15.12.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 389/2

UNIONIN TUOMIOISTUIMEN PÄÄTÖS,

20 päivänä marraskuuta 2012,

virallisista vapaapäivistä ja tuomioistuimen lomakausista

2012/C 389/02

UNIONIN TUOMIOISTUIN, joka

ottaa huomioon työjärjestyksen 24 artiklan 2, 4 ja 6 kohdan

sekä katsoo, että unionin tuomioistuimen työjärjestyksen tultua voimaan 1 päivänä marraskuuta 2012 on laadittava luettelo virallisista vapaapäivistä ja vahvistettava tuomioistuimen lomakausien ajankohdat,

ON TEHNYT SEURAAVAN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Työjärjestyksen 24 artiklan 4 ja 6 kohdassa tarkoitettu luettelo virallisista vapaapäivistä on seuraava:

—	uudenvuodenpäivä

—	pääsiäismaanantai

—	vapunpäivä

—	helatorstai

—	toinen helluntaipäivä

—	23 päivä kesäkuuta

—	15 päivä elokuuta

—	1 päivä marraskuuta

—	25 päivä joulukuuta

—	26 päivä joulukuuta.

2 artikla

Vahvistetaan työjärjestyksen 24 artiklan 2 ja 6 kohdassa tarkoitettujen tuomioistuimen lomakausien ajankohdat 1 päivän marraskuuta 2012 ja 31 päivän lokakuuta 2013 väliseksi ajaksi seuraavasti:

—	joulu 2012: maanantaista 17 päivästä joulukuuta sunnuntaihin 6 päivään tammikuuta 2013 nämä päivät mukaan lukien

—	pääsiäinen 2013: maanantaista 25 päivästä maaliskuuta 2013 sunnuntaihin 7 päivään huhtikuuta 2013 nämä päivät mukaan lukien

—	kesä 2013: maanantaista 15 päivästä heinäkuuta sunnuntaihin 1 päivään syyskuuta 2013 nämä päivät mukaan lukien.

3 artikla

Tämä päätös tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tehty Luxemburgissa 20 päivänä marraskuuta 2012.

Kirjaaja

A. CALOT ESCOBAR

Presidentti

V. SKOURIS

15.12.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 389/3

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal Administrativo e Fiscal do Porto (Portugali) on esittänyt 18.9.2012 — Portgás — Sociedade de Produção e Distribuição de Gás, SA v. Ministério do Ambiente, do Ordenamento do Território e do Desenvolvimento Regional

(Asia C-425/12)

2012/C 389/04

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal Administrativo e Fiscal do Porto

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Portgás — Sociedade de Produção e Distribuição de Gás, SA

Vastaaja: Ministério do Ambiente, do Ordenamento do Território e do Desenvolvimento Regional (Ympäristö-, kaavoitus- ja aluekehitysministeriö)

Ennakkoratkaisukysymys

Voidaanko 14.6.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/38/ETY (1) 4 artiklan 1 kohtaa sekä saman direktiivin 14 artiklan 1 kohdan c alakohdan i alakohtaa, sellaisena kuin se on muutettuna 16.2.1998 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 98/04/EY (2), sekä asiassa sovellettavia kyseisten direktiivien muita säännöksiä ja yhteisön oikeuden yleisiä periaatteita tulkita siten, että niillä luodaan julkisen palvelun tehtävän toimeksiannon saaneille yksityisille [ja erityisesti yksikölle, joka kuuluu direktiivin 93/38/ETY 2 artiklan 1 kohdan b alakohdan soveltamisalaan], kun kyseistä direktiiviä ei ollut saatettu osaksi Portugalin valtion sisäistä oikeutta, velvollisuuksia, joiden noudattamatta jättämiseen Portugalin valtio voi vedota kyseistä toimeksiannon saanutta yksikköä vastaan ministeriön päätöksellä?

(1) Vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja teletoiminnan alan hankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta (EYVL L 199, s. 84).

(2) EYVL L 101, s. 1.

15.12.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 389/3

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Landgericht Hamburg (Saksa) on esittänyt 2.10.2012 — Karin Gawelczyk v. Generali Lebensversicherung AG

(Asia C-439/12)

2012/C 389/05

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Landgericht Hamburg

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Karin Gawelczyk

Vastaaja: Generali Lebensversicherung AG

Ennakkoratkaisukysymys

Onko henkivakuutuksen ensivakuutusliikettä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta, säännöksistä, joilla helpotetaan palvelujen tarjoamisen vapauden tehokasta käyttämistä, sekä direktiivin 79/267/ETY (1) muuttamisesta 8.11.1990 annetun toisen neuvoston direktiivin 90/619/ETY (2) (toinen henkivakuutusdirektiivi) 15 artiklan 1 kohdan ensimmäistä alakohtaa tulkittava henkivakuutuksen ensivakuutusta koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta sekä direktiivien 79/267/ETY ja 90/619/ETY muuttamisesta 10.11.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/96/ETY (kolmas henkivakuutusdirektiivi) 31 artiklan 1 kohdan valossa siten, että sen kanssa ristiriidassa on vakuutussopimuslain 5a §:n 2 momentin neljännen virkkeen kaltainen säännös — sellaisena kuin se oli Euroopan yhteisöjen neuvoston vakuutusoikeuden alalla antamien direktiivien täytäntöönpanosta 21.7.1994 annetun kolmannen lain (kolmas vakuutusvalvontalain täytäntöönpanolaki ETY) jälkeen — jonka mukaan purkamis- tai peruuttamismahdollisuus myönnetään vain enintään yhden vuoden ajaksi ensimmäisen vakuutusmaksun maksamishetkestä lähtien, vaikkei vakuutuksenottajalle ole ilmoitettu hänellä olevasta purkamis- tai peruuttamismahdollisuudesta?

(1) EYVL L 330, s. 50.

(2) EYVL L 360, s. 1.

15.12.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 389/4

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Finanzgericht Hamburg (Saksa) on esittänyt 3.10.2012 — Metropol Spielstätten Unternehmergesellschaft (haftungsbeschränkt) v. Finanzamt Hamburg-Bergedorf

(Asia C-440/12)

2012/C 389/06

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Finanzgericht Hamburg

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Metropol Spielstätten Unternehmergesellschaft (haftungsbeschränkt)

Vastaaja: Finanzamt Hamburg-Bergedorf

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (1) 401 artiklaa (luettuna yhdessä 135 artiklan 1 kohdan i alakohdan kanssa) tulkittava siten, että uhka- tai rahapeleistä voidaan kantaa joko arvonlisäveroa tai erityistä kansallista veroa mutta ei kumpaakin?

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, kysytään seuraavaa:

Jos uhka- tai rahapeleistä on kansallisten oikeussääntöjen mukaan kannettava sekä arvonlisäveroa että erityistä veroa, johtaako tämä arvonlisäveron kantamatta jättämiseen vai erityisen veron kantamatta jättämiseen vai onko päätös siitä, kumpi vero on jätettävä kantamatta, tehtävä kansallisen lainsäädännön perusteella?

Onko direktiivin 2006/112 1 artiklan 2 kohdan ensimmäistä virkettä ja 73 artiklaa tulkittava siten, että niiden vastaisina on pidettävä kansallista oikeussääntöä tai käytäntöä, jonka mukaan pidettäessä peliautomaatteja pelattavana on veron perusteena käytettävä automaatin kassan sisältöä (sähköisesti laskettua kassaa) tietyn ajanjakson päätyttyä?

4)	Jos kolmanteen kysymykseen vastataan myöntävästi, kysytään seuraavaa: Jos veron perustetta ei voida määrittää näin, miten se on määritettävä?

Onko direktiivin 2006/112 1 artiklan 2 kohdan ensimmäistä virkettä ja 73 artiklaa tulkittava siten, että arvonlisäveron kantaminen edellyttää, että elinkeinonharjoittaja voi vyöryttää arvonlisäveron suorituksen vastaanottajan maksettavaksi? Tarvittaessa: Mitä vyöryttämismahdollisuudella tarkoitetaan? Kuuluuko vyöryttämismahdollisuuteen esimerkiksi se, että on oikeudellisesti hyväksyttävää periä tavarasta tai palvelusta vastaavasti kalliimpi hinta?

Jos viidennessä kysymyksessä edellytyksenä on kalliimman hinnan oikeudellinen hyväksyttävyys, kysytään seuraavaa:

Onko direktiivin 2006/112 1 artiklan 2 kohdan ensimmäistä virkettä ja 73 artiklaa tulkittava siten, että oikeussääntöjä, joilla rajoitetaan arvonlisäverollisista tavaroista tai palveluista perittävää vastiketta, on tulkittava unionin oikeuden mukaisella tavalla siten, että arvonlisävero ei sisälly määrättyyn vastikkeeseen vaan arvonlisävero on lisättävä siihen, vaikka kyseessä olisivatkin kansalliset vastikkeita koskevat oikeussäännöt, joiden sanamuodossa ei nimenomaisesti säädetä tästä?

Jos viidenteen kysymykseen vastataan myöntävästi, kuudenteen kysymykseen kieltävästi ja kolmanteen kysymykseen kieltävästi, kysytään seuraavaa:

Jätetäänkö tässä tapauksessa arvonlisävero kantamatta kokonaisliikevaihdosta vai vain liikevaihdon siitä osasta, jota vyöryttämismahdollisuus ei koske, ja miten tämä osa on tällöin määritettävä — sen perusteella, minkä liikevaihdon tapauksessa pelikohtaista panosta ei voitu korottaa, vai sen perusteella, minkä liikevaihdon tapauksessa tuntikohtaista kassan sisältöä ei voitu suurentaa?

8)	Onko direktiivin 2006/112 1 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että sen vastaisena on pidettävä yhdenmukaistamatonta veroa koskevaa kansallista säännöstä, jonka mukaan maksettu arvonlisäveron täsmällinen määrä vähennetään tästä verosta?

Jos kahdeksanteen kysymykseen vastataan myöntävästi, kysytään seuraavaa:

Johtaako arvonlisäveron vähentäminen kansallisesta yhdenmukaistamattomasta verosta jälkimmäisen veron alaisten elinkeinonharjoittajien tapauksessa siihen, että arvonlisäveroa ei voida kantaa niiden sellaisilta kilpailijoilta, jotka eivät ole mainitun veron vaan jonkin toisen erityisen veron alaisia ja joiden osalta ei ole säädetty tällaisesta vähentämisestä?

(1) EUVL L 347, s. 1.

15.12.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 389/5

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka High Court of Justice (Chancery Division) (Yhdistynyt kuningaskunta) on esittänyt 3.10.2012 — Actavis Group PTC EHF ja Actavis UK Ltd v. Sanofi

(Asia C-443/12)

2012/C 389/07

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

High Court of Justice (Chancery Division)

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Actavis Group PTC EHF ja Actavis UK Ltd

Vastaaja: Sanofi

Muu osapuoli: Sanofi Pharma Bristol-Myers Squibb SNC

Ennakkoratkaisukysymykset

1)	Minkä kriteerien perusteella päätetään, suojaako tuotetta voimassa oleva peruspatentti asetuksen N:o 469/2009/EY (1) (jäljempänä asetus) 3 artiklan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla?

2)	Ovatko asetus ja erityisesti sen 3 artiklan c alakohta esteenä sille, että patentinhaltijalle myönnetään kutakin suojattua tuotetta koskeva lisäsuojatodistus, jos voimassa oleva peruspatentti suojaa useita tuotteita?

(1) Lääkkeiden lisäsuojatodistuksista 6.5.2009 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 469/2009 (EUVL L 152, s. 1)

15.12.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 389/5

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Finanzgericht Düsseldorf (Saksa) on esittänyt 8.10.2012 — HARK GmbH & Co KG Kamin- und Kachelofenbau v. Hauptzollamt Duisburg

(Asia C-450/12)

2012/C 389/08

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Finanzgericht Düsseldorf

Pääasian asianosaiset

Kantaja: HARK GmbH & Co KG Kamin- und Kachelofenbau

Vastaaja: Hauptzollamt Duisburg

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista 23.7.1987 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 (1) liitteessä I olevan yhdistetyn nimikkeistön nimikettä 7321, sellaisena kuin se on muutettuna 19.9.2008 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 1031/2008 (2), tulkittava siten, että perusteluissa lähemmin kuvattuja uuniputkisarjoja voidaan pitää uunien, kamiinoiden ja liesien osina?

2)	Jos kysymykseen 1 vastataan kieltävästi, voidaanko uuniputkisarjat luokitella nimikkeeseen 7307?

(1) EYVL L 256, s. 1.

(2) EUVL L 291, s. 1.

15.12.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 389/6

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunale di Trento (Italia) on esittänyt 11.10.2012 — Lorenzo Amatori ym. v. Telecom Italia SpA ja Shared Service Center Srl

(Asia C-458/12)

2012/C 389/09

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunale di Trento

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Lorenzo Amatori ym.

Vastaajat: Telecom Italia SpA ja Shared Service Center Srl

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko liiketoiminnan osan luovutusta koskeva unionin lainsäädäntö (erityisesti 12.3.2001 annetun neuvoston direktiivin 2001/23/EY (1) 1 artiklan 1 kohdan a ja b alakohta yhdessä sen 3 artiklan 1 kohdan kanssa) esteenä siviililain (codice civil) 2112 §:n 5 momentin kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan luovutuksensaaja voi tulla luovuttajan sijaan työsuhteiden osapuoleksi ilman luovutettujen työntekijöiden suostumusta silloinkin, kun luovutuksen kohteena ollutta liiketoiminnan osaa ei voida pitää sellaisena jo ennen luovutusta olemassa olleena, toiminnallisesti itsenäisenä taloudellisena yksikkönä, joka olisi ollut luovutushetkellä sellaisenaan luovuttajan ja luovutuksensaajan yksilöitävissä?

Onko liiketoiminnan osan luovutusta koskeva unionin lainsäädäntö (erityisesti 12.3.2001 annetun neuvoston direktiivin 2001/23/EY 1 artiklan 1 kohdan a ja b alakohta yhdessä sen 3 artiklan 1 kohdan kanssa) esteenä siviililain 2112 §:n 5 momentin kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan luovutuksensaaja voi tulla luovuttajan sijaan työsuhteiden osapuoleksi ilman luovutettujen työntekijöiden suostumusta silloinkin, kun luovuttajayrityksellä säilyy luovutuksen jälkeenkin huomattava vaikutusvalta luovutuksensaajaan, mikä ilmenee tiukasta sidonnaisuudesta luovuttajaan yritysten välisen toimeksiantosuhteen vuoksi ja siitä, että liiketoiminnallinen riski jää kummankin yrityksen kannettavaksi?

(1) Työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka yritys- tai liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 12.3.2001 annettu neuvoston direktiivi 2001/23/EY, EYVL L 82, s. 16.

15.12.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 389/7

Kanne 15.10.2012 — Générations futures v. komissio

(Asia T-458/12)

2012/C 389/11

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Mouvement pour les droits et le respect des générations futures (Ons-en-Bray, Ranska) (edustaja: asianajaja A. Faro)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan terveyden ja kuluttaja-asioiden pääjohtajan 16.8.2012 tekemän päätöksen (ARES 977 175), jolla on hylätty tehoaineen metaami hyväksymisestä kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009 mukaisesti ja komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 540/2011 liitteen muuttamisesta 25.4.2012 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 359/2012 uudelleentarkastelua koskeva asetuksen N:o 1367/2006 10 artiklan nojalla esitetty pyyntö

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja, joka on virallisesti hyväksytty ranskalainen ympäristönsuojeluyhdistys, pyrkii siihen, että tehoaineen metaami hyväksymisestä annettu täytäntöönpanoasetus N:o 359/2012 (1) otettaisiin uudelleentarkasteltavaksi asetuksen N:o 1367/2006 10 artiklan nojalla. Komissio on 16.8.2012 tehdyllä päätöksellä kieltäytynyt tästä uudelleentarkastelusta sillä perusteella, ettei uudelleentarkasteltavaksi pyydetty täytäntöönpanoasetus ole asetuksen N:o 1367/2006 (2) 2 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitettu hallintotoimi.

Kantaja vetoaa kanteensa tueksi useisiin kanneperusteisiin.

Kantaja katsoo yhtäältä, että täytäntöönpanoasetus on vastaus ulkopuolisen yhtiön esittämään yksittäiseen pyyntöön, ja toisaalta, että asetuksen N:o 1367/2006 10 artiklan 1 kohdassa, luettuna yhdessä saman asetuksen 2 artiklan 1 kohdan g alakohdan kanssa, säädetty rajaus hallintotoimiin on yhteensopimaton Århusin yleissopimuksen (3) 9 artiklan 3 kohdan kanssa.

Kantaja katsoo myös, että sen esittämä uudelleentarkastelua koskeva pyyntö on aiheellinen, koska i) asiassa sovellettavaa menettelyä ei ole noudatettu, ii) arvioitavaksi esitetty aineisto on riittämätön ja iii) säädettyjä hyväksymisperusteita ei ole noudatettu.

(1) Tehoaineen metaami hyväksymisestä kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009 mukaisesti ja komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 540/2011 liitteen muuttamisesta 25.4.2012 annettu komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 359/2012 (EUVL L 114, s. 1).

(2) Tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa koskevan Århusin yleissopimuksen määräysten soveltamisesta yhteisön toimielimiin ja elimiin 6.9.2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1367/2006 (EUVL L 264, s. 13).

(3) Tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa koskeva yleissopimus.

15.12.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 389/7

Kanne 23.10.2012 — RFA International v. komissio

(Asia T-466/12)

2012/C 389/12

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: RFA International, LP (Calgary, Kanada) (edustaja: asianajaja B. Evtimov)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan osittain 10.8.2012 tehdyt komission päätökset C(2012) 5577 lopullinen, C(2012) 5585 lopullinen, C(2012) 5588 lopullinen, C(2012) 5595 lopullinen, C(2012) 5596 lopullinen, C(2012) 5598 lopullinen ja C(2012) 5611 lopullinen siltä osin kuin niissä kieltäydytään hakemuksen mukaisten polkumyyntitullien määrien palauttamisesta kuitenkin niitä määriä lukuun ottamatta, joita koskevat hakemukset oli jätetty tutkimatta siksi, että ne oli jätetty säädetyn määräajan jälkeen

—	velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan

—

komissio on tehnyt oikeudellisen virheen ja ilmeisen arviointivirheen hyväksyessään myynti-, yleis-, ja hallintokulujen ja voiton täyden vähentämisen CHEMK Groupin vientihinnan osalta ja todetessaan siihen liittyen, että taloudellinen yksikkö ei ole merkityksellinen vientihinnan (mukaan lukien vientihinnan oikaisut) perusasetuksen (1) 2 artiklan 9 kohdassa tarkoitetulla tavalla tapahtuvaa laskemista varten. Siltä osin kuin komissio on saattanut katsoa, että kantajan väite taloudellisen yksikön olemassaolosta, on hylättävä, kantaja toteaa, että myös sellainen hylkääminen on tehty oikeudellisesti virheellisesti ja/tai sen osalta on kysymyksessä ilmeinen arviointivirhe.

Toinen kanneperuste, jonka mukaan

—

komissio on tehnyt ilmeisen arviointivirheen todetessaan, että kyseessä oli perusasetuksen 11 artiklan 9 kohdassa tarkoitettu olosuhteiden muutos, jonka takia eri menetelmän soveltaminen lopullisen polkumyyntimarginaalin laskemista varten oli perusteltua. Kantaja katsoo, että tämän seurauksena on rikottu myös perusasetuksen 11 artiklan 9 kohtaa, koska komissio on soveltanut uutta menetelmää, joka poikkeaa alkuperäisessä tutkimuksessa käytetystä vastaavasta menetelmästä.

(1) Polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30.11.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1225/2009 (EUVL L 343, s. 51).

15.12.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 389/8

Kanne 30.10.2012 — Novartis Europharm v. komissio

(Asia T-472/12)

2012/C 389/13

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Novartis Europharm (Horsham, Yhdistynyt kuningaskunta) (edustaja: lakimies C. Schoonderbeek)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan 16.8.2012 tehdyn Euroopan komission päätöksen K(2012) 5894 lopullinen, jolla Teva Pharma BV:lle annetaan ihmisille ja eläimille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön lupa- ja valvontamenettelyistä ja Euroopan lääkeviraston perustamisesta 31.3.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 726/2004 (EUVL L 136, s. 1) 3 artiklassa tarkoitettu myyntilupa, ja

—	velvoittamaan vastaajan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan sekä korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa yhteen kanneperusteeseen, joka perustuu siihen, että riidanalainen päätös on lainvastainen, koska sillä rikotaan Novartis Europharm Ltd:llä olevaa oikeutta sen tuotetta Aclastaa koskevaan tietosuojaan, joka perustuu asetuksen (EY) N:o 2309/93 (1) 13 artiklan 4 kohtaan, luettuna yhdessä asetuksen (EY) N:o 726/2004 89 artiklan kanssa. Koska Aclastalle on myönnetty erillinen itsenäinen myyntilupa keskitetyssä menettelyssä, Aclastalla myönnetty lupa ei sisälly samaan yleiseen myyntilupaan kuin Zometan (toinen Novartis Europharm Ltd:n tuote) lupa, siten kuin direktiivin 2001/83/EY (2) 6 artiklan 1 kohdassa on tietosuojan osalta täsmennetty.

Riidanalainen päätös on lisäksi lainvastainen, koska sillä rikotaan direktiivin 2001/83/EY 10 artiklan 1 kohtaa, koska vertailulääkkeen eli Aclastan tietosuoja ei ole päättynyt ja näin ollen kyseiseen artiklaan perustuvan myyntiluvan myöntämisedellytykset eivät ole täyttyneet.

(1) Ihmisille ja eläimille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön luvananto- ja valvontamenettelyistä sekä Euroopan lääkearviointiviraston perustamisesta 22.7.1993 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 2309/93 (EYVL L 214, s. 1).

(2) Ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä 6.11.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/83/EY (EYVL L 311, s. 67).

15.12.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 389/9

Kanne 23.10.2012 — ZZ v. komissio

(Asia F-123/12)

2012/C 389/14

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: ZZ (edustajat: asianajajat D. Abreu Caldas, S. Orlandi, A. Coolen, J.-N. Louis ja É. Marchal)

Vastaaja: Euroopan komissio

Oikeusriidan kohde ja kuvaus

Komission sen päätöksen kumoaminen, jolla hylättiin kantajan vaatimus, jonka mukaan hänen ylimääräisen sopimussuhteisen toimihenkilön työsopimuksensa on luokiteltava uudelleen toistaiseksi voimassa olevaksi väliaikaisen toimihenkilön työsopimukseksi.

Vaatimukset

—

työsopimusten tekemistä varten toimivaltaisen viranomaisen 4.1.2012 tekemä päätös, jolla hylättiin kantajan vaatimus, jonka mukaan hänen ylimääräisen sopimussuhteisen toimihenkilön työsopimuksensa on luokiteltava uudelleen toistaiseksi voimassa olevaksi väliaikaisen toimihenkilön työsopimukseksi, on kumottava

—	siltä osin kuin on tarpeellista, on kumottava päätös, jolla hylättiin kantajan 12.7.2012 esittämä valitus

—	komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

		ISSN 1977-1053 doi:10.3000/19771053.C_2012.389.fin
Euroopan unionin virallinen lehti		C 389

Suomenkielinen laitos	Tiedonantoja ja ilmoituksia	55. vuosikerta 15. joulukuuta 2012

Ilmoitusnumero	Sisältö	Sivu
	IV Tiedotteet
	EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN, ELINTEN, TOIMISTOJEN JA VIRASTOJEN TIEDOTTEET
	Euroopan unionin tuomioistuin
2012/C 389/01	Euroopan unionin tuomioistuimen viimeisin julkaisu Euroopan unionin virallisessa lehdessäEUVL C 379, 8.12.2012	1

2012/C 389/02	Unionin Tuomioistuimen Päätös, 20 päivänä marraskuuta 2012, virallisista vapaapäivistä ja tuomioistuimen lomakausista	2

	V Ilmoitukset
	TUOMIOISTUINKÄSITTELYYN LIITTYVÄT MENETTELYT
	Unionin tuomioistuin
2012/C 389/03	Asia C-69/12 P: Valitus, jonka Noscira, SA on tehnyt 10.2.2012 unionin yleisen tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) asiassa T-307/11, Noscira, SA v. sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit), 28.11.2011 antamasta määräyksestä	3

2012/C 389/04	Asia C-425/12: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal Administrativo e Fiscal do Porto (Portugali) on esittänyt 18.9.2012 — Portgás — Sociedade de Produção e Distribuição de Gás, SA v. Ministério do Ambiente, do Ordenamento do Território e do Desenvolvimento Regional	3

2012/C 389/05	Asia C-439/12: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Landgericht Hamburg (Saksa) on esittänyt 2.10.2012 — Karin Gawelczyk v. Generali Lebensversicherung AG	3

2012/C 389/06	Asia C-440/12: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Finanzgericht Hamburg (Saksa) on esittänyt 3.10.2012 — Metropol Spielstätten Unternehmergesellschaft (haftungsbeschränkt) v. Finanzamt Hamburg-Bergedorf	4

2012/C 389/07	Asia C-443/12: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka High Court of Justice (Chancery Division) (Yhdistynyt kuningaskunta) on esittänyt 3.10.2012 — Actavis Group PTC EHF ja Actavis UK Ltd v. Sanofi	5

2012/C 389/08	Asia C-450/12: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Finanzgericht Düsseldorf (Saksa) on esittänyt 8.10.2012 — HARK GmbH & Co KG Kamin- und Kachelofenbau v. Hauptzollamt Duisburg	5

2012/C 389/09	Asia C-458/12: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunale di Trento (Italia) on esittänyt 11.10.2012 — Lorenzo Amatori ym. v. Telecom Italia SpA ja Shared Service Center Srl	6

2012/C 389/10	Asia C-408/11: Unionin tuomioistuimen presidentin määräys 28.6.2012 (Amtsgericht Münsterin (Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Rikosoikeudenkäynti Thomas Karl-Heinz Kerkhoffia vastaan, muuna osapuolena Staatsanwaltschaft Münster	6

	Unionin yleinen tuomioistuin
2012/C 389/11	Asia T-458/12: Kanne 15.10.2012 — Générations futures v. komissio	7

2012/C 389/12	Asia T-466/12: Kanne 23.10.2012 — RFA International v. komissio	7

2012/C 389/13	Asia T-472/12: Kanne 30.10.2012 — Novartis Europharm v. komissio	8

	Virkamiestuomioistuin
2012/C 389/14	Asia F-123/12: Kanne 23.10.2012 — ZZ v. komissio	9