29.11.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 349/1

—

ottaa huomioon MED 2007–2013 -toimenpideohjelman, jonka komissio hyväksyi joulukuussa 2007,

—

ottaa huomioon komission 14. elokuuta 2008 hyväksymän rajat ylittävän yhteistyön ohjelman, jota toteutetaan Välimerellä eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineen (ENPI) kautta,

—

ottaa huomioon Arco Latinon vuosiksi 2010–2015 laatiman jäsenneltyä ja innovatiivista Välimeren aluetta koskevan strategisen suunnitelman,

—

ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin Itämeri-strategiasta ja makroalueiden roolista tulevaisuuden koheesiopolitiikassa (1),

—

ottaa huomioon 22. syyskuuta 2010 antamansa päätöslauselman taloudellista ja sosiaalista kehitystä koskevasta Euroopan unionin strategiasta vuoristo- ja saarialueilla sekä harvaan asutuilla alueilla (2),

—

ottaa huomioon 9. marraskuuta 2010 annetun komission tiedonannon "Taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevän viidennen kertomuksen päätelmät: koheesiopolitiikan tulevaisuus" (COM(2010)0642),

—

ottaa huomioon 8. joulukuuta 2010 annetun komission tiedonannon "Tonavan aluetta koskeva EU:n strategia" (COM(2010)0715) ja strategiaan liittyvän ohjeellisen toimintasuunnitelman (SEC(2009)0712),

—

ottaa huomioon 17. helmikuuta 2011 antamansa päätöslauselman Tonavan aluetta koskevan EU:n strategian täytäntöönpanosta (3),

—

ottaa huomioon Euro–Välimeri-alueen alue- ja paikallisedustajien kokouksen (ARLEM) 29. tammikuuta 2011 esittelemän selvityksen Välimeren unionin alueellisesta ulottuvuudesta – suosituksia tulevaisuutta varten,

—

ottaa huomioon 7. huhtikuuta 2011 antamansa päätöslauselman Euroopan naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelusta – eteläinen ulottuvuus (4),

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle 22. kesäkuuta 2011 annetun komission kertomuksen Itämeren aluetta varten laaditun EU:n strategian täytäntöönpanosta (COM(2011)0381),

—

ottaa huomioon 23. kesäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman tavoitteesta 3: alueellisen yhteistyön haaste – rajat ylittävän, valtioiden välisen ja alueiden välisen yhteistyön tuleva toimintaohjelma (5),

—

ottaa huomioon 23.–24. kesäkuuta 2011 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät, joissa Eurooppa-neuvosto hyväksyi Tonavan aluetta koskevan EU:n strategian ja pyysi jäsenvaltioita kehittämään yhteistyössä komission kanssa mahdollisia tulevia makroaluestrategioita, erityisesti Adrian- ja Joonianmeren aluetta varten,

—

ottaa huomioon 6. lokakuuta 2011 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi erityissäännöksistä Euroopan alueellista yhteistyötä koskevan tavoitteen tukemiseksi Euroopan aluekehitysrahastosta (COM(2011)0611),

—

ottaa huomioon alueiden komitean täysistunnossa 11. lokakuuta 2011 yksimielisesti hyväksymän oma-aloitteisen lausunnon, joka koskee alueellista yhteistyötä Välimerellä sekä Adrian- ja Joonianmeren makroaluetta,

—

ottaa huomioon Cataniassa 10. joulukuuta 2011 pidetyn toimielintenvälisen foorumin puheenjohtajan päätösjulistuksen, jonka aiheena oli "vanhat ja uudet toimijat muuttuvan Välimeren alueella – kansojen, alueiden, paikallisten toimijoiden, hallitusten ja ylikansallisten instituutioiden rooli yhdennetyssä strategiassa yhteisen kehityksen edistämiseksi",

—

ottaa huomioon 14. joulukuuta 2011 antamansa päätöslauselman Euroopan naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelusta (6),

—

ottaa huomioon 19. tammikuuta 2012 esittämänsä kannanoton saarisopimukseen EU:n virallisena aloitteena (7) Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 174 artiklan nojalla,

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle 23. maaliskuuta 2012 annetun komission tiedonannon Itämeren aluetta varten laaditusta Euroopan unionin strategiasta (COM(2012)0128),

—

ottaa huomioon 30. huhtikuuta 2012 pidetyssä Adrian- ja Joonianmeren alueita koskevan ministerineuvoston 14. kokouksessa annetun Belgradin julistuksen,

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle annetun komission tiedonannon "Meristrategian laadinta Atlantin valtameren alueelle" (COM(2011)0782),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön sekä ulkoasiainvaliokunnan ja kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnot (A7-0219/2012),

A.

ottaa huomioon, että Itämeren aluetta varten laadittu makroaluestrategia vahvistettiin vuonna 2009 ja että komissio korosti (22. kesäkuuta 2011 antamassaan kertomuksessa COM(2011)0381) uuden yhteistyömuodon tuomia etuja;

B.

ottaa huomioon, että neuvosto pyysi 13. huhtikuuta 2011 komissiota johtamaan Tonavan aluetta koskevan makroaluestrategian toteutusvaiheiden strategista koordinointia (8);

C.

ottaa huomioon, että makroaluestrategialla pyritään luomaan uusia mahdollisuuksia koheesiopolitiikan toteuttamiselle Euroopassa, jotta kehitys tapahtuisi alueelliselta pohjalta;

D.

ottaa huomioon, että budjettikohdan "tekninen apu Euroopan unionin Itämeren aluetta koskevalle strategialle jne." sisällyttäminen unionin vuoden 2011 talousarvioon Euroopan parlamentin aloitteesta on osoittanut, että tällaisten määrärahojen myöntäminen edesauttaa makroaluestrategioiden laadintaa;

E.

ottaa huomioon komission ehdotuksen, jonka mukaan alueellisen yhteistyön politiikassa olisi lisättävä rajat ylittävää toimintaa uuden makroaluepolitiikan tukemiseksi (COM(2010)0642);

F.

ottaa huomioon, että monet makroalueelliset hankkeet ovat edenneet pitkälle ja että komission on koordinaattorina avustettava kestävän hallinnon perustamisessa sekä määritettävä yhteiset perusteet ja mitattavissa olevat tunnusluvut hankkeiden merkityksen arvioimiseksi;

G.

ottaa huomioon Välimeren merkittävän geopoliittisen roolin Euroopan historiassa;

H.

ottaa huomioon, että niin kutsuttu arabikevät on korostanut Välimeren alueen kummankin puolen maantieteellisten, poliittisten ja taloudellisten yhteyksien strategista merkitystä;

I.

ottaa huomioon, miten Barcelonan prosessissa ja Välimeren unionissa tehty yhteistyö sekä EU:n välineiden ja ohjelmien, kuten MED ja ENPI, mukaisesti Euroopan naapuruuspolitiikan puitteissa käynnistetyt kahden- ja monenväliset yhteistyöaloitteet ovat onnistuneet;

J.

panee merkille Välimeren unionin nykyisen kehityksen ja ottaa huomioon, että sen mahdollisuudet toimia alueen katalysaattorina tulevat kasvamaan;

K.

ottaa huomioon, että makroalueellinen lähestymistapa mahdollistaisi kokonaisvaltaisen hankkeen laatimisen tälle unionin tulevaisuuden kannalta ratkaisevan tärkeälle alueelle, minkä avulla voitaisiin päästä eteenpäin vallitsevasta kriisistä ja vastata kaikkien alueella elävien ja erityisesti Välimeren eteläpuolella asuvien naapureiden odotuksiin;

L.

ottaa huomioon, että Välimeren alue muodostaa kulttuurin ja ympäristön näkökulmasta ehjän kokonaisuuden, johon kuuluvissa maissa vallitsee "Välimeren ilmasto" ja joilla on näin ollen myös lukuisia yhteisiä piirteitä ja painopisteitä: ne tuottavat samoja maataloustuotteita, niiden saatavilla on runsaasti uusiutuvia energialähteitä, etenkin aurinkoenergiaa, matkailu on niille hyvin tärkeää ja niitä uhkaavat samat luonnonkatastrofit (tulipalot, tulvat ja maanjäristykset, vesivarojen niukkuus) sekä samat ihmisten toimiin liittyvät riskit, etenkin meren pilaantuminen;

M.

ottaa huomioon, että Välimeren alue on hyvin suuri alue, jonka pituus itä–länsisuunnassa on lähes 4 000 kilometriä ja jolla sijaitsee useita saaristoalueita ja alueita, joilla on meri- ja maarajoja Pohjois-Afrikan maiden kanssa, ja että alueelle olisi kehitettävä laaja merireittien verkosto, mikä edistäisi kaupankäyntiä mutta vähentäisi samalla kaupankäynnin hiilidioksidipäästöjä;

N.

toteaa, että poiketen siitä, mitä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 174 artiklassa määrätään, toimielimet eivät ole vielä hyväksyneet pysyvää strategiaa, jolla otetaan huomioon saarten erityistarpeet; katsoo, että pääsy Välimeren saarialueille ja niiden parempi integroiminen unionin sisämarkkinoihin kyettäisiin varmistamaan parhaiten kohdentamalla resursseja asianmukaisesti ja hyväksymällä saarikysymykseen sovellettava integroitu lähestymistapa, jossa otetaan huomioon saarten väestöjen rakenteelliset haitat liikenne- ja energia-alalla;

O.

ottaa huomioon edistymisen Adrian- ja Joonianmeren makroaluestrategiasta esitetyssä hankkeessa, joka jatkaa pitkäaikaista yhteistyön ja yhteisvastuullisuuden käytäntöä Adrianmerta ja Joonianmerta ympäröivällä yhtenäisellä alueella ja joka on saanut kahdeksan Adrian- ja Joonianmeren aloitteeseen osallistuvan jäsenvaltion tuen, kuten kahdeksan aloitteessa mukana olevan jäsenvaltion ulkoministerit ovat useaan otteeseen ilmaisseet kokouksissa Anconassa (2010), Brysselissä (2011) ja Belgradissa (2012);

P.

ottaa huomioon, että tämän mietinnön laatimisen yhteydessä kuultiin useita asianomaisia alueita, Välimeren unionia sekä eri elimiä, jotka ovat mukana Euroopan unionin alueellisen yhteistyön politiikassa;

1.

tukee makroalueellista lähestymistapaa alueellisen yhteistyön politiikassa, kun on kyse yhteistyöstä samaan palvelu- ja työssäkäyntialueeseen kuuluvien alueiden välillä, kuten yhteisellä merialueella, vuoristoalueella tai jokilaaksossa; katsoo, että makroalueelliset strategiat avasivat uuden luvun Euroopan alueellisessa yhteistyössä, kun sovelletaan alhaalta ylöspäin suuntautuvaa lähestymistapaa ja laajennetaan yhteistyötä yhä useammille aloille hyödyntämällä entistä paremmin saatavilla olevia resursseja; suosittaa, että makroalueellisiin strategioihin kiinnitetään entistä enemmän huomiota vuodesta 2013 alkaen vahvistettavan eurooppalaisen alueellisen yhteistyön puitteissa, kun otetaan huomioon niiden selkeä eurooppalainen lisäarvo;

2.

katsoo, että tällainen alueellisen yhteistyön strategia on hyödyllinen etenkin silloin, kun alueet on pirstottu historian saatossa osiin valtioiden välisillä rajoilla ja kun voidaan edistää uusien jäsenvaltioiden ja niiden alueiden integroitumista;

3.

katsoo, että alueelliset yhteistyöhankkeet ja eurooppalaisten alueellisen yhteistyön yhtymien (EAYY) hyödyntäminen tuottaisivat enemmän lisäarvoa makroaluestrategian yhteydessä muodostuvan kokonaiskuvan ansiosta, mikä vahvistaisi synergiaa suurten strategioiden, kuten Euroopan laajuisia liikenneverkkoja ja yhdennettyä meripolitiikkaa koskevien strategioiden, kanssa; uskoo, että siten edistettäisiin myös muiden unionin poliittisten välineiden, esimerkiksi Euroopan investointipankin ehdottamien välineiden, hyödyntämistä; katsoo, että näillä toimilla parannettaisiin unionin politiikan koordinointia rajat ylittävällä ja alueiden välisellä tasolla;

4.

suosittelee, että makroaluestrategioissa tukeudutaan monitasoiseen hallintoon, millä varmistetaan alue- ja paikallisviranomaisten sekä mahdollisimman monien kumppaneiden ja sidosryhmien, kuten kansalaisyhteiskunnan, yliopistojen ja tutkimuskeskusten edustajien, osallistuminen sekä makroaluestrategioiden laatimiseen että niiden toteuttamiseen, jotta voidaan vahvistaa omistajuutta alue- ja paikallistasolla;

5.

korostaa, että makroalueiden avulla voidaan edistää paikallisten poliittisten ja valtiosta riippumattomien toimijoiden osallistamista, sillä makroalueet luovat tehokkaita koordinaatiojärjestelmiä, jotka suosivat alhaalta ylöspäin suuntautuvia lähestymistapoja, joilla varmistetaan, että kansalaisyhteiskunta voi todella osallistua poliittiseen päätöksentekoon, yhdistetään olemassa olevia aloitteita, jotta optimoidaan resursseja ja tuodaan yhteen toimintaan osallistuvat tahot;

6.

uskoo, että makroaluestrategian avulla Euroopan naapuruuspolitiikkaa ja/tai liittymistä valmistelevaa politiikkaa voidaan ohjata niin, että se/ne tehostuvat;

7.

panee tyytyväisenä merkille, että Itämeren aluetta varten laadittu makroaluestrategia on erittäin hyödyllinen Euroopalle; toteaa, että sillä on käynnistetty selkeät ensisijaiset tavoitteet sisältävä toimintaohjelma, neuvosto on hyväksynyt strategian, komissio on tukenut sitä ja kaikki kansalliset, alueelliset ja paikalliset sidosryhmät ovat osallistuneet siihen;

8.

pyytää, että strategian painopistealueet arvioidaan kattavasti objektiivisten perusteiden ja mitattavissa olevien tunnuslukujen avulla;

9.

katsoo, että strategian kaikinpuolinen onnistuminen edellyttää hallintorakenteen säilyttämistä pitkällä aikavälillä, strategian laajentamista kattamaan alue- ja paikallisviranomaiset sekä strategian sisällyttämistä tulevalle ohjelmakaudelle 2014–2020;

10.

kehottaa komissiota ja neuvostoa tukemaan täysimääräisesti Tonavan alueella käynnistettyä hanketta, jota olisi myös arvioitava ja seurattava säännöllisesti;

11.

ehdottaa, että komissio ryhtyy koordinoimaan tulevia makroaluestrategioita koskevia keskusteluja ja neuvotteluja; pitää tarpeellisena määrittää ne ensisijaiset alueet, jotka muodostuvat eri jäsenvaltioissa sijaitsevista mutta samaan elinalueeseen kuuluvista alueista, joiden välillä ei juuri ole yhteistyötä tai joiden kesken on vahvistettava nykyistä yhteistyötä; katsoo, että neuvottelujen tuloksena pitäisi laatia kyseisten valtioiden ja alueiden yhteistyöllä "eurooppalaisten makroalueiden muodostumista koskeva ennuste", joka ei ole sitova ja joka voi muuttua paikallisen dynamiikan mukaisesti;

12.

katsoo, että makroaluestrategioiden rahoitusta on mukautettava paremmin ja että nykyisten resurssien hyödyntämistä ja välineiden koordinointia on tehostettava; katsoo, että vaikka näitä strategioita varten ei tarvita lisärahoitusta, uusia institutionaalisia välineitä tai uutta sääntelyä, niiden seurantaa on perusteltua rahoittaa teknisen tuen määrärahoilla, alustavaa arviointia ja tietojen keräämistä sekä mahdollista hankkeiden käynnistämistä koskevilla määrärahoilla ja että makroaluestrategiassa olisi edistettävä rakenteellisia hankkeita, kun otetaan huomioon vuosien 2014–2020 monivuotinen rahoituskehys;

13.

kehottaa komissiota ja neuvostoa ottamaan huomioon EU:n makroaluestrategiat, kun ne päättävät esimerkiksi koheesio- ja rakennerahastoille, tutkimukseen ja kehitykseen ja erityisesti alueelliseen yhteistyöhön myönnettävistä määrärahoista;

14.

pyytää ottamaan käyttöön toimenpideohjelmien tiiviin sovittamisen niitä koskeviin makroaluestrategioiden painopistealoihin tavoitteiden ja keinojen mahdollisimman hyvän koordinoinnin takaamiseksi;

15.

kannattaa makroaluestrategian laatimista Välimeren alueelle, jotta voitaisiin tarjota toimintasuunnitelma Välimeren alueen maiden ja alueiden kohtaamien yhteisten haasteiden ja ongelmien käsittelemiseksi ja jotta toimintaa voitaisiin jäsentää tuolla unionin kehittymisen ja integraation kannalta tärkeällä alueella, ja pyytää neuvostoa ja komissiota toteuttamaan pikaisia toimenpiteitä asian suhteen;

16.

katsoo, että Välimeren aluetta koskevan makroaluestrategian laatiminen Euroopan unionin, kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten, alueellisten järjestöjen, rahoituslaitosten sekä Välimeren alueella toimivien eurooppalaisten kansalaisjärjestöjen ja Välimeren unionin yhteistyönä sekä strategian ulottaminen naapurimaihin ja/tai liittymistä valmisteleviin maihin voisi lisätä huomattavasti alueella tehtävää yhteistyötä niin poliittisesti kuin toiminnallisesti; korostaa, että on tärkeää hyödyntää kokemusta, olemassa olevia resursseja ja olemassa olevien aluejärjestöjen saavutuksia;

17.

korostaa, että Välimeren makroalueella voitaisiin varmistaa Välimerta koskevien EU:n ohjelmien keskinäinen täydentävyys ja käytettävissä olevan rahoituksen mahdollisimman tehokas käyttö, saada aikaan todellista lisäarvoa Välimeren unionin konkreettisille hankkeille, osallistaa asiaankuuluvia kolmansia maita ja alueita strategian määrittelyä koskevassa vaiheessa käyttämällä naapuruus- ja kumppanuusvälinettä tähän tarkoitukseen aina tiukasti oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti ja ihmisoikeuksia, perusvapauksia ja demokratian periaatteita kunnioittaen ja tarvittaessa "enemmällä enemmän" -periaatetta edistäen;

18.

korostaa, että on tärkeää, että Välimeren alueesta tulee hajautetun yhteistyön alue, joka ulottuu pelkkiä maantieteellisiä rajoja laajemmalle, jotta vahvistetaan rajat ylittävää päätöksentekoa ja hyvien käytäntöjen vaihtamista erityisesti demokratian, ihmisoikeuksien, oikeusvaltion, ympäristön, talouskehityksen, ekomatkailun sekä kulttuuri-, tutkimus-, koulutus-, nuoriso- ja urheilukumppanuuksien aloilla; korostaa koulutuksen suurta merkitystä, koska se voi vauhdittaa demokratiaan siirtymistä;

19.

katsoo, että Välimeren makroaluetta kehitettäessä on noudatettava taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevia kansainvälisiä normeja ja erityisesti ihmisoikeuksien yleismaailmallista julistusta ja Unescon yleissopimusta kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemisesta ja edistämisestä;

20.

toivoo, että neuvosto seuraa 24. kesäkuuta 2011 tekemiään päätelmiä ja ottaa huomioon asianomaisten alueiden kansallisesti, alueellisesti ja paikallisesti ilmaisemat toiveet, jotka koskevat Adrian- ja Joonianmeren makroaluestrategiaa, sekä historialliset siteet, perinteet ja toteutetut aloitteet ja että neuvosto hyväksyy lähikuukausina Adrian- ja Joonianmerta koskevan makroaluestrategian, jotta voitaisiin ottaa ensimmäinen askel kohti todellista Välimeren alueen makroaluestrategiaa;

21.

korostaa, että Adrian- ja Joonianmeren makroaluestrategia on tärkeä Länsi-Balkanin alueiden sovintoa vahvistava tekijä, joka voi myös auttaa näitä maita niiden EU-jäsenyyspyrkimyksissä;

22.

toivoo, että Välimeren alueen länsi- ja itäosia varten laaditaan myös sellaisia makroaluestrategioita, joissa kiinnitetään erityistä huomiota meripolitiikkaan sekä huomioidaan Välimeren lukuisten rannikko- ja saaristoalueiden erityispiirteet ja kehitystarpeet; katsoo, että tällaisissa tulevissa strategioissa olisi kiinnitettävä entistä enemmän huomiota ympäristön suojeluun, biologiseen monimuotoisuuteen ja kestävään matkailuun;

23.

kehottaa komissiota huolehtimaan todella SEUT:n 174 artiklan täytäntöönpanosta strategisella suunnitelmalla, jolla pyritään ratkaisemaan saarialueiden rakenteelliset haitat ja varmistamaan talouskasvun ja vaikuttavan sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden edellytykset; korostaa, että tällöin on erityisesti keskityttävä asianmukaisen rahoituksen turvin sen varmistamiseen, että saarialueille on kattavat yhteydet ja että ne muodostavat alueellisen jatkumon mantereen kanssa; kehottaa lisäksi komissiota hyväksymään toimenpiteitä – kuten saarille annettavaa de minimis -tukea koskevan kynnysarvon nostaminen – jotka liittyvät erityisesti maatalous-, liikenne- ja kalastusalaan ja joiden avulla saarialueet ovat yhtä kilpailukykyisiä kuin manneralueet, jotta kyetään pienentämään Euroopan alueiden kehityseroja ja varmistamaan niiden tehokas integroituminen sisämarkkinoihin;

24.

toivoo komission omaksuvan myönteisen kannan Välimeren makroaluestrategian saaria painottavaan näkökulmaan erityisesti käsiteltäessä valtiontukia, joilla kompensoidaan oikeutetusti saariasemasta aiheutuvia haittoja, ja mukautettaessa koheesiopolitiikkaa sekä tutkimus- ja innovointipolitiikkaa saaria koskeviin erityistarpeisiin, jotta voidaan parantaa niiden integroitumista Manner-Eurooppaan;

25.

painottaa kulttuurin ja luovan teollisuuden merkitystä perustavaa laatua olevana pilarina saarialueiden kehityksessä ja työpaikkojen luomisessa;

26.

kehottaa komissiota erittelemään tarvittavat välineet, joiden avulla voidaan arvioida uusia Välimeren alueen länsi- ja itäosia varten laadittavia makrostrategioita, kuten kokeiluhankkeita, ja mahdollisesti käynnistää ne;

27.

painottaa, että Välimeren makroalueen pääasiallisia toiminta-alueita olisi kohdistettava asianmukaisille aluetta alemmille tasoille ja yhteistyöhön erityishankkeissa, joihin kuuluvat energiaverkot, tiede- ja innovointiyhteistyö, kulttuuri- ja koulutusverkostot, matkailu, kauppa, ympäristönsuojelu, kestävä meriliikenne, meriturvallisuus ja meriympäristön suojelu pilaantumiselta, liikakalastukselta ja laittomalta kalastukselta perustamalla integroitu ilmoitus- ja valvontajärjestelmien verkko merialan toimintaa varten, sekä hyvän hallintotavan ja tehokkaan julkishallinnon lujittaminen, jotta voidaan edistää työpaikkojen luomista;

28.

katsoo, että mainittujen kolmen makroaluestrategian – läntistä Välimeren aluetta koskevan strategian, Adrian- ja Joonianmerta koskevan strategian sekä itäistä Välimeren aluetta koskevan strategian – yhteensovittaminen mahdollistaisi kokonaisvaltaisemman politiikan harjoittamisen koko Välimeren alueella alueellisten ja kansainvälisten organisaatioiden sekä erityisesti Välimeren unionin määrittämien painopistealueiden mukaisesti sekä sellaisten parhaiden käytäntöjen soveltamisen, jotka voivat auttaa saavuttamaan EU:n strategian tavoitteet älykkäästä ja kestävästä taloudellisesta kasvusta;

29.

pitää erityisesti arabikevään tapahtumien jälkeen tärkeänä, että uuden makroalueen olisi edistettävä uuden strategian määrittelemistä kolmansien maiden kanssa maahanmuuttovirtojen asianmukaista hallintaa varten siten, että otetaan asianmukaisesti huomioon lisääntyvän liikkuvuuden mukanaan tuomat keskinäiset edut ja keskitytään köyhyyden torjumiseen sekä työllisyyden ja reilun kaupan edistämiseen ja edistetään siten makroalueen vakautta;

30.

katsoo, että koska EU:n Välimeren-alueilla on yhteistä maa- ja merirajaa Pohjois-Afrikan kanssa, että makroaluestrategia voimistaisi EU:n naapuruuspolitiikan eteläistä ulottuvuutta ja tekisi alueesta konkreettisemman, mikä takaisi muuttovirtojen paremman hallinnan ja vaikuttaisi myönteisesti kyseisten maiden talouden suorituskykyyn;

31.

katsoo, että Välimeren alueella sovellettavalla makroalueellisella strategialla on koordinoitava olemassa olevaa unionin rahoitusta erityisesti naapuruus- ja koheesiopolitiikan sekä alueellisen yhteistyön alalla, jotta pannaan täytäntöön yhteisiin haasteisiin vastaavia hankkeita, joita ovat esimerkiksi Euro-Välimeri-alueen kulttuuriperinnön suojeleminen ja arvon edistäminen; muistuttaa, että näihin haasteisiin vastaamiseksi on tärkeää laatia koordinoitua ja tasapainoista naapuruuspolitiikkaa eteläisten alueiden kohdalla ja varmistaa kulttuurihankkeiden tukikelpoisuus Euroopan aluekehitysrahaston varoista;

32.

korostaa kulttuurin ja luovan teollisuuden merkitystä ja katsoo, että tämä talouden sektori käy yhä tärkeämmäksi alueen talouskasvulle ja työllisyydelle; kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota kulttuurivaihdon ja akateemisen vaihdon ohjelmien toteuttamiseen sekä vahvistamaan kulttuurin ja kestävän matkailun välistä kytkentää;

33.

katsoo, että kulttuurimatkailu voi vaikuttaa erityisesti Välimeren alueeseen sekä taloudellisesta näkökulmasta että keskinäisen tiedon ja kulttuurienvälisen ymmärryksen tekijänä;

34.

korostaa, että Välimeren makroalueen avulla voitaisiin edistää kulttuurien välistä vuoropuhelua ja siten rikastuttaa Euroopan unionin yhteistä kulttuuriperintöä, käynnistää kansalaisyhteiskunnan toimintaa ja kannustaa kansalaisjärjestöjä ja Välimeren alueen kansalaisia osallistumaan unionin kulttuuri- ja koulutusohjelmiin;

35.

muistuttaa koulutuksen keskeisestä merkityksestä demokratialle ja sosiaaliselle ja taloudelliselle kehitykselle sekä ammattikoulutuksen tärkeydestä nuorten työttömyyden torjunnassa;

36.

korostaa, että Välimeren makroalueen kehyksessä ja ottaen huomioon erityisesti EU:n eteläosan valtioiden nuorten motivoituneisuuden on syytä vahvistaa nuorisoalalla tehtävää yhteistyötä hyödyntämällä unionin ohjelmia ja luomalla synergiaa nuorisoasioiden Välimeren viraston, jonka tehtävänä on tarkastella nuorisoon liittyviä kysymyksiä Välimeren alueella, toteuttamien toimien kanssa;

37.

korostaa, että on tärkeää keskittyä erityisesti nuoriin, sillä he ovat uuden sukupolven perusta ja heillä on suurin vaikutus siihen, miten heidän maansa suhtautuu tulevaisuuteen;

38.

suosittelee vaihtoihin liittyvien edellytyksien parantamisen sekä tutkimusta, innovointia ja elinikäistä oppimista koskevan dynamiikan edistämisen näkökulmasta, että luodaan korkeakoulujen ja tutkimuslaitoksien välisiä verkostoja tulevalla Välimeren makroalueella ja kehitetään koulutuksen infrastruktuuria alueella sekä poistetaan opiskelijoiden, koulutuksessa olevien, nuorten vapaaehtoisten, opettajien, kouluttajien, tutkijoiden ja hallinnollisen henkilöstön liikkuvuuden esteet; korostaa, että opetuksen ja tutkimuksen laadun parantamiseksi näissä verkostoissa on tärkeää myöntää riittävästi rahoitusta ja tukea Tempus- ja Erasmus Mundus -ohjelmille etenkin kun otetaan huomioon, että Erasmus Mundus -ohjelman Välimeri-osion osallistujien määrä on vähäinen;

39.

toteaa, että taitelijoiden ja taideteoksien liikkuvuutta Euro–Välimeri-alueella haittaavat monenlaiset esteet, jotka vaihtelevat valtioittain ja alueittain ja jotka liittyvät viisumiongelmiin mutta myös taiteilijoiden huonoon asemaan ja taiteentekijöiden toimintaedellytyksiin erityisesti EU:n eteläisissä valtioissa; katsoo, että Välimeren makroalueen avulla olisi mahdollista toteuttaa toimia, jotta taiteilijoiden asema tunnustetaan vastavuoroisesti ja tarjotaan mahdollisuuksia tarkastella liikkuvuutta sekä käyttää optimaalisesti koulutusohjelmia, verkostoitumista sekä kulttuurialan toimijoiden, taiteilijoiden ja teosten vapaata liikkuvuutta;

40.

kehottaa toteuttamaan seuraavalla ohjelmakaudella eräänlaisen Euro–Välimeri-Erasmus-ohjelman, jonka tarkoituksena on edistää Välimeren molemmin puolin asuvien opiskelijoiden kansainvälistä liikkuvuutta, ja eräänlaisen Euro–Välimeri-Leonardo da Vinci -ohjelman, joka suunnataan nuorille, jotka haluavat hankkia ammatillista koulutusta ulkomailla makroaluestrategian kehyksessä;

41.

korostaa, että on ryhdyttävä toimenpiteisiin näillä alueilla lisääntymässä olevan "aivovuodon" torjumiseksi;

42.

kehottaa hyödyntämään Välimeren alueen historian, kulttuurien ja kielten monimuotoisuutta, sillä se edistää kulttuurin ja luovan teollisuuden sekä matkailualan innovointia ja kehitystä; kehottaa edistämään ja tukemaan museoiden ja kulttuurilaitosten yhteistyötä;

43.

muistuttaa, että kiinnostus eurooppalaisia elokuva- ja audiovisuaalituotantoja kohtaan on erityisen voimakasta Välimeren alueella ja se vaikuttaa edelleen merkittävästi alueen demokraattista murrosvaihetta läpikäyvien yhteiskuntien kulttuurien väliseen vuoropuheluun;

44.

ehdottaa, että olisi pyrittävä entistä tiiviimpään yhteistyöhön ja kauppaan kolmansien maiden kanssa, jotta parannetaan eurooppalaisten tuotantojen asemaa maailmanmarkkinoilla ja erityisesti Välimeren alueella, edistetään kulttuurivaihtoa ja käynnistetään Euro–Välimeri-vuoropuhelua ja koko alueen demokraattista kehitystä tukevia uusia aloitteita, kun otetaan huomioon erityisesti elokuva-alan Euro–Välimeri-kokouksessa tehdyt sitoumukset;

45.

kehottaa asianomaisia jäsenvaltioita voimistamaan käsiteltävänä olevan mietinnön laatimisen yhteydessä ilmennyttä yhteistyöhenkeä ja kehottaa tulevaa puheenjohtajavaltiota Kyprosta kannattamaan tätä hanketta, jotta komissio ja neuvosto voivat hyväksyä Välimeren makroaluestrategiaa koskevan toimintasuunnitelman kiireellisenä asiana; painottaa lisäksi hallitusten ja alueiden välisen yhteistyön merkitystä makroaluestrategian kehittämisessä;

46.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

29.11.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 349/9

—

ottaa huomioon yhteisön vesipolitiikan puitteista 23. lokakuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY (1) (vesipolitiikan puitedirektiivi),

—

ottaa huomioon pohjaveden suojelusta pilaantumiselta ja huononemiselta 12. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/118/EY (2) (pohjavesidirektiivi),

—

ottaa huomioon ympäristönlaatunormeista vesipolitiikan alalla, neuvoston direktiivien 82/176/ETY, 83/513/ETY, 84/156/ETY, 84/491/ETY ja 86/280/ETY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY muuttamisesta 16. joulukuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/105/EY (3),

—

ottaa huomioon yhdyskuntajätevesien käsittelystä 21. toukokuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/271/ETY (4),

—

ottaa huomioon vesien suojelemisesta maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttamalta pilaantumiselta 12. joulukuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/676/ETY (5) (nitraattidirektiivi),

—

ottaa huomioon tulvariskien arvioinnista ja hallinnasta 23. lokakuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/60/EY (6) (tulvadirektiivi),

—

ottaa huomioon kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta 21. lokakuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009 (7),

—

ottaa huomioon kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH), Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta, direktiivin 1999/45/EY muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93, komission asetuksen (EY) N:o 1488/94, neuvoston direktiivin 76/769/ETY ja komission direktiivien 91/155/ETY, 93/67/ETY, 93/105/EY ja 2000/21/EY kumoamisesta 18. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1907/2006 (8) (REACH-asetus),

—

ottaa huomioon yhteisön politiikan puitteista torjunta-aineiden kestävän käytön aikaansaamiseksi 21. lokakuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/128/EY (9),

—

ottaa huomioon luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21. toukokuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY (10) ja luonnonvaraisten lintujen suojelusta 30. marraskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/147/EY (11),

—

ottaa huomioon biosidivalmisteiden asettamisesta saataville markkinoilla ja niiden käytöstä 22 päivänä toukokuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 528/2012 (12),

—

ottaa huomioon valmisteilla olevan komission suunnitelman Euroopan vesivarojen turvaamiseksi,

—

ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle "Luonnonpääoma elämämme turvaajana: luonnon monimuotoisuutta koskeva EU:n strategia vuoteen 2020" (COM(2011)0244),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle "Etenemissuunnitelma kohti resurssitehokasta Eurooppaa" (COM(2011)0571),

—

ottaa huomioon kehitteillä olevan vesialan eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden,

—

ottaa huomioon 18. heinäkuuta 2007 annetun komission tiedonannon "Veden niukkuuden ja kuivuuden asettamiin haasteisiin vastaaminen Euroopan unionissa" (COM(2007)0414),

—

ottaa huomioon 15. maaliskuuta 2012 antamansa päätöslauselman (13) Marseillessa 12.–17. maaliskuuta 2012 järjestettävästä maailman kuudennesta vesifoorumista ja siellä hyväksytyn ratkaisu- ja sitoumusfoorumin,

—

ottaa huomioon 9. lokakuuta 2008 antamansa päätöslauselman veden niukkuuden ja kuivuuden asettamiin haasteisiin vastaamisesta Euroopan unionissa (14),

—

ottaa huomioon 6. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman komission valkoisesta kirjasta "Ilmastonmuutokseen sopeutuminen: Kohti eurooppalaista toimintakehystä" (15),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan ja vetoomusvaliokunnan lausunnot (A7-0192/2012),

A.

ottaa huomioon, että vesipolitiikan puitedirektiivillä luotiin puitteet puhtaan veden suojelemiselle ja säilyttämiselle Euroopan unionissa ja vesivarojen pitkän aikavälin kestävän käytön varmistamiselle ja että direktiivin tavoitteena on saavuttaa vesien hyvä ekologinen ja kemiallinen tila, mutta toteaa, että direktiivissä säädetty jäsenvaltioiden vesipiirin hoitosuunnitelmien uudelleentarkastelu on osoittanut, ettei merkittävä osa EU:n vesimuodostumista saavuta hyvää tilaa vuoteen 2015 mennessä pitkäaikaisten ja uusien haasteiden vuoksi;

B.

huomauttaa, että Euroopan makeanveden biodiversiteetti on kriisissä, sillä 37:ää prosenttia Euroopan makeanveden kalalajeista ja 40:tä prosenttia makeanveden nilviäisistä pidetään Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) uhanalaisten lajien luettelon kriteerien mukaan uhanalaisina;

C.

korostaa, että vesivarat ovat erityisen alttiit ilmastonmuutoksen vaikutuksille, jotka voivat vähentää saatavilla olevan veden ja erityisesti juomaveden määrää ja heikentää sen laatua sekä johtaa tulvien ja kuivien kausien voimistumiseen ja tihenemiseen;

D.

ottaa huomioon, että vesi on elämälle välttämätön, luovuttamaton julkinen hyödyke ja että tasapuolinen vesihuolto vaikuttaa merkittävästi maailman luonnonvarojen ja ekosysteemipalveluiden suojeluun sekä luonnonvarojen käytön ja taloudellisen tuotannon kaikkiin osa-alueisiin, ja toteaa, että Euroopan teollisuuden tulevaisuus riippuu vesienhoidon tämänhetkisten haasteiden tehokkaista ratkaisuista ja vesivarojen vastuullisesta ja tehokkaasta hoidosta, sillä vesivarat vaikuttavat suoraan ihmisten terveyteen, energiantuotantoon, maatalouteen ja elintarviketurvallisuuteen;

E.

toteaa, että Euroopassa hyödynnetään noin 13:a prosenttia makean veden kokonaisvarannosta, jossa on jo havaittavissa merkkejä vesistressistä, ja monin paikoin Euroopassa vesivarojen hyödyntäminen ylittää kestävän tason ja uhkaa luonnonvaraista kasvistoa ja eläimistöä, yhteiskunnan turvallista vedensaantia ja erilaisia tapoja hyödyntää vettä taloudellisessa toiminnassa, ja panee merkille, että joillakin Etelä-Euroopan alueilla vesivarojen hyödyntämisindeksi on kasvanut yli 40 prosentilla ja vesistressi on korkea;

F.

ottaa huomioon, että Etelä-Euroopan laajojen alueiden puolikuivalle ilmastolle on myös tyypillistä vesivarojen hyvin epätasainen jakautuminen eri vuodenajoille ja vuosille ja että epäsäännöllisellä jakautumisella on taipumus korostua ilmastonmuutoksen myötä;

G.

toteaa, että Eurooppa 2020 -strategiassa velvoitetaan käyttämään luonnonvaroja tehokkaammin, mutta vedenkäytön nykyiset kehityssuunnat ovat usein kestämättömiä, koska tehottomat käytännöt johtavat vedentuhlaukseen ja vesihuollon infrastruktuurit ovat usein vanhentuneita sekä kehittyneimmillä että vähemmän kehittyneillä alueilla eikä todellisesta tehokkuudesta ja hävikistä ole saatavilla tietoja;

H.

ottaa huomioon, että vihreään talouteen ei voida siirtyä vastaamatta vesivaroihin liittyviin haasteisiin;

I.

toteaa, että huonosti puhdistetut jätevedet pilaavat yhä unionin rannikoiden merivesiä, minkä vuoksi on välttämätöntä nopeuttaa jätevedenpuhdistuksen infrastruktuurien rakentamista jäsenvaltioissa;

1.

pitää vesipolitiikan puitedirektiiviä vakaana ja kunnianhimoisena lainsäädäntökehyksenä pitkän aikavälin yhdennetylle vesihuollolle unionissa; on tyytyväinen Euroopan vesien laadun ja jäteveden puhdistuksen parantumiseen viime vuosina; huomauttaa kuitenkin, että vesipolitiikan puitedirektiivin täytäntöönpano on ollut hidasta ja epätasaista eri jäsenvaltioissa ja alueilla ja että sitä on tehostettava merkittävästi Euroopan vesien hyvän tilan saavuttamiseksi vuoteen 2015 mennessä;

2.

toteaa, että vesi on ihmiskunnan yhteinen luonnonvara ja julkinen hyödyke ja että veden saatavuuden olisi oltava kaikille kuuluva perusoikeus; korostaa, että vesivarojen kestävä käyttö on ympäristön ja terveyden kannalta välttämätöntä ja sillä on perustava merkitys ilmaston säätelyssä; toistaa, että sisämarkkinasäännöt on mukautettava vesialan erityispiirteisiin, ja kehottaa toissijaisuusperiaatteen mukaisesti jäsenvaltioita hoitamaan vesivarojaan ja hallinnoimaan vesilaitoksiaan vesipolitiikan puitedirektiivin 9 artiklan mukaisesti;

3.

toteaa, että vaikka yhdyskuntajätevesien käsittelystä annetun direktiivin täytäntöönpanossa on edistytty, jäteveden keräämisjärjestelmien ja/tai käsittelyn vaatimustenmukaisuudessa on edelleen puutteita;

4.

korostaa, että vaikka pääpaino tulee asettaa voimassa olevan vesilainsäädännön täytäntöönpanolle, sääntelyssä on tiettyjä puutteita, jotka on korjattava mukauttamalla nykyistä lainsäädäntöä vastaamaan vesienhoidon painopisteitä ja antamalla uutta lainsäädäntöä tiettyjen alojen ja toimien vaikutusten korjaamiseksi, ja pitää tarpeellisena ottaa huomioon taloudellisten toimijoiden ja muiden asianomaisten osapuolten vapaaehtoisen yhteistyön merkitys kestävälle vesienhoidolle;

5.

toistaa kantansa, että komission tulisi antaa tulvadirektiivin kaltainen lainsäädäntöehdotus, jossa edistetään unionin toimintalinjojen hyväksymistä vesipulaa, kuivuutta ja ilmastonmuutokseen mukautumista varten;

6.

toteaa, että komissiossa valmisteilla oleva Euroopan vesivarojen turvaamista koskeva suunnitelma on unionin toimintapoliittinen vastaus nykyisiin ja tuleviin vesienhoidon haasteisiin ja että sen tavoitteena on varmistaa hyvälaatuisen veden riittävä saatavuus vesivarojen kestävän ja tasapuolisen käytön varmistamiseksi vuoteen 2050 mennessä puuttumatta kuitenkaan jäsenvaltioiden vesialan lainkäyttövaltaan;

7.

muistuttaa jäsenvaltioita vesipolitiikan puitedirektiivistä johtuvasta velvollisuudesta saavuttaa vesien hyvä tila vuoteen 2015 mennessä; kehottaa komissiota ryhtymään määrätietoisiin toimiin unionin vesilainsäädännön rikkomisen lopettamiseksi jäsenvaltioissa; vaatii samalla, että lisätään tukea ja esimerkiksi kehitetään ja tarjotaan käyttöön kattavia suuntaviivoja ja tehokkaita välineitä, joilla etenkin parannetaan alueviranomaisten ja vesipiireistä vastaavien laitosten valmiuksia, varmistetaan yhtäläiset toimintaedellytykset ja autetaan jäsenvaltioita noudattamaan paremmin unionin vesipolitiikan tulevien täytäntöönpanovaiheiden vaatimuksia vesipolitiikan sitoumusten täyttämiseksi; korostaa, että vetoomukset ovat usein paljastaneet ongelmia unionin vesilainsäädännön saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä ja asianmukaisessa täytäntöönpanossa, ja kehottaa komissiota olemaan määrätietoisempi selvityksissään ja erityisesti vetoomuksia tarkastellessaan;

8.

painottaa vedenkäytön tehokkuuden merkitystä; kehottaa tehostamaan vedenkäyttöä erityisesti energian ja maatalouden kaltaisilla aloilla, joilla vettä käytetään eniten;

9.

korostaa energiantuotannon, energiatehokkuuden ja vedensaannin varmistamisen välistä yhteyttä; huomauttaa, että unionin tasolla tarvitaan uusia strategioita ja suunnitelmia esimerkiksi veden käyttämisestä energian varastointiin, jotta voidaan varmistaa, ettei kasvava energiankysyntä vaaranna vedensaantia ja että mahdollisuus vähentää energiankulutusta tehokkaan vedenkäytön avulla tulee hyödynnettyä; korostaa, että vedenkäyttö on otettava huomioon sekä perinteisten että vähähiilisten energialähteiden, erityisesti bioenergian ja vesivoiman, kestävyyden arvioinnissa, ja varoittaa maakaasun uusien tuotantomenetelmien vaaroista;

10.

painottaa, että vedenkäytön tehokkuutta ja kestävyyttä maatalousalalla voidaan parantaa ottamalla käyttöön innovoivia tekniikoita ja menetelmiä ja parantamalla viljelijöille ja loppukäyttäjille suunnattua tiedotusta; korostaa, että yhteistyö maankäyttäjien ja muiden sidosryhmien välillä tuottaa myönteisiä tuloksia vesiensuojelussa; korostaa lisäksi, että ilmastonmuutokseen ja elintarviketurvaan liittyvien haasteiden vuoksi on varmistettava, että maataloudella on käytössään riittävästi vesivaroja esimerkiksi kehittämällä veden varastointia; panee merkille, että maatalousala kuluttaa suurimman osan vesivaroista, ja korostaa vesiensuojelun ja veden kestävän käytön merkitystä meneillään olevassa yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksessa;

11.

katsoo, että veden kysynnän kasvu edellyttää pikaisia investointeja kasteluun, ja kehottaa komissiota tukemaan vesipulan ratkaisukeinoja, joita ovat esimerkiksi keinotekoisesti täytettävät maanalaiset pohjavesialtaat, veden talteenotto ja vaihtoehtoisten kastelumenetelmien kehittäminen; korostaa samalla kyseiseen tekniikkaan liittyvän osaamisen ja teknologian siirron tärkeyttä sekä vesiensuojelua, vedenkeruuta, pohjavesien hoitoa ja jätevesien käsittelyä;

12.

korostaa, että pohjaveden muodostuminen on maa- ja metsätalousmaiden alapuolella erittäin runsasta ja että viljelijöillä ja metsänhoitajilla on jo erityinen vastuu korkealuokkaisen pohjaveden säilymisestä puhtaana; antaa viljelijöille tunnustusta heidän pyrkimyksistään parantaa pohjaveden laatua;

13.

korostaa, että ympäristön ja talouden kannalta kestävissä vedenpuhdistuksen ja jätevedenkäsittelyn toimintalinjoissa saastuminen tulisi torjua sen lähteellä niin, ettei kaikkia epäpuhtauksia tarvitse käsitellä kalliilla "piipunpääteknologialla", etenkin paikoissa, joissa vesi suotautuu saastuneen maaperän läpi; kannustaa käyttämään jätevettä ja piipunpääkäsittelyn sivutuotteita uutena resurssina, jonka on täytettävä tiukat laatuvaatimukset; toteaa, että jätevesiä voidaan käyttää energianlähteenä lämmön talteenoton tai jäteveden kuljettaman orgaanisen aineen energian hyödyntämisen kautta ja että tätä mahdollisuutta olisi kehitettävä edelleen;

14.

vaatii unionin vesilainsäädännön tapauskohtaista päivittämistä niin, että siinä otetaan huomioon veden uudelleenkäyttöön ja kierrättämiseen liittyvä tekniikan kehitys ja mahdollistetaan käsitellyn jäteveden kustannus- ja energiatehokas uudelleenkäyttö kastelussa ja teollisuudessa sekä kotitalouksien ns. harmaan jäteveden uudelleenkäyttö; vaatii toteuttamaan toimia kierrätetyn veden kemiallisen ja biologisen laadun asianmukaiseksi valvomiseksi; pyytää komissiota tutkimaan tapoja luoda kannustimia, joiden avulla käsiteltyä jätevettä, harmaata jätevettä ja sadevettä käytettäisiin entistä laajemmin, jotta vesivarojen kuormitusta voidaan lieventää;

15.

huomauttaa, että vedenkulutuksen vähentäminen on asetettava etusijalle; painottaa ekologisen suunnittelun ja vettä säästävien laitteiden tärkeyttä ja vaatii, että vedenkäytön mittaamisesta tehdään kaikille aloille ja käyttäjille pakollista kaikissa unionimaissa; kehottaa lisäksi komissiota sääntelemään maataloudessa käytettävien laitteiden vedenkäytön tehokkuutta;

16.

muistuttaa, että unionissa noin 20 prosenttia vedestä haaskataan tehottomuuden takia, joten vesivarojen käytön tehostaminen on merkittävä keino edistää niiden kestävää hyödyntämistä ja puuttua veden niukkuuteen ja kuivuusongelmiin; korostaa, että Euroopan vesiverkoston tila on kiireesti tarkastettava sen laadun, kunnon ja yhteenliitettävyyden arvioimiseksi, koska jopa 70 prosenttia Euroopan kaupunkeihin johdetusta vedestä saattaa mennä hukkaan vesijärjestelmien vuotojen vuoksi, ja kehottaa investoimaan infrastruktuureihin;

17.

huomauttaa, että useimmat ekosysteemipalvelut perustuvat veteen, ja korostaa kunnollisen vesihuollon tärkeyttä biologista monimuotoisuutta koskevien tavoitteiden saavuttamisessa; painottaa metsänistutuksen ja kosteikkojen kunnostustoimien tarvetta vesivarojen hallinnassa; kehottaa sovittamaan vesipolitiikan puitedirektiivin tavoitteet paremmin yhteen Natura 2000 -ohjelman kanssa; korostaa, että tietopohjaan tulisi sisällyttää "ympäristövirtaaman" käsite ja siinä tulee ottaa huomioon vettä tarvitsevat ekosysteemipalvelut; painottaa tarvetta ottaa huomioon, että veden kiertokulku vaihtelee luontotyypin mukaan, mikä vaikuttaa kiertävän veden prosenttiosuuteen: veden kiertokulku ei ole samanlainen kaikkialla, vaan tropiikin, Välimeren, keskileveysasteiden ja napojen läheisyydessä sijaitsevien alueiden veden kiertokuluissa on eroja;

18.

korostaa että vesivarat ja niihin liittyvät ekosysteemit ovat erityisen alttiita ilmastonmuutoksen vaikutuksille, mikä voi vähentää saatavilla olevan veden ja erityisesti juomaveden määrää ja heikentää sen laatua sekä johtaa tulvien ja kuivien kausien voimistumiseen ja tihenemiseen; kehottaa ottamaan vesivaroihin kohdistuvan vaikutuksen asianmukaisesti huomioon ilmastonmuutokseen sopeutumista ja sen hillitsemistä koskevissa toimintalinjoissa; korostaa riskinehkäisy-, hillitsemis- ja vastastrategioiden merkitystä vesivaroihin liittyvien ääri-ilmiöiden ehkäisemisessä;

19.

korostaa ilmastonmuutoksen mahdollisia vaikutuksia vesiekosysteemeihin, jotka edellyttävät tiukkoja, systemaattisia toimenpiteitä luonnon ja biodiversiteetin säilyttämiseksi ja tarkkoja sääntöjä, joiden mukaan hallita muutettuja vesiä ja erityisesti patoaltaita ja muutetun veden järjestelmiä, jäsenvaltioiden asiaankuuluvaa toimivaltaa kuitenkin kunnioittaen;

20.

toteaa, että on myös maita, joissa ei ole pulaa vedestä vaan joilla on vaikeuksia hallita säännöllisistä tai runsaista sateista ja tulvista johtuvia liiallisia vesimääriä, jokieroosiota sekä valuma- ja rannikkoalueiden saastumista, ja että nämä ilmiöt vaikuttavat suuresti paikallisväestöön, mistä ovat osoituksena monet vastaanotetut vetoomukset; kehottaa komissiota analysoimaan asianmukaisesti mahdollisuuksia torjua tulvien seurauksia, koska tulvariski on jäsenvaltioissa viime vuosina noussut huomattavasti;

21.

korostaa, että komission on kehotettava jäsenvaltioita edistämään ympäristöystävällisen maatalouden harjoittamista vuoristoalueilla hydrogeologisten poikkeusilmiöiden torjumiseksi ja vesivirtausten sääntelyn helpottamiseksi ottamalla uudelleen käyttöön hyväksi todetut menetelmät, kuten ojitus, salaojitus ja pengerrys, joiden avulla voitaisiin lieventää rankkasateiden kielteisiä vaikutuksia alajuoksulla sekä varmistaa, että vettä kerätään varastoon kuivia kausia varten ja voidaan käyttää esimerkiksi metsäpalojen sammuttamiseen;

22.

tunnustaa, että pohjavettä johtavat kerrokset ovat keskeisessä asemassa veden kiertokulussa ja monissa muissa keskeisissä kysymyksissä, kuten vesien pilaantumisessa, tulvien vaikutuksia lieventävissä järjestelmissä, meriveden tunkeutumisessa makeaan pinta- tai pohjaveteen ja pitkällisestä pohjaveden liikakäytöstä johtuvassa maan vajoamisessa; kehottaa komissiota painottamaan riittävästi pohjavesikerrosten kestävää hoitoa;

23.

on huolissaan liuskekaasun etsinnästä ja talteenotosta aiheutuvista pinta- ja pohjavesiin kohdistuvista suurista riskeistä ja kehottaa siksi komissiota varmistamaan, että näihin toimiin sovelletaan ympäristövaikutusten arviointia koskevaa direktiiviä; kehottaa komissiota antamaan pikaisesti ohjeet vesien perustilan tarkkailun mahdollistavien tietojen keräämisestä, joka on tehtävä ennen etsinnässä ja talteenotossa käytettävää vesisärötystä, ja kriteereistä, joiden perusteella arvioidaan vesisärötyksen vaikutuksia erilaisissa geologisissa muodostumissa, mukaan lukien mahdolliset vuodot pohjavesivarantoihin;

24.

palauttaa mieliin, että maaperän suojelu on keskeinen osa veden laadun säilyttämistä; huomauttaa, että maaperän huonontumisen syyt ja seuraukset ovat ennen kaikkea paikallisia ja alueellisia ja että toissijaisuusperiaatetta olisi näin ollen noudatettava; vetoaa kaikkiin jäsenvaltioihin, jotta ne täyttäisivät velvollisuutensa turvata maaperän laatu ja pitää se elinvoimaisena, ja vaatii myös jäsenvaltioita, joissa ei ole maaperänsuojelumääräyksiä, kantamaan vastuunsa;

25.

huomauttaa, että yhdennetyssä vesivarojen hallinnassa ja maankäytön suunnittelussa vesipiirien tasolla olisi otettava huomioon vedestä riippuvainen taloudellinen toiminta ja kaikkien käyttäjien vedentarve, veden niukkuutta olisi käsiteltävä kokonaisvaltaisesti ja vesien virkistyskäytön kestävyys olisi varmistettava;

26.

huomauttaa, että yhdyskuntajätevesi on yksi merkittävimmistä vesiympäristöjen saastuttajista jokialueilla ja rannikolla ja että yhdyskuntajätevesien käsittelystä annetun direktiivin täytäntöönpanon onnistuminen vaikuttaa merkittävästi kaikkien jäsenvaltioiden vesien laatuun ja myös vesipolitiikan puitedirektiivin täytäntöönpanon onnistumiseen;

27.

korostaa, että tällainen saastuminen voi vaikuttaa vakavasti ihmisten terveyteen, mistä todistavat Irlannista (Galway), Ranskasta (Bretagne) ja muista jäsenvaltioista vastaanotetut vetoomukset; palauttaa mieliin jätehuollosta 2. helmikuuta 2012 antamansa päätöslauselman, jossa käsiteltiin vetoomusten esittäjien esiin nostamia ongelmia jätehuoltodirektiivin ja vastaavien direktiivien soveltamisessa unionin jäsenvaltioissa ja jossa kiinnitettiin huomiota vesien vaarallisen laajaan saastumiseen, joka johtuu huonosti hoidetuista tai laittomista kaatopaikoista ja louhoksista, jotka ovat aiheuttaneet maaperään suotautumista sekä pohjaveden ja pohjavedenpinnan saastumista;

28.

kiinnittää huomiota vetoomusten esittäjien esiin tuomiin kielteisiin ilmiöihin – kuten kaatopaikat, toimivaltaisten viranomaisten laiminlyönnit veden laadun valvonnassa, sääntöjenvastaiset tai laittomat maatalouden ja teollisuuden käytännöt, kaupunki- ja energiarakentaminen, maatalous ja teollisuus – jotka vaikuttavat ympäristöön ja ihmisten terveyteen ja huonontavat veden laatua; vaatii kohdennetumpia kannustimia, jotta vesienhoito olisi tehokkaampaa ja turvattaisiin kohtuuhintainen vedensaanti kaikille – etenkin köyhille väestöryhmille ja maaseutuväestölle – ja jotta vettä voitaisiin toimittaa vesipulasta kärsiville alueille ja eritoten alueille, jotka sijaitsevat kaukana vesihuoltoinfrastruktuurilla varustetuista suurista kaupunkitaajamista;

29.

katsoo, että ravinteet ovat yksi monista pintavesimuodostumia saastuttavista tekijöistä ja että ne vaikuttavat biodiversiteettiin ja vähentävät arvokkaita ekosysteemipalveluita; toteaa, että tutkitut ravinneolot saattavat olla epäonnistumisen syynä yli puolessa niistä tapauksista, joissa ei todennäköisesti saavuteta pintavesimuodostumien hyvää tilaa vuoteen 2015 mennessä;

30.

kehottaa komissiota vauhdittamaan toimia antibiootti- ja lääkejäämien sekä ehkäisypillerien hormonijäämien kaltaisten epäpuhtauksien lisääntyvän vesistöihin pääsyn estämiseksi, koska nämä jäämät vaikuttavat haitallisesti ihmisten terveyteen ja ympäristöön;

31.

myöntää, että unionin toimintapolitiikan kehys on mahdollistanut yhtenäisempien vesialan tietojen keräämisen sekä paremman valvonnan; toteaa kuitenkin, ettei saatavilla ole luotettavia tietoja veden määrästä, esimerkiksi vedenotosta ja vuodoista; pitää mahdollisena parantaa tiedonhallintaa kehittämällä tilastotietoja ja hyödyntämällä tiedonkeruuasemia, Euroopan vesitietojärjestelmää ja Euroopan maanseurantaohjelmaa vesivarojen tilan ja taloudellisen toiminnan aiheuttaman kuormituksen seurannassa; kehottaa komissiota kehittämään yhteistyössä Euroopan ympäristökeskuksen kanssa uudet luotettavat indikaattorit vesitilinpitoa varten; korostaa, että tietopohjaan tulisi sisällyttää "ympäristövirtaaman" käsite ja siinä olisi otettava huomioon vettä tarvitsevat ekosysteemipalvelut sekä veden kiertokulusta johtuvat ilmaston, maaperän ja pohjavesivarantojen yhteydet;

32.

pitää tarpeellisena keskittyä Horisontti 2020 -aloitteen erityistavoitteisiin ja -toimiin, jotka koskevat vesivarojen ja vesiympäristöjen parempaa, kestävää hallintaa unionissa ja sen naapurivaltioissa; katsoo, että unionin tutkimuspolitiikalla olisi vastattava maatalouden, rakennusten, teollisuuden ja kotitalouksien vesienhoitoa sekä vedenkäytön tehokkuustavoitteita koskeviin kasvaviin haasteisiin; panee tässä yhteydessä merkille Itämeren BONUS-ohjelman, joka toimii esimerkkinä muille alueille;

33.

katsoo, että vesiaiheisten tutkimusten ja innovaatioiden kannustaminen on tärkeää ja että alan eurooppalaisten klusterien kehitystä on tuettava; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja asianomaisia sidosryhmiä tukemaan vesialan eurooppalaista innovaatiokumppanuutta tehokkaana välineenä, jolla keskitetään toimet maailman johtavaan tutkimukseen ja innovointiin, poistetaan esteet, jotka haittaavat tiedon, parhaiden tekniikoiden ja teknologisten läpimurtojen nopeaa siirtämistä ja integrointia markkinoille, ja edistetään vesiteknologian sisämarkkinoiden kehittymistä; korostaa ekoinnovoinnin merkitystä vesivarojen suojelemiselle, biodiversiteetille ja tasapainoisille ekosysteemeille; painottaa mahdollisuuksia luoda "vihreitä" työpaikkoja innovointiin ja osaamiseen perustuvan vesipolitiikan, paremman vesienhoidon ja vedenkäytön tehokkuuden avulla; kehottaa komissiota arvioimaan miten ja kuinka suuressa määrin sen vesialan tutkimus- ja kehittämistoimet vaikuttavat työllisyyteen;

34.

korostaa tarvetta tehdä vesialan tavoitteista johdonmukaisempia ja sisällyttää ne sekä resurssitehokkuusstrategia keskeisine vedenkäytön tehokkuustavoitteineen paremmin unionin, kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason lainsäädäntöön; vaatii, että vesivaroihin kohdistuvien vaikutusten kattava arvio otetaan huomioon, kun suunnitellaan Eurooppa 2020 -strategian kaltaisia yleisiä talouden hallinnan toimintalinjoja tai yhteisen maatalouspolitiikan ja koheesiopolitiikan kaltaista unionin yhteistä politiikkaa, jotta saatavilla oleva rahoitus voidaan keskittää aihekohtaisesti vesialan ongelmiin ja vesinäkökohdat otetaan huomioon kaikilla politiikan aloilla, veden laadun parantamiseksi kaikilla Euroopan alueilla;

35.

toteaa, että koheesiorahastoja koskevassa EU:n uudessa rahoitusstrategiassa tulee ottaa aiempaa paremmin huomioon investoinnit vesitekniseen infrastruktuuriin;

36.

toteaa, että viljelijöille asetetut vaatimukset ovat jo tiukkoja ja niitä valvotaan tarkkaan; kehottaa vahvistamaan yhteisen maatalouspolitiikan ympäristöehtoja nykyisten velvollisuuksien pohjalta;

37.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan periaatteiden "saastuttaja maksaa" ja "käyttäjä maksaa" soveltamisen avoimilla ja tehokkailla hinnoittelujärjestelmillä, joita sovelletaan kaikilla vettä käyttävillä aloilla ja joilla pyritään vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisesti vesipalvelujen kaikkien kulujen kattamiseen, ympäristö- ja luonnonvarakustannukset mukaan lukien; painottaa kuitenkin, että vesimaksujen määrittämisessä tulisi ottaa huomioon sosiaaliset ongelmat ja että puhdasta vettä on oltava saatavilla kohtuuhintaan ihmisten tarpeisiin; kehottaa lisäksi komissiota ja jäsenvaltioita arvioimaan ja muuttamaan vesivarojen kannalta haitallisia tukia sekä kehittämään ja ottamaan käyttöön uusia taloudellisia ohjauskeinoja, joilla vähennetään ympäristölle haitallisia toimia ja kannustetaan vesivarojen kestävämpään käyttöön; korostaa, että veden hinnoittelussa tulee ottaa huomioon jätevedenkäsittelyn ympäristövaikutukset; tähdentää, että poliittisesta tahdosta huolimatta talouskriisi ja julkisten menojen rajoitukset estävät paikallisia ja alueellisia viranomaisia rahoittamasta harmaan jäteveden käsittelyhankkeita, ja kehottaa siksi komissiota turvaamaan jätevedenkäsittelylaitosten asianmukaisen rahoituksen; kehottaa komissiota kehittämään strategian vedenkulutuksesta, veden pilaantumisesta ja jätevedenkäsittelystä syntyvien ulkoisten kustannusten sisällyttämiseksi hintoihin;

38.

katsoo, että vesivarojen saatavuus turvataan yhtä lailla loma-asunnoilla kuin vakituisillakin asunnoilla, joten niiden osuuden järjestelmän rahoituksesta on oltava vähintään yhtä suuri;

39.

kannustaa jäsenvaltioita hyödyntämään rakennerahastojen, koheesiorahaston ja maaseudun kehittämisrahaston tarjoamia mahdollisuuksia ja investoimaan olemassa olevan infrastruktuurin ja teknologian tukemiseen tai uusimiseen, jotta vesivarojen käyttö tehostuisi;

40.

katsoo, että kysynnän hallinta on avainasemassa veden niukkuuteen puuttumisessa, ja vaatii, että vedenkysynnän hallintasuunnitelmia samoin kuin tarjontaan liittyviä toimenpiteitä pidetään tärkeinä kriteereinä unionin rakenne- ja koheesiorahastoiden tuelle vesialalle tai vesi-intensiiviselle toiminnalle ja että jäsenvaltioiden on asetettava vedenkäytön kestävyyden arviointi ehdoksi luvan saamiselle vesi-intensiiviseen taloudelliseen toimintaan, kuten massaturismiin tai joihinkin maataloustuotannon muotoihin;

41.

kehottaa Euroopan komissiota kannustamaan yrityksiä käyttämään vähemmän vettä kuluttavia materiaaleja tukemalla tutkimusta ja kehittämistä sekä myöntämällä rakennerahastotukea alueille, joilla vesivaroja on vähiten;

42.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita etsimään hallinnollisia keinoja ja rahoituslähteitä, joilla voitaisiin helpottaa maaseudun asukkaiden liittämistä viemäriverkkoihin;

43.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita viipymättä hyväksymään konkreettisia suunnitelmia kaikkien ympäristön kannalta haitallisten tukien poistamiseksi vaiheittain ennen vuotta 2020 ja raportoimaan edistyksestä kansallisten uudistusohjelmien kautta;

44.

kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja alueviranomaisia edistämään alojen välistä vuoropuhelua, taloudellisten toimijoiden ja kansalaisten välistä näkemysten vaihtoa vesialan kysymyksistä sekä viranomaisten ja vetoomusvaliokunnan vuoropuhelua silloin, kun valiokunta käsittelee unionin kansalaisten vesiasioihin liittyviä huolenaiheita, sekä tukemaan paikallisyhteisöjen ja eri tasojen sidosryhmien täysimääräistä ja avointa osallistumista vesipolitiikan kehittämiseen; korostaa, että vesialalla tarvitaan tehokasta monitasohallintoa, jossa tiedostetaan integroidun vesienhoidon välttämättömyys vesistöalueita ympäröivällä maaseudulla ja tuetaan parhaiden käytäntöjen vaihtoa;

45.

katsoo vesienhoitopolitiikan tehokkuuden edellyttävän, että sitä toteutetaan lähellä vesivaroja; kehottaa komissiota ottamaan huomioon luonnonhaitta-alueet, kuten vuoristoalueet, saaret sekä syrjäisimmät alueet;

46.

kehottaa lisäämään yleistä tietoisuutta vesikysymyksistä ja valistusta, jotta kuluttajat, terveysalan toimijat ja poliittiset päätöksentekijät ymmärtävät paremmin veden, ekosysteemien, jätevesihuollon, hygienian, terveyden, elintarviketurvallisuuden, elintarviketurvan ja katastrofien ehkäisyn välisen yhteyden; painottaa alueellisten ja paikallisten viranomaisten sekä kansalaisjärjestöjen tärkeää roolia tiedotuskampanjoissa ja koulutustoimissa; katsoo, että nämä ohjelmat on suunnattava kaikenikäisille kansalaisille, jotta tätä elintärkeää julkista hyödykettä osataan käyttää paremmin ja tehokkaammin;

47.

korostaa, että vesi tai vesiekosysteemit eivät tunne hallinnollisia rajoja ja siksi kaikki niiden suojelemiseen ja kehittämiseen tähtäävät toimenpiteet on toteutettava johdonmukaisesti ja koordinoidusti siten, että niistä huolehtivat mieluiten toimivaltaiset viranomaiset, joiden lainkäyttövalta kattaa koko valuma-alueen;

48.

toistaa, että vesipolitiikan puitedirektiivissä säädetään samalla valuma-alueella sijaitsevien jäsenvaltioiden toimien koordinoinnista silloin, kun veden käytöllä voi olla vaikutuksia yli rajojen, ja kehottaa tällaisia jäsenvaltioita osallistumaan säännölliseen rajat ylittävään yhteydenpitoon ja yhteistyöhön vesipolitiikan puitedirektiivin täytäntöönpanon tukemiseksi prioriteettiaineiden, vaarallisten prioriteettiaineiden ja ravinteiden aiheuttaman saastumisen osalta;

49.

toteaa, että uimaveden laadulla on vaikutusta matkailuun; kehottaa laajentamaan "sinisen lipun" järjestelmän koskemaan Euroopan kaikkia uimapaikkoja, myös jokia, järviä ja lampia;

50.

korostaa, että kestävän matkailun käsite pitää sisällään vesivarojen suojelemisen; kehottaa tukemaan veden säästämistä ja kestävää käyttöä koskevaa koulutusta matkailualan ammattilaisten keskuudessa erityisesti rannikko- ja kylpyläalueilla;

51.

korostaa, että hyvien vesijärjestelmien käyttöönotto rakennuksissa ja julkisilla paikoilla on tärkeää pullotetun veden tarpeen vähentämiseksi;

52.

panee merkille, että vuodesta 1988 alkaen vetoomusvaliokunnalle esitetyistä, ympäristöasioita koskevista vetoomuksista 601 (Espanja 166, Yhdistynyt kuningaskunta 129, Saksa 97, Italia 60, Ranska 55, Kreikka 34, Alankomaat 16, Portugali 16, Irlanti 12, Puola 4, Romania 4, Suomi 3, Bulgaria 2, Unkari 2 ja Slovenia 1) koskee veden laatua ja määrää jäsenvaltioissa ja että osassa niistä on useita allekirjoittajia (katso vetoomus nro 0784/2007, jonka on allekirjoittanut 2 036 henkilöä); pitää näitä vetoomuksia osoituksena siitä, että unionin kansalaisilla on merkittäviä veteen liittyviä ongelmia;

53.

panee merkille, että maaliskuussa 2012 tehdyn Eurobarometri-tutkimuksen mukaan unionin kansalaisista 68 prosenttia pitää veden määrään ja laatuun liittyviä ongelmia vakavina, 80 prosenttia pitää kemiallista pilaantumista uhkana vesiympäristölle, 62 prosenttia pitää omia tietojaan maansa pohjavesiä, järviä, jokia ja rannikkovesistöjä koskevista ongelmista puutteellisina, 67 prosenttia pitää tiedottamista tehokkaimpana tapana torjua vesivaroihin liittyviä ongelmia ja 73 prosenttia katsoo, että EU:n pitäisi ehdottaa lisätoimenpiteitä Euroopan vesiongelmien ratkaisemiseksi;

54.

on tyytyväinen siihen, että puhtaan juomaveden jatkuvaa saantia koskeva Yhdistyneiden kansakuntien vuosituhattavoite on saavutettu suunniteltua aikaisemmin; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja asiaankuuluvia viranomaisia kaikilla hallintotasoilla vahvistamaan sitoutumistaan perusjätevesihuoltoa koskevan vuosituhattavoitteen saavuttamiseen ja toimimaan aktiivisesti sen edistämiseksi sekä ottamaan huomioon kestävän kehityksen Rio+20-konferenssin asiaa koskevat päätelmät, jotta oikeus juomaveteen ja jätevesihuoltoon tunnustetaan ihmisarvoisen elämän kannalta keskeiseksi perusihmisoikeudeksi YK:n yleiskokouksen vuonna 2010 vahvistamien periaatteiden mukaisesti;

55.

suhtautuu myönteisesti unionin aktiiviseen osallistumiseen maailman kuudenteen vesifoorumiin, joka järjestettiin Marseillessa 12.–17. maaliskuuta 2012; kehottaa unionia edelleen sitoutumaan veden saatavuuden parantamiseen maailmassa erityisesti Etelä-Koreassa vuonna 2015 järjestettävää maailman seitsemättä vesifoorumia silmällä pitäen;

56.

huomauttaa, että unionissa on paljon vesialan asiantuntemusta, jota olisi hyödynnettävä käytännössä perusjätevesihuoltoa koskevan vuosituhattavoitteen ja muiden veteen liittyvien kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi; kehottaa komissiota kiinnittämään huomiota kolmansien maiden hyviin käytäntöihin, jotka liittyvät kerätyn sadeveden hyödyntämiseen ja jäteveden uudelleenkäyttöön, jotta vesipulasta selvitään erityisesti kuivimpina kausina; kehottaa syventämään näiden alojen yhteistyötä vesivarojen käytön alalla teknisesti edistyneimpien kolmansien maiden kanssa;

57.

uskoo, että kansainväliset tavoitteet olisi asetettava korkeammalle kestävän vedenkäytön saavuttamiseksi yhdennetyn vesivarojen hoidon ja paremman resurssitehokkuuden avulla;

58.

kannustaa paikallisviranomaisia tai muita asiaankuuluvia elimiä osoittamaan osan käyttäjiltä perityistä vesihuollon ja jätevesihuollon palvelumaksuista hajautettuihin yhteistyöhankkeisiin; kiinnittää huomiota joidenkin jäsenvaltioiden käyttöön ottaman 1 prosentin suuruisen vesihuollon solidaarisuusmaksun periaatteeseen levittämisen ja toteuttamisen arvoisena esimerkkinä;

59.

kehottaa komissiota unionin puolesta sekä unionin jäsenvaltioita liittymään vuonna 1997 tehtyyn kansainvälisiä vesistöjä koskevaan YK:n yleissopimukseen ja edistämään maasta toiseen ulottuvien vesistöjen ja kansainvälisten järvien suojelusta ja käytöstä Helsingissä vuonna 1992 tehdyn yleissopimuksen muutosten voimaantuloa, jotta voidaan laajentaa tämän sopimuksen soveltamisalaa YK:n Euroopan talouskomission jäsenvaltioiden ulkopuolelle, sekä kannustamaan vuoden 1992 Helsingin yleissopimukseen tehdyn vesivaroja ja terveyttä koskevan pöytäkirjan laajempaan ratifiointiin, jotta voidaan edistää kansallisten ja valtioiden rajat ylittävien vesistöjen koordinoitua ja oikeudenmukaista hoitoa;

60.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

29.11.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 349/19

—

ottaa huomioon 8. syyskuuta 2011 annetun komission suosituksen EU:n laajuisen eCall-palvelun tukemisesta sähköisissä viestintäverkoissa hätänumeroon 112 perustuvien ajoneuvojen hätäpuhelujen (eCalls) välittämiseksi (1),

—

ottaa huomioon tieliikenteen älykkäiden liikennejärjestelmien käyttöönoton sekä tieliikenteen ja muiden liikennemuotojen rajapintojen puitteista 7. heinäkuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/40/EU (2),

—

ottaa huomioon yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla 7. maaliskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi) (3),

—

ottaa huomioon komission suositukseen EU:n laajuisen eCall-palvelun tukemisesta sähköisissä viestintäverkoissa hätänumeroon 112 perustuvien ajoneuvojen hätäpuhelujen ("eCalls") välittämiseksi liittyvän vaikutusten arviointia koskevan komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SEC(2011)1020),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon "Kohti eurooppalaista tieliikenneturvallisuusaluetta: tieliikenneturvallisuuden poliittiset suuntaviivat 2011–2020" (COM(2010)0389),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon "Kestävä tulevaisuus liikenteelle: kohti yhtenäistä, teknologiavetoista ja käyttäjäystävällistä järjestelmää" (COM(2009)0279),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon "Aika ottaa eCall käyttöön" (COM(2009)0434),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon "Kohti turvallisempaa, puhtaampaa ja älykkäämpää Euroopan laajuista liikkuvuutta: ensimmäinen raportti älyautoaloitteesta" (COM(2007)0541),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon "Älyautoaloite – Tieto- ja viestintätekniikkaa älykkäämpiä, turvallisempia ja puhtaampia autoja varten" (COM(2006)0059),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon: "eCall takaisin raiteilleen – toimintasuunnitelma (kolmas eSafety-tiedonanto)" (COM(2006)0723),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon "eCall kansalaisten käyttöön (toinen eSafety-tiedonanto)" (COM(2005)0431),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon "Turvallisia ja älykkäitä ajoneuvoja tieto- ja viestintätekniikan avulla" (COM(2003)0542),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon "Tieliikenneturvallisuuden eurooppalainen toimintaohjelma – Tieliikenteen kuolonuhrien määrän puolittaminen EU:ssa vuoteen 2010 mennessä: yhteinen vastuu" (COM(2003)0311),

—

ottaa huomioon valmisteluasiakirjan eCall-aloitteen vaikutuksista tietosuojaan ja yksityisyyteen (29 artiklan mukainen työryhmä, 1609/06/FI, WP 125),

—

ottaa huomioon 25. lokakuuta 2011 antamansa päätöslauselman vammaisten liikkuvuudesta ja osallistamisesta sekä Euroopan vammaisstrategiasta 2010–2020, (4),

—

ottaa huomioon 27. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman Euroopan tieliikenneturvallisuudesta 2011–2020 (5),

—

ottaa huomioon 17. marraskuuta 2011 hyväksymänsä kannanoton esteettömien 112-hätäpalveluiden tarpeeseen (6),

—

ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman kestävästä tulevaisuudesta liikenteelle (7),

—

ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman yleispalvelusta ja hätänumerosta 112 (8),

—

ottaa huomioon 23. huhtikuuta 2009 antamansa päätöslauselman älykkäitä liikennejärjestelmiä koskevasta toimintasuunnitelmasta (9),

—

ottaa huomioon 19. kesäkuuta 2008 antamansa päätöslauselman (10) ensimmäistä älyautoaloitetta koskevasta raportista,

—

ottaa huomioon 18. tammikuuta 2007 antamansa päätöslauselman kolmannesta tieliikenneturvallisuuden eurooppalaisesta toimintaohjelmasta – väliarviointi (11),

—

ottaa huomioon 27. huhtikuuta 2006 antamansa päätöslauselman tieliikenteen turvallisuudesta: eCall kansalaisten käyttöön (12),

—

ottaa huomioon 29. syyskuuta 2005 antamansa päätöslauselman "Tieliikenneturvallisuuden eurooppalainen toimintaohjelma – Tieliikenteen kuolonuhrien määrän puolittaminen EU:ssa vuoteen 2010 mennessä: yhteinen vastuu" (13),

—

ottaa huomioon Maailmanpankin ja WHO:n vuonna 2004 yhdessä julkaiseman maantieliikenneonnettomuuksissa syntyvien vammojen ehkäisemistä koskevan raportin "World report on road traffic injury prevention",

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan ja liikenne- ja matkailuvaliokunnan työjärjestyksen 51 artiklan mukaisesti järjestämän yhteisen käsittelyn,

—

ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan ja liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön (A7-0205/2012),

A.

ottaa huomioon, että Maailmanpankin ja WHO:n ennusteen mukaan liikenneonnettomuuksien uhrien määrän odotetaan kasvavan (yhdeksänneksi yleisimmästä kolmanneksi yleisimpään kuolemansyyhyn vuoteen 2020 mennessä) maailman kaikilla alueilla, ja toteaa, että (tilastollisesti harvinaisemmat) 5–14-vuotiaiden kuolintapaukset ovat aina kova isku niin vanhemmille kuin yhteiskunnalle;

B.

ottaa huomioon, että Euroopan unionista vuodelta 2004 peräisin olevien tietojen mukaan yli 40 000 ihmistä kuolee vuosittain onnettomuuksiin ja 150 000 ihmistä saa pysyviä vammoja;

C.

toteaa, että ajoneuvojen eCall-järjestelmän tarkoituksena on varmistaa automaattisen ilmoituksen lähettäminen hätäpalveluihin vakavissa onnettomuuksissa, jotta voidaan vähentää liikennekuolemia ja lieventää liikenneonnettomuuksien aiheuttamien vammojen vakavuutta toimittamalla nopeammin pätevää ja asianmukaisesti varustettua apua ("kultaisen tunnin" periaate);

D.

toteaa, että eCall-hätäpuhelu muodostetaan automaattisesti, kun ajoneuvossa olevat tunnistimet aktivoituvat ja muodostavat aktivoiduttuaan ääni- ja datayhteyden suoraan asiaankuuluvaan hälytyskeskukseen (PSAP-keskus);

E.

toteaa, että eCall-palvelua koskevien virallisten tilastotietojen mukaan on arvioitu, että järjestelmän täydellinen integrointi ajoneuvoihin EU:n jäsenvaltioissa säästää jopa 2 500 henkeä vuodessa ja vähentää vammojen vakavuutta 10–15 prosentilla;

F.

toteaa, että eCall on hyödyllinen kotimaassa tai ulkomailla matkustaville tienkäyttäjille, joille tiet eivät välttämättä ole tuttuja ja jotka eivät välttämättä tiedä tarkkaa sijaintiaan mahdollisessa onnettomuustilanteessa;

G.

toteaa, että eCall mahdollistaa hätäpuhelujen soittamisen ilman kieliongelmia digitaalista dataa sisältävän vähimmäistietojen (Minimum Set of Data, MSD) sanomamuodon ansiosta, mikä vähentää todennäköisesti väärinymmärryksiä ja stressiä ja auttaa poistamaan kielimuurin ajoneuvon matkustajien ja PSAP-keskuksen päivystäjän väliltä, mikä on tärkeää eurooppalaisessa monikielisessä ympäristössä;

H.

toteaa, että EU:n laajuisen eCall-palvelun käyttöönotto kaikissa ajoneuvoissa ja kaikissa maissa on ollut unionin ensisijainen painopiste liikenneturvallisuudessa vuodesta 2002 ja sisältyy tieliikenneturvallisuuden toimintaohjelmaan vuosille 2011–2020 keinona liikenneturvallisuuden parantamiseen sekä tieliikennekuolemien ja tieliikenteen loukkaantumistapausten vähentämiseen Euroopassa;

I.

toteaa, että "yhteentoimivan EU:n laajuisen hätäpuhelujärjestelmän (eCall) yhtenäinen tarjoaminen" sisältyy direktiivin 2010/40/EU ensisijaisiin toimiin ja että direktiivissä velvoitetaan komissio hyväksymään vuoden 2012 loppuun mennessä yhteiset eritelmät PSAP-keskusten kehittämiseksi;

J.

toteaa, että jäsenvaltioilla säilyy vastuu päättää eCall-puheluita vastaanottavan PSAP-keskuksen organisaation muodosta, joka voi olla julkinen organisaatio tai julkisen valtuutuksen perusteella toimiva yksityinen organisaatio;

K.

toteaa, että tähän mennessä 22 jäsenvaltiota ja viisi assosioitunutta valtiota sekä yli 100 järjestöä on allekirjoittanut yhteisymmärryspöytäkirjan yhteentoimivan yleiseurooppalaisen eCall-palvelun toteuttamiseksi Euroopassa; toteaa, että kaksi muuta jäsenvaltiota on ilmoittanut tukevansa eCall-järjestelmän pakollista käyttöönottoa;

L.

toteaa, että parlamentti on useaan otteeseen ilmaissut tukensa eCall-järjestelmän käyttöönotolle muun muassa tukemalla sen pakollista käyttöönottoa, ja aloite antaa liikkeellä oleville kansalaisille suuremman turvallisuuden tunteen;

M.

toteaa, että komissio on soveltanut vuodesta 2003 lähestymistapaa, joka perustuu vapaaehtoiseen käyttöönottoon EU:ssa, mutta tähän mennessä ei ole tapahtunut merkittävää edistystä;

N.

toteaa, että komissio ilmaisi vuonna 2009 antamassaan tiedonannossa "Aika ottaa eCall käyttöön", että jos eCall-laitteiden asentamisessa ajoneuvoihin ja julkisiin hätäkeskuksiin tarvittavissa investoinneissa ei tapahdu merkittävää edistystä vuoden 2009 loppuun mennessä, komissio ryhtyy sääntelytoimenpiteisiin;

O.

toteaa, että komission eCall-järjestelmän käyttöönotosta vuonna 2010 pitämän julkisen kuulemisen tulosten mukaan yli 80 prosenttia vastaajista pitää eCall-järjestelmää hyödyllisenä ja haluaa sellaisen ajoneuvoonsa;

P.

ottaa huomioon, että moottoripyöräilijät ovat käyttäjäryhmä, jonka saattaa olla vaikeinta ilmoittaa hätäkeskukseen tieliikenneonnettomuuteen joutumisesta;

Q.

ottaa huomioon, että maatalous- ja teollisuusajoneuvoja, erityisesti maataloustraktoreita, käytetään yleensä syrjäisillä ja eristyksissä olevilla alueilla, minkä vuoksi niiden kuljettajat eivät useinkaan kykene ilmoittamaan hätäkeskukselle onnettomuudesta;

R.

toteaa, että yksityisiä ajoneuvojen hätäpuhelupalveluja on olemassa ja niitä käytetään Euroopassa yhä enemmän, mutta mikään niistä ei tarjoa koko EU:n kattavaa palvelua ja niitä käytetään alle 0,4 prosentissa ajoneuvoista, ja joitakin tarjotuista palveluista on lopetettu markkinoiden toimintapuutteiden takia, jolloin käyttäjälle ei tarjota ajoneuvon hätäpuhelupalveluja ajoneuvon käyttöiän aikana;

S.

toteaa, että tekniikka on valmiina ja teollisuuden toimijat ja viranomaiset ovat sopineet koko EU:ssa sovellettavista standardeista ja hiovat ja testaavat niitä pilottihankkeiden yhteydessä;

T.

toteaa, että komissio ilmoitti julkisesti vuonna 2011 ehdottavansa vuoden 2012 ensimmäisellä neljänneksellä uutta asetusta, jossa eCall sisällytetään lisävaatimukseksi moottoriajoneuvojen tyyppihyväksynnän sääntelykehykseen;

1.

suhtautuu myönteisesti komission 8. syyskuuta 2011 antamaan suositukseen ja kehottaa jäsenvaltioita ja matkaviestinverkko-operaattoreita toteuttamaan siinä vaaditut toimenpiteet ja parannukset viimeistään vuoden 2014 loppuun mennessä; pitää kuitenkin valitettavana, että vain 18 jäsenvaltiota on reagoinut asiaan ajoissa; kehottaa jäljellä olevia jäsenvaltioita tekemään niin mahdollisimman nopeasti;

2.

pahoittelee viiveitä ja edistyksen puutetta eCall-järjestelmän vapaaehtoisessa käyttöönotossa ja sitä, että kolme jäsenvaltiota ei ole allekirjoittanut eCall-järjestelmää koskevaa yhteisymmärryspöytäkirjaa tai ilmoittanut tukevansa eCall-järjestelmän käyttöönottoa; kehottaa siksi jäsenvaltioita, jotka eivät ole toistaiseksi allekirjoittaneet yhteentoimivan EU:n laajuisen hätäpuhelujärjestelmän kehittämistä koskevaa yhteisymmärryspöytäkirjaa, tekemään niin, ja kannustaa kaikkia osapuolia ryhtymään samanaikaisesti toimiin, jotta tämä palvelu voitaisiin ottaa käyttöön;

3.

korostaa, että eCall-järjestelmän perustana olevan eurooppalaisen hätänumeron 112 toiminnassa on huomattavia puutteita; kehottaa jäsenvaltioita korjaamaan nämä puutteet kiireellisesti ja komissiota tehostamaan tähän liittyvää valvontaa;

4.

3katsoo, että eCall-järjestelmän tulisi olla julkinen EU:n laajuinen hätäpuhelupalvelu, joka on asennettu kiinteästi ajoneuvoon ja joka perustuu hätänumeroon 112 ja teknologiariippumattomuuden takaaviin Euroopan laajuisiin standardeihin, jotta voidaan taata luotettava, laadukas, kohtuuhintainen ja käyttäjäystävällinen palvelu, joka voi toimia saumattomasti ja yhteentoimivasti koko Euroopassa kaikissa autoissa merkistä, maasta tai ajoneuvon todellisesta sijainnista riippumatta, mikä maksimoi eCall-järjestelmän hyödyt kaikille tienkäyttäjille, mukaan luettuina vammaiset henkilöt, joilla on erityistarpeita;

5.

painottaa eCall-järjestelmän myönteisiä vaikutuksia, jotka parantavat onnettomuuksien hallintaa, vähentävät onnettomuuksien aiheuttamia ruuhkia ja estävät lisäonnettomuuksia sekä ennen kaikkea nopeuttavat pelastuspalvelun saapumista paikalle ja vähentävät näin tieliikenneonnettomuuksista johtuvaa kuolleisuutta ja vammojen vakavuutta, millä parannetaan ulkomailla matkustavien unionin kansalaisten luottamusta;

6.

katsoo, että eCall-järjestelmän käyttöönoton jättäminen markkinavoimien tehtäväksi aiheuttaisi sen, että eCall-järjestelmästä hyötyisivät ainoastaan henkilöt, joilla on varaa ostaa kalliita ajoneuvoja, kun taas kaikkiin ajoneuvoihin asennettavan järjestelmän pakollinen käyttöönotto laskisi kustannuksia ja johtaisi koko EU:n laajuiseen yleiseen käyttöönottoon;

7.

palauttaa mieliin, että komission vaikutustenarvioinnissa osoitetaan, että eCall-järjestelmän pakollista käyttöönottoa koskeviin sääntelytoimenpiteisiin ryhtyminen on tällä hetkellä ainoa vaihtoehto myönteisten tulosten saavuttamiseksi;

8.

kehottaa komissiota esittämään ehdotuksen direktiivin 2007/46/EY puitteissa, jotta varmistetaan hätänumeroon 112 perustuvan julkisen eCall-järjestelmän pakollinen käyttöönotto vuoteen 2015 mennessä kaikissa uusissa tyyppihyväksytyissä ajoneuvoissa ja kaikissa jäsenvaltioissa;

9.

katsoo, että eCall-järjestelmän pitäisi olla ilmainen ja pakollinen ja että se olisi asennettava vakiovarusteena kaikkiin tämän ehdotuksen soveltamisalaan kuuluviin uusiin ajoneuvoihin;

10.

katsoo, että eCall-järjestelmän on oltava helppokäyttöinen, kohtuuhintainen, toimiva ja kaikkien saatavissa ajoneuvoon katsomatta ja riippumatta ajoneuvon sijainnista Euroopan unionissa;

11.

vastustaa ajatusta, että eCall-järjestelmän ajoneuvoon asennettavien osien käyttöönotto voitaisiin suorittaa asteittain pidemmän ajan kuluessa;

12.

kehottaa komissiota ehdottamaan muita mahdollisesti tarvittavia sääntelytoimenpiteitä, jotta voidaan välttää lisäviivästykset, jotka saattaisivat aiheuttaa estettävissä olevia kuolemantapauksia;

13.

katsoo, että kustannus-hyötyanalyysi on tärkeä menetelmä voi olla merkittävässä roolissa investointeihin ja tekniikan käyttöönottoon liittyvien monimutkaisten päätösten tekemiseen tarvittavia tietoja kerättäessä, mutta sen ansiot voivat olla kyseenalaisia, jos huomattava osa analyysista koskee ihmishenkien arvon arviointia;

14.

kehottaa komissiota ottamaan huomioon investointi- ja käyttökustannusten lisäksi eCall-järjestelmän käyttöönotosta koituvat sosiaaliset hyödyt, kun se arvioi eCall-järjestelmän käyttöönoton vaikutuksia EU:ssa;

15.

pyytää komissiota määrittelemään selvät eCall-järjestelmään liittyvien asianosaisten vastuuta koskevat säännöt;

16.

kehottaa komissiota arvioimaan eCall-järjestelmien virhehälytysten mahdollisuuden ja niiden vaikutuksen päivittäisiin pelastuspalveluihin, tarpeen erottaa toisistaan vakavat ja vähemmän vakavat onnettomuudet ja hätäsignaalit sekä muut tiedot, joita on alustavasti toimitettava pelastuspalveluille niiden tehokkaan toiminnan varmistamiseksi; pyytää komissiota ehdottamaan tarvittaessa konkreettisia ratkaisuja näihin ongelmiin;

17.

suhtautuu myönteisesti eurooppalaisen eCall-täytäntöönpanofoorumin perustamiseen ja pyytää asiaankuuluvia sidosryhmiä ja jäsenvaltioiden edustajia osallistumaan toimintaan eCall-järjestelmän yhdenmukaistetun käyttöönoton varmistamiseksi;

18.

kehottaa komissiota arvioimaan, olisiko eCall-järjestelmä laajennettava lähitulevaisuudessa koskemaan muita ajoneuvoja, kuten esimerkiksi raskaita tavarankuljetusajoneuvoja, linja-autoja ja kaksipyöräisiä moottoriajoneuvoja, ja arvioimaan, olisiko järjestelmän piiriin sisällytettävä myös maataloustraktorit ja teollisuusajoneuvot;

19.

katsoo, että jälkimarkkinoilla tarjottavien eCall-laitteiden käyttö olisi sallittava jo olemassa olevien ajoneuvojen osalta;

20.

huomauttaa sen varmistamisen, että kaikkien jäsenvaltioiden kaikki PSAP-keskukset on varustettu korkeatasoisesti, olevan keskeisen tärkeää, mikäli pyritään kansalaisten samantasoiseen suojeluun kaikkialla unionissa, ja kehottaa näin ollen komissiota ehdottamaan lainsäädäntöä, jolla jäsenvaltiot velvoitetaan uudistamaan pelastuspalveluinfrastruktuurinsa ja antamaan operaattoreille asianmukaisen koulutuksen, jotta ne pystyvät käsittelemään eCall-puheluita vuoteen 2015 mennessä parhaalla kansallisiin rakenteisiinsa soveltuvalla tavalla ja varmistamaan, että järjestelmä on kaikkien käytettävissä;

21.

kehottaa komissiota hyväksymään PSAP-keskusten yhteiset määrittelyt ITS-direktiivin puitteissa vuoden 2012 loppuun mennessä ja ehdottamaan uutta direktiiviä eCall-järjestelmän käyttöönotosta;

22.

arvostaa matkaviestinverkko-operaattorien suostumusta käsitellä eCall-puheluja 112-puhelujen tavoin ja ehdottaa, että matkaviestinverkko-operaattorien samoin kuin jäsenvaltioiden olisi raportoitava vuosittain komissiolle saavutetusta edistyksestä ja kohdatuista vaikeuksista erityisesti eCall-lipun osalta;

23.

pitää myönteisenä, että ääniyhteyden muodostaminen ajoneuvossa olevien henkilöjen ja PSAP-keskuksen päivystäjän välille hätäpuhelun yhteydessä mahdollistaa molemminpuolisen viestinnän ja vähentää epäasianmukaisen reagoinnin ja hätäpalvelujen tarpeettoman käyttämisen riskiä esimerkiksi lievissä onnettomuustapauksissa;

24.

painottaa, että on olemassa kasvava tarve yhteiselle tiedonsiirtoyhteyskäytännölle, jolla kyseiset tiedot voidaan välittää hälytyskeskuksiin ja pelastuspalveluille, jotta vältetään sekaannusten tai siirrettyjen tietojen virhetulkintojen vaara; painottaa, että matkaviestinverkko-operaattorien suorittama tietojen välittäminen hälytyskeskuksiin olisi toteutettava avoimella ja syrjimättömällä tavalla;

25.

palauttaa mieliin, että sähköisistä tiedoista PSAP-keskuksissa voi koitua myös muita etuja, kuten esimerkiksi pelastuspalvelutyöntekijöiden ohjauksen parantuminen, kun heille voidaan tiedottaa riittävällä tavalla uusista vaaranlähteistä, joita he voivat kohdata sähköautojen ja muiden uusien työntövoimajärjestelmien kehittämisen seurauksena;

26.

katsoo, että olisi edistettävä PSAP-keskusten ja teiden ylläpitäjien yhteyksiä onnettomuuksien hallinnan parantamiseksi eurooppalaisen eCall-täytäntöönpanofoorumin (EeIP) suositusten mukaisesti;

27.

tukee HeERO-hankkeessa (Harmonised eCall European Pilot) tehtyä eCall-puhelujen rajatylittävän todentamisen kokeilemiseen liittyvää intensiivistä työtä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään kansallisten PSAP-keskusten ja pelastuspalvelujen yhteistyötä erityisesti Euroopan rajanylityspaikoilla ja kannustamaan yhteisen koulutuksen järjestämiseen ja parhaiden käytänteiden vaihtamiseen, jotta hätäpalvelujen tarjoamisen tehokkuutta voidaan lisätä koko ketjussa;

28.

pyytää komissiota varmistamaan, että eCall-järjestelmä ja yhteydet hätäkeskuksiin ovat yhteensopivia myös sellaisten järjestelmien kanssa, jotka toimivat interaktiivisesti infrastruktuurin kanssa, sekä mukana kuljetettavien älykkäiden järjestelmien kanssa (älykkäät turvakaiteet, jotka ilmoittavat onnettomuuden mahdollisuudesta, älykkäät mukana kuljetettavat nopeudenmittausjärjestelmät jne.);

29.

katsoo, että julkinen EU:n laajuinen eCall-palvelu voi toimia yksityisten hätäpalvelujen rinnalla sillä ehdolla, että kaikkia toimintavaatimuksia noudatetaan sekä julkisissa että yksityisissä palveluissa, kun – riippumatta siitä, valitseeko ajoneuvon ostaja yksityisen ratkaisun – ajoneuvoissa on julkinen eCall-palvelu sen varmistamiseksi, että kaikki jäsenvaltiot kattava palvelu on käytettävissä ajoneuvon koko käyttöiän ajan;

30.

korostaa, että eCall-järjestelmän on oltava käyttäjäystävällinen, ja tähdentää, että kuluttajille olisi annettava realistinen käsitys järjestelmästä sekä kattavat ja luotettavat tiedot mahdollisista lisätoiminnoista tai -palveluista, jotka kytkeytyvät yksityistä ajoneuvoa varten tarjottuun hätäpuhelu- tai avunpyyntösovellukseen, sovelluksen ostamisen perusteella odotettavissa olevien palvelujen tasosta sekä siihen liittyvistä kustannuksista;

31.

pyytää, että kun yksityisen hätäpuhelupalvelun hankkinut kuluttaja päättää olla valitsematta kyseistä palvelua tai matkustaa maassa, jossa palvelua ei tarjota, 112-numeroon perustuvan julkisen eCall-palvelun olisi oltava automaattisesti saatavilla;

32.

katsoo, että myös yksityisillä eCall-palvelujentarjoajilla on mahdollisuus siirtyä EU:n laajuiseen eCall-palveluun milloin tahansa samalla kun ne tarjoavat yhä muita puhelupalveluja;

33.

kehottaa EU:n yrityksiä osallistumaan eCall-järjestelmän sovellusten, palvelujen ja infrastruktuurin kehittämiseen EU:n laajuisen innovoinnin edistämiseksi;

34.

korostaa, että julkisen eCall-järjestelmän ei pidä missään oloissa mahdollistaa ajoneuvon reitin jäljittämistä, koska järjestelmän on pysyttävä passiivisena kunnes hätäpuhelu käynnistetään, 29 artiklan mukaisen tietosuojatyöryhmän suositusten mukaisesti; muistuttaa, että eCall-järjestelmän ensisijaisena tavoitteena on parantaa onnettomuuksien hallintaa ja että eCall -järjestelmän antamia tietoja ei voida käyttää millään tavalla henkilön liikkumisen seuraamiseen ja tutkimiseen eivätkä ne voi paljastaa hänen olinpaikkaansa, paitsi jos hän on joutunut onnettomuuteen;

35.

painottaa, että olisi laadittava avoimuutta noudattaen asianmukaiset säännöt eCall-puheluihin liittyvien henkilökohtaisten tietojen käsittelylle sekä matkaviestinverkko-operaattoreita että kaikkia muita mukana olevia toimijoita varten, muun muassa ajoneuvojen valmistajia, PSAP-keskuksia ja hätäpalveluja varten, jotta varmistetaan yksityisyyden ja henkilötietojen suojan periaatteiden kunnioittaminen EU:n direktiivien 95/46/EY ja 2002/58/EY ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti; korostaa, että tulevassa lainsäädännössä olisi selvennettävä direktiivin 95/46/EY perusteella eCall-järjestelmän eri toimijoille kuuluvat vastuualueet sekä järjestelyt tietojen toimittamiseksi rekisteröidyille ja heidän oikeuksiensa harjoittamisen helpottamiseksi;

36.

painottaa, että myös yksityisissä eCall-palveluissa on kunnioitettava yksityisyyden ja tietoturvan periaatteita tarjoamalla erityisesti mahdollisuus tietoiseen suostumukseen ja mahdollisuus olla valitsematta palvelua 29 artiklan mukaisen työryhmän suositusten mukaisesti; korostaa, että kuluttajien tietoisen suostumuksen olisi perustuttava täydellisiin tietoihin kerättyjen tietojen määrästä ja käyttötarkoituksesta ja että kuluttajien olisi voitava milloin tahansa peruuttaa suostumuksensa;

37.

painottaa, että ajoneuvon omistajan tai vuokraajan olisi päätettävä tietoisena kuluttajana siitä, kuka saa ajoneuvoon rekisteröityjä yksityisiä eCall-palveluja koskevia tietoja;

38.

korostaa, että eCall-järjestelmässä käytetään teknisiä ratkaisuja (satelliittipaikannusta, käsittely- ja viestintävalmiuksia), jotka voivat tarjota perustan myös useille ajoneuvoihin asennettaville sovelluksille ja palveluille;

39.

katsoo, että kuluttajien valinnanvapauden takaamiseksi ajoneuvon eCall-järjestelmän käytön on oltava maksutonta, eikä järjestelmä saa syrjiä mitään sidosryhmiä, kuten jälkimarkkinoiden palvelujen ja laitteiden toimittajia, varusteiden toimittajia, huoltamoja tai itsenäisiä palveluntarjoajia, tiepalvelun ja muiden liitännäispalvelujen tarjoajia; kehottaa komissiota varmistamaan, että eCall-järjestelmä perustuu yhteentoimivaan ja mahdollisten tulevien ajoneuvoon asennettujen sovellusten tai palvelujen avoimen käytön mahdollistavaan ympäristöön, jotta voidaan kannustaa innovointia ja edistää eurooppalaisen tietotekniikkateollisuuden kilpailukykyä maailmanlaajuisilla markkinoilla; tähdentää, että mahdollisten sovellusten ja palvelujen on säilyttävä valinnaisina;

40.

katsoo, että kuluttajien valinnanvapauden ja avoimen käytön mahdollistamisen palveluntarjoajille olisi kuuluttava alkuperäisten laitevalmistajien ajoneuvoalustan suunnitteluperusteisiin ja että ajoneuvoihin liittyvät käyttöliittymät olisi standardoitava, jotta mahdollistetaan vapaa kilpailu ja kannustetaan innovaatioita EU:n telematiikkamarkkinoilla;

41.

painottaa, että muiden ajoneuvossa käytettävien – erityisesti ajon aikana käytettävien – palvelujen on noudatettava selkeitä turvallisuuden, tietosuojan ja yksityisyyden standardeja, ja että kyseisten standardien noudattamista on mitattava ja valvottava;

42.

muistuttaa, että Euroopan geostationaarinen navigointilisäjärjestelmä (EGNOS) ja Galileo voivat tuoda merkittävän lisän tieliikenteen hallintaan ja hätätilanteiden hoitamiseen, ja tarvitaan tiedotuskampanja, jolla edistetään tämän järjestelmän tarjoamien mahdollisuuksien laajempaa käyttöä eCall-järjestelmässä;

43.

katsoo, että jäsenvaltioiden olisi voitava ottaa hätäkeskuksia varten käyttöön eCall-suodatusjärjestelmiä, jotka mahdollistavat kiireellisten puhelujen nopean tunnistamisen, jotta voidaan välttää keskusten ruuhkautuminen ja parantaa hätäpalvelujen tehokkuutta; katsoo, että komission olisi tuettava näitä pyrkimyksiä;

44.

kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota perustamaan ja toteuttamaan yhdessä kansallisia pilottiohjelmia ajoneuvojen automaattisen hätäpuhelujärjestelmän (eCall) käyttöönottamiseksi, jotta voidaan löytää mahdolliset ongelmat ja valmistella järjestelmän pakollista käyttöönottoa kaikissa jäsenvaltioissa vuonna 2015;

45.

vaatii, että standardimuotoinen eCall-käyttöliittymä eli niin sanottu eCall-painike – joka on helposti tunnistettavissa myös vammaisille henkilöille – olisi asennettava kaikkiin ajoneuvoihin, jotta voidaan välttyä väärinymmärryksiltä ja järjestelmän mahdolliselta väärinkäytöltä; pyytää komissiota ja Euroopan standardointielimiä ehdottamaan yhdenmukaistettua standardia tällaiselle manuaaliselle käynnistysmekanismille;

46.

kehottaa komissiota arvioimaan eCall-järjestelmän mahdolliset vaikutukset julkisten terveydenhuoltojärjestelmien kustannuksille; kehottaa jäsenvaltioita sopimaan tältä osin yhdenmukaistetusta vakavien vammojen määritelmästä;

47.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan kattavien käytännön tietojen antamista kehittämällä kohdennetun ja kauaskantoisen viestintästrategian ja toteuttamalla koordinoituja valistuskampanjoita; katsoo, että niissä on käsiteltävä eCall-järjestelmää ja sen etuja, käyttämistä ja toimintoja myös EU:n kansalaisten turvallisuuden kannalta, pyrittävä parantamaan kansalaisten käsitystä tällaisista hätäpalveluista ja lisäämään niiden kysyntää sekä minimoitava palvelujen väärinkäytön ja virheellisten käsitysten riski;

48.

suosittelee, että komissio varmistaa, että eCall-palvelu on yhteentoimiva ERA-GLONASS-palvelun kaltaisten naapurialueilla kehitettävien muiden vastaavien ajoneuvon hätäpalvelujen kanssa;

49.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

29.11.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 349/27

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 3, 4, 49, 50, 119, 219 ja 282 artiklan,

—

ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston direktiiviksi yhteisestä yhdistetystä yhtiöveropohjasta (CCCTB) (COM(2011)0121),

—

ottaa huomioon OECD:n julistuksen kansainvälisestä sijoitustoiminnasta ja monikansallisista yrityksistä sekä OECD:n toimintaohjeet monikansallisille yrityksille (päivitetty 25. toukokuuta 2011),

—

ottaa huomioon Montin raportin "A new Strategy for the Single Market", joka julkaistiin 9. toukokuuta 2010,

—

ottaa huomioon UNCTADin laatiman investointiraportin "World Investment Report 2011",

—

ottaa huomioon komission tiedonannon "Tavoitteena kattava kansainvälisiä sijoituksia koskeva eurooppalainen politiikka" (COM(2010)0343),

—

ottaa huomioon komission työohjelman vuodeksi 2012 (COM(2011)0777),

—

ottaa huomioon neuvoston 3133. istunnon päätelmät sisämarkkinafoorumin tuloksista,

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1173/2011 julkisen talouden valvonnan tehokkaasta täytäntöönpanosta euroalueella (1),

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1174/2011 täytäntöönpanotoimista liiallisen makrotalouden epätasapainon korjaamiseksi euroalueella (2),

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1175/2011 julkisyhteisöjen rahoitusaseman valvonnasta sekä talouspolitiikan valvonnan ja yhteensovittamisen tehostamisesta (3),

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011 makrotalouden epätasapainon ennalta ehkäisemisestä ja korjaamisesta (4),

—

ottaa huomioon neuvoston asetuksen (EU) N:o 1177/2011 liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn täytäntöönpanon nopeuttamisesta ja selkeyttämisestä (5),

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1311/2011 neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 muuttamisesta tiettyjen rahoitusvakautensa osalta vakavissa vaikeuksissa olevien tai vakavien vaikeuksien uhasta kärsivien jäsenvaltioiden varainhoitoa koskevien tiettyjen säännösten osalta (6),

—

ottaa huomioon neuvoston direktiivin 2011/85/EU jäsenvaltioiden julkisen talouden kehyksiä koskevista vaatimuksista (7),

—

ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi eurooppalaisista riskipääomarahastoista (COM(2011)0860),

—

ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa sekä luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta ja finanssiryhmittymään kuuluvien luottolaitosten, vakuutusyritysten ja sijoituspalveluyritysten lisävalvonnasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta (COM(2011)0453),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon "Vuotuinen kasvuselvitys 2012" (COM(2011)0815),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon "Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti – 12 viputekijää kasvun vauhdittamiseksi ja luottamuksen lisäämiseksi – 'Yhdessä uuteen kasvuun'" (COM(2011)0206),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon "Eurooppa 2020 – Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia" (COM(2010)2020),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon "Toimintasuunnitelma pk-yritysten rahoituksen saannin parantamiseksi" (COM(2011)0870),

—

ottaa huomioon komission Eurooppa-neuvostolle antaman kertomuksen "Vuoden 2011 raportti kaupan ja investointien esteistä – EU:n strategisten talouskumppanien kannustaminen markkinoillepääsyn helpottamiseen: toiminnan painopisteet kaupan esteiden poistamiseksi" (COM(2011)0114),

—

ottaa huomioon 13. joulukuuta 2011 antamansa päätöslauselman kaupan ja investointien esteistä (8),

—

ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston direktiiviksi yhteisestä finanssitransaktioverojärjestelmästä ja direktiivin 2008/7/EY muuttamisesta (CΟΜ(2011)0594),

—

ottaa huomioon komission vihreän kirjan vakausjoukkolainojen käyttöönoton toteutettavuudesta (COM(2011)0818),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle "Eurooppa 2020 -strategiaa tukeva talousarvio" (COM(2011)0500, osat I ja II),

—

ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan "The effects of temporary State aid rules adopted in the context of the financial and economic crisis" (SEC(2011)1126),

—

ottaa huomioon komission talouden ja rahoituksen pääosaston laatiman raportin "Labour Market Developments in Europe, 2011",

—

ottaa huomioon OECD:n, WTO:n ja UNCTADin raportit G20-maiden kauppaa ja investointeja koskevista toimenpiteistä (lokakuun 2010 puolivälistä huhtikuuhun 2011),

—

ottaa huomioon Euroopan keskuspankin tammikuussa 2012 toteuttaman pankkien luotonantoa koskevan kyselyn,

—

ottaa huomioon Euroopan keskuspankin euroaluetta koskevan makrotaloudellisen ennusteen (joulukuu 2011),

—

ottaa huomioon Euroopan keskuspankin raportin rahoitusalan yhdentymisestä Euroopassa (toukokuu 2011),

—

ottaa huomioon OECD:n laatiman sijoitustoimintaa koskevan poliittisen kehyksen (Policy Framework for Investment, PFI),

—

ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yritysten kilpailukykyä ja pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskevan ohjelman perustamisesta (2014–2020) (COM(2011)0834),

—

ottaa huomioon 19. huhtikuuta 2012 vahvistamansa kannan ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi yhteisestä yhdistetystä yhtiöveropohjasta (CCCTB) (9),

—

ottaa huomioon komission raportin "Business Dynamics: Start-ups, Business Transfers and Bankrupcy" (tammikuu 2011),

—

ottaa huomioon Maailmanpankin raportin "Doing Business 2012: Doing Business in a More Transparent World",

—

ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle "Yhteinen Erasmus: EU:n koulutus-, nuoriso- ja urheiluohjelma" (COM(2011)0787),

—

ottaa huomioon komission kertomuksen "Interim evaluation of the Erasmus for Young Entrepreneurs Pilot project / Preparatory action (2011)",

—

ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi julkisista hankinnoista (COM(2011)0896),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan ja aluekehitysvaliokunnan lausunnot (A7-0190/2012),

A.

ottaa huomioon, että EU:ta ravisteleva talous-, rahoitus- ja finanssialan kriisi on lisännyt merkittävästi jäsenvaltioiden ja alueiden välisiä taloudellisia ja sosiaalisia eroja, mikä on johtanut siihen, että sisäiset ja ulkoiset investoinnit jakautuvat Euroopan unionissa epätasaisesti;

B.

ottaa huomioon, että raha-, finanssi- ja kauppapolitiikkaa varten on luotava johdonmukainen vakauskehys suorien investointien virran helpottamiseksi kaikissa jäsenvaltioissa ja EU:n alueilla ja siten edistettävä EU:n makrotaloudellisen epätasapainon korjaamista;

C.

ottaa huomioon, että Eurooppa-neuvoston 23. toukokuuta 2012 pidetyssä epävirallisessa kokouksessa painotettiin, että EU:n politiikkoja on käytettävä täysimääräisesti kasvun tukemiseen, talouden rahoittamiseen investointien avulla ja nopeampaan työpaikkojen luomiseen;

D.

ottaa huomioon, että komission viimeisimmän väliennusteen mukaan EU kärsii heikosta kasvusta ja kasvuodotukset vaihtelevat merkittävästi eri puolilla unionia, mikä johtuu jatkuvasta epävarmuudesta sekä luottamuksen puutteesta kuluttajien ja markkinoiden keskuudessa;

E.

ottaa huomioon, että unionin olisi hyödynnettävä entistä paremmin vahvuuksiaan, muun muassa korkeaa kulutusstandardia, koulutusta ja elämänlaatua, unionin tutkimus- ja innovaatiovalmiuksia, työvoiman tehokkuutta ja korkeaa tuotantokykyä sekä myönteistä ja motivoivaa liiketoimintaympäristöä, finanssikriisin voittamiseksi sekä kasvun ja työllisyyden parantamiseksi;

F.

ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden julkisen velan rahoittaminen syö investointien, kasvun ja työllisyyden edistämiseen tarkoitettuja voimavaroja ja että pääomapako tietyistä jäsenvaltioista joihinkin muihin jäsenvaltioihin ja tiettyihin kolmansiin maihin saattaa heikentää EU:n maksutasetta entisestään;

G.

ottaa huomioon, että viimeaikainen kehitys on vaikuttanut merkittävästi pankkien luotonantoon; toteaa, että pankit ovat euroalueen tärkeimpiä rahoituslähteitä ja niiden osuus rahoittajina on euroalueella suurempi kuin omaan pääomaan ja joukkovelkakirjoihin perustuva rahoitus yhteensä, kun taas Yhdysvalloissa ja muilla maailman alueilla pankkien luotonantoon perustuva osuus kokonaisrahoituksesta on pienempi;

H.

ottaa huomioon, että eri alojen, kuten vihreän teknologian, terveys- ja hoitoalan, koulutuksen ja sosiaalitalouden, kasvupotentiaali voi kannustaa ja vauhdittaa investointeja vastavuoroisen kysynnän lisääntyessä näillä aloilla, mikä näin ollen edistää investoimista;

I.

ottaa huomioon, että on tarpeen valvoa ja arvioida EU:n rahoitusalan sääntelyn vaikutuksia ja täytäntöönpanoa, jotta varmistetaan, että sääntely ei aiheuta tarpeettomia hallinnollisia rasituksia eikä tukahduta suoria ulkomaisia investointeja EU:ssa;

J.

ottaa huomioon, että UNCTADin viimeisimmän raportin mukaan EU:lla on edelleen hyvät mahdollisuudet houkutella suoria ulkomaisia investointeja;

K.

ottaa huomioon, että unionin sisäiset investoinnit voivat merkittävästi laajentaa suorien ulkomaisten investointien markkinoita kestävään liiketoimintainfrastruktuuriin, koulutukseen, tutkimukseen ja kehitykseen tehtävien parannusten ansiosta;

L.

ottaa huomioon, että investoinnit koostuvat kahdesta pilarista – julkisista investoinneista ja yksityisistä investoinneista – ja että yksityinen pilari jakautuu kotimaisiin ja ulkomaisiin investointeihin;

M.

ottaa huomioon, että uusiutuvaan energiaan sekä energia- ja resurssitehokkuuteen on investoitava huomattavasti, jos halutaan torjua liiallista riippuvuutta öljyn, kaasun ja muun uusiutumattomista energialähteistä saatavan energian tuonnista;

N.

ottaa huomioon, että unionin jäsenvaltioiden julkisia velkoja ja velkojen uusimista koskevat riskit, kauppaa ja sisämarkkinoiden täysimääräistä täytäntöönpanoa hidastavat puutteet ja esteet sekä muut kuin tulliin liittyvät esteet ja tiedonsaannin rajoitukset saattavat heikentää EU:n alueen mahdollisuuksia houkutella eurooppalaisia ja kansainvälisiä sijoittajia;

O.

ottaa huomioon, että kilpailukyvyn ja yrittäjyyden osalta unionin yritysten tärkeimpiä haasteita ovat edelleen ongelmat pk-yritysten mahdollisuuksissa saada rahoitusta, heikko yrittäjyyshenki (vain 45 prosenttia Euroopan kansalaisista haluaa ryhtyä itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi kun vastaava osuus esimerkiksi Yhdysvalloissa on 55 prosenttia), liiketoimintaympäristö, joka ei kannusta yritysten perustamiseen ja kasvuun ja jolle on ominaista sääntelyn hajanaisuus ja liiallinen byrokratia ja pk-yritysten heikko kapasiteetti mukautua energia- ja resurssitehokkaaseen talouteen sekä laajentua markkinoille kotimaansa rajojen yli sekä sisämarkkinoilla että niiden ulkopuolella;

P.

ottaa huomioon, että Maailmanpankin uusimman "Doing Business" -indeksin mukaan maailmanlaajuisella tasolla yrittäjyyden huippumaiksi laskettavista 35 maasta EU:n jäsenvaltioiden osuus on vain 40 prosenttia (ja euroalueen jäsenvaltioiden vain 26 prosenttia);

Q.

ottaa huomioon, kuten komission varoitusmekanismia koskevassa kertomuksessa (COM(2012)0068) tuodaan esiin, että kansallisten talousarvioiden rajoitukset sekä korkea työttömyysaste osoittavat tarpeen toteuttaa tehokkaita rakenneuudistuksia erityisesti vaihtotaseen tasapainon, viennin markkinaosuuksien sekä yksityisen ja julkisen velan alalla, jotta voitaisiin parantaa liiketoimintaympäristöä sekä vähentää samanaikaisesti byrokratiaa ja tuottaa mahdollisimman suurta lisäarvoa rakennerahastojen ja Euroopan investointipankin toiminnalle myös Euroopan naapuruuspolitiikan edunsaajamaissa;

R.

ottaa huomioon, että hyvin kohdennetut sosiaaliset investoinnit ovat ratkaisevan tärkeitä korkean työllisyystason turvaamisessa pitkällä aikavälillä, talouden vakauttamisessa, inhimillisen pääoman kehittämisessä ja EU:n kilpailukyvyn parantamisessa;

S.

ottaa huomioon, että suorien ulkomaisten investointien kehitys on yksi tärkeimmistä indikaattoreista, joita komissio käyttää makrotalouden epätasapainon valvontaa koskevassa tulostaulussa;

T.

ottaa huomioon, että UNEPin ja ILOn tutkimukset osoittavat, että inhimillisen pääoman muodostamiseen tehdyt investoinnit ovat ratkaisevan tärkeitä investointien houkuttelemiseksi vihreän talouden aloilla ja niiden suuren kasvupotentiaalin hyödyntämiseksi;

U.

ottaa huomioon, että EU:hun kohdistuvat suorat ulkomaiset investoinnit vaikuttavat myönteisesti reaalitalouteen, maksutaseeseen, kilpailukykyyn, työllisyyteen sekä sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen ja edistävät lisäksi myönteisellä tavalla teknologista kehitystä, innovointia, osaamista ja työvoiman liikkumista, erityisesti silloin, kun ne on suunnattu jäsenvaltioiden välisten erojen vähentämiseen;

V.

ottaa huomioon, että kansallisten vuotuisten välitavoitteiden asettaminen OECD:n käyttämien parametrien mukaisesti erityisesti sellaisilla aloilla, jotka tukevat houkuttelevan ja kilpailukykyisen toimintaympäristön luomista kansainvälisiä sijoittajia varten, auttaa määrittämään kansalliset heikkoudet ja vahvuudet sekä mahdollisuudet kohdennettujen toimenpiteiden toteuttamiseksi;

W.

ottaa huomioon, että euroalue ja EKP:n tavoite euroalueen inflaatiotason pitämisestä kahden prosentin alapuolella edesauttavat investointeja houkuttelevan vakaan toimintaympäristön muodostumista;

X.

ottaa huomioon, että Euroopan laajuisten joukkolainamarkkinoiden kehitys riippuu mitä suurimmassa määrin investointiperustan laajentumisesta;

Y.

ottaa huomioon, että ehdotuksessaan yhteisestä yhdistetystä yhtiöveropohjasta (CCCTB) komissio ei laajentanut yhdenmukaistamista koskemaan yhtiöveroastetta, jonka on tarkoitus kuulua jatkossakin jäsenvaltioiden toimivaltaan, ja että lisätoimenpiteitä tarvitaan unionin verojärjestelmän kehittämiseksi avoimemmaksi ja yksinkertaisemmaksi ulkomaisille investoijille, samalla kun koordinoidaan verojärjestelmiä kaikkialla Euroopassa;

Z.

ottaa huomioon, että protektionismi saa jatkuvasti enemmän jalansijaa eri puolilla maailmaa; katsoo sen vuoksi, että ulkomailta saapuvien investointien markkinajohtajana EU:n olisi kauppaan liittyviä kilpailuetujaan suojellessaan jatkettava neuvotteluja sellaisten vapaakauppasopimusten tekemiseksi, joilla edistetään avointa ja oikeudenmukaista kauppaa sekä kansainvälisiä normeja sosiaaliturvan ja ympäristönsuojelun aloilla;

AA.

ottaa huomioon, että Euroopan unionissa rajat ylittävien palveluiden tarjoamisessa on vielä merkittäviä esteitä, mikä haittaa vapaiden markkinoiden toimintaa;

AB.

ottaa huomioon, että EU:n perussopimusten mukaan yhteinen kauppapolitiikka, suorat ulkomaiset investoinnit mukaan luettuina, kuuluu EU:n yksinomaisen toimivallan piiriin ja että Euroopan parlamentti ja neuvosto toimivat tällä alalla tasavertaisina, sillä alaan sovelletaan tavanomaista lainsäätämisjärjestystä;

1.

korostaa, että EU on yhä maailmanlaajuisesti katsottuna suorien ulkomaisten investointien ensisijainen kohde ja että sen olisi siten jatkossakin vastattava investoija- ja edunsaajamaiden odotuksiin, samalla kun se pyrkii täyttämään EU:n laajat taloudelliset, yhteiskunnalliset ja ympäristöön liittyvät tavoitteet, ja varjeltava näin johtoasemaansa niin unionin tasolla kuin kansallisesti;

2.

katsoo, että makrotaloudelliseen ja alueelliseen epätasapainoon voidaan parhaiten puuttua koheesiopolitiikan avulla ja että koheesiopolitiikan pitäisi siten olla keskeinen tekijä sisämarkkinapolitiikassa kilpailukyvyn, tuottavuuden ja kasvun edistämiseksi sekä uusien työpaikkojen luomiseksi, jolloin voitaisiin puolestaan mahdollisesti lisätä EU:n houkuttavuutta sijoittajien silmissä; korostaa, että suuntaamalla koheesiopolitiikan avulla investointeja infrastruktuureihin ja työmarkkinoiden edellyttämiin taitoihin houkuttavuutta voidaan merkittävästi lisätä mahdollisten sijoittajien näkökulmasta;

3.

kehottaa komissiota parantamaan kansainvälistä sääntely-yhteistyötä muun muassa monenvälisillä foorumeilla ja tehostamaan sääntelyvaatimusten lähentämistä kansainvälisten standardien pohjalta sekä mahdollisuuksien mukaan osallistumaan sääntelyä koskevaan vuoropuheluun, jossa käsitellään nykyisiä tai mahdollisia tulevia kaupan esteitä, kiistojen ja niihin liittyvien kaupan kustannusten rajoittamiseksi;

4.

katsoo, että julkisen talouden tervehdyttäminen ja vakauttaminen sekä sisämarkkinoiden toteuttaminen olisi toteutettava huolehtien siitä, että arvioidaan niiden mahdollisesti tuoma lisäarvo; katsoo, että talousalan elinten vahvan yhteistyön ja EU-talouksien välisen paremman keskinäisen täydentävyyden avulla olisi vähennettävä suoriin ulkomaisiin investointeihin liittyviä alueellisia eroja, jotta voidaan vahvistaa Euroopan teollisuuspohjaa ja edistää kestävää pitkäaikaista talouskehitystä, joka on olennainen perusedellytys julkisen talouden onnistuneelle ja tehokkaalle vakauttamiselle;

5.

korostaa, että strategisten eurooppalaisten sijoittajien halu harjoittaa toimintaansa EU:ssa on ehdottomasti turvattava, sillä laajemman globaalin rahoitus- ja talouskriisin yhteydessä velkakriisin aiheuttamat kielteiset tunteet ja epävarmuus sekä kyvyttömyys reagoida tilanteeseen nopeasti saavat sijoittajat vähentämään sijoittamista EU:n alueelle; korostaa, että koordinoitujen pitkäaikaisten investointien puute vahingoittaa tulevaisuudessa merkittävästi EU:hun suuntautuvien investointien houkuttavuutta tämäntyyppisten sijoittajien silmissä; myöntää, että hallinnointia koskeva monitasoinen lähestymistapa, jossa paikallisyhteisöt ovat mukana sopivissa vaiheissa, on välttämätön, jotta varmistetaan, että investoinnit kohdennetaan kunkin alueen ja kunkin jäsenvaltion erityistarpeisiin;

6.

kehottaa komissiota laatimaan tiedonannon, jossa arvioidaan Eurooppaan tehtävien investointien houkuttavuutta Euroopan tärkeimpiin kumppaneihin ja kilpailijoihin verrattuna ja määritetään unionin suurimmat vahvuudet ja heikkoudet sijoitusympäristönä, sekä laatimaan kokonaisvaltaisen strategian, joka sisältää erityisiä politiikkoja ja suosituksia ja tarvittaessa myös säädösehdotuksia EU:n sijoitusympäristön kehittämiseksi;

7.

katsoo, että EU:n pitäisi hyödyntää täysimääräisesti asemansa maailman suurimpana yhteismarkkina-alueena (mihin liittyy unionin korkea elintaso, työvoiman korkea tuotantokyky, oikeusvarmuus sekä tutkimus- ja innovointikapasiteetti), ulkomaisena sijoittajana ja kauppakumppanina finanssikriisin torjunnassa; korostaa tarvetta kehittää tehokkaampia välineitä ja menetelmiä, uusia rahoitusmekanismeja ja sijoitusjärjestelmiä, kuten unionin hankejoukkolainat, joiden avulla voitaisiin hyödyntää unionin kilpailuedut ja saavuttaa Eurooppa 2020 -kasvustrategian tavoitteet, jotta voidaan torjua taantumaa ja vastata hitaan kasvun haasteeseen;

8.

kehottaa EU:ta sisällyttämään investoinnit tärkeimpänä tekijänä kaikkiin Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahankkeisiin, jotta ratkaisevan tärkeät kasvu- ja työllisyystavoitteet voitaisiin saavuttaa ja hankkeiden merkittävä osuus finanssikriisin ratkaisemisessa hyödyntää; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita erityisesti laatimaan kunnianhimoisen, ekotehokkaan ja kestävän EU:n teollisuusstrategian tuotantokapasiteetin elävöittämiseksi kaikkialla EU:ssa ja laadukkaiden työpaikkojen luomiseksi EU:ssa;

9.

painottaa erityisesti mittavia mahdollisuuksia houkutella suoria ulkomaisia investointeja edistämällä koulutusta, tutkimusta ja kehittämistä sekä työpaikkojen luomista aloilla, jotka koskevat kasvihuonekaasujen vähentämistä, uusiutuvien energialähteiden kehittämistä ja energiatehokkuuden lisäämistä, jotta saavutetaan vuodelle 2020 asetetut tavoitteet ja nostetaan EU vihreän teknologian alalla johtavaan asemaan maailmassa;

10.

palauttaa mieliin, että jos julkisia investointeja ei lisätä kestävän rahoituksen avulla tai jos niitä jopa leikataan finanssikriisin takia tärkeillä aloilla, kuten terveydenhuollon, koulutuksen, tutkimuksen ja infrastruktuurin alalla, saatetaan heikentää kilpailukykyä ja houkuttavuutta sijoittajien näkökulmasta, erityisesti jos toimintamalli jää pitkäaikaiseksi; tästä syystä julkisia investointeja olisi lisättävä kestävällä tavalla;

11.

kannattaa hiljattain ehdotettua Yhteinen Erasmus -ohjelmaa, jolla voidaan merkittävästi lisätä liikkuvuudelle sekä tietämyksen, koulutuksen ja taitojen kehittämiselle myönnettyä rahoitusta nuorten henkilökohtaisen kehityksen ja työmahdollisuuksien edistämiseksi ja jolla siten edistetään inhimillisten voimavarojen kehittämistä ja puututaan korkean nuorisotyöttömyyden ongelmaan Euroopassa; kannattaa yrityksille suunnattua Erasmus-ohjelmaa ("Erasmus for Enterprises") ja erityisesti Erasmus nuorille yrittäjille -vaihto-ohjelmaa, jolla kannustetaan yritysten perustamista, tietämyksen siirtoa yli rajojen, pienten yritysten välistä yhteistyötä, innovaatiota ja työpaikkojen luomista;

12.

kehottaa parantamaan ja laajentamaan suoria investointeja koskevaa tilastotietopohjaa OECD:n ja Maailmanpankin kansainvälisten standardien mukaisesti ja ottamaan käyttöön lisäinvestointeja kansallisen tason tavoitteita ja indikaattoreita (kaupunkiympäristö, sosiaalinen infrastruktuuri) varten, jotta voidaan osoittaa edistyminen houkuttelevan sijoitusympäristön alalla sekä arvioida sijoituspolitiikkaa ja sen myönteisiä vaikutuksia reaalitalouteen ja työllisyyteen eri maissa ja alueilla;

13.

katsoo, että kaikki ulkomaisten ja paikallisten investointien houkuttelemiseksi laaditut strategiat pitäisi liittää sisämarkkinoiden toteuttamiseen, rajatylittäviin investointeihin ja rahavirtoihin, avoimiin markkinoihin sekä parannettuun markkinoille pääsyyn ja oikeudenmukaiseen kilpailuun vapaiden ammattien alalla ottaen huomioon uusien mahdollisuuksien määrä ja monipuolisuus; katsoo tässä yhteydessä, että EU:n pitäisi edistää Euroopan laajuisia verkkoja ja työntekijöiden, opiskelijoiden ja tutkijoiden liikkuvuutta sekä lisätä unionin talouksien välistä yhteistyötä ja täydentävyyttä;

14.

painottaa, että kansalaisten liikkuvuuden helpottamiseksi ja rajat ylittävien investointien edistämiseksi verotuksellisia esteitä tulisi kiireesti pienentää sellaisten työntekijöiden ja työnantajien kohdalla, jotka haluavat työskennellä ja rekrytoida rajat ylittävästi;

15.

kehottaa EU:ta turvaamaan kilpailukykynsä ja varmistamaan unionin yhteiskunnallisten ja ympäristöön liittyvien tavoitteiden noudattaminen neuvottelemalla WTO:n, G20-ryhmän ja G8-ryhmän kautta ja harkitsemalla yhteisiä kansainvälisiä sääntöjä, joiden avulla voitaisiin taata oikeudenmukainen kilpailu ja tasapuoliset toimintaedellytykset ottaen huomioon rahoitusalan sääntelyyn ja verotukseen liittyvä makrotalouden kansainvälinen epätasapaino; kehottaa unionia olemaan neuvotteluissa päättäväinen ja tekemään keskeisten kumppanien kanssa kattavia vapaakauppasopimuksia uusien markkinoiden avaamiseksi tavaroille ja palveluille, investointimahdollisuuksien lisäämiseksi, avoimen ja oikeudenmukaisen kaupan helpottamiseksi sekä helpommin ennakoitavan poliittisen ympäristön edistämiseksi; pitää erittäin tärkeänä, että maailmanlaajuista finanssitransaktioveroa koskevat neuvottelut etenevät;

16.

katsoo, että suorien ulkomaisten investointien eurooppalaisen seurantakeskuksen perustaminen Euroopan komission yhteyteen voisi osaltaan vahvistaa jäsenvaltioiden politiikkojen yhteensovittamista tällä alalla ja samalla varmistaa, että toteutettuja politiikkoja ja niiden makrotaloudellisia vaikutuksia seurataan tiiviimmin Euroopan edistämiseksi investointikohteena;

17.

kehottaa komissiota vauhdittamaan jäsenvaltioiden talous-, vero- ja sosiaalipolitiikkojen yhteensovittamista ulkomaisten investointien houkuttelemiseksi unioniin unohtamatta kuitenkaan euroalueen maiden välillä ja unionin kaikkien jäsenvaltioiden välillä havaittuja taloudellisia ja yhteiskunnallisia eroja;

18.

katsoo, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden olisi toteutettava toimia, joilla tehostetaan erityisesti rakennerahastojen ja koheesiorahaston käyttöä lisärahoituksen houkuttelemiseksi EIP:ltä, EBRD:ltä, muilta kansainvälisiltä rahoituslaitoksilta ja yksityiseltä sektorilta sekä tuetaan julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimuksiin perustuvia aloitteita, kuten unionin hankejoukkolainoja; tuo esiin, että etenkin pk-yritykset voivat hyötyä investoinneista, joilla vahvistetaan osaamista, infrastruktuuria ja inhimillistä pääomaa; tunnustaa mahdollisuuden laajentaa innovatiivisten rahoitusvälineiden soveltamisalaa niin, että niitä käytetään tehokkaammin rahoituksen saamiseen perinteisten rahoitusmenetelmien täydentämiseksi; korostaa, että kehittämällä rahoitusvälineiden luonnetta ja soveltamalla joustavaa lähestymistapaa tällaisten välineiden käyttöönotossa alueellisella tasolla voitaisiin tuottaa EU:n talousarviolle kerrannaisvaikutuksia, edistää julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuutta, luoda vaihtoehtoisia rahoituslähteitä ja tarjota uusi tärkeä rahoitusvirta strategisille investoinneille tukemalla pitkäaikaisia kestäviä investointeja finanssipoliittisten rajoitteiden aikana;

19.

panee tyytyväisenä merkille EKP:n pitempiaikaiset rahoitusoperaatiot; kehottaa EKP:tä jatkamaan määrätietoisia toimia euroaluetta ravistelevan velkakriisin ratkaisemiseksi ylläpitämällä hintavakautta ja minimoimalla samalla reaalitalouteen ja investointeihin kohdistuvat kielteiset heijastusvaikutukset, joita pankkialan maksuvalmiusongelmat saattavat aiheuttaa; katsoo, että pankkialan on ryhdyttävä tarvittaviin toimiin alalla esiintyvien, pidemmän aikavälin maksuvalmiusriskeihin liittyvien rakenteellisten heikkouksien korjaamiseksi, jotta sijoittajien luottamus voidaan palauttaa niin, että EKP ei tulevaisuudessa joudu puuttumaan asiaan yhtä mittavin toimin; katsoo, että pankkien toimintakehystä olisi muokattava niin, että tietty osuus määrärahoista osoitetaan kehitystavoitteisiin ja pk-yritysten tukemiseen;

20.

katsoo, että vakavaraisuusdirektiivin tulevan uudistuksen yhteydessä olisi varmistettava, että vararahastojen kasvattaminen, jolla pyritään edistämään pankkialan pitkän aikavälin vakautta, ei estä pankkeja lisäämästä talouden likviditeettiä, mikä on investointien kannalta ratkaisevan tärkeä asia;

21.

korostaa, että Euroopan pääomamarkkinoita on syvennettävä, jotta taataan rahoituksen saaminen muista lähteistä kuin pankeista;

22.

panee merkille komission uudet ehdotukset, joilla parannetaan luottoluokituslaitosten markkinoiden sääntelyä ja torjutaan liiallista turvautumista luottoluokituslaitoksiin, kuten luottoluokituksista annetun asetuksen (EY) N:o 1060/2009 muuttaminen ja siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (UCITS) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittaminen sekä vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista annettu direktiivi 2011/61/EU; korostaa, että terveen liiketoimintaympäristön ja oikeudenmukaisen kilpailun varmistamiseen tarvitaan myös muita toimenpiteitä;

23.

kehottaa komissiota arvioimaan useita jäljelle jääviä esteitä, jotka haittaavat rajat ylittävien palveluiden tarjoamista ja vastaanottamista yksittäisissä jäsenvaltioissa;

24.

panee merkille Euroopan julkisten hankintojen markkinoiden uudistamista koskevien komission ehdotusten merkityksen; korostaa, että dynaamiset Euroopan laajuiset hankintamarkkinat voivat tarjota eurooppalaisille yrityksille huomattavia liiketoimintamahdollisuuksia ja edistää merkittävästi kilpailukykyisen eurooppalaisen teollisuuden kannustamista sekä investointien houkuttelemista ja talouskasvun edistämistä;

25.

toteaa olevansa huolissaan siitä, että euroalueella toimivat yhteisösijoittajat pyrkivät yhä useammin siirtämään sijoituksensa euroalueella liikkeeseen lasketuista osakkeista muualla maailmassa liikkeeseen laskettuihin osakkeisiin, koska (i) jälkimmäisten merkitys euroalueen rahoitusmarkkinoilla kasvaa jatkuvasti ja (ii) koska sijoitusrahastojen kokonaisosuus euroalueella sijaitsevien toimijoiden liikkeeseen laskemista osakkeista ja muusta pääomasta laski 23 prosenttiin vuonna 2010, kun se oli 26 prosenttia vuonna 2009;

26.

korostaa kolmansien maiden valtiollisten sijoitusrahastojen merkitystä ja painottaa avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden periaatteiden vahvistamista EU:n rahastojen ja valtiollisten sijoitusrahastojen välisten synergiaetujen edistämiseksi;

27.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään yhteisösijoittajien osallistumista eurooppalaisiin pääomasijoitusrahastoihin ja eurooppalaisiin sosiaalisen yrittäjyyden rahastoihin sekä poistamaan pienten ja keskisuurten yritysten riskipääomarahoittamista koskevat rajoitukset;

28.

uskoo, että rajat ylittävä yrittäjyys tarjoaa merkittäviä etuja sekä EU:n alueille edistämällä niiden talouskehitystä että yksittäisille yrityksille, joille se tarjoaa mahdollisuuden päästä uusille ja laajemmille markkinoille ja hyödyntää hankintalähteitä sekä pääomaa, työvoimaa ja teknologiaa;

29.

toteaa olevansa huolissaan joidenkin jäsenvaltioiden korkeasta nuorisotyöttömyydestä ja huonoista työllisyysnäkymistä; panee huolestuneena merkille, että Euroopan unionin mahdollisuudet saada alueelle laadukasta inhimillistä pääomaa ovat rajalliset ja että inhimillistä pääomaa virtaa myös merkittävästi kolmansiin maihin; tunnustaa, että Euroopan unionilla on mittavia, laadukkaaseen inhimilliseen pääomaan liittyviä mahdollisuuksia, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita nopeuttamaan toimia nuorisotyöttömyyden torjumiseksi ohjelmilla ja konkreettisilla toimilla unionin ja jäsenvaltioiden tasolla; pitää tässä yhteydessä myönteisenä Eurooppa-neuvoston lausumaa, jossa jäsenvaltioita kehotetaan ottamaan käyttöön nuorisotakuun kaltaisia kansallisia järjestelmiä, sekä pyytää jäsenvaltioita tukemaan tätä kehotusta nopeilla ja konkreettisilla kansallisilla toimilla, jotta varmistetaan, että nuorilla on joko kunnollinen työpaikka tai koulutus- tai uudelleenkoulutuspaikka; katsoo, että Euroopan unionin olisi nopeutettava toimiaan älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevan EU 2020 -strategian työllisyystavoitteiden saavuttamiseksi muun muassa alentamalla työn verotusta investointien houkuttamiseksi talouden työvoimavaltaisille aloille;

30.

kiinnittää huomiota väestön ikääntymisestä johtuvaan haasteeseen, joka koskee sekä unionia kokonaisuudessaan että yksittäisiä jäsenvaltioita; kehottaa jäsenvaltioita kehittämään johdonmukaisia strategioita väestörakenteelliseen haasteeseen vastaamiseksi mahdollisten kielteisten seurausten tasoittamiseksi;

31.

tukee innovaatiounioni-hankkeen tavoitteita; kehottaa jäsenvaltioita investoimaan koulutukseen, tutkimukseen ja innovointiin, koska siten voidaan vaikuttaa hyvin myönteisesti kasvuun ja kehitykseen keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä; tukee älykästä erikoistumista tärkeänä poliittisena periaatteena ja innovaatiopolitiikan käsitteenä sekä kannattaa tutkimuksen ja yrittäjyyden välisen suhteen tiivistämistä sellaisilla aloilla kuin vihreä teknologia;

32.

korostaa, että veropetosten torjunnan olisi kuuluttava Euroopan unionin tärkeimpiin tavoitteisiin erityisesti nykyisessä kriisitilanteessa, jossa veropetokset merkitsevät kansallisissa talousarvioissa merkittäviä tappioita ja jossa ylimääräiset tulot voitaisiin käyttää julkisten investointien lisäämiseen; korostaa, että on tarpeen varmistaa kitkaton yhteistyö ja koordinointi komission ja jäsenvaltioiden välillä kaksinkertaisen verotuksen, kaksinkertaisen verottamatta jättämisen, veropetosten, veronkierron ja polkumyynnin estämiseksi sekä veroparatiisien käytön vähentämiseksi laittomissa tarkoituksissa; kehottaa yleisemmällä tasolla lisäämään finanssipolitiikan yhteensovittamista niin tulojen kuin menojen alalla, mukaan luettuna kitkaton yhteistyö ja koordinointi jäsenvaltioiden verojärjestelmien välillä, sekä keventämään eurooppalaisiin yrityksiin kohdistuvaa raskasta hallinnollista taakkaa ja tiukoista verosäädöksistä aiheutuvia kustannuksia, jotka hidastavat halua tehdä investointeja Euroopan unionin alueella; pitää myönteisenä parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselmaa yhteisestä yhtenäistetystä veropohjasta (CCCTB) ja odottaa samalla direktiivin hyväksymistä neuvostossa;

33.

huomauttaa, että vaikeudet rahoituksen saamisessa ovat edelleen yksi pk-yritysten suurimmista huolenaiheista; on erityisen huolissaan siitä, etteivät toimintakykyiset yritykset saa tarvitsemaansa rahoitusta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan pikaisesti sääntelytoimenpiteitä ja muita toimia pk-yritysten rahoituksen saannin helpottamiseksi, kuten ehdotetaan EU:n toimintasuunnitelmassa pk-yritysten rahoituksen saannin parantamiseksi; korostaa, että pk-yritykset ja sosiaaliset yritykset ylläpitävät usein paikallista kasvua ja että koheesiopoliittisella rahoituksella, joka perustuu vahvaan ja monitasoiseen hallinnointitapaan, voidaan varmistaa, että pk-yritykset ja sosiaaliset yritykset antavat täyden panoksensa ja edistävät edelleen arvokkaalla tavalla EU:n kilpailukykyä;

34.

korostaa, että EU:n rahoitusalan sääntelyn taloudellisia vaikutuksia on tarkasteltava kokonaisvaltaisesti, jotta varmistetaan, että sääntely toteutetaan oikeassa suhteessa ja ettei se tukahduta investointeja;

35.

pitää myönteisenä komission vuosille 2014–2020 esittämää yritysten kilpailukykyä ja pk-yrityksiä koskevaa ohjelmaa (COSME), jolla kannustetaan yrittäjyyskulttuuria ja edistetään pk-yritysten perustamista lähinnä uusilla aloilla, kuten sosiaalisen median palveluja koskevalla alalla sekä vihreän talouden ja matkailun aloilla;

36.

vaatii uusia, tehokkaita konkurssilakeja, joihin sisältyy varhaisvaroitusvälineitä, sellaisen politiikan kannustamiseksi, jolla yrittäjille taataan toinen tilaisuus, ja kannustetaan näin yrittäjyyttä ja yritysten uudelleen käynnistämistä ottaen huomioon, että uuden tilaisuuden antamista ei riittävästi tunnusteta kansallisissa lainsäädännöissä; korostaa yrittäjien ja yritystoimintaa uudelleen aloittavien lisääntyvän verkostoitumisen tärkeyttä, jotta edistetään toisen tilaisuuden antamista, sekä tarvetta puuttua yritystoimintaa uudelleen aloittavien rahoitusvaikeuksiin;

37.

kehottaa unionia hyödyntämään täysimääräisesti Euroopan naapuruuspolitiikkaan ja makroalueellisiin strategioihin perustuvia investointimahdollisuuksia EU:ssa ja sen ulkopuolella;

38.

kehottaa komissiota sisällyttämään tulostauluun kaikki asiaankuuluvat indikaattorit makrotalouden epätasapainon ja niiden EU:n alueisiin kohdistuvien vaikutusten mittaamiseksi;

39.

palauttaa mieliin, että on tärkeää jatkaa ympäristöalan kumppanuuksien kehittämistä, koska ne kiinnostavat sijoittajia koko ajan enemmän EU:sta löytyvien voimavarojen ja osaamisen ansiosta;

40.

pitää myönteisenä, että yritysten, jotka suunnittelivat sijoittavansa Euroopan unioniin, lukumäärä nousi viidellä prosentilla vuonna 2011; pitää kuitenkin valitettavana, että sijoitushankkeita kohden keskimäärin luotujen uusien työpaikkojen määrä on pysynyt ennallaan;

41.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita soveltamaan Euroopan sähköisen hallinnon toimintasuunnitelmaa, jonka myötä ne voivat tarjota sähköisiä hallintopalveluja nykyistä tehokkaammin ja edullisemmin myös yrityksille sekä paikallisella että rajat ylittävällä tasolla;

42.

vaatii uusien investointien houkuttelemiseksi, että EU ja sen jäsenvaltiot:

43.

pitää myönteisenä komission ehdotusta ohjelmasta, joka keskittyy yritysten ja pk-yritysten kilpailukykyyn; pitää myönteisenä pääomasijoitus- ja enkelisijoittajatoiminnan viimeaikaista kasvua monissa EU:n jäsenvaltioissa, mutta toistaa, että EU:n pitäisi yksinkertaistaa sääntelyä ja pk-yritysten ja talouden muiden toimijoiden rahoituksen saantia rohkaisemalla tehokkaita pääomasijoitus- ja enkelisijoittajajärjestelmiä eri puolilla EU:ta ja tehostamalla yksityisten ja julkisten pääomasijoitusten roolia pitkän aikavälin yrityskasvun rahoittamisessa; kehottaa komissiota toimimaan aktiivisemmin yhteistyössä kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa siten, että kehitetään luovia innovatiivisia rahoituskeinoja pk-yritysten rahoitukseen;

44.

korostaa standardien edistämisen merkitystä uusien tuotteiden ja palvelujen kehittämisen kannalta, sisämarkkinoiden toteutuksen ja EU:hun tehtävien investointien houkuttelevuuden kannalta sekä unionin standardien ja kansainvälisten standardien yhdenmukaistamisen kannalta.

45.

toistaa ehdotuksensa siitä, että komissio pohtisi investointien rahoittamisstrategiaa yhteistyössä EIP:n kanssa (ottaen huomioon sen henkilöstöresurssien laadun ja kokemukset suurien infrastruktuurien rahoittamisessa) unohtamatta mitään seuraavista välineistä: tuet, jäsenvaltioiden EIP:n pääomaan merkitsemien summien vapauttaminen, Euroopan unionin merkinnät EIP:n pääomaan, lainat, innovatiiviset välineet, hitaasti tuottaviin pitkän aikavälin hankkeisiin mukautetut rahoitusjärjestelyt, takausjärjestelmien kehittäminen, investointeja koskevan osaston lisääminen EU:n talousarvioon, unionin, kansallisten ja paikallisten viranomaisten väliset rahoitusyhteenliittymät, julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet;

46.

pitää myönteisinä Eurooppa 2020 -strategian symbolisia aloitteita "Globalisaation aikakauden teollisuuspolitiikka", "Innovaatiounioni" ja "Resurssitehokas Eurooppa" ja panee merkille, että Eurooppa 2020 -strategia edistää EU:n alueelle tehtävien investointien houkuttelevuutta, luo työpaikkoja EU:n alueella ja ylläpitää EU:n kansainvälistä kilpailukykyä;

47.

korostaa, että nykyisen hitaan kasvun ja korkean työttömyyden vuoksi unionin koheesiopolitiikka vaikuttaa merkittävästi Euroopan talouteen ja myös eurooppalaiseen tutkimukseen ja innovointiin, ja katsoo, että koheesiopolitiikka on reaalitalouden investointeihin kohdennettujen unionin talousarviomäärärahojen suurin menoluokka ja vahvistaa taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta vähentämällä alueellisia eroja ja toteuttamalla unionin älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategiaa, jonka vipuvaikutus julkisiin ja yksityisiin investointeihin on merkittävä unionin ja jäsenvaltioiden tasolla ja alueellisella ja paikallisella tasolla;

48.

korostaa, että syrjivä suhtautuminen suuriin yrityksiin saattaa haitata innovointia ja heikentää muiden EU:ssa toimivien yritysten – erityisesti pk-yritysten – kilpailukykyä ja eristää ne tärkeistä maailmanlaajuisista innovointiyhteistyön kumppanuuksista sekä heikentää niiden mahdollisuuksia saada käyttöönsä kehittynyttä teknologiaa;

49.

pitää taloudellisesti perusteltuna paikallista tai alueellista paikkakohtaista kehittämispolitiikkaa, joka pohjimmiltaan perustuu ajatukseen, että unionin heikommin kehittyneiden alueiden kiinnostavuus todennäköisesti kasvaa, jos ne voivat tarjota suhteellisia kilpailuetuja (asianmukainen infrastruktuuri, ammattitaitoiset työntekijät jne.) selkeiden kannustimien lisäksi; kehottaa tässä yhteydessä komissiota tukemaan jäsenvaltioita ja alueita, kun ne toteuttavat erityisesti pitkäkestoisten inventointien edistämistoimiaan etenkin rajat ylittävässä toiminnassa ja infrastruktuurihankkeiden yhteydessä; pitää valitettavana, että EU:n vähemmän kehittyneet alueet menettävät yhä enemmän houkuttavuuttaan kolmansien maiden hyväksi; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia ottamaan viipymättä käyttöön toimia, joilla pyritään säilyttämään nykyiset investoinnit ja houkuttelemaan uusia;

50.

painottaa, että EU:lla on valtavia voimavaroja kaupungeissaan, ja että suuret kaupunki-infrastruktuurihankkeet ja innovatiiviset liikeyrityspuistot houkuttelevat vahvimmin investointeja; kannustaa jäsenvaltioita tekemään suuria investointeja infrastruktuuriin, uuteen tekniikkaan sekä tutkimukseen ja kehittämiseen, mukaan luettuina multimodaaliliikenteen järjestelmät, Euroopan kaupunkien asuinkelpoisuuden ja kilpailukyvyn parantamiseksi tukeutumalla niiden perinteisiin vahvuuksiin ja varmistamaan samalla, että näitä investointeja ei tehdä todellisen alueellisen koheesion ja tasapainoisen maaseudun kehittämisen kustannuksella.

51.

korostaa, että tutkimuksen ja koulutuksen paikallisen levittämisen ja soveltamisen lisäksi niihin on investoitava paikallisesti, mikä merkitsee, että käytettävissä olevaa inhimillistä potentiaalia – paikallistason tutkijoita ja tiedesäätiöitä – on käytettävä mahdollisimman kattavasti, jotta voidaan houkutella sekä kotimaisia että suoria ulkomaisia investointeja; katsoo, että on myös tärkeää ottaa huomioon eri ryhmien eli opettajien, tutkijoiden ja opiskelijoiden liikkuvuus;

52.

katsoo, että vähemmän kehittyneiden alueiden olisi saatava edelleen merkittävästi unionin rahoitusta, jotta investoijille voidaan tarjota alempien työvoimakustannusten lisäksi muita paikallisia kilpailuetuja;

53.

katsoo, että infrastruktuurin vahvistaminen on tarpeellista alueellisen yhteenkuuluvuuden ja alueellisen kilpailukyvyn parantamiseksi; pitää tärkeinä Euroopan laajuisia verkkoja ja katsoo, että on hyödynnettävä täydentäviä rahoitusvälineitä, kuten hankejoukkovelkakirjoja sekä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia.

54.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden parlamenteille.

29.11.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 349/38

—

ottaa huomioon EU:n ja Ukrainan, EU:n ja Moldovan, EU:n ja Georgian, EU:n ja Armenian ja EU:n ja Azerbaidžanin assosiaatiosopimuksia koskevat meneillään olevat neuvottelut, jotka sisältävät merkittäviä kauppaan liittyviä tekijöitä,

—

ottaa huomioon neuvoston 22. tammikuuta 2007 antamat päätelmät, joissa hyväksyttiin neuvotteluohjeet EU:n ja Ukrainan assosiaatiosopimukselle, johon kuuluu pitkälle menevä ja laaja-alainen vapaakauppa-alue,

—

ottaa huomioon neuvoston 10. toukokuuta 2010 antamat päätelmät, joissa hyväksyttiin neuvotteluohjeet EU:n ja Armenian ja EU:n ja Georgian assosiaatiosopimuksille, joihin kuuluu pitkälle menevä ja laaja-alainen vapaakauppa-alue,

—

ottaa huomioon neuvoston 15. kesäkuuta 2009 antamat päätelmät, joissa hyväksyttiin neuvotteluohjeet EU:n ja Moldovan assosiaatiosopimukselle, sekä neuvoston 20. kesäkuuta 2011 hyväksymät yksityiskohtaiset lisäneuvotteluohjeet pitkälle menevälle ja laaja-alaiselle vapaakauppa-alueelle,

—

ottaa huomioon neuvoston 10. toukokuuta 2010 antamat päätelmät, joissa hyväksyttiin neuvotteluohjeet EU:n ja Azerbaidžanin assosiaatiosopimukselle,

—

ottaa huomioon Euroopan yhteisön silloisen Neuvostoliiton kanssa vuonna 1989 tekemän kauppa- ja yhteistyösopimuksen, jonka Valko-Venäjä myöhemmin vahvisti,

—

ottaa huomioon komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 25. toukokuuta 2011 antaman yhteisen tiedonannon "Uusi strategia muutostilassa olevia naapurimaita varten" (COM(2011)0303),

—

ottaa huomioon Euroopan naapuruuspolitiikan (ENP) kehityksen vuodesta 2004 lähtien ja erityisesti komission kertomukset sen toteuttamisessa saavutetusta edistymisestä,

—

ottaa huomioon antamansa suositukset assosiaatiosopimusten neuvottelemisesta Moldovan, Georgian, Armenian ja Azerbaidžanin kanssa,

—

ottaa huomioon Armenian, Azerbaidžanin, Georgian ja Moldovan kanssa yhteisesti hyväksytyt toimintasuunnitelmat ja Ukrainan kanssa tehdyn assosiaatio-ohjelman,

—

ottaa huomioon 7. toukokuuta 2009 kokoontuneen itäistä kumppanuutta käsitelleen Prahan huippukokouksen ja 29.–30. syyskuuta 2011 kokoontuneen itäistä kumppanuutta käsitelleen Varsovan huippukokouksen yhteiset lausumat,

—

ottaa huomioon Euronestin parlamentaarisen edustajakokouksen perustamisen perustamisasiakirjalla 3. toukokuuta 2011,

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 8 artiklan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklan,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön (A7-0183/2012),

A.

katsoo, että pitkälle menevät ja laaja-alaiset vapaakauppa-alueet sisältävien assosiaatiosopimusten tekeminen ja täytäntöönpano on tarkistetun Euroopan naapuruuspolitiikan ensisijainen tavoite ja pyrkimys itäisten kumppanien osalta;

B.

ottaa huomioon, että kuudesta itäisen kumppanuuden maasta neljä on jo WTO:n jäseniä, kun taas Azerbaidžanin ja Valko-Venäjän hallituksilla on vain tarkkailijan asema;

C.

toteaa, että sen jälkeen, kun EU:n eteläisellä naapurialueella ilmeni vuonna 2011 vallankumouksellista liikehdintää, joka tunnetaan nyt arabikevään nimellä, EU on osoittanut kiinnostusta eteläisiin naapurimaihinsa; katsoo, että itäiseen kumppanuuteen osallistuvat maat ja EU:n kauppasuhteet niihin ansaitsevat EU:n huomion;

D.

katsoo, että Kiinan taloudellinen vaikutus itäisen kumppanuuden maissa kasvaa koko ajan;

E.

toteaa, että pitkälle menevää ja laaja-alaista vapaakauppa-aluetta koskevat neuvottelut Ukrainan kanssa saatettiin päätökseen lokakuussa 2011; toteaa, että pitkälle menevä ja laaja-alainen vapaakauppa-alue tulee voimaan vasta sen jälkeen, kun EU:n ja Ukrainan assosiaatiosopimus on tehty, mutta EU:n tyytymättömyys Ukrainan sisäiseen poliittiseen kehitykseen ja sen oikeusjärjestelmän toimivuuteen estää tällä hetkellä sopimuksen tekemisen;

F.

toteaa, että neuvosto hyväksyi joulukuussa 2011 pitkälle menevää ja laaja-alaista vapaakauppa-aluetta koskevat neuvottelut Georgian ja Moldovan kanssa ja että ensimmäiset neuvottelukierrokset on määrä käydä keväällä 2012;

G.

toteaa, että Armenia edistyi vuonna 2011 merkittävästi keskeisten suositusten toteuttamisessa ja että pitkälle menevää ja laaja-alaista vapaakauppa-aluetta koskevat EU:n ja Armenian väliset neuvottelut pantiin alulle helmikuussa 2012 ja käynnistettiin 6. maaliskuuta 2012;

H.

toteaa, että Azerbaidžan on pyrkinyt WTO:n jäseneksi vuodesta 1997, mutta edistys on ollut vähäistä, mikä on yksi keskeisiä esteitä pitkälle menevää ja laaja-alaista vapaakauppa-aluetta koskevien neuvottelujen käynnistämiselle EU:n kanssa;

I.

toteaa, että Valko-Venäjä on tähän mennessä osallistunut vain rajallisesti itäisen kumppanuuden eri foorumeihin; katsoo, että tämä haittaa itäisen kumppanuuden perimmäisen tavoitteen, eli EU:n itäisen naapurialueen demokratian, edistyksen, vakauden ja vaurauden vahvistumisen, saavuttamista; panee merkille Venäjästä, Kazakstanista ja Valko-Venäjästä muodostuvan uuden talousalueen taloudellisen dynamiikan ja kannustaa sen jäseniä toteuttamaan kaupallista toimintaansa kansainvälisesti hyväksyttyjen kauppaa koskevien sääntöjen ja normien mukaisesti, etenkin WTO:n sääntöjen mukaisesti;

J.

toteaa, että kaikki EU:n itäiset kumppanit ovat entisiä neuvostotasavaltoja, joilla on sama historiallinen ja institutionaalinen tausta ja jotka ovat kohdanneet samanlaisia haasteita poliittisessa ja sosioekonomisessa muutoksessa kahden viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana;

1.

painottaa, että pitkälle menevien ja laaja-alaisten vapaakauppa-alueiden perustaminen EU:n kanssa on kumppanuusmaille yksi tärkeimpiä kannustimia niiden uudistuspyrkimysten kannalta; pitää pitkälle menevien ja laaja-alaisten vapaakauppa-alueiden perustamista yhtenä EU:n kahdenvälistä kauppaa koskevan politiikan kunnianhimoisimmista välineistä sellaisen vakaan, avoimen ja ennakoitavan taloudellisen ympäristön aikaansaamiseksi, jossa kunnioitetaan demokratiaa, perusoikeuksia ja oikeusvaltion periaatetta ja varaudutaan laajempaan taloudelliseen yhdentymiseen asteittaisella kaupan esteiden purkamisella mutta myös sääntelyn lähentämisellä aloilla, joilla on vaikutusta tavaroiden ja palvelujen kauppaan, erityisesti vahvistamalla investointien suojaa, tehostamalla tulli- ja rajanylitysmenettelyjä, vähentämällä teknisiä ja muita kuin tulleihin perustuvia kaupan esteitä, vahvistamalla terveys- ja kasvinsuojelutoimia koskevia sääntöjä, parantamalla eläinten hyvinvointia, lisäämällä kilpailua ja julkisia hankintoja koskevaa oikeudellista kehystä sekä varmistamalla kestävä kehitys; katsoo, että pitkälle menevien ja laaja-alaisten vapaakauppa-alueiden luominen on keskeisen tärkeää, jotta voidaan torjua protektionismisuuntaukset maailmanlaajuisesti;

2.

tunnustaa, että pitkälle menevät ja laaja-alaiset vapaakauppa-alueet tarjoavat EU:lle tärkeän kaupan välineen pitkäaikaisten taloussuhteiden muodostamiseksi kolmansien maiden kanssa; panee merkille, että pitkälle menevät ja laaja-alaiset vapaakauppasopimukset vaikuttavat EU:n kauppakumppaneina toimivien maiden koko toimintaan, sillä niiden vaikutus ulottuu pelkkiä kauppakysymyksiä pidemmälle ja ne vaikuttavat myös demokratian tilaan, oikeusvaltion periaatteeseen ja muihin yleisiin vaatimuksiin;

3.

korostaa, että päätöksentekoprosessiin, jossa arvioidaan EU:n mahdollisten kumppaneiden valmiutta aloittaa kauppaneuvottelut, ei saa liittyä poliittisia ennakkopäätöksiä ja että asian pitäisi riippua voimakkaammin kauppakumppanin todellisista edellytyksistä panna pitkälle menevän ja laaja-alaisen vapaakauppa-alueen ehdot todella täytäntöön;

4.

panee merkille, että pitkälle menevät ja laaja-alaiset vapaakauppa-alueet saattavat olla keskeinen osa laajempaa poliittista sopimusta (assosiaatiosopimus); korostaa kuitenkin, että tapauksissa, joissa tietyn maan kanssa ei ole mahdollista tai suositeltavaa tehdä assosiaatiosopimusta, pitäisi harkita muita strategioita, jotta EU:n taloudellisia ja kaupallisia tavoitteita kyseisen maan suhteen voidaan ajaa tehokkaasti;

5.

painottaa kokonaisvaltaisen instituutioiden kehittämisohjelman, teknisen avun ohjelman (TAIEX) ja ystävyystoimintaohjelmien tärkeyttä, koska niiden avulla voidaan auttaa itäisiä kumppaneita toteuttamaan keskeiset suositukset ja parantamaan täytäntöönpanovalmiuksiaan;

6.

myöntää, että syvempi kaupallinen yhdentyminen, johon liittyy sen edellyttämiä perusteellisia kaupan rakenteiden muutoksia, vaatii itäisiltä kumppaneiltamme merkittäviä lyhyen ja pitkän aikavälin ponnisteluja, mutta on vakuuttunut siitä, että pitkällä aikavälillä yhdentymisen hyödyt korvaavat tehdyt ponnistelut; painottaa, että paikallisen kansalaisyhteiskunnan ja kansainvälisten valtiosta riippumattomien järjestöjen tuki ja osallistuminen pitkän aikavälin hyötyjen edistämiseen on keskeisen tärkeä niiden uudistusprosessien onnistumiselle;

7.

kannattaa EU:n ja sen itäisten kumppanien välisen yhteistyön tehostamista monilla aloilla, varsinkin teollisuuden, pk-yritysten, tutkimuksen, kehityksen ja innovoinnin, tieto- ja viestintäteknologian sekä matkailun aloilla;

8.

pitää myös edellä mainitussa yhteisessä tiedonannossa "Uusi strategia muutostilassa olevia naapurimaita varten" kuvatun "enemmällä enemmän" -periaatteen soveltamisen tuomaa eriytymistä askeleena oikeaan suuntaan kauppasuhteissa itäisten kumppanien kanssa ja panee merkille niiden kumppaneiden ponnistukset, jotka ovat edistyneet eniten ja motivoivat muita tehostamaan ponnistelujaan; katsoo, että kaupan pitäisi edistää muutosta, ja painottaa ehdollisuuslausekkeiden ja niiden täytäntöönpanon merkitystä;

9.

on vakuuttunut, että itäisten kumppanien integraatiota EU:n kanssa ei voi toteuttaa tehokkaasti ilman poliittisia ja sosiaalisia uudistuksia, ilman kansalaisyhteiskunnan osallistumista päätöksentekoprosessiin eikä ilman itäisten kumppanien kesken tapahtuvaa taloudellista integraatiota; painottaa, että taloudellisen integraation näiden maiden kesken olisi oltava avointa, jotta voidaan hyödyntää sen etuja; pitää tältä osin valitettavana, että pitkittyneet alueelliset konfliktit ovat vuosien ajan vahingoittaneet rajat ylittävän kaupan tehokkuutta ja kehitystä ja aiheuttavat edelleen valtavia taloudellisia tappioita joillekin itäisistä kumppaneista ja ovat johtaneet niiden taloudelliseen eristämiseen;

10.

pitää tärkeänä sitä, että EU tarjoaa kaikille pitkälle menevään ja laaja-alaiseen vapaakauppa-alueeseen kuuluville kumppaneilleen joustoja, joihin niillä on oikeus WTO:n sääntöjen nojalla;

11.

painottaa taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden merkitystä konfliktien ennaltaehkäisyssä;

12.

kehottaa komissiota myöntämään erityisiä joustoja, jotka edistävät alkuvaiheessa olevien toimialojen kehittämistä pitkälle menevään ja laaja-alaiseen vapaakauppa-alueeseen kuuluvissa kumppanimaissa;

13.

suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen monivuotisesta rahoituskehyksestä 2014–2020, jossa ehdotetaan 40 prosentin korotusta Euroopan naapuruuspolitiikan rahoitukseen; painottaa näkemystään, jonka mukaan itäiset kumppanit eivät voi yksin kustantaa oikeudellista lähentymistä ja tarvittavia institutionaalisia ja rakenteellisia uudistuksia, ja korostaa, että EU:n taloudellinen tuki, jolla pitäisi täydentää maiden omia uudistustoimia, on myös erittäin tärkeää onnistumiselle; kehottaa neuvostoa tältä osin noudattamaan komission ehdottamaa rahoitusta;

14.

painottaa EU:n itäisten kumppanien kansallisten parlamenttien roolia kauppaa koskevan lainsäädännön lähentämisessä EU:n säännöstön kanssa, mikä on tulevia pitkälle meneviä ja laaja-alaisia vapaakauppa-alueita koskevien sopimusten tekemisen ja asianmukaisen täytäntöönpanon ennakkoedellytys; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tarjoamaan niille tältä osin laajempaa teknistä apua ja pyytää erityisesti EU:n uusia jäsenvaltioita jakamaan niiden kanssa parhaita käytäntöjä ja osaamista, jota ne ovat hankkineet saattaessaan kansallisen lainsäädäntönsä vastaamaan yhteisön säännöstöä kaupan alalla;

15.

on ilahtunut Ukrainan ja Moldovan liittymisestä Euroopan energiayhteisön perustamissopimukseen, koska sillä saattaa olla tärkeä rooli pyrittäessä varmistamaan EU:n energiavarmuustavoitteiden saavuttaminen ja parannettaessa kyseisten maiden turvallisuutta;

16.

pitää tervetulleina kaikkia pyrkimyksiä, joilla pyritään vahvistamaan itäistä kumppanuutta ja erityisesti pk-yrityksiä, erityisesti itäisen kumppanuuden pk-järjestelmää, sekä alueellisia energiamarkkinoita ja energiatehokkuutta koskevia komission lippulaiva-aloitteita;

17.

kehottaa komissiota kehittämään edelleen EU:n Mustanmeren-strategiaa, koska se on merkittävä osatekijä EU:n energiaulkopolitiikassa, kun otetaan huomioon sen maantieteellisesti strateginen rooli, joka tarjoaa merkittävää potentiaalia energiavarmuuden ja tarjonnan monipuolistamisen kannalta;

18.

tunnustaa Euronestin parlamentaarisen edustajakokouksen merkityksen, erityisesti sen taloudellista integraatiota, oikeudellista lähentämistä ja lähentymistä EU:n politiikkoihin käsittelevän komitean sekä energiavarmuutta käsittelevän komitean merkityksen kauppaa koskevien kysymysten käsittelyssä Euroopan parlamentin jäsenten ja EU:n itäisten kumppanien kansallisten parlamenttien jäsenten kesken; toivoo, että ehdot, joiden myötä Valko-Venäjän parlamentin jäsenet voivat liittyä Euronestin parlamentaariseen edustajakokoukseen, täyttyvät lähitulevaisuudessa;

19.

korostaa, että pitkälle menevä ja laaja-alainen vapaakauppa-alue ei ole itäisille kumppaneille annettavaa avustusta vaan kauppasopimus, joka tuottaa vastavuoroista hyötyä ja vastavuoroisia velvoitteita kummallekin osapuolelle; pitää valitettavana, ettei Euroopan naapuruuspolitiikan uudelleenarvioinnissa edelleenkään paneuduta siihen, miten tällaisen kauppapolitiikan kehittäminen voisi edistää EU:n taloudellisia etuja tuomalla EU:n kuluttajille, yrityksille ja työntekijöille merkittäviä hyötyjä; painottaa, että pitkälle menevät ja laaja-alaiset vapaakauppa-alueet sekä tuovat taloudellisia hyötyjä itäisille kumppaneille että saattavat nopeuttaa institutionaalisia uudistuksia, nykyaikaistamista ja kehitystä;

20.

panee merkille, että 18. lokakuuta 2011 perustettiin Itsenäisten valtioiden yhteisön maiden enemmistön kattava vapaakauppa-alue, johon kuuluvat EU:n itäiset kumppanit Georgiaa ja toistaiseksi myös Azerbaidžania lukuun ottamatta; katsoo, ettei vapaakauppasopimusten tekemisen muiden maiden kanssa pitäisi vahingoittaa pitkälle meneviä ja laaja-alaisia vapaakauppa-alueita koskevia sopimuksia, joita itäisen kumppanuuden maat tekevät EU:n kanssa, ja painottaa tältä osin, että EU:n on tärkeää tarjota itäisille kumppaneille houkutteleva ja toteutuskelpoinen vaihtoehto;

21.

korostaa, että EU:n Venäjän-strategiassa pitäisi asianmukaisesti ottaa huomioon Venäjän vaikutusvalta itäisen kumppanuuden maihin; ottaa huomioon, että Venäjä on perustanut tulliliiton Kazakstanin sekä yhden itäisen kumppanuuden maan, nimittäin Valko-Venäjän kanssa; pitää valitettavana, että Venäjä on saattanut vahingoittaa EU:n ja useiden itäisen kumppanuuden maiden, erityisesti Ukrainan, välisiä kauppaneuvotteluja tarjoamalla niille vaihtoehtoa, joka perustuu lyhytnäköisiin ratkaisuihin, kuten alhaisempaan kaasun hintaan; katsoo, että nämä vaihtoehdot osoittautuvat pitkällä aikavälillä itäisen kumppanuuden maille haitallisiksi;

22.

painottaa, että pitkälle menevien ja laaja-alaisten vapaakauppa-alueiden onnistuminen riippuu suurelta osin institutionaalisten rakenteiden kehittämisestä ja sitoumusten asianmukaisesta toteuttamisesta, mikä voidaan varmistaa vain avoimessa liiketoimintaympäristössä, jossa ei esiinny lahjontaa ja joka on pitkälle menevien ja laaja-alaisten vapaakauppa-alueiden täytäntöönpanon onnistumisen edellytys;

23.

toteaa, että EU:n itäisen naapurialueen vauraus ja vakaus ovat EU:lle erittäin tärkeitä, ja toteaa lisäksi, että vakaat ja ennakoitavat suhteet EU:n ja itäisten kumppanien välillä lisäävät varmasti kauppaa molempiin suuntiin;

24.

toteaa samalla, että EU on useimpien itäisen kumppanuuden maiden suurin vientikumppani;

25.

huomauttaa, että vaikka Georgia ja Moldova ovat toteuttaneet riittävästi keskeisiä suosituksia, jotka ovat ehtoja pitkälle meneviä ja laaja-alaisia vapaakauppa-alueita koskevien neuvottelujen käynnistämiselle, maiden on silti varmistettava, että niiden sitoutuminen uudistusprosessiin on luonteeltaan pitkäaikaista ja että ne jatkavat kestävää uudistusprosessia koko neuvottelujen ajan; painottaa, että kummankin maan on edelleen edistyttävä merkittävästi sääntelyn uudistamisessa, joka liittyy erityisesti kaupan teknisiin esteisiin, terveys- ja kasvinsuojelutoimiin, teollis- ja tekijänoikeuksiin ja kilpailulainsäädäntöön;

26.

on huolissaan kyseisten itäisten kumppanien institutionaalisista valmiuksista pitkälle menevän ja laaja-alaisen vapaakauppa-alueen varsinaisen täytäntöönpanon osalta; painottaa, että pitkälle menevän ja laaja-alaisen vapaakauppa-alueen perustaminen ei itsessään takaa onnistumista ilman tehokasta täytäntöönpanoa ja tehokkaita kilpailuun ja lahjonnan torjumiseen liittyviä toimia;

27.

toteaa, että pitkälle menevän ja laaja-alaisen vapaakauppa-alueen muodostamisessa on välttämätöntä, että noudatetaan kansainvälisellä tasolla hyväksyttyjä työelämän normeja; kiinnittää huomiota siihen, että Kansainvälisen työjärjestön vahvistamien työelämän perusoikeuksien toteutuminen on tärkeä osa ihmisoikeuksien kunnioittamista;

28.

pyytää, että integroitaessa EU:n ja itäisen kumppanuuden maiden talouksia pitkälle menevien ja laaja-alaisten vapaakauppa-alueiden avulla noudatettaisiin kunnianhimoista lähestymistapaa sisällyttämällä niihin muita vapaakaupan ja reilun kaupan näkökohtia; suosittelee, että kaikki pitkälle menevät ja laaja-alaiset vapaakauppasopimukset sisältäisivät kestävää kehitystä koskevan sitovan luvun, jossa määrättäisiin ympäristönsuojelusta ja kansainvälisistä työntekijöiden oikeuksista;

29.

kiittää Armenian hallitusta siitä, että se tehosti ponnistelujaan keskeisten suositusten toteuttamiseksi vuonna 2011, minkä seurauksena neuvottelut pitkälle menevästä ja laaja-alaisesta vapaakauppa-alueesta käynnistettiin helmikuussa 2012;

30.

on tyytyväinen, että pitkälle menevää ja laaja-alaista vapaakauppa-aluetta koskevat EU:n ja Armenian väliset neuvottelut pantiin alulle helmikuussa 2012 ja käynnistettiin 6. maaliskuuta 2012; kannustaa Armeniaa hyödyntämään tällaisen vapaakauppa-alueen tarjoamia mahdollisuuksia maan talouden piristämiseksi, vientimahdollisuuksien parantamiseksi ja EU:n markkinoille pääsyn helpottamiseksi, tarvittavien uudistusten nopeuttamiseksi ja Armenian normien nostamiseksi yleisesti eurooppalaiselle tasolle; korostaa, että Armenian ja EU:n tiiviimmän taloudellisen yhdentymisen täytyy auttaa lisäämään alueen poliittista vakautta ja turvallisuutta; toivoo pitkälle menevää ja laaja-alaista vapaakauppa-aluetta koskevien EU:n ja Armenian välisten neuvottelujen pikaista päätökseen saamista;

31.

pitää myönteisenä pitkälle menevää ja laaja-alaista vapaakauppa-aluetta koskevien neuvottelujen aloittamista, mikä antaa mahdollisuuksia vahvistaa keskinäisiä taloudellisia suhteita; pitää uudistusten jatkamista välttämättömänä, jotta voidaan luoda vakaa ja avoin taloudellinen ympäristö, joka houkuttelee ulkomaisia investointeja sekä edistää kasvua ja työpaikkojen luomista;

32.

katsoo, että pitkälle menevän ja laaja-alaisen vapaakauppa-alueen tekeminen piristää Armenian taloutta muun muassa lisäämällä kilpailua;

33.

pahoittelee, että Vuoristo-Karabahin konflikti aiheuttaa edelleen sen, että Armenian rajat Azerbaidžaniin ja Turkkiin on suljettu, mikä pitää maan taloudellisesti eristettynä kulkureittien puuttumisen takia; painottaa, että muun muassa rajojen avaaminen on tärkeä ehto ulkomaisten investointien houkuttelemiselle;

34.

on huolissaan merkeistä, että poliittisilla ja liike-elämän piireillä on tiiviit yhteydet merkittäviin liiketoiminnan esteisiin, muun muassa avoimuuden puutteesta kärsivään verojärjestelmään ja alhaiseen investointisuojaan; toteaa, että julkisille hankinnoille ja kilpailupolitiikalle tarvitaan vahva institutionaalinen kehys, johon kuuluu tehokas täytäntöönpanomekanismi;

35.

pitää myönteisenä Armenian päätöstä liittyä WTO:n julkisia hankintoja koskevaan sopimukseen joulukuussa 2011; on vakuuttunut, että tästä askeleesta on hyötyä Armenian imagolle luotettavana kauppakumppanina;

36.

korostaa, että pitkälle menevän ja laaja-alaisen vapaakauppa-alueen olisi sisällettävä Armenian vahva sitoutuminen sääntelynsä uudistamiseen EU:n standardien suuntaan, myös siten, että se toteuttaa tehokkaita lahjonnan vastaisia toimia;

37.

suosittelee myös, että pitkälle menevän ja laaja-alaisen vapaakauppa-alueen tulisi sisältää toimia, joiden tavoitteena on vahvistaa kilpailulainsäädännön täytäntöönpanoa, jotta ulkomaiset sijoittajat ja yritykset pääsevät mukaan erityisesti Armenian rakennus- ja energia-aloille;

38.

kehottaa Armeniaa nopeuttamaan prosessia EU:n terveys- ja kasvinsuojelutoimien noudattamiseksi, mikä auttaisi monipuolistamaan Armenian vientiä niin, että se kattaa maataloustuotteet;

39.

uskoo, että Armenian talouskasvu paranee, kun sen riippuvuus Venäjän kaupallisesta ja hallituksen tuesta vähenee, kun Armenia avaa rajojaan ja vahvistaa kansainvälistä yhteistyötä; katsoo, että EU:n kanssa perustettava pitkälle menevä ja laaja-alainen vapaakauppa-alue olisi erityisen hyödyllinen tältä osin;

40.

tunnustaa Azerbaidžanin ponnistelut ja saavutukset lähentymisessä EU:n säännöstön kanssa; suhtautuu tältä osin myönteisesti hiljattain hyväksyttyihin uuteen tullikoodeksiin ja rakennussäännöstöön;

41.

painottaa, että Azerbaidžanin liittyminen WTO:hon on keskeinen edellytys pitkälle menevää ja laaja-alaista vapaakauppa-aluetta koskevien neuvottelujen käynnistämiselle, jonka myötä EU:n ja Azerbaidžanin kauppasuhteet voidaan viedä korkeammalle tasolle; toteaa, että Azerbaidžanin talouden rakenne ei anna maalle vahvaa motivaatiota pyrkiä WTO:n jäseneksi ja pitkälle menevään ja laaja-alaiseen vapaakauppa-alueeseen EU:n kanssa; painottaa kuitenkin, että pitkälle menevän ja laaja-alaisen vapaakauppa-alueen hyödyt eivät ole ainoastaan taloudellisia, vaan se voi myös kehittää paikallista taloutta niin, ettei se enää perustuisi liian voimakkaasti energian vientiin; kehottaa Azerbaidžanin hallitusta näin ollen tehostamaan ponnistelujaan WTO:n jäsenyyden saamiseksi; kehottaa tältä osin EU:ta tarjoamaan Azerbaidžanille tarvittavaa apua;

42.

antaa tunnustusta Azerbaidžanin viime vuosina saavuttamalle merkittävälle talouskasvulle; huomauttaa kuitenkin, että öljyala tuottaa 50 prosenttia Azerbaidžanin BKT:stä, 95 prosenttia sen viennistä ja 60 prosenttia sen talousarviotuloista, mikä tekee Azerbaidžanin taloudesta alttiin öljyn hinnanvaihteluille ja kaikenlaisille maailmanlaajuisen kysynnän muutoksille; kehottaa näin ollen Azerbaidžanin hallitusta harkitsemaan tehokkaisiin ja johdonmukaisiin toimiin ryhtymistä maan talouden monipuolistamiseksi;

43.

muistuttaa Azerbaidžanin kilpailukykyisen maataloustuotannon kehitysmahdollisuuksista ja suosittelee, että Azerbaidžanin hallitus ottaa tämän alueen huomioon potentiaalisesti tärkeänä askeleena kohti maan talouden sekä EU:hun ja muihin maihin suuntautuvan viennin monipuolistamista sillä edellytyksellä, että se noudattaa EU:n terveys- ja kasvinsuojeluvaatimuksia;

44.

kehottaa Azerbaidžanin hallitusta ryhtymään aidosti torjumaan lahjontaa ja sosiaalista eriarvoisuutta, joka voi aiheuttaa yhteiskunnallista levottomuutta, parantamaan rahoituksen saatavuutta yrityksille ja tekemään maasta näin kilpailukykyisemmän ja houkuttelevamman ulkomaisille sijoittajille;

45.

tukee vahvasti EU:n ja Azerbaidžanin tulevan assosiaatiosopimuksen kauppaosion syventämistä pitkälle meneväksi ja laaja-alaiseksi vapaakauppa-alueeksi, kun kaikki ehdot täyttyvät;

46.

pitää valitettavana sitä, että Valko-Venäjä ajautuu kiistattomista mahdollisuuksistaan huolimatta yhä kauemmaksi EU:sta yleisten poliittisten ja taloudellisten toimintasääntöjensä ja talousmallinsa näkökulmasta;

47.

painottaa Valko-Venäjän strategisen aseman tärkeyttä energiakuljetusten kauttakulkumaana erityisesti EU:hun suuntautuville maakaasutoimituksille; kehottaa tämän vuoksi Valko-Venäjää viipymättä ratifioimaan energiaperuskirjan ja panemaan sen täytäntöön;

48.

muistuttaa, että EU on Valko-Venäjän toiseksi suurin kauppakumppani Venäjän jälkeen;

49.

painottaa tarvetta laajemmalle EU:n avulle, jotta voidaan parantaa hallintorakenteiden toimivuutta, ja erityisesti tarvetta torjua korruptiota;

50.

panee merkille Valko-Venäjän todellisen taloustilanteen arvioimiseen liittyvät vaikeudet, jotka johtuvat virallisista tilastoista, joissa riippumattomien tarkkailijoiden mukaan salataan todellisuus, jossa saatujen tietojen mukaan 20 prosenttia valkovenäläisistä elää köyhyysrajan alapuolella;

51.

huomauttaa, että 80 prosenttia yrityksistä on julkisessa omistuksessa ja yksityisen sektorin kehitystä hidastavat syrjivät ja mielivaltaiset toimet, lainsäädännön muutokset ja raskas verotus, joka pakottaa yksityisen sektorin toimimaan osittain pimeässä taloudessa;

52.

muistuttaa, että Valko-Venäjän kielteisen poliittisen ja taloudellisen ilmapiirin seurauksena Kansainvälinen valuuttarahasto ja Maailmanpankki lopettivat luotonannon Valko-Venäjälle vuonna 1996 ja EU teki samoin vuonna 1997; huomauttaa, että kaikki tämä esti ja estää edelleen ulkomaisia sijoituksia, ja suorat ulkomaiset sijoitukset muodostavat nyt vain yhden prosentin maan BKT:stä;

53.

katsoo, että EU:n pitäisi auttaa vahvistamaan Valko-Venäjän kansalaisyhteiskuntaa suuntaamalla EU:n varoja uudelleen tähän suuntaan;

54.

on vakuuttunut, että on suoritettava syviä institutionaalisia ja rakenteellisia uudistuksia, jotta voidaan alkaa rakentaa toimivaa ja avointa markkinataloutta;

55.

huomauttaa, että maan liittyminen WTO:n jäseneksi on ehto neuvottelujen käynnistämiselle minkäänlaisesta vapaakauppasopimuksesta EU:n kanssa; kehottaa tältä osin Valko-Venäjää paneutumaan aidosti WTO:n liittymisprosessiin; huomauttaa, että koska Valko-Venäjä on Venäjän ja Kazakstanin kanssa tulliliiton jäsen, se voisi ottaa mallia Venäjän kokemuksista WTO:n liittymisprosessissa;

56.

on vakuuttunut, että EU:n tulisi tehdä kaikkensa saadakseen Valko-Venäjä osallistumaan todelliseen poliittiseen ja taloudelliseen vuoropuheluun ja tarjota kannusteita uudistuksille, jotka ovat välttämättömiä ja erittäin tärkeitä Valko-Venäjän kansalaisille; panee tältä osin merkille EU:n nykyiset kohdennetut talousrajoitteet Valko-Venäjää kohtaan; katsoo, että EU:n olisi jatkettava kohdennettuja talousrajoitteitaan ja samalla edelleen tuettava kansalaisyhteiskuntaa ja yrittäjiä pitäen pyrkimyksenään taloudellisten olojen parantamisen lisäksi myös oikeusvaltion periaatteen kunnioittamisen, avoimuuden ja korruption torjunnan lisäämistä;

57.

huomauttaa, että Maailmanpankin arvioinnin mukaan Georgia on yksi maailman nopeimmin uudistuvista talouksista ja että Maailmanpankki on luokitellut sen liiketoiminnan sujuvuudessa maailman 16. parhaaksi paikaksi;

58.

antaa tunnustusta Georgialle vuoden 2008 sodan jälkeisestä jälleenrakennustyöstä ja uusien markkinoiden avaamisesta;

59.

toteaa, että Georgian hallitus yrittää parantaa teollis- ja tekijänoikeuksien suojelua, mutta huomauttaa kuitenkin, että väitteiden mukaan Georgiassa käytetään edelleen kaikista maista eniten ohjelmistojen piraattiversioita; kehottaa Georgian hallitusta tältä osin laatimaan lakeja teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöön panemiseksi ottaen kuitenkin asianmukaisesti huomioon ihmisoikeudet ja suhteellisuusperiaatteen;

60.

ottaa huomioon, että Georgia on osoittanut huomattavaa talouskasvua ja investointiaste on noussut, ja painottaa, että pitkälle menevä ja laaja-alainen vapaakauppa-alue olisi lisätekijä laajapohjaisen kasvun tukemisessa ja ulkomaisten investointien houkuttelemisessa;

61.

kannustaa Georgiaa parantamaan lainsäädäntöään, parantamaan instituutioidensa tehokkuutta ja turvaamaan tuotteidensa tiukat laadunvalvontasäännöt täyttääkseen Euroopan komission asettamat vaatimukset;

62.

suhtautuu myönteisesti Georgian uuteen hankintajärjestelmään, joka mahdollistaa kaikentyyppisten sopimusten sähköiset huutokaupat niiden koosta tai luonteesta riippumatta; huomauttaa, että Georgia voi toimia esimerkkinä EU:n jäsenvaltioille tällä alueella;

63.

kehottaa Georgiaa varmistamaan pitkälle menevää ja laaja-alaista vapaakauppa-aluetta koskevien neuvottelujen päättämisen jälkeen, että vain tuotteet, jotka ovat peräisin alueilta, jotka tunnustavat virallisesti kuuluvansa Georgian valtioon, voivat hyötyä tullietuuksista;

64.

panee tyytyväisenä merkille, että epävakaasta taloudestaan huolimatta Moldova on viime vuosina käynyt läpi merkittävän uudistusprosessin ja parantanut suuresti taloudellista suorituskykyään; korostaa tältä osin Kansainvälisen valuuttajärjestön tarjoaman taloudellisen avun ja EU:n tarjoaman makrotaloudellisen avun olennaista tärkeyttä;

65.

katsoo, että tulevan pitkälle menevän ja laaja-alaisen vapaakauppa-alueen tulisi koskea Moldovan koko aluetta, joka tunnustaa virallisesti kuuluvansa Moldovan valtioon;

66.

huomauttaa, että toistaiseksi suurin osa Moldovan viennistä on peräisin maataloudesta ja siihen kohdistuu näin ollen vahvaa kilpailua ja tiukkoja vaatimuksia EU:n markkinoilla; katsoo, että pitkälle menevän ja laaja-alaisen vapaakauppa-alueen pitäisi auttaa monipuolistamaan Moldovan vientiä ja tekemään maasta kilpailukykyisempi ja että se tarjoaisi Moldovalle mahdollisuuden houkutella ulkomaisia investointeja, joiden avulla se pääsisi eroon tukiin liittyvästä riippuvuudestaan ja voisi siirtyä vientivetoiseen ja kilpailukykyiseen markkinatalouteen;

67.

painottaa, että on tärkeää jatkaa Moldovan mukauttamista EU:n käytäntöjen mukaiseksi, mitä tulee sen infrastruktuuriin sekä teknisiin määräyksiin, standardointiin, vaatimustenmukaisuuden arviointiin, testaukseen, markkinavalvontaan ja metrologiaa koskeviin järjestelmiin;

68.

huomauttaa, että tarvitaan edelleen merkittävää edistystä palvelujen ja investointisuojan alueilla;

69.

kehottaa EU:n viranomaisia osallistumaan tiiviimmin rauhanomaisen ratkaisun löytämiseen Moldovan alueellisen yhdistämisen ongelmiin;

70.

pitää myönteisenä EU:n ja Ukrainan välisen pitkälle menevää ja laaja-alaista vapaakauppa-aluetta koskevan sopimuksen tekemistä ensimmäisenä vapaakauppasopimuksena EU:n ja itäisen kumppanin kanssa; katsoo, että tämä uraauurtava sopimus ja sitä koskeneissa neuvotteluissa hankittu kokemus toimivat varmasti hyödyllisenä esimerkkinä tulevissa pitkälle meneviä ja laaja-alaisia vapaakauppa-alueita koskevissa neuvotteluissa;

71.

huomauttaa, että Ukraina on EU:n suurin itäinen kumppani ja että pitkälle menevä ja laaja-alainen vapaakauppa-alue avaa EU:lle uudet 46 miljoonan kuluttajan markkinat; katsoo, että EU:n kannalta suurimmat hyödyt pitkälle menevän ja laaja-alaisen vapaakauppa-alueen täytäntöönpanosta tulevat Ukrainan vakaammasta ja ennakoitavammasta kauppa- ja investointijärjestelmästä;

72.

suhtautuu myönteisesti siihen, että Ukrainan viranomaiset ovat keskittyneet ponnisteluihin sosiaalisen ja maantieteellisen, erityisesti pääkaupungin ja alueiden välisen, eriarvoisuuden poistamiseksi;

73.

pahoittelee viivästyksiä assosiaatiosopimuksen allekirjoittamisessa, sillä sopimus on ehto pitkälle menevän ja laaja-alaisen vapaakauppa-alueen voimaantulolle; toivoo, että allekirjoittamisen esteet voidaan voittaa pian;

74.

panee merkille, että komissio sulki pois mahdollisuuden soveltaa pitkälle menevää ja laaja-alaista vapaakauppa-aluetta väliaikaisesti ennen assosiaatiosopimuksen tekemistä ja Euroopan parlamentin hyväksyntää; toteaa, että sekä assosiaatiosopimuksen että pitkälle menevän ja laaja-alaisen vapaakauppa-alueen soveltaminen tuovat mukanaan rakenteellisia ja poliittisia uudistuksia, ja toivoo sen vuoksi molempien nopeaa täytäntöönpanoa;

75.

tunnustaa, että eurooppalaisiin rakenteisiin integroitumisen alalla Ukraina on saavuttanut jonkin verran edistystä ja alkanut mukauttaa oikeusjärjestelmäänsä asteittain EU:hun ja kansainvälisiin standardeihin ja on myös edistynyt huomattavasti OECD:n standardien ja normien hyväksymisessä; huomauttaa kuitenkin, että Ukrainan liiketoimintailmapiiri on edelleen 152. sijalla Maailmanpankin liiketoiminnan sujuvuutta koskevassa luokittelussa ja että sen rajat ylittävää kauppaa koskevat ongelmat ovat pahenemassa;

76.

painottaa, että pitkälle menevän ja laaja-alaisen vapaakauppa-alueen onnistunut täytäntöönpano riippuu paljon poliittisesta tahdosta ja hallinnollisista valmiuksista panna täytäntöön kaikki sitä koskevat säännökset hyvissä ajoin ja täsmällisesti; katsoo, että tämä on suuri haaste Ukrainalle, jolla on kirjava historia talouden ja valtion uudistamisessa, ja jolla on yhä vaikeuksia kaikkien Maailman kauppajärjestöön liittymiseen liittyvien sitoumusten täyttämisessä sekä Maailmanpankille ja Kansainväliselle valuuttarahastolle tekemiensä sitoumusten täyttämisessä;

77.

toistaa, että perinpohjaisia taloudellisia, poliittisia ja institutionaalisia uudistuksia, joihin kansalaisjärjestöt ja kansalaisyhteiskunnan verkostot osallistuvat laaja-alaisesti ja pysyvästi, on nopeutettava ja ne on suoritettava kattavammalla ja yhdenmukaisemmalla tavalla, jotta voidaan varmistaa pitkälle menevän ja laaja-alaisen vapaakauppa-alueen asianmukainen täytäntöönpano ja siitä saatavat hyödyt; kehottaa erityisesti jatkamaan taloudellisia uudistuksia maatalous-, energia- ja liikennealalla;

78.

on huolissaan kielteisistä merkeistä, jotka liittyvät Ukrainan liiketoiminta- ja sijoitusilmapiiriin ja johtuvat useista institutionaalisista ja järjestelmän puutteista, joita ovat esteet markkinoille pääsyssä, hallinnolliset luvat, hallinnollisten tarkastusten suuri määrä, avoimuuden puutteesta kärsivät vero- ja tullijärjestelmät ja puutteellinen hallinto, epävakaa ja avoimuuden puutteesta kärsivä oikeusjärjestelmä ja sen puutteellinen toiminta, heikko ja korruptoitunut julkishallinto ja oikeuslaitos, sopimusten heikko valvonta ja puutteellinen omaisuuden suojelu sekä infrastruktuurin alikehittyneisyys ja monopolisoituminen; kehottaa Ukrainan hallitusta nopeuttamaan uudistusprosessia edellä mainittujen vapaan ja oikeudenmukaisen liiketoiminnan ja kaupan esteiden poistamiseksi;

79.

kehottaa Ukrainan hallitusta käsittelemään liike-elämän huolenaiheita tehokkaammin, etenkin ajatellen luotonsaantia ja maan saatavuutta, kiinnelainoja, edullisia luottoja pienten maatalousyritysten kehittämiseksi, yksinkertaistettua ja avoimempaa veronkantojärjestelmää, arvonlisäveron palauttamista vientiyrityksille, tuonnin tulliselvitystä ja hyväksyntämenettelyjä, pk-yritysten toiminnan edistämistä sekä lainvalvonnan parantamista aineellisen ja henkisen omaisuuden suojelun alalla, sillä kaikki nämä tekijät vaikuttavat suoraan ja välittömästi EU:n ja Ukrainan kauppasuhteiden laatuun ja määrään sekä ulkomaisten suorien investointien virtaan Ukrainaan;

80.

kehottaa Ukrainaa mukauttamaan sisäistä lainsäädäntöään helpottaakseen vapaita ja keskeytymättömiä kaasukuljetuksia EU:n jäsenvaltioihin; toteaa, että tähän prosessiin pitäisi sisältyä kaasualan rakenneuudistus sekä energiainfrastruktuuria koskevan oikeudenmukaisen sääntelyn käyttöönotto, jotta ulkomaisille toimittajille, ulkomaisille asiakkaille ja paikallisille energiankuluttajille tarjotaan tasapuoliset lähtökohdat; pyytää parantamaan EU:n ja Ukrainan välistä energia-alan yhteistyötä, liittämään Ukrainan energia-alan EU:n energia-alaan sekä käynnistämään yhteisiä energiainfrastruktuurin nykyaikaistamis- ja kehittämishankkeita; pyytää hallitusta panemaan kolmannen energiapaketin täytäntöön;

81.

toivoo, että Ukrainasta löytyy riittävästi poliittista tahtoa ja rohkeutta luoda poliittiset ja lainsäädännölliset olosuhteet pitkälle menevän ja laaja-alaisen vapaakauppa-alueen täysimääräiselle ja oikea-aikaiselle täytäntöönpanolle, josta olisi suurta hyötyä sen väestölle;

82.

kehottaa EU:n viranomaisia antamaan enemmän tukea Ukrainan hallintorakenteiden toimivuuden parantamiselle ja EU:n standardien edistämiselle hallintotavan alalla;

83.

kehottaa neuvostoa, komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa ottamaan edellä mainitut lausunnot ja suositukset asianmukaisesti huomioon Armenian, Azerbaidžanin, Georgian, Moldovan ja Ukrainan assosiaatiosopimusten kauppaosioiden neuvottelemisessa ja täytäntöönpanossa sekä EU:n kauppasuhteiden kehittämisessä Valko-Venäjän kanssa;

84.

kehottaa komissiota raportoimaan Euroopan parlamentille säännöllisesti ja kattavasti neuvottelujen edistymisestä ja pitkälle menevän ja laaja-alaisen vapaakauppa-alueen perustamisen jälkeen kunkin sopimuksen täytäntöönpanon edistymisestä;

85.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle sekä jäsenvaltioiden ja itäisen kumppanuuden maiden hallituksille ja parlamenteille.

29.11.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 349/48

—

ottaa huomioon komission 25. huhtikuuta 2012 hyväksymän talousarvioesityksen varainhoitovuodeksi 2013 (COM(2012)0300),

—

ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen (1),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 314 artiklan,

—

ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2012 antamansa päätöslauselman yleisistä suuntaviivoista vuoden 2013 talousarvion valmistelua varten (2),

—

ottaa huomioon neuvoston 21. helmikuuta 2012 antamat päätelmät vuoden 2013 talousarvion suuntaviivoista,

—

ottaa huomioon maksuista 30. toukokuuta 2012 järjestetyn toimielinten välisen kokouksen päätelmät,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen osassa II olevan luvun 7,

—

ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan kirjeen,

—

ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön sekä ulkoasiainvaliokunnan, kehitysyhteistyövaliokunnan, kansainvälisen kaupan valiokunnan, talousarvion valvontavaliokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan, aluekehitysvaliokunnan, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan, kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan, perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A7-0215/2012),

1.

muistuttaa ottaneensa 14. maaliskuuta 2012 antamassaan päätöslauselmassa kasvun ja työpaikkojen edistämisen painopisteidensä keskiöön Eurooppa 2020 -strategian mukaisesti ja kehottaneensa erityisesti keskittämään resursseja toimintalinjoihin ja ohjelmiin, joiden on osoitettu auttavan näiden tavoitteiden saavuttamisessa, erityisesti pk-yritysten ja nuorten tukemiseen; on tyytyväinen siihen, että komission talousarvioesitys vuodeksi 2013 on samansuuntainen yksilöityjen painopisteiden lujittamisen suhteen;

2.

panee merkille jäsenvaltioiden jatkuvat talous- ja budjettirajoitteet sekä tarpeen vakauttaa julkista taloutta; toistaa kuitenkin vakaan käsityksensä, että unionin talousarvio on tehokas yhteinen investointi- ja yhteisvastuullisuusväline, jota tarvitaan varsinkin nykytilanteessa käynnistämään talouskasvua, kilpailukykyä ja työpaikkojen luomista 27 jäsenvaltiossa; korostaa, että pienestä koostaan huolimatta – alle 2 prosenttia unionin kaikista julkisista menoista – unionin talousarviolla on todellista taloudellista vaikutusta ja se on toistaiseksi täydentänyt onnistuneesti jäsenvaltioiden elvytyspolitiikkaa;

3.

aikoo näin ollen puolustaa voimakkaasti sitä, että seuraavan vuoden talousarvioon otetaan määrärahoja talousarvioesityksessä määritelty riittävä määrä, ja vastustaa kaikkia pyrkimyksiä vähentää määrärahoja erityisesti kasvua ja työllisyyttä tukevilta politiikan aloilta; katsoo, että unionin talousarvio, joka ei voi olla alijäämäinen, ei saisi joutua kärsimään epäonnistuneesta kansallisesta talouspolitiikasta; toteaa, että useat jäsenvaltiot kasvattavat kansallisia talousarvioitaan vuonna 2012;

4.

on vakuuttunut siitä, että varsinkin kriisiaikoina rahoitusvastuulla on erittäin suuri merkitys; katsoo sen vuoksi, että resursseja on keskitettävä aloille, joilla unionin talousarvio voi tuottaa lisäarvoa, ja niitä voitaisiin vähentää aloilla, joilla tapahtuu perustelemattomia viivästyksiä tai vastaanottokyky on alhainen, jotta voitaisiin aikaansaada säästöjä kohdissa, joiden täytäntöönpanossa on ollut ongelmia; katsoo, että kartoittamalla eri budjettikohtien päällekkäisyyksiä ja tehottomuuksia voidaan saada aikaan todellisia säästöjä; aikoo tämän perusteella määrittää yhdessä erityisvaliokuntiensa kanssa vuodeksi 2013 sekä positiivisia että negatiivisia painopisteitä; pyytää siksi komissiota antamaan kummallekin budjettivallan käyttäjälle tavoitteiden toteutumista koskevien tulosindikaattoreiden muodossa säännöllisesti täsmälliset ja kattavat tiedot eri ohjelmien ja aloitteiden toteutuksesta ja verrata niitä EU:n poliittisiin sitoumuksiin;

5.

katsoo, että etenkin jäsenvaltioissa toteutettavien säästötoimien muodostamaa taustaa vasten tarkasteltuna EU:n on osoitettava toimivansa vastuullisesti ja toteutettava välittömästi konkreettisia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on määrätä parlamentille yksi ainoa toimipaikka;

6.

panee merkille, että komission esittämä unionin talousarvioesitys vuodeksi 2013 sisältää 150 931,7 miljoonaa euroa maksusitoumusmäärärahoina (MSM) (+ 2 prosenttia verrattuna vuoden 2012 talousarvioon) ja 137 924,4 miljoonaa euroa maksumäärärahoina (MM) (+ 6,8 prosenttia verrattuna vuoden 2012 talousarvioon); toteaa näiden määrien vastaavan 1,13:a prosenttia ja 1,03:a prosenttia EU:n vuoden 2013 BKTL-ennusteista; muistuttaa, että monivuotisessa rahoituskehyksessä maksusitoumusmäärärahojen enimmäismäärä on nykyhintoina 152 502 miljoonaa euroa ja maksumäärärahojen 143 911 miljoonaa euroa; panee merkille jatkuvat erot maksusitoumus- ja maksumäärärahojen tasojen välillä, mikä lisää entisestään maksattamatta olevia sitoumuksia;

7.

ymmärtää, että ohjelmakauden lopussa komissio korostaa maksuja ja että se haluaa myös löytää ratkaisun jatkuvasti lisääntyviin maksattamatta oleviin sitoumuksiin; on yhtä mieltä tästä menettelytavasta mutta ilmaisee huolensa varsinkin ehdotetusta maksusitoumusmäärärahojen jäädyttämisestä ensi vuoden arvioidun inflaation tasolle; painottaa sitoumusten merkitystä määriteltäessä poliittisia painopisteitä ja varmistettaessa siten, että tarvittavat investoinnit kasvun ja työllisyyden parantamiseksi todella tehdään; pyrkii analysoimaan huolellisesti, onko kyseisen maksusitoumustason avulla mahdollista panna EU:n keskeisiä toimintalinjoja asianmukaisesti täytäntöön; katsoo, että vaikka komissio ja jäsenvaltiot voivat esittää maksusitoumusmäärärahojen jäädyttämistä osittaisena ratkaisuna maksattamatta olevia sitoumuksia koskevaan ongelmaan, sitä ei voida katsoa hyväksyttäväksi strategiaksi pyrittäessä pitämään kurissa maksattamatta olevia sitoumuksia;

8.

pitää maksumäärärahojen ehdotettua 6,8 prosentin lisäystä vuoteen 2012 verrattuna alustavana vastauksena parlamentin vaatimukseen vastuullisesta ja realistisesta budjetoinnista; toteaa, että maksujen lisäykset keskittyvät kilpailukykyyn ja koheesioon, koska niillä odotetaan käynnissä olevien hankkeiden vuoksi enemmän maksupyyntöjä; hyväksyy täysin nämä lisäykset, jotka johtuvat sekä aiemmista sitoumuksista, joita on noudatettava, että ohjelmien todellisesta täytäntöönpanosta, jonka odotetaan pääsevän täyteen vauhtiin nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen viimeisenä vuonna; kehottaa komissiota tarkistamaan jäsenvaltioiden kanssa, että niiden arvioidut pyynnöt maksujen lisäämisestä ovat tarkkoja ja realistisia;

9.

suhtautuu kuitenkin yhä epäilevästi siihen, riittääkö vuoden 2013 maksumäärärahojen ehdotettu taso kattamaan ensi vuoden todelliset tarpeet erityisesti otsakkeissa 1 b ja 2; seuraa huolellisesti maksujen tilannetta vuoden 2012 aikana ja kiinnittää erityistä huomiota kaikkiin ehdotettuihin siirtoihin ja uudelleenjakoihin; varoittaa lisäksi, että vuoden 2012 maksujen riittämätön taso yhdessä komission vuodeksi 2013 ehdottaman tason kanssa ei välttämättä riitä komissiolle osoitettuihin pyyntöihin vastaamiseksi ja voisi siten johtaa siihen, että maksusitoumuksia olisi purettava pelkästään koheesiopolitiikan alalla miljardien arvosta; korostaa, että nykyisen esityksen mukaisesti maksujen kokonaismäärä vuosiksi 2007–2013 alenisi 859,4 miljardiin euroon, mikä on noin 66 miljardia euroa monivuotisessa rahoituskehyksessä sovittuja enimmäismääriä vähemmän; pyytää komissiota äskettäin tehdyn siirtopyynnön (DEC 9/2012) huomioon ottaen esittämään vuoden 2012 lisätalousarvion yhteydessä tarkkoja tietoja Euroopan talouden elvytyssuunnitelmaa koskevien ohjelmien nykyisen täytäntöönpanon tuloksista;

10.

palauttaa mieliin, että jo vuonna 2011 komissio ei kyennyt maksamaan huomattavaa osaa oikeutetuista maksupyynnöistä erityisesti koheesiopolitiikan alalla; toteaa, että myös nämä maksupyynnöt on katettava vuoden 2012 talousarviosta, josta puuttuu jo varoja, koska maksumäärärahojen lisäys oli pieni neuvoston koko viime vuoden talousarviomenettelyn ajan noudattaman linjan vuoksi; kehottaa siksi komissiota antamaan lisätalousarvioesityksen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta tilanne voidaan korjata ja välttää vuoden 2012 sitoumusten siirtyminen seuraavalle vuodelle, mikä johtaisi maksujen kestämättömään tasoon vuonna 2013; kehottaa lisäksi komissiota ja neuvostoa työskentelemään rakentavasti yhdessä parlamentin kanssa, jotta tällaisen tilanteen toistuminen voidaan välttää tulevissa budjettijaksoissa parantamalla ennusteiden tarkkuutta ja sopimalla realistisista talousarviolaskelmista;

11.

pitää valitettavana neuvoston puheenjohtajavaltion haluttomuutta osallistua parlamentin ehdottamaan toimielinten väliseen poliittiseen kokoukseen, jossa käsiteltäisiin maksuja ja joka olisi jatkoa viime vuoden talousarviota koskevalle sovittelulle; katsoo, että tällainen käytös on vastuuton yritys olla huomioimatta maksumäärärahojen puutetta koskevaa ongelmaa ja maksattamatta olevia sitoumuksia koskevaa kysymystä; katsoo, että tällainen kokous olisi budjettivallan käyttäjille ihanteellinen tilaisuus päästä – jo ennen kuin kumpikin hyväksyy kantansa talousarvioesitykseen – yhteisymmärrykseen käytettävissä olevista toteutusta ja vastaanottokykyä koskevista tiedoista sekä arvioida asianmukaisesti vuosien 2012 ja 2013 maksutarpeet; muistuttaa, että komission talousarvioesityksessään ehdottamat maksumäärärahat perustuvat jäsenvaltioiden itsensä tekemiin laskelmiin; uskoo siksi vakaasti, että kaikista komission antamia lukuja koskevista epäilyistä tai epäröinneistä, joita jotkut neuvoston valtuuskunnat ovat esittäneet, on ilmoitettava ja ne on tutkittava ja selvitettävä mahdollisimman pian, jotta ne eivät estä pääsemästä sopimukseen tämän vuoden sovittelussa;

12.

tähdentää, että maksuista 30. toukokuuta 2012 järjestetyssä toimielinten välisessä kokouksessa komission esittämien tuoreiden tietojen mukaan maksumäärärahojen vähentäminen komission ehdottamasta tasosta johtaisi maksattamatta olevien sitoumusten lisääntymiseen entisestään, ja panee merkille, että niiden määrä oli vuoden 2011 lopussa jo ennennäkemättömät 207 miljardia euroa; toistaa näin ollen neuvostolle esittämänsä kehotuksen toimia vastuullisesti ja pidättäytyä tekemästä keinotekoisia leikkauksia päättämällä maksujen kokonaistasosta etukäteen ottamatta huomioon arviota todellisista tarpeista EU:n sovittujen tavoitteiden saavuttamiseksi ja sitoumusten noudattamiseksi; vaatii, että jos näin tapahtuu, neuvosto määrittää ja perustelee selvästi ja julkisesti, mitä unionin ohjelmia tai hankkeita pitäisi viivyttää tai mistä voitaisiin luopua kokonaan;

13.

toteaa, että komission arvion mukaan kaikkiaan 43,7 prosenttia vuoden 2013 talousarvioesityksestä (eli 64,5 miljardia euroa) on osoitettu Eurooppa 2020 -strategian tavoitteisiin ja että määrässä on 0,2 prosenttia lisäystä vuoden 2012 hyväksyttyyn talousarvioon; pitää myönteisenä sitä, että ensimmäistä kertaa näiden tavoitteiden saavuttamiseen vaikuttavat budjettikohdat ja ohjelmat on yksilöity selvästi talousarvioesityksessä;

14.

panee merkille, että vuoden 2013 talousarvioesityksen maksusitoumusmäärärahojen kokonaisliikkumavara on 2,4 miljardia euroa, ja aikoo päättäväisesti käyttää sen kokonaan ja aikoo lisäksi käyttää muita toimielinten välisessä sopimuksessa tarkoitettuja joustomekanismeja aina, kun se on tarpeen yhteisistä poliittisista sitoumuksista ja päätöksistä, erityisesti Eurooppa 2020 -strategiasta, johtuvien tavoitteiden ja painopisteiden rahoittamiseksi;

15.

panee merkille, että hallintomenoja lukuun ottamatta talousarvioesitykseen ei ole otettu määrärahoja Kroatian heinäkuussa 2013 tapahtuvaa liittymistä varten; edellyttää, että 17. toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen 29 kohdassa tarkoitettu monivuotisen rahoituskehyksen tarkistus hyväksytään nopeasti, ja pyytää komissiota antamaan asiaan liittyviä lisämäärärahoja koskevan ehdotuksensa lisätalousarvion muodossa heti, kun kaikki jäsenvaltiot ovat ratifioineet liittymisasiakirjan; muistuttaa, että kaikki uudet rahoitusvaatimukset on määrä rahoittaa uusin varoin sen sijaan, että määrärahoja kohdennettaisiin vuoden 2013 jälkipuoliskolla uudelleen;

16.

palauttaa mieliin, että vuoden 2013 talousarvio on viimeinen, joka kuuluu nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen piiriin, mutta muistuttaa, että 17. toukokuuta 2006 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa sovitut monivuotisen rahoituskehyksen vuoden 2013 enimmäismäärät säilyvät vertailukohtina ainakin vuoden 2014 rahoituskehyksen enimmäismäärille, jos sopimukseen ei päästä, 17. toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen 30 kohdan mukaisesti;

17.

panee merkille komission ehdotuksen lisätä sitoumuksia tässä otsakkeessa 4,1 prosentilla (16 032 miljoonaan euroon) vuoden 2012 talousarvioon verrattuna; toteaa, että ehdotetut maksusitoumusmäärärahat, jotka ovat rahoitussuunnitelman sisältämiä mahdollisuuksia pienemmät (Euroopan laajuiset liikenneverkot, Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutti, Progress-ohjelma), jättävät suuremman liikkumavaran, 90,9 miljoonaa euroa, verrattuna rahoitussuunnitelmassa esitettyyn 47,7 miljoonaan euroon; on tyytyväinen siihen, että suurin maksusitoumusmäärärahojen lisäys kohdentuu otsakkeeseen 1 a, johon useimmat kasvua, kilpailukykyä ja työpaikkoja edistävät toimintalinjat ja ohjelmat kuuluvat, sekä siihen, että lisäys kuvastaa parlamentin vuodeksi 2013 asettamia painopisteitä;

18.

pitää myönteisenä Euroopan yhteisön seitsemännen puiteohjelman (+ 6,1 prosenttia), kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman (+ 7,3 prosenttia) ja Euroopan laajuisten liikenneverkkojen (+ 6,4 prosenttia) määrärahojen lisäyksiä, koska ne ovat keskeisiä ohjelmia pyrittäessä saavuttamaan Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet; pitää kuitenkin valitettavana sitä, että komission kahteen lippulaivaohjelmaan (seitsemäs puiteohjelma ja Euroopan laajuiset liikenneverkot) ehdottamat määrät sisältävät nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen viimeisenä vuonna todellisuudessa vähemmän maksusitoumusmäärärahoja kuin niiden oikeusperustoissa säädetään (puiteohjelma – 258,8 miljoonaa euroa ja liikenneverkot – 122,5 miljoonaa euroa); pitää valitettavana myös sitä, että komission ehdotuksessa ei varauduta Euroopan älykästä energiahuoltoa koskevan ohjelman täysimääräiseen täytäntöönpanoon;

19.

pitää maksujen tuntuvaa, 17,8 prosentin lisäystä (13 552 miljoonaan euroon) vuoden 2012 talousarvioon verrattuna realistisena arviona tässä otsakkeessa tarvittavista maksuista varsinkin unionin sopimusvelvoitteista johtuvien, tutkimushankkeita koskevien maksupyyntöjen kattamiseksi ensi vuonna; pitää komission ehdottamaa maksujen tasoa otsakkeessa 1 a tarvittavana vähimmäistasona;

20.

panee merkille komission perusteet rahoitussuunnitelmaan ehdotetuille vähennyksille ja sen, että mielestään komissio on löytänyt mahdollisia säästökohteita budjettikohdissa, joiden määrärahat ovat vajaakäytettyjä; toteaa, että niitä ovat muun muassa seitsemäs puiteohjelma, Euroopan laajuiset liikenneverkot, Marco Polo, Progress, tilasto-ohjelma, tulliohjelma ja Fiscalis; aikoo analysoida tarkasti kunkin ohjelman tulokset tarkastaakseen ehdotettujen leikkausten asianmukaisuuden ja estääkseen ohjelmiin kohdistuvat kielteiset vaikutukset;

21.

palauttaa mieliin 1. joulukuuta 2011 annetun yhteisen julkilausuman ITER-ohjelman lisäkustannusten rahoittamisesta vuosina 2012–2013, jossa Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio sopivat myös antavansa vuoden 2013 talousarviomenettelyssä käyttöön 360 miljoonaa euroa maksusitoumusmäärärahoina "soveltaen täysimääräisesti varainhoitoasetuksen säännöksiä ja 17. toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen määräyksiä siten, että monivuotiseen rahoituskehykseen ei enää myöhemmin tehdä ITER-hankkeeseen liittyviä tarkistuksia"; on huolestunut komission ehdotuksesta rahoittaa tämä lisämäärä ainoastaan siirtämällä varoja seitsemättä puiteohjelmaa koskevista budjettikohdista vastoin parlamentin pitkäaikaista kantaa; ottaa täysin huomioon komission väitteen, jonka mukaan summa on peräisin seitsemännessä puiteohjelmassa saavutetuista säästöistä ja hallinnollisiin budjettikohtiin tehtävät leikkaukset eivät haittaa ohjelman toimintaa; aikoo tutkia väitettä edelleen ja selvittää muita toimielinten välisen sopimuksen ja varainhoitoasetuksen mukaisesti tähän tarkoitukseen käytettävissä olevia keinoja;

22.

korostaa, että eurooppalaisessa ITER-yhteisyrityksessä Fusion for Energy (F4E) on oltava riittävästi henkilöstöä, jotta ITER-hankkeen EU:n osuuden huolellinen hallinto ja moitteeton täytäntöönpano voidaan taata; ilmaisee huolensa komission ehdottamasta nykyisestä henkilöstömäärästä;

23.

ottaa huomioon pienten ja keskisuurten yritysten perustavanlaatuisen roolin EU:n talouden moottorina ja sen, että kymmenen viime vuoden aikana ne ovat luoneet 85 prosenttia työpaikoista; korostaa, että nykyinen rahoituskriisi pahentaa pk-yritysten perinteisiä vaikeuksia päästä tutkimus- ja innovointihankkeiden pääomamarkkinoille; on vakuuttunut siitä, että unionin talousarviolla olisi autettava selviytymään tästä markkinaongelmasta helpottamalla innovatiivisten pk-yritysten mahdollisuuksia saada vieraan ja oman pääoman ehtoista rahoitusta, ja pitää myönteisenä komission äskettäistä ehdotusta erityisen osaohjelman luomisesta pk-yrityksille nykyisen riskinjakorahoitusvälineen puitteissa; kannattaa lisäksi kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelmaan (CIP) kuuluvan EIP-ohjelman rahoitusvälineiden määrärahojen ehdotettua lisäystä (14,7 miljoonalla eurolla), koska niiden tulokset ovat toistaiseksi olleet positiivisia ja niiden kysyntä pk-yritysten piirissä kasvaa;

24.

pitää talouskriisin ja erityisesti suuren nuorisotyöttömyyden aikana erittäin valitettavana, että Progress-ohjelman määrärahoja on vähennetty 5,3 miljoonaa euroa rahoitussuunnitelmaan verrattuna ja määrärahat on käytännössä tuotu takaisin vuoden 2012 tasolle huolimatta ohjelman tähän mennessä hyvistä tuloksista muun muassa sukupuolten tasa-arvon edistämisen ja syrjinnän torjunnan alalla; toistaa uskovansa, että unionin sosiaaliset ohjelmat ovat tärkeitä Eurooppa 2020 -strategian sosiaali- ja työllisyystavoitteiden saavuttamisen kannalta; on pettynyt siihen, ettei komissio ole edes nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen viimeisenä vuonna tarttunut tilaisuuteen palauttaa Progress-mikrorahoitusjärjestelyyn siirretyt 60 miljoonaa euroa tähän ohjelmaan, vaikka vuonna 2010 se sitoutui tekemään niin;

25.

suhtautuu myönteisesti komission päätöksen ottaa talousarvioesitykseen kolmantena vuonna peräkkäin maksumäärärahat (50 miljoonaa euroa) Euroopan globalisaatiorahastoa varten; korostaa, että rahaston näkyvyyden lisäämisen lisäksi sillä myös vältetään siirrot muista budjettikohdista, joilla pyritään erilaisiin tavoitteisiin ja katetaan erilaisia tarpeita; korostaa lisäksi, että rahaston käyttöönottomenettelyä on yksinkertaistettava käytännössä edelleen etenkin nyt, kun käydään neuvotteluja uudesta EGR-asetuksesta;

26.

pitää valitettavana, että Nuoret liikkeellä -lippulaiva-aloitteen määrärahoja on vähennetty hiukan edellisvuodesta; korostaa tässä yhteydessä elinikäisen oppimisen ohjelman sekä Erasmus- ja Erasmus Mundus -ohjelmien tuottamaa lisäarvoa ja toteaa, että pienestä rahoituksesta huolimatta niistä on paljon hyötyä, koska niiden toteutus on tehokasta ja ne antavat kansalaisille positiivisen kuvan unionista; palauttaa mieliin, että monissa EU:n jäsenvaltioissa talous- ja rahoituskriisi vaikuttaa erityisen ankarasti nuoriin; katsoo siksi, että riittävä rahoitus ja tuen kohdentaminen koulutus- ja liikkuvuusjärjestelmiin ja elinikäisen oppimisen ohjelmiin ovat tärkeitä tekijöitä koulutusjärjestelmän nykyaikaistamisessa, nuorten taitojen, liikkuvuuden ja sopeutuvuuden tason nostamisessa ja yleisessä tietoon perustuvan, älykkään ja osallistavan EU:n edistämisessä; tukee siksi voimakkaasti yhdenvertaisten mahdollisuuksien edistämistä, jotta nuoret voivat koulutustaustastaan riippumatta hyödyntää EU:n erilaisia nuoriso-ohjelmia ja toimintalinjoja; vastustaa sen vuoksi ehdotetusta vähentää elinikäisen oppimisen ohjelman määrärahoja 10,2 miljoonaa euroa vuoden 2012 talousarvioon verrattuna ja aikoo lisätä asiaa koskevan budjettikohdan maksusitoumusmäärärahoja ottaen huomioon edellisissä talousarviomenettelyissä omaksumansa kannan ja ohjelman erinomaiset tulokset;

27.

korostaa, että TEN-T-ohjelmalla on keskeinen rooli pyrittäessä saavuttamaan Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet, sillä sen kautta tehdään investointeja infrastruktuureihin, joilla on suuri eurooppalainen lisäarvo; katsoo tämän ohjelman olevan olennaisen tärkeä koko EU:n kilpailukyvyn lisäämisen kannalta, sillä siinä luodaan puuttuvaa infrastruktuuria ja poistetaan pullonkauloja sisämarkkinoilta; korostaa, että infrastruktuurihankkeilla edistetään kasvua myös suoraan lisäämällä työllisyyttä rakennusvaiheen aikana; korostaa, että TEN-T-ohjelma edistää ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevien tavoitteiden saavuttamista varmistamalla EU:n liikenneverkkojen kestävyyden tulevaisuudessa; pitää myönteisenä komission ehdotusta lisätä määrärahoja noin 85 miljoonaa euroa vuoden 2012 talousarvioon verrattuna mutta pyytää lisäselvityksiä ehdotetusta 118 miljoonan euron vähennyksestä rahoitussuunnitelmaan verrattuna; muistuttaa, että tärkeimpiä Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskeva ohjelma toteutettiin täysimääräisesti vuonna 2011, ja huomauttaa, että lopullinen arviointi siitä, miten sitoumukset on pantu täytäntöön ja maksettu vuosien 2007–2013 rahoituskehykseen kuuluvista hankkeista, voidaan tehdä vasta vuonna 2017;

28.

katsoo, että yhdennetyn meripolitiikan edelleenkehittämistä koskeva tukiohjelma tarvitsee riittävän rahoituksen vuodelle 2013; korostaa olevansa pettynyt siihen, että matkailulle ei ole budjettikohtaa, ja pitää valitettavana liikenneturvallisuutta koskevien talousarvion määrärahojen jatkuvaa vähenemistä;

29.

korostaa, että tarvitaan kiireellisesti innovatiivisia ratkaisuja, jotta pystyttäisiin saamaan liikkeelle enemmän yksityisiä tai julkisia varoja ja laajentamaan infrastruktuurihankkeiden käytettävissä olevien rahoitusvälineiden määrää; tukee täysin hankejoukkovelkakirjoja koskevan aloitteen pilottivaiheetta keinona lisätä EU:n liikenteen, energian ja tieto- ja viestintäverkkojen alan investointivalmiuksia; suhtautuu myönteisesti siihen, että talousarvioesitykseen on otettu määrärahoja pilottivaihetta varten, vaikka näitä määrärahoja itse asiassa siirretäänkin asiaankuuluvien budjettikohtien (kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelma – Euroopan laajuiset liikenneverkot – Euroopan laajuiset energiaverkot) välillä lainsäätäjän sopimuksen mukaisesti;

30.

pitää erittäin valitettavina komission ehdottamia leikkauksia Euroopan valvontaviranomaisten määrärahoihin verrattuna siihen, mitä rahoitussuunnitelmassa alun perin säädettiin, mikä on vastoin Euroopan parlamentin toistuvaa pyyntöä niiden asianmukaisesta rahoittamisesta; pitää määrärahojen nykytasoa riittämättömänä siihen, että kyseiset virastot suoriutuisivat tehokkaasti tehtävistään, erityisesti erittäin pätevien asiantuntijoiden palkkaamisesta; katsoo, että kun Euroopan valvontaviranomaisille annetaan lisätehtäviä, niistä olisi tehtävä kustannusarvio; ilmaisee sen vuoksi vakaan aikomuksensa palauttaa Euroopan pankkiviranomaisen (EPV) ja Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen (EVLEV) määrärahat vähintään vuoden 2012 tasolle ja lisätä edelleen Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen (EAMV) määrärahoja sille annettujen uusien tehtävien vuoksi;

31.

panee merkille, että talousarvioesityksessä vuodeksi 2013 esitetään maksusitoumusmäärärahoihin 3,3 prosentin lisäystä (54 498 miljoonaan euroon) vuoden 2012 talousarvioon verrattuna ja että tästä määrästä 42 144 miljoonaa euroa kohdennetaan rakennerahastoihin (EAKR ja ESR) ja 12 354 miljoonaa euroa koheesiorahastoon; korostaa, että talousarvioesityksessä teknistä tukea koskevia sitoumuksia vähennettiin alkuperäisestä rahoitussuunnitelmasta, mikä kasvattaa liikkumavaran 25 miljoonaan euroon, kun se ensimmäisten ennusteiden mukaan oli 0,4 miljoonaa euroa;

32.

pitää valitettavina ehdotettuja leikkauksia makroalueellisten strategioiden tekniseen tukeen; muistuttaa, että strategioiden täytäntöönpanoon tarvitaan jatkuvaa teknistä ja hallinnollista tukea ja että uudet hankkeet edellyttävät alkupääomaa, kuten vuoden 2011 korkea täytäntöönpanoaste osoittaa;

33.

korostaa, että koheesiopolitiikka on jo pitkään ollut arvokas investointiväline, jonka avulla voidaan lisätä tehokkaasti kasvua ja luoda työpaikkoja alueiden investointitarpeet asianmukaisesti huomioon ottaen; katsoo, että näin vähennetään alueellista eriarvoisuutta ja edistetään samalla koko unionin talouden elpymistä ja kehitystä; katsoo myös, että rakennerahastot ovat ratkaisevan tärkeä väline – sekä niiden rahoituskapasiteetin että tavoitteiden vuoksi – pyrittäessä vauhdittamaan EU:n talouden elpymistä ja saavuttamaan Eurooppa 2020 -strategian kestävää kasvua ja työllisyyttä koskevat tavoitteet; on sen vuoksi tyytyväinen komission aloitteeseen ohjelmoida mahdollisuuksien mukaan uudelleen 82 miljardia euroa rakennerahastojen joissakin jäsenvaltioissa kohdentamattomia varoja pk-yritysten ja nuorten työllisyyden hyväksi parlamentin vuoden 2013 painopisteiden mukaisesti; panee merkille, että komission mukaan 7,3 miljardia euroa EU:n rahoitusta on tässä yhteydessä kohdennettu tavoitteiden saavuttamisen nopeuttamiseen tai jaettavaksi uudelleen; pyytää saada asianmukaisesti tietoja tämän aloitteen toteutuksesta kansallisella tasolla, sen odotettavissa olevista vaikutuksista kasvuun ja työllisyyteen ja mahdollisesta vaikutuksesta vuoden 2013 talousarvioon;

34.

on erittäin huolestunut koheesiopolitiikan hankkeiden maksujen tilanteesta tässä otsakkeessa ja panee merkille, että kaksi kolmasosaa kaikista maksattamatta olevista sitoumuksista vuoden 2011 lopussa (135,8 miljardia euroa) johtuu maksamattomista koheesiopolitiikan hankkeista; muistuttaa, että vuoden 2011 lopussa komissio ei kyennyt maksamaan hankkeiden edunsaajien toimittamia, arvoltaan noin 11 miljardin euron perusteltuja maksupyyntöjä, koska talousarvioon oli varattu liian vähän maksumäärärahoja; katsoo, että tämä tilanne on saanut aikaan huomattavan maksamattomien maksujen suman, joka on ratkaistava vuonna 2012 käytettävissä olevilla riittävillä maksumäärärahoilla; toteaa painokkaasti, ettei aio hyväksyä tilanteen toistumista vuonna 2013;

35.

palauttaa tässä yhteydessä mieliin, että vuosi 2013 on nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen viimeinen vuosi, jolloin yhteisrahoitettuja hankkeita toteutetaan täydellä vauhdilla, jonka odotetaan kiihtyvän entisestään, ja on odotettavissa, että suurin osa maksupyynnöistä toimitetaan komissiolle vuoden toisella puoliskolla; kehottaa neuvostoa ja komissiota analysoimaan ja arvioimaan välittömästi yhdessä parlamentin kanssa kyseiset luvut ja vaatimukset, jotta vuoden 2013 täytäntöönpanoa ei vaaranneta; korostaa, että vajaus maksumäärärahoissa saattaa vaarantaa tällä hetkellä hyvin toimivat ohjelmat; korostaa lisäksi, että N+3-säännön umpeutumisen vuoksi 12 jäsenvaltion on toimitettava vuonna 2013 kahta vuotuista sitoumusosuutta (vuoden 2010 osuus N+3-säännön ja ja vuoden 2011 osuus N+2-säännön mukaisesti) vastaavat maksupyynnöt; pitää sen vuoksi maksumäärärahojen ehdotettua 11,7 prosentin lisäystä (48 975 miljoonaan euroon) edellisvuoteen verrattuna vähimmäismääränä, koska se koskee ainoastaan vuotta 2013, kuten komissiokin toteaa, ja lähtee siitä, että edellisten vuosien maksutarpeet on katettu;

36.

pitää tätä maksumäärärahojen lisäystä vasta ensimmäisenä askeleena pyrittäessä kattamaan käynnissä olevien hankkeiden todelliset tarpeet ja toistaa huolensa mahdollisesta varojen puutteesta koheesiopolitiikan alalla; kehottaa lisäksi neuvostoa ja komissiota arvioimaan tarkkaan, kuinka paljon maksumäärärahoja otsakkeeseen 1 b todella tarvitaan vuonna 2013, ja pidättymään epärealistisista leikkauksista sekä päätöksistä, jotka ovat ristiriidassa komission talousarvioesityksen perustana käyttämien jäsenvaltioiden omien ennusteiden kanssa; aikoo näin ollen vastustaa kaikkia mahdollisia leikkauksia maksujen tasoon vuoden 2013 talousarvioesityksessä ehdotetuista määristä;

37.

kehottaa komissiota ja neuvostoa myös noudattamaan joulukuussa 2011 hyväksytyssä toimielinten välisessä julkilausumassa antamaansa molemminpuolista sitoumusta ja esittämään ja hyväksymään hyvissä ajoin lisätalousarvion, mikäli maksumäärärahat eivät riitä kattamaan todellisia tarpeita vuoden aikana;

38.

panee merkille, että talousarvioesityksessä vuodeksi 2013 ehdotetaan maksusitoumusmäärärahojen lisäystä 0,6 prosentilla (60 307 miljoonaan euroon) ja maksumäärärahojen lisäystä 1,6 prosentilla (57 964 miljoonaan euroon) vuoden 2012 talousarvioon verrattuna; korostaa, että nämä tasot jäävät komission koko talousarvioon ehdottamaa korotusta pienemmiksi; panee merkille, että lisäykset ovat osittain seurausta uusille jäsenvaltioille tehtävien suorien maksujen asteittaisen käyttöön ottamisen jatkamisesta ja maaseudun kehittämishankkeisiin liittyvistä lisätarpeista; toteaa markkinainterventioihin vuodeksi 2013 ehdotettujen varojen olevan 419 miljoonaa euroa alemmat kuin vuoden 2012 talousarviossa;

39.

toteaa, että arvioitu markkinoihin liittyvien menojen ja suorien tukien 809 miljoonan euron enimmäismäärä otsakkeessa 2 merkitsee huomattavaa lisäystä vuoteen 2012 verrattuna, mikä komission mukaan johtuu lähinnä sokerialan rakenneuudistusrahaston päättymisen aiheuttamasta kertaluonteisesta vaikutuksesta; toteaa tyytyväisenä tämän liikkumavaran tarkoittavan sitä, että vuonna 2013 ei sovelleta rahoituskurimekanismia; korostaa, että tässä otsakkeessa riittävä liikkumavara on tarpeen, jotta voidaan lievittää maatalousalalla mahdollisesti syntyviä, viime vuosien EHEC-kriisin kaltaisia kriisejä;

40.

tähdentää, että vuosi 2013 on nykyisen ohjelmakauden viimeinen vuosi ja sen vuoksi otsakkeessa 2 on varmistettava maksumäärärahojen riittävä taso erityisesti käynnissä olevien maaseudun kehittämishankkeiden ja Life+-hankkeiden tarpeiden kattamiseksi;

41.

huomauttaa, että otsakkeella 2 ja varsinkin sen maaseudun kehittämisohjelmilla on suuri merkitys Eurooppa 2020 -strategian kestävää kasvua ja työllisyyttä koskevien tavoitteiden saavuttamisen kannalta; korostaa tarvetta tukea maaseudun pk-yrityksiä, jotka ovat tärkeimpiä työpaikkojen luojia erityisesti nuorille; on näin ollen tyytyväinen maaseudun kehittämiseen osoitettujen maksusitoumusmäärärahojen ehdotettuun 1,3 prosentin lisäykseen (14 808 miljoonaan euroon);

42.

toteaa, että otsakkeen 2 määrärahat ovat arvioituja tarpeita pienemmät, koska Euroopan maatalouden tukirahaston käyttötarkoitukseensa sidottujen tulojen arvioidaan olevan vuonna 2013 suuremmat (1 332,8 miljoonaa euroa) kuin vuonna 2012 (1 010 miljoonaa euroa); toteaa, että ero johtuu sokerialan tilapäisen rakenneuudistusrahaston jäljellä olevasta määrästä (647,8 miljoonaa euroa), kun taas tilien tarkastusta ja hyväksymistä koskevista päätöksistä johtuvien käyttötarkoitukseensa sidottujen tulojen odotetaan jäävän pienemmiksi kuin vuonna 2012 (400 miljoonaa euroa vuoden 2013 talousarvioesityksessä verrattuna 600 miljoonaan euroon vuoden 2012 talousarviossa); muistuttaa, että näitä ennakkoarvioita mukautetaan todellisten tarpeiden perusteella syksyllä annettavalla maataloutta koskevalla oikaisukirjelmällä;

43.

palauttaa mieliin, että hintojen epävakaus on tämän alan suurimpia huolenaiheita, ja hyväksyy toimet, joilla torjutaan keinottelua maataloushyödykkeillä; kehottaa komissiota ja neuvostoa seuraamaan tarkasti maatalousmarkkinoiden kehitystä; muistuttaa komissiota tässä yhteydessä esittämästään pyynnöstä perustaa hintojen ja marginaalien seurantakeskus, jotta hintoja voitaisiin seurata paremmin ja tuoda lisää avoimuutta elintarvikkeiden hinnoitteluun, koska asiassa ei ole toistaiseksi ryhdytty toimiin;

44.

toteaa, että suoriin tukiin ehdotetut lisäykset johtuvat lähinnä käynnissä olevasta suorien maksujen vaiheittaisesta käyttöön ottamisesta EU-12-jäsenvaltioissa, mikä luo 860 miljoonan euron lisämäärärahatarpeen vuonna 2013, kun taas markkinainterventioita koskevien menojen odotetaan vähentyvän käyttötarkoitukseensa sidottujen tulojen suuremman määrän ja useimmilla aloilla vallitsevan suotuisan markkinatilanteen vuoksi;

45.

toteaa, että joihinkin budjettikohtiin, kuten koulumaito-ohjelmaan, myönnettyjä määrärahoja on vähennetty huomattavasti, ja pyytää komissiota perustelemaan tämän parlamentille;

46.

korostaa, että unionin toimintalinjat ja talousarvio ovat keskeisessä asemassa Eurooppa 2020 -tavoitteiden saavuttamisessa; katsookin, että ilmastotoimet ja ympäristötavoitteet ovat luonteeltaan läpileikkaavia ja että ne on muunnettava konkreettisiksi toimiksi, jotka pannaan täytäntöön EU:n eri ohjelmien ja toimintalinjojen puitteissa ja joilla edistetään huomattavasti kestävää kasvua ja puututaan tehokkaasti muun muassa resurssien niukkuuteen ja ilmastonmuutokseen liittyviin mittaviin haasteisiin;

47.

panee tässä yhteydessä merkille Life+-ohjelman maksusitoumusmäärärahoihin ehdotetun vähäisen 3,3 prosentin lisäyksen 366,6 miljoonaan euroon mutta pitää valitettavana, että määrärahat ovat 10,55 miljoonaa euroa vähemmän kuin tammikuun 2012 rahoitussuunnitelmassa; aikoo tässä yhteydessä selvittää kaikki 17. toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen 37 kohdassa tarkoitetut säännökset;

48.

panee tyytyväisenä merkille komission ehdottamat määrät elintarvikkeiden jakamista vähävaraisimmille koskevaan ohjelmaan; kehottaa neuvostoa noudattamaan vuoden 2011 loppupuolella tehtyä yhteistä päätöstä tämän ohjelman rahoituksen ennallaan pitämisestä vuosina 2012 ja 2013;

49.

pitää valitettavana, että tupakantuotantoa tuetaan EU:ssa edelleen, mikä on ristiriidassa EU:n terveyspolitiikan tavoitteiden kanssa;

50.

pitää tärkeänä säilyttää yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) rahoitustuki sen tulossa olevaa uudistusta ajatellen; korostaa varsinkin tarvetta tukea kalatalousalan pk-yrityksiä ja nuorten mahdollisuuksia saada työpaikkoja tällä alalla sekä turvata YKP:n kestävyys ja edistää toimenpiteitä, joilla taataan alan yhteiskunnallinen, taloudellinen ja ekologinen kannattavuus; pitää sen vuoksi myönteisenä ehdotusta lisätä Euroopan kalatalousrahaston maksusitoumusmäärärahoja 2,2 prosentilla (687,2 miljoonaan euroon) ja maksumäärärahoja 7,3 prosentilla (523,5 miljoonaan euroon) vuoden 2012 talousarvioon verrattuna; pitää kuitenkin valitettavina YKP:n hallinnon, kalavarojen säilyttämisen, hoidon ja hyödyntämisen ja YKP:n valvonnan ja täytäntöönpanon alalla suunniteltuja vähennyksiä;

51.

panee merkille, että talousarvioesityksessä vuodeksi 2013 tämän otsakkeen toimien maksusitoumusmäärärahoja lisättiin vuoden 2012 talousarvioon verrattuna yhteensä 1,8 prosenttia (24,42 miljoonaa euroa) ja maksumäärärahoja 11,1 prosenttia (maksusitoumusmäärärahat 1 392,2 miljoonaa euroa ja maksumäärärahat 928,3 miljoonaa euroa); katsoo tämän vastaavan EU:n yhä kunnianhimoisempia tavoitteita vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alalla;

52.

korostaa tarvetta lisätä tietotekniikan alalla tietoverkkoturvallisuuden parantamiseen kohdennettuja määrärahoja, koska tämän alan lisääntyvä rikollinen toiminta aiheuttaa valtavaa vahinkoa jäsenvaltioiden talouksille; korostaa, että tietoverkkorikollisuuden tehostettu torjunta unionin tasolla tulevan Euroopan verkkorikostorjuntakeskuksen avulla edellyttää asianmukaista rahoitusta, ja pitää siksi valitettavina komission Europolin määrärahoihin ehdottamia leikkauksia, koska komission määrittelemiä Euroopan verkkorikostorjuntakeskuksen tehtäviä ei voida suorittaa Europolin nykyisin henkilöstö- ja taloudellisin resurssein; ottaa huomioon, että rahoitussuunnitelman vastaisesti rikollisuuden ehkäisemistä ja torjuntaa koskevan ohjelman määrärahoja esitetään vähennettävän 64,4 miljoonaa euroa vuoden 2012 talousarvioon verrattuna, vaikka ohjelman oli tarkoitus kattaa myös tietoverkkorikollisuus ja internetin laiton käyttö;

53.

pyytää jatkamaan Frontexin sekä tähän otsakkeeseen kuuluvien äskettäin perustettujen virastojen (erityisesti Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston ja laaja-alaisista tietojärjestelmistä vastaavan viraston) tukemista; panee merkille 8,9 prosentin (– 7,3 miljoonaa euroa) vähennyksen Euroopan poliisiviraston (Europol) maksuosuuteen verrattuna vuoden 2012 talousarvioon ja vaatii komissiolta lisätietoja tästä ehdotetusta leikkauksesta;

54.

toteaa, että 30 miljoonan euron leikkaus viisumitietojärjestelmää koskevan ohjelman määrärahoihin ja Eurodac-järjestelmän lopettaminen (– 0,5 miljoonaa euroa) kompensoidaan siirtämällä nämä tehtävät ja niiden määrärahat uudelle, laaja-alaisten tietojärjestelmien operatiivisesta hallinnoinnista vastaavalle virastolle;

55.

panee merkille maksusitoumusten huomattavan lisäyksen ja maksumääräysten suhteellisen alhaisen tason SIS II:n yhteydessä; huomauttaa, että SIS II -järjestelmän yleisen aikataulun mukaan sen kehitystyö ja migraatio pitäisi saada päätökseen ja sen hallinnon pitäisi siirtyä tietotekniikkavirastolle vuonna 2013; kyseenalaistaa siksi näin myöhäisessä vaiheessa, juuri ennen SIS II -järjestelmän suunniteltua käyttöönottoa, tehtävät huomattavat määrärahalisäykset, jotka ylittävät selkeästi sen alkuperäisen rahoitussuunnitelman; suosittelee, että huomattava osa SIS II -järjestelmän määrärahoista olisi pidettävä varauksessa, kunnes toiminnan edistyminen ja rahoitussuunnitelman noudattaminen on näytetty toteen;

56.

panee tyytyväisenä merkille komission ehdottaman 9,8 miljoonan euron lisäyksen Euroopan pakolaisrahaston määrärahoihin verrattuna vuoden 2012 talousarvioon ja pitää sitä aikaisempina vuosina noudatetun linjan ja yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän meneillään olevan täytäntöönpanon mukaisena; ottaa huomioon ulkorajarahaston määrärahojen 19 prosentin lisäyksen 415,5 miljoonaan euroon, mikä on vain puolet rahoitussuunnitelmassa kaavaillusta määrästä; muistuttaa kehottaneensa painokkaasti vastaamaan näihin haasteisiin asianmukaisesti ja tasapainoisesti, jotta on mahdollista hallita laillista maahanmuuttoa ja hillitä laitonta maahanmuuttoa;

57.

korostaa, että sukupuoleen perustuvan väkivallan torjumista koskeville toimille on osoitettava riittävä rahoitus; korostaa, että väkivallan kaikkien muotojen ennaltaehkäisemistä ja torjumista koskevalla ohjelmalla (Daphne) on ollut suuri merkitys pyrittäessä poistamaan naisiin ja tyttöihin kohdistuva väkivalta Euroopan unionista, ja painottaa, että ohjelman rahoitusta on tärkeää lisätä vuonna 2013;

58.

palauttaa mieliin, että otsake 3 b on kyllä määrärahoiltaan monivuotisen rahoituskehyksen pienin otsake mutta se kattaa Euroopan kansalaisille keskeisiä aiheita, joita ovat nuoriso, koulutus- ja kulttuuriohjelmat, kansanterveys, kuluttajansuoja, pelastuspalvelua koskeva väline ja tiedotuspolitiikka; pitää sen vuoksi valitettavana, että vuonna 2013 on jälleen tarkoitus vähentää tämän otsakkeen kokonaismäärärahoja vuoden 2012 talousarvioon verrattuna siten, että maksusitoumusmäärärahoja vähennetään 1,2 prosentilla (26,08 miljoonaa euroa) ja maksumäärärahoja 0,4 prosentilla, solidaarisuusrahastoa lukuun ottamatta;

59.

panee nuorisotoimintaohjelman edellisvuosien hyvän toteutumisasteen vuoksi tyytyväisenä merkille, että sen rahoitusta lisätään 140,45 miljoonaan euroon vuonna 2013, mikä merkitsee 0,8 miljoonan euron lisäystä vuoden 2012 talousarvioon verrattuna ja 16,5 miljoonan euron lisäystä rahoitussuunnitelmaan verrattuna;

60.

on tyytyväinen siihen, että sitoumuksia kasvatetaan vuoden 2012 talousarvioon verrattuna Kulttuuri-ohjelmassa (+ 1,4 prosenttia), Media 2007 -ohjelmassa (+ 1,1 prosenttia) ja unionin toimissa terveyden alalla (+ 3,1 prosenttia), mutta pitää valitettavana, että Kansalaisten Eurooppa -ohjelman (etenkin kun on kyse Euroopan unionin kansalaisuuden teemavuodesta), unionin kuluttajapoliittisten toimien ja Media Mundus -ohjelman määrärahoja leikataan vuoden 2012 talousarvioon nähden;

61.

pitää valitettavana viestintätoimien määrärahojen huomattavaa vähentämistä vuoden 2012 talousarvion tasosta ajankohtana, jolloin kuilu Euroopan unionin ja sen kansalaisten välillä on ilmeisempi kuin koskaan, mitä kuvastaa jatkuvasti pienenevä äänestysaktiivisuus Euroopan parlamentin vaaleissa; on vakuuttunut siitä, että viestintätoimia on tehostettava ja rahoitusta on lisättävä sen mukaisesti, jotta voidaan varmistaa unionin toimielinten näkyvyys ja tuoda esiin niiden panos talous- ja rahoituskriisin selättämiseen;

62.

painottaa, että tänäkin vuonna tämän otsakkeen liikkumavara on hyvin pieni (25,6 miljoonaa euroa), mikä jättää vain vähän joustonvaraa, mikäli suoraan kansalaisiin vaikuttavissa painopisteissä tarvitaan uusia toimia tai rahoituspäätöksiä;

63.

panee merkille, että vuoden 2013 talousarvioesityksen maksusitoumusmäärärahoja on lisätty 0,7 prosenttia 9 467,2 miljoonaan euroon ja maksumäärärahoja 5,1 prosenttia 7 311,6 miljoonaan euroon vuoden 2012 talousarvioon verrattuna; huomauttaa, että nämä lisäykset jäävät komission koko talousarvioon ehdottamien lisäysten alle;

64.

muistuttaa, että unionin ja jäsenvaltioiden ulkoisten toimien rahoituksessa tarvitaan enemmän koordinointia ja johdonmukaisuutta päällekkäisyyksien sekä niukkojen resurssien kaksinkertaisen käytön välttämiseksi; painottaa, että on syytä lisätä yhteistyötä ja toimien synkronointia muiden kansainvälisten, paikallisten ja alueellisten avunantajien kanssa, jotta varojen käyttö voidaan optimoida ja luoda yhteisvaikutuksia; katsoo, että taloudellisesti vaikeina aikoina on tärkeää myös lisätä ohjelmasuunnittelun ja välineiden täytäntöönpanon joustavuutta sekä täydentää niukkoja resursseja vipuvaikutusta tarjoavilla välineillä, joiden avulla investoidut ja luodut varat on mahdollista käyttää ja käyttää uudelleen;

65.

panee merkille, että otsakkeen 4 liikkumavaraan ehdotetaan huomattavaa 272,3 miljoonan euron lisäystä vuoden 2013 rahoitussuunnitelmaan verrattuna (119,6 miljoonasta eurosta 391,9 miljoonaan euroon); toteaa lisäyksen ilmentävän eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineen (ENPI) (lisäystä 51,7 miljoonaa euroa) sekä teollistuneiden ja muiden korkean tulotason maiden ja alueiden kanssa tehtävän yhteistyön rahoitusvälineen (ICI) ja ICI+-välineen (0,3 miljoonaa euroa enemmän kuin rahoitussuunnitelmassa) maksusitoumusten lisäyksestä ja toisaalta takuurahaston (– 104,5 miljoonaa euroa), liittymistä valmistelevan tukivälineen (– 99,3 miljoonaa euroa), makrotaloudellisen avun (– 37,4 miljoonaa euroa), kehitysyhteistyön rahoitusvälineen (– 28,6 miljoonaa euroa) ja vakautusvälineen (– 41,4 miljoonaa euroa) sitoumusten kasvun leikkaamisesta johtuvaa nettovaikutusta; kehottaa komissiota antamaan riittävän selvityksen siitä, miksi joidenkin ohjelmien määrärahoja oli karsittava näin paljon verrattuna rahoitussuunnitelmaan; voisi suhtautua myönteisesti periaatteeseen, jonka mukaan määrärahoja karsitaan ohjelmista, joissa niitä jää käyttämättä, jos siten parannetaan kustannustehokkuutta, mutta korostaa, että vähennyksiä ei pitäisi tehdä kautta linjan; varoittaa, että keinotekoisen korkean liikkumavaran käyttöä neuvotteluvälineenä talousarviomenettelyssä ei voi pitää hyvän budjettikäytännön mukaisena;

66.

pitää erityisesti valitettavana meneillään olevaa määrärahojen vähentämistä kehitysyhteistyön alalla; ihmettelee, miten se vastaa EU:n kansainvälistä sitoumusta osoittaa vuoteen 2015 mennessä 0,7 prosenttia BKT:stä vuosituhannen kehitysaputavoitteisiin; pitää valitettavana, että kehitysyhteistyön rahoitusvälineen (DCI) sitoumusten kokonaismäärä kasvaisi talousarvioesityksen 2013 mukaisesti vähemmän kuin arvioitu inflaatio ja että kehitysyhteistyön rahoitusvälineen maksumäärärahojen kokonaismäärä olisi alhaisempi kuin vuonna 2012; kehottaa komissiota varmistamaan, että DCI:n rahoitus olisi johdonmukaisempaa ja realistisempaa ja että se suunniteltaisiin paremmin;

67.

panee merkille ehdotuksen lisätä suurten poliittisten ja taloudellisten muutosten kourissa olevien maiden tarpeisiin tarkoitettua Euroopan naapuruuspolitiikan rahoitusvälinettä varten myönnettäviä määrärahoja; on tyytyväinen siihen, että painopiste on itäisessä kumppanuudessa, ja ilmaisee jälleen tukensa naapuruuspolitiikan eteläisille kumppanimaille, koska niillä on edessään historiallisesti mittavia haasteita arabikevään jälkeen; pitää komission raportointia "enemmällä enemmän" -periaatteen ("more for more") soveltamisesta riittämättömänä ja kehottaa sitä kehittämään selkeät kriteerit periaatteen soveltamiseksi;

68.

katsoo, että EU:n on yhä myönnettävä palestiinalaishallinnolle ja YK:n palestiinalaispakolaisten avustusjärjestölle UNRWA:lle riittävästi rahoitustukea, jotta voidaan vastata riittävällä tavalla ja kattavasti Lähi-idän poliittiseen ja humanitaariseen tilanteeseen ja rauhanprosessiin; korostaa UNRWA:n tämänhetkistä erityisen vaikeaa tilannetta, erityisesti Syyrian tapahtumien jälkeen; panee merkille, että ENPIn sitoumusten lisääntymisen nettovaikutus johtuu pääasiassa siitä, että miehitettyjen palestiinalaisalueiden tukea jatketaan vuoden 2012 talousarvioesityksen tasolla;

69.

korostaa, että parlamentin sinnikkäiden ponnistelujen ansiosta EU:n vuosittain palestiinalaishallinnolle, UNRWA:lle ja Lähi-idän rauhanprosessille myöntämä rahoitusosuus on viime vuosina ollut 300 miljoonaa euroa, ja muistuttaa, että budjettivallan käyttäjä antoi talousarviota koskevassa sovittelumenettelyssä suostumuksensa sille, että vuodeksi 2012 myönnetään 200 miljoonaa euroa sillä ehdottomalla edellytyksellä, että varainhoitovuoden 2011 määrärahoja korotetaan ylimääräiset 100 miljoonaa euroa, jotka otetaan käyttämättä jääneistä määrärahoista; vaatii sitoutumaan nykyisiä tarpeita vastaavaan rahoitukseen varainhoitovuoden alusta lähtien, jotta varmistettaisiin, että unioni kykenee todella tukemaan kestävää rauhan rakentamista; vaatii, että varainhoitoa valvotaan tiukasti ja että menoista esitetään yksityiskohtainen erittely ja arvio Euroopan parlamentille;

70.

toteaa, että kun Kroatia liittyy unioniin, liittymistä valmistelevan tukivälineen määrärahoihin tehdään 67,6 miljoonan euron vähennys; panee kuitenkin huolestuneena merkille, että komissio ehdottaa odotettua suurempaa vähennystä ehdokasvaltioiden hallinnollisten valmiuksien kehittämiseen myönnettävään tukeen ja leikkausta Kroatian liittymistä valmistelevaan tukivälineeseen (yhteensä – 29,14 miljoonaa euroa vuoteen 2012 verrattuna) mutta lisää mahdollisten ehdokasmaiden vastaavan budjettikohdan määrärahoja (+ 10,5 miljoonaa euroa vuoteen 2012 verrattuna); muistuttaa, että hallinnollisilla valmiuksilla on erittäin suuri merkitys, jotta unionin rahoitus voidaan käyttää oikein, ja että ne ovat yhtä tärkeitä sekä ehdokasmaille että mahdollisille ehdokasmaille; suhtautuu myönteisesti liittymistä valmistelevan tukivälineen maaseudun kehittämistä koskevien maksusitoumusmäärärahoihin ehdotettuun 10,2 prosentin lisäykseen vuoden 2012 talousarvioon verrattuna;

71.

toistaa kantansa, että erityisesti tiukan taloudenpidon aikoina YUTP:n kunkin budjettikohdan maksusitoumusmäärärahat olisi suunniteltava tarkkaan, jotta voidaan taata, että unionin varat kohdennetaan toimiin, joissa niitä tarvitaan eniten, ottaen huomioon mahdollisuuksien mukaan YUTP-operaatioiden joustavuus ja arvaamattomuus; suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti vaatimuksiin synergioiden parantamisesta muun muassa kokoamalla, jakamalla ja yhdentämällä valmiuksia ja parantamalla operaatioiden tehokkuutta, suunnittelua ja suorittamista; suhtautuu myönteisesti pyrkimyksiin laatia avoin ja täydellinen katsaus kaikista YUTP-operaatioista; aikoo analysoida huolellisesti YUTP:n maksusitoumusmäärärahoihin vuodeksi 2013 tehdyn 9,2 prosentin lisäyksen;

72.

toteaa, että järjestäytyneestä rikollisuudesta, laittomasta kaupasta, elintärkeiden infrastruktuurien suojelun tarpeesta, kansanterveyteen kohdistuvista uhkista ja terrorismin torjunnasta aiheutuviin alueiden välisiin haasteisiin on vastattava; kehottaa komissiota kuitenkin toimittamaan aineistoa, joka selittää, miksi näiden toimien rahoitukseen tarvitaan 50 prosentin korotus vuonna 2013;

73.

panee merkille, että kaikkien toimielinten hallintomenoiksi arvioidaan kaikkiaan 8 544,4 miljoonaa euroa, missä on lisäystä 3,2 prosenttia vuoden 2012 talousarvioon verrattuna ja mikä jättää 636,6 miljoonan euron liikkumavaran, mukaan lukien Kroatian liittymisestä aiheutuvat lisämenot;

74.

on tietoinen siitä, että useimmat toimielimet, myös Euroopan parlamentti, ovat ponnistelleet rajoittaakseen hallinnollisen talousarvionsa odotetun inflaatioasteen alittavaan lisäykseen, lukuun ottamatta laajentumista Kroatiaan koskevia kustannuksia; korostaa tässä yhteydessä, että hallinnollisia resursseja on järkeistettävä pitkällä aikavälillä, ja korostaa, että toimielinten välistä yhteistyötä on vahvistettava henkilöresurssien, kääntämisen, tulkkauksen, rakennusten ja tietotekniikan kaltaisilla aloilla;

75.

korostaa, että 3,2 prosentin lisäys vuoteen 2012 verrattuna johtuu pääasiassa oikeudellisista tai sopimusvelvoitteista, kuten eläkkeistä tai palkkamukautuksista; toteaa kuitenkin, että komissio on noudattanut rahoituksen suunnittelusta ja talousarviosta vastaavan komission jäsenen 23. tammikuuta 2012 päivätyssä kirjeessä esitettyä sitoumusta pitää otsakkeeseen 5 kuuluvien hallintomäärärahojensa nimellinen kasvu vuodesta 2012 inflaatioennustetta (1,9 prosenttia) pienempänä ja jopa mennyt sitä pidemmälle;

76.

on ymmärtänyt, että tähän on päästy vähentämällä komission henkilöstötaulukkoihin sisältyvien virkojen määrää yli 1 prosentilla jo vuodesta 2013 alkaen erityisesti hallinnollisen tuen, talousarviohallinnon ja petosten torjunnan aloilla sekä tekemällä lisäleikkauksia hallintomenojen budjettikohtiin; vaatii lisäselvityksiä tällaisten henkilöstövähennysten todellisesta tarpeesta hallintomenojen jäädyttämiseksi reaalisesti ottaen huomioon, että vuonna 2012 komissio onnistui jäädyttämään hallintomenonsa nimellisesti joutumatta turvautumaan henkilöstövähennyksiin;

77.

suhtautuu myönteisesti toimiin talousarvion vakauttamiseksi hallintomenojen alalla aikana, jolloin jäsenvaltioiden talous- ja budjettirajoitteet jatkuvat; tunnustaa, että kaikkien EU:n toimielinten on osallistuttava näihin vakautusponnistuksiin; on kuitenkin huolissaan tällaisten toimien mahdollisista haitallisista vaikutuksista unionin toimien ja ohjelmien nopeaan, säännölliseen ja tehokkaaseen toteutukseen nykyaikaisen hallintokoneiston avulla ottaen etenkin huomioon suoritusten ja palvelun laadun palkitsemistarpeen sekä maantieteellisen tasapainon erityisesti, kun samaan aikaan unionin toimivalta kasvaa ja unioniin liittyy uusia jäsenvaltioita; panee tyytyväisenä merkille tiedon aloista, joilla henkilöstöä on lisätty, kuten Euroopan talouden ohjausjärjestelmä, sisämarkkinat sekä turvallisuus ja oikeus, mutta vaatii vastaavia tietoja myös niiltä politiikan aloilta, joilta henkilöstöä on leikattu vuoteen 2012 verrattuna, ja kyseisten toimien luonteesta;

78.

toteaa näin ollen, että vähennettäessä henkilöstöä olisi aina käytettävä perustana etukäteen tehtävää vaikutusten arviointia ja otettava täysimääräisesti huomioon muun muassa unionin oikeudelliset velvoitteet ja painopisteet sekä toimielinten perussopimusten mukaiset uudet toimivaltuudet ja lisätehtävät; korostaa, että arvioinnissa olisi myös otettava tarkasti huomioon eri pääosastoihin ja yksiköihin kohdistuvat vaikutukset, koska niiden koko ja työmäärä poikkeavat toisistaan, sekä vaikutukset erityyppisiin toimiin, jotka on esitetty komission vuotuisessa henkilöresurssien arvioinnissa (päätöksenteko, ohjelmien hallinnointi, hallinnollinen tuki, talousarviohallinto, petosten torjunta, kielipalvelut jne.);

79.

painottaa, että riittävä henkilöstön määrä olisi varmistettava monilla unionin toiminnan aloilla ohjelmien täytäntöönpanovaihetta, uusia painopisteitä ja muuta kehitystä ajatellen; aikoo siksi valvoa tarkkaan yleistä henkilöstökehitystä eri pääosastoissa ja yksiköissä myös tässä mietinnössä esitettyjen painopisteiden valossa; pyytää komissiota antamaan tästä aiheesta yksityiskohtaisempaa tietoa ja arvioimaan lisäksi yksityiskohtaisesti ehdotettujen kautta linjan tehtävien henkilöstövähennysten vaikutukset ja ottamaan huomioon myös komissiossa pidemmällä aikavälillä mahdollisesti tehtävät henkilöstövähennykset ja ilmoittamaan tuloksista parlamentille; pitää tätä ehdottomana edellytyksenä sille, että budjettivallan käyttäjä voi harkita tuloksen perusteella hyväksyvänsä 1 prosentin henkilöstövähennyksen vuodelle 2013;

80.

katsoo, että jäljellä on vielä kysymyksiä kalliiksi käyvien johtoasemien suuresta määrästä Euroopan ulkosuhdehallinnon henkilöstön ylimmillä tasoilla; pyytää siksi EUH:ta antamaan lisätietoja erityisesti talousarvioesityksessä ehdotetusta AD 14 -virkojen huomattavasta lisäyksestä (+ 9,2 prosenttia); pyytää lisätietoja myös suurista lisäyksistä (+ 57,2 prosenttia) rakennusten turvallisuutta ja valvontaa koskevissa ehdotetuissa määrärahoissa;

81.

on vakuuttunut siitä, että ennaltaehkäisy ja sovittelu ovat kustannustehokkaimpia tapoja ratkaista konflikteja ja estää niiden väkivaltaistuminen; suhtautuu siksi myönteisesti ehdotukseen luoda EUH:n talousarvioon konfliktineston ja sovittelun tukipalveluja koskeva budjettikohta, johon osoitetaan 500 000 euroa, sen jälkeen, kun Euroopan parlamentin ehdottama valmistelutoimi saadaan tämän vuoden lopussa onnistuneesti päätökseen;

82.

katsoo, että Eurooppa-kouluilla olisi oltava riittävä rahoitus, jotta voidaan ottaa huomioon EU:n toimielinten henkilöstön lasten erityistilanne; panee merkille ehdotetut 180,7 miljoonan euron kokonaismäärärahat, joissa on lisäystä 6,8 prosenttia vuoteen 2012 verrattuna ja jotka ylittävät rahoitussuunnitelmassa esitetyt määrät; aikoo kuitenkin tarkastaa huolellisesti budjettikohdat kunkin Eurooppa-koulun osalta ja tehdä käsittelyssään kaikki tarpeellisiksi katsomansa mukautukset;

83.

korostaa, että pilottihankkeet ja valmistelutoimet ovat keskeisiä välineitä poliittisten tavoitteiden muotoilussa ja viitoittavat tietä sekä alueellisille että EU:n tason uusille pitkän aikavälin aloitteille, joista voi tulla EU:n kansalaisten elämänlaatua parantavia EU:n toimintoja ja ohjelmia; aikoo laatia pilottihankkeista ja valmistelutoimista tasapainoisen kokonaisuuden komission arvion ja suositusten perusteella ja ottaa tarkasti huomioon odotettavissa olevien tulosten kestävyyden ja pysyvyyden;

84.

toimittaa komissiolle ensimmäisen alustavan luettelon mahdollisista pilottihankkeista ja valmistelutoimista vuoden 2013 talousarviota varten 17. toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen liitteessä II olevan D osan mukaisesti; edellyttää komission laativan yksityiskohtaisesti perustellun analyysin parlamentin alustavista ehdotuksista; korostaa, että alustava luettelo ei estä parlamenttia tekemästä ja hyväksymästä muodollisesti pilottihankkeita ja valmistelutoimia koskevia tarkistuksia talousarviota käsiteltäessä;

85.

palauttaa mieliin, että vuoden 2012 talousarviossa hyväksyttiin yhteensä 70 pilottihanketta ja valmistelutoimea, joiden maksusitoumusmäärärahat olivat yhteensä 105,45 miljoonaa euroa kaikissa otsakkeissa; korostaa, että jos budjettivallan käyttäjä hyväksyy vuodeksi 2013 saman verran pilottihankkeita ja valmistelutoimia, jotka jakautuvat samalla tavoin eri otsakkeisiin, otsakkeen 1 a liikkumavarasta olisi jo käytetty 54 prosenttia, otsakkeen 3 a liikkumavarasta 27 prosenttia ja otsakkeen 3 b liikkumavarasta 37 prosenttia;

86.

ottaa huomioon komission ehdotukset neljäksi valmistelutoimeksi ja kahdeksi pilottihankkeeksi, joiden maksusitoumusmäärärahat ovat yhteensä 15,5 miljoonaa euroa; aikoo analysoida tarkkaan näiden ehdotusten tavoitteet ja sisällön ja tarkistaa pyydetyt määrät;

87.

panee merkille, että vuoden 2013 talousarvioesityksessä unionin hajautettujen erillisvirastojen määrärahojen kokonaistaso on 748 miljoonaa euroa (0,5 prosenttia unionin koko talousarviosta) ja sen vuoksi unionin kokonaismaksuosuus (käyttötarkoitukseensa sidotut tulot mukaan luettuina) kasvaa 24 miljoonalla eurolla eli 3,2 prosentilla vuoden 2012 talousarvioon verrattuna; on tietoinen siitä, että lisäyksen syynä on pääasiassa riittävän rahoituksen tarjoaminen kahdeksalle toimintansa aloittavalle virastolle ja seitsemän sellaisen virastosta toiminnan tuloksellisuuden turvaaminen, joiden tehtäviä laajennetaan; toteaa, että unionin maksuosuus täydellä teholla toimiville virastoille pienenee nimellisesti mutta henkilöstöä lisätään 1,2 prosenttia; panee merkille, että virastojen henkilöstötaulukoissa on yhteensä 5 115 tointa eli lisäystä on 257 tointa pääasiassa virastoissa, joilla on uusia tehtäviä tai jotka ovat perustamisvaiheessa;

88.

panee merkille, että ensimmäisen kerran komissio leikkaa lähes kaikkien virastojen määrärahapyyntöjä, jotka ovat kaiken kaikkiaan rahoitussuunnitelman mukaisia; toteaa, että leikkaus kattaa myös parlamentin painopisteisiin kuuluvat virastot ja on yhteensä noin 44 miljoonaa euroa; muistuttaa, että näiden leikkausten menetelmät, perustelut ja mahdolliset vaikutukset on analysoitava huolellisesti ottaen huomioon lukuisat asiaa koskevat päätöslauselmat, viimeisimpänä niistä vuoden 2010 vastuuvapauspäätöslauselma, joissa korostetaan, että toimielinten välisen työryhmän tekemän virastoja koskevan arvioinnin olisi johdettava virastojen tehokkuutta ja kustannustehokkuutta koskeviin rakenteellisiin parannuksiin ja siinä olisi muun muassa yksilöitävä virastojen toiminnassa olevia päällekkäisyyksiä; korostaa jälleen, että unionin virastoille kohdennetuista määrärahoista ei toki rahoiteta pelkästään hallintomenoja vaan niillä edistetään lainsäädäntövallan käyttäjän hyväksymien Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden ja yleensä EU:n tavoitteiden saavuttamista ja pyritään saamaan säästöjä aikaan kansallisella tasolla lainsäädäntövallan käyttäjän päätösten mukaisesti;

89.

katsoo, että 9. heinäkuuta 2012 järjestettävässä kolmikantakokouksessa on kiinnitettävä erityistä huomiota seuraaviin kysymyksiin:

90.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle ja neuvostolle.

29.11.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 349/62

—

ottaa huomioon 19. tammikuuta 2012 annetun komission tiedonannon eläinten suojelua ja hyvinvointia koskevasta Euroopan unionin strategiasta vuosille 2012–2015 (COM(2012)0006),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 7 ja 13 artiklan,

—

ottaa huomioon 12. lokakuuta 2006 antamansa päätöslauselman eläinten suojelua ja hyvinvointia koskevasta yhteisön toimintasuunnitelmasta vuosiksi 2006–2010 (1),

—

ottaa huomioon 22. toukokuuta 2008 antamansa päätöslauselman EU:n uudesta eläinten terveyttä koskevasta strategiasta vuosiksi 2007–2013 (2),

—

ottaa huomioon 6. toukokuuta 2009 vahvistamansa kannan ehdotuksesta neuvoston asetukseksi eläinten suojelusta lopettamisen yhteydessä (3),

—

ottaa huomioon 5. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman eläinten hyvinvoinnin toimintasuunnitelman 2006–2010 arvioinnista (4),

—

ottaa huomioon 12. toukokuuta 2011 antamansa päätöslauselman antibioottiresistenssistä (5),

—

ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman EU:n maataloudesta ja kansainvälisestä kaupasta (6),

—

ottaa huomioon 15. maaliskuuta 2012 antamansa kannanoton kahdeksan tunnin enimmäisrajoituksen asettamiseen teuraseläinten kuljettamiselle Euroopan unionissa (7),

—

ottaa huomioon 13. lokakuuta 2011 antamansa kannanoton koirakannan hallintaan Euroopan unionissa (8),

—

ottaa huomioon 29. marraskuuta 2010 annetut maatalous- ja kalastusneuvoston päätelmät koirien ja kissojen hyvinvoinnista,

—

ottaa huomioon 15. marraskuuta 2011 annetun komission tiedonannon toimintasuunnitelmasta mikrobilääkeresistenssin aiheuttamien kasvavien uhkien torjumiseksi (COM(2011)0748),

—

ottaa huomioon 10. marraskuuta 2011 annetun komission kertomuksen eläinten suojelusta kuljetuksen ja siihen liittyvien toimenpiteiden aikana annetun asetuksen (EY) N:o 1/2005 vaikutuksista (COM(2011)0700),

—

ottaa huomioon 2. joulukuuta 2010 annetun Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) tieteellisen lausunnon eläinten hyvinvoinnista kuljetuksen aikana (9),

—

ottaa huomioon 13. joulukuuta 2011 annetun Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen tieteellisen lausunnon eläinten hyvinvointiin liittyvän riskinarvioinnin ohjeista (10),

—

ottaa huomioon Maailman eläinterveysjärjestön (OIE) määritelmän eläinten hyvinvoinnista (11),

—

ottaa huomioon Welfare Quality -hankkeessa kehitetyt eläinten asianmukaista hyvinvointia koskevat kaksitoista periaatetta ja kriteeriä (12),

—

ottaa huomioon 19. kesäkuuta 1978 tehdyn neuvoston päätöksen 78/923/ETY tuotantoeläinten suojelua koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen tekemisestä (13),

—

ottaa huomioon lemmikkieläinten suojelua koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen (14),

—

ottaa huomioon rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 882/2004 (15),