ISSN 1977-1053

Euroopan unionin

virallinen lehti

C 151
European flag  

Suomenkielinen laitos

Tiedonantoja ja ilmoituksia

57. vuosikerta
19. toukokuu 2014

Ilmoitusnumero

Sisältö

Sivu

 

IV   Tiedotteet

 

EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN, ELINTEN, TOIMISTOJEN JA VIRASTOJEN TIEDOTTEET

 

Euroopan unionin tuomioistuin

2014/C 151/01

Euroopan unionin tuomioistuimen viimeisin julkaisu Euroopan unionin virallisessa lehdessäEUVL C 142, 12.5.2014

1

 

V   Ilmoitukset

 

TUOMIOISTUINKÄSITTELYYN LIITTYVÄT MENETTELYT

 

Unionin Tuomioistuin

2014/C 151/02

Asia C-314/12: Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 27.3.2014 (Oberster Gerichtshofin (Itävalta) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) – UPC Telekabel Wien GmbH v. Constantin Film Verleih GmbH ja Wega Filmproduktionsgesellschaft GmbH (Ennakkoratkaisupyyntö — Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen — Tekijänoikeus ja lähioikeudet — Tietoyhteiskunta — Direktiivi 2001/29/EY — Internetsivusto, jolla yleisön saataviin saatetaan elokuvateoksia ilman tekijänoikeuden lähioikeuden haltijoiden suostumusta — 8 artiklan 3 kohta — Käsite välittäjät, joiden palveluita kolmas osapuoli käyttää tekijänoikeuden tai lähioikeuden loukkaamiseen — Internetyhteyden tarjoaja — Internetyhteyden tarjoajalle osoitettu määräys, jolla tätä kielletään antamasta asiakkailleen pääsyä tietylle internetsivustolle — Perusoikeuksien punninta)

2

2014/C 151/03

Asia C-530/12 P: Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 27.3.2014 – Valittajana sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) ja muuna osapuolena National Lottery Commission (Muutoksenhaku — Yhteisön tavaramerkki — Asetus (EY) N:o 40/94 — 52 artiklan 2 kohdan c alakohta — Kansallisella oikeudella suojattuun aikaisempaan tekijänoikeuteen perustuva mitättömyysvaatimus — Kansallisen oikeuden soveltaminen SMHV:ssa — Unionin tuomioistuinten tehtävät)

3

2014/C 151/04

Asia C-565/12: Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 27.3.2014 (Tribunal d’instance d’Orléansin (Ranska) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) – LCL Le Crédit Lyonnais, SA v. Fesih Kalhan (Kuluttajansuoja — Kulutusluottosopimukset — Direktiivi 2008/48/EY — 8 ja 23 artikla — Luotonantajan velvollisuus tarkistaa ennen sopimuksen tekemistä luotonottajan luottokelpoisuus — Kansallinen säännös, jossa asetetaan velvollisuus hakea tietoja tietokannasta — Sopimukseen perustuvien korkojen menettäminen siinä tapauksessa, että tällainen velvollisuus on laiminlyöty — Seuraamuksen tehokkuus, oikeasuhteisuus ja varoittavuus)

4

2014/C 151/05

Asia C-612/12 P: Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 27.3.2014 – Valittajana Ballast Nedam NV ja muuna osapuolena Euroopan komissio (Muutoksenhaku — Kilpailu — Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt — Tienpäällystebitumin markkinat Alankomaissa — Tienpäällystebitumin bruttohinnan vahvistaminen — Tienrakentajille myönnettävän alennuksen vahvistaminen — Asetus (EY) N:o 1/2003 — 27 artikla — Puolustautumisoikeudet — Sakon alentaminen)

4

2014/C 151/06

Asia C-17/13: Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 27.3.2014 (Consiglio di Staton (Italia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) – Alpina River Cruises GmbH ja Nicko Tours GmbH v. Ministero delle infrastrutture e dei trasporti – Capitaneria di Porto di Chioggia (Meriliikenne — Asetus (ETY) N:o 3577/92 — Meriliikenteen kabotaasin käsite — Risteilypalvelut — Risteily Venetsian laguunissa, Italian aluemerellä ja Po-joella — Sama lähtö- ja tulosatama)

5

2014/C 151/07

Asia C-151/13: Unionin tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 27.3.2014 (Cour administrative d’appel de Versailles’n esittämä ennakkoratkaisupyyntö) – Le Rayon d’Or SARL v. Ministre de l’Économie et des Finances (Ennakkoratkaisupyyntö — Verotus — Arvonlisävero — Soveltamisala — Veron perusteen määrittäminen — Hintaan suoraan liittyvän tuen käsite — Kansallisen sairausvakuutuskassan maksama kiinteämääräinen maksu ulkopuolista apua tarvitsevien vanhusten asumispalveluja tuottaville laitoksille)

6

2014/C 151/08

Asia C-265/13: Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 27.3.2014 (Juzgado de lo Social no 2 deTerrassan (Espanja) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) – Emiliano Torralbo Marcos v. Korota S.A. ja Fondo de Garantía Salarial (Ennakkoratkaisupyyntö — Euroopan unionin perusoikeuskirja — 47 artikla — Oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin — Oikeudenkäyntimaksut haettaessa muutosta sosiaalioikeudellisessa asiassa — Unionin oikeuden soveltamatta jättäminen — Unionin oikeuden soveltamisala — Unionin tuomioistuimen toimivallan puuttuminen)

7

2014/C 151/09

Asia C-300/13: Unionin tuomioistuimen tuomio (seitsemäs jaosto) 27.3.2014 (Tribunal Superior de Justicia de la Comunidad Valencianan (Espanja) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) – Ayuntamiento de Benferri v. Consejería de Infraestructuras y Transporte ja Iberdrola Distribución Eléctrica SAU (Ennakkoratkaisupyyntö — Direktiivi 85/337/ETY — Tiettyjen hankkeiden ympäristövaikutusten arviointi — Eräiden maanpäällisten voimajohtojen rakentaminen — Muuntoaseman laajennus — Hankkeen ympäristövaikutusten arvioinnin tekemättä jättäminen)

7

2014/C 151/10

Asia C-322/13: Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 27.3.2014 (Landesgericht Bozenin (Italia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) – Ulrike Elfriede Grauel Rüffer v. Katerina Pokorná (Unionin kansalaisuus — Syrjintäkiellon periaate — Siviilioikeudenkäynneissä noudatettava kieliä koskeva järjestelmä)

8

2014/C 151/11

Asia C-64/14 P: Valitus, jonka Sven A. von Storch ym. on tehnyt 7.2.2014 unionin yleisen tuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa T-492/12, Sven A. von Storch ym. v. Euroopan keskuspankki, 10.12.2013 antamasta määräyksestä

9

2014/C 151/12

Asia C-76/14: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Curtea de Apel Braşov (Romania) on esittänyt 12.2.2014 – Mihai Manea v. Instituția Prefectului – județul Brașov – Serviciul Public Comunitar Regim de Permise de Conducere și Inmatriculare a Vehiculelor

10

2014/C 151/13

Asia C-80/14: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Court of Appeal (England & Wales) (Civil Division) (Yhdistynyt kuningaskunta) on esittänyt 14.2.2014 – Union of Shop, Distributive and Allied Workers (USDAW) ja B. Wilson v. WW Realisation 1 Ltd, selvitystilassa, Ethel Austin Ltd ja Secretary of State for Business, Innovation and Skills

10

2014/C 151/14

Asia C-85/14: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka College van Beroep voor het Bedrijfsleven (Alankomaat) on esittänyt 18.2.2014 – KPN BV v. Autoriteit Consument en Markt (ACM), muut osapuolet: UPC Nederland BV ym.

11

2014/C 151/15

Asia C-90/14: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Juzgado de Primera Instancia no 1 de Miranda de Ebro (Espanja) on esittänyt 24.2.2014 – Banco Grupo Cajatres, S.A. v. María Mercedes Manjón Pinilla ja Comunidad Hereditaria formada al fallecimiento de D. M.A. Viana Gordejuela

12

2014/C 151/16

Asia C-93/14: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Audiencia Provincial de Navarra (Espanja) on esittänyt 26.2.2014 – Miguel Angel Zurbano Belaza ja Antonia Artieda Soria v. Banco Bilbao Vizcaya Argentaria, S.A.

13

2014/C 151/17

Asia C-117/14: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Juzgado de lo Social no 23 de Madrid (Espanja) on esittänyt 11.3.2014 – Grima Janet Nisttauz Poclava v. Jose María Ariza Toledano (Taberna del Marqués)

14

2014/C 151/18

Asia C-123/14: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Administrativen sad – Varna (Bulgaria) on esittänyt 14.3.2014 – Itales OOD v. Direktor na Direktsia Obzhalvane i upravlenie na izpalnenieto – grad Varna pri Tsentralno Upravlenie na Natsionalnata Agentsia za Prihodite

14

2014/C 151/19

Asia C-129/14: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Oberlandesgericht Nürnberg (Saksa) on esittänyt 20.3.2014 – Rikosoikeudenkäynti Zoran Spasicia vastaan

15

 

Unionin yleinen tuomioistuin

2014/C 151/20

Asia T-56/09 ja T-73/09: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 27.3.2014 – Saint-Gobain Glass France ym. v. komissio (Kilpailu — Kartellit — Euroopan autolasimarkkinat — Päätös, jossa on todettu EY 81 artiklan rikkominen — Markkinoiden jakamista koskevat sopimukset ja kaupallisesti arkaluonteisten tietojen vaihtaminen — Asetus (EY) N:oo 1/2003 — Lainvastaisuusväite — Sakot — Suuntaviivojen takautuva soveltaminen vuoden 2006 sakkojen määrittämiseksi — Myyntiarvot — Uusiminen — Sakon lisämäärä — Kilpailusääntöjen rikkomisesta vastuuseen joutuminen — Sakon enimmäismäärä — Konsernin konsolidoitu liikevaihto)

16

2014/C 151/21

Asia T-117/10: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 28.3.2014 – Italia v. komissio (Euroopan aluekehitysrahasto — Taloudellisen tuen alentaminen — Tavoitetta nro 1 koskeva Puglian (Italia) alueellinen toimintasuunnitelma 2000 – 2006 — Hallinto- tai valvontajärjestelmissä olevat vakavat puutteet, jotka saattavat johtaa järjestelmällisiin väärinkäytöksiin — Kumppanuusperiaate — Oikeasuhteisuus — Asetuksen (EY) N:o 1260/1999 39 artiklan 3 kohdan b alakohta — Asetuksen (EY) N:o 438/2001 4, 8, 9 ja 10 artikla — Perusteluvelvollisuus — Toimivallan puuttuminen)

17

2014/C 151/22

Asia T-47/12: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 27.3.2014 – Intesa Sanpaolo v. SMHV – equinet Bank (EQUITER) (Yhteisön tavaramerkki — Väitemenettely — Hakemus kuviomerkin EQUITER rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi — Aikaisempi yhteisön tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki EQUINET — Suhteellinen hylkäysperuste — Aikaisemman tavaramerkin tosiasiallinen käyttö — Asetuksen (EY) N:o 207/2009 42 artiklan 2 kohta — Perusteluvelvollisuus)

17

2014/C 151/23

Asia T-133/12: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 2.4.2014 – Ben Ali v. neuvosto (Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka — Tunisian tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvat rajoittavat toimenpiteet — Varojen jäädyttäminen — Oikeudellinen perusta — Omaisuudensuoja — Perusoikeuskirjan 17 artiklan 1 kohta — Kumoamisen ajalliset vaikutukset — Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu — Aineellisen vahingon puuttuminen)

18

2014/C 151/24

Asia T-554/12: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 27.3.2014 – Oracle America v. SMHV – Aava Mobile (AAVA MOBILE) (Yhteisön tavaramerkki — Väitemenettely — Hakemus sanamerkin AAVA MOBILE rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi — Aikaisempi yhteisön tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki JAVA — Suhteellinen hylkäysperuste — Sekaannusvaaraa ei ole — Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta — Vaaraa mielleyhtymästä ei ole — Merkkien välinen yhteys — Tunnettuus — Merkit eivät ole samankaltaisia — Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 5 kohta)

19

2014/C 151/25

Asia T-347/13: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 25.3.2014 – Hawe Hydraulik v. SMHV – HaWi Energietechnik (HAWI) (Yhteisön tavaramerkki — Väitemenettely — Rekisteröintihakemuksen peruuttaminen — Lausunnon antamisen raukeaminen)

19

2014/C 151/26

Asia T-690/13: Kanne 31.12.2013 – Invivo v. OLAF

20

2014/C 151/27

Asia T-91/14: Kanne 10.2.2014 – Schniga v. CPVO – Brookfield New Zealand (Gala Schnitzer)

20

2014/C 151/28

Asia T-92/14: Kanne 10.2.2014 – Schniga v. CPVO – Elaris (Gala Schnitzer)

21

2014/C 151/29

Asia T-104/14 P: Valitus, jonka Euroopan komissio on tehnyt 17.2.2014 virkamiestuomioistuimen asiassa F-130/11, Verile ja Gjergji v. komissio, 11.12.2013 antamasta tuomiosta

22

2014/C 151/30

Asia T-117/14: Kanne 17.2.2014 – Cargill v. neuvosto

23

2014/C 151/31

Asia T-118/14: Kanne 17.2.2014 – LDC Argentina v. neuvosto

23

2014/C 151/32

Asia T-119/14: Kanne 18.2.2014 – Carbio v. neuvosto

24

2014/C 151/33

Asia T-128/14: Kanne 21.2.2014 – Daimler v. komissio

25

2014/C 151/34

Asia T-139/14: Kanne 19.2.2014 – PT Wilmar Bioenergi Indonesia ja PT Wilmar Nabati Indonesia v. neuvosto

26

2014/C 151/35

Asia T-169/14: Kanne 17.3.2014 – Ferring v. SMHV – Kora Corporation (Koragel)

28

2014/C 151/36

Asia T-171/14: Kanne 20.3.2014 – Léon Van Parys v. komissio

28

2014/C 151/37

Asia T-181/14: Kanne 20.3.2014 – Nürburgring v. SMHV – Biedermann (Nordschleife)

29

2014/C 151/38

Asia T-187/14: Kanne 20.3.2014 – Sonova Holding v. SMHV

30

2014/C 151/39

Asia T-188/14: Kanne 20.3.2014 – Grundig Multimedia v. SMHV (GentleCare)

30

2014/C 151/40

Asia T-191/14: Kanne 21.3.2014 – Lubrizol France v. neuvosto

31

2014/C 151/41

Asia T-193/14: Kanne 21.3.2014 – Cristiano di Thiene v. SMHV – Nautica Apparel (AERONAUTICA)

32

2014/C 151/42

Asia T-194/14: Kanne 20.3.2014 – Bristol Global v. SMHV – Bridgestone (AEROSTONE)

33

2014/C 151/43

Asia T-196/14: Kanne 24.3.2014 – Swedish Match North Europe v. SMHV – Skruf Snus (nuuskarasiat)

33

2014/C 151/44

Asia T-209/14: Kanne 31.3.2014 – Bopp v. SMHV (vihreällä reunustettu kahdeksankulmio)

34

2014/C 151/45

Asia T-542/13: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 25.3.2014 – Alankomaat v. komissio

35

FI

 

IV Tiedotteet

EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN, ELINTEN, TOIMISTOJEN JA VIRASTOJEN TIEDOTTEET

Euroopan unionin tuomioistuin

19.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 151/1

2014/C 151/01

Euroopan unionin tuomioistuimen viimeisin julkaisu Euroopan unionin virallisessa lehdessä

EUVL C 142, 12.5.2014

Luettelo aiemmista julkaisuista

EUVL C 135, 5.5.2014

EUVL C 129, 28.4.2014

EUVL C 112, 14.4.2014

EUVL C 102, 7.4.2014

EUVL C 93, 29.3.2014

EUVL C 85, 22.3.2014

Nämä tekstit ovat saatavilla:

EUR-Lex: http://eur-lex.europa.eu

V Ilmoitukset

TUOMIOISTUINKÄSITTELYYN LIITTYVÄT MENETTELYT

Unionin Tuomioistuin

19.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 151/2

Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 27.3.2014 (Oberster Gerichtshofin (Itävalta) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) – UPC Telekabel Wien GmbH v. Constantin Film Verleih GmbH ja Wega Filmproduktionsgesellschaft GmbH

(Asia C-314/12) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen - Tekijänoikeus ja lähioikeudet - Tietoyhteiskunta - Direktiivi 2001/29/EY - Internetsivusto, jolla yleisön saataviin saatetaan elokuvateoksia ilman tekijänoikeuden lähioikeuden haltijoiden suostumusta - 8 artiklan 3 kohta - Käsite ”välittäjät, joiden palveluita kolmas osapuoli käyttää tekijänoikeuden tai lähioikeuden loukkaamiseen” - Internetyhteyden tarjoaja - Internetyhteyden tarjoajalle osoitettu määräys, jolla tätä kielletään antamasta asiakkailleen pääsyä tietylle internetsivustolle - Perusoikeuksien punninta))

2014/C 151/02

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Oberster Gerichtshof

Pääasian asianosaiset

Kantaja: UPC Telekabel Wien GmbH

Vastaajat: Constantin Film Verleih GmbH ja Wega Filmproduktionsgesellschaft GmbH

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö – Oberster Gerichtshof – Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY (EYVL L 167, s. 10) 3 artiklan 2 kohdan, 5 artiklan 1 kohdan ja 2 kohdan b alakohdan sekä 8 artiklan 3 kohdan tulkinta – Internet-sivusto, josta elokuvia voidaan ladata lainvastaisesti – Erään tällaisen elokuvan tekijänoikeuksien haltijan oikeus vaatia internetyhteyden tarjoajaa estämään asiakkaidensa pääsy tälle nimenomaiselle sivustolle – Estotoimenpiteiden toteutettavuus ja oikeasuhteisuus

Tuomiolauselma

1)

Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY 8 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että henkilö, joka saattaa ilman oikeudenhaltijan lupaa suojattua aineistoa yleisön saataviin internetsivustolla kyseisen direktiivin 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla, käyttää tuohon aineistoon tutustuvien henkilöiden internetyhteyden tarjoajan, jota on pidettävä direktiivin 2001/29 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuna välittäjänä, palveluja.

2)

Unionin oikeudessa tunnustettuja perusoikeuksia on tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä sille, että internetyhteyden tarjoajaa kielletään tuomioistuimen antamalla määräyksellä tarjoamasta asiakkailleen pääsyä internetsivustolle, jolle on ladattu suojattua aineistoa ilman oikeudenhaltijoiden lupaa, kun kyseisessä määräyksessä ei täsmennetä, mihin toimenpiteisiin internetyhteyden tarjoajan on ryhdyttävä, ja kun internetyhteyden tarjoaja voi välttyä mainitun kiellon rikkomisesta määrättäviltä uhkasakoilta osoittamalla toteuttaneensa kaikki toimenpiteet, joita siltä voidaan kohtuudella edellyttää, sillä edellytyksellä kuitenkin, että yhtäältä toteutetuilla toimenpiteillä ei tarpeettomasti evätä internetin käyttäjiltä mahdollisuutta saada laillisesti saataviinsa käytettävissä olevia tietoja ja että toisaalta kyseisillä toimenpiteillä estetään luvaton tutustuminen suojattuun aineistoon tai ainakin huomattavasti vaikeutetaan tutustumista ja merkittävästi vähennetään sen houkuttelevuutta, että saman määräyksen adressaatin palveluihin turvautuvat internetin käyttäjät tutustuvat kyseiseen niiden saataviin immateriaalioikeuksien vastaisesti saatettuun aineistoon, mikä kansallisten viranomaisten ja tuomioistuimien on tarkastettava.

(1)  EUVL C 303, 6.10.2012.

19.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 151/3

Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 27.3.2014 – Valittajana sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) ja muuna osapuolena National Lottery Commission

(Asia C-530/12 P) (1)

((Muutoksenhaku - Yhteisön tavaramerkki - Asetus (EY) N:o 40/94 - 52 artiklan 2 kohdan c alakohta - Kansallisella oikeudella suojattuun aikaisempaan tekijänoikeuteen perustuva mitättömyysvaatimus - Kansallisen oikeuden soveltaminen SMHV:ssa - Unionin tuomioistuinten tehtävät))

2014/C 151/03

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamiehet: P. Bullock ja F. Mattina)

Muu osapuoli: National Lottery Commission (edustajat: advocate R. Cardas ja barrister B. Brandreth)

Oikeudenkäynnin kohde

Valitus unionin yleisen tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) asiassa T-404/10, National Lottery Commission vastaan SMHV, 13.9.2012 antamasta tuomiosta, jolla unionin yleinen tuomioistuin kumosi sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (SMHV) ensimmäisen valituslautakunnan 9.6.2010 tekemän päätöksen R 1028/2009-1 hylätä valitus, joka oli tehty mitättömyysosaston päätöksestä hyväksyä mitättömyysvaatimus, jonka Mediatek Italia ja Giuseppe De Grégorio olivat esittäneet – Yhteisön tavaramerkiksi rekisteröity kuviomerkki, joka esittää kättä, jonka kaksi sormea on ristissä, sekä hymyileviä kasvoja – Asetuksen (EY) N:o 207/2009 53 artiklan 2 kohdan c alakohta – Kansallisella oikeudella suojatun aikaisemman tekijänoikeuden olemassaolo – Todistustaakka – Kansallisen oikeuden soveltaminen SMHV:ssa

Tuomiolauselma

1)

Unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-404/10, National Lottery Commission vastaan SMHV – Mediatek Italia ja De Gregorio (Käden kuva), 13.9.2012 antama tuomio kumotaan.

2)

Asia palautetaan unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta tämä lausuu siitä, onko kanne perusteltu.

3)

Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

(1)  EUVL C 26, 26.1.2013.

19.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 151/4

Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 27.3.2014 (Tribunal d’instance d’Orléansin (Ranska) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) – LCL Le Crédit Lyonnais, SA v. Fesih Kalhan

(Asia C-565/12) (1)

((Kuluttajansuoja - Kulutusluottosopimukset - Direktiivi 2008/48/EY - 8 ja 23 artikla - Luotonantajan velvollisuus tarkistaa ennen sopimuksen tekemistä luotonottajan luottokelpoisuus - Kansallinen säännös, jossa asetetaan velvollisuus hakea tietoja tietokannasta - Sopimukseen perustuvien korkojen menettäminen siinä tapauksessa, että tällainen velvollisuus on laiminlyöty - Seuraamuksen tehokkuus, oikeasuhteisuus ja varoittavuus))

2014/C 151/04

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal d’instance d’Orléans

Pääasian asianosaiset

Kantaja: LCL Le Crédit Lyonnais SA

Vastaaja: Fesih Kalhan

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö – Tribunal d’instance d’Orléans – Kulutusluottosopimuksista ja neuvoston direktiivin 87/102/ETY kumoamisesta 23.4.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/48/EY (EUVL L 133, s. 66) 23 artiklan tulkinta kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY (EYVL L 95, s. 29) valossa – Luottolaitoksen velvollisuus tarkistaa luotonottajan luottokelpoisuus – Vaatimus, jonka mukaan luotonantajalle kyseisen velvollisuuden laiminlyönnistä määrättävien seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia – Sopimukseen perustuvien korkojen perimistä koskevan oikeuden menettäminen – Kysymys siitä, onko sallittua pysyttää luotonantajan oikeus periä suoraan lain nojalla laillisia, korotettuja korkoja

Tuomiolauselma

Kulutusluottosopimuksista ja neuvoston direktiivin 87/102/ETY kumoamisesta 23.4.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/48/EY 23 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä sellaisen kansallisen seuraamusjärjestelmän soveltamiselle, jonka mukaan siinä tapauksessa, että luotonantaja laiminlyö sopimuksen tekemistä edeltävän velvollisuutensa arvioida luotonottajan luottokelpoisuus hakemalla tietoja asianmukaisesta tietokannasta, luotonantaja menettää oikeutensa sopimukseen perustuviin korkoihin mutta voi periä suoraan lain nojalla laillisia korkoja, joita koskeva maksuvelvollisuus syntyy sellaisen tuomioistuinratkaisun antamisesta alkaen, jolla kyseinen luotonottaja velvoitetaan maksamaan jäljellä olevat määrät, ja joita lisäksi korotetaan viidellä prosenttiyksiköllä, jos luotonottaja ei ole maksanut velkaansa kahden kuukauden kuluessa kyseisen tuomioistuinratkaisun antamisesta, kun ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että pääasian kaltaisessa tapauksessa, jossa on kyse jäljellä olevan lainan pääoman erääntymisestä välittömästi maksettavaksi luotonottajan maksun laiminlyömisen takia, määrät, jotka luotonantaja voi tosiasiallisesti periä korkojen menettämistä koskevan seuraamuksen soveltamisen seurauksena, eivät ole huomattavasti alhaisempia kuin määrät, jotka luotonantaja voisi periä, jos se olisi noudattanut velvollisuuttaan tarkistaa luotonottajan luottokelpoisuus.

(1)  EUVL C 38, 9.2.2013.

19.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 151/4

Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 27.3.2014 – Valittajana Ballast Nedam NV ja muuna osapuolena Euroopan komissio

(Asia C-612/12 P) (1)

((Muutoksenhaku - Kilpailu - Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt - Tienpäällystebitumin markkinat Alankomaissa - Tienpäällystebitumin bruttohinnan vahvistaminen - Tienrakentajille myönnettävän alennuksen vahvistaminen - Asetus (EY) N:o 1/2003 - 27 artikla - Puolustautumisoikeudet - Sakon alentaminen))

2014/C 151/05

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asianosaiset

Valittaja: Ballast Nedam NV (edustajat: advocaat A. Bosman ja advocaat E. Oude Elferink)

Muu osapuoli: Euroopan komissio (asiamiehet: F. Ronkes Agerbeek ja P. Van Nuffel, avustajanaan avocat F. Tuytschaever)

Oikeudenkäynnin kohde

Valitus unionin yleisen tuomioistuimen (kuudes jaosto) asiassa T-361/06, Ballast Nedam vastaan komissio, 27.9.2012 antamasta tuomiosta, jossa unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi kanteen, jossa vaadittiin ensisijaisesti [EY] 81 artiklan mukaisesta menettelystä (asia N:o COMP/F/38.456 – Bitumi (Alankomaat)) 13.9.2006 tehdyn komission päätöksen K(2006) 4090 lopullinen kumoamista kantajaa koskevilta osin ja toissijaisesti yhtäältä mainitun päätöksen kumoamista osittain siltä osin kuin siinä vahvistetaan kilpailusääntöjen rikkomisen kesto kantajan osalta ja toisaalta kantajalle määrätyn sakon määrän alentamista.

Tuomiolauselma

1)

Tuomio Ballast Nedam vastaan komissio (T-361/06) kumotaan siltä osin kuin siinä hylätään Ballast Nedam NV:n kanneperuste, joka koskee [EY 81] ja [EY 82] artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 27 artiklan 1 kohdan rikkomista ja puolustautumisoikeuksien loukkaamista sen hallinnollisen menettelyn aikana, joka johti [EY 81] artiklan mukaisesta menettelystä 13.9.2006 tehtyyn komission päätökseen K(2006) 4090 lopullinen (asia COMP/F/38.456 – Bitumi (Alankomaat)).

2)

Päätöksen K(2006) 4090 lopullinen 1 artiklan a alakohta kumotaan siltä osin kuin se koskee EY 81 artiklan rikkomista, johon Ballast Nedam NV on syyllistynyt ajanjaksolla 21.6.1996–30.9.2000.

3)

Päätöksen K(2006) 4090 lopullinen 2 artiklan a alakohta kumotaan siltä osin kuin siinä vahvistetaan Ballast Nedam NV:n maksettavan sakon määräksi 4,65 miljoonaa euroa.

4)

Ballast Nedam NV:lle päätöksen K(2006) 4090 lopullinen 2 artiklan a alakohdassa yhteisvastuullisesti määrätyn sakon määräksi vahvistetaan 3,45 miljoonaa euroa.

5)

Euroopan komissio vastaa kaikista tästä valituksesta aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista.

6)

Kukin asianosainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, jotka liittyvät asian käsittelyyn ensimmäisessä oikeusasteessa.

(1)  EUVL C 71, 9.3.2013.

19.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 151/5

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 27.3.2014 (Consiglio di Staton (Italia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) – Alpina River Cruises GmbH ja Nicko Tours GmbH v. Ministero delle infrastrutture e dei trasporti – Capitaneria di Porto di Chioggia

(Asia C-17/13) (1)

((Meriliikenne - Asetus (ETY) N:o 3577/92 - Meriliikenteen kabotaasin käsite - Risteilypalvelut - Risteily Venetsian laguunissa, Italian aluemerellä ja Po-joella - Sama lähtö- ja tulosatama))

2014/C 151/06

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Consiglio di Stato

Pääasian asianosaiset

Valittajat: Alpina River Cruises GmbH ja Nicko Tours GmbH

Vastapuoli: Ministero delle infrastrutture e dei trasporti – Capitaneria di Porto di Chioggia

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö – Consiglio di Stato – Palvelujen tarjoamisen vapauden periaatteen soveltamisesta meriliikenteeseen jäsenvaltioissa (meriliikenteen kabotaasi) 7.12.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3577/92 (EYVL L 364, s. 7) 2 artiklan tulkinta – Soveltamisala – Meriliikenteen kabotaasin käsite – Risteilypalvelu – Matkustajat lähtevät satamasta ja saapuvat samaan satamaan poikettuaan muissa satamissa

Tuomiolauselma

Meriliikenteen palvelu, jossa on kyse risteilystä, joka alkaa jäsenvaltion, jossa se toteutetaan, satamasta ja päättyy samaan satamaan samoine matkustajineen, kuuluu palvelujen tarjoamisen vapauden periaatteen soveltamisesta meriliikenteeseen jäsenvaltioissa (meriliikenteen kabotaasi) 7.12.1992 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 3577/92 tarkoitettuun meriliikenteen kabotaasin käsitteeseen.

(1)  EUVL C 86, 23.3.2013.

19.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 151/6

Unionin tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 27.3.2014 (Cour administrative d’appel de Versailles’n esittämä ennakkoratkaisupyyntö) – Le Rayon d’Or SARL v. Ministre de l’Économie et des Finances

(Asia C-151/13) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Verotus - Arvonlisävero - Soveltamisala - Veron perusteen määrittäminen - Hintaan suoraan liittyvän tuen käsite - Kansallisen sairausvakuutuskassan maksama kiinteämääräinen maksu ulkopuolista apua tarvitsevien vanhusten asumispalveluja tuottaville laitoksille))

2014/C 151/07

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Cour administrative d’appel de Versailles

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Le Rayon d’Or SARL

Vastaaja: Ministre de l’Économie et des Finances

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö – Cour administrative d’appel de Versailles – Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta – yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste – 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/338/ETY (EYVL L 145, s. 1.) 11 artiklan A kohdan 1 alakohdan a alakohdan, joka on otettu yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (EUVL L 347, s. 1) 73 artiklaan, tulkinta – Arvonlisäveron soveltamisala – Hoitopalvelujen hintaan suoraan liittyvä tuki – Sellaisen kiinteämääräisen maksun sisällyttäminen siihen, jonka sairausvakuutuskassat maksavat ulkopuolista apua tarvitsevien vanhusten asumispalveluja tuottaville laitoksille

Tuomiolauselma

Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta – yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste – 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY 11 artiklan A kohdan 1 alakohdan a alakohtaa ja yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY 73 artiklaa on tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevan hoitopalvelujen kiinteämääräisen maksun kaltainen kiinteämääräinen maksu on vastike EHPAD:n asukkaittensa hyväksi vastikkeellisesti suorittamasta hoitopalvelusta ja kuuluu tällä perusteella arvonlisäveron soveltamisalaan.

(1)  EUVL C 171, 15.6.2013.

19.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 151/7

Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 27.3.2014 (Juzgado de lo Social no 2 deTerrassan (Espanja) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) – Emiliano Torralbo Marcos v. Korota S.A. ja Fondo de Garantía Salarial

(Asia C-265/13) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Euroopan unionin perusoikeuskirja - 47 artikla - Oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin - Oikeudenkäyntimaksut haettaessa muutosta sosiaalioikeudellisessa asiassa - Unionin oikeuden soveltamatta jättäminen - Unionin oikeuden soveltamisala - Unionin tuomioistuimen toimivallan puuttuminen))

2014/C 151/08

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Juzgado de lo Social no 2 deTerrassa

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Emiliano Torralbo Marcos

Vastapuolet: Korota S.A. ja Fondo de Garantía Salarial

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö – Juzgado de lo Social no 2 de Terrassa – Euroopan unionin perusoikeuskirjan (EYVL 2000, C 364, s. 1) 47 artiklan ja työntekijöiden suojasta työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa 22.10.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/94/EY (kodifioitu toisinto) (EUVL L 283, s. 36) tulkinta – Oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan – Kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan kanteen vireillepano edellyttää oikeudenkäyntimaksujen maksamista – Kansallisen tuomioistuimen, jonka käsiteltäväksi asia on saatettu, toimivalta – Soveltaminen sosiaalipolitiikan alalla – Työnantajien maksukyvyttömyys

Tuomiolauselma

Unionin tuomioistuin ei ole toimivaltainen vastaamaan Juzgado de lo Social no 2 de Terrassan (Espanja) ennakkoratkaisukysymyksiin.

(1)  EUVL C 207, 20.7.2013.

19.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 151/7

Unionin tuomioistuimen tuomio (seitsemäs jaosto) 27.3.2014 (Tribunal Superior de Justicia de la Comunidad Valencianan (Espanja) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) – Ayuntamiento de Benferri v. Consejería de Infraestructuras y Transporte ja Iberdrola Distribución Eléctrica SAU

(Asia C-300/13) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Direktiivi 85/337/ETY - Tiettyjen hankkeiden ympäristövaikutusten arviointi - Eräiden maanpäällisten voimajohtojen rakentaminen - Muuntoaseman laajennus - Hankkeen ympäristövaikutusten arvioinnin tekemättä jättäminen))

2014/C 151/09

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal Superior de Justicia de la Comunidad Valenciana

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Ayuntamiento de Benferri

Vastaajat: Consejería de Infraestructuras y Transporte ja Iberdrola Distribución Eléctrica SAU

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö – Tribunal Superior de Justicia de la Comunidad Valenciana – Tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 27.6.1985 annetun neuvoston direktiivin 85/337/ETY (EYVL L 175, s. 40), sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 97/11/EY (EYVL L 73, s. 5), liitteessä I olevan 20 kohdan ja liitteessä II olevan 3 kohdan b alakohdan tulkinta – Jännitteeltään vähintään 220 kV:n ja pituudeltaan yli 15 km:n mittaisten maanpäällisten voimajohtojen rakentaminen – Käsite – Muuntoaseman laajennusta koskeva hanke, joka ei liity olemassa olevaan ilmajohtoon – Kansallinen säännöstö, jossa ei edellytetä kyseisen hankkeen ympäristövaikutusten arviointia

Tuomiolauselma

Tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 27.6.1985 annetun neuvoston direktiivin 85/337/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 3.3.1997 annetulla neuvoston direktiivillä 97/11/EY, liitteessä I olevan 20 kohdan ja liitteessä II olevan 3 kohdan b alakohdan säännöksiä on tulkittava siten, että pääasian oikeudenkäynnin kohteena olevan kaltainen hanke, joka koskee pelkästään muuntoaseman laajennusta, ei sellaisenaan kuulu näissä säännöksissä tarkoitettuihin hankkeisiin edellyttäen, ettei tämä laajennus liity maanpäällisten voimajohtojen rakentamiseen, ja tämän seikan tutkiminen on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä.

(1)  EUVL C 226, 3.8.2013.

19.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 151/8

Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 27.3.2014 (Landesgericht Bozenin (Italia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) – Ulrike Elfriede Grauel Rüffer v. Katerina Pokorná

(Asia C-322/13) (1)

((Unionin kansalaisuus - Syrjintäkiellon periaate - Siviilioikeudenkäynneissä noudatettava kieliä koskeva järjestelmä))

2014/C 151/10

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Landesgericht Bozen

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Ulrike Elfriede Grauel Rüffer

Vastaaja: Katerina Pokorná

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö – Tribunale di Bolzano / Landesgericht Bozen (Italia) – SEUT 18 artiklan ja SEUT 21 artiklan tulkinta – Syrjintäkielto ja unionin kansalaisuus – Siviilioikeudellisiin menettelyihin sovellettava kielisääntely – Oman maan kansalaisten hyväksi tehty poikkeus – Poikkeuksen laajentaminen Euroopan unionin sellaisiin kansalaisiin, jotka ovat samassa tilanteessa kuin oman maan kansalaiset

Tuomiolauselma

Onko SEUT 18 ja SEUT 21 artiklaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jossa annetaan oikeus käyttää tietyn jäsenvaltion sellaisissa tuomioistuimissa vireille saatetuissa siviiliasioissa, jotka sijaitsevat kyseisen valtion tietyllä maantieteellisellä alueella, muuta kieltä kuin kyseisen valtion virallista kieltä ainoastaan kyseisen valtion kansalaisille, jotka asuvat mainitulla alueella?

(1)  EUVL C 226, 3.8.2013.

19.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 151/9

Valitus, jonka Sven A. von Storch ym. on tehnyt 7.2.2014 unionin yleisen tuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa T-492/12, Sven A. von Storch ym. v. Euroopan keskuspankki, 10.12.2013 antamasta määräyksestä

(Asia C-64/14 P)

2014/C 151/11

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittaja: Sven A. von Storch ym. (edustajat: Rechtsanwalt C. Kerber ja Rechtsanwältin B. von Storch)

Muu osapuoli: Euroopan keskuspankki

Vaatimukset

—

Unionin yleisen tuomioistuimen ensimmäisen jaoston 10.12.2013 asiassa T-492/12 antama määräys on kumottama

—

Euroopan unionin tuomioistuimen on hyväksyttävä valittajien 11.11.2012 päivätyssä kannekirjelmässä esittämät vaatimukset

—

Euroopan unionin tuomioistuimen on velvoitettava Euroopan keskuspankki korvaamaan oikeudenkäyntikulut unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 122 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittajat väittävät, että Euroopan unionin yleisen tuomioistuimen ensimmäisen jaoston 10.12.2013 asiassa T-492/12 antama määräys on seuraavilla perusteilla oikeudellisesti virheellinen:

1.

Koska Eurojärjestelmän rahapoliittisia suoria kauppoja valtion joukkolainojen jälkimarkkinoilla koskevista tietyistä teknisistä ominaisuuksista 6.9.2012 tehdyn Euroopan keskuspankin päätöksen sekä lisätoimenpiteistä vastapuolten vakuuksien saannin takaamiseksi, jotta niiden pääsy eurojärjestelmän likviditeettiä lisääviin operaatioihin varmistetaan, 6.9.2012 tehdyn EKP:n päätöksen sanamuodolla sekä

—

toissijaisesti eurojärjestelmän rahoitusoperaatioihin sekä vakuuskelpoisuuteen liittyvistä väliaikaisista lisätoimenpiteistä annettujen suuntaviivojen EKP/2012/18 muuttamisesta (EKP/2012/23) 10.10.2012 annettujen EKP:n suuntaviivojen 2012/641/EU (1) sanamuodolla on oikeudellisia vaikutuksia, päätökset voivat olla kanteen kohteena. SEU 19 artiklaa koskevan vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan toimen oikeudellinen sitovuus määräytyy sen tavoitteen nojalla.

2.

Riitautetut päätökset koskevat valittajia välittömästi ja erikseen, vaikka ne eivät kohdistukaan suoraan valittajiin.

3.

10.12.2013 annettu määräys on oikeudellisesti virheellinen, koska unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi EKP:n perustelut, joiden mukaan päätökset eivät vaikuta kansalaisten oikeusasemaan. Samalla unionin yleinen tuomioistuin jätti ottamatta huomioon sen, että päätöksillä on tosiasiassa pitkälle meneviä seurauksia arvopaperimarkkinoihin ja erityisesti valtionvelkojen liikkeeseenlaskuun, ja EKP myös tavoitteli niitä.

4.

10.12.2013 annettu määräys on oikeudellisesti virheellinen, koska unionin yleinen tuomioistuin katsoi valittajien kanneoikeuden riippuvan EKP:n tosiasiallisesta toiminnasta tai myöhemmistä, konkreettisista kaupoista, mistä valittajat tuskin voivat konkreettisessa tapauksessa saada tietoa, puhumattakaan tosiasiallisesta mahdottomuudesta selvittää tehtyjä arvopaperikauppoja.

5.

10.12.2013 annettu määräys on oikeudellisesti virheellinen, koska unionin yleinen tuomioistuin ei antanut valittajille oikeutta tehokkaaseen, tuomioistuimen tarjoamaan oikeussuojaan, joka taataan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa ja 4.11.1950 Roomassa allekirjoitetun ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 6 artiklassa. Erityisesti unionin yleisen tuomioistuimen mainitsemalla SEUT 277 artiklan mukaisella säädöksen epäsuoran riitauttamisen mahdollisuudella ei joka tapauksessa ole samaa oikeusvaikutusta kuin SEUT 263 artiklan 4 kohdan mukaisella kanteella.

(1)  EUVL L 284, s. 14.

19.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 151/10

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Curtea de Apel Braşov (Romania) on esittänyt 12.2.2014 – Mihai Manea v. Instituția Prefectului – județul Brașov – Serviciul Public Comunitar Regim de Permise de Conducere și Inmatriculare a Vehiculelor

(Asia C-76/14)

2014/C 151/12

Oikeudenkäyntikieli: romania

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Curtea de Apel Braşov

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Mihai Manea

Vastaaja: Instituția Prefectului – județul Brașov – Serviciul Public Comunitar Regim de Permise de Conducere și Înmatriculare a Vehiculelor

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Kun otetaan huomioon lain nro 9/2012 säännökset ja siinä säädetyn veron tarkoitus, onko SEUT 110 artiklaa tulkittava niin, että se on esteenä sille, että unionin jäsenvaltio ottaa käyttöön päästöveron, jota sovelletaan kaikkiin ulkomaalaisiin moottoriajoneuvoihin, kun ne rekisteröidään tässä jäsenvaltiossa, ja jota sovelletaan myös kotimaisiin moottoriajoneuvoihin omistusoikeuden luovutuksen yhteydessä, paitsi jos tällainen tai samankaltainen vero on jo maksettu?

2)

Kun otetaan huomioon lain nro 9/2012 säännökset ja siinä säädetyn veron tarkoitus, onko SEUT 110 artiklaa tulkittava niin, että se on esteenä sille, että jäsenvaltio ottaa käyttöön päästöveron, jota sovelletaan kaikkiin ulkomaisiin moottoriajoneuvoihin, kun ne rekisteröidään tässä jäsenvaltiossa, mutta jota ei sovelleta kotimaisiin moottoriajoneuvoihin, ellei tällaisen ajoneuvon omistusoikeutta luovuteta, mikä johtaa siihen, että ulkomaista ajoneuvoa ei voida käyttää maksamatta tätä veroa mutta kotimaista ajoneuvoa voidaan käyttää rajoituksettoman ajan veroa maksamatta eli vero tulee maksettavaksi vasta, jos ajoneuvon omistusoikeus luovutetaan?

19.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 151/10

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Court of Appeal (England & Wales) (Civil Division) (Yhdistynyt kuningaskunta) on esittänyt 14.2.2014 – Union of Shop, Distributive and Allied Workers (USDAW) ja B. Wilson v. WW Realisation 1 Ltd, selvitystilassa, Ethel Austin Ltd ja Secretary of State for Business, Innovation and Skills

(Asia C-80/14)

2014/C 151/13

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Court of Appeal (England & Wales) (Civil Division)

Pääasian asianosaiset

Valittajat: Union of Shop, Distributive and Allied Workers (USDAW) ja B. Wilson

Vastapuolet: WW Realisation 1 Ltd, selvitystilassa, Ethel Austin Ltd ja Secretary of State for Business, Innovation and Skills

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

a)

Viitataanko ilmaisulla ”vähintään 20:n” työntekijöiden joukkovähentämistä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20.7.1998 annetun direktiivin N:o 98/59/EY (1) 1 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa irtisanomisten lukumäärään kaikissa työnantajan yrityksissä, joissa irtisanomisia suoritetaan 90 päivän aikana, vai viitataanko sillä irtisanomisten lukumäärään kussakin yksittäisessä yrityksessä?

b)

Jos 1 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa viitataan irtisanomisten lukumäärään kussakin yksittäisessä yrityksessä, mitä ”yrityksellä” tarkoitetaan? Erityisesti onko yrityksen katsottava tarkoittavan koko kyseistä vähittäismyyntiliiketoimintaa yhtenä taloudellisena liiketoimintakokonaisuutena tai sitä osaa mainitusta liiketoiminnasta, joka harkitsee irtisanomisia, sen sijaan, että yrityksellä tarkoitettaisiin sitä yksikköä, johon työntekijä on osoitettu tehtäviensä suorittamista varten, kuten jokaista yksittäistä liikettä.

2)

Tilanteessa, jossa työntekijä vaatii suojakorvausta yksityiseltä työnantajalta, voiko jäsenvaltio vedota siihen, ettei direktiivi N:o 98/59 perusta välittömästi sovellettavia oikeuksia suhteessa työnantajaan tilanteessa, jossa

i)

siinä tapauksessa, että jäsenvaltio ei olisi jättänyt panematta direktiiviä asianmukaisesti täytäntöön kansallisessa oikeudessa, yksityinen työnantaja olisi ollut velvollinen maksamaan työntekijälle suojakorvausta sen vuoksi, ettei kyseinen työnantaja ollut suorittanut kuulemista direktiivin mukaisesti ja

ii)

koska mainittu työnantaja on maksukyvytön, siinä tapauksessa, että yksityinen työnantaja määrätään maksamaan suojakorvausta eikä se sitä maksa ja jäsenvaltiolle esitetään hakemus, kyseinen jäsenvaltio olisi itse velvollinen maksamaan mainitun suojakorvauksen työntekijälle sellaisen kansallisen lainsäädännön nojalla, jolla työntekijöiden suojasta työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa 22.10.2008 annettu direktiivi 2008/94/EY (2) on pantu täytäntöön kansallisessa oikeudessa, ellei jäsenvaltion palkkaturvajärjestelmässä ole asetettu korvausvelvollisuutta koskevaa rajoitusta kyseisen direktiivin 4 artiklan nojalla?

(1)  EYVL L 226, s. 6.

(2)  EUVL L 283, s. 36.

19.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 151/11

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka College van Beroep voor het Bedrijfsleven (Alankomaat) on esittänyt 18.2.2014 – KPN BV v. Autoriteit Consument en Markt (ACM), muut osapuolet: UPC Nederland BV ym.

(Asia C-85/14)

2014/C 151/14

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

College van Beroep voor het Bedrijfsleven

Pääasian asianosaiset

Valittaja: KPN BV

Vastapuoli: Autoriteit Consument en Markt (ACM)

Muut osapuolet: UPC Nederland BV, UPC Nederland Business BV, Tele2 Nederland BV ja BT Nederland BV

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Sallitaanko yleispalveludirektiivin (1) 28 artiklassa hintojen säänteleminen, kun markkina-analyysi ei ole osoittanut, että jollakin säännellyn palvelun osapuolella on huomattava markkinavoima, vaikka muiden kuin maantieteellisten puhelinnumeroiden käyttäminen rajat ylittävissä puheluissa on teknisesti ilman muuta mahdollista ja ainoa este näiden numeroiden käyttömahdollisuudelle ovat sovellettavat hinnat, joiden seurauksena soittaminen muuhun kuin maantieteelliseen numeroon on kalliimpaa kuin soittaminen maantieteelliseen numeroon?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, College pohtii seuraavaa kahta kysymystä:

a.

Voidaanko hintasääntelyä koskevaa toimivaltaa käyttää myös silloin, kun korkeampien hintojen vaikutus muihin kuin maantieteellisiin numeroihin soitettavien puheluiden määrään on vain vähäinen?

b.

Missä määrin kansallisella tuomioistuimella on vielä harkintavaltaa tutkia, eikö yleispalveludirektiivin 28 artiklan nojalla tarpeellinen hinnoittelutoimenpide ole suhteettoman epäedullinen kauttakulkutarjoajalle, kun otetaan huomioon toimenpiteellä tavoiteltavat päämäärät?

3)

Jätetäänkö yleispalveludirektiivin 28 artiklan 1 kohdassa avoimeksi mahdollisuus, että kyseisessä säännöksessä ilmoitetut toimenpiteet toteuttaa muu viranomainen kuin kansallinen sääntelyviranomainen, joka käyttää käyttöoikeusdirektiivin (2) 13 artiklan 1 kohdassa ilmoitettua toimivaltaa, ja että jälkimmäisellä viranomaisella on ainoastaan täytäntöönpanoa koskeva toimivalta?

(1)  Yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla 7.3.2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/22/EY (EYVL L 108, s. 51).

(2)  Sähköisten viestintäverkkojen ja niiden liitännäistoimintojen käyttöoikeuksista ja yhteenliittämisestä 7.3.2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/19/EY (EYVL L 108, s. 7).

19.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 151/12

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Juzgado de Primera Instancia no 1 de Miranda de Ebro (Espanja) on esittänyt 24.2.2014 – Banco Grupo Cajatres, S.A. v. María Mercedes Manjón Pinilla ja Comunidad Hereditaria formada al fallecimiento de D. M.A. Viana Gordejuela

(Asia C-90/14)

2014/C 151/15

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Juzgado de Primera Instancia no 1 de Miranda de Ebro

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Banco Grupo Cajatres, S.A.

Vastaajat: María Mercedes Manjón Pinilla ja Comunidad Hereditaria formada al fallecimiento de D. M.A. Viana Gordejuela

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Ovatko [kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY (1) 6 artiklan 1 kohta ja 7 artiklan 1 kohta] esteenä 14.5.2013 annetun Espanjan lain 1/2013 toisen siirtymäsäännöksen kaltaiselle oikeussäännölle, jossa annetaan mahdollisuus viivästyskoron alentamiseen kaikissa tapauksissa riippumatta siitä, että viivästyskorkoehto on katsottu alun perin kohtuuttomaksi ja siten pätemättömäksi?

2)

Ovatko [direktiivin 93/13 3 artiklan 1 kohta, 4 artiklan 1 kohta, 6 artiklan 1 kohta ja 7 artiklan 1 kohta] esteenä Espanjan kiinnityksistä annetun lain 114 §:n kaltaiselle kansalliselle oikeussäännölle, jonka mukaan kansallinen tuomioistuin voi viivästyskorkoa koskevan sopimusehdon kohtuuttomuuden arvioimiseksi tutkia yksinomaan, onko sopimuksen mukainen korko yli kolminkertainen lailliseen korkoon verrattuna?

3)

Ovatko [direktiivin 93/13 3 artiklan 1 kohta, 4 artiklan 1 kohta, 6 artiklan 1 kohta ja 7 artiklan 1 kohta] esteenä Espanjan siviiliprosessilain 693 §:n kaltaiselle kansalliselle oikeussäännölle, jossa annetaan mahdollisuus vaatia lainan koko määrän ennenaikaista takaisinmaksua, jos kolme kuukausierää on jäänyt maksamatta, ottamatta huomioon muita tekijöitä, kuten laina-aikaa tai lainan määrää taikka muita asiaan liittyviä olennaisia perusteita, ja jonka mukaan ennenaikaisen eräännyttämisen vaikutusten välttämisen mahdollisuus riippuu velkojan tahdosta, ellei lainan vakuudeksi ole kiinnitetty lainanottajan vakituinen asunto?

(1)  Kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annettu neuvoston direktiivi 93/13/ETY (EYVL L 95, s. 29).

19.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 151/13

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Audiencia Provincial de Navarra (Espanja) on esittänyt 26.2.2014 – Miguel Angel Zurbano Belaza ja Antonia Artieda Soria v. Banco Bilbao Vizcaya Argentaria, S.A.

(Asia C-93/14)

2014/C 151/16

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Audiencia Provincial de Navarra

Pääasian asianosaiset

Valittajat: Miguel Angel Zurbano Belaza ja Antonia Artieda Soria

Vastaaja: Banco Bilbao Vizcaya Argentaria, S.A.

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Jos pankki nostaa vuonna 2009 velvoiteoikeudellisen kanteen, jossa se vaatii asiakkaitaan maksamaan väitetyn velkasaatavan sen jälkeen, kun kiinnitetyt kiinteistöt on myyty huutokaupassa, onko vuonna 1986 tehdyn kiinnelainasopimuksen ehtoja arvioitaessa sovellettava direktiiviä 1993/13/ETY, (1) kun otetaan huomioon, että kolmas huutokauppa (19.7.1993) samoin kuin asiaa käsitelleen tuomioistuimen ratkaisun koroista (3.7.2000) ja lopullinen päätös kiinteistöistä tarjotun huutokauppahinnan hyväksymisestä (18.7.2000) sijoittuvat ajallisesti direktiivin julkaisemisen jälkeen?

2)

Jos pankki nostaa vuonna 2009 velvoiteoikeudellisen kanteen, jossa se vaatii asiakkaitaan maksamaan väitetysti erääntyneen velkasaatavan sen jälkeen, kun kiinnitetyt kiinteistöt on myyty huutokaupassa, onko kansallisen tuomioistuimen tulkittava lain 26/1984 10 §:ää direktiivin 1993/13 mukaisesti, kun otetaan huomioon, että kolmas huutokauppa (19.7.1993) samoin kuin asiaa käsitelleen tuomioistuimen ratkaisu koroista (3.7.2000) ja lopullinen päätös kiinteistöistä tarjotun huutokauppahinnan hyväksymisestä (18.7.2000) sijoittuvat ajallisesti direktiivin julkaisemisen jälkeen?

3)

Onko katsottava, että kiinteistökiinnityksistä annetun lain 131 §:n kahdennentoista säännön pakottavuus vaikuttaa direktiivin 1993/13 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun soveltamisalan ulkopuolelle jättämisen kannalta ainoastaan siihen, kuinka kolmas huutokauppa on toimitettava kiinteistöpanttivelkojan nostettua esineoikeudellisen kanteen, mutta ei estä kansallista tuomioistuinta tällaisen kiinteistöpanttivelkojan jälkikäteen nostaman velvoiteoikeudellisen kanteen yhteydessä tutkimasta sitä, onko vaaditun määrän laskentatapa unionin lainsäädännön mukainen?

4)

Onko kuluttajansuojaa koskevan unionin lainsäädännön (direktiivin 1993/13 3 ja 5 artikla) vastaisena pidettävä sitä, että pankki sen jälkeen, kun se on ostanut kiinnitetyt kiinteistöt huutokaupassa hyvin alhaiseen hintaan, nostaa asiakkaitaan vastaan velvoiteoikeudellisen kanteen, jossa vaaditun velkasaatavan määrän vahvistamiseksi on otettu huomioon kyseinen huutokaupatuista kiinteistöistä tarjottu hyvin alhainen hinta?

5)

Jos pankki on nostanut vuonna 2009 velvoiteoikeudellisen kanteen, jossa se vaatii asiakkaitaan maksamaan väitetyn velkasaatavan sen jälkeen, kun kiinnitetyistä kiinteistöistä on pidetty huutokauppa, jossa pankki on ostanut ne itselleen hyvin alhaiseen hintaan, onko yhdenvertaisen kohtelun periaatteen vastaista, ettei tässä tilanteessa oteta huomioon laeilla 1/2000 ja 4/2011 tehtyjä lainsäädäntömuutoksia?

(1)  Kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annettu neuvoston direktiivi 1993/13/ETY (EUVL L 95, s. 29).

19.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 151/14

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Juzgado de lo Social no 23 de Madrid (Espanja) on esittänyt 11.3.2014 – Grima Janet Nisttauz Poclava v. Jose María Ariza Toledano (Taberna del Marqués)

(Asia C-117/14)

2014/C 151/17

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Juzgado de lo Social no 23 de Madrid

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Grima Janet Nisttauz Poclava

Vastaaja: Jose María Ariza Toledano (Taberna del Marqués)

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko kansallinen lainsäädäntö, jossa säädetään yrittäjien tueksi tehtävän toistaiseksi voimassaolevan työsopimuksen yhden vuoden koeajasta, jonka aikana työntekijä voidaan irtisanoa vapaasti, ristiriidassa unionin oikeuden kanssa ja sopusoinnissa [Euroopan unionin perusoikeuskirjan (1)] 30 artiklassa taatun perusoikeuden kanssa?

2)

Onko yrittäjien tueksi tehtävän toistaiseksi voimassaolevan työsopimuksen yhden vuoden koeaika ristiriidassa Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta [lausekkeet 1 ja 3] annetun direktiivin 1999/70/EY (2) tavoitteiden ja säännösten kanssa?

(1)  EYVL 2000, C 364, s. 1.

(2)  EYVL L 175, s. 43.

19.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 151/14

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Administrativen sad – Varna (Bulgaria) on esittänyt 14.3.2014 – Itales OOD v. Direktor na Direktsia ”Obzhalvane i upravlenie na izpalnenieto” – grad Varna pri Tsentralno Upravlenie na Natsionalnata Agentsia za Prihodite

(Asia C-123/14)

2014/C 151/18

Oikeudenkäyntikieli: bulgaria

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Administrativen sad – Varna

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Itales OOD

Vastaaja: Direktor na Direktsia ”Obzhalvane i upravlenie na izpalnenieto” – grad Varna pri Tsentralno Upravlenie na Natsionalnata Agentsia za Prihodite

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (1) 168 artiklaa tulkittava siten, että kun tavaroita myydään kolmannelle osapuolelle, vähennysoikeus syntyy tavaroiden ostamisen perusteella, vaikka ei ole näyttöä siitä, että tavarantoimittaja olisi omistanut kyseiset tavarat?

2)

Onko Natsionalna agentsia po prihoditen (kansallisen keskusverohallinnon) hallintokäytäntö, jonka mukaan Zakon za danak varhu dobavenata stoynostissa (arvonlisäverolaissa) tarkoitetuilta arvonlisäverovelvollisilta evätään vähennysoikeus tavaran alkuperää koskevan näytön puuttumisen vuoksi, vaikka ei olisi epäilyksiä veropetokseen osallistumisesta ja/tai objektiivisia seikkoja, joiden perusteella voidaan todeta, että verovelvollinen tiesi tai että sen olisi pitänyt tietää, että liiketoimi, johon oli vedottu vähennysoikeuden perusteena, oli osa veropetosta, sopusoinnussa direktiivin 2006/112 ja sen tulkintaan perustuvan oikeuskäytännön kanssa?

(1)  EUVL L 347, s. 1.

19.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 151/15

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Oberlandesgericht Nürnberg (Saksa) on esittänyt 20.3.2014 – Rikosoikeudenkäynti Zoran Spasicia vastaan

(Asia C-129/14)

2014/C 151/19

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Oberlandesgericht Nürnberg

Rikosoikeudenkäynnin asianosainen pääasiassa

Zoran Spasic

Muu osapuoli: Generalstaatsanwaltschaft Nürnberg

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen (jäljempänä Schengenin soveltamissopimus) (1) 54 artikla Euroopan unionin perusoikeuskirjan 50 artiklan mukainen siltä osin kuin siinä asetetaan ne bis in idem -periaatteen soveltamisen edellytykseksi se, että henkilö on tuomion saatuaan suorittanut rangaistuksensa tai parhaillaan suorittaa sitä taikka että sitä ei voida tuomion antaneen sopimuspuolen lain mukaan enää suorittaa?

2)

Täyttyykö mainittu Schengenin soveltamissopimuksen 54 artiklan mukainen edellytys myös siinä tapauksessa, että vain yksi osa (tässä tapauksessa sakko) tuomion antaneen valtion määräämästä kahdesta erillisestä osasta koostuvasta rangaistuksesta (tässä tapauksessa sakko- ja vapausrangaistuksesta) on suoritettu?

(1)  EYVL 2000 L 239, s. 19.

Unionin yleinen tuomioistuin

19.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 151/16

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 27.3.2014 – Saint-Gobain Glass France ym. v. komissio

(Asia T-56/09 ja T-73/09) (1)

((Kilpailu - Kartellit - Euroopan autolasimarkkinat - Päätös, jossa on todettu EY 81 artiklan rikkominen - Markkinoiden jakamista koskevat sopimukset ja kaupallisesti arkaluonteisten tietojen vaihtaminen - Asetus (EY) N:oo 1/2003 - Lainvastaisuusväite - Sakot - Suuntaviivojen takautuva soveltaminen vuoden 2006 sakkojen määrittämiseksi - Myyntiarvot - Uusiminen - Sakon lisämäärä - Kilpailusääntöjen rikkomisesta vastuuseen joutuminen - Sakon enimmäismäärä - Konsernin konsolidoitu liikevaihto))

2014/C 151/20

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantajat: (asia T-56/09) Saint-Gobain Glass France SA (Courbevoie, Ranska), Saint-Gobain Sekurit Deutschland GmbH & Co. KG (Aachen, Saksa) ja Saint-Gobain Sekurit France SAS (Thourotte, Ranska) (edustajat: aluksi asianajajat B. van de Walle de Ghelcke, B. Meyring, E. Venot ja M. Guillaumond, sittemmin B. Van de Walle de Ghelcke, B. Meyring ja E. Venot), sekä (asia T-73/09) Compagnie de Saint-Gobain SA (Courbevoie) (edustajat: asianajajat P. Hubert ja E. Durand)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: aluksi A. Bouquet, F. Castillo de la Torre, M. Kellerbauer ja N. von Lingen, sittemmin A. Bouquet, F. Castillo de la Torre, M. Kellerbauer ja F. Ronkes Agerbeek)

Väliintulija, joka tukee vastaajan vaatimuksia: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: E. Karlsson ja F. Florindo Gijón)

Oikeudenkäynnin kohde

Vaatimukset [EY] 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä (asia COMP/39.125 – Autolasi) 12.11.2008 tehdyn komission päätöksen K(2008) 6815 lopullinen, joka liittyy autolasialan Euroopan markkinoilla toimivaan yhteistoimintajärjestelyyn, joka koskee markkinoiden jakoa ja kaupallisesti arkaluonteisten tietojen vaihtoa, sellaisena kuin päätös on muutettuna 11.2.2009 tehdyllä komission päätöksellä K(2009) 863 lopullinen ja 28.2.2013 tehdyllä komission päätöksellä C(2013) 1118 final, kumoamiseksi kantajia koskevin osin ja toissijaisesti vaatimus tämän päätöksen 2 artiklan kumoamiseksi siltä osin kuin siinä määrätään kantajille sakko, tai vaihtoehtoisesti vaatimukset näiden sakkojen määrän alentamiseksi.

Tuomiolauselma

1)

Asiat T-56/09 ja T-73/09 yhdistetään tuomion antamista varten.

2)

[EY] 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä (asia COMP/39.125 – Autolasi) 12.11.2008 tehdyn komission päätöksen K(2008) 6815, joka liittyy autolasialan Euroopan markkinoilla toimivaan yhteistoimintajärjestelyyn, joka koskee markkinoiden jakoa ja kaupallisesti arkaluonteisten tietojen vaihtoa, sellaisena kuin päätös on muutettuna 11.2.2009 tehdyllä komission päätöksellä K(2009) 863 lopullinen ja 28.2.2013 tehdyllä komission päätöksellä K(2013) 1118 lopullinen, 2 artiklan b alakohdassa Saint-Gobain Glass France SA:lle, Saint-Gobain Sekurit Deutschland GmbH & Co. KG:lle, Saint-Gobain Sekurit France SAS:lle ja Compagnie de Saint-Gobain SA:lle yhteisvastuullisesti määrätyn sakon määräksi vahvistetaan 715 miljoonaa euroa.

3)

Kanteet hylätään muilta osin.

4)

Osapuolet vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan lukuun ottamatta Euroopan unionin neuvoston oikeudenkäyntikuluja, joista vastaavat Saint-Gobain Glass France, Saint-Gobain Sekurit Deutschland ja Saint-Gobain Sekurit France.

(1)  EUVL C 90, 18.4.2009.

19.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 151/17

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 28.3.2014 – Italia v. komissio

(Asia T-117/10) (1)

((Euroopan aluekehitysrahasto - Taloudellisen tuen alentaminen - Tavoitetta nro 1 koskeva Puglian (Italia) alueellinen toimintasuunnitelma 2000 – 2006 - Hallinto- tai valvontajärjestelmissä olevat vakavat puutteet, jotka saattavat johtaa järjestelmällisiin väärinkäytöksiin - Kumppanuusperiaate - Oikeasuhteisuus - Asetuksen (EY) N:o 1260/1999 39 artiklan 3 kohdan b alakohta - Asetuksen (EY) N:o 438/2001 4, 8, 9 ja 10 artikla - Perusteluvelvollisuus - Toimivallan puuttuminen))

2014/C 151/21

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Italian tasavalta (asiamies: G. Palmieri, avustajanaan avvocato dello Stato P. Gentili)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: A. Steiblytė ja D. Recchia)

Oikeudenkäynnin kohde

Kumoamisvaatimus Euroopan komission 22.12.2009 tekemästä päätöksestä K(2009) 10350 lopullinen, jolla vähennetään rahoitustukea, jonka Euroopan aluekehitysrahasto on myöntänyt Italian tasavallalle tavoitetta nro 1 koskevan Puglian alueellisen toimintasuunnitelman hyväksymisestä 8.8.2000 tehdyn komission päätöksen K(2000) 2349 mukaiseesti.

Tuomiolauselma

1)

Kanne hylätään.

2)

Italian tasavalta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

(1)  EUVL C 148, 5.6.2010.

19.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 151/17

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 27.3.2014 – Intesa Sanpaolo v. SMHV – equinet Bank (EQUITER)

(Asia T-47/12) (1)

((Yhteisön tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus kuviomerkin EQUITER rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi - Aikaisempi yhteisön tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki EQUINET - Suhteellinen hylkäysperuste - Aikaisemman tavaramerkin tosiasiallinen käyttö - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 42 artiklan 2 kohta - Perusteluvelvollisuus))

2014/C 151/22

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Intesa Sanpaolo SpA (Torino, Italia) (edustajat: asianajajat P. Pozzi, G. Ghisletti ja F. Braga

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamies: P. Bullock)

Vastapuoli SMHV:n valituslautakunnassa: equinet Bank AG (Frankfurt am Main, Saksa)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne, joka on nostettu SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan 6.10.2011 tekemästä päätöksestä (asia R 2101/2010-1), joka liittyy equinet Bank AG:n ja Intesa Sanpaolo SpA:n väliseen väitemenettelyyn.

Tuomiolauselma

1)

Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) ensimmäisen valituslautakunnan 6.10.2011 tekemä päätös (asia R 2101/2010-1) kumotaan.

2)

SMHV vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Intesa Sanpaolo SpA:n oikeudenkäyntikulut.

(1)  EUVL C 109, 14.4.2012.

19.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 151/18

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 2.4.2014 – Ben Ali v. neuvosto

(Asia T-133/12) (1)

((Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka - Tunisian tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvat rajoittavat toimenpiteet - Varojen jäädyttäminen - Oikeudellinen perusta - Omaisuudensuoja - Perusoikeuskirjan 17 artiklan 1 kohta - Kumoamisen ajalliset vaikutukset - Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu - Aineellisen vahingon puuttuminen))

2014/C 151/23

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Mehdi Ben Tijani Ben Haj Hamda Ben Haj Hassen Ben Ali (Saint-Étienne-du-Rouvray, Ranska) (edustaja: asianajaja A. de Saint Remy)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: G. Étienne ja S. Kyriakopoulou)

Väliintulija, joka tukee vastaajan vaatimuksia: Euroopan komissio (asiamiehet: É. Cujo ja M. Konstantinidis)

Oikeudenkäynnin kohde

Yhtäältä Tunisian tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2011/72/YUTP muuttamisesta 27.1.2012 annetun neuvoston päätöksen (EUVL L 27, s. 11) kumoaminen siltä osin kuin tämä päätös koskee kantajaa, ja toisaalta vahingonkorvausvaatimus.

Tuomiolauselma

1)

Tunisian tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä 31.1.2011 annetun neuvoston päätöksen 2011/72/YUTP liite, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksen 2011/72 täytäntöönpanosta 4.2.2011 annetulla neuvoston täytäntöönpanopäätöksellä 2011/79/YUTP, kumotaan siltä osin kuin sen voimassaoloa on jatkettu päätöksen 2011/72 muuttamisesta 27.1.2012 annetulla päätöksellä 2012/50/YUTP ja siltä osin kuin siinä mainitaan Mehdi Ben Tijani Ben Haj Hamda Ben Haj Hassen Ben Alin nimi.

2)

Päätöksen 2011/72 liitteen, sellaisena kuin se on muutettuna täytäntöönpanopäätöksellä 2011/79 ja sellaisena kuin sen voimassaoloa on jatkettu päätöksellä 2012/50, vaikutukset pidetään voimassa Ben Tijani Ben Haj Hamda Ben Haj Hassen Ben Alin osalta tätä tuomiota koskevan valituksen tekemisen määräajan tai, jos valitus tehdään tässä määräajassa, valituksen hylkäämiseen saakka.

3)

Kanne hylätään muilta osin.

4)

Euroopan unionin neuvosto vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Mehdi Ben Tijani Ben Haj Hamda Ben Haj Hassen Ben Alin oikeudenkäyntikulut.

5)

Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1)  EUVL C 165, 9.6.2012.

19.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 151/19

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 27.3.2014 – Oracle America v. SMHV – Aava Mobile (AAVA MOBILE)

(Asia T-554/12) (1)

((Yhteisön tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus sanamerkin AAVA MOBILE rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi - Aikaisempi yhteisön tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki JAVA - Suhteellinen hylkäysperuste - Sekaannusvaaraa ei ole - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta - Vaaraa mielleyhtymästä ei ole - Merkkien välinen yhteys - Tunnettuus - Merkit eivät ole samankaltaisia - Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 5 kohta))

2014/C 151/24

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Oracle America, Inc. (Wilmington, Delaware, Yhdysvallat) (edustajat: asianajajat M. Graf ja T. Heydn)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamiehet: aluksi F. Mattina, sitten P. Bullock)

Vastapuoli SMHV:n valituslautakunnassa: Aava Mobile Oy (Oulu, Suomi)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne SMHV:n toisen valituslautakunnan 9.10.2012 tekemästä päätöksestä (asia R 1205/2011-2), joka koskee Oracle America, Inc:n ja Aava Mobile Oy:n välistä väitemenettelyä.

Tuomiolauselma

1)

Kanne hylätään.

2)

Oracle America, Inc.velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1)  EUVL C 63, 2.3.2013.

19.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 151/19

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 25.3.2014 – Hawe Hydraulik v. SMHV – HaWi Energietechnik (HAWI)

(Asia T-347/13) (1)

((Yhteisön tavaramerkki - Väitemenettely - Rekisteröintihakemuksen peruuttaminen - Lausunnon antamisen raukeaminen))

2014/C 151/25

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Hawe Hydraulik SE (München, Saksa) (edustajat: asianajajat G. Würtenberger ja R. Kunze)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamies: A. Poch)

Vastapuoli SMHV:n valituslautakunnassa: HaWi Energietechnik AG (Eggenfelden, Saksa)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne SMHV:n neljännen valituslautakunnan 26.4.2013 tekemästä päätöksestä (asia R 1690/2012-4), joka koskee Hawe Hydraulik SE:n ja HaWi Energietechnik AG:n välistä väitemenettelyä.

Määräysosa

1)

Lausunnon antaminen kanteesta raukeaa.

2)

Kantaja vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut.

(1)  EUVL C 252, 31.8.2013.

19.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 151/20

Kanne 31.12.2013 – Invivo v. OLAF

(Asia T-690/13)

2014/C 151/26

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Invivo Ltd (Abinsk, Venäjä) (edustaja: asianajaja T. Huopalainen)

Vastaaja: Euroopan petostentorjuntavirasto (OLAF)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

tutkimaan vastaajan laiminlyönnin lainmukaisuuden asiassa OF/2013/0902, jossa kantaja pyysi vastaajaa ryhtymään toimenpiteisiin,

—

velvoittamaan vastaajan ryhtymään toimenpiteisiin.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa yhteen kanneperusteeseen, joka perustuu SEUT 265 artiklan mukaiseen laiminlyöntiin, koska kyse on asetuksen (EY) N:o 1073/1999 (1) 1 artiklassa tarkoitetulla tavalla EU:n taloudellisista eduista, kun tuen myöntävä kansallinen elin saa suurimman osan varoistaan EU:lta ja kun väitetyn väärinkäyttäjän puolelta asiaan liittyy oikeushenkilöitä ainakin kahdesta jäsenvaltiosta.

(1)  Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista 25.5.1999 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1073/1999 (EYVL L 136, s. 1)

19.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 151/20

Kanne 10.2.2014 – Schniga v. CPVO – Brookfield New Zealand (Gala Schnitzer)

(Asia T-91/14)

2014/C 151/27

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Schniga GmbH (Bolzano, Italia) (edustajat: asianajajat G. Würtenberger ja R. Kunze)

Vastaaja: yhteisön kasvilajikevirasto (CPVO)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Brookfield New Zealand Ltd (Havelock North, Uusi-Seelanti)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan yhteisön kasvilajikeviraston valituslautakunnan 20.9.2013 asiassa A 004/2007 tekemän päätöksen

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön kasvinjalostajanoikeuden hakija: Kantaja

Haettu yhteisön kasvinjalostajanoikeus: Gala Schnitzer – yhteisön kasvinjalostajanoikeus nro EU 18759

CPVOn komitean ratkaisu: Yhteisön kasvinjalostajanoikeuden vahvistaminen

Valituslautakunnan ratkaisu: Valituksen katsominen perustelluksi ja riidanalaisen päätöksen kumoaminen

Kanneperusteet: Neuvoston asetuksen N:o 2100/94 61 artiklan 1 kohdan b alakohdan, 55 artiklan 4 kohdan, 59 artiklan 3 kohdan ja 62 artiklan rikkominen

19.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 151/21

Kanne 10.2.2014 – Schniga v. CPVO – Elaris (Gala Schnitzer)

(Asia T-92/14)

2014/C 151/28

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Schniga GmbH (Bolzano, Italia) (edustajat: asianajajat G. Würtenberger ja R. Kunze)

Vastaaja: yhteisön kasvilajikevirasto (CPVO)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Elaris SNC (Angers, Ranska)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan yhteisön kasvilajikeviraston valituslautakunnan 20.9.2013 asiassa A 003/2007 tekemän päätöksen

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön kasvinjalostajanoikeuden hakija: Kantaja

Haettu yhteisön kasvinjalostajanoikeus: Gala Schnitzer – yhteisön kasvinjalostajanoikeus nro EU 18759

CPVOn komitean ratkaisu: Yhteisön kasvinjalostajanoikeuden vahvistaminen

Valituslautakunnan ratkaisu: Valituksen katsominen perustelluksi ja riidanalaisen päätöksen kumoaminen

Kanneperusteet: Neuvoston asetuksen N:o 2100/94 61 artiklan 1 kohdan b alakohdan, 55 artiklan 4 kohdan, 59 artiklan 3 kohdan ja 62 artiklan rikkominen

19.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 151/22

Valitus, jonka Euroopan komissio on tehnyt 17.2.2014 virkamiestuomioistuimen asiassa F-130/11, Verile ja Gjergji v. komissio, 11.12.2013 antamasta tuomiosta

(Asia T-104/14 P)

2014/C 151/29

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Euroopan komissio (asiamiehet: J. Currall, D. Martin ja G. Gattinara)

Muu osapuoli: Marco Verile (Cadrezzate, Italia) ja Anduela Gjergji (Bryssel, Belgia)

Vaatimukset

Valittaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan virkamiestuomioistuimen asiassa F-130/11, Verile ja Gjergji v. komissio, 11.12.2013 antaman tuomion

—

toteamaan, että kukin asiaosainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan tässä oikeusasteessa

—

velvoittamaan Marco Verilen ja Anduela Gjergjin korvaamaan virkamiestuomioistuimessa käydystä menettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valituksensa tueksi valittaja vetoaa neljään valitusperusteeseen.

1)

Ensimmäinen valitusperuste, joka perustuu siihen, että virkamiehelle vastaisen toimen käsitettä on sovellettu virheellisesti, koska virkamiestuomioistuin totesi, että ensimmäisessä oikeusasteessa nostettu kanne otetaan tutkittavaksi sen vuoksi, että se luokitteli virkamiehille vastaiseksi toimeksi komission asianomaisille tekemän ehdotuksen hyvitettävien palvelusvuosien määrästä Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohdan mukaisen eläkeoikeuksien siirtämisen yhteydessä (valituksenalaisen tuomion 37–55 kohta).

2)

Toinen valitusperuste, joka perustuu siihen, että virkamiestuomioistuin esitti lainvastaisesti viran puolesta lainvastaisuusväitteen vuonna 2011 voimaan saatettujen eläkeoikeuksien siirtämistä koskevista yleisistä täytäntöönpanosäännöksistä. Komissio väittää, että ensimmäisen oikeusasteen kantajat eivät vedonneet tähän kanneperusteeseen nimenomaisesti ensimmäisessä oikeusasteessa, ja että tästä kanneperusteesta ei lisäksi järjestetty kontradiktorista näkemystenvaihtoa (valituksenalaisen tuomion 72 ja 73 kohta).

3)

Kolmas valitusperuste, joka perustuu siihen, että virkamiestuomioistuin teki oikeudellisia virheitä tulkitessaan Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevaa 11 artiklaa ja eläkeoikeuksien siirtämistä koskevia säännöksiä (valituksenalaisen tuomion 74–98, 106, 109 ja 110 kohta). Komissio väittää, että katsoessaan, että kyseisessä liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu ”vakuutusmatemaattisesti lasketun pääoman” käsite eroaa 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta ”vakuutusmatemaattisen arvon” käsitteestä, joka määritellään kyseisessä liitteessä VIII olevassa 8 artiklassa, virkamiestuomioistuin rajoittui tekemään sanamuodon mukaisen tulkinnan päästäkseen johtopäätökseen, joka voi johtaa huomattavan epäyhdenvertaiseen kohteluun sellaisten virkamiesten, jotka ovat hakeneet eläkeoikeuksiensa siirtämistä ”sisään”, ja sellaisten virkamiesten välillä, jotka ovat hakeneet eläkeoikeuksiensa siirtämistä ”ulos”. Komissio väittää, että virkamiestuomioistuimen tulkinta ei sovellu yhteen Euroopan unionin eläkejärjestelmän taloudellisen tasapainon vaatimusten kanssa ja niiden virkamiesten omistusoikeuden kanssa, jotka ovat hakeneet siirtämistä ”sisään”.

4)

Neljäs valitusperuste, joka perustuu siihen, että virkamiestuomioistuin teki väitetysti oikeudellisia virheitä katsoessaan, että ensimmäisessä oikeusasteessa kantajina olleiden asianosaisten oikeudet heidän eläkeoikeuksiaan koskevissa asioissa olivat jo ”täysin muodostuneet” vuonna 2011 annettujen yleisten täytäntöönpanosäännösten voimaantulon ajankohtana, koska siirretyt eläkeoikeudet määritellään valittajan mukaan vasta hyvittämistä koskevassa lopullisessa päätöksessä (valituksenalaisen tuomion 99–108 kohta).

19.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 151/23

Kanne 17.2.2014 – Cargill v. neuvosto

(Asia T-117/14)

2014/C 151/30

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Cargill SACI (Buenos Aires, Argentiina) (edustajat: asianajajat J. Bellis ja R. Luff)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Argentiinasta ja Indonesiasta peräisin olevan biodieselin tuonnissa ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta 19.11.2013 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1194/2013 (EUVL L 315, s. 2) siltä osin kuin se koskee kantajaa ja

—

velvoittamaan vastaaja korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan toimielimet tekivät ilmeisen virheen tosiseikkojen arvioinnissa katsomalla, että soijapapujen ja soijaöljyn hintoja oli väristelty, minkä vuoksi asetuksen N:o 1225/2009 (1) 2 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan soveltaminen oli perusteltua.

2)

Toinen kanneperuste, jonka mukaan asetuksen N:o 1225/2009 2 artiklan 5 kohdan toista alakohtaa, sellaisena kuin toimielimet sitä käsiteltävässä asiassa tulkitsevat, ei voida soveltaa tuontiin WTO:n jäsenvaltiosta, koska se on ristiriidassa WTO:n polkumyynnin vastaisen sopimuksen kanssa.

3)

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan vahinkoa koskevassa arviossa ei oteta huomioon tekijöitä, jotka poistavat syy-yhteyden väitetyn vahingon ja väitetyn polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin välillä, asetuksen N:o 1225/2009 3 artiklan 7 kohdan vastaisesti.

(1)  Polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30.11.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1225/2009 (EUVL L 343, s. 51)

19.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 151/23

Kanne 17.2.2014 – LDC Argentina v. neuvosto

(Asia T-118/14)

2014/C 151/31

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: LDC Argentina SA (Buenos Aires, Argentiina) (edustajat: asianajajat J. Bellis ja R. Luff)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Argentiinasta ja Indonesiasta peräisin olevan biodieselin tuonnissa ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta 19.11.2013 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1194/2013 (EUVL L 315, s. 2) siltä osin kuin se koskee kantajaa ja

—

velvoittamaan vastaaja korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan toimielimet tekivät ilmeisen virheen tosiseikkojen arvioinnissa katsomalla, että soijapapujen ja soijaöljyn hintoja oli väristelty, minkä vuoksi asetuksen N:o 1225/2009 (1) 2 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan soveltaminen oli perusteltua.

2)

Toinen kanneperuste, jonka mukaan asetuksen N:o 1225/2009 2 artiklan 5 kohdan toista alakohtaa, sellaisena kuin toimielimet sitä käsiteltävässä asiassa tulkitsevat, ei voida soveltaa tuontiin WTO:n jäsenvaltiosta, koska se on ristiriidassa WTO:n polkumyynnin vastaisen sopimuksen kanssa.

3)

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan vahinkoa koskevassa arviossa ei oteta huomioon tekijöitä, jotka poistavat syy-yhteyden väitetyn vahingon ja väitetyn polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin välillä, asetuksen N:o 1225/2009 3 artiklan 7 kohdan vastaisesti.

(1)  Polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30.11.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1225/2009 (EUVL L 343, s. 51)

19.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 151/24

Kanne 18.2.2014 – Carbio v. neuvosto

(Asia T-119/14)

2014/C 151/32

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Cámara Argentina de Biocombustibles (Carbio) (Buenos Aires, Argentiina) (edustajat: asianajajat J. Bellis ja R. Luff)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Argentiinasta ja Indonesiasta peräisin olevan biodieselin tuonnissa ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta 19.11.2013 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1194/2013 (EUVL L 315, s. 2) siltä osin kuin se koskee kantajaa ja

—

velvoittamaan vastaaja korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan toimielimet tekivät ilmeisen virheen tosiseikkojen arvioinnissa katsomalla, että soijapapujen ja soijaöljyn hintoja oli väristelty, minkä vuoksi asetuksen N:o 1225/2009 (1) 2 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan soveltaminen oli perusteltua.

2)

Toinen kanneperuste, jonka mukaan asetuksen N:o 1225/2009 2 artiklan 5 kohdan toista alakohtaa, sellaisena kuin toimielimet sitä käsiteltävässä asiassa tulkitsevat, ei voida soveltaa tuontiin WTO:n jäsenvaltiosta, koska se on ristiriidassa WTO:n polkumyynnin vastaisen sopimuksen kanssa.

3)

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan vahinkoa koskevassa arviossa ei oteta huomioon tekijöitä, jotka poistavat syy-yhteyden väitetyn vahingon ja väitetyn polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin välillä, asetuksen N:o 1225/2009 3 artiklan 7 kohdan vastaisesti.

(1)  Polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30.11.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1225/2009 (EUVL L 343, s. 51)

19.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 151/25

Kanne 21.2.2014 – Daimler v. komissio

(Asia T-128/14)

2014/C 151/33

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Daimler AG (Stuttgart, Saksa) (edustajat: asianajajat C. Arhold, B. Schirmer ja N. Wimmer)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan vastaajan 13.12.2013 tekemän päätöksen – SG.B.5/MF/rc – sg.dsg1.b.5(2013) 3963453 – GESTDEM 2013/4643

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja riitauttaa komission päätöksen kantajan toisesta vaatimuksesta saada tutustua asiakirjoihin, jotka koskevat direktiivin 2007/46/EY (1) 29 artiklan mukaista menettelyä, jossa Ranskan tasavalta kieltäytyi antamasta hyväksyntää tietyille kantajan ajoneuvoille.

Kantaja vetoaa kanteensa tueksi seuraaviin perusteisiin:

1)

Oikeuden tutustua asiakirjoihin loukkaaminen

—

Kantaja väittää, että komissio kielsi virheellisesti Euroopan unionin peruskirjan 41 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisen oikeuden saada tutustua asiakirjoihin. Se väittää, että direktiivin 2007/46 29 artiklan mukainen menettely koskee sitä suoraan ja erikseen. Tässä asemassa sillä on oikeus tutustua sitä koskeviin asiakirjoihin, koska se on välttämätön edellytys sen perusoikeuden tulla kuulluksi tehokkaalle käyttämiselle.

2)

Kantajan Århusin sopimuksen (2) mukaisten oikeuksien loukkaaminen

—

Kantaja väittää, että Århusin sopimusta, luettuna yhdessä asetuksen (EY) N:o 1367/2006 (3) kanssa, on rikottu. Niissä asiakirjoissa, joihin tutustumista kantaja pyytää, on kyse ympäristötiedoista. Kieltäytyminen vireillä olevien tutkimusten perusteella ei ole oikeudellisin tai tosiasiallisin perustein mahdollista ja erityisesti kieltäytymisen estävät Århusin sopimuksen määräykset.

3)

Euroopan unionin perusoikeuskirjan 42 artiklan, SEUT 15 artiklan 3 kohdan ja asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (4) mukaisen oikeuden saada tutustua asiakirjoihin loukkaaminen

—

Kantaja väittää, että riitautetussa päätöksessä rikotaan asetuksen N:o 1049/2001 2 artiklan 1 kohtaa ja näin ollen SEUT 15 artiklan 3 kohtaa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 42 artiklaa, koska sillä on oikeus saada tutustua sen pyytämiin asiakirjoihin, eikä tutustumisen kieltämiselle ole perusteita.

—

Tästä kantaja väittää, että komissio ei velvollisuuksiensa vastaisesti tutkinut pyydettyjä asiakirjoja erikseen ja konkreettisesti ja että se perusti päätöksensä virheellisesti yleiseen poikkeukseen. Lisäksi asiakirjojen luovuttamiseen oli painava yleisen edun mukainen syy. Tämän komissio jätti velvollisuuksiensa vastaisesti ottamatta huomioon. Komissio jätti tekemättä asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklassa vaaditun harkinnan ja viittasi tapauskohtaisesti tutkimusten tarkoituksen suojaan.

4)

SEUT 296 artiklan 2 kohdan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan c alakohdan rikkominen

—

Kantaja väittää, ettei komissio perustellut päätöstään SEUT 296 artiklan 2 kohdan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan c alakohdan määräysten edellyttämällä tavalla.

(1)  Puitteiden luomisesta moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksymiselle 5.9.2007 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/46/EY (Puitedirektiivi) (EUVL L 263, s. 1).

(2)  Tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa koskeva, Århusissa 25.6.1998 allekirjoitettu yleissopimus.

(3)  Tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa koskevan Århusin yleissopimuksen määräysten soveltamisesta yhteisön toimielimiin ja elimiin 6.9.2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1367/2006 (EUVL L 264, s. 13).

(4)  Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001 (EYVL L 145, s. 43).

19.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 151/26

Kanne 19.2.2014 – PT Wilmar Bioenergi Indonesia ja PT Wilmar Nabati Indonesia v. neuvosto

(Asia T-139/14)

2014/C 151/34

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: PT Wilmar Bioenergi Indonesia (Kodya Dumai, Indonesia) ja PT Wilmar Nabati Indonesia (Medan, Indonesia) (edustaja: asianajaja P. Vander Schueren)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantajat vaativat unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Argentiinasta ja Indonesiasta peräisin olevan biodieselin tuonnissa ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta 19.11.2013 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1194/2013 (EUVL L 315, s. 2) siltä osin kuin siinä asetetaan kantajille polkumyyntitulli ja

—

velvoittamaan vastaaja korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantajat vetoavat yhteentoista kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan unionin toimielimet toimivat perusasetuksen (1) vastaisesti, koska kustannuksia ei laskettu sen kirjanpidon perusteella, jota vientiä harjoittavat tuottajat ja tutkimuksen kohteena olevat tuottajat pitivät tutkimuksen kohteena olevasta tuotteesta.

2)

Toinen kanneperuste, jonka mukaan perusasetusta on rikottu, koska laskennalliseen normaaliarvoon sisältyy kustannuksia, jotka eivät liity tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoon ja myyntiin.

3)

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan Euroopan komissio toimi perusasetuksen vastaisesti sisällyttämällä kustannuksia, jotka perustuvat kansainvälisiin viitehintoihin, pikemminkin kuin kustannuksia alkuperämaassa (Indonesia).

4)

Neljäs kanneperuste, jonka mukaan perusasetusta on rikottu turvautumalla normaaliarvon laskentaan asianomaisen tuotteen erityisen markkinatilanteen puuttuessa.

5)

Viides kanneperuste, jonka mukaan perusasetuksen 2 artiklan 5 kohtaa ei sovelleta, koska se on ristiriidassa WTO:n polkumyynnin vastaisen sopimuksen 2 artiklan 2 kohdan 2 alakohdan 1 alakohdan kanssa, jos 2 artiklan 5 kohdassa hyväksytään poikkeus velvollisuuteen käyttää tuotantokustannusta alkuperämaassa normaaliarvon laskennassa.

6)

Kuudes kanneperuste, jonka mukaan neuvoston asetusta N:o 1194/2013 rasittaa ilmeinen arviointivirhe oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen osalta, koska hallitus ei sääntele biodieselin tuottajien maksamaa todellista hintaa raa’asta palmuöljystä siten, että tosiasiallisesti maksettu hinta voidaan hylätä.

7)

Seitsemäs kanneperuste, jonka mukaan neuvoston asetuksella N:o 1194/2013 rikotaan perusasetusta, koska kun siinä ei otettu asianmukaisesti huomioon eroja, jotka vaikuttavat hintojen vertailtavuuteen, siinä ei vertailtu tasapuolisesti normaaliarvoa ja vientihintaa.

8)

Kahdeksas kanneperuste, jonka mukaan kustannusten oikaisun soveltamisessa tehtiin ilmeinen arviointivirhe, koska siinä käytettiin kantajien tapauksessa väärää raaka-ainetta.

9)

Yhdeksäs kanneperuste, jonka mukaan neuvoston asetusta N:o 1194/2013 rasittaa ilmeinen arviointivirhe, koska siinä oikaistiin asiaa tutkimatta etuyhteydessä olevilta raa’an palmuöljyn tuottajilta hankitun raa’an palmuöljyn hinta sen vuoksi, ettei siitä ollut sovittu tavanomaisin markkinaehdoin, yksinomaan vientiveron raa’an palmuöljyn hintoihin aiheuttaman väitetyn vaikutuksen perusteella.

10)

Kymmenes kanneperuste, jonka mukaan neuvoston asetus N:o 1194/2013 perustuu ilmeiseen arviointivirheeseen, koska i) siinä hylättiin tuotteiden, jotka kuuluvat samaan yleiseen luokkaan kuin biodiesel, myynnin kotimarkkinoiden voittomarginaalin käyttö, koska myynti ei tapahtunut tavanomaisessa kaupankäynnissä, ii) arvioitiin voittomarginaalin kohtuullisuutta lainojen pitkien korkojen pikemminkin kuin keskipitkien tai lyhyiden korkojen perusteella.

11)

Yhdestoista kanneperuste, jonka mukaan neuvoston asetus N:o 1194/2013 perustuu ilmeiseen arviointivirheeseen, koska siinä hylättiin kohtuullisen voittomarginaalin määrittäminen sen perusteella, ettei sijoitetun pääoman tuotolla ole merkitystä kaupallisille yrityksille tätä määrittelyä varten, koska ne ovat palveluja tarjoavia yrityksiä, joilla ei ole merkittäviä pääomasijoituksia, sillä näin katsotaan virheellisesti, etteivät kaupalliset yritykset tarvitse käyttöpääomaa kaupallisen toimintansa harjoittamiseen.

(1)  Polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30.11.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1225/2009 (EUVL L 343, s. 51); jäljempänä perusasetus

19.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 151/28

Kanne 17.3.2014 – Ferring v. SMHV – Kora Corporation (Koragel)

(Asia T-169/14)

2014/C 151/35

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Ferring BV (Hoofddorp, Alankomaat) (edustaja: asianajaja A. Thünken)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Kora Corporation Ltd (Swords, Irlanti)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) neljännen valituslautakunnan asiassa R 721/2013-4 13.1.2014 tekemän päätöksen

—

velvoittamaan vastaajan ja mahdollisesti väliintulijana menettelyyn osallistuvan osapuolen korvaaman oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: vastapuoli valituslautakunnassa

Haettu yhteisön tavaramerkki: Sanamerkki ”Koragel” luokkaan 5 kuuluvia tavaroita varten – yhteisön tavaramerkkihakemus nro 10 490 027

Sen tavaramerkin tai merkin haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: kantaja

Tavaramerkki tai merkki, johon väitemenettelyssä on vedottu: sanamerkki ”CHORAGON” luokkaan 5 kuuluvia tavaroita varten – yhteisön tavaramerkkihakemus nro 8 695 314

Väiteosaston ratkaisu: Väite hylätään.

Valituslautakunnan ratkaisu: Valitus hylätään.

Kanneperusteet: yhteisön tavaramerkkiasetuksen 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen

19.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 151/28

Kanne 20.3.2014 – Léon Van Parys v. komissio

(Asia T-171/14)

2014/C 151/36

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asianosaiset

Kantaja: Firma Léon Van Parys NV (Antwerpen, Belgia) (edustajat: advocaten P. Vlaemminck, B. Van Vooren ja R. Verbeke)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan 24.1.2014 päivätyn komission kirjeen, jossa ilmoitetaan, että asian käsittelyn määräajan kuluminen on keskeytetty asetuksen (ETY) 2454/93 907 artiklan perusteella

—

toteamaan, että asetuksen (ETY) N:o 2454/93 909 artikla oli vaikuttanut täysimääräisesti kantajan hyväksi sen jälkeen, kun unionin yleinen tuomioistuin antoi 19.3.2013 asiassa T-324/10 tuomion (asia REM/REC 07/07)

—

velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen.

1.

Kantaja väittää ensimmäisellä kanneperusteellaan, että asiassa on rikottu asetuksen (ETY) N:o 2454/93 (1) 907 ja 909 artiklaa sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjaa, erityisesti sen 41 artiklaa, joka koskee oikeutta hyvään hallintoon.

—

Unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-324/10, Firma Van Parys v. komissio, 19.3.2013 annetussa tuomiossa kumottiin ex tunc komission päätös K(2010) 2858, joten yhdeksän kuukauden pituinen asian käsittelyn määräaika oli jo päättynyt eikä komissiolla ollut enää valtuutta tehdä päätöstä tullien peruuttamista koskevasta hakemuksesta.

—

Ainakin komissio ylittää valtuutensa siltä osin kuin se toteuttaa toimia, joilla ylitetään se mikäli olisi tarpeen, jotta osittain kumottu komission päätös oikaistaan unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-324/10 19.3.2013 antaman tuomion mukaiseksi. Komissio rikkoo tässä SEUT 266 artiklan 1 kohtaa siltä osin kuin kyse on komission valtuuksista toteuttaa toimenpiteitä unionin yleisen tuomioistuimen tuomion täytäntöönpanemiseksi.

2)

Kantaja väittää toisella kanneperusteellaan, että asiassa on rikottu asetuksen N:o 2454/93 907 artiklaa sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjaa, erityisesti sen 41 artiklaa, joka koskee oikeutta hyvään hallintoon sillä, että komissio käytti lainvastaisesti 907 artiklassa säädettyä mahdollisuutta vaatia tietoja välttääkseen (ETY) N:o 2454/93 909 artiklan myöhemmän soveltamisen tai ainakin lykätäkseen sitä.

(1)  Yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä 2.7.1993 annettu komission asetus (ETY) N:o 2454/93 (EYVL L 253, s. 1).

19.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 151/29

Kanne 20.3.2014 – Nürburgring v. SMHV – Biedermann (Nordschleife)

(Asia T-181/14)

2014/C 151/37

Kannekirjelmän kieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Nürburgring GmbH (Nürburg, Saksa) (edustajat: asianajajat M. Viefhues ja C. Giersdorf)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Lutz Biedermann (Villingen-Schwenningen, Saksa)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) neljännen valituslautakunnan 20.1.2014 tekemän päätöksen valitusasiassa R 163/2013-4

—

velvoittamaan vastaajan ja mahdollisesti vastapuolen korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: Kantaja

Haettu yhteisön tavaramerkki: Sanamerkki ”Nordschleife” luokkiin 2–4, 6, 9, 11, 12, 14, 16, 18, 21, 22, 24–30, 32–34, 39, 41 ja 43 kuuluvia tavaroita ja palveluja varten – rekisteröintihakemus nro 7 379 399

Sen tavaramerkin tai merkin haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Lutz Biedermann

Tavaramerkki tai merkki, johon väitemenettelyssä on vedottu: Kansallinen sanamerkki ”Management by Nordschleife”, joka on rekisteröity luokkiin 6, 9, 16, 25, 28 ja 41 kuuluvia tavaroita ja palveluja varten

Väiteosaston ratkaisu: Väitteen hyväksyminen osittain

Valituslautakunnan ratkaisu: Valituksen hylkääminen

Kanneperusteet: Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen

19.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 151/30

Kanne 20.3.2014 – Sonova Holding v. SMHV

(Asia T-187/14)

2014/C 151/38

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Sonova Holding AG (Stäfa, Sveitsi) (edustaja: solicitor C. Hawkes)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) toisen valituslautakunnan 12.12.2013 tekemän päätöksen asiassa R 357/2013-2

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Haettu yhteisön tavaramerkki: Sanamerkki ”Flex” luokan 10 tavaroille – yhteisön tavaramerkkihakemus nro 10 866 887

Tutkijan päätös: Haettu tavaramerkki ei täytä rekisteröimisen edellytyksiä

Valituslautakunnan ratkaisu: Valitus hylätään

Kanneperusteet: Yhteisön tavaramerkkiasetuksen 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan rikkominen

19.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 151/30

Kanne 20.3.2014 – Grundig Multimedia v. SMHV (GentleCare)

(Asia T-188/14)

2014/C 151/39

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Grundig Multimedia AG (Stansstad, Sveitsi) (edustajat: asianajajat M. Neuner ja S. Walter)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) viidennen valituslautakunnan 24.1.2014 asiassa R 739/2013-5 tekemän päätöksen

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Haettu yhteisön tavaramerkki: Sanamerkki ”GentleCare” luokkaan 7 kuuluvia tavaroita varten – yhteisön tavaramerkin rekisteröintiä koskeva hakemus nro 11 102 522

Tutkijan päätös: Yhteisön tavaramerkin rekisteröintiä koskevan hakemuksen hylkääminen osittain

Valituslautakunnan ratkaisu: Valituksen hylkääminen

Kanneperusteet: Yhteisön tavaramerkistä annetun lain 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan ja 7 artiklan 2 kohdan rikkominen

19.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 151/31

Kanne 21.3.2014 – Lubrizol France v. neuvosto

(Asia T-191/14)

2014/C 151/40

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Lubrizol France (Rouen, Ranska) (edustajat: solicitor R. MacLean ja barrister B. Hartnett)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

ottamaan kanteen tutkittavaksi

—

kumoamaan tiettyihin maatalous- ja teollisuustuotteisiin sovellettavien yhteisen tullitariffin autonomisten tullien suspendoimisesta ja asetuksen (EU) N:o 1344/2011 kumoamisesta 17.12.2013 annetun neuvoston asetuksen (EU) 1387/2013 (1) 1 ja 4 artiklan siltä osin kuin asetuksella evättiin kantajan oikeus tullisuspensioihin, joihin kantajalla oli oikeus aikaisempien TARIC-koodien 2918.2900.80, 3811.2900.10 ja 3811.9000.30 nojalla, sillä perusteella, että asetuksessa on ilmeisiä oikeudellisia ja tosiseikkoja koskevia virheitä ja että se on annettu menettelyllisten vaatimusten ja takeiden vastaisesti

—

velvoittamaan vastaajan ja mahdolliset väliintulijat korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että vastaaja on tehnyt ilmeisiä oikeudellisia virheitä ja menettelyllisiä virheitä katsoessaan, että autonomisten tullien kolmen suspension peruuttamiselle asetetut edellytykset täyttyivät, koska se ei ole soveltanut asianmukaisesti edellytyksiä, joiden nojalla voidaan todeta riittävät määrät samankaltaisia tai korvaavia tuotteita, jotka on valmistettu Euroopan unionissa, eikä samoja tai vastaavanlaisia tuotteita taikka korvaavia tuotteita koskevaa edellytystä.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että vastaaja ei ole noudattanut olennaisia menettelyllisiä vaatimuksia ja takuita, joiden tarkoituksena on taata se, että sellaiset menettelylliset säännöt, jotka edellyttävät toimenpiteitä vastustavien yritysten vastaamista kohtuullisessa ajassa ja harhaanjohtavan ja epätäsmällisen tiedon estämistä tilanteessa, jossa autonomisen tullin suspensiota vastustetaan, sovelletaan ja pannaan täytäntöön asianmukaisesti.

(1)  Tiettyihin maatalous- ja teollisuustuotteisiin sovellettavien yhteisen tullitariffin autonomisten tullien suspendoimisesta ja asetuksen (EU) N:o 1344/2011 kumoamisesta 17.12.2013 annettu neuvoston asetus (EU) 1387/2013 (EUVL L 354, s. 201).

19.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 151/32

Kanne 21.3.2014 – Cristiano di Thiene v. SMHV – Nautica Apparel (AERONAUTICA)

(Asia T-193/14)

2014/C 151/41

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Cristiano di Thiene SpA (Thiene, Italia) (edustajat: asianajajat F. Fischetti ja F. Celluprica)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Nautica Apparel, Inc. (New York, New York, Yhdysvallat)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) neljännen valituslautakunnan 10.1.2014 asiassa R 96/2013-4 tekemän päätöksen.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: Kantaja

Haettu yhteisön tavaramerkki: Sanamerkki ”AERONAUTICA” luokkien 9, 18, 20, 25, 35, 42 ja 43 tavaroille ja palveluille – yhteisön tavaramerkkiä koskeva hakemus N:o 7 508 237

Sen tavaramerkin tai merkin haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Vastapuoli valituslautakunnassa

Tavaramerkki tai merkki, johon väitemenettelyssä on vedottu: Useita luokkien 8, 9, 18, 20, 25, 27 ja 35 tavaroille ja palveluille rekisteröityjä aikaisempia yhteisön ja Yhdistyneen kuningaskunnan sanamerkkejä ”NAUTICA” ja ”NAUTICA BLUE”

Väiteosaston ratkaisu: Väite hyväksyttiin osittain

Valituslautakunnan ratkaisu: Valitus hylättiin

Kanneperusteet: Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan virheellinen soveltaminen.

19.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 151/33

Kanne 20.3.2014 – Bristol Global v. SMHV – Bridgestone (AEROSTONE)

(Asia T-194/14)

2014/C 151/42

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Bristol Global Co. Ltd (Birmingham, Yhdistynyt kuningaskunta) (edustaja: lakimies F. Bozhinova)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Bridgestone Corp. (Tokio, Japani)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) toisen valituslautakunnan 12.12.2013 tekemän päätöksen asiassa R 916/2013-2.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: kantaja

Haettu yhteisön tavaramerkki: sanaosan ”AEROSTONE” sisältävä kuviomerkki luokkaan 12 kuuluvia tavaroita varten – yhteisön tavaramerkkiä koskeva hakemus nro 10 066 736

Sen tavaramerkin tai merkin haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: vastapuoli valituslautakunnassa

Tavaramerkki tai merkki, johon väitemenettelyssä on vedottu: sanamerkistä ”STONE” koostuva luokkiin 12, 28, 35 ja 37 kuuluvia tavaroita varten rekisteröity yhteisön tavaramerkki ja sanamerkistä ”BRIDGESTONE” koostuva luokkaan 12 kuuluvia tavaroita varten rekisteröity yhteisön tavaramerkki; tunnettu tavaramerkki ja rekisteröimätön merkki, joka sisältää sanaosan ”BRIDGESTONE”

Väiteosaston ratkaisu: väitteen osittainen hyväksyminen

Valituslautakunnan ratkaisu: valituksen hylkääminen

Kanneperusteet: yhteisön tavaramerkkiasetuksen 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan, 8 artiklan 4 kohdan ja 8 artiklan 5 kohdan rikkominen

19.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 151/33

Kanne 24.3.2014 – Swedish Match North Europe v. SMHV – Skruf Snus (nuuskarasiat)

(Asia T-196/14)

2014/C 151/43

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Swedish Match North Europe (Tukholma, Ruotsi) (edustajat: asianajajat H. Wistam ja L. Holm)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Skruf Snus AB (Tukholma, Ruotsi)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) kolmannen valituslautakunnan 3.12.2013 asiassa R 1803/2012-3 antaman ratkaisun

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Rekisteröity yhteisön malli, jonka mitättömäksi julistamista on vaadittu: Malli nuuskarasioiksi – rekisteröity numerolla 1265805-0010

Yhteisön mallin haltija: Vastapuoli valituslautakunnassa

Yhteisön mallin mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen esittäjä: Kantaja

Mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen perustelut: Väite siitä, ettei mallilla ollut yksilöllistä luonnetta

Mitättömyysosaston ratkaisu: Hyväksyi vaatimuksen riidanalaisen rekisteröidyn yhteisön mallin julistamisesta mitättömäksi

Valituslautakunnan ratkaisu: Kumosi riidanalaisen ratkaisun ja hylkäsi mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen

Kanneperusteet: Yhteisömalliasetuksen 6 artiklan rikkominen.

19.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 151/34

Kanne 31.3.2014 – Bopp v. SMHV (vihreällä reunustettu kahdeksankulmio)

(Asia T-209/14)

2014/C 151/44

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Carsten Bopp (Glashütten, Saksa) (edustaja: asianajaja C. Russ)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) ensimmäisen valituslautakunnan 9.1.2014 asiassa R 1276/2013-1 tekemän päätöksen

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Haettu yhteisön tavaramerkki: Kuviomerkki, joka esittää vihreällä reunustettua kahdeksankulmiota luokkaan 35 kuuluvia palveluja varten – Nro 8 248 965

Tutkijan päätös: Rekisteröinnin epääminen

Valituslautakunnan ratkaisu: Valituksen hylkääminen

Kanneperusteet:

—

Asetuksen N:o 207/2009 65 artiklan 6 kohdan rikkominen

—

Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen

19.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 151/35

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 25.3.2014 – Alankomaat v. komissio

(Asia T-542/13) (1)

2014/C 151/45

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ensimmäisen jaoston puheenjohtajan määräyksellä asia on poistettu unionin yleisen tuomioistuimen rekisteristä.

(1)  EUVL C 344, 23.11.2013.