11.6.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 165/1

—

ottaa huomioon EKP:n vuosikertomuksen 2010,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 284 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön 15 artiklan,

—

ottaa huomioon 2. huhtikuuta 1998 antamansa päätöslauselman demokraattisesta vastuusta talous- ja rahaliiton kolmannessa vaiheessa (1),

—

ottaa huomioon 23. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman EKP:n vuosikertomuksesta 2009 (2),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 119 artiklan 1 kohdan,

—

ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A7-0361/2011),

A.

ottaa huomioon, että vuonna 2010 euroalueen talous elpyi, sillä bruttokansantuote (BKT) kasvoi 1,7 prosenttia, ja sen odotetaan vuonna 2011 kasvavan 1,6 prosenttia, kun vuonna 2009 kasvu notkahti 4,2 prosentin verran miinuksen puolelle, mutta jotkut kansainväliset elimet ovat varoittaneet mahdollisesta maailmantalouden hidastumisesta;

B.

huomauttaa, että vuonna 2010 euroalueen julkisyhteisöjen alijäämä kasvoi keskimäärin 6,0 prosenttiin suhteessa BKT:hen ja velkataakka oli keskimäärin 85,1 prosenttia BKT:stä, kun vuonna 2007 vastaavat luvut olivat 0,7 prosenttia ja 66,2 prosenttia, ja mainitsee vertailun vuoksi, että Yhdysvaltojen velkataakka oli 101,1 prosenttia ja Japanin velkataakka 212,71 prosenttia BKT:stä;

C.

ottaa huomioon, että vuonna 2010 euroalueen keskimääräinen vuotuinen YKHI-inflaatio oli 1,6 prosenttia ja rahamäärän M3 kasvu pysyi alhaisena keskimäärin 0,6 prosentissa;

D.

toteaa, että EKP ilmoitti 10. toukokuuta 2010 eurojärjestelmän toteuttavan tilapäisiä interventioita euroalueen julkisen sektorin velkapapereiden jälkimarkkinoilla velkapaperiohjelmassa, jonka vahvistettujen ostojen kirjanpitoarvo oli 129 miljardia euroa syyskuun alussa 2011; ottaa huomioon, että kyseiset arvopaperit on ostettu alennettuun hintaan;

E.

ottaa huomioon, että EKP päätti 4. kesäkuuta 2009 käynnistää ensi- ja jälkimarkkinoilla toteutettavan katettuja joukkolainoja koskevan 60 miljardin euron osto-ohjelman, joka oli määrä toteuttaa täysimääräisesti vuoden 2010 kesäkuun loppuun mennessä;

F.

toteaa, että vuoden 2010 lopussa EKP:llä oli omaisuusvakuudellisia arvopapereita 480 miljardin euron edestä ja ei-jälkimarkkinakelpoisia rahoitusvälineitä 360 miljardin euron edestä ja että ne muodostivat yhdessä 44 prosenttia EKP:n taseesta;

G.

ottaa huomioon, että sitkeät huhut velkojen uudelleenjärjestelystä ja sen vaikutuksesta rahoitusmarkkinoihin ja talouteen yleensä voivat jälleen lykätä EKP:n poikkeustoimenpiteiden lakkauttamista; katsoo kuitenkin, että valtionvelan hoitoon olisi löydettävä kattava ja pysyvä ratkaisu EKP:n ulkopuolelta;

H.

toteaa, että korot pysyivät euroalueella 1 prosentissa koko vuoden 2010, mutta niitä on sen jälkeen nostettu 25 peruspisteellä huhtikuussa 2011 ja uudelleen 25 peruspisteellä heinäkuussa 2011, eli korko on nyt 1,5 prosenttia;

I.

ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 282 artiklan mukaisesti EKP:n ensisijaisena tavoitteena on pitää yllä hintatason vakautta ja että EKP:n olisi tuettava yleistä talouspolitiikkaa tavoitteen saavuttamisen edistämiseksi, ja panee merkille myös Euroopan järjestelmäriskikomitean EKP:n alaisuudessa tekemän työn rahoitusvakauden turvaamiseksi;

1.

pitää myönteisenä, että EKP on toistaiseksi onnistunut huomattavan hyvin säilyttämään YKHI-inflaation lähellä kahta prosenttia useista makrotalouden häiriöistä ja raaka-ainehintojen heilahteluista huolimatta samalla, kun BKT:n kasvu on keskimäärin ollut hidasta unionissa;

2.

tuo julki huolensa koronnostojen vaikutuksista talouskasvuun euroalueella; katsoo, että ne voivat estää jo muutenkin hitaan elpymisen euroalueella, etenkin sen heikoimmissa talouksissa;

3.

korostaa, että kuukausitasolla YKHI-inflaatio on yleensä pysytellyt kahden prosentin yläpuolella vuoden 2010 alusta lähtien, mutta rahapolitiikan kannalta ratkaisevia ovat tulevat inflaatio-odotukset, joiden pysyminen matalina on osoitus EKP:n vahvasta uskottavuudesta ja riippumattomuudesta;

4.

painottaa, että yksityinen velkaantuminen sekä luottokuplat ja joissakin tapauksissa julkinen velkaantuminen lisääntyivät ennen rahoituskriisiä kestämättömästi ja että yksityiset velkakuplat aiheuttivat riskejä; katsoo myös, että julkisen velan lisääntyminen johtui tarpeesta pelastaa yksityinen sektori ja etenkin finanssiala;

5.

katsoo, että YKHI-inflaation ohella varallisuushintojen kehitys ja luotonannon kasvu EU:ssa ja jäsenvaltioissa ovat ratkaisevia ilmaisimia talous- ja rahaliiton ja laajemmin tarkasteltuna koko EU:n rahoitusvakauden seurannassa;

6.

panee merkille, että euroalueella julkisen velan suhde BKT:hen on paljon pienempi kuin Yhdysvalloissa tai Japanissa;

7.

uskoo euroalueen talouden vahvuuteen ja euroon merkittävänä kansainvälisenä valuuttana;

8.

palauttaa mieliin, että SEUT-sopimuksen 282 artiklan mukaisesti EKP:n ensisijaisena tavoitteena on hintatason vakaus ja että tämä edistää rahoitusvakautta ja rahoitusmarkkinoiden riittävää likviditeettiä; huomauttaa, että rahoitusjärjestelmän epävakaudesta aiheutuu hintavakauteen kohdistuva vakava riski keskipitkällä aikavälillä, sillä se vaikeuttaa rahapolitiikan välittymismekanismien toimintaa; pitää myönteisenä Euroopan järjestelmäriskikomitean perustamista 1. tammikuuta 2011 EKP:n alaisuuteen; onnittelee EKP:tä siitä, että se on omaksunut ratkaisevan roolin toteuttaessaan hätätoimia markkinoiden vakauden säilyttämiseksi;

9.

korostaa, että SEUT-sopimuksen 127 artiklan 6 kohdassa määrätään, että neuvosto, joka tekee ratkaisunsa yksimielisesti ja Euroopan parlamenttia sekä Euroopan keskuspankkia kuultuaan, voi erityistä lainsäätämisjärjestystä noudattaen annetuilla asetuksilla antaa Euroopan keskuspankille erityistehtäviä, jotka koskevat luottolaitosten sekä muiden rahoituslaitosten kuin vakuutusyritysten toiminnan vakauden valvontaan liittyvää politiikkaa;

10.

korostaa, että joukkovelkakirjojen takaisinosto jälkimarkkinoilla on perusteltua, kun tavoitteena on palaaminen tehokkaasti toimivaan rahapolitiikkaan aikana, jolloin markkinoiden tietyt sektorit eivät poikkeuksellisesti toimi asianmukaisesti; toteaa, että likviditeettiä neutraloivat ohjelmat täydentävät näitä takaisinosto-ohjelmia;

11.

on hyvin huolestunut finanssialan uuden kuohunnan sitkeydestä EU:ssa ja makrotalouden merkittävän epävakauden jatkumisesta euroalueen talouksien välillä sekä deflaatiopaineista monissa euroalueen jäsenvaltioissa;

12.

muistuttaa, että pitkään jatkunut ja alati paheneva taloudellisen lähentymisen puuttuminen on edelleen rakenteellinen ongelma euroalueen yhtenäisen rahapolitiikan kannalta; korostaa, että rahapolitiikan vaikutuksessa on huomattavia eroja euroalueen jäsenvaltioiden välillä; katsoo, että rahapolitiikan vaikutuksen epäsymmetrisyys pahenee entisestään, jos EKP jatkaa koronnostoa, sillä monissa jäsenvaltioissa lainat indeksoidaan useimmiten lyhytaikaisiin korkoihin; on sen vuoksi vakuuttunut siitä, että tarvitaan EU:n yhteistä julkisen talouden ohjausjärjestelmää;

13.

pyytää komissiota perustamaan Euroopan luottoluokitussäätiön ja arvioimaan, millaisia etuja ja haittoja olisi luottoluokitusten väliaikaisesta poistamisesta mailta, joissa toteutetaan EU:n ja IMF:n sopeutumisohjelmaa; pitää valitettavana luottoluokitusten nykyistä harvainvaltaa ja pyytää toteuttamaan toimia, joilla lisätään luottoluokituslaitosten välistä kilpailua ja niiden lukumäärää;

14.

kehottaa komissiota ryhtymään tarvittaviin toimiin Euroopan valuuttarahaston perustamiseksi ja varmistamaan näin, ettei IMF:n tarvitse tulevaisuudessa puuttua Euroopan luottopolitiikkaan, jolloin jäsenvaltioiden riippuvuus muista kansainvälisistä laitoksista ja markkinoista pienenee;

15.

pitää myönteisenä Viron liittymistä euroalueeseen, sillä se on osoitus yhteistä rahaa koskevan hankkeen elinvoimasta;

16.

on huolestunut rahapolitiikan yleisestä kehityksestä ja euron ulkoisesta arvosta, kun useimmissa OECD-maissa maksuvalmiutta on parannettu epätavanomaisin keinoin, mistä on ollut huomattavia heijastusvaikutuksia; katsoo, että aiempaa vakaamman kansainvälisen valuuttajärjestelmän kehittäminen edellyttää kansainvälisen koordinoinnin merkittävää tehostamista;

17.

pitää myönteisenä EKP:n määrätietoista ja ennakoivaa asennetta koko kriisin aikana aina vuodesta 2007 lähtien ja etenkin rahoitusmarkkinoiden kuohuessa vuosina 2007, 2008 ja 2010 ja sittemmin kesällä 2011, jolloin eräät merkittävät EU-taloudet ajautuivat vaikeuksiin eivätkä jäsenvaltiot pystyneet tekemään päätöksiä, mikä on johtamassa siihen, että EKP joutuu toimimaan avoimen poliittisesti nykyistä velkakriisiä torjuessaan;

18.

katsoo, että rahapolitiikka on osaltaan vastuussa varallisuuskuplien muodostumisesta, kun pidetään mielessä luotonannon kestämätön kasvu kriisiä edeltäneinä vuosina;

19.

panee merkille kriisinhallintaa koskevat EKP:n ehdotukset sekä talouden hallinnan että pankkikriisien ratkaisumekanismin osalta;

20.

pitää valitettavana kriisinhallintaa koskevan asianmukaisen EU:n talouspoliittisen kehyksen puuttumista sekä komission ja jäsenvaltioiden – etenkin niiden, joissa tarvitaan uudistuksia – epäröintiä kriisinhallinnassa ja kehottaa neuvostoa ja komissiota ehdottamaan pikaisesti kattavia ja kauaskantoisia toimia, jotka ovat tarpeen euron vakauden turvaamiseksi;

21.

on hyvin huolissaan jatkuvasta euroalueen valtion joukkovelkakirjamarkkinoihin kohdistuvasta rasituksesta, mikä näkyy korkoerojen kasvuna kahden viimeksi kuluneen vuoden aikana; katsoo, että nykyisen rahoituskriisin synnyttämästä paniikista aiheutuva turvallisuushakuisuus on aiheuttanut valtavia vääristymiä ja synnyttänyt kalliita negatiivisia ulkoisvaikutuksia; pitää myönteisinä EKP:n pyrkimyksiä kaventaa velkapaperiohjelmansa avulla heikossa asemassa olevien jäsenvaltioiden korkoeroja;

22.

panee merkille Kreikan valtionvelan uudelleenjärjestelyn EU-tasolla koordinoidun vapaaehtoisen vaihtotarjouksen avulla; katsoo, ettei 21. heinäkuuta 2011 pidetyssä huippukokouksessa sovittu Kreikan velkataakan keventäminen ole palauttanut maan julkisen velan kestävyyttä;

23.

panee merkille, että velkavipua puretaan koko ajan yksityisen sektorin joillakin osa-alueilla ja useimmissa jäsenvaltioissa, mutta ylivelkaantuminen on yhä erittäin yleistä julkisella sektorilla, osittain juuri rahoituskriisin vaikutusten tasoittamiseksi;

24.

muistuttaa, että ennen rahoituskriisin puhkeamista euroalueen julkisen velan suhde BKT:hen laski 72 prosentista vuonna 1999 aina 67 prosenttiin vuonna 2007, kun taas kotitalouksien, yritysten ja finanssialan velkaantuminen lisääntyi tuntuvasti samalla ajanjaksolla; huomauttaa erityisesti, että tuolla ajanjaksolla euroalueen kotitalouksien velkaantuminen kasvoi 52 prosentista 70 prosenttiin BKT:stä ja rahoituslaitosten velat lisääntyivät alle 200 prosentista yli 250 prosenttiin BKT:stä; myöntää, että eräät jäsenvaltiot, kuten Kreikka ja Italia, poikkesivat selvästi tästä yleisestä suuntauksesta;

25.

toteaa, että EKP:n velkaantuneisuusaste on kohonnut nopeasti, kun sitä mitataan sen omalla pääomalla suhteessa varoihin, vaikka velkaantuneisuusastetta ei voidakaan soveltaa keskuspankkeihin samalla tavalla kuin liikepankkeihin; toteaa kuitenkin, että vuoden 2011 elokuun puoliväliin mennessä EKP:n tase oli jo supistunut noin 10 prosenttia huipputasostaan, joskin se on sittemmin kasvanut nopeasti; huomauttaa, että vaikka muidenkin keskuspankkien taseet ovat paisuneet huomattavasti, EKP:n velkaantuneisuusaste ylittää muiden vastaavien keskuspankkien velkaantuneisuusasteen lukuun ottamatta niitä pankkeja, jotka ovat toteuttaneet kvantitatiivisia kevennysohjelmia, kuten Yhdysvaltojen keskuspankki tai Englannin pankki;

26.

huomauttaa ja pitää myönteisenä, ettei EKP:n taseen kasvu ole johtanut inflaatioon; korostaa EKP:n vahvistuvaa roolia euroalueen pankkien keskusvastapuolena, mikä osoittaa välitystoiminnan siirtyneen tilapäisesti pankkien välisiltä markkinoilta eurojärjestelmään ja eurojärjestelmän hallussa olevien, aikanaan erääntyvien euroalueen omaisuuserien lisääntyneen; palauttaa myös mieliin, että likviditeetin tarjoaminen maksukykyisille pankeille ei välttämättä johda rahan tarjonnan lisääntymiseen, ja toteaa, että poikkeustoimenpiteet ovat väliaikaisia; on vakuuttunut siitä, että kaikki nämä seikat yhdessä ulkoisten tekijöiden kanssa ovat vaikuttaneet inflaation pysymiseen jatkuvasti kahden prosentin tasolla;

27.

kiinnittää jälleen huomiota siihen huolestuttavaan ilmiöön, että monet euroalueen pankit ovat liian riippuvaisia EKP:n likviditeettitarjonnasta, kun täysin toimivia pankkien välisiä markkinoita ei ole; panee merkille, että kun vuonna 2010 eurojärjestelmässä hyväksyttiin vakuuksina 488 miljardin euron arvosta omaisuusvakuudellisia arvopapereita, eurojärjestelmän luotto-operaatioissa on tiukennettu huomattavasti omaisuusvakuudellisia arvopapereita koskevia kelpoisuusvaatimuksia, minkä pitäisi ajan mittaan johtaa tämän määrän vähentymiseen;

28.

korostaa, että eurojärjestelmässä on kieltäydytty ilmoittamasta menetelmää, jolla arvioidaan niiden arvoltaan alentuneiden omaisuuserien "teoreettinen hinta", jotka kelpaavat sen likviditeettioperaatioihin tehostetun luottotuen yhteydessä; tähdentää, että siksi on mahdotonta todentaa, onko EKP hoitanut finanssipoliittisiksi katsottavia tehtäviä; pyytää sen vuoksi EKP:tä ilmoittamaan kaikki kriisin aikana soveltamansa arvonmääritysmenetelmät;

29.

korostaa, että koska euroalueella ei ollut asianmukaista kriisinhallintakehystä, EKP joutui ottamaan riskejä, joihin sillä ei ollut valtuuksia;

30.

pyytää EKP:tä lisäämään avoimuutta sen hallussa olevien arvopapereiden laadun ja määrän osalta, mukaan luettuina vakuuksina hyväksytyt omaisuusvakuudelliset arvopaperit sekä muut jälkimarkkinakelpoiset ja ei-jälkimarkkinakelpoiset arvopaperit, joita pidetään rahapolitiikan harjoittamista varten, ja arvopaperit, joita ei pidetä rahapolitiikan harjoittamista varten;

31.

toteaa, että rahapoliittiset poikkeustoimenpiteet ovat tarpeen, ja panee merkille niiden väliaikaisen luonteen mutta vaatii luopumaan tällaisista ohjelmista asteittain heti, kun rahoitusmarkkinat ovat vakiintuneet ja valtionvelkakriisi on ratkaistu, kunhan laaditaan yhteisön kehys, jotta rahoitusjärjestelmän epävakaus voidaan saada kuriin; vaatii toimenpiteitä, joilla yhdennetään talouden hallintaa;

32.

pyytää EKP:tä sisällyttämään velkapaperiohjelman osaksi diskonttokorkomekanismin, jota voidaan mukauttaa, jos useimmat luottoluokituslaitokset alentavat entisestään tietyn arvopaperin luokitusta, ja jonka avulla varmistetaan, ettei EKP:lle jää liikaa riskialttiita omaisuuseriä; katsoo myös, että EKP:n olisi harkittava mahdollisuutta soveltaa menettelytapaa, jonka mukaan vaaditaan vähintään kaksi luottoluokitusta ennen arvopaperin hyväksymistä vakuudeksi, omaisuusvakuudellisten arvopapereiden ohella kaikkiin muihin vakuuksiin, joiden hyväksyminen edellyttää tällä hetkellä vain yhtä luokitusta, ja pyytää EKP:tä kehittämään oman riskinarviointikehyksensä;

33.

korostaa, että EKP:lle itselleen aiheutuvien luottoriskien vuoksi on kiinnitettävä huomiota ehtoihin, joita on asetettu TARGET2-selvitysjärjestelmästä hyötyville pankeille ja yleisemmin EKP:n likviditeetin tarjoamiselle; pyytääkin EKP:tä avoimuuden lisäämiseksi antamaan entistä säännöllisemmin julkista tietoa euroalueen keskuspankkien välisistä rahavirroista TARGET2-järjestelmässä mitattuina ja antamaan oikean käsityksen viimeaikaisesta kehityksestä, jotta näitä virtoja ei virheellisesti katsottaisi pysyviksi siirroiksi ylijäämäisen vaihtotaseen maista alijäämäisen vaihtotaseen maihin;

34.

on huolissaan useiden järjestelmän kannalta tärkeiden ja vähemmän tärkeiden euroalueen pankkilaitosten pitkistä laina-ajoista ja suurista valuuttaeroista;

35.

katsoo, että nykyisessä hätätilanteessa on kiireellisesti määriteltävä ja julkistettava tiukat lisäehdot, jotka liittyvät EKP:n likviditeetin tarjoamiseen, mukaan luettuina vakavaraisuussäännöt, jotka menevät sisäisiä ja ilmoittamattomia sääntöjä pidemmälle, ja aliarvostus, joka liittyy sen jälleenrahoitusoperaatioita varten hyväksyttyihin vakuuksiin;

36.

pyytää EKP:tä kartoittamaan, voitaisiinko pakollisia varantovaatimuksia soveltaa korkokannan ohella lisävälineenä, jolla turvataan rahoitusvakaus elpymistä vaarantamatta;

37.

panee merkille, että Yhdysvalloissa ja EU:ssa yksi ennen kriisiä ja sen aikana harjoitetun rahapolitiikan seurauksista on ollut sellaisen jyrkän tuottokäyrän ohjaaminen, joka edistää pankkijärjestelmän nopeaa pääomitusta tallettajien ja lyhytaikaisten luottojen tarjoajien avulla;

38.

korostaa johdonmukaista ja kurinalaista asennetta, jonka EKP:llä on ollut vuosien ajan talouden hallinnan lujittamiseen Euroopan edun vuoksi;

39.

kehottaa ottamaan rahoitusjärjestelmässä käyttöön makrotason vakauden valvontavälineitä, jotka on yhdistetty aiempaa tiiviimmin osaksi rahapolitiikkaa ja joissa otetaan huomioon euroalueeseen kuuluvien ja sen ulkopuolisten maiden erot; kehottaa kehittämään edelleen yhdennettyä analyysikehystä, jotta voidaan yhteisesti arvioida makrotason vakauden valvonnan ja rahapolitiikan vaikutuksia, sekä Euroopan järjestelmäriskikomitean makrotason vakauden valvontavälineistöä ottaen huomioon kansalliset, oikeudelliset ja muut rahoitusjärjestelmän erityispiirteet;

40.

pyytää lisäämään tuntuvasti uuden finanssivalvontarakenteen käytettävissä olevia resursseja, jotta sen vaikuttavuutta voidaan parantaa, ja pyytää lisäksi analysoimaan jatkuvasti tätä vaikuttavuutta vaikutustenarviointien avulla sekä arvioimaan pitkällä aikavälillä mahdollisuutta perustaa yksi ainoa Euroopan finanssivalvontaviranomainen, jonka alaisuudessa toimisivat nykyiset Euroopan valvontaviranomaiset ja Euroopan järjestelmäriskikomitea;

41.

korostaa, että tarvitaan – mahdollisesti komission riveistä tulevaa – unionin valtiovarainministeriä Jean-Claude Trichet’n Aachenissa 2. kesäkuuta 2011 tekemän ehdotuksen mukaisesti; katsoo, että tällaisen ehdotuksen demokraattista legitiimiyttä on käsiteltävä asianmukaisesti; huomauttaa tältä osin, että rahaliitossa finanssipolitiikka ei koske pelkästään jäsenvaltioita, vaan sen vaikutukset ulottuvat usein rajojen yli, ja että tämänhetkinen kriisi on tuonut esille täysin hajautetun finanssipolitiikan rajoitukset; katsoo, että unionin valtiovarainministerin olisi oltava demokraattisesti vastuuvelvollinen Euroopan parlamentille; korostaa, että tällainen lisäaskel kohti finanssiunionia yhteisömenetelmän perusteella edellyttää demokraattisen omavastuullisuuden lisäämistä ja mahdollista perussopimusten muuttamista pitkällä aikavälillä, mutta myöntää, että nykyinen kehys mahdollistaa talouden hallinnan lujittamisen lyhyellä aikavälillä;

42.

korostaa, että tarvitaan unionin valtionkassaa, jotta EKP:ltä voidaan siirtää pois sen finanssipoliittisiksi katsottavat tehtävät; katsoo, että tällainen unionin valtionkassa voitaisiin perustaa muuttamalla perussopimuksia;

43.

pitää myönteisenä, että Euroopan vakausmekanismi (EVM) on saanut oikeuden ostaa valtion joukkovelkakirjalainoja jälkimarkkinoilta, sillä tämä voisi tuoda EKP:lle helpotusta nykytilanteeseen;

44.

pahoittelee tässä yhteydessä, että EVM on perustettu perussopimusten ulkopuolella, ja kehottaa siksi komissiota ehdottamaan yhteisön sääntöihin perustuvaa pysyvää kriisinhallintamekanismia (esimerkiksi Euroopan valuuttarahastoa);

45.

painottaa, että on aivan välttämätöntä panna talouspolitiikan ohjauspaketin säännökset nopeasti täytäntöön ja soveltaa niitä; vaatii tässä yhteydessä soveltamaan johdonmukaisesti ja tasapainoisesti Euroopan vakaus- ja kasvusopimusta sekä automaattista menettelyä, jossa määrätään seuraamuksia maille, joiden talousarviot ovat alijäämäisiä;

46.

odottaa komission esittävän ennen vuoden 2011 loppua kertomuksen eurooppalaisten joukkovelkakirjalainojen tai euroarvopapereiden yhteistä liikkeeseenlaskua yhteisvastuullisesti koskevan järjestelmän perustamisesta sekä tarvittaessa siihen liittyviä lainsäädäntöehdotuksia;

47.

kehottaa komissiota tekemään ehdotuksia euroalueen yhtenäisestä edustuksesta SEUT-sopimuksen 138 artiklan mukaisesti erityisesti IMF:ssä, koska EKP:llä, IMF:llä ja komissiolla on yhteisiä tehtäviä tietyissä jäsenvaltioissa;

48.

suosittaa, että EKP lisää toimintansa avoimuutta sen legitiimiyden ja ennakoitavuuden parantamiseksi; toistaa jo kauan sitten esittämänsä vaatimuksen siitä, että yhteenvedot EKP:n neuvoston kokousten pöytäkirjoista julkistetaan;

49.

kehottaa tilintarkastustuomioistuimen kertomusten mukaisesti lisäämään avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta palvelukseen ottamista koskevia menettelyjä sekä palkkojen ja palkkioiden tarkistusta koskevien päätösten dokumentoinnissa;

50.

pitää myönteisenä, että EKP on sitoutunut vastuuvelvollisuuteen Euroopan parlamenttiin nähden, ja korostaa, että EKP:n johto ja koko sen henkilökunta ovat toimineet erittäin rakentavasti yhteispäätösmenettelyssä;

51.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, euroryhmälle ja Euroopan keskuspankille.

11.6.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 165/7

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 165 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 14 artiklan,

—

ottaa huomioon lapsen oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen ja erityisesti sen 23, 28 ja 29 artiklan,

—

ottaa huomioon elinikäisen oppimisen toimintaohjelman perustamisesta 15. marraskuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen 1720/2006/EY (1),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon eurooppalaisten koulutusjärjestelmien tehokkuudesta ja tasapuolisuudesta (KOM(2006)0481),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon "Nuoret liikkeellä: Aloite nuorten potentiaalin vapauttamiseksi tavoitteena älykäs, kestävä ja osallistava kasvu Euroopan unionissa" (KOM(2010)0477),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon "Koulunkäynnin keskeyttämisen vähentäminen: ratkaiseva osa Eurooppa 2020 -strategiaa" (KOM(2011)0018);

—

ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvoston suositukseksi koulunkäynnin keskeyttämisen vähentämiseen tähtäävistä toimintastrategioista (KOM(2011)0019),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon "Varhaiskasvatuksella parhaat mahdolliset lähtökohdat lasten tulevaisuudelle" (KOM(2011)0066),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon "EU:n puitekehys vuoteen 2020 ulottuville romanien kansallisille integrointistrategioille" (KOM(2011)0173),

—

ottaa huomioon neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien 21. marraskuuta 2008 antamat päätelmät "Nuorten valmistaminen 2000-lukuun: koulualan eurooppalainen yhteistyöohjelma" (2),

—

ottaa huomioon 12. toukokuuta 2009 annetut neuvoston päätelmät eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategisista puitteista (ET 2020) (3),

—

ottaa huomioon 26. marraskuuta 2009 annetut neuvoston päätelmät maahanmuuttajataustaisten lasten koulutuksesta (4),

—

ottaa huomioon 11. toukokuuta 2010 annetut neuvoston päätelmät koulutuksen sosiaalisesta ulottuvuudesta (5),

—

ottaa huomioon 1. helmikuuta 2007 antamansa päätöslauselman nuorten naisten ja tyttöjen syrjinnästä koulutuksessa (6),

—

ottaa huomioon 16. tammikuuta 2008 antamansa päätöslauselman "Tavoitteena lasten oikeuksia koskeva EU:n strategia" (7),

—

ottaa huomioon 23. syyskuuta 2008 antamansa päätöslauselman opettajankoulutuksen laadun parantamisesta (8),

—

ottaa huomioon 18. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman "Avaintaidot muuttuvassa maailmassa – Koulutus 2010 -työohjelman täytäntöönpano" (9),

—

ottaa huomioon 18. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman aiheesta "EU:n nuorisostrategia – Satsataan nuorten vaikutusmahdollisuuksiin" (10),

—

ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman romaniväestön osallistamista koskevasta EU:n strategiasta (11),

—

ottaa huomioon 12. toukokuuta 2011 antamansa päätöslauselman varhaiskasvatuksesta Euroopan unionissa (12),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietinnön ja työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon (A7-0363/2011),

A.

ottaa huomioon, että osallistuakseen täysimääräisesti yhteiskuntaan ja voidakseen toteuttaa itseään yksilöinä ja kansalaisina nuorilla on oltava laaja tietoskaala ja älylliseen ja sosiaaliseen kehittymiseen tarvittavat olennaiset taidot, joihin sisältyvät tehokas viestintä, kyky toimia ryhmän osana, ongelmanratkaisu ja kriittinen tiedonarviointikyky;

B.

katsoo, että nuorten koulutus edistää muun muassa heidän persoonallisuutensa kehittymistä, parantaa yhteiskuntaan integroitumista ja kehittää heidän vastuuntuntoaan ja aloitekykyään;

C.

ottaa huomioon, että koulupudokkaiden osuus vaihtelee sekä EU:n jäsenvaltioissa että kaupunkien ja alueiden sekä yhteiskunnallis-taloudellisten väestöryhmien välillä, ja siihen vaikuttavat monet monimutkaiset tekijät;

D.

ottaa huomioon, että yksi viidestä Eurooppa 2020 -strategian yleistavoitteesta on vähentää koulupudokkaiden osuus alle kymmeneen prosenttiin ja nostaa päättötodistuksen tai tutkinnon tai vastaavan opintokokonaisuuden suorittaneiden osuus vähintään 40 prosenttiin nuorista;

E.

ottaa huomioon, että jäsenvaltiot sopivat vuonna 2003 kymmenen prosentin tavoitteesta mutta vain seitsemän niistä pääsi tähän tavoitteeseen, ja että vuonna 2009 koulunkäynnin keskeyttäneiden osuus oli 14,4 prosenttia;

F.

toteaa, että vaikka koulupudokkaiden määrä on laskenut jatkuvasti viime vuosikymmenellä, useimmat jäsenvaltiot käsittelevät tätä ongelmaa edelleen hajanaisesti eivätkä ne koordinoi toimiaan riittävästi;

G.

ottaa huomioon, että lukutaito on puutteellinen 24,1 prosentilla kaikista jäsenvaltioiden 15-vuotiaista,

H.

toteaa, että lukutaito on kaikkien nuorten perusväline, joka on välttämätön kouluaineissa menestymisen, työelämään integroitumisen, tietojen ymmärtämisen ja analysoinnin, paikkansapitävän viestinnän ja kulttuuritoimintoihin osallistumisen kannalta, ja että siksi olisi toteutettava erityistoimia lukutaidossa ilmenevien puutteiden korjaamiseksi;

I.

ottaa huomioon, että koulunkäynnin keskeyttämisellä on vakavia vaikutuksia EU:n sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen eikä pelkästään talouskasvuun, eurooppalaiseen osaamisperustaan ja yhteiskunnalliseen vakauteen, sillä se vahingoittaa nuorten uranäkymiä, terveyttä ja hyvinvointia, pitäen mielessä, että koulutuksen kehno taso on myös merkittävä syy köyhyyteen ja kielteisiin terveysvaikutuksiin;

J.

ottaa huomioon, että koulunkäynnin keskeyttäminen on työttömyyden, köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen keskeinen osatekijä,

1.

korostaa, että lapsen tulevan koulutusuran ja hyvinvoinnin perusta luodaan varhaislapsuudessa ja että sillä voidaan edistää ajatusta elinikäisestä oppimisesta, ja toteaa, että varhaislapsuudessa olisi kannustettava tulevan yhteiskunnan kannalta ratkaisevia tekijöitä, eli mielen kehittymistä, kielten oppimista ja sosiaalisten kontaktien kehittämistä, jotta lasta voidaan auttaa integroitumaan kouluun ja yhteiskuntaan jo varhain ja torjua siten koulunkäynnin keskeyttämistä; toistaa päätöslauselmaansa varhaisoppimisesta Euroopan unionissa sisältyneen vaatimuksen, jonka mukaan olisi kehitettävä mahdollisimman aikaisin annettavia varhaiskasvatuspalveluja koskeva eurooppalainen kehys erityisesti kehittämällä julkisia ja ilmaisia päivähoito- ja päiväkotipalveluja;

2.

toteaa, että koulunkäynnin keskeyttäminen on erityisen yleistä köyhien ja heikossa asemassa olevien sekä maahanmuuttajaperheiden lasten keskuudessa ja että se kytkeytyy usein köyhyyteen ja sosiaaliseen syrjäytymiseen;

3.

ehdottaa kielellistä tukea järjestämistä maahanmuuttajataustaisille oppilaille;

4.

painottaa tässä yhteydessä, että on huolehdittava, että romanilapsilla sekä sellaisilla lapsilla, joilla ei ole henkilöpapereita, on mahdollisuus käydä koulua;

5.

toteaa, että romanilapsista 20 prosenttia ei käy lainkaan koulua ja 30 prosenttia keskeyttää koulunkäynnin; korostaa, että vaikka koulunkäynnin keskeyttäminen on yleisempää poikien kuin tyttöjen keskuudessa, perinteiset romaniyhteisöt ovat erityistapaus, sillä nuorena naimisiinmenon perinteen takia nuorten tyttöjen koulunkäynnin keskeyttäminen on yleisempää ja tapahtuu varhaisemmassa iässä (noin 12–13 vuoden iässä) kuin poikien keskuudessa (noin 14–15 vuoden iässä); huomauttaa, että perinteisissä romaniyhteisöissä tarvitaan lisää positiivisia toimenpiteitä, jotta voidaan puuttua niissä noudatettujen haitallisten perinteisten tapojen aiheuttamaan koulunkäynnin keskeyttämiseen;

6.

toteaa, että tehottomat työ- ja yksityiselämän tasapainoa koskevat toimenpiteet lisäävät koulunkäynnin keskeyttämistä ja opinnoissa epäonnistumista yleisesti, ja toteaa, että on tehostettava pyrkimyksiä parantaa kyseisiä toimenpiteitä;

7.

panee merkille sukupolvesta toiseen jatkuvan kierteen eli esimerkiksi sen, että on olemassa suuri mahdollisuus, että koulupudokkaiden lapsista tulee itsekin koulupudokkaita; tähdentää, että perherakenteella on huomattava merkitys lasten koulumenestykselle ja motivaatiolle;

8.

toteaa varhaislapsuudessa annettavan hoidon yhteydessä, että perheen roolilla sekä lasten ja heidän äitinsä ja isänsä suhteilla ja yhteenkuuluvuudella on perustava merkitys koulumaailmaan hyvin sopeutumisen kannalta;

9.

varoittaa opetuksen erityisvaikeuksista ja niihin liittyvistä ongelmista, koska ne lisäävät niistä kärsivien lasten koulunkäynnin keskeyttämisen riskiä;

10.

kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan opetussuunnitelman ja koulun ulkopuolisia aktiviteetteja oppilaille, joilla on oppimisvaikeuksia, jotta he voivat kehittää työmarkkinoilla epäilemättä tarvittavia avaintaitoja;

11.

muistuttaa, että koulunkäynnin keskeyttämisellä voi olla haitallinen vaikutus mahdollisuuteen osallistua korkealaatuiseen elinikäiseen oppimiseen;

12.

kiinnittää tässä yhteydessä huomiota OECD:n PISA-tutkimuksiin, jotka osoittavat, että niiden koulutusjärjestelmien oppilaat, joissa on vähemmän vertikaalista tai horisontaalista erottelua, jäävät harvemmin luokalle tai joutuvat erotetuiksi; painottaa, että OECD:n mukaan heikommista sosiaalisista lähtökohdista olevat oppilaat kärsivät eniten luokalle jäämisestä tai erottamisesta;

13.

painottaa, että OECD:n mukaan oppilaiden erottelu aikaisessa vaiheessa eri koulutussuuntauksiin lisää koulutusmahdollisuuksien sosioekonomista epätasa-arvoa kuitenkaan parantamatta kyseisten koulutusjärjestelmien keskimääräistä suorituskykyä;

14.

kiinnittää tässä yhteydessä huomiota OECD:n tulokseen, jonka mukaan koulujärjestelmien vertailutulokseen PISA-tutkimuksissa vaikuttaa kielteisesti oppilaiden siirtäminen koulusta toiseen huonojen tulosten, käyttäytymisongelmien tai erityisten oppimisvaikeuksien takia sekä oppilaiden jakaminen tasoryhmiin kaikissa aineissa heidän kykyjensä mukaisesti;

15.

panee merkille tässä yhteydessä, että OECD:n mukaan oppilaat, joilla on heikommat sosioekonomiset lähtökohdat, ovat usein kaksinkertaisesti heikommassa asemassa, koska he ovat kouluissa, joihin vaikuttavat useat sosioekonomiset vaikeudet, joissa on vähemmän opettajia ja joissa opettajat eivät ole yhtä päteviä;

16.

toteaa, että yhtäläisten koulutus- ja valintamahdollisuuksien sekä laadukkaan koulutuksen saatavuuden takaaminen kaikista sosiaalisista, etnisistä ja uskonnollista taustoista lähtöisin oleville yksilöille sukupuoleen tai vammaisuuteen katsomatta on keskeisen tärkeää, jotta voidaan luoda entistä oikeudenmukaisempi, tasa-arvoisempi ja osallistavampi yhteiskunta, joka on myös energinen, innovatiivinen ja yhtenäinen; korostaa julkisten palveluiden merkitystä tässä suhteessa;

17.

pitää koulua yhtenä parhaista paikoista, joissa kaikille annetaan yhtäläiset mahdollisuudet menestymiseen ja sellaisten tietojen ja taitojen hankkimiseen, joiden avulla he voivat integroitua työelämään ja katkaista siten sukupolvesta toiseen jatkuvan kierteen; kehottaa koordinoimaan paremmin opintotukea, parantamaan sen saatavuutta ja laajentamaan sosiaalipalvelujen ja perheavustusten tarjontaa;

18.

vaatii varhaisessa kouluopetuksessa ja varhaiskasvatuksessa käynnistyvää koulutusta koskevaa yksilöllistä ja kattavaa lähestymistapaa, johon sisältyy tarvittaessa kohdennettua tukea niille, jotka ovat vaarassa keskeyttää koulunkäyntinsä, sekä erityisesti vammaisille lapsille ja nuorille kohdennettua tukea;

19.

kehottaa ryhtymään lisätoimiin sen varmistamiseksi, että tämä yksilöllinen lähestymistapa hyödyttää erityisesti lapsia, joilla on esimerkiksi lukihäiriöstä, liikuntahäiriöstä, laskemishäiriöstä, keskittymisvaikeuksista tai hyperaktiivisuudesta johtuvia oppimisvaikeuksia;

20.

toteaa, että koulunkäynnin keskeyttämiseen johtavien ongelmien juuret juontuvat usein muualta kuin koulusta ja että nämä ongelmat on tunnistettava ja niihin on reagoitava;

21.

ehdottaa, että ylemmän perusasteen kouluissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa olisi oltava opetushenkilöstöstä erillään olevaa neuvontahenkilöstöä, jonka puoleen oppilaat voivat kääntyä keskustellakseen luottamuksellisesti ongelmistaan; painottaa, että neuvontaa antavalla henkilökunnalla on oltava asianmukainen koulutus ja että sen saamiseksi henkilökunnalla on oltava jatkuvan koulutuksen resursseja erityistaitojen oppimiseksi,

22.

kehottaa puuttumaan ilmenneisiin ongelmiin oppimisen varhaisvaiheessa ja ehdottaa, että olisi otettava käyttöön tehokkaat varhaisvaroitusjärjestelmät ja seurantamenettelyt, jotta estetään ongelmien laajeneminen; toteaa, että tähän pääsemiseksi molemminpuolinen viestintä ja tiivis yhteistyö koulujen, vanhempien ja yhteisön johtajien välillä on ratkaisevan tärkeää, samoin kuin paikalliset tukiverkostot, joihin koulusovittelijat tarvittaessa liittyvät;

23.

katsoo, että vanhemmille on tarjottava neuvontapalveluja, koska perheympäristö vaikuttaa oppilaan koulutuksen ja sosiaalisuuden edistymiseen;

24.

korostaa, että lasten ja nuorten epäonnistumiset johtuvat usein siitä, että opetuksen sisältö ei vastaa arjen tarpeita eikä lasten sosiaalisuuden kannalta keskeisiä kysymyksiä; huomauttaa, että koulutusjärjestelmän liian tiukka ja yhdenmukainen luonne hankaloittaa oppilaan yksilöllistä työskentelyä ja estää kouluopetuksen kytkemisen arkipäivän tarpeisiin;

25.

kannustaa parempiin ammatinvalinta- ja laadukkaisiin työharjoittelujärjestelmiin kouluissa sekä koulujen järjestämiin kulttuuri- ja koulutusvierailuihin ja -vaihtoihin, mukaan luettuna yrittäjyyteen perehtyminen, jotta työelämä voidaan tehdä ymmärrettävämmäksi oppilaille ja jotta he voivat tehdä ammatinvalintoja tosiasioista tietoisina; korostaa, että ammatinvalinnanohjaajille on annettava asianmukaista ja jatkuvaa koulutusta, jotta he voivat pyrkiä ennakoivasti vuorovaikutukseen mahdollisten koulupudokkaiden kanssa;

26.

myöntää, että on tarpeen käynnistää selkeitä politiikkoja, jolla aistirajoitteiset oppilaat pyritään integroimaan tavallisiin kouluihin, ja kehottaa jäsenvaltioita lopettamaan erillisen erityiskoulutuspolitiikan;

27.

korostaa vapaaehtoistoiminnan ratkaisevaa merkitystä yhteiskuntaan integroitumisessa ja kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään enemmän eurooppalaista vapaaehtoispalvelua persoonallisuuden, koulutuksen ja ammatillisen toiminnan kehittämisessä;

28.

suosittelee, että kouluihin perustetaan mentorijärjestelmiä, jotta oppilaat voivat olla yhteydessä etenkin entisiin oppilaisiin, mikä mahdollistaa eri ammatinvalintoja ja työnsaantimahdollisuuksia koskevien tietojen vaihtamisen;

29.

myöntää, että luokalle jääminen voi leimata alisuoriutujaksi eikä se välttämättä johda parempiin tuloksiin; korostaa, että luokalle jäämisen rajoittaminen jäsenvaltioissa, joissa tämä käytäntö on yleinen, ja sen korvaaminen yksilöllisellä joustavalla tuella on tehokkaampi tapa torjua koulunkäynnin keskeyttämistä;

30.

huomauttaa, että tieto- ja viestintätekniikka saattaa vaikuttaa myönteisesti jäsennellyssä pedagogisessa yhteydessä ja edistää motivoitumista ja oppimista; kehottaa jäsenvaltioita edistämään ja parantamaan oppilaiden mahdollisuuksia käyttää tieto- ja viestintätekniikkaa jo kouluopetuksen alkuvuosista lähtien sekä käynnistämään opettajille tarkoitettuja asiaan liittyviä koulutusohjelmia;

31.

toteaa, että heikommassa asemassa olevien perheiden sosiaaliset ja taloudelliset paineet voivat pakottaa oppilaat lopettamaan koulun aikaisemmin ja siirtymään työmarkkinoille sekä täydentämään perheen resursseja; kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan tämän ongelman torjumiseksi tarveharkintaisen rahoitustukijärjestelmän käyttöönottoa sitä tarvitseville; kehottaa jäsenvaltioita tukemaan taloudellisesti vanhempia, jotka omistavat rakkautensa ja aikansa lapsilleen näiden ensimmäisinä elinvuosina ja varmistavat näin yhteiskunnalle tulevaisuudessa koituvan hyödyn investoidessaan tällä tavoin inhimilliseen pääomaan, jonka merkitys aliarvioidaan liian usein;

32.

ehdottaa, että otetaan käyttöön muita tulonjakotoimenpiteitä, kuten ilmaiset kouluateriat, koulukirjat ja olennaiset liikuntavälineet, jotta voidaan vähentää sosiaalisen epätasa-arvon vaikutusta ja torjua näitä oppilaita uhkaava leimautuminen;

33.

huomauttaa, että vammaisille lapsille on järjestettävä lisätukea, jotta voidaan vähentää koulunkäynnin keskeyttämisen riskiä ja jotta varmistetaan, että nämä lapset saavat asianmukaisen ammattipätevyyden;

34.

pitää ratkaisevan tärkeinä mahdollisimman korkealaatuisia julkisia koulujärjestelmiä, joissa opiskeleminen on ilmaista, opetus on kaikkien saatavilla ja se järjestetään turvallisessa ja mahdollisuuksia tarjoavassa ympäristössä;

35.

vaatii erityistoimia kouluissa ilmenevän kiusaamisen ja väkivallan estämiseksi ja kitkemiseksi;

36.

muistuttaa, että on tärkeää lisätä ylemmän perusasteen koulutuksen loppuun saattavien opiskelijoiden määrää ja edistää siten perusosaamisen hankkimista;

37.

korostaa, että on useita toimijoita, jotka voivat torjua lasten koulunkäynnin keskeyttämistä ennenaikaisesti; toteaa, että näihin kuuluvat myös vanhemmat ja kaikki kouluttajat, mutta myös julkiset viranomaiset, kuten kansalliset viranomaiset ja paikallisviranomaiset, ja kehottaa kaikkien näiden toimijoiden väliseen tiiviimpään yhteistyöhön yhdessä paikallisten terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelujen kanssa; panee merkille, että kokonaisvaltaista menettelyä noudattaen voidaan tehokkaasti auttaa kyseisiä yksilöitä selviytymään koulutuksen ja työnsaannin moninaisista esteistä; korostaa tässä yhteydessä opintotukien merkitystä, sillä niiden ansiosta epäsuotuisasta ympäristöstä tulevat lapset saavat samat mahdollisuudet kuin muutkin lapset;

38.

kannustaa jäsenvaltioita kehittämään toimia, joilla torjutaan epäsuotuisimmissa yhteiskunnallis-kulttuurisissa ympäristöissä vallitsevia stereotyyppisiä käsityksiä, jotka saavat tällaisissa ympäristöissä asuvat suuntautumaan jo varhain lyhytaikaiseen ammatilliseen koulutukseen heidän lastensa oppimissaavutuksista huolimatta;

39.

katsoo, että koulunkäynnin keskeyttämisen torjuntastrategioiden lähtökohtana olisi käytettävä alue- ja paikallistason toimivaltaisten viranomaisten tekemää analyysia, jossa kartoitettaisiin keskeyttämisen tärkeimpiä syitä ja joka kattaisi eri koululaisryhmät, koulut, alueet ja kunnat;

40.

korostaa, että on vahvistettava vanhempien ja heidän lastensa välistä erityissuhdetta, sillä se on keskeisessä asemassa lapsen kehityksen ja tasapainoisen tulevaisuuden sekä koulunkäynnin sujumisen kannalta; korostaa, että lapselle ensimmäisinä kasvuvuosina tarjottava huolenpito tuottaa lisäarvoa yhteiskunnalle ja antaa mahdollisuuden vähentää kustannuksia, jotka aiheutuvat nuorisorikollisuudesta, rikollisuudesta, masentuneisuudesta ja muista mielen järkkymisongelmista, jotka saavat lapset keskeyttämään koulunkäynnin;

41.

korostaa, että nuorten ja myös koulupudokkaiden itse on osallistuttava koulunkäynnin keskeyttämistä torjuvan politiikan ja ohjelmien suunnittelusta ja toteuttamisesta käytäviin keskusteluihin; toteaa, että opiskelijoiden aktiivinen osallistuminen esimerkiksi oppilasneuvostojen välityksellä saattaa motivoida heitä voimistamalla mukanaolon tunnetta heidän omaa opintomenestystään koskevissa keskusteluissa;

42.

pitää tärkeänä analysoida tarkasti käynnissä olevien kansallisten strategioiden tehokkuutta, jotta saadaan kokemuksia ja hyviä käytänteitä koskevia käyttökelpoisia tietoja, joita voidaan vaihtaa jäsenvaltioiden välillä;

43.

kehottaa jäsenvaltioita asettamaan vanhemmat vastuuseen lasten koulunkäynnistä aina näiden kahdeksanteentoista ikävuoteen saakka siten, että oppivelvollisuus kestää kuudentoista ikävuoden sijasta kahdeksanteentoista ikävuoteen saakka tai keskiasteen koulutuksen päättymiseen saakka;

44.

myöntää, että saattaa olla vaikeaa kartoittaa eri toimijoiden jäsenvaltioissa toteuttamia toimia, mutta siihen olisi kannustettava, jotta voidaan vaihtaa tietoja hyvistä käytänteistä; tähdentää, että kansallisten viranomaisten sekä alue- ja paikallisviranomaisten on koordinoitava paremmin näitä eri palveluja EU:n laajuisesti ja myös jäsenvaltioiden sisällä;

45.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön ja kehittämään politiikkoja, joiden avulla voidaan tunnistaa varhaisessa vaiheessa ne, joihin koulunkäynnin keskeyttäminen todennäköisimmin vaikuttaa;

46.

toteaa, että hyvin koulutettujen ammattilaisten tarjoama laadukas varhaislapsuudessa annettava koulutus ja hoito johtavat koulunkäynnin keskeyttämisen vähenemiseen;

47.

kannustaa jäsenvaltioita investoimaan opettajien koulutukseen ja pätevään henkilökuntaan sekä esikoulussa että oppivelvollisuuskoulussa ja tarkastelemaan uudelleen ja saattamaan säännöllisesti ajan tasalle koulujärjestelmät ja ohjelmat, joilla opettajien valmiuksia parannetaan jatkuvasti; korostaa lasten jo varhaisessa iässä kouluympäristöön tutustumisen tärkeyttä ja ehdottaa, että kouluihin palkataan kouluavustajia työskentelemään vaikeuksissa olevien oppilaiden kanssa ja tukemaan opettajia heidän työssään sekä tukihenkilöstä tukemaan vammaisten lasten koulunkäyntiä joko tavanomaisessa kouluympäristössä tai heidän vammoihinsa sopeutetuissa oppilaitoksissa;

48.

toteaa, että kouluissa annettava tukiopetus on välttämätöntä oppilaille, joilla on oppimisvaikeuksia, ja korostaa, että on kannustettava ja tuettava oppilaita, jotka tuntevat jääneensä koululaitoksen ja perheidensä pettämiksi ja hylkäämiksi; kannustaa jäsenvaltioita investoimaan koulutukseen ja sosiaaliavustuksiin, joita myönnetään vanhemmille, jotka päättävät pysyä kotona huolehtiakseen lapsistaan näiden ensimmäisten elinvuosien aikana;

49.

muistuttaa jäsenvaltioita näiden velvollisuudesta esittää kansallisia toimintasuunnitelmia, ja kehottaa komissiota esittämään Euroopan parlamentille vuoden kuluessa näitä toimintasuunnitelmia koskevan katsauksen ja arvioinnin;

50.

korostaa opettajien ja opiskelijoiden myönteisten suhteiden ratkaisevaa merkitystä, kun nuoret otetaan mukaan oppimisprosessiin; kannustaa siksi jäsenvaltioita investoimaan opettajien asianmukaiseen koulutukseen, jotta he kykenevät saamaan opiskelijat osallistumaan ja motivoitumaan;

51.

kehottaa opettajankoulutuslaitoksia laatimaan ohjelmia, joilla kehitetään jatkuvasti opettajien taitoja, sisällytetään opetustoimintaan, -psykologiaan ja -menetelmiin työskenteleminen sellaisten riskiryhmiin kuuluvien oppilaiden kanssa, joilla on paljon poissaoloja ja joilla ei ole oppimismotivaatiota, ja saattamaan opettajien ja vanhempien saataville entistä metodologisempia oppaita;

52.

korostaa, että on käytettävä pedagogista vuorovaikutusterapiaa ja toteutettava opetuksellisia ja didaktisia toimenpiteitä, joissa keskitytään lasten oppimisvaikeuksien syihin ja oireisiin tavoitteena estää huonot oppimistulokset ja niiden seuraukset;

53.

myöntää, että opettajat tarvitsevat sosiaalisia taitoja ja aikaa voidakseen tunnistaa erilaiset oppimistavat ja tukeakseen niitä, sekä vapautta ja liikkumavaraa erilaisten opetus- ja oppimismenetelmien hyväksymiseen yhteisymmärryksessä opiskelijoiden kanssa;

54.

toteaa, että oppilaat on tehtävä tietoisiksi heille avoimista uravaihtoehdoista, ja ehdottaa, että koulut ja yliopistot kehittävät kumppanuuksia paikallisten viranomaisten, järjestöjen ja yhdistysten kanssa, jotta oppilaat voivat tavata eri alojen ammattilaisia ja oppia myös enemmän yrittäjyydestä;

55.

korostaa asianmukaisten luokka- ja ryhmäkokojen ja stimuloivan ja osallistavan ympäristön merkitystä nuorille;

56.

toteaa myös, että luokanopettajien alituinen vaihtuminen, kahdessa vuorossa annettava opetus ja huonosti laaditut lukujärjestykset haittaavat myös oppilaiden valmiuksia tehokkaaseen oppimiseen ja ovat osaltaan synnyttämässä kielteistä asennetta pakollista koulunkäyntiä kohtaan;

57.

tunnustaa yleisen oikeuden elinikäiseen oppimiseen, johon sisältyy paitsi virallinen myös epävirallinen oppiminen ja arkioppiminen;

58.

kehottaa jäsenvaltioita ja koulutusasioissa toimivaltaisia aluehallituksia tunnustamaan ja vahvistamaan epävirallisessa oppimisessa ja arkioppimisessa hankitut taidot ja helpottamaan siten koulutusjärjestelmään palaamista;

59.

tunnustaa urheilun, kulttuuritoiminnan, vapaaehtoistyön ja aktiivisen kansalaisuuden edut epävirallisen ja elinikäisen oppimisen foorumina;

60.

korostaa yleissivistävää ja ammatillista koulutusta yhdistävien vaihtelevien koulutuspolkujen merkitystä koululaisille, ja uskoo, että näiden kahden koulutusmuodon tasapainoinen yhdistelmä, joka perustuu oppilaan ikään ja vahvuuksiin, antaa oppilaille parhaat mahdollisuudet laadukkaan työpaikan hankkimiseen; muistuttaa tässä yhteydessä, että on tärkeää edistää opetusjärjestelmän ja työelämän välisiä yhteyksiä sekä koulutusjärjestelmien keskinäisiä yhteyksiä; korostaa myös, että on tärkeää saada mahdollisuus toisen eurooppalaisen kielen oppimiseen, millä helpotetaan nuorten muuttamista ja motivoidaan heitä harrastuksiin ja mahdollisuuksiin muuallakin kuin omassa ahtaassa elinympäristössä;

61.

korostaa vanhemmille suunnattujen aloitteiden ja ohjelmien lisäarvoa, sillä ne mahdollistavat elinikäiseen oppimiseen perustuvan lähestymistavan, jolla parannetaan heidän koulutustaan ja siten vahvistetaan opettamista ja oppimista kotona yhdessä lasten kanssa;

62.

kehottaa nykyaikaistamaan koulujen materiaalin, jotta voidaan hyödyntää opetusmenetelmien digitalisoinnin suomat mahdollisuudet, ja pyytää ottamaan huomioon tulevaisuuden työpaikkoihin tarvittavat valmiudet, kuten kieltenoppimisen ja digitaalisen lukutaidon;

63.

kehottaa jäsenvaltioita ottamaan huomioon työmarkkinoiden vaatimukset ja ryhtymään toimiin ammatillisen koulutuksen statuksen parantamiseksi tehostaen samalla myös ammattikoulutusta tarjoavien laitosten ja yritysten välistä yhteistyötä, jotta kaikentasoiset oppilaat näkevät sen varteenotettavana vaihtoehtona;

64.

korostaa, että "oppimaan oppimisen" olisi oltava kaikkien koulujen opetusohjelmien ytimessä; toteaa, että aktiiviset opetusmenetelmät ovat erittäin tärkeitä entistä useamman nuoren saamiseksi sitoutumaan oppimisprosessiin ja jotta he rohkaistuvat laajentamaan tietämystään, ja ehdottaa, että niihin sisällytettäisiin motivaation kohottamiseksi ja tulosten parantamiseksi uusia teknisiä sovelluksia, kuten asioiden internet;

65.

korostaa, että on kehitettävä ja tuettava koulutusjärjestelmän ulkopuolista toimintaa; katsoo, että kaikki opetussuunnitelman ulkopuoliset toiminnot, olipa sitten kyse urheilusta, kulttuurista tai pelkästään vapaa-ajan toiminnasta, voivat vähentää poissaoloja ja koulunkäynnin keskeyttämistä ja ovat hyvin tärkeitä lasten kehityksen kannalta;

66.

tähdentää, että kouluissa olisi kehitettävä myös opetusohjelmiin kuulumatonta toimintaa, koska tämä auttaisi luomaan myönteisen käsityksen kouluympäristöstä; myöntää, että koulunkäyntiä koskevien lisäkannustimien tarjoaminen koululaisille on yksi tapa estää koulunkäynnin keskeyttämistä;

67.

tunnustaa, että nuorisojärjestöt voivat vaikuttaa koulunkäynnin keskeyttämisen estämiseen tarjoamalla epävirallista koulutusta, jolla nuorille annetaan tärkeitä valmiuksia ja voimistetaan heidän vastuuntuntoaan ja omanarvontuntoaan;

68.

myöntää, että kaikki koululaiset saavuttavat vain harvoin asianmukaisen luku- ja laskutaidon kaikissa EU:n jäsenvaltioissa, mikä lisää koulunkäynnin keskeyttämistä; tähdentää, että jäsenvaltioiden olisi pikaisesti asetettava tavoitteita, joilla varmistetaan, että kaikki alkeisopetuksen läpäisseet koululaiset osaavat lukea, kirjoittaa ja suorittaa laskutehtäviä ikäänsä nähden sopivalla tasolla; katsoo lisäksi, että jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön myös luku- ja laskutaitoa koskevia järjestelmiä, jotta opiskelijat, jotka eivät kyenneet hankkimaan näitä olennaisia taitoja virallisessa opetuksessa, saisivat erot kurotuksi umpeen mahdollisimman pian;

69.

kehottaa jäsenvaltioita kehittämään välineitä koulupudokkaiden integroimiseksi uudelleen koulujärjestelmään toteuttamalla "uuden mahdollisuuden tarjoavien koulujen" kaltaisia tarkoituksenmukaisia ohjelmia, oilla tarjotaan mukautettu oppimisympäristö ja palautetaan oppilaiden itseluottamus ja luottamus siihen, että he pystyvät oppimaan;

70.

toteaa, että asianomaisten oppilaiden yksilöimiseksi ja seuraamiseksi, tietoisuuden lisäämiseksi ja tulosten mittaamiseksi olisi otettava käyttöön asianmukaisia järjestelmiä, jotta uudelleen integroimista koskevilla toimilla tavoitettaisiin niitä kipeimmin tarvitsevat;

71.

korostaa, että suurimmat uudelleensopeuttamisosuudet saavutetaan ohjelmilla, jotka vastaavat koulunkäynnin keskeyttävien yksilöllisiin tarpeisiin; kehottaa oppilaitoksia kunnioittamaan yksilöiden tarpeita ja oikeuksia kehittämällä heitä varten ohjelmia;

72.

korostaa, että on tärkeää järjestää toimintaa paikallisesti, jotta ihmisiä voidaan kannustaa palaamaan kouluun ja jotta voidaan edistää positiivista ympäristöä henkilöille, jotka keskeyttivät koulunkäynnin ja aikovat palata kouluun;

73.

toteaa, että jäsenvaltioiden toteuttamia erilaisia uudelleen integroimista koskevia toimia on arvioitu vain perin harvoin; kehottaa siksi jäsenvaltioita seuraamaan ja arvioimaan omia uudelleenintegrointiohjelmiaan ja asettamaan niiden parantamista koskevia tavoitteita;

74.

korostaa, että luokalle jäämistä ja sen vaikutusta koulunkäynnin keskeyttämiseen on analysoitava, ja korostaa yksilöllisten ohjelmien merkitystä yksittäisille oppilaille;

75.

kehottaa jäsenvaltioita perustamaan lisää toisen mahdollisuuden tarjoavia kouluja ja vahvistamaan niiden opetussuunnitelmaa sekä materiaalia ja teknistä varustusta ja lisäämään saatavilla olevan opetushenkilökunnan kapasiteettia, kun otetaan huomioon, että tällaisista kouluista on tulossa tärkeä väline sellaisten henkilöiden uudelleensopeuttamisessa, jotka ovat väliinputoajia virallisessa koulutusjärjestelmässä;

76.

huomauttaa, että koulunkäynnin keskeyttäneiden määrän painaminen enintään 10 prosenttiin, mikä täyttäisi Eurooppa 2020 -strategian yleistavoitteen, vähentäisi nuorisotyöttömyyttä ja parantaisi työllisyysastetta, sillä tällä hetkellä 52 prosenttia koulunkäynnin keskeyttäneistä on työttömänä, ja akateemisten arvioiden mukaan matalaa tai vähäistä ammattitaitoa vaativien työpaikkojen määrä vähenee entisestään tulevina vuosina; toteaa, että jo ainoastaan yhden prosentin vähennys koulunkäynnin keskeyttäneiden määrässä voisi tuoda 500 000 potentiaalista ammattitaitoista työntekijää lisää;

77.

katsoo, että kun nuoret keskeyttävät koulunkäynnin, he menettävät monia mahdollisuuksia ja EU kokonaisuudessaan hukkaa yhteiskunnallista ja taloudellista potentiaalia; korostaa, että nykyisen väestökehityksen vaikutusten lisäksi EU-mailla ei ole varaa koulunkäynnin keskeytymisestä aiheutuvaan valtavaan kykyjen tuhlaamiseen ja että tätä suuntausta tarkasteltaessa on muistettava, että työmarkkinat ja Euroopan kilpailukyvyn taso suosivat henkilöitä, joilla on korkea-asteen koulutus; katsoo, että koulutuksen hankkimisen lisääminen auttaa siten kääntämään tämän suuntauksen toisinpäin, sillä korkeampi taitotaso edistää älykästä kasvua, ja että yhteen työttömyyteen ja köyhyyteen liittyvään pääriskitekijään puuttuminen on askel kohti osallistavaa kasvua;

78.

korostaa koulunkäynnin keskeyttämisen ja nuorisotyöttömyyden välistä yhteyttä; toteaa, että yli puolet EU:n koulupudokkaista oli työttöminä vuonna 2009 ja että koulunkäynnin keskeyttäminen saattaa johtaa liialliseen riippuvuuteen epävarmoista työsuhteista ja pahentaa rakenteellisen työttömyyden ongelmaa laajemman väestönosan keskuudessa;

79.

panee merkille, että koulupudokkaiden aktiivinen osallistuminen yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen yritystoimintaan on muita epätodennäköisempää, mikä vaikuttaa haitallisesti talouteen ja yhteiskuntaan;

80.

korostaa, että on tärkeää puuttua koulunkäynnin keskeyttämiseen myös EU:n väestökehityksen suuntausten takia;

81.

toteaa, että koulunkäynnin keskeyttämisen pitkän aikavälin taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset aiheuttavat merkittävän köyhyysriskin ja sen torjumisella voidaan ehkäistä nuorten sosiaalista syrjäytymistä; katsoo siksi, että koulunkäynnin keskeyttävien määrän vähentäminen on avaintoimi, jotta saavutetaan niin jäsenvaltioiden kuin EU:nkin tasolla tavoite, joka koskee vähintään 20 miljoonan ihmisen saamista pois köyhyysriskin piiristä, ja vaatii, että jäsenvaltiot eivät laske oppivelvollisuuden yläikärajaa;

82.

kehottaa työnantajia kannustamaan mahdollisuuksien mukaan nuoria työntekijöitä, jotka eivät ole saaneet ylemmän perusasteen opetusta, tutkinnon suorittamiseen, ja ottamaan käyttöön sisäisiä toimintakeinoja opiskelun ja työskentelemisen yhteen sovittamiseksi; muistuttaa tässä yhteydessä, että on edistettävä tällaisten opiskelijoiden osallistumista Leonardo da Vinci -ohjelmaan;

83.

kehottaa siksi jäsenvaltioita kehittämään mahdollisimman nopeasti toimintatapoja, joilla pyritään perustamaan uusia työpaikkoja uusien taitojen pohjalta;

84.

korostaa, että koulutusjärjestelmiä on mukautettava työmarkkinoiden vaatimuksiin; panee merkille, että tulevaisuudessa on harvinaista pysyä koko työuran ajan samalla alalla, joten oppilaiden on hankittava laaja valikoima kykyjä, kuten luovuus, luova ajattelu, yleistaidot sekä kyky mukautua nopeasti ja joustavasti muuttuviin olosuhteisiin ja vaatimuksiin;

85.

kehottaa jäsenvaltioita komission tuella ryhtymään tehokkaisiin toimiin NEET-ilmiön (nuoret, jotka eivät ole työelämässä, koulutuksessa tai työharjoittelussa) seuraamiseksi ja torjumiseksi;

86.

ehdottaa, että mahdollisuutta ottaa vastaan yritysten tarjoama harjoittelupaikka laajennettaisiin kouluopetuksen jatkamisen yhteydessä;

87.

korostaa, että jäsenvaltioiden olisi parannettava edelleen koulutus- ja opetusjärjestelmiään, jotta yksilöiden ja työmarkkinoiden tarpeisiin voidaan vastata paremmin, mihin sisältyy myös puuttuminen perustaitoja (luku- ja laskutaito) koskeviin ongelmiin, ammatillisen koulutuksen edistäminen sekä toimenpiteet, joilla helpotetaan koulutuksen jälkeistä työmarkkinoille siirtymistä;

88.

toteaa, että pojat keskeyttävät useammin koulunkäynnin ja että vaarana on, että syntyy nuorten, työttömien miesten alaluokka, jossa miehillä on vähän tai ei lainkaan koulutusta ja huonot mahdollisuudet päästä työmarkkinoille ja osaksi koko yhteiskuntaa; kehottaa jäsenvaltioita kiinnittämään erityishuomiota poikiin, joilla on vaikeuksia sopeutua kouluympäristöön, ja kehottaa jäsenvaltioita pidättäytymään oppivelvollisuusiän alentamisesta;

89.

muistuttaa, että lyhyet ja epävarmat työsuhteet ovat tyypillisempiä vähän koulutetuilla ihmisillä; kehottaa komissiota varmistamaan, että koulunkäynnin keskeyttäneiden työmarkkinoille paluuta tukevat pyrkimykset käyvät käsi kädessä lisäkoulutusohjelmien kanssa, jotta heidän tulevia työllistymismahdollisuuksiaan voidaan parantaa;

90.

korostaa, että uudelleenkoulutukseen ja ammatillisen koulutuksen kurssien nykyaikaistamiseen investoiminen on välttämätöntä, jotta koulunkäynnin keskeyttäneitä voidaan auttaa pääsemään työmarkkinoille;

91.

korostaa, että teknisen ammatillisen koulutuksen tarjoamia taitoja on parannettava ja niiden tarjoamat erikoistumismahdollisuudet on mukautettava tehokkaammin työmarkkinoiden vaatimuksiin, sillä koulutuksen yhdistäminen työllistymiseen on erottamaton osa koulunkäynnin keskeyttämiseen puuttumista;

92.

katsoo, että koulunkäynnin keskeyttämisen torjumiseksi koulutuspolitiikka on yhdistettävä politiikkoihin, joilla tähdätään talouden elpymisen edistämiseen ja siten pysyvien työpaikkojen luomiseen ja koulunkäynnin kaikenlaisen keskeyttämisen, lyhytaikaisten ja epävarmojen työsuhteiden sekä aivoviennin kiihtymisen välttämiseen;

93.

suosittaa, että uuden tieto- ja viestintäteknologian sekä kieliteknologian opetus aloitetaan nuorella iällä, sillä nämä ovat erityisen hyödyllisiä viestintäkeinoja, jotka nuoret kykenevät oppimaan nopeasti;

94.

pitää myönteisenä komission ehdotusta neuvoston suositukseksi koulunkäynnin keskeyttämisen vähentämiseen tähtäävistä toimintastrategioista, jossa ehdotetaan kyseisen alan kattavien toimintastrategioiden puitteita, kansallisella ja paikallisella tasolla ilmenevän koulunkäynnin keskeyttämisen alkuperäisten syiden analysoimista kussakin jäsenvaltiossa, nykyisten toimien tehokkuuden arviointia sekä tämän ilmiön ehkäisemistä, torjuntaa ja korvaamista koskevien politiikan alojen integroimista toisiinsa;

95.

katsoo, että yhteiset eurooppalaiset puitteet koulunkäynnin keskeyttämistä torjuville kokonaisvaltaisille strategioille voisivat auttaa jäsenvaltioita löytämään oikean tavan parantaa olemassa olevia toimintatapoja ja kehittää kansallisia uudistusohjelmia kuitenkin niin, että noudatetaan toissijaisuusperiaatetta;

96.

varoittaa, että mahdolliset julkisten menojen leikkaukset koulutusalalla talouskriisin ja jäsenvaltioissa toteutettavan tiukan budjettipolitiikan takia vaikuttavat haitallisesti ja lisäävät edelleen koulunkäynnin keskeyttävien määrää EU:ssa;

97.

korostaa, että runsaammalla investoinnilla koulunkäynnin keskeyttämisen torjumiseen voi olla pitkän aikavälin vaikutuksia ja sillä voidaan ehkäistä nuorten joutumista riippuvaisiksi sosiaaliturvasta;

98.

kannattaa vuoden 2012 EU:n talousarvion yhteydessä ehdotettua nuoriin kohdistuvaa kokeiluhanketta, jonka tarkoituksena on antaa takuu, joka auttaa nuoria ja erityisesti koulunkäynnin keskeyttäneitä pääsemään työmarkkinoille;

99.

kehottaa kohdentamaan ja käyttämään tehokkaasti ja johdonmukaisesti rakennerahaston ja erityisesti Euroopan sosiaalirahaston varoja EU:n nuorisoalan strategioiden täyteen toteuttamiseen, etenkin koulunkäynnin keskeyttäneiden auttamiseen, jotta heidän sosiaalista osallisuuttaan edistetään erityisillä ohjelmilla kaikissa jäsenvaltioissa ja jotta varmistetaan laadukas koulutus kaikille sekä vältetään koulunkäynnin keskeyttäminen ja poissaolot;

100.

panee merkille, että koulunkäynnin keskeyttämistä koskevan ongelman luonne vaihtelee maasta toiseen sekä alueiden sisällä, minkä vuoksi ongelmaan ei voida soveltaa yhtä ainoaa ratkaisumallia;

101.

pitää myönteisinä ja tukee neuvoston julkistamia suunnitelmia kartoittaa koulupudokkaiden sosiaaliset taustat keräämällä tietoja kaikista jäsenvaltioista; kehottaa komissiota kannattamaan kyseistä aloitetta;

102.

kehottaa jäsenvaltioita ottamaan tietosuojan vaatimukset huomioon niiden analysoidessa perinpohjaisesti koulunkäynnin keskeyttämisen ongelmaa sen perimmäisten kansallisten, alueellisten ja paikallisten syiden määrittämiseksi;

103.

toteaa kuitenkin, että koulun keskeyttämisen tärkeimpien syiden analysoimiseksi tarvitaan kattavampia, johdonmukaisempia ja yhtenäisempiä tietoja jäsenvaltioilta;

104.

vaatii enemmän varoja ja helpompaa pääsyä EU:n elinikäisen oppimisen ohjelmaan, joka lisää oppilaiden ja opettajien liikkuvuutta sekä parhaiden käytäntöjen vaihtoa ja parantaa osaltaan opetus- ja oppimismenetelmiä; ehdottaa, että unionin rakennerahaston varoja hyödynnettäisiin tehokkaammin koulupoissaoloja ehkäisevien toimien käynnistämiseen;

105.

korostaa EU:n elinikäisen oppimisen ohjelman ja siihen sisältyvien neljän yksittäisen ohjelman (Comenius, Erasmus, Leonardo da Vinci ja Grundtvig) merkitystä, joista etenkin Comenius-ohjelmalla on merkittävä rooli koulunkäynnin keskeyttämisen torjunnassa;

106.

kehottaa komissiota edistämään Comenius-ohjelmaan sisältyvän yksittäisten oppilaiden liikkuvuutta koskevan toimen näkyvyyttä, sillä kyseinen toimi voi osaltaan vähentää koulunkäynnin keskeyttämistä;

107.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

11.6.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 165/19

—

ottaa huomioon ehdotuksen sopimukseksi Kroatian tasavallan liittymisestä Euroopan unioniin, siihen kuuluvan pöytäkirjan ja päätösasiakirjan,

—

ottaa huomioon Kroatian tasavallan 21. helmikuuta 2003 esittämän hakemuksen maan liittymiseksi Euroopan unioniin,

—

ottaa huomioon komission 20. huhtikuuta 2004 antaman lausunnon Kroatian tasavallan hakemuksesta liittyä Euroopan unionin jäseneksi,

—

ottaa huomioon neuvoston 3. lokakuuta 2005 tekemän päätöksen liittymisneuvottelujen aloittamisesta Kroatian tasavallan kanssa,

—

ottaa huomioon komission vuosina 2005–2011 esittämät määräaikaiskertomukset Kroatian edistymisestä Euroopan unioniin liittymisen valmisteluissa,

—

ottaa huomioon 2. maaliskuuta 2011 päivätyn komission väliaikaiskertomuksen Kroatian oikeuslaitoksen ja perusoikeuksien uudistuksista,

—

ottaa huomioon Thessalonikissa 19. ja 20. kesäkuuta 2003 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajavaltion päätelmät Länsi-Balkanin maista,

—

ottaa huomioon 23. ja 24. kesäkuuta 2011 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät,

—

ottaa huomioon kaikki Kroatian edistymisestä ja laajentumisprosessista aiemmin antamansa päätöslauselmat ja mietinnöt,

—

ottaa huomioon kaikki EU:n ja Kroatian parlamentaarisen sekavaliokunnan aiemmin antamat suositukset,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan ja perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan lausunnot (A7-0389/2011),

A.

ottaa huomioon, että 20 vuotta itsenäisyysjulistuksen ja noin kahdeksan vuotta EU:n jäsenyyshakemuksen jättämisen jälkeen Kroatia on saavuttanut historiallisen virstanpylvään EU:hun integroitumisprosessissa saatettuaan menestyksellisesti päätökseen liittymisneuvottelut; katsoo, että Kroatian saavutukset ansaitsevat varauksettoman tunnustuksen;

B.

ottaa huomioon, että liittymisprosessi on edesauttanut huomattavasti Kroatian muuttumista vakaaksi ja kypsäksi, eurooppalaisiin arvoihin perustuvaksi demokratiaksi; ottaa huomioon, että EU-jäsenyyden mahdollisuus toimii voimakkaana kannustimena uudistuksiin, sillä se saa liikkeelle poliittiset, taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuurielämän toimijat; ottaa huomioon, että uudistuspyrkimyksiä on jatkettava myös neuvottelujen päättymisen ja jäseneksi liittymisen jälkeen, jotta maa ja sen kansalaiset hyötyisivät täysipainoisesti EU-jäsenyydestä;

C.

katsoo, että Kroatian jäsenyys vahvistaa unionia, rikastuttaa sen eurooppalaista kulttuuria ja perinnettä sekä antaa oman merkittävän panoksensa laajentumisprosessin uskottavuuden ylläpitämiselle ja että se on samalla hyvänä esimerkkinä siitä, kuinka kaikkien sitoumusten tunnollinen noudattaminen voi johtaa kaikkien ennalta määriteltyjen päämäärien saavuttamiseen;

D.

toteaa, että liittymisprosessin kannalta on oleellista se, että kutakin maata olisi arvioitava sen omien ansioitten perusteella, että liittymisneuvottelujen kulussa olisi otettava huomioon Kööpenhaminan kriteerien tosiasiallinen täyttyminen ja että lopullinen liittymisajankohta olisi myös määriteltävä näiden kriteerien noudattamisasteen perusteella;

E.

katsoo, että jatkuvat uudistukset muun muassa oikeuslaitoksen ja perusoikeuksien sekä korruption torjunnan alalla ja niiden täytäntöönpano kokonaisuudessaan ovat yhä tarpeen oikeusvaltion vahvistamiseksi kaikkien Kroatian kansalaisten hyväksi;

F.

katsoo, että todellinen sovinto kansojen välillä ja hyvien naapuruussuhteiden solmiminen edistävät huomattavasti aitoa Euroopan yhdentymistä; katsoo, että syytteiden nostaminen sotarikoksista ja pakolaisten sekä asuinseudultaan siirtymään joutuneiden henkilöiden yhteiskuntaan sopeuttaminen ovat sovintoprosessin perimmäisiä kysymyksiä;

G.

katsoo, että Kroatian menestyksekkäällä jäseneksi liittymisellä tulee olemaan laajempiakin Euroopan laajuisia ja alueellisia seurauksia ja se antaa myönteisen sysäyksen Euroopan yhdentymisprosessille sekä EU:ssa että Länsi-Balkanin alueella; ottaa huomioon, että EU-jäsenyyden mahdollisuus kannustaa voimakkaasti Euroopan yhdentymisprosessissa mukana olevia alueen ehdokasmaita ja mahdollisia ehdokasmaita toteuttamaan tarpeellisia poliittisia, taloudellisia ja lainsäädännöllisiä uudistuksia sekä vahvistamaan rauhaa, vakautta ja hyviin naapuruussuhteisiin perustuvaa sovinnollista yhteiseloa alueella; katsoo, että EU:n olisi vahvistettava Kroatian naapurimaiden mahdollisuuksia osallistua Euroopan yhdentymiskehitykseen ja kannustettava jatkuvasti näitä maita täyttämään velvoitteensa omalla matkallaan kohti EU:n täysjäsenyyttä;

1.

panee tyytyväisenä merkille, että liittymisneuvottelut on saatu päätökseen ja samalla on pantu piste lähes kuusi vuotta kestäneille neuvotteluille ja usean vuoden valmisteluille, jotka ovat muuttaneet merkittävästi Kroatian yhteiskunnallista, poliittista, taloudellista ja kulttuurista ilmapiiriä; korostaa, että on pidettävä yllä uudistustahtia, ja katsoo, että prosessi ei ole vielä valmis, vaan sitä on jatkettava yhtä ponnekkaasti ja määrätietoisesti myös liittymisneuvottelujen päätyttyä ja jäseneksi liittymisen jälkeenkin; on luottavainen sen suhteen, että myönteiset tulokset tässä prosessissa lujittavat Kroatian kansalaisten tukea EU-jäsenyydelle ja luottamusta siihen ja että ne kannustavat ihmisiä osallistumaan EU-kansanäänestykseen ja antamaan tukensa liittymissopimukselle; kannattaa liittymissopimuksen allekirjoittamista ja kehottaa EU:n jäsenvaltioita saattamaan ratifiointiprosessin päätökseen hyvissä ajoin; odottaa voivansa ottaa vastaan tarkkailijoita Kroatian parlamentista;

2.

toteaa, että liittymissopimuksen väliaikaisilla määräyksillä luodaan poikkeus, jota sovelletaan Euroopan parlamentin edustajanpaikkojen perussopimuksissa vahvistettuun enimmäismäärään vaalikauden 2009–2014 loppuun saakka; aikoo esittää SEU-sopimuksen 14 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun ehdotuksen päätökseksi Euroopan parlamentin uuden kokoonpanon määrittelemisestä hyvissä ajoin ennen vuoden 2014 vaaleja; huomauttaa, että liittymisen kaikki institutionaaliset näkökohdat on otettava huomioon kokonaisuudessaan;

3.

toteaa, että Kroatian tasavallan liittymissopimuksen ja Irlannin ja Tšekin tasavallan vaatimien pöytäkirjojen hyväksymismenettelyt perustuvat perussopimuksen eri artikloihin – ensimmäinen SEU-sopimuksen 49 artiklaan ja jälkimmäiset SEU-sopimuksen 48 artiklaan – joten niitä ei voida juridisesti sisällyttää yhteen säädökseen;

4.

uskoo vakaasti, että liittymisneuvottelujen saattaminen päätökseen on osoitus EU:n laajentumisprosessin uskottavuudesta; korostaa, että matkalla kohti jäsenyyttä saavutettu edistys ilmentää sitä, että EU-jäsenyyden mahdollisuus toimii yhä kannustimena poliittisille ja taloudellisille uudistuksille ja että Euroopan yhdentymiskehitys on keino edistää maiden välistä sovinnontekoa jopa EU:n ulkopuolella;

5.

odottaa komission seuraavan puolueettomasti myöhempiä liittymisvalmisteluja ja auttavan Kroatian viranomaisia noudattamaan neuvotteluissa antamiaan sitoumuksia ja velvoitteita; pitää myönteisenä, että liittymissopimuksessa viitataan kansalaisyhteiskunnan osallistumiseen koko seurantaprosessin ajan, ja kehottaa komissiota hyödyntämään tätä lauseketta täysimääräisesti ja kuulemaan tarkasti kansalaisyhteiskunnan edustajia; katsoo, että jäsenyyttä edeltävän seurantamekanismin avulla voidaan antaa lisätukea Kroatialle sen yhä jatkuvassa uudistustyössä; kehottaa komissiota varmistamaan, että liittymistä valmistelevan tukivälineen kautta myönnettävä tuki on jatkossakin mahdollisimman asianmukaista ja tehokasta;

6.

korostaa, että on kiinnitettävä erityistä huomiota oikeuslaitoksen, sisäasioiden ja perusoikeuksien aloilla annettuihin sitoumuksiin, jotka koskevat muun muassa demokratian keskeisenä välineenä olevan vapaan tiedonvälityksen suojelua sekä oikeuslaitoksen uudistusten jatkuvaa täytäntöönpanoa ja tehokkuutta, sotarikostapausten puolueetonta käsittelyä, korruption torjuntaa, alaikäisten suojelua, rajavalvontaa, poliisiyhteistyötä, järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa ja rikos- ja yksityisoikeuden alalla tehtävää oikeudellista yhteistyötä, sekä kilpailupolitiikan alalla annettuihin sitoumuksiin telakka- ja terästeollisuuden uudelleen järjestelemiseksi asianmukaisesti ja tehokkaasti; pitää tärkeänä, että Kroatia saa onnistumisia näillä aloilla ennen jäseneksi liittymistä;

7.

aikoo valvoa seurantaprosessia, ja kehottaa komissiota antamaan sille säännöllisesti tietoja siitä, missä määrin Kroatian viranomaiset noudattavat liittymissopimuksessa annettuja sitoumuksia, jotta Kroatia voi noudattaa täysin jäsenyysvelvoitteitaan liittyessään jäseneksi 1. heinäkuuta 2013; kehottaa Kroatian viranomaisia panemaan sitoumuksensa täytäntöön avoimesti ja osallistavasti ottamalla mukaan Kroatian parlamentin ja kansalaisyhteiskunnan ja arvioimaan säännöllisesti uudistusten etenemistä; varaa itselleen oikeuden antaa suosituksia komissiolle ja Kroatian viranomaisille koko seurantaprosessin ajan;

8.

panee merkille, että Kroatia on edistynyt hyvin oikeuslaitoksen uudistamisessa, ja kannustaa Kroatiaa jatkamaan komission suositusten mukaisia oikeusalan uudistuksia, sillä tehokas, riippumaton ja puolueeton oikeusjärjestelmä on tärkeää taloudelliselle kehitykselle ja vahvistaa kansalaisten luottamusta oikeusvaltioon; kehottaa Kroatiaa huolehtimaan alan jäljellä olevista haasteista, etenkin oikeudenkäytön tehokkuuden ja oikeuslaitoksen riippumattomuutta, puolueettomuutta ja vastuuvelvollisuutta sekä objektiivisia ja meriitteihin perustuvia kriteerejä tuomareiden nimittämiselle ja ylentämiselle koskevien määräysten täytäntöönpanon suhteen;

9.

pitää myönteisenä Kroatian päättäväisyyttä korruption kitkennässä mutta katsoo kuitenkin yhden tärkeimmistä painopisteistä olevan jatkaa korruption ja erityisesti korkean tason korruption torjuntaa oikeuslaitoksessa, lainvalvontaviranomaisten ja julkishallinnon piirissä sekä valtionyhtiöissä sekä katsoo, että siihen on pyrittävä määrätietoisesti – missä tahansa korruptiota esiintyykin – lakien tinkimättömän täytäntöönpanon ja yhä useammin tuomioihin johtavien syytetoimien avulla; panee merkille, että julkishallinnon ja poliisin avoimuutta ja uskottavuutta on edelleen vahvistettava; katsoo, että on olennaisen tärkeää panna julkisia hankintoja koskeva lainsäädäntö tosiasiallisesti täytäntöön, varmistaa julkisen sektorin avoimuus, antaa kansalaisille oikeus tutustua julkisia menoja koskeviin tietoihin ja lisätä puoluerahoituksen avoimuutta;

10.

kehottaa Kroatian viranomaisia tehostamaan entisestään korruption torjunnassa toimivien elinten hallinnollisia valmiuksia myös ottamalla mallia EU:n parhaista käytänteistä sekä edistämään vastuunalaisuuden kulttuuria politiikassa, julkisella sektorilla ja oikeuslaitoksessa ennakkoehtona oikeusvaltion rakentamiselle ja vahvistamiselle; korostaa, että tarvitaan jatkuvia toimia, jotta järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja korruptiotapauksiin voidaan puuttua yhä tehokkaammin ja että on vahvistettava lainsäädäntöä, jolla rikollisjärjestöihin kytköksissä olevia yrityksiä kielletään osallistumasta julkisiin hankintamenettelyihin; pitää tärkeänä jatkaa lainvalvontaelinten uudistuksia, joilla niistä pyritään tekemään tehokkaita, toimivia, epäpoliittisia ja kansalaisoikeuksia ja -vapauksia kunnioittavia;

11.

kehottaa Kroatiaa tehostamaan pyrkimyksiään sotarikoksiin syyllistyneiden syytteeseen asettamiseksi ja panemaan täytäntöön rankaisemattomuutta koskevan uuden strategian, joka on avainasemassa oikeudenmukaisuuden varmistamiseksi ja pysyvän sovinnon aikaansaamiseksi alueella, sekä puuttumaan rankaisemattomuustapauksiin, joissa uhrit olivat etnisiä serbejä tai kun syylliseksi väitetyt olivat Kroatian turvallisuusjoukkojen jäseniä; kehottaa Kroatian hallitusta tärkeänä osana rankaisemattomuuden torjuntaa myöntämään riittävästi taloudellisia resursseja ja antamaan täysimittaisen poliittisen tuen Kroatian oikeuslaitokselle tärkeimpien sotarikosten tutkimisen nopeuttamiseksi; kannustaa lisäksi Kroatiaa jatkamaan aktiivista yhteistyötä entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa ja toteuttamaan kaikki entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen syyttäjän toimiston jäljellä olevat suositukset; kehottaa Kroatiaa ja Serbiaa tekemään kattavaa yhteistyötä oikeuden alalla, erityisesti sotarikoksista syyttämisen yhteydessä;

12.

pyytää hallitusta edelleen tukemaan ja tosiasiallisesti helpottamaan pakolaisten ja asuinsijoiltaan siirtymään joutuneiden henkilöiden paluuta kiinnittäen erityistä huomiota kotiin palaavien etnisten serbien tilanteeseen sekä parantamaan heidän asuin- ja työolosuhteitaan; kehottaa Kroatian viranomaisia jatkamaan sosiaalisten ja taloudellisten elvytyshankkeiden käynnistämistä haavoittuvassa asemassa olevien väestöryhmien, erityisesti pakolaisten, hyväksi ja pyrkimään toteuttamaan tehokkaasti ja kestävällä tavalla asunto- ja työllisyyspoliittisia toimia johdonmukaisesti muiden sosiaalisten ja työllisyysohjelmien kanssa; toivoo kaikkien alueen maiden suhtautuvan ennakkoluulottomasti pakolaisten paluuseen;

13.

panee tyytyväisenä merkille naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon alalla saavutetun edistyksen; on kuitenkin huolestunut siitä, että naiset ovat edelleen selvästi aliedustettuina taloudellisissa ja poliittisissa päätöksentekoelimissä; kehottaa Kroatian viranomaisia saattamaan pikaisesti päätökseen sukupuolten tasa-arvoa koskevan lain täytäntöönpanon, edistämään aktiivisemmin naisten osallistumista politiikkaan, vahvistamaan naisten asemaa työmarkkinoilla ja ottamaan käyttöön samapalkkaisuuden periaatteen;

14.

tukee pyrkimyksiä edistää suvaitsevaisuuden ilmapiiriä maassa; kannustaa Kroatian viranomaisia jatkamaan toimintaa kaikenlaisen syrjinnän torjumiseksi, panemaan täytäntöön syrjinnän vastaisen lainsäädännön sekä puuttumaan päättäväisesti tapauksiin, joissa on kyse viharikoksista, vihapuheesta, rasistisesta uhkailusta ja etnisiin ja LGBT-vähemmistöihin kohdistuvasta suvaitsemattomuudesta; kehottaa Kroatiaa toimimaan jatkossakin suvaitsevaisuuden hengessä ja toteuttamaan asianmukaisia toimia sellaisten henkilöiden suojelemiseksi, jotka yhä saattavat joutua uhkausten tai pelottelun kohteiksi;

15.

on erittäin huolestunut Splitissä 11. kesäkuuta 2011 järjestetyn LGBT Pride -marssin osallistujiin kohdistuneesta väkivallasta ja Kroatian viranomaisten kyvyttömyydestä suojella osallistujia; vaatii Kroatian viranomaisia tutkimaan rikokset perusteellisesti ja asettamaan tekijät syytteeseen sekä kehittämään strategioita, joilla estetään vastaavat välikohtaukset tulevaisuudessa; kehottaa Kroatian viranomaisia pikaisesti hyväksymään ja panemaan täytäntöön homofobian vastaisen toimintasuunnitelman;

16.

kehottaa Kroatian viranomaisia jatkamaan ihmiskaupan torjuntaa;

17.

kannustaa Kroatiaa lujittamaan edelleen työntekijöiden ja ammattiyhdistysoikeuksia, vahvistamaan työmarkkinaneuvottelujen roolia päätöksentekomenettelyssä ja politiikan suunnittelussa sekä parantamaan työmarkkinaosapuolten valmiuksia, mukaan luettuna talous- ja sosiaalineuvoston vahvistaminen;

18.

toteaa, että ilmaisunvapaudesta säädetään Kroatian lainsäädännössä ja että sitä yleensä kunnioitetaan; kannustaa Kroatian viranomaisia lisätoimiin riippumattoman ja ammattitaitoisen tiedonvälityksen varmistamiseksi; kehottaa Kroatian viranomaisia osoittamaan jatkossakin sitoutumisensa sen varmistamiseen, että politiikka ei vaikuta media-alan toimintaan ja että sääntelyelinten riippumattomuus on taattu;

19.

kehottaa Kroatiaa nykyisten taloudellisten ongelmien valossa jatkamaan talouden rakenneuudistuksia, kohentamaan työllisyyttä elvyttämällä työmarkkinoita sekä lujittamaan valtiontaloutta kilpailukyvyn parantamiseksi, jotta Kroatia voisi saavuttaa EU:n jäsenvaltioita ja saada täyden hyödyn EU:hun liittymisestä; pitää tärkeänä, että talouden elvytys tapahtuu samanaikaisesti ekologisen uudistamisen kanssa muun muassa siten, että energiatehokkuutta parannetaan, uusiutuvia energianlähteitä koskevaa politiikkaa vahvistetaan ja aluekehitys- ja energiapolitiikkaa harmonisoidaan; kannustaa hallitusta parantamaan elinkeinoelämän kokonaisedellytyksiä, kiinnittämään erityistä huomiota pk-yrityksiin ja jatkamaan pyrkimyksiään Kroatian sosiaalijärjestelmän uudistamiseksi, jotta julkisen talouden kestävyys varmistuisi; kehottaa Kroatian viranomaisia tekemään aluekehitysprosessista avoimemman ja toimimaan siinä täysin yleisen edun ja ympäristönormien mukaisesti;

20.

kehottaa jäsenvaltioita soveltamaan päätöksiä siirtymäkauden määräyksistä, joilla säädellään kroatialaisten työntekijöiden pääsyä niiden työmarkkinoille, tosiasioiden pohjalta ja vain tilanteessa, jossa niiden kansallisilla työmarkkinoilla on vakavia häiriöitä;

21.

kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka haluavat soveltaa työmarkkinoille pääsyä rajoittavia siirtymäkausia, ilmoittamaan komissiolle niiden alueelle odotettavissa olevien työntekijöiden lukumäärän;

22.

huomauttaa, että laajentumisen taloudelliset vaikutukset on otettava täysimääräisesti huomioon tulevissa neuvotteluissa monivuotisesta rahoituskehyksestä 2014–2020 ja päätöksissä unionin omien varojen järjestelmästä;

23.

kehottaa kaikkia osapuolia sisällyttämään Kroatian tulevana jäsenvaltiona mahdollisimman laajasti kaikkiin monivuotista rahoituskehystä 2014–2020 koskeviin keskusteluihin ja neuvotteluihin; katsoo, että Euroopan parlamentissa ja alueiden komiteassa toimivien kroatialaisten tarkkailijoiden sekä neuvostossa toimivien Kroatian edustajien olisi käytettävä hyväkseen mahdollisuutta tuoda julki oma näkemyksensä unionista ja osallistua EU:n talousarvion ja vuoteen 2020 päättyvän kauden painopistealueiden muotoiluun;

24.

panee merkille Kroatian liittymisneuvotteluissa määritellyn ja liittymisajankohtaan 1. heinäkuuta 2013 perustuvan EU:n kannan varainhoitoa ja talousarviota koskeviin säännöksiin; panee merkille, että Kroatian liittymisen rahoituspuitteet korottaisivat huomattavasti EU:n talousarvion otsake- ja alaotsakekohtaisia menoja nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen viimeisen vuoden viimeisellä puolivuotiskaudella; panee merkille, että liittymistä valmistelevassa tukivälineessä Kroatialle osoitettuja varoja vähennetään vuodelle 2013 alun perin kaavailluista määristä, mikä tietyssä määrin tasoittaa EU:n talousarvioon kohdistuvia nettovaikutuksia;

25.

panee merkille Coreperin kannan, jonka mukaan menojen kokonaistasoa varainhoitovuonna 2013 ei pitäisi muuttaa, mutta muistuttaa kuitenkin, että nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen esittely-, neuvottelu- ja hyväksymisvuotena 2006 ei otettu huomioon Kroatian mahdollista liittymistä Euroopan unioniin nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen voimassaoloaikana;

26.

kehottaa näin ollen komissiota ehdottamaan suunnitellun mukaisesti joulukuussa 2011 tapahtuvan liittymissopimuksen allekirjoittamisen jälkeen vuoden 2012 alussa, että toimielinten sopimuksen 29 kohdan mukaisesti monivuotista rahoituskehystä tarkistetaan varainhoitovuoden 2013 osalta, jotta vältetään Kroatian liittymisen rahoittaminen varojen uudelleen kohdentamisella;

27.

katsoo, että Kroatian keskeisten toimielinten hallinnolliset valmiudet ovat edelleen puutteellisia, joten kannustaa Kroatian viranomaisia vahvistamaan edelleen hallinnon rakenteita ja toimielinten valmiuksia, jotka ovat välttämättömiä unionin lainsäädännön täysimääräiseksi täytäntöön panemiseksi niin, että maa voi hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla EU-jäsenyyttään liittymisen jälkeen;

28.

pitää myönteisenä, että Kroatian hallitus hyväksyi heinäkuussa 2011 julkilausuman eurooppalaisten arvojen edistämisestä Kaakkois-Euroopassa; pyytää Kroatiaa edistämään jatkossakin EU:n laajentumista ja rauhan, hyvinvoinnin, vapauden, oikeusvaltion, demokratian ja sosiaalisen markkinatalouden eurooppalaisia arvoja alueella; kannustaa Kroatiaa jatkamaan naapuruussuhteiden parantamista, olemaan edelleen alueellisen yhteistyön merkittävä ja aktiivinen edistäjä kaikilla tasoilla ja pysymään sitoumuksessaan muuttaa sovittelupyrkimykset konkreettisiksi toimiksi, jotka hyödyttävät kaikkia alueen asukkaita taloudellisesti, sosiaalisesti ja inhimillisesti;

29.

kehottaa lisäämään sellaisten rahoitusvälineiden käyttöä, joilla tuetaan pk-yrityksiä, infrastruktuurin kehittämistä ja liiketoimintaympäristöä osana usean edunsaajan ohjelmia kaikkialla Länsi-Balkanilla; toteaa, että alueellinen yhteistyö on keskeisen tärkeää Kroatian naapurimaiden talouskehityksen ja niiden kanssa tehtävän hedelmällisen yhteistyön kannalta;

30.

kehottaa edistymään naapurimaiden ja eritoten Serbian kanssa vielä avoinna olevien kahdenvälisten kysymysten ratkaisemisessa erityisesti rajojen merkitsemistä, kadonneita ihmisiä, omaisuuden korvaamista ja pakolaisia koskevissa asioissa, ja on vahvasti sitä mieltä, että vaikka kahdenväliset ratkaisemattomat ongelmat eivät saa pysäyttää Länsi-Balkanin ehdokasmaiden ja mahdollisten ehdokasmaiden EU:n jäseneksi liittymistä, ne pitäisi yleensä ottaen ratkaista ennen jäseneksi liittymistä, ja pitää siksi myönteisenä asiaa koskevaa, Kroatian parlamentin 21. lokakuuta 2011 antamaa julkilausumaa;

31.

ottaa huomioon, että EU:n jäseneksi liittymisen onnistuminen riippuu suurelta osin kansalaisten tuesta ja sitoutumisesta; kannustaa Kroatian viranomaisia ja kansalaisyhteiskuntaa toteuttamaan komission avulla laaja-alaisen ja puolueettoman tiedotuskampanjan EU-jäsenyydestä aiheutuvista velvoitteista, seurauksista ja eduista, jotta Kroatian kansa olisi täysin tietoinen valinnastaan kansanäänestyksessä ja pitäisi EU-projektia myös omanaan;

32.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Kroatian tasavallan hallituksille ja parlamenteille.

11.6.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 165/24

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 3 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 121, 126 ja 148 artiklan ja liiallisia alijäämiä koskevasta menettelystä tehdyn pöytäkirjan N:o 12 sekä asiaa koskevat pöytäkirjojen N:o 15 ja 16 määräykset,

—

ottaa huomioon Euroopan tilastoista 11. maaliskuuta 2009 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 223/2009 vahvistetut Euroopan tilastoja koskevat käytännesäännöt,

—

ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 152 artiklan ja 153 artiklan 5 kohdan,

—

ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 9 artiklan (horisontaalinen sosiaalilauseke),

—

ottaa huomioon 12. toukokuuta 2010 annetun komission tiedonannon "Talouspolitiikan koordinoinnin tehostaminen" (KOM(2010)0250) ja 30. kesäkuuta 2010 annetun komission tiedonannon "Talouspolitiikan koordinoinnin tehostaminen vakautta, kasvua ja työpaikkoja varten – välineet vahvempaan EU:n talouden ohjausjärjestelmään" (KOM(2010)0367),

—

ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon "Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia" (KOM(2010)2020),

—

ottaa huomioon 15. helmikuuta 2011 ja 7. syyskuuta 2010 annetut Ecofin-neuvoston päätelmät,

—

ottaa huomioon 23. ja 24. maaliskuuta 2011 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, budjettivaliokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan, aluekehitysvaliokunnan, kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan, perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A7-0384/2011),

A.

ottaa huomioon, että kriisi, lisääntyvä eriarvoisuus ja makrotalouden epätasapaino sekä kilpailukyvyn erojen kasvu euron käyttöönoton jälkeen samoin kuin rahoitusjärjestelmän toiminta ovat osoittaneet, että unionin on tarvittaessa torjuttava makrotalouden epätasapainoa symmetrisin toimin, joiden avulla voidaan puuttua niin liiallisiin alijäämiin kuin liiallisiin ylijäämiin, tehostaa talous- ja finanssipolitiikan koordinointia ja parantaa julkisen talouden valvontaa;

B.

katsoo, että talouden ohjausjärjestelmää koskevan parannetun kehyksen olisi nojauduttava useisiin toisiinsa liittyviin ja keskenään johdonmukaisiin kestävää kasvua ja työllisyyttä edistäviin toimintalinjoihin, joihin kuuluvat erityisesti unionin kasvu- ja työllisyysstrategia (Eurooppa 2020 -strategia), ja erityisesti olisi otettava huomioon sisämarkkinoiden kehittäminen ja vahvistaminen, kansainvälisen kaupan ja kilpailukyvyn edistäminen, tehokas kehys liiallisen julkistalouden alijäämän estämiseksi ja korjaamiseksi (vakaus- ja kasvusopimus), vankka kehys makrotalouden epätasapainon estämiseksi ja korjaamiseksi, kansallisten julkisen talouden kehysten vähimmäisvaatimukset sekä tehostettu rahoitusmarkkinoiden sääntely ja valvonta, johon kuuluu myös Euroopan järjestelmäriskikomitean suorittama makrotason vakauden valvonta;

C.

toteaa, että talous- ja rahaliiton ensimmäisen kymmenvuotiskauden aikana saadut kokemukset ja tehdyt virheet osoittavat, että unionissa tarvitaan parempaa talouden ohjausjärjestelmää, jonka olisi perustuttava jäsenvaltioiden entistä voimakkaampaan sitoutumiseen yhdessä sovittuihin sääntöihin ja toimintalinjoihin sekä jäsenvaltioiden talouspolitiikan entistä vankempaan unionin tason valvontakehykseen;

D.

toteaa kokemuksen osoittaneen, että joidenkin jäsenvaltioiden ylivelkaantuminen ja liialliset alijäämät voivat aiheuttaa suuria kielteisiä heijastusvaikutuksia muihin jäsenvaltioihin ja koko euroalueeseen;

E.

ottaa huomioon, että kansalaiset ovat vapailla vaaleilla valinneet kansalliset parlamentit ja että siksi ne ovat kansalaisten valtuuttamia edustajia ja heidän oikeuksiensa takaajia; katsoo, että eurooppalaisen ohjausjakson käyttöönotossa olisi kunnioitettava täysimääräisesti kansallisten parlamenttien erioikeuksia;

F.

katsoo, että parlamentaarinen hyväksyntä valtion talousarviolle on eräs demokratian peruspilareista;

G.

toteaa, että nykyään jäsenvaltioiden parlamentit jakavat lainsäätäjän tehtävänsä unionin toimielinten kanssa ja pystyvät usein valvomaan hallitustensa toimia Euroopan tasolla vain rajoitetusti;

H.

katsoo, että suurin osa unionin kansalaisista ei ole riittävästi perillä unionin muuttuneista ja monimutkaisista lainsäädäntömenettelyistä; katsoo, että varsinkin Eurooppa-neuvoston ja ministerineuvostojen päätöksenteko- ja mielipiteenmuodostusprosessien avoimuuden puute nakertaa kansalaisten luottamusta Euroopan yhdentymiseen ja unionin demokratioihin ja estää kansalaisia harjoittamasta aktiivista ja rakentavaa valvontaa;

I.

katsoo, että unionin eri jäsenvaltioissa säästötoimien takia syntyneet yhteiskunnalliset protestiliikkeet ovat osoitus myös kasvavasta tyytymättömyydestä Euroopan yhdentymisen demokraattisuuteen; katsoo, että tapa, jolla eurokriisiä on tähän mennessä hoidettu, on horjuttanut vakavasti Euroopan yhdentymisen demokraattista uskottavuutta;

J.

ottaa huomioon, että paremmin koordinoitujen kansallisten talouspolitiikkojen vaikuttavuus perustuu niiden demokraattiseen legitiimiyteen ja valvontaan, jotka puolestaan perustuvat parlamenttien toimiin;

K.

ottaa huomioon, että on tarpeen parantaa työllisyys-, sosiaali- ja talouspolitiikkojen yhteentoimivuutta eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä, ja katsoo, että tämä on toteutettava kaikkien sukupolvien eduksi sekä edistäen kaikkien asianomaisten toimijoiden demokraattista vastuuvelvollisuutta, omistajuutta ja legitiimiyttä; toteaa, että Euroopan parlamentin täysimääräinen osallistuminen on tältä osin olennaista;

L.

ottaa huomioon, että Euro Plus -sopimukseen liittyneet jäsenvaltiot sopivat 24. maaliskuuta 2011 järeistä EU:n tason toimista, joilla edistetään kasvua vahvistamalla sisämarkkinoita, vähentämällä sääntelystä aiheutuvaa kokonaiskuormitusta ja edistämällä kauppaa kolmansien maiden kanssa;

M.

ottaa huomioon, että eurooppalainen ohjausjakso on EU:n toimielinten johdolla tapahtuva institutionaalinen prosessi, jolla tehostetaan unionin strategian ja varsinkin sen makrotaloudellisen ulottuvuuden täytäntöönpanon koordinointia jäsenvaltioissa;

N.

ottaa huomioon, että EU:n talousarviosta päättävät yhdessä Euroopan parlamentti ja neuvosto perussopimusten mukaisesti, ja kunkin jäsenvaltion valtiosäännössä määrätään kansallisista talousarviomenettelyistä; ottaa kuitenkin huomioon, ettei julkisen talouden koordinoinnin tehostaminen ole toissijaisuusperiaatteen vastaista;

O.

ottaa huomioon, että yhteismarkkinoiden onnistunut EU:n talouksien yhdistäminen on liitettävä julkisen talouden koordinointijärjestelmään, jotta saavutetaan merkittäviä yhteisvaikutuksia;

P.

katsoo, että Lissabonin sopimuksella luotu Eurooppa-neuvoston pysyvä puheenjohtajuus on muuttanut unionin institutionaalista tasapainoa;

Q.

ottaa huomioon, että puhtaasti hallitusten välinen koordinointijärjestelmä ei riittäisi täyttämään SEUT-sopimuksen 121 artiklan vaatimusta siitä, että jäsenvaltiot pitävät talouspolitiikkaansa yhteistä etua koskevana asiana, eikä sillä voitaisi varmistaa unionin tarvittavia toimia yhteisömenetelmän piiriin kuuluvilla aloilla;

R.

ottaa huomioon, että eurooppalaisen ohjausjakson käyttöönoton pitäisi vahvistaa ja selkiyttää Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien roolia sekä tuoda muutoksia niiden työhön;

S.

toteaa, että Euroopan parlamentilla on talousarviomenettelyssä yhteispäätösvaltuudet;

T.

ottaa huomioon, että Euroopan työllisyysstrategia ja SEUT-sopimuksen 148 artiklaan perustuvat työllisyyttä koskevat suuntaviivat luovat puitteet työllisyyttä ja työmarkkinoita koskeville toimenpiteille, jotka on toteutettava Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseksi;

U.

huomauttaa, että Euroopan parlamentilla oli lähes yhteispäätösmenettelyn mukainen panos työllisyyttä koskeviin vuoden 2010 yhdennettyihin suuntaviivoihin;

V.

huomauttaa, että työttömyys on Euroopassa vielä selvästi yli 9 prosenttia ja että etenkin nuorisotyöttömyys on yhä merkittävä haaste; ottaa huomioon, että työllisyys-, työmarkkina- ja sosiaalipolitiikat ovat siten olennainen osa uudistuksia, joita on toteutettava Eurooppa 2020 -strategian puitteissa makrotalouden seurantaan ja aihekohtaiseen koordinointiin liittyvillä osa-alueilla;

W.

toteaa, että EU:n pitäisi Eurooppa 2020 -strategian ja eurooppalaiseen ohjausjaksoon nojaavan uuden hallintorakenteen avulla pystyä käsittelemään kriisiä ja sen syitä; ottaa huomioon, että EU:n korkea sosiaaliturvan taso pehmensi kriisin pahimpia vaikutuksia ja että kriisin vaikutukset ulottuvat laajalle, sillä sen vuoksi taloudellinen toiminta on vähentynyt ja työttömyys lisääntynyt merkittävästi, tuottavuus on alentunut ja julkiset taloudet ovat heikentyneet huomattavasti;

X.

ottaa huomioon, että eurooppalaisella ohjausjaksolla on kaksi tavoitetta: jäsenvaltioiden budjettikurin noudattamisen varmistaminen ja samalla Eurooppa 2020 -strategian asianmukaisen toteutuksen valvominen turvaamalla siihen tarvittavat määrärahat;

Y.

ottaa huomioon, että Lissabonin strategian epäonnistumisen voidaan katsoa johtuvan lähinnä siitä, että kaikilla osapuolilla ei ole selvää seurantamenettelyä strategian toteuttamiseksi, minkä vuoksi on tärkeää oppia virheistä ja varmistaa Eurooppa 2020 -strategian menestyminen;

Z.

katsoo, että Euroopan parlamentti on saanut kokemusta rahapoliittisesta vuoropuhelusta, minkä vuoksi sen olisi saatava osallistua talouspolitiikan ja julkisen talouden demokraattiseen valvontaan;

AA.

ottaa huomioon, että neuvosto on tehnyt huomattavia muutoksia maakohtaisiin suosituksiin, joita komissio ehdotti eurooppalaisen ohjausjakson ensimmäisen vuoden yhteydessä;

AB.

katsoo, ettei työmarkkinaosapuolten itsenäiseen neuvotteluoikeuteen tai kansallisiin palkanmuodostusmekanismeihin saa missään nimessä puuttua;

AC.

ottaa huomioon Euroopan parlamentin talous- ja raha-asioiden valiokunnan vuosittain järjestämistä parlamenttien välisistä tapaamisista saadun kokemuksen;

1.

katsoo, että kriisin nykytilanne edellyttää tehokkaita ja kunnianhimoisia ratkaisuja;

2.

panee merkille, että talouspolitiikan ohjausjärjestelmää koskevan säädöspaketin hyväksymisen lisäksi euroalueen huippukokouksessa 26. lokakuuta 2011 päätettiin useista toimista paketin muuttamiseksi; katsoo, että jos perussopimuksia päätetään vastaisuudessa muuttaa, siinä olisi täysimääräisesti noudatettava SEU-sopimuksen 48 artiklan 3 kohdassa määrättyä menettelyä, ja kyseisen määräyksen nojalla koolle kutsutun valmistelukunnan valtuutuksessa olisi otettava huomioon EU:n tarve toimia vahvan demokraattisen legitiimiyden ja solidaarisuuden pohjalta;

3.

katsoo, että toistaiseksi eurooppalainen ohjausjakso on tärkeä osa EU:n strategian ja tehokkaan taloushallinnon täytäntöönpanoa erityisesti euroalueen jäsenvaltioissa, joita yhdistää jaettu vastuu, ja että EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden kannalta on kyse koko vuoden kestävästä prosessista;

4.

painottaa, että Eurooppa 2020 -strategian menestys edellyttää koko EU:n sitoutumista sekä jäsenvaltioiden, kansallisten parlamenttien, paikallis- ja alueviranomaisten ja työmarkkinaosapuolten panostusta; korostaa vahvan, kilpailukykyisen ja toimivan sosiaalisen markkinatalouden, rakenneuudistusten ja työehtosopimusten merkitystä Eurooppa 2020 -strategian yhteydessä sekä makrotaloutta koskevista toimintalinjoista käytävän aidon eurooppalaisen työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun merkitystä;

5.

toistaa, että jäsenvaltioiden olisi pidettävä talous- ja finanssipolitiikkaansa yhteistä etua koskevana asiana ja että siksi on vahvistettava talous- ja rahaliiton taloudellista pilaria, myös sen finanssipoliittista ulottuvuutta, lisäämällä finanssipoliittisten toimenpiteiden käyttöönoton koordinointia, torjumalla tehokkaasti veropetoksia ja veronkiertoa ja luopumalla asteittain nykyisistä haitallisista toimenpiteistä;

6.

katsoo, että eurooppalaisen ohjausjakson käyttöönoton sekä talous- ja finanssipolitiikan tehostetun koordinoinnin pitäisi jättää jäsenvaltioille riittävästi liikkumavaraa noudattaa tehokasta talousarvio-, talous- ja yhteiskuntastrategiaa, joka on sopusoinnussa Eurooppa 2020 -strategian kanssa ja jolla taataan hyvinvoinnin oikeudenmukainen jakautuminen ja kehitys sekä unionin kansalaisille asianmukaiset julkiset palvelut ja infrastruktuuri; kehottaa komissiota ottamaan vuotuisessa kasvuselvityksessään huomioon, mitä toimia jäsenvaltiot ovat toteuttaneet sisämarkkinoiden loppuunsaattamiseksi;

7.

katsoo, että sisämarkkinoiden kehittäminen ja lujittaminen sekä kansainvälisten kauppayhteyksien edistäminen ovat tärkeitä tekijöitä talouskasvun lisäämisessä, kilpailukyvyn parantamisessa ja makrotalouden epätasapainon torjunnassa, ja kehottaa komissiota ottamaan vuotuisessa kasvuselvityksessään huomioon, mitä toimia jäsenvaltiot ovat toteuttaneet sisämarkkinoiden loppuunsaattamiseksi;

8.

korostaa, että jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivat ja talouspolitiikan laajat suuntaviivat ovat eurooppalaisen ohjausjakson olennaisia osia ja että ne ovat yhtä tärkeitä älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun aikaansaamiseksi; pyytää neuvostoa ja komissiota varmistamaan, että kaikki toimintasuositukset ovat sopusoinnussa yhdennettyjen suuntaviivojen kanssa;

9.

pitää valitettavana niiden välineiden ja budjettikohtien epäselvyyttä ja päällekkäisyyttä, joiden kautta Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet on tarkoitus saavuttaa EU:n talousarviossa; muistuttaa, että eurooppalaisen ohjausjakson avulla on mahdollista parantaa EU:n ja jäsenvaltioiden talousarvioiden yhteisvaikutuksia;

10.

huomauttaa, että Eurooppa 2020 -strategialla on oltava vahvempi alueellinen ulottuvuus; katsoo sen vuoksi, että – ottaen huomioon unionin alueiden erityispiirteet ja erilaiset kehitystasot – alueellisten ja paikallisten viranomaisten ja kumppanien suora panos asiaankuuluvien ohjelmien suunnitteluun ja toteuttamiseen lisäisi vastuunottoa strategian tavoitteiden saavuttamisesta kaikilla tasoilla ja parantaisi tietoisuutta tavoitteista ja tuloksista paikalla;

11.

toteaa, että eurooppalainen ohjausjakso on kehitetty varmistamaan jäsenvaltioiden talous- ja finanssipolitiikan suorituskyvyn kestävä lähentyminen, saavuttamaan talouksien entistä tiiviimpi koordinointi ja ratkaisemaan valtionvelkakriisi; toteaa, että vuotuinen kasvuselvitys on laadittu jakson ensimmäiseksi perusasiakirjaksi;

12.

muistuttaa, ettei eurooppalaisella ohjausjaksolla saa rajoittaa Euroopan parlamentille SEUT-sopimuksessa annettuja valtuuksia; pyytää komissiota tekemään ehdotuksia siitä, miten nämä välineet eriytetään, millaisia heijastusvaikutuksia niillä on muihin politiikanaloihin ja miten ne sopivat yhteen;

13.

korostaa, että eurooppalaista ohjausjaksoa vakiinnutettaessa siihen on jätettävä joustovaraa, jotta sitä voidaan tarvittaessa mukauttaa ensimmäisen jakson kokemusten perusteella; katsoo, että komission olisi arvioinnissa ja mukautuksessa keskityttävä erityisesti sovittamaan kehys entistä tiiviimmin euroalueeseen ja sen haasteisiin;

14.

panee merkille, että ensimmäisen eurooppalaisen ohjausjakson mukaiset kansalliset uudistusohjelmat ovat laadultaan hyvin vaihtelevia konkreettisuutensa, avoimuutensa, toteutettavuutensa ja kattavuutensa osalta; pyytää, että komissio kehottaisi jäsenvaltioita parantamaan ohjelmiensa laatua ja avoimuutta ja tekisi laadultaan parhaista kansallisista uudistusohjelmista vakiomallin seuraaville eurooppalaisille ohjausjaksoille;

15.

pyytää komissiota varmistamaan, että kansallisissa uudistusohjelmissa ilmoitetuilla kansallisilla toimilla ja tavoitteilla saavutetaan yhdessä taso, joka on riittävän kunnianhimoinen Eurooppa 2020 -strategian yleistavoitteiden saavuttamiseksi; on huolissaan siitä, ettei näin tapahtunut ensimmäisen eurooppalaisen ohjausjakson aikana; pyytää komissiota varmistamaan, että kaikki jäsenvaltiot osallistuvat yleistavoitteiden saavuttamiseen mahdollisuuksiensa mukaan ja laativat tarkan etenemissuunnitelman sekä tarvittavien toimenpiteiden aikataulun;

16.

katsoo, että vuotuisessa kasvuselvityksessä olisi otettava huomioon

17.

toteaa, että vuotuinen kasvuselvitys, sellaisena kuin kevään Eurooppa-neuvosto on sen vahvistanut, on ohjenuorana laadittaessa jäsenvaltioiden

18.

toteaa, että vuotuisen kasvuselvityksen laatiminen perustuu jäsenvaltioita ja Euroopan unionia koskeviin makrotalouden ennusteisiin; korostaa, että Euroopan talouden ohjausjärjestelmän tehostamiseksi tarvittaviin toimiin olisi liitettävä samankaltaisia toimia, joilla lisätään sen legitiimiyttä ja valvontaa; ei sen vuoksi kannata nykymuotoista vuotuista kasvuselvitystä, sillä se on tekninen asiakirja, jossa ei oteta huomioon Euroopan parlamentin panosta;

19.

kehottaa komissiota ottamaan Eurooppa 2020 -strategian kattavan ja moniulotteisen (älykkään, kestävän ja osallistavan) lähestymistavan entistä paremmin huomioon niissä vertailuarvoissa, joita käytetään jäsenvaltioiden saavuttaman edistyksen arvioimiseen, ja laatimaan maakohtaisia suosituksia sen mukaisesti;

20.

kehottaa komissiota laajentamaan indikaattoreiden valikoimaa, jota se käyttää kansallisen kehityksen valvontaan, ja ottamaan tässä huomioon BKT:tä ja muita indikaattoreita koskevan tiedonannon (KOM(2009)0433) ja erityisesti resurssitehokasta Eurooppaa koskevan etenemissuunnitelman seurantatoimien puitteissa tehdyn työn;

21.

pyytää, että vuotuiset kasvuselvitykset muutetaan vuotuisiksi kestävän kasvun suuntaviivoiksi, joissa keskitytään kestävän kasvun tehostamiseen;

22.

kehottaa komissiota hyväksymään kunkin vuoden tammikuun 10. päivään mennessä vuotuiset kestävän kasvun suuntaviivat, joihin sisältyy euroaluetta koskeva erillinen luku;

23.

kehottaa komissiota turvautumaan vuotuisten kestävän kasvun suuntaviivojen laadinnassa mahdollisimman laajaan ja monipuoliseen tieteelliseen asiantuntemukseen sekä ottamaan huomioon Euroopan parlamentin, jäsenvaltioiden sekä paikallis- ja aluehallinnon suositukset;

24.

kehottaa komissiota arvioimaan selkeästi vuotuisissa kestävän kasvun suuntaviivoissa unionin ja yksittäisten jäsenvaltioiden tärkeimpiä talous- ja finanssipoliittisia ongelmia, ehdottamaan ensisijaisia toimia niiden ratkaisemiseksi ja yksilöimään unionin ja jäsenvaltioiden tasolla toteutettavat aloitteet, joilla voidaan tukea kilpailukyvyn lisäämistä ja pitkän aikavälin investointeja, poistaa kestävän kasvun esteitä, saavuttaa perussopimuksissa ja nykyisessä Eurooppa 2020 -strategiassa asetetut tavoitteet, panna täytäntöön seitsemän lippulaivahanketta ja vähentää makrotalouden epätasapainoa;

25.

pyytää komissiota ja neuvostoa varmistamaan, että julkisen talouden vakauttamista ja rakenneuudistuksia koskevat toimintaohjeet ovat sopusoinnussa kasvua ja työllisyyttä koskevan Eurooppa 2020 -strategian kanssa; katsoo, että unionin on vuotuisten kestävän kasvun suuntaviivojen määrittelyssä ja täytäntöönpanossa otettava huomioon mikrotason finanssilainsäädännön ja erityisesti vakavaraisuussääntelyn kehitys sekä kestävää kilpailukykyä, kasvua ja työpaikkojen luomista edistävät pitkän aikavälin investoinnit; katsoo, että olisi tehtävä vaikutustenarviointi myös niistä mahdollisista pitkän aikavälin kustannuksista, joita syntyy, jos jäsenvaltiot eivät ryhdy toimiin pannakseen täytäntöön Eurooppa 2020 -strategian tavoitteita ja rakenneuudistuksia;

26.

katsoo, että maakohtaisia suosituksia olisi täydennettävä sosiaalisten vaikutusten arvioinnilla, jossa otetaan huomioon työllisyyden edistämiseen, riittävän sosiaaliturvan takaamiseen, sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseen sekä korkeatasoiseen koulutukseen, uudelleenkoulutukseen ja ihmisten terveyden suojeluun liittyvät vaatimukset;

27.

kehottaa komissiota määrittelemään yksiselitteisesti vuotuisissa kestävän kasvun suuntaviivoissa, millaisia rajat ylittäviä heijastusvaikutuksia unionin ja jäsenvaltioiden toteuttamilla tärkeillä talouspoliittisilla toimilla voi olla;

28.

pyytää, että eurooppalaisesta ohjausjaksosta vastaavat komission jäsenet saapuisivat keskustelemaan vuotuisista kestävän kasvun suuntaviivoista Euroopan parlamentin asiasta vastaaviin valiokuntiin heti, kun komissio on ne hyväksynyt;

29.

pyytää komissiota ja neuvostoa varmistamaan Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden ja lippulaivahankkeiden täytäntöönpanon ja tasavertaisen kohtelun kullekin jäsenvaltiolle ja koko EU:lle osoitetuissa ohjeissa ja suosituksissa;

30.

palauttaa mieliin, että neuvoston direktiivissä jäsenvaltioiden julkisen talouden kehyksiä koskevista vaatimuksista (1) todetaan, että komission on julkistettava ne menetelmät, oletukset ja asianmukaiset parametrit, jotka ovat makrotalouden ja julkisen talouden ennusteiden perustana;

31.

suosittaa jäsenvaltioille, että ne panisivat tämän direktiivin täytäntöön mahdollisimman pian; pyytää komissiota parantamaan kansallisten uudistusohjelmien vertailukelpoisuutta ja laatimaan yhteisiä vertailuarvoja ohjelmien arvioimiseksi;

32.

pyytää, että komissio saapuisi esittelemään suosituksensa Euroopan parlamentille sopivana ajankohtana sitten, kun kansallisia uudistusohjelmia sekä vakaus- ja lähentymisohjelmia koskevat analyysit ovat valmiina, ja että se osoittaisi mahdolliset rajat ylittävät heijastusvaikutukset erityisesti euroalueella kaavailtua parlamenttien välistä foorumia ja neuvostossa maakohtaisista suosituksista käytäviä keskusteluja silmällä pitäen;

33.

pyytää, että neuvosto saapuisi parlamenttiin heinäkuussa selvittämään kaikkia merkittäviä muutoksia, joita se on tehnyt komission ehdottamiin maakohtaisiin suosituksiin; pyytää komissiota osallistumaan tähän kuulemistilaisuuteen ja kertomaan oman näkemyksensä tilanteesta;

34.

pyytää komissiota järjestämään kuulemistilaisuuden, jotta saadaan tietoa eri lippulaivahankkeisiin kuuluvasta vuotuisesta seurannasta; pyytää järjestämään kuulemistilaisuuden Eurooppa-neuvoston kevät- ja kesäkokousten välissä ja kutsumaan mukaan kaikki asiaankuuluvat unionin, jäsenvaltioiden ja alueiden edustajat sekä muut sidosryhmät;

35.

pyytää komissiota ja neuvostoa vahvistamaan kesäkuussa 1999 kokoontuneen Kölnin Eurooppa-neuvoston luoman makrotaloudellisen vuoropuhelun roolia, jotta voidaan lisätä palkkakehityksestä sekä talous-, finanssi- ja rahapolitiikasta vastuussa olevien tahojen keskinäistä vuorovaikutusta;

36.

kehottaa ottamaan huomioon unionin talouskehityksen heijastusvaikutukset Euroopan ulkopuolisissa maissa, jotta voidaan pyrkiä vähentämään maailmantalouden epätasapainoa; kehottaa komissiota osallistumaan aktiivisesti YK:n elinten puitteissa käytävään talouspoliittiseen vuoropuheluun; toteaa, että myös kansainvälisellä tasolla sovitut tavoitteet on otettava huomioon;

37.

muistuttaa, että talouspolitiikan suuntaviivoja koskeva parlamentaarinen keskustelu on kaikkien demokraattisten järjestelmien kulmakivi;

38.

panee merkille, että kriisi ja erityisesti euroalueen sisäinen kehitys edellyttävät jäsenvaltioiden talouspolitiikan eurooppalaisen ulottuvuuden uudistamista varsinkin euroalueella;

39.

aikoo edelleen mukauttaa rakennettaan ja työmenetelmiään euroalueen rakennetta koskevaan uusimpaan kehitykseen neuvostossa ja komissiossa; muistuttaa, että talouspoliittinen vuoropuhelu on osaratkaisu tähän haasteeseen; katsoo, että neuvoston ja/tai komission organisaatiota ja päätöksentekoprosessia uudistettaessa tai tehostettaessa on parannettava demokraattista legitiimiyttä ja vastuuvelvollisuutta Euroopan parlamenttiin nähden;

40.

korostaa, että parlamentaarista ulottuvuutta on tehostettava neuvoston ulottuvuuden ohella;

41.

aikoo äänestää ennen kevään Eurooppa-neuvostoa vuotuisista kestävän kasvun suuntaviivoista sekä esittää Eurooppa-neuvostolle tarkistusehdotuksia; katsoo, että vuotuisiin kestävän kasvun suuntaviivoihin olisi sovellettava yhteispäätösmenettelyä ja että tästä olisi päätettävä perussopimuksia seuraavan kerran muutettaessa; kehottaa puhemiestä esittelemään kevään Eurooppa-neuvostossa Euroopan parlamentin tarkistamat vuotuiset kestävän kasvun suuntaviivat;

42.

on huolissaan eurooppalaisen ohjausjakson käyttöönoton demokraattisesta legitiimiydestä; katsoo, että Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien rooli on keskeinen tarvittavan demokraattisen legitiimiyden ja kansallisen omistajuuden luomisessa;

43.

katsoo, että Euroopan parlamentti on asianmukainen paikka kansallisten parlamenttien ja EU:n toimielinten välillä harjoitettavalle talouspoliittiselle vuoropuhelulle ja yhteistyölle;

44.

kehottaa jäsenvaltioita ja niiden alueita ottamaan kansalliset ja alueelliset parlamentit, työmarkkinaosapuolet, viranomaiset ja kansalaisyhteiskunnan entistä tiiviimmin mukaan kansallisten uudistus-, kehitys- ja koheesio-ohjelmien suunnitteluun ja kuulemaan niitä säännöllisesti; korostaa tässä yhteydessä alueiden komitean oikea-aikaista osallistumista, sillä se toimii alueiden välisenä koordinointifoorumina, jonka kautta nämä voivat tiedottaa eurooppalaiseen ohjausjaksoon osallistumisen alueellisesta ja paikallisesta tilanteesta;

45.

kehottaa järjestämään vuonna 2012 parlamenttien välisen konferenssin, johon osallistuu Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien budjetti-, työllisyys- ja talousvaliokuntien edustajia, jotta voidaan määritellä talouspolitiikan monitasoisen ja moniulotteisen demokraattisen legitiimiyden ulottuvuus, menetelmät ja keinot sekä erityisesti varmistaa, että kansallisissa uudistusohjelmissa ilmoitetut kansalliset toimintalinjat ja tavoitteet nousevat yhdessä tasolle, joka on riittävän kunnianhimoinen Eurooppa 2020 -strategian yleistavoitteiden saavuttamiseksi; katsoo, että on kuitenkin huolehdittava siitä, että kansallisten talousarvioiden hyväksymiseen jää riittävästi aikaa;

46.

aikoo vuodesta 2013 alkaen järjestää Euroopan parlamentissa vuosittain ennen kevään Eurooppa-neuvostoa parlamenttien välisen foorumin, johon osallistuu kansallisten parlamenttien asiasta vastaavien valiokuntien jäseniä, ja suosittaa, että tästä tapaamisesta tehdään kiinteä osa talous- ja raha-asioiden valiokunnan kansallisten parlamenttien jäsenille vuosittain järjestämää kokousta; ehdottaa, että foorumi sisältäisi poliittisten ryhmien ja asiasta vastaavien valiokuntien kokouksia sekä täysistunnon, ja pyytää Euroopan työmarkkinaosapuolia osallistumaan tähän kokoukseen ja kertomaan siellä näkemyksiään;

47.

aikoo vuodesta 2013 alkaen järjestää vuosittain ennen kevään Eurooppa-neuvostoa toisen parlamenttien välisen tapaamisen, johon osallistuvat eurooppalaisesta ohjausjaksosta vastaavien valiokuntien puheenjohtajat kansallisista parlamenteista ja Euroopan parlamentista (ECON, EMPL, BUDG, ENVI, ITRE) ja jossa keskustellaan komission ehdottamista suosituksista;

48.

varoittaa luomasta käytäntöjä, joilla ei ole Euroopan parlamentin tai kansallisten parlamenttien hyväksyntää; korostaa, että maakohtaisten suositusten on perustuttava demokraattisiin menettelyihin;

49.

korostaa Euroopan parlamentin kanssa käytävän, talouden ohjausjärjestelmää koskevan säädöspaketin yhteydessä hyväksytyn talouspoliittisen vuoropuhelun roolia, sillä sen puitteissa voidaan käydä vuoropuhelua unionin toimielinten kesken sekä kansallisen tason kanssa ja näin käynnistää rajat ylittävä ja julkinen keskustelu, lisätä avoimuutta ja mahdollistaa vertaispaine; huomauttaa, että Euroopan parlamentin asiasta vastaava valiokunta voi kutsua komission puheenjohtajan, euroryhmän puheenjohtajan ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan kuultavaksi ja tarjota jäsenvaltiolle, jota koskee päätös liiallisia alijäämiä ja/tai liiallista epätasapainoa koskevasta menettelystä, tilaisuuden osallistua keskusteluun;

50.

toivoo, että parlamentissa käydään talouspoliittista vuoropuhelua niiden jäsenvaltioiden valtion- tai hallitusten päämiesten kanssa, jotka aikovat käyttää Euroopan rahoitusvakausvälinettä ja Euroopan vakausmekanismia, ennen kuin mekanismi otetaan käyttöön; korostaa Euroopan rahoitusvakausvälineen ja Euroopan vakausmekanismin oletetun roolin vuoksi, että Euroopan parlamentin on järjestettävä niitä hallinnoivan henkilöstön kuuleminen;

51.

kehottaa neuvostoa ja komissiota huolehtimaan siitä, että pelastusohjelmiin sisältyvät talouspoliittiset ehdot ja sopeutusohjelmat ovat linjassa unionin sosiaalisen ja kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa ja erityisesti työllisyyttä koskevien ja talouspolitiikan suuntaviivojen sekä Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden kanssa; vaatii, että taloudellista apua saaville jäsenvaltioille eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä annettavissa suosituksissa otetaan nimenomaisesti huomioon nämä vaatimukset;

52.

aikoo tehdä syksyllä unionin makrotaloudesta tilannekatsauksen, jossa on apuna laaja-alaista asiantuntemusta ja myös riippumatonta kansainvälistä ulkopuolista asiantuntemusta ja josta kuullaan asiaankuuluvia sidosryhmiä ja erityisesti työmarkkinaosapuolia, jotta voidaan edistää keskustelua ja saada talousalan asiantuntijalausuntoja komission kanssa käytäviä keskusteluja varten ennen vuotuisen kasvuselvityksen laatimista;

53.

katsoo, että Euroopan parlamentti olisi tunnustettava asianmukaiseksi eurooppalaiseksi demokraattiseksi foorumiksi, joka tekee yleisarvion eurooppalaisen ohjausjakson päättyessä;

54.

pyytää päästä makrotaloudellisen vuoropuhelun osapuoleksi, jotta voidaan saavuttaa sen tavoitteet makrotalouspoliittisen yhteistyöhengen luomiseksi;

55.

pyytää, että Eurooppa-neuvosto kutsuisi Euroopan parlamentin puhemiehen osallistumaan eurooppalaista ohjausjaksoa käsitteleviin kokouksiinsa;

56.

pyytää neuvostoa ja komissiota talouden ohjausjärjestelmää koskevan paketin sääntöjen mukaisesti antamaan parlamentille kunkin vuoden ensimmäisten viikkojen aikana toteutetut toimenpiteet sisältävän tarkan selvityksen edellisen eurooppalaisen ohjausjakson kulusta ja tuloksista;

57.

panee merkille, että ensimmäisen eurooppalaisen ohjausjakson aikana ilmeni, että aikataulut olivat kireitä, minkä vuoksi tulevien jaksojen aikana vaarana on, etteivät kansalliset parlamentit pysty osallistumaan työhön riittävästi, jos jäsenvaltioiden on toimitettava korjaavien toimien suunnitelma tai mukautettava vakaus- ja lähentymisohjelmiaan ja kansallisia uudistusohjelmiaan neuvoston suositusten johdosta;

58.

pyytää jäsenvaltioita antamaan mahdollisimman tarkat tiedot kansallisissa uudistusohjelmissa kansallisten tavoitteiden saavuttamiseksi vahvistetuista toimista ja välineistä sekä toteutusaikataulusta, odotetuista vaikutuksista, mahdollisista heijastusvaikutuksista, toteutuksessa mahdollisesti olevista esteistä, kustannuksista ja EU:n rakennerahastojen mahdollisesta käytöstä;

59.

pyytää jäsenvaltioita varmistamaan kansallisten tilastoviranomaisten ammatillisen riippumattomuuden ohjausjärjestelmää koskevan paketin säännösten mukaisesti ja huolehtimaan siitä, että asetuksessa (EY) N:o 223/2009 vahvistettuja Euroopan tilastoja koskevia käytännesääntöjä noudatetaan, jotta voidaan varmistaa, että komissio saa eurooppalaisen ohjausjakson aikana arvioitavakseen korkealaatuista tilastotietoa;

60.

katsoo, että Euroopan tilastojärjestelmän toimivuus riippuu suurelta osin siitä, että kansalliset valtiontalouden tarkastusvirastot toimivat moitteettomasti ja tarkastavat huolellisesti julkista taloutta koskevien tietojen laadun ja että julkisyhteisöt toimittavat kansallisille tilastolaitoksille laadukasta tietoa;

61.

pyytää neuvostoa vahvistamaan makrotaloudellista vuoropuhelua erityisesti käynnistämällä vastaavan kansallisen tason vuoropuhelun ja hyödyntämään täysimääräisesti makrotaloudellisen yhteistyön mahdollisuuksia edistää työllisyyttä vahvan ja tasapainoisen kasvun avulla;

62.

pitää erittäin tärkeänä, että Euroopan keskuspankki osallistuu unionin toimielinten väliseen jatkuvaan vuoropuheluun;

63.

kehottaa luomaan unionin valtiovarainhallinnon, jotta voidaan lujittaa eurooppalaisen ohjausjakson täytäntöönpanoa ja vahvistaa talous- ja rahaliiton taloudellista pilaria; katsoo, että toimielinten tulevan kehittämisen yhteydessä olisi otettava huomioon Euroopan rahoitusvakausvälineen ja Euroopan vakausmekanismin kehitys;

64.

huomauttaa huolestuneena, että talouspolitiikan koordinointi EU:n tasolla koostuu erilaisista sitovista ja ei-sitovista välineistä ja sitoumuksista (2), jotka saattavat heikentää EU:n järjestelmän oikeusvarmuutta ja jotka herättävät kansalaisten keskuudessa hämmennystä siitä, mitkä jäsenvaltioiden vastuut tarkkaan ottaen ovat suhteessa niiden asemaan euroalueen jäseninä tai siihen kuulumattomina valtioina;

65.

ottaa huomioon, että jäsenvaltiot eivät ole kyenneet noudattamaan yhdessä sovittuja sääntöjä ja erityisesti vakaus- ja kasvusopimusta, jonka mukaan jäsenmaiden vuosittaisen budjettialijäämän on oltava pienempi kuin 3 prosenttia bruttokansantuotteesta ja julkisen velan alle 60 prosenttia bruttokansantuotteesta; vaatii jäsenvaltioita noudattamaan vakaus- ja kasvusopimusta sekä muita yhdessä sovittuja sääntöjä;

66.

korostaa, että mikäli talouspolitiikan yhtenäisen valvonnan halutaan olevan tehokasta, sitä ei pitäisi rajoittaa EU:n jäsenvaltioiden finanssi- ja rakennepolitiikan arviointiin, vaan se pitäisi mukauttaa EU:n tasolla asetettuihin tavoitteisiin ja toteutettuihin toimiin sekä unionin taloudellisten resurssien määrään ja luonteeseen; korostaa tässä yhteydessä Eurooppa 2020 -strategian puitteissa toteutettujen toimien, etenkin koheesiopolitiikan, tutkimuksen ja innovoinnin, ratkaisevaa roolia;

67.

korostaa, että jäsenvaltioille annettavat toimintaohjeet koskevat osittain palkkojen ja eläkkeiden kaltaisia politiikanaloja, jotka kuuluvat jäsenvaltioiden ja työmarkkinaosapuolten toimivaltaan mutta joita Euroopan unionin on tuettava ja täydennettävä SEUT-sopimuksen 153 artiklan mukaisesti; korostaa, että on varmistettava demokraattinen vastuuvelvollisuus ja noudatettava toissijaisuusperiaatetta ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun periaatetta, jotta voidaan säilyttää kansallisessa täytäntöönpanossa tarvittava poliittinen liikkumavara;

68.

palauttaa mieliin, että Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa makrotalouden epätasapainon ennalta ehkäisemisestä ja korjaamisesta todetaan seuraavaa: "Tätä asetusta sovellettaessa noudatetaan täysin SEUT-sopimuksen 152 artiklan määräyksiä, ja tämän asetuksen mukaisesti annetuissa suosituksissa noudatetaan kansallisia käytäntöjä ja palkanmuodostusinstituutioita. Asetuksessa otetaan huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 28 artikla, joten se ei vaikuta oikeuteen neuvotella, tehdä ja panna täytäntöön työehtosopimuksia eikä oikeuteen ryhtyä työtaistelutoimenpiteisiin kansallista lainsäädäntöä ja käytäntöjä noudattaen.";

69.

katsoo, että yhteisten tavoitteiden saavuttamista silmällä pitäen Eurooppa 2020 -strategia ja eurooppalainen ohjausjakso tehostetun talouden hallinnan ja työmarkkina- ja sosiaalipolitiikan ohjausjärjestelmän kehyksenä voivat auttaa vahvistamaan yhteistä lähestymistapaa jäsenvaltioiden työllisyystilanteen ja sosiaalisen tilanteen synnyttämiin haasteisiin, niiden edellyttämiin toimiin ja niiden arvioimiseen, jos nämä eivät jäisi nimellisten aikomusten asteelle ja Euroopan parlamentti otettaisiin aidosti mukaan tähän prosessiin, toisin kuin ensimmäisen eurooppalaisen ohjausjakson aikana ja ensimmäisessä vuotuisessa kasvuselvityksessä, joka aloitti EU:ssa uuden talouden hallinnan kauden;

70.

pyytää neuvostoa ja komissiota kunnioittamaan toissijaisuuden ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun periaatteita myös palkkojen ja eläkkeiden alalla, kun ne antavat toimintaohjeita jäsenvaltioille koulutukseen, työllisyyteen ja sosiaaliasioihin, makrotalouspolitiikkaan ja talousarvioon liittyvissä asioissa, sekä kunnioittamaan SEUT-sopimuksen 153 artiklan 5 kohdan mukaisesti jäsenvaltioiden ja työmarkkinaosapuolten toimivaltaa näillä aloilla, jotta kansallisen täytäntöönpanon edellyttämä toiminnan liikkumavara voidaan säilyttää, ja kuulemaan työmarkkinaosapuolia ennen suositusten antamista; korostaa, että demokraattinen vastuuvelvollisuus on varmistettava kaikilla tasoilla;

71.

kehottaa komissiota hyödyntämään kaikkea saatavilla olevaa tietoa ja kokemusta, myös Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön tietoa ja kokemusta, kun se arvioi edistymistä Eurooppa 2020 -strategian tavoitteissa ja aloitteissa;

72.

toivoo, että komission ja neuvoston suosituksissa käsitellään ensisijaisesti sosiaalipolitiikkaa, jolla edistetään koulutusta, työhön pääsyä, työttömien pääsyä takaisin työmarkkinoille ja jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmien koordinoinnin parantamista sekä sisämarkkinoiden loppuunsaattamista ja kilpailun esteiden poistamista; toivoo, että suositukset laaditaan hyvissä ajoin etukäteen, jotta niillä voi olla todellista vaikutusta kansallisiin talousarviopäätöksiin;

73.

toteaa aikovansa myötävaikuttaa aktiivisesti kunnianhimoisen Eurooppa 2020 -strategian ja eurooppalaisen ohjausjakson – myös sen työllisyyteen liittyvien ja sosiaalisten näkökohtien – täytäntöönpanoon EU:ssa ja jäsenvaltioissa, sillä nämä ovat erittäin tärkeitä EU:n kansalaisille; toteaa pyrkivänsä tähän paitsi toteuttamalla erityistoimia myös panostamalla tärkeisiin aloitteisiin, kuten aktiivisen ikääntymisen eurooppalaiseen teemavuoteen; toteaa myös tekevänsä kaikkensa pitääkseen nämä Eurooppa 2020 -strategian osa-alueet sekä EU:n naisten ja miesten työllisyyteen liittyvät ja sosiaaliset näkökohdat koko vuoden ajan tärkeällä sijalla poliittisella asialistallaan;

74.

toteaa lisäksi aikovansa ilmaista näkemyksensä Eurooppa 2020 -strategian työllisyyteen liittyvistä ja sosiaalisista näkökohdista erillisessä päätöslauselmassa, joka annetaan kevään Eurooppa-neuvoston kokousta silmällä pitäen;

75.

on valmis ryhtymään kansallisten parlamenttien ja muiden asianomaisten sidosryhmien – työmarkkinaosapuolet ja kansalaisjärjestöt mukaan luettuina – kanssa säännölliseen poliittiseen vuoropuheluun ja keskusteluun, joka koskee Eurooppa 2020 -strategian työllisyyteen liittyviä ja sosiaalisia näkökohtia sekä eurooppalaista ohjausjaksoa, ja tässä yhteydessä

76.

kehottaa komissiota ilmoittamaan parlamentille keskinäisen oppimisen ohjelman mukaisen toiminnan tuloksista varsinkin niillä osa-alueilla, joita korostetaan Eurooppa-neuvoston strategisessa ohjauksessa; tähdentää ohjelmalle myönnetyn rahoituksen saatavuuden ja käyttöasteen säännöllisen valvonnan merkitystä, jolloin pystytään reaaliajassa määrittämään mahdollisesti tarvittavat toimet sen varmistamiseksi, etteivät tavanomaiset byrokratian sudenkuopat estä saavuttamasta ohjelman tavoitteita;

77.

katsoo, että työllisyys- ja sosiaalipolitiikalla on keskeinen asema koko Eurooppa 2020 -strategiassa ja sen hallinnassa; katsoo, että kyseisiä politiikkoja on vahvistettava kriisin vuoksi ja että eurooppalainen ohjausjakso on olennainen tämän tavoitteen saavuttamiseksi;

78.

katsoo, että eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä ja työllisyyden suuntaviivojen 7–10 toteuttamiseksi käytännössä jäsenvaltioita olisi kannustettava kiinnittämään erityistä huomiota tiettyihin kysymyksiin, kuten nuorten koulutus- ja neuvontamahdollisuuksien lisäämiseen ja koulunkäynnin keskeyttämisen ehkäisemiseen, elinikäisen oppimisen edistämiseen, työllisyyden parantamiseen ja työttömyyden vähentämiseen etenkin nuorten keskuudessa, ikääntyvien työmarkkinoille pääsyn helpottamiseen, pimeän työn torjuntaan, työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen ja päivähoitopalvelujen parantamiseen;

79.

pyytää neuvostoa ja komissiota arvioimaan kattavasti, ovatko kansallisissa ohjelmissa ehdotetut toimet köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi ja työllisyyden lisäämiseksi yhdenmukaisia Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden ja yleistavoitteiden kanssa; pyytää jäsenvaltioita, jotka eivät ole asettaneet kansallisia tavoitteita tai sitoutuneet riittävässä määrin saavuttamaan tavoitetta, jonka mukaan naisten ja miesten työllisyysaste Euroopassa nousee 75 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä, pyrkimään tähän tavoitteeseen siten, että ne keskittyvät erityisesti poistamaan työmarkkinoiden suurimpia rakenteellisia heikkouksia;

80.

huomauttaa, että kansallisten uudistusohjelmien, talouden hallinnan ja eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä toteutettavat toimet eivät saisi pahentaa sosiaalikriisiä monissa taloudeltaan heikossa asemassa olevissa maissa, minkä seurauksena elämä käy entistä vaikeammaksi perheille ja erityisesti naisille ja lapsille, jotka ovat lisääntyvän köyhyyden, työttömyyden ja epävarman ja pienipalkkaisen työn pääasiallisia uhreja;

81.

korostaa, että makrotaloudellista työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua on vahvistettava ja vakiinnutettava, ja katsoo, että työmarkkinaosapuolet on otettava mukaan kehittämään toimia, joita komissio haluaa toteuttaa eurooppalaisen ohjausjakson ja uuden talouden ohjausjärjestelmän täytäntöönpanon yhteydessä, ja että työmarkkinaosapuolten olisi annettava komissiolle lausunto tai tarvittaessa suositus näistä toimista;

82.

korostaa, että on tärkeää varmistaa yhtäältä mikro- ja makrotalouspolitiikan ja toisaalta työllisyys- ja sosiaalipolitiikan keskinäinen tehostettu yhteentoimivuus, joka on olennaisen tärkeää Eurooppa 2020 -strategian kokonaistavoitteiden saavuttamiseksi;

83.

on edelleen sitoutunut esimerkiksi eurooppalaista ohjausjaksoa käsitellessään kiinnittämään erityistä huomiota siihen, miten työllisyystilanne ja sosiaalinen tilanne vaikuttavat makrotalouden tilanteeseen ja päinvastoin, ja kehottaa komissiota tekemään samoin;

84.

pyytää komissiota ja neuvostoa varmistamaan, että työllisyyteen ja työpaikkojen luomiseen liittyvä kestävä ja osallistava kasvu on eurooppalaisen ohjausjakson kaikkien toimintaehdotusten ytimessä;

85.

muistuttaa, että on varmistettava, että Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden rahoitus otetaan asianmukaisesti huomioon EU:n ja jäsenvaltioiden vuotuisissa talousarvioissa; painottaa, että yksinkertaisin, demokraattisin, eurooppalaisin ja tehokkain tapa tämän tavoitteen saavuttamiseksi on käydä jokaisen eurooppalaisen ohjausjakson alussa parlamenttien välinen keskustelu jäsenvaltioiden ja unionin yhteisistä talousarviotavoitteista; katsoo, että keskustelun ansiosta voidaan merkittävästi vähentää päällekkäisiä rakenteita ja että jäsenvaltiot voisivat samalla ottaa talousarvioesityksissään entistä paremmin huomioon eurooppalaisen ulottuvuuden ja Euroopan parlamentti voisi ottaa entistä paremmin huomioon kansalliset huolenaiheet;

86.

muistuttaa EU:n talousarvion suuresta merkityksestä rahoitettaessa Eurooppa 2020 -strategiaa, johon osoitetaan joka vuosi yli puolet unionin varoista; huomauttaa kuitenkin, että strategian suurimman rahoitusosuuden on tultava kansallisista tai alueellisista talousarvioista, kun otetaan huomioon ensisijaisten toimien sisältö sekä unionin ja jäsenvaltioiden välinen toimivaltajako; katsoo siksi, että sekä EU:n talousarvio että kansalliset talousarviot on otettava huomioon siinä eurooppalaisen ohjausjakson osassa, joka koskee Eurooppa 2020 -strategian toteuttamista;

87.

korostaa koheesiopolitiikan olennaisen tärkeää roolia Eurooppa 2020 -strategian keskeisenä välineenä; katsoo, että vahva ja asianmukaisesti rahoitettu koheesiopolitiikka on vaikuttava ja tehokas keino Eurooppa 2020 -strategian toteuttamiseksi sekä talous- ja rahoituskriisien välttämiseksi tulevaisuudessa pitkäaikaisten kehitysohjelmiensa, talousarvioulottuvuutensa ja hajautettujen hallinnointijärjestelmiensä sekä EU:n kestävän kehityksen ensisijaisten tavoitteiden huomioon ottamisen vuoksi; painottaa tässä yhteydessä, että on tärkeää saada alueet mukaan Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseen;

88.

huomauttaa, että aluepolitiikalla on monitasohallintomallin vuoksi käytössään yhtenäistä toimintatapaa koskevia vakiintuneita menetelmiä ja luotettava ohjausjärjestelmä, jolla voidaan edistää investointeja ja kannustaa uusiin aloitteisiin paikalla, mikä voisi asianmukaisesti tukea talouspolitiikan vaikuttavuutta ja lisätä yhteisvaikutuksia EU:n ja jäsenvaltioiden talousarvioiden välillä; kehottaa sen vuoksi komissiota antamaan erityisiä suosituksia siitä, miten rakennerahastoja voidaan käyttää toimenpideohjelmien puitteissa tähän tarkoitukseen;

89.

katsoo, että myös koheesiopolitiikan avulla on pyrittävä ratkaisemaan haasteet, jotka liittyvät rakenteellisen epätasapainon ja sisäisten kilpailukykyerojen vähentämiseen, ja korostaa, että toimintalinjat on mukautettava alueiden erityisoloihin ja -tarpeisiin, jotta voidaan hyödyntää mahdollisimman hyvin niiden mahdollisuuksia ja lievittää niiden puutteita;

90.

muistuttaa, miten tärkeä rooli aluepolitiikalla on kansallisten ohjelmien kehittämisessä eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä, erityisesti taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta vahvistavien tavoitteiden asettamisessa ja toimien määrittämisessä;

91.

korostaa, että monien jäsenvaltioiden on parannettava alueidensa kilpailukykyä makrotalouden epätasapainon korjaamiseksi;

92.

katsoo sen vuoksi, että koheesiopolitiikkaa on kohdennettava myös etenkin alueellisten (eikä vain kansallisten) mahdollisuuksien ja sidosryhmien lujittamiseksi; uskoo, että alueellisten mahdollisuuksien lujittaminen kansallisten mahdollisuuksien ohella tekee koheesiopolitiikasta jälleen kerran tarpeellisen välineen vaadittavien yhteisvaikutusten saavuttamiseksi;

93.

korostaa, että talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson ennakoivan koordinoinnin on heijastettava sitä, että edistetään ympäristön kannalta kestävään talouteen siirtymistä;

94.

suhtautuu myönteisesti uusimpaan vuotuiseen kasvuselvitykseen sisältyvään ehdotukseen ympäristölle haitallisten tukien poistamisesta ja kehottaa arvioimaan tämän toimen täytäntöönpanoa vuoden 2012 eurooppalaisen ohjausjakson aikana;

95.

kehottaa Eurooppa-neuvostoa ja komissiota keskittymään eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa enemmän sisämarkkinoihin, jotka ovat EU:n taloudellinen pilari, jotta sisämarkkinoiden kaikki mahdollisuudet saadaan hyödynnettyä ja julkista ja yksityistä pääomaa houkuteltua rahoittamaan infrastruktuuri- ja innovaatiohankkeita ja jotta voidaan edistää energian tehokasta käyttöä; korostaa, että sisämarkkinoiden on oltava Euroopan talouden ohjauksen ja hallinnan ytimessä ja että on keskityttävä edistämään älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua, työllisyyttä ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta pyrkimällä sisäisen epätasapainon vähentämiseen, taloudelliseen lähentymiseen ja kilpailukyvyn parantamiseen;

96.

pyytää, että kussakin Eurooppa-neuvoston kevätkokouksessa arvioidaan myös sisämarkkinoiden tilaa ja että tätä arviointia helpotetaan seurantaprosessin avulla; kehottaa Eurooppa-neuvoston puheenjohtajaa esittelemään vuosittain parlamentille toimet, joihin muun muassa sisämarkkinoiden alalla on tarkoitus ryhtyä kevään Eurooppa-neuvoston tuloksena;

97.

kehottaa komissiota tekemään vuotuisen arvioinnin sisämarkkinoiden toteuttamisesta jäsenvaltioissa niiden kansallisten uudistusohjelmien puitteissa ja tarkastelemaan tässä yhteydessä, miten säännösten saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä sekä täytäntöönpanon jälkeisten arviointien toteuttamisessa on edistytty;

98.

kehottaa komissiota panemaan merkille jäsenvaltiot, jotka kansallisten uudistusohjelmien arviointien perusteella eivät hyödynnä EU:n rahoitusta parhaalla mahdollisella tavalla, ja kiinnittämään niiden huomion erityisaloihin, joilla on vielä merkittäviä käyttämättömiä mahdollisuuksia;

99.

pitää myönteisenä, että "sisämarkkinoiden mahdollisuuksien hyödyntäminen" on mainittu vuoden 2011 vuotuisessa kasvuselvityksessä yhtenä kymmenestä tavoitteesta, jotka on pantava täytäntöön vuoteen 2012 mennessä;

100.

kehottaa neuvostoa ja komissiota yhdistämään eurooppalaisen ohjausjakson entistäkin järjestelmällisemmin nykyisiin EU:n aloitteisiin, kuten sisämarkkinoiden tulostauluun ja sisämarkkinoiden toimenpidepakettiin, ja ottamaan käyttöön sen ensisijaisiksi tavoitteiksi vahvistetut 12 "viputekijää", jotta sisämarkkinoiden toteuttaminen otetaan kaikilta osin huomioon ja varmistetaan EU:n talouspolitiikan johdonmukaisuus;

101.

kehottaa erityisesti komissiota sisällyttämään vuoden 2012 vuotuiseen kasvuselvitykseen sisämarkkinoiden toimenpidepaketin 12 ensisijaista toimenpidettä, jotka on määrä hyväksyä vuoden 2012 loppuun mennessä;

102.

katsoo, että sisämarkkinoiden uudistaminen ja erityisesti sisämarkkinoiden toimenpidepaketin täytäntöönpano ovat välttämätön edellytys kestävän kasvun aikaansaamiseksi Euroopassa vuoteen 2020 mennessä; toteaa, että Euroopan kilpailukyvyn varmistamiseksi maailmanlaajuisesti tarvitaan viipymättä parannuksia avainaloilla, kuten palvelualalla sekä julkisten hankintojen, tutkimuksen, innovoinnin, koulutuksen, energian ja sähköisen kaupankäynnin alalla;

103.

korostaa, että Eurooppa 2020 -strategia on otettava huomioon eurooppalaisen ohjausjakson täytäntöönpanossa; tähdentää, että sisämarkkinoiden toimenpidepaketin yhteydessä tehtyjen aloitteiden on oltava johdonmukaisia Eurooppa 2020 -strategian seitsemän lippulaivahankkeen tavoitteiden kanssa älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun aikaansaamiseksi ja niiden on myös vaikutettava osaltaan näiden tavoitteiden saavuttamiseen;

104.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään tukea pk-yrityksille, jotka vuotuisen kasvuselvityksen tulosten mukaan ovat sisämarkkinoiden talouden selkäranka, erityisesti panemalla kaikilta osin täytäntöön eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevan Small Business Act -aloitteen ja sellaisen toimenpidepaketin, jonka avulla voidaan poistaa esteet, joita pk-yritykset kohtaavat rahoitusta hankkiessaan;

105.

vaatii komissiota ryhtymään tehokkaisiin toimiin, joilla parannetaan pk-yritysten ja uusien innovatiivisten yritysten mahdollisuuksia saada rahoitusta, varmistamaan, että EU:n liiketoimintaympäristöä parannetaan, yksinkertaistamaan menettelyjä ja vähentämään yritysten hallinnollisia rasitteita sisämarkkinoilla;

106.

kehottaa jäsenvaltioita liittämään tasa-arvonäkökulman eurooppalaiseen ohjausjaksoon ottamalla huomioon naisten tarpeet ja tilanteen vuotuisessa kasvuselvityksessä annettujen toimintaohjeiden täytäntöönpanossa; kiittää niitä jäsenvaltioita, jotka ovat ottaneet sukupuoliulottuvuuden kansallisten uudistusohjelmiensa osaksi ensimmäisen eurooppalaisen ohjausjakson aikana ja kiinnittäneet erityistä huomiota naisiin työllisyyden, köyhyyden torjunnan ja koulutuspolitiikan suunnittelussa ja valvonnassa; on pettynyt niihin jäsenvaltioihin, jotka eivät ole maininneet sukupuoliulottuvuutta lainkaan omissa kansallisissa uudistusohjelmissaan;

107.

kehottaa neuvostoa varmistamaan, että naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta voi keskustella kansallisiin uudistusohjelmiin ja maakohtaisiin toimintaohjeisiin sisältyvistä sukupuolten tasa-arvoon liittyvistä näkökohdista asiasta vastaavan työllisyys-, sosiaalipolitiikka-, terveys- ja kuluttaja-asioiden neuvoston puheenjohtajan kanssa sen jälkeen, kun komissio on esittänyt maakohtaiset toimintaohjeet;

108.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan kansalaisyhteiskunnan järjestöjen, myös naisjärjestöjen, tehokkaan osallistumisen kansallisten uudistusohjelmien laatimiseen, täytäntöönpanoon ja arviointiin;

109.

kehottaa jäsenvaltioita asettamaan kansallisissa uudistusohjelmissa laadulliset tavoitteet sukupuolten palkkaerojen umpeen kuromiseksi, naisyrittäjyyden parantamiseksi sekä päivähoidon ja vanhustenhoidon järjestämiseksi;

110.

kehottaa jäsenvaltioita asettamaan kansallisissa uudistusohjelmissa erityiset määrälliset tavoitteet yleisesti naisten työllisyydelle sekä kehittämään erityistoimia naisten ryhmille, joiden työllisyysaste on hyvin alhainen, kuten nuoret naiset, iäkkäät naiset, maahanmuuttajanaiset, vammaiset naiset, yksinhuoltajaäidit ja romaninaiset;

111.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tiedottamaan kansalaisyhteiskunnalle, työmarkkinaosapuolille ja kansalaisille yleisesti Eurooppa 2020 -strategian yleistavoitteista ja kansallisista tavoitteista, myös sukupuolikohtaisista työllisyystavoitteista;

112.

kehottaa komissiota pyytämään, että kansalaisyhteiskunta ja työmarkkinaosapuolet esittävät vuosittain varjoraportin, joka koskee jäsenvaltioiden edistymistä yleistavoitteiden saavuttamisessa ja kansallisissa uudistusohjelmissa ehdotettujen toimien täytäntöönpanossa ja joka on samankaltainen kuin kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen täytäntöönpanon edistymisestä tuotetut varjoraportit;

113.

pitää valitettavana, että koulutuksen julkisia menoja ja investointeja on leikattu monien jäsenvaltioiden talousarvioissa, ja korostaa jälleen julkisten investointien ensisijaisuutta sellaisilla kestävää kehitystä ja kasvua edistävillä aloilla kuin tutkimus- ja kehittämistoiminta sekä koulutus, ja toteaa, että investointi koulutukseen on talouspoliittinen toimenpide, koska nuorten sukupolvien marginalisoituminen työelämässä aiheuttaa suuria kustannuksia; korostaa, että on tärkeää jatkuvasti investoida merkittävästi opettajien koulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen ja myös jatkaa koordinoitua koko EU:n kattavaa toimintaa muiden yhteisten koulutustavoitteiden saavuttamiseksi; tähdentää elinikäisen oppimisen ohjelman merkitystä;

114.

kehottaa komissiota hyödyntämään korkeakoulujen koulutusstrategioiden koordinoinnissa talouspolitiikan ohjausjakson aikana määritettäviä nykyisiä ja tulevia työllisyysnäkymiä;

115.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Eurooppa-neuvostolle, jäsenvaltioiden parlamenteille, Euroopan keskuspankille ja euroryhmän puheenjohtajalle.

11.6.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 165/40

—

ottaa huomioon Krakovassa (Puolassa) 3.–4. lokakuuta 2011 järjestetyn sisämarkkinafoorumin,

—

ottaa huomioon ensimmäisen sisämarkkinafoorumin antaman "Krakovan julkilausuman",

—

ottaa huomioon 13. huhtikuuta 2011 päivätyn komission tiedonannon "Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti; 12 viputekijää kasvun vauhdittamiseksi ja luottamuksen lisäämiseksi; ‧Yhdessä uuteen kasvuun‧ " (KOM(2011)0206),

—

ottaa huomioon 16. elokuuta 2011 päivätyn komission yksiköiden valmisteluasiakirjan aiheesta "The Single Market through the lens of the people: A snapshot of citizens’ and businesses’ 20 main concerns" (SEC(2011)1003),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että Euroopan sisämarkkinat ovat tuoneet valtavia etuja 500 miljoonalle eurooppalaiselle samalla kun ne ovat avanneet uusia laajennusmahdollisuuksia yli 21 miljoonalle eurooppalaiselle yritykselle, ja että niistä on tullut todellinen kasvun veturi Euroopan taloudessa;

B.

ottaa huomioon, että monilla alueilla on yhä kuilu sen välillä, mitä ihmiset odottavat sisämarkkinoilta ja miten he ne käytännössä kokevat;

C.

katsoo, että sisämarkkinat ovat 20. vuosipäivänsä lähestyessä ratkaisevammat kuin koskaan aikaisemmin Euroopan talouden elvyttämisen ja Euroopan yhdentymisen pitkän aikavälin toteuttamismahdollisuuksien kannalta;

D.

ottaa huomioon, että sisämarkkinafoorumi on tuonut yhteen eurooppalaisia yrityksiä, työmarkkinaosapuolia, kansalaisjärjestöjä, ajatushautomoja, toimittajia, kansallisia parlamentteja, eurooppalaisia instituutioita, julkisia viranomaisia hallinnon eri tasoilta sekä Euroopan kansalaisia;

1.

korostaa, että on tärkeää tehdä sisämarkkinafoorumista säännöllinen tapahtuma, jotta yrityksille ja kansalaisille sekä paikallisille ja alueellisille viranomaisille annetaan mahdollisuus suoraan osallistumiseen ja vaikuttamiseen sisämarkkinoiden tulevaan kehitykseen;

2.

kehottaa komissiota työskentelemään jäsenvaltioiden, hakijamaiden ja ETA-kumppaneiden kanssa sellaisten suurten julkisten tapahtumien järjestämiseksi ja edistämiseksi vuonna 2012, joilla juhlistetaan sisämarkkinoiden 20. vuosipäivää; katsoo, että tavoitteena olisi oltava ainakin yhden tapahtuman järjestäminen kaikissa osallistuvissa maissa ja tarvittaessa alueellisten toimintojen järjestäminen kytkettyinä keskeiseen EU:n päätapahtumaan, joka järjestetään mahdollisesti yhdessä EU:n puheenjohtajavaltion kanssa;

3.

kehottaa komissiota esittämään kaikki 12 painopistealuetta sisämarkkinoiden toimenpidepaketissa vuoden 2011 loppuun mennessä, jotta neuvosto ja Euroopan parlamentti voivat tiiviissä yhteistyössä komission kanssa hyväksyä ensimmäiset ensisijaiset toimet vuoden 2012 loppuun mennessä antaakseen sisämarkkinoille uutta vauhtia;

4.

pyytää jatkuvasti seuraamaan sisämarkkinoiden toimenpidepaketin täytäntöönpanoa korkeimmalla poliittisella tasolla muun muassa komission suorittaman säännöllisen tarkastelun ja raportoinnin avulla ja sisällyttämällä sen esityslistan keskeisenä kohtana kilpailukykyasioita käsittelevän neuvoston istuntoihin sekä edistymiskertomuksiin Eurooppa-neuvostossa; korostaa tässä yhteydessä tarvetta saattaa nykyinen lainsäädäntö oikea-aikaisesti ja asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä ja panna se täytäntöön;

5.

korostaa, että Euroopan sisämarkkinat vaikuttavat myönteisesti innovointiin ja että komission koordinoitujen aloitteiden ja jäsenvaltioiden vahvan sitoutumisen tukemana se luo uusia tilaisuuksia yrityksille, erityisesti innovoiville pk-yrityksille, ja tukee voimakkaasti työpaikkojen luomista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta sekä synnyttää kestävää talouskasvua ja täyttää EU:n kansalaisten ja kuluttajien tarpeet;

6.

korostaa, että kansalaiset, kuluttajat ja pk-yritykset tietävät vain vähän sisämarkkinoita koskevista oikeuksistaan ja mahdollisuuksistaan; kehottaa komissiota tarkastelemaan sellaisen kansalaisten perusoikeuskirjan käyttöönottoa, joka olisi käyttäjäystävällinen, säännöllisesti päivitetty ja helposti saatavilla parlamentin 20. toukokuuta 2010 antaman päätöslauselman (1) mukaisesti ja suunnattu kaikille kansalaisille, jotka työskentelevät, tekevät ostoksia tai myyvät hyödykkeitä rajojen yli, ja joka toimisi käytännön oppaana, jossa määritellään kansalaisten oikeudet ja velvollisuudet sisämarkkinoilla;

7.

panee merkille sisämarkkinafoorumin osallistujien määrittämät puutteet; kehottaa hyväksymään toimenpiteitä näiden puutteiden korjaamiseksi kiireellisesti;

8.

korostaa, että foorumissa tunnustettiin ammattipätevyyden tunnustamisesta annetussa direktiivissä 2005/36/EY säädetyn automaattisen tunnustamisen menettelyn yleinen menestys, ja katsoo, että näin ollen se olisi ulotettava muihinkin ammatteihin; kehottaa jäsenvaltioita, toimivaltaisia viranomaisia ja komissiota lisäämään avoimuutta, jotta hakija voi saada kattavasti tietoonsa syyn, jonka vuoksi hänen tutkintotodistuksensa tai ammattipätevyytensä on hylätty; pitää myönteisenä ammattikortteja koskevien pilottihankkeiden tulosten ilmoittamista ja katsoo, että tällainen kortti voisi olla hyödyllinen väline liikkuvuuden edistämisessä joissakin ammateissa, hallinnollisten menettelyjen yksinkertaistamisessa ja turvallisuuden lisäämisessä;

9.

korostaa tehokkaiden, kohtuuhintaisten ja yksinkertaisten vaihtoehtoisten riidanratkaisumenettelyjen tarvetta, jotta varmistetaan kuluttajien vahva luottamus sisämarkkinoihin; korostaa, että tehokas verkkovälitteinen riidanratkaisujärjestelmä olisi ratkaisevan tärkeä digitaalisia sisämarkkinoita kohtaan tunnetun luottamuksen lisäämisessä;

10.

ehdottaa, että keskitetyistä asiointipisteistä kehitettäisiin täysimittaisia sähköisen hallinnon keskuksia, jotka tarjoavat yrittäjille mahdollisuuden suorittaa ja hoitaa hallinnollisia muodollisuuksia sähköisesti; korostaa niiden tarjoamia mahdollisuuksia palveludirektiivin täytäntöönpanon yhteydessä ja pahoittelee, että jotkin jäsenvaltiot eivät ole vieläkään täysin täyttäneet keskitettyjen asiointipisteiden kehittämiseen liittyviä sitoumuksiaan;

11.

korostaa tarvetta toteuttaa digitaaliset sisämarkkinat ja poistaa rajat ylittävän kaupan ja palvelujen tarjonnan tekniset esteet, erityisesti parantamalla yhteentoimivuutta ja vastavuoroista tunnustamista sähköisten henkilötodistusten, sähköisten allekirjoitusten ja sähköisten asiakirjojen osalta;

12.

huomauttaa, että sähköisen kaupankäynnin oikeusvarmuuden parantamiseksi on hyvin tärkeää luoda Euroopan unionille tehokas ja ajanmukainen tekijänoikeusjärjestelmä ja ajantasaistaa EU:n tietosuojalainsäädäntöä;

13.

painottaa, että rajat ylittävä palvelujen tarjonta ja lähetettyjen työntekijöiden liikkuvuus ovat sisämarkkinoiden avaintekijöitä, ja korostaa, että työntekijöiden lähettämistä koskevassa direktiivissä olisi varmistettava tasapuoliset toimintaedellytykset ja taattava lähetettyjen työntekijöiden oikeuksien kunnioittaminen kaikkialla EU:ssa; katsoo, että näiden sääntöjen olisi oltava avoimia ja selkeitä, jotta vältytään väärinkäytöltä ja sääntöjen kiertämiseltä; huomauttaa, että työmarkkinaosapuolilla on tärkeä tehtävä lähetettyjen työntekijöiden oikeuksien suojelemisessa;

14.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että sisämarkkinalainsäädäntö saatetaan asianmukaisesti ja oikea-aikaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä ja että sen noudattamatta jättämistä esiintyy vähemmän; korostaa, että vastaavuustaulukoiden käyttö sisämarkkinadirektiivien saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä on suotuisaa kaikille osapuolille;

15.

muistuttaa julkisia hankintoja koskevien sääntöjen yksinkertaistamisen ja asianmukaisen täytäntöönpanon tärkeydestä ja pyytää siksi komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan tämän nykyisessä ja tulevassa lainsäädäntökehyksessä; panee merkille tarpeen ammattilaistaa julkisten hankintojen ala paremman koulutuksen avulla, vahvistaa hankintatavoitteet ja tutkia mahdollisia keinoja muiden poliittisten tavoitteiden saavuttamiseen; katsoo, että pk-yritysten osallistumista julkisia hankintoja koskeviin tarjouskilpailuihin on parannettava ja että hankintamenettelyjen on oltava vähemmän vaivalloisia, halvempia ja avoimempia pk-yrityksille, sekä korostaa tarvetta "kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen" periaatteen laajennettuun käyttöön "halvimman hinnan" periaatteen sijasta;

16.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita osallistamaan kansalaiset ja muut sidosryhmät tiiviimmin sisämarkkinoiden kehittämiseen, erityisesti järjestämällä aktiivisemmin uutta lainsäädäntöä koskevia oikea-aikaisia julkisia kuulemisia, yhdessä kansallisten ja paikallisten sidosryhmien ja työmarkkinaosapuolten kanssa sekä kansalaisjärjestöjen ja tiedotusvälineiden kanssa; katsoo, että kuulemisasiakirjojen olisi oltava saatavilla kaikilla EU:n virallisilla kielillä ja tavallisten kansalaisten ymmärrettävissä;

17.

kehottaa EU:n toimielimiä sekä kansallisia viranomaisia kaikilla tasoilla ponnistelemaan yhdessä sen hyväksi, että parannetaan kansalaisten ja sidosryhmien tietoisuutta olemassa olevista välineistä, jotka on kehitetty helpottamaan sisämarkkinoiden toimintaa, esimerkiksi keskitetyistä asiointipisteistä, SOLVIT-verkostosta, Sinun Eurooppasi -portaalista ja muista;

18.

kehottaa komissiota luomaan sähköisen sisämarkkinafoorumin laajalle yleisölle avoimeksi areenaksi, joka tarjoaa heille mahdollisuudet pysytellä sisämarkkinoiden tapahtumien tasalla ja jakaa kokemuksia sekä sisämarkkinoita koskevia huolia;

19.

kehottaa kansallisia hallituksia, alueellisia ja paikallisia yhteisöjä, yrityksiä, ammattiyhdistyksiä ja kansalaisjärjestöjä tekemään yhteistyötä sen varmistamiseksi, että sisämarkkinasäännöt toimivat paikan päällä tehokkaasti kansalaisten ja yritysten hyväksi;

20.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

11.6.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 165/43

—

ottaa huomioon komission neuvostolle ja Euroopan parlamentille antaman tiedonannon "Hivin/aidsin torjunta Euroopan unionissa ja sen naapurimaissa vuosina 2009–2013" (KOM(2009)0569),

—

ottaa huomioon 8. heinäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman oikeuksiin perustuvista menettelytavoista hiviä ja aidsia koskevissa EU:n toimissa (1);

—

ottaa huomioon 20. marraskuuta 2008 antamansa päätöslauselman hi-viruksesta/aidsista: varhainen toteaminen ja varhainen hoito (2),

—

ottaa huomioon vuonna 2011 pidetyssä YK:n yleiskokouksen korkean tason hiv- ja aids-kokouksessa hyväksytyn poliittisen julistuksen hivistä/aidsista,

—

ottaa huomioon International Aids Societyn konferenssissa vuonna 2011 annetun Rooman julistuksen, jossa vaaditaan myöntämään enemmän varoja toimivien hivin parannuskeinojen kehittämiseen,

—

ottaa huomioon YK:n aids-ohjelman (UNAIDS) strategian vuosiksi 2011–2015 ja WHO:n yleiskokouksen kokonaisvaltaisen strategian hivin/aidsin torjumiseksi vuosina 2011–2015, jossa yksilöidään olemassa olevat ja sovitut tavoitteet maiden kannustamiseksi suunnittelemaan hivin/aidsin torjuntakeinoja vuoteen 2015 mennessä,

—

ottaa huomioon hiviä/aidsia koskevan WHO:n toimintasuunnitelman Euroopan alueelle vuosiksi 2012–2015, jossa käsitellään hiv/aids-epidemian nykytilannetta Euroopassa ja määritellään tehokas vastaus siihen,

—

ottaa huomioon kumppanuudesta hiv/aids-torjunnassa Euroopassa ja Keski-Aasiassa annetun Dublinin julistuksen, joka hyväksyttiin Irlannin puheenjohtajakaudella 23.-24. helmikuuta 2004 järjestetyssä asiaa käsitelleessä ministerikokouksessa (Breaking the Barriers – Partnership to fight HIV/AIDS in Europe and Central Asia),

—

ottaa huomioon Euroopan tautien ehkäisy- ja valvontakeskuksen vuoden 2010 raportin, joka koskee kumppanuudesta hiv/aids-torjunnassa Euroopassa ja Keski-Aasiassa annetun Dublinin julistuksen täytäntöönpanon etenemistä,

—

ottaa huomioon Euroopan tautien ehkäisy- ja valvontakeskuksen vuonna 2010 antamat hivin testausohjeet, joissa ohjeistetaan, miten hiv-testit voitaisiin suorittaa jäsenvaltioissa,

—

ottaa huomioon WHO:n Euroopan aluetoimiston vuoden 2010 poliittisen kehyksen hiv-testien ja neuvonnan lisäämiseksi WHO:n Euroopan alueella,

—

ottaa huomioon vammaisten oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että Euroopan tautien ehkäisy- ja valvontakeskuksen vuonna 2010 antaman hivin seurantaa koskevan kertomuksen mukaan EU:n jäsenvaltiot ja Euroopan talousalueen valtiot ilmoittivat 25 917 uudesta diagnosoidusta hiv-tapauksesta vuonna 2009;

B.

ottaa huomioon, että 1610 00 ihmistä sai hiv-tartunnan EU:ssa ja sen naapurimaissa vuonna 2009, mikä UNAIDSin ja WHO:n arvioiden mukaan nosti hiv-positiivisten henkilöiden kokonaismäärän yli 2,2 miljoonaan;

C.

ottaa huomioon, että hiv-tartuntojen määrä lisääntyy hälyttävän nopeasti erityisesti Itä-Euroopassa;

D.

ottaa huomioon, että vaikka pitkän aikavälin hoito ja ennusteet ovat parantuneet, hivin monimutkaisuudesta aiheutuu edelleen naisille erityisiä ongelmia, joihin perinteinen terveydenhuolto ei ehkä pysty vastaamaan, mikä naisten kohdalla johtaa siihen, että diagnoosin ja tehokkaan, tietoon perustuvan terveydenhuollon väliin jää aukkoja (3);

E.

ottaa huomioon, että aids on täysin ehkäistävissä oleva tauti ja että hivin leviämisen ehkäisemisessä erityisen tärkeitä ovat ensisijaiset ennalta ehkäisevät toimet, tiedottaminen, asiantuntemus sekä hiv-tartunnalta suojaamiseen ja turvallisemman seksikäyttäytymisen edistämiseen tarvittavat palvelut ja tuotteet;

F.

ottaa huomioon, että Euroopan tautien ehkäisy- ja valvontakeskus arvioi, että 30 prosenttia hiv-tartunnan saaneista EU:ssa ei tiedä kantavansa virusta ja että puolet henkilöistä, joilla on diagnosoitu hiv, hakeutuu hoitoon tartunnan myöhäisessä vaiheessa, jolloin he eivät voi hyötyä hoidosta optimaalisesti, mikä aiheuttaa suuremman riskin sairastua, kuolla ja levittää tautia;

G.

ottaa huomioon, että potilaat, joiden tautia ei ole diagnosoitu, tartuttavat hiviä 3,5 kertaa todennäköisemmin kuin potilaat, joiden tauti on diagnosoitu;

H.

ottaa huomioon, että suuri osa hiv-tartunnoista jää toteamatta ja että monet eivät ole perillä serostatuksestaan, vaan saavat sen selville todennäköisesti vasta sairastuessaan hiviin/aidsiin liittyvään tautiin;

I.

toteaa, että olisi kiinnitettävä huomiota myös hiv-tartunnan kanssa yhtä aikaa esiintyvään muuhun tartuntaan ja erityisesti tuberkuloosiin ja virusperäiseen hepatiitti B ja C -tartuntaan sekä niistä aiheutuviin komplikaatioihin; ottaa huomioon, että tuberkuloosi ja virusperäinen hepatiitti ovat erittäin yleisiä, etenevät nopeammin ja niiden aiheuttama sairastavuus ja kuolleisuus hiv-positiivisten henkilöiden keskuudessa on merkittävä; ottaa huomioon, että esimerkiksi Länsi-Euroopassa 30 prosentilla hiv-positiivisista henkilöistä arvioidaan olevan myös hepatiitti C ja että Itä-Euroopassa vastaava luku on vieläkin korkeampi;

J.

ottaa huomioon, että parlamentti on maaliskuussa 2007 antamassaan kirjallisessa kannanotossa tunnustanut hepatiitti C -tartuntojen diagnosoinnin puutteellisuuden merkittäväksi terveysongelmaksi EU:ssa; toteaa lisäksi, että hepatiitti C etenee nopeammin henkilöillä, joilla on jo hiv-tartunta, minkä vuoksi on tärkeää tehdä kattava diagnoosi varhaisessa vaiheessa;

K.

ottaa huomioon, että hivin infektoivuus lisääntyy huomattavasti, jos henkilöllä on jo jokin muu sukupuolitauti (kuten tippuri, klamydia, herpes tai kuppa);

L.

ottaa huomioon, että viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että varhainen hoitoon pääsy vähentää sekä potilaiden infektoivuutta että hiv-tartuntojen määrää parhaimmillaan jopa 96 prosentilla;

M.

ottaa huomioon, että hivin ennaltaehkäisyn, hoidon ja potilaille tarjolla olevien tukipalvelujen saatavuus vaihtelee suuresti jäsenvaltioittain;

N.

ottaa huomioon, että suonensisäisiä huumeita käyttävien henkilöiden käyttämät saastuneet ruiskut ja neulat kiihdyttävät tartuntojen nopeaa leviämistä monissa Itä-Euroopan maissa;

O.

katsoo, että epidemiaan puuttuminen edellyttää rajat ja toimialat ylittävää yhteistyötä;

P.

katsoo, että kansalaisyhteiskunnan aktiivinen osallistuminen on erittäin tärkeää, jotta varmistetaan, että riskiryhmiin kuuluvat ja syrjäytyneet henkilöt pääsevät hoitoon ja että palvelut ovat heidän saatavillaan;

Q.

katsoo, että olisi kiinnitettävä erityistä huomiota EU:n naapurimaiden kohtaamiin haasteisiin, koska hiv, aids ja muut sukupuoliteitse tarttuvat infektiot eivät tunne rajoja, kuten todetaan hepatiitti B ja C -tartuntoja EU:n naapurimaissa koskevassa Euroopan tautien ehkäisy- ja valvontakeskuksen teknisessä raportissa (Technical Report on Hepatitis B and C in the EU neighbourhood: prevalence, burden of disease and screening policies);

R.

katsoo, että hiv-tartunnan saaneiden henkilöiden ihmisoikeuksien täysimääräinen suojelu on olennaisen tärkeää kaikissa hivin torjuntaan liittyvissä toimissa;

S.

toteaa, että hiv-tartunta aiheuttaa edelleen sosiaalista syrjäytymistä, leimautumista ja syrjintää, hiviin liitetään yhä vaikeneminen ja kieltäminen eikä hiv-positiivisten perusihmisoikeuksia kunnioiteta etenkään, mitä tulee haavoittuviin ryhmiin kuuluviin henkilöihin (esimerkiksi miesten kanssa seksiä harjoittaviin miehiin ja suonensisäisiä huumeita käyttäviin henkilöihin); toteaa, että tämä vaikeuttaa hivin ehkäisyä ja hoitoa ja lisää epidemian vaikutusta yksilöihin, perheisiin, yhteisöihin ja maihin;

T.

katsoo, että hivin ehkäisyyn ja hoitoon ja potilaiden tukemiseen tarkoitettuja ohjelmia ei ole riittävästi kohdennettu vammaisille tai mahdollistettu heidän osallistumistaan niihin;

U.

katsoo, että on pikaisesti tehostettava kokonaisvaltaisten ennaltaehkäisykäytäntöjen kehittämistä ja toteuttamista ja että samalla on jatkuvasti investoitava uusien ennaltaehkäisykeinojen tutkimiseen ja kehittämiseen;

V.

katsoo, että talous- ja rahoituskriisi ei saisi vaikuttaa kielteisesti terveydenhuoltoalaan eikä johtaa siihen, että hivin/aidsin torjumisen kannalta tärkeisiin aloihin investoidaan vähemmän;

W.

ottaa huomioon, että vaikea taloustilanne vaarantaa hiv/aids-ohjelmien rahoituksen;

X.

toteaa, että tavallisin hivin tartuntatapa EU:ssa on miesten välinen seksi ja että seuraavaksi eniten tartuntoja saadaan heteroseksuaalisissa suhteissa erityisesti sellaisista maista peräisin olevien henkilöiden välillä, joissa hiv on yleinen;

Y.

toteaa, että sukupuolten välinen epätasa-arvo on yksi hivin leviämistä edistävä tekijä ja että naisten osuus EU:n naapurimaissa äskettäin raportoiduista uusista tartunnoista on lähes puolet;

Z.

toteaa, että nuoret naiset ovat yhä enemmän alttiina hiv-tartunnoille ja että noin 45 prosenttia uusista tartunnoista on todettu 15–24-vuotiailla naisilla;

AA.

katsoo, että on ratkaisevan tärkeää vahvistaa ja laajentaa seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja siihen liittyvien oikeuksien ja hivin välisiä yhteyksiä koskevia toimia ja ohjelmia siten, että hivin/aidsin ehkäisyyn tarkoitetut ohjelmat yhdistetään seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskeviin ohjelmiin ja että hivin/aidsin ehkäisystä tulee olennainen osa seksuaali- ja lisääntymisterveydenhuoltoa;

AB.

toteaa, että naisten on vaikeampaa päästä osallisiksi hivin ehkäisystä, hoidosta ja muista siihen liittyvistä palveluista, koska heillä on vähäiset mahdollisuudet päätöksentekoon, heiltä puuttuu mahdollisuus hallita taloudellisia resursseja, heidän liikkuvuutensa on rajallista ja he ovat vastuussa lastenhoidosta;

1.

kehottaa komissiota ja neuvostoa panemaan täytäntöön tiedonannon "Hivin/aidsin torjunta Euroopan unionissa ja sen naapurimaissa vuosina 2009–2013" ja siihen liittyvän toimintasuunnitelman toteuttamalla seuraavat toimet:

2.

muistuttaa, että on taisteltava hiviä eikä sen kantajia vastaan;

3.

kehottaa neuvostoa osoittamaan poliittista johtajuutta puuttumalla hiv-epidemian jatkumiseen Euroopassa, laatimaan maakohtaisia hivin torjuntaan tarkoitettuja toimintasuunnitelmia ja tukemaan tehokkaita hivin torjuntakeinoja naapurimaissa käymällä poliittista vuoropuhelua, kehittämällä teknistä kapasiteettia ja edistämällä kansalaisyhteiskunnan osallistumista;

4.

kehottaa komissiota ja neuvostoa tarjoamaan tarvittavat resurssit, joilla varmistetaan yhtäläiset mahdollisuudet hiv-tartuntojen ennaltaehkäisyyn, testaukseen, hoitoon ja tukeen, puututaan stigmaan ja muihin varhaisen neuvontaan, testeihin ja hoitoon hakeutumisen esteisiin; kehottaa lisäksi investoimaan enemmän tutkimukseen tehokkaan hoidon kehittämiseksi ja parantamaan välineitä ja toimia, joilla hoidetaan samanaikaisia muita tartuntoja, kuten tuberkuloosia ja hepatiitti B tai C -tartuntaa, muun muassa lisäämällä seulontatutkimuksiin sekä varhaiseen ja tehokkaaseen hoitoon pääsyä;

5.

kehottaa jäsenvaltioita vähentämään samanaikaisten tartuntojen riskiä parantamalla diagnosointia sekä helpottamalla hepatiitti C-, tuberkuloosi- tai muun samanaikaisen tartunnan saaneiden henkilöiden hoitoon pääsyä ja samalla tunnustamaan, että epidemian hillitsemiseksi on keskeisen tärkeää ottaa huomioon hiviä/aidsia sairastavien naisten hoitoon liittyvät erityistarpeet;

6.

kehottaa komissiota ja neuvostoa edistämään varhaista diagnosointia ja hoitoa ottamalla käyttöön näyttöön perustuvia testejä ja niihin liittyviä hoitostrategioita;

7.

kehottaa jäsenvaltioita edistämään ja tukemaan jatkuvia investointeja uutta ennaltaehkäisevää teknologiaa koskevaan naisten tekemään ja johtamaan tutkimukseen, mikrobisidejä koskeva tutkimus mukaan luettuna;

8.

kehottaa komissiota ja neuvostoa varmistamaan, että kansalaisyhteiskunta ja tieteellinen tutkimusyhteisö osallistetaan hivin/aidsin torjunnasta annetun tiedonannon ja siihen liittyvän toimintasuunnitelman täytäntöönpanon kaikkiin vaiheisiin;

9.

vahvistaa, että kaikkien hiviä/aidsia sairastavien henkilöiden olisi voitava saada parasta mahdollista hoitoa alkuperästä, kansallisuudesta, mielipiteistä, iästä, sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta ja uskonnosta tai muusta asiantilasta riippumatta ja että olisi noudatettava asianmukaisesti yksityisyyttä ja salassapitovelvollisuutta koskevia periaatteita;

10.

kehottaa komissiota kehittämään EU:n yhteisiä toimia ja menettelytapoja ihmisoikeuksien täysimittaisen kunnioittamisen sekä oikeuksiin perustuvien hivin/aidsin torjuntatoimien edistämiseksi, hiviä/aidsia sairastavien henkilöiden leimautumisen ja syrjinnän vastaiset valistuskampanjat mukaan luettuina;

11.

kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan kaikki tarvittavat toimet hiviä/aidsia sairastavien henkilöiden syrjinnän lopettamiseksi, edistämään ja suojelemaan kaikkia ihmisoikeuksia ja perusvapauksia ja kiinnittämään tällöin erityistä huomiota kaikkiin hiville erityisen alttiisiin ja siitä kärsimään joutuviin henkilöihin; kehottaa myös tarkistamaan lakeja ja toimintapolitiikkoja, jotka vaikeuttavat tehokkaiden hiv-ohjelmien toteuttamista, ja varmistamaan, että hiviä/aidsia sairastavat henkilöt osallistetaan ja ovat edustettuina, kun laaditaan syrjinnän vastaisia toimia; korostaa, että syrjinnän torjumisessa on tärkeää ottaa huomioon sukupuolinäkökohdat, jotta voidaan laatia kokonaisvaltainen lähestymistapa hiviin/aidsiin;

12.

tunnustaa, että työnantaja- ja työntekijäjärjestöt voisivat edistää yhdessä hallitusten kanssa huomattavasti hivin/aidsin leviämisen torjuntaa ja tukea hiviä/aidsia sairastavia työntekijöitä;

13.

kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan kaikki tarvittavat toimet kaikenlaisen syrjinnän lopettamiseksi, kun on kyse hiviä/aidsia sairastavien henkilöiden mahdollisuuksista ottaa vakuutus sekä vakuutusten ehdoista ja hinnoista;

14.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että seksuaali- ja lisääntymisterveys ja hiv-palvelut yhdistetään kaikissa kansallisissa aids-ohjelmissa ja -strategioissa kiinteästi toisiinsa, kuten painotettiin Cochrane Review -julkaisussa (4) ja vahvistettiin kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin (ICPD) toimintasuunnitelman täytäntöönpanoa seuraavan YK:n väestö- ja kehitystoimikunnan 42. istunnossa;

15.

toteaa, että ennalta ehkäiseviin toimiin olisi sisällytettävä selvästi ja riittävästi tietoa ja sukupuolikasvatusta, mahdollisuus saada tartunnoilta suojaavia välineitä, kuten miehille ja naisille tarkoitettuja kondomeja, sekä sukupuolisuhteisiin liittyvien naisten oikeuksien ja itsemääräämisoikeuden vahvistaminen;

16.

toteaa, että stigma ja syrjintä vaikeuttavat huomattavasti hivin/aidsin leviämisen torjuntaa;

17.

pitää myönteisinä YK:n yleiskokouksen korkean tason aids-kokouksessa vuonna 2011 tehtyjä sitoumuksia ja erityisesti pyrkimystä taata hoito 15 miljoonalle hiv-tartunnan saaneelle henkilölle maailmanlaajuisesti vuoteen 2015 mennessä sekä vähentää uusia hiv-tartuntoja 50 prosentilla vuoteen 2015 mennessä;

18.

pitää myönteisenä, että YK on kehottanut jatkamaan hiv-ohjelmien rahoitusta;

19.

pitää myönteisenä, että YK on kehottanut lääkeyhtiöitä toimittamaan pikaisesti kohtuuhintaisia, laadukkaita ja tehokkaita antiretroviraalisia lääkkeitä ja kehottanut niitä keskittymään kustannustehokkaisiin strategioihin ja erityisesti geneeristen lääkkeiden käyttöön;

20.

kehottaa komissiota ja neuvostoa toteuttamaan tarvittavat muutokset YK:n yleiskokouksen erikoisistunnossa (UNGASS) annettuun hiviä/aidsia koskevaan poliittiseen julistukseen sisältyvien velvoitteiden täyttämiseksi;

21.

kehottaa komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita täyttämään velvoitteensa aidsin, tuberkuloosin ja malarian torjunnan maailmanlaajuista rahastoa kohtaan ja tukemaan edelleen sen työtä kehitysmaissa;

22.

kehottaa komissiota ja neuvostoa varmistamaan laadukkaiden ja kokonaisvaltaisten seksuaali- ja lisääntymisterveyspalvelujen, -tiedon ja -tarvikkeiden saatavuuden; toteaa, että näihin palveluihin olisi sisällyttävä muun muassa hiviä ja kaikkia muita sukupuoliteitse tarttuvia infektioita koskeva luottamuksellinen ja vapaaehtoinen neuvonta, testit ja hoito, ei-toivottujen raskauksien ehkäisy, kohtuuhintaisten ehkäisyvälineiden tasavertainen saatavuus, hätäehkäisy mukaan luettuna, mahdollisuus turvalliseen ja lailliseen raskaudenkeskeytykseen ja sen jälkeiseen hoitoon sekä hoitoon, jolla pyritään ehkäisemään vertikaaliset hiv-tartunnat esimerkiksi kumppaneihin ja lapsiin;

23.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioille, YK:n pääsihteerille, UNAIDSille, WHO:lle ja jäsenvaltioiden hallituksille.

11.6.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 165/48

—

ottaa huomioon Euroopan unionin ja Ukrainan välisen kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen, joka tuli voimaan 1. maaliskuuta 1998 ja joka on tarkoitus korvata assosiaatiosopimuksella (1),

—

ottaa huomioon eurooppalaista naapuruuden ja kumppanuuden välinettä (ENPI) koskevista yleisistä määräyksistä 24. lokakuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1638/2006 (2) sekä Ukrainaa koskevan kansallisen maaohjelman vuosiksi 2011–2013,

—

ottaa huomioon EU:n ja Ukrainan väliset assosiaatiosopimusta koskevat neuvottelut sekä neuvottelut pitkälle menevästä ja laaja-alaisesta vapaakauppa-alueesta,

—

ottaa huomioon 22. tammikuuta 2007 annetut Ukrainaa koskevat neuvoston päätelmät, joissa hyväksyttiin neuvotteluohjeet,

—

ottaa huomioon, että Ukraina on ollut Maailman kauppajärjestön jäsen maaliskuusta 2008 lähtien,

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentin puhemiehen 11. lokakuuta 2011 antaman julkilausuman Ukrainan entisen pääministerin Julija Tymošenkon saamasta tuomiosta,

—

ottaa huomioon 7. toukokuuta 2009 kokoontuneen itäistä kumppanuutta käsitelleen Prahan huippukokouksen yhteisen lausuman,

—

ottaa huomioon EU:n ja Ukrainan äskettäisten huippukokousten tulokset, myös vuonna 2008 Pariisissa pidetyn EU:n ja Ukrainan huippukokouksen tunnustuksen, että Ukraina on eurooppalainen maa, jolla on yhteinen historia ja yhteiset arvot EU:n maiden kanssa, sekä 4. joulukuuta 2009 Kiovassa pidetyn EU:n ja Ukrainan huippukokouksen päätelmät,

—

ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Ukrainasta ja erityisesti 25. helmikuuta 2010 (3), 25. marraskuuta 2010 (4), 9. kesäkuuta 2011 (5) ja 27. lokakuuta 2011 (6) antamansa päätöslauselmat,

—

ottaa huomioon 25. lokakuuta 2010 annetut ulkoasiainneuvoston päätelmät itäisestä kumppanuudesta,

—

ottaa huomioon 22. marraskuuta 2010 hyväksytyn EU:n ja Ukrainan välisen viisumipakon poistamista koskevan toimintasuunnitelman,

—

ottaa huomioon Ukrainan liittymisen energiayhteisösopimukseen 1. helmikuuta 2011,

—

ottaa huomioon EU–Ukraina-assosiaatio-ohjelman, joka korvasi toimintasuunnitelman ja jonka EU–Ukraina-yhteistyöneuvosto hyväksyi kesäkuussa 2009, sekä EU–Ukraina-assosiaatio-ohjelmassa vuosiksi 2011 ja 2012 asetetut ensisijaiset tavoitteet,

—

ottaa huomioon 25. toukokuuta 2011 annetun yhteisen tiedonannon uudesta strategiasta muutostilassa olevia naapurimaita varten (KOM(2011)0303) sekä 20. kesäkuuta 2011 annetut ulkoasiainneuvoston päätelmät Euroopan naapuruuspolitiikasta,

—

ottaa huomioon 25. toukokuuta 2011 hyväksytyn komission tilanneselvityksen Ukrainasta (SEC(2011)0646),

—

ottaa huomioon Tonavan aluetta koskevan EU:n strategian,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 90 artiklan 5 kohdan ja 48 artiklan,

—

ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön sekä kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnon (A7-0387/2011),

A.

ottaa huomioon, että tuleva assosiaatiosopimus Ukrainan kanssa näyttää tietä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 217 artiklan mukaisille uuden sukupolven assosiaatiosopimuksille ja että se sisältää ennennäkemättömän pitkälle menevän yhdentymisen EU:n ja kolmannen maan välillä; ottaa huomioon, että tällä sopimuksella Ukraina sitoutuu panemaan täytäntöön suuren osan unionin säännöstöstä; toteaa, että neuvottelut Ukrainan kanssa kuuluvat pisimmälle edenneisiin itäisten naapureiden kanssa käytyihin neuvotteluihin ja toimivat siksi esimerkkinä koko Euroopan naapuruuspolitiikalle;

B.

katsoo, että Ukraina on EU:n kannalta strategisesti merkittävä maa ja että Ukrainan koko, luonnonvarat, väkiluku ja maantieteellinen sijainti antavat sille erityisaseman Euroopassa ja tekevät siitä tärkeän alueellisen toimijan, jolla on huomattavasti vaikutusvaltaa koko maanosan turvallisuuteen, vakauteen ja vaurauteen, joten Ukrainan olisi kannettava oma osuutensa tähän liittyvästä poliittisesta vastuusta;

C.

ottaa huomioon, että Ukraina on Euroopan valtio ja voi Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 49 artiklan nojalla hakea EU:n jäsenyyttä, kuten mikä tahansa Euroopan valtio, joka noudattaa demokratian, ihmisoikeuksien, perusvapauksien ja vähemmistöjen oikeuksien kunnioittamisen sekä oikeusvaltion periaatteita; ottaa huomioon, että EU:n ja Ukrainan välisen assosiaatiosopimuksen tekeminen sekä pitkälle menevän ja laaja-alaisen vapaakauppa-alueen loppuunsaattaminen ovat tärkeitä Ukrainan mahdollisen EU-jäsenyyden kannalta;

D.

ottaa huomioon, että EU kannattaa ponnekkaasti sellaista vakaata ja demokraattista Ukrainaa, joka kunnioittaa sosiaalisen ja osallistavan markkinatalouden ja oikeusvaltion periaatteita (mukaan luettuna riippumaton oikeuslaitos), kunnioittaa ihmisoikeuksia ja suojelee vähemmistöjä sekä takaa perusoikeudet; ottaa huomioon, että Ukrainan pyrkimykset kehittää kansallista poliittista vakautta, luoda vankkaan poliittiseen moniarvoisuuteen, demokraattisiin vapauksiin ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamiseen perustuva toimintaympäristö sekä tehostaa sisäisiä uudistuksia nopeuttavat ja helpottavat Ukrainan etenemistä kohti EU:n jäsenyyttä;

E.

toteaa, että Ukrainan entiselle pääministerille Julija Tymošenkolle 11. lokakuuta 2011 langetettu seitsemän vuoden vankeustuomio ja muiden ministerien oikeudenkäynnit ovat herättäneet EU:ssa vakavaa huolta ja että niitä pidetään laajalti joko kostotoimena tai pyrkimyksenä saattaa oikeudelliseen vastuuseen ja vangita opposition edustajia, jotta he eivät voisi asettua ehdolle ja kampanjoida ensi vuonna pidettävissä parlamenttivaaleissa tai vuoden 2015 presidentinvaaleissa; toteaa, että Julija Tymošenkoon valikoivasti sovellettu laki on peräisin neuvostoajoilta ja sen mukaan poliittisista päätöksistä voi saada rikossyytteen; toteaa, että kyseisen lain 364 ja 365 pykälä, joita parhaillaan tarkastellaan Ukrainan parlamentissa, eivät vastaa EU:n ja YK:n vaatimuksia;

F.

toteaa, että tiedotusvälineiden ja kansalaisyhteiskunnan vapaus, vaalijärjestelyt ja oikeusvaltioperiaatteen noudattaminen ovat viime aikoina aiheuttaneet huolta Ukrainassa;

G.

huomauttaa, että Ukrainan poliittinen ja valtiollinen johto on toistuvasti vahvistanut sitoutuneensa Euroopan yhdentymiseen ja että johdon pitkän aikavälin tavoitteena on auttaa Ukrainaa liittymään EU:hun, ja katsoo, että assosiaatiosopimus on keskeinen väline tämän tavoitteen saavuttamiseksi; ottaa huomioon, että Ukrainan poliittiset toimijat sekä kansalaisyhteiskunta ja suuri yleisö tukevat edelleen yksimielisesti tätä tavoitetta; katsoo, että Ukrainan ja Euroopan parlamentin jäsenten sekä Ukrainan ja jäsenvaltioiden parlamenttien yhteistyön lisääntyminen on erinomainen esimerkki eri poliittisten toimijoiden yhteistyöstä Ukrainan EU-jäsenyyden hyväksi ja että sitä olisi jatkettava;

H.

ottaa huomioon, että EU on määritellyt ihmisoikeudet ja demokratian Euroopan naapuruuspolitiikan keskeiseksi osaksi;

I.

ottaa huomioon, että Ukraina on osallistunut aktiivisesti Euronestin parlamentaarisen edustajakokouksen perustamiseen ja toimintaan ja että kyseinen elin muodostaa itäisen kumppanuuden parlamentaarisen ulottuvuuden ja toimii yhteistyöfoorumina Euroopan parlamentin ja EU:n itäisten naapurien kansallisten parlamenttien välillä;

J.

katsoo, että Ukrainan mahdollisen EU-jäsenyyden on perustuttava järjestelmällisiin ja peruuttamattomiin uudistuksiin useilla tärkeillä instituutioiden, politiikan, talouden ja yhteiskunnan osa-alueilla; ottaa huomioon, että tärkeitä uudistuksia on jo toteutettu tai toteutetaan parhaillaan, mutta lisäuudistuksia tarvitaan vielä; katsoo, että assosiaatiosopimuksen muodostama kehys on Ukrainalle olennaisen tärkeä nykyaikaistamisen väline ja tiekartta sisäisille uudistuksille sekä väline kansalliseen sovintoon, sillä se auttaa maata torjumaan viimeaikaiset kielteiset suuntaukset, kuromaan umpeen Ukrainan yhteiskunnan jakolinjat ja yhdistämään sen EU-jäsenyyttä koskevassa tavoitteessa demokratian, oikeusvaltioperiaatteen, ihmisoikeuksien ja hyvän hallintotavan arvojen pohjalta;

K.

katsoo, että Ukrainalle olisi annettava tunnustusta sen terveestä talouskehityksestä, kuten budjettivajeen supistamisesta, menojen hillitsemisestä sekä eläkeuudistuksesta, jotka ovat nostaneet sen kansainvälistä luottoluokitusta ja lisänneet suoria ulkomaisia sijoituksia;

L.

ottaa huomioon, että assosiaatiosopimuksella on myönteinen vaikutus Ukrainan liiketoimintaympäristöön, koska siinä määritetään EU:n ja Ukrainan yrityksille yhteiset säännöt ja vaatimukset, joten se parantaa investointien ennustettavuutta ja taloudellista turvaa Ukrainassa; toteaa, että assosiaatiosopimus perustuu kansainvälisten verotusnormien noudattamiseen; ottaa huomioon, että korruption vastaisen lainsäädännön kokonaisvaltainen ja tehokas täytäntöönpano tehostaisi edelleen tätä myönteistä vaikutusta;

M.

ottaa huomioon, että Venäjän federaatio painostaa kohtuuttomasti Ukrainaa, jotta se ei muodostaisi pitkälle menevää ja laaja-alaista vapaakauppa-aluetta EU:n kanssa vaan liittyisi sen sijaan tulliliittoon Venäjän, Valko-Venäjän ja Kazakstanin kanssa; toteaa, että tämä on ennennäkemätöntä EU:n ja sen ulkoisten kumppanien suhteiden historiassa ja että kyseiset maat eivät kuulu WTO:hon, mutta ne muodostavat silti merkittävät vientimarkkinat ukrainalaisille tuotteille; ottaa huomioon, että pitkälle menevä ja laaja-alainen vapaakauppa-alue on nykyaikaistamisen väline ja että Ukraina saa sen perustamisesta taloudellisia etuja, joiden merkitys kasvaa ajan mittaan;

N.

ottaa huomioon, että Ukraina juhli hiljattain 20. itsenäisyyspäiväänsä ja että Ukrainan uusi, koulutettu sukupolvi ei ole kokenut neuvostoaikoja ja on vahvasti Eurooppa-mielinen ja varmistaa maan nykyaikaistumisen;

O.

katsoo, että Ukrainan tämänhetkinen poliittinen tilanne erityisesti kansalaisvapauksien ja oikeusvaltioperiaatteen alalla on ristiriidassa EU:n ja Ukrainan välillä parhaillaan neuvoteltavana olevan assosiaatiosopimuksen hengen kanssa;

a)

todetaan, että EU:n ja Ukrainan suhteiden syventäminen sekä se, että Ukrainalle tarjotaan mahdollisuus lähentyä Eurooppaan, on erittäin tärkeää ja kummankin osapuolen edun mukaista; tunnustetaan Ukrainan SEU-sopimuksen 49 artiklan mukaiset pyrkimykset edellyttäen, että kaikki kriteerit, mukaan luettuina demokratian, ihmisoikeuksien, perusvapauksien ja oikeusvaltion periaatteiden kunnioittaminen, täyttyvät;

b)

ryhdytään tarvittaviin toimiin, jotta EU:n ja Ukrainan välinen assosiaatiosopimus voidaan parafoida pikaisesti, mieluiten vuoden 2011 loppuun mennessä, mikäli se on mahdollista; varmistetaan samalla 27. lokakuuta 2011 hyväksytyssä parlamentin päätöslauselmassa esitettyjen vaatimusten mukaisesti, että tämän itäiseen kumppanuuteen sisältyvän tärkeän aloitteen yhteydessä Ukraina sitoutuu toteuttamaan tarvittavat uudistukset ja lujittamaan demokraattisia arvoja, ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta;

c)

pidetään äskettäin lykätty tapaaminen presidentti Janukovitšin kanssa ennen joulukuussa 2011 järjestettävää EU:n ja Ukrainan huippukokousta, sillä se tarjoaisi tärkeän tilaisuuden ottaa esille vakavia huolenaiheita Ukrainan hallituksen kanssa ja elvyttää rakentava vuoropuhelu, joka voisi johtaa assosiaatiosopimuksen parafointiin, kunhan jäljellä olevien teknisten ja tärkeiden poliittisten esteiden poistamisessa edistytään selvästi;

d)

pyritään siihen, että neuvosto allekirjoittaa sopimuksen vuoden 2012 alkupuoliskolla ja että kaikki ratifiointiprosessia koskevat asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien saataville vuoden 2012 loppuun mennessä edellyttäen, että 27. lokakuuta 2011 hyväksyttyyn parlamentin päätöslauselmaan sisältyneet oikeusvaltioperiaatteen noudattamista koskevat ja muut vaatimukset on täytetty;

e)

tarjotaan Ukrainalle riittävästi taloudellista, teknistä ja oikeudellista apua sekä sopimuksen valmistelun että sen täytäntöönpanon aikana ja vahvistetaan sen hallinnollisia valmiuksia lisäämällä kaikenlaista saatavilla olevaa tukea tällä alalla; hyödynnetään tätä varten entistä paremmin kokonaisvaltaista institutionaalisten rakenteiden kehittämisohjelmaa ja harkitaan EU:n korkean tason neuvoa-antavan ryhmän perustamista, jotta Ukrainaa voidaan auttaa sen pyrkiessä yhtenäistämään lainsäädäntöään EU:n lainsäädännön kanssa; todetaan, että kaiken tuen edellytyksenä olisi oltava Ukrainan hallinnollisten valmiuksien vahvistamiseksi tarkoitettujen uudistusten arviointi, joka julkaistaan EU:n ja Ukrainan riippumattomien asiantuntijoiden vuosittain laatimissa kertomuksissa;

f)

käynnistetään virkamiesten ja oikeuslaitoksen työntekijöiden vaihto-ohjelma, jotta voidaan helpottaa assosiaatiosopimuksen ja erityisesti pitkälle menevän ja laaja-alaisen vapaakauppa-alueen täytäntöönpanoa;

g)

autetaan Ukrainan viranomaisia tiedottamaan ukrainalaisille assosiaatiosopimuksen eduista, jotta uudistusohjelmalle saadaan tarvittava tuki; kerrotaan sopimuksen sisällöstä yleisölle mahdollisimman pian;

h)

avataan Ukrainaan mahdollisimman pian EU:n tiedotustoimisto, joka pyrkii parantamaan ukrainalaisten tietoisuutta EU:n toiminnasta, toimintalinjoista ja arvoista sekä helpottamaan entistä laajempaa osallistumista EU:n ohjelmiin;

i)

kehitetään selkeitä suojatoimia ja mahdollinen mekanismi koko assosiaatiosopimuksen soveltamisen keskeyttämiseksi väliaikaisesti siltä varalta, että sen olennaisia perusperiaatteita laiminlyödään tai rikotaan tahallisesti;

j)

kehotetaan Ukrainan presidenttiä ja hallitusta saattamaan maan poliittinen, taloudellinen ja hallinnollinen tilanne vastaamaan sitä, mistä sovittiin assosiaatio-ohjelmassa, sekä edistämään hyvää hallintotapaa ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamista, sillä ne ovat EU:n ja Ukrainan suhteiden perusperiaatteita; varmistetaan, että Julija Tymošenko ja muut oppositiojohtajat saavat käyttää oikeuttaan osallistua täysimääräisesti poliittiseen toimintaan sekä nyt että Ukrainan tulevissa vaaleissa;

k)

vahvistetaan EU:n ja Ukrainan nykyistä yhteistyökehystä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojelussa;

l)

tuetaan Ukrainaa oikeuslaitoksen kokonaisvaltaisen uudistuksen toteuttamisessa EU:n vaatimusten mukaisesti, jotta voidaan estää oikeuden valikoiva käyttö ja taata riippumaton, oikeudenmukainen, puolueeton ja avoin oikeusmenettely siten, ettei oikeudenkäyntejä voida käyttää poliittisiin tarkoituksiin ja että niissä noudatetaan tiukasti oikeusvaltioperiaatetta; perustetaan tätä varten Ukrainan ja EU:n asiantuntijoiden yhteinen mekanismi, johon osallistuu Venetsian komission edustajia; käynnistetään jatkokoulutus- ja vaihto-ohjelmia oikeus- ja sisäasioiden sekä turvallisuuden alalla, jotta voidaan panna täytäntöön oikeusvaltioperiaatetta koskevat EU:n parhaat käytännöt;

m)

tuetaan Ukrainan viranomaisia perustuslain ja vaalilain uudistuksessa Venetsian komission sekä Etyjin ja ODIHR:n ehdotusten mukaisesti; varmistetaan näiden suositusten pikainen, osallistava ja kattava täytäntöönpano siten, että siihen osallistuvat niin oppositiopuolueet kuin kansalaisyhteiskunta, jotta voidaan estää aiempien vaalikampanjoiden aikana esiintyneet puutteet; korostetaan tältä osin tiedotusvälineiden ja kansalaisyhteiskunnan vapauden merkitystä ja varmistetaan, että Ukrainan viranomaiset pidättyvät pyrkimyksistä valvoa suoraan tai välillisesti maan tiedotusvälineiden uutisoinnin sisältöä;

n)

sisällytetään assosiaatiosopimukseen Euroopan parlamentin ja Euroopan ulkosuhdehallinnon välinen kattava mekanismi, jotta saadaan säännöllisesti kattavaa tietoa edistymisestä sopimuksen täytäntöönpanossa ja erityisesti sen tavoitteiden saavuttamisessa; sisällytetään kyseiseen mekanismiin seuraavat osatekijät:

o)

korostetaan kaikkien Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomioiden täytäntöönpanon merkitystä ja kiinnitetään Ukrainan viranomaisten huomio siihen, että tuomioistuimen käsiteltävänä on suuri määrä Ukrainaa koskevia tapauksia;

p)

tuetaan tarvittavia uudistuksia ja varmistetaan, että Ukrainan viranomaiset pyrkivät ensisijaisesti kehittämään korruption vastaisia toimintalinjoja, kuten eturistiriitoja koskevaa asianmukaista lainsäädäntöä;

q)

varmistetaan, että Ukrainan viranomaiset avaavat yleisölle entisen kommunistisen salaisen palvelun arkistot, sillä tämä on välttämätöntä kansallisen sovinnon saavuttamiseksi, kun otetaan huomioon erityisesti 1900-luvulla tapahtuneet julmuudet;

r)

korostetaan, että on tärkeää, että Ukraina ratifioi perustuslakiuudistuksen yhteydessä Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön;

s)

ryhdytään tarvittaviin toimiin, jotta voidaan tehostaa EU:n ja Ukrainan poliittisten puolueiden välistä vuoropuhelua ja edistää Ukrainassa käytävää vuoropuhelua puolueiden sekä kansalaisyhteiskunnan, työmarkkinaosapuolten ja kansallisten vähemmistöjen edustajien välillä;

t)

varmistetaan, että väliaikainen sopimus sisältää määräyksiä sopimuspuolten kansalaisyhteiskuntien välisestä yhteistyöstä, jotta ne voivat käyttää oikeuksiaan ja tulla vaikutusvaltaisiksi toimijoiksi assosiaatiosopimuksen mukaisesti;

u)

sisällytetään sopimukseen vakiomuotoisia ehdollisuuslausekkeita ihmisoikeuksien suojelusta ja edistämisestä korkeimpien kansainvälisten ja EU:n vaatimusten mukaisesti siten, että otetaan täysimääräisesti huomioon Etyj-kehys, ja kannustetaan Ukrainan viranomaisia edistämään kansallisiin vähemmistöihin kuuluvien oikeuksia kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevan Euroopan neuvoston puiteyleissopimuksen ja EU:n perusoikeuskirjan mukaisesti;

v)

vahvistetaan osana sopimusta Ukrainan ja EU:n yhteistyötä energia-alalla; pyritään tekemään EU:n ja Ukrainan välillä muita sopimuksia, joiden tarkoituksena on varmistaa kummankin osapuolen energiantoimitukset sekä luotettava ja monipuolinen öljyn ja kaasun kauttakulkujärjestelmä ja yhteinen valmiusmekanismi siltä varalta, että öljyn- ja kaasuntoimituksissa Venäjän federaatiosta on häiriöitä tai katkoja;

w)

tarjotaan energia-alalla tarvittavaa teknistä apua, jotta voidaan auttaa Ukrainaa tuntuvasti parantamaan ja nykyaikaistamaan sähköverkkoaan ja energiatehokkuuttaan, sekä varmistetaan, että Ukrainan viranomaiset noudattavat täysin vuosia 2010–2015 koskevan energiatehokkuusohjelman tavoitteita ja toteuttavat edelleen innovatiivisia ja ympäristötietoisia ratkaisuja energiatarpeidensa täyttämiseksi; autetaan samalla Ukrainan viranomaisia neuvottelemaan Venäjältä tuotavan kaasun toimitusehdoista, jotta voidaan taata, että Ukrainan kaasukaupassa Venäjän kanssa noudatetaan EU:n kaupan vaatimuksia ja hintoja;

x)

todetaan, että vaikka energia-alan palvelujen ja investointien vapauttaminen olisikin EU:n etujen mukaista, tiettyihin energiapalveluihin sitoutumiseen saattaa liittyä riskejä, sillä ukrainalaisyrityksissä määräysvaltaa käyttävät voimakkaat energia-alan toimijat voivat käyttää vapaakauppasopimusta hallitakseen siirtoverkkoja EU:ssa;

y)

kehotetaan ryhtymään toimiin EU:n ja Ukrainan energiavarmuuden parantamiseksi ottamalla käyttöön kahdenvälisiä mekanismeja, jotta voidaan antaa varoituksia varhaisessa vaiheessa ja estää energiantoimitusten ja niihin liittyvien raaka-ainetoimitusten häiriöt;

z)

varmistetaan maantieteellisten merkintöjen ja eurooppalaisten patenttien tunnustaminen;

aa)

korostetaan, miten tärkeää EU:lle on, että Ukraina huolehtii myrkyllisen jätteen ja ydinjätteen asianmukaisesta loppukäsittelystä alueellaan ja varmistaa siten elintarvikkeiden turvallisuuden;

ab)

tehostetaan yhteistyötä nuoriso- ja opiskelijavaihdossa sekä sellaisten stipendiohjelmien kehittämistä, joiden avulla ukrainalaiset voivat tutustua EU:hun ja sen jäsenvaltioihin ja päinvastoin;

ac)

varmistetaan, että assosiaatiosopimus vastaa korkeimpia ympäristövaatimuksia ja siinä otetaan huomioon muun muassa Tonavan aluetta koskeva strategia; otetaan edelleen huomioon, miten tärkeää on Mustanmeren alueen alueellinen yhteistyö ja Ukrainan aktiivinen osallistuminen tätä aluetta koskeviin EU:n toimintalinjoihin, myös osana tulevaa Mustanmeren aluetta koskevaa EU:n strategiaa;

ad)

kehitetään erityisvälineitä (kuten kansalaisyhteiskuntafoorumi), jotta voidaan tukea Ukrainan kansalaisyhteiskuntaa esimerkiksi tietoisuuden sekä yhteiskunnallisen ja poliittisen osallistumisen lisäämisessä, koska sillä on ratkaiseva rooli demokratiakehityksessä;

ae)

varmistetaan, että terveydenhuoltouudistuksen toteuttamista koskevassa yhteistyössä otetaan huomioon parantumattomasti sairaiden potilaiden terveydenhuoltotarpeet myös siten, että annetaan teknistä apua terveydenhuolto- ja lääkintäkäytännön uudistamiseksi kansainvälisten vaatimusten ja parhaiden käytäntöjen mukaisesti;

af)

tunnustetaan Ukrainan hallituksen huomattavat ponnistelut esteiden vähentämisessä yleisesti, maantieteellisten merkintöjen mukauttamisessa sekä terveys- ja kasvinsuojelutoimien, kilpailun ja kaupan teknisten esteiden alalla ja pannaan merkille erittäin vähäiset saavutukset pitkälle menevää ja laaja-alaista vapaakauppa-aluetta koskevissa neuvotteluissa investointien, palvelujen, maatalouden, energian ja viennin esteiden kaltaisilla aloilla;

ag)

kehotetaan Ukrainaa olemaan soveltamatta vientitariffeja tai muita vientirajoituksia, jotka lisäisivät hintojen epävakautta EU:n markkinoilla;

ah)

varmistetaan, ettei sokerin osalta vahvistettu tariffikiintiö johda tahattomaan kolmikantakauppaan tai petoksiin;

ai)

korostetaan, että sopimukseen on sisällyttävä eläinten hyvinvointia koskeva luku, jolla varmistetaan tasapuolinen kilpailu EU:n ja Ukrainan karjankasvattajien välillä;

aj)

muistutetaan, että kestävä kehitys on yksi kansallisessa maaohjelmassa vuosiksi 2011–2013 asetetuista ensisijaisista tavoitteista; suositellaan sen vuoksi kestävää kehitystä koskevan luvun sisällyttämistä vapaakauppasopimukseen;

ak)

korostetaan, että kestävää kehitystä koskevaan lukuun olisi sisällyttävä määräys, jossa Ukraina sitoutuu noudattamaan monikansallisia yrityksiä koskevia OECD:n suuntaviivoja sekä ILOn kolmikantajulistusta monikansallisista yrityksistä ja sosiaalipolitiikasta;

al)

valmistellaan sopimuksen täytäntöönpanoa yhdessä Ukrainan kanssa, jotta voidaan varmistaa, että erityisesti eläinten hyvinvointia koskevat sitoumukset, joita ei ole tuettu ennakkoehdoilla ja joista ei saada välitöntä hyötyä, pannaan täytäntöön ja niillä on huomattava vaikutus pitkällä aikavälillä; vaaditaan, että vapaakauppasopimus johtaa lopulta tulliesteiden täysimääräiseen poistamiseen kaikilla teollisuudenaloilla ilman poikkeusluetteloita tai tuontikiintiöitä sekä vientiverojen ja vienti- ja tuontirajoitusten tosiasialliseen poistamiseen; tarjotaan Ukrainalle varoja kaupan vapauttamisen jälkeiseen tilanteeseen, kuten Euroopan naapuruuspolitiikan kansallisessa maaohjelmassa vuosiksi 2011–2013 esitetään, sekä teknistä apua tullikysymyksissä ja maantieteellisten merkintöjen mukauttamisessa;

am)

vaaditaan edelleen Ukrainassa poliittisia ja taloudellisia uudistuksia, jotka johtavat erityisesti sen energia- ja liikenneinfrastruktuurien nykyaikaistamiseen; autetaan yrityksiä varsinkin helpottamalla pikaisesti luotonsaantia ja maankäyttöä sekä yksinkertaistamalla ja nopeuttamalla veronkanto- ja tullimenettelyjä, jolloin on erityisesti saatava aikaan huomattavia parannuksia arvonlisäveron palauttamisessa vientiyrityksille, tulliselvityksessä ja tuonnin lupamenettelyissä (etenkin verotuksessa, asiakirjavaatimuksissa ja sertifioinnin tuotetestauksessa); poistetaan byrokratia ja korruptio; pannaan täytäntöön oikeusvaltioperiaate ja demokraattiset käytännöt; harkitaan transaktiokustannusten alentamista ja suojattujen menettelyjen kehittämistä erityisesti pk-yritysten kannalta, sillä tämä on kauppasuhteiden kehittämisen keskeinen edellytys; parannetaan aineellisen omaisuuden ja immateriaalioikeuksien suojaa koskevaa lainsäädäntöä sekä tehostetaan mekanismeja, joiden avulla yritykset voivat puolustaa oikeuksiaan ja ajaa vaatimuksiaan oikeusteitse;

an)

vaaditaan parantamaan perusteellisesti Ukrainan investointiympäristöä ulkomaisten sijoittajien kannalta ja etenkin selvittämään pikaisesti julkisen talouden velkaantumistapaukset, joissa velkojana on yhteisö, jonka maksamien alv-maksujen ylisuorituksia ei ole palautettu ajoissa, ja toteuttamaan toimia, jotta tämänkaltaiset tilanteet eivät enää toistu; tehostetaan tullimenettelyjä (ja etenkin rajoitetaan yleistä käytäntöä korottaa Ukrainaan tuotujen tavaroiden tullausarvoa perusteettomasti);

ao)

edistetään yrittäjyyttä ja pk-yritysten kehittämistä makrotaloudellisen yhteistyön avulla;

ap)

korostetaan, ettei Ukraina saisi tinkiä työnormien suojelusta houkutellakseen ulkomaisia sijoituksia;

aq)

pyydetään tekemään SEUT-sopimuksen 218 artiklan 5 kohdan määräysten mukainen päätös, jolla annetaan lupa assosiaatiosopimuksen olennaisen osan muodostavan vapaakauppasopimuksen määräysten väliaikaiseen soveltamiseen ennen sen voimaantuloa;

ar)

pyritään aktiivisesti toteuttamaan Ukrainan ja EU:n välinen viisumivapaus sen sijaan, että edelleen toimittaisiin pitkällä aikavälillä, kunhan Ukraina täyttää viisumipakon poistamista koskevassa toimintasuunnitelmassa vahvistetut tarvittavat tekniset kriteerit; asetetaan välitavoitteeksi nykyisten viisumimaksujen poistaminen ja toteutetaan asianmukaisia toimia jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailujen aikana, jotta tämä tapahtuma voisi toimia viisumivapauden koeaikana;

as)

kannustetaan Ukrainaa toimimaan rakentavasti 5+2-neuvotteluissa, jotta voidaan löytää kestävä ratkaisu Transnistrian konfliktiin;

at)

vahvistetaan Ukrainan potentiaalia keskeisenä kumppanina muuttovirtojen ja rajojen hallinnassa ja suunnitellaan yhteisiä lisätoimia järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa;

au)

vaaditaan pikaisesti, että assosiaatiosopimukseen sisällytetään määräyksiä, joilla torjutaan petoksia ja valmisteveron alaisten tuotteiden salakuljetusta EU:n sisäisen turvallisuuden strategian mukaisesti ja ottaen huomioon tupakoinnin torjuntaa koskevan Maailman terveysjärjestön puitesopimuksen laitonta kauppaa koskeva pöytäkirja;

av)

tehostetaan yhteistyötä yhdennetyn rajaturvallisuuden alalla soveltamalla korkeimpia EU:n vaatimuksia ja kehittämällä valmiuksia, jotta voidaan entistä paremmin torjua kansainvälistä rikollisuutta, laitonta maahanmuuttoa, ihmiskauppaa ja laitonta kauppaa;

aw)

tuetaan lähentymistä alueellisissa ja kansainvälisissä kysymyksissä, konfliktinestossa ja kriisinhallinnassa sekä vahvistetaan yhteistyötä turvallisuusuhkien torjunnassa;

11.6.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 165/56

—

ottaa huomioon yhteisön tullikoodeksista (uudistettu tullikoodeksi) 23. huhtikuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 450/2008 (1),

—

ottaa huomioon yhteisön tullikoodeksista 12. lokakuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (2),

—

ottaa huomioon tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä 2. heinäkuuta 1993 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93 (3),

—

ottaa huomioon paperittomasta tullin ja kaupan toimintaympäristöstä 15. tammikuuta 2008 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 70/2008/EY (4),

—

ottaa huomioon yhteisön tullitoimintaa koskevasta toimintaohjelmasta (Tulli 2013) 23. toukokuuta 2007 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 624/2007/EY (5),

—

ottaa huomioon yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 muuttamisesta 13. huhtikuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 648/2005 (6) (vaarattomuutta ja turvallisuutta koskevat muutokset),

—

ottaa huomioon tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvää akkreditointia ja markkinavalvontaa koskevista vaatimuksista ja neuvoston asetuksen (ETY) N:o 339/93 kumoamisesta 9. heinäkuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 765/2008 (7),

—

ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen väliaikaisjäsenyyttä muistuttavien oikeuksien käyttämisestä ja velvollisuuksien täyttämisestä Maailman tullijärjestössä 25. kesäkuuta 2007 tehdyn neuvoston päätöksen 2007/668/EY (8),

—

ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi tiettyjen immateriaalioikeuksien suojeluun liittyvien tehtävien antamisesta sisämarkkinoilla toimivalle yhdenmukaistamisvirastolle (tavaramerkit ja mallit), mukaan luettuna julkisen ja yksityisen sektorin edustajien kutsuminen koolle väärentämisen ja piratismin eurooppalaisen seurantakeskuksen muodossa (KOM(2011)0288),

—

ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi teollis- ja tekijänoikeuksien tullivalvonnasta (KOM(2011)0285),

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja Euroopan komission välisistä suhteista tehdyn puitesopimuksen (9),

—

ottaa huomioon 10. toukokuuta 2011 antamansa päätöslauselman tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksista komissiota koskevassa varainhoitovuoden 2009 vastuuvapausmenettelyssä (10),

—

ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman tuoteturvallisuudesta annetun direktiivin tarkistamisesta ja markkinoiden valvonnasta (11),

—

ottaa huomioon 19. kesäkuuta 2008 antamansa päätöslauselman tulliliiton 40-vuotispäivästä (12),

—

ottaa huomioon 5. kesäkuuta 2008 antamansa päätöslauselman tehokkaista tuonti- ja vientisäännöistä ja -menettelyistä kauppapolitiikan palveluksessa (13),

—

ottaa huomioon yhteisön passitusjärjestelmää käsitelleen tutkintavaliokuntansa (tammikuu 1996 – maaliskuu 1997) antaman mietinnön,

—

ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen 1/2010: "Valvotaanko tuontiin sovellettavia yksinkertaistettuja tullimenettelyjä vaikuttavalla tavalla?",

—

ottaa huomioon 28. toukokuuta 1997 allekirjoitetun, Euroopan yhteisön ja Amerikan yhdysvaltojen tulliyhteistyötä ja keskinäistä avunantoa tulliasioissa koskevan sopimuksen (14),

—

ottaa huomioon 23. kesäkuuta 2011 allekirjoitetun (Yhdysvaltojen sisäisen turvallisuuden ministeriön ja komission) yhteisen julkilausuman toimitusketjun turvallisuudesta,

—

ottaa huomioon komission raportin "Report on the EU Customs enforcement of intellectual property rights – Results at the EU border – 2010 – European Commission – Taxation and Customs Union",

—

ottaa huomioon komission kertomuksen "Väliarviointi Tulli 2013 -ohjelmasta" (KOM(2011)0537),

—

ottaa huomioon komission kertomuksen yhteisön tullitoimintaa koskevan toimintaohjelman (Tulli 2007) hyväksymisestä 6 päivänä helmikuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen 253/2003/EY 19 artiklan mukaisesta Tulli 2007 -ohjelman lopullisesta arvioinnista (KOM(2008)0612),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon tulliliiton kehittämisstrategiasta (KOM(2008)0169),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon tullin toteuttamasta väärennösten ja laittomasti valmistettujen tavaroiden kaupan kehityssuuntien torjunnasta (KOM(2005)0479),

—

ottaa huomioon tilannekatsauksen lentorahdin turvatoimien tehostamisesta (neuvoston asiakirja 11250/11),

—

ottaa huomioon EU:n tullitoimintaohjelman teollis- ja tekijänoikeuksia koskevien rikkomusten torjumiseksi vuosina 2009–2012 (neuvoston asiakirja 5345/09),

—

ottaa huomioon 23. lokakuuta 2009 annetun neuvoston päätöslauselman vahvistetusta tulliyhteistyöstrategiasta (15),

—

ottaa huomioon 14. toukokuuta 2008 annetut neuvoston päätelmät tulliliiton kehittämisstrategiasta,

—

ottaa huomioon 16. heinäkuuta 2011 pidetyn kuulemistilaisuuden tullin uudenaikaistamisesta ja sisämarkkinoista,

—

ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan teettämän, toukokuussa 2011 julkaistun tutkimuksen tulliyhteistyöstä vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella – tullin asema EU:n ulkorajavalvonnassa,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön sekä kansainvälisen kaupan valiokunnan ja talousarvion valvontavaliokunnan lausunnot (A7-0406/2011),

A.

ottaa huomioon, että toimiva tulliliitto on yksi Euroopan yhdentymisen olennaisista kulmakivistä sekä tavaroiden vapaan liikkuvuuden, talouskehityksen ja kasvun perusta sisämarkkinoilla;

B.

ottaa huomioon, että tullilla on ratkaiseva rooli vaarattomuuden ja turvallisuuden takaamisessa, kuluttajien ja ympäristön suojelemisessa, täysimääräisen veronkannon varmistamisessa, petosten ja korruption torjumisen tehostamisessa sekä immateriaalioikeuksien täytäntöönpanon turvaamisessa;

C.

toteaa, että tulli sijaitsee sopivasti raja-alueella, joten sen avulla voidaan tehokkaasti varmistaa, että EU:hun tuodaan ainoastaan turvallisia tavaroita;

D.

ottaa huomioon, että tullilla on edelleen tärkeä tehtävä pyrittäessä suojelemaan EU:n taloudellisia etuja, vaikka tullien perinnän merkitys on viime vuosina vähentynyt;

E.

ottaa huomioon, että viimeaikaiset lentorahtiliikenteessä syntyneet vaaratilanteet osoittavat, että on syytä kiinnittää huomiota turvallisuuteen ja että tullihallintojen on tarkkailtava edelleen valppaasti terrorismiin liittyviä uhkia;

F.

ottaa huomioon, että väärennettyjen ja laittomasti valmistettujen tavaroiden tuonti EU:hun aiheuttaa tulonmenetyksiä ja loukkaa immateriaalioikeuksia; ottaa huomioon, että väärennetyt tuotteet voivat aiheuttaa vakavia riskejä Euroopan kuluttajien turvallisuudelle ja terveydelle;

G.

ottaa huomioon, että tulli joutuu nykyisin vastaamaan tuonnin, viennin ja kauttakuljetusten volyymien jatkuvaan kasvuun sen resurssien ollessa edelleen rajalliset, ja katsoo, että vaikuttava ja tehokas riskinhallinta on sen vuoksi erityisen tärkeää;

H.

katsoo, että sähköinen tulli, erityisesti keskitetty tulliselvitys, on yksi tärkeimmistä tullin uudenaikaistamista ja yksinkertaistamista koskevista tekijöistä;

I.

ottaa huomioon, että sujuva, yksinkertainen ja hyvin toimiva tullijärjestelmä on keskeisessä asemassa, jotta voidaan helpottaa tavaroiden liikkuvuutta ja kauppaa sisämarkkinoilla erityisesti pk-yritysten kohdalla;

J.

katsoo, että on ratkaisevan tärkeää saada aikaan tarkoituksenmukainen tasapaino tullitarkastusten ja laillisen kaupan helpottamisen välille; katsoo, että valtuutetun talouden toimijan aseman olisi tarjottava konkreettista hyötyä luotettaville elinkeinonharjoittajille;

1.

katsoo, että uudistettu tullikoodeksi, joka hyväksyttiin vuonna 2008, oli erittäin kunnianhimoinen määräaikoihin nähden ja että uudessa ehdotuksessa on aidosti pyrittävä kohentamaan vallitsevaa tilannetta siten, että tuotetaan selvää lisäarvoa EU:n toimijoille ja erityisesti pk-yrityksille;

2.

on vakuuttunut siitä, että EU:n tullistrategian ja tullivälineiden uudenaikaistaminen olisi asetettava poliittisesti etusijalle ja tähän olisi varattava riittävästi määrärahoja, koska tulevaisuuteen suuntautunut politiikka hyvin toimivine, tehokkaine ja yksinkertaisine tullimenettelyineen edistää olennaisesti koko EU:n talouden kilpailukykyä ja luotettavia kauppasuhteita kolmansien maiden kanssa;

3.

painottaa, että hyvin toimiva tullipolitiikka on keskeisessä asemassa suojattaessa immateriaalioikeuksia ja torjuttaessa tavaroiden ja väärennettyjen tuotteiden laitonta tuontia sisämarkkinoille ja että se parantaa siten vaarattomuutta ja turvallisuutta Euroopan kuluttajien kannalta;

4.

vaatii vahvistamaan tullimääräysten rikkomisen sekä salakuljetuksen, järjestäytyneen rikollisuuden, korruption, terrorismin ja muiden rikosten aiheuttamien uhkien torjuntaa kiinnittäen erityistä huomiota riskinhallintaa koskevien Maailman tullijärjestön suositusten täytäntöönpanoon, laillisen kaupan suojeluun ja vaarattomuuteen, kehittämiskumppanuuksiin yritysten kanssa tulliautomaation alalla, korruption torjuntaan, yhden palvelupisteen käyttöönottoon sekä tietojen ja taitojen vaihtoon tullihallintojen välillä;

5.

katsoo, että tullin tehtävää ja imagoa olisi mukautettava uudistetun tullikoodeksin vaatimuksiin, jotta voidaan antaa sille lisäpontta ja saavuttaa sen tehokkuuden koko potentiaali;

6.

katsoo, että samalla, kun tullille annetaan yhä enemmän tehtäviä, jäsenvaltioiden olisi myönnettävä tähän riittävät resurssit; katsoo, että on välttämätöntä myöntää talousarviokehyksen puitteissa asianmukaiset taloudelliset resurssit tulliin liittyville menettelyille ja toiminnoille ja erityisesti tietotekniikkajärjestelmien kehittämiseen, jotta voidaan toteuttaa kauan kaivattu tullin uudenaikaistaminen; katsoo, että jotta tulli voisi toteuttaa ensisijaiset tehtävänsä, erityistä huomiota olisi kiinnitettävä saatavilla olevien rajallisten resurssien käyttöön riskinhallinnassa, markkinoiden ja yhteiskunnan suojelun ja vaarattomuuden takaamiseen sekä rajavalvontaan EU:n ulkorajoilla;

7.

on huolestunut siitä, että EU:n tullilainsäädäntöä koskevat, toisistaan poikkeavat kansalliset tulkinnat aiheuttavat yrityksille byrokraattista rasitusta, mikä vaikuttaa kielteisesti unionin kilpailukykyyn ja heikentää sen kykyä soveltaa tehokasta riskilähtöistä lähestymistapaa vaatimusten noudattamiseen; kehottaa sen vuoksi jäsenvaltioita sitoutumaan täysimääräisesti tullin uudenaikaistamista koskevaan prosessiin ja erityisesti EU:n tullilainsäädännön yhdenmukaiseen soveltamiseen; painottaa lisäksi, että komission olisi viipymättä toteutettava kaikki tarvittavat toimet, jotta varmistetaan EU:n tullilainsäädännön sujuva ja yhdenmukainen soveltaminen kaikkialla EU:ssa;

8.

kehottaa komissiota esittämään parlamentille kesäkuuhun 2012 mennessä kertomuksen siitä, missä määrin jäsenvaltiot noudattavat EU:n tullilainsäädäntöä, sekä toimintasuunnitelman havaittujen puutteiden korjaamiseksi; katsoo, että komission olisi näin toimiessaan kuultava alan toimijoita;

9.

toteaa, että tullihallintoja on uudenaikaistettava luomalla tuloskeskeinen hallintojärjestelmä, panemalla täytäntöön kansainvälisiin standardeihin ja hyväksi havaittuihin menettelyihin perustuvia laadunhallintamenetelmiä sekä parantamalla sisäistä valvontajärjestelmää ja järjestelmäriskien hallintaa ottaen huomioon operatiiviset ja tietojenkäsittelyprosessit;

10.

myöntää, että tullin merkitys kansainvälisessä kaupassa on keskeinen; arvostaa tältä osin Maailman kauppajärjestön (WTO) tullausarvon määrittämisestä tekemän sopimuksen roolia sääntelyssä, koska sopimuksella pyritään luomaan oikeudenmukainen, yhdenmukainen ja neutraali järjestelmä tavaroiden tullausarvon määrittämiseksi ja kieltämään mielivaltaisten tai tekaistujen tullausarvojen käyttö, joka voi muodostua avoimen ja reilun kaupan esteeksi;

11.

pitää välttämättömänä uudenaikaistamistoimenpiteitä, kuten tullilainsäädännön yksinkertaistamista ja tullijärjestelmien yhteentoimivaa tietokoneistamista, joiden avulla kaupan menettelyjä voidaan helpottaa, ja katsoo, että ne olisi otettava käyttöön mahdollisimman pian ja että verorikoksia koskevien ehkäisemis- ja syytetoimien koordinointia on tehostettava Euroopan tasolla; toivoo, että käynnissä olevassa tullikoodeksin päivittämistä koskevassa työssä korostetaan tulli-ilmoitusten poistamisen keskeistä roolia kaupankäynnin helpottamiseksi;

12.

on sitä mieltä, että tullilainsäädännön ja -menettelyjen yksinkertaistaminen, yhdenmukaistaminen ja uudenaikaistaminen sekä nykyaikaisten ja tehokkaiden tietoteknisten välineiden käyttö ovat ensiarvoisen tärkeitä Euroopan talouden kilpailukyvyn lisäämiseksi; katsoo, että yksi suurimmista uudenaikaistetun tullin saavutuksista yritysten ja erityisesti pk-yritysten kannalta on ennustettavuus, mikä puolestaan edistää talouskasvua;

13.

huomauttaa, että mukautuminen uusiin tullimenettelyihin ja sähköistä tullausta koskeviin uudenaikaistettuihin vaatimuksiin saattaa edellyttää huomattavia investointeja; painottaa, että investointien on oltava kohtuullisia, jotta vältetään erityisesti pk-yrityksiin kohdistuva tarpeeton rasitus; korostaa, että pk-yritysten byrokraattista rasitusta ja kustannuksia on kevennettävä;

14.

katsoo, että tullitarkastukset olisi ensisijaisesti kohdistettava riskialttiisiin lähetyksiin ja että vähäriskiset lähetykset olisi luovutettava nopeasti vapaaseen liikkeeseen; korostaa tässä suhteessa riskinhallintatekniikoiden ratkaisevaa roolia ja tukee voimakkaasti sähköisten tulliselvitysjärjestelmien käyttöönottoa ja niiden uudenaikaistamisen jatkamista;

15.

katsoo, että tehokas riskinhallinta edellyttää asianmukaisten tietojen oikea-aikaista keruuta hyödyntämällä sähköisiä prosesseja, joilla taataan vaarattomuus ja yleinen turvallisuus;

16.

katsoo, että kun toimitusketjun turvallisuudesta annetun lainsäädännön soveltamisalaa mahdollisesti laajennetaan EU:ssa, on noudatettava täysin riskilähtöistä lähestymistapaa, jossa sekä asiakirjoihin perustuva että fyysinen tarkastelu kohdistetaan ainoastaan riskialttiisiin lähetyksiin;

17.

toteaa, että 27 jäsenvaltiosta koostuvan unionin toimivuuden kannalta on välttämätöntä määritellä yhteinen pakollinen tavaroiden fyysisten tarkastusten järjestelmä, jota sovelletaan kaikissa sisämarkkinoille johtavissa rajanylityspaikoissa (satamissa, lentoasemilla ja tieliikenteessä);

18.

myöntää, että toimitusketjun turvallisuus on tärkeää, mutta katsoo, että 100-prosenttista läpivalaisua koskeva Yhdysvaltain lainsäädännön vaatimus on liian raskas ja kohtuuttoman kallis samalla, kun sen todellinen hyöty on epävarma, ja on päättänyt jatkaa Yhdysvaltain kanssa transatlanttista lainsäätäjien vuoropuhelua tämän lainsäädännön kumoamiseksi tai muuttamiseksi;

19.

korostaa, että uudistettu tullikoodeksi on tärkeä väline, jolla voidaan yksinkertaistaa ja aidosti yhdenmukaistaa tullimenettelyjä Euroopan talouden lujittamiseksi; katsoo, että uudistetun tullikoodeksin soveltamissäännösten olisi kuvastettava täysin uudistetun tullikoodeksin henkeä; on huolestunut siitä, että joitakin olennaisia soveltamissäännöksiä käsitellään yhä eikä tietotekniikkajärjestelmää koskevia strategisia päätöksiä ole vielä tehty;

20.

on vakuuttunut siitä, että uudistettu tullikoodeksi voi saavuttaa täyden potentiaalinsa vain, jos sitä tuetaan asianmukaisesti kehitetyillä ja edistyksellisillä tietotekniikkajärjestelmillä; on vahvasti sitä mieltä, että kaikissa tulevissa tietotekniikkainvestoinneissa olisi noudatettava uudistetun tullikoodeksin keskeisiä periaatteita;

21.

korostaa, että yrityksillä on oltava pääsy jäsenvaltioiden asianmukaisiin eritelmiin hyvissä ajoin, koska yritykset tarvitsevat myös aikaa omien tietotekniikkasovellustensa kehittämiseen ja käyttöönottoon; painottaa tältä osin, että on otettava huomioon kansallisten hallintojen ja taloudellisten toimijoiden tekniset ja taloudelliset valmiudet ottaa käyttöön uusia järjestelmiä, kun vahvistetaan uudistetun tullikoodeksin soveltamiselle uusi määräaika;

22.

suhtautuu myönteisesti siihen, että uudistetun tullikoodeksin säännökset on tarkoitus saattaa Lissabonin sopimuksen mukaisiksi säädösvallan siirron ja täytäntöönpanovallan myöntämisen osalta; korostaa, että tämä uusi järjestelmä edustaa äskettäin Euroopan parlamentin ja neuvoston välillä aikaan saatua tasapainoa erityisesti siksi, että delegoitujen säädösten kohdalla nämä toimielimet ovat tasavertaisessa asemassa;

23.

myöntää, että on aiheellista lykätä uudistetun tullikoodeksin soveltamista; kehottaa komissiota yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa ja ottaen huomioon vaikeudet, jotka liittyvät pääasiassa tietotekniikkajärjestelmien kehittämiseen, harkitsemaan mahdollisuuksia tehdä vuodesta 2016 uudistetun tullikoodeksin yhdenmukaisen täytäntöönpanon uusi määräaika ja liittämään tällaisen lykkäyksen suoraan tarvittaviin turvallisuustakeisiin;

24.

korostaa EU:n ulkorajojen johdonmukaisen valvonnan merkitystä; kehottaa edelleen komissiota ja jäsenvaltioita tullivalvontajärjestelmiensä sekä toisaalta seuraamusten yhtenäistämiseen;

25.

tukee vahvasti toiminta-ajatusta keskitetystä tulliselvityksestä, joka toimii täysin asianmukaisten tietotekniikkajärjestelmien avulla, sillä se on uudistetun tullikoodeksin mukaan yksi uudenaikaistetun tullin tärkeimmistä osatekijöistä, ja pahoittelee, että tämän toiminta-ajatuksen täytäntöönpanossa ei ole edistytty; painottaa, että tullin olisi oltava keskeisessä asemassa keskitettyyn tulliselvitykseen liittyvässä menettelyssä;

26.

kehottaa jäsenvaltioita sitoutumaan täysin keskitetyn tulliselvityksen toiminta-ajatukseen, koska ainoastaan aidosti yhdenmukaistetuilla tullisäännöksillä, tietojenvaihtojärjestelmillä ja tietomuodoilla voidaan varmistaa sen onnistunut täytäntöönpano;

27.

pitää valitettavana, että jäsenvaltioiden alv- ja valmisteverosääntöjen yksinkertaistaminen on edennyt hitaasti ja että ongelmia on ilmennyt alv:n ja valmisteverojen perinnässä, joka on aidosti keskitetyn tulliselvitysjärjestelmän kannalta keskeinen osa-alue; kehottaa myös lisäämään yhteistyötä ja vaihtamaan parhaita käytäntöjä, kun on kyse tuontitavaroiden alv:n perinnästä, tulliasemien aukioloajoista sekä yhteisön tullikoodeksin noudattamatta jättämisestä perittävistä maksuista ja seuraamuksista, sillä nykyiset eroavuudet vääristävät kauppaa;

28.

katsoo, että sääntöihin ja tullimenettelyihin tarvitaan jonkin verran joustoa, jotta jäsenvaltiot voivat edelleen mahdollisuuksien mukaan räätälöidä lähestymistapaansa käsiteltyjen tavaroiden logistiseen nopeuteen, monimutkaisuuteen ja määrään;

29.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan palvelun laatua taloudellisten toimijoiden ja muiden henkilöiden osalta ja keventämään näihin kohdistuvaa hallinnollista rasitusta; tukee komission toimia, joilla rohkaistaan elinkeinonharjoittajia kaikkialla EU:ssa hakemaan valtuutetun talouden toimijan asemaa; on kuitenkin huolestunut siitä, että valtuutetun talouden toimijan aseman hankkimiseksi tarvittavat huomattavat investoinnit saattavat olla vakava este elinkeinonharjoittajille ja erityisesti pk-yrityksille; kehottaa komissiota harkitsemaan valtuutetun talouden toimijan asemaan liittyvän hakumenettelyn yksinkertaistamista;

30.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ehdottamaan konkreettisia lisäetuja, joita voitaisiin myöntää valtuutetun talouden toimijan aseman saaneille elinkeinonharjoittajille ja jotka rohkaisisivat yrityksiä hakemaan tällaista asemaa; katsoo, että tällaiset konkreettiset edut voisivat pääasiassa olla merkittäviä alennuksia hallinnolliseen rasitukseen tai kustannuksiin, esimerkiksi siten, että valtuutetut talouden toimijat vapautetaan pääsääntöisesti vaatimuksesta antaa tullivelkaa koskeva vakuus ja että helpotetaan tullien ja alv:n suorittamista;

31.

kehottaa komissiota varsinkin harkitsemaan luopumista maahantuonnin ja maastaviennin ennakkoilmoituksista erityisen luotettavien toimijoiden, kuten valtuutettujen talouden toimijoiden, kohdalla ja mahdollistamaan vastaavan luopumisen liiketoimiin perustuvista tulli-ilmoituksista itsearvioinnin ja kotitullausmenettelyn yhteydessä;

32.

kiinnittää kuitenkin huomiota valtuutetun talouden toimijan aseman saamista koskeviin välttämättömiin edellytyksiin, joista säädetään uudistetun tullikoodeksin 14 artiklassa ja joihin kuuluvat osoitus tulli- ja verovelvoitteiden täyttämisestä, tyydyttävä liikekirjanpitojärjestelmä ja tarvittaessa kuljetuksiin liittyvä kirjanpitojärjestelmä, joka mahdollistaa asianmukaiset tullitarkastukset, näyttö vakavaraisuudesta, toimintaan välittömästi liittyvä käytännön pätevyys tai ammattipätevyys sekä vaarattomuutta ja turvallisuutta koskeva vaatimustaso;

33.

odottaa kaikkien jäsenvaltioiden varmistavan, että yhden jäsenvaltion myöntämä valtuutetun talouden toimijan asema tunnustetaan täysin muissa jäsenvaltioissa; toistaa, että on tärkeää varmistaa valtuutettujen talouden toimijoiden yhdenvertainen kohtelu yhteisön koko tullialueella tarkastusten yhdenmukaisuuden ja vastavuoroisen tunnustamisen osalta;

34.

kehottaa komissiota sisällyttämään uudistettuun tullikoodeksiin tiukempia vaatimuksia EU:n tulliedustajien palvelujen tarjoamiselle, auttamaan näiden välittäjien ammattitaidon ja omavastuun kehittämisessä sekä antamaan selkeitä sääntöjä tulliasioitsijoiden ja vientiyritysten välisistä suhteista, jotta tulliasioitsijoiden asemaa voidaan muuttaa sellaisten pienten ja keskisuurten tuontiyritysten tukijoiksi, joilla ei ole valmiuksia panna täytäntöön unionin valtuutettujen talouden toimijoiden ohjelmien kaltaisia tullivelvoitteiden täyttämistä koskevia ohjelmia;

35.

on tyytyväinen yhteistyösopimukseen valtuutettujen talouden toimijoiden aseman vastavuoroisesta tunnustamisesta EU:n ja Japanin välillä; kehottaa komissiota neuvottelemaan vastaavista sopimuksista muiden tärkeiden kumppaneiden, kuten Yhdysvaltojen, Kanadan, Kiinan ja Venäjän, kanssa Euroopan parlamentin roolia täysin kunnioittaen sekä sisällyttämään tämän osatekijän kahdenvälisistä kauppasopimuksista käytäviin neuvotteluihin, jotta valtuutetun talouden toimijan asema hyödyttäisi entistä enemmän EU:n yrityksiä;

36.

panee tyytyväisenä merkille komission aikomuksen ottaa käyttöön yksinkertaistetut menettelyt tuonnissa ja viennissä;

37.

kehottaa komissiota tulevaisuudessa luopumaan yksittäisistä ilmoituksista kotitullausmenettelyn yhteydessä ja mahdollistamaan tavaroiden luovutuksen ilman tulliviranomaisten toimenpiteitä, jotta menettelyt varsinkin juuri ajoissa tehtyjen lähetysten kohdalla etenisivät kitkattomasti;

38.

toteaa, että etenkin pk-yritykset useissa jäsenvaltioissa hyödyntävät yhteisön tullikoodeksiin sisältyvää mahdollisuutta käyttää suullista tulli-ilmoitusta viennissä ja tuonnissa lähetyksistä, joiden arvo on alle 1 000 euroa;

39.

katsoo, että nykyiset tullikynnykset ja poikkeukset tulli-ilmoituksiin pienimpien lähetysten kohdalla useiden jäsenvaltioiden tuonnissa ja viennissä olisi säilytettävä ja standardoitava kaikkialla EU:ssa esimerkiksi 1 000 euron määrään saakka ja sisällytettävä ennakkoilmoituksiin, sillä tämän yksinkertaistetun menettelyn lakkauttaminen lisäisi huomattavasti erityisesti pk-yritysten hallinnollista ja taloudellista rasitusta ja olisi sen vuoksi ristiriidassa byrokratian vähentämistä koskevan unionin tavoitteen kanssa; katsoo, että mahdollisuus suullisen tulli-ilmoituksen tekemiseen olisi säilytettävä uudistetun tullikoodeksin soveltamissäännöksissä;

40.

kehottaa säilyttämään nykyiset säännökset, jotka koskevat myyntiin saattamista vientiä varten sekä tiettyjen rojaltien ja lisenssimaksujen sisällyttämistä tullausarvoon, sillä tarpeettomat muutokset näihin säännöksiin korottavat tullausarvoa ja lisäävät samalla verotaakkaa;