ISSN 1977-1053

Euroopan unionin

virallinen lehti

C 112
European flag  

Suomenkielinen laitos

Tiedonantoja ja ilmoituksia

57. vuosikerta
14. huhtikuu 2014

Ilmoitusnumero

Sisältö

Sivu

 

IV   Tiedotteet

 

EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN, ELINTEN, TOIMISTOJEN JA VIRASTOJEN TIEDOTTEET

 

Euroopan unionin tuomioistuin

2014/C 112/01

Euroopan unionin tuomioistuimen viimeisin julkaisu Euroopan unionin virallisessa lehdessäEUVL C 102, 7.4.2014

1

 

V   Ilmoitukset

 

TUOMIOISTUINKÄSITTELYYN LIITTYVÄT MENETTELYT

 

Unionin Tuomioistuin

2014/C 112/02

Asia C-656/11: Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 27.2.2014 – Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta v. Euroopan unionin neuvosto (Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittaminen — Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton sopimus henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta — Neuvoston päätös — Oikeudellisen perustan valinta — SEUT 48 artikla — SEUT 79 artiklan 2 kohdan b alakohta)

2

2014/C 112/03

Asia C-82/12: Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 27.2.2014 (Tribunal Superior de Justicia de Cataluñan (Espanja) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) – Transportes Jordi Besora, SL v. Generalitat de Catalunya (Välilliset verot — Valmisteverot — Direktiivi 92/12/ETY — 3 artiklan 2 kohta — Kivennäisöljyt — Vähittäiskaupasta kannettava vero — Erityistarkoituksen käsite — Toimivallan siirtäminen itsehallintoalueille — Rahoittaminen — Verotuottojen kohdentaminen ennalta määrättyyn tarkoitukseen — Terveydenhuoltoon ja ympäristöön liittyvien menojen rahoittaminen)

3

2014/C 112/04

Asia C-132/12 P: Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 27.2.2014 – Valittajina Stichting Woonpunt, Stichting Havensteder, aiemmin Stichting Com.wonen, Woningstichting Haag Wonen sekä Stichting Woonbedrijf SWS.Hhvl ja muuna osapuolena Euroopan komissio (Muutoksenhaku — Valtiontuki — Sosiaalisen asuntotuotantoalan yhtiöille myönnettyjen tukien järjestelmä — Päätös tuen soveltuvuudesta yhteismarkkinoille — Sitoumukset, jotka kansalliset viranomaiset ovat antaneet unionin oikeutta noudattaakseen — SEUT 263 artiklan neljäs kohta — Kumoamiskanne — Tutkittavaksi ottamisen edellytykset — Oikeussuojan tarve — Asiavaltuus — Tuensaajat, joita toimi koskee erikseen ja suoraan — Suljetun piirin käsite)

3

2014/C 112/05

Asia C-133/12 P: Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 27.2.2014 – Valittajina Stichting Woonlinie, Stichting Allee Wonen, Woningstichting Volksbelang, Stichting WoonInvest sekä Stichting Woonstede ja muuna osapuolena Euroopan komissio (Muutoksenhaku — Valtiontuki — Sosiaalisen asuntotuotantoalan yhtiöille myönnettyjen tukien järjestelmä — Päätös tuen soveltuvuudesta yhteismarkkinoille — Sitoumukset, jotka kansalliset viranomaiset ovat antaneet unionin oikeutta noudattaakseen — SEUT 263 artiklan neljäs kohta — Kumoamiskanne — Tutkittavaksi ottamisen edellytykset — Oikeussuojan tarve — Asiavaltuus — Tuensaajat, joita toimi koskee erikseen ja suoraan — Suljetun piirin käsite)

4

2014/C 112/06

Asia C-351/12: Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 27.2.2014 (Krajský soud v Plznin (Tšekin tasavalta) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) – Ochranný svaz autorský pro práva k dílům hudebním o. s. (OSA) v. Léčebné lázně Mariánské Lázně a.s. (Direktiivi 2001/29/EY — Tekijänoikeus ja lähioikeudet tietoyhteiskunnassa — Käsite välittäminen yleisölle — Teosten levittäminen terveyskylpylälaitoksen huoneissa — Direktiivin säännösten välitön oikeusvaikutus — SEUT 56 ja SEUT 102 artikla — Direktiivi 2006/123/EY — Palvelujen tarjoamisen vapaus — Kilpailu — Tekijänoikeuksien yhteishallinnointia koskeva yksinoikeus)

5

2014/C 112/07

Asia C-365/12 P: Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 27.2.2014 – Valittajana Euroopan komissio sekä muina osapuolina EnBW Energie Baden-Württemberg AG, Ruotsin kuningaskunta, Siemens AG ja ABB Ltd (Muutoksenhaku — Asetus (EY) N:o 1049/2001 — Oikeus tutustua toimielinten asiakirjoihin — EY 81 artiklan soveltamismenettelyyn liittyvät asiakirjat — Asetus (EY) N:o 1/2003 ja asetus (EY) N:o 773/2004 — Asiakirjaan tutustumista koskevan oikeuden epääminen — Tutkintatoimien suojaa, taloudellisten etujen suojaa ja toimielinten päätöksentekomenettelyn suojaa koskevat poikkeukset — Asianomaisen toimielimen velvollisuus tutkia konkreettisesti ja asiakirjakohtaisesti asiakirjoihin tutustumista koskevassa pyynnössä tarkoitettujen asiakirjojen sisältö)

6

2014/C 112/08

Asia C-396/12: Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 27.2.2014 (Raad van Staten (Alankomaat) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) – A.M. van der Ham ja A.H. van der Ham-Reijersen van Buuren v. College van Gedeputeerde Staten van Zuid-Holland (Yhteinen maatalouspolitiikka — Maaseuturahastosta maksettava rahoitus — Tuki maaseudun kehittämiseen — Tukien vähentäminen tai peruuttaminen, jos täydentäviä ehtoja koskevia sääntöjä ei noudateta — Tahallisen noudattamatta jättämisen käsite)

7

2014/C 112/09

Yhdistetyt asiat C-454/12 ja C-455/12: Unionin tuomioistuimen tuomio (kahdeksas jaosto) 27.2.2014 (Bundesfinanzhofin (Saksa) esittämät ennakkoratkaisupyynnöt) – Pro Med Logistik GmbH v. Finanzamt Dresden-Süd (asia C-454/12) ja Eckard Pongratz, Karin Oertelin konkurssipesän pesänhoitajana v. Finanzamt Würzburg mit Außenstelle Ochsenfurt (asia C-455/12) (Ennakkoratkaisupyyntö — Arvonlisävero — Kuudes arvonlisäverodirektiivi — 12 artiklan 3 kohta — Liitteessä H oleva 5 ryhmä — Direktiivi 2006/112/EY — 98 artiklan 1 ja 2 kohta — Liitteessä III oleva 5 alakohta — Verotuksen neutraalisuuden periaate — Henkilöiden kuljetus ja heidän mukanaan kuljettamiensa matkatavaroiden kuljetus — Jäsenvaltion lainsäädäntö, jonka mukaan taksiliikenteeseen ja kuljettajineen vuokratulla autolla suoritettavaan liikenteeseen sovelletaan eri arvonlisäverokantoja)

8

2014/C 112/10

Asia C-470/12: Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 27.2.2014 (Okresný súd Svidníkin (Slovakia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) – Pohotovosť s.r.o. v. Miroslav Vašuta (Ennakkoratkaisupyyntö — Kulutusluottosopimus — Kohtuuttomat ehdot — Direktiivi 93/13/ETY — Välitystuomion pakkotäytäntöönpano — Täytäntöönpanomenettelyssä tehty väliintulohakemus — Kuluttajansuojajärjestö — Kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan tällainen väliintulo ei ole mahdollista — Jäsenvaltioiden menettelyllinen itsemääräämisoikeus)

9

2014/C 112/11

Asia C-571/12: Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 27.2.2014 (Augstākās tiesas Senātsin (Latvia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) – SIA Greencarrier Freight Services Latvia v. Valsts ieņēmumu dienests (Ennakkoratkaisupyyntö — Yhteisön tullikoodeksi — 70 artiklan 1 kohta ja 78 artikla — Tulli-ilmoitukset — Tavaroiden osittainen tarkastus — Näytteidenotto — Virheellinen koodi — Tulosten ulottaminen tavaroiden luovutuksen jälkeen koskemaan aiempiin tulli-ilmoituksiin sisältyviä samanlaisia tavaroita — Jälkitarkastus — Tavaroiden lisätarkastuksen vaatimisen mahdottomuus)

10

2014/C 112/12

Asia C-588/12: Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 27.2.2014 (Arbeidshof te Antwerpenin (Belgia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) – Lyreco Belgium NV v. Sophie Rogiers (Sosiaalipolitiikka — Direktiivi 96/34/EY — Vanhempainlomaa koskeva puitesopimus — 1 lauseke ja 2 lausekkeen 4 kohta — Osa-aikainen vanhempainloma — Työntekijän irtisanominen ilman pakottavaa tai riittävää syytä — Vanhempainlomalla olemisen perusteella maksettava kiinteämääräinen suojakorvaus — Korvauksen laskentaperusteen määrittäminen)

11

2014/C 112/13

Asia C-601/12 P: Unionin tuomioistuimen tuomio (seitsemäs jaosto) 27.2.2014 – Valittajana Ningbo Yonghong Fasteners Co. Ltd sekä muina osapuolina Euroopan unionin neuvosto, Euroopan komissio ja European Industrial Fasteners Institute AISBL (EIFI) (Muutoksenhaku — Polkumyynti — Asetus (EY) N:o 384/96 — 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan toinen alakohta — Kiinasta peräisin olevien tiettyjen rauta- ja teräskiinnittimien tuonti — Markkinataloudessa toimivan yrityksen asema — Tätä asemaa koskevan päätöksen tekemiselle asetetun määräajan ylittyminen — Vaikutus)

12

2014/C 112/14

Asia C-1/13: Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 27.2.2014 (Cour de cassationin (Ranska) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) – Cartier parfums – lunettes SAS ja Axa Corporate Solutions Assurance SA v. Ziegler France SA, Montgomery transports SARL, Inko Trade s.r.o., Jaroslav Matěja ja Groupama transport (Ennakkoratkaisupyyntö — Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa — Asetus (EY) N:o 44/2001 — 27 artiklan 2 kohta — Vireilläolovaikutus — 24 artikla — Oikeuspaikkasopimus — Sen ratkaiseminen, että tuomioistuin, jossa kanne on ensin nostettu, on toimivaltainen, koska asianosaiset ovat vastanneet asiassa riitauttamatta sen toimivaltaisuutta tai koska on annettu lopulliseksi tullut ratkaisu)

12

2014/C 112/15

Asia C-32/13: Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 27.2.2014 (Sozialgericht Nürnbergin (Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) – Petra Würker v. Familienkasse Nürnberg (Sosiaaliturva — Asetus (ETY) N:o 1408/71 — Perheavustukset — 77 ja 78 artikla — Etuudet eläkkeensaajien huollettaville lapsille ja orvoille — Asetus (EY) N:o 883/2004 — Perhe-etuudet — 67 artikla — Toisessa jäsenvaltiossa asuvat perheenjäsenet — Eläkkeen käsite — Sellaisen eläkkeen saaja, joka myönnetään Saksan lainsäädännön nojalla lasten kasvatusta varten sen henkilön kuoltua, jonka kanssa eläkkeensaaja on ollut avioliitossa ja josta hän on eronnut (Erziehungsrente))

13

2014/C 112/16

Asia C-79/13: Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 27.2.2014 (Arbeidshof te Brusselin (Belgia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) – Federaal agentschap voor de opvang van asielzoekers v. Selver Saciri ja Danijela Dordevic sekä Danjel Saciri, edustajinaan Selver Saciri ja Danijela Dordevic, Sanela Saciri, edustajinaan Selver Saciri ja Danijela Dordevic, Denis Saciri, edustajinaan Selver Saciri ja Danijela Dordevic, ja Openbaar Centrum voor Maatschappelijk Welzijn van Diest (Direktiivi 2003/9/EY — Turvapaikanhakijoiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevat vähimmäisvaatimukset — 13 artiklan 1 kohta — Aineellisten vastaanotto-olosuhteiden myöntämisen määräajat — 13 artiklan 2 kohta — Aineellisia vastaanotto-olosuhteita koskevat toimenpiteet — Takeet — 13 artiklan 5 kohta — Turvapaikanhakijoiden vastaanotto-olosuhteita koskevien vähimmäisvaatimusten vahvistaminen ja myöntäminen — Myönnettävän tuen määrä — 14 artikla — Aineellisia vastaanotto-olosuhteita koskevat yksityiskohtaiset säännöt — Vastaanottorakenteiden täyteen kuormittuminen — Ohjaaminen kansallisten sosiaaliturvajärjestelmien puoleen — Aineellisten vastaanotto-olosuhteiden tarjoaminen rahallisen avustuksen muodossa)

14

2014/C 112/17

Asia C-110/13: Unionin tuomioistuimen tuomio (seitsemäs jaosto) 27.2.2014 (Bundesfinanzhofin (Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) – HaTeFo GmbH v. Finanzamt Haldensleben (Ennakkoratkaisupyyntö — Yhtiöoikeus — Suositus 2003/361/EY — Mikroyritysten sekä pienten ja keskisuuren yritysten määritelmä — Henkilöstömäärän ja rahamääräisten arvojen laskennassa huomioon otettavat yritystyypit — Sidosyritykset — Yhdessä toimivien luonnollisten henkilöiden ryhmän käsite)

15

2014/C 112/18

Asia C-422/12 P: Unionin tuomioistuimen määräys (kolmas jaosto) 30.1.2014 – Valittajana Industrias Alen SA de CV sekä muina osapuolina The Clorox Company ja sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (Muutoksenhaku — Työjärjestyksen 181 artikla — Yhteisön tavaramerkki — Väitemenettely — Hakemus sanamerkin CLORALEX rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi — Aikaisempi kansallinen sanamerkki CLOROX — Sekaannusvaara — Asetus (EY) N:o 207/2009 — 8 artiklan 1 kohdan b alakohta — Liitännäisvalitus — Työjärjestyksen 176 artikla — Vaatimus, jonka mukaan liitännäisvalitus on tehtävä eri asiakirjassa)

16

2014/C 112/19

Yhdistetyt asiat C-614/12 ja C-10/13: Unionin tuomioistuimen määräys (kahdeksas jaosto) 16.1.2014 (Debreceni Munkaügyi Bíróságin ja Fővárosi Munkaügyi Bíróságin (Unkari) esittämät ennakkoratkaisupyynnöt) – József Dutka vastaan Mezőgazdasági és Vidékfejlesztési Hivatal (asia C-614/12) sekä Csilla Sajtos vastaan Budapest Főváros VI. Ker. Önkormányzata (asia C-10/13) (Ennakkoratkaisupyyntö — Euroopan unionin perusoikeuskirjan 30 artikla — Unionin oikeuden täytäntöönpano — Puuttuminen — Unionin tuomioistuimen toimivallan selvä puuttuminen)

16

2014/C 112/20

Asia C-24/13: Unionin tuomioistuimen määräys (yhdeksäs jaosto) 16.1.2014 (Fővárosi Közigazgatási és Munkaügyi Bíróságin (Unkari) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) – Dél-Zempléni Nektár Leader Nonprofit kft v. Vidékfejlesztési Miniszter (Maatalous — Asetus (EY) N:o 1698/2005 — Maaseuturahasto — Paikallisten toimintaryhmien oikeudelliseen muotoon liittyvät vaatimukset — Kyseisten vaatimusten muuttaminen — Jäsenvaltioiden toimivalta — Rajat)

17

2014/C 112/21

Asia C-25/13: Unionin tuomioistuimen määräys (kahdeksas jaosto) 30.1.2014 (Juzgado de lo Contencioso-Administrativo no 17 de Barcelonan (Espanja) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) – France Telecom España, SA vastaan Organismo de Gestión Tributaria de la Diputación de Barcelona (Ennakkoratkaisupyyntö — Sähköiset viestintäverkot ja -palvelut — Direktiivi 2002/20/EY — Sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajilta perittävä maksu paikallisen julkisessa omistuksessa olevan maa-alueen yksityiskäytöstä tai hyödyntämisestä tiettyyn tarkoitukseen — Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 99 artikla — Vastaus, joka on selvästi johdettavissa oikeuskäytännöstä)

18

2014/C 112/22

Asia C-122/13: Unionin tuomioistuimen määräys (kuudes jaosto) 30.1.2014 (Tribunale Ordinario di Firenzen (Italia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) – Paola C v. Presidenza del Consiglio dei Ministri (Ennakkoratkaisupyyntö — Oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa — Direktiivi 2004/80/EY — 12 artikla — Tahallisten väkivaltarikosten uhreille maksettavat korvaukset — Täysin jäsenvaltion sisäinen tilanne — Unionin tuomioistuimen toimivallan selvä puuttuminen)

19

2014/C 112/23

Asia C-193/13 P: Unionin tuomioistuimen määräys (kuudes jaosto) 16.1.2014 – Valittajana nfon AG sekä muina osapuolina Fon Wireless Ltd ja sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (Muutoksenhaku — Yhteisön tavaramerkki — Asetus N:o 40/94 — Kuviomerkki, joka sisältää sanaosan nfon — Väite, jonka on tehnyt sellaisen yhteisön kuviomerkin, joka sisältää sanaosan fon, ja kansallisen sanamerkin FON haltija — SMHV:n valituslautakunta hylkäsi väitteen)

19

2014/C 112/24

Asia C-332/13: Unionin tuomioistuimen määräys (kahdeksas jaosto) 16.1.2014 (Kúrian (Unkari) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) – Ferenc Weigl v. Nemzeti Innovációs Hivatal (Ennakkoratkaisupyyntö — Euroopan unionin perusoikeuskirjan 30 artikla — Asia ei liity unionin oikeuden täytäntöönpanoon —  — Unionin tuomioistuimen toimivallan selvä puuttuminen)

20

2014/C 112/25

Asia C-430/13: Unionin tuomioistuimen määräys (kuudes jaosto) 16.1.2014 (Fővárosi Ítélőtáblan (Unkari) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) – Ilona Baradics ym. v. QBE Insurance (Europe) Ltd Magyarországi Fióktelepe ja Unkarin valtio (Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 99 artikla — Matkapaketit, pakettilomat ja pakettikiertomatkat — Kansallinen lainsäädäntö, jossa säädetään vähimmäisprosenttimääristä vakuudelle, joka matkanjärjestäjällä on oltava kuluttajien suorittamien maksujen palauttamiseksi maksukyvyttömyystilanteessa)

21

2014/C 112/26

Asia C-651/13: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Consiglio di Stato (Italia) on esittänyt 9.12.2013 – Lb Group Ltd v. Ministero dell'Economia e delle Finanze ym.

21

2014/C 112/27

Asia C-652/13: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunale ordinario di Cagliari (Italia) on esittänyt 9.12.2013 – Rikosoikeudenkäynti Mirko Sabaa vastaan

22

2014/C 112/28

Asia C-689/13: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Consiglio di Giustizia Amministrativa per la Regione siciliana (Italia) on esittänyt 24.12.2013 – PFE v. Airgest

22

2014/C 112/29

Asia C-18/14: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka College van Beroep voor het Bedrijfsleven (Alankomaat) on esittänyt 16.1.2014 – CO Sociedad de Gestion y Participación SA ym. v. De Nederlandsche Bank NV, sekä De Nederlandsche Bank NV v. CO Sociedad de Gestion y Participación SA ym.

24

2014/C 112/30

Asia C-27/14: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Landgericht Duisburg (Saksa) on esittänyt 20.1.2014 – Elfriede Stermann ja Hans Gerd Stermann v. Zurich Deutscher Herold Lebensversicherung AG

24

2014/C 112/31

Asia C-99/14 P: Valitus, jonka Federación Nacional de Empresarios de Minas de Carbón (Carbunión) on tehnyt 28.2.2014 unionin yleisen tuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa T-176/11, Federación Nacional de Empresarios de Minas de Carbón (Carbunión) v. Euroopan unionin neuvosto, 10.12.2013 antamasta määräyksestä

25

2014/C 112/32

Asia C-477/12: Unionin tuomioistuimen presidentin määräys 17.1.2014 (Bundespatentgerichtin (Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) – Hogan Lovells International LLP v. Bayer CropScience K.K.

26

2014/C 112/33

Asia C-259/13: Unionin tuomioistuimen presidentin määräys 6.2.2014 (Bundesgerichtshofin (Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) – Elena Recinto-Pfingsten v. Swiss International Air Lines AG

26

 

Unionin yleinen tuomioistuin

2014/C 112/34

Asia T-91/11: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 27.2.2014 – InnoLux v. komissio (Kilpailu — Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt — Nestekidenäyttöjen (LCD) maailmanlaajuiset markkinat — Sopimukset ja yhdenmukaistetut menettelytavat hintojen ja tuotantokapasiteettien alalla — Alueellinen toimivalta — Yrityksen sisäinen myynti — Sellaisten lopputuotteiden myynti, joiden osana on kartellin kohteena olevia tuotteita — Yhtenä kokonaisuutena pidettävä jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen — Sakot — Pyöristysmenetelmä — Täysi harkintavalta)

27

2014/C 112/35

Asia T-520/11: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 28.2.2014 – Genebre v. SMHV – General Electric (GE) (Yhteisön tavaramerkki — Väitemenettely — Hakemus kuviomerkin GE rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi — Aikaisempi kansallinen sanamerkki GE — Suhteellinen hylkäysperuste — Sekaannusvaara — Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)

27

2014/C 112/36

Asia T-602/11: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 27.2.2014 – Pêra-Grave v. SMHV – Fundação Eugénio de Almeida (QTA S. JOSÉ DE PERAMANCA) (Yhteisön tavaramerkki — Väitemenettely — Hakemus kuviomerkin QTA S. JOSÉ DE PERAMANCA rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi — Aikaisemmat kansalliset kuviomerkit VINHO PERA-MANCA TINTO, VINHO PERA-MANCA BRANCO ja PÊRA-MANCA — Suhteellinen hylkäysperuste — Sekaannusvaara — Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)

28

2014/C 112/37

Asia T-229/12: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 27.2.2014 – Advance Magazine Publishers v. SMHV – López Cabré (VOGUE) (Yhteisön tavaramerkki — Väitemenettely — Hakemus kuviomerkin VOGUE rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi — Aikaisempi yhteisön tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki VOGUE — Sekaannusvaara — Tavaroiden samanlaisuus tai samankaltaisuus — Merkkien samanlaisuus tai samankaltaisuus — Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta — Tavaramerkkihakemuksen epätarkkuus — Asetuksen N:o 207/2009 26 artiklan 1 kohdan c alakohta — Asetuksen (EY) N:o 2868/95 2 säännön 2 kohta — Rekisteröinnin osittainen epääminen)

29

2014/C 112/38

Asia T-416/12: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 5.3.2014 – HP Health Clubs Iberia v. SMHV – Shiseido (ZENSATIONS) (Yhteisön tavaramerkki — Väitemenettely — Hakemus kuviomerkin ZENSATIONS rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi — Aikaisempi yhteisön tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki ZEN — Suhteellinen hylkäysperuste — Sekaannusvaara — Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta — Väliintulijan vaatimusten tutkittavaksi ottaminen — Työjärjestyksen 46 artikla — Perusteluvelvollisuus — Asetuksen N:o 207/2009 75 artiklan ensimmäinen virke — Tosiseikkojen tutkiminen viran puolesta — Asetuksen N:o 207/2009 76 artiklan 1 kohta)

29

2014/C 112/39

Asia T-25/13: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 27.2.2014 – Mäurer & Wirtz v. SMHV – Sacra (4711 Aqua Mirabilis) (Yhteisön tavaramerkki — Väitemenettely — Hakemus sanamerkin 4711 Aqua Mirabilis rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi — Aikaisempi yhteisön tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki AQUA ADMIRABILIS — Suhteellinen hylkäysperuste — Sekaannusvaara — Aikaisemman tavaramerkin erottamiskyky — Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)

30

2014/C 112/40

Asia T-71/13: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 6.3.2014 – Anapurna v. SMHV – Annapurna (ANNAPURNA) (Yhteisön tavaramerkki — Menettämistä koskeva menettely — Yhteisön tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki ANNAPURNA — Väliintulijan tekemä kumoamisvaatimus — Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 3 kohta — Tavaramerkin tosiasiallinen käyttö — Asetuksen (EY) N:o 207/2009 15 artiklan 1 kohdan a alakohta ja 51 artiklan 1 kohdan a alakohta — Tavaramerkin käyttömuoto — Näyttö käyttämisestä rekisteröityjä tavaroita varten)

31

2014/C 112/41

Asia T-79/09: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 31.1.2014 – Ranska v. komissio (Valtiontuet — Sellaisia toimia koskeva puiteohjelma, joita Ranskan maatalouden tunnustetut toimialajärjestöt suorittavat edustamiensa maatalouden ammattikuntien jäsenten hyväksi — Rahoittaminen vapaaehtoisilla maksuilla, jotka on muutettu pakollisiksi — Päätös, jolla tukijärjestelmä todetaan yhteismarkkinoille soveltumattomaksi — Päätöksen peruuttaminen — Lausunnon antamisen raukeaminen)

31

2014/C 112/42

Yhdistetyt asiat T-162/11 ja T-163/11: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 12.2.2014 – Cofra v. SMHV – O2 (can do) (Yhteisön tavaramerkki — Väite — Väitteen peruuttaminen — Lausunnon antamisen raukeaminen)

32

2014/C 112/43

Asia T-87/12: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 6.2.2014 – Duff Beer v. SMHV – Twentieth Century Fox Film (Duff) (Yhteisön tavaramerkki — Väite — Väitteen peruuttaminen — Lausunnon antamisen raukeaminen)

33

2014/C 112/44

Asia T-470/12: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 29.1.2014 – Sothys Auriac v. SMHV – Grand Hotel Primavera (BEAUTY GARDEN) (Yhteisön tavaramerkki — Mitättömyyshakemus — Mitättömyyshakemuksen peruuttaminen — Lausunnon antamisen raukeaminen)

33

2014/C 112/45

Asia T-180/13: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 7.2.2014 – Pesquerias Riveirenses ym. v. neuvosto (Kumoamiskanne — Kalastuspolitiikka — Asetus (EU) N:o 40/2013 — Koillis-Atlantin mustakitaturskakannan pohjoisen osan ja eteläisen osan ottaminen yhdessä huomioon suurimman sallitun saaliin (TAC) määrittämiseksi — Toimi ei koske kantajia suoraan — Tutkittavaksi ottamisen edellytysten selvä puuttuminen)

34

2014/C 112/46

Asia T-646/13: Kanne 25.11.2013 – Minority SafePack – one million signatures for diversity in Europe ym. v. komissio

34

2014/C 112/47

Asia T-664/13: Kanne 10.12.2013 – Petco Animal Supplies Stores v. SMHV – Gutiérrez Ariza (PETCO)

35

2014/C 112/48

Asia T-673/13: Kanne 9.12.2013 – European Coalition to End Animal Experiments v. ECHA

36

2014/C 112/49

Asia T-711/13: Kanne 20.12.2013 – Harrys Pubar v. SMHV – Harry’s New York Bar (HARRY’S BAR)

37

2014/C 112/50

Asia T-716/13: Kanne 27.12.2013 – Harry’s New York Bar v. SMHV – Harrys Pubar (HARRY’S BAR)

38

2014/C 112/51

Asia T-721/13: Kanne 31.12.2013 – The Directv Group v. SMHV

39

2014/C 112/52

Asia T-722/13: Kanne 31.12.2013 – The Directv Group v. SMHV–Bolloré (DIRECTV)

39

2014/C 112/53

Asia T-7/14 P: Valitus, jonka BQ on tehnyt 2.1.2014 virkamiestuomioistuimen asiassa F-39/12, BQ v. tilintarkastustuomioistuin, 23.10.2013 antamasta tuomiosta

40

2014/C 112/54

Asia T-17/14: Kanne 8.1.2014 – U4U ym. v. Euroopan unionin neuvosto ja Euroopan parlamentti

41

2014/C 112/55

Asia T-20/14: Kanne 8.1.2014 – Nguyen v. parlamentti ja neuvosto

42

2014/C 112/56

Asia T-22/14: Kanne 8.1.2014 – Bergallou v. parlamentti ja neuvosto

43

2014/C 112/57

Asia T-23/14: Kanne 6.1.2014 – Bos ym. v. parlamentti ja neuvosto

44

2014/C 112/58

Asia T-40/14: Kanne 10.1.2014 – Electrabel ja Dunamenti Erőmű v. komissio

45

2014/C 112/59

Asia T-49/14: Kanne 17.1.2014 – Zentralverband des Deutschen Bäckerhandwerks v. komissio

46

2014/C 112/60

Asia T-66/14: Kanne 24.1.2014 – Bredenkamp ym. v. neuvosto ja komissio

47

2014/C 112/61

Asia T-67/14: Kanne 1.2.2014 – Viraj Profiles v. neuvosto

48

2014/C 112/62

Asia T-69/14: Kanne 27.1.2014 – UAB MELT WATER v. SMHV (MELT WATER Original)

48

2014/C 112/63

Asia T-70/14: Kanne 27.1.2014 – UAB MELT WATER v. SMHV (pullon muoto)

49

2014/C 112/64

Asia T-82/14: Kanne 4.2.2014 – Copernicus-Trademarks v. SMHV – Maquet (LUCEO)

50

2014/C 112/65

Asia T-83/14: Kanne 4.2.2014 – LTJ Diffusion v. SMHV – Arthur et Aston (ARTHUR & ASTON)

51

2014/C 112/66

Asia T-100/14: Kanne 12.2.2014 – Tecalan v. SMHV – Ensinger (TECALAN)

51

2014/C 112/67

Asia T-101/14: Kanne 10.2.2014 – British Aggregates v. komissio

52

2014/C 112/68

Asia T-102/14: Kanne 17.2.2014 – Deutsche Post v. SMHV – PostNL Holding (TPG POST)

53

2014/C 112/69

Asia T-103/14: Kanne 17.2.2014 – Frucona Košice v. komissio

53

2014/C 112/70

Asia T-105/14: Kanne 12.2.2014 – Trekstor v. SMHV – Scanlab (iDrive)

54

2014/C 112/71

Asia T-111/14: Kanne 17.2.2014 – Unitec Bio v. neuvosto

55

2014/C 112/72

Asia T-112/14: Kanne 17.2.2014 – Molinos Río de la Plata v. neuvosto

55

2014/C 112/73

Asia T-113/14: Kanne 17.2.2014 – Oleaginosa Moreno Hermanos v. neuvosto

56

2014/C 112/74

Asia T-114/14: Kanne 17.2.2014 – Vicentin v. neuvosto

57

2014/C 112/75

Asia T-115/14: Kanne 17.2.2014 – Aceitera General Deheza v. neuvosto

58

2014/C 112/76

Asia T-120/14: Kanne 18.2.2014 – PT Ciliandra Perkasa v. neuvosto

58

2014/C 112/77

Asia T-121/14: Kanne 18.2.2014 – PT Pelita Agung Agrindustri v. neuvosto

60

2014/C 112/78

Asia T-126/14: Kanne 21.2.2014 – Alankomaat v. komissio

61

FI

 

IV Tiedotteet

EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN, ELINTEN, TOIMISTOJEN JA VIRASTOJEN TIEDOTTEET

Euroopan unionin tuomioistuin

14.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/1

2014/C 112/01

Euroopan unionin tuomioistuimen viimeisin julkaisu Euroopan unionin virallisessa lehdessä

EUVL C 102, 7.4.2014

Luettelo aiemmista julkaisuista

EUVL C 93, 29.3.2014

EUVL C 85, 22.3.2014

EUVL C 78, 15.3.2014

EUVL C 71, 8.3.2014

EUVL C 61, 1.3.2014

EUVL C 52, 22.2.2014

Nämä tekstit ovat saatavilla:

EUR-Lex: http://eur-lex.europa.eu

V Ilmoitukset

TUOMIOISTUINKÄSITTELYYN LIITTYVÄT MENETTELYT

Unionin Tuomioistuin

14.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/2

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 27.2.2014 – Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta v. Euroopan unionin neuvosto

(Asia C-656/11) (1)

((Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittaminen - Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton sopimus henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta - Neuvoston päätös - Oikeudellisen perustan valinta - SEUT 48 artikla - SEUT 79 artiklan 2 kohdan b alakohta))

2014/C 112/02

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta (asiamies: aluksi C. Murrell, sittemmin M. Holt, avustajanaan A. Dashwood, QC)

Väliintulija, joka tukee kantajan vaatimuksia: Irlanti (asiamiehet: E. Creedon, L. Williams ja J. Stanley, avustajanaan N. J. Travers, BL)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: aluksi G. Marhic ja M. Veiga, sittemmin A. De Elera)

Väliintulijat, jotka tukevat vastaajan vaatimuksia: Ranskan tasavalta (asiamiehet: G. de Bergues ja N. Rouam) ja Euroopan komissio (asiamiehet: aluksi V. Kreuschitz, sittemmin S. Pardo Quintillán ja J. Enegren)

Oikeudenkäynnin kohde

Kumoamiskanne – Neuvoston päätös, joka on annettu 16.12.2011, henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehdyllä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton sopimuksella perustetussa sekakomiteassa omaksuttavasta Euroopan unionin kannasta sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista koskevan liitteen II korvaamiseen (EUVL L 341, s. 1) – Oikeusperustan valinta – SEUT 48 artikla (työntekijöiden vapaan liikkuvuuden toteuttamiseksi tarvittavien toimenpiteiden toteuttaminen sosiaaliturvan alalla) tai SEUT 79 artiklan 2 kohdan b alakohta (jäsenvaltiossa laillisesti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten oikeudet) – Tämän valinnan käytännön vaikutus Yhdistyneen kuningaskunnan oikeuksiin ja velvollisuuksiin tämän valtion ja Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta tehdyn pöytäkirjan N:o 21 vuoksi

Tuomiolauselma

1)

Kanne hylätään.

2)

Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

3)

Irlanti, Ranskan tasavalta ja Euroopan komissio vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1)  EUVL C 49, 18.2.2012.

14.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/3

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 27.2.2014 (Tribunal Superior de Justicia de Cataluñan (Espanja) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) – Transportes Jordi Besora, SL v. Generalitat de Catalunya

(Asia C-82/12) (1)

((Välilliset verot - Valmisteverot - Direktiivi 92/12/ETY - 3 artiklan 2 kohta - Kivennäisöljyt - Vähittäiskaupasta kannettava vero - Erityistarkoituksen käsite - Toimivallan siirtäminen itsehallintoalueille - Rahoittaminen - Verotuottojen kohdentaminen ennalta määrättyyn tarkoitukseen - Terveydenhuoltoon ja ympäristöön liittyvien menojen rahoittaminen))

2014/C 112/03

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal Superior de Justicia de Cataluña

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Transportes Jordi Besora, SL

Vastaaja: Generalitat de Catalunya

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö – Tribunal Superior de Justicia de Cataluña – Valmisteveron alaisia tuotteita koskevasta yleisestä järjestelmästä sekä näiden tuotteiden hallussapidosta, liikkumisesta ja valvonnasta 25.2.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/12/ETY (EYVL L 76, s. 1) 3 artiklan 2 kohdan tulkinta – Kivennäisöljyt – Tiettyjen polttoaineiden vähittäismyynnistä kannettava erityisvero – Sellaiset muut välilliset verot kuin lähdeverot, joille on asetettu erityistavoitteita – Vero, jolle asetettuun erityiseen tavoitteeseen voitaisiin päästä muulla yhdenmukaistetulla verolla – Vero, joka on otettu käyttöön siirrettäessä toimivaltaa alueille ja jonka avulla on ollut tarkoitus osittain kattaa alueille niille siirretyistä uusista toimivaltuuksista syntyvät kustannukset – Puhtaasti varainhoidollinen tavoite

Tuomiolauselma

Valmisteveron alaisia tuotteita koskevasta yleisestä järjestelmästä sekä näiden tuotteiden hallussapidosta, liikkumisesta ja valvonnasta 25.2.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/12/ETY 3 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa otetaan käyttöön pääasiassa kyseessä olevan, tiettyjen kivennäisöljyjen vähittäiskaupasta kannettavan veron (Impuesto sobre las Ventas Minoristas de Determinados Hidrocarburos) kaltainen kivennäisöljyjen vähittäiskaupasta kannettava vero, sillä ei voida katsoa, että tällaisella verolla olisi mainitussa säännöksessä tarkoitettu erityistarkoitus, koska tämän veron, jolla on tarkoitus rahoittaa kyseisillä aluehallintoelimillä terveyden ja ympäristön alalla olevan toimivallan käyttö, tarkoituksena ei ole itsessään taata terveyden ja ympäristön suojelua.

(1)  EUVL C 138, 12.5.2012.

14.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/3

Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 27.2.2014 – Valittajina Stichting Woonpunt, Stichting Havensteder, aiemmin Stichting Com.wonen, Woningstichting Haag Wonen sekä Stichting Woonbedrijf SWS.Hhvl ja muuna osapuolena Euroopan komissio

(Asia C-132/12 P) (1)

((Muutoksenhaku - Valtiontuki - Sosiaalisen asuntotuotantoalan yhtiöille myönnettyjen tukien järjestelmä - Päätös tuen soveltuvuudesta yhteismarkkinoille - Sitoumukset, jotka kansalliset viranomaiset ovat antaneet unionin oikeutta noudattaakseen - SEUT 263 artiklan neljäs kohta - Kumoamiskanne - Tutkittavaksi ottamisen edellytykset - Oikeussuojan tarve - Asiavaltuus - Tuensaajat, joita toimi koskee erikseen ja suoraan - ”Suljetun piirin” käsite))

2014/C 112/04

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asianosaiset

Valittajat: Stichting Woonpunt, Stichting Havensteder, aiemmin Stichting Com.wonen, Woningstichting Haag Wonen ja Stichting Woonbedrijf SWS.Hhvl (edustajat: advocaat P. Glazener ja advocaat E. Henny)

Muu osapuoli: Euroopan komissio (asiamiehet: H. van Vliet, S. Noë ja S. Thomas)

Oikeudenkäynnin kohde

Muutoksenhaku yleisen tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) asiassa T-203/10, Stichting Woonpunt ym.v. komissio 16.12.2011 antamasta määräyksestä, jolla yleinen tuomioistuin jätti tutkimatta kanteen, jossa vaadittiin valtiontuista E 2/2005 ja N 642/2009 – Alankomaat – 15.12.2009 tehdyn komission päätöksen K(2009) 9963 lopullinen kumoamista – Sosiaalisen asuntotuotantoalan yhtiöille myönnetty olemassa oleva tuki ja erityinen hanketuki

Tuomiolauselma

1)

Euroopan unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-203/10, Stichting Woonpunt ym. vastaan komissio, 16.12.2011 antama määräys kumotaan siltä osin kuin sillä on jätetty tutkittavaksi ottamatta Stichting Woonpuntin, Stichting Havenstederin, Woningstichting Haag Wonenin ja Stichting Woonbedrijf SWS.Hhvl:n kanne, jossa oli vaadittu kumoamaan valtiontuista E 2/2005 ja N 642/2009 – Alankomaat – voimassa oleva tuki ja erityinen hanketuki sosiaalisen asuntotuotantoalan yhtiöille – 15.12.2009 tehty komission päätös K(2009) 9963 lopullinen siltä osin kuin kyseinen päätös koskee tukijärjestelmää E 2/2005.

2)

Muilta osin valitus hylätään.

3)

Tämän tuomiolauselman 1 kohdassa tarkoitettu kumoamiskanne otetaan tutkittavaksi.

4)

Asia palautetaan unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta se aineellisesti ratkaisisi tämän tuomiolauselman 1 kohdassa tarkoitetun kumoamiskanteen.

5)

Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

(1)  EUVL C 138, 12.5.2012.

14.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/4

Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 27.2.2014 – Valittajina Stichting Woonlinie, Stichting Allee Wonen, Woningstichting Volksbelang, Stichting WoonInvest sekä Stichting Woonstede ja muuna osapuolena Euroopan komissio

(Asia C-133/12 P) (1)

((Muutoksenhaku - Valtiontuki - Sosiaalisen asuntotuotantoalan yhtiöille myönnettyjen tukien järjestelmä - Päätös tuen soveltuvuudesta yhteismarkkinoille - Sitoumukset, jotka kansalliset viranomaiset ovat antaneet unionin oikeutta noudattaakseen - SEUT 263 artiklan neljäs kohta - Kumoamiskanne - Tutkittavaksi ottamisen edellytykset - Oikeussuojan tarve - Asiavaltuus - Tuensaajat, joita toimi koskee erikseen ja suoraan - ”Suljetun piirin” käsite))

2014/C 112/05

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asianosaiset

Valittajat: Stichting Woonlinie, Stichting Allee Wonen, Woningstichting Volksbelang, Stichting WoonInvest ja Stichting Woonstede (edustajat: advocaat P. Glazener ja advocaat E. Henny

Muu osapuoli: Euroopan komissio (asiamiehet: H. van Vliet, S. Noë ja S. Thomas)

Oikeudenkäynnin kohde

Muutoksenhaku yleisen tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) asiassa T-202/10, Stichting Woonlinie ym.v. komissio 16.12.2011 antamasta määräyksestä, jolla yleinen tuomioistuin jätti tutkimatta kanteen, jossa vaadittiin valtiontuista E 2/2005 ja N 642/2009 – Alankomaat – 15.12.2009 tehdyn komission päätöksen K(2009) 9963 lopullinen kumoamista – Sosiaalisen asuntotuotantoalan yhtiöille myönnetty olemassa oleva tuki ja erityinen hanketuki

Tuomiolauselma

1)

Euroopan unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-202/10, Stichting Woonlinie ym. vastaan komissio, 16.12.2011 antama määräys kumotaan siltä osin kuin sillä on jätetty tutkittavaksi ottamatta Stichting Woonlinien, Stichting Allee Wonenin, Woningstichting Volksbelangin, Stichting WoonInvestin ja Stichting Woonsteden kanne, jossa oli vaadittu kumoamaan valtiontuista E 2/2005 ja N 642/2009 – Alankomaat – voimassa oleva tuki ja erityinen hanketuki sosiaalisen asuntotuotantoalan yhtiöille – 15.12.2009 tehty komission päätös K(2009) 9963 lopullinen siltä osin kuin kyseinen päätös koskee tukijärjestelmää E 2/2005.

2)

Tämän tuomiolauselman 1 kohdassa tarkoitettu kumoamiskanne otetaan tutkittavaksi.

3)

Asia palautetaan unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta se aineellisesti ratkaisisi tämän tuomiolauselman 1 kohdassa tarkoitetun kumoamiskanteen.

4)

Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

(1)  EUVL C 138, 12.5.2012.

14.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/5

Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 27.2.2014 (Krajský soud v Plznin (Tšekin tasavalta) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) – Ochranný svaz autorský pro práva k dílům hudebním o. s. (OSA) v. Léčebné lázně Mariánské Lázně a.s.

(Asia C-351/12) (1)

((Direktiivi 2001/29/EY - Tekijänoikeus ja lähioikeudet tietoyhteiskunnassa - Käsite ”välittäminen yleisölle” - Teosten levittäminen terveyskylpylälaitoksen huoneissa - Direktiivin säännösten välitön oikeusvaikutus - SEUT 56 ja SEUT 102 artikla - Direktiivi 2006/123/EY - Palvelujen tarjoamisen vapaus - Kilpailu - Tekijänoikeuksien yhteishallinnointia koskeva yksinoikeus))

2014/C 112/06

Oikeudenkäyntikieli: tšekki

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Krajský soud v Plzni

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Ochranný svaz autorský pro práva k dílům hudebním o. s. (OSA)

Vastaaja: Léčebné lázně Mariánské Lázně a.s.

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö – Krajský soud v Plzni – Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY (EYVL L 167, s. 10) 3 ja 5 artiklan, SEUT 56, 101 ja 102 artiklan sekä palveluista sisämarkkinoilla 12.12.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/123/EY (EUVL L 376, s. 36) 14 ja 16 artiklan tulkinta – Poikkeukset ja rajoitukset kappaleen valmistamista ja välittämistä koskeviin oikeuksiin – Terveyskylpylälaitoksen potilaiden huoneisiin asennettujen televisio- ja radiovastaanottimien avulla välitetyt teokset – Direktiiviin säännösten välitön oikeusvaikutus – Kansallinen lainsäädäntö, jossa kantajalle annetaan yksinoikeus tekijänoikeuksien yhteishallinnointiin kansallisella alueella

Tuomiolauselma

1)

Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY 3 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä sellaiselle jäsenvaltion säännöstölle, jonka mukaan tekijöillä ei ole oikeutta sallia tai kieltää sitä, että terveyskylpylälaitos, joka toimii liikeyrityksenä, välittää heidän teoksiaan lähettämällä tarkoituksellisesti televisio- tai radiovastaanottimien avulla signaalin kyseisessä laitoksessa oleviin potilaiden huoneisiin. Kyseisen direktiivin 5 artiklan 2 kohdan e alakohdalla, 3 kohdan b alakohdalla ja 5 kohdalla ei ole vaikutusta tähän tulkintaan.

2)

Direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, ettei tekijänoikeuksien yhteisvalvontajärjestö voi vedota siihen yksityisten oikeussubjektien välisessä riita-asiassa, jotta kyseisen säännöksen vastaista jäsenvaltion säännöstöä ei sovellettaisi. Tuomioistuimella, jonka käsiteltäväksi tällainen riita-asia on saatettu, on kuitenkin velvollisuus tulkita mainittua säännöstöä mahdollisimman pitkälle tuon saman säännöksen sanamuodon ja tarkoituksen mukaisesti säännöksellä tavoitellun päämäärän kanssa yhdenmukaisen ratkaisun aikaansaamiseksi.

3)

Palveluista sisämarkkinoilla 12.12.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/123/EY 16 artiklaa sekä SEUT 56 ja SEUT 102 artiklaa on tulkittava siten, etteivät ne ole esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle jäsenvaltion säännöstölle, jossa varataan tiettyjä suojattuja teoksia koskevien tekijänoikeuksien yhteishallinnointi kyseisen jäsenvaltion alueella vain yhdelle tekijänoikeuksien yhteisvalvontajärjestölle ja estetään siten pääasiassa kyseessä olevan terveyskylpylälaitoksen kaltaista tällaisten teosten käyttäjää turvautumasta toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen valvontajärjestön tarjoamiin palveluihin.

SEUT 102 artiklaa on kuitenkin tulkittava siten, että indisiona määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä on pidettävä sitä, että kyseinen ensin mainittu tekijänoikeuksien yhteisvalvontajärjestö perii palveluistaan maksuja, jotka ovat huomattavasti suurempia kuin muissa jäsenvaltioissa perityt maksut, jos maksujen tasoa on vertailtu yhdenmukaisin perustein, tai sitä, että se asettaa liian korkeat hinnat, jotka eivät ole kohtuullisessa suhteessa suorituksen taloudelliseen arvoon nähden.

(1)  EUVL C 295, 29.9.2012.

14.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/6

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 27.2.2014 – Valittajana Euroopan komissio sekä muina osapuolina EnBW Energie Baden-Württemberg AG, Ruotsin kuningaskunta, Siemens AG ja ABB Ltd

(Asia C-365/12 P) (1)

((Muutoksenhaku - Asetus (EY) N:o 1049/2001 - Oikeus tutustua toimielinten asiakirjoihin - EY 81 artiklan soveltamismenettelyyn liittyvät asiakirjat - Asetus (EY) N:o 1/2003 ja asetus (EY) N:o 773/2004 - Asiakirjaan tutustumista koskevan oikeuden epääminen - Tutkintatoimien suojaa, taloudellisten etujen suojaa ja toimielinten päätöksentekomenettelyn suojaa koskevat poikkeukset - Asianomaisen toimielimen velvollisuus tutkia konkreettisesti ja asiakirjakohtaisesti asiakirjoihin tutustumista koskevassa pyynnössä tarkoitettujen asiakirjojen sisältö))

2014/C 112/07

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittaja: Euroopan komissio (asiamiehet: B. Smulders, P. Costa de Oliveira ja A. Antoniadis)

Muut osapuolet: EnBW Energie Baden-Württemberg AG (edustajat: Rechtsanwalt A. Hahn ja Rechtsanwalt A. Bach), Ruotsin kuningaskunta (asiamies: C. Meyer-Seitz), Siemens AG (edustajat: Rechtsanwalt I. Brinker, Rechtsanwalt C. Steinle ja Rechtsanwalt M. Holm-Hadulla) ja ABB Ltd (edustajat: solicitor J. Lawrence, Rechtsanwalt H. Bergmann ja Rechtsanwalt A. Huttenlauch)

Oikeudenkäynnin kohde

Valitus unionin yleisen tuomioistuimen (neljäs jaosto) asiassa T-344/08, EnBW Energie Baden-Württemberg AG v. Euroopan komissio, 22.5.2012 antamasta tuomiosta, jolla unionin yleinen tuomioistuin kumosi komission 16.6.2008 tekemän päätöksen SG.E.3/MV/psi D (2008) 4931, jolla komissio eväsi oikeuden saada tutustua menettelyn COMP/F/38.899 asiakirja-aineistoon – Kaasueristeiset kojeistot – Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (EYVL L 145, s. 43) ja erityisesti sen 4 artiklan 2 ja 3 kohdan virheellinen tulkinta

Tuomiolauselma

1)

Unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-344/08, EnBW Energie Baden-Württemberg vastaan komissio, 22.5.2012 antama tuomio kumotaan.

2)

Komission 16.6.2008 tekemä päätös SG.E.3/MV/psi D (2008) 4931, jolla evättiin EnBW Energie Baden-Württemberg AG:n hakemus saada tutustua asian COMP/F/38.899 – Kaasueristeiset kojeistot asiakirjoihin, on kumottava siltä osin kuin Euroopan komissio ei lausunut siinä EnBW Energie Baden-Württemberg AG:n hakemuksesta siltä osin kuin tämä pyysi saada tutustua asiakirja-aineiston ryhmän 5 alaryhmään b kuuluviin asiakirjoihin.

3)

EnBW Energie Baden-Württemberg AG:n unionin yleisessä tuomioistuimessa asiassa T-344/08 nostama kanne hylätään muilta osin.

4)

Euroopan komissio ja EnBW Energie Baden-Württemberg AG vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

5)

Ruotsin kuningaskunta, Siemens AG ja ABB Ltd vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1)  EUVL C 287, 22.9.2012.

14.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/7

Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 27.2.2014 (Raad van Staten (Alankomaat) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) – A.M. van der Ham ja A.H. van der Ham-Reijersen van Buuren v. College van Gedeputeerde Staten van Zuid-Holland

(Asia C-396/12) (1)

((Yhteinen maatalouspolitiikka - Maaseuturahastosta maksettava rahoitus - Tuki maaseudun kehittämiseen - Tukien vähentäminen tai peruuttaminen, jos täydentäviä ehtoja koskevia sääntöjä ei noudateta - Tahallisen noudattamatta jättämisen käsite))

2014/C 112/08

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Raad van State

Pääasian asianosaiset

Kantaja: A.M. van der Ham ja A.H. van der Ham-Reijersen van Buuren

Vastaaja: College van Gedeputeerde Staten van Zuid-Holland

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö – Raad van State – Alankomaat – Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen 20.9.2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 (EUVL L 277, 1), sellaisena kuin se on muutettuna 19.1.2009 annetulla neuvoston asetuksella 74/2009 (EUVL L 30, s. 100), 51 artiklan 1 kohdan, neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 7.12.2006 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1975/2006 (EYVL L 368, s. 74) 23 artiklan ja yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 säädettyjen täydentävien ehtojen, tuen mukauttamisen ja yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 21.4.2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 796/2004 (EUVL L 141, s. 18) 67 artiklan 1 kohdan tulkinta – Maatalouden ympäristötuki – Maksujen pienentäminen tai peruuttaminen mikäli sääntöjä ei noudateta – Tahallisen noudattamatta jättämisen käsite

Tuomiolauselma

1)

Yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 säädettyjen täydentävien ehtojen, tuen mukauttamisen ja yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 21.4.2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 796/2004 67 artiklan 1 kohdassa ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä maaseudun kehittämisen tukitoimenpiteitä koskevien tarkastusmenettelyjen ja täydentävien ehtojen täytäntöönpanon osalta 7.12.2006 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1975/2006 23 artiklassa tarkoitettua tahallisen noudattamatta jättämisen käsitettä on tulkittava siten, että sen edellytyksenä on, että tuensaaja rikkoo täydentäviä ehtoja koskevia sääntöjä joko siten, että hänen tarkoituksenaan on mainittujen sääntöjen noudattamatta jättäminen, tai siten, että hänellä ei ole tällaista päämäärää mutta hän hyväksyy mahdollisuuden, että tällainen noudattamatta jättäminen saattaa tapahtua. Unionin oikeus ei ole esteenä kansalliselle säännökselle, jossa, kuten pääasiassa kyseessä olevassa säännöksessä, annetaan korkea näyttöarvo pitkäaikaisen ja pysyvän politiikan olemassaoloa koskevalle perusteelle, mikäli tuensaajalla on mahdollisuus tarvittaessa esittää näyttöä siitä, ettei hänen toimintansa ole ollut tahallista.

2)

Asetuksen N:o 796/2004 67 artiklan 1 kohtaa ja asetuksen N:o 1975/2006 23 artiklaa tulkittava siten, että tapauksessa, jossa työt tuensaajan toimeksiannosta toteuttava kolmas rikkoo täydentäviä ehtoja koskevia vaatimuksia, kyseisen tuensaajan voidaan katsoa olevan vastuussa tästä rikkomisesta, jos hän on toiminut tahallisesti tai tuottamuksellisesti mainitun kolmannen valinnan, tähän kohdistetun valvonnan tai tälle annettujen ohjeiden osalta, riippumatta kolmannen toiminnan tahallisuudesta tai tuottamuksellisuudesta.

(1)  EUVL C 379, 8.12.2012.

14.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/8

Unionin tuomioistuimen tuomio (kahdeksas jaosto) 27.2.2014 (Bundesfinanzhofin (Saksa) esittämät ennakkoratkaisupyynnöt) – Pro Med Logistik GmbH v. Finanzamt Dresden-Süd (asia C-454/12) ja Eckard Pongratz, Karin Oertelin konkurssipesän pesänhoitajana v. Finanzamt Würzburg mit Außenstelle Ochsenfurt (asia C-455/12)

(Yhdistetyt asiat C-454/12 ja C-455/12) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Arvonlisävero - Kuudes arvonlisäverodirektiivi - 12 artiklan 3 kohta - Liitteessä H oleva 5 ryhmä - Direktiivi 2006/112/EY - 98 artiklan 1 ja 2 kohta - Liitteessä III oleva 5 alakohta - Verotuksen neutraalisuuden periaate - Henkilöiden kuljetus ja heidän mukanaan kuljettamiensa matkatavaroiden kuljetus - Jäsenvaltion lainsäädäntö, jonka mukaan taksiliikenteeseen ja kuljettajineen vuokratulla autolla suoritettavaan liikenteeseen sovelletaan eri arvonlisäverokantoja))

2014/C 112/09

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisuja pyytänyt tuomioistuin

Bundesfinanzhof

Pääasioiden asianosaiset

Kantajat: Pro Med Logistik GmbH (C-454/12) ja Eckard Pongratz, Karin Oertelin konkurssipesän pesänhoitajana (C-455/12)

Vastaajat: Finanzamt Dresden-Süd (C-454/12) ja Finanzamt Würzburg mit Außenstelle Ochsenfurt (C-455/12)

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyynnöt – Bundesfinanzhof – Saksa – Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (EUVL L 347, s. 1) 98 artiklan 1 kohdan, luettuna yhdessä liitteessä III olevan 5 alakohdan kanssa, sekä jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta – yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste – 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY (EYVL 145, s. 1), sellaisena kuin ne ovat muutettuina, 12 artiklan 3 kohdan a alakohdan kolmannen alakohdan, luettuna yhdessä liitteessä H olevan 5 ryhmän kanssa, tulkinta – Verotuksen neutraalisuuden periaate – Jäsenvaltion lainsäädäntö, jossa säädetään kuluttajan näkökulmasta samanlaisten ja samat tarpeet täyttävien palvelujen erilaisesta arvonlisäverokohtelusta – Taksilla suoritettavan ja kuljettajineen vuokratulla autolla suoritettavan sairaankuljetuksen erilainen kohtelu

Tuomiolauselma

1)

Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta – yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste – 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 19.1.2001 annetulla neuvoston direktiivillä 2001/4/EY, 12 artiklan 3 kohdan a alakohdan kolmatta alakohtaa, luettuna yhdessä kyseisen direktiivin liitteessä H olevan 5 alakohdan kanssa, ja yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY 98 artiklan 1 ja 2 kohtaa, luettuna yhdessä kyseisen direktiivin III liitteessä olevan 5 alakohdan kanssa, on tulkittava verotuksen neutraalisuuden periaatteen valossa siten, että ne eivät ole esteenä sille, että henkilöiden ja heidän mukanaan kuljettamiensa matkatavaroiden kuljettamisesta lähiliikenteessä koostuvien palvelujen kahteen tyyppiin eli yhtäältä kuljettamiseen taksilla ja toisaalta kuljettamiseen kuljettajineen vuokratulla autolla sovelletaan eri arvonlisäverokantoja eli ensimmäiseen alennettua ja toiseen yleistä arvonlisäverokantaa, sikäli kuin yhtäältä henkilöiden kuljettaminen taksilla lähiliikenteessä on näille kahdelle henkilöiden kuljetustyypille laissa asetettujen erilaisten vaatimusten takia näiden direktiivien edellä mainituissa liitteissä olevissa 5 ryhmässä ja 5 alakohdassa mainittuun palvelujen ryhmään ”henkilöiden kuljetus ja heidän mukanaan kuljettamiensa matkatavaroiden kuljetus” liittyvä konkreettinen ja erityinen osatekijä ja toisaalta näillä eroavaisuuksilla on ratkaiseva vaikutus keskivertokuluttajan päätökseen turvautua jompaankumpaan näistä kuljetustyypeistä. Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on arvioida, onko näin pääasioissa.

2)

Kuudennen direktiivin 77/388, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2001/4, 12 artiklan 3 kohdan a alakohdan kolmatta alakohtaa, luettuna yhdessä direktiivin liitteessä H olevan 5 ryhmän kanssa, ja direktiivin 2006/112 98 artiklan 1 ja 2 kohtaa, luettuna yhdessä kyseisen direktiivin III liitteessä olevan 5 alakohdan kanssa, on tulkittava verotuksen neutraalisuuden periaatteen valossa siten, että ne ovat esteenä sille, että henkilöiden ja heidän mukanaan kuljettamiensa matkatavaroiden kuljettamisesta koostuvien palvelujen kahteen tyyppiin eli yhtäältä kuljettamiseen taksilla ja toisaalta kuljettamiseen kuljettajineen vuokratulla autolla sovelletaan eri arvonlisäverokantoja, jos sopimuspuolina oleviin taksiyrityksiin ja autoja kuljettajineen vuokraaviin autovuokraamoyrityksiin erotuksetta sovellettavan erityissopimuksen perusteella suoritettu henkilöiden kuljettaminen taksilla ei ole henkilöiden kuljetukseen ja heidän mukanaan kuljettamiensa matkatavaroiden kuljetukseen liittyvä konkreettinen ja erityinen osatekijä ja jos edellä mainitun sopimuksen perusteella suoritettu toiminta katsotaan keskivertokuluttajan näkökulmasta tarkasteltuna samankaltaiseksi toiminnaksi kuin henkilöiden kuljettaminen lähiliikenteessä kuljettajineen vuokratulla autolla, minkä tarkistaminen kuuluu kansalliselle tuomioistuimelle.

(1)  EUVL C 399, 22.12.2012.

14.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/9

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 27.2.2014 (Okresný súd Svidníkin (Slovakia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) – Pohotovosť s.r.o. v. Miroslav Vašuta

(Asia C-470/12) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Kulutusluottosopimus - Kohtuuttomat ehdot - Direktiivi 93/13/ETY - Välitystuomion pakkotäytäntöönpano - Täytäntöönpanomenettelyssä tehty väliintulohakemus - Kuluttajansuojajärjestö - Kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan tällainen väliintulo ei ole mahdollista - Jäsenvaltioiden menettelyllinen itsemääräämisoikeus))

2014/C 112/10

Oikeudenkäyntikieli: slovakki

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Okresný súd Svidník

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Pohotovosť s.r.o.

Vastaaja: Miroslav Vašuta

Muu osapuoli: Združenie na ochranu občana spotrebiteľa HOOS

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö – Okresný súd Svidník – Kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY (EYVL L 95, s. 29) 6 artiklan 1 kohdan ja 8 artiklan sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 38 ja 47 artiklan tulkinta – Kulutusluottosopimus – Välimiestuomion pakkotäytäntöönpano – Kuluttajansuojajärjestön täytäntöönpanomenettelyssä tekemä väliintulohakemus – Kansallinen lainsäädäntö, jossa ei säädetä kolmansien mahdollisuudesta esiintyä väliintulijoina – Kansallisen tuomioistuimen mahdollisuus hyväksyä tällainen väliintulo

Tuomiolauselma

Kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annettua neuvoston direktiiviä 93/13/ETY ja erityisesti sen 6 artiklan 1 kohtaa, 7 artiklan 1 kohtaa ja 8 artiklaa, luettuina yhdessä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 38 ja 47 artiklan kanssa, on tulkittava siten, että se ei ole esteenä sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan kuluttajansuojajärjestöä ei hyväksytä väliintulijaksi tukemaan kuluttajaa tätä vastaan vireille pannussa välitystuomion täytäntöönpanomenettelyssä.

(1)  EUVL C 46, 16.2.2013.

14.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/10

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 27.2.2014 (Augstākās tiesas Senātsin (Latvia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) – SIA Greencarrier Freight Services Latvia v. Valsts ieņēmumu dienests

(Asia C-571/12) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Yhteisön tullikoodeksi - 70 artiklan 1 kohta ja 78 artikla - Tulli-ilmoitukset - Tavaroiden osittainen tarkastus - Näytteidenotto - Virheellinen koodi - Tulosten ulottaminen tavaroiden luovutuksen jälkeen koskemaan aiempiin tulli-ilmoituksiin sisältyviä samanlaisia tavaroita - Jälkitarkastus - Tavaroiden lisätarkastuksen vaatimisen mahdottomuus))

2014/C 112/11

Oikeudenkäyntikieli: latvia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Augstākās tiesas Senāts

Pääasian asianosaiset

Kantaja: SIA Greencarrier Freight Services Latvia

Vastaaja: Valsts ieņēmumu dienests

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö – Augstākās tiesas Senāts – Yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (EYVL L 302, s. 1) 70 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan ja 78 artiklan 2 kohdan tulkinta – Tulli-ilmoituksiin sisältyneiden tavaroiden osittaisen tarkastuksen tulosten sovellettavuus muihin ilmoituksiin sisältyviin samanlaisiin tavaroihin – Tulliviranomaisten tällaisen käytännön hyväksyttävyys – Jälkikäteisvalvonta – Tarkastusten tulosten ulottaminen koskemaan ilmoituksia, joiden osalta tarkastuksia ei voida enää tehdä

Tuomiolauselma

Yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 70 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että koska kyseistä säännöstä voidaan soveltaa ainoastaan tavaroihin, jotka sisältyvät ”samaan ilmoitukseen”, jos tulliviranomaiset ovat tarkastaneet tavarat niiden luovuttamista edeltäneenä aikana, se ei mahdollista sitä, että kyseiset viranomaiset pääasian kaltaisessa asiassa ulottavat tulli-ilmoituksessa tarkoitettujen tavaroiden osittaisen tarkastuksen tulokset koskemaan sellaisissa aiemmissa tulli-ilmoituksissa tarkoitettuja tavaroita, jotka samat viranomaiset ovat jo luovuttaneet.

Sen sijaan mainitun koodeksin 78 artiklaa on tulkittava siten, että se mahdollistaa sen, että tulliviranomaiset ulottavat tulli-ilmoituksessa tarkoitettujen tavaroiden osittaisen tarkastuksen, jossa on käytetty niistä otettuja näytteitä, tulokset koskemaan saman tavaranhaltijan tekemissä aiemmissa ilmoituksissa tarkoitettuja tavaroita, joita ei ole tällä tavalla tarkastettu eikä voida tavaroiden luovuttamisen vuoksi enää tarkastaa, jos kyseiset tavarat ovat samanlaisia, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tutkittava.

(1)  EUVL C 38, 9.2.2013.

14.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/11

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 27.2.2014 (Arbeidshof te Antwerpenin (Belgia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) – Lyreco Belgium NV v. Sophie Rogiers

(Asia C-588/12) (1)

((Sosiaalipolitiikka - Direktiivi 96/34/EY - Vanhempainlomaa koskeva puitesopimus - 1 lauseke ja 2 lausekkeen 4 kohta - Osa-aikainen vanhempainloma - Työntekijän irtisanominen ilman pakottavaa tai riittävää syytä - Vanhempainlomalla olemisen perusteella maksettava kiinteämääräinen suojakorvaus - Korvauksen laskentaperusteen määrittäminen))

2014/C 112/12

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Arbeidshof te Antwerpen

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Lyreco Belgium NV

Vastaaja: Sophie Rogiers

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö – Arbeidshof te Antwerpen (Belgia) – 3.6.1996 annetun neuvoston direktiivin 96/34/EY (EYVL L 145, s. 4) liitteenä olevan UNICE:n, CEEP:n ja EAY:n tekemän vanhempainlomaa koskevan puitesopimuksen 1 lausekkeen ja 2 lausekkeen 4 kohdan tulkinta – Osa-aikainen vanhempainloma – Työsuoritusten vähentäminen – Työntekijän irtisanominen ennen vanhempainloman päättymistä ilman pakottavaa syytä – Irtisanomiskorvauksen määrän laskentamenetelmä

Tuomiolauselma

UNICE:n, CEEP:n ja EAY:n tekemästä vanhempainlomaa koskevasta puitesopimuksesta 3.6.1996 annetun neuvoston direktiivin 96/34/EY, sellaisena kuin se on muutettuna 15.12.1997 annetulla neuvoston direktiivillä 97/75/EY, liitteenä olevan, vanhempainlomasta 14.12.1995 tehdyn puitesopimuksen 2 lausekkeen 4 kohtaa, kun kyseistä lauseketta luetaan yhdessä puitesopimuksen tavoitteiden ja samaisen lausekkeen 6 kohdan kanssa, on tulkittava siten, että se on esteenä sille, että kiinteämääräinen suojakorvaus, joka on maksettava osa-aikaisella vanhempainlomalla olevalle työntekijälle siinä tapauksessa, että työnantaja irtisanoo yksipuolisesti ilman pakottavaa tai riittävää syytä tämän toistaiseksi ja täysipäiväisesti palvelukseen otetun työntekijän työsopimuksen, määritetään työntekijän irtisanomishetkellä saaman alennetun palkan perusteella.

(1)  EUVL C 79, 16.3.2013.

14.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/12

Unionin tuomioistuimen tuomio (seitsemäs jaosto) 27.2.2014 – Valittajana Ningbo Yonghong Fasteners Co. Ltd sekä muina osapuolina Euroopan unionin neuvosto, Euroopan komissio ja European Industrial Fasteners Institute AISBL (EIFI)

(Asia C-601/12 P) (1)

((Muutoksenhaku - Polkumyynti - Asetus (EY) N:o 384/96 - 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan toinen alakohta - Kiinasta peräisin olevien tiettyjen rauta- ja teräskiinnittimien tuonti - Markkinataloudessa toimivan yrityksen asema - Tätä asemaa koskevan päätöksen tekemiselle asetetun määräajan ylittyminen - Vaikutus))

2014/C 112/13

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Ningbo Yonghong Fasteners Co. Ltd (edustajat: advocaat F. Graafsma ja advocaat J. Cornelis)

Muut osapuolet: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: J.-P. Hix ja S. Boelaert, avustajanaan Rechtsanwalt G. Berrisch), Euroopan komissio (asiamiehet: M. França ja T. Maxian Rusche) ja European Industrial Fasteners Institute AISBL (EIFI) (edustaja: avocat J. Bourgeois)

Oikeudenkäynnin kohde

Valitus unionin yleisen tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) asiassa T-150/09, Ningbo Yonghong Fasteners Co. Ltd v. neuvosto, 10.10.2012 antamasta tuomiosta, jolla unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi kanteen, jolla vaadittiin lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tiettyjen rauta- ja teräskiinnittimien tuonnissa 26.1.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 91/2009 (EUVL L 29, s. 1) osittaista kumoamista

Tuomiolauselma

1)

Valitus hylätään.

2)

Ningbo Yonghong Fasteners Co. Ltd velvoitetaan korvaamaan Euroopan unionin neuvostolle tässä menettelyssä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

3)

Euroopan komissio ja European Industrial Fasteners Institute AISBL (EIFI) vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1)  EUVL C 71, 9.3.2013.

14.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/12

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 27.2.2014 (Cour de cassationin (Ranska) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) – Cartier parfums – lunettes SAS ja Axa Corporate Solutions Assurance SA v. Ziegler France SA, Montgomery transports SARL, Inko Trade s.r.o., Jaroslav Matěja ja Groupama transport

(Asia C-1/13) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa - Asetus (EY) N:o 44/2001 - 27 artiklan 2 kohta - Vireilläolovaikutus - 24 artikla - Oikeuspaikkasopimus - Sen ratkaiseminen, että tuomioistuin, jossa kanne on ensin nostettu, on toimivaltainen, koska asianosaiset ovat vastanneet asiassa riitauttamatta sen toimivaltaisuutta tai koska on annettu lopulliseksi tullut ratkaisu))

2014/C 112/14

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Cour de cassation

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Cartier parfums – lunettes SAS ja Axa Corporate Solutions Assurance SA

Vastaajat: Ziegler France SA, Montgomery transports SARL, Inko Trade s.r.o., Jaroslav Matěja ja Groupama transport

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö – Cour de cassation (Ranska) – Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 (EYVL 2001, L 12, s. 1) 27 artiklan 2 kohdan tulkinta – Vireilläolovaikutus – Sen tuomioistuimen toimivalta, jossa kanne on ensin nostettu, on ratkaistu joko siten, että kukaan asianosaisista ei ole vedonnut sen toimivallan puuttumiseen, tai siten, että kyseinen tuomioistuin on vahvistanut toimivaltansa päätöksellä, jota ei voida millään perusteella kumota

Tuomiolauselma

Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 27 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että jos kyse ei ole tilanteesta, jossa tuomioistuimella, jossa kanne on nostettu toiseksi, on kyseisen asetuksen nojalla yksinomainen toimivalta, on katsottava, että tässä säännöksessä tarkoitetulla tavalla on ratkaistu, että se tuomioistuin, jossa kanne on ensin nostettu, on toimivaltainen, kun tämä tuomioistuin ei ole omasta aloitteestaan todennut toimivaltansa puuttumista eikä yksikään asianosainen ole riitauttanut sen toimivaltaisuutta ennen kuin on esitetty sellainen lausunto, joka kansallisessa prosessioikeudessa katsotaan aineellista kysymystä koskevaksi ensimmäiseksi puolustautumistoimeksi tässä tuomioistuimessa.

(1)  EUVL C 63, 2.3.2013.

14.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/13

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 27.2.2014 (Sozialgericht Nürnbergin (Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) – Petra Würker v. Familienkasse Nürnberg

(Asia C-32/13) (1)

((Sosiaaliturva - Asetus (ETY) N:o 1408/71 - Perheavustukset - 77 ja 78 artikla - Etuudet eläkkeensaajien huollettaville lapsille ja orvoille - Asetus (EY) N:o 883/2004 - Perhe-etuudet - 67 artikla - Toisessa jäsenvaltiossa asuvat perheenjäsenet - Eläkkeen käsite - Sellaisen eläkkeen saaja, joka myönnetään Saksan lainsäädännön nojalla lasten kasvatusta varten sen henkilön kuoltua, jonka kanssa eläkkeensaaja on ollut avioliitossa ja josta hän on eronnut (Erziehungsrente)))

2014/C 112/15

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Sozialgericht Nürnberg

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Petra Würker

Vastaaja: Familienkasse Nürnberg

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö – Sozialgericht Nürnberg – Sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin ja heidän perheenjäseniinsä 14.6.1971 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 (EYVL L 149, s. 2) 77 ja 78 artiklan tulkinta ja sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 883/2004 (EYVL L 166, s. 1) 67 artiklan tulkinta – Eläkkeensaajan oikeus perhe- etuuksiin – Eläkkeen käsite – Aikaisemman puolison kuoleman jälkeen lasten kasvattamista varten myönnettävä eläke (Erziehungsrente)

Tuomiolauselma

1)

Sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä 14.6.1971 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71, sellaisena kuin se on muutettuna ja ajan tasalle saatettuna 2.12.1996 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 118/97, sellaisena kuin se on muutettuna 17.6.2008 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 592/2008, 77 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että sosiaaliturvalain VI osan (Sozialgesetzbuch, Sechstes Buch) 47 § :n 1 momentissa tarkoitetun kasvatuseläkkeen kaltaista etuutta, joka kuolemantapauksessa myönnetään edesmenneen entiselle puolisolle kyseisen entisen puolison lasten kasvatusta varten, ei voida rinnastaa mainitun asetuksen kyseisessä säännöksessä tarkoitettuun ”vanhuus-, työkyvyttömyys- tai tapaturma- tai ammattitautieläkkeeseen”.

2)

Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 883/2004 67 artiklaa on tulkittava siten, että sosiaaliturvalain VI osan 47 § :n 1 momentissa tarkoitetun kasvatuseläkkeen kaltainen etuus kuuluu kyseisessä 67 artiklassa tarkoitetun eläkkeen käsitteen alaan.

(1)  EUVL C 147, 25.5.2013.

14.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/14

Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 27.2.2014 (Arbeidshof te Brusselin (Belgia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) – Federaal agentschap voor de opvang van asielzoekers v. Selver Saciri ja Danijela Dordevic sekä Danjel Saciri, edustajinaan Selver Saciri ja Danijela Dordevic, Sanela Saciri, edustajinaan Selver Saciri ja Danijela Dordevic, Denis Saciri, edustajinaan Selver Saciri ja Danijela Dordevic, ja Openbaar Centrum voor Maatschappelijk Welzijn van Diest

(Asia C-79/13) (1)

((Direktiivi 2003/9/EY - Turvapaikanhakijoiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevat vähimmäisvaatimukset - 13 artiklan 1 kohta - Aineellisten vastaanotto-olosuhteiden myöntämisen määräajat - 13 artiklan 2 kohta - Aineellisia vastaanotto-olosuhteita koskevat toimenpiteet - Takeet - 13 artiklan 5 kohta - Turvapaikanhakijoiden vastaanotto-olosuhteita koskevien vähimmäisvaatimusten vahvistaminen ja myöntäminen - Myönnettävän tuen määrä - 14 artikla - Aineellisia vastaanotto-olosuhteita koskevat yksityiskohtaiset säännöt - Vastaanottorakenteiden täyteen kuormittuminen - Ohjaaminen kansallisten sosiaaliturvajärjestelmien puoleen - Aineellisten vastaanotto-olosuhteiden tarjoaminen rahallisen avustuksen muodossa))

2014/C 112/16

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Arbeidshof te Brussel

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Federaal agentschap voor de opvang van asielzoekers

Vastaajat: Selver Saciri ja Danijela Dordevic sekä Danjel Saciri, edustajinaan Selver Saciri ja Danijela Dordevic, Sanela Saciri, edustajinaan Selver Saciri ja Danijela Dordevic, Denis Saciri, edustajinaan Selver Saciri ja Danijela Dordevic, ja Openbaar Centrum voor Maatschappelijk Welzijn van Diest

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö – Arbeidshof te Brussel – Turvapaikanhakijoiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vähimmäisvaatimuksista 27.1.2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/9/EY (EYVL L 31, s. 18) 13 artiklan 1, 2 ja 5 kohdan ja 14 artiklan 1, 3, 5 ja 8 kohdan tulkinta – Rahallisen avustuksen myöntäminen – Jäsenvaltioiden velvollisuudet – Turvapaikanhakijoiden majoittamiseen tarkoitettujen kansallisten vastaanottoyksiköiden täyteen kuormittuminen

Tuomiolauselma

1)

Turvapaikanhakijoiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vähimmäisvaatimuksista 27.1.2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/9/EY 13 artiklan 5 kohtaa on tulkittava siten, että kun jäsenvaltio on päättänyt direktiivin 13 artiklan 1 kohdan nojalla myöntää aineelliset vastaanotto-olosuhteet rahallisten avustusten tai maksukuponkien muodossa, avustukset on myönnettävä siitä ajankohdasta lukien, jolloin turvapaikkaa haetaan, ja niiden on oltava direktiivin 13 artiklan 2 kohdan säännöksissä vahvistettujen vähimmäisvaatimusten mukaisia. Jäsenvaltion on huolehdittava siitä, että aineelliset vastaanotto-olosuhteet kattavien rahallisten avustusten kokonaismäärä on riittävä turvapaikanhakijoiden kohtuullisen ja heidän terveytensä kannalta riittävän elintason ja heidän toimeentulonsa varmistamiseksi siten, että he voivat niiden avulla hankkia erityisesti majoituksen, ja siten, että tarvittaessa otetaan huomioon henkilöiden, joilla on erityistarpeita, etujen suojaaminen direktiivin 17 artiklan säännösten nojalla. Direktiivin 2003/9 14 artiklan 1, 3, 5 ja 8 kohdassa vahvistetut aineelliset vastaanotto-olosuhteet eivät velvoita jäsenvaltioita, kun ne ovat päättäneet myöntää nämä olosuhteet yksinomaan rahallisten avustusten muodossa. Avustusten määrän on kuitenkin oltava riittävä, jotta alaikäiset lapset voidaan majoittaa yhdessä vanhempiensa kanssa, jotta turvapaikanhakijoiden perheen yhtenäisyys voidaan säilyttää.

2)

Direktiiviä 2003/9 on tulkittava siten, että se ei ole esteenä sille, että kun turvapaikanhakijoille tarkoitetut majoitusyksiköt kuormittuvat täyteen, jäsenvaltiot voivat ohjata viimeksi mainitut kääntymään yleiseen julkiseen sosiaalihuoltojärjestelmään kuuluvien elinten puoleen, kunhan tämä järjestelmä takaa turvapaikanhakijoille, että direktiivissä säädettyjä vähimmäisvaatimuksia noudatetaan.

(1)  EUVL C 114, 20.4.2013.

14.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/15

Unionin tuomioistuimen tuomio (seitsemäs jaosto) 27.2.2014 (Bundesfinanzhofin (Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) – HaTeFo GmbH v. Finanzamt Haldensleben

(Asia C-110/13) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Yhtiöoikeus - Suositus 2003/361/EY - Mikroyritysten sekä pienten ja keskisuuren yritysten määritelmä - Henkilöstömäärän ja rahamääräisten arvojen laskennassa huomioon otettavat yritystyypit - Sidosyritykset - Yhdessä toimivien luonnollisten henkilöiden ryhmän käsite))

2014/C 112/17

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bundesfinanzhof

Pääasian asianosaiset

Valittaja: HaTeFo GmbH

Vastapuoli: Finanzamt Haldensleben

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö – Bundesfinanzhof – Mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä 6.5.2003 annetun komission suosituksen (EUVL L 124, s. 36) liitteessä olevan 3 artiklan 3 kohdan neljännen alakohdan tulkinta – Henkilöstömäärän ja rahamääräisten arvojen laskennassa huomioon otettavat yritystyypit – Sidosyritykset – Yhdessä toimivien luonnollisten henkilöiden ryhmän käsite

Tuomiolauselma

Mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä 6.5.2003 annetun komission suosituksen 2003/361/EY liitteessä olevan 3 artiklan 3 kohdan neljättä alakohtaa on tulkittava siten, että yritykset voidaan katsoa kyseisessä artiklassa tarkoitetuiksi sidosyrityksiksi, kun niiden välisten sekä oikeudellisten että taloudellisten suhteiden arvioinnin tuloksena on, että ne muodostavat luonnollisen henkilön tai yhdessä toimivien luonnollisten henkilöiden ryhmän välityksellä yhden ainoan taloudellisen yksikön, vaikka ne eivät olisikaan muodollisesti toisiinsa kyseisessä liitteessä olevan 3 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetussa suhteessa.

Kyseisessä liitteessä olevan 3 artiklan 3 kohdan neljännessä alakohdassa tarkoitetulla tavalla yhdessä toimiviksi katsotaan luonnolliset henkilöt, jotka sovittavat yhteen toimintansa käyttääkseen sellaista vaikutusvaltaa asianomaisten yritysten kaupallisiin ratkaisuihin, joka sulkee pois sen, että yritykset voitaisiin katsoa taloudellisesti riippumattomiksi toisistaan. Tämän edellytyksen täyttyminen riippuu tapauksen olosuhteista eikä välttämättä vaadi sopimussuhteita kyseisten henkilöiden välillä eikä myöskään sen toteamista, että he ovat aikoneet kiertää kyseisessä suosituksessa olevaa mikroyritysten taikka pienten tai keskisuurten yritysten määritelmää.

(1)  EUVL C 147, 25.5.2013.

14.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/16

Unionin tuomioistuimen määräys (kolmas jaosto) 30.1.2014 – Valittajana Industrias Alen SA de CV sekä muina osapuolina The Clorox Company ja sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

(Asia C-422/12 P) (1)

((Muutoksenhaku - Työjärjestyksen 181 artikla - Yhteisön tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus sanamerkin CLORALEX rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi - Aikaisempi kansallinen sanamerkki CLOROX - Sekaannusvaara - Asetus (EY) N:o 207/2009 - 8 artiklan 1 kohdan b alakohta - Liitännäisvalitus - Työjärjestyksen 176 artikla - Vaatimus, jonka mukaan liitännäisvalitus on tehtävä eri asiakirjassa))

2014/C 112/18

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Valittaja: Industrias Alen SA de CV (edustaja: abogada A. Padial Martinez)

Muut osapuolet: The Clorox Company (edustaja: barrister S. Malynicz) ja sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamies: J. Crespo Carrillo)

Oikeudenkäynnin kohde

Valitus unionin yleisen tuomioistuimen (neljäs jaosto) asiassa T-135/11, Clorox v. SMHV – Industrias Alen (CLORALEX) 10.7.2012 antamasta tuomiosta, jolla unionin yleinen tuomioistuin kumosi sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) neljännen valituslautakunnan 16.12.2010 antaman päätöksen (asia R 521/2009-4)

Määräysosa

1)

Pääasian valitus ja liitännäisvalitus hylätään.

2)

Industrias Alen SA de CV vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, minkä lisäksi se velvoitetaan korvaamaan The Clorox Companyn oikeudenkäyntikulut.

3)

Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1)  EUVL C 379, 8.12.2012.

14.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/16

Unionin tuomioistuimen määräys (kahdeksas jaosto) 16.1.2014 (Debreceni Munkaügyi Bíróságin ja Fővárosi Munkaügyi Bíróságin (Unkari) esittämät ennakkoratkaisupyynnöt) – József Dutka vastaan Mezőgazdasági és Vidékfejlesztési Hivatal (asia C-614/12) sekä Csilla Sajtos vastaan Budapest Főváros VI. Ker. Önkormányzata (asia C-10/13)

(Yhdistetyt asiat C-614/12 ja C-10/13) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Euroopan unionin perusoikeuskirjan 30 artikla - Unionin oikeuden täytäntöönpano - Puuttuminen - Unionin tuomioistuimen toimivallan selvä puuttuminen))

2014/C 112/19

Oikeudenkäyntikieli: unkari

Ennakkoratkaisuja pyytäneet tuomioistuimet

Debreceni Munkaügyi Bíróság ja Fővárosi Munkaügyi Bíróság

Asianosaiset

Kantajat: József Dutka (C-614/12) ja Csilla Sajtos (C-10/13)

Vastaajat: Mezőgazdasági és Vidékfejlesztési Hivatal (C-614/12) ja Budapest Főváros VI. Ker. Önkormányzata (C-10/13)

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyynnöt – Debreceni Munkaügyi Bíróság ja Fővárosi Munkaügyi Bíróság – SEU 6 artiklan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 30 ja 51 artiklan tulkinta – Työntekijöiden suojelu perusteettomalta irtisanomiselta – Irtisanominen perusteluja esittämättä – Julkishallinnon elimeen palvelussuhteessa olleen virkamiehen erottaminen sellaisten lain säännösten perusteella, joilla säännellään hallituksen palveluksessa olevien virkamiesten asemaa

Määräysosa

Euroopan unionin tuomioistuin ei selvästi ole toimivaltainen vastaamaan Debreceni Munkaügyi Bíróságin (Unkari) 6.12.2012 tekemällään päätöksellä ja Fővárosi Munkaügyi Bíróságin (Unkari) 21.9.2012 tekemällään päätöksellä esittämiin kysymyksiin.

(1)  EUVL C 114, 20.4.2013.

14.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/17

Unionin tuomioistuimen määräys (yhdeksäs jaosto) 16.1.2014 (Fővárosi Közigazgatási és Munkaügyi Bíróságin (Unkari) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) – Dél-Zempléni Nektár Leader Nonprofit kft v. Vidékfejlesztési Miniszter

(Asia C-24/13) (1)

((Maatalous - Asetus (EY) N:o 1698/2005 - Maaseuturahasto - Paikallisten toimintaryhmien oikeudelliseen muotoon liittyvät vaatimukset - Kyseisten vaatimusten muuttaminen - Jäsenvaltioiden toimivalta - Rajat))

2014/C 112/20

Oikeudenkäyntikieli: unkari

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Fővárosi Közigazgatási és Munkaügyi Bíróság

Asianosaiset

Kantaja: Dél-Zempléni Nektár Leader Nonprofit kft.

Vastaaja: Vidékfejlesztési miniszter

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö – Fővárosi Közigazgatási és Munkaügyi Bíróság – Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 15.12.2006 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1974/2006 (EUVL L 368, s. 15) ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen 20.9.2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 (EUVL L 277, s. 1) 62 artiklan tulkinta – Yleishyödyllinen yhteisö, jolle on tunnustettu paikallisen Leader-toimintaryhmän asema ja joka on perustettu maataloustukijärjestelmien yhteyteen – Paikallisen toimintaryhmän nimikkeen peruuttaminen sillä perusteella, että paikallisiksi toimintaryhmiksi voidaan katsoa ainoastaan yhdistykset

Määräysosa

1)

Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen 20.9.2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 säännöksiä ja erityisesti sen 61 ja 62 artiklaa on tulkittava siten, että niissä ei edellytetä eikä lähtökohtaisesti kielletä sellaisten kansallisten säännösten antamista, joissa säädetään, että paikallinen toimintaryhmä, joka täyttää kaikki kyseisen asetuksen 62 artiklan 1 kohdassa luetellut edellytykset, voi toimia vain tietyssä oikeudellisessa muodossa. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on kuitenkin varmistuttava siitä, että kun otetaan huomioon tällaisen lainsäädännön kaikki merkitykselliset ominaispiirteet, sillä ei estetä asetuksen välitöntä sovellettavuutta ja siinä täsmennetään itse asetuksessa jäsenvaltioille annetun harkintavallan käyttöä asetuksen säännöksissä asetetuissa rajoissa. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on myös varmistuttava siitä, että kyseinen kansallinen lainsäädäntö on Euroopan unionin perusoikeuskirjan määräysten ja unionin yleisten oikeusperiaatteiden mukainen.

2)

Unionin oikeuden vastaista ei lähtökohtaisesti ole se, että kansallista lainsäädäntöä, jossa säädetään, että paikalliset toimintaryhmät voivat toimia vain tietyssä oikeudellisessa muodossa, voidaan soveltaa vuoden siirtymäajan jälkeen paikallisiin toimintaryhmiin, jotka on perustettu toisessa oikeudellisessa muodossa aiemman kansallisen lainsäädännön nojalla, vaikka tukiohjelmat ja niihin liittyvä ohjelmakausi ovat käynnissä. Näin on kuitenkin vain siltä osin kuin – kun otetaan huomioon erityisesti kyseisten perättäisten kansallisten lainsäädäntöjen ominaispiirteet itsessään ja näiden lainsäädäntöjen konkreettiset vaikutukset – uuden lainsäädännön soveltamisella tällaisiin paikallisiin toimintaryhmiin täsmennetään asetuksessa N:o 1698/2005 jäsenvaltioille annetun harkintavallan käyttöä asetuksen säännöksissä asetetuissa rajoissa ja kun tässä soveltamisessa noudatetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan määräyksiä ja unionin yleisiä oikeusperiaatteita, minkä tarkistaminen on kansallisen tuomioistuimen tehtävä.

(1)  EUVL C 156, 1.6.2013.

14.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/18

Unionin tuomioistuimen määräys (kahdeksas jaosto) 30.1.2014 (Juzgado de lo Contencioso-Administrativo no 17 de Barcelonan (Espanja) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) – France Telecom España, SA vastaan Organismo de Gestión Tributaria de la Diputación de Barcelona

(Asia C-25/13) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Sähköiset viestintäverkot ja -palvelut - Direktiivi 2002/20/EY - Sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajilta perittävä maksu paikallisen julkisessa omistuksessa olevan maa-alueen yksityiskäytöstä tai hyödyntämisestä tiettyyn tarkoitukseen - Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 99 artikla - Vastaus, joka on selvästi johdettavissa oikeuskäytännöstä))

2014/C 112/21

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Juzgado de lo Contencioso-Administrativo no 17 de Barcelona

Asianosaiset

Kantaja: France Telecom España, SA

Vastaaja: Organismo de Gestión Tributaria de la Diputación de Barcelona

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö – Juzgado de lo Contencioso-Administrativo no 17 de Barcelona – Sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskevista valtuutuksista (valtuutusdirektiivi) 7.3.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/20/EY (valtuutusdirektiivi) (EYVL L 108, s. 21) 13 artiklan tulkinta – Korvaukset käyttöoikeuksista ja oikeuksista laitteiden asentamiseen – Kunnan julkinen alue – Oikeuksien luovutus ja käytön hallinnan luovutus

Määräysosa

Unionin oikeutta on tulkittava yhdistetyissä asioissa C-55/11, C-57/11 ja C-58/11, Vodafone España ja France Telecom España, 12.7.2012 annetun tuomion (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) valossa siten, että se on esteenä sellaisen maksun soveltamiselle, joka kohdistetaan julkisessa tai yksityisessä omistuksessa olevan omaisuuden yhteyteen asennettujen järjestelmien yksityiskäytöstä tai hyödyntämisestä sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskevista valtuutuksista (valtuutusdirektiivi) 7.3.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/20/EY (valtuutusdirektiivi) 13 artiklassa tarkoitetuin tavoin sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajiin, jotka eivät omista kyseisiä järjestelmiä.

(1)  EUVL C 108, 13.4.2013.

14.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/19

Unionin tuomioistuimen määräys (kuudes jaosto) 30.1.2014 (Tribunale Ordinario di Firenzen (Italia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) – Paola C v. Presidenza del Consiglio dei Ministri

(Asia C-122/13) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa - Direktiivi 2004/80/EY - 12 artikla - Tahallisten väkivaltarikosten uhreille maksettavat korvaukset - Täysin jäsenvaltion sisäinen tilanne - Unionin tuomioistuimen toimivallan selvä puuttuminen))

2014/C 112/22

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunale Ordinario di Firenze

Asianosaiset

Kantaja: Paola C

Vastaaja: Presidenza del Consiglio dei Ministri

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö – Tribunale Ordinario di Firenze – Rikoksen uhreille maksettavista korvauksista 29.4.2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/80/EY (EUVL L 261, s. 15) 12 artiklan tulkinta – Soveltamisala – Säännöstö, jossa ei säädetä sellaisesta jäsenvaltion alueella tapahtuneiden tahallisten väkivaltarikosten uhreille maksettavia korvauksia koskevasta järjestelmästä, jolla taattaisiin oikeudenmukaisen ja riittävän korvauksen maksaminen kaikille väkivaltarikosten uhreille

Määräysosa

Unionin tuomioistuin ei selvästi ole toimivaltainen vastaamaan Tribunale ordinario di Firenzen (Italia) esittämään ennakkoratkaisukysymykseen.

(1)  EUVL C 141, 18.5.2013.

14.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/19

Unionin tuomioistuimen määräys (kuudes jaosto) 16.1.2014 – Valittajana nfon AG sekä muina osapuolina Fon Wireless Ltd ja sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

(Asia C-193/13 P) (1)

((Muutoksenhaku - Yhteisön tavaramerkki - Asetus N:o 40/94 - Kuviomerkki, joka sisältää sanaosan ”nfon” - Väite, jonka on tehnyt sellaisen yhteisön kuviomerkin, joka sisältää sanaosan ”fon”, ja kansallisen sanamerkin FON haltija - SMHV:n valituslautakunta hylkäsi väitteen))

2014/C 112/23

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittaja: nfon AG (edustaja: Rechtsanwältin V. von Bomhard)

Muut osapuolet: Fon Wireless Ltd (edustaja: abogada L. Montoya Terán) ja sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamies: D. Walicka)

Oikeudenkäynnin kohde

Valitus unionin yleisen tuomioistuimen (neljäs jaosto) asiassa T-283/11, Fon Wireless v. SMHV – Nfon (Nfon), 29.1.2013 antamasta tuomiosta, jolla unionin yleinen tuomioistuin muutti sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) neljännen valituslautakunnan 18.3.2011 tekemää päätöstä (asia R 1017/2009- 4) siten, että nfon AG:n valituslautakunnalle tekemä valitus hylättiin – Yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 (EUVL L 78, s. 1) 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen

Määräysosa

1)

Valitus hylätään.

2)

nfon AG vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Fon Wireless Ltd:n oikeudenkäyntikulut.

3)

Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1)  EUVL C 189, 29.6.2013.

14.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/20

Unionin tuomioistuimen määräys (kahdeksas jaosto) 16.1.2014 (Kúrian (Unkari) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) – Ferenc Weigl v. Nemzeti Innovációs Hivatal

(Asia C-332/13) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Euroopan unionin perusoikeuskirjan 30 artikla - Asia ei liity unionin oikeuden täytäntöönpanoon - Unionin tuomioistuimen toimivallan selvä puuttuminen))

2014/C 112/24

Oikeudenkäyntikieli: unkari

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Kúria

Asianosaiset

Kantaja: Ferenc Weigl

Vastaaja: Nemzeti Innovációs Hivatal

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö – Kúria – SEU 6 artiklan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 30 ja 51 artiklan tulkinta – Perusteettomasti irtisanottujen työntekijöiden suoja – Irtisanominen ilman perusteluja – Valtionhallinnon virkamies, joka on irtisanottu virkamiesten henkilöstösääntöjä koskevan kansallisen lainsäädännön säännöksen perusteella

Määräysosa

Unionin tuomioistuin ei selvästikään ole toimivaltainen vastaamaan Kúrian (Unkari) 5.6.2013 tekemällään päätöksellä esittämiin kysymyksiin, sellaisina kuin niitä on täydennetty 18.7.2013 tehdyllä lisäpäätöksellä.

(1)  EUVL C 274, 21.9.2013.

14.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/21

Unionin tuomioistuimen määräys (kuudes jaosto) 16.1.2014 (Fővárosi Ítélőtáblan (Unkari) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) – Ilona Baradics ym. v. QBE Insurance (Europe) Ltd Magyarországi Fióktelepe ja Unkarin valtio

(Asia C-430/13) (1)

((Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 99 artikla - Matkapaketit, pakettilomat ja pakettikiertomatkat - Kansallinen lainsäädäntö, jossa säädetään vähimmäisprosenttimääristä vakuudelle, joka matkanjärjestäjällä on oltava kuluttajien suorittamien maksujen palauttamiseksi maksukyvyttömyystilanteessa))

2014/C 112/25

Oikeudenkäyntikieli: unkari

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Fővárosi Ítélőtábla

Asianosaiset

Kantajat: Ilona Baradics, Adrienn Bóta, Éva Emberné Stál, Lászlóné György, Sándor Halász, Zita Harászi, Zsanett Hideg, Katalin Holtsuk, Gábor Jancsó, Mária Katona, Gergely Kézdi, László Korpás, Ferencné Kovács, Viola Kőrösi, Tamás Kuzsel, Attila Lajtai, Zsolt Lőrincz, Ákos Nagy, Attiláné Papp, Zsuzsanna Peller, Ágnes Petkovics, László Pongó, Zsolt Porpáczy, Zsuzsanna Rávai, László Román, Zsolt Schneck, Mihály Szabó, Péter Szabó, Zoltán Szalai, Erika Szemeréné Radó, Zsuzsanna Szigeti, Nikolett Szőke, Péter Tóth, Zsófia Várkonyi ja Mónika Veress

Vastaajat: QBE Insurance (Europe) Ltd Magyarországi Fióktelepe ja Unkarin valtio

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö – Fővárosi Ítélőtábla – Matkapaketeista, pakettilomista ja pakettikiertomatkoista 13.6.1990 annetun neuvoston direktiivin 90/314/ETY (EYVL L 158, s. 59) 7 ja 9 artiklan tulkinta – Kuluttajat, jotka ovat tehneet matkanjärjestäjän kanssa matkasopimuksia, joiden perusteella he ovat maksaneet ennakkomaksuja ja tietyissä tapauksissa matkan koko hinnan – Matkanjärjestäjä, joka on tullut maksukyvyttömäksi ennen kyseisten kuluttajien matkan alkamista – Sellaisen kansallisen lainsäädännön yhteensoveltuvuus mainitun direktiivin kanssa, jossa vahvistetaan sen vakuuden vähimmäisprosenttimäärät, joka matkanjärjestäjän on maksukyvyttömyyden varalta asetettava korvatakseen kuluttajien maksamat määrät

Määräysosa

1)

Matkapaketeista, pakettilomista ja pakettikiertomatkoista 13.6.1990 annetun neuvoston direktiivin 90/314 7 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle lainsäädännölle, johon sisältyvillä yksityiskohtaisilla säännöillä ei tosiasiallisesti taata kuluttajalle kaikkien hänen suorittamiensa maksujen palauttamista ja hänen paluukuljetustaan matkanjärjestäjän maksukyvyttömyystilanteessa. Kansallisen tuomioistuimen on ratkaistava, onko sen käsiteltävänä olevassa asiassa kyseessä olevan kansallisen lainsäädännön tilanne tällainen.

2)

Direktiivin 90/314 7 artiklaa on tulkittava siten, että jäsenvaltiolla ei ole lainkaan harkintavaltaa siinä, missä laajuudessa matkanjärjestäjältä tai -välittäjältä edellytettävän vakuuden on katettava kuluttajille aiheutuvat riskit. Kansallisen tuomioistuimen on tutkittava, onko mainitun vakuuden määrän asettamista koskevilla kyseessä olevan jäsenvaltion säätämillä perusteilla tarkoitus rajoittaa niiden riskien laajuutta, jotka kyseisestä vakuudesta on katettava, tai onko niillä tällainen seuraus, jolloin ne olisivat selkeästi mainittuun direktiiviin perustuvien velvoitteiden vastaisia ja merkitsisivät riittävän ilmeistä unionin oikeuden rikkomista, josta voi seurata vahingonkorvausvastuun syntyminen kyseiselle jäsenvaltiolle, jos suora syy-yhteys voidaan todeta.

(1)  EUVL C 344, 23.11.2013.

14.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/21

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Consiglio di Stato (Italia) on esittänyt 9.12.2013 – Lb Group Ltd v. Ministero dell'Economia e delle Finanze ym.

(Asia C-651/13)

2014/C 112/26

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Consiglio di Stato

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Lb Group Ltd

Vastaaja: Ministero dell'Economia e delle Finanze, Amministrazione Autonoma dei Monopoli di Stato (AAMS) ja Galassia Game Srl

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko SEUT 49 artiklaa ja sitä seuraavia artikloja sekä SEUT 56 artiklaa ja sitä seuraavia artikloja ja Euroopan unionin tuomioistuimen [yhdistetyissä asioissa C-72/10 ja C-77/10] 16.2.2012 antamassaan tuomiossa vahvistamia periaatteita tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että tarjouskilpailun kohteeksi asetetaan toimilupia, joiden kesto on lyhyempi kuin aiemmin myönnettyjen lupien kesto, kun kyseinen tarjouskilpailu on järjestetty joidenkin toimijoiden laittomasta tarjouskilpailujen ulkopuolelle sulkemisesta johtuvien seurausten korjaamiseksi?

2)

Onko SEUT 49 artiklaa ja sitä seuraavia artikloja sekä SEUT 56 artiklaa ja sitä seuraavia artikloja ja Euroopan unionin tuomioistuimen [yhdistetyissä asioissa C-72/10 ja C-77/10] 16.2.2012 antamassaan tuomiossa vahvistamia periaatteita tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että tarve järjestää toimilupien myöntämisjärjestelmä uudelleen yhdenmukaistamalla toimilupien voimassaolon päättymisajankohdat katsotaan riittäväksi syyksi rajoittaa tarjouskilpailun kohteena olevien toimilupien kestoa aiemmin myönnettyjen toimilupien kestoon verrattuna?

14.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/22

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunale ordinario di Cagliari (Italia) on esittänyt 9.12.2013 – Rikosoikeudenkäynti Mirko Sabaa vastaan

(Asia C-652/13)

2014/C 112/27

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunale ordinario di Cagliari

Rikosoikeudenkäynnin asianosainen pääasiassa

Mirko Saba

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko SEUT 49 artiklaa ja sitä seuraavia artikloja sekä SEUT 56 artiklaa ja sitä seuraavia artikloja ja Euroopan unionin tuomioistuimen [yhdistetyissä asioissa C-72/10 ja C-77/10] 16.2.2012 antamassaan tuomiossa vahvistamia periaatteita tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että tarjouskilpailun kohteeksi asetetaan toimilupia, joiden kesto on lyhyempi kuin aiemmin myönnettyjen lupien kesto, kun kyseinen tarjouskilpailu on järjestetty joidenkin toimijoiden laittomasta tarjouskilpailujen ulkopuolelle sulkemisesta johtuvien seurausten korjaamiseksi?

2)

Onko SEUT 49 artiklaa ja sitä seuraavia artikloja sekä SEUT 56 artiklaa ja sitä seuraavia artikloja ja Euroopan unionin tuomioistuimen [yhdistetyissä asioissa C-72/10 ja C-77/10] 16.2.2012 antamassaan tuomiossa vahvistamia periaatteita tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että tarve järjestää toimilupien myöntämisjärjestelmä uudelleen yhdenmukaistamalla toimilupien voimassaolon päättymisajankohdat katsotaan riittäväksi syyksi rajoittaa tarjouskilpailun kohteena olevien toimilupien kestoa aiemmin myönnettyjen toimilupien kestoon verrattuna?

14.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/22

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Consiglio di Giustizia Amministrativa per la Regione siciliana (Italia) on esittänyt 24.12.2013 – PFE v. Airgest

(Asia C-689/13)

2014/C 112/28

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Consiglio di Giustizia Amministrativa per la Regione siciliana

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Puligienica Facility Esco SpA (PFE)

Vastapuoli: Airgest SpA

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Voidaanko unionin tuomioistuimen asiassa C-100/12 4.7.2013 antamassaan tuomiossa esittämiä periaatteita, jotka koskivat mainitussa asiassa esitetyn ennakkoratkaisupyynnön kohteena ollutta erityistä tilannetta, jossa vain kaksi yritystä osallistui julkisia hankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyyn, soveltaa tosiseikastojen pääpiirteittäisen yhteneväisyyden vuoksi myös ennakkoratkaisupyynnön esittävän tuomioistuimen käsiteltävänä nyt olevassa asiassa, jossa hankintamenettelyyn hyväksyttyjä yrityksiä tosin oli enemmän kuin kaksi mutta hankintaviranomainen on hylännyt ne kaikki, ilman että yksikään muista kuin käsiteltävän asian asianosaisina olevista yrityksistä olisi moittinut mainittua hylkäämistä, joten ennakkoratkaisua pyytävän tuomioistuimen käsiteltävänä oleva asia koskee todellisuudessa ainoastaan kahta yritystä?

2)

Onko Codice del processo amministrativon 99 § :n 3 momentin säännös kysymysten, jotka voidaan ratkaista soveltamalla Euroopan unionin oikeutta, kohdalla ristiriidassa mainitun oikeuden, ja erityisesti SEUT 267 artiklan tulkinnan kanssa siltä osin kuin mainitussa menettelysäännöksessä säädetään siitä, että kaikki Consiglio di Staton täysistunnon ilmaisemat oikeusperiaatteet sitovat kaikkia sen jaostoja ja kollegioita myös silloin, kun on ilmeistä, että mainittu täysistunto on esittänyt tai saattanut esittää Euroopan unionin oikeuden vastaisen tai sen kanssa yhteensopimattoman periaatteen? Tähän liittyen tiedustellaan erityisesti seuraavaa:

—

Onko Consiglio di Staton asiaa käsittelevän jaoston tai kollegion silloin, jos se on epävarma täysistunnon jo ilmaiseman oikeusperiaatteen unionin oikeuden mukaisuudesta tai yhteensopivuudesta sen kanssa, siirrettävä valitusasian ratkaiseminen perustellulla määräyksellä sen käsiteltäväksi jo ennen kuin unionin tuomioistuimelle voidaan esittää ennakkoratkaisupyyntö vahvistuksen saamiseksi siitä, onko riidanalainen oikeusperiaate unionin oikeuden mukainen ja yhteensopiva se kanssa, vai onko niillä unionin oikeuden yleisinä tuomioistuimina ylimmän oikeusasteen kansallisina tuomioistuimina mahdollisuus tai pikemminkin velvollisuus esittää itsenäisesti ennakkoratkaisupyyntö unionin tuomioistuimelle unionin oikeuden oikean tulkinnan saamiseksi?

—

Onko kaikilla Consiglio di Staton jaostoilla ja kollegioilla unionin oikeuden ylimmän oikeusasteen yleisinä tuomioistuimina siinä tapauksessa, että edellisen kohdan kysymykseen vastataan siten, että kaikilla Consiglio di Staton jaostoilla ja kollegioilla tunnustetaan olevan mahdollisuus/velvollisuus esittää suoraan ennakkoratkaisupyyntöjä unionin tuomioistuimelle, tai unionin tuomioistuimen jo annettua ratkaisun, varsinkin jos se tapahtuu Consiglio di Staton täysistunnon kannanoton jälkeen, ja vahvistettua, että unionin oikeuden oikea tulkinta ja täysistunnon ilmaisema kansallisen oikeuden oikeusperiaate poikkeavat toisistaan tai eivät ole täysin yhteneväisiä, mahdollisuus/velvollisuus soveltaa välittömästi unionin oikeuden oikeaa tulkintaa, sellaisena kuin se on unionin tuomioistuimen tulkitsemana, vai onko niiden myös tällaisissa tilanteissa siirrettävä valitusasian ratkaiseminen perustellulla määräyksellä täysistunnolle sillä seurauksella, että unionin tuomioistuimen jo velvoittavasti esittämän unionin oikeuden tulkinnan soveltaminen jää yksin täysistunnon arvioinnin ja tuomioharkinnan varaan?

—

Onko Italian tasavallan hallintomenettelyjärjestelmän selitys, jonka mukaan, mahdollinen unionin tuomioistuimelle esitettävästä ennakkoratkaisupyynnöstä päättäminen – tai myös vain asian ratkaiseminen, jos ratkaisu seuraa välittömästi unionin tuomioistuimen jo ilmaisemien unionin oikeutta koskevien oikeusperiaatteiden soveltamisesta – siirretään yksin täysistunnon harkittavaksi, ristiriidassa oikeudenkäynnin kohtuullista kestoa ja julkisia hankintoja koskeviin sopimuksentekomenettelyihin liittyvän muutoksenhaun nopeutta koskevien periaatteiden lisäksi myös sen vaatimuksen kanssa, että jokaisen jäsenvaltion kaikkien tuomioistuinten on sovellettava unionin oikeutta täysimääräisesti ja nopeasti siten, että ehdottomasti noudatetaan unionin tuomioistuimen siitä vahvistamaa oikeaa tulkintaa, mikä liittyy myös ”tehokkaan vaikutuksen” periaatteen ja unionin (paitsi aineellisen myös menettelyllisen) oikeuden etusijaa yksittäisten jäsenvaltioiden kansalliseen oikeuteen (käsiteltävässä asiassa Italian tasavallan Codice del processo amministrativon 99 § :n 3 momentti) nähden koskevan periaatteen mahdollisimman laajan soveltamisen varmistamiseen?

14.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/24

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka College van Beroep voor het Bedrijfsleven (Alankomaat) on esittänyt 16.1.2014 – CO Sociedad de Gestion y Participación SA ym. v. De Nederlandsche Bank NV, sekä De Nederlandsche Bank NV v. CO Sociedad de Gestion y Participación SA ym.

(Asia C-18/14)

2014/C 112/29

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

College van Beroep voor het Bedrijfsleven

Pääasian asianosaiset

Valittajat: CO Sociedad de Gestion y Participación SA, Depsa 96 SA, INOC SA, Corporación Catalana Occidente SA, La Previsión 96 SA, Grupo Catalana Occidente SA, Grupo Compañia Española de Crédito y Caución SL, Atradius NV, Atradius Insurance Holding NV, J.M. Serra Farré, M.A. Serra Farré ja J. Serra Farré

Vastapuoli: De Nederlandsche Bank NV

&

Valittaja: De Nederlandsche Bank Nv

Vastapuolet: CO Sociedad de Gestion y Participación SA, Depsa 96 SA, INOC SA, Corporación Catalana Occidente SA, La Previsión 96 SA, Grupo Catalana Occidente SA, Grupo Compañia Española de Crédito y Caución SL, Atradius NV, Atradius Insurance Holding NV, J.M. Serra Farré, M.A. Serra Farré ja J. Serra Farré

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Mikäli toimivaltainen viranomainen nimenomaisesti hyväksyy Antonveneta-direktiivin (1) 15 a artiklassa tarkoitetun ehdotetun hankinnan, onko valvontaviranomaisen sallittua liittää kyseiseen hyväksymiseen rajoituksia tai ehtoja kansallisen lainsäädännön nojalla? Onko sillä merkitystä, perustuvatko nämä rajoitukset tai ehdot direktiivin johdanto-osan kolmannessa perustelukappaleessa tarkoitettuihin hankkijaehdokkaan aiempiin sitoumuksiin?

2)

Mikäli ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko toimivaltaisen viranomaisen asettamien rajoitusten tai ehtojen oltava välttämättömiä siinä mielessä, että ilman kyseisten rajoitusten tai ehtojen asettamista toimivaltaisen viranomaisen olisi pakko vastustaa ehdotettua hankintaa Antonveneta-direktiivin 15 b artiklan ensimmäisessä kohdassa asetettujen perusteiden nojalla?

3)

Mikäli rajoitusten tai ehtojen asettaminen on sallittua, muodostaako direktiivin 15 b artiklan ensimmäinen kohta perusteen sille, että toimivaltainen viranomainen voi hankinnan yhteydessä asettaa ehdotetun hankinnan kohteena olevan yrityksen hallinnointi- ja ohjausjärjestelmälle vaatimuksia, kuten hallintoneuvoston ”kaksiportaisen” kokoonpanon?

(1)  Neuvoston direktiivin 92/49/ETY sekä direktiivien 2002/83/EY, 2004/39/EY, 2005/68/EY ja 2006/48/EY muuttamisesta rahoitusalalla tapahtuvaan omistusosuuksien hankintaan ja lisäämiseen sovellettavien toiminnan vakauden arviointia koskevien menettelysääntöjen ja periaatteiden osalta 5.9.2007 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/44/EY (EUVL L 247, s. 1).

* Huom. Kyse on todennäköisesti direktiivien 92/49/ETY (EYVL L 228, s. 1) ja 2002/83/EY (EYVL L 345, s. 1) 15 a ja 15 b artiklasta eikä direktiivin 2007/44/EY kyseisistä artikloista.

14.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/24

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Landgericht Duisburg (Saksa) on esittänyt 20.1.2014 – Elfriede Stermann ja Hans Gerd Stermann v. Zurich Deutscher Herold Lebensversicherung AG

(Asia C-27/14)

2014/C 112/30

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Landgericht Duisburg

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Elfriede Stermann ja Hans Gerd Stermann

Vastaaja: Zurich Deutscher Herold Lebensversicherung AG

Unionin tuomioistuimen 14.2.2014 antamalla päätöksellä asia on poistettu tuomioistuimen reksiteristä.

14.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/25

Valitus, jonka Federación Nacional de Empresarios de Minas de Carbón (Carbunión) on tehnyt 28.2.2014 unionin yleisen tuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa T-176/11, Federación Nacional de Empresarios de Minas de Carbón (Carbunión) v. Euroopan unionin neuvosto, 10.12.2013 antamasta määräyksestä

(Asia C-99/14 P)

2014/C 112/31

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Federación Nacional de Empresarios de Minas de Carbón (Carbunión) (edustajat: solicitor K. Desai ja abogada S. Cisnal de Ugarte)

Muut osapuolet: Euroopan unionin neuvosto ja Euroopan komissio

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

—

katsoo valituksen perustelluksi ja ottaa sen tutkittavaksi

—

kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-176/11, Carbúnion v. neuvosto, 10.12.2013 antaman määräyksen ja kilpailukyvyttömien hiilikaivosten sulkemisen helpottamiseksi annetusta valtiontuesta 10.12.2010 tehdyn päätöksen 2010/787 (1) (jäljempänä päätös) 3 artiklan 1 kohdan a, b ja f alakohdan ja 3 artiklan 3 kohdan (jäljempänä riidanalaiset säännökset) ja ratkaisee asian lopullisesti ja

—

velvoittaa neuvoston korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikulut kummassakin oikeusasteessa.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja vetoaa viiteen perusteeseen valituksensa tueksi.

—

Valittaja väittää ensiksi, että unionin yleinen tuomioistuin laiminlöi velvollisuuttaan esittää asianmukaiset perustelut Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 36 artiklan mukaisesti, kun se katsoi, etteivät riidanalaiset säännökset ole erotettavista päätöksen muusta osasta

—

Valittaja väittää toiseksi, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se katsoi, ettei päätöksen 7 artiklalla olisi mitään merkitystä ilman riidanalaisia säännöksiä

—

Unionin yleinen tuomioistuin teki kolmanneksi oikeudellisen virheen päätöksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan tulkinnassaan, kun se ei katsonut, että siinä oleva määräaika määrittää päätöksen erityisen ajallisen soveltamisalan

—

Unionin yleinen tuomioistuin teki neljänneksi oikeudellisen virheen päätöksen 3 artiklan 1 kohdan f alakohdan edellytysten tulkinnassaan katsomalla, että kyseessä on soveltuvuusedellytys eikä sulkemistuen myöntämistapa

—

Unionin yleinen tuomioistuin teki viidenneksi oikeudellisen virheen, kun se katsoi, että riidanalaisten säännösten erotettavuus muuttaisi päätöksen henkeä ja sisältöä.

(1)  EUVL L 336, s. 24

14.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/26

Unionin tuomioistuimen presidentin määräys 17.1.2014 (Bundespatentgerichtin (Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) – Hogan Lovells International LLP v. Bayer CropScience K.K.

(Asia C-477/12) (1)

2014/C 112/32

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Unionin tuomioistuimen presidentin määräyksellä asia on poistettu tuomioistuimen rekisteristä.

(1)  EUVL C 26, 26.1.2013.

14.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/26

Unionin tuomioistuimen presidentin määräys 6.2.2014 (Bundesgerichtshofin (Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) – Elena Recinto-Pfingsten v. Swiss International Air Lines AG

(Asia C-259/13) (1)

2014/C 112/33

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Unionin tuomioistuimen presidentin määräyksellä asia on poistettu tuomioistuimen rekisteristä.

(1)  EUVL C 260, 7.9.2013.

Unionin yleinen tuomioistuin

14.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/27

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 27.2.2014 – InnoLux v. komissio

(Asia T-91/11) (1)

((Kilpailu - Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt - Nestekidenäyttöjen (LCD) maailmanlaajuiset markkinat - Sopimukset ja yhdenmukaistetut menettelytavat hintojen ja tuotantokapasiteettien alalla - Alueellinen toimivalta - Yrityksen sisäinen myynti - Sellaisten lopputuotteiden myynti, joiden osana on kartellin kohteena olevia tuotteita - Yhtenä kokonaisuutena pidettävä jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen - Sakot - Pyöristysmenetelmä - Täysi harkintavalta))

2014/C 112/34

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: InnoLux Corp., aiemmin Chimei InnoLux Corp. (Zhunan, Taiwan) (edustajat: asianajaja J.-F. Bellis ja solicitor R. Burton)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: P. Van Nuffel, F. Ronkes Agerbeek ja A. Biolan)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne, jossa vaaditaan kumoamaan osittain [SEUT] 101 artiklan ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä 8.12.2010 tehty komission päätös K(2010) 8761 lopullinen (asia COMP/39.309 – LCD) sekä alentamaan kantajalle kyseisessä päätöksessä määrättyä sakkoa

Tuomiolauselma

1)

InnoLux Corp:ille, aiemmin Chimei InnoLux Corp., [SEUT] 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä 8.12.2010 tehdyn komission päätöksen K(2010) 8761 lopullinen (asia COMP/39.309 – LCD) 2 artiklassa määrätyn sakon määräksi vahvistetaan 288 000 000 euroa.

2)

Kanne hylätään muilta osin.

3)

InnoLux velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1)  EUVL C 113, 9.4.2014.

14.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/27

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 28.2.2014 – Genebre v. SMHV – General Electric (GE)

(Asia T-520/11) (1)

((Yhteisön tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus kuviomerkin GE rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi - Aikaisempi kansallinen sanamerkki GE - Suhteellinen hylkäysperuste - Sekaannusvaara - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta))

2014/C 112/35

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Genebre, SA (Hospitalet de Llobregat, Espanja) (edustaja: asianajaja D. Pellisé Urquiza)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamies: J. Crespo Carrillo)

Vastapuoli SMHV:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: General Electric Company (Schenectady, New York, Yhdysvallat) (edustaja: aluksi barrister S. Malynicz, sittemmin asianajaja E. Armijo Chávarri)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne SMHV:n neljännen valituslautakunnan 26.7.2011 tekemästä päätöksestä (asia R 20/2009-4), joka koskee General Electric Companyn ja Genebre SA:n välistä väitemenettelyä

Tuomiolauselma

1)

Kanne hylätään.

2)

Genebre SA velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1)  EUVL C 13, 14.1.2012.

14.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/28

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 27.2.2014 – Pêra-Grave v. SMHV – Fundação Eugénio de Almeida (QTA S. JOSÉ DE PERAMANCA)

(Asia T-602/11) (1)

((Yhteisön tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus kuviomerkin QTA S. JOSÉ DE PERAMANCA rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi - Aikaisemmat kansalliset kuviomerkit VINHO PERA-MANCA TINTO, VINHO PERA-MANCA BRANCO ja PÊRA-MANCA - Suhteellinen hylkäysperuste - Sekaannusvaara - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta))

2014/C 112/36

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Pêra-Grave – Sociedade Agrícola, Unipessoal, Ld a (Evora, Portugali) (edustaja: asianajaja J. de Oliveira Vaz Miranda Sousa)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamies: J. Crespo Carrillo)

Vastapuoli SMHV:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Fundação Eugénio de Almeida (Evora) (edustajat: asianajajat B. Braga da Cruz ja J. Pimenta)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne SMHV:n toisen valituslautakunnan 19.9.2011 tekemästä päätöksestä (asia R 1797/2010-2), joka koskee Fundação Eugénio de Almeidan ja Pêra-Grave – Sociedade Agrícola, Unipessoal Ld a:n välistä väitemenettelyä

Tuomiolauselma

1)

Kanne hylätään.

2)

Pêra-Grave – Sociedade Agrícola, Unipessoal Lda velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien Fundação Eugénio de Almeidalle sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) valituslautakunnassa pidetyssä menettelyssä aiheutuneet välttämättömät kulut.

(1)  EUVL C 32, 4.2.2012.

14.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/29

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 27.2.2014 – Advance Magazine Publishers v. SMHV – López Cabré (VOGUE)

(Asia T-229/12) (1)

((Yhteisön tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus kuviomerkin VOGUE rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi - Aikaisempi yhteisön tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki VOGUE - Sekaannusvaara - Tavaroiden samanlaisuus tai samankaltaisuus - Merkkien samanlaisuus tai samankaltaisuus - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta - Tavaramerkkihakemuksen epätarkkuus - Asetuksen N:o 207/2009 26 artiklan 1 kohdan c alakohta - Asetuksen (EY) N:o 2868/95 2 säännön 2 kohta - Rekisteröinnin osittainen epääminen))

2014/C 112/37

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Advance Magazine Publishers, Inc. (New York, New York, Yhdysvallat) (edustaja: barrister C. Aikens)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamies: V. Melgar)

Vastapuoli SMHV:n valituslautakunnassa: Eduardo López Cabré (Barcelona, Espanja)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne SMHV:n neljännen valituslautakunnan 26.3.2012 tekemästä päätöksestä (asia R 1170/2011-4), joka koskee Eduardo López Cabrén ja Advance Magazine Publishers, Inc:n välistä väitemenettelyä

Tuomiolauselma

1)

SMHV:n neljännen valituslautakunnan 26.3.2012 tekemä päätös (asia R 1170/2011-4), joka koskee Eduardo López Cabrén ja Advance Magazine Publishers, Inc:n välistä väitemenettelyä, kumotaan siltä osin kuin siinä on pysytetty väiteosaston 18.3.2011 tekemä päätös, jossa hyväksytään väite niiden tarvikkeiden osalta, jotka kuuluvat tavaroiden ja palvelujen kansainvälistä luokitusta tavaramerkkien rekisteröimistä varten koskevaan 15.6.1957 tehtyyn Nizzan sopimukseen, sellaisena kuin se on tarkistettuna ja muutettuna, pohjautuvan luokituksen luokkaan 18.

2)

Tämän tuomiolauselman 1 kohdassa mainitun päätöksen kumoamisvaatimukset hylätään muilta osin.

3)

Lausunnon antaminen raukeaa vaatimuksista, joiden mukaan väite on hyväksyttävä vain siltä osin kuin se koskee sateenvarjoja, päivänvarjoja sekä sateenvarjojen ja päivänvarjojen tarvikkeita.

4)

Osapuolet vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1)  EUVL C 227, 28.7.2012.

14.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/29

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 5.3.2014 – HP Health Clubs Iberia v. SMHV – Shiseido (ZENSATIONS)

(Asia T-416/12) (1)

((Yhteisön tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus kuviomerkin ZENSATIONS rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi - Aikaisempi yhteisön tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki ZEN - Suhteellinen hylkäysperuste - Sekaannusvaara - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta - Väliintulijan vaatimusten tutkittavaksi ottaminen - Työjärjestyksen 46 artikla - Perusteluvelvollisuus - Asetuksen N:o 207/2009 75 artiklan ensimmäinen virke - Tosiseikkojen tutkiminen viran puolesta - Asetuksen N:o 207/2009 76 artiklan 1 kohta))

2014/C 112/38

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: HP Health Clubs Iberia, SA (Barcelona, Espanja) (edustaja: asianajaja S. Serrat Viñas)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamies: J. Crespo Carrillo)

Vastapuoli SMHV:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Shiseido Company Ltd (Tokio, Japani) (edustaja: asianajaja B. Moreau-Margotin)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan 6.6.2012 tekemästä päätöksestä (asia R 2212/2010-1), joka koskee Shiseido Company Ltd:n ja HP Health Clubs Iberia, SA:n välistä väitemenettelyä.

Tuomiolauselma

1)

Kanne hylätään.

2)

Shiseido Company Ltd:n muut kuin kanteen hylkäämistä koskevat vaatimukset jätetään tutkimatta, koska niiden tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat.

3)

HP Health Clubs Iberia, SA vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) oikeudenkäyntikulut.

4)

Shiseido Company Ltd vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1)  EUVL C 355, 17.11.2012.

14.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/30

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 27.2.2014 – Mäurer & Wirtz v. SMHV – Sacra (4711 Aqua Mirabilis)

(Asia T-25/13) (1)

((Yhteisön tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus sanamerkin 4711 Aqua Mirabilis rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi - Aikaisempi yhteisön tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki AQUA ADMIRABILIS - Suhteellinen hylkäysperuste - Sekaannusvaara - Aikaisemman tavaramerkin erottamiskyky - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta))

2014/C 112/39

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Mäurer & Wirtz GmbH & Co. KG (Stolberg, Saksa) (edustajat: asianajajat T. Schulte-Beckhausen ja S. Hühner)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamies: A. Pohlmann)

Vastapuoli SMHV:n valituslautakunnassa: Sacra Srl (Venetsia, Italia)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne SMHV:n toisen valituslautakunnan 13.11.2012 tekemästä päätöksestä (asia R 1601/2011-2), joka koskee Sacra Srl:n ja Mäurer & Wirtz GmbH & Co. KG:n välistä väitemenettelyä

Tuomiolauselma

1)

Kanne hylätään.

2)

Mäurer & Wirtz GmbH & Co. KG velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1)  EUVL C 71, 9.3.2013.

14.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/31

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 6.3.2014 – Anapurna v. SMHV – Annapurna (ANNAPURNA)

(Asia T-71/13) (1)

((Yhteisön tavaramerkki - Menettämistä koskeva menettely - Yhteisön tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki ANNAPURNA - Väliintulijan tekemä kumoamisvaatimus - Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 3 kohta - Tavaramerkin tosiasiallinen käyttö - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 15 artiklan 1 kohdan a alakohta ja 51 artiklan 1 kohdan a alakohta - Tavaramerkin käyttömuoto - Näyttö käyttämisestä rekisteröityjä tavaroita varten))

2014/C 112/40

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Anapurna GmbH (Berliini, Saksa) (edustajat: asianajajat P. Ehrlinger ja T. Hagen)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamies: L. Rampini)

Vastapuoli SMHV:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Annapurna SpA (Prato, Italia) (edustajat: asianajajat S. Verea, K. Muraro ja M. Balestriero)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne SMHV:n viidennen valituslautakunnan 3.12.2012 tekemästä päätöksestä (asia R 2409/2011-5), joka koskee Anapurna GmbH:n ja Annapurna SpA:n välistä, tavaramerkin menettämistä koskevaa menettelyä.

Tuomiolauselma

1)

Kanne hylätään.

2)

Annapurna SpA:n kumoamisvaatimus hylätään.

3)

Anapurna GmbH velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, Annapurna SpA:n oikeudenkäyntikuluja lukuun ottamatta.

4)

Annapurna SpA vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1)  EUVL C 101, 6.4.2013.

14.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/31

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 31.1.2014 – Ranska v. komissio

(Asia T-79/09) (1)

((Valtiontuet - Sellaisia toimia koskeva puiteohjelma, joita Ranskan maatalouden tunnustetut toimialajärjestöt suorittavat edustamiensa maatalouden ammattikuntien jäsenten hyväksi - Rahoittaminen vapaaehtoisilla maksuilla, jotka on muutettu pakollisiksi - Päätös, jolla tukijärjestelmä todetaan yhteismarkkinoille soveltumattomaksi - Päätöksen peruuttaminen - Lausunnon antamisen raukeaminen))

2014/C 112/41

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Ranskan tasavalta (asiamiehet: aluksi E. Belliard, G. de Bergues ja A. L. Vendrolini, sitten E. Belliard, G. de Bergues ja J. Gstalter, ja lopuksi E. Belliard, G. de Bergues, D. Colas ja J. Bousin)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: aluksi B. Stromsky ja C. Urraca Caviedes, sitten B. Stromsky)

Oikeudenkäynnin kohde

Vaatimus kumota komission 10.12.2008 tekemä päätös K(2008) 7846 lopullinen, jolla Ranskassa tunnustettujen maatalousalan toimialajärjestöjen toimia koskeva puiteohjelma, joka koostuu edustettuina olevien maatalouden ammattikuntien jäsenille myönnettävistä teknisen avun tuista, laadukkaiden maataloustuotteiden tuista, tutkimus- ja tuotekehitystuista ja markkinointitoimiin myönnettävistä tuista ja joka rahoitetaan ”vapaaehtoisista pakollisiksi muutetuilla maksuilla”, todettiin merkitsevän yhteismarkkinoiden kanssa sopusoinnussa olevaa valtiontukea (valtiontuki N 561/2008 – Ranska)

Määräysosa

1)

Lausunnon antaminen tästä kanteesta raukeaa.

2)

Euroopan komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1)  EUVL C 113, 16.5.2009.

14.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/32

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 12.2.2014 – Cofra v. SMHV – O2 (can do)

(Yhdistetyt asiat T-162/11 ja T-163/11) (1)

((Yhteisön tavaramerkki - Väite - Väitteen peruuttaminen - Lausunnon antamisen raukeaminen))

2014/C 112/42

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Cofra Holding AG (Zug, Sveitsi) (edustajat: aluksi asianajajat K.-U. Jonas ja J. Bogatz, sittemmin asianajaja M. Viefhues)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamies: aluksi K. Klüpfel, sittemmin A. Schifko)

Vastapuoli SMHV:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: O2 Holdings Ltd (Slough, Yhdistynyt kuningaskunta) (edustajat: asianajajat M. Müller ja A. Fottner)

Oikeudenkäynnin kohde

Kaksi kannetta SMHV:n neljännen valituslautakunnan 10.1.2011 tekemistä kahdesta päätöksestä (asiat R 242/2009-4 ja R 246/2009-4), jotka koskevat ALDEMAR AG:n ja O2 Holdings Ltd:n välistä väitemenettelyä ja C&A Mode KG:n ja O2 Holdings Ltd:n välistä väitemenettelyä

Määräysosa

1)

Lausunnon antaminen kanteista raukeaa.

2)

Kantaja ja väliintulija vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne kumpikin velvoitetaan korvaamaan puolet vastaajan oikeudenkäyntikuluista.

(1)  EUVL C 139, 7.5.2011.

14.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/33

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 6.2.2014 – Duff Beer v. SMHV – Twentieth Century Fox Film (Duff)

(Asia T-87/12) (1)

((Yhteisön tavaramerkki - Väite - Väitteen peruuttaminen - Lausunnon antamisen raukeaminen))

2014/C 112/43

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Duff Beer UG (haftungsbeschränkt) (Eschwege, Saksa) (edustaja: asianajaja N. Schindler)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamies: A. Poch)

Vastapuoli SMHV:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Twentieth Century Fox Film Corp. (Wilmington, Delaware, Yhdysvallat) (edustajat: asianajajat S. Böttger ja M. Koch)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne SMHV:n neljännen valituslautakunnan 12.12.2011 tekemästä päätöksestä (asia R 456/2011-4), joka koskee Twentieth Century Fox Film Corp:n ja Duff Beer UG:n (haftungsbeschränkt) välistä väitemenettelyä

Määräysosa

1)

Lausunnon antaminen kanteesta raukeaa.

2)

Kantaja ja väliintulija vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne kumpikin velvoitetaan korvaamaan puolet vastaajan oikeudenkäyntikuluista.

(1)  EUVL C 109, 14.4.2012.

14.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/33

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 29.1.2014 – Sothys Auriac v. SMHV – Grand Hotel Primavera (BEAUTY GARDEN)

(Asia T-470/12) (1)

((Yhteisön tavaramerkki - Mitättömyyshakemus - Mitättömyyshakemuksen peruuttaminen - Lausunnon antamisen raukeaminen))

2014/C 112/44

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Sothys Auriac (Auriac, Ranska) (edustaja: asianajaja A. Berthet)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamies: V. Melgar)

Vastapuoli SMHV:n valituslautakunnassa: Grand Hotel Primavera SA (Borgo Maggiore, San Marino)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne, joka on nostettu SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan 12.7.2012 antamasta ratkaisusta (asia R 1419/2011 1), joka koskee Grand Hotel Primavera SA:n ja Sothys Auriacin välistä mitättömäksi julistamista koskevaa menettelyä

Määräysosa

1)

Lausunnon antaminen kanteesta raukeaa.

2)

Kantaja vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut.

(1)  EUVL C 26, 26.1.2013.

14.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/34

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 7.2.2014 – Pesquerias Riveirenses ym. v. neuvosto

(Asia T-180/13) (1)

((Kumoamiskanne - Kalastuspolitiikka - Asetus (EU) N:o 40/2013 - Koillis-Atlantin mustakitaturskakannan pohjoisen osan ja eteläisen osan ottaminen yhdessä huomioon suurimman sallitun saaliin (TAC) määrittämiseksi - Toimi ei koske kantajia suoraan - Tutkittavaksi ottamisen edellytysten selvä puuttuminen))

2014/C 112/45

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantajat: Pesquerias Riveirenses, SL (Ribeira, Espanja), Pesquerias Campo de Marte, SL (Ribeira), Pesquera Anpajo, SL (Ribeira), Arrastreros del Barbanza, SA (Ribeira), Martinez Pardavila e Hijos, SL (Ribeira), Lijo Pesca, SL (Ribeira), Frigorificos Hermanos Vidal, SA (Ribeira), Pesquera Boteira, SL (Ribeira), Francisco Mariño Moss y Otros, CB (Ribeira), Pérez Vidal Juan Antonio y Hno, CB (Ribeira), Marina Nalda, SL (Ribeira), Portillo y Otros, SL (Ribeira), Vidiña Pesca, SL (Ribeira), Pesca Hermo, SL (Ribeira), Pescados Oubiña Pérez, SL (Ribeira), Manuel Pena Graña (Ribeira), Campo Eder, SL (Ribeira), Pesquera Laga, SL (Ribeira), Pesquera Jalisco, SL (Ribeira), Pesquera Jopitos, SL (Ribeira) ja Pesca-Julimar, SL (Ribeira) (edustaja: asianajaja J. Tojeiro Sierto)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: A. Westerhof Löfflerová ja A. de Gregorio Merino)

Oikeudenkäynnin kohde

Vaatimus EU:n vesillä ja tietyillä EU:n ulkopuolisilla vesillä EU:n alusten käytettävissä olevien, kansainvälisten neuvottelujen alaan tai sopimusten soveltamisalaan kuuluvien tiettyjen kalakantojen ja kalakantaryhmien kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta vuodeksi 2013 21.1.2013 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 40/2013 (EUVL L 23, s. 54), sellaisena kuin se on muutettuna, kumoamiseksi siltä osin kuin siinä tarkastellaan Koillis-Atlantin mustakitaturskakannan pohjoista osaa ja eteläistä osaa yhdessä mustakitaturskaa koskevan suurimman sallitun saaliin määrittämiseksi kyseisen asetuksen liitteissä IA ja IB

Määräysosa

1)

Kanne jätetään tutkimatta, koska sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat.

2)

Kantajat, Pesquerias Riveirenses, SL, ym. vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne velvoitetaan korvaamaan Euroopan unionin neuvoston oikeudenkäyntikulut.

(1)  EUVL C 147, 25.5.2013.

14.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/34

Kanne 25.11.2013 – Minority SafePack – one million signatures for diversity in Europe ym. v. komissio

(Asia T-646/13)

2014/C 112/46

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantajat: Bürgerausschuss fur die Bürgerinitiative Minority SafePack – one million signatures for diversity in Europe ym. (edustajat: asianajajat E. Johansson, J. Lund ja C. Lund)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

Kumoamaan 13.9.2013 annetun komission päätöksen C(2013) 5969 final, joka annettiin tiedoksi 16.9.2013

—

Velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantajat vetoavat kahteen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu olennaisten muotomääräysten rikkomiseen

—

Kantajat väittävät, että riidanalaista päätöstä annettaessa on rikottu SEUT 296 artiklan 2 kohdassa ja asetuksen (EU) N:o 211/2011 (1) 4 artiklan 3 kohdassa määrättyjä muotomääräyksiä.

—

Kantajat toteavat tältä tässä suhteessa muun muassa, ettei komissio ole maininnut, mikä niistä yhdestätoista teemasta, jotka ovat kansalaisaloitteen kohteena, ei kuulu siihen toimivaltaan, joka sillä on, kun se perussopimuksia täytäntöönpannessaan tekee ehdotuksen unionin säädöksen antamiseksi. Komissio ei myöskään ole kertonut, mistä syystä nämä teemat eivät kuulu sen toimivaltaan.

—

Lisäksi kantajat väittävät tässä kanneperusteessa, ettei komissio ole ilmoittanut, miksei tiettyä suunnitellun kansalaisaloitteen osaa tai osia voida asetuksen N:o 211/2011 mukaan rekisteröidä.

2)

Toinen kanneperuste, jonka mukaan perussopimuksia tai niiden täytäntöönpanosta annettuja säädöksiä on rikottu

—

Kantajat vetoavat tältä osin SEU 11 artiklan ja SEUT 24 artiklan 1 kohdan sekä asetuksen N:o 211/2011 4 artiklan 2 ja 3 kohdan rikkomiseen.

—

Kantajat väittävät, ettei yksikään niistä teemoista, joista komissiota pyydettiin tekemään ehdotuksia, ole selvästi kuulumatta siihen toimivaltaan, joka komissiolla on, kun se perussopimuksia täytäntöönpannessaan tekee ehdotuksia unionin säädöksen antamiseksi. Ne lisäävät, että silloinkin, kun jokin teemoista ei kuulu komission toimivaltaan, sen olisi pitänyt rekisteröidä suunniteltu kansalaisaloite ilman niitä teemoja, jotka sen mielestä eivät selvästikään kuuluneet sen toimivaltaan.

(1)  Kansalaisaloitteesta 16.2.2011 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 211/2011 (EUVL L 65, s. 1).

14.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/35

Kanne 10.12.2013 – Petco Animal Supplies Stores v. SMHV – Gutiérrez Ariza (PETCO)

(Asia T-664/13)

2014/C 112/47

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Petco Animal Supplies Stores, Inc. (San Diego, Kalifornia, Yhdysvallat) (edustaja: barrister C. Aikens)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Domingo Gutiérrez Ariza (Malaga, Espanja)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) neljännen valituslautakunnan asiassa R 347/2013-4 7.10.2013 tekemän päätöksen

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: kantaja

Haettu yhteisön tavaramerkki: sanamerkki ”PETCO” luokkiin 3, 31 ja 35 kuuluvia tavaroita ja palveluja varten – yhteisön tavaramerkkihakemus nro 10 114 081

Sen tavaramerkin tai merkin haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: vastapuoli valituslautakunnassa

Tavaramerkki tai merkki, johon väitemenettelyssä on vedottu: yhteisön tavaramerkiksi nro 9 062 902 luokkiin 31 ja 35 kuuluvia tavaroita ja palveluja varten rekisteröity puna-valkoinen kuviomerkki, joka sisältää sanaosan ”PETCO”

Väiteosaston ratkaisu: Väite hyväksyttiin osittain.

Valituslautakunnan ratkaisu: Valitus hyväksyttiin osittain.

Kanneperusteet: yhteisön tavaramerkkiasetuksen 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen

14.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/36

Kanne 9.12.2013 – European Coalition to End Animal Experiments v. ECHA

(Asia T-673/13)

2014/C 112/48

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: European Coalition to End Animal Experiments (Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta) (edustaja: solicitor D. Thomas)

Vastaaja: Euroopan kemikaalivirasto (ECHA)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan Euroopan kemikaaliviraston valituslautakunnan 10.10.2013 tekemän päätöksen asiassa A-004-2012, joka liittyy asetuksen (EY) N:o 1907/2006 (1) liitteessä X olevaan 8.7.2 kohtaan (kehitysmyrkyllisyystutkimus toisella lajilla), siltä osin kuin se koskee syntymää edeltävää kehitystutkimusta toisella lajilla

—

palauttamaan asian takaisin ECHA:n käsiteltäväksi ohjeistaen tätä tutkimaan, onko hakijan tarpeen tehdä aineelle syntymää edeltävä kehitystutkimus ensimmäisen tutkimuksen tuloksen ja kaikkien muiden asiaankuuluvien saatavilla olevien tietojen perusteella.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa neljään kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että valituslautakunta toimi virheellisesti todetessaan, että REACH -asetuksen testausta koskevissa liitteissä mainittu kumulatiivinen periaate merkitsi sitä, että asetuksen (EY) N:o 1907/2006 liitteen X mukaisilla tonnimäärillä edellytettäisiin lähtökohtaisesti aina testausta toisella lajilla. Tämän kanneperusteen tueksi kantaja vetoaa seuraaviin seikkoihin:

—

Valituslautakunnan päättely on ristiriitainen. Testausta koskevat vaatimukset eivät välttämättä lisäänny siirryttäessä suurempia tonnimääriä koskevaan liitteeseen: kumulatiivinen periaate ei useinkaan ole merkityksellinen tiettyjen ominaisuuksien kannalta, eikä se ole merkityksellinen kehitysmyrkyllisyyden kannalta

—

Liitteessä X olevan 8.7.2 kohdan 1 sarakkeessa ja myös liitteessä IX olevan 8.7.2 kohdan 1 sarakkeessa edellytetään sanamuodon mukaisesti tutkimusta ”yhdellä lajilla” eikä kahdella

—

Valituslautakunnan päättelyssä ei oteta huomioon liitteessä IX olevan 8.7.2 kohdan 2 sarakkeen selvää sanamuotoa, jonka mukaan se, vaaditaanko liitteen IX tai liitteen X mukaisilla tonnimäärillä tutkimusta toisella lajilla, riippuu ensimmäisen lajitutkimuksen tuloksesta ja kaikista muista asiaankuuluvista saatavilla olevista tiedoista, eikä tutkimus ole automaattista

—

Valituslautakunnan päätelmä ei ole lainkaan järkevä politiikan kannalta katsottuna: valituslautakunta olettaa, että REACH -lainsäätäjien tarkoituksena oli, että alemmalla liitteiden tasolla (liite IX) tarve tutkimukselle toisella lajilla riippuu tieteellisestä arviosta, kun taas ylemmällä liitteiden tasolla (liite X) tieteellä ei ole merkitystä.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että valituslautakunta toimi virheellisesti katsoessaan, että lainsäätäjät olivat siirtäneet liitteessä X olevan vaatimuksen eli kehitysmyrkyllisyystutkimuksen lähtökohtaisesti aina toisella lajilla, liitteeseen IX. Tämän kanneperusteen tueksi kantaja väittää, että

—

päättely perustuu virheelliseen oletukseen, sillä liitteessä X olevan 8.7.2 kohdan 1 sarakkeessa ei aseteta tutkimusta toisella lajilla lähtökohtaiseksi edellytykseksi (ks. ensimmäinen kanneperuste), joten ei ole olemassa mitään tällaista edellytystä siirrettäväksi liitteeseen IX (ei edes, vaikka oletettaisiin, että tämä olisi muuten oikea lähestymistapa).

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että valituslautakunta toimi virheellisesti katsoessaan, ettei liitteessä IX olevan 8.7.2 kohdan 2 sarakkeessa olevalla edellytyksellä toisella lajilla tehtävän tutkimuksen tarpeen arvioimisesta ole vaikutusta liitteessä X. Tämän kanneperusteen tueksi kantaja väittää, että

—

liitteessä IX olevan 8.7.2 kohdan 2 sarakkeen sanamuodossa tarkoitetaan tätä selvästi ilmaisulla ”tai seuraavalla”. Näitä kahta liitettä on tarkasteltava samalla tavalla.

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu siihen, että valituslautakunta toimi virheellisesti katsoessaan, että ainoastaan liitteessä X olevan 8.7 kohdan 2 sarakkeessa tai liitteen XI mukaisella mukautuksella voidaan poistaa tarve toteuttaa toinen lajitutkimus liitteen X mukaisilla tonnimäärillä. Tämän kanneperusteen tueksi kantaja väittää, että:

—

2 sarakkeeseen tai liitteeseen XI perustuvalla mukautuksella on asian kannalta merkitystä vain, jos 1 sarakkeessa on ensin asetettu testausedellytys. Liitteessä X olevan 8.7.2 kohdan 1 sarakkeessa ei edellytetä kehitysmyrkyllisyystutkimuksen suorittamista toisella lajilla ennen kuin ensimmäisellä lajilla tehdyn tutkimuksen ja muiden saatavilla olevien todisteiden valossa on tarpeen tehdä tutkimus toisella lajilla (ks. edellä).

(1)  Kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH), Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta, direktiivin 1999/45/EY muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93, komission asetuksen (EY) N:o 1488/94, neuvoston direktiivin 76/769/ETY ja komission direktiivien 91/155/ETY, 93/67/ETY, 93/105/EY ja 2000/21/EY kumoamisesta 18.12.2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1907/2006 (EUVL L 396, s. 1).

14.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/37

Kanne 20.12.2013 – Harrys Pubar v. SMHV – Harry’s New York Bar (HARRY’S BAR)

(Asia T-711/13)

2014/C 112/49

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Harrys Pubar AB (Göteborg, Ruotsi) (edustaja: asianajaja L.-E. Ström)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Harry’s New York Bar SA (Pariisi, Ranska)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) ensimmäisen valituslautakunnan yhdistetyissä asioissa R 946/2012-1 ja R 995/2012-1 8.10.2013 tekemän päätöksen

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: Vastapuoli valituslautakunnassa

Haettu yhteisön tavaramerkki: Sanamerkki HARRY’S BAR luokkiin 25, 29, 30, 32, 33 ja 43 kuuluvia tavaroita ja palveluja varten – rekisteröintihakemus nro 3 378 031

Sen tavaramerkin tai merkin haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Kantaja

Tavaramerkki tai merkki, johon väitemenettelyssä on vedottu: Ruotsalaiset tavaramerkit numerot 356 009, 320 026, 315 142, 55 6513-1066 luokkiin 25 ja 42 kuuluvia tavaroita ja palveluja varten

Väiteosaston ratkaisu: Väitteen osittainen hyväksyminen

Valituslautakunnan ratkaisu: Valituksen osittainen hyväksyminen asiassa R 995/2012-1 ja valituksen hylkääminen asiassa R 946/2012-1

Kanneperusteet: Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 4 kohdan rikkominen

14.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/38

Kanne 27.12.2013 – Harry’s New York Bar v. SMHV – Harrys Pubar (HARRY’S BAR)

(Asia T-716/13)

2014/C 112/50

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Harry’s New York Bar SA (Pariisi, Ranska) (edustaja: asianajaja S. Arnaud)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Harrys Pubar AB (Göteborg, Ruotsi)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) ensimmäisen valituslautakunnan yhdistetyissä asioissa R 946/2012-1 ja R 995/2012-1 8.10.2013 tekemän päätöksen

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: Kantaja

Haettu yhteisön tavaramerkki: Sanamerkki HARRY’S BAR luokkiin 25, 29, 30, 32, 33 ja 43 kuuluvia tavaroita ja palveluja varten – rekisteröintihakemus nro 3 378 031

Sen tavaramerkin tai merkin haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Vastapuoli valituslautakunnassa

Tavaramerkki tai merkki, johon väitemenettelyssä on vedottu: Ruotsalaiset tavaramerkit numerot 356 009, 320 026, 315 142, 55 6513-1066 luokkiin 25 ja 42 kuuluvia tavaroita ja palveluja varten

Väiteosaston ratkaisu: Väitteen osittainen hyväksyminen

Valituslautakunnan ratkaisu: Valituksen osittainen hyväksyminen asiassa R 995/2012-1 ja valituksen hylkääminen asiassa R 946/2012-1

Kanneperusteet: Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 4 kohdan rikkominen

14.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/39

Kanne 31.12.2013 – The Directv Group v. SMHV

(Asia T-721/13)

2014/C 112/51

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: The Directv Group (El Segundo, Kalifornia, Yhdysvallat) (edustaja: asianajaja F. Valentin)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Bolloré SA

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) toisen valituslautakunnan 10.10.2013 asiassa R 1961/2012-2 tekemän päätöksen.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Rekisteröity yhteisön tavaramerkki, jonka menetetyksi julistamista on vaadittu: Sanamerkki DIRECTV luokkiin 9, 38 ja 41 kuuluville tavaroille ja palveluille – Yhteisön rekisteröity tavaramerkki nro 243 774

Yhteisön tavaramerkin haltija: Kantaja

Yhteisön tavaramerkin menettämistä koskevan vaatimuksen esittäjä: Vastapuoli valituslautakunnassa

Mitättömyysosaston ratkaisu: Yhteisön tavaramerkin rekisteröinti julistetaan osittain menetetyksi

Valituslautakunnan ratkaisu: Riidanalainen päätös kumotaan ja yhteisön tavaramerkin rekisteröinti julistetaan kokonaan menetetyksi

Kanneperusteet: Tavaramerkkiasetuksen 51 artiklan 1 kohdan a alakohdan rikkominen.

14.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/39

Kanne 31.12.2013 – The Directv Group v. SMHV–Bolloré (DIRECTV)

(Asia T-722/13)

2014/C 112/52

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: The Directv Group (El Segundo, Kalifornia, Yhdysvallat) (edustaja: asianajaja F. Valentin)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Bolloré SA

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) toisen valituslautakunnan 25.10.2013 asiassa R 1960/2012-2 tekemän päätöksen.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Rekisteröity yhteisön tavaramerkki, jonka menetetyksi julistamista on vaadittu: Kuviomerkki, johon sisältyy sanaosa DIRECTV luokkiin 9, 38 ja 41 kuuluville tavaroille ja palveluille – Yhteisön rekisteröity tavaramerkki nro 100 750

Yhteisön tavaramerkin haltija: Kantaja

Yhteisön tavaramerkin menettämistä koskevan vaatimuksen esittäjä: Vastapuoli valituslautakunnassa

Mitättömyysosaston ratkaisu: Yhteisön tavaramerkin rekisteröinti julistetaan osittain menetetyksi

Valituslautakunnan ratkaisu: Riidanalainen päätös kumotaan ja yhteisön tavaramerkin rekisteröinti julistetaan kokonaan menetetyksi

Kanneperusteet: Tavaramerkkiasetuksen 51 artiklan 1 kohdan a alakohdan rikkominen.

14.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/40

Valitus, jonka BQ on tehnyt 2.1.2014 virkamiestuomioistuimen asiassa F-39/12, BQ v. tilintarkastustuomioistuin, 23.10.2013 antamasta tuomiosta

(Asia T-7/14 P)

2014/C 112/53

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: BQ (Bereldange, Luxemburg) (edustajat: asianajajat D. de Abreu Caldas ja J.-N. Louis)

Muu osapuoli: Euroopan unionin tilintarkastustuomioistuin

Vaatimukset

Valittaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan unionin virkamiestuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa F-39/12, BQ vastaan tilintarkastustuomioistuin, 23.10.2013 antaman tuomion

—

velvoittamaan tilintarkastustuomioistuimen korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valituksensa tueksi valittaja vetoaa neljään valitusperusteeseen.

1)

Ensimmäinen valitusperuste, joka perustuu oikeudelliseen virheeseen, joka koskee Euroopan unionin vastuun syntymisen edellytyksiä unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 24 artiklan täytäntöönpanon yhteydessä siltä osin kuin unionin virkamiestuomioistuin on edellyttänyt, että yksikön järjestyksen ja työrauhan kanssa yhteensoveltumattomalla selkkauksella on oltava vaikutusta yksikön toimintaan ja selkkauksen keskipisteessä olevien henkilöiden terveyteen, vaikka tästä viimeksi mainitusta edellytyksestä ei säädetä henkilöstösäännöissä eikä sitä vahvisteta oikeuskäytännössä. Valittaja väittää lisäksi, että unionin virkamiestuomioistuin on ottanut tosiseikat huomion vääristyneellä tavalla katsoessaan yhtäältä, että tilintarkastustuomioistuin on toteuttanut kaikki tarvittavat toimenpiteet yksikön hyvän toiminnan palauttamiseksi ja toisaalta, että yksikön ongelmilla ei ole ollut vaikutusta tapahtumien keskipisteessä olevien henkilöiden terveydelle, vaikka tilintarkastustuomioistuin ei ole toiminut riittävän nopeasti ja energisesti lopettaakseen konfliktitilanteen, joka on aiheuttanut valittajan pysyvän ja täydellisen työkyvyttömyyden (valituksenalaisen tuomion 67 ja 68 kohta).

2)

Toinen valitusperuste, joka perustuu oikeudelliseen virheeseen virkamiestuomioistuimen suorittamassa laillisuusvalvonnassa, kun tämä on todennut, että lääketieteellisten arviointien perusteella, joissa todetaan kantajalle työpaikkakiusaamisesta aiheutuneiden psyykkisten ongelmien olemassaolo, ei voida katsoa, että tämä on todella ollut kiusaamisen uhri. Valittaja väittää, ettei virkamiestuomioistuin ole pätevä horjuttamaan lääketieteellisiä arviointeja ja tekemään niistä poikkeavia päätelmiä (valituksenalaisen tuomion 69 ja 70 kohta).

3)

Kolmas valitusperuste, joka perustuu suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen, kun unionin virkamiestuomioistuin on arvioinut sen vahingon määräksi, joka on aiheutunut valittajalle siitä, että tutkimusraportti annettiin tälle yli kaksi vuotta myöhässä, 2 000 euroa esittämättä perusteluja, jonka avulla valittaja voisi ymmärtää syyt tähän määrään päätymiselle. Valittaja väittää, ettei virkamiestuomioistuin ole ottanut huomioon sitä asiayhteyttä, johon vahinko liittyy.

4)

Neljäs valitusperuste, joka perustuu oikeudelliseen virheeseen oikeudenkäyntikulujen jakamisessa.

14.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/41

Kanne 8.1.2014 – U4U ym. v. Euroopan unionin neuvosto ja Euroopan parlamentti

(Asia T-17/14)

2014/C 112/54

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantajat: Union pour l’Unité (U4U) (Bryssel, Belgia), Unité & Solidarité – Hors Union (USHU) (Bryssel), Regroupement Syndical (RS) (Saint Josse-ten-Noode, Belgia) ja Georges Vlandas (Bryssel) (edustajat: asianajaja F. Krenc)

Vastaajat: Euroopan unionin neuvosto ja Euroopan parlamentti

Vaatimukset

Kantajat vaativat unionin yleistä tuomioistuinta

—

ottamaan kanteen tutkittavaksi ja hyväksymään sen

—

tämän seurauksena kumoamaan Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja unionin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen muuttamisesta 22.10.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1023/2013 siltä osin kuin sillä

1)

muutetaan henkilöstösääntöjen liitettä X (1 artiklan 70 kohta)

2)

muutetaan henkilöstösääntöjen 45 artiklaa ja liitettä I sekä lisätään liitteeseen XII 5 jakso (1 artiklan 27 ja 61 kohta sekä 73 kohdan k alakohta)

—

velvoittamaan vastaajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantajat vetoavat kuuteen kanneperusteeseen.

Kolme ensimmäistä kanneperustetta koskevat Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) liitettä X.

1)

Ensimmäinen kanneperuste koskee henkilöstösääntöjen 10 artiklan, Europan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 12, 27 ja 28 artiklan sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 11 artiklan rikkomista erityisesti sen vuoksi, ettei henkilöstösääntökomiteaa kuultu liitteen X muuttamisesta.

2)

Toinen kanneperuste koskee perusoikeuskirjan 12, 27 ja 28 artiklan sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 11 artiklan rikkomista sen vuoksi, ettei ammattijärjestöjä, virkamiehiä eikä toimihenkilöitä kuultu tosiasiallisesti ja asianmukaisesti liitteen X muuttamisesta.

3)

Kolmas kanneperuste koskee hyvän lainsäädännön periaatteen loukkaamista ja erityisesti perusteellisuus- ja perusteluvelvollisuuden noudattamatta jättämistä.

Kolme viimeistä kanneperustetta koskevat henkilöstösääntöjen 45 artiklan ja liitteen I muuttamista sekä 5 jakson lisäämistä henkilöstösääntöjen liitteeseen XIII.

4)

Neljäs kanneperuste koskee henkilöstösääntöjen 10 artiklan, perusoikeuskirjan 12, 27 ja 28 artiklan sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 11 artiklan rikkomista erityisesti sen vuoksi, ettei henkilöstösääntökomiteaa kuultu AD-ura-alueiden uudistamisesta.

5)

Viides kanneperuste koskee perusoikeuskirjan 12, 27 ja 28 artiklan sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 11 artiklan rikkomista sen vuoksi, ettei ammattijärjestöjä, virkamiehiä eikä toimihenkilöitä kuultu tosiasiallisesti ja asianmukaisesti AD-ura-alueiden uudistamisesta.

6)

Kuudes kanneperuste koskee hyvän lainsäädännön periaatteen loukkaamista ja erityisesti perusteellisuus- ja perusteluvelvollisuuden noudattamatta jättämistä.

14.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/42

Kanne 8.1.2014 – Nguyen v. parlamentti ja neuvosto

(Asia T-20/14)

2014/C 112/55

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Huynh Duong Vi Nguyen (Woluwe-Saint-Lambert, Belgia) (edustaja: asianajaja M. Velardo)

Vastaajat: Euroopan unionin neuvosto ja Euroopan parlamentti

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin tuomioistuinta

—

kumoamaan henkilöstösääntöjen liitteessä V olevan 7 artiklan (matkapäivät) ja liitteessä VII olevan 8 artiklan (matkakulut), joita on muutettu Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja unionin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen muuttamisesta 22.10.2013 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU, Euratom) N:o 1023/2013, joka on julkaistu 29.10.2013 virallisen lehden numerossa L 287, siltä osin kuin oikeus matkakuluihin ja matkapäiviin liitetään maastamuutto- tai ulkomaankorvaukseen

—

velvoittamaan vastaajat maksamaan kantajalle 169 051,96 euroa aiheutuneesta aineellisesta vahingosta sekä 40 000 euroa henkisestä kärsimyksestä

—

velvoittamaan vastaajat maksamaan vahingonkorvausta ja 6,75 prosentin suuruista hyvitys- ja viivästyskorkoa henkisestä kärsimyksestä ja aiheutuneesta aineellisesta vahingosta

—

velvoittamaan vastaajat korvaamaan kantajalle tässä oikeudenkäynnissä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja, jonka lähtöpaikkakunta on New York, mutta jolle ei myönnetä maastamuutto- tai ulkomaankorvausta ja joka näin ollen menettää Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen uudistuksen johdosta oikeuden matkakulujen kiinteämääräiseen korvaukseen ja vuosiloman korotukseen matkapäivinä myönnettävillä ylimääräisillä lomapäivillä, vetoaa viiteen kanneperusteeseen, jotka koskevat

—

olennaisten menettelymääräysten sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 27 artiklan, joka koskee työntekijöiden oikeutta saada tietoja ja tulla kuulluksi, rikkomista, sillä henkilöstösääntökomitea sivuutettiin uudistettaessa henkilöstösääntöjä;

—

saavutettujen oikeuksien periaatteen, ajallista soveltamista koskevan oikeuden ja oikeusvarmuuden periaatteen loukkaamista

—

perustellun luottamuksen loukkaamista

—

yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista ja

—

suhteellisuusperiaatteen loukkaamista.

14.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/43

Kanne 8.1.2014 – Bergallou v. parlamentti ja neuvosto

(Asia T-22/14)

2014/C 112/56

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Amal Bergallou (Lot, Belgia) (edustaja: asianajaja M. Velardo)

Vastaajat: Euroopan unionin neuvosto ja Euroopan parlamentti

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan henkilöstösääntöjen liitteessä V olevan 7 artiklan (matkapäivät) ja liitteessä VII olevan 8 artiklan (matkakulut), joita on muutettu Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja unionin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen muuttamisesta 22.10.2013 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU, Euratom) N:o 1023/2013, joka on julkaistu 29.10.2013 virallisen lehden numerossa L 287, siltä osin kuin oikeus matkakuluihin ja matkapäiviin liitetään maastamuutto- tai ulkomaankorvaukseen

—

velvoittamaan vastaajat maksamaan kantajalle 165 596,42 euroa aiheutuneesta aineellisesta vahingosta sekä 40 000 euroa henkisestä kärsimyksestä

—

velvoittamaan vastaajat maksamaan vahingonkorvausta ja 6,75 prosentin suuruista hyvitys- ja viivästyskorkoa henkisestä kärsimyksestä ja aiheutuneesta aineellisesta vahingosta

—

velvoittamaan vastaajat korvaamaan kantajalle tässä oikeudenkäynnissä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja, jonka lähtöpaikkakunta on Marokossa, mutta jolle ei myönnetä maastamuutto- tai ulkomaankorvausta ja joka näin ollen menettää Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen uudistuksen johdosta oikeuden matkakulujen kiinteämääräiseen korvaukseen ja vuosiloman korotukseen matkapäivinä myönnettävillä ylimääräisillä lomapäivillä vetoaa viiteen kanneperusteeseen, jotka ovat olennaisilta osiltaan samat tai samankaltaiset kuin kanneperusteet, joihin on vedottu asiassa T-20/14, Nguyen vastaan parlamentti ja neuvosto.

14.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/44

Kanne 6.1.2014 – Bos ym. v. parlamentti ja neuvosto

(Asia T-23/14)

2014/C 112/57

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantajat: Mark Bos (Ankara, Turkki), Estelle Kadouch (Jerusalem, Israel), Siegfried Krahl (Lago Sul, Brasilia), ja Eric Lunel (Dakar, Senegal) (edustaja: asianajaja F. Krenc)

Vastaajat: Euroopan unionin neuvosto ja Euroopan parlamentti

Vaatimukset

Kantajat vaativat unionin yleistä tuomioistuinta

—

ottamaan esillä olevan kanteen tutkittavaksi ja toteamaan sen perustelluksi

—

täten kumoamaan Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja unionin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen muuttamisesta 22.10.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1023/2013 siltä osin kuin sillä muutetaan kyseisten henkilöstösääntöjen liitettä X (1 artikla, nro 70)

—

velvoittamaan vastaajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantajat, jotka ovat Euroopan unionin edustustojen sopimussuhteisia toimihenkilöitä ja virkamiehiä, vetoavat kuuteen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 20 ja 21 artiklassa sekä 31 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun yhdenvertaisuusperiaatteen loukkaamiseen, koska Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen uudistuksella vähennetään huomattavasti ja yllättävästi kolmansissa maissa työskentelevien virkamiesten ja toimihenkilöiden vuosilomaoikeuksia. Kantajat väittävät, että riidanalaisessa asetuksessa ei oteta huomioon mainittujen virkamiesten ja toimihenkilöiden erityistä tilannetta.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (jäljempänä EIOS) 8 artiklan sekä perusoikeuskirjan 7 artiklan ja 31 artiklan 2 kohdan rikkomiseen siltä osin kuin unionin henkilöstösääntöjen ja muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen uudistuksella ei kunnioiteta kantajien yksityis- ja perhe-elämän suojaa, koska heidän vuosilomaoikeuksiaan vähennetään lähes puolella ja koska tällä vähentämisellä vaikutetaan perusteettomasti heidän yksityis- ja perhe-elämäänsä.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen.

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu luottamuksensuojan periaatteen loukkaamiseen siten, että kolmannessa maassa työskentelyyn liittyvät edut, jotka ovat olleet ratkaisevia kantajien valintojen kannalta, ovat hävinneet yllättävästi virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen liitteen X uudistuksen myötä.

5)

Viides kanneperuste, joka perustuu virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 10 artiklan, perusoikeuskirjan 12, 27 ja 28 artiklojen ja EIOS 11 artiklan rikkomiseen puutteellisen tiedottamisen, kuulemisen ja yhteistoiminnan johdosta menettelyssä, joka johti virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen liitteen X uudistukseen.

6)

Kuudes kanneperuste, joka perustuu hyvän lainsäädännön periaatteiden ja muun muassa huolellisuus- ja perusteluvelvollisuuden loukkaamiseen jättämällä tiedottamatta ja kuulematta asianmukaisesti henkilöstösääntökomiteaa ja ammattiyhdistyksiä menettelyssä, joka johti henkilöstösääntöjen liitteen X uudistukseen, ja jättämällä perustelematta mainittuun liitteeseen liittyvät päätökset.

14.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/45

Kanne 10.1.2014 – Electrabel ja Dunamenti Erőmű v. komissio

(Asia T-40/14)

2014/C 112/58

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: Electrabel (Bryssel, Belgia) ja Dunamenti Erőmű Zrt. (Százhalombatta, Unkari) (edustaja: asianajaja J. Philippe)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantajat vaativat unionin yleistä tuomioistuinta

—

ottamaan kanteen tutkittavaksi

—

toteamaan, että Euroopan komissiota on pidettävä sopimussuhteen ulkopuolisessa vastuussa siitä, että valtiontuesta C 41/2005 4.6.2008 tehty päätös 2009/609/EY (EUVL L 225, s. 53) (sähkönhankintasopimusta koskeva päätös) oli annettu lainvastaisesti;

—

velvoittamaan komission korvaamaan kantajille yhdessä täysimääräisesti niille aiheutuneet vahingot, jotka johtuvat valtion omistuksessa olevan sähkön tukkumyyjän Magyar Villamos Művekin (MVM) ja sähköntuottaja Dunamentin välillä 10.10.1995 tehdyn sähkönhankintasopimuksen (sähkönhankintasopimus) lainvastaisesta ennenaikaisesta päättämisestä valtiontuesta C 41/2005 4.6.2008 tehdyn päätöksen 2009/609/EY nojalla, ja joiden määrä on vähintään 250 miljoonaa euroa, jota määrää tarkistetaan ja korjataan tulevaisuudessa saatavan tiedon mukaan

—

velvoittamaan korvauksesta maksettavaksi korkoa siitä päivästä alkaen, jona annetaan tuomio, jossa vahvistetaan velvollisuus maksaa vahingonkorvausta käsiteltävässä asiassa 8 prosentin vuotuisen korkokannan suuruisena tai muun sellaisen korkokannan mukaisena, jonka unionin yleinen tuomioistuin voi harkintavaltaa käyttäessään asettaa ja

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan tästä oikeudenkäynnistä aiheutuvat oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee sitä, että sähkönhankintasopimusta koskeva päätös on ilmeisen lainvastainen. Kantajat väittävät, että sähkönhankintasopimusta koskeva päätöstä (joka on tällä hetkellä riitautettu unionin yleisessä tuomioistuimessa asiassa T-179/09) rasittavat lukuisat vakavat virheet, jotka ovat ristiriidassa kilpailusääntöjen soveltamisen varmistamisesta vastaavan toimielimen tavanomaisen toiminnan kanssa ja joiden näin ollen tulisi johtaa unionin vastuun syntymiseen

—

Sähkönhankintasopimusta koskevaan päätökseen sisältyvät tiedot osoittavat selvästi, ettei sähkönhankintasopimuksella annettu mitään taloudellista etua

—

sähkönhankintasopimus oli osa Dunamentin yksityistämispakettia, ja se tehtiin ennen yksityistämistä, mistä syystä sen arvo määriteltiin Electrabelin maksaman hinnan mukaan, mutta komissio kieltäytyi ottamasta hintaa huomioon, mikä merkitsi ilmeistä unionin oikeuden rikkomista;

—

sähkönhankintasopimusta koskevan päätöksen takaisinperintää koskevaa määräystä rasittavat niin vakavat virheet, että tunnettujen talousasiantuntijoiden tekemissä laskelmissa päädyttiin negatiiviseen tukeen, mikä tarkoittaa, ettei tukea ole lainkaan.

Kantajat väittävät, ettei näin vakavat virheet voi selittyä tapauksen monimutkaisuudella ensi arviolta tai objektiivisilla rajoitteilla, jotka koskevat komission toimintaa valtiontukien valvonnassa. Pikemminkin nämä virheet johtuvat suurelta osin siitä, että komissio kieltäytyi tutkimasta sähkönhankintasopimusta erikseen, ja ne ovat selkeitä todisteita siitä, että komissio jätti vakavalla tavalla noudattamatta rajoja, joita sen harkintavallan käytölle on asetettu.

2)

Toinen kanneperuste, joka koskee sitä, että kantajille on aiheutunut todellista vahinkoa sähkönhankintasopimuksen ennenaikaisesta päättymisestä. Komission lainvastaisen toiminnan vuoksi sähkönhankintasopimus päätettiin ennen sopimuksessa määrätyn ajan päättymistä. Kantajat väittävät, että tästä ennenaikaisesta päättämisestä aiheutui niille erittäin merkittävää vahinkoa ja että nämä vahingot, joiden tarkkaa määrää ei vielä voida määritellä, ovat yli 250 miljoonan euron suuruiset.

3)

Kolmas kanneperuste, joka koskee sitä, että komission lainvastaisen toiminnan ja kantajille aiheutuneen vahingon välillä on välitön syy-yhteys. Kantajat väittävät, että jos komissio olisi toiminut unionin oikeuden mukaisesti, sähkönhankintasopimuksia ei olisi päätetty ennenaikaisesti, jolloin lainvastaisesta sähkönhankintasopimusta koskevasta päätöksestä kantajille aiheutuneilta vahingoilta olisi vältytty.

14.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/46

Kanne 17.1.2014 – Zentralverband des Deutschen Bäckerhandwerks v. komissio

(Asia T-49/14)

2014/C 112/59

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Zentralverband des Deutschen Bäckerhandwerks e.V. (Berliini, Saksa) (edustajat: asianajajat I. Jung, M. Teworte-Vey, A. Renvert ja J. Saatkamp)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1151/2012 tarkoitettuun suojattujen alkuperänimitysten ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen rekisteriin kirjattua nimitystä koskevan peruuttamishakemuksen hylkäämisestä (Kołocz śląski/kołacz śląski (SMM)) 14.11.2013 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen (annettu tiedoksi numerolla C(2013) 7626).

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen.

1)

Väärää oikeudellista perustaa koskeva ensimmäinen kannperuste

—

Kantaja väittää, että vastaaja teki oikeudellisen virheen, kun se antoi riidanalaisen päätöksen kyseisen päätöksen antamishetkellä voimassa olleen asetuksen (EU) N:o 1151/2012 (1) perusteella eikä kantajan hakemuksen tekemishetkellä voimassa olleen asetuksen (EY) N:o 510/2006 (2) perusteella. Kantajan mukaan vastaaja rikkoi tällä periaatetta, jonka mukaan on sovellettava tosiseikkojen tapahtumahetkellä voimassa ollutta säännöstöä (tempus regit actum).

—

Kantaja katsoo lisäksi, että rekisteröinnin peruuttamishakemus otettava tutkittavaksi ja se on perusteltu asetuksen N:o 510/2006 perusteella. Kantaja huomauttaa tästä erityisesti, että kyseisen rekisteröinnin asetuksen N:o 510/2006 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulle peruuttamiselle on kaksi perustetta (riidanalainen nimike on asetuksen N:o 510/2006 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu yleisnimi; eritelmässä esitetty maantieteellisen alueen Sleesiaa koskeva rajaus on virheellinen) ja että kyseisen säännöksen muunlaisella tulkinnalla ja soveltamisella loukattaisiin Saksan liittotasavallan leipomoyritysten perusoikeuksia.

2)

Asetuksen N:o 1151/2012 rikkomista koskeva toinen kanneperuste

—

Kantaja väittää, että peruuttamishakemus on otettava tutkittavaksi ja se on perusteltu vaikka sitä arvioitaisiin asetuksen (EU) N:o 1151/2012 perusteella.

(1)  Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä 21.11.2012 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1151/2012 (EUVL L 343, s. 1).

(2)  Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta 20.3.2006 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 510/2006 (EYVL L 93, s. 12).

14.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/47

Kanne 24.1.2014 – Bredenkamp ym. v. neuvosto ja komissio

(Asia T-66/14)

2014/C 112/60

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: John Arnold Bredenkamp (Harare, Zimbabwe), Echo Delta (Holdings) PCC Ltd (Castletown, Mansaari), Scottlee Holdings (Private) Ltd (Harare) ja Fodya (Private) Ltd (Harare) (edustajat: P. Moser, QC (Queen’s Counsel), ja solicitor G. Martin)

Vastaajat: Euroopan komissio ja Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantajat vaativat unionin yleistä tuomioistuinta

—

määräämään prosessinjohtotoimena, että vastaajien on esitettävä kaikki tiedot ja todisteet, joita niillä saattaa olla hallussaan kantajien sisällyttämisestä luetteloon

—

velvoittamaan neuvoston ja/tai komission maksamaan kantajille vahingonkorvausta aineettomista ja aineellisista vahingoista, jotka aiheutuivat kantajille sääntöjenvastaisesti määrätyistä unionin seuraamuksista, joilla heidän nimensä lisättiin (ja pysytettiin vuoteen 2012 saakka) neuvoston asetuksen (EY) N:o 314/2004 liitteeseen neuvoston yhteisellä kannalla 2009/68/YUTP ja komission asetuksella (EY) N:o 77/2009, neuvoston päätöksellä 2010/92/YUTP ja komission asetuksella (EU) N:o 173/2010 sekä neuvoston päätöksellä 2011/101/YUTP ja komission asetuksella (EU) N:o 174/2011

—

määräämään, että vastaajien kantajille maksettavana olevalle summalle on maksettava tuomion antopäivästä alkaen Euribor + 2 prosenttiyksikön suuruista (tai jonkin muun määrättävän korkokannan mukaista) koronkorkoa

—

velvoittamaan vastaajat korvaamaan kantajien oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantajat vetoavat neljään kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee sitä, että kyseessä olevilta toimilta puuttui asianmukainen oikeudellinen perusta, sillä ne annettiin vain EY 60 ja EY 301 artiklan perusteella, jotka koskevat yksinomaan kolmansiin maihin kohdistettavia toimenpiteitä eivätkä yksityishenkilöitä tai yhtiöitä.

2)

Toinen kanneperuste, joka koskee sitä, että kyseessä olevat toimet sisälsivät tosiseikkoja koskevia ilmeisiä virheitä, sillä ne eivät osoittaneet vahvoja siteitä Zimbabwen hallitukseen tai taloudellista tai muuta tukea maan hallinnolle, mistä syystä ne eivät täyttäneet vastaajilla olevaa todistustaakkaa ja johtivat lainvastaiseen päätöksentekomenettelyyn.

3)

Kolmas kanneperuste, joka koskee sitä, että kyseessä olevilla toimilla rikottiin olennaisia menettelymääräyksiä, sillä niissä ei esitetty lainkaan perusteluita tai riittäviä perusteluita eikä kantajille varattu mahdollisuutta tulla kuulluksi tai esittää vapauttavia perusteita niiden osalta.

4)

Neljäs kanneperuste, joka koskee sitä, että kyseessä olevilla toimilla loukattiin unionin oikeuden yleisiä periaatteita, sellaisina kuin ne on myös vahvistettu Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIOS) ensimmäisen lisäpöytäkirjan 1 artiklassa, kun niillä rajoitettiin lainvastaisesti kantajien oikeutta omaisuudensuojaan.

14.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/48

Kanne 1.2.2014 – Viraj Profiles v. neuvosto

(Asia T-67/14)

2014/C 112/61

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Viraj Profiles Ltd (Maharashtra, Intia) (edustajat: asianajajat V. Akritidis ja Y. Melin)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta tietyn Intiasta peräisin olevan ruostumattoman teräslangan tuonnissa ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta 5.11.2013 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1106/2013 (EUVL L 298, s. 1) siltä osin kuin sitä sovelletaan Viraj Profiles Ltd:hen

—

velvoittamaan neuvoston tai kenet tahansa sen vaatimuksia tukemaan mahdollisesti hyväksyttävän väliintulijan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

1.

Ensimmäinen kanneperuste koskee sitä, että riidanalaisessa asetuksessa lasketut tuotantokustannukset oikaistiin ilmeisen virheellisellä tavalla perusasetuksen 2 artiklan 1, 3, 4, 5, 6, 11 ja 12 kohdan vastaisesti. Kantajan mukaan unionin toimielimet toteuttivat oikaisemisen ylöspäin sellaisella tavalla, jonka noudattaminen johtaa komission tekemää pienempään oikaisuun. Oikaisussa on sen mukaan myös otettu huomioon seikkoja, joita ei pitäisi sisällyttää kantajan tuotantokustannuksiin. Tällä virheellisellä tavalla laskettu polkumyyntimarginaali on kantajan mukaan perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan vastainen.

2.

Toinen kanneperuste koskee sitä, että toteamus, jonka mukaan unionin toimialan kärsimä vahinko aiheutuu Intiasta peräisin olevasta tuonnista, on kantajan mukaan ilmeisen virheellinen, koska siinä ei oteta huomioon Kiinasta peräisin olevaa tuontia, joka kantajan mukaan oli kyseisenä aikana pääasiallinen vahingon syy ja katkaisi Intiasta peräisin olevan polkumyynnillä tuonnin ja vahingon välisen syy-yhteyden, ja sitä, ettei komissio toteuttanut syy-yhteyttömyyden tarkastelua perusasetuksen 3 artiklan 6 ja 7 kohdan vastaisesti.

3.

Kolmas kanneperuste koskee sitä, ettei komissio kantajan mukaan perusasetuksen 5 artiklan 2, 3 ja 7 kohdan sekä 9 artiklan 5 kohdan vastaisesti tutkinut kantelussa tutkintamenettelyn aloittamisen perustelemiseksi esitettyä selvitystä syy-yhteydestä.

14.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/48

Kanne 27.1.2014 – UAB MELT WATER v. SMHV (MELT WATER Original)

(Asia T-69/14)

2014/C 112/62

Oikeudenkäyntikieli: liettua

Asianosaiset

Kantaja: Research and Production Company MELT WATER UAB (Klaipėda, Liettua) (edustaja: asianajaja V. Viešūnaitė)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan SMHV:n viidennen valituslautakunnan 26.11.2013 tekemän päätöksen asiassa R 494/2013-5 ja velvoittamaan SMHV rekisteröimään yhteisön tavaramerkiksi merkki MELT WATER Original, jota koskevaa rekisteröintiä kantaja eli Research and Production Company MELT WATER UAB on hakenut (hakemus nro 010 782 068)

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan kantajan eli Research and Production Company MELT WATER UAB:n oikeudenkäyntikulut

—

velvoittamaan vastaajan eli SMHV:n toimittamaan asiakirjat, jotka koskevat yhteisön tavaramerkin rekisteröintihakemukseen (hakemus nro 010 751 584) liittyvää menettelyä

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: Kantaja

Haettu yhteisön tavaramerkki: Sanaosat MELT WATER Original sisältävä vaaleansininen kuviomerkki luokkaan 32 kuuluva tavaroita varten – yhteisön tavaramerkkihakemus nro 010 782 068

Tutkijan päätös: Hakemuksen hylkääminen

Valituslautakunnan ratkaisu: Valituksen hylkääminen

Kanneperusteet: Neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohta ja 7 artiklan 1 kohdan b alakohta, yhdessä unionin tuomioistuinten oikeuskäytännön kanssa

14.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/49

Kanne 27.1.2014 – UAB MELT WATER v. SMHV (pullon muoto)

(Asia T-70/14)

2014/C 112/63

Oikeudenkäyntikieli: liettua

Asianosaiset

Kantaja: Research and Production Company MELT WATER UAB (Klaipėda, Liettua) (edustaja: asianajaja V. Viešūnaitė)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan SMHV:n viidennen valituslautakunnan 26.11.2013 tekemän päätöksen asiassa R 481/2013-5 ja velvoittamaan SMHV rekisteröimään yhteisön tavaramerkiksi merkki, joka muodostuu pullon muodosta ja jota koskevaa rekisteröintiä kantaja eli Research and Production Company MELT WATER UAB on hakenut (hakemus nro 010 751 584)

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan kantajan eli Research and Production Company MELT WATER UAB:n oikeudenkäyntikulut

—

velvoittamaan vastaajan eli SMHV:n toimittamaan asiakirjat, jotka koskevat yhteisön tavaramerkin rekisteröintihakemukseen (hakemus nro 010 751 584) liittyvää menettelyä

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: Kantaja

Haettu yhteisön tavaramerkki: Pullon muodosta muodostuva kolmiulotteinen merkki luokkaan 32 kuuluva tavaroita varten – yhteisön tavaramerkkihakemus nro 010 751 584

Tutkijan päätös: Hakemuksen hylkääminen

Valituslautakunnan ratkaisu: Valituksen hylkääminen

Kanneperusteet: Neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 4 artikla ja 7 artiklan 1 kohdan b alakohta, yhdessä unionin tuomioistuinten oikeuskäytännön kanssa

14.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/50

Kanne 4.2.2014 – Copernicus-Trademarks v. SMHV – Maquet (LUCEO)

(Asia T-82/14)

2014/C 112/64

Kannekirjelmän kieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Copernicus-Trademarks Ltd (Borehamwood, Yhdistynyt kuningaskunta) (edustaja: asianajaja F. Henkel)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Maquet GmbH & Co. KG (Rastatt, Saksa)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) neljännen valituslautakunnan 25.11.2013 asiassa R 2292/2012-4 antaman päätöksen ja hylkäämään yhteisön sanamerkin LUCEO nro 8 554 974 mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen

—

toissijaisesti kumoamaan riitautetun päätöksen ja palauttamaan asian valituslautakunnan käsiteltäväksi

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Rekisteröity yhteisön tavaramerkki, jonka mitättömäksi julistamista on vaadittu: Sanamerkki (LUCEO) luokkiin 10, 12 ja 28 kuuluvia tavaroita varten – yhteisön tavaramerkki nro 8 554 974

Yhteisön tavaramerkin haltija: Kantaja

Yhteisön tavaramerkin mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen esittäjä: Maquet GmbH & Co. KG

Mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen perustelut: Asetuksen N:o 207/2009 52 artiklan 1 kohdan b alakohta

Mitättömyysosaston ratkaisu: Mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen hyväksyminen

Valituslautakunnan ratkaisu: Valituksen hylkääminen

Kanneperusteet:

—

Asetuksen N:o 207/2009 75 artiklan toisen virkkeen rikkominen

—

Asetuksen N:o 207/2009 74 artiklan rikkominen

—

Asetuksen N:o 207/2009 52 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen

14.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/51

Kanne 4.2.2014 – LTJ Diffusion v. SMHV – Arthur et Aston (ARTHUR & ASTON)

(Asia T-83/14)

2014/C 112/65

Kannekirjelmän kieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: LTJ Diffusion (Colombes, Ranska) (edustaja: asianajaja S. Lederman)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Arthur et Aston SAS (Giberville, Ranska)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston ensimmäisen valituslautakunnan 2.12.2013 asiassa R 1963/2012-1 tekemän päätöksen siltä osin kuin siinä katsottiin, että aiemman tavaramerkin ”ARTHUR” N:o 17731 käyttäminen ei ollut asetuksen N:o 207/2009 15 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a alakohdan säännösten mukaista

—

siltä varalta, että unionin yleinen tuomioistuin katsoisi asiassa T-514/11, DECATHLON, 4.6.2013 antamansa tuomion ilmentämän oikeuskäytännön mukaisesti, ettei sillä itsellään ole toimivaltaa lausua LTJ DIFFUSION -yhtiön 14.4.2011 esittämän väitteen paikkansa pitävyydestä sen vuoksi, ettei valituslautakunta ole vielä ottanut siihen kantaa, sitä vaaditaan myös siirtämään asia toimivaltaisen kokoonpanon ratkaistavaksi, jotta tämä ottaisi kantaa LTJ DIFFUSION -yhtiön yhteisön tavaramerkiksi rekisteröimistä koskevaa hakemusta N:o 9 509 911, joka koskee luokkien 3, 9, 14 ja 25 tavaroille eli ”jalkineille, saappaille ja kengille” tarkoitettua sanamerkkiä ”ARTHUR & ASTON”, vastaan 14.4.2011 esittämän väitteen paikkansa pitävyyteen.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: Arthur et Aston SAS

Haettu yhteisön tavaramerkki: Sanamerkki ARTHUR & ASTON luokkien 3, 9, 14 ja 25 tavaroille (yhteisön tavaramerkkiä koskeva hakemus N:o 9 509 911)

Sen tavaramerkin tai merkin haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Kantaja

Tavaramerkki tai merkki, johon väitemenettelyssä on vedottu: Luokan 25 tavaroille tarkoitettu kansallinen kuviomerkki, joka sisältää sanaosan ”Arthur”

Väiteosaston ratkaisu: Väite hylättiin

Valituslautakunnan ratkaisu: Valitus hylättiin

Kanneperusteet: Asetuksen N:o 207/2009 15 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a alakohdan rikkominen.

14.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/51

Kanne 12.2.2014 – Tecalan v. SMHV – Ensinger (TECALAN)

(Asia T-100/14)

2014/C 112/66

Kannekirjelmän kieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Tecalan GmbH (Grünberg, Saksa) (edustaja: asianajaja S. Holthaus)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Ensinger GmbH (Nufringen, Saksa)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) ensimmäisen valituslautakunnan 11.12.2013 tekemän päätöksen asiassa R 2308/2012-1

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: Kantaja

Haettu yhteisön tavaramerkki: Sanamerkki TECALAN luokkaan 17 kuuluvia tavaroita varten (rekisteröintihakemus nro 6 203 285)

Sen tavaramerkin tai merkin haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Ensinger GmbH

Tavaramerkki tai merkki, johon väitemenettelyssä on vedottu: Sanamerkki TECADUR luokkaan 17 kuuluvia tavaroita varten

Väiteosaston ratkaisu: Väitteen hyväksyminen

Valituslautakunnan ratkaisu: Valituksen hylkääminen

Kanneperusteet: Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen

14.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/52

Kanne 10.2.2014 – British Aggregates v. komissio

(Asia T-101/14)

2014/C 112/67

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: British Aggregates Association (Lanark, Yhdistyneet kuningaskunnat) (edustajat: asianajaja L. Van den Hende ja solicitor L. Geary)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan SEUT 263 artiklan nojalla 31.7.2013 tehdyn komission päätöksen C(2013) 4901 final, joka julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä 28.11.2013 asiassa valtiontuki SA.34775 (ex N863/2001) – Kiviainesvero

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee sitä, että komissio on tehnyt ilmeisen arviointivirheen katsoessaan, että Finance Actin 2001 mukaiset verovapautukset eivät olleet valikoivia eivätkä näin ollen SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

2)

Toinen kanneperuste, joka koskee sitä, että komissio on laiminlyönyt riidanalaista päätöstä koskevan SEUT 296 mukaisen perusteluvelvollisuuden, kun se ei ole selittänyt, miksi erilainen kohtelu samanlaisissa tilanteissa ei ole valtiontukea. Lisäksi komission perustelut ovat riidanalaiseen päätökseen nähden ristiriitaiset.

3)

Kolmas kanneperuste, joka koskee sitä, että komissio on laiminlyönyt SEUT 108 artiklan 3 kohdan mukaisen velvollisuutensa aloittaa muodollinen tutkintamenettely, koska se ei voinut tässä tapauksessa olla varma siitä, että toimenpide ei olisi valtiontukea tutkimatta asiaa ensin yksityiskohtaisesti.

14.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/53

Kanne 17.2.2014 – Deutsche Post v. SMHV – PostNL Holding (TPG POST)

(Asia T-102/14)

2014/C 112/68

Kannekirjelmän kieli: saksa.

Asianosaiset

Kantaja: Deutsche Post AG (Bonn, Saksa) (edustajat: asianajaja K. Hamacher ja asianajaja C. Giersdorf)

Vastaaja: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vastapuoli valituslautakunnassa: PostNL Holding BV (Haag, Alankomaat)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) ensimmäisen valituslautakunnan asiassa R 2108/2012-1 11.12.2013 tekemän päätöksen

—

velvoittamaan vastaajan ja mahdollisti vastapuolen korvaamaan oikeudenkäyntikulut

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: PostNL Holding BV

Haettu yhteisön tavaramerkki: Sanamerkki TPG POST luokkiin 6, 9, 16, 20, 35, 38 ja 39 kuuluvia tavaroita ja palveluja varten (rekisteröintihakemus nro 2 920 916)

Sen tavaramerkin tai merkin haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Kantaja

Tavaramerkki tai merkki, johon väitemenettelyssä on vedottu: Kansalliset ja yhteisön sanamerkit DP, POST ja Deutsche Post luokkiin 9, 12, 14, 16, 25, 28, 35, 36, 38, 39 ja 42 kuuluvia tavaroita ja palveluja varten

Väiteosaston ratkaisu: Väitteen hylkääminen

Valituslautakunnan ratkaisu: Valituksen hylkääminen

Kanneperusteet: Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen

14.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/53

Kanne 17.2.2014 – Frucona Košice v. komissio

(Asia T-103/14)

2014/C 112/69

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Frucona Košice (Košice, Slovakia) (edustajat: K. Lasok, QC, barrister B. Hartnett, asianajaja O. Geiss ja barrister J. Holmes)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan Slovakian tasavallalle osoitetun valtiontuesta nro SA.18211 (C 25/2005) (ex NN 21/2005) 16.10.2013 tehdyn komission päätöksen C(2013) 6261

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa neljään kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että riidanalainen päätös oli tehty puolustautumisoikeuksia rikkomalla.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että komissio on tehnyt oikeudellisen virheen riidanalaisen päätöksen 83 perustelukappaleessa.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että komissio on tehnyt tosiseikkoja koskevan virheen ja oikeudellisen virheen katsoessaan, että Slovakian veroviranomaisille olisi ollut edullisempaa aloittaa konkurssimenettely (riidanalaisen päätöksen 88–119 perustelukappale).

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu siihen, että komissio erehtyi päätellessään, että veron perintämenettely olisi johtanut suurempaan tuottoon kuin velkajärjestelymenettely.

14.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/54

Kanne 12.2.2014 – Trekstor v. SMHV – Scanlab (iDrive)

(Asia T-105/14)

2014/C 112/70

Kannekirjelmän kieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: TrekStor Ltd (Hongkong, Hongkong) (edustaja: asianajaja M. Alber)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Scanlab AG (Puchheim, Saksa)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

muuttamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) ensimmäisen valituslautakunnan 2.12.2013 asiassa R 2330/2012-1 tekemää päätöstä siten, että tavaramerkin iDrive rekisteröinti hyväksytään kokonaisuudessaan ja että väitteen esittäjän väite hylätään

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: kantaja

Haettu yhteisön tavaramerkki: sanamerkki iDrive luokkaan 9 kuuluvia tavaroita varten (yhteisön tavaramerkkihakemus nro 10 267 573)

Sen tavaramerkin tai merkin haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Scanlab AG

Tavaramerkki tai merkki, johon väitemenettelyssä on vedottu: kansallinen sanamerkki IDRIVE luokkiin 9 ja 42 kuuluvia tavaroita ja palveluja varten

Väiteosaston ratkaisu: väitteen hyväksyminen

Valituslautakunnan ratkaisu: valituksen hylkääminen

Kanneperusteet: asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan, luettuna yhdessä 43 artiklan 5 kohdan kanssa, rikkominen.

14.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/55

Kanne 17.2.2014 – Unitec Bio v. neuvosto

(Asia T-111/14)

2014/C 112/71

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Unitec Bio SA (Buenos Aires, Argentiina) (edustajat: asianajajat J.-F. Bellis ja R. Luff)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Argentiinasta ja Indonesiasta peräisin olevan biodieselin tuonnissa ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta 19.11.2013 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1194/2013 (EUVL L 315, s. 2) siltä osin kuin se koskee kantajaa

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että toimielimet ovat tehneet ilmeisen virheen tosiseikkojen arvioinnissa todetessaan, että soijapapujen ja soijapapuöljyn hinnat olivat olleet siten vääristyneitä, että niihin oli perusteltua soveltaa polkumyyntiä koskevan perusasetuksen (1) 2 artiklan 5 kohdan toista alakohtaa.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan toista alakohtaa ei voida soveltaa toimielinten käsiteltävässä asiassa esittämällä tavalla tuontiin Maailman kauppajärjestön (WTO) jäsenmaasta, koska se on ristiriidassa Maailman kauppajärjestön (WTO) polkumyyntisopimuksen kanssa.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että vahingon arvioinnissa ei ole otettu polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 3 artiklan 7 kohdan vastaisesti huomioon tekijöitä, jotka katkaisevat syy-yhteyden väitetyn vahingon ja väitetysti polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin välillä.

(1)  Polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30.11.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1225/2009 (EUVL L 343, s. 51).

14.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/55

Kanne 17.2.2014 – Molinos Río de la Plata v. neuvosto

(Asia T-112/14)

2014/C 112/72

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Molinos Río de la Plata SA (Buenos Aires, Argentiina) (edustajat: asianajajat J.-F. Bellis ja R. Luff)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Argentiinasta ja Indonesiasta peräisin olevan biodieselin tuonnissa ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta 19.11.2013 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1194/2013 (EUVL L 315, s. 2) siltä osin kuin se koskee kantajaa

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että toimielimet ovat tehneet ilmeisen virheen tosiseikkojen arvioinnissa todetessaan, että soijapapujen ja soijapapuöljyn hinnat olivat olleet siten vääristyneitä, että niihin oli perusteltua soveltaa polkumyyntiä koskevan perusasetuksen (1) 2 artiklan 5 kohdan toista alakohtaa.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan toista alakohtaa ei voida soveltaa toimielinten käsiteltävässä asiassa esittämällä tavalla tuontiin Maailman kauppajärjestön (WTO) jäsenmaasta, koska se on ristiriidassa Maailman kauppajärjestön (WTO) polkumyyntisopimuksen kanssa.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että vahingon arvioinnissa ei ole otettu polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 3 artiklan 7 kohdan vastaisesti huomioon tekijöitä, jotka katkaisevat syy-yhteyden väitetyn vahingon ja väitetysti polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin välillä.

(1)  Polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30.11.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1225/2009 (EUVL L 343, s. 51).

14.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/56

Kanne 17.2.2014 – Oleaginosa Moreno Hermanos v. neuvosto

(Asia T-113/14)

2014/C 112/73

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Oleaginosa Moreno Hermanos SACIFI y A (Bahia Blanca, Argentiina) (edustajat: asianajajat J.-F. Bellis ja R. Luff)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Argentiinasta ja Indonesiasta peräisin olevan biodieselin tuonnissa ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta 19.11.2013 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1194/2013 (EUVL L 315, s. 2) siltä osin kuin se koskee kantajaa

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että toimielimet ovat tehneet ilmeisen virheen tosiseikkojen arvioinnissa todetessaan, että soijapapujen ja soijapapuöljyn hinnat olivat olleet siten vääristyneitä, että niihin oli perusteltua soveltaa polkumyyntiä koskevan perusasetuksen (1) 2 artiklan 5 kohdan toista alakohtaa.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan toista alakohtaa ei voida soveltaa toimielinten käsiteltävässä asiassa esittämällä tavalla tuontiin Maailman kauppajärjestön (WTO) jäsenmaasta, koska se on ristiriidassa Maailman kauppajärjestön (WTO) polkumyyntisopimuksen kanssa.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että vahingon arvioinnissa ei ole otettu polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 3 artiklan 7 kohdan vastaisesti huomioon tekijöitä, jotka katkaisevat syy-yhteyden väitetyn vahingon ja väitetysti polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin välillä.

(1)  Polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30.11.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1225/2009 (EUVL L 343, s. 51).

14.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/57

Kanne 17.2.2014 – Vicentin v. neuvosto

(Asia T-114/14)

2014/C 112/74

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Vicentin SAIC (Avellaneda, Argentiina) (edustajat: asianajajat J.-F. Bellis ja R. Luff)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Argentiinasta ja Indonesiasta peräisin olevan biodieselin tuonnissa ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta 19.11.2013 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1194/2013 (EUVL L 315, s. 2) siltä osin kuin se koskee kantajaa

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että toimielimet ovat tehneet ilmeisen virheen tosiseikkojen arvioinnissa todetessaan, että soijapapujen ja soijapapuöljyn hinnat olivat olleet siten vääristyneitä, että niihin oli perusteltua soveltaa polkumyyntiä koskevan perusasetuksen (1) 2 artiklan 5 kohdan toista alakohtaa.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan toista alakohtaa ei voida soveltaa toimielinten käsiteltävässä asiassa esittämällä tavalla tuontiin Maailman kauppajärjestön (WTO) jäsenmaasta, koska se on ristiriidassa Maailman kauppajärjestön (WTO) polkumyyntisopimuksen kanssa.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että vahingon arvioinnissa ei ole otettu polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 3 artiklan 7 kohdan vastaisesti huomioon tekijöitä, jotka katkaisevat syy-yhteyden väitetyn vahingon ja väitetysti polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin välillä.

(1)  Polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30.11.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1225/2009 (EUVL L 343, s. 51).

14.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/58

Kanne 17.2.2014 – Aceitera General Deheza v. neuvosto

(Asia T-115/14)

2014/C 112/75

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Aceitera General Deheza SA (General Deheza, Argentiina) (edustajat: asianajajat J.-F. Bellis ja R. Luff)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Argentiinasta ja Indonesiasta peräisin olevan biodieselin tuonnissa ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta 19.11.2013 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1194/2013 (EUVL L 315, s. 2) siltä osin kuin se koskee kantajaa

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että toimielimet ovat tehneet ilmeisen virheen tosiseikkojen arvioinnissa todetessaan, että soijapapujen ja soijapapuöljyn hinnat olivat olleet siten vääristyneitä, että niihin oli perusteltua soveltaa polkumyyntiä koskevan perusasetuksen (1) 2 artiklan 5 kohdan toista alakohtaa.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan toista alakohtaa ei voida soveltaa toimielinten käsiteltävässä asiassa esittämällä tavalla tuontiin Maailman kauppajärjestön (WTO) jäsenmaasta, koska se on ristiriidassa Maailman kauppajärjestön (WTO) polkumyyntisopimuksen kanssa.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että vahingon arvioinnissa ei ole otettu polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 3 artiklan 7 kohdan vastaisesti huomioon tekijöitä, jotka katkaisevat syy-yhteyden väitetyn vahingon ja väitetysti polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin välillä.

(1)  Polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30.11.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1225/2009 (EUVL L 343, s. 51)

14.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/58

Kanne 18.2.2014 – PT Ciliandra Perkasa v. neuvosto

(Asia T-120/14)

2014/C 112/76

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: PT Ciliandra Perkasa (Länsi-Jakarta, Indonesia) (edustajat: asianajajat F. Graafsma ja J. Cornelis)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Argentiinasta ja Indonesiasta peräisin olevan biodieselin tuonnissa ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta 19.11.2013 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1194/2013 (EUVL L 315, s. 2) siltä osin kuin siinä asetetaan kantajalle polkumyyntitulli ja

—

velvoittamaan vastaaja korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa viiteen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan neuvosto ja komissio (jäljempänä toimielimet) tekivät ilmeisen arviointivirheen katsoessaan, että kantajan raa’an palmuöljyn ostohinnat ovat vääristyneitä. Toimielimet eivät täsmällisemmin sanottuna ottaneet huomioon sitä, että kantaja on vertikaalisesti täysin integroitunut biodieselin tuottaja, minkä vuoksi mikään eriytetyn vientiverojärjestelmän väitetty vaikutus ei koske sitä. Toimielimet tekivät lisäksi ilmeisen arviointivirheen, koska i) ne eivät katsoneet, että kantaja ja siihen etuyhteydessä olevat raa’an palmuöljyn toimittajat muodostavat käytännössä ja jopa oikeudellisesti yhden oikeudellisen yksikön ja ii) ne katsoivat, että kantajan raa’an palmuöljyn ostohinnoista etuyhteydessä olevien yhtiöiden kanssa ei ollut sovittu tavanomaisin markkinaehdoin.

2)

Toinen kanneperuste, jonka mukaan WTO:n polkumyynnin vastaisen sopimuksen mukaan kustannuksia ei voida oikaista yksinkertaisesti siksi, että ne ovat alhaisempia kuin muilla markkinoilla, tai siksi, että ne ovat ”vääristyneitä” hallituksen väliintulon vuoksi. On näin ollen katsottava, ettei polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30.11.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 (EUVL L 343, s. 51; jäljempänä perusasetus) 2 artiklan 5 kohtaa voida soveltaa siltä osin kuin siinä säädetään tällaisessa mahdollisuudesta kustannusten oikaisuun.

3)

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan raa’an palmuöljyn kustannusten oikaiseminen merkitsee tässä asiassa perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan rikkomista. Kantaja esittää täsmällisemmin seuraavat väitteet:

—

Tarvittavia todisteita, joiden perusteella katsottiin, että raa’an palmuöljyn hinnat ovat vääristyneitä Indonesian markkinoilla, ei ole, ja toimielimet tekivät ilmeisen arviointivirheen katsoessaan, että raa’an palmuöljyn hinnat ovat vääristyneitä Indonesian markkinoilla

—

Käyttäessään viennin viitehintaa (HPE) kustannusten oikaisuun toimielimet eivät oikaisseet kustannuksia perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan mukaista ”kohtuullista perustetta” ja/tai lähteitä, joihin tämänkaltaiset vääristymät eivät vaikuta, käyttämällä ja

—

Perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdassa ei sallita kustannusten oikaisua tilanteissa, joissa hinnat ovat pelkästään ja väitetysti ”alhaiset”.

4)

Neljäs kanneperuste, jonka mukaan kohtuullista voittomarginaalia määrittäessään neuvosto ei noudattanut perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan c alakohdassa olevaa oikeudellista velvoitetta. Kyseisen artiklan mukaan kohtuullisen voiton määrä ei voi ylittää voittoa, jonka muut viejät tai tuottajat tavallisesti saavat samaan yleiseen luokkaan kuuluvien tuotteiden myynnissä alkuperämaan kotimarkkinoilla.

5)

Viides kanneperuste, jonka mukaan toimielimet eivät tarkastelleet kantajan tutkinnan aikana esittämiä tietoja ja argumentteja. Näin tehdessään ne paitsi laiminlöivät huolellisuusvelvoitettaan ja jättivät huomiotta hyvän hallinnon vaatimukset, koska ne eivät tutkineet huolellisesti ja puolueettomasti kaikkea niille esitettyä selvitystä, myös laiminlöivät perusasetuksen 20 artiklan 5 kohtaan sisältyvää velvoitetta ja EY 253 artiklan (SEUT 296 artikla) mukaista perusteluvelvollisuutta.

14.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/60

Kanne 18.2.2014 – PT Pelita Agung Agrindustri v. neuvosto

(Asia T-121/14)

2014/C 112/77

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: PT Pelita Agung Agrindustri (Medan, Indonesia) (edustajat: asianajajat F. Graafsma ja J. Cornelis)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Argentiinasta ja Indonesiasta peräisin olevan biodieselin tuonnissa ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta 19.11.2013 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1194/2013 (EUVL L 315, s. 2) siltä osin kuin siinä asetetaan kantajalle polkumyyntitulli ja

—

velvoittamaan vastaaja korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa seitsemään kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan WTO:n polkumyynnin vastaisen sopimuksen mukaan kustannuksia ei voida oikaista yksinkertaisesti siksi, että ne ovat alhaisempia kuin muilla markkinoilla, tai siksi, että ne ovat ”vääristyneitä” hallituksen väliintulon vuoksi. On näin ollen katsottava, ettei polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30.11.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 (EUVL L 343, s. 51; jäljempänä perusasetus) 2 artiklan 5 kohtaa voida soveltaa siltä osin kuin siinä säädetään tällaisessa mahdollisuudesta kustannusten oikaisuun.

2)

Toinen kanneperuste, jonka mukaan raa’an palmuöljyn kustannusten oikaiseminen merkitsee tässä asiassa perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan rikkomista. Kantaja esittää täsmällisemmin seuraavat väitteet:

—

Tarvittavia todisteita, joiden perusteella katsottiin, että raa’an palmuöljyn hinnat ovat vääristyneitä Indonesian markkinoilla, ei ole, ja neuvosto ja Euroopan komissio (jäljempänä toimielimet) tekivät ilmeisen arviointivirheen katsoessaan, että raa’an palmuöljyn hinnat ovat vääristyneitä Indonesian markkinoilla

—

Käyttäessään viennin viitehintaa (HPE) kustannusten oikaisuun toimielimet eivät oikaisseet kustannuksia perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan mukaista ”kohtuullista perustetta” ja/tai ”lähteitä, joihin tämänkaltaiset vääristymät eivät vaikuta”, käyttämällä ja

—

Perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdassa ei sallita kustannusten oikaisua tilanteissa, joissa hinnat ovat pelkästään ja väitetysti ”alhaiset”.

3)

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan toimielimet tekivät ilmeisen arviointivirheen katsoessaan, että kantajan raa’an palmuöljyn ostohinnat etuyhteydessä olevilta osapuolilta ovat vääristyneitä. Toimielimet tekivät täsmällisemmin sanottuna ilmeisen arviointivirheen, koska ne katsoivat, että kantajan raa’an palmuöljyn ostohinnoista etuyhteydessä olevien yhtiöiden kanssa ei ollut sovittu tavanomaisin markkinaehdoin.

4)

Neljäs kanneperuste, jonka mukaan kohtuullista voittomarginaalia määrittäessään neuvosto ei noudattanut perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan c alakohdassa olevaa oikeudellista velvoitetta. Kyseisen artiklan mukaan kohtuullisen voiton määrä ei voi ylittää voittoa, jonka muut viejät tai tuottajat tavallisesti saavat samaan yleiseen luokkaan kuuluvien tuotteiden myynnissä alkuperämaan kotimarkkinoilla.

5)

Viides kanneperuste, jonka mukaan toimielimet esittivät ilmeisen virheellisesti tosiseikat ja rikkoivat perusasetuksen 3 artiklan 2 ja 3 kohtaa, kun ne kieltäytyivät tekemästä asianmukaista oikaisua RED-vaatimustenmukaisuuden osoittamiseen liittyvän hintalisän vuoksi, koska kantajan vientihintoja ei vertailtu objektiivisesti unionin tuotannonalan tavoitehintaan. Toimielimet lisäksi syrjivät lainvastaisesti kantajaa muihin indonesialaistuottajiin verrattuna, koska ne kieltäytyivät tekemästä tarvittavaa oikaisua RED-vaatimustenmukaisuuden osoittamisen vuoksi.

6)

Kuudes kanneperuste, jonka mukaan toimielimet rikkoivat perusasetuksen 3 artiklan 7 kohtaa ja tekivät ilmeisen arviointivirheen katsoessaan, että kaksinkertaista laskentaa koskevat asetukset eivät myötävaikuttaneet unionin tuotannonalan kärsimään vahinkoon.

7)

Seitsemäs kanneperuste, jonka mukaan toimielimet eivät tarkastelleet kantajan tutkinnan aikana esittämiä tietoja ja argumentteja. Näin tehdessään ne paitsi laiminlöivät huolellisuusvelvoitettaan ja jättivät huomiotta hyvän hallinnon vaatimukset, koska ne eivät tutkineet huolellisesti ja puolueettomasti kaikkea niille esitettyä selvitystä, myös laiminlöivät perusasetuksen 20 artiklan 5 kohtaan sisältyvää velvoitetta ja SEUT 296 artiklan mukaista perusteluvelvollisuutta.

14.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/61

Kanne 21.2.2014 – Alankomaat v. komissio

(Asia T-126/14)

2014/C 112/78

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asianosaiset

Kantaja: Alankomaiden kuningaskunta (asiamiehet: M. Bulterman ja J. Langers)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

ensisijaisesti kumoamaan riidanalaisen päätöksen 1 artiklan ja siihen kuuluvan liitteen siltä osin kuin kyseinen artikla ja liite koskevat 4 703 231,78 suuruista korkojen määrää, jonka Alankomaiden väitetään erheellisesti jättäneen laskematta lukuisten liian myöhään maksettuja lisämaksuja ja sääntöjenvastaisesti maksettuja vientitukia koskevien saatavien osalta,

—

toissijaisesti kumoamaan riidanalaisen päätöksen 1 artiklan ja siihen kuuluvan liitteen siltä osin kuin kyseinen artikla ja liite koskevat 3 208 935,04 suuruista korkojen määrää, jonka Alankomaiden väitetään erheellisesti jättäneen laskematta lukuisten liian myöhään maksettuja lisämaksuja koskevien saatavien osalta

—

velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteella pyritään Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tukiosastosta ja Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) sekä Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) maksettavien jäsenvaltioiden tiettyjen menojen jättämisestä Euroopan unionin rahoituksen ulkopuolelle 12.12.2013 tehdyn komission täytäntöönpanopäätöksen 2013/763/EU (EUVL L 338, s. 81) osittaiseen kumoamiseen.

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste: Perusteluvelvollisuutta koskevan periaatteen noudattamatta jättäminen, koska riidanalaista päätöstä ei ole perusteltu johdonmukaisesti ja ymmärrettävästi.

2)

Toinen kanneperuste: SEU 13 artiklan 2 kohdan rikkominen, koska korjauksesta on määrätty korkojen osalta ilman, että sille olisi oikeusperustaa Euroopan unionin oikeudessa, ja/tai vastaavuusperiaatteen virheellinen soveltaminen, koska oletettiin, että Alankomaat olisi veloittanut asian kannalta merkityksellisten tosiseikkojen tapahtumisaikaan vastaavien kansallisten saatavien korot.

3)

Kolmas kanneperuste: Huolellisuusperiaatteen loukkaaminen yhdessä asetuksen (ETY) N:o 729/70 (1) 8 artiklan 2 kohdan ja asetuksen (ETY) N:o 595/91 (2) 5 artiklan 2 kohdan rikkomisen kanssa, koska suorittamatta olevista saatavista ei ollut tehty päätöstä ennen 16.10.2006.

(1)  Yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta 21.4.1970 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 729/70 (EYVL L 94, s. 13).

(2)  Yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksen yhteydessä aiheettomasti maksettuja määriä koskevista sääntöjenvastaisuuksista ja näiden määrien takaisinperimisestä sekä tiedotusjärjestelmän luomisesta tällä alalla ja asetuksen (ETY) N:o 283/72 kumoamisesta 4.3.1991 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 595/91 (EYVL L 67, s. 11).