6.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 257/1

—

ottaa huomioon komission tiedonannon matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 261/2004 soveltamisesta (COM(2011)0174),

—

ottaa huomioon komission kertomuksen vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden oikeuksista lentoliikenteessä 5 päivänä heinäkuuta 2006 annetun asetuksen (EY) N:o 1107/2006 toiminnasta ja vaikutuksista (COM(2011)0166),

—

ottaa huomioon 27. lokakuuta 2011 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

—

ottaa huomioon 25. lokakuuta 2011 antamansa päätöslauselman vammaisten liikkuvuudesta ja osallistamisesta sekä Euroopan vammaisstrategiasta 2010–2020 (2) ja erityisesti sen 42, 43, 46, 82 ja 97 kohdan,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön sekä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnon (A7-0053/2012),

A.

katsoo, että vaikka asetus (EY) N:o 261/2004 ja asetus (EY) N:o 1107/2006 (jäljempänä "asetukset") edustavat myönteistä askelta kohti matkustajien oikeuksien suojaamista, asetusten oikeusvarmuutta, tulkinnan selkeyttä ja yhdenmukaista täytäntöönpanoa on tehostettava kaikkialla EU:n alueella;

B.

katsoo, että vaikka asetuksessa (EY) N:o 261/2004 säädetään matkustajien oikeuksien tehokkaasta turvaamisesta ja asetus on toiminut hyvin voimaantulostaan lähtien, tuhkapilven aiheuttama kriisi osoitti selvästi, että tiettyjä asetuksen kohtia on selvennettävä ja tarkasteltava uudelleen vastaavien tilanteiden varalta;

C.

ottaa huomioon, että matkustajien tärkein oikeus on oikeus aikataulun mukaiseen palveluun, ja se perustuu liikkumisvapautta koskevaan perusoikeuteen sekä lipun myyntiin perustuvaan sopimusvelvoitteeseen; toteaa, että kaikille matkustajille on ehdottomasti annettava ymmärrettäviä, täsmällisiä ja oikea-aikaisia tietoja heidän oikeuksistaan;

D.

katsoo, että tapauksissa, joissa palvelua ei tarjota asianmukaisesti tai joissa matkustajille taattuja muita oikeuksia loukataan, matkustajien käytettävissä olisi oltava tehokkaat valitusmenettelyt erityisesti sen perusteella, että matkustajat ovat maksaneet lipun hinnan jo ennen palvelun tarjoamista;

E.

katsoo, että matkustajien oikeuksia koskevassa lainsäädännössä on taattava sellainen kuluttajansuojan vähimmäistaso, joka kykenee pysymään lentoyhtiöiden kehittyvien kaupallisten menettelyjen tasolla;

F.

ottaa huomioon, että matkustajiin kohdistuvien turvatarkastusmenettelyjen kehittyminen lisää turvaskannerien käyttöä ja käyttäytymiseen perustuvaa profilointia, mikä tuo matkustajien suojelussa esiin uusia ongelmia, jotka liittyvät yksityisyyteen, syrjimättömyyteen sekä kansanterveyteen;

G.

ottaa huomioon, että vammaisille ja liikuntarajoitteisille henkilöille olisi tiedotettava heidän oikeuksistaan ennen matkaa kaikille saavutettavassa muodossa; katsoo, että lentoasemien ja lentoyhtiöiden henkilökunnalle olisi annettava asianmukaista koulutusta, jotta henkilökunta voi avustaa vammaisia ja liikuntarajoitteisia henkilöitä ja jotta voidaan varmistaa design for all / universal design -vaatimusten mukainen lentoliikennepalvelujen esteetön ja yhtäläinen tarjoaminen;

1.

pitää myönteisenä, että komissio on sitoutunut analysoimaan ja tarkistamaan lentomatkustajien oikeuksista annettuja nykyisiä sääntöjä, jotta voidaan parantaa matkustajien tilannetta etenkin pitkäaikaisen viivästymisen tai peruutuksen tapauksessa; pitää matkustajien luottamuksen palauttamisen kulmakivenä sitä, että jäsenvaltiot ja lentoyhtiöt soveltavat asianmukaisesti nykyisiä sääntöjä, oikeussuojakeinot ovat riittävät ja yksinkertaiset ja matkustajille annetaan täsmällistä tietoa heidän oikeuksistaan;

2.

pahoittelee, että jäsenvaltioiden asettamat täytäntöönpanoelimet eivät matkustajien epäonneksi aina varmista matkustajien oikeuksien tosiasiallista noudattamista; kehottaa näin ollen jäsenvaltioita tekemään täytäntöönpanoelinten työskentelytavoista erityisesti valitusten käsittelyn ja seuraamusten alalla sellaisia, että matkustajien oikeudet voidaan oikeusvarmuuden nimessä taata;

3.

painottaa, että lentomatkustajilla on oikeuksien lisäksi myös velvollisuuksia, joita noudattamalla he edistävät oman ja muiden matkustajien matkan turvallista ja kitkatonta sujumista ennen lentoa, lennon aikana ja sen jälkeen;

4.

korostaa, että valitusten yhdenmukainen käsittely jäsenvaltioissa on tarpeen, jotta saadaan aikaan tasapuoliset toimintaedellytykset, ja kehottaa komissiota varmistamaan, että sääntöjä tulkitaan ja sovelletaan yhdenmukaisesti, ja kehittämään täytäntöönpanoelinten välistä yhteistyötä myös tietojen ja parhaiden käytänteiden vaihtamisella sekä pyrkimään parantamaan niiden tietokantojen yhteensovittamista;

5.

kehottaa komissiota virallistamaan täytäntöönpanoelinten Euroopan laajuisen verkoston aseman määrittämällä sille selvän toimeksiannon ja sisäiset toimintasäännöt, jotta voitaisiin tiivistää yhteistyötä sekä edesauttaa kaikkien osapuolten kannalta tärkeiden päätösten hyväksymismenettelyä;

6.

katsoo, että täytäntöönpanoelinten rooli on määritettävä selvemmin, että täytäntöönpanoelinten pitäisi olla riippumattomia lentoyhtiöistä ja lentoasemista eikä niillä pitäisi olla eturistiriitoja niiden kanssa, että täytäntöönpanoelinten pitäisi voida tutkia asioita oma-aloitteisesti ja että EU:n sääntöjen rikkomista koskevia kansallisia seuraamuksia lentoyhtiöille olisi tehostettava; korostaa virheettömien tilastotietojen merkitystä, jotta säännöllisin väliajoin voidaan toteuttaa perusteellinen arviointi matkustajien oikeuksien vaikutuksista Euroopassa, ja katsoo siksi, että täytäntöönpanoelimet olisi velvoitettava julkaisemaan vuosikohtaiset yksityiskohtaiset tiedot vastaanottamistaan valituksista, mukaan lukien kohtuuttomia ehtoja koskevat valitukset, sekä lentoyhtiöille määräämistään seuraamuksista, ja että lentoyhtiöiltä ja/tai lentoasemilta olisi edellytettävä tietojen keräämistä viivästymisten määrästä ja kestosta sekä matkustajien että heidän matkatavaroidensa osalta; katsoo, että komission olisi analysoitava ja julkaistava nämä tiedot;

7.

kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita yhdessä yksilöimään ja korjaamaan kansallisten valitustenkäsittelyelinten ja -menettelyjen puutteita sekä huolehtimaan lentomatkustajien oikeuksia koskevan lainsäädännön asianmukaisesta koordinoinnista vaihtoehtoisia riidanratkaisumekanismeja koskevien tulevien EU:n toimien suhteen;

8.

katsoo, että täytäntöönpanoelinten tehokkuutta voitaisiin parantaa ja kilpailua lisätä siten, että täytäntöönpanoelimille annettaisiin säännöllisesti raportteja lentoyhtiöitä ja liikenteenharjoittajia koskevista julkaistavista tiedoista, jotka liittyvät asetusten soveltamiseen;

9.

painottaa lentomatkustajien oikeuksia koskevan neuvoa-antavan ryhmän hyödyllistä tehtävää, kun sidosryhmät voivat toimittaa sille tietoja asetusten tarkistamisesta, ja korostaa ryhmän merkitystä keskustelun ja yhteistyön edistämisessä täytäntöönpanoelinten, kuluttajayhdistysten ja lentoyhtiöiden kesken parhaiden käytäntöjen kehittämiseksi ja levittämiseksi lentomatkustajien oikeuksia koskevan lainsäädännön soveltamisalalla ja määritettäessä kohtuullinen ja täsmällinen aikataulu matkustajien tekemien valitusten käsittelyä varten;

10.

korostaa, että sekä lentoyhtiöiden että matkanjärjestäjien olisi ilmoitettava kielellä, jolla lentolippu on varattu, matkustajien oikeuksia koskevat yksityiskohtaiset ja täydelliset tiedot kaikille saavutettavassa, helposti ymmärrettävässä muodossa kaikissa matkan tärkeimmissä vaiheissa siitä ajankohdasta lähtien, kun matkustaja harkitsee lipun varaamista; suosittaa, että asianomaisen lentoyhtiön asiakaspalveluosaston sekä jäsenvaltion vastaavan täytäntöönpanoelimen asianmukaisten yhteystietojen on sisällyttävä näihin tietoihin; suhtautuu myönteisesti komission aloitteeseen perustaa keskitetty verkkosivusto lentomatkustajien oikeuksista kaikilla EU:n virallisilla kielillä ja vammaisille ja liikuntarajoitteisille henkilöille saavutettavassa muodossa;

11.

kehottaa komissiota jatkamaan vuonna 2010 käynnistämäänsä tiedotuskampanjaa parantaakseen matkustajien tietoisuutta omista oikeuksistaan sekä edistääkseen kuluttajaverkostojen osallistumista yhdessä täytäntöönpanoelinten kanssa;

12.

kehottaa komissiota päivittämään kaikki tietolähteet (esimerkiksi asiaa koskevat komission verkkosivut, asiakirjat ja esitteet), joissa käsitellään lentomatkustajien oikeuksia, unionin tuomioistuimen uusimmat päätökset huomioon ottaen;

13.

korostaa, että lentoyhtiöiden olisi varmistettava yhteyshenkilöiden läsnäolo tai sitä vastaava palvelu jokaisella lentoasemalla, jolta lentoyhtiöt liikennöivät, jotta yhteyshenkilöt voivat palveluhäiriöiden tapauksissa tehdä välittömiä päätöksiä, jotka koskevat erityisesti avustamista, takaisinmaksua, uutta matkareittiä ja uutta varausta sekä matkatavaroiden katoamista tai viivästymistä, ja jotta valitukset voidaan esittää heille; vaatii komissiota ehdottamaan, että lentoyhtiöt velvoitetaan järjestämään keskustiedotuspiste ja erityisesti luomaan verkkosivusto sekä ilmoittamaan sähköpostiosoite ja kustannuksiltaan edullinen puhelinpalvelu, josta kuluttajat voivat saada selvitystä asiaansa;

14.

katsoo, että kaikkien lentoyhtiöiden on perustettava helposti tavoitettava ja tehokas puhelinpalvelu kaikkia matkan varanneita matkustajia varten; puhelinpalvelun pitäisi tarjota tietoa sekä vaihtoehtoisia ehdotuksia palveluhäiriöiden tapauksessa, eikä se saisi missään tapauksessa maksaa paikallispuhelua enempää;

15.

kehottaa komissiota kehittämään toimenpiteitä, joilla voidaan turvata sekä saapuvien että lähtevien matkustajien oikeudet sen varmistamiseksi, että matkustajat saavat asianmukaisia korvauksia, jos heidän matkatavaransa katoavat tai viivästyvät kohtuuttomasti;

16.

korostaa, että jopa sellaiset matkustajat, jotka ovat tietoisia oikeuksistaan, saattavat jättää korvaushakemuksen tekemättä työläiden valitusmenettelyjen pelossa; katsoo, että täytäntöönpanoelimillä on oltava riittävät voimavarat, jotta ne voivat toimia näkyvästi unionin suurilla lentoasemilla välittääkseen perustietoa ja tarjotakseen sovittelupalveluita;

17.

katsoo, että lentoyhtiöiden on annettava kaikille matkustajille mahdollisuus tehdä kirjallinen valitus välittömästi, yksinkertaisesti, helposti ja ilman ylimääräisiä kustannuksia; pyytää komissiota sisällyttämään asetuksen (EY) N:o 261/2004 tarkistamisen yhteydessä siihen kaikkien matkustajien oikeuden voida tehdä itse lentoasemalla tai lentokoneessa kirjallinen valitus, josta toimitetaan kopiot lentoyhtiölle ja täytäntöönpanoelimelle, sekä mahdollisuuden tehdä valitus sähköisin välinein; pyytää komissiota laatimaan vakiomuotoisen lomakkeen, joka käännetään kaikille unionin virallisille kielille mahdollisten kielellisten ongelmien vähentämiseksi, ja yhdenmukaistamaan valitusten käsittelymenettelyjä;

18.

katsoo, että voidakseen käyttää oikeuksiaan ja tehdä valituksia matkustajien olisi kaikissa tilanteissa voitava tunnistaa lentoyhtiöiden henkilöstöön, matkustamohenkilökuntaan, turvallisuushenkilöstöön sekä lentoaseman henkilöstöön kuuluvat työntekijät;

19.

painottaa, että matkustajilla olisi oltava varaukseton oikeus saada tietoja heitä koskevista matkustajarekisteritiedoista sekä siitä, miten näitä tietoja käytetään ja kenelle niitä annetaan; katsoo myös, että matkustajan yksityisyyden suojaamiseksi lentoyhtiö voi tallentaa matkustajatietorekisteriin vain lipun varaamisen kannalta tarpeelliset ja hyödylliset tiedot, ja painottaa, että matkustajilta pitäisi evätä kuljetus matkustajarekisteritietojen perusteella ainoastaan siinä tapauksessa, että julkinen viranomainen pyytää epäämään lennolle pääsyn perustelluissa tapauksissa yleiseen turvallisuuteen liittyvien syiden nojalla ja kun toimivaltainen viranomainen antaa matkustajalle asiasta selvityksen ja vahvistaa sen kirjallisesti;

20.

korostaa, että jos matkustaja on jo noussut koneeseen ja häntä pyydetäänkin matkustajarekisteritietojen perusteella poistumaan lentokoneesta, toimivaltaisen viranomaisen on hoidettava matkustajan poistaminen matkustamohenkilökunnan sijasta;

21.

muistuttaa jäsenvaltioita niiden velvollisuudesta valvoa lentoyhtiöiden taloudellista tilannetta sekä mahdollisuudesta peruuttaa lentotoimintalupa, jos yhtiön taloustilanne ei ole riittävän hyvä; kehottaa komissiota varmistamaan, että kansalliset viranomaiset täyttävät nämä velvoitteet, sekä varmistamaan, että lennolta jääneet matkustajat pääsevät kotiin maksukyvyttömyyden, konkurssin, toiminnan lakkaamisen ja lentotoimintaluvan peruuttamisen tapauksissa;

22.

kehottaa komissiota varmistamaan hintojen avoimuutta ja sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevien voimassa olevien säädösten tehokkaan täytäntöönpanon ja valvonnan sen varmistamiseksi, että mainostettu hinta vastaa täysin lopullista hintaa ja että kaikki pakolliset toimintakulut, hallintokulut ja maksutavasta aiheutuvat kustannukset sisältyvät hintoihin ja ilmoitetaan/jaetaan tarvittavissa tiedoissa; kehottaa lentoyhtiöitä veloittamaan eri maksumuotojen ja erityisesti luottokorttimaksun yhteydessä ainoastaan todelliset käyttökustannukset kuluttajien oikeuksia koskevan direktiivin 2011/83/EU mukaisesti;

23.

painottaa, että kohtuuttomat sopimusehdot ovat laajalti käytössä lentoliikenteen sopimuksissa ja että kansallisessa oikeuskäytännössä kielletään yhä useammin eräät lentoyhtiöiden säännöllisesti käyttämät ehdot; kehottaakin komissiota puuttumaan tähän ongelmaan asettamalla tietyt lentoliikenteen alalla käytettävät kohtuuttomat ehdot mustalle listalle; korostaa tarvetta hyväksyä toimenpiteitä, joilla suojellaan matkustajia muilta lentoyhtiöiden käyttämiltä kohtuuttomilta sopimusehdoilta, jotka liittyvät varomattomasti käsiteltyihin, viivästyneisiin tai vahingoittuneisiin matkatavaroihin, lippujen siirrettävyyteen, ylivoimaisiin esteisiin, lentoaikojen yksipuoliseen muuttamiseen tai kieltoon, jonka mukaan paluulippua saa käyttää ilman menolippua ainoastaan hyvin rajallisten ja objektiivisten lennolta poisjääntiä koskevien kriteerien mukaan;

24.

korostaa, että on tutkittava perusteellisemmin matkustajan asuinmaahan perustuvan syrjivän hinnoittelun olemassaolo ja, mikäli sitä esiintyy, poistettava se;

25.

kehottaa komissiota ehdottamaan toimia, joiden myötä matkustajat voisivat korjata vähäiset varausvirheet helposti ja maksutta tai peruuttaa verkkovarauksen kahden tunnin kuluessa alkuperäisestä varauksesta;

26.

kehottaa komissiota ehdottamaan toimia käsimatkatavaroita koskevien kaupallisten menettelyjen yhdenmukaistamiseksi, jotta matkustajia voitaisiin suojella liiallisilta rajoituksilta ja matkustajat voisivat viedä koneeseen kohtuullisen määrän käsimatkatavaraa sekä lentoasemien liikkeissä tehtyjä ostoksia;

27.

korostaa matkustajien oikeutta tutustua ongelmitta matkansa ympäristövaikutuksia ja energiatehokkuutta koskeviin täsmällisiin, objektiivisiin ja yksityiskohtaisiin tietoihin, joiden olisi oltava selvästi nähtävillä sekä lentoyhtiöiden verkkosivuilla että itse lentolipuissa; kehottaa komissiota ja lentoyhtiöitä tukemaan käynnissä olevia edellä mainitun suuntaisia pyrkimyksiä noudattaen toimenpiteissä kohtuullisuutta, kun otetaan huomioon niistä aiheutuvat kustannukset;

28.

korostaa kaikkien matkustajien oikeutta turvalliseen lentomatkaan, alle kaksivuotiaat lapset mukaan luettuina; kehottaa lentoyhtiöitä varmistamaan, että lasten kanssa matkustavat voivat nousta koneeseen helposti lastenrattaiden kanssa, ja myöntämään sen tosiasian, että aikuisten kanssa matkustavat pienet lapset voidaan luokitella liikuntarajoitteisiksi matkustajiksi; kehottaa lentoyhtiöitä tarjoamaan alennettuja hintoja lapsille, myös yli kaksivuotiaille lapsille, kuten on jo käytäntönä muissa liikennemuodoissa; pyytää komissiota varmistamaan lasten kanssa matkustaville oikeuden nousta lentokoneeseen ensin ja mahdollisuuden tuoda lastenrattaat lentokoneen ovelle asti ja saada ne siitä poistuttaessa;

29.

katsoo, että olisi puututtava siihen yleiseen ilmiöön, että lentoasemille henkilökuljetuksia järjestävät yritykset eivät huomioi lasten turvalaitteen käyttövelvollisuutta ja rajoittavat siten vanhempien liikkumismahdollisuuksia;

30.

kehottaa komissiota tutkimaan matkustajien suojelun näkökulmasta kysymyksiä, jotka liittyvät uusiin turvatarkastusmenetelmiin, kuten turvaskannereihin, käsin tehtäviin tarkastuksiin ja matkustajien profilointiin; katsoo, että matkustajien oikeuksista annetuista säädöksistä ja täytäntöönpanoelimistä voisi olla apua mahdollisesti esiin tulevien ongelmien ratkaisemisessa;

31.

kehottaa varmistamaan lentomatkustajien oikeuksia ja ryhmäkanteita koskevien, odotettavissa olevien EU:n toimenpiteiden asianmukaisen johdonmukaisuuden, jotta taataan tehokkaasti matkustajien oikeudet ja voidaan ryhtyä toimiin sellaisia yhtiöitä vastaan, jotka jättävät oikeudet järjestelmällisesti huomiotta;

32.

ehdottaa, että otetaan käyttöön eurooppalainen palkinto, joka myönnetään vuosittain kuluttajaystävällisimmälle lentoyhtiölle;

33.

ehdottaa, että voitaisiin tehdä lisätutkimuksia mahdollisuudesta laatia yksi ainoa lainsäädäntöväline, joka kattaa kaikki kuluttajien oikeuksia siviili-ilmailun alalla koskevat säännökset ja periaatteet, sekä tämän välineen toteutettavuudesta, jotta voidaan vähentää pirstoutumista ja poistaa matkustajien oikeuksien välillä eri aloilla vallitsevat epäjohdonmukaisuudet;

34.

arvostaa sitä, että matkustajilla on mitä erilaisimpia oikeuksia sen mukaan, mitä liikennemuotoa (vesi-, maa- tai lentoliikenne) he käyttävät; katsoo kuitenkin, että tarvitaan kokonaisvaltaista ajattelutapaa, jossa kaikki matkustajien oikeudet eli muun muassa oikeus korvaukseen, takaisinmaksuun ja tiedonsaantiin kootaan yhteen kattavaan ja konsolidoituun lainsäädäntökehykseen;

35.

kehottaa komissiota selventämään asetuksen tulevan tarkistamisen yhteydessä käsitettä, joka koskee "poikkeuksellisia olosuhteita", "peruutuksen" määritelmää sekä sääntöjä, jotka koskevat tarjottavaa apua sekä muutoksen- ja korvauksenhakuoikeutta; katsoo, että asetusta tarkistettaessa olisi pantava merkille unionin tuomioistuimen antamien tuomioiden mukainen matkustajien suojelun taso ja unionin tuomioistuimen tulkinta "poikkeuksellisista olosuhteista"; pitää näitä toimia tärkeinä ottaen huomioon nykyiset näkymät, jotka koskevat kilpailusääntöjä koskevia ongelmia, kansallisissa täytäntöönpanotoimissa vallitsevia eroja ja sellaisia tapauksia kuin vuoden 2010 tuhkapilven aiheuttama kriisi;

36.

kehottaa komissiota luomaan yhtenäisen, täydellisen ja yksityiskohtaisen järjestelmän, jonka avulla voidaan arvioida niiden todisteiden todistusarvoa, joita lentoyhtiöt ovat esittäneet näyttönä "poikkeuksellisista olosuhteista";

37.

kehottaa komissiota ilmaisemaan selvästi, että jos yksi rotaatioon kuuluva lento viivästyy tai peruuntuu poikkeuksellisen olosuhteen vuoksi, lentoyhtiö voi vedota kyseiseen poikkeukselliseen olosuhteeseen myös seuraavan samaan rotaatioon kuuluvan lennon kohdalla;

38.

katsoo, että tarvitaan lentomatkustajille annettavien tietojen sisältöä, saavutettavuutta, ajoitusta ja täsmällisyyttä koskevia selkeitä sääntöjä, joiden olisi koskettava mahdollisen viivästyksen tai peruuttamisen perusteita, matkan keskeytymisen odotettua kestoaikaa, toimenpiteitä ylivaraustilanteessa sekä matkustajien käytettävissä olevia vaihtoehtoisia matkareittejä;

39.

korostaa, että asetuksen tulevan tarkistamisen yhteydessä olisi määritettävä myös elin, jonka tehtävänä on ilmoittaa hyvissä ajoin pakettimatkojen matkustajille mahdollisista palvelumuutoksista, koska pakettimatkasopimus on matkustajan ja matkanjärjestäjän välinen sopimus, ei suoraan lentoyhtiön kanssa tehty sopimus;

40.

korostaa, että matkustajan kolme vaihtoehtoa eli hyvitys, uusi matkareitti ja uusi varaus matkan keskeytyessä ovat perusoikeuksia ja että mainittuja vaihtoehtoja on tarjottava välittömästi kaikille matkustajille, joiden matka keskeytyy lentoasemalle;

41.

kehottaa komissiota tukemaan toimia, joilla varmistetaan vaihtoehtoisten liikennemuotojen parempi ja tehokkaampi käyttäminen erityisesti poikkeuksellisissa olosuhteissa;

42.

katsoo, että matkustajille, joiden matkatavarat ovat kadonneet tai viivästyneet, olisi kerrottava välittömästi heidän oikeuksistaan Montrealin sopimuksen ja asetuksen (EY) N:o 889/2002 nojalla ja että unionissa tarvitaan lainsäädäntötoimia tai tietoisuuden edistämistoimia, jotta kansalaiset saataisiin tietoisemmiksi matkustajien oikeuksista ja valitusmenettelyistä matkatavaroiden kadotessa tai viivästyessä; katsoo, että matkatavaran viivästyessä yli kuusi tuntia matkustajalle olisi maksettava tämän tarpeita vastaava korvaus, jotta hän voisi huolehtia tarpeistaan matkatavaraa odottaessaan; painottaa, että tarkistettaessa maahuolinnasta annettua direktiiviä 96/67/EY olisi käsiteltävä matkatavaran käsittelypalvelujen yleistä laatua ja toimivuutta;

43.

katsoo, että lentoyhtiöiden on maksettava ensi tilassa matkatavaroiden katoamis-, viivästymis- tai vahingoittumistapauksissa hyvityksiä niille matkustajille, joiden kanssa ne ovat tehneet sopimuksen, mutta lentoyhtiöillä on oltava oikeus hakea myöhemmin lentoasemilta tai palveluntarjoajilta korvauksia vahingoista, jos ne eivät itse ole vastuussa matkustajan kohtaamasta ongelmasta;

44.

kehottaa komissiota ehdottamaan, että sekä alan toimijoille että täytäntöönpanoelimille olisi määrättävä enintään kahden kuukauden määräaika matkustajien valitusten käsittelyä varten; katsoo, että valituksen vastaanottoa koskeva ilmoitus olisi lähetettävä matkustajille kahden vuorokauden kuluessa; katsoo, että myös sähköisesti, kuten internetissä, varauksensa tehneillä matkustajilla pitäisi olla mahdollisuus ottaa yhteyttä lentoyhtiöön maksutta ja samaa välinettä käyttäen, ja osoitteen pitäisi olla selvästi merkitty, jotta asiakas voi ottaa nopeasti ja helposti yhteyttä asiasta vastaavaan lentoyhtiön henkilöstöön ongelmien ratkaisemiseksi; katsoo lisäksi, että matkustajia varten olisi perustettava puhelinpalvelu ja verkkopalvelu, joiden kautta matkustajat voivat saada tietoa omien valitustensa käsittelystä;

45.

katsoo, että pyrittäessä täyteen vastuullisuuteen matkustajia kohtaan eri toimijoiden, kuten lentoyhtiöiden, lentoasemien hallintojen ja muiden alan palveluntarjoajien välistä yhteistyötä ja koordinointia olisi tutkittava ja parannettava erityisesti "poikkeuksellisissa olosuhteissa";

46.

vaatii, että asetuksessa tarkoitetuille lentoyhtiöille koituvia lisäkuluja ei siirretä matkustajille maksujen korotuksina;

47.

toteaa, että unionin tuomioistuimen viimeaikaiset tuomiot matkustajien oikeudesta viivästyksistä johtuvaan korvaukseen osoittavat, että tarvitaan yhtäläiseen kohteluun tähtääviä toimia, jotta pitkäaikaisten viivästysten syistä riippumatta matkustajat saavat asianmukaiset korvaukset ja heidän kärsimänsä vahingot otetaan täysimääräisesti huomioon; vaatii siksi komissiota ehdottamaan tätä koskevia toimia, joita toteuttamalla ei kuitenkaan menetetä oikeutta tulla siirretyksi seuraavalle saatavilla olevalle lennolle;

48.

korostaa, että pitkän myöhästymisen ja lennon peruuttamisen samanlainen kohtelu muodostaa lentoyhtiöille kannusteen peruuttaa myöhässä olevia lentoja, jotka mahdollisesti olisi vielä voitu lentää;

49.

katsoo, että rajoittamatta sitä, mitä asetuksessa (EY) N:o 261/2004 säädetään lentoyhtiöiden velvollisuuksista, matkustajien oikeuksien varmistamiseksi asetuksessa olisi selvästi määritettävä, onko mahdollista, ja jos on, missä tilanteissa on mahdollista, että matkustajat oma-aloitteisesti ostavat virvokkeita, varaavat hotellihuoneen tai varaavat paikan vaihtoehtoiselle lennolle ja vaativat kohtuullista korvausta lentoyhtiöltä; asetuksessa pitäisi säätää myös suojamekanismit, joilla estetään väärinkäytökset matkustajien puolelta;

50.

korostaa, että vammaisille ja liikuntarajoitteisille henkilöille on tarjottava yhtäläiset mahdollisuudet lentomatkustamiseen ja palvelujen on oltava esteettömästi heidän saavutettavissaan;

51.

korostaa tarvetta tarjota erityistä suojelua haavoittuville kuluttajaryhmille, etenkin vammaisille ja liikuntarajoitteisille henkilöille; huomauttaa, että nämä haavoittuvat ryhmät tarvitsevat lisätakeita käyttäessään oikeuksiaan matkustajina, ja kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja lentoyhtiöitä huolehtimaan näiden oikeuksien toteutumisesta;

52.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden esteetöntä pääsyä lentoliikennepalveluihin; korostaa, että tässä yhteydessä olisi edesautettava oikeutta käyttää liikkumista helpottavia välineitä sekä oikeutta käyttää hyväksyttyä opas- tai avustuskoiraa; kehottaa komissiota ehdottamaan lainsäädäntöä, joka kattaa fyysisen pääsyn lentoasemille, jotta voidaan varmistaa, että infrastruktuuriesteet eivät estä vammaisia ja liikuntarajoitteisia henkilöitä nauttimasta yhtäläisistä matkustusmahdollisuuksista;

53.

kehottaa komissiota laatimaan yleiset ohjeet asetuksen (EY) N:o 1107/2006 soveltamisesta, erityisesti turvallisuutta ja saattajia koskevien määräysten osalta;

54.

kehottaa komissiota panemaan täytäntöön unionin laajuisen toimintasuunnitelman, joka sisältää kaikki kansallisilta viranomaisilta vaadittavat toimenpiteet asetuksen täytäntöönpanon tehostamiseksi, ja kehottaa komissiota toimimaan yhteistyössä täytäntöönpanoelinten ja asianomaisia tahoja edustavien järjestöjen kanssa asetuksen täytäntöönpanon tehostamiseksi;

55.

yhtyy komission kantaan, jonka mukaan liikuntarajoitteisten henkilöiden nykyistä määritelmää ei pitäisi rajoittaa;

56.

korostaa, että tietomuotojen ja varausmenettelyn samoin kuin valitusmenettelyjen on oltava kaikkien käytettävissä, että vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden pitäisi voida ilmoittaa avustajatarpeistaan lipun varaamisen yhteydessä ja että avustajan saatavuudesta olisi toimitettava vahvistus matkustajalle; korostaa, että sylilapsia ja muita pikkulapsia on pidettävä ikänsä takia liikuntarajoitteisina henkilöinä;

57.

korostaa, että vaikka lentoturvallisuus on tärkeää yleisen edun kannalta, lentoyhtiö ei voi evätä vammaiselta tai liikuntarajoitteiselta henkilöltä pääsyä koneeseen sillä perusteella, ettei henkilöllä ole saattajaa; korostaa, ettei lentoyhtiö voi vaatia, että tällaisilla henkilöillä on järjestelmällisesti saattaja mukanaan;

58.

korostaa matkustamohenkilökunnan sekä lentoyhtiön, lentoaseman ja täytäntöönpanoelinten henkilöstön koulutuksen ratkaisevan tärkeää roolia ja sitä, että koulutukseen on sisällytettävä kaikki vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden erilaiset ja yksilökohtaiset tarpeet, erityisesti ajatellen koneeseen nousua ja koneesta poistumista sekä apuvälineiden käyttöä; korostaa, että koulutusta olisi annettava yhteistyössä vammaisia ja liikuntarajoitteisia henkilöitä edustavien järjestöjen kanssa;

59.

kehottaa komissiota esittämään ehdotuksen, jonka avulla varmistetaan, että vammaisilla ja liikuntarajoitteisilla henkilöillä on jokaisessa tilanteessa oikeus käyttää turvahyväksyttyjä hengityslaitteita maksutta ilma-aluksissa; katsoo, että hyväksyttyjä lääkehappilaitteita koskeva luettelo olisi laadittava yhteistyössä alan toimijoiden ja vammaisia ja liikuntarajoitteisia henkilöitä edustavien järjestöjen kanssa ja asianmukaiset turvallisuusmääräykset huomioon ottaen;

60.

katsoo, että liikuntarajoitteisten henkilöiden apuvälineitä ja niiden käyttöä kaikilla EU:n lentoasemilla koskevien vähimmäisnormien käyttöönotto on välttämätöntä, jotta voidaan varmistaa yhdenmukainen toimintamalli maahuolinnan ja korkealaatuisten palvelujen tarjoamisessa Euroopassa matkustaville liikuntarajoitteisille henkilöille;

61.

katsoo, että kaikilla EU:n lentoasemilla on sovittava vähimmäisnormeista vammaisille ja liikuntarajoitteisille henkilöille saavutettavassa muodossa olevan tiedottamisen suhteen erityisesti hätätilanteissa; pyytää komissiota kiinnittämään huomiota jo käyttövalmiiseen uuteen teknologiaan, kuten videoteknologiaan perustuviin viittomakielisiin tai tekstipohjaisiin palveluihin;

62.

vaatii lakkauttamaan joidenkin lentoyhtiöiden harjoittaman, oikeuksia väärinkäyttävän ja/tai syrjivän käytännön, jossa ne vaativat liikuntarajoitteisia matkustajia allekirjoittamaan ennen lentoa todistuksen, jolla lentoyhtiö vapautetaan korvausvastuusta heidän liikkumista helpottaville välineillensä aiheutuvista vahingoista;

63.

kehottaa komissiota ryhtymään toimiin Montrealin yleissopimuksen mahdollista muuttamista silmällä pitäen sen varmistamiseksi, että liikuntarajoitteisten henkilöiden liikkumista helpottavat välineet korvataan täysimääräisesti, koska mainitut välineet ovat tärkeitä liikuntarajoitteisten henkilöiden koskemattomuuden, arvokkuuden ja riippumattomuuden kannalta ja koska niitä ei näin ollen voida millään tavalla verrata matkatavaraan, ja että mahdollisuuksien mukaan matkustajilla olisi oltava oikeus käyttää omaa pyörätuoliaan ilma-aluksen ovelle saakka ja oikeus saada se takaisin ilma-aluksen ovella määränpäähän saapumisen yhteydessä; korostaa samalla, että liikuntarajoitteisille henkilöille on ilmoitettava, että heillä on Montrealin yleissopimuksen mukaisesti oikeus vaatia korvauksia liikkumista helpottaville välineilleen aiheutetuista vahingoista sekä laatia erityinen ilmoitus etuuksista;

64.

korostaa, että "täyden palvelun" lentoyhtiöt, jotka tarjoavat lennon aikana aterian, eivät saa syrjiä matkustajia, jotka tarvitsevat sairauden (esimerkiksi keliakian tai diabeteksen) vuoksi erityisaterian, ja että näille matkustajille on kaikissa tilanteissa tarjottava maksutta heidän tarvitsemansa erityisateria;

65.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

6.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 257/9

—

ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Valko-Venäjästä ja erityisesti 16. helmikuuta 2012 (1), 15. syyskuuta 2011 (2), 12. toukokuuta 2011 (3), 10. maaliskuuta 2011 (4), 20. tammikuuta 2011 (5), 10. maaliskuuta 2010 (6) ja 17. joulukuuta 2009 (7) antamansa päätöslauselmat,

—

ottaa huomioon 23. maaliskuuta 2012 annetun neuvoston päätöksen Valko-Venäjään kohdistettavien rajoittavien toimenpiteiden vahvistamisesta,

—

ottaa huomioon 1. ja 2. maaliskuuta 2012 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät, joissa Eurooppa-neuvosto ilmaisee syvän huolensa Valko-Venäjän tilanteen huononemisesta,

—

ottaa huomioon Valko-Venäjään kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2010/639/YUTP täytäntöönpanosta 28. helmikuuta 2012 annetun neuvoston täytäntöönpanopäätöksen 2012/126/YUTP (8),

—

ottaa huomioon korkean edustajan Catherine Ashtonin 28. helmikuuta 2012 antaman julkilausuman, joka koskee hänen päätöstään kutsua kotiin EU:n Minskin edustuston päällikkö ja Puolan hallituksen päätöstä kutsua kotiin Puolan Valko-Venäjän suurlähettiläs,

—

ottaa huomioon Valko-Venäjään kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2010/639/YUTP muuttamisesta 23. tammikuuta 2012 annetun neuvoston päätöksen 2012/36/YUTP (9),

—

ottaa huomioon Valko-Venäjän tilanteesta 25. tammikuuta 2012 annetun Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen päätöslauselman 1857 (2012), jossa tuomitaan opposition edustajien jatkuva vainoaminen sekä kansalaisyhteiskunnan aktivistien, riippumattomien tiedotusvälineiden ja ihmisoikeuksien puolustajien häirintä Valko-Venäjällä,

—

ottaa huomioon Valko-Venäjän ihmisoikeustilanteesta 17. kesäkuuta 2011 annetun YK:n ihmisoikeusneuvoston päätöslauselman 17/24, jossa tuomitaan ennen Valko-Venäjän presidenttivaaleja sekä niiden aikana ja jälkeen tapahtuneet ihmisoikeusloukkaukset ja kehotetaan Valko-Venäjän hallitusta lopettamaan oppositiojohtajien "vainoaminen",

—

ottaa huomioon Prahassa 7.–9. toukokuuta 2009 pidetyn itäistä kumppanuutta koskevan huippukokouksen julkilausuman sekä Valko-Venäjän tilannetta koskevan julkilausuman, joka hyväksyttiin Varsovassa 30. syyskuuta 2011 pidetyn itäistä kumppanuutta koskevan huippukokouksen yhteydessä,

—

ottaa huomioon Visegrad-ryhmän, Viron, Latvian ja Liettuan ulkoasiainministerien 5. maaliskuuta 2012 Prahassa antaman yhteisen julkilausuman,

—

ottaa huomioon itäisen kumppanuuden kansalaisyhteiskuntafoorumiin kuuluvan Valko-Venäjän kansallisen foorumin 2. maaliskuuta 2012 Minskissä antaman julkilausuman,

—

ottaa huomioon kansainvälisen jääkiekkoliiton IIHF:n vuosittaisessa kongressissa Bernissä toukokuussa 2009 tehdyn päätöksen pitää vuoden 2014 maailmanmestaruuskisat Valko-Venäjällä huolimatta Aljaksandr Lukašenkan poliittisiin vastustajiin kohdistetusta vainosta ja Valko-Venäjällä esiintyvistä laajamittaisista ihmisoikeusloukkauksista,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 4 kohdan,

A.

toteaa, että itäistä kumppanuutta koskevassa Prahan huippukokouksen julkilausumassa vahvistetaan muiden muassa Valko-Venäjän sitoutuminen kansainvälisen oikeuden periaatteisiin ja perusarvoihin, joihin kuuluvat muun muassa demokratia, oikeusvaltio sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittaminen;

B.

toteaa, että Valko-Venäjän poliittinen tilanne on heikentynyt vakavasti 19. joulukuuta 2010 pidettyjen presidentinvaalien jälkeen ja että demokraattisen opposition edustajiin, vapaisiin tiedotusvälineisiin, kansalaisyhteiskunnan aktivisteihin ja ihmisoikeuksien puolustajiin kohdistetaan tukahduttamistoimia huolimatta kansainvälisen yhteisön toistuvista kehotuksista lopettaa nämä toimenpiteet välittömästi;

C.

ottaa huomioon, että Uladzislav Kavaljov ja Dzmitri Kanavalau, joille Valko-Venäjän tasavallan korkein oikeus oli langettanut kuolemantuomion marraskuussa 2011, teloitettiin maaliskuussa 2012; toteaa, että Lukašenkan hallinnon alaisuudessa ei voida luottaa riittävästi oikeusvaltion periaatteiden toteutumiseen eikä oikeuslaitoksen riippumattomuuteen ja että oikeusprosessit eivät selvästikään täytä kansainvälisesti hyväksyttyjä normeja; pitää kuolemanrangaistusta epäinhimillisenä, tehottomana ja peruuttamattomana rankaisukeinona;

D.

ottaa huomioon, että 28. helmikuuta 2012 EU:n ulkoasiainministerit, jotka korostivat Valko-Venäjän tilanteen huononemista, päättivät, että 21 Valko-Venäjän hallinnon edustajaa, jotka ovat vastuussa kansalaisyhteiskuntaan ja demokraattiseen oppositioon kohdistuvista tukahduttamistoimista, lisätään niiden henkilöiden luetteloon, joihin sovelletaan viisumikieltoa ja varojen jäädyttämistä;

E.

ottaa huomioon, että EU:n ja Valko-Venäjän ennennäkemättömän laaja diplomaattinen konflikti kärjistyi Valko-Venäjän viranomaisten vaadittua EU:n ja Puolan suurlähettilästä poistumaan maasta ja Valko-Venäjän kutsuttua omat suurlähettiläänsä kotiin Brysselistä ja Varsovasta 28. helmikuuta 2012 annetun neuvoston päätöksen johdosta;

F.

ottaa huomioon, että Aljaksandr Lukašenka kävi samassa yhteydessä diplomaattisesta etiketistä piittaamattomaan aggressiiviseen henkilökohtaiseen hyökkäykseen Saksan ulkoasiainministeriä vastaan;

G.

ottaa huomioon, että kaikkien EU:n jäsenvaltioiden Minskin-suurlähettiläät kutsuttiin pääkaupunkeihinsa neuvonpitoa varten ja kaikki EU:n jäsenvaltiot kutsuivat Valko-Venäjän suurlähettiläät ulkoasiainministeriensä puhutteluun;

H.

toteaa, että EU:n kaikkien jäsenvaltioiden sekä muiden demokraattisten maiden päättäväinen sitoutuminen tarpeen tullen yhteiseen toimintaan voi edistää menestyksekkäästi yleismaailmallisia arvoja sellaisissa maissa kuin Valko-Venäjä sekä saada nämä maat edistymään demokratiaan siirtymisessä;

I.

toteaa, että Valko-Venäjän ja Euroopan unionin kahdenvälisten suhteiden parantumisen ehtona on myös kaikkien poliittisten vankien vapauttaminen ja se, että Valko-Venäjän hallitus edistyy Etyj-sitoumustensa täyttämisessä sekä perusluonteisten ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion ja kansanvallan periaatteiden kunnioittamisessa;

J.

ottaa huomioon, että suuri joukko Valko-Venäjän demokraattisen opposition edustajia ja kansalaisyhteiskunnan aktivisteja, myös entisiä presidenttiehdokkaita, sekä huomattavia ihmisoikeuksien puolustajia on edelleen vangittuina poliittisin perustein;

K.

ottaa huomioon, että nuoret aktivistit ja nuorisojärjestöjen jäsenet ovat olleet jatkuvan painostuksen tai monenlaisen häirinnän kohteena ja että esimerkiksi nuorisorintaman jäsen Ivan Shyla vietti 22 päivää vankilassa osallistuttuaan viime vuonna solidaarisuuskampanjaan Dzmitri Daševitšin kanssa;

L.

ottaa huomioon, että 24. helmikuuta 2012 Vitsebskin aluetuomioistuimen tuomari tuomitsi oppositioaktivisti Sjarhei Kavalenkan kahdeksi vuodeksi ja yhdeksi kuukaudeksi avovankilaan ehdonalaissääntöjen rikkomisesta; ottaa huomioon, että Kavalenka pidätettiin 19. joulukuuta 2011 eli puutteellisesti toimitettujen presidentinvaalien vuosipäivänä; ottaa huomioon, että Kavalenka on ollut 86 päivää nälkälakossa protestina epäoikeudenmukaista tuomiota vastaan ja hänen terveydentilansa on kriittinen;

M.

ottaa huomioon, että Valko-Venäjän viranomaiset rikkovat maan perustuslain 30 pykälää ja rajoittavat kansalaistensa oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen; ottaa huomioon, että 1. maaliskuuta 2012 Valko-Venäjän valtakunnansyyttäjänvirasto ilmoitti, että valkovenäläisiä, jotka tukevat Valko-Venäjän vastaisia uusia ulkomaisia pakotteita, voidaan estää matkustamasta ulkomaille; ottaa huomioon, että kolmen oppositiojohtajan ja aktivistin (Anatol Ljabedzkan, Aljaksandr Dabravolskin ja Viktar Karnjajenkan) sekä ihmisoikeuksien puolustajan Valjantsin Stefanovitšin ei annettu ylittää Valko-Venäjän ja Liettuan rajaa maaliskuun 7. ja 11. päivän 2012 välisenä aikana;

N.

ottaa huomioon, että Valko-Venäjän oikeusministeriö päätti 14. helmikuuta 2012 jo neljättä kertaa kieltäytyä rekisteröimästä Valko-Venäjän kristillisdemokraattista puoluetta ilman mitään laillisia perusteita; ottaa huomioon, että saatujen tietojen mukaan puolueen jäseniä uhattiin ensimmäistä kertaa fyysisellä väkivallalla, jos he eivät peruuta allekirjoituksiaan puolueen perustajina;

O.

ottaa huomioon, että tuhannet ihmiset osallistuivat rauhanomaiseen mielenosoitukseen Minskissä 25. maaliskuuta 2012 Vapauden päivänä, jolloin vietettiin Valko-Venäjän kansallisen tasavallan vuonna 1918 antaman itsenäisyysjulistuksen 94-vuotisjuhlaa, ja toteaa, että tämä osoitti kansalaisten halukkuuden puolustaa rohkeasti asemaansa Valko-Venäjän kansalaisina ja ilmaista pyrkivänsä lähentymään Eurooppaan;

P.

ottaa huomioon, että Valko-Venäjän demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevassa vuoden 2011 laissa ("Belarus Democracy and Human Rights Act"), joka hyväksyttiin yksimielisesti Yhdysvaltain senaatissa ja jonka presidentti Barack Obama allekirjoitti 3. tammikuuta 2012, Yhdysvallat kehottaa kansainvälistä jääkiekkoliittoa luopumaan suunnitelmastaan pitää vuoden 2014 mestaruuskisat Valko-Venäjällä, kunnes Valko-Venäjän hallitus vapauttaa kaikki poliittiset vangit;

1.

tuomitsee edelleen jyrkästi ihmisoikeus- ja perusvapaustilanteen heikentymisen ja syvällisten demokraattisten ja taloudellisten uudistusten puuttumisen Valko-Venäjällä ja aikoo vastustaa edelleen Valko-Venäjän hallinnon vastustajiin kohdistuvia tukahduttamistoimia Minskissä;

2.

tuomitsee jyrkästi sen, että Uladzislav Kavaljov ja Dzmitri Kanavalau teloitettiin huolimatta jatkuvista kotimaisista ja kansainvälisistä vastalauseista, ja kehottaa Valko-Venäjän viranomaisia luovuttamaan näiden kahden teloitetun ruumiit omaisille hautajaisten järjestämistä varten; kehottaa Valko-Venäjän viranomaisia pidättymään välittömästi kuolemanrangaistusten täytäntöönpanosta;

3.

tuomitsee ihmisoikeuksien puolustajien ja demokraattisen opposition edustajien jatkuvan vainoamisen ja kansalaisyhteiskunnan aktivistien sekä Valko-Venäjän riippumattomien tiedotusvälineiden toiminnan häiritsemisen poliittisin perustein;

4.

vaatii vapauttamaan kaikki poliittiset vangit välittömästi ja ehdoitta; toistaa, ettei EU:n ja Valko-Venäjän vuoropuhelussa voida edetä, jollei Valko-Venäjällä tapahdu edistystä demokratisoitumisessa sekä ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamisessa, eikä myöskään ennen kuin kaikki poliittiset vangit, myös Viasna-ihmisoikeuskeskuksen johtaja ja FIDH:n varapuheenjohtaja Ales Beljatski, kaksi entistä presidenttiehdokasta Mikalai Statkevitš ja Andrei Sannikau, demokraattisen opposition presidenttiehdokkaiden kampanjapäälliköt Pavel Sevjarynets ja Dzmitry Bandarenka sekä Sjarhei Kavalenka – poliittinen vanki, joka pidätettiin kotiarestin väitetyn rikkomisen vuoksi ja joka on ollut pitkään nälkälakossa, mikä on johtanut hänen terveydentilansa vakavaan heikkenemiseen ja siten välittömään hengenvaaraan – vapautetaan ehdoitta ja heidän kansalaisoikeutensa palautetaan täydellisesti;

5.

painottaa, että päätös vetää kaikki EU:n jäsenvaltioiden suurlähettiläät Valko-Venäjältä osoittaa, että Valko-Venäjän viranomaisten pyrkimykset jakaa Euroopan unioni kahtia pakotepäätösten suhteen ovat epäonnistuneet;

6.

tähdentää, että EU:n kaikkien jäsenvaltioiden sekä muiden demokraattisten maiden päättäväinen sitoutuminen tarpeen tullen yhteiseen toimintaan voi auttaa edistämään yleismaailmallisia arvoja sellaisissa maissa kuin Valko-Venäjä sekä saada nämä maat etenemään kohti demokratiakehitystä;

7.

tuomitsee Aljaksandr Lukašenkan Saksan ulkoasiainministeristä käyttämän loukkaavan retoriikan;

8.

pitää valitettavana, että Valko-Venäjän hallitus on laatinut ulkomaille matkustamisen kieltävän luettelon, jolla estetään useita opposition edustajia ja ihmisoikeusaktivisteja poistumasta maasta; ilmaisee myötätuntonsa kaikille luetteloon kirjatuille henkilöille ja kehottaa Minskin viranomaisia lopettamaan käytännöt, jotka loukkaavat Valko-Venäjän kansalaisten perusvapauksia;

9.

painottaa, että Minskin olisi tehtävä kansalaisten kannalta oikea valinta ja aloitettava demokraattinen avautuminen sen sijaan, että se päättäisi eristäytyä entisestään;

10.

kehottaa EU:n jäsenvaltioiden ja kaikkien muiden demokraattisten maiden kansallisia jääkiekkoliittoja vaatimaan muun muassa toukokuussa Helsingissä järjestettävässä seuraavassa IIHF:n kongressissa kansainvälistä jääkiekkoliittoa keskustelemaan uudelleen aiemmasta päätöksestään ja harkitsemaan mahdollisuutta siirtää vuoden 2014 jääkiekon maailmanmestaruuskisat Valko-Venäjältä toiseen isäntämaahan, kunnes kaikki kansainvälisten ihmisoikeusjärjestöjen mielipidevangeiksi tunnustamat poliittiset vangit on vapautettu ja kunnes Valko-Venäjän hallinto antaa selviä merkkejä sitoutumisestaan ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion kunnioittamiseen;

11.

panee tyytyväisenä merkille 28. helmikuuta 2012 annetun neuvoston päätöksen, jossa vahvistetaan rajoittavia toimenpiteitä ja lisätään 21 kansalaisyhteiskuntaan ja demokraattiseen oppositioon kohdistuvista tukahduttamistoimista vastuussa olevaa henkilöä luetteloon henkilöistä, joihin sovelletaan matkustuskieltoa ja varojen jäädyttämistä;

12.

panee tyytyväisenä merkille 23. maaliskuuta 2012 annetun neuvoston päätöksen, jossa vahvistetaan Valko-Venäjään kohdistettavia rajoittavia toimenpiteitä siten, että luetteloon henkilöistä, joihin sovelletaan matkustuskieltoa ja varojen jäädyttämistä, lisätään 12 uutta henkilöä, jotka hyötyvät Valko-Venäjän hallinnosta ja kannattavat sitä ja ovat vastuussa kansalaisyhteiskuntaan ja demokraattiseen oppositioon kohdistuvista tukahduttamistoimista, sekä jäädytetään 29:n hallintoa tukevan yhteisön varat;

13.

kehottaa neuvostoa arvioimaan EU:n ja Valko-Venäjän diplomaattisuhteiden viimeaikaista kehitystä sekä maan ihmisoikeustilanteen ja perusvapauksien tilan huononemista ja hyväksymään arvioinnin perusteella päätöksen uusista rajoittavista toimenpiteistä ja muun muassa kohdennetuista talouspakotteista;

14.

korostaa, että Euroopan unionilla ja Valko-Venäjällä pitäisi olla hyvät naapuruussuhteet ja että näitä suhteita olisi tuettava voimakkaasti EU:n tiiviillä yhteyksillä Valko-Venäjän kansalaisyhteiskuntaan ja demokraattiseen oppositioon sekä sen valkovenäläisten demokratiapyrkimyksille antamalla tuella;

15.

toistaa komissiolle osoittamansa kehotuksen tukea taloudellisin ja poliittisin keinoin Valko-Venäjän kansalaisyhteiskunnan, riippumattomien tiedotusvälineiden (kuten TV Belsat, European Radio for Belarus ja Radio Racja) ja Valko-Venäjällä toimivien kansalaisjärjestöjen ponnisteluja demokratian edistämiseksi;

16.

korostaa tarvetta lisätä EU:n ja sen itäisten naapurimaiden yhteistyötä itäisen kumppanuuden puitteissa unohtamatta sen parlamentaarista ulottuvuutta eli EU:n ja sen itäisten naapurimaiden parlamentaarista edustajakokousta ja pitäen yhteisenä tavoitteena aidon demokratiakehityksen käynnistämistä Valko-Venäjällä;

17.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille, Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille, Etyjin ja Euroopan neuvoston parlamentaarisille yleiskokouksille, Itsenäisten valtioiden yhteisön sihteeristölle sekä Valko-Venäjän parlamentille ja hallitukselle.

6.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 257/13

—

ottaa huomioon Alexander Graf Lambsdorffin ALDE-ryhmän puolesta esittämän ehdotuksen suositukseksi neuvostolle järjestelyistä eurooppalaisen demokratiarahaston mahdollista perustamista varten (B7-0391/2011),

—

ottaa huomioon 7. heinäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman demokratiakehitystä edistävästä EU:n ulkopolitiikasta (1),

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2, 6, 8 ja 21 artiklan,

—

ottaa huomioon 14. joulukuuta 2011 antamansa päätöslauselman Euroopan naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelusta (2) ja erityisesti sen 10 kohdan,

—

ottaa huomioon 7. huhtikuuta 2011 antamansa päätöslauselman Euroopan naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelusta – itäinen ulottuvuus (3) ja päätöslauselman Euroopan naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelusta – eteläinen ulottuvuus (4),

—

ottaa huomioon 16. joulukuuta 2010 antamansa päätöslauselman vuosittaisesta ihmisoikeusraportista 2009 sekä Euroopan unionin ihmisoikeuspolitiikasta (5),

—

ottaa huomioon 25. huhtikuuta 2002 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta neuvostolle ja Euroopan parlamentille Euroopan unionin tehtävästä ihmisoikeuksien ja demokratisoitumisen edistämisessä kolmansissa maissa (6),

—

ottaa huomioon demokratian ja ihmisoikeuksien maailmanlaajuista edistämistä koskevasta rahoitusvälineestä 20. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1889/2006 (7),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin ja kolmansien maiden väliset sopimukset ja niihin sisältyvät ihmisoikeus- ja demokratialausekkeet,

—

ottaa huomioon neuvoston 18. toukokuuta 2009 esittämät päätelmät demokraattisen hallintotavan tukemisesta – kohti EU:n toimintakehyksen vahvistamista,

—

ottaa huomioon neuvoston 22. lokakuuta 2009 esittämät päätelmät demokratiakehityksestä EU:n ulkosuhteissa, 13. joulukuuta 2010 esittämät päätelmät, jotka sisältävät vuoden 2010 tilanneselvityksen ja pilottimaiden luettelon, sekä 20. kesäkuuta 2011 esittämät päätelmät Euroopan naapuruuspolitiikasta,

—

ottaa huomioon komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 25. toukokuuta 2011 antaman yhteisen tiedonannon "Uusi strategia muutostilassa olevia naapurimaita varten" (COM(2011)0303),

—

ottaa huomioon komission yhteisen tiedonannon "Demokratiaan ja yhteiseen vaurauteen tähtäävä kumppanuus eteläisen Välimeren maiden kanssa" (COM(2011)0200),

—

ottaa huomioon ulkoasiainneuvoston 3101. kokouksessaan 20. kesäkuuta 2011 hyväksymät Euroopan naapuruuspolitiikkaa koskevat päätelmät,

—

ottaa huomioon ulkoasiainneuvoston 3130. kokouksessaan 1. joulukuuta 2011 hyväksymät eurooppalaista demokratiarahastoa koskevat neuvoston päätelmät,

—

ottaa huomioon demokratiakehitystä ja ihmisoikeuksia koskevat aihealuekohtaiset ja maantieteelliset komission rahoitusvälineet, joita ovat esimerkiksi demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskeva eurooppalainen rahoitusväline ja eurooppalainen naapuruuden ja kumppanuuden väline (ENPI),

—

ottaa huomioon eurooppalaisen demokratiarahaston perustamista tukevan 25. marraskuuta 2011 päivätyn kirjeen Euroopan parlamentin puhemies Jerzy Buzekille ja komission varapuheenjohtajalle / korkealle edustajalle Catherine Ashtonille,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 121 artiklan 3 kohdan ja 97 artiklan,

—

ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön sekä kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon (A7-0061/2012),

A.

ottaa huomioon, että yleismaailmalliset ihmisoikeudet ja demokratia on kirjattu EU:n perussopimuksiin unionin perustavanlaatuisina arvoina ja sen ulkoisen toiminnan periaatteina ja tavoitteina;

B.

ottaa huomioon, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 8 artiklassa määritellään sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen periaatteet ja todetaan, että "unioni pyrkii kaikissa toimissaan poistamaan eriarvoisuutta miesten ja naisten välillä sekä edistämään miesten ja naisten välistä tasa-arvoa";

C.

toteaa, että neuvosto ilmaisi demokratian tukemista EU:n ulkosuhteissa koskevassa toimintaohjelmassaan halunsa lisätä antamansa tuen johdonmukaisuutta ja tehokkuutta, mutta että tältä osin on edistytty vain vähän;

D.

toteaa suhtautuneensa myönteisesti aloitteeseen eurooppalaisen demokratiarahaston perustamisesta 7. heinäkuuta 2011 antamassaan päätöslauselmassa demokratiakehitystä edistävästä EU:n ulkopolitiikasta;

E.

toteaa, että useat korkean profiilin ihmisoikeuksien puolustajat, muun muassa Saharov-palkinnon saajat Aung San Suu Kyi ja Aleksander Milinkevich, tukivat kirjeessään Euroopan parlamentin puhemies Jerzy Buzekille ja komission varapuheenjohtajalle / korkealle edustajalle Catherine Ashtonille eurooppalaisen demokratiarahaston perustamista;

F.

ottaa huomioon, että EU ja sen jäsenvaltiot eivät ole vielä ryhtyneet noudattamaan käytännössä sellaista aidosti johdonmukaista ja strategista lähestymistapaa demokratiakehitystä koskeviin kysymyksiin, jossa demokratiatuki otettaisiin huomioon itsenäisenä kysymyksenä;

G.

toteaa, että niin kutsutun arabikevään tapahtumat ja itäinen naapuruuspolitiikka osoittivat, että EU tarvitsee suhteissaan autoritaarisiin maihin ja demokraattisia uudistuksia tavoitteleviin maihin strategisen sitoumuksen, joka perustuu uuteen ja erilaiseen lähestymistapaan, jotta voidaan palauttaa uskottavuus ja antaa oikea-aikaista apua demokratiaan siirryttäessä; katsoo, että eurooppalaisen demokratiarahaston perustaminen voisi olla yksi EU:n konkreettisimmista vastauksista demokratisoitumisen haasteisiin naapurustossamme ja muuallakin;

H.

toteaa, että naisilla on keskeinen asema demokratisoitumisprosesseissa ja yhteiskunnallisten liikkeiden menestymisessä;

I.

toteaa Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän viimeaikaisten tapahtumien osoittaneen, että naiset ovat ratkaisevia demokraattista muutosta edistäviä toimijoita ja että naisten oikeuksia rikotaan usein, naisiin kohdistuu suurempi köyhyysriski ja heidät syrjäytetään valtion poliittisesta, yhteiskunnallisesta ja taloudellisesta elämästä;

J.

katsoo, että kansannousut Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä vahvistavat kiireellisen tarpeen tarkastella EU:n naapurialueiden epävakautta ja epädemokraattisia hallintojärjestelmiä Euroopan oman turvallisuuden ja vakauden kannalta;

K.

ottaa huomioon, että EU:n naapuruuspolitiikan ja EU:n muutossuunnitelman puitteissa kehitetyn demokratiatukea ja ihmisoikeuksien tukemista koskevan tehostetun lähestymistavan lisäksi on lujitettava valmiuksia reagoida nopeasti ja johdonmukaisesti demokratiaa ja oikeusvaltion periaatteita koskevaan kehitykseen;

L.

ottaa huomioon, että demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevassa eurooppalaisessa rahoitusvälineessä keskitytään vaarassa olevia ihmisoikeuksien puolustajia, myös toimittajia ja opposition edustajia, koskeviin kiireellisiin toimenpiteisiin ja pitkän aikavälin toimiin, joilla täydennetään EU:n nykyisiä maantieteellisiä välineitä;

M.

ottaa huomioon, että poliittisilla puolueilla, merkittävillä poliittisilla henkilöillä (kuten toisinajattelijoilla, opposition edustajilla ja nuorisojärjestöjen johtajilla), yhteiskunnallisilla liikkeillä, kansalaisyhteiskunnan, kulttuurin ja tiedotusvälineiden edustajilla (esimerkiksi toimittajilla, bloginpitäjillä, sosiaalisen median aktivisteilla ja taiteilijoilla), jotka selkeästi pyrkivät parantamaan demokratiaa, on yhä keskeinen rooli kaikissa demokratioissa ja demokratiakehityksessä; toteaa, että näille toimijoille annettu tuki on aiemmin ollut vähäistä resurssien puutteen sekä demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen tiukasti rajatun tehtävänannon ja menettelyjen keston vuoksi;

N.

toteaa, että ulkoasiainneuvosto on tukenut aloitetta eurooppalaisen demokratiarahaston perustamisesta; katsoo, että työt sen perustamiseksi etenevät nopeasti ja on pikaisesti päästävä sopimukseen yksityiskohtaisista operatiivisista näkökohdista;

1.

esittää neuvostolle seuraavat suositukset ja kehottaa sitä

2.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän suosituksen neuvostolle ja tiedoksi komissiolle sekä jäsenvaltioille.

6.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 257/18

—

ottaa huomioon 2. maaliskuuta 2012 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät,

—

ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Serbian tasavallan välisen vakautus- ja assosiaatiosopimuksen, jolle Euroopan parlamentti antoi hyväksyntänsä 19. tammikuuta 2011 ja joka on jäsenvaltioiden ratifioinnin loppuvaiheessa, sekä Euroopan yhteisön ja Serbian tasavallan välisen väliaikaisen sopimuksen kaupasta ja kaupan liitännäistoimenpiteistä, joka tuli voimaan 1. helmikuuta 2010,

—

ottaa huomioon Serbian Eurooppa-kumppanuuden periaatteista, ensisijaisista tavoitteista ja ehdoista sekä päätöksen 2006/56/EY (1) kumoamisesta 18. helmikuuta 2008 tehdyn neuvoston päätöksen 2008/213/EY,

—

ottaa huomioon 28. helmikuuta 2012 annetut neuvoston päätelmät,

—

ottaa huomioon 25. lokakuuta 2010 annetut neuvoston päätelmät, joissa komissiota kehotetaan antamaan lausunto Serbian hakemuksesta liittyä Euroopan unionin jäseneksi, 5. joulukuuta 2011 annetut neuvoston päätelmät sekä 9. joulukuuta 2011 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät,

—

ottaa huomioon komission 12. lokakuuta 2011 antaman lausunnon Serbian hakemuksesta liittyä Euroopan unionin jäseneksi (SEC(2011)1208) ja 12. lokakuuta 2011 annetun komission tiedonannon ‘"Laajentumisstrategia sekä vuosien 2011 ja 2012 tärkeimmät haasteet" (COM(2011)0666),

—

ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1244 (1999), kansainvälisen tuomioistuimen 22. heinäkuuta 2010 antaman neuvoa-antavan lausunnon Kosovon yksipuolisen itsenäisyysjulistuksen kansainvälisen oikeuden mukaisuudesta ja YK:n yleiskokouksen 9. syyskuuta 2010 antaman päätöslauselman, jossa hyväksyttiin lausunnon sisältö ja pidettiin myönteisenä EU:n valmiutta helpottaa Serbian ja Kosovon välistä vuoropuhelua (2),

—

ottaa huomioon EU:n ja Serbian parlamenttien välisen edustajakokouksen 18.–19. huhtikuuta 2011 antaman yhteisen lausuman,

—

ottaa huomioon 8. marraskuuta 2007 tehdyn Euroopan yhteisön ja Serbian tasavallan välisen sopimuksen luvattomasti maassa oleskelevien henkilöiden takaisinottamisesta (3) ja luettelon vahvistamisesta kolmansista maista, joiden kansalaisilla on oltava viisumi ulkorajoja ylittäessään, ja niistä kolmansista maista, joiden kansalaisia tämä vaatimus ei koske, annetun asetuksen (EY) N:o 539/2001 muuttamisesta 30. marraskuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1244/2009 (4),

—

ottaa huomioon puitteiden luomista Serbian tasavallan osallistumiselle Euroopan unionin kriisinhallintaoperaatioihin koskevan Euroopan unionin ja Serbian tasavallan välisen sopimuksen allekirjoittamisesta ja tekemisestä 20. joulukuuta 2010 tehdyn neuvoston päätöksen 2011/361/YUTP (5),

—

ottaa huomioon entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICTY) pääsyyttäjän 7. joulukuuta 2011 antaman raportin,

—

ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa asiasta,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että Thessalonikissa 19. ja 20. kesäkuuta 2003 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmissä annettiin kaikille Länsi-Balkanin valtioille yksiselitteinen sitoumus niiden liittymisestä Euroopan unioniin, kun ne täyttävät asetetut vaatimukset, ja että tämä sitoumus toistettiin 14. ja 15. joulukuuta 2006 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston hyväksymän laajentumista koskevan uuden konsensuksen ja neuvoston 25. lokakuuta 2010 tekemien päätelmien yhteydessä sekä 2. kesäkuuta 2010 pidetyssä EU:n ja Länsi-Balkanin ministerikokouksessa;

B.

ottaa huomioon, että komissio suositti 12. lokakuuta 2011 antamassaan lausunnossa Serbian hakemuksesta liittyä Euroopan unionin jäseneksi, että Eurooppa-neuvosto myöntää Serbialle EU:n ehdokasvaltion aseman;

C.

ottaa huomioon, että rakentava suhtautuminen alueelliseen yhteistyöhön ja hyvät naapuruussuhteet ovat vakautus- ja assosiaatioprosessin keskeisiä elementtejä;

D.

ottaa huomioon, että Serbialla on mahdollisuus tulla tärkeäksi toimijaksi alueen turvallisuuden ja vakauden takaamisessa;

E.

ottaa huomioon, että kahdenvälisten kysymysten ei pitäisi olla este liittymisprosessille eikä niitä pitäisi käyttää sellaisina, vaan ne olisi käsiteltävä mahdollisimman pian rakentavassa hengessä siten, että otetaan huomioon EU:n yleiset edut ja arvot;

1.

pitää myönteisenä neuvoston päätöstä myöntää 1. maaliskuuta 2012 Serbialle ehdokasvaltion asema; pitää myönteisenä Serbian edistymistä uudistusprosessissa ja 24. helmikuuta 2012 tehtyä Serbian ja Kosovon välistä sopimusta kaikkia alueen maita koskevasta alueellisesta yhteistyöstä; korostaa, että on erittäin tärkeää jatkaa Serbian ja Kosovon välistä vuoropuhelua ja panna tehty sopimus täytäntöön hyvässä uskossa;

2.

katsoo, että jos Serbia tyydyttävällä tavalla toimii komission lausunnossa esitettyjen tärkeimpien ensisijaisten tavoitteiden mukaisesti ja jos uudistusprosessia jatketaan, liittymisneuvottelut olisi käynnistettävä Serbian kanssa mahdollisimman nopeasti ja siten osoitettava, että EU on sitoutunut edistämään Serbian liittymisnäkymiä; panee tyytyväisenä merkille Serbian huomattavan edistymisen Kööpenhaminan poliittisten kriteerien täyttämisessä, kuten Eurooppa-neuvosto on tunnustanut, ja muistuttaa, että Serbian edistyminen Euroopan yhdentymisprosessissa riippuu jatkuvasta edistymisestä tällä alalla ja erityisesti demokratian turvaamisesta ja toimivista demokraattisista instituutioista, oikeusvaltion periaatteiden noudattamisesta, ihmisoikeuksien kunnioittamisesta, kaikkien vähemmistöjen yhtäläisestä ja päättäväisestä suojelusta kaikkialla Serbiassa eurooppalaisten normien mukaisesti, hyvien naapurisuhteiden ylläpitämisestä ja alueellisesta yhteistyöstä, johon liittyy kahdenvälisten ongelmien rauhanomainen ratkaiseminen, ja markkinatalouden toiminnan tehostamisesta; kehottaa Serbian viranomaisia erityisesti olemaan järjestämättä Kosovon pohjoisosan kunnissa paikallisvaaleja, sillä se olisi kansainvälisen oikeuden ja YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1244 vastaista; kehottaa Serbian viranomaisia edistämään näiden kuntien yhdentymistä muuhun Kosovoon;

3.

pitää myönteisenä edistymistä vakautus- ja assosiaatiosopimuksen ratifioinnissa ja kehottaa jäljellä olevia EU:n jäsenvaltiota saattamaan ratifiointiprosessin päätökseen viipymättä;

4.

korostaa, että on tärkeää pitää oikeudenmukaiset ja avoimet parlamentti- ja paikallisvaalit, jotka on määrää toimittaa 6. toukokuuta 2012; painottaa, että on tärkeää saada mahdollisimman pian valmiiksi lopullinen äänioikeutettujen luettelo;

5.

pitää ilahduttavana, että kaksi jäljellä olevaa entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen etsimää karkulaista, Ratko Mladić ja Goran Hadžić, ovat antautuneet oikeusviranomaisille, ja täten on saavutettu täysin tyydyttävä yhteistyö kyseisen rikostuomioistuimen kanssa; korostaa, että heidän vangitsemisensa oli edellytys Serbian EU:hun liittymisen etenemiselle ja että ennen kaikkea sillä tehdään oikeutta 1990-luvun konfliktien uhreille entisessä Jugoslaviassa ja edistetään alueellista sovintoa; vaatii jatkuvaa, täydellistä ja päättäväistä yhteistyötä rikostuomioistuimen kanssa ja niiden henkilöiden perusteellista tutkimista ja syytteeseen asettamista, jotka ylläpitivät tukiverkostoa, joka mahdollisti etsittyjen henkilöiden pitkäaikaisen piileskelyn, sotilaalliset ja siviilialan turvallisuuspalvelut erityisesti mukaan luettuina;

6.

on erittäin huolissaan Kosovon pohjoisosan tilanteen kehittymisestä vuoden 2011 toisella puoliskolla ja erityisesti heinäkuun tapahtumien aiheuttamasta väkivallasta sekä näitä tapahtumia seuranneista hyökkäyksistä kansainvälisiä KFOR-joukkoja vastaan; tuomitsee tällaiset hyökkäykset, muistuttaa Serbian hallitusta sen velvollisuudesta tehdä kaikki voitavansa estääkseen hyökkäykset, toistaa, että ainoastaan jatkuvat hyvässä uskossa tehdyt poliittiset ponnistukset ja pragmaattiset ja kestävät neuvotteluratkaisut EU:n välittämässä Serbian ja Kosovon vuoropuhelussa voivat pysyvästi poistaa jännityksen alueelta ja muistuttaa, että vastavuoroiseen kunnioitukseen perustuva enemmistön ja vähemmistön vakaa suhde on ratkaisevan tärkeää; pitää tässä yhteydessä myönteisinä tehtyjä sopimuksia liikkumisen vapaudesta ja Kosovon osallistumisesta alueellisiin organisaatioihin ja kehottaa Serbian hallitusta viipymättä etenemään sopimusten täysimääräisessä täytäntöönpanossa; pitää sopimusten täytäntöönpanossa ensimmäisinä myönteisinä toimenpiteinä seuraavia asioita: tavaroiden säännöllinen liikkuvuus, joka perustuu tullileimojen hyväksymiseen, teknisen pöytäkirjan tekeminen yhdennetyn rajaturvallisuussopimuksen täytäntöönpanosta, Serbian viranomaisten Kosovosta viemien väestörekisterikirjojen EULEXille toimittamisen aloittaminen ja 26. joulukuuta 2011 tehdyn vapaata liikkuvuutta koskevan sopimuksen täytäntöönpanon käynnistäminen; pitää myönteisinä presidentti Tadićin lausuntoja, jotka koskevat esteiden purkamisen ja niiden osittaisen poistamisen välttämättömyyttä; kehottaa poliittisia johtajia käymään rakentavaa keskustelua, jotta saavutettujen sopimusten täytäntöönpano ja Serbian ja Kosovon käynnissä olevat neuvottelut eivät vaarantuisi; muistuttaa, että henkilöiden, tavaroiden, ajatusten, palvelujen ja pääoman vapaa liikkuvuus on EU:n keskeinen arvo, ja kehottaa Serbian viranomaisia edistämään jäljellä olevien esteiden poistamista pysyvästi ja sallimaan vapaan pääsyn raja-asemille ja niiden kautta sekä helpottamaan EULEXin yhteistyötä Kosovon serbien kanssa, jotta EULEX ja KFOR voivat käyttää toimivaltuuksiaan täysimääräisesti; pitää tässä yhteydessä myönteisenä kahden jäljellä olevan tiesulun poistamista rajalinjan Serbian puoleisesta osasta sekä parhaillaan tehtävää rikostutkintaa heinäkuun 2011 yhteydenottoihin syyllistyneistä;

7.

pitää myönteisenä, että Serbia ja Kosovo ovat vahvistaneet, että maiden välisen vuoropuhelun jatkaminen on välttämätöntä sekä Serbian että Kosovon kansalaisten elinolosuhteiden parantamiseksi, ja korostaa prosessin merkitystä laajemman alueellisen yhteistyön, vakauden ja liittymisprosessin dynaamisuuden kannalta; kehottaa tutkimaan asianmukaisesti väkivallanteot, erityisesti ne, joissa osallisina on ollut KFOR:n kansainvälisiä joukkoja; muistuttaa kuitenkin, että rinnakkaisten rakenteiden purkaminen Kosovossa olisi kaiken yhteistyön keskeinen tekijä;

8.

pitää myönteisenä sitä, että Serbian kansalaiset ovat voineet matkustaa viisumivapaasti Schengenin vyöhykkeelle joulukuusta 2009 lähtien, mille parlamentti on antanut vahvan tukensa; antaa täyden tukensa viisumivapaan järjestelyn laajentamiselle, mutta on kuitenkin huolissaan turvapaikan hakijoiden lukumäärästä joissakin EU:n jäsenvaltioissa; kehottaa Serbian viranomaisia selvittämään tehostetusti kansalaisilleen, että tällaisia pyyntöjä ei voida hyväksyä, ja tunnistamaan ja asettamaan syytteeseen "turvapaikkamatkojen" järjestäjät; painottaa kuitenkin, että viisumivapaan matkustusjärjestelyn väärinkäytösten estämiseen suunnattujen toimenpiteiden on perustuttava oikeusvaltion periaatteeseen ja että näillä toimenpiteillä ei saa rikkoa epäasianmukaisesti perusoikeuksia esimerkiksi niin, että henkilöiltä evätään mielivaltaisesti oikeus poistua maastaan; kehottaa EU:n jäsenvaltioita avustamaan Serbiaa torjumaan perusteettomien turvapaikkahakijoiden kuljetuksiin liittyvää järjestäytynyttä rikollisuutta; huomauttaa lisäksi, että Serbiasta on tulossa yhä enemmän turvapaikanhakijoiden vastaanottajamaa, mikä edellyttää tehokkaampaa turvapaikkahakemusten hallinnointia;

9.

huomauttaa, että monet Euroopan unionista turvapaikkaa hakevista serbialaisista kuuluvat etnisiin vähemmistöihin; kehottaa Serbian viranomaisia aktiivisesti ratkaisemaan näiden vähemmistöjen ongelmia, joita nykyinen taloustilanne ja korkea työttömyys kärjistävät, helpottamalla heidän integroitumistaan yhteiskuntaan ja parantamalla heidän elinolosuhteitaan; katsoo, että tällaisilla toimilla vähennettäisiin ja lopulta poistettaisiin korkeiden turvapaikkahakemusmäärien perussyyt; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita yhteistyössä komission ja EU:n lainvalvontaviranomaisten kanssa tehostamaan toimia, joilla torjutaan ihmiskauppaa harjoittavia järjestäytyneitä rikollisryhmiä;

10.

muistuttaa, että vähemmistöjen kunnioittaminen ja suojelu ovat tärkeitä EU-jäsenyysehtoja; yhtyy komission kantaan, että Serbian on tehostettava vähemmistöjen suojelun oikeudellisten ja institutionaalisten puitteiden toteutusta; pitää sen vuoksi myönteisenä 28. helmikuuta 2012 pidetyn neuvoston kokouksen pöytäkirjaan liitettyyn komission julkilausumaan sisältyvää komission aikomusta seurata tarkkaan Serbian toimia asiassa ja odottaa saavansa komissiolta asiaa koskevan kertomuksen;

11.

korostaa korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan äärimmäisen tärkeää merkitystä maan oikeusvaltiokehityksen kannalta; pitää myönteisinä äskettäin hyväksyttyjä useita korruption torjuntaa koskevia lakeja ja kannustaa Serbian viranomaisia keskittymään näiden lakien tehokkaaseen täytäntöönpanoon; on kuitenkin huolissaan täytäntöönpanon puutteesta ja toimeenpanevan elimen kasvavasta vaikutuksesta riippumattomien laitosten ja median työskentelyyn; huomauttaa tässä yhteydessä, että Serbian sijoitus korruptioindeksilistalla ei ole parantunut viimeisten kolmen vuoden aikana; korostaa, että korruption torjunta edellyttää poliittisen tahdon julistamisen lisäksi aitoa poliittista tahtoa toimia; kannustaa Serbian hallitusta ottamaan vahvan johtoaseman korruption vastaisissa toimissa; pitää myönteisenä myös perustuslakituomioistuimen päätöstä, jonka mukaan useiden julkisten virkatoimien samanaikainen harjoittaminen on perustuslain vastaista, koska se edistää julkisen sektorin avoimuutta ja vähentää eturistiriitojen riskiä; korostaa kuitenkin, että poliittisten puolueiden ja yksityissektorin yhteen sitoutuneet intressit ylläpitävät systeemistä korruptiota, mikä on koko alueelle laajalle levinnyt ongelma, ja vaatii uskottavia tietoja syytteen nostamisesta korkean tason tapauksissa sekä korruption paljastajien asianmukaisia suojelujärjestelyjä; tähdentää myös, että korruptio terveydenhoitoalalla on erityisen huolestuttavaa; kehottaa Serbian hallitusta huolehtimaan korruption vastaisen neuvoston ja korruption torjuntaviraston paljastaman korkean tason ja systeemisen korruption seurantatoimista ja varmistamaan, että mainituilla virastoilla on käytettävissään riittävät rahoitusresurssit ja hallinnolliset resurssit, joiden avulla ne voivat vastata tehtävistään ja tukea tehokkaammin korruption torjuntastrategiaa;

12.

on huolissaan lakiesityksestä, jolla muutetaan julkisia hankintoja koskevaa lakia, joka ei ole Serbian hallituksen oman julkisia hankintoja koskevan kehitysstrategian mukainen; kehottaa Serbian hallitusta sallimaan asianmukaisen julkisen kuulemisen lakiesityksestä ja saattamaan sen hallituksen virallisen julkisia hankintoja koskevan strategian ja kansainvälisten normien mukaiseksi; korostaa, että lakiin tehdyillä muutoksilla ei pitäisi heikentää elintä, joka valvoo julkisia hankintoja koskevia menettelyjä, koska julkisten hankintojen alan on havaittu olevan yksi merkittävimmistä systeemisen korruption lähteistä maassa;

13.

kiinnittää huomiota moniin ilmoitettuihin väärinkäytöksiin erityisesti yksityistämisprosessin ja julkisten hankintojen aloilla ja vaatii lainvalvontaviranomaisten aktiivisempaa osallistumista, jotta voidaan varmistaa tapausten perusteellinen tutkinta ja syyllisten syytteeseen asettaminen; kiinnittää tässä yhteydessä huomiota siihen, että julkisen omaisuuden perusteellinen ja kattava luettelointi on äärimmäisen tärkeää, jotta voidaan luoda liiketoiminnalle vakaa ja ennustettava ympäristö, palauttaa yksityisomaisuus alkuperäisille omistajille ilman etniseen alkuperään perustuvaa tai muuta syrjintää, välttää epäasianmukaisesti korotettujen ja takautuvasti sovellettujen verojen aiheuttamat yksityisten yritysten likvidaatio- ja konkurssimenettelyt, tutkia tällaiset tapaukset ja suorittaa oikeudenmukainen korvaus asiassa kärsimään joutuneille sekä estää se, että yksityiset tahot hankkivat laittomasti omistukseensa julkista omaisuutta; pitää tervetulleena sitä, että hyväksytyllä rehabilitaatiolailla ratkaistaan kollektiivista syyllisyyttä koskevia kiistanalaisia kysymyksiä ja että yksilön vastuu on päällimmäisenä tässä laissa; kehottaa hallitusta varmistamaan omaisuuden palauttamista alkuperäisille omistajille koskevan lain ja rehabilitaatiolain täytäntöönpanon tehokkuuden ja syrjimättömyyden;

14.

pitää myönteisenä poliittisen toiminnan rahoittamista koskevan lain hyväksymistä merkittävänä toimena kohti poliittisen järjestelmän avoimuutta ja vaatii sen asianmukaista täytäntöönpanoa erityisesti liiketoimien tehokkaan seurantajärjestelmän käyttöönottamisen ja tehokkaiden seuraamusten osalta;

15.

muistuttaa Serbian parlamentin työn merkityksestä ja pitää myönteisenä toimia, joilla pyritään vahvistamaan parlamentin lainsäädäntöroolia sekä sen toimintaa hallituksen toimien valvojana, ja vaatii lisäponnisteluja, joilla jatketaan parlamentin valmiuksien tehostamista, jotta parlamentti voi valvoa tehokkaasti muun muassa turvallisuuspalveluja; pitää tässä yhteydessä myönteisenä päätöstä, joka koskee parlamentin yksiköiden uudelleen organisointia, minkä tarkoituksena on parlamentin yksiköiden toiminnan selkeyttäminen ja parlamentin työn tehostaminen;

16.

panee merkille oikeuslaitoksen ja syyttäjäviranomaisen uudistamisen sekä tehokkuuden parantamisen ja asiaruuhkan purkamisen parantamisjärjestelmän uudelleenorganisoinnin osalta Venetsian komission suositusten mukaisesti; kehottaa Serbian hallitusta kuitenkin lisäämään ponnistuksiaan riippumattomuuden ja ammattimaisuuden varmistamiseksi näillä kahdella alalla, joiden olisi käytävä läpi perusteellisia ja laajoja uudistuksia; korostaa, että epäpoliittisen oikeuslaitoksen kehittäminen ja vallanjako ovat olennaiset tekijät oikeuslaitosuudistuksessa;

17.

pitää valitettavana vähäistä avoimuutta ja useita epäkohtia ja puutteita, muun muassa menettelytapavirheitä ja oikeusnormien rikkomisia, joita esiintyy oikeudellisessa muutoksenhakumenettelyssä ja tuomarien ja syyttäjien uudelleennimittämistä koskevassa valitusprosessissa, ja vaikutuksesta, joka näillä puutteellisuuksilla voi olla oikeuslaitoksen riippumattomuuteen, vallanjakoon ja oikeusvaltion periaatteeseen sekä kaikkien oikeuslaitoksen jäsenten, myös virasta pois siirrettyjen, puolueettomaan kohteluun; vaatii viranomaisia varmistamaan, että ylin tuomarineuvosto toimii avoimesti, riippumattomasti ja toimivaltaansa täysimääräisesti käyttäen, soveltaen johdonmukaisia ja tiukkoja kriteerejä, joista on selkeästi säädetty lainsäädännössä, ja ilman ulkoista painostusta; toteaa, että tuomareiden toiminnan arvioimiseksi on oltava pysyvä järjestelmä, jotta varmistetaan oikeuslaitoksen toiminnan laatu myös muutoksenhakumenettelyn loppuun saattamisen jälkeen;

18.

ilmaisee vakavan huolensa rikoslain 359 artiklan, joka koskee virka-aseman väärinkäyttöä, väärinkäyttöön liittyvistä toistuvista syytteistä, joihin liittyy väitetty yritys- ja yksityisomaisuuden laajalle levinnyt perusteeton jäädyttäminen; painottaa, että nämä syytteet ovat vaarantaneet luottamuksen oikeusvaltion periaatteisiin Serbiassa; kehottaa Serbian viranomaisia tarkistamaan välittömästi rikoslakia sen saattamiseksi eurooppalaisten normien mukaiseksi ja lopettamaan välittömästi syytteiden nostamisen vallan väärinkäytöstä yksityisissä yrityksissä ja yrityksissä, joiden enemmistöosakkuus on yksityisissä käissä, ja lopettamaan vireillä olevat rikosoikeudenkäynnit; korostaa, että jos jotakuta syytetään 359 artiklan nojalla ja epäillä, että heidän pidättämisaikansa pituus tai heidän omaisuutensa jäädyttämien ovat kohtuuttomia toimia väitettyyn rikokseen nähden, heillä on oltava oikeus vaatia heitä vastaan käynnistettyjen oikeudenkäyntimenettelyjen tarkistamista sekä oikeus yksityisomaisuutensa takaisin saamiseen ja oikeudenmukaiseen korvaukseen;

19.

kehottaa Serbian viranomaisia tarkistamaan välittömästi 24 yrityksen kiistanalaisen yksityistämisen ja myynnin, koska komissio on tuonut esiin vakavia epäilyjä niiden lainmukaisuudesta, mukaan luettuina Sartid, Jugoremedija, Mobtel, C market ja ATP Vojvodina, sekä kumoamaan välittömästi määräykset näiden yritysten yksityistämistä ja niiden kauppaa koskevien asiakirjojen pitämisestä valtionsalaisuutena, koska se on vastoin EU:n säännöksiä; kiinnittää tässä yhteydessä huomiota siihen, että julkisen omaisuuden perusteellinen ja kattava luettelointi on äärimmäisen tärkeää, jotta voidaan luoda liiketoiminnalle vakaa ja ennustettava ympäristö, palauttaa yksityisomaisuus alkuperäisille omistajille ja estää se, että yksityiset tahot hankkivat laittomasti omistukseensa julkista omaisuutta;

20.

kiinnittää huomiota sotarikosoikeudenkäyntien todistajansuojeluohjelmaan liittyviin vakaviin puutteisiin, joiden vuoksi monet todistajat ovat vetäytyneet vapaaehtoisesti ohjelmasta heihin kohdistetun pelottelun vuoksi; kehottaa sisäministeriötä ja sotarikossyyttäjän virastoa edistämään aktiivisesti pyrkimyksiä, joiden tarkoituksena on varmistaa todistajansuojeluohjelmaan osallistuvien turvallisuus ja koskemattomuus; korostaa, että toimiva todistajansuojeluohjelma on äärimmäisen tärkeä oikeusvaltioperiaatteen varmistamisen kannalta sekä sen vuoksi, että se osoittaa poliittista tahtoa käsitellä tehokkaasti sotarikostapauksia, jotka entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuin jättää kansallisten oikeusviranomaisten toimivaltaan;

21.

kehottaa Serbian viranomaisia aloittamaan ja takaamaan oikeudellisen aseman palauttamisen ja rahallisten korvausten maksamisen niille henkilöille, joita on menneisyydessä vainottu poliittisista, etnisistä tai uskonnollisista syistä, mukaan lukien ne, jotka ovat kärsineet kollektiivisen syyllisyyden soveltamisen seurauksena;

22.

kehottaa viranomaisia jatkamaan ponnistelujaan kitkeäkseen entisen kommunistisen tiedustelupalvelun perinnön askeleena kohti Serbian demokratisointia; muistuttaa, että on tärkeää uudistaa enemmän turvallisuusalaa, lisätä parlamentaarista valvontaa ja turvallisuuspalvelujen valvontaa sekä avata kansalliset arkistot, erityisesti entisen tiedustelupalvelun UDBA:n asiakirjat; kannustaa viranomaisia helpottamaan tutustumista näihin arkistoihin, jotka koskevat entisiä Jugoslavian tasavaltoja, ja palauttamaan ne vastaaville hallituksille, jos nämä sitä pyytävät;

23.

pitää myönteisenä edistymistä julkisen hallinnon uudistamisessa mutta korostaa, että yhä tarvitaan lisätoimia, jotta voidaan varmistaa sen täydellinen ammattimaisuus ja riippumattomuus poliittisesta riippuvuudesta siirtymällä yksinomaan ansioihin perustuvaan nimityspolitiikkaan ja urakehitysjärjestelmään; vaatii koordinoinnin tehostamista julkisen hallinnon uudistamisen täytäntöönpanossa ja myös paikallishallinnon sisällyttämistä lainsäädäntökehykseen; kiinnittää huomiota kansallisten vähemmistöjen aliedustukseen julkishallinnossa ja tuomioistuimissa sekä valtio-omisteisissa yrityksissä;

24.

pitää myönteisinä vaali- ja paikallisvaalilainsäädäntöön tehtyjä muutoksia ja erityisesti sen epädemokraattisen käytännön lakkauttamista, jonka mukaisesti puolueet ovat valvoneet kansanedustajien työtä poliittisesti nimittämällä kansanedustajia vaalilistajärjestyksestä piittaamatta ja parlamentin jäsenet ovat aiemmin antaneet puolueilleen avoimen irtisanoutumiskirjeen toimikautensa alussa; vaatii, että valtion keskusvaalilautakuntaa koskevaa laki on hyväksyttävä heti vaalien jälkeen, jotta voidaan perustaa vaaliprosessin riippumaton valvontaelin;

25.

panee tyytyväisenä merkille riippumattomien sääntelyelinten roolin maan instituutioiden tehokkuuden ja avoimuuden parantamisessa; antaa tunnustusta erityisesti oikeusasiamiehen ja yleisen edun kannalta tärkeistä tiedoista ja henkilötietojen suojasta vastaavan valtuutetun tekemälle työlle; kehottaa viranomaisia tarjoamaan valtiontalouden tarkastusvirastolle, kilpailunsuojalautakunnalle, julkisten hankintojen virastolle ja tarjouksen tekijöiden suojaa käsittelevälle komitealle riittävät taloudelliset ja hallinnolliset resurssit sekä toimistotilat, jotta ne voivat hoitaa tehtävänsä; toistaa, että riippumattomat sääntelyelimet ovat olennaisia systeemisen korruption torjunnassa ja hallituksen tehokkaassa valvonnassa;

26.

muistuttaa, että vahvat, ammattimaiset ja riippumattomat tiedotusvälineet sekä internetin tarjonta ovat ratkaisevan tärkeässä asemassa demokraattisen järjestelmän kannalta; pitää tässä yhteydessä myönteisenä julkista tiedotusjärjestelmää koskevan strategian ja sitä koskevan toimintasuunnitelman hyväksymistä sekä ilmoitusta, jonka mukaan valtio luopuu täydellisesti tiedotusvälineiden omistuksesta; pitää myönteisenä sitä, että strategiassa otetaan huomioon vähemmistökielisiä tiedotusvälineitä koskevat perustuslailliset oikeudet; on kuitenkin huolissaan pyrkimyksistä valvoa tiedotusvälineitä ja puuttua niiden toimintaan ja kehottaa viranomaisia varmistamaan tiedotusvälineiden vapauttamisen poliittisesta painostuksesta ja muusta vaikutusvallasta; kehottaa Serbian hallitusta turvaamaan tiedotusvälineiden vapauden ja riippumattomuuden EU:n vaatimuksia vastaavasti; on huolestunut siitä, että käyttöön on otettu rikoslaki, jossa kielletään kommentoimasta oikeudenkäyntejä ja tuomioita julkisesti tiedotusvälineissä; on huolestunut serbialaisten toimittajien uhkailusta ja vaatii edellä mainittujen tapausten perusteellista tutkimista, jotta toimittajille voidaan varmistaa turvallinen ympäristö, jossa he voivat työskennellä tehokkaasti ja ilman itsesensuurin tarvetta; korostaa tarvetta ryhtyä toimenpiteisiin tiedotusvälineiden omistuksen keskittämistä sekä tiedotusvälineiden avoimuuden puuttumista vastaan, jotta voidaan varmistaa yhtäläinen pääsy mainosmarkkinoille, mainostamiseen ja myynnin edistämiseen käytetty julkinen rahoitus mukaan luettuna; vaatii journalisteja kunnioittamaan eettisiä sääntöjä; panee merkille, että internetin käyttömahdollisuudet ovat yhä vähäiset, toteaa internetin tärkeyden tiedotusvälineiden vapauden kannalta ja kehottaa viranomaisia maksimoimaan ponnistelunsa tällä alalla;

27.

pitää valitettavana sitä, että valtion viranomaiset edelleen estävät tehokkaasti tiedotusvälineitä tiedottamasta heinäkuun 2011 tapahtumista Kosovon pohjoisosassa ja että valtion viranomaiset edelleen esittävät vääriä tietoja KFORin roolista mainittujen tapahtumien yhteydessä; korostaa vapaiden ja riippumattomien tiedotusvälineiden merkitystä demokratian ja asioista hyvin perillä olevien kansalaisten kannalta;

28.

pitää tervetulleena niiden demokraattisesti valittujen kansallisten vähemmistöneuvostojen toimintaa, jotka edustavat kansallisia vähemmistöjä koulutuksen, kulttuurin, median ja virallisen kielen käytön aloilla; pitää kuitenkin tärkeänä, että nämä vähemmistöjen itsehallintoelimet voivat käyttää toimivaltaansa täysimääräisesti ja että niille annetaan riittävästi talousarviotukea, joka taataan kansallisia vähemmistöneuvostoja koskevassa laissa; panee huolestuneena merkille valitukset, jotka koskevat valmisteluprosessin säännönvastaisuuksia ja neuvostojen perustamiseen liittyviä oikeudellisia vaatimuksia, sekä valitukset, joiden mukaan jotkut ministeriöt ja paikallisviranomaiset rikkovat kansallisneuvostojen taattua toimivaltaa, ja pyytää viranomaisia vastaamaan niihin; pitää tervetulleina Serbian hallintotuomioistuimen päätöksiä, joilla puollettiin maan unkarilaisvähemmistön kansallisen neuvoston käynnistämiä oikeudenkäyntejä, jotka olivat seurausta paikallisviranomaisten kansallisen neuvoston toimivaltaan kohdistamista rikkomuksista;

29.

ilmaisee tyytyväisyytensä väestöryhmien väliseen hyvään yleistilanteeseen ja siihen, että etnisistä syistä johtuvien välikohtausten määrä ja intensiteetti on vähentynyt maassa, mutta kannustaa Serbiaa tekemään edelleen työtä vähemmistöjen suojelun alalla panemalla hyväksytty lainsäädäntö johdonmukaisesti täytäntöön; on huolestunut Serbian albaaniväestön mielenosoituksista syrjintää vastaan ja kireästä tilanteesta Sandžakissa ja kehottaa hallitusta kiinnittämään enemmän huomiota vähemmistöjen perusoikeuksien kunnioittamisen parantamiseen, mukaan luettuna vähemmistöjen mahdollisuudet saada koulutusta omalla kielellään, yhtäläinen pääsy työmarkkinoille ja oikeudenmukainen edustus eri elimissä; kehottaa lisäksi hallitusta puuttumaan alueellisten erojen ongelmaan tukemalla Sandžakin ja kaakkoisalueen, mukaan luettuna Preševon laakso, sosiaalista ja taloudellista kehitystä ja kehittämään strategioita työttömyysasteen vähentämiseksi näillä alueilla; pitää myönteisenä lokakuussa 2011 Bujanovacin kunnassa tehtyä sopimusta, jossa määrätään toimenpiteistä, joilla serbiväestö integroidaan julkishallintoon, ja pyytää panemaan sen pikaisesti täytäntöön;

30.

panee merkille, että kaksi vuotta vähemmistövaltuustojen vaalien jälkeen bosniakkien kansallisneuvosto on edelleen perustamatta, mikä johtuu väitetyistä menettelyyn liittyvistä puutteista vaaliprosessissa, ja vaatii sen nopeaa perustamista sääntöjen mukaisesti; kehottaa poliittisia ja uskonnollisia johtajia pidättymään provosoivista lausunnoista, jotka uhkaavat lisätä jännitteitä alueella; kehottaa Serbian hallitusta pysymään puolueettomana niiden jännitteiden suhteen, jotka liittyvät uskonnolliseen yhteisöön Sandžakissa, ja toteuttamaan toimia varmistaakseen hyvät suhteet tämän yhteisön kanssa ja samalla turvatakseen sen oikeuden uskonnonvapauteen;

31.

korostaa väestönlaskennan merkitystä Serbian ja erityisesti sen vähiten kehittyneiden alueiden kehittämisen kannalta tärkeiden tilastotietojen keräämisen yhteydessä; pitää myönteisenä Serbiassa lokakuussa 2011 onnistuneesti järjestettyä väestönlaskentaa; pitää syvästi valitettavana sitä, että albaanivähemmistöä edustavat poliitikot boikotoivat väestönlaskentaa, koska kunnallisten vaalilautakuntien jäsenet ja monet Preševon ja Bujanovacin asukkaista seurasivat poliitikkojen esimerkkiä; panee merkille, etteivät viranomaiset ole vielä esittäneet etnisyyttä koskevia tilastotietoja;

32.

kannustaa lisätoimiin syrjinnän torjuntaa koskevan lainsäädäntökehyksen täydellisen täytäntöönpanon varmistamiseksi; on vakavasti huolissaan siitä, että Serbiasta puuttuu poliittista tahtoa edistää aktiivisesti suvaitsevaisuuden ja perustavaa laatua olevien ihmisoikeuksin kunnioittamista sekä varmistaa 2. lokakuuta 2011 pidettäväksi suunnitellun Pride-kulkueen osanottajien turvallisuus, mikä osoitettiin kulkueen valmistelun yhteydessä ja johti sen järjestämisen kieltämiseen; tuomitsee jyrkästi joidenkin poliitikkojen ja ortodoksipappien halventavat ja syrjivät lausunnot asiasta; muistuttaa Serbian hallitusta siitä, että ilmaisunvapaus ja yhdistymisvapaus ovat perusihmisoikeuksia ja EU:n perusarvoja, joita on kunnioitettava kaikissa EU:n jäseneksi pyrkivissä maissa; pitää myönteisenä perustuslakituomioistuimen 22. joulukuuta 2011 tässä asiassa antamaa päätöstä; pitää myönteisinä oikeusasiamiehen ja tasa-arvosta vastaavan komissaarin toimia mainittujen arvojen edistämiseksi Serbian kansalaisten keskuudessa;

33.

vaatii, että ääriryhmien esittämät uhkaukset, jotka johtivat Pride-kulkueen kieltämiseen, on tutkittava; korostaa kautta aikojen ensimmäisten homoseksuaaleihin kohdistuvasta syrjinnästä Serbiassa annettujen tuomioiden merkitystä, mukaan lukien Belgradin ylemmän oikeusasteen tuomioistuimen päätös langettaa äärioikeiston johtajalle kahden vuoden vankilatuomio väkivaltaan yllyttämisestä vuoden 2010 Gay Pride -kulkueen aikana, mutta panee merkille, että yleisesti vuoden 2010 Pride-kulkueeseen liittyvän väkivallan tutkinta oli hidasta, minkä johdosta tuomioita on annettu vain vähän ja ne ovat lieviä; pitää kuitenkin myönteisenä sitä, että syyttäjävirastot ja tuomioistuimet ovat ryhtyneet toimiin äärijärjestöjen kieltämiseksi; kehottaa valtion ja kaupunkien viranomaisia edistämään tehokkaasti suvaitsevaisuuden ilmapiirin rakentamista, mukaan luettuna tietoisuutta lisäävät homofobian vastaiset kampanjat, eurooppalaisten normien mukaisesti;

34.

panee tyytyväisenä merkille edistymisen lastensuojelun parantamisessa ja vankan oikeusperustan ja strategioiden laatimisessa lasten oikeuksien kunnioittamisen vahvistamiseksi ja lastensuojelujärjestelmän uudistamiseksi; on kuitenkin huolestunut annetun lainsäädännön hitaasta täytäntöönpanosta, erityisesti vammaisten lasten osalta, joista monet jätetään yhä käytännössä yhteiskunnan ulkopuolelle, ja paikallistason lastensuojelupalveluiden kehittämisen osalta; on erityisen huolestunut nuorisorikollisuuden kasvusta; kehottaa tässä yhteydessä viranomaisia toimimaan tarmokkaasti ennalta ehkäisevien toimien täytäntöönpanemiseksi ja toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet väkivallan kitkemiseksi kouluista;

35.

pitää myönteisenä vaalilakiin tehtyjä muutoksia, joilla lisätään naisten lukumäärää parlamentissa; kehottaa viranomaisia panemaan nopeasti täytäntöön toimia, joilla torjutaan syrjintää, myös epäsuoraa syrjintää, josta naiset yhä kärsivät työmarkkinoilla ja yhteiskunnan muilla sektoreilla, ja joilla kannustetaan naisia osallistumaan aktiivisemmin poliittiseen elämään, ministerinpaikat mukaan luettuina; on huolestunut siitä, että vaikka niin syrjinnän torjumista kuin sukupuolten tasa-arvoa varten on olemassa lainsäädäntö- että täytäntöönpanoelimet, nykyisen lainsäädännön tehokas täytäntöönpano ja hallinnollisten valmiuksien lisävahvistaminen ovat edelleen suuria haasteita; kehottaa viranomaisia tehostamaan toimia tilanteen korjaamiseksi; vaatii tehokkaampia toimia kotiväkivallan ehkäisemiseksi ja siitä ilmoittamiseksi sekä kotiväkivallan uhrien avustamiseksi; pitää tässä yhteydessä myönteisenä Etelä-Serbian ensimmäisen turvakodin avaamista;

36.

korostaa romanien yhteisön tilanteen ongelmallisuutta, koska se kärsii edelleen syrjinnästä työmarkkinoilla ja koska sillä on ongelmia asianmukaisen asunnon, koulutuksen ja terveydenhoidon saannissa; pitää myönteisinä lukuisia viranomaishankkeita, jotka koskevat erityisesti romanien terveydentilaa, pääsyä koulutukseen ja merkitsemistä väestörekisteriin; kehottaa romaniyhteisön edustajia osallistumaan aktiivisesti tähän prosessiin; kehottaa Serbian hallitusta panemaan täysimääräisesti täytäntöön kansallisen strategian romanien aseman parantamiseksi ja siihen liittyvän toimintasuunnitelman romanien sosiaalisen ja taloudellisen aseman parantamiseksi EU:n romanien kansallisille integrointistrategioille luoman puitekehyksen mukaisesti; on huolissaan romanilasten, erityisesti tyttöjen, alhaisesta koulunkäyntiasteesta; kehottaa Serbian hallitusta varmistamaan, että kaikille romaneille annetaan henkilöasiakirjat, sillä niiden puuttuminen muodostaa esteen peruskansalaisoikeuksien käytölle; korostaa Kosovosta sodan vuoksi paenneiden romanien erityisen vaikeaa tilannetta Serbiassa; tuomitsee romanien häädöt, jotka kohdistuvat myös lapsiin ja vanhuksiin, ilman asianmukaista kuulemista ja ilmoitusta ja ilman vaihtoehtoisten asuntojen tarjoamista; kehottaa Serbian viranomaisia lakkauttamaan välittömästä mainitun käytännön;

37.

pyytää Serbian viranomaisia kehittämään institutionaalisen ja oikeudellisen kehyksen sosiaalipalveluja tarjoaville järjestöille, jotta palvelujen tarjoamista ja oikeutta niihin voidaan koordinoida paremmin siten, että ne mukautetaan paikallisiin tarpeisiin ja mahdolliset ja tosiasialliset edunsaajat huomioidaan järjestelmien suunnittelussa, seurannassa ja arvioinnissa tiiviissä yhteistyössä paikallisviranomaisten kanssa; korostaa, että on tärkeää vahvistaa kuntien toimintakykyä tämän saavuttamiseksi;

38.

korostaa kansalaisyhteiskunnan järjestöjen merkitystä väestöryhmien välisten suhteiden parantamisen ja suvaitsevuuden edistämisen sekä viranomaisten toiminnan seurannan kannalta; kehottaa hallitusta ja parlamenttia kehittämään johdonmukaisen kehyksen edellä mainittujen tahojen asianmukaista kuulemista varten sosiaalipolitiikan kehittämisestä ja koordinoimaan sen täytäntöönpanoa; kehottaa hallitusta tutkimaan perusteellisesti kaikki etnisten vähemmistöjen vastaiset välikohtaukset; on huolestunut aktivisteihin, ihmisoikeuksien puolustajiin, toimittajiin ja viestintäalan organisaatioihin kohdistetuista uhkauksista, mikä koskee erityisesti sotarikosten, järjestäytyneen rikollisuuden, korruption, seksuaalivähemmistöjen oikeuksien ja Serbian ja Kosovon välisten suhteiden tutkijoita, ja kehottaa viranomaisia varmistamaan, että mainitut uhkaukset tutkitaan ja että niihin syyllistyneet saatetaan oikeuden eteen, ja nykyisin hyvin yleisestä rankaisemattomuudesta tehdään loppu;

39.

ilmaisee tukensa RECOM-aloitteelle (alueellinen totuuskomissio, joka käsittelee entisessä Jugoslaviassa tehtyjä sotarikoksia ja muita vakavia ihmisoikeusrikkomuksia) tavoitteena viedä sovintoprosessia eteenpäin koko Länsi-Balkanin alueella;

40.

tähdentää, että Serbia on ratifioinut Kansainvälisen työjärjestön (ILO) tärkeimmät työntekijöiden oikeuksia koskevat yleissopimukset sekä uudistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan; huomauttaa, että työntekijöiden ja ammattiliittojen oikeudet ovat edelleen rajalliset huolimatta perustuslaillisista takeista, ja kehottaa Serbiaa vielä lisäämään näitä oikeuksia; on huolestunut siitä, että työmarkkinaosapuolten välinen vuoropuhelu pysyy vähäisenä ja että työmarkkinaosapuolia ei kuulla säännöllisesti; pyytää toteuttamaan lisätoimia taloudellisen ja sosiaalisen neuvoston vahvistamiseksi sen varmistamiseksi, että se voi ottaa aktiivisen roolin työmarkkinaosapuolten välisen vuoropuhelun lisäämisessä ja että se voi aktiivisemmin olla neuvonantajana lainsäädännässä;

41.

kehottaa Serbiaa ja komissiota varmistamaan, että EU-jäsenyyttä silmällä pitäen toteutetut rakenneuudistukset ja vapauttaminen eivät johda työehtojen eivätkä työntekijöiden oikeuksien ja ammatillisen järjestäytymisoikeuden heikentämiseen;

42.

panee tyytyväisenä merkille, että apu liittymistä valmistelevan välineen varoista toimii hyvin Makedoniassa; kannustaa sekä hallitusta että EU:ta yksinkertaistamaan IPA-rahoitukseen liittyviä hallinnollisia menettelyjä, jotta pienemmillä ja yksittäisillä edunsaajilla on paremmat mahdollisuudet saada tukea; korostaa tarvetta säilyttää riittävä liittymistä edeltävä tuki EU:n rahoituskehyksen tulevan tarkistamisen yhteydessä;

43.

pitää oikeusasiamiehen työtä myönteisenä ja kehottaa viranomaisia antamaan täyden tukensa ja varmistamaan oikeusasiamiehen suositusten seurannan ja antamaan hänen virastolleen asianmukaiset rahoitusresurssit sekä hallinnolliset resurssit ja tehtävien edellyttämät toimistotilat;

44.

pitää myönteisenä Belgradin kaupunginhallinnon päätöstä käynnistää kampanja, jonka tavoitteena on Belgradin hyväksyminen vuoden Euroopan 2020 kulttuuripääkaupungiksi, ja kannattaa siihen liittyviä hankkeita, joiden tavoitteena on tuoda Belgrad ja Serbia kulttuurisesti lähemmäksi EU:ta, korostaen erityisesti etnisten ryhmien rinnakkaiseloa, monikulttuurista ymmärrystä ja uskontojen välistä vuoropuhelua; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tukemaan Belgradin ehdokkuutta; kehottaa tähän liittyen Serbian parlamenttia hyväksymään ja panemaan täytäntöön tarvittavaa erityislainsäädäntöä kulttuuritoiminnan sääntelemiseksi ja hyväksymään kulttuurin kehittämisstrategian kulttuurilain täytäntöönpanon parantamiseksi;

45.

toistaa pitävänsä hyvin tärkeänä kattavaa alueellista yhteistyötä Länsi-Balkanilla ja pitää myönteisenä Serbian aktiivista osallistumista alueellisiin aloitteisiin ja kahdenvälisiin kokouksiin, jotka edistävät hyviä naapuruussuhteita, sekä sen yhä aktiivisempaa roolia sovinnon edistämisessä alueella; pitää myönteisenä presidentti Tadićin virallista vierailua Bosnia ja Hertsegovinassa sekä sitä, että presidentti Tadić on antanut tukensa Bosnia ja Hertsegovinan alueelliselle koskemattomuudelle; kehottaa Serbian hallitusta varmistamaan, että sen suorat suhteet Serbitasavallan viranomaisiin ovat tämän julkilausutun tuen mukaisia eivätkä heikennä Bosnia ja Hertsegovinan valtion instituutioiden koskemattomuutta, riippumattomuutta, valmiuksia ja tehokasta toimintaa; kehottaa lisäksi Serbian viranomaisia tukemaan Bosnia ja Hertsegovinan uudistuksia, joiden tarkoituksena on vahvistaa ja selkeyttää Bosnia ja Hertsegovinan instituutioita Euroopan unioniin liittyviä uudistuksia silmällä pitäen; kehottaa kummankin maan viranomaisia järjestämään erityisen yhteisen istunnon Euroopan unioniin liittyvien uudistusten koordinoinnin tehostamiseksi; pitää myönteisinä Kroatian presidentin Josipovićin ja Serbian presidentin Tadićin aloitteita ja saavutuksia maiden välisten suhteiden parantamiseksi; toistaa, että tällaiset myönteiset kahdenväliset suhteet tarjoavat hyvän perustan avoinna olevien rajakysymysten ratkaisemiseen ja korostaa, että näiden kahden maan toisiaan vastaan vireille panemat kansanmurhia koskevat oikeusjutut eivät saisi estää edistymisen jatkumista tässä suhteessa; kannustaa Serbian viranomaisia työskentelemään tiiviisti yhdessä entisen Jugoslavian valtioiden ja muiden naapurivaltioiden kanssa kaikkien jäljellä olevien oikeusseuraantoa koskevien ongelmien ratkaisemiseksi; kannustaa tekemään rajatylittävää yhteistyötä naapureina olevien EU:n jäsenvaltioiden Bulgarian, Unkarin ja Romanian kanssa muun muassa EU:n Tonavan alueen strategian puitteissa;

46.

pitää myönteisenä Serbian aktiivista osallistumista Sarajevon prosessin edistämiseen sekä sitä, että Serbia, Bosnia ja Hertsegovina, Kroatia ja Montenegro allekirjoittivat 7. marraskuuta 2011 ministeritason julistuksen pakkosiirtolaisuuden lopettamisesta ja pysyvän ratkaisun löytämisestä pakolaisten ja pakkosiirrettyjen ongelmaan; odottaa kiinnostuneena alueellisten avunantajien konferenssia, joka on määrä järjestää 24. huhtikuuta 2012 Sarajevossa ja jossa on esillä jäljellä olevat tarpeet kattava yhteinen alueellinen asumisohjelma, ja toivoo, että kodeistaan ja kotiseudultaan siirtymään joutuneille henkilöille turvattaisiin huomattava avunanto kaikissa maissa ja että Serbialle taattaisiin suhteutettu osuus avusta, sillä sen alueella olevien siirtymään joutuneiden henkilöiden määrä on Euroopan suurimpia;

47.

pitää myönteisenä Montenegron ja Serbian välisten suhteiden parantumista; kehottaa alueen valtioita tehostamaan Euroopan unioniin liittyvien uudistusten koordinointia ja erityisesti pyrkimyksiä vastata oikeusvaltioperiaatteisiin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan liittyviin yhteisiin haasteisiin; kannustaa molempia hallituksia tehostamaan ponnistelujaan ratkaisun löytämiseksi jäljellä oleviin rajakysymyksiin;

48.

pitää myönteisenä Serbian ja Makedonian välillä kansalaisten vapaasta liikkuvuudesta aikaansaatua sopimusta niiden sopimusten lisäksi, jotka Serbia on jo allekirjoittanut Montenegron ja Bosnia ja Hertsegovinan kanssa, ja toivoo, että tällaiset sopimukset, jotka parantavat kahdenvälisiä suhteita ja lisäävät kyseisille kansalaisille tarjoutuvia mahdollisuuksia, voidaan ulottaa koskemaan kaikkia alueen maita;

49.

painottaa historiallisen sovintokomitean toiminnan tärkeyttä ja toistaa, että käynnissä oleva vuoropuhelu voisi johtaa suhteiden parantumiseen; pitää kuitenkin valitettavana, että suurin osa historiallisista arkistoista, varsinkin entisen salaisen poliisin UDBA:n arkistot, pysyvät edelleen suljettuina; kehottaa lisäksi suorittamaan täydellisen ja perinpohjaisen tutkimuksen vuosien 1944–1945 joukkomurhista;

50.

kehottaa Serbian viranomaisia edistämään suhteellisen vauraan Vojvodinan esimerkin noudattamista myös Serbian vähemmän kehittyneillä alueilla; kehottaa viranomaisia hyväksymään nopeasti Vojvodinan kehittämisen rahoittamista koskevan lain nyt, kun Vojvodinan itsehallintolain hyväksymisestä on kulunut kaksi vuotta;

51.

suosittelee, että unionin varoja olisi asetettava suoraan Serbian kansallisten vähemmistöneuvostojen ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen saataville EU:n maan uudistusprosessille antaman tuen yhteydessä;

52.

kannustaa viranomaisia panemaan alulle uusia toimia ja avaamaan raja-alueet naapurimaille kaupan ja taloudellisten yhteyksien helpottamiseksi; korostaa kuorma-auto- ja tavaraterminaalin avaamisen merkitystä Ribarci-Oltomantsi-rajanylityspaikassa paikallisen taloudellisen kehityksen parantamisen kannalta;

53.

korostaa korkealaatuisen koulutuksen ensiarvoista merkitystä Serbian sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen edistämisen ja maan korkean työttömyyden, erityisesti nuorisotyöttömyyden alentamisen yhteydessä; kehottaa Serbian viranomaisia aktiivisesti parantamaan koulutuksen arvostusta nuorison keskuudessa sekä lisäämään investointeja korkea-asteen koulutukseen; korostaa julkisten investointien tarvetta yliopistoista valmistuneiden työhonottamiseksi, jotta julkista sektoria voidaan tehostaa ja estää tulevaisuudessa aivovuoto, joka haittaa vakavasti maan pitkän aikavälin kehitystä;

54.

kehottaa lisätoimiin rajoituksettoman ja laadukkaan koulutuksen varmistamiseksi vähemmistökielillä valtion ja provinssien tasolla, sillä tämä on välttämätöntä etnisen ja kulttuurisen identiteetin säilyttämisen vuoksi ja oikeus, joka on turvattu perustuslaillisesti sekä kansallisten vähemmistöjen oikeuksien ja vapauksien suojelusta annetulla vuoden 2002 liittovaltiotason lailla ja on lisäksi niiden suuntaviivojen mukaista, jotka on määritetty kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevassa puiteyleissopimuksessa, ja kehottaa erityisesti varmistamaan kaikkien tarvittavien oppikirjojen ja muun opetusmateriaalin saatavuuden; pitää tässä yhteydessä myönteisenä kaksikielisen tiedekunnan perustamista Bujanovacin yliopistoon, missä opiskelee sekä albaaneja että serbejä; kannustaa Serbiaa käyttämään tätä mallia soveltuvissa tapauksissa uudelleen toimissa, jotka koskevat muita vähemmistöjä; kannustaa sekä vähemmistöjä että enemmistönä olevaa serbiyhteisöä oppimaan toistensa kieliä, jotta voidaan edistää ymmärtämistä; korostaa tarvetta kunnioittaa etnisten vähemmistöjen kulttuurista moninaisuutta ja sallimaan näiden yhteisöjen kulttuurisia tarpeita riittävässä määrin palvelevien kulttuurikeskusten, sähköisten ja painettujen tiedotusvälineiden sekä kirjastojen määrän esteettömän kasvun;

55.

kehottaa Serbian hallitusta ratkaisemaan Sandžakissa olevaa Novi Pazarin kansainvälistä yliopistoa koskevan akkreditointikysymyksen ja korostaa, että on tärkeää turvata akkreditointi- ja laadunvarmistuskomitean riippumattomuus ja puolueettomuus;

56.

pitää myönteisinä merkittäviä edistysaskeleita, joita on otettu toimivan markkinatalouden luomiseksi, ja Serbian hallituksen toimia, joilla on edistetty Serbian rahoitusaseman ja taloudellisen aseman parantamista; panee merkille päätöksen jäädyttää IMF:n kanssa tehty valmiussopimus kunnes uusi hallitus on valittu; korostaa, että Serbian täytyy pyrkiä toteuttamaan rakenteellisia uudistuksia parantaakseen talouden tuotantokapasiteettia ja että sen on supistettava budjettivajettaan; muistuttaa, että maailmanlaajuinen rahoitus- ja talouskriisi on vaikuttanut kielteisesti Serbian yhteiskuntaan ja erityisesti muita heikommassa asemassa oleviin väestöryhmiin; kehottaa näin ollen Serbian viranomaisia pyrkimään kaikin tavoin minimoimaan kielteiset vaikutukset – köyhyyden, työttömyyden, sosiaalisen syrjäytymisen – näihin ryhmiin ja puuttumaan niiden perimmäisiin syihin kehittämällä tarvittavia sosiaali- ja talouspolitiikkoja;

57.

korostaa, että oikeusvaltion periaatteiden täydellinen kunnioittaminen on perusedellytys sille, että Serbia pystyy houkuttelemaan ulkomaisia investointeja ja parantamaan taloutensa valmiuksia siirtyä nopeammin avoimiin markkinoihin ja luoda parempi liiketoimintaympäristö; muistuttaa näin ollen, että monopolien olemassaolo estää vakavalla tavalla siirtymistä avoimiin markkinoihin, ja kehottaa hallitusta jatkamaan monopolien lakkauttamista koskevia toimia; korostaa byrokratian kitkemisen, kilpailun lisäämisen ja yksityisen sektorin roolin vahvistamisen merkitystä;

58.

antaa tunnustusta hallituksen ponnisteluille menestyvän pk-sektorin kehittämiseksi antamalla ja panemalla täytäntöön asianmukaista lainsäädäntöä ja perustamalla hallintoelimiä pk-yritysten tukemiseksi; kehottaa Serbiaa myös tehostamaan pyrkimyksiään edistää pk-yritysten määrän kasvua vähentämällä hallinnollista rasitetta ja työmarkkinoiden jäykkyyttä ja lisäämällä rahoitusmahdollisuuksia; kehottaa hallitusta käyttämään täysin EU:n suositusten mukaista pk-yritysten määritelmää;

59.

kehottaa Serbian hallitusta ottamaan käyttöön tarvittavat toimenpiteet yhteistyön lisäämiseksi pk-yrityssektorin kanssa naapurialueilla; korostaa, että tämä on olennainen edellytys Serbian talouden kytkemiselle tuottoisammalla tavalla yhteisön kauppajärjestelmään;

60.

pitää myönteisenä Serbian hyvää edistymistä ympäristölainsäädännön yhdenmukaistamisessa unionin säännöstön kanssa; kehottaa Serbiaa jatkamaan merkittäviä ponnisteluja kyseisellä alalla ja keskittymään lainsäädännön täytäntöönpanon valvontaan; kehottaa viranomaisia tehostamaan ponnistelujaan erityisesti veden laadun ja jätehuollon aloilla; kannustaa Serbiaa asettamaan vastaavanlaisia ilmastonmuutosta koskevia tavoitteita kuin Euroopan unioni;

61.

pitää myönteisenä EU:n ja Serbian välisen sopimuksen tekemistä puitteiden luomisesta Serbian osallistumiselle EU:n kriisinhallintaoperaatioihin ja antaa Serbialle tunnustusta sen valmiudesta osallistua kahteen EU:n YTPP-operaatioon, nimittäin EUTM Somalia- ja EU NAVFOR Somalia -operaatioon;

62.

kehottaa Serbiaa jatkamaan pyrkimyksiä luoda kestävä julkisen liikenteen verkosto ja kehottaa kehittämään erityisesti rautatieyhteyksiä ja sisävesiliikennettä (liikennekäytävä VII) sekä maantieliikenteen infrastruktuuria, käytävän X rakennustöiden nopea loppuunsaattaminen mukaan luettuna; korostaa Serbian ja sen naapurivaltioiden välisten yhteyksien parantamisen merkitystä, koska se edistää kansalaisten liikkuvuutta;

63.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä Serbian hallitukselle ja parlamentille.

6.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 257/29

—

ottaa huomioon 12. lokakuuta 2011 annetun komission tiedonannon "Laajentumisstrategia sekä vuosien 2011 ja 2012 tärkeimmät haasteet" (COM(2011)0666) sekä siihen liittyvän Kosovon edistymistä koskevan vuoden 2011 kertomuksen (SEC(2011)1207),

—

ottaa huomioon yleisten asioiden neuvoston 7. joulukuuta 2009, 14. joulukuuta 2010 ja 5. joulukuuta 2011 pitämien kokouksien päätelmät, joissa korostettiin ja vahvistettiin uudelleen, että Kosovon tulisi myös hyötyä mahdollisuudesta luopua viisumivelvoitteesta heti, kun kaikki ehdot on täytetty, oli jäsenvaltioiden kanta Kosovon asemaan mikä tahansa; panee tyytyväisenä merkille komission aikeen käynnistää vuoropuhelu viisumiasioista vuoden loppupuolella ja pyytää komissiota etenemään käyttäen suunnitelmallista lähestymistapaa, jonka avulla Kosovon kansaa lähennetään EU:hun,

—

ottaa huomioon luettelon vahvistamisesta kolmansista maista, joiden kansalaisilla on oltava viisumi ulkorajoja ylittäessään, ja niistä kolmansista maista, joiden kansalaisia tämä vaatimus ei koske, annetun asetuksen (EY) N:o 539/2001 muuttamisesta 30. marraskuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1244/2009 (1) ja erityisesti sen liitteen I, jossa oikeudellisen selkeyden ja oikeusvarmuuden vuoksi viitataan Kosovossa asuviin henkilöihin,

—

ottaa huomioon 28. helmikuuta 2012 annetut neuvoston päätelmät laajentumisesta sekä vakautus- ja assosiaatioprosessista,

—

ottaa huomioon Kosovossa toteutettavasta Euroopan unionin oikeusvaltio-operaatiosta, EULEX KOSOVO, 4. helmikuuta 2008 hyväksytyn neuvoston yhteisen toiminnan 2008/124/YUTP sellaisena kuin se on muutettuna 9. kesäkuuta 2009 hyväksytyllä neuvoston yhteisellä toiminnalla 2009/445/YUTP ja 8. kesäkuuta 2010 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2010/322/YUTP,

—

ottaa huomioon 4. helmikuuta 2008 hyväksytyn neuvoston yhteisen toiminnan 2008/123/YUTP Euroopan unionin erityisedustajan nimittämisestä Kosovoon ja 28. heinäkuuta 2011 tehdyn neuvoston päätöksen 2011/478/YUTP Euroopan unionin Kosovon erityisedustajan mandaatin pidentämisestä,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan / komission varapuheenjohtajan 27. heinäkuuta 2011 antaman julkilausuman Kosovon tilanteesta,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin neuvoston lehdistötiedotteet EU:n tukemasta vuoropuhelusta,

—

ottaa huomioon 28. ja 29. toukokuuta 2008, 6. ja 7. huhtikuuta 2009, 22. ja 23. kesäkuuta 2010 ja 20. toukokuuta 2011 pidettyjen Euroopan parlamentin ja Kosovon parlamentin välisten kokouksien antamat yhteiset lausumat,

—

ottaa huomioon Kosovoon suuntautuneen Euroopan unionin vaaliasiantuntijavaltuuskunnan 25. tammikuuta 2011 laaditun loppukertomuksen,

—

ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa asiasta,

—

ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1244 (1999),

—

ottaa huomioon Belgradin ja Pristinan välisestä vuoropuhelusta 9. syyskuuta 2010 annetun YK:n yleiskokouksen yhteisymmärrykseen perustuvan päätöslauselman (A/RES/64/298), jonka Serbia ja EU:n 27 jäsenvaltiota esittivät yhteisesti ja jossa todetaan, että vuoropuhelun tarkoituksena on edistää yhteistyötä, edetä tiellä kohti Euroopan unionia ja parantaa ihmisten jokapäiväistä elämää, ja pidetään myönteisenä, että EU on valmis helpottamaan tätä kehitystä,

—

ottaa huomioon 26. maaliskuuta 2007 annetun YK:n erityislähettilään loppuraportin Kosovon tulevasta asemasta ja kokonaisvaltaisen ehdotuksen Kosovon aseman ratkaisemisesta ja erityisesti siinä esitetyt vaatimukset yhteisöjen ja niiden jäsenien ihmisoikeuksista ja perusvapauksista, uskonnollisesta ja kulttuurisesta perinnöstä ja hajauttamisesta,

—

ottaa huomioon Kansainvälisen tuomioistuimen 22. heinäkuuta 2010 antaman neuvoa-antavan lausunnon siitä, onko Kosovon itsehallinnon väliaikaisten elinten antama yksipuolinen itsenäisyysjulistus kansainvälisen oikeuden mukainen,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että Thessalonikissa 19. ja 20. kesäkuuta 2003 kokoontuneessa Eurooppa-neuvostossa luvattiin kaikille Länsi-Balkanin valtioille Euroopan unionin jäsenyys ja että lupaus toistettiin Sarajevossa 2. kesäkuuta 2010 pidetyssä Länsi-Balkania käsitelleessä korkean tason kokouksessa;

B.

ottaa huomioon, että EU on aina puolustanut Länsi-Balkanin monikantaisten ja -uskontoisten valtioiden kestävyyttä, jonka perustana ovat demokraattiset arvot, suvaitsevaisuus ja monikulttuurisuus;

C.

katsoo, että alueellinen yhteistyö ja hyvät naapurisuhteet ovat keskeisessä asemassa pyrittäessä edistämään Euroopan yhdentymistä sekä turvallisuuden ja vakauden takaamista alueella;

D.

katsoo, että Ahtisaaren suunnitelma on edelleen hyvä kehys Pohjois-Kosovon konfliktin ratkaisemiseksi ja Kosovon alueellisen ja poliittisen koskemattomuuden ylläpitämiseksi;

E.

katsoo, että oikeusvaltion jatkuva heikkous viivästyttää demokratian kypsymistä ja haittaa taloutta pitkän aikavälin kehitystä heikentäen;

F.

ottaa huomioon, että EULEX-operaation tärkeimpiin painopisteisiin kuuluvat korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuminen sekä sotarikosten tutkiminen ja niistä syytteeseenpano;

1.

panee merkille, että Kosovon itsenäisyysjulistuksen on tunnustanut 88 maata, joiden joukossa on 22 EU:n jäsenvaltiota, ja toivoo, että loput viisi EU:n jäsenvaltiota tekisivät samoin; pitäisi lisäksi myönteisenä, että ne osallistuisivat aktiivisemmin Serbian ja Kosovon väliseen sovitteluun; toistaa, että EU:n on tärkeää osallistua Kosovon tilanteeseen, ja katsoo, että tämä sitoutuminen on erittäin tärkeää, jotta voidaan säilyttää vakaus ja turvallisuus EU:n lähinaapurustossa; pitää valitettavana, että Serbia käyttää diplomaattista painostusta estääkseen joitakin maita tunnustamasta Kosovoa;

2.

korostaa Kosovon EU-jäsenyysnäkymiä ja koko Länsi-Balkanin alueen EU-jäsenyysnäkymiä, sillä ne ovat tehokas kannustin tarvittaville uudistuksille; painottaa, että toistaiseksi ei ole onnistuttu EU:n strategiassa, jonka tavoitteena on tehdä näistä näkymistä todellisia Kosovon kansalaisille, ja että tuloksia on saavutettu vain vähän; pitää myönteisenä EU:n erityisedustajan / EU:n toimiston päällikön kaksoisviran perustamista;

3.

panee tyytyväisenä merkille, että komissio aikoo käynnistää toteutettavuustutkimuksen Kosovon ja EU:n välisestä vakautus- ja assosiaatiosopimuksesta, kuten todetaan yleisten asioiden neuvoston 28. helmikuuta 2012 antamissa päätelmissä; pitää erityisen myönteisenä, että komission jäsen Füle saattoi tämän tutkimuksen virallisesti alulle 27. maaliskuuta 2012 Kosovon EU:hun liittymistä käsittelevän kansallisen neuvoston ensimmäisessä kokouksessa, ja toivoo että se voidaan saada valmiiksi viimeistään syksyllä 2012;

4.

painottaa, että on parannettava EU:n valtuuskuntien ja muiden Kosovossa läsnä olevien kansainvälisten valtuuskuntien välistä yhteistyötä, jotta vältetään toiminnan päällekkäisyys ja varmistetaan tehokas varainhallinta;

5.

toistaa 29. maaliskuuta 2007 (2), 5. helmikuuta 2009 (3) ja 8. heinäkuuta 2010 (4) antamissaan päätöslauselmissa ilmaisemansa kannan, että Kosovon jakamista koskeva mahdollisuus olisi torjuttava;

6.

on huolissaan vakavista säännönvastaisuuksista vuoden 2010 joulukuussa toimitetuissa parlamenttivaaleissa; vaatii tutkimaan vaalipetokset perusteellisesti ja paljastamaan samalla säännönvastaisuuksista poliittisesti vastuussa olevat henkilöt sekä rankaisemaan nopeasti ja asianmukaisesti vaalipetokseen syyllistyneitä, muun muassa paikallisia vaalivirkailijoita, jotta voidaan lopettaa rankaisemattomuuden käytäntö, joka horjuttaa valtion instituutioiden oikeutusta ja yhteiskunnan luottamusta niihin; vaatii asettamaan etusijalle vaaleja koskevien tapausten ratkaisemisen ja kehottaa siksi Kosovon valtion elimiä (valtionsyyttäjä, korkein oikeus ja Kosovon tuomarineuvosto) parantamaan toimintansa koordinointia; korostaa, että demokraattisten elinten toiminta edellyttää hyvin toimivaa vaalikehystä;

7.

kehottaa sekä hallituksessa että oppositiossa olevia puolueita etenemään nopeasti perustuslain ja vaalien uudistuksissa, jotka ne lupasivat äänestäjille vaalien jälkeen, jotta vaalijärjestelmästä tulee avoimempi ja kansainvälisten normien mukainen, erityisesti Euroopan neuvoston normien mukainen;

8.

panee tässä yhteydessä merkille, että Kosovon hallitus aikoo saattaa tänä vuonna päätökseen kansainvälisesti valvottua itsenäisyyttä koskevan prosessin poistamalla vaiheittain käytöstä kansainvälisen siviilitoimiston; kehottaa Kosovon parlamenttia säilyttämään uudessa perustuslaissa Ahtisaaren suunnitelman periaatteet, joilla luotiin perusta Kosovon itsenäisyydelle, ja sisällyttämään ne uuteen perustuslakiin;

9.

panee merkille, että Kosovon elimet ratkaisivat onnistuneesti presidentintoimeen liittyneen kriisin vuoden 2011 alussa, ja onnittelee Kosovoa ensimmäisen naispuolisen valtionpäämiehen johdosta; panee myös merkille, että presidentti Jahjaga on Euroopan nuorin demokraattisesti valittu valtionpäämies;

10.

pitää myönteisenä viisumiasioiden vuoropuhelun aloittamista aiempien Länsi-Balkanin alueen EU-jäsenyysnäkymiä koskevien sitoumustensa mukaisesti ja oli jäsenvaltioiden kanta Kosovon asemaan mikä tahansa, jotta voidaan torjua Kosovon kansalaisten kasvavaa eristyneisyyttä, jolla on kielteinen vaikutus pääasiassa muita heikommassa asemassa oleviin ryhmiin ja nuoriin; odottaa, että komissio esittelee keväällä viisumivelvoitteesta luopumista koskevan suunnitelman ja noudattaa siinä samaa lähestymistapaa kuin muiden Länsi-Balkanin maiden kanssa, eli laatii suunnitelman, jossa käsitellään neljää asiakokonaisuutta ja jonka päätarkoituksena on saavuttaa prosessin lopuksi viisumivapaus; pitää myönteisinä neuvoston 5. joulukuuta 2011 antamia päätelmiä, joissa se vahvisti, että Kosovon on mahdollista luopua viisumivelvoitteesta heti, kun kaikki ehdot on täytetty; korostaa, että parantamalla ihmisten välisiä yhteyksiä kannustetaan voimakkaasti demokratiakehitykseen ja edistetään lisäuudistuksien toteuttamista alueella;

11.

korostaa, että pakolaisten ja sisäisten pakolaisten palauttaminen on edelleen haaste Kosovolle; panee tyytyväisenä merkille Kosovon viranomaisten toimet tällä alalla ja kannustaa jatkamaan toimia keskistetysti ja paikallistasolla, jotta varmistetaan palautettujen sosioekonominen integraatio ja kiinnitetään erityistä huomiota serbi-, romani-, ashkali- ja egyptiläispalautettujen tarpeisiin;

12.

korostaa, että on varmistettava, että kaikki asianomaiset ministeriöt tekevät tehokkaasti yhteistyötä ja koordinoivat toimiaan, ja tarjottava yhteistyössä kansainvälisten sidosryhmien kanssa täydentävää koulutusta, valmiuksien lisäämistä ja teknistä tukea paikallisille elimille ja koordinointirakenteille; korostaa, että on tärkeää ratkaista palautettujen henkilöiden omaisuuden palauttamista koskevat kysymykset ja varmistaa Serbian kansalaisten omistusoikeuden palauttaminen Kosovossa;

13.

korostaa, että on edistettävä merkittävästi sopimuksen saavuttamista Kosovon ja naapurivaltioiden välillä lakimääräistä perimystä ja omistusoikeuksia koskevasta kysymyksestä;

14.

korostaa, että Serbian ja Kosovon syyskuun 2010 YK:n yleiskokouksessa tekemän sopimuksen jälkeen EU:n välityksellä käyty vuoropuhelu Belgradin kanssa on tärkeää alueellisen yhteistyön ja molempien maiden EU-jäsenyysnäkymien kannalta; pitää myönteisenä, että toistaiseksi on käyty yhdeksän neuvottelukierrosta, joissa on tehty useita alustavia sopimuksia, muun muassa 2. joulukuuta 2011 yhdennetyn rajaturvallisuuden rajanylityspisteitä maan pohjoisosassa koskeva sopimus, jolla otettiin käyttöön yhtenäiset, yhteiset ja integroidut valvontajärjestelyt, ja kehottaa panemaan sen täytäntöön vilpittömin mielin;

15.

on kuitenkin huolissaan siitä, että Serbia ei ole pannut kokonaan täytäntöön aiempia sopimuksia, jotka ovat tärkeitä molempien osapuolten kansalaisten jokapäiväisen elämän parantamiseksi, kuten kaikkien väestörekisterien luovuttamista Kosovon viranomaisille koskeva sopimus ja tullileimoja koskeva sopimus, ja että Kosovon hallitus on jälkimmäisen sopimuksen täytäntöönpanon epäonnistumisen takia heinäkuussa 2011 päättänyt toteuttaa vastavuoroisia toimenpiteitä; kehottaa Serbian hallitusta osoittamaan halua saavuttaa vuoropuhelun tavoitteet; pitää tässä yhteydessä myönteisinä 24. helmikuuta 2012 saavutettuja Belgradin ja Pristinan välisiä sopimuksia yhdennetyn rajaturvallisuuden rajanylityspisteistä ja osallistavasta alueellisesta yhteistyöstä ja korostaa, että on erittäin tärkeää panna vilpittömin mielin täytäntöön saavutetut sopimukset; pitää siksi valitettavana, että osapuolet ovat hiljattain olleet erimielisiä Kosovon valtuuskunnan yhteydessä käytettävästä lisähuomautuksesta;

16.

korostaa, että kummankin osapuolen odotetaan noudattavan pragmaattista lähestymistapaa, joka edellyttää ratkaisuihin pyrittäessä sitoutumista, sinnikkyyttä ja vastuuntuntoa; toivoo, että jäljellä olevissa aiheissa saavutetaan nopeasti sopimukset, jotta luodaan tietä todelliselle alueelliselle vakaudelle ja hyville naapurisuhteille ja Kosovo voi aloittaa sitovat sopimusjärjestelyt EU:n kanssa;

17.

korostaa, että on tärkeää varmistaa, että kummankin valtion parlamentit ja yhteiskunnat tietävät riittävästi vuoropuhelun tuloksista, jotta varmistetaan, että menettely on avoin ja oikeutettu, ja panee merkille, että EU:n olisi myös osallistuttava tällaiseen tiedotukseen samoin kuin molempien osapuolien lähentämiseen ja ihmisten välisten yhteyksien luomisen helpottamiseen;

18.

vaatii neuvostoa ja komissiota neuvottelemaan mahdollisimman pian kauppasopimuksen tekemisestä Kosovon kanssa, sillä se on ratkaisevan tärkeää valtion kehittymisen ja työttömyyden menestyksellisen torjumisen kannalta;

19.

on erittäin huolestunut Pohjois-Kosovon epävakaasta ja kireästä tilanteesta ja tuomitsee jyrkästi KFOR-joukkoihin ja Kosovon viranomaisiin alueella kohdistuneet väkivaltaisuudet, joita on mahdoton hyväksyä ja joissa on kuollut ja loukkaantunut ihmisiä; vaatii toimia oikeusvaltioperiaatteen palauttamiseksi alueelle tiivistämällä järjestäytyneen rikollisuuden ja sellaisten rikollisten rakenteiden torjumista, jotka toimivat viranomaisten valvonnan ulkopuolella ja käyttävät aluetta turvapaikkanaan; vaatii poistamaan nopeasti ja kokonaan kaikki tiesulut ja varmistamaan ihmisten ja tavaroiden vapaan liikkuvuuden, muun muassa pääsyn kansainvälisen yhteisön ja Kosovon tulliviranomaisten rajanylityspisteille; panee tyytyväisenä merkille Serbian presidentin lausunnon tästä asiasta ja kehottaa Serbian hallitusta purkamaan vastaavat rakenteet Kosovon alueelta;

20.

korostaa, että jos Ahtisaaren suunnitelman pantaisiin täytäntöön Pohjois-Kosovossa, Kosovon serbit saisivat laajan autonomian ja samalla taattaisiin heidän oikeutensa ja perusvapautensa; toistaa, että kestäviä ratkaisuja voidaan saavuttaa ainoastaan vuoropuhelussa neuvotelluilla tuloksilla, ja kehottaa Kosovon hallitusta tekemään kaikkensa, että Pohjois-Kosovon kansalaisia varten kehitetään ja pannaan täytäntöön tehokas yhteisöstrategia, jolla helpotetaan tätä kehitystä; vaatii kansainvälistä yhteisöä jatkamaan Kosovon hallituksen tukemista sen pyrkiessä Pohjois-Kosovon tilanteen pitkäaikaiseen rauhanomaiseen ratkaisuun;

21.

varoittaa Serbian viranomaisia, että paikallisvaalien järjestäminen Kosovossa olisi kansainvälisen lainsäädännön ja etenkin YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1244 vastaista ja horjuttaisi alueen vakautta ja parhaillaan käytävää kahdenvälistä vuoropuhelua Kosovon kanssa; huomauttaa, että yksityiskohdista, jotka koskevat Serbian kansalaisuuden omaavien Kosovossa asuvien kosovolaisten mahdollista osallistumista tuleviin Serbian yleisvaaleihin, olisi sovittava Kosovon viranomaisten kanssa yhteistyössä Yhdistyneiden kansakuntien Kosovon-siviilioperaation (UNMIK) ja ETYJ:n kanssa;

22.

korostaa, että Kosovon viranomaisten on ryhdyttävä lisätoimiin serbivähemmistön tukemiseksi erityisesti pohjoisessa, jotta heidät voidaan integroida täysimääräisesti Kosovon yhteiskuntaan; vaatii tämän vuoksi lisäämään Kosovon serbien edustusta paikallisessa ja kansallisessa hallinnossa, sillä se on välttämätöntä, jotta varmistetaan serbivähemmistön etujen näkyvyys ja lisätään sen valmiuksia osallistua päätöksentekoprosessiin, mikä edistää Kosovon yhtenäisyyttä;

23.

pitää myönteisenä, että Ibar-joen eteläpuolen serbiyhteisö osallistuu yhä enemmän Kosovon hallintorakenteeseen, kuten vaaleissa ja väestönlaskennassa havaittu lisääntynyt osallistuminen osoittaa; korostaa, että hajauttamisprosessi on tässä yhteydessä ratkaisevassa asemassa, ja vaatii lisätoimia, joilla parannetaan sen tuloksia ja varmistetaan erityisesti kaikkien hallinnontasojen hyvä yhteistyö; kehottaa lisäämään paikallishallinnon kapasiteettia ja talousarvioita; toivoo, että tämän yhteistyömallin soveltamista voidaan laajentaa pikaisesti Pohjois-Kosovoon, kuten Ahtisaaren suunnitelmassa ennakoitiin, ja vaatii soveltamaan tehokasta hajauttamisprosessia tälläkin alueella etnisten jännitteiden lieventämiseksi ja vakauden edistämiseksi;

24.

korostaa, että oikeusvaltio-operaatio EULEX on tärkeä, sillä se on konkreettinen osoitus koko EU:n ja sen 27 jäsenvaltion sitoutumisesta edistämään oikeusvaltioperiaatetta Kosovossa, ja pyytää EU:n aloitteita, joilla parannetaan kyseisen tärkeän operaation tehokkuutta ja vastaanottoa koko Kosovon alueella; kehottaa Kosovon viranomaisia lisäämään yhteistyötään EULEXin kanssa ja varmistamaan, että EULEXin toimia tuetaan sen kaikilla toimialoilla; panee merkille EULEXin toimet Pohjois-Kosovossa ja kehottaa sitä lisäämään toimiaan täyttääkseen toimeksiantonsa alueella; panee merkille, että operaation toimeksiantoa erityisesti suunnittelun, toiminnan, hallinnon ja valvonnan aloilla tarkistetaan parhaillaan ja että tarkoituksena on mukauttaa toimeksiantoa muuttuvaan tilanteeseen paikan päällä;

25.

vahvistaa, että on edistytty hyvin tietyillä aloilla, kuten poliisi- ja tulliasioissa, ja katsoo, että EULEXin keskeistä toimintaa korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden sekä sotarikosten torjunnan aloilla olisi tehostettava, jotta operaatiolla saavutetaan konkreettisempia tuloksia; on tässä yhteydessä huolissaan käsiteltävien tapausten valtavasta sumasta, joka johtuu EULEXille YK:n Kosovon väliaikaishallinnolta (UNMIK) siirrettyjen tapausten suuresta määrästä; painottaa EULEXin vastuuta liittyen sen toimeenpanovaltaan ja valtuutukseen toimia valvojana, ohjaajana ja neuvojana; kannustaa tältä osin EULEXia toteuttamaan konkreettisia toimia edistääkseen korkean tason korruptiotapauksien tutkimista; kiinnittää tässä yhteydessä huomiota syyttäjien ja tuomareiden ratkaisevan tärkeään työhön ja kehottaa EU:n jäsenvaltioita varmistamaan, että syyttäjiä ja tuomareita on riittävän paljon lähettämällä asianmukaista henkilökuntaa ja turvautumalla tarvittaessa tarjouskilpailuihin vajeen täyttämiseksi;

26.

kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita varmistamaan, että EULEXin henkilöstöllä on käytössään asianmukaiset logistiset järjestelyt, jotta he voivat täyttää toimeksiantonsa myös kriisitilanteissa, kuten parhaillaan Mitrovicë/Mitrovica-alueen pohjoisrajalla käynnissä olevan kriisin aikana; kiinnittää huomiota siihen, kuinka tärkeää on varmistaa operaation toiminnan jatkuvuus; on huolissaan useiden EU:n jäsenvaltioiden ilmoituksesta vetää pois valmiudessa olevat poliisijoukkonsa (Formed Police Units) ja kehottaa kyseisiä jäsenvaltioita harkitsemaan uudelleen päätöksiään, sillä joukoille on jatkuvasti tarvetta paikan päällä;

27.

painottaa tehokkaan sisäisen hallinnan, koordinoinnin ja yhteistyön tarvetta EULEXin kehyksessä; korostaa avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden tarvetta EULEXin toiminnassa sekä sen toimiin liittyvän poliittisen yhteyden huomioon ottamista, jotta vahvistetaan sen legitiimiyttä kansalaisten silmissä; korostaa lisäksi, että on tärkeää ylläpitää tiiviitä viestintäyhteyksiä Kosovon hallituksen, kansalaisten ja tiedotusvälineiden kanssa; kannustaa EULEXia tiedottamaan operaationsa tuloksista Kosovon kansalaisille ja toimimaan siten, että luottamus operaatioon kasvaa, sekä ottamaan kansalaisten odotukset huomioon;

28.

katsoo, että EULEXin olisi kiireellisesti tarkasteltava tiettyjä rakenteellisia puutteita, kuten vähäistä sisäistä vastuuvelvollisuutta ja vähäistä ulkoista valvontaa;

29.

pitää myönteisenä, että kulttuurisesti ja uskonnollisesti merkittävien kohteiden suojeluun liittyvää vastuuta siirretään vaiheittain paikallisille poliisivoimille, mikä on osoitus paikallisviranomaisten toiminnasta;

30.

kannustaa Kosovon parlamenttia lisäämään merkitystään Kosovon demokraattisen ja lainsäädännöllisen kehityksen kannalta; korostaa tarvetta vahvistaa Kosovon parlamentin hallituksen toimintaa ja erityisesti talousarviovarojen valvontaa koskevaa tehtävää; on huolissaan siitä, ovatko hallituksen toimintasäännöt selkeitä ja noudattaako se niitä; korostaa, että parlamentin on noudatettava selkeitä toimintasääntöjä ja sillä on oltava asianmukaiset valmiudet, jotta se voi toteuttaa tehtävänsä tehokkaasti; pitää myönteisenä suunniteltua kumppanuusohjelmaa ja vaatii tukemaan enemmän parlamentin toimintavalmiuksien ja asiantuntijuuden kehittämistä;

31.

katsoo, että äskettäin tiedotusvälineissä esiin tuodut petostapaukset on tutkittava asianmukaisesti riippumatta siitä, ovatko ne tapahtuneet parlamentin, hallituksen tai jonkin muun elimen yhteydessä, ja tarvittaessa koskemattomuus on poistettava; kehottaa Kosovon parlamenttia ja elimiä sanoutumaan selvästi irti tällaisesta käytöksestä ja ottamaan käyttöön asianmukaisia toimia, joilla tällaisista tilanteista tehdään yhteensopimattomia julkisten virkojen kanssa;

32.

korostaa Euroopan yhdentymistä käsittelevän komitean ja Euroopan yhdentymiseen liittyvistä asioista vastaavan ministeriön tärkeää tehtävää ja suhtautuu myönteisesti näiden kahden toimielimen välisten suhteiden paranemiseen; kehottaa kuitenkin Kosovon hallitusta jatkamaan toimielimien vahvistamista ja niiden välisen yhteistyön parantamista;

33.

pitää myönteisenä, että on perustettu erityinen toimintaryhmä (EULEX Special Investigative Task Force) tutkimaan väitöksiä ihmisten epäinhimillisestä kohtelusta ja ihmisten elinten laittomasta kaupasta, kuten Euroopan neuvoston 25. tammikuuta 2011 annetussa päätöslauselmassa vaadittiin; vaatii, että nämä asiat tutkitaan perusteellisesti; kehottaa kaikkia asianomaisia toimijoita, myös Kosovon ja Albanian viranomaisia, tekemään yhteistyötä tutkimuksissa ja kaikkia naapurimaita antamaan täyden tukensa erityiselle toimintaryhmälle;

34.

korostaa, että tarvitaan lisätoimia, jotta vuosien 1998 ja 1999 konfliktissa ja sen jälkeisenä aikana kadonneet henkilöt voidaan paikantaa, ja että on perheiden perusoikeus saada tietää heidän sukulaistensa kohtalosta ja että se on yhteisöjen välisen sovinnon ja alueen rauhanomaisen tulevaisuuden kannalta tärkeä ennakkoedellytys; tukee tästä syystä täysimääräisesti kadonneita henkilöitä tarkastelevan työryhmän ja EULEXin ponnistuksia oikeuslääketieteen alan nykyaikaistamiseksi Kosovossa; kehottaa toteuttamaan lisätoimia maaliskuun 2004 tapahtumiin liittyvien tapauksien selvittämiseksi, koska haluttomuus ja tehottomuus estävät edelleen rikoksien tutkimisen kyseisessä yhteydessä;

35.

korostaa, että korruption yleisyys ja järjestelmällisyys ovat edelleen suuria haasteita Kosovossa ja koko Länsi-Balkanin alueella ja että se horjuttaa kansalaisten luottamusta oikeusvaltioon ja vaikuttaa julkisten palvelujen saatavuuteen; pitää myönteisinä ilmoitettuja lainsäädäntöuudistuksia ja vaatii panemaan ne pikaisesti ja asianmukaisesti täytäntöön, jotta haasteeseen vastattaisiin ennakoivammin, erityisesti parantamalla lainvalvontaviranomaisten ja oikeuslaitoksen valmiuksia tällä alalla ja varmistamalla, että julkiset hankinta- ja tarjouskilpailumenettelyt ovat avoimia; korostaa, että tarvitaan ennakoivaa lähestymistapaa ja parempaa yhteistyötä korruption vastaisen viraston, poliisin ja syyttäjän välillä; korostaa, että vallitseva rankaisemattomuuden ilmapiiri ja asiaankuuluvien seuraamusten puute korruptiosta ovat yksi Kosovon suurimmista ongelmista, ja vaatii Kosovon viranomaisia saavuttamaan tuloksia korruption torjunnan alan tapausten syytteeseenpanossa myös poliittisen ja taloudellisen vallan ylimmillä tasoilla;

36.

katsoo, että oikeusvaltioperiaatteen noudattamista Kosovossa koskeva kysymys herättää edelleen vakavaa huolta ja siihen on kiinnitettävä kiireellisesti huomiota; kannustaa viranomaisia toteuttamaan pikaisesti tarvittavia uudistuksia, joilla edistetään Kosovon EU-jäsenyysnäkymiä, sillä ne hyödyttävät viime kädessä väestöä;

37.

on hyvin huolestunut siitä, miten Kosovon järjestäytynyt rikollisuus osallistuu alueella monenlaiseen rikollistoimintaan, kuten huumausaine- ja ihmiskauppaan; panee merkille, että poliisin ja oikeuslaitoksen valmiudet torjua järjestäytynyttä rikollisuutta ovat kehityksen varhaisvaiheessa, ja kehottaa Kosovon viranomaisia ryhtymään välittömästi toimiin valmiuksien parantamiseksi; kehottaa Kosovon viranomaisia myös parantamaan lainsäädäntöprosessin laatua ja avoimuutta, jotta olisi mahdollista luoda asianmukainen oikeudellinen kehys Kosovoon ja lisätä luottamusta oikeusjärjestelmää kohtaan;

38.

korostaa kansainvälisen yhteistyön merkitystä järjestäytyneen rikollisuuden tehokkaassa torjunnassa; pahoittelee, että koska tietyt kansainvälisen yhteisön jäsenet eivät ole tunnustaneet Kosovon asemaa valtiona, Kosovon ei ollut mahdollista luoda välitöntä yhteistyösuhdetta Europolin ja Interpolin kanssa, ja että EULEX- ja UNMIK-operaatioiden välityksellä toteutettu tietojenvaihto ei ole tähän mennessä toiminut asianmukaisella tavalla; kehottaa Europolia ja Interpolia ottamaan käyttöön tehokkaita tietovirtoja Kosovon kanssa tekemällä yhteistyösopimuksia tai myöntämällä Kosovolle tarkkailijan asema; korostaa FRONTEXin ja Kosovon välisen tiedonvaihdon merkitystä;

39.

pitää myönteisenä oikeuslaitosuudistuksen etenemistä mutta vaatii lisätoimia, jotta varmistetaan tuomareiden ja syyttäjien ammattitaitoisuus ja riippumattomuus poliittisesta häirinnästä ja torjutaan korruptiota heidän keskuudessaan; pitää tässä yhteydessä myönteisenä perustuslakituomioistuimen aktiivista roolia parlamentin menettelyjen perustuslaillisuuden varmistamisessa ja toiminnan koskemattomuuden selventämisessä; panee merkille, että joillakin aloilla saavutetusta edistyksestä huolimatta Kosovon oikeudellinen järjestelmä on edelleen epävakaa ja käsittelyä odottavien oikeustapauksien määrä huomattava; korostaa tässä yhteydessä, että uudistuksia on jatkettava; korostaa, että täysin toimintakykyisten ja tehokkaiden todistajansuojaohjelmien ja todistajien siirtämisohjelmien käyttöönotto on erittäin tärkeää, jotta oikeusjärjestelmä voi toimia kunnolla, ja vaatii välittömiä toimia todistajansuojalainsäädännön täytäntöön panemiseksi ja todistajansuojeluyksiköiden perustamiseksi poliisivoimissa ja oikeuslaitoksessa; kehottaa lisäksi EU:n jäsenvaltioita ja muita EULEXiin osallistuvia valtioita sitoutumaan aktiivisesti todistajien siirtämistä koskeviin ohjelmiin; pahoittelee, että Mitrovicë/Mitrovica-alueen tuomioistuin ei vieläkään toimi täysin, ja kehottaa Kosovon ja Serbian viranomaisia ratkaisemaan asian, jotta Pohjois-Kosovon kansalaisten mahdollisuuksia saada oikeutta parannetaan;

40.

korostaa, että ammattitaitoinen, riippumaton, vastuullinen ja saavutettavissa oleva julkishallinto on tärkeä, jotta valtion elimet voivat toimia kunnolla; vaatii siksi hyväksymään kiireellisesti toimintasuunnitelman, jolla pannaan täytäntöön julkishallintoa koskevassa strategiassa suunnitellut uudistukset; korostaa, että hallinnon on ilmennettävä yhteiskunnan sukupuolijakaumaa ja etnistä koostumusta, sen koostumuksesta olisi päätettävä ammatillisten ansioiden perusteella ja poliittinen häirintä ei saa vaikuttaa nimitysjärjestelmään;

41.

korostaa, että vapaat, puolueettomat, vahvat ja riippumattomat joukkoviestimet, jotka noudattavat ilmaisunvapauden ja tiedonsaannin vapauden takaavia, tiedotusvälineitä koskevia kansainvälisiä normeja, ovat demokratian kulmakivi; kehottaa siksi hallitusta laatimaan asianmukaista lainsäädäntöä, myös rikosoikeudellisen rangaistavuuden poistamisesta kunnianloukkaustapauksissa, ja varmistamaan, että se pannaan tehokkaasti täytäntöön; panee huolestuneena merkille, että tiedotusvälineiden työhön kohdistuu jatkuvasti poliittista häirintää, ja kehottaa viranomaisia ryhtymään välittömästi toimiin, joilla suojellaan toimittajia työssä kohdattavilta uhkilta ja painostukselta, muun muassa valtion mainosmäärärahojen valikoivalta käytöltä, jotta edistetään tiedotusvälineiden riippumattomuutta ja moniarvoisuutta ja taataan Kosovon kansalaisten tiedonsaanti; vaatii suojelemaan toimittajia ja ottamaan käyttöön toimittajien vähimmäistason oikeudet ja työolot; vaatii toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että tiedotusvälineiden omistussuhteet ovat avoimia ja yleisradioyhtiö on taloudellisesti ja toimituksellisesti riippumaton muun muassa siten, että asianmukainen osuus, esimerkiksi 20 prosenttia, sen ohjelmista (myös ajankohtaisia asioita käsittelevistä ohjelmista) hankitaan itsenäisiltä tuottajilta;

42.

panee huolestuneena merkille, että syrjintä on yhä vakava ongelma Kosovossa, ja kehottaa hallitusta panemaan täytäntöön laajan syrjinnän vastaisen strategian kansainvälisten ihmisoikeusnormien mukaisesti, jolloin taataan, että kaikki ihmiset ovat yhdenvertaisia etnisestä alkuperästä, sukupuolesta, iästä, uskonnosta, seksuaalisesta suuntautumisesta, sukupuoli-identiteetistä tai vammaisuudesta riippumatta, jotta edistetään suvaitsevaisuutta ja toisten kunnioittamista ja ymmärtäväisyyttä ja pyritään lisäämään tietoisuutta ihmisoikeuksista keskitetysti ja paikallisella tasolla; korostaa, että tarvitaan lisätoimia, jotta ihmisoikeusloukkauksiin voidaan puuttua paremmin oikeudellisten ja hallinnollisten keinojen avulla; kiinnittää erityisesti huomiota naisten sekä romani-, ashkali- ja egyptiläisyhteisöjen tilanteeseen ja sen varmistamiseen, että kaikki lapset integroidaan koulutukseen omalla äidinkielellään; Kosovon etninen monimuotoisuus huomioon ottaen vaatii viranomaisia takaamaan mahdollisuuden saada tehokkaita monikielisiä julkisia palveluja kansainvälisten ja unionin normien mukaisesti;

43.

korostaa oikeusasiamiehen viran merkitystä kansalaisten oikeuksien ja vapauksien suojelemiseksi ja kannustaa hallitusta ja Kosovon parlamenttia lisäämään toimiaan oikeusasiamiehen suosituksien täytäntöön panemiseksi; vaatii lisää poliittista, hallinnollista ja taloudellista tukea tälle instituutiolle, sillä sen olisi oltava keskeisessä asemassa ihmisoikeuksien takaajana; huomauttaa siksi, että riittämättömät henkilöstöresurssit ja taloudelliset resurssit sekä asianmukaisten työtilojen puute estävät yhä oikeusasiamiestä toimimasta kunnolla;

44.

vaatii Kosovon hallitusta varmistamaan, että perustuslain määräykset, joissa pyritään takaamaan vähemmistöjen kunnioittaminen ja suojeleminen, taataan käytännössä;

45.

huomauttaa, että Kosovon oikeudellisessa kehyksessä luodaan perusta sukupuolien tasa-arvon vakiinnuttamiseksi ja YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman N:o 1325 "Naiset, rauha ja turvallisuus" täytäntöön panemiseksi; korostaa kuitenkin, että sosiaaliset normit, perinteet, huonot taloudelliset olot ja epävakaat instituutiot – kuten erityisesti oikeuslaitos – ovat syitä, joiden vuoksi olemassa olevan lainsäädännön soveltamisesta poiketaan jatkuvasti ja järjestelmällisesti; mainittakoon esimerkiksi naisten omistusoikeuden rajoittaminen, epäröivä suhtautuminen perintöriitoja koskevien kanteiden nostamiseen ja kyvyttömyys vaatia lasten huoltajuutta; toteaa lisäksi, että naisten riittämätön suojelu kotiväkivallalta, oikeussuojan saatavuuden puute rikostapauksissa, tyttöjen eriarvoiset mahdollisuudet osallistua opetukseen, naisten ja miesten taloudellinen epätasa-arvoisuus ja naisten jatkuva aliedustus kaikilla poliittisen päätöksenteon tasoilla ovat kaikki osoitus siitä, että päätöslauselmaa N:o 1325 ei noudateta; kehottaa tältä osin Kosovon viranomaisia tekemään kaikkensa päätöslauselman täytäntöön panemiseksi;

46.

panee tyytyväisenä merkille naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon alalla saavutetun edistyksen, josta on esimerkkinä enimmillään yhdeksän kuukauden mittaisen palkallisen äitiysloman käyttöönotto; on kuitenkin huolissaan tyttöjen korkeasta koulunkäynnin keskeyttämisasteesta ja naisten aliedustuksesta työmarkkinoilla sekä yhteiskunnan keskeisillä toimialoilla; kehottaa Kosovon viranomaisia edistämään aktiivisemmin naisten osallistumista työmarkkinoille ja heidän asemansa vahvistamista kyseisillä markkinoilla;

47.

muistuttaa kulttuurienvälisen koulutuksen keskeisestä merkityksestä Kosovossa, koska siten edistetään kunnioituksen, hyväksymisen ja sallivuuden ilmapiiriä kansakuntien sekä etnisten tai uskonnollisten ryhmien välillä, jolloin suojellaan kunkin ryhmän identiteettiä ja tunnustetaan toistensa identiteetti; vaatii Kosovon viranomaisia laatimaan opetussuunnitelman, joka kattaa kaikkien Kosovon perinteisten yhteisöjen historian, kulttuurin ja muut näkökulmat edistäen siten sallivuuden ilmapiiriä;

48.

kannustaa Kosovon hallitusta ja parlamenttia kehittämään julkisia ja yksityisiä kouluja varten nykyaikaisen opetusjärjestelmän, jossa kunnioitetaan uskonnollisten yhteisöjen ja valtion välistä eroa ja joka perustuu kulttuuriseen ja uskonnolliseen monimuotoisuuteen sekä Kosovon yhteiskunnassa vallitsevaan vanhaan sallivuuden perinteeseen;

49.

vaatii vahvempia toimia Kosovon kulttuuri- ja uskontoperinnön turvaamiseksi erityisesti serbialaisten ortodoksikirkkojen ja -luostarien kohdalla sekä kaikkien muiden yleismaailmallista ja eurooppalaista kulttuuriperintöä edustavien monumenttien kohdalla; vaatii siksi panemaan tehokkaasti täytäntöön erityiset suoja-alueet ja muun muassa keskeyttämään laittoman rakentamisen näillä alueilla ja niiden ympärillä sekä varmistamaan, että ne yhdentyvät kestävästi paikallisiin yhteisöihin; katsoo, että on hyväksyttävä lakeja, jotka koskevat Unescon maailmanperintökohteiksi nimittämien keskiaikaisten serbialaisten ortodoksikirkkoon kuuluvien luostareiden suojelemista sekä Prizrenin historiallista keskustan ja Velika Hoča/Hoça e Madhe -alueen suojelemista; kehottaa hyväksymään kattavan luettelon suojeltavista kulttuuriperinnön kannalta merkittävistä kohteista oikeudellisen selvyyden saavuttamiseksi ja monitulkintaisuuden välttämiseksi;

50.

korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää parantaa Kosovon suhteita kansainvälisiin kulttuuri- ja perinneorganisaatioihin sekä urheiluorganisaatioihin, erityisesti Kansainväliseen olympiakomiteaan, ja parantaa Kosovon edustusta niissä, jotta Kosovon urheilijat voisivat osallistua Lontoon olympialaisiin;

51.

kehottaa toteuttamaan lisätoimia tällä hetkellä jakautuneen Pristinan yliopiston yhdistämiseksi ja kehottaa komissiota laatimaan ehdotuksia siitä, mitä aloitteita Euroopan unioni voisi toteuttaa Mitrovicassa ja Pristinassa sijaitsevien tiedekuntien yhdistämiseksi;

52.

kehottaa neuvostoa antamaan komissiolle välittömästi valtuudet aloittaa Kosovon kanssa käytävät neuvottelut puitesopimuksesta, joka koskee sen osallistumista yhteisön ohjelmiin; panee merkille komission suosituksen aloittaa toimien toteuttaminen "Kulttuuri"- ja "Kansalaisten Eurooppa" -ohjelmista, mutta korostaa, että on tärkeää laajentaa Kosovon osallistumista muihin ohjelmiin mahdollisimman pian;

53.

toistaa tukevansa kansalaisyhteiskunnan toimintaa ja kehottaa hallitusta ja parlamenttia kehittämään rakenteita ja foorumeita vuoropuhelun käymiseksi kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa; kannustaa samalla sosiaali- ja talouspolitiikkaa laativia elimiä ottamaan huomioon kansalaisyhteiskunnan panoksen; korostaa, että kansalaisjärjestöt ovat tärkeitä viranomaisten toiminnan valvonnassa erityisesti, kun torjutaan korruptiota ja rakennetaan etnisten ryhmien välistä luottamusta; kannustaa kansalaisyhteiskunnan edustajia käymään vuoropuhelua, jossa määritellään yhteisiä painopisteitä ja keskitetään kansalaisyhteiskunnan pyrkimykset vaikuttaa julkiseen politiikkaan;

54.

tunnustaa, että vaikka ammattiyhdistyksiin liittymisen vapaus on lakisääteinen, työvoimaa ja ammattiyhdistyksiä koskevien perusoikeuksien tilannetta on vielä parannettava; kannustaa Kosovoa vahvistamaan sosiaalista vuoropuhelua päätöksentekoprosessin, politiikan laatimisen ja työmarkkinaosapuolien valmiuksien lisäämisen kehyksessä;

55.

on huolissaan Kosovon taloudellisesta tilanteesta, ja korostaa, että budjettikuri ja kestävä makroekonominen toimintapolitiikka ovat tärkeitä maan kehitykselle ja että yksityistäminen on toteutettava täysin avoimesti; pitää myönteisinä toimia, joilla yksinkertaistetaan yritysten aloittamista koskevia menettelyjä ja joiden tarkoituksena lisätä talousarviotuloja ja vähentää erityisesti nuorten korkeaa työttömyyttä Kosovossa; pahoittelee siksi viivästyksiä yksipuolisten kaupan toimenpiteiden jatkamisessa;

56.

pitää myönteisenä pk-yrityksien kehittämistä koskevaa strategiaa vuosiksi 2012–2016 ja kehottaa kauppa- ja teollisuusministeriön pk-yrityksiä tukevaa virastoa panemaan sen täytäntöön; vaatii virastoa lisäämään toimiaan pk-yrityksien määrän lisäämiseksi myöntämällä rahoitusta, vähentämällä hallinnollista rasitusta ja kannustamalla yhteistyötä pk-yrityksien välillä Kosovossa, koko alueella ja EU:ssa;

57.

kehottaa Euroopan unionin neuvostoa ja komissiota tukemaan tiiviissä yhteistyössä Kosovon paikallisten, alueellisten ja kansallisten viranomaisten kanssa nykyaikaisen, ekologisen ja kestävän maatalouden kehittämistä sekä pk-yrityksien kehittämistä uusiutuvan energian tuottamiseksi;

58.

muistuttaa, että Kosovon pitkän aikavälin talouskehityksen kestävyyttä koskevia varteenotettavia näkymiä voidaan tarjota ainoastaan Euroopan unionin ja Kosovon välisellä kauppasopimuksella; suhtautuu myönteisesti neuvoston komissiolle esittämään kehotukseen, jonka mukaan komission olisi ehdotettava keinoja edistää kauppasopimusta niin pian kuin on saavutettu riittävää kehitystä, ja vaatii komissiota lähettämään pikaisesti asiantuntijavaltuuskunnan Kosovoon arvioimaan valtion edistymistä tällä alalla;

59.

pitää myönteisinä useita ympäristönsuojelualan toimia; pahoittelee, että Kosovon viranomaiset eivät ole tutkineet riittävästi sellaisia uuden hiilivoimalan rakentamisen vaihtoehtoja, joilla voitaisiin korvata Kosovo A- ja B -voimaloiden energiantuotanto; myöntää samalla, että Kosovon lisääntyvä energiantarve on lyhyellä aikavälillä korvattava käyttämällä hiiltä tärkeimpänä energialähteenä, mutta vaatii kuitenkin investoimaan enemmän vaihtoehtoiseen, puhtaampaan tekniikkaan ja energiajärjestelmän energiatehokkuuden parantamiseen EU:n tavoitteiden mukaisesti; vaatii hankkimaan suuremman osuuden energiasta uusiutuvista energialähteistä, sillä Kosovo A- ja Kosovo B -voimalat on suljettava mahdollisimman nopeasti;

60.

ottaen huomioon, että vakaa infrastruktuuri on kestävän kehityksen kannalta olennaisen tärkeä ennakkoedellytys, korostaa, että on tärkeää parantaa liikenneverkostoa ja yhdistää se naapurimaiden verkostoihin, jotta ihmisten ja tavaroiden liikkuvuus olisi helpompaa; katsoo, että julkisen liikenteen järjestelmä ja erityisesti rautatiejärjestelmä ovat kustannustehokkaita ja kestäviä tiekuljetusten vaihtoehtoja, ja kehottaa hallitusta ja kansainvälisiä lahjoittajia asettamaan investointisuunnitelmissaan etusijalle niiden kehittämisen ja uudistamisen;

61.

panee tyytyväisenä merkille, että Kosovon suhteet useimpiin naapurimaihin ovat vahvistuneet, ja vaatii ottamaan Kosovon täysin mukaan paikalliseen yhteistyöhön; panee merkille, että Kosovo toimi Keski-Euroopan vapaakauppasopimuksen (CEFTA) puheenjohtajana vuonna 2011 ja puheenjohtajuus sujui moitteettomasti, mutta on kuitenkin huolissaan siitä, että kireät suhteet Serbiaan vaikuttavat kielteisesti sekä ihmisten ja tavaroiden vapaaseen liikkuvuuteen että CEFTAa koskevaan yleiseen yhteistyöhön;

62.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä Kosovon hallitukselle, presidentille ja parlamentille.

6.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 257/38

—

ottaa huomioon komission antaman Turkin edistymiskertomuksen 2011 (SEC(2011)1201),

—

ottaa huomion komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle "Laajentumisstrategia sekä vuosien 2011 ja 2012 tärkeimmät haasteet" (COM(2011)0666),

—

ottaa huomioon 27. syyskuuta 2006 Turkin liittymisvalmistelujen edistymisestä (1), 24. lokakuuta 2007 EU:n ja Turkin välisistä suhteista (2), 21. toukokuuta 2008 Turkkia koskevasta vuoden 2007 edistymiskertomuksesta (3), 12. maaliskuuta 2009 Turkkia koskevasta vuoden 2008 edistymiskertomuksesta (4), 10. helmikuuta 2010 Turkkia koskevasta vuoden 2009 edistymiskertomuksesta (5) ja 9. maaliskuuta 2011 Turkkia koskevasta vuoden 2011 edistymiskertomuksesta (6) sekä 6. heinäkuuta 2005 (7) ja 13. helmikuuta 2007 (8) naisten asemasta Turkin yhteiskunnallisessa, taloudellisessa ja poliittisessa elämässä antamansa aiemmat päätöslauselmat,

—

ottaa huomioon 3. lokakuuta 2005 hyväksytyn Turkin neuvottelukehyksen,

—

ottaa huomioon neuvoston 18. helmikuuta 2008 tekemän päätöksen 2008/157/EY Turkin tasavallan liittymiskumppanuuden periaatteista, ensisijaisista tavoitteista ja ehdoista (9) (liittymiskumppanuus) sekä neuvoston aiemmat, vuosina 2001, 2003 ja 2006 tekemät liittymiskumppanuutta koskevat päätökset,

—

ottaa huomioon 14. joulukuuta 2010 ja 5. joulukuuta 2011 annetut neuvoston päätelmät,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että liittymisneuvottelut Turkin kanssa aloitettiin 3. lokakuuta 2005 neuvoston hyväksyttyä neuvottelukehyksen ja että liittymisneuvottelujen aloittaminen käynnisti pitkäjänteisen prosessin, jonka tulos on avoin ja joka perustuu tinkimättömään ehtojen täyttämiseen ja uudistustahtoon;

B.

ottaa huomioon, että Turkki on sitoutunut uudistuksiin, hyviin naapuruussuhteisiin ja asteittaiseen mukautumiseen EU:n lainsäädäntöön ja että nämä toimet pitäisi nähdä Turkin mahdollisuutena nykyaikaistua sekä vahvistaa ja kehittää demokraattisia instituutioitaan, oikeusvaltioperiaatetta ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamista,

C.

ottaa huomioon, että Kööpenhaminan kriteerien täyttyminen kokonaisuudessaan ja EU:n integraatiokyvyn ylläpitäminen joulukuun 2006 Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaisesti ovat edelleen Euroopan unioniin liittymisen perusta ja että EU on yhteisiin arvoihin ja kaikkien sen jäsenvaltioiden vilpittömään yhteistyöhön ja keskinäiseen solidaarisuuteen perustuva yhteisö;

D.

ottaa huomioon, että komission antaman edistymiskertomuksen 2011 mukaan Turkki on avainasemassa Euroopan unionin turvallisuuden ja hyvinvoinnin kannalta ja että komission mielestä Turkin panos Euroopan unionissa useilla tärkeillä aloilla toteutuu täysin neuvotteluprosessia koskevan myönteisen strategian ja uskottavan lähestymistavan avulla, ja toteaa komission pitävän edelleen olennaisen tärkeänä, että Turkki jatkaa poliittisia kriteereitä koskevia uudistuksiaan ja että se pyrkii huomattavasti ponnekkaammin varmistamaan perusoikeuksien toteutumisen;

E.

ottaa huomioon, että komissio on käynnistänyt EU:n ja Turkin välisen uudistetun myönteisen toimintasuunnitelman tulevaisuuden hahmottelemiseksi yhteisin ja ennakoivin toimin; ottaa huomioon, että myönteisen toimintasuunnitelmaan pohjana ovat EU:n ja Turkin välisen suhteen vakaat peruskivet ja että sillä edistetään uudistusprosessia; ottaa huomioon, että tällä uudella aloitteella ei korvata liittymisneuvotteluja vaan täydennetään niitä, jotta tuetaan uudistuksia ja laajennetaan Turkin kansalaisten oikeuksia ja vapauksia,

F.

ottaa huomioon, että Turkki ei ole vieläkään, kuudentena perättäisenä vuotena, pannut täysimääräisesti täytäntöön EY–Turkki-assosiaatiosopimuksen ja sen lisäpöytäkirjan määräyksiä;

G.

katsoo, että Turkin on oman etunsa vuoksi sekä vakauden vahvistamiseksi ja hyvien naapuruussuhteiden ja myönteisen poliittisen ja taloudellisen kumppanuuden edistämiseksi pyrittävä aktiivisemmin ratkaisemaan vielä ratkaisematta olevat kahdenväliset kysymykset, mukaan lukien avoimia oikeudellisia velvoitteita koskevat kiistat sekä maaraja-, meriraja- ja ilmatilakiistat, lähinaapuriensa kanssa, YK:n perusoikeuskirjan ja kansainvälisen oikeuden määräyksien mukaisesti,

H.

ottaa huomioon, että Turkin talous on kolminkertaistunut viimeisten kymmenen vuoden aikana, että talous on kasvanut lähes 10 prosenttia viime vuonna ja että Turkin katsotaan kuuluvan maailman nopeimmin kasvavien talouksien ja maailman seitsemän suuren nousevan maan joukkoon; toteaa, että Euroopan unionin ja Turkin välisen kaupan kokonaisarvo oli 103 miljardia euroa vuonna 2010 ja että Turkki oli siten unionin seitsemänneksi suurin kauppakumppani; toteaa, että EU oli Turkin suurin kauppakumppani ja että 80 prosenttia Turkkiin kohdistuvista suorista ulkomaisista investoinneista on lähtöisin Euroopan unionista; ottaa huomioon, että EU:n yritykset ovat käynnistäneet yli 13 000 liikeyritystä Turkissa; ottaa huomioon, että Turkin asukaskohtainen BKT on edelleen alhainen useimpiin jäsenvaltioihin ja erityisesti kilpailukykyisempiin jäsenvaltioihin nähden ja että suuren ehdokasvaltion suhteellisen alhainen asukaskohtainen BKT aiheuttaa erityisiä haasteita, jotka liittyvät taloudelliseen ja sosiaaliseen lähentymiseen nykyisiin jäsenvaltioihin; katsoo, että talouskasvussa olisi otettava huomioon myös ympäristön kestävyyden periaate; ottaa huomioon, että sekä Turkki että EU hyötyvät jatkuvasta taloudellisesta yhdentymisestä;

I.

pitää laajemman Lähi-idän vakautta, demokratiaa ja turvallisuutta koskevaa EU:n vuoropuhelua ja yhteistyötä Turkin kanssa strategisesti tärkeänä; katsoo, että vakaalle sekulaariselle pohjalle rakennettu Turkki voisi tehokkaan uudistusprosessin toteuttajana olla innoituksen lähde arabivaltioiden demokratiakehitykselle niiden pyrkiessä saattamaan päätökseen siirtymisensä demokratiaan ja sosiaalis-taloudelliset uudistuksensa; katsoo, että EU:n ja Turkin välinen ulko- ja naapuruuspolitiikan asteittaista koordinointia koskeva rakenteellinen vuoropuhelu voisi tuottaa ainutlaatuista synergiaa, erityisesti pyrittäessä tukemaan demokratiaprosessia ja sosioekonomista uudistusta koko Välimeren alueella ja yleisesti Lähi-idässä sekä vastaamaan Iranin aiheuttamiin haasteisiin;

J.

toteaa, että Turkki on Kaukasian ja Kaspian öljy- ja kaasuvarojen merkittävä energiakäytävä unioniin sekä strategisesti lähellä Irakia ja sen kehittyviä raakaöljy- ja maakaasumarkkinoita; ottaa huomioon, että suunniteltu Nabucco-maakaasuputkihanke kuuluu edelleen EU:n tärkeimpiin energiavarmuuteen liittyviin painopistealueisiin; panee merkille, että Turkki ja Azerbaidžan sopivat 25. lokakuuta 2011 Azerbaidžanin kaasun kuljetuksesta Turkin alueella, mikä avaa eteläisen kaasukäytävän sekä lisää kaasutoimituksia suunniteltuun Nabucco-kaasuputkeen ja eteläiseen kaasunsiirtokäytävään ITGI:iin (Turkin, Kreikan ja Italian välinen yhdysputki); ottaa huomioon Turkin merkittävät mahdollisuudet tuottaa uusiutuvaa energiaa huomattavista aurinkoenergia-, tuulivoima- ja geotermisistä resursseistaan;

K.

ottaa huomioon, että Balkanin kestävä rauha, vakaus ja vauraus ovat strategisesti merkittäviä sekä EU:n että Turkin kannalta;

1.

painottaa, että Euroopan unioni, sen jäsenvaltiot ja Turkki ovat toisistaan riippuvaisia; myöntää, että Turkilla on talous- ja kasvupotentiaalia ja että sillä on huomattava merkitys alueellisen vakauden ja energiavarmuuden kannalta; korostaa, että tällaista keskinäistä riippuvuutta täydentää unionin ja Turkin ulko-, turvallisuus- ja naapuruuspolitiikan mahdollinen synergia, joka hyödyttää molempia osapuolia ja kasvattaa kummankin vaikutusvaltaa; katsoo kuitenkin, että tällainen keskinäinen riippuvuus voi tuottaa myönteisiä tuloksia ainoastaan, jos sen lähtökohtana on molemminpuolinen sitoumus, strateginen vuoropuhelu ja tehokas yhteistyö, uudistusprosessin menestyksekäs toteuttaminen ja uudistusten täytäntöönpano ja jos se perustuu Turkin ja sitä ympäröivien EU:n jäsenvaltioiden välisiin hyviin suhteisiin;

2.

tukee komissiota sen pyrkimyksissä laatia uusi myönteinen toimintasuunnitelma, joka kattaa laajan kirjon yhteisiä etuja käsittäviä aloja ja jolla pyritään nostamaan EU:n ja Turkin väliset suhteet uudelle, aiempaa dynaamisemmalle tasolle, saavuttamaan konkreettisia tuloksia ja etuja molemmille osapuolille, mahdollistamaan se, että EU pysyy vertailukohtana Turkin jatkaessa uudistuksien toteuttamista, sekä tuomaan Turkki yhä lähemmäksi jäsenyyskriteereiden täyttämistä; kannattaa Turkin kanssa käytävää vuoropuhelua EU:n allekirjoittamista vapaakauppasopimuksista, joilla voi olla Turkkia koskevia vaikutuksia tulliliiton yhteydessä; katsoo, että oikeuden ja perusoikeuksien alalla on panostettava voimakkaammin neuvottelulukujen avaamiselle suotuisten olosuhteiden luomiseen; on vahvasti sitä mieltä, että Turkin ja sitä ympäröivien EU:n jäsenvaltioiden suhteet ovat neuvottelujen ja vuoropuhelun uudelleen aloittamisen kannalta avainasemassa;

3.

panee merkille, että Turkki on ainoa ehdokasvaltio, jolla ei ole viisumivapautta; pitää tärkeänä liikemiesten, tutkijoiden, opiskelijoiden ja kansalaisyhteiskunnan jäsenten pääsyn helpottamista Euroopan unioniin; tukee komission ja jäsenvaltioiden pyrkimyksiä, jotka koskevat viisumisäännöstön täytäntöönpanoa, viisumivaatimusten yhdenmukaistamista ja yksinkertaistamista sekä uusien viisumikeskusten perustamista Turkkiin; kehottaa Turkkia allekirjoittamaan ja panemaan täytäntöön EU:n ja Turkin välisen takaisinottosopimuksen viipymättä ja varmistamaan, että nykyisiä kahdenvälisiä sopimuksia sovelletaan kaikilta osin, kunnes edellä mainittu sopimus tulee voimaan; korostaa, että EU:n ja Turkin on lisättävä maahanmuuton hallintaa, ihmiskaupan torjumista ja rajavalvontaa koskevaa yhteistyötään ottaen muun muassa huomioon, että Turkin kautta EU:n alueelle tulevien laittomien maahanmuuttajien prosenttiosuus on suuri; kehottaa lähentämään Turkin ja EU:n viisumipolitiikkoja vaiheittain kolmansien maiden kansalaisiin suhtautumisen osalta; katsoo, että neuvoston olisi annettava komissiolle valtuudet aloittaa viisumivapautta koskeva vuoropuhelu ja määritellä viisumivapautta koskeva etenemissuunnitelma, kun takaisinottosopimus on allekirjoitettu;

4.

on tyytyväinen Turkin vaalijärjestelyihin kesäkuussa 2011 järjestetyissä yleisissä vaaleissa, joissa oli korkea äänestysprosentti ja joita kansainväliset tarkkailijat kiittelivät demokraattisiksi ja elinvoimaiselle kansalaisyhteiskunnalle tunnusomaisiksi; toistaa pitävänsä tärkeänä poliittisista puolueista annetun lain ja vaalilain uudistamista alentamalla parlamentaarista edustusta koskevaa 10 prosentin äänikynnystä, joka on korkein kynnysarvo Euroopan neuvoston jäsenvaltioiden joukossa ja joka ei voi heijastaa asianmukaisesti Turkin yhteiskunnan moniarvoisuutta; kehottaa poistamaan kaikki tekijät, jotka estävät poliittisten ryhmien perustamisen Turkin kansalliskokouksessa;

5.

on tyytyväinen Turkin tasavallan uuden hallituksen päätökseen perustaa EU-asioiden ministeriö, koska se osoittaa tietoisuutta siitä, että uudet toimet, sitoutuminen ja vuoropuhelu ovat äärimmäisen tärkeitä;

6.

muistuttaa Turkin kansalliskokouksen tärkeästä roolista Turkin demokraattisen järjestelmän keskuksena ja korostaa, että Turkin kansalliskokouksen on siksi omaksuttava vahvempi rooli kaikkien poliittisten puolueiden foorumina, jotta ne voivat asianmukaisesti valvottuina osallistua demokraattiseen vuoropuheluun ja kaikenkattavan uudistusprosessin edistämiseen;

7.

muistuttaa, että on tarpeen jatkaa vuoden 2010 perustuslakiuudistuspaketin täytäntöönpanoa koskevaa työtä ja kehottaa komissiota sisällyttämään vuotta 2012 koskevaan edistymiskertomukseen seikkaperäisen arvion täytäntöönpanoprosessin edistymisestä;

8.

ilmaisee täyden tukensa Turkin uuden siviiliperustuslain laatimiselle; koska se tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden todelliseen perustuslain uudistukseen, jolla edistetään demokratian, oikeusvaltioperiaatteen, perusoikeuksia ja -vapauksia, etenkin ilmaisuvapautta ja lehdistön vapautta koskevien takuiden, moniarvoisuuden, osallisuuden, hyvän hallinnon, vastuullisuuden ja yhtenäisyyden toteutumista Turkin yhteiskunnassa täysin Euroopan unionin perusoikeuskirjan mukaisesti; kehottaa kaikkia asianosaisia poliittisia puolueita ja toimijoita tukemaan uutta perustuslakia koskevia neuvotteluja ja suhtautumaan niihin myönteisesti ja rakentavasti konsensuksen ja rakentavien kompromissien pohjalta; korostaa tarvetta jatkaa uuden perustuslain laatimisprosessin valmistelua ja panee tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille päätöksen kaikkien poliittisten voimien tasapuolisesta edustuksesta perustuslaillisessa sovittelukomiteassa ja lupauksen perustaa laadintaprosessi kaikkien yhteiskuntasektoreiden mahdollisimman laajaan kuulemiseen Turkin kansalaisyhteiskunnan aidosti osallistavassa prosessissa; painottaa, että uudessa perustuslaissa olisi ylläpidettävä kaikkien ryhmien ja yksilöiden oikeuksia Turkissa, taattava vallanjako, varmistettava tuomioistuinlaitoksen riippumattomuus ja puolueettomuus, turvattava armeijan asettaminen täydellisesti siviilivalvontaan sekä edistettävä osallistavaa Turkin kansalaisuutta;

9.

kannustaa Turkkia hyödyntämään perustuslain laatimisprosessia tilaisuutena kehittää realistisempaa ja demokraattisempaa identiteettiä, jotta olisi mahdollista tunnustaa täysimääräisesti kaikki Turkissa asuvat etniset ja uskonnolliset yhteisöt; kannustaa Turkkia tunnustamaan, että nykyaikaisen kansalaisuuden ei pitäisi olla luonteeltaan etnistä ja suojelemaan myös äidinkieltä koskevia oikeuksia uudessa perustuslaissa;

10.

korostaa hallituksen ja opposition välisten rauhanomaisten ja rakentavien suhteiden merkitystä tehokkaan uudistusprosessin ennakkoedellytyksenä; muistuttaa, että aidosti demokraattisen ja moniarvoisen yhteiskunnan on perustuttava kaikkina aikoina hallituksen ja opposition muodostamaan kahteen pilariin sekä niiden väliseen jatkuvaan vuoropuheluun ja yhteistyöhön; on tässä yhteydessä huolestunut meneillään olevista oikeudenkäynneistä ja pitkistä oikeudenkäyntiä edeltävistä tutkintavankeuksista, jotka vaikuttavat Turkin kansalliskokouksen jäseniin, sekä oikeudellisesta selvityksestä, jonka tarkoituksena on poistaa suurimman oppositiopuolueen johtajan Kemal Kılıçdaroğlun parlamentaarinen koskemattomuus; korostaa, että mikäli parlamentin jäsenet joutuvat hoitamaan tehtäviään peläten, että heitä vastaan saatetaan nostaa syytteitä, on mahdotonta taata demokratia ja ilmaisunvapaus;

11.

on tyytyväinen jatkuviin pyrkimyksiin parantaa siviilihenkilöiden suorittamaa armeijan valvontaa ja erityisesti tilintarkastusoikeutta koskevan lain antamiseen joulukuussa 2010, jonka nojalla siviilihenkilöt voivat valvoa armeijan varainkäyttöä; vaatii, että tuomioistuimet käyttävät oikeuttaan valvoa armeijan kaikkea varainkäyttöä; kehottaa asettamaan santarmilaitoksen ja armeijan siviilioikeuslaitoksen tuomiovallan alle ja santarmilaitoksen oikeusasiamiehen valvontavallan piiriin; korostaa, että armeijan toimintavalmiudet on taattava jatkossakin Turkin Nato-jäsenyyden merkitystä silmällä pitäen;

12.

painottaa, että oikeusjärjestelmän uudistus on Turkin modernisoinnin välttämätön ennakkoedellytys ja että kyseisen uudistuksen on johdettava nykyaikaiseen, tehokkaaseen, täysin riippumattomaan ja puolueettomaan oikeusjärjestelmään, jotta kaikille kansalaisille taataan asianmukainen oikeusprosessi; on siksi tyytyväinen tuomareiden ja syyttäjien korkeaa neuvostoa (HSYK) ja perustuslakituomioistuinta koskevan lain antamiseen tiiviissä yhteistyössä Venetsian komission kanssa; rohkaisee Turkin hallitusta panemaan täytäntöön Venetsian komission vuonna 2011 antamat suositukset ja erityisesti ne, jotka koskevat HSYK:hon nähden noudatettavaa valintamenettelyä, oikeusministerin roolia kyseisessä elimessä sekä tuomareiden ja syyttäjien nimitysmenettelyä; kehottaa ryhtymään toimiin HSYK:n päätösten avoimuuden ja oikeudellisen valvonnan varmistamiseksi; painottaa, että on tarpeen toteuttaa lisätoimia, jotta voidaan varmistaa mahdollisuus tarkistaa oikeudellisesti kaikki korkean neuvoston tekemät ensimmäisen asteen päätökset ylennyksistä, siirroista toiseen paikkaan ja kuritoimenpiteistä; suhtautuu myönteisesti oikeusministeriön päätökseen perustaa ihmisoikeuksien pääosasto, joka vastaa siitä, että Turkki panee Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisut täysimääräisesti, tehokkaasti ja oikea-aikaisesti täytäntöön; pitää tässä yhteydessä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle osoitettujen uusien muutoshakupyyntöjen lisääntymistä valitettavana; arvostaa uusia ehdotuksia oikeusjärjestelmän uudistamiseksi erityisesti pidätysperusteiden osalta ja pitää niitä ensiaskeleena oikeaan suuntaan;

13.

katsoo, että perustuslakituomioistuinta koskevassa uudessa lainsäädännössä olisi varmistettava, että kyseinen oikeudellinen elin voi arvioida ja tarkistaa Turkin lainsäädännön yhdenmukaisuutta Turkin ratifioimiin kansainvälisiin sopimuksiin nähden, joita ovat esimerkiksi Euroopan ihmisoikeusyleissopimus;

14.

on huolestunut Hrant Dinkin jutussa viimeksi annetusta ratkaisusta; painottaa, että on erittäin tärkeää, että Hrant Dinkin murhaa tutkitaan täysimääräisesti ja että syytteitä nostetaan kaikkia siihen osallistuneita henkilöitä vastaan, ja korostaa tässä yhteydessä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen vuonna 2010 antamaa tuomiota, jossa todettiin, että Turkki ei ollut tutkinut Hrant Dinkin murhaa asianmukaisesti; pitää tätä oikeudenkäyntiä Turkin oikeusvaltion ja sen oikeuslaitoksen riippumattomuuden koetinkivenä;

15.

on edelleen huolestunut siitä, että oikeudenkäyntimenettelyiden tehokkuutta ja sääntöjä ei ole vieläkään parannettu riittävästi sen varmistamiseksi, että oikeus oikeudenmukaiseen ja kohtuullisessa ajassa tapahtuvaan oikeudenkäyntiin toteutuu, mihin sisältyy oikeus saada tutustua raskauttaviin todisteisiin ja oikeusmenettelyn asiakirjoihin oikeudenkäynnin varhaisvaiheessa ja riittävien takeiden turvaaminen kaikille epäillyille; toistaa olevansa erittäin huolestunut oikeudenkäyntiä edeltävän tutkintavankeuden kohtuuttomasta pituudesta, joka voi tällä hetkellä olla jopa kymmenen vuotta ja josta on tullut itse asiassa rangaistus ilman oikeudenkäyntiä; kehottaa Turkin kansalliskokousta uudistamaan lainsäädäntöä tässä asiassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja Euroopan neuvoston normien mukaisesti siten, että oikeudenkäyntiä edeltävien tutkintavankeuksien enimmäispituudet saatetaan Turkissa samalle tasolle Euroopan unionissa sovellettujen enimmäiskestojen kanssa; kehottaa hallitusta jatkamaan uudistuksia ja arvioimaan terrorismin vastainen laki ja Turkin rikoslaki uudelleen; muistuttaa, että Euroopan parlamentin tilapäinen valtuuskunta, jonka tehtävänä on tarkkailla toimittajien oikeudenkäyntejä Turkissa, seuraa edelleen tilanteen kehittymistä; pitää hälyttävänä, että vangittuina on 2 500 iältään 12–18-vuotiasta nuorta;

16.

kehottaa Turkin hallitusta toteuttamaan toimia käsittelyä odottavien oikeustapauksien suurta määrää koskevan ongelman ratkaisemiseksi ja ottamaan tässä tarkoituksessa alueelliset vetoomustuomioistuimet – joiden oli tarkoitus olla toimintavalmiudessa kesäkuuhun 2007 mennessä – mahdollisimman pian käyttöön sekä keskittymään tuomareiden kouluttamiseen;

17.

korostaa jokaisen kansalaisen tärkeää oikeutta asianmukaiseen puolustukseen oikeudenkäynneissä ja muistuttaa, että valtion tehtävänä on taata oikeusturvan saaminen; muistuttaa myös, että asianajajilla olisi oltava siviili- ja rikosoikeudellinen immuniteetti liittyen kirjallisten tai suullisten oikeudenkäyntitoimien yhteydessä vilpittömässä mielessä annettuihin lausumiin tai heidän osallistuessaan ammatillisessa ominaisuudessaan tuomioistuimen tai muun oikeudellisen tai hallinnollisen viranomaisen käsittelyyn; kehottaa Turkkia varmistamaan, että asianajajat voivat hoitaa kaikkia ammattiinsa liittyviä tehtäviä ilman pelottelua, estämistä, ahdistelua tai epäasianmukaista asioihin puuttumista;

18.

painottaa, että tutkimukset väitetyistä sotilaskaappausyrityksistä, esimerkiksi Ergenekon- ja Sledgehammer-tapaukset, osoittavat oikeastaan, että Turkin demokraattiset instituutiot ja oikeuslaitos ovat vahvoja ja riippumattomia, että ne toimivat asianmukaisesti, riippumattomasti, puolueettomasti ja avoimesti ja ovat vakaasti ja ehdottomasti sitoutuneet perusoikeuksien kunnioittamiseen; on huolestunut väitteistä, joiden mukaan vastaajia vastaan esitetään näissä oikeustapauksissa epäjohdonmukaisia todisteita; kehottaa komissiota seuraamaan tiiviisti edellä mainittuja oikeustapauksia ja julkaisemaan yksityiskohtaiset havaintonsa vuoden 2012 edistymiskertomuksensa liitteessä;

19.

on huojentunut toimittaja Ahmet Șikin, Nedim Șenerin, Muhammet Sait Çakirin ja Coșkun Muslukin vapauttamisesta ennen oikeudenkäynnin alkua, sillä se on merkittävä askel kohti perusvapauksien kunnioittamisen palauttamista Turkissa; korostaa kuitenkin, että heidän vapauttamisensa ei saa jättää varjoonsa sitä, että kymmenet toimittajat ovat edelleen vangittuina;

20.

on edelleen huolestunut syytteiden nostamisesta sellaisia ihmisoikeuksien puolustajia, aktivisteja ja toimittajia vastaan, jotka tiedottavat ihmisoikeuksien loukkauksia koskevista todisteista tai tuovat muita yleisen edun mukaisia kysymyksiä esiin herättääkseen niistä keskustelua moniarvoisessa yhteiskunnassa; korostaa, että tämäntapaiset syytetoimet vaikuttavat yleiseen käsitykseen tuomioistuinjärjestelmän riippumattomuudesta ja puolueettomuudesta; pitää mielipiteiden kriminalisointia keskeisenä esteenä täysimääräiselle ihmisoikeuksien suojelulle Turkissa ja paheksuu sanan-, yhdistymis- ja kokoontumisvapauden suhteetonta rajoittamista;

21.

on huolestunut laajasta tulkinta- ja soveltamisvarasta, jonka Turkin terrorismin vastainen laki ja rikoslaki mahdollistavat, erityisesti sellaisissa tapauksissa, joissa henkilön ei ole todistettu olevan terroristijärjestön jäsen tai jonkin toimen tai julkilausuman katsotaan olevan terroristijärjestön tavoitteiden mukainen; ilmaisee huolestumisensa jatkuvasti ilmestyvistä raporteista, joissa kerrotaan väkivallasta ja huonosta kohtelusta poliisilaitoksissa ja vankiloissa, poliisien liiallisesta voimankäytöstä mielenosoituksien yhteydessä ja siitä, että syytteiden nostamisessa valtion virkamiehiä vastaan ihmisoikeusrikkomuksien johdosta ei saavuteta edistystä; vaatii Turkkia muuttamaan ensi tilassa terrorismin vastaista lakia ja noudattamaan tinkimättömästi kansainvälisiä ihmisoikeuksia koskevia velvoitteitaan muuttamalla asiaa koskevaa lainsäädäntöään; on tyytyväinen päätökseen, jonka mukaan tuomareille ja syyttäjille tarjotaan sananvapautta, lehdistön vapautta ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen perustavaa roolia koskevaa jatkokoulutusta; kehottaa Turkin hallitusta tarjoamaan poliisivoimilleen asianmukaista ja järjestelmällistä koulutusta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännöstä; korostaa tarvetta luoda tehokas järjestelmä poliisivoimia koskevia valituksia varten; pitäisi myönteisenä lisätoimien toteuttamista, jotta parannetaan yksittäisten kansalaisten mahdollisuutta puolustaa välittömästi oikeuksiaan turkkilaisissa tuomioistuimissa ja vähennetään Strasbourgissa sijaitsevan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tarkasteltavaksi annettavien tapauksien määrää;

22.

vaatii, että toimittajia vastaan nostettujen ja meneillään olevien oikeudenkäyntien on oltava avoimia, oikeusvaltioperiaatteen mukaisia ja asianmukaiset edellytykset täyttäviä: on taattava järjestetyille erilaisille kuulemistilaisuuksille asianmukaiset tilat, jaettava vangituille henkilöille täsmällisesti puhtaaksikirjoitettuja selostuksia sekä annettava toimittajille tietoa siitä, mistä heitä syytetään, millä varmistetaan, että oikeudenkäyntiin liittyvät olot eivät vaikuta kielteisesti tuomioon; on erittäin huolestunut siitä, millaisissa oloissa toimittajia pidetään vangittuina; pitää valitettavana, että ei ole saatavilla tarkkaa tietoa vangittujen toimittajien lukumäärästä ja toimittajia vastaan käynnistettyjen oikeustapauksien lukumäärästä; pyytää Turkin viranomaisia julkistamaan kyseiset tiedot;

23.

muistuttaa, että sananvapaus ja tiedotusvälineiden moniarvoisuus ovat Euroopan unionin keskeisiä arvoja ja että aidosti demokraattinen, vapaa ja moniarvoinen yhteiskunta edellyttää todellista sananvapautta; muistuttaa, että sananvapaus ei koske pelkästään sellaisia tietoja tai ajatuksia, joihin suhtaudutaan myötämielisesti tai joita pidetään vaarattomina, vaan Euroopan ihmisoikeusyleissopimuksen mukaisesti myös sellaisia, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain väestön osaa; pitää valitettavana, että sanavapautta rajoitetaan edelleen lukuisilla säännöksillä, kuten rikoslain 301 ja 318 artiklalla, 220 artiklan 6 kohdalla yhdessä 314 artiklan 2 kohdan ja 285 ja 288 artiklan kanssa sekä terrorismin vastaisen lain 6 artiklalla ja 7 artiklan 2 kohdalla; korostaa, että olisi ryhdyttävä viipymättä toimiin sellaisen lainsäädännön kumoamiseksi, joka mahdollistaa kohtuuttomien sakkojen langettamisen tiedotusvälineille – mikä on joissakin tapauksissa johtanut niiden lakkauttamiseen tai niiden toimittajien tai kustantajien itsesensuuriin; korostaa myös, että internetiä koskevaa lakia 5651/2007 on uudistettava, koska se rajoittaa sananvapautta ja kansalaisten oikeutta saada tietoa sekä mahdollistaa liian laajan ja liian kauan kestävän verkkosivustojen kieltämisen; toistaa hallitukselle aiemmin esittämänsä kehotukset, jotka koskevat sananvapautta koskevan oikeudellisen kehyksen tarkistamisen saattamista päätökseen ja kehyksen yhdenmukaistamista viipymättä Euroopan ihmisoikeusyleissopimuksen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön kanssa;

24.

tukee komission uutta lähestymistapaa, joka koskee puuttumista oikeusjärjestelmään, perusoikeuksiin sekä oikeus- ja sisäasioihin liittyviin kysymyksiin neuvottelujen varhaisvaiheessa siten, että asianomaiset neuvotteluluvut avataan selkeiden ja yksityiskohtaisten toimintasuunnitelmien pohjalta ja että ne saatetaan päätökseen viimeisimpinä täysin vakuuttavien tulosten perusteella; pitää äärimmäisen tärkeänä Turkin oikeusjärjestelmän uudistamisen jatkamista ja että ihmisoikeuksia ja perusvapauksia, erityisesti sananvapautta ja lehdistönvapautta noudatetaan täysin; katsoo näin ollen, että on tehostettava toimia lukua 23 – oikeuslaitos ja perusoikeudet – koskevan seurantakertomuksen laatimiseksi; kehottaa komissiota harkitsemaan myönteisen toimintasuunnitelman mukaisesti toimien toteuttamista oikeus- ja sisäasioita koskevan luvun 24 avaamiseksi;

25.

vaatii Turkkia tunnustamaan oikeuden kieltäytyä pakollisesta asepalveluksesta vakaumuksellisista syistä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen asiassa Erçep vastaan Turkki antaman tuomion mukaisesti; panee huolestuneena merkille, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen vuonna 2006 asiassa Ulke vastaan Turkki antamaa tuomiota ei ole pantu täytäntöön: se edellyttää sellaisen lainsäädännön hyväksymistä, jolla estetään toistuva syytteiden nostaminen asepalveluksesta vakaumuksellisista syistä kieltäytyviä vastaan;

26.

pitää myönteisenä, että melkein kaikki lahjonnan vastainen valtioiden ryhmän (Greco) vuoden 2005 arviointikertomuksissa annetut suositukset on pantu täytäntöön; korostaa, että on tarpeen kehittää edelleen korruptionvastaista lainsäädäntöä ja korruptionvastaisia yleisiä toimia, ja kehottaa vahvistamaan korruption torjuntaan osallistuvia instituutioita ja niiden riippumattomuutta; rohkaisee hallitusta panemaan täytäntöön loputkin Grecon suositukset;

27.

kehottaa panemaan täysimääräisesti täytäntöön perustuslain määräykset, joilla taataan oikeus mielenosoituksiin, ja pyytää sisäministeriötä saattamaan päätökseen kokouksia ja mielenosoituksia koskevan lain tarkistamisen;

28.

panee tyytyväisenä merkille elokuussa 2011 annetun uuden lain, jolla muutetaan helmikuussa 2008 annettua lakia säätiöistä ja laajennetaan kaikkien muiden kuin muslimiyhteisöjen omistusoikeuksien palauttamista koskevan lain soveltamisalaa, ja korostaa tarvetta varmistaa sen täysimääräinen täytäntöönpano; muistuttaa kuitenkin, että on viipymättä jatkettava ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapautta koskevia elintärkeitä ja merkittäviä uudistuksia erityisesti siten, että uskonnolliset yhteisöt voivat saada oikeushenkilöllisyyden, ja poistamalla kaikki pappien koulutusta, nimittämistä ja virassa seuraamista koskevat rajoitukset, tunnustamalla aleviittien jumalanpalveluspaikat ja kunnioittamalla asianomaisia Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomioita sekä ottamalla Venetsia-komission lausunnot huomioon lainsäädännössä, ja tunnustettava kaikkien uskonnollisten vähemmistöjen oikeudet täysimääräisesti; kehottaa hallitusta varmistamaan, ettei vuonna 397 perustetun Pyhän Gabrielin luostarin maita riistetä ja että sitä suojellaan kokonaisuudessaan;

29.

muistuttaa, että koulutus on avainasemassa sellaisen osallistavan ja monimuotoisen yhteiskunnan rakentamisessa, joka perustuu uskonnollisten yhteisöjen ja vähemmistöjen kunnioittamiseen; kehottaa Turkin hallitusta kiinnittämään erityistä huomiota koulujen opetusaineistoon, jonka olisi heijastettava Turkin yhteiskunnan etnistä ja uskonnollista monimuotoisuutta ja vakaumusten moninaisuutta, poistettava syrjintää ja ennakkoluuloja ja edistettävä kaikkien uskonnollisten yhteisöjen ja vähemmistöjen täyttä hyväksymistä, ja painottaa puolueettoman oppimateriaalin tarvetta; panee tyytyväisenä merkille sukupuolten tasa-arvoa käsittelevän toimikunnan perustamisen opetusministeriön alaisuuteen; panee huojentuneena merkille, että ilmaista koulutusta vaatineet opiskelijat on vapautettu heidän oltuaan perusteetta vangittuina 18 kuukautta;

30.

toistaa, että on tarpeen lujittaa yhteenkuuluvuutta Turkin eri alueiden ja maaseudun ja kaupunkialueiden välillä; korostaa tässä yhteydessä koulutuksen erityisasemaa ja tarvetta puuttua itsepintaisiin ja huomattaviin alueellisiin eroihin, jotka koskevat koulutuksen laatua ja koulutukseen osallistumisen astetta;

31.

kehottaa Turkin hallitusta noudattamaan koulutuspoliittista sitoumustaan ja varmistamaan, että uudessa koulu-uudistuksessa otetaan huomioon tarve pitää lapset ja erityisesti maaseutualueilla asuvat tytöt koulujärjestemässä vähimmäisopetusta pidempään ja annetaan lapsille mahdollisuus päättää koulutuslinjoistaan iässä, jossa he ovat kypsiä tekemään tietoisia valintoja;

32.

kehottaa hallitusta asettamaan uudistuspyrkimyksissään sukupuolten tasa-arvon ensisijaiseen asemaan ja torjumaan naisten köyhyyttä ja parantamaan naisten sosiaalista osallisuutta ja työmarkkinoille osallistumista; kehottaa jälleen ottamaan käyttöön kiintiöjärjestelmän, jonka avulla varmistetaan naisten tarkoituksenmukainen edustus liiketoiminnan, julkisen sektorin ja politiikan kaikilla tasoilla; panee tyytyväisenä merkille Turkin hallituksen tyttöjen koulunkäynnin lisäämiseksi toteuttamat pyrkimykset, joiden ansiosta sukupuolten välinen ero alemman perusasteen koulutuksessa on saatu kurottua lähes umpeen, ja kehottaa Turkin hallitusta toteuttamaan kaikki tarvittavat toimet sukupuolten välisten erojen poistamiseksi myös ylemmän perusasteen ja keskiasteen koulutuksessa; panee tyytyväisenä merkille, että naisten määrä Turkin kansalliskokouksessa on kasvanut kesäkuussa 2011 järjestettyjen vaalien jälkeen, ja kehottaa poliittisia puolueita edelleen vahvistamaan naisten aktiivista osallistumista politiikkaan;

33.

panee tyytyväisenä merkille, että Turkki on allekirjoittanut ja ratifioinut naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan estämistä ja torjumista koskevan 24. marraskuuta 2011 tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen; kehottaa Turkin hallitusta noudattamaan linjaa, jonka mukaan minkäänlaista naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ei hyväksytä, ja kehottaa hallitusta tehostamaan ennaltaehkäiseviä toimia kaikilla tasoilla niin kutsuttujen kunniamurhien, perheväkivallan ja pakkoavioliitto- ja lapsimorsianilmiön torjumiseksi erityisesti saavuttamalla laaja yhteisymmärrys naisten oikeuksia ajavien ryhmien kanssa, muuttamalla perheen suojelua koskevaa lakia 4320 sen varmistamiseksi, että lain soveltamisala on laaja eikä riipu siviilisäädystä tai uhrin ja hyökkääjän välisestä suhteesta ja että siihen sisältyy tehokkaita oikeussuojakeinoja ja suojamekanismeja, valvomalla tarkasti, miten poliisi ja oikeuslaitos panevat lain täytäntöön, valvomalla tehokkaasti sitä, että kunnat täyttävät velvoitteensa perustaa riittävästi asuntoja vaarassa oleville naisille ja alaikäisille lapsille, varmistamalla asuntojen turvallisuus, palkkaamalla riittävästi sosiaalipalveluhenkilöstöä sekä perustamalla seurantajärjestelmä turvapaikasta lähteviä naisia ja alaikäisiä varten, jotta he voivat saada asianmukaista psykologista tukea, oikeusapua, terveydenhoitoa sekä valmiudet sopeutua sosiaalisesti ja taloudellisesti uudelleen yhteiskuntaan; on tyytyväinen perhe- ja sosiaalipolitiikan ministeriön pyrkimyksiin lisätä turvakotien määrää ja parantaa niiden laatua ja päätökseen antaa myös yksityisille tahoille luvan perustaa turvakoteja, joihin vaarassa olevat naiset ja alaikäiset lapset voivat turvautua; on tyytyväinen tuomarien ja syyttäjien korkean neuvoston äskettäiseen yleiskirjeeseen nro 18, jossa määrätään, että suojatoimenpiteiden toteuttamista perheväkivaltatapauksissa ei saa enää lykätä siihen saakka, kunnes tuomioistuinkäsittely on päättynyt; on tyytyväinen Turkin hallituksen pyrkimyksiin tehostaa sukupuolten tasa-arvoisuuden valtavirtaistamista koskevaa yhteistyötä valtion viranomaisten välillä;

34.

on huolissaan lasten suhteettoman korkeasta köyhyysasteesta; kehottaa Turkkia laatimaan kokonaisvaltaisen strategian lasten köyhyyden ja lapsityövoiman käytön torjumiseksi; panee tyytyväisenä merkille sen, että Euroopan neuvoston yleissopimus lasten suojelemisesta seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan on ratifioitu; kehottaa Turkkia tehostamaan toimiaan lapsiin kohdistuvan perheväkivallan torjumiseksi;

35.

kehottaa Turkin hallitusta huolehtimaan siitä, että kaikkien tasapuolinen kohtelu sukupuolesta, sukupuoli-identiteetistä, rodusta tai etnisestä alkuperästä, uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä tai seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta taataan lainsäädännöllä, joka todella myös pannaan täytäntöön ja jota myös poliisi noudattaa; kehottaa Turkin hallitusta mukauttamaan Turkin lainsäädäntö yhteisön säännöstöön ja antamaan lakeja syrjinnän torjumista ja tasa-arvon edistämistä koskevan toimikunnan perustamisesta; toteaa, että on tarpeen toteuttaa lisätoimia homofobian ja kaikenlaisen seksuaaliseen suuntautumiseen tai sukupuoli-identiteettiin perustuvan syrjinnän, häirinnän ja väkivallan torjumiseksi, erityisesti sisällyttämällä nämä perusteet syrjinnän vastaiseen lainsäädäntöön; pitää erittäin huolestuttavana, että homo- ja biseksuaaleja sekä transihmisiä vastaan nostetaan säännöllisesti syytteitä rikoslain ja "moraalitonta käytöstä" koskevien säännösten nojalla; kehottaa toistamiseen Turkin hallitusta antamaan Turkin asevoimille määräyksen lopettaa homoseksuaalisuuden luokittamisen "psykoseksuaaliseksi" sairaudeksi;

36.

kehottaa Turkkia joustavuuteen ja tehostamaan toimiaan kurdikysymystä koskevan poliittisen ratkaisun löytämiseksi ja pyytää kaikkia poliittisia voimia työskentelemään yhdessä tehokkaampaan poliittiseen vuoropuheluun pyrkimiseksi sekä kurdisyntyperää olevien kansalaisten poliittisen, kulttuurisen, sekä yhteiskunnallisen ja taloudellisen osallisuuden ja osallistumisen vahvistamiseksi, jotta voitaisiin taata oikeus sananvapauteen, yhdistymisvapauteen ja kokoontumisvapauteen; pitää tässä yhteydessä keskeisen tärkeänä oikeutta saada koulutusta omalla äidinkielellään; kehottaa Turkin hallitusta tehostamaan toimiaan yhteiskunnallisen ja taloudellisen kehityksen edistämiseksi maan kaakkoisosassa; katsoo, että perustuslain uudistus tarjoaa erittäin hyödyllisen kehyksen demokratiakehityksen edistämiselle; muistuttaa, että poliittinen ratkaisu voidaan perustaa ainoastaan kurdikysymystä koskevalle avoimelle ja aidosti demokraattiselle keskustelulle, ja on huolestunut useista kurdikysymystä käsitteleviin kirjailijoihin ja toimittajiin kohdistetuista syytteistä sekä useiden kurdipoliitikkojen, paikallisesti valittujen pormestareiden ja kunnanvaltuustojen jäsenten, asianajajien, mielenosoittajien sekä ihmisoikeuksien puolustajien pidätyksistä niin kutsutun KCK-oikeudenkäynnin ja muiden poliisioperaatioiden yhteydessä; kehottaa Turkin hallitusta luomaan rauhallisen maaperän, jotta kurditaustaiset poliitikot voivat käydä vapaata ja moniarvoista keskustelua; korostaa, että on tärkeää, että kurdikysymystä koskevaa keskustelua edistetään demokraattisten elinten puitteissa ja etenkin Turkin kansalliskokouksessa;

37.

tuomitsee voimakkaasti turkkilaisten sanomalehtien Euroopassa sijaitsevia toimistoja vastaan tehdyt äskettäiset iskut ja kehottaa suorittamaan koordinoidun tutkinnan näistä iskuista;

38.

panee tyytyväisenä merkille Turkin hallituksen äskettäisen julistuksen kreikkalaisvähemmistölle suunnatun koulun avaamisesta Gökçeadan (Imbros) saarella, mikä on myönteinen askel kohti turkkilaisten saarten Gökçeadan (Imbros) ja Bozcaadan (Tenedos) kaksikulttuurisen luonteen säilyttämistä Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen antaman päätöslauselman 1625 mukaisesti, ja odottaa julistuksen pikaista täytäntöönpanoa; toteaa kuitenkin, että on toteutettava lisätoimia kreikkalaisvähemmistön kohtaamien ongelmien ratkaisemiseksi, erityisesti heidän omistusoikeutensa osalta;

39.

painottaa, että on kiireellisesti tarpeen luoda työ- ja ammattiyhdistysoikeuksia koskeva EU:n normien, Euroopan neuvoston säädösten ja ILOn yleissopimusten mukainen oikeudellinen kehys, ja soveltaa sitä täysimääräisesti, koska kaikkien kyseisten oikeuksien harjoittamista koskevien esteiden poistamisella varmistetaan nykyisen vahvan taloudellisen edistyksen nivominen talouskasvun synnyttämän vaurauden laajempaan leviämiseen Turkin yhteiskunnassa ja siten suuremman kasvupotentiaalin edistäminen; kannustaa siksi kaikkia talous- ja sosiaalineuvoston osapuolia lujittamaan sitoutumistaan ja yhteistyötään, jotta täytettäisiin sosiaalipolitiikkaa ja työllisyyttä koskevan luvun 19 avaamiselle asetetut edellytykset;

40.

on huolissaan käytännöstä nostaa rikoskanteita erityisesti opetusalan ammattiyhdistysten sellaisia jäseniä vastaan, jotka pyrkivät aktiivisesti saavuttamaan paremmat työ-, koulutus- ja elinolot, nostavat esiin työntekijöiden ja suuren yleisön etuja koskevia ihmisoikeusrikkomuksia ja edistävät moniarvoista yhteiskuntaa;

41.

kehottaa Turkin hallitusta edistämään kuluttajajärjestöjen aktiivista ja täysimääräistä osallistumista kuluttajansuojaa koskeviin lainsäädännöllisiin ja poliittisiin kuulemisprosesseihin ja toteuttamaan kaikki tarvittavat toimet kuluttajaliikkeen tukemiseksi ja vahvistamiseksi; kehottaa kuluttajajärjestöjä yhdistämään voimansa edustavuutensa parantamiseksi;

42.

on tyytyväinen Turkin energiamarkkinoiden monipuolistumisesta, mutta kehottaa Turkin hallitusta myös tutkimaan kunnolla nykyisiin ydinvoimalahankkeisiin, kuten Akkuyun ydinvoimalaan, liittyvät riskit ja vastuukysymykset; painottaa tässä yhteydessä tarvetta suojella luonnon-, kulttuuri- ja arkeologista perintöä täysin eurooppalaisten vaatimusten mukaisesti;

43.

tukee painokkaasti Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerin johdolla käytäviä neuvotteluita Kyproksen yhdistymisestä; korostaa, että Kyproksen kysymyksen oikeudenmukainen ja toteuttamiskelpoinen ratkaisu on nyt tehtävä viipymättä ja kehottaa Turkkia ja kaikkia asianomaisia osapuolia työskentelemään tehokkaasti ja hyvää tahtoa osoittaen kattavan sopimuksen aikaansaamiseksi; kehottaa Turkin hallitusta aloittamaan joukkojensa poisvetämisen Kyprokselta ja siirtämään Famagustan hallinnon Yhdistyneille kansakunnille Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselman 550 (1984) mukaisesti; kehottaa samalla Kyproksen tasavaltaa avaamaan Famagustan sataman EU:n tullivalvonnan alaisuudessa edistääkseen myönteisen ilmapiirin luomista onnistuneen ratkaisun löytämiseksi meneillään olevissa jälleenyhdistymistä koskevissa neuvotteluissa ja sallimaan Kyproksen turkkilaisten suoran kaupankäynnin laillisella, kaikille hyväksyttävällä tavalla;

44.

kehottaa Turkkia tukemaan voimakkaammin Kyproksen kadonneiden henkilöiden komiteaa;

45.

kehottaa Turkkia olemaan asuttamatta Kyprokselle uusia Turkin kansalaisia, sillä se muuttaisi väestörakenteen tasapainoa edelleen ja heikentäisi sen saarella olevien kansalaisten omistautumista tulevalle yhteiselle valtiolle, jonka perustana on yhteinen menneisyys;

46.

pitää valitettavina Turkin lausuntoja, että se jäädyttää suhteensa Euroopan unionin puheenjohtajavaltioon vuoden 2012 toisella puoliskolla, jos Kyproksen kysymystä ei ole ratkaistu siihen mennessä; muistuttaa, että Euroopan unioni perustuu kaikkien sen jäsenvaltioiden vilpittömän yhteistyön ja keskinäisen solidaarisuuden periaatteille ja että Turkin on ehdokasvaltiona sitouduttava rauhanomaisiin suhteisiin Euroopan unionin ja kaikkien sen jäsenvaltioiden kanssa; muistuttaa lisäksi, että Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajavaltiosta määrätään Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa;

47.

kehottaa Turkkia sallimaan poliittisen vuoropuhelun EU:n ja Naton välillä jättämällä veto-oikeutensa käyttämättä EU:n ja Naton Kypros-yhteistyötä koskevassa asiassa ja kehottaa siksi Kyprosta jättämään veto-oikeutensa käyttämättä, kun on kyse Turkin osallistumisesta Euroopan puolustusviraston toimintaan;

48.

panee merkille Turkin ja Kreikan kahdenvälisten suhteiden parantamiseen tähtäävien toimien lisääntymisen; pitää kuitenkin valitettavana, että Turkin kansalliskokouksen Kreikkaa vastaan julistamaa "casus belli" -uhkaa ei ole vielä kumottu, ja uskoo, että kyseisten maiden kahdenvälisten suhteiden parantumisen olisi johdettava tämän uhan kumoamiseen; kehottaa Turkin hallitusta lopettamaan toistuvat Kreikan ilmatilan loukkaukset ja Turkin sotilaslentokoneiden lennot Kreikan saarten ylitse;

49.

korostaa, että EU, sen 27 jäsenvaltiota ja kaikki muut ehdokasvaltiot ovat allekirjoittaneet Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen (UNCLOS) ja että se on osa yhteisön säännöstöä; kehottaa siksi Turkin hallitusta allekirjoittamaan ja ratifioimaan sen viipymättä; muistuttaa, että Kyproksen tasavallan yksinomainen talousvyöhyke on täysin legitiimi YK:n merioikeusyleissopimuksen nojalla;

50.

kehottaa Turkkia ja Armeniaa normalisoimaan suhteensa ratifioimalla pöytäkirjat ilman ennakkoehtoja ja avaamalla rajan;

51.

katsoo, että Turkki on EU:lle tärkeä kumppani EU:n kannalta strategisesti tärkeällä Mustanmeren alueella; kehottaa Turkkia tukemaan ja aktiivisesti edistämään EU:n politiikkojen ja ohjelmien täytäntöönpanoa kyseisellä alueella;

52.

pitää hyvin valitettavana, että Turkki on kieltäytynyt noudattamasta velvoitettaan soveltaa kaikilta osin ja syrjimättömällä tavalla EY–Turkki-assosiaatiosopimuksen lisäpöytäkirjan määräyksiä; muistuttaa, että tämä kieltäytyminen vaikuttaa edelleen syvästi neuvotteluprosessiin, ja kehottaa Turkin hallitusta panemaan pöytäkirjan täysimääräisesti ja viipymättä täytäntöön;

53.

korostaa, että EU:n ja Turkin välisen tulliliiton ansiosta Turkin säännöksiä on yhdenmukaistettu laajasti unionin säännösten kanssa tavaroiden vapaan liikkuvuuden alalla ja että tulliliitto jatkaa kahdenvälisen kaupan – joka oli arvoltaan yhteensä 103 miljardia euroa vuonna 2010 – edistämistä EU:n ja Turkin välillä; panee kuitenkin merkille, että Turkki ei pane tulliliittoa täysimääräisesti toimeen vaan soveltaa lainsäädäntöä, jolla rikotaan sen sitoumuksia liittyen kaupan teknisten esteiden, kuten tuontilupien, poistamiseen, kolmansista valtioista tuotavia ja EU:ssa vapaasti liikkuvia tavaroita koskeviin rajoituksiin, valtiontukeen, teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpanoon, uusien lääketuotteiden rekisteröintiä koskeviin vaatimuksiin ja syrjivään verokohteluun;

54.

tuomitsee jälleen jyrkästi PKK:n jatkuvan terrorismiväkivallan; toteaa, että PKK kuuluu terroristiorganisaatioita koskevaan EU:n luetteloon ja ilmaisee tässä asiassa täyden solidaarisuutensa Turkille; kehottaa EU:n jäsenvaltioita tiiviissä yhteistyössä EU:n terrorisminvastaisen toiminnan koordinaattorin ja Europolin kanssa ja ottaen asianmukaisesti huomioon ihmisoikeudet, perusvapaudet ja kansainvälisen lainsäädännön tehostamaan yhteistyötä Turkin kanssa terrorismin ja terrorismin rahoituslähteenä toimivan järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita helpottamaan tarkoituksenmukaista tietoon perustuvaa vuoropuhelua ja tiedonvaihtoa Turkin kanssa Turkin esittämistä karkotuspyynnöistä, joita ei voida viedä eteenpäin oikeudellisista tai menettelyllisistä syistä;

55.

pitää valitettavana, että pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden oikeuksien turvaamista koskevan lainsäädännön esittäminen Turkin kansalliskokoukselle on viivästynyt; ilmaisee huolensa jatkuvasti saaduista tiedoista, että ihmisiä on palautettu turvapaikkamenettelyyn pääsyä koskevien mielivaltaisten kielteisten päätösten seurauksena maihin, joissa he ovat vaarassa joutua kidutetuiksi tai muiden ihmisoikeusrikkomusten uhreiksi;

56.

on tyytyväinen Turkin edistymisestä uusiutuvan energian saralla ja tukee lisätoimia uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämiseksi kaikilla aloilla; painottaa Turkin uusiutuvaa energiaa koskevia mahdollisuuksia, kuten sen merkittävät aurinkoenergia-, tuulivoima- ja geotermiset resurssit, ja EU:n mahdollisuutta tuoda uusiutuvaa energiaa Turkista pitkillä suurjännitteisillä tasavirtasiirtojohdoilla ja siten edistää paitsi EU:n energiavarmuutta myös EU:n uusiutuvaa energiaa koskevia tavoitteitta;

57.

muistuttaa Turkin keskeisestä roolista Kaukasian ja Kaspian öljy- ja kaasuvaroja koskevana EU:n energiakäytävänä ja siitä, että Turkki on strategisesti lähellä Irakia ja sen kehittyviä raakaöljymarkkinoita; painottaa suunnitellun Nabucco-maakaasuputken ja muiden kaasuputkien, kuten kaasunsiirtokäytävän ITGIn (Turkin, Kreikan ja Italian välinen yhdysputki) strategisen roolin merkitystä Euroopan unionin energiavarmuuden kannalta; katsoo, että Turkin strategisen roolin ja potentiaalin huomioon ottaen ja myös EU:n investointien ja muun EU:n kanssa tehtävän yhteistyön vuoksi olisi aloitettava alustava pohdiskelu mahdollisesta energiaa koskevaa lukua 15 koskevien neuvottelujen aloittamisesta EU:n ja Turkin välisen energiaa koskevan strategisen vuoropuhelun edistämistä silmällä pitäen;

58.

painottaa Turkin poliittisesti ja maantieteellisesti strategista roolia Euroopan unionin ulko- ja naapuruuspolitiikan kannalta; korostaa Turkin roolia tärkeänä alueellisena toimijana Lähi-idässä, Länsi-Balkanilla, Afganistanissa/Pakistanissa, Etelä-Kaukasiassa, Keski-Aasiassa ja Afrikan sarvessa sekä Turkin roolia arabimaiden innostuksen lähteenä demokratiaan siirtymisessä merkittävillä politiikanaloilla, jotka koskevat poliittisia ja taloudellisia uudistuksia ja instituutioiden kehittämistä; ilmaisee tukensa Turkin toimille Afganistanin ja Pakistanin välisen korkean tason vuoropuhelun ja yhteistyön edistämiseksi ja panee tyytyväisenä merkille Istanbulin prosessin käynnistämisen alueellisen yhteistyön tehostamiseksi Afganistanin ja sen naapurivaltioiden välillä; tukee Turkin päättäväistä asennetta ja sitoutumista Syyrian demokraattisiin voimiin ja muistuttaa Turkin tärkeästä roolista Syyrian pakolaisten suojelussa; pyytää komissiota, jäsenvaltioita ja kansainvälistä yhteisöä tukemaan Turkkia sen pyrkiessä ratkaisemaan Syyrian kriisin voimistuvaa humanitaarista ulottuvuutta; kehottaa EU:ta ja Turkkia vahvistamaan nykyistä poliittista vuoropuheluaan, joka koskee ulkopolitiikan valintoja ja molempien edun mukaisia tavoitteita; kehottaa Turkkia kehittämään ulkopolitiikkaansa vuoropuhelussa ja yhteistyössä EU:n kanssa ja sovittamaan asteittain ulkopolitiikkaansa yhteen EU:n ulkopolitiikan kanssa arvokkaan synergian luomiseksi ja myönteisiä vaikutuksia koskevien mahdollisuuksien vahvistamiseksi;

59.

muistuttaa EU:n ja Turkin välisen tiiviin koordinoinnin ja yhteistyön tärkeydestä ydinaseiden leviämistä Iraniin koskevassa kysymyksessä ja uskoo, että Turkilla voi olla merkittävä ja rakentava rooli Iranin kanssa käytävän vuoropuhelun helpottamisessa ja edistämisessä, jotta ratkaisu saavutettaisiin viipymättä, ja täyden tuen varmistamisessa Iranin vastaisille pakotteille;

60.

muistuttaa, että Turkki pyrkii edistämään eteläisten naapurimaiden siirtymistä demokratiaan ja tukemaan niiden yhteiskunnallisia ja taloudellisia uudistuksia; panee merkille, että Turkin instituutioiden ja valtioista riippumattomien järjestöjen osallistuminen tuottaisi ainutlaatuisia synergiavaikutuksia erityisesti institutionaalisten rakenteiden ja kansalaisyhteiskunnan kehittämiselle ja sosioekonomiselle kehitykselle; katsoo, että käytännön yhteistyötä olisi täydennettävä EU:n ja Turkin välisellä rakenteellisella vuoropuhelulla, jotta voidaan koordinoida EU:n ja Turkin naapuruuspolitiikkaa;

61.

panee tyytyväisenä merkille, että Turkki on ratifioinut 27. syyskuuta 2011 YK:n kidutuksen vastaisen yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan (OPCAT), ja pyytää Turkkia saattamaan sen vaatimukset pian osaksi kansallista lainsäädäntöään; kehottaa hyväksymään kansallisen täytäntöönpanomekanismin viipymättä; pyytää Turkkia päästämään kansainväliset tarkkailijat vankiloihinsa;

62.

kehottaa jälleen Turkin hallitusta allekirjoittamaan Kansainvälisen rikostuomioistuimen perussäännön ja jättämään sen ratifioitavaksi; katsoo, että tämä vahvistaisi entisestään Turkin panosta ja sitoutumista maailmanlaajuiseen monenväliseen järjestelmään;

63.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle / komission varapuheenjohtajalle, Euroopan neuvoston pääsihteerille, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen presidentille, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Turkin tasavallan hallitukselle ja parlamentille.

6.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 257/49

—

ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Montenegron tasavallan välillä 29. maaliskuuta 2010 tehdyn vakautus- ja assosiaatiosopimuksen (1),

—

ottaa huomioon Thessalonikin Eurooppa-neuvoston (19.–20. kesäkuuta 2003) puheenjohtajan päätelmät ja niiden liitteen "Länsi-Balkania koskeva Thessalonikin toimintasuunnitelma: kohti yhdentyvää Eurooppaa",

—

ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 9. joulukuuta 2011 tekemän päätöksen Montenegron edistymisestä liittymisprosessissa (2),

—

ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 17. joulukuuta 2010 tekemän päätöksen myöntää Montenegrolle Euroopan unionin ehdokasmaan asema (3),

—

ottaa huomioon komission yksiköiden 12. lokakuuta 2011 päivätyn valmisteluasiakirjan Montenegroa koskevasta vuoden 2011 edistymiskertomuksesta (SEC(2011)1204),

—

ottaa huomion komission 12. lokakuuta 2011 antaman tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle "Laajentumisstrategia sekä vuosien 2011 ja 2012 tärkeimmät haasteet" (COM(2011)0666),

—

ottaa huomioon komission 9. marraskuuta 2010 antaman tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle Montenegron Euroopan unionin jäsenyyttä koskevaan hakemukseen liittyvästä komission lausunnosta (COM(2010)0670),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin ja Montenegron parlamentaarisen vakautus- ja assosiaatiovaliokunnan 3.–4. lokakuuta 2011 pidetyn kolmannen kokouksen julkilausuman ja suositukset,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että jäsenvaltiot pyrkivät avaamaan liittymisneuvottelut Montenegron kanssa kesäkuussa 2012 ja että Eurooppa-neuvosto on kehottanut komissiota ehdottamaan Montenegron kanssa käytävien neuvottelujen puitteita;

B.

ottaa huomioon, että Eurooppa-neuvosto on antanut neuvostolle tehtäväksi tutkia Montenegron edistymistä komission kertomuksen perusteella;

C.

ottaa huomioon, että Montenegrossa valitsee laaja poliittinen yhteisymmärrys EU:ta koskevissa kysymyksissä ja että pyrkimys kohti EU- ja Nato-jäsenyyttä on sen ulkopolitiikan kulmakivi; ottaa huomioon, että uudistuspyrkimykset edellyttävät vahvaa poliittista tahtoa ja kattavaa sitoutumista liittymisprosessin tulevien haasteiden kohtaamiseen;

D.

ottaa huomioon, että Montenegro on edistynyt huomattavasti komission vuonna 2010 yksilöimillä seitsemällä tärkeimmällä painopistealueella erityisesti parantamalla parlamenttityöskentelyä ja vaalijärjestelmää, julkishallinnon ammattimaisuutta, tuomioistuinjärjestelmän riippumattomuutta, korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa, tiedotusvälineiden vapautta ja yhteistyötä kansalaisyhteiskunnan kanssa;

E.

ottaa huomioon, että Montenegron talous on elpynyt vain vähän, että inflaatio on alhainen, että suoria ulkomaisia investointeja on paljon ja että työttömyys on hieman laskenut; panee merkille, että Montenegro on pannut täytäntöön EU:n kanssa tehdyn vakautus- ja assosiaatiosopimuksen kauppaa koskevat määräykset;

F.

katsoo, että Montenegron on syytä jatkaa edelleen uudistustoimia, jotta se voi panna täytäntöön tärkeimpiä painopisteitä koskevan hallituksen toimintasuunnitelman, vauhdittaa talouskriisistä selviytymistä ja varmistaa samalla julkisten menojen ja ulkomaan velan, joka on vuoden 2011 tietojen mukaan edellisvuotista suurempi, asianmukaisen valvonnan; katsoo, että Montenegron on säilytettävä muun muassa julkisen talouden vakaus sekä lujitettava ja rakennettava hallinnollisia ja institutionaalisia valmiuksia, joita tarvitaan EU-jäsenyydestä johtuvien velvollisuuksien hoitamiseen tulevaisuudessa;

1.

panee tyytyväisenä merkille Eurooppa-neuvoston päätöksen pyrkiä aloittamaan liittymisneuvottelut Montenegron kanssa kesäkuussa 2012; pyytää, että jäsenvaltiot eivät viivytä keskustelujen alkamista tarpeettomasti ja kohtuuttomasti, koska Montenegro on toistaiseksi edistynyt huomattavasti vaadittujen viitearvojen saavuttamisessa;

2.

korostaa, että on syytä antaa positiivinen signaali Montenegrolle ja muille maille, jotka tekevät kovasti töitä täyttääkseen jäsenyyskriteerit; on ehdottomasti sitä mieltä, että ehdokasmaita ja mahdollisia ehdokasmaita olisi arvioitava ainoastaan niiden omien ansioiden ja kyseisten kriteerien täyttämisessä saavutetun edistyksen perusteella ja että niiden liittymisprosessin ei pitäisi missään tapauksessa olla yhteydessä muihin naapurimaihin tai ehdokasmaihin, jotta voidaan säilyttää laajentumisprosessin uskottavuus;

3.

panee tyytyväisenä merkille, että liittymistä valmisteleva tuki (IPA) toimii hyvin Montenegrossa; kannustaa sekä Montenegron hallitusta että komissiota yksinkertaistamaan IPA-rahoituksen hallintomenettelyjä, jotta rahoitus olisi helpommin pienten järjestöjen ja kansalaisjärjestöjen, ammattiyhdistysten ja muiden edunsaajien saatavilla;

4.

antaa Montenegrolle tunnustusta siitä, että se on edennyt merkittävästi jäsenyysehtojen täyttämisessä saavuttamalla kaiken kaikkiaan tyydyttäviä tuloksia tärkeimmillä painopistealueilla;

5.

korostaa, että on välttämätöntä ja tärkeää jatkaa kattavia ja laadullisia uudistusten toteuttamiseen tähtääviä toimia, jotka keskittyvät oikeusvaltion ja perusoikeuksien vahvistamiseen; korostaa, että näissä toimissa on keskityttävä erityisesti korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan – nämä toimet ovat olennaisen tärkeitä koko Montenegron liittymisprosessin ajan; kehottaa Montenegron viranomaisia jatkamaan joustavasti vakautus- ja assosiaatiosopimuksen mukaisten velvoitteidensa täyttämistä; on sitä mieltä, että EU:n toimielimillä on parhaat lähtökohdat seurata ja helpottaa oikeuslaitoksen uudistamista, kun liittymisneuvottelujen luku 23 avataan;

6.

on tyytyväinen komission uuteen liittymisneuvottelustrategiaan lukujen 23 ja 24 avaamisesta neuvottelujen alussa ja toivoo, että nämä kaksi lukua avataan mahdollisimman pian Montenegron oikeusjärjestelmää koskevien uudistusten nopeuttamiseksi;

7.

muistuttaa, että EU:n perustavia arvoja ovat suvaitsevaisuus ja yhteiskunnan kaikkien jäsenten yhtäläiset oikeudet; kehottaa Montenegroa käymään edelleen rakentavaa vuoropuhelua poliittisten voimien kesken pyrkimyksenä turvata maan monietnisen luonteen yhteenkuuluvuus ja ylittää nykyiset kulttuuriset ja kansalliset jakolinjat sekä estää syrjintä;

8.

suhtautuu myönteisesti lainsäädäntötoimiin, joita on toteutettu kansallisen parlamentin toiminnan parantamiseksi; suosittelee kuitenkin, että ryhdytään lisätoimiin lainsäädäntöprosessin avoimuuden lisäämiseksi, että kansalaisten osallistumista uuden lainsäädännön laatimiseen lisätään kuulemalla kansalaisyhteiskunnan toimijoita entistä tiiviimmin, että lujitetaan parlamentin hallinnollisia valmiuksia, joilla pyritään parantamaan parlamentin toimintaa sekä lainsäätäjänä että toimeenpanovallan käyttäjien poliittisena ja demokraattisena valvojana, että käytetään useammin ja tehokkaammin neuvoa-antavien ja valvontaan käytettävien kuulemisten välinettä ja että seurataan järjestelmällisesti parlamentin hallitukselle esittämiä kysymyksiä ja vaatimuksia; suosittaa erityisesti, että kyseisen valiokunnan tehtäviä ja toimivaltaa lisätään, jotta parlamentti voi riittävästi ja tehokkaasti seurata Euroopan yhdentymisprosessia;

9.

pitää myönteisenä tarkistusten hyväksymistä kunnanvaltuutettujen ja parlamentin jäsenten vaaleista annettuun lakiin, koska se on yksi seitsemän tärkeimmän painopisteen jäljellä olevista ehdoista; kehottaa Montenegron viranomaisia kuitenkin täydentämään tällaisia lainsäädännön alan saavutuksia uusilla toimilla sukupuolten tasa-arvon lisäämiseksi, koska sitä ei ole vielä käytännössä turvattu;

10.

pitää ongelmallisena, että naiset ovat edelleen selvästi aliedustettuina parlamentissa, hallituksen ylimmissä viroissa sekä julkisen ja yksityisen sektorin päättävissä tehtävissä; pitää siksi myönteisinä uusia säännöksiä, joiden mukaan ehdokaslistoissa naisten osuuden on oltava 30 prosenttia, mutta on kuitenkin huolestunut tässä yhteydessä siitä, että sukupuolten tasa-arvoa ei taata käytännössä; on myös huolestunut laajasta naisten työoikeuksien, mukaan lukien samapalkkaisuutta koskevan oikeuden, rikkomisesta; kehottaa Montenegron viranomaisia tehostamaan toimia sukupuolten tasa-arvoa koskevan politiikan sisällyttämiseksi muihin politiikkoihin ja aloittamaan samapalkkaisuusperiaatteen soveltamisen;

11.

on tyytyväinen opetusta koskevaan lakiin hyväksyttyihin tarkistuksiin, joilla lopetetaan pitkään kestänyt poliittinen kiista serbian kielen asemasta Montenegron opetusjärjestelmässä; katsoo, että tämä myönteinen kompromissi kuvastaa kaikkien poliittisten voimien laajaa yhteisymmärrystä maan yhteenkuuluvaisesta mutta samalla monietnisestä ja moniuskontoisesta luonteesta;

12.

pitää uutta julkishallinnon uudistusstrategiaa vuosiksi 2011–2016 positiivisena askeleena, jolla pyritään ottamaan käyttöön palvelukseenotossa ja urakehityksessä eurooppalaiset normit sekä toimia valtionhallinnon tehokkuuden lisäämiseksi; kehottaa Montenegron hallitusta kiinnittämään huomiota keskeisiin tällä hetkellä heikosti toimiviin päätöksenteon hallintojärjestelmän osa-alueisiin ja hallituksen työn organisointiin, valtuuksien delegointi ja hajauttaminen mukaan luettuina, jotta voidaan luoda tehokkaasti ja puolueettomasti toimiva epäpoliittinen ja ammattimainen virkamieskunta; kehottaa viranomaisia pitämään hyvää hallintotapaa ensisijaisena, tukemaan oikeudellis-hallinnollisen kulttuurin asteittaista kehittymistä ja torjumaan hallintorakenteiden ylikuormitusta ja liikarasitusta;

13.

panee merkille oikeuslaitoksen uudistamisessa tapahtuneen edistyksen ja varsinkin edistyksen, jota on tapahtunut purettaessa tuomioistuinten käsittelyruuhkia, hyväksyttäessä toimia tuomarien ja syyttäjien riippumattomuuden, vastuuvelvollisuuden, puolueettomuuden ja tehokkuuden lisäämiseksi, mikä on yksi tärkeimmistä painopisteistä, ja sovellettaessa oikeusneuvostossa järjestelmällisemmin kurinpitomenettelyjä epäiltyihin tuomareihin ja syyttäjiin; kehottaa Montenegron parlamenttia hyväksymään perustuslaillisia säännöksiä, jotka lujittaisivat oikeuslaitoksen oikeudellista riippumattomuutta ja vastuullisuutta sekä edistäisivät oikeus- ja syyttäjäneuvoston oikeudellista ja ammatillista itsenäisyyttä; korostaa tarvetta valvoa tehokkaammin korruptiota ja eturistiriitoja koskevia sääntöjä; kehottaa keventämään tuomioistuinjärjestelmää ja pyrkimään siten tuomioistuinten toiminnan tehokkuuteen, koska Montenegro kuuluu yhä maihin, joissa alimpia tuomioistuimia, tuomareita, syyttäjiä ja hallintohenkilöstöä on eniten henkeä kohti Euroopassa;

14.

kehottaa Montenegron viranomaisia keskittymään tuomareiden ja syyttäjien valintaan, heidän taloudelliseen riippumattomuuteensa sekä siihen, että kurinpitosääntöjä sovelletaan ankarasti sekä tuomareihin että syyttäjiin, jos he eivät noudata toimintasääntöjään; kehottaa viranomaisia myös lisäämään oikeuslaitoksen avoimuutta; kehottaa jälleen varmistamaan ennakoitavissa olevan oikeusjärjestelmän ja julkisen luottamuksen siihen; pyytää, että tuomioistuinten talousarvioon osoitetaan riittävä rahoitus infrastruktuuria, välineitä ja koulutusta varten tuomioistuinlaitoksen tehokkuuden parantamiseksi; pitää tärkeänä määritellä oikeudellisen koulutuksen yleiset kriteerit, joita oikeusalan koulutuksesta vastaava keskus soveltaa;

15.

on tyytyväinen jatkuvaan hyvään edistykseen korruption vastaisen lainsäädännön hyväksymisessä ja erityisesti uuden julkisia hankintoja koskevan lain, poliittisten puolueiden rahoitusta koskevan lain ja eturistiriitoja koskevaan lakiin tehtyjen tarkistusten hyväksymiseen; toteaa kuitenkin, että uusi julkisia hankintoja koskeva laki voi olla aikaisempaa lainsäädäntöä tiukempi ja saattaa siksi estää korruptiosta raportointia; on huolestunut poliittisten puolueiden vahvasta roolista eturistiriitojen välttämistä käsittelevässä komiteassa, joka vastaa eturistiriitoja koskevaan lakiin tehtyjen tarkistusten täytäntöönpanosta; katsoo, että nykyinen vapaata tiedonsaantioikeutta koskeva laki voi rajoittaa tiedonsaantioikeutta ja siten kaventaa kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden ja tiedotusvälineiden mahdollisuuksia paljastaa korruptiotapauksia; toteaa, että korruptiota esiintyy yhä monilla aloilla ja että se aiheuttaa edelleen erityistä huolta ja voi myös aiheuttaa merkittäviä kustannuksia julkiselle taloudelle;

16.

kehottaa hallitusta panemaan korruptionvastaisen lainsäädännön sekä poliittisten puolueiden ja vaalikampanjoiden rahoitusta koskevan lainsäädännön johdonmukaisesti täytäntöön; kehottaa asiasta vastaavia lainvalvontaviranomaisia kattaviin korruptionvastaisiin ponnisteluihin ja pyrkimään siihen, että useammat korruptiotapaukset johtavat tuomioihin, mukaan luettuina korkean tason korruptiotapaukset; kehottaa Montenegron viranomaisia ottamaan käyttöön tarkempia mekanismeja korruption vastaisten aloitteiden moitteetonta täytäntöönpanoa ja seurantaa varten sekä tehostamaan virastojen välistä yhteistyötä ja tietojen vaihtoa erityisesti poliisin ja syyttäjien kesken; kehottaa Montenegron parlamenttia lujittamaan korruption torjunnasta vastaavien viranomaisten valvontaa; kehottaa viranomaisia valottamaan korruptiosyytöksiä erityisesti yksityistämiseen liittyvissä tapauksissa; kehottaa komissiota arvioimaan, miten EU:n varojen kohdentaminen on vaikuttanut ja millaisia tuloksia sillä on saatu aikaan oikeuslaitoksen uudistamisessa ja korruption torjunnassa;

17.

painottaa tarvetta tehostaa järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa ja erityisesti lujittaa poliisin ja syyttäjäviranomaisten hallinto- ja tutkintavalmiuksia, jotta näiden elinten tehokkuutta voidaan parantaa; pitää tärkeänä lisätä rikosoikeudellisen tiedustelutiedon tehokasta käsittelyä koskevia toimia ja laajentaa edelleen kansainvälistä ja alueellista yhteistyötä järjestäytyneen rikollisuuden ja ennen kaikkea rahanpesun ja salakuljetuksen torjunnassa;

18.

toteaa, että tiedotusvälineiden sananvapauden varmistamiseen tähtäävässä lainsäädäntöprosessissa on edistytty, mutta panee merkille tapaukset, joissa on kyse väitetystä toimittajiin kohdistuvasta häirinnästä ja fyysisestä väkivallasta, ja sen, että tiedotusvälineiden vapauden on kerrottu vähentyneen; on huolestunut tiedotusvälineitä ja toimittajia vastaan nostetuista kunnianloukkaus- ja herjaustapauksista, joita tuomioistuimet eivät ole vielä ratkaisseet;

19.

kehottaa Montenegron viranomaisia tutkimaan perusteellisesti toimittajiin kohdistuneen fyysisen väkivallan ja häirinnän sekä osoittamaan sitoutuneensa siihen, että tiedotusvälineiden toimintaan ei puututa poliittisesti; vaatii viranomaisia tutkimaan perusteellisesti toimittajien murhat ja toimittajiin kohdistuneet hyökkäykset sekä Vijesti-päivälehden ajoneuvojen tuhopolton sekä saattamaan näihin tekoihin syyllistyneet oikeuteen sekä asettamaan syytteeseen henkilöt, jotka ovat vastuussa marraskuussa 2011 Humcissa, lähellä Nikšićia tehdystä TV Vijestin henkilöstöön kohdistuneesta hyökkäyksestä; kehottaa viranomaisia varmistamaan sääntelyelinten riippumattomuuden ja luomaan kaikki tarvittavat edellytykset sille, että tiedotusvälineiden itsesääntelyelin voi aloittaa toimintansa parhaiden eurooppalaisten standardien mukaisesti; kehottaa Montenegron hallitusta ehdottamaan nykyisen tiedonvälityksen vapautta koskevan lainsäädännön tarkistamista siten, että se ei rajoita tiedonsaantia eikä vähennä avoimuutta; kehottaa toimittajia toimimaan ammattietiikkansa ja yksityisyyden ja ihmisarvon suojaa koskevien normien mukaisesti;

20.

on tyytyväinen hallituksen pyrkimyksiin parantaa yhteistyötä kansalaisjärjestöjen kanssa ja kehottaa edelleen kuulemaan kansalaisyhteiskuntaa poliittisessa päätöksenteossa ja lainsäädäntötyössä; pitää myönteisenä sitä, että valtion instituutiot ovat nimittäneet kansalaisjärjestöistä vastaavia yhteyshenkilöitä ja että monet instituutiot ovat laatineet perusteita ja menettelyitä, joiden mukaisesti kansalaisyhteiskunnan edustajia valitaan hallituksen asettamiin työryhmiin; pitää kuitenkin tärkeänä myös ammattiyhdistysten sekä heikoimmassa asemassa olevia ryhmiä edustavien tai sukupuolten tasa-arvoa koskevia kysymyksiä käsittelevien kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa käytävän vuoropuhelun vahvistamista;

21.

ilmaisee tyytyväisyytensä etnisten ryhmien suhteiden yleisesti ottaen hyvään tilanteeseen, mukaan luettuna etnisyyden ja kielen kaltaisten arkaluonteisten kysymysten käsittely väestönlaskennassa; panee tyytyväisenä merkille, että syrjinnän kieltävää politiikkaa ja vähemmistöjen suojelua koskevat lainsäädäntöpuitteet ovat suureksi osaksi olemassa, mukaan lukien pääministerin neuvonantaja ihmisoikeuksia ja syrjinnältä suojelua koskevissa asioissa; korostaa, että niiden täytäntöönpanoa varten tarvitaan silti lisätoimia; kehottaa Montenegron viranomaisia ryhtymään lisätoimiin varmistaakseen, että vähemmistöt ovat paremmin edustettuina julkisissa instituutioissa kansallisella ja aluetasolla, koska vähemmistöihin kuuluvat henkilöt ovat instituutioissa usein aliedustettuja; kehottaa viranomaisia torjumaan romanien, ashkalien ja egyptiläisten yhteisöjen syrjintää ja parantamaan niiden elinoloja, mahdollisuutta päästä sosiaaliturvan piiriin ja saada terveydenhoitopalveluja, koulutusta, asuntoja ja työllisyyspalveluja; kehottaa lisäksi hallitusta ja paikallisviranomaisia romaniväestön osallistamista koskevien kansallisten strategioiden eurooppalaisen puitekehyksen soveltamiseen esittämällä uuden kymmenvuotisen kansallisen osallistamisstrategian ja käynnistämällä sen toteuttamisen kun nykyisen, vuosien 2008–2012 strategian toteuttaminen on päättynyt, jotta romani-, ashkali- ja egyptiläisväestön asemaa voitaisiin parantaa;

22.

pitää myönteisenä, että hiljattain annettiin syrjinnän vastainen laki, jossa mainitaan selkeästi seksuaalinen suuntautuminen ja sukupuoli-identiteetti, ja kehottaa nykyisen syrjinnän torjumiseen tähtäävän lainsäädäntökehyksen asianmukaiseen täytäntöönpanoon; kehottaa Montenegron viranomaisia vahvistamaan toimenpiteitä, joilla maassa pannaan täytäntöön LGBT-oikeuksia koskeva oikeudellinen ja institutionaalinen kehys; kannustaa viranomaisia toimenpiteisiin, joilla pyritään estämään LGBT-järjestöihin ja -ihmisiin kohdistuva ahdistelu, sekä tekemään kaikkensa estääkseen LGBT-yhteisöön kohdistuvat hyökkäykset;

23.

tähdentää, että Montenegro on ratifioinut Kansainvälisen työjärjestön (ILO) kahdeksan keskeistä työntekijöiden oikeuksia koskevaa yleissopimusta sekä tarkistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan; korostaa, että vaikka työlaissa säädetään työntekijöiden perusoikeuksista ja ammattiyhdistysten oikeuksista, rajoituksia on yhä olemassa; kannustaa Montenegroa vahvistamaan edelleen työntekijöiden ja ammattiyhdistysten oikeuksia; huomauttaa, että työmarkkinaosapuolten vuoropuhelulla on tärkeä merkitys, ja kehottaa Montenegron hallitusta toimimaan sosiaalineuvostossa entistä kunnianhimoisemmin ja vahvistamaan sitä edelleen; korostaa, että on tärkeää lisätä sosiaalineuvoston avoimuutta ja tehokkuutta;

24.

painottaa, että kaikkien poliittisen puolueiden olisi riippumatta siitä, mitä yhteisöä ne edustavat, pyrittävä pitämään yllä rakentavaa ja kypsää poliittista ilmapiiriä ja pidättäydyttävä poliittisen tuen hakemisesta maan ulkopuolelta;

25.

kannustaa Montenegroa parantamaan oikeudellisia puitteita, joilla säännellään vammaisten henkilöiden oikeuksia, sekä parantamaan heidän mahdollisuuksiaan saada työtä, myös julkisissa instituutioissa; kehottaa viranomaisia mukauttamaan julkisia tiloja vammaisten henkilöiden tarpeiden mukaan ja käynnistämään edelleen tiedotuskampanjoja, joissa käsitellään vammaisten henkilöiden sosiaalista osallisuutta;

26.

ottaa huomioon, että Montenegrossa on tällä hetkellä noin 15 000 pakolaista, maansisäistä pakolaista tai kotiseudultaan siirtymään joutunutta, Kroatiasta, Bosnia ja Hertsegovinasta ja Kosovosta lähtöisin olevaa henkilöä, ja kehottaa siksi Montenegron hallitusta löytämään tähän kysymykseen pysyvän ja kestävän ratkaisun myös panemalla täytäntöön asiaa koskevan strategiansa ja jatkamalla toimia, jotta siirtymään joutuneille voidaan myöntää oikeudellinen asema; pitää tärkeänä, että tällaiset henkilöt palaavat alkuperämaahansa, että jäljellä olevat esteet poistetaan alueen maiden väliltä ja että paluuta helpotetaan; panee näin ollen tyytyväisenä merkille Montenegron aktiivisen roolin Belgradin aloitteena tunnetussa alueellisessa ohjelmassa ja sen, että Montenegro on hyväksynyt toimintasuunnitelman, jolla pannaan täytäntöön kotiseudultaan siirtymään joutuneiden ja maan sisäisten pakolaisten ongelman pysyvään ratkaisuun tähtäävä strategia;

27.

antaa Montenegrolle tunnustusta makrotalouden vakauden säilyttämisestä mutta panee samalla merkille talouskasvun ennustetun hidastumisen ja jatkuvan korkean työttömyyden; kannustaa hallitusta vauhdittamaan toipumista vuoden 2009 vakavasta taloudellisesta taantumasta ja säilyttämään samalla valtiontalouden vakauden harjoittamalla varovaista finanssipolitiikkaa ja vähentämällä julkista velkaa voidakseen luoda vakaata talouskehitystä ja pyrkiä siten parantamaan elintasoa;

28.

pitää myönteisenä, että on tehty tärkeitä rakenteellisia uudistuksia, jotka liittyvät muun muassa julkiseen eläkejärjestelmään, julkisten työpaikkojen virtaviivaistamiseen ja paikallishallinnon uuteen rahoitusjärjestelmään; kehottaa Montenegroa jatkamaan rakenneuudistuksia ja erityisesti lujittamaan oikeusvaltiota, fyysistä infrastruktuuria ja ihmisoikeuksia sekä jatkamaan lisätoimia, joilla poistetaan yritystoiminnan esteitä ja parannetaan yritysten toimintaympäristöä sekä lisätään työmarkkinoiden joustoa ja parannetaan viennin kilpailukykyä; on edelleen huolissaan pimeän työn ja epävirallisen talouden huomattavasta laajuudesta, koska se aiheuttaa suuria haasteita Montenegron taloudelle ja yhteiskunnalle;

29.

on tyytyväinen pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) vuosien 2011–2015 kehittämisstrategian ja mikrotason kilpailukyvyn vuosien 2011–2015 edistämisstrategian hyväksymiseen; kehottaa hallitusta parantamaan alalla työskentelevien eri instituutioiden koordinaatiota, keräämään tarkempia tietoja pk-yrityksistä ja vahvistamaan yhtenäistä yritysten rekisteröintijärjestelmää, jotta voidaan varmistaa näiden strategioiden tehokas täytäntöönpano;

30.

kehottaa Montenegron hallitusta lisäämään huomattavasti institutionaalisia ja hallinnollisia valmiuksiaan sekä parantamaan jäsenyyteen liittyvää yhteistyötä ja koordinaatiota asianosaisten valtion instituutioiden kesken; kehottaa asiasta vastaavia viranomaisia vahvistamaan ulkoasioista ja Euroopan integraatiosta vastaavan ministeriön hallinnollista kapasiteettia sekä ministeriöiden valmiuksia käsitellä unionin säännöstön avainaloja; kehottaa viranomaisia torjumaan hallintojärjestelmän hajanaisuutta ja valtuuksien päällekkäisyyttä sekä kehittämään alakohtaisten ministeriöiden päätöksentekovalmiuksia, jotta voidaan parantaa lainsäädännön laatua ja viime kädessä vahvistaa oikeusvaltiota;

31.

pitää myönteisenä, että hallituksen suunnitelma, jossa hahmotellaan Montenegron energiapolitiikka vuoteen 2030 asti, on hyväksytty, ja toteaa, että energia-alan uudistus on maalle ratkaiseva haaste; kehottaa viranomaisia nopeuttamaan edistymistä energiantoimitusten varmuuden ja energiatehokkuuden alalla sekä jatkamaan toimia sellaisen sääntely-ympäristön luomiseksi, joka suosisi uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämistä kaikilla aloilla, kuten uusiutuvaa energiaa koskevassa EU:n lainsäädännössä edellytetään;

32.

kehottaa Montenegroa jatkamaan kansallisen lainsäädännön mukauttamista unionin lainsäädäntöön sellaisilla aloilla kuin ympäristötiedon ja oikeussuojan saatavuus, ympäristövahinkovastuu ja rajat ylittäviin näkökohtiin liittyviä strategisia ympäristöarviointeja koskevat säännökset; kehottaa viranomaisia sisällyttämään ympäristöä ja ilmastonmuutosta koskevat kysymykset järjestelmällisemmin muihin politiikan aloihin; katsoo, että on erityisen tärkeää puuttua kiinteän jätteen, jäteveden ja huonon jätehuoltojärjestelmän aiheuttamiin ongelmiin ja ottaa käyttöön ankarampia seuraamuksia kaikille niille, jotka rikkovat sovellettavia säädöksiä, sekä luoda tehokas tarkastus- ja seurantajärjestelmä; toistaa lisäksi, että yleisesti on tarpeen korjata velvollisuuksien epäselvä jakautuminen viranomaisten kesken ja niiden toimien välinen epäjohdonmukaisuus, koska se haittaa vakavasti edistymistä ympäristönsuojelun alalla;

33.

muistuttaa, että Länsi-Balkanin alue edustaa 25:tä prosenttia Euroopan luonnon monimuotoisuudesta; muistuttaa myös, että useat pienet ja suuret joet ja järvet – joista suurimpia ovat Morača-joki ja Skadar-järvi – ovat monien harvinaisten lajien elinympäristöjä; kehottaa Montenegron viranomaisia harkitsemaan uudelleen suunnitelmia, jotka koskevat suurten vesivoimaloiden rakentamista ja jättäytymistä pääasiassa tällaisista lähteistä peräisin olevan energian varaan; muistuttaa tarpeesta laatia kansallinen energiastrategia, jossa otetaan huomioon useat uusiutuvan energian lähteet, mukaan luettuna pienimuotoinen vesivoima; muistuttaa myös luonnonperinnön vaalimisen tarpeesta, joka on kirjattu maan perustuslakiin, jossa Montenegron todetaan olevan ympäristöä kunnioittava valtio, ja siitä tosiasiasta, että luonnonperintö ja matkailu ovat Montenegron talouden kaksi tärkeää pilaria; kehottaa Montenegron viranomaisia toteuttamaan aina ympäristö- ja sosiaalisten vaikutusten arvioinnin ennen kaikkia uusien voimaloiden rakentamista koskevia päätöksiä EU:n ja kansainvälisten normien, kuten Århusin ja Espoon yleissopimusten mukaisesti; kehottaa Montenegron viranomaisia aloittamaan laajan ja avoimen julkisen, myös asianomaisten kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kuulemisen uusien vesivoimalahankkeiden suunnittelusta ja julkistamaan asian kannalta tärkeät päätökset, asiantuntijoiden mielipiteet ja muut asiakirjat;

34.

on ilahtunut siitä, että Montenegrosta on tullut maailmanlaajuisesti tunnettu matkailukohde, jolla on suuret kehittymismahdollisuudet; ottaa kuitenkin huomioon matkailusta ympäristölle mahdollisesti aiheutuvat riskit ja kehottaa hallitusta ryhtymään lisätoimiin luonnon suojelemiseksi myös Adrianmeren rannikolla;

35.

kehottaa Montenegron hallitusta etenemään nopeammin yhteisen maatalouspolitiikan hallinnointia varten tarvittavien rakenteiden, kuten maksunvälittäjän ja yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän, luomisessa; toivoo edistymistä maataloutta ja maaseudun kehittämistä koskevan politiikan alalla myös siten, että jatketaan toimia politiikan valmistelemiseksi ja käytettävissä olevan rahoitustuen käyttämiseksi;

36.

onnittelee Montenegroa liittymisestä Maailman kauppajärjestöön (WTO) järjestön ministerikokouksessa 17. joulukuuta 2011; katsoo, että WTO-jäsenyys luo kaupankäynnille ja ulkomaisille investoinneille avoimemman, ennustettavamman ja houkuttelevamman ympäristön;

37.

kehottaa Montenegron viranomaisia panemaan täytäntöön lainsäädännön, joka koskee keskuspankin riippumattomuutta, julkisen sektorin keskuspankkirahoitusta, etuoikeutettua mahdollisuutta saada rahoitusta julkisilta rahoituslaitoksilta ja euron suojelua; panee merkille, että vaikutukset Montenegron valuuttajärjestelmään on määriteltävä yksityiskohtaisesti ja niitä on käsiteltävä tulevissa neuvotteluissa;

38.

antaa Montenegrolle tunnustusta siitä, että 19. joulukuuta 2009 voimaan tullut viisumivapausjärjestelmä Schengen-alueen kanssa on toistaiseksi pantu täytäntöön sujuvasti; kehottaa viranomaisia kuitenkin parantamaan ulkoasiainministeriön ja Euroopan integraatiosta vastaavan ministeriön sekä lähetystö- ja konsulaattiverkostonsa hallinnollisia valmiuksia luomalla muun muassa verkossa toimivan yhteyden Euroopan integraatiosta vastaavan ministeriön kansallisen viisumijärjestelmän ja diplomaattisten ja konsuliedustustojen välille ja ottamalla käyttöön viisumitarran, jolla on turvaominaisuuksia;

39.

kiittää Montenegroa siitä, että se on sitoutunut alueellisen vakauden edistämiseen ja hyvien naapuruussuhteiden lujittamiseen muiden Länsi-Balkanin maiden kanssa ja ottanut rakentavan roolin näissä tehtävissä; panee tyytyväisenä merkille Montenegron aktiivisen roolin useissa Kaakkois-Euroopan alueellisissa aloitteissa; korostaa erityisesti Montenegron päättäväisyyttä allekirjoittaa luovuttamista koskevat sopimukset Kroatian, entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian ja Serbian kanssa, tehdä yhteistyösopimuksia muiden maiden rahanpesun selvittelykeskusten kanssa ja liittyä 7. marraskuuta 2011 Serbian, Montenegron, Kroatian ja Bosnia ja Hertsegovinan ulkoministerien julkilausumaan, jolla pyritään löytämään ratkaisuja alueen pakolaiskysymykseen;

40.

on tyytyväinen siihen, että sekä Montenegro että Serbia ovat sitoutuneet saamaan kahdenväliset suhteensa vakaammalle perustalle; kannustaa kummankin maan poliittisia ja uskonnollisia johtajia jatkamaan etnisten ja uskonnollisten ryhmien välisen vuoropuhelun ilmapiirin parantamista, jotta voidaan päästä sopimukseen Serbian ortodoksisen kirkon aseman sääntelystä Montenegrossa; kehottaa komissiota kiinnittämään liittymisneuvottelujen yhteydessä huomiota Montenegron ortodoksisen kirkon ja Serbian ortodoksisen kirkon välisiin suhteisiin, koska näiden kahden kirkon ja maassa aktiivisesti toimivien yhteisöjen suhteiden paranemisella olisi myönteinen vaikutus Montenegron poliittiseen ilmapiiriin;

41.

panee Serbian ja Kroatian hyvät naapurisuhteet tyytyväisenä merkille; pitää myönteisenä Montenegron ja Kroatian lainvalvontaviranomaisten välistä yhteistyösopimusta, joka tarjoaa puitteet yhteisille toimille monilla poliisin toiminnan aloilla, kuten rikollisuuden ehkäisemisen ja rajapoliisitoiminnan sekä alueellisen ja kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden monien eri muotojen torjunnan alalla; pitää tervetulleena Montenegron ja Kroatian välisen sekakomitean perustamista ja panee tyytyväisenä merkille, että kumpikin osapuoli on suostunut noudattamaan Kansainvälisen tuomioistuimen tuomiota yhä ratkaisematta olevasta Prevlakan niemimaan omistusta koskevasta kysymyksestä;

42.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä Montenegron hallitukselle ja parlamentille.

6.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 257/56

—

ottaa huomioon komission 5. huhtikuuta 2011 julkaiseman vihreän kirjan EU:n yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää koskevasta kehyksestä (COM(2011)0164),

—

ottaa huomioon 18. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman yrityshallintoon liittyvistä eettisistä kysymyksistä (1),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan ja sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnot (A7-0051/2012),

1.

pitää myönteisenä EU:n yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää koskevan kehyksen tarkistamista, johon komissio teki aloitteen vihreässä kirjassa;

2.

pitää kuitenkin valitettavana, että joitakin yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmään liittyviä tärkeitä kysymyksiä, esimerkiksi päätöksenteko hallituksessa, johtajien vastuu, johtajien riippumattomuus, eturistiriidat ja sidosryhmien osallistuminen, on jätetty vihreän kirjan ulkopuolelle;

3.

pitää valitettavana, että vihreässä kirjassa keskitytään yksitasoiseen hallintojärjestelmään ja jätetään kaksitasoinen järjestelmä huomiotta, vaikka se on yhtä laajalti käytössä Euroopassa; korostaa, että EU:n yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää koskevasta kehyksestä tehtävässä komission uudelleentarkastelussa on otettava huomioon yrityksen eri elinten kansallisen lainsäädännön mukaiset oikeudet ja velvollisuudet sekä erityisesti yksi- ja kaksitasoisten järjestelmien väliset erot; käyttää jäljempänä termiä "hallitus" viittaamaan johtajien valvontatehtävään, joka kuuluu kaksitasoisessa rakenteessa yleensä hallintoneuvostolle;

4.

korostaa, että on tärkeää tehdä EU:n yritysmaailmasta avoimempi, vakaampi, luotettavampi ja vastuullisempi ja parantaa yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää; katsoo, että yritysmaailman olisi voitava ottaa sosiaaliset, eettiset ja ekologiset näkökohdat huomioon käytännöissään ja osoittaa vastuullisuuttaan sekä suhteessa työntekijöihinsä ja osakkeenomistajiinsa että suhteessa yhteiskuntaan yleisemmin sekä varmistaa talouden parempi suorituskyky ja kunnollisten työpaikkojen luominen ja säilyttäminen;

5.

katsoo kuitenkin, että hyvä hallinto ei yksin riitä estämään kohtuutonta riskinottoa; kehottaa näin ollen toteuttamaan riippumattomia tarkastuksia ja ottamaan käyttöön sääntöjä, joissa erilaiset yrityskulttuurit EU:ssa otetaan huomioon;

6.

toteaa, että hyvin hallinnoidun yrityksen edellytyksenä on, että se on vastuuvelvollinen ja avoin työntekijöilleen, osakkeenomistajilleen ja tarvittaessa muille sidosryhmilleen;

7.

katsoo, että on edelleen suosittava OECD:n vuonna 2004 antamaa määritelmää, jonka mukaan yrityksen hallinnointi- ja ohjausjärjestelmä kattaa kaikki yrityksen johdon ja sen hallituksen, sen sidosryhmien ja muiden sidosryhmien väliset suhteet;

8.

katsoo, että rahoituskriisin jälkianalyyseissa voidaan ottaa opiksi liikemaailman merkittävistä vararikoista;

9.

korostaa tässä yhteydessä, että on kiinnitettävä huomiota siihen tärkeään tehtävään, joka eri komiteoilla (tilintarkastuskomiteat sekä jäsenvaltioiden mahdolliset palkkiokomiteat ja nimityskomiteat) on yrityksen hyvässä hallinnossa, ja kehottaa komissiota lujittamaan niiden roolia;

10.

on sitä mieltä, että yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää koskevia EU:n perustoimenpiteitä olisi sovellettava kaikkiin julkisesti noteerattuihin yrityksiin; huomauttaa, että kyseiset toimenpiteet olisi suhteutettava yrityksen kokoon, monimutkaisuuteen ja tyyppiin;

11.

katsoo, että yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmiä koskevien aloitteiden on oltava yhteensopivia yritysten yhteiskuntavastuuta koskevien komission ehdotusten kanssa; katsoo, että erityisesti nykyisessä taloudellisessa ja sosiaalisessa tilanteessa voitaisiin yritysten yhteiskuntavastuun ja yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmien avulla luoda tiiviimpiä yhteyksiä yritysten ja niiden yhteiskunnallisen kasvu- ja toimintaympäristön välillä;

12.

painottaa, että rahoituskysymysten reilua hoitamista koskeva aloite on esimerkki hyvästä yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmästä urheilussa; kehottaa muita sektoreita ja viranomaisia tarkastelemaan näitä toimenpiteitä edelleen, jotta joitakin niiden perusperiaatteista voidaan ottaa käyttöön;

13.

kehottaa komissiota laatimaan kaikista yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmistä kaavailemistaan lainsäädäntöehdotuksista vaikutustenarvioinnin, jossa keskitytään sekä saavutettaviin tavoitteisiin että tarpeeseen säilyttää yritysten kilpailukyky;

14.

korostaa, että yksitasoisissa hallintojärjestelmissä hallituksen puheenjohtajan ja toimitusjohtajan velvollisuudet olisi erotettava selkeästi toisistaan; huomauttaa kuitenkin, että kyseisen säännön pitäisi olla suhteessa yrityksen kokoon ja erityispiirteisiin;

15.

painottaa, että hallituksissa on oltava taidoiltaan, kokemuksiltaan ja taustoiltaan erilaisia riippumattomia henkilöitä ja että hallituksen kokoonpanon olisi oltava oikeassa suhteessa yrityksen toiminnan monimutkaisuuteen, sekä toteaa, että on osakkeenomistajien tehtävä varmistaa, että hallituksessa on tasapuolisesti edustettuina erilaisia taitoja;

16.

on sitä mieltä, että valintamenettelyt, mikäli niitä käytetään, olisi määriteltävä tarkkaan ja niihin olisi sovellettava "noudata tai selitä" -periaatetta; korostaa, että tämäntyyppisten toimintapolitiikkaa koskevien asiakirjojen laatiminen ja hyväksyminen kuuluu yksinomaan osakkeenomistajan toimivaltaan;

17.

kehottaa yrityksiä noudattamaan avoimia ja pätevyyteen perustuvia menetelmiä henkilöstöhallinnon alalla sekä kehittämään ja edistämään tehokkaasti miesten ja naisten kykyjä ja taitoja; korostaa, että yritysten on varmistettava miesten ja naisten tasa-arvoinen kohtelu ja yhdenvertaiset mahdollisuudet työssä ja edistettävä miesten ja naisten työ- ja yksityiselämän asianmukaista tasapainoa;

18.

korostaa, että on tärkeää, että monet erilaiset taidot ja pätevyydet ovat laajasti ja monipuolisesti edustettuna yrityksen hallituksessa;

19.

kehottaa komissiota esittämään mahdollisimman pian kattavaa ja ajankohtaista tietoa naisten edustuksesta kaikentyyppisissä yhtiöissä EU:ssa sekä elinkeinoelämän toteuttamista pakollisista ja vapaaehtoisista toimista samoin kuin jäsenvaltioiden äskettäin hyväksymistä toimista, joilla pyritään lisäämään tätä edustusta, ja tämän jälkeen, jos yhtiöiden ja jäsenvaltioiden toimet katsotaan riittämättömiksi, ehdottamaan vuoden 2012 kuluessa lainsäädäntöä (kiintiöt mukaan lukien), jonka avulla lisätään naisten edustusta yritysten johtoelimissä 30 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä ja 40 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä, ottaen samanaikaisesti huomioon jäsenvaltioiden vastuut ja niiden taloudelliset, rakenteelliset (yritysten kokoon liittyvät), oikeudelliset ja alueelliset erityispiirteet;

20.

korostaa, että johtajien on käytettävä riittävästi aikaa tehtäviensä hoitamiseen; katsoo kuitenkin, että ei pidä soveltaa yksiä yleispäteviä sääntöjä; katsoo, että jäsenvaltioita olisi kannustettava rajoittamaan sitä, kuinka monessa hallituksessa yksi johtaja voi olla; katsoo, että tämä auttaisi lisäämään hallituksen kokousten määrää ja parantaisi yrityksen sisäisten valvontaelinten laatua; pitää erittäin tärkeänä sitä, että hallituksen jäsenet ilmoittavat täysin avoimesti muista sitoumuksistaan;

21.

on samaa mieltä siitä, että säännöllisin väliajoin suoritettavat ulkoiset arvioinnit ovat hyödyllisiä välineitä yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmän tehokkuuden arvioimiseksi; katsoo kuitenkin, että ulkoiset arvioinnit eivät saisi olla pakollisia;

22.

katsoo, että johtokuntien ja hallintoneuvostojen jäsenten on itse vastattava tehtäviensä hoitamiseen tarvittavan koulutuksen ja lisäkoulutuksen hankkimisesta tarvittaessa kuitenkin yrityksen avun turvin;

23.

kehottaa ilmoittamaan yritysten palkka- ja palkkiopolitiikkaa koskevat tiedot ja antamaan vuotuisen palkka- ja palkkioselvityksen ja katsoo, että niille olisi saatava yhtiökokouksen hyväksyntä; korostaa kuitenkin, että jäsenvaltioiden pitäisi voida mennä tätä pidemmälle ja asettaa vaatimuksia, jotka koskevat toimivaan johtoon kuuluvien ja siihen kuulumattomien johtajien henkilökohtaisia palkkioita, mikä voi auttaa parantamaan avoimuutta;

24.

katsoo, että vahva valvonta ja uudet säännöt on otettava käyttöön, jotta estetään kaikki väärinkäytökset, jotka liittyvät jäsenvaltion hallituksen pelastamissa finanssialan yrityksissä ja muissa yrityksissä maksettaviin johtajien palkkoihin, palkkioihin ja korvauksiin; katsoo, että tarvittaessa on ryhdyttävä oikeudellisiin toimiin julkisten pelastusrahastojen väärinkäytön estämiseksi;

25.

vaatii kestävää pitkän aikavälin palkkapolitiikkaa, jonka olisi perustuttava yksittäisen henkilön ja asianomaisen yrityksen pitkän aikavälin toimintaan;

26.

katsoo, että johtajien palkankorotusten olisi oltava johdonmukaisia asianomaisten yritysten pitkän aikavälin kannattavuuden kanssa;

27.

kannattaa sitä, että johtajien muuttuvaan palkkioon sisällytetään pitkän aikavälin kestävyyteen liittyviä osia, kuten muuttuvan palkkion tietyn osan sitominen muun muassa työterveyden ja -turvallisuuden sekä työntekijöiden työtyytyväisyyden kaltaisten yritysten yhteiskuntavastuuseen liittyvien tavoitteiden saavuttamiseen;

28.

huomauttaa, että yrityksen hallituksella on vastuu yrityksen strategian ja myös yhtiön riskipolitiikan tarkistamisesta ja hyväksymisestä ja siitä olisi raportoitava asianmukaisesti osakkeenomistajille niin tarkasti kuin mahdollista paljastamatta kuitenkaan esimerkiksi kilpailijoihin liittyviä tietoja, jotka voisivat vahingoittaa yritystä; katsoo, että tämän olisi katettava myös sosiaaliset ja ympäristöriskit, jos niillä on merkittävää vaikutusta yhtiöön, kuten EU:n lainsäädäntö jo edellyttää;

29.

uskoo, että osakkeenomistajien sitoutumista yritykseen olisi kannustettava korostamalla heidän rooliaan, mutta sitoutumisen olisi oltava osakkeenomistajien vapaassa harkinnassa eikä koskaan pakollista;

30.

katsoo kuitenkin, että olisi harkittava pitkän aikavälin investointeja kannustavia toimenpiteitä ja kaikkiin lainaosakkeisiin liittyvää äänestystä koskevaa täyden avoimuuden vaatimusta toisin kuin haltijaosakkeiden tapauksessa; katsoo, että olisi tarkasteltava uudelleen institutionaalisten sijoittajien toimintaa, jonka tarkoituksena on luoda likviditeettiä ja pitää yllä hyviä luokituksia, koska vain tämä edistää tällaisten sijoittajien lyhyen aikavälin osakkuutta;

31.

panee merkille, että osakkeenomistajien oikeuksia koskeva direktiivi (2) tukee osakkeenomistajien yhtäläisen kohtelun periaatetta, minkä vuoksi kaikilla osakkeenomistajilla (niin institutionaalisilla kuin muilla) olisi oltava oikeus saada samat tiedot yrityksestä osuutensa suuruudesta riippumatta;

32.

kehottaa komissiota esittämään oikeasuhteisia ehdotuksia EU:n laajuisiksi suuntaviivoiksi, jotka koskevat osakkeenomistajille yritysten vuosikertomuksissa luovutettavien tietojen laatua; katsoo, että kyseisten tietojen on oltava korkealaatuisia ja kattavia;

33.

panee merkille pitkän aikavälin suunnittelun puuttumisen markkinoilta ja kehottaa komissiota tarkistamaan kaikkea asiaa koskevaa lainsäädäntöä, jotta voidaan arvioida, ovatko jotkin vaatimukset tahattomasti aiheuttaneet lyhytjänteisyyttä; pitää myönteisenä erityisesti komission ehdotusta luopua neljännesvuosittaisista ilmoituksista avoimuusdirektiivin yhteydessä, koska ilmoitukset antavat vain vähän lisätietoja osakkeenomistajille ja luovat mahdollisuuksia lyhyellä aikavälillä käytävään kauppaan;

34.

pitää myönteisenä institutionaalisia sijoittajia koskevien "stewardship code" -käytännesääntöjen kehittämistä koko EU:ssa; katsoo, että eurooppalaiset "stewardship code" -käytännesäännöt voitaisiin kehittää nykyisten mallien pohjalta ja yhteistyössä kansallisten viranomaisten kanssa;

35.

korostaa, että institutionaalisilla sijoittajilla on perusvelvollisuus suojella sijoituksiaan ja niiden on valvottava nimittämäänsä omaisuudenhoitajaa strategioiden, kustannusten, kaupankäynnin ja sen osalta, kuinka laajasti omaisuudenhoitajat ovat sidoksissa kohdeyrityksiin, ja tämän vuoksi niiden velvollisuutena on vaatia asianmukaista avoimuutta omaisuudenhoitotehtävien hoidossa;

36.

katsoo tässä yhteydessä, että institutionaalisten sijoittajien olisi voitava suunnitella asianmukaiset kannustinrakenteet ammatillisessa suhteessaan omaisuudenhoitajien kanssa;

37.

huomauttaa, että todelliset ja mahdolliset eturistiriidat olisi aina julkistettava ja että EU:n tasolla tarvitaan asianmukaisia toimia;

38.

kehottaa komissiota tarkistamaan osakkeenomistajien oikeuksia koskevaa direktiiviä niin, että voidaan arvioida, miten osakkeenomistajien osallistumista voitaisiin lisätä entisestään; katsoo tässä yhteydessä, että komission pitäisi analysoida vaikutustenarvioinnin avulla sähköisen äänestyksen käyttöä pörssiyhtiöiden yhtiökokouksissa etenkin osakkeita rajat ylittävästi omistavien osakkeenomistajien osallistumisen lisäämiseksi;

39.

muistuttaa komissiota siitä, että "yhteistoiminnalle" tarvitaan selkeä ja tarkkaan rajattu määritelmä, sillä yhdenmukaisten sääntöjen puuttuminen on yksi suurimmista osakkeenomistajien yhteistyön tiellä olevista esteistä;

40.

uskoo, että valtakirjoja koskevien neuvontapalvelujen tarjoajilla on erittäin tärkeä tehtävä, mutta niiden toimintaan liittyy usein eturistiriitoja; kehottaa komissiota varmistamaan valtakirjoja koskevien neuvontapalvelujen sääntelyn edelleen ja kiinnittämään tässä erityistä huomiota avoimuuteen ja eturistiriitoihin liittyviin kysymyksiin; on sitä mieltä, että valtakirjoja koskevien neuvontapalvelujen tarjoajia olisi kiellettävä tarjoamasta konsulttipalveluja kohdeyritykselle;

41.

katsoo, että yritysten pitäisi voida valita nimiosakkeiden ja haltijaosakkeiden järjestelmän välillä; katsoo, että jos yritykset valitsevat nimiosakkeet, niillä olisi oltava oikeus tietää omistajiensa henkilöllisyys, ja että merkittäviä osakkuuksia koskevien tietojen ilmoittamiselle olisi asetettava EU:n tasolla yhdenmukaistamista koskevat vähimmäisvaatimukset; katsoo, että tämän ei pitäisi vaikuttaa haltijaosakkeiden omistajien oikeuteen olla paljastamatta henkilöllisyyttään;

42.

huomauttaa, että vaikka vähemmistöosakkaiden suojelusta säädetäänkin kansallisissa yrityslainsäädännöissä, unionin toimilla voitaisiin edistää valtakirjalla äänestämistä;

43.

kannattaa yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää käsittelevän eurooppalaisen foorumin 10. maaliskuuta 2011 lähipiirin liiketoiminnasta julkisesti noteeratuissa yhtiöissä antamaan selvitykseen sisältyviä suuntaviivoja; kannustaa komissiota toteuttamaan EU:n laajuisia toimia ei-sitovan lainsäädännön ja esimerkiksi suositusten avulla;

44.

on sitä mieltä, että työntekijöiden osakkuusjärjestelmiä olisi säädeltävä jäsenvaltioiden tasolla ja kysymys olisi jätettävä työnantajien ja työntekijöiden neuvoteltavaksi; katsoo, että järjestelmään osallistumisen olisi aina oltava vapaaehtoista;

45.

uskoo, että "noudata tai selitä" -periaate on hyödyllinen väline yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmässä; kannattaa kansallisten hyvää hallintotapaa koskevien sääntöjen tai yrityksen valitsemien käytännesääntöjen pakollista noudattamista; katsoo, että mahdollinen poikkeaminen käytännesäännöistä olisi selitettävä asianmukaisesti ja tämän selityksen lisäksi yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää koskeva vaihtoehtoinen toimenpide olisi kuvattava ja selitettävä;

46.

korostaa, että nykyisten hallinnointi- ja ohjaussääntöjen ja -suositusten toimivuutta ja valvontaa on parannettava sen sijaan, että otetaan käyttöön yritysten hallinnointia ja ohjausta koskevia sitovia Euroopan tason sääntöjä;

47.

katsoo, että menettelysäännöillä voidaan muuttaa toimintatapoja ja että sääntöjen joustavuus mahdollistaa innovoinnin, jossa voidaan hyödyntää koko EU:n parhaita käytänteitä; katsoo, että parhaiden käytänteiden vaihtaminen parantaisi yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää EU:ssa;

48.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

6.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 257/61

—

ottaa huomioon Euroopan investointipankin (EIP) vuosikertomuksen 2010,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 15, 126, 175, 208, 209, 271, 308 ja 309 artiklan sekä EIP:n perussäännön pöytäkirjan N:o 5,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan tilintarkastustuomioistuimen tehtävästä,

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1093/2010, annettu 24. marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/78/EY kumoamisesta,

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1080/2011/EU, annettu 25. lokakuuta 2011, EU:n takuun myöntämisestä Euroopan investointipankille unionin ulkopuolella toteutettaviin hankkeisiin liittyvistä lainoista ja lainatakauksista aiheutuvien tappioiden varalta ja päätöksen N:o 633/2009/EY kumoamisesta,

—

ottaa huomioon 10. toukokuuta 2011 tekemänsä päätöksen vastuuvapauden myöntämisestä kahdeksannen, yhdeksännen ja kymmenennen Euroopan kehitysrahaston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2009 (1),

—

ottaa huomioon 7. huhtikuuta 2011 antamansa päätöslauselman Euroopan investointipankin vuosikertomuksesta 2009 (2),

—

ottaa huomioon EIP:n hallintoneuvoston 14. joulukuuta 2010 hyväksymän EIP:n toimintasuunnitelman vuosiksi 2011–2013,

—

ottaa huomioon EIP:n tarkastuskomitean pankin hallintoneuvostolle 6. huhtikuuta 2011 antaman vuosikertomuksen 2010,

—

ottaa huomioon 8. kesäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman sijoittamisesta tulevaisuuteen: uusi monivuotinen rahoituskehys kilpailukykyistä, kestävää ja osallistavaa Euroopan unionia varten (3),

—

ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman rahoitus-, talous- ja sosiaalikriisistä: suositukset toteutettaviksi toimenpiteiksi ja aloitteiksi (4),

—

ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2010 antamansa päätöslauselman Eurooppa 2020 -strategiasta (5),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan ja 119 artiklan 2 kohdan,

—

ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön sekä kehitysyhteistyövaliokunnan, talous- ja raha-asioiden valiokunnan ja ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnot (A7-0058/2012),

A.

ottaa huomioon, että EIP perustettiin Rooman sopimuksella ja että sen päätavoitteena on tukea yhteismarkkinoiden kehittämistä sekä alueiden välisten kehityserojen tasoittamista;

B.

ottaa huomioon, että EIP keskittyy rahoitustoiminnassaan Euroopan unionin alueella seuraaviin kuuteen ensisijaiseen painopisteeseen: taloudellisen ja yhteiskunnallisen yhteenkuuluvuuden sekä lähentymisen varmistaminen; tietoon perustuvan talouden täytäntöönpano; Euroopan laajuisten liikenne- ja viestintäverkkojen kehittäminen; pienten ja keskisuurten yritysten tukeminen; ympäristön tilan kohentaminen ja suojeleminen ja kestävien yhteisöjen edistäminen sekä kestävän, kilpailukykyisen ja varman energiahuollon tukeminen;

C.

ottaa huomioon, että EIP on edelleen "Euroopan unionin pankki" ja toimii EU:n tavoitteiden saavuttamista edistävänä instrumenttina;

D.

ottaa huomioon, että EIP-ryhmä myönsi lainoja EU:n alueelle 52 miljardia euroa vuonna 2010;

E.

ottaa huomioon, että EIP on toteuttanut toimia Euroopan unionin ulkopuolella ensisijaisesti Euroopan unionin ulkopoliittisen toiminnan tukemiseksi;

F.

ottaa huomioon, että EIP-ryhmä myönsi lainoja EU:n alueen ulkopuolelle 6 miljardia euroa vuonna 2010;

G.

ottaa huomioon, että perussääntönsä mukaisesti EIP:n myöntämien lainojen ja lainatakausten kokonaismäärä voi Lissabonin sopimuksen ratifioinnin jälkeen vastata enintään 250 prosenttia sen merkitystä pääomasta ja varauksista, kohdentamattomista varauksista ja jakamattoman voiton yhteismäärästä;

H.

ottaa huomioon, että finanssi-, talous- ja valtionvelkakriisin jatkuminen vuoden 2010 jälkeen ja siihen liittyvä luottolama ovat lisänneet rahoituksen tarvetta;

I.

katsoo, että EIP:n tehtävänä on auttaa Euroopan taloutta käyttämällä sekä pääomamarkkinoita että sen omia varoja;

J.

katsoo, että EIP:n AAA-luottoluokitus on erittäin tärkeä pankin toiminnan kannalta;

K.

katsoo, että tarkastuskomitea on perustettu EIP:n perussäännön nojalla riippumattomaksi komiteaksi, jonka tehtävänä on EIP:n tilien tarkastus ja sen varmistaminen, että EIP:n toiminnot ovat parhaiden pankkikäytäntöjen mukaisia; ottaa myös huomioon, että tarkastuskomitea totesi 6. huhtikuuta 2011 antamassaan kertomuksessa, että tarkastuskomitea sai vuonna 2010 investointipankilta odottamansa tuen, jotta se saattoi hoitaa velvoitteensa asianmukaisesti;

L.

katsoo, että Eurooppa 2020 -strategian tavoitteita, kuten infrastruktuuri-investointeja, vihreää teknologiaa, innovaatioita ja pk-yritysten tukea, ei voida saavuttaa ilman asianmukaista rahoitusta;

M.

katsoo, että kestävä kasvu unionissa on taattava myös osoittamalla EU:n talousarvion käyttämättömät maksumäärärahat uudelleen yhteisiin ohjelmiin, joilla pyritään lisäämään kasvua, kilpailukykyä ja työllisyyttä, sekä lisäämällä EIP:n lainojen vipuvaikutusta ja perustamalla tehokkaat hankkeiden joukkovelkakirjamarkkinat;

1.

suhtautuu myönteisesti vuosikertomukseen 2010 ja kannustaa EIP:tä jatkamaan Euroopan talouden kehitystä tukevaa toimintaansa ja luomaan kasvua, lisäämään työllisyyttä sekä edistämään sosiaalista ja alueellista koheesiota keskittyen erityisesti heikommin kehittyneiden alueiden hankkeisiin; tukee pankin aikomusta suunnata toimintaansa niille aloille, joilla sen rahoituksesta on odotettavissa eniten vaikutusta talouskasvuun; huomauttaa, että EIP:n olisi käytettävä resurssejaan ja välineitään mahdollisimman hyvin tämänhetkisen rahoitus- ja talouskriisin torjumiseksi;

2.

katsoo, että EIP-ryhmän (6) olisi jatkettava vuosittaista raportointia Euroopan parlamentille ryhmän EU:n sisällä toteuttamista lainanantotoimista siltä kannalta, miten ne ovat edistäneet unionin tavoitteita ja Eurooppa 2020 -strategian päämääriä, sekä EU:n ulkopuolella toteuttamista lainanantotoimista siltä kannalta, miten ne liittyvät ryhmän lainanantovaltuuksiin ja edistävät EU:n ulkoisen toiminnan yleisen toimintalinjan johdonmukaisuutta; katsoo, että EIP:n ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin (EJKP) olisi lisäksi vahvistettava koordinointia ja yhteistyötään kolmansissa maissa, jotta voidaan tehostaa molempien suhteellisia etuja ja välttää työn päällekkäisyyttä (7) sekä hyödyntää resursseja tehokkaammin; muistuttaa myös, että neuvosto ja parlamentti ovat päättäneet, että on aika tutkia eurooppalaisten julkisten rahoituslaitosten järjestelmän järkeistämistä mitään vaihtoehtoa pois sulkematta;

3.

huomauttaa, että EIP-ryhmän olisi edelleen raportoitava vuosittain Euroopan parlamentille ryhmän EU:n talousarvioon liittyvistä ja EU:n rahoitukseen sekä ulkoiseen rahoitukseen keskittyvistä rahoitustoimista; kehottaa investointipankkia tuomaan vuosikertomuksensa helposti saataville ja tekemään siitä laajalle yleisölle ymmärrettävän;

4.

suhtautuu myönteisesti hyväksyttyyn toimintasuunnitelmaan 2011–2013, joka antaa pankin toiminnalle lähivuosina kolme suuntaa: Eurooppa 2020 -strategian toimeenpano, ilmastonmuutoksen torjunta ja EU:n ulkopolitiikan tukeminen;

5.

tukee pankin sitoutumista keskittyä "tietokolmioon", jossa yhdistyvät koulutus, tutkimus ja kehitys sekä innovointi;

6.

suosittaa, että EIP julkaisee verkkosivuillaan Euroopan parlamentin EIP:n vuosikertomuksista antamat päätöslauselmat sekä parlamentin jäsenten esittämät kysymykset ja EIP:n niihin antamat vastaukset yhdessä omien raporttiensa kanssa;

7.

antaa tunnustusta rakenneohjelmaluottojen (SPL) määrän lisäämiselle talous- ja finanssikriisin vuoksi; korostaa näiden luottojen tärkeää merkitystä elpymiselle ja kasvulle tuettaessa julkisen sektorin investointeja eräissä jäsenvaltioissa; kannustaa EIP:tä paitsi tarjoamaan edelleen vastaavia välineitä taloudellisissa vaikeuksissa oleville valtioille niin myös tukemaan lähentymistavoitealueita ja valtioita, joiden talouskuri on hyvä;

8.

huomauttaa, että lainamäärillä mitattuna julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien (PPP-hankkeiden) osuus oli 32 prosenttia EIP-rahoitteisista Euroopan laajuisista liikennehankkeista vuonna 2010; suhtautuu myönteisesti perustettuun julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuutta koskevaan asiantuntijakeskukseen, jonka jäsenverkostoon kuuluu nyt EIP:n ja komission lisäksi 30 EU:n jäsenvaltiota ja assosioitunutta maata sekä monia alueita;

9.

kehottaa EIP:tä rohkaisemaan siihen, että yhteisrahoitettuihin PPP-hankkeisiin liittyvien julkisten maksuvelvoitteiden kokonaismäärät julkaistaan yhdessä tulevien maksujen lähdettä koskevien tietojen kanssa;

10.

kehottaa EIP:tä julkaisemaan vuosittain luettelon lainojen ja muiden rahoitusvälineiden kaikista lopullisista edunsaajista samalla tavoin kuin komissio joutuu julkaisemaan luettelon EU:n rahastoista myönnettyjen varojen lopullisista edunsaajista;

11.

kehottaa EIP:tä lisäämään tukeaan uusien jäsenvaltioiden julkisen sektorin infrastruktuuriverkoille, sillä se on yhä vähäistä verrattuna EU-15-jäsenvaltioihin; pyytää, että osallistuminen infrastruktuuriverkkojen rahoittamiseen olisi nykyistä mittavampaa jäsenvaltioiden rajaseutujen välisissä liitännöissä;

12.

tukee yleisesti ottaen EIP:n ja komission yhteistyötä kehitettäessä innovatiivisia rahoitusvälineitä Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden, kriisistä kärsivien talouksien elvyttämisen ja ilmastotoimien tarpeiden täyttämiseksi; toteaa, että näiden välineiden käytöstä – muun muassa avustusten ja lainojen yhdistelmästä ja riskinjakovälineistä – on aiemmin saatu myönteisiä kokemuksia;

13.

tukee erityisesti riskinjakorahoitusvälinettä (RSFF), joka on komission ja EIP:n yhteisaloite ja josta tuetaan riskialttiiden ja suuria etuja käsittävien hankkeiden rahoittamista; hämmästelee seitsemännen tutkimuksen ja kehityksen puiteohjelman toteutuksen yhteydessä, että RSFF-välineen mukaisia lainoja myönnettiin vain 1,8 miljardia euroa vuonna 2010, mikä on 1 miljardi vähemmän kuin vuonna 2009; katsoo, että EIP:n vuoden 2010 vuosikertomuksessaan antama lainojen vähenemisen syy ei ole riittävä, sillä sen mukaan EIP:n puoleen kriisin pahimmassa vaiheessa kääntyneiden yritysten lainansaantivaikeudet ovat helpottaneet, ja pyytää EIP:ltä ja Euroopan komissiolta lisäselvityksiä asiasta;

14.

on huolissaan EIP:n sisäisen valvonnan ja tarkastuksen järjestelmistä ja rohkaisee komissiota ja EIP:tä viimeistelemään mittavan rahoitusta ja hallintoa koskevan puitesopimuksen marraskuuhun 2012 mennessä, sillä EIP-ryhmän hallinnoimien innovatiivisten rahoitusvälineiden odotetaan lisääntyvän; odottaa EIP:n esittävän parlamentille kertomuksen saavutetusta edistymisestä joulukuuhun 2012 mennessä;

15.

pitää myönteisenä, että Ecofin-neuvoston joulukuussa 2008 asettama tavoite myöntää pienille ja keskisuurille yrityksille (pk-yrityksille) lainoja 30 miljardin euron arvosta saavutettiin jo vuotta ennen määräaikaa; kannattaa markkina-arvoltaan keskisuurille yrityksille tarkoitettua uutta rahoitustuotetta ja korostaa sen merkitystä Euroopan talouden elpymisen vauhdittamisessa; pyytää Euroopan keskuspankkia tarvittaessa neuvomaan pk-yrityksiä ja muita edunsaajia taatakseen hankkeiden laadun ja tehokkuuden;

16.

toistaa aiemmat suosituksensa, jotka koskivat EIP:n rahoitusvälittäjien valinnan sekä "globaalilainojen" myöntämistä koskevan avoimuuden lisäämistä, ja vaatii ryhtymistä toimiin tämän toteuttamiseksi; korostaa, että tarvitaan selkeämmät rahoitusehdot ja tiukemmat lainanannon tehokkuutta koskevat ehdot; kehottaa EIP:tä viipymättä kehittämään uusia, johdonmukaisia ja tehokkaita välineitä, joilla valvotaan nykyistä paremmin rahoitusvälittäjiä, jotka yhteistyössä EIP:n kanssa tukevat Euroopan pk-yrityksiä vuoden 2012 loppuun mennessä;

17.

kehottaa EIP:tä jälleen raportoimaan säännöllisesti saavuttamistaan tuloksista, mukaan luettuina kattavat tiedot lopullisista edunsaajista, yhteenvetoraportit sen sisäisten menettelyjen seurannasta ja täytäntöönpanosta sekä tiedot tavoitteiden saavuttamisesta; vaatii, että poikkeamiset tavoitteista on osoitettava ja selitettävä ja että on annettava yksityiskohtaiset tiedot poikkeamisista vastaavista henkilöistä; on huolissaan selvien vertailuarvojen ja hyödynnettyjen määrien puutteesta, jonka seurauksena lainojen tehokkuus on edelleen epäselvä;

18.

toteaa, että vuonna 2010 EIP-ryhmän tukea sai 115 000 pk-yritystä ja EIP käytti 10,0 miljardia euroa limiittiluottoihin lainattavaksi pk-yrityksille, samalla kun Euroopan investointirahasto (EIR) antoi pk-yrityksille takauksia ja riskirahoitusta yhteensä 2,8 miljardia euroa; kannustaa EIP:n pyrkimyksiä lisätä pk-yritysten tukea;

19.

pitää erittäin myönteisenä EIP:n päätöstä liittyä Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin ja Maailmanpankin laatimaan kansainvälisten laitosten yhteiseen vuosien 2009–2010 toimintaohjelmaan, jossa lisätään lainoitusta pk-yrityksille Keski- ja Itä-Euroopan jäsenvaltioissa; toteaa, että pannessaan toimeen tämän suunnitelman mukaisen sitoumuksensa (kaksinkertaistaa alueen pk-yrityksille varattava kokonaissumma) EIP toimi vaadittua nopeammin ja kasvatti lainoitustaan 25 prosenttia 14 miljardilla eurolla; toivoo, että EIP jatkossakin tekee tiivistä yhteistyötä alueen pankkien kanssa pk-yritysten lainoituksessa;

20.

suhtautuu myönteisesti komission ja EIP:n maaliskuussa 2010 perustamaan eurooppalaiseen Progress-mikrorahoitusjärjestelyyn; korostaa, että tämän järjestelyn tähänastiset tulokset on julkistettava; vaatii laatimaan ja julkaisemaan mahdollisimman pian selvät perusteet, joilla aloitteeseen osallistuvat rahoitusvälittäjät valitaan;

21.

suhtautuu myönteisesti pk-yritysten takausjärjestelmän tarkastusta koskevaan Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukseen N:o 4/2011 ja tunnustaa takausjärjestelmän suuren merkityksen; on huolissaan tilintarkastustuomioistuimen päätelmistä, joiden mukaan välineessä ei riittävästi dokumentoida EIR:n ja rahoitusvälittäjien välisiin sopimuksiin sovellettavien parametrien perusteita, sen tulosindikaattorit ovat epäselvät ja indikaattorien tavoitearvot puutteelliset; kehottaa EIP-ryhmää korjaamaan nämä puutteet viipymättä tilintarkastustuomioistuimen suosituksia vastaavasti;

22.

kehottaa EIP:tä raportoimaan Euroopan parlamentille tilintarkastustuomioistuimen suositusten täytäntöönpanon etenemisestä;

23.

korostaa EIR:n tärkeää roolia pk-yritysten tukemisessa; painottaa, että EIR:n olisi jatkettava pk-yritysten transaktioiden rahoitukseen ja takaamiseen liittyvää toimintaansa; kannustaa EIR:ää pyrkimään edelleen tukemaan pk-yritysten arvopaperistamismarkkinoita, jotka ovat yhä heikot;

24.

on tyytyväinen siihen, että EU:n EIP:lle vuosiksi 2007–2013 myöntämä takuu unionin ulkopuolella toteutettaviin hankkeisiin liittyvistä lainoista ja lainatakauksista aiheutuvien tappioiden varalta kuuluu kiistämättä tilintarkastustuomioistuimen tarkastusten piiriin (8);

25.

kehottaa tilintarkastustuomioistuinta toimittamaan Euroopan parlamentille kyseisen päätöksen nojalla suoritetuista rahoitustoimista erityiskertomuksen, joka sisältää vaikutustenarvioinnin hanke-, sektori-, valtio- ja aluetasolla ja osoittaa EIP:n unionin ulkopoliittisten tavoitteiden hyväksi antaman panoksen tehokkuuden;

26.

katsoo, että ulkoisen valtuuden tarjoama Euroopan unionin lainavakuusväline tuottaa suurta lisäarvoa ja vipuvaikutusta; kannustaa silti EIP:tä käyttämään mahdollisuuksien mukaan oman riskin välineitä, säilyttämään EIP:n AAA-luottoluokituksen ja varmistamaan samalla komission, EIP:n ja muiden kansainvälisten ja paikallisten kumppanien avustustoimien tehokkaan koordinoinnin toiminnan johdonmukaisuuden ja täydentävyyden lisäämiseksi;

27.

katsoo, että EIP:n ja EJKP:n olisi vahvistettava yhteistyötään ja koordinointiaan kolmansissa maissa, jotta voidaan tehostaa molempien suhteellisia etuja ja välttää toiminnan päällekkäisyyttä (9);

28.

kehottaa EIP:tä tiedottamaan Euroopan parlamentille sen ulkoisiin lainanantovaltuuksiin perustuvista rahoitustoimista Välimeren alueella, osoittamaan lainanantonsa vaikutukset kehitykseen ja toimittamaan raportin Euroopan parlamentille ennen vuoden 2012 loppua;

29.

korostaa EIP:n lähinnä EU:n alueella toteutettaville julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuksille (PPP-hankkeet) antaman rahoituksen merkitystä ja panee merkille EIP:n aikomuksen tutkia PPP-hankkeiden mahdollisuuksia Välimeren maissa;

30.

pyytää EKP:tä ja komissiota laatimaan kiireellisesti ja tiivistä vuoropuhelua edunsaajamaiden kanssa käyden ehdotuksen Euro–Välimeri-investointi- ja kumppanuusvälinettä tehokkaammasta pankkipalvelusta, jonka avulla voidaan taata EKP:n tehokas rooli Välimeren alueen maissa mm. pk-yritysten ja mikroluottojen alalla;

31.

on huolissaan PPP-järjestelmien mukanaan tuomista riskeistä, kuten rahalle saatavasta vähäisestä vastineesta ja osittain taseen ulkopuolisesta julkisesta velasta; kehottaa EIP:tä noudattamaan suosituksia, jotka sisältyivät sen rahoittamista loppuun saatetuista PPP-hankkeista saatuja opetuksia koskevaan sisäiseen raporttiin ja erityisesti

32.

kehottaa EIP:tä rajaamaan EU:n ulkopuolisille rahoitusvälittäjille annettavan tuen vain sellaisille paikallisille rahoituslaitoksille, jotka eivät toimi offshore-rahoituskeskuksissa, joiden omistuksesta huomattava osa on paikallisissa käsissä ja joilla on valmiudet soveltaa kunkin maan paikallisten pk-yritysten erityispiirteitä tukevaa, kehitystä edistävää lähestymistapaa; pyytää EIP:tä raportoimaan tämän suosituksen täytäntöönpanosta vuonna 2012;

33.

suhtautuu myönteisesti helmikuussa 2010 julkaistuun ulkoisia lainanantovaltuuksia koskevaan asiantuntijaryhmän arviointiraporttiin "EIB's external mandate 2007–2013 Mid-Term Review: Report and recommendations of the Steering Committee of wise persons";

34.

pitää myönteisenä, että EU:n takuun myöntämisestä EIP:lle EU:n ulkopuolella toteutettaviin hankkeisiin liittyvistä lainoista ja lainatakauksista aiheutuvien tappioiden varalta annettu päätös N:o 1080/2011/EU on pantu täytäntöön; korostaa, että EIP:n ulkoisessa valtuudessa on otettava huomioon SEUT-sopimuksen 208 artikla, jonka mukaan unionin kehitysyhteistyöpolitiikan päätavoite on köyhyyden vähentäminen ja poistaminen;

35.

on huolissaan ulkoisten toimien tuloksia koskevan tiedon puutteesta; korostaa, että rahoitusvälittäjiä ei vaadita lähettämään jälkikäteen tuloksia yksittäisistä operaatioista; kehottaa EIP:tä tästä syystä tekemään jälkikäteen tehtävästä raportoinnista pakollista; panee kuitenkin tyytyväisenä merkille päätöksessä N:o 1080/2011/EU annetut uudet raportointisäännökset;

36.

ottaa huomioon, että EIP:llä on ollut EU:n ulkopuolista toimintaa pääasiassa keskitulotason maissa, joissa henkilöstöresurssit ovat rajalliset erityisesti ketjun alkupään toimissa ja hankkeiden seurannassa ja joissa paikallinen läsnäolo on rajallista EU:n ulkopuolisen rahoitustoiminnan tasoon ja monimuotoisuuteen verrattuna;

37.

suosittelee, että hankkeiden seurantaa tehostetaan sekä toteutuksen aikana että niiden valmistuttua;

38.

panee merkille, että vuonna 2010 EIP:n lainanantomäärä oli yhteensä 72 miljardia euroa, josta 8,551 miljardia euroa meni kehitysmaille (1,2 miljardia euroa Aasiaan ja Latinalaiseen Amerikkaan eli ALA-maihin, 1 miljardi euroa Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maille eli AKT-maille (973 miljoonaa euroa) ja Etelä-Afrikalle (50 miljoonaa euroa), 2,55 miljardia euroa Välimeren maille ja 328 miljoonaa euroa Keski-Aasian maille) ja 657 miljoonaa euroa käytettiin vesihuolto-, viemäröinti-, terveydenhuolto- ja koulutushankkeisiin;

39.

toteaa EIP:n ulkoisia toimia koskevan valtuutuksen riippumattoman arvioinnin osoittavan, että EIP:n toimet hankkeiden täytäntöönpanon valvonnassa, paikallisen läsnäolon varmistamisessa sekä ympäristö- ja sosiaalisten näkökohtien seurannassa vaikuttavat edelleen riittämättömiltä; toteaa, että EIP kykenee täyttämään valtuutuksensa vaatimukset kehityspoliittisten näkökohtien osalta vain välillisesti;

40.

muistuttaa, että kapea-alainen keskittyminen bruttokansantuotteeseen perustuvaan kasvuun ei automaattisesti johda osallistavaan ja kestävään kehitykseen ja vähennä eriarvoisuutta; pitää siksi tässä yhteydessä riittävää edullista rahoitusta ja riittäviä henkilöstöresursseja välttämättöminä, jotta EIP kykenee tukemaan tehokkaammin EU:n kehitysyhteistyötavoitteita;

41.

kehottaa EIP:tä tukemaan aktiivisesti taloudelliseen osallisuuteen tähtääviä hankkeita eli helpottamaan rahoituspalvelujen, kuten lainojen, talletusmahdollisuuksien ja vakuutusjärjestelmien, tasapuolista saatavuutta esimerkiksi tukemalla mikroluottolaitoksia;

42.

kehottaa määrittelemään suoritusindikaattoreita, jotta voidaan entistä paremmin todeta EIP:n toimien lisäarvo ja vaikutukset, sekä lujittamaan henkilöstön asiantuntemusta kestävän kehityksen, ihmisoikeuksien sekä sosiaali- ja sukupuolikysymysten alalla;

43.

suhtautuu myönteisesti EIP:n sitoumuksiin ja politiikkaan, jotka koskevat yhteistyöhaluttomia lainkäyttöalueita; on kuitenkin huolestunut avoimuuden puutteesta, jota "globaalilainojen" myöntämisessä ja seurannassa on havaittavissa verohallinnon osalta; muistuttaa, että EIP:n olisi varmistettava, että sen luotonsaajat eivät hyödynnä veroparatiiseja tai muita haitallisia verotuskäytäntöjä, kuten siirtohinnoittelun väärinkäyttöä, jotka saattavat johtaa veropetoksiin tai veronkiertoon; kehottaa EIP:tä pyytämään, että rahoituksenvälittäjät julkistaisivat, miten niiden saamat globaalilainat on käytetty, ja että ne myös esittäisivät raportin toiminnastaan kaikissa yksittäisissä maissa;

44.

pitää valitettavana, että EIP ei aseta etusijalle investointeja AKT-maiden paikallisiin yrityksiin; katsoo, että globaalilainojen tai pk-yritysten lainojen valvontaa olisi parannettava, jotta voidaan varmistaa, että rahoituksenvälittäjät panevat asianmukaisesti täytäntöön EIP:n vaatimukset, jolloin varmistetaan vastuuvelvollisuus, avoimuus ja ekologinen kestävyys paikallisille pk-yrityksille myönnettyjen varojen käytössä; katsoo, että kullakin ulkopuolisella alueella käytettävää pk-yritysten määritelmää olisi täsmennettävä ottaen huomioon paikallisten talouksien rakenne;

45.

pyytää määrittämään EU:n tai kansainvälisesti sovittujen ympäristö- ja sosiaalipoliittisten vaatimusten noudattamisen EIP-rahoituksen saannin vakioedellytykseksi ja epäämään rahoituksen yrityksiltä, jotka rikkovat näitä periaatteita ja/tai jotka on rekisteröity veroparatiiseihin;

46.

suhtautuu myönteisesti ehdotukseen Euroopan parlamentin ja EIP:n välistä yhteistyötä koskevan yhteistyöpöytäkirjan tekemisestä; korostaa tässä yhteydessä, että parlamentti on otettava tiiviisti mukaan neuvotteluihin ulkoista yhteistyötä ja kehitystä koskevan EU-foorumin perustamisesta ja että on varmistettava neuvottelujen avoimuus;

47.

korostaa, että on tärkeää parantaa ja optimoida EU:n ja jäsenvaltioiden rahoitustoimia ulkoisen yhteistyön tukemiseksi; kannattaa asiantuntijaryhmän ehdotusta keskittää kaikki ulkoiset toimet erilliseen yksikköön keskitetymmän hallinnon aikaansaamiseksi; toistaa ehdotuksensa mahdollisten vaihtoehtojen tutkimisesta "EU:n kehitysyhteistyöfoorumin" perustamiseksi;

48.

suosittelee EIP:n toiminnan virtaviivaistamista säilyttämällä EIP:n ydintoiminnon "Euroopan unionin pankkina";

49.

pyytää unionin ulkopuolelle suuntautuvien väliintulojen yhteydessä, että EIP toimisi vasta sitten, kun se on varmistanut, että väliintulon kohteena olevan maan ja Euroopan unionin välisiin kauppakäytäntöihin sisältyy vastavuoroisuusperiaate sosiaali-, ympäristö- ja terveysnormien soveltamisessa;

50.

muistuttaa, että tarvitaan Euroopan vakavaraisuusvalvontajärjestelmä, jonka mukaisesti EIP:hen sovelletaan samoja vakavaraisuusmääräyksiä kuin luottolaitoksiin; katsoo, että tällaisella vakavaraisuusvalvonnalla olisi valvottava EIP:n taloudellisen tilanteen laatua sekä varmistettava, että sen tulosta mitataan tarkasti ja että ammatillista käytännesäännöstöä noudatetaan; toistaa kehotuksensa soveltaa EIP:hen rahoitustilanteen vakauden valvontaa;

51.

kehottaa komissiota jälleen toimittamaan parlamentille oikeudellisen analyysin EIP:n vakavaraisuusvalvonnan mahdollisista vaihtoehdoista; toteaa, että Euroopan keskuspankin mahdolliseen rooliin EIP:n varavaraisuusvalvonnassa liittyy institutionaalisia vaikeuksia; kehottaa komissiota tutkimaan tiiviissä yhteistyössä euroalueen jäsenvaltioiden kanssa EIP:n vakavaraisuusvalvonnan kaikkia mahdollisuuksia;

52.

ehdottaa, että tämän valvonnan suorittaa

53.

kehottaa EIP-ryhmää tästä huolimatta jatkamaan itsenäisesti toiminnan vakautta edistäviä parhaita pankkikäytäntöjä, jotta voidaan säilyttää pankin erittäin hyvä pääomatilanne ja edistää reaalitalouden kasvua; kehottaa sen vuoksi EIP:tä tekemään stressitestin, jotta voidaan varmistaa pankin lainasalkun kestävyys;

54.

pitää ilahduttavana sitä, että EIP noudattaa vapaaehtoisesti nykyisen Basel II -sopimuksen pääomavaatimuksia, ja kehottaa EIP:tä täyttämään myös tulevan Basel III -sopimuksen velvoitteet;

55.

ilmaisee vakavan huolensa EIP:n luottoluokitusta koskevasta viimeaikaisesta kehityksestä; kehottaa painokkaasti EIP:tä laatimaan ja toteuttamaan strategian, jolla säilytetään pankin toiminnan kulmakiven muodostava ja sen toimintojen kannalta välttämätön AAA-luokitus; huomauttaa, että pankki menettäisi tiettyjä sijoittajaryhmiä, jos sen AAA-luokitus ei säily;

56.

kehottaa EIP:n hallintoneuvoston jäseniä sopimaan EIP:n pääoman merkittävästä kasvattamisesta ottaen huomioon EU:n ja sen jäsenvaltioiden investointitarpeet ja markkinoiden tarjoaman pääoman riittämättömyys;

57.

huomauttaa, että luottoriskin yleinen taso pankin lainasalkussa on noussut, mikä johtuu osaksi talouskriisin jatkuvien vaikutusten aiheuttamasta kasvavasta paineesta nykyisten yhteistyökumppanien luottokelpoisuutta kohtaan ja osaksi uusiin toimiin sisältyvästä suuremmasta luottoriskistä; suosittelee, että EIP toteuttaa tarvittavia toimia välttääkseen lainasalkkunsa heikentymisen;

58.

huomauttaa, että EU tarvitsee talouskasvua, jota voidaan tukea tehokkaasti investoimalla tutkimukseen ja kehitykseen ja edistämällä Euroopan laajuisten verkkojen rakentamista, ja että tässä yhteydessä EIP:n toiminnalla voidaan parantaa nykyisiä talousnäkymiä;

59.

katsoo, että EIP:n olisi pantava täytäntöön mekanismeja, joilla varmistetaan, että kaikissa sen rahoitustoimissa noudatetaan ympäristöä, yhteiskuntaa ja ihmisoikeuksia koskevia EU:n arvoja sekä avoimuutta ja hankintoja koskevia EU:n normeja; kehottaa EIP:tä lisäämään edelleen avoimuutta rahoituksenvälittäjien kautta tapahtuvassa lainanannossa ja estämään veroparatiisien käytön, siirtohinnoittelun ja veronkierron;

60.

kehottaa EIP:tä antamaan parlamentille virallisesti ja avoimelta pohjalta vuosikertomuksen, joka sisältää oleelliset tiedot EIP:n vakavaraisuudesta, vastuusitoumuksista, rahoituksenvälittäjien kautta toteutettavista toimista, riskinotosta, vipuvaikutuksesta pankin yksityisen sektorin rahoituksessa sekä EIP:n ja EIR:n yhteistyöstä;

61.

kehottaa EIP-ryhmää jatkamaan toiminnan vakautta edistäviä parhaita pankkikäytäntöjä, jotta voidaan säilyttää pankin erittäin hyvä pääomatilanne ja edistää reaalitalouden kasvua; kehottaa siksi valvomaan EIP:n toiminnan vakautta edelleen tiukasti, jotta voidaan valvoa sen luottokelpoisuutta sekä seurata sen taloudellisen tilan laatua, tulosten tarkkuutta ja hyvien liiketoimintakäytänteiden noudattamista; katsoo, että EIP voisi tehdä stressitestin luottokelpoisuutensa arvioimiseksi;

62.

kehottaa EIP-ryhmää tarvittaessa ja ennen hankkeiden hyväksymistä asettamaan verkkosivustolleen merkitykselliset tiedot pitkäaikaisten lainojen ja takuiden edunsaajista, rahoituksenvälittäjistä, hankkeiden tukikelpoisuuskriteereistä ja pk-yrityksille annetusta riskipääomalainoituksesta ja ilmoittamaan erityisesti maksetut summat, lainojen lukumäärän sekä maantieteelliseen alueen ja kyseisen teollisuuden alan; ehdottaa, että EIP:n roolin olisi oltava keskitetympi, valikoivampi, tehokkaampi ja tuloskeskeisempi; kehottaa arvioimaan myös tuettujen hankkeiden ympäristövaikutuksia sekä sosiaalisia ja makrotaloudellisia vaikutuksia;

63.

katsoo, että EIP:n olisi muodostettava korkeamman tason kumppanuuksia erityisesti paikalliseen talouteen liittyvien, avoimesti ja vastuullisesti toimivien rahoituksenvälittäjien kanssa tavoittaakseen pienet ja keskisuuret yritykset;

64.

kehottaa EIP:tä jatkamaan ponnistelujaan sen varmistamiseksi, että rahoituksenvälittäjät välittävät lainat tehokkaasti pk-yrityksille;

65.

kehottaa EIP:tä täsmentämään kantansa hankkeisiin tarkoitettuihin EU:n joukkovelkakirjalainoihin ja muihin innovatiivisiin rahoitusvälineisiin, jotka perustuvat yhteisrahoitukseen EU:n ja EIP:n talousarvioista; katsoo, että komission olisi otettava käyttöön EU:n joukkovelkakirjalainat mahdollisimman pian ja mieluiten ennen vuosien 2014–2020 talousarviokautta; kehottaa EIP:tä osallistumaan aktiivisesti tällaisten aloitteiden täytäntöönpanoon; katsoo, että Eurooppa 2020 -joukkovelkakirjalainoja koskevan komission ehdotuksen täytäntöönpano voisi olla myötävaikuttaja kestävien teollisuusalojen ja infrastruktuurin kehittämisessä jäsenvaltioissa ja EU:ssa; korostaa, että tähän tarkoitukseen vahvistetut menettelyt olisi määriteltävä selvästi hankkeiden hyväksyttävyyttä koskevassa kehyksessä, johon sovelletaan tavallista lainsäätämisjärjestystä; katsoo, että kaikissa innovatiivisissa rahoitusvälineissä olisi noudatettava ympäristö-, sosiaali-, kansalaisoikeus- ja avoimuusnormeja koskevia vaatimuksia;

66.

katsoo, että EIP:n pitäisi ottaa huomioon jäsenvaltioiden taloudellinen tilanne päätettäessä, missä infrastruktuureissa joukkovelkakirjalainojen pilottivaihe olisi pantava täytäntöön; katsoo, että kyseisessä pilottivaiheessa olisi asetettava etusijalle niiden jäsenvaltioiden hankkeet, joissa kasvu on alhainen ja joilla on likviditeettiongelmia rahoitusmarkkinoilla;

67.

kehottaa EIP:tä arvioimaan ja tarvittaessa tarkistamaan tai tehostamaan Välimeren eteläpuolisissa maissa talouden kehityksen kannalta keskeisillä aloilla toteutettavia toimia, jotta voidaan edistää toimivien markkinoiden, kilpailukyvyn ja uusien työpaikkojen luomisen hyväksi tehtäviä investointeja, ja ottamaan huomioon näiden valtioiden demokratiaprosessin ja oikeusvaltiotilanteen; panee merkille, että EIP:n lainanantovaltuuksia Välimeren eteläpuolisille maille on hiljattain lisätty miljardin euron verran, ja katsoo, että EIP:n olisi julkaistava alueella nykyisin toteutettavien toimien kehitysvaikutus;

68.

suhtautuu myönteisesti EIP:n rakenneohjelmien lainojen merkityksen kasvuun, kun autetaan jäsenvaltioita rahoittamaan maksut EU:n rakennerahastoista tuettuihin ohjelmiin; kehottaa komissiota tekemään yhteistyötä EIP:n kanssa sen varmistamiseksi, että infrastruktuurihankkeisiin tehtäviä investointeja ei lykätä jäsenvaltioiden taloudellisten vaikeuksien takia;

69.

katsoo, että EIP:n pitäisi tehdä oma riippumaton arviointinsa lainkäyttöalueista, joilla se toimii, jotta voidaan torjua laittomat pääomavirrat ja varmistaa, ettei EIP ole tekemisissä offshore-keskusten kanssa;

70.

kehottaa EIP:tä tehostamaan toimintaansa EU:n jäsenvaltioissa, joissa on suuri ja pitkäkestoinen vaihtotaseen alijäämä, jotta voidaan edistää sosiaalista ja taloudellista lähentymistä sekä lisätä rahaliiton taloudellista ja poliittista kestävyyttä;

71.

kehottaa EIP:tä selventämään ja perustelemaan kantaansa, joka koskee Euro–Välimeri-investointi- ja kumppanuusvälineen FEMIPin kehittämistä Euro–Välimeri-pankiksi;

72.

pyytää tarkistamaan energiapolitiikkaa koskevaa EIP:n asiakirjaa vuodelta 2007, jotta siitä tulee yhdenmukainen Eurooppa 2050 -tavoitteiden ja -etenemissuunnitelmien kanssa;

73.

panee merkille, että vuonna 2010 EIP antoi 25,9 miljardia euroa niille EU:n alueille, joihin talouskriisi oli vaikuttanut rajuimmin;

74.

katsoo, että pk-yritysten luotonsaannissa kohtaamien vaikeuksien yhteydessä EIP:n olisi otettava kumppaniksi avoimia ja luotettavia rahoituksenvälittäjiä, jotka ovat yhteydessä paikalliseen talouteen, ja julkaistava säännöllisesti tietoa, joka koskee jaettuja summia, niiden saajia sekä maantieteellisiä alueita ja teollisuudenaloja, joille varoja on jaettu;

75.

korostaa Jaspers-, Jessica-, Jeremie- ja Jasmine-ohjelmien merkitystä unionin alueiden lähentymisen ja yhteenkuuluvuuden sekä pk-yrityksille annettavan tuen kannalta; korostaa, että ohjelmille on myönnettävä riittävä rahoitus myös uudella ohjelmakaudella (2014–2020); kannattaa EIP:n osallistumista unionin Progress-mikrorahoitusjärjestelyyn; korostaa, että EIP:n myöntämillä lainoilla tuetaan alueellista lähentymistä rakenteellisista ohjelmista myönnettävän rahoituksen välityksellä;

76.

panee merkille, että EIP:n hallinnoimien lainojen määrä laski 60 miljardiin euroon vuonna 2012 (verrattuna 75 miljardiin euroon vuonna 2011) vuosiksi 2012–2014 laaditun uuden toimintaohjelman kehyksessä, kuten hallintoneuvoston hyväksymästä vuotuisesta ohjelmasta ilmenee;

77.

tukee EIP:n yhteistyössä EU:n rakennerahastojen kanssa toteuttamaa toimintaa valtioissa, joissa julkiseen talouteen kohdistuu entistä suurempia paineita, mukaan luettuna lainojen myöntäminen valtioiden osallistuessa rakennerahastoista rahoitettujen hankkeiden rahoittamiseen; pitää myönteisenä, että Kreikkaa varten on perustettu takuurahasto, jota rahoitetaan kansallisen strategisen viitekehyksen (NSRF) varoilla sekä EIP:n myötävaikutuksella ja tuella ja josta voidaan osoittaa varoja julkisia investointeja varten;

78.

on tyytyväinen EIP:n uuteen valitusjärjestelmään; huomauttaa kuitenkin, että tämä järjestelmä ei ollut täysin toimintavalmis vuonna 2010; panee merkille valitusten määrän huomattavan kasvun lähinnä hankintojen sekä rahoitettujen hankkeiden ympäristö-, sosiaali- ja kehitysnäkökohtien aloilla; pyytää EIP:tä toimittamaan parlamentille asiaankuuluvat tiedot tehtyjen valitusten jatkotoimista vuoden 2012 syyskuun loppuun mennessä; panee tyytyväisenä merkille valitusjärjestelmän toimet (CMOP, Complaints Mechanism Operating Procedures), jotka EIP:n hallitus hyväksyi marraskuussa 2011;

79.

pyytää EIP:tä tarkistamaan entistä huolellisemmin sosiaalipoliittiset näkökohdat (myös ihmisoikeuksien kunnioittamisen) hankkeiden eri vaiheissa ennakkoarvioinnin ja varsinkin hankkeiden täytäntöönpanon ja loppuunsaattamisen seurannan avulla;

80.

vaatii, että EU:n ympäristö- ja sosiaalipoliittisten vaatimusten noudattamisen olisi oltava järjestelmällinen edellytys EIP:n rahoituksen saannille ja ettei rahoitusta myönnettäisi yrityksille, jotka rikkovat näitä periaatteita ja jotka on rekisteröity rahoitusalan sääntöjä noudattamattomille alueille;

81.

pyytää EIP:tä määrittelemään selviä "tulosindikaattoreita", jotta voidaan entistä paremmin jäljittää EIP:n rahoitustoimien lisäarvo, sekä lujittamaan henkilöstön asiantuntemusta kestävän kehityksen, ihmisoikeuksien sekä sosiaalipoliittisten ja tasa-arvokysymysten alalla;

82.

pyytää, että Euroopan unionin EIP:lle myöntämästä rahoitustakuusta maksetaan korkoa rahoitusmarkkinoilla määritetyn takuiden keskikoron mukaisesti; katsoo, että EU voi tehdä EIP:tä koskevan tukipäätöksen tällä tavalla lasketun koron osalta tavanomaisten menettelyjen mukaisesti, jos kyseisen takuun koron maksun puuttuminen on osa unionin tavoitteiden mukaista talousmallia, erityisesti unionin ulkoisten toimien osalta, ja sisämarkkinoiden toimintasääntöjen mukaista, jotta vältettäisiin kilpailun vääristyminen yksityisen sektorin kanssa;

83.

pyytää EKP:tä ja komissiota – valvonta- ja seurantajärjestelmien tehokkuuden sekä välineiden ja mekanismien täytäntöönpanon ja toiminnan vaikuttavuuden parantamiseksi – laatimaan parhaita käytäntöjä koskevan oppaan, jossa myös yksilöidään ja käsitellään mahdollisia huonoja käytäntöjä, jotta tehdyistä virheistä voidaan ottaa opiksi;

84.

pitää avoimuuden kannalta valitettavana, että EIP:n vuoden 2010 toimintakertomuksen osassa "EIP:n pääoma sekä ottolainaus 2010" ei ole esitelty eikä arvioitu itse EIP:n mekanismiin liittyvää riskiä, sillä EIP nojaa hyvin mittavaan merkittyyn mutta maksamatta olevaan pääomaan jäsenvaltioissa, jotka ovat ainoita osakkeenomistajia ja joiden luottoluokitukset ovat asteittain heikentyneet kriisin puhjettua syksyllä 2008;

85.

ehdottaa, että EIP:ssä mukana olevat jäsenvaltiot sopivat esimerkiksi Eurooppa 2020 -strategian ajaksi suunnitelmasta, jonka mukaan ne vapauttavat merkityn, vielä maksamattoman pääoman, jonka määrä 31. joulukuuta 2010 oli noin 190 miljardia euroa;

86.

panee merkille Euroopan talouksien hälyttävät erot kilpailukyvyssä ja innovoinnissa;

87.

pitää myönteisenä, että EIP:n investoinnit energiatehokkuutta, uusiutuvia energialähteitä, liikennettä, metsittämistä, innovaatioita ja ilmastonmuutokseen sopeutumista koskeviin ilmastomyönteisiin hankkeisiin nousivat vuonna 2010 19 miljardiin euroon (eli 30 prosenttiin kaikista Euroopan unionissa myönnetyistä lainoista), kun ne edellisvuonna olivat olleet 16 miljardia euroa;

88.

pitää myönteisenä, että EIP:n toimien painopisteinä ovat ilmastonmuutos ja erityisesti uusiutuva energia; pyytää EIP:tä tekemään energian yleisestä saatavuudesta toimiensa painopisteen energia-alalla tukemalla hajautettuja, pienimuotoisia ja kantaverkkojen ulkopuolisia hankkeita etenkin maaseudulla; kehottaa EIP:tä luopumaan vähitellen hankkeista, joilla saattaa olla merkittäviä ympäristövaikutuksia, kuten suuret padot sekä hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia sekä fossiilisia polttoaineita koskevat teknologiat, jotta kehitysmaat eivät juuttuisi käyttämään näitä energialähteitä;

89.

katsoo, että EIP:n olisi rahoitettava hankkeita, jotka täyttävät tiukat ympäristökriteerit, ja siten edistettävä kestävää kasvua ja ympäristölle haitallisesta rahoituksesta luopumista vaiheittain;

90.

kehottaa EIP:tä osallistumaan kunnianhimoisemmin liikenteen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen; katsoo tässä yhteydessä, että EIP:n pitäisi asettaa etusijalle hankkeet, joiden tavoitteena on vähentää kuljetuskysyntää sekä kehittää julkista liikennettä ja yhdistettyjä kuljetuksia;

91.

kehottaa EIP:tä laatimaan tutkimustarkoituksia varten harmaan listan hankkeista, joissa sovellettava teknologia ehkä täyttää unionin vähimmäisvaatimukset mutta itse hanke ei kuitenkaan täytä keskimääräisiä eurooppalaisia ympäristövaatimuksia;

92.

pitää myönteisenä EIP:n tukea uusiutuvalle energialle (joka on strategisesti tärkeä EU:n ilmastotavoitteiden kannalta) ja toteaa, että tukea on lisätty huomattavasti viime vuosien aikana (6 miljardia euroa vuonna 2010, kun se vuonna 2006 oli 500 miljoonaa euroa);

93.

pitää myönteisenä, että EIP on parantanut myös omaa teknistä suorituskykyään ja lisännyt 40 prosentista (2007) 64 prosenttiin (2011) niiden hankeasiantuntijoiden määrää, jotka työskentelevät pääasiassa energiatehokkuutta tai uusiutuvaa energiaa koskevien hankkeiden parissa;

94.

pyytää EIP:tä edelleen tiukentamaan ehtoja, jotka koskevat fossiilisia polttoaineita käyttäviä hankkeita, jotka valitettavasti saavat edelleen 10 prosenttia EIP:n rahoituksesta; toteaa, että näiden kriteerien soveltaminen on erityisen tärkeää, jotta saadaan mahdollisimman nopeasti poistettua EIP:n tuki sellaiselle energiantuotannolle, jonka hiilidioksidipäästöt ovat suuret;

95.

kehottaa EIP:tä varmistamaan, että sen kehitysmaissa rahoittamat hankkeet hyödyttävät myös paikallisia yhteisöjä, joita pitäisi myös tarvittaessa kuulla sellaisten investointihankkeiden yhteydessä, jotka todennäköisesti vaikuttavat niiden elinympäristöön; toteaa, että hankkeiden yhteydessä olisi varmistettava ympäristötavoitteiden toteutuminen ja hankkeiden pitäisi olla yhdenmukaisia unionin hiilidioksidipäästöjen vähentämistavoitteiden kanssa;

96.

kehottaa EIP:tä noudattamaan luonnon monimuotoisuuden osalta periaatetta, jonka mukaan luonnon monimuotoisuuden nettohävikkiä ei tapahdu; viittaa tältä osin yrityksiä ja luonnon monimuotoisuuden kompensaatiomahdollisuuksia koskevan BBOP-ohjelman (Business and Biodiversity Offsets Programme) normeihin;

97.

kehottaa EIP:tä lisäämään rahoitusta vesivarojen hoitoa edistäviin hankkeisiin erityisesti eurooppalaisissa Välimeren maissa ja keskittymään erityisesti vedenjakelun kestävyyteen;

98.

kiinnittää EIP:n huomion kasvavaan raaka-ainepulaan; kehottaa EIP:tä tarkastelemaan, miten se voi edistää raaka-aineiden tehokkaampaa käyttöä EU:ssa.

99.

kehottaa komissiota ja EIP-ryhmää suunnittelemaan innovatiivisia yhteisesti rahoitettavia rahoitusvälineitä luonnon monimuotoisuutta tukevia investointeja varten, ja kehottaa EIP-ryhmää tarjoamaan aiheeseen liittyviä teknisiä ja taloudellisia neuvontapalveluja pankin ympäristönsuojeluvaatimusten mukaisesti;

100.

kehottaa EIP:tä tukemaan hankkeita, joilla edistetään luonnon monimuotoisuutta ja vesivarojen hoitoa, sekä olemaan rahoittamatta hankkeita, jotka muuttavat merkittävällä tavalla tärkeitä luontotyyppejä tai joilla tuotetaan kiellettyjä aineita, suuria patohankkeita, joissa ei noudateta Maailman patokomission suosituksia, tai kaivannaisteollisuuden hankkeita (öljy, kaasu ja mineraalit), joilla on tuhoisia ympäristövaikutuksia ja sosiaalisia vaikutuksia ja joissa ei noudateta Maailmanpankin Extractive Industries Review -selvityksessä esitettyjä suosituksia;

101.

kehottaa EIP:tä soveltamaan edelleen tiukkoja ehtoja hiileen ja ruskohiileen perustuviin energiantuotantohankkeisiin, jotka voivat edelleen saada EIP:n tukea EU:n toimitusvarmuuspolitiikan tavoitteiden mukaisesti, ja korostaa näiden ehtojen soveltamisen merkitystä, jotta EIP:n tuesta runsaasti hiilidioksidipäästöjä tuottavalle energiantuotannolle voidaan luopua mahdollisimman pian;

102.

kehottaa EIP:tä saattamaan toimintansa vastaamaan täysin EU:n tavoitetta, joka koskee nopeaa siirtymistä vähähiiliseen talouteen, ja laatimaan suunnitelman, joka koskee fossiilisiin polttoaineisiin liittyvien hankkeiden lainanannon asteittaista lopettamista, mukaan luettuna hiilivoimaloita koskeva lainananto, ja toimien tehostamista uusiutuvan energian ja energiatehokkaiden teknologioiden siirtämiseksi;

103.

kehottaa EIP:tä parantamaan hankkeiden arviointi- ja valintajärjestelmäänsä ja välttämään tukea hankkeille, joilla on kielteisiä ilmastovaikutuksia, sekä tehostamaan samalla hankkeiden toteutuksen seurantaa; katsoo, että pankin investoinneilla saavutetuista ilmastonmuutoksen torjuntaa koskevista tuloksista olisi raportoitava vuosittain;

104.

ehdottaa, että komissio pohtisi investointien rahoittamisstrategiaa yhteistyössä EIP:n kanssa ottaen huomioon sen henkilöstöresurssien laadun ja kokemukset suurten infrastruktuurien rahoittamisessa unohtamatta mitään seuraavista välineistä: tuet, jäsenvaltioiden EIP:n pääomaan merkitsemien summien vapauttaminen, Euroopan unionin EIP:n pääomaan merkitsemät summat, lainat, innovatiiviset välineet, hitaasti tuottaviin pitkän aikavälin hankkeisiin mukautetut rahoitusjärjestelyt, takausjärjestelmien kehittäminen, investointeja koskevan kohdan lisääminen EU:n talousarvioon, unionin, kansallisten ja paikallisten viranomaisten väliset rahoitusyhteenliittymät, julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet ja niin edelleen;

105.

muistuttaa lisäksi, että Eurooppa 2020 -strategia on uskottava vain, jos sitä tuetaan riittävillä rahoitusvaroilla, ja kannattaa sen vuoksi tärkeämmän roolin antamista EIP:lle rakennerahastojen käynnistävän ja vipuvaikutuksen tehostamisessa sekä innovatiivisten rahoitusvälineiden kehittämisessä edelleen ja niiden parhaassa mahdollisessa hyödyntämisessä, johon osallistuvat etenkin EIP ja EIR sekä muut kansainväliset rahoituslaitokset vastavuoroisuuden pohjalta (esim. avustusten ja lainojen yhdistelmät, riskipääomavälineet, uudet riskinjaon ja takausten muodot);

106.

kehottaa EIP:n johtoelimiä harkitsemaan, voiko Euroopan unionista mahdollisesti tulla pankin osakkeenomistaja jäsenvaltioiden lisäksi, mikä Euroopan parlamentin näkemyksen mukaan vahvistaisi EIP:n ja komission välistä yhteistyötä;

107.

kehottaa EIP:tä tukemaan luottamusta lisääviä toimia jäsenvaltioissa, joille niiden taloudellinen vakaus euroalueella aiheuttaa tai uhkaa aiheuttaa vakavia vaikeuksia, osallistumalla investointihankkeisiin kyseisissä valtioissa ja tarjoamalla takuita, joilla pienennetään kasvanutta maariskiä;

108.

katsoo, että Lissabonin sopimuksen tuomien muutosten vuoksi ja EIP:llä sisämarkkinoiden tasaisen ja vakaan kehityksen kannalta olevan merkityksen lisäännyttyä EIP:n olisi oltava suuremmassa määrin vastuussa EU:n kansalaisille erityisesti siten, että Euroopan parlamentti myöntää EIP:lle vastuuvapauden siitä, miten se on käyttänyt varoja, jotka ovat peräisin EU:n talousarviosta tai Euroopan kehitysrahastosta ja joita EIP hallinnoi;

109.

suhtautuu myönteisesti EIP:n sitoumukseen kehittää tammikuusta 2012 lähtien uusi kehitysvaikutusten mittaamisen järjestelmä (reagoivan mittaamisen järjestelmä) hankkeiden ennakko- ja jälkiarviointia varten, ja kannustaa EIP:tä lisäämään tämän järjestelmän soveltamisen avoimuutta siten, että se julkistaa täydellisen luettelon indikaattoreista, seurantaraportit sekä suoritetut mittaukset; pyytää, että sille tiedotetaan tulosten seurannan parannuksista, joita reagoivan mittaamisen järjestelmällä (REM) saavutetaan;

110.

panee tyytyväisenä merkille, että uuden valvontaryhmän perustaminen on vahvistanut hankkeiden taloudellista ja sopimuksiin liittyvää valvontaa; pyytää, että parlamentille tiedotetaan uuden valvontaryhmän saavuttamista parannuksista;

111.

kehottaa EIP:tä toimimaan osarahoittajana investointihankkeissa, joilla pyritään tukemaan tutkimusta, kehitystä ja innovointia valtioissa ja alueilla, joihin ulkoiset epäsymmetriset talouden šokit ovat vaikuttaneet suhteettoman voimakkaasti;

112.

vaatii EIP:tä kytkemään rahoitushankkeensa köyhyyden vähentämiseen ja vuosituhattavoitteiden saavuttamiseen, ihmisoikeuksiin, yritysten yhteiskuntavastuuseen, ihmisarvoiseen työhön sekä ympäristöpoliittisiin periaatteisiin ja hyvään hallintotapaan liittyvien ponnistelujen edistämiseen Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1080/2011/EU täytäntöönpanon yhteydessä;

113.

on tyytyväinen aloitteeseen, joka koskee Eurooppa 2020 -hankejoukkovelkakirjoja komission ja EIP:n välisenä riskinjakomekanismina, joka tarjoaa rajoitettua tukea EU:n talousarviosta ja jolla lisätään EU:n varojen vipuvaikutusta ja houkutellaan lisää yksityisen sektorin rahoitusta yksittäisiin infrastruktuurihankkeisiin Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden mukaisesti; kehottaa EIP:tä toteuttamaan aloitteen pilottivaiheen ennen ohjelmakauden 2007–2013 loppua järjestelmän tehokkuuden arvioimiseksi;

114.

antaa tunnustusta EIP:n saavuttamalle edistykselle rahoitusalan sääntöjä noudattamattomia alueita koskevien selvien menettelyjen laatimisessa; tukee pankin politiikkaa olla osallistumatta mihinkään yhteistyöhaluttomien lain käyttöalueiden toteuttamiin toimiin; kehottaa EIP:tä arvioimaan niin kutsutun NCJ-politiikkansa (heikosti säänneltyjä, läpinäkymättömiä ja yhteistyöhön haluttomia hallintoalueita koskeva politiikka) täytäntöönpanoa ja toimintaa ja tiedottamaan asiasta Euroopan parlamentille vuoden 2012 loppuun mennessä; kehottaa EIP:tä säännöllisesti tarkistamaan ja päivittämään NCJ-politiikkansa varmistaakseen, että EIP:n rahoitustoimet eivät edistä veropetoksia, rahanpesua eivätkä terrorismin rahoittamista missään muodossa;

115.