13.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 201/1

—

komission kilpailun pääosaston verkkosivuilla (http://ec.europa.eu/competition/mergers/cases/); sivuilla on monenlaisia hakukeinoja sulautumapäätösten löytämiseksi, muun muassa yritys-, asianumero-, päivämäärä- ja alakohtaiset hakemistot,

—

sähköisessä muodossa EUR-Lex-sivustolta (http://eur-lex.europa.eu/en/index.htm) asiakirjanumerolla 32013M6917. EUR-Lex on Euroopan yhteisön oikeuden online-tietokanta.

13.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 201/1

—

komission kilpailun pääosaston verkkosivuilla (http://ec.europa.eu/competition/mergers/cases/); sivuilla on monenlaisia hakukeinoja sulautumapäätösten löytämiseksi, muun muassa yritys-, asianumero-, päivämäärä- ja alakohtaiset hakemistot,

—

sähköisessä muodossa EUR-Lex-sivustolta (http://eur-lex.europa.eu/en/index.htm) asiakirjanumerolla 32013M6951. EUR-Lex on Euroopan yhteisön oikeuden online-tietokanta.

13.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 201/2

—

unionin talousarvio varainhoitovuodeksi 2013 (2) hyväksyttiin lopullisesti 12 päivänä joulukuuta 2012,

—

komissio antoi 18 päivänä maaliskuuta 2013 ehdotuksen, joka sisälsi lisätalousarvioesityksen nro 1 varainhoitovuoden 2013 yleiseen talousarvioon,

13.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 201/3

—

Unionin talousarvio varainhoitovuodeksi 2013 hyväksyttiin lopullisesti 12 päivänä joulukuuta 2012 (2).

—

Komissio antoi 2 päivänä huhtikuuta 2013 ehdotuksen, joka sisältää lisätalousarvioesityksen nro 2 varainhoitovuoden 2013 yleiseen talousarvioon,

13.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 201/4

—

Unionin yleinen talousarvio varainhoitovuodeksi 2013 hyväksyttiin lopullisesti 12 päivänä joulukuuta 2012 (2).

—

Komissio antoi 15 päivänä huhtikuuta 2013 ehdotuksen, joka sisälsi lisätalousarvioesityksen nro 3 varainhoitovuoden 2013 yleiseen talousarvioon,

13.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 201/5

13.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 201/6

1.

Neuvoa-antavan komitean enemmistö yhtyy komission arvioon, jonka komissio esitti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 101 artiklan 1 kohdan ja 101 artiklan 3 kohdan mukaisesti neuvoa-antavalle komitealle 23. huhtikuuta 2013 toimittamassaan päätösluonnoksessa. Komitean vähemmistö pidättäytyy ottamasta kantaa.

2.

Neuvoa-antavan komitean enemmistö on komission kanssa samaa mieltä siitä, että menettely voidaan päättää asetuksen (EY) N:o 1/2003 9 artiklan 1 kohdan mukaisella päätöksellä. Komitean vähemmistö pidättäytyy ottamasta kantaa.

3.

Neuvoa-antavan komitean enemmistö on komission kanssa samaa mieltä siitä, että Air Canadan, United Airlinesin ja Lufthansan tarjoamat sitoumukset ovat käypiä, välttämättömiä ja oikeasuhteisia. Komitean vähemmistö pidättäytyy ottamasta kantaa.

4.

Neuvoa-antavan komitean enemmistö on komission kanssa samaa mieltä siitä, että komission toimenpiteille ei ole enää perusteita, Air Canadan, United Airlinesin ja Lufthansan tarjoamat sitoumukset huomioon ottaen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 1/2003 9 artiklan 2 kohdan soveltamista. Komitean vähemmistö pidättäytyy ottamasta kantaa.

5.

Neuvoa-antava komitea pyytää komissiota ottamaan huomioon muut keskustelussa mahdollisesti esiin tulleet seikat.

6.

Neuvoa-antava komitea suosittaa, että sen lausunto julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

13.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 201/7

(1)

Tämä menettely koskee neljän lentoyhtiön (Air Canada, Continental Airlines, Deutsche Lufthansa ja United Air Lines) välistä sopimusta, joka liittyy tuottojen jakamiseksi Atlantin ylittävillä reiteillä perustettavaan yhteisyritykseen, jäljempänä ’A++-sopimus’ (2).

(2)

A++-sopimuksen soveltamisalaan kuuluvat lentoyhtiöiden kaikki matkustajalentoliikenteen palvelut Euroopan ja Pohjois-Amerikan välisillä reiteillä. Lentoyhtiöt ovat sopineet yhteistyöstä kilpailun keskeisillä osa-alueilla, kuten hinnoittelussa, kapasiteetin käytössä, aikatauluissa ja markkinoinnissa. Kyseessä ei ole ns. kaiken itsenäiselle taloudelliselle yksikölle kuuluvan toiminnan hoitava yhteisyritys, minkä vuoksi sopimukseen sovelletaan SEUT-sopimuksen 101 artiklaa.

(3)

Komissio päätti 8. huhtikuuta 2009 aloittaa menettelyn antaakseen asetuksen (EY) N:o 1/2003 (3) III luvun mukaisen A++-sopimusta koskevan päätöksen. Komissio hyväksyi 10. lokakuuta 2012 asetuksen (EY) N:o 1/2003 9 artiklan 1 kohdan mukaisen ennakkoarvioinnin ja ilmoitti siitä lentoyhtiöille 10. lokakuuta 2012 päivätyllä kirjeellä. Komissio katsoi ennakkoarvioinnissaan, että yhteistyö aiheuttaa epäilyn sen yhteensopivuudesta SEUT-sopimuksen 101 artiklan kanssa Frankfurtin ja New Yorkin välisellä reitillä premium-matkustajien osalta.

(4)

Lentoyhtiöt tekivät 11. joulukuuta 2012 sitoumuksia komission esittämien ongelmien korjaamiseksi. Komissio julkaisi 21. joulukuuta 2012Euroopan unionin virallisessa lehdessä asetuksen (EY) N:o 1/2003 27 artiklan 4 kohdan mukaisen tiedonannon (4), jossa se esitteli lyhyesti asian ja sitoumukset sekä kehotti asianomaisia kolmansia osapuolia lähettämään huomautuksensa ehdotuksesta.

(5)

Komissio sai tiedonannon pohjalta neljä huomautusta asianomaisilta kolmansilta osapuolilta. Tämän jälkeen lentoyhtiöt toimittivat tarkistetun sitoumusehdotuksen. Ehdotettujen sitoumusten mukaisesti lentoyhtiöt sitoutuvat kymmenen vuoden ajan toteuttamaan toimenpiteitä, joilla helpotetaan kilpailijoiden tuloa Frankfurtin ja New Yorkin väliselle reitille. Kyseiset toimenpiteet liittyvät muun muassa lähtö- ja saapumisaikojen luovuttamiseen, lippujen yhdisteltävyyttä koskeviin sopimuksiin, tuottojen ositussopimuksiin sekä kanta-asiakasohjelmien avaamiseen.

(6)

Komissio teki asetuksen (EY) N:o 1/2003 9 artiklan 1 kohdan nojalla antamassaan päätöksessä lentoyhtiöiden ehdottamista sitoumuksista velvoittavia ja totesi, että tarjottujen sitoumusten valossa sillä ei enää ole perusteita ryhtyä toimenpiteisiin, joten asiaa koskeva menettely olisi päätettävä.

(7)

Yksikään menettelyn osapuolista ei ole esittänyt minulle minkäänlaista pyyntöä tai kantelua tässä asiassa (5). Tämän vuoksi katson, että tämän asian kaikkien osapuolten menettelylliset oikeudet ovat toteutuneet.

13.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 201/8

(1)

Päätöksellä Air Canadan (AC), United Airlines, Inc.:n (UA) (2) ja Deutsche Lufthansa AG:n (LH) (jäljempänä yhteisesti ’osapuolet’) tarjoamista sitoumuksista tulee oikeudellisesti sitovia asetuksen (EY) N:o 1/2003 9 artiklan nojalla perussopimuksen 101 artiklan mukaisessa menettelyssä. Tämä päätös koskee osapuolten tuottoja jakavan yhteisyrityksen (A++-yhteisyritys) perustamisesta tekemää sopimusta (A++-sopimus), joka kattaa muun muassa kaikki osapuolten matkustajalentoliikennepalvelut Euroopan ja Pohjois-Amerikan välisillä reiteillä.

(2)

Komissio aloitti 8 päivänä huhtikuuta 2009 muodollisen menettelyn tehdäkseen asetuksen (EY) N:o 1/2003 III luvun mukaisen päätöksen. Komissio esitti 10 päivänä lokakuuta 2012 ennakkoarvion.

(3)

Osapuolet ehdottivat 11 päivänä joulukuuta 2012 sitoumuksia, joissa puututaan asiaankuuluvia markkinoita koskeviin komission alustaviin epäilyihin. Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistiin 21 päivänä joulukuuta 2012 asetuksen (EY) N:o 1/2003 27 artiklan 4 kohdan mukaisesti ilmoitus, jossa tehtiin yhteenveto asiasta ja ehdotetuista sitoumuksista ja kehotettiin asianosaisia osapuolia esittämään huomautuksensa. Kolmansilta osapuolilta saatujen huomautusten perusteella osapuolet toimittivat 15 päivänä toukokuuta 2013 allekirjoitetun version lopullisista sitoumuksista.

(4)

Kilpailunrajoituksia ja määräävää markkina-asemaa käsittelevää neuvoa-antavaa komiteaa kuultiin 7 päivänä toukokuuta 2013, ja se antoi myönteisen lausunnon. Kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja antoi loppukertomuksensa 8 päivänä toukokuuta 2013.

(5)

Lokakuun 10 päivänä 2012 tehdyssä ennakkoarvioinnissa esitetään komission alustavat epäilykset siitä, että osapuolet ovat saattanet rajoittaa kilpailua premium-markkinoilla (3) Frankfurtin ja New Yorkin välisellä reitillä sekä tarkoitukseen että vaikutukseen perustuvasti niiden A++-sopimukseen perustuvan yhteistyön avulla.

(6)

Komission alustavan näkemyksen mukaan A++-sopimuksen tavoite on sen luonteen mukaisesti kilpailun rajoittaminen, ja se on mahdollista saada sopimuksen avulla aikaan. Tämä johtuu siitä, että osapuolten yhteistyö A++-yhteisyrityksessä poisti kokonaan näiden osapuolten välisen kilpailun keskeisten muuttujien, kuten hinnoittelun ja kapasiteetin osalta. Tässä allianssin muodostavassa ja tuottoja jakavassa yhteisyrityksessä osapuolina olevien lentoyhtiöiden yksilölliset kannustimet transatlanttisilla reiteillä korvattiin yhteisellä edulla ja yhteisyritykselle koituvalla hyödyllä.

(7)

Komissio myös katsoi alustavasti, että osapuolten A++-sopimukseen perustuva yhteistyö johtaa premium-matkustajien kannalta tuntuviin kielteisiin vaikutuksiin Frankfurtin ja New Yorkin välisellä reitillä, koska osapuolten kilpailijoiden aikaansaama kilpailu ei todennäköisesti olisi korvannut LH:n ja CO:n välistä kilpailua, joka vallitsi ennen A++-yhteisyrityksen puitteissa tehtävää yhteistyötä, markkinoille tuloa ja laajentumista koskevien huomattavien esteiden vuoksi.

(8)

A++-sopimuksen mukainen osapuolten välinen yhteistyö ei siksi ollut komission alustavan näkemyksen mukaan yhdenmukainen perussopimuksen 101 artiklan 1 kohdan kanssa Frankfurtin ja New Yorkin välisellä reitillä premium-matkustajien osalta.

(9)

Osapuolet väittivät, että A++-sopimus lisää tehokkuutta sekä kyseessä olevalla reitillä matkustavien matkustajien että reittiin liittyvillä edeltävillä reiteillä ja jatkoreiteillä matkustavien matkustajien osalta. Komissio päätti laajentaa perussopimuksen 101 artiklan 3 kohdan soveltamisesta annettujen suuntaviivojen 43 alakohdassa esitettyä markkinoiden ulkopuolisten tehokkuusetujen koskevaa testiä. Tässä laajennetussa testissä asiaankuuluvien markkinoiden ulkopuoliset tehokkuusedut voidaan ottaa huomioon kilpailun arvioinnissa, jos ne hyödyttävät kuluttajia, joille yhteistyö aiheuttaa myös vahinkoa. Tässä arvioinnissa ei siksi punnita yhdelle kuluttajaryhmälle aiheutunutta vahinkoa verrattuna toisen kuluttajaryhmän saamiin hyötyihin.

(10)

Laajennetussa testissä osapuolten pitäisi ensin osoittaa, että kyseinen reitti ja sitä edeltävät reitit ja sen jatkoreitit liittyvät toisiinsa. On välttämätöntä osoittaa huomattava samankaltaisuuden taso kuluttajaryhmissä, jotka matkustavat kyseisellä reitillä ja sitä edeltävillä reiteillä ja sen jatkoreiteillä, ja että näillä reiteillä tehokkuusetuja saadaan molemmissa suunnissa. Toiseksi osapuolten pitäisi määritellä edeltävien reittien ja jatkoreittien tehokkuusedut, joita kertyy kuluttajille, jotka matkustavat myös kyseisellä reitillä. Lopuksi on varmennettava, että väitetyt tehokkuusedut (sekä markkinoilla että markkinoiden ulkopuolella) täyttävät kaikki muut tehokkuusetuja, kuluttajien oikeudenmukaista osuutta, rajoitusten välttämättömyyttä ja kilpailun poistamisen mahdottomuutta koskevat perussopimuksen 101 artiklan 3 kohdan ehdot.

(11)

Osapuolten laajennetussa testissä esittämän tehokkuusetujen arvioinnin perusteella katsottiin kuitenkin, että perussopimuksen 101 artiklan 3 kohdan nojalla osoitettu tehokkuusetujen taso (sekä markkinoilla että markkinoiden ulkopuolella) ei todennäköisesti ollut yhtä suuri kuin huomattavat kielteiset vaikutukset, jotka johtuvat kilpailun rajoittamisesta perussopimuksen 101 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(12)

Osapuolet ehdottivat 11 päivänä joulukuuta 2012 sitoumuksia, joilla puututaan Frankfurtin ja New Yorkin välisen reitin premium-matkustajia koskeviin komission alustaviin epäilyihin. Osapuolet tarjoutuivat

(13)

Osapuolet tarjoutuvat asettamaan vastuullisen toimitsijamiehen valvomaan sitoumusten toteuttamista. Jos uusi tulokas ja osapuolet ovat eri mieltä sitoumuksista, osapuolet ehdottavat riitojenratkaisumenettelyä, jossa välitystuomioistuin päättää viime kädessä ehdoista.

(14)

Vastauksena markkinatestin huomautuksiin osapuolet toimittivat 15 päivänä toukokuuta 2013 allekirjoitetun version lopullisista sitoumuksista. Lukuun ottamatta muutamaa teknistä mukautusta ja selvennystä nämä tarkistetut sitoumukset eroavat alun perin tarjotuista sitoumuksista erityisesti tuottojen ositussopimusta koskevan sitoumuksen soveltamisalan osalta. Sitoumuksen soveltamisalaa on laajennettu 15:stä 20 reittiin, joilla osapuolet tarjoavat kilpailijoille pääsyn liityntäliikenteeseensä tietyin ehdoin.

(15)

Sitoumukset riittävät lopullisessa muodossaan komission ennakkoarvioinnissaan esittämien alustavien huolien käsittelyyn ilman, että ne ovat suhteettomia. Sitoumuksilla helpotetaan premium-matkustaja-palveluita koskevaa markkinoille tuloa tai laajentumista Frankfurtin ja New Yorkin välisellä reitillä alentamalla markkinoille tulon tai laajentumisen esteitä sekä vahvistamalla kilpailijoiden nykyisiä palveluita. Niiden tavoitteena on tarjota kilpailijoille parempi pääsy liityntäliikenteeseen ja mahdollisuus tehdä lippujen yhdisteltävyyttä koskevia sopimuksia ja yhteistyösopimuksia kanta-asiakasohjelmasta osapuolten kanssa.

(16)

Komissio katsoo, että lopullisten sitoumusten soveltamisala on lähtö- ja saapumisaikojen osalta riittävä ja asianmukainen, jotta ne ovat riittävän tehokkaita ja houkuttelevia kannustamaan todellista käyttöönottoa. Näin on erityisesti, jos näitä sitoumuksia yhdistetään lopullisten sitoumusten toisiin tekijöihin, kuten lippujen yhdisteltävyyteen ja erityisiin tuottojen ositusta koskeviin sopimuksiin. Lippujen yhdisteltävyyttä koskevalla sitoumuksella lievennetään kilpailijoiden vuorotiheyttä koskevaa haittaa osapuoliin verrattuna, koska sen avulla kilpailijat voivat tarjota lentojen tiheämmin yhdistelemällä niitä. Sen avulla kilpailijoiden palvelut ovat houkuttelevampia premium-matkustajille ja siten ne sekä parantavat nykyisten kilpailijoiden pitkän aikavälin kestävyyttä että alentavat uusien kilpailijoiden markkinoille tulon esteitä. Erityisistä tuottojen ositusta koskevista sopimuksista annetun sitoumuksen ansiosta uudet toimijat saavat välttämättömän pääsyn osapuolten liityntäliikenteeseen edullisin ehdoin reitin molemmissa päissä. Sillä vähennetään osapuolten solmukohdasta koituvaa etua uusiin toimijoihin verrattuna ja kannustetaan siten kilpailijoiden markkinoille tuloa.

(17)

Päätöksellä tehdään kyseessä olevien yritysten ehdottamista sitoumuksista niille oikeudellisesti sitovia.

(18)

Osapuolten tarjoamien lopullisten sitoumusten perusteella komissio katsoo, että sen osalta ei ole perusteita jatkotoimille. Päätös on sitova kymmenen vuoden ajan päätöksen tekemisestä alkaen.

13.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 201/11

13.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 201/13