7.6.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 174/1

—

ottaa huomioon tehtävänkuvaukseensa (1) sisältyvän tavoitteen edistää monitasoista hallintoa Euroopan unionissa ja sen ulkopuolella,

—

ottaa huomioon monitasoisesta hallinnosta antamansa valkoisen kirjan (2), jossa ehdotetaan laadittavaksi monitasoista hallintoa koskeva peruskirja, jonka tavoitteena on liittää Euroopan unionin arvopohjaan yleinen ja yhteinen eurooppalaisen hallintotavan käsite,

—

ottaa huomioon, että Euroopan unionin valtion- ja hallitusten päämiehet tunnustivat Berliinin julistuksessa (3) monitasoisen hallinnon merkityksen Euroopan yhdentymisprosessissa,

—

katsoo, että monitasoinen hallinto on vahvistettu perustavaksi periaatteeksi koheesiopolitiikan täytäntöönpanossa rakennerahastoja koskevien uusien yhteisten säännösten puitteissa (4),

—

ottaa huomioon Euroopan neuvoston paikallisen itsehallinnon peruskirjan (5) ja panee merkille paikallis- ja aluehallintoasiain kongressin tuen tälle prosessille ja erityisesti peruskirjan sisällyttämiselle osaksi Euroopan neuvoston oikeusjärjestystä,

—

katsoo, että vaikka peruskirja ei ole oikeudellisesti sitova, se velvoittaa allekirjoittajat selostamaan ja edistämään monitasoisen hallinnon käsitettä,

—

ottaa huomioon, että peruskirja voi olla omiaan toimimaan julkista taloutta vakauttavana tekijänä ja että siksi sen pohjalta luotavien toimenpiteiden ja toimintojen yhteyteen ei saa syntyä minkäänlaisia uusia hallinnollisia esteitä ja taloudellisia rasitteita,

—

pitää tarpeellisena kaikkien hallintotasojen osallistumista demokraattisen vastuullisuuden lisäämiseen Euroopassa ja toimintansa tehokkuuden, johdonmukaisuuden ja täydentävyyden varmistamista,

1.

hyväksyy eurooppalaisen monitasoisen hallinnon peruskirjan luonnoksen.

2.

kehottaa kaikkia Euroopan unionin paikallis- ja alueviranomaisia sekä muiden hallintotasojen (valtion, EU:n, kansainvälisen tason) edustajia sitoutumaan peruskirjan periaatteiden noudattamiseen heti kun sen allekirjoittamiskampanja käynnistyy.

3.

kehottaa jäsenvaltioita ja niiden kansallisia hallintoja perehtymään peruskirjaan ja ottamaan käyttöön suositellut periaatteet ja mekanismit, jotta paikallis- ja alueviranomaisten legitiimiys ja vastuu otettaisiin nykyistä paremmin huomioon.

4.

pyytää Euroopan unionin toimielimiä soveltamaan järjestelmällisesti peruskirjan periaatteita laatiessaan, toteuttaessaan ja arvioidessaan unionin strategioita ja poliittisia linjauksia ja toistaa Euroopan komissiolle esittämänsä kehotuksen ryhtyä tarvittaviin toimiin sen varmistamiseksi, että avoimuutta lisätään ja tämän tulevan peruskirjan keskeiset arvot ja periaatteet konkretisoidaan osallistavammiksi menettelyiksi (6).

5.

kehottaa alue- ja paikallisyhteisöjen järjestöjä ja verkostoja sekä poliitikkoja, jotka haluavat tukea tätä prosessia, ilmaisemaan tukensa virallisesti.

6.

kehottaa kaikkia asianomaisia tahoja pyrkimään siihen, että ehdotettujen periaatteiden ja mekanismien täytäntöönpano ei raskauta päätöksentekoprosesseja eikä aiheuta uusia hallinnollisia tai taloudellisia rasitteita asianomaisille paikallis- ja aluehallintotahoille.

7.

sitoutuu keräämään päätöksentekoprosesseissa havaittuja hyviä käytänteitä eri puolilta Eurooppaa, tukemaan peruskirjan allekirjoittaneiden paikallisyhteisöjen verkottumista ja panemaan alulle ja edistämään aktiivisesti konkreettisia monitasoisen yhteistyön hankkeita.

8.

antaa puheenjohtajalleen tehtäväksi toimittaa tämä päätöslauselma jäsenvaltioille, Euroopan komission puheenjohtajalle, Euroopan parlamentin puhemiehelle ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle sekä Euroopan neuvoston paikallis- ja aluehallintoasiain kongressin puheenjohtajalle.

7.6.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 174/5

1.

katsoo, että Ukrainan tulevaisuudesta päättäminen kuuluu koko Ukrainan kansalle. Ukrainan tulevasta suunnasta voi päättää vain Ukrainan kansa demokraattisesti ilman minkään ulkovallan painostusta tai väliintuloa.

2.

painottaa jälleen (1) solidaarisuuttaan Ukrainaa ja sen kansaa kohtaan ja korostaa, että tämänhetkinen kriisi tulee ratkaista rauhanomaisesti.

3.

tuomitsee Ukrainan itsemääräämisoikeuden ja alueellisen koskemattomuuden laittomat loukkaukset, joihin Venäjän federaatio on syyllistynyt, ja pitää Krimissä 16. maaliskuuta 2014 pidettyä ”kansanäänestystä” Venäjän federaatioon liittymisestä täysin laittomana ja perusteettomana ja selkeästi Ukrainan perustuslain ja kansainvälisten sopimusten vastaisena; kehottaa Venäjän federaatiota ja Ukrainaa liennyttämään jännitteitä aloittamalla mahdollisimman pian neuvottelut alueen tilanteen palauttamiseksi ennalleen ja Krimiä koskevien asiaankuuluvien kansainvälisten sopimusten noudattamiseksi täysimääräisesti.

4.

kehottaa Venäjän federaatiota pidättäytymään kaikenlaisesta sotilaallisesta, poliittisesta tai taloudellisesta uhkailusta, joka loukkaa naapurivaltioiden koskemattomuutta, ja lopettamaan asevoimien keskittämisen Ukrainan rajalle ja Transnistrian alueelle sekä Baltian maiden rajoille; on huolissaan Moldovan viimeaikaisista tapahtumista ja erityisesti Gagausiassa ulkopuolisten aloitteesta käynnistetystä kansanäänestyksestä, koska siellä ulkomaiset voimat yrittävät Ukrainan tapaan pysäyttää Moldovan matkan kohti Euroopan unionia; kehottaa Venäjää takaamaan kaikkien Krimin kansalaisten ja erityisesti etnisen ukrainalaisvähemmistön ja Krimin tataarivähemmistön oikeuksien ja omaisuuden suojelun.

5.

tuomitsee kansalaisyhteiskunnan sekä lehdistön ja muiden tiedotusvälineiden edustajiin kohdistuvan jatkuvan, sietämättömän painostuksen Krimissä.

6.

tukee vaatimuksia neuvottelujen aloittamisesta Etyjin kontaktiryhmän alaisuudessa rauhanomaisen ratkaisun löytämiseksi ja kannattaa täysimittaisen Etyjin tarkkailuoperaation aloittamista Krimissä.

7.

on tyytyväinen Ukrainan ja Euroopan unionin välisen assosiaatiosopimuksen poliittisten lukujen allekirjoittamiseen 21. maaliskuuta 2014 ja kannattaa nopeaa päätöstä tullien väliaikaisesta poistamisesta Ukrainan vienniltä Euroopan unioniin.

8.

kannattaa maaliskuussa kokoontuneen EU:n neuvoston päätöstä nopeuttaa Moldovan ja Georgian kanssa tehtävien assosiaatiosopimusten allekirjoittamista; korostaa, että Moldovan saatavilla olevien EU:n rahoitusvälineiden tulisi tuottaa tulosta nykyistä nopeammin, jotta voidaan tukea sen lähentymistä Eurooppaan.

9.

kehottaa jälleen itäisten kumppanimaiden paikallis- ja alueviranomaisten konferenssin (CORLEAP) kumppanimaiden alue- ja paikallisviranomaisia tukemaan eurooppalaisia arvoja ja päämääriä ja jakamaan ne.

10.

tukee voimakkaasti Ukrainan kansan vaatimuksia demokratiasta, vapaudesta, ihmisoikeuksien kunnioittamisesta ja oikeusvaltiosta.

11.

kehottaa Ukrainan hallitusta varmistamaan edelleen vähemmistöjen oikeuksien täysimääräisen kunnioittamisen kansainvälisten sitoumustensa puitteissa Euroopan ihmisoikeusyleissopimuksen, Helsingin päätösasiakirjan ja vähemmistökieliä koskevan eurooppalaisen peruskirjan mukaisesti.

12.

ehdottaa, että toukokuussa 2014 pidettävien presidentinvaalien jälkeen laadittavaan uuteen perustuslakiin sisällytetään toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden noudattaminen ja paikallisen itsehallinnon kunnioittaminen paikallisen itsehallinnon peruskirjan mukaisesti.

13.

kannustaa Ukrainan hallitusta käynnistämään laajan hallinnollisen ja rakenteellisen uudistusohjelman, johon sisältyy poliittisia, taloudellisia ja yhteiskunnallisia muutoksia, joihin kuuluvat muun muassa pysyvä hallinnonhajauttamisprosessi sekä toimivallan ja resurssien siirtäminen paikallis- ja aluehallinnolle.

14.

muistuttaa siitä, että Krimillä ja Sevastopolilla on erityinen itsehallintoasema Ukrainan valtion osana. Krimin erityisen itsehallintoaseman takaaminen on asetettava konfliktin ratkaisuvaihtoehtojen lisäperustaksi.

15.

toistaa olevansa paikallis- ja alueviranomaisille suunnatun EU:n yleisen tuen puitteissa täysin sitoutunut auttamaan ratkaisujen löytämisessä kriisiin ja vaihtamaan hallinnonhajauttamiseen liittyviä parhaita käytänteitä ja taitotietoa ukrainalaisten kumppanien kanssa; sitoutuu kehittämään nopeasti uudet suhteet Ukrainan kuntiin, kaupunkeihin ja alueellisiin elimiin sekä kansalaisjärjestöihin ja yrityksiin, jotka ovat sitoutuneet paikallisdemokratian ja vastuuvelvollisuuden periaatteisiin, ja laajentamaan niiden kanssa harjoitettavaa kansalaistoimintaa.

16.

kehottaa Ukrainaa huolehtimaan siitä, että 25. toukokuuta 2014 pidettävät presidentinvaalit ovat demokraattiset ja avoimet ja että parlamenttivaalit järjestetään pikaisesti.

17.

antaa alueiden komitean puheenjohtajan tehtäväksi toimittaa tämä päätöslauselma Euroopan parlamentin puhemiehelle, Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle, Euroopan komission puheenjohtajalle, EU:n neuvoston puheenjohtajavaltiolle Kreikalle sekä unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle.

7.6.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 174/7

Esittelijä

Arnoldas Abramavičius (LT/EPP), Zarasain kunnanjohtaja ja kunnanvaltuuston jäsen

Viiteasiakirja

Komission tiedonanto – Laajentumisstrategia ja vuosien 2013 ja 2014 tärkeimmät haasteet

COM(2013) 700 final

1.

huomauttaa, että tämä lausunto korostaa sen sitoutumista laajentumisprosessiin, ja kiinnittää huomiota paikallis- ja alueviranomaisten keskeiseen rooliin valmistettaessa sekä EU:ta että ehdokasvaltioita, niiden eri tasojen hallintoa ja niiden kansalaisia laajentumiseen. Komitea esittää seuraavassa arvionsa saavutetusta edistyksestä, erityiset ehdotuksensa, jotka koskevat Länsi-Balkanin maita (Montenegro, entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia, Serbia, Albania, Bosnia ja Hertsegovina sekä Kosovo (1)), Turkkia ja Islantia, sekä tuo julki huomionsa laajentumisasioiden tulevasta kehityksestä.

2.

muistuttaa, että toisen liittymistä valmistelevan tukivälineen (IPA II) käyttöönottoa on kaavailtu vuoteen 2014 ja että sitä varten varataan määrärahoja arviolta 11,7 miljardia euroa kaudeksi 2014–2020.

3.

muistuttaa talouden hallinnan ja kilpailukyvyn parantamisen olevan tärkeää liittymistä valmistelevassa prosessissa (2), jotta toimivan markkinatalouden saavuttamista koskeva taloudellinen liittymiskriteeri täyttyy. Komitea huomauttaa tässä yhteydessä, että on tärkeää varmistaa, että ehdokasvaltioissa toimivat pienet ja keskisuuret yritykset ovat asianmukaisesti valmistautuneita, erityisesti ne, jotka toimivat muilla kuin metropolialueilla. Komitea katsoo, että tämän kysymyksen merkitystä korostaa lisäksi se, että mitään Länsi-Balkanin maata ei tällä hetkellä voi kutsua toimivaksi markkinataloudeksi.

4.

toteaa jälleen, että on tärkeää edistää naisten ja miesten tasa-arvoa ehdokasmaissa, ja korostaa paikallis- ja alueviranomaisten roolia kansalaisten valistamisessa.

5.

panee pahoitellen merkille Islannin hallituksen aikeen peruuttaa maan jäsenyyshakemus ja katsoo, että Islannin liittyminen unioniin olisi ollut hyödyllistä molemmille osapuolille.

6.

toistaa Euroopan komissiolle esittämänsä pyynnön kiinnittää huomiota paikallisen ja alueellisen itsehallinnon tilaan ehdokasmaissa ja mahdollisissa ehdokasmaissa, sillä se on keskeinen tekijä hajauttamisen edistymisen arvioinnissa ja ennakkoedellytys hyvin toimivalle monitasoisen hallinnon järjestelmälle.

7.

suhtautuu erittäin myönteisesti kahteen hiljattain käyttöön otettuun laajentumista koskevaan lähestymistapaan: 1) neuvoston vuonna 2011 omaksumaan lähestymistapaan, jonka mukaan oikeuslaitosta ja perusoikeuksia sekä oikeutta, vapautta ja turvallisuutta koskevia lukuja käsitellään varhaisissa liittymisneuvottelujen vaiheissa, jotta varmistetaan, että toimiva oikeusjärjestelmä ja tehokas järjestäytyneen rikollisuuden ja korruption torjunta ovat jäsenyyden keskeisiä vaatimuksia, ja 2) neuvoston vuonna 2013 omaksumaan lähestymistapaan, jonka mukaan talouden peruskysymyksiä on käsiteltävä ja taloudelliset kriteerit täytettävä ensin, sillä ne ovat talouskehityksen sekä suotuisan yritys- ja investointi-ilmaston luomisen avain.

8.

panee merkille edellisistä laajentumiskierroksista saadut kokemukset, jotka ovat osoittaneet, että jäsenyysmahdollisuus on ollut liittymisneuvotteluja käyville valtioille keskeinen kannustin tarvittavien poliittisten ja taloudellisten uudistusten täytäntöönpanolle;

9.

korostaa, että EU:n laajentuminen on kaksisuuntainen prosessi, mikä tarkoittaa, että liittymisneuvotteluja käyvien valtioiden on oltava asianmukaisesti valmistautuneita, mutta myös Euroopan unionilla on oltava riittävät kyvyt ottaa vastaan uusia jäsenvaltioita, ja sen on sitouduttava tarjoamaan tukea kyseisille maille niiden kohtaamien haasteiden ratkaisemiseen.

10.

on vakuuttunut, että on tarpeen kunnioittaa hyvien naapuruussuhteiden periaatetta EU:n jäsenvaltioiden, ehdokasvaltioiden ja muiden maiden välillä. Samoin on keskeisen tärkeää kehittää kyseisten valtioiden rajatylittävää ja alueellista yhteistyötä.

11.

kehottaa Euroopan komissiota toteuttamaan kaikki tarvittavat järjestelyt, joilla taataan, että kaikki ehdokasmaat pystyvät hyödyntämään toista liittymistä valmistelevaa tukivälinettä valmistautuessaan EU:hun liittymiseen.

12.

panee merkille energiansiirron ja liikennemuotojen yhteenliittämisen merkityksen kestävässä kehityksessä aluetasolla ja suhtautuu myönteisesti huomioon, jota komissio on kiinnittänyt tähän asiaan äskeisessä laajentumisstrategiaa koskevassa tiedonannossaan.

13.

muistuttaa tehokkaiden paikallisen ja alueellisen hallinnon tasojen merkityksestä ja kiinnittää huomiota suosituksiin paikallisen itsehallinnon vahvistamisesta liittymistä valmistelevissa maissa ja julkishallinnon uudistuksen etusijaistamisesta.

14.

suhtautuu myönteisesti komission suunnitelmiin toimia aktiivisesti ilmaisunvapauden edistämiseksi liittymistä valmistelevissa maissa ja panee merkille, että paikallisilla ja alueellisilla tiedotusvälineillä on usein muita pienemmät taloudelliset resurssit, että ne ovat alttiimpia ulkopuoliselle painostukselle ja että ne sen vuoksi tarvitsevat enemmän tukea ja koulutusta.

15.

panee merkille, että romanien integraation onnistuminen riippuu ensisijaisesti paikallisviranomaisista. Komitea kehottaa kiinnittämään aiempaa enemmän huomiota paikallisviranomaistahojen valmiuksiin toteuttaa toimia tällä alalla asiaankuuluvissa liittymistä valmistelevissa valtioissa.

16.

muistuttaa kansalaisten tuen merkityksestä laajentumisprosessille ja korostaa paikallis- ja alueviranomaisten sekä kansalaisyhteiskunnan asemaa kansalaisten saamisessa mukaan tähän keskusteluun sekä kaksisuuntaisen viestinnän aikaansaamisessa jäsenvaltioiden ja EU:n toimielinten ja kansalaisten välille.

17.

katsoo, että makroaluestrategioiden kehittäminen on hyödyllinen yhteistyöväline, jotta voidaan tarttua useiden alueiden yhteisiin haasteisiin ja aloittaa EU:n jäsenmaiden, ehdokasmaiden ja mahdollisten ehdokasmaiden välinen konkreettinen yhteistyö yhteisin toimin. Näin varojen käyttöä voidaan tehostaa, ja niitä voidaan käyttää yhteisiin hankkeisiin.

18.

kehottaa kumppanitahoja, erityisesti liittymistä valmistelevien maiden naapurustoon kuuluvissa EU:n jäsenvaltioissa, hyödyntämään rajatylittävän ja hajautetun yhteistyön mahdollisuuksia varmistaakseen aiempaa paremman ja laajemman yhteistyön liittymistä valmistelevien maiden paikallis- ja alueviranomaisten kanssa, kun otetaan huomioon unionin uusi ohjelmakausi 2014–2020 ja uudet rahoitustukivälineet.

19.

ilmaisee toiveensa yhteistyön jatkamisesta Euroopan komission kanssa paikallishallinnon välinettä (Local Administration Facility, LAF) koskevassa ohjelmassa, joka on tarkoitettu Länsi-Balkanin maiden, Turkin ja Islannin paikallis- ja alueviranomaisille ja jolla pyritään lisäämään niiden tietämystä EU:n tavoitteista ensisijaisesti paikallis- ja aluetasolla. Komitea kehottaa tuomaan paikallishallinnon välineen kaikkien niiden itäisen kumppanuuden piiriin kuuluvien maiden ulottuville, jotka ovat siitä kiinnostuneita.

20.

toteaa, että Euroopan komission olisi otettava selkeämpi kanta eräiden itäisen kumppanuuden piiriin kuuluvien valtioiden Euroopan unionin jäsenyyttä koskeviin pyrkimyksiin.

21.

panee merkille, että Islanti täyttää vakiintuneena ja toimivana demokratiana ja täysin kehittyneenä markkinataloutena EU-jäsenyyteen vaaditut poliittiset ja taloudelliset kriteerit kaikilta osin.

22.

muistuttaa, että 27 neuvottelulukua on avattu ja että niistä 11 on alustavasti suljettu.

23.

panee merkille, että Islannin hallitus on keskeyttänyt liittymisprosessin, ja toivoo, että liittymisneuvottelujen jatkamisesta järjestetään kansanäänestys.

24.

korostaa, että alueiden komitea on edelleen täysin sitoutunut jatkamaan yhteistyötään Islannin Kuntaliiton kanssa auttaakseen paikallisyhteisöjä valmistautumaan unioniin liittymiseen muun muassa tarkoitusta varten perustetun neuvoa-antavan sekakomitean avulla, mikäli Islanti päättää jatkaa liittymisneuvotteluja uudelleen.

25.

tähdentää, että se jatkaa tukeaan valmiuksien vahvistamiselle paikallistasolla, esimerkiksi paikallishallinnon välineeseen (LAF) liittyvän ohjelman avulla.

26.

panee merkille, että entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia oli ensimmäinen maa, joka allekirjoitti vakautus- ja assosiaatiosopimuksen (SAA-sopimus) EU:n kanssa, ja että sille myönnettiin ehdokasvaltion asema jo vuonna 2005, ja ottaa huomioon maan menestyksen EU-jäsenyyttä koskevien poliittisten kriteerien täyttämisessä sekä komission suosituksen avata liittymisneuvottelut viiden vuoden kuluessa SAA-sopimuksen allekirjoittamisesta, ja pitää valitettavana, että neuvosto on lykännyt tätä päätöstä, ja kehottaa sitä tekemään myönteisen päätöksen vuonna 2014.

27.

tukee entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian pyrkimyksiä parantaa kykyään täyttää jäsenyysvelvoitteet ja korostaa, että lisätoimet ovat tarpeen oikeusvaltioperiaatteen (myös oikeuslaitoksen riippumattomuuden ja korruption torjuntatoimien), sananvapauden ja tiedotusvälineiden vapauden osalta. Lisäksi komitea painottaa, että on tärkeää vaalia hyviä naapuruussuhteita muun muassa niin, että nimikysymykseen löydetään YK:n johdolla ratkaisu, jonka molemmat osapuolet voivat hyväksyä.

28.

suhtautuu myönteisesti hallinnon hajauttamisessa saavutettuun edistykseen, sillä se on Ohridin puitesopimuksen keskeinen osa, ja kehottaa etenemään edelleen hallinnon ja talouden hajauttamisen alalla ja keskittymään siinä erityisesti asiaankuuluvan oikeudellisen kehyksen täysimääräiseen täytäntöönpanoon sekä riittävien resurssien ja keskus- ja paikallisviranomaisten jatkuvan keskinäisen konsultoinnin takaamiseen.

29.

korostaa maan hallinnollisten valmiuksien vahvistamisen merkitystä EU:n rahastovarojen tehokkaan käytön ja hallinnoinnin takaamisessa. Komitea kehottaa kiinnittämään aiempaa enemmän huomiota rajallisiin maakohtaisiin valmiuksiin ohjelmoida ja ottaa vastaan IPA-määrärahoja hajautetun täytäntöönpanojärjestelmän nojalla ja kehottaa vahvistamaan kansallisia hallinnointi- ja valvontajärjestelmiä.

30.

muistuttaa, että kunnallistason rahoitus ei ole edelleenkään riittävä, vaikka se on ennakkoedellytys julkisen talouden pohjan kestävyyden takaamiselle. Komitea katsoo, että tämän alan toimenpiteitä voisi olla muun muassa siirtää suurempi osuus arvonlisä- ja tuloveron kertymästä kunnille.

31.

muistuttaa alueellisen kehityksen koordinoinnin merkityksestä ja pitää valitettavana, että aluekehitystä koskevaa lainsäädäntöä ei ole pantu täysimääräisesti täytäntöön ja että alueellisesta talouskehityksestä vastaavilla elimillä on edessään lisävähennyksiä niiden jo nykyisellään riittämättömiin määrärahoihin.

32.

suhtautuu myönteisesti maan paikallisten itsehallintoyksikköjen kansallisen yhdistyksen ZELS:n tekemään merkittävään työhön kuntien sähköistä julkishallintoa koskevien aloitteiden esittäjänä ja kehottaa jakamaan näitä kokemuksia. Komitea vaatii keskushallintoa tukemaan ZELS:n koulutuskeskuksen toimia paikallishallinnon yksiköiden valmiuksien lisäämiseksi.

33.

suhtautuu myönteisesti Montenegron saavutuksiin valtion ja paikallisen itsehallinnon rakentamisessa aina maan vuonna 2006 antamasta itsenäisyysjulistuksesta alkaen.

34.

panee merkille kesäkuussa 2012 alkaneissa liittymisneuvotteluissa saavutetun edistyksen ja suhtautuu myönteisesti neuvottelujen avaamiseen luvuissa 23 – oikeuslaitos ja perusoikeudet, 24 – oikeus, vapaus ja turvallisuus, 20 – yritys- ja teollisuuspolitiikka, 6 – yhtiöoikeus ja 5 – julkiset hankinnat kahden luvun (tiede ja tutkimus; koulutus ja kulttuuri) alustavan sulkemisen jatkoksi.

35.

suhtautuu myönteisesti siihen, että liittymisneuvotteluja varten on perustettu rakenteita, jotka sulkevat kansalaisyhteiskunnan edustajat piiriinsä, ja että on tehty lisää työtä avoimuuden ja kansalaisten osallistumisen lisäämiseksi poliittisessa päätöksentekoprosessissa.

36.

kehottaa Montenegron hallitusta jatkamaan uudistuksia avoimen, tehokkaan ja vastuullisen hallinnon luomiseksi ja kehottaa panemaan nopeasti täytäntöön paikallistason virkamiehiä ja valtion työntekijöitä koskevan uuden lain.

37.

katsoo, että liittymistä valmisteleva tukiväline on keskeinen koetinkivi ehdokasvaltion valmiuksille hallinnoida nykyisiä liittymistä valmistelevia määrärahoja ja rakennerahastotoimia jäsenyyden toteutumisen jälkeen, ja kehottaa Montenegroa vahvistamaan hallinnollisia valmiuksiaan liittymistä valmistelevan tukivälineen myötä perustetuissa rakenteissa ja ryhtymään toimenpiteisiin niiden laatimiseksi asianmukaisesti, jotta liittymistä valmistelevien määrärahojen vastaanottovalmiuksia voidaan lisätä.

38.

panee merkille, että Montenegron on jatkettava työtään taloutta koskevien jäsenyyskriteerien täyttämiseksi varmistamalla, että pienet ja keskisuuret yritykset ovat riittävästi valmistautuneet kestämään jäsenyydestä johtuvat kilpailupaineet.

39.

suhtautuu myönteisesti Serbian kanssa käytävien liittymisneuvotteluiden käynnistämisestä tammikuussa 2014 tehtyyn päätökseen, jolla vahvistettiin Serbian eteneminen kohti EU-jäsenyyttä. Komitea suhtautuu myös myönteisesti jäsenyysneuvotteluja koskevien nykyisten valmistelujen käynnistämiseen eli unionin säännöstön analyyttisen tarkastelun (screening) aloittamiseen syyskuussa 2013 sen jälkeen, kun vakautus- ja assosiaatiosopimus tuli voimaan 1. syyskuuta.

40.

korostaa rauhanomaisen ja kattavan ratkaisun merkitystä suhteiden normalisoinnissa Kosovoon (1) ja suhtautuu myönteisesti vuonna 2013 saavutettuun edistykseen vakautus- ja assosiaatioprosessin poliittisten kriteerien täyttämisessä.

41.

ottaa huomioon alueellisen tason merkityksen kestävässä kehityksessä ja korostaa Vojvodinan autonomisen alueen valtuuston antaman julistuksen (4) merkitystä sen lainmukaisten oikeuksien suojelussa ja huomauttaa, että Serbian perustuslaissa mainittu laki Vojvodinan omista resursseista on vielä antamatta.

42.

kehottaa jatkamaan hallinnonhajauttamisprosessia paikallisviranomaisten valmiuksien vahvistamiseksi edelleen. Komitea pitää valitettavana hallinnonhajauttamista käsittelevän kansallisen neuvoston rajallista osallistumista ja paikallisviranomaisten mielipiteiden jatkuvaa puutteellista kuulemista paikalliseen tasoon vaikuttavan lainsäädännön kehittämistä koskevassa päätöksentekoprosessissa.

43.

kehottaa ratkaisemaan välittömästi Vojvodinan autonomisen alueen perussääntöä koskevan epäselvän tilanteen Serbian perustuslakituomioistuimen todettua, että eräät Vojvodinan autonomisen alueen perussäännön määräykset eivät ole maan perustuslain mukaisia.

44.

panee merkille, että paikallishallintoa koskevan nykyisen oikeudellisen kehyksen täytäntöönpano on edelleen erittäin niukkaa ja että pakollisia tehtäviä suoritetaan paikallistasolla edelleen ilman vaadittujen valmiuksien ja resurssien asianmukaista analyysiä. Komitea katsoo, että paikallisen itsehallinnon oikeudellista kehystä on edelleen selkeytettävä ja että se on pantava asianmukaisesti täytäntöön.

45.

suhtautuu myönteisesti edistymiseen aluepolitiikassa ja rakenteellisten välineiden yhteensovittamisessa ja huomauttaa, että paikallistasolle on entistä paremmin taattava riittävä täytäntöönpanokapasiteetti erityisesti asiaankuuluviin strategioihin perustuvan vakaan hankkeiden valmisteluprosessin osalta.

46.

korostaa komission kehotusta työskennellä edelleen oikeusvaltioperiaatteen vahvistamiseksi, korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi, tiedotusvälineiden vapauden puolesta sekä syrjintää vastaan ja vähemmistöjen suojelemiseksi.

47.

ehdottaa neuvoa-antavan sekakomitean perustamista Serbian kanssa SAA-sopimuksen voimaantulon jälkeen.

48.

katsoo, että tämänhetkisten jännitteiden ylittäminen edellyttää Turkilta ja EU:lta erityisiä ponnisteluja siten, että Turkin ja EU:n on jatkettava neuvotteluita yhteistyön hengessä, viimeaikaisen myönteisen kahdenvälisen kehityksen mukaisesti. Suunniteltaessa Turkin liittymistä on molempien osapuolten edun vuoksi toteutettava uudistuksia, joilla lujitetaan oikeusvaltiota ja varmistetaan moniarvoisuus.

49.

suhtautuu myönteisesti hiljattaiseen uudistukseen, jonka yhteydessä maaherrojen toimivaltuuksia vahvistettiin, mutta toivoo, että kyseisellä uudistuksella tähdättäisiin Turkin alueellistumiseen ja alueellisen demokratian vahvistamiseen maaherrojen demokraattisten vaalien kautta.

50.

suhtautuu myönteisesti neuvottelujen avaamiseen luvusta 22 ”Aluepolitiikka ja rakennepolitiikan välineiden yhteensovittaminen” ja aluekehitystä koskevaan kansalliseen strategiaan ja toivoo, että ne edistävät alueellisen sekä kaupungin ja maaseudun välisen eriarvoisuuden vähentämistä.

51.

on huolissaan eräiden Turkin paikallisvaltuutettujen vaalipiiriensä edustajina harjoittamiensa tehtävien toteuttamisessa kohtaamista vaikeuksista ja pyytää, että heitä kohdellaan lakia noudattaen ja luottamuksen ilmapiirissä. Tämä vastaa myös Euroopan neuvoston paikallis- ja aluehallintoasiain kongressin suosituksia (5).

52.

katsoo komission tavoin, että Turkin on edelleen uudistettava oikeusjärjestelmäänsä siten, että se takaa ilmaisunvapauden, tiedonvälityksen vapauden, uskonnonvapauden sekä yhdistymis- ja kokoontumisvapauden, millä varmistetaan nykyisten uudistuksiin tähtäävien politiikkojen pysyvyys.

53.

kehottaa perustamaan pikaisesti alueelliset muutoksenhakutuomioistuimet, joiden olisi lain mukaan pitänyt olla toiminnassa kesäkuuhun 2007 mennessä, sekä pitämään alueellisten muutoksenhakutuomioistuimien tuomareiden ja syyttäjien jatkuvaa koulutusta ensisijaisen tärkeänä asiana. Komitea korostaa, että alueelliset muutoksenhakutuomioistuimet ovat tärkeä askel oikeusjärjestelmän tehokkuuden varmistamiseksi ja oikeustapausten nykyisen ruuhkaantumisen purkamiseksi.

54.

toistaa olevansa tyytymätön siihen, ettei Turkki ole vieläkään täyttänyt täysimääräisesti EU:n ja Turkin assosiaatiosopimuksen lisäpöytäkirjaan liittyviä sitoumuksiaan, ja kehottaa Turkkia ryhtymään noudattamaan niitä kokonaisuudessaan. Komitea muistuttaa, että uusilla viivästyksillä voi olla lisävaikutuksia laajentumisprosessiin.

55.

toteaa myös, että hyvät naapuruussuhteet ovat liittymisvalmisteluiden avaintekijä, joten kaikenlainen jäsenvaltioihin ja niiden täysivaltaisiin oikeuksiin kohdistuva uhkailu tai niiden vastainen toiminta on vakava rikkomus yhteisiä eurooppalaisia arvoja vastaan.

56.

on huolissaan Turkin viimeaikaisista tapahtumista ja korostaa oikeuslaitoksen riippumattomuuden merkitystä. Komitea muistuttaa, että Turkki on ehdokasvaltio ja se on näin ollen sitoutunut täyttämään Kööpenhaminan poliittiset kriteerit kaikilta osin.

57.

panee merkille, että on esitetty tiettyä huolestuneisuutta sen vuoksi, että Turkin hallitus ei aina järjestä riittäviä paikallisviranomaisten konsultointeja tai asianmukaisia vaikutustenarviointeja esimerkiksi keskeisestä lainsäädännöstä, kuten äskettäisestä suurkaupunkikunnista annetusta laista, jota koskeva perusteellinen keskustelu olisi voinut olla myönteinen askel tähän suuntaan ja olisi voinut auttaa toteuttamaan monitasoisen hallinnon periaatetta aidolla tavalla.

58.

suhtautuu myönteisesti viimeaikaiseen edistykseen vallan siirtämisessä paikallishallinnoille. Joitain merkkejä tästä on nähtävissä suurkaupunkikunnista annetussa laissa, joka on laajentanut kunnallisen toimivallan soveltamisalaa ja jossa otettiin osittain huomioon Euroopan neuvoston paikallis- ja aluehallintoasiain kongressin kritiikki (6), joka koski pienempien kuntien valmiuksia tarjota julkisia palveluja. Komitea pitää kuitenkin valitettavana, että CLRAE:n suosituksia kuntien vahvistamisesta antamalla niiden kerätä omat tulonsa ei ole noudatettu.

59.

suhtautuu myönteisesti siihen, että hallinnonhajauttamisesta ja vallan siirtämisestä paikallishallinnolle keskusteltiin uuden perustuslain valmistelutyön sekä hiljattain hyväksytyn demokratiakehityspaketin puitteissa ja kurdien ja muiden vähemmistöjen oikeuksia ajatellen. Komitea korostaa voimistuvaa näkemystä, että Turkin esittämät varaumat Euroopan neuvoston paikallisen itsehallinnon peruskirjan suhteen on ratkaistava.

60.

suhtautuu erittäin myönteisesti demokratiakehityspaketin määräyksiin, joilla hajautetaan koulutusjärjestelmä ja annetaan poliittisille puolueille oikeus käyttää vaalimainonnassaan murteita ja myös muita kieliä kuin turkkia. Komitea pitää tervetulleena sitä, että paketilla mahdollistetaan aiempien paikannimien palauttaminen, kun nimi on ollut muun kuin turkinkielinen tai kirjoitettu muuta kuin turkkilaista kirjoitusjärjestelmää käyttäen.

61.

kehottaa Turkin viranomaisia tekemään tiivistä yhteistyötä Euroopan komission kanssa sen arvioimiseksi, mitä liittymistä valmistelevan tukivälineen IPA:n ohjelmia voitaisiin käyttää tukemaan kestävää kehitystä Kaakkois-Turkissa lukua 22 koskevien neuvotteluiden yhteydessä.

62.

on huolestunut naisten hyvin alhaisesta osallistumisasteesta paikallispolitiikkaan ja kehottaa kaikkia poliittisia puolueita nimeämään enemmän naisia ehdokkaiksi seuraavissa paikallisvaaleissa.

63.

suhtautuu myönteisesti liittymistä valmistelevan tukivälineen (IPA) täytäntöönpanoon osallistuvien elinten vahvistamiseen koulutuksen ja teknisen tuen avulla ja kehottaa panemaan täytäntöön lisätoimenpiteitä paikallisviranomaisten hallinnollisten valmiuksien lisäämiseksi.

64.

tukee lisätoimenpiteitä, joilla pyritään lisäämään avoimuutta, ja tukee korruption torjunnan jatkamista erityisesti kunnallisella tasolla sekä toimenpiteitä, joilla pyritään lisäämään avoimuutta, vastuuvelvollisuutta ja osallistumista.

65.

kehottaa Turkkia ja muita osapuolia tukemaan aktiivisesti käynnissä olevia YK-neuvotteluja, joiden on tarkoitus johtaa Kyproksen ongelman oikeudenmukaiseen, kokonaisvaltaiseen ja toimivaan ratkaisuun, sekä Turkkia edistämään rauhanprosessia alkamalla vetämään sotilasjoukkonsa Kyproksesta ja palauttamaan Famagustan suljetun alueen laillisille asukkailleen YK:n turvallisuusneuvoston asiankuuluvien päätöslauselmien mukaisesti ja unionin perusperiaatteita noudattaen.

66.

ottaa huomioon käynnissä olevat neuvottelut ja toistaa pyyntönsä, että alueiden komitean Turkin kanssa perustama työryhmä muutetaan neuvoa-antavaksi sekakomiteaksi.

67.

ottaa huomioon mahdollisten ehdokasmaiden pyrkimykset edetä EU:n jäsenyyteen asti ja paikallisten ja alueellisten toimijoiden yhteyksien tiivistymisen ja toivoo, että Länsi-Balkanin alueen jokaisen mahdollisen ehdokasmaan kanssa perustetaan neuvoa-antavat sekakomiteat;

68.

panee merkille edistymisen vapaan ja oikeudenmukaisen kilpailun periaatteiden varmistamisessa valtakunnallisissa (7) ja paikallisissa vaaleissa (2011) (8) sekä yleisen edistymisen pyrkimyksissä EU-jäsenyysneuvottelujen avaamiseen vaadittavien poliittisen edellytysten täyttämisessä.

69.

muistuttaa komission lokakuussa 2012 ja 2013 antamasta suosituksesta antaa Albanialle ehdokasasema edellyttäen, että maassa tehdään monia rakenteellisia uudistuksia, ja kehottaa Albaniaa etenemään julkishallinnon uudistuksen, oikeuslaitoksen riippumattomuuden, korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan sekä ihmisoikeuksien suojelun aloilla.

70.

katsoo, että aluepolitiikan ja rakenteellisten välineiden yhteensovittamisen alalla on saatu aikaan kohtalaista edistystä. Komitea katsoo, että liittymistä valmistelevan tukivälineen edellyttämää akkreditointia varten on edelleen vahvistettava hallinto- ja valvontajärjestelmiä viipeiden ja määrärahasitoumusten vapauttamisen riskin vähentämiseksi. Se katsoo lisäksi, että ohjelmasuunnitteluvalmiuksia on parannettava, erityisesti vakaiden hankesuunnitelmien laatimiseksi.

71.

panee merkille Albanian suunnitelmat vähentää paikallishallintoyksikköjensä määrää ja muistuttaa, että hallinnollisen tehokkuuden ja demokraattisen legitimiteetin välille on saatava tasapaino ja että kansalaisten on voitava osallistua tähän prosessiin.

72.

suhtautuu myönteisesti yhdyskuntasuunnittelulain antamiseen huhtikuussa 2013, sillä se on askel kohti tehokkaan ja nykyaikaisen paikallisen itsehallinnon rakentamista, ja pitää valitettavana, että lain täytäntöönpano on edelleen erittäin hidasta.

73.

pitää valitettavana, että käynnissä olevista hallinnollisista parannuksista huolimatta paikallisviranomaisilla on edelleen erittäin rajalliset taloudelliset ja hallinnolliset resurssit infrastruktuurin ja palvelujen kehittämistä varten ja että niiden verotulot ovat laskeneet 21 prosenttia.

74.

pitää myös valitettavana, että niiden henkilöstöhallinto- ja varainhoidon valvontajärjestelmät ovat edelleen heikkoja, ja katsoo, että tämä on vähentänyt niiden tehokkuutta ja rajoittanut paikallisyhteisöjen ja niiden yhteenliittymien asemaa paikallis- ja keskushallinnon toimien koordinoinnin vahvistamisessa. Komitea kehottaa siksi tekemään tiiviimpää yhteistyötä keskus- ja paikallishallinnon välillä ja vahvistamaan paikallisyhteisöjen yhteenliittymien asemaa.

75.

panee merkille vakavat puutteet, joita korruption valvonnassa edelleen on, myös paikallistasolla, ja kehottaa nimittämään korruption torjunnan koordinaattorin, jolla on vahvat valtuudet tehdä arviointeja yleisestä korruptiontorjunnan asetelmasta.

76.

suhtautuu myönteisesti romanien elinolosuhteiden parantamista koskevaan kansalliseen strategiaan ja vastaavaan kansalliseen toimintasuunnitelmaan. Komitea korostaa, että näitä asiakirjoja koskevat sitoumukset on pantava täytäntöön.

77.

pitää valitettavana sitä, että Bosnia ja Hertsegovina on edistynyt erittäin vähän kaikkien hallinnon tasojen toiminnallisuuden ja tehokkuuden parantamisessa. Komitea on huolissaan siitä, että EU:n yhdentymisprosessi on viivästynyt, ja katsoo, että edelleen tarvitaan suuria ponnistuksia uskottavan jäsenyyshakemuksen edellytysten täyttämiseksi.

78.

korostaa, että Bosnia ja Hertsegovinan viranomaiset eivät ole edistyneet myöskään EU:n varojen hajautetussa hallinnoinnissa tarvittavan rakenteen perustamisessa, mikä vaarantaa EU:n rahoitustuen (liittymistä valmisteleva tukiväline IPA) ja on jo johtanut kyseisten varojen menettämiseen Bosnia ja Hertsegovinan osalta tänä vuonna.

79.

korostaa, että toimivallan jaossa entiteettien, kantonien ja kuntien välillä on epäselvyyttä ja että kunnallisella tasolla taloudellisen itsehallinnon taso on suhteellisen vaatimaton.

80.

panee merkille, että Bosnia ja Hertsegovinan nykyinen poliittinen tilanne vaikuttaa kielteisesti maan kykyyn esiintyä yksimielisesti EU-asioissa. Komitea katsoo, että on tärkeää vahvistaa EU-integraatiosta vastaavan viraston asemaa, jotta EU-asiat voidaan sovittaa yhteen kaikilla viranomaistasoilla, tai muun vastaavan mekanismin avulla. Komitea panee merkille, että komission on ollut pakko lykätä uusia keskusteluja toisesta liittymistä valmistelevasta tukivälineestä, koska kyseistä mekanismia ei maassa ole.

81.

pitää valitettavana, että Bosnia ja Hertsegovinan parlamentaarinen yleiskokous on edistynyt vain vähän EU:hun liittyvän lainsäädännön antamisessa. Komitea katsoo, että jatkuvilla poliittisilla erimielisyyksillä on kielteinen vaikutus parlamentin toimintaan.

82.

vaatii ottamaan huomioon tulokset, jotka Yhdysvaltain ja EU:n tuella perustettu asiantuntijatyöryhmä sai laatiessaan suosituksia federaation perustuslain uudistuksesta, jolla pyritään puuttumaan maan kalliisiin ja monimutkaisiin hallintorakenteisiin, joissa on tiettyä päällekkäisyyttä federaation, kantonien ja kuntien valtuuksien välillä. Komitea suhtautuu myönteisesti siihen, että asiantuntijatyöryhmä perusti suosituksensa laajaan osallistujien kuulemisprosessiin kaikilla hallinnon tasoilla, myös paikallistasolla, ottamalla mukaan federaation kunnat ja kaupungit sekä kansalaisyhteiskunnan.

83.

korostaa lisäksi, että ihmisoikeuksien suojelua on vahvistettava, muun muassa panemalla täytäntöön jo hyväksytyt kohdennetut strategiat.

84.

kehottaa kaikkia federaation entiteettejä pitämään yllä rakentavaa poliittista vuoropuhelua sekä keskenään että federaation viranomaisten kanssa.

85.

suhtautuu myönteisesti neuvoston päätökseen aloittaa Kosovon kanssa neuvottelut vakautus- ja assosiaatiosopimuksesta.

86.

suhtautuu myönteisesti alueellisen yhteistyöneuvoston päätökseen muuttaa työjärjestystään siten, että Kosovo voi osallistua siihen itsenäisesti. Komitea katsoo, että Kosovon osallistumista alueelliseen yhteistyöneuvostoon koskeva malli on Kosovolle oiva perusta lisätä ja laajentaa osallistumistaan muilla alueellisilla foorumeilla.

87.

kiittää Kosovon ja Serbian aktiivista ja rakentavaa osallistumista EU:n edistämään vuoropuheluun ja huomauttaa, että Serbian ja Kosovon välisten riitojen rauhanomainen ja jäännöksetön ratkaiseminen on tärkeää koko alueen kehityksen kannalta.

88.

panee merkille, että sekä keskus- että paikallistasoilla on käytössä hallinnon perusrakenteet, mutta kunnallinen taso on edelleen heikko ja tarvitsee siten riittävät rahoitus- ja hallintovalmiudet. Komitea kehottaa toteuttamaan lisää toimenpiteitä lainsäädännön, vastuuvelvollisuuden ja hallinnon avoimuuden toteuttamiseksi paremmin myös kunnallisella tasolla ja antamaan paikallisviranomaisille tukea hallinnonhajauttamisprosessin jatkamisessa.

89.

suhtautuu myönteisesti siihen, että paikallishallinnon yksiköt ovat parantaneet valmiuksiaan, myös pakolaisten ja siirtymään joutuneiden henkilöiden paluun ja uudelleenkotoutumisen käsittelyssä, hallinnon ja talousarviotietojen avoimuuden osalta sekä kunnallisesta päätöksenteosta raportoinnin suhteen.

90.

muistuttaa avoimen ja tehokkaan hallinnon merkityksestä ja kehottaa Kosovon hallitusta kiinnittämään erityistä huomiota komission suositukseen, jonka mukaan on välttämätöntä torjua järjestäytynyttä rikollisuutta ja korruptiota sekä perustaa asianmukaiset oikeus- ja julkishallintojärjestelmät.

91.

panee merkille, että kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden ja julkisen vallan yksikköjen välinen yhteistyö on edelleen pääasiallisesti tilapäistä ja tapauskohtaista ja että sitä pitäisi parantaa erityisesti julkisen politiikan määrittelyn ja täytäntöönpanon osalta.

92.

muistuttaa, että oikeusvaltioperiaatteen edistämistä on jatkettava, sillä se on vakautus- ja assosiaatioprosessin kulmakivi. Komitea katsoo tässä yhteydessä, että oikeusvaltioperiaatetta koskevan järjestelmällisen vuoropuhelun jatkaminen on erittäin myönteistä, koska sillä tuetaan ja ohjataan Kosovoa edelleen tällä alalla, myös keskusteltaessa Kosovossa toteutettavan Euroopan unionin oikeusvaltio-operaation EULEXin tulevaisuudesta.

93.

ehdottaa neuvottelujen jatkamista paikalliseen itsehallintoon perustuvan erityisaseman myöntämisestä Mitrovicaa ympäröivälle serbienemmistöiselle enklaaville Pohjois-Kosovossa.

7.6.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 174/15

Esittelijä:

Christian Illedits, Burgenlandin maapäivien jäsen (PSE, AT)

Viiteasiakirja:

EU:n puheenjohtajavaltion Kreikan 4. marraskuuta 2013 päivätty kirje

1.

toteaa, että energiaköyhyys koskee jo nyt suuria osia Euroopan väestöä, ja korostaa, että tarvitaan lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä vaikuttavia toimenpiteitä energiaköyhyyden pysäyttämiseksi ja vähentämiseksi, sillä se vaikuttaa suoraan kansanterveyteen ja kansalaisten elämänlaatuun.

2.

muistuttaa siitä, että energiahintojen nousun ja tulojen kasvun välinen kuilu laajenee jatkuvasti, ja korostaa, että sen seurauksena vaarana on energiaköyhyyden jatkuva leviäminen kaikissa EU:n jäsenvaltioissa.

3.

vaatii siksi sekä lyhyen aikavälin toimia (esimerkiksi ääritilanteissa annettavaa välitöntä apua) että keskipitkän ja pitkän aikavälin tavoitteisiin tähtääviä toimenpiteitä, kuten energiatehokkuustoimia, energiansäästötoimia, siirtymistä kestäväpohjaisiin energiajärjestelmiin, uusiutuvien energiamuotojen paikallista tuotantoa ja liikkuvuustarpeiden optimointia.

4.

toteaa, että EU-tason keskusteluissa energiaköyhyydellä tarkoitetaan usein suppeampaa ”lämmitysköyhyyttä”. Energiaköyhyys on kuitenkin laajempi käsite, sillä myös viestinnän, liikkumisen ja hygienian – jotka kaikki ovat sosiaalisen osallisuuden ehtoja – vaatiman energian on pysyttävä kohtuuhintaisena. Perheet ja kotitaloudet musertuvat tulojen laskiessa kasvavien energialaskujen alle, mikä johtaa siihen, että ne joko eivät pysty lämmittämään riittävästi asuntojaan, joutuvat turvautumaan alempiarvoisiin, usein terveydelle tai ympäristölle vahingollisiin energialähteisiin tai velkaantuvat. Se rajoittaa myös niiden liikkuvuusmahdollisuuksia.

5.

toteaa, että energiaköyhyys on nähtävä lähinnä yleisen köyhyyden yhtenä ulottuvuutena ja että siihen olisi puututtava ensi sijassa jäsenvaltioiden ja EU:n työllisyys-, sosiaali-, kilpailu-, aluekehitys- ja yhteenkuuluvuuspolitiikkojen avulla. Asianomaiset toimenpiteet olisi toteutettava koordinoidusti EU:n kanssa. Koska EU jakaa energiakysymyksissä toimivallan jäsenvaltioiden kanssa ja hyväksyy toimintapolitiikkaa myös muilla aloilla (yhtenäismarkkinat, ilmastonmuutos jne.), jotka vaikuttavat energian hintoihin ja energian saatavuuteen, on hyvin perusteltua, että energiaköyhyyttä käsitellään erityisesti energiapolitiikan puitteissa.

6.

katsoo siksi, että energiaköyhyyden määritelmän laatiminen EU:n tasolla on tarpeen yhtäältä ongelman havaitsemisen edistämiseksi poliittisella tasolla ja toisaalta energiaköyhyyden torjuntatoimenpiteiden oikeusvarmuuden takaamiseksi. Määritelmän tulisi olla joustava jäsenvaltioiden ja alueiden erilaisiin olosuhteisiin nähden, jotta siinä voidaan ottaa huomioon EU:n eri osien erilaiset energiajärjestelmät, tulotasot ja yhteiskuntarakenteet.

7.

ehdottaa näin ollen keskustelun lähtökohdaksi energiaköyhyyden kvantitatiivisen määritelmän käyttöönottoa. Se voisi pohjautua kotitalouden energiaan käyttämälle tulo-osuudelle asetettavaan EU:n laajuiseen ylärajaan. Muita tällaiseen määritelmään sisällytettäviä kriteereitä voisivat esimerkiksi olla ”oikeus asianmukaisten energiapalveluiden saatavuuteen” tai ”kunnollisten asuinolojen” kynnys.

8.

toteaa, että Euroopan parlamentin, Euroopan talous- ja sosiaalikomitean ja muiden sidosryhmien painostuksesta huolimatta Euroopan komissio ei ole vielä tähän mennessä tunnustanut energiaköyhyyttä selkeästi oleelliseksi poliittiseksi haasteeksi.

9.

korostaa, että energiaköyhyyden välittömiin riskitekijöihin kuuluvat alhaiset tulot sekä heikko sosiaalinen suojelu (erityisesti uusissa jäsenvaltioissa) ja että tähän liittyviä riskejä aiheuttavat myös säästötoimenpiteet (mm. eteläeurooppalaisissa jäsenvaltioissa). Välillisenä riskitekijänä energiaköyhyyden leviämiselle on pidettävä myös sitä, että energiahinnat nousevat keskimäärin enemmän kuin kotitalouksien tulot, minkä vuoksi energiaköyhyys koskee yhä useampia ihmisiä.

10.

kehottaa siksi EU:ta ryhtymään pikaisesti toimiin eniten suojelua tarvitsevien – erityisesti lähentymisalueiden – talouksien tukemiseksi sellaisten vaikeuksien kohtaamisessa, jotka liittyvät jyrkästi nouseviin energiahintoihin ja laajojen väestöryhmien vain vähän nouseviin, ennallaan pysyviin tai jopa aleneviin tuloihin.

11.

kehottaa tässä yhteydessä saattamaan päätökseen EU:n energian sisämarkkinat, joilla pyritään turvattuun ja kestävällä pohjalla olevaan energiatarjontaan pitäen hinnat mahdollisimman alhaisina. Tarvitaan lisää investointeja jakeluverkkoihin, siirtoinfrastruktuuriin, verkkojen yhteenkytkentään ja älykkäiden verkkojen kehittämiseen.

12.

toteaa tässä yhteydessä, että uusiutuvia energiamuotoja on kehitettävä ja markkinoitava mahdollisimman kustannustehokkaasti. Mikäli uusiutuville energialähteille asetetaan velvoittavat kiintiöt, energiantarjoajien tulisi voida itse päättää siitä, millä tavoin ne investoivat varojaan tuuli- ja aurinkoenergiaan sekä biomassaan tai muihin resursseihin. Kunnallisten energiayhtiöiden on myös voitava itse valita puhdasta energiaa koskeva edullisin ratkaisu. Esimerkiksi osuuskuntien tai vastaavien organisaatioiden perustaminen uusiutuvien energiamuotojen tuottamiseksi tai energiatehokkuuden parantamiseksi tarjoaa hyvän lisämahdollisuuden asettaa kuluttajien tarpeet etusijalle.

13.

katsoo, että EU:n rakennerahastoista maksettavat tulevat energia alan tuet olisi kohdennettava ensisijaisesti hankkeisiin, joilla pyritään vähentämään fossiilisten ja ydinpolttoaineiden käyttöä, edistämään muiden energialähteiden käyttöön siirtymistä sekä poistamaan energiaköyhyys. Komitea kehottaa Euroopan komissiota pitämään nämä tavoitteet mielessä asianomaisia ohjelmia suunnitelleessaan.

14.

vaatii siksi politiikkaa, jolla edistetään energiakustannusten laskua parantamalla energiatehokkuutta sekä suuntaamalla energiahuolto uudelleen entistä hajautetuimpiin energialähteisiin.

15.

katsoo, että rakennerahastovarojen jakoa suunniteltaessa tulee ottaa huomioon paitsi kotitaloudet myös ne energiaa kuluttavat alat, jotka ovat muita haavoittuvaisempia.

16.

huomauttaa, että kohtuuhintaisen energian kysymys on ilmastovaikutuksista huolimatta kehittymässä uudeksi maailmanlaajuiseksi poliittiseksi painopisteeksi. Uusiutuvien energiamuotojen kehittämiseen tarvittavat varat ja kohtuuhintaisen energian kysyntä ovat tässä lähtökohtaisesti ilmeisessä ristiriidassa.

17.

muistuttaa kuitenkin, että fossiilisten polttoaineiden ja ydinvoiman yhteiskunnalliset ja ympäristöön liittyvät (välittömät ja välilliset) kustannukset ylittävät reilusti kaikki muut energiaan liittyvät kustannukset. Nämä kustannukset eivät kuitenkaan enimmäkseen heijastu markkinoilla eivätkä hinnoissa.

18.

toteaa, ettei poliittisella tasolla unionissa ja jäsenvaltioissa kiinnitetä vielä riittävästi huomiota erilaisia uusiutuvia energialähteitä yhdistävien älykkäiden jakelujärjestelmien lukuisiin etuihin, uusiutuvien energiamuotojen kysyntäpuolen ohjaukseen tai energiatehokkuusinvestointeihin.

19.

korostaa, ettei ole mitään syytä asettaa energiaköyhyydestä kärsiviä ihmisiä ja muita kuluttajia vastakkain. Uusiutuvien energialähteiden tukeminen ja energiaköyhyyden torjuminen eivät ole väistämättä ristiriidassa keskenään, vaan molemmat toimenpiteet päinvastoin täydentävät toisiaan.

20.

panee merkille Euroopan komission esittämät pohdinnat energiahintoihin EU:ssa vaikuttavista tekijöistä ja toteaa, että energian kohtuuhintaisuuteen liittyviin ongelmiin on monia syitä. Joka tapauksessa on selvää, että energiatehokkuuteen ja uusiutuviin energiamuotoihin investoimalla voidaan luoda paikallisella ja alueellisella tasolla työpaikkoja ja ainakin keskipitkällä aikavälillä vähentää energiaköyhyyttä.

21.

toteaa huolestuneena, että kotitalouksien ja teollisuuden käyttämän sähkön hinta on noussut EU:ssa vuosien 2005 ja 2011 välillä keskimäärin 29 prosenttia. Samana aikana sähkön hinta Yhdysvalloissa on noussut vain 5 prosenttia ja Japanissa ainoastaan 1 prosentin. Komitea toteaa, että samalla aikavälillä öljybarrelin hinta maailmanmarkkinoilla on kaksinkertaistunut, ja vuosien 2001 ja 2011 välillä se on nelinkertaistunut.

22.

korostaa, että kasvava energiaköyhyys koskee erityisesti uusia jäsenvaltioita ja kriisin ravistamia Etelä-Euroopan maita. Tulojen ja energiahintojen kasvun välinen kuilu laajenee edelleen. Lisäksi köyhyys lisääntyy kaiken kaikkiaan, eikä toimenpiteisiin nopeasti rappeutuvan asuntokannan energiatehokkuuden eikä energiainfrastruktuurin parantamiseksi ole ryhdytty ajoissa. Seurauksena tästä kaikesta energiaköyhyys koskee nyt suuria väestönosia.

23.

korostaa tässä yhteydessä, että Euroopassa 50–125 miljoonaa ihmistä kärsii energiaköyhyydestä. Bulgariassa, Portugalissa, Liettuassa, Romaniassa, Kyproksessa, Latviassa ja Maltassa 30 prosenttia väestöstä ei pysty lämmittämään asuntojaan asianmukaisesti ja joutuu maksamaan suhteettoman korkeita energialaskuja. Nykyisin myös Kreikassa, Puolassa, Italiassa, Unkarissa ja Espanjassa 20 prosenttia kansalaisista joutuu kamppailemaan saman ongelman kanssa. On pelättävissä, että (tulokehitykseen suhteutettuna) jyrkästi nousevien energiahintojen vuoksi energiaköyhyys leviää muihinkin väestönosiin kaikissa EU:n jäsenvaltioissa.

24.

yhtyy siksi kantaan, jonka mukaan energiaköyhyys on indikaattori aineellisesta puutteesta, jota voidaan mitata tuloja, sosiaalista osallisuutta ja elinolosuhteita koskevilla kyselyillä. Tutkimukseen vastaavilta henkilöiltä voidaan esimerkiksi kysyä, onko heillä varaa lämmittää tarvittaessa asianmukaisesti asuntoaan (Eurostat, 2012) ja kykenevätkö he täyttämään liikkuvuustarpeensa.

25.

pitää siksi tervetulleena, että Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiveissä 2009/72/EY (sähkön sisämarkkinoita koskevat yhteiset säännöt) ja 2009/73/EY (maakaasun sisämarkkinoita koskevat yhteiset säännöt) kehotetaan jäsenvaltioita mm. määrittelemään käsite ”heikossa asemassa olevat asiakkaat”. Jotta energiaköyhyyden tilannetta Euroopassa voitaisiin arvioida mahdollisimman tarkkaan, myös Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) on ehdottanut EU:n laajuista yhtenäistä energiaköyhyyden määritelmää ja olemassa olevien tilastojen yhdenmukaistamista.

26.

yhtyy myös toteamukseen, jonka mukaan energiaköyhyydestä kärsivien kotitalouksien määrä voi kasvaa, ja ehdottaa, että jäsenvaltioita kehotetaan täyttämään käsitteen ”heikossa asemassa olevat asiakkaat” määrittelyä koskeva velvoite.

27.

muistuttaa siitä, että paikallis- ja alueviranomaisten tehtävänä on myös tarjota paikallisille asukkaille puolueetonta neuvontaa talojen ja asuntojen energiatehokkuuden parantamiskeinoista. Tällä toimenpiteellä tuetaan työpaikkojen luomista rakennusalaan kytkeytyvillä sektoreilla suuntaamalla niiden toimintaa nykyisen asuntokannan energiasaneeraukseen. Tällä tavoin vähennetään energiaköyhyyttä, minimoidaan hiilidioksidipäästöt ja tuetaan teknologista innovointia.

28.

on myös tietoinen siitä, että EU:ssa energiaköyhyyden osalta esiintyvien suurten yhteiskunnallisten ja maantieteellisten erojen vuoksi käytännön toimet on parasta toteuttaa paikallistasolla.

29.

muistuttaa, että energiaköyhyyden riskin tutkiminen aluetasolla antaa huomattavasti selkeämmän kuvan Euroopassa vallitsevista sosiaalisista eroista kuin kansallisella tasolla tehtävät tutkimukset. Eri hintatasot huomioon ottavalla ostovoimastandardilla (OVS) mitaten esimerkiksi bulgarialaiset maksavat 100 kilowattitunnista sähköä keskimäärin 17,07 OVS:ää ja britit sen sijaan 15,37 OVS:ää. Euroopan unionissa oli jo olemassa eroja etelän ja pohjoisen sekä idän ja lännen välillä ennen vuoden 2005 kriisiä, ja sen jälkeen ne ovat vain jyrkentyneet.

30.

korostaa, että talojen ja asuntojen energiatehokkuuden parantamiseen myönnetty tuki on siksi ratkaisevan tärkeää sekä yleisesti köyhyyden poistamisen että myös ilmastonmuutoksen torjumisen kannalta. Lisäksi energiatehokkaissa asunnoissa tai taloissa asuvat kotitaloudet olisivat paremmin suojattuja tulevia energiahintojen nousuja vastaan.

31.

pitää tarpeellisena edistää alue- ja paikallistasolla tiedotus- ja valistuskampanjoita EU:n toimielinten asianmukaisella tuella, jotta edistetään energiaa säästäviä toimintatapoja kansalaisten keskuudessa.

32.

kiinnittää huomiota liikkumiseen tarvittavan energian kustannusten vaikutukseen ja toteaa tämänkin olevan yksi energiaköyhyyden tekijöistä. Niinpä tarvitaan pitkän aikavälin aluesuunnittelupolitiikkaa, jolla pyritään vähentämään liikkuvuustarpeita sekä tarjoamaan vähemmän energiaa kuluttavia liikennemuotoja silloin, kun se on mahdollista.

33.

kehottaa siksi EU:ta toimimaan sen puolesta, että markkinapohjaisia aloitteita, joihin liittyy heikossa asemassa olevien energiankuluttajien riistämisen vaara, tuetaan paikallisen, alueellisen ja kansallisen tason sosiaalipoliittisilla toimenpiteillä, joilla voidaan pitää verot ja maksut ja siten myös energiahinnat mahdollisimman alhaisina kautta koko arvonlisäketjun energian tuottajasta sen loppukäyttäjään.

34.

kehottaa lisäksi välttämään kuluttajien rasittamista esimerkiksi uusiutuvia energiamuotoja koskeviin korotettuihin maksuihin perustuvilla kohtuuttomilla hinnoilla, sillä usein verkkoihin ei edes syötetä uusiutuvaa energiaa. Samoin kuluttajia ei tulisi panna korvaamaan voittoja, jotka energiaintensiiviset alat menettävät mm. siksi, että niiden on verkkoinfrastruktuurin suojaamiseksi ajettava tuotanto alas.

35.

ehdottaa siksi, että pannaan täytäntöön rakennusten energiatehokkuuden parantamisohjelmia heikossa asemassa olevien kuluttajien hyväksi, jotta energiakustannusten aiheuttamaa taakkaa voidaan pysyvästi keventää (esimerkiksi laatimalla rahoitussuunnitelma kaukolämpöjärjestelmissä käytettävien tekniikoiden sekä kaikenlaisten energiaa lämmöksi tuottavien tai muuttavien elementtien nykyaikaistamiseksi ja rakennusten eristyksen parantamiseksi). Näiden ohjelmien yhteydessä tulisi tukea ensisijaisesti omaan käyttöön tarkoitettuja energiantuotantolaitteistoja (veden lämmittämiseen käytetyt aurinkokenno-lämpökeräysjärjestelmät ja sähkön tuottamiseen käytetyt pienet aurinkosähköjärjestelmät). Näin taattaisiin energiantarpeen vähentämisen lisäksi myös uusiutuvien energiamuotojen tuotanto, mikä vähentäisi riippuvuutta enimmäkseen EU:n ulkopuolelta tuoduista fossiilisista polttoaineista.

36.

kehottaa panemaan pikaisesti täytäntöön ohjelmia, joissa annetaan energia-alan neuvoja ja tuetaan energiatehokkuustoimenpiteitä, jotka eivät maksa paljon mutta joilla on suuri vaikutus (esimerkiksi toimintatapojen mukauttaminen, energiatehokkaiden laitteiden käyttö tai ikkunoiden ja ovien tiivistäminen). Lisäksi olisi suunniteltava erityisiä tukitoimenpiteitä energiaköyhyydestä kärsiviä kotitalouksia varten.

37.

korostaa tarvetta pyrkiä siihen, että oman energiantuotannon laitteilla – olivatpa ne yksilöllisiä, kollektiivisia tai alueellisia – tuotettua uusiutuvaa energiaa on saatavilla helpommin ja edullisempaan hintaan kuin tuontipohjaista energiaa. Tulee luoda yleinen oikeudellinen kehys, joka takaa mahdollisuuden hyödyntää paikallisesti tietyn alueen asukkaiden käynnistämiä ja toteuttamia energiantuotantohankkeita niin, että väestö hyötyy niistä.

38.

vaatii energiaköyhyydestä kärsivien (yli 10 prosenttia tuloistaan sähköön ja lämmitykseen käyttävien) kotitalouksien sosiaalista tukemista, johon tulisi kuitenkin yhdistää energiatehokkuuden parantamisen tukeminen.

39.

ehdottaa lisäksi muiden tukitoimenpiteiden (kuten ”henkiinjäämistariffien”, lifeline-tariffs) toteuttamista, jotta vältetään köyhempien, vähän energiaa käyttävien kuluttajien taloudellinen syrjintä ainakin välttämättömän energian perustarpeen osalta.

40.

kannattaa pyrkimyksiä rajoittaa energian hinnankorotuksia energiaköyhyyden torjumiseksi ja lämpöenergian hintojen pitämiseksi fossiilisten energialähteiden tason alapuolella, jotta lämmöntuotannon siirtyminen kaasu-, öljy- tai hiilikattiloista sähkön ja lämmön yhteistuotantoon, paikallisiin biomassan polttolaitoksiin tai huipputehokkaisiin lämpöpumppuihin (joita kaikkia voitaisiin käyttää alueellisilla uusiutuvilla energiamuodoilla) voisi tapahtua nopeammin.

41.

katsoo, että jäsenvaltioiden tulisi säätää toimenpiteistä, joiden avulla vähätuloisten energiaverotusta kevennetään ansiotuloverotuksen tavoin niin, että heiltä kannetaan vain pientä energiaveroa tai heidät vapautetaan siitä kokonaan.

7.6.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 174/19

Esittelijä

Gusty Graas, Bettembourgin kunnanvaltuuston jäsen (LU, ALDE)

Viiteasiakirja

Oma-aloitteinen lausunto

1.

muistuttaa, että Kansainvälisen energiajärjestön ennusteiden mukaan energiankulutus kasvaa maailmanlaajuisesti kolmanneksella vuoteen 2035 mennessä ensisijaisesti hiljattain teollistuneissa maissa kasvavan kysynnän vuoksi.

2.

korostaa, että energiamarkkinat muuttuvat merkittävällä tavalla, koska uusia maakaasuntuottajia tulee markkinoille ja uusiutuvan energian tuotanto kehittyy voimakkaasti monissa jäsenvaltioissa. Tämän vuoksi on mukautettava valtiotukea koskevia suuntaviivoja, jotta Euroopan unionin jäsenvaltioilla olisi vuodesta 2014 alkaen käytössään energia-alan tukipolitiikkaa koskevat täsmälliset säännöt. Selkiyttäminen on tarpeen, jotta sijoittajat voivat panna hankkeitaan toteuttamiskuntoon.

3.

kiinnittää huomiota siihen, että Euroopan unionissa tulee sovittaa yhteen komission vuodesta 2020 vuoteen 2030 ulottuvassa EU:n ilmasto- ja energiapolitiikan kehyksessä ehdottamat tavoitteet sekä eri jäsenvaltioiden erilaiset resurssit ja tietyissä tapauksissa toisistaan poikkeavat intressit.

4.

muistuttaa, että kilpailu ja vapaat energiamarkkinat eivät ole päämäärä sinänsä, vaan keino saavuttaa Euroopan unionin yleiset tavoitteet, jotka on määritelty Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklassa.

5.

viittaa julkisasiamiehen 28. tammikuuta 2014 esittämään ratkaisuehdotukseen asiassa C-573/12, Ålands Vindkraft, ja ehdottaa, että komissio lykkäisi uusien suuntaviivojen esittelyä siihen asti, kunnes Euroopan unionin tuomioistuin on antanut tuomionsa. Julkisasiamies nimittäin ehdottaa, että tuomioistuin toteaisi pätemättömäksi direktiivin 2009/28/EY 3 artiklan 3 kohdan, joka uusiutuvista energialähteistä tuotettua sähköä koskevan kansallisen tukijärjestelmän puitteissa mahdollistaa sen, että sähkösertifikaatteja myönnetään vain kyseisessä jäsenvaltiossa sijaitseville vihreän sähkön tuottajille. Kyseisen säännöksen mitätöiminen kyseenalaistaisi perustavanlaatuisesti uusiutuvien energialähteiden kehittämistä tukevien järjestelmien rakenteen monissa jäsenvaltioissa ja johtaisi todennäköisesti siihen, että ennen tuomiota esitellyt suuntaviivat eivät enää olisi ajan tasalla, mikä loisi oikeudellista epävarmuutta.

6.

vahvistaa EU:n ilmasto- ja energiapoliittiset tavoitteet, jotka on kirjattu muun muassa uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä annettuun direktiiviin 2009/28/EY. Jäsenvaltiot ja alue- ja paikallisviranomaiset ovat laatineet sääntöjä ja toimenpiteitä näiden ilmasto- ja energiapoliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi vuoteen 2020 mennessä. Uudet suuntaviivat valtiontuesta ympäristö- ja energia-alalla eivät saa olla ristiriidassa näiden sovittujen tavoitteiden ja niiden saavuttamiseksi käyttöön otettujen sääntöjen ja toimenpiteiden kanssa.

7.

korostaa tässä yhteydessä tarvetta saavuttaa tasapaino yhtäältä energialähteiden ja uusiutuvien energiamuotojen tukimekanismien moninaisuuden ja toisaalta markkinoiden vääristymisen estämiseksi laadittujen yhteisten EU-tason sääntöjen välillä. Komitea onkin huolissaan siitä, että Euroopan komission kuulemisasiakirjassa esitetyt ehdotukset saattavat rajata liikaa eriyttämismahdollisuuksia, erityisesti mitä tulee mahdollisuuksiin tukea uusiutuvien energiamuotojen kestävää tuotantoa.

8.

panee merkille kuulemisasiakirjan, joka koskee joulukuussa 2013 tehtyä ehdotusta valtiontukien uusiksi suuntaviivoiksi ympäristö- ja energia-alalla ajanjaksona 2014–2020. Komitea pitää valitettavana, että kyseinen asiakirja julkistettiin vain yhdellä unionin virallisella kielellä ja että kuulemismenettelyn vastausaika oli käytännössä typistetty kuuteen viikkoon tavanomaisen kahdeksan viikon sijasta. Komitea pelkääkin näin ollen, että kuulemismenettelyssä saatujen vastausten edustavuus on todennäköisesti tavanomaista heikompi.

9.

pitää valitettavana, ettei komission kuulemisasiakirjassa viitata sanallakaan energiankuluttajien oikeuksia koskevaan eurooppalaiseen peruskirjaan.

10.

painottaa, että Euroopan unionin tasolla on omaksuttava yhdennetty lähestymistapa energia- ja ympäristöpolitiikassa.

11.

katsoo, että ilmastonmuutosta ja energiapolitiikkaa ei voida tarkastella ja käsitellä erillään toisistaan.

12.

painottaa, että yhteisön päästöoikeuksien kaupan järjestelmä perustettiin 13. lokakuuta 2003 annetulla direktiivillä 2003/87/EY ”kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi sekä kustannustehokkaasti että taloudellisesti”. Kolmannessa vaiheessa (2013–2020) järjestelmää on tarkoitus vahvistaa tavoitteena saada aikaan 20 prosentin vähennys kasvihuonekaasupäästöissä vuoteen 2020 mennessä (verrattuna vuoteen 1990). Komitea toteaa kuitenkin, että myönnettyjen päästökiintiöiden ylijäämä vähentää järjestelyn tehokkuutta.

13.

toivoo, että energia-alan valtiontukea koskevissa suuntaviivoissa otetaan huomioon myös vuoteen 2030 asetetut tavoitteet ja tavoite pyrkiä käyttämään uusiutuvia energiamuotoja valtaosana vuoteen 2050 mennessä.

14.

uskoo vakaasti, että ilmastonmuutoksen torjuminen, energiatehokkuuden lisääminen, uusiutuvaan energiantuotantoon kannustaminen ja ympäristöjalanjäljen kaventaminen ovat jo sinällään yhteistä etua koskevia tavoitteita.

15.

katsoo, että uusiutuvan energiantuotannon kehittäminen tarjoaa todellisia mahdollisuuksia edistää ympäristön kannalta kestävää kasvua ja luoda uusia pysyviä työpaikkoja.

16.

on tyytyväinen siihen, että Euroopan rakenne- ja investointirahastot ottavat enenevästi huomioon energia-, ilmasto- ja ympäristötavoitteet.

17.

toteaa Euroopan komission edellyttävän, että Euroopan aluekehitysrahastosta peräisin olevista varoista investoidaan kehittyneemmillä alueilla 20 prosenttia ja vähemmän kehittyneillä alueilla 6 prosenttia energiatehokkuuteen ja uusiutuviin energialähteisiin.

18.

tukee EU:n kansainvälisen tason pyrkimyksiä säilyttää johtoasemansa ilmastonmuutoksen torjunnassa.

19.

hyväksyy periaatteen, jonka mukaan valtiontuki on perusteltua, jos markkinat eivät yksinään pysty merkittävästi parantamaan ympäristönsuojelun tasoa. Komitea on samaa mieltä komission kanssa siitä, että valtiontuet voivat olla asianmukainen väline hiilidioksidipäästövähennyksiä koskevien kunnianhimoisten tavoitteiden toteuttamisessa.

20.

katsoo, että koska tietyntyyppisistä uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian korkeat tuotantokustannukset estävät yrityksiä soveltamasta markkinoilla kilpailukykyisiä hintoja, valtiontuki olisi sellaisissa tapauksissa perusteltua, mikäli teknologian voidaan odottaa olevan pian valmista ja markkinakelpoista. Tätä tukea tulisi kuitenkin mahdollisuuksien mukaan koordinoida Euroopan unionin tasolla ja jäsenvaltioiden välillä, ja siinä tulisi ottaa huomioon alueelliset erityispiirteet.

21.

kannattaa periaatteessa komission toimia markkinamekanismien käyttöönottamiseksi enenevästi tukea myönnettäessä ja kehottaa hyödyntämään tässä yhteydessä paikallisia ja alueellisia energiavirastoja.

22.

katsoo, että valtiontukea energia-alalla on tarkasteltava myös sen alueellisen ja paikallisen tason taloudellisten ja sosiaalisten vaikutusten osalta. Niin positiiviset kuin negatiiviset, lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin ulkoiset tekijät on sisällytettävä mahdollisimman laajasti energian todellisiin kustannuksiin, jotta minimoidaan kilpailun vääristyminen.

23.

muistuttaa, että taatakseen huipputason innovointikyvyn Euroopan unionin on pyrittävä luomaan sellainen järjestelmä, jossa energiamarkkinoilla on erilaisia kilpailevia teknologioita.

24.

pitää tarpeellisena, että valtiontuen myöntäminen on avointa, jotta jäsenvaltiot, komissio, talouden toimijat, paikallis- ja alueviranomaiset ja kansalaiset saavat tarvitsemansa tiedot.

25.

toteaa, että tuki fossiilisille polttoaineille olisi lakkautettava lyhyellä aikavälillä, koska se johtaa kilpailun vääristymiseen ja merkittäviin ympäristökustannuksiin.

26.

katsoo, ettei voida jättää huomiotta valtiontukea hydraulisella murtamisella tuotettavalle liuskekaasulle ja liuskeöljylle, koska vaikka tekniikka on kiistanalainen, tietyt valtiot aloittavat sen kaupallisen hyödyntämisen tänä vuonna.

27.

katsoo, että energia-alan julkista tukea koskeviin suuntaviivoihin ei pidä sisällyttää erityisiä säännöksiä ydinenergiaan suunnatun valtiontuen sallimisesta ja että markkinaperiaatteita on sovellettava myös tähän teknologiaan.

28.

painottaa, että erityistä huomiota on kiinnitettävä kaikkiin uusiutuviin energialähteisiin, kuten tuuli-, aurinko- ja maalämpöenergiaan, vesivoimaan, biomassaan, kaatopaikkakaasuihin, jäteveden käsittelylaitosten kaasuihin ja biokaasuihin, joita paikalliset ja alueelliset yhteisöt hyödyntävät. Biopolttoaineiden tuotantoa voidaan tukea, jos ne täyttävät ympäristönäkökohdiltaan kestävällä pohjalla olevan käytön kriteerit sellaisina kuin ne on määritetty yhteisön säännöksissä.

29.

korostaa, että vesivoimalaitoksissa tapahtuva sähköntuotanto voi osaltaan auttaa varastoinnissa ja verkkojen tasapainon varmistamisessa ja että sitä voidaan myös tukea, mikäli on varmaa, että kestävyysperiaatteiden mukaisen käytön kriteerit täyttyvät.

30.

pohtii, sopiiko hiilidioksidin talteenotto- ja varastointitekniikkaa koskeva erityismaininta yhteen komission muuten ajaman teknologisen puolueettomuuden kanssa.

31.

katsoo, että EU:n tulisi asettaa yhteiset oikeudelliset puitteet energian järkevämmälle käytölle ja uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian tukemiselle.

32.

kehottaa pyrkimään EU:n tasolla suurempaan energiatehokkuuteen, uusiutuvien energialähteiden osuuden kasvattamiseen, eri energialähteiden laajempaan käyttöön sekä sääntelykehykseen, joka mahdollistaa tasapuolisempien edellytysten tarjoamisen toimijoille.

33.

painottaa, että unionitason kilpailuoikeudellisia sääntelypuitteita, jotka kuuluvat Euroopan unionin yksinomaiseen toimivaltaan, on vaikea sovittaa yhteen etenkin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 194 artiklassa säädettyjen EU:n energiapolitiikan perusperiaatteiden kanssa. Näiden periaatteiden mukaan toimivalta jakautuu EU:n ja jäsenvaltioiden kesken siten, että toissijaisuusperiaate ja paikallis- ja alueviranomaisten – erityisesti paikallisten ja alueellisten energiavirastojen – merkittävä asema otetaan huomioon.

34.

toteaa, että sähkökatkojen vaara on edelleen olemassa. Tämän vuoksi alueiden komitea ei voi sivuuttaa sitä, että sähkötoimitusten jatkuvuuden takaamiseksi on sallittava tietyt julkiset tuet ensinnäkin sellaisten älykkäiden energiaverkkojen luomiseen, jotka edistävät tuotannon ja hajautetun energiankulutuksen joustavuutta, toiseksi energiatehokkaan varastoinnin kehittämiseen ja kolmanneksi joustavien, ympäristöä ja ilmastoa säästävien, erityisesti tasapainoa luovien voimalaitosten rakentamiseen. Näiden ”varalaitosten”, joihin saatetaan tarvita korvausten muodossa maksettavaa valtiontukea, ei kuitenkaan pidä kilpailla uusiutuvan energian lähteiden kanssa, ja niiden tulisi edustaa uusinta teknologiaa, jotta niiden hiilidioksidipäästöt jäävät mahdollisimman pieniksi. Uusien hiilivoimaloiden rakentamisen osalta alueiden komitea kuitenkin katsoo, ettei niille enää pidä myöntää valtiontukea. Alueiden komitea suosittaakin, että kuluttajia kannustetaan välttämään sähkön käyttöä silloin, kun kysyntä on suurinta, sen sijaan että suunnitellaan varakapasiteetin rakentamista. Komissio on arvioinut että liikkumavara olisi tässä suhteessa noin kymmenen prosenttia.

35.

katsoo, että käyttämällä älykkäitä mittareita ja liittämällä päätelaitteet internetiin voidaan synkronoida tarjontaa ja kysyntää sähkömarkkinoilla entistä paremmin. Tarjontapuolella näillä keinoin supistuneet varastointi-kustannukset voivat osaltaan alentaa peruskuluttajien sähkölaskua.

36.

toteaa, että ympäristöverot voivat periaatteessa olla asianmukainen väline hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi. Komitea katsoo kuitenkin, että ympäristöverot saattavat myös vaikuttaa kielteisesti yritysten kilpailukykyyn, ja siksi vapautukset tällaisista veroista voivat vahvistaa niiden asemaa. Vapautuksia, jotka voivat johtaa kilpailun vääristymiseen valtioiden tai alueiden välillä, on kuitenkin vältettävä, etenkin jos ne toisaalta lisäävät tiettyihin käyttäjäryhmiin tai yhteiskuntaan kohdistuvia rasitteita. Verojen tai verovapautusten sijaan tarvitaankin säännöksiä tai raja-arvoja, jotka koskevat kaikkia markkinatoimijoita ja joilla sekä lisätään tietoisuutta ympäristökysymyksistä että vähennetään pitkällä aikavälillä ekologisesti kielteisiä vaikutuksia.

37.

myöntää, että ympäristöveron käyttöönotto tiettyjen tuotteiden osalta on suotavaa, jos markkinoilla on vaihtoehtoisia tuotteita, joilla on vähemmän kielteisiä ympäristövaikutuksia, jolloin kuluttajilla on tietyssä määrin valinnanvaraa.

38.

toivoo, että jäsenvaltiot voisivat tukea jakaessaan ottaa entistä paremmin huomioon alueidensa erityispiirteet, varsinkin ilmastoon, väestörakenteeseen ja kulttuuriin liittyvät seikat, erityisesti, kun kyse on kehittymättömämmistä alueista, jottei niiden energiakehitystä jarruteta. Jo toteutettujen hankkeiden osalta on taattava nykyisten järjestelyjen kattava turvaaminen. Lisäksi on otettava huomioon kansalaisten perustamien energiaosuuskuntien ja yksityisten piensijoittajien erityinen tilanne, kun on kyse tarjouskilpailuista ja suoramarkkinoinnista. Jäsenvaltioilla on edelleen oltava liikkumavaraa näissä asioissa.

39.

on tämän vuoksi huolissaan siitä, että komission ehdotukset rajoittaisivat uusiutuvaan energiaan sovellettavan kiinteiden syöttötariffien järjestelmän, jota monet jäsenvaltiot käyttävät uusiutuviin lähteisiin pohjautuvan energiantuotannon edistämiseksi ja ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi, koskemaan vain erittäin pieniä voimalaitoksia tai energiamääriä ja että komissio käyttää liian joustamatonta markkinakelpoisten teknologioiden määritelmää, kun otetaan huomioon niiden markkinaosuus koko EU:ssa. Tällaisessa määritelmässä ei huomioida jäsenvaltioiden ja niiden alueiden erilaisia tilanteita, ja se vaarantaa kestäviin energiamuotoihin liittyvien mahdollisuuksien kehittämisen.

40.

toteaa, että asianmukaisesti toimivien markkinoiden toteutuminen edellyttää, että erilaisia energiantarjoajia on lukuisasti. Useiden toimijoiden läsnäolo markkinoilla paitsi takaa tuotannon ja energiankulutuksen jatkuvuuden myös edistää uuden teknologian käyttöönottoa, kun kilpailua käydään markkinaehdoin.

41.

kannattaa komission omaksumaa lähestymistapaa, jonka mukaan valtiovallan olisi ennen julkisen tukimekanismin suunnittelemista analysoitava energiantuotannon yhteensopimattomuuden syitä ja tarvittaessa poistettava vääristymät, jotka estävät markkinoita tarjoamasta kannustimia tuotantokapasiteettiin tehtäviin investointeihin.

42.

painottaa, että valitusta menetelmästä riippumatta teknologianeutraaliuden periaate ei missään tapauksessa saa vaarantaa ympäristö- ja energiapoliittisten tavoitteiden saavuttamista pitkällä aikavälillä.

43.

katsoo, että kunnilla ja alueilla olisi oltava tietty määrä liikkumavaraa tukiessaan taloudellisesti hankkeita, joiden kaupallistaminen lyhyellä aikavälillä ei ole itsestään selvää, mutta joissa hyödynnetään lupaavaa teknologiaa, joka voi tulevaisuudessa johtaa tehokkaampaan energiankäyttöön sekä parantaa ympäristönsuojelun tasoa.

44.

katsoo, että on annettava erityistä huomiota kansalaisten paikallisella ja alueellisella tasolla muodostamille osuuskunnille, jotka edistävät uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käyttöä, yhtäältä lisäenergiantarjoajina ja toisaalta lisätessään kouluttajina merkittävästi tietoisuutta järkevästä energian käyttämisestä. Tämä kannustava vaikutus on siis otettava huomioon positiivisena ulkoistekijänä markkinoilla. Valtiontukea koskevien uusien suuntaviivojen onkin tarjottava mahdollisuuksia osuuskuntamuotoisten voimalaitosten kehittämiseen.

45.

ehdottaa, että otetaan huomioon pienten verkkojen sosioekonomiset erityispiirteet, joihin nähden jäsenvaltioiden tarjouskilpailumenettely ei ole sovelias, koska siinä ei taata kaikille tasavertaisia edellytyksiä osallistua.

46.

panee tyytyväisenä merkille poikkeuksille (yleinen ryhmäpoikkeusasetus) kaukolämpöhankkeiden ja rakennusten energiatehokkuuden parantamista koskevien hankkeiden tukemiseksi ehdotetun jatkon.

47.

vaatii erityisedellytysten soveltamista myös teknistä tukea ja neuvontaa paikallis- ja alueviranomaisille tarjoavan henkilöstön kouluttamiseen tarkoitettua tukea myönnettäessä.

48.

kannattaa kansalaisten osallistamista ympäristöä ja energiaa koskevan keskustelun lisäksi myös konkreettisiin tuotantoa koskeviin aloitteisiin erityisesti osuuskuntien kautta.

49.

suhtautuu varauksellisesti komission aikeeseen korvata uusiutuvista energialähteistä peräisin olevan sähkön syöttötariffi, jossa vihreän energian tuottajat saavat kiinteän maksun kilowattituntia kohden, syöttöpreemioilla. On kunnioitettava sijoittajien oikeutta tuntea perusteltua luottamusta olemassa olevien investointien kannattavuuteen, jotta taataan näiden sitoutuminen pitkällä ajanjaksolla. Näin ollen komitea katsoo, että 19 jäsenvaltiossa toimivaksi todettu syöttötariffijärjestelmä on voitava säilyttää.

50.

pyytää nostamaan vaihtoehtoisen energian ensimmäisille kaupallisen mittakaavan tuotantolaitoksille ja pienille laitoksille myönnettävän tuen raja-arvon viiteen megawattiin ja tuulivoimalaitoksille myönnettävän tuen raja-arvon 15 megawattiin.

51.

varoittaa, että raskas hallinnollinen menettely valtiotuen aiheellisuuden arvioimiseksi voi aiheuttaa lisäkustannuksia, erityisesti pienimuotoisten hankkeiden osalta.

52.

on tyytyväinen komission aikeeseen tukea myös vastaisuudessa biomassan käyttöä, varsinkin kun monet alue- ja paikallisyhteisöt hyödyntävät tällaisia laitoksia ja kun otetaan huomioon luodut työpaikat tuotettua megawattia kohti. Komitea ehdottaa lisäksi harkitsemaan oikeudellisen ja taloudellisen tuen myöntämistä julkiselle ja yksityiselle yritystoiminnalle, jossa tähdätään metsien kestäväpohjaiseen hyödyntämiseen laadullisesti korkeatasoisen biomassan saatavuuden varmistamiseksi.

53.

suhtautuu myönteisesti CEDEC:n (European Federation of Local Energy Companies) lausuntoon, jonka mukaan on helpotettava investointeja älykkäisiin jakelutekniikoihin sähköverkkojen tasolla, koska tämä edistää peruskäyttäjien energiankäytön tehokkuutta. Samalla energiainfrastruktuuriin tehtävillä investoinneilla varmistetaan myös toimitusvarmuus.

54.

katsoo, että jäsenvaltioiden, kuntien ja alueiden olisi otettava käyttöön tukijärjestelmä tai parannettava tukijärjestelmäänsä helpottaakseen energiatehokkuuden parantamiseen tähtääviä investointeja myöntämällä tukea esimerkiksi asuinrakennusten ulkoseinien eristämiseen, seinien lämpöeristämiseen maasta tai rakennuksen lämmittämättömästä osasta, asuinrakennusten kaltevien kattojen tai tasakattojen lämpöeristämiseen, asuinrakennusten lämmittämätöntä ullakkoa vasten olevan yläpohjan lämpöeristämiseen, asuinrakennusten ikkunoiden ja ovien vaihtamiseen, aurinkolämpökeräimien ja aurinkokennojen asentamiseen, puupellettejä tai -pölkkyjä hyödyntävien keskuslämmitysten asentamiseen, lämmön talteenotolla varustetun ilmanvaihdon, maalämpöenergiaan perustuvien laiteratkaisujen ja ilmalämpöpumpun asentamiseen.

55.

muistuttaa, että lämmön ja sähkön yhteistuotanto on tehokkain tapa tuottaa yhtäaikaisesti sähköä ja lämpöä. Tämän vuoksi alueiden komitea kehottaa kuntia ottamaan käyttöön yhteistuotantoa palvelevia laitoksia. Komitea katsoo, että tuotantokyvyltään korkeatasoisiin yhteistuotantolaitoksiin investoivilla paikallisyhteisöillä olisi oltava mahdollisuus saada tukea.

56.

on tyytyväinen ajatukseen, jonka mukaan suuntaviivoilla edistettäisiin vastaisuudessa julkisen tuen käyttöä rajatylittäviin energiainfrastruktuureihin tai alueellista yhteenkuuluvuutta edistäviin hankkeisiin.

57.

katsoo, että tukea on myönnettävä myös paikallisten ja alueellisten yhteisöjen ympäristötieteellisiin tutkimuksiin, jotka toteutetaan seuraavilla aloilla: EU:n normien ylittäminen tai tällaisten normien puuttuessa ympäristönsuojelun tason kohottaminen. Komitea pyytää, että tietyissä tapauksissa voitaisiin myöntää vähämerkityksistä tukea tutkimuksiin, jotka eivät suoraan liity investointeihin, kuten ekologisen rakentamisen tai ekologisen suunnittelun tukivälineitä koskeviin tutkimuksiin. Lisäksi Euroopan komission on toteutettava soveltavaa tutkimusta ja teknologian kehittämistä edistäviä erityisohjelmia, joihin energia-alan yritykset, korkeakoulut ja tutkimuskeskukset osallistuvat yhdessä.

58.

painottaa korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten sekä teknologiakeskusten ja energiavirastojen merkittävää asemaa uusien teknologioiden soveltamisessa energia-alalla ja katsoo, että tämän vuoksi niille on osoitettava riittävät varat näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

59.

toteaa, että tutkimus- ja kehittämiskustannusten osuus on vielä verrattain uusien energiatehokkuusteknologioiden ja uusiutuvien energiamuotojen yhteydessä suuri ja että fossiilisiin energialähteisiin perustuvan hyötyenergiantuotannon ulkoisten kustannusten sisällyttäminen hintoihin on puutteellista kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien nykyisten hintojen vuoksi. Siksi tällaiseen teknologiaan suunnattujen investointien tukemiseksi tarvitaan jakojärjestelmää.

60.

pyytää ottamaan alueelliset ja paikalliset edunsaajat mukaan tukijärjestelmien suunnitteluun.

61.

kannattaa valtiontuen myöntämiseen liittyvien hallinnollisten menettelyjen yksinkertaistamista.

62.

vaatii avoimuuden takaamista kaikessa energia-alan valtiontukea koskevassa päätöksenteossa ja katsoo, että on punnittava niitä lukuisia etuja, joita voidaan saavuttaa hyödyntämällä menettelyjä, jotka on määritetty valtiontuen myöntämistä silmällä pitäen. Lisäksi on varmistettava, että eri yhteyksissä rahoitettavat toimet eivät ole päällekkäisiä.

7.6.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 174/25

Esittelijä

Pedro Sanz Alonso (ES, EPP), La Riojan aluehallituksen puheenjohtaja

Viiteasiakirja

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus maataloustuotteita koskevista tiedotus- ja menekinedistämistoimista sisämarkkinoilla ja kolmansissa maissa

COM(2013) 812 final

1.

on tyytyväinen Euroopan komission valmistelemaan ehdotukseen asetukseksi ja suhtautuu siihen erittäin myönteisesti, koska se osoittaa komission olevan kiinnostunut maataloustuotteita koskevista tiedotus- ja menekinedistämistoimista sisämarkkinoilla ja kolmansissa maissa, ja etenkin siksi, että siinä ehdotetaan uusia puitteita, joiden avulla voidaan tukea ja tehostaa eurooppalaisia maataloustuotteita koskevia tiedotus- ja menekinedistämistoimia sekä unionin rajojen sisä- että niiden ulkopuolella.

2.

pitää maataloustuotteita koskevia tiedotus- ja menekinedistämistoimia sisämarkkinoilla ja kolmansissa maissa erittäin tärkeinä, jotta maatalousala pystyy vastaamaan lukuisiin haasteisiin kilpailun koventuessa. Ne ovat tärkeitä myös siksi, että ne helpottavat markkinoiden avautumista vahvistaen kyseisten tuotteiden esiintymistä markkinoilla, sillä eurooppalaisten maataloustuottajien haasteina ovat rajojen avautuminen ja markkinoiden globalisoituminen.

3.

katsoo, että tämä maataloustuotteita koskevia tiedotus- ja menekinedistämistoimia käsittelevä ehdotus tarjoaa kuluttajille sekä Euroopassa että maailmanlaajuisesti tilaisuuden tutustua paremmin unionin tuotannon laatuun ja korkeisiin tuotantostandardeihin, jotka varmistavat elintarviketurvallisuuden ja ympäristönsuojelun sekä vahvistavat kuluttajien luottamusta hankkimiinsa ja kuluttamiinsa tuotteisiin. Eurooppalaisen maataloustuotannon arvostuksen parantuminen voi tehdä toiminnasta kannattavampaa tuottajille.

4.

katsoo, että Euroopan maatalousala on olennaisen tärkeä paikallis- ja aluetalouksien kehitykselle, koska se edistää hyvin merkittävästi työpaikkojen luomista ja väestön asettautumista kyseisille alueille. Tuotanto ja jalostus ovat erittäin aluesidonnaisia. Alueellisen ulottuvuuden on pysyttävä keskeisenä tekijänä tähdättäessä tasapainoiseen aluesuunnitteluun Euroopassa.

5.

korostaa, että alueet tarvitsevat kunnianhimoista ja tehokasta menekinedistämispolitiikkaa, jossa painotetaan maataloustuotteiden laatua ja tyypillisiä ominaisuuksia. Maataloustuotteista muodostuu Euroopan unionin kulttuuri- ja ruokaperintö. Monilla Euroopan alueilla ne ovat myös se talous- ja yhteiskuntaelämän keskeinen tekijä, joka takaa alueisiin suoraan sidoksissa olevan toiminnan erityisesti maaseutualueilla.

6.

suosittelee erityisen huomion kiinnittämistä niiden maataloustuotteiden ryhmään, jotka valmistetaan erityisesti perinteisistä aineksista ja jalostetaan asianomaisen alueen omia menetelmiä käyttäen.

7.

katsoo, että määrärahoja on välttämätöntä kasvattaa, koska on ehdotettu, että edunsaajien määrää lisätään ja tuen piiriin kuuluvien tuotteiden luetteloa laajennetaan. Komission tukea usean jäsenvaltion ohjelmille on myös lisätty.

8.

toteaa, että kolmansien maiden, mm. Kanadan, Yhdysvaltojen ja Mercosur-maiden, kanssa neuvoteltavat kahdenväliset sopimukset osoittavat, että menekinedistämis- ja tiedotustoimet käyvät yhä välttämättömämmiksi sekä sisämarkkinoilla että kolmansissa maissa, jotta eurooppalaiset tuotteet olisivat kilpailukykyisiä.

9

korostaa, että menekinedistämis- ja tiedotustoimia voidaan edelleen rahoittaa sisämarkkinoilla kilpailukyvyn säilyttämiseksi. Tämä koskee ainakin tuotteita, jotka tuotetaan tunnustettuja laatujärjestelmiä noudattavin tai luonnonmukaisin tuotantomenetelmin.

10.

toteaa, että hyväksytty YMP:n uudistus on yhteydessä unionin kauppapolitiikkaan ja että globaalilla tasolla Euroopan unionin on otettava osaa maailman elintarviketurvan takaamiseen kansainvälisen kauppapolitiikan puitteissa ja varmistettava WTO:ssa, että unionin maataloudella on tasapuoliset toimintaedellytykset.

11.

katsoo, että 75 prosentin osuuden varaaminen määrärahoista kolmansissa maissa toteutettavia tiedotus- ja menekinedistämistoimia varten voi jättää sisämarkkinat liian vähälle huomiolle, vaikka ne ovat eurooppalaistuotteiden päämarkkinat, joilla tuottajien on tehtävä kovasti töitä säilyttääkseen kilpailukykynsä joutuessaan kilpailemaan kolmansista maista tulevien tuotteiden kanssa.

12.

kehottaa komissiota olemaan vahvistamatta etukäteen minkäänlaista prosenttiosuustavoitetta, kun on kyse kolmansissa maissa toteuttaviin unionin maataloustuotteiden tiedotus- ja menekinedistämistoimiin osoitettavista määrärahoista, sillä sisämarkkinoille on annettava yhtä suuri painoarvo kuin kolmansien maiden markkinoille.

13.

tukee aloitetta maataloustuotteiden tuotemerkkien ja alkuperämainintojen käytöstä. Komitea katsoo, että kaupallisten merkkien näkyvyys yleisessä menekinedistämisessä parantaa tuensaajien rahoitusmahdollisuuksia ja edistää niiden etuja, kunhan tasapaino säilyy eritoten Euroopan unionin sisämarkkinoilla.

14.

kannattaa komission ajatusta laatujärjestelmistä, joilla on unionin viralliset tunnukset. Komitea katsoo kuitenkin, että alueen nimi liittyy olennaisesti yleiseen viestiin tuotteiden ominaispiirteistä, joten tuotteen maantieteellisen alkuperän merkitsemistä on helpotettava.

15.

toteaa, että Euroopan laajuisesti tunnustetut laatujärjestelmät ovat yhä yleisempiä ja laajemmin tunnustettuja unionin alueella. Ne ovat vastaus eurooppalaisten kuluttajien kasvavaan elintarvikekysyntään sekä erityiseen kiinnostukseen paikallisia, laadukkaita ja yhteisön tiukat elintarviketurvallisuus- ja ympäristönsuojeluvaatimukset täyttäviä tuotteita kohtaan. Komitea tähdentää, että tunnustettujen laatujärjestelmien alaiset tuotteet ovat erittäin tärkeitä sisämarkkinoilla, joten niiden tuotantoa on syytä ylläpitää ja tukea.

16.

kehottaa komissiota antamaan soveltamissäännöt täytäntöönpanosäädöksellä. Komitea katsoo lisäksi, että menekinedistämistahot voivat sovittaa yhteen ja panna täytäntöön alueidensa tuottajaryhmittymien yhteisiä toimia.

17.

uskoo, että erilaisten alueellisten tuotteiden positiiviset synergiat voivat auttaa optimoimaan kunkin Euroopan alueen rikkauden. Alueen identiteettiin ja kulttuuriperintöön liittyvät alueelliset tulonlähteet ja laadukkaat palvelut ovat tämän vuoksi tärkeitä. Tämä auttaisi kohentamaan alueellisiin maataloustuotteisiin yhdistettävien alueiden tasoa, sillä se vaikuttaisi myönteisesti työpaikkojen luomiseen, varsinkin heikossa asemassa olevilla alueilla, ja tarjoaisi uusia mahdollisuuksia sekä lähimarkkinoilla että kansainvälisillä markkinoilla.

18.

hyväksyy sen, että kaikkien alojen tuottajajärjestöille annetaan keskeinen rooli ja eritellään vaatimukset, joita voidaan soveltaa kyseisten järjestöjen edustavuuteen, joka ulottuu kaikille aloille.

19.

kehottaa tuottajajärjestöjä kiinnittämään erityistä huomiota pk-yrityksiin sillä edellytyksellä, että ne noudattavat menekinedistämisessä tunnustettuja laatujärjestelmiä. Pk-yritykset ovat yleisin yritystyyppi Euroopan alueilla, ja ne edustavat suurelta osin Euroopan maatalouselintarviketeollisuutta.

20.

hyväksyy ajatuksen, että kaikki EU:sta peräisin olevat tuotteet – tupakkaa lukuun ottamatta – voivat hyötyä sisämarkkinoilla ja kolmansissa maissa toteutettavista tiedotus- ja menekinedistämistoimista. Etusijalle asetetaan toimet, joita ehdotetaan tuotteille, jotka edistävät tasapainoista ruokavaliota, ja muille tuotteille, joissa on maininta tiettyyn eurooppalaiseen alueeseen liittyvästä erityislaadusta.

21.

on tyytyväinen komission ehdotukseen laatia työohjelma, joka mahdollistaa selvät ja tarkkaan määritetyt strategiat menekinedistämispolitiikassa.

22.

kehottaa tarkentamaan, miten komissio aikoo ottaa jäsenvaltioiden prioriteetit huomioon ja miten se sisällyttää ne työohjelmaan.

23.

ehdottaa, että otetaan käyttöön työohjelma, jonka kesto on nykyisten menekinedistämiskampanjoiden tavoin kolme vuotta ja joka mahdollistaa markkinakehityksen huomioonottamisen. Ohjelmaa olisi kuitenkin voitava mukauttaa vuosittain.

24.

katsoo, ettei ohjelmien arviointi ja valinta saisi olla yksinomaan komission vastuulla, vaan jäsenvaltioille tulisi antaa osallistumismahdollisuus. Näin myös Euroopan alueet pääsisivät mukaan, sillä ne yhteisrahoittavat menekinedistämistoimia, jotka päätettiin lopulta säilyttää maaseuturahastossa kaudella 2014–2020 (17 artikla) lähes samoin säännöin, joita noudatettiin toimenpiteessä 133 kaudella 2007–2013.

25.

kehottaa komissiota miettimään, millä tavoin jäsenvaltiot voisivat osallistua Euroopan unionin rahoittamaan menekinedistämisohjelmaan ja miten siinä voitaisiin tehdä yhteistyötä alueiden kanssa ilman, että menettelystä tulee liian raskas. Tavoitteena on, että tästä ohjelmasta rahoitettavat toimet ovat yhteensopivia alueellisten menekinedistämisstrategioiden kanssa.

26.

kannattaa myös nykyisen asetuksen mahdollistaman kahden ehdotuspyynnön säilyttämistä, jottei hakijoiden tarvitse odottaa niin kauan tehdäkseen toisen ehdotuspyynnön, mikäli niiden ohjelmat eivät ole läpäisseet ensimmäistä valintavaihetta.

27.

hyväksyy komission ehdottamat prosentuaaliset yhteisrahoitusosuudet, koska se katsoo niiden vastaavan tavoitetta kannustaa ohjelmien esittämiseen kolmansissa maissa ja usean jäsenvaltion ohjelmien esittämiseen. Komitea ehdottaa kuitenkin, että yhteisrahoitusosuus nostetaan 75 prosenttiin, kun kyse on kolmansissa maissa toteutettavista usean jäsenvaltion ohjelmista. Samaa prosenttiosuutta voitaisiin soveltaa pk-yrityksiin, kun kyse on erityisen merkittävistä ohjelmista.

28.

on tietoinen siitä, että tähän mennessä toteutettu menekinedistämispolitiikka on auttanut palauttamaan kuluttajien luottamuksen kriisitilanteissa. Vastaisuudessa tarvitaan kuitenkin paljon nopeampia ja tehokkaampia tiedotuskanavia ja menekinedistämistoimia.

29.

ehdottaa, että harkitaan unionin yhteisrahoituksen lisäämistä erityisesti maatalouskriisien yhteydessä toteutettaville menekinedistämis- ja tiedotustoimille. Tavoitteena on estää tuottajien välisten syrjintätilanteiden syntyminen.

30.

toteaa, että asetusehdotuksessa on tarpeen selventää, miten kriisitilanteissa on tarkoitus parantaa reaktiokykyä, jotta voidaan toimia nopeasti ja tehokkaasti.

31.

pyytää, että jäsenvaltiot voivat vapaaehtoisesti yhteisrahoittaa ohjelmia komission kanssa. Se voi olla tarpeen tuotantoaloilla, jotka ovat kehittyneet heikosti tai joilla on vain vähän taloudellisia resursseja.

32.

kehottaa komissiota tunnustamaan selvemmin Euroopan alueet ja niiden keskeisen roolin maataloustuotteiden ja maatalouselintarvikkeiden tuotannossa siten, että alueiden osallistumista ohjelmien valintaan helpotetaan.

33.

kehottaa komissiota rahoittamaan sisämarkkinoilla menekinedistämistoimia, joilla pyritään lisäämään Euroopan unionista peräisin olevien ja tunnustettuja laatujärjestelmiä noudattavien tai luonnonmukaisilla ja perinteisillä tai aluekohtaisilla menetelmillä tuotettujen maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden myyntiä. Komitea katsoo, että perinnetuotteiden jakelulla ja menekinedistämisellä voidaan muuttaa globalisaation Euroopan markkinoilla aiheuttamia kulutusmalleja.

7.6.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 174/36

Esittelijä

Andrius Kupčinskas (LT, EPP), Kaunasin pormestari

Viiteasiakirja

Ehdotus – neuvoston suositus harjoittelun laatupuitteista

COM(2013) 857 final

1.

pitää tervetulleena Euroopan unionin neuvoston antamaa suositusta harjoittelun laatupuitteista, joiden laatimista on vaadittu jo aiemmissa lausunnoissa, mutta pitää erittäin valitettavana, että komissio on päättänyt esittää puitteet neuvoston suosituksen muodossa eikä direktiivinä.

2.

toteaa hämmästyneenä, että kun otetaan huomioon, että komission ehdotuksen esittämisen (4. joulukuuta 2013) ja neuvoston suosituksen antamisen (10. maaliskuuta 2014) välinen aika oli liian lyhyt siihen, että alueiden komitea olisi voinut antaa asiasta lausunnon tavanomaisen menettelyn mukaisesti, EU:n alue- ja paikallisedustajien kokous – Euroopan unionin alueiden komitea – ei saanut lausuntopyyntöä sen paremmin Euroopan komissiolta sen valmistellessa suositusta harjoittelun laatupuitteista kuin Euroopan unionin neuvostoltakaan sen hyväksyessä suositusta.

3.

pahoittelee, että nuorisotyöttömyys on EU:ssa, etenkin tietyillä alueilla, edelleen hyvin korkea, ja painottaa, että aktiiviset toimet nuorisotyöttömyyden torjumiseksi ovat erittäin tärkeitä. Jotta saavutetaan Eurooppa 2020 -strategian tavoite, eli 20–64-vuotiaiden 75 prosentin työllisyysaste vuonna 2020, on parannettava nuorten koulutusta, jotta se vastaa täsmällisemmin työmarkkinoiden vaatimuksia, sekä luotava edullisemmat edellytykset työmarkkinoille siirtymistä varten.

4.

on sitä mieltä, että sekä kansallisella että unionin tasolla on ehdottomasti toteutettava enemmän toimia, jotta nuoria kannustetaan valitsemaan tulevaisuuden ammatteja. Tätä varten tarvitaan tutkimuksia, joiden avulla voidaan tunnistaa ajoissa kehityssuuntauksia ja vaikuttaa niihin sekä ennakoida, miten työvoimakysyntä tulee muuttumaan eri toimialoilla ja ammattiryhmissä, mikä on tiettyihin ammatteihin ja uusiin avautuviin työpaikkoihin tarvittavien koulutettavien määrä ja mikä on nuorille suunnatun koulutuksen aloittajapaikkojen todennäköinen tarve.

5.

vahvistaa tukevansa nuorisotakuun (1) perustamista koskevaa suositusta, jonka neuvosto antoi 22. huhtikuuta 2013 (2), kun otetaan huomioon, että harjoittelujaksot ovat olennainen osa nuorisotakuuta. Nuorisotakuun avulla on määrä varmistaa, että ”kaikille enintään 25-vuotiaille nuorille tarjotaan laadukas työ-, jatkokoulutus-, oppisopimus- tai harjoittelupaikka neljän kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta tai virallisen koulutuksen päättämisestä”. Paikallis- ja alueviranomaisilla tulee olla keskeinen rooli nuorisotakuujärjestelmien täytäntöönpanossa.

6.

suhtautuu myönteisesti harjoittelun laatupuitteisiin järkevänä toimenpiteenä, jonka avulla pyritään varmistamaan, että harjoittelu helpottaa tehokkaasti siirtymistä koulutuksesta työelämään ja parantaa siten nuorten työllistymismahdollisuuksia.

7.

katsoo, että harjoittelussa kannattaa korostaa positiivisella tavalla sukupolvien välistä tiedonsiirtoa eli ns. mestari-kisällimallia.

8.

kannattaa harjoittelun laatupuitteissa käyttöön otettuja uudistuksia, sillä harjoittelun laatupuitteilla on tarkoitus varmistaa harjoittelun avoimuus ja keskittyä oppimistavoitteisiin. Samanaikaisesti komitea on pettynyt, ettei laatupuitteissa mainita keskusteluja, joita on tarkoitus käydä sosiaaliturvan tai harjoittelijoille maksettavien palkkioiden kaltaisia tärkeitä kysymyksiä koskevista jäsenvaltioille esitettävistä suosituksista. Komitea pitää valitettavana, että harjoittelun laatupuitteiden soveltamisala ei vastaa nuorisotakuun alaa, sillä laatupuitteet kattavat vain avointen markkinoiden harjoittelujaksot eivätkä opintojen, ammatillisen koulutuksen tai muun virallisen koulutuksen osana suoritettavaa harjoittelua.

9.

muistuttaa, että paikallis- ja alueviranomaisilla on tärkeä rooli määriteltäessä ja toteutettaessa työttömyydentorjuntatoimia myös perus- ja ammattikoulutuksen aloilla. Jäsenvaltioiden olisi hyvä ymmärtää tämä rooli ja hyödyntää siihen liittyvät mahdollisuudet, jotta voidaan helpottaa koulutettujen nuorten työntekijöiden siirtymistä koulutuksesta ammattiin, sillä juuri paikallisviranomaisilla on rooli palveluntarjoajina perus- ja ammattikoulutuksen sekä työllisyyden aloilla. Komitea pitää siksi valitettavana, ettei neuvoston suosituksessa oteta huomioon paikallis- ja alueviranomaisten roolia harjoittelun laatupuitteiden täytäntöönpanossa.

10.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan työmarkkinaosapuolten sekä paikallis- ja alueviranomaisten aktiivisen osallistumisen, jotta taataan järjestelmän toteuttamisen onnistuminen.

11.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan seikkaperäisesti, millä oikeudellisilla ja muilla edellytyksillä harjoittelun laatupuitteet voidaan siirtää kansalliseksi käytänteeksi ja (tai) kansallisiksi säännöksiksi.

12.

on huolissaan Euroopan unionin korkeasta nuorisotyöttömyydestä ja siihen liittyvästä nykyisestä köyhyyden vaarasta nuorison keskuudessa. Tähän puututaan myös työllisyyttä ja yhteiskunnallisia muutoksia käsittelevässä Euroopan komission vuosikertomuksessa 2012. (3)

13.

korostaa tehokkaiden toimenpiteiden merkitystä ratkaistaessa sitä Euroopassa lisääntyvää ongelmaa, että nuoret eivät ole työelämässä eivätkä koulutuksessa, ja muistuttaa yhteiskunnallisista, taloudellisista ja väestökehitykseen liittyvistä seurauksista ja vaaroista, jotka liittyvät näiden nuorten itsenäisyyden puutteeseen.

14.

on komission kanssa samaa mieltä harjoittelun merkityksestä ja muistuttaa, että nuoret saavat laadukkaan harjoittelun myötä mahdollisuuden hankkia arvokkaita ammatillisia kokemuksia, tietoja ja valmiuksia ja että tällä tavoin heidän mahdollisuutensa työpaikan saamiseen paranevat ja he voivat saada nopeasti ja pysyvästi jalansijan työmarkkinoilla.

15.

on komission tavoin huolissaan siitä, että toisinaan harjoittelua väärinkäytetään mahdollisuutena saada halpaa tai jopa ilmaista työvoimaa. Tämän vuoksi tärkeimpiä haasteita on määritellä selkeästi harjoittelun enimmäiskesto ja parantaa sen laatua, jotta kokemuksesta olisi hyötyä työmarkkinoille pääsyn kannalta.

16.

muistuttaa, että nuorisotyöllisyyden osalta parhaat tulokset on saatu niissä maissa ja niillä alueilla, missä nuorilla on mahdollisuus suorittaa laadukas harjoittelu tai käsityökoulutus ja missä vakiintuneet työ- tai yritysharjoittelusuunnitelmat ovat kiinteä osa koulutus- ja työhönottojärjestelmää. On tärkeää, että oppilaitokset tekevät yhteistyötä yritysten kanssa sen varmistamiseksi, että harjoitteluohjelma on molemmille hyödyllinen.

17.

kannattaa harjoittelun laatupuitteiden perusperiaatetta ja toteaa, että sekä oppimisprosessi, jonka kautta työpaikka tulee tutuksi, että selkeät oppimistavoitteet ja soveltuvan henkilökohtaisen ohjaajan valinta ovat tärkeitä harjoittelun kannalta.

18.

kannattaa harjoittelun laatupuitteissa esitettyä kehotusta, jonka mukaan harjoittelun tarjoaja vahvistaa virallisesti harjoittelutodistuksella harjoittelijan saamat tiedot, valmiudet ja pätevyydet. Tämä on välttämätöntä, jos halutaan varmistaa, että harjoittelun arvo tunnustetaan virallisesti yhtenä keinona helpottaa nuorten integroitumista ja heidän mahdollisuuksiaan saada laadukas työpaikka.

19.

pitää valitettavana, ettei neuvoston suositus koske yliopisto-opintoihin, ammattikoulutukseen tai muuhun viralliseen koulutukseen kuuluvaan harjoittelua, ja kehottaakin komissiota esittämään erillisen ehdotuksen kyseisiin harjoitteluihin sovellettavista laatupuitteista.

20.

suhtautuu myönteisesti harjoittelun laatupuitteiden yhteydessä siihen, että jäsenvaltioiden toimintaa tuetaan EU:n rahoituskehyksen (harjoitteluohjelmien rahoittaminen Euroopan sosiaalirahaston, Euroopan aluekehitysrahaston ja nuorisotyöllisyysaloitteen varoista), hyvien käytäntöjen jakamisen ja seurannan avulla, mutta kehottaa huolehtimaan siitä, ettei EU:n myöntämä rahoitus korvaa yksityistä rahoitusta.

21.

kehottaa harjoittelun laadun varmistamiseksi edistämään avointa koordinointimenetelmää korostetusti soveltaen hyvien käytänteiden vaihdosta Euroopassa käytävää keskustelua ja siten tarjoamaan jäsenvaltioille apua kyseisiin käytänteisiin perustuvien harjoittelun vähimmäisvaatimusten määrittelyyn.

22.

on tyytyväinen harjoittelun laatupuitteissa mainittuihin avoimia harjoittelupaikkoja koskevien ilmoitusten avoimuusvaatimuksiin, mutta muistuttaa, että vaikka avoimuus on tärkeää, se ei yksin riitä varmistamaan harjoittelun laatua.

23.

pahoittelee tässä yhteydessä, ettei harjoittelun laatupuitteissa suositella harjoittelun tarjoajille asianmukaisen sosiaali- ja terveysturvan takaamista, vaan että ainoana vaatimuksena on, että harjoittelupaikkailmoituksissa on mainittava, onko tällainen turva olemassa.

24.

yhtyy harjoittelun laatupuitteissa esitettyyn kantaan, jonka mukaan avoimia harjoittelupaikkoja koskevissa ilmoituksissa tulisi olla tiedot siitä, maksetaanko harjoittelusta palkkaa ja/tai korvausta. Komitea pitää tervetulleena neuvoston suositukseen sisältyvää säännöstä siitä, että harjoittelupaikkailmoituksissa tulee mainita palkan tai korvauksen suuruus, mikäli sellainen maksetaan. Samalla on komitean mielestä varmistettava, etteivät tiedottamisvaatimukset aiheuta liikaa hallinnollisia rasitteita harjoittelupaikkoja tarjoaville työnantajille ja että kaikkinainen alan sääntely kannustaa harjoittelupaikkojen perustamiseen kaikilla työmarkkinoiden aloilla eikä suinkaan estä sitä.

25.

muistuttaa, ettei harjoittelun laatupuitteissa käsitellä kysymystä palkattomasta tai vain osittain palkallisesta harjoittelusta. Äskettäin toteutetun Eurobarometri-kyselyn (4) tuloksista ilmenee, että kolme viidennestä kaikista harjoittelijoista joko ei saa lainkaan korvausta tai saa vain niin pienen korvauksen, että se riittää alle puolessa tapauksista kattamaan peruselinkustannukset. Tässä piilee se vaara, että harjoittelun voivat suorittaa vain ne, joilla on siihen varaa, mikä puolestaan vähentää harjoittelun määrää ja sen taloudellista hyötyä sekä lisää samalla epätasa-arvoa.

26.

toteaa, että aikomus varmistaa harjoittelun laatu siten, että velvoitetaan luomaan edellytykset tarjota kaikille harjoittelijoille asianmukainen sosiaali- ja terveysturva sekä maksaa heille korvausta tai palkkaa, saattaa sekä paikallis- ja alueviranomaisille että yrityksille aiheutuvan huomattavan taloudellisen taakan vuoksi vähentää harjoittelupaikkojen määrää. Koska Euroopassa vallitsevan moninaisuuden vuoksi saattaa olla mahdotonta kehittää kaikille yhtenäistä mallia, alueiden komitea on tyytyväinen pyrkimykseen luoda tehokas järjestelmä, jossa harjoittelu rahoitetaan kokonaan tai osittain eri lähteiden yhdistelmästä.

27.

toteaa, että neuvoston suosituksessa harjoittelijan henkilökohtaisen ohjaajan roolia ei ole määritelty riittävästi. Ottaen huomioon, että asia kuuluu viime kädessä jäsenvaltioiden toimivaltaan, komitea pyytää jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia vaihtamaan keskinäisesti henkilökohtaiseen ohjaajan roolia, velvoitteita ja toimivaltaa sekä muita asiaan liittyviä kysymyksiä koskevia toimiviksi osoittautuneita käytänteitä, jotta EU:n hyvät käytänteet kehkeytyisivät vähin erin ja monitasoisen hallinnon periaate toteutuisi käytännössä.

28.

on tyytyväinen harjoittelun laatupuitteiden myönteiseen vaikutukseen, sillä laatupuitteet helpottavat nykyisin vielä liian harvoin toteutettavaa kansainvälistä harjoittelua ja parantavat tiedonsaantia.

29.

ehdottaa, että koska harjoittelun laatupuitteiden oikeusperustan eli EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 153 artiklan mukaan Euroopan unioni tukee ja täydentää jäsenvaltioiden toimintaa, pyritään keräämään ja jakamaan EU:n laajuisesti tietoa harjoittelijoiden liikkuvuutta koskevista oikeudellisista säännöksistä, sillä nuorten mahdollisuus suorittaa harjoittelu ulkomailla helpottuu, kun he saavat vaivatta tietoa siitä, mitä harjoittelija voi odottaa.

30.

muistuttaa kuitenkin, että se edellä mainittu seikka, ettei harjoittelusta usein makseta korvausta tai että se ei ole riittävän korkea, saattaa yhdessä puuttuvan majoituksen kanssa estää kansainvälisen harjoittelun, kun useissa tapauksissa mahdolliset harjoittelijat eivät vaikean taloudellisen tilanteen vuoksi pysty osallistumaan harjoitteluun toisessa jäsenvaltiossa.

31.

painottaa, että suotuisempien edellytysten luomisella kansainvälistä harjoittelua varten voisi olla moninkertaisia myönteisiä vaikutuksia. Esimerkkeinä mainittakoon harjoittelijoiden työnsaantimahdollisuuksien edistäminen ja työmarkkinoille pääsyn parantaminen.

32.

suhtautuu myönteisesti harjoittelun laatupuitteissa esiin tuotuun käsitykseen, että Eures voitaisiin ulottaa kattamaan myös harjoittelu, kuten Eurooppa-neuvosto esitti kesäkuussa 2012 antamissaan päätelmissä (5). Komitea on tyytyväinen myös kehotukseen hyödyntää verkkoa levitettäessä tietoa harjoittelusta.

33.

kannattaa Euresin käyttöä varmistamaan tiedonsaanti vapaista harjoittelupaikoista ja suosittaa, että Euresia hyödynnettäisiin myös palautevälineenä, jonka avulla harjoittelijat voisivat arvioida kokemuksiaan harjoittelusta.

34.

muistuttaa, että kansainvälinen harjoittelu on hyvin vähäistä (6), vaikka opiskelijoiden liikkuvuus on huomattavaa esimerkiksi Erasmus-ohjelmassa. Kyse on siis menetetystä mahdollisuudesta vähentää nuorisotyöttömyyttä liikkuvuuden avulla. Kansainvälinen harjoittelu saattaa olla ratkaiseva tekijä, kun nuoret hakevat työpaikkaa toisesta jäsenvaltiosta. Tämän vuoksi komitea suhtautuu myönteisesti Erasmus+-ohjelman edistämiseen, sillä sen avulla voidaan osaltaan lisätä ulkomailla suoritettua harjoittelua.

35.

toteaa, että kokemusten saaminen erilaisista työoloista tarjoaa nuorille korvaamattoman mahdollisuuden laajentaa potentiaalisten työnantajien piiriä eri jäsenvaltioissa. Tämän vuoksi tulisi etsiä mahdollisuuksia tukea tehokkaasti toisessa jäsenvaltioissa suoritettavaa harjoittelua: on löydettävä ratkaisuja harjoittelijalle toiseen maahan muuttamisesta aiheutuvien menojen vähentämiseksi sekä tarvittavien tietojen tarjoamiseksi, jotta harjoittelijat eivät joudu taloudellisiin vaikeuksiin. Tässä yhteydessä on otettava huomioon harjoittelumaan elinkustannukset ja kyseisessä maassa voimassa olevat hallinnolliset muodollisuudet (kuten työ- ja oleskelulupa sekä mahdollisesti rekisteröintitodistus jne.).

36.

muistuttaa, että paikallis- ja alueviranomaiset on otettava mukaan uusien aloitteiden kattavaan laatimiseen ja toteuttamiseen ja että näille on varmistettava riittävä rahoitus hankkeiden toteuttamiseksi, sillä nämä voivat parhaiten arvioida erilaisia olosuhteita ja tarpeita paikallistasolla.

37.

pitää valitettavana, ettei neuvoston suosituksessa ehdoteta paikallis- ja alueviranomaisten ja paikallisten yritysten laajempaa konsultoimista koulutusohjelmia laadittaessa ja hiottaessa, jotta voidaan ottaa huomioon työmarkkinoiden tarpeet ja kouluttaa ammattitaitoista työvoimaa aloille, missä siitä on kysyntää.

38.

muistuttaa myös, että paikallis- ja alueviranomaiset ovat usein pitkälti vastuussa työllisyys- sekä perus- ja ammattikoulutustoimien toteuttamisesta ja että alueellinen näkökulma on näillä politiikanaloilla hyvin tärkeä.

39.

on tyytyväinen siihen, että on tarkoitus edistää ”työvoimapalvelujen, koulutuslaitosten ja koulutuksen tarjoajien aktiivista osallistumista harjoittelun laatupuitteiden toteutukseen”, ja painottaa paikallis- ja alueviranomaisten tärkeää roolia kaikilla kolmella alalla.

40.

painottaa, että paikallis- ja alueviranomaiset on työantajan ominaisuudessa osallistettava harjoittelun laatupuitteiden menestyksekkääseen toteuttamiseen, ja pahoittelee, ettei komission suosituksessa viitata konkreettisesti kyseisten viranomaisten vastuualueisiin eikä kokemuksiin. Komitean mielestä on tärkeää luoda oikeudellinen kehys, jonka puitteissa julkiset instituutiot voivat vastaanottaa harjoittelijoita ja jakaa parhaita viranomaiskäytänteitä.

41.

kehottaa komissiota ryhtymään lisätoimiin tietojen keräämiseksi ja jakamiseksi sekä pyytämään jäsenvaltioita täydentämään asianmukaisesti lainsäädäntöään sen varmistamiseksi, että harjoittelun ehdot vastaavat vieläkin paremmin osapuolten odotuksia.

42.

muistuttaa, että paikallis- ja alueviranomaisten olisi merkittävinä työnantajina ja harjoittelun tarjoajina näytettävä hyvää esimerkkiä laadukasta harjoittelua koskevien säännösten toteuttamisesta. Komitea kehottaakin paikallis- ja alueviranomaistahoja tarjoamaan mahdollisimman paljon laadukkaita harjoittelupaikkoja.

43.

painottaa, että on tärkeää voida ottaa aktiivisen kansalaisyhteiskunnan sidosryhmät, etenkin nuoret ja nuorisojärjestöt, mukaan harjoittelun laatupuitteiden toteutusvaiheeseen muun muassa eurooppalaisen oppisopimusyhteenliittymän välityksellä. Komissio perusti kyseisen yhteistyöfoorumin heinäkuussa 2013.

44.

painottaa edelleen, miten tärkeitä yksityistalous ja etenkin pk-yritykset ovat harjoittelun laatupuitteiden menestyksekkään toteuttamisen kannalta.

45.

kehottaa paikallis- ja alueviranomaistahoja tekemään entistä tiiviimpää yhteistyötä paikallisten oppilaitosten ja työnantajien kanssa laadittaessa ohjelmia opiskelijoiden osaamisen edistämiseksi. Tätä varten olisi kyvykkäimpiä opiskelijoita varten perustettava stipendejä ja tarjottava palkallista harjoittelua. Komitea muistuttaa lisäksi eri jäsenvaltioissa kehittyneiden ja toimiviksi osoittautuneiden käytänteiden EU:n laajuisen yleistämisen merkityksestä.

46.

suhtautuu myönteisesti komission suosituksiin sidosryhmien kanssa tehtävän tiiviin yhteistyön edistämisestä, jotta varmistetaan harjoittelun laatupuitteiden nopea toteuttaminen, ja muistuttaa uudelleen paikallis- ja alueviranomaisten tärkeästä roolista kyseisellä alalla.

47.

kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan komission suositusta ja toteuttamaan harjoittelun laatupuitteet käytännössä sekä kokeilemaan ja parantamaan niiden tehokkuutta jäsenvaltioiden nuorisotyöllisyyspolitiikkojen tavoitteiden saavuttamisen kannalta.

7.6.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 174/43

Esittelijä

Linda Gillham Runnymeden hallintopiirivaltuutettu (UK, EA)

Viiteasiakirja

Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi pakkauksista ja pakkausjätteistä annetun direktiivin 94/62/EY muuttamisesta kevyiden muovisten kantokassien vähentämiseksi

COM(2013) 761 final – 2013/0371 (COD)

1.

toteaa, että ominaisuudet – keveys, lujuus ja kestävyys –, jotka ovat tehneet muovisista kantokasseista taloudellisen menestyksen, ovat myös edistäneet niiden valtavaa leviämistä. On arvioitu, että vuonna 2010 kukin EU:n kansalainen otti käyttöön 198 muovista kantokassia, joista arviolta noin 90 prosenttia oli kevyitä kasseja. Niitä käytetään uudelleen harvemmin kuin paksumpia kasseja, ja ne aiheuttavat enemmän roskaantumista.

2.

huomauttaa, että alle 50 mikronin paksuisten muovisten kantokassien kaupalliset edut (keveys, lujuus ja kestävyys) ovat vaikuttaneet ja vaikuttavat edelleen siihen, että näitä muovikasseja ei kierrätetä tai niitä kierrätetään erittäin vähän ja ne saastuttavat vettä ja maaperää kaikkialla maailmassa.

3.

huomauttaa, että muovisten kantokassien aiheuttama ongelma vesien ekosysteemeissä ei liity ainoastaan rannikkovaltioihin vaan myös maihin, missä sijaitsee suuria järviä, koska merkittävä määrä maalta tulevaa jätettä kulkeutuu jokia pitkin. Kun muovinen kantokassi heitetään pois, se voi säilyä vuosisatoja, yleensä pieninä osasina. Roskaksi päätyvien muovikassien määrä kasvaa jatkuvasti, mikä on tunnustettu merkittäväksi maailmanlaajuiseksi haasteeksi.

4.

huomauttaa, että muoviset kantokassit on pakkauksista ja pakkausjätteistä annetussa direktiivissä (direktiivi 94/62/EY) luokiteltu pakkauksiksi. Muovisia kantokasseja voidaan tuoda markkinoille ainoastaan, jos ne täyttävät olennaiset vaatimukset pakkausten määrän vähentämisestä, vaarallisten aineiden rajoittamisesta ja soveltuvuudesta uudelleenkäytettäviksi ja talteenotettaviksi. Viimeksi mainittuihin seikkoihin kuuluvat kierrätys, energian talteenotto, kompostointi ja biohajoavuus. Nimenomaisesti muovisia kantokasseja koskevia EU:n säädöksiä tai toimintapolitiikkoja ei ole kuitenkaan olemassa.

5.

toteaa, että jäsenvaltiot ovat ryhtyneet moniin erilaisiin toimenpiteisiin muovisten kantokassien käytön vähentämiseksi. Niiden kirjo ulottuu vapaaehtoisista sopimuksista verotoimenpiteisiin (Belgia, Irlanti ja Tanska) ja jopa muiden kuin biohajoavien kantokassien kieltämiseen, kuten Italiassa on tehty. Osa jäsenvaltioista on saavuttanut hyviä tuloksia muovikassien käytön vähentämisessä: tulokset kansalaista kohti kulutettujen muovikassien määrästä vaihtelevat arviolta neljästä muovikassista Tanskassa ja Suomessa arviolta 466 muovikassiin Puolassa, Portugalissa ja Slovakiassa.

6.

antaa kiitosta jäsenvaltioille, jotka ovat onnistuneet vähentämään henkeä kohti vuodessa käytettävien kevyiden muovikassien määrää. Komitea toteaa, että monien eri jäsenvaltioiden toteuttamista onnistuneista toimenpiteistä voidaan ottaa selvästi oppia, ja kannustaa valtiollisia, alueellisia ja paikallisia julkisen vallan tahoja ympäri maailman panemaan merkille nämä toimenpiteet.

7.

korostaa, että kaikkea muovijätettä on käsiteltävä resurssina, kuten etenemissuunnitelmassa kohti resurssitehokasta Eurooppaa on määritelty, jotta vuoteen 2020 asetetut tavoitteet kyetään saavuttamaan.

8.

katsoo äskettäisiin AK:n lausuntoihin (1) viitaten, että Euroopan komission ehdotuksen tavoitetaso ei ole riittävä kevyiden muovikassien määrän vähentämiseksi, ja kehottaa Euroopan parlamenttia ja neuvostoa harkitsemaan

9.

katsoo, että näiden toimenpiteiden yhdistelmä, johon sisältyy myös jäsenvaltioille ehdotettu mahdollisuus ottaa käyttöön markkinoita koskevia rajoituksia 18 artiklasta poiketen, olisi tehokkaampi lähestymistapa. Toimenpiteet tukisivat toisiaan, ja taloudelliset välineet voitaisiin ottaa parhaiten käyttöön valtakunnallisella ja alueellisella tasolla, kun taas EU:n tason tavoite olisi tärkeä keino täytäntöönpanon varmistamiseksi ja tietoisuuden lisäämiseksi (2).

10.

kannattaa ehdotettua määritelmää, joka perustuu 50 mikronin seinämävahvuuteen sopivana parametrina. Siten kevyiden muovisten kantokassien käyttöä voidaan vähentää ilman, että sillä olisi vaikutusta moninkertaisesti käytettäviin kantokasseihin, jotka tunnetaan ”elinikäisinä kasseina”. Seinämävahvuudeltaan alle 50 mikronin muoviset kantokassit muodostavat arviolta 90 prosenttia kaikista unionissa käytetyistä muovisista kantokasseista. Niitä käytetään harvemmin uudelleen, ja ne päätyvät muita todennäköisemmin roskaksi ympäristöön (3).

11.

korostaa, että ehdotetun direktiivin määritelmä/soveltamisala on tärkeä, jotta voidaan välttyä epätoivotuilta seurauksilta, kuten vaihtamiselta muihin materiaaleihin ja paksumpiin mutta silti kertakäyttöisiin muovikasseihin sekä muunlaisiin muovisiin kasseihin, joilla on samankaltainen käyttötarkoitus mutta joiden avulla ei saavuteta toivottua ympäristönsuojeluvaikutusta ja joiden myötä pakkausten tuotanto saattaa kasvaa.

12.

kannattaa moninkertaisesti käytettävien kantokassien sulkemista vähentämistavoitteiden ja mahdollisten kieltojen ulkopuolelle, mutta katsoo kuitenkin, että taloudellisia välineitä olisi sovellettava moninkertaisesti käytettäviin kantokasseihin, ja pyytää sisällyttämään ne osaksi direktiivin määritelmää/soveltamisalaa tässä tarkoituksessa.

13.

huomauttaa, että jälleenmyyjät tarjoavat usein maksutta entisen ”elinikäisen kassin” tilalle uuden, ja toteaa, että tätä käytäntöä on kannustettava. Tämän toimenpiteen avulla voidaan parantaa luonnonvarojen arvostusta ja muuttaa käyttäytymistä siten, että kasseja ei enää pidetä jätteenä.

14.

pyytää selventämään, kuuluvatko ihmisten tai eläinten ravinnoksi tarkoitettua raakaa tai tuoretta ruokaa varten käytettävät erittäin kevyet muovikassit (vahvuus alle 10 mikronia) ehdotetun määritelmän piiriin. Tällaiset kassit on yleisesti suljettu muovisia kantokasseja koskevien toimintapolitiikkojen ulkopuolelle käytännöllisistä tai hygieniaan tai elintarvikkeiden turvallisuuteen (erityisesti käytettäessä raakaa lihaa varten) liittyvistä syistä. Ne on kuitenkin mahdollisesti sisällytettävä käytön estämistä/vähentämistä koskevaan EU:n tavoitteeseen, jotta voidaan välttyä epätoivotuilta muutoksilta kuluttajien käyttäytymisessä (4).

15.

pyytää myös selventämään, miksi kevyiden muovisten kantokassien määritelmä on rajattu muovikasseihin sen sijaan, että määritelmää ei olisi rajattu yhteen tiettyyn materiaaliin ja että myös paperista, kasvipohjaisista materiaaleista tai tärkkelyksestä valmistetut kantokassit olisi sisällytetty siihen. Näin voidaan välttää epätoivottuja kulutustapoja ja parantaa resurssitehokkuutta.

16.

huomauttaa tähän liittyen, että Euroopan komission suorittaman vaikutustenarvioinnin mukaan ihmiset käyttävät 127 paperikassia jokaista 1 000 käyttämättä jätettyä kertakäyttöistä muovikassia kohti. Komitea olettaa, että 50 prosenttia muualla kuin valintamyymälöissä käytettävistä muovikasseista korvataan paperikasseilla, jos niitä ei oteta kyseisen politiikan piiriin. Näin on käynyt esimerkiksi Irlannissa (5).

17.

suhtautuu myönteisesti Euroopan komission nykyisestä jätepolitiikasta tekemään arviointiin ja odottaa lisäselvennystä sekä myönteisistä että kielteisistä ympäristövaikutuksista, joita uuden teknologian avulla valmistettavilla oxo-biohajoavilla, biohajoavilla ja kompostoitavilla kasseilla on. On myös tarpeen ymmärtää näiden mikroskooppisen pienten hiukkasten vaikutus merieliöihin.

18.

vastustaa ponnekkaasti biohajoavien ja kompostoitavien muovisten kantokassien sulkemista tämän direktiivin määritelmän/soveltamisalan ulkopuolelle. Komitea toteaa jälleen olevansa huolissaan tällaisten kassien harhaanjohtavista merkinnöistä ja määritelmistä ja erityisesti niiden ympäristöuskottavuudesta (6). Siirtyminen biohajoavien kassien käyttämiseen ei myöskään vähentäisi ympäristöä roskaavien kassien määrää. Lisäksi se voi aiheuttaa kunnille muovin kierrätykseen liittyviä ongelmia ja aiheuttaa sekaannusta sen suhteen, tapahtuuko kompostointi kotona vaiko kaupallisesti.

19.

vaatii jälleen kieltämään oxo-hajoavan muovin käytön, kunnes lisätutkimukset osoittavat, että kyseisillä tuotteilla on lisäarvoa.

20.

katsoo, että tuotesuunnittelu on jätemäärien minimoinnin kannalta ratkaisevan tärkeää. Komitea katsoo, että vaikka nykyisessä ekosuunnittelua käsittelevässä direktiivissä keskitytään veden ja energian kulutukseen, arviointiin voitaisiin sisällyttää nyt valmistautuminen uudelleenkäyttöön, talteenottoon ja kierrätykseen sekä kuluttajien valistaminen kantokassien kestävyydestä.

21.

kannattaa kierrätysmateriaalin osuuden vähimmäismäärää tulevissa tuotesuunnittelua koskevissa tarkistuksissa, mutta ymmärtää myös, että tietyt elintarvikkeisiin ja terveydenhuoltoon liittyvät käyttötarkoitukset asettavat materiaalille tarkkaan määriteltyjä vaatimuksia.

22.

kannattaa EU:n laajuista, jokaiselle jäsenvaltiolle asetettavaa kulutuksen vähentämisen minimitavoitetta, jonka mukaan vuotuinen kulutus henkeä kohti on korkeintaan 35 kassia. Kyseinen tavoite tulee saavuttaa tämän direktiivin voimaantulon jälkeisen siirtymävaiheen aikana. Tämä tarkoittaisi 80 prosentin vähennystä kertakäyttöisten muovikassien kulutuksessa EU:n vuoden 2010 tasoon verrattuna, mikä on jo saavutettu ja ylitettykin eräissä jäsenvaltioissa.

23.

on mielissään ehdotetusta säännöksestä, jonka nojalla jäsenvaltiot voivat kieltää kevyet muoviset kantokassit alueellaan direktiivin 94/62/EY 18 artiklasta poiketen. Tämä uusi säännös kuvastaa sitä, että yhä useampi maa, alue, kaupunki tai kunta maailmassa on kieltänyt kevyet muovikassit tai harkitsee kieltojen käyttöönottoa ja että tämä määrä on yhä kasvussa.

24.

toteaa, että tällaisiin kansallisiin markkinoille saattamista koskeviin rajoituksiin sovelletaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 34–36 artiklassa määrättyjä vaatimuksia. Tämän vuoksi tietyt vaatimukset on täytettävä – kielto ei voi syrjiä tietynlaisia kevyitä muovikasseja muihin verrattuna, eikä siinä saa olla kyse peitellystä kaupan rajoittamisesta jäsenvaltioiden välillä. Komitea katsoo siksi, että kaikki nykyisin saatavilla olevat kevyet muovikassit olisi kiellettävä vuoteen 2020 mennessä.

25.

kehottaa Euroopan komissiota perehtymään keinoihin ottaa käyttöön vuoteen 2020 mennessä EU:n laajuinen kevyiden muovisten kantokassien kielto vähittäismyyntitoiminnassa (7). Komitea kehottaa Euroopan komissiota tutkimaan myös mahdolliset ristiriidat sisämarkkinasäännöstön ja kansainvälisen kauppaoikeuden kanssa, pohtimaan tarvetta muuttaa pakkauksista ja pakkausjätteistä annetun direktiivin oikeusperustaa, tarvittavan siirtymäajan pituutta ja tarvetta yhdistää kielto moninkertaisesti käytettävien muovikassien hinnoitteluun ja muihin toimenpiteisiin, joiden avulla vältetään epätoivotut seuraukset.

26.

kehottaa jäsenvaltioita kutsumaan paikallis- ja alueviranomaisten edustajat osallistumaan kaikkiin tällaisten kieltojen käyttöönottoa koskeviin pohdintoihin.

27.

kehottaa panemaan ”saastuttaja maksaa” -periaatteen (8) täysimääräisesti täytäntöön ja huomauttaa, että menestyksekkäästi muovikassien kulutusta vähentäneet jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön taloudellisia välineitä (maksuja/veroja). Tämä on nähtävissä esimerkiksi Irlannin muovikasseille määräämän maksun ja Tanskan muovikasseille määräämän veron avulla saavutetuista rohkaisevista tuloksista (9).

28.

toteaa jälleen, että kevyiden muovisten ja muiden kantokassien maksuttoman jakelun kiellon avulla on saavutettu myönteisiä tuloksia monilla eri alueilla, minkä vuoksia kieltoa olisi harkittava (10).

29.

katsoo, että esitetty tällaisten välineiden käytön kannustaminen ei ole riittävä toimenpide, ja vaatii muuttamaan sen ehdotetussa direktiivissä jäsenvaltioiden velvollisuudeksi käyttää taloudellisia välineitä muovikassien kulutuksen vähentämiseksi ja sen varmistamiseksi, että kevyitä muovisia kantokasseja ei jaeta ilmaiseksi. Tämä velvollisuus voisi perustua myös pakkauksista ja pakkausjätteistä annetun direktiivin 15 artiklaan, jossa jo ennestään kannustetaan käyttämään yleisesti taloudellisia välineitä.

30.

korostaa, että taloudellisten välineiden soveltaminen olisi jätettävä sellaisten jäsenvaltioiden tai alueiden vastuulle, joilla on asianmukainen lainsäädäntävalta.

31.

korostaa, että seuraavat tuotesuunnitteluun liittyvät tekijät ovat välttämättömiä taloudellisten välineiden tehokkuuden takaamiseksi:

32.

katsoo, että velvollisuus ottaa käyttöön taloudellisia välineitä olisi ulotettava koskemaan pelkkien kevyiden kassien sijasta kaikkia muovisia kantokasseja, jotta voidaan kannustaa yleisesti muovisten kantokassien uudelleenkäytön lisäämiseen ja koska moninkertaisesti käytettäviä kantokasseja ei muutenkaan jaeta käytännössä tavallisesti ilmaiseksi. Alkuperäinen vähittäiskauppias voi kuitenkin korvata moninkertaisesti käytettävän kassin veloituksetta uudella.

33.

uskoo, että vapaaehtoiset valtakunnallisen tason hankkeet, vähittäiskauppiaiden takaisinottovelvollisuus mukaan luettuna, voivat auttaa siirtämään osan muovijätteen käsittelykustannuksista pois jätehuolto- ja ympäristöviranomaisilta koko arvoketjussa.

34.

korostaa taloudellisten välineiden tarjoamia mahdollisuuksia sellaisten verotulojen luomiseksi paikallis- ja alueyhteisöille, joita voitaisiin käyttää täytäntöönpanoon ja valvontaan liittyvien hallinnollisten kustannusten kattamiseen. Varoja voitaisiin myös kohdentaa nimenomaisesti roskien siivoamiseen liittyviin toimintoihin ja ympäristöhankkeisiin.

35.

pyytää uudelleen Euroopan komissiota tutkimaan, mikä on paras tapa soveltaa laajennettua tuottajavastuuta EU:ssa muovijätteen ehkäisemiseksi ja sen vaatiman jätehuollon järjestämiseksi (11).

36.

pyytää Euroopan komissiota harkitsemaan mahdollisuutta, että viittaukseen laajennettuun tuottajan vastuuseen lisättäisiin kustannusten täydellinen sisällyttäminen hintoihin ja että tällaisen muovijätteen käsittelystä aiheutuvat kustannukset ja myös roskaantumisen kustannukset siirrettäisiin jätteen käsittelijöinä toimivilta paikallis- ja alueviranomaistahoilta tuottajille.

37.

suhtautuu myönteisesti ympäristöasioista vastaavan komission jäsenen ehdotukseen ”Euroopan siivouspäivä” -aloitteesta, joka käynnistyy tänä vuonna.

38.

toteaa uudelleen tukevansa tätä aloitetta ja muita vastaavia aloitteita, joiden avulla tuodaan paremmin esille paikallis- ja alueviranomaisten kohtaamat haasteet ympäristön roskaantumisessa. Tämä on ennakkoedellytys käyttäytymisen muuttamiseksi siten, että jätteiden määrän lisääntymisestä aiheutuvia ympäristövaikutuksia voidaan vähentää ja että luonnonvaroja voidaan suojella.

39.

toteaa, että vaikka muoviroskan yhä laajamittaisempi kertyminen maapallon meriympäristöön on hälytysmerkki, on yleisesti tunnustettua, että suurin osa tästä hallitsemattomasta jätteen kaadosta tapahtui alun perin maissa. Muovikasseista aiheutuva roskaantuminen on väärin jokaisessa ympäristössä!

7.6.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 174/50

Esittelijä

Paul Lindquist (SE, EPP), Lidingön kaupunginjohtaja

Viiteasiakirja

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi direktiivien 2008/94/EY, 2009/38/EY, 2002/14/EY, 98/59/EY ja 2001/23/EY muuttamisesta merenkulkijoiden osalta

COM(2013) 798 final

1.

pitää tervetulleena komission aloitetta tarkistaa nykyisiä erityissäännöksiä siltä osin kuin on kyse tiettyjen työlainsäädännöllisten direktiivien soveltamisesta merenkulkijoihin ja suhtautuu ehdotettuun direktiiviin pääosin myönteisesti.

2.

toteaa, että toimivalla merenkulkuelinkeinolla ja toimivilla merenkulkijoiden työmarkkinoilla on suuri merkitys etenkin rannikon läheisyydessä sijaitseville alueille ja niillä asuville ihmisille.

3.

pitää erittäin tärkeänä, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 151 artiklaan liittyviä turvasäännöksiä sovelletaan mahdollisimman pitkälle samalla tavoin jäsenvaltioiden kaikkiin työntekijäryhmiin ja että pelisäännöt ovat EU:n alueella samat riippumatta siitä, missä jäsenvaltiossa toimintaa harjoitetaan.

4.

katsoo, että yksittäisen jäsenvaltion mahdollisuus poiketa EU:n lainsäädännöstä johtuvista työntekijöiden suojelua koskevista säännöksistä tulee pystyä perustelemaan kyseisen toiminnan erityisiin olosuhteisiin perustuvilla vahvoilla ja konkreettisesti todennetuilla syillä.

5.

on sitä mieltä, että vaatimuksella työntekijöiden yhdenvertaisesta kohtelusta tulee olla erityisen suuri painoarvo, kun on kyse Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetuista oikeuksista. Kuten komissio toteaa, näihin kuuluvat tiedottamista ja kuulemista koskeva oikeus sekä oikeus oikeudenmukaisiin työoloihin.

6.

katsoo, että tärkeä näkökohta arvioitaessa sitä, voidaanko nykyisenlaista poikkeusmahdollisuutta pitää perusteltuna, on sen selvittäminen, miten laajasti jäsenvaltiot ovat mahdollisuutta hyödyntäneet ja mitä vaikutuksia sillä on ollut merenkulkualaan mm. kilpailun kannalta niissä jäsenvaltioissa, jotka ovat panneet direktiivin täytäntöön siten, että säännöksiä sovelletaan myös merenkulkijoihin.

7.

toteaa, ettei yksikään jäsenvaltio ole ilmoittanut samojen sääntöjen soveltamisella merenkulkijoihin ja maissa toimiviin työntekijöihin olleen minkäänlaisia ilmeisiä kielteisiä vaikutuksia esimerkiksi ulosliputukseen tai yleisiin kustannuksiin. Jäsenvaltiot, jotka ovat päättäneet olla soveltamatta merenkulkijoihin poikkeusta nykyisiin direktiiveihin sisältyvistä, tiedottamista ja kuulemista sekä työntekijöiden suojelua koskevista säännöksistä, eivät myöskään ole viitanneet mihinkään kilpailuhaittoihin suhteessa niihin EU-maihin, jotka ovat soveltaneet yhtä tai useampaa poikkeusta.

8.

toteaa, että koska vain osa jäsenvaltioista on käyttänyt mahdollisuutta poikkeuksiin nykyisten direktiivien tiedottamista ja kuulemista koskevista säännöksistä, merenkulkualan työnantajia koskevat erilaiset säännöt sen mukaan, minkä jäsenvaltion lipun alla alus purjehtii.

9.

katsoo, että merenkulkualalla vallitsevat, maissa tapahtuvaan toimintaan verrattuna erityiset olosuhteet tulee yhä edelleen ottaa huomioon, etenkin kun jonkin työsuojelua koskevan pakollisen säännöksen täysimittainen soveltaminen on toiminnan erityisvaatimusten johdosta vaikeaa puhtaasti käytännön syistä tai kun tällaisen säännöksen soveltamisella on mahdollisia kielteisiä kilpailuvaikutuksia EU:ssa toimintaa harjoittaviin yrityksiin.

10.

viittaa Kansainvälisen työjärjestön ILO:n vuonna 2006 hyväksymään merenkulkualan yleissopimukseen, joka tuli voimaan 30. elokuuta 2013 ja jonka monet valtiot ovat jo ratifioineet. EU on direktiivillä 2009/13/EY pannut täytäntöön sopimuksen, jonka merenkulkualan työmarkkinaosapuolet ovat tehneet ILO:n yleissopimuksesta EU:n tasolla. Direktiivi merkitsee sitä, että merityölle on asetettu työoloja ja työsuhteen ehtoja koskeva vähimmäistaso maailmanlaajuisesti ja että merenkulkualalle on yleisesti ottaen luotu edellytykset yhteisille pelisäännöille. Direktiivit, joita komissio ehdottaa muutettaviksi, ovat kuitenkin yleissopimusta ankarampia ja sisältävät lisäksi työsuojelua koskevia säännöksiä.

11.

toteaa, että mahdollisuus soveltaa poikkeusta direktiivissä 2008/94/EY asetetuista suojasäännöksistä kalastajiin, joille palkka maksetaan erikseen, merkitsee sitä, että kyseinen työntekijäryhmä ei nauti samaa oikeutta palkkaturvaan kuin jäsenvaltion muut työntekijät. Komitea katsoo, ettei tällaista erityiskohtelua voida pitää perusteltuna toiminnan erityisten olosuhteiden perusteella ja että se tulee sen vuoksi lakkauttaa.

12.

toteaa, että työntekijän oikeus saada tietoa ja tulla kuulluksi kuuluu Euroopan unionin perusoikeuskirjan mukaan perusoikeuksiin. Komitea katsoo sen vuoksi, että on asetettava korkeat vaatimukset syille, joilla perustellaan mahdollisuutta jättää tietyt työntekijäryhmät niiden oikeuksien ulkopuolelle, jotka alan muilla työntekijöillä on EU:n lainsäädännön nojalla.

13.

yhtyy komission arvioon, jonka mukaan ei voida katsoa olevan olemassa käytännön esteitä, jotka sinänsä voisivat toimia perusteena sille, että merenkulkijoihin ei sovellettaisi samoja tiedottamista ja kuulemista koskevia sääntöjä kuin muihin, kun otetaan huomioon mm. viestintätekniikan alalla tapahtunut kehitys.

14.

yhtyy komission arvioon, jonka mukaan nykyisiin direktiiveihin sisältyvät poikkeusmahdollisuudet ja mahdollisuudet erityismääräyksiin tulee lakkauttaa merenkulkijoiden informoimisen ja kuulemisen osalta.

15.

katsoo, että yritysten luovutusten tai joukkovähentämisten yhteydessä työntekijöiden suojeluun pätevät erityisehdot, joiden perusteena ovat merenkulkualan erityispiirteet. Aluksilla käytävä kauppa muodostaa usein olennaisen osan itse toimintaa ja käytäntö kansainvälisillä markkinoilla on, että alukset ostetaan ja myydään ilman miehistöä.

16.

panee merkille työnantajapuolen ja useiden jäsenvaltioiden huomauttaneen, että direktiiveistä 2001/23/EY ja 98/95/EY johtuvien turvasäännösten pakollinen soveltaminen aiheuttaisi merenkulkualalle lisäkustannuksia sekä kilpailuhaittoja EU:n ulkopuolisiin yrityksiin nähden etenkin, kun on kyse toiminnan puitteissa tapahtuvasta aluksilla käytävästä kaupasta. On myös tuotu esiin, että turvasäännösten soveltamiseen liittyisi huomattavia vaikeuksia puhtaasti käytännön näkökulmasta.

17.

katsoo, että väitteisiin EU:ssa toimiville yrityksille aiheutuvasta kilpailuhaittariskistä on suhtauduttava vakavasti siitäkin huolimatta, että direktiivien turvasäännöksiä myös merenkulkijoihin soveltavat jäsenvaltiot eivät ole ilmoittaneet huomattavista kilpailuhaitoista. Kukin jäsenvaltio pystyy parhaiten arvioimaan yksittäisen säännöksen pakollisesta soveltamisesta aiheutuvat seuraukset merenkulkuelinkeinonsa käytäntöjen ja perinteiden perusteella.

18.

katsoo, että on edelleen jätettävä kulloisenkin jäsenvaltion tehtäväksi ratkaista vallitsevien alueellisten olosuhteiden pohjalta, tuleeko niitä turvasäännöksiä, joita on sovellettava yrityksen luovutuksen tai joukkovähentämisen yhteydessä tiedottamista ja kuulemista koskevan oikeuden ohella, soveltaa myös merenkulkijoihin ja, jos tulee, niin miten laajasti.

19.

yhtyy komission käsitykseen siitä, että direktiiveihin 2001/23/EY ja 98/95/EY sisältyvät mahdollisuudet poiketa säännöksistä tulee rajoittaa tilanteisiin, joissa yrityksen luovutuksessa on kyse pelkästään aluksen myynnistä tai joissa joukkovähentäminen johtuu tällaisesta yhden tai useamman aluksen tulevasta myynnistä. Työntekijöiden joukkovähentämistä koskevan direktiivin osalta komitea yhtyy niin ikään komission arvioon, että poikkeuksia tulee voida soveltaa pelkästään ns. varoajan pituuteen.

20.

suhtautuu epäillen direktiiviin 98/95/EY ehdotettuun muutokseen siltä osin kuin on kyse viittauksesta direktiivin 2001/23/EY mukaiseen luovutuksen käsitteeseen. Komitean mielestä ei ole perustetta sille, että mahdollisuus poikkeukseen direktiivissä 98/95/EY säädetystä varoajasta riippuisi siitä, muodostaako aluksen myynti yrityksen luovutuksen direktiivissä 2001/23/EY tarkoitetussa merkityksessä. Säännösten soveltaminen tähän tapaan aiheuttaisi lisäksi huomattavaa oikeudellista epävarmuutta, sillä usein on vaikea etukäteen arvioida, onko kyse direktiivissä 2001/23/EY tarkoitetusta yrityksen luovutuksesta vai ei.

21.

panee merkille ehdotetun direktiivin 8 artiklassa säädetyn verrattain pitkän siirtymäkauden. Kun otetaan huomioon, että ehdotus koskee Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustettujen, työntekijöiden suojelua koskevien säännösten soveltamista, on ehdotuksen jatkokäsittelyssä harkittava mahdollisuutta lyhentää siirtymäkautta.

22.

toteaa, että direktiiveillä, joita komission ehdotus koskee, pyritään yhdenmukaistamaan tiettyjä työntekijöiden suojelua koskevia sääntöjä EU:n alueella ja luomaan unionissa toimiville yrityksille edellytykset tasapuoliseen kilpailuun. Direktiiveihin voidaan tehdä muutoksia ainoastaan EU:n tasolla. Komitea katsoo, että ehdotetut muutokset ovat toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaisia.