ISSN 1977-1053

doi:10.3000/19771053.C_2013.260.fin

Euroopan unionin

virallinen lehti

C 260
European flag  

Suomenkielinen laitos

Tiedonantoja ja ilmoituksia

56. vuosikerta
7. syyskuu 2013

Ilmoitusnumero

Sisältö

Sivu

 

IV   Tiedotteet

 

EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN, ELINTEN, TOIMISTOJEN JA VIRASTOJEN TIEDOTTEET

 

Euroopan unionin tuomioistuin

2013/C 260/01

Euroopan unionin tuomioistuimen viimeisin julkaisu Euroopan unionin virallisessa lehdessäEUVL C 252, 31.8.2013

1

 

V   Ilmoitukset

 

TUOMIOISTUINKÄSITTELYYN LIITTYVÄT MENETTELYT

 

Unionin tuomioistuin

2013/C 260/02

Yhdistetyt asiat C-584/10 P, C-593/10 P ja C-595/10 P: Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 18.7.2013 — Valittajina Euroopan komissio (C-584/10 P), Euroopan unionin neuvosto (C-593/10 P) ja Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta (C-595/10 P) sekä muina osapuolina Yassin Abdullah Kadi ja Ranskan tasavalta (Muutoksenhaku — Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka (YUTP) — Tiettyihin Osama bin Ladenia, al-Qaida-verkostoa ja Talebania lähellä oleviin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvat rajoittavat toimenpiteet — Asetus (EY) N:o 881/2002 — Yhdistyneiden kansakuntien elimen laatimaan luetteloon merkityn henkilön varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttäminen — Tällaisen henkilön nimen merkitseminen asetuksen (EY) N:o 881/2002 liitteessä I olevaan luetteloon — Kumoamiskanne — Perusoikeudet — Puolustautumisoikeudet — Tehokkaan oikeussuojan periaate — Suhteellisuusperiaate — Omaisuudensuoja — Perusteluvelvollisuus)

2

2013/C 260/03

Asia C-201/11 P: Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 18.7.2013 — Union des associations européennes de football (UEFA) v. Euroopan komissio, Belgian kuningaskunta, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta (Muutoksenhaku — Televisiolähetykset — Direktiivi 89/552/ETY — 3 a artikla — Yhdistyneen kuningaskunnan toteuttamat toimenpiteet, jotka koskevat kyseiselle jäsenvaltiolle yhteiskunnallisesti erityisen merkittäviä tapahtumia — Jalkapallon Euroopan mestaruuskilpailut — Päätös, jolla toimenpiteet todetaan unionin oikeuden mukaisiksi — Perustelut — EY 49 ja EY 86 artikla — Omaisuudensuoja)

3

2013/C 260/04

Asia C-204/11 P: Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 18.7.2013 — Valittajana Fédération internationale de football association (FIFA) ja muina osapuolina Euroopan komissio, Belgian kuningaskunta sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta (Muutoksenhaku — Televisiolähetykset — Direktiivi 89/552/ETY — 3 a artikla — Yhdistyneen kuningaskunnan toteuttamat toimenpiteet, jotka koskevat tämän jäsenvaltion yhteiskunnalle erityisen merkittäviä tapahtumia — Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut — Päätös, jolla toimenpiteet todetaan unionin oikeuden kanssa yhteensopiviksi — Perustelut — EY 43, EY 49 ja EY 86 artikla — Omaisuudensuoja)

3

2013/C 260/05

Asia C-205/11 P: Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 18.7.2013 — Valittajana Fédération internationale de football association (FIFA) ja muina osapuolina Euroopan komissio, Belgian kuningaskunta sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta (Muutoksenhaku — Televisiolähetykset — Direktiivi 89/552/ETY — 3 a artikla — Yhdistyneen kuningaskunnan toteuttamat toimenpiteet, jotka koskevat tämän jäsenvaltion yhteiskunnalle erityisen merkittäviä tapahtumia — Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut — Päätös, jolla toimenpiteet todetaan unionin oikeuden kanssa yhteensopiviksi — Perustelut — EY 43, EY 49 ja EY 86 artikla — Omaisuudensuoja)

4

2013/C 260/06

Yhdistetyt asiat C-210/11 ja C-211/11: Unionin tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 18.7.2013 (Cour de cassationin (Belgia) esittämät ennakkoratkaisupyynnöt) — Belgian valtio v. Medicom SPRL (C-210/11), Maison Patrice Alard SPRL (C-211/11) (Ennakkoratkaisupyyntö — Kuudes arvonlisäverodirektiivi — 6 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohta ja 13 artiklan B kohdan b alakohta — Vähennysoikeus — Investointitavarat, jotka kuuluvat oikeushenkilöille ja jotka on luovutettu osittain oikeushenkilöiden johtajien yksityiseen käyttöön — Vuokraa ei makseta rahana, vaan se otetaan huomioon luontoisetuna tuloverotuksessa)

4

2013/C 260/07

Asia C-261/11: Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 18.7.2013 — Euroopan komissio v. Tanskan kuningaskunta (Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Sijoittautumisvapaus — SEUT 49 artikla — ETA-sopimuksen 31 artikla — Rajoitukset — Verolainsäädäntö — Varojen siirtäminen toiseen jäsenvaltioon — Piilevän arvonnousun välitön verottaminen)

5

2013/C 260/08

Asia C-313/11: Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 18.7.2013 — Euroopan komissio v. Puolan tasavalta (Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Asetus N:o 1829/2003/EY — Rehut — Muuntogeeniset rehut — Tuottaminen, markkinoille saattaminen tai käyttö — Kansallinen kielto, joka ei ole vielä tullut voimaan)

5

2013/C 260/09

Asia C-414/11: Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 18.7.2013 (Polymeles Protodikeio Athinonin (Kreikka) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Daiichi Sankyo Co. Ltd ja Sanofi-Aventis Deutschland GmbH v. DEMO Anonymos Viomichaniki kai Emporiki Etairia Farmakon (Yhteinen kauppapolitiikka — SEUT 207 artikla — Teollis- ja tekijänoikeuksien kaupalliset näkökohdat — Teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehty sopimus (TRIPS-sopimus) — 27 artikla — Patentin kohde — 70 artikla — Olemassa olevan aineiston suoja)

6

2013/C 260/10

Asia C-426/11: Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 18.7.2013 (Supreme Court of the United Kingdomin (Yhdistynyt kuningaskunta) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Mark Alemo-Herron ym. v. Parkwood Leisure Ltd (Liikkeen luovutus — Direktiivi 2001/23/EY — Työntekijöiden oikeuksien turvaaminen — Luovuttajaan ja työntekijään luovutushetkellä sovellettava työehtosopimus)

6

2013/C 260/11

Asia C-499/11 P: Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 18.7.2013 — The Dow Chemical Company, Dow Deutschland Inc., Dow Deutschland Anlagengesellschaft mbH ja Dow Europe GmbH v. Euroopan komissio (Muutoksenhaku — Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt — Butadieenikumin ja emulsiopolymeroinnilla tuotetun styreenibutadieenikumin markkinat — Tavoitehintojen asettaminen, asiakkaiden jakaminen tekemällä sopimuksia aggressiivisista kilpailutoimenpiteistä pidättymisestä sekä kaupallisten tietojen vaihtaminen — Kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevästä toiminnasta vastuuseen joutuminen — Komission harkintavalta — Korotuskerroin varoittavassa tarkoituksessa — Yhdenvertainen kohtelu)

7

2013/C 260/12

Asia C-501/11 P: Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 18.7.2013 — Valittajina Schindler Holding Ltd, Schindler Management AG, Schindler SA, Schindler Sàrl, Schindler Liften BV ja Schindler Deutschland Holding GmbH sekä muina osapuolina Euroopan komissio ja Euroopan unionin neuvosto (Muutoksenhaku — Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt — Hissien ja liukuportaiden asennus- ja huoltomarkkinat — Emoyhtiön vastuu siitä, että sen tytäryhtiö on rikkonut kartellilainsäädäntöä — Holding-yhtiö — Yhtiön sisäinen sääntöjenmukaiseksi saattamista koskeva menettely (Compliance-Programme) — Perusoikeudet — Oikeusvaltioperiaate määrättävien sakkojen määrittämisen yhteydessä — Toimivaltuuksien erottelu sekä laillisuuden, taannehtivuuskiellon, suojelun, luottamuksensuojan ja tuottamusperusteisen vahingonkorvausvastuun periaatteet — Asetus (EY) N:o 1/2003 — 23 artiklan 2 kohta — Pätevyys — Vuoden 1998 komission suuntaviivojen laillisuus)

7

2013/C 260/13

Asia C-515/11: Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 18.7.2013 (Verwaltungsgericht Berlinin esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Deutsche Umwelthilfe eV v. Saksan valtio (Ympäristötiedon julkinen saatavuus — Direktiivi 2003/4/EY — Jäsenvaltioiden mahdollisuus jättää mainittuun direktiiviin sisältyvän käsitteen viranomainen ulkopuolelle elimet, jotka toimivat lainsäädäntövallan käyttäjinä — Rajat)

8

2013/C 260/14

Asia C-520/11: Unionin tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 18.7.2013 — Euroopan komissio v. Ranskan tasavalta (Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Päätös 2009/726/EY — Ei ole pantu täytäntöön — Maidon ja maitotuotteiden tuonti — Alkuperä — Tilat, joilla on spongiformisen enkefalopatian vaara — Kansalliset kieltotoimenpiteet)

8

2013/C 260/15

Yhdistetyt asiat C-523/11 ja C-585/11: Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 18.7.2013 (Verwaltungsgericht Hannoverin ja Verwaltungsgerichtshof Karslruhen (Saksa) esittämät ennakkoratkaisupyynnöt) — Laurence Prinz v. Region Hannover (C-523/11) ja Philipp Seeberger v. Studentenwerk Heidelberg (C-585/11) (Unionin kansalaisuus — SEUT 20 ja SEUT 21 artikla — Vapaata liikkumista ja oleskelua koskeva oikeus — Opintotuki jäsenvaltion kansalaiselle toisessa jäsenvaltiossa suoritettavia opintoja varten — Velvollisuus asua lähtöjäsenvaltiossa vähintään kolmen vuoden ajan ennen opintojen aloittamista)

9

2013/C 260/16

Asia C-621/11 P: Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 18.7.2013 — New Yorker SHK Jeans GmbH & Co. KG, aiemmin New Yorker SHK Jeans GmbH v. sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) ja Vallis K.-Vallis A. & Co. OE (Muutoksenhaku — Hakemus sanamerkin FISHBONE rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi — Väitemenettely — Aikaisempi kansallinen kuviomerkki FISHBONE BEACHWEAR — Aikaisemman tavaramerkin tosiasiallinen käyttö — Sellaisen lisänäytön huomioon ottaminen, jota ei ole esitetty asetetussa määräajassa — Asetus (EY) N:o 207/2009 — 42 artiklan 2 ja 3 kohta sekä 76 artiklan 2 kohta — Asetus (EY) N:o 2868/95 — 22 säännön 2 kohta)

9

2013/C 260/17

Asia C-6/12: Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 18.7.2013 (korkeimman hallinto-oikeuden (Suomi) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — P Oy (Valtiontuet — SEUT 107 ja SEUT 108 artikla — Valikoivuutta koskeva edellytys — Asetus (EY) N:o 659/1999 — 1 artiklan b alakohdan i alakohta — Voimassa oleva tuki — Kansallinen yhteisöverolainsäädäntö — Tappioiden vähennyskelpoisuus — Vähennyskelvottomuus omistajanvaihdostilanteessa — Poikkeuslupa — Veroviranomaisten harkintavalta)

10

2013/C 260/18

Asia C-26/12: Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 18.7.2013 (Gerechtshof te Leeuwardenin (Alankomaat) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — fiscal eenheid PPG Holdings BV cs te Hoogezand v. Inspecteur van de Belastingdienst/Noord/kantoor Groningen (Arvonlisävero — Kuudes direktiivi 77/388/ETY — 17 artikla ja 13 artiklan B kohdan d alakohdan 6 alakohta — Vapautukset — Ostoihin sisältyvän veron vähentäminen — Eläkerahasto — Erityisten sijoitusrahastojen hallinnoimisen käsite)

10

2013/C 260/19

Asia C-78/12: Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 18.7.2013 (Administrativen sad Sofia-gradin (Bulgaria) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Evita-K EOOD v. Direktor na Direktsia Obzhalvane i upravlenie na izpalnenieto Sofia pri Tsentralno upravlenie na Natsionalnata agentsia za prihodite (Direktiivi 2006/112/EY — Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä — Tavaroiden luovutus — Käsite — Vähennysoikeus — Kieltäytyminen — Verollisen liiketoimen tosiasiallinen toteutuminen — Asetus (EY) N:o 1760/2000 — Nautaeläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmä — Korvamerkit)

11

2013/C 260/20

Asia C-99/12: Unionin tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 18.7.2013 (Tribunal de première instance de Bruxellesin (Belgia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Eurofit SA v. Bureau d'intervention et de restitution belge (BIRB) (Ennakkoratkaisupyyntö — Maatalous — Yhteiset markkinajärjestelyt — Asetus (ETY) N:o 3665/87 — Vientituki — Vientiin tarkoitetun tuotteen kulkeutuminen muualle — Viejän velvollisuus palauttaa vientituet — Se, että toimivaltaiset viranomaiset pidättäytyvät antamasta tietoja sellaisen sopimuskumppanin luotettavuudesta, johon kohdistuu petosepäily, ei ole ylivoimainen este)

12

2013/C 260/21

Asia C-124/12: Unionin tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 18.7.2013 (Administrativen sad Plovdivin (Bulgaria) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — AES-3C MARITZA EAST 1 EOOD v. Direktor na Direktsia Obzhalvane i upravlenie na izpalnenieto pri Tsentralno upravlenie na Natsionalnata agentsia za prihodite (Arvonlisävero — Direktiivi 2006/112/EY — 168 artiklan a alakohta ja 176 artikla — Vähennysoikeus — Henkilöstön käyttöön tarkoitettujen tavaroiden ja palvelusuoritusten hankintaan liittyvät kulut — Henkilöstö, joka on asetettu vähennysoikeuteen vetoavan verovelvollisen käyttöön mutta joka on toisen verovelvollisen palveluksessa)

12

2013/C 260/22

Asia C-136/12: Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 18.7.2013 (Consiglio di Staton (Italia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Consiglio Nazionale dei Geologi v. Autorità Garante della Concorrenza e del Mercato ja Autorità Garante della Concorrenza e del Mercato v. Consiglio Nazionale dei Geologi (SEUT 267 artiklan kolmas kohta — Ylimpiä oikeusasteita koskevan ennakkoratkaisupyyntövelvollisuuden laajuus — SEUT 101 artikla — Ammattikunnan eettiset ohjeet, joissa kielletään soveltamasta ammatin edellyttämää arvokkuutta vastaamatonta palkkiotariffia)

13

2013/C 260/23

Asia C-147/12: Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 18.7.2013 (Hovrätten för Nedre Norrlandin (Ruotsi) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — ÖFAB, Östergötlands Fastigheter AB v. Frank Koot, Evergreen Investments AB (Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa — Asetus (EY) N:o 44/2001 — Toimivaltainen tuomioistuin — Erityinen toimivalta sopimusta koskevassa asiassa ja sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevassa asiassa)

14

2013/C 260/24

Asia C-211/12: Unionin tuomioistuimen tuomio (yhdeksäs jaosto) 18.7.2013 (Corte di Appello di Roman (Italia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Martini SpA v. Ministero delle Attività Produttive (Maatalous — Tuontitodistusmenettely — Asetus (EY) N:o 1291/2000 — 35 artiklan 4 kohdan c alakohta — Todistusten myöntämistä varten tehtyjen hakemusten jättämisen yhteydessä asetetut vakuudet — Tuontitodistus — Sen käyttämistä koskevan todisteen jättäminen liian myöhään — Seuraamus — Menetetyn määrän laskeminen — Asetus (EY) N:o 958/2003 — Tariffikiintiöt)

14

2013/C 260/25

Yhdistetyt asiat C-228/12–C-232/12 ja C-254/12–C-258/12: Unionin tuomioistuimen tuomio (kahdeksas jaosto) 18.7.2013 (Tribunale Amministrativo Regionale per il Lazion (Italia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Vodafone Omnitel NV (C-228/12, C-231/12 ja C-258/12), Fastweb SpA (C-229/12 ja C-232/12), Wind Telecomunicazioni SpA (C-230/12 ja C-254/12), Telecom Italia SpA (C-255/12 ja C-256/12) ja Sky Italia srl (C-257/12) v. Autorità per le Garanzie nelle Comunicazioni, Presidenza del Consiglio dei Ministri (C-228/12–C 232/12, C-255/12 ja C-256/12), Commissione di Garanzia dell’Attuazione della Legge sullo Sciopero nei Servizi Pubblici Essenziali (C-229/12, C-232/12 ja C-257/12) ja Ministero dell’Economia e delle Finanze (C-230/12) (Sähköiset viestintäverkot ja -palvelut — Direktiivi 2002/20/EY — 12 artikla — Kyseisen alan yrityksille määrätyt hallinnolliset maksut — Kansallinen lainsäädäntö, jossa sähköisen viestinnän operaattorit velvoitetaan maksamaan maksu, jolla on tarkoitus kattaa kansallisten sääntelyviranomaisten toimintakustannukset)

15

2013/C 260/26

Asia C-234/12: Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 18.7.2013 (Tribunale Amministrativo Regionale per il Lazion (Italia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Sky Italia Srl v. Autorità per le Garanzie nelle Comunicazioni (Televisiotoiminta — Direktiivi 2010/13/EU — 4 artiklan 1 kohta ja 23 artiklan 1 kohta — Mainospalat — Kansallinen lainsäädäntö, jossa maksutelevisiotoiminnan harjoittajien osalta säädetään mainontaan käytettävissä olevasta enimmäislähetysajasta, joka on lyhyempi kuin maksuttoman televisiolähetystoiminnan harjoittajien osalta säädetty enimmäislähetysaika — Yhdenvertainen kohtelu — Palvelujen tarjoamisen vapaus)

16

2013/C 260/27

Asia C-252/12: Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 18.7.2013 (Court of Appealin (England & Wales) (Civil Division) (Yhdistynyt kuningaskunta) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Specsavers International Healthcare Ltd, Specsavers BV, Specsavers Optical Group Ltd ja Specsavers Optical Superstores Ltd v. Asda Stores Ltd (Tavaramerkit — Asetus (EY) N:o 207/2009 — 9 artiklan 1 kohdan b ja c alakohta, 15 artiklan 1 kohta ja 51 artiklan 1 kohdan a alakohta — Menettämisperusteet — Tosiasiallisen käytön käsite — Tavaramerkki, jota käytetään yhdessä toisen tavaramerkin kanssa tai moniosaisen tavaramerkin osana — Se, minkä värisenä tai minkä väriyhdistelmän värisenä tavaramerkkiä on käytetty — Maine)

16

2013/C 260/28

Asia C-265/12: Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 18.7.2013 (Hof van beroep te Brusselin (Belgia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Citroën Belux NV v. Federatie voor Verzekerings- en Financiële Tussenpersonen (FvF) (SEUT 56 artikla — Palvelujen tarjoamisen vapaus — Direktiivi 2005/29/EY — Sopimattomat kaupalliset menettelyt — Kuluttajansuoja — Yhdistetyt tarjoukset, jotka sisältävät ainakin yhden rahoituspalvelun — Kielto — Poikkeukset)

17

2013/C 260/29

Asia C-299/12: Unionin tuomioistuimen tuomio (yhdeksäs jaosto) 18.7.2013 (Nejvyšší správní soudin (Tšekin tasavalta) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Green Swan Pharmaceuticals CR, a.s. v. Státní zemědělská a potravinářská inspekce, ústřední inspektorát (Kuluttajansuoja — Asetus (EY) N:o 1924/2006 — Elintarvikkeita koskevat ravitsemus- ja terveysväitteet — 2 artiklan 2 kohdan 6 alakohta — Sairauden riskin vähentämistä koskevan väitteen käsite — 28 artiklan 2 kohta — Tuotteet, joihin on kiinnitetty tavaramerkki tai tuotenimi — Siirtymäkauden toimet)

17

2013/C 260/30

Asia C-315/12: Unionin tuomioistuimen tuomio (kahdeksas jaosto) 18.7.2013 (Højesteretin (Tanska) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Metro Cash & Carry Danmark ApS v. Skatteministeriet (Valmistevero — Direktiivi 92/12/ETY — 7 — 9 artikla — Direktiivi 2008/118/EY — 32 — 34 artikla — Valmisteveron alaisten tuotteiden liikkuminen yhteisössä — Asetus (ETY) N:o 3649/92 — 1 ja 4 artikla — Yksinkertaistettu saateasiakirja — 1 kappale — Cash & carry -toiminta — Tuotteet, jotka on luovutettu kulutukseen jossakin jäsenvaltiossa ja jotka toimitetaan toiseen jäsenvaltioon kaupallisessa tarkoituksessa, tai tuotteet, jotka yksityishenkilöt ovat hankkineet omiin tarpeisiinsa ja kuljettaneet itse — Alkoholijuomat — Tavarantoimittajan tarkastusvelvollisuuden puuttuminen)

18

2013/C 260/31

Asia C-412/12: Unionin tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 18.7.2013 — Euroopan komissio v. Kyproksen tasavalta (Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Direktiivi 1999/31/EY — Kaatopaikat — Toiminnan jatkaminen kunnostussuunnitelmien puuttumisesta huolimatta — Sulkemisvelvoite)

19

2013/C 260/32

Lausunto 2/13: Euroopan komission SEUT 218 artiklan 11 kohdan nojalla esittämä lausuntopyyntö

19

2013/C 260/33

Asia C-250/13: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Finanzgericht Baden-Württemberg (Saksa) on esittänyt 7.5.2013 — Birgit Wagener v. Bundesagentur für Arbeit — Familienkasse Villingen-Schwenningen

19

2013/C 260/34

Asia C-259/13: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesgerichtshof (Saksa) on esittänyt 13.5.2013 — Elena Recinto-Pfingsten v. Swiss International Air Lines AG

20

2013/C 260/35

Asia C-282/13: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Verwaltungsgerichtshof (Itävalta) on esittänyt 24.5.2013 — T-Mobile Austria GmbH v. Telekom-Control-Kommission

21

2013/C 260/36

Asia C-297/13: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Finanzgericht München (Saksa) on esittänyt 29.5.2013 — Data I/O GmbH v. Hauptzollamt München

21

2013/C 260/37

Asia C-310/13: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesgerichtshof (Saksa) on esittänyt 6.6.2013 — Novo Nordisk Pharma GmbH v. Corinna Silber

21

2013/C 260/38

Asia C-319/13: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Thüringer Oberlandesgericht (Saksa) on esittänyt 11.6.2013 — Udo Rätzke v. S+K Handels GmbH

22

2013/C 260/39

Asia C-324/13 P: Valitus, jonka Fercal — Consultadoria e Serviços, Lda on tehnyt 14.6.2013 unionin yleisen tuomioistuimen (viides jaosto) asiassa T-360/11, Fercal — Consultadoria e Serviços, Lda v. SMHV, 10.4.2013 antamasta tuomiosta

22

2013/C 260/40

Asia C-331/13: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunalul Sibiu (Romania) on esittänyt 18.6.2013 — Ilie Nicolae Nicula v. Administrația Finanțelor Publice a Municipiului Sibiu ja Administrația Fondului pentru Mediu

23

2013/C 260/41

Asia C-334/13: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesfinanzhof (Saksa) on esittänyt 19.6.2013 — Nordex Food A/S v. Hauptzollamt Hamburg-Jonas

23

2013/C 260/42

Asia C-335/13: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Scottish Land Court (Yhdistynyt kuningaskunta) on esittänyt 18.6.2013 — Robin John Feakins v. The Scottish Ministers

24

2013/C 260/43

Asia C-336/13 P: Valitus, jonka Euroopan komissio on tehnyt 19.6.2013 unionin yleisen tuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa T-671/11, IPK International — World Tourism Marketing Consultants GmbH v. Euroopan komissio, 10.4.2013 antamasta tuomiosta

25

2013/C 260/44

Asia C-341/13: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Supremo Tribunal Administrativo (Portugali) on esittänyt 24.6.2013 — Cruz & Companhia Lda v. Instituto de Financiamento da Agricultura e Pescas, IP (IFAP)

25

2013/C 260/45

Asia C-343/13: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal do Trabalho de Leiria (Portugali) on esittänyt 24.6.2013 — Modelo Continente Hipermercados SA v. Autoridade Para as Condições de Trabalho — Centro Local do Lis (ACT)

26

2013/C 260/46

Asia C-344/13: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Commissione tributaria provinciale di Roma (Italia) on esittänyt 24.6.2013 — Cristiano Blanco v. Agenzia delle Entrate

26

2013/C 260/47

Asia C-345/13: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Supreme Court (Irlanti) on esittänyt 24.6.2013 — Karen Millen Fashions Ltd v. Dunnes Stores, Dunnes Stores (Limerick) Ltd

26

2013/C 260/48

Asia C-351/13: Kanne 25.6.2013 — Euroopan komissio v. Helleenien tasavalta

27

2013/C 260/49

Asia C-355/13: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Commissione Tributaria Regionale dell'Umbria (Italia) on esittänyt 27.6.2013 — Umbra Packaging srl v. Agenzia delle Entrate — Direzione Provinciale di Perugia

27

2013/C 260/50

Asia C-360/13: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Supreme Court of the United Kingdom (Yhdistynyt kuningaskunta) on esittänyt 27.6.2013 — Public Relations Consultants Association Ltd v. The Newspaper Licensing Agency Ltd ym.

28

2013/C 260/51

Asia C-361/13: Kanne 26.6.2013 — Euroopan komissio v. Slovakian tasavalta

28

2013/C 260/52

Asia C-362/13: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Corte suprema di cassazione (Italia) on esittänyt 28.6.2013 — Maurizio Fiamingo v. Rete Ferroviaria Italiana SpA

29

2013/C 260/53

Asia C-363/13: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Corte suprema di cassazione (Italia) on esittänyt 28.6.2013 — Leonardo Zappalà v. Rete Ferroviaria Italiana SpA

29

2013/C 260/54

Asia C-364/13: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka High Court of Justice (Chancery Division) (Yhdistynyt kuningaskunta) on esittänyt 28.6.2013 — International Stem Cell Corporation v. Comptroller General of Patents

30

2013/C 260/55

Asia C-366/13: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Corte suprema di cassazione (Italia) on esittänyt 1.7.2013 — Profit Investment SIM SpA, selvitystilassa v. Stefano Ossi ja Commerzbank AG

30

2013/C 260/56

Asia C-367/13: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Commissione tributaria provinciale di Roma (Italia) on esittänyt 1.7.2013 — Pier Paolo Fabretti v. Agenzia delle Entrate

30

2013/C 260/57

Asia C-369/13: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Rechtbank Oost-Brabant 's-Hertogenbosch (Alankomaat) on esittänyt 1.7.2013 — Rikosasiat, joissa vastaajina ovat N.F. Gielen ym.

31

2013/C 260/58

Asia C-378/13: Kanne 2.7.2013 — Euroopan komissio v. Helleenien tasavalta

31

2013/C 260/59

Asia C-379/13 P: Valitus, jonka Associação de Empresas de Construção e Obras Públicas e Serviços (Aecops) on tehnyt 3.7.2013 unionin yleisen tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) asiassa T-51/11, Associação de Empresas de Construção e Obras Públicas e Serviços (Aecops) v. komissio, 19.4.2013 antamasta tuomiosta

32

2013/C 260/60

Asia C-380/13 P: Valitus, jonka Associação de Empresas de Construção e Obras Públicas e Serviços (Aecops) on tehnyt 3.7.2013 unionin yleisen tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) asiassa T-52/11, Associação de Empresas de Construção e Obras Públicas e Serviços (Aecops) v. komissio, 19.4.2013 antamasta tuomiosta

33

2013/C 260/61

Asia C-381/13 P: Valitus, jonka Associação de Empresas de Construção e Obras Públicas e Serviços (Aecops) on tehnyt 3.7.2013 unionin yleisen tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) asiassa T-53/11, Associação de Empresas de Construção e Obras Públicas e Serviços (Aecops) v. komissio, 19.4.2013 antamasta tuomiosta

33

2013/C 260/62

Asia C-383/13: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Raad van State (Alankomaat) on esittänyt 5.7.2013 — M. G. ja N. R. v. Staatssecretaris van Veiligheid en Justitie

34

2013/C 260/63

Asia C-386/13: Kanne 5.7.2013 — Euroopan komissio v. Kyproksen tasavalta

34

2013/C 260/64

Asia C-391/13 P: Valitus, jonka Helleenien tasavalta on tehnyt 8.7.2013 unionin yleisen tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) asiassa T-294/11, Helleenien tasavalta v. Euroopan komissio, 17.5.2013 antamasta tuomiosta

35

2013/C 260/65

Asia C-392/13: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Juzgado de lo Social no 33 de Barcelona (Espanja) on esittänyt 9.7.2013 — Andrés Rabal Cañas v. Nexea Gestión Documental S.A. ja Fondo de Garantía Salarial

36

2013/C 260/66

Asia C-394/13: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Nejvyšší správní soud (Tšekin tasavalta) on esittänyt 11.7.2013 — Ministerstvo práce a sociálních věcí v. Mgr. K. B.

36

2013/C 260/67

Asia C-396/13: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Satakunnan käräjäoikeus (Suomi) on esittänyt 12.7.2013 — Sähköalojen ammattiliitto ry v. Elektrobudowa Spolka Akcyjna

37

2013/C 260/68

Asia C-405/13: Kanne 17.7.2013 — Euroopan komissio v. Romania

38

2013/C 260/69

Asia C-406/13: Kanne 17.7.2013 — Euroopan komissio v. Romania

39

2013/C 260/70

Asia C-411/13 P: Valitus, jonka sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) on tehnyt 19.7.2013 unionin yleisen tuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa T-249/11, Sanco v. SMHV — Marsalman (kanaa esittävä kuviomerkki), 14.5.2013 antamasta tuomiosta

39

2013/C 260/71

Asia C-429/13 P: Valitus, jonka Espanjan kuningaskunta on tehnyt 26.7.2013 unionin yleisen tuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa T-384/10, Espanjan kuningaskunta v. Euroopan komissio, 29.5.2013 antamasta tuomiosta

40

 

Unionin yleinen tuomioistuin

2013/C 260/72

Asia T-589/10: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 4.7.2013 — Just Music Fernsehbetriebs v. SMHV — France Télécom (Jukebox) (Yhteisön tavaramerkki — Väitemenettely — Aikaisemman yhteisön tavaramerkin menettäminen — Lausunnon antamisen raukeaminen)

41

2013/C 260/73

Asia T-414/11: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 8.7.2013 — Nutrichem Diät + Pharma v. SMHV — Gervais Danone (Active) (Yhteisön tavaramerkki — Väite — Väitteen peruuttaminen — Lausunnon antamisen raukeaminen)

41

2013/C 260/74

Asia T-309/12 R: Unionin yleisen tuomioistuimen presidentin määräys 5.7.2013 — Zweckverband Tierkörperbeseitigung v. komissio (Väliaikainen oikeussuoja — Julkisoikeudelliselle yhdistykselle suoritetut maksut — Valtiontuet — Täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus — Kiireellisyys)

42

2013/C 260/75

Asia T-336/13 R: Unionin yleisen tuomioistuimen presidentin määräys 17.7.2013 — Borghezio v. parlamentti (Väliaikainen oikeussuoja — Euroopan parlamentti — Toimenpide, jolla jäsen erotetaan poliittisesta ryhmästään — Täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus — Pääasian tutkittavaksi ottamisen edellytysten ilmeinen puuttuminen — Hakemuksen tutkimatta jättäminen — Kiireellisyysedellytys ei täyty)

42

2013/C 260/76

Asia T-341/13: Kanne 27.6.2013 — Groupe Léa Nature v. SMHV — Debonaire Trading (SO’BiO ētic)

42

2013/C 260/77

Asia T-344/13: Kanne 28.6.2013 — Out of the blue v. SMHV — Dubois et al. (FUNNY BANDS)

43

2013/C 260/78

Asia T-354/13: Kanne 4.7.2013 — Zentralverband des Deutschen Bäckerhandwerks v. komissio

43

2013/C 260/79

Asia T-355/13: Kanne 4.7.2013 — easyJet Airline v. komissio

44

2013/C 260/80

Asia T-357/13: Kanne 5.7.2013 — European Space Imaging v. komissio

44

2013/C 260/81

Asia T-360/13: Kanne 8.7.2013 — VECCO ym. v. komissio

45

2013/C 260/82

Asia T-361/13: Kanne 9.7.2013 — Menelaus v. SMHV — Garcia Mahiques (VIGOR)

46

2013/C 260/83

Asia T-364/13: Kanne 12.7.2013 — Mocek ja Wenta v. SMHV — Lacoste (KAJMAN)

46

2013/C 260/84

Asia T-367/13: Kanne 15.7.2013 — Puolan tasavalta v. Euroopan komissio

47

2013/C 260/85

Asia T-368/13: Kanne 16.7.2013 — Boehringer Ingelheim International v. SMHV — Lehning entreprise (ANGIPAX)

48

2013/C 260/86

Asia T-376/13: Kanne 18.7.2013 — Versorgungswerk der Zahnärtztekammer Schleswig-Holstein v. EKP

48

2013/C 260/87

Asia T-377/13: Kanne 17.7.2013 — ultra air v. SMHV — Donaldson Filtration Deutschland (ultra.air ultrafilter)

49

2013/C 260/88

Asia T-378/13: Kanne 23.7.2013 — Apple and Pear Australia ja Star Fruits Diffusion v. SMHV — Carolus C. (English pink)

49

2013/C 260/89

Asia T-379/13: Kanne 22.7.2013 — Innovation First v. SMHV (NANO)

50

2013/C 260/90

Asia T-384/13: Kanne 26.7.2013 — Intermark v. SMHV — Coca-Cola (RIENERGY Cola)

50

2013/C 260/91

Asia T-352/08: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 12.7.2013 — Pannon Hőerőmű v. komissio

51

2013/C 260/92

Yhdistetyt asiat T-148/10 ja T-149/10: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 5.7.2013 — SK Hynix v. komissio

51

FI

 

IV Tiedotteet

EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN, ELINTEN, TOIMISTOJEN JA VIRASTOJEN TIEDOTTEET

Euroopan unionin tuomioistuin

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/1

2013/C 260/01

Euroopan unionin tuomioistuimen viimeisin julkaisu Euroopan unionin virallisessa lehdessä

EUVL C 252, 31.8.2013

Luettelo aiemmista julkaisuista

EUVL C 245, 24.8.2013

EUVL C 233, 10.8.2013

EUVL C 226, 3.8.2013

EUVL C 215, 27.7.2013

EUVL C 207, 20.7.2013

EUVL C 189, 29.6.2013

Nämä tekstit ovat saatavilla:

EUR-Lex: http://eur-lex.europa.eu

V Ilmoitukset

TUOMIOISTUINKÄSITTELYYN LIITTYVÄT MENETTELYT

Unionin tuomioistuin

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/2

Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 18.7.2013 — Valittajina Euroopan komissio (C-584/10 P), Euroopan unionin neuvosto (C-593/10 P) ja Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta (C-595/10 P) sekä muina osapuolina Yassin Abdullah Kadi ja Ranskan tasavalta

(Yhdistetyt asiat C-584/10 P, C-593/10 P ja C-595/10 P) (1)

(Muutoksenhaku - Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka (YUTP) - Tiettyihin Osama bin Ladenia, al-Qaida-verkostoa ja Talebania lähellä oleviin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvat rajoittavat toimenpiteet - Asetus (EY) N:o 881/2002 - Yhdistyneiden kansakuntien elimen laatimaan luetteloon merkityn henkilön varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttäminen - Tällaisen henkilön nimen merkitseminen asetuksen (EY) N:o 881/2002 liitteessä I olevaan luetteloon - Kumoamiskanne - Perusoikeudet - Puolustautumisoikeudet - Tehokkaan oikeussuojan periaate - Suhteellisuusperiaate - Omaisuudensuoja - Perusteluvelvollisuus)

2013/C 260/02

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittajat: Euroopan komissio (C-584/10 P) (asiamiehet: aluksi P. Hetsch, S. Boelaert, E. Paasivirta ja M. Konstantinidis, sittemmin L. Gussetti, S. Boelaert, E. Paasivirta ja M. Konstantinidis), Euroopan unionin neuvosto (C-593/10 P) (asiamiehet: M. Bishop, E. Finnegan ja R. Szostak) sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta (C-595/10 P) (asiamiehet: aluksi E. Jenkinson, sittemmin S. Behzadi-Spencer, avustajinaan J. Wallace, QC, D. Beard, QC, ja barrister M. Wood)

Muut osapuolet: Yassin Abdullah Kadi (edustajat: D. Vaughan, QC, V. Lowe, QC, J. Crawford, SC, barrister M. Lester, barrister P. Eeckhout, solicitor G. Martin ja C. Murphy) ja Ranskan tasavalta (asiamiehet: E. Belliard, G. de Bergues, D. Colas, A. Adam ja E. Ranaivoson)

Väliintulijat muutoksenhauissa (C-584/10 P ja C-595/10 P) tukemassa Euroopan komission sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan vaatimuksia: Bulgarian tasavalta (asiamiehet: B. Zaimov, T. Ivanov ja E. Petranova), Italian tasavalta (asiamiehet: G. Palmieri, avustajanaan avvocato dello Stato M. Fiorilli), Luxemburgin suurherttuakunta (asiamies: C. Schiltz), Unkari (asiamiehet: M. Fehér, K. Szíjjártó ja K. Molnár), Alankomaiden kuningaskunta (asiamiehet: C. Wissels ja M. Bulterman), Slovakian tasavalta (asiamies: B. Ricziová) ja Suomen tasavalta (asiamies: H. Leppo)

Väliintulijat muutoksenhaussa (C-593/10 P) tukemassa Euroopan unionin neuvoston vaatimuksia: Bulgarian tasavalta (asiamiehet: B. Zaimov, T. Ivanov ja E. Petranova), Tšekin tasavalta (asiamiehet: K. Najmanová, E. Ruffer, M. Smolek ja D. Hadroušek), Tanskan kuningaskunta (asiamies: L. Volck Madsen), Irlanti (asiamiehet: aluksi D. O’Hagan, sittemmin E. Creedon, avustajinaan N. Travers, BL, ja solicitor P. Benson), Espanjan kuningaskunta (asiamiehet: M. Muñoz Pérez ja N. Díaz Abad), Italian tasavalta (asiamies: G. Palmieri, avustajanaan avvocato dello Stato M. Fiorilli), Luxemburgin suurherttuakunta (asiamies: C. Schiltz), Unkari (asiamiehet: M. Fehér, K. Szíjjártó ja K. Molnár), Alankomaiden kuningaskunta (asiamiehet: C. Wissels ja M. Bulterman), Itävallan tasavalta (asiamies: C. Pesendorfer), Slovakian tasavalta (asiamies: B. Ricziová) ja Suomen tasavalta (asiamies: H. Leppo)

Oikeudenkäynnin kohde

Valitukset unionin yleisen tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) asiassa T-85/09, Kadi vastaan komissio, 30.9.2010 antamasta tuomiosta, jolla unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi kanteen, jossa vaadittiin kumottavaksi tiettyihin Osama bin Ladenia, al-Qaida-verkostoa ja Talebania lähellä oleviin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 881/2002 muuttamisesta 101. kerran 28.11.2008 annettu komission asetus (EY) N:o 1190/2008 (EUVL L 322, s. 25) siltä osin kuin kantajan nimi sisältyy luetteloon henkilöistä, ryhmistä ja yhteisöistä, joihin kyseisen asetuksen säännöksiä sovelletaan

Tuomiolauselma

1)

Valitukset hylätään.

2)

Euroopan komissio, Euroopan unionin neuvosto sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

3)

Bulgarian tasavalta, Tšekin tasavalta, Tanskan kuningaskunta, Irlanti, Espanjan kuningaskunta, Ranskan tasavalta, Italian tasavalta, Luxemburgin suurherttuakunta, Unkari, Alankomaiden kuningaskunta, Itävallan tasavalta, Slovakian tasavalta ja Suomen tasavalta vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1)  EUVL C 72, 5.3.2011.

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/3

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 18.7.2013 — Union des associations européennes de football (UEFA) v. Euroopan komissio, Belgian kuningaskunta, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta

(Asia C-201/11 P) (1)

(Muutoksenhaku - Televisiolähetykset - Direktiivi 89/552/ETY - 3 a artikla - Yhdistyneen kuningaskunnan toteuttamat toimenpiteet, jotka koskevat kyseiselle jäsenvaltiolle yhteiskunnallisesti erityisen merkittäviä tapahtumia - Jalkapallon Euroopan mestaruuskilpailut - Päätös, jolla toimenpiteet todetaan unionin oikeuden mukaisiksi - Perustelut - EY 49 ja EY 86 artikla - Omaisuudensuoja)

2013/C 260/03

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Union des associations européennes de football (UEFA) (edustajat: solicitor B. Keanen ja solicitor T. McQuailin valtuuttamina D. Anderson, QC, ja barrister D. Piccinin)

Valittajan vastapuolet: Euroopan komissio (asiamiehet: E. Montaguti, N. Yerrell ja A. Dawes, avustajanaan barrister M. Gray), Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta (asiamiehet: L. Seeboruth ja J. Beeko, avustajanaan barrister T. de la Mare)

Oikeudenkäynnin kohde

Valitus unionin yleisen tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) asiassa T-55/08, UEFA vastaan komissio, 17.2.2011 antamasta tuomiosta, jolla hylättiin televisiotoimintaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 3.10.1989 annetun neuvoston direktiivin 89/552/ETY 3 a artiklan 1 kohdan nojalla Yhdistyneessä kuningaskunnassa toteutettujen toimenpiteiden yhteensopivuudesta yhteisön lainsäädännön kanssa 16.10.2007 tehdyn komission päätöksen 2007/730/EY (EUVL L 295, s. 12) kumoamista koskeva kanne.

Tuomiolauselma

1)

Valitus hylätään.

2)

Union des associations européennes de football (UEFA) velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1)  EUVL C 204, 9.7.2011.

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/3

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 18.7.2013 — Valittajana Fédération internationale de football association (FIFA) ja muina osapuolina Euroopan komissio, Belgian kuningaskunta sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta

(Asia C-204/11 P) (1)

(Muutoksenhaku - Televisiolähetykset - Direktiivi 89/552/ETY - 3 a artikla - Yhdistyneen kuningaskunnan toteuttamat toimenpiteet, jotka koskevat tämän jäsenvaltion yhteiskunnalle erityisen merkittäviä tapahtumia - Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut - Päätös, jolla toimenpiteet todetaan unionin oikeuden kanssa yhteensopiviksi - Perustelut - EY 43, EY 49 ja EY 86 artikla - Omaisuudensuoja)

2013/C 260/04

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Fédération internationale de football association (FIFA) (edustajat: avocat A. Barav ja avocat D. Reymond)

Muut osapuolet: Euroopan komissio (asiamiehet: E. Montaguti ja N. Yerrell, avustajanaan barrister M. Gray), Belgian kuningaskunta (asiamiehet: C. Pochet, M. J.-C. Halleux, avustajinaan advocaat A. Joachimowicz ja advocaat J. Stuyck), Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta (asiamiehet: S. Ossowski ja J. Beeko, avustajanaan T. de la Mare, QC)

Oikeudenkäynnin kohde

Valitus unionin yleisen tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) asiassa T-358/07, Fédération internationale de football association (FIFA) v. komissio, 17.2.2011 antamasta tuomiosta, jolla hylätään kanne, jossa vaadittiin komission 25.6.2007 tekemän sen päätöksen 2007/479/EY kumoamista, jolla todettiin, että Belgian kuningaskunnan televisiotoimintaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 3.10.1989 annetun neuvoston direktiivin 89/552/ETY 3 a artiklan 1 kohdan mukaisesti toteuttamat toimenpiteet ovat yhteisön oikeuden mukaiset (EUVL L 180, s. 24).

Tuomiolauselma

1)

Valitus hylätään.

2)

Fédération internationale de football association (FIFA) velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1)  EUVL C 232, 6.8.2011.

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/4

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 18.7.2013 — Valittajana Fédération internationale de football association (FIFA) ja muina osapuolina Euroopan komissio, Belgian kuningaskunta sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta

(Asia C-205/11 P) (1)

(Muutoksenhaku - Televisiolähetykset - Direktiivi 89/552/ETY - 3 a artikla - Yhdistyneen kuningaskunnan toteuttamat toimenpiteet, jotka koskevat tämän jäsenvaltion yhteiskunnalle erityisen merkittäviä tapahtumia - Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut - Päätös, jolla toimenpiteet todetaan unionin oikeuden kanssa yhteensopiviksi - Perustelut - EY 43, EY 49 ja EY 86 artikla - Omaisuudensuoja)

2013/C 260/05

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Fédération internationale de football association (FIFA) (edustajat: avocat A. Barav ja avocat D. Reymond)

Muut osapuolet: Euroopan komissio (asiamiehet: E. Montaguti ja N. Yerrell, avustajanaan barrister M. Gray), Belgian kuningaskunta (asiamiehet: C. Pochet, M. J.-C. Halleux, avustajinaan advocaat A. Joachimowicz ja advocaat J. Stuyck), Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta (asiamiehet: S. Ossowski ja J. Beeko, avustajanaan T. de la Mare, QC)

Oikeudenkäynnin kohde

Valitus unionin yleisen tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) asiassa T-68/08, Fédération internationale de football association (FIFA) v. komissio, 17.2.2011 antamasta tuomiosta, jolla hylätään kanne, jossa vaadittiin komission 16.10.2007 tekemän sen päätöksen 2007/730/EY kumoamista, jolla todettiin, että Yhdistyneen kuningaskunnan televisiotoimintaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 3.10.1989 annetun neuvoston direktiivin 89/552/ETY 3 a artiklan 1 kohdan mukaisesti toteuttamat toimenpiteet ovat yhteisön oikeuden mukaiset (EUVL L 295, s. 12).

Tuomiolauselma

1)

Valitus hylätään.

2)

Fédération internationale de football association (FIFA) velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1)  EUVL C 232, 6.8.2011.

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/4

Unionin tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 18.7.2013 (Cour de cassationin (Belgia) esittämät ennakkoratkaisupyynnöt) — Belgian valtio v. Medicom SPRL (C-210/11), Maison Patrice Alard SPRL (C-211/11)

(Yhdistetyt asiat C-210/11 ja C-211/11) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Kuudes arvonlisäverodirektiivi - 6 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohta ja 13 artiklan B kohdan b alakohta - Vähennysoikeus - Investointitavarat, jotka kuuluvat oikeushenkilöille ja jotka on luovutettu osittain oikeushenkilöiden johtajien yksityiseen käyttöön - Vuokraa ei makseta rahana, vaan se otetaan huomioon luontoisetuna tuloverotuksessa)

2013/C 260/06

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Cour de cassation

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Belgian valtio

Vastaajat: Medicom SPRL (C-210/11), Maison Patrice Alard SPRL (C-211/11)

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Cour de cassation (Belgia) — Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste — 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY (EYVL L 145, s. 1) 6 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan ja 13 artiklan B kohdan b alakohdan tulkinta — Vapautus arvonlisäverosta — Kiinteään omaisuuteen liittyvien palvelujen suorituksen käsite — Yrityksen liikeomaisuuteen kuuluvan kiinteistön yhden osan käyttö yrityksen johtajien ja heidän perheensä yksityisiin tarpeisiin, kun tällaisesta käytöstä ei ole maksettava vuokraa rahana vaan käytössä on kyse luontoisedusta — Vähennysoikeuden epääminen

Tuomiolauselma

1)

Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste — 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 10.4.1995 annetulla neuvoston direktiivillä 95/7/EY, 6 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohtaa ja 13 artiklan B kohdan b alakohtaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että oikeushenkilölle kuuluvan kiinteistön osan luovuttamista oikeushenkilön johtajan yksityiskäyttöön ilman, että on sovittu, että edun saavat henkilöt maksavat kyseisen rakennuksen käytöstä vastikkeeksi rahana maksettavaa vuokraa, pidetään kyseisessä direktiivissä tarkoitettuna verosta vapautettuna kiinteän omaisuuden vuokrauksena, ja ettei sillä, että kiinteistön käyttöön luovuttamista on pidettävä kansallisen tuloverolainsäädännön nojalla edun saavien henkilöiden sääntömääräisten tehtävien suorittamiseen tai heidän työsopimukseensa perustuvana luontoisetuna, ole merkitystä tältä osin.

2)

Kuudennen direktiivin 77/388, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 95/7, 6 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohtaa ja 13 artiklan B kohdan b alakohtaa on tulkittava siten, että pääasioissa kyseessä olevien kaltaisissa tilanteissa sillä, onko yrityksen liikeomaisuuteen kokonaisuudessaan luettavan kiinteistön tai osan siitä luovuttaminen yhtiön johtajien, hallituksen jäsenten tai osakkaiden käyttöön välittömässä yhteydessä yrityksen liiketoimintaan, ei ole merkitystä ratkaistaessa, kuuluuko kyseinen käyttöön luovuttaminen jälkimmäisessä säännöksessä säädetyn verovapautuksen soveltamisalaan.

(1)  EUVL C 211, 16.7.2011.

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/5

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 18.7.2013 — Euroopan komissio v. Tanskan kuningaskunta

(Asia C-261/11) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Sijoittautumisvapaus - SEUT 49 artikla - ETA-sopimuksen 31 artikla - Rajoitukset - Verolainsäädäntö - Varojen siirtäminen toiseen jäsenvaltioon - Piilevän arvonnousun välitön verottaminen)

2013/C 260/07

Oikeudenkäyntikieli: tanska

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: R. Lyal ja N. Fenger)

Vastaaja: (asiamiehet: C. Vang ja V. Pasternak Jørgensen)

Väliintulijat, jotka tukevat vastaajan vaatimuksia: Saksan liittotasavalta (asiamiehet: K. Petersen ja T. Henze), Espanjan kuningaskunta (asiamies: A. Rubio González), Alankomaiden kuningaskunta (asiamiehet: C. Schillemans, C. Wissels ja M. J. Langer), Portugalin tasavalta (asiamies: L. Inez Fernandes), Suomen tasavalta (asiamies: M. Pere), Ruotsin kuningaskunta (asiamiehet: A. Falk ja U. Persson)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — SEUT 49 artiklan ja ETA-sopimuksen 31 artiklan rikkominen — Verosäännökset, joissa säädetään välittömästä maastapoistumisverotuksesta, joka kohdistuu varojaan toiseen jäsenvaltioon siirtäviin yhtiöihin, mutta joissa ei säädetä vastaavasta verotuksesta, kun varoja siirretään kansallisen alueen sisällä

Tuomiolauselma

1)

Tanskan kuningaskunta ei ole noudattanut SEUT 49 artiklan ja Euroopan talousalueesta 2.5.1992 tehdyn sopimuksen 31 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se on antanut ja pitänyt voimassa osakeyhtiöiden verottamisesta ym. 7.12.2010 annetun lain (lovbekendtgørelse nr. 1376 om indkomstbeskatning af aktieselskaber m.v.) 8 §:n 4 momentin, joka koskee osakeyhtiöiden välitöntä verottamista, ja näin ollen verojärjestelmän, jossa säädetään sellaiseen varojen siirtoon liittyvän piilevän arvonnousun välittömästä verottamisesta, jonka Tanskaan sijoittautunut yhtiö tekee Euroopan unionin toiseen jäsenvaltioon tai ETA-sopimuksen sopimuspuolena olevaan kolmanteen valtioon.

2)

Tanskan kuningaskunta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

3)

Saksan liittotasavalta, Espanjan kuningaskunta, Alankomaiden kuningaskunta, Portugalin tasavalta, Suomen tasavalta ja Ruotsin kuningaskunta vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1)  EUVL C 238, 13.8.2011.

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/5

Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 18.7.2013 — Euroopan komissio v. Puolan tasavalta

(Asia C-313/11) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Asetus N:o 1829/2003/EY - Rehut - Muuntogeeniset rehut - Tuottaminen, markkinoille saattaminen tai käyttö - Kansallinen kielto, joka ei ole vielä tullut voimaan)

2013/C 260/08

Oikeudenkäyntikieli: puola

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: D. Bianchi ja A. Szmytkowska)

Vastaaja: Puolan tasavalta (asiamies: M. Szpunar)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista 22.9.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 (EUVL L 268, s. 1) 16 artiklan 5 kohdan, 19 artiklan, 20 artiklan ja 34 artiklan noudattamatta jättäminen — Kansallinen lainsäädäntö, jossa kielletään muuntogeenisten rehujen tuottaminen, markkinoille saattaminen ja käyttäminen

Tuomiolauselma

1)

Kanne hylätään.

2)

Euroopan komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1)  EUVL C 252, 27.8.2011.

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/6

Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 18.7.2013 (Polymeles Protodikeio Athinonin (Kreikka) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Daiichi Sankyo Co. Ltd ja Sanofi-Aventis Deutschland GmbH v. DEMO Anonymos Viomichaniki kai Emporiki Etairia Farmakon

(Asia C-414/11) (1)

(Yhteinen kauppapolitiikka - SEUT 207 artikla - Teollis- ja tekijänoikeuksien kaupalliset näkökohdat - Teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehty sopimus (TRIPS-sopimus) - 27 artikla - Patentin kohde - 70 artikla - Olemassa olevan aineiston suoja)

2013/C 260/09

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Polymeles Protodikeio Athinon

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Daiichi Sankyo Co. Ltd ja Sanofi-Aventis Deutschland GmbH

Vastaaja: DEMO Anonymos Viomichaniki kai Emporiki Etairia Farmakon

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Polymeles Protodikeio Athinon — Teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehdyn sopimuksen (jäljempänä TRIPS-sopimus), joka on Maailman kauppajärjestön (WTO) perustamisesta tehdyn sopimuksen (EUVL L 336, s. 214) liitteessä, 27 ja 70 artiklan tulkinta — Yhteisön oikeuteen kuuluvien alojen ja jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvien alojen välinen erottelu — Patenttien ala — Kemikaali- ja lääkevalmisteet

Tuomiolauselma

1)

Teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehdyn sopimuksen, joka on Maailman kauppajärjestön (WTO) perustamisesta tehdyn sopimuksen, joka on allekirjoitettu Marrakeshissä 15.4.1994 ja hyväksytty Uruguayn kierroksen monenvälisissä kauppaneuvotteluissa (1986–1994) laadittujen sopimusten tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta yhteisön toimivaltaan kuuluvissa asioissa 22.12.1994 tehdyllä neuvoston päätöksellä 94/800/EY, liitteessä 1 C, 27 artikla kuuluu yhteisen kauppapolitiikan alaan.

2)

TRIPS-sopimuksen 27 artiklaa on tulkittava siten, että lääkkeen vaikuttavan aineen kaltainen farmaseuttista tuotetta koskeva keksintö voi, ellei kyseisen artiklan 2 tai 3 kohdan nojalla ole muuta säädetty, olla patentin kohteena mainitun artiklan 1 kohdan mukaisin edellytyksin.

3)

Patentin, joka on saatu sellaisen hakemuksen perusteella, jossa on vaadittu keksinnölle patenttisuojaa sekä farmaseuttisen tuotteen valmistusmenetelmän että kyseisen farmaseuttisen tuotteen itsensä osalta, mutta joka on myönnetty yksinomaan valmistusmenetelmän osalta, ei ole syytä saman sopimuksen 27 ja 70 artiklan määräysten vuoksi katsoa koskevan kyseisen sopimuksen voimaantulosta lähtien mainittua farmaseuttista tuotetta keksintönä.

(1)  EUVL C 298, 8.10.2011.

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/6

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 18.7.2013 (Supreme Court of the United Kingdomin (Yhdistynyt kuningaskunta) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Mark Alemo-Herron ym. v. Parkwood Leisure Ltd

(Asia C-426/11) (1)

(Liikkeen luovutus - Direktiivi 2001/23/EY - Työntekijöiden oikeuksien turvaaminen - Luovuttajaan ja työntekijään luovutushetkellä sovellettava työehtosopimus)

2013/C 260/10

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Supreme Court of the United Kingdom

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Mark Alemo-Herron, Sandra Tipping, Christopher Anderson, Stacey Aris, Audrey Beckford, Lee Bennett, Delroy Carby, Vishnu Chetty, Deborah Cimitan, Victoria Clifton, Claudette Cummings, David Curtis, Stephen Flin, Patience Ijelekhai, Rosemarie Lee, Roxanne Lee, Vivian Ling, Michelle Nicholas, Lansdail Nugent, Anne O'Connor, Shirley Page, Alan Peel, Mathew Pennington, Laura Steward

Vastaaja: Parkwood Leisure Ltd

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Supreme Court of the United Kingdom — Työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka yritys- tai liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 12.3.2001 annetun neuvoston direktiivin 2001/23/EY (EYVL L 82, s. 16) 3 artiklan tulkinta yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-499/04, Werhof, 12.3.2001 antaman tuomion valossa — Luovutuksensaajan velvollisuuksien laajuus, kun on kyse sellaisten palkkaehtojen pysyttämisestä, jotka perustuvat työehtosopimukseen, jota sovellettiin luovuttajaan ja työntekijään luovutushetkellä

Tuomiolauselma

Työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka yritys- tai liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 12.3.2001 annetun neuvoston direktiivin 2001/23/EY 3 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä sille, että jäsenvaltio säätää liikkeen luovutustilanteiden varalta siitä, että lausekkeisiin, joissa on dynaaminen viittaus luovutushetken jälkeen neuvoteltuihin ja tehtyihin työehtosopimuksiin, voidaan vedota luovutuksensaajaa vastaan silloin, kun tällä ei ole mahdollisuutta osallistua tämänkaltaisten, luovutuksen jälkeen tehtyjen työehtosopimusten neuvotteluprosessiin.

(1)  EUVL C 311. 22.10.2011.

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/7

Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 18.7.2013 — The Dow Chemical Company, Dow Deutschland Inc., Dow Deutschland Anlagengesellschaft mbH ja Dow Europe GmbH v. Euroopan komissio

(Asia C-499/11 P) (1)

(Muutoksenhaku - Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt - Butadieenikumin ja emulsiopolymeroinnilla tuotetun styreenibutadieenikumin markkinat - Tavoitehintojen asettaminen, asiakkaiden jakaminen tekemällä sopimuksia aggressiivisista kilpailutoimenpiteistä pidättymisestä sekä kaupallisten tietojen vaihtaminen - Kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevästä toiminnasta vastuuseen joutuminen - Komission harkintavalta - Korotuskerroin varoittavassa tarkoituksessa - Yhdenvertainen kohtelu)

2013/C 260/11

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittajat: The Dow Chemical Company, Dow Deutschland Inc., Dow Deutschland Anlagengesellschaft mbH ja Dow Europe GmbH (edustajat: Rechtsanwalt D. Schroeder, Rechtsanwalt T. Kuhn ja avocat T. Graf)

Valittajan vastapuoli: Euroopan komissio (asiamiehet: M. Kellerbauer ja V. Bottka)

Oikeudenkäynnin kohde

Valitus unionin yleisen tuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa T-42/07, Dow Chemical ym. vastaan komissio, 13.7.2011 antamasta tuomiosta, jolla hylättiin osittain kanne, jolla vaadittiin sen EY 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä 29.11.2006 tehdyn komission päätöksen (asia COMP/F/38.638 — Butadieenikumi ja emulsiopolymeroinnilla tuotettu styreenibutadieenikumi) osittaista kumoamista, joka koskee kartellia, joka liittyy tavoitehintojen vahvistamiseen, asiakkaiden jakamiseen aggressiivisista kilpailutoimenpiteistä pidättymistä koskevin sopimuksin ja kaupallisten tietojen vaihtamiseen, sekä toissijaisesti valittajille määrätyn sakon määrän alentamista

Tuomiolauselma

1)

Valitus hylätään.

2)

The Dow Chemical Company, Dow Deutschland Inc., Dow Deutschland Anlagengesellschaft mbH ja Dow Europe GmbH vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

(1)  EUVL C 252, 27.8.2011.

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/7

Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 18.7.2013 — Valittajina Schindler Holding Ltd, Schindler Management AG, Schindler SA, Schindler Sàrl, Schindler Liften BV ja Schindler Deutschland Holding GmbH sekä muina osapuolina Euroopan komissio ja Euroopan unionin neuvosto

(Asia C-501/11 P) (1)

(Muutoksenhaku - Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt - Hissien ja liukuportaiden asennus- ja huoltomarkkinat - Emoyhtiön vastuu siitä, että sen tytäryhtiö on rikkonut kartellilainsäädäntöä - Holding-yhtiö - Yhtiön sisäinen sääntöjenmukaiseksi saattamista koskeva menettely (”Compliance-Programme”) - Perusoikeudet - Oikeusvaltioperiaate määrättävien sakkojen määrittämisen yhteydessä - Toimivaltuuksien erottelu sekä laillisuuden, taannehtivuuskiellon, suojelun, luottamuksensuojan ja tuottamusperusteisen vahingonkorvausvastuun periaatteet - Asetus (EY) N:o 1/2003 - 23 artiklan 2 kohta - Pätevyys - Vuoden 1998 komission suuntaviivojen laillisuus)

2013/C 260/12

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittaja: Schindler Holding Ltd, Schindler Management AG, Schindler SA, Schindler Sàrl, Schindler Liften BV ja Schindler Deutschland Holding GmbH (edustajat: Rechtsanwalt R. Bechtold, Rechtsanwalt W. Bosch ja J. Schwarze)

Muut osapuolet: Euroopan komissio (asiamiehet: R. Sauer ja C. Hödlmayr, avustajanaan Rechtsanwalt A. Böhlke) ja Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: F. Florindo Gijón ja M. Simm)

Oikeudenkäynnin kohde

Valitus unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) asiassa T-138/07, Schindler Holding ym. vastaan komissio, 13.7.2011 antamasta tuomiosta, jolla unionin yleinen tuomioistuin on hylännyt kanteen, jossa vaadittiin kumoamaan EY 81 artiklan soveltamismenettelystä 21.2.2007 tehty komission päätös K(2007) 512 lopullinen (Asia COMP/E-1/38.823 — PO/Hissit ja liukuportaat), jossa on kyse hissien ja liukuportaiden asennuksen ja ylläpidon markkinoilla Belgiassa, Saksassa, Luxemburgissa ja Alankomaissa toteutetusta kartellista, jonka puitteissa vääristeltiin tarjouspyyntöjä, jaettiin markkinoita, sovittiin hinnoista, osoitettiin hankkeita ja niihin liittyviä sopimuksia sekä vaihdettiin tietoja, tai toissijaisesti valittajille määrättyjen sakkojen määrän alentamista

Tuomiolauselma

1)

Valitus hylätään.

2)

Schindler Holding Ltd, Schindler Management AG, Schindler SA, Schindler Sàrl, Schindler Liften BV ja Schindler Deutschland Holding GmbH vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan ja ne velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

(1)  EUVL C 347, 26.11.2011.

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/8

Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 18.7.2013 (Verwaltungsgericht Berlinin esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Deutsche Umwelthilfe eV v. Saksan valtio

(Asia C-515/11) (1)

(Ympäristötiedon julkinen saatavuus - Direktiivi 2003/4/EY - Jäsenvaltioiden mahdollisuus jättää mainittuun direktiiviin sisältyvän käsitteen ”viranomainen” ulkopuolelle elimet, jotka toimivat lainsäädäntövallan käyttäjinä - Rajat)

2013/C 260/13

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Verwaltungsgericht Berlin

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Deutsche Umwelthilfe eV

Vastaaja: Saksan valtio

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Verwaltungsgericht Berlin — Ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta ja neuvoston direktiivin 90/313/ETY kumoamisesta 28.1.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/4/EY (EUVL L 41, s. 26) 2 artiklan 2 kohdan tulkinta — Viranomaisten velvollisuus antaa hallussaan olevat ympäristötiedot jokaiselle niitä pyytävälle — Kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan ylimmät viranomaiset on vapautettu tietojen antamista koskevasta velvollisuudesta siltä osin kuin ne toimivat lainsäädäntövallan käyttäjinä — Rajoitus, joka koskee jäsenvaltioiden toimivaltaa jättää lainsäädäntövaltaa käyttävät elimet direktiivissä 2003/4/EY tarkoitetun viranomaisten käsitteen ulkopuolelle

Tuomiolauselma

Ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta ja neuvoston direktiivin 90/313/ETY kumoamisesta 28.1.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/4/EY 2 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan ensimmäistä virkettä on tulkittava siten, että jäsenvaltioille kyseisessä säännöksessä annettu mahdollisuus olla pitämättä ”elimiä tai laitoksia silloin, kun ne toimivat — – lainsäädäntövallan käyttäjinä”, viranomaisina, jotka ovat velvollisia antamaan hallussaan olevia ympäristötietoja, ei voi koskea ministeriöitä silloin, kun ne laativat ja antavat lakia alemmanasteisia oikeusnormeja laissa myönnetyn toimivallan nojalla.

(1)  EUVL C 32, 4.2.2012.

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/8

Unionin tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 18.7.2013 — Euroopan komissio v. Ranskan tasavalta

(Asia C-520/11) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Päätös 2009/726/EY - Ei ole pantu täytäntöön - Maidon ja maitotuotteiden tuonti - Alkuperä - Tilat, joilla on spongiformisen enkefalopatian vaara - Kansalliset kieltotoimenpiteet)

2013/C 260/14

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: F. Jimeno Fernández ja D. Bianchi)

Vastaaja: Ranskan tasavalta (asiamiehet: G. de Bergues ja S. Menez sekä C. Candat ja R. Loosli-Surrans)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — SEU 4 artiklan 3 kohdan ja SEUT 288 artiklan rikkominen — Ranskan toteuttamista väliaikaisista suojatoimenpiteistä, jotka koskevat sellaiselta tilalta, jolla on varmistunut klassinen scrapie-tapaus, peräisin olevien maidon ja maitotuotteiden tuontia Ranskan alueelle 24.9.2009 tehtyä komission päätöstä 2009/726/EY (EUVL L 258, s. 27) ei ole pantu täytäntöön

Tuomiolauselma

1)

Ranskan tasavalta ei ole noudattanut SEU 4 artiklan 3 kohtaan eikä SEUT 288 artiklaan perustuvia velvoitteitaan, koska se ei ole pannut täytäntöön Ranskan toteuttamista väliaikaisista suojatoimenpiteistä, jotka koskevat sellaiselta tilalta, jolla on varmistunut klassinen scrapie-tapaus, peräisin olevien maidon ja maitotuotteiden tuontia Ranskan alueelle 24.9.2009 tehtyä komission päätöstä 2009/726/EY.

2)

Ranskan tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1)  EUVL C 362, 10.12.2011.

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/9

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 18.7.2013 (Verwaltungsgericht Hannoverin ja Verwaltungsgerichtshof Karslruhen (Saksa) esittämät ennakkoratkaisupyynnöt) — Laurence Prinz v. Region Hannover (C-523/11) ja Philipp Seeberger v. Studentenwerk Heidelberg (C-585/11)

(Yhdistetyt asiat C-523/11 ja C-585/11) (1)

(Unionin kansalaisuus - SEUT 20 ja SEUT 21 artikla - Vapaata liikkumista ja oleskelua koskeva oikeus - Opintotuki jäsenvaltion kansalaiselle toisessa jäsenvaltiossa suoritettavia opintoja varten - Velvollisuus asua lähtöjäsenvaltiossa vähintään kolmen vuoden ajan ennen opintojen aloittamista)

2013/C 260/15

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Verwaltungsgericht Hannover ja Verwaltungsgerichtshof Karslruhe

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Laurence Prinz (C-523/11) ja Philipp Seeberger (C-585/11)

Vastaajat: Region Hannover (C-523/11) ja Studentenwerk Hannover (C-585/11)

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Verwaltungsgericht Hannover, Verwaltungsgerichtshof Karlsruhe — SEUT 20 ja 21 artiklan tulkinta — Opintotuen (Ausbildungsförderung) saaminen — Kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan tätä tukea myönnetään ainoastaan yhdeksi vuodeksi silloin, kun kysymys on sellaisista kansalaisista, jotka opiskelevat ulkomailla sijaitsevassa oppilaitoksessa ja joiden vakinainen asuinpaikka oli ollut Saksassa opiskelun alkaessa alle kolmen vuoden ajan

Tuomiolauselma

SEUT 20 ja SEUT 21 artiklaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä sellaiselle jäsenvaltion säännöstölle, jossa toisessa jäsenvaltiossa suoritettaviin opintoihin yli vuodeksi myönnettävälle opintotuelle on asetettu yksi ainoa edellytys eli liittovaltion opintotukilain (Bundesgesetz über individuelle Förderung der Ausbildung (Bundesausbildungsförderungsgesetz)), sellaisena kuin se on muutettuna liittovaltion opintotukilain muuttamisesta 1.1.2008 annetulla 22. lailla, 16 §:n 3 momentissa säädetyn kaltainen edellytys, jonka mukaan hakijalla on oltava ollut kyseisessä laissa tarkoitettu vakinainen asuinpaikka Saksassa vähintään kolmen vuoden ajan ennen mainittujen opintojen aloittamista.

(1)  EUVL C 13, 14.1.2012. EUVL C 49, 18.2.2012.

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/9

Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 18.7.2013 — New Yorker SHK Jeans GmbH & Co. KG, aiemmin New Yorker SHK Jeans GmbH v. sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) ja Vallis K.-Vallis A. & Co. OE

(Asia C-621/11 P) (1)

(Muutoksenhaku - Hakemus sanamerkin FISHBONE rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi - Väitemenettely - Aikaisempi kansallinen kuviomerkki FISHBONE BEACHWEAR - Aikaisemman tavaramerkin tosiasiallinen käyttö - Sellaisen lisänäytön huomioon ottaminen, jota ei ole esitetty asetetussa määräajassa - Asetus (EY) N:o 207/2009 - 42 artiklan 2 ja 3 kohta sekä 76 artiklan 2 kohta - Asetus (EY) N:o 2868/95 - 22 säännön 2 kohta)

2013/C 260/16

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: New Yorker SHK Jeans GmbH & Co. KG, aiemmin New Yorker SHK Jeans GmbH (edustaja: Rechtsanwalt V. Spitz)

Valittajan vastapuolet: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamies: P. Geroulakos) ja Vallis K.-Vallis A. & Co. OE

Oikeudenkäynnin kohde

Valitus unionin yleisen tuomioistuimen (kuudes jaosto) asiassa T-145/09, New Yorker SHK Jeans v. SMHV, 29.9.2011 antamasta tuomiosta, jolla unionin yleinen tuomioistuin on hylännyt kumoamiskanteen, jonka sanamerkin ”FISHBONE” rekisteröintiä luokkiin 18 ja 25 kuuluvia tavaroita ja palveluja varten hakenut hakija on nostanut sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (SMHV) ensimmäisen valituslautakunnan asiassa R 1051/2008-1 30.7.2009 tekemästä päätöksestä, jolla hylättiin osittain valitus väiteosaston päätöksestä, jolla hylättiin osittain kyseisen tavaramerkin rekisteröintihakemus sellaisen väitteen yhteydessä, jonka luokkaan 25 kuuluvia tavaroita varten rekisteröidyn kansallisen tavaramerkin ”FISHBONE BEACHWEAR” sekä elinkeinoelämässä käytettävän kansallisen merkin ”Fishbone” haltija oli esittänyt — Aikaisemman tavaramerkin tosiasiallinen käyttö — Lisänäytön huomioon ottaminen

Tuomiolauselma

1)

Valitus hylätään.

2)

New Yorker SHK Jeans GmbH & Co. KG velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1)  EUVL C 25, 28.1.2012

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/10

Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 18.7.2013 (korkeimman hallinto-oikeuden (Suomi) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — P Oy

(Asia C-6/12) (1)

(Valtiontuet - SEUT 107 ja SEUT 108 artikla - Valikoivuutta koskeva edellytys - Asetus (EY) N:o 659/1999 - 1 artiklan b alakohdan i alakohta - Voimassa oleva tuki - Kansallinen yhteisöverolainsäädäntö - Tappioiden vähennyskelpoisuus - Vähennyskelvottomuus omistajanvaihdostilanteessa - Poikkeuslupa - Veroviranomaisten harkintavalta)

2013/C 260/17

Oikeudenkäyntikieli: suomi

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Korkein hallinto-oikeus

Pääasian asianosaiset

P Oy

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Korkein hallinto-oikeus — SEUT 107 artiklan 1 kohdan tulkinta — Yhtiöiden tappioiden vähennysjärjestelmä — Tuloverolainsäädäntö, jossa säädetään, että verovuoden aikana vahvistetut tappiot voidaan vähentää mahdollisesta seuraavien verovuosien tuloksesta — Tappioiden vähennysoikeuden epääminen tappiovuoden aikana tai sen jälkeen tapahtuneen omistajanvaihdoksen takia — Poikkeus sääntöön, jolla vähennysoikeus evätään kyseisen yhtiön toiminnan jatkumiseen liittyvien erityisten syiden perusteella

Tuomiolauselma

1)

Pääasiassa kyseessä olevan kaltainen verojärjestelmä voi täyttää SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun valtiontuen käsitteen tunnusmerkkeihin kuuluvan valikoivuutta koskevan edellytyksen, jos osoitetaan, että viitejärjestelmä eli ”normaali” järjestelmä muodostuu 30.12.1992 annetun tuloverolain (1535/1992) 122 §:n 1 momentissa tarkoitetusta kiellosta vähentää tappiot omistajanvaihdostilanteessa ja että kyseisen pykälän 3 momentissa säädetty lupajärjestelmä on poikkeus tästä järjestelmästä. Tällainen järjestelmä voi olla oikeutettu sen järjestelmän luonteen ja yleisen rakenteen vuoksi, johon se kuuluu, edellyttäen, että toimivaltaisella kansallisella viranomaisella ei ole tappioiden vähentämiskieltoa koskevan poikkeusluvan osalta sellaista harkintavaltaa, jonka nojalla kyseinen viranomainen voi perustaa lupapäätöksensä verojärjestelmälle vieraisiin kriteereihin. Unionin tuomioistuimella ei kuitenkaan ole riittäviä tietoja lausuakseen lopullisesti näistä luonnehdinnoista.

2)

SEUT 108 artiklan 3 kohta ei ole esteenä sille, että tuloverolain (1535/1992) 122 §:n 1 ja 3 momentissa säädetyn kaltaisen verojärjestelmän — jos kyseinen järjestelmä pitäisi luokitella valtiontueksi — soveltamista jatketaan sen käyttöön ottaneessa jäsenvaltiossa, koska kyseessä on voimassa oleva tuki, sanotun kuitenkaan rajoittamatta SEUT 108 artiklan 3 kohdassa määrättyä Euroopan komission toimivaltaa.

(1)  EUVL C 58, 25.2.2012

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/10

Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 18.7.2013 (Gerechtshof te Leeuwardenin (Alankomaat) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — fiscal eenheid PPG Holdings BV cs te Hoogezand v. Inspecteur van de Belastingdienst/Noord/kantoor Groningen

(Asia C-26/12) (1)

(Arvonlisävero - Kuudes direktiivi 77/388/ETY - 17 artikla ja 13 artiklan B kohdan d alakohdan 6 alakohta - Vapautukset - Ostoihin sisältyvän veron vähentäminen - Eläkerahasto - Erityisten sijoitusrahastojen hallinnoimisen käsite)

2013/C 260/18

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Gerechtshof te Leeuwarden

Pääasian asianosaiset

Kantaja: fiscal eenheid PPG Holdings BV cs te Hoogezand

Vastaaja: Inspecteur van de Belastingdienst/Noord/kantoor Groningen

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Gerechtshof te Leeuwarden — Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY (EYVL L 145, s. 1) 13 artiklan B kohdan d alakohdan 6 alakohdan ja 17 artiklan sekä yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (EUVL L 347, s. 1) 168 ja 169 artiklan tulkinta — Ostoihin sisältyvän veron vähentäminen — Verovelvollinen, joka on kansallisen vanhuuseläkelainsäädännön mukaisesti perustanut eläkerahaston työntekijöidensä, jotka ovat rahaston osuudenhaltijoita, eläkeoikeuksien turvaamiseksi — Veron, jonka se on maksanut eläkerahaston toiminnan hoitamiseksi vastaanottamistaan palveluista, vähentäminen

Tuomiolauselma

Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste — 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY 17 artiklaa on tulkittava siten, että verovelvollisella, joka on perustanut nykyisten ja entisten työntekijöidensä eläkeoikeuksien turvaamiseksi pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen oikeudellisesti ja verotuksellisesti erillisen eläkerahaston, on oikeus vähentää arvonlisävero, jonka se on maksanut kyseisen eläkerahaston hallinnoimiseen ja toimintaan liittyvistä palveluista, edellyttäen, että suoran ja välittömän yhteyden olemassaolo käy ilmi kyseessä olevien liiketoimien kaikista olosuhteista.

(1)  EUVL C 98, 31.3.2012.

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/11

Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 18.7.2013 (Administrativen sad Sofia-gradin (Bulgaria) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — ”Evita-K” EOOD v. Direktor na Direktsia ”Obzhalvane i upravlenie na izpalnenieto” Sofia pri Tsentralno upravlenie na Natsionalnata agentsia za prihodite

(Asia C-78/12) (1)

(Direktiivi 2006/112/EY - Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä - Tavaroiden luovutus - Käsite - Vähennysoikeus - Kieltäytyminen - Verollisen liiketoimen tosiasiallinen toteutuminen - Asetus (EY) N:o 1760/2000 - Nautaeläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmä - Korvamerkit)

2013/C 260/19

Oikeudenkäyntikieli: bulgaria

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Administrativen sad Sofia-grad

Pääasian asianosaiset

Kantaja:”Evita-K” EOOD

Vastaaja: Direktor na Direktsia ”Obzhalvane i upravlenie na izpalnenieto” Sofia pri Tsentralno upravlenie na Natsionalnata agentsia za prihodite

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Administrativen sad Sofia-grad — Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (EUVL L 347, s. 1) 14 artiklan 1 kohdan, 178 artiklan a alakohdan, 185 artiklan 1 kohdan, 226 artiklan 6 alakohdan ja 242 artiklan tulkinta — Ostoihin sisältyvän arvonlisäveron vähennysoikeus eläinten ostamisen yhteydessä — Tavaroiden luovutuksen toteutumisen todistaminen — Kysymys velvollisuudesta ilmoittaa laskuissa sellaisten eläinten korvamerkit, jotka ovat unionin eläinlääkintälainsäädännön mukaan yksilöintivelvoitteen alaisia — Kysymys velvollisuudesta todistaa luovuttajan omistusoikeus

Tuomiolauselma

1)

Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annettua neuvoston direktiiviä 2006/112/EY on tulkittava siten, että kyseisessä direktiivissä tarkoitettu tavaroiden luovutuksen käsite ja tällaisen luovutuksen tosiasiallisen toteutumisen todistaminen eivät liity arvonlisäveron vähennysoikeuden käytön yhteydessä siihen, millä tavalla omistusoikeus kyseisiin tavaroihin on hankittu. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä on todistelua koskevien kansallisten sääntöjen mukaisesti arvioida kokonaisvaltaisesti sen käsiteltäväksi saatetun asian kaikkia osatekijöitä ja olosuhteita sen ratkaisemiseksi, ovatko pääasiassa kyseessä olevat tavaroiden luovutukset tosiasiallisesti toteutuneet ja — jos näin on — voidaanko vähennysoikeutta käyttää kyseisten luovutusten perusteella.

2)

Direktiivin 2006/112 242 artiklaa on tulkittava siten, että siinä ei velvoiteta verovelvollisia, jotka eivät ole maataloustuottajia, merkitsemään suorittamiensa tavaroiden luovutusten kohdetta kirjanpitoonsa, kun kyse on eläimistä, eikä todistamaan, että kyseisiä eläimiä on hallinnoitu kansainvälisen tilinpäätösstandardin IAS 41 ”Maatalous” mukaisesti.

3)

Direktiivin 2006/112 226 artiklan 6 alakohtaa on tulkittava siten, että siinä ei velvoiteta verovelvollista, joka suorittaa tavaroiden luovutuksia, jotka koskevat nautaeläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän käyttöönottamisesta sekä naudanlihan ja naudanlihatuotteiden pakollisesta merkitsemisestä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 820/97 kumoamisesta 17.7.2000 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1760/2000, sellaisena kuin se on muutettuna 20.11.2006 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1791/2006, käyttöön otetun tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän piiriin kuuluvia eläimiä, mainitsemaan kyseisten eläinten korvamerkkejä kyseisiä luovutuksia koskevissa laskuissa.

4)

Direktiivin 2006/112 185 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että siinä sallitaan arvonlisäveron vähennyksen oikaiseminen ainoastaan silloin, kun kyseinen verovelvollinen on saanut aikaisemmin kyseisen veron vähennysoikeuden kyseisen direktiivin 168 artiklan a alakohdassa säädetyin edellytyksin.

(1)  EUVL C 133, 5.5.2012.

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/12

Unionin tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 18.7.2013 (Tribunal de première instance de Bruxellesin (Belgia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Eurofit SA v. Bureau d'intervention et de restitution belge (BIRB)

(Asia C-99/12) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Maatalous - Yhteiset markkinajärjestelyt - Asetus (ETY) N:o 3665/87 - Vientituki - Vientiin tarkoitetun tuotteen kulkeutuminen muualle - Viejän velvollisuus palauttaa vientituet - Se, että toimivaltaiset viranomaiset pidättäytyvät antamasta tietoja sellaisen sopimuskumppanin luotettavuudesta, johon kohdistuu petosepäily, ei ole ylivoimainen este)

2013/C 260/20

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal de première instance de Bruxelles

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Eurofit SA

Vastaaja: Bureau d'intervention et de restitution belge (BIRB)

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Tribunal de première instance de Bruxelles — Maataloustuotteiden vientitukien järjestelmän soveltamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä 27.11.1987 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 3665/87 (EYVL L 351, s. 1) säännösten tulkinta — Viejän velvollisuus palauttaa saadut vientituet tilanteessa, jossa tuotteet kulkeutuvat muualle — Se, että toimivaltaiset viranomaiset pidättäytyvät antamasta pyydettyjä tietoja tai antavat virheellistä tietoa viejälle edellä mainitussa asetuksessa tarkoitetussa ylivoimaisen esteen tilanteessa

Tuomiolauselma

Se, etteivät toimivaltaiset tulliviranomaiset anna viejälle tietoja sen sopimuskumppanin petosepäilystä, ei muodosta maataloustuotteiden vientitukien järjestelmän soveltamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä 27.11.1987 annetussa komission asetuksessa (ETY) N:o 3665/87, sellaisena kuin se on muutettuna 2.12.1994 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 2945/94, ja erityisesti sen 11 artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitettua ylivoimaista estettä. Vaikka tällainen tietojen antamatta jättäminen voi muodostaa asetuksen N:o 3665/87, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 2945/94, 11 artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitetun erityistilanteen, se ei voi kuitenkaan vapauttaa tätä viejää velvollisuudestaan palauttaa perusteettomasti saadut vientituet, ja tämä viejä vapautetaan yksinomaan samaan 11 artiklaan perustuvien seuraamusten maksamisesta.

(1)  EUVL C 138, 12.5.2012.

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/12

Unionin tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 18.7.2013 (Administrativen sad Plovdivin (Bulgaria) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — AES-3C MARITZA EAST 1 EOOD v. Direktor na Direktsia ”Obzhalvane i upravlenie na izpalnenieto” pri Tsentralno upravlenie na Natsionalnata agentsia za prihodite

(Asia C-124/12) (1)

(Arvonlisävero - Direktiivi 2006/112/EY - 168 artiklan a alakohta ja 176 artikla - Vähennysoikeus - Henkilöstön käyttöön tarkoitettujen tavaroiden ja palvelusuoritusten hankintaan liittyvät kulut - Henkilöstö, joka on asetettu vähennysoikeuteen vetoavan verovelvollisen käyttöön mutta joka on toisen verovelvollisen palveluksessa)

2013/C 260/21

Oikeudenkäyntikieli: bulgaria

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Administrativen sad Plovdiv

Pääasian asianosaiset

Kantaja: AES-3C MARITZA EAST 1 EOOD

Vastaaja: Direktor na Direktsia ”Obzhalvane i upravlenie na izpalnenieto” pri Tsentralno upravlenie na Natsionalnata agentsia za prihodite

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Administrativen sad Plovdiv — Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (EUVL L 347, s. 1) 168 artiklan a alakohdan ja 176 artiklan tulkinta — Soveltamisala — Ostoihin sisältyvän veron vähennysoikeuden rajoittaminen — Yhtiö, jolla ei ole omaa henkilöstöä, mutta joka vuokraa täysiaikaisesti työntekijöitä toisen yhtiön kanssa tehdyn työntekijöiden käytettäväksi asettamista koskevan sopimuksen perusteella — Arvonlisäveron vähennysoikeuden epääminen kuljetuspalveluiden, työvaatteiden ja suojavarusteiden hankkimisesta sekä työmatkoista maksetuista kustannuksista, koska palvelut on asetettu vastikkeetta niiden henkilöiden käyttöön, jotka työskentelevät yhtiölle mutta jotka eivät ole sen palveluksessa

Tuomiolauselma

1)

Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY 168 artiklan a alakohtaa ja 176 artiklan toista kohtaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan verovelvollisella, jolle aiheutuu kuluja sille työskentelevien henkilöiden kuljetuksesta, työvaatteista, suojavarusteista sekä työmatkoista, ei ole oikeutta vähentää näihin kuluihin sisältyvää arvonlisäveroa sillä perusteella, että toinen oikeushenkilö asetti kyseiset henkilöt verovelvollisen käyttöön ja ettei heitä voida täten pitää kyseisessä lainsäädännössä tarkoitetulla tavalla verovelvollisen henkilöstöön kuuluvina, vaikka näillä kuluilla voidaan katsoa olevan suora ja välitön yhteys kyseisen verovelvollisen liiketoimintojen kokonaisuuteen liittyviin yleiskuluihin.

2)

Direktiivin 2006/112 176 artiklan toista alakohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä sille, että jäsenvaltio ottaa Euroopan unioniin liittymisen ajankohtana käyttöön vähennysoikeuden rajoituksen sellaisen kansallisen lainsäännöksen nojalla, jonka mukaan vähennysoikeuden ulkopuolelle jäävät tavarat ja palvelut, jotka on tarkoitettu luovutettaviksi tai suoritettaviksi vastikkeetta tai käytettäviksi verovelvollisen liiketoimintaan kuulumattomiin toimintoihin, kun tällaisesta vähennysoikeuden poissulkemisesta ei säädetty kansallisessa lainsäädännössä, joka oli voimassa liittymisajankohtaan saakka.

Kansallisen tuomioistuimen on tulkittava pääasiassa kyseessä olevia kansallisia säännöksiä unionin oikeuden mukaisesti niin pitkälti kuin mahdollista. Jos tällainen tulkinta ei ole mahdollinen, kansallisen tuomioistuimen on jätettävä soveltamatta näitä säännöksiä direktiivin 2006/112 176 artiklan toisen kohdan vastaisina.

(1)  EUVL C 151, 26.5.2012.

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/13

Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 18.7.2013 (Consiglio di Staton (Italia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Consiglio Nazionale dei Geologi v. Autorità Garante della Concorrenza e del Mercato ja Autorità Garante della Concorrenza e del Mercato v. Consiglio Nazionale dei Geologi

(Asia C-136/12) (1)

(SEUT 267 artiklan kolmas kohta - Ylimpiä oikeusasteita koskevan ennakkoratkaisupyyntövelvollisuuden laajuus - SEUT 101 artikla - Ammattikunnan eettiset ohjeet, joissa kielletään soveltamasta ammatin edellyttämää arvokkuutta vastaamatonta palkkiotariffia)

2013/C 260/22

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Consiglio di Stato

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Consiglio Nazionale dei Geologi, Autorità Garante della Concorrenza e del Mercato

Vastaaja: Autorità Garante della Concorrenza e del Mercato, Consiglio Nazionale dei Geologi

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Consiglio di Stato — SEUT 267 artiklan 3 kohdan tulkinta — Ylimmän asteen tuomioistuinten ennakkoratkaisun pyytämistä koskevan velvollisuuden laajuus — ”Unionin oikeuden vakavan ja ilmeisen rikkomisen” käsite — Jäsenvaltion prosessioikeudelliset säännöt ja periaatteet, joissa asetetaan kansalliselle tuomioistuimelle kielto yhtäältä saattaa unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi asianosaisen esittämät kysymykset, joiden tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat, ja toisaalta muotoilla uudelleen viran puolesta tällaiset kysymykset — SEUT 101 artiklan, eurooppalaisesta taloudellisesta etuyhtymästä (ETEY) 25.7.1985 annetun neuvoston asetukseen (ETY) N:o 2137/85 (EYVL L 199, s. 1), ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/36/EY (EUVL L 255, s. 22) ja palveluista sisämarkkinoilla annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/123/EY (EUVL L 376, s. 36) tulkinta — Ammattiliiton eettiset ohjeet, joissa kielletään sellaisten palkkioiden soveltaminen, jotka eivät vastaa ammatin edellyttämää arvokkuutta (decoro e dignità professionale) eivätkä suoritusten laajuutta ja laatua — Unionin kilpailusääntöjä tiukempien kansallisten kilpailusääntöjen sovellettavuus

Tuomiolauselma

1)

SEUT 267 artiklan kolmatta kohtaa on tulkittava siten, että yksin kansallisen tuomioistuimen kuuluu päättää sellaisista unionin oikeuden tulkintaa koskevista kysymyksistä ja niiden muotoilusta, joilla se katsoo olevan merkitystä pääasiassa annettavan ratkaisun kannalta. Kansallisia sääntöjä, joilla tämä toimivalta mahdollisesti asetetaan kyseenalaiseksi, ei saada soveltaa.

2)

Consiglio nazionale dei geologin 19.2.2006 hyväksymissä ja viimeksi 24.3.2010 muutetuissa eettisissä ohjeissa, jotka koskevat geologin ammatin harjoittamista Italiassa, määrättyjen sääntöjen kaltaiset säännöt, joilla geologien palkkioiden määrittämisperusteiksi suorituksen laadun ja laajuuden lisäksi määrätään ammatin edellyttämä arvokkuus, ovat SEUT 101 artiklassa tarkoitettu yritysten yhteenliittymän päätös, jolla saattaa olla kilpailua rajoittava vaikutus sisämarkkinoilla. Kansallisen tuomioistuimen on sen kokonaistilanteen perusteella, jossa kyseiset ohjeet tuottavat vaikutuksensa, ja kaikki kansalliset sovellettavat säännökset sekä kansallisen geologiliiton mainittuja ohjeita koskeva soveltamiskäytäntö huomioiden arvioitava, aiheutuuko tässä tapauksessa tällainen vaikutus. Kyseisen tuomioistuimen on myös kaikkien käytettävissään olevien merkityksellisten seikkojen valossa tarkistettava, voidaanko kyseisten ohjeiden sääntöjä varsinkin ammatin edellyttämään arvokkuuteen liittyvän perusteen osalta pitää tarpeellisina geologipalvelujen vastaanottajille myönnettäviin takeisiin liittyvän perustellun tavoitteen toteuttamiseksi.

(1)  EUVL C 151, 26.5.2012.

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/14

Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 18.7.2013 (Hovrätten för Nedre Norrlandin (Ruotsi) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — ÖFAB, Östergötlands Fastigheter AB v. Frank Koot, Evergreen Investments AB

(Asia C-147/12) (1)

(Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa - Asetus (EY) N:o 44/2001 - Toimivaltainen tuomioistuin - Erityinen toimivalta sopimusta koskevassa asiassa ja sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevassa asiassa)

2013/C 260/23

Oikeudenkäyntikieli: ruotsi

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Hovrätten för Nedre Norrland

Pääasian asianosaiset

Kantaja: ÖFAB, Östergötlands Fastigheter AB

Vastaajat: Frank Koot ja Evergreen Investments AB

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Hovrätten för Nedre Norrland — Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 (EYVL L 12, s. 1) 5 artiklan 1 ja 3 alakohdan tulkinta — Kuuluvatko kaikki vahingonkorvausta koskevat oikeusriidat sopimussuhdetta tai sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevien riita-asioiden erityisten toimivaltaperusteiden soveltamisalaan — Jäsenvaltiossa A vireille pantu oikeudenkäynti jäsenvaltiossa B asuvaa luonnollista henkilöä vastaan, joka on jäsenvaltiossa A toimivan osakeyhtiön hallituksen entinen jäsen, sekä jäsenvaltiossa B toimivaa osakeyhtiötä vastaan, joka on aikaisemmin omistanut suurimman osan jäsenvaltiossa A toimineen osakeyhtiön osakkeista — Kanne, jossa vaaditaan vahvistamaan osakeyhtiön hallituksen jäsenen vastuu yhtiön veloista sillä perusteella, ettei hallituksen jäsen ole ryhtynyt virallisiin toimenpiteisiin yhtiön taloudellisen tilanteen valvomiseksi — Kanne, jossa vaaditaan vahvistamaan osakeyhtiön omistajan vastuu yhtiön veloista sillä perusteella, että yhtiön toimintaa on jatkettu huolimatta sen pääomavajeesta ja huolimatta siitä, että yhtiö oli lain mukaan asetettava selvitystilaan

Tuomiolauselma

1)

Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohtaan sisältyvää sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevan asian käsitettä on tulkittava siten, että siihen sisältyy osakeyhtiön velkojan nostamat kanteet, joilla yhtiön veloista vaaditaan vastuuseen yhtäältä sen hallituksen jäsentä ja toisaalta sen osakkeenomistajaa, koska nämä ovat jatkaneet yhtiön toimintaa, vaikka yhtiöllä oli pääomavaje ja yhtiö oli asetettava selvitystilaan.

2)

Asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohtaan sisältyvää käsitettä ”[paikkakunta], missä vahinko sattui tai saattaa sattua” on tulkittava siten, että jos kanteen tarkoituksena on saattaa yhtiön hallituksen jäsen ja yhtiön osakkeenomistaja vastuuseen yhtiön veloista, kyseinen paikkakunta on se paikkakunta, johon yhtiön harjoittama toiminta ja tähän toimintaan liittyvä taloudellinen tilanne liittyvät.

3)

Se, että alkuperäinen velkoja on luovuttanut oikeudenkäynnin kohteena olevan saatavan toiselle, ei pääasian oikeudenkäynnin kohteena olevan kaltaisessa tilanteessa vaikuta toimivaltaisen tuomioistuimen määrittämiseen asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdan nojalla.

(1)  EUVL C 151, 26.5.2012

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/14

Unionin tuomioistuimen tuomio (yhdeksäs jaosto) 18.7.2013 (Corte di Appello di Roman (Italia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Martini SpA v. Ministero delle Attività Produttive

(Asia C-211/12) (1)

(Maatalous - Tuontitodistusmenettely - Asetus (EY) N:o 1291/2000 - 35 artiklan 4 kohdan c alakohta - Todistusten myöntämistä varten tehtyjen hakemusten jättämisen yhteydessä asetetut vakuudet - Tuontitodistus - Sen käyttämistä koskevan todisteen jättäminen liian myöhään - Seuraamus - Menetetyn määrän laskeminen - Asetus (EY) N:o 958/2003 - Tariffikiintiöt)

2013/C 260/24

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Corte di Appello di Roma

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Martini SpA

Vastaaja: Ministero delle Attività Produttive

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Corte di Appello di Roma — Maataloustuotteiden tuonti-, vienti- ja ennakkovahvistustodistusmenettelyn soveltamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä 9.6.2000 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1291/2000 (EYVL L 152, s. 1) 35 artikla — Tuontitodistuksia haettaessa asetettavat vakuudet — Sen määrän määrittäminen, joka menetetään sellaisten määrien perusteella, joista ei asetetussa määräajassa ole esitetty vientitodistuksia, joissa palautusta ei ole etukäteen vahvistettu

Tuomiolauselma

1)

Maataloustuotteiden tuonti-, vienti- ja ennakkovahvistustodistusmenettelyn soveltamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä 9.6.2000 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1291/2000, sellaisena kuin se on muutettuna 20.2.2003 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 325/2003, 35 artiklaa on tulkittava siten, että kyseisessä säännöksessä tarkoitetun vakuuden tavoitteena ei ole ainoastaan varmistaa, että tuontia koskeva velvoite täytetään, vaan sen tavoitteena on myös varmistaa, että todiste todistuksen käyttämisestä esitetään tietyssä määräajassa.

2)

Asetuksen N:o 1291/2000, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 325/2003, 35 artiklan 4 kohdan c alakohtaa on tulkittava siten, että silloin, kun todiste tuonnin asianmukaisesta toteuttamisesta esitetään liian myöhään, niiden määrien, joiden osalta todistetta ei ole toimitettu kyseisen asetuksen 35 artiklan 4 kohdan a alakohdassa vahvistetussa määräajassa, osalta menetettävä vakuuden määrä on laskettava sen vakuuden määrän perusteella, jota tosiasiallisesti sovellettiin silloin, kun tuontitodistuksen tai tuontitodistusten myöntämistä koskeva hakemus tehtiin kyseistä tuontia varten. Tähän tulkintaan ei vaikuta se seikka, että vakuus oli asetettu sellaisen vakuuden määrän perusteella, joka oli korkeampi kuin samantyyppisen tuotteen kuin tuotu tuote muuhun tuontiin sovellettava vakuuden määrä, koska viimeksi mainittu tuonti oli vapautettu tuontitulleista.

(1)  EUVL C 194, 30.6.2012.

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/15

Unionin tuomioistuimen tuomio (kahdeksas jaosto) 18.7.2013 (Tribunale Amministrativo Regionale per il Lazion (Italia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Vodafone Omnitel NV (C-228/12, C-231/12 ja C-258/12), Fastweb SpA (C-229/12 ja C-232/12), Wind Telecomunicazioni SpA (C-230/12 ja C-254/12), Telecom Italia SpA (C-255/12 ja C-256/12) ja Sky Italia srl (C-257/12) v. Autorità per le Garanzie nelle Comunicazioni, Presidenza del Consiglio dei Ministri (C-228/12–C 232/12, C-255/12 ja C-256/12), Commissione di Garanzia dell’Attuazione della Legge sullo Sciopero nei Servizi Pubblici Essenziali (C-229/12, C-232/12 ja C-257/12) ja Ministero dell’Economia e delle Finanze (C-230/12)

(Yhdistetyt asiat C-228/12–C-232/12 ja C-254/12–C-258/12) (1)

(Sähköiset viestintäverkot ja -palvelut - Direktiivi 2002/20/EY - 12 artikla - Kyseisen alan yrityksille määrätyt hallinnolliset maksut - Kansallinen lainsäädäntö, jossa sähköisen viestinnän operaattorit velvoitetaan maksamaan maksu, jolla on tarkoitus kattaa kansallisten sääntelyviranomaisten toimintakustannukset)

2013/C 260/25

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunale Amministrativo Regionale per il Lazio

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Vodafone Omnitel NV (C-228/12, C-231/12 ja C-258/12), Fastweb SpA (C-229/12 ja C-232/12), Wind Telecomunicazioni SpA (C-230/12 ja C-254/12), Telecom Italia SpA (C-255/12 ja C-256/12) ja Sky Italia srl (C-257/12)

Vastaajat: Autorità per le Garanzie nelle Comunicazioni, Presidenza del Consiglio dei Ministri (C-228/12–C-232/12, C-255/12 ja C-256/12), Commissione di Garanzia dell’Attuazione della Legge sullo Sciopero nei Servizi Pubblici Essenziali (C-229/12, C-232/12 ja C-257/12) ja Ministero dell’Economia e delle Finanze (C-230/12)

Muut osapuolet: Wind Telecomunicazioni SpA (C-228/12, C-229/12, C-232/12 ja C-255/12–C-258/12), Telecom Italia SpA (C-228/12, C-230/12, C-232/12 ja C-254/12), Vodafone Omnitel NV (C-230/12 ja C-254/12), Fastweb SpA (C-230/12, C-254/12 ja C-256/12) ja Television Broadcasting System SpA (C-257/12)

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Tribunale Amministrativo Regionale del Lazio — Sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskevista valtuutuksista (valtuutusdirektiivi) 7.3.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/20/EY (EYVL L 108, s. 21) 12 artiklan tulkinta — Yrityksiltä kannettavat hallinnolliset maksut — Sääntely, jonka mukaan kaikki kansallisen sääntelyviranomaisen kustannukset, joita valtio ei rahoita, jaetaan asianomaisen alan yritysten kesken asian kannalta merkityksellisestä tavaramyynnistä tai palvelusuorituksista saatujen tulojen mukaisessa suhteessa

Tuomiolauselma

Sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskevista valtuutuksista 7.3.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/20/EY (valtuutusdirektiivi) 12 artiklaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle jäsenvaltion lainsäädännölle, jonka nojalla sähköistä viestintäpalvelua tai -verkkoa tarjoavien yritysten on maksettava maksu, jolla on tarkoitus kattaa kansalliselle sääntelyviranomaiselle aiheutuneet kaikki sellaiset kustannukset, joita ei rahoiteta valtion varoista, ja jonka suuruus määritetään näiden yritysten tulojen perusteella, edellyttäen, että tällä maksulla on tarkoitus kattaa yksinomaan tämän artiklan 1 kohdan a alakohdassa mainituista toiminnoista aiheutuvat kustannukset, että tämän maksun nojalla saadut kokonaistulot eivät ylitä näistä toiminnoista aiheutuneita kustannuksia ja että tämä maksu määrätään yrityksille puolueettomalla, avoimella ja oikeasuhtaisella tavalla, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tutkittava.

(1)  EUVL C 217, 21.7.2012

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/16

Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 18.7.2013 (Tribunale Amministrativo Regionale per il Lazion (Italia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Sky Italia Srl v. Autorità per le Garanzie nelle Comunicazioni

(Asia C-234/12) (1)

(Televisiotoiminta - Direktiivi 2010/13/EU - 4 artiklan 1 kohta ja 23 artiklan 1 kohta - Mainospalat - Kansallinen lainsäädäntö, jossa maksutelevisiotoiminnan harjoittajien osalta säädetään mainontaan käytettävissä olevasta enimmäislähetysajasta, joka on lyhyempi kuin maksuttoman televisiolähetystoiminnan harjoittajien osalta säädetty enimmäislähetysaika - Yhdenvertainen kohtelu - Palvelujen tarjoamisen vapaus)

2013/C 260/26

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunale Amministrativo Regionale per il Lazio

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Sky Italia Srl

Vastaaja: Autorità per le Garanzie nelle Comunicazioni

Reti Televisive Italiane (RTI) SpA, Maria Iaccarinon osallistuessa asian käsittelyyn

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Tribunale Amministrativo Regionale Per il Lazio — Audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoamista koskevien jäsenvaltioiden tiettyjen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 10.3.2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/13/EU (EUVL L 95, s. 1) 4 artiklan tulkinta — SEUT 49, 56 ja 63 artiklan sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 11 artiklan, kun sitä luetaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön valossa, tulkinta — Mainontaan käytettävissä olevan ajan enimmäisprosenttimäärä — Kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan maksutelevisio-operaattoreihin sovellettavat mainonnan tuntikohtaiset rajoitukset ovat tiukempia kuin muihin operaattoreihin sovellettavat rajoitukset

Tuomiolauselma

Audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoamista koskevien jäsenvaltioiden tiettyjen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 10.3.2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/13/EU (audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi) 4 artiklan 1 kohtaa, yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja SEUT 56 artiklaa on tulkittava siten, ettei niiden vastaisena ole lähtökohtaisesti pidettävä pääasiassa kyseessä olevan kaltaista kansallista lainsäädäntöä, jossa säädetään sellaisista televisiomainontalähetysten enimmäisajoista, jotka ovat maksutelevisiotoiminnan harjoittajien osalta lyhyemmät kuin maksuttoman televisiolähetystoiminnan harjoittajien osalta, kunhan suhteellisuusperiaatetta noudatetaan, mikä kansallisen tuomioistuimen on tarkistettava.

(1)  EUVL C 217, 21.7.2012.

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/16

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 18.7.2013 (Court of Appealin (England & Wales) (Civil Division) (Yhdistynyt kuningaskunta) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Specsavers International Healthcare Ltd, Specsavers BV, Specsavers Optical Group Ltd ja Specsavers Optical Superstores Ltd v. Asda Stores Ltd

(Asia C-252/12) (1)

(Tavaramerkit - Asetus (EY) N:o 207/2009 - 9 artiklan 1 kohdan b ja c alakohta, 15 artiklan 1 kohta ja 51 artiklan 1 kohdan a alakohta - Menettämisperusteet - Tosiasiallisen käytön käsite - Tavaramerkki, jota käytetään yhdessä toisen tavaramerkin kanssa tai moniosaisen tavaramerkin osana - Se, minkä värisenä tai minkä väriyhdistelmän värisenä tavaramerkkiä on käytetty - Maine)

2013/C 260/27

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Court of Appeal (England & Wales) (Civil Division)

Pääasian asianosaiset

Valittajat: Specsavers International Healthcare Ltd, Specsavers BV, Specsavers Optical Group Ltd ja Specsavers Optical Superstores Ltd

Vastapuoli: Asda Stores Ltd

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Court of Appeal (England & Wales) (Civil Division) — Yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 (kodifioitu toisinto) 9 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan, 15 artiklan ja 51 artiklan tulkinta — Tavaramerkin tosiasiallisen käytön käsite — Kuviomerkin ja sanamerkin, jotka on rekisteröity erillisiksi tavaramerkeiksi, käyttö yhdessä — Tavaramerkki, jota ei ole rekisteröity millekään värille mutta jota on käytetty tietyn värisenä siten, että osa yleisöä yhdistää tavaramerkin kyseiseen väriin

Tuomiolauselma

1)

Yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 15 artiklan 1 kohtaa ja 51 artiklan 1 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että kyseisissä säännöksissä tarkoitettu ”tosiasiallista käyttöä” koskeva edellytys voi täyttyä silloin, kun yhteisön tavaramerkiksi rekisteröityä kuviomerkkiä käytetään ainoastaan yhdessä sen päälle asetetun yhteisön tavaramerkiksi rekisteröidyn sanamerkin kanssa ja myös molemmat tavaramerkit yhdessä on rekisteröity yhteisön tavaramerkiksi, kunhan muodon, jossa tavaramerkkiä käytetään, ja kyseisen tavaramerkin rekisteröidyn muodon välisillä poikkeavaisuuksilla ei vaikuteta kyseisen tavaramerkin — sellaisena kuin se on rekisteröity — erottamiskykyyn.

2)

Asetuksen N:o 207/2009 9 artiklan 1 kohdan b ja c alakohtaa on tulkittava siten, että kun yhteisön tavaramerkkiä ei ole rekisteröity värillisenä, mutta tavaramerkin haltija on käyttänyt sitä laajamittaisesti tietyn värisenä tai tietyn väriyhdistelmän värisenä siten, että merkittävä osa yleisöä yhdistää kyseisen tavaramerkin kyseiseen väriin tai väriyhdistelmään, värillä tai väreillä, joita kolmas käyttää merkin, jonka väitetään loukkaavan kyseistä tavaramerkkiä, esityksessä, on merkitystä siinä kokonaisarvioinnissa, joka koskee kyseisessä säännöksessä tarkoitettua sekaannusvaaraa tai epäoikeutettua hyväksikäyttöä.

3)

Asetuksen N:o 207/2009 9 artiklan 1 kohdan b ja c alakohtaa on tulkittava siten, että se, että merkittävä osa yleisöä yhdistää kolmannen, joka käyttää merkkiä, jonka väitetään loukkaavan rekisteröityä tavaramerkkiä, itsensä siihen väriin tai tiettyyn väriyhdistelmään, jota kolmas käyttää kyseisen merkin esityksessä, on merkityksellinen tekijä kyseisessä säännöksessä tarkoitetun sekaannusvaaran ja epäoikeutetun hyväksikäytön kokonaisarvioinnissa.

(1)  EUVL C 227, 28.7.2012.

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/17

Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 18.7.2013 (Hof van beroep te Brusselin (Belgia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Citroën Belux NV v. Federatie voor Verzekerings- en Financiële Tussenpersonen (FvF)

(Asia C-265/12) (1)

(SEUT 56 artikla - Palvelujen tarjoamisen vapaus - Direktiivi 2005/29/EY - Sopimattomat kaupalliset menettelyt - Kuluttajansuoja - Yhdistetyt tarjoukset, jotka sisältävät ainakin yhden rahoituspalvelun - Kielto - Poikkeukset)

2013/C 260/28

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Hof van beroep te Brussel

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Citroën Belux NV

Vastaaja: Federatie voor Verzekerings- en Financiële Tussenpersonen (FvF)

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Hof van beroep te Bryssel — Belgia — SEUT 56 artiklan ja sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla ja neuvoston direktiivin 84/450/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 97/7/EY, 98/27/EY ja 2002/65/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta 11.5.2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi) (EUVL L 149, s. 22) 3 artiklan 9 kohdan tulkinta — Kansallinen kuluttajansuojalainsäädäntö, jossa kielletään yleisesti laissa tyhjentävästi lueteltuja tapauksia lukuun ottamatta kaikkien yhdistettyjen tarjousten esittäminen kuluttajille, jos vähintään yksi tarjouksen osa on rahoituspalvelu

Tuomiolauselma

Sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla ja neuvoston direktiivin 84/450/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 97/7/EY, 98/27/EY ja 2002/65/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta 11.5.2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29/EY (sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi) 3 artiklan 9 kohtaa ja SEUT 56 artiklaa on tulkittava siten, etteivät ne estä pääasiassa kyseessä olevan kaltaista jäsenvaltion säännöstä, jolla yleisesti kielletään — jollei kansallisessa lainsäädännössä tyhjentävästi luetelluista tapauksista muuta johdu — kuluttajalle esitetyt yhdistetyt tarjoukset, joista vähintään yksi osa muodostuu rahoituspalvelusta.

(1)  EUVL C 258, 25.8.2012.

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/17

Unionin tuomioistuimen tuomio (yhdeksäs jaosto) 18.7.2013 (Nejvyšší správní soudin (Tšekin tasavalta) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Green Swan Pharmaceuticals CR, a.s. v. Státní zemědělská a potravinářská inspekce, ústřední inspektorát

(Asia C-299/12) (1)

(Kuluttajansuoja - Asetus (EY) N:o 1924/2006 - Elintarvikkeita koskevat ravitsemus- ja terveysväitteet - 2 artiklan 2 kohdan 6 alakohta - Sairauden riskin vähentämistä koskevan väitteen käsite - 28 artiklan 2 kohta - Tuotteet, joihin on kiinnitetty tavaramerkki tai tuotenimi - Siirtymäkauden toimet)

2013/C 260/29

Oikeudenkäyntikieli: tšekki

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Nejvyšší správní soud

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Green Swan Pharmaceuticals CR, a.s.

Vastaaja: Státní zemědělská a potravinářská inspekce, ústřední inspektorát

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Nejvyšší správní soud — Elintarvikkeita koskevista ravitsemus- ja terveysväitteistä 20.12.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1924/2006 (EUVL L 404, s. 9) 1 artiklan 3 kohdan, 2 artiklan 2 kohdan 6 alakohdan ja 28 artiklan 2 kohdan tulkinta — Sairauden riskin vähentämistä koskevan väitteen käsite — Tuotteen pakkausmerkinnöissä oleva väite, jonka mukaan ”valmiste sisältää myös kalsiumia ja D3-vitamiinia, jotka auttavat vähentämään osteoporoosin ja murtumien kehittymisriskiä”

Tuomiolauselma

1)

Elintarvikkeita koskevista ravitsemus- ja terveysväitteistä 20.12.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1924/2006, sellaisena kuin se on muutettuna 9.2.2010 annetulla komission asetuksella (EU) N:o 116/2010, 2 artiklan 2 kohdan 6 alakohtaa on tulkittava siten, että terveysväitteen luokitteleminen tässä säännöksessä tarkoitetuksi sairauden riskin vähentämistä koskevaksi väitteeksi ei välttämättä edellytä, että terveysväitteessä nimenomaisesti ilmoitetaan, että elintarvikeryhmän, elintarvikkeen tai sen ainesosan kulutus vähentää ”merkitsevästi” ihmisillä esiintyvän sairauden kehittymisriskiä.

2)

Asetuksen N:o 1924/2006, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 116/2010, 28 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että elintarvikkeen pakkauksessa oleva kaupallinen viestintä voi olla tässä säännöksessä tarkoitettu tavaramerkki tai tuotenimi edellyttäen, että se on sovellettavan säännöstön mukaan sellaisenaan suojattu tavaramerkkinä tai tuotenimenä. Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on tutkia sen käsiteltäväksi saatetun asian kaikkien tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen perusteella, onko kaupallisessa viestinnässä todella kyse näin suojatusta tavaramerkistä tai tuotenimestä.

3)

Asetuksen N:o 1924/2006, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 116/2010, 28 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että siinä tarkoitetaan vain elintarvikkeita, joihin on liitetty tavaramerkki tai tuotenimi, jota on pidettävä tässä asetuksessa tarkoitettuna ravitsemus- tai terveysväitteenä ja joka on ollut olemassa samanlaisena ennen 1.1.2005.

(1)  EUVL C 273, 8.9.2012.

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/18

Unionin tuomioistuimen tuomio (kahdeksas jaosto) 18.7.2013 (Højesteretin (Tanska) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Metro Cash & Carry Danmark ApS v. Skatteministeriet

(Asia C-315/12) (1)

(Valmistevero - Direktiivi 92/12/ETY - 7 - 9 artikla - Direktiivi 2008/118/EY - 32 — 34 artikla - Valmisteveron alaisten tuotteiden liikkuminen yhteisössä - Asetus (ETY) N:o 3649/92 - 1 ja 4 artikla - Yksinkertaistettu saateasiakirja - 1 kappale - Cash & carry -toiminta - Tuotteet, jotka on luovutettu kulutukseen jossakin jäsenvaltiossa ja jotka toimitetaan toiseen jäsenvaltioon kaupallisessa tarkoituksessa, tai tuotteet, jotka yksityishenkilöt ovat hankkineet omiin tarpeisiinsa ja kuljettaneet itse - Alkoholijuomat - Tavarantoimittajan tarkastusvelvollisuuden puuttuminen)

2013/C 260/30

Oikeudenkäyntikieli: tanska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Højesteret

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Metro Cash & Carry Danmark ApS

Vastaaja: Skatteministeriet

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Højesteret — Valmisteveron alaisia tuotteita koskevasta yleisestä järjestelmästä sekä näiden tuotteiden hallussapidosta, liikkumisesta ja valvonnasta 25.2.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/12/ETY (EYVL L 76, s. 1) 7 artiklan 4 kohdan, valmisteveroja koskevasta yleisestä järjestelmästä ja direktiivin 92/12/ETY kumoamisesta 16.12.2008 annetun neuvoston direktiivin 2008/118/EY (EUVL L 9, s. 12) 34 artiklan 1 kohdan ja lähtöjäsenvaltiossa kulutukseen luovutettujen yhteisön sisällä liikkuvien valmisteveron alaisten tuotteiden yksinkertaistetusta saateasiakirjasta annetun komission asetuksen (ETY) N:o 3649/92 (EYVL L 369, s. 17) tulkinta — Valmisteverot — Yksityishenkilöiden omiin tarpeisiinsa hankkimat tuotteet — Kysymys siitä, onko jäsenvaltiolla velvollisuus varmistaa, että yksinkertaistetun saateasiakirjan 1 kappale otetaan vastaan silloin, kun kyse on alkoholinmyynnistä tähän jäsenvaltioon sijoittautuneessa liikkeessä sellaisille muiden jäsenvaltioiden kansalaisille, jotka asioivat kyseisessä liikkeessä johonkin toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen liikkeen nimissä myönnettyä asiakaskorttia käyttäen, ja kun kyseinen kortinhaltija tilaa ostamansa alkoholijuomat kyseiseen liikkeeseen kuljettaakseen ne itse asuinpaikkansa jäsenvaltioon

Tuomiolauselma

1)

Valmisteveron alaisia tuotteita koskevasta yleisestä järjestelmästä sekä näiden tuotteiden hallussapidosta, liikkumisesta ja valvonnasta 25.2.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/12/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 14.12.1992 annetulla neuvoston direktiivillä 92/108/ETY, 7–9 artiklaa ja lähtöjäsenvaltiossa kulutukseen luovutettujen yhteisön sisällä liikkuvien valmisteveron alaisten tuotteiden yksinkertaistetusta saateasiakirjasta 17.12.1992 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 3649/92 1 ja 4 artiklaa on tulkittava siten, ettei niissä aseteta pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle elinkeinonharjoittajalle velvollisuutta tarkastaa, aikovatko muista jäsenvaltioista tulevat ostajat maahantuoda toiseen jäsenvaltioon valmisteveron alaisia tuotteita, ja tarvittaessa, ovatko tällaisen tuonnin tarkoitukset yksityisiä vai kaupallisia.

2)

Valmisteveroja koskevasta yleisestä järjestelmästä ja direktiivin 92/12/ETY kumoamisesta 16.12.2008 annetun neuvoston direktiivin 2008/118/EY 32–34 artiklaa on tulkittava siten, ettei niissä tehdä direktiivin 92/12, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 92/108, 7–9 artiklaan huomattavia muutoksia, joiden perusteella ensimmäiseen kysymykseen olisi vastattava eri tavalla pääasian kaltaisissa olosuhteissa.

3)

Direktiivin 92/12, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 92/108, 8 artiklaa on tulkittava siten, että se voi kattaa valmisteveron alaisten tuotteiden ostamisen pääasian kaltaisissa olosuhteissa, kun yksityishenkilöt ovat ostaneet nämä tuotteet omiin tarpeisiinsa ja kuljettaneet ne itse, mikä toimivaltaisten kansallisten viranomaisten on tarkastettava tapauskohtaisesti.

(1)  EUVL C 258, 25.8.2012.

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/19

Unionin tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 18.7.2013 — Euroopan komissio v. Kyproksen tasavalta

(Asia C-412/12) (1)

(Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 1999/31/EY - Kaatopaikat - Toiminnan jatkaminen kunnostussuunnitelmien puuttumisesta huolimatta - Sulkemisvelvoite)

2013/C 260/31

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: G. Zavvos ja D. Düsterhaus)

Vastaaja: Kyproksen tasavalta (asiamiehet: M. Chatzigeorgiou ja K. Lykourgos)

Oikeudenkäynnin kohde

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Kaatopaikoista 26.4.1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/31/EY (EYVL L 182, s. 1) 14 artiklan rikkominen — Toiminnan jatkaminen Nikosian ja Limassolin kaatopaikoilla kunnostussuunnitelmien puuttumisesta huolimatta

Tuomiolauselma

1)

Kyproksen tasavalta ole noudattanut kaatopaikoista 26.4.1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/31/EY 14 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska kaikkia Kyproksen alueella toimivia valvomattomia kaatopaikkoja ei ole suljettu tai koska ne eivät ole direktiivin vaatimusten mukaisia.

2)

Kyproksen tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1)  EUVL C 366, 24.11.2012.

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/19

Euroopan komission SEUT 218 artiklan 11 kohdan nojalla esittämä lausuntopyyntö

(Lausunto 2/13)

2013/C 260/32

Oikeudenkäyntikieli: kaikki viralliset kielet

Pyynnön esittäjä

Euroopan komissio (asiamiehet: H. Krämer, L. Romero Requena, C. Ladenburger ja B. Smulders)

Unionin tuomioistuimelle esitetty kysymys

Onko sopimusluonnos Euroopan unionin liittymisestä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehtyyn yleissopimukseen yhteensopiva perussopimusten kanssa?

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/19

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Finanzgericht Baden-Württemberg (Saksa) on esittänyt 7.5.2013 — Birgit Wagener v. Bundesagentur für Arbeit — Familienkasse Villingen-Schwenningen

(Asia C-250/13)

2013/C 260/33

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Finanzgericht Baden-Württemberg

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Birgit Wagener

Vastaaja: Bundesagentur für Arbeit — Familienkasse Villingen-Schwenningen

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko pääasian kaltaisissa olosuhteissa, joissa saksalainen perheavustuskassa on asetuksen (ETY) N:o 574/72 (1) 10 artiklan 1 kohdan a alakohdan nojalla 17.10.2012 myöntänyt ja (vähennyslaskuja tehtyään) maksanut lapsilisää lokakuun 2006 ja marraskuun 2011 väliseltä ajanjaksolta määrän, joka vastaa erotusta suhteessa Sveitsin valaliitossa myönnettyihin perheavustuksiin, Sveitsin frangeina myönnetyt sveitsiläiset perheavustukset muunnettava euroiksi asetuksen (ETY) N:o 574/72 107 artiklan 1 kohdan, asetuksen (ETY) N:o 574/72 107 artiklan 6 kohdan vai asetuksen (EY) N:o 987/2009 (2) 90 artiklan nojalla, kun kyseistä artiklaa luetaan yhdessä asetuksen (EY) N:o 987/2009 90 artiklassa tarkoitetusta päivästä, jonka mukaan muuntokurssit määritellään, 15.10.2009 tehdyn päätöksen N:o H3 (3) (EUVL 2010, C 106, s. 56) kanssa?

2)

Jos ensimmäiseen kysymyksen annettavan vastauksen mukaan muuntaminen on tehtävä kokonaan tai osittain asetuksen (ETY) N:o 574/72 107 artiklan 6 kohdan mukaisesti: onko ensimmäisessä kysymyksessä mainituissa olosuhteissa muuntamisen kannalta merkityksellistä, milloin vähennettävä ulkomainen etuus on maksettu, vai onko ratkaisevaa se, milloin kotimainen etuus, josta ulkomainen etuus vähennetään, maksetaan?

3)

Jos ensimmäiseen kysymykseen annettavan vastauksen mukaan muuntaminen on tehtävä kokonaan tai osittain asetuksen (ETY) N:o 574/72 107 artiklan 1 kohdan mukaisesti: miten viitekausi on pääasian kaltaisissa olosuhteissa määritettävä asetuksen (ETY) N:o 574/72 107 artiklan 2 ja 4 kohdan nojalla? Onko muuntamisen kannalta merkityksellistä, milloin sveitsiläinen laitos on myöntänyt tai maksanut vähennettävät perhe-etuudet?

4)

Jos ensimmäiseen kysymykseen annettavan vastauksen mukaan muuntaminen on tehtävä kokonaan tai osittain asetuksen (EY) N:o 987/2009 90 artiklan mukaisesti, kun sitä luetaan yhdessä 15.10.2009 tehdyn päätöksen N:o H3 kanssa: minkä 15.10.2009 tehdyn päätöksen N:o H3 määräyksen (2 kohdan, 3 kohdan a alakohdan vai 3 kohdan b alakohdan) mukaisesti ja millä tavalla perhe-etuuksien muuntaminen on tehtävä, kun kansallisessa lainsäädännössä itsessään säädetään kotimaisen perhe-etuuden osalta etuuden epäämisestä (EStG:n 65 §:n 1 momentin 2 kohta) ja etuus myönnetään ainoastaan unionin oikeuden perusteella? Onko muuntamisen kannalta merkityksellistä, milloin sveitsiläinen laitos on myöntänyt tai maksanut perhe-etuudet?

(1)  Sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun asetuksen (ETY) N:o 1408/71 täytäntöönpanomenettelystä 21.3.1972 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 574/72 (EYVL L 74, s. 1, konsolidoitu versio — EYVL 1997, L 28, s. 1)

(2)  Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 883/2004 täytäntöönpanomenettelystä 16.9.2009 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 987/2009 (EUVL L 284, s. 1)

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 987/2009 90 artiklassa tarkoitetusta päivästä, jonka mukaan muuntokurssit määritellään, 15.10.2009 tehty päätös N:o H3 (EUVL 2010, C 106, s. 56)

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/20

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesgerichtshof (Saksa) on esittänyt 13.5.2013 — Elena Recinto-Pfingsten v. Swiss International Air Lines AG

(Asia C-259/13)

2013/C 260/34

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bundesgerichtshof

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Elena Recinto-Pfingsten

Vastapuoli: Swiss International Air Lines AG

Ennakkoratkaisukysymys

Onko Sveitsin valaliiton ja Euroopan yhteisön lentoliikenteestä 21.6.1999 tekemää sopimusta (1), sellaisena kuin se on muutettuna yhteisön ja Sveitsin lentoliikennekomitean 26.11.2010 tekemällä päätöksellä N:o 2/2010 (2), tulkittava siten, että matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta 11.2.2004 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 261/2004 (3) sovelletaan sen 3 artiklan 1 kohdan a alakohtaa vastaavasti myös matkustajiin, jotka lähtevät Sveitsissä sijaitsevalta lentoasemalta kolmanteen valtioon?

(1)  Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton sopimus lentoliikenteestä — Päätösasiakirja — Yhteiset julistukset — Ilmoitus, joka koskee Sveitsin kanssa seuraavilla aloilla tehtävien seitsemän sopimuksen voimaan tuloa: henkilöiden vapaa liikkuvuus, lento- ja maantieliikenne, julkiset hankinnat, tieteellinen ja teknologinen yhteistyö, vaatimustenmukaisuuden arvioinnin vastavuoroinen tunnustaminen sekä maataloustuotteiden kauppa (EYVL 2002 L 114, s. 73).

(2)  Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton lentoliikennettä koskevan sopimuksen mukaisesti perustetun yhteisön ja Sveitsin lentoliikennekomitean päätös N:o 2/2010, annettu 26.11.2010, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton lentoliikennettä koskevan sopimuksen liitteen korvaamisesta (EUVL L 347, s. 54).

(3)  Matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta 11.2.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 261/2004 (EUVL L 46, s. 1).

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/21

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Verwaltungsgerichtshof (Itävalta) on esittänyt 24.5.2013 — T-Mobile Austria GmbH v. Telekom-Control-Kommission

(Asia C-282/13)

2013/C 260/35

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Verwaltungsgerichtshof

Pääasian asianosaiset

Valittaja: T-Mobile Austria GmbH

Vastapuoli: Telekom-Control-Kommission

Osapuolet, jotka osallistuvat asian käsittelyyn: Hutchison 3 G Austria Holdings GmbH, Hutchinson 3G Austria GmbH, Orange Austria Telecommunication GmbH, Stubai SCA, Orange Belgium SA ja A1 Telekom Austria AG

Muu osapuoli: Bundesministerin für Verkehr, Innovation und Technologie

Ennakkoratkaisukysymys

Onko sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä 7.3.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/21/EY (1) (puitedirektiivi) 4 ja 9 b artiklaa sekä sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskevista valtuutuksista 7.3.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/20/EY (2) (valtuutusdirektiivi) 5 artiklan 6 kohtaa tulkittava siten, että niissä annetaan kilpailijalle valtuutusdirektiivin 5 artiklan 6 kohdan mukaisessa kansallisessa menettelyssä puitedirektiivin 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu asema sellaisena osapuolena, johon päätös vaikuttaa?

(1)  EYVL L 108, s. 33.

(2)  EYVL L 108, s. 21, sellaisena kuin se on muutettuna sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä annetun direktiivin 2002/21/EY, sähköisten viestintäverkkojen ja niiden liitännäistoimintojen käyttöoikeuksista ja yhteenliittämisestä annetun direktiivin 2002/19/EY sekä sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskevista valtuutuksista annetun direktiivin 2002/20/EY muuttamisesta 25.11.2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/140/EY (EUVL L 337, s. 37).

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/21

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Finanzgericht München (Saksa) on esittänyt 29.5.2013 — Data I/O GmbH v. Hauptzollamt München

(Asia C-297/13)

2013/C 260/36

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Finanzgericht München

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Data I/O GmbH

Vastaaja: Hauptzollamt München

Ennakkoratkaisukysymys

Onko yhdistetyn nimikkeistön XVI jakson (1) 2 huomautuksen a alakohtaa tulkittava siten, että tavara, joka voidaan luokitella sekä nimikkeessä 8473 tarkoitetuksi osaksi että itsenäisenä tavarana johonkin muuhun 84 tai 85 ryhmän nimikkeeseen, on luokiteltava tällaiseen muuhun nimikkeeseen, koska nimike 8473 ei ole etusijalla muihin 84 ja 85 ryhmän nimikkeisiin nähden?

(1)  Tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista 23.7.1987 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 2658/87 (EYVL L 256, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 6.8.2001 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 2031/2001 (EYVL L 279, s. 1), 1.8.2002 annetulla komission asetuksella (ETY) N:o 1832/2002 (EYVL L 290, s. 1), 11.9.2003 annetulla komission asetuksella (ETY) N:o 1789/2003 (EUVL L 281, s. 1) ja 7.9.2004 annetulla komission asetuksella (ETY) N:o 1810/2004 (EUVL L 327, s. 1).

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/21

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesgerichtshof (Saksa) on esittänyt 6.6.2013 — Novo Nordisk Pharma GmbH v. Corinna Silber

(Asia C-310/13)

2013/C 260/37

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bundesgerichtshof

Pääasian asianosaiset

Vastaaja ja Revision-menettelyn valittaja: Novo Nordisk Pharma GmbH

Kantaja ja Revision-menettelyn vastapuoli: Corinna Silber

Ennakkoratkaisukysymys

Onko direktiivin 85/374/ETY (1) 13 artiklaa tulkittava siten, ettei direktiivi yleisesti rajoita saksalaista lääkkeitä koskevaa tuotevastuuta, joka ilmenee ”erityisen vastuujärjestelmän” muodossa, ja että kansallisen lääkevastuujärjestelmän kehittämistä voidaan siten jatkaa, vai onko kyseinen säännös ymmärrettävä siten, ettei direktiivin tiedoksiantohetkellä (30.7.1985) olemassa olleita lääkkeitä koskevan tuotevastuun tunnusmerkistöjä voida laajentaa?

(1)  Tuotevastuuta koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 25.7.1985 annettu neuvoston direktiivi 85/374/ETY (EYVL L 210, s. 29).

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/22

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Thüringer Oberlandesgericht (Saksa) on esittänyt 11.6.2013 — Udo Rätzke v. S+K Handels GmbH

(Asia C-319/13)

2013/C 260/38

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Thüringer Oberlandesgericht

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Udo Rätzke

Vastapuoli: S+K Handels GmbH

Ennakkoratkaisukysymys

Onko Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/30/EY täydentämisestä televisioiden energiamerkinnän osalta 28.9.2010 annetun delegoidun komission asetuksen (EU) N:o 1062/2010 (1) 4 artiklan a alakohtaa

tulkittava siten,

että velvollisuus varustaa televisiot merkillä koskee jälleenmyyjää (30.11.2011 alkaen) vain, jos tavarantoimittaja on mainitun asetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti toimittanut (30.11.2011 alkaen) kyseiset televisiot siten, että ne on jo varustettu vastaavalla merkillä,

vai koskeeko merkintävelvollisuus jälleenmyyjää (30.11.2011 alkaen) myös sellaisten televisioiden osalta, jotka tavarantoimittaja on toimittanut ennen 30.11.2011 ja joita ei ole varustettu vastaavilla merkeillä, jolloin jälleenmyyjä on velvollinen vaatimaan (ajoissa, jälkikäteen) merkkejä tällaisia televisioita varten?

(1)  EYVL L 314, s. 64.

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/22

Valitus, jonka Fercal — Consultadoria e Serviços, Lda on tehnyt 14.6.2013 unionin yleisen tuomioistuimen (viides jaosto) asiassa T-360/11, Fercal — Consultadoria e Serviços, Lda v. SMHV, 10.4.2013 antamasta tuomiosta

(Asia C-324/13 P)

2013/C 260/39

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Asianosaiset

Valittaja: Fercal — Consultadoria e Serviços, Lda (edustaja: advogado A. J. Rodrigues)

Muu osapuoli: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vaatimukset

—

Valittaja vaatii, että

a)

[unionin yleisen] tuomioistuimen asiassa T-360/11 10.4.2013 annettu ja 11.4.2013 tiedoksi annettu tuomio kumotaan, ja näin ollen, että SMHV:n toisen valituslautakunnan 8.4.2013 (asia R2355/2010-2) tekemä päätös kumotaan yhteisön oikeuden sovellettavien sääntöjen mukaisesti

b)

Valittajan tavaramerkki katsotaan edelleen päteväksi ja pysytetään voimassa

c)

Vastapuoli velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen (1) (jäljempänä asetus) 60 artiklassa, joka koskee valituksen tekemistä, esittämistä ja perusteluja, säädetään, että valitus on tehtävä kirjallisena kahden kuukauden kuluessa päätöksen tiedoksi antamisesta ja että valituksen perusteet tai syyt sisältävä kirjelmä on jätettävä neljän kuukauden kuluessa päätöksen tiedoksi antamisesta.

Valituksen perusteet lähetettiin 27.1.2011 päivätyllä kirjeellä, joka vastaanotettiin 2.2.2011, toisin sanoen asetuksen 60 artiklassa säädetyn määräajan sisällä.

Määräaikojen laskemisesta ja tiedoksiantotavoista säädetään yhteisön tavaramerkistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 täytäntöönpanosta 13.12.1995 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 2868/95 (EYVL L 303, s. 1).

On varmaa, että jos määräaika on vahvistettu vuosina, kuukausina, viikkoina tai päivinä, sen lasketaan alkavan tiedoksi antamisen jälkeisenä päivänä ja se lasketaan alkavaksi tiedoksi annetun asiakirjan vastaanottamisesta (asetuksen N:o 2868/95 70 säännön 1 ja 2 kohta).

Jos määräaika on tietty määrä kuukausia, kuten nyt esillä olevassa asiassa, se päättyy neljän kuukauden kuluttua vastaavana päivänä.

Osapuolista riippumattomat hankalat olosuhteet tai ylivoimainen este aiheuttavat kyseisen määräajan pidentymisen.

Koska tiedoksianto valittajalle tapahtui 27.9.2010 ja koska sillä oli neljä kuukautta perustelujen esittämistä varten, kyseinen määräaika alkoi näin ollen 28.9.2010 ja päättyi neljä kuukautta myöhemmin vastaavana päivänä eli 28.1.2011.

Tästä seuraa, että valittajan oli oikeutensa rajoittumisen uhalla toimittava kyseisen määräajan kuluessa eikä sen päätyttyä.

Valittaja lähetti valituksen syyt ja perustelut postitse 27.1.2011 eli viimeistä päivää edeltävänä päivänä.

Vastapuoli vastaanotti kirjeen 2.2.2011, sillä välissä oli viikonloppu.

Valittaja toimi laillisesti ja määräajassa, joten valitus olisi pitänyt ottaa tutkittavaksi.

Valitus tehtiin asetuksen 60 säännön 1 kohdassa säädetyssä kahden kuukauden määräajassa.

Valitusperusteet esitettiin kirjallisesti neljän kuukauden kuluessa.

Ne esitettiin postitse, jonka kulkuun valittaja ei voinut vaikuttaa.

Valituksenalaisessa tuomiossa tarkoitettua ”esittämistä” ei millään tavoin ja erilaisia mielipiteitä kunnioittaen voida ymmärtää siten, että sillä tarkoitettaisiin ajankohtaa, jona vastapuoli vastaanotti kirjeen, vaarantamatta valittajan oikeutta sille lailla annettuun määräaikaan.

Toisin kuin valituksenalaisessa tuomiossa todetaan, asetuksen N:o 207/2009 60 artiklan mukaan ”valituksen perusteet sisältävä kirjelmä on jätettävä neljän kuukauden kuluessa”, mutta tämä ei voi merkitä tai tarkoittaa sitä, että kyseiset perusteet on vastaanotettava samassa määräajassa, sillä lähetystä ei aina voida vastaanottaa samaan aikaan kuin se lähetetään.

Valittajan on käytettävä oikeuttaan määräajassa, kuten se on tehnyt, joten vastaanottamisajankohtaa ei voida yhdenvertaisen kohtelun periaatetta loukkaamatta pitää määräävänä, kun otetaan huomioon, että maat ovat erilaisia eikä saatavilla ja vaadittavissa ole asetuksessa N:o 2868/1995 säädettyjä vaihtoehtoisia keinoja.

Valittaja katsoo, että valittaja on kyseisen neljän kuukauden määräajassa lähettänyt, tehnyt jne. [valituksen] ja että näin on sitäkin suuremmalla syyllä, koska se oli jo aikaisemmin kunnioittavasti ilmoittanut [vastapuolelle] aikomuksestaan tehdä valitus, joten syiden esittämisessä ei ollut mitään uutta eikä yllätyksellistä.

Valituksenalaisella tuomiolla rikotaan asetuksen 60 artiklaa ja asetuksen N:o 2868/1995 61, 62, 63, 64, 65 ja 70 sääntöä.

(1)  Yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annettu neuvoston asetus N:o 207/2009 (kodifioitu toisinto) (EUVL L 78, s. 1).

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/23

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunalul Sibiu (Romania) on esittänyt 18.6.2013 — Ilie Nicolae Nicula v. Administrația Finanțelor Publice a Municipiului Sibiu ja Administrația Fondului pentru Mediu

(Asia C-331/13)

2013/C 260/40

Oikeudenkäyntikieli: romania

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunalul Sibiu

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Ilie Nicolae Nicula

Vastapuolet: Administrația Finanțelor Publice a Municipiului Sibiu ja Administrația Fondului pentru Mediu

Ennakkoratkaisukysymys

Voidaanko Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan, Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17, 20 ja 21 artiklan ja SEUT 110 artiklan määräyksiä sekä oikeusvarmuuden periaatetta ja non reformatio in peius -periaatetta, jotka molemmat on vahvistettu [unionin] oikeudessa ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä (1), tulkita siten, että asetuksen nro 9/2013 kaltainen lainsäädäntö on niiden vastainen?

(1)  Asia C-381/97, Belgocodex, tuomio 3.23.2998, Kok., s. I-8153 ja asia 10/78, Belbouab, tuomio 12.10.1978, Kok., s. 1915.

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/23

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesfinanzhof (Saksa) on esittänyt 19.6.2013 — Nordex Food A/S v. Hauptzollamt Hamburg-Jonas

(Asia C-334/13)

2013/C 260/41

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bundesfinanzhof

Pääasian asianosaiset

Kantaja ja valittaja: Nordex Food A/S

Vastaaja ja vastapuoli: Hauptzollamt Hamburg-Jonas

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko päätettäessä vientituen myöntämisestä katsottava, että vientitodistus on esitetty asianmukaisesti maataloustuotteiden vientitukijärjestelmän soveltamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä annetun asetuksen (EY) N:o 800/1999 (1) 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, jos vientitullitoimipaikka on vastaanottanut vienti-ilmoituksen ilman vientitodistusta ja antanut viejälle mahdollisuuden toimittaa vientitodistuksen jälkikäteen tietyssä määräajassa ja jos viejä on toimittanut sen määräajassa?

2)

Mikäli ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi: onko maataloustuotteiden vientitukijärjestelmän soveltamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä annetun asetuksen (EY) N:o 800/1999 4 artiklan 1 kohdan nojalla vientitodistus esitettävä jo vienti-ilmoitusta jätettäessä, vai riittääkö, jos viejä esittää (sille ennen vientiä annetun) vientitodistuksen vasta maksumenettelyssä?

3)

Voiko viejä, joka on ensin esittänyt väärennettyjä tulliasiakirjoja vientitavaran saapumisesta määräpaikkaan, esittää voimassa olevia tulliasiakirjoja vielä maataloustuotteiden vientitukijärjestelmän soveltamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä annetussa asetuksessa (EY) N:o 800/1999 asiakirjojen esittämiselle asetettujen määräaikojen päätyttyä, jos asiakirjojen esittäminen myöhässä ei ole viivästyttänyt tai haitannut maksumenettelyn etenemistä, koska tukihakemus on hylätty ensisijaisesti muista syistä kuin tavaroiden saapumista osoittavien todisteiden esittämättä jättämisen vuoksi ja todisteet esitetään sen jälkeen, kun kyseiset asiakirjat on todettu väärennetyiksi?

4)

Täyttyvätkö maataloustuotteiden vientitukijärjestelmän soveltamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä annetun asetuksen (EY) N:o 800/1999 51 artiklassa säädetyn seuraamuksen määräämisen edellytykset myös silloin, kun haettu vientituki vastaa tosiasiallisesti myönnettävää vientitukea mutta viejä on esittänyt maksumenettelyssä asiakirjoja, joiden perusteella sille ei olisi voitu myöntää vientitukea?

(1)  EYVL L 102, s. 11.

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/24

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Scottish Land Court (Yhdistynyt kuningaskunta) on esittänyt 18.6.2013 — Robin John Feakins v. The Scottish Ministers

(Asia C-335/13)

2013/C 260/42

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Scottish Land Court

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Robin John Feakins

Vastaaja: The Scottish Ministers

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko komission asetuksen (EY) N:o 795/2004 (1) 18 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että sitä sovelletaan,

a)

kun viljelijä täyttää edellytykset minkä tahansa kahden tai useamman seuraavan artiklan soveltamiseksi: kyseisen asetuksen 19, 20, 21, 22, 23 tai 23 a artikla taikka neuvoston asetuksen (EY) N:o 1782/2003 (2) 37 artiklan 2 kohta, 40 artikla, 42 artiklan 3 kohta tai 42 artiklan 5 kohta; vai ainoastaan

b)

kun viljelijä täyttää edellytykset kahden tai useamman seuraavan artiklan soveltamiseksi: komission asetuksen (EY) N:o 795/2004 19, 20, 21, 22, 23 tai 23 a artikla taikka erikseen kahden tai useamman seuraavan artiklan soveltamiseksi: neuvoston asetuksen (EY) N:o 1782/2003 37 artiklan 2 kohta, 40 artikla, 42 artiklan 3 kohta tai 42 artiklan 5 kohta[?]

2)

Jos 18 artiklan 2 kohtaa on tulkittava edellä 1 a kohdassa tarkoitetulla tavalla, onko 18 artiklan 2 kohta kokonaan tai osittain pätemätön toisesta tai kummastakin kantajan esittämästä seuraavasta syystä:

a)

asetusta (EY) N:o 795/2004 antaessaan komissiolla ei ollut toimivaltaa antaa 18 artiklan 2 kohtaa tähän tarkoitukseen, tai

b)

asetusta (EY) N:o 795/2004 antaessaan komissio ei esittänyt perusteita 18 artiklan 2 kohdalle[?]

3)

Jos 18 artiklan 2 kohtaa on tulkittava edellä 1 a kohdassa tarkoitetulla tavalla ja jos kysymykseen 2 vastataan kieltävästi, sovelletaanko 18 artiklan 2 kohtaa tilanteessa, jossa viljelijän tilalle myönnettiin vuonna 2005 väliaikaisia tukioikeuksia kansallisesta varannosta komission asetuksen (EY) N:o 795/2004 22 artiklan nojalla, mutta näistä tukioikeuksista ilmoitettiin yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän (jäljempänä IACS) lomakkeella vasta vuonna 2007, jolloin tila siirtyi viljelijälle?

(1)  Yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 säädetyn tilatukijärjestelmän täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 21.4.2004 annettu komission asetus (EY) N:o 795/2004 (EUVL L 141, s. 1).

(2)  Yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä sekä asetusten (ETY) N:o 2019/93, (EY) N:o 1452/2001, (EY) N:o 1453/2001, (EY) N:o 1454/2001, (EY) N:o 1868/94, (EY) N:o 1251/1999, (EY) N:o 1254/1999, (EY) N:o 1673/2000, (ETY) N:o 2358/71, (EY) N:o 1254/1999 ja (EY) N:o 2529/2001 muuttamisesta 29.9.2003 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1782/2003 (EUVL L 270, s. 1).

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/25

Valitus, jonka Euroopan komissio on tehnyt 19.6.2013 unionin yleisen tuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa T-671/11, IPK International — World Tourism Marketing Consultants GmbH v. Euroopan komissio, 10.4.2013 antamasta tuomiosta

(Asia C-336/13 P)

2013/C 260/43

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittaja: Euroopan komissio (asiamiehet: F. Dintilhac, G. Wilms ja G. Zavvos)

Muu osapuoli: IPK International — World Tourism Marketing Consultants GmbH

Vaatimukset

—

Unionin yleisen tuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa T-671/11 10.4.2013 antama tuomio on kumottava

—

IPK International — World Tourism Marketing Consultants GmhbH:n 22.12.2011 komissiota vastaan nostama kanne on hylättävä

—

IPK International — World Tourism Marketing Consultants GmbH on velvoitettava korvaamaan molemmissa oikeusasteissa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valituksenalainen tuomio on oikeudellisesti virheellinen useista syistä:

a)

Tuomiossa ei oteta huomioon unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä, jonka mukaan hyvityskorko toimii inflaation hyvityksenä.

b)

Tuomiossa ei tehdä eroa hyvityskorkojen ja viivästyskorkojen välillä, mikä on ristiriidassa unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön kanssa, ja siinä vahvistetaan näiden molempien korkojen suuruus EKP:n perusrahoitusoperaatioille vahvistaman korkokannan perusteella kahdella prosenttiyksiköllä korotettuna.

c)

Tuomiossa on tehty laskuvirhe, kun hyvityskorko on pääomitettu ja viivästyskorko laskettu 15.4.2011 lukien.

d)

Unionin yleinen tuomioistuin tulkitsee tuomiossa virheellisesti riidanalaista päätöstä ja asiassa T-297/05 (1) itse antamaansa tuomiota, ja ottaa tosiseikat vääristyneellä tavalla huomioon.

e)

Tuomiota ei ole perusteltu riittävästi: perusteluista eivät käy ilmi korkojen suuruuden laskemisen perusteet eikä viivästyskorkojen alkamisajan peruste, minkä lisäksi perustelut sinällään ovat ristiriitaiset.

f)

Tuomiossa loukataan perusteettoman edun palautusta koskevia unionin oikeuden periaatteita.

(1)  Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 15.4.2011, Kok., s. II-1859.

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/25

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Supremo Tribunal Administrativo (Portugali) on esittänyt 24.6.2013 — Cruz & Companhia Lda v. Instituto de Financiamento da Agricultura e Pescas, IP (IFAP)

(Asia C-341/13)

2013/C 260/44

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Supremo Tribunal Administrativo

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Cruz & Companhia Lda

Vastapuoli: Instituto de Financiamento da Agricultura e Pescas, IP (IFAP)

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Sovelletaanko Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta 18.12.1995 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 2988/95 (1) 3 artiklan 1 kohdassa säädettyä vanhentumisaikaa ainoastaan Euroopan unionin ja vastapuolen eli yhteisön tukien maksajaviraston väliseen suhteeseen vai myös vastapuolen eli yhteisön tukien maksajaviraston ja valittajan eli perusteettomasti saaduiksi katsottujen tukien saajan väliseen suhteeseen?

2)

Jos asetuksen 3 artiklan 1 kohdassa säädettyä vanhentumisaikaa katsotaan sovellettavan myös tukien maksajaviraston ja perusteettomasti saaduiksi katsottujen tukien saajan väliseen suhteeseen, onko mainittua määräaikaa sovellettava ainoastaan 18.12.1995 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 2988/95 5 artiklassa tarkoitettuihin hallinnollisiin seuraamuksiin vai sovelletaanko sitä myös silloin, kun kyse on saman asetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista ”hallinnollisista toimenpiteistä”, tarkemmin sanottuna perusteettomasti saatujen summien palauttamisesta?

(1)  EYVL L 312, s. 1.

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/26

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal do Trabalho de Leiria (Portugali) on esittänyt 24.6.2013 — Modelo Continente Hipermercados SA v. Autoridade Para as Condições de Trabalho — Centro Local do Lis (ACT)

(Asia C-343/13)

2013/C 260/45

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal do Trabalho de Leiria

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Modelo Continente Hipermercados SA

Vastaaja: Autoridade Para as Condições de Trabalho — Centro Local do Lis (ACT)

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Sisältyykö yhtiöiden sulautumiseen unionin oikeuden, erityisesti direktiivin [2011/35/UE (1) ja sen 19 artiklan] valossa sellaisen hallinnollista rikkomusta koskevan vastuun siirtyminen vastaanottavalle yhtiölle, joka perustuu sulautuvan yhtiön virheelliseen menettelyyn ennen sulautumisen kirjaamista rekisteriin?

2)

Voidaanko hallinnollista seuraamusta pitää direktiivin soveltamisen kannalta ulkopuolisen saatavana (tässä tapauksessa hallinnollisten määräysten rikkomiseen perustuvana valtion saatavana), jolloin velvollisuus maksaa vaadittu saatava (sakko) velkojana olevalla valtiolle hallinnollisen rikkomuksen seuraamuksena siirtyy vastaanottavalle yhtiölle?

3)

Eikö näkemys, jonka mukaan CSC:n 112 §:stä ei seuraa sulautumista edeltänyttä hallinnollista rikkomusta koskevan menettelyn päättyminen eikä määrätyn tai myöhemmin määrättävän sakon mitätöityminen, ole ristiriidassa mainitun unionin direktiivin kanssa, jossa säädetään yhtiöiden sulautumisen vaikutuksista, ja eikö tällainen kyseisen säännöksen laajentava tulkinta ole unionin periaatteiden ja erityisesti direktiivin 19 artiklan vastainen?

4)

Eikö tällainen näkemys ole ristiriidassa sen periaatteen kanssa, ettei hallinnollista rikkomusta voi olla olemassa ilman vastaanottavan yhtiön (lievennettyä) tuottamuksesta riippumatonta vastuuta tai tuottamusvastuuta?

(1)  Osakeyhtiöiden sulautumisesta 5.4.2011 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/35/EU (EUVL L 110, s. 1).

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/26

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Commissione tributaria provinciale di Roma (Italia) on esittänyt 24.6.2013 — Cristiano Blanco v. Agenzia delle Entrate

(Asia C-344/13)

2013/C 260/46

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Commissione tributaria provinciale di Roma

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Cristiano Blanco

Vastapuoli: Agenzia delle Entrate — Direzione Provinciale I di Roma — Ufficio Controlli

Ennakkoratkaisukysymys

Onko Italiassa asuvien henkilöiden Euroopan unionin jäsenvaltioissa pelikasinoilla saamia voittoja koskevan ilmoitusvelvollisuuden ja verovelvollisuuden vahvistaminen 22.12.1986 annetun tasavallan presidentin asetuksen nro 917 (TUIR) 67 §:n 1 momentin d kohdassa tarkoitetulla tavalla ristiriidassa EY 49 artiklan kanssa vai onko sen katsottava olevan perusteltavissa EY 46 artiklassa tarkoitetuista yleiseen järjestykseen, yleiseen turvallisuuteen tai kansanterveyteen liittyvistä syistä?

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/26

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Supreme Court (Irlanti) on esittänyt 24.6.2013 — Karen Millen Fashions Ltd v. Dunnes Stores, Dunnes Stores (Limerick) Ltd

(Asia C-345/13)

2013/C 260/47

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Supreme Court

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Karen Millen Fashions Ltd

Vastaaja: Dunnes Stores ja Dunnes Stores (Limerick) Ltd

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Kun tarkastellaan sellaisen mallin yksilöllistä luonnetta, jonka väitetään olevan oikeutettu yhteisömallista 12.12.2001 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 6/2002 (1) tarkoitettuun rekisteröimättömän yhteisömallin suojaan, onko kyseisen asetuksen 6 artiklassa tarkoitettua asiantuntevan käyttäjän mallista saamaa yleisvaikutelmaa arvioitava sen perusteella, poikkeaako se yleisvaikutelmasta, jonka asiantunteva käyttäjä on saanut (a) muista yksittäisistä malleista, jotka ovat tulleet aiemmin tunnetuksi, vai (b) mistä tahansa useiden tällaisten aiempien mallien tunnettujen piirteiden yhdistelmästä?

2)

Ovatko yhteisömalleja käsittelevät tuomioistuimet velvollisia pitämään rekisteröimätöntä yhteisömallia pätevänä yhteisömallista 12.12.2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 6/2002 85 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla, jos yhteisömallin haltija pelkästään osoittaa, miten hänen yhteisömallinsa on luonteeltaan yksilöllinen, vai onko haltija velvollinen näyttämään toteen, että malli on luonteeltaan yksilöllinen kyseisen asetuksen 6 artiklassa tarkoitetulla tavalla?

(1)  EYVL L 3, s. 1.

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/27

Kanne 25.6.2013 — Euroopan komissio v. Helleenien tasavalta

(Asia C-351/13)

2013/C 260/48

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: A. Markoulli ja B. Schima)

Vastaaja: Helleenien tasavalta

Vaatimukset

—

On todettava, että Helleenien tasavalta on jättänyt noudattamatta munivien kanojen suojelun vähimmäisvaatimuksista 19.7.1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/74/EY (1) 3 artiklan ja 5 artiklan 2 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole varmistanut, ettei munivia kanoja 1.1.2012 alkaen enää kasvatettaisi varustelemattomissa häkeissä

—

Helleenien tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Direktiivin 1999/74/EY 5 artiklan 2 kohdassa kielletään munivien kanojen kasvattaminen varustelemattomissa häkeissä 1.1.2012 alkaen. Direktiivin 1999/74/EY 3 artiklassa korostetaan lisäksi, että jäsenvaltioilla on velvollisuus varmistaa, että omistajat ja pitäjät käyttävät muniviin kanoihin vain direktiivissä sallittuja tuotantomenetelmiä.

Komissio oli kiinnittänyt jäsenvaltioiden huomiota niiden velvollisuuteen noudattaa edellä mainittuja direktiivin säännöksiä jo vuodesta 2011. Helleenien tasavallan toimittamista tiedoista kävi ilmi, että merkittävä osa munivien kanojen tuotantolaitosten omistajista ja pitäjistä ei pystyisi alkamaan noudattaa direktiivissä 1999/74/EY niille asetettuja velvoitteita kyseisessä direktiivissä säädettyyn vaatimustenmukaisuuspäivään mennessä.

Helleenien tasavallan oikeudenkäyntiä edeltävässä menettelyssä esittämistä tiedoista sekä niiden tuoreemmista päivityksistä käy ilmi, ettei Helleenien tasavalta vielä noudata direktiivin 1999/74/EY 3 artiklan ja 5 artiklan 2 kohdan mukaisia velvoitteitaan.

(1)  EYVL L 203, 3.8.1999, s. 53–57.

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/27

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Commissione Tributaria Regionale dell'Umbria (Italia) on esittänyt 27.6.2013 — Umbra Packaging srl v. Agenzia delle Entrate — Direzione Provinciale di Perugia

(Asia C-355/13)

2013/C 260/49

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Commissione Tributaria Regionale dell'Umbria

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Umbra Packaging srl

Vastaaja: Agenzia delle Entrate — Direzione Provinciale di Perugia

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko asetuksen N:o 259/2003 160 §, johon hallituksen asettama lupamaksu perustuu tasavallan presidentin asetuksen N:o 642/1972 21 §:ssä säädetyn tariffin mukaisesti, yhteensopiva direktiivin 20/2002/EY (1), jolla suljetaan vapautetuilla viestintämarkkinoilla pois hallintoviranomaisten valta, johon palvelun käyttäjältä peritty maksu perustuu, 3 artiklan kanssa?

2)

Onko ministerin asetuksen N:o 33/1990 3 §:n 2 momentti, johon viitataan presidentin asetukseen N:o 642/1972 liitetyn tariffin 21 §:ssä, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksen N:o 151/1991 3 §:llä, yhteensopiva vapaan kilpailun järjestelmän ja perustamissopimuksen 102 artiklaan sisältyvän kiellon soveltaa kaupallisissa suhteissa erilaisia ehtoja samankaltaisiin suorituksiin kanssa?

3)

Onko se, että hallituksen asettamassa lupamaksussa kotitalouksilta ja yrityksiltä peritään julkisista palveluista erisuuruinen maksu, ja se, että lupamaksua sovelletaan pelkästään liittymäsopimuksiin eikä ennakolta maksettavaan palveluun, yhteensopivaa kohtuullisuuden ja järkevyyden arviointiperusteiden kanssa, eikä estä kilpailua markkinoilla?

(1)  Sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskevista valtuutuksista 7.3.2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/20/EY (valtuutusdirektiivi) (EYVL L 108, s. 21).

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/28

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Supreme Court of the United Kingdom (Yhdistynyt kuningaskunta) on esittänyt 27.6.2013 — Public Relations Consultants Association Ltd v. The Newspaper Licensing Agency Ltd ym.

(Asia C-360/13)

2013/C 260/50

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Supreme Court of the United Kingdom

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Public Relations Consultants Association Ltd

Vastapuolet: The Newspaper Licensing Agency Ltd ym.

Ennakkoratkaisukysymykset

Silloin, kun

i)

loppukäyttäjä katselee verkkosivua lataamatta tai tulostamatta sitä tai ryhtymättä muutoin toimiin sen kopioimiseksi,

ii)

kopioita kyseisestä verkkosivusta luodaan automaattisesti näytölle ja selaimen välimuistiin loppukäyttäjän kiintolevylle,

iii)

näiden kopioiden luominen on välttämätöntä asianmukaiseen ja tehokkaaseen internetin selailuun liittyvien teknisten prosessien kannalta,

iv)

näytöllä oleva kopio säilyy näytöllä, kunnes loppukäyttäjä poistuu asianomaiselta verkkosivulta, jolloin kopio poistetaan automaattisesti osana tietokoneen tavanomaista toimintaa,

v)

välimuistissa oleva kopio säilyy välimuistissa, kunnes sen päälle kirjoitetaan muuta aineistoa, kun loppukäyttäjä katselee muita verkkosivuja, jolloin kopio poistetaan automaattisesti osana tietokoneen tavanomaista toimintaa, ja

vi)

kopiot säilytetään vain edellä iv ja v kohdassa tarkoitettujen internetin käyttöön liittyvien tavanomaisten teknisten prosessien keston ajan,

ovatko tällaiset kopiot (i) tilapäisiä, (ii) väliaikaisia tai satunnaisia ja (iii) erottamaton ja välttämätön osa teknistä prosessia direktiivin 2001/29/EY (1) 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla?

(1)  Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/29/EY (EYVL L 167, s. 10).

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/28

Kanne 26.6.2013 — Euroopan komissio v. Slovakian tasavalta

(Asia C-361/13)

2013/C 260/51

Oikeudenkäyntikieli: slovakki

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: F. Schatz ja A. Tokár)

Vastaaja: Slovakian tasavalta

Vaatimukset

—

On todettava, että Slovakian tasavalta ei ole noudattanut Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 45 ja 48 artiklan eikä sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 883/2004 (1) 7 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole myöntänyt laissa nro 592/2006 tarkoitettua joulurahaa henkilöille, joilla on siihen oikeus mutta jotka asuvat jossakin muussa jäsenvaltiossa kuin Slovakian tasavallassa.

—

Slovakian tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Laissa nro 592/2006 tarkoitettu jouluraha on asetuksen N:o 883/2004 3 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettu vanhuusetuus, joka on maksettava siihen oikeutetuille myös, kun he asuvat muualla kuin asianomaisessa jäsenvaltiossa (tässä asiassa Slovakian tasavalta). Kansallisella oikeussäännöllä ei näin ollen voida rajoittaa muualla kuin Slovakian tasavallassa asuvien etuuteen oikeutettujen oikeutta saada joulurahaa. Tämän vuoksi Slovakian tasavallan kansallinen säännös, jossa säädetään tällaisesta rajoituksesta, on ristiriidassa SEUT 45 ja 48 artiklan ja asetuksen N:o 883/2004 7 artiklan kanssa.

(1)  EUVL L 166, s. 1.

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/29

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Corte suprema di cassazione (Italia) on esittänyt 28.6.2013 — Maurizio Fiamingo v. Rete Ferroviaria Italiana SpA

(Asia C-362/13)

2013/C 260/52

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Corte suprema di cassazione

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Maurizio Fiamingo

Vastapuoli: Rete Ferroviaria Italiana SpA

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Sovelletaanko direktiivillä 1999/70/EY (1) osaksi unionin oikeutta otetun määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen lausekkeita merenkulkualalla tehtävään työhön, ja onko erityisesti 2 lausekkeen 1 kohta sovellettavissa myös määräaikaisiin työntekijöihin, jotka on otettu palvelukseen reittialuksille, jotka ajavat päivittäisiä yhteyksiä?

2)

Ovatko direktiivillä 1999/70/EY osaksi unionin oikeutta otettu puitesopimus ja erityisesti sen 3 lausekkeen 1 kohta esteenä kansalliselle lainsäädännölle (merenkulkulain 332 §), jossa säädetään sopimuksen ”keston” eikä ”määräajan” ilmoittamisesta, ja onko määräys, jossa sopimuksen kesto ilmoitetaan mainitsemalla sen varma päättyminen (”enintään 78 päivää”) mutta jättämällä ajankohta epävarmaksi, kyseisen direktiivin mukainen?

3)

Ovatko direktiivillä 1999/70/EY osaksi unionin oikeutta otettu puitesopimus ja erityisesti sen 3 lausekkeen 1 kohta esteenä kansalliselle lainsäädännölle (merenkulkulain 325, 326 ja 332 §), jossa yksilöidään määräaikaisen sopimuksen objektiivisina perusteina vain suoritettavan matkan tai suoritettavien matkojen mainitseminen, jolloin sopimuksen kohde (työsuoritus) on olennaisilta osin sama kuin syy (määräaikaisen työsopimuksen tekemisen peruste)?

4)

Onko direktiivillä osaksi unionin oikeutta otettu puitesopimus esteenä kansalliselle lainsäädännölle (tässä tapauksessa merenkulkulain säännöksille), jonka mukaan silloin, jos sopimuksia on tehty peräkkäin (niin, että 5 lausekkeen mukaiset väärinkäytöksen edellytykset täyttyvät), ei ole mahdollista muuttaa niitä toistaiseksi voimassa olevaksi työsuhteeksi (toimenpide, josta säädetään merenkulkulain 326 §:ssä ainoastaan niiden tapausten varalta, joissa palvelukseen otettu henkilö on keskeytymättä palveluksessa yli vuoden ajan ja joissa sopimuksen päättymisen ja sitä seuraavan sopimuksen tekemisen välillä on kulunut enintään 60 päivää)?

(1)  Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta 28.6.1999 annettu neuvoston direktiivi 1999/70/EY (EYVL L 175, s. 43).

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/29

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Corte suprema di cassazione (Italia) on esittänyt 28.6.2013 — Leonardo Zappalà v. Rete Ferroviaria Italiana SpA

(Asia C-363/13)

2013/C 260/53

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Corte suprema di cassazione

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Leonardo Zappalà

Vastapuoli: Rete Ferroviaria Italiana SpA

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Sovelletaanko direktiivillä 1999/70/EY (1) osaksi unionin oikeutta otetun määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen lausekkeita merenkulkualalla tehtävään työhön, ja onko erityisesti 2 lausekkeen 1 kohta sovellettavissa myös määräaikaisiin työntekijöihin, jotka on otettu palvelukseen reittialuksille, jotka ajavat päivittäisiä yhteyksiä?

2)

Ovatko direktiivillä 1999/70/EY osaksi unionin oikeutta otettu puitesopimus ja erityisesti sen 3 lausekkeen 1 kohta esteenä kansalliselle lainsäädännölle (merenkulkulain 332 §), jossa säädetään sopimuksen ”keston” eikä ”määräajan” ilmoittamisesta, ja onko määräys, jossa sopimuksen kesto ilmoitetaan mainitsemalla sen varma päättyminen (”enintään 78 päivää”) mutta jättämällä ajankohta epävarmaksi, kyseisen direktiivin mukainen?

3)

Ovatko direktiivillä 1999/70/EY osaksi unionin oikeutta otettu puitesopimus ja erityisesti sen 3 lausekkeen 1 kohta esteenä kansalliselle lainsäädännölle (merenkulkulain 325, 326 ja 332 §), jossa yksilöidään määräaikaisen sopimuksen objektiivisina perusteina vain suoritettavan matkan tai suoritettavien matkojen mainitseminen, jolloin sopimuksen kohde (työsuoritus) on olennaisilta osin sama kuin syy (määräaikaisen työsopimuksen tekemisen peruste)?

4)

Onko direktiivillä osaksi unionin oikeutta otettu puitesopimus esteenä kansalliselle lainsäädännölle (tässä tapauksessa merenkulkulain säännöksille), jonka mukaan silloin, jos sopimuksia on tehty peräkkäin (niin, että 5 lausekkeen mukaiset väärinkäytöksen edellytykset täyttyvät), ei ole mahdollista muuttaa niitä toistaiseksi voimassa olevaksi työsuhteeksi (toimenpide, josta säädetään merenkulkulain 326 §:ssä ainoastaan niiden tapausten varalta, joissa palvelukseen otettu henkilö on keskeytymättä palveluksessa yli vuoden ajan ja joissa sopimuksen päättymisen ja sitä seuraavan sopimuksen tekemisen välillä on kulunut enintään 60 päivää)?

(1)  Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta 28.6.1999 annettu neuvoston direktiivi 1999/70/EY (EYVL L 175, s. 43).

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/30

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka High Court of Justice (Chancery Division) (Yhdistynyt kuningaskunta) on esittänyt 28.6.2013 — International Stem Cell Corporation v. Comptroller General of Patents

(Asia C-364/13)

2013/C 260/54

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

High Court of Justice (Chancery Division) (Yhdistynyt kuningaskunta)

Pääasian asianosaiset

Valittaja: International Stem Cell Corporation

Vastapuoli: Comptroller General of Patents

Ennakkoratkaisukysymys

Kuuluvatko ihmisen hedelmöittymättömät munasolut, jotka on saatu jakautumaan ja kehittymään partenogeneesin avulla ja jotka — päinvastoin kuin hedelmöittyneet munasolut — sisältävät ainoastaan pluripotentteja soluja eivätkä kykene kehittymään ihmisiksi, bioteknologian keksintöjen oikeudellisesta suojasta annetun direktiivin 98/44/EY (1) 6 artiklan 2 kohdan c alakohdassa olevaan ”ihmisalkioiden” käsitteeseen?

(1)  Bioteknologian keksintöjen oikeudellisesta suojasta 6.7.1998 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/44/EY (EYVL L 213, s. 13).

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/30

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Corte suprema di cassazione (Italia) on esittänyt 1.7.2013 — Profit Investment SIM SpA, selvitystilassa v. Stefano Ossi ja Commerzbank AG

(Asia C-366/13)

2013/C 260/55

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Corte suprema di cassazione

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Profit Investment SIM SpA, selvitystilassa

Vastapuolet: Stefano Ossi ja Commerzbank AG

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Voidaanko katsoa, että asetuksen N:o 44/2001 (1) 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu yhteys kanteiden välillä on olemassa, jos kahdessa kanteessa esitettyjen vaatimusten kohde on erilainen samoin kuin asiakirja, jonka perusteella vaatimukset on esitetty tuomioistuimessa, ilman että niiden välillä olisi riippuvuussuhdetta tai ne olisivat loogis-oikeudellisesti yhteensoveltumattomia, mutta jos toinen niistä mahdollisesti hyväksyttäisiin, tämä saattaisi tosiasiallisesti vaikuttaa sen intressin suuruuteen, jonka suojelemiseksi toinen vaatimus on esitetty?

2)

Voidaanko katsoa, että kyseisen asetuksen 23 artiklan 1 kohdan a alakohdassa asetettu tuomioistuimen toimivaltaa koskevan sopimuksen kirjallista muotoa koskeva edellytys on täyttynyt, jos tällainen sopimuslauseke otetaan asiakirjaan (Information memorandum), jonka joukkovelkakirjalainan liikkeeseenlaskija on laatinut yksipuolisesti, sillä seurauksella, että tuomioistuimen toimivaltaa koskevaa sopimusta on sovellettava minkä tahansa näiden joukkovelkakirjojen myöhemmän ostajan kanssa niiden pätevyydestä syntyviin riitoihin; tai voidaanko muutoin katsoa, että toimivaltaa koskevan sopimuslausekkeen ottaminen asiakirjaan, jolla määrätään rajatylittävään liikkeeseen lasketusta joukkovelkakirjalainasta, vastaa muotoa, joka vastaa kansainvälisen kaupan kauppatapoja saman asetuksen 23 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

3)

Onko kyseisen asetuksen 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua ilmaisua ”sopimusta koskevassa asiassa” tulkittava siten, että sillä viitataan ainoastaan riita-asioihin, joissa pyritään vetoamaan tuomioistuimessa sopimuksesta johtuvaan oikeudelliseen velvoitteeseen sekä kyseisestä velvoitteesta välittömästi riippuviin velvoitteisiin, vai onko se ulotettava koskemaan myös riita-asioita, joissa kantaja ei vetoa millään tavoin sopimukseen vaan kiistää oikeudellisesti pätevän sopimusvelvoitteen olemassaolon ja pyrkii saamaan takaisin vastikkeen, jonka hän on suorittanut sellaisen asiakirjan perusteella, jolla ei hänen mukaansa ole mitään oikeudellista arvoa.

(1)  Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 44/2001; EYVL 2001, L 12, s. 1.

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/30

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Commissione tributaria provinciale di Roma (Italia) on esittänyt 1.7.2013 — Pier Paolo Fabretti v. Agenzia delle Entrate

(Asia C-367/13)

2013/C 260/56

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Commissione tributaria provinciale di Roma

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Pier Paolo Fabretti

Vastapuoli: Agenzia delle Entrate — Direzione Provinciale I di Roma — Ufficio Controlli

Ennakkoratkaisukysymys

Onko Italiassa asuvien henkilöiden Euroopan unionin jäsenvaltioissa pelikasinoilla saamia voittoja koskevan ilmoitusvelvollisuuden ja verovelvollisuuden vahvistaminen 22.12.1986 annetun tasavallan presidentin asetuksen nro 917 (TUIR) 67 §:n 1 momentin d kohdassa tarkoitetulla tavalla ristiriidassa EY 49 artiklan kanssa vai onko sen katsottava olevan perusteltavissa EY 46 artiklassa tarkoitetuista yleiseen järjestykseen, yleiseen turvallisuuteen tai kansanterveyteen liittyvistä syistä?

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/31

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Rechtbank Oost-Brabant 's-Hertogenbosch (Alankomaat) on esittänyt 1.7.2013 — Rikosasiat, joissa vastaajina ovat N.F. Gielen ym.

(Asia C-369/13)

2013/C 260/57

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Rechtbank Oost-Brabant 's-Hertogenbosch

Pääasian asianosaiset

N.F. Gielen, M.M.J. Geerings, F.A.C. Pruijmboom ja A.A. Pruijmboom

Ennakkoratkaisukysymykset

1a)

Voidaanko kemiallinen aine alfa-asetyylifenyyliasetonitriili (CAS-numero 4468-48-8, jäljempänä APAAN) rinnastaa luokiteltuun aineeseen l-fenyyli-2-propanoni (CAS-numero 103-79-7, jäljempänä BMK)? Rechtbank pyytää erityisesti selvitystä siitä, onko hollannin ilmaisua ”bevatten” ja vastaavasti englannin ilmaisua ”containing” ja ranskan ilmaisua ”contenant” [suomeksi ”sisältävät”] tulkittava siten, että BMK:n on oltava jo sellaisenaan APAAN-aineessa?

Jos kysymykseen 1a vastataan kieltävästi, rechtbank haluaa esittää unionin tuomioistuimelle 1 kohdassa seuraavat täydentävät kysymykset:

1b)

Onko APAANin katsottava olevan ”[ainetta — –, joka sisältää] luokiteltuja aineita sellaisessa muodossa, ettei kyseisiä aineita ole helppo käyttää tai uuttaa yksinkertaisilla tai taloudellisesti kannattavilla tavoilla” ja ”substance that is compounded in such a way that it cannot be easily used or extracted by readily applicable or economically viable means” ja ”une autre préparation contenant un au plus de substances classifiées qui sont composées de manière telle que ces substances ne peuvent pas être facilement utilisées, ni extraites par des moyens aisés a mettre en œuvre ou économiquement viables”? Liitteestä 3 ilmenee, että poliisin mukaan muunnosprosessi on melko selkeä, mahdollisesti jopa yksinkertainen.

lc)

Onko vastattaessa kysymykseen 1b, erityisesti kohtaan ”taloudellisesti kannattavilla tavoilla/economically viable means/économiquement viable”, merkityksellistä, että APAANin muuntamisella BMK:ksi ilmiselvästi voidaan ansaita ja ansaitaan — olkoonkin että se tapahtuu laittomasti — erittäin huomattavia summia, silloin kun APAANin jatkokäsittely BMK:ksi ja/tai amfetamiiniksi onnistuu ja/tai APAANista saatua BMK:ta kaupataan (laittomasti)?

2)

Käsite ”toimija” kuvataan asetuksen 273/2004 (1) 2 artiklan d kohdassa ja asetuksen 111/2005 (2) 2 artiklan f kohdassa. Rechtbank pyytää unionin tuomioistuinta lähtemään seuraavan kysymyksen vastaamisen yhteydessä siitä, että kyse on 2 artiklan a kohdassa tarkoitetusta luokitellusta aineesta tai siihen rinnastettavasta asetusten liitteessä 1 ”2 artiklan a kohdassa tarkoitetut luokitellut aineet” tarkoitetusta aineesta. Onko käsitteen ”toimija” tulkittava kattavan myös luonnollisen henkilön, joka, yksin tai yhdessä yhden tai useamman muun oikeushenkilön ja/tai luonnollisen henkilön kanssa, pitää (tahallisesti) luvatta omistuksessaan luokiteltua ainetta ilman että olosuhteet ovat muulla tavoin epäilyttävät?

(1)  Huumausaineiden lähtöaineista 11.2.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 273/2004 (EUVL L 47, s. 1).

(2)  Yhteisön ja kolmansien maiden välisen huumausaineiden lähtöaineiden kaupan valvontaa koskevista säännöistä 22.12.2004 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 111/2005 (EUVL 2005, L 11, s. 1).

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/31

Kanne 2.7.2013 — Euroopan komissio v. Helleenien tasavalta

(Asia C-378/13)

2013/C 260/58

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: M. Patakia ja A. Alcover San Pedro)

Vastaaja: Helleenien tasavalta

Vaatimukset

—

On todettava, että Helleenien tasavalta ei ole noudattanut SEUT 260 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole ryhtynyt unionin tuomioistuimen asiassa C-502/03, komissio vastaan Helleenien tasavalta, 6.10.2005 antaman tuomion täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

—

Komissiolle on maksettava ehdotettu sakko, jonka suuruus on 71 193,60 euroa kultakin päivältä, jolla asiassa C-502/03 annetun tuomion täytäntöönpano viivästyy, siitä päivästä lähtien, jolloin nyt käsiteltävässä asiassa annetaan tuomio, siihen päivään asti, jona asiassa C-502/03 annettu tuomio pannaan täytäntöön.

—

Komissiolle on maksettava kiinteämääräinen hyvitys, jonka määrä on 7 786,80 euroa kultakin päivältä asiassa C-502/03 annetun tuomion julistamispäivästä siihen päivään, jona nyt käsiteltävässä asiassa annetaan tuomio, tai siihen päivään, jona asiassa C-502/03 annettu tuomio pannaan täytäntöön, jos se tapahtuu aiemmin.

—

Helleenien tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

1)

Unionin tuomioistuin katsoi asiassa C-502/03, komissio vastaan Helleenien tasavalta, 6.10.2005 antamassaan tuomiossa seuraavaa:

”1)

Helleenien tasavalta ei ole noudattanut jätteistä 15 päivänä heinäkuuta 1975 annetun neuvoston direktiivin 75/442/ETY mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole toteuttanut kaikkia kyseisen direktiivin, sellaisena kuin se on muutettuna 18.3.1991 annetulla neuvoston direktiivillä 91/156/ETY, 4, 8 ja 9 artiklan noudattamisen edellyttämiä toimenpiteitä.

2)

Helleenien tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.”

2)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 260 artiklan 1 kohdassa määrätään, että jos unionin tuomioistuin toteaa, että jäsenvaltio on jättänyt täyttämättä sille kyseisen sopimuksen mukaan kuuluvan velvollisuuden, tämän jäsenvaltion on toteutettava kaikki tuomion täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet.

3)

Noudatettuaan SEUT 260 artiklassa määrättyä oikeudenkäyntiä edeltävää menettelyä komissio toimitti Helleenien tasavallalle virallisen huomautuksen ja täydentävän virallisen huomautuksen, joissa annettiin tälle tilaisuus esittää huomautuksensa edellä mainitun tuomion täytäntöönpanotoimenpiteiden toteuttamisesta.

4)

Tarkasteltuaan Helleenien tasavallan vastauksia edellä mainittuihin huomautuksiin ja erityisesti kahdeksaa Helleenien tasavallan tiedoksi antamaa edistymisraporttia komissio totesi, että Helleenien tasavalta ei ole toteuttanut vielä — yli seitsemän vuoden kuluttua edellä mainitusta tuomiosta — kaikkia asiassa C-502/03 6.10.2005 annetun tuomion täytäntöönpanon edellyttämiä toimenpiteitä, ja päätti panna vireille SEUT 260 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun kanteen.

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/32

Valitus, jonka Associação de Empresas de Construção e Obras Públicas e Serviços (Aecops) on tehnyt 3.7.2013 unionin yleisen tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) asiassa T-51/11, Associação de Empresas de Construção e Obras Públicas e Serviços (Aecops) v. komissio, 19.4.2013 antamasta tuomiosta

(Asia C-379/13 P)

2013/C 260/59

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Asianosaiset

Valittaja: Associação de Empresas de Construção e Obras Públicas e Serviços (Aecops) (edustajat: advogado N. Morais Sarmento ja advogado L. Pinto Monteiro)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

—

kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen tuomion kokonaisuudessaan

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen kokonaisuudessaan

—

velvoittaa komission vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kohtuullisen päätöksentekoajan ylittäminen

i.   Seuraamusmenettelyn vanhentuminen

Valittaja katsoo, että riidanalainen päätös tehtiin sen jälkeen, kun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 2988/95 (1) 3 artiklassa seuraamusmenettelyn vanhentumiselle asetettu neljän vuoden määräaika oli päättynyt. Vaikka seuraamusmenettelyn vanhentuminen olisikin mahdollisesti keskeytynyt, kaksinkertaisen seuraamusmenettelyn vanhentumisajan pituinen aika ylittyi valittajan mukaan ilman, että mainitun asetuksen 3 artiklan 1 kohdan neljännessä alakohdassa tarkoitettua päätöstä olisi tehty. Koska seuraamusten määräämistä koskeva oikeus oli vanhentunut, riidanalainen päätös on valittajan mukaan lainvastainen ja täytäntöönpanokelvoton.

ii.   Oikeusvarmuuden periaatteen loukkaaminen

Valittajan mukaan se, että komissio antoi kulua yli 20 vuotta väitettyjen väärinkäytösten ja riidanalaisen päätöksen tekemisen välillä, merkitsee oikeusvarmuuden periaatteen loukkaamista. Kyseisen Euroopan unionin oikeusjärjestyksen keskeisen periaatteen mukaan kaikilla on oikeus saada asiansa käsitellyiksi unionin toimielimissä kohtuullisessa ajassa.

iii.   Puolustautumisoikeuksien loukkaaminen

Valittajan mukaan sen puolustautumisoikeuksia loukattiin, koska kun otetaan huomioon väitettyjen väärinkäytösten ja riidanalaisen päätöksen tekemisen välillä kulunut yli 20 vuoden aika, valittajalta vietiin oikeus esittää huomautuksensa kohtuullisessa ajassa eli silloin, kun sillä vielä oli käytössään asiakirjoja, joilla olisi ollut mahdollista perustella komission tukikelvottomina pitämät kustannukset.

(1)  Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta 18.12.1995 annettu neuvoston asetus (EY, Euratom) N:o 2988/95 (EYVL L 312, s. 1)

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/33

Valitus, jonka Associação de Empresas de Construção e Obras Públicas e Serviços (Aecops) on tehnyt 3.7.2013 unionin yleisen tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) asiassa T-52/11, Associação de Empresas de Construção e Obras Públicas e Serviços (Aecops) v. komissio, 19.4.2013 antamasta tuomiosta

(Asia C-380/13 P)

2013/C 260/60

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Asianosaiset

Valittaja: Associação de Empresas de Construção e Obras Públicas e Serviços (Aecops) (edustajat: advogado N. Morais Sarmento ja advogado L. Pinto Monteiro)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

—

kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen tuomion kokonaisuudessaan

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen kokonaisuudessaan

—

velvoittaa komission vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kohtuullisen päätöksentekoajan ylittäminen

i.   Seuraamusmenettelyn vanhentuminen

Valittaja katsoo, että riidanalainen päätös tehtiin sen jälkeen, kun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 2988/95 (1) 3 artiklassa seuraamusmenettelyn vanhentumiselle asetettu neljän vuoden määräaika oli päättynyt. Vaikka seuraamusmenettelyn vanhentuminen olisikin mahdollisesti keskeytynyt, kaksinkertaisen seuraamusmenettelyn vanhentumisajan pituinen aika ylittyi valittajan mukaan ilman, että mainitun asetuksen 3 artiklan 1 kohdan neljännessä alakohdassa tarkoitettua päätöstä olisi tehty. Koska seuraamusten määräämistä koskeva oikeus oli vanhentunut, riidanalainen päätös on valittajan mukaan lainvastainen ja täytäntöönpanokelvoton.

ii.   Oikeusvarmuuden periaatteen loukkaaminen

Valittajan mukaan se, että komissio antoi kulua yli 20 vuotta väitettyjen väärinkäytösten ja riidanalaisen päätöksen tekemisen välillä, merkitsee oikeusvarmuuden periaatteen loukkaamista. Kyseisen Euroopan unionin oikeusjärjestyksen keskeisen periaatteen mukaan kaikilla on oikeus saada asiansa käsitellyiksi unionin toimielimissä kohtuullisessa ajassa.

iii.   Puolustautumisoikeuksien loukkaaminen

Valittajan mukaan sen puolustautumisoikeuksia loukattiin, koska kun otetaan huomioon väitettyjen väärinkäytösten ja riidanalaisen päätöksen tekemisen välillä kulunut yli 20 vuoden aika, valittajalta vietiin oikeus esittää huomautuksensa kohtuullisessa ajassa eli silloin, kun sillä vielä oli käytössään asiakirjoja, joilla olisi ollut mahdollista perustella komission tukikelvottomina pitämät kustannukset.

(1)  Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta 18.12.1995 annettu neuvoston asetus (EY, Euratom) N:o 2988/95 (EYVL L 312, s. 1)

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/33

Valitus, jonka Associação de Empresas de Construção e Obras Públicas e Serviços (Aecops) on tehnyt 3.7.2013 unionin yleisen tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) asiassa T-53/11, Associação de Empresas de Construção e Obras Públicas e Serviços (Aecops) v. komissio, 19.4.2013 antamasta tuomiosta

(Asia C-381/13 P)

2013/C 260/61

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Asianosaiset

Valittaja: Associação de Empresas de Construção e Obras Públicas e Serviços (Aecops) (edustajat: advogado N. Morais Sarmento ja advogado L. Pinto Monteiro)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

—

kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen tuomion kokonaisuudessaan

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen kokonaisuudessaan

—

velvoittaa komission vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kohtuullisen päätöksentekoajan ylittäminen

i.   Seuraamusmenettelyn vanhentuminen

Valittaja katsoo, että riidanalainen päätös tehtiin sen jälkeen, kun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 2988/95 (1) 3 artiklassa seuraamusmenettelyn vanhentumiselle asetettu neljän vuoden määräaika oli päättynyt. Vaikka seuraamusmenettelyn vanhentuminen olisikin mahdollisesti keskeytynyt, kaksinkertaisen seuraamusmenettelyn vanhentumisajan pituinen aika ylittyi valittajan mukaan ilman, että mainitun asetuksen 3 artiklan 1 kohdan neljännessä alakohdassa tarkoitettua päätöstä olisi tehty. Koska seuraamusten määräämistä koskeva oikeus oli vanhentunut, riidanalainen päätös on valittajan mukaan lainvastainen ja täytäntöönpanokelvoton.

ii.   Oikeusvarmuuden periaatteen loukkaaminen

Valittajan mukaan se, että komissio antoi kulua yli 20 vuotta väitettyjen väärinkäytösten ja riidanalaisen päätöksen tekemisen välillä, merkitsee oikeusvarmuuden periaatteen loukkaamista. Kyseisen Euroopan unionin oikeusjärjestyksen keskeisen periaatteen mukaan kaikilla on oikeus saada asiansa käsitellyiksi unionin toimielimissä kohtuullisessa ajassa.

iii.   Puolustautumisoikeuksien loukkaaminen

Valittajan mukaan sen puolustautumisoikeuksia loukattiin, koska kun otetaan huomioon väitettyjen väärinkäytösten ja riidanalaisen päätöksen tekemisen välillä kulunut yli 20 vuoden aika, valittajalta vietiin oikeus esittää huomautuksensa kohtuullisessa ajassa eli silloin, kun sillä vielä oli käytössään asiakirjoja, joilla olisi ollut mahdollista perustella komission tukikelvottomina pitämät kustannukset.

(1)  Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta 18.12.1995 annettu neuvoston asetus (EY, Euratom) N:o 2988/95 (EYVL L 312, s. 1)

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/34

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Raad van State (Alankomaat) on esittänyt 5.7.2013 — M. G. ja N. R. v. Staatssecretaris van Veiligheid en Justitie

(Asia C-383/13)

2013/C 260/62

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Raad van State

Pääasian asianosaiset

Valittajat: M. G. ja N. R.

Vastapuoli: Staatssecretaris van Veiligheid en Justitie

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Seuraako siitä, että kansallinen hallintoviranomainen on loukannut yleistä puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaatetta, joka ilmaistaan myös Euroopan unionin perusoikeuskirjan (1) 41 artiklan 2 kohdassa, tehdessään jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi 16.12.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/115/EY (2) 15 artiklan 6 kohdassa tarkoitetun jatkamispäätöksen, ehdottomasti ja kaikissa tapauksissa, että säilöönotto on kumottava?

2)

Salliiko tämä yleinen puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaate intressivertailun, jonka yhteydessä otetaan huomioon kyseisen periaatteen loukkauksen vakavuuden ja tällöin loukattujen ulkomaalaisen etujen lisäksi myös säilöönoton jatkamiseen liittyvät jäsenvaltion edut?

(1)  EYVL 2000, C 364, s. 1.

(2)  EUVL L 348, s. 98.

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/34

Kanne 5.7.2013 — Euroopan komissio v. Kyproksen tasavalta

(Asia C-386/13)

2013/C 260/63

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: P.Hetsch, K. Herrmann ja M. Patakia)

Vastaaja: Kyproksen tasavalta

Vaatimukset

—

On todettava, että Kyproksen tasavalta ei ole noudattanut uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä sekä direktiivien 2001/77/EY (1) ja 2003/30/EY (2) muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta annetun Euroopan direktiivin 2009/28/EY (3) 27 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut kaikkia kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä ja toissijaisesti koska se ei ole ilmoittanut näistä toimenpiteistä komissiolle.

—

Kyproksen tasavallalle on määrättävä SEUT 260 artiklan 3 kohdan nojalla päiväkohtainen uhkasakko, jonka määrä on 11 404,80 euroa, unionin tuomioistuimen tuomion julistamispäivästä lukien.

—

Kyproksen tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

1)

23.4.2009 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/28/EY koskee uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämistä sekä direktiivien 2001/77/EY ja 2003/30/EY muuttamista ja myöhempää kumoamista (jäljempänä direktiivi 2009/28/EY). Kyseisellä direktiivillä luodaan sen 1 artiklan mukaan yhteiset puitteet uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian edistämiselle. Siinä asetetaan sitovat kansalliset tavoitteet, jotka koskevat uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian kokonaisosuutta energian kokonaisloppukulutuksesta ja uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuutta liikenteessä. Direktiivi sisältää säännöt jäsenvaltioiden välisistä tilastollisista siirroista, jäsenvaltioiden välisistä sekä jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välisistä yhteishankkeista, alkuperätakuista, hallinnollisista menettelyistä, tiedottamisesta ja koulutuksesta sekä uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian pääsystä sähköverkkoon. Siinä vahvistetaan kestävyyskriteerit biopolttoaineille ja bionesteille.

2)

Direktiivin 2009/28/EY 27 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on saatettava direktiivin noudattamisen edellyttämät kansalliset säännökset voimaan viimeistään 5. päivänä joulukuuta 2010 ja ilmoitettava antamistaan toimenpiteistä komissiolle; tämä ilmoittaminen on olennainen osa velvollisuutta saattaa EU-direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä sekä vilpittömän yhteistyön velvollisuutta, mikä käy ilmi myös SEUT 260 artiklan 3 kohdasta.

3)

Komissio totesi oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn aikana ja ennen tämän kanteen vireille panemisesta päättämistä Kyproksen viranomaisten kirjelmien ja tiedoksi annettujen kansallisten toimenpiteiden perusteella, että Kyproksen tasavalta ei ole antanut kaikkia tarvittavia lakeja, asetuksia ja hallinnollisia toimenpiteitä kansallisen järjestelmän täydeksi yhdenmukaistamiseksi direktiivin 2009/28/EY säännösten kanssa, ja päätti panna vireille SEUT 258 artiklaan, luettuna yhdessä SEUT 260 artiklan 3 kohdan kanssa, perustuvan kanteen, jotta unionin tuomioistuin toteaisi, että Kyproksen tasavalta ei ole noudattanut kyseisen direktiivin 27 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan.

(1)  EYVL L 283, 27.10.2001, s. 33–40.

(2)  EUVL L 123, 17.5.2003, s. 42–46.

(3)  EUVL L 140, 5.6.2009, s. 16–62.

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/35

Valitus, jonka Helleenien tasavalta on tehnyt 8.7.2013 unionin yleisen tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) asiassa T-294/11, Helleenien tasavalta v. Euroopan komissio, 17.5.2013 antamasta tuomiosta

(Asia C-391/13 P)

2013/C 260/64

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asianosaiset

Valittaja: Helleenien tasavalta (asiamies: I. Chalkias)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

—

Valitus on hyväksyttävä.

—

Unionin yleisen tuomioistuimen riidanalainen tuomio on kumottava jäljempänä tarkemmin esitetyn perusteella.

—

Komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

—

Ensimmäisessä valitusperusteessaan, joka koskee oliiviöljyalaa, Helleenien tasavalta väittää, että riidanalaisessa tuomiossa on tehty oikeudellinen virhe tulkitsemalla ja soveltamalla virheellisesti suuntaa-antavia periaatteita, jotka sisältyvät asiakirjoihin AGRI/VI/5330/1997, AGRI/17933/2000 ja AGRI/61495/2002, sellaisina kuin ne ovat voimassa, koska siinä katsottiin oliiviöljyalan tarkastusjärjestelmän ilmiselvä parannus vuosien 2004 ja 2005 välisenä ajanjaksona verrattuna vuosien 2003 ja 2004 väliseen ajanjaksoon toistuvuudeksi, jatkuvaksi puutteellisuudeksi ja merkittäväksi huonontumiseksi, joiden vuoksi vuosien 2004 ja 2005 välisen ajanjakson oikaisun nostaminen on perusteltua, vaikkei kyse ilmeisesti ollut tilanteesta, jossa vuosien 2004 ja 2005 välisen ajanjakson oikaisua olisi voitu nostaa 15 prosenttiin vuosien 2003 ja 2004 väliselle ajanjaksolle määrätystä 10 prosentista toistuvuuden vuoksi, koska valvontajärjestelmän lujittamiseksi oli tehty erittäin monia parannuksia (lisäpäivitykset oliivialan GIS-järjestelmässä, paikalla tehtävien tarkastusten parantaminen ja ristiintarkastukset, joissa todetaan säännönvastaisuudet ja määrätään seuraamuksia).

—

Toisessa valitusperusteessa, joka koskee peltokasvialaa, vedotaan siihen, että

1)

Unionin oikeutta on rikottu ja suhteellisuusperiaatetta on loukattu, koska päivittämättömiä vanhan YMP:n suuntaa-antavia periaatteita kiinteistä oikaisuista on tulkittu ja sovellettu virheellisesti uuteen YMP:hen, sillä kiinteitä oikaisuja koskivat eri tarkastusjärjestelmät.

2)

Unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisun perustelut ovat puutteellisia siinä, että LPIS-GIS-tietojen, jotka otettiin huomioon maksatusvuodelta 2007, vertailusta uuden, päivitetyn vuoden 2009 LPIS-GIS:n tietojen kanssa kävi ilmi, että erot ja puutteet ovat erittäin vähäisiä, alle 2,4 %, ja 5 prosentin oikaisu on siis perusteeton etenkin, kun Helleenien tasavallan olennaisia lausumia hallinnollisten ristiintarkastusten laadusta ei otettu huomioon.

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/36

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Juzgado de lo Social no 33 de Barcelona (Espanja) on esittänyt 9.7.2013 — Andrés Rabal Cañas v. Nexea Gestión Documental S.A. ja Fondo de Garantía Salarial

(Asia C-392/13)

2013/C 260/65

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Juzgado de lo Social no 33 de Barcelona

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Andrés Rabal Cañas

Vastaajat: Nexea Gestión Documental S.A. ja Fondo de Garantía Salarial

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko direktiivin 98/59 (1) 1 artiklan 1 kohdan a alakohdassa määriteltyä joukkovähentämisen käsitettä, joka kattaa kaikki ”työnantajan toimeenpanem[at] irtisanomis[et] yhdestä tai useammasta syystä, joka ei liity yksittäisiin työntekijöihin” säädettyjen numeeristen raja-arvojen mukaisesti, tulkittava — kun otetaan huomioon sen yhteisön laajuinen soveltamisala — niin, että se on esteenä sille, että kansallisella siirtymä- tai täytäntöönpanosäädöksellä rajoitetaan joukkovähentämisen alaa niin, että siihen sisällytetään ainoastaan tietyn tyyppiset ”taloudellisista tai tekniikkaan, organisaatioon tai tuotantoon” liittyvistä syistä johtuvat päättymiset, kuten työntekijöiden asemasta annetun lain 51 §:n 1 momentissa säädetään?

2)

Laskettaessa huomioon otettavien vähennysten lukumäärää sen määrittämiseksi, onko kyse mahdollisesti direktiivin 98/59 1 artiklan 1 kohdan määritelmien mukaisesta joukkovähentämisestä, jotka voivat olla ”työnantajan toimeenpanemia irtisanomisia” (a alakohta), tai kyseessä voi olla ”työsopimuksen päättyminen, joka tapahtuu työnantajan aloitteesta yhdestä tai useammasta syystä, ja joka ei liity yksittäisiin työntekijöihin, [kun vähentäminen koskee] vähintään viittä työntekijää” (b alakohta), onko huomioon otettava myös yksittäiset työntekijöiden asemasta annetun lain 49 §:n 1 momentin c kohdassa tarkoitetut määräaikaisen (ajallisesti tai sovitun työn tai palvelun suorittamiseen sidotun) sopimuksen päättymisestä johtuvat päättymiset?

3)

Määritetäänkö direktiivin 98/59 2 artiklan a kohdassa säädetty direktiivin soveltamisen poikkeuksen käsite ”määräajaksi tai tiettyjä tehtäviä varten tehtyihin sopimuksiin liittyvät joukkovähentämiset” yksinomaan 1 artiklan a kohdan puhtaasti määrällisen perusteen perusteella vai vaaditaanko lisäksi, että joukkopäättymisen syy johtuu yhtä pitkään kestävän, saman palvelun tai työn suorittamiseen sidotun joukkoa koskevan työsuhteeseen ottamisen puitteista?

4)

Voidaanko käsitettä ”yritys” käsitteenä, joka on olennainen yhteisön oikeuden käsite sen määrittämiseksi, mitä joukkovähentämisen käsitteellä tarkoitetaan direktiivin 98/59 1 artiklan 1 kohdan asiayhteydessä, kun otetaan lisäksi huomioon, että direktiivi on 5 artiklassa säädetyn mukaisesti luonteeltaan vähimmäisvaatimukset asettava säädös, tulkita siten, että sillä sallitaan se, että jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön täytäntöönpanosäännös — Espanjan tapauksessa työntekijöiden asemasta annetun lain 51 artiklan 1 momentti — viittaa numeeristen raja-arvojen laskemisessa ainoastaan yrityksen kokonaisuuteen, ja jättää ulkopuolelle kaikki tilanteet, joissa — siinä tapauksessa, että viiteyksiköksi olisi otettu toimipaikka — mainitussa säännöksessä säädetty numeerinen raja-arvo olisi ylittynyt?

(1)  Työntekijöiden joukkovähentämistä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20.7.1998 annettu neuvoston direktiivi 98/59/EY (EYVL L 225, s. 16).

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/36

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Nejvyšší správní soud (Tšekin tasavalta) on esittänyt 11.7.2013 — Ministerstvo práce a sociálních věcí v. Mgr. K. B.

(Asia C-394/13)

2013/C 260/66

Oikeudenkäyntikieli: tšekki

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Nejvyšší správní soud

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Ministerstvo práce a sociálních věcí

Vastapuoli: Mgr. K. B.

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin ja heidän perheenjäseniinsä 14.6.1971 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 (1) 76 artiklaa tulkittava siten, että käsiteltävän asian kaltaisessa tilanteessa, jossa kantaja, hänen aviomiehensä ja lapsensa asuvat Ranskassa, hänen aviomiehensä on siellä työssä, heidän etujensa keskus on siellä ja kantaja on saanut Ranskassa täysimääräisesti lapsen tuloon liittyvää perhe-etuutta (PAJE), Tšekin tasavalta on vanhemmuuteen perustuvan perhe-etuuden/vanhempainrahan myöntämiseen toimivaltainen valtio?

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi:

2)

Onko sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 883/2004 (2) siirtymäsäännöksiä tulkittava siten, että niiden perusteella Tšekin tasavallan on myönnettävä perhe-etuus 30.4.2010 jälkeen, vaikka sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 883/2004 täytäntöönpanomenettelystä 16.9.2009 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 987/2009 (3) (22 artikla ja sitä seuraavat artiklat) sisältyvä uusi asuinpaikan määritelmä voi vaikuttaa valtion toimivaltaan 1.5.2010 alkaen?

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi:

3)

Onko sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta 29.4.2004 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 883/2004 (erityisesti 87 artiklaa) tulkittava siten, että käsiteltävän asian kaltaisessa tilanteessa Tšekin tasavalta on 1.5.2010 alkaen perhe-etuuden myöntämiseen toimivaltainen valtio?

(1)  EYVL L 149, s. 2.

(2)  EUVL L 166, s. 1.

(3)  EUVL L 284, s. 1.

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/37

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Satakunnan käräjäoikeus (Suomi) on esittänyt 12.7.2013 — Sähköalojen ammattiliitto ry v. Elektrobudowa Spolka Akcyjna

(Asia C-396/13)

2013/C 260/67

Oikeudenkäyntikieli: suomi

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Satakunnan käräjäoikeus

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Sähköalojen ammattiliitto ry

Vastaaja: Elektrobudowa Spolka Akcyjna

Ennakkoratkaisukysymykset

1.1

Voiko työntekijöiden intressissä toimiva ammattiliitto vedota suoraan Euroopan Unionin perusoikeuskirjan 47 artiklaan oikeuksien välittömänä lähteenä toisesta jäsenvaltiosta olevaa palveluntarjoajaa vastaan tilanteessa, jossa artiklan 47 vastaiseksi väitetty säännös (Puolan työlain 84 artikla) on puhtaasti kansallinen säännös?

1.2

Johtuuko unionin oikeudesta, erityisesti unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa ja direktiivin 96/71/EY (1) 5 artiklan 2 kohdassa ja 6 artiklassa ilmenevästä tehokkaan oikeussuojan periaatteesta, tulkittuna yhdessä perusoikeuskirjan 12 artiklassa turvatun ammatillisen yhdistymisvapauden kanssa mainitun direktiivin tarkoittamia erääntyneitä saatavia työntekovaltiossa koskevassa oikeudenkäynnissä, se, että kansallisen tuomioistuimen on jätettävä soveltamatta työntekijöiden kotivaltion työlain säännöstä, joka estää palkkasaatavan siirtämisen työntekovaltion ammattijärjestölle perittäväksi, jos työntekovaltion vastaava säännös sallii erääntyneen palkkasaatavan perittäväksi siirtämisen ja siten kantajan aseman ammattijärjestölle, jonka jäseniä kaikki saatavansa perittäväksi siirtäneet työntekijät ovat?

1.3

Tuleeko Lissabonin sopimukseen liittyvän pöytäkirjan nro 30:n ehtoja tulkita siten, että myös muun kuin Puolassa tai Yhdistyneissä Kuningaskunnissa sijaitsevan kansallisen tuomioistuimen on otettava ne huomioon siinä tapauksessa, että kysymyksessä oleva kiista liittyy merkittävästi Puolaan, ja erityisesti kun työsopimuksiin sovellettava laki, on Puolan laki? Toisin sanoen, estääkö puolalais-brittiläinen pöytäkirja suomalaista tuomioistuinta määräämästä, että puolalaiset lait, säännökset tai hallinnolliset määräykset, käytännöt tai toimenpiteet ovat ristiriidassa Euroopan Unionin perusoikeuskirjassa julistettujen perusoikeuksien, vapauksien ja periaatteiden kanssa?

1.4

Tuleeko Rooma I asetuksen 14 artiklan 2 kohtaa tulkita, Euroopan Unionin perusoikeuskirjan 47 artikla huomioiden siten, että ensin mainittu kieltää soveltamasta jäsenvaltion kansallista lainsäädäntöä, joka sisältää kiellon siirtää työsuhteesta johtuvia saatavia ja vaatimuksia?

1.5

Tuleeko Rooma I asetuksen artiklan 14 2 kohtaa tulkita siten, että työsopimuksesta johtuvien saatavien siirtoon sovellettava laki on se laki, jota kyseessä olevaan työsopimukseen sovelletaan Rooma I asetuksen mukaan, riippumatta siitä, vaikuttavatko yksittäisen vaatimuksen sisältöön myös toisen lain säännökset?

1.6

Onko direktiivin 96/71 3 artiklaa, luettuna SEUT 56 ja 57 artiklojen valossa, tulkittava siten, että vähimmäispalkkojen käsite kattaa palkkaryhmittelyn mukaisen perustuntipalkan, urakan takuupalkan, lomarahan, kiinteämääräisen päivärahan ja päivittäisen työmatka-ajan korvauksen, sellaisina kuin nämä työehdot määritellään direktiivin liitteen piiriin kuuluvassa, yleisesti sovellettavaksi julistetussa työehtosopimuksessa?

1.6.1

Tuleeko SEUT artikloja 56 ja/tai direktiivin 96/71/EY artiklaa 3 tulkita siten, että ne estävät jäsenvaltioita nk. isäntävaltiona kansallisessa lainsäädännössään (yleissitova työehtosopimus) määräämästä muista jäsenvaltioista oleville palveluntarjoajille velvollisuutta maksaa matka-ajan korvausta ja päivärahaa sen alueella lähetettynä oleville työntekijöille, ottaen huomioon, että viitatun kansallisen lainsäädännön mukaan jokaisen lähetetyn työntekijän katsotaan olevan työssä työmatkalla koko lähetettynä olon ajan, mikä oikeuttaa hänet matkustusajan korvauksiin sekä päivärahoihin?

1.6.2

Tuleeko SEUT artikloja 56 ja 57 sekä/tai direktiivin 96/71/EY artiklaa 3 tulkita siten, että ne eivät salli kansallisen tuomioistuimen kieltäytyä tunnustamasta toisesta jäsenvaltiosta olevan yhtiön sen kotivaltiossaan luomaa ja käyttämää palkkaluokittelua, jos sellainen on tehty?

1.6.3

Tuleeko SEUT artikloja 56 ja 57 sekä/tai direktiivin 96/71/EY artiklaa 3 tulkita siten, että ne sallivat toisesta jäsenvaltiosta olevan työnantajan pätevästi ja työntekomaan tuomioistuinta sitovasti määritellä työntekijöiden palkkaryhmiin sijoittamisesta tilanteessa, jossa työntekomaan yleissitovassa työehtosopimuksessa on edellytetty tehtäväksi lopputulokseltaan toisenlainen palkkaryhmiin sijoittelu, vai voiko isäntävaltiona oleva jäsenvaltio, jonne toisesta jäsenvaltiosta olevan palveluntarjoajan työntekijät on lähetetty, asettaa palveluntarjoajalle noudatettavaksi määräyksiä työntekijöiden palkkaluokkiin sijoittamisen kriteereistä?

1.6.4

Onko direktiivin 96/71/EY 3 artiklaa, luettuna SEUT 56 ja 57 artiklojen valossa, tulkittaessa työnantajan, kysymyksessä 1.6 mainitun työehtosopimuksen velvoittamana kustantamaa majoitusta ja toisesta jäsenvaltiosta olevan palveluntarjoajan työsopimuksen mukaisesti myöntämää ruokaseteliä pidettävä lähetettynä olosta aiheutuvien kustannusten korvauksena vai 3 artiklan ensimmäisen kohdan tarkoittaman vähimmäispalkkojen käsitteen osana?

1.6.5

Voidaanko direktiivin 96/71/EY artiklaa 3 yhdessä SEUT artiklojen 56 ja 57 kanssa tulkita siten, että työntekovaltion yleissitovaa työehtosopimusta tulee pitää perusteltuna yleisestä järjestyksestä johtuvien vaatimusten vuoksi tulkittaessa kysymystä urakkapalkkauksesta, matka-ajan korvauksesta ja päivärahoista?

(1)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 96/71/EY, annettu 16 päivänä joulukuuta 1996, palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon, EYVL L 18, s. 1

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/38

Kanne 17.7.2013 — Euroopan komissio v. Romania

(Asia C-405/13)

2013/C 260/68

Oikeudenkäyntikieli: romania

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: P. Hetsch, O. Beynet ja L. Nicolae)

Vastaaja: Romania

Vaatimukset

—

on todettava, että Romania ei ole noudattanut sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/54/EY kumoamisesta 13.7.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/72/EY (1) 49 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole saattanut voimaan kaikkia direktiivin 2 artiklan 1 kohdan, 3 artiklan 5 kohdan b alakohdan, 7 ja 8 kohdan ja 9 kohdan c alakohdan, 5 artiklan, 7 artiklan 4 kohdan, 9 artiklan 1-7 kohdan, 10 artiklan 2 ja 5 kohdan, 11 artiklan 8 kohdan, 13 artiklan 4 kohdan ja 5 kohdan b alakohdan, 16 artiklan 1 ja 2 kohdan, 25 artiklan 1 kohdan, 26 artiklan 2 kohdan c alakohdan, 31 artiklan 3 kohdan, 34 artiklan 2 kohdan, 37 artiklan 1 kohdan k, p ja q alakohdan, 3 kohdan b ja d alakohdan ja 10-12 kohdan, 38 artiklan 1 kohdan, 39 artiklan 1, 4 ja 8 kohdan ja liitteessä I olevan 1 kohdan noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä tai joka tapauksessa koska se ei ole ilmoittanut niistä komissiolle,

—

Romania on SEUT 260 artiklan 3 kohdan mukaisesti velvoitettava maksamaan 30 228,48 euron suuruista päivittäistä uhkasakkoa tässä asiassa annettavan ratkaisun julistamispäivästä lähtien, koska se ei ole ilmoittanut komissiolle direktiivin 2009/72/EY täytäntöönpanotoimenpiteistä,

—

Romania on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Määräaika direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista oikeusjärjestystä päättyi 3.3.2011.

(1)  EUVL L 2001, s. 55.

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/39

Kanne 17.7.2013 — Euroopan komissio v. Romania

(Asia C-406/13)

2013/C 260/69

Oikeudenkäyntikieli: romania

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: P. Hetsch, O. Beynet ja L. Nicolae)

Vastaaja: Romania

Vaatimukset

—

On todettava, että Romania ei ole noudattanut maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/55/EY kumoamisesta 13.7.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/73/EY (1) 54 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut kaikkia tämän direktiivin 3 artiklan 3 ja 4 kohdan, 4 artiklan 2 kohdan, 8 artiklan, 9 artiklan 1-7 kohdan, 10 artiklan 2 ja 5 kohdan, 13 artiklan 1 ja 5 kohdan, 14 artiklan 4 kohdan ja 5 kohdan b alakohdan, 16 artiklan 1 kohdan, 25 artiklan 5 kohdan, 36 artiklan 9 kohdan kolmannen alakohdan, 41 artiklan 1 kohdan d, g ja q alakohdan, 3 kohdan b ja d alakohdan, 6 kohdan a ja c alakohdan ja 10 ja 12 kohdan, 42 artiklan 1 kohdan, 43 artiklan 1, 4 ja 8 kohdan, 48 artiklan ja liitteessä I olevan 1 kohdan noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä tai joka tapauksessa koska se ei ole ilmoittanut niistä komissiolle,

—

Romania on SEUT 260 artiklan 3 kohdan mukaisesti velvoitettava maksamaan 30 228,48 euron suuruista päivittäistä uhkasakkoa tässä asiassa annettavan ratkaisun julistamispäivästä lähtien, koska se ei ole noudattanut velvollisuuttaan ilmoittaa kaikista direktiivin 2009/73/EY täytäntöönpanotoimenpiteistä

—

Romania on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Määräaika direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista oikeusjärjestystä päättyi 3.3.2011.

(1)  EUVL L 211, s. 94.

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/39

Valitus, jonka sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) on tehnyt 19.7.2013 unionin yleisen tuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa T-249/11, Sanco v. SMHV — Marsalman (kanaa esittävä kuviomerkki), 14.5.2013 antamasta tuomiosta

(Asia C-411/13 P)

2013/C 260/70

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Valittaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (asiamiehet: J. Crespo Carrillo ja A. Folliard-Monguiral)

Muu osapuoli: Sanco, SA

Vaatimukset

—

Valituksenalainen tuomio on kumottava

—

asia on ratkaistava uudella tuomiolla ja kanne riidanalaisesta päätöksestä on hylättävä tai asia on palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen

—

kantaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

1)

Valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin rikkoi yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen (1) 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa, koska se tulkitsi virheellisesti niiden haetun tavaramerkin kattamien palvelujen laajuutta, jotka kuuluvat Nizzan luokituksen mukaisiin luokkiin 35 ja 39. Kyseisten tavaroiden ja palvelujen samankaltaisuutta arvioitiin virheellisesti, koska unionin yleinen tuomioistuin ei ottanut huomioon, etteivät haetun tavaramerkin kattamat palvelut sisällä toimia, joita taloudellinen toimija tarjoaa omien tavaroidensa osalta omaan lukuunsa. Kysymys siitä, pitäisikö tällaisia Nizzan luokituksen mukaisia palveluja tarjota toisen lukuun, on oikeudellinen kysymys, joka unionin tuomioistuimen on selvitettävä.

2)

Unionin yleinen tuomioistuin rikkoi yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa, kun se tarkasteli tavaroiden ja palvelujen täydentävyyttä siltä osin, mikä on yhden tavaran tai yhden palvelun merkitys toisen tavaran tai toisen palvelun ”ostolle” kohdeyleisön näkökulmasta. Se ei tarkastellut, perustuuko tavaroiden ja palvelujen täydentävyys vuorovaikutukseen, jonka mukaan niiden yhteinen käyttö olisi puhtaasti objektiivisista syistä vaadittavaa ja toivottavaa.

3)

Unionin yleinen tuomioistuin rikkoi yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa, kun se totesi, että jotkut toisiaan täydentävät tavarat tai palvelut ovat automaattisesti samankaltaisia, vaikka niiden samankaltaisuuden aste on vain vähäinen, eikä tarkastellut, voivatko muihin tekijöihin perustuvat erot neutralisoida tämän täydentävyyden.

(1)  Yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annettu asetus (EY) N:o 207/2009 (koonnos) (EUVL L 78, s. 1).

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/40

Valitus, jonka Espanjan kuningaskunta on tehnyt 26.7.2013 unionin yleisen tuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa T-384/10, Espanjan kuningaskunta v. Euroopan komissio, 29.5.2013 antamasta tuomiosta

(Asia C-429/13 P)

2013/C 260/71

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Valittaja: Espanjan kuningaskunta (asiamies: A. Rubio González)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

—

valitus on joka tapauksessa hyväksyttävä ja unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-384/10, Espanjan kuningaskunta vastaan Euroopan komissio, 29.5.2013 antama tuomio on kumottava osittain

—

komission 30.6.2010 antama päätös K(2010) 4147, jolla alennetaan koheesiorahastosta hankkeille (hankeryhmille) ”Guadina-jokilaakson väestön vesihuolto: Andévalon seutukunta” (2000.ES.16.C.PE.133), ”Guadalquivir-jokilaakson maanparannus ja -puhdistus: Guadaira, Aljarafe ja Guadalquivirin luonnonsuojelualueet” (2000.16.C.PE.066) ja ”Granadan ja Malagan maakuntien kuntayhtymien vesihuolto” (2002.ES.16.C.PE.061) myönnetyn tuen määrää, on kumottava osittain esitetyllä tavalla

—

vastaaja on joka tapauksessa velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Oikeudellinen virhe rakennusurakan käsitteen osalta, koska unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että mikä tahansa verkosto muodostaa yhden julkisia rakennusurakoita koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 14.6.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/37/ETY (1) 1 artiklan c alakohdassa tarkoitetun rakennusurakan.

Valituksenalaisessa tuomiossa poiketaan oikeuskäytännöstä, joka perustuu asiassa C-16/98, komissio vastaan Ranska 5.10.2000 annettuun tuomioon (Kok., s. I-8315), kun siinä jätetään huomiotta kokonaisuutena tarkasteltujen rakennusurakoiden maantieteellisen jatkuvuuden tarve ja niiden keskinäinen riippuvuus eli keskinäisen yhteyden tarve palvelun suorittamiseksi.

(1)  EYVL L 199, 9.8.1993, s. 54

Unionin yleinen tuomioistuin

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/41

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 4.7.2013 — Just Music Fernsehbetriebs v. SMHV — France Télécom (Jukebox)

(Asia T-589/10) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Väitemenettely - Aikaisemman yhteisön tavaramerkin menettäminen - Lausunnon antamisen raukeaminen)

2013/C 260/72

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Just Music Fernsehbetriebs GmbH (Landshut, Saksa) (edustaja: asianajaja T. Kaus)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamies: P. Geroulakos)

Vastapuoli valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: France Télécom (Pariisi, Ranska) (edustaja: asianajaja C. Bertheux Scotte)

Oikeudenkäynnin kohde

Kumoamiskanne, joka on nostettu SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan 14.10.2010 tekemästä päätöksestä (asia R 1408/2009-1), joka koskee France Télécomin ja Just Music Fernsehbetriebs GmbH:n välistä väitemenettelyä.

Määräysosa

1)

Lausunnon antaminen kanteesta raukeaa.

2)

Just Music Fernsehbetriebs GmbH ja France Télécom vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan ja ne velvoitetaan kumpikin korvaamaan puolet sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) kuluista.

(1)  EUVL C 72, 5.3.2011.

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/41

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 8.7.2013 — Nutrichem Diät + Pharma v. SMHV — Gervais Danone (Active)

(Asia T-414/11) (1)

(Yhteisön tavaramerkki - Väite - Väitteen peruuttaminen - Lausunnon antamisen raukeaminen)

2013/C 260/73

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Nutrichem Diät + Pharma GmbH (Roth, Saksa) (edustajat: asianajajat D. Jochim ja R. Egerer)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (asiamies: aluksi K. Klüpfel, sittemmin D. Walicka)

Vastapuoli valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Compagnie Gervais Danone (Levallois Perret, Ranska) (edustaja: asianajaja de Justo Bailey)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan 4.5.2011 tekemästä päätöksestä (asia R 683/2010-1), joka liittyy Nutrichem Diät + Pharma GmbH:n ja Compagnie Gervais Danonen väliseen väitemenettelyyn.

Määräysosa

1)

Lausunnon antaminen kanteesta raukeaa.

2)

Kantaja ja väliintulija vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan ja ne velvoitetaan kumpikin korvaamaan puolet vastaajan oikeudenkäyntikuluista.

(1)  EUVL C 298, 8.10.2011.

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/42

Unionin yleisen tuomioistuimen presidentin määräys 5.7.2013 — Zweckverband Tierkörperbeseitigung v. komissio

(Asia T-309/12 R)

(Väliaikainen oikeussuoja - Julkisoikeudelliselle yhdistykselle suoritetut maksut - Valtiontuet - Täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus - Kiireellisyys)

2013/C 260/74

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Zweckverband Tierkörperbeseitigung Rheinland-Pfalzissa, Saarlandissa, Rheingau-Taunuksen piirikunnassa ja Limburg-Weilburgin piirikunnassa (Rivenich, Saksa) (edustaja: asianajaja A. Kerkmann)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: R. Sauer ja T. Maxian Rusche)

Väliintulijat, jotka tukevat vastaajan vaatimuksia: Saria Bio Industries AG & Co. KG (Selm, Saksa), SecAnim GmbH (Lünen, Saksa) ja Knochen- und Fett-Union (KFU) GmbH (Selm) (edustajat: asianajajat U. Karpenstein ja C. Johann)

Oikeudenkäynnin kohde

Valtiontuesta SA.25051 (C-19/10) (ex NN 23/10), jota Saksa on myöntänyt Rheinland-Pfalzissa, Saarlandissa, Rheingau-Taunuksen piirikunnassa ja Limburg-Weilburgin piirikunnassa yhdistykselle Zweckverband Tierkörperbeseitigung, 25.4.2012 annetun komission päätöksen 2012/485/EU (EUVL L 236, s. 1) täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus.

Määräysosa

1)

Välitoimihakemus hylätään.

2)

Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/42

Unionin yleisen tuomioistuimen presidentin määräys 17.7.2013 — Borghezio v. parlamentti

(Asia T-336/13 R)

(Väliaikainen oikeussuoja - Euroopan parlamentti - Toimenpide, jolla jäsen erotetaan poliittisesta ryhmästään - Täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus - Pääasian tutkittavaksi ottamisen edellytysten ilmeinen puuttuminen - Hakemuksen tutkimatta jättäminen - Kiireellisyysedellytys ei täyty)

2013/C 260/75

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Mario Borghezio (Torino, Italia) (edustaja: asianajaja H. Laquay)

Vastaaja: Euroopan parlamentti (asiamiehet: N. Lorenz, N. Görlitz ja M. Windisch)

Oikeudenkäynnin kohde

Täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus, joka koskee Euroopan parlamentin toimenpidettä, joka on toteutettu sen puhemiehen 10.6.2013 pidetyssä täysistunnossa tekemän ilmoituksen muodossa ja jonka mukaan kantaja on 3.6.2013 sitoutumaton jäsen ja on siis erotettu tästä päivästä alkaen poliittisesta ryhmästä ”Vapaa ja demokraattinen Eurooppa”.

Määräysosa

1)

Välitoimihakemus hylätään.

2)

Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/42

Kanne 27.6.2013 — Groupe Léa Nature v. SMHV — Debonaire Trading (SO’BiO ētic)

(Asia T-341/13)

2013/C 260/76

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Groupe Léa Nature (Périgny, Ranska) (edustaja: asianajaja S. Arnaud)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Debonaire Trading Internacional, Lda (Funchal, Portugali)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

ottamaan kanteen tutkittavaksi

—

kumoamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) ensimmäisen valituslautakunnan asiassa R 203/2011-1 26.3.2013 tekemän päätöksen, joka annettiin tiedoksi 18.4.2014

—

velvoittamaan Debonaire Trading Internacional, Lda:n ja SMHV:n korvaamaan unionin yleisessä tuomioistuimessa käydyn menettelyn oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: Kantaja.

Haettu yhteisön tavaramerkki: Sanamerki ”SO’BiO ētic” luokkiin 3, 24 ja 24 kuuluvia tavaroita varten — yhteisön tavaramerkkihakemus nro 6 827 281

Sen tavaramerkin tai merkin haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Vastapuoli valituslautakunnassa.

Tavaramerkki tai merkki, johon väitemenettelyssä on vedottu: Rekisteröity yhteisön tavaramerkki ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa rekisteröity tavaramerkki, joka koostuu sanaosasta ”SO…?”, luokkiin 3 ja 25 kuuluvia tavaroita varten.

Väiteosaston ratkaisu: Väitteen hylkääminen.

Valituslautakunnan ratkaisu: Riidanalaisen päätöksen kumoaminen ja yhteisön tavaramerkkihakemuksen epääminen luokkiin 3 ja 25 kuuluvien tavaroiden osalta.

Kanneperusteet: Yhteisön tavaramerkkiasetuksen 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa ja 5 kohtaa on rikottu.

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/43

Kanne 28.6.2013 — Out of the blue v. SMHV — Dubois et al. (FUNNY BANDS)

(Asia T-344/13)

2013/C 260/77

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Out of the blue KG (Lilienthal, Saksa) (edustajat: asianajajat G. Hasselblatt ja D. Kippling)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Frédéric Dubois et al. (Lasne, Belgia)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan toisen valituslautakunnan asiassa R 542/2012-2 4.4.2013 tekemän päätöksen

—

velvoittamaan SMHV:n vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut

—

siinä tapauksessa, että Frédéric Dubois osallistuu asiaan väliintulijana, velvoittamaan väliintulijan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: Vastapuoli valituslautakunnassa.

Haettu yhteisön tavaramerkki: Sanaosan ”FUNNY BANDS” sisältävä sanamerkki luokkiin 14, 17 ja 35 kuuluvia tavaroita ja palveluita varten — yhteisön tavaramerkkihakemus nro 9 350 794

Sen tavaramerkin tai merkin haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Kantaja.

Tavaramerkki tai merkki, johon väitemenettelyssä on vedottu: Rekisteröimätön saksalainen merkki ”FUNNY BANDS” useita tavaroita, palveluita ja toimintoja varten.

Väiteosaston ratkaisu: Väitteen hylkääminen.

Valituslautakunnan ratkaisu: Valituksen hylkääminen.

Kanneperusteet: Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 4 kohtaa on rikottu.

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/43

Kanne 4.7.2013 — Zentralverband des Deutschen Bäckerhandwerks v. komissio

(Asia T-354/13)

2013/C 260/78

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Zentralverband des Deutschen Bäckerhandwerks e.V. (Berliini, Saksa) (edustajat: asianajajat I. Jung, M. Teworte-Vey, A. Renvert ja J. T. Saatkamp)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan vastaajan asioissa Kołocz śląski/Kołacz śląski — Schlesischer Steuselkuchen (viite Ares [2013] 619104 — 10.4.2013) 8.4.2013 antaman päätöksen.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste: virheellinen oikeusperusta

—

Kantaja väittää, että vastaaja teki oikeudellisen virheen perustaessaan päätöksensä, joka koski kantajan hakemusta merkinnän Kołocz śląski/Kołacz śląski suojatuksi maantieteelliseksi merkinnäksi koskevan rekisteröinnin peruuttamiseksi, asetuksen (EU) N:o 1151/2012 (1) uuteen versioon, joka oli voimassa vastaajan päätöksenantamishetkellä, eikä vanhaan asetukseen (EY) N:o 510/2006, (2) joka oli voimassa kantajan tehdessä hakemuksensa. Tällä tavoin toimiessaan vastaaja loukkasi tempus regit actum -periaatetta.

—

Kantaja esittää lisäksi, että asetuksen N:o 510/2006 perusteella hakemus rekisteröinnin peruuttamiseksi voidaan ottaa tutkittavaksi ja katsoa perustelluksi. Se toteaa tästä muun muassa, että on olemassa kaksi asetuksen N:o 510/2006 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua peruuttamisperustetta (riidanalainen merkintä on asetuksen N:o 510/2006 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu yleisnimi; maantieteellinen alue Sleesia rajattiin virheellisesti rekisteröinnin eritelmässä) ja että tämän säännöksen muunlainen tulkinta ja soveltaminen loukkaisivat leipomoyritysten perusoikeuksia Saksan liittotasavallassa.

2)

Toinen kanneperuste: asetuksen N:o 1151/2012 rikkominen.

—

Kantaja väittää, että hakemus voidaan ottaa tutkittavaksi ja katsoa perustelluksi myös, jos sitä tarkastellaan asetuksen N:o 1151/2012 perusteella.

(1)  Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä 21.11.2012 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1151/2012 (EUVL L 343, s. 1)

(2)  Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta 20.3.2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 510/2006 (EUVL L 93, s. 12)

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/44

Kanne 4.7.2013 — easyJet Airline v. komissio

(Asia T-355/13)

2013/C 260/79

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: easyJet Airline Co. Ltd (Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta) (edustajat: asianajajat M. J. Werner ja R. Marian)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan komission 3.5.2013 asiassa COMP/39.869 — easyJet/Schiphol tekemän päätöksen C(2013) 2727 final ja

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että riidanalaisessa päätöksessä on oikeudellinen virhe (neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 (1) 13 artiklan säännösten virheellinen tulkinta) ja ilmeinen arviointivirhe (virheellinen päätelmä, jonka mukaan Alankomaissa käyty kansallinen menettely vastasi asian käsittelyä kansallisessa kilpailuviranomaisessa).

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että riidanalainen päätös rikkoo olennaista menettelymääräystä eli sitä, ettei sen hylkäämistä ole perusteltu riittävästi. Lisäksi komissio ei ole ottanut huomioon kaikkia tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka kantaja saattoi sen tietoon.

(1)  Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EYVL 2003, L 1, s. 1)

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/44

Kanne 5.7.2013 — European Space Imaging v. komissio

(Asia T-357/13)

2013/C 260/80

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: European Space Imaging (München, Saksa) (edustaja: asianajaja W. Trautner)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan päätöksen, joka annettiin kantajalle tiedoksi 5.6.2013 päivätyllä kirjeellä ja joka koskee rajoitetun menettelyn kumoamista

—

kumoamaan päätöksen, joka annettiin kantajalle tiedoksi 5.6.2013 päivätyllä kirjeellä ja jonka mukaan hankintamenettely suoritetaan uudestaan avoimessa menettelyssä

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen.

—

Kantaja väittää, että komissio on loukannut varainhoitoasetuksen (1) 89 artiklan 1 kohdassa vahvistettua suhteellisuusperiaatetta, koska se on kumonnut hankintamenettelyn, joka koski yhteisen maatalouspolitiikan puitteissa toteutettujen tarkastusten tueksi käytettävien satelliittitunnistustietojen ja niiden liitännäispalvelujen tarjoamista (EUVL 2012/S 183-299769). Kantaja väittää muun muassa, että komission toimintatapa on ristiriidassa sen yleisperiaatteen kanssa, jonka mukaan julkisen hankintamenettelyn kumoamisen on oltava viimeinen mahdollinen keino (ultima ratio). Kantaja katsoo, että komission olisi tullut pyytää hakijoita jättämään konkreettiset tarjoukset ennen kuin se saattoi päättää, ettei yhtään taloudellisesti edullista tarjousta tosiasiallisesti ollut jätetty.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu avoimuusperiaatteen loukkaamiseen.

—

Toisessa kanneperusteessaan kantaja väittää, että komissio on loukannut varainhoitoasetuksen 89 artiklan 1 kohdassa vahvistettua avoimuusperiaatetta, koska se on kieltäytynyt antamasta konkreettisia tietoja, joilla julkisen hankintamenettelyn kumoaminen perustellaan. Kantaja toteaa erityisesti, että se ei ole voinut varmistua siitä, pitävätkö väitetyt perustelut paikkansa. Se väittää lisäksi, että satelliittitunnistustietojen markkinoiden poikkeuksellisen erityinen luonne johtaa mahdollisten tarjoajien määrän huomattavaan rajoittamiseen, ja moittii sitä, ettei komissio ollut ennen hankintamenettelyn kumoamisesta päättämistä ilmoittanut, että menettely saatettaisiin kumota, mikäli tarjoajia olisi tiettyä määrää vähemmän.

(1)  Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25.6.2002 annettu neuvoston asetus (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (EYVL L 248, s. 1)

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/45

Kanne 8.7.2013 — VECCO ym. v. komissio

(Asia T-360/13)

2013/C 260/81

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: Verein zur Wahrung von Einsatz und Nutzung von Chromtrioxid und anderen Chrom-VI-verbindungen in der Oberflächentechnik eV (VECCO) (Memmingen, Saksa) ja 185 muuta kantajaa (edustajat: asianajajat C. Mereu ja K. Van Maldegem)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantajat vaativat unionin yleistä tuomioistuinta

—

toteamaan, että kanne otetaan tutkittavaksi ja että se on perusteltu

—

toteamaan, että kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1907/2006 (REACH) liitteen XIV muuttamisesta 17.4.2013 annettu komission asetus (EU) N:o 348/2013 (EUVL L 108, s. 1) on osittain lainvastainen, koska se perustuu ilmeiselle arviointivirheelle ja sillä rikotaan REACH-asetuksen 58 artiklan 2 kohtaa ja loukataan suhteellisuusperiaatetta ja puolustautumisoikeutta (hyvän hallinnon ja huippuosaamisen periaatteet mukaan lukien),

—

kumoamaan osittain komission asetuksen (EU) N:o 348/2013 siltä osin kuin sen liitteessä olevan 16 nimikkeen viidennessä sarakkeessa, jonka otsikko on ”Lupavaatimuksesta vapautetut käytöt”, ei säädetä seuraavasta poikkeuksesta: ”Kromitrioksidin käyttö vesiliuoksessa tapahtuvassa tuotannossa ja täten 5 μg/m3 (tai 0 005 mg/m3) enimmäisen altistumisarvon mukaisesti”, tai samankaltainen ilmaisu, jolla on tarkoitus vapauttaa ”kromitrioksidin käyttö elektrolyyttisessä pinnoittamisessa, etsaamismenetelmissä, elektrolyyttisessä kiillottamisessa ja muissa pintakäsittelymenetelmissä ja –teknologioissa ja sekoittamisessa”, tai muu sanamuoto, jonka vaikutukset ovat samat riidanalaisen asetuksen soveltamisalan puitteissa,

—

velvoittamaan vastaajan muuttamaan komission asetusta (EU) N:o 348/2013 siten, että se on unionin tuomioistuimen tuomion mukainen,

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan kaikki tästä menettelystä aiheutuvat oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantajat vetoavat neljään kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että komission asetus (EU) N:o 348/2013 on lainvastainen, koska se perustuu useille ilmeisille arviointivirheille, ja on kumottava, koska siinä ei säädetä lupavaatimuksesta vapauttamista kromitrioksidin käytölle kromipinnoitusteollisuudessa.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että komission asetus (EU) N:o 348/2013 perustuu kromitrioksidin käyttöön kromipinnoituksessa liittyvän työturvallisuusriskin implisiittiselle arviolle, joka on tieteellisesti ja oikeudellisesti virheellinen (ilmeinen arviointivirhe).

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että komission asetuksella (EU) N:o 348/2013 rikotaan REACH-asetuksen 58 artiklan 2 kohtaa ja loukataan suhteellisuusperiaatetta.

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu siihen, että kantajille ei myönnetty oikeutta tutustua komission asetuksen (EU) N:o 348/2013 perustana olleisiin keskeisiin asiakirjoihin ja siihen, että täten vastaaja rikkoi kantajien puolustautumisoikeuksia ja loukkasi hyvän hallinnon ja huippuosaamisen periaatteita.

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/46

Kanne 9.7.2013 — Menelaus v. SMHV — Garcia Mahiques (VIGOR)

(Asia T-361/13)

2013/C 260/82

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Menelaus BV (Amsterdam, Alankomaat) (edustajat: asianajajat A. von Mühlendahl ja H. Hartwig)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vastapuolet valituslautakunnassa: V. Garcia Mahiques (Jesus Pobre, Espanja), F. Garcia Mahiques (Jesus Pobre, Espanja)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan vastaajan toisen valituslautakunnan 23.4.2013 asiassa R 88/2012-2 tekemän päätöksen siltä osin kuin siinä kumottiin SMHV:n mitättömyysosaston 11.11.2011 asiassa 5061 tekemä päätös

—

hylkäämään vastapuolten valituksen mitättömyysosaston 10.11.2011 asiassa C-5061 tekemästä päätöksestä

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien kantajalle valituslautakunnan menettelyssä aiheutuneet kulut

—

mikäli vastapuolet esiintyvät asiassa väliintulijoina, velvoittamaan Vicente Garcia Mahiquesin ja Felipe Garcia Mahiquesin korvaamaan oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien kantajalle valituslautakunnan menettelyssä aiheutuneet kulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Rekisteröity yhteisön tavaramerkki, jonka mitättömäksi julistamista on vaadittu: Sanamerkki ”VIGOR” — yhteisön tavaramerkkirekisteröinti nro 4 386 371

Yhteisön tavaramerkin haltija: Kantaja

Yhteisön tavaramerkin mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen esittäjä: Vastapuolet valituslautakunnassa

Mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen perustelut: Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan, luettuna yhdessä 53 artiklan 1 kohdan a alakohdan kanssa, rikkominen

Mitättömyysosaston ratkaisu: Mitättömyysvaatimuksen hylkääminen

Valituslautakunnan ratkaisu: Valituksen hyväksyminen osittain ja riidanalaisen päätöksen kumoaminen siltä osin kuin sillä hylättiin mitättömyysvaatimus tiettyjen luokkaan 21 kuuluvien tavaroiden osalta, muilta osin valituksen hylkääminen

Kanneperusteet: Yhteisön tavaramerkistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 täytäntöönpanosta 13.12.1995 annetun komission asetuksen N:o 2868/95 22 säännön 4 kohdan ja 79–82 säännön rikkominen; yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen 57 artiklan 2 kohdan, luettuna yhdessä 15 artiklan 1 kohdan a alakohdan kanssa, rikkominen; saman asetuksen 57 artiklan 2 kohdan, luettuna yhdessä 15 artiklan 1 kohdan a alakohdan kanssa, ja 75 artiklan rikkominen; saman asetuksen 56 artiklan kohdan b alakohdan, luettuna yhdessä 41 artiklan 1 kohdan kanssa, rikkominen; ja saman asetuksen 57 artiklan 2 ja 3 kohdan ja 76 artiklan 2 kohdan, luettuna yhdessä asetuksen N:o 2868/95 40 ja 22 säännön kanssa, rikkominen.

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/46

Kanne 12.7.2013 — Mocek ja Wenta v. SMHV — Lacoste (KAJMAN)

(Asia T-364/13)

2013/C 260/83

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: Eugenia Mocek (Chojnice, Puola) ja Jadwiga Wenta (Chojnice, Puola) (edustaja: asianajaja K. Grala)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Lacoste SA (Pariisi, Ranska)

Vaatimukset

Kantajat vaativat unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) 10.5.2013 asiassa R 2466/2010-4 tekemän päätöksen ja myöntämään haetulle tavaramerkille suojan kaikkien hakemuksessa mainittujen tavaroiden osalta

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien kantajien oikeudenkäyntikulut, sekä kulut, joita kantajille on aiheutunut valituslautakunnassa käydystä menettelystä.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: Kantajat

Haettu yhteisön tavaramerkki: Vihreää, valkoista ja harmaata väriä sekä krokotiilin häntäosan ja pään väliin sijoitetun sanaosan ”KAJMAN” sisältävä kuviomerkki luokkiin 18, 20, 22, 25 ja 36 kuuluvia tavaroita ja palveluja varten — yhteisön tavaramerkkirekisteröinti nro 5 686 845

Sen tavaramerkin tai merkin haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Vastapuoli valituslautakunnassa

Tavaramerkki tai merkki, johon väitemenettelyssä on vedottu: Mustavalkoinen, krokotiilia esittävä yhteisön kuviomerkki ja yhteisön sanamerkki ”CROCODILE” luokkiin 16, 18, 20, 24, 25 ja 26 kuuluvia tavaroita ja palveluja varten

Väiteosaston ratkaisu: Väitteen hylkääminen kokonaisuudessaan

Valituslautakunnan ratkaisu: Valituksen hylkääminen siltä osin kuin väite hylättiin tiettyjen luokkiin 18 ja 25 kuuluvien tavaroiden osalta ja riitautetun yhteisön tavaramerkkiä koskevan hakemuksen hylkääminen mainittujen tavaroiden osalta

Kanneperusteet: Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan virheellinen soveltaminen.

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/47

Kanne 15.7.2013 — Puolan tasavalta v. Euroopan komissio

(Asia T-367/13)

2013/C 260/84

Oikeudenkäyntikieli: puola

Asianosaiset

Kantaja: Puolan tasavalta (asiamies: B. Majczyna)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tukiosastosta ja Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) sekä Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) maksettavien jäsenvaltioiden tiettyjen menojen jättämisestä Euroopan unionin rahoituksen ulkopuolelle 2.5.2013 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen 2013/214/EU (tiedoksiannettu numerolla C(2013) 2436) siltä osin kuin siinä jätetään Puolan tasavallan nimeämän maksajaviraston ilmoittamat määrältään 8 292 783,94 euron ja 71 610 559,39 euron menot Euroopan unionin rahoituksen ulkopuolelle

—

velvoittamaan Euroopan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu asetuksen (EY) N:o 1258/1999 7 artiklan 4 kohdan 1 alakohdan ja asetuksen (EY) N:o 1290/2005 31 artiklan 1 kohdan rikkomiseen, koska virheellisen tosiseikkojen toteamisen ja virheellisen oikeudellisen tulkinnan vuoksi tehtiin rahoituskorjaus, vaikka Puolan viranomaiset ovat suorittaneet maksut yhteisön sääntöjen mukaisesti.

Komissio perusteli tehtyä rahoituskorjausta viidellä väitetyllä puutteella toimenpiteen ”osaelantotilojen tukeminen” toteuttamisessa. Ensimmäinen puute koskee sen väitetyn vaatimuksen rikkomista, että vastaanottajan täytyy käyttää vähintään 50 prosenttia tuista uudelleenjärjestelytoimenpiteisiin. Toinen puute on maatalouden tuotantoeläinten puuttuva ristiintarkastus ensimmäisen hakemuksen hallinnollisen tarkastuksen yhteydessä maanviljelijän ilmoittaman tilakoon (eurooppalaisina kokoyksikköinä, EKY) oikeellisuuden osalta. Kolmas puute koskee sen väitetyn vaatimuksen rikkomista, että ohjelman ensimmäisenä toteuttamisvuonna pitäisi suorittaa tarkastuksia paikanpäällä. Neljäs puute oli komission mukaan riittävän yhteyden puuttuminen välitavoitteiden ja tilan tarpeen välillä. Viides puute koskee sitä vastoin sen väitetyn vaatimuksen, että välitavoitteet vahvistetaan määrällisesti, rikkomista. Kantaja riitauttaa komission oikeudellisen kannan ja sen toteamat tosiseikat kaikkien edellä mainittujen väitettyjen puutteiden osalta.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu olennaisten muotomääräysten rikkomiseen, koska sovellettiin rahoituskorjauksen menetelmää, joka on selvästi ristiriidassa asetuksen (EY) N:o 1258/1999 7 artiklan 4 kohdan 4 alakohdan ja asetuksen (EY) N:o 1290/2005 31 artiklan 2 kohdan sekä suuntaviivojen nro VI/5330/97 kanssa.

Kantaja väittää, että komissio on hyväksynyt oikaisumenetelmän, joka on ristiriidassa unionin oikeuden ja suuntaviivojen nro VI/5330/97 kanssa. Sitä paitsi Puolan viranomaiset eivät voineet kahdenvälisessä menettelyssä tarkastaa todettujen ristiriitojen arviointia, koska komissio aloitti arvioinnin vasta tämän menettelyn päättämisen jälkeen. Näin ollen komissio rikkoi rahoituskorjauksen tekemällä selvästi tilien tarkastamis- ja hyväksymismenettelyä.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu SEUT 296 artiklan 2 kohdan rikkomiseen, koska riidanalainen päätös on perusteltu puutteellisesti.

Kantaja moittii komissiota siitä, ettei Puolan viranomaisia otettu riidanalaista päätöstä tehtäessä tiiviisti mukaan päätösmenettelyyn, koska komissio esitti lähtökohtaisen kantansa vasta kahdenvälisten neuvottelujen jälkeen. Komissio ei esittänyt minkäänlaisia tositteita eikä perustellut tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia toteamuksia, jotka se esitti tehdyn rahoituskorjauksen tueksi.

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/48

Kanne 16.7.2013 — Boehringer Ingelheim International v. SMHV — Lehning entreprise (ANGIPAX)

(Asia T-368/13)

2013/C 260/85

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Boehringer Ingelheim International GmbH (Ingelheim am Rhein, Saksa) (edustajat: asianajajat V. von Bomhard ja D. Slopek)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Lehning entreprise SARL (Sainte Barbe, Ranska)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan SMHV:n viidennen valituslautakunnan 29.4.2013 asiassa R 571/2012-5 tekemän päätöksen siltä osin kuin siinä hyväksyttiin tavaramerkin ANGIPAX rekisteröinti seuraaville tavaroille: ”Farmaseuttiset, eläinlääkintä- ja terveydenhoitovalmisteet lääketieteellisiin tarkoituksiin; sieni- ja rikkaruohomyrkyt; dieettivalmisteet lääkinnällistä käyttöä varten; desinfiointiaineet; sidontakankaat ja -tarvikkeet; hampaiden täyte- ja jäljennösaineet; tuhoeläinten ja syöpäläisten hävitysvalmisteet; lastenruoat”, ja

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, tai mikäli vastapuoli valituslautakunnassa tukee väliintulijana vastaajan vaatimuksia, velvoittamaan vastaajan ja väliintulijan korvaamaan yhteisvastuullisesti oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: Vastapuoli valituslautakunnassa

Haettu yhteisön tavaramerkki: Sanamerkki ”ANGIPAX” luokkaan 5 kuuluville tavaroille (yhteisön tavaramerkkihakemus nro 8 952 401)

Sen tavaramerkin tai merkin haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Kantaja

Tavaramerkki tai merkki, johon väitemenettelyssä on vedottu: Sanamerkki ”ANTISTAX” — yhteisön tavaramerkkirekisteröinti nro 2 498 343 luokkiin 3, 5, 28 ja 30 kuuluville tavaroille

Väiteosaston ratkaisu: Väitteen hylkääminen kokonaisuudessaan

Valituslautakunnan ratkaisu: Valituksen hylkääminen

Kanneperusteet: Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen.

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/48

Kanne 18.7.2013 — Versorgungswerk der Zahnärtztekammer Schleswig-Holstein v. EKP

(Asia T-376/13)

2013/C 260/86

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Versorgungswerk der Zahnärtztekammer Schleswig-Holstein (Kiel, Saksa) (edustaja: Rechtsanwalt O. Hoepner)

Vastaaja: Euroopan keskuspankki

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan vastaajan 16.4.2013 tekemän päätöksen, sellaisena kuin se on muutettuna 22.5.2013 tehdyllä päätöksellä (LS/MD/13/313), siltä osin kuin vaatimusta, joka koski tutustumista ”Exchange Agreement dated 15. February 2012 among the Hellenic Republic and the European Central Bank and the Eurosystem NBCs listed herein”:in liitteisiin A ja B, ei hyväksytty

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste: päätöksen perustan lainvastaisuus

Kantaja väittää, että EKP on laajentanut päätöksessään EKP/2011/6 (1) päätöksen EKP/2004/3 (2) 4 artiklan 1 kohdan alakohdassa mainittujen epäämisperusteiden piiriä aineellisesti ilman riittävää valtuutusta.

2)

Toinen kanneperuste: olennaisten menettelymääräysten rikkominen

Tämän kanneperusteen yhteydessä kantaja väittää, että riidanalaisella päätöksellä rikotaan olennaisia menettelymääräyksiä. Se väittää tässä yhteydessä, että kun Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan c alakohta otetaan huomioon, SEUT 296 artiklan toisesta kohdasta ilmenevät perusteluvelvollisuutta koskevat vaatimukset on asetettu korkeiksi, ja että riidanalaisessa päätöksessä olevat vastaajan perustelut eivät täytä unionin tuomioistuimen asettamia vaatimuksia.

3)

Kolmas kanneperuste: aineellisen oikeuden rikkominen

Tässä kanneperusteessa kantaja väittää, että aineellista oikeutta on rikottu, sillä riidanalaisella päätöksellä loukataan sen riittämättömien perustelujen takia kantajan oikeutta tutustua asiakirjoihin Euroopan unionin perusoikeuskirjan 42 artiklan ja SEUT 15 artiklan 3 kohdan nojalla. Lisäksi asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden epääminen on suhteetonta.

(1)  Euroopan keskuspankin asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi annetun päätöksen EKP/2004/3 muuttamisesta (EKP/2011/6) 9.5.2011 annettu Euroopan keskuspankin päätös 2011/342/EU (EUVL L 158, s. 37).

(2)  Euroopan keskuspankin asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi (EKP/2004/3) 4.3.2004 tehty Euroopan keskuspankin päätös 2004/258/EY (EUVL L 80, s. 42).

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/49

Kanne 17.7.2013 — ultra air v. SMHV — Donaldson Filtration Deutschland (ultra.air ultrafilter)

(Asia T-377/13)

2013/C 260/87

Kannekirjelmän kieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: ultra air GmbH (Hilden, Saksa) (edustaja: Rechtsanwalt C. König)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Donaldson Filtration Deutschland GmbH (Haan, Saksa)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) neljännen valituslautakunnan 6.5.2013 asiassa R 1100/2011-4 tekemän päätöksen

—

velvoittamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) ja Donaldson Filtration Deutschland GmbH:n, jos se osallistuu asian käsittelyyn, korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Rekisteröity yhteisön tavaramerkki, jonka mitättömäksi julistamista on vaadittu: Sanamerkki ultra.air ultrafilter luokkiin 7, 9, 11, 37 ja 42 kuuluvia tavaroita ja palveluita varten — yhteisön tavaramerkki nro 7 480 585

Yhteisön tavaramerkin haltija: Kantaja

Yhteisön tavaramerkin mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen esittäjä: Donaldson Filtration Deutschland GmbH

Mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen perustelut: Asetuksen N:o 207/2009 52 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukainen ehdoton mitättömyysperuste

Mitättömyysosaston ratkaisu: Mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen hylkääminen

Valituslautakunnan ratkaisu: Valituksen hyväksyminen ja yhteisön tavaramerkin mitättömäksi julistaminen

Kanneperusteet:

—

Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan rikkominen

—

Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen

—

Asetuksen N:o 207/2009 75 artiklan toisen virkkeen rikkominen

—

Asetuksen N:o 207/2009 75 artiklan ensimmäisen virkkeen rikkominen.

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/49

Kanne 23.7.2013 — Apple and Pear Australia ja Star Fruits Diffusion v. SMHV — Carolus C. (English pink)

(Asia T-378/13)

2013/C 260/88

Kannekirjelmän kieli: ranska

Asianosaiset

Kantajat: Apple and Pear Australia Ltd (Victoria, Australia) ja Star Fruits Diffusion (Caderousse, Ranska) (edustajat: asianajajat T. de Haan ja P. Péters)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vastapuoli valituslautakunnassa: Carolus C. BVBA (Nieuwerkerken, Belgia)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

ensisijaisesti muuttamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) neljännen valituslautakunnan asiassa R 1215/2011-4 29.5.2013 tekemää päätöstä siten, että kantajien valituslautakuntaan tekemä valitus hyväksytään ja niiden väite näin ollen todetaan perustelluksi

—

toissijaisesti kumoamaan kokonaisuudessaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) neljännen valituslautakunnan asiassa R 1215/2011-4 29.5.2013 tekemän päätöksen

—

velvoittamaan SMHV:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: Carolus C.

Haettu yhteisön tavaramerkki: Sanamerkki ”English pink” luokkaan 31 kuuluvia tavaroita varten — yhteisön tavaramerkkihakemus nro 8 610 768.

Sen tavaramerkin tai merkin haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Kantaja.

Tavaramerkki tai merkki, johon väitemenettelyssä on vedottu: Sanamerkki ”PINK LADY” ja kuviomerkit, jotka sisältävät sanaosan ”Pink Lady”, luokkiin 16, 29, 30, 31 ja 32 kuuluvia tavaroita varten.

Väiteosaston ratkaisu: Väitteen hylkääminen.

Valituslautakunnan ratkaisu: Valituksen hylkääminen.

Kanneperusteet:

—

oikeusvoimaperiaatetta on loukattu

—

oikeusvarmuutta, hyvää hallintoa ja luottamuksensuojaa koskevia yleisperiaatteita on loukattu

—

asetuksen N:o 207/2009 75 artiklaa on rikottu

—

asetuksen N:o 207/2009 76 artiklaa on rikottu

—

asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu

—

asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 5 kohtaa on rikottu.

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/50

Kanne 22.7.2013 — Innovation First v. SMHV (NANO)

(Asia T-379/13)

2013/C 260/89

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Innovation First, Inc. (Greenville, Texas, Yhdysvallat) (edustaja: asianajaja J. Zecher)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan vastaajan ensimmäisen valituslautakunnan 19.4.2013 tekemän päätöksen asiassa R 1271/2012-1,

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien vastaajassa käydyn muutoksenhakumenettelyn kulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Haettu yhteisön tavaramerkki: sanamerkki ”NANO” luokkaan 9, 28 ja 41 kuuluvia tavaroita ja palveluja varten — Yhteisön tavaramerkkiä koskeva rekisteröintihakemus nro 9 157 421

Tutkijan päätös: yhteisön tavaramerkkiä koskevan rekisteröintihakemuksen hylkääminen

Valituslautakunnan ratkaisu: valituksen hylkääminen

Kanneperusteet: neuvoston asetuksen N:o 207/2009 75 artiklan ja 37 artiklan 3 kohdan, asetuksen N:o 2868/95 50 säännön 2 kohdan h alakohdan ja neuvoston asetuksen N:o 207/2009 76 artiklan ja 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan rikkominen

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/50

Kanne 26.7.2013 — Intermark v. SMHV — Coca-Cola (RIENERGY Cola)

(Asia T-384/13)

2013/C 260/90

Kannekirjelmän kieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Intermark Srl (Stei, Romania) (edustaja: asianajaja À. László)

Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Vastapuoli valituslautakunnassa: The Coca-Cola Company (Atlanta, Georgia, Yhdysvallat)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

hyväksymään kanteen, muuttamaan vastaajan tekemää riidanalaista päätöstä, määräämään väitteen hylkäämisestä ja määräämään kantajan merkin rekisteröimisestä tavaramerkiksi kokonaisuudessaan

—

siinä tapauksessa, että unionin yleinen tuomioistuin pitää välttämättömänä tarkastella uudelleen perusteellisesti asian tosiseikkoja ja näyttöä, kumoamaan vastaajan tekemän päätöksen ja palauttamaan asian sisämarkkinoiden harmonisointivirastoon edelleen tarkastelua ja uuden päätöksen tekemistä varten ja

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteisön tavaramerkin hakija: kantaja

Haettu yhteisön tavaramerkki: kuviomerkki ”Cola” luokkiin 32 ja 35 kuuluvia tavaroita ja palveluja varten — Yhteisön tavaramerkin rekisteröintiä koskeva hakemus nro 9 507 963

Sen tavaramerkin tai merkin haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: vastapuoli valituslautakunnassa

Tavaramerkki tai merkki, johon väitemenettelyssä on vedottu: yhteisön tavaramerkeiksi numeroilla 8 792 475, 2 107 118 ja 8 709 818 rekisteröity kuviomerkki ”Coca-Cola” luokkiin 30, 32, 33 ja 35 kuuluvia tavaroita ja palveluja varten

Väiteosaston ratkaisu: väitteen hyväksyminen kokonaisuudessaan

Valituslautakunnan ratkaisu: valituksen hylkääminen

Kanneperusteet: neuvoston asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/51

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 12.7.2013 — Pannon Hőerőmű v. komissio

(Asia T-352/08) (1)

2013/C 260/91

Oikeudenkäyntikieli: unkari

Kuudennen jaoston puheenjohtajan määräyksellä asia on poistettu unionin yleisen tuomioistuimen rekisteristä.

(1)  EUVL C 285, 8.11.2008.

7.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 260/51

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 5.7.2013 — SK Hynix v. komissio

(Yhdistetyt asiat T-148/10 ja T-149/10) (1)

2013/C 260/92

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Toisen jaoston puheenjohtajan määräyksellä yhdistetyt asiat on poistettu unionin yleisen tuomioistuimen rekisteristä.

(1)  EUVL C 148, 5.6.2010.