19.1.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 17/1

—

ottaa huomioon alueiden komitean 19. heinäkuuta 2012 antaman päätöslauselman (1) AK:n painopisteistä Euroopan komission tulevaa työohjelmaa silmällä pitäen sekä alueiden komitean päätöslauselman (2) keväällä 2012 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmistä.

—

ottaa huomioon Euroopan komission tiedonannon vuoden 2013 työohjelmastaan (3) sekä 16. helmikuuta 2012 allekirjoitetun Euroopan komission ja alueiden komitean yhteistyöpöytäkirjan.

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentin 11. syyskuuta 2012 antaman lainsäädäntöpäätöslauselman (4) komission työohjelmasta vuodeksi 2013.

1.

pitää talous-, sosiaali- ja finanssikriisistä selviytymistä Euroopan unionin suurimpana haasteena. Tämän vuoksi komitea tukee vahvasti pyrkimyksiä lisätä ja ylläpitää EU:n sitoumusta seuraavilla aloilla:

2.

tukee kunnianhimoista monivuotista rahoituskehystä sekä aitoa unionin omien varojen järjestelmää.

3.

pitää tervetulleena nuorisotyöttömyyden torjunnan painottamista ja on halukas antamaan oman panoksensa valmisteilla olevan nuorison työllisyyspaketin muokkaamiseen.

4.

muistuttaa, että alueiden komitean vastuualueita vahvistettiin Lissabonin sopimuksessa toissijaisuusperiaatteeseen liittyen ja että se on sitoutunut toimimaan yhteyspisteenä periaatteen asianmukaista noudattamista varten. Komitea korostaakin pitävänsä tärkeänä EU:n aloitteiden, myös komission vuoden 2013 työohjelman seurantaa, ja se viittaa tammikuussa 2013 hyväksyttävään toissijaisuusperiaatteen seurannan työohjelmaansa.

5.

kannattaa ajatusta, että Euroopan tulevaisuudesta käydään perinpohjainen keskustelu demokraattisen oikeutuksen, vastuuvelvollisuuden ja tehokkaan yhdentymisen kannalta. Komitea pitää tärkeänä hahmottaa poliittisen kantansa alue- ja paikallistason tulevaan rooliin sekä mahdollisiin muutoksiin EU:n institutionaalisissa rakenteissa. AK onkin valmis antamaan panoksensa kaikkiin perussopimusten uudistamisesta vuonna 2013 käytäviin keskusteluihin järjestämällä itse poliittisia keskusteluja ja tuomalla entistä paremmin esille toissijaisuusperiaatetta ja monitasoisen hallinnon käsitettä tärkeinä välineinä näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

6.

kannattaa Euroopan parlamentin 20. marraskuuta 2012 antamassaan päätöslauselmassa esittämää kehotusta jäsenvaltioille harkita sosiaalisia investointeja koskevaa sopimusta. Euro Plus -sopimuksen mallin mukaisesti laadittavassa sosiaalisia investointeja koskevassa sopimuksessa asetettaisiin tavoitteet sosiaalisille investoinneille, jotka jäsenvaltioiden tulisi tehdä tietyssä ajassa Eurooppa 2020 -strategian työllisyys-, sosiaali- ja koulutustavoitteiden saavuttamiseksi sopusoinnussa vuotuisen kasvuselvityksen ja kansallisten uudistusohjelmien kanssa.

7.

seuraa edelleen Euroopan komission lainsäädäntöohjelman alueellisia vaikutuksia.

8.

haluaa tulla kuulluksi komission suunnitelmasta, joka koskee kokonaisvaltaista ja aitoa talous- ja rahaliittoa, sillä sen kullakin neljällä pilarilla on alueellinen ulottuvuus.

9.

kehottaa koordinoimaan paremmin talous- ja sosiaalipolitiikkaa EU:n ja jäsenvaltioiden tasoilla talouden eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa sekä vahvistamaan alue- ja paikallisviranomaisten osallistumista tähän koordinointiin. AK valvoo jatkossakin tämänsuuntaista kehitystä ja pyrkii samalla tiivistämään yhteistyötä Euroopan parlamentin kanssa.

10.

antaa vahvan tukensa Euroopan parlamentille, joka kehotti komissiota ”ottamaan täysin huomioon seuraavassa vuotuisessa kasvuselvityksessään unionin talousarvion roolin eurooppalaista ohjausjaksoa koskevassa prosessissa ja korostamaan sitä sekä tarjoamaan tosiseikkoihin perustuvaa käytännön tietoa talousarvion käynnistävistä, kannustavista, synergisistä ja täydentävistä vaikutuksista kaikkiin julkisiin menoihin paikallisella, alueellisella ja jäsenvaltioiden tasolla”. (5)

11.

on tyytyväinen, että EU:n tasolla toteutetaan tehokkaita mekanismeja, joilla taataan jäsenvaltioiden budjettipolitiikkojen kestäväpohjaisuus. Komitea kuitenkin huomauttaa, että budjettipolitiikan koordinointi EU:n tasolla voi aiheuttaa seurauksia alue- ja paikallisyhteisöille ja vaarantaa asianmukaisten julkisten palveluiden tarjoamisen.

12.

pahoittelee, ettei komitean ehdotusta valtiotasoa alempien hallintotahojen, jäsenvaltioiden ja EU:n talousarvioiden välisiä yhteisvaikutuksia koskevasta vihreästä kirjasta ole otettu mukaan työohjelmaan. Erityisesti komitea toistaa tukensa julkisten menojen laatua koskevalle tiedonannolle, jossa tulisi käsitellä muun muassa kysymystä juoksevien menojen ja investointien erittelystä budjettialijäämää koskevissa laskelmissa, jotta voidaan välttää se, että investoinnit, joista saadaan pitkän aikavälin nettotuottoa, laskettaisiin negatiivisiksi.

13.

sitoutuu tarkastelemaan perusteellisesti pankkiunionin paikallista ja alueellista ulottuvuutta.

14.

pyytää selventämään pankkitilialoitetta varten kaavailtua oikeudellista välinettä.

15.

tähdentää monivuotisesta rahoituskehyksestä parhaillaan käytäviä neuvotteluita silmällä pitäen, että koheesiopolitiikka on investointipolitiikka, joka edellyttää sekä varojen tehokasta käyttöä että vahvaa talousarviota, jota ei voi leikata, mikäli halutaan edistää kasvua ja työpaikkojen luomista, parantaa kilpailukykyä sekä torjua alueellisten erojen kasvua EU:n sisällä etenkin kriisin aikana.

16.

pahoittelee, että Euroopan komission ehdotusta ”hyvän kumppanuuden käytännesäännöistä” ei ole hyväksytty Kyproksen puheenjohtajakaudella, sekä kehottaa Euroopan komissiota edistämään ja valvomaan alue- ja paikallisviranomaisten osallistumista kumppanuussopimusten ja asianomaisten toimenpideohjelmien valvontaan ja laatimaan tästä asiasta raportin vuoden 2013 loppuun mennessä. Alueiden komitea aikoo seurata tarkkaan yhteisen strategiakehyksen kattamiin rahastoihin (2014–2020) liittyvien komission maakohtaisten neuvottelumandaattien pohjalta käytäviä, asiaa koskevia neuvotteluja erityisesti kumppanuusperiaatteen valossa.

17.

kehottaa Euroopan komissiota kuulemaan virallisesti komiteaa aluetuen suuntaviivojen tarkistamisesta.

18.

kehottaa tasapainottamaan maaseudun eurooppalaisessa kehittämisstrategiassa resursseja maaseutualueiden hyväksi, sillä niiden kehitystaso on edelleen EU:n keskiarvoa matalampi ja usein huomattavasti alhaisempi kuin taajamavoittoisilla alueilla.

19.

kehottaa hyväksymään eurooppalaisia alueellisen yhteistyön yhtymiä koskevan tarkistetun asetuksen erillään rakennerahastoja koskevasta lainsäädäntöpaketista.

20.

pahoittelee sisämarkkinoiden toimenpidepaketin hidasta täytäntöönpanoa.

21.

panee merkille komission aikeeseen esittää ehdotus sähköisen laskutuksen pakollisuudesta julkisten hankintojen yhteydessä, mutta huomauttaa, että täysimittainen siirtyminen sähköisiin järjestelmiin on haastava tietyille alue- ja paikallisyhteisöille, jotka saattavat tarvita apua tai pidemmän siirtymäkauden.

22.

kehottaa perustamaan kumppanuusjärjestelyjä eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevan aloitteen (Small Business Act) panemiseksi täytäntöön alue- ja paikallistasolla. Komitean mielestä Euroopan yrittäjyysalue (EYA) -tunnustus, jonka AK on myöntänyt vuodesta 2010 lähtien, voisi toimia kannusteena yrittäjyyden edistämiselle varsinkin nuorten keskuudessa.

23.

haluaa komissiolta selityksen siihen, miksi sähköisten terveyspalvelujen toimintaohjelmaa, jota alueiden komitea on aiemmin vaatinut ja joka sisältyi vuoden 2012 työohjelmaan, ei ole vielä esitetty ja miksei se sisälly vuoden 2012 loppuun mennessä hyväksyttäväksi suunniteltuihin asiakokonaisuuksiin eikä vuoden 2013 työohjelmaan.

24.

katsoo, että yhteisötalouden toimintojen oikeusvarmuutta on parannettava, ja kehottaa siksi laatimaan eurooppalaisia keskinäisiä yhtiöitä koskevan perussäännön.

25.

pitää tervetulleena Euroopan komission aikeita nykyaikaistaa EU:n valtiontukisääntöjä sekä vähentää hallintotaakkaa mukauttamalla yleisiä ryhmäpoikkeuksia. Tähän liittyen komitea kehottaa korottamaan vähämerkityksisten tapausten raja-arvoa.

26.

pahoittelee, ettei Euroopan komissio ole kuullut virallisesti AK:ta laatiessaan uusia suuntaviivoja EU:n valtiontukisääntöjen soveltamisesta laajakaistaverkkojen julkiseen rahoittamiseen.

27.

on tyytyväinen työohjelman liitteen II yksinkertaistamista ja lainsäädäntörasitteen vähentämistä koskeviin konkreettisiin aloitteisiin ja aikoo antaa oman panoksensa niiden täytäntöönpanoon.

28.

kehottaa Euroopan komissiota pyrkimään siihen, että jäsenvaltioiden sekä jäsenvaltioiden alueiden väliset liitäntäongelmat saataisiin ratkaistua. Tämän vuoksi komitea kehottaa Euroopan komissiota vahvistamaan toimia, joilla vähennetään yksittäisten jäsenvaltioiden eristyneisyyttä energiahuollon suhteen, sekä toteuttamaan täysin toimintakykyiset energian sisämarkkinat vuoteen 2014 mennessä.

29.

pahoittelee, ettei Euroopan komissio ole selkeästi sitoutunut vahvistamaan poliittisia toimia, joilla tähdätään nykyaikaisen verkkoinfrastruktuurin kehittämiseen ja etenkin älykkäiden verkkojen ja älymittareiden käytön lisäämiseen, sillä nämä ovat energiatehokkuuden ja toimitusvarmuuden kannalta tärkeitä seikkoja. Komitea kehottaa Euroopan komissiota edistämään toimia, joilla voidaan helpottaa energian mikrotuotannon kehittämistä ja sen liittämistä jakeluverkkoihin.

30.

pahoittelee, ettei komission työohjelmassa ole uusia kaupunkiliikenteeseen liittyviä toimia. Komitea toistaakin, että kaikissa liikennemuodoissa toimivat sähköiset liput ja älykkäät lippupalvelut, kuten mobiililiput, ovat keskeinen edellytys kestäväpohjaiselle kaupunkiliikenteelle, sekä toivoo, että ongelma voitaisiin ratkaista kortti-, verkko- ja mobiilimaksujen yhdentyneitä eurooppalaisia markkinoita koskevan vihreän kirjan suunnitelluissa jatkotoimissa.

31.

odottaa Euroopan komission hyödyntävän kaikki mahdollisuudet varmistaa, että Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevan tarkistuksen tavoitteet saavutetaan yhdenmukaisesti.

32.

odottaa kiinnostuneena EU:n satamapolitiikan tulevaisuutta koskevaa ehdotusta ja muistuttaa, että siitä olisi tehtävä alueellisten vaikutusten arviointi.

33.

katsoo, että työvoiman liikkuvuus jäsenvaltioiden sisällä ja välillä on tärkeä tekijä työttömyyden torjumisessa. Tämän vuoksi komitea tukee suunnitelmia julkisten työvoimapalveluiden nykyaikaistamisesta painottaen erityisesti EURES-verkon uudistusta, sillä kaikkia sen tarjoamia mahdollisuuksia ei tällä hetkellä hyödynnetä. Komitea kuitenkin muistuttaa, että julkisista työvoimapalveluista vastaavat usein alue- ja paikallisviranomaiset, joita on kuultava kattavasti uudistuksista.

34.

pahoittelee, ettei Euroopan komissio ole reagoinut AK:n toistuviin kehotuksiin laatia sosiaalista asuntotarjontaa koskeva toimintaohjelma, joka muun muassa selkiyttäisi sosiaaliseen asuntotarjontaan sovellettavia kilpailusääntöjä ja antaisi paikallis- ja alueviranomaisille mahdollisuudet tarjota asianmukaisia ja kohtuuhintaisia asuntoja, edistää yhteiskuntaryhmien sekoittumista ja torjua syrjintää.

35.

korostaa vanhuuseläkkeiden tärkeyttä alue- ja paikallisyhteisöjen kannalta, koska ne ovat merkittäviä työllistäjiä, ja odottaa komission aihetta koskevan ehdotuksen sisältävän ehdotuksia siitä, miten työeläkkeiden siirtämistä toiseen jäsenvaltioon voitaisiin kehittää.

36.

katsoo, että aloite laittoman työnteon torjuntaa koskevan foorumin perustamisesta on hyvin ajoitettu, ja pitää keskeisen tärkeänä, että alueelliset valvontaelimet ja työsuojeluviranomaiset ovat foorumissa mukana. Komitea katsoo myös, että tämän foorumin sekä työntekijöiden lähettämistä koskevien sääntöjen lujittamista koskevien ehdotusten välillä voi olla suuria yhteisvaikutuksia.

37.

kehottaa Euroopan komissiota varmistamaan, että sen uusissa valtiontukien suuntaviivoissa elokuvia ja muita audiovisuaalisia tuotteita varten säilytetään vuoden 2001 elokuvatiedonannossa kuvattu aluesidonnaisuuksien periaate Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan d alakohdan mukaisesti.

38.

pahoittelee, että työohjelmassa on asetettu vain vähän kulttuuriin liittyviä tavoitteita, kun otetaan huomioon kulttuurin merkitys eurooppalaisen identiteetin kannalta ja kasvua edistävänä tekijänä.

39.

on tyytyväinen ympäristöä koskevan seitsemännen toimintaohjelman kehyksen julkaisemiseen. Se on keskeisessä asemassa muunnettaessa Eurooppa 2020 -strategian tavoitteita ympäristötoimiksi. Siinä tulisi keskittyä EU:n ympäristöpolitiikan toteuttamisen parantamiseen tiiviissä yhteistyössä kaikkien hallintotasojen kanssa, ympäristöseikkojen sisällyttämiseen kaikkiin politiikan aloihin ja ympäristöhaasteiden kansainväliseen ulottuvuuteen.

40.

esittää, että ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevaan EU:n strategiaan tulisi sisällyttää erityinen alue- ja kunnallistason sopeutumistoimia koskeva osio sekä suuntaviivat ja tukea paikallisille ja alueellisille päätöksentekijöille rahoituksen ja hallintoratkaisujen suhteen, kuten kaupunginjohtajien ilmastosopimuksen osapuolet ovat ehdottaneet.

41.

sitoutuu työskentelemään Euroopan komission kanssa, jotta ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen Dohassa tehdyt päätökset sekä komission etenemissuunnitelma kohti resurssitehokasta Eurooppaa pantaisiin onnistuneesti täytäntöön.

42.

odottaa, että EU:n ilmanlaatupolitiikan uudelleenarvioinnissa vahvistetaan kansallisia päästörajoja koskevaa direktiiviä (National Emissions Ceiling, NEC), jotta voidaan vähentää taustapitoisuuksia. Komitea tukee ajoneuvoja koskevien normien tiukentamista sekä kehottaa puuttumaan merenkulun, ilmaliikenteen ja maatalouden päästöihin samalla kun yksinkertaistetaan mittaamisen indikaattoreita ja kriteerejä. Komitea kehottaa lisäksi ottamaan ilmanlaatua koskevat näkökohdat huomioon myös muilla politiikanaloilla, erityisesti liikenteen, asumisen, teollisuuden, energian ja ilmaston aloilla.

43.

toistaa sitoumuksensa vahvistaa yhteistyötä komission kanssa biologista monimuotoisuutta koskevan EU 2020 -strategian täytäntöönpanossa.

44.

pitää tervetulleena Euroopan investointipankin alueiden komitealle esittämää pyyntöä osallistua energia-alan lainoja koskevien toimien muotoiluun sekä kehottaa lisäämään pk-yritysten ja alue- ja paikallisyhteisöjen mahdollisuuksia saada luottoja, jotta ne voivat tehdä investointeja energiatehokkuuden ja uusiutuvien energialähteiden alalla. Tähän liittyen komitea katsoo, että kasvava energiaköyhyyden vaara olisi otettava huomioon EU:n toimissa energiapolitiikan alalla.

45.

pyrkii olemaan mukana kaikkien Euroopan kansalaisten teemavuoteen 2013 liittyvien EU:n toimenpiteiden suunnittelussa, jotta lisättäisiin kansalaisten tietämystä ja ymmärrystä oikeuksistaan, poistettaisiin niiden soveltamista edelleen haittaavat esteet sekä vahvistettaisiin käsitettä unionin kansalaisuudesta.

46.

on tyytyväinen Euroopan komission aikeeseen laatia korruptiontorjuntakertomus ja oikeusalan tulostaulu, sillä nämä välineet auttavat vahvistamaan kansalaisten luottamusta viranomaisiin kaikilla tasoilla. Komitea on valmis auttamaan niiden kehittämisessä.

47.

odottaa mielenkiinnolla työskentelyä Euroopan komission kanssa kotouttamisverkoston kehittämiseksi, tavoitteena ”moninaisuudessaan yhtenäinen” Eurooppa.

48.

suosittaa, että komissio käsittelisi tulevissa laajentumisstrategia-aiheisissa kertomuksissaan nykyistä tarkemmin kunkin maan alueellisen ja paikallisen itsehallinnon tilannetta sekä painottaisi laajentumisprosessiin osallistuville maille hallinnon hajauttamisen tarvetta silloin, kun se on aiheellista.

49.

kehottaa lisäämään laajentumisprosessiin osallistuvien maiden ja Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin kuuluvien maiden paikallisten ja alueellisten toimijoiden mahdollisuuksia saada rahoitusta erityisistä tälle alalle suunnatuista EU:n rahastoista, ja kannattaa olemassa olevien ohjelmien, myös Erasmus Mundus -ohjelman ja EAYY:n, avaamista naapurimaissa oleville kumppaneille.

50.

vahvistaa aikomuksensa jatkaa hedelmällistä yhteistyötä Euroopan komission kanssa paikallishallinnon välinettä (LAF) käsittelevän ohjelman parissa, jotta voidaan parantaa paikallista valmiuksien kehittämistä ja levittää tietoa EU:sta ja sen menettelyistä ehdokasvaltioissa ja ehdokkuutta valmistelevissa maissa. Komitea kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuutta laajentaa välinettä kattamaan naapuruuspolitiikan piiriin kuuluvien maiden paikallishallinto.

51.

on tyytyväinen siihen, että Euroopan komissio on tehnyt kehitysyhteistyöpolitiikan toteuttamisessa eron alue- ja paikallisviranomaisten sekä kansalaisyhteiskunnan välille esittämällä erilliset tiedonannot, ja kehottaa Euroopan parlamenttia noudattamaan samaa lähestymistapaa.

52.

odottaa kuntien saavan mahdollisuuden osallistua EU:n kannan valmisteluun vuosituhannen kehitystavoitteista vuonna 2015 järjestettävää huippukokousta silmällä pitäen.

53.

antaa alueiden komitean puheenjohtajan tehtäväksi toimittaa tämä päätöslauselma Euroopan komission puheenjohtajalle, Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle, Euroopan parlamentin puhemiehelle, Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajavaltiolle Kyprokselle sekä tuleville puheenjohtajavaltioille Irlannille ja Liettualle.

19.1.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 17/6

—

ottaa huomioon 9. lokakuuta 2012 annetun tarkistetun lausuntonsa uudesta vuoden 2013 jälkeisestä monivuotisesta rahoituskehyksestä.

—

ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston päätelmien luonnoksen.

1.

pahoittelee, että 22. ja 23. marraskuuta 2012 kokoontunut Eurooppa-neuvosto ei pystynyt saamaan aikaan yhteisymmärrystä uudesta vuoden 2013 jälkeisestä monivuotisesta rahoituskehyksestä.

2.

korostaa, että on tärkeää päästä yhteisymmärrykseen, ja varoittaa seurauksista, joita viivästys aiheuttaa erityisesti rahastojen yhteisen strategiakehyksen vuoden 2014 jälkeisen ohjelmatyön valmistelulle, millä on vakava vaikutus EU:n alueisiin ja kaupunkeihin tehtäviin investointeihin.

3.

ottaa huomioon, Eurooppa-neuvoston toteamuksen, jonka mukaan talousarviolla on tärkeä merkitys unionin yhteenkuuluvuudelle sekä työllisyydelle ja kasvulle kaikissa jäsenvaltioissa; tämä toteamus on kuitenkin ristiriidassa eräiden jäsenvaltioiden koheesiopolitiikan leikkauksia koskevien ehdotusten kanssa; korostaa, että neuvoteltavina olevien lukujen ja ehdotusten konkreettisten poliittisten seurausten jatkotyöstämiseen tarvitaan joka tapauksessa lisäaikaa.

4.

korostaa samanaikaisesti, että alueiden komitea, joka on paikallis- ja alueviranomaisia edustava EU:n toimielin, on täysin tietoinen EU:n jäsenvaltioiden taloudellisista ongelmista. Komitea katsookin, että ensisijaisena painopistealana on oltava sellaisten vahvojen talouksien luominen, joissa vähennetään byrokratiaa ja luodaan lisää työllistymismahdollisuuksia jäsenvaltioissa.

5.

toistaa jälleen vaatimuksensa uskottavasta monivuotisesta EU:n talousarviosta, joka on EU:n kaikkia jäsenvaltioita ja alueita hyödyttävä investointiväline ja maksusitoumusmäärärahojen osuutena BKTL:stä mitattuna vähintään samantasoinen kuin se, josta sovittiin rahoituskaudelle 2007–2013, ja tukee Euroopan parlamentin sellaista talousarviota koskevaa vaatimusta, jolla voidaan elvyttää talouskasvu Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden mukaisesti ja vastata asianmukaisesti alueelliseen, taloudelliseen ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen liittyviin paikallis- ja alueviranomaisten tarpeisiin.

6.

korostaa Euroopan parlamentin roolia neuvotteluprosessissa – ei ainoastaan koko monivuotiseen rahoituskehykseen sovellettavan hyväksyntämenettelyn osalta – vaan myös siitä syystä, että merkittävä määrä Eurooppa-neuvoston päätelmien luonnoksessa (muutettu 22. marraskuuta 2012) esitetyistä kysymyksistä ja varsinkin alaotsaketta 1 b (koheesio), otsaketta 2 (YMP), yhteistä strategiakehystä sekä horisontaalisia kysymyksiä koskeviin kohtiin sovelletaan yhteispäätösmenettelyä.

7.

muistuttaa perussopimuksiin (SEUTin 312 artikla) sisältyvistä erityismääräyksistä, jotka koskevat mahdollisuutta olla hyväksymättä monivuotista rahoituskehystä ennen kuin kaikkien EU:n nykyisten monivuotisten meno-ohjelmien – yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) ensimmäistä pilaria lukuun ottamatta – oikeusperustojen voimassaoloajat umpeutuvat vuoden 2013 lopussa.

8.

vastustaa koheesiobudjettiin tehtäviä leikkauksia; muistuttaa, että koheesiopolitiikka on investointiväline, joka parantaa kilpailukykyä ja vähentää osaltaan alueiden välisiä eroja.

9.

muistuttaa, että 177 artiklan soveltamisalaan kuuluvaan koheesiopolitiikkaan liittyviin asioihin, kuten kansallisten määrärahojen kohdentamiseen ja koheesiopolitiikan rahastoista annettavien sekä maaseudun kehittämiseen tarkoitettujen tukien ylärajoihin, pätevät yhteispäätösmenettely sekä alueiden komitean pakollinen kuuleminen ja SEUTin 263 artiklan 3 kohtaan perustuva asian vireillepano-oikeus Euroopan unionin tuomioistuimessa.

10.

niiden lausuntojen mukaisesti, joita se on antanut komission eri säädösehdotuksista vuoden 2012 alusta lähtien, se toistaa seuraavaa:

11.

panee tyytyväisenä merkille, että Eurooppa-neuvoston päätelmien luonnoksessa säilytetään vähävaraisimmille suunnattu elintarvikeapuohjelma, mutta vastustaa jyrkästi sitä, että se rahoitettaisiin ESR-määrärahoista.

12.

katsoo, että Euroopan globalisaatiorahastolle varattavien määrärahojen vähentäminen 47 prosentilla sen nykyiseen talousarvioon verrattuna sotii täysin nykyistä kriisitilannetta vastaan. Käsittää, että Eurooppa-neuvoston päätelmien luonnos on laadittu olettaen, että seuraavaa Euroopan globalisaatiorahastoa ei sovelleta maatalouteen.

13.

pahoittelee, että neuvotteluissa keskityttiin EU:n talousarvion menojen leikkaamiseen kiinnittämättä asianmukaista huomiota tuloihin ja siihen, että on välttämätöntä uudistaa nykyjärjestelmä, jotta EU saa käyttöönsä omia varoja, ja nykyisten rahoitusoikaisujen ja poikkeusten poistamiseksi.

14.

panee tyytyväisenä merkille ehdotuksen siitä, että kolme neljäsosaa niissä jäsenvaltioissa kannetuista määristä, jotka ovat sitoutuneet ottamaan transaktiomaksun käyttöön tiiviimmän yhteistyömenettelyn mukaisesti, on kannettava EU:n talousarvion uutta omaa varaa varten ja että näiden maiden BKTL-maksuosuutta on alennettava vastaavasti.

15.

antaa alueiden komitean puheenjohtajan tehtäväksi toimittaa tämä päätöslauselma Euroopan komission puheenjohtajalle, Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle, Euroopan parlamentin puhemiehelle, Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajavaltiolle Kyprokselle sekä seuraaville puheenjohtajavaltioille Irlannille ja Liettualle.

19.1.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 17/8

—

on vakuuttunut siitä, että kuluttajapolitiikka voi auttaa EU:ta selviytymään kriisistä nopeammin: on välttämätöntä voida luottaa valistuneisiin kuluttajiin, jotta varmistetaan luotettavien, laadukkaiden ja kilpailukykyisten tuotteiden ja palvelujen tuottaminen ja siten talouden pysyvä elpyminen

ja kehottaa Euroopan komissiota

—

antamaan alue- ja paikallisviranomaisten käyttöön asianmukaiset välineet, jotta ne voivat turvata kuluttajansuojan toimivaltuuksiensa puitteissa.

—

tekemään tiiviistä yhteistyötä jäsenvaltioiden ja paikallisviranomaisten kanssa. Vaikka toimintaohjelman toimet ovat luonteeltaan pääasiassa eurooppalaisten ja kansallisten elinten toteutettaviksi tarkoitettuja, paikallisviranomaisten rooli on tärkeä, sillä ne edustavat paikallisyhteisöjä ja pystyvät tehokkaasti vaikuttamaan toimenpiteiden täytäntöönpanoon.

—

muistamaan, että paikallisviranomaiset ovat itse myös tavaroiden ja palveluiden kuluttajia. Sen vuoksi myös ne tarvitsevat turvallisia puitteita, joiden avulla ne pystyvät suojaamaan omia etujaan ja niiden paikallisyhteisöjen etuja, joita ne edustavat ja jotka usein antavat panoksensa niiden talousarvioon.

—

myöntämään, että kuluttajien voimaannuttaminen edellyttää myös heidän valistamistaan, ja että alue- ja paikallisviranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan on osallistuttava kuluttajille suunnattuihin valistuskampanjoihin.

—

vahvistamaan resurssien ja taitotiedon tarjoamisen kautta valvontamekanismeja alueilla, jotka kärsivät pysyvistä maantieteellisistä tai väestörakenteeseen liittyvistä haitoista.

Esittelijä

Spyros SPYRIDON (EL, PPE), Attikan aluevaltuuston jäsen

Viiteasiakirja

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Euroopan kuluttaja-asioiden toimintaohjelma – edistetään luottamusta ja kasvua

COM(2012) 225 final

1.

pitää tervetulleena komission yksityiskohtaista tiedonantoa, joka kattaa hyvin laajan kirjon kuluttajansuojaan liittyviä kysymyksiä.

2.

pitää hyvänä sitä, että toimintaohjelma tarjoaa johdonmukaisen ja integroidun välineen sellaisten toimien edistämiseksi, joilla voidaan vahvistaa kuluttajansuojaa. On tärkeää ymmärtää, kuinka suuri haaste on lisätä kuluttajien vaikutusmahdollisuuksia ja vahvistaa yhtenäismarkkinoita. Valistuneet ja vastuulliset kuluttajat ovat avaintekijä Eurooppa 2020 -strategian toteuttamisessa.

3.

Ilmaisee huolensa siitä, että vaikka toimintaohjelma on varsin laaja-alainen, siihen eivät sisälly terveyspalvelut, jotka ovat tärkeä osatekijä kuluttajapolitiikassa. Terveyspalveluita tarjotaan kuluttajille, kuluttajat maksavat niistä ja ne palvelevat suuressa määrin yleistä etua. Terveyspolitiikka tulisi siten sisällyttää toimintaohjelmaan kuluttajien kannalta tärkeänä osa-alueena.

4.

kannattaa komission valitsemia neljää suurta temaattista tavoitetta aloiksi, joihin kuluttajansuojapolitiikassa tulisi keskittyä. Nämä ovat seuraavat: 1) parannetaan kuluttajien turvallisuutta, 2) lisätään tietämystä, 3) parannetaan täytäntöönpanoa, tehostetaan valvontaa ja turvataan oikeussuojakeinot sekä 4) saatetaan oikeudet ja keskeiset toimintalinjat talouden ja yhteiskunnan muutoksien mukaisiksi. Komitea kehottaa lisäämään avoimuutta ja tarjoamaan kuluttajille vertailukelpoista ja entistä laadukkaampaa tietoa, jotta heillä olisi mahdollisuus tehdä entistä rationaalisempia valintoja.

5.

muistuttaa, että toimenpiteitä suunniteltaessa on tärkeää pitää kiinni toimenpiteiden suhteellisuuden periaatteesta sekä analysoida perusteellisesti niiden kustannus-hyötysuhdetta.

6.

korostaa olevan tärkeää varmistaa, että tulevat toimet ovat tehokkaita ja oikeasuhtaisia, erityisesti terveys- ja turvallisuuskysymyksissä. Kuluttajien suojelemiseksi säännösten on oltava riittävän joustavia, jotta niitä voidaan sopeuttaa alueellisiin erityispiirteisiin, muita heikommassa asemassa olevien ryhmien tarpeisiin sekä markkinoiden nopeisiin muutoksiin.

7.

kehottaa toimenpiteitä toteutettaessa soveltamaan jo mainittujen alakohtaisten toimien lisäksi horisontaalista näkökulmaa nykyisen toimivallan rajoissa, jotta kuluttajien oikeudet otetaan huomioon Euroopan unionin kaikissa toimintalinjoissa.

8.

huomauttaa, ettei toimintaohjelmassa painoteta alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoitetta, joka sisällytettiin Lissabonin sopimukseen. Komitea haluaa kiinnittää huomiota erityisesti tarpeeseen suojella muita heikommassa asemassa olevia kuluttajaryhmiä, joilla on vaikeuksia hyödyntää markkinoita, joiden valintamahdollisuudet ovat rajoitetut tai joiden on vaikea pitää kiinni oikeuksistaan. Tähän ryhmään kuuluvat syrjäisimmillä ja harvaan asutuilla alueilla sekä vuoristo- ja saaristoalueilla asuvat kuluttajat, sillä näillä alueilla markkinat toimivat puutteellisesti.

9.

korostaa tässä yhteydessä internetin kasvavaa merkitystä näille kuluttajaryhmille markkinoille pääsyn, tiedonsaannin ja tuotteiden ja palveluiden vertailun kannalta sekä puolustettaessa heidän oikeuksiaan riitatilanteissa.

10.

korostaa, että on tärkeää parantaa resurssien ja taitotiedon tarjoamisen kautta valvontamekanismeja alueilla, jotka kärsivät pysyvistä maantieteellisistä tai väestörakenteeseen liittyvistä haitoista.

11.

kiinnittää komission ja kansallisten lainsäädäntöelinten huomion siihen, että hyväksyttävät toimenpiteet on sopeutettava epäsuotuisilla alueilla sijaitsevien tuottajien mahdollisuuksiin. Sopeutumisesta aiheutuvat kustannukset ja niihin kuluva aika saattavat olla hyvin erilaiset kuin muilla Euroopan alueilla.

12.

korostaa, kuinka tärkeää on Eurooppa 2020 -strategian yhteydessä panna täytäntöön digitaalistrategia, kun otetaan huomioon internetin suuri merkitys kaikille kuluttajaryhmille. Kaikkien hallintotasojen – sekä Euroopan että jäsenvaltioiden ja alueiden tasolla – on osallistuttava aktiivisesti tähän pyrkimykseen Euroopan kansalaisten elämänlaadun parantamiseksi.

13.

korostaa internetin vaikutuksia nuorimpiin ikäryhmiin, joiden voidaan olettaa käyttävän uutta teknologiaa muita enemmän mutta olevan myös haavoittuvampia kuin aikuiset.

14.

huomauttaa, että internetin käyttö on vähäisempää muita heikommassa asemassa olevien väestöryhmien, kuten ikääntyneiden, vammaisten ja sosiaalisesti vaikeassa asemassa olevien keskuudessa. Komitea korostaa erityisesti, että maantieteellisistä haitoista kärsivät alueet joutuvat kärsimään muita alueita enemmän myös väestön ikääntymisen ongelmasta. Näillä väestöryhmillä on yleensä vähemmän mahdollisuuksia hyödyntää yhtenäismarkkinoiden tarjoamia mahdollisuuksia ja harjoittaa oikeuksiaan. On pyrittävä erityisesti, yhteistyössä alue- ja paikallisviranomaisten kanssa, edistämään kohdennettujen toimien avulla myös tähän ryhmään kuuluvien kansalaisten hyvinvointia.

15.

kannattaa – ottaen huomioon alueiden ja kuntien internetyhteyksien parantamiseen liittyvät ongelmat erityisesti maaseutu-, vuoristo-, saari- ja syrjäisillä alueilla sekä kaikkein syrjäisimmillä alueilla – komission viimeaikaisia ehdotuksia muuttaa valtiontukia koskevaa lainsäädäntöä. Sen ehdotuksessa katsotaan muun muassa, että nopeiden internetyhteyksien tarjoamiseen kohdistuvien tukien poistaminen ilmoitusvelvollisuuden piiristä on sisämarkkinoille soveltuva toimenpide.

16.

kehottaa komissiota tekemään yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa kuluttajien tietoteknisten taitojen parantamiseen tähtäävien aloitteiden käynnistämiseksi ja varmistamaan samalla, että kaikilla väestöryhmillä on pääsy digitaalisille sisämarkkinoille ja että kaikki pystyvät täysimääräisesti hyödyntämään niitä.

17.

korostaa, että sähköisen kaupan nopea kehitys on hyvin tärkeää kuluttajille, sillä se tarjoaa heille enemmän valinnanmahdollisuuksia. Erityisesti tämä pätee ihmisiin, jotka elävät huonojen kulkuyhteyksien päässä olevilla, syrjäisillä tai eristyneillä alueilla, sekä liikuntarajoitteisiin ihmisiin, joiden valinnanmahdollisuudet muutoin olisivat rajalliset.

18.

painottaa, että internetin turvallisuus on erityisen tärkeä ongelma, joka ulottuu pelkkää kuluttaja-asioiden toimintaohjelmaa laajemmalle. On ryhdyttävä kaikkiin asianmukaisiin toimenpiteisiin, jotta tätä tärkeää välinettä käytettäisiin Euroopan kansalaisten hyväksi, toimivatpa nämä sitten kuluttajina tai yrittäjinä, ja jotta torjutaan rikolliset tai ei-toivottavat toimintatavat, kuten henkilökohtaisten tietojen väärinkäyttö tai omistusoikeuksien rikkominen.

19.

pitää tervetulleena komission aikomusta tehdä lainsäädäntöehdotuksia, jotka koskevat verkkovälitteistä riidanratkaisua sekä tuomioistuimen ulkopuolista riitojen ratkaisua, sillä ne ovat tärkeitä välineitä alueellisen yhteenkuuluvuuden kannalta. Komitea on yhtä mieltä komission kanssa siitä, että kuluttajien oikeuksien toteutumista tulee helpottaa myös tuomioistuimen ulkopuolisen riidanratkaisun avulla. Se katsoo kuitenkin, että direktiivien soveltamisala on syytä rajoittaa EU:n toimivaltaan kuuluviin aloihin ja erityisesti vain rajatylittäviin tilanteisiin.

20.

katsoo, että paikallis- ja alueviranomaisten käyttöön on annettava asianmukaiset välineet, jotta ne voivat turvata kuluttajansuojan toimivaltuuksiensa puitteissa. Tässä yhteydessä ja ottaen huomioon suotuisan ajoituksen – vuosia 2014–2020 koskevasta monivuotisesta rahoituskehyksestä keskustellaan parhaillaan – komitea ehdottaa, että toimintaohjelman täytäntöönpanoon käytettäisiin rakennerahastovarojen lisäksi myös kansallisten uudistusohjelmien määrärahoja.

21.

ehdottaa erityisesti rakennerahastojen osalta ryhtymistä toimenpiteisiin, joilla varmistetaan, että yrityksille myönnettävään rahoitukseen sovelletaan kriteereitä, jotka perustuvat niiden velvoitteisiin ja niiden yleiseen asennoitumiseen kuluttajia kohtaan (esimerkiksi kestävyysajattelun mukainen tuotanto), sen sijaan että rajoitutaan tietoihin, jotka koskevat etusijassa taloudellista kannattavuutta.

22.

painottaa erityisesti tarvetta EU:n, jäsenvaltioiden sekä alue- ja paikallisviranomaisten tiiviimpään yhteistyöhön toimenpiteitä toteutettaessa. Vaikka toimintaohjelman toimet ovat luonteeltaan pääasiassa eurooppalaisten ja kansallisten elinten toteutettaviksi tarkoitettuja, paikallisviranomaisten rooli on tärkeä, sillä ne edustavat paikallisyhteisöjä ja pystyvät tehokkaasti vaikuttamaan toimenpiteiden täytäntöönpanoon.

23.

korostaa, ettei pidä unohtaa sitä, että alue- ja paikallisviranomaiset ovat itse myös tavaroiden ja palveluiden kuluttajia. Sen vuoksi myös ne tarvitsevat turvallisia puitteita, joiden avulla ne pystyvät suojaamaan omia etujaan ja niiden paikallisyhteisöjen etuja, joita ne edustavat ja jotka usein antavat panoksensa niiden talousarvioon.

24.

huomauttaa, että meneillään olevan taloudellisen kriisin aikana pyrkimystä toimintaohjelman tehokkaaseen täytäntöönpanoon ei tule pitää ylellisyytenä. Alueiden komitea on päinvastoin vakuuttunut siitä, että kuluttajapolitiikka auttaa EU:ta selviytymään kriisistä nopeammin: on välttämätöntä voida luottaa valistuneisiin kuluttajiin, jotta varmistetaan luotettavien, laadukkaiden ja kilpailukykyisten tuotteiden ja palvelujen tuottaminen ja siten talouden pysyvä elpyminen.

25.

huomauttaa, että meneillään oleva finanssikriisi tulee radikaalisti muuttamaan kansalaisten kulutustottumuksia, sillä ensinnäkin se kärjistää sosiaalista eriarvoisuutta ja toiseksi vähentää kulutusta varten käytettävissä olevia tuloja. Tämän seurauksena ihmiset siirtyvät uudenlaisiin kulutustapoihin, joissa kuluttajat haluavat valvoa entistä tiukemmin transaktioitaan, vaativat entistä enemmän ja tarkempaa tietoa sekä mahdollisuuden vertailla, palata aiempiin päätöksiinsä ja puolustaa oikeuksiaan riitatilanteissa. Komission on kiinnitettävä huomiota syntyviin uusiin olosuhteisiin ja hyödynnettävä toimintaohjelmaa niin, että luodaan paras mahdollinen ympäristö kansalaisten hyvinvoinnin edistämiselle, kuten Lissabonin sopimuksessa määrätään.

26.

huomauttaa, että tuotteiden alkuperästä olisi tarjottava nykyistä laajemmat tiedot ja paremmat takeet, jotta kuluttajat voivat arvioida hyödykkeiden oikean hinta–laatu-suhteen.

27.

katsoo, että on yhä suurempi vaara, että tuotteiden hinnat sanelevat kuluttajien valintoja laadun kustannuksella. Erityisesti EU:n ulkorajoilla tapahtuvan kaupankäynnin osalta komitea korostaa salakuljetuksen lisääntymisen vaaraa.

28.

pitää tervetulleena komission aikomusta tutkia kotitalouksien ylivelkaantumisen vaikutuksia. Komitea suosittaa, ettei tutkimuksessa rajoituta pelkästään keinoihin puuttua tähän ongelmaan, joka finanssikriisin seurauksena on saavuttanut kontrolloimattomat mittasuhteet, vaan että tutkimuksessa analysoidaan myös syitä ja ehdotetaan toimenpiteitä, kuten vastuullisen luotonannon varmistaminen sekä erityistoimenpiteet ylivelkaantumisen vaikutusten lieventämiseksi.

29.

korostaa olevan tarpeen antaa säännöksiä, jotka koskevat lääketieteellisten tuotteiden ja palveluiden turvallisuutta, sillä tämä on aihe, josta viime aikoina on julkisuudessa käyty paljon keskustelua.

30.

toteaa huolestuneena, että tiedonannon mukaan vain kaksi prosenttia vastaajista vastasi oikein oikeuksiaan koskeneisiin kysymyksiin. Luku vaikuttaa erittäin alhaiselta. Komitea kehottaakin komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan pyrkimyksiään, jotta kuluttajien oikeudet saataisiin laajemmin tunnetuksi. Ehdotettu Euroopan tason tiedotuskampanjan järjestäminen on askel oikeaan suuntaan. Alue- ja paikallisviranomaisten on myös osallistuttava kampanjaan yhteistyössä kuluttajia tukevien tahojen kanssa.

31.

on komission kanssa yhtä mieltä päätelmästä, jonka mukaan lainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavia elimiä pyydetään jatkuvasti tekemään enemmän yhä vähemmin resurssein. Tämän vuoksi suunnitelmat on tehtävä huolellisesti ja säännösten tehokkuutta tutkittava jatkuvasti, jotta saavutetaan parhaat tulokset.

32.

korostaa, että kuluttajien voimaannuttaminen edellyttää myös heidän valistamistaan. Tässä yhteydessä komitea painottaa olevan tärkeää, että alue- ja paikallisviranomaiset ja kansalaisyhteiskunta osallistuvat kuluttajille suunnattuihin valistuskampanjoihin. Valistuskampanjat on voitava mukauttaa paikallisiin erityispiirteisiin. Painopiste tulisi asettaa koulujen ja yliopistojen opetusohjelmiin, jotta nuorista sukupolvista tulisi valistuneita kuluttajia. Myöskään aikuiskoulutuslaitosten roolia ei pitäisi jättää huomiotta.

33.

kannattaa tavoitetta ratkaista ongelmat niiden lähteellä toimenpitein, joilla yrityksiä kannustetaan noudattamaan vaatimuksia. Tässä lähestymistavassa on kuitenkin otettava huomioon tuottajien erityispiirteet kussakin maassa ja alueella, mutta myös muualla maailmassa, missä tuotteen toimittaja sijaitsee. Kannusteiden oltava riittäviä korvaamaan uusiin säännöksiin mukautumisesta aiheutuvat kustannukset, ja säännöksissä on otettava huomioon yritysten mukautumiskyky.

34.

korostaa, että Euroopan komission on kunnioitettava kuluttajapolitiikassa jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmää sekä toissijaisuusperiaatetta. Jäsenvaltioiden pitäisi saattaessaan unionin lainsäädäntöä osaksi kansallista lainsäädäntöä välttää sellaisten lisävaatimusten asettamista, jotka ylittävät tämän tarkoituksen. Tämä ei estä jäsenvaltioita erityistapauksissa pyrkimästä korkeampaan kuluttajansuojan tasoon.

35.

muistuttaa, että jotta kuluttajat voivat hyötyä lainsäädännön parantamisesta, heidän on oltava tietoisia muutoksista. Komitea painottaa, että alue- ja paikallisviranomaisille on annettava mahdollisuus osallistua kuluttajille suunnattuihin valistuskampanjoihin, joissa käsitellään kuluttajien oikeuksia ja lainsäädäntöön tehtyjä, kuluttajaa hyödyttäviä muutoksia.

36.

pitää tervetulleena kuluttaja-asioiden toimintaohjelmaan sisältyvää viittausta kollektiivisiin oikeussuojakeinoihin ja kannustaa komissiota esittämään sitä varten yksityiskohtaisemmat toimintapuitteet. Komission ehdotusten tulee rajoittua puitelainsäädäntöön, jossa annetaan korkeintaan ohjeita vähimmäisstandardeista, joita jäsenvaltioiden on noudatettava, ja jätetään muutoin jäsenvaltioiden päätettäviksi yksityiskohdat siitä, miten kollektiiviset oikeussuojakeinot voidaan panna täytäntöön ottaen huomioon kulloisetkin kansalliset oikeusperinteet. Jos EU vaatii sääntelyvaltaa myös kollektiivisten oikeussuojakeinojen osalta, ne olisi sovitettava yhteen jäsenvaltioiden kulloistenkin oikeusjärjestysten ja oikeussuojajärjestelmien kanssa.

37.

katsoo kuluttajille suunnatun laajan strategian edistämisen edellyttävän, että kuluttajat ovat hyvin edustettuina päätöksentekoelimissä. Komitea korostaa tässä yhteydessä kuluttajajärjestöjen roolia, sillä niillä on täydellisin kuva kuluttajien päivittäisistä ongelmista ja näin ne pystyvät tarvittaessa auttamaan ratkaisujen löytämisessä. Ne toimivat myös kansalaisten ja hallinnon välisenä viestintäkanavana ja mahdollistavat näin tiedon jakamisen ylhäältä alaspäin. Komitea myöntää, että alue- ja paikallisviranomaisten ja kuluttajajärjestöjen välisissä suhteissa on parantamisen varaa sekä primaarisella että sekundaarisella tasolla. Komitea kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan näitä suhteita tarpeen mukaan ja luomaan tarvittaessa niitä varten toimintapuitteet.

38.

pitää lähtökohtana sitä, että ihmisten on pystyttävä luottamaan lainsäädännön täytäntöönpanosta vastaaviin viranomaisiin. Tähän tavoitteeseen päästään sekä säännösten asianmukaisen täytäntöönpanon kautta että antamalla kansalaisille mahdollisuus vedota näihin viranomaisiin riitatilanteissa.

39.

painottaa, että yritykset puolestaan on koko tuotantoketjussa saatava vakuuttuneiksi siitä, että niiden on parempi noudattaa lainsäädännössä niille asetettuja velvoitteita kuin olla noudattamatta niitä. On tärkeää korostaa, että myös yritysten, ei pelkästään kuluttajien, on pysyteltävä ajan tasalla kuluttajalainsäädännöstä.

40.

on yhtä mieltä siitä, että erityisesti internetpalveluissa välittäjien roolista on tulossa yhä tärkeämpi. Tämän vuoksi on ratkaisevan tärkeää varmistaa avoimuus ja luottamus sekä se, että välittäjän maksukyvyttömyystapauksissa oikeus tapahtuu ja rangaistukset pannaan täytäntöön. Tämä edellyttää seuranta- ja valvontarakenteiden luomista sekä jäsenvaltiossa että EU:n tasolla.

41.

ehdottaa – erityisesti liittyen komission aikomukseen tehdä yhteistyötä välittäjien ja kauppiaiden kanssa liiketoimia koskevien puitteiden parantamiseksi –, että kuluttajansuojalainsäädännössä olevan merkittävän puutteen paikkaamiseksi annettaisiin myös sitovia säännöksiä kaupallisista takuista.

42.

kehottaa komissiota varmistamaan, että jäsenvaltiot panevat sisämarkkinoiden syventämistä koskevan lainsäädännön täytäntöön ajoissa ja, mikä tärkeintä, kattavasti.

43.

pahoittelee sitä, että kuluttaja-asioiden toimintaohjelmaan varattu talousarvio on rajallinen: vain noin 0,05 euroa Euroopan kansalaista kohden vuodessa. Komitea kiinnittää komission huomion myös siihen, että sen on oltava hyvin huolellinen toimenpiteiden suunnittelussa ja toimeenpanossa, jotta varmistetaan parhaat mahdolliset tulokset.

44.

tulee valvomaan tiiviisti, että kuluttaja-asioiden toimintaohjelma pannaan täytäntöön nopeasti ja tehokkaasti, jotta voidaan parantaa eurooppalaisten elämänlaatua.

19.1.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 17/13

—

on tyytyväinen komission aikeeseen velvoittaa jäsenvaltiot järjestämään valtio-, alue- ja paikallistason viranomaisten sekä taloudellisten ja yhteiskunnallisten toimijoiden ja valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden välinen kumppanuus.

—

kannattaa komission aloitetta täydentää yhteisiä säännöksiä koskevaa asetusta eurooppalaisilla hyvän kumppanuuden säännöillä ja pahoittelee syvästi neuvoston päätöstä sulkea hyvän kumppanuuden säännöt neuvottelujen piiristä.

—

kehottaa komissiota varmistamaan, että eurooppalaisissa hyvän kumppanuuden säännöissä tasapainotetaan tosiasiallisesti jäsenvaltioiden tarve täyttää niihin sisältyvät, kumppanuutta koskevat vaatimukset ja jäsenvaltioiden oikeus säilyttää erityiset toimintamahdollisuutensa ja tähänastiset käytänteensä, etenkin toissijaisuusperiaate huomioon ottaen.

—

painottaa, että kumppanuus on koheesiopolitiikan tehostamisen olennainen edellytys ja että ainoastaan monitasoinen hallintojärjestelmä mahdollistaa Euroopan unionin strategisten suuntaviivojen tehokkaan nivomisen alueellisiin ja paikallisiin haasteisiin.

—

edellyttää, että alue- ja paikallisviranomaiset otetaan täysimittaisesti mukaan laadittaessa kumppanuussopimuksia ja että näillä on keskeinen rooli määriteltäessä ja toteutettaessa aluepolitiikan investointiprioriteetteja.

—

pitää tarpeellisena, että laaditaan asianmukainen kumppanitahojen hierarkia, jonka kärjessä ovat paikallis- ja alueviranomaiset, koska ne ilmaisevat yhteisiä näkemyksiä, arvoja ja intressejä.

—

panee merkille tarpeen mukauttaa kumppanitahot ohjelman tyypin mukaan, mutta epäilee, tulisiko ohjelmat ryhmitellä rahaston tyypin mukaan.

Esittelijä

Stanisław SZWABSKI (PL, AE), Gdynian kaupunginhallituksen puheenjohtaja

Viiteasiakirja

Komission yksiköiden valmisteluasiakirja – Kumppanuusperiaatteen noudattaminen yhteisen strategiakehyksen rahastojen toiminnassa – ehdotuksia eurooppalaisten hyvän kumppanuuden sääntöjen laatimiseen

SWD(2012) 106 final

1.

on komission kanssa yhtä mieltä siitä, että kumppanuus on Eurooppa 2020 -strategian onnistuneen toteuttamisen ja Euroopan unionin yhteisen strategiakehyksen kattamien rahastojen asianmukaisen täytäntöönpanon keskeinen tekijä.

2.

on tyytyväinen komission aikeeseen velvoittaa jäsenvaltiot järjestämään valtio-, alue- ja paikallistason viranomaisten sekä taloudellisten ja yhteiskunnallisten toimijoiden ja valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden välinen kumppanuus kaikissa Euroopan unionin politiikkojen toteuttamisprosesseissa.

3.

kannattaa komission aloitetta täydentää yhteisiä säännöksiä koskevaa asetusta eurooppalaisilla hyvän kumppanuuden säännöillä. Niistä tulee kumppanuutta konkretisoiva ja täsmentävä asiakirja yhteisen strategiakehyksen kattamien ohjelmien sekä rahastotoimien valmistelu-, toteutus- ja arviointiprosessissa.

4.

pahoittelee syvästi neuvoston päätöstä sulkea hyvän kumppanuuden säännöt neuvottelujen piiristä ja olla siten piittaamatta Euroopan parlamentin ja AK:n ilmaisemista näkökannoista. Nämä tulevat kuitenkin myös jatkossa puoltamaan mainitun kaltaisen välineen tarvetta suunnittelukaudella 2014–2020.

5.

esittää tämän vuoksi komissiolle, että eurooppalaisissa hyvän kumppanuuden säännöissä tasapainotettaisiin tosiasiallisesti jäsenvaltioiden tarve täyttää niihin sisältyvät, kumppanuutta koskevat vaatimukset ja jäsenvaltioiden oikeus säilyttää erityiset toimintamahdollisuutensa ja tähänastiset käytänteensä.

6.

ehdottaa näin ollen, että harkittaisiin mahdollisuutta sisällyttää hyvän kumppanuuden sääntöluonnokseen menettely, jossa sovitaan ennalta, miten eri jäsenvaltiot täyttävät kumppanuusyhteistyön velvoitteet omien erityisedellytystensä mukaisesti. Tällaisen menettelyn avulla komissio todentaisi, ovatko kumppanuussopimukset ja -ohjelmat hyvän kumppanuuden sääntöjen mukaisia.

7.

muistuttaa ja tähdentää, että koheesiopolitiikkaan luonnostaan liittyy strategisena ulottuvuutena vastuun hajauttaminen alue- ja paikallistoimijoille, joilla on kokemusta ja asiantuntemusta, joita sen tehokas toteuttaminen jäsenvaltioissa edellyttää. Sen jälkeen, kun komission kanssa on päästy yhteisymmärrykseen yleisestä strategiasta, alueiden tehtäviin kuuluu useissa tapauksissa ratkaisevien päätösten tekeminen hankkeiden valitsemisen ja hallinnoinnin kaltaisilla aloilla.

8.

painottaa, että kumppanuus on siksi koheesiopolitiikan tehostamisen olennainen edellytys, jonka puitteissa Euroopan unionin strategisia suuntaviivoja tulee mukauttaa alueellisiin ja paikallisiin haasteisiin. Käytännössä ainoastaan kaikki tahot kattava monitasosoinen hallinto mahdollistaa sen, että kyseiset kaksi ulottuvuutta nivotaan tehokkaasti toisiinsa. Alue- ja paikallisviranomaiset ovat monitasoisen hallinnon olennainen tekijä, eikä niitä voi asemaltaan rinnastaa valtiovallasta riippumattomaan sektoriin.

9.

ei kuitenkaan hyväksy sellaista monitasoisen hallinnon periaatteen soveltamista, jossa annetaan kumppanuusmenettelyissä ylemmille tasoille tosiasiallinen etusija suhteessa alempiin tasoihin. Eurooppalaisissa hyvän kumppanuuden säännöissä tulisi määrätietoisesti kannustaa jäsenvaltioita ehkäisemään tehokkaasti tällaisia tilanteita.

10.

edellyttää, että alue- ja paikallisviranomaiset otetaan täysimittaisesti mukaan laadittaessa komission ja jäsenvaltioiden välisiä kumppanuussopimuksia ja että näihin sopimuksiin kuuluu määräys sovituista periaatteista, jotka koskevat keskushallinnon ja alueellisen itsehallinnon yhteistyötä. Määräys voitaisiin lukea yleisasetuksessa säädettävien ennakkovaatimusten joukkoon.

11.

toivoo lisäksi, että alue- ja paikallisviranomaisilla on keskeinen rooli määriteltäessä ja toteutettaessa aluepolitiikan investointiprioriteetteja. Komitea kehottaakin komissiota vahvistamaan paikallis- ja alueviranomaisten ensisijaisen roolin verrattuna muihin eurooppalaisissa hyvän kumppanuuden säännöissä mainittuihin kumppaneihin.

12.

suhtautuu myönteisesti komission aikeeseen määrittää eurooppalaisissa hyvän kumppanuuden säännöissä pelkästään vähimmäisvaatimukset, jotka koskevat jäsenvaltioiden velvollisuutta kutsua kumppanit mukaan ohjelmatyön eri vaiheisiin. Samalla komitea toivoo, että vaatimukset ovat tarpeeksi ankaria ja selviä, jotta voidaan varmistaa todellinen kumppanuus tärkeimmissä asioissa.

13.

korostaa erityisesti toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden merkitystä, sillä niiden tulee ensinnäkin mahdollistaa tietyn ohjelman alueellisesta ulottuvuudesta vastaavan tason toimijoiden osallistuminen kumppanuuteen ja vahvistaa sitä ja toiseksi taata se, että kumppanitahojen osallistuminen on tasapainoisessa suhteessa niiden potentiaaliin ja merkitykseen ohjelman toteuttamisessa.

14.

kiinnittää huomiota siihen, että instituutioiden sekä poliittisten kulttuurien moninaisuuden lisäksi jäsenvaltioissa on huomattavia eroja pinta-alassa sekä väkimäärässä ja väestön maantieteellisessä jakautumisessa. Tämän vuoksi valtio-, alue- ja paikallistason jako kulloisissakin jäsenvaltioissa merkitsee käytännössä hyvien erilaisia tilanteita, mikä vaikuttaa kumppanuuksien toteuttamistapaan.

15.

on tyytyväinen siihen, että komissio aikoo hyväksyä eurooppalaiset hyvän kumppanuuden säännöt delegoituna säädöksenä viipymättä yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen voimaantulon jälkeen. Mikäli tälle asiakirjalle päätetään antaa jokin muu oikeudellinen muoto, komitea kehottaa varmistamaan sellaiset ratkaisut, joilla taataan todellinen ja korkealaatuinen parannus kumppanuusperiaatteiden noudattamiseen budjettikaudella 2014–2020.

16.

kiinnittää huomiota mahdollisten kumppanien jakamiseen kolmeen ryhmään luonnoksessa Eurooppalaisiksi hyvän kumppanuuden säännöiksi: a) alue- ja paikallisviranomaiset b) talouselämän osapuolten ja työmarkkinaosapuolten tahot ja c) kansalaisyhteiskuntaa edustavat toimijat, joihin kuuluvat muun muassa ympäristöjärjestöt, valtiovallasta riippumattomat organisaatiot ja tasa-arvon ja syrjimättömyyden edistämisestä vastaavat elimet. Tässä jaossa asetetaan samalle tasolle toimijat, jotka ovat hyvin erilaisia ja joilla on hyvin erilaiset mahdollisuudet vaikuttaa tosiasiallisesti ohjelmien toteuttamiseen.

17.

pitää edellä esitetyn pohjalta tarpeellisena, että laaditaan asianmukainen kumppanitahojen hierarkia. Alue- ja paikallisviranomaiset tulee asettaa kumppanuusprosessin kärkeen, koska niillä on poliittinen legitimiteetti sekä siten myös poliittinen vastuu sekä taloudellinen tilivelvollisuus. Niinpä niille kuuluu velvoite edustaa yleistä etua. Ne kantavat lisäksi vastuun lukuisten ohjelmien ja hankkeiden toteuttamisesta. Lisäksi joissakin hajautetun hallintorakenteen valtioissa alueviranomaisilla on lainsäädäntävaltaa.

18.

kiinnittää huomiota siihen, että ilmaisua ”alueiden” keskeisestä roolista kumppanuuksien järjestämisessä jäsenvaltioissa, ”joissa on hajautettu hallinnollinen rakenne”, ei saisi ymmärtää siten, että muissa jäsenvaltioissa tämä keskeinen rooli kuuluu keskushallinnon viranomaisille.

19.

on komission kanssa yhtä mieltä siitä, että tulee valita ennen kaikkea instituutioita, organisaatioita ja ryhmiä, jotka voivat tosiasiallisesti vaikuttaa asianomaisen ohjelman toteuttamiseen tai joita ohjelman täytäntöönpano koskee olennaisesti.

20.

arvostaa sitä, että komissio kunnioittaa jäsenvaltioissa tähän mennessä kehitettyjä kumppanuuden toteuttamisen menettelyjä ja tekniikoita (työpajat, kyselytutkimukset, foorumit, neuvonpidot, tapaamiset), mutta kiinnittää samalla huomiota siihen, että on välttämätöntä ottaa huomioon mullistavat muutokset yhteiskunnallisen viestinnän tavoissa, jotka liittyvät uuden viestintäteknologian yleistymiseen. Eurooppalaisilla hyvän kumppanuuden säännöillä tulee kannustaa jäsenvaltioita suhtautumaan viestintäteknologiaan rohkeammin ja innovatiivisemmin. Se on ehdoton edellytys nuorten saamiselle mukaan kumppanuusprosessiin.

21.

pitää komission tavoin tarpeellisena huolehtia heikoimmassa asemassa olevien ja syrjäytyneimpien ryhmien edustajien osallistumisesta. Komitea ei kuitenkaan näe tarpeelliseksi niiden mainitsemista nimeltä yleisasiakirjassa, sillä paikallisista olosuhteista ja ohjelmasta riippuen ne voivat olla eri ryhmiä.

22.

huomauttaa kuitenkin, että koska aiemmin on todettu tietynlaisten toimien toteuttamisen voivan aiheuttaa yhteiskunnallisia konflikteja, eurooppalaisten hyvän kumppanuuden sääntöjen pitää kannustaa jäsenvaltioita kytkemään kumppanuusprosessiin varhaisessa vaiheessa mukaan sellaisten ryhmien ja toimijoiden edustajat, jotka voivat asennoitua kriittisesti kulloisenkin ohjelman toteuttamiseen.

23.

huomauttaa, että paikallis- ja alueyhteisöjä edustavilla kumppaneilla, riippumatta niiden virallisista toimivaltuuksista kussakin jäsenvaltiossa, on yhteisiä näkemyksiä, arvoja ja intressejä. Tämän vuoksi niiden asema kumppaneina on objektiivisesti katsoen eri kuin alakohtaisten ja sosiaalisten kumppanien, jotka edustavat yksittäisiä näkemyksiä, arvoja ja intressejä. Tämän seikan tulee ilmetä selvästi eurooppalaisista hyvän kumppanuuden säännöistä.

24.

ehdottaa, että eurooppalaisissa hyvän kumppanuuden säännöissä mainittaisiin nimenomaisesti sellaisten alueellisten toimijoiden tyypit, jotka tulee kutsua mukaan kumppanuusprosessiin. Tämä pätee erityisesti toimijoihin, joilla ei ole tietyn jäsenvaltion alueellisen yksikön luonnetta: toiminnalliset alueet (muun muassa kaupunkialueet, maaseutualueet, infrastruktuurialueet, luontoalueet, rajatylittävät alueet ja rannikkoalueet), kuntien välisen yhteistyön alueelliset ryhmittymät sekä kaupunkien ja kuntien yhteistyöverkostot.

25.

kannattaa komission aietta velvoittaa eurooppalaisissa hyvän kumppanuuden säännöissä ohjelmia hallinnoivat alueviranomaiset järjestämään kumppanuusprosesseja paikallis- ja kunnallisviranomaisten, talouselämän edustajien ja työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa ohjelmien toteuttamisen kaikissa vaiheissa. Kansalaisyhteiskunnan edustajia ovat muun muassa ympäristöjärjestöt, valtiovallasta riippumattomat organisaatiot ja tasa-arvon ja syrjimättömyyden edistämisestä vastaavat elimet.

26.

ehdottaa, että kuntien viranomaisia ja toiminnallisten kaupunkialueiden edustajia ei kutsuta kumppanuusprosessiin vain silloin, kun niillä toteutetaan yhdennettyjä alueellisia investointeja, vaan aina kun se on tarkoituksenmukaista kyseisen ohjelman näkökulmasta.

27.

on komission kanssa yhtä mieltä siitä, että kumppanuusprosessissa tulee taata työnantaja- ja -tekijäorganisaatioiden yhtäläinen osallistuminen. On kuitenkin otettava huomioon näiden tahojen järjestäytymisasteen ja -tapojen suuret erot jäsenvaltioissa. Monilla aloilla työn luonne käytännössä tekee mahdottomaksi työntekijöiden organisaatioiden perustamisen. Eurooppalaisiin hyvän kumppanuuden sääntöihin tulee sisältyä suosituksia, jotka eivät esitä konkreettisia ratkaisuja, vaan velvoittavat jäsenvaltiot laatimaan talouselämän edustajien ja työmarkkinaosapuolten kanssa tehtävää yhteistyötä koskevia menettelyjä ottaen huomioon kansalliset, alueelliset ja jopa paikalliset erityispiirteet.

28.

toteaa, että kun otetaan huomioon tilanne monilla eurooppalaisilla työmarkkinoilla, työmarkkinaosapuolten joukossa tulee ottaa huomioon erityisesti nuorten ja ammattitaitoisten työnhakijoiden organisaatiot ja instituutiot.

29.

kannattaa varauksetta komission ehdotusta, jonka mukaan lukuisten ja hajanaisten, kansalaisyhteiskuntaa edustavien organisaatioiden kumppanuuden tulee tukeutua katto-organisaatioiden kanssa tehtävään yhteistyöhön ja kumppanuuden tulee tukea siihen osallistuvien eri organisaatioiden verkottumisen ja yhteistyön erilaisten muotojen syntymistä.

30.

kiinnittää huomiota siihen, että eurooppalaisiin hyvän kumppanuuden sääntöjen tulee osoittaa selkeät ja avoimet periaatteet, joiden mukaan edustavat valtiovallasta riippumattomat organisaatiot valitaan; ne perustuvat pääasiassa organisaatioiden toimialaan ja toimintahistoriaan ohjelman piiriin kuuluvalla alalla.

31.

panee merkille tarpeen mukauttaa kumppanitahot ohjelman tyypin mukaan, mutta epäilee, tulisiko ohjelmat ryhmitellä rahaston tyypin mukaan (Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto [maaseuturahasto], Euroopan aluekehitysrahasto [EAKR], Euroopan meri- ja kalatalousrahasto, Euroopan koheesiorahasto [EKR] ja Euroopan sosiaalirahaston [ESR]), erityisesti siksi, että suunnitellaan ohjelmien osarahoittamista monesta rahastosta. Kumppanien valinnan tulee määräytyä ohjelman tyypin ja sen toiminta-alueen mukaan.

32.

ehdottaa, että eurooppalaisissa hyvän kumppanuuden sääntöihin sisällytetään sellainen yleisperiaate, että tietyntyyppisten kumppanien pitäminen avainkumppaneina ei saa edeltä käsin sulkea pois muiden toimijoiden osallistumista, jos se on sisällöllisesti perusteltua.

33.

toteaa, että Euroopan aluekehitysrahastosta tai koheesiorahastosta rahoitettavissa ohjelmissa on tarpeen varmistaa alueellisten ja paikallisten territoriaalisten yhteisöjen ryhmittymiä, myös rajatylittäviä, edustavien organisaatioiden kumppanuus.

34.

pitää välttämättömänä tutkimuksen ja kehityksen alan toimijoiden kumppanuutta soveltuvissa ohjelmissa, niiden erityispiirteiden edellyttämässä laajuudessa ja muodossa. Tämä johtuu nykyaikaisten kehitysprosessien monisäkeisyydestä ja tarpeesta saada perusteellista asiantuntijatietoa, jotta voidaan vaikuttaa tehokkaasti näihin prosesseihin.

35.

on samaa mieltä komission ehdottamista periaatteista, joiden mukaan kumppanitahot otetaan mukaan ohjelmatyöhön mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja kyseinen kumppanuus pidetään erillään strategisen ympäristöarvioinnin (strategic environmental assessment, SEA) tarkoittamasta menettelystä.

36.

pitää erityisen tähdellisenä, että alue- ja paikallisviranomaiset kytketään mukaan seuraaviin ohjelmatyön vaiheisiin: 1) yhteisen strategiakehyksen alaan kuuluvien haasteiden ja tarpeiden analysoiminen, 2) tavoitteiden ja prioriteettien valitseminen, 3) mekanismien koordinointi kehityssynergioiden aikaansaamiseksi. Komitea kehottaa lisäksi jäsenvaltioita konkretisoimaan tavat taata kyseisenkaltainen kumppanuus.

37.

kehottaa asettamaan jäsenvaltioille tietyt puitevaatimukset kehittää menettelyt, joilla taataan kumppanuuden toteutuminen kumppanuussopimuksia laadittaessa

38.

katsoo, että toimivaltaisten paikallis- ja alueviranomaisten tulisi osallistua täysivaltaisesti kumppanuussopimuksien valmistelusta käytäviin neuvotteluihin sekä valtio- että aluetasolla.

39.

arvostaa sitä, että ehdotetuissa eurooppalaisista hyvän kumppanuuden säännöissä kuvastuu alueiden komitean aloite Eurooppa 2020 -strategiaa koskevista alueellisista sopimuksista monitasoisen hallinnon keskeisenä osatekijänä. Komitea katsoo toisaalta, että mainittua välinettä ei ole hyödynnetty riittävästi.

40.

kannattaa ja tukee ehdotetuissa eurooppalaisista hyvän kumppanuuden säännöissä jäsenvaltioille asetettuja velvoitteita määrittää selkeät kumppanuusmenettelyjä koskevat periaatteet seuraavilta osin: 1) asiakirjojen varhainen saatavuus, 2) riittävän ajan varaaminen kumppanitahoille perehtyä asiakirjoihin, hankkia niistä lisätietoja sekä reagoida niihin, 3) tietokanavien järjestäminen, 4) avoimet vastaukset ehdotuksiin ja kommentteihin, 5) tulosten tekeminen tunnetuksi.

41.

kannattaa ja tukee ehdotetuissa eurooppalaisista hyvän kumppanuuden säännöissä jäsenvaltioille asetettuja velvoitteita sisällyttää kumppanuussopimuksiin kumppanuutta koskevat yksityiskohtaiset periaatteet. Velvoitteissa tulee kuitenkin ottaa huomioon jäsenvaltiokohtaiset erityispiirteet. Tänä koskee varsinkin julkisen vallan tahoja alue- ja paikallistasolla.

42.

yhtyy komission näkemykseen seurantakomiteoiden keskeisestä roolista kaikkien Euroopan unionin yhteisen strategiakehyksen piiriin kuuluvien ohjelmien toteutuksessa. Komitea kannattaa ja tukee ehdotetuissa eurooppalaisista hyvän kumppanuuden säännöissä jäsenvaltioille kaavailtuja erityisiä velvoitteita, jotka koskevat kumppanitahojen, varsinkin alue- ja paikallistason julkisen vallan tahojen, osallistumista seurantakomiteoiden perustamiseen. Kyseisten tahojen on voitava osallistua seurantakomiteoiden toimintaperiaatteiden viralliseen määrittämiseen sekä niiden normaaliin toimintaan.

43.

kannattaa ehdotusta, jonka mukaan ehdotetuissa eurooppalaisissa hyvän kumppanuuden säännöissä hallintoviranomaisille esitetään sellaisten erityisten velvoitteiden asettamista, joiden tavoitteena on 1) asiaankuuluvien kumppanitahojen osallistuminen hanke-ehdotuspyyntöjen periaatteiden määrittelyyn sekä hankkeiden arviointiin, 2) kumppanitahojen eturistiriitojen tehokas välttäminen, 3) huolehtiminen ehdotuspyyntöihin osallistuvia kumppanitahoja edustavien säännöllisestä vaihtuvuudesta, 4) kumppanitahojen tekeminen täysin tietoisiksi velvollisuuksista, jotka johtuvat niiden osallistumisesta hankkeiden valintamenettelyihin. Alue- ja paikallisviranomaisilla on erityinen rooli valittaessa ja arvioitaessa hankkeita, joilla odotetaan olevan alueellisia vaikutuksia.

44.

kannattaa ehdotusta, jonka mukaan ehdotetuissa eurooppalaisissa hyvän kumppanuuden säännöissä hallintoviranomaisille esitetään sellaisten erityisten velvoitteiden asettamista, joiden mukaan niiden tulee ottaa kumppanitahot mukaan laatimaan vuosittaisia raportteja ohjelmien toteuttamisesta sekä laatimaan vuosien 2017 ja 2019 alkupuoliskoilla määräaikaisraportteja kumppanuussopimusten toteuttamisesta ja eritoten sisällyttämään niihin informaatiota edistymisestä sekä arvion kumppanitahojen osallistumisesta tähän toteuttamistyöhön.

45.

yhtyy komission näkökantaan, että jokaiseen yhteisen strategiakehyksen kattamaan ohjelmaan tulee kiittää hallintoviranomaisten laatima arviointisuunnitelma. Komitea katsoo lisäksi, että on tarpeellista perustella asianmukaisesti, miksi on omaksuttu eriytetyt periaatteet arviointisuunnitelmien laatimisesta yhtäältä niiden ohjelmien osalta, joita rahoitetaan Euroopan aluekehitysrahastosta (EAKR), Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta, koheesiorahastosta ja Euroopan sosiaalirahastosta, ja toisaalta niiden osalta, joita rahoitetaan Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta [maaseuturahasto].

46.

Tiedonpuute ja resurssien rajallisuus voivat tehdä tietyille kumppanitahoille vaikeaksi osallistua asianmukaisesti kumppanuusprosessiin. Sellaisia ovat varsinkin kansalaisyhteiskuntaa edustavat toimijat, joihin kuuluvat muun muassa ympäristöjärjestöt, valtiovallasta riippumattomat organisaatiot ja tasa-arvon ja syrjimättömyyden edistämisestä vastaavat elimet.

47.

Näin ollen alueiden komitea kannattaa ja tukee sitä, että ehdotetuissa eurooppalaisissa hyvän kumppanuuden säännöissä jäsenvaltioille esitetään, että tietty osuus tekniseen apuun osoitetuista määrärahoista varataan heikompien kumppanitahojen tarpeisiin.

19.1.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 17/18

—

on sitä mieltä, että paikalliskehitykseen suunnattavaa EU:n rahoitustukea on lisättävä seuraavalla ohjelmakaudella 2014–2020, jotta kansalaiset ottaisivat Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet omakseen ja jotta edistettäisiin ja tuettaisiin talouden ja työllisyyden elpymistä.

—

katsoo, että paikallisyhteisöjen omat kehittämishankkeet ovat yksi vuosiksi 2014–2020 ehdotetun lainsäädäntöpaketin innovatiivisimmista näkökohdista ja että niiden hyödyntämiseen tulisi voimakkaasti kannustaa.

—

toteaa, että paikallisyhteisöjen omat kehittämishankkeet ovat yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen ainoa säännös, jossa nimenomaan pyritään todellisiin yhteisvaikutuksiin täytäntöönpanotasolla Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston, Euroopan meri- ja kalatalousrahaston, rakennerahastojen ja koheesiorahaston yhteistä käyttöä silmällä pitäen. Siksi paikallisyhteisöjen omat kehittämishankkeet voivat toimia paikallisille edunsaajille keskitettynä kanavana ja mahdollistavat rahastojen yhdennetyn ja yksinkertaistetun käytön ruohonjuuritasolla.

—

katsoo, että paikallisyhteisöjen omat kehittämishankkeet ovat ratkaiseva väline kaupunki- ja maaseutualueiden sopusointuista kehittymistä ajatellen, sillä ne vahvistavat valmiuksia kehittää siteitä ympäröiviin taajamien lähialueisiin ja maaseutualueisiin.

—

kehottaa komissiota hyödyntämään tilintarkastustuomioistuimen huomioita sekä muita raportteja ja arvioita, jotta varmistetaan, että Leader- ja Urbact-hankkeista saadut kokemukset todella johtavat huomattavasti entistä toimivampaan, avoimempaan ja vastuullisempaan paikallisyhteisöjen omien kehittämishankkeiden malliin.

—

kehottaa komissiota laatimaan mahdollisimman pian viitteelliset ja yksinkertaistetut yhteiset suuntaviivat paikallisyhteisöjen omien kehittämishankkeiden toteuttamiseksi keskeisillä aloilla.

Esittelijä

Graham GARVIE (UK, ALDE), Scottish Bordersin piirihallintoalueen valtuuston jäsen

Viiteasiakirja

1.

suhtautuu myönteisesti seuraavaa ohjelmakautta koskeviin komission ehdotuksiin, joissa paikallistason kehitykseen kohdistetaan uudelleen erityistä huomiota EU:n alue-, maaseutu- ja meripolitiikoissa.

2.

katsoo, että paikalliskehitys kuuluu osana alueiden kehittämistä koskevaan EU:n laajempaan toimintamalliin.

3.

katsoo, että paikalliskehitys on parhaiten määriteltävissä kokonaisvaltaiseksi käsitteeksi, jossa keskitytään kaikentyyppisten alueiden, niin kaupunki-, maaseutu- ja yhdennettyjen kaupunki- ja maaseutualueiden kuin toiminnallisten alueiden, haasteisiin ja mahdollisuuksiin.

4.

on sitä mieltä, että paikalliskehitykseen suunnattavaa EU:n rahoitustukea on lisättävä seuraavalla ohjelmakaudella 2014–2020, ei pelkästään siksi, että kansalaiset ottaisivat Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet omakseen ja että edistettäisiin niiden toteutumista, vaan myös siksi, että edistettäisiin ja tuettaisiin talouden ja työllisyyden elpymistä talous- ja rahoituskriisin erityisesti koettelemilla alueilla.

5.

toteaa, että paikalliskehitystä koskevaa toimintamallia voidaan toteuttaa käyttämällä erilaisia välineitä ja että yhtenä keskeisistä komission esittämistä vaihtoehdoista on paikallisyhteisöjen omia kehittämishankkeita koskeva uusi väline. Paikalliskehityksen käsitteellä on kuitenkin laajempi merkitys, ja sen yhteydessä on otettava huomioon EU:n kunkin jäsenvaltion institutionaalinen rakenne ja käytännöt.

6.

on erittäin tyytyväinen siihen, että yhteisiä säännöksiä koskevassa asetusehdotuksessa omistetaan kokonainen luku nimenomaan paikallisyhteisöjen omille kehittämishankkeille.

7.

toteaa, että paikallisyhteisöjen omat kehittämishankkeet ovat yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen ainoa säännös, jossa nimenomaan pyritään todellisiin yhteisvaikutuksiin täytäntöönpanotasolla Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto), Euroopan meri- ja kalatalousrahaston, rakennerahastojen (Euroopan aluekehitysrahasto [EAKR]), Euroopan sosiaalirahaston (ESR) ja koheesiorahaston yhteistä käyttöä silmällä pitäen. Niillä on näin ollen merkittävä rooli koheesiopolitiikan uskottavuuden lisäämisessä osoittaessaan, että EU:n eri rahastoja voidaan todella käyttää yhdessä yhdennetyllä ja tehokkaalla tavalla.

8.

katsoo, että tätä välinettä voidaan käyttää yhtä aikaa Euroopan unionin taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden vahvistamiseksi ja yhteisen strategiakehyksen 11 temaattisen tavoitteen – ja siten viime kädessä Eurooppa 2020 -strategian – toteuttamiseksi paikallistasolla. Komitea korostaa kuitenkin, että paikalliskehitysstrategian laatimiseen varattua aikaa tulee pidentää.

9.

katsoo, että näinä vaikeina kriisi- ja talouden laskusuhdanteen aikoina keinotekoisten esteiden poistaminen EU:n eri rahastojen väliltä on yhä toivottavampaa, jotta rahastoja voidaan käyttää paikallisesti sekä kaupunki- että maaseutualueilla ottaen nykyistä paremmin huomioon kunkin alueen erityistarpeet ja keskittyen niihin.

10.

korostaa, että valmiuksien kehittäminen on keskeinen osa paikallisyhteisöjen omia kehittämishankkeita ja että on asetettava riittävät resurssit käyttöön, jotta paikalliset osapuolet kykenevät valmistelemaan paikallisen strategiansa ja panemaan sen täytäntöön.

11.

on erityisen tyytyväinen siihen, että yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen mukaan paikallisyhteisöjen omien kehittämishankkeiden käsittämät alueet voivat hyötyä korkeammasta osarahoitusosuudesta (toisin sanoen EU:n osarahoitus kasvaa kymmenellä prosentilla EAKR:n ja ESR:n osalta, mikäli toimintalohko kokonaisuudessaan toteutetaan paikallisyhteisöjen omin kehittämishankkein), ja katsoo, että samoja tai samanlaisia kannustimia tulisi soveltaa kaikkiin rahastoihin, etenkin myös Euroopan meri- ja kalatalousrahastoon.

12.

painottaa, että paikallisyhteisöjen omien kehittämishankkeiden keskeisenä lisäarvona on paikallisyhteisön sekä yksityisten ja vapaaehtoisten tahojen ottaminen mukaan toimintaan niin, että perustetaan paikallisia toimintaryhmiä, jotka laativat yhdennettyjä paikallisia kehitysstrategioita.

13.

katsoo, että tämä alhaalta ylöspäin suuntautuva lähestymistapa eroaa merkittävästi EU:n rahastojen käyttöön sovellettavasta ylhäältä alaspäin suuntautuvasta lähestymistavasta, jolla olisi muutoin hallitseva asema. Paikallisyhteisöjen omat kehittämishankkeet ovatkin paras käytännön esimerkki siitä, mitä toissijaisuusperiaate merkitsee paikallistasolla, ja niiden avulla lisätään suuren yleisön sitoutumista ja tietoisuutta, kun kyse on EU:n tukemista toimista ruohonjuuritasolla.

14.

muistuttaa, että jäsenvaltiot ja alueet ovat täysin vapaita päättämään EAKR:ään ja ESR:ään liittyvien paikallisyhteisöjen omien kehittämishankkeiden aloittamisesta kumppanuussopimuksissaan ja toimenpideohjelmissaan.

15.

katsoo, että paikallisyhteisöjen omat kehittämishankkeet ovat kaupunkeja koskevan toimintaohjelman, yhdennettyjen alueellisten investointien ja yhteisten toimintasuunnitelmien ohella yksi vuosiksi 2014–2020 ehdotetun lainsäädäntöpaketin innovatiivisimmista näkökohdista ja että niiden hyödyntämiseen tulisi voimakkaasti kannustaa.

16.

katsoo, että paikallisyhteisöjen omista kehittämishankkeista voi tulla ratkaiseva väline yhteisessä strategiakehyksessä asetettujen tavoitteiden ja alueellisen agenda 2020:n toteuttamiseksi paikallistasolla, koska ne mahdollistavat Eurooppa 2020 -strategian toteuttamiseen tähtäävien politiikkojen yhteisen ohjelmasuunnittelun.

17.

katsoo, että paikallisyhteisöjen omia kehittämishankkeita tulisi kehittää ottamalla huomioon paikallistason kehitykseen tähtäävistä aiemmista alakohtaisista välineistä saadut kokemukset. Näistä välineistä mainittakoon erityisesti Leader maaseudun kehittämisessä ja Euroopan kalatalousrahaston toimintalinjan 4 aloitteet sekä kaupunkialueiden kehittämisverkkoja koskeva ohjelma (Urbact), kestävää kehitystä ongelmallisilla kaupunkialueilla koskeva aiempi Urban-aloite sekä entinen syrjäytymistä, syrjintää ja eriarvoisuutta koskeva Equal-aloite.

18.

on huolestunut siitä, että valmisteltaessa yhteistä strategiakehystä painotetaan liiaksi strategiakehitystä ja valmiuksien parantamista paikallisyhteisön omia kehityshankkeita koskevissa toimissa. Vaikka prosessia tulee pitää välttämättömänä, paikallisyhteisöjen omien kehittämishankkeiden päätavoitteena on aikaansaada konkreettisia ja merkittäviä tuloksia investoinnein, joilla voidaan parantaa hyvinvointia paikallisyhteisössä.

19.

epäilee, onko tarkoituksenmukaista, että paikallisyhteisöjen omat kehittämishankkeet mainitaan ainoastaan yhteisen strategiakehyksen temaattisessa tavoitteessa 9, joka koskee sosiaalista osallisuutta. Paikallisyhteisöjen omat kehittämishankkeet ovat paikallisyhteisöön keskittyvä monikäyttöinen väline, joka on monimuotoisuudeltaan ja haasteiltaan paljon sosiaalista osallisuutta kattavampi. Ne voivat käytännössä edistää merkittävästi sellaisen vakavan maantieteellisen ja demografisen epätasapainotilanteen korjaamista, joka haittaa tiettyjen alueiden taloudellista ja yhteiskunnallista kehitystä.

20.

kehottaa siksi muuttamaan yhteistä strategiakehystä niin, että paikallisyhteisöjen omat kehittämishankkeet mainitaan yhteisen strategiakehyksen kaikissa 11 temaattisessa tavoitteessa ja että niitä voidaan käyttää paikallisten olosuhteiden mukaan eikä ainoastaan toimintaan sosiaalisen osallisuuden alalla.

21.

painottaa, että paikallisten toimintaryhmien on paikallisyhteisöjen omien kehittämishankkeiden puitteissa voitava hyötyä 10 prosentilla korotetusta osarahoitusosuudesta riippumatta siitä, mitä yhteisen strategiakehyksen temaattisia tavoitteita ne ajavat. On ratkaisevan tärkeää, että kymmenen prosentin bonus tulee myöntää myös, kun sosiaalista osallisuutta varten korvamerkittyjä varoja, joista säädetään yhteisiä säännöksiä koskevassa asetuksessa, ei osoiteta yksinomaan paikallisyhteisöjen omiin kehittämishankkeisiin.

22.

katsoo, että lisäarvoa tuottavia paikallisyhteisöjen omien kehittämishankkeiden osatekijöitä ovat paikallisväestön ja alueen kaikkien julkisten ja yksityisten toimijoiden osallistuminen, konsultointi ja yhteistyö, alueen erityistarpeiden ottaminen huomioon paikallisessa kehittämisstrategiassa, voimakas vaikutus monitasoiseen ja poikkialaiseen yhteistyöhön, luotettavan paikallisen osaamisen ja asiantuntemuksen hyödyntäminen, alueiden seutukohtainen innovaatiokapasiteetti sekä yhdennetty monialainen toimintatapa, paikallisesti määritellyt toimet ja tulokset sekä joustava ja strateginen lähestymistapa.

23.

katsoo, että paikallisyhteisöjen omiin kehittämishankkeisiin liittyvä paikallisen kehittämisen lähestymistapa myös vastaa tarpeeseen entistä tulossuuntautuneemmasta koheesiopolitiikasta, koska siinä vastataan haasteisiin asianmukaisella alueellisella tasolla, ja että se parantaa yhteisöjen ja paikallishallinnon mahdollisuuksia toimia aktiivisessa roolissa toteutettaessa EU:n poliittisia tavoitteita ja erityisesti Eurooppa 2020 -strategiaa.

24.

toteaa, että paikallisyhteisöjen omat kehittämishankkeet voivat toimia paikallisille edunsaajille keskitettynä kanavana, joka mahdollistaisi yhteisen strategiakehyksen kattamien rahastojen yhdennetyn ja yksinkertaistetun käytön ruohonjuuritasolla. Tämä voisi mahdollisesti olla valtava askel eteenpäin varmistettaessa, että kunnilla olisi mahdollisuus yhdistää yhdennettyjä hankkeita, joihin voidaan myöntää osarahoitusta EU:n eri rahastoista.

25.

toteaa, että yhdennetyn luonteensa ja yhteisön osallistumisen johdosta paikallisyhteisöjen omilla kehittämishankkeilla kyetään tukemaan toiminnan monipuolistamista ja taloudellista ja sosiaalista kehitystä ja innovointia rakenteellisesti paremmin kuin ylhäältä alaspäin suuntautuvilla vakiomuotoisilla hakumenettelyillä.

26.

katsoo, että näin helpotettaisiin sellaisten innovatiivisten hankkeiden täytäntöönpanoa, jotka eivät muutoin sisältyisi toimenpideohjelmiin. Paikalliskehityksen kumppanuuksien tärkein lisäarvo on paikallisten toimintaryhmien moninaisen asiantuntijuuden hyödyntämisessä, sillä tehdessään yhteistyötä edunsaajien kanssa kehittääkseen näiden alkuperäisiä rahoitushakemuksia ne parantavat niiden laatua ja mahdollistavat niiden tehokkaamman mukauttamisen paikallisiin yksityiskohtaisiin tarpeisiin.

27.

kehottaa jäsenvaltioita ja alueita arvioimaan huolellisesti, voitaisiinko EU:n niille myöntämää rahoitusta hyödyntää paremmin, jos niiden kumppanuussopimukseen tai toimenpideohjelmaan sisällytettäisiin ylhäältä alaspäin suuntautuvien pääohjelmien sijasta paikallisyhteisöjen omia kehittämishankkeita koskeva erityinen toimintalohko.

28.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että saavutetaan riittävä kriittinen massa sekä paikallisten toimintaryhmien koon osalta että siltä osin kuin kyse on keskimäärin myönnettävistä varoista, joista paikallisyhteisöjen omista kehittämishankkeista vastaavat paikalliset toimintaryhmät voivat odottaa olevansa vastuussa. Leader-hankkeesta ja Euroopan kalatalousrahaston neljännestä toimintalinjasta tähän mennessä saatujen kokemusten perusteella paikallisyhteisöjen omista kehittämishankkeista vastaavat yksittäiset paikalliset toimintaryhmät voisivat kattaa väkimäärältään kaiken kaikkiaan 5 000–150 000 ihmisen alueen ja yhdennettyä paikallista strategiaa varten voitaisiin myöntää EU:n rahoitusta keskimäärin kahdesta kymmeneen miljoonaa euroa seitsenvuotiskaudella.

29.

katsoo kuitenkin, että paikallisyhteisöjen omat kehittämishankkeet voivat eräissä tapauksissa synnyttää suuremman kriittisen massan kuin mitä kohdassa 28 esitetään ja että suurkaupunkialueiden sekä saarten ja syrjäisten alueiden kaltaisten maantieteellisten alueiden osalta on sallittava perusteltuja poikkeuksia, kunhan yhteisölähtöisyyden elementti säilytetään.

30.

muistuttaa, että paikallisyhteisöjen omat kehittämishankkeet, jotka ovat valinnainen väline paikallisen kehityksen aikaansaamiseksi yhteisiä säännöksiä koskevassa asetuksessa tarkoitettujen rahastojen avulla, ovat yhteydessä muihin välineisiin, kuten yhdennettyihin alueellisiin investointeihin, ja auttavat toteuttamaan laajamittaisempaa kehittämisstrategiaa, jonka kautta eri alojen politiikkaa voidaan harjoittaa paikallistasolla.

31.

kannattaa sitä, että eurooppalaisissa ja kansallisissa täytäntöönpanosäännöissä mainitaan selkeästi, että yhdennetyt alueelliset investoinnit ja paikalliset toimintaryhmät voitaisiin yhdistää paikallisten tavoitteiden toteuttamiseksi yhteisen strategian avulla, kun sitä pidetään tarkoituksenmukaisena vaihtoehtona. Täytäntöönpanosäännöissä tulisi ennen kaikkea mahdollistaa se ja helpottaa sitä, että yhdelle tai useammalle paikalliselle toimintaryhmälle annetaan tehtäväksi toteuttaa – pienemmässä mittakaavassa – osa toimista, jotka on tarkoitus toteuttaa yhdennetyn alueellisen investoinnin puitteissa laajemmalla maantieteellisellä tasolla.

32.

katsoo, että kyseissä tapauksissa olisi täysin johdonmukaista, että myös yhdennetyt alueelliset investoinnit hyötyisivät paikallisyhteisöiden omille kehittämishankkeille suunnitellusta kymmenen prosentin korotuksesta.

33.

muistuttaa kuitenkin, että paikallisyhteisöjen omien kehittämishankkeiden lisäarvo liittyy juuri entistä laajemman paikallisyhteisön osallistumiseen sekä Leader-hankkeen ja Euroopan kalatalousrahaston neljännen toimintalinjan kaltaisten jo olemassa olevien välineiden ja rakennerahastojen väliseen nimenomaiseen yhteyteen.

34.

katsoo, että paikallisyhteisöjen omien kehittämishankkeiden yhteisönäkökohta on erityisen soveltuva sellaisten maantieteellisesti keskittyneiden ongelmien käsittelemiseen, jotka edellyttävät koko yhteisöltä vastausta.

35.

panee tyytyväisenä merkille, että paikallisyhteisöjen omat kehittämishankkeet voivat myös olla yksi useista mahdollisista käytettävissä olevista välineistä sellaisten osallistavien kaupunkialueiden luomiseksi, missä julkiset palvelut ovat kaikkien saatavilla. Näin estetään gettoutumista, reagoidaan köyhyyteen ja edistetään sosiaalisia yhteyksiä eri yhteisöissä sekä politiikkoja, joilla kannustetaan aktiivisena ikääntymiseen, sosiaaliseen innovointiin sekä sukupolvien ja kulttuurien väliseen keskinäiseen tukeen.

36.

katsoo, että vaikka käsillä olevan lausunnon tavoitteena on tarkastella paikallisyhteisöjen omien kehittämishankkeiden käyttöä muilla kuin sellaisilla aloilla, missä Leader-ohjelman hyödyntäminen maaseutualueilla on jo vakiintunutta, paikallisyhteisöjen omat kehittämishankkeet ovat luonnollinen jatko Leader-ohjelmalle vuoden 2014 jälkeen, ja ne voivat myös olla yksi useista mahdollisista käytettävissä olevista välineistä, joilla vastataan maaseutualueiden kohtaamiin saavutettavuuteen, talouden kehittämiseen ja monipuolistamiseen ja asukkaille välttämättömien palvelujen säilyttämiseen liittyviin haasteisiin ja tuetaan politiikkaa, jolla edistetään aktiivisena ikääntymistä, sosiaalista innovointia sekä sukupolvien ja kulttuurien välistä keskinäistä tukea.

37.

katsoo, että suurkaupunkialueilla voi olla useita paikallisyhteisöjen omista kehittämishankkeista vastaavia paikallisia toimintaryhmiä kaupunginosa- tai yhteisötasolla, jotta mahdollistetaan alhaalta ylöspäin etenevät ratkaisut paikkalähtöisiin ongelmiin, kuten monenlaiseen puutteeseen, ympäristön pilaantumiseen tai tiettyjen samanlaisista haitallisista seikoista kärsivien ryhmien työllistettävyyteen. Paikallisten toimintaryhmien kesken tulisi saavuttaa tietty koordinoinnin taso, kun samalla maantieteellisellä alueella toimii useampi kuin yksi ryhmä.

38.

katsoo, että paikallisyhteisöjen omat kehittämishankkeet ovat ratkaiseva väline kaupunki- ja maaseutualueiden sopusointuista kehittymistä ajatellen, sillä ne vahvistavat valmiuksia kehittää siteitä ympäröiviin taajamien lähialueisiin ja maaseutualueisiin, ja että niiden avulla estetään kaupunkiasutuksen hallitsematon levittäytyminen, kannustetaan pienten ja keskisuurten kaupunkien tasapainoisen verkoston luomiseen ja vahvistetaan yhteyksiä paikallisten maataloustuotteiden tuottajien ja kuluttajien välillä.

39.

suhtautuu myönteisesti Rurban-valmistelutoimeen, jonka avulla pyritään keräämään ajantasaista tietoa kaupunkien ja maaseudun välisiä yhteyksiä koskevista tutkimuksista ja politiikoista. AK toivoo, että sitä kehitetään edelleen ennen ohjelmakauden 2014–2020 alkamista ohjelmaksi, jonka avulla voidaan edistää paikallisyhteisöjen omiin kehittämishankkeisiin liittyvien uusien kumppanuuksien välistä hyvien käytänteiden vaihtoa, vertaisarviointia, innovatiivisten ratkaisujen löytämistä ja verkostoitumista.

40.

palauttaa mieleen ehdotuksensa perustaa RURBACT-niminen toimenpideohjelma, jonka puitteissa kannustetaan vaihtamaan hyviä käytänteitä sekä muodostamaan kaupunkien ja maaseudun ongelmiin paneutuvia verkostoja (1).

41.

katsoo, että eri puolilla EU:ta on erilaisia kaupunkien ja maaseudun välisiä kytköksiä, joihin kansallisilla poliittisilla ja hallinnollisilla järjestelmillä on merkittävä vaikutus. Siksi kaikenlaisten EU:n toimien tulisi olla riittävän joustavia tämän hallintojärjestelmien laajan kirjon huomioonottamiseksi.

42.

pitää suurimpana haasteena tarvetta poistaa EU:n rahastojen nykyinen maantieteellinen ja alakohtainen jaottelu. Vaikka toimenpideohjelmat ovat yleensä varsin alakohtaisia, paikallisyhteisöjen omien kehittämishankkeiden ja erityisesti yhdennettyjen alueellisten investointien kaltaiset uudet välineet voisivat tarjota tarpeellisen alueellisen lähestymistavan ja poistaa alakohtaisen erottelun.

43.

katsoo, että kaupunki- ja maaseutualueiden suhteita koskevissa paikallisyhteisöjen omissa kehittämishankkeissa on otettava huomioon, että jäsenvaltioiden tilanteet ovat hyvin erilaisia erityisesti, kun tarkastellaan kaupunki- ja maaseutualueiden välisiä yhteyksiä kaikissa jäsenvaltioissa (suuremmat erot hyvinvoinnissa kaupunki- ja maaseutualueiden välillä, vähemmän valmiuksia) tai niiden jäsenvaltioiden välillä, missä on lukuisasti kuntia (ja missä yhteistyötä on tehtävä paikallisten rajojen yli kriittisen massa saavuttamiseksi), tai jäsenvaltioissa, missä kunnat ovat suuria (ja missä paikalliset kumppanuudet syntyvät useimmiten paikallisalueella).

44.

toteaa, että paikallisyhteisöjen omia kehittämishankkeita voidaan toteuttaa menestyksellisesti myös alueilla, joilla on erityisiä alakohtaisia ongelmia. Tämä koskee esimerkiksi Euroopan kalatalousrahaston nykyistä neljättä toimintalinjaa, jonka puitteissa sovelletaan paikallisyhteisöjen omien kehittämishankkeiden menetelmää paikallisten kalastusyhteisöjen ja kalastusalan tukemiseksi.

45.

toteaa, että monissa paikoissa eri puolilla Eurooppaa paikallisyhteisöjen omia kehittämishankkeita voidaan menestyksellisesti kehittää maaseuturahastosta ja/tai Euroopan kalatalousrahastosta rahoitettavien nykyisten paikallisten kumppanuuksien pohjalta. Lisäksi joillakin alueilla on jo tuloksellista yhteistyötä Euroopan kalatalousrahaston neljännen toimintalinjan ja Leader-hankkeen kumppanuuksien välillä, sillä tietyissä tapauksissa niitä hallinnoi sama elin. Paikallisyhteisöjen omat kehittämishankkeet mahdollistavat myös näiden maaseuturahaston ja Euroopan meri- ja kalatalousrahaston toimien yhdistämisen ESR:n ja EAKR:n kanssa, kun se on tarkoituksenmukaista.

46.

toteaa olevansa erittäin huolestunut siitä, että Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa on tarkoitus hallinnoida jäsenvaltiotasolla, kun vastaavasti rakennerahastot ja Leader-hanke on useissa tapauksissa alueellistettu. Tämä epäjohdonmukaisuus on haitallinen paikallisyhteisöjen omia kehittämishankkeita ajatellen.

47.

muistuttaa kehotuksestaan tarkistaa sääntöä, jonka mukaan viranomaisilla ei voi olla yli 49:ä prosenttia äänioikeuksista, niiden tapausten osalta, joissa vakiintuneita paikalliskehityksen kumppanuuksia on jo muodostettu, ja suosittaa, että kyseisissä tapauksissa eri aloilla on ”tasapainoinen edustus” paikallisessa toimintaryhmässä.

48.

katsoo muun muassa, että paikallisten toimintaryhmien päätöksentekoprosessien on oltava toimivia ja selkeästi määriteltyjä alusta lähtien, jotta paikallisviranomaistaho, joka on demokraattisesti vastuussa oleva julkinen elin paikallisessa kumppanuudessa, kykenee ohjaamaan yleisstrategiaa ja samanaikaisesti varmistamaan, ettei kunta saa hallitsevaa asemaa paikallisessa toimintaryhmässä.

49.

painottaa, että vaikka paikallisyhteisöjen omilla kehittämishankkeilla pyritään parantamaan paikallisten yksityisten ja vapaaehtoisten toimijoiden vaikutusmahdollisuuksia, on tunnustettava keskeinen rooli, joka paikallishallinnolla tulee olla näissä järjestelyissä. Usein paikallisviranomaisen on otettava johtava rooli rauhoittaakseen hallintoviranomaisia ja Euroopan komissiota siitä, että tehtyjen päätösten osalta tarkastusta ja säännösten noudattamista koskevia riskejä hallinnoidaan asianmukaisesti ja että paikallistasolla on valmiudet tehdä paikallisen toimintaryhmän rakenteista ja menettelyistä tehokkaita.

50.

muistuttaa siksi, että paikallisyhteisöjen omat kehittämishankkeet voidaan organisoida siten, että vastuun siirtäminen hallintoviranomaiselta tai muulta paikalliselta tai alueelliselta toimeenpanoelimeltä paikalliselle toimintaryhmälle voidaan tarvittaessa tehdä oikeasuhtaisella tavalla, jossa otetaan huomioon paikallisen toimintaryhmän todelliset valmiudet sekä tarve tehdä osallistavia, avoimia ja vastuullisia päätöksiä.

51.

kehottaa painokkaasti Euroopan komissiota ottamaan huomioon jokaisessa jäsenvaltiossa ennestään olemassa olevat paikalliset aloitteet, jotta nämä nivoutuisivat ristiriidattomasti yhteen paikallisyhteisöjen omia kehittämishankkeita koskevan uuden välineen kanssa.

52.

kehottaa komissiota hyödyntämään tilintarkastustuomioistuimen huomioita sekä muita raportteja ja arvioita, jotta varmistetaan, että Leader- ja Urbact-hankkeista saadut kokemukset todella johtavat huomattavasti entistä toimivampaan, avoimempaan ja vastuullisempaan paikallisyhteisöjen omien kehittämishankkeiden malliin.

53.

esittää, että alusta lähtien määritellään selkeät säännöt eturistiriitojen välttämiseksi ja että ainakin vastuuta, julkista valvontaa, tehdyistä päätöksistä valittamista ja avoimuutta koskevien sääntöjen tulisi olla paikallisille toimintaryhmille yhtä tiukkoja kuin jo nykyisin paikallisyhteisöjen luottamustehtäviin valittuihin sovellettavat säännöt. Sekä kunnilla että paikallisilla toimintaryhmillä tulee olla selkeä vastuu käyttämistään julkisista varoista ja tekemistään päätöksistä.

54.

korostaa, että kysymys valmiuksista on erityisen tärkeä. Asiaan on puututtava selkeyttämällä ja yksinkertaistamalla menettelyllisiä ja hallinnollisia vaatimuksia sekä perustamalla mahdollisuuksien mukaan keskitettyjä yhteyskohtia rahastojen välille, jos mahdollista, myös sähköisin välinein.

55.

katsoo tämän edellyttävän sitä, että tarkastuksissa ja vaatimustenmukaisuudessa mennään kaikkien rahastojen osalta nykyisiä ehdotuksia pidemmälle. Kyseisten vaatimusten on niin ikään oltava oikeasuhtaisia, sillä muussa tapauksessa ne eivät kannusta mahdollisia paikallisia edunsaajia hakemaan EU-rahoitusta.

56.

onkin huolestunut siitä, että paikallisyhteisöjen omat kehittämishankkeet saattavat joutua suoriutumaan kunkin rahaston osalta erityyppisistä varainhoidosta ja tarkastuksista aiheutuvista rasitteista, kun eri hallintoviranomaiset tai ministeriöt hallinnoivat eri rahastoja vertikaalisesti, mikä saattaa johtaa kahden tai useamman rahaston välisiin yhdennettyihin hankkeisiin, jotka edistyvät hitaimman mukaan. Lisäksi on erittäin tärkeää, että hallintoviranomaiset välttävät asettamasta omia menettelyä koskevia lisävaatimuksiaan, jotka vaikeuttavat toimintaa.

57.

korostaa, että paikallisten valmiuksien kehittäminen ja siihen liittyvät strategiat ovat vain keino saavuttaa päämäärä, jotta paikallisyhteisöjen omat kehittämishankkeet saadaan johtamaan konkreettisiin investointeihin ja mitattavissa oleviin tuloksiin paikallisyhteisöjen eduksi.

58.

katsoo, että paikallisyhteisöjen omissa kehittämishankkeissa on keskityttävä huomattavasti nykyistä voimakkaammin sellaisten paikallisten strategioiden määrittelyyn ja täytäntöönpanoon, joissa edetään kohti selkeästi määriteltyjä tuloksia.

59.

painottaa, että yksi paikallisyhteisöjen omien kehittämishankkeiden keskeisistä vahvuuksista on innovatiivisuus, joka saavutetaan täytäntöönpanon joustavuuden avulla. Tämän johdosta EU:n ja jäsenvaltioiden säännöissä tulisi pidättyä määräämästä ylhäältä alaspäin lähteviä ja yhtenäisiä toimenpiteitä, tukikelpoisuussääntöjä ja kriteerejä, jotka koskevat kaikkia maita ja alueita, jotta helpotetaan paikallisten ratkaisujen löytymistä paikallisiin ongelmiin, alhaalta ylöspäin suuntautuvassa prosessissa.

60.

katsoo, että paikallisten strategioiden määrittelyn sekä hyvin ideoiden vaihdon ja entistä laajemman hyödyntämisen välillä on oltava suora ja selkeä yhteys erityisesti, kun kyse on suuren mittakaavan toimien toteuttamisesta rakennerahastojen puitteissa.

61.

toteaa, että hallintoviranomaisille saattaa tulla houkutus olla tukematta paikallisyhteisöjen omien kehittämishankkeiden kaltaisia yhdennettyjä ja resurssitehokkaita toimia, jos on olemassa helpompia tapoja käyttää varoja. Lisäämällä nykyisin saatavilla olevaa teknistä apua laadullinen ulottuvuus ja paikallisyhteisön sitoutuminen ovat kuitenkin huomattavasti voimakkaampia paikallisyhteisöjen omissa kehittämishankkeissa kuin ylhäältä alaspäin suuntautuvissa toimintamalleissa.

62.

huomauttaa, että on epäjohdonmukaista korvamerkitä viisi prosenttia varoista Leader-hanketta mutta ei muita rahastoja varten, kun kyse on paikallisyhteisöjen omista kehittämishankkeista. Komitea kehottaa hallintoviranomaisia harkitsemaan tämän viiden prosentin osuuden soveltamista muihin kolmeen rahastoon, kun paikallisyhteisöjen omia kehittämishankkeita koskeva vaihtoehto on valittu yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen rahastojen puitteissa joko kumppanuussopimuksessa tai toimenpideohjelmassa.

63.

katsoo, että on puututtava paikalliskehityksen nykyiseen hajanaisuuteen ohjelmissa tunnettavuuden, vastuullisuuden sekä esittelyhankkeiden, keskinäisen oppimisen ja tietämyksen siirtämisen lisäämiseksi erityisesti vaikeasti mitattavissa olevien tulosten (soft outcomes) osalta.

64.

kehottaa komission neljää asianomaista pääosastoa laatimaan mahdollisimman pian viitteelliset ja yksinkertaistetut yhteiset suuntaviivat paikallisyhteisöjen omien kehittämishankkeiden toteuttamiseksi keskeisillä aloilla sekä arvion siitä, millä tavoin yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen kattamien rahastojen avulla voidaan realistisesti toteuttaa yhdennettyjä paikallisia ohjelmia ja yksittäisiä hankkeita, kulujen tukikelpoisuus, raportointi, yhteistyö, tarkastukset sekä sääntöjen noudattamisen edistäminen sekä tietämyksen siirtämisen menetelmät. Samalla komission tulisi ryhtyä strategiseen vuoropuheluun valtakunnallisten, alueellisten ja paikallisten kehitystoimijoiden kanssa, jotka voivat tuoda esiin seikkoja suuntaviivoissa käsiteltäviksi ja tarjota mahdollisia vastauksia sekä esimerkkejä olemassa olevista paikalliskehityksen kumppanuuksista.

19.1.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 17/25

—

on tyytyväinen komission tavoitteeseen keskittyä tapauksiin, joilla on erityisen voimakkaat vaikutukset sisämarkkinoihin, ja siirtyä näin ollen tukimenetelmissä entistä enemmän priorisointiin, joka vähentää kaikkien asianosaisten – Euroopan komission, jäsenvaltioiden sekä alue- ja paikallisviranomaisten – taakkaa.

—

toteaa, että soveltuvia lähtökohtia niiden tukien priorisointiin, joilla on sisämarkkinoiden kannalta tosiasiallista ja huomattavaa merkitystä, voivat olla muun muassa rajatylittävään kauppaan kohdistuvan vaikutuksen kriteerin tarkentaminen ja yrityksen käsitteen selventäminen.

—

kehottaa ottamaan tässä yhteydessä huomioon, että vaikka puhtaasti paikallisluonteista toimintaa varten suoritettavat maksut luokitellaankin oikeudellisesti valtiontuiksi, niiden vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan voi olla rajallinen.

—

kehottaa – komission tavoitteen saavuttamisvaihtoehtoina tämän ajanmukaistamisuudistuksen yhteydessä – nostamaan vähämerkityksistä tukea koskevan asetuksen kynnysarvoja sekä vastaavasti yleishyödyllisiin taloudellisiin palveluihin sovellettavia, vähämerkityksistä tukea koskevia erityisiä kynnysarvoja sekä laajentamaan valtuusasetuksen horisontaalisia luokkia ja toteuttamaan vastaavia laajennuksia ja tarkennuksia ryhmäpoikkeusasetuksessa.

Esittelijä

Clemens LINDEMANN (DE, PSE), Saarpfalzin piirikunnanjohtaja

Viiteasiakirja

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – EU:n valtiontukiuudistus

COM(2012) 209 final

1.

on tyytyväinen komission toteamukseen, että valtiontukisäännöt ovat kehittyneet hajanaiseksi ja monimutkaiseksi lainsäädäntökehykseksi, joka aiheuttaa kaikille asianosaisille huomattavaa hallintotaakkaa riippumatta sisämarkkinoihin kohdistuvien vaikutusten laajuudesta.

2.

kehottaa tämän vuoksi yksinkertaistamaan huomattavasti tukisääntöjä ja keskittämään ne merkittäviin tapauksiin, parantamaan niiden soveltamista käytännössä sekä nopeuttamaan tai vähentämään menettelyjä.

3.

suhtautuu näin ollen myönteisesti Euroopan komission ilmoitukseen vähentää sääntöjä ja tarkentaa tärkeitä käsitteitä.

4.

on tyytyväinen komission tavoitteeseen keskittyä tapauksiin, joilla on erityisen voimakkaat vaikutukset sisämarkkinoihin, ja siirtyä näin ollen tukimenetelmissä entistä enemmän priorisointiin, joka vähentää kaikkien asianosaisten – Euroopan komission, jäsenvaltioiden sekä alue- ja paikallisviranomaisten – taakkaa.

5.

toteaa, että soveltuvia lähtökohtia niiden tukien priorisointiin, joilla on sisämarkkinoiden kannalta tosiasiallista ja huomattavaa merkitystä, voivat olla muun muassa rajatylittävään kauppaan kohdistuvan vaikutuksen kriteerin tarkentaminen ja yrityksen käsitteen selventäminen.

6.

kehottaa Euroopan komissiota selventämään kysymystä siitä, minkälaisin edellytyksin toiminnan oletetaan haittaavan jäsenvaltioiden välistä kauppaa tai milloin sen ei katsota vaikuttavan sisämarkkinoihin.

7.

kehottaa ottamaan tässä yhteydessä huomioon, että vaikka puhtaasti paikallisluonteista toimintaa varten suoritettavat maksut luokitellaankin oikeudellisesti valtiontuiksi, niiden vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan voi olla rajallinen.

8.

ehdottaa, että jos tällaisiin korvauksiin ei sovelleta yleistä poikkeusta, on ainakin harkittava yksinkertaistetun menettelyn vaihtoehtoa.

9.

kehottaa selventämään yrityksen käsitettä rajaamalla – esimerkiksi kriteerien avulla – nykyistä selkeämmin taloudellinen ja muu kuin taloudellinen ala sekä laatimalla jäsenvaltioiden ja komission yhteistyönä jäsenvaltiokohtaisia luetteloita. Abstraktisissa kriteereissä otetaan huomioon myös dynaamiset kehityskulut, kun taas yhdessä laaditut luettelot luovat oikeusvarmuutta vakiintuneilla aloilla. Tämä helpottaisi asioita niin paikallisten ja alueellisten elinten kuin komission kannalta.

10.

ehdottaa, jos tämä ajatus torjutaan, että vaihtoehtoisesti esitetään tarkemmin edellytykset, joiden täyttyessä kyseisillä aloilla on lähdettävä siitä, että kyseessä on taloudellinen toiminta.

11.

katsoo, että yrityksen käsitteen piiriin eivät välttämättä kuulu sosiaali-, kulttuuri- ja koulutuspalvelualat eivätkä yleishyödylliset, muut kuin taloudelliset palvelut.

12.

vahvistaa, ettei kaikista kooltaan ja vaikutukseltaan hyvin rajallisista tuista pitäisi ilmoittaa Euroopan komissiolle ja että jäsenvaltioiden olisi itse kannettava vastuu tukilainsäädännön soveltamisesta (esimerkiksi poikkeuksin tai vähämerkityksistä tukea koskevin säännöin).

13.

kehottaa – komission tavoitteen saavuttamisvaihtoehtoina tämän ajanmukaistamisuudistuksen yhteydessä – nostamaan vähämerkityksistä tukea koskevan asetuksen kynnysarvoja sekä vastaavasti yleishyödyllisiin taloudellisiin palveluihin sovellettavia, vähämerkityksistä tukea koskevia erityisiä kynnysarvoja sekä laajentamaan valtuusasetuksen horisontaalisia luokkia ja toteuttamaan vastaavia laajennuksia ja tarkennuksia ryhmäpoikkeusasetuksessa.

14.

painottaa, että ajanmukaistamisen kohteena olevat yleiset tukisäännökset on erotettava nykyistä selvemmin yleishyödyllisiin taloudellisiin palveluihin sovellettavista tukijärjestelmistä (niin sanottu Almunia-paketti) etenkin kun ajatellaan rajatapauksia, joissa tällaisen palvelun luokittelu ei ole yksiselitteistä.

15.

on tyytyväinen suuntaukseen, jossa Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet otetaan entistä vahvemmin huomioon. Tavoiteltu yksinkertaistaminen ei kuitenkaan saa johtaa siihen, että viranomaisille loppujen lopuksi asetetaan nykyistä laajempia ja monimutkaisempia sääntöjä.

16.

painottaa tukia koskevien alueellisten suuntaviivojen merkitystä alue- ja paikallisviranomaisille, sillä niissä määritetään ennakkoon, mitä yrityssektoreita voidaan tukea milläkin aloilla. Alue- ja paikallisviranomaisilla olisi tässä yhteydessä oltava myös harkintavaltaa tukea yrityksiä tukialueilla riippumatta niiden koosta.

17.

painottaa, että tukea on voitava myöntää joustavasti ja paikallisten olosuhteiden mukaisesti siellä, missä tarvitaan konkreettisia tukitoimia, kun ajatellaan väestökehityksen muutosta tai pysyviä luonnonhaittoja etenkin maaseutu- ja vuoristoalueilla.

18.

kehottaa lisäämään toimintavaraa alueellisesti ja paikallisesti mukautettujen kehitysstrategioiden ja tukitoimien laatimiseksi ja alueellisten talousarvioiden mahdollistamiseksi.

19.

toteaa, että tarkistettaessa valtiontukia koskevia alueellisia suuntaviivoja vuosiksi 2014–2020 ei tule ilmetä perustelematonta jäsenvaltioiden välistä epätasapainoa väestön enimmäismäärän osalta ja että tulevaisuudessa myös suuryritykset tulee ottaa huomioon kaikilla alueilla.

20.

suhtautuu näin ollen myönteisesti yhdennettyjen alueellisten investointien välineeseen. Sen ansiosta toimia voidaan muotoilla paikallisesti, ja se mahdollistaa laajojen investointien toteuttamisen.

21.

on tyytyväinen siihen, että Euroopan komissio pyrkii nykyistä integroidumpaan lähestymistapaan sekä tukitoimien entistä parempaan koordinointiin.

22.

suhtautuu myönteisesti mahdollisuuteen yhdistää tukivälineitä ja hyödyntää moniin eri rahastoihin perustuvaa rahoitusta sekä tähän liittyvään alueellisten tukivälineiden kestäväpohjaisen käytön paranemiseen.

23.

vaatii tässä yhteydessä ja alueellisia valtiontukia koskevien suuntaviivojen tarkistusta silmällä pitäen, että valtiontukia, jotka myönnetään yleistä taloudellista etua koskeviin palveluihin, joiden katsotaan olevan 20.12.2011 annetun päätöksen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 106 artiklan 2 kohdan määräysten soveltamisesta tietyille yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja tuottaville yrityksille korvauksena julkisista palveluista myönnettävään valtiontukeen mukaisesti sopusoinnussa perussopimuksen kanssa ja samaan aikaan kelpoisia saamaan osarahoitusta rakennerahastoista, ei sisällytetä alueellisen tuen enimmäisintensiteettiä koskeviin laskelmiin tai että ne sisällytetään siihen hyvin alhaisella osuudella. Tämä täsmennys tulisi tehdä joko alueellisia valtiontukia koskevien suuntaviivojen tarkistetussa versiossa tai tiedonannossa yleistä taloudellista etua koskevia palveluja osarahoittaviin rakennerastoihin sovellettavasta valtiontukijärjestelmästä.

24.

kehottaa komissiota myöntämään, että riippumatta julkisesta toimeksiannosta julkisten infrastruktuurihankkeiden julkista rahoitusta ei tule pitää valtiontukena.

25.

korostaa olevan tärkeää, että selkiytetään valtiontukijärjestelmän soveltamista infrastruktuureihin ottaen huomioon tulkintaongelmat tapauksissa unionin yleisen tuomioistuimen 24. maaliskuuta 2011 antama tuomio asiassa Freistaat Sachsen ja Land Sachsen-Anhalt (T-443/08) ja Mitteldeutsche Flughafen AG ja Flughafen Leipzig-Halle GmbH (T-455/08) vastaan Euroopan komissio. Tämä on viivästyttänyt huomattavasti noin 200:n rahoitukseltaan rakennerahastojen piiriin kuuluvan infrastruktuurihankkeen ennakkotarkastusta.

26.

kannattaa komission aikomusta selvittää tiivistetysti tiedonannossa valtiontuen käsitteen tulkintaa päätöksissä ja oikeuskäytännössä sekä soveltaa tätä käsitettä yhtenäisesti.

27.

vaatii, ettei tulkitsevilla tiedonannoilla luoda lisätulkinnan tarvetta. Tulee ehdottomasti välttää epämääräisten oikeudellisten käsitteiden käyttöä.

28.

kannattaa komission aikomusta laatia johdonmukaisemmin tukia käsitteleviä lukuisia johdetun oikeuden ja muita kuin velvoittavan oikeuden (soft law) tekstejä (asetuksia, tiedonantoja, suuntaviivoja jne.) ja koota ne mahdollisuuksien mukaan yhteen.

29.

torjuu lähtökohtaisesti laatua ja tehokkuutta käsittelevien Euroopan komission lisähuomioiden sisällyttämisen soveltuvuuden arviointiin. Laatu- ja tehokkuusnäkökohdat, jotka rajoittavat edelleen paikallisten ja alueellisten tuenantajien harkintavaltaa, eivät perusluonteisesti kuulu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen kilpailua käsittelevässä luvussa määriteltyyn komission toimivaltaan. Laatua ja tehokkuutta koskevat päätökset on jätettävä alue- ja paikallisviranomaisille paikallisen toimintavaran varmistamiseksi.

30.

toteaa, että jäsenvaltioiden elinten jatkuvasti lisääntyvät raportointivelvoitteet aiheuttavat sekä jäsenvaltioille että komissiolle valtavan byrokraattisen taakan.

31.

kehottaa etenkin EU:n tavoittelemaa byrokratian vähentämistä ajatellen ottamaan käyttöön satunnaisotantaan perustuvan tarkastusjärjestelmän, jonka myötä voitaisiin tietyn rahoituskynnyksen alittuessa luopua kokonaan aukottomasta raportoinnista.

32.

EU:n tukilainsäädännön ajanmukaistamisen yhteydessä tarkistetaan kaikkiaan neljä säännöstä, ja tavoitteena on asettaa entistä vahvemmat painopisteet.

33.

on tyytyväinen komission tavoitteeseen siirtää jäsenvaltioille nykyistä enemmän vastuuta pienempien tukien osalta. Tämän olisi kuitenkin oltava yleinen sääntö, jota ei tulisi soveltaa vain pieniin tukiin. Näin yhtäältä helpotettaisiin huomattavasti komission työtä, ja toisaalta myös paikalliselimet hyötyisivät siitä, sillä jäsenvaltiotaso on lähempänä paikallishallinnon tarpeita kuin komissio.

34.

kehottaa nostamaan vähämerkityksistä tukea käsittelevän yleisasetuksen kynnysarvoa 200 000 eurosta vähintään 500 000 euroon kolmen verovuoden aikana niiden komission oikeutettujen pyrkimysten mukaisesti, joiden tavoitteena on keskittyä entistä voimakkaammin sisämarkkinoiden kannalta erityisen merkittäviin tapauksiin.

35.

muistuttaa, että erityinen yleishyödyllisiin taloudellisiin palveluihin sovellettava, vähämerkityksistä tukea käsittelevä asetus korkeimpine kynnysarvoineen laadittiin tietoisina ja erotukseksi vähämerkityksistä tukea käsittelevän yleisasetuksen alemmista kynnysarvoista.

36.

kehottaa näin ollen nostamaan selvästi kyseisiin palveluihin sovellettavaa kynnysarvoa yleiseen vähämerkityksiseen tukeen sovellettavaan kynnysarvoon nähden, jotta otetaan huomioon yleishyödyllisten taloudellisten palvelujen erityispiirteet ja säilytetään niiden erityisasema kokonaisjärjestelmässä.

37.

muistuttaa, että alueiden komitea on Almunia-pakettiin liittyen jo vaatinut yleishyödyllisiin taloudellisiin palveluihin sovellettavaa vähämerkityksisen tuen vuosittaista 800 000 euron kynnysarvoa, ja vahvistaa nyt vaatimuksensa.

38.

kehottaa muun kuin rahallisen tuen muodossa annettavan avun osalta (vakuudet, etenkin takaukset) soveltamaan yleishyödyllisiin taloudellisiin palveluihin sovellettavan, vähämerkityksistä tukea käsittelevän asetuksen säännöksiä myös vähämerkityksistä tukea käsittelevään yleisasetukseen.

39.

kehottaa näin ollen yleishyödyllisiin taloudellisiin palveluihin sovellettavan, vähämerkityksistä tukea käsittelevän asetuksen mukaisesti nostamaan takuujärjestelmien perusteella myönnettävien yksittäisten tukien erityisylärajan 3,75 miljoonaan euroon. Tämä pätee etenkin, kun otetaan huomioon yleishyödyllisiin taloudellisiin palveluihin sovellettavassa, vähämerkityksistä tukea käsittelevässä asetuksessa säädetty päällekkäisten avustusten kielto, joka koskee samoja tukikelpoisia kustannuksia.

40.

on tyytyväinen komission suunnittelemiin toimiin neuvoston valtuusasetuksen muuttamiseksi, jotta muut tai useammat tukimuodot ovat yhteensopivia sisämarkkinoiden kanssa ja ne näin ollen vapautetaan ilmoitusvelvollisuudesta.

41.

suhtautuu myönteisesti komission ilmoitukseen vapauttaa seuraavat tukimuodot ilmoitusvelvollisuudesta:

42.

ehdottaa, että sosiaali-, koulutus- ja terveydenhoitoalat, sikäli kun ne eivät ole kaupallisesti suuntautuneita tai voittoa tavoittelevia, laajakaistayhteyden tarjonta sekä eläinkulkutautien torjuntatoimet kuuluvat "muun tuen" piiriin.

43.

kehottaa tarkentamaan näiden horisontaalisten poikkeuksien suhdetta yleishyödyllisiä taloudellisia palveluja koskevaan poikkeuspäätökseen.

44.

kannattaa esitettyjä toimia yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen tarkistamiseksi ja laajentamiseksi tarkistetun valtuusasetuksen piiriin kuuluviin tukiryhmiin paikallis- ja alueviranomaisten hallintotaakan vähentämiseksi.

45.

kehottaa laajentamaan ryhmäpoikkeusta sosiaali-, koulutus- ja terveydenhoitoaloihin sekä laajakaistan tarjontaan valtuusasetuksen horisontaalisen laajentamisen mukaisesti.

46.

painottaa, että koulutusalalla etenkin valtiosta riippumattomaan opetukseen ja aikuisopetukseen olisi sovellettava poikkeusta edellyttäen, etteivät ne kuulu yleishyödyllisiin taloudellisiin palveluihin sovellettavien tukisääntöjen piiriin.

47.

vahvistaa, että poikkeuksen piiriin on kuuluttava myös erikoisyksiköiden tai -klinikoiden tarjoamat terveydenhoitopalvelut sekä hyväntekeväisyysjärjestöjen ja vanhainkotien (erotuksena senioritaloista) tarjoamat ei-kaupalliset sosiaalipalvelut.

48.

muistuttaa digitaalistrategiasta ja EU:n tavoitteesta asettaa laajakaistayhteys kaikkien eurooppalaisten ulottuville vuoteen 2013 mennessä.

49.

toteaa, ettei tehokkaiden laajakaistaverkkojen rakentamiseen maaseudulla synny edellytyksiä ilman tukia, ja painottaa, etteivät tukisäännöt saisi tämän vuoksi tarpeettomasti vaikeuttaa maaseutualueiden liittämistä laajakaistaverkkoihin. Maaseutua tulee suojella digitaaliselta kuilulta.

50.

painottaa, että tässä yhteydessä on etenkin otettava huomioon hyödyt, jotka saadaan aikaan, kun laajakaistainfrastruktuuria luotaessa syntyvät laajakaistapalveluja tarjoavat loppupään markkinat.

51.

pahoittelee, ettei Euroopan komission antamassa ehdotuksessa uusista laajakaistasuuntaviivoista oteta huomioon toistuvasti esitettyjä vaatimuksia sääntöjen merkittävästä tiivistämisestä ja yksinkertaistamisesta.

52.

kehottaa Euroopan komissiota sisällyttämään laajakaistan rakentamisen ryhmäpoikkeusasetukseen, jotta varmistetaan, että kattava laajakaista voidaan rakentaa myös sellaisilla harvaan asutuilla alueilla, missä ei voida olettaa, että tulot riittävät kattamaan kokonaan aktiivisen tekniikan asentamisen ja käyttökustannukset.

53.

kehottaa laajentamaan ryhmäpoikkeusta valtuusasetuksen horisontaalisen laajentamisen mukaisesti eläinkulkutautien torjuntatoimiin, joihin sisältyy etenkin epidemioiden torjuntajärjestelmien ylläpitäminen.

54.

on tyytyväinen siihen, että poikkeusten laajentamisen myötä jäsenvaltiot saavat enemmän vastuuta. Komitea suhtautuu myönteisesti myös jäsenvaltioiden vastuun lisääntymiseen tukien valvonnassa yleisesti.

55.

vaatii, ettei tämä saa johtaa siihen, että vain komission taakka vähenee, mutta jäsenvaltioiden taakka vastaavasti lisääntyy yhä enemmän lukuisten raportointi- ja dokumentointivelvoitteiden, tarkkojen ja yksityiskohtaisten käyttöedellytysten jne. vuoksi.

56.

pitää tässä yhteydessä välttämättömänä, ettei komission oikeutta jälkitarkastukseen saa laajentaa vaan että komissio tosiasiassa siirtää vastuuta jäsenvaltioille. Kilpailun pääosasto ei saa käyttää väärin kansallisia tukivalvontaelimiä eräänlaisina ennakkotarkastuksesta vastaavina viranomaisina ainakaan silloin, kun päätösvalta säilyy edelleen komissiolla.

57.

torjuu komission ajatuksen siirtää kansallinen tukivalvonta riippumattomille viranomaisille (esimerkiksi kilpailuvirastoille), sillä päätös tukivalvonnan organisoinnista kansallisella tasolla kuuluu yksinomaan jäsenvaltioille eikä komissiolle. Samoista syistä komitea torjuu Euroopan komission mahdollisuuden tehdä omia selvityksiä.

58.

kannattaa menettelyasetuksen säännösten yksinkertaistamista.

59.

torjuu yrityksiin sovellettavien Euroopan komission uusien omien tutkintavaltuuksien luomisen esimerkiksi markkinoiden tietojärjestelmän (market information tools) avulla ja jäsenvaltiot sivuuttaen. Tämä tarkoittaisi jäsenvaltioiden toimivaltuuksien siirtämistä unionitasolle.

19.1.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 17/30

—

toivoo, että seitsemännellä ympäristöä koskevalla toimintaohjelmalla tuettaisiin paikallis- ja alueviranomaisia näiden täytäntöönpanoroolissa erityisesti sisällyttämällä ohjelmaan seuraavankaltaisia osatekijöitä: niiden suurempi osallistuminen kaikissa EU-lainsäädännön laadinta-, täytäntöönpano- ja arviointivaiheissa; ongelmiin niiden lähteillä puuttuvat tehokkaat politiikat ja paikallis- ja alueviranomaisten käytössä olevien, kustannusten kattamista koskevien vaihtoehtojen laajentaminen; keskittyminen siihen, kuinka kaupunkiympäristöä voitaisiin hallita kestävästi; sekä kohtuullisen aikarajan vakiinnuttaminen lakien hyväksymisen ja niiden tarkistamisen välille.

—

tukee ympäristöön ja täytäntöönpanoon liittyvän tiedon järjestämisen, ennakoivan levittämisen ja saatavuuden parantamista, sisältäen jäsenneltyjen täytäntöönpano- ja tietokehysten kehittämisen; tällaisen tuen antaminen tulisi mahdollistaa vuosia 2007–2014 koskevien rakennerahastojen teknisen tuen sekä tulevan LIFE-ohjelman kautta.

—

katsoo, että seitsemännen ympäristöä koskevan toimintaohjelman tulisi sitouttaa EU ja jäsenvaltiot ottamaan käyttöön uusia ja aiempaa tehokkaampia täytäntöönpanovälineitä reagoinnin parantamiseksi, kuten yleiset unionitason puitteet ympäristötarkastuksille ja -valvonnalle, tutkintavaltuudet Euroopan komissiolle, yleiset arviointiperustelut kansallisella tasolla tapahtuvaan valitusten käsittelyyn sekä direktiivi muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta.

—

suhtautuu myönteisesti ehdotettuihin ”kumppanuuksina toteutettaviin täytäntöönpanosopimuksiin”, joita ei kuitenkaan pitäisi solmia ainoastaan Euroopan komission ja tietyn jäsenvaltion välillä vaan niihin tulisi monitasoisen hallinnon asianmukaiseksi heijastamiseksi ottaa mukaan myös yksi tai useampi paikallis- tai alueviranomainen

—

suosittaa, että ympäristötuloksia parannettaisiin monitasoisen hallinnon innovatiivisten menetelmien kautta, muun muassa laajentamalla kaupunginjohtajien ilmastosopimusta resurssitehokkuuteen sekä kehittämällä edelleen ”Euroopan vihreä pääkaupunki” -palkintoa.

—

suhtautuu myönteisesti tukeen, jonka Euroopan komissio antaa tiedonannossaan AK:n ehdotukselle järjestää säännöllinen yhteinen konferenssi, jossa tarkasteltaisiin EU:n ympäristölainsäädännön soveltamiseen paikallis- ja aluetasolla liittyviä ongelmia ja niiden ratkaisuja.

Esittelijä

Suur-Lontoon Haringeyn kaupunkipiirin valtuutettu Nilgun CANVER (UK, PSE)

Viiteasiakirja

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Enemmän hyötyä irti EU:n ympäristötoimenpiteistä: luottamuksen lisääminen parantamalla tietämystä ja reagointia

COM(2012) 95 final

1.

muistuttaa, että lausunnolla on kolme tavoitetta:

2.

toteaa, että vuonna 2008 EU:n ympäristölainsäädännön täytäntöönpanosta annetussa tiedonannossa (1) keskityttiin siihen, kuinka Euroopan komission täytäntöönpanovaltuuksia voitaisiin käyttää EU:n ympäristölainsäädännön rikkomuksiin puuttumiseksi, mutta tässä vuonna 2012 annetussa tiedonannossa tarkastellaan sitä, kuinka täytäntöönpanoa voitaisiin tehostaa hyvän kansallisen, alueellisen ja paikallisen hallinnon kautta. Tämä heijastaa AK:n aiemmin esittämää kritiikkiä ja sen antamia suosituksia (2).

3.

toteaa, että tiedonannon tavoitteena on tehostaa vuoropuhelua sidosryhmien, kuten paikallis- ja aluehallinnon, kanssa siitä, kuinka nämä voisivat kehittää yhteistyötään EU-lainsäädännön täytäntöönpanon tehostamiseksi. Tämä voitaisiin toteuttaa parantamalla tietämyksen hankkimista ja jakamista sekä siten, että kaikki osapuolet sitoutuisivat ja reagoisivat laajemmin ruohonjuuritason ongelmien ratkaisemiseen. AK kannattaa näkemystä siitä, että tietämys ja reagointi ovat toisiaan täydentäviä näkökulmia täytäntöönpanossa.

4.

uskoo, että paikallis- ja alueviranomaiset voivat mahdollisesti parantaa täytäntöönpanon ja soveltamisen yhdenmukaisuutta monin tavoin, erityisesti asettamalla pitkän aikavälin ympäristötavoitteita ja -strategioita, mobilisoimalla kansalaiset, perustamalla hyvin toimivia osastoja ja yksiköitä, käyttämällä EU-rahastoja ympäristöinfrastruktuuri- ja ekosysteemipalveluinvestointeihin, mukautumalla ilmastonmuutokseen ja vähentämällä katastrofiriskiä, soveltamalla strategista ympäristöarviointia ja ympäristövaikutusten arviointia koskevia direktiivejä sekä edistämällä avoimuutta ja oikeussuojan saatavuutta (3).

5.

tunnustaa kuitenkin, että uudet tehtävät ja säännöt, joita EU tällä alalla osoittaa paikallis- ja alueviranomaisille, voivat synnyttää kysymyksiä kustannuksista ja hallinnollisesta taakasta. Komitea katsoo, että uudet aloitteet tulisi toteuttaa tavalla, joka ei lisää paikallis- ja alueviranomaisten kustannuksia ja hallinnollista taakkaa. AK kehottaa Euroopan komissiota laatimaan vaikutustenarviointeja ja tutkimuksia tästä aiheesta. Komitea palauttaa mieleen vakiintuneet kantansa hallinnollisesta taakasta ja kehottaa niiden sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen määräysten (4) perusteella Euroopan komissiota laatimaan perusteellisen vaikutustenarvioinnin hallinnollisesta ja sääntelyyn liittyvästä taakasta, jota tämän tiedonannon perusteella kehitettävät EU:n uudet aloitteet synnyttävät.

6.

toistaa näkemyksensä seitsemännen ympäristöä koskevan toimintaohjelman tarpeellisuudesta, sillä nykyisen toimintasuunnitelman soveltaminen päättyi 22. heinäkuuta 2012 ja jatkuvuus on tarpeen varmistaa. Seitsemännen ympäristöä koskevan toimintaohjelman tulisi varmistaa, että EU:n ympäristövalinnat pysyvät paikallis- ja alueviranomaisten kannalta riittävän selkeinä ja ennakoitavina (5).

7.

palauttaa mieleen aiemmat suosituksensa (6) seitsemännen ympäristöä koskevan toimintaohjelman yleisluonteesta ja painopisteistä. Suosituksissa korostetaan erityisesti sitä, että seitsemännellä ympäristöä koskevalla toimintaohjelmalla on edistettävä resurssitehokkaan Euroopan aikaansaamista Eurooppa 2020 -strategian puitteissa sekä näkemyksen kehittämistä siitä, mihin suuntaan EU:n ympäristöpolitiikkaa olisi ohjattava pitkällä aikavälillä. Siinä tulisi lisäksi asettaa selkeät tavoitteet, aikataulut ja toimenpiteet vuotta 2020 silmällä pitäen. Ohjelman tulee heijastaa YK:n kestävän kehityksen konferenssin (Rio+20) 22. kesäkuuta 2012 hyväksymää julistusta ja siinä painotettuja osallistavaa vihreää taloutta ja kestävän kehityksen tavoitteita vuoden 2015 jälkeen sekä AK:n panosta (7) Riossa järjestettyyn huippukokoukseen.

8.

toteaa huolestuneena, että EU:n ympäristölainsäädännön täytäntöönpano on edelleen riittämätöntä ja että täytäntöönpano ja soveltaminen kaikilla tasoilla on ratkaisevan tärkeää ympäristön tilan ja kansanterveyden parantamiseksi, tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamiseksi, sääntelyvarmuuden luomiseksi teollisuudelle sekä markkinavääristymien välttämiseksi (8). Vuoden 2009 loppuun mennessä kaikista EU:n lainsäädännön rikkomista koskevista menettelyistä EU:n jäsenvaltioita vastaan 18,8 prosenttia (544) liittyi ympäristöön, mikä osoittaa ympäristön vahingoittumisen ja kilpailun vääristymisen jatkuvan (9).

9.

toteaa esimerkinomaisesti, että EU:n ympäristölainsäädännön noudattamatta jättämisen arvioidaan yleisesti aiheuttavan noin 50 miljardin euron kustannukset vuodessa terveydenhuoltokustannuksina ja suorina ympäristökustannuksina (10). Muita noudattamatta jättämisestä aiheutuvia kuluja ovat mm. käyttämättä jääneet liiketoimintamahdollisuudet, erilaiset sääntöjen noudattamisesta aiheutuvat kustannukset, kilpailun vääristyminen EU:n teollisuusyritysten keskuudessa sekä rikkomustapauksiin liittyvien kustannusten nousu. On arvioitu, että jätelainsäädännön täysimääräinen täytäntöönpano kasvattaisi jäte- (ja kierrätys)teollisuuden liikevaihtoa 42 miljardilla eurolla ja synnyttäisi noin 400 000 uutta työpaikkaa (11). EU:n ympäristöteollisuuden vuotuisen liikevaihdon arvioidaan olevan yli 300 miljardia euroa, joten epävarmuus täytäntöönpanon etenemisteistä ja aikatauluista voi aiheuttaa huomattavia kustannuksia hukattuina mahdollisuuksina (12). Jos investoinnit täytyy rikkomustapauksen vuoksi tehdä erittäin lyhyellä aikavälillä, ne tulevat todennäköisesti paljon kalliimmiksi kuin siinä tapauksessa, että täytäntöönpano olisi suunniteltu paremmin.

10.

kehottaa sisällyttämään täytäntöönpanon seitsemännen ympäristöä koskevan toimintaohjelman ensisijaisiin painopisteisiin, jotta varmistetaan sitoutuminen parempien ympäristötulosten saavuttamiseen. Erityisesti tämä koskee niitä tuloksia, jotka on lueteltu resurssitehokkuutta koskevassa etenemissuunnitelmassa, vähähiilisyyttä koskevassa etenemissuunnitelmassa ja vuoteen 2020 ulottuvassa biologista monimuotoisuutta koskevassa strategiassa.

11.

toivoo, että seitsemännellä ympäristöä koskevalla toimintaohjelmalla tuettaisiin paikallis- ja alueviranomaisia näiden täytäntöönpanoroolissa erityisesti sisällyttämällä ohjelmaan seuraavankaltaisia osatekijöitä:

12.

katsoo, että seitsemännen ympäristöä koskevan toimintaohjelman tulisi sitouttaa EU ja jäsenvaltiot ottamaan käyttöön uusia ja aiempaa tehokkaampia täytäntöönpanovälineitä ja hyödyntää tässä myös tiedonannossa esitettyjä ja osiossa C ja D eriteltyjä aloitteita, joita ovat mm. seuraavat: (13)

13.

jakaa Euroopan komission huolen siitä, että seuranta sujuu epätasaista tahtia eri puolilla Eurooppaa ja että tuotetut tiedot ovat usein epätäydellisiä, yhteensopimattomia tai vanhentuneita. Verkossa ei julkaista riittävästi hyödyllistä tietoa, ja julkaiseminen ei useinkaan ole järjestelmällistä. AK myöntää, että parempi ja helpommin saatavilla oleva tieto kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla mahdollistaisi merkittävien ympäristöongelmien havaitsemisen aikaisemmassa vaiheessa ja säästäisi näin ollen kustannuksia pitkällä aikavälillä.

14.

korostaa, että alue- ja paikallisviranomaisilla voi olla keskeinen rooli täytäntöönpanoa koskevan tiedon keräämisessä. Tavoitteena tulee olla tiedon yhdenmukaisuuden ja yhteensopivuuden varmistaminen myös kansallisella ja EU-tasolla sekä sen tehokkuus ja luotettavuus.

15.

katsoo, että avoimuudella on keskeinen rooli paremman täytäntöönpanon ja soveltamisen edistämisessä. On tarpeen edistää investointeja sähköisiin tietojärjestelmiin, joiden kautta ympäristöä ja täytäntöönpanoa koskeva tieto saadaan suuren yleisön ja julkislaitosten tietoisuuteen, pyrkimällä yhä enemmän kaikilla hallintotasoilla levittämään ennakoivasti ympäristötietoa ja lisäämään sen saatavuutta.

16.

korostaa, että samalla, kun vahvistetaan tiedonsaannin vapautta koskevaa direktiiviä, kuten tiedonannossa esitetään, Euroopan komission tulisi myös varmistaa, että jäsenvaltiot ja niiden paikallis- ja alueviranomaiset noudattavat asianmukaisesti direktiivin nykyisiä vähimmäisvaatimuksia ja erityisesti niitä, jotka koskevat tiedon ennakoivaa, ajantasaista ja järjestelmällistä levittämistä kansalaisille Århusin yleissopimuksen (14) mukaisesti.

17.

tukee Euroopan komission ehdottamaa jäsenneltyjen täytäntöönpano- ja tietokehysten kehittämistä kaikille keskeisille EU:n ympäristölaeille. Kyseisten tietojärjestelmien kehittämisen tulee kuitenkin olla määrätietoista ja tehokasta, ja yksittäisten jäsenvaltioiden järjestelmien tarkoituksenmukaisesta ja joustavaa hyödyntämistä tulee parantaa. AK kannustaa jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä Euroopan komission kanssa paikallis- ja alueviranomaisten saamiseksi mukaan mainittujen kehysten täytäntöönpanoon. Komitea uskoo, että täytäntöönpano- ja tietokehysten tulisi yhdessä yhteisen ympäristötietojärjestelmän (SEIS) aloitteiden kanssa johtaa kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason avoimiin tietojärjestelmiin, joiden kautta tieto asetettaisiin saataville verkkoon ja jotka mahdollistaisivat sen, että paikallis- ja alueviranomaiset, kansalaiset, asiantuntijat ja liikeyritykset voisivat seurata täytäntöönpanoa mahdollisimman tehokkaasti ja oikea-aikaisesti (15).

18.

katsoo, että kansallisille, alueellisille ja paikallisille viranomaisille esitettäviä tietopyyntöjä on tarpeen koordinoida ja yhdenmukaistaa edelleen ”tuota kerran, käytä monesti” -periaatteen mukaisesti. Yhteen lakiin liittyvien raportointivelvollisuuksien myötä hankittu tieto on monesti olennaista myös muiden lakien kannalta.

19.

korostaa kuitenkin, että EU-direktiivien määritelmiä on tarpeen parantaa, jotta mahdollistetaan tasapuoliset toimintaedellytykset seurannassa ja raportoinnissa, suuren yleisön informoinnissa sekä soveltamisessa esimerkiksi jätehuollon puitedirektiiviin sisältyvien erilaisten jätteidenkäsittelyvaihtoehtojen ja jätevirtojen osalta.

20.

pitää erittäin tärkeänä Euroopan komission sitoumusta tutkia, miten EU-rahoitusta voitaisiin jäsenvaltioissa, alueilla ja kunnissa käyttää täytäntöönpano- ja tietokehysten, asiaankuuluvien yhteentoimivien tietojärjestelmien ja asiaankuuluvan koulutuksen kehittämiseen, parantamiseen ja hyödyntämiseen sekä tarvittaessa hallinnollisten valmiuksien kasvattamiseen. Erityisesti tällaisen tuen antaminen tulisi mahdollistaa vuosia 2007–2014 koskevien rakennerahastojen teknisen tuen sekä tulevan LIFE-ohjelman kautta.

21.

kehottaa Euroopan ympäristökeskusta tutkimaan pilottihankkeiden avulla, kuinka paikallis- ja alueviranomaisten seuranta- ja raportointipaineita voitaisiin vähentää tieto- ja viestintätekniikan ja sähköisen hallinnon avulla vaikuttamatta lainsäädännön tehoon.

22.

tukee Euroopan komission ja jäsenvaltioiden aloitteita hyödyntää – myös seurantakustannusten vähentämistä silmällä pitäen – GMES:n kaltaisia kaukokartoitustekniikoita ruohonjuuritasolla tapahtuvan täytäntöönpanon seurannan tehostamiseksi (16). Tähän voisi sisältyä myös paikallis- ja alueviranomaisten pilottihankkeiden edistäminen.

23.

korostaa strategista ympäristöarviointia ja ympäristövaikutusten arviointia koskevien direktiivien merkitystä välineinä, jotka mahdollistavat suuren yleisön osallistumisen ympäristöpolitiikkaan paikallis- ja aluetasolla, ja toistaa toiveensa siitä, että ympäristövaikutusten arviointia koskevan direktiivin tulevassa tarkistuksessa vahvistettaisiin säännöksiä siitä, että ympäristövaikutusten arviointien yhteydessä järjestettävä julkinen kuuleminen on aloitettava mahdollisimman aikaisin, esimerkiksi alustavassa rajaus- tai ennakkoselvitysvaiheessa, jotta seuraavien vaiheiden toteuttaminen ja toimivaltaisten viranomaisten päätöksenteko sujuvoituisivat, ja että on asetettava vähimmäisvaatimukset sille, miten ympäristövaikutusten arviointiin liittyvät asiakirjat saatetaan parhaiten sellaisen yleisön saataville, jota asia koskee (17).

24.

kannattaa näkemystä, että tarvitaan parempia EU:n laajuisia, järjestelmällisesti ja ennakoivasti levitettyjä, sähköisiä maantieteelliseen koordinaatistoon sidottuja tietoja ja karttoja ympäristöstä, jotta voidaan luoda tasapuoliset toimintaedellytykset ja täydentää jäsenvaltioiden sekä alue- ja paikallisviranomaisten parannettuja tietojärjestelmiä.

25.

suhtautuu myönteisesti Euroopan komission aikeeseen laajentaa uimavesidirektiivissä käytetty lähestymistapa kattamaan kaikki asiaankuuluvat EU:n ympäristölait hyödyntämällä myös ilmanlaatua ja jätteitä koskevia pilottihankkeita, joita Euroopan ympäristökeskus parhaillaan laatii.

26.

tunnustaa Euroopan ympäristökeskuksen roolin jäsenvaltioiden komissiolle toimittamien seurantatietojen käsittelyssä ja kannattaa sen kasvavaa roolia Euroopan komission tukemisessa jäsenvaltioiden täytäntöönpanoraporttien analysoinnissa. Lisäksi komitea kehottaa kasvattamaan ympäristökeskuksen koordinointiroolia, jotta varmistetaan yhdenmukaisuus ja yhteensopivuus näiden EU-tasolla kerättävien eri tietojen keruussa ja kokoamisessa, kuten on tehty useiden muidenkin välineiden, kuten Inspire, SEIS, GMES, GEOSS ja EyeonEarth, yhteydessä.

27.

odottaa Euroopan komission jatkavan SEIS-järjestelmän (yhteinen ympäristötietojärjestelmä) kehittämistä ja esittelevän pian vuoden 2012 aikana sitä koskevan täytäntöönpanosuunnitelman, jossa selvitetään nykytilanne ja esitetään, kuinka järjestelmää voitaisiin parantaa.

28.

kehottaa Euroopan komissiota julkaisemaan vaatimustenmukaisuuden valvontatutkimukset, jotka koskevat EU:n ympäristölainsäädännön täytäntöönpanoa 27 jäsenvaltiossa ja joita se teettää säännöllisesti. Näin mahdollistettaisiin täysipainoinen demokraattinen keskustelu ympäristölainsäädännön tilasta.

29.

toistaa kehotuksensa, että Euroopan komission tulisi luoda yleiset unionitason puitteet ympäristötarkastuksille ja -valvonnalle (18). Tällaisten puitteiden pitäisi antaa jäsenvaltioille mahdollisuus soveltaa suuntaviivoja joustavasti mutta kuitenkin soveltamisen suuren yhdenmukaisuuden varmistaen.

30.

katsoo, että sääntelyn parantamista ajatellen eurooppalaisesta tarkastuskehyksestä on tultava keskeinen kehys EU:n ympäristölainsäädännössä. Erityissäännösten kirjaamista alakohtaisiin EU:n ympäristödirektiiveihin tulee välttää mahdollisimman pitkälle. Mikäli erillisiin säännöksiin alakohtaisissa direktiiveissä on kuitenkin turvauduttava, on ne mukautettava tarkastuskehykseen.

31.

uskoo, että jäsenvaltiotason tarkastuksia koskevilla EU:n laajuisilla puitteilla voidaan vähentää erilaisista tai puutteellisista tarkastusjärjestelmistä johtuvaa EU:n alueiden ja kuntien välistä epäreilua kilpailua, varmistaa tasapuoliset toimintaedellytykset oikeudenkäyntitapauksissa sekä parantaa rajatylittävää yhteistyötä ja yhdenmukaisuutta kaikkialla EU:ssa. Tarkastusten muotoa ja sisältöä tulisi säännellä valtakunnallisella tasolla ja kehittää paikallis- ja aluetasolla, mutta EU-puitteissa määriteltyjen yleisten periaatteiden, kuten virtaviivaisen ja riskiperusteisen lähestymistavan mukaisesti (19). Euroopan ympäristökeskuksella voisi olla merkittävä rooli niiden yksilöimisessä ja edistämisessä yhteistyössä kansallisten ympäristönsuojeluvirastojen kanssa.

32.

katsoo, että Euroopan komissiolla tulisi olla mahdollisuus tutkia tapauksia, joissa on syytä epäillä, että EU:n ympäristölainsäädäntöä ei ole noudatettu. Tällainen tutkintamahdollisuus on tällä hetkellä olemassa seuraavilla aloilla: tulliliitto, maatalous, kalastus, aluepolitiikka, kilpailu, eläinlääketiede ja rahoituspolitiikka (20). Tällaiset Euroopan komission tarkastusmahdollisuudet saattavat olla ristiriidassa jäsenvaltioiden sisäisten hallintosuhteiden kanssa. Edellä mainitut tutkimukset tulee siksi toteuttaa kussakin jäsenvaltiossa voimassa olevien, hallinnonsisäistä valvontaa koskevien sääntöjen mukaisesti. Euroopan komission tutkimukset olisi myös toteutettava EU:n tavanomaisen rikkomismenettelyn mukaisesti, mikäli mahdollista.

33.

pitää olennaisena täydentävänä toimena, että Euroopan komissio raportoi mahdollisista tavoista vahvistaa IMPELiä (Euroopan unionin verkko ympäristölainsäädännön voimaansaattamiseksi ja täytäntöönpanemiseksi). Tähän sisältyy erityisesti IMPELin asianmukainen taloudellinen tukeminen pitkällä aikavälillä, IMPELin järjestelmällisen käytön lisääminen vertaisarvioinneissa, sen työ hyvien käytänteiden tunnistamisessa ja jakamisessa sekä sen laajentaminen myös alue- ja paikallistasoille (21).

34.

ilmaisee huolensa vajeista ja oikeussuojakeinojen puutteista monissa valitustenkäsittelyjärjestelmissä, mikä pakottaa kansalaiset ottamaan yhteyttä Euroopan komissioon, Euroopan parlamentin vetoomusvaliokuntaan tai Euroopan oikeusasiamieheen, joille tulvii valituksia.

35.

tukee ehdotuksia yleisiksi arviointiperusteiksi kansallisella tasolla toteutettavaan valitusten käsittelyyn, joka kattaa myös riitojenratkaisumenettelyt, kuten sovittelun. Ehdotukset perustuvat hiljattain annettuihin erityisiin säännöksiin epäkohtien ja riitojen ratkaisemista koskevista kansallisista mekanismeista kuluttajalainsäädännössä (22). Arviointiperusteisiin voisi sisältyä esimerkiksi yleiset takuut, jotka koskevat luotettavuutta ja määräaikoja sekä tarvetta tuottaa kansalaisille sähköisessä muodossa olevaa tietoa siitä, kuinka ongelma on ratkaistu, ja järjestää kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen käyttöön riippumattomia paikallisia valituslaitoksia samalla kun otetaan huomioon Århusin yleissopimukseen perustuvat oikeussuojan saatavuutta koskevat velvoitteet ja säilytetään ennallaan yleinen oikeus valittaa EU:n toimielimiin.

36.

toteaa, että vaikka vuonna 2003 ehdotettua direktiiviä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa ei ole vielä hyväksytty oikeudelliseksi välineeksi, Euroopan unionin tuomioistuin on todennut, että kansallisten tuomioistuinten on tulkittava muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta koskevia sääntöjä tavalla, joka vastaa Århusin yleissopimusta (23). Johtuen oikeuskäytännöstä, joka antaa kansalaisille ja kansalaisjärjestöille paremmat mahdollisuudet saattaa asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi, jäsenvaltioiden tuomioistuimet, paikallis- ja alueviranomaiset sekä taloudelliset ja ympäristöön liittyvät intressitahot kokevat epävarmuutta siitä, miten tähän haasteeseen pitäisi vastata.

37.

toistaa näin ollen, että on tarpeen ottaa uudelleen käsittelyyn jäädytetty muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta annettava direktiivi (24). Näin korjattaisiin monien jäsenvaltioiden puutteita Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 3 ja 4 kohdan vaatimusten noudattamisessa. Samalla vahvistettaisiin suuren yleisön roolia katalysaattorina ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon tehostamisessa kaikilla tasoilla. Nyt tarkasteltavana olevassa tiedonannossa ei esitetä selkeästi, kuinka Euroopan komissio aikoo ratkaista tämän kysymyksen.

38.

suhtautuu myönteisesti tukeen, jonka Euroopan komissio antaa tiedonannossaan AK:n ehdotukselle järjestää säännöllinen yhteinen konferenssi, jossa tarkasteltaisiin EU:n ympäristölainsäädännön soveltamiseen paikallis- ja aluetasolla liittyviä ongelmia ja niiden ratkaisuja (25). Tällainen foorumi mahdollistaisi sen, että paikallis- ja alueviranomaisten ja niitä edustavien järjestöjen keskuudessa sekä AK:n neuvoa-antavissa foorumeissa ja verkostoissa toimivat ympäristöalan toimijat voisivat käydä jatkuvaa vuoropuhelua ja vaihtaa kokemuksia myös Euroopan komission kanssa.

39.

suhtautuu myönteisesti siihen, että Euroopan komissio – ehdottamalla uutta välinettä eli ”kumppanuuksina toteutettavia täytäntöönpanosopimuksia” – noudattaa laajasti AK:n aiempaa kehotusta (26), että EU laajentaisi Euroopan komission jo vuonna 2002 toteuttamaa kolmenvälisiä yleissopimuksia ja sopimuksia koskevaa kokeiluhanketta (27). AK kehottaa Euroopan komissiota antamaan lisää tietoja ja ohjeita välineen aiotusta suunnittelusta ja soveltamisesta.

40.

katsoo, että kumppanuuksina toteutettavia täytäntöönpanosopimuksia ei pitäisi solmia ainoastaan Euroopan komission ja tietyn jäsenvaltion välillä vaan että niihin tulisi monitasoisen hallinnon asianmukaiseksi heijastamiseksi ottaa mukaan myös yksi tai useampi paikallis- tai alueviranomainen, jolloin sopimuksesta tulisi kolmenvälinen täytäntöönpanosopimus.

41.

uskoo, että kolmenväliset täytäntöönpanosopimukset voisivat auttaa saattamaan päätökseen EU:n eräiden ympäristöpolitiikkojen täytäntöönpanon, jossa perinteisillä välineillä ei saavuteta riittävää sitoutumista sellaisten uusien tai nykyisten ongelmien ratkaisemiseen, jotka liittyvät ympäristöön ja sääntöjen noudattamatta jättämiseen. Sopimusten tuloksena jäsenvaltioiden ja paikallis- ja alueviranomaisten tulisi sitoutua selkeästi toteuttamaan tarvittavat toimet ja EU:n tulisi sitoutua antamaan tähän tukea. Nämä sitoumukset on muodollistettava, niihin on liitettävä toteuttamiskelpoiset tavoitteet ja aikataulut ja ne on asetettava julkisesti saataville, jotta niitä voidaan valvoa.

42.

pahoittelee sitä, ettei tiedonanto heijasta AK:n ehdotusta tarkastella yhdessä erityisiä tapoja laajentaa kaupunginjohtajien ilmastosopimus kattamaan asiakirjassa ”Etenemissuunnitelma kohti resurssitehokasta Eurooppaa” mainittuja keskeisiä aloja, kuten luonnon monimuotoisuus ja maankäyttö, jäte- ja vesihuolto tai ilman pilaantuminen (28). AK uskoo, että tämä helpottaisi EU:n ympäristöpolitiikan täytäntöönpanoa monitasoisen hallinnon innovatiivisilla menetelmillä, jotka edistävät paikallis- ja alueviranomaisten ennakoivaa sitoutumista täytäntöönpanon loppuunsaattamiseen sen sijaan, että tukeuduttaisiin vain EU-lainsäädännön toteuttamisen valvontaan.

43.

pahoittelee, ettei tiedonannossa viitata Euroopan komission ”Euroopan vihreä pääkaupunki” -palkintoon, jota AK tukee vahvasti ja jota se pitää tärkeänä välineenä nostettaessa esiin kaupunkeja, joissa EU:n ympäristölainsäädännön täytäntöönpano on esimerkillistä ja innovatiivista, ja jaettaessa niiden kokemuksia muiden kaupunkien kanssa. Näin ollen AK toistaa vuonna 2010 esittämänsä palkinnon jatkokehittelyä koskevat suositukset (29).

44.

tähdentää, ettei ympäristöongelmia ja ilmastonmuutosta pystytä ratkaisemaan yhden ainoan hallintotahon toimin ja ettei yksikään hallintotaho yksinään kykene EU-politiikan toteuttamiseen. Tarvitaan monitasoista lähestymistapaa, jossa jokainen (unionitaso, valtiollinen, alueellinen ja paikallinen) hallinnon taso täyttää velvollisuutensa ja ryhtyy juuri niihin toimiin, joita asianomaisella tasolla voidaan ja pitää toteuttaa. Komitea kehottaa perustamaan jäsenvaltioihin hallintotasojen välisiä ryhmiä, joissa julkisen vallan eri tasoilta peräisin olevat asiantuntijat laativat kansalliset täytäntöönpanosuunnitelmat yhteistyössä keskenään (30).

45.

muistuttaa ympäristöpolitiikan olevan ala, jolla EU:lla ja jäsenvaltioilla on jaettu toimivalta, joten alaan sovelletaan toissijaisuusperiaatetta.

46.

toteaa, että Euroopan komissio ei arvioi tiedonannossa esitettyjä vaihtoehtoja sen perusteella, ovatko ne toissijaisuusperiaatteen mukaisia. Komitea katsoo, että vaihtoehdot esitellään tiedonannossa tässä vaiheessa keskusteltavaksi ja pohdittavaksi, ja siksi niitä ei ole vielä kehitetty niin paljon, että AK voisi muodostaa niistä lopullisen näkemyksen. Lisäksi paljon riippuu siitä, päättääkö (ja jos niin miten) Euroopan komissio jatkaa joidenkin vaihtoehtojen käsittelyä.

47.

ottaa edellä mainitun varauksen huomioon ja panee merkille toissijaisuusperiaatteen toteutumisen seurantaverkostonsa huomiot, joissa todetaan yleisesti ottaen, että tiedonannossa esitetyt vaihtoehdot, kunhan ne saavat lopullisen muotonsa, eivät todennäköisesti ole merkittävästi toissijaisuusperiaatteen vastaisia (31).

48.

toteaa kuitenkin, että vaikka nykyisen tarkastuskehyksen parantamista tuetaan, on mahdollista, että toissijaisuusperiaatteen seurantaverkostossa vastustetaan jossain määrin sen muuttamista sitovaksi. Myös EU-tason tarkastuselimen perustamista saatetaan vastustaa. Samalla tavoin voi käydä niin, että vaikka jäsenvaltioiden valitustenkäsittelyn arviointiperusteita tuetaan, jotkin seurantaverkoston jäsenistä saattavat haluta, että nämä olisivat luonteeltaan ei-sitovia suosituksia. Vallalla näyttää olevan yhteisymmärrys siitä, että EU:n tulisi määritellä ehdot, joiden avulla EU:n ympäristölainsäädännön alalla varmistetaan tehokas ja tosiasiallinen mahdollisuus vedota kansallisiin tuomioistuimiin.

19.1.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 17/37

—

toteaa, että maaperätyypeissä, maankäytössä ja ilmastossa on suuria eroja Euroopan alueiden välillä. Tämä merkitsee, että tarvitaan erityisiä strategioita maanhoidon ohjausta ja suojelua varten, jotta varmistetaan, että maaperää suojellaan oikeasuhtaisesti, alueellisten painopisteiden pohjalta mutta kuitenkin yleisten puitteiden mukaisesti EU:n politiikkojen noudattamisen varmistamiseksi.

—

huomauttaa, että maaperään kohdistuviin vaaroihin ja uhkiin on puututtava kiireesti.

—

painottaa, että ilmastonmuutoksella voi olla monia erilaisia vaikutuksia maaperään pääasiassa maaperän vesipitoisuudessa ja lämpötilassa sekä sademalleissa tapahtuvien muutosten johdosta, mikä voi johtaa maaperän huonontumiseen, orgaanisen aineksen häviäminen, eroosion lisääntyminen, maaperän tiivistyminen ja valumat mukaan luettuina.

—

korostaa, että paikallis- ja alueviranomaisilla voi olla tärkeä rooli maaperän huonontumisen seurannassa ja pilaantuneiden alueiden kartoitukseen osallistumisessa.

—

katsoo, että maaperäpolitiikassa on löydettävä tasapaino unionitason toiminnan sekä toissijaisuusperiaatteen ja paremman sääntelyn periaatteen välillä, jotta voidaan välttää tarpeetonta hallinnollista lisätaakkaa ja suhteettomia kustannuksia. Maaperää koskevat EU-säädökset tulisi näin ollen suunnitella siten, että niitä sovelletaan vain silloin kun toiminta on tarpeen.

—

on sitä mieltä, että maaperän suojelutoimenpiteiden epäkohdat korjataan parhaiten ottamalla lähtökohdaksi koko EU:n kattava yhteinen perusta ja määrittämällä yleiset puitteet ja yhteiset periaatteet, joihin kaikkien maiden on sitouduttava. Maaperän suojelun puitedirektiivi olisi näin ollen kannatettava, vaikka onkin tärkeää, että politiikka ei ole esimerkiksi kvantitatiivisilta vaatimuksiltaan tai raja-arvoiltaan tarpeettoman määräävää.

Berichterstatter

Corrie McCHORD (UK/SPE), Mitglied des Stadtrates von Stirling

Referenzdokument

Komission kertomus Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Maaperän suojelua koskevan teemakohtaisen strategian täytäntöönpano ja käynnissä oleva toiminta

COM(2012) 46 final

1.

Komission kertomuksessa esitetään yleiskatsaus siitä, miten maaperän suojelua koskevaa teemakohtaista strategiaa on pantu täytäntöön sen jälkeen, kun se hyväksyttiin vuonna 2006. Siinä käsitellään myös maaperän huonontumisen nykysuuntauksia ja suojelun tulevia haasteita.

2.

Strategiassa yksilöitiin neljä täytäntöönpanon peruspilaria: tietoisuuden lisääminen, tutkimus, yhdentäminen ja lainsäädäntö. Oleellinen osa strategiaa oli ehdotus direktiiviksi maaperän suojelun puitteista (COM(2006) 232 final), joka rakentui kolmen teeman ympärille: ennaltaehkäisevät toimenpiteet, ongelmien määrittäminen ja operatiiviset toimet.

3.

AK on antanut maaperän suojelusta aiemmin seuraavat lausunnot:

4.

Maaperä on erottamaton osa ympäristöä sekä yhteiskunta- ja talousjärjestelmiä. Se on elintarviketuotannon perusta, ja se säätelee veden laadullista ja määrällistä virtausta, vaikuttaa ilmastonmuutoksen lieventämiseen ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen sekä biologiseen monimuotoisuuteen muiden tuottamiensa ympäristöpalveluiden ohella. Euroopan ympäristön ja talouden kestäväpohjaisuuden kannalta on ratkaisevan tärkeää varmistaa, että maaperä on hyvässä kunnossa sen olennaisten toimintojen toteutumista ajatellen.

5.

Euroopan ympäristökeskuksen (EEA) ja Euroopan komission yhteisen tutkimuskeskuksen (JRC) vuonna 2012 julkistamassa maaperän tilaa käsittelevässä merkittävässä raportissa korostetaan kymmenen Euroopan maaperään kohdistuvan keskeisen uhan merkitystä. Nämä ovat orgaanisen aineksen väheneminen, eroosio, tiivistyminen, maaperän sulkeutuminen, suolaantuminen, happamoituminen, biologisen monimuotoisuuden väheneminen, aavikoituminen (Etelä-Euroopassa), maanvyörymät ja maaperän pilaantuminen. Lisäksi siinä tarkastellaan maaperään sitoutuneeseen hiileen ja maailman ilmastoon, eroosioon, vedenpidätykseen, happamoitumiseen ja biopolttoaineisiin liittyviä tulevaisuudennäkymiä. (1) Raportissa todetaan, että maaperän huonontuminen jatkuu EU:ssa ja pahenee eräissä Euroopan osissa. Siinä osoitetaan, etteivät nykyiset politiikat ja säädökset EU-, jäsenvaltio- ja aluetasolla ole olleet riittäviä maaperän suojelemiseksi kaikilta osin.

6.

Eloperäisissä ja kivennäismaalajeissa, maaperätyypeissä, maankäytössä ja ilmastossa on suuria eroja Euroopan alueiden välillä. Tämä merkitsee, että tarvitaan erityisiä strategioita maanhoidon ohjausta ja suojelua varten, jotta varmistetaan, että maaperää suojellaan oikeasuhtaisesti, alueellisten painopisteiden pohjalta mutta kuitenkin yleisten puitteiden mukaisesti EU:n politiikkojen noudattamisen varmistamiseksi.

7.

Paikallis- ja alueviranomaisilla on ratkaiseva rooli maaperän suojelussa Euroopassa. Tähän kuuluu vastuu siitä, että olemassa oleva maankäyttöä koskeva lainsäädäntö täyttää maaperän suojelun tavoitteen ja että se pannaan asianmukaisesti täytäntöön, sillä paikallis- ja alueviranomaiset ovat vastuussa maankäytön suunnittelusta ja ovat rakennus- ja maankäyttölupia myöntäviä tahoja. Näillä viranomaisilla voi olla toimivaltuudet estää kaupunkialueiden leviäminen ja maaperän sulkeminen, kannustaa kaupunkien asuinalueiden ja taantuneiden tai hylättyjen teollisuusalueiden kunnostamiseen sekä suojella viheralueita ja edistää niiden hyödyntämistä.

8.

AK kannattaa sitä, että kaikissa unionin tulevissa maaperää koskevissa toimissa olisi noudatettava lähestymistapoja, jotka ovat riittävän joustavia erilaisten kansallisten ja alueellisten olosuhteiden huomioon ottamiseksi. Yleiset EU:n laajuiset maaperää koskevat puitteet auttavat osaltaan varmistamaan, että maankäyttäjiä (laajimmassa merkityksessä) koskevat maaperän suojelun velvollisuudet ovat eri jäsenvaltioissa samankaltaiset. Näin vähennetään kilpailun vääristymisen mahdollisuutta sisämarkkinoilla.

9.

Komission kertomuksessa (luku 4) esitetään arvio nykyisistä ja tulevista haasteista. AK on komission analyysin kanssa samaan mieltä siitä, että maaperän huonontuminen on viime vuosikymmenellä lisääntynyt sekä EU:ssa että muualla maailmassa ja että suuntaus tuskin muuttuu, ellei maankäyttöön ja -hallintaan, orgaaniseen ainekseen ja hiileen sekä resurssitehokkuuteen puututa tehokkaalla tavalla.

10.

On selvää, että ennakoitavissa oleva maailman väkiluvun kasvu, lihan ja maitotuotteiden kulutuksen lisääntyminen sekä biomassan lisääntyvä energiakäyttö yhdessä ilmastonmuutoksen hillitsemisen ja siihen sopeutumisen kanssa kiristävät kaikki kilpailua maasta ja vesivaroista ja johtavat huonontumisen vaaraan.

11.

Maaperään kohdistuviin vaaroihin ja uhkiin on puututtava kiireesti erityisesti, kun otetaan huomioon ilmastonmuutos. Maatalous vaikuttaa erityisen paljon maaperästä vapautuviin hiilidioksidi- (CO2) ja typpioksiduulipäästöihin (N2O). EU:n maaperässä on yli 70 miljardia tonnia orgaanista hiiltä. Määrä vastaa EU:n vuotuisia kasvihuonekaasupäästöjä lähes 50-kertaisesti. Maaperän orgaanisen aineksen vähentyminen ja siitä johtuva hiilidioksidipäästöjen kasvu on erityisen vakava ongelma ilmastonmuutosta ruokkivan vaikutuksen takia. On todisteita (2) siitä, että orgaaninen aines vähenee Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Ranskassa, Belgiassa ja Itävallassa. Maaperän laatuun kohdistuvien kielteisten vaikutusten lisäksi maaperän orgaanisen aineksen häviäminen voi johtaa siihen, että ilmakehään pääsee hiilipäästöjä. Tällä olisi kielteinen vaikutus EU:n tavoitteisiin vähentää hiilidioksidipäästöjä.

12.

Ilmastonmuutoksella voi olla monia erilaisia vaikutuksia maaperään pääasiassa maaperän vesipitoisuudessa ja lämpötilassa sekä sademalleissa tapahtuvien muutosten johdosta, mikä voi johtaa maaperän huonontumiseen, orgaanisen aineksen häviäminen, eroosion lisääntyminen, maaperän tiivistyminen ja valumat mukaan luettuina. Maaperään sitoutuneen hiilen suojelua ei nykyisin oteta huomioon kaikkien Euroopan maiden maankäytön suunnittelupolitiikoissa.

13.

Tarvitaan kiireesti toimia vahingoittuneiden turvemaiden entisöimiseksi, jotta voidaan pysäyttää hiilen poistuminen ja elvyttää terveiden turvemaiden moninaisia ekosysteemipalveluja. Turvemaiden osuus viljellystä maasta on EU:ssa vain 2 prosenttia, mutta ne vastaavat yli 50 prosentista alan hiilidioksidipäästöjä. Viime vuosina on myös herännyt huoli siitä, mitä vaikutuksia on turvemaiden kaupallisella hyödyntämisellä turpeen tuottamiseksi puutarhatalouskäyttöön.

14.

Maaperän hiilivarastojen säilyttäminen (ja typpioksiduulipäästöjen minimoiminen) edistää merkittävästi kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä ja ilmastonmuutoksen hillitsemistä. Komission hanke "Kestävä maatalous ja maaperänsuojelu" (3) on tuottanut joukon hyödyllisiä tapaustutkimuksia ja suosituksia.

15.

Resurssien tehokas käyttö on ratkaisevan tärkeää. Maatalous on suuresti riippuvainen maaperän hedelmällisyydestä, erityisesti ravinteiden saatavuudesta. Suurin osa EU:ssa käytetyistä fosforilannoitteista tuodaan muualta. EU:ssa tuotetaan myös vuosittain suuria määriä lantaa, biojätettä ja puhdistamolietettä. Näiden ainesten asianmukainen keruu, käsittely ja käyttö on keino parantaa ravinteiden toimitusvarmuutta ja maaperän kuntoa sekä rajoittaa potentiaalisesti myrkyllisten aineiden aiheuttamaa saastumista. AK suosittaa lietedirektiivin tarkistamista, jotta voitaisiin valvoa sellaisten maahan levitettävien muiden orgaanisten aineiden käyttöä, joita ei nykyisin valvota kyseisen direktiivin nojalla.

16.

Maankäytön suuntaukset (maaperän sulkeminen) ovat nykymuodossaan täysin kestämättömiä kaikkialla EU:ssa, ja tämä on yksi keskeisistä syistä maaperän huonontumiselle EU:ssa. Maaperän sulkeminen koskee usein hedelmällistä maatalousmaata, vaarantaa biologisen monimuotoisuuden, lisää tulvariskiä ja vesipulaa sekä edistää ilmaston lämpenemistä. Komissio julkaisi huhtikuussa 2012 parhaiden käytänteiden suuntaviivat (4) maaperän sulkemisen rajoittamiseksi, lieventämiseksi ja kompensoimiseksi. AK suosittaa painokkaasti näiden suuntaviivojen käyttämistä.

17.

Happamoittavien aineiden ilmansaastelaskeumat maaperään voivat aiheuttaa kielteisiä vaikutuksia happamoitumisen ja nitrifikaation johdosta. Nykyisin typen oksidit ja ammoniakki ovat tärkeimpiä happamoittavia aineita, kun taas rikkidioksidipäästöt ovat yleisesti vähentyneet viime vuosina sääntelyn ansiosta. On tärkeää varmistaa, että happamoittavien aineiden päästöt vähenevät Euroopassa edelleen, jotta kriittisen happamuuskuormitusrajan ylittävää maa-alaa voidaan pienentää.

18.

Komission kertomuksessa (luku 5) luetellaan viisi käynnissä olevaa toimea, ja AK esittää niistä seuraavat kommentit:

19.

Tietoisuuden lisääminen maaperän suojelua koskevasta teemakohtaisesta strategiasta ja tarpeesta suojella maaperää EU:ssa on varsin tärkeää. Maankäyttäjien tulee olla täysin tietoisia kestävän maaperän hoidon käytänteistä, joilla ylläpidetään maaperän ekosysteemipalveluja. AK onkin erittäin tyytyväinen työhön, jota komissio on tehnyt vuodesta 2006 maaperää koskevan tietoisuuden lisäämiseksi. Tähän kuuluvat komission julkaisemat eurooppalaiset maaperäkartastot (5) ja maaperän biologisen monimuotoisuuden kartastot (6) sekä maaperää käsittelevät merkittävät konferenssit. AK on tyytyväinen myös siihen, että komissio on perustanut tietoisuuden lisäämiseen ja koulutukseen keskittyvän työryhmän Euroopan maaperätoimiston (European Soil Bureau Network) yhteyteen.

20.

Tietoisuuden lisääminen maankäyttäjien ja muiden sidosryhmien keskuudessa sekä yleisölle suunnattu maaperän merkitystä koskeva koulutus ja valistus ovat tärkeässä asemassa maaperän kestävän käytön edistämisessä. Yksistään tietoisuuden lisäämisellä ei kuitenkaan saavuteta maaperän suojelun riittävää tasoa, vaan tarvitaan ennemminkin toimenpiteiden yhdistelmää, jossa koulutustoimet ja taloudelliset kannustintoimet ovat yhtä tärkeässä asemassa kuin sääntelytoimet. Tietoisuuden lisääminen maaperän kestävän hoidon käytäntöjen täytäntöönpanon parantamiseksi on jatkossakin keskeisessä asemassa pyrittäessä minimoimaan maaperän huonontumista. AK kannustaakin paikallis- ja alueviranomaisia toimimaan lähettiläinä tällä alalla. Mallia voitaisiin ottaa esimerkiksi European Land and Soil Alliance -järjestöstä (ELSA).

21.

Tutkimus on ratkaisevan tärkeää, jotta voidaan varmistaa, että maaperän suojelun prioriteetit ymmärretään entistä paremmin ja että politiikan kehittäminen perustuu jatkossakin luotettaviin tieteellisiin tietoihin. AK onkin erittäin tyytyväinen siihen, että komissio on vuodesta 2006 antanut rahoitusta noin 25 tutkimushankkeelle (7), joissa käsitellään maaperää koskevia kysymyksiä. Näistä voidaan mainita ENVASSO, RAMSOIL ja SOILSERVICE. On tärkeää varmistaa, että näistä tutkimushankkeista saatua tietoa levitetään jatkossakin asianmukaisesti tutkimusten loppukäyttäjille, myös viime kädessä maankäyttäjille. Tiedoissa nykyisin olevien puutteiden korjaamiseksi saataville on asetettava lisää maaperän tutkimusta ja maaperän seurantaa koskevia tietoja. Tämän on kuitenkin tapahduttava aina niin, että kiinnitetään huomiota kustannusten kohtuullisuuteen ja tietoja vaihdetaan vastavuoroisesti kaikkien hankkeeseen osallistuvien tahojen kesken. Arviointimenetelmien, lieventämistoimien ja maaperän seurantatoimien yhdenmukaistamisen vähimmäisvaatimusten määrittäminen on äärimmäisen tärkeää.

22.

AK toteaa, että komissio rahoittaa edelleen tutkimusta erityisesti seuraavilla aloilla: maanvyörymät, maaperän sulkeutuminen, maaperän toiminnot, hiilen ja typen kiertokulku maaperässä (keskittyen turvemaiden kunnostukseen), maaperän hedelmällisyys ja ravinteiden kierrättäminen maataloudessa. AK on samaa mieltä tutkimuksen tarpeesta kaikilla näillä aloilla. Tarvitaan myös asianmukaista tietojen vaihtoa sidosryhmien suuntaan.

23.

AK kehottaa tekemään ajantasaisen yleisselvityksen siitä, miten laajamittaista maaperän pilaantuminen on EU:ssa ja miten jäsenvaltiot käsittelevät ongelmaa. Erityisesti on kiinnitettävä huomiota maaperän pilaantumisen ja pohjavesien pilaantumisen väliseen yhteyteen, sillä pohjavesi on useissa maissa tärkeä juomaveden lähde.

24.

Nykyisin ei ole vielä ympäristönormeja maaperän keskeisten prosessien ja toimintojen suojelemiseksi, eikä EU:lla ole maaperän yleistä seurantajärjestelmää. On puututtava maaperää koskevien järjestelmällisten EU:n laajuisten tietojen puuttumiseen, kartoitettava, mitä tietoja on jo saatavilla, yksilöitävä epäkohdat ja laadittava suosituksia maaperän tulevaa seurantaa silmällä pitäen. AK on samaa mieltä siitä, että maaperää on seurattava entistä tarkemmin esimerkiksi tukemalla asianmukaisesti maaperän suojelun alueellisia menettelyjä. On parannettava unioni-, valtio- ja aluetason poliittisten vastuutahojen ja päätöksentekijöiden mahdollisuuksia saada asiaankuuluvaa tietoa maaperästä sopivassa laajuudessa. Lisäksi kaikkialla Euroopassa maaperän pitkän aikavälin seuranta alueiden verkostossa on riittämätöntä ongelmien ratkaisemiseksi, erityisesti maaperän ja ilmastonmuutoksen vuorovaikutus mukaan luettuna. AK on näin ollen tyytyväinen Euroopan maaperän tietokeskuksen (ESDAC) toiminnan jatkumiseen.

25.

Vaikka strategia on voimassa jo kuudetta vuotta, EU:lla ei ole edelleenkään minkäänlaisia systemaattisia tai yhdenmukaisia maaperän seurantajärjestelmiä Euroopassa, ja tutkimusmenetelmät vaihtelevat. Maaperän suojelu ja maaperän laatu vaihtelevat suuresti EU:ssa, ja ehdotetun maaperän suojelun puitedirektiiviin on tarkoitus korjata tämä ongelma. AK on tähän liittyen tyytyväinen tutkimushankkeisiin – esimerkiksi LUCAS – joilla on tarkoitus hankkia tietoja ESDACia varten. AK kannattaa komission ehdotuksia, joiden tavoitteena on vakiinnuttaa yhdenmukainen maaperän seuranta toistamalla maaperätutkimuksia ja käyttämällä myös uusia kaukokartoitustekniikoita.

26.

Paikallis- ja alueviranomaisilla voi olla tärkeä rooli maaperän huonontumisen seurannassa ja pilaantuneiden alueiden kartoitukseen osallistumisessa. Kohdennetun ja tehokkaan maaperän suojelupolitiikan olisi perustuttava tietoon siitä, missä huonontumista todennäköisesti tapahtuu.

27.

Maaperää seurataan hyvin eri tavoin jäsenvaltioissa. Komissio on ehdottanut maaperän seurantatoimien yhdenmukaistamista, jotta maaperän tilasta Euroopassa saataisiin selkeämpi kuva. Yhteinen tutkimuskeskus on kerännyt jo huomattavan määrän tietoa, mutta parempaankin pystyttäisiin, jos jäsenvaltioilta saataisiin selkeitä ja vertailukelpoisia raportteja. Yhdenmukaistettu seuranta tulisi toteuttaa yhteisvaikutuksellisesti parhaillaan tarkistettavana olevan seurantajärjestelmästä tehdyn päätöksen kanssa.

28.

AK on tyytyväinen siihen, että komissio sitoutuu aktiivisesti kehittämään yhdessä jäsenvaltioiden kanssa maaperään liittyviä toimenpiteitä, myös resurssitehokkuutta koskevaa etenemissuunnitelmaa, YMP:tä ja aluepolitiikkaa. Maaperän monialainen luonne merkitsee, että maaperänsuojelua koskevat Euroopan komission ehdotukset on sisällytettävä useisiin toimenpidealoitteisiin ja toteutusmekanismeihin (esim. vesipuitedirektiivi, nitraattidirektiivi, tulvadirektiivi, lietedirektiivi, biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä koskevat luontotyyppi- ja lintudirektiivit, suunnitelmien, ohjelmien ja hankkeiden ympäristövaikutusten arviointia koskevat direktiivit, maaseudun kehittämistä koskeva asetus, yhteinen maatalouspolitiikka).

29.

AK kehottaa Euroopan komissiota vahvistamaan maaperän suojelua koskevan teemakohtaisen strategian asemaa yhteisenä toimintasuunnitelmana, jotta se auttaa jäsenvaltioita ja alue- ja paikallisviranomaisia soveltamaan maaperäpolitiikkaa ja panemaan EU:n säädöksiä nykyistä paremmin täytäntöön. Tällä hetkellä maaperää koskevat ehdotukset ja toimet ovat hajallaan useissa EU:n ehdotuksissa. Maaperän suojelua koskeva strategia voi olla kokoava katsaus nykyisiin ja tuleviin toimiin. Siinä voidaan eritellä yksityiskohtaisesti

30.

Ehdotus yhteisen maatalouspolitiikan muuttamiseksi aiempaa ympäristöystävällisemmäksi ("viherryttäminen") on tervetullut. Uudistusta tarvitaan, jotta voidaan laatia toimenpiteitä YMP:n tekemiseksi nykyistä houkuttelevammaksi alueellisille ratkaisuille maaperän suojelun kaltaisissa kysymyksissä. Tähän liittyen tulisi harkita maaseudun kehittämiseen tarkoitettujen EU:n varojen käyttämistä sellaisten maaseudun kehittämiseen tähtäävien sopimusten solmimiseksi, joiden tarkoituksena on antaa rahoitusta maankäyttäjille maaperän suojelemiseksi, turvesoiden entisöimiseksi, kosteikkojen luomiseksi, viljelymaan muuttamiseksi laidunmaaksi, maaperän eroosion estämiseksi ja orgaanisen aineksen suojelemiseksi. AK kannattaakin vankasti komission kommentteja, jotka koskevat maaseudun kehittämiseen tarkoitettujen EU:n varojen avulla rahoitettavien toimenpiteiden käyttöönoton lisäämistä maaperän laadun parantamiseksi ja niiden kattaman maatalousmaan laajentamiseksi.

31.

Euroopan ympäristökeskuksen ja yhteisen tutkimuskeskuksen vuoden 2012 raportissa todetaan, että YMP:n nykyiset hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimukset eivät ole olleet kaikilta osin soveltuvia maaperänsuojelutarkoituksiin. Nykyisiä ehdotuksia YMP:n "viherryttämisestä" tuleekin suunnata entistä paremmin maaperänsuojelun tulosten parantamiseen lisäämättä jäsenvaltioiden viranomaisten hallinnollisia rasitteita. Tähän kuuluu sen arviointi, olisiko hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksia koskevia toimenpiteitä kehitettävä edelleen maaperän suojelun parantamiseksi.

32.

Olisi myös tunnustettava, että YMP:n toimenpiteet kattavat ainoastaan tilatuen piiriin kuuluvan maatalousmaan. AK kannattaa komission ehdotusta maaperään liittyvien standardien selkiyttämisestä ja täsmentämisestä YMP:n yleisen uudistuksen yhteydessä. AK on erityisesti tyytyväinen nykyiseen ehdotukseen uudesta orgaanisen aineksen suojelua koskevasta hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksesta, johon sisältyy sängellä olevien peltojen polttokielto sekä kosteikkojen ja runsashiilisten maiden ensimmäistä kyntöä koskeva kielto.

33.

AK kannattaa komission käynnissä olevaa työtä maaperän suojelemisen liittämiseksi entistä paremmin muihin asiaankuuluviin politiikanaloihin. Tähän kuuluu maatalouden tuottavuutta ja kestävyyttä käsittelevän eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden kehittäminen keskittyen erityisesti maan ja maaperän hoitoon sekä suunnitelma Euroopan vesivarojen turvaamiseksi ("Blueprint") ja koheesiopolitiikan täytäntöönpano.

34.

Maaperän hoidon ja hajakuormituksen välillä on selkeä yhteys, ja tämä on tärkeä ja kiireellinen asia veden laadun kannalta Euroopassa. Maaperän eroosio sekä torjunta-aineiden ja ravinteiden kulkeutuminen maatalousmaasta vaarantavat veden laadun. Nitraattidirektiivissä 91/676/ETY, pohjavesidirektiivissä 2006/118/EY ja vesipuitedirektiivissä ei aseteta suoraan vaatimuksia erityiselle maaperälainsäädännölle merkittävästä hajakuormituksesta huolimatta. Kun pohjavesi saastuu, sen puhdistuminen saattaa kestää satoja vuosia. AK kehottaakin ottamaan käyttöön asianmukaisia toimenpiteitä maaperän huonontumisen sekä pohjavesiä ja muita vesiväyliä vahingoittavan hajakuormitusriskin torjumiseksi.

35.

Maaperän huonontumisen ehkäisemisen tulee edelleen olla prioriteettina, mutta maaperän nykytila eräissä osissa Eurooppaa edellyttää myös kunnostustoimia. AK on tyytyväinen komission ehdotukseen jatkaa teollisten joutomaiden uudistamisen tukemista koheesiorahastosta ja Euroopan aluekehitysrahastosta seuraavalla ohjelmakaudella 2014–2020. Paikallis- ja alueviranomaisten tulisi olla edelleenkin tietoisia siitä, että koheesiorahastovaroja on vielä huomattavasti saatavilla tukikelpoisille alueille, joka haluavat puuttua maaperän huonontumiseen.

36.

AK kehottaa Euroopan komissiota tarjoamaan ylimääräisiä mahdollisuuksia maaperähankkeisiin Life+-tukiohjelmassa. Tulevalla kaudella rahoituskeinoja voidaan laajentaa nykyisestä. Nykyvaatimusten mukaan "ympäristöpolitiikka ja hallinto" -käsitteen edellytykset täyttävien hankkeiden on oltava esikuvallisia ja/tai innovatiivisia. Maaperäongelmia käsiteltäessä ei kuitenkaan usein tarvita niinkään innovointia vaan toimien toistamista tai jo aiemmin alulle pannun toiminnan jatkamista.

37.

AK on tyytyväinen komission ehdotukseen tarkistaa ympäristövaikutusten arviointia koskevaa direktiiviä. Tämä tarjoaa tilaisuuden sisällyttää maaperään liittyvät näkökohdat paremmin hankesuunnitteluun varhaisessa vaiheessa. On tärkeää, että komissio pohtii, minkälaisilla kannustimilla voitaisiin vähentää hiilipäästöjä ja säilyttää maaperän orgaanista ainesta laskemalla maankäytön, maankäytön muutosten ja metsätalouden ala (LULUCF) mukaan vuoteen 2020 ulottuvaan EU:n ilmastonmuutossitoumukseen.

38.

Maaperän vaurioitumisella voi olla rajatylittäviä vaikutuksia (esim. kasvihuonekaasupäästöt, hajakuormitus, sedimenttien eroosio, hiilidioksidin vapautuminen maaperästä, saasteiden leviäminen yli rajojen). Euroopan maaperä on merkittävä nielu ja myös mahdollinen kasvihuonekaasujen, myös typpioksiduulipäästöjen lähde.

39.

AK pitää tervetulleina komission rakentavia toimia Rio+20-konferenssissa sekä maan huonontumiseen liittyvien näkökohtien sisällyttämistä lopulliseen tekstiin (8). Komitea kannustaa komissiota pitämään maaperäpolitiikan prioriteettiensa joukossa kansainvälisissä konferensseissa, esimerkiksi UNFCCC-kokouksissa ja muilla asiaankuuluvilla foorumeilla mukaan lukien biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus. AK on tyytyväinen myös siihen, että komissio tukee aktiivisesti yhdessä aavikoitumisen estämiseksi tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen kanssa maaperän huonontumiseen liittyvää taloustiedettä koskevaa aloitetta, jossa asetetaan kannustimia kestävän maankäytön suunnittelupolitiikan investointeja varten. Lisäksi AK on tyytyväinen siihen, että komissio pyrkii kansainvälisellä tasolla edistämään maaperää käsittelevän hallitustenvälisen paneelin perustamista.

40.

Komission kertomukseen ei liity sinänsä mitään toissijaisuus- tai suhteellisuuskysymyksiä, sillä se on kertomus maaperän suojelua koskevan teemakohtaisen strategian täytäntöönpanosta. Siinä viitataan epäsuorasti mahdolliseen maaperän suojelua koskevaan EU:n lainsäädäntöön, joka puolestaan nostaisi esiin nämä kysymykset.

41.

Jäsenvaltiot, jotka vastustavat vuonna 2006 tehtyä puitedirektiiviehdotusta ja estivät lainsäädännön läpimenon neuvostossa vuonna 2010, vetoavat suhteellisperiaatteeseen. Ongelma on, että osalla jäsenvaltioista on jo pitkälle menevää lainsäädäntöä maaperän suojelusta, kun taas toisilla ei ole lainkaan oikeudellista kehystä tai se on vähemmän kehittynyt. AK kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään kansallisiin toimenpiteisiin ja suosittaa välittömästi, että

Alueiden komitea kannattaa komission toimia, joiden ansiosta jäsenvaltiot voivat toimivaltansa puitteissa laatia ja soveltaa maaperän suojelusäännöksiä.

42.

Maaperän huonontumisella sekä kasvihuonekaasupäästöillä, pilaantumisella, tiivistymisellä, hajakuormituksella ja maaperän sulkeutumisella on kaikilla rajatylittäviä vaikutuksia, ja sen vuoksi ne antavat aiheen (vähintään) politiikan koordinointiin unionin tasolla. Esimerkkinä voidaan mainita tiivistynyt tai huonontunut maaperä, joka ei pysty varastoimaan sadevettä ja voi aiheuttaa tulvia naapurimaissa. Maaperän saastuminen aiheuttaa myös veden saastumista ja rehevöitymistä, joita valtioiden rajat eivät pysäytä. Maaperän eroosion aiheuttama sedimenttien huuhtoutuminen yhdessä maassa voi tukkia patoja tai vahingoittaa satamien kaltaista infrastruktuuria muissa maissa. Pilaantunut maaperä voi saastuttaa pohjaveden naapurimaassa. Unionin lainsäädäntö nähdään siis keinona suojella maankäyttäjiä tietyssä maassa silloin, kun toisen maan käytänteistä aiheutuu haitallisia seurauksia, joista maankäyttäjät eivät ole vastuussa. (9) Rajatylittävien vaikutusten tapauksessa alue- ja paikallisviranomaisten yhteistyöaloitteet ovat keskeisen tärkeitä asian ratkaisemiseksi.

43.

Kun otetaan huomioon, että vielä kuusi vuotta maaperän suojelua koskevan teemakohtaisen strategian julkaisemisesta Euroopassa on havaittavissa maaperään kohdistuvia haitallisia vaikutuksia, on vaikea uskoa, että edes tarkistettu teemakohtainen strategia ilman maaperän suojelun puitedirektiiviä riittää siihen, että kaikissa EU:n jäsenvaltioissa voidaan saavuttaa maaperän suojelun korkea taso ja ratkaista edellä mainitut ongelmat. Komission ja jäsenvaltioiden on vahvistettava toimiaan maaperän suojelun varmistamiseksi.

44.

Suhteellisuuden varmistamiseksi EU:n tulevassa maaperän suojelua koskevassa lainsäädännössä jäsenvaltioille on jätettävä tarpeeksi liikkumavaraa, jotta ne voivat määrittää tarvittavat toimenpiteet sopivimmalla maantieteellisellä ja hallinnollisella tasolla. Tämä olisi ehdottoman tärkeää sen varmistamiseksi, että alueelliset ja paikalliset erityispiirteet, kuten maaperän erilaiset ominaisuudet, maankäyttö, paikalliset ilmasto-olosuhteet ja sosioekonomiset näkökohdat, voidaan ottaa asianmukaisesti huomioon.

45.

AK on tyytyväinen komission työhön maaperän suojelua koskevan teemakohtaisen strategian täytäntöönpanossa. Maaperä on Euroopassa perustavan tärkeä toimeentulomme kannalta, ja sitä on suojeltava. Maaperän merkitys uusiutumattomana ja kestävän ympäristön kannalta oleellisena resurssina tulisi ottaa huomioon yleisissä maaperän suojelupolitiikoissa ja -toimenpiteissä.

46.

Maaperää on suojeltava

47.

Kaikissa Euroopan maissa voi ilmaantua erilaisia maaperään liittyviä ongelmia, joilla on toisinaan vakavia, peruuttamattomia ja kalliiksi käyviä seurauksia. Niitä aiheuttavat pääasiassa maaperän saastuminen, maanvyörymät, orgaanisen aineksen häviäminen, eroosio, suolaantuminen, aavikoituminen ja maaperän sulkeutuminen. Maaperän suojelemiseksi tarvitaan lisätoimia ja lisää sääntelyä unionitasolla sekä kansallisia toimia ja sääntelyn puuttuessa myös säädöksiä jäsenvaltiotasolla niiden ratkaisevan tärkeiden toimintojen sekä ekosysteemihyödykkeiden johdosta, joita maaperä tuottaa Euroopan taloudelle, yhteiskunnalle ja ympäristölle. Sääntelytoimien kustannuksia tulisi verrata toiminnan puutteesta aiheutuviin kustannuksiin, jotka muodostuvat ilmastonmuutoksen, veden saastumisen, tulvanhallinnan, kansanterveyden jne. aiheuttamista välillisistä kustannuksista. Komissio arvioi vuonna 2006, että maaperän pilaantumisen kokonaiskustannukset 25 jäsenvaltion EU:ssa saattavat olla 38 miljardia euroa vuodessa.

48.

Maaperän laadulla on vahvat yhtymäkohdat muihin, EU:n kannalta merkittäviin ympäristönäkökohtiin (esim. ilma, veden laatu, tulvariski, biologinen monimuotoisuus, ilmastonmuutos, uusiutuvat energialähteet). Tulevassa maaperäpolitiikassa on tiedostettava maaperän yhteydet muihin EU:n ympäristötavoitteisiin (esim. vesipuitedirektiivi). Moniin EU:n nykyisiin säännöksiin sisältyy joitakin maaperän suojeluun liittyviä osatekijöitä, mutta maaperää koskevaa kattavaa erityislainsäädäntöä ei kuitenkaan vielä ole. Nykyiset säännökset on yleensä rajattu koskemaan tietynlaisia maankäyttö- tai maanhallintatapoja, eivätkä ne kata maa- ja maaperäalaa kokonaisuudessaan.

49.

Paikallis- ja alueviranomaisten on arvioitava maankäyttöä alueellaan ja mietittävä, mitä voidaan tehdä, jos kehityssuunta käy kestämättömäksi. Tätä työtä voidaan tukea käyttämällä maaperän sulkemista koskevia komission ohjeita sekä panemalla täytäntöön maaperän suojelua koskevan teemakohtaisen strategian neljä pilaria. Paikallis- ja alueviranomaisten tulisi myös antaa edelleenkin proaktiivisesti panoksensa strategiaan esimerkiksi tukemalla maaperän suojelua koskevien paikallisten käytännesääntöjen laatimista.

50.

Maaperän suojelutoimenpiteiden epäkohdat korjataan parhaiten ottamalla lähtökohdaksi koko EU:n kattava yhteinen perusta ja määrittämällä yleiset puitteet ja yhteiset periaatteet, joihin kaikkien maiden on sitouduttava. Maaperän suojelun puitedirektiivi olisi näin ollen kannatettava, vaikka onkin tärkeää, että politiikka ei ole esimerkiksi kvantitatiivisilta vaatimuksiltaan tai raja-arvoiltaan tarpeettoman määräävää. Toissijaisuusperiaate on erityisen merkittävä, koska maaperä on hyvin erilainen Euroopan eri alueilla. Maaperän suojelustrategioiden tulisikin olla riskiperusteisia, tilanteenmukaisia ja oikeasuhtaisia, ja niissä tulisi ottaa huomioon alueelliset olosuhteet. Maaperän tehokas suojelu edellyttää täsmäratkaisuja. Maaperäpolitiikan täytäntöönpano tapahtuu pääasiassa paikallis- ja aluetasolla, minkä vuoksi ensisijaisesti tällä tasolla on otettava käyttöön asianmukaiset säännökset. Tarvitaan parempaa maaperän seurantaa, jotta voidaan kehittää, tukea ja arvioida alueellisia maaperän suojelun menettelyjä.

51.

Maaperäpolitiikassa on löydettävä tasapaino unionitason toiminnan sekä toissijaisuusperiaatteen ja paremman sääntelyn periaatteen välillä, jotta voidaan välttää tarpeetonta hallinnollista lisätaakkaa ja suhteettomia kustannuksia. Maaperää koskevat EU-säädökset tulisi näin ollen suunnitella siten, että niitä sovelletaan vain silloin kun toiminta on tarpeen.

19.1.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 17/45

—

biotieteet ja biotekniikka antavat merkittävän panoksen pyrittäessä EU:n keskeisiin tavoitteisiin, joita ovat terveys, kestävä kehitys ja talouskasvu sekä työpaikkojen luominen.

—

siirtymä biotalouteen on edellytys sille, että Euroopasta voi tulla alan maailmanlaajuinen johtaja erityisesti innovoinnin ja kilpailukyvyn osalta.

—

biotalous yhdessä elintarviketurvallisuuden ja kestävän maatalouden kanssa on mainittu Horisontti 2020 -ohjelmassa yhteiskunnallisena haasteena ja että komissio on ehdottanut sitä varten 4,5 miljardin euron budjettia. Komitea pitää tätä tervetulleena.

—

tarvitaan ainakin 25 vuotta, ennen kuin biotalous voi kilpailla hiilipohjaisen talouden kanssa, ja että tämä edellyttää pitkän aikavälin investointeja (tutkimukseen ja kehittämistoimintaan), strategioita (jotka ulottuvat vuoden 2020 jälkeiseen aikaan) sekä yhteistyötä koko arvoketjun toimijoiden välillä kunkin osalta vastuuntuntoisen tiedonsiirron saavuttamiseksi.

—

biotalous tarjoaa uusia yritys- ja innovointimahdollisuuksia Euroopan arvoketjulle maataloussektori mukaan lukien.

—

maankäytön suunnittelupolitiikan välineillä on suuri merkitys maa- tai metsätalouskäytössä olevien maiden säilyttämiselle.

—

komission toimintasuunnitelmaehdotus ei sisällä luonnonvarojen käytön tehokkuutta parantavia toimenpiteitä.

Esittelijä

Rogier VAN DER SANDE (NL, ALDE), Zuid-Hollandin lääninvaltuuston johtokunnan jäsen

Viiteasiakirja

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Innovointistrategia kestävää kasvua varten: biotalousstrategia Euroopalle,

COM(2012) 60 final

1.

pitää tervetulleena Euroopan komission (jäljempänä "komissio") tiedonantoa, jossa se ehdottaa uusiutuvien resurssien käytön lisäämistä ja tämän käytön asettamista entistä kestävämmälle pohjalle sekä kehottaa siirtymään fossiilipohjaisesta yhteiskunnasta biopohjaiseen yhteiskuntaan tutkimuksen ja innovoinnin avulla.

2.

yhtyy komission käsitykseen, jonka mukaan biotalous on älykkään ja vihreän kasvun keskeinen tekijä ja myötävaikuttaa Eurooppa 2020 -strategian sekä innovaatiounionia ja resurssitehokasta Eurooppaa koskevien lippulaiva-aloitteiden tavoitteiden saavuttamiseen. Komitea toteaa uudelleen, että biotieteet ja biotekniikka antavat merkittävän panoksen pyrittäessä EU:n keskeisiin tavoitteisiin, joita ovat terveys, kestävä kehitys ja talouskasvu sekä työpaikkojen luominen (1).

3.

ymmärtää, että siirtymä biotalouteen on edellytys sille, että Euroopasta voi tulla alan maailmanlaajuinen johtaja erityisesti innovoinnin ja kilpailukyvyn osalta. Komitea korostaa, että biotalous tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet työpaikkojen luomisen – eikä pelkästään maatalousalalla. Komitea panee merkille, että maailman luonnonvarat ovat hupenemassa ja että Euroopan on edettävä nopeammin pysyäkseen kilpailukykyisenä biotaloudessa, sillä muut maailman valtiot (esimerkiksi Kiina ja Yhdysvallat) ovat toteuttamassa samankaltaisia strategioita ja aktiivisesti käynnistämässä markkina-aloitteita. Euroopan on reagoitava tähän päättäväisesti ja tuettava biotaloutta innovoinnin pohjalta.

4.

katsoo, että toimintasuunnitelmasta puuttuu käytännön toimenpiteitä ja välineitä, joilla voidaan selvitä mahdollisista esteistä tai riskeistä biopohjaiseen talouteen siirryttäessä. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää päällekkäisiin tai keskenään ristiriitaisiin säännöksiin sekä riskipääoman saatavuuteen.

5.

pitää tervetulleena, että biotalous yhdessä elintarviketurvallisuuden ja kestävän maatalouden kanssa on mainittu Horisontti 2020 -ohjelmassa (2) yhteiskunnallisena haasteena ja että komissio on ehdottanut sitä varten 4,5 miljardin euron budjettia. Tämä tarjoaa tilaisuuden innovatiivisten ratkaisujen kehittämiseen elintarvikehuoltoon, luonnonvarojen niukkuuteen, kestäväpohjaiseen maatalouteen, riippuvuuteen fossiilisista polttoaineista, maaperän hedelmällisyyden parantamiseen ja ilmastonmuutokseen sekä antaa samalla mahdollisuuden kestävään talouskasvuun. Komitea toteaa kuitenkin, että kyseisten varojen käytön rajaaminen elintarvikehuoltoon, kestäväpohjaiseen maatalouteen, merten ja merialan tutkimukseen ja biotalouteen merkitsee huomattavaa rajoitusta siihen, mitä komissio tiedonannossaan biotaloudella tarkoittaa. Komitea korostaa, että tarvitaan ainakin 25 vuotta, ennen kuin biotalous voi kilpailla hiilipohjaisen talouden kanssa, ja että tämä edellyttää pitkän aikavälin investointeja (tutkimukseen ja kehittämiseen), strategioita (jotka ulottuvat vuoden 2020 jälkeiseen aikaan) sekä yhteistyötä koko arvoketjun toimijoiden välillä kunkin osalta vastuuntuntoisen tiedonsiirron saavuttamiseksi.

6.

katsoo, että fossiilipohjaisesta taloudesta biopohjaiseen talouteen siirtymisestä johtuen maatalous voisi – edellyttäen, että elintarvikehuoltoa ei vaaranneta ja maatalouden ensisijainen rooli elintarvikkeiden toimittajana säilyy – siirtyä samalla erilaisten biopohjaisten (non food -) tuotteiden toimittajaksi, mikä voisi johtaa entistä kestäväpohjaisempaan maataloussektoriin. Biotalous tarjoaa uusia yritys- ja innovointimahdollisuuksia Euroopan arvoketjulle maataloussektori mukaan lukien. Komitea katsoo, että luonnonvarojen optimaalinen hyödyntäminen edellyttää tiivistä vuorovaikutusta maatalous-, biotalous- ja tiedealojen välillä (3) kestäväpohjaisen ja entistä tehokkaamman maataloussektorin luomiseksi. Alkutuotannon tehostaminen ei saa kuitenkaan olla ristiriidassa kestävyysperiaatteen kanssa. Siksi komitea korostaa maankäytön suunnittelupolitiikan välineiden merkitystä maa- tai metsätalouskäytössä olevien maiden säilyttämiselle.

7.

katsoo, että kestävyysajattelun mukaisten eurooppalaiseen biotalouteen siirtymisen nopeuttaminen edellyttää kestävien ja korkealaatuisten biopohjaisten tuotteiden turvattua ja riittävää saatavuutta sekä resurssitehokkaita alkutuotantojärjestelmiä. Komitea toteaa, ettei komission toimintasuunnitelmaehdotus kuitenkaan sisällä luonnonvarojen käytön tehokkuutta parantavia toimenpiteitä.

8.

korostaa, että biotalouden alalla tarvitaan entistä enemmän määrätietoisuutta strategian, politiikan, lainsäädännön ja kannusteiden osalta. Komitea korostaa, että tarvitaan jatkuvaa koordinointia, selkeää poliittista sitoutumista sekä yhdentymisen lisäämistä eurooppalaisten politiikkojen (Horisontti 2020, koheesiopolitiikka, YMP, uusiutuvia energialähteitä koskeva direktiivi, jätepuitedirektiivi) ja eri sektoreiden välillä, jotta voidaan välttää politiikkojen välisiä tavoiteristiriitoja ja varmistaa yhtäläiset mahdollisuudet kaikille toimijoille.

9.

pitää tervetulleena komission pyrkimyksiä ja kunnianhimoa luoda yhdennetty, monialainen ja horisontaalinen lähestymistapa biotalouteen nähden. Komitea toteaa, että komission taholta tarvitaan politiikkojen tiukkaa koordinointia ja ettei pyrkimyksissä vielä oteta huomioon alueellisella ja paikallisella tasolla tarvittavaa käytännön toteutuksen ulottuvuutta.

10.

kannattaa komission pyrkimystä laatia yhteinen ja laaja määritelmä. Komitea katsoo, että biotalouden monialaisen luonteensa vuoksi biotalouden merkitys saattaa vaihdella alan EU-, jäsenvaltio- ja aluetason eri toimijoiden välillä. Komitea esittää, että biomassapyramidi (kaavio 1) (4) voisi tarjota puitteet järjestelmällisemmälle arvoista ja biomassan ensisijaisesta käytöstä keskustelulle.

11.

katsoo, että Euroopan tulisi kehittää ja toteuttaa oma selkeä pitkän aikavälin biotalousvisio, joka pohjautuu biomassapyramidin (kaavio 1) eri tasoihin: ylemmät tasot edustavat korkeampia arvoja. Komitea uskoo, että Euroopan tulisi seurata biomassapyramidin ylempiin tasoihin keskittyvää "arvostrategiaa" ja asettaa etusijalle toisen ja aikanaan kolmannen kehitysvaiheen biomassan hyödyntäminen. (5) Komitea tiedostaa, että investoiminen ensimmäisen kehitysvaiheen biomassaan on välttämätön askel siirtymisessä kohti toisen ja aikanaan kolmannen kehitysvaiheen biomassaa. Komitea katsoo, että nämä eurooppalaiset tavoitteet tulisi sisällyttää kaikkiin biotalouteen liittyviin monialaisiin politiikkoihin.

12.

katsoo, että Euroopan tulisi olla edelläkävijä ja säilyttää johtoasemansa kestävyyskriteereiden kehittämisessä biomassan (tai "uusiutuvien luonnonvarojen") tarjonnan ja kysynnän optimoimiseksi, kestävän maankäytön edistämisessä (kun otetaan huomioon maatalouden tuotantokapasiteetin lisääntyminen sekä toisen ja aikanaan kolmannen kehitysvaiheen biomassan käyttöönoton nopeutuminen), ensimmäisen kehitysvaiheen biomassan kestävyysperiaatteiden vastaisen käytön mahdollisten kielteisten vaikutusten minimoinnissa sekä käytäessä elintarvikkeiden ja polttoaineiden tuotannon vastakkainasettelua koskevaa keskustelua.

13.

neuvoo komissiota kehittämään biotaloutta silmälläpitäen yhteisen etenemissuunnitelman, jossa analysoidaan seuraavia tarvittavia askeleita kohti eurooppalaista biotaloutta edettäessä ja jossa otetaan huomioon koko arvoketjua koskeva lähestymistapa ja mahdollisesti hyödynnetään muualla (mm. eurooppalaisissa teknologiayhteisöissä ja OECD:ssä) jo tehty työ. Komitea kehottaa sisällyttämään etenemissuunnitelmaan myös käytännön toimia ja välineitä sekä ottamaan tässä huomioon alueiden erilaiset profiilit. Komitea korostaa alueidenvälisen yhteistyön mahdollisuuksia arvoketjun kannalta.

14.

muistuttaa, että biotalous kattaa useita politiikanaloja komission sisällä. Komitea suosittaa siksi "yhden yhteispisteen" -lähestymistapaa, jossa yksi ainoa taho komissiossa ottaa vastaan kaikki kyselyt, sillä näin voidaan helpottaa pääsyä biotalouteen liittyviin EU-toimiin ja -ohjelmiin.

15.

pitää tervetulleena, että komission tiedonannossa otetaan huomioon biotalouden alueellinen ulottuvuus, ja katsoo, että tiedonanto ja kaikki biotalouden toimintaohjelman ehdotukset ovat toissijaisuusperiaatteen mukaisia.

16.

panee merkille, että Euroopassa vain harvat jäsenvaltiot ovat toteuttaneet toimia biotalouden kehityksen tukemiseksi, ja että alan strategiat ovat lähinnä kansallisten hallitusten kehittämiä. Hyvä esimerkki tästä on (Lounais-Alankomaissa ja Flanderissa sijaitsevan) Biobased Delta Europe:n yhteinen alueellinen biotalouden strategia. Komitea pitää tarpeellisena yhdennettyjä puitteita ja entistä yhteistoiminnallisempaa eurooppalaista lähestymistapaa. Komitea uskoo, että paikallisia ja alueellisia aloitteita on vahvistettava toteuttamalla biotalouden strategioita kaikilla (EU:n, jäsenvaltioiden, alueiden, kuntien) yhteistyön tasoilla ja koordinoimalla monialaisia toimia. Komitean mielestä tulisi luoda mekanismeja kaikkien asianmukaisten biotalouteen liittyvien (monialaisten) politiikanlohkojen koordinoimiseksi EU:n, jäsenvaltioiden ja alueiden tasolla.

17.

kannattaa komission ehdotusta luoda biotalouspaneeli, joka parantaa osaltaan politiikkojen välisiä yhteisvaikutuksia ja johdonmukaisuutta, sekä käsitellä ja arvioida biotalouteen liittyvien toimien käytännön vaikutuksia. Komitea katsoo, että paneelin toimenkuva on edelleen hieman epäselvä, kuten myös sen käytännön työmenetelmät ja alueiden mahdollinen osallistuminen. Komitea korostaa, että paneelin tulisi olla useista eri toimijoista koostuva Triple Helix -malliin (pk-yritykset, tutkimuslaitokset ja alue- tai paikallisviranomaiset) perustuva foorumi, jossa jaetaan tietoa ja ideoita sekä keskustellaan ratkaisuista biopohjaista yhteiskuntaa varten ja käytännön toimia siirtymiseksi hiilipohjaisesta taloudesta biotalouteen. Komitea uskoo, että paneelissa tulisi olla edustettuina laaja joukko sektoreita, mikä tarjoaa hyvän perustan monialaisen lähestymistavan rakentamiselle biotaloutta varten.

18.

katsoo, että kansallisten, alueellisten ja paikallisten biotalousfoorumeiden toiminnassa ja rooleissa saattaa olla eroja. Komitea kehottaa komissiota laatimaan erityiset suuntaviivat kansallisten, alueellisten ja paikallisten paneeleiden vastuualojen määrittelemiseksi. Komitea korostaa, että biotalouspaneelien tehtäväksi tulisi antaa politiikan, tieteen ja elinkeinoelämän välinen koordinointi, jolla pyritään sopimaan kilpailua edeltävässä vaiheessa toteutettavista toimenpiteistä. Komitea toivoo paikkakohtaista lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon asianomaiset maantieteelliset, kehitysastetta koskevat, ympäristöön liittyvät ja alueelliset olosuhteet sekä olemassa olevat alueelliset aloitteet. Komitea uskoo, että jokaisen alueen tulisi kertoa "oman tarinansa" ja kehittää oman alueellisen biotalousstrategiansa.

19.

korostaa, että paikallis- ja alueviranomaisilla on ratkaiseva rooli biotalouden täytäntöönpanossa ja kehittämisessä. toteaa, että paikallis- ja alueviranomaisilla on oleellinen rooli täytäntöönpanon riskien ja mahdollisten esteiden tunnistamisessa kentällä, ja puoltaa siksi vahvasti niiden aktiivista mukaan ottamista ja osallistumista biotalouspaneelin luomiseen, organisointiin ja toteuttamiseen. Komitea pyytää komissiota tarjoamaan riittävän joustavan puitteet ja selkeyttämään alueellisten ja/tai kansallisten paneelien toimintaa ja roolia, niiden vuorovaikutusmenettelyitä ja sitä, millä tavoin alueelliset ja/tai paikalliset kokemukset otetaan EU:n biotalouspaneelin työssä huomioon.

20.

katsoo, että biotalouteen siirtymisen onnistuminen (tai epäonnistuminen) riippuu kansalaisyhteiskunnan aktiivisesta osallistumisesta suunnittelu- ja täytäntöönpanoprosesseihin, ja korostaa kansalaisten valveuttamisen tärkeyttä. Komitea kehottaa komissiota korostamaan tieteen, yhteiskunnan ja politiikan välistä suhdetta sekä paikallis- ja alueviranomaisten tärkeää roolia tässä muutoksessa.

21.

katsoo, että siirtyminen biotalouteen voi onnistua vain "biopohjaisessa yhteiskunnassa". Näin ollen komitea ehdottaa, että kansalaisjärjestöillä ja kansalaisyhteiskunnan järjestöillä tulisi olla merkittävä rooli muutoksen alkuvaiheissa ja niiden tulisi olla edustettuina paneeleissa.

22.

korostaa biotalouden potentiaalia talouskasvun ja työpaikkojen luomisen kannalta Euroopassa. Komitea uskoo, että tämä edellyttää huippupäteviä työntekijöitä biotalouden vaatimien innovaatioiden ja osaamisperustan kehittämiseksi. Komitea korostaa, että biotalouden kehitys on tärkeää sisällyttää osaksi normaalia opetusohjelmaa peruskoulussa, ammattikoulutuksessa ja korkeakoulutuksessa maataloutta, kemiaa ja elintarvikkeita käsittelevien opintojen ja kurssien muodossa. Koulutuspolitiikka kuuluu kuitenkin SEUTin 165 artiklan mukaisesti jäsenvaltioiden toimivaltaan, joten EU:n tasolla ei voida asettaa alaa koskevia velvoitteita.

23.

pitää Triple Helix -malliin perustuvaa yhteistyötä välttämättömänä innovoinnin ja osaamisen hyödyntämisen edellytyksenä biotalouden alalla. Myös Triple Helix -malli kaipaa modernisointia ja kehitystä, jonka tavoitteena on alueellisten innovaatioekosysteemien tehokas toiminta. Ala saa luontevasti osakseen laajaa myönteistä kansalaisosallistumista ja siten se soveltuu erinomaisesti tutkimusintensiivisen ja samalla käyttäjälähtöisen innovaatiotoiminnan edelläkävijäksi Euroopassa.

24.

korostaa yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuuksien tärkeää roolia biotalouteen siirtymisen nopeuttamisen kannalta. Komitea uskoo, että pk-yrityksillä on ratkaiseva rooli tieteellisen tutkimuksen muokkaamisessa sovelluksiin ja markkinoille uusien tuotteiden ja tekniikoiden muodossa. Pk-yritysten roolia innovoinnissa ei voi tähdentää kyllin paljon, ja vahvaa, suunnitelmallista tukea tarvitaan pk-yritysten toiminnan edistämiseksi.

25.

pitää tarpeellisena parantaa pk-yritysten mahdollisuuksia rahoituksen saamiseen investoimalla biotalouden alalla toimintaansa aloittaviin pk-yrityksiin, tarjoamalla riskipääomaa, tukemalla teknologian siirtoa, yksinkertaistamalla sääntöjä ja hyödyntämällä osaamista. Komitea ehdottaa, että perustettaisiin pk-yrityspaneeli, joka antaisi neuvoja biotalouspaneelille ja varmistaisi yritystoimintalähtöisen lähestymistavan toteuttamisen.

26.

on huolissaan siitä, että EU:n nykyisissä poliittisissa ja taloudellisissa puitteissa ei tueta biomassan käyttöä teollisuudessa sekä raaka-aineena että materiaalina.

27.

korostaa, että siirtymisen biopohjaiseen talouteen tulee olla yhdenmukaista sisämarkkinoiden toteuttamisen ja kauppapolitiikan kanssa.

28.

pitää tervetulleina eurooppalaisten alueiden ja klustereiden biotalousalan eturivin verkostojen muotoutumista. Esimerkkejä tarjoavat Belgian Flanderin alueen ja Alankomaiden lounaisosan yhteistyö, Luoteis-Ranska, Saksan Nordrhein-Westfalenin osavaltio, Suomen pääkaupunkiseutu, Itävallan Steiermarkin osavaltio sekä Ruotsissa, Virossa ja Unkarissa toteutetut aloitteet. Komitea kehottaa Euroopan komissiota tukemaan tällaisia verkostoja ja klustereita, jotta ne voivat vaihtaa kokemuksia, laatia hankeanomuksia yhdessä toisten eurooppalaisten alueiden kanssa sekä osallistua biotalouspaneelin toimintaan. Komitea pitää tärkeänä keskinäistä oppimista investointirahastojen perustamisen ja teknologian siirtämisen kaltaisista aiheista.

29.

katsoo, että alhaalta ylös suuntautuvilla aloitteilla on tärkeä rooli biopohjaisen yhteiskunnan kehittämisessä ja että tällöin on ratkaisevan tärkeää yhdistää yritystoimintalähtöinen ja kysyntään perustuva lähestymistapa viranomaislähtöiseen lähestymistapaan.

30.

huomauttaa, että biomassaa tuottavien alueiden tulisi pystyä hyötymään teknologisesta innovoinnista, eikä niitä tulisi pitää ainoastaan biomassan toimittajina. Näin ollen erityistä huomiota tulisi kiinnittää teknologian siirtämiseen ja osaamisen hyödyntämiseen. Komitea katsoo, että kaupunki- ja maaseutualueiden väliset tiiviit yhteydet ovat tärkeitä teknologian siirtymisen ja osaamisen hyödyntämisen toteuttamisen kannalta.

31.

katsoo, että osalla YMP:n varoista tulisi – yhdessä Horisontti 2020 -ohjelman kanssa – tukea maatalouden tuottavuutta ja kestävyyttä koskevaa eurooppalaista innovaatiokumppanuutta T&K:n ja viljelykäytännön välillä olevan kuilun sulkemiseksi ja näin tietopohjan ja osaamisen hyödyntämisen edistämiseksi. (6)

32.

ehdottaa, että komissio edistäisi alueellisten klustereiden ja alueiden parhaiden käytänteiden, meneillään olevien toimien ja saatavissa olevien biopohjaisten tuotteiden yksilöimistä ja kartoitusta ja tukeutuisi tässä olemassa olevien ohjelmien puitteissa jo tehtyyn työhön ja niistä saatuihin tuloksiin (ks. esimerkiksi ABC-Europe, yritystoiminnan pääosaston välityksellä rahoitettava Cluster-IP (7), aluepolitiikan puitteissa toteutettavat Interreg-ohjelmat ja seitsemänteen puiteohjelmaan sisältyvät tietämyksen alueet (8)) sekä edistäisi useita rahastoja koskevaa ohjelmasuunnittelua.

33.

pitää tervetulleena Euroopan komission ehdotusta varata osa Euroopan aluekehitysrahaston varoista vähähiiliseen talouteen siirtymiseen tähtääviin hankkeisiin vähemmän kehittyneillä alueilla, kehittyneillä "siirtymäalueilla" ja vauraammilla alueilla. Komitea uskoo, että tämä edistää eurooppalaiseen biopohjaiseen yhteiskuntaan siirtymistä. Komitea korostaa, että älykkäät erikoistumisstrategiat voivat tarjota alueille mahdollisuuden luoda entistä strategisempi ja paremmin yhdennetty lähestymistapa biotaloutta varten.

34.

ehdottaa, että biotalouden alalla edistyneitä alueita tuettaisiin biotalouden arvoketjujen vaatimien askelten ottamisessa ja yhteyksien luomisessa vähemmän edistyneisiin alueisiin. Komitea katsoo, että muita pitemmälle ja muita vähemmän edistyneiden alueiden tulisi yhdessä toteuttaa pilottihankkeita, joiden puitteissa (aloittelevat) yritykset voivat testata uusia tuotteita turvatusti. Komitea uskoo, että tällainen "huippuosaamisen portaikko" -lähestymistapa johtaisi resurssien tehokkaaseen käyttöön ja edistäisi samalla koheesiota. Komitea kannattaa tietämyksen alueiden kaltaisia aloitteita, jotka tarjoavat hyödyllisen välineen tietojen vaihtoon, edistävät merkittävästi tutkimustiedon tehokasta käyttöönottoa ja soveltamista alueilla sekä synnyttävät uutta tutkimusyhteistyötä.

35.

on vakuuttunut siitä, että sekä osaamis- ja innovointiyhteisöt että alueelliset innovaatio- ja toteutusyhteisöt tarttuvat pitkäaikaisiin yhteiskunnallisiin haasteisiin ja määrittävät ja hyödyntävät uusia mahdollisuuksia innovointiin Euroopassa. Komitea kehottaa siksi komissiota käynnistämään kaudella 2014–2020 osaamis- ja innovointiyhteisöjen uudessa aallossa biotalouteen keskittyvän osaamis- ja innovointiyhteisön (9).

36.

katsoo edellä mainittuun viitaten, että kaikkien eurooppalaisten, valtiollisten, alueellisten ja paikallisten toimijoiden keskuudessa vallitsee tietoisuus vähähiilisen talouden / biotalouden kehittämisen kiireellisyydestä. Tavoitteeseen johtavien keinojen löytäminen ja niiden toteuttaminen käytännössä edellyttää ajattelun ja toiminnan vallankumousta. Koska alueilla on keskeinen rooli käytännön toteutuksessa, AK tarjoaa asiantuntemuksensa käyttöön ja ilmaisee valmiutensa työskennellä tiiviisti yhdessä komission kanssa biotalousstrategian siirtämiseksi Euroopassa seuraavaan vaiheeseen.

37.

haluaa esittää komissiolle seuraavia EU-tason toimia:

ja kehittää edelleen eurooppalaista strategiaa, jossa keskitytään

38.

katsoo, että alueet voivat tarjota seuraavanlaista tukea:

19.1.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 17/51

—

tunnustamaan paikallis- ja alueviranomaisten ja sidosryhmien keskeisen aseman maatalouden tuottavuutta ja kestävyyttä koskevan eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden onnistumisessa.

—

ottamaan paikallis- ja alueviranomaiset täysimääräisesti mukaan hallintorakenteisiin, joita perustetaan aloitteen edistämiseksi ja seuraamiseksi.

—

määrittelemään ”tuottavuuden lisääminen” siten, että sillä tarkoitetaan ”tuottamista enemmän ja parempaa vähemmällä”.

—

sallimaan laajasti erilaisia aiheita innovaatiokumppanuuden aihealueisiin, joita ovat alkutuotanto, resurssinhallinta, biotalous, toimitusketju, laatu, elintarvikkeiden turvallisuus ja kuluttajat.

—

asettamaan etusijalle innovaatio-ohjelmat, joilla varmistetaan maatalouden jatkuminen kaikkialla Euroopassa, ja huolehtimaan siitä, että tehtävä tutkimus hyödyttää myös karjankasvatusalueita, kaupunkien lähialueita, luonnonolosuhteista johtuvista rajoitteista kärsiviä alueita ja paikallisia viljelyalueita.

—

suosimaan alhaalta ylöspäin eteneviä pk-yritysten innovaatioaloitteita teollisuuden aloitteiden sijaan, jotta organisointitason ja kapasiteetin eroista johtuvaa nykyistä epätasapainoista osallistumistilannetta saadaan tasoitettua.

—

parantamaan edelleen alkutuottajien asemaa elintarvikkeiden tuotanto-, jalostus- ja jakeluketjussa.

—

sallimaan sen, että toimijaryhmät käyttävät maaseuturahaston tukea myös aloituskustannuksiin, kuten teknisen tai tieteellisen ongelman lähestymistavan kehittelyyn.

Esittelijä

Henk BRINK (NL, ALDE), Drenthen lääninvaltuuston johtokunnan jäsen

Viiteasiakirja

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle – Eurooppalainen innovaatiokumppanuus ”Maatalouden tuottavuus ja kestävyys”

COM(2012) 79 final

1.

Selviytyäkseen maailmanlaajuisessa kilpailussa Euroopan tulee tehdä enemmän kauppa-asemansa, teollisuuden johtoasemansa ja tiedeperustansa korkean tason ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi.

2.

Eurooppalainen osaaminen kestävän elintarviketuotannon eli muun muassa tilanhoidon, tieto- ja viestintätekniikkaratkaisujen, elintarvikkeiden turvallisuuden, agrobioteknologian, kasvuteknologian, kasvinsuojelun, vesi-, jäämä-, energia- ja jätehuollon sekä agrososiologian alalla on kysyttyä maailmanlaajuisesti, ja sillä on valtaisa markkinapotentiaali nopeasti kasvavilla ja kehittyvillä markkinoilla Euroopassa ja sen ulkopuolella.

3.

Osaamisen hyödyntämiseksi Eurooppa tarvitsee 1) enemmän innovatiivisia pk-yrityksiä, jotka luovat kasvua ja työpaikkoja, 2) enemmän yksityisiä investointeja, 3) innovaatioita niin vakiintuneilla kuin nousevillakin aloilla, 4) monialaista yhteistyötä, jonka avulla luodaan läpimurtoratkaisuja, ja 5) sidosryhmiä, jotka ovat valmiita testaamaan, demonstroimaan ja levittämään lupaavia ratkaisuja.

4.

Maailmalla on juuri nyt edessään monenlaisia merkittäviä haasteita: jatkuva väestönkasvu ja ostovoiman kasvu, jonka seurauksena ravintotottumukset muuttuvat ja primaarituotteiden kysyntä kasvaa, sekä maapallon maataloustuotantokapasiteettiin ilmastonmuutoksen seurauksena kohdistuvat uhat.

5.

Haasteita pahentavat uhka ruoan, rehun, fossiilisten polttoaineiden, raaka-aineiden ja muiden ainesten ja juomaveden ehtymisestä sekä maaperän heikentyminen ja biologisen monimuotoisuuden köyhtyminen ja kasvava rahoitusmarkkinoiden pettämisen, poliittisen epätasapainon ja aseellisten konfliktien riski.

6.

Maatalous- ja elintarviketuotannossa on jatkossa kulutettava nykyistä säästäväisemmin vettä ja fossiilisia polttoaineita, käytettävä vähemmän lannoitteita ja kasvinsuojeluaineita, oltava aiempaa monipuolisempi ja hyödynnettävä entistä viisaammin viljelyn, karjankasvatuksen, orgaanisen jätteen käsittelyn, jäämävirtojen ja uusiutuvan energiantuotannon toisiaan täydentävää roolia.

7.

Jäsenvaltiot ja sidosryhmät ovat toistuvasti ilmaisseet olevansa erittäin kiinnostuneita lisäämään innovointia maataloudessa unionin laajuisen lähestymistavan avulla. Eurooppa-neuvosto painotti kokouksessaan 20. kesäkuuta 2008, että ”on tarpeen jatkaa työtä maataloustuotannon innovaatiotoiminnan sekä tutkimuksen ja kehittämisen alalla, jotta voidaan parantaa erityisesti maataloustuotannon energiatehokkuutta, tuottavuuden kasvua ja kykyä sopeutua ilmastonmuutokseen”.

8.

Samaa mieltä ovat olleet myös maatalouden tuottajajärjestöt ja maatalouskamarit, ja G20-maiden Cannesissa antamassa julistuksessa panostus maataloustutkimukseen ja -innovointiin mainitaan ensisijaisena asiana.

9.

on tyytyväinen komission aloitteeseen lisätä innovointia maataloudessa ja perustaa sitä varten erityinen maatalouden tuottavuutta ja kestävyyttä käsittelevä eurooppalainen innovaatiokumppanuus sekä sen kahteen tärkeimpään tavoitteeseen, jotka ovat 1) auttaa maataloutta lisäämään tuottavuuttaan ja tehokkuuttaan (tuottavuuden tämänhetkisen heikkenemissuunnan kääntämiseksi vuoteen 2020 mennessä) ja 2) edistää kestävyysajattelun mukaista kehittämistä maataloudessa (asianmukaisen maankäytön varmistaminen vuoteen 2020 mennessä).

10.

on erityisen tyytyväinen siihen, että paikalliset maatalous- ja elintarvikejärjestelmät on otettu huomioon yhteistyöaloiksi valituissa aihealoissa: niitä ovat muun muassa toimitusketjun toimijoiden horisontaalinen ja vertikaalinen yhteistyö lyhyitä toimitusketjuja ja paikallisia markkinoita suosivien logistiikkajärjestelmien luomiseksi sekä paikallistason toiminnan tukeminen lyhyiden toimitusketjujen ja paikallisten markkinoiden kehittämiseksi.

11.

on tyytyväinen komission ehdotukseen osoittaa 4,5 miljardia euroa elintarviketurvaa, biotaloutta ja kestävää maataloutta koskevaan tutkimukseen ja innovointiin (Horisontti 2020 -ohjelmassa).

12.

on samaa mieltä siitä, että yhteisen maatalouspolitiikan varoilla tulisi yhdessä tutkimuksen puiteohjelman varojen kanssa tukea maatalouden tuottavuutta ja kestävyyttä käsittelevää eurooppalaista innovaatiokumppanuutta, jotta tiedemaailma ja käytännön maatalous lähentyisivät toisiaan.

13.

katsoo, että siirtyminen, jota maataloudessa tarvitaan resurssitehokkuuden lisääntyvän merkityksen vuoksi, johtaa ensinnäkin siihen, että ruokaa tuotetaan yhä enemmän ja yhä kestäväpohjaisemmin, mutta myös siihen, että tarjotaan erilaisia terveyteen, vapaa-aikaan, rehu- ja kuitutuotantoon ja uusiutuvaan energiaan liittyviä yhteiskunnallisia palveluita ja biotaloustuotteita. Tämä laaja-alaisuus on hyödyksi sekä maatalousalalle että yhteiskunnalle sillä ehdolla, että varmistetaan asiainmukainen tasapaino elintarvikkeiden ja muiden tuotteiden tuotannon välillä, että maataloussektorilla keskitytään uudelleenmääritellyn yhteisen maatalouspolitiikan painopisteisiin ja että viranomaiset pyrkivät johdonmukaisesti toteuttamaan näitä painopisteitä.

14.

katsoo, että tällä tavalla uudelleen määriteltynä maatalous tarjoaa uusia liiketoiminta- ja innovointimahdollisuuksia eurooppalaiselle arvoketjulle.

15.

katsoo, että luonnonvarojen hyödyntämiseksi optimaalisesti tarvitaan vahvaa vuorovaikutusta maatalouden, biotalouden ja tiedealan välillä (1), jotta maataloudesta saadaan luotua kestäväpohjaisempi ja tehokkaampi. Mitä tulee energiantuotannossa käytettävän biomassan tuottamiseen, maataloudessa tulee pyrkiä varmistamaan elintarvikkeiden ja biomassan tuotannon sopusointuinen rinnakkaiselo.

16.

Käytännön elämän ja tiedemaailman lähentäminen on välttämätöntä, mutta eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden luominen ei yksin riitä ylittämään seuraavien kahden yhtä tärkeän näkökulman välistä kulttuurista ja ammatillista kuilua: 1) tiedeyhteisön näkökulma, jossa keskitytään korkeatasoiseen tiedeperustaan, uraauurtavaan tutkimukseen, tulevaan ja kehitteillä olevaan teknologiaan, osaamiseen ja urakehitykseen sekä tutkimusinfrastruktuuriin, ja 2) yrittäjien ja poliitikkojen näkökulma eli pyrkimys löytää keinoja osaamisen ja ratkaisujen hyödyntämiseen siten, että niillä voidaan vastata yhteiskunnan tarpeisiin ja tarjota liiketoimintamahdollisuuksia. Viestintä ja kannustimet ovat tarpeen kummallakin puolella.

17.

Ehdotettuun maaseuturahastoon sisältyy useita kannustimia (15, 16, 18, 20, 33, 36, 46, 53, 61, 62 ja 63 artikla), mutta niiden omaksuminen edellyttää sitä, että innovaatiokumppanuuden tiedonvälittäjä viestittää näistä mahdollisuuksista jäsenvaltiotasolla ennen kumppanuussopimusten viimeistelyä ja kansallisten ja/tai alueellisten operationaalisten maaseudun kehittämisohjelmien laatimisprosessin aikana.

18.

Innovaatiokumppanuutta ei sisällytetä maaseudun kehittämisohjelmiin, ellei innovointiprosessin eri vaiheisiin ole saatavilla kansallista yhteisrahoitusta. Vaiheet ovat 1) yhteistyö (jossa muodostetaan toimijaryhmät) liiketoiminnan kehittämiseksi (innovatiivisen hankkeen alulle panemiseksi), 2) osaamisen siirto ja neuvontapalvelut (asiantuntemuksen hankkimiseksi ja aiemmin saatujen tutkimustulosten hyödyntämiseksi), 3) laatuohjelmiin liittyminen (yhteiskunnallisten hyötyjen ja liiketoimintatulosten tukemiseksi) ja 4) investointi (rahallinen tuki tavoitteiden eli tuottavuuden ja kestävyyden saavuttamiselle).

19.

Tähän mennessä eurooppalaisia innovaatiokumppanuuksia on perustettu seuraaville aihealoille:

Ne ovat kaikki 1) tärkeitä alue- ja paikallisviranomaisille mutta onnistuakseen myös 2) riippuvaisia aluetason ohjauksesta, tuesta ja rahoituksesta. Tähän mennessä alueviranomaisia ei kuitenkaan ole kutsuttu mukaan prosessiin.

20.

Alueilla ja maaseutuyhteisöillä voi olla ratkaiseva rooli maaseuturahaston puitteissa toteutettavien toimien ja muiden innovointia edistävien keinojen ohjauksessa ja yhteisrahoittamisessa, ja niiden osallistuminen on nykyisin välttämätöntä tietyn alueen maatalouteen, ympäristöön ja alueellisiin erityispiirteisiin soveltuvan tuen räätälöinnissä ja sitä kautta EU:n varojen käytön tehostamisessa.

21.

Alueet ja maaseutuyhteisöt haluaisivat vaikuttaa painopisteisiin sekä täytäntöönpano- ja hallinnointijärjestelyihin.

22.

Vuoden 2013 jälkeisen yhteisen maatalouspolitiikan ja siten myös eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden muotoileminen uudelleen onnistuu vain ottamalla käyttöön unionin, jäsenvaltioiden ja alueiden muodostama monitasoinen hallintokehys.

23.

Osapuolten odotetaan muodostavan perustoimijaryhmän, joka kartoittaa jatkossa esimerkiksi teknologiaan, liiketoimintamalleihin, organisointiin, markkinointistrategioihin, kuluttajien tarpeisiin ja koulutukseen liittyviä aukkoja osaamisessa. Maaseuturahaston rahoitus olisi tervetullutta jo tähänkin työhön. Seuraavassa vaiheessa voitaisiin etsiä kumppaneita ja muodostaa monialainen työryhmä, joka tutkii rajat ylittävän yhteistyön mahdollisuuksia ja/tai olemassa olevaa osaamispohjaa ennen ottamista yhteyttä innovaatiokumppanuuden verkostoon lisätuen saamiseksi. Tämän toisen vaiheen ei kuitenkaan tulisi olla pakollinen.

24.

Kestävyyttä tai tuottavuutta koskevat alhaalta ylöspäin etenevät innovaatioaloitteet voisivat olla tervetulleita alue- tai valtiotasolla, mutta vaarana on, että ne eivät sovi yhteen strategisessa täytäntöönpanosuunnitelmassa ja monivuotisessa etenemissuunnitelmassa (jonka korkean tason johtoryhmä on julkaissut kuultuaan maataloustutkimuksen pysyvää komiteaa ja maaseudun kehittämiskomiteaa) valitun ensisijaisen aihealueen kanssa. Tämän ei kuitenkaan tulisi estää tuen saamista, sillä muutoin se vaikuttaisi osallistujiin erittäin lannistavasti ja murtaisi innovaatiospiraalin sen kaikkein haavoittuvimmassa vaiheessa.

25.

Innovoinnin ja tiedon välitys on välttämätöntä, jotta innovointiprosessi käynnistyy ja etenee.

26.

tunnustamaan paikallis- ja alueviranomaisten ja sidosryhmien keskeisen aseman maatalouden tuottavuutta ja kestävyyttä koskevan eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden onnistumisessa.

27.

ottamaan paikallis- ja alueviranomaiset täysimääräisesti mukaan hallintorakenteisiin, joita perustetaan aloitteen edistämiseksi ja seuraamiseksi.

28.

kutsumaan alueiden komitean edustajan mukaan korkean tason johtoryhmään, jonka tehtävänä on määritellä innovaatiokumppanuuden strategia, ja eurooppalaisen maaseudun kehittämisverkoston koordinointikomiteaan, jotta aloite varmasti toteutetaan paikallis- ja aluetason todellisia tarpeita vastaavalla tavalla.

29.

velvoittamaan jäsenvaltioita sisällyttämään innovaatiokumppanuuden monialaiset tavoitteet kumppanuussopimukseen.

30.

määrittelemään ”tuottavuuden lisääminen” siten, että sillä tarkoitetaan ”tuottamista enemmän ja parempaa vähemmällä”.

31.

sallimaan laajasti erilaisia aiheita innovaatiokumppanuuden aihealueisiin, joita ovat alkutuotanto, resurssinhallinta, biotalous, toimitusketju, laatu, elintarvikkeiden turvallisuus ja kuluttajat.

32.

asettamaan etusijalle innovaatio-ohjelmat, joilla varmistetaan maatalouden jatkuminen kaikkialla Euroopassa, ja huolehtimaan siitä, että tehtävä tutkimus hyödyttää myös karjankasvatusalueita, kaupunkien lähialueita, luonnonolosuhteista johtuvista rajoitteista kärsiviä alueita ja paikallisia viljelyalueita.

33.

suosimaan alhaalta ylöspäin eteneviä pk-yritysten innovaatioaloitteita teollisuuden aloitteiden sijaan, jotta organisointitason ja kapasiteetin eroista johtuvaa nykyistä epätasapainoista osallistumistilannetta saadaan tasoitettua.

34.

keskittymään kestävyysperiaatteiden mukaiseen ja tuottavaan maatalouteen, joka perustuu uusimpaan teknologiaan, elintarvikejätteen ja korjuun jälkeisten tappioiden ennaltaehkäisyyn ja vastuulliseen kulutuskäyttäytymiseen sen lisäksi, että kasvatetaan tuotantomääriä.

35.

keskittymään EU:n osaamisen ja (bio)teknologian vientiin ja markkinointiin sekä vaikuttamaan oikeudenmukaisesti kaukaiseen paikallistason (suurkaupunkialueiden tai pienimuotoiseen) tuotantoon EU:n ulkopuolisissa maissa.

36.

parantamaan edelleen alkutuottajien asemaa elintarvikkeiden tuotanto-, jalostus- ja jakeluketjussa.

37.

lisäämään tiedelaitosten luokitteluun ”tutkimustulosten käytännön sovellettavuutta” koskevan kriteerin, jolla kannustetaan tutkijoita kaventamaan innovaatiokuilua.

38.

pitää maatalouden tuottavuutta ja kestävyyttä käsitteleviä johtavia eurooppalaisia alueiden, tutkimuslaitosten ja klustereiden verkostoja tervetulleina ja kehottaa komissiota tunnustamaan näiden verkostojen ja klusterien aseman sekä helpottamaan yrittäjien välistä osaamisen siirtoa niin paikallisesti kuin alueiden välilläkin.

39.

sallimaan sen, että jäsenvaltiot tukevat maaseuturahaston varoin ja alueellisella yhteisrahoituksella innovaatiokumppanuuden tavoitteisiin ja päämääriin pyrkivien toimijaryhmien varhaisen vaiheen ja aluetason toimintaa, riippumatta siitä, onko niille myönnetty myös innovaatiokumppanuuden verkoston tukea ehdotuspyynnön perusteella.

40.

hyväksymään sen, että toimijaryhmät toimivat joko jäsenvaltion sisäisesti tai että niihin kuuluu jäseniä useista jäsenvaltioista ja kolmansista maista.

41.

viittaamaan ryhmän jäseniksi kelpuutettavien ”viljelijöiden” sijasta laajemmin ”viljelijöihin ja tuottajaorganisaatioihin” ryhmän muodostamisen helpottamiseksi.

42.

sallimaan sen, että toimijaryhmät käyttävät maaseuturahaston tukea myös aloituskustannuksiin, kuten teknisen tai tieteellisen ongelman lähestymistavan kehittelyyn tai innovoinnin ja tiedon välittäjien käyttämiseen.

43.

nimeämään ennen korkean tason johtokunnan, SHERPA-tukiryhmän/työryhmän, toimijaryhmien tukikeskuksen ja strategisen täytäntöönpanosuunnitelman laadinnasta vastaavan sihteeristön muodostamista viestintäryhmän, joka edistää 1) innovaatiokumppanuuden käyttöä kansallisissa maaseudun kehittämisohjelmissa, 2) Horisontti 2020 -ohjelman mahdollisuuksien hyödyntämistä tutkimushankkeiden, monen toimijan hankkeiden, innovointitoimista muodostettujen klusterien, innovoinnin välittäjien ja innovaatiokeskusten tukemisessa, 3) innovaatiokumppanuuden verkoston resurssien ja yhteyksien hyödyntämistä ja 4) paikallisille ryhmille tarkoitetun oppaan tai suuntaviivojen käyttöä.

44.

tukemaan innovaatiokumppanuuden sisällyttämistä maaseuturahaston toimenpideohjelmiin ja niitä koskeviin suunnitelmiin sekä valmistautumaan toimijaryhmien muodostamiseen.

45.

suosittamaan jäsenvaltioille, että ne pyrkisivät kiireesti puuttumaan tuottavuutta, resurssitehokkuutta ja kestävyyttä koskeviin kysymyksiin ja käyttämään siten vähintään 10 prosenttia maaseuturahaston kokonaisrahoituksesta osaamisen siirron ja innovoinnin edistämiseen maataloudessa, metsätaloudessa ja maaseutualueilla.

46.

osallistumaan nykyistä aktiivisemmin kansalliseen ja eurooppalaiseen maaseudun kehittämisverkostoon.

19.1.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 17/56

—

toistaa olevansa vakuuttunut siitä, että vuosiksi 2014–2020 tarvitaan yhteinen strategiakehys, jotta kehyksen kattamien viiden rahaston toimia voidaan koordinoida ja ne saadaan tuottamaan yhteisvaikutuksia ja jotta kumppanuussopimusten ja toimenpideohjelmien suunnitteluprosessille saadaan hahmoteltua selkeät strategiset suuntaviivat.

—

suhtautuu epäilevästi yhteisen strategiakehyksen jakoon yleisasetuksen liitteeseen ja delegoituun säädökseen, johon sisältyy suuntaa-antavia toimenpiteitä, jolla on suuri eurooppalainen lisäarvo ja jonka painopisteenä on yhteistyö. Komitea kannattaa yhteisen strategiakehyksen sisällyttämistä yleisasetukseen ainoastaan liitteessä.

—

katsoo, että komission tulisi hyväksyä ei-sitovalla tiedonannolla suuntaa-antavat toimenpiteet, joilla on suuri eurooppalainen lisäarvo, kuten tehtiin yhteisön strategisten suuntaviivojen 2007–2013 yhteydessä.

—

korostaa, että yhteisen strategiakehyksen tavoitteena tulee olla edellytysten luominen sille, että siirtymä lainsäädäntöpaketin ja kumppanuussopimusten ja toimenpideohjelmien välillä sujuu kitkattomasti, ja tähdentää tarvetta määrittää täytäntöönpanomekanismit seikkaperäisesti.

—

pahoittelee, että yleisasetusehdotuksessa luetellut 11 temaattista tavoitetta poikkeavat niistä kuudesta ensisijaistavoitteesta, jotka mainitaan ehdotuksissa asetuksiksi Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta sekä Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta, mikä tekee koordinoinnin harvinaisen hankalaksi.

—

on vakuuttunut operatiivisen hallinnon hajauttamisen tarpeellisuudesta paikallis- ja aluetasolla, jotta voidaan parantaa rahastojen välistä koordinointia ja täydentävyyttä. Näin varmistetaan tehokkaasti integroitu eli moniaiheinen ja alhaalta ylöspäin suuntautuva sekä kunkin alueen erityispiirteisiin perustuva lähestymistapa.

—

suosittaa painokkaasti useisiin rahastoihin perustuvien toimenpideohjelmien toteuttamista.

—

kehottaa laatimaan vakaat ohjelmasuunnittelun puitteet, jotta taataan yhtenevyys koheesiopolitiikan monivuotisten näkymien kanssa.

—

kyseenalaistaa mahdollisuuden tehdä yhteiseen strategiakehykseen muutoksia delegoidulla säädöksellä.

Yleisesittelijä

Marek WOŹNIAK (PL, PPE), Ison-Puolan voivodikunnan aluejohtaja

Viiteasiakirja

Muutettu ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus yhteiseen strategiakehykseen kuuluvia Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä ja Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta

COM(2012) 496 final, liite 1

1.

toistaa olevansa vakuuttunut siitä, että vuosiksi 2014–2020 tarvitaan yhteinen strategiakehys, joka koskee Euroopan aluekehitysrahastoa (EAKR), Euroopan sosiaalirahastoa (ESR), koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa sekä Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa, jotta kehyksen kattamien rahastojen toimia voidaan koordinoida ja ne saadaan tuottamaan yhteisvaikutuksia ja jotta kumppanuussopimusten ja toimenpideohjelmien suunnitteluprosessille saadaan hahmoteltua selkeät strategiset suuntaviivat.

2.

palauttaa mieliin poliittiset suositukset, jotka AK esittää yleisasetusta käsittelevässä lausunnossaan. Ottaen huomioon, että yhteinen strategiakehys on määrä hyväksyä yleisasetuksen liitteenä, komitea korostaa, että strategiset visiot ja tavoitteet asetetaan nimenomaan yleisasetuksessa ja että yhteinen strategiakehys olisi miellettävä tärkeimmäksi täytäntöönpanovälineeksi.

3.

suhtautuu epäilevästi yhteisen strategiakehyksen jakoon yleisasetuksen (1) liitteeseen ja delegoituun säädökseen, johon sisältyy suuntaa-antavia toimenpiteitä, jolla on suuri eurooppalainen lisäarvo ja jonka painopisteenä on yhteistyö. Komitea kannattaa yhteisen strategiakehyksen sisällyttämistä yleisasetukseen ainoastaan liitteessä. Komitea muistuttaa, että delegoidun säädöksen tulee rajoittua perussäädösten muihin kuin olennaisiin kohtiin, kun taas kaikilla yhteiseen strategiakehykseen liittyvillä asioilla on perustava/olennainen merkitys paikallis- ja alueviranomaisille, ja ne ovat luonteeltaan strategisia. Alueiden komitealta ei pyydetä lausuntoa delegoiduista säädöksistä, mutta yhteinen strategiakehys kuuluu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 177 artiklan mukaan pakollisen kuulemisen alaan.

4.

katsoo, että neuvoston ja Euroopan parlamentin tulisi hyväksyä yhteinen strategiakehys, ja sen tarkistus tulisi käynnistää ainoastaan, mikäli EU:n yhteiskunnallistaloudellisessa tilanteessa tapahtuu perustavia muutoksia. Tämän vuoksi komitea kyseenalaistaa mahdollisuuden tehdä liitteeseen 1 muutoksia delegoidulla säädöksellä.

5.

katsoo, että komission tulisi hyväksyä ei-sitovalla tiedonannolla suuntaa-antavat toimenpiteet, joilla on suuri eurooppalainen lisäarvo, kuten tehtiin tiedonannossa ”Kasvua ja työllisyyttä tukeva koheesiopolitiikka: yhteisön strategiset suuntaviivat vuosiksi 2007–2013” (COM(2005) 299 final).

6.

huomauttaa, että yhteiseen strategiakehykseen kuuluvilla rahastoilla on oltava keskeinen rooli tuettaessa Eurooppa 2020 -strategian täytäntöönpanovälineitä ja investointeja, joilla tasoitetaan jäsenvaltioiden välisiä sekä alueiden välisiä ja alueiden sisäisiä kehityseroja. Samanaikaisesti komitea kehottaa pitämään perussopimusvelvoitteita johtavana periaatteena.

7.

on tyytyväinen siihen, että yhteiseen strategiakehykseen sisältyvät ehdotukset heijastavat yleisasetusehdotuksen 11 artiklan taustalla olevia periaatteita. Niiden mukaan yhteisen strategiakehyksen avulla on määrä vastata tärkeimpiin paikallis- ja aluetason haasteisiin. Komitea kiinnittää samanaikaisesti huomiota siihen, että yhteisessä strategiakehyksessä on oltava selkeitä viittauksia syrjäisimpiin alueisiin sekä erityisiä alueellisia ominaispiirteitä ilmentäviin alueisiin, kuten vuoristoalueisiin, äärialueisiin, muutostilassa oleviin teollisuusalueisiin, saariin, alueisiin, joiden asutus on hyvin hajanaista, ja harvaan asuttuihin alueisiin, jotka vaativat erikoistoimia.

8.

on tyytyväinen mainintaan, että alueellisten ja paikallisten kumppanitahojen osallistuminen on välttämätön edellytys sille, että poliittiset tavoitteet saavutetaan. Komitea katsoo, että tämä sujuvoittaa alhaalta ylöspäin suuntautuvan territoriaalisen lähestymistavan soveltamista.

9.

esittää, että suhteellisuusperiaatteen mukaisesti yhteisen strategiakehyksen tulisi viime kädessä täyttää rahastojen toimintatapaa seuraavalla ohjelmakaudella selkeyttävä ja täsmentävä rooli ja jättää samanaikaisesti avoimeksi mahdollisuus mukauttaa ohjelmatoimia jäsenvaltioiden ja alueiden erityispiirteisiin, tarpeisiin ja mahdollisuuksiin. Yhteisessä strategiakehyksessä tulee esittää viitteelliset puitteet jäsenvaltioissa valmisteltaville kumppanuussopimuksille ja toimintaohjelmille, jolloin jäsenvaltiot ja asianomaiset paikallis- ja alueviranomaiset saavat mahdollisuuden itsenäisesti vastata kehityshaasteisiin; tällöin tulee erityisesti ottaa huomioon Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet. Komitea korostaa, että yhteisen strategiakehyksen tavoitteena tulee olla edellytysten luominen sille, että siirtymä lainsäädäntöpaketin ja kumppanuussopimusten ja toimenpideohjelmien välillä sujuu kitkattomasti.

10.

tähdentää tarvetta määrittää täytäntöönpanomekanismit seikkaperäisesti.

11.

pahoittelee, että yleisasetusehdotuksessa luetellut 11 temaattista tavoitetta poikkeavat niistä kuudesta ensisijaistavoitteesta, jotka mainitaan ehdotuksissa asetuksiksi Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta sekä Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta, mikä tekee koordinoinnin harvinaisen hankalaksi.

12.

pahoittelee, että yhteisestä strategiakehyksestä puuttuu toteutettavaksi kaavailtuihin keskeisiin toimiin liittyviä osatekijöitä.

13.

kehottaa laatimaan vakaat ohjelmasuunnittelun puitteet, jotta taataan yhtenevyys koheesiopolitiikan monivuotisten näkymien kanssa.

14.

toteaa, että tärkein toimi tulisi olla alusta alkaen asianmukaisten ohjelmaprioriteettien määrittäminen koko ohjelmakaudelle 2014–2020 esimerkiksi valmisteltaessa kumppanuussopimuksia ja toimenpideohjelmia. Komitea on tässä yhteydessä hieman huolissaan siitä, että maakohtaisten suositusten ja kansallisten uudistusohjelmien huomioonottaminen saattaa olla ristiriidassa aluetason koordinoidun monivuotisen ohjelmasuunnittelun kanssa.

15.

palauttaa mieleen yleisasetusta koskevan lausuntonsa, jossa vastustetaan ehdotusta, jonka tavoitteena on kytkeä koheesiopolitiikka vakaus- ja kasvusopimuksen noudattamiseen (2), mutta kannatetaan mahdollisuutta tehdä muutoksia kumppanuussopimuksiin ja toimenpideohjelmiin eurooppalaisesta ohjausjaksosta johtuvien suositusten pohjalta.

16.

kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että tiheään toistuva ohjelmien uudelleensuunnittelu on ristiriidassa rahastojen hallinnoinnin kanssa, minkä vuoksi se tulisi rajoittaa välttämättömään.

17.

korostaa tarvetta parantaa yhteisen strategiakehyksen kattamien rahastojen koordinointia, jotta voidaan tehostaa näiden rahastojen tukitoimia sekä varmistaa välttämättömät synergiavaikutukset, kun otetaan huomioon julkisen talouden vaikea tilanne ja talousresurssien niukkuus. Näin voidaan varmistaa paremmat synergiavaikutukset ja EU:n investointien täydentävyys.

18.

kehottaa kohdentamaan yhteisessä strategiakehyksessä erityistä huomiota täydentävyyteen. On välttämätöntä pyrkiä saamaan aikaan integroitu moniaiheinen lähestymistapa, jossa eri rahastojen keskeiset toimenpiteet, jotka ovat toisiaan täydentäviä ja joilla pyritään samoihin tavoitteisiin, kytketään toisiinsa. Komitea pahoittelee kuitenkin, että komissio ei ole paneutunut eri temaattisten painopistealojen, yhteisen strategiakehyksen kattamia rahastoja koskevien investointiprioriteettien sekä suuntaa-antavien toimenpiteiden ja investointiprioriteettien välisen täydentävyyden esittelyyn tämän seikkaperäisemmin. Tämän vuoksi komitea korostaa, että yhteistä strategiakehystä koskevan ehdotuksen avulla täytyy varmistaa eri rahastojen toimintakenttien täydentävyys ja ehkäistä päällekkäisyys.

19.

on vakuuttunut operatiivisen hallinnon hajauttamisen tarpeellisuudesta paikallis- ja aluetasolla, jotta voidaan parantaa rahastojen välistä koordinointia ja täydentävyyttä. Näin varmistetaan tehokkaasti integroitu eli moniaiheinen ja alhaalta ylöspäin suuntautuva sekä kunkin alueen erityispiirteisiin perustuva lähestymistapa.

20.

suosittaa painokkaasti yhteisen strategiakehyksen alaan kuuluviin useisiin rahastoihin perustuvien toimenpideohjelmien toteuttamista. Näin voidaan maksimoida EU:n toimien myönteiset vaikutukset alueilla, kun käytetään yhdennetysti hyödyksi mahdollisuudet, joita tarjoavat aluekehityksen eri välineet ja paikallis- ja alueviranomaisten tosiasiallisesti toteuttamat yhteiskunnallisen ja taloudellisen kehityksen strategiat.

21.

on tyytyväinen siihen, että Euroopan komissio kiinnittää erityishuomiota yhdennetyn aluekehityksen ohjelmasuunnittelun tarpeeseen. Komitea suhtautuu myönteisesti viittauksiin ”yhdennettyihin alueellisiin investointeihin”, ”yhdennettyihin toimintoihin” ja ”yhteisiin toimintasuunnitelmiin”, mutta on pahoillaan, että yleisasetuksessa eikä yhteistä strategiakehystä koskevassa liitteessä ei määritellä näitä välineitä eikä yhdennettyjen toimintojen käsitettä. Komitea korostaa tarvetta määrittää yhdennettyjen toimintojen käsite täsmällisesti; ne ovat väline, jota käytetään EU:n muiden politiikkojen ja välineiden kanssa yhdennettyyn rahoitukseen.

22.

toteaa etenkin EAKR-asetuksen 7 artiklassa tarkoitettuun kaupunkialueiden kehittämisstrategiaan viitaten, että varojen osoittaminen kaupunkialueiden kestävää kehitystä edistäviin yhdennettyihin toimenpiteisiin, jotka on toteutettava yhdennettyjen alueellisten investointien avulla, on tärkeää ja innovatiivista. Komitea pitää valitettavana, ettei lainsäädäntökehyksessä todeta riittävän selvästi, että yhdennettyjen alueellisten investointien hallinto- ja toteutusvastuu lankeaa tässä tapauksessa suoraan kaupungin viranomaisille.

23.

katsoo, että tulisi säilyttää paikallisyhteisöjen omien kehittämishankkeiden paikallinen luonne.

24.

kiinnittää paikallisyhteisöjen omista kehittämishankkeista antamansa lausunnon mukaisesti huomiota paikalliskehityksen kokonaisvaltaiseen luonteeseen, sillä paikalliskehityksessä keskitytään kaikentyyppisten alueiden, niin kaupunki-, maaseutu- ja yhdennettyjen kaupunki- ja maaseutualueiden kuin toiminnallisten alueiden, haasteisiin ja mahdollisuuksiin. Komitea kehottaa tämän vuoksi mahdollistamaan paikallisyhteisöjen omien kehittämishankkeiden hyödyntämisen yhteisen strategiakehyksen kaikkien 11 temaattisen tavoitteen saavuttamiseksi paikallisten tarpeiden mukaan.

25.

kannattaa viittausta tarpeeseen koordinoida rahastoja sellaisten unionin muiden politiikkojen ja välineiden kanssa, jotka eivät kuulu yhteisen strategiakehyksen piiriin. Tämä mahdollistaa entistä vahvemman kytköksen Eurooppa 2020 -strategian ja EU:n koheesio- ja alakohtaisten politiikkojen välillä unioni-, jäsenvaltio- ja paikallistasolla. Komitea katsoo erityisesti, että se mahdollistaa toteutettavien ohjelmien hallinnoinnin rationalisoinnin ja niiden tehokkuuden parantamisen.

26.

kehottaa täsmentämään koordinointimekanismeja ja suuntaviivojen määrittämisprosessia yhteiseen strategiakehykseen liittyvien unionin politiikkojen ja välineiden alalla ja erityisesti EU-tasolla. Komitea muistuttaa, että valtaosaa näistä välineistä hallinnoidaan koordinoidusti, minkä vuoksi jäsenvaltioiden roolista huolimatta tulee myös korostaa Euroopan komission yhteisvastuullisuutta.

27.

on tyytyväinen siihen, että on laadittu luettelo EU:n politiikanaloista ja välineistä/ohjelmista, jotka on sisällytetty liiteluonnokseen. (Siihen sisältyvät muun muassa Horisontti 2020, NER, COSME, LIFE, Yhteinen Erasmus, Sosiaalisia muutoksia ja innovaatioita koskeva Euroopan unionin ohjelma, Verkkojen Eurooppa -väline, Euroopan naapuruusväline, Liittymistä valmisteleva tukiväline ja Euroopan kehitysrahasto.)

28.

pitää myönteisenä, että yhteisen strategiakehyksen kattamien ohjelmien ja Horisontti 2020 -ohjelman välistä yhteyttä korostetaan. Komitea katsoo, että Euroopan komissio on laajentanut suuntaviivoja ehdottaen, että yhteisen strategiakehyksen kattamat rahastot tukevat älykkään erikoistumisen strategioita Horisontti 2020 -ohjelmaan liittyen kahden jokseenkin erisuuntaisen toiminnan pohjalta: yhtäältä on kyseessä valmiuksien kehittäminen ja toisaalta tutkimuksen ja innovoinnin tulosten hyödyntäminen ja välitön levittäminen.

29.

on tyytyväinen suositukseen, että sekä Euroopan sosiaalirahaston että Euroopan aluekehitysrahaston tulee kyetä yhteisrahoittamaan koulutus-, yritys ja tutkimussektorien yhteistyökumppanuuksia ja että näitä toimia tulee koordinoida liikeyritysten ja opetuslaitosten sellaisten yhteistyökumppanuuksien kanssa, jotka ovat muodoltaan osaamisyhteenliittymiä tai alakohtaisia taitoyhteenliittymiä ja joiden on mahdollista saada tukea Yhteinen Erasmus -ohjelmasta.

30.

kannattaa sitä, että sallitaan yhteisen strategiakehyksen kattamien rahastojen hyödyntäminen Verkkojen Eurooppa -välineen toimien täydentäjänä, esim. toteuttamalla toisen tai kolmannen tason yhteyksiä EU:n ensisijaisiin infrastruktuureihin.

31.

palauttaa mieleen Life-ohjelmasta antamansa lausunnon ja yhtyy näkemykseen, että ohjelmalla on ratkaisevan tärkeä tehtävä hyödynnettäessä merkittävästi nykyistä enemmän EAKR:n, ESR:n ja koheesiorahaston varoja ympäristötarkoituksiin. Komitea kannattaa Life-ohjelman integroituja hankkeita, jotka esitellään uusina, korkeampaan luokkaan kuuluvina hankkeina.

32.

korostaa tarvetta parantaa liittymistä valmistelevan tukivälineen, Euroopan naapuruusvälineen ja EKR:n välistä koordinointia erityisesti kun kyseessä ovat itäisen kumppanuuden maihin ja Välimeren unionin maihin rajoittuvat alueet sekä AKT-maihin rajoittuvat EU:n syrjäisimmät alueet.

33.

toteaa, että yleisasetusta koskevan alueiden komitean lausunnon mukaisesti ei ole perusteltua sisällyttää Euroopan alueellista yhteistyötä kumppanuussopimusten sisältöön. Sen vuoksi komitea vastustaa osan ”yhteistyön painopistealueet” sisällyttämistä delegoidun säädöksen alaan.

34.

pitää sen sijaan myönteisenä lyhennettyä osaa ”koordinointi ja yhteistyötoimet” yhteistä strategiakehystä koskevassa liitteessä.

35.

toteaa, että olisi hyödyllistä laajentaa ESR:n rahoituksen turvin toteutettava valtioidenvälinen alueellinen yhteistyö käsittämään alueidenvälisen ja rajat ylittävän yhteistyön.

36.

on hyvillään siitä, että makroalueellinen ulottuvuus on otettu huomioon, ja korostaa merkitystä, joka makroaluestrategioiden tavoitteiden saavuttamiselle annetaan alueellisen yhteistyön välineessä.

37.

on tyytyväinen siihen, että yhteisen strategiakehyksen monialaisissa periaatteissa otetaan huomioon monitasoisen hallinnon ja kumppanuuden periaatteet yleisasetusehdotuksen 5 artiklan mukaisesti.

38.

kehottaa soveltamaan monitasoisen hallinnon periaatetta käytännössä tähdentämällä, että on tärkeää noudattaa alhaalta ylöspäin suuntautuvaa lähestymistapaa päätöksentekoprosessissa ja kumppanuussopimusten ja toimenpideohjelmien suunnitteluprosessissa.

39.

kannattaa vakaasti toimenpiteitä, joilla pyritään edistämään sukupuolten tasa-arvoa. Komitea katsoo kuitenkin, että uusien elinten nimeäminen rahastotoimien toteuttamisjärjestelmässä yksinomaan tähän tehtävään ei tuota tulosta. Olisi asianmukaisempaa soveltaa menettelytapoihin vaikuttavia ratkaisuja, jotka mahdollistavat sen, että olemassa olevissa institutionaalisissa rakenteissa voidaan menestyksekkäästi toteuttaa tasa-arvon periaatetta.

40.

viittaa aiemmin antamiinsa lausuntoihin EAKR:sta ja ESR:sta, joissa huomautetaan kiinnostuksen puutteesta väestökehityskysymyksiin. Tämä vuoksi komitea on erittäin tyytyväinen siihen, että väestökehityskysymykset on sisällytetty tekstiin yhdeksi ehdotetuista laaja-alaisista toimintapoliittisista tavoitteista.

41.

on tyytyväinen siihen, että yhteisessä strategiakehyksessä kiinnitetään huomiota tarpeeseen sopeuttaa tukitoimet paikallisiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin. Komitea toivoo kuitenkin seikkaperäisempää analyysiä ja jatkokehittelyä tällä alalla. Niiden antamat tulokset voivat palvella paikallis- ja alueviranomaisia indikaattoreina.

42.

pitää tervetulleena ehdotusta kumppanuussopimuksista, joilla tulisi siirtää yhteisessä strategiakehyksessä vahvistetut osatekijät kansalliseen yhteyteen. Komitea painottaa tarvetta ottaa toimivaltaiset alue- ja paikallisviranomaiset mukaan toimintaan, jotta alue- ja paikallisyhteisöjen alemmilla tasoilla vaikuttavat kokonaisuudet kyetään ottamaan huomioon.

43.

toteaa, että yhdenmukaistetun ”alueiden” määritelmän laatiminen yhteisen strategiakehyksen kattamien rahastojen yhteydessä on hankalaa, ja tarjoaa apuaan tämän asian edistämiseksi. Komitea korostaa, että määritelmä muuttuu aina alakohtaisen lainsäädännön mukaan, mikä hankaloittaa merkittävimpien alueellisten haasteiden yksilöimistä.