18.1.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 15/1

18.1.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 15/2

1)

Onko maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 98/30/EY kumoamisesta 26.6.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/55 (1) (jäljempänä vuoden 2003 direktiivi) 25 artiklan säännöksiä, joissa määritetään, kenellä on asiavaltuus, sovellettava asiassa, jossa on kyse mainitun direktiivin voimassaolon aikana tehdystä hallinnollisesta päätöksestä, vai onko vireillä olevassa oikeudenkäynnissä otettava huomioon sen aikana voimaan tulleen maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/55/EY kumoamisesta 13.7.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/73/EY (2) (jäljempänä vuoden 2009 direktiivi) 41 artiklan säännökset ja etenkin sen 54 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan säännös, jonka mukaan kyseisiä säännöksiä on sovellettava 3 päivästä maaliskuuta 2011?

2)

Jos vuoden 2009 direktiiviä on sovellettava, voidaanko kyseisen direktiivin 41 artiklan 17 kohdassa tarkoitettuna ”osapuolena, jota päätös koskee”, pitää sellaista luvansaanutta myyjää, jolla on käsiteltävässä asiassa kyseessä oleva taloudellinen intressi valittaa päätöksestä, jolla on hyväksytty verkkosääntö tai määritetty sen sisältö, vai onko vain verkonhaltijaa, jolla on oikeus panna vireille säännön hyväksymistä koskeva menettely, pidettävä tällaisena osapuolena?

3)

Jos vuoden 2003 direktiiviä on sovellettava, kuuluuko käsiteltävässä asiassa kyseessä oleva verkkosäännön hyväksyminen tai muuttaminen kapasiteetin myöntämiseen liittyvien hakemusten tutkimista koskevilta osiltaan kyseisen direktiivin 25 artiklan 5 ja 6 kohdassa tarkoitettuihin tapauksiin?

4)

Jos kyse on vuoden 2003 direktiivin 25 artiklan 6 kohdassa tarkoitetusta tapauksesta, voidaanko kyseisenä ”osapuolena, jota päätös koskee”, pitää sellaista luvansaanutta myyjää, jolla on käsiteltävässä asiassa kyseessä oleva taloudellinen intressi valittaa päätöksestä, jolla on hyväksytty verkkosääntö tai määritetty sen sisältö, vai onko vain verkonhaltijaa, jolla on oikeus panna vireille säännön hyväksymistä koskeva menettely, pidettävä tällaisena osapuolena?

5)

Miten on tulkittava vuoden 2003 direktiivin 25 artiklan 11 kohdan säännöstä, jonka mukaan 5 ja 6 kohdassa tarkoitetut valitukset eivät rajoita yhteisön oikeuden ja kansallisen lainsäädännön mukaisen muutoksenhakuoikeuden käyttöä, jos edellisiin kysymyksiin annettavista vastauksista seuraisi, että kansallisessa oikeudessa asetetaan valituksen tekemiselle ankarampia edellytyksiä kuin mainitussa direktiivissä tai yhteisön oikeuskäytännössä?

18.1.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 15/3

1)

Onko kyse — rajoittamatta Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 52 artiklan 1 kohdan ja yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27.11.2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY (1) (jäljempänä direktiivi) 6 artiklan soveltamista — perusoikeuskirjan 21 artiklan 1 kohdassa tai direktiivin 2 artiklan 1 kohdassa ja 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetusta (välittömästä) ikään perustuvasta erilaisesta kohtelusta, jos keskiasteen ammattikoulun tai korkeamman ammattikoulun opiskeluajat otetaan eläkkeessä huomioon palvelusaikaa aikaisempina palvelusjaksoina ainoastaan silloin, kun opiskelu tapahtuu virkamiehen 18 vuoden iän täyttämisen jälkeen, jolloin mainitut eläkkeessä huomioon otettavat palvelusaikaa aikaisemmat palvelusjaksot eivät ole merkityksellisiä ainoastaan eläkeoikeuden vaan myös eläkkeen suuruuden kannalta ja mainittua eläkettä (kokonaiseläkettä) pidetään kansallisessa lainsäädännössä myös virkamiehen eläkkeelle jäämisen jälkeen jatkuvan julkisoikeudellisen palvelussuhteen yhteydessä palkan maksun jatkamisena?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen annetaan myöntävä vastaus, voiko virkamies — perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdassa tai direktiivin 6 artiklassa tarkoitetun oikeutuksen puuttuessa (katso tästä myös kolmas kysymys) — vedota perusoikeuskirjan 21 artiklan tai direktiivin 2 artiklan välittömään sovellettavuuteen menettelyssä, jossa on kyse hakemuksesta, joka koskee palvelusaikaa aikaisempien palvelusjaksojen ottamista huomioon eläkkeessä, myös silloin, jos hän ei ole tuona ajankohtana vielä eläkkeellä, erityisesti jos tällaisen hakemuksen hylkäämisen oikeusvoimaan voitaisiin kansallisen lainsäädännön mukaan vedota — oikeustilan ollessa muuttumaton eläkkeelle jäämisen ajankohtana — häntä vastaan eläkkeenmääritysmenettelyssä tai uuden näiden jaksojen huomioon ottamista koskevan hakemuksen yhteydessä?

3)

Jos edelliseen kysymykseen annetaan myöntävä vastaus, onko kyseessä oleva erilainen kohtelu perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdassa tai direktiivin 6 artiklan 1 tai 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla

18.1.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 15/3

1)

Onko kyse — toistaiseksi rajoittamatta Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 52 artiklan 1 kohdan ja yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27.11.2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY (1) (jäljempänä direktiivi) 6 artiklan soveltamista — perusoikeuskirjan 21 artiklassa tai direktiivin 2 artiklan 1 kohdassa ja 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetusta (välittömästä) ikään perustuvasta erilaisesta kohtelusta, jos vanhan oikeustilan mukaan (ennen 18 vuoden iän täyttämistä täyttyneet ajanjaksot palkankorotuksen yhteydessä huomiotta jättämällä) syrjitty vanha virkamies voi uusien virkamiesten syrjimättömän palkankorotusjärjestelmän käyttöönoton jälkeen tosin siirtyä hakemuksen perusteella uuteen järjestelmään ja saada näin syrjimättömästi lasketun ikälisän saamista koskevan viitepäivämäärän, mutta hakemuksen hyväksyminen saa kansallisen lainsäädännön mukaan aikaan sen, että hänen palkkausoikeudellinen asemansa (ja näin ollen lopulta myös hänelle kuuluva palkka) ei uuden järjestelmän mukaisen hitaamman palkankorotustahdin vuoksi parane ikälisän saamista koskevan viitepäivämäärän aientumisesta huolimatta siinä määrin, että hän saisi saman palkkausoikeudellisen aseman kuin vanhan oikeustilan mukaan syrjivällä tavalla suotuisammassa asemassa oleva vanha työntekijä (jonka ei tosin tarvitse osoittaa vastaavia ennen 18 vuoden iän täyttämistä kertyneitä aikoja mutta kylläkin sen jälkeen kertyneet ajat, jotka vanhan oikeustilan mukaan on jo otettu huomioon), joka ei katso tarpeelliseksi siirtyä uuteen järjestelmään?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, voiko virkamies — perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdassa tai direktiivin 6 artiklassa tarkoitetun oikeutuksen puuttuessa (katso myös erityisesti seuraava kysymys) — vedota perusoikeuskirjan 21 artiklan tai direktiivin 2 artiklan välittömään sovellettavuuteen menettelyssä, jossa on kyse palkkausoikeudellisen aseman määrityksestä, myös silloin, kun hän on jo aikaisemmin saanut vastaavan hakemuksen avulla aiennettua ikälisän saamista koskevaa viitepäivämäärää uudessa järjestelmässä?

3)

Jos kysymykseen 1 vastataan myöntävästi, pidetäänkö suotuisammassa asemassa olevien vanhojen virkamiesten, jotka eivät siirry uuteen järjestelmään, ja uuteen järjestelmään siirtymisestä huolimatta edelleen huonommassa asemassa olevien vanhojen virkamiesten palkkausoikeudellisen aseman välistä eroa, joka vallitsee uusien virkamiesten syrjimättömän järjestelmän käyttöönoton jälkeenkin, perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdassa tai direktiivin 6 artiklassa tarkoitettuna siirtymäkauden ilmiönä, joka on oikeutettu hallinnon taloudellisuuden ja saavutettujen oikeuksien säilyttämisen tai luottamuksensuojan nojalla, vaikka

Jos kysymykseen 1 tai 2 vastataan kieltävästi tai kysymykseen 3 myöntävästi:

4)

Jos kolmanteen kysymykseen vastataan myöntävästi:

5)

6)

Jos kysymykseen 4a vastataan myöntävästi ja kysymykseen 4b kieltävästi ja samanaikaisesti kysymykseen 3 myöntävästi tai kysymykseen 5a vastataan myöntävästi ja kysymykseen 5b kieltävästi:

Seuraako uuden järjestelmän syrjivistä piirteistä, ettei vanhoihin virkamiehiin kohdistuva erilainen kohtelu ole enää oikeutettua siirtymäkauden ilmiönä?

18.1.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 15/5

1)

Onko ajallisesti ja määrällisesti rajatussa maakaasun koetuotannossa, joka toteutetaan maakaasun pitkäaikaisen tuotannon kannattavuuden tutkimiseksi tehtävän koeporauksen yhteydessä, kyseessä tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 27.6.1985 annetun neuvoston direktiivin 85/337/ETY, (1) sellaisena kuin se on muutettuna 23.4.2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/31/EY (2) (jäljempänä direktiivi 85/337), liitteessä I olevassa 14 kohdassa tarkoitettu ”maakaasun kaupallinen tuotanto”?

Jos ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan myöntävästi, esitetään lisäksi seuraavat kysymykset:

2)

Onko direktiivin 85/337 liitteessä I oleva 14 kohta esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa direktiivin 85/337 liitteessä I olevassa 14 kohdassa mainittuja raja-arvoja ei sovelleta maakaasun tuotannon yhteydessä varsinaiseen tuotantoon vaan ”porauskaivokohtaiseen tuotantoon”?

3)

Onko direktiiviä 85/337 tulkittava siten, että selvittäessään, onko ympäristövaikutusten arviointi tehtävä, viranomaisen on pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa haetaan lupaa maakaasun koetuotannolle koeporauksen yhteydessä, tutkittava ainoastaan kaikkien samankaltaisten hankkeiden eli käytännössä kaikkien kyseisellä alueella aloitettujen porausten kasautuvat vaikutukset?

18.1.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 15/5

1)

Onko neuvoston asetuksen (EY) N:o 338/97 (1) 11 artiklan 2 kohdan a alakohtaa tulkittava siten, että lupia ja todistuksia on pidettävä mitättöminä ainoastaan niiden yksilöiden osalta, joita mitättömyysperusteet tosiasiallisesti koskevat, vai myös muiden luvassa tai todistuksessa mainittujen yksilöiden osalta?

2)

Onko neuvoston asetuksen (EY) N:o 338/97 11 artiklan 2 kohdan b alakohtaa tulkittava siten, että kaikki sellaiset yksilöt on otettava haltuun ja voidaan takavarikoida, jotka on mainittu sen a kohdan mukaisesti mitättömäksi todetussa luvassa tai todistuksessa, vai vain ne yksilöt, joita mitättömyysperusteet tosiasiallisesti koskevat?

18.1.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 15/6

1)

Onko asetuksen (ETY) N:o 1408/71 (1) 27 artiklassa ja sitä seuraavissa artikloissa tarkoitettua ilmaisua ”maksettava” tulkittava siten, että määritettäessä, mistä hetkestä lähtien eläkettä on maksettava, ratkaisevaa on myöntämispäätöksen tekopäivä, jonka jälkeen eläkettä maksettiin, vai taannehtivasti myönnetyn eläkkeen alkamispäivä?

2)

Jos ilmaisulla ”maksettava” viitataan taannehtivasti myönnetyn eläkkeen alkamispäivään:

Onko tämän kanssa yhteensopivaa, että asetuksen (ETY) N:o 1408/71 27 artiklan soveltamisalaan kuuluva eläkkeeseen oikeutettu ei voi Alankomaiden lainsäädännön mukaan ottaa samalla lailla taannehtivaa hoitovakuutusta?

18.1.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 15/6

1)

Voiko lääkemääräystä edellyttävää ihmisille tarkoitettua yksinomaan akuuttisairaanhoidossa käytettävää lääkettä, jolle ei ole annettu markkinoille saattamista koskevaa lupaa toimivaltaisen viranomaisen toimesta jäsenvaltiossa eikä asetuksen (ETY) N:o 2309/93 (1) nojalla ja jota valmistaa Stockholms tingsrättin käsiteltävänä olevan asian kohteena olevan kaltainen toimija ja jota sairaanhoitolaitokset tilaavat niillä edellytyksillä, jotka ovat Stockholms tingsrättin käsiteltävänä olevan asian kohteena, koskea jokin ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä annetun direktiivin 2001/83 (2) 3 artiklan 1 tai 2 kohdan poikkeuksista erityisesti tilanteessa, jossa on olemassa jokin toinen hyväksytty lääke, jossa on sama vaikuttava aine, sama annostus ja sama lääkemuoto?

2)

Jos edellä 1 kohdassa tarkoitettu lääkemääräystä edellyttävä ihmisille tarkoitettu lääke kuuluu direktiivin 2001/83 3 artiklan 1 tai 2 kohdan taikka 5 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, voidaanko katsoa, että lääkemainontaa koskeva lainsäädäntö on yhdenmukaistamatta, vai säädetäänkö sellaisista toimenpiteistä, joiden väitetään nyt käsiteltävässä asiassa olevan mainontaa, harhaanjohtavasta ja vertailevasta mainonnasta annetussa direktiivissä 2006/114 (3)?

3)

Jos harhaanjohtavasta ja vertailevasta mainonnasta annettua direktiiviä 2006/114 sovelletaan toisen kysymyksen mukaisesti, minkä periaatteellisten edellytysten mukaisesti toimenpiteet, jotka ovat Stockholms tingsrättin tutkittavina (tuotenimen käyttö, tuotenumero ja lääkeaineen AnatomicTherapeuticChemical-koodi, kiinteän hinnan soveltaminen lääkkeelle, lääkettä koskevien tietojen saatavuus kansallisessa lääkerekisterissä (Nationella Produktregistret för Läkemedel, NPL), NPL-tunnuksen antaminen lääkkeelle, tiedotteen jakaminen lääkkeestä, lääkkeen toimittaminen sairaanhoidon sähköisen tilauspalvelun kautta sekä tietojen antaminen lääkkeestä kansallisen toimialajärjestön julkaisussa), ovat direktiivissä 2006/114 tarkoitettua mainontaa?

18.1.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 15/7

1)

Voidaanko lääkemääräystä edellyttävän ihmisille tarkoitetun lääkkeen, jota valmistetaan ja toimitetaan Stockholms tingsrättissä käsiteltävänä olevan asian kohteena olevissa olosuhteissa ja jolle ei ole annettu markkinoille saattamista koskevaa lupaa toimivaltaisen viranomaisen toimesta jäsenvaltiossa tai asetuksen (ETY) N:o 2309/93 (1) nojalla, katsoa olevan ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä annetun direktiivin 2001/83 (2) 3 artiklan 1 tai 2 kohdassa tarkoitettu lääke erityisesti tilanteessa, jossa on olemassa jokin toinen hyväksytty lääke, jossa on sama vaikuttava aine, sama annostus ja sama lääkemuoto?

2)

Jos lääkemääräystä edellyttävä ihmisille tarkoitettu lääke, jota valmistetaan ja toimitetaan Stockholms tingsrättissä käsiteltävänä olevan asian kohteena olevissa olosuhteissa, kuuluu direktiivin 2001/83 soveltamisalaan, voidaanko sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä annettua direktiiviä 2005/29 (3) soveltaa samanaikaisesti direktiivin 2001/83 kanssa väitettyjen mainontatoimenpiteiden osalta?

3)

Jos lääkemääräystä edellyttävä ihmisille tarkoitettu lääke, jota valmistetaan ja toimitetaan Stockholms tingsrättissä käsiteltävänä olevan asian kohteena olevissa olosuhteissa, kuuluu direktiivin 2001/83 3 artiklan 1 tai 2 kohdan tai 5 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, voidaanko katsoa, että lääkemainontaa koskevaa lainsäädäntöä ei ole yhdenmukaistettu, vai onko katsottava, että nyt käsiteltävän asian kohteena olevat mainonnaksi väitetyt toimenpiteet kuuluvat (i) harhaanjohtavasta ja vertailevasta mainonnasta annetun direktiivin 2006/114 (4) ja/tai (ii) sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä annetun direktiivin 2005/29 soveltamisalaan?

4)

Jos harhaanjohtavasta ja vertailevasta mainonnasta annettua direktiiviä 2006/114 sovelletaan kolmannen kysymyksen mukaisesti, minkä periaatteellisten edellytysten perusteella Stockholms tingsrättin tutkittavana olevat toimenpiteet (tuotenimen käyttö tai merkitseminen, tuotenumero ja lääkkeen ATC-koodi, kiinteän hinnan soveltaminen lääkkeeseen, lääkettä koskevien tietojen saatavuus kansallisessa lääkerekisterissä (NPL), NPL-tunnuksen antaminen lääkkeelle, tiedotteen jakaminen lääkkeestä, lääkkeen toimittaminen ja sen ominaisuuksista tiedottaminen sairaanhoidon sähköisen tilauspalvelun kautta ja yrityksen omilla kotisivuilla, tietojen antaminen lääkkeestä kansallisen toimialajärjestön julkaisussa, tietojen saatavuus lääkkeestä apteekkien keskustuoterekisterissä (Apotekets Centrala Artikelregister) ja siihen liittyvässä rekisterissä (JACA), tietojen saatavuus lääkkeestä toisessa kansallisessa lääketietokannassa (SIL), tietojen saatavuus lääkkeestä apteekkien päätejärjestelmän (Apotekets Terminalsystem, ATS) tai vastaavan jakelujärjestelmän välityksellä, tietojen antaminen yrityksen omasta tai kilpailevan toimittajan lääkkeestä lääkärinvastaanottojen ja potilasjärjestöjen kanssa käytävässä kirjeenvaihdossa, lääkkeen myynti, toimenpiteet, jotka liittyvät proviisorien suorittamaan lääkkeen ja kilpailevien lääkkeiden valvontaan, laiminlyönti antaa tietoa tuotteiden välisistä dokumentoiduista ja merkityksellisistä eroista, laiminlyönti antaa tietoja yrityksen oman lääkkeen sisältämistä aineista ja Läkemedelsverketin (Ruotsin lääkelaitos) lääkkeestä esittämästä arvioinnista, laiminlyönti ilmoittaa sairaanhoitoyksikölle Läkemedelsverketin tieteellisen neuvoston kilpailevista tuotteista esittämästä arvioinnista, tietyn hintatason ylläpitäminen lääkkeelle, kolmen (3) kuukauden voimassaoloajan asettaminen lääkemääräykselle, lääkkeen toimittaminen apteekista kilpailevan lääkkeen sijasta, vaikka potilas on saanut lääkemääräyksen kyseiselle kilpailevalle lääkkeelle sekä markkinoiden siirtymisen standardoiduista valmisteista kilpailevaan lääkkeeseen vaikeuttaminen ja estäminen, mikä sisältää sen, että paikalliset apteekit ovat kieltäytyneet toimittamasta kilpailevaa lääkettä, ja kiinteän hinnan soveltaminen osana järjestelmää, jonka nojalla lääkkeet ovat korvauskelpoisia, ilman että kansallinen viranomainen olisi ensin tehnyt tästä päätöstä) ovat direktiivissä 2006/114 tarkoitettua mainontaa?

18.1.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 15/8

1)

Voidaanko julkisen henkilöliikenteen harjoittamisen rahoittamista alueellisen julkisyhteisön alueella pitää neuvoston direktiivin 2008/118/EY (1) 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna erityistarkoituksena, jos tällaisen tehtävän täyttäminen ja rahoittaminen kuuluvat alueellisen julkisyhteisön velvoitteisiin?

2)

Jos tähän kysymykseen vastataan myöntävästi, onko neuvoston direktiivin 2008/118/EY 1 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että on tämän säännöksen mukaista säätää kansallisessa oikeudessa välillisestä verosta, joka suoritetaan valmisteveron alaisen tavaran myynnistä loppukäyttäjälle ja josta saadut tulot käytetään yksinomaan julkisen henkilöliikenteen harjoittamiseen, jos julkisen henkilöliikenteen harjoittaminen on veronsaajana olevan alueellisen julkisyhteisön velvoite, joka on täytettävä tällaisesta välillisestä verosta riippumatta, ja jos julkisen henkilöliikenteen harjoittamisen rahoituksen määrä ei viime kädessä perustu automaattisesti verotulojen määrään, koska julkisen henkilöliikenteen harjoittamiseen osoitetun rahamäärän suuruus on vahvistettu tarkasti, joten jos välillisistä veroista saadut tulot ovat suuremmat, viranomaiset varaavat vastaavasti vähemmän muita rahoitusvaroja julkisen henkilöliikenteen harjoittamiseen, ja päinvastoin, jos myyntiveroa kertyy vähemmän, alueellisen julkisyhteisön on vastaavasti lisättävä muita rahoitusvaroja julkisen henkilöliikenteen harjoittamista varten, mutta verotulojen poiketessa ennusteista on mahdollista muuttaa julkisen henkilöliikenteen harjoittamiseen varattujen menojen määrää muuttamalla alueellisen julkisyhteisön talousarviota?

3)

Jos edelliseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko neuvoston direktiivin 2008/118/EY 1 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että on tämän säännöksen mukaista kantaa valmisteveron alaisesta tavarasta lisäksi välillistä veroa, jonka tarkoitus vahvistetaan sen jälkeen, kun velvollisuus tämän veron maksamiseen on syntynyt?

18.1.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 15/9

18.1.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 15/9

1)

Voidaanko maksukyvyttömyysmenettelyistä 29.5.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1346/2000 (1) (EYVL L 160, s. 1) 13 artiklaa soveltaa, jos selvittäjän riitauttama ennen maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamista ulosmitatun määrän maksu on suoritettu vasta menettelyn aloittamisen jälkeen?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, koskeeko asetuksen N:o 1346/2000 13 artiklaan perustuva väite myös riitautettuun oikeustoimeen aineellisesti sovellettavan lain (lex causae) mukaisia vanhentumisaikoja, oikeustoimen peräyttämistä koskevia määräaikoja ja preklusiivisia määräaikoja?

3)

Jos toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, määräytyvätkö myös asetuksen N:o 1346/2000 13 artiklassa tarkoitetun oikeuteen vetoamisen kannalta merkittävät menettelymääräykset asiaan aineellisesti sovellettavan lain (lex causae) vai sen jäsenvaltion valtion lain mukaan, jossa menettely on alkanut (lex fori concursus)?

18.1.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 15/9

1)

Onko Euroopan yhteisön ja Marokon välisen kalastuskumppanuussopimuksen 6 artiklan 1 kohta yksinomainen siten, että siinä suljetaan pois yhteisön alusten mahdollisuus harjoittaa kalastusta Marokon kalastusalueilla sellaisten lisenssien perusteella, jotka yksinomaan toimivaltaiset marokkolaiset viranomaiset ovat myöntäneet kalastuskiintiöiden marokkolaisille haltijoille?

2)

Onko Euroopan yhteisön ja Marokon välisen kalastuskumppanuussopimuksen 6 artiklan 1 kohta yksinomainen siten, että siinä suljetaan pois mahdollisuus vuokrata yhteisön aluksia marokkolaisille yrityksille Bareboat Charterin välityksin (vakiolomakkeen ”Barecon 2001” BIMCO Standard Bareboat Charter mukaisesti) Marokon kalastusalueilla harjoitettavaa kalastusta varten sellaisten lisenssien perusteella, jotka yksinomaan toimivaltaiset marokkolaiset viranomaiset ovat myöntäneet kalastuskiintiöiden marokkolaisille haltijoille?

3)

Muuttuuko toisen kysymykseen annettava vastaus, jos vuokralleantaja käyttää toimivaltaa myös siten, että se hallinnoi kalastusalusta ja varustaa sen miehistöllä sekä tarjoaa teknisen tuen marokkolaiselle yritykselle?

4)

Salliiko Euroopan yhteisön ja Marokon välisen kalastuskumppanuussopimus sen, että Marokon kuningaskunta sopimuksen ulkopuolella kehittää ja harjoittaa omaa kotimaista teollista pelagista kalastusta 29. pohjoisen leveyspiirin eteläpuolella? Jos näin on, annetaanko sopimuksessa Marokon kuningaskunnalle oikeus kotimaista kalastustaan varten ottaa vuokralle yhteisön lipun alla purjehtivia kalastusaluksia tai myöntää niille suoraan lisenssejä ilman että edellytettäisiin Euroopan yhteisöjen lupaa?

18.1.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 15/10

1)

koska Euroopan unionin toimielinten tutkimus sisältää ilmeisiä tosiseikkoja koskevia virheitä,

2)

koska Euroopan unionin toimielinten tutkimus sisältää ilmeisiä arviointivirheitä,

3)

koska komissio on laiminlyönyt huolellisuusvelvoitteensa ja rikkonut polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30.11.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 (EUVL L 343, s. 51) 3 artiklan 2 ja 6 kohtaa,

4)

koska komissio on laiminlyönyt asetuksen N:o 1225/2009 20 artiklan 1 kohdan mukaiset velvoitteensa ja loukannut yrityksen puolustautumisoikeutta,

5)

koska komissio on asetuksen N:o 1225/2009 17 artiklan vastaisesti jättänyt ottamatta huomioon yhtiön antamat tiedot ja/tai

6)

koska komissio on laiminlyönyt (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 296 artiklan mukaisen) perusteluvelvollisuutensa?

18.1.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 15/10

1)

Onko asetuksen (1) 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen poikkeuksellisten olosuhteiden liityttävä suoraan varattuun lentoon?

2)

Jos aiempien lentojen aikana ilmenneillä poikkeuksellisilla olosuhteilla on merkitystä myös myöhemmän lennon kannalta, onko kohtuudella edellytettyjä toimenpiteitä, jotka lennosta vastaavan lentoliikenteen harjoittajan on asetuksen 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti toteutettava, tulkittava siten, että ne viittaavat vain poikkeuksellisten olosuhteiden estämiseen, vai viittaavatko ne myös pitempiaikaisen viivästymisen välttämiseen?

3)

Onko omalla vastuullaan toimivien kolmansien, jotka ovat saaneet hoidettavakseen lentoliikenteen harjoittajalle kuuluvia tehtäviä, suorittamat toimet katsottava asetuksen 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuiksi poikkeuksellisiksi olosuhteiksi?

4)

Mikäli kolmanteen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko asiaa arvioitaessa merkitystä sillä, kuka (lentoyhtiö, lentoaseman pitäjä) on antanut tehtävän kolmannen hoidettavaksi?

18.1.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 15/11

—

unionin yleisen tuomioistuimen tuomio on kumottava siten kuin valituksessa selostetaan yksityiskohtaisesti

—

valituksenalaiset toimet on kumottava välittömästi EIH:ta koskevilta osin

—

neuvosto on velvoitettava korvaamaan EIH:n oikeudenkäyntikulut unionin yleisessä tuomioistuimessa ja tässä valitustuomioistuimessa.

1)

Unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen ja on katsonut asiassa esitettyjen huomautusten vastaisesti, että EIH on myöntänyt toteuttaneensa liiketoimet, joiden perusteella neuvosto nimesi sen.

2)

Unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, että nimeämistä koskevat aineelliset edellytykset täyttyivät:

3)

Unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen hylätessään EIH:n perusteltua luottamusta tai oikeusvarmuutta koskevan perusteen:

4)

Unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, että EIH ei voinut vedota neuvoston asetuksen (EU) N:o 961/2010 32 artiklan 2 kohtaan riitauttaessaan nimeämisensä ja katsoessaan, että EIH:lle määrätyt seuraamukset varmistivat ehkäisevän vaikutuksen, jota ei olisi voitu saavuttaa sillä, että Bundesbank ei olisi enää hyväksynyt kolmatta tapaa koskevaa menettelyä tai ei olisi enää hyväksynyt kyseisiä liiketoimia:

18.1.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 15/12

—

valituksenalainen määräys on kumottava

—

asiassa T-429/11 annettu kumoamiskanne on otettava tutkittavaksi ja asia on palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta tämä ratkaisee sen

—

komissio on velvoitettava korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut, jotka liittyvät asian ottamiseen tutkittavaksi molemmissa oikeusasteissa.

1)

Unionin yleinen tuomioistuin on rikkonut unionin oikeutta tulkitsemalla virheellisesti tosiasiallisen tuensaajan käsitettä koskevaa oikeuskäytäntöä arvioidessaan sellaisen kanteen tutkittavaksi ottamista, joka on nostettu päätöksistä, joilla tukijärjestelmä on todettu lainvastaiseksi ja yhteismarkkinoille sopimattomaksi. Erityisesti on todettava seuraavaa:

2)

Unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen tulkitessaan SEUT 263 artiklan neljännen kohdan loppuosaa. Unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen todetessaan, että valtiontukijärjestelmiä koskevat päätökset — kuten kanteen kohteena oleva päätös — edellyttävät perussopimuksen uudessa määräyksessä tarkoitettuja täytäntöönpanotoimenpiteitä.

3)

Unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen antaessaan ratkaisun, joka loukkaa oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan. Valituksenalaisessa määräyksessä tukeudutaan kyseistä oikeutta koskevaan puhtaan teoreettiseen rakennelmaan, joka estää valittajaa riitauttamasta riidanalaista päätöstä tavanomaisessa ennakkoratkaisumenettelyssä ja lakia rikkomatta.

18.1.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 15/14

1)

Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) 16.7.2009 tekemä päätös (asia R 1289/2008-1) kumotaan.

2)

SMHV vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Lorenz Shoe Group AG:n oikeudenkäyntikulut.

3)

Fuzhou Fuan Leather Plastics Clothing Making Co. Ltd vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

18.1.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 15/14

1)

Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) ensimmäisen valituslautakunnan 22.11.2011 tekemä päätös (asia R 2255/1010-1) kumotaan.

2)

SMHV velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

18.1.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 15/15

1)

Kanne hylätään.

2)

Vitaminaqua Ltd velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

18.1.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 15/15

1)

Euroopan tasa-arvoinsituutin (EIGE) 26.7.2012 antama päätös, jolla hylättiin UAB Gauminan tarjouskilpailussa EIGE/2012/ADM/13 tekemä tarjous, kumotaan.

2)

EIGE vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan UAB Gauminan oikeudenkäyntikulut.

18.1.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 15/16

1)

Lausunnon antaminen kanteesta raukeaa.

2)

Euroopan unionin neuvosto velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

18.1.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 15/16

1)

Kanne jätetään tutkimatta.

2)

Lausunnon antaminen Ranskan tasavallan ja Calbersonin väliintulohakemuksista raukeaa.

3)

Mory SA, Mory Team ja Superga Invest vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

4)

Väliintulohakemuksen jättäneet Ranskan tasavalta ja Calberson vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

18.1.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 15/17

1)

Kanne hylätään.

2)

1. garantovaná a.s. vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

18.1.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 15/17

1)

Valitus hylätään.

2)

Luigi Marcuccio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan komissiolle tässä asiassa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

18.1.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 15/18

1)

Valitus hylätään.

2)

Luigi Marcuccio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan komissiolle tässä asiassa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

18.1.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 15/18

1)

Valitus hylätään.

2)

Luigi Marcuccio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan komissiolle tässä oikeusasteessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

18.1.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 15/19

1)

Välitoimihakemus hylätään.

2)

Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

18.1.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 15/19

—

kumoaa 17.7.2013 tehdyn komission päätöksen, jolla se on vaatinut kantajaa palauttamaan yhteensä 212 411,89 euroa kolmesta eri hankkeesta; hankkeesta nro 224482 MARE (80 352,07 euroa), hankkeesta nro 216820 SENIOR (53 138,40 euroa) ja hankkeesta nro 225010 ECRN (78 231,42 euroa)

—

velvoittaa komission korvaamaan kantajalle aiheutuneen aineellisen ja aineettoman vahingon vuoksi 3 000 000 euroa tai muun asian käsittelyn aikana vahvistettavan summan ja oikeudenkäyntikulut korkoineen sekä korvattavaksi vahvistettavan summan korotettuna rahan arvon muutosten edellyttämällä tavalla.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan MARE ja SENIOR -hankkeiden Financial Guide 2010 oli soveltamiskelvoton ja tehoton.

2)

Toinen kanneperuste, joka koskee komission ja tarkastuksesta vastanneen yhtiön päätöstä evätä kantajalta oikeus tulla kuulluksi.

3)

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan komissio on loukannut yhteistyövelvoitettaan ja vastavuoroisen luottamuksen periaatetta, erityisesti väitteillään huonosta hallinnosta ja epäillystä vahingollisesta menettelystä.

4)

Neljäs kanneperuste, jonka mukaan PK -yrityksiin sovellettavat, hankkeiden kulujen vahvistamista koskevat säännöt eivät ole olleet luotettavia.

5)

Viides kanneperuste, jonka mukaan International Audit Fedrationin ja PK -yritysten auditointia koskevan voimassa olevan eurooppalaisen lainsäädännön säännöksiä ei ole noudatettu.

6)

Kuudes kanneperuste, jonka mukaan hankkeiden kulut olivat tukikelpoisia ja jonka mukaan tarkastuksen arvioinnissa on syyllistytty laiminlyönteihin.

7)

Seitsemäs kanneperuste, jonka mukaan tarkastuksesta vastannut yhtiö oli perustanut kulujen hyväksymättä jättämistä koskevat päätelmänsä pääasiallisesti yksinomaan työajanseurantalomakkeisiin.

8)

Kahdeksas kanneperuste, jonka mukaan kantajalla on perusteltu oikeus saada maksu toimista, jotka olivat toteutuneet asianmukaisesti, ja jonka mukaan komissio saa perusteetonta etua.

18.1.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 15/20

18.1.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 15/20

18.1.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 15/21

—

tilintarkastustuomioistuimen nimittävän viranomaisen asemassa 13.12.2012 tekemä se päätös on kumottava, jossa todetaan, ettei kantajien valituksesta ole aiheellista antaa lausuntoa, ja jonka mukaan ei ole aiheellista toteuttaa toimenpiteitä, joilla tunnustettaisiin julkisesti heihin kohdistettu kiusaaminen ja heille aiheutunut kärsimys ja toteutettaisiin toimenpiteet, joilla korvataan heidän maineeseensa, uskottavuuteensa ja arvokkuuteensa aiheutunut vahinko ja myönnetään korvausta heille aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä ja aineellisesta vahingosta

—

tilintarkastustuomioistuin on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

18.1.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 15/21

—

Virkamiestuomioistuimen on kumottava 31.1.2013 tehty päätös, jolla kantajan työsopimus päätetään.

—

Virkamiestuomioistuimen on kumottava 22.8.2013 tehty päätös, jolla kantajan valitus hylätään.

—

Seurauksena tästä virkamiestuomioistuimen on velvoitettava ENISA ottamaan kantaja takaisin palvelukseen ja maksamaan kantajalle hänelle kuuluvat taloudelliset etuudet siitä päivästä lukien, jolloin työsopimuksen päättäminen tuli voimaan, siihen päivään saakka, jolloin hänet otetaan takaisin palvelukseen, vähennettynä kantajan mahdollisesti kyseisenä ajanjaksona saamilla tuloilla ja lisättynä Euroopan keskuspankin korkokannalla 3 prosenttiyksiköllä korotettuna lasketulla viivästyskorolla.

—

Kantajalle aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä on maksettava korvauksena kohtuulliseksi arvioitu 10 000 euroa.

—

Vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.