20.11.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 415/1

Esittelijä

Witold Krochmal, Wołówin kaupungin- ja kunnanvaltuuston jäsen (PL, EA)

Viiteasiakirja

Tiedonanto aiheesta ”Euroopan talouden pitkäaikainen rahoitus”

COM(2014) 168 final

1.

on tyytyväinen Euroopan komission neuvostolle ja Euroopan parlamentille osoittamaan tiedonantoon Euroopan talouden pitkäaikaisesta rahoituksesta. Tiedonannossa todetaan, että Euroopan talouden pitkäaikainen rahoitus on välttämätön tekijä talouskriisin voittamiseksi ja eurooppalaisten yritysten saamiseksi vakaan ja kilpailukykyisen kasvun tielle.

2.

katsoo, että tiedonannossa ehdotetut toimet auttavat vakiinnuttamaan Euroopan talouden rahoituksen perusperiaatteet, mikä voi edistää uusien työpaikkojen luomista.

3.

Euroopan talouden pitkäaikainen rahoitus auttaa lisäämään suurten infrastruktuuri-investointien rahoitusmahdollisuuksia, jolloin paikallis- ja alueyhteisöjen on helpompi toteuttaa tällaisia hankkeita.

4.

Tämän vuoksi pitkäaikaisen rahoituksen lähteet tulisi suunnata EU:n politiikan tavoitteiden ja Eurooppa 2020 -strategian mukaisiin taloudellisiin hankkeisiin ottaen huomioon vuoteen 2030 ulottuva ilmasto- ja energiapaketti.

5.

on vakuuttunut siitä, että Euroopan talouden pitkäaikaisen rahoituksen järjestelmää koskevan asianmukaisen oikeudellisen sääntelyn tuloksena mahdollisten sijoittajien riskinoton välttely väistyy.

6.

kehottaa näin ollen laatimaan EU:n toimintapoliittisen kehyksen, jotta edistetään julkisten investointien laatua EU:n toiminnan piiriin kuuluvissa asioissa, kuten korostetaan joulukuussa 2012 annetuissa Eurooppa-neuvoston päätelmissä. Niissä kehotetaan jäsenvaltioita ja EU:n toimielimiä hyödyntämään vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevässä osiossa ”EU:n olemassa olevan finanssipoliittisen kehyksen tarjoamia mahdollisuuksia tasapainottaa tarve tehdä tuottavia julkisia investointeja julkisen talouden kurinalaisuustavoitteiden kanssa” (1).

7.

painottaa, että edelleen jatkuva rahoitus-, talous- ja sosiaalinen kriisi on perusluonteisesti muuttanut reaalitalouden rahoittamisedellytyksiä. Tätä taustaa vasten julkiset ja yksityiset pitkäaikaiset investoinnit ovat yhä enemmän täydentäviä. Julkiset investoinnit paitsi kannustavat yksityisiin investointeihin myös ovat lähes aina aluetalouden asianmukaisten rakenteellisten edellytysten luomisen ennakkoehto, ja ne toimivat automaattisena vakauttajana, eli suhdanteita tasaavana puskurina vaikeina taloudellisina aikoina. Julkiset investoinnit palvelevat myös yleishyödyllisten tavoitteiden toteuttamista aloilla (kuten koulutus, ammattikoulutus, tutkimus, perusrakenteet, terveydenhuolto ja ympäristö), missä tarvitaan julkisen vallan toimia, koska niistä yhteiskunnalle aiheutuvat laajemmat hyödyt eivät vastaa yksityissijoittajien investointimalleja, ja näin ollen markkinoiden epäonnistuminen johtaa todennäköisesti varojen vajaakäyttöön.

8.

toteaa, että rahoitusmekanismeja pitää tarkastella osana koko työelämän uudistumista. Tarkoituksenmukaisilla säännöksillä voidaan luoda edellytyksiä digitaalisuuden mahdollistamalle työelämän merkittävälle uudistumiselle ja työpaikkojen synnylle. Lisäksi tällä tavoin voidaan lisätä myös mahdollisuuksia kanavoida säästöjä avoimen, turvallisen ja kilpailukykyisen finanssialan kautta. Nämä yhdessä parantavat näin Euroopan talouden ja teollisuuden kilpailukykyä.

9.

korostaa, että kaikessa sääntelyssä, joka koskee maksuvalmiuden hallintaan liittyviä pääomavaatimuksia, tulee ottaa huomioon näiden sääntöjen vaikutus pankkien kykyyn myöntää pitkäaikaisia luottoja.

10.

toteaa, että alueellisilla ja kunnallisilla pankeilla voisi olla joissain jäsenvaltioissa erityisrooli pitkäaikaisessa rahoituksessa, sillä ne tuntevat parhaiten alueellisen talouden ja pystyvät usein toteuttamaan tuloksekasta ja kustannustehokasta talouden pitkäaikaisen rahoituksen politiikkaa kotialueellaan.

11.

katsoo lisäksi, että tilinpäätösraportoinnin järjestelmän tulisi olla erityisesti pk-yrityssektorilla niin avointa ja uskottavaa, että myös yrityksen toiminta-alueen ulkopuolella sijaitsevat pankit pystyvät tekemään vastuullisia päätöksiä taloudellisesta tuesta yrityksille.

12.

toistaa tukevansa (2) Euroopan pankkisektorin rakenneuudistusta koskevaa ehdotusta (3), joka perustuu siihen, että erotetaan toisistaan rahoitustoiminta, joka perustuu yritystalouden antolainaukseen, ja spekulatiivinen toiminta. Tällaisen sääntelyn avulla tulee voida rajoittaa spekulatiivisen toiminnan rahoittamista talletusten avulla ja suunnata varoja reaalitalouden toimintaan.

13.

kehottaa luomaan edellytykset sille, että vakuutusyritykset voivat tarjota talouden pitkäaikaista rahoitusta; tämä koskee investointeja infrastruktuuriin, pk-yrityksiin ja yhteiskunnallisiin yrityksiin.

14.

toteaa, että eläkerahastoilla on parhaat mahdollisuudet varojen pitkäaikaiseen investointiin, koska niillä on pitkäaikaisia vastuita. Komitea kehottaa EU:n, jäsenvaltioiden ja alueiden toimielimiä luomaan vakuusjärjestelyt, jotka riskin alentamisen avulla kannustavat sijoittajia käyttämään eläkerahastojen ja vakuutuskassojen varoja pitkäaikaiseen rahoitukseen.

15.

kehottaa Euroopan komissiota harkitsemaan uuden eurooppalaisen siirrettävän säästötuotteen luomista, koska eläkerahastojen ja pitkäaikaisten vakuutusjärjestelmien vuosituotto on alhainen etenkin markkinoiden maakohtaisen hajanaisuuden vuoksi. Tuote sertifioitaisiin eläkesäästötuotteita koskevalla eurooppalaisella toimiluvalla vaihtuvapääomaisiin sijoitusyhtiöihin sovellettavan nykyisen mallin mukaisesti. Tällaisen järjestelmän pitäisi antaa mahdollisuus käyttää yksilöllisiä eläketuotteita pitkäaikaisiin investointeihin turvallisen ja tehokkaan rahoituksen avulla.

16.

toteaa, että julkista rahoitusta hyödynnetään yhä liian vähän, minkä vuoksi julkisten investointien tuotto on aivan liian alhainen ja yksityisten investointien vipuvaikutukset ovat vähäisiä, mikä vähentää niiden panosta talouskasvuun.

17.

katsoo, että Euroopan talouden rahoituslähteitä monipuolistettaessa tulee luoda optimaaliset edellytykset eurooppalaisten pääomamarkkinoiden kehittämiselle siten, että rahoitusvälineiden rakenne antaa mahdollisuuden investoida listattuihin pk-yrityksiin.

18.

toteaa, että on levitettävä tietoa pääomamarkkinoiden toiminnasta sekä yritysten että mahdollisten sijoittajien keskuudessa. Unionin toimielinten ja virastojen on tehtävä yhteistyötä valtiollisten ja alueellisten elinten kanssa pyrittäessä lisäämään mahdollisuuksia tukea pääoman avulla taloutta, pk-yritykset mukaan luettuina.

19.

kiinnittää huomiota siihen, että suunnattujen osakeantien markkinat kehittyvät eräissä EU-maissa ja että Yhdysvaltojen suunnattujen osakeantien markkinoille tulevien eurooppalaisten liikkeeseenlaskijoiden määrä on kasvussa. Komitea kehottaa unionin toimielimiä ottamaan käyttöön säännöt, joilla poistetaan näiden markkinoiden kehitystä haittaavat, erityisesti liikkeeseenlaskijoita koskeviin tietoihin liittyvät esteet.

20.

kehottaa komissiota vauhdittamaan työtä luottoluokitusta koskevien EU:n periaatteiden laatimiseksi sekä koko EU:n pk-yrityksiä koskevien tietojen harmonisoinnin / vertailukelpoisuuden parantamisen toteutettavuuden arvioimiseksi.

21.

katsoo, että koska infrastruktuuri-investointien tavanomaiset rahoituslähteet ovat kulumassa loppuun, rahoitukseen on omaksuttava uusi lähestymistapa, jossa otetaan huomioon kaikki EU:n nykyiset politiikat. Siinä tulee ottaa huomioon erilaiset rahoituslähteet, myös yksityiset, sekä infrastruktuurin kehitystilanne EU:n eri jäsenvaltioissa.

22.

pahoittelee Euroopan komission vähäistä kiinnostusta ottaa käyttöön EU:n laajuinen säästötili. Komissio tyytyy vain ilmoittamaan, että sen yksiköt laativat vuoden 2014 loppuun mennessä tutkimuksen mahdollisista markkinahäiriöistä ja muista puutteista, jotka koskevat rajojen yli kulkevia säästövirtoja, ja sisällyttävät siihen yhteenvedon jäsenvaltioissa käytössä olevista säästötilien muodoista ja arvion mahdollisuudesta ottaa käyttöön EU:n laajuinen säästötili (4).

23.

kehottaa alue- ja paikallisviranomaisia tekemään rakenteellisia investointeja, joiden tuotto on tarpeeksi korkea houkuttelemaan infrastruktuuriin investoivia sijoitusrahastoja tekemään yhteistyötä infrastruktuurihankkeiden toteuttamisessa.

24.

toteaa, että on levitettävä hyviä käytänteitä yksityisen pääoman investoimisesta infrastruktuuriin sekä julkisten elinten että mahdollisten sijoittajien keskuudessa. Hyvien käytänteiden avulla voidaan luoda toimintamalleja infrastruktuurien rahoitusprosessin yksinkertaistamiseksi.

25.

toteaa, että tulee tukea kaikkia paikallisia ja alueellisia investointialoitteita, joiden tavoitteena on rahoittaa infrastruktuuria sellaisella yksityisellä pääomalla, jolla on kytköksiä kyseisen infrastruktuurin toiminta-alueeseen. Tämä edistää merkittävästi sitä, että sijoittajat että asukkaat kokevat hankkeet omikseen ja ottavat niistä vastuuta.

26.

on varauksetta yhtä mieltä siitä, että pääoman saaminen Euroopan talouden pitkäaikaiseen rahoitukseen riippuu suurelta osin sekä unionin että yksittäisten jäsenvaltioiden talouden sääntely- ja liiketoimintaympäristöistä.

27.

pitää erittäin tärkeinä seuraavia komission tiedonannossa kuvattuja EU:n toimielinten toimia:

20.11.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 415/5

Esittelijä

Markku Markkula (FI, EPP), Espoon kaupunginvaltuuston jäsen

1.

Uusien huipputeknologiayritysten ekosysteemejä ei voida suunnitella ja hahmotella etukäteen kuin ehkä osittain. Ekosysteemissä on paljon muuttujia, joita ei voida hallita. Yksilöitävissä on kuitenkin tekijöitä, jotka helpottavat yrittäjien toimintaa. Näihin kuuluvat mm. luotonsaantimahdollisuuksien parantaminen, tehokas sääntely ja verotusjärjestelmä sekä yrittäjyyskulttuurin edistäminen ja yritysten riskivalmiuksien parantaminen. Euroopan komissio on korostanut näitä näkökohtia useissa yhteyksissä, erityisesti Yrittäjyys 2020 -toimintasuunnitelmassa (3). Samoin infrastruktuuri, jolla varmistetaan mahdollisuus laajakaistayhteyden käyttöön, on perusedellytys yritystoiminnan edistämiseksi huipputeknologia-alalla.

2.

Ei ole siis mahdollista määritellä etukäteen, mihin ekosysteemi muodostuu. Poliittiset päättäjät eivät valitse sitä, mihin uudet yritykset sijoittautuvat, vaan sen tekevät yritykset itse sen perusteella, missä on tarjolla kehitykselle suotuisat olosuhteet.

3.

Tällaisten ekosysteemien edistämiseksi tarvitaan toimia julkishallinnolta, poliittisilta päättäjiltä, yritysmaailmalta, tiedeyhteisöltä, opiskelijoilta ja kaikilta muilta toimijoilta, ja niille tulee tarjota tarvittava yhteinen perusta ja kulttuuri. Koulutuksella on tässä ratkaiseva merkitys, sillä huippuosaaminen ja innovointi tulevat ihmisiltä.

4.

Jotta voidaan minimoida epäonnistumisen ja tyhjäkäynnin riskit, toimia tulee koordinoida valtiotasolla ja voimavarat tulee koota ja keskittää tiettyihin, tarkoin kriteerein valittuihin ekosysteemeihin. Voimavarojen yhdistämistä koskevat pohdinnat tulee tehdä aluetasolla.

5.

Sekä valtio- että aluetason aloitteet ovat Euroopassa liian hajanaisia. Tarvitaan yhteinen viitekehys.

6.

Laaditaan arvio tähän mennessä konkreettisesti toteutetuista toimista ottaen huomioon, että useilla eurooppalaisilla alueilla on jo tai ne ovat käynnistämässä toimia uusien huipputeknologiayritysten tukemiseksi. Tämän perusteella voitaisiin koostaa helppo- ja nopeatulkintainen tulostaulu.

7.

Ryhmitellään tiedot ja poimitaan niistä tärkeimmät, jotta voidaan tarkastella analyyttisesti alueilla jo toteutettuja toimenpiteitä ja yksilöidä yleisesti käytettyjä toimintatapoja.

8.

Muodostetaan tarkoituksenmukainen tietokanta, jonka puitteissa hajautetun hallinnon eri tasot voivat jakaa parhaita käytäntöjä. Tämä tarjoaa myös mahdollisuuden soveltaa vertailuanalyysimenetelmiä, jotka ovat erittäin hyödyllisiä etenkin sellaisille alueille, missä sääntely on heikoimmin kehittynyttä.

9.

Otetaan käyttöön toimien tehokkuuden arviointimekanismi, jonka avulla voidaan tehdä säännöllisiä välitarkastuksia saavutettujen tulosten kartoittamiseksi.

10.

Selvitetään tarkasti aluetason merkittävimmät sidosryhmät ja niiden vastuualueet aloittelevien yritysten tukemisessa. Tähän tarkoitukseen tulee käyttää myös muissa eurooppalaisissa hankkeissa käytettävissä olevia ja hyödynnettäviä välineitä, joista mainittakoon Dynamic Mapping of Web Entrepreneurs and Startups' ecosystem ja Cluster Observatory.

11.

Kun otetaan huomioon, että joustavuus on aloitteleviin yrityksiin oleellisesti liittyvä tekijä, hallinnollinen taakka olisi minimoitava. Byrokratia mainitaan yhä edelleen yhtenä suurimpana ratkaisua vaativana ongelmana. AK ehdottaa tähän liittyen seuraavaa:

11.1

Yksinkertaistetaan ja yhtenäistetään alueellisia säännöksiä, jotta ne eivät lisäisi taakkaa valtiotason säännöksiin nähden.

11.2

Tarjotaan verkossa mahdollisimman paljon hyödyllistä tietoa jäsennetyssä muodossa tietosuojasääntöjä noudattaen.

11.3

Määritetään tarjottavia tietoja koskevat vähimmäisvaatimukset, jotta tietojen vastaanottajat voivat itse tehdä arviointeja ja vertailuja.

11.4

Tarjotaan verkossa tietoa kaikista vaadittavista menettelyistä ja minimoidaan niiden päällekkäisyys sekä mahdollistetaan hallintomenettelyjen hoitaminen suoraan verkossa.

11.5

Tarjotaan verkossa tiedot sekä paikallisella kielellä että englanniksi.

12.

Kohtien 11.1–11.5 toteutuksessa tulee myös hyödyntää jo olemassa olevia välineitä, kuten portaalia http://ec.europa.eu/internal_market/eu-go/

13.

Tulee antaa koulutusta alueellisen ja paikallisen julkishallinnon henkilöstölle. Niille, joiden tehtävänä on hahmotella talouden tulevaa kehitystä, on annettava mahdollisimman hyvät pohjatiedot, ja heidän tulee olla selvillä innovoinnin viimeisimmästä kehityksestä.

14.

Tulee kehittää paikallis- ja alueviranomaistahojen ja yleensä ihmisten kykyä tehdä suunnitelmia ja siis kykyä laatia ohjelma, jonka avulla päästään tuloksiin. Myös yrittäjyyskoulutus on tarpeellista.

15.

Tulee luoda tarjottavien palvelujen laadunarviointimekanismeja, jotta julkishallintoa voidaan kannustaa parhaisiin mahdollisiin suorituksiin.

16.

Tulee varmistaa, että valtiohallinnon lisäksi myös alueilla aletaan siirtyä digitaaliseen ajatteluun. Tämä lisäisi kansalaisille tarjottavien palvelujen tehokkuutta mutta myös niiden vaikuttavuutta.

17.

Tulee lisätä ponnisteluja sen puolesta, että jokaiselle alueelle – ja myös jokaiselle jäsenvaltiolle – palkattaisiin digitaaliasioista vastaava johtava virkamies (Chief Digital Officer, CDO). Tällaisten pysyvien, kokopäiväisessä työsuhteessa olevien henkilöiden palkkaaminen auttaisi varmistamaan, että digitaalisilla uudistuksilla on mahdollisimman laaja ja tehokas vaikutus.

18.

Tulee julkistaa aluetasoa koskevia tietoja tietosuojasääntöjä noudattaen. Tällaiset tiedot ovat aloitteleville yrityksille elintärkeitä. Aluetason tietojen julkistaminen lisäisi avoimuutta ja luottamusta sekä innovatiivisten yritysten mahdollisuuksia saada tietoa tarjoutuvista tilaisuuksista.

19.

Kaikkien alueiden tulisi asettaa ainakin muutamia määrällisiä tavoitteita, kun kyse on älykkäästä kasvusta ja uusien huipputeknologiayritysten ekosysteemien luomisesta, tai vaihtoehtoisesti niiden tulisi määritellä laadullinen lähestymistapa, jonka lähtökohtana on tavoitteiden saavuttamista edistävä ”myönteisen muutoksen tie”.

20.

Politiikkojen seuranta ja arviointi olisi osoitettava riippumattomista asiantuntijoista koostuvan erityisen teknisen komitean tehtäväksi. Kunkin alueen olisi julkaistava seurantatoimien perusteella säännöllisin väliajoin (vähintään kerran vuodessa) kertomus asetettujen tavoitteiden toteuttamisessa saavutetusta edistyksestä. Tässä kertomuksessa tulee tarkastella ennen kaikkea alueen älykkään erikoistumisen strategian RIS3 toteutumista etenkin sen osalta, miten hyvin innovaatioekosysteemin kehitys on edennyt ja miten kasvua ja uusia menestyviä yrityksiä on saatu aikaan. Samalla arvioinnin tehtävänä on edistää aihepiirin toimien eurooppalaista yhteistyötä. Kertomus ei kuitenkaan saa lisätä paikallis- ja aluetoimijoiden hallintotaakkaa.

21.

Tulee kehittää ajoissa riittävä alue- ja paikallistason tilastoperusta ja määritellä alueellisen edistyksen indikaattoreita hyödynnettäväksi saavutettujen tulosten seurannassa. Tavoitteena on selvittää tulevien politiikkojen suunnan määrittämiseksi, mitkä politiikat ovat olleet tehokkaita ja mitkä eivät.

22.

Tulee olla olemassa tietty taho, joka edistää jatkuvasti yrittäjyyskulttuuria. Tätä tulee edistää kokoamalla kokemuksia tosielämän onnistuneista hankkeista. Nuorille kaikkialla Euroopassa tulee kertoa uuden teknologian nykyisin tarjoamista mahdollisuuksista.

23.

Tulee raivata kulttuurisia ja psykologisia esteitä, jotka rajoittavat yrittäjäksi ryhtymistä, ja kannustaa nuoria toimimaan oma-aloitteisesti. Tämän vuoksi on otettava käyttöön kattava yrittäjyyskoulutusstrategia, kuten AK on jo painottanut aiheesta ”Koulutuksen uudelleenajattelu” antamassaan lausunnossa (6).

24.

Ihmisiin tulee valaa yrittämisen intoa. Menestyneille yrittäjille, joiden toiminnalla on todellista vaikutusta ihmisten elämään, olisi annettava kiitosta, ja heidät olisi nostettava malliesimerkeiksi. Tarvitsemme sekä yrittäjyyteen että innovointiin kannustavia toimia.

25.

Yrityshautomoista tulee tehdä opetusohjelmien erottamaton osa, ja koulutuksen ja yritysmaailman välille on luotava yhteyksiä. Näin opiskelijat saisivat tuntumaa siitä, mitä yrityksen perustaminen ja johtaminen merkitsee. Heidän ei kuitenkaan tarvitsisi luopua opiskelusta, vaan opinnot toimisivat turvaverkkona, jos yritys menee konkurssiin.

26.

Tulee tukea yhteistyössä yritysmaailman kanssa toteutettavia startup- ja kasvuyritysten kansainvälisesti suuntautuneita koulutusohjelmia, joissa yhdistetään uusin teknologia-, bisnes- ja designkehitys yrittäjälähtöiseen oivaltamiseen. Niistä on alueelle hyötyä ja niistä on kokemusten mukaan saatu erinomaisia tuloksia.

27.

Yksi hyvä ja suositeltava kriteeri sen varmistamiseksi, että erilaiset koulutusohjelmat ja ammatillisen kehittymisen ohjelmat vastaavat markkinoiden tarpeisiin, voisi olla omaa investointia ja/tai kustannusten osittaista kattamista koskeva kriteeri: yritykset voisivat ja osassa ohjelmia niiden tulisi osittain käyttää omia varojaan osoittaakseen uskovansa aidosti hankkeeseen. Parhaimmillaan nämä ohjelmat saattavat yhteen eri alueilla ja bisnessektoreilla toimivien yritysten henkilöitä, tuovat heidän käyttöönsä uusinta tietoa ja teknologiaa sekä synnyttävät yritysten sekä oppi- ja tutkimuslaitosten kumppanuushankkeita.

28.

Tällaisiin ohjelmiin liittyviä hyväksymismenettelyjä tulee lisäksi sujuvoittaa.

29.

Vaatimus synergioiden luomisesta EU:n erilaisten yrittäjyyttä tukevien hankkeiden välille on tärkeä. Kyseisistä hankkeista mainittakoon erityisesti Horisontti 2020 -puiteohjelma, COSME ja ERI.

30.

EU:n neuvosto on korostanut olennaista roolia, joka älykkäällä erikoistumisella on Eurooppa 2020 -strategian puitteissa. EU:n oppaassa älykkääseen erikoistumiseen tähtäävistä tutkimus- ja innovointistrategioista (RIS3) kyseiset strategiat määritellään integroiduiksi paikkakohtaisiksi taloudellisiksi muutossuunnitelmiksi.

31.

Älykkään erikoistumisen foorumille (S3-foorumille) tulee antaa lisää tukea alue- ja paikallistason toimintaan painottaen erityisesti kehityksessä jälkeen jääneitä alueita. Näin ollen tulee erityisesti tukea kullakin alueella prosesseja, joilla yksilöidään suurta arvonlisää tuottavaa toimintaa alueella. Tämä merkitsee parhaiden tilaisuuksien tarjoamista alueen kilpailukyvyn parantamiseksi ja politiikkakokonaisuutta, jota tarvitaan älykkään erikoistumisen strategioiden laatimiseen.

32.

AK painottaa EU:n ja aluetason rahoituksen merkitystä innovaatio- ja tuotantoekosysteemeille, joilla on vahvoja paikallisia, alueellisia tai alueiden rajat ylittäviä ominaispiirteitä.

33.

koordinoimaan ekosysteemin eri osapuolten toimia. Ekosysteemin eri toimijoiden välisen vuorovaikutuksen ja verkottumisen edistäminen on julkishallinnon pääasiallinen tehtävä.

34.

tekemään enemmän hankintoja pienistä ja keskisuurista huipputeknologiayrityksistä. Kaikkialla EU:ssa suuret, monikansalliset yhtiöt saavat suurimman osan julkisista hankintasopimuksista. Olisi ryhdyttävä viipymättä soveltamaan pk-yritysten markkinoillepääsyä huomattavasti parantavien uusien julkisia hankintoja koskevien direktiivien (8) säännöksiä.

35.

edistämään johtavien huipputeknologiayritysten sijoittautumista, jotta voidaan kartuttaa tekniikan alan lahjakkuusvarantoa ja saada aikaan oheisvaikutuksia. Kaikki tämä tulee suunnitella pelkkää paikallistasoa laajemmissa puitteissa.

20.11.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 415/9

Esittelijä

Vasco Ilídio Alves Cordeiro (PT, PES)

Azorien aluehallituksen puheenjohtaja

Viiteasiakirja

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Eurooppalainen strategia rannikko- ja merimatkailun kasvua ja työpaikkoja varten

COM (2014) 86 final

1.

pitää Euroopan rannikko- ja merimatkailustrategiaa – ensimmäistä alallaan – tervetulleena ja on tyytyväinen siihen, että strategiassa tunnustetaan selkeän ja pysyvän kehyksen tärkeys kasvun tukemisessa ja työpaikkojen luomisessa erityisesti nuorille.

2.

kehottaa Euroopan komissiota tarkastelemaan tulevaisuudessa myös matkailutilannetta muilla alueilla, joiden luonnonolosuhteet ovat erityiset ja joista esimerkkeinä mainittakoon vuoristoalueet ja harvaan asutut alueet, sekä laatimaan erityisiä strategioita niitä varten.

3.

korostaa alue- ja paikallisviranomaisten roolia matkailupolitiikan suunnittelussa ja täytäntöönpanossa ja on hyvillään siitä, että rannikko- ja merimatkailu halutaan ottaa huomioon muissa asiaankuuluvissa EU-politiikoissa mm. sellaisilla aloilla kuin tietotekniikkayhteydet, liikenne, ympäristö, turvallisuuskysymykset, kuluttajansuoja ja työntekijöiden liikkuvuus.

4.

on tyytyväinen siihen, että komissio tunnustaa saarialueiden ja muiden kaukaisten matkakohteiden erityisluonteen, kun ajatellaan tavoitettavuutta, kuljetuskustannuksia, kausiluonteisuutta ja yhteyksiä sekä näiden kysymysten vaikutusta matkailuun ja talouteen.

5.

katsoo, että strategian täytäntöönpanemiseksi on määritettävä, mitä kaikkea toimintaa voidaan pitää ”rannikko- ja merimatkailuna”, ja laajennettava käsitteen kattamaa alaa siten, että meri- ja uimarantamatkailun, risteilyjen ja veneilyn sekä asiaan liittyvien sisävesiliikenteen toimien (1) lisäksi se käsittää myös mereen liittyvän toiminnan ja liikunnan, kuten sukeltamisen, luonnonvaraisten eläinten tarkkailun sekä aaltoja ja tuulta hyödyntävät aktiviteetit, ja kulttuurimatkailuun kuuluvan toiminnan: kulttuuriperintöön ja ruokakulttuuriin tutustumisen, kulttuuritapahtumiin osallistumisen sekä kalastusvälineisiin ja -toimintaan perehtymisen.

6.

korostaa tarvetta tukea EU:n strategian tavoitteita riittävillä uuden rahoituskehyksen tarjoamilla rahoitusmahdollisuuksilla sekä tarvetta noudattaa täysimääräisesti toissijaisuusperiaatetta ja siten kehittää strategiaa EU:n toimielinten, jäsenvaltioiden, alueiden ja sidosryhmien yhteistyönä ja toimintaa näiden välillä koordinoiden.

7.

painottaa, että rannikko- ja merimatkailu voi auttaa lisäämään tietoisuutta tarpeesta varmistaa ekologinen ja kulttuurinen kestävyys ja Euroopan merellisen perinnön arvostus ja ylläpito sekä edistämään käyttäytymismalleja (vastuullista ja osallistavaa matkailua) näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

8.

korostaa luonnonvaroihin kohdistuvan paineen kasvua, jota monenlainen luonnonvarojen taloudellinen hyödyntäminen ja taloudellinen toiminta aiheuttavat Euroopan rannikkoalueilla, ja kehottaa puuttumaan merialuestrategioissa kiireesti tällaiseen toimintaan liittyviin ongelmiin, kuten energiatehokkuuteen, uusiutuvien energialähteiden käyttöön, jätteen keruuseen, varastointiin ja käsittelyyn liittyviin ongelmiin; biologisen monimuotoisuuden katoamiseen, luonnonvaraisten elinympäristöjen tuhoutumiseen, rannikoiden tilan huonontumiseen ja maaperän eroosioon; sekä paneutumaan juomakelpoisiksi saatavien vesien suojeluun ja jätevesien käsittelyyn liittyviin ongelmiin. Komitea katsoo, että nämä haasteet ylittävät minkään yksittäisen alueen tai valtion toimivallan ja että tarvitaan koordinoitua, kokonaisen merialueen kattavaa toimintaa, johon tulee yhdistää riittävä rahoitus ja parhaiden käytänteiden tuloksekas jakaminen.

9.

muistuttaa, että ilmastonmuutoksen vaikutukset tulee ottaa asianmukaisesti huomioon ja mahdollisuuksien mukaan ehkäistä ne suojelemalla ja kunnostamalla luonnonalueita sekä sisällyttämällä matkailu rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon ohjelmaan.

10.

panee merkille eurooppalaisten organisaatioiden ja aloitteiden (esim. ”sinilippujärjestelmä”, Quality Coast -palkinto ja eurooppalainen sinisen kasvun strategia) roolin Euroopan matkailualan laatuperiaatteiden edistämisessä. Näihin periaatteisiin kuuluvat mm. ympäristönsuojelu, kestäväpohjainen matkailu, koulutus sekä valveuttamistoimet Euroopan rannikko- ja merialueilla. Komitea kehottaa painokkaasti komissiota ylläpitämään vuoropuhelua kyseisiä periaatteita edistävien instituutioiden kanssa laajentaakseen periaatteiden vaikuttavuutta ja kannustaakseen alueita omaehtoisesti tukemaan tällaisia aloitteita.

11.

katsoo, että EU:n sinisen kasvun strategia yhdistettynä innovointiin tarjoaa tärkeän tilaisuuden vauhdittaa paikallis- ja aluetaloutta ja luoda työpaikkoja. Tämä todennäköisesti myös lisää rannikkoalueiden houkuttavuutta matkailijoiden keskuudessa. Innovointia ja sinistä kasvua koskevia ehdotuksia esitetään AK:n lausunnossa CoR-2014-02645-00-01.

12.

korostaa, että vaikka rannikko- ja merimatkailu ovat viime vuosikymmeninä olleet kannattavampia kuin matkailu yleensä, keskimääräinen yökohtainen kulutus on pienentynyt ja oleskelujen keskimääräinen pituus on lyhentynyt. Komitea pitää sen vuoksi erittäin tärkeänä toimia tätä suuntausta vastaan ja pyrkiä kasvattamaan kulutusta sekä pidentämään oleskelujaksojen kestoa rannikko- ja merialueilla innovatiivisten, tarkoituksenmukaisten toimenpiteiden avulla, samalla kun pyritään ratkaisemaan kausiluonteisuuteen liittyvät ongelmat.

13.

korostaa, että Euroopan rannikko- ja merialueiden on kehitettävä paikallisia strategioita, joiden avulla vaalitaan, hyödynnetään ja tuodaan esiin paikallisia erityispiirteitä ja parannetaan matkailukohteiden tunnettuutta niiden ainutlaatuisuuden pohjalta.

14.

toteaa kysynnän kasvavan niin sanotulla kapean sektorin matkailualoilla, joita ovat esimerkiksi terveys- ja lääkintäala, urheilu, seikkailumatkailu, luonnonvaraiset eläimet ja kasvit, luonto, ekologinen gastronomia, kulttuuri- ja ylellisyysalat. Kaikki nämä alat tarjoavat mahdollisuuksia kasvuun, talouskehitykseen ja uusiin työpaikkoihin.

15.

korostaa tarvetta kehittää yhdennettyä matkailutarjonnan valikoimaa kutsumalla mukaan paikallisyhteisöjen eri sidosryhmät ja tukemalla työpaikkojen luomista alueilla. Komitea kiinnittää huomiota mahdollisuuksiin luoda linkkejä Euroopan rannikko- ja merialueiden perinteisten toimintojen välille (esim. maatalous ja kalastus, paikalliset viljelylajit, viininvalmistus, kulttuuriperintö sekä paikalliset perinteet ja tavat) uusien matkailutuotteiden kehittämiseksi. Sama koskee kytköksiä matkailun porrastamisen mahdollistavaan toimintaan, kuten meriympäristössä ja/tai merellä ja maalla harrastettaviin urheilulajeihin.

16.

kannustaa komissiota keräämään esimerkkejä massaturismikohteiden uudistamista koskevista hyvistä käytänteistä ja julkaisemaan aiheesta tutkimuksen sekä tuomaan julki esimerkkejä rannikko- ja merialueiden hyvistä yhdennetyistä matkailuhankkeista. Komitea kehottaa komissiota tukemaan keskustelua tällaisen tutkimuksen tuloksista järjestämällä yleiseurooppalainen konferenssi, joka tuo yhteen jäsenvaltiot, alueet ja sidosryhmät.

17.

toteaa, että kausiluonteisuus vaikuttaa rannikko- ja merimatkailuun usein voimakkaammin kuin matkailuun muissa kohteissa, missä matkailijavirrat ovat paljon tasaisemmat. Komitea painottaa sen vuoksi, että ensiksi mainitut alueet tarvitsevat enemmän tukea voidakseen monipuolistaa matkailualaansa, ja kannustaa paikallisia yrityksiä edistämään paikallista perintöään sekä hyödyntämään sitä ja paikallista palvelutarjontaa luovasti, jotta ne voisivat sääolosuhteista riippumatta tarjota entistä laajemman tuote- ja palveluvalikoiman, joka ulottuu paikallistasoa laajemmalle.

18.

kannattaa tietotekniikan ja innovointivälineiden käyttöä rannikko- ja merialueiden esiin tuomiseksi ja pyytää komissiota parantamaan Euroopan meriatlaksen matkailuosiota tietoisuuden lisäämiseksi kyseisistä alueista, niiden arvoista ja niiden houkuttavuudesta sekä matkailun että muiden alueiden kannalta.

19.

panee merkille matkailualan haasteet pysyvien työpaikkojen vaalimisessa, tarjottavien palkkojen tason nostamisessa ja pätevien työntekijöiden houkuttelemisessa.

20.

kehottaa komissiota helpottamaan työvoiman liikkuvuutta matkailualalla Erasmus+-ohjelman avulla ja perustamaan rannikko- ja merialueiden vaihto- ja koulutusohjelman, joka suunnattaisiin erityisesti nuorille ja jota hyödynnettäisiin sesonkiajan ulkopuolella ammatillisten koulutusmahdollisuuksien sekä parhaiden käytänteiden vaihdon tehostamiseksi ja yrittäjyyden tukemiseksi työvoiman keskuudessa.

21.

kannattaa matkailualan pk-yritysten klustereiden kehittämistä keinona tarjota täydentäviä ja laadukkaita matkailupalveluja (kuten majoitus-, kuljetus- ja virkistyspalveluja) ja entistä monipuolisempaa ja kattavampaa matkailutarjonnan valikoimaa. Komitea suosittaa, että alue- ja paikallisviranomaiset tukevat tällaisten klustereiden muodostamista paikallisten yritysten kesken luomalla kohtaamispaikkoja ja kutsumalla niihin julkisia ja yksityisiä matkailutoimijoita ja yhteisöjä ja järjestämällä näin yhteisiä foorumeita, joiden avulla säilytetään ja varmistetaan matkailukohteiden identiteetti, integraatio ja imago. Samanaikaisesti olisi luotava verovapautuksia ja/tai -kannustimia pk-yrityksille, jotka muodostavat klustereita ja edistävät hankkeita.

22.

on yhtä mieltä siitä, että on syytä palkita sellaisia pk-yrityksiä, jotka tukevat kestäväpohjaisen matkailun edistämistä sellaisilla aloilla kuin ympäristön ja elintarvikkeiden turvallisuus, vesi- ja jätehuolto sekä kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen.

23.

toteaa, että huviveneilypalveluja tarjoaviin toimijoihin sovellettavat lisenssimenettelyt ja toimijoilta vaadittava koulutus vaihtelevat suuresti jäsenvaltiosta toiseen, ja on huolissaan siitä, että se voi haitata alan kehitystä. Komitea esittää huviveneilytodistusten ja alusten päälliköille asetettavien vaatimusten vastavuoroista tunnustamista ja kehottaa komissiota tutkimaan asiaa. Tämä koulutuksen ja ammattitaidon yhdenmukaistamista koskeva suositus voidaan ulottaa koskemaan venesatamissa työskentelevää henkilöstöä, jonka koulutus ja oikeuksia ja työsuhdetta koskeva asema vaihtelevat jäsenvaltioittain.

24.

katsoo kuitenkin, että vaikka avoimet verkkokurssit, joiden avulla voidaan kehittää tai uudelleensuunnata osaamista rannikko- ja merialalla, ovat hyödyllinen lisä, käytännön harjoittelu on otettava todistusten vaatimuksissa asianmukaisesti huomioon.

25.

muistuttaa, että rannikkoalueet lukeutuvat ilmastonmuutoksen ja luonnonkatastrofien kannalta haavoittuvimpiin alueisiin ja että tällaisten ilmiöiden vaikutukset ovat kauaskantoisia ja voivat vaikeuttaa rannikko- ja merialueiden yhteisöjen elämää ja toimeentuloa etenkin saarilla. Komitea kannattaakin rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon ohjelmaa, jolla edistetään rannikkoalueiden kestäväpohjaista kehitystä luonnonvarojen ja ekosysteemien asettamia rajoja kunnioittaen.

Komitea korostaa saarten ja syrjäisimpien alueiden erityistilannetta. Käytettävissä olevan alueen asettamat rajat ja rannikkoalueiden erilaisten taloudellisten toimintojen päällekkäisyys edellyttävät niissä tapauksissa muita alueita merkittävämpää EU:n rahoitustukea, jotta voidaan ehkäistä riskejä, jotka saattavat haitata taloudellista toimintaa. Tällaista tukea tulee tarjota erityisesti rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon strategian laatimista ja täytäntöönpanoa varten.

26.

suosittelee, että laaditaan ja julkaistaan käytännesääntöjä, jotta voidaan taata meri- ja rantamatkailun (esimerkiksi vaellusreitit) kestäväpohjaisuus sellaisilla suojelluilla alueilla, joilla elää luonnonvaraisia eläimiä (kuten lintuja, merinisäkkäitä, haita), ja edistää eläinten hyvinvointia, matkailun turvallisuutta sekä ympäristötasapainoa.

27.

korostaa, että ekomatkailun täyden potentiaalin hyödyntämiseksi sellaiset suojellut meri- ja rannikkoalueet, kuten Natura 2000 -verkostoon tai OSPAR-yleissopimuksen piiriin kuuluvat alueet, on selkeästi määritettävä kestävän matkailutoiminnan (esimerkiksi luonnonvaraisten eläinten tarkkailu, vaellusreitit) etusijalla oleviksi kohteiksi.

28.

huomauttaa, että vuonna 2020 yli viidennes eurooppalaisista on yli 65-vuotiaita, ja kannustaa näin ollen komissiota jatkamaan työtään ”seniorimatkailun” parissa etenkin tukemalla esteetöntä matkailua.

29.

on tyytyväinen komission toteuttamaan viisumisäännöstön tarkistukseen ja aloitteisiin, joilla pyritään houkuttelemaan EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisia lomailemaan Euroopassa myös Euroopan rannikko- ja merikohteissa.

30.

suhtautuu myönteisesti komission aikomukseen julkaista opas matkailualan EU-rahoituksesta, mutta korostaa samalla, että oppaasta tulisi levittää tietoa aiottua laajemmin ja sitä tulisi tehdä tunnetuksi rannikko- ja merialueilla.

31.

kehottaa toimenpideohjelmista käytävien neuvotteluiden nykyvaiheessa Euroopan komissiota hyväksymään toissijaisuusperiaatteen mukaisesti sen, että alueiden investointiprioriteetit ovat tukikelpoisia, erityisesti kun niillä on tämän strategian puitteissa vipuvaikutus rannikko- ja merimatkailuun; esimerkkeinä tällaisista investoinneista voidaan mainita mm. investoinnit huviveneilyyn ja merimatkailuun liittyviin infrastruktuureihin ja niiden kehittämiseen ja etenkin historiallisten kohteiden kunnostamiseen ja uudelleenkäyttöön (siviiliyhteiskunnan rakennusperintö ja teollinen rakennusperintö).

32.

kehottaa varmistamaan, että kaudella 2014–2020 käytetään tehokkaasti ja koordinoidusti kaikkia meri- ja rannikkomatkailun edistämiseksi käytettävissä olevia resursseja, myös pienille ja keskisuurille yrityksille tarkoitettuja Euroopan investointipankin tarjoamia lainoja ja takuita, erityisesti Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR), Horisontti 2020 -puiteohjelman sekä COSME- ja Luova Eurooppa -ohjelmien ja Life+:n puitteissa.

33.

korostaa, että saaret, syrjäisimmät alueet ja muut kaukana sijaitsevat kohteet ovat erittäin riippuvaisia lentoliikenteestä ja meriyhteyksistä, jotka puolestaan ovat riippuvaisia matkailusta. Matkailualan toimijat kertovat joutuvansa lakkauttamaan yrityksensä, kun kuljetuspalvelut lakkaavat, ja kuljetusalan toimijat ilmoittavat lopettavansa toimintansa, koska matkailualan toimijat sulkevat ovensa. Tästä syntyy tarve edistää poliitikkoja tämän kierteen katkaisemiseksi. Komitea pelkää, että vallitseva talouskriisi ja matkailun voimakas kausiluonteisuus kärjistävät tilannetta entisestään. Koska toisaalta 90 prosenttia tavaroista ja tuotteista, jotka sittemmin käytetään saarten matkailutoiminnassa, kuljetetaan meritse, ja kun rahti kannattaa taloudellisesti todellisuudessa vain yhteen suuntaan, olisi suosittava tukipolitiikkoja tämän epätasapainon purkamiseksi.

34.

kehottaa tähän liittyen komissiota ottamaan tarkasti huomioon saarten erityispiirteet. Saaret ovat lähes yksinomaisesti riippuvaisia lentoliikenteestä paitsi parantaakseen yhteyksiä matkailijoiden kannalta myös ylläpitääkseen sitä taloudellista toimintaa, josta niiden kehitys on riippuvainen ja joka puolestaan voi hyödyttää matkailualaa (esimerkiksi lentoliikenteen verottamista hiilidioksidipäästöjen perusteella ei voida lisätä ilman että ryhdytään muuntyyppisiin toimenpiteisiin saaristoalueilla, joille lentoliikenne on välttämätöntä). Tällaiset seikat tulisi ottaa huomioon erityisesti keskusteluissa yhtenäisestä eurooppalaisesta ilmatilasta ja lentoasemille ja lentoyhtiöille myönnettävää valtiontukea koskevista suuntaviivoista sekä sallimalla EAKR-rahoituksen myöntäminen lentoasemainfrastruktuureihin tehtäviin investointeihin.

35.

esittää lisäksi kehotuksen, että syrjäisimpien alueiden osalta otetaan huomioon niille ominaiset erityiset haittatekijät (eritoten alueiden huomattava syrjäisyys ja eristyneisyys suhteessa Euroopan muihin alueisiin) määriteltäessä ja sovellettaessa EU:n politiikkoja, joilla osaltaan edistetään kyseisten alueiden yhteyksiä ulkomaailmaan, mukauttamalla politiikkoja niiden erityiseen tilanteeseen.

36.

pitää valitettavana, että monilta rannikkoalueilta on heikot yhteydet sisämaahan, naapurialueisiin ja naapurimaihin. Komitea kaipaa strategista pohdintaa siitä, miten voidaan parantaa eri liikennemuotojen liityntäyhteyksiä liikenteen solmukohtien (lentoasemat, rautatieasemat ja satamat) ja naapurimaiden välillä ja helpottaa matkustajien kulkua eri merialueille ja -alueilla.

37.

pitää kiinni näkemyksestään, että rannikko- ja merimatkailun tulee hyödyttää paikallisia rannikkoyhteisöjä, ja puoltaa sen vuoksi erityistoimenpiteitä, joilla edistetään paikallisen työvoiman palkkausta, paikallisten tuotteiden hankintaa ja lähiruokajärjestelmien kehittämistä. Komitea katsoo, että tällainen sitoutuminen paikalliseen toimintaan tehostaa rannikko- ja merimatkailutarjontaa, vahvistaa paikallista työllisyyttä ja luo työpaikkoja kestäväpohjaisessa maa- ja kalataloudessa sekä palvelualalla ja auttaa näin ollen myös saavuttamaan sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta ja maaseudun kehittämistä koskevat EU:n tavoitteet.

38.

panee merkille, että monilla Euroopan rannikkoalueilla paikallista merellistä perintöä ei edistetä riittävästi. Komitea tähdentää, että merellisen ja rannikkoalueperinnön suojelu on saatettava yhteensopivaksi kaupallisten tai taloudellisten kehitystoimien kanssa, joita ovat esimerkiksi kaapelien ja putkistojen asentaminen, öljyn ja kaasun etsintä ja talteenotto, hiilen ja mineraalien louhinta, hiekan ja soran otto sekä jätteiden ja jätemaan käsittely. Komitean mielestä tulee uponneiden hylkyjen, vedenalaisten raunioiden, historiallisten alusten ja satamalaitosten, perinteisen kalastukseen liittyvän kaupan sekä kalastusperinteiden ja muun alaan liittyvän toiminnan (perinteiset veneveistämöt, verkonkudonta, elintarvikkeiden säilöntä jne.) kuulua tärkeimpiin paikallisiin matkailuvaltteihin.

39.

korostaa kalastusmatkailun tarjoavan vielä hyödyntämätöntä potentiaalia ja katsoo, että se voi tuoda rannikkoyhteisöille huomattavia etuja ja auttaa tekemään kalastustoiminnasta kannattavaa, suojelemaan paikallisia kalastusperinteitä ja monipuolistamaan paikallisten tulonlähteiden kirjoa.

40.

on yhtä mieltä siitä, että tapauksissa, joissa alukset käyttävät valikoivia ja perinteisiä pyyntimenetelmiä, EU:n tulisi tukea kalastusmatkailun edistämiseen tarvittavia investointeja ja katsoa kalastusmatkailu kaupallista kalastusta täydentäväksi toiminnaksi, joka tuottaa lisätuloja kalastusyhteisöille. Komitea kehottaa valtioita ja alueita yhdessä kalastus- ja matkailualan sekä muiden asianomaisten toimijoiden kanssa poistamaan mahdolliset oikeudelliset ja hallinnolliset esteet, jotka voivat haitata kalastusmatkailun kehitystä.

41.

kehottaa komissiota tehostamaan yhteistyötään Euroopan neuvoston kanssa ja kehittämään tiedottamista Euroopan rannikoiden uusista ja olemassa olevista kulttuurireiteistä ja tekemään niitä tunnetuksi.

42.

kannattaa rannikko- ja merialueiden matkailutoimistojen ja -virastojen järjestön perustamista. Se voisi toimia rannikko- ja merialueiden ammattilaistahojen yhteistyö- ja tiedonvaihtofoorumina ja auttaa näiden alueiden tunnetuksi tekemiseen tähtäävien yhteistyöohjelmien kehittämisessä ja täytäntöönpanossa.

43.

kannustaa alue- ja paikallisviranomaisia ryhtymään rakentavaan vuoropuheluun risteilyalan toimijoiden kanssa varmistaakseen paikalliset tavarantoimitukset näille aluksille ja päästäkseen osallisiksi entistä suuremmasta osasta matkustajien rahankäytöstä luomalla risteilyterminaaleihin tai niiden läheisyyteen viihtyisämpiä vastaanottoalueita, joissa on kauppoja, baareja ja ravintoloita ja joissa toimii paikallisia matkailuyrittäjiä, jotka voivat tarjota vaivattomia ja kestävyyskriteerien mukaisia retkiä lähistön nähtävyyksiin tutustumiseksi.

44.

katsoo, että viranomaiset voivat auttaa paikallisia liike-elämän toimijoita tekemään tuotteitaan tunnetuksi ja markkinoimaan niitä aiempaa tehokkaammin sekä varmistaa, että tietoa paikallisista nähtävyyksistä on tarjolla usealla kielellä ja että matkustajien turvallisuus ja hyvinvointi on turvattu. Alusten huolinta ja tuotejärjestelyt määränpäässä liittyvät laivanselvittäjien toimintaan. Alue- ja paikallisviranomaisten on tehtävä yhteistyötä laivanselvittäjien kanssa, jotta voidaan edistää tuotteiden ja paikallisten täydentävien toimintojen käyttöä.

45.

toteaa, että suuret risteilyalukset tuovat kohteisiin mittavia ihmisjoukkoja, mikä voi muodostua haasteeksi kuljetusten järjestämiselle kaikille rantautuville matkailijoille. Komitea pitää tervetulleena yhdennettyjen liikennejärjestelmien kehittämistä ja suunnitteluhankkeita, joilla pyritään vastaamaan suurin joukoin saapuvien matkailijoiden tarpeisiin paikallisväestön elämää häiritsemättä.

46.

panee merkille vesiurheilun ja vesiaktiviteettien suosion kasvun ja on hyvillään siitä, että niitä suunnittelevat ja tarjoavat usein pienet paikalliset yritykset. Komitea katsoo, että alaa koskevat yhteiset eurooppalaiset normit vahvistaisivat kuluttajien luottamusta ja parantaisivat turvallisuutta.

47.

kehottaa komissiota arvioimaan tarvetta venesatamainfrastruktuurin kehittämistä koskeville yhteisille puitteille. Ottaen huomioon, että Euroopassa on noin 4  500 huvivenesatamaa ja että veneily on yhä suositumpaa, komitea pyytää komissiota tukemaan tutkimuksen tekemistä yhteisistä normeista. Tutkimuksessa tulisi tarkastella erityisesti liikuntarajoitteisten henkilöiden liikkumismahdollisuuksia, turvallisuusvaatimuksia ja virkistyssatamien kapasiteettia.

48.

kehottaa venesatamia hallinnoivia alue- ja paikallisviranomaistahoja kehittämään yhdessä paikallisten sidosryhmien ja matkailualan toimijoiden kanssa strategioita kytkeäkseen satamansa koko alueeseen entistä paremmin ja kannustaakseen näin veneilijöitä tutustumaan satama-alueen äärellä levittäytyvään seutuun ja sen perinteisiin ja markkinoimaan vene- ja merimatkailun erikoistuotetta esimerkiksi veneseurojen, venesatamien ja rannikkojen matkailukohteiden kautta.

20.11.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 415/14

Esittelijä

Annabelle Jaeger (FR, PES)

Provence-Alpes Côte d’Azurin aluevaltuuston jäsen

Viiteasiakirja

Euroopan komission lausuntopyyntökirje 12. helmikuuta 2014

1.

kehottaa EU:ta asettamaan vuodeksi 2030 seuraavat kolme sitovaa ilmasto- ja energiatavoitetta:

Nämä kolme tavoitetta ovat välttämättömiä, jotta yli kahden asteen katastrofaalinen lämpeneminen voidaan vielä välttää ja jotta EU:n pitkän aikavälin tavoite (kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen 80–95 prosenttia) on mahdollista saavuttaa.

2.

muistuttaa Eurooppa-neuvoston 20.–21. maaliskuuta 2014 antamista päätelmistä, joissa valtion- ja hallitusten päämiehet sopivat tekevänsä viimeistään lokakuussa 2014 päätöksen uudesta poliittisesta kehyksestä. Alueiden komitea odottaa, että päätökseen sisältyy kunnianhimoisia tavoitteita. Komitea on tässä yhteydessä huolissaan siitä, että Euroopan komission tähän asti esittämät ehdotukset ovat liian vaatimattomia esitettyjen prosenttimäärien osalta, koska tavoitteita on noudatettava ainoastaan EU-tasolla, sekä ehdotetun hallintorakenteen suhteen.

3.

katsoo, että nämä kolme tavoitetta ovat teknisesti saavutettavissa ja hyödyttäisivät Euroopan taloutta. Ne ovat edellytyksenä pitkän aikavälin pysyvälle visiolle, joka tarjoaa Euroopalle kestävän kehityksen periaatteiden mukaisen, varman ja turvatun tulevaisuuden energia-alalla.

4.

katsoo, että EU:n tulisi lisäksi asettaa nettopäästöille lähes nollatavoite, joka olisi saavutettava vuoteen 2050 mennessä. Samalla on kuitenkin huolehdittava siitä, että estetään energiaköyhyyden paheneminen entisestään. Sen lisäksi, että on jatkuvasti vähennettävä kasvihuonekaasupäästöjä, on vahvistettava tutkimus- ja kehittämistoimia hiilidioksidin poistamiseksi ilmakehästä sekä edistettävä sellaisten ratkaisujen roolia, jotka perustuvat hiilidioksidin luonnolliseen sitoutumiseen.

5.

toteaa, että EU olisi näiden tavoitteiden hyväksymisen pohjalta valmis neuvottelemaan maailmanlaajuisesta ilmastosopimuksesta Pariisissa marras-joulukuussa 2015 järjestettävää, ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen (UNFCCC) osapuolten 21. kokousta (COP 21) silmällä pitäen, etenkin jos EU ilmoittaisi aikomuksensa YK:n puitesopimuksen mukaisiksi kansallisiksi osuuksiksi mahdollisimman pian ja viimeistään maaliskuun 2015 lopussa.

6.

suosittaa, että ehdotettu uusi energiapolitiikan hallintojärjestelmä tukeutuu 2020-paketiista saatuun kokemukseen, mikä muun muassa tarkoittaa sitovien tavoitteiden asettamista EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla ja jäsenvaltioiden tekemistä tilivelvollisiksi niiden täyttämisestä. Tästä syystä komitea katsoo, että ehdotettu yhteistyöhön perustuva lähestymistapa, jossa tavoitteet asetetaan ainoastaan EU:n tasolle, ei tarjoa riittävästi kannustimia näiden tavoitteiden täyttämiseksi ja tasoltaan kunnianhimoisempien tulosten saavuttamiseksi.

7.

pitää ehdottoman välttämättömänä, että uusiutuvan energian lisäämistä ja energiankulutuksen vähentämistä koskevat kansalliset tavoitteet vahvistetaan sitovasti kullekin jäsenvaltiolle ja että valtiot laativat niiden toteuttamiseksi alueellisia ja paikallisia strategioita, mikä olisi paitsi tehokkaampaa myös toissijaisuusperiaatteen mukaista. Tämän rakenteen olisi myös oltava osa uutta energiapolitiikan ohjausjärjestelmää.

8.

tähdentää, että uudella YMP:llä voi olla olennainen rooli kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä sekä hiilidioksidin talteenottoon kannustamisessa maa-, metsä- ja karjatalouden aloilla.

9.

korostaa paikallis- ja aluetason perustavaa roolia ilmastonmuutokseen, uusiutuvan energian kehittämiseen ja energiatehokkuuteen liittyvän politiikan laatimisessa ja täytäntöönpanossa, mutta muistuttaa myös, että kyseisten tahojen toiminta ei ole optimaalista ilman työlle annettavaa tunnustusta eli toimivaltuuksien ja taloudellisten resurssien osoittamista pitkällä aikavälillä.

10.

kehottaakin komissiota tunnustamaan paikallis- ja alueviranomaisten roolin ja hyödyntämään niiden toimintaa ilmasto- ja energiahaasteisiin vastaamisessa sekä ottamaan ne mukaan vuoteen 2030 ulottuviin toimintapuitteisiin ja uuteen energiapolitiikan ohjausjärjestelmään monitasoisen hallinnon periaatteiden – joissa tunnustetaan kunkin hallintotason rooli tehokkaan julkisen politiikan toteuttamisessa – mukaisesti.

11.

kehottaa paikallis- ja alueviranomaisia tarttumaan vielä nykyistäkin aktiivisemmin ilmastohaasteeseen asettamalla omat kunnianhimoiset tavoitteet vuodeksi 2030 ja viemään aloitteita yhdessä eteenpäin joulukuussa 2015 Pariisissa järjestettävää COP21-kokousta silmällä pitäen jatkaen suoraan siitä, mitä Varsovassa marraskuussa 2013 pidetyssä COP19-kokouksessa päätettiin paikallis- ja alueviranomaisten aseman tunnustamisesta maailmanlaajuiseen sopimukseen pyrittäessä.

12.

toteaa, että kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoite on toki olennaisen tärkeä selkeän viestin välittämiseksi siitä, että kaikki saastumisen kustannukset täytyy ottaa huomioon eli saastumista tulee vähentää, mutta korostaa, että on yhtä tärkeää täydentää tätä tavoitetta uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta koskevilla tavoitteilla, jotta energia-alan muutos johtaa varmasti vähähiiliseen talouteen, joka on turvattu, kilpailukykyinen ja kestävän kehityksen periaatteiden mukainen ja jolla on mahdollinen synergiavaikutus ilmastonmuutokseen.

13.

korostaa tarvetta asettaa sitovia tavoitteita, jotka auttavat ohjaamaan investointeja puhtaan teknologian kehittämiseen. Tämän lisäksi on kiireellistä tarjota sääntelyvarmuutta niille, jotka investoivat vähähiilisiin teknologioihin. Jäsenvaltioiden on taattava yksiselitteinen ja vakaa säädöskehys estämään uusien säännösten taannehtivuutta.

14.

muistuttaa, että taakan tulee jakautua oikeudenmukaisesti maiden, alueiden ja kuntien välillä ja että on otettava huomioon aluesuunnitteluun liittyvät rajoitukset ja uusiutuvien energialähteiden saatavuus paikallistasolla estämättä alueita ja kuntia etenemästä halutessaan muita nopeammin.

15.

korostaa, että EU-tason ja jäsenvaltioiden politiikkaa laadittaessa on pidettävä mielessä tarve pitää energialasku kohtuullisena ja että energiatehokkuus on tässä yhteydessä keskeinen väline, sillä sen ansiosta kuluttajat ja EU:n jäsenvaltiot voivat säästää yli 200 miljardia euroa joka vuosi vuoteen 2030 asti (1). Lisäksi komitea katsoo, että jäsenvaltioita sekä paikallis- ja alueviranomaisia olisi kehotettava toteuttamaan erityisiä perheille ja muita heikommassa asemassa oleville kuluttajille suunnattuja toimenpiteitä energiaköyhyyden torjumiseksi. Yhden ensisijaisista keinoista parantaa energiatehokkuutta on oltava rakennusten kunnostaminen, joka voi luoda merkittävästi työpaikkoja yhteiskunnallisesti erittäin herkälle rakennusalalle. Lisäksi se mahdollistaa innovoinnin energiatehokkaiden ja biopohjaisten uusien materiaalien alalla, mikä merkitsee investoimista tutkimukseen, kehitykseen ja innovointiin. Siksi EU:n tasolle täytyy perustaa erityisiä rahastoja rakennusten energiatehokkuuden parantamista varten.

16.

muistuttaa, että Eurooppa on maailman suurin energiantuoja ja katsoo, että nykyistä kunnianhimoisemmat eurooppalaiset tavoitteet, joilla pyrittäisiin saavuttamaan energiansäästöjä vuoteen 2030 mennessä ja samalla lisäämään uusiutuvan energian osuutta, vähentäisivät merkittävästi Euroopan energiantuontia ja parantaisivat sen energiaomavaraisuutta.

17.

Yhden ensisijaisista keinoista parantaa energiatehokkuutta on oltava rakennusten kunnostaminen. Samalla on myös rakennettava uusia, energiatehokkaita asuntoja. Ei olisi kuitenkaan järkevää tehdä päätöksiä näistä kysymyksistä yhden ainoan näkökulman pohjalta. Paikallis- ja alueyhteisöt ovat tarkoituksenmukainen taso, jolla konkreettiset päätökset voidaan tehdä asianmukaisesti. Tämän pitäisi johtaa siihen, että luodaan merkittävästi työpaikkoja yhteiskunnallisesti erittäin herkälle rakennusalalle. Lisäksi se mahdollistaa innovoinnin energiatehokkaiden ja biopohjaisten uusien materiaalien alalla, mikä merkitsee investoimista tutkimukseen, kehitykseen ja innovointiin.

18.

korostaa, että uusiutuvista energialähteistä voitaisiin saada lähes puolet Euroopan kuluttamasta energiasta vuonna 2030 (lähteet: Fraunhofer-instituutti (2) ja Saksan ilmailu- ja avaruusalan keskus (3)).

19.

korostaa energiansäästöpotentiaalin tärkeyttä; energiansäästömahdollisuuksia on eniten niissä EU-maissa, joihin tuodaan eniten kaasua ja öljyä. EU:n energiatehokkuuteen investoiminen vuoteen 2030 mennessä auttaisi EU:ta vähentämään tuntuvasti energian tuontia Eurooppaan ja parantaisi näin EU:n energian toimitusvarmuutta sekä aiempaa tehokkaampien, turvallisempien, taloudellisempien ja työpaikkoja luovien uusien teknologioiden kehittämistä.

20.

katsoo, että EU:n energiaomavaraisuutta ja energian toimitusvarmuutta voitaisiin parantaa kaikkien paikallisten uusiutuvien energialähteiden hyödyntämisen ohella myös kehittämällä energian sisämarkkinoita esimerkiksi kuluttajien pienimuotoisesti tuottaman uusiutuvan energian, uusien yhteenliitäntöjen, energian varastoinnin ja älyverkkojen avulla, minkä saavuttamiseksi kaikki jäsenvaltiot velvoitetaan hyväksymään asiaa edistävä säännöstö, ja korostaa, että uusiutuvien energialähteiden monipuolisuus hillitsee hintojen vaihtelua, vähentää energiajärjestelmän haavoittuvuutta ja mahdollistaa toimituskatkosten välttämisen.

21.

katsoo, että Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden on helpotettava energiainfrastruktuurien muuntamista parantamalla rajatylittäviä yhteenliitäntöjä. Erityisen kiireellistä tämä on kauimpana sovitusta tavoitteesta olevien valtioiden välillä. Tavoitteena on taata sähkövirran yhteenliitäntöjen tasoksi vähintään 10 prosenttia tuotantokapasiteetista.

22.

suhtautuu myönteisesti ns. takapainottamisen (backloading) hyväksymiseen päästökauppajärjestelmän toiminnan parantamiseksi, mutta on sitä mieltä, että päästökauppajärjestelmän rakenteellinen uudistaminen on välttämätöntä. Komitea kannattaa tässä yhteydessä Euroopan komission ehdotusta luoda myös ”markkinavakausvaranto”, joka tulisi kuitenkin ottaa käyttöön jo hyvissä ajoin ennen vuotta 2020. Komitea pitää välttämättömänä, että vakausvarantoa täydennetään muilla toimenpiteillä, kuten poistamalla päästöoikeuksien ylijäämä pysyvästi ja asettamalla pohjahinta.

23.

kehottaa Euroopan komissiota rajoittamaan kansainvälisten hiilihyvitysten ostamiseen turvautumista. Hyvitykset estävät EU:ssa tarvittavien rakenteellisten muutosten käynnistämisen eivätkä myöskään edistä investoimista EU:n alueeseen. Komitea kehottaa lisäksi toteuttamaan toimenpiteitä, joilla kannustetaan varastoimaan hiiltä kestävästi hoidettuihin metsiin.

24.

katsoo, että osa päästökaupan tuotoista tulee käyttää paikallis- ja aluetasolla toteutettaviin toimenpiteisiin.

25.

katsoo, että on tärkeää kehittää edelleen myös muita yhteisiä ohjauskeinoja ilmastonmuutosvaikutusten vähentämiseksi, kuten ekologista suunnittelua ja julkisia hankintoja. Hiilidioksidivero on tehokas ohjauskeino, jota voidaan kehittää siitä saatujen myönteisten kokemusten pohjalta.

26.

katsoo, että kuluttajien pienimuotoisesti uusiutuvista lähteistä tuottaman energian tulee olla yksi ratkaisuista, joita tuetaan EU:n tulevilla energia-alan toimilla, sillä se parantaa Euroopan talouden kykyä sopeutua hintojen vaihteluun. Samalla tulisi velvoittaa kaikki valtiot antamaan kyseisen tavoitteen saavuttamista edistävää lainsäädäntöä.

27.

katsoo, että erityistä huomiota on annettava kansalaisten paikallisella ja alueellisella tasolla muodostamille osuuskunnille, jotka edistävät uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käyttöä, koska ne ovat yhtäältä lisäenergian tarjoajia ja toisaalta parantavat merkittävästi ihmisten tietoisuutta energian järkevästä käytöstä.

28.

toteaa, että ihmisten kannalta on hyödyllisempää, jos heitä lähinnä olevat viranomaistahot pystyvät tukemaan heitä parhaiten energiaongelmien ratkaisemisessa samantasoisin kustannuksin ja että kehitetään paikallisia energiantuotantoratkaisuja vastauksena maailmanmarkkinahintojen nousuun. Paikallis- ja alueyhteisöjen tulee myös energiantuotantolaitosten omistajina omaksua entistä merkittävämpi rooli uusiutuvien energialähteiden kehittämisessä.

29.

muistuttaa tarpeesta varmistaa johdonmukaisuus EU:n kilpailuoikeuden ja EU:n energiapolitiikan perusperiaatteiden välillä ottaen huomioon, että kilpailuoikeuden suhteen EU:lla on yksinomainen toimivalta kun taas energiapolitiikan perusperiaatteiden mukaan EU ja jäsenvaltiot jakavat vastuun ja paikallis- ja alueyhteisöjen ja etenkin paikallisten ja alueellisten energiatoimistojen tärkeää roolia on kunnioitettava.

30.

toteaa lukuisten viimeaikaisten sään ääri-ilmiöiden osoittaneen, että paikallistahot joutuvat kärsimään toimettomuuden suorista seurauksista ja maksamaan kovan hinnan tulevista ongelmista, ellei energia-alan muutosta vauhditeta.

31.

panee merkille, että UNDP:n (4) arvion mukaan yli 70 prosenttia ilmastonmuutoksen lieventämistoimenpiteistä ja jopa 90 prosenttia ilmastonmuutokseen sopeutumiseen tähtäävistä toimenpiteistä on paikallisviranomaisten toteuttamia.

32.

muistuttaa, että Euroopan unionilla on strategia ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi ja että suurimmat ilmastonmuutokseen sopeutumiseen liittyvät haasteet kohdistuvat tulevina vuosikymmeninä alue- ja paikallisyhteisöihin. Alueilla ja kunnissa olisikin ryhdyttävä suuriin ponnistuksiin ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevien ohjelmien käynnistämiseksi ottaen huomioon myös tarve tarkistaa strategiaa vuoden 2020 jälkeiseksi ajaksi, ja tähän on osoitettava Euroopan unionin varoja.

33.

korostaa, että paikallis- ja alueviranomaiset voivat kansalaisia lähellä olevina tahoina auttaa tiedottamaan ja valistamaan energia-alan muutostoimien taloudellisista ja sosiaalisista hyödyistä paikallistasolla.

34.

korostaa, että vuoteen 2030 ulottuvien toimintapuitteiden on perustuttava paikallistasolla toteutettaviin EU-aloitteisiin, joita on laajennettava; tällaisia ovat esimerkiksi EU:n kaupunginjohtajien ilmastosopimus (jota komitea haluaisi jatkettavan vuoteen 2030), Mayors Adapt -aloite ja muut EU:n rahoittamat hankkeet. Komitea kehottaa tässä yhteydessä Euroopan komissiota varmistamaan politiikan johdonmukaisuuden sekä eri aloitteiden välisen synergian sekä ottamaan AK:n asianmukaisella tavalla mukaan niiden suunnitteluun ja täytäntöönpanoon. Nämä EU:n tarjoamat mahdollisuudet tulisi saattaa myös pienten kaupunkien ja maaseutualueiden ulottuville.

35.

painottaa, että pidemmälle pääsemiseksi paikallis- ja alueviranomaisten on hyödyllistä asettaa vuoteen 2030 asti erillisiä määrällisiä tavoitteita, jotka koskevat päästöjen vähentämistä, uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energiaa ja energiansäästöä ja niitä on tuettava tarvittavilla paikallis- ja aluetason strategioilla paikallis- ja alueyhteisöjen aloitteiden vauhdittamiseksi. Nämä tavoitteet voidaan asettaa muun muassa vahvistamalla ja laajentamalla kaupunginjohtajien ilmastosopimusta, jota tulisi jatkaa vuoden 2020 jälkeen.

36.

esittää, että Euroopan komissio tekisi ehdotuksia energia-alan muutostoimien rahoittamiseksi muun muassa EIP:stä, joka voisi tukea olemassa olevia tai perustettavia paikallisia rahoitusrakenteita vuosiksi 2014–2020 tarjolla olevan EU-rahoituksen (Life+Clima, rakennerahastot, Horisontti 2020 -puiteohjelma, Verkkojen Eurooppa jne.) lisäksi.

37.

kehottaa paikallis- ja alueviranomaisia yhdistämään voimansa tämän lausunnon pohjalta ja tuomaan yhdessä äänensä kuuluville ennen COP21-kokousta ja sen jälkeen. Tärkeä välivaihe on Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerin 23. syyskuuta New Yorkissa järjestämä ilmastohuippukokous.

20.11.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 415/18

Esittelijä

Gordon Keymer (UK, ECR), Tandridgen hallintopiirivaltuutettu

Viiteasiakirja

1.

painottaa maantieteellisesti ja väestörakenteeltaan haastavien EU:n alueiden merkitystä, mukaan lukien Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 174 ja 349 artiklassa mainitut alueet, jotka ovat nykyisin kasvavien haasteiden edessä taatakseen liikennepalvelut paikallistasolla.

2.

toteaa, että kyseiset alueet, joita tässä lausunnossa kutsutaan ”haastaviksi alueiksi”, käsittävät rajaseutualueet, vuoristoalueet, saaristoalueet, harvaanasutut alueet (pohjoisimmat alueet mukaan luettuina) (SEUT:n 174 artikla), yhdeksän syrjäisintä aluetta (SEUT:n 349 artikla) sekä kaikki muut samankaltaisten haasteiden edessä olevat EU:n alueet. Lisäksi on alueita, joiden väestö asuu hyvin hajallaan.

3.

katsoo, että julkiseen liikenteeseen liittyviä haasteita kyseisillä alueilla voivat olla mm. korkeammat kustannukset ja suuremmat rahoitustarpeet palveluiden tuottamiseksi, väestörakenteen muutos – väestökato, jäljelle jäävän väestön ikääntyminen ja asutuksen hajanaisuus – sekä kuluttajien tasoltaan vaihteleva julkisen liikenteen palveluiden kysyntä. Myös talouden taantuminen on ilmeistä eräillä näistä alueista. Lisäksi syrjäisimpien alueiden osalta ovat etäinen sijainti, eristyneisyys ja äärimmäinen riippuvuus tehokkaista liikennejärjestelmistä ilmeisiä tosiasioita.

4.

katsoo, että liikkuvuus, kyky siirtyä vaivattomasti paikasta toiseen, on ennen kaikkea perussopimuksissa vahvistettuun henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen liittyvä oikeus ja kansalaisten elämänlaadun ennakkoedellytys kyseisillä alueilla, kun he haluavat käyttää keskeisiä julkisia palveluita (esim. koulutus-, terveys- ja sosiaalipalvelut), käydä töissä tai etsiä työllistymismahdollisuuksia, harjoittaa vapaa-ajan toimintaa, vierailla sukulaistensa luona, hankkia tavaroita ja palveluita tai käyttää oikeuttaan matkustaa kauemmas.

5.

korostaa, että julkisen meri-, maantie- ja rautatieliikenteen järjestelmät, jotka täyttävät nämä liikkuvuutta koskevat perustarpeet, ovat usein paikallis-, alue- ja valtion viranomaistahojen omistuksessa tai niiden hallinnoimia. Merkittävä määrä paikallis- ja alueyhteisöjä myös omistaa alueellisia lentoasemia kokonaan tai osittain.

6.

toteaa, että SEUT:n 174 artiklan mukaan tiettyihin alueisiin on kiinnitettävä ”erityistä huomiota” ja että SEUT:n 349 artiklan mukaan syrjäisimpiin alueisiin on sovellettava ”erityistoimenpiteitä” EU:n ja jäsenvaltioiden politiikkojen muotoilussa. Vaikka Euroopan rakenne- ja investointirahastojen ohjelmakauden 2014–2020 säännöissä otetaan haastavat alueet jossain määrin lukuun, EU:n politiikkoihin sisältyviä nykyisiä määräyksiä muilla liikenteeseen vaikuttavilla aloilla tulisi hyödyntää nykyistä paremmin perussopimukseen sisältyvien sitoumusten huomioon ottamiseksi.

7.

katsoo, että yksi syy tähän on todennäköisesti se, että SEUT:n 174 artiklassa ei täsmennetä asianomaisen ”alueen” kokoa. Eräät valtiot tulkitsevat tätä artiklaa NUTS 2 -tasolla, kun taas komissio tutkimustyössään ja muut sidosryhmät ovat pitäneet NUTS 3 -tasoa tarkoituksenmukaisena. AK katsoo, että liikkuvuutta (ennemminkin kuin Euroopan rakenne- ja investointirahastojen tarkoitusperiä) edistettäessä on asianmukaista ottaa huomioon kaikenkokoiset haastavat alueet, NUTS 3 -tason ja sitä alemman tason alueet mukaan luettuina.

8.

toteaa, että haastavilla alueilla on olennainen rooli EU:n tasapainoisen kehityksen kannalta erityisesti, kun ajatellaan raaka-aineiden saatavuutta, maa- ja kalataloutta, ympäristön suojelua, matkailua, rajatylittäviä yhteyksiä ja vapaa-ajan mahdollisuuksia. Liikenneyhteyksien parantaminen näiden alueiden sisällä ja näiltä alueilta muualle EU:hun on siksi sekä EU:n koheesiopolitiikan että EU:n liikkuvuuspolitiikan olennainen osatekijä ei ainoastaan henkilöiden vaan myös tavaroiden liikkuvuutta ajatellen. Tukemalla nykyistä voimakkaampaa talouskasvua haastavilla alueilla edistettäisiin osaltaan sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa sekä koko unionin alueellista yhteenkuuluvuutta.

9.

katsoo, että olisi analysoitava, kuinka liikkuvuuteen liittyvät haittatekijät, joista nämä alueet kärsivät, vaikuttavat alueiden talous- ja aluekehitysmallien muotoutumiseen ja siten nykyiseen ja tulevaan työllisyyteen. Eräiden näiden alueiden syrjäinen sijainti ja eristyneisyys merkitsee sitä, että niiden markkinat ovat pieniä ja vähemmän houkuttelevia ja etteivät ne näin ollen kykene luomaan riittävästi työpaikkoja. Näiden alueiden ihmiset puolestaan joutuvat jäämään maantieteelliselle alueelleen työperäiseen liikkuvuuteen liittyvien vaikeuksien johdosta, mikä nostaa työttömyysastetta.

10.

pitää sen vuoksi tervetulleena kestäväpohjaista liikennettä koskevan erityisen temaattisen tavoitteen sisällyttämistä Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI-rahastojen) ohjelmaan 2014–2020 sekä monia muita temaattisia tavoitteita, jotka voivat osaltaan auttaa liikkuvuuden edistämisessä.

11.

pitää niin ikään tervetulleena mahdollisuutta mukauttaa ERI-osarahoitusosuuksia ”vakavista ja pysyvistä luontoon ja väestöön liittyvistä haitoista” kärsivien alueiden huomioon ottamiseksi (yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 121 artikla) sekä mahdollisuutta EAKR:n puitteissa myöntää ”erityinen lisämääräraha” syrjäisimmille ja pohjoisimmille alueille ja vapauttaa ne temaattista keskittämistä koskevasta vaatimuksesta (EAKR-asetuksen 10–12 artikla).

12.

tähdentää ERI-rahastojen merkitystä kestävällä pohjalla olevan liikkuvuuden edistämisessä kaikilla Euroopan alueilla. Komitea pitää kuitenkin valitettavana, että temaattisen tavoitteen nro 7 ”kestävän liikenteen edistäminen ja pullonkaulojen poistaminen tärkeimmistä liikenneverkkoinfrastruktuureista” rahoittaminen saattaa vauraimmilla alueilla olla vaikeaa, vaikka se asetusten mukaan on sallittua kaikilla alueilla, jos Euroopan komission näkemys asiasta tulevia toimenpideohjelmia käsittelevissä kahdenvälisissä neuvotteluissa on rajoittava.

13.

kehottaakin jäsenvaltioita ja ERI- rahastojen hallintoviranomaisia vastaamaan kaikkien haastavien alueiden kiireellisimpiin liikkuvuutta koskeviin tarpeisiin ja ottamaan ne huomioon laadittaessa toimenpideohjelmia ja kumppanuussopimuksia ERI-rahastojen soveltamista varten.

14.

katsoo, että EU:n muilla rahastoilla sekä Euroopan investointipankin ja yksityisen sektorin rahoituksella voisi niin ikään olla nykyistä vahvempi tukirooli. Alueiden komitea pitää erityisen tärkeänä valvoa alueellisen ulottuvuuden sisällyttämistä ERI-rahastoihin (ja näiden suuntaamista yhteisen strategiakehyksen avulla) sekä seurata temaattisten rahastojen, kuten Verkkojen Eurooppa -välineen ja siihen liittyvän TEN-T-ohjelman sekä Horisontti 2020 -puiteohjelman ja siihen liittyvän Civitas-ohjelman, alueellisia vaikutuksia. Näistä rahastoista rahoitettavissa ohjelmissa liikkuvuutta haastavilla alueilla ei aseteta etusijalle, ja siksi kaikkien hallintotasojen tulee nivoa kentällä nämä eri rahastot yhteen koordinoidummin ja innovatiivisemmin.

15.

panee merkille EU:n sitoumuksen esimerkiksi käyttää Euroopan laajuisten liikenneverkkojen rahoitusta kaikkien unionin alueiden, mukaan lukien syrjäiset alueet, syrjäisimmät alueet, saaristoalueet, syrjäseutualueet ja vuoristoalueet sekä harvaan asutut alueet, saavutettavuuden ja yhteyksien toimivuuden tukemiseen (asetuksen 1315/2013 4 artikla).

16.

toteaa kuitenkin, että Verkkojen Eurooppa -välineestä osoitetuista TEN-T-varoista 95 prosenttia käytetään pelkästään runkoverkkoon. Näin vahvistetaan Euroopan ydintä ja sen suurkaupunkien tiheää verkostoa. Tulisi ryhtyä erityistoimiin sen varmistamiseksi, että TEN-T-verkkojen parannusten myönteisistä vaikutuksista on hyötyä myös paikallisille liikenneyhteyksille haastavilla alueilla, edistämällä näiden alueiden yhteyksiä tärkeimpiin valtakunnallisiin ja eurooppalaisiin liikennekäytäviin.

17.

korostaa siksi tarvetta rahoittaa kokonaisuudessaan yhteyksiä Euroopan laajuisten liikenneverkkojen runkoverkon ja kattavan verkon välillä sekä kattavan verkon ja haastavien alueiden paikallisten liikenneyhteyksien välillä. Lisäksi Verkkojen Eurooppa -välineen määrärahoja tulisi kasvattaa osana monivuotisen rahoituskehyksen väliarviointia, jotta rahoitusta voitaisiin kohdentaa rajatylittäviin liittymäkohtiin ja pullonkauloihin TEN-T-runkoverkossa. Tämä auttaa osaltaan integroimaan kaikki Euroopan alueet kestäväpohjaiseen ja tehokkaaseen eurooppalaiseen matkustaja- ja tavaraliikennejärjestelmään. Koska TEN-T-ohjelman tavoitteena on kehityserojen poistaminen, myös haastavien alueiden tarpeet niiden talous- ja aluekehitysmallien toteuttamisen osalta tulisi ottaa huomioon osana vuosina 2016–2017 toteutettavaksi suunniteltua TEN-T-karttojen tarkistusta.

18.

toteaa, että Horisontti 2020 -puiteohjelmassa ja siihen liittyvässä vähän saastuttavaa liikennettä koskevassa Civitas-ohjelmassa keskitytään edistykselliseen ajoneuvoteknologiaan liikenteen resurssitehokkuuden lisäämiseksi. Nämä tavoitteet ovat hyvin varteenotettavia, sillä ne auttavat myös parantamaan julkista liikennettä haastavilla alueilla, missä ajoneuvojen kustannustehokkuus on keskeinen kysymys.

19.

painottaa, että tarvitaankin uusia lähestymistapoja liikenteen rahoittamiseksi haastavilla alueilla. Kyse voisi tällöin olla esimerkiksi kansalaisille tarjottavista henkilökohtaisista liikennevarannoista, kuten ”liikkuvuussekeistä”, joita muutamissa jäsenvaltioissa on kehitetty tuloksekkaasti, kuljetuspalvelujen tarjoajille myönnettävistä verovapautuksista tai yhteistyöjärjestelyistä, jotka mahdollistavat ajoneuvojen yhteiskäytön eri liikenteenharjoittajien välillä.

20.

katsoo, että rahoitusta koskevia uusia lähestymistapoja on myös tuettava uusin välinein. Älykkäitä liikennejärjestelmiä ja entistä kehittyneempää tieto- ja viestintäteknologiaa voitaisiin hyödyntää aikataulu- ja reittiperusteisen julkisen liikenteen korvaamiseksi kysyntälähtöisillä kuljetuksilla, joista esimerkkeinä mainittakoon tilauslinja-autot, yhteistaksit ja autojen yhteiskäyttö. Kysyntälähtöisiä kuljetuksia hyödyntämällä voidaan itse asiassa tarjota nykyistä tehokkaampia ja kilpailukykyisempiä julkisen maantieliikenteen palveluita tämänhetkistä alhaisemmin kustannuksin, sillä kuljetuspalveluita tarjotaan olemassa olevan todellisen kysynnän mukaan. Yhteiset kuljetusjärjestelmät, esimerkiksi koululaisten ja muiden matkustajien yhteiskuljetukset, ovat niin ikään toimineet hyvin eräillä syrjäisillä alueilla; samoin kävelemisen ja pyöräilyn edistäminen. Tämänkaltaiset järjestelmät aikaansaavat säästöjä, vähentävät riippuvuutta auton käytöstä ja supistavat päästöjä.

21.

toteaa, että näitä ratkaisuja voitaisiin tukea helpottamalla toimia, joista esimerkkeinä mainittakoon yhdennetty sähköinen matkalippujärjestelmä tai eri liikennemuodot kattava älykortti, keskenään yhteensopivat sähköisen maksamisen standardit; yhdennetty aikataulutus niillä matkanosuuksilla, jotka eivät perustu kysyntälähtöisyyteen, sekä älypuhelinsovellusten hyödyntäminen, jotta kansalaisille tarjotaan uusia mahdollisuuksia tietojen saamiseen ja maksujen suorittamiseen.

22.

toteaa olevan tärkeää varmistaa, että tämänkaltaisista uusista liikkuvuusratkaisuista tiedotetaan asianmukaisesti ja että ne ovat käyttäjien kannalta kohtuuhintaisia, helposti saavutettavia ja tyydyttäviä. Onnistumisen varmistamisessa voi auttaa se, että (todelliset ja potentiaaliset) käyttäjät osallistuvat aktiivisesti tarpeidensa määrittelyyn.

23.

painottaa, että paikallis- ja alueviranomaiset ovat monien näiden innovaatioiden keskeinen liikkeellepaneva voima.

24.

korostaa kuitenkin, että kyseisenlaisiin liikkuvuushankkeisiin tulisi myöntää rahoitusta ainoastaan, kun ne ovat osa asianomaisen alueen kattavaa järkevää liikkuvuuspolitiikkaa ja kun ne voidaan perustella luotettavilla arvioilla mahdollisesta kysynnästä.

25.

korostaa merkittävää roolia, joka myös satamilla ja lentoasemilla sekä niiden sisämaayhteyksillä voi olla edistettäessä haastavien alueiden kehitystä ja luotaessa yhteyksiä kansalaisten ja suurten kaupunkikeskusten välille. Esimerkiksi saariyhteisöille ja syrjäisimmille alueille nämä yhteydet ovat ainoa mahdollinen liikennemuoto ja ratkaisevan tärkeitä niiden selviytymisen kannalta ja kun ajatellaan niiden yhteyksiä niin asianomaiseen jäsenvaltioon kuin muualle EU:hun. Haastavien alueiden satamiin ja lentoasemiin onkin aiheellista kiinnittää erityistä huomiota EU:n säännöissä: julkisia hankintoja ja käyttöoikeussopimuksia koskevissa säännöissä (julkisen palvelun velvoitteiden käyttö mukaan luettuna) sekä satamiin, lentoliikenteeseen ja yleishyödyllisiin taloudellisiin palveluihin sovellettavissa EU:n valtiontukisäännöissä.

26.

muistuttaa, että perussopimusten mukaan (pöytäkirja N:o 26) jäsenvaltioilla on laaja harkintavalta määriteltäessä julkisen palvelun velvoitteita ja yleishyödyllisiä taloudellisia palveluita käyttäjien tarpeet mahdollisimman hyvin huomioiden ja että Euroopan komissio voi puuttua asiaan ainoastaan, kun kyse on ilmeisestä virheestä.

27.

kiinnittää huomiota myös siihen, että koko EU:ssa on saatavilla liikennepalvelujen tarjoajille puutteellisesti tietoja julkisen palvelun velvoitteista yhdestä ja samasta lähteestä käsin. Nykyistä suurempi avoimuus tässä yhteydessä voisi poistaa markkinahäiriöitä ja edistää kilpailun kiristymistä toimijoiden välillä haastavilla alueilla.

28.

suhtautuu myönteisesti ilmailualan valtiontukia koskeviin Euroopan komission äskettäisiin suuntaviivoihin, joihin sisältyy tiettyä joustavuutta ja jotka mahdollistavat tuen myöntämisen lentoasemien investointeihin ja toimintaan sekä toiminnan aloittamiseen myönnettävän tuen lentoyhtiöille syrjäisillä alueilla ja alueilla, minne kulkuyhteydet ovat huonot. Kyseisten lentoasemien on usein kyettävä selviytymään suuresta kausiluonteisesta kysynnästä, vaikka vuoden muina aikoina niillä olisi käyttämätöntä kapasiteettia.

29.

pahoittelee kuitenkin rajoitusta, joka koskee aluekehitysrahastoa rahoituskaudella 2014–2020 ja jonka pohjalta lentoasemainfrastruktuurien rahoittaminen käytännössä kielletään useimmissa tapauksissa.

30.

painottaa matkustajien oikeuksia koskevan vahvan, avoimen ja täysimääräisesti sovellettavan järjestelmän merkitystä kaikissa julkisen liikenteen muodoissa, mutta myös useita liikennemuotoja yhdistävillä matkoilla. Usean etapin lento- tai junamatkojen osalta tulisi entisestään kannustaa lentoyhtiöiden välistä yhdistettyä matkalippujärjestelmää koskeviin sopimuksiin. Ne hyödyttävät syrjäisten alueiden lentomatkustajia sekä yksinkertaisuuden että hinnan osalta. Alueellisille syöttölentoyhtiöille tai paikallisten raideliikennereittien ylläpitäjille aiheutuvat korvauskustannukset siitä, että myöhästytään jatkolentoyhteyksistä keskuslentoasemilla tai suurilla rautatieasemilla, eivät kuitenkaan saa olla niin kohtuuttomia, että ne estävät näiden sopimusten käytön lisääntymisen.

31.

katsoo, että enemmän voidaan tehdä sen varmistamiseksi, että poliittiset päättäjät omaksuvat kokonaisvaltaisen, multimodaalisen, kestäväpohjaisen ja koordinoidun lähestymistavan näiden alueiden liikkuvuutta koskeviin haasteisiin. Toissijaisuusperiaatteen mukaisesti vastaukset on löydettävä ensisijaisesti paikallis- ja aluetasolla. EU:n on ryhdyttävä tukitoimiin ainoastaan, jos ne tuovat lisäarvoa.

32.

korostaa, että Euroopan komission ehdottamissa mahdollisissa uusissa toimissa byrokratia on vähennettävä välttämättömimpään.

33.

toteaa, että hajautetun hallinnon mallit, joissa liikenteen alan toimivalta ja vastaava rahoitus siirretään valtiotasoa alemmas, ovat osoittautuneet tehokkaiksi useissa jäsenvaltioissa.

34.

toteaa lisäksi, että liikkuvuudessa haastavilla alueilla ei pitäisi olla kysymys yksinomaan liikenneinfrastruktuurin ja -palveluiden kehittämisestä. Liikkuvuushankkeiden tulee olla erottamaton osa haastavia alueita kokonaisuudessaan koskevaa kehittämissuunnittelua. Mahdolliset uudet liiketoiminta-, teollisuus- ja asuinalueet, jotka ovat heikkojen liikenneyhteyksien päässä, voisivat esimerkiksi edellyttää rakennuttajaa osallistumaan uusien julkisen liikenteen palveluiden kustannuksiin.

35.

korostaa paikallisen liikkuvuussuunnittelun merkittävää roolia sekä sitä, ettei paikallisissa liikkuvuussuunnitelmissa tulisi rajoittua vain kaupunkialueisiin, vaan ne tulisi ulottaa lähialueisiin tai ainakin laatia yhdessä niiden kanssa, maaseutualueet mukaan luettuina, osana laajempaa paikkalähtöistä kehitysstrategiaa. Näin varmistetaan, että liikennejärjestelmät tiheämmin asutuilla alueilla hyödyttävät myös syrjäisiä alueita. Näissä liikennesuunnitelmissa ei tulisi ottaa huomioon ainoastaan lyhyitä reittejä, jotka ovat tarpeen välittömien tarpeiden tyydyttämiseksi paikallisesti, vaan myös pidemmät reitit, jotka yhdistävät haastavat alueet suuriin kaupunkikeskuksiin.

36.

tuo erityisesti esiin EU:ssa harjoitettavan rajatylittävän julkisen liikenteen, johon liittyy usein erityisongelmia. Niitä ovat muun muassa ympäristövaatimuksia, sähköjärjestelmiä, turvallisuusnormeja ja henkilöstön koulutusta koskevat erot jäsenvaltioiden välillä sekä myös oikeudelliset erot tai se, etteivät toimivaltaiset viranomaiset ole sopineet rahoituksesta. Uudet hallintomallit, yhteisen lainsäädäntökehyksen käyttö – kuten eurooppalaiset alueellisen yhteistyön yhtymät (EAYY) –, yhteistyösopimukset ja yhteisen rajatylittävän liikenneviranomaisen perustaminen voisivat auttaa vastaamaan näihin haasteisiin esimerkiksi niin, että myönnetään lupia, joilla helpotetaan liikkuvuutta rajaseutualueiden välillä, sillä edellytyksellä, että ne voidaan saada aikaan mahdollisimman vähäisellä byrokratialla.

37.

kehottaa, että tehdessään lainsäädännön vaikutuksia koskevia arviointeja liikkuvuuden alalla Euroopan komissio kiinnittää eritystä huomiota EU:n liikkuvuuspolitiikkojen ja -ohjelmien vaikutukseen haastavien alueiden osalta.

38.

kehottaa niin ikään Euroopan komissiota toteuttamaan alueiden komitean ehdotuksen mukaisesti alueellisten vaikutusten arviointeja, joiden avulla olisi mahdollista ottaa huomioon EU:n liikkuvuuspolitiikkojen alueelliset vaikutukset haastavilla alueilla. Myös väestön ikääntymisen, väestökadon, asutuksen hajanaisuuden ja aivovuodon kaltaiset väestökysymykset tulisi ottaa huomioon.

39.

katsoo, ettei liikennepalveluiden tarjoamista riskialttiilla alueilla ymmärretä vielä eurooppalaiseksi haasteeksi. EU:n sääntelyssä keskitytään varmistamaan markkinoiden mahdollisimman vähäinen vääristyminen sen sijaan, että luotaisiin oikeudellinen kehys, jolla ennakoivasti tuettaisiin liikkuvuusratkaisujen kehittämistä haastavilla alueilla.

40.

kehottaa siksi uutta Euroopan komissiota julkaisemaan aiheesta vihreän kirjan, jotta sidosryhmät ja EU:n toimielimet voivat käydä kysymyksestä seikkaperäisen keskustelun ja jotta voidaan kehittää tarkoituksenmukaisia toimia vastaukseksi. Tavoitteena tulisi olla, että liikkuvuuteen liittyvät kysymykset haastavilla alueilla otetaan entistä paremmin huomioon ja että niihin puututaan EU:n kaikkien politiikkojen ja ohjelmien puitteissa liikkuvuusmahdollisuuksien parantamiseksi ja väestökadon uhkan pienentämiseksi.

41.

katsoo erityisesti, että vihreän kirjan tulisi käynnistää keskustelu ja että siinä tulisi arvioida tähänastista edistystä; esitellä nykyinen lainsäädännöllinen kehys ja keskeiset poliittiset aloitteet; analysoida maantieteellisesti ja väestörakenteeltaan haastavien alueiden erityisiä vahvuuksia ja heikkouksia liikkuvuuden osalta sekä panosta, jonka ne kokonaisuudessaan voivat antaa alueelliseen yhteenkuuluvuuteen; analysoida perussopimukseen sisältyvien sitoumusten ja EU:n käytäntöjen välistä epäsuhtaa, kun kyse on haastaviin alueisiin vaikuttavien matkustaja- ja tavaraliikennepolitiikkojen kehittämisestä; määrittää edellä mainittujen näkökohtien vaikutus näiden alueiden talouteen ja työllisyyteen; edistää entistä parempaa koordinointia liikkuvuuden rahoituslähteiden sekä liikkuvuusohjelmien ja -politiikkojen välillä; edistää tutkimusta ja innovointia ja kehittää kokeiluhankkeita sekä tarkastella tulevia vaihtoehtoja, esimerkiksi sitä, mitkä toimenpiteet ja kannustimet saattaisivat olla tarkoituksenmukaisia ja millä hallintotasolla.

42.

painottaa, että vihreää kirjaa laadittaessa erityistä huomiota tulee kiinnittää siihen, miltä osin muut kuin lainsäädäntötoimet, kuten strategia, toimintasuunnitelma, suositukset, suuntaviivat tai parhaiden käytänteiden vaihto, voisivat tuoda lisäarvoa valtakunnallisiin ja valtiotasoa alempien hallintotasojen aloitteisiin.

43.

kehottaa komissiota lisäämään tietoisuutta liikkuvuuskysymyksistä haastavilla alueilla vuotuisen liikkuvuusviikon kaltaisen erityistapahtuman avulla.

20.11.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 415/23

Esittelijä

Cor Lamers (NL, EPP), Schiedamin kaupunginjohtaja

Viiteasiakirjat

Komission tiedonanto – Puhdasta ilmaa Euroopalle -ohjelma

COM(2013) 918 final

Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tiettyjen keskisuurista polttolaitoksista ilmaan joutuvien epäpuhtauspäästöjen rajoittamisesta

COM(2013) 919 final – 2013/0442 (COD)

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisten päästöjen vähentämisestä sekä direktiivin 2003/35/EY muuttamisesta

COM(2013) 920 final – 2013/0443 (COD)

1.

panee merkille Euroopan komission ehdotukset, jotka käsittelevät Euroopan ilmanpuhtautta koskevaa uutta toimintapoliittista pakettia. Komitea tukee ehdotuksia yleisesti ottaen ja erityisesti epäpuhtauksien lähteisiin puuttumista koskevaa lähestymistapaa (Euro-6-henkilöautojen testisyklin parempi täytäntöönpano, kansalliset vähennysvelvoitteet vuodesta 2020 lähtien ja vuoteen 2030 mennessä, keskisuurista polttolaitoksista peräisin olevien epäpuhtauspäästöjen sääntely jne.).

2.

toteaa ilmansaastumisen olevan rajat ylittävä ilmiö, johon on puututtava Euroopan tasolla. Tästä syystä komitea katsoo Euroopan komission tekemien aloitteiden ja säädösehdotusten olevan toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaisia.

3.

toteaa Euroopan komission tavoin ilmansaastumisen olevan suuri ongelma: ilman epäpuhtaudet aiheuttavat eniten ympäristösyistä johtuvia ennenaikaisia kuolemantapauksia EU:ssa – niistä aiheutuu kymmenen kertaa enemmän kuolemantapauksia kuin liikenneonnettomuuksista – ja ne ovat yhteydessä hengitysteiden sairauksiin, sydän- ja verisuonitauteihin, aivohalvauksiin ja syöpään. Ilman saastumista esiintyy eniten taajama-alueilla, missä myös väestötiheys on suuri, sekä sellaisilla alueilla, missä päästöjen vaikutukset voivat johtaa erityisten maantieteellisten olosuhteiden vuoksi – esimerkiksi kapeiden kauttakulkureittien varsilla tai eräissä (joki)laaksoissa – yhdessä vallitsevien erityisten sääolojen kanssa korkeisiin ilman epäpuhtauksien pitoisuuksiin. Ihmisten terveyden ja ympäristön on edelleen oltava ilmanpuhtautta koskevan EU:n politiikan lähtökohtana.

4.

katsoo ilmanlaadun Euroopassa parantuneen vähitellen (myös) viime vuosien aikana, mutta toteaa, ettei tämä tapahdu tarpeeksi nopeasti. Suuri osa jäsenvaltioista ei pysty ajoissa täyttämään ilmanlaatua koskevan direktiivin säännöksiä, ja 17:ää jäsenvaltiota vastaan on käynnistetty rikkomusmenettelyjä.

5.

on tyytyväinen komission asettamaan pitkän aikavälin tavoitetasoon, mutta toteaa ehdotettuun päästöpolitiikkaan viitaten, että tarvitaan vielä noin kaksi sukupolvea, ennen kuin Euroopan kansalaiset voivat hengittää todella puhdasta ja terveellistä ilmaa. Tämä on vakava huolenaihe.

6.

viittaa ilmansaastumisen rajatylittävään luonteeseen ja katsoo, että ongelmiin puuttuminen edellyttää monitasoista lähestymistapaa, jossa jokainen hallintotaso (EU-, jäsenvaltiotaso sekä alue- ja paikallistaso) kantaa vastuunsa. On sovellettava kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon saastuttajan vastuu, oikeudellinen toimivalta ja kustannusten oikeudenmukainen jakaminen. Kaikki hallintotasot ovat viime vuosina käynnistäneet monia toimia paikallisen ilmanlaadun parantamiseksi ja jatkavat niiden toteuttamista edelleen, mutta ne edellyttävät riittävää taloudellista tukea sekä tehokkaita poliittisia ja sääntelyvälineitä, jotta halutut tulokset voidaan saavuttaa (esim. Euro 6 -päästörajat). Paikalliset ja alueelliset toimenpiteet ovat tärkeitä, mutta niillä on vain rajallinen (paikallinen) myönteinen vaikutus, ja ne edellyttävät usein suuria investointeja. Paikallisviranomaisten vaikutusvalta, resurssit ja poliittinen toimintavapaus ovat usein rajalliset. Ongelmiin niiden lähteellä puuttuvalla EU-politiikalla ja jäsenvaltioiden lainsäädännöllä on useimmiten paljon suurempi myönteinen vaikutus ilmanlaatuun, ja lisäksi ne ovat useimmissa tapauksissa kustannustehokkaampia. Immissio-vaatimukset pitäisi siksi asettaa ennakolta ongelmien lähteisiin puuttuvan politiikan kautta.

7.

viittaa alueiden komitean vuonna 2012 antamaan suuntaa-antavaan lausuntoon, jossa käsitellään ilmanlaatua koskevan EU-politiikan tarkistamista. Lausunnossa kehotetaan kiinnittämään huomiota politiikan toteutettavuuden parantamiseen ja niin ollen yhdennettyyn lähestymistapaan, kunnianhimoiseen ja ongelmiin niiden lähteellä puuttuvaan EU-politiikkaan sekä EU:n immissiopolitiikan ja emissiopolitiikan kytkemiseen toisiinsa sekä tavoitetason että aikataulujen osalta.

8.

viittaa myös seitsemännen ympäristöä koskevan toimintaohjelman tärkeisiin lähtökohtiin ja alueiden komitean siitä antamaan lausuntoon, jossa suositetaan integroinnin ja täytäntöönpanon tehostamista ja yhteistyön parantamista eri viranomaistasojen kesken ympäristöpolitiikassa, ja pitää näitä lähtökohtia tärkeinä myös nyt käsillä olevassa lausunnossa.

9.

toteaa komission ehdotusten merkitsevän konkreettisia askeleita ongelmiin niiden lähteillä puuttuvan politiikan alalla. Ehdotettujen määräaikojen vuoksi kyseisen politiikan myönteisiä tuloksia joudutaan kuitenkin odottamaan liian pitkään. Ehdotetut toimintalinjat eivät auta jäsenvaltioita eivätkä paikallis- ja alueviranomaisia täyttämään ilmanlaatua koskevan direktiivin normeja ajoissa. Komitea toteaa siksi, että EU:n emissiopolitiikka ja immissiopolitiikka eivät edelleenkään vastaa toisiaan. Tämä ristiriita on ratkaistava.

10.

kannattaa Euroopan komission kunnianhimoisia tavoitteita. Komission pitkän aikavälin tavoite on, että ilmanlaatu ei enää vaikuta (kielteisesti) ihmisten eikä ekosysteemien terveyteen. Euroopan komissio viittaa tässä perustellusti Maailman terveysjärjestön (WHO) vaativiin ohjearvoihin, mutta ei mainitse mitään vuosilukuja tavoitteen aikatauluksi.

11.

panee merkille komission toteamuksen, ettei ilmanlaatudirektiiviä noudateta riittävän hyvin. Useimmissa jäsenvaltioissa normeja ei täytetä (ajoissa) ja 17:ää jäsenvaltiota vastaan on käynnistetty rikkomusmenettelyjä. Komissiolla ei tämän vuoksi ole aikomusta tarkistaa direktiiviä lähitulevaisuudessa. Se tavoittelee direktiivin täytäntöönpanon parantamista, jotta nykyisiä normeja noudatetaan kaikkialla viimeistään vuonna 2020. Mikään ei kuitenkaan muutu muodollisesti: (juridista) velvoitetta voimassa olevien raja-arvojen oikea-aikaisesta noudattamisesta ei ole tarkoitus lykätä.

12.

viittaa tosiasiaan, että suurimpien parannusten on tultava ongelmiin niiden lähteellä puuttuvasta Euroopan unionin politiikasta. Kyseisen politiikan avulla ei viime vuosien aikana ole päästy riittävän lähelle toivottuja tuloksia. Esimerkiksi monien ajoneuvoluokkien päästöt ovat käytännössä suuremmat kuin näitä ajoneuvoluokkia koskevat EU:n vaatimukset edellyttävät. Tämä pätee myös uusimman, Euro 6 -normin mukaisen ajoneuvoluokan tosiasiallisiin päästöihin. Tämä aiheuttaa suuria ongelmia erityisesti taajama-alueilla ja kauttakulkureittien varsilla. Alueiden komitea toteaa kuitenkin, etteivät poliittiset tavoitteet tai EU:n lainsäädäntö useinkaan ole olleet riittävän kunnianhimoisia.

13.

tukee yleisesti ottaen komission ehdotuksia, jotka koskevat ongelmiin niiden lähteellä puuttuvaa politiikkaa (Euro 6 -henkilöautojen testisyklin parempi täytäntöönpano, kansallisten päästörajojen [National Emission Ceilings, NEC] tiukentaminen, keskisuurista polttolaitoksista peräisin olevien epäpuhtauspäästöjen sääntely jne.). Komitea korostaa, että raskaiden hyötyajoneuvojen olisi tyyppitarkastuksen yhteydessä oltava mukana liikenteessä ja että päästöt olisi mitattava ajoneuvossa olevin laittein (on board). Asetetut enimmäisraja-arvot eivät saa tällöin ylittyä missään toimintatilassa. Komitea on myös samaa mieltä siitä, että nykyiset ja suunnitellut ongelmiin niiden lähteillä puuttuvat toimintapolitiikat (kuten ekologista suunnittelua koskeva direktiivi, maataloutta koskevat toimenpiteet, teollisuuden päästöjä koskeva direktiivi, liikkuvia työkoneita koskeva direktiivi, jota sovelletaan myös sisävesiliikenteeseen) voivat auttaa merkittävästi vaadittujen päästövähennysten toteuttamisessa. On tärkeää, että myös tulevina vuosina osoitetaan tähän tarvittavaa kunnianhimoisuutta, jotta se näkyy myös parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevissa vertailuasiakirjoissa (BREF-asiakirjoissa).

14.

pahoittelee kuitenkin, että ehdotettu ongelmiin niiden lähteellä puuttuva EU:n politiikka ei ole aikataulullisesti saati tavoitetasoltaan ilmanlaatudirektiivin velvoitteiden mukainen. Kyseisen politiikan myönteiset vaikutukset eivät tule näkyviin ajoissa. Komitea on jo aiemmin, vuonna 2012 antamassaan lausunnossa, suosittanut EU:n immissiopolitiikan ja EU:n emissiopolitiikan yhteensovittamista. Komissio on kuitenkin tehnyt valinnan, jonka mukaan ilmanlaatudirektiiviä tarkistetaan vasta sen jälkeen, kun ongelmiin niiden lähteellä puuttuva politiikka on tehnyt tehtävänsä. Aikataulut huomioon ottaen ongelmiin niiden lähteellä puuttuvan politiikan myönteisiä vaikutuksia voidaan kuitenkin odottaa asteittain vasta vuosien 2020 ja 2030 välisenä ajanjaksona. Tämän perusteella voidaan olettaa, että komission kunnianhimoiset tavoitteet toteutuvat aikaisintaan aikavälillä 2030–2050.

15.

panee merkille, että Euroopan komissio on käynnistänyt rikkomusmenettelyjä 17:ää jäsenvaltiota vastaan, vaikka asetetuissa määräajoissa ei oteta riittävästi huomioon sitä, kuinka kauan kestää, että ongelmiin niiden lähteillä puuttuvan toimintapolitiikan vaikutukset alkavat näkyä. Komitea kehottaa komissiota noudattamaan erityistä huolellisuutta tämän kaltaisten menettelyjen toimeenpanossa ja valitsemaan realistisiin määräaikoihin perustuva rakentavampi toimintamalli.

16.

ehdottaa, että jäsenvaltioille myönnetään tietyin ehdoin pidempi saneerausjakso, jossa otetaan huomioon ne määräajat, joiden kuluttua komission ehdottaman, ongelmiin niiden lähteellä puuttuvan politiikan tuloksia voidaan alkaa odottaa. Ehtoihin tulee kuulua sellaisen saneerausohjelman laatiminen, johon sisältyvät ne toimenpiteet, joiden avulla immissioraja-arvot voidaan täyttää.

17.

korostaa, että tämä ehdotus ei vapauta jäsenvaltioita velvollisuudesta toteuttaa toimenpiteitä. Komissio voisi – yhdenvertaisuutta oikeuden edessä koskevan periaatteen huomioon ottaen – kuitenkin asettaa samankaltaisia ehtoja, joita se soveltaa (ja on soveltanut) poikkeuksien myöntämisen yhteydessä (1). Täten pitäisi varmistaa, että kyseiset jäsenvaltiot käynnistävät riittäviä poliittisia toimintalinjoja ja ryhtyvät riittäviin toimenpiteisiin pystyäkseen kohtuullisessa ajassa täyttämään ilmanlaatudirektiivissä asetetut pitoisuuksien raja-arvoja koskevat vaatimukset.

18.

toteaa, että edellä esitetty vaihtoehto eroaa Euroopan komission tällä hetkellä soveltamasta poikkeuksen siirtymäajasta. Siinä otetaan huomioon myös määräajat, joiden kuluessa komission ehdottaman, ongelmiin niiden lähteellä puuttuvan politiikan vaikutukset toteutuvat.

19.

huomauttaa tässä yhteydessä, että paikallisen ilmansaastumisen aiheuttajana on kansainvälisten, kansallisten, alueellisten ja paikallisten lähteiden ja niistä peräisin olevien päästöjen yhdistelmä. Kaikki hallintotasot ovat vastuullisia, ja komitea katsoo, että jäsenvaltioiden laatimat saneerausohjelmat on valmisteltava tiiviissä yhteistyössä paikallis- ja alueviranomaisten kanssa. Jäsenvaltiot voivat suunnitelmissaan esimerkiksi sopia muuttavansa verotusjärjestelmäänsä niin, että sen avulla edistetään ympäristöystävällisempien ja ehkäistään saastuttavien liikennemuotojen käyttöä. Paikallis- ja alueviranomaiset voisivat vaikuttaa tässä esimerkiksi ottamalla käyttöön ympäristövyöhykkeitä.

20.

katsoo lisäksi, että pidättyväisyys rikkomusmenettelyiden toimeenpanossa on tärkeää, sillä rikkomusmenettelyistä voi seurata sakkoja ja useissa jäsenvaltioissa on (valmisteilla) lainsäädäntöä, jonka perusteella sen kaltaiset sakot voidaan periä paikallis- alueviranomaisilta. Vuoden 2012 lausunnossaan alueiden komitea ilmaisee pitävänsä kaiken tyyppistä sakkojen siirtämistä paikallis- ja alueviranomaisille epäoikeudenmukaisena. Ilmanlaatua koskevissa kysymyksissä eri hallintotasojen välisessä vastuunjaossa on noudatettava vahvaa vastavuoroisuutta. On epäoikeudenmukaista asettaa vastuuseen vain yksi hallintotaso ja määrätä sakkoja vain yhdelle julkishallinnon tasolle. Ei myöskään ole perusteltua, että vastuullisena pidetään juuri sitä hallintotasoa, jonka vaikutusvalta on vähäisin, kun monissa jäsenvaltioissa periaatteelliset valinnat tehdään valtakunnallisella tasolla.

21.

huomauttaa todenneensa vuonna 2012 antamassaan lausunnossa, että on tärkeää tutkia, olisiko alkuainemuodossa oleva hiili/noki terveyden näkökulmasta parempi indikaattori kuin PM2,5 ja PM10. Euroopan komissio ei asetu kannattamaan tämäntyyppisten ehdotusten tarkempaa tutkimista. Alueiden komitea katsoo edelleen, että on tärkeää jatkaa aiheen tutkimista. Euroopan komissio kiinnittää Euroopan ilmanpuhtautta koskevassa paketissa joka tapauksessa huomiota nokeen, ja komitea on tyytyväinen sitoumukseen, jonka mukaan ”pienhiukkaspäästöjen (PM 2.5) vähennysten toteuttamisessa kiinnitetään erityistä huomiota mustan hiilen – joka on toinen tärkeä lyhytvaikutteinen ilmansaaste metaanin ohella – päästöjen alentamiseen”.

22.

on tyytyväinen komission suosittamaan yhdennettyyn lähestymistapaan ja muistuttaa, että on tärkeää sovittaa yhteen toisiinsa kytköksissä olevat politiikat, kuten ilmasto- ja energiapolitiikka, talous- ja teollisuuspolitiikka sekä maatalous- ja liikennepolitiikka.

23.

katsoo, että tämä yhdennetty lähestymistapa ilmenee vaikutuksiltaan myös EU:n rahastoissa. Jos rahastoissa osoitettaisiin enemmän joustavuutta ja suotaisiin parempi prioriteettiasema ilmanlaadun parantamiseen tähtääville toimenpiteille, ilmanlaatutavoitteet voitaisiin toteuttaa helpommin, ja komissio vastaisi asianmukaisesti toiveeseen yhdennetystä lähestymistavasta. Alueiden komitea kannustaa paikallis- ja alueviranomaisia hankkimaan aktiivisesti varoja unionin rahastoista.

24.

on tyytyväinen siihen, että komissio pitää innovointia ja tiedonvaihtoa tärkeänä ilmanlaatua koskevissa kysymyksissä ja että se tapahtuisi esimerkiksi kannustamalla kokeiluhankkeita sekä laajentamalla paikallis- ja aluetason käytettävissä olevaa keinovalikoimaa ilmanlaadun hallinnoimisessa.

25.

toteaa. että ilman saastuminen aiheutuu suurelta osin maanteiden moottoriajoneuvoliikenteestä. Vuonna 2012 annetussa lausunnossa todetun mukaisesti on tärkeää tarjota pysyvää tukea vaihtoehtoisten käyttövoimateknologioiden, kuten ladattavien hybridiajoneuvojen, sähköajoneuvojen, vetykäyttöisten ajoneuvojen yms., tiimoilta tehtävään tutkimukseen ja niiden käytön edistämiseen. Komitea viittaa tässä yhteydessä myös suosituksiin, jotka se esitti tiedonantoa ”CARS 2020” käsittelevässä lausunnossaan.

26.

pitää tärkeänä, että tälle aloitteelle sekä muille ilmanlaatua koskeville aloitteille varataan myös tulevaisuudessa riittävät määrärahat esimerkiksi rakennerahastojen sekä Horisontti 2020 -puiteohjelman ja Life-ohjelman kautta.

27.

katsoo, että EU:n politiikka tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisten päästöjen vähentämiseksi on tärkeä väline ilmansaastumisen vähentämiseksi EU:ssa. Se edistää ehdottoman välttämätöntä puuttumista tärkeisiin saastumisen lähteisiin, kuten maataloudesta ja teollisuudesta peräisin oleviin päästöihin.

28.

kannattaa näin ollen komission jäsenvaltioille ehdottamia täydentäviä kansallisia vähennysvelvoitteita, joita sovellettaisiin vuodesta 2020 lähtien ja vuoteen 2030 mennessä. Ne ovat hyvin tärkeitä (tausta)pitoisuuksien vähentämiseksi paikallis- ja aluetasolla.

29.

myöntää olevan tarpeen asettaa tarkistetun Göteborgin pöytäkirjan avulla uusia kansainvälisiä tavoitteita vuotta 2020 silmällä pitäen. Näin kannustetaan myös EU:n ulkopuolisia maita toteuttamaan ilmanlaatua koskevaa politiikkaa. Tarkistetussa Göteborgin pöytäkirjassa ei kuitenkaan edellytetä jäsenvaltioilta täydentäviä toimenpiteitä ennen vuotta 2020, ja täydentäviä kansallisia vähennysvelvoitteita suunnitellaan vasta pidemmällä aikavälillä.

30.

toteaa tämän merkitsevän sitä, että ilmansaastumista aiheuttavien aineiden päästöjen merkittävään vähentämiseen ei toistaiseksi ryhdytä, eikä paikallis- ja alueviranomaisten pyrkimyksille täyttää määräajassa ilmanlaatudirektiivissä asetetut immissiovaatimukset anneta lisätukea, ennen kuin tiukennetut kansalliset päästövaatimukset tuottavat tulosta.

31.

suhtautuu erittäin myönteisesti ehdotuksen 6 artiklan säännökseen, jonka mukaan jäsenvaltioiden on arvioitava kansallisissa ilmansaastumisen valvontaohjelmissaan, missä laajuudessa kansalliset päästölähteet todennäköisesti vaikuttavat ilmanlaatuun niiden omalla alueella ja naapurijäsenvaltioissa, ja otettava huomioon tarve vähentää ilmaa saastuttavia päästöjä, jotta ilman laatua koskevat tavoitteet voitaisiin saavuttaa niiden alueella ja mahdollisesti myös naapurijäsenvaltioissa. AK toivoo, että tämä säännös sisältyy myös lopulliseen direktiiviin.

32.

kehottaa asettamaan tavoitetasoltaan riittävän kunnianhimoiset kansalliset vähennysvelvoitteet vuotta 2030 ajatellen. Komission vaikutustenarviointi osoittaa, että ehdotuksissa tavoiteltua korkeampi tavoitetaso on mahdollista saavuttaa kustannustehokkaasti. Tämän vuoksi komitea kehottaa pitämään kiinni vähintäänkin ehdotetuista, vuotta 2030 koskevista vähennysvelvoitteista, ja kehottaa tiukentamaan vähentämissitoumuksia entisestään aina kun se on mahdollista. Vaaditut vähennystasot on kuitenkin pidettävä taloudellisesti kohtuullisina ja mukautettava hyödynnettävissä oleviin teknologisiin mahdollisuuksiin.

33.

suosittaa, että vuotta 2025 varten asetetaan välitavoitteita, jotka ovat samalla tavoin sitovia kuin vuotta 2020 ja vuotta 2030 koskevat tavoitteet. Tällä tavoin luodaan yksi kontrolliajankohta lisää, minkä avulla jäsenvaltiot velvoitetaan aloittamaan haitallisten päästöjen vähentäminen ajoissa.

34.

kannattaa ehdotettuja joustavuusmekanismeja, mutta painottaa, ettei niitä pidä käyttää perusteena jättää puuttumatta tilanteeseen, mikäli politiikka ei tuota toivottuja vaikutuksia.

35.

tukee komission aloitetta, joka koskee lainsäädäntöehdotusta päästövaatimusten (rikkidioksidi, typen oksidit, hiukkaset) asettamiseksi keskisuurille polttolaitoksille, joiden kapasiteetti on 1–50 MW. Tällaisia polttolaitoksia on EU:ssa noin 1 42  986 kappaletta. Ehdotuksen tarkoituksena on ottaa käyttöön tämän luokan polttolaitoksia koskevaa EU-lainsäädäntöä, jota tähän asti ei ole ollut olemassa. Komission ehdotus koskee vain rikkidioksidia, typen oksideja ja hiukkasia. Komitea pyytää Euroopan komissiota harkitsemaan, olisiko tulevassa lainsäädännössä tarkoituksenmukaista asettaa myös hiilimonoksidia koskevia päästövaatimuksia.

36.

katsoo, että keskisuuria polttolaitoksia koskevat kunnianhimoiset tavoitteet ovat huomattavan tärkeitä kansallisten päästövähennysvelvoitteiden ja ilmanlaatudirektiivin tavoitteiden saavuttamisen kannalta, mutta eräissä tapauksissa on myös tärkeää siirtyä fossiilisista polttoaineista biomassan hyödyntämiseen ottamalla käyttöön tarvittavat mekanismit ja järjestelmät biomassan polttamisesta syntyvien päästöjen vähentämiseksi. Kaikkein edistyneimpien saatavilla olevien tekniikoiden määrittäminen on tämän kannalta ratkaisevan tärkeää. Uusia laitoksia varten on olemassa hyviä esimerkkejä, joissa mahdollistetaan tiukkojen päästönormien saavuttaminen primääritoimenpiteiden avulla, esimerkiksi maakaasulla toimivien kattiloiden ja turbiinien osalta.

37.

katsoo, että energiantuotantoon tarkoitettujen pienten ja keskisuurten polttolaitosten tuottamien päästöjen osuutta kansallisissa päästötaseissa tulee voida tarkastella päästövähennysten kustannustehokkuuden kannalta.

38.

odottaa EU:n ilmanlaatupolitiikalta ennustettavuutta, pitkäjänteisyyttä sekä luontevaa koherenssia ilmasto- ja energiapolitiikan ja muiden EU politiikoiden kanssa.

39.

pitää tärkeänä selkeyttää liitettä IV direktiivissä määrättyjen mittausten suoritustiheyden, parametrien ja mittausmenetelmien osalta. Nämä tiedot ovat ratkaisevan tärkeitä, jotta voidaan keskustella direktiivin toteutettavuudesta ja siinä asetetuista päästövaatimuksista.

40.

toteaa, että eräissä jäsenvaltioissa on jo olemassa keskisuuria polttolaitoksia koskevaa kansallista lainsäädäntöä. Tietyissä tapauksissa päästöjä koskevat vaatimukset ovat tiukempia kuin ehdotetut EU:n vaatimukset. Toisissa tapauksissa taas ne eivät ole sitä. Ympäristön ja terveyden kannalta on tärkeää, että tiukempia vaatimuksia asettaneet jäsenvaltiot voivat soveltaa niitä edelleen.

41.

pitää välttämättömänä, että pienten ja keskisuurten polttolaitosten MCP-direktiivissä otetaan huomioon kustannustehokkuus määritettäessä päästöjen, kuten hiukkasten, raja-arvoja sekä olemassa oleville että uusille laitoksille.

42.

pyytää toteutettavuutta ja suhteellisuutta silmällä pitäen tarkastelemaan myös muita mahdollisuuksia eriyttää toimet tarkemmin. Tämä voisi perustua esimerkiksi tehoon ja käytettyyn polttoaineeseen, etenkin silloin, kun raja-arvot voidaan saavuttaa vain kalliin jälkikäsittelytekniikan avulla ja kustannukset rasittavat suhteellisesti enemmän pieniä laitoksia. Ei-tavanomaisten polttoaineiden (kuten prosessikaasujen ja -nesteiden, biokaasun jne.) osalta tulee tarkastella mahdollisuuksia lisätä räätälöintiä. Pohjana olevan tekniikan suurten erojen vuoksi tulisi lisäksi myös tarkastella eriyttämistä laitostyypin mukaan (esim. jako kaasuturbiineihin, moottoreihin, kattiloihin ja muihin). Sovellettaessa liian tiukasti vain yhtä lähestymistapaa vaarana on, että vaatimukset ovat joskus turhan ankaria tietyille laitostyypeille.

43.

katsoo, että ehdotetut rekisteröintiä ja valvontaa koskevat vaatimukset voivat joissakin tapauksissa merkitä suuria (ylimääräisiä) hallinnollisia rasitteita viranomaisille ja yrityksille. Tätä asiaa on tarkasteltava kriittisesti. Yksi konkreettinen esimerkki ovat kuumavesikattilat, joiden osalta usein tapahtuvilla mittauksilla on teknisestä näkökulmasta katsottuna vähän lisäarvoa annettavana, sillä vanhentumisella ja likaantumisella ei kuumavesikattiloiden osalta ole niin suurta merkitystä kuin esimerkiksi moottorien tapauksessa.

20.11.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 415/30

Esittelijä

Povilas Žagunis, Panevėžysin kunnallispiirin pormestari (LT, EA)

Viiteasiakirja

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus asetuksen (EU) N:o 1308/2013 ja asetuksen (EU) N:o 1306/2013 muuttamisesta tukijärjestelmän osalta, joka koskee hedelmien, vihannesten, banaanien ja maidon toimittamista oppilaitoksiin –

COM(2014) 32 final

1.

ottaa huomioon, miten tärkeää terveellisten elämäntapojen muodostuminen on jo kouluiästä lähtien, ja viittaa Euroopan unionin mahdollisuuksiin edistää terveellisen elämäntavan edellytyksiä sekä paikallis- ja alueviranomaisten mahdollisuuksiin hyödyntää ja toteuttaa yksittäistapauksiin mukautettuja ja yhteisissä eurooppalaisissa ohjelmissa tuettuja toimia.

2.

korostaa, että luomuruoan ja ei-muuntogeenisten elintarvikkeiden tulisi olla tärkeä osa lasten kestäväpohjaista ruokavaliota.

3.

ottaa huomioon hedelmien ja vihannesten toimittamista koskevan järjestelmän merkityksen ja muistuttaa, että siihen osallistuu 25 jäsenvaltiota (Yhdistynyt kuningaskunta, Suomi ja Ruotsi eivät osallistu) ja että sen tarjoamista mahdollisuuksista hyötyi 8,4 miljoonaa lasta 61  396 koulussa vuosina 2012–2013, sekä ottaa huomioon maidon toimittamista koskevan järjestelmän merkityksen ja toteaa, että siihen osallistuvat kaikki jäsenvaltiot ja että siitä hyötyi 20,3 miljoonaa lasta koko EU:ssa vuosina 2011–2012, ja painottaa kaikille niille EU maille tarjoutuvia mahdollisuuksia, jotka haluavat osallistua järjestelmään.

4.

muistuttaa, että kyseinen lainsäädäntöaloite koskee kapeasti rajatusta aihepiiristään huolimatta useita tärkeitä EU:n ja jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvia aloja: YMJ ja sisämarkkinat, terveydenhuolto ja tietyin rajoituksin myös koulutus.

5.

pitää tervetulleena Euroopan tilintarkastustuomioistuimen vuonna 2011 esittämän erityiskertomuksen (1) perusteella laadittua ehdotusta, jonka mukaan järjestelmät maidon (otettu käyttöön vuonna 1977 ja laajennettu vuonna 2008 keskiasteen oppilaitoksiin) ja hedelmien (otettu käyttöön vuonna 2009) toimittamiseksi kouluihin tulisi yhdistää ja päättää yhdenmukaisista säännöistä yhteisrahoitusta varten, sekä suhtautuu myönteisesti suosituksiin tehokkuuden ja koordinoinnin parantamiseksi.

6.

pitää tervetulleena, että jäsenvaltioilla on muutetun asetuksen (EU) N:o 1308/2013 mukaan mahdollisuus siirtää – kansallisia kiintiöitä ylittämättä – osa määrärahoista, jotka on tarkoitettu hedelmiä, vihanneksia, banaaneja ja maitoa varten (23 a artiklan 4 kohta). Näin sekä varmistetaan suurempi joustavuus varojen käytössä että luodaan jäsenvaltiotasolla edellytykset välttää käyttämättä jääneiden tukivarojen huolestuttavan suureen osuuteen (toisinaan 30 prosenttia) liittyviä mahdollisia ongelmia, jotka on esitetty ehdotukseen liittyvässä rahoitusselvityksessä (kohta 1.5.1). Komitea katsoo, että paikallis- ja alueviranomaisten tulisi voida osallistua määrärahojen siirtoon.

7.

suhtautuu kuitenkin varauksin varojen osuuden määrään, jonka jäsenvaltiot voivat ehdotetun järjestelmän mukaan siirtää oman harkintansa mukaisesti. Komitea toteaa, että ehdotettu 15 prosentin osuus ei perustu perusteelliseen tutkimukseen, erityisesti kun otetaan huomioon, että molemmissa muutettavissa järjestelmissä käyttämättömien varojen osuus on yksittäisissä tapauksissa jopa 30 prosenttia. Siksi ei vaikuta siltä, että ehdotus olisi täysin vastuullisen hallintotavan periaatteen mukainen.

8.

pitää tervetulleena muutetun asetuksen 1308/2013 säännöstä, jonka mukaan jäsenvaltiot voivat täydentää tukea omin varoin tai yksityisen rahoituksen kautta, jotta luodaan hyvä perusta synergioille, kun hyödynnetään kansallisia ja unionin varoja pyrittäessä myönteiseen ja eri jäsenvaltioiden käsityksistä riippumattomaan tulokseen.

9.

ehdottaa oppilaitoksiin toimitettavien hedelmien, vihannesten ja maidon tukijärjestelmän parantamista siten, että luodaan mahdollisuus jakaa kansalliset tukikiintiöt uudelleen. Mikäli esimerkiksi hieman ennen kuusivuotisen ohjelmakauden päättymistä käy ilmi, että jäsenvaltio ei ole käyttänyt kaikkia sille osoitettuja varoja, tulisi ensisijaisesti harkita varojen uudelleenosoittamista niille alueille, jotka ovat käyttäneet varoja eniten. Tämän jälkeen tulisi olla mahdollista jakaa komission määrittelemät kansalliset kiintiöt uudelleen niille jäsenvaltioille, jotka ovat käyttäneet omansa loppuun tai ylittäneet ne. Tällä tavoin tuettaisiin asetuksen menestyksekkäästi täytäntöön panneita jäsenvaltioita ja kannustettaisiin muita lisäponnistuksiin.

10.

korostaa, että nykyisin tuen jakamiseen jäsenvaltioiden välillä käytetyt perusteet – ensinnäkin empiirinen kriteeri (miten jäsenvaltiot ovat aiemmin käyttäneet tukea?) ja toiseksi olemassa oleva tarve (miten suuri osuus jäsenvaltion väestöstä on 6–10-vuotiaita?) – ovat erittäin jäykkiä eivätkä välttämättä riitä määrittämään tukitarvetta tehokkaasti.

11.

ehdottaa Euroopassa vallitsevaa monimuotoisuutta ajatellen harkitsemaan lisäkriteerien asettamista koulumaito- ja kouluhedelmäjärjestelmän kansallisten kiintiöiden määrittämistä varten. Tällaisia kriteereitä voisivat olla: alueen kehitystaso, tilastollisesti keskimääräinen vitamiinipuutos, joka saadaan erotuksesta, kun lasketaan (Maailman terveysjärjestön käyttämän menetelmän pohjalta) objektiivinen hedelmien tarve lasten ravinnossa (400 g hedelmiä päivittäin) ja todellisen saannin tilastollinen keskiarvo, sekä ravintotottumukset (eteläisissä jäsenvaltioissa syödään perinteisesti enemmän hedelmiä ja vihanneksia kuin pohjoisissa jäsenvaltioissa).

12.

ei pidä asianmukaisena ehdotetun asetuksen johdanto-osan 7 kappaleen ehdotusta, jonka mukaan komissiolle olisi annettava valtuudet antaa tiettyjä säädöksiä, joiden myötä hyväksytään lisäsäännöksiä kahden kriteerin tasapainotusta varten. Komitea pitää tätä mahdollisena yrityksenä laajentaa komission toimivaltuuksia jäsenvaltioiden kustannuksella.

13.

suhtautuu varauksin asetuksessa jäsenvaltioille asetettuun velvoitteeseen järjestelmän toimivuuden seuraamisesta (2) ja on erityisesti huolissaan tämän velvoitteen valtakunnallisille sekä jäsenvaltioiden paikallisille ja alueellisille viranomaisille aiheuttamasta hallintotaakasta. Komitea kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita huolehtimaan siitä, että järjestelmän valvontaan liittyvä hallinnollinen taakka pysyy mahdollisimman kevyenä.

14.

ei ole vakuuttunut asetukseen sisälletystä periaatteesta, jonka mukaan unionin tuelle määritetään enimmäismäärä annosta kohti eikä tuen tiettyä prosenttiosuutta. Komitea muistuttaa tällaisen laskentaperustan riskeistä: konkreettisen tukisumman vahvistaminen saattaa viime kädessä viedä siihen, että pyritään käyttämään huokeampia mutta vähemmän laadukkaita tuotteita. Komitea ehdottaa, että järjestelmään varatut EU-varat (yläraja) ja tuen konkreettinen määrä määritellään edelleen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan 3 kohdan nojalla.

15.

kehottaa sen riskin perusteella, että annoskohtaisen EU-tukiosuuden määrittäminen saattaa johtaa toimitettujen tuotteiden laadun heikentymiseen, kaikkia toimijoita ryhtymään toimenpiteisiin toimitettujen maataloustuotteiden tukijärjestelmää vastaavan korkean laadun takaamiseksi ja valvomiseksi.

16.

kritisoi asetuksen 1308/2013 23 artiklan (Tuki maataloustuotteiden jakamiseen oppilaitoksissa) sanamuotoa viitaten Euroopan tilintarkastustuomioistuimen raporttiin, jonka mukaan sellaisen välineen puuttuminen, joka mahdollistaisi tuen keskittämisen ensisijaisten tarpeiden mukaisesti, on oleellinen syy siihen, että koulumaitojärjestelmän tulokset eivät läheskään täytä sille asetettuja tavoitteita. Artiklasta ei ilmene, kuinka tärkeää on hedelmien ja vihannesten toimituksia koskevaa kuusivuotisohjelmaa edelleen kehitettäessä kuulla paikallis- ja alueyhteisöjä ja ottaa niiden kokemukset huomioon.

17.

kehottaa komissiota – kun otetaan huomioon se, että kaikkia yrityksiä asettaa jäsenvaltioille EU-tasolla määräyksiä valtioiden sisällä järjestettävästä kuulemismenettelystä olisi pidettävä toissijaisuusperiaatteen loukkaamisena – esittämään asetuksessa jäsenvaltioille suosituksen hyödyntää ahkerammin mahdollisuutta kerätä paikallis- ja alueyhteisöiltä palautetta, koska kyse on instituutioista, jotka ovat peruskäyttäjiä ja kohderyhmää kaikkein lähinnä. Erityisesti niitä tulisi kuulla hedelmien ja vihannesten toimituksia koskevien kansallisten kuusivuotisohjelmien laatimisen yhteydessä.

18.

muistuttaa siitä, että mikäli hedelmien, vihannesten ja maidon kulutus muuttuu tavaksi, sillä on pitkällä aikavälillä myös taloudellisia vaikutuksia, ja se edistäisi osaltaan kilpailukyvyn parantamista ja yhteenkuuluvuuden lujittamista koskevien yhteisten eurooppalaisten tavoitteiden saavuttamista.

19.

muistuttaa siitä, että elintarvikkeet ovat, muutamia harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta, paikallista tuotantoa, ja että niiden kulutuksen edistäminen kasvattaa osaltaan kysyntää tämänhetkisestä ja tekee makrotasolla helpommaksi saavuttaa YMP-tavoitteet. Lisäksi edistetään terveellisten ravitsemustottumusten oppimista ja kestävällä pohjalla olevaa kuluttamista tulevaisuudessa, jos lapsia kehotetaan syömään enemmän terveellisiä elintarvikkeita. Sen vuoksi hedelmien, vihannesten ja maidon kulutuksen edistämistä on syytä pitää osana yhteisiä pyrkimyksiä kasvattaa Euroopan kilpailukykyä.

20.

ehdottaa, että parhaillaan käytävä keskustelu huomioon ottaen – jossa kyse on siitä, miten pitkälle tämän järjestelmän mukaan tukikelpoisia tuotteita saa jalostaa, sekä jo lapsena opitun terveellisen ruokavalion merkityksestä – järjestelmän taloudellinen tuki rajataan tuotteisiin, joita ei ole jalostettu ollenkaan tai vain vähäisessä määrin ja jotka eivät sisällä haitallisia lisäaineita, makeutusaineita, aromivahventeita tai suolaa.

21.

ei pidä Euroopassa vallitsevan monimuotoisuuden huomioon ottaen tarkoituksenmukaisena yrittää määrittää EU:n tasolla, mitä hedelmä- tai vihanneslajeja tukijärjestelmän piirissä voidaan toimittaa oppilaitoksiin. Sen sijaan jokaisen jäsenvaltion tulisi itse päättää alue- tai paikallistasolla, mitkä hedelmä- ja vihanneslajit ja maitotuotteet soveltuvat oppilaitoksiin toimitettaviksi.

22.

vastustaa ehdotusta, jonka mukaan uudessa järjestelmässä maitotuotteiden toimittaminen rajattaisiin pelkästään maitoon. Komitea katsoo, että vähäisesti jalostettujen maitotuotteiden, jotka eivät sisällä haitallisia lisäaineita, tulisi olla tukikelpoisia: tämä tarkoittaa luonnollisia (makeuttamattomia) maitotuotteita kuten jukurttia ja tuorejuustoa.

23.

huomauttaa, että tuotevalikoiman rajaaminen paitsi vähentää lasten valinnanvaraa ja samalla ohjelman vetovoimaa myös estää sen, että laktoosi-intoleranssista kärsivät lapset, jotka kuitenkin pystyisivät syömään fermentoituja maitotuotteita, kuten makeuttamattomia jukurtteja, voivat hyötyä järjestelmästä.

24.

korostaa asetuksesta puuttuvan, tukijärjestelmän puitteissa toimitettujen tuotteiden laatua koskevan näkökohdan merkitystä. Edunsaajien, koulujen ja muiden sosiaali- ja talousalan kumppaneiden konsultoinneissa on käynyt ilmi, että laatu kärsii usein, kun samaan hintaan yritetään hankkia suurempia määriä ja hankintamenettelyä sovelletaan jäykän muodollisesti. Tämä on johtanut tapauksiin, joissa lapset ovat saaneet kaikkea muuta kuin ensiluokkaisia elintarvikkeita.

25.

kehottaakin komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan toimia, jotta voidaan laatia tukijärjestelmässä toimitettavien elintarvikkeiden laadun vähimmäisnormit ja varmistaa näiden normien noudattaminen.

26.

viittaa Euroopan tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen päätelmiin, joiden mukaan koulumaitojärjestelmä ei ole kovinkaan tehokas eikä sillä ole saavutettu odotettuja tuloksia, sillä subventoidut tuotteet olisivat useimmiten joka tapauksessa sisältyneet kouluruokaloiden aterioihin tai edunsaajat olisivat luultavasti ostaneet ne ilman tukiakin. Järjestelmän suunnittelussa ja toteutuksessa ei myöskään oteta riittävästi huomioon asetettuja kasvatuksellisia tavoitteita (3).

27.

kehottaa jäsenvaltioita tämän vuoksi sekä ottaen huomioon maidon merkityksen lapsille selvittämään koulumaitojärjestelmässä toimitettaviksi suunniteltujen maitotuotteiden tarpeen sekä käyttämään EU:n rahoitustukea yksinomaan sellaisten maitotuotteiden toimittamiseen kouluruokaloihin, jotka vastaavat terveellisen ravinnon kriteereitä ja joilla on suurin ravintoarvo.

28.

panee huolestuneena merkille huolta herättävät tilastot, joista ilmenee, että koko EU:ssa on 22 miljoonaa ylipainoista lasta ja 5 miljoonaa liikalihavaa lasta (4) ja että vuonna 2011 aikuiset unionin kansalaiset kuluttivat 27 jäsenvaltion EU:ssa vuosittain keskimäärin alle puolet Maailman terveysjärjestön suosittelemasta hedelmien ja vihannesten määrästä (5). Komitea korostaa tässä yhteydessä, että kouluilla on paikkoina, joissa nuoria valmistetaan elämään, merkittävä rooli välitettäessä tietoa terveellisestä ravinnosta ja luotaessa terveellisiä ravintotottumuksia.

29.

viittaa tässä yhteydessä erityisesti paikallis- ja alueyhteisöjen – jotka useissa tapauksissa huolehtivat oppilaitosten toiminnasta – rooliin terveellisen elämäntavan edistämisessä ja kehottaa painottamaan alan toimenpiteitä ja yhteistyötä entistä enemmän.

30.

pitää tähänastisiin säännöksiin sisältyviä laatuvaatimuksia (6) myönteisinä ja suosittaa, että ne säilytetään tai että niitä – mahdollisuuksien mukaan – tiukennetaan entisestään ravitsemusasiantuntijoiden suositukset huomioon ottaen.

31.

muistuttaa, että lukuisista alueellisista, valtakunnallisista ja eurooppalaisista terveysaloitteista huolimatta (7) yleinen yhteiskunnallinen ympäristö ei juuri edistä terveellistä elämäntapaa. Vuonna 2011 unionin kansalaiset kuluttivat 27 jäsenvaltion EU:ssa keskimäärin alle puolet Maailman terveysjärjestön suosittelemasta hedelmien ja vihannesten määrästä (8). Komitea suhtautuu tässä yhteydessä epäillen järjestelmässä asetettuun ikärajaan, jonka mukaan tuki rajoittuu vain 6–10 vuotiaisiin lapsiin, ja pitää tätä riittämättömänä, jotta nykyisissä, terveellisen elämäntavan kannalta epäedullisissa olosuhteissa voitaisiin kehittää hyviä ravintotottumuksia. Komitea suosittaa, että harkitaan mahdollisuutta ulottaa järjestelmä sekä nuorempiin lapsiin, jotka ovat lastenseimessä, päiväkodissa tai muussa koulua edeltävässä laitoksessa, että yli 10 vuotiaisiin lapsiin.

32.

viittaa hedelmien, vihannesten ja maidon toimittamiseen liittyvään kestävän kehityksen näkökohtaan, erityisesti tavarakuljetusten kielteisiin vaikutuksiin ympäristön ja kansanterveyden kannalta, ja vaatii tässä yhteydessä, että puheena olevan tukijärjestelmän piiriin kuuluvissa toimituksissa käytetään mahdollisimman paljon paikallisesti tai lähialueilla valmistettuja/viljeltyjä tuotteita.

33.

kehottaa – kestävän kehityksen näkökulmasta tarkastellen ja koska on tarpeen ohjata EU:n kansalaiset kestävän kulutuksen pariin jo nuorina – komissiota ja jäsenvaltioita virittämään asiantuntijoiden ja poliitikkojen keskuudessa laaja-alaisemman keskustelun oikeudellisista mahdollisuuksista antaa etusija omalta alueelta peräisin oleville hedelmille, vihanneksille ja maitotuotteille. Tähän sisältyisivät myös mahdolliset poikkeukset julkisia hankintoja koskeviin säädöksiin tai niiden asianomaisiin sovelluksiin.

34.

vaatii, että näiden järjestelmien puitteissa on oltava mahdollista priorisoida paikallisen tuotannon tukemista ja lyhyitä markkinointiketjuja sekä antaa ensisijainen asema myös luomutuotteille.

35.

on huolissaan pelottavista tilastoista, joiden mukaan EU:ssa on yhteensä 22 miljoonaa ylipainoista lasta, ja liikalihavia lapsia on jopa viisi miljoonaa, ja joiden mukaan 27 jäsenvaltion unionin kansalainen kulutti vuonna 2011 keskimäärin vähemmän kuin puolet Maailman terveysjärjestön suosittelemasta määrästä hedelmiä ja vihanneksia (9). Komitea korostaa tässä yhteydessä, että koululla on tärkeä rooli valmentaessaan nuoria elämää varten ja terveellisten elämäntapojen kehittämisessä.

36.

viittaa tässä yhteydessä erityisesti paikallis- ja alueyhteisöjen – jotka useissa tapauksissa huolehtivat oppilaitosten toiminnasta – rooliin terveen elämäntavan edistämisessä ja vaatii, että alan toimenpiteitä ja yhteistyötä painotetaan entistä enemmän.

37.

viittaa hedelmien, vihannesten ja maidon toimittamista oppilaitoksiin koskevan järjestelmän mahdolliseen kasvatukselliseen vaikutukseen, sillä se sekä valistaa nuoria EU:sta että lisää heidän tietojaan maataloudesta (jolloin voidaan luoda tiiviimpiä yhteyksiä kuluttajien ja paikallisten elintarviketuottajien välille sekä tukea paikallisia ja ympäristöystävällisiä viljelymuotoja), karjanhoidosta, terveellisestä ja epäterveellisestä ruoasta, monipuolisesta ruokavaliosta, kulutettujen elintarvikkeiden ja oman terveydentilan välisestä yhteydestä sekä ruoan haaskaamisesta. Komitea pitää tervetulleena esitettyä mahdollisuutta, jonka mukaan uuden ohjelman varoilla voitaisiin rahoittaa myös liitännäistoimenpiteitä, esimerkiksi valistusta terveellisten ja tarpeellisten elintarvikkeiden hyödyistä.

38.

viittaa tieteellisten tutkimusten tuloksiin, joiden mukaan epäterveellisiä ruokatottumuksia ja liikalihavuutta voidaan torjua menestyksekkäästi vain monitahoisilla toimenpiteillä, joissa sekä koulujen ja vanhempien että yhteiskunnan on osallistuttava lasten ravitsemuskasvatukseen. Komitea pitää tässä yhteydessä näihin ryhmiin kohdistettua valistus- ja tiedotuskampanjaa kiinteänä osana hedelmien, vihannesten ja maidon toimittamista oppilaitoksiin koskevaa järjestelmää (10).

39.

kehottaa kiinnittämään järjestelmän tarkistamisessa enemmän huomiota jalostamattomia elintarvikkeita ja niihin sisältyviä ravintoaineita koskevaan valistukseen, sillä nykyisessä kulutusyhteiskunnassa vallitsee suuntaus kuluttaa houkuttelevasti esitettyjä ja pakattuja tuotteita, ja puoleensavetävään tarjontamuotoon liittyy usein sellaisten aineiden nauttiminen, joiden vaikutukset terveyteen eivät ole selvillä.

40.

on Euroopan komission tavoin huolissaan siitä, että toisin kuin kouluhedelmäjärjestelmässä, koulumaitojärjestelmässä on tähän mennessä toteutettu vain vähän kasvatuksellisia toimia (11). Komitea muistuttaa, että paikallis- ja alueviranomaiset kykenevät toteuttamaan tällaisia toimia tehokkaasti, sillä ne voivat mukauttaa toimet lasten tiedontarpeeseen kullakin paikkakunnalla tai alueella.

41.

ehdottaa toissijaisuusperiaatteen nojalla ja vedoten siihen tosiasiaan, että koulutusjärjestelmät kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan ja EU:n sekaantuminen kansallisiin koulutusjärjestelmiin saattaa näin ollen olla epäasianmukaista, että kaikki järjestelmään hedelmien, vihannesten ja maidon toimittamiseksi liittyvät koulutustoimenpiteet laadittaisiin ensisijaisesti jäsenvaltiotasolla ja ettei niihin varattavalle rahoitukselle asetettaisi vähimmäismäärää.

20.11.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 415/37

Esittelijä

Dainis Turlais (LV, ALDE), Riian kaupunginvaltuuston turvallisuuteen, korruption ehkäisyyn ja yleiseen järjestykseen liittyvistä kysymyksistä vastaavan lautakunnan puheenjohtaja

Viiteasiakirja

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös pimeän työn ehkäisemiseksi ja torjumiseksi tehtävän yhteistyön edistämistä käsittelevän eurooppalaisen foorumin perustamisesta

COM(2014) 221 final

1.

suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen perustaa eurooppalainen pimeän työn vastainen foorumi ja toteaa, että tätä ilmiötä tulee torjua koordinoidusti ja yhdessä, jotta Euroopan unionissa voidaan pitää työelämän normit korkealla tasolla, välttää vakavat sosiaaliset ja taloudelliset seuraukset, ratkaista työntekijöiden liikkuvuuteen liittyvät ongelmat sekä hyödyntää henkilöpääomaa aiempaa kattavammin ja tehokkaammin.

2.

kannattaa ehdotusta näennäisyrittäjyyden sisällyttämisestä foorumin työskentelyalaan. Se on oleellisen tärkeää, sillä oikeudellisten tai verovelvollisuuksien välttämistarkoituksessa väärin ilmoitetulla itsenäisellä ammatinharjoittamisella on samanlaisia vahingollisia vaikutuksia kuin tavanomaisella pimeällä työllä etenkin työolojen sekä sosiaaliturvajärjestelmien ja niiden pitkän aikavälin rahoituksen osalta.

3.

toteaa, että ehdotettu pimeän työn ehkäisemiseksi ja torjumiseksi tehtävän yhteistyön edistämistä käsittelevä eurooppalainen foorumi on konkreettinen panos, jolla edistetään nykyisiä pyrkimyksiä löytää innovatiivisia ratkaisuja paitsi työllisyysasteen nostamiseksi ja Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseksi myös työpaikkojen laadun ja työturvallisuuden parantamiseksi Euroopan unionissa.

4.

toteaa, että Eurofoundin raportissa (1) korostetaan säästöohjelmien – laajasti käsitettynä – sekä harmaan talouden laajuuden ja kehityksen korreloivan voimakkaasti keskenään. Komitea pitää tämän vuoksi valitettavana ristiriitaa säästötoimenpiteillä saavutettujen säästöjen vähäisyyden ja pimeän työn vastaisten toimien mahdollisen säästöpotentiaalin välillä.

5.

yhtyy komission näkemykseen, jonka mukaan pimeällä työllä on vakavia talousarviovaikutuksia, koska se pienentää verotuloja ja sosiaaliturvamaksuista saatavia tuloja. Tämä puolestaan vaikuttaa kielteisesti työllisyyteen, tuottavuuteen, työoloihin, taitojen kehittämiseen ja elinikäiseen oppimiseen, mikä pienentää eläkeoikeuksia ja heikentää mahdollisuutta käyttää terveydenhuoltopalveluja. Komitea korostaa, että pimeä työ on vakava uhka sosiaalis-taloudelliselle yhteenkuuluvuudelle.

6.

korostaa, että nämä tekijät ovat erityisen tärkeitä paikallis- ja alueyhteisöjen kannalta, sillä verotulojen pieneneminen vaikuttaa kielteisesti paikallis- ja alueyhteisöjen tuloihin ja lisää samalla niiden budjettimenoja ihmisten tarvitseman perustoimeentulotuen osalta. Pimeän työn lyhyen ja pitkän aikavälin vaikutuksia ovat matalammat palkat kulloisillakin työmarkkinoilla. Pimeää työtä tekevien osalta se tarkoittaa välittömästi terveydenhuollon ja sosiaaliturvan puutetta tai huomattavasti alhaisempia eläkkeitä kuin laillisesti palkattujen työntekijöiden tapauksessa. Pimeän työn ongelman parissa ponnistelevilla paikallis- ja alueviranomaisilla on näin ollen vähemmän mahdollisuuksia laajentaa kansalaisille tarjottavien palvelujen valikoimaa ja parantaa jatkuvasti niiden laatua.

7.

pitää valitettavana, ettei komission ehdotuksessa mainita paikallis- ja alueyhteisöjen ja alueiden komitean merkitystä, ja korostaa jälleen, että juuri paikallis- ja aluetaso on usein lähimpänä työnhakijoita ja työnantajia ja että työmarkkinat ovat ensisijaisesti paikalliset (2).

8.

kehottaa tähän liittyen komissiota tunnustamaan, että paikallis- ja alueyhteisöillä on pimeän työn torjunnassa merkittävä rooli, kun otetaan huomioon näiden yhteisöjen tähänastinen yhteistyö työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen ja työvoimaviranomaisten kanssa sekä paikallis- ja aluetason hyvät käytännöt tällä alalla. Paikallisten toimijoiden panos on ratkaiseva foorumin onnistumisen kannalta, sillä paikalliset elimet ovat parhaimmassa asemassa antamaan tukea ja tuntevat parhaiten kansalaistensa taustat. Lisäksi voitaisiin Eures-verkoston esimerkin mukaisesti ottaa mukaan myös kansalaisyhteiskunnan kumppaneita foorumin toiminta-alan laajentamiseksi.

9.

katsoo, että foorumi, jonka tarkoituksena on tietojen ja hyvien käytäntöjen vaihto sekä yhteisten periaatteiden määrittäminen, voisi tuottaa huomattavaa lisäarvoa nykyisen talous- ja finanssikriisin oloissa ja ottaen huomioon, että käytettävissä olevia henkilö- ja talousresursseja tulee käyttää mahdollisimman tehokkaasti. Foorumi edistäisi pimeän työn torjuntatoimien yhtenäistä suunnittelua ottaen kuitenkin huomioon ilmiön laajuuden ja pitäen samalla mielessä, että ilmiön pois kitkemiseksi tarvitaan konkreettisia ja kohdennettuja toimia.

10.

suhtautuu varauksellisesti siihen, ettei komissio perustele laajemmin, millä tavoin se pitää yhteensopivana esittää jäsenvaltioiden velvoittamista osallistumaan foorumiin ja käyttää ehdotuksen oikeusperustana Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 153 artiklaa, jonka nojalla voidaan toteuttaa toimenpiteitä vain jäsenvaltioiden välisen yhteistyön edistämiseksi. Lisäksi komitea toteaa, että komission analyysi ehdotuksen yhteensopivuudesta toissijaisuusperiaatteen ja suhteellisuusperiaatteen kanssa rajoittuu vain säädösmuodon (Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös) valinnan ja ehdotuksen kaiken kaikkiaan tuottaman lisäarvon perusteluun eikä koske foorumiin osallistumisen pakollisuutta. AK epäileekin ehdotuksen velvoittavan luonteen yhteensopivuutta toissijaisuusperiaatteen kanssa.

11.

korostaa tarvetta toteuttaa viipymättä kaikissa jäsenvaltioissa käytettävissä olevia ja tehokkaita toimia pimeän työn ja näennäisyrittäjyyden torjumiseksi.

12.

kehottaa hyödyntämään paikallis- ja alueyhteisöjen osaamista ja kokemuksia, jotta foorumille ehdotetut tavoitteet voidaan saavuttaa tehokkaasti. Kyseiset tahot nimittäin tekevät yhteistyötä työvoimaviranomaisten, sosiaaliviranomaisten, sidosryhmien sekä virallisten ja epävirallisten kansalaisverkostojen kanssa, ja niillä on välitöntä kokemusta ja tietoa tekijöistä, jotka johtavat harmaaseen talouteen paikallis- ja aluetasolla.

13.

korostaa, että päätettäessä alueellisista tai EU:n laajuisista strategioista tietoisuuden lisäämiseksi pimeän työn aiheuttamista ongelmista foorumin tulee konsultoida paikallis- ja aluehallinnon edustajia, jotta strategiat eivät olisi ristiriidassa paikallis- ja alueyhteisöjen strategioiden kanssa eivätkä aiheuttaisi taloudellista ja hallinnollista lisätaakkaa. Tästä syystä olisi varmistettava, että paikallis- ja alueviranomaisilla on suurempi vapaus muotoilla osallistumistaan foorumin työhön.

14.

toteaa, että pimeä työ on erittäin kielteinen ilmiö: sitä tekevät työntekijät eivät voi saada asianmukaisia terveydenhuoltopalveluja työtapaturma-, sairaus- ja ammattitautitapauksissa eivätkä sosiaalivakuutetuille kuuluvaa julkista sosiaalitukea. Lisäksi pimeä työ altistaa työntekijät eläkeiässä köyhyysriskille ja supistaa julkisten palvelujen laajentamiseksi ja niiden laadun parantamiseksi käytettävissä olevaa rahoitusta. Sitä paitsi pimeää työtä tekevät usein naiset ja nuoret, mikä on täysin tuomittavaa Euroopan unionin jäsenvaltioissa.

15.

pitää erityisen tarpeellisena toteuttaa tiedotus- ja valistuskampanjoita tietoisuuden lisäämiseksi pimeään työhön liittyvistä kielteisistä näkökohdista. Kampanjoiden avulla tulee jakaa erilaisille väestöryhmille, etenkin nuorille, tehokkaasti tietoa ilmiön laajuudesta ja sen kielteisistä vaikutuksista valtiontalouteen ja ihmisten elintasoon, työoloihin, elinikäiseen sosiaaliturvaan sekä paikallis- ja alueyhteisöjen mahdollisuuksiin laajentaa tarjoamiaan palveluja ja parantaa niiden laatua. Komitea korostaa, että vastuu on sekä kullakin ihmisellä että tämän mahdollisella työnantajalla.

16.

korostaa, että koska paikallis- ja alueyhteisöillä on suora yhteys kansalaisiin ja ne tekevät yhteistyötä alueensa työnantajien kanssa, ne voivat edistää valtion tuella merkittävästi pimeän työn havaitsemista ja auttaa etenkin heikoimmassa asemassa oleviin ryhmiin kuuluvia työntekijöitä pääsemään laillisille työmarkkinoille.

17.

huomauttaa, että pimeän työn torjumisen lisäksi tulee myös pyrkiä vähentämään tällaisen työn houkuttavuutta ja edistää laillisia työmarkkinoita esimerkiksi keventämällä tarvittaessa verotaakkaa ja hallintorasitteita.

18.

toteaa jälleen, että pimeää työtä on torjuttava ottaen huomioon laajempi muuttoliikkeiden konteksti, sillä tällaiset työskentelymahdollisuudet ovat yksi kimmoke laittomien maahanmuuttajien tuloon työmarkkinoille ja hyväksikäyttöön työmarkkinoilla (3).

19.

suhtautuu myönteisesti siihen, että työmarkkinaosapuolten, Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön (Eurofound), Euroopan työterveys- ja työturvallisuusviraston (EU-OSHA), Kansainvälisen työjärjestön (ILO) ja ETA-maiden on tarkoitus osallistua foorumiin tarkkailijoina, ja kehottaa antamaan myös alueiden komitealle EU:n paikallis- ja alueyhteisöjen edustajana samanlaisen tarkkailijan aseman ehdotetun päätöksen 1 artiklan 3 kohdan nojalla.

20.

katsoo, että tulee välttää ylhäältä alaspäin suuntautuvaa lähestymistapaa ja puuttua pimeän työn sosiaalisiin syihin paikallistasolla sekä mukauttaa toimet erilaisiin sosiaalisiin, taloudellisiin ja maantieteellisiin tilanteisiin.

21.

kannattaa ehdotusta tehokkaiden välineiden – tietopankin, keskinäisen luottamuksen ja kokemuksen lisäämisen, yhteisen koulutuksen ja henkilöstövaihdon, suuntaviivojen ja yhteisten toimintaperiaatteiden – hyödyntämisestä foorumin toiminnassa. Tällaiset yhteistyömuodot ovat vallitsevassa taloustilanteessa erityisen tärkeitä, sillä ne tarjoavat mahdollisuuksia tehostaa henkilö- ja talousresurssien käyttöä.

22.

korostaa, että on tärkeää edistää työllisyyden ja sosiaalisen tuen alalla toimivien julkisten elinten tietojen vaihtoa koskevia hankkeita jäsenvaltioiden sisällä ja niiden välillä, jotta voidaan lisätä tietoutta ongelmasta ja havaita helpommin petostapaukset.

23.

kannattaa aikomusta järjestää EU:n laajuisia pimeää työtä käsitteleviä kampanjoita. On syytä lisätä huomattavasti ponnisteluja ihmisten informoimiseksi siitä, millaista vahinkoa pimeä työ ja näennäisyrittäjyys aiheuttavat työterveydelle ja työturvallisuudelle, sosiaaliturvajärjestelmille sekä valtioiden ja alue- ja paikallisyhteisöjen taloudelle ja siten koko yhteiskunnalle. Kun otetaan huomioon euroskeptisyyden Euroopassa saavuttama laajuus, olisi erityisen tärkeää saada kansalaisyhteiskunta laajasti ottaen tiedostamaan, millaista hyötyä jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikkojen koordinointi Euroopan unionin tasolla tuottaa.

24.

kehottaa jäsenvaltioita kuulemaan paikallis- ja alueyhteisöjä tai niitä edustavia järjestöjä, kun ne nimittävät kukin yhden keskitetyn yhteyspisteen foorumin jäseneksi sekä tälle mahdollisen varajäsenen.

25.

kannustaa jäsenvaltioita ja yhteyspisteitä määrittämään selvästi asianomaiset paikallis- ja alueyhteisöjen tai niitä edustavien järjestöjen edustajat, joiden kanssa ne aikovat käydä järjestelmällistä vuoropuhelua ja vaihtaa säännöllisesti tietoja pimeästä työstä sen takaamiseksi, että valtiotason edustajat voivat hyödyntää paikallis- ja aluetason osaamista ja kokemusta. Näin varmistettaisiin myös, että paikallis- ja aluetaso saa tiedon valtion ja Euroopan unionin tasolla saavutetusta edistyksestä.

26.

katsoo, että foorumin välineiden tulee olla myös paikallis- ja alueyhteisöjen käytettävissä, jotta ne voivat osallistua tehokkaasti pimeän työn ehkäisemiseksi ja torjumiseksi tehtävään yhteistyöhön valtiotason viranomaisten kanssa.

27.

kehottaa jäsenvaltioita, Euroopan komissiota ja Eurostatia tuottamaan ja kokoamaan enemmän ja laadullisempaa tietoa pimeästä työstä myös paikallis- ja aluetasolta, jotta ongelma opittaisiin tuntemaan entistä paremmin ja se olisi helpompi ratkaista.

28.

korostaa, että on tärkeää pitää huolta siitä, että arviointivälineiden, indikaattorien ja yhteisten vertailuanalyysien laatimisen tavoitteena ei ole arvioida eri jäsenvaltioiden tilannetta kilpailuhenkisesti ja luokitella jäsenvaltioita paremmuusjärjestykseen vaan kyseisten välineiden on tarkoitus edistää pimeän työn havaitsemista sekä auttaa laatimaan suosituksia ja parantamaan tietämystä kyseisestä ilmiöstä EU:ssa.

29.

yhtyy Euroopan parlamentin 14. tammikuuta 2014 antamassa päätöslauselmassa komissiolle esittämään kehotukseen selvittää eurooppalaisen sosiaaliturvakortin mahdolliset hyödyt ja tarvittaessa ottaa sellainen käyttöön. Korttiin voitaisiin tallentaa tiedot, joiden avulla voidaan tarkastaa sen haltijan työsuhdeasiat, kuten sosiaaliturvan taso ja työajat.

30.

korostaa, että jäsenvaltioiden on tärkeää lisätä työsuojelutarkastuksiin varattuja resurssejaan, jotta voidaan saavuttaa ILO:n suositusten mukainen tavoitetaso, joka on yksi tarkastaja 10  000:ta työntekijää kohti. Keinoina voivat olla työsuojeluvalvonnan menettelyiden vahvistamiseksi toteutettavat kansalliset toimintasuunnitelmat, joihin voidaan tarvittaessa myöntää osarahoitusta EU:n rakennerahastoista.

31.

kehottaa komissiota esittämään direktiivin, jossa säädetään ILO:n yleissopimukseen nro 81 perustuvista, jäsenvaltioissa täytäntöön pantavista työsuojeluvalvonnan vähimmäisvaatimuksista. Direktiivissä olisi säädettävä työsuojeluvalvontajärjestelmän toiminnasta, rajatylittävästä työsuojelutarkastajien koulutuksesta sekä tarkastajien toimivaltuuksista ja velvollisuuksista.