—

Kantaja väittää, että riidanalainen päätös rikkoo SEUT 107 artiklan 1 kohtaa, koska uusiutuvan energian ensisijaisuudesta annetussa laissa (Gesetz für den Vorrang erneuerbarer Energien, jäljempänä EEG) säädetty EEG-lisämaksu ja erityinen tasausjärjestely eivät olleet jäsenvaltion myöntämiä taikka valtion varoista myönnettyjä tukia. Kaikki näiden toimenpiteiden luokittelun kannalta merkitykselliset tosiseikat selvitettiin komission ja Saksan liittotasavallan välisessä oikeudenkäyntiä edeltävässä menettelyssä. Kantajan mukaan tämän menettelyn jälkeen ei ollut enää jäljellä sellaisia epäilyjä, joita komission olisi pitänyt selvittää SEUT 108 artiklan 2 kohdan ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun asetuksen (EY) N:o 659/1999 (1) 4 artiklan 4 kohdan mukaisessa menettelyssä.

—

Tässä kohtaa kantaja väittää, että soveltamalla asetuksen N:o 659/1999 4 artiklan 4 kohdassa säädettyä uusille tuille tarkoitettua menettelyä asetuksen N:o 659/1999 17–19 artiklassa säädetyn voimassa oleville tuille tarkoitetun menettelyn sijasta tarkistaakseen alustavan arvionsa, jonka mukaan EEG:ssä säädetään tuesta, komissio ei ole noudattanut SEUT 108 artiklan 1 kohtaa eikä oikeusvarmuuden periaatetta. Tältä osin kantajat esittävät erityisesti, että 22.5.2002 annetulla päätöksellä komissio ei luokitellut vuoden 2000 EEG:tä SEUT 107 artiklan 1 kohdan tarkoittamaksi tueksi, koska siinä ei säädetty valtion varojen siirrosta. Verrattuna 22.5.2002 annettuun komission päätökseen muutokset vuoden 2000 EEG:n ja vuoden 2012 EEG:n välillä eivät olleet olennaisia. Komissio olisi näin ollen voinut vedota komission muuttuneeseen oikeudelliseen tulkintaan SEUT 108 artiklan 1 kohdan mukaisessa menettelyssä aiheuttamatta kantajalle kustannuksia.

—

Lisäksi kantaja vetoaa siihen, että vastaaja on antanut riidanalaisen päätöksen antamatta kantajalle ensin mahdollisuutta ottaa siihen kantaa.

—

Kantajat väittävät, että riidanalainen päätös rikkoo SEUT 107 artiklan 1 kohtaa, koska uusiutuvan energian ensisijaisuudesta annetussa laissa (Gesetz für den Vorrang erneuerbarer Energien, jäljempänä EEG) säädetty EEG-lisämaksu ja erityinen tasausjärjestely eivät olleet jäsenvaltion myöntämiä taikka valtion varoista myönnettyjä tukia. Kaikki näiden toimenpiteiden luokittelun kannalta merkitykselliset tosiseikat selvitettiin komission ja Saksan liittotasavallan välisessä oikeudenkäyntiä edeltävässä menettelyssä. Kantajien mukaan tämän menettelyn jälkeen ei ollut enää jäljellä sellaisia epäilyjä, joita komission olisi pitänyt selvittää SEUT 108 artiklan 2 kohdan ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun asetuksen (EY) N:o 659/1999 (1) 4 artiklan 4 kohdan mukaisessa menettelyssä.

—

Tässä kohtaa kantajat väittävät, että soveltamalla asetuksen N:o 659/1999 4 artiklan 4 kohdassa säädettyä uusille tuille tarkoitettua menettelyä asetuksen N:o 659/1999 17–19 artiklassa säädetyn voimassa oleville tuille tarkoitetun menettelyn sijasta tarkistaakseen alustavan arvionsa, jonka mukaan EEG:ssä säädetään tuesta, komissio ei ole noudattanut SEUT 108 artiklan 1 kohtaa eikä oikeusvarmuuden periaatetta. Tältä osin kantajat esittävät erityisesti, että 22.5.2002 annetulla päätöksellä komissio ei luokitellut vuoden 2000 EEG:tä SEUT 107 artiklan 1 kohdan tarkoittamaksi tueksi, koska siinä ei säädetty valtion varojen siirrosta. Verrattuna 22.5.2002 annettuun komission päätökseen muutokset vuoden 2000 EEG:n ja vuoden 2012 EEG:n välillä eivät olleet olennaisia. Komissio olisi näin ollen voinut vedota komission muuttuneeseen oikeudelliseen tulkintaan SEUT 108 artiklan 1 kohdan mukaisessa menettelyssä aiheuttamatta kantajille kustannuksia.

—

Lisäksi kantajat väittävät, että vastaaja on antanut riidanalaisen päätöksen antamatta kantajille ensin mahdollisuutta ottaa siihen kantaa.

—

Kantajat väittävät, että riidanalainen päätös rikkoo SEUT 107 artiklan 1 kohtaa, koska uusiutuvan energian ensisijaisuudesta annetussa laissa (Gesetz für den Vorrang erneuerbarer Energien, jäljempänä EEG) säädetty EEG-lisämaksu ja erityinen tasausjärjestely eivät olleet jäsenvaltion myöntämiä taikka valtion varoista myönnettyjä tukia. Kaikki näiden toimenpiteiden luokittelun kannalta merkitykselliset tosiseikat selvitettiin komission ja Saksan liittotasavallan välisessä oikeudenkäyntiä edeltävässä menettelyssä. Kantajien mukaan tämän menettelyn jälkeen ei ollut enää jäljellä sellaisia epäilyjä, joita komission olisi pitänyt selvittää SEUT 108 artiklan 2 kohdan ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun asetuksen (EY) N:o 659/1999 (1) 4 artiklan 4 kohdan mukaisessa menettelyssä.

—

Tässä kohtaa kantajat väittävät, että soveltamalla asetuksen N:o 659/1999 4 artiklan 4 kohdassa säädettyä uusille tuille tarkoitettua menettelyä asetuksen N:o 659/1999 17–19 artiklassa säädetyn voimassa oleville tuille tarkoitetun menettelyn sijasta tarkistaakseen alustavan arvionsa, jonka mukaan EEG:ssä säädetään tuesta, komissio ei ole noudattanut SEUT 108 artiklan 1 kohtaa eikä oikeusvarmuuden periaatetta. Tältä osin kantajat esittävät erityisesti, että 22.5.2002 annetulla päätöksellä komissio ei luokitellut vuoden 2000 EEG:tä SEUT 107 artiklan 1 kohdan tarkoittamaksi tueksi, koska siinä ei säädetty valtion varojen siirrosta. Verrattuna 22.5.2002 annettuun komission päätökseen muutokset vuoden 2000 EEG:n ja vuoden 2012 EEG:n välillä eivät olleet olennaisia. Komissio olisi näin ollen voinut vedota komission muuttuneeseen oikeudelliseen tulkintaan SEUT 108 artiklan 1 kohdan mukaisessa menettelyssä aiheuttamatta kantajille kustannuksia.

—

Lisäksi kantajat väittävät, että vastaaja on antanut riidanalaisen päätöksen antamatta kantajille ensin mahdollisuutta ottaa siihen kantaa.

—

Kantaja väittää, että riidanalainen päätös rikkoo SEUT 107 artiklan 1 kohtaa, koska uusiutuvan energian ensisijaisuudesta annetussa laissa (Gesetz für den Vorrang erneuerbarer Energien, jäljempänä EEG) säädetty EEG-lisämaksu ja erityinen tasausjärjestely eivät olleet jäsenvaltion myöntämiä taikka valtion varoista myönnettyjä tukia. Kaikki näiden toimenpiteiden luokittelun kannalta merkitykselliset tosiseikat selvitettiin komission ja Saksan liittotasavallan välisessä oikeudenkäyntiä edeltävässä menettelyssä. Kantajien mukaan tämän menettelyn jälkeen ei ollut enää jäljellä sellaisia epäilyjä, joita komission olisi pitänyt selvittää SEUT 108 artiklan 2 kohdan ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun asetuksen (EY) N:o 659/1999 (1) 4 artiklan 4 kohdan mukaisessa menettelyssä.

—

Tässä kohtaa kantaja väittää, että soveltamalla asetuksen N:o 659/1999 4 artiklan 4 kohdassa säädettyä uusille tuille tarkoitettua menettelyä asetuksen N:o 659/1999 17–19 artiklassa säädetyn voimassa oleville tuille tarkoitetun menettelyn sijasta tarkistaakseen alustavan arvionsa, jonka mukaan EEG:ssä säädetään tuesta, komissio ei ole noudattanut SEUT 108 artiklan 1 kohtaa eikä oikeusvarmuuden periaatetta. Tältä osin kantaja esittää erityisesti, että 22.5.2002 annetulla päätöksellä komissio ei luokitellut vuoden 2000 EEG:tä SEUT 107 artiklan 1 kohdan tarkoittamaksi tueksi, koska siinä ei säädetty valtion varojen siirrosta. Verrattuna 22.5.2002 annettuun komission päätökseen muutokset vuoden 2000 EEG:n ja vuoden 2012 EEG:n välillä eivät olleet olennaisia. Komissio olisi näin ollen voinut vedota komission muuttuneeseen oikeudelliseen tulkintaan SEUT 108 artiklan 1 kohdan mukaisessa menettelyssä aiheuttamatta kantajalle kustannuksia.

—

Lisäksi kantaja väittää, että vastaaja on antanut riidanalaisen päätöksen antamatta kantajalle ensin mahdollisuutta ottaa siihen kantaa.

—

kumoamaan huhtikuun 2012 palkkakuitteihin sisältyvät päätökset, eli päätöksen soveltaa valittajiin EIP:n hallintoneuvoston 13.12.2011 antamaa päätöstä, jolla vahvistettiin palkkakehityksen enimmäismääräksi 2,8 prosenttia, ja EIP:n hallituksen 14.2.2012 antaman päätöksen, jossa määriteltiin ansioituneisuustaulukko, joka sisälsi 1 prosentin palkanlaskun, sekä samoilta osin kaikki myöhempiin palkkakuitteihin sisältyvät päätökset,

—

näin ollen

—

näin ollen velvoittamaan EIP:n korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut

—

päätökset soveltaa kantajiin palkanlisää uuden työsuoritusta koskevan järjestelmän perusteella, sellaisena kuin se seuraa hallintoneuvoston 14.12.2010 antamasta päätöksestä ja hallituksen 9.11.2010 ja 16.11.2011 antamista päätöksistä ja joita koskevat yksittäiset soveltamispäätökset sisältyvät huhtikuun 2012 palkkakuittiin, joka on tullut asianomaisten henkilöiden tietoon aikaisintaan 22.4.2012,

—

näin ollen

—

siinä tapauksessa, ettei vastaaja toimita seuraavia asiakirjoja oma-aloitteisesti, tarvittaessa kehottamaan prosessinjohtotoimena vastaajaa toimittamaan kyseiset asiakirjat eli:

—

velvoittamaan EIP:n korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut

—

Se, että laista johtuu etuja, kun kyse ei ole valtion varoista, ei riitä tukitunnusmerkistön täyttymiseksi. EEG-lisämaksujen osalta valtion varojen edellytys ei täyty, koska vain yksityiset tahot maksavat kyseisiä lisämaksuja eikä näin kerättyjä varoja voida katsoa valtion varoiksi, koska niihin ei liity jatkuvaa valvontaa ja siihen liittyvää mahdollisuutta puuttua varoihin.

—

EEG-lisämaksujen valtiollinen valvonta ei tule kysymykseen jo siksikään, että niiden suuruutta eivät määrää valtiolliset elimet, vaan sähkön hinta sähköpörssissä ja uusiutuvista energialähteistä varastoidun sähkön määrä. Lisäksi valtio ei voi vaikuttaa sähköntuottajan ja loppukäyttäjän välisen suhteeseen EEG:n tasausjärjestelyn viidennellä tasolla. Kustannukset vyörytetään tässä edelleen puhtaan yksityisoikeudellisessa suhteessa.

—

Koska EEG-lisämaksujen luokittelun ja lisämaksujen rajoittamisen paljon energiaa käyttävien yritysten osalta välillä on pakottava yhteys, edellytetty valtiollinen valvonta puuttuu myös niin sanotun erityisen tasausjärjestelyn osalta. Myöskään sitä, että Bundesamt für Wirtschaft und Ausfuhrkontrolle päättää tällaisesta valvonnasta, ei voida pitää tällaisena valvontana, koska kyseisellä virastolla on puhtaan rekonstruoiva ja/tai todentava tehtävä.

—

Lisäksi rajoittaessaan lisämaksuja energiaa paljon käyttävien yritysten osalta valtio ei luopunut varoista, joita se olisi tavallisesti voinut saada. EEG-lisämaksujen tasausjärjestelyn erityisen rakenteen vuoksi lisämaksujen rajoittaminen ei vähennä lisämaksujen kokonaismäärää. Paljon energiaa käyttäville yritykselle myönnetyt lisämaksujen rajoitukset hyvitetään nimittäin korkeammilla EEG-lisämaksuilla kaikista niistä sähkön kilowattitunneista, jotka toimitetaan muille kuin privilegioiduille loppukäyttäjille.

—

Komissio on olettanut virheellisesti, että EEG:ssä säädetysti organisoiduissa rahavirroissa on kyse SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista ”valtion varoista”.

—

Vain yksityiset tahot maksavat EEG-lisämaksuja. Näin kerättyjä varoja ei voida pitää valtion varoina. Edellytys jatkuvasta valtion valvonnasta ja siihen liittyvästä todellisesta viranomaisten puuttumismahdollisuudesta ei täyty itse EEG-lisämaksujen eikä niiden rajoittamisen energiaa paljon käyttävien yritysten osalta.

—

Muutenkaan lisämaksujen rajoittaminen paljon energiaa käyttävien yritysten osalta ei johda sellaisista varoista luopumiseen, jotka valtio olisi tavallisesti voinut saada. Rajoittaminen rahoitetaan vain ja ainoastaan yksityisistä varoista, nimittäin perimällä korkeammat lisämaksut kaikista niistä sähkön kilowattitunneista, jotka toimitetaan muille kuin privilegioiduille loppukäyttäjille. EEG-lisämaksujen niin sanottu erityinen tasausjärjestely ei siis vaikuta EEG-lisämaksuilla kerättyjen varojen kokonaismäärään vaan ainoastaan kustannusten jakautumiseen järjestelyn sisäisesti.

—

Kantaja väittää, että riidanalainen päätös rikkoo SEUT 107 artiklan 1 kohtaa, koska uusiutuvan energian ensisijaisuudesta annetussa laissa (Gesetz für den Vorrang erneuerbarer Energien, jäljempänä EEG) säädetty EEG-lisämaksu ja erityinen tasausjärjestely eivät olleet jäsenvaltion myöntämiä taikka valtion varoista myönnettyjä tukia. Kaikki näiden toimenpiteiden luokittelun kannalta merkitykselliset tosiseikat selvitettiin komission ja Saksan liittotasavallan välisessä oikeudenkäyntiä edeltävässä menettelyssä. Kantajien mukaan tämän menettelyn jälkeen ei ollut enää jäljellä sellaisia epäilyjä, joita komission olisi pitänyt selvittää SEUT 108 artiklan 2 kohdan ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun asetuksen (EY) N:o 659/1999 (1) 4 artiklan 4 kohdan mukaisessa menettelyssä.

—

Tässä kohtaa kantaja väittää, että soveltamalla asetuksen N:o 659/1999 4 artiklan 4 kohdassa säädettyä uusille tuille tarkoitettua menettelyä asetuksen N:o 659/1999 17–19 artiklassa säädetyn voimassa oleville tuille tarkoitetun menettelyn sijasta tarkistaakseen alustavan arvionsa, jonka mukaan EEG:ssä säädetään tuesta, komissio ei ole noudattanut SEUT 108 artiklan 1 kohtaa eikä oikeusvarmuuden periaatetta. Tältä osin kantaja esittää erityisesti, että 22.5.2002 annetulla päätöksellä komissio ei luokitellut vuoden 2000 EEG:tä SEUT 107 artiklan 1 kohdan tarkoittamaksi tueksi, koska siinä ei säädetty valtion varojen siirrosta. Verrattuna 22.5.2002 annettuun komission päätökseen muutokset vuoden 2000 EEG:n ja vuoden 2012 EEG:n välillä eivät olleet olennaisia. Komissio olisi näin ollen voinut vedota komission muuttuneeseen oikeudelliseen tulkintaan SEUT 108 artiklan 1 kohdan mukaisessa menettelyssä aiheuttamatta kantajalle kustannuksia.

—

Lisäksi kantaja väittää, että vastaaja on antanut riidanalaisen päätöksen antamatta kantajalle ensin mahdollisuutta ottaa siihen kantaa.

—

Kantaja väittää, että riidanalainen päätös rikkoo SEUT 107 artiklan 1 kohtaa, koska uusiutuvan energian ensisijaisuudesta annetussa laissa (Gesetz für den Vorrang erneuerbarer Energien, jäljempänä EEG) säädetty EEG-lisämaksu ja erityinen tasausjärjestely eivät olleet jäsenvaltion myöntämiä taikka valtion varoista myönnettyjä tukia. Kaikki näiden toimenpiteiden luokittelun kannalta merkitykselliset tosiseikat selvitettiin komission ja Saksan liittotasavallan välisessä oikeudenkäyntiä edeltävässä menettelyssä. Kantajien mukaan tämän menettelyn jälkeen ei ollut enää jäljellä sellaisia epäilyjä, joita komission olisi pitänyt selvittää SEUT 108 artiklan 2 kohdan ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun asetuksen (EY) N:o 659/1999 (1) 4 artiklan 4 kohdan mukaisessa menettelyssä.

—

Tässä kohtaa kantaja väittää, että soveltamalla asetuksen N:o 659/1999 4 artiklan 4 kohdassa säädettyä uusille tuille tarkoitettua menettelyä asetuksen N:o 659/1999 17–19 artiklassa säädetyn voimassa oleville tuille tarkoitetun menettelyn sijasta tarkistaakseen alustavan arvionsa, jonka mukaan EEG:ssä säädetään tuesta, komissio ei ole noudattanut SEUT 108 artiklan 1 kohtaa eikä oikeusvarmuuden periaatetta. Tältä osin kantaja esittää erityisesti, että 22.5.2002 annetulla päätöksellä komissio ei luokitellut vuoden 2000 EEG:tä SEUT 107 artiklan 1 kohdan tarkoittamaksi tueksi, koska siinä ei säädetty valtion varojen siirrosta. Verrattuna 22.5.2002 annettuun komission päätökseen muutokset vuoden 2000 EEG:n ja vuoden 2012 EEG:n välillä eivät olleet olennaisia. Komissio olisi näin ollen voinut vedota komission muuttuneeseen oikeudelliseen tulkintaan SEUT 108 artiklan 1 kohdan mukaisessa menettelyssä aiheuttamatta kantajalle kustannuksia.

—

Lisäksi kantaja väittää, että vastaaja on antanut riidanalaisen päätöksen antamatta kantajalle ensin mahdollisuutta ottaa siihen kantaa.

—

Kantaja väittää, että riidanalainen päätös rikkoo SEUT 107 artiklan 1 kohtaa, koska uusiutuvan energian ensisijaisuudesta annetussa laissa (Gesetz für den Vorrang erneuerbarer Energien, jäljempänä EEG) säädetty EEG-lisämaksu ja erityinen tasausjärjestely eivät olleet jäsenvaltion myöntämiä taikka valtion varoista myönnettyjä tukia. Kaikki näiden toimenpiteiden luokittelun kannalta merkitykselliset tosiseikat selvitettiin komission ja Saksan liittotasavallan välisessä oikeudenkäyntiä edeltävässä menettelyssä. Kantajien mukaan tämän menettelyn jälkeen ei ollut enää jäljellä sellaisia epäilyjä, joita komission olisi pitänyt selvittää SEUT 108 artiklan 2 kohdan ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun asetuksen (EY) N:o 659/1999 (1) 4 artiklan 4 kohdan mukaisessa menettelyssä.

—

Tässä kohtaa kantaja väittää, että soveltamalla asetuksen N:o 659/1999 4 artiklan 4 kohdassa säädettyä uusille tuille tarkoitettua menettelyä asetuksen N:o 659/1999 17–19 artiklassa säädetyn voimassa oleville tuille tarkoitetun menettelyn sijasta tarkistaakseen alustavan arvionsa, jonka mukaan EEG:ssä säädetään tuesta, komissio ei ole noudattanut SEUT 108 artiklan 1 kohtaa eikä oikeusvarmuuden periaatetta. Tältä osin kantaja esittää erityisesti, että 22.5.2002 annetulla päätöksellä komissio ei luokitellut vuoden 2000 EEG:tä SEUT 107 artiklan 1 kohdan tarkoittamaksi tueksi, koska siinä ei säädetty valtion varojen siirrosta. Verrattuna 22.5.2002 annettuun komission päätökseen muutokset vuoden 2000 EEG:n ja vuoden 2012 EEG:n välillä eivät olleet olennaisia. Komissio olisi näin ollen voinut vedota komission muuttuneeseen oikeudelliseen tulkintaan SEUT 108 artiklan 1 kohdan mukaisessa menettelyssä aiheuttamatta kantajalle kustannuksia.

—

Lisäksi kantaja väittää, että vastaaja on antanut riidanalaisen päätöksen antamatta kantajalle ensin mahdollisuutta ottaa siihen kantaa.

—

Kantajat väittävät, että riidanalainen päätös rikkoo SEUT 107 artiklan 1 kohtaa, koska uusiutuvan energian ensisijaisuudesta annetussa laissa (Gesetz für den Vorrang erneuerbarer Energien, jäljempänä EEG) säädetty EEG-lisämaksu ja erityinen tasausjärjestely eivät olleet jäsenvaltion myöntämiä taikka valtion varoista myönnettyjä tukia. Kaikki näiden toimenpiteiden luokittelun kannalta merkitykselliset tosiseikat selvitettiin komission ja Saksan liittotasavallan välisessä oikeudenkäyntiä edeltävässä menettelyssä. Kantajien mukaan tämän menettelyn jälkeen ei ollut enää jäljellä sellaisia epäilyjä, joita komission olisi pitänyt selvittää SEUT 108 artiklan 2 kohdan ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun asetuksen (EY) N:o 659/1999 (1) 4 artiklan 4 kohdan mukaisessa menettelyssä.

—

Tässä kohtaa kantajat väittävät, että soveltamalla asetuksen N:o 659/1999 4 artiklan 4 kohdassa säädettyä uusille tuille tarkoitettua menettelyä asetuksen N:o 659/1999 17–19 artiklassa säädetyn voimassa oleville tuille tarkoitetun menettelyn sijasta tarkistaakseen alustavan arvionsa, jonka mukaan EEG:ssä säädetään tuesta, komissio ei ole noudattanut SEUT 108 artiklan 1 kohtaa eikä oikeusvarmuuden periaatetta. Tältä osin kantajat esittävät erityisesti, että 22.5.2002 annetulla päätöksellä komissio ei luokitellut vuoden 2000 EEG:tä SEUT 107 artiklan 1 kohdan tarkoittamaksi tueksi, koska siinä ei säädetty valtion varojen siirrosta. Verrattuna 22.5.2002 annettuun komission päätökseen muutokset vuoden 2000 EEG:n ja vuoden 2012 EEG:n välillä eivät olleet olennaisia. Komissio olisi näin ollen voinut vedota komission muuttuneeseen oikeudelliseen tulkintaan SEUT 108 artiklan 1 kohdan mukaisessa menettelyssä aiheuttamatta kantajille kustannuksia.

—

Lisäksi kantajat väittävät, että vastaaja on antanut riidanalaisen päätöksen antamatta kantajille ensin mahdollisuutta ottaa siihen kantaa.

—

Kantaja väittää, että uusiutuvan energian ensisijaisuudesta annetussa laissa (Gesetz für den Vorrang erneuerbarer Energien, jäljempänä EEG) säädetty tukimekanismi ei kokonaisuudessaan, eikä erityisesti energiaa paljon käyttävien yritysten erityisen tasausjärjestelyn osalta, ollut SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu valtiontuki, koska siinä ei ole kyse välittömästä tai välillisestä valtion varojen siirtämisestä. Tuki rahoitetaan pelkästään yksityisistä varoista, eikä näiden yksityisten tahojen rahavirtoja valvo mikään valtiollinen elin.

—

Lisäksi kantaja väittää, ettei erityisellä tasausjärjestelyllä valikoivasti suosita paljon energiaa käyttäviä yrityksiä. Ensinnäkin yritykset eivät saaneet mitään sellaisia etuja, joita ne eivät olisi saavuttaneet tavanomaisissa markkinaolosuhteissa, koska tällöin EEG-laitosten toiminnanharjoittajien olisi luovutettava sähkönsä markkinahinnoilla eikä EEG-lisämaksuja olisi olemassa. Toiseksi erityistä tasausjärjestelyä sovelletaan paljon energiaa käyttävissä yrityksissä, joita kansainvälisen kilpailukyvyn menettäminen uhkaa pelkästään EEG-lisämaksun johdosta, syrjimättömästi kaikilla tuotantoaloilla.

—

Vaikka erityinen tasausjärjestely olisikin valtiontuki, se olisi joka tapauksessa sisämarkkinoille selvästi soveltuva tuki valtiontukioikeudellisen SEUT 107 artiklan 3 kohdan b ja c alakohdan nojalla, kun otetaan huomioon yhteisön yhteistä etua koskeva tavoite suojella ympäristöä ja ilmastoa samalla, kun taataan eurooppalaisen talouden vakaus ja kestävyys.

—

Kantajat väittävät, että riidanalainen päätös rikkoo SEUT 107 artiklan 1 kohtaa, koska uusiutuvan energian ensisijaisuudesta annetussa laissa (Gesetz für den Vorrang erneuerbarer Energien, jäljempänä EEG) säädetty EEG-lisämaksu ja erityinen tasausjärjestely eivät olleet jäsenvaltion myöntämiä taikka valtion varoista myönnettyjä tukia. Kaikki näiden toimenpiteiden luokittelun kannalta merkitykselliset tosiseikat selvitettiin komission ja Saksan liittotasavallan välisessä oikeudenkäyntiä edeltävässä menettelyssä. Kantajien mukaan tämän menettelyn jälkeen ei ollut enää jäljellä sellaisia epäilyjä, joita komission olisi pitänyt selvittää SEUT 108 artiklan 2 kohdan ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun asetuksen (EY) N:o 659/1999 (1) 4 artiklan 4 kohdan mukaisessa menettelyssä.

—

Tässä kohtaa kantajat väittävät, että soveltamalla asetuksen N:o 659/1999 4 artiklan 4 kohdassa säädettyä uusille tuille tarkoitettua menettelyä asetuksen N:o 659/1999 17–19 artiklassa säädetyn voimassa oleville tuille tarkoitetun menettelyn sijasta tarkistaakseen alustavan arvionsa, jonka mukaan EEG:ssä säädetään tuesta, komissio ei ole noudattanut SEUT 108 artiklan 1 kohtaa eikä oikeusvarmuuden periaatetta. Tältä osin kantajat esittävät erityisesti, että 22.5.2002 annetulla päätöksellä komissio ei luokitellut vuoden 2000 EEG:tä SEUT 107 artiklan 1 kohdan tarkoittamaksi tueksi, koska siinä ei säädetty valtion varojen siirrosta. Verrattuna 22.5.2002 annettuun komission päätökseen muutokset vuoden 2000 EEG:n ja vuoden 2012 EEG:n välillä eivät olleet olennaisia. Komissio olisi näin ollen voinut vedota komission muuttuneeseen oikeudelliseen tulkintaan SEUT 108 artiklan 1 kohdan mukaisessa menettelyssä aiheuttamatta kantajille kustannuksia.

—

Lisäksi kantajat väittävät, että vastaaja on antanut riidanalaisen päätöksen antamatta kantajille ensin mahdollisuutta ottaa siihen kantaa.

—

Kantajat väittävät, että riidanalainen päätös rikkoo SEUT 107 artiklan 1 kohtaa, koska uusiutuvan energian ensisijaisuudesta annetussa laissa (Gesetz für den Vorrang erneuerbarer Energien, jäljempänä EEG) säädetty EEG-lisämaksu ja erityinen tasausjärjestely eivät olleet jäsenvaltion myöntämiä taikka valtion varoista myönnettyjä tukia. Kaikki näiden toimenpiteiden luokittelun kannalta merkitykselliset tosiseikat selvitettiin komission ja Saksan liittotasavallan välisessä oikeudenkäyntiä edeltävässä menettelyssä. Kantajien mukaan tämän menettelyn jälkeen ei ollut enää jäljellä sellaisia epäilyjä, joita komission olisi pitänyt selvittää SEUT 108 artiklan 2 kohdan ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun asetuksen (EY) N:o 659/1999 (1) 4 artiklan 4 kohdan mukaisessa menettelyssä.

—

Tässä kohtaa kantajat väittävät, että soveltamalla asetuksen N:o 659/1999 4 artiklan 4 kohdassa säädettyä uusille tuille tarkoitettua menettelyä asetuksen N:o 659/1999 17–19 artiklassa säädetyn voimassa oleville tuille tarkoitetun menettelyn sijasta tarkistaakseen alustavan arvionsa, jonka mukaan EEG:ssä säädetään tuesta, komissio ei ole noudattanut SEUT 108 artiklan 1 kohtaa eikä oikeusvarmuuden periaatetta. Tältä osin kantajat esittävät erityisesti, että 22.5.2002 annetulla päätöksellä komissio ei luokitellut vuoden 2000 EEG:tä SEUT 107 artiklan 1 kohdan tarkoittamaksi tueksi, koska siinä ei säädetty valtion varojen siirrosta. Verrattuna 22.5.2002 annettuun komission päätökseen muutokset vuoden 2000 EEG:n ja vuoden 2012 EEG:n välillä eivät olleet olennaisia. Komissio olisi näin ollen voinut vedota komission muuttuneeseen oikeudelliseen tulkintaan SEUT 108 artiklan 1 kohdan mukaisessa menettelyssä aiheuttamatta kantajille kustannuksia.

—

Lisäksi kantajat väittävät, että vastaaja on antanut riidanalaisen päätöksen antamatta kantajille ensin mahdollisuutta ottaa siihen kantaa.

—

Kantaja väittää, että tutkintamenettelyn aloittamisesta annettu päätös rikkoo SEUT 107 artiklan 1 kohtaa, SEUT 108 artiklaa ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun asetuksen (EY) N:o 659/1999 (1) 13 artiklan 1 kohtaa, koska uusiutuvan energian ensisijaisuudesta annetussa laissa (Gesetz für den Vorrang erneuerbarer Energien, jäljempänä EEG) säädetyt EEG-lisämaksut eivät olleet valtion varoista myönnettyjä tukia eikä EEG-lisämaksujen rajoittaminen paljon energiaa käyttävien yritysten osalta merkinnyt luopumista valtion varoista.

—

Tässä yhteydessä kantaja esittää, että komissio on ottanut tutkintansa lähtökohdaksi uusia, aikaisemman oikeuskäytännön periaatteiden kanssa ristiriidassa olevia rajoitusperusteita. Tarkemmin ottaen se on luopunut täysin vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan varojen luokittelemiseksi valtion varoiksi edellytetystä valtiollisten elinten todellisen määräysvallan kriteeristä ja katsonut riittäväksi, että valtiollinen lainsäätäjä vaikuttaa yksityisten tahojen välisiin maksuvirtoihin ja että sitä, että kyseiset yksityiset tahot noudattavat näitä laista johtuvia velvoitteita, valvoo sääntelyviranomainen.

—

Lisäksi kantajan mukaan komissiota sitoo se sen antama päätös, jolla se ei luokitellut vuoden 2000 EEG:tä SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi tueksi sillä perusteella, ettei siinä säädetty valtion varojen siirrosta, ja näin ollen komissio on tehnyt oikeudellisen virheen luokitellessaan vuoden 2012 EEG:n uudeksi, lainvastaisesti annetuksi tukisääntelyksi.

—

Lisäksi komissio ei ole tutkinut asiaa riittävästi ja tästä syystä se ei ole myöskään hyväksynyt, että energiaa paljon käyttäviä yrityksiä koskevat poikkeusjärjestelyt ovat vuoden 2012 EEG:n tavoitteen, luonteen ja/tai sen sisäisen rakenteen perusteella perusteltuja, eikä niillä näin ollen ole annettu valikoivia etuja.

—

Kantaja vetoaa tässä kohtaa siihen, että tutkiessaan vuoden 2012 EEG:tä komission olisi joka tapauksessa pitänyt soveltaa SEUT 108 artiklan 1 kohdan ja asetuksen N:o 659/1999 17–19 artiklan mukaista voimassa olevia tukia koskevaa menettelyä ja ehdottaa Saksalle aiheellisia toimenpiteitä ennen muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista, sen sijaan, että se altisti markkinoilla toimivat yritykset huomattaville taloudellisille riskeille luokittelemalla vuoden 2012 EEG:n uudeksi, ilmoittamatta jätetyksi tueksi.

—

Kantaja moittii lisäksi sitä, että komission olisi joka tapauksessa pitänyt kuulla sitä ennen näin vakavia oikeudellisia vaikutuksia sisältävän päätöksen antamista.

—

Lopuksi kantaja väittää, että tutkintamenettelyn aloittamisesta annettu päätös on olennaisilta osin puutteellisesti perusteltu.

—

Kantajat väittävät, että tutkintamenettelyn aloittamisesta annettu päätös rikkoo SEUT 107 artiklan 1 kohtaa, SEUT 108 artiklaa ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun asetuksen (EY) N:o 659/1999 (1) 13 artiklan 1 kohtaa, koska uusiutuvan energian ensisijaisuudesta annetussa laissa (Gesetz für den Vorrang erneuerbarer Energien, jäljempänä EEG) säädetyt EEG-lisämaksut eivät olleet valtion varoista myönnettyjä tukia eikä EEG-lisämaksujen rajoittaminen paljon energiaa käyttävien yritysten osalta merkinnyt luopumista valtion varoista.

—

Tässä yhteydessä kantajat esittävät, että komissio on ottanut tutkintansa lähtökohdaksi uusia, aikaisemman oikeuskäytännön periaatteiden kanssa ristiriidassa olevia rajoitusperusteita. Tarkemmin ottaen se on luopunut täysin vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan varojen luokittelemiseksi valtion varoiksi edellytetystä valtiollisten elinten todellisen määräysvallan kriteeristä ja katsonut riittäväksi, että valtiollinen lainsäätäjä vaikuttaa yksityisten tahojen välisiin maksuvirtoihin ja että sitä, että kyseiset yksityiset tahot noudattavat näitä laista johtuvia velvoitteita, valvoo sääntelyviranomainen.

—

Lisäksi kantajien mukaan komissiota sitoo se sen antama päätös, jolla se ei luokitellut vuoden 2000 EEG:tä SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi tueksi sillä perusteella, ettei siinä säädetty valtion varojen siirrosta, ja näin ollen komissio on tehnyt oikeudellisen virheen luokitellessaan vuoden 2012 EEG:n uudeksi, lainvastaisesti annetuksi tukisääntelyksi.

—

Lisäksi komissio ei ole tutkinut asiaa riittävästi ja tästä syystä se ei ole myöskään hyväksynyt, että energiaa paljon käyttäviä yrityksiä koskevat poikkeusjärjestelyt ovat vuoden 2012 EEG:n tavoitteen, luonteen ja/tai sen sisäisen rakenteen perusteella perusteltuja, eikä niillä näin ollen ole annettu valikoivia etuja.

—

Kantajat vetoavat tässä kohtaa siihen, että tutkiessaan vuoden 2012 EEG:tä komission olisi joka tapauksessa pitänyt soveltaa SEUT 108 artiklan 1 kohdan ja asetuksen N:o 659/1999 17–19 artiklan mukaista voimassa olevia tukia koskevaa menettelyä ja ehdottaa Saksalle aiheellisia toimenpiteitä ennen muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista, sen sijaan, että se altisti markkinoilla toimivat yritykset huomattaville taloudellisille riskeille luokittelemalla vuoden 2012 EEG:n uudeksi, ilmoittamatta jätetyksi tueksi.

—

Kantajat moittivat lisäksi sitä, että komission olisi joka tapauksessa pitänyt kuulla niitä ennen näin vakavia oikeudellisia vaikutuksia sisältävän päätöksen antamista.

—

Lopuksi kantajat väittävät, että tutkintamenettelyn aloittamisesta annettu päätös on olennaisilta osin puutteellisesti perusteltu.

—

Kantaja väittää, että tutkintamenettelyn aloittamisesta annettu päätös rikkoo SEUT 107 artiklan 1 kohtaa, SEUT 108 artiklaa ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun asetuksen (EY) N:o 659/1999 (1) 13 artiklan 1 kohtaa, koska uusiutuvan energian ensisijaisuudesta annetussa laissa (Gesetz für den Vorrang erneuerbarer Energien, jäljempänä EEG) säädetyt EEG-lisämaksut eivät olleet valtion varoista myönnettyjä tukia eikä EEG-lisämaksujen rajoittaminen paljon energiaa käyttävien yritysten osalta merkinnyt luopumista valtion varoista.

—

Tässä yhteydessä kantaja esittää, että komissio on ottanut tutkintansa lähtökohdaksi uusia, aikaisemman oikeuskäytännön periaatteiden kanssa ristiriidassa olevia rajoitusperusteita. Tarkemmin ottaen se on luopunut täysin vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan varojen luokittelemiseksi valtion varoiksi edellytetystä valtiollisten elinten todellisen määräysvallan kriteeristä ja katsonut riittäväksi, että valtiollinen lainsäätäjä vaikuttaa yksityisten tahojen välisiin maksuvirtoihin ja että sitä, että kyseiset yksityiset tahot noudattavat näitä laista johtuvia velvoitteita, valvoo sääntelyviranomainen.

—

Lisäksi kantajan mukaan komissiota sitoo se sen antama päätös, jolla se ei luokitellut vuoden 2000 EEG:tä SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi tueksi sillä perusteella, ettei siinä säädetty valtion varojen siirrosta, ja näin ollen komissio on tehnyt oikeudellisen virheen luokitellessaan vuoden 2012 EEG:n uudeksi, lainvastaisesti annetuksi tukisääntelyksi.

—

Lisäksi komissio ei ole tutkinut asiaa riittävästi ja tästä syystä se ei ole myöskään hyväksynyt, että energiaa paljon käyttäviä yrityksiä koskevat poikkeusjärjestelyt ovat vuoden 2012 EEG:n tavoitteen, luonteen ja/tai sen sisäisen rakenteen perusteella perusteltuja, eikä niillä näin ollen ole annettu valikoivia etuja.

—

Kantaja vetoaa tässä kohtaa siihen, että tutkiessaan vuoden 2012 EEG:tä komission olisi joka tapauksessa pitänyt soveltaa SEUT 108 artiklan 1 kohdan ja asetuksen N:o 659/1999 17–19 artiklan mukaista voimassa olevia tukia koskevaa menettelyä ja ehdottaa Saksalle aiheellisia toimenpiteitä ennen muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista, sen sijaan, että se altisti markkinoilla toimivat yritykset huomattaville taloudellisille riskeille luokittelemalla vuoden 2012 EEG:n uudeksi, ilmoittamatta jätetyksi tueksi.

—

Kantaja moittii lisäksi sitä, että komission olisi joka tapauksessa pitänyt kuulla sitä ennen näin vakavia oikeudellisia vaikutuksia sisältävän päätöksen antamista.

—

Lopuksi kantaja väittää, että tutkintamenettelyn aloittamisesta annettu päätös on olennaisilta osin puutteellisesti perusteltu.

—

Kantaja väittää, että tutkintamenettelyn aloittamisesta annettu päätös rikkoo SEUT 107 artiklan 1 kohtaa, SEUT 108 artiklaa ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun asetuksen (EY) N:o 659/1999 (1) 13 artiklan 1 kohtaa, koska uusiutuvan energian ensisijaisuudesta annetussa laissa (Gesetz für den Vorrang erneuerbarer Energien, jäljempänä EEG) säädetyt EEG-lisämaksut eivät olleet valtion varoista myönnettyjä tukia eikä EEG-lisämaksujen rajoittaminen paljon energiaa käyttävien yritysten osalta merkinnyt luopumista valtion varoista.

—

Tässä yhteydessä kantaja esittää, että komissio on ottanut tutkintansa lähtökohdaksi uusia, aikaisemman oikeuskäytännön periaatteiden kanssa ristiriidassa olevia rajoitusperusteita. Tarkemmin ottaen se on luopunut täysin vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan varojen luokittelemiseksi valtion varoiksi edellytetystä valtiollisten elinten todellisen määräysvallan kriteeristä ja katsonut riittäväksi, että valtiollinen lainsäätäjä vaikuttaa yksityisten tahojen välisiin maksuvirtoihin ja että sitä, että kyseiset yksityiset tahot noudattavat näitä laista johtuvia velvoitteita, valvoo sääntelyviranomainen.

—

Lisäksi kantajan mukaan komissiota sitoo se sen antama päätös, jolla se ei luokitellut vuoden 2000 EEG:tä SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi tueksi sillä perusteella, ettei siinä säädetty valtion varojen siirrosta, ja näin ollen komissio on tehnyt oikeudellisen virheen luokitellessaan vuoden 2012 EEG:n uudeksi, lainvastaisesti annetuksi tukisääntelyksi.

—

Lisäksi komissio ei ole tutkinut asiaa riittävästi ja tästä syystä se ei ole myöskään hyväksynyt, että energiaa paljon käyttäviä yrityksiä koskevat poikkeusjärjestelyt ovat vuoden 2012 EEG:n tavoitteen, luonteen ja/tai sen sisäisen rakenteen perusteella perusteltuja, eikä niillä näin ollen ole annettu valikoivia etuja.

—

Kantaja vetoaa tässä kohtaa siihen, että tutkiessaan vuoden 2012 EEG:tä komission olisi joka tapauksessa pitänyt soveltaa SEUT 108 artiklan 1 kohdan ja asetuksen N:o 659/1999 17–19 artiklan mukaista voimassa olevia tukia koskevaa menettelyä ja ehdottaa Saksalle aiheellisia toimenpiteitä ennen muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista, sen sijaan, että se altisti markkinoilla toimivat yritykset huomattaville taloudellisille riskeille luokittelemalla vuoden 2012 EEG:n uudeksi, ilmoittamatta jätetyksi tueksi.

—

Kantaja moittii lisäksi sitä, että komission olisi joka tapauksessa pitänyt kuulla sitä ennen näin vakavia oikeudellisia vaikutuksia sisältävän päätöksen antamista.

—

Lopuksi kantaja väittää, että tutkintamenettelyn aloittamisesta annettu päätös on olennaisilta osin puutteellisesti perusteltu.

—

Kantajat väittävät, että tutkintamenettelyn aloittamisesta annettu päätös rikkoo SEUT 107 artiklan 1 kohtaa, SEUT 108 artiklaa ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun asetuksen (EY) N:o 659/1999 (1) 13 artiklan 1 kohtaa, koska uusiutuvan energian ensisijaisuudesta annetussa laissa (Gesetz für den Vorrang erneuerbarer Energien, jäljempänä EEG) säädetyt EEG-lisämaksut eivät olleet valtion varoista myönnettyjä tukia eikä EEG-lisämaksujen rajoittaminen paljon energiaa käyttävien yritysten osalta merkinnyt luopumista valtion varoista.

—

Tässä yhteydessä kantajat esittävät, että komissio on ottanut tutkintansa lähtökohdaksi uusia, aikaisemman oikeuskäytännön periaatteiden kanssa ristiriidassa olevia rajoitusperusteita. Tarkemmin ottaen se on luopunut täysin vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan varojen luokittelemiseksi valtion varoiksi edellytetystä valtiollisten elinten todellisen määräysvallan kriteeristä ja katsonut riittäväksi, että valtiollinen lainsäätäjä vaikuttaa yksityisten tahojen välisiin maksuvirtoihin ja että sitä, että kyseiset yksityiset tahot noudattavat näitä laista johtuvia velvoitteita, valvoo sääntelyviranomainen.

—

Lisäksi kantajien mukaan komissiota sitoo se sen antama päätös, jolla se ei luokitellut vuoden 2000 EEG:tä SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi tueksi sillä perusteella, ettei siinä säädetty valtion varojen siirrosta, ja näin ollen komissio on tehnyt oikeudellisen virheen luokitellessaan vuoden 2012 EEG:n uudeksi, lainvastaisesti annetuksi tukisääntelyksi.

—

Lisäksi komissio ei ole tutkinut asiaa riittävästi ja tästä syystä se ei ole myöskään hyväksynyt, että energiaa paljon käyttäviä yrityksiä koskevat poikkeusjärjestelyt ovat vuoden 2012 EEG:n tavoitteen, luonteen ja/tai sen sisäisen rakenteen perusteella perusteltuja, eikä niillä näin ollen ole annettu valikoivia etuja.

—

Kantajat vetoavat tässä kohtaa siihen, että tutkiessaan vuoden 2012 EEG:tä komission olisi joka tapauksessa pitänyt soveltaa SEUT 108 artiklan 1 kohdan ja asetuksen N:o 659/1999 17–19 artiklan mukaista voimassa olevia tukia koskevaa menettelyä ja ehdottaa Saksalle aiheellisia toimenpiteitä ennen muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista, sen sijaan, että se altisti markkinoilla toimivat yritykset huomattaville taloudellisille riskeille luokittelemalla vuoden 2012 EEG:n uudeksi, ilmoittamatta jätetyksi tueksi.

—

Kantajat moittivat lisäksi sitä, että komission olisi joka tapauksessa pitänyt kuulla niitä ennen näin vakavia oikeudellisia vaikutuksia sisältävän päätöksen antamista.

—

Lopuksi kantajat väittävät, että tutkintamenettelyn aloittamisesta annettu päätös on olennaisilta osin puutteellisesti perusteltu.

—

Kantajat väittävät, että uusiutuvan energian ensisijaisuudesta annetussa laissa (Gesetz für den Vorrang erneuerbarer Energien, jäljempänä EEG) säädetyllä erityisellä tasausjärjestelyllä ei anneta terästeollisuuden paljon sähköä käyttäville yrityksille yleisesti eikä kantajille 2–24 erityisesti minkäänlaisia etuja.

—

Kantajat väittävät lisäksi, ettei erityisestä tasausjärjestelystä lähtökohtaisesti seuraa kantajille mitään SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja valikoivia etuja.

—

Kantajat esittävät lisäksi, että erityisessä tasausjärjestelyssä ei ole kyse SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista ”jäsenvaltion myöntämistä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetyistä tuista”.

—

Kantajat väittävät, ettei erityinen tasausjärjestely vääristä kilpailua Euroopan unionissa.

—

Kantajat esittävät lisäksi, ettei erityisellä tasausjärjestelyllä ole myöskään haitallisia vaikutuksia jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

—

Kantajat esittävät, että erityisen tasausjärjestelyn luokittelemisella tueksi tai vähentämällä erityistä tasausjärjestelyä paitsi ylitettäisiin Euroopan unionin tuomioistuimen SEUT 107 artiklalle selvästi määrittelemät rajat myös loukattaisiin perustavanlaatuista vaatimusta kustannusten aineellisesta oikeudenmukaisuudesta. Näin ollen erityisestä tasausjärjestelystä luopuminen tai sen olennainen vähentäminen loukkaisi myös kantajien perusoikeuksia ja erityisesti niiden Euroopan unionin perusoikeuskirjasta seuraavia oikeuksia.

—

Kantajat väittävät lisäksi, että komissio on 22.5.2002 annetulla komission päätöksellä nimenomaisesti vahvistanut, että EEG ja sen tasausjärjestelyt eivät täyttäneet tuen tunnusmerkistöä (1). Tämä päätös koskee kantajien mukaan myös erityistä tasausjärjestelyä.

—

Kantajat esittävät lisäksi, että komissio ei ole tutkinut asiaa riittävästi ja tästä syystä se ei ole myöskään hyväksynyt, että energiaa paljon käyttäviä yrityksiä koskevat poikkeusjärjestelyt ovat EEG:n tavoitteen, luonteen ja/tai sen sisäisen rakenteen perusteella perusteltuja, eikä niillä näin ollen ole annettu valikoivia etuja.

—

Kantajat moittivat lisäksi sitä, että komission olisi joka tapauksessa pitänyt kuulla niitä ennen näin vakavia oikeudellisia vaikutuksia sisältävän päätöksen antamista.

—

Kantaja väittää, ettei uusiutuvan energian ensisijaisuudesta annetussa laissa (Gesetz für den Vorrang erneuerbarer Energien) säädettyä uusiutuvan energian käyttöä tukevan lisämaksun rajoittamista paljon energiaa käyttävien yritysten osalta ole pidettävä SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna valtiontukena. Tässä kohtaa kantaja esittää, ettei paljon sähköä käyttäviä yrityksiä suosita kyseisellä järjestelyllä. Erityisessä tasausjärjestelyssä on ennemminkin kyse niiden poikkeuksellisten kustannusten tasauksesta, joita erityisesti kantajalle ja sitä vastaaville yrityksille aiheutuu uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön tukemisen yhteydessä, ja se edistää paljon sähköä käyttävien yritysten kilpailukyvyn, jota EEG-lisämaksu vahingoittaisi ensisijaisesti ja merkittävästi, palauttamista.

—

Kantaja väittää lisäksi, ettei erityinen tasausjärjestely ole ”valtion myöntämä taikka valtion varoista” myönnetty toimenpide. Tässä yhteydessä kantaja väittää, ettei EEG-lisämaksu ole osa valtion varoja ja ettei näin ollen myöskään näistä varoista luopuminen erityisellä tasausjärjestelyllä voi muodostaa valtion varoista myönnettyä toimenpidettä.

—

EEG-lisämaksua ei peri, hallinnoi tai edes jaa valtio tai valtion nimeämä tai perustama julkinen tai yksityinen laitos. Ennemminkin EEG-lisämaksun voivat kantaa suoraan siirtoverkonhaltijat vastaavan siviilioikeudellisen vaatimuksen perusteella. EEG-lisämaksu ei koidu valtion talousarvion eduksi, mistä seuraa, ettei erityinen tasausjärjestely millään tavalla välillisesti tai välittömästi vähennä valtion tuloja.

—

EEG-varat eivät myöskään ole valtiollisten tahojen käytettävissä. Sitä paitsi EEG-varat eivät ole minkäänlaisen julkisen valvonnan, esimerkiksi Bundesamt für Wirtschaft und Ausfuhrkontrollen (BAFA) tai Bundesnetzagenturin valvonnan, alaisia.

—

Kantaja väittää, ettei uusiutuvan energian ensisijaisuudesta annetussa laissa (Gesetz für den Vorrang erneuerbarer Energien) säädettyä uusiutuvan energian käyttöä tukevan lisämaksun rajoittamista paljon energiaa käyttävien yritysten osalta ole pidettävä SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna valtiontukena. Tässä kohtaa kantaja esittää, ettei paljon sähköä käyttäviä yrityksiä suosita kyseisellä järjestelyllä. Erityisessä tasausjärjestelyssä on ennemminkin kyse niiden poikkeuksellisten kustannusten tasauksesta, joita erityisesti kantajalle ja sitä vastaaville yrityksille aiheutuu uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön tukemisen yhteydessä, ja se edistää paljon sähköä käyttävien yritysten kilpailukyvyn, jota EEG-lisämaksu vahingoittaisi ensisijaisesti ja merkittävästi, palauttamista.

—

Kantaja väittää lisäksi, ettei erityinen tasausjärjestely ole ”valtion myöntämä taikka valtion varoista” myönnetty toimenpide. Tässä yhteydessä kantaja väittää, ettei EEG-lisämaksu ole osa valtion varoja ja ettei näin ollen myöskään näistä varoista luopuminen erityisellä tasausjärjestelyllä voi muodostaa valtion varoista myönnettyä toimenpidettä.

—

EEG-lisämaksua ei peri, hallinnoi tai edes jaa valtio tai valtion nimeämä tai perustama julkinen tai yksityinen laitos. Ennemminkin EEG-lisämaksun voivat kantaa suoraan siirtoverkonhaltijat vastaavan siviilioikeudellisen vaatimuksen perusteella. EEG-lisämaksu ei koidu valtion talousarvion eduksi, mistä seuraa, ettei erityinen tasausjärjestely millään tavalla välillisesti tai välittömästi vähennä valtion tuloja.

—

EEG-varat eivät myöskään ole valtiollisten tahojen käytettävissä. Sitä paitsi EEG-varat eivät ole minkäänlaisen julkisen valvonnan, esimerkiksi Bundesamt für Wirtschaft und Ausfuhrkontrollen (BAFA) tai Bundesnetzagenturin valvonnan, alaisia.

—

Kantaja väittää, ettei uusiutuvan energian ensisijaisuudesta annetussa laissa (Gesetz für den Vorrang erneuerbarer Energien) säädettyä uusiutuvan energian käyttöä tukevan lisämaksun rajoittamista paljon energiaa käyttävien yritysten osalta ole pidettävä SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna valtiontukena. Tässä kohtaa kantaja esittää, ettei paljon sähköä käyttäviä yrityksiä suosita kyseisellä järjestelyllä. Erityisessä tasausjärjestelyssä on ennemminkin kyse niiden poikkeuksellisten kustannusten tasauksesta, joita erityisesti kantajalle ja sitä vastaaville yrityksille aiheutuu uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön tukemisen yhteydessä, ja se edistää paljon sähköä käyttävien yritysten kilpailukyvyn, jota EEG-lisämaksu vahingoittaisi ensisijaisesti ja merkittävästi, palauttamista.

—

Kantaja väittää lisäksi, ettei erityinen tasausjärjestely ole ”valtion myöntämä taikka valtion varoista” myönnetty toimenpide. Tässä yhteydessä kantaja väittää, ettei EEG-lisämaksu ole osa valtion varoja ja ettei näin ollen myöskään näistä varoista luopuminen erityisellä tasausjärjestelyllä voi muodostaa valtion varoista myönnettyä toimenpidettä.

—

EEG-lisämaksua ei peri, hallinnoi tai edes jaa valtio tai valtion nimeämä tai perustama julkinen tai yksityinen laitos. Ennemminkin EEG-lisämaksun voivat kantaa suoraan siirtoverkonhaltijat vastaavan siviilioikeudellisen vaatimuksen perusteella. EEG-lisämaksu ei koidu valtion talousarvion eduksi, mistä seuraa, ettei erityinen tasausjärjestely millään tavalla välillisesti tai välittömästi vähennä valtion tuloja.

—

EEG-varat eivät myöskään ole valtiollisten tahojen käytettävissä. Sitä paitsi EEG-varat eivät ole minkäänlaisen julkisen valvonnan, esimerkiksi Bundesamt für Wirtschaft und Ausfuhrkontrollen (BAFA) tai Bundesnetzagenturin valvonnan, alaisia.

—

Kantajat väittävät, että uusiutuvan energian ensisijaisuudesta annetussa laissa (Gesetz für den Vorrang erneuerbarer Energien, jäljempänä EEG) säädetyllä erityisellä tasausjärjestelyllä ei anneta karkaisu- ja päällystämisteollisuuden paljon sähköä käyttäville yrityksille yleisesti eikä kantajille erityisesti minkäänlaisia etuja.

—

Kantajat väittävät lisäksi, ettei erityisestä tasausjärjestelystä lähtökohtaisesti seuraa kantajille mitään SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja valikoivia etuja.

—

Kantajat esittävät lisäksi, että erityisessä tasausjärjestelyssä ei ole kyse SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista ”jäsenvaltion myöntämistä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetyistä tuista”.

—

Kantajat väittävät, ettei erityinen tasausjärjestely vääristä kilpailua Euroopan unionissa.

—

Kantajat esittävät lisäksi, ettei erityisellä tasausjärjestelyllä ole myöskään haitallisia vaikutuksia jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

—

Kantajat esittävät, että erityisen tasausjärjestelyn luokittelemisella tueksi tai vähentämällä erityistä tasausjärjestelyä paitsi ylitettäisiin Euroopan unionin tuomioistuimen SEUT 107 artiklalle selvästi määrittelemät rajat myös loukattaisiin perustavanlaatuista vaatimusta kustannusten aineellisesta oikeudenmukaisuudesta. Näin ollen erityisestä tasausjärjestelystä luopuminen tai sen olennainen vähentäminen loukkaisi myös kantajien perusoikeuksia ja erityisesti niiden Euroopan unionin perusoikeuskirjasta seuraavia oikeuksia.

—

Kantajat väittävät lisäksi, että komissio on 22.5.2002 annetulla komission päätöksellä nimenomaisesti vahvistanut, että EEG ja sen tasausjärjestelyt eivät täyttäneet tuen tunnusmerkistöä (1). Tämä päätös koskee kantajien mukaan myös erityistä tasausjärjestelyä.

—

Kantajat esittävät lisäksi, että komissio ei ole tutkinut asiaa riittävästi ja tästä syystä se ei ole myöskään hyväksynyt, että energiaa paljon käyttäviä yrityksiä koskevat poikkeusjärjestelyt ovat EEG:n tavoitteen, luonteen ja/tai sen sisäisen rakenteen perusteella perusteltuja, eikä niillä näin ollen ole annettu valikoivia etuja.

—

Kantajat moittivat lisäksi sitä, että komission olisi joka tapauksessa pitänyt kuulla niitä ennen näin vakavia oikeudellisia vaikutuksia sisältävän päätöksen antamista.

—

Lopuksi kantajat väittävät, että tutkintamenettelyn aloittamisesta annettu päätös on olennaisilta osin puutteellisesti perusteltu.

—

Kantaja väittää, että uusiutuvan energian ensisijaisuudesta annetussa laissa (Gesetz für den Vorrang erneuerbarer Energien, jäljempänä EEG) säädetyssä erityisessä tasausjärjestelyssä ei ole kyse SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta kantajan suosimisesta, vaan järjestely vain vähentää niitä kantajan kilpailukykyä merkittävästi heikentäviä kustannuksia, joita kantajalle on aiheutunut ainoastaan EEG-lisämaksujen käyttöön ottamisen johdosta. Tasausjärjestelyssä on kyse haitan hyvittämisestä osittaisesti eikä edun antamisesta.

—

Kantaja väittää lisäksi, ettei erityinen tasausjärjestely ole valikoiva, koska sitä ei ole rajoitettu koskemaan vain tiettyjä yrityksiä tai tuotannonaloja. Vastaavasti myös käytännössä ne yritykset, jotka hyötyvät tasausjärjestelystä, ovat hyvin erilaisia. Järjestely sopii saumattomasti yhteen vuoden 2012 EEG:n kanssa ja mahdollistaa maksujärjestelyn, joka sopii johdonmukaisesti EEG:ssä säädettyyn järjestelmään.

—

Kantaja esittää lisäksi, ettei EEG-lisämaksuista saaduissa tuloissa ole kyse valtion varoista tai valtion varoiksi katsottavista varoista. EEG-lisämaksuilla täytetään siirtoverkonhaltijan sähköntuottajaan kohdistama yksityisoikeudellinen korvausvaatimus kustannuksista, joita sille on syntynyt sähkön markkinoinnista. Lisämaksun suuruuden määrittävät siirtoverkonhaltijat ilman, että valtio osallistuisi tähän mitenkään. Bundesnetzagenturille säädettiin ainoastaan toimivalta tarkistaa, että siirtoverkonhaltijat määrittävät lisämaksujen suuruuden asianmukaisesti. Tästä toimivallasta ei kuitenkaan seurannut, että Bundesnetzagentur jatkuvasti valvoisi lisämaksuja tai että sillä olisi määräysvaltaa EEG-lisämaksutuloihin.

—

Kantaja väittää tässä kohtaa, että siitä, ettei EEG-lisämaksutuloissa ole kyse valtion varoista, seuraa, ettei EEG-lisämaksujen alentaminen merkitse luopumista valtion tuloista. Luopumisesta ei ole kyse myöskään siksi, että lisämaksutileille maksettavien tulojen mahdollinen vähentyminen rahoitetaan vastaavasti yksityisistä varoista perimällä korkeampia lisämaksuja muilta kuin privilegioiduilta loppukäyttäjiltä.

—

Kantaja väittää, ettei uusiutuvan energian ensisijaisuudesta annetussa laissa (Gesetz für den Vorrang erneuerbarer Energien) säädettyä uusiutuvan energian käyttöä tukevan lisämaksun rajoittamista paljon energiaa käyttävien yritysten osalta ole pidettävä SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna valtiontukena. Tässä kohtaa kantaja esittää, ettei paljon sähköä käyttäviä yrityksiä suosita kyseisellä järjestelyllä. Erityisessä tasausjärjestelyssä on ennemminkin kyse niiden poikkeuksellisten kustannusten tasauksesta, joita erityisesti kantajalle ja sitä vastaaville yrityksille aiheutuu uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön tukemisen yhteydessä, ja se edistää paljon sähköä käyttävien yritysten kilpailukyvyn, jota EEG-lisämaksu vahingoittaisi ensisijaisesti ja merkittävästi, palauttamista.

—

Kantaja väittää lisäksi, ettei erityinen tasausjärjestely ole ”valtion myöntämä taikka valtion varoista” myönnetty toimenpide. Tässä yhteydessä kantaja väittää, ettei EEG-lisämaksu ole osa valtion varoja ja ettei näin ollen myöskään näistä varoista luopuminen erityisellä tasausjärjestelyllä voi muodostaa valtion varoista myönnettyä toimenpidettä.

—

EEG-lisämaksua ei peri, hallinnoi tai edes jaa valtio tai valtion nimeämä tai perustama julkinen tai yksityinen laitos. Ennemminkin EEG-lisämaksun voivat kantaa suoraan siirtoverkonhaltijat vastaavan siviilioikeudellisen vaatimuksen perusteella. EEG-lisämaksu ei koidu valtion talousarvion eduksi, mistä seuraa, ettei erityinen tasausjärjestely millään tavalla välillisesti tai välittömästi vähennä valtion tuloja.

—

EEG-varat eivät myöskään ole valtiollisten tahojen käytettävissä. Sitä paitsi EEG-varat eivät ole minkäänlaisen julkisen valvonnan, esimerkiksi Bundesamt für Wirtschaft und Ausfuhrkontrollen (BAFA) tai Bundesnetzagenturin valvonnan, alaisia.

—

Kantaja väittää, ettei uusiutuvan energian ensisijaisuudesta annetussa laissa (Gesetz für den Vorrang erneuerbarer Energien) säädettyä uusiutuvan energian käyttöä tukevan lisämaksun rajoittamista paljon energiaa käyttävien yritysten osalta ole pidettävä SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna valtiontukena. Tässä kohtaa kantaja esittää, ettei paljon sähköä käyttäviä yrityksiä suosita kyseisellä järjestelyllä. Erityisessä tasausjärjestelyssä on ennemminkin kyse niiden poikkeuksellisten kustannusten tasauksesta, joita erityisesti kantajalle ja sitä vastaaville yrityksille aiheutuu uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön tukemisen yhteydessä, ja se edistää paljon sähköä käyttävien yritysten kilpailukyvyn, jota EEG-lisämaksu vahingoittaisi ensisijaisesti ja merkittävästi, palauttamista.

—

Kantaja väittää lisäksi, ettei erityinen tasausjärjestely ole ”valtion myöntämä taikka valtion varoista” myönnetty toimenpide. Tässä yhteydessä kantaja väittää, ettei EEG-lisämaksu ole osa valtion varoja ja ettei näin ollen myöskään näistä varoista luopuminen erityisellä tasausjärjestelyllä voi muodostaa valtion varoista myönnettyä toimenpidettä.

—

EEG-lisämaksua ei peri, hallinnoi tai edes jaa valtio tai valtion nimeämä tai perustama julkinen tai yksityinen laitos. Ennemminkin EEG-lisämaksun voivat kantaa suoraan siirtoverkonhaltijat vastaavan siviilioikeudellisen vaatimuksen perusteella. EEG-lisämaksu ei koidu valtion talousarvion eduksi, mistä seuraa, ettei erityinen tasausjärjestely millään tavalla välillisesti tai välittömästi vähennä valtion tuloja.

—

EEG-varat eivät myöskään ole valtiollisten tahojen käytettävissä. Sitä paitsi EEG-varat eivät ole minkäänlaisen julkisen valvonnan, esimerkiksi Bundesamt für Wirtschaft und Ausfuhrkontrollen (BAFA) tai Bundesnetzagenturin valvonnan, alaisia.

—

Kantaja väittää, ettei uusiutuvan energian ensisijaisuudesta annetussa laissa (Gesetz für den Vorrang erneuerbarer Energien) säädettyä uusiutuvan energian käyttöä tukevan lisämaksun rajoittamista paljon energiaa käyttävien yritysten osalta ole pidettävä SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna valtiontukena. Tässä kohtaa kantaja esittää, ettei paljon sähköä käyttäviä yrityksiä suosita kyseisellä järjestelyllä. Erityisessä tasausjärjestelyssä on ennemminkin kyse niiden poikkeuksellisten kustannusten tasauksesta, joita erityisesti kantajalle ja sitä vastaaville yrityksille aiheutuu uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön tukemisen yhteydessä, ja se edistää paljon sähköä käyttävien yritysten kilpailukyvyn, jota EEG-lisämaksu vahingoittaisi ensisijaisesti ja merkittävästi, palauttamista.

—

Kantaja väittää lisäksi, ettei erityinen tasausjärjestely ole ”valtion myöntämä taikka valtion varoista” myönnetty toimenpide. Tässä yhteydessä kantaja väittää, ettei EEG-lisämaksu ole osa valtion varoja ja ettei näin ollen myöskään näistä varoista luopuminen erityisellä tasausjärjestelyllä voi muodostaa valtion varoista myönnettyä toimenpidettä.

—

EEG-lisämaksua ei peri, hallinnoi tai edes jaa valtio tai valtion nimeämä tai perustama julkinen tai yksityinen laitos. Ennemminkin EEG-lisämaksun voivat kantaa suoraan siirtoverkonhaltijat vastaavan siviilioikeudellisen vaatimuksen perusteella. EEG-lisämaksu ei koidu valtion talousarvion eduksi, mistä seuraa, ettei erityinen tasausjärjestely millään tavalla välillisesti tai välittömästi vähennä valtion tuloja.

—

EEG-varat eivät myöskään ole valtiollisten tahojen käytettävissä. Sitä paitsi EEG-varat eivät ole minkäänlaisen julkisen valvonnan, esimerkiksi Bundesamt für Wirtschaft und Ausfuhrkontrollen (BAFA) tai Bundesnetzagenturin valvonnan, alaisia.

—

Kantaja väittää, ettei uusiutuvan energian ensisijaisuudesta annetussa laissa (Gesetz für den Vorrang erneuerbarer Energien) säädettyä uusiutuvan energian käyttöä tukevan lisämaksun rajoittamista paljon energiaa käyttävien yritysten osalta ole pidettävä SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna valtiontukena. Tässä kohtaa kantaja esittää, ettei paljon sähköä käyttäviä yrityksiä suosita kyseisellä järjestelyllä. Erityisessä tasausjärjestelyssä on ennemminkin kyse niiden poikkeuksellisten kustannusten tasauksesta, joita erityisesti kantajalle ja sitä vastaaville yrityksille aiheutuu uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön tukemisen yhteydessä, ja se edistää paljon sähköä käyttävien yritysten kilpailukyvyn, jota EEG-lisämaksu vahingoittaisi ensisijaisesti ja merkittävästi, palauttamista.

—

Kantaja väittää lisäksi, ettei erityinen tasausjärjestely ole ”valtion myöntämä taikka valtion varoista” myönnetty toimenpide. Tässä yhteydessä kantaja väittää, ettei EEG-lisämaksu ole osa valtion varoja ja ettei näin ollen myöskään näistä varoista luopuminen erityisellä tasausjärjestelyllä voi muodostaa valtion varoista myönnettyä toimenpidettä.

—

EEG-lisämaksua ei peri, hallinnoi tai edes jaa valtio tai valtion nimeämä tai perustama julkinen tai yksityinen laitos. Ennemminkin EEG-lisämaksun voivat kantaa suoraan siirtoverkonhaltijat vastaavan siviilioikeudellisen vaatimuksen perusteella. EEG-lisämaksu ei koidu valtion talousarvion eduksi, mistä seuraa, ettei erityinen tasausjärjestely millään tavalla välillisesti tai välittömästi vähennä valtion tuloja.

—

EEG-varat eivät myöskään ole valtiollisten tahojen käytettävissä. Sitä paitsi EEG-varat eivät ole minkäänlaisen julkisen valvonnan, esimerkiksi Bundesamt für Wirtschaft und Ausfuhrkontrollen (BAFA) tai Bundesnetzagenturin valvonnan, alaisia.

—

Kantaja väittää, ettei uusiutuvan energian ensisijaisuudesta annetussa laissa (Gesetz für den Vorrang erneuerbarer Energien) säädettyä uusiutuvan energian käyttöä tukevan lisämaksun rajoittamista paljon energiaa käyttävien yritysten osalta ole pidettävä SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna valtiontukena. Tässä kohtaa kantaja esittää, ettei paljon sähköä käyttäviä yrityksiä suosita kyseisellä järjestelyllä. Erityisessä tasausjärjestelyssä on ennemminkin kyse niiden poikkeuksellisten kustannusten tasauksesta, joita erityisesti kantajalle ja sitä vastaaville yrityksille aiheutuu uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön tukemisen yhteydessä, ja se edistää paljon sähköä käyttävien yritysten kilpailukyvyn, jota EEG-lisämaksu vahingoittaisi ensisijaisesti ja merkittävästi, palauttamista.

—

Kantaja väittää lisäksi, ettei erityinen tasausjärjestely ole ”valtion myöntämä taikka valtion varoista” myönnetty toimenpide. Tässä yhteydessä kantaja väittää, ettei EEG-lisämaksu ole osa valtion varoja ja ettei näin ollen myöskään näistä varoista luopuminen erityisellä tasausjärjestelyllä voi muodostaa valtion varoista myönnettyä toimenpidettä.

—

EEG-lisämaksua ei peri, hallinnoi tai edes jaa valtio tai valtion nimeämä tai perustama julkinen tai yksityinen laitos. Ennemminkin EEG-lisämaksun voivat kantaa suoraan siirtoverkonhaltijat vastaavan siviilioikeudellisen vaatimuksen perusteella. EEG-lisämaksu ei koidu valtion talousarvion eduksi, mistä seuraa, ettei erityinen tasausjärjestely millään tavalla välillisesti tai välittömästi vähennä valtion tuloja.

—

EEG-varat eivät myöskään ole valtiollisten tahojen käytettävissä. Sitä paitsi EEG-varat eivät ole minkäänlaisen julkisen valvonnan, esimerkiksi Bundesamt für Wirtschaft und Ausfuhrkontrollen (BAFA) tai Bundesnetzagenturin valvonnan, alaisia.

—

Kantaja väittää, ettei uusiutuvan energian ensisijaisuudesta annetussa laissa (Gesetz für den Vorrang erneuerbarer Energien) säädettyä uusiutuvan energian käyttöä tukevan lisämaksun rajoittamista paljon energiaa käyttävien yritysten osalta ole pidettävä SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna valtiontukena. Tässä kohtaa kantaja esittää, ettei paljon sähköä käyttäviä yrityksiä suosita kyseisellä järjestelyllä. Erityisessä tasausjärjestelyssä on ennemminkin kyse niiden poikkeuksellisten kustannusten tasauksesta, joita erityisesti kantajalle ja sitä vastaaville yrityksille aiheutuu uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön tukemisen yhteydessä, ja se edistää paljon sähköä käyttävien yritysten kilpailukyvyn, jota EEG-lisämaksu vahingoittaisi ensisijaisesti ja merkittävästi, palauttamista.

—

Kantaja väittää lisäksi, ettei erityinen tasausjärjestely ole ”valtion myöntämä taikka valtion varoista” myönnetty toimenpide. Tässä yhteydessä kantaja väittää, ettei EEG-lisämaksu ole osa valtion varoja ja ettei näin ollen myöskään näistä varoista luopuminen erityisellä tasausjärjestelyllä voi muodostaa valtion varoista myönnettyä toimenpidettä.

—

EEG-lisämaksua ei peri, hallinnoi tai edes jaa valtio tai valtion nimeämä tai perustama julkinen tai yksityinen laitos. Ennemminkin EEG-lisämaksun voivat kantaa suoraan siirtoverkonhaltijat vastaavan siviilioikeudellisen vaatimuksen perusteella. EEG-lisämaksu ei koidu valtion talousarvion eduksi, mistä seuraa, ettei erityinen tasausjärjestely millään tavalla välillisesti tai välittömästi vähennä valtion tuloja.

—

EEG-varat eivät myöskään ole valtiollisten tahojen käytettävissä. Sitä paitsi EEG-varat eivät ole minkäänlaisen julkisen valvonnan, esimerkiksi Bundesamt für Wirtschaft und Ausfuhrkontrollen (BAFA) tai Bundesnetzagenturin valvonnan, alaisia.

—

Kantaja väittää, ettei uusiutuvan energian ensisijaisuudesta annetussa laissa (Gesetz für den Vorrang erneuerbarer Energien) säädettyä uusiutuvan energian käyttöä tukevan lisämaksun rajoittamista paljon energiaa käyttävien yritysten osalta ole pidettävä SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna valtiontukena. Tässä kohtaa kantaja esittää, ettei paljon sähköä käyttäviä yrityksiä suosita kyseisellä järjestelyllä. Erityisessä tasausjärjestelyssä on ennemminkin kyse niiden poikkeuksellisten kustannusten tasauksesta, joita erityisesti kantajalle ja sitä vastaaville yrityksille aiheutuu uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön tukemisen yhteydessä, ja se edistää paljon sähköä käyttävien yritysten kilpailukyvyn, jota EEG-lisämaksu vahingoittaisi ensisijaisesti ja merkittävästi, palauttamista.

—

Kantaja väittää lisäksi, ettei erityinen tasausjärjestely ole ”valtion myöntämä taikka valtion varoista” myönnetty toimenpide. Tässä yhteydessä kantaja väittää, ettei EEG-lisämaksu ole osa valtion varoja ja ettei näin ollen myöskään näistä varoista luopuminen erityisellä tasausjärjestelyllä voi muodostaa valtion varoista myönnettyä toimenpidettä.

—

EEG-lisämaksua ei peri, hallinnoi tai edes jaa valtio tai valtion nimeämä tai perustama julkinen tai yksityinen laitos. Ennemminkin EEG-lisämaksun voivat kantaa suoraan siirtoverkonhaltijat vastaavan siviilioikeudellisen vaatimuksen perusteella. EEG-lisämaksu ei koidu valtion talousarvion eduksi, mistä seuraa, ettei erityinen tasausjärjestely millään tavalla välillisesti tai välittömästi vähennä valtion tuloja.

—

EEG-varat eivät myöskään ole valtiollisten tahojen käytettävissä. Sitä paitsi EEG-varat eivät ole minkäänlaisen julkisen valvonnan, esimerkiksi Bundesamt für Wirtschaft und Ausfuhrkontrollen (BAFA) tai Bundesnetzagenturin valvonnan, alaisia.

—

Tässä yhteydessä kantaja esittää, että komissio teki ilmeisen arviointivirheen arvioidessaan alustavasti kysymystä siitä, onko erityisessä tasausjärjestelyssä kyse tuesta, koska poikkeussääntelynä EEG-lisämaksusta erityisestä tasausjärjestelystä ei seuraa mitään sellaista etua, jota sähköä paljon käyttävät yritykset eivät olisi saaneet tavanomaisten markkinaolosuhteiden vallitessa.

—

Lisäksi kantaja esittää, että kyse ei ole valtion varoista myönnetystä tuesta. Kun tulot EEG-lisämaksusta eivät alkujaankaan ole valtion varoja, myöskään sähköä paljon käyttäviä yrityksiä koskeva poikkeussääntely ei voi koskea valtion varoja.

—

Lisäksi kantaja vetoaa siihen, ettei erityinen tasausjärjestely myöskään vääristä kilpailua. Se tuottaa korkeintaan ne kilpailuolosuhteet, jotka vallitsisivat, jos EEG-lisämaksuja ei olisi.

—

Tässä yhteydessä kantaja esittää, että komissio teki ilmeisen arviointivirheen arvioidessaan alustavasti kysymystä siitä, onko erityisessä tasausjärjestelyssä kyse tuesta, koska poikkeussääntelynä EEG-lisämaksusta erityisestä tasausjärjestelystä ei seuraa mitään sellaista etua, jota sähköä paljon käyttävät yritykset eivät olisi saaneet tavanomaisten markkinaolosuhteiden vallitessa.

—

Lisäksi kantaja esittää, että kyse ei ole valtion varoista myönnetystä tuesta. Kun tulot EEG-lisämaksusta eivät alkujaankaan ole valtion varoja, myöskään sähköä paljon käyttäviä yrityksiä koskeva poikkeussääntely ei voi koskea valtion varoja.

—

Lisäksi kantaja vetoaa siihen, ettei erityinen tasausjärjestely myöskään vääristä kilpailua. Se tuottaa korkeintaan ne kilpailuolosuhteet, jotka vallitsisivat, jos EEG-lisämaksuja ei olisi.

—

Tässä yhteydessä kantaja esittää, että komissio teki ilmeisen arviointivirheen arvioidessaan alustavasti kysymystä siitä, onko erityisessä tasausjärjestelyssä kyse tuesta, koska poikkeussääntelynä EEG-lisämaksusta erityisestä tasausjärjestelystä ei seuraa mitään sellaista etua, jota sähköä paljon käyttävät yritykset eivät olisi saaneet tavanomaisten markkinaolosuhteiden vallitessa.

—

Lisäksi kantaja esittää, että kyse ei ole valtion varoista myönnetystä tuesta. Kun tulot EEG-lisämaksusta eivät alkujaankaan ole valtion varoja, myöskään sähköä paljon käyttäviä yrityksiä koskeva poikkeussääntely ei voi koskea valtion varoja.

—

Lisäksi kantaja vetoaa siihen, ettei erityinen tasausjärjestely myöskään vääristä kilpailua. Se tuottaa korkeintaan ne kilpailuolosuhteet, jotka vallitsisivat, jos EEG-lisämaksuja ei olisi.

—

Tässä yhteydessä kantaja esittää, että komissio teki ilmeisen arviointivirheen arvioidessaan alustavasti kysymystä siitä, onko erityisessä tasausjärjestelyssä kyse tuesta, koska poikkeussääntelynä EEG-lisämaksusta erityisestä tasausjärjestelystä ei seuraa mitään sellaista etua, jota sähköä paljon käyttävät yritykset eivät olisi saaneet tavanomaisten markkinaolosuhteiden vallitessa.

—

Lisäksi kantaja esittää, että kyse ei ole valtion varoista myönnetystä tuesta. Kun tulot EEG-lisämaksusta eivät alkujaankaan ole valtion varoja, myöskään sähköä paljon käyttäviä yrityksiä koskeva poikkeussääntely ei voi koskea valtion varoja.

—

Lisäksi kantaja vetoaa siihen, ettei erityinen tasausjärjestely myöskään vääristä kilpailua. Se tuottaa korkeintaan ne kilpailuolosuhteet, jotka vallitsisivat, jos EEG-lisämaksuja ei olisi.

—

Tässä yhteydessä kantaja esittää, että komissio teki ilmeisen arviointivirheen arvioidessaan alustavasti kysymystä siitä, onko erityisessä tasausjärjestelyssä kyse tuesta, koska poikkeussääntelynä EEG-lisämaksusta erityisestä tasausjärjestelystä ei seuraa mitään sellaista etua, jota sähköä paljon käyttävät yritykset eivät olisi saaneet tavanomaisten markkinaolosuhteiden vallitessa.

—

Lisäksi kantaja esittää, että kyse ei ole valtion varoista myönnetystä tuesta. Kun tulot EEG-lisämaksusta eivät alkujaankaan ole valtion varoja, myöskään sähköä paljon käyttäviä yrityksiä koskeva poikkeussääntely ei voi koskea valtion varoja.

—

Lisäksi kantaja vetoaa siihen, ettei erityinen tasausjärjestely myöskään vääristä kilpailua. Se tuottaa korkeintaan ne kilpailuolosuhteet, jotka vallitsisivat, jos EEG-lisämaksuja ei olisi.

—

Tässä yhteydessä kantaja esittää, että komissio teki ilmeisen arviointivirheen arvioidessaan alustavasti kysymystä siitä, onko erityisessä tasausjärjestelyssä kyse tuesta, koska poikkeussääntelynä EEG-lisämaksusta erityisestä tasausjärjestelystä ei seuraa mitään sellaista etua, jota sähköä paljon käyttävät yritykset eivät olisi saaneet tavanomaisten markkinaolosuhteiden vallitessa.

—

Lisäksi kantaja esittää, että kyse ei ole valtion varoista myönnetystä tuesta. Kun tulot EEG-lisämaksusta eivät alkujaankaan ole valtion varoja, myöskään sähköä paljon käyttäviä yrityksiä koskeva poikkeussääntely ei voi koskea valtion varoja.

—

Lisäksi kantaja vetoaa siihen, ettei erityinen tasausjärjestely myöskään vääristä kilpailua. Se tuottaa korkeintaan ne kilpailuolosuhteet, jotka vallitsisivat, jos EEG-lisämaksuja ei olisi.

—

Tässä yhteydessä kantaja esittää, että komissio teki ilmeisen arviointivirheen arvioidessaan alustavasti kysymystä siitä, onko erityisessä tasausjärjestelyssä kyse tuesta, koska poikkeussääntelynä EEG-lisämaksusta erityisestä tasausjärjestelystä ei seuraa mitään sellaista etua, jota sähköä paljon käyttävät yritykset eivät olisi saaneet tavanomaisten markkinaolosuhteiden vallitessa.

—

Lisäksi kantaja esittää, että kyse ei ole valtion varoista myönnetystä tuesta. Kun tulot EEG-lisämaksusta eivät alkujaankaan ole valtion varoja, myöskään sähköä paljon käyttäviä yrityksiä koskeva poikkeussääntely ei voi koskea valtion varoja.

—

Lisäksi kantaja vetoaa siihen, ettei erityinen tasausjärjestely myöskään vääristä kilpailua. Se tuottaa korkeintaan ne kilpailuolosuhteet, jotka vallitsisivat, jos EEG-lisämaksuja ei olisi.

—

Tässä yhteydessä kantaja esittää, että komissio teki ilmeisen arviointivirheen arvioidessaan alustavasti kysymystä siitä, onko erityisessä tasausjärjestelyssä kyse tuesta, koska poikkeussääntelynä EEG-lisämaksusta erityisestä tasausjärjestelystä ei seuraa mitään sellaista etua, jota sähköä paljon käyttävät yritykset eivät olisi saaneet tavanomaisten markkinaolosuhteiden vallitessa.

—

Lisäksi kantaja esittää, että kyse ei ole valtion varoista myönnetystä tuesta. Kun tulot EEG-lisämaksusta eivät alkujaankaan ole valtion varoja, myöskään sähköä paljon käyttäviä yrityksiä koskeva poikkeussääntely ei voi koskea valtion varoja.

—

Lisäksi kantaja vetoaa siihen, ettei erityinen tasausjärjestely myöskään vääristä kilpailua. Se tuottaa korkeintaan ne kilpailuolosuhteet, jotka vallitsisivat, jos EEG-lisämaksuja ei olisi.