14.6.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 168/1

—

ottaa huomioon osana Uruguayn kierroksen WTO-neuvotteluita vuonna 1994 tehdyn sopimuksen kaupan teknisistä esteistä (1),

—

ottaa huomioon yhteisön menettelyistä yhteisessä kauppapolitiikassa kansainvälisen kaupan säännöissä yhteisölle annettujen, erityisesti Maailman kauppajärjestössä (WTO) käyttöön otettujen oikeuksien käyttämisen varmistamiseksi 22. joulukuuta 1994 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 3286/94 (2) (asetus kaupan esteistä),

—

ottaa huomioon aikaisemmin antamansa päätöslauselmat, erityisesti 13. lokakuuta 2005 Euroopan unionin ja Kiinan kauppasuhteiden tulevaisuudennäkymistä (3), 1. kesäkuuta 2006 transatlanttisista taloussuhteista EU:n ja USA:n välillä (4), 28. syyskuuta 2006 talous- ja kauppasuhteista Euroopan unionin ja Intian välillä (5), 12. lokakuuta 2006 EU:n ja Mercosurin talous- ja kauppasuhteista alueiden välisen assosiaatiosopimuksen tekemiseksi (6), 22. toukokuuta 2007 aiheesta "Globaali Eurooppa – kilpailukyvyn ulkoiset näkökohdat" (7), 19. kesäkuuta 2007 EU:n ja Venäjän talous- ja kauppasuhteista (8), 19. helmikuuta 2008 EU:n strategiasta eurooppalaisten yritysten markkinoille pääsyn varmistamiseksi (9), 24. huhtikuuta 2008 aiheesta "Kohti uudistettua Maailman kauppajärjestöä" (10), 5. helmikuuta 2009 kauppa- ja taloussuhteista Kiinan kanssa (11), 26. maaliskuuta 2009 EU:n ja Intian vapaakauppasopimuksesta (12), 21. lokakuuta 2010 Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan kauppasuhteista (13), 17. helmikuuta 2011 EU:n ja Korean tasavallan välisestä vapaakauppasopimuksesta (14) ja 6. huhtikuuta 2011 Euroopan unionin kansainvälisestä sijoituspolitiikasta tulevaisuudessa (15) antamansa päätöslauselmat sekä 10. toukokuuta 2011 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi siirtymäjärjestelyistä jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden kahdenvälisiä investointisopimuksia varten vahvistamansa kannan (16) ja 11. toukokuuta 2011 EU:n ja Intian vapaakauppasopimusneuvottelujen tilanteesta (17), 11. toukokuuta 2011 EU:n ja Japanin kauppasuhteista (18), 8. kesäkuuta 2011 EU:n ja Kanadan kauppasuhteista (19), 13. syyskuuta 2011 tehokkaasta eurooppalaisesta raaka-ainestrategiasta (20), 27. syyskuuta 2011 Eurooppa 2020 -strategian mukaisesta Euroopan uudesta kauppapolitiikasta (21) sekä 25. lokakuuta 2011 julkisia hankintoja koskevan EU:n politiikan uudistamisesta (22) antamansa päätöslauselmat,

—

ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle "Globaali Eurooppa kilpailijana maailmassa – EU:n kasvu- ja työllisyysstrategiaan liittyvä tiedonanto" (KOM(2006)0567),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle "Kauppa, kasvu ja maailmanpolitiikka – Kauppapolitiikka Eurooppa 2020 -strategian kulmakivenä" (KOM(2010)0612),

—

ottaa huomioon komission kertomuksen Eurooppa-neuvostolle "Vuoden 2011 raportti kaupan ja investointien esteistä EU:n strategisten talouskumppanien kannustaminen markkinoillepääsyn helpottamiseen: toiminnan painopisteet kaupan esteiden poistamiseksi" (KOM(2011)0114),

—

ottaa huomioon 30. marraskuuta 2009 julkaistun Copenhagen Economicsin raportin "Assessment of barriers to trade and investment between the EU and Japan",

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön sekä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnon (A7-0365/2011),

A.

katsoo, että Maailman kauppajärjestön (WTO) suojeluksessa perustettu sääntöihin perustuva monenvälinen kauppajärjestelmä tarjoaa parhaat edellytykset avoimen ja oikeudenmukaisen kaupankäynnin sääntelemiseen ja edistämiseen sekä oikeudenmukaisten ja tasa-arvoisten maailmanlaajuisten kaupankäyntisääntöjen laatimiseen; korostaa, että on yhä ponnisteltava WTO:n uudistamiseksi siten, että siitä tehtäisiin demokraattisempi ja tehokkaampi ja sen suhteita muihin keskeisiin kansainvälisiin organisaatioihin selkiytettäisiin;

B.

katsoo, että EU:n ensisijaisena tavoitteena pitäisi edelleen olla tasapainoisten tulosten saavuttaminen Dohan kehitysohjelmassa, mikä tukisi kehitysmaiden ja erityisesti vähiten kehittyneiden maiden integroitumista kansainväliseen kauppajärjestelmään ja edesauttaisi oikeudenmukaisempien ja tasa-arvoisempien monenkeskisten kauppasääntöjen laatimista ja voimaansaattamista sen kaikkien jäsenten keskuudessa;

C.

ottaa huomioon, että WTO:n kansainväliset kauppatilastot vuosilta 2000–2009 osoittavat, että kaupankäynti on lisääntynyt huomattavasti alueilla, jotka ovat avanneet markkinoitansa poistamalla tai vähentämällä merkittävästi kaupan esteitä (23); ottaa kuitenkin huomioon, että ILOn ja WTO:n yhteisestä raportista käy ilmi, että jotkin rahoituskriisin aikana kauppaansa enemmän vapauttaneet teollisuus- ja kehitysmaat ovat kohdanneet enemmän ulkoisia kaupan häiriöitä, jotka ovat johtaneet huomattaviin työpaikkojen menetyksiin näissä maissa (24);

D.

ottaa huomioon, että komission kaupan ja investointien esteistä laatimassa vuoden 2011 raportissa luetellaan esimerkkejä, joista käy ilmi, että erilaiset tullien ulkopuoliset kaupan esteet hankaloittavat EU:n markkinoillepääsyä maailman eri maissa – teollisuusmaissa ja suurimmissa kehittyvän talouden maissa sekä WTO:n jäsenvaltioissa – enemmän kuin tullitariffit, joista ollaan suurelta osin luopumassa globalisaation myötä;

E.

ottaa huomioon, että EU:n strategisten kumppanimaiden julkiset hankintamenettelyt eivät yleensä ole avoimia ulkomaisille toimijoille ja että kansainväliset sitoumukset eivät juuri vaikuta niihin, kun taas EU on tässä suhteessa näitä valtioita paljon avoimempi;

F.

ottaa huomioon, että EU:n tuottajilla on ollut pitkään vaikeuksia rekisteröidä ja puolustaa maantieteellisiä merkintöjään Yhdysvalloissa; toteaa, että Yhdysvallat käsittelee useita eurooppalaisia viinien nimityksiä (esimerkiksi "Champagne") yleisnimen kaltaisina niminä EU:n maantieteellisen merkinnän maineelle ja markkinaosuudelle mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta huolimatta;

G.

ottaa huomioon, että EU:n tuottajilla on vaikeuksia päästä Japanin markkinoille, erityisesti auto- ja lentokoneteollisuuden ja lentotekniikan alalla, ja varsinkin julkisten hankintojen markkinoille; katsoo, että Japanin automarkkinoilla nämä vaikeudet johtuvat pääasiassa Japanin viivyttelystä asiaa koskevien kansainvälisten normien hyväksynnässä (Japani on valitettavasti hyväksynyt vain 40 YK:n Euroopan talouskomission vuoden 1958 sopimuksen nojalla laaditusta 127 säännöstä); panee kuitenkin tyytyväisenä merkille, että 47:stä henkilöautoja (M1) koskevasta säännöstä on hyväksytty 30, koska juuri tämä Japanin markkinoiden sektori on Euroopan autonvalmistajien kannalta merkittävin; katsoo että Japanin hidastelu kansainvälisten normien hyväksymisessä rajoittaa YK:n Euroopan talouskomission vuoden 1958 sopimuksen vastavuoroista tunnustamista koskevista määräyksistä saatavaa hyötyä; ottaa huomioon, että EU:n ja Japanin välinen, vuonna 1994 käynnistetty sääntelyn uudistamista koskeva vuoropuhelu ei ole vielä johtanut merkittävään edistymiseen sääntöjen yhdenmukaistamisessa tai niiden vastavuoroisessa tunnustamisessa; katsoo tämän osoittavan, että erityisesti nykyisessä taloudellisessa tilanteessa on tärkeää tarkastella ja poistaa turhia tullien ulkopuolisia esteitä mahdollisesti aloittamalla EU:n ja Japanin väliset neuvottelut taloudellisesta yhdentymissopimuksesta tai vapaakauppasopimuksesta, jos selvitystyö osoittaa, että muun muassa edellä mainitut edellytykset – mukaan lukien 17 M1-sääntöä – täyttyvät; toteaa, että kevyiden ajoneuvojen päästöjen ja polttoainetehokkuuden mittaamiseen Japanissa käytettävän testisyklin takia EU:n ajoneuvojen on vaikeampi saada Japanissa ympäristöperusteisia verohelpotuksia;

H.

ottaa huomioon, että kuparin vientimaksujen nostaminen Venäjällä nollasta kymmeneen prosenttiin ja nikkelin vientimaksujen nostaminen viidestä kymmeneen prosenttiin vuoden 2010 joulukuun jälkeen sekä puutavaran korkeat vientimaksut ovat johtaneet Euroopan teollisuudelle, pääasiassa teräsalalle (25) ja metsäteollisuudelle elintärkeiden raaka-aineiden viennin rajoittamiseen;

I.

katsoo, että kaivosteollisuuden avoimuutta ajavan hankkeen (EITI) olisi oltava tehokas väline, jolla varmistetaan avoimuus ja torjutaan keinottelua perushyödykemarkkinoilla;

J.

ottaa huomioon, että tullien ulkopuoliset esteet ovat lisääntyneet Kiinassa tasaisesti viime vuosina ja että ne saattavat rajoittaa Kiinan alueelle sijoittautuneiden yritysten ja varsinkin pk-yritysten kehitystä;

K.

ottaa huomioon, että eurooppalaisten kosmetiikkatuotteiden rekisteröiminen Kiinassa on ollut yli vuoden ajan lähes mahdotonta erityisesti uusia ainesosia sisältävien tuotteiden osalta, sillä Kiinalla ei ole ollut niitä varten kunnollista oikeudellista määritelmää eikä selviä suuntaviivoja menettelylle (26);

L.

katsoo, että vuoden 2010 lopusta lähtien on kannettu huolta Intian televiestinnän sääntelyviranomaisen suosituksista, jotka koskevat viestintäteknisten laitteiden tuotantopolitiikkaa, jonka mukaisesti kotimaassa valmistetuille tuotteille / televiestintälaitteille myönnettäisiin etuuskohtelu markkinoille pääsyssä pääasiassa tukiaisten mutta myös verotukseen ja julkisiin hankintoihin liittyvien keinojen avulla (27);

M.

ottaa huomioon, että Brasilia ja Argentiina hyväksyvät säännöllisesti tullitariffeja koskevia sekä muita kuin tariffitoimenpiteitä, joilla on epäsuotuisa vaikutus eurooppalaisiin yrityksiin, vaikka molemmat maat kuuluvat Mercosuriin ja neuvottelevat näin ollen EU:n kanssa vapaakauppasopimuksesta; ottaa lisäksi huomioon, että EU:n yritykset ovat ilmoittaneet Brasilian markkinoilla esiintyvistä ongelmista, jotka koskevat teollis- ja tekijänoikeuksien puutteellista suojaa ja täytäntöönpanoa, useisiin tuotteisiin vaikuttavaa patentti- ja tavaramerkkihakemusten ruuhkaa sekä lääkkeitä koskevia syrjiviä lisävaatimuksia; katsoo, että Brasilian viivyttely Madridin pöytäkirjan ratifioinnissa ja maan jääminen Maailman henkisen omaisuuden järjestön (WIPO) internetsopimusten ulkopuolelle haittaavat teollis- ja tekijänoikeuksien tehokasta suojaamista maassa; katsoo myös, että säädetyt sanktiot ovat pelotteena liian tehottomia teollis- ja tekijänoikeusrikkomusten estämiseksi;

N.

ottaa huomioon, että EU:n viejät joutuvat kohtaamaan muilla markkina-alueilla monenlaisia rajoitteita, kuten rajoitetut maahantuontipaikat sekä viinien ja väkijuomien, kosmetiikkatuotteiden ja matkapuhelinten tuonnissa edellytettävät lisäasiakirjat Vietnamissa (28) sekä hankala tullausarvon määrittämismenettely, mielivaltainen tuotteiden uudelleenluokittelu ja maatalouselintarvikkeita, viinejä ja väkijuomia, vaatteita ja koneita koskevan alv:n korottaminen Ukrainassa;

O.

ottaa huomioon, että esimerkiksi Kiinassa, Intiassa, Ukrainassa, Brasiliassa ja Nigeriassa puhtaan ja uusiutuvan energian alalla on yhä enemmän tullien ulkopuolisia esteitä, kuten kotimaisuusastetta koskevia vaatimuksia, syrjintää julkisissa hankinnoissa, kotimaisten valtionyhtiöiden suosimista, sellaisten työntekijöiden liikkuvuuden rajoittamista, jotka ovat ulkomaiden kansalaisia, sekä paikallista hankintaa ja omistusta koskevia vaatimuksia;

P.

katsoo, että tarvittaessa EU:n olisi aktiivisesti puolustettava yrityksiään, jos kauppakumppanit rikkovat sovittuja sääntöjä, WTO:n normeja ja periaatteita, ja käytettävä kaikkia saatavilla olevia keinoja, myös monenkeskisiä ja kahdenvälisiä riitojenratkaisumenettelyjä ja WTO:n sääntöjen mukaisia kaupan suojakeinoja;

Q.

ottaa huomioon, että EU:n lainsäädännön mukaisesti sekä eurooppalaiset että ulkomaiset yritykset voivat osallistua eurooppalaisiin julkisiin tarjouskilpailuihin ilman syrjintää, ja katsoo, että unionin kumppaneiden olisi tehtävä kaikkensa, jotta ne voivat myöntää vastavuoroisesti eurooppalaisille yrityksille luvan osallistua julkisia hankintoja koskeviin tarjouskilpailuihin kolmansissa maissa tasapuolisin ja oikeudenmukaisin ehdoin;

1.

katsoo, että EU:n keskeisten strategisten kumppanimaiden soveltamien perusteettomien tullien ulkopuolisten esteiden ja muiden sääntelyllisten esteiden poistamisen tai vähentämisen sääntelyä koskevan vuoropuhelun avulla pitäisi kuulua Eurooppa 2020 -strategian mukaisen EU:n uuden kauppapolitiikan sääntelyllisiin painopisteisiin; pitää perusteettomina kaikkia kahden- ja monenvälisten kaupankäyntisääntöjen epäjohdonmukaisesta täytäntöönpanosta johtuvia esteitä; korostaa kuitenkin, että sääntelyä koskevassa vuoropuhelussa olisi kunnioitettava kaikkien valtioiden oikeutta lujittaa ihmisoikeuksia, ympäristö- ja sosiaalialan sääntöjä ja kansanterveyttä;

2.

kehottaa komissiota tarkastelemaan järjestelmällisesti tullien ulkopuolisten esteiden moninaisuuteen, tekniseen mutkikkuuteen ja poliittiseen arkaluonteisuuteen liittyviä ongelmia osana kokonaisvaltaista strategiaa, johon kuuluu tehostettu sääntelyä koskeva vuoropuhelu kaikkien EU:n kauppakumppanien ja erityisesti strategisesti tärkeiden kauppakumppanien kanssa; katsoo, että varsinkin kahdenvälisten vapaakauppasopimusten toteutumisen arvioinnista vastaavat komiteat, WTO:n kulloisestakin asiasta vastaavat komiteat ja YK:n normeja asettavat virastot ovat asianmukaisia foorumeita, joilla voidaan keskustella näistä sääntelyn muutoksista;

3.

kehottaa komissiota erottamaan selvästi toisistaan sellaiset tullien ulkopuoliset esteet, jotka aiheuttavat epäoikeudenmukaisia kilpailun vääristymiä, ja esteet, jotka ilmentävät oikeutettuja julkisen vallan harjoittaman politiikan tavoitteita erityisesti kansanterveyden ja ympäristönsuojelun alalla; painottaa, että esimerkiksi muuntogeenisiä organismeja koskevaa unionin lainsäädäntöä ja maatalouteen vaikuttavia ihmisten ja kasvien terveyttä koskevia sääntöjä ei voida katsoa perusteettomiksi tullien ulkopuolisiksi esteiksi vaan päinvastoin niitä on puolustettava kansainvälisen kaupan toiminta-areenoilla;

4.

korostaa, että kahdenvälisten vapaakauppasopimusten mukaisessa jäsennellyssä sääntelyä koskevassa vuoropuhelussa on kunnioitettava kaikin puolin sekä EU:n että sen kauppakumppaneiden demokraattista normien hyväksymisprosessia;

5.

korostaa, että tullien ulkopuolisten esteiden poistaminen on komission yksiköiden välinen tehtävä, johon osallistuu komission eri pääosastoja, ja sen pitäisi olla etusijalla komission sääntelyä koskevalla kansainvälisellä asialistalla erityisesti kansainvälisten normien perusteella tehtävän teknisten sääntöjen yhdenmukaistamisen kautta;

6.

kehottaa komissiota käyttämään järjestelmällisesti yhteistyökanaviaan keskustellakseen samanmielisten kumppanien kanssa kolmansien maiden tullien ulkopuolisista esteistä ja sääntelyesteistä, jotta näiden esteiden poistamiseksi voidaan kehittää yhteisiä strategioita;

7.

katsoo, että vastavuoroisuuden vaatimuksen olisi teollisuusmaiden ja nousevan talouden maiden markkinoille pääsyn yhteydessä oltava yhtä olennainen osa EU:n kauppastrategiaa kuin tullien ulkopuolisten esteiden poistamisen tai vähentämisen;

8.

kehottaa komissiota puuttumaan näihin laajalle levinneisiin ja sitkeisiin ongelmiin kaikissa monenkeskisissä ja kahdenvälisissä kauppasopimuksissa ja erityisesti vapaakauppasopimuksissa sekä varmistamaan, että tullien ulkopuolisiin esteisiin kiinnitetään vähintään yhtä paljon huomiota kuin nykyisin tullitariffien poistamiseen kaikilla sääntelyfoorumeilla ja erityisesti teollisuusmaiden ja nousevan talouden maiden kanssa käytävissä kauppaneuvotteluissa; tähdentää, että kehitysmaiden ja erityisesti vähiten kehittyneiden maiden ja pienten kehittyvien saarivaltioiden kanssa tehtävässä yhteistyössä on asetettava etusijalle kauppaa tukeva apu sekä tekninen ja rahoitustuki, jotta näitä maita voidaan auttaa parantamaan sääntely-ympäristöään ja ottaa samalla huomioon niiden erityistarpeet, jotka liittyvät niiden sisäisten markkinoiden kehittämiseen sekä syntymässä olevan teollisuuden ja maatalouden rakenteiden suojaamiseen, koska nämä ovat usein herkästi haavoittuvia;

9.

katsoo, että sen olisi EU:n viejien ja investoijien ja erityisesti pk-yritysten pääsyä kolmansien maiden markkinoille turvaavia kauppasopimuksia arvioidessaan kiinnitettävä tulevaisuudessa enemmän huomiota siihen, miten erityisesti perusteettomiin tullien ulkopuolisiin esteisiin on suhtauduttu, ja samalla otettava WTO:n sääntöjen mukaisesti huomioon kehitysmaiden eriytetyn erityiskohtelun tarve;

10.

kehottaa komissiota jatkamaan pyrkimyksiään pitää yllä ajantasaista luetteloa tärkeimmistä esteistä, joita EU:n viejät ja investoijat kohtaavat merkittävillä kolmansien maiden markkinoilla, erityisesti niissä kumppanimaissa, joiden kanssa on tehty vapaakauppasopimus, ja myös jäsenvaltioiden ja yritysten esiin tuomien ongelmien määrästä ja luonteesta, ja katsoo, että kyseessä on väline, jolla voidaan arvioida tilannetta kolmansissa maissa;

11.

muistuttaa komissiota siitä, että unionin suhteessa kehitysmaihin harjoittaman teollis- ja tekijänoikeuspolitiikan olisi oltava TRIPS-sopimuksen velvoitteiden mukaista ja myös täysin vuonna 2001 annetun TRIPS-sopimusta ja kansanterveyttä koskevan Dohan julistuksen mukaista erityisesti geneeristen lääkkeiden ja kansanterveyden osalta, jotta kehitysmaille jää mahdollisuuksia yleistä etua koskevien kysymysten huomioimiseen;

12.

katsoo, että vaikka EU:n yritysten ulkomaisille markkinoille pyrkiessään kohtaamien tullien ulkopuolisten esteiden ja muiden sääntelystä johtuvien hankaluuksien ja toisaalta EU:n jäsenvaltioissa tapahtuvan työpaikkojen katoamisen välillä ei nykyisin voida osoittaa olevan suoraa kytköstä, komission olisi selvitettävä yhteistyössä muiden keskeisten kansainvälisten järjestöjen kanssa, liittyvätkö tietyt EU:ssa ja kolmansissa maissa esiintyvät tullien ulkopuoliset esteet ja EU:ssa tapahtuva työpaikkojen häviäminen tai uusien työpaikkojen syntyminen toisiinsa;

13.

huomauttaa, että komission olisi tarkasteltava mahdollisuutta kehittää ja perustaa varhaisvaroitusjärjestelmä tullien ulkopuolisten esteiden havaitsemiseksi ja vahvistaa nykyisiä analyysikeinojaan niiden laadulliseksi arvioimiseksi ja perusteettomien tullien ulkopuolisten esteiden määrittelemiseksi selvemmin; ehdottaa, että tämä järjestelmä toimisi kolmansissa maissa sijaitsevien EU:n edustustojen välityksellä yhteistyössä jäsenvaltioiden jo perustamien elinten kanssa;

14.

kehottaa komissiota parantamaan kansainvälistä sääntely-yhteistyötä, myös monenvälisissä yhteyksissä, ja sääntelyvaatimusten lähentämistä kansainvälisten normien pohjalta ja ryhtymään mahdollisuuksien mukaan sääntelyä koskevaan vuoropuheluun nykyisten tai mahdollisten tulevien kaupan esteiden poistamiseksi, jotta riitoja ja niihin liittyviä kaupankäynnin kustannuksia voitaisiin vähentää;

15.

kehottaa komissiota edistämään julkisia hankintoja koskevan sopimuksen osapuolten keskuudessa kyseisen sopimuksen pohjalta kehitettyihin kansainvälisiin normeihin perustuvien julkisia hankintoja koskevien sääntöjen soveltamista ja hyödyntämään tai laajentamaan nykyistä sääntelyä koskevaa vuoropuhelua sääntelykehystä koskevan yhteistyön vahvistamiseksi sekä EU:n ja sen teollistuneiden kumppanimaiden välisissä suhteissa vallitsevien nykyisten suoraan tai välillisesti syrjivien käytäntöjen muuttamiseksi tai tarvittaessa poistamiseksi kokonaan;

16.

katsoo, että yksi keino vähentää tullien ulkopuolisia esteitä kaupalle ja investoinneille on uudistaa julkisia hankintoja koskevaa sopimusta WTO:ssa ottaen asianmukaisesti huomioon, että hankintapolitiikkoja käytetään moniin eri tarkoituksiin; kehottaa tärkeimpiä nousevan talouden maita osallistumaan tähän prosessiin ja allekirjoittamaan ja ratifioimaan tulevan sopimuksen viipymättä;

17.

kehottaa komissiota säilyttämään vahvan ja myönteisen kannan neuvotteluissa, joissa sovitaan Kiinan liittymisestä julkisia hankintoja koskevaan sopimukseen, jotta voidaan varmistaa Kiinan julkisten hankintamenettelyjen yhtäläinen vastavuoroinen avautuminen ja eurooppalaisten yritysten tasapuolinen kohtelu ja ennakoitavat olosuhteet;

18.

suosittelee sääntelykeinojen käyttöä, jotta voidaan varmistaa, että EU:n tuella rahoitettuja julkisia hankintasopimuksia ei myönnetä niiden kolmansien maiden valtionyrityksille, jotka eivät ole allekirjoittaneet julkisia hankintoja koskevaa sopimusta eivätkä vastavuoroista markkinoiden avaamista koskevia kahdenvälisiä sopimuksia, ja suosittelee vaihtoehtona sitä, että mainituissa tapauksissa EU voi vaatia tukien palautusta;

19.

muistuttaa Euroopan talouteen tehtävien suorien investointien merkityksestä ja tarpeesta luoda eurooppalaisille investoijille vakaa ja houkutteleva toimintaympäristö kolmansissa maissa ja sekä edistää avointa investointiympäristöä kaikkialla EU:n alueella; toteaa kuitenkin, että olisi kummankin osapuolen etujen mukaista tutkia unionin tasolla tällaisten investointien vaikutusta sisämarkkinoihin, jotta tietyillä strategisilla aloilla voidaan ennaltaehkäistä mahdolliset kielteiset vaikutukset eurooppalaiseen innovointiin ja osaamiseen;

20.

kannustaa EU:n yrityksiä ja viejiä käyttämään nykyisiä kanavia, myös tullien ulkopuolisia esteitä koskevia valituksia tai markkinoillepääsyä koskevan tietokannan valitusrekisteriä kaikenlaisista perusteettomista kaupan esteistä aiheutuneiden aineellisten vahinkojen ilmoittamiseen komissiolle, jonka tulisi arvioida näitä ja pyrkiä kaikin mahdollisin keinoin torjumaan perusteettomia tullien ulkopuolisia esteitä;

21.

katsoo, että raaka-aineiden suhteen komission olisi noudatettava kestävää, kattavaa ja eri politiikan alojen rajat ylittävää strategiaa ja myönnettävä, että vähiten kehittyneissä maissa ja pienissä kehittyvissä saarivaltioissa sekä muissa kehitysmaissa – nousevan talouden maita lukuun ottamatta – vientirajoituksilla ja -veroilla saatetaan katsoa olevan merkitystä kehitystavoitteiden tukemisessa, ympäristönsuojelussa tai luonnonvarojen kestävässä käytössä; panee merkille, että vientiveroja soveltavat WTO:n jäsenvaltiot ovat ensisijaisesti kehitysmaita ja vähiten kehittyneitä maita; pyytää, ettei EU pyri kieltämään WTO:ssa ja kahdenvälisissä kauppasopimuksissa ja talouskumppanuussopimuksissa vientiverojen käyttöä vähiten kehittyneissä maissa ja pienissä kehittyvissä saarivaltioissa sekä muissa kehitysmaissa – nousevan talouden maita lukuun ottamatta –, sillä kielto rajoittaisi kehitysmaiden mahdollisuuksia hyödyntää veroja lisäarvon luomisessa, talouden monipuolistamisessa, varhaisessa kehitysvaiheessa olevan teollisuuden suojelussa, elintarviketurvassa sekä valtion tuloihin ja ympäristöön liittyvissä kysymyksissä;

22.

katsoo, että täyden hyödyn saamiseksi kaupan vapauttamisesta niissä maissa, jotka avaavat markkinansa, poistavat tullit ja tullien ulkopuoliset esteet, kauppakumppanien olisi sovittava vastavuoroisesti väliaikaisista siirtymäkausista tiettyjen herkkien alojen markkinoillepääsylle ja investoinneille tai poikkeustapauksissa niiden jättämisestä kokonaan kaupan vapauttamisen ulkopuolelle;

23.

kehottaa komissiota EU:n ja Yhdysvaltojen välisten, tieto- ja viestintätekniikan palveluiden kauppaa koskevien periaatteiden (allekirjoitettu Yhdysvalloissa transatlanttisessa talousneuvostossa) mukaisesti tarkastelemaan uudelleen kattavasti ja käsittelemään syrjiviä tai kohtuuttomia säännöksiä, vastuita tai muita tieto- ja viestintäverkostoja ja -palveluja koskevia oikeudellisia menetelmiä, jotka rajoittavat vapaata tiedonkulkua ja palvelujen pääsyä markkinoille ja edistävät digitaalista kahtiajakoa;

24.

katsoo, että on kiinnitettävä asianmukaista huomiota kaupan ja investointien esteisiin, jotka vaikuttavat EU:n palvelualaan, kuten tieto- ja viestintätekniikkaan ja televiestintään, ammattilaisille ja liike-elämälle tarjottaviin palveluihin, rahoituspalveluihin, rakentamiseen sekä vähittäismyyntiin ja jakeluun; katsoo, että tällaisilla tullien ulkopuolisilla toimilla, joita ovat myös kotimaiset säännökset, omistusta koskevat rajoitukset ja monet kriisitoimet (mukaan lukien julkisten hankintojen syrjivät määräykset), on erityisen suuri merkitys, kun otetaan huomioon palvelujen kaupan korkeampi lisäarvo ja EU:n asema suurimpana palveluiden viejänä;

25.

katsoo, että WTO:hon olisi luotava välitysmekanismi, jolla helpotetaan tullien ulkopuolisten esteiden poistamista rakentavasti, tehokkaasti, nopeasti ja konflikteja välttäen SOLVIT -järjestelmän mallin mukaisesti aiempien vastaavien, sekä EU:n että Intian tekemien ehdotusten perusteella;

26.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

14.6.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 168/8

—

ottaa huomioon Euroopan yhteisön ja Marokon kuningaskunnan välisen kalastuskumppanuussopimuksen (22. toukokuuta 2006 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 764/2006 (1)),

—

ottaa huomioon luonnoksen Euroopan unionin ja Marokon kuningaskunnan väliseksi pöytäkirjaksi Euroopan yhteisön ja Marokon kuningaskunnan välisessä kalastuskumppanuussopimuksessa määrättyjen kalastusmahdollisuuksien ja taloudellisen korvauksen vahvistamisesta (11225/2011),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan 2 kohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisen hyväksyntämenettelyn (C7-0201/2011),

—

ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan ja budjettivaliokunnan lausunnot, jotka ovat kalatalousvaliokunnan suosituksen liitteenä (A7-0394/2011),

—

ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan suositukseen (A7-0394/2011) liitetyt perustelut, joissa kuvataan nykyisen yksivuotisen pöytäkirjan puutteita,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 4 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että komission tilaaman ulkoisen jälkiarviointikertomuksen mukaan nykyisen pöytäkirjan kustannus-hyötysuhde on selkeästi epätyydyttävä, mikä johtuu neuvoteltujen kalastusmahdollisuuksien alhaisesta käyttöasteesta, liikakalastuksesta ja siitä, ettei ympäristöongelmia eikä sosiaalisia ongelmiin ole pystytty ratkaisemaan;

B.

katsoo, että tulevissa pöytäkirjoissa, joista komissio neuvottelee, on ratkaistava edellisten ja nykyisten pöytäkirjojen vakavat ongelmat;

C.

katsoo, että kalastuskumppanuussopimuksilla olisi tiiviin tieteellisen ja teknisen yhteistyön pohjalta pyrittävä saavuttamaan taloudellisia ja sosiaalisia tavoitteita, jotta voitaisiin varmistaa kalavarojen kestävä hyödyntäminen;

1.

kehottaa komissiota lykkäämään neuvotteluja uudesta pöytäkirjasta, jotta voidaan sulkea pois mahdollinen tilanne, jossa pöytäkirjaa on sovellettava tilapäisesti, koska parlamentti ei ole vielä antanut hyväksyntäänsä;

2.

kehottaa komissiota varmistamaan, että kaikki tulevat pöytäkirjat ovat taloudellisesti, ympäristöllisesti ja sosiaalisesti kestäviä sekä molempia osapuolia hyödyttäviä;

3.

kehottaa komissiota varmistamaan, että kaikissa tulevissa pöytäkirjoissa noudatetaan periaatetta, jonka mukaan EU:n aluksille annetaan lupa päästä pyytämään ainoastaan ylijäämäkantoja; korostaa erityisesti, että kaikista kalakannoista on tehtävä perusteellinen arviointi;

4.

kehottaa komissiota varmistamaan, että tulevassa pöytäkirjassa kalastusmahdollisuudet mukautetaan tieteellisiin lausuntoihin, kalakantojen arvioihin sekä kalastusalan tarpeisiin; vaatii myös, että teknisiä toimenpiteitä ja kalastusmahdollisuuksia koskevat päätökset on tehtävä tieteellisten lausuntojen pohjalta ja yhteistyössä kalastajien kanssa;

5.

kehottaa komissiota varmistamaan, että tulevilla pöytäkirjoilla tuetaan Marokon kalastuksenhoitojärjestelmän kehitystä, kuten valvontaa ja seurantaa, tieteellistä tutkimusta, paikallisten kalastuslaivastojen kehitystä sekä koulutusta;

6.

kehottaa komissiota varmistamaan, että alan tukea käytetään entistä tehokkaammin, ja vaatii, että seurantaa tehostetaan; katsoo, että kalastuskumppanuussopimukseen pitää sisältyä tehokkaita seurantakeinoja, joiden avulla varmistetaan, että kehitykseen ja erityisesti kalastusalan infrastruktuurin parantamiseen osoitetut varat käytetään asianmukaisesti;

7.

kehottaa komissiota toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet, joiden avulla saadaan tarpeelliset tiedot pöytäkirjan täytäntöönpanosta ja siten tehdään lainsäädäntömenettelystä mahdollisimman avoin;

8.

kehottaa komissiota sisällyttämään kalastuskumppanuussopimukseen ihmisoikeuslausekkeen, kuten parlamentti vaati ihmisoikeuksista sekä sosiaali- ja ympäristönormeista kansainvälisissä kauppasopimuksissa 25. marraskuuta 2010 antamassaan päätöslauselmassa (2);

9.

kehottaa komissiota varmistamaan, että tulevassa pöytäkirjassa noudatetaan kaikilta osin kansainvälistä oikeutta ja että se hyödyttää paikallisia väestöryhmiä, joita asia koskee;

10.

kehottaa komissiota toimittamaan parlamentille yksityiskohtaisen kirjallisen kertomuksen, jossa kuvataan, missä määrin parlamentin esittämät toiveet on otettu huomioon tulevassa pöytäkirjassa;

11.

kehottaa komissiota lisäksi noudattamaan toimielinten välistä kehyssopimusta ja kunnioittamaan parlamentin asemaa Lissabonin sopimuksen määräysten mukaisesti;

12.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, jäsenvaltioille ja Marokon hallitukselle.

14.6.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 168/9

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen V osaston ja erityisesti 21, 42, 45 ja 46 artiklan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja sen pöytäkirjan N:o 10,

—

ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 12. joulukuuta 2003 hyväksymän Euroopan unionin turvallisuusstrategian "Turvallisempi Eurooppa oikeudenmukaisemmassa maailmassa" ja sen täytäntöönpanoa koskevan selvityksen "Turvallisuudesta huolehtiminen muuttuvassa maailmassa", joka laadittiin EU:n korkean edustajan vastuulla ja joka hyväksyttiin 11.-12. joulukuuta 2008 pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa,

—

ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston joulukuussa 2008 asettamat tavoitteet, jotka koskevat Euroopan sotilaallisia valmiuksia,

—

ottaa huomioon 1. joulukuuta 2011, 23. toukokuuta 2011, 31. tammikuuta 2011 ja 9. joulukuuta 2010 annetut neuvoston päätelmät yhteisestä turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta (YTPP), sotilaallisten valmiuksien yhdistämisestä ja yhteiskäytöstä, YTPP:sta ja sotilaallisten valmiuksien kehittämisestä,

—

ottaa huomioon 12. heinäkuuta 2011 tehdyn neuvoston päätöksen 2011/411/YUTP Euroopan puolustusviraston perussäännöstä, kotipaikasta ja sen toimintaa koskevista säännöistä sekä yhteisen toiminnan 2004/551/YUTP kumoamisesta (1),

—

ottaa huomioon korkean edustajan / varapuheenjohtajan YTPP:tä koskevan raportin, joka esiteltiin 18. heinäkuuta 2011 pidetyssä ulkoasiainneuvoston kokouksessa,

—

ottaa huomioon 6. toukokuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/43/EY yhteisön sisällä tapahtuvia puolustukseen liittyvien tuotteiden siirtoja koskevien ehtojen yksinkertaistamisesta (2),

—

ottaa huomioon 13. heinäkuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/81/EY hankintaviranomaisten ja hankintayksiköiden rakennusurakoita sekä tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta puolustus- ja turvallisuusalalla ja direktiivien 2004/17/EY ja 2004/18/EY muuttamisesta (3),

—

ottaa huomioon 11. toukokuuta 2011 antamansa päätöslauselman yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehityksestä Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen (4), 23. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman siviili- ja sotilasyhteistyöstä sekä siviili- ja sotilasvalmiuksien kehittämisestä (5) ja 10. maaliskuuta 2010 antamansa päätöslauselman Euroopan turvallisuusstrategian ja yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan täytäntöönpanosta (6) sekä samaa aihetta koskevat aikaisemmat päätöslauselmat,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon (A7-0428/2011),

1.

panee huolestuneena merkille viime vuosina paljon yleistyneen suuntauksen leikata puolustusbudjetteja useimmissa EU:n jäsenvaltioissa rahoitus-, talous- ja velkakriisin seurauksena sekä leikkausten mahdolliset kielteiset vaikutukset jäsenvaltioiden sotilaallisiin valmiuksiin ja sen vuoksi EU:n mahdollisuuksiin vastata tehokkaasti rauhanturvaa, konfliktien estoa ja kansainvälisen turvallisuuden lujittamista koskeviin velvollisuuksiinsa Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan periaatteiden mukaisesti, jos jäsenvaltiot eivät pysty korvaamaan menetyksiään tehostetulla eurooppalaisella yhteistyöllä ja koordinoinnilla; korostaa tässä yhteydessä, että puolustus on yleinen hyödyke, joka vaikuttaa kaikkien Euroopan kansalaisten turvallisuuteen, ja että jäsenvaltioiden on vastattava omasta osuudestaan yhteistyötä, taakanjakoa ja kustannustehokkuutta koskevien periaatteiden hengessä;

2.

varoittaa, että koordinoimattomat puolustusbudjetin leikkaukset saattavat johtaa tiettyjen Euroopan sotilaallisten valmiuksien täydelliseen menettämiseen; panee tyytyväisenä merkille ja tukeekin sitä, että neuvosto kannustaa jäsenvaltioita vaihtamaan tietoja tarvittaessa ja lisäämään avoimuutta nykyisten ja tulevien puolustusbudjetin leikkausten yhteydessä, ja kehottaa tekemään vaikutustenarvioinnin näistä budjettileikkauksista, jotta voidaan kehittää YTPP:tä tukevia valmiuksia; muistuttaa, että puuttuminen Libyan tilanteeseen osoitti selkeästi, että edes Euroopan valtioiden liittouma ei pysty toteuttamaan tämänkaltaista operaatiota ilman Yhdysvaltojen tukea;

3.

panee merkille jatkuvan suhteettoman riippuvuuden Yhdysvalloista puolustusasioissa, sillä Yhdysvaltojen osuus Atlantin liiton kaikista puolustusmenoista on noussut 75 prosenttiin, ja katsoo sen vuoksi, että eurooppalaisten liittolaisten on lisättävä osuuttaan puolustustaakasta; panee huolestuneena merkille, että äskettäin tehdyt budjettileikkaukset ovat jälleen yksi osoitus siitä, että jäsenvaltioiden turvallisuuden ja puolustuksen alaan investoimat ja käyttämät määrärahat ovat olleet liian vähäiset yli vuosikymmenen ajan;

4.

kehottaa kaikkia EU:n jäsenvaltioita tekemään tiiviimpää yhteistyötä ja koordinoimiaan toimiaan Euroopan turvallisuusstrategiassa esitettyjä yhteisiä uhkia vastaan yhä monimutkaisemmassa ja arvaamattomammassa turvallisuusympäristössä ja kantamaan täydellisesti oman vastuunsa Euroopan, Euroopan naapurivaltioiden ja koko maailman rauhasta ja turvallisuudesta; tunnustaa samalla, että kaikki uhat eivät ole luonteeltaan sotilaallisia ja että EU:lla on kriisien ehkäisemiseksi ja hallitsemiseksi käytössään monenlaisia välineitä, kuten siviilivoimavaroja ja teknisen avun välineitä; muistuttaa jäsenvaltioita niiden toistuvista sitoumuksista, kuten perussopimukseen ja Eurooppa-neuvoston päätelmiin sisältyvistä sitoumuksista, jotka koskevat sotilaallisten valmiuksien tehostamista, ja kehottaa niitä varmistamaan, että sitoumukset täytetään;

5.

toistaa näkemyksenään, että vahvistetuilla Euroopan puolustusvalmiuksilla parannetaan EU:n strategista riippumattomuutta ja edistetään merkittävällä tavalla kollektiivista turvallisuutta Naton ja muiden kumppanuuksien yhteydessä; korostaa Lissabonin sopimuksen määräysten tarjoamia mahdollisuuksia tässä yhteydessä ja kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan pysyvää rakenteellista yhteistyötä, määrittämään ehdot solidaarisuuslausekkeen ja keskinäisen avunannon lausekkeen soveltamiselle ja hyödyntämään täysimääräisesti Euroopan puolustusvirastoa;

6.

korostaa eri tavoitetasoja unohtamatta, että jäsenvaltiot käyttävät yhteenlaskettuna noin 200 miljardia euroa vuodessa puolustukseen, mikä vastaa vain noin kolmasosaa Yhdysvaltojen puolustusbudjetista, mutta on kuitenkin merkittävä määrä, joka osoittaa, kuinka kalliiksi yhteisen eurooppalaisen puolustuksen puuttuminen tulee;

7.

pitää valitettavana tapaa, jolla suurin osa mainituista varoista käytetään, koska niiden käyttö perustuu koordinoimattomiin kansallisiin puolustussuunnittelupäätöksiin, mikä johtaa paitsi jatkuviin puutteisiin valmiuksissa usein myös tuhlaavaan ylikapasiteettiin ja päällekkäisyyksiin sekä puolustusteollisuuden ja -markkinoiden pirstoutumiseen, mistä on seurauksena, että EU:lla ei ole näköpiirissään 200 miljardin euron määrärahoja eikä myöskään resursseja eikä mahdollisuuksia niihin;

8.

katsoo, että talous- ja rahoituskriisiä voidaan käyttää mahdollisuutena EU:n puolustuspolitiikkojen yhdentämiselle, koska tällä voidaan tarjota pontta, jotta pitkään valmistellut kunnianhimoiset uudistukset saadaan viimeinkin aikaan ja toteutetaan;

9.

kehottaa jäsenvaltioita edellä esitetyn perusteella hyväksymään sen, että yhteistyön lisääminen on paras tapa edetä ja että jäsenvaltiot voivat kehittää valmiuksiaan kustannustehokkaammalla tavalla ilman, että tämä vähentää niiden suvereniteettia, erityisesti (A) parantamalla puolustussuunnittelun koordinointia, sotilaallisten vaatimusten yhdenmukaistaminen ja yhteentoimivuuden lisäämistä koskevat toimet mukaan luettuina, (B) tiettyjen valmiuksien ja tukirakenteiden yhteen kokoamisella ja yhteiskäytöllä, (C) tehostamalla tutkimusta ja teknologian kehittämistä koskevaa yhteistyötä, (D) edistämällä teollista yhteistyötä ja yritysten yhteensulautumisia ja (E) optimoimalla puolustushankinnat ja poistamalla markkinaesteet;

10.

korostaa, että EU:lla on käytössään välineet ja mekanismit, joilla voidaan auttaa jäsenvaltioita saavuttamaan jäljempänä mainitut tavoitteet, esimerkiksi kartoittamalla ne alat, joilla EU voisi myöntää lisärahoitusta (F);

11.

tunnustaa kuitenkin edellä mainitusta huolimatta, että riittävän teollisuus- ja teknologiapohjan ylläpitäminen ja toimitusvarmuuden takaaminen ovat välttämättömiä kansalliselle puolustukselle, jonka ei pidä perustua pelkästään taloudellisiin tavoitteisiin;

12.

katsoo, että kaikkien puolustusalaa koskevien EU:n toimien, jotka toteutetaan rahoituskriisin vuoksi, olisi keskityttävä Euroopan puolustusvirastoon, sillä se voi vastata laajasti puolustuspolitiikan suurista linjamuutoksista ja suunnittelusta, mutta ei pysty siihen nykyisessä muodossaan; kehottaa parantamaan Euroopan puolustusviraston rakennetta, sillä sen määrärahojen, henkilöstön, vastuualueiden ja yleisten toimivaltuuksien lisääminen olisi kustannustehokasta pitkällä aikavälillä ja antaisi virastolle paremmat mahdollisuudet optimoida EU:n puolustusalaa ja erityisesti pyrkiä välttämään kustannuksia aiheuttavat päällekkäisyydet ja taloudellisesti kestämätön puolustuspolitiikka;

13.

toistaa jäsenvaltioille osoittamansa kehotuksen, joka koskee yhteisten kriteerien ja yhdenmukaistetun aikataulun mukaisesti laadittavia järjestelmällisiä ja perusteellisia turvallisuus- ja puolustuskatsauksia; katsoo, että edellä mainitusta voitaisiin kehittää pysyvä talousarviomenettelyyn liittyvä operaatio, eräänlainen turvallisuus- ja puolustuskatsauksia koskeva eurooppalainen ohjausjakso;

14.

korostaa, että näiden koordinoitujen katsausten tarkoituksena olisi lopettaa eristäytymisen käytäntö kansallisessa puolustussuunnittelussa ja ottaa käyttöön jäsennellyn keskustelun foorumi, mikä antaisi jäsenvaltioille mahdollisuuden tarkastella laajempaa kokonaisuutta, eurooppalaista näkökulmaa, ennen kuin ne tekevät omia puolustusvalmiuksiaan koskevia strategisia päätöksiä; korostaa, että aloitteella olisi täydennettävä kyseisten jäsenvaltioiden koordinointia Naton puolustussuunnitteluprosessissa;

15.

vaatii jälleen kerran laatimaan turvallisuudesta ja puolustuksesta EU:n valkoisen kirjan, jolla kehitetään ja pannaan täytäntöön Euroopan unionin turvallisuusstrategia ja jossa puolustustavoitteet, -intressit ja -tarpeet määritellään paremmin käytettävissä olevien välineiden ja keinojen pohjalta ja otetaan samalla huomioon myös turvallisuuden muut kuin perinteiset näkökohdat; korostaa, että valkoinen kirja olisi laadittava ja sitä olisi päivitettävä säännöllisesti kansallisten katsausten perusteella, jotka olisi otettava huomioon siten, että kansallinen puolustussuunnittelu yhdistetään yhteisiin turvallisuusnäkymiin ja uhkien arviointiin; korostaa, että tällainen valkoinen kirja lisää luottamusta ja tarjoaa tarkkaa strategista ohjausta mallille, minkä mukaan EU:n joukot pitäisi muodostaa, koska siinä vahvistetaan yhteinen näkemys haasteista ja ratkaisuista;

16.

palauttaa mieliin, että Lissabonin sopimus on vahvistanut Euroopan puolustusviraston asemaa tuettaessa jäsenvaltioita niiden toimissa yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan sotilaallisten voimavarojen parantamiseksi, ja ehdottaa sen vuoksi, että jäsenvaltiot pyytävät virastoa selvittämään mahdollisuuksia parantaa Euroopan puolustussuunnittelun koordinointia; muistuttaa edelleen, että Lissabonin sopimuksen mukaisesti Euroopan puolustusviraston tehtävänä on arvioida valmiussitoumuksia ja edistää operationaalisten tarpeiden yhdenmukaistamista, ja vaatii mainittujen tehtävien tehokkaampaa toteuttamista; suosittelee eurooppalaisen ohjausjakson ensi vaiheessa, että jäsenvaltiot voisivat toimittaa kansallisten puolustus- ja turvallisuuskatsauksiensa luonnokset Euroopan puolustusvirastolle, joka arvioisi niitä erityisesti Euroopan puolustusviraston johtokunnan voimavarojen kehittämissuunnitelmassa vahvistamien ensisijaisten valmiuksien sekä muiden jäsenvaltioiden ja Naton puolustussuunnitteluprosessin suunnitelmien perusteella; katsoo, että hyvin lyhyellä aikavälillä Euroopan puolustusviraston olisi myös edistettävä merkittävästi Euroopan valmiuksien ja puolustusmateriaalipolitiikan määrittämistä;

17.

katsoo, että seuraavassa vaiheessa jäsenvaltioiden olisi toteutettava vastavuoroisen kuulemisen prosessi, jonka tarkoituksena on jäsenvaltioiden sotilaallisten vaatimusten yhdenmukaistaminen ja kaikkien vaihtoehtojen selvittäminen, joilla voidaan parantaa kustannustehokkuutta EU:n tason, alueellisten, kahdenvälisten ja muiden järjestelyjen avulla;

18.

kehottaa jäsenvaltioita karsimaan kyseisen prosessin yhteydessä myös nykyistä ylikapasiteettia erityisesti välineiden ja henkilöstön osalta, kun on kyse vähemmän tärkeistä operaatioista;

19.

on täysin vakuuttunut, että valmiuksien yhdistäminen ja yhteiskäyttö ovat muuttuneet vaihtoehdosta välttämättömyydeksi; tukee jäsenvaltioiden pyrkimyksiä määrittää lupaavimmat hankkeet osana prosessia, joka käynnistettiin Gentin ministerikokouksessa syyskuussa 2010 ja joka on marraskuussa 2010 julkistetun Saksan ja Ruotsin aloitteen mukainen, ja tunnustaa samalla, että yhdistäminen ja yhteiskäyttö eivät voi korvata valmiuksien todellista kehittämistä, vaan tehostaa ja parantaa sitä; panee merkille puolustusviraston ensimmäisten hankkeiden ryhmän, jota neuvosto kannatti 1. joulukuuta 2011; kehottaa jäsenvaltioita ja puolustusvirastoa esittämään yksityiskohtaisesti edistyksen konkreettisten tulosten saavuttamisessa ja kehottaa niitä määrittämään muita mahdollisuuksia viimeistään keväällä 2012; kehottaa jäsenvaltioita, erityisesti Weimarin kolmiota, mutta myös Weimar plus -kokoonpanoa, varmistamaan yhdistämisen ja yhteiskäytön onnistuminen toimimalla sen poliittisena moottorina;

20.

korostaa, että erityisesti strategisten ja taktisten kuljetusten, logistisen tuen, huollon, tietoverkkopuolustuksen, tilakapasiteetin, tietoverkkojen puolustamisen, lääkinnällisen tuen, koulutuksen sekä tietyn erikoistuneen osaamisen aloilla jäsenvaltiolle voi olla suurta hyötyä joidenkin toimintojen ja resurssien yhdistämisestä ja yhteiskäytöstä, ilman että muodostuu sellaisia merkittäviä riippuvuuksia, jotka rajoittaisivat niiden itsenäistä päätöksentekoa; antaa vahvan tukensa aloitteille, joilla puututaan toimintakyvyssä oleviin puutteisiin seuraavilla aloilla: kuljetushelikopterit, ilmatankkaus, merivalvonta, miehittämättömät alukset, biologisia, kemiallisia, radiologisia ja ydinaineita koskeva varoitusjärjestelmä, improvisoitujen pommien torjunta, satelliittiyhteydet, komento- ja valvontajärjestelmät sekä tiedustelu- valvonta- ja tunnistamislaitteet ja -alustat, mukaan lukien satelliittijärjestelmien vaihtoehdot, kuten hyvin korkealla lentävät miehittämättömät HALE-ilma-alukset (High Altitude Long Endurance -alukset), ja tarvittava ympäristöystävällinen tekniikka, jolla saavutetaan laaja toiminnallinen vapaus ja kustannustehokkuus;

21.

korostaa, että voimavarojen yhdistämisen on tapahduttava samaan aikaan erikoistumisen lisäämisen kanssa, jolloin tietyistä valmiuksista luopuvat jäsenvaltiot voivat luottaa siihen, että toiset pitävät niistä huolta, ja tunnustaa, että tämä edellyttää kansallisilta hallituksilta vakavaa poliittista sitoumusta;

22.

pyytää jäsenvaltioita käyttämään luovasti erilaisia yhdistämisen ja yhteiskäytön malleja, kuten (1) yhdistämistä yhteisomistuksen avulla, (2) kansallisten voimavarojen yhdistämistä, (3) hankintojen yhdistämistä, (4) roolien ja tehtävien jakamista, sekä tarvittaessa edellä mainittujen yhdistelmiä, ja vaatii nopeaa edistymistä erityisesti edellä mainituilla aloilla;

23.

kehottaa ensimmäiseksi jäsenvaltioita selvittämään "yhteisomistuksen" osalta, voivatko jäsenvaltioiden yhteenliittymät tai EU itse hankkia tiettyjä puolustusvälineitä yhteishankinnoilla siten, että esimerkkinä käytetään Naton puitteissa toteutetun strategisen ilmakuljetusvalmiuden, Naton AWACS-ohjelman ja EU:n Galileo-hankkeen kaltaisia aloitteita, tai etsimään mahdollisuuksia EU:n rahoituksesta taikka yhteisrahoituksesta jäsenvaltioiden yhteenliittymien hankkimille välineistöille; korostaa avaruusvalmiuden, miehittämättömien ilma-alusten ja kuljetuslentokoneiden kaltaisten kalleimpien välineiden yhteisomistuksen tarjoamia mahdollisuuksia;

24.

korostaa toiseksi "kansallisessa omistuksessa olevien voimavarojen yhdistämistä", pitää neljän jäsenvaltion tekemään aloitetta Euroopan ilmakuljetusten johtoportaaksi erityisen käyttökelpoisena esimerkkinä, jonka yhteydessä nykyisten valmiuksien käyttö optimoidaan siten, että osa toimivallasta siirretään yhteiselle rakenteelle samalla kun voimavarat säilytetään kokonaan kansallisessa omistuksessa; katsoo, että tätä yhdistettyjen mutta erillisten valmiuksien mallia voidaan käyttää myös muilla operationaalisen tuen aloilla, joista voidaan mainita kuljetushelikopterit, merivalvontailma-alukset ja merikuljetusvoimavarat; katsoo, että mahdollinen toimivallan siirtäminen yhdennetylle rakenteelle on toteutettava joustavasti siten, että kaikki osallistujat eivät ole velvollisia siirtämään samoja toimivallan osia, millä vältetään tyytyminen pienimpään yhteiseen nimittäjään; pitää kuitenkin toivottavana, että jäsenvaltiot tarjoavat kansallisia valmiuksia kaikilla Euroopan ilmakuljetusten johtoportaan toiminta-aloilla;

25.

korostaa kolmanneksi "hankintojen yhdistämisen" yhteydessä, esimerkiksi A400M -ohjelman yhteydessä, yhteisistä hankinnoista saatavia hyötyjä, jotka liittyvät mittakaavaetuihin, elinkelpoisen puolustusteollisuuden perustamiseen, yhteentoimivuuteen sekä yhdistämisen ja sen yhteiskäytön tarjoamiin mahdollisuuksiin tuen, huollon ja koulutuksen aloilla; pitää valitettavana sitä, että mainitut edut menetetään monessa tapauksessa erilaisten vaatimusten ja työnjakoa koskevien sopimusten vuoksi, kuten Eurofighter-ohjelman tapauksessa; korostaa säästömahdollisuuksien täydellisen toteutumisen kannalta sen merkitystä, että yhteisesti hankittujen välineiden yhdenmukaisuus säilytetään koko niiden elinkaaren ajan yhteisen käyttötuen edistämiseksi; pyytää jäsenvaltioita harkitsemaan myös ulkoistettujen palvelujen yhdistämistä;

26.

ottaa neljänneksi roolinjaon ja tehtäväjaon osalta huomioon, että tästä on olemassa myönteisiä esimerkkejä, kuten hävittäjälentäjien kouluttamista koskeva Ranskan ja Belgian yhteistyö, lentotukialusten yhteiskäyttöä koskeva Yhdistyneen kuningaskunnan ja Ranskan sopimus, helikopterilentäjien koulutusta koskeva Ranskan ja Saksan aloite sekä laivastoyhteistyötä koskeva Belgian ja Alankomaiden yhteistyö, joissa asianomaiset valtiot käyttävät kansallisia tukirakenteita yhdessä kumppaninsa kanssa; korostaa erityisesti koulutuksen ja sotaharjoitusten tarjoamia mahdollisuuksia ja korostaa erityisesti sotilasakatemioiden yhteiskäytön osalta koe- ja arviointimahdollisuuksien sekä lentäjien koulutusmahdollisuuksien merkitystä; katsoo erikoisosaamisen yhteydessä, että roolien ja tehtävien jakaminen on ainoa toteutettavissa oleva keino, jolla useimmat jäsenvaltiot voivat päästä käyttämään harvinaisia valmiuksia, kuten biologisia, kemiallisia, radiologisia ja ydinaineita koskevaa varoitusjärjestelmää ja sairaalalentokoneita;

27.

muistuttaa, että Euroopan puolustusviraston merkittävä rooli monenvälisten hankkeiden ehdottamisessa, jäsenvaltioiden ohjelmien koordinoinnissa ja T&K:n hallinnassa on määritetty perussopimuksessa; korostaa jo meneillään olevien Euroopan puolustusviraston johtamien hankkeiden merkitystä, joista voidaan mainita helikopterikoulutusohjelma, improvisoituja pommeja torjuva rikostekninen laboratorio ja sen käyttö Afganistanissa, ja vaatii edistymistä muissa hankkeissa, kuten Euroopan lentokuljetuskaluston muodostamisessa; kehottaa jäsenvaltioita käyttämään puolustusviraston tarjoamia mahdollisuuksia hallinnollisen ja oikeudellisen tuen aloilla ja luovuttamaan yhteistyöaloitteiden hallinnan puolustusviraston toimivaltaan ja korostaa, että Euroopan puolustusvirastolle on annettava välineet selviytyä sen vastuualueen laajentumisesta;

28.

tunnustaa kahdenväliset ja alueelliset aloitteet, kuten vuonna 2010 tehdyt Yhdistyneen kuningaskunnan ja Ranskan väliset puolustussopimukset, Pohjoismaiden puolustusyhteistyön ja Baltian maiden puolustusyhteistyön, merkittäviksi askeliksi järkeistettäessä resurssien käyttöä ja korjattaessa valmiuksissa olevia lyhyen aikavälin puutteita; panee merkille ehdotukset samankaltaisesta yhteistyöstä muilla alueilla, kuten Visegrád-ryhmän maissa; katsoo kuitenkin, että jäljellä on merkittäviä rakenteellisia puutteita, jotka on korjattava koordinoidusti EU:n tasolla, ja että tietyssä vaiheessa nämä kahdenväliset tai alueelliset järjestelyt onkin sisällytettävä laajempiin EU:n puitteisiin ja samalla on varmistettava, että tällaisilla aloitteilla ei vaikuteta YTPP:n kehittämiseen eikä millään tavalla aiheuteta sille esteitä; katsoo tässä yhteydessä, että Euroopan puolustusviraston olisi vastattava toimien yleisen yhdenmukaisuuden varmistamisesta, ja kehottaa harkitsemaan edelleen myös sitä, kuinka pysyvää rakenteellista yhteistyötä koskevia perussopimuksen määräyksiä voitaisiin käyttää yleisten koordinointipuitteiden varmistamiseen;

29.

katsoo, että EU:n pysyvä siviili- ja sotilasalan operatiivinen esikunta, jonka perustamista Euroopan parlamentti on toistuvasti vaatinut, parantaisi huomattavasti EU:n kykyä tukea kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta, ja että toisaalta se tuottaisi pitkällä aikavälillä myös säästöjä kansallisissa puolustusmäärärahoissa yhdistämisen ja yhteiskäytön avulla; korostaa, että tarvitaan komission varapuheenjohtajan / korkean edustajan poliittista ohjausta, ja kehottaa komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa jatkamaan "Weimarin aloitteen" mukaisia toimia ja selvittämään mahdollisimman nopeasti neuvostolle heinäkuussa 2011 esitellyn mallin mukaisen itsenäisen operatiivisen suunnittelun ja sen mukaisten valmiuksien, jotka koostuvat kahdesta erillisestä (siviili- ja sotilasalan) komentoketjusta, perustamisen oikeudellisia vaihtoehtoja;

30.

pitää myönteisenä "älykästä puolustusta" koskevaa Naton aloitetta ja vahvistaa EU:n ja Naton jatkuvan yhteistyön ja EU:n ja Naton välisten kiistojen purkamisen merkityksen kaikilla tasoilla tarpeettoman päällekkäisyyden välttämiseksi; korostaa, että EU:n ja Naton välisen käytännön yhteistyön tehostaminen erityisesti vastattaessa rahoituskriisin haasteisiin on välttämätöntä; kehottaa erityisesti Euroopan puolustusvirastoa ja Naton strategisen tason transformaatioesikuntaa tekemään tiivistä yhteistyötä sen varmistamiseksi, että kummankin järjestön yhdistämistä ja yhteiskäyttöä koskevat hankkeet täydentävät toisiaan ja ne toteutetaan aina kehyksessä, jolla tarjotaan eniten lisäarvoa;

31.

panee merkille mahdollisuuden yhdistää tietoverkkopuolustuksen voimavaroja, kun otetaan huomioon Euroopan verkkojärjestelmien yhdentäminen, ja katsoo, että EU:n koordinointia tällä alalla on lisättävä;

32.

muistuttaa tutkimuksen ja innovoinnin merkityksestä turvallisuus- ja puolustusalalla, sillä se muodostaa Euroopan puolustusteollisuuden kilpailukyvyn ja kestävyyden perustan, samoin kuin sen merkityksestä Eurooppa 2020 -strategiaan sisältyvien kestävää kasvua koskevien tavoitteiden saavuttamisessa; huomauttaa, että nykyinen tutkimus ja kehittämistoiminta (T&K) on ratkaisevassa asemassa tulevan teknologisen edistymisen hallinnan kannalta; pitää valitettavana, että vain 1 prosentti EU:n jäsenvaltioiden puolustusmenojen kokonaismäärästä käytetään tutkimukseen ja kehittämiseen, kun taas 50 prosenttia käytetään edelleen henkilöstömenoihin, ja pitää erityisen valitettavana sitä, että useimmissa jäsenvaltioissa T&K:n osuus on alle yhden prosentin; vaatii jäsenvaltioita kiireellisesti jättämään T&K:n menoleikkausten ulkopuolelle;

33.

pitää valitettavana, että yhteistyöhankkeiden mittakaavaedut jäävät edelleen suurelta osin käyttämättä, koska noin 85 prosenttia T&K:n määrärahoista käytetään edelleen kansallisella tasolla ja valtaosa jäljelle jäävästä osasta käytetään kahdenvälisellä eikä monikansallisella tasolla, minkä vuoksi jäsenvaltioiden kehitys hajanaistuu; muistuttaa, että Euroopan puolustusministerit hyväksyivät marraskuussa 2007 yhteiset arviointiperusteet, joiden tavoitteena on nostaa puolustuksen tutkimusta ja kehittämistä koskevat määrärahat 2 prosenttiin puolustusmenojen kokonaismäärästä sekä eurooppalaiseen yhteistyöhön perustuvan tutkimus- ja kehittämistoiminnan määrärahat 20 prosenttiin;

34.

korostaa Euroopan puolustusviraston merkittävää roolia puolustusta koskevien yhteisten tutkimushankkeiden koordinoinnissa ja suunnittelussa; korostaa tutkimusyhteistyön merkitystä yhteentoimivuuden tehostamisen kannalta ja viime kädessä kansallisten asevoimien varusteiden ja valmiuksien yhdenmukaisuuden tehostamisen kannalta, koska tutkimus on kaikkien varusteluohjelmien ensimmäinen vaihe;

35.

muistuttaa, että yhä useamman teknologian muodon yhteydessä sovelletaan kaksikäyttöteknologiaa, ja muistuttaa sen vuoksi Euroopan puolustusalan ja siviilialan turvallisuustutkimusohjelmien enenevästä keskinäisestä täydentävyydestä ja synergiavaikutuksista; kehottaa Euroopan puolustusvirastoa ja komissiota jatkamaan toimiensa koordinointia turvallisuus- ja puolustusalan tutkimuksen eurooppalaisen puiteyhteistyön yhteydessä, jotta synergiaedut voidaan maksimoida tutkimuksen ja teknologian kehittämisen seitsemännen puiteohjelman "turvallisuusosion" yhteydessä erityisesti biologisia, kemiallisia, radiologisia ja ydinaineita koskevan varoitusjärjestelmän, improvisoitujen pommien torjunnan, miehittämättömien ilma-alusjärjestelmien, merivalvonnan, tiedonhallinnan ja tietojenkäsittelyn sekä tietoverkkojen puolustamisen kaltaisilla aloilla;

36.

korostaa erityisesti, että turvallisuustutkimusta on jatkettava riippumattomana osatekijänä seuraavassa Horizon 2020 -ohjelmassa; katsoo, että turvallisuusosiota olisi laajennettava nykyisestä, niin että osiossa näkyisi myös se, että innovaatioiden ja teknologian siirto siviiliteollisuuden ja puolustusteollisuuden välillä on välttämätöntä, mutta katsoo, että turvallisuusosiossa on edelleen keskityttävä siviilipuoleen ottaen kuitenkin samalla asianmukaisesti huomioon ohjeiden ja hankkeiden kaikki asiaa koskevat puolustukseen liittyvät vaatimukset;

37.

korostaa, että samoin kuin siviilipuolen tutkimustuloksia voidaan käyttää puolustussovelluksissa, myös puolustustutkimuksen tulokset hyödyttävät monesti koko yhteiskuntaa; palauttaa esimerkkeinä mieleen erityisesti internetin ja GPS:n; katsoo, että pitkällä aikavälillä seuraavissa puiteohjelmissa voitaisiin pyrkiä kiinnittämään enemmän huomiota puolustustutkimukseen, jotta voitaisiin lisätä yhteistyöhön perustuvaa eurooppalaista tutkimusta ja edistää hajanaisten kansallisten varojen yhteiskäyttöä;

38.

korostaa kuitenkin, että mitään varoja ei pidä siirtää siviilitutkimuksesta ja EU:n rahoittaman puolustustutkimuksen ensisijaisena tavoitteena olisi oltava EU:n kriisinhallintavalmiuksien kehittäminen ja keskittyminen kaksikäyttösovellusten tutkimukseen;

39.

muistuttaa, että kuten seitsemännen puiteohjelman oikeusperustassa todetaan, seitsemännellä puiteohjelmalla tuetun tutkimuksen olisi noudatettava eettisiä perusperiaatteita, Euroopan unionin perusoikeuskirjan sisältämät periaatteet mukaan luettuina; kehottaa komissiota parantamaan tapaa, jolla se valvoo eettisten periaatteiden toteutumista, kun se arvioi seitsemännen puiteohjelman turvallisuusalan tutkimusohjelmiin osallistumisen kelpoisuusperiaatteita; kehottaa komissiota lisäksi edellyttämään kaikissa seitsemännestä puiteohjelmasta ja tulevista tutkimusohjelmista rahoitettavissa hankkeissa eettisten ja yhteiskunnallisten vaikutusten arviointia;

40.

korostaa, että SEUT:n 185 artiklan mukaisesti EU voi osallistua jäsenvaltioiden yhteenliittymän käynnissä olevien tutkimus- ja kehittämisohjelmien rahoittamiseen; katsoo, että olisi perehdyttävä mahdollisuuteen hyödyntää mainittua artiklaa siten, että sillä nopeutetaan YTPP:n operaatiovalmiuksien kehittämistä;

41.

muistuttaa, että vastaavia synergiaetuja on etsittävä myös Euroopan avaruusohjelmista, ja kehottaa jatkamaan Euroopan puolustusviraston, komission ja Euroopan avaruusviraston toimien koordinointia eurooppalaisten yhteistyöpuitteiden yhteydessä erityisesti avaruustieteellisten kaukokartoitusohjelmien ja avaruustilannetietoisuuden aloilla; vaatii MUSIS-, GMES- ja ERDS-ohjelmien tiivistä koordinointia maanhavainnoinnin yhteydessä ja paikkatietoinfrastruktuuria koskevien siviili- ja sotilaallisten standardien yhtenäistämistä; vaatii, että GMES-hankkeen rahoittamista EU:n talousarviosta on jatkettava seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä (2014–2020);

42.

muistuttaa, että on edettävä Euroopan puolustuksen teknologisen ja teollisen perustan vahvistamisessa, sillä teknologian jatkuva kehittyminen, lisääntyvä kansainvälinen kilpailu ja puolustusmäärärahojen leikkaukset ovat aiheuttaneet sen, että yhdenkään EU:n jäsenvaltion puolustusteollisuus ei ole elinkelpoinen puhtaasti kansalliselta pohjalta; pitää valitettavana sitä, että huolimatta tietynlaajuisesta keskittymisestä Euroopan avaruusteollisuudessa puolustusteollisuus on maavoimien ja laivaston aloilla edelleen ylivoimaisesti suurimmalta osaltaan jakautunut valtioiden rajojen mukaisesti; varoittaa jäsenvaltioita mahdollisuudesta, että puolustusinvestointien leikkaukset saattavat Euroopan puolustusteollisuuden ja tekniset innovaatiot alttiiksi vaaralle, että ne joutuvat strategisilta etunäkökohdiltaan erilaisten kolmansien maiden valvontaan;

43.

katsoo, että A-osassa kuvatulla turvallisuus- ja puolustuskatsauksien koordinoinnilla olisi tähdättävä EU:n jäsenvaltioiden puolustushankintojen yhdenmukaistamiseen, mikä on ennakkoehto sille, että kysyntäpuolella luodaan olosuhteet, jotka mahdollistavat Euroopan puolustusteollisuuden ylikansallisen rakenneuudistuksen onnistumisen;

44.

tunnustaa, että yksi rakenneuudistuksen todennäköisistä seurauksista on luopuminen jostakin kansallisen teollisuuden kannattamattomasta kapasiteetista, mutta korostaa, että tällaisen rakenneuudistuksen kaikkien keskipitkän ja pitkän aikavälin suunnitelmien tavoitteena olisi oltava ainakin työllistävä vaikutus; suosittaa sen vuoksi laajempaa uudelleensuuntaamista ja yhteistoimintaa, joka perustuu laajempaan erikoistumiseen, yhteentoimivuuteen ja täydentävyyteen; vaatii EU:n rahoituksen, kuten Euroopan sosiaalirahaston ja Euroopan globalisaatiorahaston, käytön tehostamista ennakoinnin ja sopeutumisen tukemisessa;

45.

korostaa, että Euroopan puolustuksen teknologisen ja teollisen perustan edistäminen voi luoda kestäviä työpaikkoja Euroopan kansalaisille ja EU:n puolustusteollisuudelle;

46.

korostaa, että teollisuuden rakennemuutoksen yhteydessä on varmistettava, että toimitusvarmuutta ei vaaranneta; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota kehittämään nopeasti kokonaisvaltaisen ja kunnianhimoisen EU:n laajuisen toimitusvarmuusjärjestelmän, joka perustuu keskinäisiin takuisiin; kehottaa jäsenvaltioita ensimmäisenä toimena kohti mainitun tavoitteen saavuttamista käyttämään täysin hyväkseen siirtodirektiiviä ja nopeuttamaan vuodelta 2006 peräisin olevan toimitusvarmuutta kiireellisten operaatioiden yhteydessä koskevan puitesopimuksen käyttöönottoa;

47.

kehottaa Euroopan puolustusvirastoa muodostamaan yhteisen kannan myös keskeisestä teollisuuskapasiteetista, joka on säilytettävä tai jota on kehitettävä Euroopassa; pyytää edellä mainitun yhteydessä Euroopan puolustusvirastoa arvioimaan riippuvuutta Euroopan ulkopuolisesta teknologiasta ja hankintalähteistä Euroopan strategista riippumattomuutta varten ja antamaan konkreettisia suosituksia jäsenvaltioille komission työn perusteella ja panee merkille, että komissiolla on myös tiettyjä ohjelmia, joilla pyritään vähentämään Euroopan riippuvuutta toimituksista ja energiasta;

48.

katsoo, että yhteistyöhön perustuvat asehankintaohjelmat, kuten Euroopan puolustusviraston käynnistämä ja hallinnoima puolustusmateriaalialan yhteistyöorganisaatio, toimivat ratkaisevan tärkeinä kustannusten leikkaamisen, teollisuuden keskittymisen tukemisen, standardoinnin ja yhteentoimivuuden ja kansainvälisen kilpailukyvyn edistäjinä; korostaa Euroopan puolustusviraston roolia siltä osin kuin se edistää valmiustarpeiden muuntamista yhteistyöohjelmiksi ja kartoittaa mahdollisuuksia harjoittaa ensivaiheen yhteistyötä; kehottaa Euroopan puolustusvirastoa jatkamaan yhteistyötietokannan kehittämistä siten, että sen avulla kansallisia hankkeita voidaan yhdistää toisiinsa yhteistyömahdollisuuksina, ja kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään tätä tietokantaa; kehottaa Euroopan puolustusvirastoa esittelemään puolustusalan yhteistyön parhaiden käytänteiden oppaan eurooppalaista puolustusmateriaalialaa koskevan yhteistyöstrategian mukaisesti;

49.

kehottaa jäsenvaltioita välttämään jäykkiä työnjakosopimuksia yhteisten varusteluohjelmien yhteydessä ja ottaa huomioon "oikeudenmukaisten palautusten" kielteiset vaikutukset, jotka johtuvat työnjaon tehottomuudesta, mikä puolestaan hidastaa täytäntöönpanoa ja nostaa kustannuksia; vaatii oikeudenmukaisen palautuksen periaatteen korvaamista joustavammalla "maailmanlaajuisen tasapainon" käsitteellä, joka mahdollistaa tehokkaan EU:n laajuisen kilpailun sopimuspuolten valinnasta, edellyttäen että saavutetaan riittävä tasapaino, jonka avulla taataan, että keskisuuret teollisuuden toimijat voivat kilpailla tasavertaisesti suurten toimijoiden kanssa; pitää myönteisenä sitä, että "maailmanlaajuista tasapainoa" sovelletaan joukkojen suojelua koskevassa Euroopan puolustusviraston yhteisessä investointiohjelmassa, ja kehottaa virastoa panemaan mainitun käsitteen täytäntöön kaikilla toiminta-aloillaan siten, että lopullisena tavoitteena on yhtäläisten kilpailuedellytysten toteuttaminen Euroopan puolustustarvikemarkkinoilla ja pienten ja keskisuurten yritysten etujen huomioon ottaminen;

50.

pyytää jäsenvaltioita hyödyntämään puolustusmateriaalialan yhteistyöorganisaation hallinnointikokemusta Euroopan puolustusviraston valmistelemien yhteisten ohjelmien täytäntöönpanossa ja kehottaa Euroopan puolustusvirastoa ja puolustusmateriaalialan yhteistyöorganisaatiota tekemään yhteistyötään koskevan hallinnollisen sopimuksen; muistuttaa, että jokainen EU:n jäsenvaltio voi halutessaan liittyä puolustusmateriaalialan yhteistyöorganisaatioon edellyttäen, että jäsenvaltio täyttää jäsenyysvaatimukset;

51.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään keskenään yhteistyötä puolustusalaa koskevan keskeisen näkökohdan eli verkkoturvallisuuden varmistamiseksi;

52.

toteaa, että Euroopan puolustuksen teollista ja teknologista perustaa ei ole vielä määritelty oikeudellisesti EU:n tasolla, ja kehottaa komissiota ja Euroopan puolustusvirastoa analysoimaan tällaisen määritelmän mahdollisia arviointiperusteita ja niiden vaikutusta; korostaa tässä yhteydessä, että yksi tärkeä peruste voisi olla EU:n jäsenvaltioiden alueille sijoitettujen mallivirastojen tuottama teknologinen lisäarvo; kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan puolustusteollisuuden yleistavoitteen vahvistamista, jotta saataisiin selkeä pitkän aikavälin visio Euroopan puolustuksen teollisen ja teknologisen perustan kehittämiselle;

53.

panee merkille transatlanttisen teollisuuden yhteistyön merkityksen Euroopan kilpailukykyiselle puolustusteollisuudelle, sillä se voi helpottaa uuden teknologian saatavuutta, edistää korkeatasoista tuotekehittelyä ja kannustaa alentamaan kustannuksia ja lyhentämään tuotantosykliä; panee niin ikään merkille yhteistyömahdollisuudet muiden ulkopuolisten kumppaneiden kanssa;

54.

muistuttaa, että Euroopan puolustusteollisuuden kilpailukyvyn parantaminen ja veronmaksajien etujen asianmukaisen huomioon ottamisen varmistaminen edellyttävät, että jäsenvaltioiden on nopeasti parannettava puolustusmarkkinoidensa avoimuutta ja läpinäkyvyyttä; katsoo, että sopimusten tekomenettelyjä puolustus- ja turvallisuusalalla koskeva direktiivi 2009/81/EY lujittaa sisämarkkinoita, sillä se vähentää hankintamenettelyjä koskevien sääntöjen erilaisuutta puolustusalalla ja lisää kilpailua kansallisilla markkinoilla, ja muistuttaa, että määräaika direktiivin 2009/81/EY saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä päättyi 21. elokuuta 2011; kehottaa komissiota antamaan määräaikaan mennessä kertomuksen jäsenvaltioiden voimaansaattamistoimista ja ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin, jotta voidaan varmistaa oikea-aikainen ja johdonmukainen siirtäminen osaksi kansallista lainsäädäntöä sekä asianmukainen täytäntöönpano;

55.

korostaa, että direktiivi on räätälöity vastaamaan puolustus- ja turvallisuusalojen hankintasopimusten erityispiirteitä ja että sen seurauksena kaikkia SEUT:n 346 artiklan mukaisesta EU:n lainsäädännöstä poikkeavia sopimuksia voidaan pitää laillisina vain poikkeustapauksissa ja asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa, jotta keskeiset kansalliset turvallisuusedut saadaan turvattua; kehottaa komissiota varmistamaan direktiivin sekä SEUT:n 346 artiklaan perustuvien poikkeusten asianmukaisen soveltamisen; korostaa, että tässä olisi hyötyä komission tekemästä arvioinnista, jossa raportoidaan hyvistä käytännöistä sekä tapauksista, joissa uusia sääntöjä on sovellettu väärin;

56.

korostaa, että samansuuntaisesti niiden meneillään olevien toimien kanssa, joilla pyritään nykyaikaistamaan ja yhdenmukaistamaan EU:n julkisia hankintoja koskeva säännöstö, hallinnon yksinkertaistamiseen ja taakan vähentämiseen tähtäävien tavoitteiden olisi näyttävä direktiivin käytännön soveltamisessa, ja korostaa, että rajatylittävien tarjouskilpailujen helpottamiseksi on tarkistettava soveltumattomia ja kohtuuttomia teknisiä vaatimuksia, jotka estävät sisämarkkinoiden toimintaa; muistuttaa lisäksi, että potentiaalisia aliurakoitsijoita ei saisi syrjiä kansallisuuden perusteella;

57.

muistuttaa, että Euroopan puolustusviraston puolustusmateriaalihankintoja koskevien käytännesääntöjen ja hankintaketjua koskevien käytännesääntöjen mukaista järjestelyä sovelletaan vain sopimuksiin, jotka kuuluvat SEUT:n 346 artiklan mukaisen poikkeuksen piiriin; pyytää Euroopan puolustusvirastoa ja komissiota arvioimaan uudelleen mainitun järjestelmän asianmukaisuutta puolustushankintoja koskevan direktiivin voimaantulon jälkeen;

58.

kehottaa jäsenvaltioita asettamaan tärkeimmäksi ensisijaiseksi tavoitteeksi korruption torjunnan puolustushankinnoissa etenkin direktiivin asianmukaisen täytäntöönpanon perusteella ja pitää valitettavina korruption tuhoisia vaikutuksia, joita ovat erityisesti ylisuuret kustannukset, tarpeettomien, puutteellisten ja heikkolaatuisten välineiden hankinnat, yhteisten hankintaohjelmien ja yhteistyöohjelmien tyhjäksi tekeminen sekä markkinoiden avaamisen estäminen, mikä rasittaa huomattavasti kansallisia talousarvioita; korostaa läpinäkyvien ja kilpailulle avointen julkisten hankintamenettelyjen yleisen noudattamisen merkitystä ja kehottaa painokkaasti noudattamaan Naton / asevoimien demokraattisen valvonnan keskuksen parhaita käytänteitä, jotka koskevat lahjomattomuuden korostamista ja korruption vähentämistä puolustushankinnoissa; korostaa myönteisiä esimerkkejä, joista voidaan mainita valtion ja tarjouksen esittäjän väliset "puolustusalan korruption torjuntaa koskevat sopimukset", joita tehdään riippumattomien tarkkailijoiden myötävaikutuksella, ja järjestelmällinen parlamentaarinen valvonta tietyn rajan ylittävien hankintamenettelyn kaikissa vaiheissa, mikä on käytäntönä useassa jäsenvaltiossa;

59.

korostaa, että korvausvaatimuksia voidaan perustella ainoastaan, jos ne ovat tarpeellisia olennaisten turvallisuusnäkökohtien suojelemiseksi SEUT:n 346 artiklan mukaisesti, niiden olisi noudatettava avoimuuden periaatetta eivätkä ne saa etenkään aiheuttaa korruption riskejä eivätkä häiritä Euroopan puolustustarvikemarkkinoiden toimivuutta;

60.

kehottaa jäsenvaltioita, Euroopan puolustusvirastoa ja komissiota yhteistyössä edistämään korvauskäytäntöjen vaiheittaista lakkauttamista ja tukemaan samalla EU:n pienempien jäsenvaltioiden teollisuudenalojen integrointia Euroopan puolustuksen teknologisen ja teolliseen perustaan muilla tavoin kuin korvausten avulla;

61.

kehottaa komissiota ja Euroopan puolustusvirastoa tutkimaan keinoja, joilla puututaan muihin markkinoita vääristäviin käytänteisiin, kuten valtiontukeen ja vientitukeen, yhtäläisiä kilpailuedellytyksiä koskevan Euroopan puolustusviraston aloitteen mukaisesti;

62.

katsoo, että nykyisessä taloustilanteessa eurooppalaisen tuotannon suosiminen puolustustarvikehankinnoissa voidaan nähdä eurooppalaisen solidaarisuuden muotona; kehottaa komissiota ja Euroopan puolustusvirastoa esittämään kustannushyötyanalyysin eurooppalaisen tuotannon suosimisesta erityisesti sellaisten puolustustarvikkeiden kohdalla, joiden osalta on tärkeää säilyttää strateginen omavaraisuus, sekä tilanteissa, joissa kolmansien maiden puolustusmarkkinoille ei ole vastavuoroista pääsyä; korostaa, että on tärkeää varmistaa eurooppalaisille puolustustarvikkeille parempi pääsy kolmansien maiden markkinoille;

63.

muistuttaa, että lisenssivelvoitteista johtuva hallinnollinen rasite puolustukseen liittyvien tuotteiden EU:n sisäisessä kaupassa estää teollisuuden rakennemuutosta ja toimii merkittävänä ylikansallisten yhteistyöhön perustuvien asehankintaohjelmien esteenä: muistuttaa, että EU:n puolustukseen liittyvien tuotteiden siirtoja koskevan direktiivin 2009/43/EY saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä määräaika päättyi 30. kesäkuuta 2011 ja että jäsenvaltioiden on sovellettava uusia sääntöjä 30. kesäkuuta 2012 alkaen; kehottaa komissiota antamaan määräaikaan mennessä kertomuksen jäsenvaltioiden voimaansaattamistoimista ja ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi;

64.

kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään parhaalla mahdollisella tavalla uusia vientilupia toisten jäsenvaltioiden asevoimille tärkeänä välineenä, joka parantaa toimitusvarmuutta EU:n laajuisesti;

65.

korostaa, että direktiivin asianmukainen täytäntöönpano erityisesti yritysten välisten siirtojen osalta riippuu suuresti siitä, että jäsenvaltiot luottavat muiden jäsenvaltioiden vientivalvonnan asianmukaisuuteen; kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan tiukasti neuvoston yhteiseen kantaan 2008/944/YUTP sisältyviä sotilasteknologian ja puolustustarvikkeiden viennin valvontaa koskevien yhteisten sääntöjen velvoitteita, ja varmistamaan vaatimusten mukaisesti kaikkien lisenssihakemusten tehokkaan arvioinnin kunkin kahdeksan kriteerin perusteella; kehottaa komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa yhteisen kannan tarkistamisen yhteydessä arvioimaan niiden noudattamista jäsenvaltioissa sekä kauppa- että ulkopoliittisten näkökohtien perusteella, ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja demokraattiset periaatteet tuojamaissa mukaan luettuina;

66.

toistaa korostavansa puolustustarvikkeiden standardoinnin merkitystä puolustustarvikkeiden yhtenäismarkkinoiden perustamisen kannalta sekä varusteluohjelmien yhteentoimivuuden ja niitä koskevan yhteistyön varmistamisen sekä hankkeiden ja operaatioiden yhdistämisen ja yhteiskäytön kannalta; kehottaa Euroopan puolustusvirastoa, komissiota ja Euroopan standardointielimiä (CEN, CENELEC, ETSI) yhteistyössä puolustusteollisuuden ja erityisesti Naton standardiviraston kanssa nopeuttamaan puolustus- ja turvallisuusalan teollisuuden sekä siviilitarvikkeiden ja puolustustarvikkeiden toisistaan poikkeavien standardien vähentämistä; suosittelee Euroopan puolustustarvikestandardien tietojärjestelmän ja puolustushankintojen eurooppalaisen käsikirjan käyttämistä ja edelleen kehittämistä;

67.

kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota ottamaan käyttöön turvallisuus- ja varustelutuotteiden Euroopan laajuisen sertifioinnin ja lopettamaan kestämättömän käytännön, jonka mukaisesti jokainen jäsenvaltio vaatii erillistä sertifiointia; korostaa, että mainittu aikaa vievä ja hankala prosessi nostaa merkittävästi valmistajien kustannuksia ja vähentää valmistajien kilpailukykyä siinä määrin, että se estää erityisesti pienempiä yrityksiä toimimasta markkinoilla; tukee Euroopan puolustusviraston työtä lentoturvallisuuden yhteydessä ja kehottaa jäsenvaltioita nopeuttamaan Euroopan sotilaallisen lentoturvallisuusviraston perustamista Euroopan lentoturvallisuusviraston (EASA) sotilaalliseksi rinnakkaisvirastoksi;

68.

korostaa, että edellä mainitun standardoinnin ja vakauttamisen ei pitäisi kuulua yritysvetoiseen vaan EU:n menettelyyn eurooppalaisten etunäkökohtien ja yhteiskunnan todellisten tarpeiden vuoksi ja että kaikkien jäsenvaltioiden olisi periaatteessa voitava osallistua yhteisiin EU:n ohjelmiin ja yhteistoimintaan;

69.

on vakuuttunut siitä, että erityisesti uuden monivuotisen rahoituskehyksen hyväksymisen yhteydessä on selvitettävä, voidaanko EU:n talousarvion määrärahoilla tukea jäsenvaltioita niiden pyrkimyksissä saavuttaa yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tavoitteet entistä kustannustehokkaammalla tavalla;

70.

vaatii edellä olevan C-osan mukaisesti turvallisuutta koskevan tutkimuksen vahvistamista ja laajentamista tutkimuksen ja kehittämisen puiteohjelmassa, SEUT:n 185 artiklan soveltamista nykyisten tutkimus- ja kehittämisohjelmien yhteisrahoituksessa sekä uuden turvallisuusosion kehittämistä siten, että puolustustutkimuksen tutkimustuloksia voidaan käyttää siviilipuolen sovelluksissa yhteistyöhön perustuvan puolustustutkimuksen edistämiseksi;

71.

katsoo, että koulutusyhteistyötä olisi tuettava EU:n varoilla kannustamalla verkostojen luomista puolustusteollisuuden, tutkimuslaitosten ja korkeakoulujen välillä; kehottaa toteuttamaan tarvittavat järjestelyt, joiden myötä "sotilaalliseen Erasmus-ohjelmaan" osallistuvien kadettien apurahat rahoitetaan EU:n talousarviosta, jotta kadeteille voidaan taata sama kohtelu kuin siviilipuolen korkeakoulujen opiskelijoille, jolloin edistetään yhteisen turvallisuuskäytännön ja turvallisuutta koskevan lähestymistavan kehittämistä;

72.

suosittelee vakautusvälineen rahoituksen myöntämistä Euroopan turvallisuus- ja puolustusakatemialle siten, että keskitytään siviili- ja sotilasasiantuntijoiden kouluttamiseen kriisinhallinnan ja YTPP:n aloilla sekä edistetään EU:n yhteistä turvallisuuskäytäntöä;

73.

kehottaa jatkamaan mainitun akatemian roolin kehittämistä siten, että se toimii kansallisten sotilasakatemioiden ja siviilipuolen turvalliskoulutuslaitosten yhteistyön foorumina, jotta voidaan tunnistaa ja kehittää niiden yhteisiä ja kustannuksia säästäviä yhdistämisen ja yhteiskäytön hankkeita; kehottaa jäsenvaltioita muuttamaan Euroopan turvallisuus- ja puolustusakatemian todelliseksi akateemiseksi laitokseksi, ja ehdottaa sen vahvan siviili- ja sotilaskomponenteista koostuvan toiminnan perusteella sen rahoittamista EU:n talousarviosta seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä;

74.

kehottaa kaikkia asianomaisia toimijoita arvioimaan, voisiko B-osassa esitetyn mallin mukainen EU:n varojen käyttö Galileo-ohjelman esimerkin mukaisesti olla toteuttamiskelpoinen ja kustannustehokas vaihtoehto erityisesti strategisten ja taktisten kuljetusten ja valvonnan aloilla;

75.

kehottaa jäsenvaltioita kiireellisesti korottamaan Euroopan puolustusviraston määrärahoja ja tunnustamaan viraston tuoman lisäarvon korvaamalla yhteisesti viraston kansallisten määrärahojen leikkaukset; pitää valitettavana sitä, että puolustusvirastoa koskevassa päätöksessään neuvosto ei myöntänyt virastolle monivuotista rahoituskehystä, joka olisi verrattavissa EU:n yleiseen talousarvioon;

76.

huomauttaa, että vaatimattoman talousarvion turvin toimiva EU:n satelliittikeskus on osoittanut tehokkuutensa ja tarjoamansa lisäarvon monenlaisissa turvallisuus- ja puolustusoperaatioissa; muistuttaa satelliittikuvien kasvavasta kysynnästä myös Pohjois-Afrikan viimeaikaisten tapahtumien vuoksi; kehottaa jäsenvaltioita myöntämään keskukselle enemmän määrärahoja ja katsoo, että sitä olisi rahoitettava EU:n talousarviosta, koska sitä käytetään siviili- ja sotilasalalla;

77.

pitää myönteisinä neuvoston puheenjohtajavaltion Puolan ponnisteluja ATHENA-mekanismin uudelleentarkastelussa; kannustaa jäsenvaltioita lisäämään ponnistelujaan, jotta päästään sopimukseen yhteisestä rahoituksesta; pyytää jäsenvaltioita harkitsemaan ATHENA-mekanismin tarkistamisen yhteydessä mahdollisuutta ulottaa mekanismi koskemaan niiden toimien ja hankintojen yhteistä rahoitusta, joilla tuetaan Euroopan puolustusalan kustannustehokkuuden parantamista, koska edellä mainittua ei voida rahoittaa EU:n talousarviosta, ja toimitettujen laitteiden yhteistä rahoitusta;

78.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / korkealle edustajalle, neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden parlamenteille, Naton parlamentaariselle yleiskokoukselle sekä Naton pääsihteerille.

14.6.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 168/21

—

ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Venäjästä ja erityisesti 9. kesäkuuta 2011 (1) antamansa päätöslauselman EU:n ja Venäjän huippukokouksesta (9.–10. kesäkuuta 2011) sekä 17. kesäkuuta 2010 (2) antamansa päätöslauselman EU–Venäjä-huippukokouksesta,

—

ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa EU:n ja Venäjän suhteista ja etenkin 7. heinäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman joulukuussa (2011) pidettävien duumanvaalien valmisteluista Venäjällä (3) ja 16. joulukuuta 2010 antamansa päätöslauselman vuosittaisesta ihmisoikeusraportista 2009 sekä Euroopan unionin ihmisoikeuspolitiikasta (4),

—

ottaa huomioon EU:n ja Venäjän federaation välisen nykyisen kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen (5) ja vuonna 2008 käynnistetyt neuvottelut EU:n ja Venäjän välisestä uudesta sopimuksesta sekä vuonna 2010 käynnistetyn "nykyaikaistamista koskevan kumppanuuden",

—

ottaa huomioon Pietarissa 31. toukokuuta 2003 järjestetyn EU:n ja Venäjän 11. huippukokouksen jälkeen annetussa yhteisessä julistuksessa määritellyn EU:n ja Venäjän tavoitteen perustaa yhteinen talousalue, yhteinen vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva alue, yhteistyöhön ulkoisen turvallisuuden alalla perustuva yhteinen alue sekä tutkimus- ja koulutusalan yhteinen alue, joka käsittää myös kulttuurin (neljä yhteistä toiminnan aluetta),

—

ottaa huomioon EU:n ja Venäjän välisen parlamentaarisen yhteistyökomitean Varsovassa 19.–20. syyskuuta 2011 pidetyn kokouksen lopullisen yhteisen julkilausuman ja suosituksen,

—

ottaa huomioon Venäjän ja EU:n vapautta, oikeutta ja turvallisuutta käsittelevän pysyvän kumppanuusneuvoston kokouksen 11. lokakuuta 2011 Varsovassa antaman yhteisen julistuksen,

—

ottaa huomioon lausunnot, jotka varapuheenjohtaja / korkea edustaja Catherine Ashton antoi EU:n ja Venäjän pysyvän yhteistyöneuvoston 8. kokouksessa, joka järjestettiin Moskovassa 17. marraskuuta 2011,

—

ottaa huomioon EU:n ja Venäjän välisen ihmisoikeusvuoropuhelun, jota käytiin viimeksi 29. marraskuuta 2011,

—

ottaa huomioon varapuheenjohtajan / korkean edustajan Catherine Ashtonin 6. ja 7. joulukuuta 2011 antaman julkilausuman Venäjän federaation duumanvaaleista,

—

ottaa huomioon Etyj:n, demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston (Etyj/ODIHR), Etyj:n parlamentaarisen yleiskokouksen sekä Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen 5. joulukuuta esittämät alustavat päätelmät, jotka perustuivat 4. joulukuuta 2011 pidettyjen Venäjän duuman vaalien kansainvälisen vaalitarkkailuvaltuuskunnan työhön,

—

ottaa huomioon EU:n ja Venäjän 15. päivänä joulukuuta 2011 Brysselissä pidettävän huippukokouksen esityslistan,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 4 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että EU ja Venäjä ovat riippuvaisia toisistaan sekä taloudellisesti että poliittisesti; toteaa, että EU:n ja Venäjän tehostettu yhteistyö ja hyvät naapuruussuhteet ovat siksi erittäin tärkeitä koko Euroopan vakauden, turvallisuuden ja hyvinvoinnin kannalta; ottaa myös huomioon, että EU on edelleen sitoutunut syventämään ja kehittämään suhteitaan Venäjään ja on tässä sitoutunut lujasti demokratian periaatteisiin; katsoo, että EU:n ja Venäjän federaation strategisen kumppanuussopimuksen tekeminen on erittäin tärkeää todellisen strategisen kumppanuuden aikaansaamiseksi;

B.

toteaa, että energian toimitusvarmuus on yksi EU:n suurimpia haasteita ja yksi tärkeimmistä yhteistyöaloista Venäjän kanssa; katsoo, että EU:n on ehdottomasti toimittava yksimielisesti ja osoitettava vahvaa sisäistä solidaarisuutta;

C.

toteaa, että Venäjällä on YK:n turvallisuusneuvoston pysyvänä jäsenenä yhteinen vastuu muiden jäsenten kanssa maailman vakauden säilyttämisestä; ottaa huomioon, että moniin kansainvälisiin haasteisiin erityisesti yhteisessä naapurustossa (Etelä-Kaukasuksella ja Moldovan tasavallassa), Pohjois-Afrikassa, Syyriassa, Lähi-idässä ja Iranissa sekä terrorismiin, energian toimitusvarmuuteen, ilmastonmuutokseen ja finanssikriiseihin liittyviin haasteisiin voidaan vastata vain koordinoiduin toimin, jotka käsittävät myös Venäjän;

D.

toteaa, että Venäjän federaatio on Euroopan neuvoston ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön täysjäsen ja näin ollen sitoutunut noudattamaan demokratian ja perusoikeuksien kunnioittamisen periaatteita; toteaa, että huolta tunnetaan edelleen ihmisoikeuksista, oikeusvaltiosta, oikeuslaitoksen riippumattomuudesta sekä toimittajiin ja oppositioon kohdistetuista sortotoimista;

E.

panee merkille, että vuonna 2011 on kulunut 20 vuotta Neuvostoliiton hajoamisesta, joka oli huomattava virstanpylväs Euroopan historiassa; katsoo, että olisi tunnustettava sellaisten tahojen panos, jotka vastustivat totalitarismia ja auttoivat vapautumaan siitä;

F.

ottaa huomioon, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin arvosteli 12. huhtikuuta 2011 Venäjän puolueiden hankalia rekisteröitymismenettelyjä, jotka eivät noudata Euroopan neuvoston ja Etyj:n asettamia vaalinormeja; toteaa, että edelleen tunnetaan suurta huolta vaikeuksista, joita poliittiset puolueet kohtaavat vaaleihin osallistumisessa, mikä estää tehokkaasti poliittista kilpailua ja moniarvoisuutta Venäjällä ja heikentää vaalien laillisuutta;

G.

ottaa huomioon, että vaalipäivänä raportoitiin lukuisista väärinkäytöksistä, kuten moneen kertaan äänestämisestä (nk. bussikarusellit), puolueita edustavien tarkkailijoiden työn estämisestä ja vaaliuurnien täyttämisestä väärennetyillä äänestyslipuilla; ottaa huomioon, että poliisi pidätti satoja opposition aktivisteja, jotka yrittivät osoittaa mieltään 4. joulukuuta 2011 ja sitä seuraavina päivinä Moskovassa, Pietarissa ja muissa Venäjän kaupungeissa protestoidakseen vaalijärjestelyjä vastaan;

H.

ottaa huomioon, että 10. joulukuuta 2011 vähintään 50 000 ihmistä kokoontui Bolotnaja-aukiolle Moskovassa vaatimaan 4. joulukuuta 2011 pidettyjen vaalien tulosten mitätöintiä, uusia vaaleja, keskusvaalilautakunnan puheenjohtajan Vladimir Tšurovin eroa, väitetyn vaalivilpin tutkimista ja pidätettyjen mielenosoittajien välitöntä vapauttamista; ottaa huomioon, että vastaavia mielenosoituksia järjestettiin muissakin Venäjän kaupungeissa;

I.

toteaa, että nyt on kulunut vuosi siitä, kun Euroopan parlamentti kehotti neuvostoa sinä tapauksessa, että Venäjän viranomaiset eivät ryhdy myönteisiin toimiin tehdäkseen yhteistyötä Sergei Magnitskin tapauksen tutkimisessa, vaatimaan, että Venäjän viranomaiset saattavat teosta vastuussa olevat oikeuden eteen, ja harkitsemaan maahantulokiellon asettamista Euroopan unioniin, ja se kehotti myös EU:n jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisia toimimaan yhteistyössä ja jäädyttämään kyseisten venäläisvirkamiesten pankkitilit ja muut varat kaikissa jäsenvaltioissa (6);

1.

vahvistaa kantansa, jonka mukaan Venäjä on edelleen yksi Euroopan unionin tärkeimmistä strategisen yhteistyön rakentamisen kumppaneista, jonka kanssa unionilla on yhteisten taloudellisten ja kaupallisten etujen lisäksi myös yhteinen tavoite toimia tiiviissä yhteistyössä maailmanlaajuisesti;

2.

kehottaa EU:ta ja Venäjää käyttämään tulevan huippukokouksen antamaa mahdollisuutta nopeuttaa uutta kumppanuus- ja yhteistyösopimusta koskevia neuvotteluja; toistaa tukevansa sellaisen kattavan ja oikeudellisesti sitovan sopimuksen tekemistä, jossa käsitellään poliittisia, taloudellisia ja sosiaalisia kysymyksiä ja joka kattaa kaikki demokratiaan, oikeusvaltioon ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen liittyvät alat; toistaa katsovansa, että demokratian ja ihmisoikeuksien on oltava uuden sopimuksen kiinteä osa, mikä merkitsee erityisesti tehokkaan ja toimivan ihmisoikeuslausekkeen määrittelyä ja sopimukseen sisällyttämistä;

3.

kehottaa lisätoimiin, jotta nykyaikaistamista koskevaa EU:n ja Venäjän kumppanuutta voitaisiin edistää; korostaa luottavansa siihen, että nykyaikaistamista koskeva kumppanuus edistää uudistuksia ja antaa uutta liikevoimaa EU:n ja Venäjän suhteille ja kehittää molempia osapuolia hyödyttävää yhteistyötä kaupan ja talouden alalla sekä energian toimitusvarmuutta ja osaltaan edistää maailmanlaajuista talouden elpymistä; katsoo, että nykyaikaistamiseen tähtäävän kumppanuuden rinnalla on toteutettava laajoja sisäisiä uudistuksia, joihin sisältyy demokraattisten instituutioiden ja luotettavan oikeusjärjestelmän vakiinnuttaminen; kehottaa tähän liittyen EU:ta ja Venäjän hallitusta määrittelemään tarvittavat toimet näiden tavoitteiden saavuttamiseksi;

4.

pitää myönteisenä, että neuvottelut Venäjän liittymisestä Maailman kauppajärjestöön on saatettu päätökseen, mikä auttaa luomaan entistä tasapuolisemmat kilpailuedellytykset molempien osapuolten yrityksille ja helpottaa kaupankäyntiä globaalissa taloudessa ja edistää sen vapautumista; korostaa, että liittymisen myötä Venäjällä on oikeudellinen velvoite täyttää kaikki Maailman kauppajärjestön säännöt, mikä koskee myös protektionistisista toimista luopumista; on tähän liittyen huolissaan Venäjän, Kazakstanin ja Valko-Venäjän tulliliitosta, joka on johtanut entistä korkeampiin yhdenmukaisiin tullimaksuihin; uskoo vakaasti, että Venäjän jäsenyys WTO:ssa on myös tärkeä vaihe pyrittäessä syventämään kahdenvälistä taloudellista integroitumista myös saattamalla päätökseen uutta sopimusta koskevat käynnissä olevat neuvottelut;

5.

pitää tärkeänä energiakumppanuuden tehostamista Venäjän kanssa; toistaa, että luonnonvarojen saatavuutta ei saa käyttää poliittisiin tarkoituksiin; korostaa energia-alan yhteistyön molemminpuolista merkitystä, koska se on antaa mahdollisuuden jatkaa kaupallista ja taloudellista yhteistyötä vapailla ja avoimilla markkinoilla ottaen täysin huomioon EU:n tarve monipuolistaa energian siirtokanavia ja energian tarjoajia; korostaa, että tällaisen yhteistyön olisi perustuttava keskinäisen riippuvuuden ja avoimuuden periaatteisiin, yhdenvertaiseen markkinoille pääsyyn, infrastruktuurien käytettävyyteen ja investointimahdollisuuksiin sekä oikeudellisesti sitovaan energiakehykseen, joka takaa luotettavan ja varman energiansaannin yhtäläisin ehdoin EU:n kaikille jäsenvaltioille;

6.

kehottaa neuvostoa ja komissiota varmistamaan, että energiaperuskirjan ja sen liitteenä olevan kauttakulkupöytäkirjan periaatteet sisällytetään EU:n ja Venäjän uuteen kumppanuussopimukseen; pitää ilahduttavana, että helmikuussa 2011 allekirjoitettiin sopimus päivitetystä varhaisvaroitusmekanismista, jonka tarkoituksena on parantaa tarjontaa tai kysyntää koskevien hätätilanteiden koordinointia;

7.

korostaa, että EU:n olisi laajennettava Venäjän kanssa energia-alalla tekemäänsä yhteistyötä muille aloille kuten energiatehokkuuteen ja uusiutuvia energiateknologioita koskevaan tutkimukseen; toistaa, että energia-alalla tehtävien hallitusten välisten sopimusten sekä venäläisten ja EU:n toimijoiden välisten kaupallisten sopimusten on noudatettava kummankin osapuolen oikeudellisia velvoitteita,

8.

kehottaa Venäjän federaatiota tehostamaan toimiaan ilmastonmuutoksen käsittelemiseksi vähentämällä maan omia kasvihuonekaasupäästöjä ja osallistumalla kansainvälisiin neuvotteluihin vuoden 2012 jälkeisestä ilmastopoliittisesta kehyksestä ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) ja Kioton pöytäkirjan yhteydessä; korostaa samalla, että tarvittavien vähennysten saavuttaminen vuoteen 2020 mennessä vuoden 1990 päästöihin verrattuna liitteen I maissa edellyttää, että kaikki teollisuusmaat sitoutuvat itse tavoitteisiin, jotka merkitsevät tämänhetkisten päästöjen huomattavaa vähennystä ja metsissä tapahtuvan hiilen talteenoton lisäämistä;

9.

kehottaa Venäjää ratifioimaan välittömästi YK:n Euroopan talouskomission (Espoon) yleissopimuksen ja noudattamaan sitä, ja muistuttaa Venäjän sitoumuksesta kehittää yhtenäisiä standardeja rajat ylittävien hankkeiden ympäristövaikutusten arviointia varten;

10.

panee merkille 11. lokakuuta 2011 esitetyt yhteiset päätelmät, joissa ilmoitettiin yhteisten toimien luettelon laatimisesta tavoitteena viisumivapaus, ja tukee sen virallista hyväksymistä ja sen jälkeen toimeenpanoa; pitää tärkeänä, että taataan alueellinen yhtenäisyys suhtautumisessa viisumivapauden käyttöönottoon Venäjän ja itäisten kumppanuusvaltioiden kanssa; pitää myönteisenä neuvottelujen loppuunsaattamista vuonna 2006 tehdyn Venäjän ja EU:n välisen viisumihelpotuksia koskevan sopimuksen tarkistamisesta samoin kuin EU:n ja Venäjän välisen muuttoliikettä koskevan vuoropuhelun käynnistämistä; pitää tärkeänä Venäjän ja EU:n takaisinottosopimuksen tehokasta täytäntöönpanoa; kehottaa lisäämään yhteistyötä laittoman maahanmuuton torjumiseksi, tarkastusten tehostamiseksi rajanylityspaikoilla sekä terrorismia ja järjestäytynyttä rikollisuutta koskevan tiedonvaihdon parantamiseksi;

11.

pitää myönteisenä ehdotusta paikallisen rajaliikenteen yksinkertaistamisesta Kaliningradin alueella ja katsoo, että se edistää edelleen EU:n ja Venäjän välistä strategista kumppanuutta tavalla, joka vastaa yhteisen vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen etenemissuunnitelman mukaisia prioriteetteja;

12.

panee merkille 4. joulukuuta 2011 pidettyjen duuman vaalien tuloksen; korostaa vaalien järjestämisen osoittaneen, ettei Venäjä täytä Etyj:n määrittämiä vaalinormeja; on hyvin huolissaan ilmoitetuista petoksista ja alustavista havainnoista Etyj:n/ODIHR:n kertomuksessa, joka koskee menettelyssä tapahtuneita rikkomuksia, tiedotusvälineiden puolueellisuutta, riippumattomien tarkkailijoiden ahdistelua sekä puuttuvaa eroa puolueen ja valtion välillä;

13.

toistaa, että hankalat rekisteröintimenettelyt ovat alusta lähtien haitanneet vakavasti kokoontumisvapautta, poliittista kilpailua ja moniarvoisuutta;

14.

tuomitsee Venäjän viranomaisten toimet seurantaa harjoittavaa venäläistä Golos-järjestöä vastaan sen perustettua erityiset verkkosivut vaalipetosten ja väärinkäytösten ilmoittamista varten;

15.

pitää Venäjän mielenosoituksia myönteisenä ilmiönä, joka kertoo Venäjän kansan halusta lisätä demokratiaa; tuomitsee sen, että poliisi käytti voimatoimia rauhallisia mielenosoittajia kohtaan heidän vastustaessaan vaaleissa ilmenneitä väärinkäytöksiä ja vilppiä, joista kansainväliset tarkkailijat kertoivat; kehottaa Venäjän viranomaisia kunnioittamaan kokoontumisvapautta ja sananvapautta, jättämään rauhanomaiset mielenosoittajat rauhaan ja vapauttamaan heti ja ehdoitta kaikki rauhallisesti mieltään osoittaneet henkilöt, jotka on pidätetty vaalien yhteydessä; kehottaa tutkimaan välittömästi ja kattavasti kaikki petoksia ja uhkailua koskevat kertomukset ja määräämään seuraamuksia niistä vastuussa oleville; toivoo, että asian tutkimista koskeva presidentti Medvedevin määräys osoittautuu merkittäväksi ja avoimeksi;

16.

ottaa huomioon viimeaikaiset vetoomukset 4. joulukuuta 2011 pidettyjen Venäjän duuman vaalien mitätöimiseksi; kehottaa Venäjän viranomaisia käsittelemään perinpohjaisesti kaikkia vaalivilppitapauksia, rankaisemaan niihin osallistuneita virkailijoita ja järjestämään uudet vaalit siltä osin kuin sääntöjenvastaisuuksia on ilmennyt;

17.

kehottaa järjestämään uudet vapaat ja oikeudenmukaiset vaalit kaikkien oppositiopuolueiden rekisteröinnin jälkeen;

18.

kehottaa Eurooppa-neuvoston puheenjohtajaa, komission puheenjohtajaa ja varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ottamaan 4. joulukuuta 2011 pidetyt vaalit esille huippukokouksessa sekä kehottamaan Venäjää noudattamaan kansainvälisiä velvoitteitaan, jotka perustuvat erityisesti Venäjän jäsenyyteen Euroopan neuvostossa ja Etyjissä; kehottaa Euroopan neuvostoa ja Etyjiä arvioimaan sitä, missä määrin Venäjä on täyttänyt velvoitteensa, jotka perustuvat sen jäsenyyteen näissä järjestöissä;

19.

kehottaa Venäjän viranomaisia käsittelemään Etyj:n/ODIHR:n tarkkailukertomuksessa esitettyjä havaintoja, uudistamaan vaalilakeja Etyj:n ja Euroopan neuvoston normien mukaisesti yhteistyössä Venetsia-komitean kanssa ja toteuttamaan normeja käytännössä, jotta vuonna 2012 voidaan taata vapaat ja demokraattiset presidentinvaalit ja opposition ehdokkaiden osallistuminen yhtäläisin ehdoin; kehottaa Venäjää luomaan edellytykset riittävälle ja tehokkaalle vaalitarkkailulle Etyj/ODIHR:n ja Euroopan neuvoston normien mukaisesti;

20.

toistaa olevansa huolissaan ihmisoikeustilanteesta Venäjällä ja sen oikeusvaltion ja riippumattoman oikeuslaitoksen hauraudesta; on erittäin huolissaan etenkin Sergei Magnitskin tapauksesta ja siitä, ettei hänen kuolemaansa syyllisiksi todistettuja henkilöitä ole rangaistu; panee merkille presidentti Medvedevin ihmisoikeusneuvoston heinäkuussa 2011 julkistaman raportin, jossa esitettiin todisteita siitä, että Sergei Magnitskin pidätys oli laiton ja että hänen vankeuteensa liittyi pahoinpitelyä ja kidutusta, joilla pyrittiin saamaan tunnustus syyllisyydestä; panee merkille, että Yhdysvaltain ja Yhdistyneen kuningaskunnan ulkoministeriöt sekä Alankomaiden parlamentti päättivät vuonna 2011 asettaa viisumikieltoon noin 60 venäläistä virkamiestä, joiden uskottiin olevan yhteydessä Sergei Magnitskin kuolemaan Venäjän viranomaisten laiminlyöntien tuloksena;

21.

kehottaa tutkimuskomiteaa suorittamaan kattavan ja perinpohjaisen tutkinnan ilman kiellettyjä aiheita, jotta voitaisiin esittää nopeasti konkreettisia johtopäätöksiä ja ryhtyä kaikkiin tarvittaviin toimiin syyllisten saamiseksi oikeuden tuomittaviksi; kehottaa siinä tilanteessa, että Venäjän viranomaiset eivät edelleenkään ryhdy toimiin, neuvostoa harkitsemaan esimerkiksi sellaisiin henkilöihin kohdistuvaa EU:n laajuista matkustuskieltoa ja varojen jäädyttämistä, jotka on todettu syyllisiksi Sergei Magnitskin kidutukseen ja kuolemaan sekä tapauksen peittelyyn;

22.

korostaa, että on tärkeää käydä jatkuvaa ihmisoikeuskeskustelua Venäjän kanssa EU:n ja Venäjän ihmisoikeusneuvottelujen yhteydessä osapuolten yhteistoimintakyvyn vahvistamiseksi kaikilla yhteistyön aloilla, ja kehottaa parantamaan kyseisten kokousten rakennetta niiden tehokkuuden lisäämiseksi ja kiinnittämään erityistä huomiota rasismin ja muukalaisvihan torjuntaan tähtääviin yhteisiin toimiin sekä avaamaan tämän prosessin Euroopan parlamentin, Venäjän duuman ja ihmisoikeusjärjestöjen tehokkaalle panokselle riippumatta siitä, käydäänkö vuoropuhelua Venäjällä tai jossakin EU:n jäsenvaltiossa;

23.

tuomitsee tuoreet lainsäädäntöehdotukset, joilla kriminalisoidaan julkinen tiedottaminen seksuaalista suuntautumista ja sukupuoli-identiteettiä koskevista asioista Venäjän eri alueilla ja federaation tasolla;

24.

kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja komissiota ajamaan Venäjän hallituksen kanssa yhteisiä hankkeita, joilla pyritään vahvistamaan turvallisuutta ja vakautta yhteisessä naapurustossa; kehottaa Venäjää edistämään aktiivisesti sen lähialueiden lukkiutuneiden konfliktien ratkaisua ja kunnioittamaan kaikkien tällaisiin konflikteihin osallisina olevien maiden itsemääräämisoikeutta ja alueellista koskemattomuutta;

25.

muistuttaa, että Venäjä on velvollinen panemaan kuusikohtaisen tulitaukosopimuksen täytäntöön kokonaan, mikä koskee myös Georgian itsemääräämisoikeuden ja sen alueellisen koskemattomuuden kunnioittamista; kiittää Venäjää sen valmiudesta edetä kriisinhallintaoperaatioita koskevan puitesopimuksen tekemisessä; kehottaa tässä suhteessa Venäjän viranomaisia toimimaan johdonmukaisesti ja sallimaan siksi EU:n Georgian tarkkailuoperaation (EUMM) edustajille pääsyn Abhasian ja Etelä-Ossetian miehitetyille alueille vuoden 2008 aseleposopimuksen mukaisesti;

26.

tukee Etyj:n Minsk-ryhmää ja sen yhteispuheenjohtajaa ponnisteluissa kohti Vuoristo-Karabahin konfliktin ratkaisua;

27.

pitää myönteisenä Transnistriaa koskevien neuvottelujen aloittamista uudelleen 5+2-muodossa ja panee merkille 1. joulukuuta 2011 pidetyn ensimmäisen virallisen kokouksen, joka toivottavasti on alkuna konfliktin ratkaisulle;

28.

katsoo, että Venäjän, jolla on veto-oikeus YK:n turvallisuusneuvostossa, on noudatettava velvoitteitaan kansainvälisissä kriiseissä; korostaa, että kansainvälisiä haasteita, jotka liittyvät Syyriaan ja Iraniin, ei voida ratkaista ilman koordinoitua menettelyä, joka käsittää myös Venäjän; kehottaa Venäjää omaksumaan entistä rakentavamman roolin etenkin YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien suhteen; kehottaa Venäjää osallistumaan maailmanlaajuisiin toimiin, joilla pyritään estämään Iranin yritykset rikastaa uraania ja toteuttaa muita ydinalan toimia, joiden tarkoituksena on ydinaseiden rakentaminen; kehottaa Venäjän viranomaisia osallistumaan iranilaisten toimijoiden vastaisiin kansainvälisiin pakotteisiin vastauksena Ison-Britannian suurlähetystön valtaukseen;

29.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Venäjän federaation hallitukselle ja parlamentille, Euroopan neuvostolle sekä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestölle.

14.6.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 168/26

—

ottaa huomioon 25. toukokuuta 2011 ja 8. maaliskuuta 2011 annetut komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteiset tiedonannot "Uusi strategia muutostilassa olevia naapurimaita varten" (KOM(2011)0303) ja "Demokratiaan ja yhteiseen vaurauteen tähtäävä kumppanuus eteläisen Välimeren maiden kanssa" (KOM(2011)0200),

—

ottaa huomioon komission 11. maaliskuuta 2003 päivätyn tiedonannon "Laajempi Eurooppa ja naapuruus: uusi kehys suhteille EU:n itäisiin ja eteläisiin naapureihin" (KOM(2003)0104), 12. toukokuuta 2004 päivätyn tiedonannon "Euroopan naapuruuspolitiikka – strategia-asiakirja" (KOM(2004)0373), 4. joulukuuta 2006 päivätyn tiedonannon Euroopan naapuruuspolitiikan lujittamisesta (KOM(2006)0726), 5. joulukuuta 2007 päivätyn tiedonannon vahvasta Euroopan naapuruuspolitiikasta (KOM(2007)0774), 3. joulukuuta 2008 päivätyn tiedonannon itäisestä kumppanuudesta (KOM(2008)0823), 20. toukokuuta 2008 päivätyn tiedonannon "Barcelonan prosessi: Välimeren unioni" (KOM(2008)0319) sekä 12. toukokuuta 2010 päivätyn tiedonannon Euroopan naapuruuspolitiikan arvioinnista (KOM(2010)0207) ja 24. toukokuuta 2011 päivätyn tiedonannon "Muuttoliikettä, liikkuvuutta ja turvallisuutta koskeva vuoropuhelu eteläisen Välimeren maiden kanssa" (KOM(2011)0292),

—

ottaa huomioon Euroopan naapuruuspolitiikan (ENP) kehityksen vuodesta 2004 lähtien ja erityisesti komission kertomukset sen toteuttamisessa saavutetusta edistymisestä,

—

ottaa huomioon Egyptin, Israelin, Jordanian, Libanonin, Marokon, palestiinalaishallinnon ja Tunisian sekä Armenian, Azerbaidžanin, Georgian ja Moldovan kanssa yhteisesti hyväksytyt toimintasuunnitelmat ja Ukrainan kanssa tehdyn assosiaatio-ohjelman,

—

ottaa huomioon ulkoasioiden neuvoston kokouksissaan 26. heinäkuuta 2010 ja 20. kesäkuuta 2011 hyväksymät päätelmät sekä ulkoasioiden neuvoston (kauppa) kokouksessaan 26. syyskuuta 2011 hyväksymät päätelmät,

—

ottaa huomioon 13. joulukuuta 2010 pidetyn itäisen kumppanuuden maiden ulkoministereiden kokouksen päätelmät,

—

ottaa huomioon 7. toukokuuta 2009 kokoontuneen itäistä kumppanuutta käsitelleen Prahan huippukokouksen ja 29.–30. syyskuuta 2011 kokoontuneen itäistä kumppanuutta käsitelleen Varsovan huippukokouksen yhteiset lausumat,

—

ottaa huomioon Barcelonan julistuksen, jolla perustettiin Euro–Välimeri-kumppanuus ja joka hyväksyttiin 27. ja 28. marraskuuta 1995 järjestetyssä Euro–Välimeri-alueen ulkoministereiden kokouksessa,

—

ottaa huomioon Brysselissä 13. ja 14. maaliskuuta 2008 pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa hyväksytyn aloitteen "Barcelonan prosessi: Välimeren unioni",

—

ottaa huomioon Pariisissa 13. heinäkuuta 2008 pidetyn Välimeren maiden huippukokouksen julkilausuman,

—

ottaa huomioon 13. lokakuuta 2008 annetut EU–Marokko-assosiaationeuvoston päätelmät, joissa Marokolle myönnetään pitkälle edistyneen maan asema,

—

ottaa huomioon 26. lokakuuta 2010 annetut EU–Jordania-assosiaationeuvoston päätelmät, joissa Jordanialle myönnetään pitkälle edistyneen maan asema,

—

ottaa huomioon eurooppalaista naapuruuden ja kumppanuuden välinettä koskevista yleisistä määräyksistä 24. lokakuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1638/2006 (ENPI-väline) (1),

—

ottaa huomioon 27. syyskuuta 2011 päivätyn kannanottonsa Euroopan ja Välimeren maiden Erasmus- ja Leonardo da Vinci -ohjelmien perustamiseen (2),

—

ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 13/2010 "Onnistuiko eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineen käynnistäminen ja saavutetaanko välineen avulla tuloksia Etelä-Kaukasiassa (Armeniassa, Azerbaidžanissa ja Georgiassa)?",

—

ottaa huomioon 18. heinäkuuta 2011 annetun neuvoston päätöksen 2011/424/YUTP (3) Euroopan unionin erityisedustajan nimittämisestä eteläisen Välimeren alueelle ja 25. elokuuta 2011 päivätyn neuvoston päätöksen 2011/518/YUTP (4) Euroopan unionin erityisedustajan nimittämisestä Etelä-Kaukasiaan ja Georgian kriisistä,

—

ottaa huomioon 7. huhtikuuta 2011 antamansa päätöslauselmat Euroopan naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelusta – itäinen ulottuvuus (5) sekä Euroopan naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelusta – eteläinen ulottuvuus (6),

—

ottaa huomioon 19. tammikuuta 2006 Euroopan naapuruuspolitiikasta (7), 15. marraskuuta 2007 Euroopan naapuruuspolitiikan lujittamisesta (8), 6. heinäkuuta 2006 eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineestä (9), 5. kesäkuuta 2008 Euroopan parlamentille esitetystä neuvoston vuosittaisesta selvityksestä YUTP:n tärkeimmistä näkökohdista ja perusvalinnoista (10), 19. helmikuuta 2009 eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineen uudelleentarkastelusta (11), 19. helmikuuta 2009 aiheesta "Barcelonan prosessi, Välimeren unioni" (12), 17. tammikuuta 2008 uudesta poliittisesta lähestymistavasta Mustanmeren alueeseen (13), 20. tammikuuta 2011 Mustaamerta koskevasta EU:n strategiasta (14), 20. toukokuuta 2010 Välimeren unionista (15), 20. toukokuuta 2010 Etelä-Kaukasiaa koskevan EU:n strategian tarpeellisuudesta (16), 9. syyskuuta 2010 Jordanjoen ja erityisesti sen alajuoksun tilanteesta (17), 3. helmikuuta 2011 Tunisian tilanteesta (18), 17. helmikuuta 2011 Egyptin tilanteesta (19), 10. maaliskuuta 2011 eteläisistä naapurimaista ja erityisesti Libyasta humanitaariset näkökohdat mukaan luettuina (20) sekä 7. heinäkuuta 2011 Syyriasta, Jemenistä ja Bahrainista arabimaiden ja Pohjois-Afrikan tilanteen yhteydessä, 15. syyskuuta 2011 ja 20. tammikuuta 2011 Valko-Venäjän tilanteesta ja kaikki aiemmat Valko-Venäjän tilanteesta sekä 15. syyskuuta 2011 Libyan (21) ja Syyrian (22) tilanteesta antamansa päätöslauselmat,

—

ottaa huomioon Välimeren unionin parlamentaarisen edustajakokouksen valiokuntien suositukset, jotka hyväksyttiin Roomassa 3. ja 4. maaliskuuta 2011 järjestetyssä seitsemännessä täysistunnossa,

—

ottaa huomioon 3. toukokuuta 2011 päivätyn EU:n itäisen naapuruuspolitiikan parlamentaarisen edustajakokouksen (Euronest) perustamisasiakirjan,

—

ottaa huomioon Euro–Välimeri-alueen alue- ja paikallisedustajien kokouksen (ARLEM) Barcelonassa 21. tammikuuta 2010 järjestetyn avauskokouksen päätelmät,

—

ottaa huomioon 12. toukokuuta 2011 antamansa päätöslauselman EU:n ulkoisten toimien kulttuuriulottuvuudesta (23),

—

ottaa huomioon kulttuuria kansainvälistyvässä maailmassa koskevan Euroopan toimintasuunnitelman (KOM(2007)0242),

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 8 ja 21 artiklan,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön sekä kehitysyhteistyövaliokunnan, budjettivaliokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan, aluekehitysvaliokunnan, kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan, kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan ja perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan lausunnot (A7-0400/2011),

A.

ottaa huomioon, että demokratian ja ihmisoikeuksien, erityisesti naisten, lasten ja vähemmistöjen oikeuksien, oikeudenmukaisuuden ja oikeusvaltioperiaatteen, perusvapauksien – mukaan lukien sananvapaus, omantunnon- ja uskonnonvapaus, sukupuolisen suuntautumisen vapaus, yhdistymisvapaus sekä tiedotusvälineiden vapaus, johon kuuluu tiedon, viestinnän ja internetin rajoittamaton käyttöoikeus – kunnioittaminen ja edistäminen, kansalaisyhteiskunnan ja turvallisuuden vahvistaminen, konfliktien rauhanomainen ratkaisu ja hyvät naapuruussuhteet mukaan lukien, demokraattinen vakaus, vauraus, tulojen ja varallisuuden sekä yhteiskunnallisten mahdollisuuksien oikeudenmukainen jako, korruption torjunta ja hyvän hallintotavan sekä kestävän kehityksen edistäminen ovat Euroopan unionin perusperiaatteita ja tavoitteita, ja niiden on oltava yhteisiä arvoja Euroopan naapuruuspolitiikan uudistamisessa;

B.

ottaa huomioon, että EU:n etu vaatii sitä olemaan kunnianhimoinen talousyhteistyössä ja ottamaan käyttöön molempia osapuolia hyödyttävän, vastuullisen ja joustavan strategian, jonka perustana on tuki demokratiaan siirtymiselle ja ihmisoikeuksien puolustaminen, oppiminen EU:n ja jäsenvaltioiden aiemman politiikan epäonnistumisista ja virheistä, kuten välinpitämättömyydestä eteläisten naapurivaltioiden autoritaaristen hallintojen suhteen, mistä on opittu, että EU:n naapuruuspolitiikan pitäisi yleisesti olla arvoihin perustuvaa;

C.

katsoo, että tässä uudessa tilanteessa näiden maiden suhteille olisi annettava uutta puhtia, joka perustuisi Välimeren molempien rantojen demokratiaan ja vaurauteen keskittyvään yhteistyöhön, eikä vain turvallisuuteen ja maahanmuuton valvontaan;

D.

ottaa huomioon, että Välimeren unionin perustamisen taustalla oli kunnianhimoinen pyrkimys pysyvään välineeseen, jolla lujitettaisiin suhteita eteläisiin naapurivaltioihin ja joka korvaisi aiemman Barcelonan prosessin, vahvistaisi sen toimintaa ja korottaisi sen toiminnan profiilia;

E.

ottaa huomioon, että EU:n ja sen itäisten naapurimaiden parlamentaarisen edustajakokouksen puitteissa tehdyllä yhteistyöllä pyritään saamaan aikaan myönteisiä vaikutuksia toimimalla foorumina, jossa keskustellaan, etsitään yhteisiä kantoja aikamme maailmanlaajuisiin haasteisiin demokratian, politiikan, talouden, energiavarmuuden ja sosiaalisten asioiden osalta sekä vahvistetaan yhteyksiä alueen maiden ja EU:n välillä;

F.

ottaa huomioon, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 49 artiklalla määrätään, että jokainen Euroopan valtio, joka kunnioittaa EU:n perustana olevia arvoja eli demokratiaa, oikeusvaltiota, ihmisoikeuksien ja perusarvojen kunnioittamista ja sitoutuu edistämään niitä, voi hakea unionin jäsenyyttä;

G.

katsoo, että entistä tiiviimmät suhteet vaativat selvää ja koeteltua sitoumusta uudistuksiin, joiden tavoitteena on konkreettinen edistys ennalta määrättyjen vertailuarvojen saavuttamisessa;

H.

katsoo, että EU:n olisi otettava käyttöön joustavia ja asianmukaisesti rahoitettuja välineitä saavuttaakseen tavoitteensa ja vastatakseen alueen tapahtumiin korostaen samalla nykyisten rahoitusvälineiden optimaalista käyttöä;

I.

ottaa huomioon, että kumppanuusmaiden aiempien poliittisten ja sosiaalisten haasteiden lisäksi ne joutuvat sopeutumaan nyt myös talous- ja rahoituskriisin vaikutuksiin erityisesti työttömyysongelman osalta; katsoo, että työttömyyden vähentäminen alueella ja tulevaisuudentoivon tarjoaminen alueen väestölle ja erityisesti naisille, nuorille ja maaseudun väestölle on näiden maiden ja EU:n yhteisten etujen mukaista;

J.

ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti tuki 27. syyskuuta 2011 päivätyllä kannanotollaan Euro–Välimeri-alueen Erasmus- ja Leonardo da Vinci -ohjelmien perustamista;

1.

suhtautuu erittäin myönteisesti komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisiin tiedonantoihin "Uusi strategia muutostilassa olevia naapurimaita varten" ja "Demokratiaan ja yhteiseen vaurauteen tähtäävä kumppanuus eteläisen Välimeren maiden kanssa" ja niissä esitettyyn menettelytapaan, erityisesti periaatteisiin molemminpuolisesta vastuusta ja yhteisestä sitoutumisesta ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen yleismaailmallisiin arvoihin sekä ehdollisuudesta ja tapauskohtaisesta lähestymistavasta kumppanimaihin yhdessä monenvälisen ja alueiden sisäisen yhteistyön kehittymisen kanssa sekä periaatteeseen yhteiskuntien kiinnittämisestä paremmin Euroopan naapuruuspolitiikkaan;

2.

panee merkille eräiden kumppanuusmaiden halun EU-jäsenyyteen ja suuntautumisen Eurooppaan ja niiden sitoutumisen syvällisen ja kestävän demokratian rakentamiseen; korostaa, että EU:n ja itäisen kumppanuuden maiden välille on luotava uusi ja erityinen suhde, jolla tuetaan näiden maiden työtä ja lujitetaan kestävän demokratian ja markkinatalouden perusteita;

3.

korostaa kuitenkin, että naapurimaille olisi annettava konkreettisia ja uskottavia kannustimia yhteisenä päämääränä olevan syvällisen demokratian rakentamiseen ja että kunkin valtion poliittisiin, taloudellisiin ja sosiaalisiin realiteetteihin, suoritukseen ja saavutuksiin perustuvan eriyttämisen pitäisi liittyä jokaiselle kumppanimaalle erikseen tarkasti määriteltyihin kriteereihin sekä arviointikelpoisiin ja säännöllisesti seurattaviin vertailuarvoihin; kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa pitämään yhteisessä julkilausumassa esitettyjä vertailuarvoja tavoitteinaan, ja katsoo että edistymisen arvioimiseksi nämä tavoitteet edellyttävät täsmällisempiä, mitattavissa ja saavutettavissa olevia ja ajallisesti määriteltyjä vertailuarvoja, joiden lähtökohdat ovat erilaiset eteläisessä ja itäisessä naapuruuspolitiikassa; katsoo, että tulosperustainen politiikka edellyttää vertailuarvoilta selkeämpää metodologiaa; tähdentää tässä yhteydessä, että asiaankuuluvat seurantamekanismit on otettava käyttöön Euroopan naapuruuspolitiikan maiden edistymisen arvioimiseksi; vaatii, että tämä lähestymistapa näkyy Euroopan naapuruuspolitiikan toimintasuunnitelmien rakenteessa ja siihen liittyvissä vuosittaisissa edistymiskertomuksissa;

4.

katsoo, että Euroopan naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelulla EU:lle tarjoutuu mahdollisuus saavuttaa tehokkaasti tavoitteensa ja noudattaa velvoitteitaan sellaisina kuin ne on vahvistettu Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2, 3, 6, 8 ja 21 artiklassa;

5.

korostaa, että vaikka unionin kehitysyhteistyöpolitiikka kuuluu unionin ulkoisen toiminnan ja näin ollen tässä tapauksessa naapuruuspolitiikan periaatteiden ja tavoitteiden piiriin, unionilla on kuitenkin perustuslaillinen, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 208 artiklan 1 kohdan toiseen alakohtaan perustuva velvollisuus ottaa huomioon kehitysyhteistyöpolitiikan tavoitteet toteuttaessaan muita sellaisia politiikkoja, jotka voivat vaikuttaa kehitysmaihin; kehottaakin komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa pitämään aina mielessä nämä tavoitteet, joita ovat köyhyyden vähentäminen ja lopulta poistaminen, pannessaan täytäntöön Euroopan naapuruuspolitiikkaa niin itäisissä kumppanimaissa kuin Välimeren alueen kumppanimaissa;

6.

tukee Euroopan naapuruuspolitiikassa aiemmin erillisten ulko- ja avustuspolitiikan haarojen yhdistämistä; pyrkii vahvempaan institutionaalisten järjestelyjen verkostoon, joka on vakaa ja taloudellinen ja tarkoituksella suunnattu kaikkien osapuolten välisen tiiviimmän talouden yhdentymisen ja poliittisen lähentymisen kehittämiseen sekä arvojen yhdenmukaistamiseen Euroopan unionin arvojen kanssa kaikilla kansainvälisillä foorumeilla, erityisesti YK:ssa;

7.

katsoo, että vaikka EU ei pyri sanelemaan poliittisten uudistusten mallia tai toteutustapaa, eurooppalainen naapuruuspolitiikka perustuu yhteisiin arvoihin, yhteisvastuuseen, keskinäiseen vastuuseen ja sitoutumiseen demokratiaan, ihmisoikeuksiin, oikeusvaltioperiaatteeseen, korruption torjuntaan, markkinatalouteen ja hyvään hallintoon;

8.

korostaa aktiivisten ja riippumattomien kansalaisjärjestöjen merkitystä demokratian kannalta, työmarkkinaosapuolet mukaan luettuna; painottaa, että on tärkeää käydä vuoropuhelua kansalaisjärjestöjen kanssa ja ohjata niille asianmukaista rahoitusta Euroopan naapuruuspoliittisen kumppanuusvälineen avulla, korostaa, että EU:n olisi lujitettava yhteistyötä eurooppalaisen naapuruuspolitiikan kumppanimaiden ja niiden kansalaisyhteiskuntien kanssa toimivien demokratioiden rakentamiseksi, uudistusten edistämiseksi ja kestävän talouskasvun aikaansaamiseksi; korostaa, että näiden kumppanuuksien kansalaisyhteiskunnan kanssa on oltava osallistavia, ja että mukaan olisi saatava etenkin naisjärjestöjen ja vähemmistöryhmien edustajia; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja komissiota tukemaan parlamentteja, paikallis- ja alueviranomaisia ja kansalaisyhteiskuntaa niiden pyrkiessä täyttämään oman tehtävänsä eurooppalaisen naapuruuspolitiikan strategioiden määrittelyssä, hallitusten valvomisessa sekä aiemmin saavutettujen tulosten seurannassa ja arvioinnissa;

9.

painottaa, että kumppanuuden rakentaminen kansalaisyhteiskuntien kanssa on tärkeä väline muutoksen ja demokratisoinnin edistämiseksi; panee tässä yhteydessä merkille 22 miljoonan euron kohdentamisen kansalaisyhteiskuntaa tukevalle välineelle kaudeksi 2011–2013 ja odottaa välineen saavan lisärahoitusta seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen aikana; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja komissiota selittämään paremmin mahdollisen kansalaisyhteiskuntaa tukevan välineen soveltamisalan ja tavoitteet ja kehottaa selkeyttämään kansalaisyhteiskuntaa tukevan välineen täydennettävyyttä demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen aloitteen ja Euroopan naapuruus- ja kumppanuusvälineen suhteen; katsoo, että aloitteen piiriin kuuluvilla alueilla olisi määritettävä välineet, joilla tuetaan uskonnollisia ja etnisiä vähemmistöjä; suosittelee käyttämään tätä välinettä itäiseen kumppanuuteen kuuluvan kansalaisyhteiskuntafoorumin toiminnan parantamiseksi ja mahdollisesti perustamaan tällaisen foorumin myös eteläisille kumppanimaille;

10.

suhtautuu myönteisesti ehdotukseen eurooppalaisesta demokratiatuesta, joka on oikea-aikainen vastaus naapurimaidemme asukkaiden äänekkäisiin demokratiavaatimuksiin; korostaa, että sen olisi oltava joustava, nopea ja kohdennettu tukimekanismi ja sen pitäisi täydentää olemassa olevia EU:n välineitä ja pitkäaikaisten eurooppalaisten poliittisten ja ei-poliittisten säätiöiden esimerkillistä työtä pitäen mielessä, että aloitteella pitäisi pyrkiä käytännön tuloksiin; korostaa, että tuki ei saisi estää tai toistaa näiden säätiöiden jo käynnistämiä toimia tai toimia, joita on käynnistetty olemassa olevilla eurooppalaisilla ohjelmilla, kuten demokratian ja ihmisoikeuksien eurooppalaisella välineellä; korostaa, että sen soveltamisala ja organisaatio olisi määriteltävä selkeästi ja sen rakenteiden ja menettelyiden pitäisi olla kevyitä ja vaivattomia; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa, komissiota ja puheenjohtajavaltiota (Puolaa) rajaamaan selkeästi tulevan eurooppalaisen demokratiatuen valtuudet suhteessa näihin välineisiin ja puitteisiin; vaatii Euroopan parlamentille oikeutta valvoa ja pyytää, että se otetaan mukaan hallintorakenteeseen auttamaan vuosittaisten tavoitteiden, painopisteiden, odotettavien tulosten ja määrärahojen määrittämisessä laajassa mielessä sekä valvomaan toimintaa; pitää jossain määrin huolestuttavana, että tätä perustettavaa rahastoa rahoitettaisiin kokonaan tai osittain EU:n talousarvion ulkopuolelta, ja toistaa, että budjettivallan käyttäjällä on oikeus valvoa ja tarkkailla tämän rahaston täytäntöönpanoa; pyytää siksi komissiolta ja neuvostolta selvitystä tästä asiasta;

11.

kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja komissiota uuden suoritusperustaisen lähestymistavan mukaisesti jatkamaan kaiken tyyppisten poliittisten uudistusten kannustamista, mutta ottamaan samalla huomioon kunkin kumppanuusvaltion tarpeet sekä talouskasvun ja sosiaalisen kehityksen tason; kehottaa niitä esittämään selkeät menettelyt ja tarkat vertailuarvot Euroopan naapuruuspolitiikan kumppanuusmaiden demokratian ja ihmisoikeuksien (erityisesti sananvapaus, omantunnon- ja uskonnonvapaus, yhdistymisvapaus sekä tiedotusvälineiden vapaus) noudattamista ja edistämistä koskevan tilan arvioimiseksi ja laatimaan säännöllisesti riittävän yksityiskohtaisia kertomuksia, joiden perusteella jaettaisiin määrärahoja uuden suorituksiin perustuvan "ponnistelut palkitaan" -toimintatavan mukaisesti; pyytää, että nämä arviot sisällytetään Euroopan naapuruuspolitiikan edistymiskertomuksiin ja esitetään vuosittain ulkoasianvaliokunnalle; korostaa, että kansalaisjärjestöt on otettava mukaan uudistusprosessin kaikkiin vaiheisiin; katsoo, että tämä suorituksiin perustuva toimintatapa tarkoittaa myös, että toimettomuudesta rangaistaan, ja pyytää jälleen, että EU:n ja kolmansien maiden välisissä sopimuksissa pannaan tehokkaasti täytäntöön ihmisoikeus- ja demokratialauseke;

12.

pyytää Euroopan ulkosuhdehallintoa ja komissiota antamaan lisää tietoja siitä, miten molemminpuolisen vastuun periaatetta toteutetaan;

13.

katsoo, että ihmisoikeustilannetta – erityisesti lasten ja naisten oikeuksien sekä vähemmistöjen oikeuksien tilannetta – on tarkkailtava jatkuvasti ja ihmisoikeuksia koskevaa vuoropuhelua käytävä kaikkien kumppanimaiden kanssa ja että tilanteen vuotuinen arviointi ja vuoropuhelujen tulokset on sisällytettävä kunkin kumppanimaan vuotuisiin edistymiskertomuksiin, ja arviointiin on liitettävä selkeä mekanismi, jolla voidaan harkita uudelleen ja asteittain rajoittaa kahdenvälistä yhteistyötä, jos ihmisoikeusloukkaukset vahvistetaan; korostaa, että ihmisoikeustilannetta koskevan lähestymistavan eri kumppanimaita kohtaan on oltava uskottava;

14.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita keskittymään eurooppalaista naapuruuspolitiikkaa koskevassa yhteistyössään EU:n demokraattisten toimijoiden, kuten ammattiyhdistysten, kansalaisjärjestöjen, keskeisten työnantajajärjestöjen, maanviljelijöiden, naisten, uskontojen vuoropuheluun osallistuvien, kuluttajien, nuorison, toimittajien, opettajien, paikallishallinnon, yliopistojen, opiskelijoiden ja ilmastonmuutosaktivistien asiaankuuluvien järjestöjen ystävyystoimintaan naapurimaissa vaikuttavien vastaavien järjestöjen kanssa;

15.

korostaa, että ilmaisuvapaus ja joukkoviestinten riippumattomuus ja moniarvoisuus ovat vakaan ja kestävän demokratian sekä yhteisten arvojen kulmakiviä; korostaa, että on tärkeää, että itsenäiset, kestävät ja vastuulliset julkiset joukkoviestinpalvelut tarjoavat laadukasta, moniarvoista ja monipuolista sisältöä, ja muistuttaa, että vapaat ja riippumattomat julkiset joukkoviestimet ovat aina ratkaisevassa asemassa demokratian syventämisessä, kansalaisyhteiskunnan osallistumisessa yhteisiin asioihin sekä kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksien lisäämisessä tiellä kohti demokratiaa;

16.

tukee voimakkaasti ja vaatii vapaata tiedonvälitystä ja sellaisia toimittajien työoloja, joissa he voivat työskennellä tehokkaasti ja vapaasti ilman poliittista, taloudellista tai muuta painostusta, sekä sellaisen infrastruktuurin rakentamista, joka mahdollistaa uudenaikaisten sähköisten välineiden kehittämisen; pitää myönteisenä YK:n 6. kesäkuuta 2011 antamaa julkilausumaa internetistä ihmisoikeutena; vaatii tähän liittyen Euroopan ulkosuhdehallintoa ja komissiota laatimaan erityisvälineitä, joilla kansalaisyhteiskunnan organisaatiot ja yksityishenkilöt voivat päästä käyttämään esteettä internetiä ja muita sähköisen viestinnän muotoja;

17.

korostaa, että naisten, nuorten ja kansalaisyhteiskunnan osallistuminen sekä vapaiden ja riippumattomien joukkoviestinten toiminta ovat ratkaisevan tärkeitä käynnissä olevassa demokratiaan siirtymisessä arabikevään maissa, ja kehottaa EU:ta tukemaan enemmän näiden toimijoiden kouluttamista ja järjestäytymistä myös pyytämällä niitä tarkkailemaan vaaleja ja demokraattisten instituutioiden toimintaa EU:ssa;

18.

katsoo, että uskonnonvapauden täysimääräinen ja tehokas kunnioittaminen (henkilökohtaisella, kollektiivisella, julkisella, yksityisellä ja institutionaalisella tasolla) olisi asetettava painopistealueeksi etenkin kaikkien alueella olevien uskonnollisten vähemmistöjen osalta, mikä edellyttää näille ryhmille soveltuvaa apua;

19.

korostaa erityisesti, että on tärkeää edistää lasten oikeuksia ja varmistaa lastensuojelu, kuten Lissabonin sopimuksessa todetaan;

20.

kehottaa tukemaan demokraattisesti suuntautuneiden poliittisten puolueiden kehitystä sellaisissa naapurimaissa, joissa demokratiakehitys on edelleen kesken, sekä tukemaan valtiosta riippumattomien järjestöjen ja kansalaisjärjestöjen perustamista;

21.

korostaa, että on tärkeää, että naiset ovat hyvin edustettuina parlamentissa, ministeriöissä, hallituksen ylimmissä viroissa, julkis- ja paikallishallinnon päättävissä tehtävissä ja valtionyritysten hallinnossa; kannustaa Euroopan naapuruuspolitiikan kumppanuusmaita ottamaan käyttöön ja valtavirtaistamaan sukupuolten tasa-arvoa edistäviä toimintapolitiikkoja ja ottamaan käyttöön toimintasuunnitelmia tasa-arvon edistämiseksi;

22.

pitää myönteisinä EU:n korkean tason neuvoa-antavan komitean toimia Armenian tasavallassa ja vastaavan ryhmän perustamista Moldovassa; kannustaa komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja komissiota tarjoamaan tällaista tukea kaikille itäisille kumppaneille ja varmistamaan, että parlamentaarinen ulottuvuus otetaan huomioon, kuten Armenian tapauksessa; pyytää tämän EU:n välineen parantamista ja kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ottamaan suoraan vastuun neuvonantajien työhön ottamisesta ja hallinnosta, jotta varmistetaan mahdollisimman asianmukainen EU:n osaamisen siirtäminen itäisen kumppanuuden maille;

23.

kehottaa komissiota parantamaan itäisen kumppanuuden ja Välimeren unionin hankkeiden näkyvyyttä kumppanimaissa ja tekemään niistä kansalaisten kannalta helpommin ymmärrettäviä, jotta voidaan osoittaa, että yhteistyö EU:n kanssa tuo lisäarvoa;

24.

palauttaa mieliin, että EU:n naapureihinsa sitoutumisen ehtona pitäisi olla niiden demokraattinen prosessi ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen; kehottaa siksi kansainvälistä yhteisöä jäädyttämään oman ja kansainvälisten rahoituslaitosten, joihin sen jäsenet kuuluvat, rahoitustuen Valko-Venäjän hallitukselle, kunnes kaikki vangitut ja pidätetyt oppositiojohtajat, toimittajat, presidenttiehdokkaat ja heidän tukijansa on vapautettu, syytteet heitä vastaan hylätty ja heidän maineensa palautettu;

25.

kannattaa EU:n virallista linjaa Valko-Venäjän viranomaisten rankaisemisesta ja yhteyksien vahvistamisesta kansalaisyhteiskuntaan ja Valko-Venäjän kansaan; kehottaa tähän liittyen Euroopan unionia kohdistamaan Valko-Venäjälle antamaansa apua maan yhteiskunnan tukemiseen ja nostamaan avun määrää, jotta voidaan vastata väestön tarpeisiin ja lisätä taloudellista ja teknistä tukea demokraattiselle oppositiolle, ihmisoikeusaktivisteille, kansalaisjärjestöille, myös epävirallisille, opiskelijoille ja vapaille tiedotusvälineille;

26.

painottaa, että kestävä demokratia, toimivat ja epäbyrokraattiset toimielimet, oikeusvaltio sekä laadukas koulutus edistävät poliittista vakautta, sosiaalista hyvinvointia ja yhteenkuuluvuutta, mutta sen lisäksi ne myös piristävät talouskasvua parantamalla liiketoimintaympäristöä, houkuttelemalla investointeja, antamalla uusille pk-yrityksille mahdollisuuden nousta esiin ja edistämällä kauppaa, vihreää taloutta ja matkailua, jotka kaikki luovat uusia työpaikkoja ja uusia mahdollisuuksia; korostaa, että olisi luotava ympäristö, joka edistää investointeja ja perustuu vakauteen, oikeusvarmuuteen ja korruption torjuntaan; kehottaa siksi EU:ta kannustamaan rakenneuudistuksiin talouden alalla sekä sosiaali- ja oikeusasioissa demokratiaan siirtymistä koskevan tukensa osana ja toteaa, että demokraattinen ja sosioekonominen kehitys kytkeytyvät tiukasti toisiinsa; panee tyytyväisenä merkille pk-yrityksiä sekä alueellisia energiamarkkinoita ja energiatehokkuutta koskevat komission lippulaiva-aloitteet; katsoo, että näiden pyrkimysten tulisi näkyä monivuotisessa rahoituskehyksessä;

27.

korostaa, että välittömiä toimia, kuten yhteisrahoitus jo nyt määritellyille lippulaiva-aloitteille tai koehankkeille taikka muille konkreettisille ja strategisesti merkittäville taloudellisille hankkeille, jotka voidaan toteuttaa nopeasti paikan päällä ja joista saadaan kiistämättömiä ja kouriintuntuvia tuloksia, olisi toteutettava pikaisesti, jotta voidaan lievittää nyt huomattaviin sosioekonomisiin kriiseihin joutuneiden maiden tilannetta ja erityisesti sellaisten kumppanimaiden tilannetta, joissa demokratiaan siirtyminen pahentaa taloudellisia vaikeuksia; korostaa, että tällaisiin EU:n rahoittamiin toimiin voidaan ryhtyä vain, jos kaikki osapuolet sitoutuvat noudattamaan kussakin eri tapauksessa kansainvälisesti ja EU:ssa sovellettavia sosiaali-, ympäristö- ja työnormeja ja jos nämä toimet parantavat välittömästi kansalaisten sosiaalista tilannetta Euroopan naapuruuspolitiikan maissa;

28.

tukee voimakkaasti alueiden sisäisen yhteistyön ja rajat ylittävien hankkeiden edistämistä ja korostaa kumppaneiden kahden- ja monenvälisen täydentävän taloudellisen yhteistyön kehittämistä, joka toisi konkreettisia etuja kansalaisille ja parantaisi alueen poliittista ilmapiiriä; korostaa, että tällaisen alueiden sisäisen taloudellisen yhteistyön on sisällyttävä laajempaan yhdentymissuunnitelmaan, jolla kannustetaan kehittämään alueiden sisäisiä hankkeita liikkuvuuden, sosiaaliturvan, ympäristönsuojelun, kulttuurin ja koulutuksen aloilla; pitää erityisen tärkeänä, että Välimeren etelärannikon maita kannustetaan kehittämään etelä-etelä- ja itä-itä -suuntaista kauppaa sekä maiden keskinäistä taloudellista yhdentymistä; katsoo, että tällaisen yhteistyön parantuminen kumppanien välillä olisi osoitus sitoutumisesta hyviä naapurisuhteita ja molempia osapuolia hyödyttäviä kumppanuuksia koskeviin eurooppalaisiin arvoihin;

29.

kehottaa komissiota tukemaan työllisyyden ja sosiaaliasioiden hallinnon, erityisesti oikeuspalvelujen, valmiuksien luomista uudistusten valmistelun parantamiseksi;

30.

korostaa, että ammattiliitot ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu ovat tärkeä osa Euroopan naapuruuspolitiikan kumppanuusmaiden demokraattista kehitystä; kannustaa niitä vahvistamaan työntekijöiden ja ammattiliittojen oikeuksia; panee merkille, että työmarkkinaosapuolten vuoropuhelulla voi olla merkittävä rooli alueiden sosioekonomisten haasteiden kannalta;

31.

muistuttaa, että on tarpeen varmistaa, että kansallisen käytännön mukainen vähimmäispalkka turvaa riittävän elintason työntekijöille ja heidän perheilleen ja että palkoista tehtävät pidätykset eivät vie työntekijöiltä ja heidän huollettaviltaan toimeentulomahdollisuuksia;

32.

katsoo, että irtisanomisilmoitukset olisi annettava riittävän ajoissa siten, että otetaan huomioon työntekijän työsuhteen kesto;

33.

korostaa, että EU:n on kiinnitettävä erityistä huomiota hajautettuun paikalliseen yhteistyöhön sellaisten pienimuotoisten hankkeiden avulla, jotka parantavat välittömästi ja konkreettisesti naapurimaiden kansalaisten elämänlaatua ja auttavat siten lujittamaan demokratiakehitystä kaikkien näiden maiden alueella;

34.

kehottaa komissiota ottamaan köyhyyden vähentämiseen tähtäävät strategia-asiakirjat ohjenuoraksi, kun tavoitellaan keskipitkän aikavälin talouskasvua köyhien hyväksi ja vaurauden tasapuolista jakautumista kunkin maan tarpeiden mukaisesti;

35.

korostaa, että assosiaatiosopimuksia koskevat neuvottelut antavat mahdollisuuden vauhdittaa uudistuksia; korostaa, että kaikki osa-alueet on kytkettävä toisiinsa, jotta EU voi syventää suhteitaan kattavalla ja johdonmukaisella tavalla; katsoo, että niihin pitäisi sisältyä sen vuoksi konkreettisia ehtoja, aikatauluja ja edistymisen arviointiperusteita, joita olisi säännöllisesti tarkkailtava; korostaa, että näihin sopimuksiin on sisällytettävä todellisia ja konkreettisia kannustimia kumppaneille, jotta uudistukset olisivat houkuttelevampia;

36.

katsoo, että eriyttämistä pitäisi soveltaa tavaroiden ja palvelujen kauppaan; pyytää Euroopan naapuruuspolitiikan kumppanuusmaita luomaan edellytyksiä pitkälle menevien ja laaja-alaisten vapaakauppa-alueiden (Deep and Comprehensive Free Trade Area, DCFTA) perustamiselle ja kehottaa EU:ta avustamaan maita niiden uudistuspyrkimyksissä ja avaamaan sisämarkkinoitaan edellyttäen, että ne mukauttavat vaaditusti turvallisuutta ja laatua koskevat norminsa eurooppalaisiin normeihin, ja osallistumaan niiden kanssa molempia osapuolia hyödyttävään prosessiin, jonka tarkoituksena on avata markkinat vähitellen ja tasapainoisesti; korostaa, että EU:n olisi myös arvioitava kunkin maan poliittisia, sosiaalisia ja ympäristöoloja niiden DCFTA:han osallistumisen kannalta ja sitten määriteltävä asteittain sen täytäntöönpanovaiheet varmistaen, että työlainsäädäntöä ja lapsityövoimaa koskevien kansainvälisten sopimusten noudattamista valvotaan; korostaa, että kauppasuhteita, erityisesti DCFTA:ita, ja niiden vaatimuksia olisi pidettävä keinona parantaa Euroopan naapuruuspolitiikan kumppanuusmaiden sitoutumista demokraattisiin arvoihin ehdollisuuden periaatteen mukaisesti; suosittelee samalla kaikille itäiseen kumppanuuden maille WTO:n täysjäsenyyttä;

37.

korostaa, että mahdollisuus osallistua Euroopan yhdentymiskehitykseen ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 8 artikla sekä itäisen kumppanuuden maiden Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 49 artiklaan perustuvat jäsenyyspyrkimykset toimivat näissä maissa toteutettavien uudistusten liikkeellepanevana voimana ja vahvistavat entisestään niiden sitoutumista yhteisiin arvoihin ja periaatteisiin, kuten demokratiaan, oikeusvaltioon, ihmisoikeuksien kunnioittamiseen ja hyvään hallintoon; katsoo, että assosiaatiosopimusten tekeminen voi olla merkittävä askel kohti suurempaa poliittista sitoutumista ja tiiviimpää suhdetta unioniin hyvien käytäntöjen vaihtamisen ja lujitetun poliittisen ja taloudellisen vuoropuhelun avulla;

38.

vahvistaa, että EU:n eteläisen kumppanuuden tavoitteena on lähentää Välimeren etelä- ja pohjoisrantoja toisiinsa ja luoda rauhan, demokratian, turvallisuuden ja vaurauden alue kaikkiaan 800 miljoonalle asukkaalle sekä tarjota EU:lle ja sen kumppaneille tehokas kahden- ja monenvälinen kehys, joka auttaa niitä vastaamaan demokratian, yhteiskunnan ja talouden haasteisiin, edistämään alueellista yhdentymistä erityisesti kaupan alalla ja varmistamaan niiden kaikkia hyödyttävän yhteisen kehityksen, sekä avustaa kumppaneita rakentamaan demokraattisia, moniarvoisia ja maallisia valtioita institutionaalisia valmiuksia parantavien ohjelmien avulla sekä kehittää molemmille osapuolille edullinen ja kunnianhimoinen tavaroiden ja palvelujen kauppajärjestely, jota edeltävät asianmukaiset vaikutusten arvioinnit ja joka voi johtaa DCFTA:han, joka olisi varmasti ensimmäinen askel kohti suurta Euro–Välimeri-talousaluetta, joka auttaa ratkaisemaan myös etelän naapurikumppaniemme taloudellisia ongelmia, ja helpottaa etelä–etelä-yhdentymistä; kehottaa komissiota ja neuvostoa edistämään 30. maaliskuuta 2011 annetussa komission asiakirjassa määriteltyjen, eteläisen Välimeren kumppanimaita hyödyttävien kauppa- ja investointialoitteiden seurantaa koskevien kuuden toimenpidepaketin täytäntöönpanoa;

39.

toivoo, että "pitkälle edistyneen maan aseman" myöntämiselle määritellään objektiiviset ja sitovat kriteerit; korostaa, että on selvennettävä tästä kahdenvälisestä sitoumuksesta sekä kumppanimaille että EU:lle aiheutuvia oikeuksia ja velvoitteita;

40.

korostaa, että EU:n ja kaikkien ENP-maiden väliset sopimussuhteet sisältävät ihmisoikeuskysymyksiä käsitteleviä säännöllisiä foorumeja koskevat järjestelyt ihmisoikeuksia käsittelevien alakomiteiden muodossa; kehottaa EU:n ulkosuhdehallintoa käyttämään mainittuja järjestelyjä täysimääräisesti ja sisällyttämään toiminnassa olevat alakomiteat kaikkiin neuvotteluihin;

41.

korostaa, että EU:n pitäisi edistää synergiaetuja Euroopan ulkoisten ja sisäisten politiikkojen välillä erityisesti lähentämällä työpaikkojen luomiseen, köyhyyden vähentämiseen, työmarkkinapolitiikan nykyaikaistamiseen, energian toimitusvarmuuteen ja energiatehokkuuteen, uusiutuvien energialähteiden kehittämiseen ja ympäristöturvallisuuteen, sosiaaliturvan parantamiseen, vaurauden luomiseen ja oikeudenmukaisuuteen ja monipuolistamista koskevan periaatteen mukaisesti kaupan helpottamiseen tähtäävää lainsäädäntöä;

42.

katsoo, että yhteisen alueen jakaminen tarkoittaa, että vastuu on jaettava oikeudenmukaisesti, ja vaatii tiiviimpää yhteistyötä erityisesti kaikissa toimintapolitiikoissa ja kysymyksissä, joissa on rajat ylittävä ulottuvuus; vaatii siksi, että alakohtaisen yhteistyön alueellisia ja rajat ylittäviä ulottuvuuksia on vahvistettava;

43.

pitää myönteisenä kumppanuusmaiden lisääntynyttä vuorovaikutusta EU:n virastojen kanssa useilla aloilla; kehottaa komissiota esittämään selkeän ja kattavan luettelon niistä virastoista ja ohjelmista, joihin naapurimaat voisivat osallistua, sekä laatimaan katsauksen eriytetyn osallistumisen muodoista, rahoitusosuudesta ja menetelmistä;

44.

kannattaa yhteistyön lisäämistä myös esimerkiksi teollisuuden, pk-yritysten, tutkimuksen, kehityksen ja innovoinnin, tieto- ja viestintätekniikan, myös tietoteknisten järjestelmien turvallisuuden aloilla, sekä avaruusalalla ja matkailualalla ja korostaa EU:n ja sen naapurimaiden yhteisistä tutkimusohjelma-aloitteista saatavia etuja; pitää myönteisinä komission ehdotuksia, jotka koskevat yhteisen tieto- ja innovointialueen ja tieto- ja viestintätekniikkaan perustuvan digitaalisen talouden kehittämistä, ja kehottaa jäsenvaltioita ja naapurimaita vahvistamaan, että ne sitoutuvat pyrkimään kohti tällaista kehitystä; toistaa pitävänsä tärkeänä kauppaa ja investointeja helpottavia tehokkaita mekanismeja EU:n ja sen naapurimaiden välillä, jotta voidaan vahvistaa kauppakumppanuuksia ja tarjota talouden toimijoille ja erityisesti pk-yrityksille mahdollisuus saada riittävää ja luotettavaa tietoa kauppa- ja investointiedellytyksistä kumppanimaissa;

45.

on tyytyväinen Euroopan naapuruuspolitiikan energiayhteistyötä koskevan ulottuvuuden vahvistamiseen; korostaa, että on tärkeää jakaa EU:n saamat kokemukset energia-alan uudistuksista naapurimaiden kanssa; katsoo, että on välttämätöntä lisätä energiatehokkuutta sekä edistää uusiutuvia energialähteitä; kehottaa turvaamaan energiantoimitukset energialähteitä monipuolistamalla, kysynnän hallinnalla ja pääasiallisten toimittaja- ja kauttakulkumaiden kanssa tehtävällä tiiviimmällä yhteistyöllä ja ydinturvallisuustoimenpiteiden koordinaatiolla erityisesti seismiselle toiminnalle alttiilla alueilla sekä lisäämällä avoimuutta, jotta varmistetaan, että ympäristöä ja ydinturvallisuutta koskevien kansainvälisten sopimusten noudattaminen pysyy EU:n energiapolitiikan painopisteenä ja että koordinoidussa EU:n ulkoisessa energiapolitiikassa keskitytään edelleen sekä itäisiin että eteläisiin naapureihin; kehottaa toteuttamaan tehokkaita toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että solidaarisuusperiaatetta sovelletaan energia-alalla;

46.

pitää ehdotusta Euroopan energiayhteisön luomisesta tervetulleena ja uskoo, että se voisi olla tärkeä askel kohti yhteistyötä naapuriemme kanssa; korostaa, että eteläiset naapurimaat ovat tärkeitä energian toimittajia useille jäsenvaltioille; korostaa, että on edistettävä Euro–Välimeri-alueen yhteenliittämistä kaasu- ja sähköalalla; korostaa Nabucco-hankkeen ja sen ripeän toteuttamisen strategista merkitystä sekä AGRI-hankkeen puitteissa tapahtuvan nesteytetyn maakaasun kuljetuksen merkitystä; pyytää komissiota kannustamaan myös investointien avulla älykkäiden energiaverkkojen ja infrastruktuurien yhteenliitäntöjen rakentamista, uudistamista ja kehittämistä EU:n naapurien kanssa;

47.

kiinnittää lisäksi huomiota tukijan rooliin, jonka EU voisi omaksua naapurimaiden ympäristöongelmien ratkaisussa erityisesti vanhentuneiden torjunta-aineiden suurien varastojen tuhoamisessa, sillä ne voivat aiheuttaa laajaa kemiallista saastumista;

48.

tukee yhteistoiminnan tehostamista liikenteen alalla, mukaan luettuna EU:n ja kumppanimaiden infrastruktuuriverkostojen yhdistäminen henkilöiden ja tavaroiden liikkuvuuden edistämiseksi; katsoo, että tämä voidaan saavuttaa markkinoiden läheisemmän integroinnin ja infrastruktuuriyhteyksien parantamisen avulla;

49.

pitää tärkeänä kansainvälistä, alueellista ja alueiden välistä kulttuurialan yhteistyötä, joka perustuu aidolle kulttuurien väliselle vuoropuhelulle ja johon kaikki yhteiskunnan toimijat (kulttuurialan viranomaiset, instituutiot, organisaatiot ja yhdistykset) voivat osallistua; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja komissiota koordinoimaan ulkoisten toimien kulttuurinäkökohtien strategista käyttöä ja selvittämään, miten niillä voitaisiin täydentää jäsenvaltioiden ulkoista kulttuuripolitiikkaa;

50.

on vahvasti sitä mieltä, että EU:n ja naapuruuspolitiikkaan osallistuvien maiden väliset yhteydet kulttuuri-, koulutus- ja urheilualan keskinäisessä vaihdossa ja yhteistyössä liittyvät avoimen kansalaisyhteiskunnan, demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen kehittämiseen ja lujittamiseen sekä perusvapauksien ja ihmisoikeuksien edistämiseen; korostaa, että yhteistyö näillä aloilla tuo lisäarvoa sekä unionille että naapuruuspolitiikkaan osallistuville maille;

51.

katsoo, että EU:n kulttuuriohjelmiin osallistumisen edistäminen voi olla eduksi aineelliselle ja aineettomalle kehitykselle naapuruuspolitiikkaan osallistuvissa maissa; korostaa siksi Media Mundus -ohjelman kaltaisten ohjelmien sekä Välimeren unionin ja itäisen kumppanuuden kulttuuriohjelmien hankkeiden merkitystä; painottaa lisäksi, että kulttuuriohjelmien ja liikkuvuutta edistävien ohjelmien pitäisi kattaa myös taiteilijoiden ja taidealoja opiskelevien liikkuvuus; kehottaa perustamaan naapuruuspolitiikkaan osallistuvien maiden taiteilijoita ja muita kulttuurialan ammattilaisia varten "kulttuuriviisumin"; pyytää komissiota myös esittämään lyhytkestoista viisumia koskevan aloitteen, jolla poistettaisiin kulttuurialan liikkuvuuden esteet;

52.

korostaa, että Euroopan naapuruuspolitiikassa on tärkeää tehostaa yhteistyötä kumppanimaiden kanssa urheilun kehittämiseksi, sillä urheilulla on huomattava kasvatuksellinen merkitys; kehottaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita pyrkimään toteuttamaan urheilijoiden vapaa liikkuvuus maailmanlaajuisesti ja aloittamaan se naapuruuspolitiikkaan osallistuvien maiden urheilijoista;

53.

vaatii arvioimaan nykyisiä ohjelmia resurssien tehokkaan hyödyntämisen sekä unionin tavoitteiden saavuttamisen varmistamiseksi; tukee nykyisiin kulttuuri- ja koulutusalan eri ohjelmiin ja hankkeisiin liittyvien komission sisäisten toimintojen selkeyttämistä;

54.

korostaa Tempus IV -ohjelman lisäarvoa, kun edistetään yhteistyötä ja pyritään uudistamaan EU:n naapurimaiden koulutusjärjestelmiä, ja kehottaa komissiota tukemaan ohjelmaa seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä;

55.

toivoo, että kumppanimaat osallistuvat tulevaisuudessa aktiivisemmin sekä Euroopan koulutussäätiön että koulutuksen, audiovisuaalialan ja kulttuurin toimeenpanoviraston toimintaan;

56.

panee merkille, että itäisen kumppanuuden ja Välimeren unionin nuorisoulottuvuuden vahvistaminen on merkittävä ja tulevina vuosina suuria mahdollisuuksia tarjoava investointi EU-ENP-suhteiden tulevaisuuteen sekä kumppaneiden demokratisoitumiseen ja niiden lainsäädännön yhdenmukaistamiseen EU:n normien kanssa; toistaa, että EU:n vuoden 2012 talousarviosta Erasmus Mundus ja Youth in Action -ohjelmille vuonna 2012 myönnettävällä lisärahoituksella olisi edistettävä korkeakoulujen välistä yhteistyötä, parannettava tutkijoiden ja opiskelijoiden liikkuvuutta ja rakennettava verkostoja, jotka edistävät kansalaisjärjestöjen toimintakykyä nuorisotoiminnan alalla Euroopan unionissa ja Euroopan naapuruspolitiikan piiriin kuuluvissa maissa;

57.

katsoo, että Euro-Välimeriyliopisto (EMUNI) tarjoaa ainutlaatuisen toimintaperustan ja mahdollisuuden vahvistaa EU:n ja sen eteläisten naapurimaiden yhteistyötä korkeakoulutuksen ja opiskelijoiden liikkuvuuden alalla aikana, jolloin se on äärimmäisen tärkeätä, jotta voidaan syventää EU:n ja eteläisten naapurimaiden suhteita ja erityisesti nuorempien sukupolvien suhteita; korostaa tässä yhteydessä erityisesti Euro-Välimeriyliopiston mahdollisimman tehokkaan kehittämisen tarvetta;

58.

kehottaa komissiota noudattamaan Euroopan parlamentin arabikevään tapahtumien johdosta antamaa ehdotusta ja perustamaan Euro–Välimeri-alueen Erasmus-ohjelman, aloitteen, joka onnistuessaan voitaisiin ulottaa koskemaan naapurialuetta kokonaisuudessaan; pitää tässä vaiheessa valitettavana komission ehdotusten riittämättömyyttä, koska ne sisältävät komission 27. syyskuuta 2011 antamia lausuntoja lukuun ottamatta todellisuudessa vain hyvin vaatimattoman korotuksen Erasmus Mundus -stipendeihin;

59.

kehottaa komissiota noudattamaan Euroopan parlamentin arabikevään johdosta antamaa ehdotusta ja perustamaan Euro–Välimeri-alueen Leonardo da Vinci -ohjelman, jonka tarkoituksena on edistää niiden nuorten liikkuvuutta, jotka haluavat saada ammattikoulutusta ulkomailla, jotta voidaan torjua eteläisen Välimeren maille ominaista nuorisotyöttömyyttä;

60.

vahvistaa päättäväisen tukensa EU:n rahoittamalle hankkeelle, joka koskee ENP-maiden ja EU:n jäsenvaltioiden yliopistoista valmistuneille annettavia College of Europe -stipendejä; katsoo, että näin voidaan valmentaa EU:n ja naapurimaiden tulevia keskustelukumppaneita – eli henkilöstöä EU:n naapuruuspolitiikkaan liittyviin työpaikkoihin – siten, että he tuntevat perusteellisesti ja ammattimaisesti EU:n politiikanalojen, EU:n oikeuden ja EU:n toimielinten sisällön ja hengen; kehottaa kumppanimaita, joiden kansalaisille mainittu stipendi myönnetään, käyttämään heidän tietämystään ja asiantuntemustaan ottamalla heidät kansallisen hallintonsa palvelukseen ja tarjoamalla heille asianmukaiset työolosuhteet;

61.

korostaa, että paikallisviranomaisilla on merkittävä asema kumppanimaiden demokraattisessa kehityksessä; kehottaa komissiota vahvistamaan ja suurentamaan TAIEXia (Teknistä apua ja tiedonvaihtoa koskeva ohjelma) ja ystävyyskaupunkiohjelmia EU:n ja kumppanimaiden paikallisviranomaisten kanssa;

62.

muistuttaa, että EU:n olisi parannettava maahanmuuton hallintaa ja maksimoitava sen molemminpuoliset kehityshyödyt esimerkiksi järjestämällä paremmat edellytykset laillisten maahanmuuttajien asettautumiselle Euroopan unioniin sekä käsittelemällä laittoman maahanmuuton perussyitä kumppanimaissa; katsoo, että EU:n on suosittava laillista työperäistä maahanmuuttoa tekemällä työvoiman liikkuvuutta koskevia sopimuksia, joissa otetaan huomioon molempien osapuolien demografinen, yhteiskunnallinen ja ammatillinen tasapaino, ja edistämällä EU:n ja kolmansien maiden välistä asiantuntijoiden vaihtoa; vaatii jäsenvaltioita käsittelemään liikkuvuutta koskevaa keskustelua tärkeänä osana naapuruuspolitiikkaa, jota turvallisuushuolet eivät saisi ohjata eniten; korostaa, että on tärkeää torjua laitonta maahanmuuttoa ja saattaa ihmiskauppaan syyllistyvät järjestöt oikeuden eteen;

63.

katsoo, että EU:n olisi jatkettava viisumien myöntämisen helpottamista ja takaisinottosopimuksia koskevaa työtään rinnakkain mahdollisimman avoimesti ja pyrittävä – kaikkien ehtojen täytyttyä asteittain ja tapauskohtaisesti – viisumittomaan järjestelmään; vaatii myös, että viisumin myöntämisen ja uusimisen keskeisissä ehdoissa on paremmin noudatettava ihmisoikeuksia; korostaa tässä yhteydessä, että nuorison ja opiskelijoiden liikkuvuutta olisi pidettävä ensisijaisena tavoitteena; korostaa, että itäisen kumppanuuden maat hyötyvät siitä, että EU tarjoaa niille sekä ajallisesti että sisällöllisesti etuoikeuden viisumimenettelyn helpottamiseen; korostaa, että turvapaikkaa koskevien määräysten pitää olla etenkin ihmisoikeuksien osalta kansainvälisten velvoitteiden, sitoumusten ja EU:n normien mukaisia;

64.

muistuttaa, että jäsenvaltioiden on noudatettava palautuskiellon periaatetta ja tehtävä kaikkensa mahdollistaakseen avoimen, tasapuolisen ja suojelua tarjoavan eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän luomisen;

65.

kehottaa jäsenvaltioita ja EU:ta ratifioimaan maitse, meritse ja ilmateitse tapahtuvan maahanmuuttajien salakuljetuksen kieltämisestä tehdyn pöytäkirjan, joka täydentää järjestäytyneen rikollisuuden vastaista YK:n yleissopimusta; katsoo, että Euroopan naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelulla olisi helpotettava erityistoimien hyväksymistä näillä aloilla; on komission kanssa samaa mieltä perhesyistä tapahtuvan maahanmuuton tilanteesta ja on tyytyväinen komission tulossa olevaan vihreään kirjaan asiasta;

66.

korostaa, että on kiinnitettävä erityistä huomiota nuorisoon ja että Nuoret liikkeellä -ohjelman ja Euroopan naapuruuspolitiikan välistä synergiaa olisi vahvistettava; tähdentää, että EU:n olisi lisättävä yhteistyötä yliopistollisen ja ammatillisen koulutuksen alalla lisäämällä ja laajentamalla välittömästi nykyisiä apurahaohjelmia ja opiskelijoiden, jatko-opiskelijoiden, opettajien ja luennoitsijoiden liikkuvuutta edistämällä vaihto-ohjelmia korkeakoulu- ja koulutuslaitosten välillä ja julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia tutkimuksen ja yritystoiminnan aloilla; katsoo, että mainittuihin ohjelmiin osallistuvia henkilöitä koskevaa viisumimenettelyä varten on kehitettävä nykyistä joustavampia ja nopeampia menettelyjä; korostaa, että tutkintotodistusten ja opetusjärjestelmien keskinäistä tunnustamista koskevassa työssä ENP-maiden kanssa on edettävä, erityisesti korkeakoulujen tutkintojen ja standardien lähentämisessä eurooppalaiseen korkeakoulutusalueeseen; korostaa, että on tehostettava Euroopan naapuruuspolitiikan kumppanimaiden kansalaisille tarkoitettua tiedotusta mahdollisuuksista osallistua EU:n ohjelmiin;

67.

kehottaa neuvostoa ja komissiota käynnistämään kolmansien maiden viranomaisten kanssa jäsennellyn vuoropuhelun, jolla pyritään kehittämään kaikkia osapuolia hyödyttävä liikkuvuutta koskeva toimintatapa, helpottamaan viisumien myöntämiseen liittyviä muodollisuuksia, hyödyntämään paremmin unionin viisumisäännöstön tarjoamia mahdollisuuksia parantamalla ja yhdenmukaistamalla samalla sen täytäntöönpanoa, jotta hakijoille varmistetaan yhtäläinen ja oikeudenmukainen kohtelu kaikissa jäsenvaltioissa, keskittyen erityisesti kehitysavun, turvallisuuden, laillisen maahanmuuton ja laittoman maahanmuuton keskinäisen riippuvuuden vaikutuksiin, sellaisina kuin ne määritellään maahanmuuttoa koskevassa kokonaisvaltaisessa lähestymistavassa; kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota sen varmistamiseen, että kumppanimaat eivät kärsi "aivovuodosta";

68.

kehottaa EU:ta tehostamaan varojensa saatavuutta ja kohdentamista hankkeisiin, joilla pyritään antamaan maahanmuuttajille tietoa heidän oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan ja suojelemaan heidän oikeuksiaan, erityisesti ilman huoltajaa maahan saapuvien alaikäisten, naisten ja muiden heikommassa asemassa olevien oikeuksia; pyytää komissiota toimittamaan parlamentille yksityiskohtaisen kertomuksen naapurimaille kohdistettujen EU:n varojen käytöstä, mukaan luettuna varat, jotka on myönnetty komission siirtolais- ja turvapaikkakysymysten temaattisesta ohjelmasta kolmansien maiden kanssa tehtävää yhteistyötä varten;

69.

toistaa johdonmukaisen kantansa, jonka mukaan Euroopan naapuruuspolitiikka voi olla täysin tehokasta vain sen kahdenvälisen ja monenvälisen ulottuvuuden keskinäisten synergiavaikutusten ansiosta; korostaa näin ollen ENP:n monenvälisen ulottuvuuden kehittämisen merkitystä ja sitä, että nykyistä merkittävämpi osa sen rahoituksesta olisi osoitettava eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineelle;

70.

pitää myönteisenä ehdotusta käyttää monenvälistä kehystä strategisemmin kumppaniemme kahdenvälisten suhteiden edistämiseen ja odottaa konkreettisia toimia, joilla ehdotus on tarkoitus panna täytäntöön; odottaa tässä yhteydessä suurella mielenkiinnolla tavoitteet, välineet ja toimenpiteet sisältävää toimintasuunnitelmaa, jonka korkea edustaja / komission varapuheenjohtaja ja komissio julkistavat vuoden loppuun mennessä;

71.

katsoo, että itäisen kumppanuuden monenvälistä ulottuvuutta olisi edelleen vahvistettava ja kehitettävä, myös kansalaisyhteiskunnan foorumin osalta; pitää myös merkittävänä, että Turkin ja Venäjän kanssa käydään rakentavaa vuoropuhelua yhteisesti kiinnostavista aiheista, kuten aluekysymyksistä ja erityisesti turvallisuuteen liittyvistä kysymyksistä;

72.

huomauttaa, että alueiden rooli on ratkaiseva, jotta varmistetaan pitkän aikavälin yhteiskunnallisten ja taloudellisten uudistusten menestys ja taataan kestävä kehitys; korostaa, että Euroopan naapuruuspolitiikalla olisi kokonaisvaltaisesti edistettävä raja-alueiden talouden kehittämistä; katsoo, että alueellisen yhteistyön periaatteet koskevat myös EU:n ulkorajoja ja että ne ovat tärkeitä välineitä, joilla voidaan tehostaa EU:n talouden kehittymistä ja eurooppalaista naapuruuspolitiikkaa koskevia EU:n yleisiä poliittisia tavoitteita; katsoo, että Euroopan naapuruuspolitiikan mukaisissa uusissa menettelytavoissa on otettava huomioon EU:n makroaluestrategiat ja että EU:n naapurimaihin ulottuvien EU:n makroalueiden tarjoamia mahdollisuuksia olisi hyödynnettävä kunnolla EU:n ja Euroopan naapuruuspolitiikkaan osallistuvien maiden yhteisten painopisteiden ja yhteisen edun mukaisten hankkeiden koordinoinnin parantamiseksi, jotta saavutetaan molempia osapuolia hyödyttäviä tuloksia ja optimoidaan sijoitettuja varoja;

73.

korostaa Euroregio-alueiden ratkaisevan tärkeää roolia koheesiopolitiikan tavoitteiden saavuttamisen kannalta ja kehottaa komissiota edistämään ja avustamaan niiden kehittämistä erityisesti raja-alueilla Euroregio-alueiden roolin tehostamiseksi Euroopan naapuruuspolitiikassa;

74.

korostaa, että eurooppalaisilla alueellisen yhteistyön yhtymillä (EAYY), joihin osallistuu alueita ulkorajojen ulkopuolelta, on monia mahdollisuuksia; kannustaa tekemään unionin ulkopuolisten naapurimaiden kanssa erityisiä sopimuksia sellaisten kansallisten lakien käyttöönotosta, jotka sallivat EAYY-rakenteet kansallisten lakien nojalla, ja valtioiden välisiä sopimuksia, joiden nojalla unionin ulkopuolisten maiden alue- ja paikallisviranomaiset voivat osallistua EAYY:ihin;

75.

katsoo, että Euroopan tulevassa naapuruuspolitiikassa olisi otettava huomioon syrjäisimpien alueiden rooli unionin ulkosuhdepolitiikassa; toteaa, että niillä on todelliset mahdollisuudet vaikuttaa EU:n ulkosuhdepolitiikkaan, koska niiden avulla EU voi muodostaa entistä läheisemmät suhteet lukuisiin kolmansiin maihin ja toisaalta käsitellä mutkikkaita asioita kuten laitonta maahanmuuttoa; kehottaa komissiota lisäämään valittujen koheesiopoliittisten hankkeiden innovatiivisten rahoitusmahdollisuuksien joustavuutta, jotta ne voitaisiin ottaa käyttöön sekä EU:n alueilla että EU:n ulkopuolisten maiden alueilla ja ne hyödyttäisivät molempia;

76.

korostaa, että laajempi maantieteellinen ja strateginen lähestymistapa on tärkeä, kun pohditaan Euroopan naapuruuspolitiikan tulevaisuutta, ja muistuttaa, että parlamentin 19. tammikuuta 2006 Euroopan naapuruuspolitiikasta antaman päätöslauselman mukaisesti EU laati marraskuussa 2007 erityisiä toimintapolitiikkoja Atlantin saarivaltioille, jotka ovat Euroopan mantereen läheisyydessä sijaitsevien EU:n syrjäisimpien alueiden naapureita, jolloin todettiin, että keskeisiä ovat maantieteellistä läheisyyttä sekä kulttuurisia ja historiallisia yhteyksiä ja yhteistä turvallisuutta koskevat kysymykset; panee tyytyväisenä merkille, että jo täytäntöön pannuissa erityisissä politiikoissa, erityisesti EU:n ja Kap Verden välisessä erityiskumppanuudessa, on saavutettu korkeatasoisia tuloksia ja dynamiikkaa; kehottaa EU:ta tehostamaan edelleen vuoropuhelua ja poliittista lähentymistä näiden maiden kanssa ja tukemaan niiden pyrkimyksiä poliittisten, sosiaalisten ja taloudellisten uudistusten lujittamiseksi;

77.

tunnustaa, että komission aluepolitiikan pääosastolla on erittäin laaja kokemus EAKR:n hallinnoinnista, ja on vakuuttunut siitä, että eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineen kannalta olisi hyödyllistä, että aluepolitiikan pääosaston asiantuntemusta käytetään hyväksi varojen hallinnoinnissa; katsoo sen vuoksi, että rajat ylittävien yhteistyöohjelmien rahoitusvälineiden hallinnointi olisi palautettava aluepolitiikan pääosastoon, joka aikaisemmin oli vastuussa niiden hallinnoinnista;

78.

pitää myönteisenä 30. syyskuuta 2011 pidetyn itäistä kumppanuutta käsitelleen Varsovan huippukokouksen yhteistä julkilausumaa sekä julkilausumaa Valko-Venäjän tilanteesta, erityisesti demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion periaatteiden ja kahdenvälisten taloudellisten ja poliittisten suhteiden syventämistä koskevan sitoumuksen osalta, mukaan luettuna halukkuus assosiaatiosopimusta koskevien neuvottelujen edistymiseen, kumppanuusmaiden monenvälisen yhteistyön lujittaminen ja liikkuvuuden helpottaminen, ja sitoutuminen tehostamaan sen täytäntöönpanoa, joka selkeästi hyödyttää kumppanimaiden yhteiskuntia;

79.

katsoo, että itäisen kumppanuuden vahvistaminen on tärkeää EU:n raja-alueiden kehittämisen kannalta; korostaa, että itäisen kumppanuuden ja aluekehityksen on toimittava käsikkäin ja että niiden pitäisi edistää kahden- ja monenvälistä yhteistyötä, kuten vapaakauppasopimuksia, sekä asianmukaisesti rahoitettuja yhteisiä hankkeita, kuten kulttuurivaihtoa ja kansalaisyhteiskuntien välistä vuoropuhelua;

80.

korostaa, että on tehostettava alueellista yhteistyötä Mustanmeren alueella sekä kehitettävä edelleen EU:n Mustanmeren strategiaa; korostaa EU:n Mustanmeren aluetta koskevien toimien ja itäisen kumppanuuden keskinäistä täydentävyyttä; kehottaa komissiota ja EU:n ulkosuhdehallintoa hyödyntämään kahta erillistä lähestymistapaa myönteisellä tavalla ja selventämään kaikilla tasoilla, kuinka mainittua merkittävää keskinäistä täydentävyyttä voidaan hyödyntää muissa yhteyksissä;

81.

korostaa Välimeren unionin merkitystä pysyvänä vuoropuhelun ja yhteistyön foorumina ja demokratian edistämisen välineenä; kehottaa Välimeren unionin (tulevia) yhteispuheenjohtajia sitoutumaan edelleen toimimaan alkuperäisten kunnianhimoisten tavoitteiden mukaisesti ja edistämään Euroopan naapuruuspolitiikan tehokasta täytäntöönpanoa Välimeren alueella; katsoo, että Välimeren unionin olisi edistettävä tervettä taloudellista, sosiaalista ja demokraattista kehitystä ja luotava vahva ja yhteinen perusta EU:n ja sen eteläisten naapurimaiden tiiviin alueellisen yhteistyön kehittämiselle; suhtautuu myönteisesti Välimeren unionin tarjoamaan mahdollisuuteen vahvistaa kahdenvälisten ja alueellisten toimintalinjojen täydentävyyttä, jotta yhteisten arvojen keskinäiseen tunnustamiseen perustuvan Euro–Välimeri-yhteistyön tavoitteet ja rauhan, turvallisuuden ja vaurauden alueen perustaminen saavutetaan tehokkaammin; pitää erityisen myönteisenä Välimeren unionin uuden pääsihteerin sitoutumista edistämään demokratiaa ja kansalaisyhteiskuntaa koskevia Välimeren unionin hankkeita; pitää naapuruuspolitiikan investointirahaston kokonaistalousarvion korottamista tämänhetkisen tilanteen kannalta myönteisenä;

82.

panee merkille, että ENP:n monenvälisellä ulottuvuudella olisi edistettävä Välimeren unionin konkreettisten hankkeiden tehokasta käynnistämistä, mikä edistää yhteistä kehitys- ja integraatioprosessia ennen kaikkea soveltuvuustutkimusten yhteisrahoituksen avulla ja tukemalla edullisilla ehdoilla myönnettävien lainojen laajempaa hyväksikäyttöä;

83.

kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa tutkimaan mahdollisuuksia luoda ENP:n ja alueellisten toimijoiden, ennen kaikkea ENP:n ja Turkin välisiä institutionaalisia yhteyksiä; muistuttaa, että Turkki pyrkii edistämään eteläisen naapuruuden maiden siirtymistä demokratiaan ja tukemaan niiden yhteiskunnallisia ja taloudellisia uudistuksia; panee merkille, että Turkin instituutioiden ja valtiosta riippumattomien järjestöjen osallistuminen tuottaisi ainutlaatuisia synergiavaikutuksia erityisesti institutionaalisten rakenteiden ja kansalaisyhteiskunnan kehittämisen suhteen; katsoo, että käytännön yhteistyötä olisi täydennettävä EU:n ja Turkin välisellä rakenteellisella vuoropuhelulla, jotta voidaan koordinoida niiden naapuruuspolitiikkaa; suosittaa, että vastaavaa ENP:n puitteissa harjoitettavaa yhteistyötä koskeva tarjous olisi periaatteessa ulotettava koskemaan myös Venäjää ja muita asiaankuuluvia toimijoita;

84.

muistuttaa, että sotilaallisten konfliktien rauhanomainen ratkaiseminen, nk. jäädytetyt konfliktit mukaan luettuina, on demokratian vakauttamisen, ihmisoikeuksien kunnioittamisen, vaurauden ja talouskasvun ehdoton ennakkoedellytys, minkä vuoksi sen olisi oltava EU:n erityisenä tavoitteena;

85.

muistuttaa, että EU:n pitäisi osallistua enemmän ja aktiivisemmalla, yhdenmukaisella ja rakentavammalla tavalla alueellisten konfliktien ratkaisemiseen muun muassa Euroopan ulkosuhdehallinnon avulla kehittämällä lisää luottamuksenrakentamistoimia, sovittelu- ja välitystoimia, harkitsemalla uusia pragmaattisia ja innovatiivisia tarkastelutapoja, esimerkiksi käynnistämällä yleisiä tiedotusstrategioita kumppanimaissa, edistämällä Euroopan siviilirauhanturvajoukkoja ja paikallisia välitystoimia tukemalla kansalaiskulttuuria, erityisesti lasten ja nuorten opetusta, koulutusta ja osallistumista ja yhteisöjen välistä ja niiden sisäistä vuoropuhelua siten, että se sisältää kansalaisyhteiskunnan järjestöt ja rajat ylittävien hankkeiden kehittämisen, sekä lujittamalla hyviä naapuruussuhteita; korostaa poliittisen yhteistyön ratkaisevan tärkeää merkitystä turvallisuuden sekä terrorismin ja ääriliikkeiden kaikkien muotojen torjunnan kannalta;

86.

katsoo, että kulttuurien ja uskontojen välinen vuoropuhelu on ratkaisevan tärkeää, jotta voidaan edistää naapurikumppanuusvaltioiden keskinäistä ymmärtämystä, kunnioitusta, solidaarisuutta ja suvaitsevaisuutta; vaatii, että ehdotetuissa uusissa ENP-välineissä edellä mainittujen edistämiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota;

87.

korostaa Pohjois-Afrikan vallankumousten jälkitilanteessa, että siirtymäkauden lainkäyttövaltaa on tuettava, ja kehottaa kaikkia kumppanuusmaita toimimaan yhteistyössä kansainvälisen oikeuden, erityisesti kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa;

88.

korostaa, että alueellinen toimintatapa on syytä säilyttää, ja panee tyytyväisenä merkille päätöksen, jolla nimitettiin EU:n erityisedustaja Etelä-Kaukasiaan ja eteläisen Välimeren alueelle ja lisäksi perustettiin eteläisen Välimeren maita tarkasteleva työryhmä; katsoo, että vastaavan työryhmän perustamista olisi harkittava myös Etelä-Kaukasian osalta; korostaa tarvetta varmistaa, että EU:n ennakoivaan rooliin Transnistrian 5+2-neuvotteluissa myönnetään riittävästi resursseja etenkin EU:n erityisedustajan toimeksiannon päätyttyä;

89.

korostaa, että alueellisten konfliktien ymmärtäminen edellyttää niiden kulttuuriyhteyden huomioon ottamista; kehottaa luomaan Sinisen kilven strategian mukaisesti täytäntöönpantavan yhdenmukaisen strategian, jonka yhteydessä kulttuurilla on merkittävä osuus konfliktien ehkäisemisessä ja rauhan palauttamisessa;

90.

on tyytyväinen kansainvälisten järjestöjen, erityisesti Etyjin ja YK:n erillisvirastojen tekemään työhön paikan päällä konfliktitilanteissa ja konfliktien jälkeen ja kestävän kehityksen edistämiseksi kaikissa naapurimaissa, erityisesti UNRWA:n pitkäaikaiseen sitoutumiseen palestiinalaispakolaisten auttamiseen;

91.

tukee humanitaarista toimintaa sekä kehityksen ja rauhan hyväksi tehtävää toimintaa, jota unioni toteuttaa itäisissä kumppanimaissa, ja etenkin unionin merkittävää osuutta YK:n Lähi-idässä olevien palestiinalaispakolaisten avustus- ja työelimessä (UNRWA); pitää kuitenkin valitettavana, että tämä toiminta ei vielä ole nostanut unionin painoarvoa yhtenä johtavista poliittisista toimijoista Lähi-idässä; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja komissiota toteuttamaan kaikki tarvittavat toimet, jotta unionin läsnäolo ja toiminta alueella saavuttaa sellaisen poliittisen painoarvon, joka vastaa sen ratkaisevaa sitoutumista humanitaarisen avun ja kehitysavun aloilla;

92.

korostaa, että Euroopan parlamentilla on parlamentaaristen valtuuskuntiensa ja parlamentaarisissa edustajakokouksissa toimivien valtuuskuntiensa kautta tärkeä rooli poliittisen vuoropuhelun, täysimittaisten vapauksien, demokraattisten uudistusten ja oikeusvaltion edistämisessä EU:n naapureina olevissa kumppanimaissa, ja painottaa, että näiden kontaktien avulla voitaisiin arvioida tulevien kriteerien noudattamista ja tehdä tarvittavia muutoksia kahdenvälisiin ja monenvälisiin yhteistyösopimuksiin kehityksen ja saavutetun edistyksen perusteella;

93.

vahvistaa, että monenväliset parlamentaariset edustajakokoukset kuten Euronest ja Välimeren unionin parlamentaarinen edustajakokous ovat ratkaisevassa asemassa luottamuksen ja johdonmukaisuuden rakentamisessa EU:n ja kumppanimaiden välillä ja kumppanimaiden kesken ja siksi ne auttavat huomattavasti itäisen kumppanuuden ja Välimeren unionin tavoitteiden saavuttamisessa; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja komissiota ottamaan Euronestin jäsenet mahdollisimman laajalti mukaan itäisen kumppanuuden monenkeskisiin rakenteisiin ja ohjelmiin; korostaa, että Välimeren unionin parlamentaarinen edustajakokous on tunnustettava Välimeren unionin legitiimiksi parlamentaariseksi elimeksi; korostaa, että täysivaltainen sihteeristö tuo lisää johdonmukaisuutta Euronestin ja Välimeren unionin parlamentaarisen edustajakokouksen työhön ja yhdenmukaisuutta itäiseen ja eteläiseen ulottuvuuteen suunniteltujen Euroopan naapuruuspolitiikan ohjelmien kanssa;

94.

kehottaa komissiota tarjoamaan lisää rahoitusta, teknistä tukea ja asiantuntemusta itäisen kumppanuuden maiden kansallisten parlamenttien hallinnoille institutionaalisten rakenteiden kokonaisvaltaisten kehittämisohjelmien puitteissa niiden tehokkuuden, avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden vahvistamiseksi, mikä on ratkaisevan tärkeää, jotta parlamentit voivat hoitaa asianmukaiset tehtävänsä demokraattisessa päätöksentekomenettelyssä;

95.

vahvistaa suhtautuvansa avoimesti Valko-Venäjän parlamentin edustajien hyväksymiseen Euronestiin heti sen jälkeen, kun kansainvälinen yhteisö, Etyj mukaan luettuna, on tunnustanut Valko-Venäjän parlamenttivaalien demokraattisuuden;

96.

panee tyytyväisenä merkille uutta Euroopan naapuruuspoliittista kumppanuusvälinettä ja Euroopan naapuruuspolitiikan ohjelmien rahoituksen lisäämistä koskevan ehdotuksen, jota oli pyydetty aiemmissa päätöslauselmissa; katsoo, että rahoituksen jakamisen pitäisi olla joustavaa ja riittävää molemmille alueille alueellisen tasapainon mukaisesti ja että toimintatavan olisi perustuttava suorituksiin ja keskityttävä uudistuksiin sitoutumiseen ja uudistusten edistymiseen kumppanuusmaissa sekä kumppanuusmaiden tarpeisiin ja mahdollisuuksiin; panee merkille, että joustavuuden lisäämisessä ja selkeyttämisessä olisi noudatettava oikeutta demokraattiseen valvontaan ja sitä olisi täydennettävä tarkemmalla menojen valvonnalla;

97.

katsoo, että itäisten ja eteläisten osa-alueiden välisen kohtuullisen tasapainon ylläpito on tärkeää erityisesti siksi, että itäiset naapurimaat ovat panemassa täytäntöön itäiseen kumppanuuteen liittyviä ohjelmia ja uudistuksia ja koska niillä on tavoite liittyä unioniin; katsoo kuitenkin, että tätä tasapainoa ei voida pitää pysyvänä; tukee täysin todellisiin tarpeisiin, vastaanottokykyyn ja saavutettuihin tavoitteisiin perustuvan eriytetyn, suoritusperustaisen ja joustavan rahoitustuen periaatetta;

98.

katsoo, että Euroopan naapuruuspoliittisen kumppanuusvälineen uudelleentarkastelu on suoritettava vuosien 2007–2013 monivuotisen rahoituskehyksen meneillään olevan arvioinnin sekä vuoden 2013 jälkeistä jaksoa koskevien neuvottelujen yhteydessä ja niiden mukaisesti siten, että naapuruuspolitiikan rahoitusta koskevia neuvotteluja ei tarvitsisi avata uudelleen vuosina 2012 ja 2013;

99.

vaatii huomattavaa korotusta EU:n talousarvion otsakkeen 4 ylärajaan eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineen osalta, koska siitä huolimatta, että viime vuosien aikana Euroopan unionin ja kumppanimaiden välillä on saatu aikaan jonkinlaista edistymistä yhteistyön ja asteittaisen taloudellisen yhdentymisen edistämisessä, mainittuja toimia on tehostettava uusien haasteiden ja uusien yhteistyöalojen myötä;

100.

korostaa, että ENP:n rahoituksen lisäämisen edellyttämän määrärahojen uudelleen kohdentamisen olisi perustuttava selkeisiin ensisijaisiin tavoitteisiin, minkä vuoksi se ei saa vaarantaa unionin ainoata kriisivalmiuden ja rauhanrakentamisen välinettä, vakausvälinettä, kuten komissio on ehdottanut; korostaa, että nykyinen valtioiden velkakriisi ei saa vaikuttaa Euroopan naapuruuspolitiikan ohjelmien rahoitukseen;

101.

pitää valitettavana sitä, että suuri osuus ENP:n rahoituksesta käytetään hankkeiden ja ohjelmien sijasta konsulttipalkkioihin ja vaatii tässä yhteydessä rahoituksen tasapainon nopeaa palauttamista, kun varoja käytetään uuden välineen alaisuudessa;

102.

korostaa, että silloin kun EU on toimittanut humanitaarista apua, on tärkeää varmistaa joustava siirtyminen kunnostustöistä jälleenrakentamiseen ja kehittämiseen, jotta voidaan torjua joitakin vallankumousten tuhoisista seurauksista;

103.

katsoo, että kansalaisyhteiskuntaa tukeva väline voitaisiin ajatella Euroopan naapuruuspoliittisen kumppanuusvälineen kiinteäksi osaksi; ehdottaa, että harkittaisiin ajatusta Euroopan naapuruuspoliittisen kumppanuusvälineen rahoituksen hallinnan siirtämisestä kansalaisyhteiskuntaa tukevalle välineelle, jos valtiot eivät kykene epätyydyttävien tulosten takia täyttämään rahoitukselle asetettuja ehtoja;

104.

painottaa, että Euroopan naapuruusvälineellä on ratkaisevan tärkeä asema tuettaessa EU:n makroalueellisia strategioita, kuten EU:n Itämeren ja Tonavan alueen strategioita, koska siitä myönnetään rahoitusta näiden strategioiden ulkoiselle ulottuvuudelle ja etenkin toimille, joihin myös naapurimaat osallistuvat;

105.

korostaa, että varojen jakamisessa olisi otettava huomioon rajattu määrä selkeästi määriteltyjä prioriteetteja ja mitattavissa olevia tavoitteita yhteisymmärryksessä kumppanimaiden kanssa siten, että se perustuu maiden tarpeisiin ja selkeään ehdonalaisuuteen sekä jo saavutettuun edistymiseen; korostaa, että talousarviotukea olisi käytettävä ainoastaan silloin, kun on takeet moitteettomasta budjettihallinnosta, ja että olisi käytettävä kaikkia saataville olevia välineitä prioriteettien ilmentämiseksi paremmin; korostaa tässä yhteydessä julkisia hankintoja ja ENP-maiden julkista taloutta koskevien säädösten tehostamisen tarvetta;

106.

korostaa, että tarvitaan johdonmukaista tarkastelutapaa kunkin yksittäisen EU:n jäsenvaltion ja EU:n Euroopan naapuruuspolitiikan puitteissa naapurimaille antamaan apuun; suosii kaikkia sellaisia järjestelyjä, joilla helpotetaan eri EU:n avunantajien toiminnan koordinoimista ja rationalisoimista naapurimaissa ilman että lisätään tarpeetonta byrokratiaa;

107.

huomauttaa, että vaikka avulla voi olla vipuvaikutusta ENP-maissa, sillä ei yksin voida taata kestävää ja pysyvää kehitystä; kehottaa siksi ENP-maita vahvistamaan ja ottamaan käyttöön omia resurssejaan, perustamaan läpinäkyvät verotusjärjestelmät, ottamaan yksityisen sektorin, paikallishallinnon ja kansalaisjärjestöt tehokkaasti mukaan naapuruuspolitiikan toteuttamiseen sekä sitoutumaan lujemmin naapuruuspolitiikan yhteydessä toteutettaviin hankkeisiin;

108.

pitää myönteisenä G8-maiden päätöstä korottaa demokratiaan siirtymässä olevien eteläisen kumppanuuden maiden lainajärjestelyjen kokonaismäärää; pitää todennäköisenä, että "Deauvillen kumppanuuteen"27. toukokuuta 2011 sisällytetyt sitoumukset edistävät demokratiaa ja kehitystä tukevaa rahoitusta EU:n kumppanuusmaissa;

109.

kehottaa arabimaiden viimeaikaisiin tapahtumiin ja eräissä itäisen kumppanuuden maissa tapahtuneeseen demokratian taantumiseen liittyen arvioimaan erityisen itsekriittisesti eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineessä aiemmin käytettyjä rahoituskeinoja sekä niiden toimivuutta demokratian, ihmisoikeuksien, hallinnon, korruption torjunnan, institutionaalisten rakenteiden kehittämisen ja kansalaisyhteiskunnan tukemisen kannalta; katsoo, että EU:n on omaksuttava uudenlainen lähestymistapa, jolla tehostetaan yhteistyötä konfliktien torjunnassa;

110.

on vakaasti sitä mieltä, että palestiinalaishallinnolle ja YK:n Lähi-idässä olevien palestiinalaispakolaisten avustus- ja työelimelle (UNRWA) myönnettävää rahoitustukea on myös pohdittava tämän uudelleentarkastelun yhteydessä ja siihen on sovellettava pitkän aikavälin suunnittelua, joka on olennainen osa naapuruuspolitiikkaa; ei pidä pätevänä väitettä, että alueen poliittinen epävakaus ja rauhanprosessin erityispiirteet mahdollistavat vain tilapäisen suunnittelun ja tapauskohtaisen vahvistamisen;

111.

kehottaa Euroopan parlamenttia ja neuvostoa pääsemään pikaisesti sopimukseen ehdotuksesta, jolla lujitetaan naapuruusvälinettä vuosiksi 2012 ja 2013, sillä erityisesti eteläisissä naapurimaissa on tällä hetkellä pakottavia tarpeita; kehottaa jäsenvaltioita lisäksi täyttämään asianmukaisesti kahdenväliset velvoitteensa eteläisen Välimeren ja itäisen kumppanuuden maita kohtaan;

112.

toistaa, että neuvoston olisi hyväksyttävä viipymättä eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineestä annetun asetuksen 23 artiklan muuttamista koskeva lainsäädäntöehdotus, jonka komissio esitti toukokuussa 2008 ja Euroopan parlamentti hyväksyi 8. heinäkuuta 2008 ja joka mahdollistaisi aikaisemmista toimista takaisin maksettujen varojen sijoittamisen uudelleen; muistuttaa, että tätä pidetään jo varmana ja se näkyy Euroopan naapuruuspolitiikan tarkistamisen rahoitusta koskevassa ehdotuksessa vuosien 2011–2013 talousarviossa; kehottaa komissiota harkitsemaan vaihtoehtoisia keinoja sen varmistamiseksi, että EIP:n avulla sekä eteläisen että itäisen kumppanuuden maiden käyttöön osoitetaan välittömästi uusia riskipääomarahastojen varoja;

113.

pitää myönteisenä Euroopan investointipankin ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin erityisesti Euro–Välimeri-investointi- ja kumppanuusvälineen kautta tekemää työtä ja korostaa tarvetta synergioiden lisäämiseen muiden alueella aktiivisesti toimivien kansallisten ja kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa; tukee Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin perussäännön muuttamista siten, että eteläiset naapuruuskumppanit voisivat myös saada sen tukea ja haluaa varmistaa, että EIP ja EJKP, joiden pääoma on suurelta osin peräisin Euroopasta, harjoittavat toimivaa keskinäistä yhteistyötä keskinäisen kilpailun sijasta;

114.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle / komission varapuheenjohtajalle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle, jäsenvaltioiden ja Euroopan naapuruuspolitiikan kohdemaiden hallituksille ja parlamenteille ja Välimeren unionin pääsihteerille.

14.6.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 168/45

—

ottaa huomioon perusoikeuskirjan, Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2, 3 ja 6 artiklan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) asiaankuuluvat artiklat,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin turvallisuusstrategian vuodelta 2003 (1) ja selvityksen sen täytäntöönpanosta vuodelta 2008 (2),

—

ottaa huomioon 13. kesäkuuta 2002 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2002/475/YOS terrorismin torjumisesta (3) sellaisena kuin se on muutettuna puitepäätöksellä 2008/919/YOS (4) sekä erityisesti puitepäätöksen 10 artiklan uhrien suojelusta ja auttamisesta,

—

ottaa huomioon EU:n terrorismin vastaisen strategian vuodelta 2005 (5),

—

ottaa huomioon EU:n strategian radikalisoitumisen ja terroristiryhmiin värväyksen torjumiseksi (6),

—

ottaa huomioon Tukholman ohjelman – Avoin ja turvallinen Eurooppa kansalaisia ja heidän suojeluaan varten (7) ja 20. huhtikuuta 2010 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle "Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen toteuttaminen EU:n kansalaisten hyväksi – Toimintasuunnitelma Tukholman ohjelman toteuttamiseksi" (KOM(2010)0171),

—

ottaa huomioon Europolin julkaiseman selvityksen terrorismin tilanteesta ja sen kehityssuunnista Euroopassa (TE-SAT 2011),

—

ottaa huomioon 20. heinäkuuta 2010 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle "EU:n terrorisminvastainen politiikka: tärkeimmät saavutukset ja tulevaisuuden haasteet" (KOM(2010)0386),

—

ottaa huomioon 24. marraskuuta 2010 annetun Euroopan tietosuojavaltuutetun lausunnon komission tiedonannosta Euroopan parlamentille ja neuvostolle "EU:n terrorisminvastainen politiikka: tärkeimmät saavutukset ja tulevaisuuden haasteet" (8),

—

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon komission tiedonannosta "EU:n terrorisminvastainen politiikka: tärkeimmät saavutukset ja tulevaisuuden haasteet" (9),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle "EU:n sisäisen turvallisuuden strategian toteuttamissuunnitelma: viisi askelta kohti turvallisempaa Eurooppaa" (KOM(2010)0673),

—

ottaa huomioon Euroopan neuvoston yleissopimuksen rikosten ja vallan väärinkäytön uhreja koskevista oikeusperiaatteista (CETS 116) vuodelta 1983, Euroopan neuvoston yleissopimuksen terrorismin ennaltaehkäisemisestä (CETS 196) vuodelta 2005, terroritekojen uhrien suojaamista koskevat Euroopan neuvoston ohjaavat periaatteet vuodelta 2005, Euroopan neuvoston suosituksen Rec(2006)8 avusta rikoksen uhreille vuodelta 2006 ja komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi rikoksen uhrin oikeuksia, tukea ja suojelua koskevien vähimmäisvaatimusten vahvistamisesta (KOM(2011)0275) vuodelta 2011,

—

ottaa huomioon seitsemännen tutkimuksen puiteohjelman väliarvioinnin ja vihreän kirjan "Haasteista mahdollisuuksiin: yhteinen strategiakehys EU:n tutkimus- ja innovointirahoitukselle",

—

ottaa huomioon eri päätöslauselmansa terrorismin torjumisesta,

—

ottaa huomioon 27. joulukuuta 2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2580/2001 tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi (10) ja 27. joulukuuta 2001 hyväksytyn neuvoston yhteisen kannan (2001/931/YUTP) erityistoimenpiteiden toteuttamisesta terrorismin torjumiseksi (11),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön ja ulkoasiainvaliokunnan sekä oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnot (A7-0286/2011),

A.

ottaa huomioon, että syyskuun 11. päivän 2001 hirveiden iskujen jälkeen 2000-luvun ensimmäiselle vuosikymmenelle antoi leimansa erityisesti Yhdysvaltojen käymä "terrorisminvastainen sota"; ottaa huomioon, että monet eurooppalaiset kokivat iskut hyökkäyksenä omia arvojaan ja omaa elämäntapaansa vastaan, sillä vaikka näitä iskuja tai muita yhtä tuhoisia iskuja ei tehty Euroopan maaperällä, niiden suunnittelu ja valmistelu tapahtui kuitenkin osittain Euroopassa,

B.

ottaa huomioon, että Euroopan unioni on ollut yhä useammin terrorismin kohde ja uhri 2000-luvulla ja että uhka on jatkuvasti olemassa,

C.

ottaa huomioon, että 11. syyskuuta 2001 Yhdysvalloissa tehtyjen iskujen jälkeen EU:n maaperällä tehdyillä vakavilla terrori-iskuilla, vuoden 2004 Madridin terrori-iskut ja vuoden 2005 Lontoon iskut mukaan luettuina, on ollut merkittävä vaikutus Euroopan unionin kansalaisten turvallisuuden tunteeseen,

D.

ottaa huomioon, että terrorismin tilanteesta ja sen kehityssuunnista Euroopassa vuonna 2011 julkaistu Europolin selvitys (TE-SAT 2011) osoittaa, että terrori-iskujen vaara Euroopassa on edelleen suuri ja että terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden väliset yhteydet näyttävät lisääntyvän, ja viittaa siihen, että separatististen terroristijärjestöjen tekemät tai sellaisiksi väitetyt terrori-iskut ovat vähenemässä vuoteen 2006 verrattuna, vaikka ne muodostavat yhä valtaosan kaikista EU:ssa tehdyistä terrori-iskuista,

E.

ottaa huomioon, että Tukholman ohjelmassa nimetään kaksi uhkaa sisäiselle turvallisuudelle, kansainvälinen terrorismi ja järjestäytynyt rikollisuus, jotka toimivat monissa tapauksissa samalla alalla, kuten ase- ja huumekaupassa,

F.

ottaa huomioon, että terrorismi ei ole uusi ilmiö; ottaa huomioon, että viime vuosikymmenien aikana terrorismi on saanut uusia muotoja, kuten kyberterrorismi, ja terroristiverkostojen rakenne, keinot ja rahoitus ovat kehittyneet, mikä on tehnyt terrorismin uhkasta entistä monitahoisemman; ottaa huomioon, että terrorismin torjunta on aina ollut osa jäsenvaltioiden toimivaltaa ja tavanomaista lainvalvontaa; ottaa huomioon, että 11. syyskuuta 2001 tehdyt iskut sekä Madridin ja Lontoon iskut muuttivat perustavanlaatuisesti käsitystä terrorismista ilmiönä sekä terrorismin torjuntaan käytettäviä keinoja ja välineitä; ottaa huomioon, että näiden iskujen seurauksena terrorismista tuli koko Euroopan unionin turvallisuuteen eikä vain jäsenvaltioiden kansalliseen turvallisuuteen vaikuttava asia, ja siihen liittyvä säädöskehys muuttui huomattavasti,

G.

ottaa huomioon, että vaikka terrorismille ei ole olemassa yksiselitteistä kansainvälistä määritelmää, EU on määritellyt terroririkokset puitepäätöksessä 2002/475/YOS,

H.

ottaa huomioon, että kansainvälinen yhteistyö on ratkaisevan tärkeää, jotta terrorismilta voidaan viedä taloudellinen, logistinen ja operatiivinen pohja,

I.

ottaa huomioon, että vaikka kokemukset terrorismista ja terrorismin uhka vaihtelevat EU:n jäsenvaltioiden välillä, tarvitaan yhteinen unionin lähestymistapa, sillä terroritoiminta on usein Euroopan laajuista ja terroristit hyödyntävät tekojaan toteuttaessaan Euroopan kirjavaa lainsäädäntöä ja vaihtelevia terrorismin torjuntavalmiuksia sekä rajatarkastusten lakkauttamista,

J.

ottaa huomioon, että Euroopan unionin kansalaiset ja muut henkilöt haluavat myös, että heidän turvallisuutensa taataan EU:ssa ja sen ulkopuolella ja että EU:lla on tässä suhteessa tärkeä asema,

K.

katsoo, että terroriteot asettavat ihmisoikeudet vakavaan vaaraan, uhkaavat demokratiaa, pyrkivät horjuttamaan laillisesti muodostettuja hallituksia, heikentävät moniarvoisia kansalaisyhteiskuntia ja vaarantavat kaikkien toiveen elää vailla pelkoa,

L.

katsoo, että terrorisminvastaisilla toimilla olisi pyrittävä torjumaan terrorismin tavoitteiden saavuttaminen ja terroriteot, joilla pyritään vapaiden, avoimien ja demokraattisten yhteiskuntarakenteiden tuhoamiseen; katsoo, että terrorismin torjunnan päätavoitteena on oltava demokraattisen yhteiskuntarakenteen suojaaminen ja vahvistaminen lujittamalla kansalaisvapauksia ja demokraattista valvontaa, varmistamalla Euroopan unionin kansalaisten turvallisuus, tunnistamalla osapuolet, jotka syyllistyvät terrorismiin, ja asettamalla heidät syytteeseen ja vastaamalla terrori-iskun seurauksiin toteuttamalla osallisuutta edistäviä toimia, rajatylittävää oikeus- ja poliisiyhteistyötä sekä tehokasta ja koordinoitua strategiaa Euroopan tasolla; katsoo, että terrorisminvastaisten toimien tehokkuutta on mitattava näitä tavoitteita vasten, ja katsoo, että varmin tapa torjua terrorismia on keskittyä ensisijaisesti väkivaltaisten ääriliikkeiden ja niiden laajentumisen ennaltaehkäisyyn,

M.

katsoo, että Euroopan unionin terrorisminvastaisella strategialla olisi siksi puututtava terrorismin seurausten lisäksi myös sen syihin,

N.

katsoo, että väkivaltaisten ääriliikkeiden torjunta on tärkeä osa terrorismin ehkäisyä ja tukahduttamista,

O.

ottaa huomioon, että terrorisminvastaisuus tarkoittaa, että vastustetaan kaikkia terrorismin muotoja, myös kyberterrorismia, huumausaineiden kauppaan liittyvää terrorismia ja terroristiryhmien yhteyksiä moninaisessa rikollisessa toiminnassa, sekä taktiikoita, joita terrorismi hyödyntää pysyäkseen toimintakykyisenä, kuten laitonta rahoitusta, taloudellista kiristystä, rahanpesua ja terroristiryhmien toiminnan salaamista tekaistujen oikeushenkilöiden tai elinten avulla,

P.

ottaa huomioon, että terrorismi on valtion ongelma ja siksi demokraattisten elinten tehtävänä on laatia ja säilyttää terrorisminvastaisen politiikan päälinjat etsimällä laajinta mahdollista poliittista ja yhteiskunnallista yhteisymmärrystä; ottaa huomioon, että demokraattinen terrorismin torjunta, joka noudattaa perustuslaillisen valtion ja oikeusvaltion periaatteita, kuuluu kaikille demokraattisissa elimissä edustettuina oleville poliittisille puolueille niin hallituksessa kuin oppositiossakin; ottaa huomioon, että tämän perusteella on suositeltavaa säilyttää terrorisminvastaisen politiikan määritelmä, jonka mukaan se kuuluu kaikissa demokraattisissa yhteiskunnissa hallitusten toimialaan ja saa alkunsa poliittisten puolueiden välisestä lainmukaisesta vastakkainasettelusta ja siten vaalikilpailusta,

Q.

katsoo, että on järkevää arvioida terrorisminvastaisten toimien kustannuksia ja hyötyjä, sillä päätöksentekijöiden olisi tiedettävä, onko heidän päätöksillään toivottu vaikutus, ja kansalaisilla olisi oltava oikeus saattaa vaaleilla valitsemansa edustajat vastuuseen,

R.

ottaa huomioon, että kymmenen vuotta maailmaa järisyttäneiden iskujen jälkeen on tullut aika tarkastella terrorismin torjunnassa saavutettua edistystä; ottaa huomioon, että arviointi auttaa tehostamaan ja lujittamaan toimia ja kaikissa moderneissa demokratioissa poliittisia päätöksiä on arvioitava ja tarkistettava säännöllisesti,

S.

katsoo, että sen arvioimiseen, miten hyvin EU:n terrorisminvastaisilla toimilla on saavutettu niille asetetut tavoitteet, on panostettu huomattavan vähän; ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti on toistuvasti vaatinut EU:n terrorisminvastaisten toimien perusteellista arvioimista, sillä arviointi on avoimuuden ja päätöksentekijöiden vastuullisuuden ehdoton edellytys; ottaa huomioon, että EU:n terrorisminvastaisten toimien asianmukaisen arvioinnin puute johtuu enimmäkseen siitä, että suurin osa toimista toteutetaan tiedustelu- ja turvallisuuspolitiikan alalla, jolle on tyypillistä salamyhkäinen toiminta,

T.

ottaa huomioon, että terrori-iskuilla on toistuvasti pyritty aiheuttamaan mittavia seurauksia, jotka ovat haaste käytettävissä olevalle institutionaaliselle kapasiteetille,

U.

katsoo, että terroristit hyökkäävät viattomien siviilien kimppuun saavuttaakseen demokratian tuhoamista koskevan tavoitteensa; katsoo, että terrori-iskuissa loukkaantuneet, vahinkoa kärsineet tai omaisensa menettäneet ansaitsevat tukemme ja solidaarisuutemme ja ovat oikeutettuja vahingonkorvauksiin ja apuun,

V.

pitää erittäin tärkeänä, että oikeus toteutuu, että syylliset asetetaan syytteeseen ja että terroristeja rangaistaan rikoksista; katsoo, että uhrien asemaan todistajina oikeudenkäynneissä on kiinnitettävä erityistä huomiota,

W.

katsoo, että tilivelvollisuus ja vastuullisuus ovat olennaisen tärkeitä asioita terrorisminvastaisten toimien demokraattisen legitiimiyden kannalta; ottaa huomioon, että virheet ja lainvastaiset toimet sekä kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeuslainsäädännön rikkomiset on tutkittava ja käsiteltävä oikeudessa,

X.

ottaa huomioon, että terrorisminvastaisissa toimissa on kunnioitettava oikeuksia, jotka turvataan Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, ja että kaikki tällä alalla hyväksytyt toimet vaikuttavat vastavuoroisesti kansalaisvapauksiin,

Y.

ottaa huomioon, että joukkotarkkailusta on tullut tärkeä osa terrorisminvastaisia toimia ja että laajamittainen henkilötietojen kerääminen, havaitsemis- ja tunnistamisteknologiat, seuranta ja jäljitys, tiedonlouhinta ja profilointi sekä riskinarviointi ja käyttäytymisanalyysi ovat kaikki keinoja, joita käytetään terrorismin ennaltaehkäisyyn; ottaa huomioon, että tällaisten välineiden vaarana on, että todistustaakka siirretään kansalaiselle; katsoo, että näiden välineiden tehokkuus ja toimivuus terrorismin torjunnassa ovat kyseenalaisia; katsoo, ettei tiedonjako virastojen välillä ole asianmukaista,

Z.

ottaa huomioon, että viranomaiset käyttävät yhä enemmän hyödykseen kaupallisiin tai yksityisiin tarkoituksiin kerättyjä tietoja; ottaa huomioon, että eri aloilla toimivia yksityisiä yrityksiä velvoitetaan säilyttämään henkilötietoja ja antamaan niitä asiakastietokannoistaan; ottaa huomioon, että tietojen säilyttämiseen ja hakuun liittyy huomattavia kustannuksia (infrastruktuuri-investoinnit ja toimintakulut),

AA.

katsoo, että käsitteelle "profilointi" tarvitaan pikaisesti yhtenäinen oikeudellinen määritelmä ja että määritelmän on perustuttava asianmukaisiin perusoikeuksiin ja tietosuojasääntöihin, jotta voidaan vähentää epätietoisuutta siitä, mikä toiminta on kiellettyä ja mikä ei,

1.

pitää komission tiedonantoa tervetulleena ja muistuttaa, että se on kytkettävä EU:n tulevaan sisäisen turvallisuuden strategiaan; pahoittelee kuitenkin, että asiaa tarkastellaan melko yksipuolisesti, ainoastaan hyväksyttyjen poliittisten toimenpiteiden toteutuksen kannalta, eikä kansallisia terrorisminvastaisia toimia eikä kansallisia toimenpiteitä, joilla Euroopan tasolla tai kansainvälisellä tasolla hyväksytyt toimet saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, tarkastella lainkaan; pahoittelee lisäksi, ettei ole tutkittu tarkemmin Euroopan tasolla hyväksyttyjen terrorisminvastaisten toimien ja välineiden mahdollisia oikeudellisia porsaanreikiä tai päällekkäisyyksiä; korostaa, että yhtenäinen lähestymistapa Euroopan ja jäsenvaltioiden tasolla on tärkeää sisäisen turvallisuuden alalla hyväksytyissä aloitteissa, erityisesti kun on kyse terrorismista ja järjestäytyneestä rikollisuudesta;

2.

pahoittelee lisäksi, ettei tiedonanto kata riittävässä määrin eikä siinä käsitellä yksityiskohtaisemmin muiden pääosastojen kuin oikeus-, vapaus- ja turvallisuusasioiden pääosaston (esimerkiksi energian ja liikenteen pääosaston, yritys- ja teollisuustoiminnan pääosaston tai sisämarkkinoiden ja palvelujen pääosaston) toteuttamia toimia ja ettei se anna selvää kuvaa siitä, miten toimet vaikuttavat toisiinsa, miltä osin ne ovat päällekkäisiä tai missä on aukkoja; on sitä mieltä, että kaikki edellä mainitut tasot on myös otettava huomioon, koska eurooppalaiset, kansalliset ja kansainväliset toimet täydentävät toisiaan ja koska yksittäisten toimien arvioiminen ei anna täydellistä kuvaa terrorisminvastaisten toimien vaikutuksesta Euroopassa;

3.

pahoittelee, ettei tiedonannossa käytetty hyväksi tilaisuutta selvittää, miten tietyt EU:n terrorisminvastaiset välineet, kuten tietojen säilyttäminen, matkustajarekisteritietojen luovuttaminen ja SWIFT-sopimus, sopivat EU:n terrorisminvastaiseen strategiaan;

4.

katsoo, että perusoikeuskirjan olisi aina ohjattava EU:n toimia tällä alalla ja jäsenvaltioita näiden toimien täytäntöönpanossa sekä kolmansien osapuolien ja maiden kanssa tehtävässä yhteistyössä;

5.

korostaa, että Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä kumppanimaiden on perustettava kansainvälisen terrorismin torjumista koskevat strategiansa oikeusvaltion periaatteelle ja perusoikeuksien kunnioittamiselle; korostaa lisäksi, että unionin ulkoiset toimet kansainvälisen terrorismin torjumiseksi olisi ensisijaisesti suunnattava terrorismin ehkäisemiseen ja että vuoropuhelua, suvaitsevaisuutta ja ymmärrystä eri kulttuurien, kansojen ja uskontojen välillä on edistettävä;

6.

muistuttaa, että terrorisminvastaisten toimien olisi täytettävä välttämättömyyttä, tehokkuutta, suhteellisuutta, kansalaisvapauksia, oikeusvaltion periaatetta sekä demokraattista valvontaa ja tilivelvollisuutta koskevat vaatimukset, joita unioni on sitoutunut ylläpitämään ja kehittämään, ja että näiden vaatimusten täyttymistä koskevan arvioinnin on oltava kiinteä osa kaikkien EU:n terrorisminvastaisten toimien arviointia; katsoo, että näitä toimia on kehitettävä EU:n primaarioikeuden määräysten mukaisesti ja niissä on annettava etusija erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjan turvaamien oikeuksien kunnioittamiselle;

7.

toistaa, että rajoittavat toimenpiteet, joilla voidaan takavarikoida, ottaa haltuun tai jäädyttää omaisuutta ja varoja, joilla on yhteys terroriteoissa osallisena olleisiin tai niihin sekaantuneisiin luonnollisiin henkilöihin tai oikeushenkilöihin, voivat olla hyödyllinen väline terrorismin torjunnassa, mutta niiden on oltava täysin SEUT-sopimuksen 75 artiklan ja perusoikeuskirjan mukaisia;

8.

katsoo, että terroritoiminnan ennaltaehkäisy sekä terroristien jäljittäminen ja syytteeseenpano ovat ratkaisevan tärkeitä Euroopan tason toimia ja että niiden on sisällyttävä järjestelmälliseen lähestymistapaan, joka perustuu hätätapauksia koskevien sääntöjen sijasta yhtenäiseen ja välttämättömyyteen perustuvaan strategiaan, että toimien on oltava tarkoitusperäisiä ja kustannustehokkaita ja että toimivaltaisten toimielinten, virastojen ja elinten toimien päällekkäisyyttä sekä tietojen käyttöä muuhun kuin alkuperäiseen tarkoitukseen on vältettävä;

9.

korostaa, että EU:n terrorisminvastaisten toimien kymmenen vuoden tarkastelun olisi johdettava selvästi määriteltyihin poliittisiin tavoitteisiin;

10.

katsoo, että terrorismi on jatkuvasti muuttuva ilmiö ja että sitä olisi torjuttava muutokseen reagoivalla terrorisminvastaisella politiikalla;

11.

pitää oikeana päätöstä syventää ja kehittää terrorisminvastaisen strategian neljää toiminta-alaa eli ennaltaehkäisyä, suojausta, toiminnan estämistä ja varautumista;

12.

uskoo, että terroritoiminnan ennaltaehkäisyn, tutkinnan ja syytteeseenpanon olisi perustuttava oikeus- ja poliisiyhteistyön tehostamiseen Euroopan tasolla ja täyteen parlamentaariseen valvontaan sekä korkeatasoisia ja yhtenäisiä menettelyllisiä takeita koskevan etenemissuunnitelman täyteen ja oikea-aikaiseen toteuttamiseen;

13.

katsoo, että oikeus- ja poliisiviranomaisten koulutuksen ja tietoisuuden parantamisen on oltava ensisijainen painopistealue, jotta valmiutta terrorismin torjuntaan voidaan parantaa koko EU:ssa;

14.

panee merkille tässä yhteydessä, että jäsenvaltioiden yhteistyö OLAFin sekä Euroopan unionin virastojen, kuten Europolin, Eurojustin ja CEPOLin, kanssa on tärkeää;

15.

pyytää komissiota arvioimaan perinpohjaisesti terrorisminvastaisia toimia ja toimenpiteitä ja keskittymään tulevaisuuden haasteisiin, joita ovat muun muassa Europolin ja Eurojustin uudistaminen Lissabonin sopimuksen tarjoamien uusien mahdollisuuksien perusteella, yhtenäisten sääntöjen kehittäminen todisteiden keräämiseen ja tutkimusten toteuttamiseen, yhteisten tutkimusryhmien täysimääräinen toteuttaminen, vahvempi EU:n puitekehys oikeus- ja poliisikoulutukselle sekä asianmukainen osallisuutta ja kotouttamista koskeva politiikka;

16.

katsoo, että terrorisminvastaisten toimien on oltava yhteismitallisia uhkan kanssa ja että niitä on mukautettava sekä uhkan kasvamiseen että sen vähenemiseen; huomauttaa, että terrorisminvastaiset toimet on suunniteltava uuden toimeenpanovallan ja virastojen osalta siten, että niitä voidaan sekä lisätä että vähentää tilanteen mukaan;

17.

muistuttaa, että radikalisoituminen ja värväys ovat merkittävin ja jatkuvin pitkän aikavälin uhka, kuten komission tiedonannossa korostetaan, ja muodostavat siten akselin, johon EU:n on keskityttävä terrorisminvastaisessa ennaltaehkäisevässä strategiassaan jo ketjun alkupäässä; korostaa, että investoiminen rasismin ja syrjinnän vastaisiin toimiin on tärkeä väline, jolla voidaan käsitellä ja ehkäistä radikalisoitumista ja mahdollisten terroristien värväystä;

18.

muistuttaa, että useat kansalaisjärjestöt ja kansalaisyhteiskunta myötävaikuttavat usein EU:n ja sen jäsenvaltioiden yhteisrahoituksella sosioekonomiseen kehitykseen, rauhanrakennukseen, valtiorakenteiden kehittämiseen ja demokratiakehitykseen, jotka ovat kaikki tärkeitä radikalisoitumisen ja värväyksen torjunnassa;

19.

kehottaa luomaan kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden, terrorismin ja huumausainekaupan kytköksiä koskevan kattavan strategian; kannustaa analysoimaan jatkuvasti terrorismin monipuolistumista, radikalisoitumista sekä värväyksen kehitystä ja uusia piirteitä sekä kansainvälisten valtiosta riippumattomien järjestöjen roolia terrorismin rahoittamisessa;

20.

kehottaa tässä yhteydessä komissiota ja jäsenvaltioita ennaltaehkäisemään ääriliikkeiden nousua;

21.

kiinnittää huomiota tarpeeseen laajentaa ja kehittää olemassa olevia ja uusia terrorismin torjuntaan liittyviä strategisia kumppanuuksia Euroopan ulkopuolisten valtioiden kanssa, kunhan kumppanuuksissa kunnioitetaan ihmisoikeuksia; painottaa Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen strategista yhteistyötä ja korostaa, että yhteistyötä tarvitaan myös muiden kumppanien kanssa, ja toistaa, että unioni pitää tärkeänä kansalaisten henkilötietojen suojaa sekä heidän ihmis- ja kansalaisoikeuksiaan;

22.

korostaa, että terrorismin torjunta on erottamaton osa unionin suhteita kolmansiin maihin; pyytää korottamaan terrorismin torjunnan tukitointen rahoitusta seuraavassa vakautusvälineessä, jotta vältettäisiin valtioiden toimintakyvyn lamaantuminen; on tässä suhteessa samaa mieltä siitä, että ensisijaisia alueita ovat Etelä-Aasia, erityisesti Pakistan ja Afganistan, Sahelin alue (Mauritania, Mali ja Niger), Somalia sekä Jemen; panee tyytyväisenä merkille 21. maaliskuuta 2011 esitetyn Sahelin turvallisuutta ja kehittämistä koskevan EU:n strategian ja kehottaa neuvostoa hyväksymään strategian parlamenttia kuultuaan; suhtautuu myönteisesti terrorisminvastaisten lausekkeiden sisällyttämiseen kansainvälisiin sopimuksiin;

23.

kehottaa komissiota, unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa sekä neuvostoa toteuttamaan pikaisesti Lissabonin sopimuksessa käyttöön otetun solidaarisuuslausekkeen edellyttämät järjestelyt;

24.

pitää erittäin tärkeänä, että määritellään terrorismin uhrien sekä todistajien erityissuojelua ja -tukea koskevat yhtenäiset säännöt ja että niihin sisällytetään komission ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi rikoksen uhrin oikeuksia, tukea ja suojelua koskevien vähimmäisvaatimusten vahvistamisesta (KOM(2011)0275);

25.

korostaa, että kymmenen vuoden aikana toteutettujen terrorisminvastaisten toimien asianmukaisessa arvioinnissa olisi keskityttävä tarkastelemaan, ovatko terrorismin ehkäisyyn ja torjumiseen tarkoitetut toimenpiteet EU:ssa olleet todisteisiin perustuvia (eikä olettamuksiin perustuvia), tarvelähtöisiä, yhtenäisiä ja osa kattavaa EU:n terrorisminvastaista strategiaa, ja arvioinnin olisi perustuttava perusteelliseen ja kokonaisvaltaiseen arvioon, joka tehdään SEUT-sopimuksen 70 artiklan mukaisesti ja siten, että komissio raportoi Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien terrorisminvastaisen toiminnan valvonnasta vastaavien valiokuntien parlamentaariselle yhteiskokoukselle kuuden kuukauden kuluessa tutkimuksen toimeksiannon antamisesta hyödyntäen selvityksiä, joita pyydetään asiasta vastaavilta järjestöiltä ja virastoilta, kuten Europolilta, Eurojustilta, Euroopan unionin perusoikeusvirastolta, Euroopan tietosuojavaltuutetulta, Euroopan neuvostolta ja Yhdistyneiltä kansakunnilta;

26.

kannattaa kokonaisvaltaista ja kattavaa lähestymistapaa terrorisminvastaiseen politiikkaan siten, että yhdenmukaistetaan Euroopan turvallisuusstrategiaa ja sisäisen turvallisuuden strategiaa sekä lujitetaan olemassa olevia koordinointimekanismeja oikeus- ja sisäasioiden neuvoston, virastojen ja Euroopan ulkosuhdehallinnon kesken; korostaa, että hyvä tiedustelutoiminta on ensiarvoisen tärkeää terrorismin torjunnassa ja että EU:lla on ainutlaatuiset mahdollisuudet helpottaa tiedustelutietojen vaihtoa jäsenvaltioiden välillä, edellyttäen että tällaisella yhteistyöllä on asianmukainen oikeusperusta ja että se on juurtunut tavalliseen päätöksentekomenettelyyn, mutta tähän on sovellettava samoja vastuuvelvollisuutta koskevia normeja kuin jäsenvaltioissa; korostaa näin ollen, että tiedustelupalvelu on kaikkien saatavilla olevien teknisten menetelmien lisäksi edelleen välttämätön terroristiverkostojen torjunnassa ja iskujen oikea-aikaisessa ennaltaehkäisyssä;

27.

pyytää komissiota tekemään julkisesti saatavilla olevien tietojen ja jäsenvaltioiden SEUT-sopimuksen 70 artiklan puitteissa toimittamien tietojen perusteella täydellisen ja yksityiskohtaisen arvioinnin, joka sisältää ainakin seuraavat asiat:

28.

pyytää komissiota kartoittamaan, millä toimilla on muitakin tavoitteita kuin terrorismin torjunta tai missä alkuperäiseen terrorismin torjuntaa koskevaan tavoitteeseen on lisätty muita tavoitteita (toiminnan laajentaminen tai tietojen käyttö muuhun kuin alkuperäiseen tarkoitukseen), kuten lainvalvonta, maahanmuuttotoimet, kansanterveys tai yleinen järjestys;

29.

pyytää komissiota laatimaan kattavan ja yksityiskohtaisen kartoituksen kaikista olemassa olevista EU:n terrorisminvastaisista toimista ja kiinnittämään siinä erityistä huomiota EU:n lainsäädäntöön ja siihen, miten se on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä ja pantu täytäntöön Euroopan tasolla; pyytää samalla jäsenvaltioita tekemään kattavan arvion terrorisminvastaisista toimistaan ja keskittymään erityisesti vuorovaikutukseen EU:n toimien kanssa, päällekkäisyyksiin ja aukkoihin, jotta tehostetaan yhteistyötä EU:n toimien arvioinnissa, ja samalla julkaisemaan vastaavuustaulukot, joissa osoitetaan, millä jäsenvaltioiden lainsäädännön säännöksillä saatetaan EU:n säädösten eri säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja antamaan omat tietonsa asetettuihin määräaikoihin mennessä, muun muassa tietojen säilyttämistä koskevan direktiivin osalta;

30.

pyytää komissiota laatimaan julkisesti saatavilla olevien tietojen ja jäsenvaltioiden SEUT-sopimuksen 70 artiklan puitteissa toimittamien tietojen perusteella kattavan ja yksityiskohtaisen kertomuksen kaikista voimavaroista, joita Euroopan unioni, EU:n jäsenvaltiot ja yksityiset yritykset ovat käyttäneet suoraan tai välillisesti toimiin, joihin liittyy terrorisminvastaisia tavoitteita, mukaan lukien toimet, jotka koskevat erityisesti terrorisminvastaista toimintaa, terrorismin torjuntaa tietotekniikan alalla ja siihen liittyvää henkilöstöä, järjestelmiä ja tietokantoja, perusoikeuksien ja tietosuojan sekä demokratian ja oikeusvaltion periaatteen turvaamista sekä terrorisminvastaisen tutkimuksen rahoittamista, ja asiaankuuluvien EU:n budjettikohtien kehityksestä vuodesta 2001 lähtien ja tarkentamaan myös kolmansien maiden tälle alalle myöntämät resurssit;

31.

pyytää komissiota valvomaan näiden toimien asianmukaista täytäntöönpanoa ja tiedottamaan siitä säännöllisesti parlamentille ja neuvostolle;

32.

pyytää komissiota tekemään selvityksen terrorisminvastaisten toimien kustannuksista yksityisellä sektorilla ja laatimaan katsauksen aloista, jotka hyötyvät terrorisminvastaisista toimista;

33.

pyytää komissiota tekemään julkisesti saatavilla olevien tietojen ja jäsenvaltioiden SEUT-sopimuksen 70 artiklan puitteissa toimittamien tietojen perusteella selvityksen siitä, onko terrorisminvastaisten toimien demokraattinen valvonta tehokasta, mukaan lukien ainakin seuraavat tiedot:

34.

pyytää myös, että terrorismin torjumiseksi toteutettavissa toimissa noudatetaan suhteellisuusperiaatetta ja kansalaisten perusoikeuksia ja että kaikki toimet ovat lain ja oikeusvaltion periaatteen mukaisia;

35.

pyytää komissiota, jäsenvaltioita ja toimivaltaisia oikeusviranomaisia tutkimaan laittomat toimet tai ihmisoikeusrikkomukset, kansainvälisen oikeuden ja oikeusjärjestyksen rikkomiset, jos tällaisista toimista tai rikkomuksista on todisteita tai epäilyksiä, ja kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan niiden oikaisun;

36.

odottaa Euroopan maiden alueen epäiltyä käyttöä CIA:n vankikuljetuksiin ja laittomaan vankien säilyttämiseen käsittelevän väliaikaisen valiokunnan seurantakertomuksen päätelmiä ja kehottaa panemaan täytäntöön kaikki parlamentin asiaankuuluvat suositukset;

37.

korostaa, että EU:n on autettava Yhdysvaltoja löytämään asianmukaiset ratkaisut kysymyksiin, jotka koskevat Guantánamon sulkemista ja oikeudenmukaisten oikeudenkäyntien takaamista vangeille;

38.

pyytää tässä yhteydessä, että neuvosto ja komissio harkitsisivat erityisesti kansalaisjärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan asemaa uudistaessaan mustaa listaa ja varojen jäädyttämistä koskevia toimia, jotta varmistetaan, että kansalaisjärjestöjä ei luetteloida "yhteyksiensä vuoksi" ja että ei hankaloiteta tarpeettomasti niiden työskentelyä kumppanijärjestöjensä kanssa;

39.

on tietoinen siitä, että komissio on hakenut muutosta unionin yleisen tuomioistuimen tuomioon viimeisimmässä Kadi v. komissio -tapauksessa; kehottaa kaikkia toimijoita tarkistamaan perusteellisesti seuraamusjärjestelmän ja varmistamaan, että se on täysin kansainvälisten ihmisoikeusnormien ja oikeusvaltion periaatteen mukainen koko asiaankuuluvan oikeuskäytännön perusteella; katsoo, että seuraamusten kohteille pitäisi tiedottaa seuraamusten määräämisen perusteista ja heidän olisi voitava turvautua tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin;

40.

pyytää komissiota ja neuvostoa tutkimaan, onko henkilötietoja kerätty lainvalvontatarkoituksiin ilman asianmukaisia oikeudellisia perusteita tai sääntöjenvastaisten tai suorastaan laittomien menettelyjen avulla;

41.

kehottaa komissiota tekemään pakollisen oikeasuhteisuustestin ja täydellisen vaikutustenarvioinnin jokaisesta ehdotuksesta, johon sisältyy laajamittainen henkilötietojen kerääminen, havaitsemis- ja tunnistamisteknologiat, seuranta ja jäljitys, tiedonlouhinta ja profilointi sekä riskinarviointi ja käyttäytymisanalyysi tai vastaavat tekniikat;

42.

korostaa tarvetta parantaa tiedon käyttöä: tiedon kerääminen olisi sallittava vain, kun on osoitettu selvästi, että välttämättömyysperiaate toteutuu, kun mahdolliset päällekkäisyydet muiden olemassa olevien toimien kanssa on selvitetty ja kun lievempien toimien käyttö ei ole mahdollista, ja ainoastaan silloin, kun käyttötarkoitus rajataan tarkasti ja tietoa kerätään mahdollisimman vähän ja kun tiedon jakamista ja käsittelyä on huomattavasti parannettu;

43.

pyytää Euroopan tietosuojavaltuutettua ja perusoikeusvirastoa raportoimaan perusoikeuksien ja henkilötietojen suojasta EU:n terrorisminvastaisen politiikan alalla;

44.

kehottaa komissiota ja neuvostoa selventämään kattavasti EU:n terrorismin torjunnan koordinaattorin ja korkean edustajan välistä työnjakoa;

45.

pyytää terrorismin torjunnan koordinaattoria laatimaan raportin tiedustelupalvelun käytöstä ja sen yhteistyöstä ulkomaisten tiedustelupalvelujen kanssa EU:n terrorisminvastaisissa toimissa;

46.

pyytää komissiota esittämään ehdotuksia kansalaisvapauksien, avoimuuden ja demokraattisen valvonnan lisäämiseksi terrorisminvastaisten toimien yhteydessä, esimerkiksi parantamalla asiakirjojen saatavuutta laatimalla EU:n tiedonvapauslaki ja vahvistamalla perusoikeusvirastoa, Euroopan tietosuojavaltuutettua ja 29 artiklan mukaista tietosuojatyöryhmää;

47.

kehottaa komissiota ehdottamaan tarkistuksia terrorismin torjumista koskevaan neuvoston puitepäätökseen 2002/475/YOS, jota muutettiin viimeksi vuonna 2008, jotta ihmisoikeuksien ja perusvapauksien tasoa voidaan parantaa muun muassa uudistamalla terroririkosten määritelmää ja jotta päätös voidaan yhdistää paremmin Euroopan tason ihmisoikeusvälineisiin, erityisesti perusoikeuskirjaan;

48.

pyytää komissiota laatimaan yhtenäisen oikeudellisen määritelmän "profiloinnin" käsitteestä;

49.

kehottaa komissiota esittämään ehdotuksen tietosuojan lainsäädäntökehykseksi, johon sisällytettäisiin yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka SEUT-sopimuksen 16 artiklan perusteella, sanotun kuitenkaan rajoittamatta SEU-sopimuksen 39 artiklassa määrättyjen erityissääntöjen soveltamista;

50.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden parlamenteille.

14.6.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 168/55

—

ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa Afganistanista, erityisesti Afganistanin vakauttamisesta 8. heinäkuuta 2008 (1), EU:n varojenkäytön valvonnasta Afganistanissa 15. tammikuuta 2009 (2), naisten oikeuksista Afganistanissa 24. huhtikuuta 2009 (3) ja Afganistania koskevasta uudesta strategiasta 16. joulukuuta 2010 (4) antamansa päätöslauselmat,

—

ottaa huomioon 23. huhtikuuta 2009 antamansa päätöslauselman vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2007 (5) ja 5. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman varainhoitovuodesta 2008 (6),

—

ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman kolmansille maille annettavan EU:n budjettituen tulevaisuudesta (7),

—

ottaa huomioon Kabulissa 20. heinäkuuta 2010 järjestetyn konferenssin, jossa avunantajat sopivat parantavansa ohjelmiensa koordinointia ja sitoutuivat tuen tehokkuuden periaatteisiin, ja ottaa huomioon 28. tammikuuta 2010 Lontoossa järjestetyn konferenssin, jossa avunantajat sopivat riippumattoman valvontatoimiston perustamisesta (Office of High Oversight) sekä siitä, että kehitysapua ohjataan aiempaa enemmän Afganistanin islamilaisen tasavallan hallituksen kautta ja uudistettujen rakenteiden ja budjettien tuen turvin,

—

ottaa huomioon komission vastaukset talousarvion valvontavaliokunnan esittämiin, 7. syyskuuta 2010 ja 22. kesäkuuta 2011 päivättyihin kysymyksiin,

—

ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen 3/2011 "Yhdistyneiden Kansakuntien järjestöjen kautta konflikteista kärsiviin maihin ohjatun EU:n avun tehokkuus ja vaikuttavuus",

—

ottaa huomioon Afganistanin jälleenrakentamisen erityistarkastajan (SIGAR) tarkastuskertomukset,

—

ottaa huomioon Yhdysvaltojen hallituksen tarkastusviraston (Government Accountability Office) tarkastuskertomukset Afganistanista,

—

ottaa huomioon Yhdysvaltojen kansainvälisen kehitysviraston (USAID) päätarkastajan laatimat tarkastuskertomukset Afganistanista,

—

ottaa huomioon Irakin ja Afganistanin sotien aikaisia hankintasopimuksia käsittelevän komitean Yhdysvaltain kongressille esittämän loppuraportin "Transforming Wartime Contracting",

—

ottaa huomioon Afganistanin tilintarkastusviraston perustamista koskevan lakiesityksen,

—

ottaa huomioon julkisen sektorin tilintarkastuksesta vastaavien ylimpien kansallisten tarkastuselinten kansainvälinen kattojärjestön (INTOSAI) vuonna 2007 hyväksymän Meksikon julistuksen ylimpien tilintarkastuselinten riippumattomuudesta,

—

ottaa huomioon neuvoston 27. lokakuuta 2009 hyväksymän Afganistania ja Pakistania koskevan EU:n toimintasuunnitelman ja sen kaksi kertaa vuodessa julkaistavat täytäntöönpanokertomukset,

—

ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman johtokunnan, Yhdistyneiden kansakuntien väestörahaston ja Yhdistyneiden kansakuntien projektipalvelutoimiston antaman päätöksen 2011/23, joka hyväksyttiin viimeksi mainitun vuoden 2011 istunnossa (6.–17. kesäkuuta 2011),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön sekä ulkoasiainvaliokunnan ja kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnot (A7-0388/2011),

A.

ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin Afganistania koskevasta uudesta strategiasta 16. joulukuuta 2010 antamassa päätöslauselmassa yksilöitiin useita EU:n Afganistanille antaman taloudellisen tuen talousarvion valvontaan liittyviä huolenaiheita;

B.

ottaa huomioon, että Integrity Watch -järjestön mukaan Afganistanissa käytettiin vuonna 2009 yli miljardi dollaria lahjontaan;

C.

toteaa, että talousarvion valvontavaliokunta on vastuussa EU:n yleisen talousarvion kustannustehokkaan toteuttamisen seuraamisesta;

D.

ottaa huomioon, että julkisia varoja koskevan vastuullisuuden ja avoimuuden periaatteet ovat keskeisen tärkeitä demokratialle;

E.

ottaa huomioon, että Afganistan on eniten siviiliapua EU:n yleisestä talousarviosta saavien maiden joukossa;

F.

toteaa, että Euroopan komissio on sitoutunut antamaan tukea yli 2 miljardia euroa ja on maksanut yli 1,8 miljardia euroa kehitys- ja humanitaarista apua Afganistanille vuodesta 2002 lähtien;

1.

toistaa, että komissio voi harkita eri rahoituskanavia, kun se käyttää EU:n varoja Afganistanissa; muistuttaa, että Afganistanin islamilaisen tasavallan hallitus ei saa suoraa (alakohtaista) budjettitukea EU:n yleisestä talousarviosta;

2.

panee merkille, että kuhunkin rahoituskanavaan liittyy erityisiä etuja ja haittoja eri menotavoitteiden osalta, kuten perusteluosassa olevassa taulukossa on osoitettu;

3.

katsoo, että mitään rahoituskanavaa ei pitäisi hylätä, sillä kullakin on omat vahvuutensa ja heikkoutensa; pitää tarpeellisena monipuolistaa tukea, jotta eri tarpeisiin voidaan vastata asianmukaisen rahoituskanavan kautta;

4.

kehottaa komissiota harkitsemaan suoran budjettituen käyttöönottoa Afganistanissa tiukkojen ja tarkasti määriteltyjen ehtojen mukaisesti heti kun tarvittavan kansantaloudellisen vakauden ja tarpeeksi luotettavan varainhallinnon on osoitettu olevan olemassa, sillä se on paras keino Afganistanin hallinnon valmiuksien kehittämiseksi; katsoo, että siten voidaan saavuttaa kestäviä ja pitkälle aikavälille kohdennettuja tuloksia;

5.

katsoo, että komission pitäisi arvioida Afganistanin islamilaisen tasavallan hallituksen eri ministeriöiden valmiuksia ja että budjettituen myöntäminen voitaisiin käynnistää pienillä summilla, joihin sovelletaan tiukkoja ja selkeästi määriteltyjä ehtoja; toteaa, että muut avunantajamaat ovat ottaneet käyttöön alakohtaisen budjettituen niiden Afganistanin hallituksen ministeriöiden osalta, joissa vastuullisuutta ja avoimuutta koskevat vertailuarvot on saavutettu; pyytää komissiota harkitsemaan budjettituen käyttöönottoa tiukkojen ja selkeästi määriteltyjen ehtojen mukaisesti keskushallinnon ohella myös maakunta- ja paikallistasolla heti kun vaaditut ehdot ja kriteerit on täytetty, sillä tämä tehostaisi valmiuksien kehittämistä kaikilla hallinnon tasoilla; katsoo, että budjettituen koordinoitu eriyttäminen eri hallinnontasojen välillä vahvistaisi myös komission asemaa kyseisiä tasoja edustaviin toimijoihin nähden ja tekisi komissiosta aiempaa riippumattomamman suhteissaan yksittäisen toimijan kanssa; huomauttaa, että tällainen eriyttäminen ei saa heikentää keskushallinnon asemaa ja vastuuta ja että se edellyttää näin ollen keskushallinnon hyväksyntää;

6.

kehottaa komissiota samalla asettamaan tiukat, tarkoin määritellyt, selkeät ja mitattavat ehdot mahdollisen tulevan budjettituen maksamiselle; katsoo, että näillä tavoitteilla on pyrittävä saavuttamaan tuloksia, joita voidaan arvioida indikaattoreiden ja etukäteen asetettujen vastuullisuutta ja avoimuutta koskevien vertailuarvojen avulla; korostaa, että perustasot, joita vasten tulevaa edistystä arvioidaan, on määritettävä etukäteen; pitää tässä yhteydessä elintärkeinä lahjonnan ja petosten torjumiseen tarkoitettuja mekanismeja; toteaa, että kehitysyhteistyöpolitiikan toimenpiteiden vaikuttavuutta kumppanimaissa on arvioitava myös paikallisten kriteerien perusteella; pitää tässä yhteydessä äärimmäisen tärkeänä virkamiesten ja erityisesti turvallisuus- ja poliisivoimien kouluttamista;

7.

toistaa, että Euroopan parlamentin kuuluu valvoa; pyytää siksi komissiota ottamaan edellä mainitut toimenpiteet avoimesti käyttöön julkistamalla

8.

panee merkille Euroopan tilintarkastustuomioistuimen hiljan julkistaman tarkastuskertomuksen Yhdistyneiden kansakuntien järjestöjen kautta konflikteista kärsiviin maihin ohjatusta EU:n avusta; pitää valitettavina muun muassa seuraavia Euroopan tilintarkastustuomioistuimen toteamia puutteita hankkeiden johtamisessa Afganistanissa:

9.

on huolestunut Yhdysvaltojen Afganistanin jälleenrakentamisen erityistarkastajan (SIGAR), Yhdysvaltojen hallituksen tarkastusviraston (GAO), Irakin ja Afganistanin sotien aikaisia hankintasopimuksia käsittelevän komitean ja Yhdysvaltojen kansainvälisen kehityksen viraston (USAID) päätarkastajan kaltaisten muiden tarkastuselinten laatimista kertomuksista, joissa on kiinnitetty huomiota seuraaviin puutteisiin:

10.

katsoo, että komission olisi otettava huomioon myös Yhdysvaltojen ja muiden unionin ulkopuolisten tarkastajien havaitsemat puutteet, jotka viittaavat myös EU:n rahoittamia hankkeita koskeviin riskitekijöihin, sillä kyse on usein samoista tai samanlaisista hankkeista;

11.

on tietoinen vaikeista oloista, joissa komission on toimitettava apua vuosikymmeniä sodasta kärsineessä maassa; korostaa, että paikan päällä tehtäviä tarkastuksia on toteutettava myös vaikeissa turvallisuusoloissa; kehottaa komissiota soveltamaan vaihtoehtoisia tarkastuksia ja valvontamenetelmiä, joita on mahdollista toteuttaa paikan päällä nykyisessäkin turvallisuustilanteessa; kehottaa lisäksi komissiota korjaamaan havaitut puutteet sekä rahoittamaan hankkeita, mikäli ne täyttävät seuraavat kriteerit:

12.

pyytää komissiota määrittämään lahjontaan, petoksiin, hankkeiden kestävyyteen, alihankkijoiden suureen määrään ja muihin varojen tuhlauksen ja väärinkäytön lähteisiin liittyvät riskitekijät; pyytää komissiota lisäksi ottamaan kyseiset riskitekijät vastakin asianmukaisesti huomioon tukisopimuksia ja kaupallisia sopimuksia tehdessään sekä seuraamaan tarkasti näiden sääntöjen soveltamista;

13.

korostaa, että demokratian kannalta keskeisessä asemassa on sellaisen ylimmän tilintarkastuselimen olemassaolo, joka on taloudellisesti ja toiminnallisesti täysin riippumaton toimeenpanovallan käyttäjästä ja jolla on riittävästi valmiuksia ja varoja toteuttaa tilintarkastuksia, säännönmukaisuuden tarkastuksia ja toiminnantarkastuksia kansainvälisten tilintarkastusnormien mukaisesti;

14.

on huolestunut useista luotettavista ja riippumattomista lähteistä saaduista tiedoista, joiden mukaan Afganistanin kaikkein korkeimman tason viranomaiset häiritsevät afganistanilaisten syyttäjäviranomaisten esimerkiksi maaherroihin kohdistamia lahjontatutkimuksia;

15.

pitää valitettavana, että uudessakaan ehdotuksessa valvonta- ja tilintarkastusvirastoa koskevaksi laiksi ei virastolle anneta täyttä riippumattomuutta, koska sen pääjohtajan ja varajohtajan valitsee toimeenpanovallan käyttäjä, ei lainsäädäntövallan käyttäjä; huomauttaa, että tätä ei ole tarkoitettu arvosteluksi ylimpien tilintarkastuselinten riippumattomuudesta annettua Meksikon julistusta kohtaan; kehottaa näin ollen komissiota vaatimaan, että Afganistanin valvonta- ja tilintarkastusviraston täysi taloudellinen ja toiminnallinen riippumattomuus vahvistetaan lainsäädännössä ja sen valmiuksia lujitetaan; muistuttaa komissiota siitä, että valvonta- ja tilintarkastusviraston riittäviä valmiuksia ja rahoitusta olisi pidettävä suoran budjettituen käyttöönoton olennaisina ehtoina;

16.

pyytää komissiota harkitsemaan ajatusta yhteisten valvonta- ja seurantakäyntien järjestämisestä Afganistanin valvonta- ja tilintarkastusviraston kanssa; ehdottaa tässä yhteydessä, että tehostetaan tilintarkastusasiantuntemuksen ja koulutusta koskevan tietotaidon keskinäistä vaihtamista asiasta vastaavien elinten välillä; pitää tätä mahdollisuutena parantaa keskinäistä ymmärrystä ja kehittää valmiuksia;

17.

palauttaa mieliin, että Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelma hallinnoi ja panee täytäntöön eräitä tärkeimpiä EU:n yleisestä talousarviosta rahoitettuja hankkeita Afganistanissa;

18.

muistuttaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan 3 kohdan mukaisesti Euroopan tilintarkastustuomioistuimella on oikeus suorittaa tarkastus tarvittaessa paikan päällä unionin toimielimissä, unionin puolesta sen tuloja tai menoja hoitavissa elimissä tai laitoksissa;

19.

muistuttaa myös parlamentin pyytäneen toistuvasti komissiota parantamaan YK:n hallinnoimien hankkeiden ja etenkin usean rahoittajan muodostamien rahastojen avoimuutta ja vastuullisuutta esimerkiksi tarkastuslausuman käyttöönoton avulla;

20.

panee merkille Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman (UNDP) johtokunnan, Yhdistyneiden kansakuntien väestörahaston (UNFPA) ja Yhdistyneiden kansakuntien projektipalvelutoimiston (UNOPS) antaman päätöksen, joka hyväksyttiin viimeksi mainitun vuoden 2011 istunnossa (6.–17. kesäkuuta 2011) ja jossa Euroopan unionin toimielinten kaltaisille hallitustenvälisille avunantajajärjestöille myönnettiin samat oikeudet tutustua sisäisiin tarkastuskertomuksiin kuin YK:n jäsenvaltioilla jo on; katsoo kuitenkin, että uusia edistysaskeleita tarvitaan, jotta EU:n varojen käyttöä koskevaa raportointia voidaan parantaa välittämällä tietoja mieluummin tuloksista kuin toiminnasta; kehottaa lisäksi komissiota pyytämään YK:n muita virastoja toimimaan samoin kuin UNDP, UNFPA ja UNOPS; panee tyytyväisenä merkille, että Yhdistyneiden kansakuntien lastenrahasto (Unicef) on tehnyt tämänsuuntaisen päätöksen;

21.

katsoo lisäksi, että tulevaisuudessa on sovellettava aiempaa huomattavasti kauaskantoisempaa lähestymistapaa, jotta noudatetaan täysimääräisesti parlamentin toistuvasti esittämiä kehotuksia lisätä avoimuutta ja vastuullisuutta sekä tehokkuutta ja vaikuttavuutta; kehottaa Euroopan tilintarkastustuomioistuinta pyrkimään sopimaan YK:n virastojen kanssa sellaisten yhteisten tilintarkastusstandardien soveltamisesta, jotka ovat täysin kansainvälisten tilintarkastusstandardien mukaiset ja jotka johtavat tarkastuslausuman julkaisemiseen;

22.

kiinnittää huomiota julkisen sektorin tilintarkastuksesta vastaavien ylimpien kansallisten tarkastuselinten kansainvälisen kattojärjestön (INTOSAI) yhteyteen perustetun, Euroopan tilintarkastustuomioistuimen jäsenen puheenjohtajuudessa toimivan, suuronnettomuuksien yhteydessä annettavaan apuun liittyviä tilivelvollisuuskysymyksiä ja tarkastuksia käsittelevän työryhmän tämänhetkiseen toimintaan (8); tukee sen kahta päätavoitetta, jotka ovat:

23.

suhtautuu myönteisesti INTOSAIn työryhmän toimintaan ja kannustaa työryhmää täyttämään tehtävänsä sille asetettuun määräaikaan mennessä; katsoo, että tuloksia voitaisiin soveltaa myös laajemmissa yhteyksissä, sillä lukuisat suuronnettomuuksien yhteydessä annettavaan apuun liittyvät haasteet koskevat myös konfliktialueilla annettavaa kehitysapua;

24.

pitää tätä asianmukaisena keinona vastata vastuullisuutta koskeviin haasteisiin, joita muun muassa Yhdistyneiden kansakuntien virastot kohtaavat;

25.

pyytää näin ollen Euroopan tilintarkastustuomioistuinta ja asianomaisia YK:n virastoja käynnistämään vuoropuhelun ratkaisun löytämiseksi jäljellä oleviin ongelmiin; korostaa yhden ainoan tarkastusjärjestelmän soveltamiseen liittyviä etuja, sillä se lisäisi tarkastustoiminnan tehokkuutta; pitää INTOSAIn työryhmän työtä keskeisenä ja kehottaa Euroopan tilintarkastustuomioistuinta pyrkimään pääsemään yhteisymmärrykseen YK:n virastojen kanssa tältä pohjalta;

26.

muistuttaa, että Euroopan parlamentti on jo pitkään pyytänyt perustamaan usean rahoittajan muodostaman rahaston, ja kiinnittää huomiota komission ehdotukseen (KOM(2010)0815), jonka mukaan tarkistettu varainhoitoasetus tarjoaisi oikeusperustan, joka mahdollistaisi omien usean rahoittajan muodostamien rahastojen perustamisen; katsoo, että näin voitaisiin varmistaa mahdollisimman laaja vastuullisuus niin kauan kuin kaikki usean rahoittajan muodostamia rahastoja hallinnoivat YK:n virastot eivät noudata avoimuutta ja vastuullisuutta koskevia EU:n normeja;

27.

panee merkille, että avun tehokkuutta ja avunantajien toiminnan koordinointia Afganistanissa rajoittaa järjestelmällisesti se, että monet avunantajat tapaavat pyrkiä saavuttamaan tuloksia lyhyellä aikavälillä ottamatta riittävästi huomioon Afganistanin islamilaisen tasavallan hallituksen ja Afganistanin kansan tarpeita; huomauttaa, että joukkojen läsnäoloon ja alueiden jakautumiseen perustuvat tiukat maantieteelliset suosituimmuusasemat avunantajamaiden keskuudessa eivät edistä avunantajien toiminnan koordinointia vaan lisäävät päällekkäisyyksien ja taloudellisen tuen tehottoman käytön riskiä;

28.

panee merkille neuvoston päätelmät EU:n toiminnan vahvistamisesta Afganistanissa ja Pakistanissa, asiaan liittyvät kahdesti vuodessa laaditut raportit, Euroopan komission sinisen kirjan 2009, joka käsittää kaiken EU:n yleisestä talousarviosta ja jäsenvaltioiden kansallisista talousarvioista peräisin olevan avun, sekä kahta tehtävää hoitavan EU:n edustuston päällikön / EU:n erityislähettilään äskettäisen nimittämisen; pitää näitä selkeinä edistysaskeleina kohti EU:n ja sen jäsenvaltioiden ponnisteluiden aiempaa parempaa koordinointia;

29.

toivoo, että Euroopan ulkosuhdehallinnon perustamisen myötä EU-hankkeiden täytäntöönpanon koordinointi ja yhteentoimivuus paranevat, että täytäntöönpanosta tulee entistä avoimempaa ja että EU-varoja käytetään Afganistanissa aiempaa tehokkaammin ja kestävämmin; odottaa myös, että EU:n edustuston vastuualueet määritellään selkeästi;

30.

kehottaa komissiota ryhtymään lisätoimiin avun koordinoimiseksi jäsenvaltioiden lisäksi myös muiden kansainvälisten avunantajien kanssa esimerkiksi hyväksymällä yhteisiä alakohtaisia toimintatapoja maantieteellisen lähestymistavan täydentämiseksi; korostaa Yhdistyneiden kansakuntien Afganistanin avustusoperaation (UNAMA) ja Afganistanin valtiovarainministeriön tärkeää roolia tässä yhteydessä;

31.

painottaa, että kansainvälisen yhteisön Afganistanissa tekemien investointien on vastattava Afganistanin islamilaisen tasavallan hallituksen ja Afganistanin kansan tarpeita;

32.

muistuttaa komissiota, että Euroopan parlamentti on pyytänyt (9) komissiota toimittamaan sille Afganistania koskevan vuosikertomuksen, johon sisältyy arvio avun tehokkuudesta ja vaikutuksesta sekä tarkastuslausuma, jossa tarkastetun avun osuus, havaitut puutteet ja toteutetut toimenpiteet ilmoitetaan selkeästi; toistaa tämän pyynnön ja kehottaa komissiota panemaan täysimääräisesti täytäntöön parlamentin suosituksen toimittaa sille vuosikertomus Afganistanissa annetun avun täytäntöönpanosta ja sen valvonnasta;

33.

pitää tarpeellisena lisätä EU:n varojen käyttöä koskevaa avoimuutta ja vastuullisuutta sekä auttaa EU:n jäsenvaltioita ja muita lahjoittajia välttämään yleisimmät vaarat; kehottaa siksi komissiota julkistamaan tuloshakuisen seurantajärjestelmänsä mukaisten tarkastuskäyntien raportit, YK:n virastojen kautta jaettuja EU:n varoja koskevien tarkastuskäyntien tulokset sekä muut tilintarkastus- ja arviointikertomukset;

34.

panee merkille Yhdysvaltojen presidentin äskettäisen lausunnon, jossa hän ilmoitti, että noin kolmasosa Yhdysvaltojen joukoista vedetään pois kesään 2012 mennessä ja että Afganistanin joukot ottavat vastuun maan turvallisuudesta vuoteen 2014 mennessä; muistuttaa vakaan turvallisuustilanteen tärkeydestä EU:n varojen asianmukaisen valvonnan kannalta, sillä Afganistanin turvallisuusolojen heikentyminen on jo vaikeuttanut komission ja muiden järjestöjen aikeita tehdä valvontakäyntejä paikan päällä Afganistanissa;

35.

korostaa, että joukkojen vetäminen pois voi vaikuttaa kielteisesti Afganistanin talouteen; palauttaa mieliin, että valtaosa Afganistanin talousarviosta ja maan bruttokansantuotteesta on peräisin ulkomaisesta avusta; toteaa, että talouden elpyminen on keskeisessä asemassa Afganistanin yleisen kehityksen kannalta; katsoo, että Afganistanin vastaanottaman siviiliavun merkitys kasvaa sotilasavun vähenemisen seurauksena;

36.

katsoo, että tämä saattaa myös tarjota mahdollisuuden ohjata niukat varat niihin hankkeisiin, jotka tuottavat muita todennäköisemmin tuloksia pitkällä aikavälillä; toistaa, että hankkeiden taloudellista kestävyyttä on parannettava, ja uskoo, että tämä poistaisi avunantajiin kohdistuvan paineen maksaa tällä hetkellä saatavilla olevat varat sekä avun vastaanottajien paineen toteuttaa hankkeita, jotka ovat vailla pitkän aikavälin näkymiä;

37.

katsoo, että kansalaisyhteiskunnan ja parlamentaarikkojen on osallistuttava täytäntöönpanon, seurannan ja tulosten arvioinnin kaikkiin vaiheisiin ja että tämän vaatimuksen on oltava yksi ratkaisevista tukikelpoisuuskriteereistä budjettitukea myönnettäessä;

38.

katsoo, että kansainvälisen yhteisön ponnistusten jatkuminen ja lisääntyminen oikeuslaitoksen valmiuksien ja riippumattomuuden kasvattamiseksi on keskeisen tärkeää Afganistanin tulevaisuudelle; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään ponnistuksiaan tällä alalla ja käynnistämään rakentavan ja tiiviin vuoropuhelun Afganistanin islamilaisen tasavallan hallituksen kanssa, jotta varmistetaan, että tehokas ja riippumaton oikeuslaitos pysyy kaikkien Afganistanin kehittämiseen osallistuvien toimijoiden yhteisenä tavoitteena;

39.

korostaa, että korruption torjunta on erittäin tärkeä osa Afganistanin rauhanrakennusprosessia, koska lahjonta aiheuttaa resurssien väärin kohdentumista, muodostaa esteen mahdollisuudelle käyttää julkisia peruspalveluja, kuten terveys- ja koulutuspalveluja, ja haittaa suuresti maan yhteiskunnallista ja taloudellista kehitystä; korostaa myös, että korruptio heikentää luottamusta julkiseen sektoriin ja hallitukseen ja on niin ollen merkittävä uhka kansalliselle vakaudelle; kehottaa siksi EU:ta kiinnittämään Afganistan-avussaan erityistä huomiota korruption torjuntaan;

40.

on erittäin huolissaan siitä, että huomattava osa kansainvälisestä apurahoituksesta häviää jakeluketjun aikana ja kiinnittää huomiota neljään tärkeimpään syyhyn, miksi näin käy: hävikki, kohtuuttomat välilliset ja turvallisuuteen liittyvät kustannukset, liikalaskutus ja korruptio; kehottaa Euroopan unionia näin ollen tarkkailemaan kaiken EU:n Afganistanille antaman avun kustannuksia ja vaikutuksia avun vaikuttavuuden tehostamiseksi;

41.

katsoo, että Afganistanin turvallisuustilanteen parantaminen on suuri tulevaisuuden haaste Afganistanin uudelleenrakentamiselle ja kehottaa komissiota laatimaan yhdessä kansainvälisen yhteisön kanssa strategian, jolla varmistetaan Afganistanin turvallisuus ja kannustetaan omavaraisen talouden kehittämiseen, jotta se kykenee muun muassa valvomaan saamaansa apua asianmukaisesti;

42.

muistuttaa jälleen, että sukupuolten tasa-arvo ja naisten oikeudet tunnustetaan erittäin tärkeiksi kysymyksiksi sekä Afganistanin hallituksen kansallisessa kehitysstrategiassa että kansallisessa strategia-asiakirjassa vuosiksi 2007–2013, jonka mukaan sukupuolinäkökohdat otetaan huomioon tulevaisuudessa;

43.

toistaa, että EU on sitoutunut jatkamaan Afganistanin tukemista, ja korostaa, että EU:n Afganistanille antaman kehitysavun päätavoitteena olisi oltava auttaa valtiota pitkän aikavälin kestävässä kehityksessä, myös sosioekonomisten normien parantamisessa, työpaikkojen luomisen ja pk-yritysten leviämisen helpottamisessa, koulutusalan vahvistamisessa ja sukupuolten tasa-arvon varmistamisessa; painottaa, että avun olisi helpotettava entisestään julkisen hallinnon valmiuksien kehittämistä, vahvistettava oikeusvaltiota ja vähennettävä korruptiota, mikä helpottaa turvallisuutta koskevan vastuun siirtämistä Afganistanin islamilaisen tasavallan hallitukselle; suosittelee, että osa EU:n Afganistanille antamasta taloudellisesta tuesta ohjataan viisivuotissuunnitelmaan, jonka tarkoituksena on lopettaa vähitellen oopiumin tuotanto ja korvata se vaihtoehtoisilla viljelykasveilla; korostaa, että paikallista yhteistyötä on helpotettava kohdistamalla apua rajatylittäviin kysymyksiin;

44.

toistaa, että avun tehokkuutta on parannettava kiireellisesti, sillä monet kehitysindikaattoreista eivät ole vieläkään osoittaneet merkittävää parannusta ja korruptio sekä kansainvälisen avun pitkät jakeluketjut ovat yhä suuria esteitä keskeisten palvelujen tarjoamisessa kansalle; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita hyödyntämään tehokkaasti kaikkia käytettävissä olevia rahoitusvälineitä, muun muassa tulevia EU:n eritysrahastoja, ja varmistamaan niiden avulla keskeisten palvelujen tarjoamisen väestölle;

45.

toteaa, että valtaosa Afganistanin yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen kehitykseen tarvittavista resursseista kanavoidaan kansainvälisten järjestöjen kautta, mutta merkittävä osuus tästä avusta ei saavuta tarkoitettuja tuensaajia eli Afganistanin kansaa; korostaa, että EU:lla ja erityisesti komissiolla ja Euroopan ulkosuhdehallinnolla olisi oltava avunantajien toimien yhteensovittamisessa johtava rooli tiiviissä yhteistyössä muiden tärkeimpien avunantajien kuten Yhdysvaltojen ja Japanin kanssa, ja kehottaa tekemään yksityiskohtaisia avun tehokkuuden arviointeja, jotta avun avoimuutta ja avunantajien vastuullisuutta voidaan parantaa;

46.

katsoo, että EU:lla on yhtenä tärkeimmistä Afganistanin julkisen kehitysavun ja humanitaarisen avun antajista (yli 2 miljardia euroa vuodesta 2002 vuoden 2010 loppuun) erityinen vastuu arvioida, saavatko tarkoitetut tuensaajat kyseiset varat ja parantavatko ne heidän elinolosuhteitaan;

47.

vaatii, että kun apua toimitetaan kansainvälisten järjestöjen avulla, Euroopan ulkosuhdehallinnon ja komission olisi kiinnitettävä huomiota siihen, että toiminnassa vältetään hävikkiä, liian suuria välittäjäkustannuksia, tehottomuutta, liikalaskutusta ja korruptiota, ja vaadittava ajantasaista ja riittävää tietoa avustustoimien tuloksista ja varojen käytöstä;

48.

kehottaa jälleen EU:ta perustamaan keskitetyn tietokannan ja tarkastelemaan kaiken EU:n Afganistanille antaman avun kustannuksia ja vaikutuksia, koska ajantasaisen ja luotettavan tiedon puute heikentää avun tehokkuutta ja avoimuutta;

49.

katsoo, että komission olisi harkittava alakohtaisen talousarviotuen käyttöönottoa, mutta korostaa kuitenkin, että tällaiselle tuelle olisi asetettava tiukat ehdot sekä mitattavissa olevat vaikutusindikaattorit, ja sitä olisi käytettävä ainoastaan yhdessä valmiuksia kehittävien toimien kanssa ja hallintojärjestelmissä, joiden organisaatiorakenteet ja varainhoidon valmiudet on arvioitu asianmukaisesti ja todettu riittäviksi ja avoimiksi;

50.

korostaa, että kun apua kohdennetaan konflikteista kärsiville maille, on hyväksyttävä, että tuloksiin voi liittyä huomattavia riskejä; painottaa, että äärimmäisen vaikeassa toimintaympäristössä kehitysyhteistyö YK:n kanssa on tuottanut hedelmää; tähdentää kuitenkin, että vielä on edistyttävä ja parannettava tilivelvollisuutta ja avoimuutta suhteessa EU:hun, joka on merkittävä avunantaja YK-järjestelmässä;

51.

korostaa, että Afganistanille annettavan avun tehokkuutta ei voida parantaa puuttumatta radikaalisti korruptio-ongelmaan, joka on halvaannuttanut maata vuodesta 2001 lähtien niin maan johdossa kuin alemmilla hallintotasoilla; korostaa, että johdon korruptio, joka jo vuodesta 2001 lähtien on hyväksytty implisiittisesti, on vesittänyt lähes peruuttamattomasti Afganistanin perustuslain nojalla perustettujen instituutioiden legitiimiyden afgaanien silmissä; korostaa näin ollen, että tämä korruption implisiittinen hyväksyminen on lopetettava pikaisesti kokonaan ja että on toteutettava toimia, joilla varmistetaan, että Afganistanin oikeuslaitos ja maan tilintarkastustuomioistuin kykenevät torjumaan tosissaan tätä suurta ongelmaa ja saavat Euroopan unionista voimakkaan, uskottavan ja lujan liittolaisen, joka ottaa johtoaseman tähän maan tulevaisuuden kannalta olennaiseen haasteeseen vastaamisessa;

52.

kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja komissiota määrittelemään selkeän strategian avun toimittamiseksi perille näin hauraassa ja riskialttiissa ympäristössä; toteaa, että EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan johtavana periaatteena on oltava, että avun on oltava tehokasta; korostaa, että riittävä riskinhallinta on olennaista ja edellyttää riittäviä taloudellisia ja inhimillisiä voimavaroja, joilla voidaan taata avun perusteellinen seuranta ja tulosten arviointi;

53.

panee merkille, että avunantajat ovat sitoutuneet kanavoimaan vähintään 50 prosenttia kehitysavusta Afganistanin hallituksen perustalousarvion kautta kahden vuoden kuluessa; painottaa kuitenkin, että talousarviotuki edellyttää konkreettisia parannuksia maan hallintotilanteessa ja sitä, että avunantajien luottamusta Afganistanin julkiseen varainhoitoon parannetaan ja että toteutetaan pikaisia uudistuksia ja kehitetään valmiuksia, jotta voidaan lujittaa julkisen varainhoidon järjestelmiä, vähentää korruptiota ja parantaa talousarvion toteutusta; pyytää komissiota – Afganistanin instituutioiden taloudelliset valmiudet ja julkista varainhoitoa koskevien keskeisten uudistusten etenemisen huomioon ottaen – arvioimaan, voisivatko tietyt Afganistanin ministeriöt tai muut instituutiot, myös hajautetulla tasolla, tulevaisuudessa saada alakohtaista talousarviotukea, ja jos voisivat, millaisin ehdoin;

54.

korostaa Afganistanin viranomaisten vastuuta pitkän aikavälin rakenteellisesta kehityksestä; kehottaa maan hallitusta osallistumaan entistä enemmän jälleenrakennusta, demokratiakehitystä ja köyhyyden lievittämistä koskeviin toimiin sekä korruption torjuntaan; kannustaa EU:n avunantajia kiinnittämään erityistä huomiota toimiensa pitkän aikavälin kestävyyteen edistämällä Afganistanin omaa vastuunkantoa, panostamalla järjestelmällisesti valmiuksien kehittämiseen ja välttämällä yksittäisiä hankkeita, joissa tähdätään vain lyhyen aikavälin tuloksiin; tähdentää tässä yhteydessä kansalaisyhteiskuntaa edustavien järjestöjen keskeistä roolia jälleenrakennusprosessia koskevassa vastuunkannossa ja korruption torjunnassa;

55.

kehottaa erityisesti Afganistanin hallitusta keskittymään institutionaalisten valmiuksien kehittämiseen julkisella sektorilla ja laatimaan yhtenäisen kansallisen ohjelman julkishallinnon uudistusta varten; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita ajamaan yhdessä julkishallinnon uudistusta toimintapoliittisessa vuoropuhelussaan hallituksen kanssa sekä tukemaan koordinoidusti hallituksen julkishallinnon uudistusta koskevia tavoitteita;

56.

kehottaa EU:ta sitoutumaan jatkossakin Afganistanin kestävään pitkän aikavälin kehitykseen ja antamaan asianmukaisia resursseja myös vuoden 2014 jälkeen, jolloin vastuu turvallisuudesta siirtyy kokonaan Afganistanin viranomaisille ja muut avunantajat alkavat ehkä vähentää määrärahoja; on tässä mielessä sitä mieltä, että Bonnissa 5. joulukuuta 2011 järjestettyä Afganistania käsittelevää kansainvälistä konferenssia silmällä pitäen EU:lla pitäisi olla varteenotettava tarjous, jossa korostetaan unionin sitoumusta kehittää kumppanuutta Afganistanin kanssa pitkällä aikavälillä; kehottaa EU:ta etsimään muita ulkomaisia kansalaisyhteiskunnan kumppaneita ja avunantajia;

57.

korostaa, että siviilikuolemat ovat vähentyneet vain hieman vuodesta 2010; toteaa, että ellei maan sisäistä, alueellista ja siviilejä koskevaa turvallisuutta tehosteta, kehitys ei etene ja ihmishenkiä menetetään edelleen; kehottaa jäsenvaltioita myöntämään, että turvallisuuden tehostaminen on kehityksen edellytys, ja suunnittelemaan avustuspolitiikkaansa tämän näkemyksen mukaisesti;

58.

korostaa, että EU:n myöntämä kehitysapu on edistänyt Afganistanin naisten voimaannuttamista; toteaa, että naisten poliittisen ja taloudellisen osallistumisen lisääntyminen kohentaa heidän elinolojaan ja auttaa vähentämään sitä riskiä, että Afganistan ei pääsisi eroon konfliktista;

59.

toteaa, että avunantajien myöntämän avun nykyinen hajanaisuus vähentää sen tehokkuutta ja johtaa päällekkäisiin strategioihin; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja kansainvälistä yhteisöä koordinoimaan avunantopyrkimyksiään paremmin;

60.

toteaa, että yksi tärkeimmistä Afganistania koskevista kysymyksistä on maan kansallisen armeijan ja kansallisten poliisivoimien uudistaminen; korostaa, että sen paremmin armeijan kuin poliisivoimienkaan suorituskyky ei vastaa sovittuja tavoitteita; kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan tukeaan tällä alalla toimittamalla henkilöstöä koulutustehtäviin ja vaihtamalla tietoja parhaista käytänteistä.

61.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan tilintarkastustuomioistuimelle sekä Afganistanin islamilaisen tasavallan hallitukselle ja parlamentille.

14.6.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 168/65

—

ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Syyriasta ja erityisesti 27. lokakuuta 2011 Egyptin ja Syyrian ja erityisesti niiden kristittyjen yhteisöjen tilanteesta (1), 15. syyskuuta 2011 Syyrian tilanteesta (2), 27. lokakuuta 2011 Rafah Nashedin tapauksesta Syyriassa (3) sekä 7. heinäkuuta 2011 Syyriasta, Jemenistä ja Bahrainista arabimaiden ja Pohjois-Afrikan tilanteen yhteydessä (4), antamansa päätöslauselmat,

—

ottaa huomioon ulkoasiainneuvoston 10. lokakuuta 2011, 14. marraskuuta 2011 ja 1. joulukuuta 2011 sekä Eurooppa-neuvoston 23. lokakuuta 2011 ja 9. joulukuuta 2011 hyväksymät päätelmät Syyriasta,

—

ottaa huomioon 1. joulukuuta 2011 tehdyn neuvoston päätöksen 2011/782/YUTP annetun neuvoston päätöksen Syyriaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä ja päätöksen 2011/273/YUTP kumoamisesta (5),

—

ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 8. lokakuuta 2011, 3. ja 28. marraskuuta 2011 sekä 2. joulukuuta 2011 antamat julkilausumat Syyriasta ja hänen tiedottajansa 23. marraskuuta 2011 antaman julkilausuman,

—

ottaa huomioon 22. marraskuuta 2011 annetun YK:n yleiskokouksen päätöslauselman Syyriasta,

—

ottaa huomioon 2. joulukuuta 2011 annetun YK:n ihmisoikeusneuvoston päätöslauselman Syyrian arabitasavallan ihmisoikeustilanteesta,

—

ottaa huomioon julkilausuman, jonka YK:n ihmisoikeusvaltuutettu Navi Pillay antoi 2. joulukuuta 2011 YK:n ihmisoikeusneuvoston 18. erityisistunnossa, jossa selvitettiin Syyrian arabitasavallan ihmisoikeustilannetta,

—

ottaa huomioon Syyrian arabitasavallan tilannetta käsittelevän riippumattoman kansainvälisen tutkintakomission 23. marraskuuta 2011 julkaiseman raportin,

—

ottaa huomioon 22. marraskuuta 2011 annetun YK:n yleiskokouksen ihmisoikeuksia käsittelevän kolmannen komitean päätöslauselman Syyrian arabitasavallan ihmisoikeustilanteesta,

—

ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

—

ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen, lapsen oikeuksien yleissopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan lasten osallistumisesta aseellisiin selkkauksiin sekä joukkotuhontana pidettävän rikoksen ehkäisemistä ja rankaisemista koskevan yleissopimuksen, joiden kaikkien sopimuspuolena Syyria on,

—

ottaa huomioon Arabiliiton lausunnot Syyrian tilanteesta 27. elokuuta 2011, 16. lokakuuta 2011 ja 12, 16. ja 24. marraskuuta 2011, Arabiliiton toimintasuunnitelman 2. marraskuuta 2011 ja Arabiliiton 27. marraskuuta 2011 Syyria vastaan hyväksymät pakotteet,

—

ottaa huomioon Turkin tasavallan hallituksen 30. marraskuuta 2011 tekemän päätöksen asettaa Syyrialle taloudellisia pakotteita,

—

ottaa huomioon Islamilaisen yhteistyöjärjestön 30. marraskuuta 2011 antaman lausunnon, jossa Syyrian hallitusta vaaditaan lopettamaan viipymättä kohtuuton voimankäyttö kansalaisia kohtaan sekä noudattamaan ihmisoikeuksia,

—

ottaa huomioon 25. toukokuuta 2011 annetun komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ja komission yhteisen tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle aiheesta "Uusi strategia muutostilassa olevia naapurimaita varten",

—

ottaa huomioon Barcelonassa 27.–28. marraskuuta 1995 järjestetyn Euro–Välimeri-ministerikokouksen päätösjulistuksen (Barcelonan julistuksen) sekä Pariisissa 13. heinäkuuta 2008 pidetyn Välimeren maiden huippukokouksen yhteisen julkilausuman, jotka Syyria on allekirjoittanut,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 4 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että YK:n arvioiden mukaan yli 5 000 ihmistä, joista yli 300 on lapsia, on tapettu, ja loukkaantuneita on paljon enemmän, yli 14 000 ihmisen kerrotaan joutuneen pidätetyiksi ja kymmenettuhannet ovat paenneet naapurivaltioihin tai joutuneet siirtymään Syyrian sisällä maaliskuun 2011 jälkeen raa'an sorron vuoksi, jota maan johto kohdistaa kansaansa; toteaa, että laajoista kansainvälisistä vastalauseista huolimatta Syyrian viranomaiset sekä asevoimat ja turvallisuusjoukot jatkavat edelleen ja lisäävät väkivaltaa käyttämättömiin siviileihin kohdistuvaa väkivaltaa ja räikeitä ihmisoikeusrikkomuksia; ottaa huomioon, että koko Syyrian alueella hallituksen johtamien joukkojen kerrotaan pitävän vallassaan kaupunkeja ja että kaupungeissa ei ole elintarvikkeita, lääkkeitä tai viestintävälineitä; ottaa huomioon, että monien syyrialaisten humanitaarinen tilanne on huonontunut väkivallan ja väestön siirtymisen vuoksi;

B.

ottaa huomioon, että presidentti Bashar al-Assadin lupaamia ja ilmoittamia uudistuksia ja pidätettyjen vapauttamista ei ole toteutettu ja maan johto on menettänyt kaiken uskottavuutensa, ottaa huomioon, että Syyrian hallitus käyttää tavanomaiseen rikosoikeusjärjestelmään kuulumatonta valtion turvallisuudesta vastaavaa korkeinta tuomioistuinta poliittisten aktivistien ja ihmisoikeusaktivistien tuomitsemiseen; ottaa huomioon, että väkivallan lisäksi maan johto ja sen tukijat pyrkivät toiminnallaan lisäämään ryhmien välisiä jännitteitä sekä etnisten ja uskonnollisten ryhmittymien välisiä konflikteja maassa;

C.

ottaa huomioon, että 20. marraskuuta 2011 Sunday Times -lehdessä julkaistussa haastattelussa ja 7. joulukuuta 2011 yhdysvaltalaisella ABC-kanavalla lähetetyssä haastattelussa Syyrian presidentti Bashar al-Assad kielsi, että hänen hallituksensa kohtelisi kansaa julmasti, ja totesi, että hän ei tunne syyllisyyttä 10 kuukautta kestäneen kansannousun tukahduttamisesta, vaikka turvallisuusjoukkojen raakuuksista on raportoitu;

D.

ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeusneuvoston 2. joulukuuta 2011 antamassa päätöslauselmassa tuomittiin Syyrian viranomaisten sekä asevoimien ja turvallisuusjoukkojen laajat, järjestelmälliset ja vakavat ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien loukkaukset – esimerkiksi tappamiset, mielivaltaiset teloitukset, vainot, mielivaltaiset pidätykset, pakotetut katoamiset sekä siviileihin, myös lapsiin, kohdistuva kidutus ja huono kohtelu sekä raiskaukset ja muu seksuaalinen väkivalta samoin kuin loukkaantuneiden estäminen saamasta lääketieteellistä hoitoa tai sen vaikeuttaminen – ja ehdotettiin Syyrian ihmisoikeustilannetta käsittelevän erityisraportoijan toimeksiannon antamista;

E.

toteaa, että Syyrian arabitasavallan tilannetta käsittelevän riippumattoman kansainvälisen tutkintakomission raportissa kerrotaan laajoista, järjestelmällisistä ja vakavista ihmisoikeuksien ja perusvapauksien loukkauksista, joihin ovat syyllistyneet Syyrian armeija, turvallisuusjoukot ja hallitusta kannattavat aseelliset ryhmät; ottaa huomioon, että tutkimuskomissio on erittäin huolestunut mahdollisuudesta, että eri puolilla Syyria on tehty rikoksia ihmisyyttä vastaan; toteaa, että Syyrian hallitus kieltäytyi tekemästä yhteistyötä tutkintakomission kanssa; ottaa huomioon, että tutkintakomission laatiman YK:n raportin mukaan sortotoimien alettua asevoimista ja turvallisuusjoukoista on tehty useita loikkauksia, jotka ovat lisääntyneet viime kuukausien aikana;

F.

ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeusvaltuutettu Navi Pillay varoitti 2. joulukuuta 2011 antamassaan julkilausumassa, että Syyrian johdon kansaansa kohdistama jatkuva häikäilemätön sorto saattaa ajaa maan sisällissotaan, ja rohkaisi YK:n turvallisuusneuvostoa saattamaan Syyrian johdon kansaa kohtaan tekemät rikokset Kansainvälisen rikostuomioistuimen käsiteltäväksi;

G.

ottaa huomioon, että Syyrian viranomaiset eivät edelleenkään päästä kansainvälisiä toimittajia ja tarkkailijoita maahan; toteaa, että syyrialaisten pakolaisten ja ihmisoikeusaktivistien kertomukset ja matkapuhelimilla lähetetyt kuvat ovat Syyrian armeijan ja turvallisuusjoukkojen siviileihin kohdistamien ihmisoikeusrikkomusten ja Syyrian tilannetta yleensä koskevien tietojen ja asiakirjojen pääasiallinen lähde;

H.

ottaa huomioon, että Euroopan unioni tiukensi 1. joulukuuta 2011 Syyrian vastaisia rajoittavia toimenpiteitään, joista voidaan mainita EU:hun asettautuneille yrityksille ja rahoituslaitoksille määrätyt lisäkiellot, jotka koskevat kaupankäyntiä Syyrian öljy- ja rahoitusalaa edustavien yritysten kanssa, uudet toimet matkustusoikeuksien rajoittamiseksi ja 11 yksityishenkilön ja 12 yhteisön varojen jäädyttämiseksi, asevientikielto ja etenkin kielto viedä EU:sta Syyriaan tieto- ja viestintäteknologiaa, jota maan hallitus voi käyttää kansalaisten ihmisoikeuksien rikkomiseen;

I.

toteaa, että neuvosto/ulkosuhdehallinto ei toistaiseksi ole sopinut tieto- ja viestintäteknologiaa koskevasta vientikiellosta eikä ole julkistanut vaadittuja yksityiskohtia kyseisestä kiellosta; ottaa huomioon yleisesti esitetyt väitteet, joiden mukaan EU:n (EU:hun sijoittautuneet) yritykset ovat toimittaneet Syyrian hallitukselle (räätälöityjä) teknologioita, joiden avulla kaikkea internet-liikennettä ja matkapuhelinviestintää Syyriassa voidaan tarkkailla, valvoa ja tallentaa ja kaikki maan sisäiset ja maan ulkopuolelle suunnatut viestit voidaan siepata; toteaa, että EU:n (EU:hun sijoittautuneet) yritykset ovat rakentaneet Syyriaan valvontakeskuksia ja vastanneet niiden toiminnasta sekä ovat tarjonneet asiaan liittyvää teknistä apua Syyrian hallitukselle;

J.

ottaa huomioon, että sekä Ranskan Syyrian suurlähettiläs Eric Chevallier että Yhdysvaltain Syyrian suurlähettiläs Robert Ford ovat palanneet Damaskokseen osoittaakseen tukevansa täysin Syyrian väestön kamppailua ja vaatimuksia; ottaa huomioon, että molemmat suurlähettiläät oli kutsuttu pois lokakuussa turvallisuussyistä ja Ranskan etuja vastaan tehtyjen väkivaltaisten hyökkäysten vuoksi;

K.

ottaa huomioon, että 1. joulukuuta 2011 antamissaan päätelmissä neuvosto kannusti uudestaan Syyrian oppositiota määrittelemään yhteisen ohjelman ja vahvisti, että EU jatkaa aktiivista toimintaansa sellaisten Syyrian oppositiota edustavien henkilöiden kanssa, jotka sitoutuvat väkivallattomuuteen, ja suhtautui myönteisesti Syyrian kansallisneuvoston sitoutumiseen tähän;

L.

ottaa huomioon, että komission varapuheenjohtaja / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustaja Catherine Ashton tapasi 22. marraskuuta 2011 Syyrian kansallisneuvoston edustajia ja korosti opposition kattavan poliittisen ohjelman merkitystä;

M.

toteaa, että Euroopan parlamentin jäsenet ovat käynnistäneet vuoropuhelun ja keskustelleet useiden opposition edustajien kanssa, joista osa on ollut maanpaossa ja osa oleskellut maassa viime kuukausien aikana;

N.

toteaa, että Syyrian kriisi vaarantaa vakauden ja turvallisuuden koko Lähi-idän alueella;

O.

ottaa huomioon, että Arabiliitto jäädytti Syyrian jäsenyyden 16. marraskuuta 2011, kun se oli jättänyt noudattamatta Arabiliiton rauhansuunnitelman ehtoja, joiden mukaan Syyrian oli muun muassa vedettävä pois panssarivaununsa levottomista kaupungeista, lopetettava mielenosoittajiin kohdistuvat hyökkäykset, käytävä vuoropuhelua opposition kanssa ja päästettävä 500 Arabiliiton tarkkailijaa maahan arvioimaan tilannetta paikan päällä; ottaa huomioon, että Arabiliitto hyväksyi useiden uhkavaatimusten jälkeen 27. marraskuuta 2011 Syyrian vastaisia pakotteita, joihin kuuluu muun muassa varojen jäädyttäminen ja investointien estäminen;

P.

ottaa huomioon, että Turkin hallitus asetti 30. marraskuuta 2011 Syyriaan kohdistuvia talouspakotteita sekä aseidenvientikiellon, johon kuuluu kaikkien aseiden ja sotilastarvikkeiden viennin estäminen ja Syyrian kanssa tehdyn yhteistyösopimuksen jäädyttäminen, kunnes maalla on uusi hallitus; panee merkille, että Turkin pääministeri kehotti 22. marraskuuta 2011 presidentti al-Assadia luopumaan viimeinkin vallasta; panee merkille, että kymmenet tuhannet syyrialaiset pakolaiset ovat paenneet Turkkiin maaliskuun 2011 jälkeen;

Q.

on huolissaan monista lähteistä saaduista uutisista, että Syyrian viranomaiset ovat määränneet karkottamaan Syyrian Mar Musa -luostarin johtajan isä Paolo dall'Oglion, joka sai ensimmäisen Anna Lindh -säätiön palkinnon kulttuurien välisestä vuoropuhelusta vuonna 2006 ja joka tunnetaan uskontojen välisen sopusoinnun puolesta tekemästään työstä Syyriassa kolmen viime vuosikymmenen aikana sekä osallistumisestaan maan sisäiseen sovitteluun, joka perustuu neuvotteluun ja ilmaisunvapauden käyttöön; kehottaa Syyrian viranomaisia pidättäytymään karkotuksesta, sillä se voisi heikentää kristittyjen ja muslimien parhaillaan käymää vuoropuhelua;

R.

ottaa huomioon, että Syyrian viranomaiset pidättivät 4. joulukuuta 2011 verkkopäiväkirjan pitäjän Razan Gazzawin Syyrian ja Jordanian välisellä rajalla, kun hänen väitettiin olevan matkalla Jordanian pääkaupunkiin Ammaniin osallistuakseen siellä työnantajansa, Syyrian tiedotusvälineiden ja ilmaisuvapauden keskuksen järjestämään työpajaan, jossa käsiteltiin lehdistön vapautta;

1.

tuomitsee jälleen mitä jyrkimmin raa'an sorron, jota Syyrian hallitus kohdistaa kansaansa, myös lapsiin; esittää suruvalittelunsa uhrien omaisille; ilmaisee solidaarisuutensa Syyrian kansan väkivallattomalle kamppailulle rauhan, ihmisarvon ja demokratian puolesta, ja antaa tunnustusta heidän rohkeudelleen ja päättäväisyydelleen, ja viittaa tässä yhteydessä erityisesti naisiin, jotka ovat ratkaisevassa asemassa tässä kamppailussa;

2.

panee merkille, että Syyrian johto ja erityisesti presidentti al-Assad, jolla Syyrian valtion perustuslaillisena päämiehenä on viime käden vastuu, eivät ole noudattaneet kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön mukaisia sitoumuksiaan, ja kehottaa jälleen lopettamaan viipymättä rauhanomaisten mielenosoitusten väkivaltaisen hajottamisen ja mielenosoittajien perheiden ahdistelun ja vapauttamaan kaikki pidätettyinä olevat mielenosoittajat, poliittiset vangit, ihmisoikeuksien puolustajat ja toimittajat; kehottaa lisäksi takaamaan kansainvälisille humanitaarisille ja ihmisoikeusjärjestöille sekä kansainvälisille tiedotusvälineille esteettömän pääsyn maahan;

3.

kehottaa toistamiseen presidentti Bashar al-Assadia ja hänen hallitustaan siirtymään välittömästi syrjään, jotta demokraattinen siirtymäkehitys maassa voi alkaa;

4.

kehottaa tutkimaan nopeasti, riippumattomasti ja avoimesti Syyrian viranomaisten sekä asevoimien ja turvallisuusjoukkojen tekemät laajat, järjestelmälliset ja vakavat ihmisoikeuksien ja perusvapauksien loukkaukset, jotka voivat muodostaa rikoksen ihmisyyttä vastaan, jotta voidaan varmistaa, että kaikki syylliset joutuvat vastaamaan teoistaan kansainväliselle yhteisölle;

5.

korostaa Syyrian opposition ja mielenosoittajien vetoomusta, että maahan olisi lähetettävä kansainvälisiä tarkkailijoita, mikä toimisi pelotteena siviileihin kohdistuvia iskuja vastaan, ja että kansainvälisille humanitaarisille ja ihmisoikeusjärjestöille sekä kansainvälisille tiedotusvälineille olisi taattava esteetön pääsy maahan;

6.

kehottaa rauhanomaiseen ja aitoon siirtymiseen kohti demokratiaa, joka vastaa Syyrian kansan oikeutettuja tarpeita ja pohjautuu osallistavaan kansalliseen poliittiseen vuoropuheluun ja jossa ovat mukana maan kaikki demokraattiset voimat ja kansalaisyhteiskunta; kehottaa opposition joukkoja välttämään sitä ansaa, että väkivalta leimahtaa uudestaan ja tilanne militarisoituu, kun se ryhtyy puolustamaan kansaa; on erittäin huolissaan siitä, että Syyrian viranomaisten pelottelu saattaa laajeta maasta paenneisiin opposition aktivisteihin ja kehottaa EU:n jäsenvaltioita harkitsemaan mahdollisuutta karkottaa EU:ssa olevia Syyrian diplomaatteja, jotka ovat mukana pelottelussa, tai ryhtyä muihin asianmukaisiin toimiin;

7.

pitää myönteisinä ja tukee Syyrian opposition jatkuvia pyrkimyksiä sekä maan sisällä että sen ulkopuolella laatia yhteinen ohjelma, jatkaa yhteydenpitoa kansainvälisen yhteisön ja erityisesti Arabiliiton kanssa ja työskennellä yhteisen vision muodostamiseksi Syyrian tulevaisuudesta ja demokraattiseen järjestelmään siirtymisestä; jatkaa Syyrian kansallisen neuvoston tukemista ja korostaa sen tärkeyttä, että Syyrian oppositio ja Syyrian vapautusarmeija sitoutuvat ihmisoikeuksien ja perusvapauksien noudattamiseen ja oikeusvaltioon ja säilyttävät selvän sitoumuksensa rauhanomaiseen ja osallistavaan lähestymistapaan; tukee 1. joulukuuta 2011 annettuja neuvoston päätelmiä ja kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita panemaan ne ripeästi täytäntöön ja löytämään uusia keinoja lisätä opposition joukoille antamaansa ei-sotilaallista apua;

8.

korostaa jälleen, että Syyrian hallitus ei ole onnistunut täyttämään velvollisuuttaan suojella väestöään, lopettaa välittömästi kaikki ihmisoikeuksien loukkaukset ja pysäyttää kaikki siviileihin kohdistuvat hyökkäykset; katsoo siksi, että kansainvälisen yhteisön on ryhdyttävä kiireesti asianmukaisiin toimiin;

9.

on tyytyväinen EU:n sitoumukseen jatkaa painostusta niin, että Syyrian johtoon kohdistuvaa kansainvälistä painostusta voidaan lisätä; tukee voimakkaasti 14. marraskuuta 2011 ja 1. joulukuuta 2011 annettuja neuvoston päätöksiä, joilla asetettiin uusia rajoittavia toimenpiteitä Syyrian johdolle, ja kehottaa ulottamaan varojen jäädytykset niihin perheisiin ja yrityksiin, jotka ovat Syyrian johdon pääasialliset rahoittajat; korostaa, että EU:n on oltava valmis hyväksymään lisätoimia voidakseen auttaa Syyrian kansaa, joka tavoittelee demokraattista tulevaisuutta rauhanomaisin keinoin; kehottaa tässä yhteydessä EU:ta, niin kauan kuin tukahduttaminen jatkuu, asettamaan uusia pakotteita, jotka kohdistuvat Syyrian johtoon mutta joista aiheutuu mahdollisimman vähän kielteisiä vaikutuksia väestölle, ja kehottaa perustamaan asianmukaisia mekanismeja, joilla torjutaan nykyisiä ja tulevia humanitaarisia hätätilanteita maassa; tukee neuvoston 1. joulukuuta 2011 Syyriasta antamia päätelmiä, joissa myös ilmoitetaan, että heti kun presidentti al-Assad siirtyy syrjään ja aito demokraattinen siirtymäkehitys alkaa, EU on valmis rakentamaan uutta ja tavoitteellista kumppanuutta Syyrian kanssa kaikilla yhteistä etua koskevilla aloilla, muun muassa järjestämällä apua ja lujittamalla kauppa- ja taloussuhteita;

10.

tukee YK:n yleiskokouksen 22. marraskuuta 2011 antamaa päätöslauselmaa Syyrian ihmisoikeustilanteesta, YK:n ihmisoikeusneuvoston 2. joulukuuta 2011 antamaa päätöslauselmaa Syyrian ihmisoikeustilanteesta sekä YK:n yleiskokouksen ihmisoikeuksia käsittelevän kolmannen komitean 22. marraskuuta 2011 antamaa päätöslauselmaa Syyrian arabitasavallan ihmisoikeustilanteesta samoin kuin Syyrian arabitasavallan tilannetta käsittelevän riippumattoman kansainvälisen tutkintakomission 23. marraskuuta 2011 julkaisemaa raporttia; kehottaa jäädyttämään välittömästi Syyrian jäsenyyden UNESCOn ihmisoikeustoimikunnassa;

11.

pitää valitettavana, että YK:n turvallisuusneuvosto ei ole tähän mennessä kyennyt vastaamaan asianmukaisesti Syyriassa meneillään olevaan väkivaltaan; toistaa YK:n turvallisuusneuvoston jäsenille ja erityisesti Venäjälle ja Kiinalle esittämänsä pyynnön, että niiden olisi kannettava vastuunsa ja varmistettava, että kansainvälisiä ihmisoikeusnormeja kunnioitetaan Syyriassa; tukee edelleen EU:n ja sen jäsenvaltioiden ponnistuksia tällä alalla; rohkaisee samalla YK:n turvallisuusneuvostoa saattamaan Syyrian johdon kansaa kohtaan tekemät rikokset Kansainvälisen rikostuomioistuimen käsiteltäväksi;

12.

tukee voimakkaasti Arabiliiton toimia väkivallan päättämiseksi ja poliittisen ratkaisun edistämiseksi Syyriassa; pitää myönteisenä Arabiliiton ehdotusta tarkkailijavaltuuskunnan lähettämisestä suojaamaan siviilejä; on huolissaan siitä, etteivät Syyrian viranomaiset ole sitoutuneet toimintasuunnitelman toteutukseen; pitää myönteisenä Arabiliiton päätöstä kohdistaa pakotteita Syyrian hallitukseen; kehottaa Syyrian hallitusta pidättäytymään kaikista suorista tai epäsuorista yrityksistä horjuttaa naapurimaiden vakautta;

13.

kehottaa lisäämään EU:n ja Turkin yhteistyötä Syyrian tilanteen ratkaisemiseksi; suhtautuu myönteisesti siihen, että Turkki on tuominnut Syyrian johdon, asettanut johdolle taloudellisia pakotteita ja pitää rajansa avoinna pakolaisille;

14.

kehottaa komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa tekemään kaikkensa aloittaakseen keskustelut Turkin, Arabiliiton ja Syyrian opposition kanssa humanitaaristen käytävien perustamisesta Syyrian ja Turkin rajalle, jotta voidaan suojella Syyrian pakolaisia ja kaikkia siviilejä, jotka yrittävät paeta maasta käynnissä olevien sotilaallisten sortotoimien takia;

15.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Kiinan kansantasavallan hallitukselle ja parlamentille, Venäjän federaation hallitukselle ja parlamentille, Syyrian arabitasavallan hallitukselle ja parlamentille sekä Turkin tasavallan hallitukselle ja parlamentille.

14.6.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 168/70