8.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 303/1

8.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 303/2

8.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 303/2

8.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 303/3

8.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 303/3

8.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 303/3

1)

Onko päätös 2013/448/EU (1) pätemätön ja ristiriidassa direktiivin 2003/87/EY (2) 10 a artiklan 5 kohdan kanssa sen takia, että siinä jätetään 10 a artiklan 5 kohdan toisen luetelmakohdan a ja b alakohdan mukaisen laskentaperusteen ulkopuolelle prosessikaasuista aiheutuvat päästöt, jotka syntyvät laitoksista, jotka kuuluvat direktiivin 2003/87/EY liitteen I alaan, ja sellaisesta lämmöstä aiheutuvat päästöt, jota direktiivin 2003/87/EU liitteen I alaan kuuluvat laitokset käyttävät ja joka on peräisin yhteistuotantolaitoksista, joiden osalta päästöoikeuksien maksuton jakaminen on sallittua direktiivin 2003/87/EU (3) 10 a artiklan 1 ja 4 kohdan ja päätöksen 2011/278/EU mukaisesti?

2)

Onko päätös 2013/448/EU pätemätön ja ristiriidassa direktiivin 2003/87/EY 3 artiklan e ja u alakohdan kanssa — joko sellaisenaan ja/tai yhdessä direktiivin 2003/87/EU 10 a artiklan 5 kohdan kanssa — sen takia, että siinä säädetään, että hiilidioksidipäästöt, jotka aiheutuvat prosessikaasuista, jotka ovat peräisin direktiivin 2003/87/EY liitteen I alaan kuuluvista laitoksista, tai sellaisesta lämmöstä aiheutuvat päästöt, jota direktiivin 2003/87/EU liitteen I alaan kuuluvat laitokset käyttävät ja joka on peräisin yhteistuotantolaitoksista, ovat ”sähköntuottajilta” peräisin olevia päästöjä?

3)

Onko päätös 2013/448/EU pätemätön ja ristiriidassa direktiivin 2003/87/EU tavoitteiden kanssa sen takia, että sillä luodaan epätasapaino sulkemalla 10 a artiklan 5 kohdan toisen luetelmakohdan a ja b alakohdan mukaisen laskentaperusteen ulkopuolelle päästöt, jotka aiheutuvat prosessikaasujen polttamisesta ja yhteistuotannolla tuotetusta lämmöstä, vaikka kyseiset päästöt oikeuttavat direktiivin 2003/87/EU 10 a artiklan 1 kohdan ja 10 a artiklan 4 kohdan mukaan ja päätöksen 2011/278/EU mukaan päästöoikeuksien maksuttomaan jakamiseen?

4)

Onko päätös 2011/278/EU pätemätön ja ristiriidassa SEUT 290 artiklan ja direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan 5 kohdan kanssa sen takia, että kyseisen päätöksen 15 artiklan 3 kohdalla muutetaan direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan 5 kohdan toisen luetelmakohdan a ja b alakohtaa siten, että viittaus ”laitoksiin, jotka eivät kuulu 3 kohdan soveltamisalaan” korvataan viittauksella ”laitoksiin, jotka eivät tuota sähköä”?

5)

Onko päätös 2013/448/EU pätemätön ja ristiriidassa direktiivin 2003/87/EY 23 artiklan 3 kohdan kanssa sen takia, ettei kyseistä päätöstä ole annettu neuvoston päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa ja asetuksen N:o 182/2011/EU 12 artiklassa tarkoitetussa valvonnan käsittävässä sääntelymenettelyssä?

6)

Onko Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 artiklaa tulkittava siten, että siinä suljetaan pois päästöoikeuksien maksuttoman jakamisen poissulkeminen virheellisesti lasketun monialaisen korjauskertoimen perusteella?

7)

Onko direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan 5 kohtaa — sellaisenaan ja/tai yhdessä päätöksen 2011/278/EU 15 artiklan 3 kohdan kanssa – tulkittava siten, että siinä suljetaan pois sellaisen kansallisen oikeussäännön soveltaminen, jossa säädetään virheellisesti lasketun yhtenäisen monialaisen korjauskertoimen, sellaisena kuin kyseinen kerroin on määritelty päätöksen 2013/448/EU 4 artiklassa ja sen [alkup. s. 3] liitteessä II, soveltamisesta päästöoikeuksien maksuttomaan jakamiseen tietyssä jäsenvaltiossa?

8)

Onko päätös 2013/448/EU pätemätön ja ristiriidassa direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan 5 kohdan kanssa sen takia, että se kattaa yksinomaan päästöt, jotka ovat peräisin laitoksista, jotka ovat kuuluneet yhteisön järjestelmään vuodesta 2008 alkaen, eli että siinä suljetaan pois sellaisiin toimintoihin liittyvät päästöt, jotka kuuluvat yhteisön järjestelmään vuodesta 2008 alkaen (direktiivin 2003/87/EY muutetussa liitteessä I), silloin, kun kyseiset toiminnot ovat tapahtuneet laitoksissa, jotka kuuluivat yhteisön järjestelmään ennen vuotta 2008?

9)

Onko päätös 2013/448/EU pätemätön ja ristiriidassa direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan 5 kohdan kanssa sen takia, että se kattaa yksinomaan päästöt, jotka ovat peräisin laitoksista, jotka ovat kuuluneet yhteisön järjestelmään vuodesta 2013 alkaen, eli että siinä suljetaan pois sellaisiin toimintoihin liittyvät päästöt, jotka kuuluvat yhteisön järjestelmään vuodesta 2013 alkaen (direktiivin 2003/87/EY muutetussa liitteessä I), silloin, kun kyseiset toiminnot ovat tapahtuneet laitoksissa, jotka kuuluivat yhteisön järjestelmään ennen vuotta 2013?

8.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 303/5

1)

Onko päätös 2013/448/EU (1) pätemätön ja ristiriidassa direktiivin 2003/87/EY (2) 10 a artiklan 5 kohdan kanssa sen takia, että siinä jätetään 10 a artiklan 5 kohdan toisen luetelmakohdan a ja b alakohdan mukaisen laskentaperusteen ulkopuolelle prosessikaasuista aiheutuvat päästöt, jotka syntyvät laitoksista, jotka kuuluvat direktiivin 2003/87/EY liitteen I alaan, ja sellaisesta lämmöstä aiheutuvat päästöt, jota direktiivin 2003/87/EU liitteen I alaan kuuluvat laitokset käyttävät ja joka on peräisin yhteistuotantolaitoksista, joiden osalta päästöoikeuksien maksuton jakaminen on sallittua direktiivin 2003/87/EU (3) 10 a artiklan 1 ja 4 kohdan ja päätöksen 2011/278/EU mukaisesti?

2)

Onko päätös 2013/448/EU pätemätön ja ristiriidassa direktiivin 2003/87/EY 3 artiklan e ja u alakohdan kanssa – joko sellaisenaan ja/tai yhdessä direktiivin 2003/87/EU 10 a artiklan 5 kohdan kanssa – sen takia, että siinä säädetään, että hiilidioksidipäästöt, jotka aiheutuvat prosessikaasuista, jotka ovat peräisin direktiivin 2003/87/EY liitteen I alaan kuuluvista laitoksista, tai sellaisesta lämmöstä aiheutuvat päästöt, jota direktiivin 2003/87/EU liitteen I alaan kuuluvat laitokset käyttävät ja joka on peräisin yhteistuotantolaitoksista, ovat ”sähköntuottajilta” peräisin olevia päästöjä?

3)

Onko päätös 2013/448/EU pätemätön ja ristiriidassa direktiivin 2003/87/EU tavoitteiden kanssa sen takia, että sillä luodaan epätasapaino sulkemalla 10 a artiklan 5 kohdan toisen luetelmakohdan a ja b alakohdan mukaisen laskentaperusteen ulkopuolelle päästöt, jotka aiheutuvat prosessikaasujen polttamisesta ja yhteistuotannolla tuotetusta lämmöstä, vaikka kyseiset päästöt oikeuttavat direktiivin 2003/87/EU 10 a artiklan 1 kohdan ja 10 a artiklan 4 kohdan mukaan ja päätöksen 2011/278/EU mukaan päästöoikeuksien maksuttomaan jakamiseen?

4)

Onko päätös 2011/278/EU pätemätön ja ristiriidassa SEUT 290 artiklan ja direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan 5 kohdan kanssa sen takia, että kyseisen päätöksen 15 artiklan 3 kohdalla muutetaan direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan 5 kohdan toisen luetelmakohdan a ja b alakohtaa siten, että viittaus ”laitoksiin, jotka eivät kuulu 3 kohdan soveltamisalaan” korvataan viittauksella ”laitoksiin, jotka eivät tuota sähköä”?

5)

Onko päätös 2013/448/EU pätemätön ja ristiriidassa direktiivin 2003/87/EY 23 artiklan 3 kohdan kanssa sen takia, ettei kyseistä päätöstä ole annettu neuvoston päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa ja asetuksen N:o 182/2011/EU 12 artiklassa tarkoitetussa valvonnan käsittävässä sääntelymenettelyssä?

6)

Onko Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 artiklaa tulkittava siten, että siinä suljetaan pois päästöoikeuksien maksuttoman jakamisen poissulkeminen virheellisesti lasketun monialaisen korjauskertoimen perusteella?

7)

Onko direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan 5 kohtaa – sellaisenaan ja/tai yhdessä päätöksen 2011/278/EU 15 artiklan 3 kohdan kanssa – tulkittava siten, että siinä suljetaan pois sellaisen kansallisen oikeussäännön soveltaminen, jossa säädetään virheellisesti lasketun yhtenäisen monialaisen korjauskertoimen, sellaisena kuin kyseinen kerroin on määritelty päätöksen 2013/448/EU 4 artiklassa ja sen [alkup. s. 3] liitteessä II, soveltamisesta päästöoikeuksien maksuttomaan jakamiseen tietyssä jäsenvaltiossa?

8)

Onko päätös 2013/448/EU pätemätön ja ristiriidassa direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan 5 kohdan kanssa sen takia, että se kattaa yksinomaan päästöt, jotka ovat peräisin laitoksista, jotka ovat kuuluneet yhteisön järjestelmään vuodesta 2008 alkaen, eli että siinä suljetaan pois sellaisiin toimintoihin liittyvät päästöt, jotka kuuluvat yhteisön järjestelmään vuodesta 2008 alkaen (direktiivin 2003/87/EY muutetussa liitteessä I), silloin, kun kyseiset toiminnot ovat tapahtuneet laitoksissa, jotka kuuluivat yhteisön järjestelmään ennen vuotta 2008?

9)

Onko päätös 2013/448/EU pätemätön ja ristiriidassa direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan 5 kohdan kanssa sen takia, että se kattaa yksinomaan päästöt, jotka ovat peräisin laitoksista, jotka ovat kuuluneet yhteisön järjestelmään vuodesta 2013 alkaen, eli että siinä suljetaan pois sellaisiin toimintoihin liittyvät päästöt, jotka kuuluvat yhteisön järjestelmään vuodesta 2013 alkaen (direktiivin 2003/87/EY muutetussa liitteessä I), silloin, kun kyseiset toiminnot ovat tapahtuneet laitoksissa, jotka kuuluivat yhteisön järjestelmään ennen vuotta 2013?

8.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 303/6

—

Ensimmäinen kysymys: Onko direktiivin 77/388/ETY (1) säännösten vastaista kantaa tuonnin arvonlisäveroa tavaroista, jotka on jälleenviety muina kuin yhteisötavaroina mutta joista on tullikoodeksin (2) 204 artiklan mukaisen velvollisuuden täyttämättä jättämisen — tässä: velvollisuuden, jonka mukaan tavaran siirtäminen pois tullivarastosta on merkittävä varastoa varten tarkoitettuun tavarakirjanpitoon viimeistään poissiirtämisen aikaan, viivästyneen täyttämisen — vuoksi syntynyt tullivelka?

Mikäli ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi:

—

Toinen kysymys: Velvoitetaanko direktiivin 77/388/ETY säännöksissä kantamaan tällaisissa tapauksissa tavaroiden tuonnista arvonlisävero vai onko jäsenvaltioilla tässä suhteessa harkintavaltaa?

sekä

—

Kolmas kysymys: Onko varastonpitäjä, joka varastoi kolmannesta maasta tuodun tavaran tullivarastoonsa palvelusuhteen perusteella voimatta käyttää tavaraa, velvollinen maksamaan tuonnin arvonlisäveron, joka on syntynyt direktiivin 77/388/ETY 10 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan, luettuna yhdessä tullikoodeksin 204 artiklan 1 kohdan kanssa, mukaisen velvollisuuden täyttämättä jättämisen vuoksi, vaikka varastonpitäjä ei käytä tavaraa direktiivin 77/388/ETY 17 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuihin verollisiin liiketoimiinsa?

8.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 303/7

—

Kannetaanko tuonnin arvonlisäveroa tavaroista, jotka on jälleenviety muina kuin yhteisötavaroina tullivalvonnassa mutta joista on tullikoodeksin (1) 204 artiklan mukaisen velvollisuuden – tässä: yhteisön ulkoisen passitusmenettelyn päättämisen määräajassa esittämällä tavara tullille toimivaltaisessa tullitoimipaikassa ennen kolmanteen maahan vientiä – täyttämättä jättämisen vuoksi syntynyt tullivelka, tullikoodeksin 236 artiklan 1 kohdassa, luettuna yhdessä direktiivin 2006/112/EY (2) säännösten kanssa, tarkoitetulla tavalla toisin kuin lain mukaan, varsinkin jos velan maksusta vastuussa olevana pidetään sitä, joka on laiminlyönyt velvollisuutensa, vaikka sillä ei ole ollut määräysvaltaa tavaroihin?

8.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 303/8

1)

Onko sovellettavaa unionin oikeutta, erityisesti työntekijöiden joukkovähentämistä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20.7.1998 annetun neuvoston direktiivin 98/59/EY (1) 1 artiklan 1 kohdan a alakohtaa tulkittava siten, että se on esteenä kansallisille oikeussäännöille tai käytännöille, joiden mukaan tämän säännöksen mukaisia työntekijämääriä laskettaessa jätetään huomiotta pääomayhtiön hallituksen jäsen, vaikka hän hoitaa tehtäväänsä tämän yhtiön jonkin toisen elimen johdon ja valvonnan alaisena, saa vastikkeeksi työstään palkan eikä hänellä itsellään ole osuuksia yhtiöstä?

2)

Onko sovellettavaa unionin oikeutta, erityisesti työntekijöiden joukkovähentämistä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20.7.1998 annetun neuvoston direktiivin 98/59/EY 1 artiklan 1 kohdan a alakohtaa tulkittava siten, että siinä edellytetään pakottavasti, että tässä säännöksessä tarkoitetun henkilöstömäärän laskennan yhteydessä on luettava työntekijöihin myös henkilöt, jotka ilman työnantajan maksamaa palkkaa mutta työllistämisessä toimivaltaisten viranomaisten taloudellisella tuella ja tunnustamana käytännössä työskentelevät hankkiakseen osaamista tai kehittääkseen sitä tai saadakseen ammattikoulutuksen (”harjoittelija”), vai onko jäsenvaltioiden asiana antaa tästä kansallisia säännöksiä tai kehittää kansallisia käytäntöjä?

8.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 303/8

8.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 303/9

1)

Onko viljelijä, joka ei ole tehnyt asiaa koskevaa sopimusta kasvinjalostajanoikeuden haltijan kanssa ja joka on käyttänyt viljelemällä saatua suojatun lajikkeen lisäysaineistoa, velvollinen maksamaan yhteisön kasvinjalostajanoikeuksista 27.7.1994 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2100/94 (1) 94 artiklan 1 kohdan mukaista kohtuullista hyvitystä ja – kun viljelijä toimii tahallaan tai tuottamuksesta – korvaamaan kasvinjalostajanoikeuksien loukkaamisesta aiheutuneet muut vahingot kyseisen asetuksen 94 artiklan 2 kohdan mukaisesti jo silloin, kun hän ei ole vielä täyttänyt kyseisen asetuksen 14 artiklan 3 kohdan neljännessä luetelmakohdassa, luettuna yhdessä yhteisön kasvinjalostajanoikeuksista annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2100/94 14 artiklan 3 kohdassa säädetyn maataloutta koskevan vapautuksen soveltamista koskevista säännöistä 24.7.1995 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1768/95 (2) 5 artiklan ja sitä seuraavan artiklan kanssa, säädettyä velvoitetta maksaa kohtuullista palkkiota (jäljempänä viljelymaksu) silloin, kun hän tosiasiallisesti hyödyntää korjattua tuotetta pellolla lisäystarkoituksessa?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan siten, että viljelijä voi täyttää velvoitteensa maksaa kohtuullista viljelymaksua myös sen jälkeen, kun hän on tosiasiallisesti hyödyntänyt korjattua tuotetta pellolla lisäystarkoituksessa: Onko mainittuja säännöksiä tulkittava siten, että niissä vahvistetaan määräaika, johon mennessä viljelijän, joka on hyödyntänyt viljelemällä saatua suojatun lajikkeen lisäysaineistoa, on täytettävä velvoitteensa maksaa kohtuullista viljelymaksua, jotta viljelyllä voidaan katsoa olevan asetuksen (EY) N:o 2100/94 94 artiklan 1 kohdassa, luettuna yhdessä kyseisen artiklan 14 artiklan kanssa, tarkoitettu lupa?

8.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 303/10

1.

Onko eurooppalaisen maksamismääräysmenettelyn käyttöönotosta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1896/2006 (jäljempänä asetus N:o 1896/2006) (1) tulkittava siten, että vastapuoli voi pyytää eurooppalaisen maksamismääräyksen uudelleen tutkimista tuomioistuimessa asetuksen N:o 1896/2006 20 artiklan 2 kohdan nojalla myös silloin, kun maksamismääräys on annettu sille tiedoksi tehokkaasti mutta maksamismääräyksen antoi hakemuslomakkeen toimivaltaa koskevien tietojen perusteella tuomioistuin, joka ei ollut toimivaltainen antamaan sitä?

2.

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: onko silloin, kun eurooppalainen maksamismääräys on annettu sellaisten hakemuslomakkeessa esitettyjen tietojen perusteella, jotka voivat jälkikäteen osoittautua vääriksi, kyse poikkeuksellisista olosuhteista asetuksen N:o 1896/2006 20 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla Euroopan komission 7.2.2006 2004/0055:stä antaman tiedonannon 25 perustelukappaleen nojalla, erityisesti kun tiedot ovat ratkaisevia tuomioistuimen toimivallan kannalta?

8.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 303/10

1)

Onko bensiinin ja dieselpolttoaineiden laadusta ja neuvoston direktiivin 93/12/ETY muuttamisesta 13.10.1998 annetun neuvoston direktiivin 98/70/EY (1) 4 artiklan 1 kohtaa ja 5 artiklaa tulkittava siten, ettei polttoaineen markkinoille saattajalle voida asettaa direktiivin perusteella annetuissa, direktiivissä asetettuihin laatuvaatimuksiin verrattuina vaativammissa kansallisissa säännöksissä vahvistettuja kansallisten standardien mukaisia lisälaatuvaatimuksia?

2)

Onko teknisiä standardeja ja määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 22.6.1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/34/EY (2) 1 artiklan 6 ja 11 kohtaa tulkittava siten, että mikäli samasta aiheesta on voimassa tekninen määritelmä (käsiteltävässä asiassa laissa säädetyn valtuutuksen perusteella annettu ministeriön asetus), vahvistetun kansallisen standardin soveltaminen voi olla vain vapaaehtoista, toisin sanoen lailla ei voida säätää, että niiden soveltaminen on pakollista?

3)

Voidaanko standardi, joka ei kyseessä olevana ajankohtana ole saatavilla valtion virallisella kielellä, katsoa direktiivin 98/34/EY 6 artiklassa tarkoitettujen kriteerien mukaiseksi kansalliseksi standardiksi, joka on yleisesti saatavilla?

8.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 303/11

1)

Onko yhteisön alueelle tuotavan tai sieltä vietävän käteisrahan valvonnasta 26.10.2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1889/2005 (1) (jäljempänä asetus) täytäntöönpanosta annetun lain XLVIII (jäljempänä kansallinen täytäntöönpanolaki) 5/A §:n perusteella määrättävän hallinnollisen seuraamusmaksun määrä kyseisen asetuksen 9 artiklan 1 kohdassa asetettujen niiden edellytysten mukainen, joiden mukaan kansallisessa oikeudessa säädettävien seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia sekä samalla oikeassa suhteessa rikkomiseen ja seuraamuksen tarkoitukseen nähden?

2)

Rikotaanko kansallisen täytäntöönpanolain 5/A.§:ssä säädetyllä sakon määrällä Euroopan unionista tehdyn sopimuksessa ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 65 artiklan 3 kohdassa määrättyä kieltoa rajoittaa pääomien vapaata liikkuvuutta?

8.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 303/12

1)

Onko Euroopan unionin oikeuden vastaista kantaa arvonlisävero silloin, kun maakaasun jakeluinfrastruktuurin toimittava yksityinen yritys vyöryttää infrastruktuurin muodostavien putkistojen sijaintikunnille maksettavia maankäyttömaksuja vastaavat määrät palveluitaan käyttävälle yritykselle sisällyttämättä niihin mitään lisämääriä?

2)

Koska paikalliset julkisyhteisöt perivät maankäyttömaksut viranomaisen toimivaltaa käyttäessään sisällyttämättä niihin arvonlisäveroa, onko Euroopan unionin oikeuden vastaista, että arvonlisävero kannetaan silloin, kun maakaasun jakeluinfrastruktuurin toimittava yksityinen yritys vyöryttää maksettuja maankäyttömaksuja vastaavat määrät palveluitaan käyttävälle yritykselle?

8.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 303/12

1)

Miten [matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta 11.2.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (ETY) N:o 261/2004 (1)] johdanto-osan 14 perustelukappaleessa mainittua tapauksen käsitettä on tulkittava?

2)

Kun otetaan huomioon Wallentin-tuomion (2) 22 kohta, edellä mainitut asetuksen johdanto-osan 14 perustelukappaleessa tarkoitetut poikkeukselliset olosuhteet eivät tarkoita samaa kuin tapahtumat, jotka luetellaan suuntaa-antavasti asetuksen johdanto-osan 14 perustelukappaleen toisessa virkkeessä ja jotka yhteisöjen tuomioistuin luokittelee tapahtumiksi tuomion 22 kohdassa. Pitääkö paikkansa, että edellä mainitussa tuomion 22 kohdassa tarkoitetut tapahtumat eivät ole asetuksen johdanto-osan 14 perustelukappaleessa tarkoitettuja tapauksia?

3)

Miten on tulkittava poikkeuksellisten olosuhteiden käsitettä, kun poikkeukselliset olosuhteet liittyvät Wallentin-tuomion 23 kohdan mukaan asetuksen johdanto-osan 14 perustelukappaleessa lueteltuun tapahtumaan ”odottamattomat lentoturvallisuuteen vaikuttavat puutteet”, jos tuomion 22 kohta huomioon ottaen odottamattomat lentoturvallisuuteen vaikuttavat puutteet eivät ole itsessään poikkeuksellisia olosuhteita, vaan ne ovat ainoastaan omiaan aiheuttamaan tällaisia olosuhteita?

4)

Wallentin-tuomion 23 kohdan mukaan tekninen vika voidaan lukea tällaisiin odottamattomiin lentoturvallisuuteen vaikuttaviin puutteisiin ja on siis tapahtuma Wallentin-tuomion 22 kohdan mukaisessa merkityksessä. Tähän tapahtumaan liittyviä olosuhteita voidaan tuomion 23 kohdan mukaan pitää poikkeuksellisina, jos ne liittyvät tapahtumaan, joka ei liity lentoliikenteen harjoittajan toiminnan tavanomaiseen harjoittamiseen eikä luonteensa tai alkuperänsä vuoksi ole tämän tosiasiallisesti hallittavissa. Kyseisen tuomion 24 kohdan mukaan lentokoneen huoltoon liittyvästä puutteesta johtuvan teknisen vian korjaamisen on siis katsottava kuuluvan lentoliikenteen harjoittajan toiminnan tavanomaiseen harjoittamiseen. Wallentin-tuomion 25 kohdan mukaan tällaiset tekniset viat eivät siten ole poikkeuksellisia olosuhteita. Näistä perusteluista vaikuttaa seuraavan, että tekninen vika, joka kuuluu odottamattomiin lentoturvallisuuteen vaikuttaviin puutteisiin, on samanaikaisesti tapahtuma, joka voi liittyä poikkeuksellisiin olosuhteisiin ja olla itsessään poikkeuksellinen olosuhde. Miten Wallentin-tuomion 22–25 kohtaa on tulkittava, jotta tämä näennäinen ristiriitaisuus poistuisi?

5)

Ilmaisua ”liittyy lentoliikenteen harjoittajan toiminnan tavanomaiseen harjoittamiseen” tulkitaan kansallisissa ensimmäisen asteen tuomioistuimissa säännöllisesti seuraavasti: ”liitännäinen lentoliikenteen harjoittajan tavanomaisiin toimintoihin”. Tämä tulkinta sopii hollannin kielen sanan ”inherent” merkitykseen (ei tuomion todistusvoimainen teksti). Tällöin myös esimerkiksi lintuihin tai tuhkapilviin törmäämisiä ei pidettäisi tapahtumina Wallentin-tuomion 23 kohdan mukaisessa merkityksessä. Muussa oikeuskäytännössä annetaan painoarvoa myös Wallentin-tuomion 23 kohdassa mainitulle ilmaisulle ”eikä luonteensa tai alkuperänsä vuoksi ole tämän tosiasiallisesti hallittavissa”. Onko ilmaisua ”liittyä” tulkittava siten, että sen alaan kuuluvat vain sellaiset tapahtumat, jotka ovat tosiasiallisesti lentoliikenteen harjoittajan hallittavissa?

6)

Mikä merkitys Wallentin-tuomion 26 kohdalle on annettava, ja miten tätä tuomion kohtaa on joka tapauksessa tulkittava niiden vastausten valossa, jotka unionin tuomioistuin antaa edellä esitettyihin neljänteen ja viidenteen kysymykseen?

7)

8)

Lentoliikenteen harjoittaja voi vedota poikkeuksellisiin olosuhteisiin vain, jos se pystyy osoittamaan, että peruutus tai viivästyminen johtuu poikkeuksellisista olosuhteista, joita ei olisi voitu välttää, vaikka kaikki kohtuudella edellytettävät toimenpiteet olisi toteutettu. Onko perusteltua tehdä tästä se johtopäätös, että kohtuudella edellytettävien toimenpiteiden toteuttamisella tarkoitetaan poikkeuksellisten olosuhteiden syntymisen välttämistä eikä sellaisten toimenpiteiden toteuttamista, joilla viivästyminen rajoitetaan asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 1 kohdan c) alakohdan iii) alakohdassa, luettuna yhdessä asiassa Sturgeon ym. annetun tuomion (asia C-402/07)) (3) 57–61 kohdan kanssa, mainittuun kolmen tunnin määräaikaan?

9)

Lähtökohtaisesti voidaan ajatella kahdenlaisia toimenpiteitä, joiden toteuttamisella teknisestä viasta johtuva viivästyminen voidaan rajoittaa enintään kolmeen tuntiin. Ensinnäkin voidaan pitää varaosavarastoa eri puolilla maailmaa eikä vain lentoliikenteen harjoittajan kotiasemalla. Toiseksi myöhästyneen lennon matkustajat voidaan siirtää toiselle lennolle. Kun lentoliikenteen harjoittajat mitoittavat pitämiään varastoja ja sitä, missä ne sijaitsevat, voivatko ne pitää lähtökohtana ilmaliikenteen alalla vallitsevaa käytäntöä, joka koskee myös sellaisia lentoliikenteen harjoittajia, jotka kuuluvat asetuksen soveltamisalaan vain osittain?

10)

Kun kansallisen tuomioistuimen on vastattava kysymykseen siitä, onko lentoturvallisuuteen vaikuttaviin puutteisiin vaikuttavista teknisistä vioista aiheutuvan viivästymisen rajoittamiseksi toteutettu kaikki kohtuudella edellytettävät toimenpiteet, onko sen otettava huomioon viivästymisen seurauksia laajentavat olosuhteet, kuten sellainen olosuhde, että teknisiä vikoja kohdanneen lentokoneen on ennen kotiasemalleen palaamista poikettava useilla lentoasemilla, kuten tässä asiassa mikä voi lisätä menetettyä aikaa?

8.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 303/14

1)

kumoaa tuomion tuomiolauselman 2 kohdan, jolla kanne hylättiin

2)

palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen viittauksin sovellettavaan lainsäädäntöön

3)

velvoittaa vastapuolen korvaamaan sekä unionin yleisen tuomioistuimen että unionin tuomioistuimen menettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

8.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 303/15

1)

Onko Espanjan soveltamasta omistusosuuden hankkimisesta ulkomaisissa kohteissa johtuvan liikearvon kirjaamisesta kuluksi C 45/07 28.10.2009 tehdyn komission päätöksen 2011/5/EY (1) 2 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että siinä tunnustettua perusteltua luottamusta voidaan siinä määritellyissä puitteissa soveltaa TRLIS-lain 12 §:n 5 momentin mukaiseen rahoituksellisen liikearvon kuluksi kirjaamisen verovähennykseen, kun kyse on omistusosuuksien välillisestä hankkimisesta ulkomaisista yhtiöistä ulkomaisen holdingyhtiön suoran hankinnan kautta?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko valtiontuesta SA.35550 (13/C) (ex 13/NN, ex 12/CP) – Omistusosuuden hankkimisesta ulkomaisissa kohteissa johtuvan rahoituksellisen liikearvon kirjaaminen kuluksi – 17.7.2013 tehty päätös C(2013) 4399 final, jossa päätetään aloittaa SEUT 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely SEUT 108 artiklan ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan (josta on tullut SEUT 108 artikla) soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22.3.1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (2) rikkomisen vuoksi, pätemätön?

8.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 303/16

8.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 303/16

1)

Onko jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta – yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste – 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY (1) 2 artiklan 1 alakohtaa, 4 artiklan 1 ja 2 kohtaa, 5 artiklan 1 kohtaa ja 10 artiklan 1 ja 2 kohtaa (jäljempänä kuudes direktiivi) tulkittava siten, että liiketoimi, joka suoritetaan pääasian kaltaisissa olosuhteissa, joissa verovelvollinen ja veroviranomaiset eivät kykene yksilöimään todellista tavaroiden luovuttajaa, on tavaroiden luovutusta?

2)

Mikäli vastaus ensimmäiseen kysymykseen on myöntävä, onko kuudennen direktiivin 17 artiklan 2 kohdan a alakohtaa, 18 artiklan 1 kohdan a alakohtaa ja 22 artiklan 3 kohtaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka perusteella pääasian kaltaisissa olosuhteissa verovelvollinen ei voi vähentää veroa, koska laskun on laatinut toimija, joka ei ollut tavaroiden todellinen luovuttaja, eikä ole mahdollista yksilöidä tavaroiden todellista luovuttajaa ja velvoittaa hänet maksamaan arvonlisävero tai määrittää henkilöä, joka on kuudennen direktiivin 21 artiklan 1 kohdan c alakohdan perusteella velvollinen siihen laskun laatimisen perusteella?

8.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 303/17

8.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 303/18

1)

Onko asetusta N:o 261/2004 (1) sen johdanto-osan 15 perustelukappale huomioon ottaen tulkittava siten, että poikkeukselliset olosuhteet, joiden vuoksi lentoliikenteen harjoittajat tietoisesti siirtävät lentoja suorittaakseen ensiksi ne lennot, joita poikkeukselliset olosuhteet välittömästi koskevat, oikeuttavat asetuksen 5 artiklassa tarkoitetun viivästymisen ja lentoliikenteen harjoittaja voi vapautua asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesta korvausvelvollisuudestaan sellaiseen matkustajaan nähden, jonka lento suoritettiin vasta sen jälkeen, kun mainitut olosuhteet poistuivat ja kaikki lennot voitiin toteuttaa?

2)

Onko asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohtaa tulkittava tässä yhteydessä siten, että lentoliikenteen harjoittaja, joka järjestää lentoja uudelleen, on toteuttanut kaikki kohtuudella edellytettävät toimenpiteet ja näin ollen vapautunut korvausvelvollisuudestaan, kun se kuljettaa oikeastaan muihin lentoihin käytettävillä lentokoneilla ensiksi niitä matkustajia, joiden lento on jo viivästynyt huomattavasti poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi?

3)

Onko johdanto-osan 15 perustelukappaleen nojalla oletettava, että vain sitä lentokonetta, jota lakko koskee suoraan, koskevat poikkeukselliset olosuhteet, jotka voivat koskea yhtä tai useampaa tämän lentokoneen lentoa, vai ulottuvatko poikkeukselliset olosuhteet useampiin lentokoneisiin?

4)

Saako lentoliikenteen harjoittaja asetuksen N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohdassa mainittujen kohtuudella edellytettävien toimenpiteiden puitteissa käyttää muita lentokoneita lakon seurausten minimoimiseksi niiden matkustajien osalta, joita lakko koskee suoraan, ja näin ollen jakaa lakon seuraukset useammille lentokoneille ja matkustajille?

8.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 303/18

1)

Estääkö se seikka, että vastuu unionin oikeuden rikkomisella aiheutuneen vahingon korvaamisesta on jäsenvaltiolla, soveltamasta mainittua vastuuta koskevia sääntöjä kyseiseen rikkomiseen tosiasiallisesti syyllistynyttä jäsenvaltion laitosta vastaan, kun arvioidaan tällaisella perusteella nostettua vahingonkorvauskannetta?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi, onko asetuksen (EY) N:o 561/2006 (1) 10 artiklan 3 kohta esteenä sille, että jäsenvaltio antaa säännöksiä, joiden mukaista seuraamusta voidaan edellä mainitussa asetuksessa säädettyjä velvollisuuksia rikottaessa soveltaa kuljetusyrityksen lisäksi tai sen sijasta kyseiseen rikkomiseen todellisuudessa syyllistyneeseen ajoneuvon kuljettajaan?

3)

Jos toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko kansallisen tuomioistuimen hallintoriita-asiassa tekemällä päätöksellä, joka sen sijaan, että se perustuisi asetuksen N:o 561/2006 10 artiklan 3 kohtaan, perustuu mainitun säännöksen vastaisiin kansallisiin säännöksiin, katsottava selvästi rikottavan unionin oikeutta?

8.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 303/19

8.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 303/20

—

kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen 20.3.2014 asiassa T-46/10 antaman tuomion tai

—

vaihtoehtoisesti kumoaa valittajalle määrätyn sakon tai alentaa sen määrää huomattavasti tai

—

palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen uudelleen käsiteltäväksi ja

—

joka tapauksessa velvoittaa Euroopan komission korvaamaan valittajalle ensimmäisessä oikeusasteessa ja tästä valituksesta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

8.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 303/21

1)

Onko nuohoojan koko elinkeinotoiminta palveluista sisämarkkinoilla 12.12.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/123/EY (1) 2 artiklan 2 kohdan i alakohdan mukaan kyseisen direktiivin soveltamisalan ulkopuolella, koska nuohoojat suorittavat myös palotoimen alaan (palotarkastukset, rakennusprosesseihin liittyvät lausunnot ym.) liittyviä tehtäviä?

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi:

2)

Voidaanko direktiivin 2006/123/EY 10 artiklan 4 kohdan ja 15 artiklan 1 kohdan, 2 kohdan a alakohdan ja 3 kohdan kanssa yhteensopivana pitää sellaista kansallista oikeussääntöä, jonka mukaan nuohoojan elinkeinolupa periaatteessa rajoittuu tiettyyn ”nuohousalueeseen”?

8.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 303/21

1)

Onko Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 263 artiklan neljättä kohtaa tulkittava siten, että niiden laitosten toiminnanharjoittajat, joihin sovellettiin vuodesta 2013 lähtien kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta 13.10.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY (EUVL 200, L 275) päästökauppasäännöksiä, lukuun ottamatta kyseisen direktiivin 10 a artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja laitosten toiminnanharjoittajia sekä uusia osallistujia, olisivat epäilemättä voineet vaatia unionin yleiseltä tuomioistuimelta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY 11 artiklan 3 kohdan mukaisista kansallisista täytäntöönpanotoimenpiteistä päästöoikeuksien jakamiseksi maksutta siirtymäaikana 5.9.2013 annetun komission päätöksen (2013/448/EU, EUVL 2013 L 240) kumoamista, siltä osin kuin siinä määritetään yhtenäinen monialainen korjauskerroin?

2)

Onko päätös 2013/448/EU, siltä osin kuin siinä määritetään yhtenäinen monialainen korjauskerroin, pätemätön, koska päätöstä ei tehty direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan 1 kohdan mukaista valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen?

3)

Onko päästöoikeuksien yhdenmukaistettua maksutta tapahtuvaa jakoa koskevien unionin laajuisten siirtymäsäännösten vahvistamisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan mukaisesti 27.4.2011 annetun komission päätöksen 2011/278/EU (EUVL 2011, L 130) 15 artikla direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan 5 kohdan vastainen, koska ensin mainittu artikla estää sen, että yhtenäistä monialaista korjauskerrointa määritettäessä otetaan huomioon sähköntuottajien päästöt? Jos edelliseen kysymykseen vastataan myöntävästi, mitä seurauksia kyseisestä ristiriidasta on päätökselle 2013/448/EU?

4)

Onko päätös 2013/448/EU, siltä osin kuin siinä määritetään yhtenäinen monialainen korjauskerroin, pätemätön, koska päätös perustuu osittain tietoihin, jotka on toimitettu direktiivin 2003/87/EY 9 a artiklan 2 kohdan täytäntöönpanemiseksi ilman että kyseisessä kohdassa tarkoitettuja 14 artiklan 1 kohdan nojalla hyväksyttyjä säännöksiä oli vahvistettu?

5)

Onko päätös 2013/448/EU, siltä osin kuin siinä määritetään yhtenäinen monialainen korjauskerroin, erityisesti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 296 artiklan tai Euroopan unionin perusoikeuskirjan (1) 41 artiklan vastainen, koska korjauskertoimen laskennan kannalta ratkaisevat päästömäärät ja päästöoikeudet ilmoitetaan päätöksessä vain osittain?

6)

Onko päätös 2013/448/EU, siltä osin kuin siinä määritetään yhtenäinen monialainen korjauskerroin, erityisesti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 296 artiklan tai Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan vastainen, koska kyseinen korjauskerroin määritetään sellaisten tietojen pohjalta, joihin päästökauppaan osallistuvien laitosten toiminnanharjoittajat eivät ole voineet tutustua?

8.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 303/22

8.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 303/23

1)

Onko SEUT 45 ja SEUT 49 artiklaa ja ammattipätevyyden tunnustamisesta 7.9.2005 annettua direktiiviä 2005/36 (1) tulkittava siten, että niitä on sovellettava tilanteeseen, jossa Belgiassa asuva Belgian kansalainen, jolla ei ole työkokemusta mistään muusta jäsenvaltiosta, vetoaa Cour de cassationin lakimiesavustajan palvelukseen ottamiseksi järjestettävään kilpailuun osallistumista koskevan vaatimuksensa tueksi ranskalaisen yliopiston (Unviersité de Poitiers) 22.11.2010 myöntämään yksityisoikeuden alan (oikeus- ja taloustiede sekä taloushallinto) ammatilliseen master-tutkintoon, jossa erikoistumisalana on ollut oikeuslingvistiikka?

2)

Onko Belgian Cour de cassationin lakimiesavustajan toimi, jonka osalta säädetään oikeuslaitoksesta ja lainkäytöstä annettujen säädösten koonnoksen 259 duodecies §:ssä, että toimeen nimittäminen edellyttää oikeustieteen tohtorintutkinnon tai perustutkinnon (licence) suorittamista, edellä mainitun 7.9.2005 annetun direktiivin 2005/36 3 artiklassa tarkoitettu säännelty ammatti?

3)

Onko Cour de cassationin lakimiesavustajan toimi, johon kuuluvat tehtävät on määritelty oikeuslaitoksesta ja lainkäytöstä annettujen säädösten koonnoksen 135bis §:ssä, SEUT 45 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu julkishallinnon palvelussuhde, ja jos on, onko katsottava, ettei SEUT 45, SEUT 49 artiklaa eikä ammattipätevyyden tunnustamisesta 7.9.2005 annettua direktiiviä 2005/36 voida tällä perusteella soveltaa?

4)

Jos SEUT 45, SEUT 49 artiklaa ja ammattipätevyyden tunnustamisesta 7.9.2005 annettua direktiiviä voidaan soveltaa käsiteltävässä asiassa, onko näitä oikeussääntöjä tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että Cour de cassationin lakimiesavustajien palvelukseen ottamiseksi järjestetyn kilpailun valintalautakunta edellyttää kilpailuun osallistumiselta sitä, että henkilöllä on belgialaisen yliopiston myöntämä oikeustieteen tohtorintutkinto tai perustutkinto (licence) tai että opetukseen liittyvissä kysymyksissä toimivaltainen liittovaltion kieliyhteisö (Communauté française) tunnustaa ranskalaisen Poitiers’n yliopiston myöntämän master-tutkinnon vastaavuuden belgialaisen yliopiston myöntämän oikeustieteen tohtorintutkinnon, oikeustieteen perustutkinnon (licence) tai master-tutkinnon kanssa?

5)

Jos SEUT 45 ja SEUT 49 artiklaa sekä 7.9.2005 annettua direktiiviä voidaan soveltaa käsiteltävässä asiassa, onko näitä oikeussääntöjä tulkittava siten, että ne velvoittavat Cour de cassationin lakimiesavustajien palvelukseen ottamiseksi järjestetyn kilpailun valintalautakunnan vertaamaan valittajan tutkintoihin ja työkokemukseen perustuvaa pätevyyttä belgialaisen yliopiston myöntämän oikeustieteen tohtorintutkinnon tai oikeustieteen perustutkinnon (licence) tuottamaan pätevyyteen ja määräämään tarvittaessa direktiivin 2005/36 14 artiklassa tarkoitetuista korvaavista toimenpiteistä?

8.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 303/24

1)

Rikotaanko sillä, että riitauttamattomia vaatimuksia koskevan eurooppalaisen täytäntöönpanoperusteen käyttöönotosta 21.4.2004 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta N:o 805/2004 (1) ei sovelleta välittömästi sen johdosta, että

2)

Jos kysymykseen vastataan kieltävästi, miten — — asetuksen N:o 805/2004 19 artiklan 1 kohdassa oleva ”tuomion tutkiminen uudelleen” on ymmärrettävä, kun otetaan huomioon asetuksen (EY) välitön oikeusvaikutus? Onko uudelleentutkintamenettelystä säädettävä vain siinä tapauksessa, että kutsun / haastehakemuksen tiedoksianto on tapahtunut — — asetuksen N:o 805/2004 14 artiklassa säädetyllä tavalla, eli siten, ettei siihen liity vastaanottotodistusta? Eikö Belgian lainsäädäntö tarjoa Belgian oikeudenkäyntimenettelyä koskevan lain (Belgisch Gerechtelijk Wetboek) 1047 §:n mukaisella väitteellä ja Belgian oikeudenkäyntimenettelyä koskevan lain 1050 §:n mukaisella valituksella riittäviä takeita — — asetuksen N:o 805/2004 19 artiklan 1 kohdassa säädettyjen kriteereiden ”uudelleentutkintamenettely” täyttämiseksi?

3)

Tarjoaako Belgian oikeudenkäyntimenettelyä koskevan lain 50 § , jonka mukaan kyseisen lain 860 §:n toisessa momentissa, 55 §:ssä ja 1048 §:ssä säädettyjä preklusiivisia määräaikoja voidaan pidentää silloin, kun kyse on ylivoimaisesta esteestä tai asianomaisesta henkilöstä riippumattomista poikkeuksellisista olosuhteista, riittävän suojan — — asetuksen N:o 805/2004 19 artiklan b alakohdassa tarkoitetussa mielessä?

4)

Onko riitauttamattomia vaatimuksia koskevan eurooppalaisen täytäntöönpanoperusteen vahvistaminen tuomioistuimen ratkaisu, jota on vaadittava haastehakemuksella? Jos kysymykseen vastataan myöntävästi, onko tuomioistuimen vahvistettava tuomio eurooppalaiseksi täytäntöönpanoperusteeksi ja onko kirjaajan toimitettava täytäntöönpanoperusteen vahvistava todistus?

Jos kysymykseen vastataan kieltävästi: Voiko tuomion vahvistaminen eurooppalaiseksi täytäntöönpanoperusteeksi olla kirjaajan tehtävä?

5)

Jos vahvistaminen eurooppalaiseksi täytäntöönpanoperusteeksi ei ole tuomioistuimen ratkaisu, voiko hakija, joka ei ole käyttänyt haastehakemusta eurooppalaisen täytäntöönpanoperusteen vahvistamisen vaatimiseen — vaatia jälkikäteen eli ratkaisun tultua lopulliseksi kirjaajalta tuomion vahvistamista eurooppalaiseksi täytäntöönpanoperusteeksi?

8.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 303/25

1)

Onko kyse asetuksen (EY) N:o 1/2005 (1) 1 artiklan 5 kohdassa tarkoitetusta eläinkuljetuksesta, joka ei tapahdu kaupallisen toiminnan yhteydessä, silloin, kun kuljetuksen suorittaa yleishyödylliseksi yhteisöksi tunnustettu eläinsuojeluyhdistys ja kuljetuksen tarkoituksena on siirtää kodittomia koiria välitettäviksi kolmansille osapuolille sellaista maksua (”suojamaksu”) vastaan, joka

2)

Onko kyse direktiivin 90/425/ETY (2) 12 artiklassa tarkoitetusta yhteisön sisäistä kauppaa harjoittavasta kauppiaasta silloin, kun yleishyödylliseksi yhteisöksi tunnustettu eläinsuojeluyhdistys ja sen tarkoituksena on siirtää kodittomia koiria välitettäviksi kolmansille osapuolille sellaista maksua (”suojamaksu”) vastaan, joka

8.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 303/26

1)

Mitä alkoholin ja alkoholijuomien valmisteverojen rakenteiden yhdenmukaistamisesta 19.10.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/83/ЕTY (1) 27 artiklan 2 kohdan d alakohtaan sisältyvällä valmistuksen käsitteellä tarkoitetaan, ja kuuluvatko tähän käsitteeseen puhdistaminen ja/tai desinfiointi prosesseina, joilla pyritään saavuttamaan tietyt, lääkkeiden hyvissä tuotantotavoissa määritellyt puhtaustasot?

2)

Sen jälkeen kun jäsenvaltiot ovat vahvistaneet lainsäädännössään alkoholin vapauttamisen yhdenmukaistetusta valmisteverosta sillä edellytyksellä, että sitä käytetään valmistuksessa eikä lopputuote sisällä alkoholia, onko direktiivin 92/83 27 artiklan 2 kohdan d alakohdan nojalla sallittua ottaa käyttöön säännös, jonka mukaan sovellettaessa kyseistä vapautusta alkoholia, jota on käytetty puhdistamiseen, ei katsota käytetyn valmistuksessa?

3)

Onko oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteet huomioon ottaen sallittua antaa ZADS:n 22 §:n 7 momenttiin sisältyvän kaltainen säännös siten, että se tulee voimaan välittömästi (toisin sanoen ilman asianmukaista siirtymäaikaa, jotta markkinatoimijat voivat muuttaa toimintaansa), kun säännöksellä rajoitetaan jäsenvaltion harkintavaltaansa käyttäen käyttöönottaman valmisteverovapautuksen osalta puhdistusaineena käytetystä alkoholista maksetun veron palauttamista?

8.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 303/27

1)

Onko direktiivin 2004/39/EY (1) 4 artiklan 1 kohdan 2 alakohdan (sijoituspalvelut ja -toiminta) ja 17 alakohdan (rahoitusväline) sekä liitteessä I olevan C osan 4 kohdan (futuurit, jotka liittyvät valuuttaan, muut johdannaissopimukset) perusteella rahoitusvälineenä pidettävä menettelyä, jossa asiakkaalle valuuttamääräisen luottosopimuksen muodossa tarjotaan liiketointa, joka luoton myöntämisajankohtana pidetään myyntisopimuksena ja luoton takaisinmaksuajankohtana futuurina, joka pannaan täytäntöön muuntamalla forinteiksi tietty määrä rekisteröityä valuuttaa ja joka altistaa asiakkaan saaman luoton pääomamarkkinoista aiheutuville vaikutuksille ja riskeille (valuuttakurssiriski)?

2)

Onko direktiivin 2004/39/EY 4 artiklan 1 kohdan 6 alakohdan (kaupankäynti omaan lukuun) ja liitteessä I olevan A osan 3 kohdan (kaupankäynti omaan lukuun) nojalla katsottava, että ensimmäisessä kysymyksessä kuvattu omaan lukuun toteutettu liiketoiminta on rahoitusvälineellä toteutettua sijoituspalvelua tai sijoitustoimintaa?

3)

Onko rahoituslaitoksella velvollisuus varmistaa, että sen toiminnassa noudatetaan kyseisen direktiivin 19 artiklan 4 ja 5 kohdan säännöksiä, kun otetaan huomioon, että futuuriliiketoimi, joka liittyy valuuttaan, on johdannaisiin rahoitusvälineisiin liittyvä sijoituspalvelu, jota tarjotaan toisen rahoitustuotteen (luottosopimuksen) osana? Onko katsottava, ettei 19 artiklan 9 kohtaa voida soveltaa, koska kyseisen noudattamisen arviointi siltä osin kuin liiketoimeen sisältyy johdannainen väline, on välttämätöntä sen vuoksi, että asiakkaalle luotosta ja rahoitusvälineestä aiheutuvat riskit eroavat toisistaan perustavanlaatuisella tavalla?

4)

Aiheutuuko kyseisen direktiivin 19 artiklan 4 ja 5 kohdan noudattamatta jättämisestä se, että pankin ja asiakkaan välillä tehty luottosopimus on katsottava pätemättömäksi?

8.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 303/28

1)

Onko omalla vastuullaan toimivien kolmansien, jotka ovat saaneet hoidettavakseen lentoliikenteen harjoittajalle kuuluvia tehtäviä, suorittamat toimet katsottava asetuksen (1) 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuiksi poikkeuksellisiksi olosuhteiksi?

2)

Mikäli ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko asiaa arvioitaessa merkitystä sillä, kuka (lentoyhtiö, lentoaseman pitäjä, jne.) on antanut tehtävän kolmannen hoidettavaksi?

8.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 303/28

—

Belgian kuningaskunnan on todettava jättäneen noudattamatta SEUT 45 artiklan ja työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta unionin alueella 5.4.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 492/2011 (1) mukaisia velvoitteitaan, koska se on edellyttänyt ranskan- tai saksankielisten alueiden paikallisviranomaisten virkoihin hakevilta henkilöiltä, joiden tutkintotodistuksista ei ilmene, että he ovat suorittaneet opintonsa kyseisellä kielellä, että he läpäisevät SELOR:in järjestämän kokeen ja saavat mainitun elimen myöntämän todistuksen, joka on ainoa keino, jolla näihin virkoihin vaadittava kielitaito voidaan osoittaa

—

Belgian kuningaskunta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

8.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 303/29

1)

Onko asetuksen (EY) N:o 796/2004 (1) johdanto-osan 20 ja 27 perustelukappaleessa sekä asetuksen (EY) N:o 1122/2009 (2) johdanto-osan 18, 23 ja 26 perustelukappaleessa tarkoitettua joustavuutta ja muutosmahdollisuutta koskevaa periaatetta tulkittava siten, että kansallinen lainsäädäntö on niiden vastainen, kun sen mukaan viljeltäessä harvinaista kasvilajiketta tukihakemukseen on liitettävä harvinaiseen kasviin liittyvät todistus, kun otetaan huomioon hallintokäytäntö, jonka mukaan todistuksen hakeminen oli sallittua vain ennen tukihakemuksen esittämistä 2. ja 15.4.2010 välisenä aikana, todistuksen esittäminen oli mahdollista ainoastaan samaan aikaan yhtenäishakemuksen esittämisen kanssa sen liitteenä eikä lainsäädännössä sallittu todistuksen puuttumisesta johtuvan hakemuksen virheen korjaamista?

2)

Vastaako tämä järjestely jäsenvaltion velvoitetta olla vaarantamatta yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteita, vai voidaanko katsoa, että unionin oikeuteen perustuvaa tukea koskevan oikeuden käyttämisestä tuli tosiasiallisesti mahdotonta tai liian vaikeaa ja ennalta arvaamatonta harvinaisia kasveja viljeleville viljelijöille vuonna 2010, kun lainsäädäntöä muutettiin (maataloudesta ja maaseudun kehittämisestä vastaavan ministeriön (14.5.2009 antaman) asetuksen nro 61/2009 43 §:n 6 momentin muutos, joka otettiin lainsäädäntöön maataloudesta ja maaseudun kehittämisestä vastaavan ministeriön (30.3.2010 antamalla) asetuksella nro 31/2010)?

3)

Onko hallintokäytäntö asetuksen N:o 796/2004 johdanto-osan 57 perustelukappaleen tai asetuksen N:o 1122/2009 johdanto-osan 75 perustelukappaleen ja erityisesti suhteellisuusperiaatteen vastainen, kun sen mukaan harvinaiseen kasviin liittyvän todistuksen puuttuessa määrätään seuraamus pinta-alojen ilmoittamisesta liian suuriksi koko hakemuksen osalta, ilman että otettaisiin huomioon tahallisuutta, tuottamuksellisuutta tai olosuhteita, vaikka tukihakemus täyttää muilta osin koko viljelylohkon osalta tuen myöntämisen edellytykset ja viljelijä viljelee ilmoitettua kasvia ilmoitetulla pinta-alalla?

4)

Ovatko asetuksen (EY) N:o 796/2004 johdanto-osan 67 tai 71 perustelukappaleeseen taikka asetuksen (EY) N:o 1122/2009 johdanto-osan 75 perustelukappaleeseen sisältyvät vapautusperusteet sovellettavissa siinä tapauksessa, että viljelijä vetoaa niiden kanssa ristiriidassa olevaan tai epäasianmukaiseen hallintokäytäntöön poikkeuksellisena olosuhteena ja pyrkii osoittamaan, että hänen virheensä johtui kokonaan tai osittain hallintoelimen käytännöstä?

5)

Voidaanko viljelijän esittämää hyväksyttyä ilmoitusta ylivoimaisesta esteestä pitää viljelmän (sadon) täydellisen menettämisen osalta oikeana tietona, johon viitataan asetuksen (EY) N:o 796/2004 johdanto-osan 67 perustelukappaleessa ja asetuksen (EY) N:o 1122/2009 johdanto-osan 93 perustelukappaleessa ja joka vapauttaa viljelijän esittämästä harvinaiseen kasviin liittyvää todistusta ja tämän seurauksena edellyttää vapautumista seuraamuksista koko hakemuksen osalta?

8.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 303/30

8.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 303/31

1)

Onko kuudennen arvonlisäverodirektiivin (1) 13 artiklan A kohdan 1 alakohdan b ja c alakohta esteenä sille, että näytteiden ja elinten lääketieteellistä analyysia tai lääkinnällistä taikka terapeuttista hoitoa varten toteutettu kuljetus, jonka on suorittanut kolmas itsenäinen ammatinharjoittaja, jonka palvelusuoritukset sisältyvät sosiaaliturvaviranomaisen hoitolaitoksille ja laboratorioille suorittamaan korvaukseen, vapautetaan arvonlisäverosta lääketieteellisiin palvelusuorituksiin läheisesti liittyvänä suorituksena, eli suorituksena, jolla pyritään diagnosoimaan, hoitamaan ja mahdollisuuksien mukaan parantamaan sairauksia tai terveydellisiä poikkeavuuksia?

2)

Voidaanko näytteiden ja elinten lääketieteellistä analyysia tai lääkinnällistä taikka terapeuttista hoitoa varten toteutettuun kuljetukseen, jonka on suorittanut kolmas itsenäinen ammatinharjoittaja, jonka palvelusuoritukset sisältyvät sosiaaliturvaviranomaisen hoitolaitoksille ja laboratorioille suorittamaan korvaukseen lääketieteellisten analyysien toteuttamista varten, liittyvä toiminta vapauttaa arvonlisäverosta kuudennen arvonlisäverodirektiivin 13 artiklan A kohdan 1 alakohdan b ja c alakohdan mukaisesti?

3)

Onko kuudennen direktiivin 13 artiklan A kohdan 1 alakohdan b alakohdassa tarkoitettua muiden asianmukaisesti hyväksyttyjen vastaavanlaisten laitosten käsitettä tulkittava siten, että siihen kuuluvat yksityiset yhtiöt, joiden suoritukset käsittävät ihmisistä otettujen näytteiden kuljetuksen tarpeellista analyysia varten sairaaloiden ja lääkinnällisten hoitolaitosten tavoittelemien terapeuttisten tavoitteiden saavuttamiseksi?

8.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 303/32

1)

Euroopan kemikaaliviraston (ECHA) 24.1.2014 tekemän päätöksen AFA-C-0000004274-77-09/F täytäntöönpanoa lykätään siltä osin kuin sillä myönnetään kolmannelle Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 nojalla oikeus tutustua aineen bis(2-etyyliheksyyli)ftalaatti (DEHP) kemikaaliturvallisuusraportin ja vaihtoehtojen analyysin sellaiseen versioon, joka on yksityiskohtaisempi kuin versio, jossa on välitoimihakemuksessa täsmennetyt ja kyseisen hakemuksen A.4.5 ja A.4.6 liitteessä olevat peitetyt kohdat, lukuun ottamatta yhtäältä aineiden luokittelua ja merkintöjä koskevia tietoja ja toisaalta tietoja, jotka koskevat nimenomaisesti ja yksinomaan Arkema Francea, Grupa Azoty Zakłady Azotowe Kędzierzyn S.A.:ta ja Vinyloop Ferrara S.p.A:ta.

2)

ECHA velvoitetaan pidättäytymään julkaisemasta

3)

Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

8.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 303/33

—

kumoamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) ensimmäisen valituslautakunnan 6.3.2014 asiassa R 1601/2013-1 tekemän päätöksen

—

velvoittamaan vastaajan ja vastapuolen SMHV:n valituslautakunnassa korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

8.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 303/33

—

kumoamaan riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin siinä todetaan kilpailusääntöjä rikotun ajalla 1.10.2001–28.1.2009

—

kumoamaan määrätyn sakon tai alentamaan sen määrää ja

—

velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1.

Ensimmäisessä ja toisessa kanneperusteessa komission väitetään tehneen virheen, kun se totesi, että kantaja oli osallinen kilpailusääntöjen rikkomiseen ajalla 1.10.2001–28.1.2009.

2.

Kolmannessa ja neljännessä kanneperusteessa väitetään, että komissio loukkasi soveltaessaan sakkojen suuntaviivojen (1) 18 kohtaa suhteellisuusperiaatetta ja yhdenvertaisen suojan periaatetta, koska i) eurooppalaiset sähkökaapelien valmistajat hyötyvät tästä soveltamisesta suhteettomasti ja koska ii) siinä ei oteta huomioon sitä, miten merkittävästi eri valmistajien merkitykset kilpailusääntöjen rikkomisessa eroavat toisistaan.

3.

Viidennessä kanneperusteessa väitetään, että komissio teki virheen kohdentaessaan kantajan osakkeenomistajien myynnit kantajaan määrättävän sakon määrittämiseksi.

4.

Kuudennessa kanneperusteessa väitetään, että komissio korotti virheellisesti huomioon otettavaa myyntiarvon osuutta osapuolten yhteenlasketun markkinaosuuden perusteella.

5.

Seitsemännessä kanneperusteessa väitetään, että komissio teki virheen jättäessään soveltamatta alennusta lieventävien seikkojen perusteella.

6.

Kahdeksannella kanneperusteellaan kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta käyttämään täyttä harkintavaltaansa ja huomattavasti alentamaan sakkoa.

8.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 303/34

—

kumoamaan vastaajan päätöksen evätä mahdollisuus tutustua asiakirjoihin, joita kantaja oli pyytänyt Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 nojalla, sellaisena kuin kyseinen päätös on ilmoitettu kantajalle 3.4.2014 päivätyssä kirjeessä, jonka viitenumero on SG.B.4/LR/rc – sg.dsg2.b.4(2014) 1028887

—

velvoittamaan unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan nojalla komission korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut mahdollisten väliintulijoiden oikeudenkäyntikulut mukaan lukien.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että asetuksen N:o 1049/2001 (1) 4 artiklan 3 kohdan ensimmäistä alakohtaa ei ole sovellettava ja että komissio laiminlöi perusteluiden esittämisen. Kantaja väittää, että komissio tulkitsi virheellisesti 4 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan poikkeusta oikeudesta tutustua asiakirjoihin ja vetosi siihen virheellisesti, koska pyydetyt asiakirjat on erotettava komission päätöksentekomenettelystä. Kantaja väittää lisäksi, että komissio laiminlöi perusteluiden esittämisen sille, miksi 4 artiklan 3 kohdan ensimmäistä alakohtaa on sovellettava.

2)

Toinen, toissijainen kanneperuste, joka perustuu asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan virheelliseen soveltamiseen ja perustelujen esittämisen laiminlyömiseen. Kantaja väittää, että vaikka 4 artiklan 3 kohdan ensimmäistä alakohtaa olisi sovellettava, komissio ei osoittanut, että pyydettyjen asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi vakavasti päätöksentekomenettelyä, eikä selittänyt asiaa yksityiskohtaisemmin.

3)

Kolmas, toissijainen kanneperuste, joka perustuu asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 3 kohdan ensimmäiseen alakohtaan sisältyvän ylivoimaista yleistä etua koskevan perusteen virheelliseen soveltamiseen ja perustelujen esittämisen laiminlyömiseen. Kantaja väittää, että vaikka 4 artiklan 3 kohdan ensimmäistä alakohtaa olisi sovellettava, komissio sovelsi ja tulkitsi virheellisesti ylivoimaista yleistä etua koskevaa arviointiperustetta eikä osoittanut, ettei ylivoimainen yleinen etu edellyttänyt pyydettyjen asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaisemista. Kantaja väittää lisäksi, ettei komissio esittänyt tältä osin riittäviä perusteluja.

8.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 303/35

—

kumoamaan vastaajan päätöksen evätä mahdollisuus tutustua asiakirjoihin, joita kantaja oli pyytänyt Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 nojalla, sellaisena kuin kyseinen päätös on ilmoitettu kantajalle 1.4.2014 päivätyssä kirjeessä, jonka viitenumero on SG.B.4/LR/rc sg.dsg2.b.4(2014) 1029188

—

velvoittamaan unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan nojalla komission korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut mahdollisten väliintulijoiden oikeudenkäyntikulut mukaan lukien.

8.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 303/36

—

kumoamaan SEUT 264 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla vastaajan 2.4.2014 asiassa AT.39610 – Voimakaapelit tekemän päätöksen 1 artiklan 2 kohdan, 2 artiklan b alakohdan ja – siltä osin kuin se koskee kantajaa – 3 artiklan

—

toissijaisesti alentamaan SEUT 261 artiklan ja asetuksen N:o 1/2003 31 artiklan nojalla kantajille vastaajan 2.4.2014 asiassa AT.39610 – Voimakaapelit tekemän päätöksen 2 artiklan b alakohdassa määrättyä sakkoa tuomioistuimen harkinnan mukaisesti

—

joka tapauksessa velvoittamaan vastaajan unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan nojalla korvaamaan kantajien oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste: puolustautumisoikeuksien ja oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin koskevan oikeuden loukkaaminen sen vuoksi, että kantajan ei annettu tutustua asiakirja-aineistoon ja että tietopyynnöt ja väitetiedoksianto tehtiin englanninkielisinä

2)

Toinen kanneperuste: vastaajalta puuttuva toimivalta kolmansiin valtioihin liittyvien sellaisten rikkomisten tapauksessa, joilla ei ole vaikutusta ETA-alueella

3)

Kolmas kanneperuste: syyttömyysolettaman noudattamatta jättäminen yhtenäistä ja toistuvaa taikka yhtenä kokonaisuutena pidettävää jatkuvaa kilpailusääntöjen rikkomista koskevan todistustaakan siirtämisen ja laajentamisen vuoksi

4)

Neljäs kanneperuste: Tutkinta- ja perusteluvelvollisuuden noudattamatta jättäminen tosiseikkoja koskevien virheellisten toteamusten ja todistusaineiston vääristämisen vuoksi

5)

Viides kanneperuste: Aineellisen oikeuden rikkominen SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan virheellisen soveltamisen vuoksi

Vastaaja sovelsi kantajien mukaan SEUT 101 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa virheellisesti, koska se saattoi kantajat vastuuseen yhtenäisestä ja toistuvasta tai yhtenä kokonaisuutena pidettävästä jatketusta kilpailusääntöjen rikkomisesta sellaisten muiden yritysten keskinäisten sopimusten vuoksi, joihin kantajilla ei ollut objektiivisesti mahdollisuutta osallistua.

6)

Kuudes kanneperuste: Harkintavallan väärinkäyttö virheellisen sakon määrän vuoksi

8.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 303/38

—

määräämään päätöksen 1 artiklan 9 kohdan a alakohta kumotuksi siltä osin kuin siinä todetaan SEUT 101 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa koskeva kilpailusääntöjen rikkominen, jossa Furukawa oli mukana, ajalla 18.2.1999–30.9.2001; vaihtoehtoisesti unionin yleisen tuomioistuimen on määrättävä päätöksen 1 artiklan 9 kohdan a alakohta kumotuksi siltä osin kuin siinä todetaan, että Furukawan osallistuminen kilpailusääntöjen rikkomiseen alkoi 18.2.1999 ja/tai että Furukawan välitön osallistuminen kilpailusääntöjen rikkomiseen jatkui 11.6.2001 jälkeen

—

määräämään päätöksen 2 artiklan n alakohta kumotuksi ja/tai sakon huomattavasta alentamisesta

—

toteamaan, mikäli kyseinen tuomioistuin VISCAS Corporationin nostamasta kanteesta antamallaan tuomiolla alentaa VISCAS Corporationin toteuttaman kilpailusääntöjen rikkomisen perusteella päätöksen 2 artiklan p alakohdassa määrättyä sakkoa, josta Furukawa vastaa yhteisvastuullisesti, että Furukawalla on oikeus yhtä suureen alennukseen sen sakon määrän osalta, josta se on vastuussa yhteisvastuullisesti, ja

—

velvoittamaan komissio korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut tässä oikeudenkäynnissä.

1.

Ensimmäisessä kanneperusteessa väitetään, että komissio rikkoi SEUT 101 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa ja/tai asetusta N:o 1/2003 (1), kun se luonnehti virheellisesti ajalla 18.2.1999–30.9.2001 toteutetun menettelyn. Kantaja väittää, että

2.

Toisessa kanneperusteessa väitetään vaihtoehtoisesti, ettei komissio täyttänyt todistustaakkaansa väittäessään, että kantaja jatkoi osallistumistaan kilpailusääntöjen rikkomiseen 11.6.2001 jälkeen tai että se ”jatkoi” osallistumistaan VISCAS Corporationin välityksellä 30.9.2001 jälkeen.

3.

Kolmannessa kanneperusteessa väitetään vaihtoehtoisesti, ettei komissio täyttänyt todistustaakkaansa kantajan kilpailusääntöjen rikkomiseen osallistumisen asteen osalta.

4.

Neljännessä kanneperusteessa väitetään, että kantajalle 1.10.2001 edeltävältä ajalta määrätty sakko on vanhentunut.

5.

Viidennessä kanneperusteessa väitetään vaihtoehtoisesti, että komissio teki virheitä laskiessaan kantajalle määrättyä sakkoa siten, että se

6.

Kuudennessa kanneperusteessa vaaditaan unionin yleistä tuomioistuinta ulottamaan kantajaan kaikki sellaiset sakkojen alennukset, jotka unionin yleinen tuomioistuin saattaa myöntää VISCAS Corporationille tämän tekemissä vaatimuksissa tälle riidanalaisessa päätöksessä määrätyn sakon kumoamiseksi tai muuttamiseksi.

7.

Seitsemännessä kanneperusteessa väitetään, että sakko on joka tapauksessa ilmeisen epäsuhteinen, liiallinen ja epäasianmukainen ja että unionin yleisen tuomioistuimen tulisi täten käyttää täyttä harkintavaltaansa SEUT 261 artiklan ja asetuksen N:o 1/2003 31 artiklan mukaisesti tarkastellakseen uudelleen sakkojen tasoa ja samalla alentaa sitä huomattavasti.

8.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 303/39

—

kumoamaan sen päätöksen 1 artiklan osittain, jossa todettiin kantajien osallistuneen yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen (erittäin) korkeajännitteisten maanalaisten ja/tai vedenalaisten sähkökaapelien alalla siltä osin kuin toteamus laajennetaan koskemaan kaikkia vähintään 110 kV:n jännitteellä toimivia maanalaisia sähkökaapeleita koskevia hankkeita (eikä ainoastaan vähintään 220 kV:n jännitteellä toimivia maanalaisia sähkökaapeleita koskevia hankkeita)

—

kumoamaan sen päätöksen 1 artiklan osittain, jossa todettiin kantajien osallistuneen yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen (erittäin) korkeajännitteisten maanalaisten ja/tai vedenalaisten sähkökaapelien alalla siltä osin kuin toteamus laajennetaan koskemaan kaikkia tarvikkeita, jotka liittyvät vähintään 110 kV:n jännitteellä toimivia maanalaisia sähkökaapeleita koskeviin hankkeisiin (eikä ainoastaan tarvikkeita, jotka liittyvät vähintään 220 kV:n jännitteellä toimivia maanalaisia sähkökaapeleita koskeviin hankkeisiin)

—

kumoamaan päätöksen 1 artiklan osittain siltä osin kuin siinä todetaan kantajien osallistumisen kilpailusääntöjen rikkomiseen alkaneen 1.4.2000.

—

velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1.

Ensimmäisessä kanneperusteessa väitetään, ettei komissio täyttänyt todistustaakkaansa ja että se teki ilmeisen arviointivirheen olettaessaan, että kilpailusääntöjen rikkominen koski kaikkia vähintään 110 kV:n jännitteellä toimivia maanalaisia sähkökaapeleita koskevia hankkeita, kun komission asiakirja-aineisto sisälsi selviä viitteitä siitä, etteivät kaikki alle 220 kV:n jännitettä edellyttävät hankkeet kuuluneet kilpailusääntöjen rikkomisen alaan.

2.

Toisessa kanneperusteessa väitetään, ettei komissio täyttänyt todistustaakkaansa, kun se totesi kantajien osallistuneen tällaiseen kilpailusääntöjen rikkomiseen, joka käsitti kaikki vähintään 110 kV:n jännitteellä toimivia maanalaisia sähkökaapeleita koskevat hankkeet.

3.

Kolmannessa kanneperusteessa väitetään, että komissio teki ilmeisen arviointivirheen sisällyttäessään kilpailusääntöjen rikkomisen alaan kaikki maanalaisten sähkökaapelien tarvikkeet, jotka liittyvät vähintään 110 kV:n jännitteellä toimivia maanalaisia sähkökaapeleita koskeviin hankkeisiin, kun komission asiakirja-aineistossa olevat todisteet osoittivat, että kilpailusääntöjen rikkominen ulottui vain sähkökaapelien tarvikkeisiin, jotka liittyvät vähintään 220 kV:n jännitteellä toimivia maanalaisia sähkökaapeleita koskeviin hankkeisiin.

4.

Neljännessä valitusperusteessa väitetään, että komissio teki oikeudellisen virheen todetessaan, että kantajat osallistuivat kilpailusääntöjen rikkomiseen 1.4.2000 lukien.

5.

Viidennessä kanneperusteessa väitetään komission tehneen ilmeisen arviointivirheen ja loukanneen syyttömyysolettamaa, kun se oletti kantajien osallistumisen kilpailusääntöjen rikkomiseen alkaneen mahdollisimman aikaisena ajankohtana.

6.

Kuudennessa kanneperusteessa väitetään riidanalaisen päätöksen olevan vastoin SEUT 296 artiklaa riittämättömästi perusteltu.

8.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 303/40

—

kumoamaan päätöksen siltä osin kuin siinä katsottiin kantajien olevan vastuussa yhtenä kokonaisuutena pidettävästä jatketusta kilpailusääntöjen rikkomisesta, johon sisältyvät järjestelyt sekä Euroopan tuottajien välillä että kartellin vakituisten ja liitännäisten jäsenten välillä, tai vaihtoehtoisesti alentamaan sakkoa merkittävästi

—

vaihtoehtoisesti kumoamaan päätöksen 1 artiklan 8 kohdan a, b ja c alakohdan siltä osin kuin kantajat ovat sen mukaan vastuussa kilpailusääntöjen rikkomisesta 26.7.2006 ja 10.4.2008 välisenä aikana

—

edelleen vaihtoehtoisesti kumoamaan komission päätöksen 2 artiklan m kohdan ja alentamaan kantajille määrätyn sakon määrää, kun otetaan huomioon kantajien selkeästi vähäisempi osallistuminen 26.7.2006 ja 10.4.2008 välisenä aikana

—

kumoamaan päätöksen kokonaisuudessaan sillä perusteella, että se perustuu ratkaisevassa määrin Nexans SA:n ja Nexans Francen tiloissa laittomasti takavarikoituihin todisteisiin

—

velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäisellä kanneperusteella väitetään, ettei komissio näyttänyt toteen yhtenä kokonaisuutena pidettävää jatkettua kilpailusääntöjen rikkomista, johon olisi sisältynyt aasialaisten ja eurooppalaisten tuottajien välinen sopimus siitä, että ne pysyvät poissa toistensa kotimarkkinoilta, ja sopimus Euroopan talousalueella (ETA) toteutettavien hankkeiden jakamisesta eurooppalaisten yhtiöiden kesken.

2)

Toisella kanneperusteella väitetään, että komissio teki SEUT 101 artiklan soveltamisessa tosiseikkoja koskevia virheitä ja oikeudellisia virheitä siltä osin kuin riidanalaisessa päätöksessä ei näytetty oikeudellisesti riittävällä tavalla toteen kantajien osallistumista koko kilpailusääntöjen rikkomisen ajan.

3)

Kolmannella kanneperusteella väitetään, että komissio teki oikeudellisia virheitä ja arviointivirheitä, kun se laski kantajille määrätyt sakot, sillä määrätyt sakot eivät vastaa rikkomisen vakavuutta ja kantajien selkeästi vähäistä roolia huomattavan pitkän ajan kuluessa.

4)

Neljännellä kanneperusteella väitetään, että olennaisia menettelymääräyksiä rikottiin ja puolustautumisoikeuksia loukattiin, koska riidanalainen päätös perustui ratkaisevassa määrin todisteisiin, jotka komissio takavarikoi lainvastaisesti Nexansin toimitiloissa suoritetuissa tarkastuksissa.

8.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 303/41

—

alentamaan sakkoa, joka määrättiin sille päätöksen 2 artiklan o kohdassa sen välittömästä kartelliin osallistumisesta 18.2.1999 ja 30.9.2001 välisenä aikana

—

kumoamaan päätöksen 2 artiklan p kohdan siltä osin kuin siinä pidettiin Fujikuraa yhteisvastuullisena Viscasille 1.1.2005 ja 28.1.2009 väliseltä ajalta määrätystä sakosta

—

velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäisellä kanneperusteella väitetään, että komissio sisällytti virheellisesti Viscasin emoyhtiöiden itsenäiset myynnit vuodelta 2004 sakon perusmäärän määrittämisessä käytettyyn myyntien arvoon. Kantaja väittää, että se osallistui kartelliin ainoastaan 30.9.2001 saakka ja että sen itsenäiset myynnit vuonna 2004 eivät kuuluneet kartelliin.

2)

Toisella kanneperusteella väitetään, että komissio loukkasi suhteellisuusperiaatetta, koska se ei ottanut riittävästi huomioon japanilaisten yritysten rajallista painoarvoa kartellissa, kun se määritti sakon perusmäärän. Kantaja esittää, että koska sillä oli vastassaan merkittäviä teknisiä ja kaupallisia Euroopan markkinoille pääsyn esteitä, sen sitoutumisella olemaan kilpailematta Euroopan talousalueella (ETA) ei ollut vaikutusta eurooppalaisten tuottajien asiakkaiden jakoa koskevien järjestelyjen tehokkuuteen ETA-alueella. Niinpä komission olisi pitänyt soveltaa eriytetymmin sakkojen määräämisessä kantajalle (tai muille aasialaisille tuottajille) ja eurooppalaisille tuottajille käytettyjä rikkomisen vakavuutta ilmentäviä tekijöitä.

3)

Kolmannella kanneperusteella väitetään, että komissio katsoi virheellisesti kantajan olleen emoyhtiövastuussa Viscasille myös 1.1.2005 jälkeiseltä ajalta määrätyistä sakoista. Kantaja esittää, että kun Viscasista tuli kaiken toiminnan hoitava yhteisyritys tammikuussa 2005, Viscasin ja kantajan väliset oikeudelliset siteet (esim. raportointi), organisatoriset siteet (esim. kokoaikaisten johtajien komennukset) ja taloudelliset siteet (esim. lainojen vakuudet) heikkenivät niin paljon, ettei komissio olisi voinut katsoa kantajan jatkaneen ratkaisevan määräysvallan käyttämistä Viscasissa tammikuun 2005 ja tammikuun 2009 välisen rikkomisajanjakson aikana.

8.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 303/42

—

On kumottava Euroopan parlamentin vetoomusvaliokunnan 16.4.2014 antama päätös MS/sd[IPOL-COM-PETI D(2014) 14486], jolla arkistoitiin asiassa Castillo Lónyay de Rusovce (Slovakia) tehty vetoomus

—

Euroopan parlamentin vetoomusvaliokunta on velvoitettava tutkimaan vetoomus ja toteuttamaan kaikki lain edellyttämät toimenpiteet

—

Euroopan parlamentti on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

8.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 303/43

—

kumoamaan lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta tietyn Thaimaasta peräisin olevan jyvinä tuotavan valmistetun tai säilötyn sokerimaissin tuonnissa annetun täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 875/2013 muuttamisesta asetuksen (EY) N:o 1225/2009 11 artiklan 3 kohdan mukaisen välivaiheen tarkastelun jälkeen annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 307/2014

—

velvoittamaan neuvoston korjaamaan täytäntöönpanoasetusta (EU) N:o 875/2013 neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 307/2014 kumoamisen seurauksena

—

velvoittamaan neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että toimielimet tekivät ilmeisen arviointivirheen ja rikkoivat neuvoston asetuksen N:o 1225/2009 (1) 2 artiklan 3 ja 4 kohtaa, kun ne eivät arvioineet asianmukaisesti, oliko River Kwai International Food Industryn kotimarkkinamyynti tapahtunut tavanomaisessa kaupankäynnissä ja pitäisikö kotimarkkinamyyntiä näin ollen käyttää River Kwai International Food Industryn normaaliarvon laskemisen perustana.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että toimielimet rikkoivat neuvoston asetuksen N:o 1225/2009 2 artiklan 10 kohtaa, kun ne eivät tehneet tasapuolista vertailua River Kwai International Food Industryn vientihinnan ja normaaliarvon välillä.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että toimielimet rikkoivat neuvoston asetuksen N:o 1225/2009 11 artiklan 3 kohtaa, kun ne eivät arvioineet asianmukaisesti River Kwai International Food Industryn polkumyyntimarginaalin väitettyä muuttamista ja kun ne eivät arvioineet asianmukaisesti tällaisen väitetyn muuttamisen pysyvää luonnetta.

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu siihen, että toimielimet rikkoivat neuvoston asetuksen N:o 1225/2009 19 artiklan 2 kohtaa ja 20 artiklan 2 kohtaa, kun ne eivät antaneet kantajalle merkityksellistä yhteenvetoa todisteista, joiden perusteella ne aikoivat muuttaa River Kwai International Food Industryn polkumyyntimarginaalia, ja kun ne eivät ilmoittaneet kantajalle seikkoja, joiden perusteella ne aikoivat muuttaa River Kwai International Food Industryn polkumyyntitullia.

8.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 303/44

—

kumoamaan komission täytäntöönpanopäätöksen asiassa C(2014) 2093 siltä osin kuin direktiiviä 2004/17/EY on edelleen sovellettava hankintasopimusten tekoon postipalveluista, joita ei mainita täytäntöönpanopäätöksen 1 artiklassa ja joiden vapauttamista kantaja on direktiivin 2004/17/EY 30 artiklan 6 kohdan nojalla hakenut

—

toissijaisesti kumoamaan täytäntöönpanopäätöksen kokonaisuudessaan, mikäli unionin yleinen tuomioistuin katsoo, ettei riidanalaista päätöstä tutkittavaksi ottamista koskevien edellytysten vuoksi tai muuten voi vain osittain riitauttaa

—

velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

8.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 303/45

—

kumoamaan Ukrainan tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2014/119/YUTP täytäntöönpanosta 14.4.2014 tehdyn neuvoston täytäntöönpanopäätöksen 2014/216/YUTP (EUVL L 111, s. 91) ja Ukrainan tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 208/2014 täytäntöönpanosta 14.4.2014 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 381/2014 (EUVL L 111, s. 33) siltä osin kuin kantajan nimi on niissä sisällytetty niiden henkilöiden ja yhteisöjen luetteloon, joihin rajoittavia toimenpiteitä sovelletaan

—

velvoittamaan neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

8.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 303/46

—

velvoittamaan välitoimella Euroopan unionin korvaamaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 340 artiklan toisen kohdan mukaisesti korvaamaan koko varallisuusvahingon, joka kantajille on aiheutunut ajanjaksona, joka on alkanut 1.1.2012 ja joka päättyy silloin, kun kantajat liittymisasiakirjan 36 artiklan 1 kohdan ja liitteessä VII olevan 1 kohdan – jotka oikeudellisesti sitovat kaikkia 28 maata, jotka 9.12.2011 allekirjoittivat Kroatian tasavallan ja Euroopan unionin välisen liittymisasiakirjan, ja Euroopan komissiota – mukaisesti aloittavat toimintansa Kroatian julkisina ulosottomiehinä. Vahinko on aiheutunut siitä, ettei Euroopan komissio ole käyttänyt valvontavaltaansa (monitoring), joka sille on annettu liittymisasiakirjan 36 artiklan 1 ja 2 kohdassa, jotta komissio valvoisi, että Kroatian tasavalta täyttää sitoumuksensa varmistaa, että Kroatian julkiset ulosottomiehet voivat aloittaa toimintansa 1.1.2012. Sitoumus annettiin Kroatian tasavallan liittymistä Euroopan unioniin koskevissa neuvotteluissa luvun 23 – Oikeuslaitos ja perusoikeudet yhteydessä ja se ilmaistiin liittymisasiakirjan liitteessä VII olevassa 1 kohdassa ”Kroatian tasavallan liittymisneuvottelujen yhteydessä antamat erityiset sitoumukset”, jossa määrätään seuraavaa: ”1. Edelleen varmistaa – – oikeusuudistusta koskevan strategian ja siihen liittyvän toimintasuunnitelman tehokkaan täytäntöönpanon”

—

lykkäämään asian käsittelyä sen varallisuusvahingon suuruudesta, jonka kantajat vaativat Euroopan unionia korvaamaan ensimmäisen kanteen osalta, siihen saakka, kunnes näiden vaatimusten ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitettu välipäätös on tullut lainvoimaiseksi

—

kun näiden vaatimusten ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitettu välipäätös on tullut lainvoimaiseksi ja kun kantajien korvattavaksi vaatimaa varallisuusvahinkoa koskeva käsittely ja tutkinta ovat päättyneet, velvoittamaan Euroopan unionin korvaamaan varallisuusvahingon, joka kullekin kantajalle on aiheutunut näiden vaatimusten ensimmäisessä luetelmakohdassa kuvaillusta komission lainvastaisesta laiminlyönnistä, eli todellisen vahingon (damnum emergens) kokonaismäärän ja saamatta jääneen voiton (lucrum cessans) kokonaismäärän ajanjaksolta, joka on alkanut 1.1.2012 ja joka päättyy silloin, kun yleinen tuomioistuin esittää kysymyksensä Kroatian tasavallan valtiovarain- ja oikeusministeriöille. Kantajat esittävät tältä osin korvattavaksi määräksi 6 00  000 euroa kalenterivuotta ja kantajaa kohden, lisättyinä 12 prosentin suuruisine vuosittaisine viivästyskorkoineen, jotka lasketaan seuraavasti:

—

kun näiden vaatimusten ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitettu välipäätös on tullut lainvoimaiseksi ja kun asiassa korvattavaksi vaadittua määrää koskeva käsittely ja riittävien todisteiden kerääminen on päättynyt, velvoittamaan Euroopan unionin korvaamaan kunkin kantajan oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan.

8.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 303/47

—

kumoaa viidennen valituslautakunnan asioissa R 240/2013-5 ja R 303/2013-5 30.4.2014 antaman päätöksen siltä osin kuin se koskee asiaa R 240/2013-5

—

velvoittaa SMHV:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

8.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 303/48

—

kumoamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) ensimmäisen valituslautakunnan 29.4.2014 asiassa R 2324/2013-1 tekemän päätöksen

—

velvoittamaan SMHV:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

—

asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen

—

asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan rikkominen

8.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 303/49

—

kumoamaan riidanalaisen päätöksen SEUT 263 artiklan nojalla siltä osin kuin siinä todetaan, että on kyse valtiontuesta ja määrätään sen takaisin perimisestä taloudellisilta yhteenliittymiltä

—

toissijaisesti hyväksymään esitetyt vaatimukset ja kumoamaan päätöksen 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan E alakohdassa määrätty oletettujen tukien takaisinperiminen oikeusvarmuuden ja perustellun luottamuksen periaatteiden loukkaamisen vuoksi, koska tukien takaisinperimistä ei missään tapauksessa voitu vaatia ennen aloittamispäätöksen julkaisemista virallisessa lehdessä 21.9.2011; lisäksi taloudellisille yhteenliittymille, jotka täyttivät riidanalaisten veroetujen objektiiviset soveltamisedellytykset ennen vuoden 2006 päätöksen julkaisemista virallisessa lehdessä, on annettava luottamuksensuojaa

—

kumoamaan osittain päätöksen 2 artiklan ja toteamaan säännöstenvastaiseksi päätöksen johdanto-osan 263–269 perustelukappaleissa ehdotetun menettelyn sijoittajien takaisinmaksettavan oletetun edun määrittämiseksi, koska tiettyjä vähennyksiä ei ole otettu huomioon;

—

kumoamaan osittain päätöksen 4 artiklan 1 kohdan, koska komissio on ylittänyt selvästi toimivaltansa kumoamalla päätöksen 4 artiklan 1 kohdassa sopimusmääräykset, joissa määrättiin korvauksesta sijoittajille siinä tapauksessa, että todetaan espanjalaisen tax lease -järjestelmän mukaisissa veroeduissa olevan kyse säännöstenvastaisesta valtiontuesta, ja

—

velvoittamaan Euroopan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

8.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 303/49

—

kumoamaan päätöksen SEUT 263 artiklan perusteella siltä osin kuin siinä todetaan valtiontuen olemassaolo ja määrätään, että sijoittajien on palautettava se

—

toissijaisesti kumoamaan päätöksen 1 ja 2 artiklan sekä 4 artiklan 1 kohdan siltä osin kuin niissä yksilöidään sijoittajat edunsaajiksi, joiden on palautettava oletettu tuki

—

toissijaisesti toteamaan 4 artiklan 1 kohdan loppuosaan sisältyvä määräys tuen takaisin perimisestä sijoittajilta oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteiden vastaisena vaikutuksettomaksi, koska palauttamismääräystä ei voida antaa ennen menettelyn aloittamista koskevan päätöksen julkaisemista

—

toissijaisesti kumoamaan päätöksen 2 artiklan ja toteamaan lainvastaiseksi sen 263 ja 167 perustelukappaleessa esitetyn, oletetun edun, joka sijoittajien on palautettava, määrän määrittämiseksi käytetyn menetelmän, jota pitäisi mukauttaa siten, että tietyt vähennykset otetaan huomioon

—

toteamaan päätöksen kieltoa ”siirtää takaisinperintää muiden vastattavaksi” koskevan 4 artiklan 1 kohdan mitättömäksi tai vaihtoehtoisesti kumoamaan sen osittain sikäli kuin siinä määrätään määrien, jotka sijoittajien on palautettava Espanjan valtiolle, perimistä kolmansilta koskevien sopimusehtojen kiellosta tai pätemättömyydestä, ja

—

velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

8.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 303/50

—

kumoamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) ensimmäisen valituslautakunnan 27.3.2014 asiassa R 1230/2013-1 tekemän päätöksen kokonaisuudessaan

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

8.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 303/51

—

kumoamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) neljännen valituslautakunnan asiassa R 1522/2013-4 5.5.2014 antaman päätöksen

—

velvoittamaan SMHV:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

8.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 303/52

—

kumoamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) ensimmäisen valituslautakunnan 9.4.2014 asiassa R 1523/2013-1 tekemän päätöksen

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut menettelyn aikana aiheutuneet kulut mukaan lukien.

8.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 303/52

—

kumoamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) neljännen valituslautakunnan 5.5.2014 asiassa R 1777/2013-4 tekemän päätöksen

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

8.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 303/53

—

kumoamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) ensimmäisen valituslautakunnan 29.4.2014 asiassa R 1326/2013-1 tekemän päätöksen

—

velvoittamaan SMHV:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

8.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 303/54

—

kumoamaan 13.8.2013 tehdyn yhteisön tavaramerkkihakemuksen nro 1 1 6 24  483 osittaisen hylkäämisen ja sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) neljännen valituslautakunnan 5.5.2014 asiassa R 1940/2013-4 tekemän päätöksen

—

määräämään, että yhteisön tavaramerkkihakemus nro 1 1 6 24  483 hyväksytään (myös) seuraavien palvelujen osalta:

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan valitusmenettelystä R 1940/2013-4 aiheutuneet kulut ja tästä oikeudenkäynnistä aiheutuvat oikeudenkäyntikulut.

—

Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen

—

Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdan rikkominen

—

Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan f alakohdan rikkominen

8.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 303/55

—

kumoamaan päätöksen 2011/137/YUTP ja päätöksen 2011/178/YUTP

—

velvoittamaan neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, ettei neuvostolla ollut toimivaltaa merkitä kantajaa sellaisten henkilöiden luetteloon, joihin kohdistetaan rajoittavia toimenpiteitä, koska kantajan nimeä ei mainita Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmissa 1970 (2011) ja 1973 (2011).

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu perusteluvelvollisuuden rikkomiseen, koska neuvosto on tyytynyt perustamaan päätöksensä mainittuihin päätöslauselmiin ottamatta huomioon kantajan henkilökohtaista tilannetta.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu kontradiktorisen menettelyn puuttumisesta johtuvaan kantajan puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen ja syyttömyysolettaman periaatteen rikkomiseen.

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu perusoikeuksien loukkaamiseen, koska neuvosto on kohdistamalla kantajaan rajoittavia toimenpiteitä rajoittanut laittomasti hänen liikkumisvapauttaan ja omistusoikeuttaan.

8.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 303/55

—

kumoamaan 16.4.2014 tehdyn neuvoston päätöksen 2014/222/YUTP 1 artiklan siltä osin kuin se koskee kantajaa ja poistamaan kantajan nimen liitteestä

—

kumoamaan 16.4.2014 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 397/2014 siltä osin kuin se koskee kantajaa ja poistamaan kantajan nimen liitteestä

—

velvoittamaan neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste koskee ilmeistä virhettä moitittujen säännösten perustana olevien tosiseikkojen arvioinnissa, sillä säännöksiltä puuttuu kantajan mukaan todellinen tosiseikka- ja näyttöperusta.

2)

Toinen kanneperuste perustuu perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin, sillä moitittuja oikeussääntöjä rasittavat kantajan osalta perustelut, joilta puuttuu todellinen perusta ja jotka ovat lisäksi epätäsmälliset, epämääräiset ja yleiset siten, että ne estävät asianmukaisen puolustautumisen.

3)

Kolmas kanneperuste perustuu tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden loukkaamiseen säännösten perustelemisen, väitettyjä syitä koskevan näytön puuttumisen ja puolustautumisoikeuksien ja omistusoikeuden osalta, koska perusteluvelvollisuutta ja velvollisuutta esittää todellista näyttöä ei kantajan mukaan ole noudatettu, mikä vaikuttaa muihin oikeuksiin.

4)

Neljäs kanneperuste perustuu toimivallan ylittämiseen, sillä objektiivisten, täsmällisten ja yhtäpitävien aihetodisteiden perusteella voidaan kantajan mukaan katsoa, että neuvostolla, joka käytti asemaansa väärin ja menetteli tahallisen virheellisesti, oli sen ilmoittamista tavoitteista poikkeavat tavoitteet, kun se ryhtyi toimenpiteisiin, joilla määrättiin haitallisista seuraamuksista.

5)

Viides kanneperuste perustuu sovellettavien oikeussääntöjen virheelliseen tulkitsemiseen, sillä niitä sovellettiin kantajan mukaan väärin ja laajentavasti, mitä ei voida hyväksyä, kun kyse on haitallisia seuraamuksia koskevista säännöksistä.

6)

Kuudes kanneperuste koskee omistusoikeuden loukkaamista, koska sitä on kantajan mukaan rajoitettu ilman todellista oikeuttamisperustetta ja noudattamatta suhteellisuusperiaatetta.

7)

Seitsemäs kanneperuste perustuu yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamiseen, sillä kantajan kilpailuasemaa suhteessa muihin heikennettiin perusteettomasti.

8.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 303/56

—

kumoamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) neljännen valituslautakunnan 21.5.2014 asiassa R 917/2013-4 tekemän päätöksen

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

8.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 303/57

8.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 303/58

8.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 303/58