalu on ratifioinut vuonna 1982 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen sekä vuonna 1995 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien sopimuksen hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämistä ja hoitoa koskevien 10 päivänä joulukuuta 1982 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen määräysten täytäntöönpanosta (YK:n kalakantasopimus). Se on Eteläisen Tyynenmeren alueellisen foorumin kalastusjärjestöä koskevan yleissopimuksen (2) sekä yhteisesti tärkeiden kalavarojen hoitamiseksi tehtävää yhteistyötä koskevan Naurun sopimuksen (3) osapuoli.

(14)

Arvioidakseen, miten Tuvalu on täyttänyt johdanto-osan 13 kappaleessa tarkoitetuissa kansainvälisissä sopimuksissa määrätyt sekä samassa kappaleessa tarkoitetun alueellisen kalastuksenhoitojärjestön vahvistamat kansainväliset velvoitteensa lippu-, satama-, ranta- tai markkinavaltiona, komissio hankki ja analysoi kaikki kyseistä arviointia varten tarpeellisiksi katsomansa tiedot.

(15)	Komissio käytti myös käytettävissä olevasta alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen, tässä tapauksessa WCPFC:n, julkaisemasta aineistosta johdettuja tietoja sekä julkisesti saatavilla olevia tietoja.

3. TUVALUN TOTEAMINEN MAHDOLLISESTI YHTEISTYÖHÖN OSALLISTUMATTOMAKSI KOLMANNEKSI MAAKSI

(16)	LIS-asetuksen 31 artiklan 3 kohdan nojalla komissio analysoi Tuvalun velvollisuuksia lippu-, satama-, rannikko- tai markkinavaltiona. Tarkastelua varten komissio otti huomioon LIS-asetuksen 31 artiklan 4–7 kohdassa luetellut arviointiperusteet.

3.1 LIS-alusten ja LIS-kauppavirtojen toistuvuus (LIS-asetuksen 31 artiklan 4 kohta)

(17)

Tuvalun lippua käyttävien alusten osalta todetaan, että alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen alusluetteloista saatujen tietojen perusteella aluksia ei mainita tilapäisissä tai lopullisissa LIS-luetteloissa ja että Tuvalun lippua aiemmin käyttäneistä aluksista ei ole näyttöä, jonka perusteella komissio voisi analysoida Tuvalun toimintaa toistuvan LIS-kalastustoiminnan suhteen LIS-asetuksen 31 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti.

(18)

Koska tietoja ja näyttöä ei ole (ks. johdanto-osan 17 kappale), päätellään 31 artiklan 3 kohdan ja 31 artiklan 4 kohdan a alakohdan nojalla, ettei ole tarpeen arvioida, millä tavoin Tuvalun toiminta LIS-kalastuksen ehkäisemiseksi, estämiseksi ja poistamiseksi vastaa sille kansainvälisen oikeuden mukaan lippuvaltiona kuuluvia velvollisuuksia, jotka liittyvät LIS-aluksiin ja sen lipun alla purjehtivien kalastusalusten tai sen kansalaisten harjoittamaan LIS-kalastukseen.

3.2 Yhteistyön ja täytäntöönpanon laiminlyönti (LIS-asetuksen 31 artiklan 5 kohta)

(19)	Komissio arvioi, toimiko Tuvalu tosiasiallisesti yhteistyössä komission kanssa antamalla vastaukset komission esittämiin pyyntöihin, joissa sitä pyydetään tutkimaan LIS-kalastusta ja siihen liittyvää toimintaa, raportoimaan siitä ja toteuttamaan sen edellyttämät jatkotoimet.

(20)

Tältä osin Tuvalu on haluton toimimaan komission kanssa yhteistyössä komission tarkastuskäynnin aikana todettujen kalastuksenhoitojärjestelmää koskevien ongelmien ratkaisemiseksi. Loppuraporttiin 16 päivänä lokakuuta 2014 toimittamassaan vastauksessa Tuvalu ei esitä sopimukseen perustuvia sitoumuksia komission määrittelemien puutteiden korjaamiseksi. Tarkemmin sanoen Tuvalu tunnustaa ongelmat ja haasteet ja katsoo tarvitsevansa teknistä apua ja aikaa parannusten toteuttamiseksi, mutta se ei tarjoa minkäänlaisia sitoumuksia eikä esitä toimintasuunnitelmaa todettujen puutteiden korjaamiseksi.

(21)	Arvioidessaan yleisesti, kuinka Tuvalu täyttää velvollisuutensa lippu-, satama- ja rantavaltiona, komissio arvioi myös, toimiiko Tuvalu yhteistyössä muiden lippuvaltioiden kanssa LIS-kalastuksen torjumiseksi.

(22)

YK:n merioikeusyleissopimuksen 63 ja 64 artiklan mukaan ranta- ja lippuvaltioiden olisi tehtävä yhteistyötä laajasti vaeltavien ja hajallaan olevien kalalajien osalta. Yhteistyövelvoitetta laajennetaan edelleen YK:n kalakantasopimuksen 7 ja 20 artiklassa, joissa määrätään yhteensopivista säilyttämis- ja hoitotoimenpiteistä ja varmistetaan niiden noudattaminen ja noudattamisen valvonta. Lisäksi FAO:n toimintaohjeen (4) 7 artiklan 1 kohdan 3 alakohdassa suositetaan, että hajallaan olevia ja valtioiden rajojen yli liikkuvia kalakantoja hyödyntävät valtiot tekevät kahdenvälisiä järjestelyjä taatakseen tehokkaan yhteistyön kalavarojen tuloksellisen säilyttämisen ja hoidon varmistamiseksi. Asiaa tarkennetaan edelleen laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen estämistä, vastustamista ja poistamista koskevan kansainvälisen LIS-toimintasuunnitelman (5) 28 ja 51 kohdassa, joissa esitetään yksityiskohtaisia käytäntöjä valtioiden välistä suoraa yhteistyötä varten, mukaan luettuna rantavaltioiden käytettävissä olevien tietojen vaihto.

(23)

Tältä osin WCPFC-yleissopimuksen (6) 25 artiklan 10 kohdassa määrätään, että jos on perusteltua syytä uskoa toisen valtion lipun alla purjehtivan kalastusaluksen harjoittavan toimintaa, joka heikentää yleissopimusaluetta varten hyväksyttyjen säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden tehoa, jokaisen jäsenen on saatettava asia asianomaisen lippuvaltion tietoon.

(24)

Tehokkaiden yhteistyömekanismien tärkeyttä on arvioitava ottaen huomioon, että suurin osa Tuvalun lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä toimivista aluksista purjehtii vieraan lipun alla. Tuvalun viranomaiset esittivät komission helmikuussa 2014 tekemän tarkastuskäynnin yhteydessä tietoja, joiden mukaan parhaillaan on voimassa 18 kahdenvälistä lisenssisopimusta kymmenen maan kanssa. Laivastoon, jolla on lupa toimia Tuvalun vesillä, kuuluu 213 kurenuotta-alusta, 17 vapapyydysalusta ja 7 pitkäsiima-alusta, ja niistä vain yksi kurenuotta-alus ja kaksi pitkäsiima-alusta käyttävät Tuvalun lippua. Tuvalu myönsi kuitenkin, ettei asianomaisten lippuvaltioiden kanssa ole luotu yhteistyökanavia sen varmistamiseksi, että Tuvalu täyttää johdanto-osan 22 ja 23 kappaleessa kuvatut velvoitteensa toimia yhteistyössä lippuvaltioiden kanssa.

(25)

Vaikuttavien täytäntöönpanotoimien osalta YK:n kalakantasopimuksen 19 artiklan 2 kohdassa vahvistetaan, että rikkomusten yhteydessä sovellettavien seuraamusten on oltava riittävän ankaria, jotta niillä voitaisiin taata vaatimusten noudattaminen, edistää rikkomuksista pidättäytymistä siellä, missä niitä tapahtuu, ja estää rikkojia saamasta hyötyä laittomasta toiminnastaan. Kuten johdanto-osan 26–29 kappaleessa selostetaan, Tuvalulla ei ole tarvittavaa oikeudellista kehystä eivätkä sen laivasto ja vesialueet ole riittävästi sen valvonnassa, jotta rikkojia voitaisiin rangaista asianmukaisesti.

(26)

Seuraamusjärjestelmä perustetaan meriluonnonvaroista vuonna 2006 annetussa Tuvalun laissa. Vaikka lakia on muutettu vuonna 2012, siinä ei oteta huomioon kansainvälisen oikeuden viimeisimpiä muutoksia LIS-kalastuksen torjunnan osalta. Voimassa olevassa oikeudellisessa kehyksessä ei määritellä selkeästi LIS-kalastustoimintaa tai vakavia rikkomuksia, eikä siihen sisälly vakavien rikosten kattavaa luetteloa, jossa esitettäisiin niistä määrättävät ankarat seuraamukset.

(27)

Tuvalun lainsäädännössä ei myöskään säädetä järjestelmällisesti hallinnollisista liitännäistoimenpiteistä. Tällaiset täydentävät toimenpiteet rajoittuvat lisenssien väliaikaiseen tai pysyvään peruuttamiseen, ja niitä sovelletaan vain ”vakavaa rikosta” koskevissa tapauksissa, kun taas ”vakavaa rikosta” ei Tuvalun laissa määritellä.

(28)	”Vakavien rikosten tai rikkomusten” käsitettä ei käytetä yhdenmukaisesti Tuvalun lainsäädännössä. Nykyisessä oikeudellisessa kehyksessä ei säädetä haitallisista seuraamuksista, joilla estettäisiin rikkojia saamasta hyötyä laittomasta toiminnasta.

(29)

Seuraamusjärjestelmä ei siis ole nykyisessä muodossaan riittävän kattava ja ankara, jotta sillä olisi estävä vaikutus. Vakavia rikkomuksia ei todellakaan käsitellä riittävällä tavalla vaatimusten noudattamisen varmistamiseksi, rikkomusten estämiseksi siellä, missä niitä tapahtuu, ja laittomaan toimintaan perustuvien hyötyjen viemiseksi rikkojilta, kuten YK:n kalakantasopimuksen 19 artiklan 2 kohdassa ja WCPFC-yleissopimuksen 25 artiklan 7 kohdassa edellytetään.

(30)

LIS-kalastuksen historian, luonteen, olosuhteiden, laajuuden ja vakavuuden arvioimista vaikeuttaa yhtä lailla johdanto-osan 39–48 kappaleessa kuvattu selkeyden ja läpinäkyvyyden puute. Tällaisten puutteiden vuoksi LIS-kalastukseen liittyvän toiminnan mahdollista laajuutta ei voida määrittää luotettavasti. On kuitenkin tunnustettu tosiasia, että olematon läpinäkyvyys yhdistettynä siihen, että tehokkaita tarkastuksia ei tehdä, kannustaa laittomaan toimintaan.

(31)

Tuvalun rahoituskyvyn ja hallinnollisten valmiuksien osalta olisi todettava, että Tuvalua ei luokitella YK:n inhimillisen kehityksen indeksin puitteissa (7). Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1905/2006 (8) liitteessä II Tuvalu luokitellaan vähiten kehittyneiden maiden luokkaan, mikä on sama luokitus kuin Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) kehitysapukomitean (DAC) luettelossa, jossa ilmoitetaan julkisen kehitysavun saajat 1 päivänä tammikuuta 2013 (9). Tässä mielessä Tuvalun taloudellisten ja hallinnollisten valmiuksien rajoitteita voidaan pitää yhtenä tekijänä, joka heikentää Tuvalun kykyä suoriutua yhteistyöhön ja täytäntöönpanoon liittyvistä velvollisuuksistaan.

(32)

Huolimatta johdanto-osan 31 kappaleessa esitetystä analyysistä todetaan myös, ettei komission helmikuussa 2014 tekemän tarkastuskäynnin yhteydessä saatujen tietojen perusteella voida katsoa, että Tuvalun viranomaisilta puuttuisi taloudellisia resursseja. Pikemminkin Tuvalulta puuttuu tarvittava oikeudellinen ja hallinnollinen toimintaympäristö, jotta se voisi hoitaa tehokkaasti ja vaikuttavasti velvollisuutensa lippu-, ranta-, satama- ja markkinavaltiona.

(33)

Tässä jaksossa selostettu tilanne, kaikki komission keräämät tosiseikat ja Tuvalun antamat ilmoitukset huomioon ottaen voidaan LIS-asetuksen 31 artiklan 3 ja 5 kohdan nojalla todeta, että Tuvalu on laiminlyönyt sille kansainvälisen oikeuden mukaan lippuvaltiona kuuluvat yhteistyö- ja täytäntöönpanotoimiin liittyvät velvollisuudet.

3.3 Kansainvälisten sääntöjen täytäntöönpanon laiminlyönti (LIS-asetuksen 31 artiklan 6 kohta)

(34)

Tuvalu on ratifioinut YK:n merioikeusyleissopimuksen ja YK:n kalakantasopimuksen. Tuvalu on WCPFC:n jäsen. Tuvalu on Eteläisen Tyynenmeren alueellisen foorumin kalastusjärjestöä koskevan yleissopimuksen sekä yhteisesti tärkeiden kalavarojen hoitamiseksi tehtävää yhteistyötä koskevan Naurun sopimuksen osapuoli.

(35)	Komissio analysoi kaikki merkityksellisiksi katsomansa tiedot, jotka liittyvät Tuvalun asemaan WCPFC:n jäsenenä.

(36)	Lisäksi komissio analysoi kaikki merkityksellisiksi katsomansa tiedot, jotka liittyvät Tuvalun suostumukseen soveltaa WCPFC:n hyväksymiä säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä.

(37)

Niiden kattavien tietojen perusteella, jotka Tuvalu toimitti tonnikalan kalastuksen tilanteesta vesillään (10), Tuvalun talousvyöhykkeen tonnikalakantaa koskevat saaliit olivat vuonna 2011 yhteensä 51 800 tonnia. Vaikka se merkitseekin vähennystä edellisistä vuosista (vuoden 2009 saalis oli 63 427 tonnia ja vuoden 2010 saalis 60 618 tonnia), Tuvalun talousvyöhykkeellä elävät kannat muodostavat edelleen merkittävän osan läntisen ja keskisen Tyynenmeren koko tonnikalakannasta.

(38)

Johdanto-osan 37 kappaleessa esitetyistä luvuista ilmenee, että Tuvalu hoitaa maailmanlaajuisesti merkittäviä tonnikalavaroja ja on sen vuoksi rantavaltiona velvollinen turvaamaan kyseisen luonnonvaran vastuullisen ja pitkällä aikavälillä kestävän hoidon. YK:n merioikeusyleissopimuksen 61–64 artiklan ja YK:n kalakantasopimuksen 7 ja 8 artikla säätelevät elollisten luonnonvarojen käyttöä rantavaltioissa, joiden olisi toteutettava toimenpiteitä, jotka ovat yhteensopivia hajallaan olevien ja laajasti vaeltavien kalakantojen kestävyyden turvaamiseksi pitkällä aikavälillä ja kyseisten kalakantojen optimaalista hyödyntämistä koskevan tavoitteen edistämiseksi kyseisellä alueella ja aavalla merellä sovellettavien toimenpiteiden kanssa. Rantavaltioiden on myös varmistettava, että niiden talousvyöhykkeellä kalastavat muiden valtioiden kansalaiset noudattavat säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä, sekä tehtävä yhteistyötä asianomaisten valtioiden ja kyseiseen kalastukseen liittyvien alueellisten järjestöjen kanssa.

(39)

Tuvalun oikeudellisessa kehyksessä ei säädetä selkeistä ja läpinäkyvistä säilyttämis- ja hoitotoimenpiteistä sen lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesialueilla toimivien alusten hallinnoimiseksi tehokkaasti ja vaikuttavasti. Säilyttämis- ja hoitotoimenpiteet puuttuvat erityisesti rannikkokalastuksen osalta. Tuvalu myönsi myös, että nykyinen tonnikalan hoitosuunnitelma on vanhentunut ja kaipaa tarkistamista. Vielä ei ole myöskään hyväksytty WCPFC:n säilyttämis- ja hoitotoimenpiteen (CMM) 2010-07 (11) mukaista hain hoitosuunnitelmaa.

(40)

Kansalliseen lainkäyttövaltaan kuuluviin vesialueisiin, saaristovedet mukaan luettuina, liittyvät säilyttämis- ja hoitotoimenpiteet ovat epätäydellisiä eivätkä ne – vastoin YK:n merioikeusyleissopimuksen, YK:n kalakantasopimuksen ja WCPFC:n vaatimuksia – perustu tieteellisiin lausuntoihin. Vaikka Tuvalun vuoden 2006 kalastuslaissa vahvistetaan pääperiaatteet kalavarojen kestävää hoitoa varten ja valtuutetaan luonnonvaraministeriö toteuttamaan vastaavia säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä, komission käynnin yhteydessä ilmeni, että tällaisia määräyksiä laaditaan erittäin vähän. Tärkeimpänä asiana tässä suhteessa on ollut kolmanteen PNA-sopimukseen (12) sisältyvien toimenpiteiden siirtäminen Tuvalun oikeudelliseen kehykseen vuonna 2009.

(41)

Tuvalun lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä tarkoitetaan aluemerta, saaristovesiä ja talousvyöhykettä. WCPFC-yleissopimuksen 3 artiklan mukaisesti WCPFC:n toimivalta-alue käsittää periaatteessa kaikki Tyynenmeren vesialueet, myös Tuvalun lainkäyttövaltaan kuuluvat vedet. Tuvalu on kuitenkin jättänyt alue- ja saaristovetensä aluspäiväjärjestelmän (VDS, Vessel Day Scheme) soveltamisen ulkopuolelle – kyseisellä järjestelmällä rajoitetaan kurenuottaa käyttävien alusten pyyntiponnistusta kalastuspäiviä myöntämällä. Näin ollen huomattavaan osaan Tuvalun lainkäyttöön kuuluvista vesistä ei sovelleta Tuvalun vesialueiden kalavarojen säilyttämisen kannalta tärkeintä oikeudellista välinettä. Pitkäsiima- ja vapapyydysalusten osalta säilyttämis- ja hoitotoimenpiteet vahvistetaan yksittäisissä lisensseissä. Julkisesti ei ole kuitenkaan käytettävissä tietoja edellä mainittujen kahden kalastustyypin saaliiden ja pyyntiponnistuksen hallinnoimisesta, kalastuslisenssien lukumäärää koskevia yleisiä rajoituksia lukuun ottamatta.

(42)

Lisäksi Tuvalu vahvisti komission tarkastuskäynnin yhteydessä, että muutamaa WCPFC:n säilyttämis- ja hoitotoimenpidettä (CMM) ei nykyisin sovelleta. Kyseessä ovat CMM 2007–1 alueellisesta tarkkailijaohjelmasta, jolla varmistetaan 5 prosentin tarkkailijakattavuus pitkäsiima-alusten osalta, ja CMM 2010-07, jossa vahvistetaan, että aluksesta purettujen hain evien paino saa olla enintään 5 prosenttia haiden painosta. Teknisten valmiuksien ja resurssien puutteen väitettiin vaikeuttavan asianomaisten WCPFC:n säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden toteutusta.

(43)

Johdanto-osan 39–42 kappaleessa kuvattu säilyttämistä ja hoitoa koskevien sääntöjen, mukaan luettuna pyyntiponnistuksen valvonta aluspäiväjärjestelmällä, puutteellinen selkeys ja läpinäkyvyys yhdistettynä siihen, että olemassa on 24 kappaleessa kuvatun mukaisesti 18 yksityistä lisenssisopimusta, heikentää säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden tehokasta ja vaikuttavaa täytäntöönpanoa ja on ristiriidassa luonnonvarojen optimaalista käyttöä asianmukaisten säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden avulla koskevien YK:n merioikeusyleissopimuksen 61 artiklan 2–5 kohdassa, 62 artiklan 1 kohdassa ja 64 artiklassa esitettyjen velvoitteiden kanssa.

(44)

YK:n merioikeusyleissopimukseen 61 artiklan, YK:n kalakantasopimukseen 5 ja 6 artiklan ja WCPFC-yleissopimuksen 5 ja 6 artiklan mukaan rantavaltioiden on määriteltävä elollisten luonnonvarojen sallittu saalis talousvyöhykkeellään parhaan käytettävissä olevan tieteellisen näytön perusteella ja ennalta varautuvaa lähestymistapaa noudattaen ja rantavaltioiden on myös varmistettava asianmukaisilla säilyttämis- ja hoitotoimenpiteillä, ettei talousvyöhykkeellä ja muilla niiden lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä olevia elollisia luonnonvaroja ja kantoja vaaranneta hyödyntämällä niitä liikaa. FAO:n toimintaohjeessa, erityisesti 7.3, 7.4 ja 7.5 kohdassa, annetaan suosituksia hyviksi käytännöiksi kyseisten velvoitteiden täyttämiseksi.

(45)	WCPFC:n yhdeksännen tieteellisen komitean raportissa Tuvalu myönsi, että jäljellä on vielä tietojen keruuseen, raportointiin ja vaatimusten noudattamiseen liittyviä haasteita (13). Näiden ongelmien syynä pidetään kalastusministeriön puutteellista kykyä seurata raportointia ja tietojen hallintaa.

(46)

Kysymys tietojen puuttumisesta otetaan säännöllisesti esille WCPFC:n tieteellisen komitean raporteissa. Esimerkiksi vuonna 2011 pidetyn seitsemännen istunnon raportin 89 kohdassa WCPFC:n tieteellinen komitea totesi kurenuotta-alusten kalastuspäiväkirjojen tietojen olevan jonkin verran epäjohdonmukaisia boniitin, keltaevätonnikalan ja isosilmätonnikalan osalta. Koska tieteellisiä tarkoituksia varten on tärkeää saada tarkat tiedot kurenuottasaaliiden koostumuksesta, komitea suositti asian saattamista teknisen ja valvontakomitean käsiteltäväksi (14). Raportin 37 kohdassa tieteellinen komitea korosti kurenuottasaaliiden lajikoostumuksen epävarmuutta ja kehotti osapuolia parantamaan edelleen kurenuottasaaliiden koostumusta koskevia arvioita. Kahdeksannessa istunnossaan WCPFC:n tieteellinen komitea (15) nosti taas esille tietojen puuttumiseen ja epäjohdonmukaisuuksiin liittyvät ongelmat saaliin ja saaliskoostumuksen yhteydessä, esitti huomautuksia vuokrausjärjestelyissä sovellettavista raportointivelvollisuuksista ja antoi hallinnollisia suosituksia tilanteen parantamiseksi (16). Se käsitteli myös tietojen toimittamatta jättämistä tai epäluotettavia tietoja joidenkin sellaisten osapuolten kohdalla, jotka harjoittavat toimintaa Tuvalun lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesialueilla.

(47)

Seitsemännessä istunnossaan WCPFC:n tieteellinen komitea katsoi, että jos viimeaikaiset käytännöt boniitin kalastuksessa jatkuvat, saalistasot todennäköisesti laskevat, ja että saaliin olisi pienennyttävä, koska kantoja kalastetaan, kunnes kestävän enimmäistuoton mahdollistava taso on saavutettu. Tästä syystä pyyntiponnistuksen lisäyksiä olisi seurattava (17). Komission tarkastuskäynnin yhteydessä kuitenkin paljastui, että varsinainen laivastoa ja kalastusoikeutta koskeva politiikka puuttuu, mistä oli osoituksena vanhentunut ja epätäydellinen tonnikalan hoitosuunnitelma.

(48)

Tuvalu ei sovella yhtäkään WCPFC:n säilyttämis- ja hoitotoimenpidettä saaristovesillään ja on ottanut käyttöön vain vähän toimenpiteitä, jotka olisivat niiden kanssa yhteensopivia. Kun otetaan huomioon tonnikalan luonne laajasti vaeltavana ja hajallaan olevana lajina sekä tonnikalakantojen ja kalastustoiminnan merkitys Tuvalun saaristovesillä, jotka ovat tonnikalalajien tärkeää maantieteellistä kutualuetta, on tilanne merkittävä riskitekijä Tyynenmeren alueen koko tonnikalakantaa koskeville säilyttämisponnisteluille. Näin ollen Tuvalu ei takaa säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden soveltamista kaikilla lainkäyttövaltaansa kuluvilla vesialueilla tavalla, joka vastaisi WCPFC:n vaatimuksia ja jolla maa täyttäisi velvollisuutensa varmistaa, ettei rantavaltion lainkäyttövaltaan kuuluvilla alueilla esiintyviä lajeja vaaranneta pyytämällä niitä liikaa.

(49)	Komissio arvioi myös kaikki Tuvalun toimet ja laiminlyönnit, jotka ovat saattaneet heikentää sovellettavien lakien, asetusten tai kansainvälisten säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden vaikuttavuutta.

(50)

Kuten Tuvalu myönsi, vanhentuneessa tonnikalan hoitosuunnitelmassa ei tältä osin vahvisteta selkeitä tavoitteita kalastuslisenssien lukumäärän ja suurimman sallitun kokonaissaaliin rajoittamiseksi. Sen vuoksi komissio katsoo, että säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden puuttuminen haittaa kansainvälisten velvoitteiden noudattamista Tuvalulla. Koska tonnikala on hajallaan oleva ja laajasti vaeltava kanta, säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden on oltava johdonmukaisia ja yhteensopivia koko vaellusalueella voidakseen olla vaikuttavia ja kestäviä. Tämä on myös WCPFC-yleissopimuksen yleinen tavoite.

(51)

Tässä jaksossa selostettu tilanne huomioon ottaen voidaan kaikkien komission keräämien tosiseikkojen ja kaikkien Tuvalun antamien ilmoitusten perusteella todeta LIS-asetuksen 31 artiklan 3 ja 6 kohdan nojalla, että Tuvalu on laiminlyönyt sille kansainvälisen oikeuden mukaan kuuluvat kansainvälisiä sääntöjä, määräyksiä ja säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä koskevat velvoitteet.

3.4 Kehitysmaiden erityisrajoitteet

(52)	Koska Tuvalu luokitellaan yhdeksi vähiten kehittyneeksi maaksi (kuten johdanto-osan 31 kappaleessa todetaan), komissio analysoi, olivatko kerätyt tiedot yhdistettävissä Tuvalun erityisrajoitteisiin kehitysmaana.

(53)

Vaikka valmiuksia rajoittavia erityisiä tekijöitä voi esiintyä yleisesti valvonnan ja seurannan osalta, Tuvalun kehitystasosta johtuvilla erityisrajoitteilla ei voida perustella sitä, että sen kansallisesta lainsäädännöstä puuttuvat kansainvälisistä asiakirjoista johtuvat erityissäännökset LIS-kalastuksen torjumiseksi, estämiseksi ja poistamiseksi. Kyseisillä rajoitteilla ei myöskään voida perustella sitä, ettei Tuvalu ole luonut seuraamusjärjestelmää kansainvälisten hoito- ja säilyttämistoimenpiteiden rikkomisia varten.

(54)

Lisäksi näyttää siltä, että seuranta-, valvonta- ja tarkkailujärjestelmän puutteet ovat seurausta epätasapainoisesta tilanteesta, jossa yhtäältä Tuvalulla on heikot valmiudet valvoa kalastustoimintaa talousvyöhykkeellään ja toisaalta pääsy sen vesialueille on myönnetty suurelle ulkomaiselle laivastolle. Vaikka kalastuksen merkitys Tuvalun tuloille on yleisesti ottaen suuri, kalastuksenhoitoon on osoitettu nähtävästi huomattavan vähän määrärahoja. Vaikka Tuvalulla saattaakin olla kehitysrajoitteita, voidaan siis todeta, etteivät maassa kalavarojen hoitamiseksi noudatetut käytännöt vastaa myönnettyjä resursseja eivätkä kalastuksenhoitoa koskevia maakohtaisia painopisteitä.

(55)

Tässä jaksossa selostettu tilanne huomioon ottaen voidaan kaikkien komission keräämien tosiseikkojen ja kaikkien Tuvalun antamien ilmoitusten perusteella todeta LIS-asetuksen 31 artiklan 7 kohdan nojalla, että Tuvalun kalastuksen hallinnan kehityksen tilaa saattaa heikentää maan yleinen kehitystaso. Kun otetaan huomioon todettujen Tuvalua koskevien puutteiden luonne ja tilanteen korjaamiseksi toteutetut toimet, Tuvalun kehitystason perusteella ei voida kuitenkaan täysin antaa anteeksi tai muulla tavoin perustella sen lippu- tai rantavaltiona kalastusasioiden osalta yleisesti harjoittamaa toimintaa eikä sen riittämättömiä toimia LIS-kalastuksen ehkäisemiseksi, estämiseksi ja poistamiseksi.

4. MAHDOLLISTA YHTEISTYÖHÖN OSALLISTUMATTOMAKSI KOLMANNEKSI MAAKSI TOTEAMISTA KOSKEVAT PÄÄTELMÄT

(56)

Ottaen huomioon päätelmät sen suhteen, että Tuvalu on laiminlyönyt sille lippu-, satama-, ranta- tai markkinavaltioina kansainvälisen oikeuden mukaan kuuluvat velvollisuudet toimia LIS-kalastuksen ehkäisemiseksi, estämiseksi ja poistamiseksi, kyseiselle maalle olisi LIS-asetuksen 32 artiklan mukaisesti ilmoitettava mahdollisuudesta, että komissio toteaa sen yhteistyöhön osallistumattomaksi kolmanneksi maaksi LIS-kalastuksen torjunnassa.

(57)

LIS-asetuksen 32 artiklan 1 kohdan mukaisesti komission olisi ilmoitettava Tuvalulle mahdollisuudesta, että se todetaan yhteistyöhön osallistumattomaksi kolmanneksi maaksi. Komission olisi toteutettava Tuvaluun nähden myös kaikki LIS-asetuksen 32 artiklassa säädetyt toimenpiteet. Moitteettoman hallinnon varmistamiseksi olisi vahvistettava määräaika, jonka kuluessa kyseinen maa voi antaa ilmoitukseen kirjallisen vastauksen ja korjata tilanteen.

(58)

Tuvalulle osoitettu ilmoitus mahdollisuudesta, että se todetaan maaksi, jonka komissio katsoo yhteistyöhön osallistumattomaksi tämän päätöksen mukaisesti, ei estä komissiota tai neuvostoa toteuttamasta myöhemmin toimia yhteistyöhön osallistumattomien maiden toteamiseksi ja niitä koskevan luettelon laatimiseksi eikä automaattisesti johda tällaisiin toimiin,

ON PÄÄTTÄNYT SEURAAVAA:

Ainoa artikla

Ilmoitetaan Tuvalulle, että komissio saattaa todeta sen laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen torjuntaa koskevaan yhteistyöhön osallistumattomaksi kolmanneksi maaksi.

Tehty Brysselissä 12 päivänä joulukuuta 2014.

Komission puolesta

Karmenu VELLA

Komission jäsen

(1) EUVL L 286, 29.10.2008, s. 1.

(2) http://www.ffa.int/

(3) Naurun sopimus (http://www.ffa.int/node/93#attachments).

(4) Vastuullista kalataloutta koskeva toimintaohje, Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestö, 1995.

(6) Laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämistä ja hoitoa Länsi- ja Keski-Tyynellämerellä koskeva yleissopimus, tehty Honolulussa 5 päivänä syyskuuta 2000 (http://www.wcpfc.int/doc/convention-conservation-and-management-highly-migratory-fish-stocks-western-and-central-pacific).

(7) Tietojen lähde: http://hdr.undp.org/en/statistics

(8) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1905/2006, annettu 18 päivänä joulukuuta 2006, kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta (EUVL L 378, 27.12.2006, s. 41).

(9) DAC:n luettelo julkisen kehitysavun saajista (http://www.oecd.org/dac/stats/daclistofodarecipients.htm).

(10) WCPFC:n tieteellisen komitean yhdeksäs sääntömääräinen istunto, WCPFC SC9-AR/CCM-25.

(11) http://www.wcpfc.int/system/files/CMM%202010-07%20%5BSharks%5D.pdf

(12) Naurun sopimuksen osapuolten (PNA) kolmas sopimus, 2008.

(13) WCPFC:n tieteellisen komitean yhdeksäs sääntömääräinen istunto, WCPFC SC9-AR/CCM-25.

(14) WCPFC:n tieteellisen komitean yhteenvetoraportti, seitsemäs sääntömääräinen istunto, Pohnpei, Mikronesian liittovaltio, 9–17 päivänä elokuuta 2011 (http://www.wcpfc.int/node/2896).

(15) WCPFC:n tieteellisen komitean yhteenvetoraportti, kahdeksas sääntömääräinen istunto 7–15 päivänä elokuuta 2012 (http://www.wcpfc.int/node/4587), 3.1 jakso.

(16) WCPFC:n tieteellisen komitean yhteenvetoraportti, kahdeksas sääntömääräinen istunto, 69–71 kohta.

(17) WCPFC:n tieteellisen komitean yhteenvetoraportti, seitsemäs sääntömääräinen istunto, 35 ja 36 kohta.

		ISSN 1977-1053
Euroopan unionin virallinen lehti		C 447

Suomenkielinen laitos	Tiedonantoja ja ilmoituksia	57. vuosikerta 13. joulukuuta 2014

Ilmoitusnumero	Sisältö	Sivu
	II Tiedonannot
	EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN, ELINTEN, TOIMISTOJEN JA VIRASTOJEN TIEDONANNOT
	Euroopan komissio
2014/C 447/01	Ilmoitetun keskittymän vastustamatta jättäminen (Asia M.7414 – ReAssure / HSBC Life UK) ( 1 )	1

2014/C 447/02	Ilmoitetun keskittymän vastustamatta jättäminen (Asia M.7437 – Blackstone/TPG/Kensington) ( 1 )	1

2014/C 447/03	Ilmoitetun keskittymän vastustamatta jättäminen (Asia M.7425 – Robert Bosch / BSH Bosch und Siemens Hausgeräte) ( 1 )	2

2014/C 447/04	Ilmoitetun keskittymän vastustamatta jättäminen (Asia M.7307 – Electricity Supply Board / Vodafone Ireland / JV) ( 1 )	2

2014/C 447/05	Ilmoitetun keskittymän vastustamatta jättäminen (Asia M.7381 – Airbus / Singapore Airlines / AATC) ( 1 )	3

2014/C 447/06	Ilmoitetun keskittymän vastustamatta jättäminen (Asia M.7231 – Vodafone / ONO) ( 1 )	3

	IV Tiedotteet
	EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN, ELINTEN, TOIMISTOJEN JA VIRASTOJEN TIEDOTTEET
	Euroopan komissio
2014/C 447/07	Euron kurssi	4

2014/C 447/08	Portugalin tasavallan toimittamaa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/75/EU 32 artiklan 5 kohdan mukaista kansallista siirtymäsuunnitelmaa koskevan komission päätöksen hyväksyminen	5

2014/C 447/09	Komission päätös, annettu 12 päivänä joulukuuta 2014, tiedon antamisesta kolmannelle maalle, jonka komissio katsoo mahdollisesti yhteistyöhön osallistumattomaksi kolmanneksi maaksi laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskevasta yhteisön järjestelmästä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1005/2008 mukaisesti	6

2014/C 447/10	Komission päätös, annettu 12 päivänä joulukuuta 2014, tiedon antamisesta kolmannelle maalle, jonka komissio katsoo mahdollisesti yhteistyöhön osallistumattomaksi kolmanneksi maaksi laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskevasta yhteisön järjestelmästä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1005/2008 mukaisesti	16

2014/C 447/11	Komission päätös, annettu 12 päivänä joulukuuta 2014, kolmannelle maalle annettavasta ilmoituksesta, jonka mukaan se mahdollisesti todetaan laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen torjuntaa koskevaan yhteistyöhön osallistumattomaksi kolmanneksi maaksi	23

	JÄSENVALTIOIDEN TIEDOTTEET
2014/C 447/12	Tiedot, jotka jäsenvaltiot ovat toimittaneet kalastuksen lopettamisesta	30

2014/C 447/13	Tiedot, jotka jäsenvaltiot ovat toimittaneet kalastuksen lopettamisesta	30

2014/C 447/14	Tiedot, jotka jäsenvaltiot ovat toimittaneet kalastuksen lopettamisesta	31

2014/C 447/15	Ulkorajojen ylitystä varten vaadittavien ohjeellisten rahamäärien päivitys henkilöiden liikkumista rajojen yli koskevasta yhteisön säännöstöstä (Schengenin rajasäännöstö) annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 562/2006 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti	32

	Rahayksikkö	Kurssi
USD	Yhdysvaltain dollaria	1,2450
JPY	Japanin jeniä	147,41
DKK	Tanskan kruunua	7,4370
GBP	Englannin puntaa	0,79250
SEK	Ruotsin kruunua	9,3700
CHF	Sveitsin frangia	1,2010
ISK	Islannin kruunua
NOK	Norjan kruunua	9,1190
BGN	Bulgarian leviä	1,9558
CZK	Tšekin korunaa	27,590
HUF	Unkarin forinttia	308,93
LTL	Liettuan litiä	3,45280
PLN	Puolan zlotya	4,1735
RON	Romanian leuta	4,4673
TRY	Turkin liiraa	2,8523
AUD	Australian dollaria	1,5056
CAD	Kanadan dollaria	1,4417
HKD	Hongkongin dollaria	9,6517
NZD	Uuden-Seelannin dollaria	1,5946
SGD	Singaporen dollaria	1,6307
KRW	Etelä-Korean wonia	1 372,22
ZAR	Etelä-Afrikan randia	14,4769
CNY	Kiinan juan renminbiä	7,7049
HRK	Kroatian kunaa	7,6740
IDR	Indonesian rupiaa	15 579,32
MYR	Malesian ringgitiä	4,3502
PHP	Filippiinien pesoa	55,410
RUB	Venäjän ruplaa	71,4175
THB	Thaimaan bahtia	40,824
BRL	Brasilian realia	3,3071
MXN	Meksikon pesoa	18,5119
INR	Intian rupiaa	77,7677

Kalastuksen lopettamisen päivämäärä ja kellonaika	8.12.2014
Kesto	8.12.2014–31.12.2014
Jäsenvaltio	Ruotsi
Kalakanta tai kalakantaryhmä	COD/03AS.
Laji	Turska (Gadus Morhua)
Alue	Kattegat
Kalastusalustyyppi/-tyypit	—
Viitenumero	79/TQ43

Kalastuksen lopettamisen päivämäärä ja kellonaika	21.11.2014
Kesto	21.11.2014–31.12.2014
Jäsenvaltio	Portugali
Kalakanta tai kalakantaryhmä	GHL/N3LMNO
Laji	Grönlanninpallas (Reinhardtius hippoglossoides)
Alue	NAFO 3 LMNO
Kalastusalustyyppi/-tyypit	—
Viitenumero	77/TQ43

Kalastuksen lopettamisen päivämäärä ja kellonaika	3.12.2014
Kesto	3.12.2014–31.12.2014
Jäsenvaltio	Ruotsi
Kalakanta tai kalakantaryhmä	COD/03AN.
Laji	Turska (Gadus Morhua)
Alue	Skagerrak
Kalastusalustyyppi/-tyypit	—
Viitenumero	78/TQ43


	(1) ETA:n kannalta merkityksellinen teksti