3.4.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 94/1

—

ottaa huomioon 12. heinäkuuta 2010 päivätyn komission valkoisen kirjan vakuutustakuujärjestelmistä (KOM(2010)0370),

—

ottaa huomioon vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta 25. marraskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/138/EY (Solvenssi II) (1),

—

ottaa huomioon Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) perustamisesta 24. marraskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1094/2010 (2),

—

ottaa huomioon 4. heinäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman Equitable Life Assurance Society -yhtiön kriisistä (3),

—

ottaa huomioon Equitable Life Assurance Society -yhtiön kriisiä käsitelleen tutkintavaliokunnan 23. toukokuuta 2007 antaman loppuraportin (A6-0203/2007),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä oikeudellisten asioiden valiokunnan ja sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnot (A7-0243/2011),

A.

katsoo rahoituskriisin osoittaneen, että kuluttajien luottamus finanssijärjestelmään voi murentua nopeasti, jos ei ole asianmukaisia menettelyjä, joilla voidaan korvata kuluttajille rahoituslaitosten konkursseista aiheutuneet menetykset,

B.

katsoo, että vakuutustakuujärjestelmät voivat olla hyödyllinen väline, jolla voidaan pienentää vakuutuksenottajien tai edunsaajien riskejä vakuutusyhtiön konkurssissa,

C.

katsoo, että vakuutustakuujärjestelmien tarve, toiminta ja rakenne eivät ole analogisia talletusten vakuusjärjestelmien tai sijoittajien takuujärjestelmien kanssa, koska vakuutusyhtiöiden liiketoimintamallit ovat erilaisia ja kuluttajia uhkaavat vakuutusyhtiön konkurssissa eri riskit,

D.

toteaa, että jäsenvaltioissa on erilaisia vakuutustakuujärjestelmiä, joissa kuluttajansuojan taso vaihtelee eri tuotelinjoissa ja rahoitusmalleissa,

E.

toteaa, että finanssikriisistä ei aiheutunut merkittäviä menetyksiä vakuutuksenottajille tai edunsaajille ja että Euroopan vakuutusala on selviytynyt kriisistä verrattain pienin vahingoin,

F.

toteaa, että Solvenssi II -järjestelyllä on luotu valvontaviranomaisten portaittaiset toimet, joilla minimoidaan vakuutusyhtiön konkurssin todennäköisyys ja konkurssista vakuutuksenottajille tai edunsaajille koituvat vahingot,

G.

katsoo, että Solvenssi II -järjestely ja vakuutustakuujärjestelmät auttavat luomaan tasapuoliset toimintaedellytykset Euroopan vakuutusmarkkinoille ja toteuttamaan sisämarkkinat,

H.

toteaa, että Solvenssi II -järjestelyssä vakuutuksenottajien ja edunsaajien korvaukset on varmistettu siinä tapauksessa, että vakuutusyhtiö on maksukyvytön (kun vakuutusyhtiö ei täytä vakavaraisuuspääomavaatimuksia), ja vakuutuksenottajalla ja edunsaajalla on riski vain siinä tapauksessa, että vakuutusyhtiö menee konkurssiin (kun varat eivät riitä kattamaan vastuita),

I.

toteaa, että rajatylittävä vakuutustoiminta EU:ssa on vähäistä, mutta sen odotetaan kasvavan Solvenssi II:n tuloksena sivuliikkeisiin perustuvan yleiseurooppalaisen rakenteen tarjoamien pääomahyötyjen myötä,

J.

ottaa huomioon, että EU:n tasolla yhdenmukaistettujen vakuutustakuujärjestelmien puuttuminen ja eri jäsenvaltioissa käytössä olevat erilaiset järjestelmät ovat johtaneet vakuutuksenottajien tehottomaan ja epätasaiseen suojeluun ja hidastaneet vakuutusmarkkinoiden toimintaa vääristäessään rajatylittävää kilpailua,

K.

katsoo, että kuluttajien luottamus rahoitusalan sisämarkkinoiden toimintaan voidaan varmistaa ainoastaan huolehtimalla riittävästä kuluttajansuojasta palveluntarjoajan alkuperämaasta riippumatta ja ensisijaisesti soveltamalla johdonmukaisesti vakavaraisuuden valvontaa ja tarvittaessa Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen (EVLEV) ja kansallisten toimivaltaisten viranomaisten harjoittamaa tehokasta valvontaa,

L.

katsoo, että kansallisten ja Euroopan valvontaviranomaisten suorittamalla tehokkaalla ja suhteutetulla valvonnalla on minimoitava rahoituslaitosten konkursseista veronmaksajille koituvat riskit,

1.

toteaa, että uusi valvontajärjestelmä ja tulevat Solvenssi II -puitteet parantavat kuluttajansuojaa entisestään;

2.

kehottaa komissiota esittämään Solvenssi II -järjestelyyn ja uuteen valvontakehykseen sisältyvät säännöt ja määritelmät huomioon ottaen ehdotuksia rajatylittävää yhdenmukaistamista koskevaksi direktiiviksi, jolla luotaisiin johdonmukaiset ja yhtenäiset rajatylittävät puitteet kaikkien jäsenvaltioiden vakuutustakuujärjestelmille ja tarjottaisiin viime käden suojaa kuluttajille vain silloin, kun vakuutusyhtiöt eivät maksukyvyttömyyden vuoksi kykene täyttämään sopimusvelvoitteitaan;

3.

kehottaa komissiota esittämään pikaisesti ehdotuksen direktiiviksi vakuutustakuujärjestelmistä täydentämään talletusten vakuusjärjestelmiä, sijoittajien korvausjärjestelmiä ja Solvenssi II -järjestelyä;

4.

panee merkille, että epätasapuolisten toimintaedellytysten mahdollisuus voisi aiheuttaa sääntelyeroilla keinottelua, mikä vaikuttaisi vakuutustakuujärjestelmiin; kehottaa komissiota tarkastelemaan yhdenmukaistamisen ja eri EU-maiden järjestelmien soveltamisen ja kotivaltioperiaatteen vuorovaikutusta sekä selvittämään, ovatko markkinat merkittävästi vääristyneet; katsoo, että tarkastelu olisi tehtävä kolmen vuoden kuluttua Solvenssi II -järjestelyn täysimääräisestä toteutuksesta;

5.

yhtyy näkemykseen, että Solvenssi II -direktiivi ei luo konkurssivapaata ympäristöä vakuutusyhtiöille eikä suojaa kuluttajia menetyksiltä vakuutusyhtiöiden konkursseissa; kehottaa siksi komissiota varmistamaan, että käyttöön otettava yhteinen vakuutustakuujärjestelmä on sopusoinnussa Solvenssi II -direktiivin kanssa;

6.

kannattaa kotivaltioperiaatetta, jonka mukaan vakuutusyhtiön antamiin vakuutuksiin sovelletaan vakuutuksen myyntipaikasta riippumatta kotivaltion vakuutustakuujärjestelmää, ja panee merkille, että a) Solvenssi II:n myötä rajatylittävä vakuutustoiminta lisääntyy ja b) vakuutusyhtiön konkurssi on yhdistettävissä kotivaltion viranomaisen puutteelliseen valvontaan, jolloin vastuu konkurssista kuuluisi kotivaltion vakuutustakuujärjestelmälle, joka tarjoaisi viime käden suojaa kuluttajille vain silloin, kun vakuutusyhtiöt eivät maksukyvyttömyyden vuoksi kykene täyttämään sopimusvelvoitteitaan; kehottaa komissiota toteuttamaan vaikutusten arvioinnin ja järjestämään sidosryhmien julkisen kuulemisen ensisijaisesti henkivakuutusten sisällyttämisestä järjestelmään sekä vahinkovakuutusten mahdollisesta sisällyttämisestä rajatylittävään vakuutustakuujärjestelmään, jotta voidaan varmistaa asianmukainen kuluttajansuoja ja jäsenvaltioiden tasapuoliset toimintaedellytykset; katsoo, että komission ja EVLEVin olisi luotava mekanismi sen varmistamiseksi, että vakuutustakuujärjestelmän lisäkustannuksia arvioidaan kuluttajansuojatavoitteen kannalta; panee merkille, että nykyinen EU-asetus talletusten vakuusjärjestelmistä ja sijoittajien korvausjärjestelmistä kattaa vain talletustuotteet;

7.

vaatii, että kansallisten vakuutustakuujärjestelmien rahoitusmalliin on sovellettava toissijaisuusperiaatetta ja otettava näin ollen huomioon valvonnassa sovellettava kotivaltioperiaate ja nykyisissä vakuutustakuujärjestelmissä käytettyjen mallien moninaisuus; kehottaa komissiota pidättymään pelkästään etukäteismaksuperiaatteen suosimisesta, koska ei ole olemassa sitä puoltavia vakuuttavia perusteita ja koska siitä voisi aiheutua vahinkoa;

8.

vaatii jäsenvaltioita varmistamaan, että niiden vakuutustakuujärjestelmät testataan ja että järjestelmiin tulee tieto tapauksissa, joissa toimivaltainen viranomainen havaitsee vakuutusyhtiössä ongelmia, jotka todennäköisesti aiheuttavat kyseiseen järjestelmään puuttumisen; ehdottaa, että kyseiset testit tehdään vähintään joka kolmas vuosi tai kun olosuhteet sitä edellyttävät; katsoo, että EVLEVin olisi tehtävä säännöllisesti vertaisarviointeja järjestelmien pitkän aikavälin rahoituskestävyyden tarkastelemiseksi ja vaadittava tarvittaessa parannuksia;

9.

myöntää, että toissijaisuusperiaatteen soveltamisesta etukäteis- tai jälkikäteismaksuihin perustuvien mallien valintaan voi aiheutua jäsenvaltioiden välisen kilpailun vääristymiä; katsoo, että vääristymät vaikuttavat sekä kuluttajien ja veronmaksajien suojeluun ja että komission olisi käsiteltävä vääristymiä huolellisesti ja pitkän aikavälin strategialla;

10.

tunnustaa, että kuluttajansuojan varmistamiseen on eri tapoja, kuten

suosittaa sallimaan molemmat tavat tulevassa vakuutustakuujärjestelmässä, kun otetaan huomioon kansallisten markkinoiden kokoerot, erilainen keskittyminen ja tuotesuunnittelu ja tarjolla olevien vakuutustuotteiden kirjo;

11.

vaatii, että vakuutusyhtiön maksukyvyttömyystilanteessa kuluttajille tarkoitettujen tietojen on oltava helposti löydettävissä, kattavia ja helposti ymmärrettäviä ja että niissä on kerrottava selvästi, minkä viranomaisen puoleen kuluttajan on käännyttävä vaateiden esittämiseksi tai tiedustelujen tekemiseksi; on vakuuttunut siitä, että yhden yhteyspisteen perustaminen kaikille taloudellisille takuu- ja korvausjärjestelmille varmistaisi, että nykyinen lainsäädäntö todellakin hyödyttää kuluttajia etenkin tiedottamista ja rajatylittäviä yhteyksiä ja maksuja koskevissa asioissa;

12.

korostaa, että vakuutustakuujärjestelmien kotivaltioperiaate on kuluttajan kannalta uskottava vain, jos se on yhtäpitävä kuluttajien kokemusten kanssa molempien vakuutustakuujärjestelmän toimien (vakuutuskannansiirron ja vakuutuksenottajien korvausvaateiden käsittelyn) osalta; kehottaa komissiota vaatimaan, että kansalliset valvontaviranomaiset hoitavat kaikki vakuutustakuukorvaukset kotivaltion vakuutustakuujärjestelmän sijaintipaikasta riippumatta yhtä omakielistä menettelyä soveltaen ja kuluttajille tarkoitetussa yhdessä yhteyspisteessä; suosittaa, että EVLEV kehittää yhdenmukaisen ja avoimen menettelyn, joka on yksinkertainen ja perustuu parhaisiin käytäntöihin ja tarvittaessa sitoviin teknisiin standardeihin;

13.

korostaa, että kuluttajien tietämystä ja tietoisuutta rahoituspalveluista ja niihin liittyvistä riskeistä olisi lisättävä; ehdottaa näin ollen, että vakuutuksia varten otettaisiin käyttöön eurooppalaista vakiomuotoista tietosivua vastaava mekanismi, johon sisältyy vakuutuksiin liittyviä monimutkaisia sijoitustuotteita koskevat selkeät pakolliset riskivaroitukset sekä ilmoitus tiettyyn kansalliseen viranomaiseen liittyvän vakuutustakuujärjestelmän olemassaolosta, jotta vakuutuksenottajat voivat helpommin ymmärtää vakuutustuotteita ja saada kaikki olennaiset tiedot;

14.

katsoo, että kotivaltion ja isäntävaltion valvontaviranomaisten olisi toimittava täydessä yhteistyössä asianomaisen vakuutustakuujärjestelmän ja Euroopan valvontakehyksen puitteissa, jotta voidaan minimoida vakuutuksenottajille tai edunsaajille isäntävaltiossa vakuutusyhtiön konkurssista aiheutuvat vahingot, ja kollegiona, johon osallistuu ja jota valvoo myös EVLEV, jotta voidaan varmistaa järjestelmien yhdenmukaisuus;

15.

kehottaa komissiota selventämään vakuutustakuujärjestelmien asemaa suhteessa vakuutusvälittäjiin;

16.

toteaa, että vakuutuksenottajien ja edunsaajien kattavan ja jatkuvan suojan varmistamiseksi komission olisi säilytettävä ja otettava huomioon muut suojamekanismit ja säännökset, joita on jo käytössä; katsoo, että vakuutustakuujärjestelmä olisi aktivoitava, jos muut suojamekanismit pettävät;

17.

vaatii, että unionin uudella lainsäädännöllä ei saa heikentää jäsenvaltioiden nykyisten vakuutustakuujärjestelmien antamaa suojaa ja että kuluttajille ei saa aiheutua menetyksiä sen vuoksi, että vakuutusyhtiöitä ei ole valvottu asianmukaisesti; kehottaa siksi komissiota varmistamaan, että vakuutustakuujärjestelmien eurooppalainen kehys toimii viimeisenä keinona ja varmistaa, että korvaukseen oikeutetut vakuutuksenottajat (tai edunsaajat) saavat mahdollisimman täysimääräisen korvauksen tai mahdollisuuden vakuutuskannansiirtoon kohtuullisessa ajassa, jos yritys ajautuu maksukyvyttömyystilaan;

18.

katsoo, että vakuutusyhtiöt ovat vastuussa työntekijöidensä toimista ja että vakuutusvälittäjillä on oltava ammatillinen vastuuvakuutus; toteaa, että petokset ovat rikos- ja vahingonkorvausoikeuteen kuuluva asia; katsoo, että väärinkäytökset ja petokset kattavat vakuutustakuujärjestelmäsäännöt saattavat vähentää valvontaviranomaisten valppautta ja halukkuutta käyttää valvontavaltuuksia, mikä rapauttaisi moraalia;

19.

katsoo, että koska pien- ja mikroyrityksistä ei ole oikeudellisesti sitovaa EU-määritelmää ja koska tällaisten yritysten luonne muuttuu ajan myötä, vakuutustakuujärjestelmiä koskevassa direktiiviehdotuksessa olisi rajoituttava luonnollisiin henkilöihin, ja että konkurssiin menneeseen vakuutusyhtiöön suoraan liittyviä luonnollisia henkilöitä, kuten johtajia ja äänivaltaisia hallituksen jäseniä, joiden ammatillinen vastuualue on kytköksissä maksukyvyttömyyden syihin, ei pitäisi katsoa kuluttajiksi; kehottaa komissiota arvioimaan uudelleen valikoitujen oikeushenkilöiden sisällyttämistä järjestelmään, kunhan on sovittu oikeudellisesti sitovasta määritelmästä; korostaa, että toissijaisuusperiaatteen mukaisesti yksittäiset jäsenvaltiot voivat sisällyttää oikeushenkilöitä omiin kansallisiin vakuutustakuujärjestelmiinsä;

20.

katsoo, että markkinoiden keskittyminen voi vaikeuttaa vakuutustakuujärjestelmän kykyä käsitellä vakuutuksenottajien tai edunsaajien korvausvaateita yhden tai useamman vakuutusyhtiön konkurssitapauksessa; katsoo, että on vältettävä sellaisia vakuutustakuujärjestelmiä koskevia sääntöjä, jotka voisivat aiheuttaa lisää ongelmia keskittyneillä markkinoilla;

21.

katsoo, että EVLEVin olisi koordinoitava kansallisten viranomaisten toimia, kun ne suorittavat markkinaspesifistä stressitestausta ja vakuutustakuujärjestelmien Euroopan laajuista stressitestausta, annettava tarvittaessa suosituksia ja tehtävä säännöllisesti vertaisarviointeja, jotta varmistetaan parhaiden käytäntöjen leviäminen;

22.

panee merkille, että pienillä ja keskittyneillä markkinoilla sellaisen vakuutustakuujärjestelmän perustaminen, jonka rahoitusmekanismit ovat epäasianmukaisia, voisi aiheuttaa järjestelmäriskejä lisäämällä vakuutusyhtiöiden yhteyksiä, mikä johtaisi pienten ja suurten markkinoiden epätasapuolisiin toimintaedellytyksiin, koska pienten markkinoiden olisi vaikeampi selviytyä kustannuksista; katsoo, että nämä vaikeudet on otettava huomioon, jotta keskittyneillä markkinoilla ei synny uusia ongelmia; kehottaa komissiota sallimaan jäsenvaltioiden mukauttaa rahoitusta koskevat säännöt ja muut vakuutustakuujärjestelmien suunnittelua koskevat piirteet niiden omien markkinoiden erityistarpeisiin;

23.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

3.4.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 94/5

—

ottaa huomioon komission vihreän kirjan alv:n tulevaisuudesta (KOM(2010)0695),

—

ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SEC(2010)1455),

—

ottaa huomioon eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevan Pienet ensin -aloitteen (Small Business Act) (KOM(2008)0394),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan digitaalistrategiasta (KOM(2010)0245),

—

ottaa huomioon PWC:n toteutettavuustutkimuksen vaihtoehtoisista menetelmistä, joilla alv:n kantamista voitaisiin parantaa ja yksinkertaistaa käyttämällä nykyaikaista teknologiaa ja/tai rahoituksen välittäjiä,

—

ottaa huomioon yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28. marraskuuta 2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (1),

—

ottaa huomioon OECD:n ohjeet alv:n tasapuolisuudesta,

—

ottaa huomioon komission julkaisun "Taxation Trends in the EU" (2010 Edition),

—

ottaa huomioon OECD:n julkaisun "Consumption Tax Trends 2010",

—

ottaa huomioon vuonna 2008 laatimansa mietinnön koordinoidusta strategiasta veropetosten torjunnan tehostamiseksi,

—

ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 8/2007 hallinnollisesta yhteistyöstä arvonlisäverotuksen alalla sekä komission vastaukset (2),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä talousarvion valvontavaliokunnan, sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan ja liikenne- ja matkailuvaliokunnan lausunnot (A7-0318/2011),

A.

ottaa huomioon, että EU:n nykyistä alv-järjestelmää, joka on ollut voimassa 17 vuotta, on luonnehdittu väliaikaiseksi ja että toiveena on ollut siirtyä aikanaan uuteen järjestelmään; katsoo, että komission vihreään kirjaan sisältyvä uusi aloite on ainoastaan alkua menettelylle, josta odotetaan pitkää, vaikeata ja monimutkaista ja jonka menestys riippuu jäsenvaltioiden todellisesta tahdosta luoda entistä yksinkertaisempi, vankempi ja tehokkaampi järjestelmä, joka on entistä avoimempi ja perustuu jäsenvaltioiden tiiviiseen yhteistyöhön ja parhaiden käytäntöjen vaihtoon ja jossa kunnioitetaan toissijaisuusperiaatetta;

B.

ottaa huomioon, että yhteisen alv-järjestelmän tarkoituksena on tehostaa entisestään sisämarkkinoiden toimintaa, mikä on EU:n kilpailukyvyn säilyttämisen kannalta ratkaisevan tärkeää;

C.

ottaa huomioon, että Euroopan unionissa 99 prosenttia yrityksistä on pieniä ja keskisuuria yrityksiä;

D.

ottaa huomioon, että Pienet ensin -aloitteella Euroopan unioni pyrkii edistämään pk-yritysten kasvua hyödyntämällä yhteismarkkinoiden mahdollisuuksia ja etuja;

E.

ottaa huomioon, että jäsenvaltioissa pk-yrityksiin sovellettavat alv-vapautuksen kynnysarvot vaihtelevat ja että nämä kynnysarvot koskevat vain maan sisäisiä liiketoimia;

F.

toteaa OECD:n panneen merkille, että yleisen suuntauksen mukaisesti suorasta verotuksesta siirrytään välilliseen verotukseen, jossa alv-järjestelmillä on entistä merkittävämpi rooli; toteaa myös itse panneensa merkille tämän suuntauksen, mutta korostaa samalla välittömän verotuksen merkitystä verojärjestelmän progressiivisuuden kannalta; toteaa OECD:n panneen lisäksi merkille, että alv:n tehokkuus vaihtelee OECD-maissa, ja katsoo, että alv:n tehokkuutta on mahdollista lisätä huomattavasti; katsoo, että alv:n tehokkuuden lisäämiseksi toteuttaviin toimiin olisi liitettävä myös petostentorjuntatoimia, ja olisi harkittava rahoitustapahtumien alv-vapautuksen poistamista, kunhan asiasta on tehty vaikutustenarviointi, ja otettava samalla huomioon ehdotus neuvoston direktiiviksi (2007/0267(CNS));

1.

panee tyytyväisenä merkille komission vihreän kirjan nykyisen alv-järjestelmän tarkistamisesta ja uudistamisesta ja on samaa mieltä siitä, että kattavan alv-järjestelmän olisi alennettava käyttäjille aiheutuvia toimintakustannuksia, kevennettävä viranomaisille aiheutuvaa hallinnollista rasitusta ja torjuttava petoksia, jotka ovat huomattava rasite julkiselle taloudelle ja kuluttajille;

2.

korostaa, että on ensiarvoisen tärkeää suojata alv-järjestelmä petoksilta jäsenvaltioiden valtavien, mahdollisesti 100 miljardiin euroon nousevien tappioiden vuoksi; katsoo, että erityistä huomiota on syytä kiinnittää karusellipetoksiin; muistuttaa koordinoidusta strategiasta veropetosten torjunnan tehostamiseksi 2. syyskuuta 2008 antamaansa päätöslauselmaan (3) sisältyvistä yksityiskohtaisista ehdotuksista, jotka ovat edelleen päteviä ja jotka olisi pantava täytäntöön välittömästi;

3.

panee merkille, että määritelmät "sosiaalinen hyvinvointi" tai "sosiaalisten syiden periaatteet", joiden avulla määritetään sellaisia palveluja, jotka on vapautettu arvonlisäverosta tai joiden arvonlisäverokantaa on alennettu, ovat hyvin väljiä siitä syystä, että kansalliset tuomioistuimet ovat määrittäneet ne jäsenvaltioiden lainsäädännön nojalla, minkä vuoksi niihin liittyy jatkuva kilpailun vääristymisen riski;

4.

katsoo, että nykyinen alv-järjestelmä merkitsee jäsenvaltioille "vangin dilemmaa", koska vuonna 1993 toteutettua tullirajatarkastuksista luopumista ei ole korvattu jäsenvaltioiden riittävällä yhteistyöllä; panee merkille, että tämän seurauksena jäsenvaltiot ovat menettäneet huomattavasti potentiaalisia alv- ja muita verotuloja, koska osa laillisesta liiketoiminnasta saattaa jäädä tulematta sisämarkkinoille ja koska arvonlisäveropetosten tekijät hyödyntävät nykyistä hajanaista alv-järjestelmää;

5.

kehottaa jäsenvaltioita jatkamaan luottamukseen, avoimuuteen ja jäsenvaltioiden verohallintojen väliseen yhteistyöhön perustuvien suhteiden rakentamista sekä muodostamaan yritysten kanssa verokumppanuuksia niiden toimiessa veroviranomaisten "palkattomina veronkantajina";

6.

kehottaa komissiota kehittämään koordinoidun strategian, jonka avulla tehostetaan veropetosten torjuntaa, sillä alv-petokset vahingoittavat unionin taloudellisia etuja;

7.

kehottaa jäsenvaltioita siirtymään kohti laajapohjaista alv-järjestelmää; korostaa, että nykyiseen finanssitilanteeseen sisältyy suuria haasteita ja että siirtyminen välittömästä verotuksesta välilliseen verotukseen ei yksin riitä turvaamaan taloudellista vakautta; kehottaa siksi etsimään oikeudenmukaisempia vaihtoehtoisia tulolähteitä;

8.

pitää tärkeänä tarkastella tiiviisti alueellisen autonomian seurauksia jäsenvaltioissa, kun keskustellaan siirtymisestä välittömästä verotuksesta välilliseen verotukseen;

9.

muistuttaa, että alv:n keskeisimpiä piirteitä on tasapuolisuuden periaate ja että sen vuoksi alv:n kantamisesta syntyvää rasitetta ei saisi sälyttää yritysten harteille; korostaa, että jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että periaatteessa kaikkia kaupallisia liiketoimia verotetaan mahdollisuuksien mukaan ja että poikkeukset olisi ymmärrettävä suppeasti ja että samalla olisi varmistettava, että samat tavarat ja palvelut saavat saman alv-kohtelun; korostaa, että esimerkiksi kaikkia kirjoja, sanomalehtiä ja aikakauslehtiä olisi niiden muodosta riippumatta kohdeltava täsmälleen samalla tavalla, mikä tarkoittaa, että ladattaviin ja sähköisiin kirjoihin, sanomalehtiin ja aikakauslehtiin olisi sovellettava samaa arvonlisäverokohtelua kuin paperimuodossa oleviin kirjoihin, sanomalehtiin ja aikakauslehtiin ja että erilaisiin rajatylittäviin kuljetuspalveluihin olisi käytetystä kuljetusmuodosta riippumatta sovellettava samanlaista arvonlisäverokohtelua; katsoo, että silloin kun vapautukset eivät häiritse sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa, jäsenvaltioilla olisi oltava oikeus myöntää vapautuksia tiettyjen suppeasti ymmärrettävien sosiaalisten ja kulttuuristen kriteerien perusteella;

10.

pyytää yhdenmukaistamaan vakio- tai alennetut alv-kannat kaikessa EU:n sisäisessä rajatylittävässä liikenteessä liikennemuodosta riippumatta sekä yhdenmukaistamaan säännöt alv:n vähennyskelpoisuudesta;

11.

katsoo, että kulttuurituotteiden alv-kantojen olisi oltava aina samat tuotteiden myyntimenetelmästä riippumatta (verkossa tai muulla tavalla); katsoo, että tämä yhdenmukaistaminen tukisi sähköisen kaupankäynnin kehittymistä ja tuottaisi kuluttajille samat kulttuuriin ja opetukseen liittyvät edut edistäen samalla voimakkaasti kasvavan digitaalialan kehitystä;

12.

panee merkille, että liikennealalla on markkinoiden vääristymiä, koska joihinkin liikennemuotoihin, kuten bussi- ja junaliikenteeseen, sovelletaan arvonlisäveroa, kun taas toiset on vapautettu arvonlisäverosta; katsoo, että tämä luo eriarvoiset toimintaedellytykset, koska kaikki liikennemuodot kilpailevat samoista rajat ylittävistä liikennepalveluista;

13.

kehottaa laatimaan vihreän alv-strategian, jossa keskitytään energiatehokkaiden ja ympäristöystävällisten tuotteiden ja palvelujen alennettuihin verokantoihin sekä tasapainotetaan epäreilua kilpailua, joka on seurausta ulkoisvaikutuksista, joita ei huomioida tuotteen tai palvelun hinnassa;

14.

korostaa, että jotta varmistetaan, että verotettaviin taloudellisiin toimiin käytettävistä tavaroista ja palveluista kannettava alv on tasapuolinen, sen on oltava vähennyskelpoinen; panee merkille, että tällä hetkellä tuotantopanoksista maksettavaa veroa koskevat säännöt ovat monimutkaisia ja aiheuttavat yrityksille ongelmia, jotka johtuvat niiden toiminnan kohteesta (toimiala), palvelun tyypistä (vapautukset) tai palvelujen luonteesta (vähennyskelpoisuus);

15.

panee merkille, että rajat ylittävien yhteisöliiketoimien osalta nykyisessä alv-järjestelmässä on etäännytty alkuperäperiaatteen täytäntöönpanoa koskevista jäsenvaltioiden alun perin tekemistä sitoumuksista, mikä johtuu siitä, että jäsenvaltioiden keskuudesta ei löydy poliittista tukea yhteistyölle kyseisen periaatteen noudattamiseksi;

16.

yhtyy siksi komission ehdotukseen, että nykytila on tunnustettava ja että on siirryttävä kohti kohdemaan periaatetta; katsoo, että sekä tavaroita että palveluja koskeva kulutuspaikkaan perustuva alv-järjestelmä vaikuttaa lupaavimmalta keinolta, jota olisi analysoitava lisää ja jota olisi tuettava ottamalla jäsenvaltioissa käyttöön hyvin toimivat keskitetyt palvelupisteet; korostaa, että keskitettyjen alv-palvelupisteiden käyttöönotto 1. tammikuuta 2015 mennessä olisi oltava edelleen EU:n ensisijainen painopistealue;

17.

kehottaa jäsenvaltioita kaventamaan entisestään yleisen verokannan vaihteluväliä ottaen huomioon alv:n yleisten verokantojen lähentymistrendin; katsoo, että jäsenvaltioille on annettava joustovaraa omien alv-kantojen asettamisessa, koska arvonlisävero on tärkeä talousarvioväline;

18.

kehottaa komissiota esittämään joulukuun 2012 loppuun mennessä ehdotuksen rajat ylittävän verotuksen yksinkertaistamisesta;

19.

korostaa, että voittoa tavoittelemattomilla järjestöillä on elintärkeä ja hyödyllinen rooli Euroopan demokratian, kasvun ja vaurauden edistämisessä; kehottaa komissiota ehdottamaan mekanismia, jonka myötä kansalaisyhteiskunnan vahvistamista haluavat jäsenvaltiot saavat yleisesti vapauttaa arvonlisäverosta kaikki tai useimmat tällaisten järjestöjen toteuttamat toimet ja tapahtumat; painottaa, että tällaista mekanismia olisi sovellettava ainakin pienimpiin voittoa tavoittelemattomiin järjestöihin;

20.

kehottaa jäsenvaltioita sopimaan tammikuuhun 2012 mennessä sellaisten yleisten tavaroiden ja palvelujen luettelosta, joille olisi myönnettävä arvonlisäverovapautus tai -alennus;

21.

kehottaa jäsenvaltioita työskentelemään tiiviisti arvonlisäverokomitean kanssa, jotta päästäisiin sopimukseen tässä yhteydessä olennaisten oikeudellisten termien yleisestä tulkinnasta, jolloin tämä merkitsisi vastakkaisesta näkökulmasta, että kaikki muut tavarat ja palvelut Euroopan unionin tasolla olisi jätettävä etuuskohtelun ulkopuolelle;

22.

kehottaa komissiota toimittamaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle vuoden 2013 loppuun mennessä kertomuksen, johon sisältyy jäsenvaltioiden ja arvonlisäverokomitean havaintoihin perustuva sitova luettelo yleisistä tavaroista ja palveluista, joihin voidaan soveltaa alennettua arvonlisäverokantaa tai jotka voidaan vapauttaa arvonlisäverosta alv-direktiivin nojalla;

23.

kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan hallintomenettelyjen koordinointia ja yhdenmukaistamaan niitä parhaiden käytäntöjen vaihdon avulla ja toteuttamaan komission vuonna 2009 ehdottamat toimenpiteet, joilla karsitaan hallinnollisia rasitteita EU:n alv-lainsäädännöstä erityisesti harventamalla alv-ilmoitusten antoväliä, yksinkertaistamalla viennin alv-vapautukseen tarvittavia todisteita, poistamaan EU:n sisäistä myyntiä koskevat "tyhjät" ilmoitukset, lisäämällä sähköisen hallinnon ratkaisujen käyttöä Euroopan digitaalistrategian suuntaviivojen mukaisesti – erityisesti alv-ilmoitusten ja -luetteloiden toimittamista sähköisessä muodossa – poistamalla muotovirheisiin liittyvät alv:tä koskevat korko- ja rangaistusmaksut, jos yksittäinen oikeushenkilö ei ole aiheuttanut kyseiselle jäsenvaltiolle alv-tulojen puuttumisesta johtuvaa haittaa, sekä harkitsemalla koko unionin yhtenäisen alv-palautusmenettelyn, alv-tunnuksen ja alv-tietojen sähköisen tallennusjärjestelmän käyttöönottoa;

24.

pitää myönteisenä tutkimusta sähköisistä sisämarkkinoista; kehottaa komissiota parantamaan sähköisten allekirjoitusten yhteentoimivuutta, jotta voidaan luoda oikeudellinen kehys varmojen sähköisten todentamisjärjestelmien tunnustamiselle, ja harkitsemaan sähköisestä allekirjoituksesta annetun direktiivin tarkistamista ja laajentamista, jotta voidaan vähentää yritysten ja erityisesti pk-yritysten hallinnollisia rasitteita; painottaa, että sähköinen tunnistaminen ja varmentaminen olisi tunnustettava vastavuoroisesti koko EU:ssa;

25.

pitää myönteisenä, että EU:ssa otettiin vuonna 2010 käyttöön uusi sähköinen alv-hyvitysjärjestelmä; kehottaa komissiota raportoimaan parlamentille viimeistään heinäkuussa 2012 uuden järjestelmän tuloksista, vahvuuksista ja heikkouksista; korostaa, että uusia sääntöjä on aina tarkistettava sen varmistamiseksi, että ne antavat asianmukaisen suojan petosyrityksiä vastaan;

26.

kehottaa komissiota esittämään kohtuullisen ajan kuluessa ehdotuksen sellaisen vakiomuotoisen eurooppalaisen sähköisen ja paperilaskun käyttöönottamisesta, joka perustuu kielellisesti neutraaliin malliin ja jossa olisi esimerkiksi täydellinen nimi ja osoite, alv-tunnuksen rekisteröinti- ja päättämispäivämäärä ja alv-ryhmän tiedot, jotta voidaan helpottaa rajat ylittäviä liiketoimia ja alentaa yritysten kustannuksia;

27.

kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota yhteistyössä yritysten kanssa tarkastelemaan kriittisesti komission toimintasuunnitelmaa, jotta voitaisiin saavuttaa parempaa sääntelyä koskevan strategian ensisijainen tavoite eli hallinnollisen taakan vähentäminen 25 prosentilla vuoteen 2012 mennessä; pitää selvänä, että komission toimintaohjelmaan sisältyvät arvonlisäveroa koskevat toimenpiteet, joilla on suurin mahdollinen vaikutus, on jo joko hyväksytty neuvostossa tai niistä keskustellaan parhaillaan; katsoo, että jäljellä olevat toimenpiteet voivat vähentää joidenkin yritysten hallinnollista taakkaa Euroopan unionissa, mutta edut eivät ehkä näy kaikkialla Euroopan unionissa;

28.

korostaa, että on tärkeää lisätä ja tukea sähköisen hallinnon ratkaisujen käyttöä erityisesti alv-palautusten ja luetteloiden sähköistä toimittamista varten;

29.

kehottaa jäsenvaltioita sopimaan unionin tasolla siitä, että laaditaan lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä kattava luettelo vakiomuotoisista alv-velvoitteista, joita jäsenvaltiot voivat asettaa yrityksille; kehottaa jäsenvaltioita yhteistyössä yritysten kanssa tarkastelemaan alv-velvoitteita ja hallinnollisia käytäntöjä ja määrittelemään nykyisen alv-järjestelmän keskeiset yrityksiä häiritsevät seikat sekä vaihtamaan ajatuksia ja parhaita käytäntöjä järjestelmän yksinkertaistamiseksi, sen selkeyden parantamiseksi sekä hallinnollisen taakan ja kaupan esteiden vähentämiseksi;

30.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita harkitsemaan pk-yrityksiä koskevan alv-vapautuksen kynnysarvon vahvistamista niin, että se koskisi koko Euroopan unionin aluetta, jotta rasitteita ja kustannuksia voitaisiin vähentää ja helpottaa siten pk-yritysten pääsyä sisämarkkinoille;

31.

kehottaa komissiota tarkastelemaan huolellisesti voittoa tavoittelemattomien järjestöjen alv-byrokratian vähentämistä entisestään; korostaa, että alv-järjestelmän olisi tarjottava enemmän joustoa jäsenvaltioille, jotka haluavat ryhtyä kunnianhimoisiin toimenpiteisiin keventääkseen tällaisten järjestöjen arvonlisäveroon liittyvää hallinnollista rasitetta;

32.

on komission kanssa samaa mieltä siitä, että alv:n kantamisen tehokkuutta on parannettava alv-vajeen ja petosten mahdollisuuden vähentämiseksi sekä vilpittömässä mielessä toimivien kauppiaiden suojelemiseksi alv-petoksilta; korostaa, että veropetosten torjunta Euroopan unionissa on ensisijainen tavoite, ja kannustaa jäsenvaltioita, Europolia, Eurojustia ja OLAFia tiivistämään alan yhteistyötään; kehottaa myös selventämään käsitteitä ja määritelmiä, kuten kulutusmaa ja sijoittautumismaa;

33.

korostaa, että on tehostettava syytteen nostamista jäsenvaltioissa useita jäsenvaltioita koskevissa alv-petostapauksissa sekä lisättävä vastuuvelvollisuutta ja tietoisuutta riskeistä tällä alalla;

34.

korostaa, että EU:n lainsäädännössä on määriteltävä kattavasti ja yhtenäisesti arvonlisäveroon liittyvät petosjärjestelmät ja karusellipetokset, jotka ovat yleisimmin käytetty alv-petosten muoto, sekä yhdenmukaistettava hallinnolliset seuraamukset, jotta näitä petoksia voidaan tutkia tehokkaasti ja syytteitä nostaa yli valtiorajojen;

35.

toteaa, ettei saatavilla ole tarkkoja arvioita alv-karusellipetosten laajuudesta; pyytää kehittämään alv-petosten tarkan arviointivälineen, jolla voitaisiin myös tehdä asiaa koskevia jäsenvaltioiden välisiä vertailuja;

36.

korostaa, että jäsenvaltioiden on tärkeää toimia tehostetussa ja nopeammassa yhteistyössä, tietojenvaihtoa on seurattava paremmin ja paikallisten verotoimistojen välille on luotava suorempia yhteyksiä verkossa toimivan yhteisen tietoportaalin avulla, jotta voidaan varmistaa jäsenvaltioiden toisilleen antama tehokas tuki; pyytää tehostamaan jäsenvaltioiden oikeusviranomaisten, Eurojustin, Europolin ja OLAFin välistä yhteistyötä;

37.

kehottaa komissiota ehdottamaan unionin petostentorjuntalainsäädännön yksinkertaistamista ja lujittamista ja käsittelemään komission ja jäsenvaltioiden välisen yhteistyön heikkouksia osana tätä prosessia;

38.

kehottaa komissiota varmistamaan, että hiljattain (marraskuussa 2010) perustettu EUROFISC-järjestelmä tuottaa käytännön lisäarvoa jäsenvaltioille niiden tutkiessa useita jäsenvaltioita koskevia alv-petoksia, ja raportoimaan sen toiminnasta säännöllisesti parlamentille sekä julkistamaan nämä raportit;

39.

korostaa, että tilaisuuksia tehdä alv-petoksia voidaan vähentää merkittävästi lisäämällä uuden teknologian ja innovatiivisten ratkaisujen käyttöä; kehottaa komissiota lujittamaan edelleen alv-tietojen vaihtojärjestelmää (VIES) lyhentämällä tietojen keruun ja tallentamisen määräaikaa ja tarjoamalla laajemman oikeuden päästä tutustumaan tietoihin suoraan;

40.

katsoo kuitenkin, että alv:n kantamismenetelmiä koskeva keskustelu on toissijaista verrattuna nykyisiin sääntöihin ja menettelyihin sisältyvien puutteiden ja ongelmien ratkaisemiseen ja että tässä vaiheessa tärkeintä olisi ratkaista yhdenmukaisuuden puute, standardoida menettelyjä ja vähentää kielellisiä esteitä ja samalla järjestelmän alttiutta petoksille;

41.

korostaa, että Euroopan unioniin tarvitaan tulkintaelin, jolta jäsenvaltiot voivat saada sitovia vastauksia yleisestä verometodologiasta ja alv-sääntöjen tasapuolisesta soveltamisesta;

42.

muistuttaa, että vaikka kansainväliset toimijat pystyvät usein käsittelemään ongelmia, joita syntyy liiketoiminnan harjoittamisesta kansainvälisellä tasolla, verohallinnoilla ei useinkaan ole samantasoista kokemusta; korostaa tästä syystä, että yhteistyö on toteutettava siten, että voidaan auttaa erottamaan rehelliset huijareista ja tekemään järjestelmä molemmille osapuolille ymmärrettäväksi;

43.

katsoo, että rajoitettu tietovarastomalli (johon sisältyy standardoitu tarkastusasiakirja (4)) yhdessä sertifioidun verovelvollisen mallin kanssa ovat tällä hetkellä lupaavimpia alv:n kantamista koskevia malleja, joita komissio tutkii, koska ne on jo pantu menestyksekkäästi täytäntöön joissakin jäsenvaltioissa ja koska ne ovat todistetusti lisänneet alv:n kantamisen tehokkuutta;

44.

katsoo, että yritysmaailma vaatii selkeitä alv-sääntöjä, joilla lisätään oikeusvarmuutta ja yhdenmukaisen tulkinnan todennäköisyyttä jäsenvaltioissa; katsoo lisäksi, että nykyisiin neuvoston direktiiveihin sisältyy epäselviä säännöksiä, joilla lisätään erilaisten tulkintojen mahdollisuutta, ja että tästä johtuva monimutkainen alv-järjestelmä haittaa rajat ylittävää toimintaa ja aiheuttaa tarpeettomia hallinnollisia rasitteita; katsoo, että alv-säännöillä ei saisi viedä pohjaa EU:n muilta politiikoilta, esimerkiksi kestävyyteen tähtääviltä toimintalinjoilta;

45.

kehottaa jäsenvaltioita lisäämään yhdenmukaisuutta

46.

katsoo, että yritykset tarvitsevat selkeitä ja yksiselitteisiä unionin tason alv-sääntöjä, jotta voidaan tukea rajat ylittävää toimintaa ja minimoida hallinnollinen taakka ja näin ollen yrityksille aiheutuvat kustannukset; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota lisäämään laatua ja selkeyttä

47.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden parlamenteille.

3.4.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 94/12

—

ottaa huomioon 28. syyskuuta 2011 pidetyn puheen unionin tilasta,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,

1.

pitää tulevaa Eurooppa-neuvoston kokousta erittäin tärkeänä ja katsoo, että sen on osoitettava, miten tästä mennään eteenpäin;

2.

kehottaa komission puheenjohtajaa esittämään kattavan etenemissuunnitelman, jossa esitetään sen toteutuksen eri vaiheet;

3.

vaatii perustamaan suunnitelman kokonaan yhteisömenetelmään ja soveltamaan EU:n nykyisiä institutionaalisia rakenteita;

4.

korostaa, että suunnitelmalla on oltava selkeä aikataulu, jotta voidaan palauttaa luottamus ja osoittaa suunta eteenpäin;

5.

katsoo, että suunnitelmaan olisi sisällytettävä vähintään seuraavat:

6.

korostaa, että tällaisen suunnitelman ja vastaavien toimien demokraattinen legitimiteetti ja vastuuvelvollisuus on varmistettava siten, että Euroopan parlamentti osallistuu suunnitelmaan ja varsinkin taloushallituksen perustamiseen;

7.

aikoo arvioida Eurooppa-neuvoston kokouksen tuloksia edellä mainitun valossa;

8.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvostolle ja komissiolle.

3.4.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 94/13

—

ottaa huomioon 8. kesäkuuta 2011 vahvistamansa kannan ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Schengenin säännöstön määräysten täysimääräisestä soveltamisesta Bulgarian tasavallassa ja Romaniassa (1),

—

ottaa huomioon Luxemburgissa 9. ja 10. kesäkuuta 2011 kokoontuneen oikeus- ja sisäasioiden neuvoston päätelmät,

—

ottaa huomioon 24. ja 25. kesäkuuta 2011 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät,

—

ottaa huomioon 29. syyskuuta 2011 neuvostolle ja komissiolle esitetyt kysymykset Bulgarian ja Romanian liittymisestä Schengen-alueeseen (O-000224/2011 – B7-0440/2011, O-000225/2011 – B7-0621/2011, O-000223/2011 – B7-0439/2011),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,

A.

toteaa, että henkilöiden vapaa liikkuvuus on perusoikeus, joka on taattu EU:n kansalaisille perussopimuksissa;

B.

toteaa, että Schengen-alueen perustaminen ja Schengenin säännöstön sisällyttäminen EU:n kehykseen on yksi Euroopan yhdentymisen suurimmista saavutuksista;

C.

toteaa, että Romania ja Bulgaria ovat täyttäneet kaikki kriteerit, joita Schengen-arviointiprosessin onnistuneesti päättäminen edellyttää;

D.

toteaa, että kummankin maan valmius liittyä Schengen-alueeseen vahvistettiin Euroopan parlamentin 8. kesäkuuta 2011 antamassa päätöslauselmissa ja neuvoston 9. kesäkuuta 2011 antamissa päätelmissä;

E.

toteaa, että Eurooppa-neuvoston 24. kesäkuuta 2011 pidetyssä kokouksessa valtioiden ja hallitusten päämiehet sopivat, että päätös maiden liittymisestä olisi tehtävä viimeistään syyskuussa 2011;

F.

toteaa, että päätöstä Bulgarian ja Romanian liittymisestä on lykätty, koska neuvosto ei päässyt äänestettäessä asiasta sopimukseen 22. syyskuuta 2011 pidetyssä kokouksessa;

1.

korostaa, että molemmat maat ovat suunnitelleet ja organisoineet yhdennetyt rajanvalvontajärjestelmänsä perusteellisesti uudelleen investoimalla huomattavasti lainvalvontaviranomaisiin, myös kouluttamiseen ja uusimpaan teknologiaan, ja tehostaneet selvästi institutionaalisia ja oikeudellisia järjestelmiään, mikä on tunnustettu kaikissa Schengenin arviointiraporteissa;

2.

ottaa huomioon, että Bulgaria ja Romania ovat osoittaneet jatkuvasti tukensa ja solidaarisuutensa Kaakkois-Euroopan luotettavina kumppaneina ja että ne ovat olleet jatkuvasti edistämässä EU:n tämän osan rajaturvallisuutta;

3.

korostaa, että molemmat maat ovat panneet Schengen-säännöstön täytäntöön kokonaisuudessaan, mikä on niiden liittymissopimuksen ja EU:n nykyisen oikeusjärjestelmän mukaisesti ainoa ennakkoedellytys näiden maiden liittymiselle Schengen-alueeseen;

4.

kehottaa kaikkia jäsenvaltioita tekemään päätöksen Schengen-alueen laajentamisesta kattamaan myös Bulgaria ja Romania pelkästään Schengen-säännöstön ja -menettelyjen perusteella; katsoo, että lisäkriteereitä ei voida asettaa jäsenvaltioille, jotka ovat jo Schengen-alueen liittymisprosessissa;

5.

toistaa parlamentin tukevan Schengen-alueen laajentamista kattamaan myös Bulgaria ja Romania ja kehottaa Eurooppa-neuvostoa etenemään asiassa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen mukaisesti ja toteuttamaan tarvittavat toimet, jotta Romania ja Bulgaria voivat liittyä Schengen-alueeseen;

6.

kehottaa kaikkia jäsenvaltioita noudattamaan EU:n oikeusjärjestelmän mukaisia sitoumuksiaan Schengen-alueeseen liittymisen osalta sen sijaan, että ne asettaisivat kansallisen populismin etusijalle;

7.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle ja neuvostolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

3.4.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 94/15

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 13 artiklan,

—

ottaa huomioon 5. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman eläinten hyvinvoinnin toimintasuunnitelman 2006–2010 arvioinnista (1),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan,

A.

ottaa huomioon, että EU:n perussopimusten mukaan eläimet ovat tuntevia olentoja ja että EU:n ja jäsenvaltioiden on otettava eläinten hyvinvoinnin vaatimukset täysimääräisesti huomioon,

B.

ottaa huomioon, että kodittomat ja irrallaan olevat eläimet uhkaavat eräissä jäsenvaltioissa kansanterveyttä ja turvallisuutta,

C.

ottaa huomioon, että eräissä jäsenvaltioissa on ryhdytty äärimmäisiin toimiin kodittomien ja irrallaan olevien eläinten suhteen,

1.

kehottaa komissiota varmistamaan, että jäsenvaltiot noudattavat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 13 artiklassa esitettyä periaatetta;

2.

kehottaa jäsenvaltioita laatimaan kattavia koirakannan hallintastrategioita, joihin kuuluvat koirakannan valvonta ja eläinrääkkäyksen kieltäminen lainsäädännöllä, vesikauhurokotuksen ja sterilisoinnin kaltaisten eläinlääkintätoimien tukeminen ei-toivottujen koirien lukumäärän valvomiseksi sekä lemmikkieläinten omistajien vastuuntunnon edistäminen;

3.

pyytää komissiota kehottamaan jäsenvaltioita ottamaan käyttöön kaikkien koirien pakollisen tunnistamisen ja rekisteröinnin EU:n laajuisten yhteensopivien järjestelmien avulla tautien leviämisen ehkäisemiseksi;

4.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän kannanoton ja allekirjoittajien nimet (2) komissiolle ja jäsenvaltioiden hallituksille.

3.4.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 94/16

—

ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (09114/2011),

—

ottaa huomioon luonnoksen Euroopan unionin ja Kap Verden tasavallan sopimukseksi tietyistä lentoliikenteen näkökohdista (16459/2010 + COR1 + COR2),

—

ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 100 artiklan 2 kohdan sekä 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan ja 218 artiklan 8 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C7-0123/2011),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 81 artiklan ja 90 artiklan 7 kohdan,

—

ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan suosituksen (A7-0307/2011),

1.

antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Kap Verden tasavallan hallituksille ja parlamenteille.

3.4.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 94/17

—

ottaa huomioon 4. lokakuuta 2011 päivätyn neuvoston suosituksen (14862/2011),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 283 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan, jonka mukaisesti Eurooppa-neuvosto on kuullut parlamenttia (C7-0312/2011),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 109 artiklan,

—

ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A7-0337/2011),

A.

ottaa huomioon, että Eurooppa-neuvosto kuuli 4. lokakuuta 2011 päivätyllä kirjeellä Euroopan parlamenttia Jörg Asmussenin nimittämisestä Euroopan keskuspankin johtokunnan jäseneksi kahdeksan vuoden pituiseksi kaudeksi;

B.

ottaa huomioon, että asiasta vastaava parlamentin talous- ja raha-asioiden valiokunta arvioi tämän jälkeen ehdokkaan pätevyyttä erityisesti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 283 artiklan 2 kohdan vaatimuksiin nähden ja ottaen huomioon EKP:n täydellisen riippumattomuuden tarpeen130 artiklan mukaisesti ja että arvioinnin yhteydessä valiokunta sai ehdokkaalta ansioluettelon sekä vastaukset hänelle lähetettyihin kirjallisiin kysymyksiin;

C.

ottaa huomioon, että tämän jälkeen valiokunta järjesti 10. lokakuuta 2011 puolitoista tuntia kestäneen kuulemistilaisuuden, jossa ehdokas käytti alustavan puheenvuoron ja vastasi sitten valiokunnan jäsenten esittämiin kysymyksiin;

1.

antaa myönteisen lausunnon neuvoston suosituksesta nimittää Jörg Asmussen Euroopan keskuspankin johtokunnan jäseneksi;

2.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle ja jäsenvaltioiden hallituksille.

3.4.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 94/18

—

ottaa huomioon neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan (12443/1/2011 – C7-0270/2011),

—

ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan (1) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2010)0174),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 7 kohdan,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 72 artiklan,

—

ottaa huomioon budjettivaliokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A7-0327/2011),

1.

hyväksyy neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.

toteaa, että säädös annetaan neuvoston kannan mukaisesti;

3.

kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan säädöksen yhdessä neuvoston puheenjohtajan kanssa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 297 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

4.

kehottaa pääsihteeriä allekirjoittamaan säädöksen tarkistettuaan, että kaikki menettelyt on suoritettu asianmukaisesti, ja julkaisemaan sen yhteisymmärryksessä neuvoston pääsihteerin kanssa Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

5.

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

3.4.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 94/19

—

ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2011)0034),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 212 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7-0038/2011),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

—

ottaa huomioon neuvoston edustajan 14. syyskuuta 2011 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

—

ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan lausunnon (A7-0227/2011),

1.

vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.

pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

3.4.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 94/20

—

ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2010)0273),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 207 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7-0138/2010),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

—

ottaa huomioon neuvoston edustajan 14. syyskuuta 2011 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

—

ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön sekä kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnon (A7-0157/2011),

1.

vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.

pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

3.4.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 94/21

—

ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2010)0054),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 207 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7-0042/2010),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

—

ottaa huomioon neuvoston edustajan 20. heinäkuuta 2011 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

—

ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön (A7-0243/2010),

1.

vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan (1);

2.

hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteisen julistuksen;

3.

pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

4.

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.