19.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 393/1

1.

Neuvoston 12. toukokuuta 2009 antamat päätelmät eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategisista puitteista (ET 2020) (1), joissa asetettiin tavoitteeksi, että vuoteen 2020 mennessä perustaidoissa, kuten lukemisessa, matematiikassa ja luonnontieteissä heikosti menestyvien osuuden olisi oltava alle 15 prosenttia.

2.

Neuvoston 20. joulukuuta 2011 antaman päätöslauselman uudistetusta eurooppalaisesta aikuiskoulutusohjelmasta (2), jonka tavoitteena on parantaa aikuisten luku-, kirjoitus- ja laskutaitoa sekä tarjota nykyistä laajemmin koulutusta niille eurooppalaisille, joilla on matala osaamistaso.

1.

Lukutaito on keskeinen taito elämässä ja antaa yksilölle voimavaroja kehittää harkintaansa, suullista ilmaisuaan, kriittistä ajatteluaan ja empatiaa. Lukutaito edistää henkilökohtaista kehitystä, antaa itseluottamusta, tukee identiteettiä ja auttaa osallistumaan täysipainoisesti digitaaliyhteiskuntaan ja osaamistalouteen ja -yhteiskuntaan.

2.

Alhainen lukutaidon taso hidastaa talouskasvua ja heikentää sen kestävyyttä. Se, että EU saavuttaisi tavoitteensa, eli lukemisessa heikosti menestyvien 15-vuotiaiden osuus saataisiin pudotettua alle 15 prosentin, voi hyödyttää huomattavasti jäsenvaltioiden taloutta.

3.

Lukutaidon taso on pysynyt muuttumattomana useimmissa Euroopan maissa, ja jopa 1,1 miljoonan 15-vuotiaan (eli joka viidennen) lukutaito on riittämätön (6).

4.

Lukutaito on avain kaikkeen muuhun oppimiseen. Alhaiseen lukutaidon tasoon puuttumalla voidaan tehokkaasti tarttua perussyihin, jotka johtavat koulun keskeyttämiseen, työttömyyteen ja matalan osaamistason henkilöiden vähäiseen osallistumiseen elinikäiseen oppimiseen.

5.

Digitoinnin lisääntyminen asettaa lukutaidolle vieläkin korkeampia vaatimuksia. Tekstejä on osattava arvioida kriittisesti, on pystyttävä käsittelemään monimuotoisia tekstejä, tulkitsemaan kuvia ja vertailemaan ja yhdistelemään erillisiä tietopalasia. Lisäksi sosiaalisen median verkostot ovat lisänneet kirjoitustaidon merkitystä ja näkyvyyttä.

6.

Kaikissa Euroopan maissa on havaittavissa huomattavia eroja sosioekonomisesti etuoikeutettujen ja huono-osaisten oppilaiden oppimistuloksissa. Monissa EU-maissa sosiaaliselta asemaltaan alimpaan kvartiiliin kuuluvat opiskelijat ovat ylimmästä kvartiilista yli kaksi ja jopa kolme vuotta jäljessä, ja muutamissa maissa huono-osaisia opiskelijoita voidaan pitää toiminnallisesti lukutaidottomina jo 15-vuoden iässä.

7.

15-vuotiaiden poikien ja tyttöjen välinen ero lukemisessa on merkittävä ja se on kasvamassa. Ero vastaa noin yhtä vuotta, ja syynä on motivaation puute.

8.

Ammattikoulutuksen alalla ei kaikissa tapauksissa tueta riittävästi perustaitojen parantamista eikä tuoda esille lukutaidon merkitystä ammattipätevyyden kannalta,

1.

Lukutaito ei liity ainoastaan koulutukseen, vaan se on myös henkilökohtainen, taloudellinen, kulttuurinen ja sosiaalinen kysymys. Tästä syystä, ja laajan yhteisvastuun luomiseksi kaikkiin lukutaidon parantamiseen tähtääviin aloitteisiin on saatava mukaan useita yhteiskunnallisia toimijoita – mukaan lukien yritykset, tiedotusvälineet, kansalaisjärjestöt, työmarkkinaosapuolet, epävirallisen oppimisen tarjoajat, kulttuurilaitokset sekä paikallistason sosiaali-, työllisyys- ja terveyspalvelut.

2.

Lukemiseen kannustavan ja lukutaitoa parantavan lukemiselle myönteisen ympäristön luominen edellyttää monipuolisen lukumateriaalin parempaa saatavuutta kouluissa, kirjastoissa ja mediakeskuksissa, mutta myös epätavallisissa ympäristöissä sekä kodeissa, mikä edellyttää, että perheiden tukemista jo lasten varhaislapsuudesta alkaen. Vanhempia on valistettava tästä painottaen heidän ratkaisevan tärkeää rooliaan lasten lukutaidon parantamisessa sekä lukuinnostuksen ja -harrastuksen tukemisessa niin varhaislapsuudessa kuin lapsen koko koulun käynnin ajan.

3.

On välttämätöntä lisätä niiden toimenpiteiden vaikuttavuutta, joita jäsenvaltioissa ja EU:n tasolla toteutetaan lasten ja aikuisten, erityisesti sosioekonomiselta taustaltaan heikommassa asemassa olevien lukutaidon parantamiseksi. On olemassa näyttöä siitä, että perheille suunnatut lukutaito-ohjelmat ovat kustannustehokkaita ja erittäin hyödyllisiä.

4.

Osallistuminen pätevän henkilöstön ohjauksessa tapahtuvaan korkealaatuiseen varhaiskasvatukseen, joka perustuu leikkiin ja tarjoaa kieltä kehittäviä ja kielellisiä virikkeitä, on ehdottoman tärkeä tekijä, joka kaventaa sosioekonomisia eroja ja antaa lapselle tukevan perustan myöhempää elämää varten.

5.

Varhaiskasvattajilla ja luokanopettajilla tulisi olla tarvittava pätevyys kieli- ja oppimisvaikeuksien havaitsemiseksi ja korjaamiseksi varhaisessa vaiheessa.

6.

Luokanopettajien pedagogista pätevyyttä lukemisen ja kirjoittamisen opettamisessa, muun muassa tieto- ja viestintäteknologian pedagogisessa käytössä, on tarvittaessa vahvistettava. Lisäksi edistymistä voidaan entisestään lujittaa ja kehittää, jos ylemmän perusasteen ja toisen asteen opettajille tarjotaan kaikissa aineissa tukea luku- ja kirjoitustaidon opettamisessa ja edistetään tarvittaessa asiantuntijoiden neuvojen saatavuutta.

7.

Koulutusjärjestelmissä ei ole täysin hyödynnetty uusien teknologioiden vaikutusta lukutaitoon. Opetusmateriaalien ja -menetelmien tarkistaminen digitoinnin lisääntyessä sekä opettajien tukeminen uusien opetusmenetelmien käytössä voi lisätä oppijoiden motivaatiota.

8.

Äskettäin saapuneiden maahanmuuttajalasten ja -aikuisten asuinmaan kielen tai kielten kieli- ja lukutaidon arviointia sekä tällaisille ryhmille tarjottavaa yksilöllisempää tukea olisi edistettävä. Myös äidinkielen oppimista voidaan tukea, jos se katsotaan aiheelliseksi ja resurssit mahdollistavat sen.

9.

Lukutaidon opetusohjelmien johdonmukaistamista, johon kuuluu lukutaidon valtavirtaistaminen koulujen opetussuunnitelmissa ja aikuisille suunnatun lukutaidon opetusohjelman kehittäminen, olisi tuettava ottamalla käyttöön selkeät ikään perustuvat standardit ja arviointivälineet sekä tehokas laadunvarmistus.

10.

Aikuisväestön taitotasojen seurannan sekä yritysten, tiedotusvälineiden, kansalaisjärjestöjen ja työmarkkinaosapuolten, kulttuurilaitosten sekä paikallistason sosiaali-, työllisyys- ja terveysviranomaisten osallistumisen tulisi muodostaa perusta strategioille, joilla pyritään lisäämään tietoisuutta lukutaitoon liittyvistä ongelmista koko yhteiskunnassa.

11.

Aikuisten lukutaitoa edistävien palvelujen monipuolistaminen ja niiden laadun parantaminen edellyttää aikuisten lukutaidon opettajille räätälöityä pedagogista koulutusta; opetusohjelmaa, joka on tiiviisti sidoksissa työn kannalta tärkeisiin taitoihin ja jota tuetaan asianmukaisin oppimateriaalein, riittävän pituisia ja intensiivisiä kursseja sekä tieto- ja viestintäteknistä tukea ja arviointimenetelmiä.

1.

Varmistamaan tehokkaan tietopohjan seurannan ja tiedonkeruun avulla käyttäen mahdollisimman tehokkaasti olemassa olevia resursseja, kuten PISA- ja PIAAC-tutkimuksia (Programme for the International Assessment of Adult Competencies, Kansainvälinen aikuistutkimus).

2.

Kehittämään osana laajempia taitopohjastrategioita lukutaidon parantamiseen sovellettavia lähestymistapoja, joissa yhdistyvät kaikkien asiaankuuluvien, niin koulutusalan kuin muidenkin alojen toimijoiden, organisaatioiden ja viranomaisten panokset, sekä tarvittaessa vahvistamaan lukutaitoon liittyvää yhteistyötä paikallisten, alueellisten ja kansallisten viranomaisten, työmarkkinaosapuolten sekä opettajien, vanhempien ja aikuisopiskelijoiden edustajien kesken.

3.

Kannustamaan laajapohjaisten valistustoimien käyttöönottoon, jotta lukutaitokysymys pysyisi julkisuudessa ja jotta heikkoon lukutaitoon liittyvät tabut voitaisiin rikkoa kaikenikäisten henkilöiden osalta. Erityisesti työnantajat olisi saatava huomaamaan ne motivaatiota lisäävät ja taloudelliset edut, joita saavutetaan työntekijöiden lukutaitoa parantamalla, ja heitä voitaisiin rohkaista ryhtymään asianmukaisiin toimiin.

4.

Edistämään perheille suunnattujen lukutaito-ohjelmien kehittämistä ja toteuttamista erityisesti sosioekonomisesti heikommassa asemassa olevien perheiden osalta, jotta vanhempia ja muita perheenjäseniä tuettaisiin sekä oman että lastensa lukutaidon parantamisessa.

5.

Edistämään laadukkaan varhaiskasvatuksen yleistä ja tasapuolista saatavuutta, mikä vaikuttaa olennaisesti sosioekonomisten erojen kaventumiseen.

6.

Seuraamaan oppijoiden motivaation tukemiseksi opetusmateriaalien ja -menetelmien kehittymistä digitoinnin lisääntyessä ja hyödyntämään entistä enemmän epävirallisen oppimisen resursseja. Edistämään kouluissa käytettävien ohjelmistojen kehittämistä, jotta opettajia autettaisiin keksimään lukutaitoa parantavia uusia lähestymistapoja.

7.

Kannustamaan selkeiden ohjeiden laatimiseen taidoista, joita opettajat tarvitsevat voidakseen opettaa lukemista ja kirjoittamista sekä kouluissa että aikuisopiskelijoille, ja edistämään erityistarpeisiin mukautettuja yksilöllisiä opetusmalleja.

8.

Kohottamaan opettajien tietoisuutta ja tietoja lukutaidon oppimisen ja opettamisen teoreettisista perusteista, jotta he pystyvät havaitsemaan ja käsittelemään oppilaidensa luku- ja kirjoitusvaikeudet, sekä edistämään asiantuntijaneuvojen ja tarvittaessa erityisopettajien tarjoaman tuen saatavuutta.

1.

Raportoimaan seuraavassa, vuonna 2015 annettavassa neuvoston ja komission yhteisessä eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategisia puitteita koskevassa raportissa (ET 2020) toimista, joita ne ovat siihen mennessä toteuttaneet lukutaidon parantamiseksi kussakin ikäryhmässä, ja tarvittaessa toimien vaikutuksista.

2.

Käyttämään kaikkia nykyiseen elinikäisen oppimisen ohjelmaan ja tulevaan EU:n koulutusalan ohjelmaan kuuluvia toimia sekä Euroopan sosiaalirahaston resursseja tukeakseen ja levittääkseen innovatiivisia toimintamalleja lukutaidon parantamiseksi kaikkialla EU:ssa ja vahvistaakseen tulevan päätöksenteon tietopohjaa. Tukemaan tulevan EU:n koulutusohjelman puitteissa lukutaitoon liittyviä strategisempia ja monialaisempia toimia edistääkseen innovointia ja parantaakseen toimintapolitiikan vaikuttavuutta, tämän vaikuttamatta seuraavaa monivuotista rahoituskehystä koskevien neuvottelujen tuloksiin.

3.

Varmistamaan tarvittaessa, että lukutaitokysymyksiä käsitellään riittävällä tavalla Eurooppa 2020 -prosessissa.

1.

Tukemaan lukutaitokysymyksiin liittyvää eurooppalaista yhteistyötä erityisesti kehittämällä jäsenvaltioissa tällä alalla toimivien organisaatioiden eurooppalaista verkostoa tavoitteena edistää valtioiden välistä yhteistyötä ja tukea kansallisten lukutaitoa koskevien politiikkojen kehittämistä sekä järjestämään yhdessä asiasta kiinnostuneiden jäsenvaltioiden kanssa Eurooppa rakastaa lukemista -viikon, jonka tavoitteena on lisätä yleistä valveutuneisuutta lukutaidon merkityksestä kaikkialla EU:ssa.

2.

Esittämään vuonna 2013 raportin perustaitoja koskevasta poliittisesta yhteistyöstä, jossa hahmotellaan tehokkaita toimintamalleja lukemisessa ja kirjoittamisessa, matematiikassa ja luonnontieteissä heikosti menestyvien osuuden vähentämiseksi kaikissa elinikäisen oppimisen vaiheissa ja korostetaan sekä luku- että kirjoitustaidon merkitystä.

3.

Varmistamaan, että komission aloitteissa, jotka liittyvät tieto- ja viestintätekniikan käyttöön koulutuksessa, samoin kuin nuorisoalalla toteutettavissa aloitteissa, käsitellään täysipainoisesti digitalisaatioon ja uusiin teknologioihin liittyviä haasteita ja mahdollisuuksia lukutaidon kannalta.

4.

Helpottamaan lukutaitoa parantavien politiikka-aloitteiden määrittelyä ja analysointia sekä niitä koskevien hyvien toimintatapojen jakamista kaikin asianmukaisin keinoin, mukaan lukien avoimen koordinointimenetelmän puitteissa käytettävissä olevat välineet ja Europa-verkkosivustolla olevat uudet lukutaitoa käsittelevät sivut.

5.

Käyttämään säännöllisesti julkaistavaa koulutusseuranta-asiakirjaa tarjotakseen vertailutietoja ja analyysejä edistymisestä kohti perustaitoja koskevaa ET 2020 -vertailuarvoa ja vahvistaakseen tietopohjaa lukutaitoa koskevalle poliittiselle päätöksenteolle.

6.

Hyödyntämään OECD:n kanssa koulutusalalla tehtävää yhteistyötä koskevia uusia puitteita (7) kansallisen seurannan ja tiedonkeruun vahvistamiseksi.

19.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 393/5

1.

koulutuksesta ja Eurooppa 2020 -strategiasta Nikosiassa 4.–5. lokakuuta 2012 pidetyssä opetusministerien epävirallisessa kokouksessa käydyn keskustelun,

2.

syyskuun 17. päivänä 2012 järjestetyn kokeiluluonteisen koulutuspoliittisten ratkaisujen vertaisarvioinnin, jossa keskityttiin korkea-asteen koulutukseen ja ammatilliseen koulutukseen kahtena niistä keskeisistä aloista, joiden merkitystä painotettiin vuoden 2012 EU-ohjausjakson aikana,

3.

lokakuun 18.–19. päivänä 2012 pidetyn eurooppalaisen koulutus- ja nuorisofoorumin yhteydessä käydyn julkisen keskustelun vuoden 2012 EU-ohjausjakson aikana esiin tulleista koulutuskysymyksistä,

4.

pyrkimykset parantaa empiiristä näyttöä ja analysointivalmiuksia koulutuksen seurantakatsauksen avulla,

5.

koulutuskomitean ja työllisyyskomitean yhteisen teemakohtaisen arvioinnin järjestämisen 18. huhtikuuta 2012,

1.

neuvoston 10. heinäkuuta 2012 antamissa koulutusalaan liittyvissä maakohtaisissa suosituksissa keskitytään erityisesti laadukkaan esiopetuksen ja kouluopetuksen saannin edistämiseen, koulun keskeyttäjien määrän vähentämiseen, nuorten koulutuksesta työmarkkinoille siirtymisen helpottamiseen, opetustulosten parantamiseen ja työmarkkinoiden tarpeisiin paremmin vastaavien taitojen tarjoamiseen, ammatillisen koulutuksen vahvistamiseen erityisesti työssä tapahtuvan koulutuksen ja oppisopimusten avulla, korkea-asteen koulutuksen nykyaikaistamiseen ja erityisesti keskeyttämisasteen alentamiseen sekä parempien koulutusmahdollisuuksien tarjoamiseen muita heikommassa asemassa oleville ryhmille,

2.

vuosien 2010 ja 2011 välillä tapahtui rohkaisevaa, tosin epätasaista edistymistä kohti korkea-asteen tai sitä vastaavien opintojen suorittamista ja koulunkäynnin keskeyttämisastetta koskevaa EU:n yleistavoitetta, ja toteaa, että ponnisteluja on jatkettava, jotta tämä tavoite saavutetaan vuoteen 2020 mennessä, ottaen huomioon, että koulutusalan uudistusten toteuttaminen loppuun asti vie usein aikaa,

1.

tehokas ja riittävä investointi koulutuksen kaltaisiin kasvua edistäviin aloihin on niukkojenkin taloudellisten resurssien aikoina keskeinen vaikutustekijä talouden kehitykselle ja kilpailukyvylle, jotka puolestaan ovat olennaisia työpaikkojen luomisen kannalta,

2.

tehokas investointi koulutukseen voi olla vieläkin tärkeämpää taloudellisesti vaikeina aikoina ja nuorisotyöttömyyden ollessa korkealla tasolla. Kun kriisi on ohi, entistä suurempi määrä työhön pyrkiviä korkeatasoisia korkeakoulu- ja ammatillisen tutkinnon suorittaneita voi parantaa merkittävästi kasvunäkymiä, edistää innovointia ja auttaa ehkäisemään tulevia kriisejä,

3.

sekä nuorten että aikuisten pätevyyttä ja ammattitaidon tasoa on monilla aloilla mukautettava jatkuvasti ja perusteellisesti talouden ja työmarkkinoiden muuttuviin tarpeisiin; ihmisten työllistettävyyttä olisi siksi edistettävä sekä koulutusjärjestelmissä että työpaikoilla siten, että julkinen ja yksityinen sektori kantavat yhdessä vastuun elinikäisen oppimisen toteutumisesta,

4.

Eurooppa 2020 -strategian tavoitteisiin pääsyn kannalta on ratkaisevan tärkeää valmentaa Euroopan kansalaisista motivoituneita ja itsenäisiä oppijoita, jotka kykenevät osaltaan edistämään kestävää talouskasvua ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta pitkällä aikavälillä,

5.

Koulutusjärjestelmien avulla olisi pyrittävä helpottamaan siirtymistä koulutuksesta työelämään, löytämään asianmukainen tasapaino teorian ja käytännön välillä ja tarvittaessa vahvistamaan yhteyksiä koulutuksen ja työmarkkinoiden välillä. Opetuksessa tulisi ottaa paremmin huomioon muuttuneet tilanteet, ja siihen olisi kuuluttava tarvittaessa käytännön koulutusta, joka voi osaltaan parantaa opiskelijoiden ja muiden oppijoiden työllistettävyyttä,

6.

koulutussektorille tulisi, myös ministeritasolla, antaa keskeisempi rooli niin koulutukseen liittyvien yhteisten lähestymistapojen ja tavoitteiden määrittelyssä kuin Eurooppa 2020 -strategian mukaisen EU-ohjausjakson koulutukseen liittyvien osien täytäntöönpanossakin:

1.

kehittämään ja toteuttamaan kansallisten ja alueellisten painopisteiden ja tarpeiden mukaisesti uudistuksia, joiden tarkoituksena on ratkaista maakohtaisissa suosituksissa esiin tuodut koulutusalan haasteet,

2.

asettamaan tavoitteeksi tehokas investointi koulutukseen osana laajempaa talouden elpymisen, kasvun ja työpaikkojen luomisen strategiaa, myös EU:n ohjelmien ja Euroopan rakennerahastojen avulla,

3.

pyrkimään yhdessä asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa parantamaan opettajien, koulunjohtajien ja opettajankouluttajien rekrytointia, ammattitaidon kehittämistä ja yleistä asemaa, jotta opetuksen ja oppimisympäristön laatu paranee ja näiden ammattien houkuttelevuus kasvaa,

4.

sisällyttämään koulutusohjelmiin, erityisesti ammatillisen koulutuksen yhteydessä, enemmän työelämäosioita, esimerkiksi järjestämällä harjoittelu- ja oppisopimusjaksoja; perustamaan ammatillista koulutusta tarjoavien laitosten, yritysten, työmarkkinaosapuolten ja paikallisten ja alueellisten viranomaisten välisiä yhteistyörakenteita ja lisäämään ammatillisen koulutuksen houkuttelevuutta muun muassa kasvattamalla ammatillisten koulutusvaihtoehtojen valikoimaa ja tarjoamalla ylemmän perusasteen koulutuksessa enemmän ohjausta,

5.

edistämään kansallisessa tutkintojen viitekehyksessä ammatillisen koulutuksen ja korkea-asteen koulutuksen välisiä joustavia polkuja,

6.

tuomaan korkea-asteen koulutuksen ja ammatillisen koulutuksen mahdollisuudet laajemmin saataville esimerkiksi kohdentamalla toimenpiteitä aliedustettuihin ryhmiin, ottamalla käyttöön joustavia oppimismuotoja ja, jollei niin ole vielä tehty, kehittämällä ammatillisesti suuntautunutta korkea-asteen koulutusta korkeakouluopetuksen täydennyksenä,

7.

tarjoamaan paremmin kohdennettua opintotukea ja opinto-ohjausta opiskelijoiden auttamiseksi saamaan korkeakoulututkinto suoritettua tavoiteajassa,

8.

kytkemään Eurooppa 2020 -strategian ja ET 2020 -kehyksen yhteydessä määritetyt koulutusalan painopisteet nykyisen ja tulevan monivuotisen rahoituskehyksen mukaisiin eurooppalaisten rakennerahastojen menoihin,

1.

arvioimaan viimeaikaista kokeiluluonteista vertaisarviointia ja esittämään sen perusteella ehdotuksia mahdollisia muita Eurooppa 2020 -strategian tavoitteisiin liittyviä vertaisoppimistapahtumia ja vertaisarviointeja koskevan keskustelun pohjaksi,

2.

esittämään neuvostolle ehdotuksen ET 2020 -työohjelmaksi, jolla varmistetaan vuosia 2012–2014 koskevan toisen ET 2020 -jakson painopisteiden sekä tarvittaessa maakohtaisten suositusten täytäntöönpano. Työohjelmassa tulisi määrittää kunkin painopistealan osalta suunniteltu toiminta, aikataulu ja avointa koordinointimenetelmää noudattavien työryhmien osallisuus,

1.

varmistamaan, että maakohtaisissa suosituksissa esiin tuodut uudistustarpeet otetaan huomioon valittaessa Euroopan rakennerahastojen tulevan yhteisen strategiakehyksen mukaisia ensisijaisia investointikohteita ja toimia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta monivuotisesta rahoituskehyksestä käytäviä neuvotteluja,

2.

parantamaan Eurydicen ja muiden asiaankuuluvien verkostojen, kuten Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskuksen (Cedefop) ReferNetin, työn koordinointia jäsenvaltioiden koulutusjärjestelmien ja Eurooppa 2020 -strategian puitteissa toteutettavien uudistusten analysoimiseksi.

19.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 393/8

1.

kulttuuri sekä sille ominainen luovuus ja innovointi on arvo sinänsä. Sillä on merkittävää julkista arvoa, ja se edistää Eurooppa 2020 -strategian ja sen lippulaivahankkeiden mukaisen älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun saavuttamista (1);

2.

Euroopan unionille on asetettu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 167 artiklassa kulttuurialan tavoitteet;

3.

kulttuuripolitiikka on luonteeltaan horisontaalista, minkä vuoksi alojen kesken ja eri hallintotasojen välillä on tarpeen toteuttaa poikkialaista yhteistyötä;

4.

on tarpeen kääntää kulttuurialaan ja luoviin aloihin kohdistuvat lukuisat haasteet, mukaan lukien digitalisoitumisen ja globalisaation nopeasti muuttama ympäristö, uusiksi kasvu- ja työllisyysmahdollisuuksiksi, mikä edellyttää eri hallintotasoilla toteutettavia toimia;

5.

vuorovaikutus on kulttuurialan ja luovien alojen rajamailla erittäin dynaamista ja että alojen kesken luotavista yhteyksistä ja kumppanuuksista seuraa merkittäviä etuja; tämän vuoksi kulttuurialan yhteishallintaan on tarpeen soveltaa kokonaisvaltaisia lähestymistapoja;

6.

”kulttuurialan yhteishallinta” olisi ymmärrettävä sekä menetelmänä, jolla saadaan luotua kulttuuripolitiikkaa, että välineenä, jolla kulttuurin sisällyttämistä yhteiskuntapolitiikkaan syvennetään koordinoimalla kulttuuripolitiikkaa muiden alakohtaisten toimintapolitiikkojen kanssa;

7.

pantaessa täytäntöön neuvoston kulttuurialan työsuunnitelmaa (2) on tärkeää käyttää avointa koordinointimenetelmää, joka on yksi kulttuurialan yhteishallinnassa käytössä olevista Euroopan tason välineistä;

—

tukemaan näyttöön perustuvaa lähestymistapaa kulttuurialan poliittisessa päätöksenteossa kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla ja hyödyntämään siinä yhteydessä tilanteen mukaan arviointi- ja vaikutustenarviointivälineitä, joissa otetaan huomioon laadulliset indikaattorit määrällisten indikaattorien lisäksi;

—

edistämään kulttuuripoliittisia näkökohtia muilla politiikanaloilla;

—

edistämään yhteistoimintaa ja verkostoitumista kulttuuri- ja koulutuslaitosten, tutkimuskeskusten sekä kulttuurialan ja luovien alojen yritysten kesken tutkimustulosten keräämiseksi ja käsittelemiseksi sekä niiden levittämiseksi poliittisille päätöksentekijöille;

—

pyrkimään varmistamaan jo olemassa olevia rakenteita parhaalla mahdollisella tavalla hyödyntäen, että valtionhallinnon yksiköt ja asiaankuuluvat julkiset hallintoelimet ottavat huomioon kyseiset tutkimustulokset, jos ne ovat soveltuvia ja asiaankuuluvia, suunnitellessaan tutkimustoimintaansa ja laatiessaan alakohtaisia toimintapolitiikkojaan;

—

edistämään kokemusten vaihtoa, lisäämään kulttuuripolitiikan alan parhaiden käytäntöjen levittämistä ja jäsenvaltioiden välistä synergiaa kulttuuriin ja kulttuurialan yhteishallintaan liittyvän akateemisen tutkimuksen alalla;

—

nimeämään yhteyspisteitä, jotka vastaavat tulevaisuutta luotaavien selvitysten ja tutkimusten kokoamisesta ja koordinoinnista kulttuuriasioista vastaavissa ministeriöissä tai muissa kulttuuripolitiikasta vastaavissa julkisissa elimissä sekä komissiossa, ja kannustamaan niiden verkostoitumista Euroopan tasolla;

—

käyttämään mahdollisimman pian hyväksi ESSnet-Culturen kehittämiä yhteisiä tilastopuitteita ja menetelmiä luotettavien, vertailukelpoisten ja ajantasaisten tietojen tuottamiseksi kulttuurin ja luovan alan sosiaalisesta ja taloudellisesta vaikutuksesta ja jatkamaan työtä tulevaisuuden painopisteiden parissa ESSnet-Culturen antamien suositusten pohjalta (4);

—

edistämään kulttuuria koskevien vertailukelpoisten tilastojen jatkuvaa kehittämistä Eurostatissa yhteistyössä kansallisten tilastolaitosten (5) sekä kulttuuriasioista vastaavien ministeriöiden tai muiden kulttuurialan tilastoista vastaavien julkisten elinten kanssa;

—

edistämään kokemusten vaihtoa ja käynnistämään yhdessä Eurostatin kanssa toimet sellaisten kulttuuria koskevien kansallisten satelliittitilinpitojärjestelmien  (6) kehittämiseksi, jotka auttavat kulttuurin taloudelle antaman panoksen arvioinnissa, kiinnittäen erityistä huomiota kulttuurialan työllisyyteen;

—

tehostamaan monialaista ja ministeriöiden välistä yhteistyötä kulttuuriasioissa ja kehittämään monitasoisia yhdennettyjä strategioita, joihin osallistuvat kaikki hallintotasot;

—

kannustamaan paikallisten ja alueellisten kehittämispolitiikkojen puitteissa paikallisia ja alueellisia viranomaisia sisällyttämään kulttuuriala ja luovat alat älykkäisiin erikoistumisstrategioihinsa  (8) ja luomaan tätä varten toimiva kumppanuus kansalaisyhteiskunnan, liike-elämän ja viranomaisten välille;

—

kannustamaan julkisten ja yksityisten sidosryhmien yhteisyrityksiä saamaan kulttuurialan ja luovien alojen investointeihin kestävyyttä, pitäen tavoitteena aiempaa onnistuneempaa kovien investointien (infrastruktuurit) ja pehmeiden investointien (henkinen pääoma) yhdistelmää;

—

edistämään osallistumista korostavan lähestymistavan soveltamista kulttuurialan poliittisessa päätöksenteossa parantamalla julkisten kulttuurilaitosten ja kansalaisyhteiskunnan välisiä kumppanuuksia ja edistämällä kansalaisyhteiskunnan osallistumista asianmukaisen vuoropuhelun ja kuulemisen kautta;

—

tukemaan edelleen yhteistyötä ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa jäsenvaltioiden asiantuntijoiden välillä, muun muassa avoimen koordinointimenettelyn avulla, ja edistämään asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa käytävää jäsenneltyä vuoropuhelua;

—

kehittämään edelleen alojen välistä yhteistyötä komissiossa, jotta voidaan hyödyntää kulttuurialan ja luovien alojen koko potentiaali edistää älykästä kasvua, sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja kulttuurienvälistä vuoropuhelua Euroopassa ja hyödyntää kattavasti nykyisiä vaikutustenarvioinnin menettelyjä kulttuurin valtavirtaistamiseksi kaikkiin asiaankuuluviin EU:n politiikkoihin ja toimintaan;

—

hyödyntämään asianmukaisissa tapauksissa täysimääräisesti nykyisiä ja tulevia EU:n tason rahoitusohjelmia tutkimuksen ja innovaatioiden ala mukaan lukien (9);

—

tekemään yhteistyötä neuvoston kulttuurialan työsuunnitelmaa (2011–2014) koskevan välitarkastelun ja loppukertomuksen laatimiseksi ja kehittämään seurantamenetelmiä työsuunnitelman toteutumisen mittaamiseksi;

—

jakamaan säännöllisesti ja varhaisessa vaiheessa tietoja kulttuuriasioihin ja -politiikkaan suoraan tai välillisesti vaikuttavista EU:n politiikoista ja toiminnasta, jotta voidaan varmistaa tosiasiallinen Euroopan laajuinen ja kansallinen koordinointi; tätä varten se pyytää KOMISSIOTA raportoimaan asiaankuuluvista aloitteistaan, myös vuotuiseen työohjelmaansa sisältyvistä, kulttuuriasioiden komitealle ja TULEVIA PUHEENJOHTAJAVALTIOITA raportoimaan muissa neuvoston valmisteluelimissä tehdystä työstä;

—

nimeämään viimeistään vuoden 2013 lopussa yhteyspisteitä, jotka vastaavat tulevaisuutta luotaavien selvitysten ja tutkimusten kokoamisesta ja koordinoinnista;

—

tekemään yhteistyötä sen varmistamiseksi, että näiden päätelmien sisältöä noudatetaan;

—

näiden päätelmien täytäntöönpanon tilannetta tarkastellaan vuonna 2015  (10).

19.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 393/11

—

lapsen oikeuksia koskevan EU:n toimintasuunnitelman (2), jonka yksi tavoite on varmistaa korkeatasoinen lastensuojelu digitaalimaailmassa samalla kun pidetään kiinni lasten oikeudesta käyttää internetiä sosiaalisen ja kulttuurisen kehityksensä edistämiseen;

—

Safer Internet -ohjelmien tärkeyden – EU on vuodesta 1999 koordinoinut ja tukenut näiden ohjelmien avulla toimia, joiden tavoitteena on tehdä internetistä turvallisempi ympäristö lapsille – sekä Safer Internet -keskusten keskeisen merkityksen;

—

Euroopan digitaalistrategian (3), jonka toimet tähtäävät muun muassa medialukutaidon (4), erityisesti digitaalisten taitojen (5) ja digitaalisen osallisuuden parantamiseen sekä teknisten innovaatioiden ja työpaikkojen luomisen kannustamiseen, mikä puolestaan edistää digitaalisten sisämarkkinoiden kehitystä;

1.

vuonna 2011 annetuilla päätelmillä lasten suojelusta digitaalimaailmassa (6) on edelleen merkitystä; päätelmissä neuvosto kehotti jäsenvaltioita, komissiota ja toimialaa toteuttamaan toimia turvallisen verkkoympäristön luomiseksi lapsille sekä hyväksymään tarvittavat toimenpiteet laittoman sisällön, kuten lasten seksuaalista hyväksikäyttöä kuvaavan aineiston, torjumiseksi;

2.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/93/EU lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta ja neuvoston puitepäätöksen 2004/68/YOS korvaamisesta (7) annettiin 13. joulukuuta 2011, ja jäsenvaltioiden on pantava se täytäntöön;

3.

neuvoston vuonna 2011 antamissa päätelmissä ja direktiivissä 2011/93/EU käsitellään laajasti toimia, jotka kuuluvat internetin parantamista lasten näkökulmasta koskevan eurooppalaisen strategian 3. ja 4. pilarin soveltamisalaan, joten näissä päätelmissä keskitytään pääosin eurooppalaisen strategian 1. ja 2. pilaria koskeviin kysymyksiin;

4.

nämä päätelmät ja vuonna 2011 annetut päätelmät täydentävät toisiaan ja muodostavat neuvoston vastauksen komission ehdottamaan eurooppalaiseen strategiaan;

1.

komission aloitteesta perustetun yhteenliittymän lasten turvallisuuden parantamiseksi internetissä ja sen työohjelman, jolla tähdätään edistymiseen ja tuloksiin viidellä toiminta-alalla (ilmoituskeinot, ikäryhmäkohtaiset yksityisyysasetukset, sisältöluokitus, vanhempien käyttöön tarkoitetut valvontavälineet ja lasten hyväksikäyttöä koskevan materiaalin poistaminen) (8);

2.

komission ehdotukset asetukseksi ”Verkkojen Eurooppa -välineestä” (9) ja asetukseksi Euroopan laajuisista televiestintäverkoista (10), joissa esitetään rahoitusta Safer Internet -palveluinfrastruktuurille sekä Euroopan tasolla että kansallisella tasolla;

3.

komission ehdotukset asetukseksi Horisontti 2020 -puiteohjelmasta (11), jossa esitetään rahoitusta muun muassa aloille, jotka liittyvät lasten ja internetin vuorovaikutukseen, sekä asetukseksi ”Kaikkien Erasmus” -ohjelmasta (12), jossa esitetään rahoitusta media- ja digitaalisen lukutaidon aloitteille opetusalalla;

4.

komission pyynnön, jossa jäsenvaltioita kehotetaan nimeämään kansallinen ”digitaalialan mestari” (”Digital Champion”), jonka työn tarkoituksena on tuoda esiin osallistavan digitaaliyhteiskunnan hyötyjä (13);

5.

Euroopan neuvoston työn sen internetin hallintoa koskevan strategian puitteissa (2012–2015) siltä osin kuin on kyse lasten suojelusta ja osallistamisen lisäämisestä verkossa;

6.

olemassa olevien kansallisen tason hankkeiden erittäin myönteiset saavutukset ja käytännöt; näillä hankkeilla tuetaan vastaavanlaisia tavoitteita, kuten lapsille suunnatun laadukkaan verkkosisällön luomista tai alaikäisten suojelemista muun muassa valvonta-, tietoisuus- ja osallistamiskeinojen avulla;

1.

internet tarjoaa interaktiivisena ja kaikkialla läsnä olevana joukkoviestimenä monia mahdollisuuksia kehittää medialukutaitoa ja erityisesti digitaalisia taitoja, jotka tukevat kriittistä ajattelua, analysointitaitoja, innovointia ja luovuutta. Medialukutaidon ja erityisesti digitaalisten taitojen hankkiminen on tärkeää, jotta lapset voivat turvallisesti sopeutua jatkuvasti kehittyviin uusiin teknologioihin ja yleisemmällä tasolla muokata maailmankuvaansa turvallisesti ja luovasti;

2.

jos yhteiskuntamme eivät investoi riittävästi lapsia koskeviin politiikkoihin, pitkän aikavälin vaikutukset voivat olla merkittäviä (14), minkä takia on otettava huomioon verkkoa käyttävien lasten erityistarpeet ja haavoittuvuus ja tehtävä internetistä ympäristö, joka tarjoaa mahdollisuuksia kaikille Euroopan lapsille etnisestä, kulttuurisesta ja sosiaalisesta taustasta riippumatta sekä vammaisille ja erityistarpeita omaaville lapsille tavoitteena kaventaa nykyistä digitaalista kahtiajakoa;

3.

sekä kansallisella että Euroopan tasolla on tärkeää koordinoida eurooppalaisen strategian mukaisesti käynnistettyjen toimien toteuttamista edistäen eri sidosryhmien välistä vuorovaikutusta, johon osallistuu lapsia, hallinnon yksiköitä, toimivaltaisia instituutioita, kansalaisjärjestöjä ja kyseinen toimiala; esimerkki yhteistyön lujittamisesta Euroopan tasolla on varmistaa EU:n rahoittamassa Safer Internet -keskusten verkostossa jäsenvaltioiden tasolla tehtävän työn jatkuva ja intensiivisempi koordinointi;

4.

itsesäätely on tärkeää siksi, että internet on nopeasti muuttuva ja joustavuutta vaativa ympäristö, jonka kasvupotentiaalia ja mukautumiskykyä ei pitäisi rajoittaa; ollakseen tehokasta itsesäätelyä on kuitenkin valvottava ja arvioitava riippumattomasti ja siihen on yhdistettävä tiedotukseen ja osallistamisen lisäämiseen liittyviä aloitteita;

1.

lapset ovat internetin vaikutuspiirissä yhä moninaisempien laitteiden kautta ja yhä nuorempina, mutta eivät löydä ikäisilleen sopivaa riittävän laadukasta sisältöä;

2.

”lapsille suunnattu laadukas verkkosisältö” tulisi ymmärtää sisällöksi, josta lapset hyötyvät jollain tavoin – se voi esimerkiksi lisätä heidän tietämystään sekä kehittää erityisesti luovuuteen painottuvia taitoja ja osaamista – ja joka on lisäksi houkuttelevaa, käyttökelpoista, luotettavaa ja turvallista ja jossa tapauksen mukaan mainonta ja kaupallinen tiedotus ovat selvästi tunnistettavissa (15);

3.

lapsille suunnatun laadukkaan verkkosisällön saatavuus voi edistää sitä, että lapset käyttävät internetiä paremmin, ja se voi huomattavasti helpottaa laajakaistainternetin leviämistä ja aktiivista käyttöä EU:n kotitalouksissa (16) ja päinvastoin;

4.

lisäämällä kuluttajien (lasten, vanhempien ja kasvattajien) tietämystä ja luottamusta käytettäessä sisältöjä eri maiden rajojen yli eri alustojen kautta voitaisiin vähentää digitaalisten sisämarkkinoiden hajanaisuutta kunnioittaen samalla kunkin jäsenvaltion kielellisiä ja kulttuurisia erityispiirteitä;

5.

laadukkaan verkkosisällön edistäminen, tuotanto ja levitys edellyttävät dynaamista ja tiivistä yhteistyötä julkisten ja yksityisten sisällön tuottajien, lapsille turvallisen internetin asiantuntijoiden (esimerkiksi kansalaisjärjestöjen ja verkkoturvallisuutta edistävien keskusten), internetpalvelujen tarjoajien sekä lasten kasvatukseen osallistuvien (esimerkiksi vanhempien ja opettajien) ja itse lasten välillä;

1.

edistämään innovointia avoimen lähdekoodin ohjelmistojen ja avoimien standardien käytön avulla lasten tekemän ja lapsille suunnatun laadukkaan sisällön tuottamiseksi tukemalla sellaisia hankkeita ja aloitteita sekä kehittämällä sellaisia yhteentoimivia foorumeita, jotka mahdollistavat tällaisen sisällön saatavuuden;

2.

arvottamaan verkkosisällön määrällisiä ja laadullisia näkökohtia kehittämällä ikä- ja sisältöluokitusjärjestelmiä (mukaan lukien käyttäjien tyytyväisyyteen ja asiantuntija-arvioihin perustuva luokittelu), jotka ovat luotettavia ja vertailukelpoisia eri maiden ja laitteiden välillä, ottaen huomioon jäsenvaltioiden kulttuuriin perustuvat eroavaisuudet;

3.

tutkimaan, miten laadukkaita verkkosisältöjä luotaessa voidaan välttää kielimuuri, esimerkiksi parannettua konekäännöstä käyttäen, edistäen näin digitaalisten sisämarkkinoiden luomista;

—

jotta lapset voisivat käyttää internetiä turvallisesti, on tarpeen käsitellä toisaalta kysymystä teknisistä välineistä, jotka mahdollistavat turvallisen navigoinnin internetissä, ja toisaalta sitä, miten lapset saisivat asianmukaiset tiedot, taidot ja kyvyt, joiden avulla he voivat toimia tehokkaasti ja vastuullisesti verkkoympäristössä;

—

opetusalan ja vanhempien tärkeänä tehtävänä on auttaa lapsia hyödyntämään internetin tarjoamia mahdollisuuksia hyödyllisellä ja luovalla tavalla sekä tunnistamaan ja käsittelemään internetin riskejä. On kuitenkin myös huomattava, että opettajat ja vanhemmat tarvitsevat itsekin tukea ja koulutusta ei ainoastaan pysyäkseen perillä lasten virtuaalielämässä tapahtuvista nopeista ja ennakoimattomista muutoksista, vaan myös uusien teknologioiden jatkuvasta kehityksestä;

1.

jouduttamaan strategioiden täytäntöönpanoa verkkoturvallisuuden ja digitaalisten taitojen opettamiseksi kouluissa, kannustamaan internetin käyttöön eri oppiaineissa ja tältä osin tukemaan asianmukaista opettajainkoulutusta;

2.

vahvistamaan vanhempien ja lasten digitaalisten taitojen hankkimista epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen kautta, mukaan lukien nuorisojärjestöissä asianmukaisesti koulutettujen nuorisotyöntekijöiden avulla;

3.

tukemaan aktiivisesti lasten osallistumista kehitettäessä kansallisia ja koko Euroopan laajuisia tiedotuskampanjoita, lainsäädäntöä tai muita toimenpiteitä ja toimia, joilla on vaikutusta lasten verkkotoimintaan, esimerkiksi tukemalla edelleen Safer Internet -keskusten hoitamia kansallisia nuorisopaneeleja;

4.

kehittämään edelleen medialukutaitoa, erityisesti digitaalisia taitoja, ja edistämään tiedotusta kansallisella ja koko Euroopan tasolla;

5.

tukemaan internetin tarjoamia mahdollisuuksia painottaen julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia tietoisuuden ja osallistamisen lisäämiseksi kansallisella ja EU:n tasolla pyrkien tavoittamaan vanhemmat ja lapset näiden sosiaalisesta, etnisestä ja kulttuuritaustasta riippumatta, mukaan lukien sosioekonomisesti muita heikommassa asemassa olevat lapset ja lapset, joilla on erityistarpeita;

6.

tuottamaan edelleen tietoa ja analyyseja lasten verkkokäyttäytymisestä ja palvelujen ja teknologioiden vaikutuksista siihen, miten lapset käyttävät internetiä;

7.

parantamaan vanhempien käyttöön tarkoitettuja valvontavälineitä, jotta ne toimivat tehokkaasti missä tahansa laitteessa ja ovat keskenään yhteentoimivia ja jotta ne ovat saatavilla mahdollisimman monella kielellä, sekä kehittämään strategioita, joiden avulla vanhemmat saadaan tietoisiksi valvontavälineistä, ottaen huomioon lasten oikeuden yksityisyyteen, tietoon ja sananvapauteen;

8.

koordinoimaan yhteiset vähimmäisvaatimukset haitallista sisältöä koskeville standardoiduille ilmoituksille ja tehokkuuskriteerit ilmoitusmenettelyille, jotta ne saataisiin vertailukelpoisiksi, avoimiksi ja käyttökelpoisiksi eri maissa ja eri laitteissa;

9.

antamaan tarvittavaa tukea tehokkaiden haitallista sisältöä koskevien ilmoitus- ja seurantamekanismien perustamiseen, käyttöönottoon ja valvontaan yhteistyön lujittamiseksi toimialalla sekä julkisten laitosten, kansalaisjärjestöjen ja vihjelinjojen kanssa ja varmistamaan kansainvälisen yhteistyön edellyttämien mekanismien ja asiaankuuluvien foorumien ja laitteiden käytön;

10.

panemaan täytäntöön ja toteuttamaan verkkomainontaa koskevat olemassa olevat itsesääntelyaloitteet ja pitämään ne ajan tasalla uusien mainonnan muotojen osalta;

11.

toteuttamaan yksityisyyttä koskevat oletusasetukset ja kehittämään ja toteuttamaan toimivia tapoja tiedottaa lapsille ja vanhemmille heidän yksityisyyttään koskevista verkkoasetuksista;

12.

kehittämään verkkomainontaa koskevia itsesääntelyaloitteita edelleen;

1.

toimitusjohtajien yhteenliittymää (CEO Coalition) esittelemään neuvostolle loppuraporttinsa sovitun mukaisesti tammikuussa 2013;

2.

komissiota antamaan säännöllisesti palautetta ja tietoja edistymisestä toimissa, jotka sisältyvät eurooppalaiseen strategiaan internetin parantamiseksi lasten näkökulmasta, erityisesti siltä osin, mikä koskee vertaisarviointi- ja arviointiprosesseja, jotka toteutetaan eurooppalaisen strategian täytäntöönpanon arvioimiseksi;

3.

komissiota ja jäsenvaltiota hyödyntämään asianmukaisella tavalla nykyisiä ja tulevia EU:n rahoitusohjelmia, jotta internetin parantamista lasten näkökulmasta koskevan eurooppalaisen strategian ja näiden päätelmien tavoitteet saavutetaan kaikkien neljän pilarin osalta, tämän kuitenkaan vaikuttamatta monivuotisesta rahoituskehyksestä (2014–2020) käytäviin neuvotteluihin.

19.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 393/15

1.

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2 artiklassa mainitaan ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vähemmistöihin kuuluvien oikeudet mukaan luettuina, Euroopan unionin keskeisinä arvoina. Nämä ovat jäsenvaltioille yhteisiä arvoja yhteiskunnassa, jolle on ominaista moniarvoisuus, syrjimättömyys, suvaitsevaisuus, oikeudenmukaisuus, yhteisvastuu sekä naisten ja miesten tasa-arvo (1);

2.

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 165 artiklassa määrätään, että unionin toiminnalla pyritään kannustamaan nuorten osallistumista demokratian toteuttamiseen Euroopassa;

3.

Nuorisoalan eurooppalaisen yhteistyön uudistetuista puitteista (2010–2018) annetussa päätöslauselmassa (2) viitataan nuorten aktiivisen kansalaisuuden ja kaikkien nuorten sosiaalisen osallisuuden edistämiseen yhteistyön yleisten tavoitteiden joukossa ja mainitaan osallistuminen ja sosiaalinen osallisuus kahtena sen kahdeksasta toiminta-alasta. Päätöslauselman mukaan se, että tunnustetaan kaikki nuoret yhteiskunnan voimavaraksi ja tuetaan nuorten oikeutta osallistua heitä koskevien politiikkojen laatimiseen nuorten ja nuorisojärjestöjen kanssa käytävän jatkuvan jäsennellyn vuoropuhelun avulla, on niitä johtavia periaatteita, joita olisi noudatettava kaikissa nuoria koskevissa politiikoissa ja toimissa;

4.

Eurooppa 2020 -strategiassa otetaan käyttöön kolme toisiaan tukevaa painopistealuetta, joiden perustana on älykäs, kestävä ja osallistava kasvu. Osana Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytyneisyyden torjunnan foorumia, joka on strategian lippulaivahanke, viitataan erityisesti tarpeeseen varmistaa sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus niin, että kasvun ja työllisyyden edut jakaantuvat laajalle ja köyhyydessä elävät ja sosiaalisesti syrjäytyneet voivat elää arvokkaasti ja osallistua aktiivisesti yhteiskuntaan. Siinä mainitaan myös ”Nuoriso” keskeisenä alana, jonka puitteissa Nuoret liikkeellä -hankkeen avulla on määrä parantaa sekä virallisten että epävirallisten koulutusjärjestelmien tuloksia ja helpottaa nuorten pääsyä työmarkkinoille.

5.

näiden päätelmien kohteena ovat kaikki ja erityisesti maahanmuuttajataustaiset nuoret (3).

6.

nuorten aktiivinen osallistuminen liittyy kaikkiin nuorten elämään vaikuttaviin aloihin sekä aktiiviseen osallistumiseen demokraattisiin prosesseihin;

7.

nuorten sosiaalinen osallisuus merkitsee pääsyä terveys- ja virallisten koulutuspalvelujen sekä arkioppimisen ja epävirallisen oppimisen piiriin sekä tieto- ja viestintäteknologia-, kulttuuri-, asumis- ja sosiaalipalvelujen piiriin ja työelämään sukupuoleen, rotuun tai etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta;

8.

rodullinen, etninen, kulttuurinen ja uskonnollinen monimuotoisuus on yksi Euroopan unionin keskeisistä piirteistä. Monimuotoisuuden taustalla ovat suurelta osin liikkuvuus ja muuttoliike; vuonna 2011 EU:ssa asui 20,5 miljoonaa kolmansien maiden kansalaista, joita EU-yhteyksissä yleensä kutsutaan maahanmuuttajiksi ja joita on EU:n koko väestöstä neljä prosenttia. Lisäksi 12,8 miljoonaa EU:n kansalaista asuu muussa kuin omassa jäsenvaltiossaan ja heidän osuutensa EU:n 27 jäsenvaltion väestöstä on 2,5 prosenttia (4);

9.

maahanmuuttajien ikä vaihtelee eri jäsenvaltioiden välillä. Vuonna 2011 yli puolet oli 20–34-vuotiaita (5);

10.

talous- ja rahoituskriisin kielteiset vaikutukset kasvuun ja työllisyyteen kohdistuvat erityisesti muita heikommassa asemassa oleviin nuoriin. Erityisesti Euroopan unionin nuorisotyöttömyysaste on saavuttanut huolestuttavan yli 20 prosentin tason ja nousee edelleen alle 25-vuotiaiden osalta. Köyhyys uhkaa 21,1:tä prosenttia 18–24-vuotiaista nuorista;

11.

vuoden 2010 lopulla alkaneet Välimeren eteläpuolisen alueen tapahtumat ovat käynnistäneet nuorten maahanmuuttajien parissa huomattavaa liikehdintää, jonka vaikutus tuntuu suoraan EU:n rajoilla;

12.

Euroopan kotouttamisrahasto pyrkii edistämään eurooppalaista yhteistyötä tavoitteena taata kaikille vertailukelpoiset oikeudet, velvollisuudet ja mahdollisuudet (6).

13.

virallisella koulutuksella sekä epävirallisella ja arkioppimisella on erittäin suuri merkitys täysipainoisen integroitumisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden kannalta. Kaikilla nuorilla tulisi olla yhtäläiset mahdollisuudet koulutukseen ja työmarkkinoille pääsyyn. Osallistumalla vastaanottavan maan koulutusjärjestelmään maahanmuuttajataustaiset nuoret voivat parantaa tietojaan, taitojaan ja osaamistaan, mikä auttaa heitä merkittävästi työpaikan löytämisessä;

14.

epävirallinen ja arkioppiminen tukee virallista koulutusta ja voi vahvistaa nuorten sosiaalista ja taloudellista osallisuutta. Tässä yhteydessä nuorisojärjestöjen ja nuorisotyöntekijöiden työ nuorten ja varsinkin maahanmuuttajataustaisten nuorten parissa ja puolesta on tärkeää;

15.

monia epäviralliseen ja arkioppimiseen kuuluvia toimia tuetaan EU:n rahoitusohjelmien kautta. Tietyt ohjelmat, esimerkiksi nuoriso-ohjelmat, on sovitettu nuorten tarpeisiin, ja ne ovat jokaisen nuoren ulottuvilla heidän erilaisesta koulutustasostaan, taustastaan ja valinnoistaan riippumatta;

16.

yhä useammat tutkimukset osoittavat, että nuoret maahanmuuttajataustaiset naiset ja miehet kohtaavat suuria hankaluuksia koulutuksessa, työmarkkinoilla ja siirtyessään koulutuksesta työmarkkinoille huolimatta siitä, että suuri osa tästä henkilöryhmästä on sopeutunut asuinmaahansa tai syntynyt siellä (7); Tietojen mukaan työttömyys ja sosiaalinen syrjäytyminen kohdistuu lisäksi enemmän nuoriin maahanmuuttajataustaisiin naisiin kuin nuoriin miehiin;

17.

muuttajien onnistunut kotoutuminen on olennaisen tärkeää yksittäisten muuttajien ja paikallisyhteisön ohella myös koko EU:n menestymisen, keskinäisen ymmärtämyksen ja viestinnän kannalta, koska se edistää osaltaan sekä talouskasvua että kulttuurista rikkautta;

18.

mahdollisuuksien antaminen nuorille liikkuville EU:n kansalaisille ja maahanmuuttajataustaisille nuorille, jotta nämä voivat käyttää omaa potentiaaliaan ja osallistua aktiivisesti paikallisella, alueellisella, kansallisella ja Euroopan tasolla on olennainen tekijä paremman sosiaalisen osallisuuden sekä yhteiskuntien terveen, kestävän ja demokraattisen toiminnan ja kehittymisen kannalta;

19.

rasismi, muukalaisviha ja muu suvaitsemattomuus ovat edelleen vakavana huolenaiheena EU:ssa, muun muassa maahanmuuttajataustaisten nuorten osalta. Kaikissa nuoria, maahanmuuttajataustaiset nuoret mukaan luettuina, koskevissa toimissa on noudatettava EU:n perusoikeuskirjaa, erityisesti syrjimättömyyden edistämistä, lasten oikeuksia sekä henkilötietojen suojaa eivätkä ne saa johtaa minkään erityisryhmän leimautumiseen;

20.

sosiaaliseen osallisuuteen tähtäävien strategioiden tulisi helpottaa maahanmuuttajataustaisten nuorten osallistumista demokratiaan ja talous-, yhteiskunta- ja kulttuurielämään.

21.

otetaan kaikki nuoret mukaan heihin vaikuttavien politiikkojen kehittämiseen, täytäntöönpanoon ja arviointiin;

22.

edistetään kulttuurienvälistä vuoropuhelua ja ymmärtämystä; erityisesti siten, että eri kulttuuritaustaiset henkilöt voisivat osallistua aktiivisesti yhteiskuntaan, jolloin torjutaan syrjintää, rasismia, muukalaisvihaa ja muita suvaitsemattomuuden muotoja;

23.

edistetään nuorten naisten ja miesten tasa-arvoa erityisesti tarjoamalla yhtäläiset mahdollisuudet kunnolliseen koulutukseen; ja helpotetaan joustavaa siirtymistä koulutuksesta työmarkkinoille;

24.

tunnustetaan epävirallisen ja arkioppimisen sekä oppimistulosten vahvistamisen keskeinen asema;

25.

tunnustetaan nuorisojärjestöjen, muun muassa maahanmuuttajanuorten järjestöjen, sekä muiden kansalaisyhteiskunnan osatekijöiden rooli nuorten osallisuuden tukemisessa;

26.

otetaan paikalliset, alueelliset ja kansalliset viranomaiset aktiivisesti mukaan sosiaalisen osallisuuden politiikkojen toteuttamiseen; ja lujitetaan niiden yhteistyötä muuttoliikkeeseen liittyvissä kysymyksissä, muun muassa nuorten osallistumisen ja sosiaalisen osallisuuden tukemisessa;

27.

tunnustetaan vastaanottavan maan virallisten kielten ja muiden vieraiden kielten oppimisen tärkeys.

28.

ottamaan huomioon maahanmuuttajataustaisten nuorten erityistarpeet ja vaikeudet poliittisten toimintalinjojen laadinnassa sekä palvelujen tarjonnassa; järjestämään helposti saatavilla olevia palveluja nuorille, jotka ovat kokeneet tai jotka ovat vaarassa kokea syrjintää, muukalaisvihaa ja rasismia; ja tunnustamaan samalla, että nuorten aktiivisen kansalaisuuden (…) perustana ovat yhtäläisesti heidän velvollisuutensa ja sitoutumisensa aktiiviseen osallistumiseen yhteiskunnassa;

29.

edistämään nuorisotyötä ja nuorisopolitiikkaa, jotka voivat parantaa nuorten aktiivista osallistumista, sosiaalista osallisuutta, solidaarisuutta ja kulttuurienvälistä vuoropuhelua sekä johtaa kasvavan monimuotoisuuden hyväksymiseen kaikkien nuorten keskuudessa; kehittämään innovatiivisia menetelmiä nuorisotyön toteuttamiseksi paikoissa, missä nuoret tapaavat;

30.

edistämään kaikkien nuorten henkilökohtaista kehitystä ja hyvinvointia nuorisotyötä koskevien mahdollisuuksien avulla, jotta he voisivat hyödyntää voimavarojaan ja heistä tulisi aktiivisia ja sitoutuneita yhteiskunnan jäseniä;

31.

tukemaan maahanmuuttajataustaisten nuorten aktiivista sitoutumista ja osallistumista paikallisyhteisöihinsä, erityisesti arkioppimisen ja epävirallisen oppimisen mahdollisuuksien osalta;

32.

lisäämään mahdollisuuksia käyttää kulttuuri-, urheilu- ja vapaa-ajan toimintaa, sillä ne ovat tärkeitä välineitä maahanmuuttajataustaisten nuorten ja nuorten liikkuvien EU:n kansalaisten sosiaalisen osallisuuden edistämiseksi;

33.

kehittämään koulutusjärjestelmiä ja tarjoamaan opettajille tarvittava koulutus ja pätevyys, jossa otetaan huomioon kunkin yksittäisen oppijan erityistarpeet, maahanmuuttajataustaisten nuorten parempi oppimistuki mukaan luettuna;

34.

edistämään nuorten liikkuvien EU:n kansalaisten ja maahanmuuttajataustaisten nuorten monikielisyyttä ja tukemaan heidän asuinmaansa virallisten kielten taidon hankkimista, jotta he pystyisivät hankkimaan tietoa ja osallistumaan täysin koulutus-, kulttuuri- ja sosiaaliseen toimintaan;

35.

tekemään yhteistyötä nuorisotyöntekijöiden ja nuorisojärjestöjen, myös maahanmuuttajanuorten järjestöjen, kanssa sekä kehittämään, edistämään ja tukemaan saatavilla olevaa vertaisoppimista molemminpuolisen kunnioituksen, suvaitsevaisuuden ja kulttuurienvälisen ymmärtämyksen lisäämiseksi;

36.

edistämään sosiaalista osallisuutta tietoyhteiskunnassa esimerkiksi parantamalla maahanmuuttajataustaisten nuorten medialukutaitoa;

37.

tukemaan nuoria liikkuvia EU:n kansalaisia ja maahanmuuttajataustaisia nuoria siirtymisessä koulutuksesta työelämään ja varmistamaan kaikkien nuorten yhtäläinen pääsy nuorisotakuujärjestelmien piiriin kansallisten lainsäädännön ja palvelujen mukaisesti;

38.

edistämään nuorten liikkuvien EU:n kansalaisten ja maahanmuuttajataustaisten nuorten osallistumista päätöksentekorakenteisiin ja lisäämään heidän tosiasiallista osallistumistaan ja vaikuttamistaan heitä koskeviin politiikkoihin ja ohjelmiin;

39.

tukemaan verkostoitumista ja kannustamaan nuorisojärjestöjen, myös maahanmuuttajanuorten järjestöjen, sekä paikallis-, alue- ja kansallisten viranomaisten sekä yksityissektorin välisiä strategisia kumppanuuksia, jotta nuorten johdolla voitaisiin järjestää monimuotoisuuden tunnustavia ja osallisuutta edistäviä hankkeita ja tapahtumia.

40.

ottamaan kaikki nuoret mukaan heihin vaikuttavien politiikkojen kehittämiseen, täytäntöönpanoon ja arviointiin;

41.

analysoimaan maahanmuuttajataustaisten nuorten naisten ja miesten sukupuolen mukaan eriytynyttä tilannetta ja toteuttamaan yhtäläisiin mahdollisuuksiin ja sukupuolten tasa-arvoon tähtääviä toimenpiteitä;

42.

tunnustamaan paikallisyhteisön tärkeän roolin maahanmuuttajataustaisten nuorten tukemisessa, jotta he pystyvät lisäämään tietämystään, taitojaan ja pätevyyttään virallisen koulutuksen sekä epävirallisen ja arkioppimisen ja kehittymisen mahdollisuuksien avulla;

43.

hyödyntämään mahdollisimman suuressa määrin Euroopan unionin kansalaisuuden teemavuotta 2013, jotta sen yhteydessä keskityttäisiin nuorten liikkuvien EU:n kansalaisten liikkuvuuteen ja täysipainoiseen osallistumiseen eurooppalaisessa yhteiskunnassa, sekä vahvistamaan tietoisuutta nuorten liikkuvien EU:n kansalaisten ja maahanmuuttajataustaisten nuorten oikeuksista ja velvollisuuksista yhteenkuuluvuuden ja keskinäisen ymmärtämyksen lisäämiseksi;

44.

edistämään muuttoliikkeeseen liittyviä kysymyksiä kansallisella, alueellisella ja Euroopan tasolla käsittelevien eri sidosryhmien monialaista yhteistyötä ja synergiaa;

45.

tukemaan ohjelmia ja toimia, joilla helpotetaan nuorten liikkuvien EU:n kansalaisten ja maahanmuuttajataustaisten nuorten pääsyä työmarkkinoille ja parannetaan heidän työllistyvyyttään ammatinvalinnanohjauksen sekä työllistymis- ja koulutusmahdollisuuksista annettavien tietojen avulla;

46.

tarkastelemaan mahdollisuuksia kohdentaa nuorille tarkoitettuja tiedotus- ja neuvontapalveluja maahanmuuttajataustaisiin nuoriin, jotta räätälöityä ja innovatiivista tiedotusta ja neuvontaa voitaisiin tarjota henkilökohtaisesti tai verkossa;

47.

kannustamaan ja tukemaan nuorisojärjestöjen, myös maahanmuuttajanuorten järjestöjen, ja tiedotusvälineiden yhteistyötä ennakkoluulottomamman kuvan antamiseksi maahanmuuttajataustaisista nuorista sosiaalisen osallisuuden edistämiseksi;

48.

suhtautumaan myönteisesti epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen validoinnista ehdotetun neuvoston suosituksen hyväksymiseen ja tunnustamaan myös nuorisojärjestöjen roolin maahanmuuttajataustaisille nuorille erittäin tärkeän epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen keskeisinä tarjoajina;

49.

pyrkimään sen varmistamiseen, että seuraavan sukupolven EU-ohjelmat ja muut välineet, joiden kohteena ovat nuoret, ovat kaikkien nuorten saatavilla ja heidän tarpeisiinsa mukautettuja, ja vahvistamaan kaikilla tasoilla sellaisen nuorisotoiminnan tukea ja rahoitusta, jonka kohteena on EU:sta ja muista kuin EU-maista tulevien nuorten sosiaalinen osallisuus ja kulttuurienvälinen vuoropuhelu.

50.

edistämään nuorten liikkuvien EU:n kansalaisten ja maahanmuuttajataustaisten nuorten sosiaalista osallisuutta koskevia hyviä käytäntöjä asiaankuuluvien tutkimusten perusteella, esimerkkinä yhteisen tutkimuskeskuksen kertomus heikommassa asemassa oleville nuorille tarkoitetusta tieto- ja viestintätekniikasta sekä nuorisotyön arvoa koskeva tutkimus, jossa esitellään erilaista nuorisotyötoimintaa ja sen arvoa EU:n nuorille;

51.

vahvistamaan asiaankuuluvien politiikkojen välistä synergiaa, erityisesti EU:n nuorisostrategian ja Eurooppa 2020 -strategian ”osallistava kasvu” -prioriteetin yhteyttä;

52.

keräämään lisää tutkimustuloksia ja tietämystä maahanmuuttajataustaisten nuorten ja nuorten liikkuvien EU:n kansalaisten osallistumisesta ja sosiaalisesta osallisuudesta.

19.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 393/20

1.

EU:lle SEUT 165 artiklassa annetun tehtävän kehittää urheilun eurooppalaista ulottuvuutta ja edistää eurooppalaista urheilua.

2.

Euroopan unionin urheilualan työsuunnitelman vuosiksi 2011–2014 (1), joka hyväksyttiin 20. toukokuuta 2011 ja jossa etusijalle asetettiin pyrkiminen näyttöön perustuvaan urheilupolitiikkaan EU:n tasolla ja perustettiin urheilua koskevan tilastoinnin asiantuntijaryhmä, jonka tehtäväksi annettiin suositella nykyisen työskentelyn pohjalta keinoja tietojen keruun edistämiseksi urheilun alalla.

3.

komission 7. heinäkuuta 2007 esittämän urheilun valkoisen kirjan (2) sekä komission 18. tammikuuta 2011 antaman tiedonannon urheilun eurooppalaisen ulottuvuuden kehittämisestä (3), joissa korostettiin vankan näytön tärkeyttä urheilupoliittisen päätöksenteon tukemisessa, muun muassa tarvetta saada vertailukelpoisia EU:n laajuisia tietoja urheilun sosiaalisista ja taloudellisista näkökohdista, ja joissa ehdotettiin konkreettisia toimia kyseisen tarpeen huomioon ottamiseksi.

4.

urheilua koskevan tilastoinnin alalla jäsenvaltioiden kesken komission avulla vuodesta 2006 tehdyn EU:n tason järjestelmällisen yhteistyön. Yhteistyön tuloksena on kehitetty urheilun taloudellisen merkityksen mittaamiseen tarkoitettu yhteinen menetelmä, joka perustuu hyväksyttyyn EU:n määritelmään (ns. urheilua koskeva Vilnan määritelmä), ja urheilun satelliittitilinpito (4) useissa jäsenvaltioissa.

5.

komission vuosina 2010 ja 2011 käynnistämät EU:n laajuiset tutkimukset urheilun vaikutuksesta EU:n taloudelliseen kasvuun ja työllisyyteen sekä EU:n mahdollisesta urheilun seurantatoimesta tulevaisuudessa (5);

6.

ensimmäisen urheilua koskevaa tilastointia käsitelleen EU:n konferenssin, joka pidettiin Brysselissä 23. maaliskuuta 2011 ja jossa vahvistettiin parempien ja vertailukelpoisempien urheilua koskevien tietojen tärkeä merkitys (6).

1.

Nykyinen talous- ja finanssikriisi vaikuttaa suuresti julkisiin menoihin kaikkialla EU:ssa, ja sen vuoksi useat jäsenvaltiot kohdentavat resurssinsa sellaisille politiikan alueille, jotka luovat kasvua ja työpaikkoja.

2.

Vaikka eri tasoilla on tutkittu urheilun taloudellisia vaikutuksia, tuloksia ei yleensä ole voitu vertailla maiden kesken. Nykyään on yhä enemmän näyttöä siitä, että urheilulla on huomattava vaikutus Euroopan talouteen ja että se on tärkeä kasvun ja työllisyyden edistäjä (7), jonka avulla kohennetaan myös sosiaalista yhteenkuuluvuutta, hyvinvointia ja ”pehmeiden” taitojen kehittämistä (8), joten se myötävaikuttaa selvästi Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseen.

3.

Viimeaikaisen EU:n laajuisen tutkimuksen mukaan urheilun osuus on 1,76 prosenttia EU:n koko bruttoarvonlisäyksestä (9). Jos kerrannaisvaikutukset otetaan huomioon, urheilun osuus kohoaa jopa 2,98 prosenttiin EU:n koko bruttoarvonlisäyksestä. Lisäksi urheilualan kasvu on osoittautunut työvoimavaltaiseksi, mikä näkyy urheilun suurempana osuutena EU:n kokonaistyöllisyydestä (noin 2,12 prosenttia) kuin bruttoarvonlisäyksestä. Tällaisen suuren työvoimavaltaisuutensa ansiosta urheilulla on tärkeä asema työllisyyden turvaamisessa.

4.

Erilaisten urheiluun liittyvien tietojen kokoaminen ja niiden käyttö politiikan laadinnassa voi parantaa urheilupolitiikan laatua. Tässä yhteydessä katsotaan, että urheilun satelliittitilinpito on arvokas väline näytön keräämisessä urheilupolitiikan laatimista varten. Toiset jäsenvaltiot ovat edistyneet erinomaisesti urheilun taloudellisen merkityksen mittaamisessa ottamalla käyttöön urheilun satelliittitilinpidon kansallisella tasolla.

5.

Urheilua koskevan tietämyksen tasoa lisäävää yhteistyötä voidaan tehostaa EU:ssa parhaiten monialaisella yhteistyöllä, johon osallistuvat tiedeyhteisö, urheiluteollisuus, urheilumaailma sekä kansalliset ja eurooppalaiset viranomaiset, muun muassa tilastolaitokset.

6.

Eri urheilupolitiikkojen tuloksia koskevat Eurobarometri-tutkimukset ovat osoittautuneet hyödylliseksi välineeksi jäsenvaltioiden suuntausten vertailemiseksi eri aikoina; niillä ei kuitenkaan voida korvata Euroopan tilastojärjestelmän Eurostatin kautta toimitettavia luotettavia tilastotietoja;

7.

Urheilua koskevan tilastoinnin asiantuntijaryhmä on laatinut ensimmäiset urheilun vahvemman näyttöpohjan erityisiä näkökohtia koskevat ohjeet (10) toimeksiantonsa mukaisesti. Niihin sisältyvät muun muassa

8.

Urheilupoliittisen päätöksenteon paremman näyttöpohjan kehittämisessä on otettava huomioon talous- ja finanssikriisistä johtuvat talousarviorajoitteet sekä kansallisella että unionin tasolla.

1.

Edistämään urheilun satelliittitilinpidon vapaaehtoista kehittämistä käytettävissä olevien metodologisten välineiden avulla siten, että hyödynnetään EU:n nykyisiä yhteistyörakenteita ja pyritään ottamaan mukaan asiaankuuluvat hallintorakenteet, muun muassa kansalliset tilastolaitokset.

2.

Kannustamaan ja tukemaan aloitteita, joilla pyritään parantamaan urheilua koskevien tietojen keruuta ja levitystä, nykyiset kansalliset tiedot mukaan lukien, jotta siten vahvistettaisiin näyttöön perustuvaa urheilupolitiikkaa.

1.

Parantamaan urheilun sosiaalisten ja taloudellisten näkökohtien näyttöpohjaa EU:ssa ja sen jäsenvaltioissa esimerkiksi sisällyttämällä nämä aiheet Euroopan unionin vuosien 2013–2017 tilasto-ohjelmaan ja myöhempiin vuotuisiin tilastoja koskeviin työohjelmiin.

2.

Pyrkimään yhteistyön parantamiseen urheilualan ja tilastoinnin asiaankuuluvien institutionaalisten rakenteiden välillä EU:ssa ja jäsenvaltioissa, jotta lisättäisiin tietoisuutta luotettavien ja vertailukelpoisten urheilua koskevien tietojen tarpeesta.

3.

Edistämään nykyisen näytön pohjalta laajempaa ymmärtämystä urheilun keskeisestä asemasta kasvun, työllisyyden ja taitojen kehittämisen sekä sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistäjänä kansallisen ja alueellisen poliittisen päätöksenteon sekä Eurooppa 2020 -strategian yhteydessä.

1.

Harkitsemaan tähänastisen alalla tehdyn työn perusteella käytettävissä olevien ja tulevien EU:n rahoitusvälineiden käyttöä kansallisten urheilun satelliittitilinpidon kehittämispyrkimysten tukemiseen.

2.

Edistämään urheilun näyttöpohjan vahvistamista tukemalla erityisesti kansallisia urheilun satelliittitilinpidon kehittämispyrkimyksiä ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa EU:n tasolla tähänastisen alalla tehdyn työn pohjalta, jotta voitaisiin mitata empiirisesti urheilun vaikutuksia talouskasvuun sekä työllisyyden turvaamiseen ja edistämiseen Euroopassa;

19.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 393/22

1.

Euroopan unionin urheilualan työsuunnitelman vuosiksi 2011–2014 (1), joka hyväksyttiin 20. toukokuuta 2011 ja jossa määritettiin terveyttä edistävä liikunta EU:n tason urheilualan yhteistyön yhdeksi ensisijaiseksi aiheeksi ja jolla perustettiin urheilua, terveyttä ja osallistumista käsittelevä asiantuntijaryhmä, joka sai tehtäväksi tutkia, miten lisätä terveyttä edistävää liikuntaa ja siihen osallistumista ruohonjuuritason urheilutoiminnassa.

2.

Komission 7. heinäkuuta 2007 antaman urheilun valkoisen kirjan (2), jossa korostettiin liikunnan merkitystä ja esitettiin suunnitelma, jonka mukaan komissio tekisi ehdotuksen liikuntaa koskevista suuntaviivoista vuoden 2008 loppuun mennessä; ja urheilun eurooppalaisen ulottuvuuden kehittämisestä 18. tammikuuta 2011 annetun komission tiedonannon (3), jossa todettiin, että urheilu on perustava osa kaikkea sellaista julkista toimintapolitiikkaa, jolla pyritään fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen, ja kehotettiin jatkamaan pyrkimyksiä kansallisten suuntaviivojen laatimiseksi, mihin sisältyy uudelleentarkastelu ja koordinointi.

1.

Fyysistä aktiivisuutta koskevat EU:n suositukset, joihin EU:n jäsenvaltioiden urheilusta vastaavat ministerit suhtautuivat myönteisesti epävirallisessa kokouksessaan marraskuussa 2008 ja joissa kannustetaan toteuttamaan eri alojen välisiä politiikkoja liikunnan lisäämiseksi koko väestön osalta yhteiskuntaluokasta, iästä, sukupuolesta, rodusta, etnisestä taustasta ja fyysisistä kyvyistä riippumatta (4).

1.

Maailman terveysjärjestä (WHO) on hiljattain määrittänyt riittämättömän liikunnan ennenaikaisen kuolleisuuden ja tautien neljänneksi tärkeimmäksi riskitekijäksi maailmassa (5).

2.

Liikunta on tehokkaimpia keinoja ehkäistä ennalta ei-tarttuvia tauteja ja torjua lihavuutta (6). On myös olemassa yhä enemmän näyttöä liikunnan ja mielenterveyden ja kognitiivisten prosessien välisestä positiivisesta korrelaatiosta (7). Liikunnan puute vaikuttaa haitallisesti ihmisten henkilökohtaisen terveyden ohella myös terveydenhuoltojärjestelmiin ja talouteen kokonaisuudessaan liikunnan puutteen aiheuttamien merkittävien suorien ja välillisten kustannusten vuoksi (8). Liikunnan hyödyt koskevat ennalta ehkäisyä, hoitoa ja kuntoutusta, joten siitä on etua joka iässä ja sillä on erityinen merkitys Euroopan väestön ikääntymisen ja kaikenikäisten korkean elämänlaadun säilyttämisen kannalta.

3.

Fyysisen aktiivisuuden lisäämistä on vauhditettu eri tasoilla ja eri strategioilla, toimintapolitiikoilla ja ohjelmilla, koska tietoisuus terveyttä edistävän liikunnan merkityksestä elämän eri vaiheissa on jatkuvasti parantunut. Eräissä EU:n jäsenvaltioissa on toteutettu merkittäviä toimia, joilla on tarjottu kansalaisille mahdollisuuksia ja kannustusta fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen. Fyysiseen aktiivisuuteen kannustava valistus, jossa liikunta-ala on mukana, voi olla hyödyllistä kansalaisten tavoittamisessa.

4.

Kaiken kaikkiaan niiden EU:n kansalaisten osuus, jotka onnistuvat noudattamaan fyysisen aktiivisuuden määrää koskevia suosituksia, ei ole noussut viime vuosina; joissakin maissa harjoitetun liikunnan määrää vähenee (9). Nykyinen vähän liikuntaa harrastavien suuri osuus on keskeinen huolenaihe EU:ssa ja sen jäsenvaltioissa sekä terveydelliseltä, sosiaaliselta että taloudelliselta kannalta katsottuna.

5.

Fyysisen aktiivisuuden tehokkaaseen edistämiseen, joka johtaa liikuntaa harrastavien osuuden kasvuun, on saatava mukaan kohdassa 6 mainitut alat, myös liikunta-ala, koska urheilutoiminta ja harrasteliikunta ovat tärkeimpiä liikunnan lähteitä.

6.

Fyysistä aktiivisuutta koskevat EU:n suositukset muodostavat hyvän perustan fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen tähtäävien eri alojen välisten politiikkojen tukemiselle, erityisesti liikunnan, terveydenhuollon, koulutuksen, ympäristön, kaupunkisuunnittelun ja liikenteen aloilla, tarjoamalla ohjeita jäsenvaltioille niiden kehittäessä kansallisia terveyttä edistävää liikuntaa koskevia strategioitaan.

7.

Eräät jäsenvaltiot soveltavat jo kyseisiä suosituksia tai joitakin niiden periaatteista omien kansallisten politiikkojensa ja strategioidensa puitteissa. Kaiken kaikkiaan jäsenvaltioiden välisissä lähestymistavoissa on kuitenkin suuria eroja ja suositusten mukaisten terveyttä edistävää liikuntaa koskevien politiikkojen toteuttamista voitaisiin edelleen parantaa.

8.

Urheilua, terveyttä ja osallistumista käsittelevä asiantuntijaryhmä on määrittänyt toimeksiantonsa mukaisesti joukon suositeltavia toimenpiteitä terveyttä edistävän liikunnan entistä tehokkaampaa lisäämistä koskeviin erityisnäkökohtiin liittyen. Niitä ovat (10):

1.

Jatkamaan työtä sellaisten strategioiden ja eri alojen välisten politiikkojen kehittämiseksi ja toteuttamiseksi, joiden tavoitteena on liikunnan lisääminen fyysistä aktiivisuutta koskevat EU:n suositukset tai niitä tukevat periaatteet huomioon ottaen.

2.

Kannustamaan ja tukemaan asianmukaisella tasolla aloitteita, joilla pyritään lisäämään fyysistä aktiivisuutta liikunta-alalla ja joita ovat esimerkiksi yksityiskohtaiset suuntaviivat liikuntamahdollisuuksien parantamiseksi paikallisissa urheiluseuroissa, jonkin tietyn urheilulajin urheilujärjestöjen käyttöön ottamat tai harrasteliikunnassa omaksutut erityisohjelmat tai kuntosaleilla toteutettavat erityistoimet, joita liikunta- ja kuntoiluala voisivat soveltaa ja jotka voisivat edistää yhteistyötä muiden alojen kanssa, erityisesti koulutuksen ja terveydenhuollon alalla.

3.

Kannustamaan aktiivista ikääntymistä tukevan fyysisen aktiivisuuden sisällyttämistä kansallisiin politiikkoihin ja rahoitusjärjestelyihin liikunnan osalta, ja näin ollen harkitsemaan hankkeita, joiden tavoitteena on lisätä terveyttä edistävää liikuntaa ikääntyneiden keskuudessa ottaen samalla huomioon toimintakyvyn eri tasot.

4.

Edistämään tarvittaessa kansallisen terveydenhuoltojärjestelmän mukaisesti yhteistyön tiivistämistä liikunta-, terveydenhuolto- ja muiden alojen välillä ottaen huomioon eräissä jäsenvaltioissa kehitetyt parhaat käytännöt.

5.

Harkitsemaan valistuksen ja tiedottamisen käyttöä sekä kansallisella että paikallisella tasolla kansalaisten kiinnostuksen herättämiseksi aktiivisemman elämäntyylin omaksumiseen.

1.

Tehostamaan niiden politiikanalojen välistä yhteistyötä, jotka ovat vastuussa fyysistä aktiivisuutta koskevien EU:n suositusten mukaisesti fyysisen aktiivisuuden lisäämisestä erityisesti liikunnan, terveydenhuollon, koulutuksen, ympäristön, kaupunkisuunnittelun ja liikenteen aloilla.

2.

Varmistamaan aktiivisen ikääntymisen ja sukupolvien välisen solidaarisuuden eurooppalaisen teemavuoden 2012 osalta, että urheilua, terveyttä ja osallistumista käsittelevän asiantuntijaryhmän laatimat aktiivista ikääntymistä tukevat fyysistä aktiivisuutta koskevat periaatteet otetaan soveltuvilta osin huomioon teemavuoden poliittisissa jatkotoimissa ja kaikissa kansallisissa harrasteliikuntastrategioissa.

3.

Parantamaan terveyttä edistävän liikunnan ja liikuntaan osallistumisen lisäämiseen EU:ssa ja sen jäsenvaltioissa tarkoitettujen toimintapolitiikkojen näyttöpohjaa muun muassa sisällyttämällä liikunta Euroopan unionin vuosien 2013–2017 tilasto-ohjelmaan.

1.

Tällä alalla aikaisemmin tehdyn työn, erityisesti fyysistä aktiivisuutta koskevat EU:n suositukset, huomioon ottaen tekemään ehdotuksen terveyttä edistävää liikuntaa koskevaksi neuvoston suositukseksi ja harkitsemaan kevyen seurannan kehyksen sisällyttämistä siihen, jotta voitaisiin arvioida edistymistä sellaisen suppean indikaattorijoukon avulla, joka perustuisi mahdollisimman suuressa määrin urheilua, terveyttä ja osallistumista käsittelevän asiantuntijaryhmän nimeämiin käytettävissä oleviin tietolähteisiin.

2.

Julkaisemaan säännöllisiä katsauksia liikunnasta ja fyysisestä aktiivisuudesta sekä ottamaan huomioon terveyttä edistävään liikuntaan liittyvän tutkimustoiminnan EU:n tulevassa tutkimusohjelmassa.

3.

Edistämään ja tukemaan parhaiden käytäntöjen vaihtoa EU:ssa terveyttä edistävän liikunnan ja liikuntaan osallistumisen osalta muun muassa tukemalla hankkeita ja niiden tuloksista tiedottamista asiaan liittyvien EU:n rahoitusjärjestelyjen ja ohjelmien puitteissa. Parhaiden käytäntöjen vaihto voisi liittyä seuraaviin toimiin:

4.

Harkitsemaan vuotuisen urheilun eurooppalaisen teemaviikon perustamista (pitäen mielessä sen rahoitusta ja organisointia koskevat näkökohdat) keinona lisätä fyysistä aktiivisuutta ja liikuntaan osallistumista kaikilla tasoilla vastaavat kansalliset aloitteet huomioon ottaen ja yhteistyössä asiaankuuluvien liikuntajärjestöjen kanssa. Teemaviikko olisi perustettava nykyisille tiedotuskampanjoille kaikki niistä opittu huomioon ottaen ja niille lisäarvoa luoden. Teemaviikon olisi hyödynnettävä niistä asiaan liittyvistä hankkeista saatuja kokemuksia, joita on rahoitettu urheilun alalla vuoden 2009 valmistelutoimilla, sekä niiden hankkeiden tuloksia, joita rahoitetaan asiaan liittyvillä ehdotuspyynnöillä urheilualan valistustoimia koskevan vuoden 2012 valmistelutoimen puitteissa.