13.6.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 167/1

13.6.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 167/6

13.6.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 167/7

—

komission kilpailun pääosaston verkkosivuilla (http://ec.europa.eu/competition/mergers/cases/); sivuilla on monenlaisia hakukeinoja sulautumapäätösten löytämiseksi, muun muassa yritys-, asianumero-, päivämäärä- ja alakohtaiset hakemistot,

—

sähköisessä muodossa EUR-Lex-sivustolta (http://eur-lex.europa.eu/en/index.htm) asiakirjanumerolla 32013M6930. EUR-Lex on Euroopan yhteisön oikeuden online-tietokanta.

13.6.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 167/8

13.6.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 167/9

1)

Abbeville

2)

Agen-la Garenne

3)

Ajaccio-Campo dell'Oro

4)

Albert-Bray

5)

Amiens-Glisy

6)

Angers-Marcé

7)

Angoulême-Brie-Champniers

8)

Annecy-Methet

9)

Annemasse

10)

Auxerre-Branches

11)

Avignon-Caumont

12)

Bâle-Mulhouse

13)

Bastia-Poretta

14)

Beauvais-Tillé

15)

Bergerac-Roumanière

16)

Besançon-la Vèze

17)

Béziers-Vias

18)

Biarritz-Bayonne-Anglet

19)

Bordeaux-Mérignac

20)

Brest-Guipavas

21)

Brive-Souillac

22)

Caen-Carpiquet

23)

Calais-Dunkerque

24)

Calvi-Sainte-Catherine

25)

Cannes-Mandelieu

26)

Carcassonne-Salvaza

27)

Châlons-Vatry

28)

Chambéry-Aix-les-Bains

29)

Châteauroux-Déols

30)

Cherbourg-Mauperthus

31)

Clermont-Ferrand-Aulnat

32)

Colmar-Houssen

33)

Deauville-Saint-Gatien

34)

Dijon-Longvic

35)

Dinard-Pleurtuit

36)

Dôle-Tavaux

37)

Epinal-Mirecourt

38)

Figari-Sud Corse

39)

Grenoble-Saint-Geoirs

40)

Hyères-le Palivestre

41)

Issy-les-Moulineaux

42)

La Môle

43)

Lannion

44)

La Rochelle-Laleu

45)

Laval-Entrammes

46)

Le Castelet

47)

Le Havre-Octeville

48)

Le Mans-Arnage

49)

Le Touquet-Paris-Plage

50)

Lille-Lesquin

51)

Limoges-Bellegarde

52)

Lognes-Emerainville

53)

Lorient-Lann-Bihoué

54)

Lyon-Bron

55)

Lyon-Saint-Exupéry

56)

Marseille-Provence

57)

Metz-Nancy-Lorraine

58)

Monaco-Héliport

59)

Montbéliard-Courcelles

60)

Montpellier-Méditérranée

61)

Nantes-Atlantique

62)

Nevers-Fourchambault

63)

Nice-Côte d'Azur

64)

Nîmes-Garons

65)

Orléans-Bricy

66)

Orléans-Saint-Denis-de-l'Hôtel

67)

Paris-Charles de Gaulle

68)

Paris-le Bourget

69)

Paris-Orly

70)

Pau-Pyrénées

71)

Perpignan-Rivesaltes

72)

Poitiers-Biard

73)

Pontoise-Cormeilles-en-Vexin, väliaikaisesti:

74)

Quimper-Cornouailles, väliaikaisesti 30. toukokuuta–8. syyskuuta 2013.

75)

Rennes Saint-Jacques

76)

Rodez-Marcillac

77)

Rouen-Vallée de Seine

78)

Saint-Brieuc-Armor

79)

Saint-Étienne-Bouthéon

80)

Saint-Nazaire-Montoir

81)

Strasbourg-Entzheim

82)

Tarbes-Ossun-Lourdes

83)

Toulouse-Blagnac

84)

Tours-Saint-Symphorien

85)

Troyes-Barberey

86)

Vichy-Charmeil

1)

Ajaccio

2)

Bastia

3)

Bayonne

4)

Bonifacio

5)

Bordeaux

6)

Boulogne

7)

Brest

8)

Caen-Ouistreham

9)

Calais

10)

Calvi

11)

Cannes-Vieux Port

12)

Carteret

13)

Cherbourg

14)

Dieppe

15)

Douvres

16)

Dunkerque

17)

Granville

18)

Honfleur

19)

La Rochelle-La Pallice

20)

Le Havre

21)

Les Sables-d'Olonne-Port

22)

L'Ile-Rousse

23)

Lorient

24)

Marseille

25)

Monaco-Port de la Condamine

26)

Nantes-Saint-Nazaire

27)

Nice

28)

Port-de-Bouc-Fos/Port-Saint-Louis

29)

Port-la-Nouvelle

30)

Porto-Vecchio

31)

Port-Vendres

32)

Roscoff

33)

Rouen

34)

Saint-Brieuc (maritime)

35)

Saint-Malo

36)

Sète

37)

Toulon

1)

Gare d’Ashford International

2)

Gare d'Avignon-Centre

3)

Cheriton/Coquelles

4)

Gare de Chessy-Marne-la-Vallée

5)

Gare de Fréthun

6)

Gare de Lille-Europe

7)

Gare de Paris-Nord

8)

Gare de St-Pancras International

9)

Gare d'Ebbsfleet International

1)

Pas de la Case-Porta

13.6.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 167/18

1.

Komissio vastaanotti 4 päivänä kesäkuuta 2013 neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 (1) 4 artiklan mukaisen ilmoituksen ehdotetusta yrityskeskittymästä, jolla yhdysvaltalainen yritys KKR & Co. L.P. (KKR) hankkii sulautuma-asetuksen 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun määräysvallan yhdysvaltalaisessa yrityksessä Gardner Denver, Inc. (GDI) ostamalla arvopapereita.

2.

Kyseisten yritysten liiketoiminnan sisältö on seuraava:

3.

Komissio katsoo alustavan tarkastelun perusteella, että ilmoitettu keskittymä voi kuulua EY:n sulautuma-asetuksen soveltamisalaan. Asiaa koskeva lopullinen päätös tehdään kuitenkin vasta myöhemmin. Asia soveltuu mahdollisesti käsiteltäväksi menettelyssä, joka on esitetty komission tiedonannossa yksinkertaistetusta menettelystä tiettyjen keskittymien käsittelemiseksi neuvoston EY:n sulautuma-asetuksen (2) nojalla.

4.

Komissio pyytää kolmansia osapuolia esittämään ehdotettua toimenpidettä koskevat huomautuksensa.

Huomautusten on oltava komissiolla 10 päivän kuluessa tämän ilmoituksen julkaisupäivästä. Huomautukset voidaan lähettää komissiolle faksilla (+32 22964301), sähköpostitse osoitteeseen COMP-MERGER-REGISTRY@ec.europa.eu tai postitse viitteellä COMP/M.6906 – KKR/Gardner Denver seuraavaan osoitteeseen:

13.6.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 167/19

1.

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’SEUT-sopimus’, 101 tai 102 artiklan, ’jäljempänä ’EU:n kilpailusäännöt’, rikkominen aiheuttaa suurta vahinkoa koko taloudelle ja haittaa sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa. Tällaisen vahingon estämiseksi komissiolla on valtuudet määrätä yrityksille ja yritysten yhteenliittymille sakkoja EU:n kilpailusääntöjen rikkomisesta (1). Komission määräämien sakkojen tavoitteena on luoda pelote sekä yrityksille, joiden maksettaviksi sakot määrätään (pelotevaikutus yksittäistapauksessa), että sen estämiseksi, että muut yritykset päättäisivät ottaa käyttöön tai jatkaa SEUT-sopimuksen 101 ja 102 artiklan vastaisia menettelytapoja (yleinen pelotevaikutus) (2).

2.

Lisäksi SEUT-sopimuksen 101 tai 102 artiklan rikkomisesta aiheutuu suurta vahinkoa kuluttajille ja yrityksille. Jokaisella, joka on kärsinyt vahinkoa EU:n kilpailusääntöjen rikkomisen johdosta, on oikeus saada korvausta. Tämä varmistetaan EU:n oikeudessa, kuten Euroopan unionin tuomioistuin on toistuvasti tuonut esiin (3). Sakkojen tavoitteena on pelotevaikutus, kun taas vahingonkorvauskanteiden tarkoituksena on korjata rikkomisen johdosta aiheutunut vahinko. Kuluttajien ja yritysten käytössä olevat tehokkaammat oikeuskeinot vahingonkorvauksen saamiseksi saisivat myös aikaan tulevaa kilpailusääntöjen rikkomista estäviä myönteisiä vaikutuksia ja varmistaisivat sääntöjen paremman noudattamisen (4).

3.

Aiheutuneen vahingon määrittäminen aiheuttaa tuomioistuimille ja asianosaisille paljon vaikeuksia vahingonkorvauskanteiden yhteydessä. Vahingon määrittäminen perustuu kantajien todellisen tilanteen vertaamiseen tilanteeseen, jossa kantajat olisivat, jos kilpailusääntöjen rikkomista ei olisi tapahtunut. Kun tehdään hypoteettisia arvioita siitä, kuinka markkinaolosuhteet ja markkinatoimijoiden vuorovaikutus olisi kehittynyt ilman rikkomista, nousee usein monimutkaisia ja spesifisiä taloudellisia ja kilpailulainsäädäntöön liittyviä kysymyksiä. Tuomioistuimet ja asianosaiset joutuvat yhä useammin tällaisten kysymysten eteen, ja niiden on harkittava niiden ratkaisemisessa käytettäviä menetelmiä ja tekniikoita.

4.

SEUT-sopimuksen 101 ja 102 artikla kuuluvat oikeusjärjestyksen perusteisiin (5) ja ovat keskeisiä sisämarkkinoiden toiminnan kannalta, joka käsittää järjestelmän, jolla taataan, ettei kilpailu vääristy (6). Nämä perussopimuksen määräykset tuottavat oikeuksia ja velvollisuuksia yksityisille oikeussubjekteille, niin yrityksille kuin kuluttajille. Nämä oikeudet ovat osa näiden oikeussubjektien oikeushyvää (7), ja ne on suojattu Euroopan unionin perusoikeuskirjassa (8). Kansallisilla tuomioistuimilla on EU:n oikeuden mukaan velvollisuus panna tällaiset oikeudet ja velvollisuudet täysipainoisesti täytäntöön kanteita käsitellessään.

5.

Yksi EU:n oikeuden takaamista oikeuksista on oikeus saada korvaus vahingosta, joka johtuu SEUT-sopimuksen 101 tai 102 artiklan rikkomisesta: EU:n kilpailusääntöjen täysimääräinen tehokkuus vaarantuisi, jos vahinkoa kärsineet osapuolet eivät voisi hakea korvausta menetyksistä, joita niille on aiheutunut näiden sääntöjen rikkomisen seurauksena. Kuka tahansa voi vaatia aiheutuneen vahingon korvaamista, jos tämän vahingon ja EU:n kilpailusäännöissä kielletyn sopimuksen tai menettelytavan välillä on syy-yhteys (9).

6.

Korvaus kärsitystä vahingosta tarkoittaa vahinkoa kärsineiden osapuolten saattamista asemaan, jossa ne olisivat olleet ilman SEUT-sopimuksen 101 tai 102 artiklan rikkomista. Sen vuoksi sellaisten EU:n sääntöjen, joilla on välitön oikeusvaikutus, rikkomisen johdosta vahinkoa kärsineille osapuolille olisi palautettava menetysten täysi reaaliarvo: oikeus täyteen korvaukseen kattaa rikkomisesta johtuvan todellisen vahingon (damnum emergens) ja saamatta jääneet voitot (lucrum cessans) (10) ja korot vahingon ajalta (11).

7.

Koska SEUT-sopimuksen 101 tai 102 artiklan rikkomisesta johtuvia vahingonkorvauskanteita koskevia EU:n sääntöjä ei ole, on kunkin jäsenvaltion sisäisessä oikeusjärjestyksessä vahvistettava yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat tämän EU:n oikeudessa taatun vahingonkorvausoikeuden käyttöä. Tällaiset säännöt eivät kuitenkaan saa tehdä EU:n oikeudessa vahvistettujen oikeuksien käyttämistä käytännössä mahdottomaksi tai suhteettoman vaikeaksi (tehokkuusperiaate). Ne eivät myöskään saa olla epäedullisempia kuin ne, jotka koskevat samankaltaisia jäsenvaltion sisäiseen oikeuteen perustuvia kanteita (vastaavuusperiaate) (12).

8.

Vahingon määrittämisen osalta, siltä osin kuin siihen ei sovelleta EU:n oikeutta, jäsenvaltioiden oikeussäännöissä määritellään asianmukainen näyttökynnys ja tarkkuus, jolla aiheutunut vahinko on osoitettava. Kansallisissa säännöissä määrätään myös todistustaakan jakautumisesta ja osapuolten velvollisuuksista toimittaa tietoja tuomioistuimelle. Kansallisessa oikeudessa voidaan säätää todistustaakan siirtymisestä sen jälkeen, kun kantaja on näyttänyt tietyt seikat toteen, samoin kuin yksinkertaistetuista laskentasäännöistä ja kiistämättömistä tai kumottavissa olevista olettamista. Kansallisessa oikeudessa määritetään myös, millaiset valtuudet tuomioistuimilla on määrittää aiheutuneen vahingon suuruus likimääräisten parhaiden arvioiden tai kohtuullisuuden perusteella. Kaikki nämä kansalliset säännöt ja menettelyt, jotka koskevat vahingon määrittämistä, olisi vahvistettava ja niitä olisi sovellettava yksittäisissä tapauksissa tavalla, joka mahdollistaa sen, että EU:n kilpailuoikeuden rikkomisen johdosta vahinkoa kärsineet osapuolet voivat saada täyden korvauksen kärsimästään vahingosta ilman kohtuuttomia vaikeuksia; ne eivät saa missään tapauksessa olla vaikutukseltaan heikompia kuin säännöt, joita sovelletaan jäsenvaltion sisäiseen oikeuteen perustuviin samankaltaisiin kanteisiin.

9.

Yksi seuraus tehokkuusperiaatteesta on se, että sovellettavissa kansallisissa oikeussäännöissä ja niiden tulkinnassa olisi otettava huomioon luontaiset rajoitukset ja vaikeudet, jotka liittyvät vahingon määrittämiseen kilpailuasioissa. Tällaisen vahingon määrittäminen edellyttää sitä, että vahinkoa kärsineen osapuolen todellista asemaa verrataan asemaan, joka kyseisellä osapuolella olisi ollut ilman rikkomista. Tästä ei ole todellisia havaintoja; on mahdotonta tietää varmuudella, kuinka markkinaolosuhteet ja markkinatoimijoiden välinen vuorovaikutus olisi kehittynyt ilman rikkomista. On ainoastaan mahdollista tehdä arvio siitä, millainen tilanne olisi ollut ilman rikkomista. Vahingon määrittämiseen kilpailuasioissa liittyy luonnostaan merkittäviä rajoituksia odotettavissa olevan varmuuden ja tarkkuuden osalta. Joskus on mahdollista tehdä ainoastaan likimääräinen arvio (13).

10.

Tätä taustaa vasten komission yksiköt ovat laatineet käytännön oppaan vahingon määrittämisestä SEUT-sopimuksen 101 tai 102 artiklan rikkomisesta johtuvissa vahingonkorvauskanteissa, jäljempänä ’käytännön opas’.

11.

Käytännön oppaan tarkoituksena on auttaa kansallisia tuomioistuimia ja vahingonkorvauskanteiden osapuolia helpottamalla EU:n kilpailusääntöjen rikkomisesta aiheutuneen vahingon määrittämistä koskevien tietojen saantia. Sen vuoksi siinä tarkastellaan kilpailunvastaisten menettelytapojen aiheuttaman vahingon erilaisia muotoja ja erityisesti annetaan tietoja menetelmistä ja tekniikoista, joita on käytettävissä tällaisen vahingon määrittämiseksi. Tällaisen tiedon laajempi levittäminen lisää vahingonkorvauskanteiden tehokkuutta. Lisäksi sen odotetaan parantavan vahingonkorvauskanteiden ennustettavuutta, mikä lisää oikeusvarmuutta kaikkien osapuolten kannalta. Käytännön opas voi myös auttaa osapuolia pääsemään sovitteluratkaisuun kiistoissaan joko oikeudenkäyntimenettelyjen tai vaihtoehtoisten riitojenratkaisumenetelmien avulla tai muulla tavoin.

12.

Käytännön opas on ainoastaan tiedoksi eikä se sido kansallisia tuomioistuimia tai osapuolia. Tämän vuoksi se ei muuta vahingonkorvauskanteita koskevia jäsenvaltioiden oikeussääntöjä eikä se vaikuta niihin oikeuksiin ja velvollisuuksiin, joita jäsenvaltioilla ja luonnollisilla tai oikeushenkilöillä on EU:n oikeuden mukaan.

13.

Käytännön oppaan ei varsinkaan pitäisi katsoa nostavan tai laskevan näyttökynnystä tai sitä yksityiskohtaisuuden tasoa, jota osapuolten toimittamilta tiedoilta edellytetään jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmissä. Sen ei myöskään pitäisi katsoa vaikuttavan todistustaakkaa koskeviin jäsenvaltioiden sääntöihin ja käytäntöihin. Kansalliset tuomioistuimet ovat usein soveltaneet oikeusjärjestelmänsä rajoissa myönnettävien vahingonkorvausten suuruuden määrittämiseen pragmaattisia lähestymistapoja, joihin sisältyy olettamien käyttö, todistustaakan siirtyminen ja tuomioistuinten mahdollisuus tehdä likimääräisiin parhaisiin arvioihin perustuvia arviointeja. Käytännön oppaan tarkoituksena on antaa tietoa, jota voidaan käyttää kansallisten oikeussääntöjen ja käytäntöjen puitteissa, ei niiden sijaan. Riippuen sovellettavista oikeussäännöistä ja kunkin tapauksen erityispiirteistä voi sen vuoksi hyvinkin riittää, että osapuolten vahingon suuruudesta toimittamat tiedot ja todisteet eivät ole yhtä seikkaperäisiä kuin mitä jotkin käytännön oppaassa mainitut menetelmät ja tekniikat edellyttävät.

14.

Käytännön oppaassa selitetään kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvan vahingon määrittämiseksi käytettävissä olevien eri menetelmien ja tekniikkojen erityispiirteet sekä niiden vahvuudet ja heikkoudet. Sovellettavassa lainsäädännössä on määritettävä, mikä lähestymistapa vahingon määrittämiseen on sopiva kyseiseen tapaukseen liittyvissä erityisolosuhteissa. Huomioitavia seikkoja ovat sovellettavan lainsäädännön mukaisen näyttökynnyksen ja todistustaakan lisäksi tietojen saatavuus, menetelmästä aiheutuvat kustannukset ja siihen kuluva aika sekä kustannusten ja ajan suhteellisuus vahingonkorvauskanteen määrään nähden.

15.

Käytännön oppaassa myös esitellään ja käsitellään käytännön esimerkkejä. Niistä käy ilmi, millaisia vaikutuksia EU:n kilpailusääntöjen rikkomisella yleensä on, ja miten edellä mainittuja vahingon määrittämisessä sovellettavia menetelmiä ja tekniikkoja voidaan käytännössä soveltaa.

16.

Kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvaa vahinkoa koskevat taloudelliset näkemykset ja tällaisen vahingon määrittämismenetelmät ja -tekniikat voivat muuttua ajan myötä seurauksena teoreettisesta ja empiirisestä tutkimuksesta ja alan oikeuskäytännöstä. Sen vuoksi käytännön opasta ei pitäisi katsoa kattavaksi tai lopulliseksi kuvaukseksi olemassa olevista näkemyksistä, menetelmistä ja tekniikoista.

13.6.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 167/22

Luokka 1.6 –

Hedelmät, vihannekset ja viljat sellaisenaan tai jalostettuina

a)

Ilmasto: Seuraavia ilmastotekijöitä pidetään tuotteen laadun kannalta olennaisina:

b)

Maaperä: Tuliperäinen maa, joka peittää lähes koko Santorinin, koostuu tertiäärisistä sedimenteistä, hohkakivestä ja laavasta. Maaperä on syvä, uomaeroosiota ei juurikaan ole, ja rinteet ovat loivia. Maaperän rakenne on hieno, ja siitä puuttuu yksi tärkeä epäorgaaninen aine eli typpi (N). Myös orgaanista ainetta on erittäin vähän. Lisäksi maaperässä on natriumia (Na), joka luo vesistressiolosuhteet. Maaperä pystyy imemään kosteutta ilmasta ja siirtämään sitä kasveihin vähitellen päivän aikana (hohkakivi on tunnettu vedenpidätyskyvystään). Tuote saa erityisominaisuutensa, koska kasvit ovat vesistressiolosuhteissa ja maaperä on hapan. Pohjavettä on vähän tai ei lainkaan.

c)

Inhimilliset tekijät: Tuotantoprosessissa on kolme erittäin tärkeää erityistoimea, jotka ovat osoitus ihmisen roolista perinteisessä viljelymenetelmässä.

a)

Tomataki Santorinis on Lycopersicon esculentum Mill. -lajin paikallinen maatiaislajike, jolla on historiallinen alkuperänsä, oma selkeä identiteettinsä ja geneettinen vaihtelunsa. Se on sopeutunut hyvin Santorinin kuiviin olosuhteisiin ja happamaan kalkkikivipitoiseen maaperään. Sitä tuotetaan kaupallisesti ainoastaan yksilöidyllä maantieteellisellä alueella. Se on paikallinen, tuottajien itsensä Santorinilla viljelemä kasvi ja paikallisen, vähän tuotantopanoksia käyttävän perinteisen viljelymenetelmän tuote. Nuo ominaisuudet ovat vahvistuneet ja levinneet aikojen saatossa, kun siemeniä on kerätty ja valittu seuraavaa satoa varten. Siemenellä on hyvä vastustuskyky bioottista ja abioottista stressiä vastaan. Näin siitä saadaan Santorinilla hyvin luotettava ja tyydyttävä tuotos vähän vettä käyttävällä viljelymenetelmällä.

b)

Kuten tuotteen kuvauksessa mainitaan, yksi Tomataki Santorinis -tomaatin erityisominaisuuksista on liukenevien kuiva-aineiden pitoisuus, joka vaikuttaa positiivisesti sen ravintoarvoihin ja makuun. Sen liukenevien kuiva-aineiden pitoisuus on alhainen suhteessa kokonaiskuiva-aineiden pitoisuuteen (73–87 % eli kiinteää jäämää on 13–27 %). Tavanomaisilla tomaattilajikkeilla pitoisuus on 95–98 % (2–5 % kiinteää jäämää). Näin ollen siinä on enemmän kiinteää jäämää. Kun näitä parametreja verrattiin suuren Gs 67 -tomaattilajikkeen parametreihin vastaavissa tavanomaisissa kasvuolosuhteissa Tomataki Santorinis -tomaatilla havaittiin olevan myös suuremmat pitoisuudet askorbiinihappoa sekä liukenevia fenoleita ja lykopeenia, jotka kuuluvat liukeneviin kuiva-aineisiin. Edellä mainittujen ainesosien arvot 100 grammassa tuorepainoa ovat Tomataki Santorinis -tomaatilla 14–18 mg, 54–57 mg ja 3,8–7,5 mg ja perinteisellä Gs 67 -tomaattilajikkeella 8–12 mg, 30–35 mg ja 1,8–7 mg. Vastaavat makuominaisuuksia koskevat tutkimukset ovat osoittaneet, että Tomataki Santorinis -tomaatilla on suuremmat liukoisten kuiva-aineiden prosenttiosuudet ja korkeampi kokonaishappopitoisuus. Nämä erot johtuvat tämän ekotyypin kyvystä kierrättää askorbiinihappoa marjassa.

a)

Käytetty geneettinen aineisto, johon paikallisen lajikkeen ominaisuudet ovat siirtyneet pitkän ajan kuluessa, jolloin kasvi on sopeutunut alueen erityisolosuhteisiin ja kehitettiin perinteinen menetelmä siementen keräämiseksi ja valitsemiseksi seuraavaa satoa varten. Sopeutuessaan Santorinille kasvi kehitti tiettyjä erityisominaisuuksia, joiden ansiosta Tomataki Santorinis -tomaatin hinta on laatutuotteelle ominaisesti korkea. Tällaisia ominaisuuksia ovat selkeä identiteetti, geneettinen vaihtelu ja sopeutuneisuus Santorinin kuiviin olosuhteisiin ja happamaan kalkkikivipitoiseen maaperään, ja niillä on yhteys perinteiseen viljelymenetelmään. Tuoreissa tutkimuksissa on todettu seuraavaa: a) kun kahdesta Tomataki Santorinis -tomaattilajikkeesta otetun näytteen ja seitsemän kansallisen tomaattilajikkeen välisiä fylogeneettisiä yhteyksiä tutkittiin kasvin 38:n ominaisuuden osalta, nähtiin Tomataki Santorinis -tomaatin ja muiden lajikkeiden välillä selvä geneettinen ero (geneettinen etäisyys), joka antaa tomaatille selkeän identiteetin (ainutlaatuisuuden), ja (b) kun Santorinilla valittuja genotyyppejä (vähän tuotantopanoksia käyttävä perinteinen viljelymenetelmä) ja kansallisen maataloustutkimussäätiön tiloilla Thessalonikissa valittuja genotyyppejä (paljon tuotantopanoksia käyttävä tavanomainen viljelymenetelmä) arvioitiin rinnakkain, nähtiin ympäristön vaikuttavan voimakkaasti tuotannon piirteisiin, ja tuotteiden luokkien vertailu osoitti, että tuote ja sen ainesosat kehittyivät täysipainoisesti vain Santorinilla, mikä osoittaa, että valinnan tekeminen tuotantopaikalla on luotettavampaa.

Lisäksi on syytä huomata, että voimakkaasti happamassa maaperässä kypsän tomaatin sokeripitoisuus nousee korkeaksi.

Sen vuoksi voidaan päätellä, että tämän paikallisen ekotyypin maataloudellinen arvo on korkea, koska sillä on huomattavan hyvä kuivuudensietokyky ja tautien vastustuskyky (nokihärmä, härmäsieni, Fusarium-sieni, Verticillium). Se on myös sopeutunut hyvin saaren tuliperäiseen, koostumukseltaan happamaan ja kalkkikivipitoiseen maaperään. Santorinin kuiva maaperä antaa keskimääräiseksi tuotokseksi noin 500 kg / stremma ja ainoastaan poikkeuksellisesti 1 000 kg.

b)

Tuotteen fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet, muun muassa erityisen korkea sokerin ja kuiva-aineiden kokonaispitoisuus, jotka heijastuvat tuotteen aistinvaraisissa ominaisuuksissa. Tämä johtuu toisaalta vesistressiolosuhteet luovasta natriumista ja toisaalta siitä, että Santorinin maaperä imee ilmasta kosteutta (jota syntyy yöllä kalderassa) ja siirtää sitä kasveihin vähitellen päivän aikana (hohkakivi on tunnettu vedenpidätyskyvystään). Lisäksi suurin syy siihen, että sokerin ja kuiva-aineiden sekä muidenkin makua ja ravintoarvoa lisäävien ainesosien kokonaispitoisuudet ovat korkeat, on se, ettei lannoitteita käytetä (eli kasvi on vesistressiolosuhteissa) ja maaperä on hyvin hapan.

c)

Maine – historialliset todisteet. Aikaisin luotettava todiste tomaatin viljelystä Santorinilla on 1800-luvun lopulta. Sen mukaan viljely alkoi 1870-luvulla. Ensimmäinen virallinen maininta tomaatin viljelystä Santorinilla on pian tämän jälkeen (vuonna 1899) ensimmäisessä kukka- ja maataloustuotantoa Santorinilla koskevassa raportissa. Raportissa ei kuitenkaan ole viljelmistä taloudellisia tietoja, mikä osoittaa, että sen merkitys elinkeinoelämälle oli vähäinen ja että tuotetta käytettiin lähinnä paikallisväestön ravitsemustarpeiden tyydyttämiseksi.