3.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 226/1

3.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 226/2

3.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 226/2

1)

Onko Euroopan unionin oikeuden täytäntöönpanon yhteydessä sellaisen menettelyjärjestelmän osalta, jossa pääasian ratkaisevien yleisten tuomioistuinten on kylläkin tutkittava myös lakien valtiosäännönvastaisuus mutta jossa ne eivät voi kumota yleisesti lakeja, koska tämä toimivalta on varattu erityisellä tavalla järjestetylle valtiosääntötuomioistuimelle, unionin oikeuteen sisältyvän ”vastaavuusperiaatteen” mukaisesti katsottava, että mikäli laki on Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 artiklan vastainen, yleisten tuomioistuinten on myös tällöin pyydettävä menettelyn aikana valtiosääntötuomioistuinta kumoamaan laki yleisesti eivätkä ne voi pelkästään olla soveltamatta lakia kyseisessä tapauksessa?

2)

Onko perusoikeuskirjan 47 artiklaa tulkittava siten, että se on esteenä menettelysäännölle, jonka mukaan kansainvälisesti toimivaltainen tuomioistuin määrää edunvalvojan poissa olevalle asianosaiselle, jonka olinpaikkaa ei voida määrittää, ja edunvalvoja voi ”vastaamisellaan” saada sitovasti aikaiseksi sen, että kyseinen tuomioistuin on kansainvälisesti toimivaltainen?

3)

Onko tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 (1) (jäljempänä asetus N:o 44/2001) 24 artiklaa tulkittava siten, että kyse on mainitussa säännöksessä tarkoitetusta vastaajan vastaamisesta vain, jos asianomaisen prosessitoimen on suorittanut vastaaja itse tai hänen valtuuttamansa oikeudellinen edustaja, vai sovelletaanko tätä rajoituksetta myös kulloisenkin jäsenvaltion lainsäädännön mukaan poissa olevalle asianosaiselle määrättyyn edunvalvojaan?

3.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 226/2

3.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 226/3

1)

Onko kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annettua neuvoston direktiiviä 93/13/ETY (1) sekä unionissa sovellettavia kuluttajansuojan ja sopimustasapainon oikeusperiaatteita tulkittava siten, että niiden vastaisena on pidettävä kiinnelainoista annettua Espanjan lainsäädäntöä, jossa säädetään, että kiinnelainan velkoja voi vaatia täydentämään vakuuksia, jos kiinnitetyn kiinteistön arvioitu arvo alenee 20 prosenttia, mutta jossa ei sen sijaan säädetä kiinnitetyn kiinteistön ulosmittausmenettelyn osalta, että kuluttaja-velallinen-ulosmittausvelallinen voisi kiinteistön arvon kontradiktorisesti laaditun arvion perusteella vaatia tarkistamaan kyseistä arvoa ainakin LEC:n (2) 671 §:ssä säädettyä tarkoitusta varten, kun arvo on noussut vähintään vastaavan osuuden verran sinä aikana, joka on kulunut kiinnelainasopimuksen tekemisen ja ulosmittauksen välillä?

2)

Onko kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annettua neuvoston direktiiviä 93/13/ETY sekä unionissa sovellettavia kuluttajansuojan ja sopimustasapainon oikeusperiaatteita tulkittava siten, että niiden vastaisina on pidettävä kiinnitetyn kiinteistön ulosmittausmenettelyyn Espanjassa sovellettavia säännöksiä, joiden mukaan velkoja-ulosmittausvelkoja voi ostaa kiinnitetyn kiinteistön itselleen hintaan, joka on 50 prosenttia (nykyisin 60 prosenttia) sen arvioidusta arvosta, minkä seurauksena kuluttaja-velallinen-ulosmittausvelallinen menettää perusteettomana seuraamuksena 50 prosenttia (nykyisin 40 prosenttia) kyseisestä arvioidusta arvosta?

3)

Onko kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annettua neuvoston direktiiviä 93/13/ETY sekä unionissa sovellettavia kuluttajansuojan ja sopimustasapainon oikeusperiaatteita tulkittava siten, että kyseessä on oikeuksien väärinkäyttö ja perusteeton etu, kun velkoja-ulosmittausvelkoja vaatii ostettuaan ensin kiinnitetyn kiinteistön itselleen hintaan, joka on 50 prosenttia (nykyisin 60 prosenttia) arvioidusta arvosta, aloittamaan ulosmittauksen jäljellä olevan määrän osalta, jotta velka saadaan maksettua takaisin kokonaisuudessaan, vaikka myydyn omaisuuden arvioitu arvo ja/tai todellinen arvo on velan kokonaismäärää suurempi, huolimatta siitä, että näin toimimisesta on säädetty kansallisessa prosessioikeudessa?

4)

Onko kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annettua neuvoston direktiiviä 93/13/ETY sekä unionissa sovellettavia kuluttajansuojan ja sopimustasapainon oikeusperiaatteita tulkittava siten, että kun myydään kiinnitetty kiinteistö, jonka arvioitu arvo ja/tai todellinen arvo on suurempi kuin kiinnelainan kokonaismäärä, on sovellettava LEC:n 570 §:ää LEC:n 579 ja 671 §:n sijasta, jolloin on katsottava, että velkoja-ulosmittausvelkoja on saanut saatavansa kokonaisuudessaan?

3.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 226/3

—

Unionin yleisen tuomioistuimen (neljäs jaosto) yhdistetyissä asioissa T-229/11 ja T-276/11, Inglewood ym. v. parlamentti, 13.3.2013 antama tuomio on kumottava

—

Asia on ratkaistava uudelleen siten, että

3.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 226/4

1)

Onko sen jäsenvaltion, jossa velallisen omaisuutta koskeva maksukyvyttömyysmenettely on aloitettu, tuomioistuimilla toimivalta tutkia selvittäjän velallisen toimitusjohtajaa vastaan nostama kanne, jossa vaaditaan palauttamaan yhtiön maksukyvyttömyyden alkamisen jälkeen tai yhtiön ylivelkaantumisen toteamisen jälkeen suoritetut maksut?

2)

Onko sen jäsenvaltion, jossa velallisen omaisuutta koskeva maksukyvyttömyysmenettely on aloitettu, tuomioistuimella toimivalta tutkia selvittäjän velallisen toimitusjohtajaa vastaan nostama kanne, jossa vaaditaan palauttamaan yhtiön maksukyvyttömyyden alkamisen jälkeen tai yhtiön ylivelkaantumisen toteamisen jälkeen suoritetut maksut, kun toimitusjohtajan kotipaikka ei ole toisessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa vaan Luganon yleissopimuksen II sopimusvaltiossa?

3)

Kuuluuko ensimmäisessä kysymyksessä tarkoitettu kanne maksukyvyttömyysmenettelyistä annetun asetuksen 3 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan?

4)

Jos ensimmäisessä kysymyksessä tarkoitettu kanne ei kuulu maksukyvyttömyysmenettelyistä annetun asetuksen 3 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan ja/tai tuomioistuimen toimivalta ei tältä osin ulotu toimitusjohtajaan, jonka kotipaikka on Luganon yleissopimuksen II sopimusvaltiossa:

Onko kyse Luganon yleissopimuksen II 1 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetusta konkurssiasiasta?

5)

Jos neljänteen kysymykseen vastataan myöntävästi:

3.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 226/5

3.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 226/5

1)

Onko ilmausta ”jännitteeltään vähintään 220 kV:n ja pituudeltaan yli 15 km:n mittaisten maanpäällisten voimajohtojen rakentaminen”, jota käytetään direktiivin 85/337, (1) sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 97/11, (2) liitteessä I olevassa 20 kohdassa, tulkittava siten, että siinä tarkoitettuja sähkölaitteistoja ovat ainoastaan kyseiset raja-arvot täyttävät ilmajohdot?

2)

Onko ilmausta ”– — sähkön siirto ilmakaapeleilla”, jota käytetään direktiivin 85/337, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 97/11, liitteessä II olevan 3 kohdan b alakohdassa, tulkittava siten, että siinä tarkoitettuja sähkönsiirtolaitteistoja ovat ainoastaan ilmajohdot? Jos edelliseen kysymykseen vastataan kieltävästi:

3)

Onko ilmausta ”– — sähkön siirto ilmakaapeleilla”, jota käytetään direktiivin 85/337 liitteessä II olevan 3 kohdan b alakohdassa, tulkittava siten, että se käsittää myös muuntoasemat?

4)

Onko ilmausta ”– — sähkön siirto ilmakaapeleilla”, jota käytetään direktiivin 85/337 liitteessä II olevan 3 kohdan b alakohdassa, tulkittava siten, että se käsittää myös muuntoasemat, vaikka niiden rakentaminen tai laajentaminen toteutettaisiin sellaisessa hankkeessa, johon ei sisälly ilmajohdon rakentamista?

3.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 226/6

1)

Onko sellaista asiaa pidettävä asetuksessa (1) tarkoitettuna siviili- tai kauppaoikeudellisena asiana, jossa kantaja vaatii vahingonkorvausta ja vastaajien lainvastaiseen sopimukseen ja määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön liittyvän menettelyn, joka perustuu toisen jäsenvaltion yleisesti sovellettavien säädösten soveltamiseen, lainvastaisuuden toteamista, kun otetaan huomioon, että lainvastainen sopimus oli mitätön alusta alkaen ja että sitä vastoin säädösten antaminen on jäsenvaltion julkisoikeuden alan toimi (acta iure imperii), johon sovelletaan kansainvälisen oikeuden sääntöjä jäsenvaltion lainkäytöllisestä koskemattomuudesta suhteessa muiden valtioiden tuomioistuimiin?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi (asia on asetuksessa tarkoitettu siviili- tai kauppaoikeudellinen asia), onko vahingonkorvauskannetta pidettävä asetuksen 22 artiklan 2 alakohdassa tarkoitettuna yhtiön toimielinten päätösten pätevyyttä koskevana asiana, mikä antaisi mahdollisuuden olla tunnustamatta päätöstä asetuksen 35 artiklan 1 kohdan nojalla?

3)

Jos vahingonkorvauskanteen kohde kuuluu asetuksen 22 artiklan (yksinomainen toimivalta) 2 alakohdan soveltamisalaan, onko sen valtion tuomioistuin, jossa tunnustamista pyydetään, velvollinen tarkastamaan, että asetuksen 35 artiklan 1 kohdassa turvaamistoimipäätöksen tunnustamiselle asetetut edellytykset täyttyvät?

4)

Voidaanko asetuksen 34 artiklan 1 alakohtaan sisältyvä oikeusjärjestyksen perusteita koskeva säännös ymmärtää niin, että turvaamistoimipäätöksen tunnustaminen on vastoin jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteita, jos ensinnäkin pääasiallinen peruste turvaamistoimien määräämiselle on kanteella vaaditun määrän, jonka laskennan perusteita ei ole perusteltu, huomattava suuruus ja toiseksi mainitun päätöksen tunnustaminen ja täytäntöönpano voivat aiheuttaa vahinkoa vastaajille, kun kantajana oleva konkurssiin asetettu yhtiö ei voi suorittaa korvausta siinä tapauksessa, että vahingonkorvauskanne hylätään, mikä saattaisi vaikuttaa valtion, jossa tunnustamista pyydetään, taloudellisiin etuihin, mikä edelleen vaarantaisi valtion turvallisuuden, kun Latvian valtio omistaa 100 % Lidosta Rīgan osakkeista ja 52,6 % AS Air Baltic Corporationin osakkeista?

3.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 226/7

a)

omaisuuden luovutuksen vastike (hinta), jonka sopimuspuolet ovat vahvistaneet, vähennettynä arvonlisäverokannalla, vai

b)

sopimuspuolten sopima tavaran luovutuksen vastike (hinta)?

3.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 226/7

a)

omaisuuden luovutuksen vastike (hinta), jonka sopimuspuolet ovat vahvistaneet, vähennettynä arvonlisäverokannalla, vai

b)

sopimuspuolten sopima tavaran luovutuksen vastike (hinta)?

3.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 226/7

—

On kumottava 4-metyyliamfetamiinin saattamisesta valvontatoimenpiteiden piiriin 7.3.2013 annettu neuvoston päätös 2013/129/EU (1)

—

neuvoston päätöksen 2013/129/EU vaikutukset on pysytettävä voimassa siihen asti, kunnes se korvataan uudella asianmukaisesti toteutetulla toimella

—

Euroopan unionin neuvosto on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

3.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 226/8

—

Unionin tuomioistuimen on todettava, että Puolan tasavalta ei ole noudattanut uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä sekä direktiivien 2001/77/EY ja 2003/30/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta 23.4.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/28/EU (1) 27 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut kaikkia kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä ja toissijaisesti koska se ei ole ilmoittanut näistä toimenpiteistä komissiolle.

—

Puolan tasavallalle on määrättävä SEUT 260 artiklan 3 kohdan nojalla direktiivin 2009/28/EU täytäntöönpanotoimenpiteistä ilmoittamista koskevan velvollisuuden laiminlyönnistä uhkasakko suuruudeltaan 133 228,80 EUR päivältä nyt käsiteltävässä asiassa annettavan tuomion julistamispäivästä lukien.

—

Puolan tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

3.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 226/8

—

On todettava, että Belgian kuningaskunta ei ole noudattanut vaarallisten aineiden sisämaankuljetuksista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/68/EY liitteiden mukauttamisesta tieteen ja tekniikan kehitykseen ensimmäisen kerran 2.9.2010 annetun komission direktiivin 2010/61/EU (1) 2 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut mainitun direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä tai on joka tapauksessa jättänyt ilmoittamatta näistä toimenpiteistä komissiolle.

—

Belgian kuningaskunta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

3.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 226/9

3.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 226/9

a)

3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla ”toimipaikalla” on ymmärrettävä tarkoitettavan velallisen sivuliikettä, jonka osalta on aloitettu päämenettely, joka estää sen, että usean samaan konserniin kuuluvan yhtiön samanaikaisen likvidaatiomenettelyn yhteydessä nämä voisivat olla sekundäärimenettelyn kohteena jäsenvaltiossa, jossa on niiden kotipaikka, sillä perusteella, että ne ovat oikeushenkilöitä?

b)

henkilöllä tai viranomaisella, jolla on oikeus pyytää sekundäärimenettelyn aloittamista, on oltava asuinpaikka tai kotipaikka sen jäsenvaltion tuomioistuimen alueella, jossa menettelyä pyydetään, vai onko tämä oikeus varattava kaikille unionin kansalaisille siltä osin kuin he osoittavat oikeudellisen suhteen asianomaiseen toimipaikkaan?

c)

jos maksukyvyttömyyttä koskeva päämenettely on likvidaatiomenettely, toimipaikan maksukyvyttömyyttä koskevan sekundäärimenettelyn aloittamisesta voidaan määrätä vain jos se täyttää tarkoituksenmukaisuuden edellytykset, jotka on jätetty sen jäsenvaltion tuomioistuimen arvioitaviksi, jossa sekundäärimenettely pannaan vireille?

3.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 226/9

1)

Kuuluvatko asetuksen N:o 883/2004 (1) 4 artiklan henkilölliseen soveltamisalaan henkilöt, jotka eivät hae 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja sosiaaliturva- tai perhe-etuuksia vaan asetuksen 3 artiklan 3 kohdassa ja 70 artiklassa tarkoitettua maksuihin perustumatonta erityistä etuutta?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Kielletäänkö asetuksen N:o 883/2004 4 artiklassa jäsenvaltioita epäämästä apua tarvitsevilta unionin kansalaisilta kokonaan tai osittain sellaisia etuuksia, joita ne myöntävät samassa tilanteessa oleville oman valtion kansalaisille, jotta vältettäisiin asetuksen 70 artiklassa tarkoitettujen vähimmäistoimeentulon varmistavien maksuihin perustumattomien sosiaalietuuksien aiheuttama kohtuuton rasite?

3)

Jos ensimmäiseen tai toiseen kysymykseen vastataan kieltävästi: Kielletäänkö a) SEUT 18 artiklassa ja/tai b) SEUT 20 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan a alakohdassa, luettuna yhdessä SEUT 20 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan ja direktiivin 2004/38 (2) 24 artiklan 2 kohdan kanssa, jäsenvaltioita epäämästä apua tarvitsevilta unionin kansalaisilta kokonaan tai osittain sellaisia etuuksia, joita ne myöntävät samassa tilanteessa oleville oman valtion kansalaisille, jotta vältettäisiin asetuksen 70 artiklassa tarkoitettujen vähimmäistoimeentulon varmistavien maksuihin perustumattomien sosiaalietuuksien aiheuttama kohtuuton rasite?

4)

Jos edellä mainittuihin kysymyksiin annettavan vastauksen perusteella vähimmäistoimeentulon varmistavien etuuksien osittainen epääminen on unionin oikeuden mukaista: Saako maksuihin perustumattomien vähimmäistoimeentulon varmistavien etuuksien myöntäminen unionin kansalaisille rajoittua akuutteja hätätapauksia lukuun ottamatta siihen, että tarjotaan tarvittavat rahavarat kotivaltioon palaamista varten, vai tarjoavatko perusoikeuskirjan 1, 20 ja 51 artikla pidemmälle meneviä etuuksia, jotka mahdollistavat pysyvän oleskelun?

3.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 226/11

—

kumoamaan lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Amerikan Yhdysvalloista peräisin olevan bioetanolin tuonnissa 18.2.2013 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 157/2013 (EUVL L 49, s. 10) siltä osin kuin se koskee kantajia ja niiden jäseniä ja

—

velvoittamaan neuvoston korvaamaan kantajien oikeudenkäyntikulut tässä menettelyssä.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan komissio toimi perusasetuksen vastaisesti, koska se valitsi maanlaajuisen tullin ja kieltäytyi laskemasta yksilöllistä polkumyyntitullia siitä huolimatta, että sillä oli kaikki tämän edellyttämät tiedot. Kantajat toteavat tästä, että komissio teki merkityksellisten tosiseikkojen ilmeisen arviointivirheen, oikeudellisen virheen, jätti perustelematta päätelmänsä, laiminlöi huolenpitovelvollisuuttaan ja loukkasi puolustautumisoikeuksia sekä oikeusvarmuuden periaatetta ja kantajien perusteltua luottamusta.

2)

Toinen kanneperuste, jonka mukaan se, ettei komissio mukauttanut vientihintaa polkumyyntimarginaalia laskiessaan, koska se ei tarkistanut ylöspäin asianomaisen sekoittajan sekoitusten myyntihintoja, oli merkityksellisten tosiseikkojen ilmeinen arviointivirhe ja oikeudellinen virhe.

3)

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan komissio teki merkityksellisten tosiseikkojen ilmeisen arviointivirheen ja rikkoi perusasetusta sekä loukkasi yhdenvertaisen kohtelun periaatetta yliarvioimalla bioetanolin tuontimäärän Yhdysvalloista ja kohtelemalla tätä tuontia eri tavalla kuin saman tuotteen tuontia kolmansista maista.

4)

Neljäs kanneperuste, jonka mukaan komissio teki ilmeisen arviointivirheen ja rikkoi perusasetusta vahinkomarginaaleja laskiessaan.

5)

Viides kanneperuste, jonka mukaan komissio teki ilmeisiä arviointivirheitä ja rikkoi perusasetusta perustaessaan merkittävän vahingon määrittelynsä unionin tuotannonalaan, joka ei valmista samankaltaista tuotetta, ja määrittelemällä unionin tuotannonalan ennen kuin se määritteli samankaltaisen tuotteen.

6)

Kuudes kanneperuste, jonka mukaan riidanalainen asetus on virheellinen ilmeisten arviointivirheiden ja oikeudellisten virheiden vuoksi, koska siinä säädetty merkittävä vahinko määritellään sellaisten tietojen perusteella, jotka koskevat ei-edustavaa otosta unionin tuottajista.

7)

Seitsemäs kanneperuste, jonka mukaan komissio teki ilmeisen arviointivirheen katsomalla, että muut merkittävän vahingon aiheuttajat eivät poista syy-yhteyttä kysymyksessä olevan tuonnin ja unionin tuotannonalalle väitetysti aiheutuvan vahingon välillä.

8)

Kahdeksas kanneperuste, jonka mukaan neuvosto teki oikeudellisen virheen ja loukkasi suhteellisuusperiaatetta hyväksymällä polkumyyntitoimenpiteen, joka ei ole tarpeen.

9)

Yhdeksäs kanneperuste, jonka mukaan komissio teki oikeudellisia virheitä ja loukkasi hyvän hallinnon periaatetta sekä yhdenvertaisen kohtelun periaatetta katsomalla, että Yhdysvalloista peräisin olevaa bioetanolia koskeva tutkimus perustui asianmukaiseen valitukseen, vaikka se ei täyttänyt perusasetuksessa vahvistettuja vaatimuksia.

10)

Kymmenes kanneperuste, jonka mukaan komissio syyllistyi moniin kantajien puolustautumisoikeuksien loukkauksiin ja laiminlöi perusteluvelvollisuuttaan riidanalaista asetusta antaessaan, koska lopulliset päätelmät, joihin se perustuu, eivät sisältäneet olennaisia tosiseikkoja ja huomioita lopullisten toimenpiteiden toteuttamiseksi. Komissio myös muutti toimenpiteiden voimassaoloaikaa tätä perustelematta eikä antanut kantajien tutustua ei-luottamukselliseen asiakirja-aineistoon ajoissa eikä se myöskään antanut kantajille riittävästi aikaa esittää huomautuksia lopullisista päätelmistä.

3.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 226/12

—

kumoamaan lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Amerikan Yhdysvalloista peräisin olevan bioetanolin tuonnissa 18.2.2013 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 157/2013 (EUVL L 49, s. 10) siltä osin kuin se koskee kantajaa ja

—

velvoittamaan neuvoston korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut tässä menettelyssä.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan komissio toimi perusasetuksen vastaisesti, koska se valitsi maanlaajuisen tullin ja kieltäytyi laskemasta yksilöllistä polkumyyntitullia siitä huolimatta, että sillä oli kaikki tämän edellyttämät tiedot. Kantaja toteaa tästä, että komissio teki merkityksellisten tosiseikkojen ilmeisen arviointivirheen, oikeudellisen virheen, jätti perustelematta päätelmänsä, laiminlöi huolenpitovelvollisuuttaan ja loukkasi puolustautumisoikeuksia sekä oikeusvarmuuden periaatetta ja kantajan perusteltua luottamusta.

2)

Toinen kanneperuste, jonka mukaan se, ettei komissio mukauttanut vientihintaa polkumyyntimarginaalia laskiessaan, koska se ei tarkistanut ylöspäin asianomaisen sekoittajan sekoitusten myyntihintoja, oli merkityksellisten tosiseikkojen ilmeinen arviointivirhe ja oikeudellinen virhe.

3)

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan komissio teki merkityksellisten tosiseikkojen ilmeisen arviointivirheen ja rikkoi perusasetusta sekä loukkasi yhdenvertaisen kohtelun periaatetta yliarvioimalla bioetanolin tuontimäärän Yhdysvalloista ja kohtelemalla tätä tuontia eri tavalla kuin saman tuotteen tuontia kolmansista maista.

4)

Neljäs kanneperuste, jonka mukaan komissio teki ilmeisen arviointivirheen ja rikkoi perusasetusta vahinkomarginaaleja laskiessaan.

5)

Viides kanneperuste, jonka mukaan komissio teki ilmeisiä arviointivirheitä ja rikkoi perusasetusta perustaessaan merkittävän vahingon määrittelynsä unionin tuotannonalaan, joka ei valmista samankaltaista tuotetta, ja määrittelemällä unionin tuotannonalan ennen kuin se määritteli samankaltaisen tuotteen.

6)

Kuudes kanneperuste, jonka mukaan riidanalainen asetus on virheellinen ilmeisten arviointivirheiden ja oikeudellisten virheiden vuoksi, koska siinä säädetty merkittävä vahinko määritellään sellaisten tietojen perusteella, jotka koskevat ei-edustavaa otosta unionin tuottajista.

7)

Seitsemäs kanneperuste, jonka mukaan komissio teki ilmeisen arviointivirheen katsomalla, että muut merkittävän vahingon aiheuttajat eivät poista syy-yhteyttä kysymyksessä olevan tuonnin ja unionin tuotannonalalle väitetysti aiheutuvan vahingon välillä.

8)

Kahdeksas kanneperuste, jonka mukaan neuvosto teki oikeudellisen virheen ja loukkasi suhteellisuusperiaatetta hyväksymällä polkumyyntitoimenpiteen, joka ei ole tarpeen.

9)

Yhdeksäs kanneperuste, jonka mukaan komissio teki oikeudellisia virheitä ja loukkasi hyvän hallinnon periaatetta sekä yhdenvertaisen kohtelun periaatetta katsomalla, että Yhdysvalloista peräisin olevaa bioetanolia koskeva tutkimus perustui asianmukaiseen valitukseen, vaikka se ei täyttänyt perusasetuksessa vahvistettuja vaatimuksia.

10)

Kymmenes kanneperuste, jonka mukaan komissio syyllistyi moniin kantajan puolustautumisoikeuksien loukkauksiin ja laiminlöi perusteluvelvollisuuttaan riidanalaista asetusta antaessaan, koska lopulliset päätelmät, joihin se perustuu, eivät sisältäneet olennaisia tosiseikkoja ja huomioita lopullisten toimenpiteiden toteuttamiseksi. Komissio myös muutti toimenpiteiden voimassaoloaikaa tätä perustelematta eikä antanut kantajan tutustua ei-luottamukselliseen asiakirja-aineistoon ajoissa eikä se myöskään antanut kantajalle riittävästi aikaa esittää huomautuksia lopullisista päätelmistä.

3.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 226/13

—

määräämään korvausta maksettavaksi 958 920,00 euroa sillä perusteella, että Kyproksen ja vastaajien välillä 26.4.2013 tehdyn yhteisymmärryspöytäkirjan 1.23 ja 1.27 kohdassa määrätyt ehdot sisältävät edellytyksiä, jotka rikkovat selvästi koskevat yksilön suojelua koskevia ylemmänasteisia oikeussääntöjä eli Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 artiklaa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIOS) 1. lisäpöytäkirjan 1 artiklaa;

—

toteamaan kyseiset ehdot mitättömiksi ja velvoittamaan Euroopan vakausmekanismin perustamista koskevan sopimuksen (EVM-sopimus) 14–18 artiklan nojalla toteutetut rahoitustukivälineet uudelleen tarkasteltaviksi 19 artiklan mukaisesti tuomioistuimen antaman tuomion perusteella sen selvittämiseksi, mitkä muutokset ovat tarpeen tuomion noudattamiseksi; ja

—

siltä osin kuin ensimmäisen vaatimuskohdan mukaisella korvauksella ei korvata sitä seikkaa, että kyseiset ehdot kumotaan, velvoittamaan korvaamaan SEUT 263 artiklan rikkomisen.

1)

Ensimmäisen kanneperusteen mukaan kyseiset yhteisymmärryspöytäkirjan ehdot sisältävät edellytyksiä, jotka ”rikkovat selvästi yksilön suojelua koskevia ylemmänasteisia oikeussääntöjä (1)”, koska

2)

Toisen kanneperusteen mukaan seuraavassa esitetyt rikkomiset muodostavat yhdessä niin laajan rikkomisen, että sitä on pidettävä ylemmänasteisen oikeussäännön selvänä rikkomisena seuraavassa esitetyn mukaisesti:

3)

Kolmannen kanneperusteen mukaan kantajan talletusten menettäminen ei ollut välttämätöntä eikä oikeasuhteista.

4)

Neljännen kanneperusteen mukaan tämä johti siihen, että vastaajat aiheuttivat kantajan pankkitalletusten menettämisen, mikä merkitsi selvää rikkomista, koska kantajalle EU:n perusoikeuskirjan ja EIOS:n 1. lisäpöytäkirjan nojalla taattujen oikeuksien olisi pitänyt suojella kantajan pankkitalletuksia, ja näin ollen kantajalle aiheutunut menetys oli riittävän välitön ja ennakoitavissa.

5)

Viidennen kanneperusteen mukaan silloin, jos edellä esitetty katsotaan perustelluksi, kyseiset ehdot on todettava mitättömiksi riippumatta siitä, että ne on osoitettu Kyprokselle, koska ne koskevat kantajaa suoraan ja erikseen sillä perusteella, että kyseisillä ehdoilla ja niiden täytäntöönpanotavalla rikotaan perustamissopimusta ja/tai loukataan oikeusvaltioperiaatetta perustamissopimuksen soveltamista koskevilta osin ja/tai ne merkitsevät vallan väärinkäyttöä siltä osin kuin katsotaan, että kantajan pankkitalletusten menettämisellä loukataan SEU 6 artiklan 1 kohdan vastaisesti oikeusvaltioperiaatetta.

3.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 226/14

—

määräämään korvausta maksettavaksi 1 999 121,60 euroa sillä perusteella, että Kyproksen ja vastaajien välillä 26.4.2013 tehdyn yhteisymmärryspöytäkirjan 1.23 ja 1.27 kohdassa määrätyt ehdot sisältävät edellytyksiä, jotka rikkovat selvästi koskevat yksilön suojelua koskevia ylemmänasteisia oikeussääntöjä eli Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 artiklaa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIOS) 1. lisäpöytäkirjan 1 artiklaa;

—

toteamaan kyseiset ehdot mitättömiksi ja velvoittamaan Euroopan vakausmekanismin perustamista koskevan sopimuksen (EVM-sopimus) 14–18 artiklan nojalla toteutetut rahoitustukivälineet uudelleen tarkasteltaviksi 19 artiklan mukaisesti tuomioistuimen antaman tuomion perusteella sen selvittämiseksi, mitkä muutokset ovat tarpeen tuomion noudattamiseksi; ja

—

siltä osin kuin ensimmäisen vaatimuskohdan mukaisella korvauksella ei korvata sitä seikkaa, että kyseiset ehdot kumotaan, velvoittamaan korvaamaan SEUT 263 artiklan rikkomisen.

1)

Ensimmäisen kanneperusteen mukaan kyseiset yhteisymmärryspöytäkirjan ehdot sisältävät edellytyksiä, jotka ”rikkovat selvästi yksilön suojelua koskevia ylemmänasteisia oikeussääntöjä (1)”, koska

2)

Toisen kanneperusteen mukaan seuraavassa esitetyt rikkomiset muodostavat yhdessä niin laajan rikkomisen, että sitä on pidettävä ylemmänasteisen oikeussäännön selvänä rikkomisena seuraavassa esitetyn mukaisesti:

3)

Kolmannen kanneperusteen mukaan kantajan talletusten menettäminen ei ollut välttämätöntä eikä oikeasuhteista.

4)

Neljännen kanneperusteen mukaan tämä johti siihen, että vastaajat aiheuttivat kantajan pankkitalletusten menettämisen, mikä merkitsi selvää rikkomista, koska kantajalle EU:n perusoikeuskirjan ja EIOS:n 1. lisäpöytäkirjan nojalla taattujen oikeuksien olisi pitänyt suojella kantajan pankkitalletuksia, ja näin ollen kantajalle aiheutunut menetys oli riittävän välitön ja ennakoitavissa.

5)

Viidennen kanneperusteen mukaan silloin, jos edellä esitetty katsotaan perustelluksi, kyseiset ehdot on todettava mitättömiksi riippumatta siitä, että ne on osoitettu Kyprokselle, koska ne koskevat kantajaa suoraan ja erikseen sillä perusteella, että kyseisillä ehdoilla ja niiden täytäntöönpanotavalla rikotaan perustamissopimusta ja/tai loukataan oikeusvaltioperiaatetta perustamissopimuksen soveltamista koskevilta osin ja/tai ne merkitsevät vallan väärinkäyttöä siltä osin kuin katsotaan, että kantajan pankkitalletusten menettämisellä loukataan SEU 6 artiklan 1 kohdan vastaisesti oikeusvaltioperiaatetta.

3.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 226/15

—

määräämään korvausta maksettavaksi 347 520,68 englannin puntaa sillä perusteella, että Kyproksen ja vastaajien välillä 26.4.2013 tehdyn yhteisymmärryspöytäkirjan 1.23 ja 1.27 kohdassa määrätyt ehdot sisältävät edellytyksiä, jotka rikkovat selvästi koskevat yksilön suojelua koskevia ylemmänasteisia oikeussääntöjä eli Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 artiklaa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIOS) 1. lisäpöytäkirjan 1 artiklaa;

—

toteamaan kyseiset ehdot mitättömiksi ja velvoittamaan Euroopan vakausmekanismin perustamista koskevan sopimuksen (EVM-sopimus) 14–18 artiklan nojalla toteutetut rahoitustukivälineet uudelleen tarkasteltaviksi 19 artiklan mukaisesti tuomioistuimen antaman tuomion perusteella sen selvittämiseksi, mitkä muutokset ovat tarpeen tuomion noudattamiseksi; ja

—

siltä osin kuin ensimmäisen vaatimuskohdan mukaisella korvauksella ei korvata sitä seikkaa, että kyseiset ehdot kumotaan, velvoittamaan korvaamaan SEUT 263 artiklan rikkomisen.

1)

Ensimmäisen kanneperusteen mukaan kyseiset yhteisymmärryspöytäkirjan ehdot sisältävät edellytyksiä, jotka ”rikkovat selvästi yksilön suojelua koskevia ylemmänasteisia oikeussääntöjä (1)”, koska

2)

Toisen kanneperusteen mukaan seuraavassa esitetyt rikkomiset muodostavat yhdessä niin laajan rikkomisen, että sitä on pidettävä ylemmänasteisen oikeussäännön selvänä rikkomisena seuraavassa esitetyn mukaisesti:

3)

Kolmannen kanneperusteen mukaan kantajien talletusten menettäminen ei ollut välttämätöntä eikä oikeasuhteista.

4)

Neljännen kanneperusteen mukaan tämä johti siihen, että vastaajat aiheuttivat kantajien pankkitalletusten menettämisen, mikä merkitsi selvää rikkomista, koska kantajalle EU:n perusoikeuskirjan ja EIOS:n 1. lisäpöytäkirjan nojalla taattujen oikeuksien olisi pitänyt suojella kantajan pankkitalletuksia, ja näin ollen kantajille aiheutunut menetys oli riittävän välitön ja ennakoitavissa.

5)

Viidennen kanneperusteen mukaan silloin, jos edellä esitetty katsotaan perustelluksi, kyseiset ehdot on todettava mitättömiksi riippumatta siitä, että ne on osoitettu Kyprokselle, koska ne koskevat kantajia suoraan ja erikseen sillä perusteella, että kyseisillä ehdoilla ja niiden täytäntöönpanotavalla rikotaan perustamissopimusta ja/tai loukataan oikeusvaltioperiaatetta perustamissopimuksen soveltamista koskevilta osin ja/tai ne merkitsevät vallan väärinkäyttöä siltä osin kuin katsotaan, että kantajien pankkitalletusten menettämisellä loukataan SEU 6 artiklan 1 kohdan vastaisesti oikeusvaltioperiaatetta.

3.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 226/17

—

määräämään korvausta maksettavaksi 1 552 110,64 euroa sillä perusteella, että Kyproksen ja vastaajien välillä 26.4.2013 tehdyn yhteisymmärryspöytäkirjan 1.23 ja 1.27 kohdassa määrätyt ehdot sisältävät edellytyksiä, jotka rikkovat selvästi koskevat yksilön suojelua koskevia ylemmänasteisia oikeussääntöjä eli Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 artiklaa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIOS) 1. lisäpöytäkirjan 1 artiklaa;

—

toteamaan kyseiset ehdot mitättömiksi ja velvoittamaan Euroopan vakausmekanismin perustamista koskevan sopimuksen (EVM-sopimus) 14–18 artiklan nojalla toteutetut rahoitustukivälineet uudelleen tarkasteltaviksi 19 artiklan mukaisesti tuomioistuimen antaman tuomion perusteella sen selvittämiseksi, mitkä muutokset ovat tarpeen tuomion noudattamiseksi; ja

—

siltä osin kuin ensimmäisen vaatimuskohdan mukaisella korvauksella ei korvata sitä seikkaa, että kyseiset ehdot kumotaan, velvoittamaan korvaamaan SEUT 263 artiklan rikkomisen.

1)

Ensimmäisen kanneperusteen mukaan kyseiset yhteisymmärryspöytäkirjan ehdot sisältävät edellytyksiä, jotka ”rikkovat selvästi yksilön suojelua koskevia ylemmänasteisia oikeussääntöjä (1)”, koska

2)

Toisen kanneperusteen mukaan seuraavassa esitetyt rikkomiset muodostavat yhdessä niin laajan rikkomisen, että sitä on pidettävä ylemmänasteisen oikeussäännön selvänä rikkomisena seuraavassa esitetyn mukaisesti:

3)

Kolmannen kanneperusteen mukaan kantajien talletusten menettäminen ei ollut välttämätöntä eikä oikeasuhteista.

4)

Neljännen kanneperusteen mukaan tämä johti siihen, että vastaajat aiheuttivat kantajien pankkitalletusten menettämisen, mikä merkitsi selvää rikkomista, koska kantajalle EU:n perusoikeuskirjan ja EIOS:n 1. lisäpöytäkirjan nojalla taattujen oikeuksien olisi pitänyt suojella kantajan pankkitalletuksia, ja näin ollen kantajille aiheutunut menetys oli riittävän välitön ja ennakoitavissa.

5)

Viidennen kanneperusteen mukaan silloin, jos edellä esitetty katsotaan perustelluksi, kyseiset ehdot on todettava mitättömiksi riippumatta siitä, että ne on osoitettu Kyprokselle, koska ne koskevat kantajia suoraan ja erikseen sillä perusteella, että kyseisillä ehdoilla ja niiden täytäntöönpanotavalla rikotaan perustamissopimusta ja/tai loukataan oikeusvaltioperiaatetta perustamissopimuksen soveltamista koskevilta osin ja/tai ne merkitsevät vallan väärinkäyttöä siltä osin kuin katsotaan, että kantajien pankkitalletusten menettämisellä loukataan SEU 6 artiklan 1 kohdan vastaisesti oikeusvaltioperiaatetta.

3.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 226/18

—

määräämään korvausta maksettavaksi 1 583 479,00 euroa sillä perusteella, että Kyproksen ja vastaajien välillä 26.4.2013 tehdyn yhteisymmärryspöytäkirjan 1.23 ja 1.27 kohdassa määrätyt ehdot sisältävät edellytyksiä, jotka rikkovat selvästi koskevat yksilön suojelua koskevia ylemmänasteisia oikeussääntöjä eli Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 artiklaa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIOS) 1. lisäpöytäkirjan 1 artiklaa;

—

toteamaan kyseiset ehdot mitättömiksi ja velvoittamaan Euroopan vakausmekanismin perustamista koskevan sopimuksen (EVM-sopimus) 14–18 artiklan nojalla toteutetut rahoitustukivälineet uudelleen tarkasteltaviksi 19 artiklan mukaisesti tuomioistuimen antaman tuomion perusteella sen selvittämiseksi, mitkä muutokset ovat tarpeen tuomion noudattamiseksi; ja

—

siltä osin kuin ensimmäisen vaatimuskohdan mukaisella korvauksella ei korvata sitä seikkaa, että kyseiset ehdot kumotaan, velvoittamaan korvaamaan SEUT 263 artiklan rikkomisen.

1)

Ensimmäisen kanneperusteen mukaan kyseiset yhteisymmärryspöytäkirjan ehdot sisältävät edellytyksiä, jotka ”rikkovat selvästi yksilön suojelua koskevia ylemmänasteisia oikeussääntöjä (1)”, koska

2)

Toisen kanneperusteen mukaan seuraavassa esitetyt rikkomiset muodostavat yhdessä niin laajan rikkomisen, että sitä on pidettävä ylemmänasteisen oikeussäännön selvänä rikkomisena seuraavassa esitetyn mukaisesti:

3)

Kolmannen kanneperusteen mukaan kantajien talletusten menettäminen ei ollut välttämätöntä eikä oikeasuhteista.

4)

Neljännen kanneperusteen mukaan tämä johti siihen, että vastaajat aiheuttivat kantajien pankkitalletusten menettämisen, mikä merkitsi selvää rikkomista, koska kantajalle EU:n perusoikeuskirjan ja EIOS:n 1. lisäpöytäkirjan nojalla taattujen oikeuksien olisi pitänyt suojella kantajan pankkitalletuksia, ja näin ollen kantajille aiheutunut menetys oli riittävän välitön ja ennakoitavissa.

5)

Viidennen kanneperusteen mukaan silloin, jos edellä esitetty katsotaan perustelluksi, kyseiset ehdot on todettava mitättömiksi riippumatta siitä, että ne on osoitettu Kyprokselle, koska ne koskevat kantajia suoraan ja erikseen sillä perusteella, että kyseisillä ehdoilla ja niiden täytäntöönpanotavalla rikotaan perustamissopimusta ja/tai loukataan oikeusvaltioperiaatetta perustamissopimuksen soveltamista koskevilta osin ja/tai ne merkitsevät vallan väärinkäyttöä siltä osin kuin katsotaan, että kantajien pankkitalletusten menettämisellä loukataan SEU 6 artiklan 1 kohdan vastaisesti oikeusvaltioperiaatetta.

3.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 226/19

—

määräämään korvausta maksettavaksi 278 925,79 euroa sillä perusteella, että Kyproksen ja vastaajien välillä 26.4.2013 tehdyn yhteisymmärryspöytäkirjan 1.23 ja 1.27 kohdassa määrätyt ehdot sisältävät edellytyksiä, jotka rikkovat selvästi koskevat yksilön suojelua koskevia ylemmänasteisia oikeussääntöjä eli Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 artiklaa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIOS) 1. lisäpöytäkirjan 1 artiklaa;

—

toteamaan kyseiset ehdot mitättömiksi ja velvoittamaan Euroopan vakausmekanismin perustamista koskevan sopimuksen (EVM-sopimus) 14–18 artiklan nojalla toteutetut rahoitustukivälineet uudelleen tarkasteltaviksi 19 artiklan mukaisesti tuomioistuimen antaman tuomion perusteella sen selvittämiseksi, mitkä muutokset ovat tarpeen tuomion noudattamiseksi; ja

—

siltä osin kuin ensimmäisen vaatimuskohdan mukaisella korvauksella ei korvata sitä seikkaa, että kyseiset ehdot kumotaan, velvoittamaan korvaamaan SEUT 263 artiklan rikkomisen.

1)

Ensimmäisen kanneperusteen mukaan kyseiset yhteisymmärryspöytäkirjan ehdot sisältävät edellytyksiä, jotka ”rikkovat selvästi yksilön suojelua koskevia ylemmänasteisia oikeussääntöjä (1)”, koska

2)

Toisen kanneperusteen mukaan seuraavassa esitetyt rikkomiset muodostavat yhdessä niin laajan rikkomisen, että sitä on pidettävä ylemmänasteisen oikeussäännön selvänä rikkomisena seuraavassa esitetyn mukaisesti:

3)

Kolmannen kanneperusteen mukaan kantajan talletusten menettäminen ei ollut välttämätöntä eikä oikeasuhteista.

4)

Neljännen kanneperusteen mukaan tämä johti siihen, että vastaajat aiheuttivat kantajan pankkitalletusten menettämisen, mikä merkitsi selvää rikkomista, koska kantajalle EU:n perusoikeuskirjan ja EIOS:n 1. lisäpöytäkirjan nojalla taattujen oikeuksien olisi pitänyt suojella kantajan pankkitalletuksia, ja näin ollen kantajalle aiheutunut menetys oli riittävän välitön ja ennakoitavissa.

5)

Viidennen kanneperusteen mukaan silloin, jos edellä esitetty katsotaan perustelluksi, kyseiset ehdot on todettava mitättömiksi riippumatta siitä, että ne on osoitettu Kyprokselle, koska ne koskevat kantajaa suoraan ja erikseen sillä perusteella, että kyseisillä ehdoilla ja niiden täytäntöönpanotavalla rikotaan perustamissopimusta ja/tai loukataan oikeusvaltioperiaatetta perustamissopimuksen soveltamista koskevilta osin ja/tai ne merkitsevät vallan väärinkäyttöä siltä osin kuin katsotaan, että kantajan pankkitalletusten menettämisellä loukataan SEU 6 artiklan 1 kohdan vastaisesti oikeusvaltioperiaatetta.

3.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 226/21

—

kumoamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) toisen valituslautakunnan 3.4.2013 asiassa R 386/2012-2 tekemän päätöksen sillä perusteella, että se on yhteensopimaton yhteisön tavaramerkkiasetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan kanssa

—

velvoittamaan SMHV:nn vastaaman menettelyn kuluista, valitusmenettelystä aiheutuneet kulut mukaan

3.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 226/21

—

kumoaa ensimmäisen valituslautakunnan 21.3.2013 asiassa R 2608/2011-1 tekemän päätöksen

—

kumoaa mitättömyysosaston 21.10.2011 tekemän päätöksen N:o 4891 C, joka edelsi riidanalaisen päätöksen tekemistä

—

velvoittaa SMHV:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien valitusmenettelystä aiheutuneet kulut.

3.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 226/22

—

kumoamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) ensimmäisen valituslautakunnan 7.3.2013 tekemän päätöksen (asia R 383/2012-1) siltä osin kuin siinä julistetaan yhteisön tavaramerkki nro 3384625 ”LLRG5” mitättömäksi sillä perusteella, että sitä koskeva hakemus oli tehty vilpillisessä mielessä

—

vahvistamaan mitättömyysosaston 20.12.2011 asiassa 4174 C tekemän päätöksen

—

velvoittamaan SMHV:n vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan Siliciumille tämän menettelyn yhteydessä aiheutuvat oikeudenkäyntikulut.

3.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 226/22

—

kumoaa ja tekee vaikutuksettomaksi sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) ensimmäisen valituslautakunnan 7.3.2013 asiassa R 1565/2012-1 tekemän päätöksen ja tämän seurauksena hyväksyy valituksenalaisessa päätöksessä evätyn yhteisön tavaramerkin N:o 9 548 884”ELECTROLINERA” rekisteröimisen luokkien 4, 37 ja 39 tavaroille

—

velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

3.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 226/23

—

kumoamaan neljännen valituslautakunnan asiassa R 1539/2012-4 26.3.2013 tekemän päätöksen

—

velvoittamaan vastapuolen (väitteen tekijä väiteosastossa ja vastapuoli valituslautakunnassa) vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan yhteisön tavaramerkin hakijan (kumoamista vaatinut kantaja) oikeudenkäyntikulut.

3.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 226/23

—

kumoamaan Euroopan komission antaman päätöksen C(2013) 1870 lopullinen 1 ja 2 artiklan

—

toteamaan, ettei nyt käsiteltävässä asiassa voida soveltaa asetusta (EY) N:o 16/2003 (1) ja konkreettisesti sen 7 artiklaa, koska olennaisia menettelymääräyksiä on rikottu, asetusta (EY) N:o 1164/94 (2) on rikottu ja joka tapauksessa EU:n oikeusjärjestyksessä voimassaolevia yleisiä oikeusperiaatteita on loukattu

—

velvoittamaan Euroopan komission maksamaan riidanalainen määrä

—

toissijaisesti:

—

joka tapauksessa velvoittamaan Euroopan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan asetus (EY) N:o 16/2003 on lainvastainen, koska olennaisia menettelymääräyksiä ja ylemmänasteista säännöstä on rikottu

Asetus (EY) N:o 16/2003 on lainvastainen, koska sitä ei ole antanut komission jäsenten kollegio delegointimenettelyssä, kirjallisessa menettelyssä tai muussa Euroopan komission työjärjestyksen (3), sellaisena kuin se oli voimassa mainitun asetuksen antamispäivänä, mukaisessa yksinkertaistetussa menettelyssä eikä siinä noudateta komission työjärjestyksen 18 artiklaa, sellaisena kuin se oli voimassa mainitun asetuksen antamispäivänä, ja koska komissio tulkitsee asetuksen (EY) N:o 16/2003 7 artiklaan asetuksen (EY) N:o 1164/94 vastaisesti

2)

Toinen kanneperuste, jonka mukaan kustannusten tukikelpoisuutta koskevia eurooppalaisia säännöksiä on rikottu

Riidanalaisella päätöksellä rikotaan perussopimuksen soveltamissäännöksiä erityisesti sen osalta, ovatko sellaiset kustannukset, jotka maksettiin tukikelpoisuuskauden alkamisen jälkeen ja aikana, vaikka ne laskutettiin aiemmin, kustannuksia, joille voidaan myöntää Euroopan unionin tukia

3)

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan luottamuksensuojan periaatetta, oikeusvarmuuden periaatetta ja hallinnon itsesäätelyn periaatetta on loukattu

Euroopan komissio oli hallinnollisessa käytännössään tulkinnut kyseessä olevaa säännöstä vakiintuneesti Portugalin tasavallan esittämällä tavalla.

Kyseinen tulkinta on Portugalin tasavallan mukaan peräisin Euroopan komission toimivaltaisista lähteistä ja se oli annettu tiedoksi Portugalin tasavallalle samoin kuin muille jäsenvaltioille, ja sen sisältö oli selvästi sellainen, että Portugalin tasavalta saattoi perustellusti odottaa, että aiemmin saadut ja sen jälkeen, kun täydellinen hakemus oli toimitettu Euroopan komissiolle, maksetut laskut olisivat tukikelpoisia.

Komission nyt esittämä tulkinta loukkaa selvästi oikeusvarmuuden periaatetta, koska sillä asetetaan Portugalin tasavallalle huomattavia taloudellisia velvoitteita ilman, että tämä tulkinta olisi varma tai ennakoitavissa.

4)

Neljäs, toissijainen kanneperuste, jonka mukaan suhteellisuusperiaatetta on loukattu

Vaikka on totta, että asetuksen (EY) N:o 1164/94 liitteessä II olevan H artiklan mukaan Euroopan komissio voi toteuttaa tarpeellisiksi katsomiaan rahoitusoikaisuja, mikä voi merkitä hankkeelle annetun tuen peruuttamista kokonaan tai osittain, komission on noudatettava suhteellisuusperiaatetta ottaen huomioon konkreettisen tapauksen olosuhteet, kuten säännöstenvastaisuuden tyyppi ja hallinnointi- tai valvontajärjestelmien mahdollisten puutteellisuuksien mahdollisen taloudellisen vaikutuksen laajuus. Näin ollen ei ole ymmärrettävää, miten voidaan harkita myönnettyjen tukien peruuttamista kokonaan, koska 100 prosentin korjauksia sovelletaan ainoastaan, kun hallinnointi- tai valvontajärjestelmien puutteellisuudet ovat niin merkittäviä tai havaittu säännöstenvastaisuus on niin vakava, että ne merkitsevät yhteisön sääntöjen täydellistä noudattamatta jättämistä, minkä vuoksi kaikista maksuista tulee säännöstenvastaisia.

Tulkintavaikeudet ovat määräävä lievennystekijä, jonka Euroopan komission pitäisi aina ottaa huomioon. Kuvatuissa olosuhteissa on olevassa vähemmän rajoittavia keinoja — alennetun määrän soveltaminen tai jopa se, ettei mitään korjausta sovelleta — joilla päästään tavoiteltuun lopputulokseen.

5)

Viides, toissijainen kanneperuste, jonka mukaan oikeus on vanhentunut

Joka tapauksessa ennen 3.6.2003 syntyneet kustannukset ovat jo vanhentuneet, sillä viimeinen lasku on päivätty 28.2.2003 eli kolme kuukautta ja kaksi päivää ennen kyseessä olevaa päivämäärää

Asetuksen (EY) N:o 2988/95 (4) mukaan menettely vanhentuu neljässä vuodessa säännöstenvastaisuuden tapahtumapäivästä.

3.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 226/25

—

toteaa komission olevan sopimussuhteen ulkopuolisessa vastuussa vahingosta, joka johtuu tonnikalaa Atlantin valtamerellä pituuspiirin 45° läntistä pituutta itäpuolella sekä Välimerellä kalastavia kurenuotta-aluksia koskevista kiireellisistä toimenpiteistä 12.6.2008 annetun komission asetuksen (EY) N:o 530/2008 (EUVL L 155, s. 9), jonka unionin tuomioistuin totesi pätemättömäksi asiassa C-221/09 17.3.2011 antamassaan tuomiossa, antamisesta

—

velvoittaa tästä syystä Euroopan komission korvaamaan kantajille aiheutuneet vahingot

—

velvoittaa Euroopan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

3.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 226/25

—

kumoamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) ensimmäisen valituslautakunnan 26.3.2013 asiassa R 1072/2012-1 tekemän päätöksen

—

velvoittamaan SMHV:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

—

asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen

—

asetuksen Nr. 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan rikkominen

3.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 226/26

—

Kantajien helmikuun 2013 palkkalaskelmiin sisältyvät päätökset, päätös, jossa palkkojen vuosittainen mukautusprosentti rajoitettiin vuoden 2013 osalta 1,8 prosentiksi ja näin ollen myöhempiin palkkalaskelmiin sisältyvät samanlaiset päätökset on kumottava

—

vastaaja on velvoitettava korvaamaan aineellinen vahinko, joka koostuu (i) palkanjäännöksestä, joka vastaa vuodelle 2013 vahvistettua vuosittaista mukautusprosenttia, eli 1,8 prosentin suuruista palkankorotusta ajanjaksolle 1.1.2013–31.12.2013, (ii) palkanjäännöksestä, joka vastaa tammikuussa 2014 alkaen maksettavien palkkojen määrän osalta siitä aiheutuvia seurauksia, että niihin sovelletaan vuodelle 2013 vahvistettua 1,8 prosentin suuruista vuosittaista mukautusprosenttia, (iii) maksamatta oleville palkanjäännöksille maksettavista viivästyskoroista, jotka on maksettava siihen asti kunnes maksamatta olevat määrät on kokonaisuudessaan suoritettu ja joiden määrä on laskettava kyseisenä ajanjaksona sovellettavan Euroopan keskuspankin perusrahoitusoperaatioille vahvistaman korkokannan, jota on korotettu 3 prosenttiyksiköllä, perusteella, ja (iv) ostovoiman menettämisen johdosta maksettavasta vahingonkorvauksesta

—

vastaaja on velvoitettava maksamaan kullekin kantajalle 1 000 euroa korvauksena henkisestä kärsimyksestä

—

vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

3.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 226/26

—

Virkamiestuomioistuimen on kumottava a) 18.12.2012 tehty päätös, jolla oikaisulautakunta on hylännyt EIP:n henkilöstösääntöjen 22 artiklan ja 29.3.2012 päivätyn Note to Staff N. 715 HR/P&O/2012-0103 perusteella kantajan valituksen vuotta 2011 koskevasta arviointikertomuksestaan; b) vuotta 2011 koskeva arviointikertomus, siltä osin kuin siinä ei yhteenvetona katsota, että kokonaisarvosana arviointien perusteella olisi ”Exceptional performance” tai ”Very good performance” ja lopuksi siltä osin kuin siinä ei ehdoteta kantajalle ylennystä tehtäväryhmään D ja siltä osin kuin siinä asetetaan hänen tavoitteensa vuodelle 2012; c) kaikki niihin liittyvät, niiden jälkeiset ja niitä edeltävät toimet ja erityisesti henkilöstöosaston johtajan toukokuussa 2012 antaman muistion, jonka otsikko on ”2011 staff appraisal exercise, award of promotions and titles”, perusteella päätetyt ylennykset, kun otetaan huomioon se, että kantajan esimiesten esittämän arvion, joka on tänään riitautettu, perusteella EIP ei ole ottanut kantajaa huomioon kohdassa ”Promotions from Function E to D”.

—

Virkamiestuomioistuimen on kumottava henkilöstöosaston 13.12.2011 päivätyllä muistiolla RH/P&O/2011-0242 n. 709 annetut suuntaviivat, jotka on päivätty 14.12.2011 ja joiden otsikko on ”Guidelines to the 2011 annual staff appraisal exercise”, tai jätettävä soveltamatta niitä myös siltä osin kuin niissä määrätään, että lopullinen arviointi on sanallinen yhteenveto, mutta niissä ei määritellä niitä perusteita, joita arvioijan on noudatettava katsoessaan, että suoritus on ”exceptionnelle dépassant les attentes” (poikkeuksellinen suoritus, joka ylittää kaikki odotukset); ”très bonne” (erittäin hyvä) tai ”répondant à toutes les attentes” (odotustenmukainen).

—

Vastaaja on velvoitettava korvaamaan henkinen kärsimys ja aineellinen vahinko sekä oikeudenkäyntikulut.

3.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 226/27

—

Se 8.1.2013 tehty päätös, joka koskee hyvityksen laskemista kantajalle ennen komission palveluksessa aloittamista kertyneistä eläkeoikeuksista, on kumottava

—

päätös, jolla hylättiin kantajan 12.3.2013 tekemä valitus, jossa vaadittiin kantajan eläkeoikeuksien siirtämistä koskevan pyynnön ajankohtana voimassa olleiden yleisten täytäntöönpanosäännösten sekä vakuutusmatemaattisten arvojen soveltamista, on kumottava tarpeellisilta osin

—

komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.