13.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 264/1

—

ottaa huomioon erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjan 6, 7 ja 8 artiklan, 10 artiklan 1 kohdan sekä 11, 12, 21, 47–50, 52 ja 53 artiklan,

—

ottaa huomioon erityisesti Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklan ja 3 artiklan 2 kohdan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen V osaston (Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue) 1, 2, 4 ja 5 luvun,

—

ottaa huomioon neuvoston 25. helmikuuta 2010 antaman päätöksen sisäisen turvallisuuden operatiivisen yhteistyön pysyvän komitean (COSI) perustamisesta (1),

—

ottaa huomioon asiakirjan ”Tukholman ohjelma – Avoin ja turvallinen Eurooppa kansalaisia ja heidän suojeluaan varten” ja komission tiedonannon ”Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen toteuttaminen EU:n kansalaisten hyväksi – Toimintasuunnitelma Tukholman ohjelman toteuttamiseksi” (COM(2010)0171),

—

ottaa huomioon neuvoston 25. ja 26. helmikuuta 2010 hyväksymän Euroopan unionin sisäisen turvallisuuden strategian (”Kohti eurooppalaista turvallisuusmallia”),

—

ottaa huomioon neuvoston 30. marraskuuta 2005 hyväksymän Euroopan unionin terrorisminvastaisen strategian,

—

ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle ”EU:n sisäisen turvallisuuden strategian toteuttamissuunnitelma: viisi askelta kohti turvallisempaa Eurooppaa” (COM(2010)0673),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle ”Ensimmäinen vuosikertomus EU:n sisäisen turvallisuuden strategian täytäntöönpanosta” (COM(2011)0790),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle kemiallisen, biologisen, säteily- ja ydinturvallisuuden parantamisesta Euroopan unionissa – EU:n CBRN-toimintasuunnitelma (COM(2009)0273),

—

ottaa huomioon neuvoston 24. ja 25. helmikuuta 2011 antamat päätelmät EU:n sisäisen turvallisuuden strategian toteuttamissuunnitelmaa koskevasta komission tiedonannosta,

—

ottaa huomioon neuvoston 8. ja 9. marraskuuta 2010 antamat päätelmät järjestäytynyttä ja vakavaa kansainvälistä rikollisuutta koskevan EU:n toimintapoliittisen syklin perustamisesta ja toteuttamisesta,

—

ottaa huomioon neuvoston päätelmät järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa koskevista EU:n painopisteistä vuosiksi 2011–2013,

—

ottaa huomioon Euroopan tietosuojavaltuutetun 17. joulukuuta 2010 antaman lausunnon komission tiedonannosta ”EU:n sisäisen turvallisuuden strategian toteuttamissuunnitelma: viisi askelta kohti turvallisempaa Eurooppaa”,

—

ottaa huomioon Europolin laatiman terrorismin tilannetta ja suuntauksia koskevan selvityksen (TE-SAT 2011),

—

ottaa huomioon Europolin laatiman EU:n järjestäytyneen rikollisuuden uhkakuva-arvion (OCTA 2011),

—

ottaa huomioon vuonna 2003 hyväksytyn Euroopan turvallisuusstrategian (2) ja vuonna 2008 annetun selvityksen sen täytäntöönpanosta (3),

—

ottaa huomioon 25. marraskuuta 2009 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta Euroopan parlamentille ja neuvostolle ”Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue kansalaisia varten” – Tukholman ohjelma (4),

—

ottaa huomioon 25. lokakuuta 2011 antamansa päätöslauselman järjestäytyneestä rikollisuudesta Euroopan unionissa (5),

—

ottaa huomioon 15. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman EU:n toimista korruption torjumiseksi (6),

—

ottaa huomioon 14. joulukuuta 2011 antamansa päätöslauselman EU:n terrorisminvastaisesta politiikasta: tärkeimmät saavutukset ja tulevaisuuden haasteet (7),

—

ottaa huomioon asiaan liittyvän unionin tuomioistuimen ja kansallisten perustuslakituomioistuinten suhteelliskriteeriä koskevan oikeuskäytännön ja sen, että julkisten viranomaisten on demokraattisessa yhteiskunnassa noudatettava tätä oikeuskäytäntöä,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön sekä ulkoasiainvaliokunnan lausunnon (A7-0143/2012),

A.

ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksen voimaantulo on vahvistanut entisestään vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta, perusoikeuksien kunnioittamisen sekä jäsenvaltioiden erilaisten oikeusjärjestelmien ja perinteiden osalta; toteaa, että toimivalta tämän politiikan alalla on jaettu unionin ja jäsenvaltioiden kesken perussopimuksen määräysten mukaisesti;

B.

toteaa, että Lissabonin sopimus on näin ollen kytkenyt EU:n turvallisuuspolitiikan tiiviisti EU:n noudattamaan oikeusvaltion periaatteeseen, millä luodaan perusta EU:n ja jäsenvaltioiden yhteisen, Euroopan ja jäsenvaltioiden tasolla demokraattisesti valvotun turvallisuusohjelman kehittämiselle; katsoo, että tämän politiikan vahvistamisen on tapahduttava demokraattisten arvojen, ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien pohjalta;

C.

katsoo, että kaikkeen turvallisuuspolitiikkaan on sisällyttävä ennaltaehkäisevä tekijä, ja että tällainen on erityisesti tarpeen aikana, jona taloudelliset ja sosiaaliset eriarvoisuudet kasvavat ja heikentävät näin perusoikeuksien toteutumista;

D.

ottaa huomioon, että Tukholman ohjelmassa korostetaan, että EU:lle on kehitettävä sisäisen turvallisuuden strategia, jotta unionin turvallisuutta voidaan parantaa EU:n kansalaisten hengen ja turvallisuuden suojaamiseksi sekä järjestäytyneen rikollisuuden, terrorismin ja muiden uhkien torjumiseksi tehokkaalla tavalla samalla kun kunnioitetaan perusoikeuksia, kansainvälisen suojelun ja oikeusvaltion periaatteita;

E.

ottaa huomioon, etteivät jäsenvaltiot ja komissio ole Lissabonin sopimuksen voimaantulosta huolimatta vielä osoittaneet parlamentille mitään roolia prosessissa;

F.

ottaa huomioon, että vuosien 2010–2014 sisäisen turvallisuuden strategiaa koskevassa komission tiedonannossa esitetään viisi painopistealaa, joilla EU voi tarjota lisäarvoa: vakavan ja järjestäytyneen rikollisuuden, terrorismin ja tietoverkkorikollisuuden ehkäisy ja torjunta, ulkorajojen valvonnan vahvistaminen sekä luonnonkatastrofeista ja ihmisen aiheuttamista suuronnettomuuksista selviytymisen helpottaminen;

G.

ottaa huomioon, että komission ensimmäisessä vuosikertomuksessa EU:n sisäisen turvallisuuden strategian täytäntöönpanosta todetaan, että kaikki viisi vuonna 2010 asetettua tavoitetta pysyvät voimassa, sekä esitetään asian nykytilanne, jo saavutettu edistys ja tulevat toimet;

H.

ottaa huomioon, että Tukholman ohjelman mukaan ”sisäisen turvallisuuden strategian kehittämisen, seurannan ja täytäntöönpanon olisi oltava eräs – – sisäisen turvallisuuden komitean ensisijaisista tehtävistä”;

1.

pitää myönteisenä sisäisen turvallisuuden strategian käyttöönottamiseksi tehtyä työtä sekä sisäisen turvallisuuden strategian puitteissa kehitettyjä eurooppalaista turvallisuusmallia tukevia pääperiaatteita, erityisesti turvallisuuden, vapauden ja yksityisyyden vahvistuneen suhteen sekä jäsenvaltioiden välisen yhteistyön ja yhteisvastuullisuuden osalta; korostaa, että EU:n turvallisuustoimenpiteiden ja -yhteistyön on oltava unionin perusoikeuksia koskevien velvoitteiden mukaisia ja niiden on kohdennuttava lainvalvonta- ja tiedustelutoimiin, joiden on osoitettu kykenevän madaltamaan rikollisuusastetta ja ehkäisemään terrori-iskuja;

2.

korostaa, että vapaus, turvallisuus ja oikeus ovat tavoitteita, joihin on pyrittävä samanaikaisesti, ja katsoo, että EU:n perusoikeuskirjan täytäntöönpanon on oltava täysimittaisen sisäisen turvallisuuden strategian ydin; muistuttaa, että vapauden ja oikeuden saavuttaminen edellyttää turvallisuuden toteutumista perussopimusten periaatteiden, oikeusvaltion periaatteen ja perusoikeuksien mukaisesti;

3.

panee merkille jäsenvaltioiden ja komission järjestäytynyttä ja vakavaa kansainvälistä rikollisuutta koskevan EU:n toimintapoliittisen syklin puitteissa saavuttaman edistyksen yleisten strategisten tavoitteiden toteuttamiseksi toimilla, jotka perustuvat operatiivisella tasolla tehtävään hallitustenväliseen yhteistyöhön; katsoo kuitenkin, että EU:n ja kansallisen tason välillä on oltava selvä tehtävänjako, että parlamentin on osallistuttava prosessin poliittiseen ohjaukseen ja täytäntöönpanoon sekä tulosten arviointiin ja että toimintapoliittinen sykli on arvioitava perusteellisesti vuonna 2013; katsoo lisäksi, että tämän syklin luonteen mukaisesti se olisi nimettävä uudestaan ”EU:n operatiiviseksi sykliksi”; kehottaa jäsenvaltioita arvioimaan säännöllisesti, täydentävätkö kansallisten järjestäytyneen rikollisuuden torjuntasuunnitelmat EU:n tasolla laadittavia vastaavia suunnitelmia ja tarkastelemaan saavutettuja tuloksia ja tulevia mahdollisuuksia EU:n strategisesta ja operatiivisesta näkökulmasta siten, että EU:n toimielimet, asianomaiset EU:n virastot ja kansalliset parlamentit otetaan mukaan;

4.

katsoo, että lisäksi vuosien 2014–2020 monivuotisessa rahoituskehyksessä on varattava riittävät varat tällaisen strategian toteuttamiseen asiaankuuluvan rahaston kautta;

5.

muistuttaa, että turvallisuuspolitiikkaa koskeva toimivalta jakautuu EU:n ja jäsenvaltioiden kesken ja että tällä alalla on noudatettava toissijaisuusperiaatetta; katsoo, että sisäisen turvallisuuden strategian puitteet voivat antaa lisäarvoa kaikkien EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden tämän alan pyrkimyksille tarjoamalla kattavan ja yhtenäisen linjauksen;

6.

katsoo, että käsiteltävien uhkien kattava, näyttöön ja tietoon perustuva EU:n toteuttama selvitys on tehokkaan sisäisen turvallisuuden strategian keskeinen edellytys ja että Europolin olisi muiden EU:n toimielinten, elinten ja virastojen tuella toteutettava tällainen EU:n laajuinen selvitys, joka perustuu uhkien arviointia koskevaan avoimempaan ja selkeämpään menetelmään sekä jäsenvaltioiden kattavaan panokseen;

7.

muistuttaa, että Euroopan parlamentti on nyt täysivaltainen institutionaalinen toimija turvallisuuspolitiikan alalla ja että sillä on siksi oikeus osallistua aktiivisesti sisäisen turvallisuuden strategian ja EU:n turvallisuusmallin piirteiden ja painopisteiden määrittämiseen sekä näiden välineiden arvioimiseen, muun muassa sisäisen turvallisuuden strategian täytäntöönpanon säännöllisillä valvontatoimilla, joita Euroopan parlamentti, kansalliset parlamentit ja neuvosto toteuttavat yhdessä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 70 ja 71 artiklan sekä sisäisen turvallisuuden operatiivisen yhteistyön pysyvän komitean perustamisesta annetun päätöksen 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

8.

kannattaa tässä yhteydessä sekä Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien nykyisen yhteistyön perusteella ajatusta ”parlamentin toimintapoliittisesta syklistä”, jonka päätteeksi parlamentti laatii vuosikertomuksen sisäisen turvallisuuden strategian tilanteesta ja jossa on otettava tarkasti huomioon muun muassa alaa koskevien komission vuosikertomusten laatiminen;

9.

korostaa, että sisäisten ja ulkoisten turvallisuusnäkökohtien johdonmukaisuus ja synergiat ovat keskeisiä, ja painottaa, että on tärkeää varmistaa, että toimet sisäisen turvallisuuden strategian täytäntöönpanemiseksi ovat unionin perusoikeuksia koskevien velvoitteiden ja erityisesti SEU:n 2, 6 ja 7 artiklan mukaisia sekä SEU:n 21 artiklassa vahvistettujen ulkopolitiikkaa koskevien tavoitteiden mukaisia ja että ne ovat niin ikään yhdenmukaisia kansainvälisten ihmisoikeuksien ja humanitaarisen oikeuden kanssa; panee merkille yhteisen asiakirjan yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) sekä vapauden, oikeuden ja turvallisuuden alueen alan toimijoiden välisten yhteyksien lujittamisesta sekä etenemissuunnitelmassa esitetyt toimet; korostaa asianmukaisen tiedonvaihdon, kuulemisen ja yhteistyön merkitystä kaikkien asianomaisten toimijoiden välillä ja myös sellaisten ratkaisujen merkitystä, joiden avulla pyritään pikemminkin ennustamaan tapahtumia kuin reagoimaan niihin; odottaa Tukholman ohjelman täytäntöönpanon yhteydessä toteutettujen toimien tuloksia asiassa, joka koskee jäsenvaltioiden ja EU:n toimien keskinäistä täydentävyyttä oikeus- ja sisäasioiden ulkoisessa ulottuvuudessa, sekä toimia, joilla tähdätään EU:n ulkoisen turvallisuuden strategian mahdolliseen päivittämiseen;

10.

korostaa, että sisäisen turvallisuuden strategiassa on kokonaisuudessaan pitkällä aikavälillä keskityttävä paremmin todennettavissa olevaan yhteyteen ulkoisten uhkien sekä sellaisten strategioiden ja toimenpiteiden puuttumisen tai sen tehottoman hyödyntämisen välillä, jotka voivat olla merkittävä tekijä turvallisuusuhkien ennaltaehkäisemisessä, kuten kohdennettu kehitysapu, köyhyyden vähentämisen strategiat tai luonnon tai ihmisen aiheuttamien suuronnettomuuksien ennalleensaattamissuunnitelmat;

11.

panee merkille niiden viiden keskeisen alan määritelmät, joiden osalta on ehdotettu erilaisia konkreettisia toimia EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla; katsoo, etteivät nämä tavoitteet ole tyhjentäviä ja että painopisteiden järjestys olisi voitu niveltää paremmin; korostaa, että terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan on vastaisuudessakin oltava sisäisen turvallisuuden strategian keskeisenä painopisteenä; katsoo, että on myös vastattava kysymykseen, joka koskee selviytymistä luonnon ja ihmisen aiheuttamista katastrofeista, myös tärkeiden infrastruktuurien pettämisestä; huomauttaa kuitenkin, että toimien toteuttaminen tekijänoikeuksien noudattamisen alalla sisäisen turvallisuuden strategian puitteissa ei vaikuta täysin perustellulta ja asianmukaiselta vaan että niistä on käytävä erityistä perusteellista keskustelua;

12.

katsoo, että järjestäytynyt rikollisuus uhkaa kaikissa muodoissaan, mafiat mukaan luettuina, vakavasti EU:n kansalaisten vapautta, turvallisuutta ja oikeutta ja että sen torjuminen on säilytettävä vastaisuudessakin ensisijaisena tavoitteena 25. lokakuuta 2011 annetun järjestäytynyttä rikollisuutta Euroopan unionissa koskevassa päätöslauselmassa esitettyjen suositusten mukaisesti niiden erityisten tietojen pohjalta, jotka koskevat EU:n ja jäsenvaltioiden nykyistä yhteistyötä mafioiden, rahanpesun, korruption, valkokaulusrikollisuuden ja järjestäytyneen rikollisuuden muiden muotojen torjunnassa;

13.

kehottaa komissiota ja neuvostoa asettamaan etusijalle korruption torjunnan EU:n turvallisuusohjelmassa sekä osoittamaan asianmukaiset resurssit ottaen huomioon, että Tukholman ohjelmassa (4.1 kohta) mainitaan korruptio unionin sisäisen turvallisuuden rajat ylittäväksi uhaksi, johon on vastattava selkeästi ja kattavasti;

14.

muistuttaa terrorismin ja siihen liittyvän toiminnan, myös sen rahoittamisen, torjumisen merkityksestä ja odottaa ehdotusta hallinnollisista toimenpiteistä, kuten terrorismista epäiltyjen henkilöiden varojen jäädyttämistä SEUT:n 75 artiklan mukaisesti; ottaa huomioon sisäisen turvallisuuden strategian erityisen kehyksen ulkopuolelle ulottuvat kysymykset ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita harkitsemaan erityisen terrorismin uhreja koskevan lainsäädännön antamista tekojen julkisen luonteen tunnustamiseksi ja sisällyttämään siihen täsmällisempiä säännöksiä, joilla varmistetaan asianmukainen suojelu, tuki ja tunnustus;

15.

pitää erittäin tärkeänä ympäristö-, talous- ja yritysrikollisuuden torjuntaa, sillä tällainen rikollisuus vaikuttaa erityisesti kriisiaikoina hyvin haitallisesti EU:n kansalaisten elinolosuhteisiin; pitää sen vuoksi valitettavina tietyissä jäsenvaltioissa toteutettuja toimenpiteitä, joilla pyritään lieventämään näiden alojen rikoksista määrättäviä rangaistuksia; korostaa lisäksi eroja näitä aloja koskevien ehdotusten ja vähäisempien rikkomusten leimaamisen välillä;

16.

pitää myönteisenä, että tietoverkkorikollisuuden torjuminen on asetettu ensisijaiseksi tavoitteeksi sisäisen turvallisuuden strategiassa, ja painottaa keskittymistä ehkäisytoimiin; panee merkille komission sitoumuksen laatia vuonna 2012 kattava eurooppalainen verkkoturvallisuusstrategia ja tukee sitä; kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita ratifioimaan tietoverkkorikollisuutta koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen;

17.

toistaa, että EU:n poliisiyhteistyön ja oikeudellisen yhteistyön edistäminen, myös Europolin ja Eurojustin kautta sekä asianmukaisen koulutuksen kautta, on ratkaisevan tärkeää toimivan sisäisen turvallisuuden strategian kannalta ja että jäsenvaltioiden viranomaiset sekä EU:n toimielimet ja virastot on otettava mukaan yhteistyöhön; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään tästä sisäisen turvallisuuden strategian painopistealueen; kehottaa myös ottamaan käyttöön asianmukaisia ja johdonmukaisia lainsäädäntövälineitä todisteiden käytön helpottamiseksi;

18.

korostaa YTPP-operaatioiden osuutta oikeusvaltioperiaatteen edistämisessä ja rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisessä EU:n naapurivaltioissa ja kaikkialla maailmassa, minkä avulla autetaan estämään valtioiden toimintakyvyttömyyttä ja poistamaan kansainvälisen rikollis- ja terroristitoiminnan turvasatamia;

19.

pitää sen vuoksi valitettavana, ettei sisäisen turvallisuuden strategiassa ole vieläkään asianmukaista ”oikeusulottuvuutta”; muistuttaa Tukholman ohjelman mukaisesti, että keskinäistä luottamusta on vahvistettava kehittämällä asteittain oikeusjärjestelmien monimuotoisuuteen ja unionin lainsäädännön mukanaan tuomaan yhtenäisyyteen perustuvaa eurooppalaista oikeuskulttuuria, ja muistuttaa, että jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmien olisi voitava toimia yhdessä johdonmukaisesti ja tehokkaasti kansallisten oikeusperinteiden mukaisesti; katsoo, että oikeudellisen yhteistyön alan painopistealueiden määrittämisessä on otettava huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen V osastossa määritetyn alueen – vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen – kaikkien ulottuvuuksien välinen tiivis yhteys; korostaa kolmansien maiden kanssa tehtyjen oikeudellisen yhteistyön sopimusten asianmukaisen täytäntöönpanon merkitystä;

20.

ottaa huomioon ulkoisen ja sisäisen turvallisuuden väliset yhteydet ja katsoo, että olisi edistettävä entisestään EU:n ja muiden kansainvälisten tahojen, kuten Naton ja Etyjin, välistä yhteistyötä;

21.

korostaa, että terrorismin torjunta on sisäisen turvallisuuden strategian painopistealue, jonka tavoitteita ja välineitä on arvioitava asianmukaisesti, kuten todetaan 14. joulukuuta 2011 annetussa parlamentin päätöslauselmassa ”EU:n terrorisminvastainen politiikka: tärkeimmät saavutukset ja tulevaisuuden haasteet”; toteaa, että ehkäisy- ja suojelutoimia, samoin kuin syytteeseenpanoa ja reagointivalmiutta, on painotettava enemmän; katsoo tästä syystä, että on kiinnitettävä enemmän huomiota kohdennettuun lainvalvontaan ja tiedusteluun perustuviin toimiin, joiden avulla on osoitetusti kyetty ehkäisemään terrori-iskuja ja jotka toteutetaan tarpeellisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaisesti, perusoikeuksia kunnioittaen sekä asianmukaista valvontaa ja tilivelvollisuutta noudattaen; muistuttaa, että tämä on tärkeää, jotta EU olisi uskottava toimija perusoikeuksien edistämisessä niin sisäisesti kuin ulkoisesti;

22.

pitää ehkäisyjärjestelmien kehittämistä ratkaisevan tärkeänä erityisesti siksi, että voitaisiin tunnistaa aikaisessa vaiheessa uhkien väkivaltaiseen radikalisoitumiseen viittaavat merkit, väkivaltaisten tai militanttien ääriliikkeiden uhat mukaan luettuina; muistuttaa sellaisten toimien merkityksestä, joiden avulla pyritään torjumaan väkivaltaista radikalisoitumista muita heikommassa asemassa olevien väestöjen keskuudessa ja odottaa radikalisoitumisen tunnistamista koskevan EU:n verkoston tulevia toimia, sillä tämän verkoston tehtävänä on tiedon levittämisen ja tiedotuksen helpottaminen sekä innovatiivisten ratkaisujen tunnistaminen;

23.

pitää myönteisenä rajaturvallisuuteen keskittymistä sisäisen turvallisuuden strategiassa, mutta katsoo, etteivät rajavalvonta ja ihmisten liikkuvuus ole pelkästään turvallisuusasioita, vaan keskeisiä tekijöitä laajemmassa poliittisessa strategiassa, johon kuuluvat turvallisuusulottuvuuden rinnalla myös EU:n tason maahanmuutto-, turvapaikka- ja kehitystoimet sekä toimintalinjat, joiden avulla tuetaan taloudellista, sosiaalista ja demokraattista kehitystä ja edistetään ihmisoikeuksia kolmansissa maissa; korostaa lisäksi, että turvallisuuteen on pyrittävä siten, että kunnioitetaan unionin saavutuksia ja erityisesti vapaata liikkuvuutta yli sisärajojen;

24.

toistaa, että on tärkeää varmistaa jäsenvaltioiden toimien koordinointi ulkorajojen valvonnassa, ja painottaa, että tiivis yhteistyö EU:hun rajoittuvien naapurivaltioiden kanssa on oleellista vapaan liikkuvuuden helpottamisen, yhteisvastuun lisäämisen sekä ulkorajojen turvaamisen kannalta; korostaa, että yhdennetyn rajavalvonnan asteittaisella käyttöönotolla olisi pyrittävä helpottamaan matkustamista;

25.

on siksi sitä mieltä, että sisäisen turvallisuuden strategian olisi ilmennettävä paremmin Tukholman ohjelman visiota, ja pitää tarkoituksenmukaisena, että väliarviointi Tukholman ohjelmasta on laadittava vuoden 2013 loppuun mennessä parlamentaarinen sen strategisten, lainsäädännöllisten ja rahoituksellisten painopisteiden arvioimiseksi; katsoo myös, että laadittava täydentävä arvio EU:n virastoista (Europol, Eurojust ja Euroopan oikeudellinen verkosto), joihin Lissabonin sopimus vaikuttaa, sekä muista virastoista ja elimistä; muistuttaa, että virastojen toimissa ja operaatioissa on noudatettava niille annettua toimeksiantoa sellaisena kuin se on määriteltynä niiden täytäntöönpanoa ja toimintaa koskevissa päätöksissä ja niissä on kunnioitettava Euroopan unionin perusoikeuskirjassa vahvistettuja demokraattisia arvoja ja periaatteita sekä vapauksia ja perusoikeuksia;

26.

muistuttaa, että sisäisen turvallisuuden strategian puitteissa tehtävässä tietojen käsittelyssä ja keräämisessä on kaikissa tilanteissa noudatettava EU:n tietosuojaperiaatteita, erityisesti tarpeellisuus-, suhteellisuus- ja laillisuusperiaatetta, sekä alalla sovellettavaa EU:n lainsäädäntöä; on tyytyväinen komission 25. tammikuuta 2012 esittämiin tietosuojaehdotuksiin mutta katsoo, että rikosasioissa tehtävää oikeudellista yhteistyötä ja lainvalvontaa koskevan direktiiviehdotuksen on oltava kunnianhimoisempi ja tarjottava vahvemmat takeet etenkin profilointia ja automatisoitua käsittelyä koskevien säädösten osalta;

27.

vahvistaa tässä yhteydessä vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alan virastojen asianmukaisen demokraattisen valvonnan ja niiden toiminnan arvioinnin tarpeen, jotta vältetään riski, että ”poliittisten neuvojen ja varsinaisen päätöksenteon” välinen jako hämärtyisi näiden virastojen osalta;

28.

kehottaa varapuheenjohtajaa/korkeaa edustajaa ja komissiota esittelemään vuodeksi 2011 suunnitellun ehdotuksensa yhteisvastuulausekkeen täytäntöönpanemiseksi, jonka yhteydessä on nykyisten aloitteiden toistamisen sijaan pikemminkin määriteltävä kehys käytettävissä olevien EU:n välineiden ja kansallisten välineiden, mukaan lukien YTPP:n, käyttöä ja koordinointia varten SEUT-sopimuksen 222 artiklassa mainituissa tilanteissa; katsoo, että EU pystyy ainoastaan kaikkien jäsenvaltioiden välisen yhteisvastuulausekkeen täytäntöönpanon tarjoamien monien mahdollisuuksien avulla estämään – ja torjumaan turvallisella ja koordinoidulla tavalla – yhteen tai useampaan jäsenvaltioon kohdistuvia turvallisuusuhkia;

29.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

13.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 264/7

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen kolmannen osan V osaston 4 luvun ”Oikeudellinen yhteistyö rikosoikeuden alalla”,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen oikeutta koskevan VI osaston,

—

ottaa huomioon komission 20. syyskuuta 2011 antaman tiedonannon ”Kohti EU:n kriminaalipolitiikkaa: EU:n politiikkojen tehokkaan täytäntöönpanon varmistaminen rikosoikeuden keinoin” (COM(2011)0573),

—

ottaa huomioon mallisäännöksistä, jotka ohjaavat neuvoston rikoslainsäädännöstä käymiä keskusteluja, 30. marraskuuta 2009 annetut neuvoston päätelmät,

—

ottaa huomioon 25. lokakuuta 2011 antamansa päätöslauselman järjestäytyneestä rikollisuudesta Euroopan unionissa (1),

—

ottaa huomioon 7. toukokuuta 2009 neuvostolle antamansa suosituksen EU:n rikosoikeudellisen alueen kehittämisestä (2),

—

ottaa huomioon tutkimuksensa ”Harmonization of criminal law in the EU” (Rikosoikeuden yhdenmukaistaminen Euroopassa) (3) ja ”Development of an EU criminal justice area” (EU:n rikosoikeudellisen alueen kehittäminen) (4),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A7-0144/2012),

A.

katsoo, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 3 artiklan 2 kohdan mukaan unioni tarjoaa kansalaisilleen vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen, jolla ei ole sisärajoja ja jolla taataan henkilöiden vapaa liikkuvuus, toteuttaen samalla muun muassa rikollisuuden ehkäisyä ja torjuntaa koskevat aiheelliset toimenpiteet;

B.

katsoo, että Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat SEUT-sopimuksen 83 artiklan mukaisesti säätää rikosten ja seuraamusten määrittelyä koskevista vähimmäissäännöistä;

C.

katsoo, että SEUT-sopimuksen 83 artiklan 3 kohdassa otetaan kuitenkin käyttöön hätäjarrumenettely tapauksissa, joissa neuvoston jäsen katsoo, että ehdotettu lainsäädäntötoimenpide vaikuttaisi jäsenen rikosoikeusjärjestelmän perusteisiin, ja näin tunnustetaan, että rikosoikeus ilmentää usein yhteiskunnan perusarvoja, tapoja ja valintoja noudattaen kuitenkin täysimääräisesti kansainvälistä ihmisoikeuslainsäädäntöä;

D.

katsoo, että SEU-sopimuksen 5 artiklassa mainitut toissijaisuusperiaate ja suhteellisuusperiaate ovat näin ollen erityisen tärkeitä rikosoikeutta koskevissa säädösehdotuksissa;

E.

katsoo, että jäsenvaltioiden rikoslakia ja rikosoikeusprosessia koskevat järjestelmät ovat kehittyneet vuosisatojen aikana ja että kussakin valtiossa niillä on aivan omat ilmenemismuotonsa ja erikoispiirteensä, minkä seurauksena rikoslain ydinalueet on jätettävä jäsenvaltioiden hoidettavaksi;

F.

katsoo, että keskinäisen tunnustamisen periaate hyväksytään yhä useammalla politiikanalalla erityisesti suhteessa tuomioihin ja oikeuden päätöksiin, ja katsoo, että kyseinen periaate edellyttää keskinäistä luottamusta, minkä takia suojelua koskevat vähimmäisnormit on saatava aikaan mahdollisimman korkealla tasolla;

G.

katsoo, että EU:ssa rikosoikeuden yhdenmukaistamisen olisi osaltaan edistettävä sellaisen EU:n yhteisen rikollisuutta torjuvan oikeuskulttuurin kehittämistä, joka täydentää mutta ei korvaa kansallisia oikeusperinteitä ja joka vaikuttaa myönteisesti keskinäiseen luottamukseen EU:n jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmien välillä;

H.

katsoo, että rikosoikeuden on muodostettava yhtenäinen lainsäädäntöjärjestelmä, jota säännellään perusperiaatteilla ja hyvän hallintotavan normeilla noudattaen täysimääräisesti EU:n perusoikeuskirjaa, Euroopan ihmisoikeussopimusta ja muita kansainvälisiä ihmisoikeusyleissopimuksia, jotka jäsenvaltiot ovat allekirjoittaneet;

I.

katsoo, että koska rikosoikeus voi itsessään rajoittaa epäiltyjen, syytettyjen tai tuomittujen henkilöiden tiettyjä ihmisoikeuksia ja perusvapauksia sen lisäksi, että rikostutkinnalla saattaa olla leimaava vaikutus, ja ottaen huomioon, että rikosoikeuden liiallinen käyttö heikentää sen tehokkuutta, sitä on käytettävä viimeisenä keinona (ultimata ratio), jolla puututaan tarkasti määritettyyn ja rajattuun toimintaan, johon ei voida puuttua tehokkaasti lievemmillä keinoilla ja joka aiheuttaa huomattavaa vahinkoa yhteiskunnalle tai henkilöille;

J.

katsoo, että EU:n rikosoikeudessa pitäisi yleensä säätää seuraamukset vain teoille, jotka ovat tahallisia, tai poikkeustapauksissa teoille, joihin liittyy törkeää huolimattomuutta, ja että niiden on perustuttava yksilöllisen syyllisyyden periaatteelle (nulla poena sine culpa), vaikka eräissä tapauksissa saattaa olla perusteltua säätää yritysten vastuusta tietyn tyyppisissä rikkomuksissa;

K.

katsoo, että täsmällisyyden (lex certa) vaatimuksen mukaisesti rikoksen tunnusmerkistön kuvauksen on oltava sanamuodoltaan tarkka, jotta varmistetaan sen ennustettavuus soveltamisen, soveltamisalan ja tarkoituksen osalta;

L.

katsoo, että direktiivien osalta jäsenvaltioille jää jonkin verran harkintavaltaa siihen, miten säännökset saatetaan osaksi niiden kansallista lainsäädäntöä, mikä tarkoittaa, että täsmällisyyden (lex certa) vaatimuksen täyttämiseksi sekä EU:n lainsäädännön että sen saattamisen osaksi kansallista lainsäädäntöä on edustettava korkeinta laatua;

M.

katsoo, että EU:n rikosoikeudellisten säännösten käyttöönotto ei koske ainoastaan vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta, vaan saattaa liittyä moniin eri politiikanaloihin;

N.

katsoo, että tähän mennessä Euroopan unioni on usein laatinut rikosoikeudellisia säännöksiä tapauskohtaisesti ja luonut näin tarpeen suuremmalle yhtenäisyydelle;

O.

katsoo, että Euroopan parlamentin on kehitettävä omat menettelynsä, jotta se voi varmistaa yhdessä toisen lainsäätäjän kanssa yhtenäisen ja laadukkaan rikosoikeusjärjestelmän;

P.

katsoo, että yhteistyön edistämiseksi rikosoikeuden alalla komission, neuvoston ja parlamentin välillä tarvitaan toimielinten välinen sopimus;

Q.

ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 67 artiklan 1 kohdan mukaan unioni muodostaa vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen, jolla kunnioitetaan perusoikeuksia ja jäsenvaltioiden erilaisia oikeusjärjestelmiä ja -perinteitä;

1.

painottaa, että ehdotuksissa EU:n aineellisen rikosoikeuden säännöksiksi on noudatettava täysimääräisesti toissijaisuusperiaatetta ja suhteellisuusperiaatetta;

2.

muistuttaa, että rikoslainsäädännössä on kunnioitettava täysimääräisesti epäiltyjen, syytettyjen tai tuomittujen henkilöiden perusvapauksia;

3.

painottaa, että tässä yhteydessä ei riitä, että viitataan abstrakteihin käsitteisiin tai symbolisiin vaikutuksiin, vaan tarve aineellisen rikosoikeuden säännöksille on osoitettava tarvittavalla näytöllä, josta ilmenee, että:

4.

tunnustaa muiden rikosoikeutta koskevien yleisten periaatteiden tärkeyden, esimerkiksi seuraavien:

5.

suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio tunnusti hiljattain EU:n kriminaalipolitiikasta antamassaan tiedonannossa, että rikosoikeuden lainsäädännön ensimmäisenä vaiheena on aina oltava siitä päättäminen, ovatko aineelliset rikosoikeudelliset toimenpiteet todella tarpeen;

6.

kannustaa komissiota esittämään toimenpiteitä, joilla helpotetaan EU:n aineellisen rikosoikeuden nykyisten säännösten yhtenäisempää ja johdonmukaisempaa täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa rajoittamatta kuitenkaan tarpeellisuuden ja toissijaisuuden periaatteiden noudattamista;

7.

painottaa, että yhdenmukaistamistoimenpiteitä olisi esitettävä pääasiassa tukemaan vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen noudattamista käytännössä sen sijaan, että niillä pelkästään laajennettaisiin yhdenmukaistetun EU:n rikosoikeuden soveltamisalaa;

8.

kannustaa komissiota sisällyttämään jatkossakin vaikutusten arviointeihinsa tarpeellisuuden ja suhteellisuuden testin, hyödyntämään niiden jäsenvaltioiden parhaita käytäntöjä, joissa annetaan tiukat takeet prosessuaalisille oikeuksille, sisällyttämään perusoikeuksia koskevaan tarkastuslistaan perustuvan arvion sekä ottamaan käyttöön testin, jolla määritetään, miten sen ehdotukset vastaavat edellä mainittuja rikosoikeutta koskevia yleisiä periaatteita;

9.

painottaa, että keskinäisen luottamuksen vahvistamiseksi on luotava yhdenmukaiset suojelua koskevat vähimmäisnormit epäillyille ja syytetyille rikosoikeudenkäynnissä;

10.

kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita myös harkitsemaan muita kuin lainsäädännöllisiä toimenpiteitä, joilla lujitetaan luottamusta jäsenvaltioiden eri oikeusjärjestelmien välillä, parannetaan yhdenmukaisuutta ja kannustetaan kehittämään EU:n yhteistä oikeuskulttuuria rikollisuuden torjumiseksi;

11.

painottaa, että tarvitaan yhtenäisempää ja laadukkaampaa EU:n lähestymistapaa rikosoikeuteen ja pitää tähän saakka noudatettua hajanaista lähestymistapaa valitettavana;

12.

suhtautuu myönteisesti komission rikosoikeutta koskevan yksiköiden välisen koordinointiryhmän olemassaoloon ja pyytää komissiota toimittamaan Euroopan parlamentille tarkemmat tiedot sen toimeksiannosta ja toiminnasta;

13.

kehottaa nimeämään komissioon selkeän koordinaattorin kaikille rikosoikeudellisia säännöksiä sisältäville ehdotuksille, jotta varmistetaan yhtenäinen lähestymistapa;

14.

suhtautuu myönteisesti neuvoston aineellisen rikosoikeuden työryhmän olemassaoloon ja pyytää neuvostoa toimittamaan Euroopan parlamentille tarkat tiedot sen suhteesta muihin neuvoston työryhmiin, jotka käsittelevät rikosoikeudellisia säännöksiä muilla politiikanaloilla kuin oikeus- ja sisäasioissa;

15.

vaatii toimielinten välistä sopimusta periaatteista ja työskentelytavoista, jotka koskevat ehdotuksia tuleviksi EU:n aineellisen rikosoikeuden säännöksiksi, ja kehottaa komissiota ja neuvostoa perustamaan toimielinten välisen työryhmän, jossa nämä toimielimet ja parlamentti voivat laatia kyseisenlaisen sopimuksen ja keskustella yleisistä aiheista ja tarvittaessa kuulla riippumattomia asiantuntijoita, jotta voidaan varmistaa EU:n rikosoikeuden yhtenäisyys;

16.

katsoo, että toimielinten välisen työryhmän olisi autettava määrittämään EU:n tasolla rikosoikeudellisille seuraamuksille asianmukainen soveltamisala ja täytäntöönpano sekä tutkimaan voimassa olevaa lainsäädäntöä nykyisen lähestymistavan hajanaisuuden ja toimivaltaristiriitojen vähentämiseksi;

17.

aikoo tutkia, miten parlamentissa voidaan parhaiten varmistaa yhtenäinen lähestymistapa EU:n aineellista rikosoikeutta koskevaan lainsäädäntöön, ja huomauttaa tältä osin koordinointikomitean puuttumisesta ja oikeudellisen yksikkönsä mahdollisesta tärkeästä roolista;

18.

painottaa sitä, että on perustettava parlamentin informaatioyksikkö, joka voi tukea yksittäisiä parlamentin jäseniä päivittäisessä työssä ja varmistaa siten lainsäätäjänä toimivan parlamentin työn laadun;

19.

huomauttaa, että yhtenäinen lähestymistapa vaatii sen, että parlamentilla on ennen aineellista rikosoikeutta koskevan säädösehdotuksen hyväksymistä käytettävissään ehdotuksen oikeudellinen analyysi, josta ilmenee, onko kaikkia tässä päätöslauselmassa mainittuja vaatimuksia noudatettu täysimääräisesti, tai mitä parannuksia vielä tarvitaan;

20.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden kansallisille parlamenteille ja Euroopan neuvostolle.

13.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 264/11

—

ottaa huomioon sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla 11. toukokuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29/EY (1),

—

ottaa huomioon kuluttajan oikeuksista, neuvoston direktiivin 93/13/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 85/577/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/7/EY kumoamisesta 25. lokakuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/83/EU (2),

—

ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kuluttajaohjelmasta vuosiksi 2014–2020 (COM(2011)0707) ja siihen liittyvät oheisasiakirjat (SEC(2011)1320 ja SEC(2011)1321),

—

ottaa huomioon harhaanjohtavasta ja vertailevasta mainonnasta 12. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/114/EY (3),

—

ottaa huomioon audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoamista koskevien jäsenvaltioiden tiettyjen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 10. maaliskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/13/EU (audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi) (4),

—

ottaa huomioon kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä 27. lokakuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 (asetus kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä) (5),

—

ottaa huomioon miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta tavaroiden ja palvelujen saatavuuden ja tarjonnan alalla 13. joulukuuta 2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/113/EY (6),

—

ottaa huomioon 25. lokakuuta 2011 antamansa päätöslauselman vammaisten liikkuvuudesta ja osallistamisesta sekä Euroopan vammaisstrategiasta 2010–2020 (7),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan sellaisena kuin se on sisällytettynä perussopimukseen Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklassa ja erityisesti 7 artiklassa (perhe- ja yksityiselämän kunnioittaminen), 21 artiklassa (syrjintäkielto), 24 artiklassa (lapsen oikeudet), 25 artiklassa (vanhusten oikeudet), 26 artiklassa (vammaisten sopeutuminen yhteiskuntaan) ja 38 artiklassa (kuluttajansuoja),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 12 artiklan, jossa määrätään, että ”kuluttajansuojaa koskevat vaatimukset otetaan huomioon unionin muita politiikkoja ja muuta toimintaa määriteltäessä ja toteutettaessa”,

—

ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 9 artiklan, jossa määrätään, että ”unioni ottaa politiikkansa ja toimintansa määrittelyssä ja toteuttamisessa huomioon korkean työllisyystason edistämiseen, riittävän sosiaalisen suojelun takaamiseen, sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseen sekä korkeatasoiseen koulutukseen ja ihmisten terveyden korkeatasoiseen suojeluun liittyvät vaatimukset”,

—

ottaa huomioon 15. marraskuuta 2011 antamansa päätöslauselman uudesta kuluttajapoliittisesta strategiasta (8),

—

ottaa huomioon komission Eurooppa-neuvostolle antaman tiedonannon ”Eurooppa 2020, älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020),

—

ottaa huomioon 21. syyskuuta 2010 antamansa päätöslauselman sisämarkkinoiden täydentämisestä sähköistä kaupankäyntiä ajatellen (9),

—

ottaa huomioon 15. joulukuuta 2010 antamansa päätöslauselman mainonnan vaikutuksesta kuluttajien käyttäytymiseen (10),

—

ottaa huomioon komission 7. heinäkuuta 2009 antaman tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle yhdenmukaisesta menetelmästä kuluttajavalitusten luokittelua ja ilmoittamista varten (COM(2009)0346) ja asiaa koskevan komission suositusluonnoksen (SEC(2009)0949),

—

ottaa huomioon 7. huhtikuuta 2011 hyväksytyn komission yksiköiden valmisteluasiakirjan kuluttajien vaikutusmahdollisuuksista (SEC(2011)0469),

—

ottaa huomioon komission lokakuussa 2011 antaman tiedonannon ”Making markets work for consumers – Sixth edition of the Consumer Markets Scoreboard” (SEC(2011)1271),

—

ottaa huomioon komission 11. maaliskuuta 2011 antaman tiedonannon ”Consumers at home in the single market”, 5th Edition of the Consumer Conditions Scoreboard (SEC(2011)0299),

—

ottaa huomioon yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24. lokakuuta 1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY (11),

—

ottaa huomioon henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla 12. heinäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/58/EY (12),

—

ottaa huomioon tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8. kesäkuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY (13),

—

ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2010 antamansa päätöslauselman kuluttajansuojasta (14),

—

ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2010 antamansa päätöslauselman sisämarkkinoiden tulostaulusta (15),

—

ottaa huomioon 13. tammikuuta 2009 antamansa päätöslauselman sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla annetun direktiivin 2005/29/EY sekä harhaanjohtavasta ja vertailevasta mainonnasta annetun direktiivin 2006/114/EY saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä, täytäntöönpanosta ja voimaansaattamisesta (16),

—

ottaa huomioon 3. syyskuuta 2008 antamansa päätöslauselman naisten ja miesten tasa-arvoon vaikuttavasta markkinoinnista ja mainonnasta (17),

—

ottaa huomioon erityiseurobarometrin 342 kuluttajien vaikutusmahdollisuuksista,

—

ottaa huomioon komission maaliskuussa 2010 julkaiseman analyyttisen selonteon ”Attitudes towards cross-border sales and consumer protection” (Flash Eurobarometer 282),

—

ottaa huomioon medialukutaitoa digitaalisessa ympäristössä koskevan eurooppalaisen toimintamallin,

—

ottaa huomioon komission suuntaviivat sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla annetun direktiivin soveltamisesta (SEC(2009)1666),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön (A7-0155/2012),

A.

ottaa huomioon, että kuluttajien oikeuksien ja kuluttajansuojan edistäminen ovat oleellisten Euroopan unionin politiikkojen – etenkin sisämarkkinoiden vahvistamisen – ja Eurooppa 2020 -tavoitteiden saavuttamisen kannalta keskeisiä arvoja;

B.

katsoo, että EU:n kuluttajapolitiikan tavoitteena pitäisi olla kuluttajien laajat vaikutusmahdollisuudet ja kaikkien kuluttajien suojeleminen;

C.

katsoo, että sisämarkkinoilla on varmistettava myös kaikkien kuluttajien suojelun korkea taso ja että on kiinnitettävä erityistä huomiota haavoittuvassa asemassa olevien kuluttajien eritystarpeisiin ja heidän valmiuksiensa vahvistamiseen;

D.

katsoo, että haavoittuvassa asemassa olevia kuluttajia koskeva laajalti käytetty käsite perustuu siihen, että haavoittuvuus on endogeenista, ja kohdistuu heterogeeniseen ryhmään, joka koostuu henkilöistä, jotka luokitellaan siihen pysyvästi henkisen, fyysisen tai psyykkisen vammaisuuden, iän, herkkäuskoisuuden tai sukupuolen perusteella, ja että käsitteeseen olisi sisällytettävä myös haavoittuvassa tilanteessa olevat kuluttajat, eli sellaiset kuluttajat, jotka ovat joutuneet väliaikaisesti haavoittuvaan tilanteeseen, koska heidän tilanteensa ja ominaisuuksiensa sekä ulkopuolisen ympäristönsä välillä on kuilu, ja katsoo, että tämän osalta on otettava huomioon koulutuksen, sosiaalisen ja taloudellisen tilanteen (muun muassa ylivelkaantuneisuus) sekä internetin saatavuuden kaltaiset näkökohdat; ottaa huomioon, että kaikki kuluttajat voivat elämänsä aikana joutua haavoittuvaan asemaan ulkoisten tekijöiden ja markkinoiden vaikutuksen vuoksi tai koska heillä on vaikeuksia saada ja ymmärtää asianmukaista kuluttajatietoa, joten he tarvitsevat erityistä suojelua;

1.

panee merkille, että haavoittuvuuteen liittyvien tilanteiden monimuotoisuus silloin, kun kuluttaja kuuluu lakisääteiseen turvajärjestelmään tai kun hän on alakohtaisessa tai erityisessä väliaikaisessa haavoittuvuuteen liittyvässä tilanteessa, vaikeuttaa yhtäläistä kohtelua ja kattavan lainsäädännön hyväksymistä, mikä onkin saanut aikaan sen, että haavoittuvuuteen liittyvää ongelmaa on käsitelty tähän mennessä tapauskohtaisesti sekä lainsäädännössä että politiikoissa; korostaa, että kuluttajien haavoittuvuuteen liittyvää ongelmaa on Euroopan unionin lainsäädännössä käsiteltävä horisontaalisena tehtävänä ja ottaen huomioon kuluttajien erilaiset tarpeet, kyvyt ja olosuhteet;

2.

korostaa, että jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaisia toimia ja varmistettava riittävät suojatoimet haavoittuvassa asemassa olevien kuluttajien suojelemiseksi;

3.

korostaa, että haavoittuvassa asemassa olevien kuluttajien oikeuksia koskevassa strategiassa on keskityttävä vahvistamaan heidän oikeuksiaan ja varmistamaan, että ne todella turvataan ja pannaan täytäntöön, ja kuluttajille on annettava kaikki tarvittavat keinot sen varmistamiseksi, että he voivat tehdä asianmukaiset päätökset ja vaikuttaa asiaan käytetystä välineestä riippumatta; katsoo, että koska EU:n on keskityttävä suojelemaan tehokkaasti kaikkien kuluttajien oikeuksia, ”keskivertokuluttajaa” koskevasta käsitteestä puuttuu tiettyihin tapauksiin mukautumisessa tarvittava joustavuus ja että se ei vastaa joskus todellista tilannetta;

4.

korostaa, että kuluttajien haavoittuvaa asemaa käsittelevän strategian on oltava oikeasuhtainen, jotta yksilönvapauksia ja kuluttajien vapaata valintaa ei rajoiteta;

5.

pyytää komissiota ja kannustaa jäsenvaltioita seuraamaan jatkuvasti ja tarkasti sosiaalisia ja kulutukseen liittyviä käyttäytymismalleja ja tilanteita, joiden seurauksena tietyt ihmisryhmät tai yksilöt saattavat joutua haavoittuvaan asemaan, esimerkiksi analysoimalla kuluttajavaateita, ja pysäyttämään haavoittuvuuden tarvittaessa erityistoimilla, jotta suoja varmistetaan kaikille kuluttajille heidän kyvyistään ja elämänvaiheestaan riippumatta;

6.

muistuttaa, että eri jäsenvaltioissa on edelleen eroja samalla tavaramerkillä varustettujen tuotteiden välillä, mikä tekee tiettyjen valtioiden kuluttajista suojattomampia; korostaa, että nykyisen lainsäädäntökehyksen puitteissa ei voida poistaa tuotteiden laatueroja eri jäsenvaltioissa, ja kehottaa komissiota täydentämään kuluttajalainsäädäntöä vastaavasti;

7.

panee merkille, että sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla 11. toukokuuta 2005 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2005/29/EY otettiin esiin kuluttajien haavoittuvuutta koskeva kysymys, jossa keskityttiin sellaisiin kuluttajiin mahdollisesti kohdistuvaan ”sopimattomaan vaikuttamiseen”, joiden oma tahto ei ole täysin kehittynyt; panee merkille, että direktiivissä 2005/29/EY keskitytään ensisijassa haavoittuvuuteen liittyvään ongelmaan kuluttajien taloudellisia etuja koskevasta näkökulmasta,

8.

huomauttaa, että kuluttajien oikeuksista annetussa direktiivissä 2011/83/EU, joka on uusin kuluttajansuojaa koskeva säädös, vahvistetaan ennen sopimuksen tekoa annettavia ja sopimukseen liittyviä tietoja koskevia vaatimuksia ja oikeutta peruuttaa sopimus siinä tapauksessa, että tavarantoimittaja tai myyjä on rikkonut laillista velvoitettaan tarjota oleellisia tietoja, ja siinä edellytetään, että tiedot on tarjottava selvällä ja ymmärrettävällä tavalla; toteaa, että direktiiviin 2011/83/EU kuulumattomilla aloilla olisi myös toteutettava asianmukaisia ja tehokkaita toimenpiteitä, kun voi esiintyä erityistä haavoittuvuutta, kuten rahoitus- tai liikennealalla;

9.

katsoo, että haavoittuvassa asemassa olevien kuluttajien oikeuksien vahvistaminen merkitsee lainsäädännön kehittämisen ja heidän oikeuksiensa tehokkaan toimeenpanon lisäksi sitä, että vahvistetaan heidän kykyään tehdä parhaita mahdollisia päätöksiä itsenäisesti; paneekin tyytyväisenä merkille komission pyrkimykset edistää kuluttajien vaikutusmahdollisuuksia tarjoamalla helposti saatavia ja ymmärrettäviä tietoja sekä kuluttajavalistusta, koska kaikki tähän liittyvät toimet johtavat tehokkaampiin ja oikeudenmukaisempiin sisämarkkinoihin ja tukee voimakkaasti näitä pyrkimyksiä; on kuitenkin huolissaan siitä, että tällainen lähestymistapa on ehkä riittämätön haavoittuvassa asemassa olevien kuluttajien suojelemiseksi, koska heidän haavoittuvuutensa saattaa aiheutua siitä, että heidän on vaikea saada tai arvioida heille annettuja tietoja; pyytää komissiota luomaan kuluttajapolitiikan kaikille eurooppalaisille kuluttajille ja varmistamaan, että haavoittuvassa asemassa olevat kuluttajat voivat käyttää samoja tavaroita ja palveluita ja että heitä ei johdeta harhaan;

10.

panee merkille, että monien kuluttajien haavoittuva asema on seurausta varmuuden puutteesta ja saatujen tietojen tai käytettävissä olevien mahdollisuuksien puutteellisesta ymmärtämisestä tai siitä, että käytössä olevat valitus- ja muutoksenhakujärjestelmät eivät ole tiedossa ja että nämä esteet kasvavat rajat ylittävän kulutuksen ja ovelta ovelle -myynnin, rajat ylittävä verkkokauppa mukaan luettuna, yhteydessä;

11.

kehottaa Euroopan unionia ja jäsenvaltioita kiinnittämään enemmän huomiota ja antamaan lisää resursseja kuluttajaneuvontaan ja valistuskampanjoihin, joilla annetaan tälle kuluttajaryhmälle asianmukaista tietoa;

12.

kehottaa tästä syystä komissiota ja jäsenvaltioita edistämään ja kehittämään edelleen olemassa olevia aloitteita (kuten Dolcetaa, Euroopan kuluttajakeskusten verkostoa jne.) sekä varmistamaan, että ne ovat keskenään yhdenmukaisia, jotta voidaan parantaa kuluttajatietoja ja -valistusta;

13.

korostaa, että kuluttajat ovat tavallisesti sopimussuhteissa heikommassa asemassa olevia osapuolia; kehottaa yrityksiä edistämään ja kehittämään itsesääntelyaloitteita, joilla vahvistetaan haavoittuvassa asemassa olevien kuluttajien oikeuksien suojelua ja varmistetaan, että heillä on saatavillaan parempia ja selkeitä tietoja, ja edistetään kaikkien kuluttajien kykyä ymmärtää ja arvioida sopimuksia; kehottaa toimivaltaisia kansallisia viranomaisia tarjoamaan tähän liittyviä kannustimia sekä kuluttajien tarvittavaa oikeussuojaa;

14.

pyytää komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan paremmin, että tiettyjen tuotteiden turvanormeja ja toimintavaatimuksia koskevassa kehittämistyössä korostetaan laatuvaatimuksia ja suojatoimenpiteitä ja että tarve varmistaa riittävä suoja haavoittuvassa asemassa oleville kuluttajille otetaan tehokkaasti huomioon; panee merkille, että suunnitellussa käytössä ei ehkä oteta huomioon haavoittuvassa tilanteessa olevien kuluttajien kohtaamia erityisiä riskejä, etenkin mitä tulee näkövammaisten mahdollisuuteen käyttää välttämättömiä arkeen liittyviä tuotteita; ehdottaakin, että tiettyjen tuotteiden turvanormeja ja vaatimuksia koskevassa sääntelyssä otetaan mahdollisuuksien mukaan suunnitellun käytön lisäksi huomioon myös mahdollinen käyttö; pyytää että yleistä tuoteturvallisuutta koskevan direktiivin tulevassa uudelleentarkastelussa otetaan nämä huolenaiheet huomioon;

15.

pyytää jäsenvaltioita ja komissiota keskittymään ponnisteluissaan vammaisille henkilöille suunnattujen merkintöjen helpompaan käytettävyyteen muun muassa yhdenmukaistamalla niitä, hyvien toimintatapojen jakamiseen yrityksille ja niiden täytäntöönpanon kannustamiseen ja toimimaan – myös Euroopan unionin resursseja käytettäessä – sen puolesta, että yritykset voisivat tarjota helpommin tietoja ja palveluja kaikille kansalaisille soveltuvassa muodossa;

16.

pyytää jäsenvaltioita allekirjoittamaan ja ratifioimaan 13. tammikuuta 2000 tehdyn yleissopimuksen aikuisten kansainvälisestä suojelusta, joka koskee sellaisten aikuisten suojelemista kansainvälisissä tilanteissa, jotka eivät voi henkilökohtaisten ominaisuuksiensa heikentymisen tai riittämättömyyden vuoksi suojella etujaan;

17.

kehottaa komissiota ja neuvostoa ottamaan haavoittuvassa asemassa olevien kuluttajien oikeuksien vahvistamisen keskeiseksi painopisteeksi parhaillaan tarkasteltavassa kuluttajaohjelmaa vuosiksi 2014-2020 koskevassa asetusehdotuksessa ja eurooppalaisen kuluttaja-asioiden toimintaohjelman tulevan julkistamisen yhteydessä;

18.

kehottaa komissiota sisällyttämään kuluttajien haavoittuvaa asemaa koskevan ulottuvuuden kuluttajamarkkinoiden tulostaulua koskevaan työhön esimerkiksi erittelemällä tiedot iän, koulutustason tai sosioekonomisten tekijöiden perusteella, jotta haavoittuvassa asemassa olevien kuluttajien tarpeista saadaan selkeämpi kuva;

19.

pyytää komissiota ja jäsenvaltioita tarjoamaan yritysten sosiaalista vastuuta koskevien periaatteiden mukaisesti kannustimia yrityksille, jotta näkövammaisten kuluttajien tilanteen helpottamiseksi luodaan vapaaehtoinen järjestelmä teollisuustuotteiden pakkausetikettien merkitsemisestä pistekirjoituksella (merkintöihin sisältyisi vähintään tuotetyyppi ja viimeinen käyttöpäivä);

20.

pyytää samassa hengessä jäsenvaltioita ja komissiota kannustamaan sellaisten kaikkien tarpeet huomioon ottavien tavaroiden, palveluiden, laitteiden ja tilojen tutkimusta ja kehittämistä, joita kaikki voivat käyttää kaikin tavoin ilman mukautuksia tai erikoissuunnittelua;

21.

toteaa, että kansainvälisillä foorumeilla on tunnustettu, että rahoitusmarkkinoilla kuluttajia on suojeltava tiedottamisen ja sääntelyn avulla, ja että näiden markkinoiden monimutkaisuuden seurauksena kaikki kuluttajat ovat potentiaalisesti haavoittuvassa asemassa; panee merkille, että tällainen monimutkaisuus saattaa johtaa kuluttajien ylivelkaantumiseen; panee merkille, että komission tuore tutkimus osoitti, että 70 prosenttia rahoituslaitosten ja -yritysten verkkosivustoista sisälsi perusvirheitä, jotka koskivat mainontaa ja tarjottujen tuotteiden perustietoja, ja että kustannukset esitettiin harhaanjohtavasti; korostaa, että rahoituspalvelujen alalla olisi tehtävä enemmän, jotta niiden tarjoamien tuotteiden ja palveluiden luonteesta annetaan selkeitä ja yksinkertaisia tietoja, ja kehottaa kaikkia sidosryhmiä kehittämään tehokkaita finanssiosaamista koskevia ohjelmia;

22.

pyytää, että tiedot ovat paremmin kohdennettuja ja että niitä jaetaan kaikkien, ei vain virallisten kanavien kautta, vaan myös kuluttajajärjestöjen sekä alueellisten, kunnallisten ja paikallisten toimistojen, jotka ovat lähempänä, näkyvämpiä ja paremmin liikuntarajoitteisten saatavilla, kautta;

23.

korostaa, että unionin ja jäsenvaltioiden tasolla on otettava käyttöön kohdennettuja toimia erityisesti haavoittuvassa asemassa olevia kuluttajia varten, koska edellisen Eurobarometri-tutkimuksen tuloksien perusteella niiden kuluttajien osuus, jotka katsovat, että heillä on tarpeeksi tietoja ja heitä suojellaan, on alle 50 prosenttia, ja erityisesti haavoittuvassa asemassa olevilla on vaikeuksia ymmärtää käytössään olevia vaihtoehtoja, he eivät ole tietoisia oikeuksistaan, he kohtaavat enemmän ongelmia ja he epäröivät ryhtyä ongelmien ilmetessä toimenpiteisiin;

24.

korostaa, että lapset ja nuoret, jotka kärsivät yhä enemmän liikkumattomuuden ja ylipainoisuuden seurauksista, ovat alttiimpia paljon rasvaa, suolaa ja sokeria sisältävien elintarvikkeiden mainonnalle; pitää myönteisenä yritysten käyttöönottamia itsesääntelyaloitteita ja käytännesääntöjä, joilla rajoitetaan lasten ja nuorten altistumista elintarvikkeiden mainonnalle (kuten ne, jotka otettiin käyttöön ruokavaliota, liikuntaa ja terveyttä käsittelevän komission toimintafoorumin yhteydessä), ja kehottaa kaikkia sidosryhmiä valistamaan lapsia ja nuoria sekä heidän hoitajiaan ja antamaan heille tietoa tasapainoisen ruokavalion ja aktiivisten ja terveellisten elintapojen merkityksestä; kehottaa komissiota tässä yhteydessä analysoimaan perusteellisesti, tarvitaanko lapsille ja nuorille suunnattujen mainosten osalta tiukempia säännöksiä; kehottaa komissiota sisällyttämään lasten suojelun yhdeksi kuluttajia koskevan toimintasuunnitelman päätavoitteista ja kiinnittämään erityistä huomiota aggressiiviseen tai harhaanjohtavaan televisio- ja verkkomainontaan;

25.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään kuluttajien tietoisuutta tuoteturvallisuudesta ja etenkin suuntaamaan nämä toimet erityisen haavoittuvassa asemassa oleviin kuluttajaryhmiin, kuten lapsiin ja raskaana oleviin naisiin;

26.

ilmaisee huolensa siitä, mitä vaikutuksia haavoittuvassa asemassa oleville kuluttajille aiheutuu verkossa esiintyvän käyttötottumuksia seuraavan mainonnan rutiininomaisesta käytöstä ja tunkeilevan verkkomainonnan kehittymisestä erityisesti verkkoyhteisöpalvelujen käytön välityksellä; kehottaa jälleen komissiota tekemään vuoden 2012 loppuun mennessä yksityiskohtaisen selvityksen harhaanjohtavan ja aggressiivisen mainonnan vaikutuksesta haavoittuvassa asemassa oleviin kuluttajiin ja erityisesti lapsiin ja nuoriin;

27.

korostaa sitä seikkaa, että rahoitussijoitustuotteiden mainoksissa ei selvitetä useinkaan riittävästi niihin liittyviä riskejä ja korostetaan liikaa mahdollisia hyötyjä, jotka eivät useinkaan konkretisoidu, mistä syystä rahoituspalvelutuotteiden kuluttajat voivat menettää pääomansa; kehottaa komissiota ottamaan käyttöön tiukemmat mainontanormit, kun on kyse kehittyneistä rahoitustuotteista, joita suunnataan piensijoittajille, jotka eivät ole mahdollisesti täysin perillä taloudellisesta riskistä, ja sisällyttämään vaatimuksen siitä, että sijoittajille mahdollisesti aiheutuvat tappiot on nimenomaisesti mainittava;

28.

katsoo, että lapset ja nuoret ovat erityisen alttiita aggressiiviselle markkinoinnille ja mainonnalle; kehottaa komissiota tekemään yksityiskohtaisen selvityksen harhaanjohtavan ja aggressiivisen mainonnan vaikutuksesta haavoittuvassa asemassa oleviin kuluttajiin ja erityisesti lapsiin ja nuoriin;

29.

korostaa, että lapset ja nuoret ovat erityisen haavoittuvassa asemassa, kun on kyse älypuhelimien ja verkkopelien kaltaisen viestintätekniikan käytöstä; katsoo, että olisi otettava käyttöön suojatoimia, jotta tällaisessa tilanteessa vältetään liian suurten laskujen periminen;

30.

panee merkille, että olemassa olevasta lainsäädännöstä huolimatta kuluttajat kohtaavat usein vaikeuksia matkoilla ja ovat usein haavoittuvassa asemassa erityisesti siinä tapauksessa, että heidän matkansa perutaan tai viivästyy; toteaa, että tällainen tilanne on vieläkin vaikeampi, jos kuluttaja on vammainen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin, joilla varmistetaan muun muassa matkustajien oikeuksia ja hintojen avoimuutta koskevien tietojen parempi saatavuus ja mahdollisuudet käyttää korvausmenettelyjä; pyytää komissiota ottamaan EU:n matkustajien oikeuksia koskevan lainsäädännön suunnitellun tarkistamisen yhteydessä huomioon haavoittuvassa asemassa olevien kuluttajien ja etenkin liikuntarajoitteisten ja vammaisten kuluttajien tilanteen ja tarkistamaan korvaustasoja, -kriteerejä ja -menettelyjä ja varmistamaan, että nykyisiä tasoja ei heikennetä;

31.

panee merkille, että palvelujen digitalisoitumisesta voi seurata, että kuluttajat, jotka eivät voi tietyistä syistä päästä internetiin tai käyttää sitä, ovat usein haavoittuvassa asemassa, koska he eivät voi täysin hyödyntää verkkokaupan tarjoamia mahdollisuuksia ja että merkittävä osa sisämarkkinoista ei ole siitä syystä heidän ulottuvillaan, koska he maksavat enemmän samoista tuotteista tai tarvitsevat muiden apua; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään kuluttajien luottamusta ja poistamaan rajat ylittävän sähköisen kaupankäynnin rajoja kehittämällä tehokasta politiikkaa, jossa kiinnitetään erityistä huomiota haavoittuvassa asemassa oleviin kuluttajiin kaikissa toimenpiteissä, joilla pyritään kuromaan umpeen digitaalinen kuilu; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota esittämään nopeammin kaikkia EU:n kansalaisia ja kuluttajia hyödyttävän Euroopan digitaalistrategian; katsoo, että yhteiskuntaa kokonaisuudessaan ja erityisesti yrityksiä olisi kannustettava, jotta haavoittuvassa asemassa oleville kuluttajille ja myös ikäihmisille annetaan tietoja ja mahdollisuus hyötyä digitalisoitumisen eduista kaikilta osin;

32.

korostaa, että tärkeimpien toimitusmarkkinoiden vapauttaminen on lisännyt kilpailua, mikä voi hyödyttää kuluttajia, jos he saavat asianmukaista tietoa, pystyvät vertailemaan hintoja ja vaihtamaan tavarantoimittajaa; panee merkille, että tärkeimpien toimitusmarkkinoiden, kuten energia- tai televiestintäalan avoimuuden puute on saattanut aiheuttaa joissakin tapauksissa lisää vaikeuksia kuluttajille yleensä ja erityisesti haavoittuvassa asemassa oleville kuluttajille etenkin, kun kyse on heidän tarpeilleen parhaiten soveltuvan tariffin selvittämisestä, tavarantoimittajien vaihtamisesta ja veloitettujen yksikköjen ymmärtämisestä; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja yrityksiä toteuttamaan kaikki asianmukaiset toimet sen varmistamiseksi, että kuluttajien ja erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien kuluttajien saatavilla on selkeää, ymmärrettävää ja vertailukelpoista tietoa maksuista, ehdoista ja muutoksenhakukeinoista ja että he voivat vaihtaa helposti palveluntarjoajaa;

33.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että parhaillaan tarkasteltavassa ehdotuksessa direktiiviksi kuluttajariitojen ratkaisemisesta tuomioistuinten ulkopuolella ja ehdotuksessa asetukseksi kuluttajariitojen ratkaisemisesta verkkovälitteisiä ratkaisujärjestelmiä hyödyntäen varmistetaan, että haavoittuvassa asemassa olevat kuluttajat voivat käyttää tehokkaasti maksuttomia tai mahdollisimman huokeita vaihtoehtoisia riidanratkaisukeinoja; kehottaa komissiota tarkastelemaan asianmukaisia mekanismeja, joilla varmistetaan, että haavoittuvassa asemassa olevien kuluttajien tarpeet ja oikeudet otetaan asianmukaisesti huomioon siinä yhteydessä, kun EU:n tasolla perustetaan ryhmäkannejärjestelmä;

34.

pyytää komissiota ja jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä haavoittuvuuden torjuntaa koskevan laajan ja johdonmukaisen poliittisen ja oikeudellisen strategian hyväksymiseksi ja ottamaan huomioon kunkin tilanteen erilaisuuden ja monimutkaisuuden;

35.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

13.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 264/18

—

ottaa huomioon komission julkaiseman sisämarkkinoiden 23. tulostaulun (SEC(2011)1128),

—

ottaa huomioon komission yksiköiden 24. helmikuuta 2012 päivätyn valmisteluasiakirjan ”Making the Single Market Deliver: Annual Governance check-up 2011”,

—

ottaa huomioon komission julkaiseman sisämarkkinoiden 22. tulostaulun (SEC(2011)0372),

—

ottaa huomioon komission yksiköiden 24. helmikuuta 2012 päivätyn valmisteluasiakirjan ”Reinforcing effective problem-solving in the Single Market – unlocking SOLVIT's potential at the occasion of its 10th anniversary”,

—

ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston jäsenten 30. tammikuuta 2012 antaman julkilausuman ”Kohti kasvua tukevaa vakauttamista ja työllisyyttä edistävää kasvua” sisämarkkinoiden hallinnasta ja sitoutumisesta ”panemaan nopeasti täytäntöön kansallisella tasolla kaiken sen” mistä jäsenvaltiot ovat jo sopineet, kaikkien sisämarkkinoiden tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämiseksi,

—

ottaa huomioon vuoden 2010 vuosikertomuksen SOLVIT-verkon kehittämisestä ja toiminnasta (SEC(2011)0229),

—

ottaa huomioon 13. huhtikuuta 2011 päivätyn komission tiedonannon ”Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti: 12 viputekijää kasvun vauhdittamiseksi ja luottamuksen lisäämiseksi ”Yhdessä uuteen kasvuun” ” (SEC(2011)0467),

—

ottaa huomioon komission 11. marraskuuta 2011 päivätyn tiedonannon ”Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti: Kohti kilpailukykyistä sosiaalista markkinataloutta. 50 ehdotusta työskentelyn, yrittäjyyden ja kaupankäynnin parantamiseksi” (COM(2010)0608),

—

ottaa huomioon ensimmäisessä sisämarkkinafoorumissa hyväksytyn ”Krakovan julkilausuman”,

—

ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”The single market through the lens of the people: A snapshot of citizens’ and businesses’ 20 main concerns” (SEC(2011)1003),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle ”Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti: 12 viputekijää kasvun vauhdittamiseksi ja luottamuksen lisäämiseksi ”Yhdessä uuteen kasvuun” ” (COM(2011)0206),

—

ottaa huomioon komission kertomuksen EU Pilot -hankkeen arviointikertomuksesta (COM(2010)0070),

—

ottaa huomioon 11. marraskuuta 2010 päivätyn komission tiedonannon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 260 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta (SEC(2010)1371),

—

ottaa huomioon sisämarkkinoiden toiminnan parannustoimista 29. kesäkuuta 2009 annetun komission suosituksen (1),

—

ottaa huomioon 20. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman kuluttajille ja kansalaisille tarkoitettujen yhtenäismarkkinoiden toteuttamisesta (2),

—

ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2010 antamansa päätöslauselman sisämarkkinoiden tulostaulusta (3),

—

ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2010 antamansa päätöslauselman tehokkaasta ongelmanratkaisusta sisämarkkinoilla (SOLVIT) (4),

—

ottaa huomioon professori Mario Montin raportin ”A new strategy for the single market. At the service of Europe’s economy and society”,

—

ottaa huomioon 10. joulukuuta 2010 hyväksytyt Eurooppa-neuvoston (Kilpailukyky – sisämarkkinat, teollisuus, tutkimus ja avaruus) päätelmät sisämarkkinoiden toimenpidepaketista,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön (A7-0153/2012),

A.

ottaa huomioon, että toimivien sisämarkkinoiden merkitystä korostettiin ensimmäisen sisämarkkinafoorumin aikana (2.–4. lokakuuta 2011, Krakova, Puola) ja erityisesti Krakovan julkilausumassa sekä Euroopan parlamentin 1. joulukuuta 2011 sisämarkkinafoorumin tuloksista antamassa päätöslauselmassa (5), jossa sisämarkkinoita kuvataan voimakkaimmaksi välineeksi, jolla EU saadaan takaisin kestävän kasvun ja työpaikkojen luomisen tielle;

B.

katsoo, että sisämarkkinat eivät voi toimia moitteettomasti, ellei sisämarkkinoiden toimintaan vaikuttavia direktiivejä saateta osaksi kansallista lainsäädäntöä, sovelleta ja panna täytäntöön asianmukaisesti;

C.

katsoo, että jäsenvaltioiden on saatettava sisämarkkinalainsäädäntö osaksi kansallista lainsäädäntöään oikea-aikaisesti mutta myös asianmukaisesti, ja katsoo, että sääntöjen noudattamatta jättäminen yhdessä jäsenvaltiossa haittaa kyseisen jäsenvaltion lisäksi myös koko unionin etuja;

D.

katsoo, ettei riitä, että unionin direktiivit saatetaan oikea-aikaisesti ja asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä, vaan että myös unionin oikeuden moitteeton soveltaminen on ratkaisevaa;

E.

katsoo, että sisämarkkinoiden tulostaulun julkaiseminen on johdonmukaisesti auttanut vahvistamaan sisämarkkinalainsäädännön saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä tarjoamalla objektiivista ja oleellista tietoa näiden sääntöjen saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä sekä täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa; katsoo kuitenkin, että eräät jäsenvaltiot eivät vieläkään ole saavuttaneet kokonaan unionin lainsäädännön asianmukaista ja oikea-aikaista saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä koskevia tavoitteitaan, joten objektiivisten tietojen olisi edelleen oltava sisämarkkinoiden tulostauluprosessin keskiössä järjestelmällisen ja riippumattoman seurannan avulla; katsoo, että on noudatettava aiempaa laadullisempaa lähestymistapaa, jossa katsotaan lukuja pidemmälle ja yksilöidään syyt vajeeseen;

F.

katsoo, että vaikka sisämarkkinoiden tulostaulua ja kuluttajamarkkinoiden tulostaulua käytetään eri konteksteissa ja niissä käytetään soveltamisalaltaan erilaisia menetelmiä ja eri indikaattoreita, niiden yhteisenä yleistavoitteena on tehostaa sisämarkkinoiden toimintaa;

G.

ottaa huomioon, että Malta on onnistunut parhaiten EU:n direktiivien oikea-aikaisessa saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä ja että Belgia on joukon viimeisenä ja siellä saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä on viivästynyt entistä enemmän;

H.

katsoo, että niin sanotun sisämarkkinaterveystarkastuksen kaikilla aloilla ainoastaan Viro voi esittää hyvät tulokset;

I.

ottaa huomioon, että maissa, joiden hallinto on kooltaan suppea, monimutkaisten lainsäädäntöasiakirjojen saattamiseen osaksi kansallista lainsäädäntöä on vain rajalliset resurssit, mutta että Maltan kaltaiset pienet jäsenvaltiot ovat kuitenkin onnistuneet noudattamaan määräaikoja;

J.

ottaa huomioon, että nykyinen keskimäärin 1,2 prosentin vaje ylittää jälleen kerran valtion-ja hallitusten päämiesten vuonna 2007 sopiman yhden prosentin tavoitteen, ja pitää valitettavana noususuuntausta vajeessa osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamisessa; rohkaisee jäsenvaltioita ohjaamaan enemmän resursseja tämän suuntauksen torjumiseen ja toteaa, että monet jäsenvaltiot ovat onnistuneet vähentämään niiden direktiivien määrää, jotka odottavat saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä;

K.

ottaa huomioon, että 85 direktiiviä on edelleen saattamatta osaksi kansallista lainsäädäntöä ainakin yhdessä jäsenvaltiossa (hajautumakerroin on kuusi prosenttia), eikä niillä siten voi olla täysimääräistä vaikutusta sisämarkkinoilla;

L.

ottaa huomioon, että kaksi direktiiviä on yli kaksi vuotta jäljessä osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamisen määräajasta, mikä on täysin vastoin valtion- ja hallitusten päämiesten vuonna 2007 asettamaa nollatoleranssitavoitetta;

M.

ottaa huomioon, että epäasianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä saatettujen direktiivien määrä on edelleen keskimäärin 0,8 prosenttia huolimatta siitä, että komissio korosti sisämarkkinoiden toimenpidepaketissa, että kansallisen lainsäädännön saattamista EU:n lainsäädännön mukaiseksi koskevan vajeen osalta tarvitaan selkeää ja päättäväistä politiikkaa;

N.

ottaa huomioon, että viime kuukausina jopa seitsemän jäsenvaltion viive unionin direktiivien saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä on kasvanut;

O.

katsoo, että tarvitaan aiempaa tarkempaa tietoa osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamisen laadusta;

P.

katsoo, että laadultaan paremmin laadittu hyväksytty lainsäädäntö voisi auttaa lyhentämään viipeitä EU:n lainsäädännön saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä;

Q.

ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksella otettiin ensimmäistä kertaa käyttöön Euroopan unionin tuomioistuimen mahdollisuus määrätä välittömiä sakkoja, mikäli jäsenvaltio on jättänyt antamatta ilmoituksen saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä;

R.

katsoo, että komission, Euroopan parlamentin, kansallisten parlamenttien ja jäsenvaltioiden hallintojen on tehostettava kansalaisten oikeuksien määrittämistä ja niistä tiedottamista ja autettava kansalaisia valvomaan oikeuksiensa täytäntöönpanoa, koska se parantaa myös sisämarkkinoiden toimivuutta;

S.

katsoo, että kun sisämarkkinasääntöjä rikotaan, tehokkaiden oikeussuojajärjestelmien puute voi haitata kansalaisten oikeuksien toteutumista, koska se pakottaa heidät aloittamaan pitkän ja hitaan oikeusmenettelyn itsensä puolustamiseksi;

T.

katsoo, että sisämarkkinasääntöjen asianmukaisesta soveltamisesta vastaavien viranomaisten ja oikeussuojasta tapauksissa, joissa sääntöjä rikotaan, vastaavien viranomaisten on pystyttävä vaihtamaan vapaasti parhaita käytäntöjä ja tietoja;

U.

ottaa huomioon, että komissio ja jäsenvaltiot perustivat SOLVIT-verkon vuonna 2002 tavoitteena ratkaista kansalaisten ja yritysten ongelmat, jotka johtuvat sisämarkkinalainsäädännön rikkomisesta;

V.

ottaa huomioon, että SOLVIT on verkossa toimiva ongelmanratkaisuverkko, jonka puitteissa EU:n jäsenvaltiot (ja myös Norja, Islanti ja Liechtenstein) toimivat yhteistyössä siten, että kansalaisten ja yritysten ongelmat, jotka aiheutuvat siitä, että julkiset viranomaiset rikkovat sisämarkkinasäännöksiä, ratkaistaan ilman oikeustoimia;

W.

toteaa, että SOLVIT on onnistunut epävirallisesti toimivana järjestelmänä, joka varmistaa epäkohdan korjaamisen keskimäärin 10 viikon kuluessa, ja katsoo, että SOLVITin toimivuus sisämarkkinaongelmien ratkaisijana voisi toimia esimerkkinä hyvästä käytännöstä muille sisämarkkinoiden tukipalveluhankkeille;

X.

katsoo, että on tärkeää vahvistaa ja kehittää edelleen SOLVITin olemassaoloa ja valmiuksia kaikilla kansallisten hallintojen tasoilla mahdollisimman suuren tehokkuuden ja parhaiden mahdollisten tulosten takaamiseksi:

Y.

katsoo, että SOLVITilla tulisi täydentää komission oikeustoimia rikkomismenettelyissä siten, että se varoittaisi komissiota erityistä huomiota vaativista seikoista EU:n lainsäädännön saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä ja täytäntöönpanossa jäsenvaltioissa;

Z.

ottaa huomioon, että komissio on laatimassa uutta strategiaa SOLVITin vahvistamiseksi;

1.

suhtautuu sisämarkkinoiden tulostauluun ja SOLVITiin myönteisesti välineinä, joskin luonteeltaan erilaisina, EU:n lainsäädännön saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä ja täytäntöönpanossa ilmenevien ongelmien seuraamiseksi ja tunnistamiseksi, mutta myös puutteiden ja pullonkaulojen havaitsemiseksi sisämarkkinoilla tarkoituksena rohkaista toimiin, joilla parannetaan sisämarkkinoiden toimintaa;

2.

vahvistaa, että sisämarkkinalainsäädännön oikea-aikainen ja asianmukainen saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä on olennainen ennakkoedellytys sisämarkkinoiden onnistumiselle, joka puolestaan on keskeinen tekijä kilpailukyvyn ja kasvun lisäämisessä, erityisesti talouskriisin aikana;

3.

suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio on yhdistänyt sisämarkkinoiden tulostaulua, Sinun Eurooppasi -portaalia, Sinun Eurooppasi -neuvontaa, SOLVITia, sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmää ja keskitettyjä asiointipisteitä koskevat kertomukset yhdeksi kattavaksi kertomukseksi (hallinnon vuotuinen tarkastus, ”Annual Governance Check-up”), joka tarjoaa helppolukuisen ja kattavan arvioinnin sisämarkkinoiden toiminnasta;

4.

katsoo, että jäsenvaltioiden edistyksen jatkuva ja säännöllinen valvonta on yksi keskeisistä tekijöistä kannustettaessa niitä lisäämään ponnistuksiaan; suhtautuu tämän vuoksi myönteisesti komission ilmoitukseen, jonka mukaan sisämarkkinoiden tulostaulu julkaistaan edelleen joka vuosi kesällä tai kesän kieppeillä; panee kuitenkin huolestuneena merkille, että erilliset raportit jokaisesta hallinnon vuotuinen tarkastuksen eri osatekijästä saattavat viedä huomion kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta ja ohjata komission yksiköiden toimet pikemminkin hallinnon vuotuisessa tarkastuksessa esiin tulleista ongelmista raportoimiseen kuin niiden ratkaisemiseen;

5.

kehottaa neuvostoa sitoutumaan supistamaan edelleen vajetta osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamisessa ja asettamaan jäsenvaltioiden täytettäväksi tiukemmat – mutta samalla realistisemmat – osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamista ja täytäntöönpanoa koskevat tavoitteet;

6.

kehottaa jäsenvaltioita suhtautumaan vakavasti direktiiveihin, joiden laatimisessa ne ovat olleet osallisina, ja toimimaan tosiasiallisesti Euroopan unionin perussopimuksien kautta syntyvien velvollisuuksiensa mukaisesti;

7.

on tyytyväinen siihen, että pitkään viivästyneiden direktiivien määrän vähentämisessä on havaittu merkittävää edistymistä, ja kehottaa jäsenvaltioita jatkamaan myönteisiä pyrkimyksiään tämän osalta;

8.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarkastelemaan sisämarkkinoiden alan yhteensovittamista käsittelevän neuvoa-antavan komitean osalta, miten voidaan parantaa komission ja jäsenvaltioiden yhteistyötä ja tapaa, jolla ne voivat vaihtaa parhaalla mahdollisella tavalla parhaita käytäntöjä ja miten tuoda esiin jäsenvaltioiden käyttöön ottamia menestyksekkäitä mekanismeja;

9.

kehottaa komissiota luokittelemaan sisämarkkinoiden tulostaulussa jäljellä olevat rikkomukset sen mukaan, mitkä ovat helposti ratkaistavissa ja mitkä johtavat suoraan ristiriitaan komission ja jäsenvaltioiden välillä; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita toimiin näiden ristiriitojen taustan tunnistamiseksi sekä umpeen kuromisen jatkamiseksi; kehottaa komissiota erityisen kiistanalaisissa tapauksissa ehdottamaan tarvittaessa EU:n lainsäädännön muuttamista, jotta saadaan ratkaistua kiistanalaiset tulkintakysymykset;

10.

panee merkille komission menestyksen EU Pilot -hankkeessa; varoittaa kuitenkin, että vaikka tämä on saattanut vähentää rikkomistapauksia, se saattaa jättää komission ratkaistavaksi kaikkein vaikeimmat tapaukset virallisessa rikkomismenettelyssä, mikä saattaa olla myös syynä rikkomistapausten pidempään kestoon; pelkää, että tämä johtaa pidempiin viipeisiin sisämarkkinoiden puutteiden ratkaisemisessa;

11.

panee merkille, että lähes 50 prosenttia vireillä olevista rikkomismenettelyistä sisämarkkinoiden alalla liittyy verotukseen ja ympäristöön; kehottaa jäsenvaltioita kiinnittämään erityistä huomiota EU:n sääntöjen parempaan ja oikea-aikaisempaan saattamiseen osaksi kansallista lainsäädäntöä sekä täytäntöönpanoon näillä kahdella alalla;

12.

kehottaa komissiota varmistamaan, että EU:n lainsäädännön rikkomuksiin puututaan nopeasti rikkomismenettelyillä; kehottaa komissiota ottamaan käyttöön nopeutetun rikkomismenettelyn ja harkitsemaan sellaisen riippumattoman elimen perustamista komissioon, jonka vastuulla on syytteiden nostaminen sisämarkkinarikkomuksista ja rikkomusmenettelyjen toteuttaminen sen jälkeen, kun komission jäsenten kollegio on antanut hyväksyntänsä;

13.

kehottaa komissiota hyödyntämään enemmän SOLVITia ensimmäisenä valituspisteenä, kun on kyse EU:n lainsäädännön virheellisestä soveltamisesta rajat ylittävässä yhteydessä; kehottaa komissiota myös varmistamaan, että tapauksia, joita ei voida ratkaista SOLVITin avulla, tarkastellaan asianmukaisesti;

14.

kehottaa komissiota tarjoamaan jäsenvaltioille tukea EU:n lainsäädännön saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä kehittämällä uusia välineitä, kuten osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamista koskevia suuntaviivoja ja neuvontapalveluja;

15.

huomauttaa, että rikkomismenettelyjen keskimääräinen kesto on liian pitkä, ja kehottaa komissiota ryhtymään tehokkaisiin toimiin niiden keston lyhentämiseksi; kehottaa komissiota tiedottamaan parlamentille kyseisistä toimista;

16.

kehottaa komissiota selvittämään uusia tapoja varmistaa tuomioistuimen tuomioiden ja menettelyjen oikea-aikainen ja täysimääräinen soveltaminen jäsenvaltioissa;

17.

kehottaa komissiota täydentämään sisämarkkinoiden tulostaulua uusilla täydentävillä kriteereillä vaikuttamatta sen ymmärrettävyyteen voimassa olevan lainsäädännön asianmukaisen täytäntöönpanon valvomiseksi;

18.

kehottaa komissiota esittämään sisämarkkinoiden tulostaulussa käynnistettyjen rikkomismenettelyjen alakohtaisessa jakautumisessa edellisen tulostaulun jälkeen havaitut muutokset sekä ehdottamaan käynnistettyjen menettelyjen määrän kannalta merkittävimpien muutosten syiden analysointia;

19.

kehottaa jäsenvaltioita jatkamaan ponnistelujaan tavoitteiden saavuttamisen tehostamiseksi; vahvistaa, että sisämarkkinoiden loppuunsaattaminen saattamalla voimassa oleva ja uusi lainsäädäntö aiempaa paremmin ja oikea-aikaisemmin osaksi kansallista lainsäädäntöä on tehokas tapa torjua talouskriisiä;

20.

korostaa, että jäsenvaltioiden olisi pyrittävä edelleen vähentämään osaksi kansallisen lainsäädännön saattamisen viipeitä, jotta saavutetaan yhden prosentin tavoite; katsoo, että direktiiveihin, joiden kohdalla osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamisen määräaika on kulunut umpeen yli vuosi sitten, olisi kiinnitettävä erityistä huomiota ja ne olisi asetettava erityiseksi painopisteeksi, ja katsoo, että tällä parannetaan huomattavasti viivästyneen voimaansaattamisen ongelmaa;

21.

kehottaa komissiota tiedottamaan parlamentille, miten se soveltaa Lissabonin sopimuksen 260 artiklan 3 kohtaa Euroopan unionin tuomioistuimen mahdollisuudesta määrätä ensimmäisenä oikeusasteena välittömiä sakkoja, jos jäsenvaltioiden havaitaan jättäneen täyttämättä velvollisuutensa saattaa EU:n lainsäädäntö osaksi kansallista lainsäädäntöä;

22.

kehottaa komissiota tekemään arviointeja havainnoista, jotka liittyvät Euroopan parlamentille sisämarkkinoiden ongelmista toimitettuihin vetoomuksiin, ja sisällyttämään tämän hallinnon vuotuiseen tarkastukseen; korostaa, että vetoomusprosessille on annettava aiempaa suurempi painoarvo EU:n lainsäädäntöprosessin parantamiseksi ja saattamiseksi kansalaisläheisemmäksi;

23.

huomauttaa, että Lissabonin sopimuksen voimaantulo on antanut Euroopan parlamentille aiempaa enemmän valtuuksia jäsentää ja tarkastaa EU:n lainsäädäntöä; kehottaa sisällyttämään tulostaulun havainnot Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien väliseen jäsenneltyyn vuoropuheluun;

24.

kehottaa komissiota varmistamaan, että vastaavuustaulukot julkaistaan, vaatimaan jäsenvaltioita virallisesti hyväksymään numerotavoitteet, joiden avulla vaje sisämarkkinalainsäädännön saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä saadaan supistumaan 0,5 prosenttiin ja vaje kansallisen lainsäädännön saattamisessa EU:n lainsäädännön mukaiseksi 0,5 prosenttiin, ja varmistamaan rikkomismenettelyn tehokkaamman soveltamisen menettelyn eri vaiheissa asetettavien numerotavoitteiden avulla, koska kuten komissio sisämarkkinoiden toimenpidepaketissa määritti, nämä ovat välttämättömiä sisämarkkinalainsäädännön moitteetonta ja täysimääräistä soveltamista varten;

25.

kehottaa jäsenvaltioita laatimaan järjestelmällisesti asianmukaisia vastaavuustaulukoita, joista käy ilmi, kuinka sisämarkkinadirektiivejä sovelletaan kansallisissa säännöksissä;

26.

kehottaa komissiota toteuttamaan toimenpiteitä unionin lainsäädännön valmistelun laadun parantamiseksi; pitää myönteisinä toimia, joilla pyritään parempaan ja älykkäämpään lainsäädäntötyöhön, ja rohkaisee kaikkia kolmea lainsäädäntötyöhön osallistuvaa toimielintä pyrkimään johdonmukaisesti parantamaan yhdessä tuottamansa lainsäädännön laatua;

27.

kehottaa komissiota selvittämään tapoja SOLVITin, Sinun Eurooppasi -neuvonnan, Yritys-Eurooppa-verkoston, Euroopan kuluttajakeskusten, Euroopan työnvälitysverkoston, sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmän, Europe Direct -tiedotusverkoston ja keskitettyjen asiointipisteiden kaltaisten välineiden välisen yhteistyön lisäämiseksi ja käytännön yhteistyön parantamiseksi, jotta voidaan välttää ponnistelujen ja voimavarojen päällekkäisyyttä ja siten tehostaa hallinnointia;

28.

pyytää komissiota ehdottamaan keinoja, joilla SOLVITin kaltaiset välineet voidaan paremmin ottaa osaksi Euroopan parlamentin vetoomusmenettelyä;

29.

korostaa, että SOLVIT-verkko on vuosien mittaan osoittautunut yksinkertaiseksi, nopeaksi ja kustannustehokkaaksi niiden ongelmien ratkaisemisessa, joita kansalaiset ja yritykset kohtaavat sisämarkkinasääntöjen virheellisen soveltamisen vuoksi; panee kuitenkin merkille, että SOLVIT-verkko on edelleen hyvin hajanainen ja vähäisessä käytössä; kehottaa komissiota keskittämään enemmän toimia koulutukseen ja parhaiden käytäntöjen vaihtoon SOLVIT-verkon henkilöstön kesken;

30.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että SOLVIT-keskuksissa on riittävästi henkilökuntaa ja että yhteensovittamisen ja viestinnän taso kaikkien kansallisten hallintojen tasojen sekä komission eri yksiköiden kanssa on riittävä päätösten täytäntöönpanon takaamiseksi; kehottaa komissiota saattamaan ajan tasalle vuonna 2001 antamansa suositukset sisämarkkinoiden SOLVIT-ongelmanratkaisujärjestelmän käyttöperiaatteista sen mukaisesti, mitä ehdotetaan komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa ”Reinforcing effective problem-solving in the Single Market”;

31.

toteaa, että monimutkaiset sosiaaliturvamenettelyt ovat yksi kansalaisten suurimmista ongelmista ja ne haittaavat työntekijöiden liikkuvuutta Euroopassa; kehottaa osoittamaan SOLVITissa enemmän resursseja sosiaaliturvatapausten tarkasteluun;

32.

korostaa assosioituneiden kumppaneiden SOLVITiin osallistumisen merkitystä, erityisesti SOLVIT-keskusten työmäärän keventämisessä; tähdentää, että yhteistyö kumppaneiden kanssa on osoittautunut menneisyydessä toimivaksi muun muassa sen vuoksi, että niillä on suorat yhteydet kansalaisiin ja yrityksiin; kehottaa komissiota näin ollen varmistamaan, että assosioidut kumppanit voivat jatkossakin osallistua kattavasti SOLVITiin;

33.

kehottaa komissiota jatkamaan pyrkimyksiään tarjota kansalaisille ja yrityksille yhdennetty virtuaalinen tieto- ja neuvontapalvelupaketti, erityisesti kehittämällä edelleen Sinun Eurooppasi -portaalia keskitettynä verkkoportaalina tiedon ja neuvonnan saamiseksi; panee kuitenkin merkille suorien henkilökohtaisten yhteyksien merkityksen ja ehdottaa tämän osalta pyrkimysten täydentämistä kansalaisille ja kuluttajille henkilökohtaista palvelua tarjoavan keskitetyn asiointipisteen kautta komission edustustoimistojen avulla kaikissa jäsenvaltioissa; katsoo, että SOLVITin, Sinun Eurooppasi -neuvonnan, Yritys-Eurooppa-verkoston, Euroopan kuluttajakeskusten ja Euroopan työnvälityspalvelun yhteyshenkilöiden yhdistämisellä edustustoimistoissa saavutettaisiin tämä tavoite ja parannettaisiin yhteensovittamista ja yhteenkuuluvuutta;

34.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toimiin Sinun Eurooppasi -portaalin edistämiseksi kansallisissa hallinnoissa ja kehittämään yhteistyötä Sinun Eurooppasi -portaalin ja kansallisen hallinnon verkkosivujen välillä;

35.

pyytää, että komissio kannustaa jäsenvaltioita tehostamaan keskitettyä asiointipistettä koskevia toimia ja tarjoamaan kansalaisille tietoa selkeällä ja käyttäjäystävällisellä tavalla, jotta turvataan synergiaedut ja samalla hyödynnetään niitä täysin unionin tiedotuksen alalla, kuten Sinun Eurooppasi -neuvonnassa;

36.

kehottaa komissiota ilmoittamaan, onko komission henkilökunnan tarjoaminen henkilökohtaista palvelua tarjoaviin keskitettyihin asiointipisteisiin jokaisessa jäsenvaltiossa toteutettavissa; katsoo, että se voisi olla ratkaisu SOLVITin eri kansallisissa julkisissa hallinnoissa havaitsemiin henkilökunnan hankkimista koskeviin ongelmiin; kehottaa komissiota harkitsemaan, onko erityisen oikeusperustan antaminen SOLVITille mahdollista;

37.

kehottaa komissiota varmistamaan keskitettyjen verkkoasiointipisteiden perustamisen kaikkien jäsenvaltioiden sähköisen hallinnon portaalien kautta valtion virallisella kielellä ja englanniksi; panee merkille, että keskitetyt asiointipisteet ovat keskeisessä asemassa palveludirektiivin täytäntöönpanossa; pahoittelee sitä, että vain kolmasosa nykyisistä sähköisen hallinnon portaaleista tarjoaa pääsyn sähköisiin verkkomenettelyihin; kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan useilla unionin kielillä käyttäjäystävällistä tietoa verkkopalvelujen tarjoamista koskevista hallinnollisista säännöistä ja menettelyistä rajat ylittävän liiketoiminnan helpottamiseksi Euroopassa;

38.

kehottaa SOLVITia, Sinun Eurooppasi -neuvontaa, Yritys-Eurooppa-verkostoa, Euroopan kuluttajakeskuksia ja Euroopan työnvälityspalvelua panemaan merkille kansalaisten ja yritysten keskeiset huolet, jotka on ilmaistu komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa ”The Single Market through the lens of the people: A snapshot of citizens’ and businesses’ 20 main concerns” ja laittamaan työnsä tärkeysjärjestykseen niiden mukaan;

39.

kehottaa komissiota harkitsemaan Eurobarometri-tutkimusten tulosten sisällyttämistä hallinnon vuotuiseen tarkastukseen osana arviointia, jotta päätöksenteko perustuisi parempiin tietoihin;

40.

panee merkille edellä mainitun komission julkaisun ”The 20 main concerns”, joka oli seurausta parlamentin 20. toukokuuta 2010 antamasta päätöslauselmasta; korostaa sisämarkkinoilla edelleen esiintyviä tiedon, lainsäädännön ja täytäntöönpanon puutteita sekä sitä, että kuluttajat ja yrittäjät eivät tunne oikeuksiaan ja velvoitteitaan, mikä estää näitä saamasta sisämarkkinoista koituvaa hyötyä; sitoutuu itse ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan kansalaisille suunnattua viestintää sisämarkkinoista seuraavista oikeuksista;

41.

kehottaa komissiota raportoimaan vammaisten kansalaisten ja kuluttajien suurimmista esteistä sisämarkkinoilla ja toimimaan niin, että kyseisten esteiden poistamiseksi toteutetaan erityisponnisteluja;

42.

suosittaa lisäämään yhteensovittamista SOLVITin ja EU Pilot -hankkeen välillä yhteensovittamisen ja hyvien käytäntöjen vaihdon parantamiseksi;

43.

huomauttaa, että ensimmäisen sisämarkkinafoorumin onnistuminen tarjoaa tilaisuuden tarkastella edistymistä sisämarkkinoilla ja antaa kansalaisille ja yrityksille mahdollisuuden tutustua oikeuksiinsa, etuuksiinsa ja velvoitteisiinsa sisämarkkinoilla; suhtautuu tähän tapahtumaan myönteisesti mahdollisuutena korostaa edelleen sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan tiellä olevia esteitä; toistaa komission ja jäsenvaltioiden toiminnan merkityksen näiden esteiden poistamisessa sekä kansalaisten ja yritysten huolenaiheiden esiintuomisessa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita säilyttämään nykyisen vauhdin ja jatkamaan sitoutumista ja antamaan sidosryhmille enemmän valtaa järjestämällä säännöllisiä sisämarkkinafoorumeja ja täydentämään niitä säännöllisillä vierailuilla sisämarkkinoiden arvioimiseksi ja edistämiseksi yksittäisissä jäsenvaltioissa;

44.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

13.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 264/25

—

ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen ja siihen hyväksytyn valinnaisen pöytäkirjan, jotka ovat osa kansainvälistä lainsäädäntöä ja joiden sopimuspuoli Turkki on ollut vuosista 1985 ja 2002 alkaen, ja Turkin perustuslain 90 artiklan, jossa vahvistetaan, että kansainvälinen lainsäädäntö on etusijalla Turkin kansalliseen lainsäädäntöön nähden,

—

ottaa huomioon Euroopan neuvoston yleissopimukset, kuten ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamista koskevan yleissopimuksen ja yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta, jonka Turkki ratifioi ensimmäisenä maana,

—

ottaa huomioon Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen asiakirjan 11372 ja suosituksen 1817(2007), joiden molempien nimi on ”Parliaments united in combating domestic violence against women, mid term assessment of the Campaign”,

—

ottaa huomioon naisten oikeuksia ja sukupuolten välistä tasa-arvoa koskevan unionin säännöstön,

—

ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 17. joulukuuta 2004 tekemän päätöksen aloittaa neuvottelut Turkin kanssa sen liittymisestä Euroopan unioniin,

—

ottaa huomioon komission antaman Turkkia koskevan vuoden 2010 määräaikaiskertomuksen (SEC(2010)1327) sekä vuoden 2011 kertomuksen (SEC(2011)1201),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon aiheesta ”Laajentumisstrategia sekä vuosien 2010 ja 2011 tärkeimmät haasteet” (KOM(2010)0660),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Eurooppa 2020 – Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (KOM(2010)2020),

—

ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2005 (1) ja 13. helmikuuta 2007 (2) antamansa päätöslauselmat naisten asemasta Turkin yhteiskunnallisessa, taloudellisessa ja poliittisessa elämässä,

—

ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman Turkkia koskevasta vuoden 2010 edistymiskertomuksesta (3) ja 29. maaliskuuta 2012 antamansa päätöslauselman Turkkia koskevasta vuoden 2011 edistymiskertomuksesta (4),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön (A7-0138/2012),

A.

ottaa huomioon, että Turkki on ehdokasvaltiona velvoitettu noudattamaan unionin säännöstöä ja sitoutumaan ihmisoikeuksien, myös naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon, kunnioittamiseen; ottaa huomioon, että Turkkia pyydetään jatkamaan lainsäädäntöuudistusten täytäntöönpanon toteuttamista ja valvontaa sekä järjestämään tiedotusta, jolla torjutaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, myös perheväkivaltaa;

B.

ottaa huomioon, että tasa-arvopolitiikka tarjoaa suuria mahdollisuuksia Eurooppa 2020 -strategian saavuttamiseen, sillä se edistää kasvua ja täystyöllisyyttä;

C.

ottaa huomioon, että Turkki edistyy vain vähän lainsäädäntökehyksen parantamisessa ja täytäntöönpanossa, joilla on tarkoitus varmistaa, että naiset osallistuvat yhtäläisesti yhteiskunnalliseen, taloudelliseen ja poliittiseen elämään;

D.

ottaa huomioon, että komissio korosti Turkkia koskevissa vuoden 2010 ja 2011 edistymiskertomuksissaan, että tarvitaan jatkuvia lisäpyrkimyksiä, jotta nykyinen lainsäädäntökehys saadaan muutettua poliittiseksi, yhteiskunnalliseksi ja taloudelliseksi todellisuudeksi; ottaa huomioon, että komissio on lisäksi todennut, että sukupuolten tasa-arvo, naisiin kohdistuvan väkivallan torjunta, kunniamurhat mukaan lukien, sekä varhaisten ja pakkoavioliittojen torjunta ovat edelleen suuria haasteita Turkissa; katsoo, että Turkin uuteen perustuslakiin olisi sisällytettävä sukupuolten tasa-arvo, naisten oikeudet ja sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen;

E.

ottaa huomioon, että yhteisiä ja koordinoituja toimia tarvitaan erityisesti naisiin kohdistuvan väkivallan, koulutuksen ja työelämän alalla sekä naisten kansallisessa ja paikallisessa edustuksessa;

1.

kehottaa Turkin hallitusta ylläpitämään ja vahvistamaan tasa-arvoperiaatetta ja naisten oikeuksia hyväksymällä lainsäädäntökehys ja tarkistamalla sitä, mukaan lukien suunniteltu perustuslain uudistusprosessi;

2.

tähdentää, että naisten ongelmia kärjistää ja naisten asemaa horjuttaa Turkin epäsuotuisessa asemassa olevien alueiden taloudellinen ja sosiaalinen alikehitys sekä ongelmat, jotka johtuvat maahanmuutosta, köyhyydestä ja vallitsevista patriarkaalisista yhteiskuntarakenteista; kehottaa kiinnittämään naisten oikeuksia tarkasteltaessa enemmän huomiota alueellisiin eroihin ja laatimaan politiikkaa sen mukaisesti sekä myöntämään, että kurditaustaisten naisten kohtaamat ongelmat ja epätasa-arvoisuus ovat erityisen suuria; kehottaa Turkin hallitusta sitoutumaan kaikkiin tarvittaviin uudistuksiin ja tekemään yhteistyötä paikallisten hallintoelinten kanssa, jotta varmistetaan, että kaikilla naisilla, kurditaustaiset naiset mukaan luettuna, on samat oikeudet;

3.

pitää myönteisenä, että Turkin parlamenttiin on nimitetty uusi perhe- ja sosiaalipolitiikasta vastaava ministeri ja perustettu miesten ja naisten yhtäläisiä mahdollisuuksia käsittelevä valiokunta, joka on onnistunut järjestämään tutkimuksia, laatimaan raportteja ja konsultoimaan eri järjestöjä ja kansalaisjärjestöjä tärkeiden asioiden yhteydessä, kuten naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja lapsiavioliittoja koskevissa asioissa;

4.

korostaa tehokkaan koordinoinnin tärkeyttä sukupuolten tasa-arvoisuuden valtavirtaistamisen varmistamisessa; on siksi tyytyväinen Turkin hallituksen pyrkimyksiin tehostaa sukupuolten tasa-arvoisuuden valtavirtaistamista koskevaa yhteistyötä valtion viranomaisten välillä; kannustaa Turkin hallitusta ottamaan käyttöön uusia strategioita, joissa kansalaisyhteiskunta on aktiivisesti ja syrjimättömästi mukana ja joilla pyritään takaamaan täyden tasa-arvon täytäntöönpano ja valvomaan sitä tehokkaasti, mukaan luettuna sukupuolten palkkaeron poistaminen, ja siirtämään tämän yhteistyön tulokset käytäntöön;

5.

korostaa, että nykyinen sukupuolinäkökohdat huomioonottava lainsäädäntö on toteutettava myös käytännössä koko maassa ohjaamalla siihen riittävästi taloudellisia ja henkilöstöresursseja, pysymällä johdonmukaisena ja kehittämällä valvontamekanismeja, jotka perustuvat selkeisiin ja mitattavissa oleviin tavoitteisiin;

6.

kehottaa Turkin hallitusta myöntämään, että kansalaisyhteiskunnan on tärkeää osallistua tasa-arvopolitiikan kehitykseen ja täytäntöönpanoon, ja varmistamaan, että kansalaisjärjestöt osallistuvat keskus- ja paikallishallinnossa naisia suosivien toimintapolitiikkojen suunnitteluun;

7.

panee tyytyväisenä merkille, että Turkki on edistynyt kaikkien lasten rekisteröinnissä syntymän yhteydessä ja että syntyvistä lapsista rekisteröidään tällä hetkellä 93 prosenttia; korostaa, että olisi kerättävä yhtenäistä ja järjestelmällistä sukupuolikohtaista tilastotietoa, jotta voidaan seurata lainsäädännön täytäntöönpanon edistymistä tai havaita kansallisen lainsäädännön porsaanreiät;

8.

haluaa tietää, miten Turkin hallitus on edistynyt lesbojen, homojen, biseksuaalien ja transihmisten oikeuksien julkisessa tunnustamisessa;

9.

korostaa, että Turkin tilastotietoinstituutin virallisten tietojen mukaan 39 prosenttia Turkin naisista on kokenut fyysistä väkivaltaa jossakin elämänvaiheessaan; on todella huolissaan naisiin kohdistuvan väkivallan yleisyydestä ja vakavuudesta, kunniamurhat sekä varhaiset ja pakkoavioliittot mukaan lukien, ja sen olemassa olevien torjuntakeinojen tehottomuudesta sekä Turkin viranomaisten lievästä suhtautumisesta sukupuoleen perustuvien rikosten tekijöiden rankaisemiseen;

10.

kehottaa Turkin hallitusta ryhtymään tehokkaampiin toimiin kunniamurhien torjumiseksi lainsäädännöllisin, oikeudellisin ja taloudellisin toimin, jotta tällaiset murhat estetään ja jotta rangaistaan sekä tekijöitä että perheenjäseniä, jotka katsovat hiljaa läpi sormien naisiin kohdistuvaa väkivaltaa erityisesti kunniamurhatapauksissa, ja jotta autetaan uhreja; kysyy Turkin hallitukselta, onko uhrien määrä vähentynyt lainkaan sen jälkeen, kun Turkin rikoslakia tarkistettiin ja kunniamurhat todettiin raskauttavaksi tekijäksi murhatapauksissa; kysyy myös, kuinka monta kertaa tuomarit ovat antaneet tuomion kunniamurhista ja mitä niiden rangaistukset ovat olleet;

11.

kehottaa Turkin hallitusta tutkimaan, miksi naisten itsemurhatapausten määrät ovat nousseet yhtäkkisesti Itä-Turkissa ja tutkimaan perusteellisesti kunniamurhia koskevaa ilmiötä sekä tarjoamaan apua ja tukea naisille, joita perhe ja läheiset painostavat, jotta voidaan estää tilanteet, joissa kunniamurhan tekemisen sijaan perheet painostavat naiset tekemään itsemurhan;

12.

katsoo, että minkäänlainen naisiin kohdistuva väkivalta ei ole hyväksyttävää, ja vaatii Turkin hallitusta omaksumaan ja toteuttamaan nollatoleranssin naisiin kohdistuvaan väkivaltaan hyväksymällä, valvomalla ja panemalla täytäntöön asianmukaista lainsäädäntöä, jolla suojellaan uhreja, rangaistaan tekijöitä ja estetään väkivaltaa;

13.

suhtautuu myönteisesti perheen suojelusta annetun lain N:o 4320 korvaamiseen 8. maaliskuuta 2012 alkaen perheen suojelusta ja naisiin kohdistuvan väkivallan torjumisesta annetulla lailla N:o 6284; korostaa, että on tärkeää varmistaa lain laaja soveltamisala uhrin ja rikoksen tekijän välisen suhteen luonteesta ja tekijän sukupuolesta riippumatta, tehokkaat oikeussuojakeinot ja suojamekanismit ja lainsäädäntökehyksen tiukka ja välitön täytäntöönpano ilman myönnytyksiä, jotta naisiin kohdistuva väkivalta saadaan poistettua ja jotta naisiin kohdistuvan väkivallan tekijöille saadaan otettua käyttöön varoittavat ja ankarat rangaistukset; korostaa, että on säädettävä tarvittavalla tavalla väkivaltaisten puolisojen tai kumppanien poistamisesta ja taattava, että uhrit voivat saada asiansa tuomioistuimiin ja heitä varten on suojatoimia;

14.

kehottaa Turkin hallitusta luomaan valvontajärjestelmän, joka sisältää tavoitteet ja aikataulun naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevalle kansalliselle toimintasuunnitelmalle, ja sitoutumaan vahvasti siihen, että se myöntää ohjelmalle riittävästi rahoitusta;

15.

kannattaa perheväkivallan torjumista koskevan syventävän koulutuksen antamista poliiseille, terveydenhoitoalan henkilökunnalle, tuomareille, syyttäjille, uskonnolliselle henkilökunnalle sekä muille virallisessa asemassa oleville henkilöille; toistaa näiden pyrkimysten täydentämiseksi, että tarvitaan mekanismia, jolla havaitaan sellaiset osapuolet, jotka eivät suojele ja auta uhreja, ja tutkitaan heitä, sekä ohjataan tällaisiin suojatoimiin riittävästi määrärahoja;

16.

pitää myönteisenä perheväkivaltaan erikoistuneen viraston perustamista Ankaran yleisen syyttäjän virastoon; korostaa, että varmistamalla, että perheväkivaltaan erikoistuneet yleiset syyttäjät käsittelevät perheväkivaltatapaukset koko oikeudenkäyntiprosessin ajan, että tälle erityisvirastolle annetaan valtuudet antaa välittömästi suoria täytäntöönpanokäskyjä poliisille, jotta se pidättää tekijän ja suojelee uhria, mukaan lukien suojelumääräysten välitön täytäntöönpano ja siirto turvakoteihin, tämän viraston avulla on päästy merkittävällä tavalla eteenpäin naisiin kohdistuvan väkivallan torjunnassa, uhrien suojelussa ja tekijöiden rankaisemisessa; kehottaa Turkin hallitusta perustamaan tämän suojelutason ulottamiseksi koko maahan erityisiä yleisen syyttäjän virastoja, jotka käsittelevät perheväkivaltaa kaikissa maan maakunnissa;

17.

kehottaa Turkin hallitusta takaamaan, että uhrien saatavilla on asianmukaista oikeudellista tietoa ja oikeusapua sekä asianmukaiset oikeudenkäyntimenettelyt, joiden avulla uhrit voivat saada oikeutta ja puolustaa oikeuksiaan ilman, että he altistuvat lisäväkivallalle;

18.

tukee kantaa, jonka mukaan turvamekanismien olisi oltava yhtä lailla maahanmuuttotaustaisten naisten saatavilla, sillä he kohtaavat ylimääräisiä ongelmia (kuten kielimuuri, eristyneisyys perheessä jne.);

19.

pitää myönteisinä Turkin hallituksen aloitteita turvakotijärjestelmän muuttamiseksi yhteistyössä kaikkien sidosryhmien kanssa; toteaa, että naisten asemaa edistävän keskusviraston ilmoittamien virallisten tietojen mukaan väkivallan uhreiksi joutuneita naisia varten on olemassa 81 turvakotia, mikä on edelleen hyvin vähän eikä vastaa noin 70 miljoonan asukkaan väestön tarpeisiin; kehottaa Turkin hallitusta perustamaan riittävästi ja tasaisesti turvakoteja koko maahan naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta 11. toukokuuta 2011 tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen määräysten mukaisesti, jotta se saavuttaa itse asettamansa tavoitteen kuntalain suhteen ja perustaa turvakodin kaikkiin kuntiin, joissa on vähintään 50 000 asukasta; toteaa, että turvakoteja olisi perustettava koko maahan sekä maaseutu- että kaupunkialueille; korostaa, että on tärkeää ottaa käyttöön järjestelyjä nykyisten turvakotien turvallisuuden, kapasiteetin ja valvonnan parantamiseksi sekä rangaistusten langettamiseksi laiminlyönneistä, palkata koulutettua ja hyvin palkattua sosiaalialan henkilöstöä ja varmistaa ammatillisen koulutuksen ja muiden palvelujen avulla, että turvakotien naiset saavat riittävät valmiudet rakentaa uuden elämän itselleen ja lapsilleen; korostaa, että uhrien turvallisuuden vuoksi on tärkeää salata näiden turvakotien sijainti;

20.

korostaa, että on tärkeää hoitaa miehiä, joilla on taipumusta väkivaltaisuuteen; ehdottaa siksi, että ehdonalaisjärjestelmän toimistot kuntouttaisivat miehiä, joille on annettu lähestymiskielto;

21.

pitää myönteisenä, että perustetaan tukipuhelinpalveluja ja väkivallan ehkäisy- ja seurantakeskuksia, joissa sukupuoleen perustuvan väkivallan uhrit saavat lääketieteellistä hoitoa ja psykologista apua sinä aikana, kun heidän tapauksiaan käsitellään oikeudessa, jotta ehkäistään uhriksi joutuminen uudelleen;

22.

vaatii Turkin hallitusta kriminalisoimaan pakkoavioliitot ja kiinnittämään tiedotuskampanjoiden avulla naisten ja miesten huomion oikeuteen valita vapaasti kumppaninsa; korostaa, että on tärkeää tiedottaa pakkoavioliittojen laittomuudesta kouluissa ja vanhemmille;

23.

on todella huolissaan naimattomien, eronneiden naisten, jotka on vihitty avioliittoon pelkästään uskonnollisessa seremoniassa ja joiden liitto on siksi oikeudellisesti pätemätön, ja vähemmistötaustaisten naisten heikosta oikeudellisesta asemasta;

24.

korostaa, että on tärkeää edistää uskonnollisiin vähemmistöihin kuuluvien naisten kunnioitusta ja uskontojen välistä vuoropuhelua;

25.

korostaa, että koulutuksella on tärkeä rooli naisten aseman parantamisessa ja sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen turvaamisessa kaikilla koulutustasoilla;

26.

toteaa, että oikeus saada opetusta on ihmisoikeus YK:n 10. joulukuuta 1948 hyväksymän ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 26 artiklan perusteella;

27.

pitää myönteisenä, että tyttöjen osallistuminen perusasteen koulutukseen (luokat 1–8) on lisääntynyt ja että sukupuolten väliset erot on nyt saatu poistettua käytännöllisesti katsoen kokonaan perusasteen koulutuksesta; pitää kuitenkin valitettavana, että sukupuolten väliset erot toisen asteen koulutuksessa ovat hieman kasvaneet, ja kehottaa Turkin hallitusta ryhtymään tarvittaviin toimiin erojen kaventamiseksi ja ottamaan käyttöön lisätoimenpiteitä, joilla varmistetaan, että kaikki lapset käyvät koulua;

28.

vaatii edistämään koulujärjestelmässä ammatillisia kouluja, jotka antavat naisille tilaisuuden oppia tuntemaan palvelualaa tai kouluttautua sen ammatteihin;

29.

kehottaa Turkin hallitusta torjumaan tyttöihin kohdistuvaa seksuaalista riistoa, seksuaalista hyväksikäyttöä, perheväkivaltaa, köyhyyttä, lukutaidottomuutta ja riistoa sekä tarjoamaan yhtäläiset mahdollisuudet koulutukseen siten, että erotteluperusteena ei ole yksinomaan ikä, kieli, etnisyys ja sukupuoli;

30.

on huolissaan siitä, että esikouluilmoittautumisten määrä on 0–5-vuotiaiden lasten ikäryhmässä edelleen hyvin pieni ja että lastenhoidon ja esiopetuksen palvelujen tarjoamisessa ei ole edistytty; kehottaa Turkin hallitusta ohjaamaan riittävästi resursseja edullisten lastenhoitopalvelujen ulottamiseen tähän ikäryhmään; kehottaa sitä lisäksi muuttamaan lastenhoitopaikkoja koskevaa lainsäädäntöä, joka velvoittaa yli 150 naista työllistävät työpaikat tarjoamaan ilmaista lastenhoitoa, sillä tämä säännös kuvastaa syrjivää lähestymistapaa, jonka mukaan lasten kasvattaminen on ainoastaan naisten vastuulla, ja vaikuttaa kielteisesti yritysten päätöksiin palkata enemmän naisia;

31.

kehottaa Turkin hallitusta tehostamaan toimiaan ja tiedotuskampanjoitaan miljoonien naisten, erityisesti kurditaustaisten tai maahanmuuttaja- ja romaniyhteisöjen naisten, lukutaidottomuuden ja köyhyyden poistamiseksi ja kiinnittämään erityistä huomiota maaseutualueilla asuviin naisiin;

32.

pitää myönteisinä Turkin hallituksen aloitteita, kuten sosiaalisen riskin lieventämistä koskevaa hanketta (ehdollisen rahansiirron järjestelmä), jossa apua tarvitseville perheille maksetaan rahasumma kutakin peruskoulua käyvää lasta kohti; toteaa, että tyttöjen perheille annettu rahasumma on suurempi kuin poikien perheille annettu summa ja että summa annetaan äideille; pitää myönteisenä, että tällä tavalla puututaan samanaikaisesti tyttöjen koulunkäyntiä koskevaan ongelmaan ja parannetaan naisten asemaa perherakenteessa; panee kuitenkin merkille, että koulun keskeyttäminen on edelleen huolenaihe erityisesti kausityöntekijöiden perheissä ja romanilasten parissa, ja kehottaa Turkin hallitusta tukemaan ja hyödyntämään laajalti varhaisvaroitusjärjestelmää, jotta voidaan tunnistaa lapset, jotka ovat alttiita keskeyttämään koulunkäynnin, ja poistaa alueelliset erot perusasteen ja toisen asteen koulutuksessa;

33.

korostaa, että sukupuolistereotypioiden ongelmaan voidaan puuttua parhaiten koulutusjärjestelmässä, ja pitää tästä syystä myönteisenä sukupuolten tasa-arvosta vastaavan komitean perustamista opetusministeriöön ja tunnustaa sen ponnistelut seksistisen kielen, kuvien ja ilmaisujen poistamisessa opetusmateriaalista; toteaa kuitenkin, että on tehostettava edelleen sukupuolten eriarvoisuuden poistamista koulujen oppikirjoista kaikilla koulutustasoilla, ja kehottaa tästä syystä Turkin hallitusta tarkastelemaan, miten sukupuolten eriarvoisuuden poistamisessa opetusmateriaalista on edistytty;

34.

kehottaa kaikkia korkea-asteen koulutusta antavia laitoksia tekemään sukupuolten tasa-arvoa koskevista kursseista pakollisia tulevien opettajien koulutuksessa ja Turkin hallitusta sisällyttämään tämän asian opettajien työpaikalla tapahtuviin koulutusohjelmiin;

35.

tähdentää, että tyttöjen osallistumisen takaamiseksi pakolliseen perusasteen koulutukseen ja sen ehkäisemiseksi, että heiltä evätään mahdollisuudet opiskella tai heidät pakotetaan varhaiseen avioliittoon, on erittäin tärkeää, että koko virallinen ja pakollinen perusasteen koulutus muodostaa yhtenäisen, aukottoman kokonaisuuden, jolla varmistetaan, etteivät tytöt lopeta koulunkäyntiä erityisesti maaseutualueilla;

36.

korostaa, että naisten hyvin vähäinen osallistuminen Turkin työmarkkinoille jää huomattavasti Eurooppa 2020 -strategiassa määritellyistä tavoitteista, ja kehottaa Turkin hallitusta laatimaan kansallisen toimintasuunnitelman, jolla varmistetaan, että naisten osallistuminen työmarkkinoille lisääntyy;

37.

vaatii ryhtymään lisätoimiin naisten ja nuorten työttömyyden vähentämiseen tähtäävän aktiivisia työmarkkinatoimenpiteitä koskevan ohjelman avulla; kehottaa Turkin hallitusta ohjaamaan työttömien naisten työllistämiseen enemmän rahoitusta talousarviostaan;

38.

kehottaa Turkin hallitusta käyttämään EU:n rahoitusta mahdollisimman tehokkaasti Turkissa toteutettaviin hankkeisiin ja kehottaa komissiota noudattamaan asianmukaista huolellisuutta rahoituksen tehokkuuden varmistamisessa;

39.

kannustaa panemaan täytäntöön naisten työllisyyden lisäämistä ja yhtäläisten mahdollisuuksien saavuttamista koskevan pääministerin kiertokirjeen 2010/14; kiinnittää tässä yhteydessä huomiota EU:n strategioihin ja toimenpiteisiin, joilla on tarkoitus saavuttaa naisten tasapainoinen ja oikeudenmukainen edustus johtoasemissa;

40.

kehottaa Turkin hallitusta kannustamaan muun muassa toimiin, joilla varmistetaan paremmat työolosuhteet, samasta työstä maksettavan saman palkan periaate, elinikäinen oppiminen, joustava työaika ja perhe- ja työelämän yhteensovittaminen, jotta naisten aktiivista osallistumista työmarkkinoille voidaan edistää;

41.

panee merkille, että vaikka Turkki on hiljattain parantanut äitiyslomaa koskevaa lainsäädäntöään (kahdestatoista viikosta kuuteentoista viikkoon), ainoastaan virkamiehillä, ei muilla työntekijöillä, on oikeus isyyslomaan, ja että laajasti sovellettava vanhempainvapaajärjestelmä on välttämätön varmistettaessa, että vanhemmat jakavat lastenhoitoa koskevat oikeudet ja velvollisuudet ja että sukupuolten epätasa-arvoa vähennetään työmarkkinoilla; kehottaa Turkin hallitusta luomaan kaikkia työntekijöitä koskevan vanhempainvapaajärjestelmän, jotta mahdollistetaan, että isät ovat yhtälailla vastuussa lastenhoidosta;

42.

kannustaa naisia perustamaan omia yrityksiä käyttämällä rahoitusta, jota tarjotaan lainaohjelmilla, kuten Small Enterprises Loan Programme -ohjelman kautta, sekä hyödyntämällä Turkin pienen ja keskisuuren yritystoiminnan kehitysjärjestön KOSGEBin koulutusohjelmia;

43.

korostaa, että on tärkeää torjua kaikenlaista syrjintää työpaikoilla, myös sukupuoleen perustuvaa syrjintää työhönotossa, ylennyksissä ja etuisuuksien maksussa; pyytää jälleen Turkin hallitusta keräämään asianmukaista ja oikeaa tilastotietoa;

44.

korostaa, että on tärkeää tarjota erityisiä koulutuskursseja, rahoitusta ja teknistä tukea työttömille naispuolisille toimistotyöntekijöille ja yrittäjille, jotta varmistetaan yhtäläiset mahdollisuudet päästä työmarkkinoille;

45.

toteaa, että laillista oikeutta äitiyslomaan pidennettiin hiljattain (kahdestatoista viikosta kuuteentoista viikkoon), mutta korostaa, että sen lisäksi olisi nostettava palkkoja, jotta voidaan taata paremmin, että perheitä ja naisia ei rangaista taloudellisesti lasten saannista;

46.

kehottaa Turkin hallitusta ohjaamaan varoja edullisten ja laajasti ulottuvilla olevien lasten-, vanhusten- ja vammaistenhoitopalvelujen perustamiseen, jotta naisten työllisyyttä voidaan lisätä;

47.

toteaa, että naisten osallistuminen ammattijärjestöihin ja erityisesti niiden johtoon on vähäistä; korostaa, että on tärkeää helpottaa ammattijärjestötoimintaan pääsyä, jotta naiset osallistuisivat siihen enemmän;

48.

korostaa, että naiset työskentelevät usein huonoissa olosuhteissa sekä rekisteröimättömissä ja palkattomissa perheyrityksissä ja että he joutuvat siksi uhreiksi tai heitä riistetään; kehottaa Turkin hallitusta ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimiin harmaan talouden torjumiseksi;

49.

panee tyytyväisenä merkille, että naiskansanedustajien määrä on noussut Turkin parlamentissa 9,1 prosentista vuoden 2007 vaaleissa 14,3 prosenttiin vuoden 2011 vaaleissa; toteaa kuitenkin, että naisten osuus on yhä matala, ja vaatii uutta poliittisia puolueita ja vaaleja koskevaa lakia, jolla otetaan käyttöön pakollinen kiintiöjärjestelmä naisten oikeudenmukaisen edustuksen varmistamiseksi vaalilistoilla; on huolissaan turkkilaisten naisten yleisesti vähäisestä edustuksesta politiikassa, hallinnon johtotehtävissä ja poliittisissa puolueissa;

50.

korostaa, että Turkin hallituksen ja poliittisten puolueiden on tarpeen tarkistaa nykyistä vaalilakia, jotta edistetään tasa-arvoista ja demokraattista miesten ja naisten osallistumista politiikkaan, naisten tasapuolisempi osallistuminen vaalien ehdokaslistoihin mukaan lukien;

51.

kannustaa kaikkia Turkin poliittisia puolueita ottamaan käyttöön kokonaisvaltaisia sukupuolten tasa-arvoa koskevia strategioita ja sisäiset säännöt, joilla varmistetaan naisten osallistuminen kaikilla tasoilla;

52.

on huolissaan naisten hyvin matalasta osallistumisasteesta paikallispolitiikkaan ja kehottaa kaikkia poliittisia puolueita varmistamaan, että tämä tilanne muuttuu vuoden 2014 paikallisvaaleissa; vaatii, että vaalien ehdokaslistoihin on sovellettava naiskiintiöitä, sillä vain prosentissa Turkin kunnista on naispuolinen kunnanjohtaja ja siksi naisten osallistumista erityisesti paikallispolitiikkaan on edistettävä;

53.

kehottaa Turkkia EU:n ehdokasvaltion asemassa tukemaan Eurooppa 2020 -strategian tavoitteita ja antamaan naisille mahdollisuudet osallistua aktiivisemmin työmarkkinoille;

54.

kehottaa komissiota ottamaan naisten oikeuksia koskevan kysymyksen keskeiseksi asiaksi neuvotteluissa Turkin kanssa ja korostaa, että Turkin on tärkeää täyttää unionin säännöstöstä sekä asianomaisista EU:n ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöksistä johtuvat oikeudelliset ja poliittiset velvoitteensa, mikä auttaa käynnistämään luvun 23 (Oikeuslaitos ja perusoikeudet) mukaiset liittymisneuvottelut, jotta tuetaan kyseisen luvun mukaisia naisten ihmisoikeuksia koskevia uudistuksia Turkissa;

55.

kehottaa Turkkia täyttämään kaikki EY:n ja Turkin assosiaatiosopimuksesta ja sen lisäpöytäkirjasta johtuvat velvoitteet, joita se ei ole vieläkään pannut täytäntöön kuudentena peräkkäisenä vuotena, jotta se osoittaa todellista sitoutumista tulla täysivaltaiseksi moniarvoiseksi demokratiaksi, jolle on keskeistä kunnioittaa ja suojella sekä miesten että naisten ihmisoikeuksia ja perusvapauksia;

56.

korostaa, että naisten yhteiskunnallisen ja taloudellisen tilanteen parantamisen ja heidän työmarkkinoille osallistumisensa lisäämisen kannalta erittäin tärkeän sosiaalipolitiikkaa ja työllisyyttä koskevan luvun 19 mukaisten liittymisneuvottelujen käynnistämiseksi yksi kriteereistä on, että Turkin on toimitettava komissiolle toimintasuunnitelma kaiken luvun 19 kattaman säännöstön täytäntöönpanosta, sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen käyttöönotto mukaan lukien; ehdottaa, että naisten asemasta vastaava pääosasto otetaan tiiviisti mukaan tähän prosessiin;

57.

painottaa, että myönteistä toimintasuunnitelmaa, jonka komissio otti käyttöön Turkin kanssa käytävien liittymisneuvottelujen täydentämiseksi, olisi hyödynnettävä tärkeimpänä välineenä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi Turkissa; kehottaa komissiota varmistamaan, että kaikissa myönteistä toimintasuunnitelmaa käsittelevissä työryhmissä varmistetaan sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen;

58.

korostaa, että on tärkeää arvioida uudelleen nykyisiä ahtaita käsityksiä naisten asemasta yhteiskuntajärjestelmässä, ja painottaa, että lainsäädäntökehyksen toteutuminen käytännössä edellyttää viime kädessä asennemuutosta;

59.

vaatii järjestämään koko yhteiskunnalle suunnattuja tiedotuskampanjoita, joissa keskitytään naisten oikeuksiin ja sukupuolten tasa-arvoon, sukupuoleen perustuvan väkivallan ennaltaehkäisyyn, kunniamurhien tuomitsemiseen ja sukupuolten eriarvoisuuteen tiedotusvälineissä;

60.

vaatii, että hallinto ja työntekijät edistävät aktiivisesti naisten oikeuksia ja asemaa yrityksissä, yhteiskunnassa ja politiikassa sekä auttavat naisia osallistumaan toimialan molempien osapuolien väliseen vuoropuheluun;

61.

kehottaa Turkin hallitusta ottamaan kaikilla koulutustasoilla sukupuolten tasa-arvon ja suvaitsevaisuuden pakollisiksi oppiaineiksi opetusohjelmaan;

62.

kehottaa luomaan kansallisen hankkeen, jossa nais- ja miespuoliset roolimallit ja nuoret naiset ja miehet kokoontuvat yhteen keskustelemaan Turkin tulevaisuudesta, jotta kaikista ikäryhmistä ja poliittisista taustoista tulevat naiset ja miehet voivat työstää yhdessä strategiaa patriarkaalisen yhteiskuntarakenteen muuttamiseksi onnistuneesti yhteiskunnaksi, jossa naiset voivat osallistua yhtäläisesti poliittiseen, taloudelliseen ja sosiaaliseen elämään ja se on sosiaalisesti hyväksyttyä;

63.

myöntää, ettei asennemuutosta voida toteuttaa, jos miehet eivät osallistu siihen, ja vaatii siksi Turkin hallitusta järjestämään julkisia keskusteluja, joissa naiset ja miehet Turkin yhteiskunnan kaikilta aloilta vaihtavat mielipiteitä, sillä näin voidaan puuttua sukupuoleen perustuvaan väkivaltaan ja lopulta toteuttaa todellinen sukupuolten tasa-arvo;

64.

katsoo, että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä naisten aseman parantamiseen Turkin vähemmän kehittyneillä alueilla, ja pitää siksi myönteisenä Turkin hallituksen hankkeita, esimerkiksi ammatillisen koulutuksen kurssien tarjoamista CATOM-hankkeiden (monikäyttöisiä yhteisökeskuksia koskevat hankkeet) yhteydessä Kaakkois-Turkissa, mutta korostaa, että tarvitaan enemmän aloitteita, joissa noudatetaan ja edistetään kaikkien naisten oikeuksia ja keskitytään erityisesti maaseutualueiden, työttömien ja köyhien naisten sosiaaliseen osallisuuteen ja aseman parantamiseen;

65.

katsoo, että jos Turkki haluaa toimia arabikevään valtioiden roolimallina, sen olisi jatkettava uudistuksiaan päättäväisesti ja varmistettava, että hyväksytty lainsäädäntö pannaan täytäntöön; muistuttaa, että Turkin on tarpeen saavuttaa näkyviä ja konkreettisia tuloksia tasa-arvoperiaatteen soveltamisessa ja naisten oikeuksien noudattamisessa;

66.

korostaa, että joukkoviestintä on ratkaisevassa asemassa naisten oikeuksien ylläpitämisessä, ja kannustaa sisällyttämään sukupuolten tasa-arvon joukkoviestinten työpaikkakoulutukseen, ja toteaa, että on tärkeää tuoda joukkoviestimissä esiin naiskuvaa, jossa vältetään stereotypioita;

67.

korostaa, että tasa-arvonäkökohdat huomioonottava budjetointi on tärkeässä asemassa, sillä mitään uudistuksista ei voida toteuttaa ilman riittävää rahoitusta;

68.

kehottaa Turkkia lisäämään pyrkimyksiään kohti kattavia uudistuksia ja täyttämään Kööpenhaminan kriteerit, sillä se auttaa sen omaa kehitystä, sekä kehittämään yhteisymmärryksen ja kunnioituksen ilmapiirin kaikkien 27 EU:n jäsenvaltion kanssa, mikä mahdollistaisi sukupuolten tasa-arvoa koskevien parhaiden käytäntöjen vaihtamisen kaikkien kanssa ja hyödyttäisi Turkin naisia;

69.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan neuvoston pääsihteerille, UN Women -järjestölle, Kansainvälisen työjärjestön pääjohtajalle sekä Turkin hallitukselle ja parlamentille.

13.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 264/33

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2, 3, 6 ja 21 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 153, 191, 207 ja 218 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 12, 21, 28, 29, 31 ja 32 artiklan,

—

ottaa huomioon 23. marraskuuta 2001 tehdyn pöytäkirjan Kiinan kansantasavallan liittymisestä Maailman kauppajärjestöön,

—

ottaa huomioon 5. helmikuuta 2009 antamansa päätöslauselman (1) ja ulkoasiain pääosastonsa heinäkuussa 2011 antaman raportin kauppa- ja taloussuhteista Kiinan kanssa,

—

ottaa huomioon 6. lokakuuta 2010 Brysselissä pidetyn kolmannentoista EU:n ja Kiinan huippukokouksen yhteisen julkilausuman,

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Kauppa, kasvu ja maailmanpolitiikka – Kauppapolitiikka Eurooppa 2020 -strategian kulmakivenä” (COM(2010)0612) ja 27. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman Eurooppa 2020 -strategian mukaisesta Euroopan uudesta kauppapolitiikasta (2),

—

ottaa huomioon 19. helmikuuta 2008 antamansa päätöslauselman EU:n strategiasta eurooppalaisten yritysten markkinoille pääsyn varmistamiseksi (3),

—

ottaa huomioon polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30. marraskuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 ja komission 6. joulukuuta 2006 antaman tiedonannon ”Globaali Eurooppa – Euroopan kaupan suojakeinot muuttuvassa maailmantaloudessa”,

—

ottaa huomioon komission 24. toukokuuta 2011 antaman tiedonannon ”Teollis- ja tekijänoikeuksien sisämarkkinat”, ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi teollis- ja tekijänoikeuksien tullivalvonnasta (COM(2011)0285), komission 14. heinäkuuta 2011 antaman kertomuksen teollis- ja tekijänoikeuksien soveltamisesta eurooppalaisissa tulleissa ja 18. joulukuuta 2008 antamansa päätöslauselman väärentämisen vaikutuksesta kansainväliseen kauppaan,

—

ottaa huomioon Maailman kauppajärjestön 5. heinäkuuta 2011 päivätyn raportin erilaisten raaka-aineiden vientiä koskevista Kiinan toimenpiteistä ja 13. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman tehokkaasta eurooppalaisesta raaka-ainestrategiasta (4),

—

ottaa huomioon 13. joulukuuta 2011 antamansa päätöslauselman kaupan ja investointien esteistä (5),

—

ottaa huomioon 6. huhtikuuta 2011 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin kansainvälisestä sijoituspolitiikasta tulevaisuudessa (6),

—

ottaa huomioon 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselmat yhteiskuntavastuusta kansainvälisissä kauppasopimuksissa (7), ihmisoikeuksista sekä sosiaali- ja ympäristönormeista kansainvälisissä kauppasopimuksissa (8) ja kansainvälisestä kauppapolitiikasta ja ilmastonmuutoksen haasteista (9),

—

ottaa huomioon 24. huhtikuuta 2008 antamansa päätöslauselman ”Kohti uudistettua Maailman kauppajärjestöä” (10) ja 14. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman Dohan kehitysohjelmaa koskevista neuvotteluista (11),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille aiheesta ”EU ja Kiina: kumppanuus tiivistyy, vastuu kasvaa” (COM(2006)0631) ja siihen liittyvän oheisasiakirjan ”Toimintamalli EU:n ja Kiinan kauppaa ja investointeja varten: kilpailu ja kumppanuus” (COM(2006)0632),

—

ottaa huomioon 5. helmikuuta 2009 antamansa päätöslauselman Euroopan pk-yritysten aseman vahvistamisesta kansainvälisessä kaupassa (12),

—

ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 23. lokakuuta 2011 hyväksymät päätelmät ja G20 -maiden 4. marraskuuta 2011 Cannesissa pidetyn huippukokouksen loppujulkilausuman nimeltä ”Pour bâtir notre avenir commun, renforçons notre action collective au service de tous”,

—

ottaa huomioon Kiinan hallituksen 23. joulukuuta 2010 antaman valkoisen kirjan Kiinan ja Afrikan välisestä taloudellisesta ja sosiaalisesta yhteistyöstä,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön ja kehitysyhteistyövaliokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan sekä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnot (A7-0141/2012),

A.

ottaa huomioon, että Kiina liittyi Maailman kauppajärjestöön vuonna 2001 ja että siitä tuli tämän jälkeen maailman suurin vientimaa, jonka osuus maailman tavaraviennistä vuonna 2010 oli 10,36 prosenttia, ja maailman toiseksi suurin talousmahti;

B.

ottaa huomioon, että EU on Kiinan tärkein vientialue, jonne vienti kasvoi 39,5 prosenttia vuodesta 2009 vuoteen 2010, ja että Kiina on EU:n toiseksi tärkein kauppakumppani;

C.

ottaa huomioon, että EU on korvannut Japanin Kiinan tärkeimpänä tuonnin lähteenä; ottaa huomioon, että Kiinasta tuodut tuotteet ovat olleet ratkaisevan tärkeitä Saksan kaltaisten vientiin suuntautuneiden EU:n jäsenvaltioiden äskettäisen taloudellisen suorituskyvyn kannalta;

D.

ottaa huomioon, että talouden voimakkaampi kehitys ja Maailman kauppajärjestöön liittyminen antavat Kiinalle huomattavia etuja mutta myös asettavat sen suurempaan vastuuseen täysimääräisestä ja myönteisestä osallistumisesta maailman talousjärjestyksen edistämiseen erityisesti Kansainvälisessä valuuttarahastossa (IMF) ja Maailmanpankkiryhmässä;

E.

ottaa huomioon, että kahdenväliset kauppasuhteet ovat huomattavasti kehittyneet siitä lähtien, kun EU:n ja Kiinan välinen yhteistyösopimus allekirjoitettiin vuonna 1985, ja että sen vuoksi on tärkeää sopeuttaa tätä sopimusta uuteen taloudelliseen tilanteeseen; ottaa huomioon, että komissio hyväksyi vuonna 2006 merkittävän Kiinaa koskevan politiikkastrategian ja käynnisti sen puitteissa tammikuussa 2007 neuvottelut kattavasta kumppanuus- ja yhteistyösopimuksesta, jonka tarkoituksena on edelleen parantaa EU:n ja Kiinan suhteita kaupan ja investointien alalla;

F.

ottaa huomioon, että EU:n ja Kiinan välinen kauppa on kasvanut nopeasti ja jatkuvasti viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana ja että se saavutti huippunsa vuonna 2010, jolloin kaupan kokonaisarvo oli 395 miljardia euroa; ottaa huomioon, että kahdenvälinen kauppa on vuodesta 1997 ollut epätasapainossa Kiinan hyväksi ja että kaupan alijäämä vuonna 2000 oli 49 miljardia euroa ja vuonna 2010 168,8 miljardia euroa; ottaa huomioon, että Kiinan viennillä on hyvin vähän lisäarvoa jos jätetään huomiotta EU:sta tai muualta tuotujen komponenttien arvo; ottaa huomioon, että Kiinaan sijoittautuneet ulkomaiset yritykset vastaavat lähes 85 prosentista kokoonpanotoimintaan keskittyvästä vientikaupasta;

G.

ottaa huomioon, että EU:n investoinnit Kiinaan vuonna 2010 olivat 4,9 miljardia euroa ja Kiinan investoinnit EU:hun samana vuonna 0,9 miljardia euroa;

H.

ottaa huomioon, että Kiinan ja EU:n toisistaan poikkeavat yhteiskunta-, talous- ja demokratiamallit sekä väestörakenne ja luonnonvarat ovat merkittävässä asemassa näiden kahden alueen välisen kaupan epätasapainon muodostumisessa;

I.

ottaa huomioon, että Kiinan asettama haaste on enemmänkin teollinen kuin kaupallinen ja että unionissa on noudatettava unionin laajuista kunnianhimoista teollisuuspolitiikkaa, koska yksinomaan kansallisten lähestymistapojen avulla ei voida luoda johdonmukaista unionin lähestymistapaa Kiinaa kohtaan;

J.

ottaa huomioon, että kun lukuisten kulutustavaroiden tuotanto on siirtynyt Kiinaan, unionista on hävinnyt monia työpaikkoja; ottaa huomioon, että siirtymisen seurauksena myös hinnat ovat laskeneet huomattavasti, minkä ansiosta matalan tulotason kotitaloudet Euroopan unionissa ovat voineet hankkia näitä kulutustavaroita, mikä on puolestaan osaltaan pitänyt inflaation suhteellisen alhaisella tasolla;

K.

ottaa huomioon, että Durbanissa järjestetyn Yhdistyneiden Kansakuntien ilmastonmuutoskonferenssin osallistujat eivät saaneet aikaan sitovaa sopimusta ja että eräisen maiden sitoumukset kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi ovat riittämättömiä, kun otetaan huomioon, että ilmastonmuutosohjelman noudattamiseksi olisi kiireellisesti rajoitettava lämpötilan nousu kahteen asteeseen 21. vuosisadalla;

L.

ottaa huomioon, että unionin talouden odotetaan kasvavan huomattavasti vähemmän kuin Kiinan talouden, jonka odotetaan kasvavan noin 9 prosenttia vuonna 2012;

M.

ottaa huomioon, että samanlaiset sisäiset talouden epätasapainotekijät, jotka vaikuttavat EU:n talouksiin, ovat kasvussa myös Kiinassa, eikä vähiten kiinteistöalalla, josta esimerkkinä on viimeaikainen asuntokupla;

N.

ottaa huomioon, että EU:n yhteisen kauppapolitiikan vaikutusta heikentävät toisinaan jäsenvaltioiden toisistaan poikkeavat kansalliset Kiinaan liittyvät edut;

O.

ottaa huomioon, että nykyisen talouskriisin sosiaaliset kustannukset ovat korkeat; ottaa huomioon, että työllisyys on laskenut Euroopan unionissa 1,8 prosenttia ja että tämän seurauksena 9,6 prosenttia taloudellisesti aktiivisesta väestöstä (23 miljoonaa henkeä) on työttömänä; ottaa lisäksi huomioon, että nuorisotyöttömyysaste on 21 prosenttia, että työllisyystilanteen paranemisen näkymät ovat edelleen epävarmat ja että 17 prosenttia unionin kansalaisista on vaarassa köyhtyä;

P.

ottaa huomioon, että liityttyään Maailman kauppajärjestöön vuonna 2001 Kiinan olisi noudatettava Maailman kauppajärjestön sääntöjä vapauttamalla kauppaansa ja avaamalla markkinansa; katsoo, että tähän mennessä sen toimet eivät ole millään tavalla olleet tyydyttäviä;

Q.

ottaa huomioon, että Kiinan liittymistä julkisia hankintoja koskevaan sopimukseen olisi helpotettava laajentamalla sopimuksen sääntöjen soveltamisalaa uudelleentarkastelussa, josta sovittiin viimeisimmässä Maailman kauppajärjestön ministerikokouksessa 15. joulukuuta 2011;

R.

ottaa huomioon, että eurooppalaisten yritysten pyrkimyksiä Kiinan markkinoille pääsemiseksi hankaloittavat Kiinan hallituksen valtiojohtoinen teollisuuspolitiikka, teollis- ja tekijänoikeuksien riittämätön suojelu, sisällöltään ja soveltamiseltaan monitulkintainen oikeudellinen järjestelmä sekä muut tullien ulkopuoliset ja tekniset kaupan esteet;

S.

ottaa huomioon, että juan renminbin aliarvostus antaa yhä Kiinalle keinotekoista kaupallista etua ja että G20-ryhmän jäsenvaltiot ovat sitoutuneet edistämään vaihtokurssien suurempaa joustavuutta;

T.

ottaa huomioon, että vuonna 2010 EU:n ulkorajoilla takavarikoitiin yli 103 miljoonaa tuotetta, joiden kokonaisarvo oli 1,11 miljardia euroa ja joiden epäillään rikkovan teollis- ja tekijänoikeuksia; ottaa huomioon, että 85 prosenttia näistä tuotteista oli peräisin Kiinasta; ottaa huomioon, että nykyisten lakien ja kansainvälisten sitoumusten, myös seuraamuksia koskevien määräysten, asianmukainen täytäntöönpano on tärkeä osa teollis- ja tekijänoikeuksien suojaa; ottaa huomioon, että näitä tuotteita valmistetaan usein laitoksissa, joissa tuotetaan myös laillisesti merkittyjä tavaroita, ja että tuotannossa rikotaan usein työlainsäädäntöä sekä terveys- ja turvallisuusnormeja, ja että siten vaarannetaan kuluttajien terveys ja kemiallisten tuotteiden kohdalla myös koko ympäristö;

U.

ottaa huomioon, että 12. viisivuotissuunnitelmansa – jonka eräät tavoitteet ovat samankaltaisia kuin EU:n Eurooppa 2020 -strategiassa esitetyt – mukaan Kiinan on määrä kehittää strategisia energia-, rakennus- ja kuljetusaloja ja että sillä on huomattavia palvelujen kehittämiseen liittyviä tarpeita; ottaa huomioon, että tämä voi tarjota uusia investointimahdollisuuksia eurooppalaisille yrityksille ja yhteistyön laajentamiselle;

1.

pyytää komissiota soveltamaan EU:n yhteisessä kauppapolitiikassa vastavuoroisuuden periaatetta kehittyneiden ja nousevan talouden maiden, kuten Kiinan, kanssa, jotta voidaan palauttaa reilu kilpailu ja turvata tasapuoliset toimintaedellytykset;

2.

suhtautuu myönteisesti Euroopan unionin ja Kiinan välisten taloussuhteiden vahvistamiseen; kehottaa EU:ta ja Kiinaa pyrkimään kumppanuuteen ja molemminpuolisiin etuihin raivokkaan kilpailun ja vastakkainasettelun sijasta;

3.

toteaa, että Kiinan talous ei täytä Maailman kauppajärjestön määrittämiä markkinatalouden kriteerejä; kehottaa komissiota toimimaan yhteistyössä Kiinan hallituksen kanssa, jotta voidaan poistaa kaikki jäljellä olevat esteet ennen vuotta 2016, jolloin Maailman kauppajärjestö oletettavasti myöntää Kiinalle markkinatalousaseman; korostaa, että tämä asema olisi myönnettävä Kiinalle ennen tätä määräaikaa ainoastaan, jos Kiina täyttää kaikki kriteerit; pyytää, että EU arvioisi säännöllisesti vuosittaisissa kertomuksissa, miten Kiina täyttää Maailman kauppajärjestön jäsenyyspöytäkirjaan sisällytetyt velvoitteet;

4.

toteaa, että todennäköisesti Kiina ei lähiaikoina täytä objektiivisia edellytyksiä, jotka oikeuttaisivat sen saamaan markkinatalousaseman; kehottaa kuitenkin komissiota toimittamaan vuoden 2012 loppuun mennessä Euroopan parlamentille ehdotuksen siitä, millaisia toimia komissio haluaa toteuttaa ennen kuin EU tunnustaa tällaisen aseman;

5.

pahoittelee monia tulleihin ja muita kuin tulleihin liittyviä esteitä Kiinan markkinoilla, kuten ulkomaisten toimijoiden tiettyä syrjintää esimerkiksi pankki-, vakuutus- ja televiestintäalalla ja tullimaksujärjestelmän monimutkaisuutta ja kaupan teknisiä esteitä, kuten teknisten normien ja vaatimustenmukaisuutta koskevien arviointimenettelyjen avoimuuden puutetta sekä Kiinan pakollista sertifiointijärjestelmää (CCC); pitää valitettavana, että Maailman kauppajärjestön tuki- ja tasoitustoimenpiteitä koskevan sopimuksen määräysten vastaisesti Kiina ei ilmoita järjestelmällisesti erityisistä tukitoimistaan;

6.

muistuttaa siitä, että Kiinan on saavuttanut erilaisten oikeusrakenteiden avulla kohdennetuilla valtiontuilla huomattavia kauppaetuja EU:hun verrattuna; kehottaa Kiinaa sopeuttamaan välittömästi valtiontukiohjelmansa WTO:n sääntöihin; kehottaa lisäksi komissiota uudistamaan nopeasti tasoitustoimien vastaisen asetuksen, jotta EU voi vastata tehokkaasti Kiinan taholta tuleviin huomattaviin haasteisiin;

7.

panee merkille, että Kiina pitää valitettavina EU:n markkinoille pääsyyn liittyviä kaupan esteitä, kuten EU:n eurooppalaisille viljelijöille myöntämiä huomattavia maataloustukia, maataloustariffien monimutkaista järjestelmää, kaupan teknisiä esteitä ja esteitä kolmansista maista peräisin oleville investoinneille tietyissä jäsenvaltioissa;

8.

on huolestunut oikeusjärjestelmän epäluotettavuudesta ja siitä, että sen avulla ei saavuteta sopimusvelvoitteiden kunnioittamista, sekä avoimuuden ja yhdenmukaisuuden puutteesta sovellettaessa investointeja sääntelevää sääntelyjärjestelmää;

9.

on huolestunut siitä, että tuotteisiin sovellettavat ja erityisesti sertifiointiin liittyvät tekniset säännöt ja normit eivät ole ennakoitavissa eivätkä julkisia, mikä vaikeuttaa huomattavasti Kiinaan tavaroita vievien yrityksien kaupankäyntiä;

10.

kehottaa Kiinaa ottamaan käyttöön tuotteita ja palveluita koskevat kansainväliset standardit Kiinan ja muiden maiden välisen kaupan kasvun edistämiseksi; pitää myönteisenä, että Kiina lisää osallistumistaan niiden elimien toimintaan, joissa kansainvälisiä normeja laaditaan, ja katsoo, että Kiinaa on kannustettava jatkamaan toimien toteuttamista siten, että Euroopan unioni osallistuu vastavuoroisesti normien laatimisesta vastaavien kiinalaisten elimien toimintaan; painottaa, että on tärkeää varmistaa, että Kiinasta tuodut tuotteet täyttävät unionin normit, joita sovelletaan elintarvikkeisiin ja muihin kuin elintarvikkeisiin;

11.

on huolissaan siitä, että ulkomaisten yritysten on vaikea osallistua Kiinan julkisiin hankintoihin, mikä eroaa selvästi siitä, että mahdollisuus osallistua unionin julkisiin hankintoihin on taattu; on huolestunut mahdollisesti epäreiluista kilpailun ehdoista, joita sovelletaan erityisesti silloin, kun peitellyn valtion tuen avulla annetaan kiinalaisille yrityksille mahdollisuus tehdä selvästi edullisempia tarjouksia kuin mitä eurooppalaiset kilpailijat voivat tehdä; suhtautuu myönteisesti julkisia hankintoja koskevan sopimuksen tarkistamiseen ja sen soveltamisalan laajentamiseen, josta sovittiin viimeisimmässä Maailman kauppajärjestön ministerikokouksessa 15. joulukuuta 2011, ja Kiinan siinä yhteydessä antamiin lupauksiin, vaikka ne ovat yhä riittämättömiä; kannustaa tämän vuoksi Kiinaa Maailman kauppajärjestön liittymispöytäkirjassa sovitun sitoumuksen mukaisesti esittämään tarjouksen sopimukseen liittymisestä ehdoilla, jotka ovat samantasoisia kuin muiden sopimusosapuolten ehdot; kehottaa komissiota pikaisesti, ja mahdollisuuksien mukaan vuonna 2012, kehittämään unionin välineen, jolla varmistetaan julkisia hankintoja koskevien markkinoiden avoimuuteen liittyvä vastavuoroisuus; pitää välttämättömänä vahvistaa myös välineitä, joilla voidaan kannustaa, koordinoida ja tukea eurooppalaisten pk-yritysten pääsyä Kiinan kaltaisille ensisijaisen tärkeille markkinoille;

12.

panee merkille, että Kiinan viranomaisten ja pankkien sopimat vientiluotot edistävät kaupan vääristymistä; kehottaa siksi Kiinaa heti noudattamaan OECD:n sopimusta julkisesti tuettuja vientiluottoja koskevista suuntaviivoista; kehottaa komissiota tukemaan OECD:n toimia Kiinan saamiseksi mukaan tähän järjestelyyn; kannustaa lisäksi Kiinaa allekirjoittamaan OECD:n lahjonnan torjuntaa koskevan yleissopimuksen;

13.

muistuttaa, että tärkein ulkomaisille yrityksille sallittu Kiinaan asettautumisen tapa on perustaa yhteisyritys; ottaa huomioon, että tämä on hyvin velvoittava järjestely, johon liian usein liittyy strategisen teknologian siirtoja, jotka saattavat auttaa Kiinaa kehittämään kilpailukykyä eurooppalaisen teollisuuden vahingoksi aloilla, joilla EU on johtavassa asemassa; on vakuuttunut siitä, että molemmat osapuolet hyötyisivät Kiinan yhteisyrityksiä koskevan avoimuuden lisääntymisestä ja teollis- ja tekijänoikeuksien suojan parantumisesta; katsoo että tällainen kehitys edistäisi myös unionin yritysten päästyä Kiinan markkinoille;

14.

kehottaa EU:ta käyttämään mahdollisuuksien mukaan Maailman kauppajärjestön sääntöjen mukaisia kaupan suojakeinoja, kuten polkumyynnin ja tukien vastaisia toimenpiteitä sekä suojatoimenpiteitä, jos Kiina käyttää laittomia kaupallisia menettelyjä, ja lisäämään myös Maailman kauppajärjestön riitojenratkaisumekanismien käyttöä yhtäläisten toimintaedellytysten varmistamiseksi EU:n ja Kiinan välisessä kaupassa; on huolissaan siitä, että Kiina soveltaa yhä enemmän EU:n vientiin kohdistettuja polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä sekä hintoja polkevia toimenpiteitä ja valtiontukia; kehottaa siksi Kiinaan varmistamaan, että polkumyynnin vastaiset toimenpiteet ovat Maailman kauppajärjestön sääntöjen mukaisia;

15.

pitää valitettavana teollis- ja tekijänoikeuksien riittämätöntä suojelua Kiinassa ja sitä, että eurooppalaisilla yrityksillä, varsinkaan pk-yrityksillä, ei ole käytössään käytännön keinoja torjua tehokkaasti näiden oikeuksien rikkomista; suhtautuu myönteisesti komission päätökseen ehdottaa teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta annetun direktiivin tarkistamista; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan teollis- ja tekijänoikeuksien suojelua kaikissa monenvälisissä järjestöissä, joissa Kiina on jäsenenä (Maailman kauppajärjestö, Maailman terveysjärjestö (WHO) ja Maailman henkisen omaisuuden järjestö (WIPO)); toivoo, että Kiina jatkaa teollis- ja tekijänoikeuksia koskevan voimassa olevan kansainvälisen lainsäädännön, erityisesti väärentämisen ja laittoman kopioinnin torjumista koskevan lainsäädännön, siirtämistä kansalliseen lainsäädäntöön, ja vaatii Kiinan viranomaisia varmistamaan täytäntöönpanon valvonnan alueellisella tasolla; pitää valitettavana, että Kiina ei osallistunut neuvotteluihin väärentämisenvastaisesta kauppasopimuksesta (ACTA); kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan tulliyhteistyötä EU:ssa ja kolmansien maiden, erityisesti Kiinan, kanssa väärennettyjen kauppatavaroiden takavarikoimisessa ja yksinkertaistamaan tullimenettelyjä; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita tekemään tiiviimpää yhteistyötä EU:ssa ja kolmansien maiden kanssa tekijänoikeus- ja lupakysymysten osalta;

16.

on vakuuttunut siitä, että parempi teollis- ja tekijänoikeuksien suoja ja tehokas siihen liittyvien sääntöjen soveltaminen Kiinassa edistäisivät voimakkaasti EU:n ja muiden ulkomaisten investoijien halua investoida, jolloin maa pääsisi hyötymään uudesta teknologisesta osaamisesta ja hyödyntämään olemassa olevaa tekniikkaa;

17.

panee merkille, että Kiina tuottaa 97 prosenttia maailmassa käytetyistä harvinaisista metalleista, ja kehottaa Kiinaa turvaamaan kauppakumppaneilleen kestävät tuotantomenetelmät ja tasaveroisen markkinapääsyn; kehottaa komissiota kiinnittämään erityistä huomiota kaikenlaisiin rajoituksiin, joita Kiina mahdollisesti soveltaa näiden raaka-aineiden vientiin; muistuttaa tässä yhteydessä, että 5. heinäkuuta 2011 Maailman kauppajärjestö tuomitsi Kiinan rajoitusten asettamisesta tiettyjen raaka-aineiden viennille, ja että päätös vahvistettiin valituksen jälkeen; pyytää komissiota laatimaan raaka-aineiden hyvää hallintaa koskevan eurooppalaisen strategian, joka koskee energiatehokkuuden lisäämistä, kierrätystä, resurssien käytön tehostamista ja teollisuusyhteistyön kumppanuuksien kehittämistä vihreän talouden kasvun ja innovoinnin aloilla; kehottaa ryhtymään neuvotteluihin, joiden tavoitteena on hyväksyä raaka-aineiden kauppaa koskevat yhteiset säännöt ja periaatteet ja luoda tällä tavoin kehys vientirajoitusten käyttämiseksi Maailman kauppajärjestössä ja myös G20-ryhmässä, koska tämä asia koskee pääasiassa teollisuusmaita ja Kiinaa;

18.

kehottaa komissiota neuvottelemaan EU:n ja Kiinan välisen kunnianhimoisen ja tasapainoisen investointisopimuksen, jolla pyritään luomaan eurooppalaisille sijoittajille parempi toimintaympäristö Kiinassa sekä turvaamaan EU:hun investoivien kiinalaisten yritysten hallinnon avoimuus ja samalla lisätään vastavuoroista pääoman virtausta; kehottaa neuvostoa tarkentamaan neuvotteluvaltuutustaan Kiinan kanssa tehtävästä tulevasta investointisopimuksesta ja ottamaan täysimääräisesti huomioon parlamentin näkemykset ja kannat sellaisina kuin ne on esitetty parlamentin 6. huhtikuuta 2011 antamassa päätöslauselmassa ”Euroopan unionin kansainvälinen sijoituspolitiikka tulevaisuudessa”;

19.

suhtautuu myönteisesti Pekingissä marraskuussa 2010 avattuun ja pk-yrityksille ovensa maaliskuussa 2011 avanneeseen Euroopan unionin pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskevaan EU:n keskukseen (EU:n pk-yrityskeskus), jonka toimivaltuuksiin kuuluu EU:n pk-yritysten auttaminen selviytymään Kiinan markkinoilla toimimiseen erityisesti varhaisessa liiketoimintavaiheessa liittyvistä haasteista; pitää myönteisenä myös sitä, että keskus etsii EU:n pk-yrityksille mahdollisuuksia Kiinassa ja avustaa niitä kiinalaisessa sääntely-ympäristössä;

20.

korostaa yritysten välisen yhteistyön ja kiinalaisten yliopistojen ja EU:n yritysten välisten kumppanuuksien luomisen merkitystä innovoinnin tehostamiseksi Kiinassa; huomauttaa mahdollisuuksista, joita tarjoaa EU:n markkinoille pääsyä koskeva tietokanta, joka sisältää tietoa EU:n yrityksille markkinoille pääsyyn liittyvistä edellytyksistä, kuten tuontitariffeista, tuotevaatimuksista, kaupan esteistä, muodollisuuksista, asiakirjoista ja tilastoista; suhtautuu myönteisesti eurooppalaisten kauppakamarien toimintaan Kiinassa;

21.

katsoo, että Kiinan suhteen johdonmukaisen toimintamallin omaksumista helpottaisi se, että komissio perustaisi jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden Kiinan kanssa kaupan alalla tekemiä hallitustenvälisiä sopimuksia koskevan tietojenvaihtomekanismin;

22.

muistuttaa, että Kiinalla on hallussaan euro-alueen jäsenvaltioiden valtionvelkakirjoja; korostaa, että euroalueen vakavien velkaongelmien takia tämä velkakirjojen hallinta on saanut uuden poliittisen ulottuvuuden; pyytää komissiota aloittamaan keskustelut Euroopan keskuspankin (EKP) ja jäsenvaltioiden kanssa koordinoidun järjestelmän perustamisesta valtionvelan haltijoiden tunnistamiseksi; on huolissaan siitä, että EU:n neuvottelumahdollisuudet Kiinan kanssa käytäviä kauppaneuvotteluja varten kärsivät Kiinan osallistumisesta euroalueen rahoituksen vakauttamiseen;

23.

korostaa, että juan renminbin väitetty aliarvostus ja se, että juan renminbi ei ole vaihdettavissa, voivat tuoda epäreilua kilpailuetua Kiinan viejille, koska Kiinalla on hallussaan kolmasosa maailman valuuttavarannoista; kehottaa vahvistamaan G20-valtioihin sovellettavaa kansainvälistä rahoitussääntelyä ja G20-valtioiden välistä makrotaloudellista koordinointia, sillä ellei niin tehdä, talouden vakaus ja maailmankauppa joutuvat vaaraan; kehottaa Kiinaa päästämää juan renminbin arvon nousemaan niin, että se saavuttaa vaihtokurssin oikean tason; muistuttaa, että perussopimustensa mukaisesti EU voi ottaa käyttöön vaihtokurssipolitiikan mikäli maailmantalous on sietämättömällä tavalla epätasapainossa;

24.

kehottaa komissiota kannustamaan Kiinaan vaihtotaseen vapauttamiseen; kehottaa komissiota esittämään todisteita siitä, kuinka kiinteän valuuttakurssin järjestelmä vahingoittaa EU:n kilpailukykyä, sekä määrittelemään sen jälkeen asianmukaiset toimintaa koskevat painopistealueet;

25.

pyytää jäsenvaltioita asianmukaisia seurantamekanismeja käyttäen varmistamaan, että EU:ssa toimivat ulkomaiset yritykset noudattavat yhtenäismarkkinoiden koko lainsäädäntöä ja myös sosiaalisia ja ympäristönormeja, että kyseiset yritykset noudattavat patenttisuojaa ja että ne eurooppalaisia yrityksiä ostaessaan tai tytäryhtiöitä EU:hun perustaessaan osallistuvat toimiin, joilla edistetään kestävää työllisyyttä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita luomaan organisaation, joka vastaa ulkomaisten strategisten investointien etukäteen tapahtuvasta arvioinnista – samaan tapaan kuin Yhdysvaltojen ulkomaisten investointien komitea (CFIUS) – jonka tarkoituksena on tarjota selvä kuva EU:n alueella toimivista ja sinne investoivista yrityksistä ja raportoida säännöllisesti parlamentille;

26.

pyytää EU:ta toimimaan kaikissa asianmukaisissa kansainvälisissä organisaatioissa, kuten Maailman terveysjärjestössä, Maailman työjärjestössä ja Yhdistyneissä kansakunnissa niin, että voidaan käynnistää uudistusprosessi, jolla pyritään sisällyttämään velvoittavia sosiaalisia sekä ympäristö- ja terveysnormeja Maailman kauppajärjestön ohjaaman kauppajärjestelmän sääntöihin;

27.

pitää EU:n ja Kiinan välisten kauppasuhteiden pirstoutunutta ja koordinoimatonta institutionaalista kehystä valitettavana; kehottaa komissiota arvioimaan pikaisesti uudelleen kahdenvälisten suhteiden organisaatiokaavion, lisäämään koordinointia ja poistamaan turhia osia lukemattomista työryhmistä, vuoropuheluista ja muista tällä alalla toimivista virallisista ja epävirallisista elimistä; kehottaa jäsenvaltioita, yksittäisiä alueita ja kuntia koordinoimaan paremmin Kiinaa koskevia toimintalinjojaan ja ryhtymään kiireellisiin toimenpiteisiin, jotta saavutetaan toimintaa koskeva yhteisymmärrys, joka edistää EU:n yhteisiä tavoitteita;

28.

kehottaa EU:ta laatimaan strategian teknologian pakkosiirtojen estämiseksi; toivoo tässä yhteydessä, että yhteisöpatentteja koskeva tehostettu yhteistyömenettely saatetaan pikaisesti päätökseen;

29.

vaatii, että kaikissa sisämarkkinoilla liikkuvissa tuotteissa noudatetaan tiukasti eurooppalaisia sääntöjä ja normeja, ja vaatii komissiota ehdottamaan nopeasti Maailman kauppajärjestön sääntöjen mukaista suunnitelmaa, jonka avulla otetaan asteittain käyttöön kauppaa koskevat ehdot ja/tai raja-alueiden sopeuttamistoimet sellaisia EU:n ulkopuolelta peräisin olevia tuotteita varten, jotka eivät ole näiden normien mukaisia;

30.

korostaa Kiinan vaikutusvallan kasvua kansainvälisessä kaupassa; kehottaa siksi EU:ta seuraamaan valppaasti Kiinan kehitysmaihin ja erityisesti Afrikkaan ja Latinalaiseen Amerikkaan suuntautuvien investointien poliittisia, taloudellisia, sosiaalisia ja ekologisia vaikutuksia;

31.

vahvistaa, että Kiinan Latinalaisessa Amerikassa ja Afrikassa ja erityisesti erityistalousalueilla tekemien investointien on edistettävä kyseisten maiden taloudellista kehitystä ja paikallisten tuotantoketjujen kehittämistä paikallisen työvoiman hyödyntämisen avulla;

32.

on huolissaan siitä, että osa EU:n yrityksistä investoi Kiinaan pääasiassa alhaisemmista sosiaalisista ja ympäristönormeista sekä ihmisoikeuksiin liittyvistä normeista johtuvien halvempien tuotantokustannusten vuoksi; suosittelee vahvasti komissiolle ja jäsenvaltioille Kiinassa toimivien EU:n yritysten yhteiskuntavastuukäytäntöjen edistämistä ja yhteiskuntavastuuseen liittyviä aloitteita koskevien parhaiden käytäntöjen levittämisen ja julkaisemisen kannustamista; pyytää lisäksi komissiota arvioimaan, kuinka yritysten yhteiskuntavastuuta koskevat säännökset voidaan sisällyttää osaksi tulevaa EU:n ja Kiinan välistä investointisopimusta;

33.

katsoo, että jos Kiinan panosta kehitysmaissa pidetään epäoikeudenmukaisena kilpailuna ja jos siihen reagoidaan etsimällä vastakkainasettelua, tämä on hedelmätöntä erityisesti kehitysmaiden itsensä kannalta; korostaa, että on mitä suurimmassa määrin sekä kehitysmaiden itsensä että laajemman globaalin kilpailun ja kasvun etujen mukaista, että Kiinan kanssa kehitysmaiden kauppa- ja taloussuhteiden alalla kilpailemaan pyrkivien EU:n yritysten ja toimijoiden olisi esitettävä tarjouksia, jotka ovat mahdollisimman houkuttelevia pitkän aikavälin kestävyyden ja etujen kannalta, mukaan luettuina ympäristölliset, yhteiskunnalliset sekä ihmisoikeuksia ja hallintoa koskevat näkökohdat.

34.

muistuttaa, että Kiina tuottaa eniten kasvihuonekaasuja maailmassa; pyytää EU:ta ehdottamaan kansainvälisissä järjestöissä, että ympäristöön liittyvät näkökohdat ja ilmastonsuojelutavoitteet olisi sisällytettävä keskusteluun kansainvälisen kaupan säännöistä; katsoo, että Kiinan taloudellista vahvuutta ja valmiuksia edistää teknologisia innovaatioita olisi hyödynnettävä maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen torjunnan tukemiseksi;

35.

katsoo, Kiinan viranomaisten ponnisteluissa tiettyjen perusoikeuksien ja erityisesti sosiaali- ja työoikeuksien osalta ei ole menty riittävän pitkälle; kannustaa siksi EU:ta ja Kiinaa kehittämään tiiviimmän ja vastuullisemman strategisen vuoropuhelun, jonka perustana on keskinäinen ymmärrys;

36.

pyytää, että EU kehittäisi tutkimukseen ja innovointiin perustuvan kunnianhimoisen yhteisen teollisuuspolitiikan, jota tuetaan uutta luovilla rahoituksen muodoilla kuten hankevelkakirjoilla ja jossa pienten ja keskisuurten yritysten kehitystä tuetaan erityisesti niiden pääsyssä julkisille markkinoille niin, että niiden kilpailukyky voi säilyä teollisuuden ja tutkimuksen uusista suurista toimijoista huolimatta; kehottaa EU:ta vahvistamaan eurooppalaista tuotantoa parantamalla kuluttajavalistuksen laatua ja erityisesti antamalla asetuksen EU:hun tuotujen tavaroiden alkuperämerkinnästä (”made in”);

37.

kehottaa EU:ta vahvistamaan taloutta, budjettia, valtion tuloja ja politiikkaa koskevaa hallintoa, jotta EU:sta tulisi uskottava ja vahva keskustelukumppani kansainvälisellä foorumilla; kehottaa neuvostoa ja komissiota puhumaan yhdellä äänellä, jotta kumppanuudet ja kahdenväliset sopimukset eivät heikentäisi EU:n asemaa; kehottaa komissiota tekemään tiivistä yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa, kun ne määrittelevät kauppapolitiikkansa ja Kiinan-politiikkaansa; vaatii EU:ta ottamaan käyttöön Kiinaa koskevan pitkän aikavälin strategian, jonka avulla varmistetaan toimintojen koordinointi sekä EU:n toimielinten että EU:n ja jäsenvaltioiden välillä;

38.

korostaa tarvetta ottaa käyttöön tasapainoinen lähestymistapa Kiinaa kohtaan; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään laajaan yhteistyöhön Kiinan kanssa tuoteturvallisuuden ja ihmisten terveyden kaltaisilla yhteisillä tutkimusaloilla sekä ottamaan käyttöön muita toimia tieteellisen, teknologisen ja kulttuurisen vaihdon toteuttamiseksi;

39.

toteaa, että useat Kiinan-kauppaan liittyvät kysymykset koskevat sääntelyn laatua ja täytäntöönpanoa useilla eri politiikan aloilla, joihin kuuluvat teollisuus- ja ympäristöpolitiikka, kriisitoimenpiteet, rahoitusvakaus ja kuluttajansuoja; kehottaa ratkaisemaan tällaiset asiat tehostetun kahdenvälisen yhteistyön tai Maailman kauppajärjestön riitojenratkaisumekanismin avulla;

40.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

13.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 264/41

13.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 264/51

—

ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Ukrainasta ja erityisesti 9. kesäkuuta 2011 (1), 27. lokakuuta 2011 (2) ja 1. joulukuuta 2011 (3) antamansa päätöslauselmat,

—

ottaa huomioon Euronestin parlamentaarisen edustajakokouksen 3. huhtikuuta 2012 antaman julkilausuman Julija Tymošenkon tilanteesta,

—

ottaa huomioon korkean edustajan Catherine Ashtonin 26. huhtikuuta 2012 antaman julkilausuman Julija Tymošenkon tilanteesta,

—

ottaa huomioon urheiluasioista vastaavan komissaarin Androulla Vassilioun 4. toukokuuta 2012 antaman julkilausuman jalkapallon vuoden 2012 EM-kisoista,

—

ottaa huomioon Puolan presidentin Bronislaw Komorowskin 9. toukokuuta 2012 antaman julkilausuman, jonka mukaan jalkapallon vuoden 2012 EM-kisat pitää järjestää,

—

ottaa huomioon 15. toukokuuta 2012 julkaistun edistymiskertomuksen Euroopan naapuruuspolitiikan toteuttamisesta Ukrainassa (4),

—

ottaa huomioon 15. toukokuuta 2012 kokoontuneen EU-Ukraina -yhteistyöneuvoston päätelmät,

—

ottaa huomioon 7. toukokuuta 2009 pidetyn itäistä kumppanuutta käsitelleen Prahan huippukokouksen yhteisen julkilausuman,

—

ottaa huomioon EU:n ja Ukrainan välisten assosiaatiosopimusta koskeneiden neuvottelujen loppuunsaattamisen ja samassa yhteydessä neuvottelut pitkälle menevästä ja laaja-alaisesta vapaakauppa-alueesta sekä tämän sopimuksen parafoinnin,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin ja Ukrainan kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen, joka tuli voimaan 1. maaliskuuta 1998 (5), ja meneillään olevat neuvottelut assosiaatiosopimuksesta, jolla on tarkoitus korvata kumppanuus- ja yhteistyösopimus,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.

toteaa, että Ukraina on EU:n kannalta strategisesti tärkeä maa ja että Ukrainan koko, luonnonvarat, väkiluku ja maantieteellinen sijainti antavat sille erityisaseman Euroopassa ja tekevät siitä tärkeän alueellisen toimijan, jolla on huomattava vaikutus koko maanosan turvallisuuteen, vakauteen ja vaurauteen, ja katsoo, että Ukrainan olisi kannettava oma osuutensa tähän liittyvästä poliittisesta vastuusta;

B.

ottaa huomioon, että Ukrainan ihmisoikeustilanne, kansalais- ja perusvapauksien kunnioittaminen, oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen, johon kuuluvat oikeudenmukaiset, puolueettomat ja riippumattomat oikeudenkäynnit, ja keskittyminen sisäiseen uudistukseen ovat ehtoja EU:n ja Ukrainan suhteiden edelleen kehittämiselle;

C.

katsoo, että EU:n ja Ukrainan välisen assosiaatiosopimuksen allekirjoittaminen sekä pitkälle menevän ja laaja-alaisen vapaakauppa-alueen loppuunsaattaminen ovat tärkeitä Ukrainan mahdollisen EU-jäsenyyden kannalta; katsoo, että mitä enemmän Ukraina jakaa yhteisiä arvoja EU:n kanssa ja mitä enemmän se tekee tämän sopimuksen hengen mukaisia uudistuksia, sen syvemmiksi sen suhteet EU:hun vähitellen muodostuvat; toteaa, että EU:lle on myös erittäin tärkeää ulottaa oikeusvaltion ja hyvinvoinnin alue itärajalleen, josta merkittävän osan muodostaa raja Ukrainan kanssa;

D.

toteaa, että oikeuslaitoksen osan kattavaa uudistusta ja oikeusvaltion kunnioittamisen varmistavia toimia rikosoikeudellisessa tutkinnassa ja syytteeseenpanossa, oikeudenmukaisten, puolueettomien ja riippumattomien oikeudenkäyntien periaate mukaan luettuina, ei vielä ole pantu täytäntöön Ukrainassa; katsoo, että näitä uudistuksia on kehitettävä tiiviissä yhteistyössä Venetsian komission kanssa; toteaa, että tuomio muutoksenhakuprosessissa, joka koskee Kiovassa sijaitsevan Petšerskin piirituomioistuimen Julija Tymošenkon tapauksessa antamaa päätöstä, annetaan todennäköisesti 26. kesäkuuta 2012;

E.

toteaa, että Ukrainan entisen pääministerin Julija Tymošenkon tuomitsemista 11. lokakuuta 2011 seitsemäksi vuodeksi vankeuteen ja aiemman hallituksen muiden korkeiden virkamiesten oikeudenkäyntejä ei voida hyväksyä ja että ne merkitsevät valikoivaa oikeudenkäyttöä; toteaa, että on pantu merkille vakavia heikkouksia, jotka liittyvät oikeuslaitoksen riippumattomuuteen ja uudistusten puuttumiseen kaikkien oikeusmenettelyyn liittyvien näkökohtien yhteydessä, mikä koskee syytteeseenasettamista, oikeudenkäyntejä, tuomioita, vangitsemista sekä muutoksenhakua;

F.

ottaa huomioon, että EU korostaa edelleen, että on kunnioitettava oikeusvaltiota, johon kuuluvat oikeudenmukaiset, puolueettomat ja riippumattomat oikeudenkäynnit, ja samalla on vältettävä kaikin tavoin sellaisen käsityksen vaara, että oikeustoimia käytetään valikoivasti; toteaa, että EU pitää näitä periaatteita erityisen tärkeinä maassa, joka pyrkii poliittiseen assosiaatioon perustuvaan yhä läheisempään sopimussuhteeseen;

G.

ottaa huomioon, että korruptio ja vallan väärinkäyttö ovat Ukrainassa edelleen laajalle levinneitä, mikä edellyttää, että viranomaiset toteuttavat päättäväisiä toimia niistä vastuussa olevien saattamiseksi oikeuden eteen; katsoo, että syytteeseenpanon ja tutkinnan on oltava puolueetonta ja riippumatonta ja että niitä ei saa käyttää poliittisiin tarkoituksiin;

H.

ottaa huomioon, että ihmisoikeuksia käsittelevä Tanskan Helsinki-komitea on seurannut Julija Tymošenkon oikeudenkäyntiä ja että komitean alustavassa raportissa on lueteltu Ukrainan rikosoikeusjärjestelmässä vakavia puutteita, jotka ovat vaikuttaneet kielteisesti yksilöiden ihmisoikeuksien suojeluun ja oikeusvaltion periaatteen noudattamiseen;

I.

katsoo, että Ukrainan mahdollisen EU-jäsenyyden on perustuttava järjestelmällisiin ja peruuttamattomiin uudistuksiin useilla tärkeillä instituutioiden, politiikan, talouden ja yhteiskunnan osa-alueilla; ottaa huomioon, että tärkeitä uudistuksia on jo toteutettu tai toteutetaan parhaillaan, mutta lisäuudistuksia tarvitaan vielä; katsoo, että assosiaatiosopimuksen muodostama kehys on Ukrainalle olennaisen tärkeä nykyaikaistamisen väline ja tiekartta sisäisille uudistuksille sekä väline kansalliseen sovintoon, sillä se auttaa Ukrainaa torjumaan viimeaikaiset kielteiset suuntaukset, kuromaan umpeen maan yhteiskunnan tämänhetkisiä jakolinjoja ja yhdistämään maan sen EU-jäsenyyttä koskevassa tavoitteessa demokratian, oikeusvaltioperiaatteen, ihmisoikeuksien ja hyvän hallintotavan arvojen pohjalta;

J.

ottaa huomioon, että Ukraina toimii yhdessä Puolan kanssa vuoden 2012 jalkapallon Euroopan mestaruuskilpailujen isäntänä; toteaa, että tähän mennessä korkean tason eurooppalaiset poliitikot ovat ilmoittaneet, etteivät he mene Ukrainassa järjestettäviin otteluihin, mutta he eivät ole vaatineet jalkapallon Euroopan mestaruuskilpailujen boikotoimista;

1.

tähdentää, että Euroopan parlamentin yhtenä keskeisenä ulkopoliittisena tavoitteena on edistää ja kehittää suhteita Ukrainaan ja lujittaa Euroopan naapuruuspolitiikkaa, jolla pyritään edistämään poliittisia, taloudellisia ja kulttuurisia suhteita näiden maiden sekä EU:n ja sen jäsenvaltioiden välillä; korostaa, että assosiaatiosopimuksen allekirjoittaminen ja ratifiointi ja sen tehokas täytäntöönpano edellyttävät ihmisoikeustilanteen parantamista sekä poliittisten päätösten kriminalisoinnin poistamista uudistetussa rikoslaissa samoin kuin oikeusvaltion ja kattavan demokratian parantamista niin, että lopetetaan poliittisen opposition tukahduttaminen ja järjestetään vapaat, oikeudenmukaiset ja avoimet vaalit;

2.

korostaa, että Ukrainan ja Euroopan unionin suhteiden tämänhetkiset ongelmat voidaan ratkaista vain, jos Ukrainan viranomaiset osoittavat selkeää halua tarvittavien uudistusten toteuttamiseen etenkin oikeusjärjestelmän ja oikeuslaitoksen suhteen niin, että tavoitteena on demokratian ja ihmisoikeuksien sekä perusvapauksien ja vähemmistöjen oikeuksien täysimääräinen kunnioittaminen ja oikeusvaltion periaatteen täysimääräinen noudattaminen; kehottaa Euroopan unionia sekä Euroopan neuvostoa ja sen Venetsian komissiota antamaan tälle uudistusprosessille aktiivista ja tehokasta tukea;

3.

ilmaisee jälleen huolensa oikeudenkäynneistä hallituksen entisiä ja nykyisiä korkeita virkamiehiä vastaan, sillä ne eivät ole olleet oikeudenmukaisuutta, puolueettomuutta, avoimuutta ja riippumattomuutta koskevien eurooppalaisten normien mukaisia; kehottaa vapauttamaan välittömästi kaikki poliittisin perustein tuomitut vangit, oppositiojohtajat mukaan lukien;

4.

pitää entisen pääministerin Julija Tymošenkon tuomiota valitettavana; korostaa, että oikeusvaltion ja riippumattoman oikeuslaitoksen vahvistaminen sekä uskottavien korruption vastaisen toimien aloittaminen edistävät oleellisesti EU:n ja Ukrainan suhteiden syventämistä sekä demokratian vakiinnuttamista Ukrainassa;

5.

kehottaa Ukrainan viranomaisia erottamaan toisistaan poliittisen ja rikosoikeudellisen vastuun ja muuttamaan nykyistä rikoslakia vastaavasti; korostaa, että poliittisiin päätöksiin tähtäävä demokraattinen kamppailu on käytävä parlamentissa niin, että siihen osallistuvat äänestäjät vapaiden vaalien kautta, eikä sitä saa estää henkilökohtaisiin tai poliittisiin syihin perustuvilla rikossyytteillä tai rikostuomioistuinten antamilla manipuloiduilla tuomioilla;

6.

kehottaa Ukrainan viranomaisia selventämään poliittisin perustein tuomittujen vankien asemaa ennen vaalikampanjan alkamista;

7.

kehottaa Ukrainan viranomaisia takaamaan puolueettomuuden ja avoimuuden Tymošenkon tapausta koskevassa muutoksenhakumenettelyssä, joka olisi toteutettava Euroopassa yleisesti noudatettavien oikeudenmukaisten ja syrjimättömien oikeudellisten normien ja käytäntöjen mukaisesti, ja vaatii lopettamaan poliittisiin ja muihin vastustajiin sovellettavan valikoivan oikeudenkäytön; pitää valitettavana, että rikos- ja siviiliasioita käsittelevä Ukrainan korkean tason erityistuomioistuin on lykännyt tuomion antamista Kiovassa sijaitsevan Petšerskin piirituomioistuimen päätöstä koskevassa muutoksenhakuprosessissa Julija Tymošenkon tapauksessa; panee merkille, että oikeus on lykännyt Julija Tymošenkon asiaa koskevaan muutoksenhakuun liittyvän kuulemisen pidettäväksi 26. kesäkuuta 2012; pitää tätä viivästymistä valitettavana ja varoittaa pitkittämästä asianmukaista oikeusprosessia;

8.

kehottaa Ukrainan viranomaisia kunnioittamaan täysimääräisesti kaikkien poliittisin perustein tuomittujen vankien oikeutta saada asianmukaista lääketieteellistä hoitoa asianmukaisissa laitoksissa, mikä koskee myös Tymošenkoa, Lutsenkoa ja Ivaštšenkoa, sekä heidän oikeuttaan saada tavata asianajajiaan rajoituksitta ja oikeutta vastaanottaa vierailulle sukulaisiaan ja muita henkilöitä, kuten EU-lähettiläs; korostaa, että Ukrainan on kunnioitettava täysimääräisesti vastaajien ja vankien laillisia oikeuksia ja ihmisoikeuksia, joihin kuuluu oikeus sairaanhoitoon kansainvälisten normien mukaisesti; tuomitsee vanginvartijoiden Julija Tymošenkoon kohdistaman voimankäytön ja muistuttaa Ukrainan velvollisuudesta tutkia pikaisesti ja puolueettomasti kaikki valitukset, jotka koskevat kidutusta tai muita julman, epäinhimillisen ja alentavan kohtelun muotoja;

9.

kehottaa Ukrainan viranomaisia perustamaan riippumattoman ja puolueettoman kansainvälisen oikeudellisen ryhmän, joka raportoi perusoikeuksien ja perusvapauksien mahdollisesta rikkomisesta Julija Tymošenkon ja muiden hänen hallituksensa jäsenten tapauksissa; panee tyytyväisenä merkille Euroopan parlamentin puhemiehen Martin Schulzin ja Ukrainan pääministerin Mykola Azarovin tapaamisen tulokset ja odottaa, että Ukrainan viranomaiset vastaavat sovittuun ehdotukseen myönteisesti antamalla sen nopeaa täytäntöönpanoa koskevat ohjeet, jotta Julija Tymošenkolle voidaan yhteistyössä Charité-sairaalan lääkintäryhmän kanssa ja sen tuella antaa asianmukaista hoitoa ja jotta valtuutettu ja pätevä EU:n taho voi suorittaa oikeudellisen tutkinnan Ukrainan entiseen pääministeriin liittyvistä muutoksenhaku- ja kumoamismenettelyistä ja häntä koskevista tulevista oikeudenkäynneistä;

10.

on tyytyväinen siihen, että Julija Tymošenko siirrettiin Katšanivkan vankilasta sairaalaan hänen oman päätöksensä mukaisesti, ja panee merkille, että hänen luonaan on äskettäin käynyt kansainvälisiä lääketieteen asiantuntijoita;

11.

vaatii, että kaikki oikeudenkäynnit hallituksen entisiä ja nykyisiä korkeita virkamiehiä vastaan käydään oikeudenmukaisuutta, puolueettomuutta, avoimuutta ja riippumattomuutta koskevien eurooppalaisten normien mukaisesti; tuomitsee sen, että Ukrainan viranomaiset esittävät Julija Tymošenkoa ja muita vastaan uusia poliittisiin syihin perustuvia syytteitä oikeusvaltioperiaatteen vastaisesti;

12.

on tyrmistynyt demokraattisten vapauksien tilasta sekä siitä, että valtion instituutioita käytetään poliittisin tarkoituksiin ja poliittisen koston välineenä;

13.

pitää erittäin tärkeinä vapaiden, oikeudenmukaisten ja avoimien parlamenttivaalien järjestämistä Ukrainassa myöhemmin tänä vuonna sekä oppositiojohdon oikeutta osallistua niihin; pitää samoin erittäin tärkeänä jatkuvaa voimakasta sitoutumista demokraattisiin arvoihin ja oikeusvaltioon myös vaalien välisenä aikana; kehottaa Euroopan parlamenttia osallistumaan itse kansainväliseen vaalitarkkailuryhmään seuraavien parlamenttivaalien tarkkailemiseksi;

14.

muistuttaa Ukrainan viranomaisia tarpeesta toteuttaa kattavia uudistuksia, jotka on pantava toimeen, jotta Ukraina voi siirtyä kohti eurooppalaisia normeja ja käytäntöjä; korostaa, että Ukrainan lähentymisen kohti EU:ta on perustuttava siihen, että maa sitoutuu EU:n arvoihin ja vapauksiin; korostaa, että riippumaton oikeuslaitos on yksi näiden käytäntöjen kulmakivistä;

15.

korostaa, että ihmisoikeuslainsäädännön noudattaminen ja Etyj:n perusnormien käyttöönotto lisäisivät Ukrainan vuoden 2013 Etyj-puheenjohtajuuden uskottavuutta;

16.

on toiveikas Puolassa ja Ukrainassa järjestettävien jalkapallon vuoden 2012 EM-kisojen onnistumisen suhteen; kehottaa unionin poliitikkoja, jotka haluavat mennä seuraamaan kisaotteluita Ukrainaan, tekemään julkisesti selväksi sen, että he ovat perillä maan poliittisesta tilanteesta, ja kehottaa heitä pyrkimään vierailemaan vankiloissa olevien poliittisen vankien luona ja mahdollisesti seuraamaan kisoja yksityishenkilöinä eikä VIP-vieraina;

17.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Euroopan ulkosuhdehallinnolle, neuvostolle, komissiolle, Ukrainan presidentille, hallitukselle ja parlamentille sekä Euroopan neuvoston ja Etyjin parlamentaarisille yleiskokouksille.

13.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 264/54

—

ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojelua koskevan yleissopimuksen,

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklan, 3 artiklan 5 kohdan, 6, 7, 21 ja 27 artiklan, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 10 ja 19 artiklan sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin neuvoston ihmisoikeustyöryhmän hyväksymän keinovalikoiman homo-, bi- ja transseksuaalisten henkilöiden (HLBT) kaikkien ihmisoikeuksien edistämiseksi ja suojaamiseksi,

—

ottaa huomioon 29. huhtikuuta 2010 annetun Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen päätöslauselman 1728 seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin perustuvasta syrjinnästä sekä 31. maaliskuuta 2010 annetun Euroopan neuvoston ministerikomitean suosituksen CM/Rec(2010)5 toimenpiteistä seksuaaliseen suuntautumiseen tai sukupuoli-identiteettiin perustuvan syrjinnän torjumiseksi,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeusviraston marraskuussa 2010 julkaiseman selonteon, jossa käsiteltiin homo- ja transfobiaa sekä seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin perustuvaa syrjintää,

—

ottaa huomioon 18. huhtikuuta 2012 antamansa päätöslauselman vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista maailmassa ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla, mukaan luettuina vaikutukset EU:n strategiseen ihmisoikeuspolitiikkaan (1),

—

ottaa huomioon 14. joulukuuta 2011 antamansa päätöslauselman EU:n ja Venäjän tulevasta huippukokouksesta (2),

—

ottaa huomioon 28. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin liittyvien asioiden käsittelystä Yhdistyneissä kansakunnissa (3),

—

ottaa huomioon 19. tammikuuta 2011 antamansa päätöslauselman ilmaisunvapauden loukkaamisesta ja seksuaalisen suuntautumisen perusteella tapahtuvasta syrjinnästä Liettuassa (4),

—

ottaa huomioon 17. syyskuuta 2009 antamansa päätöslauselman Liettuan laista alaikäisten suojelemisesta julkisen tiedottamisen haittavaikutuksilta (5),

—

ottaa huomioon homofobiasta aiemmin antamansa päätöslauselmat, erityisesti 26. huhtikuuta 2007 homofobiasta Euroopassa (6), 15. kesäkuuta 2006 rasistisen ja homofobisen väkivallan noususta Euroopassa (7) ja 18. tammikuuta 2006 homofobiasta Euroopassa (8) antamansa päätöslauselmat,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.

toteaa, että Euroopan unioni perustuu ihmisarvon kunnioittamisen, vapauden, demokratian, tasa-arvon, oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien, vähemmistöryhmiin kuuluvien henkilöiden oikeudet mukaan luettuina, kunnioittamisen arvoihin ja että unionin on noudatettava ja edistettävä näitä arvoja suhteissaan muun maailman kanssa;

B.

toteaa, että homofobiassa on kyse naisten ja miesten homoseksuaalisuutta ja homo- ja biseksuaaleja sekä transihmisiä (HLBT) kohtaan tunnetusta järjettömästä ja ennakkoluuloihin perustuvasta pelosta ja inhosta, joka on samankaltaista kuin rasismi, muukalaisviha, antisemitismi ja sukupuoleen perustuva syrjintä; ottaa huomioon, että homofobiaa ilmenee sekä yksityisillä että julkisilla elämänaloilla eri muodoissa kuten vihapuheena ja yllyttämisenä syrjintään, pilkantekona ja sanallisena, psykologisena ja fyysisenä väkivaltana, vainona ja murhina, tasa-arvon periaatteen vastaisena syrjintänä ja oikeuksien perusteettomana ja kohtuuttomana rajoittamisena, joka naamioidaan usein yleiseen järjestykseen, uskonnonvapauteen ja oikeuteen kieltäytyä asepalveluksesta omantunnon syistä perustuviksi syiksi;

C.

ottaa huomioon, että Venäjällä ”homoseksuaalisen propagandan” vastaiset rikoslait ja hallinnolliset lait annettiin Rjazanin alueella vuonna 2006, Arkangelin alueella vuonna 2011 sekä Kostroman alueella ja Pietarissa vuonna 2012 ja että Novosibirskin, Samaran, Kirovin, Krasnojarskin ja Kaliningradin alueet harkitsevat parhaillaan tällaisia lakeja; ottaa huomioon, että näissä laeissa säädetään jopa 1 270 euron sakoista yksityishenkilöille ja jopa 12 700 euron sakoista yhteisöille ja yrityksille ja federaation duuma käsittelee parhaillaan vastaavaa lakia;

D.

ottaa huomioon, että Ukrainassa parlamentti käsittelee kahta vuonna 2011 ja 2012 jätettyä lakiesitystä, joissa tehtäisiin rangaistaviksi ”homoseksuaalisuuden levittäminen” ja joissa säädettäisiin sakoista ja jopa viidestä vuodesta vankeutta; ottaa huomioon, että ”homoseksuaalisuuden levittämiseen” luetaan sellaisten kokousten, paraatien, kampanjoiden, mielenosoitusten ja massatapahtumien järjestäminen, joissa tietoisesti pyritään myönteisen informaation levittämiseen homoseksuaalisuudesta; panee merkille, että Ukrainan parlamentin sananvapauden ja tiedonvälityksen valiokunta kannattaa näitä lakiesityksiä;

E.

toteaa, että Moldovassa Bălțin, Sorochin, Drochian, Cahulin, Ceadîr Lungan ja Hiliuțin kaupungit sekä Anenii Noin ja Basarabeascan alueet ovat äskettäin säätäneet lakeja, joilla kielletään ”ei-perinteisiä seksuaalisia suuntauksia puolustava aggressiivinen propaganda” ja yhdessä tapauksessa ”muslimitoiminta”, vaikka valtionkanslia Chetrișissa oli jo julistanut tällaiset toimenpiteet perustuslain vastaisiksi;

F.

ottaa huomioon, että Liettuassa vallitsee edelleen epätietoisuus siitä, onko homoseksuaalisuuden hyväksymisen edistäminen julkisen tiedotuksen avulla sallittua vai kiellettyä vuonna 2010 tarkistetun alaikäisten suojelemisesta julkisen tiedottamisen haittavaikutuksilta annetun lain nojalla;

G.

ottaa huomioon, että Latviassa Riian kaupunginvaltuuston jäsen ehdotti hiljan ”homoseksuaalisen propagandan” kieltämistä koskevaa lakia, jonka avulla pyrittiin estämään Baltic Pride -marssin järjestäminen maaliskuussa 2012, ja toteaa, että kyseistä ehdotusta ei vielä ole käsitelty;

H.

ottaa huomioon, että Unkarissa äärioikeistolainen Jobbik-puolue jätti äskettäin useita lakiesityksiä, jotka koskivat uuden rikosnimikkeen ”seksuaalisten käyttäytymishäiriöiden levittäminen” luomista, ja että Budapestin kaupunginvaltuustossa Fidesz-puolue ehdotti paikallista järjestyssääntöä ”irvokkaiden marssien rajoittamiseksi” ennen Budapestin Pride-marssin järjestämistä; toteaa, että nämä ehdotukset on sittemmin vedetty takaisin;

I.

ottaa huomioon, että EU:n edustusto Moldovassa on ilmaissut ”olevansa pahoillaan ja syvästi huolestunut” näistä ”suvaitsemattomuuden ja syrjinnän osoituksista”;

J.

ottaa huomioon, että komissio on tuonut julki sitoutumisensa ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen varmistamiseen EU:ssa ja että komissio on todennut, että homofobialla ei ole sijaa Euroopassa;

K.

ottaa huomioon, että homofobiaa esiintyy edelleen jäsenvaltioissa ja kolmansissa maissa lukuisissa muodoissa, kuten murhina, Pride- ja tasa-arvomarssien kieltämisenä, julkisina yllytyksinä ja uhkailuina ja vihapuheina, riittämättömänä poliisiturvana ja homofobisten ryhmien järjestäminä luvallisina mielenosoituksina;

L.

toteaa, että Euroopan parlamentti on sitoutunut tasa-arvoon ja seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin perustuvan syrjinnän torjumiseen EU:ssa ja erityisesti uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä tai seksuaalisesta suuntautumisesta riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanoa koskevan neuvoston direktiivin hyväksymiseen; toteaa, että direktiivin käsittely ei ole edennyt eräiden jäsenvaltioiden vastustuksen vuoksi, virkatodistusten vaikutusten vastavuoroista tunnustamista koskevien tulevien ehdotusten hyväksymiseen, rasismia ja muukalaisvihaa koskevan puitepäätöksen tulevaan tarkistamiseen siten, että siihen sisällytetään homofobiset rikokset, ja kattavaan toimintasuunnitelmaan tasa-arvon saavuttamiseksi ilman seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin perustuvaa syrjintää;

1.

tuomitsee voimakkaasti kaiken seksuaaliseen suuntautumiseen tai sukupuoli-identiteettiin perustuvan syrjinnän ja pitää valitettavana, että homo- ja biseksuaalien sekä transihmisten perusoikeuksia ei aina täysin kunnioiteta Euroopan unionissa; kehottaa jäsenvaltioita näin ollen varmistamaan, että homo- ja biseksuaaleja sekä transihmisiä suojellaan homofobiselta vihapuheelta ja väkivallalta sekä huolehtimaan siitä, että samaa sukupuolta olevat kumppanit voivat nauttia samasta kunnioituksesta, ihmisarvosta ja turvasta kuin muutkin yhteiskunnan jäsenet; vaatii jäsenvaltioita ja komissiota tuomitsemaan painokkaasti homofobisen vihapuheen sekä vihaan ja väkivaltaan yllyttämisen ja varmistamaan, että kaikissa ihmisoikeussopimuksissa taattu vapaus osoittaa mieltä toteutuu käytännössä;

2.

kehottaa komissiota tarkistamaan rasismia ja muukalaisvihaa koskevaa puitepäätöstä niin, että sen soveltamisala laajennetaan koskemaan myös seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoli-identiteettiin ja sukupuoli-ilmaisuun perustuvia viharikoksia;

3.

kehottaa komissiota viemään päätökseen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 19 artiklan mukaisen syrjimättömyyspaketin ja varmistamaan siten, että seksuaaliseen suuntautumiseen perustuva syrjintä kielletään kaikilla aloilla;

4.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että vapaata liikkuvuutta koskeva direktiivi 2004/38/EY pannaan täytäntöön ilman seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää, ja kehottaa komissiota ehdottamaan virkatodistusten vaikutusten vastavuoroista tunnustamista koskevia toimenpiteitä, jotka perustuvat vastavuoroisen tunnustamisen periaatteeseen;

5.

haluaa kiinnittää huomion EU:n perusoikeusviraston havaintoihin sen julkaisemassa selonteossa, jossa käsiteltiin homo- ja transfobiaa sekä seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuoli-identiteetin perusteella tapahtuvaa syrjintää; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan selontekoon sisältyvät näkemykset mahdollisimman laajasti;

6.

kehottaa komissiota tarkastelemaan huolellisesti perusoikeusviraston tulevan EU:ta koskevan HLBT-katsauksen tuloksia sekä ryhtymään asianmukaisiin toimiin;

7.

pyytää komissiota varmistamaan, että perusoikeuskirjan soveltamista koskevaan vuosikertomukseen sisältyy strategia perusoikeuksien suojelemisen tehostamiseksi EU:ssa sekä kattavat ja perusteelliset tiedot homofobian esiintyvyydestä jäsenvaltioissa sekä sen poistamiseen tähtääviä toimenpide- ja ratkaisuehdotuksia;

8.

kehottaa komissiota jälleen kerran laatimaan kattavan toimintasuunnitelman tasa-arvon saavuttamiseksi ilman seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin perustuvaa syrjintää;

9.

katsoo, että homo- ja biseksuaalien sekä transihmisten perusoikeudet voidaan turvata paremmin, jos heille tarjotaan mahdollisuus oikeudellisiin instituutioihin kuten yhteisasumiseen, rekisteröityyn parisuhteeseen tai avioliittoon; pitää myönteisenä, että nämä mahdollisuudet ovat tällä haavaa tarjolla 16 jäsenvaltiossa ja kehottaa muita jäsenvaltioita toimimaan samoin;

10.

on erittäin huolestunut kehityksestä, jonka myötä ilmaisunvapautta ja kokoontumisvapautta rajoitetaan homoseksuaalisuuteen ja transsukupuolisuuteen perustuvien harhakäsitysten vuoksi; katsoo, että EU:n jäsenvaltioiden olisi toimittava esikuvana perusoikeuksien soveltamisessa ja suojelemisessa Euroopassa;

11.

pitää valitettavana, että tällaisten lakien perusteella jo pidätetään kansalaisia ja määrätään heille sakkoja – tämä koskee myös heteroseksuaalisia kansalaisia jotka ilmaisevat tukensa, suvaitsevaisuutensa tai hyväksyntänsä homo- ja biseksuaaleille sekä transihmisille; pitää myös valitettavana, että nämä lait laillistavat homofobian ja ajoittain väkivallan, kuten tapahtui HLBT-aktivisteja kuljettaneeseen linja-autoon tehdyssä väkivaltaisessa iskussa Pietarissa 17. toukokuuta 2012;

12.

tuomitsee Kiovan Pride-tapahtumaan liittyvän väkivallan ja uhkailut 20. toukokuuta 2012, jolloin kahta Pride-johtajaa pahoinpideltiin, mikä johti paraatin peruuttamiseen; palauttaa mieliin, että EU:n sopimusten ehtona on perussopimuksissa vahvistettu perusoikeuksien kunnioittaminen, ja kehottaa sen vuoksi Ukrainaa ottamaan käyttöön syrjinnän vastaista lainsäädäntöä, joka kattaa myös seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän; katsoo, että Ukrainan viimeaikaiset tapahtumat eivät ole linjassa tämän vaatimuksen kanssa; kehottaa Ukrainan viranomaisia peruuttamaan välittömästi asiaa koskevat lakiesitykset, ehdottamaan syrjinnän vastaista lainsäädäntöä, joka kattaa myös seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän, sekä sitoutumaan siihen, että Kiovan Pride-tapahtuma voidaan järjestää turvallisesti ensi vuonna;

13.

korostaa, että termiä ”propaganda” ei useinkaan ole määritelty; on tyrmistynyt, että joukkotiedotusvälineet ovat todistetusti harrastaneet itsesensuuria, että kansalaisia pelotellaan ja he pelkäävät ilmaista mielipidettään ja että homomyönteisiä symboleja, kuten sateenkaarimerkkiä, käyttävät yhteisöt ja yritykset ovat vaarassa joutua syytteeseen;

14.

painottaa, että homofobiset lait ovat kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen vastaisia, koska siinä kielletään seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvat syrjivät lait ja käytännöt (9); painottaa, että Venäjä, Ukraina, Moldova ja kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat tämän yleissopimuksen sopimuspuolia; kehottaa Euroopan neuvostoa tutkimaan näitä ihmisoikeusloukkauksia ja tarkistamaan, ovatko ne sovitettavissa yhteen Euroopan neuvoston jäsenyyteen ja Euroopan ihmisoikeussopimukseen liittyvien sitoumusten kanssa sekä ryhtymään asianmukaisiin toimiin;

15.

korostaa, että koulutus on tässä avainasemassa, ja toteaa näin ollen, että on tarjottava laadukasta, helposti saatavilla olevaa ja asiallista sukupuolivalistusta; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tehostamaan homofobian torjuntatoimia niin koulutuksen kuin hallinnollisin, oikeudellisin ja lainsäädännöllisin keinoin;

16.

painottaa, että kansalliset ja kansainväliset tuomioistuimet ovat johdonmukaisesti vahvistaneet, että yleinen moraalikäsitys ei ole peruste poikkeavaan kohteluun, ei myöskään ilmaisunvapauden ollessa kyseessä; toteaa, että valtaenemmistössä Euroopan maista ei ole voimassa tällaisia lakeja ja että niiden yhteiskunnat ovat kukoistavia, moninaisia ja vastavuoroisesti kunnioittavia;

17.

kehottaa Venäjän, Ukrainan, Moldovan ja kaikkien EU:n jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia noudattamaan syrjimättömän kohtelun periaatetta ja varmistamaan kyseisen periaatteen noudattamisen sekä harkitsemaan uudelleen näitä lakeja ottaen huomioon kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön ja siihen sisältyvät sitoumukset;

18.

kehottaa komissiota, neuvostoa ja ulkosuhdehallintoa panemaan merkille nämä kiellot ja tuomitsemaan ne erityisesti sisäasioiden, kahdenvälisen vuoropuhelun ja Euroopan naapuruuspolitiikan yhteydessä; kehottaa Euroopan unionin neuvostoa ja ulkosuhdehallintoa ottamaan tämän kysymyksen esiin asianomaisilla kansainvälisillä foorumeilla kuten Euroopan neuvostossa, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestössä ja Yhdistyneissä kansakunnissa;

19.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle, unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle/komission varapuheenjohtajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Venäjän ja Ukrainan kansalliselle parlamentille ja hallitukselle, tässä päätöslauselmassa mainituille Venäjän alueiden parlamenteille sekä tässä päätöslauselmassa mainituille Moldovan kunnanvaltuustoille.

13.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 264/59

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Etenemissuunnitelma kohti resurssitehokasta Eurooppaa” (COM(2011)0571),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Resurssitehokas Eurooppa – Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahanke” (COM(2011)0021),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Enemmän hyötyä EU:n ympäristötoimenpiteistä: luottamuksen lisääminen parantamalla tietämystä ja reagointia” (COM(2012)0095),

—

ottaa huomioon 13. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman tehokkaasta eurooppalaisesta raaka-ainestrategiasta (1),

—

ottaa huomioon ympäristöasioiden neuvoston 19. joulukuuta 2011 antamat päätelmät komission tiedonannosta ”Etenemissuunnitelma kohti resurssitehokasta Eurooppaa” (18786/11), kilpailukykyneuvoston 29. syyskuuta 2011 antamat päätelmät kilpailukykyisestä Euroopan taloudesta ja ympäristöasioiden neuvoston 20. joulukuuta 2010 antamat päätelmät ”Kestävä materiaalinhallinta sekä kestävä tuotanto ja kulutus: resurssitehokkaan Euroopan avaintekijät”,

—

ottaa huomioon Euroopan ympäristökeskuksen raportin ”Euroopan ympäristö – tila ja näkymät 2010” (SOER 2010),

—

ottaa huomioon Brasiliassa 20.–22. kesäkuuta 2012 järjestettävän Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen konferenssin,

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Raaka-aineiden saannin turvaaminen Euroopan hyvinvoinnin varmistamiseksi tulevaisuudessa – Ehdotus raaka-aineita koskevaksi eurooppalaiseksi innovaatiokumppanuudeksi” (COM(2012)0082);

—

ottaa huomioon 19. tammikuuta 2012 antamansa päätöslauselman ruoan haaskauksen välttämiseksi: strategiat elintarvikeketjun tehostamiseksi EU:ssa (2),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön sekä kansainvälisen kaupan valiokunnan, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan, aluekehitysvaliokunnan ja kalatalousvaliokunnan lausunnot (A7-0161/2012),

A.

katsoo, että nykyinen talous-, rahoitus- ja ympäristökriisi osoittaa, että Eurooppa tarvitsee kiireesti uusia kestävän talouskasvun lähteitä;

B.

katsoo, että resurssien niukkuuden seuraukset, kuten hintojen nousu, haittaavat erityisen vakavasti pienituloisia ja heikoimmassa asemassa olevilla alueilla asuvia kansalaisia; katsoo, että tästä syystä on erityisen tärkeää luoda synergiaa sosiaali- ja ympäristöpolitiikan välille;

C.

katsoo, että luonnonvarojen kasvava kysyntä ja liikakäyttö sekä tähän liittyvä maankäytön muutos johtavat ympäristön heikkenemiseen, ilmastonmuutoksen nopeutumiseen ja maan rajallisen luontopääoman tuhoutumiseen, mukaan luettuna luonnon monimuotoisuuden väheneminen;

D.

katsoo, että voimakkaan käytön aiheuttama resurssien niukkuus, raaka-ainemarkkinoilla tapahtuva hintakeinottelu ja maailmanlaajuisen kulutuksen dramaattinen kasvu nostavat raaka-aineiden hintoja niin, että raaka-aineiden reaalihinnat ovat nousseet 147 prosentilla vuosisadan vaihteesta; katsoo, että EU:lla on todennäköisesti edessään vakavia haasteita keskeisten resurssien saatavuuden ja keskeytymättömien toimitusten varmistamisessa; katsoo, että sekä taloudessa että politiikassa on tunnustettava raaka-aineiden tehokkaan käytön avainrooli näiden haasteiden voittamisessa;

E.

katsoo, että talouden muuttaminen resurssitehokkaampaan suuntaan, jossa kunnioitetaan planeetan sietokykyä ja maailman väestön sekä tulevien teollisuusvaltioiden asukasmäärien kasvua, parantaa kilpailukykyä ja tuo uusia kasvun ja työpaikkojen lähteitä kustannussäästöillä, jotka saavutetaan tehokkuuden lisäyksellä, innovaatioiden kaupallistamisella ja resurssien paremmalla hallinnalla niiden koko elinkaaren ajan;

F.

katsoo, että kierrätys on enemmän kuin pelkkää kierrätyskelpoisen jätteen keräämistä ja että tästä syystä kaikki tuotantoketjun vaiheet olisi ehdottomasti sisällytettävä tuleviin toimenpiteisiin;

G.

katsoo, että tulevassa kokonaisvaltaisessa resurssipolitiikassa ei enää pitäisi vain erottaa toisistaan ”uusiutuvia” ja ”uusiutumattomia” luonnonvaroja, vaan siihen olisi sisällytettävä myös ”kestävät” raaka-aineet;

H.

toteaa maaliskuun 2011 Eurobarometrin osoittavan, että resurssitehokkuus sekä kestävä tuotanto ja kulutus ovat EU:n kansalaisten keskeisiä huolenaiheita; katsoo, että kestävyyttä kohti eteneminen edellyttää välttämättä kansalaisten suoraa osallistamista, joka saavutetaan asennemuutoksella sekä muuttamalla yhteiskunnan tapoja luonnonvarojen käytön osalta;

I.

katsoo, että resurssien saatavuuden ja keskeytymättömien toimitusten varmistaminen on yhä suurempi haaste resurssien kulutuksen sekä veden- ja maankäytön lisääntymisen vuoksi;

J.

katsoo, että kilpailukykyinen teollisuus mahdollistaa uudet investoinnit tehokkaampaan teknologiaan;

1.

kehottaa komissiota perustamaan ravinnon, asumisen ja liikkumisen kolmea keskeistä aluetta varten yhteisiä työryhmiä, jotta voidaan laatia mahdollisimman nopeasti Euroopan resurssitehokkuuden toimintasuunnitelmat, jotka sisältävät selkeitä resurssien käytön vähentämistoimia; katsoo, että näiden työryhmien olisi täydennettävä EU:n resurssitehokkuuteen siirtymisen foorumin työtä ja niiden olisi koostuttava asiantuntijoista, jotka edustavat komissiota, jäsenvaltioita, elinkeinoelämää, kansalaisyhteiskuntaa ja muita keskeisiä sidosryhmiä, ja että niiden roolina on kannustaa arvoketjun eri osapuolten välisiä kumppanuuksia;

2.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita poistamaan kierrätyksen ja uudelleenkäytön toimivien eurooppalaisten markkinoiden esteet ja kannustamaan tällaisia markkinoita tukemalla kierrätysmateriaalien ja sivutuotteiden kysyntää ja saatavuutta toimenpiteillä, joihin olisi sisällytettävä jätevaiheen päättymistä koskevien tiukkojen kriteerien kehittäminen ja taloudelliset kannustimet, kuten uusiomateriaalien alennetut arvonlisäverokannat aloille, joilla markkinat toimivat puutteellisesti, tai innovatiivisten keräys- ja erottelutekniikoiden tukeminen vuoteen 2013 mennessä; korostaa tässä yhteydessä kiireellistä tarvetta panna kaikki nykyinen jätelainsäädäntö täysin täytäntöön sekä tehostaa täytäntöönpanon valvontaa;

3.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään perustutkimusta ja teknistä innovointia resurssitehokkaaseen talouteen siirtymisen nopeuttamiseksi; korostaa, että innovaatiounioni, mukaan luettuina Horisontti 2020, raaka-aineita koskeva eurooppalainen innovaatiokumppanuus, ekoinnovointia koskeva toimintasuunnitelma sekä osaamis- ja innovaatioyhteisöt (KIC), on yksi resurssitehokkaan Euroopan vetureista; kehottaa komissiota perustamaan verkkoon helposti saatavilla olevan resurssitehokkuuden parhaiden käytäntöjen tietopankin;

4.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sopimaan vuoteen 2013 mennessä selkeistä, luotettavista ja mitattavissa olevien taloudellisen toiminnan indikaattoreista, joissa otetaan huomioon ilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuus ja resurssitehokkuus elinkaarinäkökulmasta ja jotka voivat olla muodoltaan esimerkiksi neljän resurssien käyttöä kuvaavan indikaattorin muodostama kori, kun indikaattorit ovat maankäytön jalanjälki, vesijalanjälki, materiaalijalanjälki ja hiilijalanjälki, sekä käyttämään näitä indikaattoreita lainsäädäntöehdotusten ja konkreettisten vähennystavoitteiden perustana; korostaa, että tämän prosessin on oltava avoin ja keskeisten sidosryhmien on osallistuttava siihen;

5.

kehottaa komissiota ehdottamaan ekosuunnitteludirektiivin soveltamisalan laajentamista tuotteisiin, jotka eivät liity energiaan, ja laatimaan muita ekosuunnitteluun liittyviä vaatimuksia tuotteiden yleiselle resurssitehokkuudelle ja toiminnalle, muun muassa kierrätetylle sisällölle, kestävyydelle, kierrätettävyydelle, korjattavuudelle ja uudelleenkäytettävyydelle, jotta voidaan parantaa niiden ympäristövaikutuksia ja edistää kierrätysmarkkinoita; korostaa, että kaikkien tällaisten ehdotusten on perustuttava kattavaan vaikutustenarviointiin ja niissä on noudatettava muita asiaa koskevia asetuksia;

6.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään resurssitehokkuuden asialistan mahdollisimman kattavasti muihin politiikkoihin, mukaan luettuina laajat taloudellisen ohjauksen politiikat, kuten Eurooppa 2020, ja panemaan sen täytäntöön paikallisella, alueellisella, kansallisella ja EU:n tasolla;

7.

kannattaa resurssitehokasta Eurooppaa koskevaa lippulaivahanketta sekä etenemissuunnitelmaa kohti resurssitehokasta Eurooppaa ja sen visiota vuodelle 2050, mukaan luettuina sen välitavoitteet; kehottaa komissiota esittämään nopeasti kaikki välitavoitteiden saavuttamiseen tarvittavat lainsäädäntöaloitteet ja muut aloitteet sekä varmistamaan, että kaikki EU:n politiikat vastaavat johdonmukaisesti niitä sekä EU:n yleistä visiota, joka koskee vähähiilisen talouden luomista vuoteen 2050 mennessä muun muassa vähentämällä kasvihuonekaasupäästöjä 80–95 prosenttia vuoden 1990 tasoon verrattuna; muistuttaa, että on olennaista erottaa talouskasvu resurssien kuluttamisesta, jotta voidaan parantaa Euroopan kilpailukykyä ja vähentää sen riippuvuutta luonnonvaroista; kehottaa komissiota säilyttämään vakaan lainsäädäntökehyksen, jotta pitkän aikavälin investoinnit eivät vaarantuisi;

8.

painottaa resurssitehokkuuden keskeistä roolia Eurooppa 2020 –strategian tavoitteiden saavuttamisessa; uskoo, että tutkimusta ja innovointia koskevan Horisontti 2020 -puiteohjelman olisi tässä kohdin oltava keskeisessä asemassa; kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään EU:n etenemissuunnitelman tavoitteita vastaavia kansallisia resurssitehokkuutta koskevia etenemissuunnitelmia, joihin sisältyy erityistoimia ja -tavoitteita;

9.

kehottaa komissiota esittämään vuoden 2012 loppuun mennessä uutta kestävän kulutuksen ja tuotannon (SCP) poliittista kehystä, jossa luodaan prosessit, joilla yksilöidään ensisijaiset tuotteet ja palvelut, jotka myötävaikuttavat eniten maailmanlaajuisesti tärkeimpien resurssien eli veden, maan, materiaalien ja hiilen kulutukseen resurssitehokkuutta koskevassa etenemissuunnitelmassa määrättyjen kulutusindikaattoreiden mukaisesti; katsoo, että samassa yhteydessä olisi esitettävä lainsäädäntöehdotuksia, joissa ensisijaisia tuotteita ja palveluita käsitellään asianmukaisilla välineillä, mukaan luettuina toimitusketjun resurssitehokkuutta parantavat mekanismit sekä mahdollisuus asettaa vähimmäisvaatimuksia tai parhaan suorituskyvyn vertailuarvoja täytäntöönpanotoimilla;

10.

katsoo, että mitään resurssitehokkuuden parantamistoimia ei voida toteuttaa pelkästään julkisella sektorilla, ja kehottaa näin ollen komissiota, jäsenvaltioita ja yrityksiä perustamaan talousstrategiansa merkittävästi parannettuun resurssitehokkuuteen, jonka avulla talouskasvu voidaan erottaa resurssien käytöstä; katsoo myös, että on tarpeen keskittyä resurssien käytössä sekä tehokkuuteen että vaikuttavuuteen;

11.

korostaa, että on tärkeää toimia heti, jotta voidaan tukea innovaatioita ja investointeja uusiin tekniikoihin ja liiketoimintamalleihin, mukaan luettuina alakohtaiset teolliset strategiat ja kestävät liiketoimintamallit, kuten vuokraus, sekä kehittää kannustimia, jotka hyödyttävät taloutta; korostaa yksityisen sektorin ja pk-yritysten keskeistä roolia vihreän talouskasvun aikaansaamisessa;

12.

korostaa, että Euroopan täytyy kierrätysyhteiskuntana käyttää uudelleen ja kierrättää suuri osa jätteistään ja tuottaa uusioraaka-ainetta mahdollisimman tehokkaasti;

13.

vaatii kehittämään pk-yrityksille myönteisen standardin luonnonvarojen käyttöä varten Global Compact -aloitteen kaltaisten konseptien pohjalta;

14.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään resurssitehokkuuden tavoitteet täysimääräisesti talouspolitiikan eurooppalaiseen ohjausjaksoon; vaatii jäsenvaltioita vahvistamaan tämän vaatimuksen Eurooppa-neuvostossa; kehottaa komissiota toimittamaan lisätietoja siitä, miten jäsenvaltioiden etenemistä kohti suurempaa resurssitehokkuutta arvioidaan konkreettisesti osana eurooppalaista ohjausjaksoa koskevaa prosessia;

15.

painottaa, että nopea toiminta resurssitehokkuudessa voi auttaa kasvavien markkinoiden valtaamisessa, ja muistuttaa, että EU hallitsee arviolta kolmannesta ympäristöteknologian maailmanmarkkinoista;

16.

muistuttaa, että resurssien kulutusta on vähennettävä kiireellisesti, jotta vältetään tulevat ongelmia kuten resurssien ehtyminen ja raaka-ainehintojen nousu;

17.

panee merkille, että siirtyminen resurssitehokkaaseen talouteen edellyttää, että markkinahinnat vastaavat täysin resurssien niukkuuden astetta sekä kaikkia tuotantomenetelmän sisältämiä kustannuksia; korostaa, että markkinat edistävät resurssitehokkuutta, jos hinnoissa otetaan huomioon käytettyjen resurssien todelliset kustannukset; kehottaa soveltamaan elinkaariajattelua kirjanpitomenettelyyn ja sisällyttämään ulkoiset ympäristökustannukset hintoihin aiheuttamisperiaatteen mukaisesti;

18.

kannattaa etenemissuunnitelmaan sisältyvää komission sitoumusta kehittää markkinaperusteisia välineitä, joiden avulla kielteiset ulkoiset vaikutukset sisällytetään markkinahintoihin ja tällä tavoin otetaan huomioon resurssien käytön ja ympäristövaikutusten todelliset kustannukset;

19.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään kannustimia, joilla yritykset ja julkiset elimet saadaan mittaamaan, vertailemaan ja parantamaan maankäytön jalanjälkeään sekä vesi-, materiaali- ja hiilijalanjälkeään jatkuvasti, sekä toimenpiteitä, joilla laajennetaan tuottajan vastuun periaatetta ja poistetaan resurssitehokkuuden esteitä;

20.

kehottaa jäsenvaltioita siirtymään kohti ympäristöverotuksen lisäämistä ja painottaa, että tämän olisi annettava mahdollisuus laskea muita veroja, esimerkiksi työnteon verotusta, lisättävä kilpailukykyä ja luotava tasapuoliset kilpailuedellytykset sekä helpotettava tekniikan kehittämistä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita valvomaan ja vertailemaan tämän välineen vaikutuksia;

21.

kehottaa komissiota tutkimaan, voitaisiinko luoda hierarkiamalli, jolla varmistetaan, että raaka-aineiden käytöstä saadaan mahdollisimman suuri lisäarvo vaarantamatta ympäristöä;

22.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyväksymään viipymättä ja vuoteen 2014 mennessä selkeään määritelmään perustuvat käytännön suunnitelmat kaikkien ympäristön kannalta haitallisten tukien poistamiseksi vuoteen 2020 mennessä, mukaan luettuina tuet, joilla kannustetaan uusiutuvien luonnonvarojen tehotonta käyttöä, sekä raportoimaan edistyksestä kansallisissa uudistusohjelmissa;

23.

kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuuksia perustaa EU:n laajuisia laajennettua tuottajan vastuuta koskevia järjestelmiä tuloksen parantamiseksi kaikissa jäsenvaltioissa, myös niissä, joissa uudelleenkäyttö- ja kierrätysmäärät ovat huomattavasti EU:n keskiarvoa alhaisemmat;

24.

korostaa kansalaisten ja kansalaisyhteiskunnan merkittävää asemaa muutoksen aikaansaamisessa ja talouden muuttamisessa; korostaa tarvetta kehittää strategioita, joilla lisätään tietoisuutta, muutetaan kuluttajien käyttäytymistä ja vältetään niin kutsuttuja rebound-vaikutuksia;

25.

korostaa tarvetta varmistaa Euroopan kestävä raaka-aineiden saanti, joka riittää vastaamaan kasvavan kierrätysalan tarpeisiin, laajentaa Euroopan avointa taloutta ja luo työpaikkoja;

26.

vaatii tiukempia ympäristöä säästävien julkisten hankintojen (GPP) vaatimuksia tuotteille ja palveluille, joiden ympäristövaikutukset ovat merkittävät ja jotka vaikuttavat eniten maailmanlaajuisesti tärkeimpien resurssien (vesi, maaperä, raaka-aineet ja hiili) kulutukseen resurssitehokkuutta koskevan etenemissuunnitelman mukaisesti; kehottaa komissiota arvioimaan, missä GPP voitaisiin liittää EU:n rahoittamiin hankkeisiin; vaatii ponnisteluja, joilla edistetään yhteisiä hankintoja ja sekä hankinnoista vastaavien viranomaisten GPP:tä tukevia verkostoja tämän vuoden loppuun mennessä sillä edellytyksellä, että se ei aiheuta julkisille yrityksille kilpailuhaittaa;

27.

vaatii laajentamaan ympäristöä koskevia tiedotusvaatimuksia siten, että ne kattavat tavanomaiset massakulutustuotteet; tukee kansallisia ympäristömerkintäkokeiluja ja kehottaa komissiota luomaan yhdenmukaisen eurooppalaisen tuotteiden ekologisen jalanjäljen laskentamenetelmän, jotta kuluttajille voidaan tarjota enemmän tietoa tuotteista, jotka eivät kuulu nykyisiin järjestelmiin, joita ovat esimerkiksi ympäristömerkki, energiamerkintä ja luomumerkintä;

28.

korostaa, että merkintöjen on oltava kattavia ja tuotetiedoissa on annettava tietoja muun muassa resurssien käytöstä; pyytää komissiota ja jäsenvaltiota toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet parantaakseen merkintöjä koskevaa nykyistä asetusta siten, että siihen sisällytetään merkinnät, joiden avulla kuluttajat voivat tehdä yhdellä silmäyksellä tietoon perustuvia ja kestäviä valintoja;

29.

vaatii jäsenvaltioita varmistamaan EU:n jätesäännöstön täysimääräisen täytäntöönpanon jätteen synnyn estämisen ja jätteenkäsittelyn kansallisilla strategioilla ja suunnitelmilla myös vähimmäistavoitteiden osalta; toistaa, että jätteen keruuta ja lajittelua jo koskevia tavoitteita olisi kehitettävä edelleen ja niissä olisi pyrittävä raaka-aineiden mahdollisimman laajaan ja laadukkaaseen talteenottoon kaikissa kierrätyksen vaiheissa; korostaa siksi, että EU:n rahoituksessa on asetettava etusijalle jätehierarkian ylemmille tasoille sijoittuvat toimet jätepuitedirektiivin mukaisesti (esimerkiksi kierrätyslaitokset ovat etusijalla kaatopaikkoihin verrattuna); kehottaa komissiota harkitsemaan, tarvitaanko parempia ja yhdenmukaisempia jätteitä koskevia laskentamenetelmiä ja tilastoja, jotta voidaan tarjota luotettava perusta kierrätyksen edistämiselle;

30.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita torjumaan tehokkaammin jätteiden ja erityisesti vaarallisten jätteiden laitonta siirtämistä kolmansiin maihin ja etenkin vahvistamaan tätä koskevia valvontamekanismeja; ehdottaa tässä yhteydessä, että luodaan ”eurooppalainen jäteulkopolitiikka”, jolla pyritään levittämään edelleen parhaita eurooppalaisia jätteenkäsittelystandardeja myös Euroopan unionin ulkopuolella;

31.

huomauttaa, että yli 20 prosenttia elintarvikkeista päätyy jätteeksi, ja vaatii komissiolta ja jäsenvaltioilta käytännön toimenpiteitä tämän haaskauksen merkittäväksi vähentämiseksi; toteaa lisäksi, että elintarvikkeiden lisäksi tuhlataan myös elintarvikkeiden valmistukseen ja pakkaukseen kuluvia luonnonvaroja;

32.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita korostamaan tiedotusta, koulutusta ja tietoisuuden lisäämistä erityisesti jätteiden lajittelun, uudelleenkäytön ja kierrätyksen osalta, kun muistetaan, että koulutuksella on suora vaikutus resurssitehokkaisiin tottumuksiin;

33.

kehottaa komissiota virtaviivaistamaan jätesäännöstöä siten, että otetaan huomioon jätehierarkia ja tarve saavuttaa jäännösjätteen osalta lähellä nollaa oleva taso; kehottaa komissiota siksi esittämään vuoteen 2014 mennessä ehdotuksia, joilla otetaan vähitellen käyttöön yleinen kaatopaikkakielto Euroopan tasolla ja luovutaan tämän vuosikymmenen loppuun mennessä asteittain kierrätettävien ja kompostoitavien jätteiden polttamisesta; katsoo, että tässä yhteydessä olisi toteutettava asianmukaisia siirtymäkauden toimenpiteitä, mukaan luettuna elinkaariajatteluun perustuvien yhteisten standardien kehittäminen edelleen; kehottaa komissiota tarkistamaan jätepuitedirektiivin vuotta 2020 koskevia kierrätystavoitteita; katsoo, että myös kaatopaikkavero – jollainen on eräissä jäsenvaltioissa jo otettu käyttöön – voisi auttaa saavuttamaan tämän tavoitteen;

34.

huomauttaa, että nykyisiä kaatopaikkoja voidaan käyttää raaka-ainelähteinä (”urbaani kaivostoiminta”), mutta tästä on olemassa vain vähän tutkimustuloksia;

35.

kehottaa jäsenvaltioita laajentamaan työtään kierrätysmateriaaleja koskevien standardien kehittämisen suuntaviivoista Euroopan standardointikomitean (CEN) kautta;

36.

kehottaa komissiota varmistamaan, että politiikoissa edistetään luonnon raaka-aineiden porrastettua käyttöä ja suositaan parhaiten lisäarvoa tuovia ja resurssitehokkaita tuotteita energiantuotannon sijasta ottaen huomioon erityisesti mahdollisuus kasvihuonekaasujen päästöjen vähentämiseen;

37.

kehottaa komissiota myös edistämään tällaista porrastettua lähestymistapaa biomassan käytössä siten, että bioenergian sijasta suositaan kierrätystä sekä parhaiten lisäarvoa tuottavia ja resurssitehokkaita tuotteita, kuten biopohjaisia tuotteita ja teollisuusmateriaaleja;

38.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita perustamaan ohjelman, jolla parannetaan tietoisuutta ja tarjotaan opastusta yrityksille, erityisesti pk-yrityksille;

39.

painottaa, että elinkaarilähestymistavan on perustuttava mahdollisimman täsmälliseen laskentaan, jotta sillä olisi merkitystä; vaatii tässä yhteydessä, että polttoaineen laatua koskevan direktiivin täytäntöönpanossa toimittajien olisi sovellettava öljyhiekkaan erillistä oletusarvoa;

40.

korostaa tutkimuksen, kehityksen ja innovoinnin tärkeyttä pyrittäessä siirtymään nopeammin kohti resurssitehokasta Eurooppaa; huomauttaa, että enemmän innovointia tarvitaan erityisesti sellaisilla aloilla kuin raaka-aineiden ympäristöystävällinen etsintä ja hyödyntäminen, maatalous, kemian teollisuus, jätteiden käsittely ja kierrätys, vesihuolto, uudelleenkäytön mahdollisuudet ja ympäristöön vaikuttavien materiaalien, tekniikoiden ja suunnittelutapojen korvaaminen uusilla raaka-aineiden ja energian käytön vähentämiseksi, sekä uusiutuva energia ja energiatehokkuus; huomauttaa, että luonnonvarojen käytön vähentämiseen liittyvien veroetujen myöntäminen voisi myös hyödyttää innovointia, tutkimusta ja kehitystä;

41.

muistuttaa, että resurssitehokkuudella olisi pyrittävä auttamaan EU:ta tehostamaan teknistä suorituskykyään niin, että raaka-aineita voitaisiin hyödyntää entistä paremmin koko arvoketjussa (kaivostoiminnassa, käsittelyssä, jalostuksessa ja kierrätyksessä);

42.

kehottaa komissiota tutkimaan, miten EU:n kaivos- ja jalostusteollisuuden resurssitehokkuutta voidaan parantaa, jotta parannetaan kilpailukykyä ja kestävyyttä muun muassa edistämällä uusien teknologioiden käyttöönottoa ja tehostamalla sivutuotteiden tuotantoa perusmetallien ohella;

43.

kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan innovaatioteknologian keskusten perustamista tukemaan kaivosjätteistä saatavien hyödyllisten komponenttien hyödyntämistä, kierrätystä ja uudelleenkäyttöä ja helpottamaan erilaisiin jätteiden sijoituspaikkoihin ja rakennusalalle sijoitetun kaivosjätteen myöhempää käyttöä sekä tämän tyyppisen jätteen varastointia ympäristön kannalta turvallisella tavalla;

44.

kiinnittää huomiota tarpeeseen käyttää vaihtoehtoisia tuotteita ja muuttaa energia- ja materiaali-intensiivisiä kulutustottumuksia siten, että tehokkuustaso ei laske, ja tarpeeseen hyödyntää vaihtoehtoisia raaka-aineita ja muita aineita, jotta valmistusprosesseissa tarvitaan vähemmän energiaa;

45.

kehottaa komissiota tutkimaan luonnonvaroille ja koskemattomille raaka-aineille määrättävän veron vaikutuksia ja erityisesti mahdollisia sivuvaikutuksia, kuten raaka-aineiden kestävän kehityksen vastainen korvaaminen, veronkierto ja taloudellisen toiminnan siirtyminen kolmansiin maihin;

46.

korostaa osaamisen ja koulutuksen merkitystä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tässä yhteydessä ryhtymään tiiviiseen vuoropuheluun työmarkkinaosapuolten, yliopistojen ja teollisuuden kanssa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan yhteistyössä teollisuuden ja yliopistojen kanssa resurssitehokkuutta ottamalla käyttöön yliopistoissa erityisiä ohjelmia ja apurahoja; tukee myös tältä osin alan vaihto-ohjelmia, kuten EMMEP-ohjelmaa (Erasmus Mundus Minerals and Environmental Programme);

47.

korostaa, että on investoitava raaka-aineiden ja harvinaisten maametallien kierrättämiseen, koska harvinaisten maametallien louhiminen, rikastaminen ja kierrättäminen aiheuttavat huomattavia ympäristöhaittoja, jos tätä toimintaa ei hallinnoida asianmukaisesti;

48.

painottaa, että luonnon monimuotoisuus on tarjoamiensa ekosysteemipalvelujen vuoksi välttämätön ihmiselämän olemassaololle ja yhteiskuntien hyvinvoinnille sekä suoraan että välillisesti; suhtautuu myönteisesti EU:n luonnon monimuotoisuutta koskevaan strategiaan vuodelle 2020 ja kaikkiin sen sisältämiin tavoitteisiin ja toimiin ja kannattaa niitä; korostaa luonnon monimuotoisuuden valtavirtaistamisen tärkeyttä myös resurssitehokkaassa Euroopassa;

49.

suhtautuu näin ollen myönteisesti haitallisia vieraslajeja vastaan suunniteltuihin toimiin ja kehottaa panemaan ne täytäntöön viipymättä;

50.

painottaa veden merkitystä sekä ihmiskunnalle että ekosysteemeille elintärkeänä luonnonvarana; muistuttaa turvallisten ja kestävien vesivarojen käytettävyyteen ja laatuun kohdistuvista kasvavista paineista metsäkadon, kaupungistumisen, väestökasvun, taloudellisen kasvun ja ilmastonmuutoksen tyyppisten tekijöiden vaikutuksesta; korostaa, että vesivarojen hallintaan on sovellettava monitasoista lähestymistapaa, ja painottaa paikallis- ja alueviranomaisten roolia resurssitehokasta Eurooppaa koskevassa lippulaivahankkeessa;

51.

kehottaa komissiota myös laskemaan EU:n maatalous- ja kalastuspolitiikan seurauksena syntyvien ympäristövahinkojen kustannukset ja raportoimaan niistä;

52.

kehottaa komissiota hyödyntämään resurssitehokkuuden alan parhaita käytäntöjä ja laatimaan asianmukaiset kriteerit ja käynnistämään pilottihankkeita useiden raaka-aineiden, esimerkiksi fosforin osalta, jotta saavutetaan käytännössä 100 prosentin uudelleenkäyttöaste vuoteen 2020 mennessä ja optimoidaan niiden käyttö ja kierrätys; painottaa, että näiden pilottihankkeiden olisi saatava suoraa rahoitusta EU:lta;

53.

katsoo, että Euroopan resursseja olisi hallinnoitava strategisemmalla ja ympäristöystävällisemmällä tavalla; uskoo, että olisi pyrittävä entistä ponnekkaammin hallinnoimaan EU:n olemassa olevia resursseja ja erityisesti mineraaleja, metalleja ja puuvaroja sekä energiavaroja fossiiliset polttoaineet mukaan luettuina; korostaa EU:n mahdollista kykyä täyttää oma raaka-ainetarpeensa ja kehottaa sitä vähentämään riippuvuutta ympäristön kannalta kestämättömällä tavalla tuotettujen raaka-aineiden tuonnista;

54.

katsoo, että jäsenvaltioiden teollisuuden olisi yhä enemmän tukeuduttava kotimaisiin raaka-aineisiin; korostaa, että kotimaisten raaka-aineiden hallinnoinnissa olisi varmistettava, että niitä ei tuhlata;

55.

pitää tärkeänä kestävää maataloutta, jolla vähennetään viljelymaan ”tuontia” ja pienennetään Euroopan hiilijalanjälkeä;

56.

uskoo, että kuluttajien tietoisuudella on tärkeä merkitys ravinnonkulutuksen resurssitehokkuuden parantamisessa, ja kannattaa paikallisella, kansallisella ja EU:n tasolla toteutettavia aloitteita, joilla edistetään kestävämpiä ravinnonkulutusmalleja;

57.

korostaa uusiutuvien luonnonvarojen, kuten metsien, roolia resurssitehokkuudessa; kehottaa komissiota edistämään uusiutuvien, biopohjaisten, kierrätettävien ja ilmastoystävällisien raaka-aineiden ja materiaalien käyttöä; korostaa erityisesti, että uusiutuvien ja vähäpäästöisten materiaalien, kuten puun, käyttö rakentamisessa on resurssitehokasta;

58.

korostaa, että on tarpeen tehostaa metsävarojen suojelua EU:ssa ja vahvistaa tähän liittyviä riskinehkäisymenetelmiä, koska metsävarat ja puu ympäristöystävällisenä materiaalina muodostavat huomattavan luonnonpääoman; kehottaa ottamaan käyttöön rahoitusvälineitä, joilla rahoitetaan metsäpalojen ja tuholaisten torjuntaa; kehottaa komissiota tutkimaan yhdessä puuteollisuuden kanssa mahdollisuuksia ryhtyä erityistoimiin, joilla tähdätään metsävarojen kestävään käyttöön etenkin pilottihankkeiden kautta; kehottaa hyödyntämään entistä paremmin EU:n eri toimintalinjoihin sisältyviä metsävaroja koskevia nykyisiä toimia, jotta lisätään metsien taloudellista arvoa ja varmistetaan puun parempi saatavuus esimerkiksi maaseudun kehittämisohjelmiin sisältyvien uudelleenistutusten avulla;

59.

korostaa, että maataloustuotannosta ympäristöön päätyvät ravinnehäviöt merkitsevät raskaita ulkoisia kustannuksia ekosysteemien, ihmisten terveyden ja ilmaston kannalta; kehottaa komissiota ottamaan käyttöön nykyaikaisia ravinteiden hallintatekniikoita, jotta voidaan vähentää ravinnehäviöitä tuotannon tehostuessa;