1.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 220/1

1.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 220/4

1.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 220/5

—

komission kilpailun pääosaston verkkosivuilla (http://ec.europa.eu/competition/mergers/cases/); sivuilla on monenlaisia hakukeinoja sulautumapäätösten löytämiseksi, muun muassa yritys-, asianumero-, päivämäärä- ja alakohtaiset hakemistot,

—

sähköisessä muodossa EUR-Lex-sivustolta (http://eur-lex.europa.eu/en/index.htm) asiakirjanumerolla 32013M6975. EUR-Lex on Euroopan yhteisön oikeuden online-tietokanta.

1.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 220/6

1.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 220/7

1.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 220/8

1.

Neuvoa-antava komitea on komission kanssa yhtä mieltä siitä, että ilmoitettu toimenpide muodostaa sulautuma-asetuksen 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun keskittymän.

2.

Neuvoa-antava komitea on komission kanssa yhtä mieltä siitä, että ilmoitetulla toimenpiteellä on sulautuma-asetuksen 1 artiklassa tarkoitettu unioninlaajuinen ulottuvuus.

3.

Neuvoa-antava komitea yhtyy komission päätösluonnoksessaan esittämään merkityksellisten tuotemarkkinoiden määritelmään.

Erityisesti tuotemarkkinoiden määritelmän osalta neuvoa-antava komitea on samaa mieltä siitä, että ilmoitetun toimenpiteen vaikutusta on arvioitava seuraavilla markkinoilla:

4.

Neuvoa-antava komitea yhtyy komission päätösluonnoksessaan esittämään merkityksellisten maantieteellisten markkinoiden määritelmään.

Erityisesti maantieteellisten markkinoiden määritelmän osalta neuvoa-antava komitea on samaa mieltä siitä, että ilmoitetun toimenpiteen vaikutusta on arvioitava seuraavilla markkinoilla:

5.

Neuvoa-antava komitea yhtyy komission arvioon, jonka mukaan ilmoitettu toimenpide ei todennäköisesti aiheuta koordinoituja vaikutuksia, jotka estäisivät olennaisesti tehokasta kilpailua fyysisen musiikin tukkumarkkinoilla kansallisella tasolla ja digitaalisen musiikin tukkumarkkinoilla sekä ETA:n tasolla että kansallisella tasolla.

6.

Neuvoa-antava komitea yhtyy komission arvioon, jonka mukaan ilmoitettu toimenpide ei todennäköisesti olennaisesti estä tehokasta kilpailua sellaisten kilpailunvastaisten vertikaalisten vaikutusten ja/tai konglomeraattivaikutusten takia, jotka saattavat johtaa sulautuman tuloksena syntyvän yrityksen asiakkaiden ja/tai kilpailijoiden sulkemiseen pois päätösluonnoksessa määritellyiltä merkityksellisiltä markkinoilta.

7.

Neuvoa-antava komitea yhtyy komission arvioon, jonka mukaan ilmoitettu toimenpide estäisi todennäköisesti olennaisesti tehokasta kilpailua seuraavilla markkinoilla:

8.

Neuvoa-antava komitea yhtyy komission i) piratismista, ii) ostajavoimasta ja iii) markkinoille tulosta tekemään analyysiin ja päätelmään, jonka mukaan ne eivät ole omiaan tasapainottamaan ilmoitetusta toimenpiteestä todennäköisesti seuraavaa merkittävää estettä tehokkaalle kilpailulle.

9.

Neuvoa-antava komitea on komission kanssa yhtä mieltä siitä, että ilmoituksen tekijöiden 25. elokuuta 2012 tarjoamat lopulliset sitoumukset poistavat täysin kilpailuongelmat, jotka komissio havaitsi digitaalisten musiikkiäänitteiden tukkumarkkinoilla sekä ETA:n tasolla että kansallisella tasolla.

Vähemmistö pidättyy ottamasta kantaa.

10.

Neuvoa-antava komitea yhtyy komission päätelmään, jonka mukaan ilmoitettu toimenpide ei todennäköisesti olennaisesti estä tehokasta kilpailua sisämarkkinoilla tai niiden merkittävällä osalla sillä edellytyksellä, että ilmoituksen tekijät noudattavat täysimääräisesti antamiaan lopullisia sitoumuksia.

Vähemmistö pidättyy ottamasta kantaa.

11.

Neuvoa-antava komitea on komission kanssa yhtä mieltä siitä, että ilmoitetun toimenpiteen on tämän johdosta todettava soveltuvan sulautuma-asetuksen 2 artiklan 2 kohdan ja 8 artiklan 2 kohdan nojalla sisämarkkinoille ja ETA-sopimuksen 57 artiklan nojalla ETA-sopimuksen toimintaan.

Vähemmistö pidättyy ottamasta kantaa.

1.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 220/10

(1)

Komissio vastaanotti 17. helmikuuta 2012 ilmoituksen sulautuma-asetuksen 4 artiklan (2) mukaisesta ehdotetusta yrityskeskittymästä, jolla Universal Music Holdings Limited, jäljempänä ’Universal’, hankkii sulautuma-asetuksen 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun määräysvallan EMI Group Global Limitedin, jäljempänä ’EMI’, musiikkiääniteomaisuuteen ostamalla osakkeita (Universalista ja EMIstä käytetään jäljempänä nimitystä ’osapuolet’).

(2)

Komissio aloitti 23. maaliskuuta 2012 sulautuma-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisen menettelyn. Universalille lähetettiin 19. kesäkuuta 2012 väitetiedoksianto, johon sen oli toimitettava vastine kahden viikon määräajan kuluessa. Kilpailun pääosasto jatkoi määräaikaa kahdella päivällä Universalin pyynnöstä.

(3)

Komission väitetiedoksiannossa esittämien alustavien tutkimustulosten mukaan ilmoitettu keskittymä estäisi olennaisesti tehokasta kilpailua digitaalisen musiikin tukkumarkkinoilla sekä ETA:n tasolla että 25 jäsenvaltiossa (3) ja fyysisten musiikkiäänitteiden markkinoilla 22 jäsenvaltiossa. (4)

(4)

Universal esitti vastineensa väitetiedoksiantoon määräajassa pyytämättä suullista kuulemista.

(5)

Asian tärkein menettelyllinen piirre on se, että siinä ilmeni useita asiakirja-aineistoon tutustumista koskevia ongelmia, jotka liittyivät asiakirjoihin tutustumiseen erityisessä tilassa (ns. tietohuoneessa).

(6)

Jo ennen väitetiedoksiannon antamista Universal pyysi oikeutta saada tutustua kilpailun pääosaston kolmansilta saamiin tietoihin, joita käytettiin pääekonomistiryhmän tekemissä analyyseissa. Universalin mukaan kyseisiin tietoihin tutustuminen oli välttämätöntä, jotta sen puolustautumisoikeuksia ei loukattaisi ja se voisi selvittää mahdollisuuksia sitoumusten tekemiseen.

(7)

Kilpailun pääosasto hylkäsi Universalin pyynnön, koska pyydetyt tiedot kuuluivat asiakirja-aineistoon, johon myönnettiin tutustumisoikeus vasta väitetiedoksiannon ilmoittamisen jälkeen täytäntöönpanoasetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti. (5) Sitoumuksia koskevaan Universalin väitteeseen kilpailun pääosasto vastasi, ettei komission tekemä tiedonhankintatyö vaikuttanut Universalin mahdollisuuteen esittää sopivia korjaustoimenpiteitä ennen väitetiedoksiannon antamista.

(8)

Seuraavaksi Universal pyysi, että tarkistaisin ennen väitetiedoksiannon lähettämistä kilpailun pääosaston laatimat tietohuonemenettelyä koskevat säännöt, jäljempänä ’säännöt’. Universal perusteli puolustautumisoikeuksiensa loukkaamista pääasiassa seuraavilla kolmella väitteellä: Ensinnäkin luovutettaviksi tarkoitetut tiedot olivat liian suppeita, koska Universal ei saanut oikeutta tutustua raakatietoihin eikä koodeihin, joiden mukaisesti pääekonomistiryhmän analyysin pohjana käytetyt lopulliset tietosarjat luotiin. Universalin mukaan kyseiset tiedot olivat kuitenkin välttämättömiä, jotta sen ulkopuoliset taloudelliset neuvonantajat pystyisivät vahvistamaan pääekonomistiryhmän analyysin paikkansapitävyyden ja tietojen luotettavuuden. Toiseksi Universal väitti, että tietyt tietojen käyttöä rajoittavien sääntöjen määräykset estäisivät sen ulkopuolisia taloudellisia neuvonantajia tarkastamasta asianmukaisesti pääekonomistiryhmän tekemää analyysiä. Universal väitti viimeiseksi, että pääekonomistiryhmän tietojen muuttaminen anonyymiksi oli tarpeetonta ja kohtuutonta. Universalin väitteen mukaan tietojen muuttaminen anonyymiksi esti sen ulkopuolisia taloudellisia neuvonantajia ymmärtämästä tietojen tuottamisen taustalla olevia tosiseikkoja.

(9)

Kilpailun pääosasto perusteli näitä rajoituksia sillä, että asiakkailta ja kilpailijoilta saadut tiedot olivat asiassa Tetra Laval sovellettavan oikeuskäytännön perusteella (6) kaupallisesti erityisen arkaluonteisia.

(10)

Kun otetaan huomioon, että yrityskeskittymiä koskevat asiat on käsiteltävä nopeasti, olen tarkistanut säännöt seuraavien periaatteiden mukaisesti: Väitetiedoksiannon vastaanottajalla on oltava oikeus tutustua kaikkiin häntä vastaan esitettyihin todisteisiin. Jos todistusaineisto on luottamuksellista, tutustumisoikeus on myönnettävä sen laajuisena kuin se on vastaanottajan puolustautumisoikeuksien kannalta välttämätöntä. Universalin pyyntöjen aiheena olleiden kvantitatiivisten todisteiden osalta tämä tarkoittaa, että väitetiedoksiannon vastaanottajan on tavallisesti voitava suorittaa kolme prosessia. Ensinnäkin sen on pystyttävä toistamaan pääekonomistiryhmän analyysi (toisin sanoen sille on annettava oikeus tutustua käytettyihin tietoihin ja menetelmiin). Toiseksi vastaanottajan on voitava testata komission analyysiä (toisin sanoen sen on voitava tutustua esimerkiksi hylättyihin tietoihin, vaihtoehtoisiin muuttujiin ja poikkeavien tulosten syitä koskeviin tietoihin). Kolmanneksi vastaanottajan on voitava tarkistaa tietojen luotettavuus vähintään satunnaistarkastusten perusteella. Viimeksi mainitusta seikasta on todettava, että jos väitetiedoksiannon vastaanottajan ulkopuoliset neuvonantajat pystyvät satunnaistarkastusten perusteella osoittamaan yksittäisiä konkreettisia virheitä, tutustumisoikeutta voidaan laajentaa muihin tietoihin virheiden laajuuden ja asiakirja-aineistoon sisältyvien tietojen laajuuden mukaisesti. Tällä perusteella ja kun otetaan huomioon, että tiedot ovat usein luottamuksellisia, vaikuttaisi perustellulta määrätä rajoituksia ja erityisesti edellyttää, että (a) väitetiedoksiannon vastaanottaja antaa komissiolle selvityksen ulkopuolisten neuvonantajien suunnittelemista toimista ja (b) suorittaa tällaiset laskennat komission virkamiesten valvonnassa.

(11)

Vastasin Universalille 18. kesäkuuta 2012 päivätyllä kirjeellä, että keskusteltuani kilpailun pääosaston kanssa sääntöjä muutettiin edellä mainittujen periaatteiden huomioon ottamiseksi. Annettavien tietojen laajuuden osalta sääntöjä selvennettiin sen varmistamiseksi, että kaikki raakatiedot ja koodit ovat saatavilla tietohuoneessa. Säännöissä höllennettiin tietojen käyttöön liittyviä rajoituksia, jotta Universalin ulkopuoliset taloudelliset neuvonantajat voisivat suorittaa kirjeessä mainitut pääekonomistiryhmän analyysiä koskevat kokeet ja tarkastukset. Tietojen anonyymiksi muuttamisen osalta korostin sitä, että komissio piti tietoja erityisen arkaluonteisina liikesalaisuuksina, joiden paljastaminen heikentäisi tiettyjen tietoja antaneiden osapuolten kilpailuasemaa. Kun otetaan huomioon muutetuissa säännöissä määrätty laajempi tutustumisoikeus ja kilpailun pääosaston antamat tekniset selvitykset, minusta vaikutti siltä, että Universalin ulkopuoliset taloudelliset neuvonantajat pystyivät suorittamaan pyynnössään riittävällä tavalla täsmennetyt laskennat, joten tietojen muuttamista anonyymiksi ei ollut välttämätöntä kumota. Lopuksi ilmoitin Universalille mahdollisuudesta esittää minulle lisää perusteltuja lausuntoja, jos sen ulkopuoliset taloudelliset neuvonantajat havaitsisivat yksittäisiä konkreettisia esimerkkejä epäselvistä tietomalleista ja niillä olisi syytä uskoa, että tutustumisoikeutta on edelleen tarpeen laajentaa, jotta Universal voi käyttää asianmukaisesti oikeuttaan tulla kuulluksi.

(12)

Universal pyysi 19. kesäkuuta 2012 päivätyllä kirjeellä minulta uusia sääntömuutoksia, koska niihin sisältyi edelleen pääekonomistiryhmän tietojen käyttöä koskevia rajoituksia, jotka heikensivät Universalin puolustautumisoikeuksia. Universal väitti yksittäisten laskentojen perusteella erityisesti, että rajoitukset estivät sen ulkopuolisia taloudellisia neuvonantajia tarkistamasta tiettyjen tietojen ja laskelmien luotettavuuden ja paikkansapitävyyden. Universalin riittävällä tavalla tarkentamien väitteiden johdosta sääntöjä muutettiin edelleen, jotta parannettaisiin Universalin ulkopuolisten taloudellisten neuvonantajien mahdollisuuksia suorittaa luotettavuustarkistuksia ja muita laskentoja.

(13)

Universalille myönnettiin tutustumisoikeus asiakirja-aineistoon 20. kesäkuuta 2012.

(14)

Universal esitti 22. kesäkuuta 2012 päivätyllä perustellulla pyynnöllään ensin muodollisesti uudelleen aikaisemman vaatimuksensa, että sille myönnettäisiin täysi tutustumisoikeus sitä vastaan esitettyyn kvantitatiiviseen analyysiin, ja toisti kolme valitustaan, jotka koskivat tutustumisoikeuden laajuuden rajoittamista, pääekonomistiryhmän tietojen käytön rajoittamista ja tietojen muuttamista anonyymeiksi. Toiseksi Universal pyysi, että sen ulkopuolisille oikeudellisille neuvonantajille myönnettäisiin pääsy tietohuoneeseen. Universal väitti tietohuoneeseen pääsyn olevan välttämätöntä sen puolustautumisoikeuksien tehokkaan käyttämisen varmistamiseksi, koska ulkopuolisten oikeudellisten neuvonantajien oli (i) voitava tarkistaa tietohuoneessa olevat tiedot ja ulkopuolisten taloudellisten neuvonantajien mahdollisesti suorittamat luottamukselliset analyysit, (ii) tarkastella tietohuonemenettelystä laaditun selvityksen luottamuksellista sisältöä (Universalille toimitettaisiin siitä ainoastaan ei-luottamuksellinen toisinto) ja (iii) antaa neuvoja tietohuonemenettelyn noudattamisesta sääntöjen mukaisesti.

(15)

Hylkäsin Universalin pyynnön molemmat osat toimivaltuuksien 7 artiklan nojalla 29. kesäkuuta 2012 tekemälläni päätöksellä. Kilpailun pääosastolta saamieni teknisten tietojen perusteella Universalin ulkopuolisilla taloudellisilla neuvonantajilla oli sääntöjen mukaan lupa suorittaa tietyissä tapauksissa kaikki haluamansa laskennat, jotka liittyivät riittävällä tavalla tarkennettuihin laskentoihin. Muissa tapauksissa ulkopuoliset taloudelliset neuvonantajat saattoivat ehdottaa laskentojen suorittamista ja keskustella ehdotuksista komission kanssa. Tiettyjä laskentoja ei voitu suorittaa, koska tapauksen asiakirja-aineistossa ei ollut tarvittavia tietoja. Anonyymiksi muutettujen tietojen luovuttamista koskevassa pyynnössään Universal ei ollut toimittanut konkreettisia ja tarkkoja todisteita siitä, että niiden luovuttaminen oli sen puolustautumisoikeuksien käyttämisen kannalta välttämätöntä.

(16)

Hylkäsin myös Universalin pyynnön toisen osan, joka koski sen ulkopuolisten oikeudellisten neuvonantajien oikeutta päästä tietohuoneeseen. Tällainen oikeus ylittäisi tietohuoneen varsinaisen tarkoituksen eli osapuolten ulkopuolisten taloudellisten neuvonantajien mahdollisuuden tutustua komission keräämiin kvantitatiivisiin tietoihin. Koska tietohuone sisältää kolmansien osapuolten liikesalaisuuksia, menettely poikkeaa komission yleisestä velvoitteesta olla antamatta luottamuksellisia tietoja. Koska kyseessä on poikkeusmenettely, tiukat varotoimet ovat tarpeen, jotta estetään myös tietojen tahaton paljastaminen. Mielestäni Universalin puolustautumisoikeudet eivät edellytä sen ulkopuolisten oikeudellisten neuvonantajien välitöntä pääsyä tietohuoneeseen, sillä Universalin mainitsemissa kolmessa tilanteessa riittää, että ulkopuoliset lakimiehet pystyvät olemaan yhteydessä ulkopuolisiin neuvonantajiin tietohuoneen ulkopuolella.

(17)

Saatuaan hylkäävästä päätöksestä alustavan jäljennöksen sen tekemispäivänä Universal pyysi minua tarkistamaan päätöstäni ja toisti pääpiirteissään aikaisemmat väitteensä, jotka koskivat ulkopuolisille taloudellisille neuvonantajille määrättyjä rajoituksia ja sitä, etteivät ne pysty tekemään tiettyjä analyysejä. Se väitti uudelleen, että sen ulkopuolisille oikeudellisille neuvonantajille pitäisi myöntää oikeus tutustua suoraan pääekonomistiryhmän tietoihin muokkaamattomassa muodossa, koska se oli välttämätöntä sen varmistamiseksi, ettei Universalin oikeutta oikeudelliseen edustukseen ja neuvontaan rajoiteta vakavasti.

(18)

Harkittuani tarkasti uudelleen Universalin väitteitä päätin 12. heinäkuuta 2012 pysyä alkuperäisessä päätöksessäni. Päinvastoin kuin Universal väittää, säännöissä annettiin ensinnäkin Universalin ulkopuolisille taloudellisille neuvonantajille lupa suorittaa haluamansa analyysit tietohuoneessa. Se, etteivät ulkopuoliset taloudelliset neuvonantajat hyödyntäneet tätä mahdollisuutta, ei mielestäni antanut aihetta aikaisemman päätökseni tai sääntöjen tarkistamiseen tältä osin. Vaikka pitääkin paikkansa, että asianosaisten puolustautumisoikeuksiin pitäisi kuulua asianmukainen oikeudellinen edustus ja tehokas oikeudellinen neuvonta, se ei kuitenkaan vaikuta tarpeeseen osoittaa, että tällaisten oikeuksien käyttäminen edellyttää ehdottomasti tutustumista luottamuksellisiin tietoihin.

(19)

Kun kuitenkin otetaan huomioon, että osapuolet mahdollisesti ymmärsivät tai tulkitsivat sääntöjä väärin, kehotin Universalia ottamaan yhteyttä kilpailun pääosastoon voidakseen keskustella ehdotuksista täydentäviksi regressioanalyyseiksi, joita Universalin ulkopuoliset taloudelliset neuvonantajat saattaisivat haluta tehdä. Tietohuone oli määrä antaa käyttöön tätä nimenomaista tarkoitusta varten. Lisäksi kilpailun pääosasto otti minun nimissäni yhteyttä tietojen toimittajiin saadakseen suostumuksen sille, että yksi Universalin ulkopuolisista oikeudellisista neuvonantajista pääsisi tietohuoneeseen, jotta ulkopuoliset taloudelliset neuvonantajat saisivat paikan päällä apua sääntöjen tulkinnassa. Universal päätti kuitenkin jättää käyttämättä tämän poikkeuksellisen tilaisuuden päästä tietohuoneeseen.

(20)

Universal väitti 26. ja 27. kesäkuuta 2012, että kilpailun pääosasto oli väärin perustein hylännyt sen esittämän pyynnön, että sen ulkopuoliset taloudelliset neuvonantajat voisivat jakaa yhden tietohuoneselvityksen luottamuksellisen version Universalin ulkopuolisten oikeudellisten neuvonantajien kanssa ja (muokatussa muodossa) Universalin kanssa. Pyydetyt tiedot koskivat osapuolten osuuksia tekijänpalkkioista sellaisilla alustoilla, jotka tarjoavat loppukuluttajille digitaalisia musiikkiäänitteitä; ulkopuoliset taloudelliset neuvonantajat olivat laskeneet kyseiset osuudet tietohuoneessa olevien tietojen perusteella. Universal väitti, että kieltäytyessään antamasta kyseisiä tietoja kilpailun pääosasto epäisi mahdollisuuden tutustua sekä sen puolesta että sitä vastaan esitettyihin todisteisiin, sillä Universalin näkemyksen mukaan tietojen avulla voitaisiin kumota komission alkuperäinen näkemys, jonka mukaan IFPI:n (7) markkinaosuudet olivat luotettavampia kuin osapuolten laskemat markkinaosuudet. Universalin ulkopuolisten oikeudellisten ja taloudellisten neuvonantajien, kilpailun pääosaston ja kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan edustajien kanssa pidettyjen neuvottelujen ja kokousten jälkeen päätettiin, että Universalille voidaan antaa seuraavat tiedot: (i) useat tarkat tekijänpalkkio-osuudet, joiden ei katsota paljastavan luottamuksellista tietoa; (ii) muiden luottamuksellisten osuuksia koskevien tietojen vaihteluvälit ja vahvistus siitä, olivatko tekijänpalkkio-osuudet alle 40 prosenttia ja (iii) kirjalliset kuvaukset kaikista tekijänpalkkio-osuuksista.

(21)

Toimivaltuuksien 7 artiklan mukaisesti hylkäsin 4. heinäkuuta 2012 tekemälläni päätöksellä Universalin pyynnön saada tutustua ulkopuolisten taloudellisten neuvonantajien laatiman tietohuoneselvityksen luottamuksellisiin tietoihin. Koska Universalin, ja tietyssä määrin myös sen ulkopuolisten taloudellisten neuvonantajien, oli tosiasiassa mahdollista saada selville tietyt luottamukselliset tiedot, jos niille myönnettäisiin oikeus tutustua muihin luottamuksellisiin tekijänpalkkio-osuuksiin (toisin sanoen niihin, jotka eivät kuulu edellä mainittuun (i) kohtaan), ja kun otetaan huomioon edellä (ii) ja (iii) kohdassa myönnetty laajennettu tutustumisoikeus, päättelin, ettei Universalin puolustautumisoikeuksien turvaaminen edellyttänyt oikeutta tutustua muihin tietoihin. Universalin neuvonantajat päättivät myös jättää hyödyntämättä edellä mainitun (iii) kohdan nojalla myönnetyn laajennetun tutustumisoikeuden. Universalin oikeuksia ei loukattu, koska sen ulkopuoliset oikeudelliset neuvonantajat pystyivät hyödyntämään sitä puoltaviksi todisteiksi toimitettuja tietoja tai kumoamaan sitä vastaan esitetyt todisteet.

(22)

Hyväksyin Impalan, Merlin BV:n, Warner Music Groupin, Sony Musicin, Beggars Group Ltd:n, UK collecting societies MCPS:n ja PRS:n sekä levy-yhtiöiden Naïve ja Because Music pyynnöt tulla kuulluiksi asianomaisina kolmansina osapuolina täytäntöönpanoasetuksen 16 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(23)

Komissio lähetti 25. heinäkuuta 2012 osapuolille asiaseikkoja koskevan kirjeen, jossa annettiin täydentäviä tietoja, nimittäin lisätietoa suurten yhtiöiden suhteellisesta markkina-asemasta, komission lopullisessa päätöksessä esittämien vastaväitteiden tueksi. Osapuolten oli toimitettava kirjalliset huomautuksensa viimeistään 1. elokuuta 2012. Osapuolet väittivät 1. elokuuta 2012 antamassaan vastauksessa, että asiaseikkoja koskeva kirje oli muuttanut väitetiedoksiannossa esitettyä haittaskenaariota ja muuttanut niitä vastaan alussa esitettyjen väitteiden olennaisen luonteen.

(24)

Kirjeeseen 3. elokuuta 2012 antamassaan vastauksessa kilpailun pääosasto huomautti, että tosiseikkoja koskevat uudet tiedot tukivat komission väitetiedoksiannossa esittämää alustavaa tutkimustulosta, jonka mukaan Universal oli muita suuria yhtiöitä suurempi lukuisissa maissa. Kilpailun pääosasto huomautti myös, että asiaseikkoja koskevassa kirjeessä annettiin ainoastaan tosiseikkoja koskevaa tietoa väitetiedoksiannossa kuvattujen nykyisten haittaskenaarioiden tueksi, eikä siinä varsinaisesti vahvistettu pelkästään suurten yhtiöiden suhteelliseen kokoon perustuvaa uutta haittaskenaariota. Osapuolet saivat tilaisuuden esittää lisähuomautuksia, mutta ne eivät tehneet sitä. Näin ollen katson asian käsittelyn päättyneeksi.

(25)

Osapuolet esittivät 27. heinäkuuta 2012 sulautuma-asetuksen 8 artiklan 2 kohdan mukaisia sitoumuksia komission väitetiedoksiannossa nimeämien kilpailuongelmien ratkaisemiseksi. Näiden sitoumusten markkinatesti aloitettiin samana päivänä, jotta saataisiin merkityksellisten markkinatoimijoiden näkemys sitoumusten tehokkuudesta ja niiden riittävyydestä tehokkaan kilpailun palauttamiseksi niille markkinoille, joilla kilpailuongelmat havaittiin.

(26)

Osapuolet esittivät 13. elokuuta 2012 markkinatestin tuloksiin perustuvat tarkistetut sitoumukset, joita tarkistettiin 17. elokuuta 2012. Lopulliset sitoumukset esitettiin 25. elokuuta 2012. Komissio totesi, että osapuolten 25. elokuuta 2012 esittämät sitoumukset ratkaisivat suunnitellun toimen soveltuvuutta sisämarkkinoille koskevat jäljellä olevat ongelmat riittävällä tavalla.

(27)

Olen tutkinut toimivaltuuksien 16 artiklan mukaisesti, käsitelläänkö päätösluonnoksessa ainoastaan sellaisia väitteitä, joista osapuolille on annettu mahdollisuus esittää näkemyksensä, ja olen tullut myönteiseen päätelmään.

(28)

Päättelen, että kaikki menettelyn osapuolet ovat voineet käyttää tehokkaasti menettelyllisiä oikeuksiaan tässä asiassa.

1.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 220/15

(1)

Universal Music Holdings Limited, jäljempänä ’UMHL’, on Universal International Music BV:n kokonaan omistama tytäryhtiö. Universal International Music BV on brittiläisen yrityksen Universal Music Group, jäljempänä ’Universal’ tai ’ilmoituksen tehnyt osapuoli’, emoyhtiö. Universal on maailman suurin yhtiö äänitemusiikin alalla. Se toimii äänittävien artistien etsimisen, kehittämisen ja edistämisen alalla (niin sanottu ”Artists & Repertoire” tai ”A&R”) ja äänitemusiikin tukkukaupassa. Sillä on toimintaa myös muilla aloilla, esimerkiksi musiikin vähittäismyynnissä, musiikin kustantamisessa, artistimanageroinnissa, äänitteisiin liittyvässä tuotemyynnissä, tapahtumien järjestämisessä ja tapahtumapaikkapalveluissa. Universalin omistaa Vivendi SA.

(2)

Ranskalainen Vivendi SA, jäljempänä ’Vivendi’, on Universalin emoyhtiö. Vivendi on kansainvälinen media-alan yhtiö, jonka toiminta-aloja ovat muun muassa televiestintä, sisällön tuottaminen ja jakaminen ja televisiokanavat, musiikin digitaalinen vähittäismyynti ja videopelit.

(3)

Brittiläinen EMI Group Global Limited, jäljempänä ’EMI-ryhmittymä’, toimii äänittävien artistien etsimisessä, kehittämisessä ja edistämisessä ja äänitemusiikin tukkumyynnissä. EMI-ryhmittymällä on toimintaa myös muilla aloilla, esimerkiksi musiikin vähittäismyynnissä, musiikin kustantamisessa, artistimanageroinnissa ja äänitteisiin liittyvässä tuotemyynnissä.

(4)

Komissio vastaanotti 17 päivänä helmikuuta 2012 sulautuma-asetuksen 4 artiklan mukaisen ehdotettua keskittymää koskevan ilmoituksen, jonka mukaan UMHL-yritys hankkii osakkeita ostamalla sulautuma-asetuksen 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun määräysvallan EMI-ryhmittymän äänitemusiikkia koskevaan omaisuuteen.

(5)

Vivendi ja Universal tekivät EMI-ryhmittymän kanssa 11 päivänä marraskuuta 2011 osakkeiden ostosopimuksen, jonka mukaan Universal hankkisi EMI-ryhmittymän A&R-liiketoiminnan ja äänitemusiikin tukkumyyntitoiminnan sekä EMI-ryhmittymän äänitemusiikin vähittäismyyntitoiminnan, tietyt rajoitetut kustannusoikeudet (pääasiassa EMI Christian Music Group -liiketoimintaan liittyvät kustannusoikeudet) ja artistimanagerointia ja äänitteisiin liittyvää tuotemyyntiä koskevat toiminnot. Komission päätöksessä ehdotetun liiketoimen kohteena olevaan omaisuuteen viitataan yhteisesti nimellä ’EMI’.

(6)

Ehdotetun liiketoimen tuloksena EMI siirtyisi Universalin yksinomaiseen määräysvaltaan. Liiketoimi on siten sulautuma-asetuksen 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu keskittymä. Liiketoimella on EU:n laajuinen ulottuvuus sulautuma-asetuksen 1 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(7)

Tutkittuaan ilmoituksen komissio teki 23 päivänä maaliskuuta 2012 päätöksen, jonka mukaan toimenpide kuuluu sulautuma-asetuksen soveltamisalaan ja sen soveltuvuudesta sisämarkkinoille ja ETA-sopimuksen toimintaan on vakavia epäilyjä. Komissio päätti siksi aloittaa sulautuma-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisen menettelyn.

(8)

Ilmoituksen tehneelle osapuolelle lähetettiin 19 päivänä kesäkuuta 2012 väitetiedoksianto sulautuma-asetuksen 18 artiklan mukaisesti. Universal vastasi väitetiedoksiantoon 6 päivänä heinäkuuta 2012.

(9)

Ilmoituksen tehnyt osapuoli esitti 27 päivänä heinäkuuta 2012 sitoumuksia komission väitetiedoksiannossa nimeämien kilpailuongelmien ratkaisemiseksi. Sulautuma-asetuksen 8 artiklan mukaista määräaikaa päätöksen tekemiselle jatkettiin siksi 15 työpäivää kyseisen asetuksen 10 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Ilmoituksen tehnyt osapuoli esitti 13 päivänä elokuuta 2012 uusia sitoumuksia, joita tarkistettiin myöhemmin 25 päivänä elokuuta 2012.

(10)

Ehdotettu liiketoimi painottuu äänitemusiikin alaan, koska se on Universalin ja EMI:n ydintoiminta-ala. Äänitemusiikin alalle ETA-alueella on tällä hetkellä ominaista, että sillä toimii neljä maailmanlaajuista levy-yhtiötä (Universal, Sony, EMI ja Warner, yhteisesti niin sanotut ”suuret yhtiöt”) ja suuri määrä huomattavasti pienempiä levy-yhtiöitä (niin sanotut ”riippumattomat” tai ”indie-yhtiöt”).

(11)

Koko äänilevyteollisuus on kokenut viime vuosikymmenen aikana huomattavan musiikin myynnin vähenemisen sekä maailmanlaajuisesti että ETA-maissa, koska musiikkia on saatavilla sekä lainmukaisten digitaalipalvelujen että lainvastaisen digitaalisen piratismin kautta. Huolimatta tästä laskusta, joka tuntuu ankarimmin fyysisessä myynnissä, musiikin fyysisen myynnin osuus on edelleen noin 80 prosenttia ETA-alueen koko musiikkimyynnistä. Digitaalisen musiikin myynnin odotetaan lisääntyvän huomattavasti seuraavien vuosien aikana ja saavuttavan kriittisen pisteen, jossa se ylittää fyysisen musiikin myynnin.

(12)

Äänitemusiikin alan arvoketju alkaa artistien löytämisestä ja kehittämisestä ja heidän musiikkinsa äänittämisestä. Tarkoituksena on hyödyntää sitten äänitteiden tekijänoikeutta. Tämä toiminta tunnetaan nimellä A&R (artists and repertoire). A&R:ssä onnistuminen tai epäonnistuminen on avain menestykseen äänitemusiikin markkinoilla.

(13)

Seuraava äänitemusiikin arvoketjun taso kattaa levy-yhtiöiden kokoelman myynnin tai lisensoinnin tukkumyyjille ja vähittäismyyjille sekä tietyille loppukäyttäjien luokille (televisio- ja radiotoiminnan harjoittajille).

(14)

Äänitemusiikki kattaa monia erilaisia fyysisiä tuotteita (esimerkiksi CD-levyt – singlet, albumit/kokoelmalevyt – ja DVD-levyt, niin audio- kuin videolevyt) ja digitaalisia tuotteita, joita levy-yhtiöt myyvät vähittäismyyjille, jotka puolestaan myyvät niitä edelleen loppukäyttäjille. Lisäksi levy-yhtiöt voivat myös tehdä kokoelmastaan lisenssisopimuksen digitaalisen audio- tai videovirtaustoiston palveluntarjoajien kanssa.

(15)

Fyysisten vähittäismyyjien luokkia on useita (levy-yhtiöiden ja vähittäismyyjien välissä välittäjinä toimivien tukkumyyjien lisäksi). Niistä tärkeimmät ovat hypermarketit/supermarketit (niin sanotut ”massakauppiaat”), verkossa toimivat vähittäismyyjät ja erikoistuneet vähittäismyyjät.

(16)

Digitaalisten vähittäismyyntikanavien osalta tärkeimmät musiikin levittämiskeinot verkossa ovat lataaminen ja virtaustoisto. Verkosta saatavien tulojen suuri enemmistö tulee tällä hetkellä latauksista. Virtaustoistopalvelut ovat kuitenkin kasvussa, ja monet markkinatoimijat odottavat virtaustoistotulojen kasvavan huomattavasti tulevaisuudessa.

(17)

Virtaustoistotekniikan avulla on myös voitu kehittää muutaman viime vuoden aikana uusia alustoja ja liiketoimintamalleja. Internetpalveluntarjoajat ja matkapuhelinverkko-operaattorit tarjoavat yhä enemmän musiikin virtaustoistopalveluja joko kehittämällä omaan merkkiinsä liittyviä palvelujaan (jotka on usein kytketty teleliittymään) tai kumppanuuksilla nykyisten virtaustoistoalustojen kanssa. Joillakin virtaustoistopalveluilla on kumppanuuksia myös verkkoyhteisösivustojen kanssa. Lisäksi on kehittynyt musiikin pilvipalveluja, jotka tarjoavat käyttäjille mahdollisuuden tallentaa hankkimansa musiikin etäpalvelimille.

(18)

Komissio ei ole aiemmissa äänitemusiikin alaa koskevissa päätöksissään (2) määritellyt tuotantoketjun alkupään A&R-toiminnan markkinoita. A&R-palveluita kuitenkin tarjotaan eri markkinatoimijoille (artisteille), ja niitä varten levy-yhtiöissä on eri organisaatio kuin loppupään tukkumyyntitoimia varten. A&R-toiminnalle on myös ominaista tietty kilpailudynamiikka.

(19)

Komissio katsoi, että ei ole tarpeen ottaa kantaa siihen, pitäisikö A&R-toiminta katsoa erillisiksi tuotemarkkinoiksi ja analysoida sitä erillään vai pitäisikö äänitemusiikkimarkkinat katsoa jopa kaksipuolisiksi markkinoiksi, joissa levy-yhtiön vahvuus markkinoiden yhdellä puolella (A&R) vaikuttaa myönteisesti sen markkina-asemaan markkinoiden toisella puolella (äänitemusiikin tukkumyynti) ja päinvastoin. Komissio otti levy-yhtiöiden vahvuuden A&R-toiminnassa huomioon ehdotetun liiketoimen kilpailuvaikutusten arvioinnissa yhtenä keskeisenä tekijänä, joka vaikuttaa levy-yhtiöiden markkina-asemaan äänitemusiikin tukkumarkkinoilla ja päinvastoin.

(20)

Komissio on aiemmin määritellyt erilliset tuotemarkkinat fyysisen musiikin ja digitaalisen musiikin tukkumyynnille (3). Digitaalisen musiikin markkinoilla komissio jätti avoimeksi, ovatko verkko- ja mobiilisovelluksia tai latausta ja virtaustoistoa varten toimitetun digitaalisen musiikin tuotemarkkinat erilliset. Komissio ei myöskään määrittänyt erillisiä tuotemarkkinoita lajin (esimerkiksi pop, klassinen, jazz) perusteella tai yhden artistin albumeita ja kokoelmia varten. Tätä asiaa koskeva markkinatutkimus ei ole paljastanut uusia merkittäviä tekijöitä, joilla voitaisiin perustella näistä ennakkotapauksista poikkeaminen.

(21)

Komissio katsoi, että audiomusiikki ja videomusiikki kuuluvat samoille äänitemusiikin tukkumyynnin tuotemarkkinoille (riippumatta siitä, onko se fyysistä vai digitaalista).

(22)

Komissio katsoi, että olisi määritettävä erilliset tuotemarkkinat äänitemusiikin tukkumyynnille loppukäyttäjille, jotka lisensoivat äänitemusiikkia tuottajien musiikin lisensointiyrityksiltä. Äänitemusiikin vähittäismyynnin osalta komissio ei katsonut tarpeelliseksi muodostaa kantaa merkityksellisten tuotemarkkinoiden määritelmästä.

(23)

Ennakkotapaustensa mukaisesti komissio katsoi, että valmistustoiminta ja logistiikka eivät kuulu sen arvioinnin piiriin. Komissio ei myöskään muodostanut kantaa merkityksellisten markkinoiden määritelmästä muille ”oheispalveluille” (kuten artistimanagerointi, äänitteisiin liittyvä tuotekauppa ja yleisöesiintymisten ja tapahtumien hallinnointipalvelut). Lopuksi komissio katsoi, että verkkojulkaisuoikeudet pitäisi katsoa erillisiksi tuotemarkkinoiksi.

(24)

Komissio katsoi, että fyysisen äänitemusiikin tukkumyynnin markkinat ovat laajuudeltaan kansalliset.

(25)

Digitaalisen äänitemusiikin tukkumyynnin osalta komissio ei katsonut tarpeelliseksi muodostaa kantaa tarkasta maantieteellisten markkinoiden määritelmästä, koska liiketoimi herätti huolta sekä ETA-alueella että kansallisella tasolla.

(26)

Komissio ei katsonut tarpeelliseksi muodostaa kantaa merkityksellisten maantieteellisten markkinoiden määritelmästä A&R:n, äänitemusiikin vähittäismyynnin, oheispalvelujen ja musiikin kustantamisen osalta.

(27)

Ilmoituksen tehnyt osapuoli väitti, että äänitemusiikin tukkumyynti sekä fyysisessä että digitaalisessa muodossa, niin laillinen jakelu kuin luvaton jakelu (eli piratismi), kuuluvat samoille markkinoille. Tämän väitteen tueksi ilmoituksen tehnyt osapuoli väitti, että on olemassa vahvoja todisteita siitä, että kuluttajat korvaavat näitä musiikkimuotoja ja -lähteitä keskenään, myös piratisoitua ja laillista musiikkia.

(28)

Komissio ei ole koskaan aiemmissa päätöksissään katsonut, että laillinen ja laiton musiikki kuuluisivat samoille tuotemarkkinoille. Asiassa Sony/BMG  (4) tehty markkinatutkimus kuitenkin osoitti, että piratismi aiheuttaa kilpailupainetta levy-yhtiöille tietyillä alueilla.

(29)

Komissio katsoi, ettei ole tarpeen arvioida laillisen ja laittoman musiikin keskinäistä korvausastetta ja sitä, miten paljon kuluttajat yhdistelevät laillista ja laitonta musiikkia, kun määritetään sitä, pitäisikö laiton musiikki katsoa osaksi äänitemusiikin tukkumyyntimarkkinoita. Tämä osoittaa, että huolimatta siitä, pitäisikö laillinen ja laiton musiikki katsoa toistensa korvaajiksi loppukäyttäjien näkökulmasta, ne eivät näytä korvaavan toisiaan levy-yhtiöiden suorien asiakkaiden – fyysisen ja digitaalisen musiikin vähittäismyyjien – näkökulmasta. Samalla tavoin piraattipalvelut eivät kilpaile levy-yhtiöiden kanssa. Ne eivät harjoita A&R-toimintaa eivätkä ne tee äänitemusiikin tukkumyyntitoimituksia fyysisille ja digitaalisille asiakkaille.

(30)

Komissio totesi näin ollen, että kysyntä- tai tarjontapuolen kannalta ei ole asianmukaista katsoa laillisen ja laittoman musiikin kuuluvan samoille äänitemusiikin tukkumyynnin merkityksellisille tuotemarkkinoille. Tämä päätelmä ei kuitenkaan vaikuta komission ehdotetun liiketoimen kilpailuvaikutusten arvioinnin yhteydessä tekemään analyysiin, jonka mukaan piratismi mahdollisesti muodostaa markkinoiden ulkopuolisen tekijän, joka rajoittaa levy-yhtiöiden hinnoittelua ja tuotantomääriä koskevia päätöksiä.

(31)

Komission teoria haitasta tässä asiassa ei perustu tiettyyn ylitettyyn markkinaosuusrajaan. Komissio tekeekin selväksi, että markkinaosuudet ovat vain ensimmäinen merkki markkinavoimasta ja että niitä on arvioitava merkitykselliset markkinat huomioon ottaen. Horisontaalisten sulautumien arvioinnista yrityskeskittymien valvonnasta annetun neuvoston asetuksen nojalla annettujen suuntaviivojen (5), jäljempänä ’horisontaalisia sulautumia koskevat suuntaviivat’, mukaisesti tehokas kilpailu estyy todennäköisesti olennaisesti silloin, kun sulautuman tuloksena syntyvällä yrityksellä olisi huomattavasti suurempi markkinaosuus kuin sulautuman jälkeisellä seuraavaksi suurimmalla kilpailijalla. Näin ollen markkinaosuuksien antama kuva sulautuman tuloksena syntyvän yrityksen yleisestä vahvuudesta sulautuman jälkeen ja sen suhteellisesta asemasta kilpailijoihin nähden on perustana komission suorittamalle kilpailuvaikutusten arvioinnille tässä asiassa.

(32)

Arviointimenetelmällä on tässä asiassa entistä suurempi merkitys, koska alan mikään lähde ei anna täysin luotettavaa kuvaa sulautuman tuloksena syntyvän yrityksen asemasta sulautuman jälkeen. Vaikka edellisissä äänitemusiikkialaan liittyvissä päätöksissä komissio käytti IFPI:n tietoja, tässä asiassa ilmoituksen tehnyt osapuoli vastusti voimakkaasti IFPI:n tietojen käyttämistä väittäen niiden olevan epäluotettavia. Se toimitti vaihtoehtoiset ”markkinaosuutta” koskevat tiedot, jotka perustuvat iTunes- ja Spotify- myyntiin sekä GfK:n ja OCC:n keräämiin vähittäismyyntitietoihin.

(33)

Komissio otti loppujen lopuksi huomioon kaikki tietolähteet, myös eri digitaalipalvelujen tarjoajilta kerätyt tukkumyyntitiedot. Komissio teki lisäksi neljää suurta yhtiötä koskevan suhteellisuustestin kuvitteellisilla markkinoilla, jotka koostuvat ainoastaan neljästä suuresta yhtiöstä, jotta voidaan arvioida Universalin ja EMI:n markkina-asemaa suhteessa toisiin suuriin yhtiöihin (vaikka riippumattomilla yrityksillä onkin yhdessä sangen huomattava markkina-asema, niitä ei voida tarkastella yhtenä yksikkönä). Lopuksi komissio otti huomioon myös listatiedot ja radion soittotiedot, vaikka näitä tietoja ei voidakaan rinnastaa markkinaosuuksiin.

(34)

Kaikkien tietolähteiden analyysin jälkeen komissio katsoi, että ehdotettu liiketoimi johtaisi sellaisen määräävässä asemassa olevan ”supersuuren yhtiön” syntymiseen, joka olisi kaksi kertaa (tai tietyissä jäsenvaltioissa jopa vähintään kolme kertaa) suurempi kuin sen seuraavaksi suurin kilpailija ETA-tasolla ja monissa jäsenvaltioissa sekä Islannissa ja Norjassa. Yksityiskohtaisemmin tarkasteltuna fyysisen äänitemusiikin alalla sulautuman tuloksena syntyvä yritys olisi yli kaksi kertaa suurempi kuin sen seuraavaksi suurin kilpailija vähintään kahdeksassa jäsenvaltiossa (Alankomaissa, Irlannissa, Kyproksessa, Luxemburgissa, Romaniassa, Ruotsissa, Tšekin tasavallassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa) sekä Islannissa, vähintään kolme kertaa suurempi kuin seuraavaksi suurin kilpailija ainakin viidessä muussa jäsenvaltiossa (Belgiassa, Kreikassa, Puolassa, Ranskassa ja Slovakiassa) sekä Norjassa, ja yli neljä kertaa suurempi kuin seuraavaksi suurin kilpailija Bulgariassa, Liettuassa ja Virossa. Sloveniassa sulautuman tuloksena syntyvästä yrityksestä tulisi selkeä johtaja suurten joukossa. Digitaalisen äänitemusiikin alalla sulautuman tuloksena syntyvä yritys olisi vähintään kaksi kertaa suurempi kuin sen seuraavaksi suurin kilpailija ETA-alueella ja vähintään 16 jäsenvaltiossa – Alankomaissa, Belgiassa, Bulgariassa, Irlannissa, Itävallassa, Kreikassa, Liettuassa, Luxemburgissa, Maltassa, Portugalissa, Puolassa, Ranskassa, Romaniassa, Ruotsissa, Virossa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa – sekä Islannissa ja Norjassa.

(35)

Yhteenvetona voidaan sanoa, että sulautuman tuloksena syntyvä yritys olisi sulautumisen jälkeen kiistämätön ja ehdoton markkinajohtaja. Rakenteellisesta näkökulmasta ja markkinaosuuksien ja lista- ja radiosoittotietojen perusteella nykyinen kilpailudynamiikka, joka perustuu tiettyyn tasapainoon vähintään suurten yhtiöiden välillä (huolimatta Universalin jo olemassa olevasta markkinajohtajuudesta), muuttuisi täysin ehdotetun liiketoimen seurauksena sulautuman tuloksena syntyvän yrityksen hyödyksi.

(36)

Komissio totesi, että EMI on yksi neljästä äänitemusiikkialalla tällä hetkellä maailmanlaajuisesti toimivasta suuresta yhtiöstä ja että sillä on huomattava artistiluettelo ja musiikkikokoelma, johon sisältyy vaikuttava kokoelma vanhoja teoksia ja vahvoja uusia julkaisuja. EMI on todennäköisesti myös Universalin lähin kilpailija ainakin klassisen musiikin osalta. Ehdotettu liiketoimi johtaisi siksi merkittävän kilpailuvoiman poistamiseen merkityksellisiltä markkinoilta.

(37)

Komissio katsoi, että liiketoimen jälkeen sulautuman tuloksena syntyvän yrityksen kokoelma on (edelleen) ”pakollinen” ja että asiakkailla olisi siksi rajalliset mahdollisuudet (jos niitä olisi ollenkaan) vaihtaa toimittajaa, ja sulautuman tuloksena syntyvän yrityksen mahdollisuudet käyttää asiakkaita hyväksi kasvavat todennäköisesti huomattavasti.

(38)

Komission tutkimukset osoittivat, että Universalilla on jo ennen ehdotettua liiketointa mahdollisuudet ja vaikuttimet saada digitaalisilta asiakkailta lisenssisopimusehdot, jotka ovat Universalille suotuisampia kuin sen kilpailijoiden saamat ehdot. Nämä päätelmät perustuvat kolmeen tietolähteeseen: i) Universalin ja EMI:n verkkoalustojen kanssa tekemien sopimusten vertailuun; ii) komission markkinatutkimuksista saatuihin todisteisiin ja iii) sulautuvilta yrityksiltä saatuihin todisteisiin. Komission tekemä määrällinen analyysi vahvistaa näistä lähteistä saadut todisteet.

(39)

Komissio teki ensin katsauksen Universalin ja EMI:n joidenkin tärkeimpien digitaalisten asiakkaiden kanssa tekemiin kaupallisiin sopimuksiin ja keskittyi tärkeimpiin kaupallisiin ehtoihin (muun muassa korvaus, niiden ennakkomaksujen taso, jotka digitaalisten asiakkaiden on maksettava, myynninedistämiseen ja mainontaan liittyvät sitoumukset ja suosituimmuuslausekkeet). Tämä analyysi osoitti, että Universal saa kokonaisuudessaan paremmat ehdot eri avainmuuttujien osalta digitaalisten alustojen kanssa käytävissä neuvotteluissa verrattuna EMI:hin ja että tämä ero näkyy erityisesti pienempien alustojen osalta (lataaminen ja virtaustoisto).

(40)

Komissio totesi, että erot sopimusehdoissa, jotka Universal, joka on jo ETA-alueen suurin äänitemusiikkiyhtiö, ja EMI tällä hetkellä saavat, viittaavat ehdotetulla liiketoimella kilpailuun todennäköisesti oleviin kielteisiin vaikutuksiin. Universalin koon huomattava kasvu sulautuman jälkeen todennäköisesti lisäisi Universalin neuvotteluvoimaa edelleen, mikä saattaisi johtaa Universalin nykyisten ehtojen laajentumiseen koskemaan EMI:n kokoelmaa ja myös yhdistettyä kokoelmaa koskevien ehtojen yleiseen vahvistumiseen.

(41)

Komissio teki myös määrällisen analyysin, jonka tarkoituksena oli arvioida, lisääkö ehdotettu liiketoimi sulautuman tuloksena syntyvän yrityksen koon kasvun vuoksi todennäköisesti sulautuman tuloksena syntyvän yrityksen neuvotteluvoimaa suhteessa digitaalisiin asiakkaisiin ja johtaako se siten korkeampiin hintoihin kyseisille asiakkaille.

(42)

Komissio keräsi tätä varten tietoja digitaalisen musiikin myynnistä kuudelta suurelta digitaaliselta asiakkaalta sekä kuudelta äänitemusiikkiyhtiöltä useissa jäsenvaltioissa. Komissio teki sitten näistä tiedoista määrällisen analyysin, jossa ensisijaisesti testattiin tilastollisten ja ekonometristen työkalujen avulla, onko äänitemusiikkiyhtiön koon ja sen valmiuksien saada paremmat ehdot digitaalisilta asiakkailta välillä positiivinen korrelaatiosuhde.

(43)

Tämä analyysi osoitti, että i) hinta, jonka äänitemusiikkiyhtiöt voivat saada, nousee niiden koon mukaan (mitattuna osuutena tuloista, jotka äänitemusiikkiyhtiön kokoelma tuottaa verkkoalustalla), ii) tämä vaikutus on erityisen selkeä suhteellisen pienissä verkkoalustoissa, mutta sitä havaitaan myös alustoissa, joilla on merkittävä neuvotteluvoima, ja iii) äänitemusiikkiyhtiön koon ja sen verkkoalustojen kanssa neuvotteleman tukkuhinnan välillä on positiivinen suhde.

(44)

Komission päätelmiä, jotka perustuvat sulautuvien osapuolten eri digitaalisten asiakkaiden kanssa sopimien kaupallisten ehtojen analyysiin ja määrälliseen analyysiin, tukivat näkemykset, joita digitaaliset asiakkaat ja muut kolmannet osapuolet ovat esittäneet koko komission tutkimusten ajan, sekä tietyt Universalin sisäiset asiakirjat.

(45)

Komissio katsoi, että äänitemusiikin tukkumyyntiä digitaalisille asiakkaille koskevan kokonsa kasvun takia sulautuman tuloksena syntyvä yritys soveltaisi todennäköisesti huonompia kaupallisia ehtoja, myös korkeampia hintoja, digitaalisiin asiakkaisiin, jos ehdotettu liiketoimi etenisi alun perin ilmoitetussa muodossa.

(46)

Komissio katsoi, että arvioitaessa sulautuman tuloksena syntyvän yrityksen markkinavoimaa suhteessa digitaalisen musiikin vähittäismyyjiin ehdotetun liiketoimen jälkeen on myös tarpeen ottaa huomioon sulautuman tuloksena syntyvän yrityksen yhdistetty markkina-asema äänitemusiikin ja musiikin kustantamisen alalla. Komissio katsoi musiikkioikeuksiin perustuvan markkinavoiman ”raskauttavaksi seikaksi”, joka pahentaa ehdotetun liiketoimen kilpailunvastaisia vaikutuksia, jotka johtuvat sulautuman osapuolten toimintojen yhdistelmästä äänitemusiikkialalla (ja jotka ovat itsessään riittäviä aiheuttamaan kilpailua koskevia huolenaiheita). Komission tekemä musiikkioikeuksiin perustuvan markkinavoiman analyysi vahvisti komission havaintoja siitä, että ehdotettu liiketoimi estäisi todennäköisesti olennaisesti tehokasta kilpailua.

(47)

Komissio totesi, että ehdotettu liiketoimi vähentäisi todennäköisesti innovaatiota ja kuluttajien valintamahdollisuuksia kahdella tavalla: i) ehdotettu liiketoimi lisäisi luultavasti Universalin neuvotteluvoimaa ja mahdollisuuksia määrätä ankaria lisenssisopimusehtoja digitaalisille alustoille, erityisesti pienille ja kehittyville innovatiivisille musiikkialustoille. Tällaiset ankarat lisenssisopimusehdot vaikuttavat todennäköisesti kielteisesti kyseisten asiakkaiden kehitykseen ja heidän mahdollisuuksiinsa laajentua maantieteellisesti eri digitaalisille markkinoille, ja ii) sulautuman tuloksena syntyvällä yrityksellä olisi todennäköisesti paremmat mahdollisuudet ja kannustimet vaikuttaa uusien digitaalisten musiikkipalvelujen liiketoimintamalliin ja piirteisiin ja nostaa hintoja vähittäismyyntimarkkinoilla. Siten ehdotetulla liiketoimella on kielteinen vaikutus myös kulttuurin monimuotoisuuteen. Sen vuoksi komissio katsoi, että ehdotettu liiketoimi heikentäisi todennäköisesti innovaatiota ja kuluttajien valintamahdollisuuksia.

(48)

Komissio katsoi, että nämä havainnot koskevat myös äänitemusiikin tukkumarkkinoita ETA-alueella sekä Alankomaissa, Belgiassa, Bulgariassa, Espanjassa, Irlannissa, Italiassa, Itävallassa, Kreikassa, Latviassa, Liettuassa, Luxemburgissa, Maltassa, Portugalissa, Puolassa, Ranskassa, Romaniassa, Ruotsissa, Saksassa, Slovakiassa, Suomessa, Tanskassa, Tšekin tasavallassa, Virossa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa sekä Islannissa ja Norjassa.

(49)

Komissio selvitti myös, voisiko ehdotettu liiketoimi antaa sulautuman tuloksena syntyvälle yritykselle mahdollisuuden ja kannustimen sulkea osittain kilpailijat fyysisen ja digitaalisen musiikin tukkumarkkinoilta sekä A&R-toiminnasta, mikä vahingoittaisi kilpailua ja viime kädessä kuluttajia ja kulttuurin monimuotoisuutta.

(50)

Markkinoilta sulkeminen voisi olla seurausta siitä, että Universalin sulautuman jälkeinen suurempi koko antaisi sille mahdollisuuden ja kannustimen taata artisteilleen huomattavasti paremmat myynninedistämismahdollisuudet (esimerkiksi julkisuus massakauppiaiden tasolla ja digitaalisissa myyntikanavissa, pääsy kokoelmalevyille ja radiosoittoajan saatavuus) kilpailijoihinsa verrattuna, myös suuremmassa mittakaavassa kuin sen todellinen markkinaosuus.

(51)

Tällaiset paremmat myynninedistämismahdollisuudet voisivat johtaa siihen, että sulautuman tuloksena syntyvä yritys voisi kiinnittää parhaat artistit paremmilla ehdoilla kuin muut levy-yhtiöt tarjoamalla parempia myynninedistämismahdollisuuksia. Kilpailijoille voisi olla vaikeaa kilpailla sulautuman tuloksena syntyvän yrityksen kanssa uusien artistien kiinnittämisessä, mikä puolestaan voisi heikentää näiden kilpailijoiden asemaa suhteessa asiakkaisiin, koska niiden kokoelmasta tulisi vähemmän houkutteleva, mikä puolestaan vahvistaisi sulautuman tuloksena syntyvän yrityksen asemaa ja johtaisi itseään ruokkivaan noidankehään.

(52)

Lopuksi komissio kuitenkin totesi, ettei ole riittävästi tietoja, jotta voitaisiin oikeudellisesti riittävällä tavalla näyttää toteen, että liiketoimi johtaisi todennäköisesti kilpailijoiden sulkemiseen markkinoilta. Joka tapauksessa ilmoituksen tehneen osapuolen ehdottamat sitoumukset ratkaisisivat edellä digitaalisia asiakkaita koskevien kaupallisten ehtojen osalta kuvatut kilpailunvastaiset vaikutukset, ja sen lisäksi niillä ratkaistaisiin kaikki markkinoilta sulkemista koskevat huolet.

(53)

Komissio totesi, että piratismi ei vie sulautuman tuloksena syntyvältä yritykseltä sen mahdollisuuksia eikä kannustimia käyttää neuvotteluvoimaansa vähittäismyyjien suhteen ehdotetun liiketoimen jälkeen. Vaikka piratismi voi vähentää markkinoiden kokoa, komissio totesi, että ei ole todisteita siitä, että se rajoittaisi äänitemusiikkiyritysten kaupallista käyttäytymistä tällä hetkellä tai sulautuman jälkeen.

(54)

Komissio totesi, että asiakkaat eivät olisi asemassa, jossa niiden neuvotteluvoima tasoittaisi sulautuman tuloksena syntyvän yrityksen markkinavoiman lisääntymistä.

(55)

Komissio totesi olevan epätodennäköistä, että kilpailijoiden oikea-aikainen ja riittävä tulo merkityksellisille äänitemusiikkimarkkinoille tasoittaisi ehdotetusta liiketoimesta johtuvia kilpailunvastaisia vaikutuksia.

(56)

Komissio totesi, että äänitemusiikin tukkumarkkinoilla ei saavuteta helposti yhteisymmärrystä koordinointiehdoista niiden monimutkaisuuden vuoksi. Ehdotetun liiketoimen aikaansaama muutos ei vaikuta tähän arviointiin.

(57)

Komissio totesi, että liiketoimi ei aiheuta ei-horisontaalisia huolenaiheita, jotka liittyvät Universalin ja EMI:n toimintoihin digitaalisessa vähittäismyynnissä, fyysisessä vähittäismyynnissä, musiikkivideopalveluissa, sähköisessä viestinnässä, televisio- ja elokuvatuotannossa ja -jakelussa, peleissä ja interaktiivisessa viihteessä ja tapahtumien lipunmyyntipalveluissa.

(58)

Komissio totesi, että ehdotettu liiketoimi, sellaisena kuin siitä on ilmoitettu, estäisi olennaisesti tehokasta kilpailua, erityisesti seurauksena määräävän aseman syntymisestä digitaalisen musiikin tukkumarkkinoilla ETA-alueella sekä 24 jäsenvaltiossa, nimittäin Alankomaissa, Belgiassa, Bulgariassa, Espanjassa, Irlannissa, Italiassa, Itävallassa, Kreikassa, Latviassa, Liettuassa, Luxemburgissa, Maltassa, Portugalissa, Puolassa, Ranskassa, Romaniassa, Ruotsissa, Saksassa, Slovakiassa, Suomessa, Tanskassa, Tšekin tasavallassa, Virossa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa, sekä Islannissa ja Norjassa.

(59)

Ilmoituksen tehnyt osapuoli toimitti 27 päivänä heinäkuuta 2012 viralliset sitoumukset, joista tehtiin samana päivänä markkinatesti. Yleisesti markkinatesti osoitti, että 27 päivänä heinäkuuta 2012 annetuissa sitoumuksissa oli monia merkittäviä puutteita, jotka olisi poistettava.

(60)

Komissio tiedotti ilmoituksen tehneelle osapuolelle markkinatestin tuloksista 9 päivänä elokuuta 2012 tutkimuksen etenemistä koskevassa kokouksessa. Ilmoituksen tehnyt osapuoli tarjosi komission määrittämien puutteiden korjaamiseksi ja markkinatestin tulosten huomioon ottamiseksi sekä ilmoituksen tehneen osapuolen ehdotetuista sitoumuksista antamien lisätietojen perusteella 13 päivänä elokuuta 2012 uusia sitoumuksia, joita tarkistettiin myöhemmin 25 päivänä elokuuta 2012.

(61)

Tärkeimmät parannukset 27 päivänä heinäkuuta 2012 annettuun pakettiin olivat i) oma lisäsisältö (brittiläinen kokoelma sekä tanskalainen ja espanjalainen kokoelma), ii) sen osuuden lisääminen, joka EMI:llä on aiemmin irrotetussa ranskalaisessa yksikössä Play.on, iii) luopuminen maailmanlaajuisista oikeuksista (eikä ETA-alueen laajuisista oikeuksista, kuten 27 päivänä heinäkuuta 2012 annetuissa sitoumuksissa), iv) sitoumus myydä vähintään kaksi kolmasosaa paketista (EMIRL, Pink Floyd ja paikalliset yksiköt) yhdelle ostajalle, v) vaatimus, jonka mukaan ostajan on oltava yhtiö ryhmittymässä, joka on joko nyt tai on ollut aiemmin aktiivinen äänitemusiikin tai musiikin kustantamisen alalla, vi) sitoumus olla kiinnittämättä kymmenen vuoden ajan uudelleen artisteja, joiden tuotanto kuuluu pakettiin, ja vii) 27 päivänä heinäkuuta 2012 annettuihin sitoumuksiin sisältyvät käytökseen liittyvät sitoumukset, jotka katsottiin liian monimutkaisiksi ja epäselviksi, korvattiin yksinkertaisella sitoumuksella olla sisällyttämättä suosituimmuuslausekkeita Universalin hyödyksi minkään laillisen digitaalipalvelujen tarjoajan kanssa tehtyyn sopimukseen, mikäli kyseistä sopimusta sovelletaan ETA-alueella. Tämä sitoumus annettiin kymmeneksi vuodeksi. Komission pyynnöstä ilmoituksen tehnyt osapuoli poisti myös sitoumuksen lopettaa kaksi kolmansien osapuolten kanssa tehtyä lisenssi-/jakelusopimusta.

(62)

Näin ollen 25 päivänä elokuuta 2012 annetut sitoumukset koskevat i) maailmanlaajuisista oikeuksista luopumista EMI:n ja Universalin tietyn sellaisen omaisuuden osalta, joka sisältää sekä brittiläisiä että paikallisia kokoelmia, ii) yhden lisenssi-/jakelusopimuksen päättämistä ja iii) käyttäytymiseen liittyvää sitoumusta, jonka mukaan suosituimmuuslausekkeita ei sisällytetä sulautuman tuloksena syntyvän yrityksen tulevaisuudessa digitaalisten palvelujen kanssa tekemiin sopimuksiin.

(63)

Ehdotettu sitoumuspaketti sisältää luopumisen seuraavista oikeudellisista yksiköistä/omaisuuseristä:

(64)

Lopullisten sitoumusten kokonaiskoko (joka sisältää suuren osan EMI:n omaisuudesta ja jonkin verran Universalin omaisuutta) on noin kaksi kolmasosaa EMI:n ETA-alueen liiketoiminnasta.

(65)

Lopullisten sitoumusten markkinaosuusvaikutuksen osalta komissio toisti, että markkinaosuudet ovat vain alustava merkki markkinavoimasta, eikä pelkästään niiden perusteella voida päätellä, johtaako liiketoimi tehokkaan kilpailun olannaiseen estymiseen. Siksi ei ole välttämätöntä määritellä mitään tiettyä markkinaosuustasoa, jonka alapuolella sulautuman tuloksena syntyvän yrityksen on pysyttävä, jotta tehokas kilpailu ei olennaisesti estyisi.

(66)

Komissio panee kuitenkin merkille, että luopumisen jälkeinen sulautuman tuloksena syntyvän yrityksen yleisen (sekä fyysisen että digitaalisen) markkinaosuuden kasvu jäisi huomattavasti pienemmäksi ETA-tasolla: luopumispaketin markkinaosuus on noin (5–10) prosenttia digitaalisen musiikin tukkumarkkinoilla, mikä tarkoittaa, että Universal hankkisi lisämarkkinaosuuden, joka on noin (0–5) prosenttia. Tämä nostaisi sen ETA:n laajuisen markkinaosuuden (30–40) prosentista (30–40) prosenttiin.

(67)

Kansallisen tason markkinaosuuden osalta luopuminen vähentää tehokkaasti markkinaosuuden kasvua, joka on seurausta EMI:n yhdistämisestä Universaliin, kaikissa jäsenvaltioissa sekä Islannissa ja Norjassa. Pakettiin sisältyy mittava brittiläinen kokoelma, jota käytetään kaikissa jäsenvaltioissa ja Islannissa ja Norjassa. Lisäksi Belgiassa, Espanjassa, Norjassa, Portugalissa, Puolassa, Ranskassa, Ruotsissa, Tanskassa ja Tšekin tasavallassa luovutetut paikalliset kokoelmat laskevat sulautuman tuloksena syntyvän yrityksen sulautuman jälkeiset markkinaosuudet tasoille, jotka eivät enää selkeästi merkitse huomattavaa kasvua markkinavoimassa, joka Universalilla jo nyt on.

(68)

Ilmoituksen tehnyt osapuoli on äänitemusiikin omaisuudesta luopumisen lisäksi sitoutunut lopettamaan jakelusopimuksensa Ministry of Sound -levy-yhtiön kanssa ja olemaan tekemättä lisenssi-/jakelusopimusta Ministry of Sound -yhtiön kanssa ETA-alueella kymmenen vuoden ajan päätöksen tekemisestä.

(69)

Lopuksi ilmoituksen tehnyt osapuoli sitoutui olemaan kymmenen vuoden ajan sisällyttämättä Universalin digitaalisten asiakkaiden kanssa tekemiin sopimuksiin sellaisia lausekkeita, mikäli niitä sovelletaan ETA-alueella, joiden perusteella kyseisten asiakkaiden olisi taattava Universalille kaupalliset ehdot, jotka ovat parempia, vastaavia tai ainakin yhtä hyviä kuin toisen äänitemusiikki-yhtiön kanssa sovitut (suosituimmuuslauseke).

(70)

Komission arviointi sitoumuksista perustuu kaikkiin saatavilla oleviin tietoihin, muun muassa markkinatestin tuloksiin ja ilmoituksen tehneen osapuolen korjauspaketin sisällöstä antamiin yksityiskohtaisiin tietoihin, erityisesti artistisopimuksia koskeviin tietoihin (tulevat toimitusvelvoitteet, sopimusten pituus, jäljellä oleva teosten säilytysaika ja valvonta-/osoituslausekkeiden muutos). Komissio teki analyysinsä neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 ja komission asetuksen (EY) N:o 802/2004 mukaan hyväksyttävistä korjaustoimenpiteistä annetussa tiedonannossa (6) vahvistettujen sulautuma-asioissa hyväksyttäviä korjaustoimenpiteitä koskevien kriteereiden perusteella.

(71)

Komissio totesi, että ilmoituksen tehneen osapuolen toimittamat lopulliset sitoumukset ovat laajuudeltaan ja luonteeltaan sellaisia, että ne vähentävät Universalin markkinavoimaa kestävästi siten, että ehdotetusta liiketoimesta ei aiheudu olennaista estettä tehokkaalle kilpailulle. Tämä johtuu siitä, että paketin sisältämä omaisuus edustaa huomattavaa osuutta päällekkäisestä omaisuudesta, se koostuu asianmukaisesta yhdistelmästä omia varoja, jakelu-/lisenssisopimuksia ja kokoelmia ja se on hyvälaatuista (eli se todennäköisesti tuottaa tulevaisuudessa tuloja). Lisäksi se, että kaksi kolmasosaa paketista myydään yhdelle ostajalle, jolla on jo kokemusta alalta, vahvistaa luopumisen tasapainottavia vaikutuksia. Syntyy vahvistunut kilpailija, jonka puoleen artistit voivat kääntyä, eikä Universalin kyky vaatia digitaalisilta palveluntarjoajilta raskaampia kaupallisia ehtoja kasva.

(72)

Sen vuoksi komissio päätteli, että 25 päivänä elokuuta 2012 annetuilla lopullisilla sitoumuksilla poistetaan tehokkaan kilpailun olennainen estyminen.

(73)

Sitoumuksilla poistetaan myös kaikki huolenaiheet, jotka liittyvät kilpailijoiden mahdolliseen syrjäytymiseen (sekä digitaalisilta että fyysisiltä markkinoilta), joka on seurausta niiden heikentyneestä kyvystä muuttaa kokoelmansa rahaksi ja kiinnittää artisteja ja pitää heidät ja joka viime kädessä vahingoittaisi kuluttajia hintojen ja valinnanvapauden osalta.

(74)

Edellä mainittujen syiden takia päätöksessä todetaan, että ehdotettu keskittymä ei estä olennaisesti tehokasta kilpailua sisämarkkinoilla tai niiden huomattavassa osassa.

(75)

Sen vuoksi keskittymä olisi julistettava sisämarkkinoille ja ETA-sopimuksen toimintaan soveltuvaksi sulautuma-asetuksen 2 artiklan 2 kohdan ja 8 artiklan 2 kohdan sekä ETA-sopimuksen 57 artiklan mukaisesti.

1.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 220/23

1.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 220/23

1.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 220/24

1.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 220/24

1.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 220/25

1.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 220/26

1.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 220/28

”Menetetyt päivät”,

”Uhrin työllisyysasema” ja

”Syitä ja olosuhteita kuvaavat vaiheen III muuttujat”

1.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 220/29

1.

Komissio vastaanotti 25 päivänä heinäkuuta 2013 neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 (1) 4 artiklan mukaisen ilmoituksen ehdotetusta yrityskeskittymästä, jolla saksalaisen yrityksen BayWa Aktiengesellschaft (BayWa) ja itävaltalaisen yrityksen RWA Raiffeisen Ware Austria Handel und Vermögensverwaltung eGen, Vienna (RWA Genossenschaft) yhteisessä määräysvallassa oleva itävaltalainen yritys RWA Raiffeisen Ware Austria AG (RWA) hankkii sulautuma-asetuksen 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun määräysvallan itävaltalaisessa yrityksessä GENOL Gesellschaft m.b.H & Co KG (GENOL) liikkeenjohtosopimuksella.

2.

Kyseisten yritysten liiketoiminnan sisältö on seuraava:

3.

Komissio katsoo alustavan tarkastelun perusteella, että ilmoitettu keskittymä voi kuulua EY:n sulautuma-asetuksen soveltamisalaan. Asiaa koskeva lopullinen päätös tehdään kuitenkin vasta myöhemmin. Asia soveltuu mahdollisesti käsiteltäväksi menettelyssä, joka on esitetty komission tiedonannossa yksinkertaistetusta menettelystä tiettyjen keskittymien käsittelemiseksi neuvoston EY:n sulautuma-asetuksen (2) nojalla.

4.

Komissio pyytää kolmansia osapuolia esittämään ehdotettua toimenpidettä koskevat huomautuksensa.

Huomautusten on oltava komissiolla 10 päivän kuluessa tämän ilmoituksen julkaisupäivästä. Huomautukset voidaan lähettää komissiolle faksilla (+32 22964301), sähköpostitse osoitteeseen COMP-MERGER-REGISTRY@ec.europa.eu tai postitse viitteellä COMP/M.6903 – RWA/GENOL seuraavaan osoitteeseen:

1.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 220/31

1.

Komissio vastaanotti 25 päivänä heinäkuuta 2013 neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 (1) 4 artiklan mukaisen ilmoituksen ehdotetusta yrityskeskittymästä, jolla ranskalainen yritys SPIE SA (SPIE) hankkii sulautuma-asetuksen 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun yksinomaisen määräysvallan saksalaisessa yrityksessä Hochtief Service Solutions (HSS) ostamalla osakkeita.

2.

Kyseisten yritysten liiketoiminnan sisältö on seuraava:

3.

Komissio katsoo alustavan tarkastelun perusteella, että ilmoitettu keskittymä voi kuulua EY:n sulautuma-asetuksen soveltamisalaan. Asiaa koskeva lopullinen päätös tehdään kuitenkin vasta myöhemmin. Asia soveltuu mahdollisesti käsiteltäväksi menettelyssä, joka on esitetty komission tiedonannossa yksinkertaistetusta menettelystä tiettyjen keskittymien käsittelemiseksi neuvoston EY:n sulautuma-asetuksen (2) nojalla.

4.

Komissio pyytää kolmansia osapuolia esittämään ehdotettua toimenpidettä koskevat huomautuksensa.

Huomautusten on oltava komissiolla 10 päivän kuluessa tämän ilmoituksen julkaisupäivästä. Huomautukset voidaan lähettää komissiolle faksilla (+32 22964301), sähköpostitse osoitteeseen COMP-MERGER-REGISTRY@ec.europa.eu tai postitse viitteellä COMP/M.6999 – SPIE/HSS seuraavaan osoitteeseen:

1.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 220/32

1.

Komissio vastaanotti 25 päivänä heinäkuuta 2013 neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 (1) 4 artiklan mukaisen ilmoituksen ehdotetusta yrityskeskittymästä, jolla yhdysvaltalaiset yritykset Warburg Pincus & Co (Warburg Pincus) ja General Atlantic Company LLC (General Atlantic) sekä espanjalainen yritys Banco Santander (Santander) hankkivat sulautuma-asetuksen 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun yhteisen määräysvallan jerseyläisessä yrityksessä Santander Asset Management (SAM) ostamalla osakkeita.

2.

Kyseisten yritysten liiketoiminnan sisältö on seuraava:

3.

Komissio katsoo alustavan tarkastelun perusteella, että ilmoitettu keskittymä voi kuulua EY:n sulautuma-asetuksen soveltamisalaan. Asiaa koskeva lopullinen päätös tehdään kuitenkin vasta myöhemmin. Asia soveltuu mahdollisesti käsiteltäväksi menettelyssä, joka on esitetty komission tiedonannossa yksinkertaistetusta menettelystä tiettyjen keskittymien käsittelemiseksi neuvoston EY:n sulautuma-asetuksen (2) nojalla.

4.

Komissio pyytää kolmansia osapuolia esittämään ehdotettua toimenpidettä koskevat huomautuksensa.

Huomautusten on oltava komissiolla 10 päivän kuluessa tämän ilmoituksen julkaisupäivästä. Huomautukset voidaan lähettää komissiolle faksilla (+32 22964301), sähköpostitse osoitteeseen COMP-MERGER-REGISTRY@ec.europa.eu tai postitse viitteellä COMP/M.6971 – Warburg Pincus/General Atlantic/Santander/Santander Asset Management seuraavaan osoitteeseen: