11.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 380/1

—

ottaa huomioon 14. kesäkuuta 2010 annetun komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle maailmanlaajuisen satelliittinavigointijärjestelmän (GNSS) sovelluksia koskevasta toimintasuunnitelmasta (KOM(2010)0308),

—

ottaa huomioon neuvoston 1. lokakuuta 2010 antamat päätelmät toimintasuunnitelmasta (14146/2010),

—

ottaa huomioon 6. lokakuuta 2010 annetun komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle aiheesta "Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahanke: innovaatiounioni" (KOM(2010)0546),

—

ottaa huomioon komission 18. tammikuuta 2011 Euroopan parlamentille ja neuvostolle antaman eurooppalaisten satelliittinavigointiohjelmien väliarviointia koskevan kertomuksen (KOM(2011)0005), jossa todetaan, että satelliittiradionavigoinnin infrastruktuurin loppuun saattamiseen tarvitaan merkittävästi lisärahoitusta,

—

ottaa huomioon eurooppalaisten satelliittinavigointiohjelmien (EGNOS ja Galileo) toteuttamisesta 9. heinäkuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 683/2008 (1),

—

ottaa huomioon eurooppalaisten satelliittinavigointiohjelmien hallintorakenteista 12. heinäkuuta 2004 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1321/2004 (2),

—

ottaa huomioon satelliittinavigoinnin sovelluksista 8. joulukuuta 2006 annetun komission vihreän kirjan (KOM(2006)0769),

—

ottaa huomioon Euroopan GNSS-viraston perustamisesta, eurooppalaisten satelliittinavigointiohjelmien hallintorakenteista annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1321/2004 kumoamisesta ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 683/2008 muuttamisesta 22. syyskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 912/2010 (3),

—

ottaa huomioon komission tiedonannosta Euroopan parlamentille ja neuvostolle Galileo-ohjelman edistymisestä 29. tammikuuta 2004 antamansa päätöslauselman (4),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon (A7-0084/2011),

A.

ottaa huomioon, että GNSS-sovellukset ovat nyt liikenteen kaikkien alojen toiminnan keskeinen ja välttämätön osa-alue, ja ottaa huomioon, että niiden tehokas ja tuloksekas toiminta parantaa liikenteen turvallisuutta, ympäristöystävällisyyttä ja taloudellisuutta,

B.

ottaa huomioon, että liikennesovellusten osuus kaikista GNSS-sovelluksista on määrällisesti tarkasteltuna 20 prosenttia ja arvon kannalta tarkasteltuna 44 prosenttia ja että sen lisäksi turvallisuussovellusten – joista suurin osa liittyy liikenteeseen – osuus on 5 prosenttia,

C.

katsoo, että Euroopan unioni ei voi loputtomiin pysyä GNSS-järjestelmän toiminnan edellyttämän perusinfrastruktuurin suhteen riippuvaisena muiden maiden muihin tarkoituksiin alun perin kehittämistä järjestelmistä,

D.

ottaa huomioon, että EGNOS on erillinen GPS:ää täydentävä järjestelmä, joka on riippuvainen GPS-signaalien saatavuudesta laskelmien ja oikaisujen toteuttamista varten; toteaa, että täysin itsenäinen GNSS-ohjelma käy mahdolliseksi vasta Galileon myötä,

E.

ottaa huomioon, että eurooppalainen EGNOS-järjestelmä on suunniteltu vastaamaan Euroopan ja muun maailman teollisuuden laajaan ja vaihtelevaan kysyntään nyt ja tulevaisuudessa esimerkiksi liikenneturvallisuuden ja jäljitettävyyden alalla unionin uuden ennakoivan teollisuuspolitiikan tavoitteiden mukaisesti ja että se sopii myös yhteen GPS-järjestelmän ja sitä huomattavasti tarkemman Galileo-järjestelmän kanssa ja täydentää niitä,

F.

ottaa huomioon, että GNSS-järjestelmän ja Galileon kaupalliset liikennesovellukset edustavat kasvavia globaaleja markkinoita, jotka olisi turvattava mahdollisimman hyvin eurooppalaisen teollisuuden taloudellisen edun varmistamiseksi ja ammattitaitoa vaativien työpaikkojen luomiseksi,

G.

katsoo, että GNSS on keskeisessä roolissa älykkäiden liikennejärjestelmien tukemisessa ja edistämisessä,

H.

katsoo, että GNSS-sovellusten ja palvelujen kehittäminen on tärkeää sen varmistamiseksi, että Galileon infrastruktuuri-investointeja hyödynnetään täysipainoisesti ja että Galileo-järjestelmää kehitetään täysipainoisesti sen koko kapasiteetti huomioon ottaen,

I.

katsoo, että tämän alan investoinnit vaikuttavat kaikkeen EU:n politiikkaan ja että alan laajentuminen ja toteuttaminen vaikuttaa välittömästi Eurooppa 2020 -strategian toteuttamiseen ja GNSS-sovellusten ja palvelujen eurooppalaisten markkinoiden potentiaalin hyödyntämiseen työpaikkojen luomiseksi ja Euroopan kilpailukyvyn tehostamiseksi,

J.

ottaa huomioon, että GNSS- ja Galileo-hankkeet tuottavat huomattavaa lisäarvoa unionin teollisuuspolitiikkaan ja ovat välttämättömiä sen menestymisen varmistamiseksi,

1.

pitää myönteisenä komission tiedonantoa maailmanlaajuisen satelliittinavigointijärjestelmän (GNSS) sovelluksia koskevasta toimintasuunnitelmasta ja siinä ehdotettuja erityisiä alakohtaisia ja horisontaalisia toimenpiteitä ja sääntelytoimenpiteitä;

2.

on komission kanssa yhtä mieltä siitä, että kohdennettu toimintasuunnitelma on tässä vaiheessa paras vaihtoehto, jolla voidaan edistää EGNOSin ja Galileon kehittämistä ja soveltamista etenkin liikennealalla; tähdentää, että satelliittinavigointijärjestelmissä olisi varmistettava eri järjestelmien (myös perinteisten järjestelmien) yhteentoimivuus ja että niiden olisi lisäksi mahdollistettava matkustaja- ja tavaraliikennepalvelujen intermodaalinen käyttö;

3.

panee merkille, että toimintasuunnitelmaan sisältyvistä 15 alakohtaisesta ehdotuksesta yhdeksän liittyy suoraan liikenteeseen ja useimmat jäljellä olevista ovat tarpeen asiaankuuluvien liikennesovellusten tukemiseksi;

4.

kehottaa komissiota varmistamaan, että toimivaltaiset viranomaiset sertifioivat nopeasti EGNOSin siviili-ilmailun käyttöön;

5.

on yhtä mieltä siitä, että EGNOSin ja Galileon käyttöä siviili-ilmailussa tukevat toimenpiteet ovat strateginen edellytys eurooppalaisen ilmaliikenteen hallinnan nykyaikaistamishankkeen (SESAR) toteuttamiselle, erityisesti kun ajatellaan sen käyttöä laskeutumismenetelmien kehittämiseen ja hyödyntämistä pienillä lentoasemilla;

6.

pitää valitettavana, että EGNOS ei vielä kata koko Euroopan unionin aluetta, ja kehottaa ulottamaan EGNOSin Etelä-, Itä- ja Kaakkois-Eurooppaan mitä pikimmin, jotta sitä voidaan hyödyntää kaikkialla Euroopassa kaikilla liikenteen aloilla, ja korostaa, että on tärkeää varmistaa, että se ulotetaan myös sekä Välimeren alueen maihin että Lähi-itään ja Afrikkaan;

7.

korostaa GNSS:n merkitystä älykkäitä liikennejärjestelmiä kehitettäessä; huomauttaa, että älykkäillä liikennejärjestelmillä voidaan luoda tehokkaampia, ympäristöystävällisempiä ja turvallisempia liikenneratkaisuja ja että joidenkin älykkäitä liikennejärjestelmiä koskevien palvelujen asianmukainen tarjoaminen edellyttää täysin toimintavalmiita GNSS-järjestelmiä;

8.

yhtyy siihen näkemykseen, että EGNOS ja Galileo voivat osaltaan merkittävästi helpottaa tieliikenteen hallintaa ja että tarvitaan tämän alan tiedotuskampanjaa, jotta saataisiin lisättyä niiden mahdollisuuksien käyttöä, joita se tarjoaa maksujen keruun, eCall-palveluiden, rekkojen turvallisia pysäköintialueita koskevan verkkovarausjärjestelmän ja reaaliaikaisen jäljityksen alalla, ja parannettua näin tieliikenteen turvallisuutta ja ympäristöystävällisyyttä;

9.

kehottaa näin ollen komissiota tekemään tarvittavat lainsäädäntöehdotukset, joilla tarjotaan GNSS-järjestelmälle kaikkien liikennemuotojen ja erityisesti tieliikenteen turvallisuuteen liittyvää lisäarvoa ja parannetaan tavaraliikenteen tehokkuutta;

10.

kehottaa komissiota tehostamaan teollista yhteistyötä EU:n ulkopuolisten maiden kanssa pyrkien edistämään EGNOS- ja Galileo-sovellusten ja -palvelujen kehittämistä ja yhteentoimivuutta;

11.

katsoo, että komission olisi arvioitava tarkasti tarvetta muuttaa voimassa olevaa digitaalisia ajopiirtureita koskevaa lainsäädäntöä sen varmistamiseksi, että paikantamiseen ja nopeustietojen välittämiseen liittyviä GNSS-järjestelmän mahdollisuuksia käytetään asianmukaisesti;

12.

katsoo, että GNSS:n avulla voidaan edistää huomattavasti laivaliikenteen turvallisuutta ja tehokkuutta ja että komission olisi toteutettava toimia, joilla tehdään tunnetuksi meri- ja sisävesiväylillä hyödynnettävissä olevia GNSS-sovelluksia, ja pyrittävä saamaan EGNOSiin perustuvat sovellukset hyväksytyiksi Kansainvälisessä merenkulkujärjestössä IMO:ssa ja Kansainvälisessä siviili-ilmailujärjestössä ICAO:ssa;

13.

tukee komission aietta käynnistää eri sidosryhmille suunnattuja tiedotuskampanjoita, jotta eurooppalainen teollisuus uskaltaisi investoida EU:n satelliittinavigointiohjelmien tarjoamaan kaupalliseen potentiaaliin;

14.

kehottaa komissiota toteuttamaan tinkimättä toimintasuunnitelmassa kaavaillut tiedotustoimet, jotta EGNOSia hyödynnettäisiin Euroopassa laajasti kaikilla sovellusaloilla ja jotta lähestymistavasta tulisi siten kattavampi;

15.

vaatii, että komissio ehdottaa talousarviomenettelyn ja tulevan monivuotisen rahoituskehyksen yhteydessä toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että GNSS-järjestelmään liittyvään tutkimukseen ja kehittämiseen sekä järjestelmän toteuttamiseen osoitetaan riittävästi rahoitusta; korostaa, että liikennealan EU-rahoitus on jo nykyisellään niukkaa ja että GNSS:n lisärahoituksen ei näin ollen pitäisi johtaa yhteisen liikennepolitiikan muiden painopistealojen rahoituksen vähentämiseen; toistaa vaatimuksensa, että komissio esittää sekä tämän nimenomaisen hankkeen että Euroopan laajuisten liikenneverkkojen kaltaisten vastaavien hankkeiden yhteydessä monivuotista rahoitusta koskevan ehdotuksen, joka kattaa monivuotisen rahoituskehyksen voimassaoloa pidemmän ajanjakson, jotta nykyisiä aikarajoja pidemmälle ulottuville kunnianhimoisemmille eurooppalaisille hankkeille saadaan järjestettyä vakaa ja luotettava rahoitus;

16.

kehottaa komissiota harkitsemaan, voitaisiinko kaupallisista Galileo-toiminnoista saatavat tulot kohdentaa EU:n talousarvioon;

17.

kehottaa komissiota ilmoittamaan parlamentille, kuinka suuruudeltaan 800 miljoonan euron arvoisiksi arvioidut ylläpitokustannukset rahoitetaan sen jälkeen, kun Galileo on toimintavalmis;

18.

kehottaa komissiota suunnittelemaan kattavan rahoitusstrategian, johon voisi EU:n ja jäsenvaltioiden asianmukaisten rahoitusosuuksien ohella sisältyä muun muassa yhteensovitettuja verokannustimia, yksinkertaistettuja tuen myöntämismenettelyjä ja järjestelyjä, joilla voidaan kanavoida riskipääomaa pk-yrityksille ja helpottaa EGNOS- ja Galileo-sovellusten kehittämistä ja markkinointia yhteistyössä Euroopan investointipankin ja Euroopan investointirahaston kanssa;

19.

kehottaa komissiota varmistamaan, että tutkimukseen varatuista maksumäärärahoista seitsemännessä puiteohjelmassa todennäköisesti käyttämättä jäävät 100 miljoonaa euroa kohdennetaan GNSS-sovellusten kehittämiseen;

20.

kehottaa komissiota tutkimaan, miten yksinkertaistetuilla menettelyillä voitaisiin huolehtia siitä, että kaikille tarkoitetun GNSS-avusteisen liikennealan tutkimuksen tukemiseen osoitettava rahoitus saataisiin maksettua tehokkaammin ja avoimemmin kiinnittäen samalla erityistä huomiota vammaisten tarpeisiin ja keskittyen erityisesti pk-yrityksiin;

21.

kehottaa komissiota auttamaan etenkin tutkimuksen seitsemännen puiteohjelman yhteydessä pk-yrityksiä saamaan helpommin unionin rahoitusta, jolla pyritään kannustamaan GNSS-sovelluksia koskevien innovointien tekemiseen;

22.

kehottaa komissiota tarkastelemaan, mitä tietosuojaa koskevia ongelmia saattaa aiheutua EGNOS-sovellusten ja -palvelujen käyttämisestä, ja tekemään kaiken voitavansa näiden ongelmien poistamiseksi;

23.

toteaa, että etenkin vammaisten henkilöiden erityistarpeita ajatellen tarvitaan investointeja GNSS-sovellusten ja -palvelujen tutkimukseen, koska tällaisilla investoinneilla on ratkaiseva merkitys GNSS-palvelujen asianmukaisen kehittämisen ja käytön kannalta;

24.

kehottaa komissiota edistämään aloitteita, joilla pyritään kehittämään alakohtaisia palvelukeskuksia etenkin merenkulun alalla;

25.

on pahoillaan, että EGNOS- tai Galileo-järjestelmään perustuvia sovelluksia koskevan tutkimuksen ja innovoinnin vähäinen rahoittaminen viivästyttää huomattavasti teknistä kehitystä ja teollisen kapasiteetin kasvua sekä ympäristön kannalta tehokasta toteuttamista Euroopan unionissa, ja kehottaa siksi komissiota luomaan pk-yrityksille lisää keinoja saada rahoitusta helpommin;

26.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

11.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 380/5

—

ottaa huomioon 20. lokakuuta 2010 tekemänsä päätöksen Euroopan parlamentin ja Euroopan komission välisiä suhteita koskevan puitesopimuksen (1) ("puitesopimus") tarkistamisesta,

—

ottaa huomioon 17. kesäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman EU:n ja Yhdysvaltojen ilmailusopimuksesta (2),

—

ottaa huomioon 5. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman neuvottelujen aloittamisesta matkustajarekisteritietoja (PNR) koskevien sopimusten tekemiseksi Yhdysvaltojen, Australian ja Kanadan kanssa (3),

—

ottaa huomioon 25. huhtikuuta 2007 antamansa päätöslauselman yhteisen eurooppalaisen ilmailualueen perustamisesta (4),

—

ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2007 antamansa päätöslauselman Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Amerikan Yhdysvaltojen lentoliikennesopimusta koskevista neuvotteluista (5),

—

ottaa huomioon 17. tammikuuta 2006 antamansa päätöslauselman yhteisön ulkoisen ilmailupolitiikan kehittämisestä (6),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon yhteisön ulkoisen ilmailupolitiikan kehittämisestä (KOM(2005)0079),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 218 artiklan,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön (A7-0079/2011),

A.

ottaa huomioon, että ennen Lissabonin sopimuksen voimaantuloa parlamenttia ainoastaan kuultiin kansainvälisten ilmailusopimusten tekemisen yhteydessä,

B.

ottaa huomioon, että nyt sopimuksille edellytetään parlamentin hyväksyntää aloilla, joilla sovelletaan tavallista lainsäätämisjärjestystä,

C.

ottaa huomioon, että kun komissio neuvottelee unionin puolesta sopimuksia kolmansien maiden tai kansainvälisten järjestöjen kanssa, parlamentille "tiedotetaan välittömästi ja täysimääräisesti menettelyn kaikissa vaiheissa" (7),

D.

ottaa huomioon, että puitesopimuksella olisi varmistettava, että toimielinten toimivaltaa ja etuoikeuksia käytetään mahdollisimman tehokkaasti ja avoimesti,

E.

ottaa huomioon, että komissio on puitesopimuksessa sitoutunut noudattamaan parlamentin ja neuvoston yhdenvertaisen kohtelun periaatetta lainsäädäntöä ja talousarviota koskevissa kysymyksissä ja erityisesti kun on kyse oikeudesta osallistua kokouksiin ja kannanottojen tai muun tiedon välittämisestä,

1.

katsoo, että kattavat ilmailusopimukset naapurimaiden tai merkittävien maailmanlaajuisten kumppanien kanssa voivat tarjota matkustajille, rahtiliikenteen yrityksille ja lentoyhtiöille huomattavia etuja helpottamalla markkinoille pääsyä ja yhtenäistämällä sääntelyä sekä edistämällä reilua kilpailua myös kun on kyse valtion tuista sekä sosiaalisista normeista ja ympäristönormeista;

2.

ymmärtää, että nykyiset kahdenväliset sopimukset yhteisön oikeuteen niveltävät monialaiset sopimukset ovat tarpeen oikeusvarmuuden takaamiseksi ja että ne tarjoavat lisäetuina sääntelykehyksen yksinkertaistumisen ja vakuudet siitä, että unionin lentoyhtiöt saavat samat oikeudet;

3.

toteaa, että ilmailua ja ilmailun turvallisuutta koskevat normit ovat erittäin tärkeitä lentomatkustajille, miehistölle ja ilmailulle yleensä ja tukee siksi lentoturvallisuussopimusten tekemistä sellaisten maiden kanssa, joilla on merkittävää lentokoneteollisuutta, sillä arviointien, testien ja valvonnan päällekkäisyyden vähentämisellä saadaan aikaan kustannussäästöjä ja säilytetään normien korkea taso;

4.

pitää valitettavana, että neuvosto ei ole vielä myöntänyt komissiolle toimivaltuuksia neuvotella kattavaa ilmailusopimusta Kiinan kansantasavallan ja Intian kaltaisten tärkeiden kauppakumppanien kanssa; katsoo, että tämä laiminlyönti alkaa yhä enemmän haitata unionin etuja, etenkin kun otetaan huomioon näiden talouksien nopea kasvu;

5.

huomauttaa, että komission parhaillaan neuvoteltavien kansainvälisten ilmailusopimusten viimeisimmästä luettelosta puuttuu Japanin ja Venäjän federaation kaltaisia tärkeitä maita;

6.

on huolestunut Siperian ylilentoja koskevasta ratkaisemattomasta kysymyksestä; kehottaa komissiota toteuttamaan kaikki tarvittavat toimet, kuten ottamaan tämän kysymyksen esille Venäjän WTO:hon liittymistä koskevissa neuvotteluissa, EU:n lentoyhtiöiden välisen kilpailun vääristymisen välttämiseksi;

7.

korostaa, että kaikkien neuvottelujen yhteydessä on arvioitava huolellisesti, onko varhain tehdystä sopimuksesta enemmän hyötyä kuin kunnianhimoisempaan lopputulokseen pyrkimisestä ja sopimuksen viivästymisestä;

8.

huomauttaa, että arvioidessaan hyväksyntää varten esiteltyjä kattavia sopimuksia, parlamentin on pyrittävä soveltamaan yhdenmukaisia vaatimuksia; toteaa, että parlamentin on arviointia tehdessään kiinnitettävä erityisesti huomiota siihen, missä määrin markkinoille pääsyn ja investointimahdollisuuksien rajoituksia höllennetään tasapainoisesti, tarjotaan kannustimia sosiaalisten normien ja ympäristönormien ylläpitämiseksi ja parantamiseksi, määrätään riittävistä suojatoimista tietosuojan ja yksityisyyden suojan takaamiseksi, tunnustetaan vastavuoroisesti turvallisuusnormit ja taataan matkustajien oikeuksien suojelun korkea taso;

9.

pitää erittäin kiireellisinä tietosuojaa ja yksityisyyden suojaa koskevia maailmanlaajuisia normeja ja katsoo, että parlamentin 5. toukokuuta 2010 antamassa päätöslauselmassa esitetyt kriteerit ovat toimiva malli tällaiselle sopimukselle; toteaa, että unionin olisi oltava edelläkävijä tällaisten kansainvälisten normien kehittämisessä;

10.

kiinnittää huomiota ilmailualan kasvavaan vaikutukseen ilmaston lämpenemisessä ja katsoo, että sopimusten olisi velvoitettava yhteistyöhön päästöjen vähentämiseksi Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön puitteissa ja pyrittävä tehostamaan teknistä yhteistyötä ilmastotieteiden (hiilidioksidi ja muut ilmastoon vaikuttavat päästöt ilmakehään), tutkimuksen ja teknologian kehittämisen sekä polttoainetehokkuuden aloilla;

11.

korostaa, että monista lentoliikenteen sääntelyn näkökohdista, esimerkiksi melurajoituksista sekä yölennoille asetettavista rajoituksista, olisi päätettävä paikallisella tasolla reilun kilpailun periaatteen ja toissijaisuusperiaatteen mukaisesti; pyytää komissiota koordinoimaan näitä kysymyksiä unionin tasolla ja ottamaan huomioon jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön sekä Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön määrittelemän "tasapainotetun lähestymistavan" periaatteen;

12.

kehottaa komissiota edistämään ilmailusopimuksilla sosiaalisia oikeuksia koskevan kansainvälisen lainsäädännön ja erityisesti työmarkkinanormien noudattamista, joista säädetään Kansainvälisen työjärjestön perussopimuksissa (ILO 1930–1999), OECD:n toimintaohjeissa monikansallisille yrityksille (1976, tarkistettu 2000) ja Rooman yleissopimuksessa sopimusvelvoitteiden yhteydessä sovellettavasta oikeudesta (1980);

13.

toteaa, että turvallisuussopimusten suhteen kriteerit ovat muun muassa seuraavat: sertifiointikäytäntöjen ja -menettelyjen täysimittainen keskinäinen tunnustaminen, turvallisuustietojen vaihtaminen, yhteiset tarkastukset, sääntelyalan yhteistyön lisääminen ja teknisen tason kuuleminen, jolla käsitellään ongelmia ennen kuin ne laukaisevat riitojenratkaisumekanismin;

14.

korostaa, että voidakseen tehdä päätöksen hyväksynnän antamisesta neuvottelujen päätyttyä, parlamentin on saatava seurata menettelyä alusta lähtien; katsoo, että on myös muiden toimielinten etujen mukaista havaita ja käsitellä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa huolenaiheita, jotka parlamentti katsoo niin vakaviksi ettei hyväksynnän antamiseen ole välttämättä mahdollisuuksia;

15.

palauttaa mieliin vuoden 2005 puitesopimuksen, jossa komissio sitoutui jo antamaan parlamentille varhaisessa vaiheessa selkeitä tietoja kansainvälisten neuvottelujen valmistelusta, kulusta ja päätökseen saattamisesta; toteaa, että lokakuussa 2010 tehdyssä tarkistetussa puitesopimuksessa määrätään erityisesti, että parlamentille on alusta alkaen tiedotettava säännöllisesti ja yksityiskohtaisesti ja tarvittaessa luottamuksellisesti neuvottelujen edistymisestä kaikissa niiden vaiheissa;

16.

odottaa komission toimittavan asiasta vastaavalle valiokunnalle tiedot aikeista aloittaa neuvottelut kansainvälisten ilmailusopimusten tekemiseksi ja tarkistamiseksi sekä neuvotteluohjeiden luonnokset, neuvottelutekstien luonnokset, parafoitavat asiakirjat ja muut asiaankuuluvat asiakirjat ja tiedot; edellyttää, että sopimuksessa määrätään nimenomaisesti parlamentin roolista, kun on kyse kansainväliseen ilmailusopimukseen tehtävistä muista muutoksista;

17.

toteaa, että yllä mainitut tiedot on puitesopimuksen 24 artiklan mukaisesti toimitettava parlamentille siten, että se voi tarvittaessa ilmaista kantansa; kehottaa painokkaasti komissiota ilmoittamaan parlamentille, miten parlamentin kanta on otettu huomioon;

18.

ymmärtää, että jos parlamentti vastaanottaa arkaluontoisia tietoja meneillään olevista neuvotteluista, se on velvollinen huolehtimaan, että luottamuksellisuus säilyy;

19.

toteaa, että parlamentin työjärjestys antaa täysistunnolle mahdollisuuden "antaa suosituksia asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön pohjalta ja (…) pyytää, että ne otetaan huomioon ennen käsiteltävänä olevan kansainvälisen sopimuksen tekemistä" (90 artikla);

20.

tunnustaa, että ilmailusopimukset antavat usein merkittävän roolin sekakomitealle, etenkin kun on kyse sääntelyn lähentämisestä; katsoo, että monissa tapauksissa tämä on joustavampi ja tehokkaampi päätöksentekotapa kuin yritykset saada kyseiset seikat mukaan itse sopimukseen; tähdentää kuitenkin, että parlamentin on saatava perusteelliset ja ajankohtaiset tiedot eri sekakomiteoiden toiminnasta;

21.

kehottaa komissiota esittämään parlamentille toimivan tiedonkulun takaamiseksi säännöllisesti ja vähintään joka toinen vuosi kertomuksen, jossa analysoidaan voimassa olevien sopimusten heikkouksia ja vahvuuksia; toteaa, että parlamentti voisi tämän kertomuksen perusteella arvioida tulevia sopimuksia paremmin;

22.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

11.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 380/9

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT), erityisesti tutkimukseen liittyvät artiklat,

—

ottaa huomioon 18. joulukuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1982/2006/EY Euroopan yhteisön (Lissabonin sopimuksen jälkeen Euroopan unioni) seitsemännestä tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelmasta (2007–2013) (1),

—

ottaa huomioon erityisesti edellä mainitun päätöksen 7 artiklan, joka koskee seitsemännen tutkimuksen puiteohjelman seurantaa, arviointia ja uudelleentarkastelua,

—

ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 182 artiklan 2 kohdan, jonka mukaan puiteohjelmaa mukautetaan tilanteen kehityksen mukaisesti,

—

ottaa huomion 9. helmikuuta 2011 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle "Vastaus asiantuntijaryhmän tekemään seitsemännen tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelman väliarviointiin sekä asiantuntijaryhmän tekemään riskinjakorahoitusvälineen väliarviointiin" (KOM(2011)0052),

—

ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2011 kokoontuneen 3047. kilpailukykyneuvoston (sisämarkkinat, teollisuus, tutkimus ja avaruus) päätelmät seitsemännen tutkimuksen puiteohjelman väliarvioinnista, myös riskinjakorahoitusvälineestä,

—

ottaa huomioon seitsemännen tutkimuksen puiteohjelman väliarviointia käsitelleen asiantuntijaryhmän 12. marraskuuta 2010 antaman loppuraportin,

—

ottaa huomioon 11. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman tutkimuspuiteohjelmien täytäntöönpanon yksinkertaistamisesta (2),

—

ottaa huomioon vuosiksi 2002–2006 laaditun kuudennen tutkimuksen ja teknologian kehittämisen puiteohjelman väliarviointia käsitelleen asiantuntijaryhmän helmikuussa 2009 antaman raportin,

—

ottaa huomioon asiantuntijalautakunnan 23. heinäkuuta 2009 antaman raportin "Rahoitusorganisaatio huipputason pioneeritutkimukselle – Euroopan tutkimusneuvoston rakenteiden ja mekanismien arviointi",

—

ottaa huomioon riskinjakorahoitusvälineen väliarviointia käsitelleen riippumattoman asiantuntijaryhmän 31. heinäkuuta 2010 antaman raportin,

—

ottaa huomioon "Innovatiiviset lääkkeet" -aloitetta varten perustetun yhteisyrityksen ensimmäistä väliarviointia käsitelleen asiantuntijalautakunnan 20. joulukuuta 2010 antaman raportin,

—

ottaa huomioon yhteisten teknologia-aloitteiden ARTEMIS ja ENIAC ensimmäistä väliarviointia käsitelleen asiantuntijalautakunnan 30. heinäkuuta 2010 antaman raportin,

—

ottaa huomioon tietotekniikka-avusteista asumista koskevan yhteisen ohjelman väliarviointia käsitelleen riippumattoman asiantuntijalautakunnan joulukuussa 2010 antaman raportin,

—

ottaa huomioon alueiden komitean täysistunnossa 27. ja 28. tammikuuta 2011 hyväksytyn lausunnon tutkimuksen puiteohjelmien täytäntöönpanon yksinkertaistamisesta,

—

ottaa huomioon 20. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman Euroopan aluekehitysrahastosta annetussa asetuksessa (EY) N:o 1080/2006 tutkimukseen ja innovointiin osoitettujen varojen sekä seitsemännen tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen puiteohjelman välisen synergian aikaansaamisesta kaupungeissa, alueilla, jäsenvaltioissa ja unionissa (3),

—

ottaa huomioon 22. marraskuuta 2007 annetun Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 9/2007 "Tutkimusta ja teknologista kehittämistä koskevien EU:n puiteohjelmien arviointi – Voidaanko komission lähestymistapaa parantaa?",

—

ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 8/2009 yhteisön tutkimuspolitiikkaan kuuluvista huippuosaamisen verkostoista ja integroiduista hankkeista,

—

ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 2/2010 kuudenteen tutkimuksen puiteohjelmaan kuuluvien, valmisteleviin tutkimuksiin ja uusien infrastruktuurien rakentamiseen liittyvien tukijärjestelmien vaikuttavuudesta,

—

ottaa huomioon 15. syyskuuta 2010 annetun talous- ja sosiaalikomitean lausunnon komission tiedonannosta Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle tutkimuspuiteohjelmien täytäntöönpanon yksinkertaistamisesta,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan lausunnon (A7-0160/2011),

A.

ottaa huomioon, että Euroopan yhteisön seitsemäs tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelma (seitsemäs tutkimuksen puiteohjelma) on laajin tutkimuksen tukiväline koko maailmassa ja että se on Euroopan unionin tutkimuspolitiikan ensisijainen väline,

B.

katsoo, että on tarpeen ottaa huomioon seitsemännen tutkimuksen puiteohjelman väliarvioinnista alkunsa saanut kehitys ohjelmasta vuonna 2006 käytyjen neuvottelujen ja niitä seuranneen hyväksymisen jälkeen tapahtuneiden muutosten (uudet toimielimet, uudet poliittiset elimet, talouskriisi) mutta myös sen kauden loppuun asti saatavilla olevien rahoitusmäärien suuruuden vuoksi,

C.

ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksessa eurooppalaisen tutkimusalueen toteuttaminen on otettu EU:n politiikan erityisvälineeksi,

D.

ottaa huomioon, että Eurooppa 2020 -strategialla tutkimuksesta ja innovoinnista tehdään keskeinen älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun tekijä,

E.

katsoo, että tutkimus on prosessi, jossa taloudellinen voima muunnetaan tiedoksi, kun taas innovointi on päinvastainen prosessi, jossa tieto muunnetaan taloudelliseksi voimaksi,

F.

katsoo, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden on varattava itselleen keinot, jotta Euroopan kansojen kohtaamiin suuriin yhteiskunnallisiin, taloudellisiin, ekologisiin, demografisiin ja eettisiin haasteisiin, joita ovat muun muassa väestön ikääntyminen, terveys, elintarvikkeiden saatavuus, kestävä kehitys sekä suuret ympäristöhaasteet, voidaan antaa yhteinen vastaus, ja katsoo, että näin syntyvillä ratkaisuilla on motivoitava yksilöitä ottamaan enemmän vastuuta toimistaan,

G.

katsoo, että investoinnit tutkimukseen, kehitykseen ja innovointiin ovat pitkällä aikavälillä paras keino vastata nykyiseen talous- ja rahoituskriisiin ja että niiden avulla EU saa yhteiskuntana taitoja, jotka ovat kilpailukykyisiä koko maailmassa,

H.

ottaa huomioon, että EU kilpailee Kiinan, Intian, Brasilian, Australian, Amerikan yhdysvaltojen ja Venäjän kaltaisten talousmahtien kanssa ja että kykymme yhdistyä ja koordinoida toimiamme erityisesti tutkimuksen alalla Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden kesken määrittää erittäin pitkälti taloudellisen kilpailukykymme ja siten mahdollisuutemme rahoittaa yhteiskunnallisia tavoitteitamme ja noudattaa Euroopan kansalaisten hyvinvointia ja ympäristönsuojelua koskevia sitoumuksiamme,

I.

ottaa huomioon, että EU:n tutkimus- ja kehitysmenot ovat alhaiset muihin maailmanmahteihin verrattuna, mikä johtuu muun muassa yksityisten investointien ja innovoinnille suotuisten edellytysten puuttumisesta; ottaa huomioon, että seitsemännen puiteohjelman houkuttelevuutta teollisuuden kannalta ja tutkimuksen käyttöä talouden hyväksi ei ole täysin osoitettu; katsoo, että rahamäärien lisäksi unionin, jäsenvaltioiden ja alueiden välillä tarvitaan selvästi myös parempaa koordinaatiota ja yhteisrahoitusta ottaen täysin huomioon jäsenvaltioiden erityispiirteet ja eettiset valinnat,

J.

ottaa huomioon, että vain verrattain pieni osa tutkimukseen, kehitykseen ja innovointiin tehtävistä julkisista investoinneista kuuluu eurooppalaisen yhteistyön piiriin,

K.

katsoo, että tieteen, tutkimuksen ja teollisuuden paremmat suhteet ovat välttämättömiä, jotta tutkimustulokset voidaan muuttaa paremmin tuotteiksi ja palveluiksi, jotka saavat aikaan talouskasvua ja tuovat etuja koko yhteiskunnalle,

L.

katsoo, että seitsemäs tutkimuksen puiteohjelma olisi laadittava eurooppalaisen tutkimusalueen mallin mukaisesti,

M.

ottaa huomioon, että ohjelman 54,6 miljardista eurosta 25,8 miljardia euroa on sidottu neljäksi ensimmäiseksi vuodeksi (2007–2010), mikä tarkoittaa keskimäärin 6,5 miljardia vuodessa, ja että kolmeksi viimeiseksi vuodeksi (2011–2013) jää käytettäväksi 28,8 miljardia eli keskimäärin 9,6 miljardia vuodessa,

N.

katsoo, että vuodet 2011–2013 ovat herkkiä vuosia ja että niiden aikana on kiinnitettävä erityisen välitöntä huomiota niihin kilpailukykytekijöihin ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tekijöihin, joiden keskeisiä osatekijöitä tutkimus ja innovaatio ovat,

O.

katsoo, että hallinnon monimutkaisuus, runsas byrokratia, avoimuuden puute, tehottomuus ja perusteettomat viivästykset ovat edelleen seitsemännen tutkimuksen puiteohjelman suurimpia puutteita, jotka eivät kannusta tieteenharjoittajia, teollisuutta ja pk-yrityksiä osallistumaan ohjelmaan, joten ohjelman merkittävän yksinkertaistamisen olisi kuuluttava tärkeimpiin painopisteisiin,

P.

pitää kunnianhimoisena ja oikeana tavoitetta, jonka mukaan naistutkijoiden osuuden seitsemännessä tutkimuksen puiteohjelmassa olisi oltava 40 prosenttia; on pettynyt siihen, että naistutkijoiden nykyinen osuus seitsemännen tutkimuksen puiteohjelman tutkimushankkeissa on vain 25,5 prosenttia,

1.

arvostaa seitsemännen tutkimuksen puiteohjelman ja riskinjakorahoitusvälineen väliarvioinnin asiantuntijaraporttien laatua, koska ne kattavat toiminnan laadun, täytäntöönpanon ja saavutetut tulokset, vaikka asiantuntijaryhmille annettu toimeksianto on yleisluontoinen; toteaa kuitenkin, että arvioinnissa ei ole käsitelty jäsenvaltioiden toimien ja unionin toimien muodostamaa kokonaisuutta;

2.

ei ymmärrä komission viivyttelyä, sillä se julkaisi tiedonantonsa 9. helmikuuta 2011, vaikka sen oli määrä tehdä niin viimeistään vuonna 2010, ja pitää valitettavana komission tiedonannon heikkoutta nykyisten haasteiden osalta, joita ovat muun muassa nykyinen talouskriisi ja määrät, joita ei vielä ole sidottu seitsemännessä tutkimuksen puiteohjelmassa;

3.

kehottaa komissiota seuraamaan erityisesti asiantuntijaryhmän antamaa kymmentä suositusta;

4.

korostaa, että väliarvioinnin päätelmät ovat luonteeltaan suhteellisia, koska suurinta osaa seitsemännen puiteohjelman varoista ei ole vielä jaettu, käynnistetyt hankkeet ovat yhä käynnissä ja muut ohjelmasta rahoitetut hankkeet jatkuvat ohjelman päättymisen jälkeen;

5.

katsoo, että Eurooppa on yhä Yhdysvaltoja jäljessä ja on menettämässä etumatkaansa nouseviin talouksiin nähden mutta seitsemännessä tutkimuksen puiteohjelmassa saavutetut tulokset näyttävät tuovan EU:n lisäarvoa tutkimukseen, kehitykseen ja innovointiin; kehottaa kuitenkin komissiota tiedottamaan saavutuksista tehokkaammin jäsenvaltioille, tiedeyhteisölle ja Euroopan kansalaisille;

6.

pitää valitettavana sitä, että käytettävissä ei ole menetelmää, jolla voitaisiin arvioida, missä määrin seitsemännestä tutkimuksen puiteohjelmasta rahoitetut hankkeet ovat lisänneet tieteellistä tietämystä;

7.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan seitsemättä tutkimuksen puiteohjelmaa koskevia tiedotustoimiaan (myös käyttämällä älykkäiden tutkimustietopalveluiden kaltaisia uusia tekniikoita), parantamaan osallistumista varten tarvittavan tiedon saantia, ilmoittamaan tulevista tutkimushaasteista ja levittämään tutkimustuloksia; kannattaa komission aloitteita, joilla edistetään julkisesti rahoitetun tutkimuksen tulosten vapaata käyttöoikeutta, kun se on tarpeen ja mahdollista teollis- ja tekijänoikeuksien kannalta;

8.

suhtautuu myönteisesti osallistumisen ja asiantuntemuksen tasoon hankkeiden valinnassa; pitää kuitenkin valitettavana, että tämän ohjelman onnistumisaste on yleisesti edelleen melko alhainen ja lannistava hakijoille, erityisesti pk-yrityksille, vaikka niillä on tärkeä rooli tutkimustulosten muuttamisessa tuotteiksi ja palveluiksi; katsoo, että tätä tilannetta voitaisiin korjata yksinkertaistamalla hallinto- ja rahoitussääntöjä ja ottamalla käyttöön pk-yritysten tarpeisiin paremmin sopivia hankkeita ja menettelyjä;

9.

panee merkille, että ohjelman kattamien aiheiden ja tavoitteiden moninkertaistuminen ja välineiden monipuolistuminen ovat laajentaneet seitsemännen tutkimuksen puiteohjelman alaa ja heikentäneet sen mahdollisuuksia palvella täsmällistä eurooppalaista tavoitetta;

10.

hyväksyy erityisohjelman "Yhteistyö" vahvistamisen, koska se on edelleen merkityksellinen nykyisten tieteellisten ja teknisten haasteiden kannalta; korostaa sen roolia kehitettäessä tutkimuksen, kehityksen ja innovaation kriittistä massaa, jota ei olisi mahdollista saavuttaa kansallisella tai alueellisella tasolla, mikä osoittaa myös sen eurooppalaisen lisäarvon; katsoo, että kansainvälisessä yhteistyössä harjoitettavaa tutkimusta olisi yhä pidettävä ensisijaisena; kehottaa soveltamaan "tulevia ja kehitteillä olevia teknologioita" ja ottamaan "etenemissuunnitelmat" käyttöön kaikilla aihealueilla; toivoo enemmän joustavuutta tarjouspyyntöjen aiheiden sekä pienten ja suurten hankkeiden erottamiseen käytettävien rahoituksen ylä- ja alarajojen vahvistamiseen; tähdentää, että nykyinen Yhteistyö-ohjelma on liian kapea-alainen ja aiheet usein liian spesifisiä, jotta niissä voitaisiin puuttua suuriin yhteiskunnallisiin haasteisiin; suosittelee, että seuraavassa puiteohjelmassa ehdotuspyynnöt olisivat aihealueeltaan laajempia;

11.

painottaa, että myös laajempi poikkitieteellinen näkemys on tarpeen pyrittäessä tehokkaasti torjumaan kasvavia yhteiskunnallisia haasteita; tähdentää, että yhteiskuntatieteillä ja humanistisilla tieteillä on tärkeä rooli vastattaessa EU:n edessä oleviin suuriin haasteisiin; pitää valitettavana, että "Yhteistyö"-erityisohjelmaan kuuluvat sosiaalitaloustieteen sekä humanististen tieteiden alan ehdotuspyynnöt ovat hyvin tarkkoja ja kapea-alaisia, koska tämä vaikeuttaa uutta ja innovoivaa tutkimusta kyseisillä aloilla;

12.

ehdottaa Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseksi, että seitsemännestä tutkimuksen puiteohjelmasta tuettavassa tutkimuksessa keskityttäisiin EU:n tärkeimpiin haasteisiin seitsemännen tutkimuksen puiteohjelman erityisohjelmassa "Yhteistyö" määritellyillä aloilla: terveys (myös kliininen ja ennaltaehkäisevä tutkimus ja lääketieteen teknologia), elintarvikkeet ja bioteknologia (myös elintarvikkeiden turvallisuus), tieto- ja viestintätekniikka, nanotiede ja nanoteknologia, energia (myös energiatehokkuus, älykkäät verkot, uusiutuva energia, hiilidioksidin talteenotto ja varastointi, SET-suunnitelma ja biokaasun käyttö) ympäristö (myös ilmastonmuutos, vesistöt, maaperä ja metsät) kestävä liikenne, sosiaalitaloustieteet ja humanistiset tieteet, avaruus ja turvallisuus;

13.

kehottaa lujittamaan yhteistyöhön perustuvaa tutkimusta, kuten erityisohjelmasta "Yhteistyö" rahoitettavia toimia; kehottaa antamaan mahdollisuuden muodostaa pieniä ja keskisuuria hankkeita ja kumppanien välisiä konsortioita, jotka mahdollistavat tehokkaan koordinoinnin ja vahvistavat lisäksi tieteellistä huippuosaamista; korostaa, että yhteistyöhön perustuva tutkimus on säilytettävä puiteohjelman keskeisenä osatekijänä;

14.

pitää myönteisenä Euroopan tutkimusneuvoston erityisohjelmassa "Ideat" saavuttamia lupaavia tuloksia ja sen tehtävää, jolla pyritään lisäämään eurooppalaisen tutkimuksen näkyvyyttä ja houkuttelevuutta; on pahoillaan siitä, että yksityissektori ei osallistu riittävästi Euroopan tutkimusneuvoston toimintaan; kehottaa komissiota lisäämään Euroopan tutkimusneuvoston rahoitusta (mikä lisää myös onnistumisastetta) ja arvioimaan vaihtoehtoja sen rakenteiden ja mekanismien parantamiseksi, myös mahdollisuutta tehdä Euroopan tutkimusneuvostosta riippumaton oikeudellinen yksikkö, jolla on päätösvalta ja joka on suoraan vastuussa tieteellisestä strategiastaan ja hallinnostaan ja jota voitaisiin käyttää myös edelläkävijänä lisättäessä muiden virastojen tutkimus- ja kehitys- sekä innovointialan rahoittajien riippumattomuutta; kannattaa avoimuuden lisäämistä tieteellisen neuvoston nimittämisen ja arviointiraatien kokoonpanon yhteydessä; suosittelee, että Euroopan tutkimusneuvosto jatkaa vahvaa tukeaan yksittäisille huippututkijoille; kehottaa Euroopan tutkimusneuvostoa myös luomaan mahdollisuuden tukea tutkijaryhmien hankkeita sillä edellytyksellä, että tällaiset hankkeet on aina käynnistetty alhaalta ylös suuntautuvan prosessin avulla;

15.

tukee erityisohjelmassa "Ihmiset" Marie Curie -toimia, jotka ovat arvokkaita tutkijoiden uralle ja joilla varmistetaan yksilöllinen alhaalta ylöspäin suuntautuva tutkimus useilla tutkimusaloilla, lopetetaan niin kutsuttu aivovuoto ja tehdään tutkijan uranäkymät houkuttelevammaksi Euroopasta ja kolmansista maista tuleville erittäin lupaaville nuorille tutkijoille; ottaa huomioon, että hanke-ehdotuksia on tehty selvästi enemmän kuin on voitu rahoittaa, ja suosittelee siksi, että Marie Curie -liikkuvuusohjelmaa jatketaan seitsemännessä tutkimuksen puiteohjelmassa ja sen resursseja lisätään, jotta voidaan parantaa entisestään tutkijoiden ja tohtoriopiskelijoiden liikkuvuusmahdollisuuksia (myös korkeakoulujen ja yksityissektorin välillä tai jäsenvaltioiden välillä esimerkiksi ottamalla käyttöön tutkimussetelijärjestelmä, jolla tutkimukseen myönnetty raha seuraa tutkijoita); katsoo kuitenkin, että monia Marie Curie -toimia voitaisiin myös yksinkertaistaa; pahoittelee sitä, että EU:ssa suurin osa tieteellisestä työstä tehdään yhä epävarmoissa työsuhteissa;

16.

katsoo, että tutkimukseen omistautuneen henkilöstön lisäämiseksi Euroopassa on syytä tehdä alan ammatit houkuttelevammiksi poistamalla hallinnollisia esteitä ja tunnustamalla ansiot ja koulutukseen käytetty aika sekä toiminta kaikissa tutkimuslaitoksissa; kannustaa sen vuoksi komissiota ja jäsenvaltioita luomaan yhteisen järjestelmän, jolla arvioidaan tutkijoiden huippuosaamista ja uraa sekä korkeakoulujen toimintaa; toistaa, että on tärkeää investoida opetukseen, koulutukseen ja taitojen kehittämiseen ja täydentää opetuksen, tutkimuksen ja innovoinnin välisiä yhteyksiä;

17.

suhtautuu epäilevästi erityisohjelman "Valmiudet" tavoitteiden moninaisuuteen ja siitä aiheutuviin vaikeuksiin erityisesti kansainvälisen yhteistyön ja suurten tutkimusinfrastruktuurien kehitystä (Euroopan tutkimusinfrastruktuurien strategiafoorumi, ESFRI) koskevien toimien alalla; katsoo, että pk-yritysten ja innovatiivisten pk-yritysten hyväksi tarvitaan selvästi toimia, ja kehottaa komissiota ainakin säilyttämään nämä toimet ja niille varatut määrärahat ja ryhtymään toimiin niiden täytäntöönpanon parantamiseksi; katsoo, että infrastruktuurihankkeet ERA-NET ja ERA-NET+ ja 185 artiklaan perustuvat aloitteet täyttävät tehtävänsä eurooppalaisen tutkimusalueen rakentamisessa;

18.

myöntää, että "yhteiset teknologia-aloitteet" ovat hyödyllisiä eurooppalaisen teollisuuden kilpailukyvylle; pitää valitettavina oikeudellisia ja hallinnollisia esteitä (oikeushenkilöys, rahoitussäännöt ja joissakin tapauksissa teollis- ja tekijänoikeudet), jotka saattavat saada monet keskeiset tutkimuksen alan toimijat ja pk-yritykset luopumaan osallistumisesta; pahoittelee myös toisistaan poikkeavia hallinnollisia ja oikeudellisia rakenteita ja korkeita toimintakustannuksia yhteisten teknologia-aloitteiden käynnistämisen osalta; kehottaa jäsenvaltioita täyttämään velvoitteensa, jos ne ovat sopineet yhteisten teknologia-aloitteiden yhteisrahoituksesta; kehottaa komissiota yksinkertaistamaan kaikkien yhteisten teknologia-aloitteiden samanlaisiin osallistujaryhmiin sovellettavia sääntöjä ja rahoitusosuuksia seitsemännen puiteohjelman mallin mukaisesti, kansallinen yhteisrahoitus mukaan luettuna; vaatii saada osallistua enemmän näiden välineiden poliittiseen valvontaan erityisesti pyrittäessä varmistamaan asianmukainen tasapaino osallistumisen ja toimien välillä; korostaa, että näiden aloitteiden ei pitäisi johtaa julkisen rahoituksen ulkoistamiseen vaan niiden olisi pysyttävä valtiontukien ja kilpailua edeltävien vaiheiden oikeudellisissa rajoissa;

19.

kehottaa komissiota toimittamaan parlamentille selkeää ja yksityiskohtaista tietoa yhteisten teknologia-aloitteiden toiminnasta ja ilmoittamaan kaikissa tapauksissa niiden oikeudellisen aseman, hallituksen jäsenet ja yrityksen toimet;

20.

panee merkille aiempaa järjestelmällisemmän liian avointen ehdotuspyyntöjen käytön (alhaalta ylös -lähestymistapa) pitkän aikavälin tutkimuskapasiteetin varmistamiseksi; korostaa kuitenkin tarvetta säilyttää tasapaino kahden lähestymistavan (alhaalta ylös ja ylhäältä alas) välillä, sillä kummallakin vastataan konkreettisiin tarpeisiin; korostaa kuulemisen ja yhteistyön tarvetta tutkijoiden, elinkeinoelämän ja kansalaisyhteiskunnan toimijoiden kesken tutkimusohjelmaa laadittaessa;

21.

katsoo, että varsinkin Eurooppa 2020 -strategian ja älykkään kasvun tavoitteen vuoksi on syytä yksilöidä yhteisiä tutkimusaloja sellaisten alojen joukosta, jotka tarjoavat lupaavimmat mahdollisuudet konkreettisiin sovelluksiin, joita voidaan jakaa eettisesti mahdollisimman laajalti; katsoo, että tällaiset alat voisivat muodostaa yhteisen tutkimusfoorumin, jota EU rahoittaisi ja jota tuettaisiin yhteisen tiedonvaihtoverkoston avulla, ja pitää tiedonvaihtoa erittäin tärkeänä ja ensisijaisena;

22.

pitää valitettavana, että eurooppalainen tutkimus on yhä erittäin hajanaista ja että rahoitusta saadaan monista lähteistä jäsenvaltioilta ja unionilta, joilla on omat painopisteensä, arviointiperusteensa, määritelmänsä ja menettelynsä, mikä johtaa turhiin päällekkäisyyksiin, sekaannuksiin, virheisiin ja kriittisen massan puuttumiseen; pyytää komissiota ja neuvostoa priorisoimaan EU:n ja jäsenvaltioiden eri ohjelmien välistä yhteistyötä ja koordinointia; pyytää komissiolta analyysia EU:n tason ja kansallisen tason toimien yhdistämiseksi paremmin, ehdotuspyyntöjen laatimisvaiheen ja hankkeiden arviointivaiheen mahdollinen koordinointi mukaan luettuna, sekä tunnistamaan kansalliset säännöt tai lait, jotka haittaavat tai vaikeuttavat kansainvälisten tutkimusyhteistyöhankkeiden varainhoitoa; kehottaa lähettämään ehdotuspyynnöt, myös heinäkuun 2011 ehdotuspyynnöt, yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa, jotta voidaan välttää päällekkäisyyttä ja kilpailua kansallisten aloitteiden kanssa ja sen sijaan täydentää niitä; katsoo tässä yhteydessä, että ERA-NET+-järjestelmää olisi lujitettava, koska kyseessä on väline, jolla tuetaan huippuosaamista ja perusteiden laatimista laatuindikaattoreita varten ja joka muodostaa ohjelmien tai yhteisyritysten välisen koordinaation perustan; ehdottaa, että seitsemännessä tutkimuksen puiteohjelmassa tuetaan toimijoita, jotka hallinnoivat yhteisessä ohjelmasuunnittelussa mukana olevia kansallisia ohjelmia, jotta tutkimuksen ja teknologian kehittämisen puiteohjelmissa voidaan siirtyä hankkeiden hallinnoinnista kohti ohjelmien hallinnointia unohtamatta pienten hankkeiden hallinnointia; katsoo, että jotta yhteinen ohjelmasuunnittelu onnistuisi, hankkeet olisi valittava huippuosaamisen perusteella ja räätälöitävä kunkin alan erityispiirteiden mukaan, komission koordinointiroolia olisi lujitettava ja osallistuvien jäsenvaltioiden noudatettava rahoitussitoumuksiaan; vaatii, että seitsemännen tutkimuksen puiteohjelman kolme viimeistä vuotta omistetaan eurooppalaisen tutkimusalueen suunnittelun edistämiselle;

23.

suhtautuu epäilevästi siihen, että usein on mahdollista rahoittaa yhtä – ja vain yhtä – ehdotusta pyyntöä kohti, koska se on huippuosaamiseen perustuvien ehdotusten valmisteluun ja arviointiin käytettyjen resurssien tuhlausta ja johtaa siihen, että jotkut huippuosaamiseen perustuvat ideat jäävät ilman rahoitusta; kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuutta rahoittaa huippuosaamiseen perustuvia tutkimusehdotuksia, jotka eivät ole tulleet valituiksi, tutkimuksen alan lisämäärärahoista (täydentävä tutkimusrahoitus), johon otettaisiin myös jäsenvaltioiden alue- ja rakennemäärärahoja ja yksityisen sektorin rahoitusta;

24.

korostaa yhteisen tutkimuskeskuksen suorien toimien tärkeyttä ja niiden merkitystä kestävälle kehitykselle, kilpailukyvylle ja ydinenergian turvallisuudelle;

25.

pitää Mustanmeren verkottumishanketta tärkeänä Mustanmeren alueen alueellisen tutkimus- ja koulutusverkoston perustamisen kannalta ja pyrittäessä yhdistämään se GEANT-verkkoon ja kehottaa komissiota rahoittamaan edelleen sellaisia Mustanmeren alueen tutkimushankkeita kuin HP-SEE, SEE-GRID, SCENE, CAREN ja BSRN;

26.

kehottaa komissiota varmistamaan seitsemännen tutkimuksen puiteohjelman sekä tulevan rahoituskehyksen yhteydessä asianmukaisen tutkimus- ja kehitysrahoituksen GNSSS-sovelluksille ja siihen liittyville palveluille;

27.

korostaa, että kaiken seitsemännen tutkimuksen puiteohjelman perusteella suoritettavan tutkimustyön yhteydessä on noudatettava Euroopan perusoikeuskirjassa mainittuja perusoikeuksia; esittää tämän perusteella tiukan vaatimuksen komissiolle kaikkien INDECT-hankkeeseen (seitsemännestä tutkimuksen puiteohjelmasta rahoitettava tutkimushanke, jonka tavoitteena on kehittää automaattinen valvontajärjestelmä, joka tarkkailee jatkuvasti verkkosivustoja, valvontakameroita ja yksittäisiä tietokonejärjestelmiä) liittyvien asiakirjojen julkistamiseksi ja selkeän ja täsmällisen toimenkuvan määrittelemiseksi INDECT-hankkeen tutkimustavoitteen, soveltamisen ja loppukäyttäjien osalta; korostaa, että INDECT-hankkeelle ei pitäisi myöntää rahoitusta seitsemännestä tutkimuksen puiteohjelmasta ennen kuin hankkeen mahdolliset perusoikeuksiin liittyvät vaikutukset on tutkittu läpikotaisin;

28.

korostaa, että teollisuuden osallistumisaste ei nähtävästi ole juuri korkeampi kuin edellisissä tutkimusohjelmissa, erityisesti erityisohjelmassa "Yhteistyö"; pyytää siksi komissiolta yksityiskohtaista analyysia ohjelman kyvystä vahvistaa yksityisen sektorin investointien vipuvaikutusta;

29.

katsoo, että uusien kumppaneiden hankkimista koskevien tarjouskilpailumenettelyiden perustana olisi oltava peruslähtökohta, jonka mukaan osallistuvilla yrityksillä ja tutkijoilla on paras mahdollinen tietämys hankkeesta ja siihen parhaiten soveltuvasta kumppanista, ja että komission olisi arvioitava konsortion tekemän valinnan kirjalliset perustelut sen sijaan, että yritykset tai tutkijat pakotettaisiin noudattamaan arviointiasiantuntijoiden sijoituslistoja;

30.

suhtautuu myönteisesti seitsemännen tutkimuksen puiteohjelman pk-yrityksiä hyödyttäviin tuloksiin sekä erityisohjelmassa "Yhteistyö" vahvistetun 15 prosentin tavoitteen että "Eurostars"-ohjelman osalta; kehottaa käynnistämään tarjouskilpailuja, joiden aihealuetta ei ole tarkasti rajattu, avaamaan useammin ehdotuspyyntöjä, jotka koskevat pk-yrityksiin liittyviä toimia (tai pitämään voimassa jatkuvan ehdotuspyynnön), yksinkertaistamaan edelleen sääntöjä (myös Eurostars"-ohjelman sääntöjä) ja lyhentämään avustuksen maksamiseen kuluvaa aikaa, jotta voidaan helpottaa pk-yritysten osallistumista; suosittelee ottamaan pk-yritykset aktiivisemmin mukaan saavutettujen tulosten hyödyntämisprosessiin;

31.

katsoo, että nuorten tieteenharjoittajien osallistumista hankeryhmiin elinkeinoelämän ja tiedeorganisaatioiden yhteistyöhön perustuvien tutkimustoimien yhteydessä olisi kannustettava; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään konkreettisiin toimiin, joilla lisätään nuorten tutkijoiden osallistumista puiteohjelmiin; kehottaa komissiota käyttämään seitsemännen puiteohjelman väliarviointia tilaisuutena edistää nuorten tieteenharjoittajien työllisyyttä laatimalla osallistumisen säännöt ja käytännöt siten, että rahoituksesta varataan huomattava osa nuorten tutkijoiden palkkaamiseen;

32.

panee huolestuneena merkille joidenkin jäsenvaltioiden suhteellisen vaatimattoman osallistumisen seitsemänteen tutkimuksen puiteohjelmaan, koska näin ei edistetä Euroopan alueellista yhteenkuuluvuutta ja tasapainoista kehitystä; katsoo, että seitsemännen tutkimuksen puiteohjelman parempi koordinointi, johdonmukaisuus ja synergia rakenne- ja koheesiorahaston kanssa sekä "Ihmiset"-ohjelman parempi käyttäminen voisi edistää aliedustettujen jäsenvaltioiden osallistumista; katsoo, että käyttämällä rakennerahastoa tutkimusinfrastruktuurin kehittämiseen ja tutkimus- ja innovointivalmiuksien luomisen edistämiseen kaikilla jäsenvaltioilla on mahdollisuus saavuttaa parempi huippuosaamisen taso ("huippuosaamisen portaikko"); pitää sen vuoksi myönteisenä synergiaa käsittelevän asiantuntijaryhmän perustamista, koska se voi löytää seitsemännen tutkimuksen puiteohjelman, rakennerahaston ja kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman (CIP) välisiä yhteisvaikutuksia; korostaa kuitenkin, että seitsemännen tutkimuksen puiteohjelman ja rakennerahastojen arviointiperusteet olisi erotettava kokonaan toisistaan, koska huippuosaamisen periaatteen (komission yksinomaisen hallinnoinnin ja koordinoinnin avulla) olisi oltava etusijalla seitsemännen tutkimuksen puiteohjelman varoja myönnettäessä mahdollisen suuren lisäarvon takaamiseksi tutkimukselle, kehitykselle ja innovoinnille Euroopassa; panee tyytyväisenä merkille, että koheesiorahastosta on osoitettu kaudeksi 2007–2013 yhteensä 86 miljardia euroa innovoinnin tukemiseksi (25 prosenttia kokonaismäärästä) ja että keskeisille tutkimusaloille ja teknologian kehittämiselle osoitettu osuus on 50 miljardia euroa, mikä vastaa seitsemännen tutkimuksen puiteohjelman koko talousarviota; korostaa tutkimuksen ja kehityksen alueellista ulottuvuutta, jossa otetaan huomioon alueiden erityistarpeet ja -valmiudet laadittaessa toimintalinjoja (älykästä erikoistuminen); pitää siksi alueellisten ja paikallisten viranomaisten osallistumista ratkaisevan tärkeänä parannettaessa alueiden tutkimus- ja innovointivalmiuksia; suosittelee, että tällä hetkellä EU:n talousarviossa vuoden 2013 loppuun asti käyttämättä olevat ja rahoituskaudelle 2014–2020 varatut varat suunnataan vahvemmin innovoinnin, tieteen ja tutkimuksen henkilöstöresursseihin, kehitykseen ja infrastruktuuriin;

33.

on tyytyväinen siihen, että miesten ja naisten tasapainoinen edustus puiteohjelmassa edistyy tasaisesti joskin vaatimattomasti, koska monimuotoisuus on tärkeää luovuuden ja innovoinnin kannalta; huomauttaa, että naistutkijat toimivat usein pienemmissä ja vähemmän tunnetuissa tutkimushankkeissa ja -tehtävissä ja että erittäin ongelmallinen "lasikatto" näyttää olevan olemassa, mikä johtaa naistutkijoiden osuuden pienenemiseen korkeammassa asemassa olevista tutkijoista ja käy ilmi myös siitä, että Euroopan tutkimusneuvoston huippututkijoiden apurahojen saajissa on vain vähän naistutkijoita; on yhtä mieltä siitä, että toimia naisten osallistumisen lisäämiseksi olisi tehostettava hankkeiden koko keston ajan (kiinnittäen erityistä huomiota joustaviin työaikoihin, parempiin lastenhoitopalveluihin, sosiaaliturvaa koskeviin säännöksiin ja vanhempainvapaisiin) ja että komission olisi ryhdyttävä uudelleen edistämään naispuolisten tieteenharjoittajien tukemista ja pyrittävä aktivoimaan jäsenvaltioita, jotta ne puuttuisivat sukupuolten välisiin eroihin; korostaa, että tavoite, jonka mukaan naisten osuuden ohjelmaan ja neuvoa-antaviin komiteoihin osallistumisessa olisi oltava 40 prosenttia, olisi toteutettava hienovaraisesti; kehottaa komissiota perustamaan monialaisen komitean vastaamaan naistutkijoiden edustukseen liittyvästä valvonnasta ja neuvonnasta ja laatimaan kuudennen tutkimuksen puiteohjelman jälkiarvioinnissa suositellun sukupuolten tasa-arvon edistämisen toimintaohjelman; vaatii korkeakouluja ja EU:n toimielimiä edistämään tiedettä molempia sukupuolia kiinnostavana alana koulutuksen varhaisista vaiheista alkaen tarjoamalla naistutkijoita roolimalleiksi;

34.

kehottaa tunnustamaan kunkin alueen innovatiivisten pk-yritysten ja komission välisen yhteyden luomisessa välittäjinä toimivien organisaatioiden (kuten kauppakamarit, Enterprise Europe Network -verkosto ja alueelliset innovaatiovirastot) alueellisen erityisaseman;

35.

katsoo, että ohjelmia olisi avattava kansainvälisille kumppaneille; korostaa, että perusperiaatteena olisi oltava, että kaikki ohjelmat ovat avoinna myös ulkomaisten ryhmittymien rahoittamiseksi (tiettyjen kelpoisuusehtojen täyttyessä); vastustaa ajatusta siitä, että komissio voisi päättää tutkijoita paremmin yhteistyökumppaneiden valinnasta;

36.

katsoo, että seitsemännessä tutkimuksen puiteohjelmassa olisi vahvistettava sen ensisijaiset tavoitteet kansainvälisen yhteistyön alalla; katsoo, että maiden ja aiheiden valinta kansainvälisten yhteistyötoimien kohteeksi on tehtävä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa, jotta voidaan varmistaa näiden toimien täydentävyys kaikkien osapuolten kanssa; korostaa kuitenkin, että huomiota on kiinnitettävä yhteistyöhön kehitysmaiden kanssa;

37.

katsoo, että seitsemännen tutkimuksen puiteohjelman rahoituksen taso on uskottava ja tarpeellinen ja se on vähintään säilytettävä, jotta voidaan vastata suuriin yhteiskunnallisiin haasteisiin; muistuttaa, että investointi tutkimukseen, kehitykseen ja innovointiin on pitkän aikavälin investointi ja että se on ratkaiseva tekijä, jonka avulla Eurooppa 2020-strategian tavoitteet voidaan saavuttaa;

38.

katsoo, että seitsemännen tutkimuksen puiteohjelman menot sekä tutkimuksen yleinen suuntaus olisi mukautettava mahdollisimman pitkälti Eurooppa 2020 -strategian laajoihin poliittisiin tavoitteisiin; katsoo, että suuriin haasteisiin liittyvä tieteellinen edistyminen edellyttää sekä perustutkimusta että keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä sitoudutaan tukemaan yhteistyötä teollisuuden ja muiden ulkoisten kumppaneiden kanssa;

39.

korostaa tutkimuksen perusrakenteiden keskeistä roolia ja painottaa, että niiden kehitystä ja rahoitusta (joka perustuu ESFRI-luetteloon ja johon kuuluu laboratoriolaitteiden ja -välineiden hankinta ja ylläpito) olisi koordinoitava paremmin ja yhteisrahoitettava seitsemännen tutkimuksen puiteohjelman, Euroopan investointipankin välineiden, rakennerahastojen ja kansallisen ja alueellisen politiikan välillä; katsoo, että tutkimuksen perusrakenteiden päällekkäisyyttä eri jäsenvaltioissa olisi vältettävä ja että avointa ja huippuosaamiseen perustuvaa mahdollisuutta päästä tutkimusinfrastruktuuriin on syytä tukea; vaatii ponnisteluja tutkimuksen perusrakenteiden rahoittamiseksi seitsemännen tutkimuksen puiteohjelman yhteydessä erityisesti niillä aloilla, joilla on suurin mahdollisuus saada aikaan EU:n lisäarvoa;

40.

katsoo, että tutkimuksen perusrakenteita koskevan rahoituksen vastaanottajien olisi perusteltava selkeästi asemansa ja laitteiden, laboratorioiden ja tutkimus- tai teknisen henkilöstön käyttö; katsoo, että tätä tarkoitusta varten olisi perustettava valvonta- ja tarkastusjärjestelmä, jonka avulla voidaan varmistaa sopimusten noudattaminen;

41.

kehottaa jäsenvaltioita ja EU:ta noudattamaan rahoitussitoumuksiaan, 185 ja 187 artiklan mukaisiin toimintoihin liittyvät sitoumuksen mukaan luettuina, tutkimusta koskevien kansainvälisten sopimusten puitteissa;

42.

kehottaa komissiota harkitsemaan mahdollisuutta perustaa vuoteen 2015 mennessä tutkimuksen ja teknologisen kehityksen rahoituksen velvoittava väliaikainen taso, joka on noin yksi prosentti BKT:stä, jotta voidaan saavuttaa tavoite, jonka mukaan BKT:stä osoitetaan vuoteen 2020 mennessä kolme prosenttia tutkimukseen ja teknologian kehitykseen ja tunnustetaan, että tutkimus ja innovaatio ovat ainoa varma keino elvyttää EU:n talous;

43.

panee merkille "innovaation" ulottuvuuden vahvistumisen tulevissa toimintaohjelmissa; katsoo, että on laadittava toimia, joiden avulla tutkimustuloksia voidaan hyödyntää ja saattaa markkinoille optimaalisesti ja joita ovat esimerkiksi tutkimustulosten mahdollisen markkinoille saattamisen mainitseminen tietyissä ehdotuspyynnöissä tai arviointiperusteissa joillakin aloilla, jotta tutkimus- ja innovointiohjelmista voi koitua selkeitä vaikutuksia markkinoille ja yhteiskunnalle; kehottaa komissiota aloittamaan esittely-, pilotti- ja kokeiluhankkeiden rahoittamisen ennen seitsemännen tutkimuksen puiteohjelman päättymistä ja harkitsemaan rahoitusjärjestelmää, joka perustuu onnistuneiden innovaatioiden palkitsemiseen ja niiden markkinoille saattamisen tukemiseen ja jolla täydennettäisiin nykyistä ennakkorahoitusta; katsoo myös tässä yhteydessä, että seitsemännen tutkimuksen puiteohjelman, kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman (CIP) ja rakennerahaston välillä tarvitaan tiivistä koordinointia;

44.

katsoo, että jos seitsemännessä tutkimuksen puiteohjelmassa erotetaan toisistaan tieteen vuoksi harjoitettava tiede, kilpailun hyväksi harjoitettava tiede ja yhteiskunnan hyväksi harjoitettava tiede, on olemassa vaara, että asteittainen siirtyminen perustutkimuksesta soveltavaan tutkimukseen ja innovointiin jää huomiotta; toteaa, että on varmistettava, että jäykät rakenteet eivät estä integroitujen hankkeiden onnistunutta toteutusta;

45.

katsoo, että sekä seitsemännessä että tulevassa kahdeksannessa tutkimuksen puiteohjelmassa olisi tuettava enemmän Euroopan teollisuuden kehitystä, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kannustamaan soveltavaa tutkimusta;

46.

ottaa huomioon, että seitsemäs tutkimuksen puiteohjelma kohdistuu pääasiassa tutkimukseen ja teknologian kehitykseen, mutta korostaa, että EU:n toimintalinjat ja ohjelmat on syytä laatia siten, että yhteisvaikutukset tutkimuksen ja kehityksen koko arvoketjussa (tutkimuksesta ja opetuksesta innovaatioiden kautta työpaikkojen luomiseen) käytetään kattavasti hyödyksi; pitää tätä ainoana keinona saavuttaa innovaatiounionin tavoitteet ja nopeuttaa Euroopan muuntumista tietoon perustuvaksi yhteiskunnaksi; pitää tässä yhteydessä myönteisenä meneillään olevaa innovoinnin tulostaulun laatimista mutta kehottaa määrittelemään innovaation laajasti (muut kuin teknologiset innovaatiot sekä työntekijälähtöinen innovointi mukaan luettuina) ja kehittämään tehokkaampia malleja, menetelmiä ja välineitä innovoinnin mittaamiseksi ja vauhdittamiseksi, mukaan lukien julkiset hankinnat, normien määrittely ja rahoituksen ohjaus;

47.

tunnustaa, että eurooppalaiset teknologiayhteisöt, yhteiset teknologia-aloitteet ja julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet edistävät teollisuuden laajempaa osallistumista, ja kehottaa vakiinnuttamaan ne tulevissa ohjelmissa; korostaa tarvetta varmistaa, että osallistumissäännöt (mukaan luettuina teollis- ja tekijänoikeuksia koskevat säännöt) ja rahoitusosuudet (mukaan luettuina epäsuoria kustannuksia koskevat rahoitusosuudet) ovat asianmukaiset, ja korostaa pyrkimystä yksinkertaistaa niitä entisestään, jotta voidaan houkutella mukaan enemmän pk-yrityksiä, julkisia tutkimuslaitoksia ja pienempiä tutkimusorganisaatioita ja varmistaa samalla parempi tasapaino sidosryhmien osallistumismahdollisuuksissa yhteisiin teknologia-aloitteisiin ja julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin;

48.

on huolissaan seitsemännen tutkimuksen puiteohjelman liiallisesta hallinnollisesta rasitteesta; katsoo, että yksinkertaistamistoimet, jotka eivät vaadi sääntelyn muuttamista, olisi toteutettava mahdollisimman pian siten, että otetaan huomioon yksinkertaistaminen, vakaus, johdonmukaisuus, oikeusvarmuus, avoimuus, huippuosaaminen ja luottamus, ja kehottaa komissiota tutkimaan muita yksinkertaistamistoimia, hakijoiden luontoissuoritukset mukaan luettuina, sekä menettelyjen mukauttamista edelleen kansallisissa rahoitusjärjestelmissä käytettäviin laskenta- ja kirjanpitomenetelmiin; kehottaa komissiota ryhtymään pikaisiin toimiin lyhentääkseen huomattavasti hakemuksen jättämisestä avustuksen saamiseen kuluvaa aikaa, vähentääkseen hankkeiden valmisteluun, esittämiseen ja arviointiin tarvittavia byrokraattisia menettelyjä (myös käyttämällä Yhdysvaltojen malliin perustuvaa EU:n hakemusportaalia), vähentääkseen säännöllisin väliajoin annettavien taloudellisten tilannekatsausten ja raportointikautta kohti annettavien tarkastusasiakirjojen määrää ja parantaakseen tutkimukseen liittyvien riskien ja valvonnan välistä tasapainoa; painottaa, että EU:n tutkimusrahoituksen riskejä pelkäävä kulttuuri estäisi rahoittamasta korkeariskisiä tutkimusideoita, joilla olisi suurimmat läpimurtomahdollisuudet, ja kehottaa siksi omaksumaan sellaisen luottamukseen perustuvan toimintamallin, jossa siedettäisiin paremmin riskejä ja epäonnistumisia, vaihtoehtona pelkästään tuloksiin perustuvalle toimintamallille, joka voisi vaikeuttaa innovatiivista tutkimusta; suosittelee tukikelpoisten kustannusten määritelmän tulkinnan yksinkertaistamista ja selventämistä; tukee ehdotusta varainhoitoasetuksen tarkistamisesta menettelyjen yksinkertaistamiseksi ja vaatii tarkistamaan ja/tai laajentamaan EU:n henkilöstösääntöjen tulkintaa henkilökohtaisesta vastuusta; kehottaa laatimaan tarkemmat, johdonmukaisemmat ja avoimemmat menettelyjä koskevat säännöt tarkastuksia varten käyttämällä vähemmän satunnaisotantaa ja enemmän realistisia perusteita, kuten osallistujien kokemus, virheiden syyt ja sääntöjen noudattaminen;

49.

toistaa, että on tärkeää ottaa viipymättä käyttöön seitsemännen tutkimuksen puiteohjelman nykyisen hallinnoinnin menettelyjä, hallintoa ja rahoitusta koskevia yksinkertaistamistoimenpiteitä, joita on muun muassa esitetty parlamentin 11. marraskuuta 2010 antamassa päätöslauselmassa; pitää tervetulleena 24. tammikuuta 2011 tehtyä komission päätöstä kolmesta yksinkertaistamistoimenpiteestä sekä yhden rekisteröintivälineen luomista; kehottaa komissiota panemaan nämä toimet täytäntöön ripeästi ja yhtenäisesti ja tutkimaan, millä aloilla muut yksinkertaistamistoimenpiteet ovat mahdollisia; pahoittelee vakavia tulkintaan liittyviä ongelmia ja seitsemännen tutkimuksen puiteohjelman osallistujille aiheutuvaa oikeudellista epävarmuutta ja toistaa toivovansa, että komission ja edunsaajien välillä tällä hetkellä käynnissä olevat kaikkia puiteohjelmia koskevat riita-asiat ratkaistaan nopeasti noudattaen julkisten varojen asianmukaisen käytön periaatetta; pyytää komissiota antamaan edunsaajille mahdollisuuden kuulla tutkimuksesta vastaavaa selvityskomiteaa hankkeen aikana tai sen jälkeen kysymyksistä, jotka liittyvät kustannuslaskelmiin, osallistumissääntöihin ja tarkastuksiin, myös jälkitarkastuksiin; korostaa, että hyvin toimivat asiat on säilytettävä ennallaan ja että ainoastaan mukauttamista edellyttäviä sääntöjä on muutettava;

50.

vaatii avustusten saamiseen kuluvan ajan lyhentämiseksi toimenpiteitä, joiden tavoitteena on parantaa alle kahdeksassa kuukaudessa allekirjoitettavien avustussopimusten määrää tietyllä prosenttiosuudella vuonna 2011 ja alle kuudessa kuukaudessa allekirjoitettavien avustussopimusten määrää jäljellä olevan ajanjakson aikana;

51.

suhtautuu myönteisesti suosituksiin lyhentää tarjouskilpailujen kestoa ja kehottaa arvioimaan jo olemassa olevat välineet ennen uusien välineiden kehittämistä seitsemännen tutkimuksen puiteohjelman puitteissa;

52.

ehdottaa, että komissio tukisi julkisia elimiä niiden hallintojärjestelmien parantamisessa suorittamalla taloudellisia seuraamuksia aiheuttamattomia arviointeja, joiden perusteella kyseiset elimet voivat määritellä ja panna täytäntöön enintään vuoden mittaisen konkreettisen määräajan kuluessa toimenpiteitä hankkeiden hallintonsa parantamiseksi;

53.

katsoo, että riskinjakorahoitusvälineellä on ollut sekä määrällisesti että laadullisesti ratkaiseva vipuvaikutus investointien lisäämisessä tutkimukseen, kehitykseen ja innovointiin kriisiaikana, jolloin pankkiala ei ole voinut enää itse vastata kyseisestä tehtävästä, koska siitä on ensimmäisinä vuosina annettu kahdeksan miljardia euroa lainaa, joka on johtanut yli 20 miljardin euron investointeihin;

54.

ilmaisee kuitenkin huolensa naurettavan pienistä määristä, jotka on osoitettu tutkimusrakenteille, korkeakouluille ja tutkimusorganisaatioille ja pk-yrityksille, erityisesti innovatiivisille pk-yrityksille, sekä selkeästä maantieteellisestä ja alakohtaisesta epätasapainosta lainojen osoittamisessa; tukee siksi asiantuntijaryhmän konkreettisia suosituksia, joilla pyritään parantamaan tiettyjen aliedustettujen kohderyhmien osallistumista ja tukee Eurooppa-neuvoston 4. helmikuuta 2011 antamia päätelmiä, erityisesti niitä, joissa kehotetaan tarkistamaan kaikki mahdolliset toimet tekijänoikeuksien korostamiseksi Euroopan laajuisesti, jotta voitaisiin erityisesti edistää pk-yritysten mahdollisuuksia päästä tietomarkkinoille;

55.

pitää valitettavana sitä, että riskinjakorahoitusvälineen hankkeita on käynnissä vain 18 Euroopan unionin jäsenvaltiossa ja 2 assosioituneessa maassa ja että pk-yritykset, korkeakoulut/tutkimusorganisaatiot ja tutkimusrakenteet ovat nykyään aliedustettuja riskinjakorahoitusvälineessä; kehottaa komissiota analysoimaan, miksi yhdeksän muuta Euroopan unionin jäsenvaltiota eivät käytä tätä uutta mekanismia, jonka on todistettu edistävän tutkimuksen, kehityksen ja innovoinnin rahoituksen kasvua, ja varmistamaan kaikkien maiden osallistumisen;

56.

vaatii komissiota ja jäsenvaltioita perehtymään riskinjakorahoitusvälineeseen liittyvien lainojen saatavuutta koskevaan tiedotukseen jäsenvaltioissa ja varmistamaan, että mahdolliset osallistujat saavat riittävästi tietoa ja tukea riskinjakorahoitusvälineeseen liittyvien lainojen saamiseksi erityisesti euroalueen ulkopuolisissa jäsenvaltioissa;

57.

suosittelee, että tätä innovatiivista rahoitusvälinettä sovelletaan edelleen ja sen käyttöä tehostetaan seitsemännessä tutkimuksen puiteohjelmassa sekä tulevassa kahdeksannessa tutkimuksen puiteohjelmassa, koska sillä edistetään rahoituksen saatavuutta ja houkutellaan yksityisiä investointeja; korostaa tarvetta muokata kyseistä rahoitusvälinettä pk-yrityksille sopivaksi;

58.

vaatii, että seitsemännen tutkimuksen puiteohjelman käytössä otetaan huomioon talouskriisin erilaiset seuraukset kussakin jäsenvaltiossa ohjelman loppuvuosina (2011–2013), kun käsitellään ohjelmassa jäljellä olevia huomattavia määriä (28,8 miljardia euroa kolmelle vuodelle), Eurooppa 2020 -strategiassa saavutettavia tavoitteita ja eurooppalaisen tutkimusalueen ja innovaatiounionin luomista; vaatii erityisesti seitsemännen tutkimuksen puiteohjelman tavoitteiden lähentämistä EU:n resurssi-, raaka-aine ja digitaalistrategioiden kanssa;

59.

katsoo, että jäljelle jääviä varoja ei pidä ohjata tutkimuksesta muuhun käyttöön ja käyttää kattamaan muita ohjelmia tai välineitä, jotka eivät sisälly tutkimus- ja innovaatioalaan eivätkä seitsemännen puiteohjelman tavoitteiden ja päämäärien soveltamisalaan;

60.

korostaa tarvetta tehostaa ja edistää tutkimuksen ja kehityksen rahoitusta EU:ssa ja varmistaa rahoitus lisäämällä huomattavasti asiaankuuluvia menoja vuodesta 2013 alkaen; on sitä mieltä, että rahoituksen lisäämisen – mieluiten kaksinkertaistamalla määrärahat – on edistettävä kestävää kasvua ja kilpailua osaamisen avulla; korostaa, että varojen lisäämisen yhteydessä on otettava käyttöön tuloslähtöisempi ja enemmän suorituskykyyn perustuva lähestymistapa ja yksinkertaistettava perinpohjaisesti rahoitusmenettelyjä; kannattaa yhteistyön lisäämistä EU:n eri tutkimusohjelmien välillä, esimerkiksi osiossa "Tutkimuksen ja innovoinnin yhteinen strateginen kehys"; katsoo, että kun tuleva ohjelma on perustettu, sen jatkuvuus on tärkeää kaikille osallistuville toimijoille;

61.

korostaa kaikilla rahoitusta koskeviksi poliittisiksi painopistealueiksi määritellyillä aloilla saatujen tulosten ja tehokkuuden arvioinnin huomioon ottamisen merkitystä tulevien ohjelmia koskevien arviointien kehittämiseksi;

62.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioille.

11.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 380/20

—

ottaa huomioon komission 9. marraskuuta 2010 Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle antaman tiedonannon "Kauppa, kasvu ja maailmanpolitiikka: Kauppapolitiikka Eurooppa 2020 -strategian kulmakivenä" (KOM(2010)0612) sekä komission 7. heinäkuuta 2010 Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle antaman tiedonannon "Tavoitteena kattava kansainvälisiä sijoituksia koskeva eurooppalainen politiikka" (KOM(2010)0343),

—

ottaa huomioon komission ja Kanadan hallituksen lokakuussa 2008 julkistaman yhteisen tutkimuksen (1), jossa tarkastellaan EU:n ja Kanadan talouskumppanuuden tiivistämisen kustannuksia ja hyötyjä sekä 5. maaliskuuta 2009 julkistetun yhteisen raportin (2) EU:n ja Kanadan kumppanuuden syventämisen näkökohdista,

—

ottaa huomioon EU:n ja Kanadan huippukokouksessa Prahassa 6. toukokuuta 2009 allekirjoitetun yhteisen julkilausuman Euroopan unionin ja Kanadan välisen kattavan talouskumppanuussopimuksen tekemisestä (neuvoston asiakirja 09547/2009),

—

ottaa huomioon komission 20. joulukuuta 2010 neuvostolle antaman suosituksen Kanadan kanssa tehtävää, taloudelliseen yhdentymiseen tähtäävää sopimusta koskevien neuvotteluohjeiden muuttamiseksi komission valtuuttamiseksi neuvottelemaan unionin puolesta investoinneista (SEC(2010)1577),

—

ottaa huomioon komission 10. maaliskuuta 2011 pidetylle Eurooppa-neuvoston kokoukselle laatiman raportin "Vuoden 2011 raportti kaupan ja investointien esteistä EU:n strategisten talouskumppanien kannustaminen markkinoillepääsyn helpottamiseen: toiminnan painopisteet kaupan esteiden poistamiseksi" (KOM(2011)0114),

—

ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa ja erityisesti 22. toukokuuta 2007 antamansa päätöslauselman globaalista Euroopasta – kilpailukyvyn ulkoiset näkökohdat (3), 19. helmikuuta 2008 antamansa päätöslauselman EU:n strategiasta eurooppalaisten yritysten markkinoille pääsyn varmistamiseksi (4), 20. toukokuuta 2008 antamansa päätöslauselman raaka-aineiden ja hyödykkeiden kaupasta (5), 4. syyskuuta 2008 antamansa päätöslauselman palvelukaupasta (6), 18. joulukuuta 2008 antamansa päätöslauselman väärentämisen vaikutuksesta kansainväliseen kauppaan (7), 5. helmikuuta 2009 antamansa päätöslauselman eurooppalaisten pk-yritysten roolin vahvistamisesta kansainvälisessä kaupassa (8), 5. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman EU:n ja Kanadan huippukokouksesta (9), 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman kansainvälisestä kauppapolitiikasta ja ilmastonmuutoksen haasteista (10), 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman kansainvälisestä kauppapolitiikasta ja ilmastonmuutoksen haasteista (11), 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman yritysten yhteiskuntavastuusta kansainvälisissä kauppasopimuksissa (12), 17. helmikuuta 2011 antamansa päätöslauselman Eurooppa 2020 -strategiasta (13) ja 6. huhtikuuta 2011 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin kansainvälisestä sijoituspolitiikasta tulevaisuudessa (14),

—

ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen ja Kanadan kaupallista ja taloudellista yhteistyötä koskevan puitesopimuksen (15) ja muut sen jälkeen tehdyt kahdenväliset sopimukset Kanadan kanssa ja erityisesti tulliyhteistyötä ja keskinäistä avunantoa tulliasioissa koskevan sopimuksen (16), kansanterveyden ja eläinten terveyden suojelemiseksi toteutettavia toimenpiteitä elävien eläinten ja eläintuotteiden kaupassa koskevan sopimuksen (17), sopimuksen viinien ja väkevien alkoholijuomien kaupasta (18), sopimuksen siviili-ilmailun turvallisuudesta (19) sekä lentoliikennettä koskevan sopimuksen (20),

—

ottaa huomioon tarkistetun puitesopimuksen Euroopan parlamentin ja komission välisistä suhteista (21),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklan 3 kohdan ja 218 artiklan,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että Maailman kauppajärjestön (WTO) kehittämä sääntöihin perustuva monenvälinen kauppajärjestelmä antaa edelleen sopivimmat puitteet oikeudenmukaisen kaupan sääntelemiseen ja edistämiseen, mikä tapahtuu laatimalla tarkoituksenmukaisia sääntöjä ja varmistamalla niiden noudattaminen,

B.

katsoo, että Dohan kehitysohjelman onnistunut ja tasapainoinen saattaminen päätökseen on keskeisen tärkeää WTO:n tulevan kehittämisen kannalta; katsoo, että asiaan liittyvä sopimus ei sulje pois mahdollisuutta tehdä kahdenvälisiä, WTO:n sitoumukset ylittäviä ja monenvälisiä sääntöjä täydentäviä sopimuksia,

C.

ottaa huomioon, että Kanada on yksi EU:n vanhimmista ja läheisimmistä kumppaneista sekä ensimmäinen teollisuusvaltio, jonka kanssa EU allekirjoitti kaupallista ja taloudellista yhteistyötä koskevan puitesopimuksen vuonna 1976; ottaa huomioon, että EU on allekirjoittanut Kanadan kanssa useita kahdenvälisiä sopimuksia, joilla pyritään helpottamaan kauppasuhteiden vahvistamista,

D.

ottaa huomioon, että EU on Kanadan toiseksi tärkein kauppakumppani ja että Kanada on tällä hetkellä EU:n yhdenneksitoista tärkein kauppakumppani (2009); ottaa huomioon, että Kanada on neljänneksi suurin suora ulkomainen investoija EU:hun ja että EU on toiseksi tärkein suora ulkomainen investoija Kanadaan (2008),

E.

ottaa huomioon, että vuoden 2008 yhteisessä tutkimuksessa osoitettiin, että Kanadan ja EU:n kahdenvälisen kaupan vapauttaminen voi tuottaa merkittäviä etuja molemmille osapuolille,

F.

ottaa huomioon, että sekä EU:n että Kanadan yksityiset sektorit ovat osoittaneet vahvaa tukea kunnianhimoiselle ja kattavalle taloudelliselle sopimukselle, ja katsoo, että EU:n ja Kanadan välisen tiiviimmän taloudellisen kumppanuuden edistäminen antaisi investoijille ja yrityksille voimakkaan signaalin kasvun puolesta EU:ssa ja Kanadassa sekä kansainvälisesti,

G.

ottaa huomioon, että yleisen käsityksen mukaan EU:n ja Kanadan väliset taloudelliset suhteet eivät ole vielä saavuttaneet täyttä potentiaaliaan ja että EU:n ja Kanadan välinen vapaakauppasopimus voi vaikuttaa merkittävästi tämän mahdollisuuden kehittämiseen ja toteuttamiseen parantamalla kaupan ja investointien virtoja ja poistamalla tulleja ja enimmäistulleja sekä perusteettomia muita kuin tulliin liittyviä kaupan esteitä ja tukemalla tiiviimpää yhteistyötä etenkin sääntelyä koskevan yhteistyön, työvoiman liikkuvuuden ja tutkintojen tunnustamisen osalta,

H.

ottaa huomioon, että käynnissä olevissa neuvotteluissa kattavasta talous- ja kauppasopimuksesta pyritään saamaan aikaan hyvin pitkälle menevä sopimus, joka on kunnianhimoisempi kuin mikään EU:n tai Kanadan aiemmin neuvottelema talous- ja kauppasopimus ja joka voi entisestään vahvistaa jo nykyäänkin lujia kahdenvälisiä kauppa- ja investointisuhteita,

I.

ottaa huomioon, että komissio pyrkii sisällyttämään investointisuojan Kanadan kanssa meneillään oleviin neuvotteluihin ja on ehdottanut neuvostolle nykyisten neuvotteluohjeiden muuttamista,

J.

ottaa huomioon, että sekä EU että Kanada ovat ilmoittaneet, että kattavaa talous- ja kauppasopimusta koskevissa neuvotteluissa on edistytty merkittävästi ja että tavoitteena on saada sopimus valmiiksi vuoden 2011 loppuun mennessä,

1.

katsoo, että monenkeskinen kauppajärjestelmä, jonka ilmentymä on Maailman kauppajärjestö, muodostaa edelleen selvästi tehokkaimmat puitteet vapaalle ja oikeudenmukaiselle kaupalle maailmanlaajuisesti; toistaa tukevansa voimakkaasti Dohan kehitysohjelmaa koskevien neuvotteluiden saattamista menestyksekkääseen päätökseen, mikä on edelleen EU:n kauppapolitiikan ensisijainen tavoite; katsoo, että EU ja Kanada voivat yhdessä myötävaikuttaa Dohan kehitysohjelmaa koskevien neuvotteluiden onnistuneeseen loppuun saattamiseen;

2.

pitäisi myönteisenä Kanadan kanssa tehtyä sopimusta, jolla ylitetään WTO:n mukaiset sitoumukset ja joka täydentää monenvälisiä sääntöjä, edellyttäen, että neuvottelut johtavat tasapainoiseen, kunnianhimoiseen ja laadukkaaseen sopimukseen, jossa on kyse paljosta muustakin kuin tullimaksujen vähennyksistä; vaatii noudattamaan vastavuoroisuuden periaatetta kauppakiistojen ratkaisemiseksi käytettävissä olevien muutoksenhakukeinojen yhteydessä ja korostaa etenkin tarvetta parantaa markkinoille pääsyä, erityisesti palveluiden ja julkisten hankintojen osalta (liittovaltiota alemmat tasot mukaan lukien), sekä tarvetta parantaa teollis- ja tekijänoikeuksien suojelua, mukaan lukien tavaramerkit, patentit ja maantieteelliset merkinnät;

3.

vetoaa komissioon, jotta se luopuisi hyvän tahdon eleenä vaatimuksistaan, jotka koskevat Ontarion vihreän energian lain paikallisia vaatimuksia;

4.

katsoo, että teollis- ja tekijänoikeuksia koskeva luku ei saisi vaikuttaa kielteisesti rinnakkaislääkkeiden tuotantoon ja että siinä on kunnioitettava kansanterveyteen liittyviä Trips-poikkeuksia;

5.

panee merkille, että komissio on valinnut "negatiivisen luettelon lähestymistavan" palvelujen vapauttamista varten, mutta katsoo, että edellä mainittua olisi pidettävä vain poikkeuksena eikä tulevien neuvottelujen ennakkotapauksena; katsoo, että GATS-sopimuksen mukainen yleishyödyllisiä palveluja koskeva poikkeusjärjestely on edelleen tarkoituksenmukaisin keino varmistaa yleishyödyllisten palveluiden saatavuus kansalaisille;

6.

on huolestunut Kanadassa yhä jatkuvasta asbestin louhimisesta ja sen vakavista seurauksista työntekijöiden terveydelle; palauttaa mieleen, että EU on kieltänyt kaiken asbestin käytön sekä asbestituotteiden louhimisen, valmistamisen ja käsittelemisen; kehottaa Kanadaa ryhtymään vastaavanlaisiin toimiin kansanterveyden edistämiseksi;

7.

viittaa kummankin talouden toisiaan täydentäviin ominaisuuksiin perustuviin tulevaisuuden mahdollisuuksiin lisätä EU:n ja Kanadan välistä kauppaa, investointeja ja liiketoimintaa kattavan talous- ja kauppasopimuksen pohjalta;

8.

katsoo, että komission olisi Kanadan kanssa käymissään keskusteluissa osoittamansa kunnianhimon vastapainoksi sovellettava yhtä kunnianhimoista lähestymistapaa kestävään kehitykseen erityisesti työvoimavelvoitteiden määrän, ympäristöluvun laajuuden, monenväliseen ympäristösopimukseen liittyvien kysymysten ratkaisukeinojen ja täytäntöönpanojärjestelmän osalta, ja että komission pitäisi tukea ja edistää aloitteita, joilla pyritään edistämään ilmastonmuutoksen torjuntaa ja joilla edistetään ihmisoikeuksia ja oikeudellisesti sitovia sosiaalisia ja ympäristönormeja sekä yritysten yhteiskuntavastuuta;

9.

suhtautuu myönteisesti kattavaa talous- ja kauppasopimusta koskevien neuvotteluiden edistymiseen ja rohkaisee komissiota jatkamaan keskeisten sidosryhmien kuulemista; kehottaa komissiota toteuttamaan – huolimatta siitä, että yhteisessä tutkimuksessa todettiin sekä Kanadan että EU:n voivan saavuttaa mahdollisesti merkittäviä etuja – mahdollisimman pian laajan kestävää kehitystä koskevan vaikutusten arvioinnin, jossa tarkastellaan odotettavissa olevia lopullisen sopimuksen EU:lle aiheuttamia alakohtaisia ja sosioekonomisia seurauksia;

10.

panee merkille, että EU:n ja Kanadan välisissä suhteissa toimivalta kuuluu ainoastaan liittovaltiotasolle, mutta koska Kanadan provinssit ja territoriot vastaavat niiden toimivaltaan kuuluvien sopimusvelvoitteiden täytäntöönpanosta, pitää sekä välttämättömänä että tervetulleena Kanadan maakuntien ja territorioiden osallistumista kattavaa talous- ja kauppasopimusta koskeviin neuvotteluihin ja rohkaisee maakuntia ja territorioita yhdenmukaistamaan politiikkojaan ja menettelyjään mahdollisten etujen enimmäistämiseksi; katsoo, että onnistuneiden neuvottelujen tulisi sisältää maakuntien ja territorioiden hallintojen selviä sitoumuksia;

11.

pitää valitettavana, että komissio antoi neuvostolle ehdotuksen neuvotteluohjeiden muuttamista koskevaksi luonnokseksi, jossa komissiolle annetaan valtuudet neuvotella Kanadan kanssa investoinneista, odottamatta, että Euroopan parlamentti hyväksyy kantansa EU:n tulevaan yleiseen investointipolitiikkaan; kehottaa komissiota ottamaan Kanadan kanssa käytävissä investointineuvotteluissa kaikilta osin huomioon Euroopan parlamentin aihetta koskevat johtopäätökset; katsoo, että Kanadan ja EU:n pitkälle kehittyneet oikeusjärjestelmät huomioon ottaen kahden valtion välinen riitojenratkaisujärjestelmä ja paikallisten oikeudellisten muutoksenhakukeinojen hyödyntäminen ovat asianmukaisimmat välineet investointikiistojen ratkaisemiseen; kehottaa komissiota varmistamaan, että mahdollinen sijoittajan ja valtion välinen riitojenratkaisumekanismi ei estä jatkossa arkaluonteisia politiikan aloja koskevaa lainsäädäntöä, kuten ympäristölainsäädäntöä, ja että se sisällytetään laajempiin vaatimuksiin, jotka parlamentti on määrittänyt antamassaan päätöslauselmassa Euroopan unionin kansainvälisestä sijoituspolitiikasta tulevaisuudessa;

12.

korostaa, että investointeja koskevassa luvussa olisi edistettävä laadukkaita investointeja, joissa kunnioitetaan ympäristöä ja kannustetaan luomaan hyvät työolot; vaatii lisäksi, että investointeja koskevassa luvussa kunnioitetaan kummankin osapuolen sääntelyoikeutta erityisesti kansallista turvallisuutta, ympäristöä, kansanterveyttä, työntekijöiden ja kuluttajien oikeuksia, teollisuuspolitiikkaa ja kulttuurista monimuotoisuutta koskevilla aloilla; kehottaa komissiota jättämään kulttuurin, koulutuksen, kansallisen puolustuksen ja kansanterveyden kaltaiset herkät alat investointisopimusten soveltamisalan ulkopuolelle;

13.

toistaa huolensa siitä, miten öljyhiekan hyödyntäminen vaikuttaa ympäristöön maailmanlaajuisesti tuotantoprosessin aikana syntyvien suurten hiilidioksidipäästöjen vuoksi sekä uhkaa paikallisen luonnon monimuotoisuutta; ilmaisee kantansa, etteivät kattavaa talous- ja kauppasopimusta koskevat neuvottelut saisi vaikuttaa EU:n polttoaineiden laatudirektiiviin liittyvään lainsäädäntöoikeuteen tai vaikuttaa Kanadan viranomaisten kykyyn ottaa käyttöön ympäristövaatimuksia, jotka koskevat öljyhiekan hyödyntämistä; kehottaa kumpaakin osapuolta ratkaisemaan mahdolliset erimielisyydet yhteisymmärryksessä ja ilman, että ne vaikuttavat kattavaa talous- ja kauppasopimusta koskeviin neuvotteluihin;

14.

panee merkille viimeaikaisen oikeudellisen kehityksen EU:n hyljetuotekieltoa koskevassa asiassa ja etenkin Kanadan WTO:lle esittämän pyynnön kutsua kokoon virallinen riitojenratkaisulautakunta; odottaa komission pysyvän vahvana EU:n hyljetuotekiellon osalta; toivoo lujasti, että Kanada peruu WTO-riitautuksen, joka vaikuttaa kauppasuhteisiin kielteisesti, ennen kuin kattava talous- ja kauppasopimus on ratifioitava Euroopan parlamentissa;

15.

kiinnittää huomiota siihen, että EU:n ja Kanadan lainsäädännöt poikkeavat toisistaan muuntogeenisten organismien (GMO) sääntelyyn suhtautumisen osalta; varoittaa, että yksityisyritykset saattavat haastaa EU:ssa käytössä olevat tiukemmat säädökset kattavan talous- ja kauppasopimuksen ehdotetulla riitojenratkaisumekanismilla;

16.

katsoo, että maatalouteen liittyvät luvut ovat merkittävä asia neuvottelujen molempien osapuolten kannalta; on huolissaan mahdollisista merkittävistä myönnytyksistä, jotka liittyvät muuntogeenisiin organismeihin, maitoon ja alkuperämerkintöihin; painottaa sen vuoksi, että maatalouteen liittyvät edut ja painopisteet olisi otettava huomioon kaikilta osin ja pyytää komissiota neuvottelemaan sopimuksen, joka hyödyttää ensisijaisesti EU:n ja Kanadan kuluttajia ja kummankin osapuolen maatalousaloja ja varmistaa yleisesti tasapainoisen tuloksen avulla EU:n ja Kanadan välisen laajemman mutta oikeudenmukaisen kilpailun maataloustuotteista; suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti molempien osapuolten alussa tekemään sitoumukseen olla säilyttämättä, ottamatta käyttöön tai ottamatta uudelleen käyttöön vaihdettavien maataloustuotteiden maatalouden vientitukia, mikä on myönteinen askel kohti kunnianhimoisia ja oikeudenmukaisia neuvotteluja ja sopimusta toimia yhteistyössä WTO:n maatalousneuvottelujen kanssa;

17.

kehottaa komissiota unionin toimintalinjojen johdonmukaisuuden nimissä ja erityisesti merentakaisia maita ja alueita ajatellen huolehtimaan, että niiden etuja niiden strategisten tuotteiden osalta suojellaan EU:n ja Kanadan tulevassa sopimuksessa;

18.

painottaa, että terveys- ja kasvinsuojelutoimia koskevat neuvottelut ovat merkittävä osa maataloutta koskevia lukuja; pyytää tältä osin komissiota sitoutumaan neuvottelemaan näistä säännöistä korkeatasoiset vaatimukset;

19.

palauttaa neuvoston ja komission mieleen, että Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen neuvoston on saatava Euroopan parlamentin hyväksyntä kaikille kansainvälisille kauppasopimuksille ja että parlamentin on saatava välittömästi ja täysimääräisesti tietoa menettelyn kaikissa vaiheissa sekä neuvostolta että komissiolta; pyytää neuvostoa toimittamaan parlamentille viipymättä kaikki tiedot menettelyn niistä vaiheista, joista se on vastuussa, erityisesti hyväksymistään neuvotteluohjeista ja niihin mahdollisesti tehdyistä muutoksista; kehottaa neuvostoa ja komissiota pitämään parlamentti osallisena neuvotteluiden kaikissa vaiheissa sekä ottamaan parlamentin näkemykset täysimääräisesti huomioon;

20.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Kanadan liittovaltion hallitukselle ja parlamentille ja maakuntien ja territorioiden hallituksille ja parlamenteille.

11.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 380/24

—

ottaa huomioon kansainvälisen arvopaperimarkkinavalvojien yhteisön (IOSCO) maaliskuussa 2009 julkaiseman muistion "International cooperation in oversight of credit rating agencies",

—

ottaa huomioon yhteisen foorumin (Joint Forum) kesäkuussa 2009 julkaiseman raportin "Stocktaking on the use of credit ratings",

—

ottaa huomioon finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän G20-ryhmän johtajille 25. syyskuuta 2009 antaman raportin "Improving financial regulation",

—

ottaa huomioon Kansainvälisen valuuttarahaston 29. lokakuuta 2010 antaman raportin "Global Financial Stability Report: Sovereigns, Funding and Systemic Liquidity",

—

ottaa huomioon G20-ryhmän Toronton huippukokouksessa 26. ja 27. kesäkuuta 2010 antaman julkilausuman,

—

ottaa huomioon finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän 27. lokakuuta 2010 antaman raportin "Principles for reducing reliance on CRA ratings",

—

ottaa huomioon komission 5. marraskuuta 2010 käynnistämän julkisen kuulemisen,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A7-0081/2011),

A.

toteaa pitävänsä myönteisenä luottoluokituslaitosten sääntelyyn liittyvää työtä globaalilla, kansainvälisellä ja unionin tasolla,

B.

ottaa huomioon, että luottoluokituslaitosten on tarkoitus olla tiedonvälittäjiä, jotka vähentävät informaation epäsymmetrisyyttä pääomamarkkinoilla ja helpottavat pääsyä maailmanlaajuisille markkinoille, vähentävät informaation kustannuksia ja laajentavat potentiaalisten luotonottajien ja sijoittajien määrää, mikä lisää markkinoiden likviditeettiä ja avoimuutta ja auttaa löytämään oikean hinnan,

C.

ottaa huomioon, että luottoluokituslaitoksille on nyt annettu lainsäädännössä toinen tehtävä, jota voidaan kutsua "sertifioinniksi" ja joka ilmentää sitä, että luokitukset ovat yhä tiiviimpi osa lakisääteisiä pääomavaatimuksia,

D.

katsoo, että rahoitusalan toimijat ovat luottaneet liikaa luottoluokituslaitosten arviointikykyyn,

E.

ottaa huomioon, että luottoluokituslaitokset antavat luokituksia kolmelle eri sektorille, julkiselle sektorille, yrityksille ja strukturoiduille rahoitusvälineille, ja että luottoluokituslaitokset vaikuttivat merkittävästi finanssikriisin puhkeamiseen, kun ne myönsivät strukturoiduille rahoitusvälineille virheellisiä luokituksia, joita piti laskea keskimäärin kolmesta neljään pykälää kriisin aikana,

F.

ottaa huomioon, että asetus (EY) N:o 1060/2009 oli ensimmäinen reaktio finanssikriisiin ja siinä käsitellään jo kiireellisimpiä kysymyksiä ja asetetaan luottoluokituslaitokset valvonnan ja sääntelyn alaisiksi; ottaa kuitenkin huomioon, ettei siinä puututa kaikkiin perusongelmiin ja itse asiassa siinä luodaan uusia pääsyn esteitä,

G.

toteaa, että sääntelyvarmuuden puuttuminen tällä alalla vaarantaa EU:n finanssimarkkinoiden moitteettoman toiminnan, ja edellyttää sen vuoksi, että komissio selvittää asianmukaisesti uuden kehyksen puutteet, ennen kuin se ehdottaa uusia muutoksia asetukseen (EY) N:o 1060/2009, ja että se tekee vaikutustenarvioinnin kaikista näiden puutteiden korjaamiseksi saatavilla olevista vaihtoehdoista ja myös mahdollisista uusista säädösehdotuksista,

H.

toteaa, että luottoluokitusalalla on monia ongelmia, joista suurimpia ovat kilpailun puute, harvojen toimijoiden hallinnassa olevat rakenteet sekä seurattavuuden ja avoimuuden puute; katsoo, että hallitsevien luottoluokituslaitosten ongelmana on erityisesti maksumalli ja että sääntelyjärjestelmän keskeinen ongelma on liiallinen luottaminen ulkoisiin luottoluokituksiin,

I.

katsoo, että kilpailua voitaisiin parhaiten tehostaa luomalla sääntely-ympäristö, jossa edistetään tehokkaasti markkinoille pääsyä, ja analysoimalla perusteellisemmin nykyisiä markkinoille pääsyn esteitä ja muita kilpailuun vaikuttavia tekijöitä,

J.

ottaa huomioon, että hyvinä aikoina markkinatoimijat erehtyvät helposti siitä, mikä on luottoluokitusten taustalla oleva metodologia ja niiden tarkoitus, tai eivät piittaa siitä, että niiden tarkoituksena on luottoriskin todennäköisyyden selvittäminen,

K.

ottaa huomioon, että euron kriisin viimeaikaiset vaiheet ovat tuoneet esiin valtioiden velkaluokituksen merkittävän aseman sekä sen, että luokitusten lakisääteinen käyttö on epäjohdonmukaista ja myötäsyklistä,

L.

katsoo, että luokitusten riippumattomuus markkinoista ja poliittisesta puuttumisesta on erittäin tärkeää ja se on taattava mahdollisesti syntyvistä uusista rakenteista ja liiketoiminnan malleista riippumatta talouden ohjaamisen ja stressitestien yhteydessä,

M.

toteaa, että luokitukset voivat muuttua ja muuttuvatkin riskiprofiilin perusluonteisten mukautusten tai uusien tietojen seurauksena, mutta ne olisi suunniteltava siten, että ne ovat vakaita eivätkä vaihtele markkinatunnelmien perusteella,

N.

toteaa, että Basel II -järjestelmä on johtanut liialliseen riippuvuuteen ulkoisista luokituksista, jolloin pankit ovat joissakin tapauksissa päättäneet olla toteuttamatta riippumattomia arviointeja riskeistään,

O.

ottaa huomioon, että luottoluokituslaitoksia koskevassa Yhdysvaltain uudessa sääntelyssä (nk. Dodd-Frank Act) on vähennetty lakisääteistä riippuvuutta luottoluokituslaitosten arvioista,

1.

ottaa huomioon, että luottoluokitusten käyttö on muuttunut siten, että liikkeeseenlaskijalle annetaan luokitus, jotta se saa suosituimmuuskohtelun sääntelyjärjestelmässä, eikä siksi, että se pääsisi globaaleille pääomamarkkinoille, ja katsoo, että globaalin rahoitusalan sääntelyjärjestelmän liiallista riippuvuutta ulkoisista luottoluokituksista on tämän vuoksi vähennettävä mahdollisimman paljon ja realistisessa aikataulussa;

2.

katsoo, että on vähennettävä kilpailun vääristymistä, joka aiheutuu siitä yleisestä käytännöstä, että luottoluokituslaitokset arvioivat markkinatoimijoita ja saavat niiltä samanaikaisesti toimeksiantoja;

3.

hyväksyy finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän lokakuussa 2010 vahvistamat periaatteet, joissa annetaan yleisiä ohjeita siitä, miten vähennetään riippuvuutta ulkoisista luottoluokituksista, ja pitää myönteisenä komission julkista kuulemista, joka alkoi marraskuussa 2010; pyytää komissiota tarkastelemaan, käyttävätkö jäsenvaltiot luokituksia sääntelytarkoituksiin ja miten ne niitä käyttävät, jotta voidaan vähentää rahoitusalan sääntelyjärjestelmän yleistä liiallista riippuvuutta niistä;

4.

huomauttaa, että Basel-sääntelykehyksen standardimenetelmä on puutteellinen, sillä se mahdollistaa rahoituslaitosten lakisääteisten pääomavaatimusten vahvistamisen ulkoisten luottoluokitusten perusteella; katsoo, että on tärkeää luoda pääoman riittävyyttä koskeva kehys, jonka avulla voidaan tehostaa sisäistä riskinarviointia, parantaa tällaisen riskinarvioinnin valvontaa ja lisätä luottojen kannalta tärkeiden tietojen saatavuutta; tukee tässä suhteessa sisäisten luottoluokitusten menetelmän (IRB) käytön lisäämistä, kunhan se on luotettava ja turvallinen ja rahoituslaitoksen koko, kapasiteetti ja ammattimaisuus mahdollistavat asianmukaisen riskinarvioinnin; katsoo, että tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamiseksi on tärkeää, että sisäisissä malleissa noudatetaan EU:n sääntelyssä vahvistettuja parametreja ja että ne todennetaan tehokkaan valvonnan avulla; toteaa kuitenkin samalla, että pienempien, vähemmän ammattimaisten ja kapasiteetiltaan pienempien toimijoiden pitäisi voida käyttää ulkoisia luokituksia, jos sisäinen luottoriskin arviointi ei ole toteuttamiskelpoinen, kunhan ne täyttävät asianmukaista huolellisuutta (due diligence) koskevat vaatimukset;

5.

huomauttaa, että tältä osin on tärkeää seurata Basel III -kehyksen tilannetta ja meneillään olevaa vakavaraisuusdirektiivien neljännen muutospaketin laadintaa;

6.

katsoo, että sijoittajille on tarpeen antaa jälleen mahdollisuus suorittaa omia huolellisuusvelvoitteen mukaisia tarkastuksiaan ennakkoehtona sille, että voidaan lisätä omien sisäisten luottoriskin arviointimallien käyttöä; ehdottaa, että pankit ja muut rahoitusalan toimijat käyttäisivät asianmukaisia sisäisiä riskinarviointeja selvästi nykyistä useammin;

7.

korostaa, ettei markkinatoimijoiden pitäisi sijoittaa strukturoituihin tai muihin tuotteisiin, jos ne eivät voi itse arvioida niihin sisältyvää luottoriskiä, tai vaihtoehtoisesti että niiden olisi käytettävä korkeinta riskipainotusta;

8.

pyytää Euroopan keskuspankkia ja kansallisia keskuspankkeja tarkastelemaan uudelleen ulkoisten luokitusten käyttöään ja kehottaa niitä vahvistamaan asiantuntemustaan, jotta ne voivat laatia omia mallejaan, joiden avulla arvioidaan likviditeettiä lisäävien operaatioiden vakuutena olevien vakuuskelpoisten omaisuuserien luottokelpoisuutta, sekä vähentämään ulkoisten luokitusten käyttöä;

9.

pyytää komissiota arvioimaan tarkoin mahdollista vaihtoehtoisten välineiden käyttöä luottoriskin arviointiin;

10.

on tietoinen eturistiriidasta, joka liittyy siihen, että markkinatoimijat laativat sisäisiä luottoriskiarvioita omia lakisääteisiä pääomavaatimuksiaan varten, ja pitää siksi tarpeellisena lisätä sisäisten mallien asianmukaisuuden seurantaan, arviointiin ja valvontaan sekä toiminnan vakauden valvontaa koskevien toimien toteuttamiseen liittyviä valvontaviranomaisten vastuuta, valmiuksia, toimivaltaa ja resursseja; katsoo, että jos valvontaviranomainen ei pysty arvioimaan sisäistä mallia asianmukaisesti sen monimutkaisuuden vuoksi, tällaista mallia ei voida hyväksyä sääntelyssä käytettäväksi; katsoo, että myös riippumattomiin akateemisiin arvioihin käytettävien oletusten avoimuudella on tässä oma osuutensa;

11.

toteaa, että jotta Euroopan valvontaviranomainen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) voisi tehokkaasti käyttää valvontavaltuuksiaan, sillä olisi oltava oikeus suorittaa ennalta ilmoittamattomia tutkimuksia ja paikalla tehtäviä tarkastuksia; huomauttaa, että käyttäessään valvontavaltuuksiaan Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi varattava henkilöille, joita menettely koskee, tilaisuus esittää huomautuksensa, jotta kunnioitettaisiin kyseisten henkilöiden puolustautumisoikeuksia;

12.

korostaa luottoluokitusalan globaalia luonnetta ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään yhdessä muiden G20-maiden kanssa korkeimpiin normeihin perustuvaa globaalia toimintamallia niin luottoluokituslaitoksia koskevassa sääntelyssä kuin toiminnan vakauden valvontaa ja markkinoita koskevassa sääntelyssä luokitusten osalta, jotta voidaan vähentää liiallista riippuvuutta ulkoisista luottoluokituksista ja jotta säilytetään tasapuoliset toimintaedellytykset ja estetään sääntelyn katvealueiden hyväksikäyttö mutta pidetään kuitenkin markkinat avoimina;

13.

pitää kilpailun lisäämistä, avoimuuden edistämistä ja tulevaa maksumallia tärkeimpinä tehtävinä, kun taas luottoluokituslaitoksen alkuperän olisi oltava toissijainen seikka;

14.

toteaa jälleen, että asetuksessa (EY) N:o 1060/2009 säädetään kahdesta järjestelmästä, joilla käsitellään kolmansissa maissa tehtyjä ulkoisia luottoluokituksia ja että vahvistamisjärjestelmän tarkoituksena oli sallia kolmansissa maissa tehtyjen luottoluokitusten, joita ei katsottu vastaaviksi, käyttäminen Euroopan unionissa edellyttäen, että vahvistavalle luottoluokituslaitokselle asetettiin selkeä vastuu;

15.

korostaa, että alan lisääntynyt kilpailu ei välttämättä merkitse luokitusten entistä parempaa laatua, ja toistaa, että kaikkien luottoluokituslaitosten on noudatettava riippumattomuuden, tietojen julkistamisen ja avoimuuden sekä eturistiriitojen hallinnan suhteen tiukimpia normeja asetuksen (EY) N:o 1060/2009 vaatimusten mukaisesti, jotta voidaan taata luokitusten laatu ja välttää parhaan luokituksen etsintä;

16.

pyytää komissiota toteuttamaan yksityiskohtaisen vaikutustenarvioinnin ja toteutettavuustutkimuksen sellaisen täysin riippumattoman Euroopan luottoluokitussäätiön kustannuksista, hyödyistä ja mahdollisesta hallintorakenteesta, jonka asiantuntemus kattaisi kaikki kolme luokitusalaa; katsoo, että komission olisi harkittava käynnistysvaiheen rahoituskustannuksien kattavan säätiön ensimmäiset kolme ja enintään viisi toimintavuotta ja kustannuksia on arvioitava tarkoin; korostaa, että tähän mahdollisesti liittyvät säädösehdotukset on laadittava erittäin huolellisesti, jotta niistä ei koidu haittaa kahdelle rinnakkaiselle poliittiselle aloitteelle, eli luokituksia koskevan liiallisen riippuvuuden vähentämiselle ja uusien luottoluokituslaitosten markkinoille pääsyn edistämiselle;

17.

pyytää komissiota esittämään 9 kohdassa tarkoitetun työn yhteydessä yksityiskohtaisen vaikutustenarvioinnin, toteutettavuusanalyysin ja kustannusarvion tähän tarvittavasta rahoituksesta; on vahvasti sitä mieltä, että rahoituskustannukset eivät missään tapauksissa saa tulla veronmaksajien kannettaviksi, ja katsoo, ettei lisärahoitusta pidä antaa ja että uuden Euroopan luottoluokitussäätiön pitäisi olla täysin omavarainen niin, että se rahoittaisi itse oman budjettinsa käynnistysvaiheen jälkeen;

18.

katsoo, että uuden säätiön uskottavuuden varmistamiseksi sen johdon, henkilöstön ja hallintorakenteen on oltava täysin riippumattomia ja itsenäisiä, eli niitä eivät saa sitoa jäsenvaltioista, komissiosta ja kaikista muista julkisista elimistä sekä rahoitusalalta ja muista luottoluokituslaitoksista tulevat ohjeet ja niiden on toimittava muutetun asetuksen (EY) N:o 1060/2009 mukaisesti;

19.

pyytää komissiota suorittamaan yksityiskohtaisen tutkimuksen tällaisen Euroopan luottoluokituslaitosten verkoston kustannuksista, hyödyistä ja hallintorakenteesta ja tarkastelemaan samalla myös, miten kansallisella tasolla toimivia luottoluokituslaitoksia voitaisiin kannustaa osallistumaan kumppanuuksiin tai yhteisiin verkostoihin, jotta ne voivat hyödyntää olemassa olevia resursseja ja henkilövoimavaroja, jolloin ne mahdollisesti voivat kattaa laajemman alan ja kilpailla kansainvälisesti toimivien luottoluokituslaitosten kanssa; ehdottaa, että komissio tutkisi tapoja tukea luottoluokituslaitosten verkkoa, mutta katsoo, että tällaisen verkon pitäisi olla alan itsensä ajama aloite;

20.

pitää mahdollisena, että tällaisen verkoston perustamista on alussa tuettava, mutta katsoo, että verkoston olisi oltava omavarainen ja kannattava ja katettava menonsa omista tuloistaan; pyytää komissiota arvioimaan käynnistysvaiheen rahoituksen tarpeen ja potentiaaliset rahoitustavat sekä hankkeen mahdolliset oikeudelliset rakenteet;

21.

katsoo, että komission olisi harkittava ja arvioitava myös aidosti riippumattoman eurooppalaisen luottoluokituslaitoksen perustamista; kehottaa komissiota tarkastelemaan erityisesti tällaisen henkilöstöä, jonka olisi oltava ehdottomasti riippumaton, sekä laitoksen rahoitusta, jonka olisi tultava yksityiseltä rahoitussektorilta;

22.

katsoo, että luottoluokitusten tarkoituksena on oltava lisätä markkinoille annettavia tietoja siten, että sijoittajat saavat johdonmukaisen arvion luottoriskeistä eri aloilla ja eri maissa; pitää tärkeänä huolehtia siitä, että käyttäjät voivat valvoa luottoluokituslaitoksia paremmin, ja tähdentää tässä yhteydessä niiden toiminnan avoimuuden lisäämisen keskeistä merkitystä;

23.

huomauttaa, että strukturoiduista rahoitusvälineistä on annettava enemmän tuotetietoa, jotta sijoittajat voivat arvioida riskejä asianmukaisesti ja täyttää huolellisuus- ja luottamusvelvollisuutensa sekä tehdä tietoon perustuvia päätöksiä; katsoo, että ammattimaisten sijoittajien pitäisi voida antaa luotoille luokitus, jonka perusteella ne voivat sitten arvioida arvopaperistetun tuotteen riskin; tukee EKP:n ja muiden tahojen nykyisiä aloitteita, joiden mukaan strukturoiduista rahoitusvälineistä annettaisiin tässä suhteessa entistä enemmän tietoja; kehottaa komissiota arvioimaan tarvetta lisätä tietojen esittämistä kaikkien rahoitusvälineisiin kuuluvien tuotteiden osalta;

24.

huomauttaa, että luokitustoimintansa lisäksi useimmat luottoluokituslaitokset laativat erilaisia tulevaisuudennäkymiä, arviointeja, varoituksia ja seurantaraportteja, joilla on merkittävä vaikutus markkinoihin; katsoo, että ne olisi julkistettava ennalta määrättyjen, avoimuuden ja luottamuksellisuuden varmistavien kriteereiden ja menettelyiden mukaisesti;

25.

pyytää komissiota ehdottamaan direktiivin 2003/71/EY ja direktiivin 2004/109/EY tarkistamista, jotta varmistetaan, että strukturoiduista rahoitusvälineistä on entistä laajemmin saatavilla riittävän tarkkaa ja täydellistä tietoa;

26.

katsoo tässä yhteydessä olevan keskeisen tärkeää, että mahdollisissa tulevissa toimenpiteissä tietosuojanäkökohdat on otettu täysimääräisesti huomioon;

27.

pohtii, kannattaisiko liikkeeseenlaskijat velvoittaa keskustelemaan strukturoidun rahoitusvälineen sisällöstä ja sen perustana olevasta menetelmästä kolmannen osapuolen kanssa, joka on laatimassa joko tilaamatonta luottoluokitusta tai sisäistä riskinarviointia;

28.

toistaa muutetun asetuksen (EY) N:o 1060/2009 johdanto-osan 5 kappaleessa komissiolle asetetun vaatimuksen, joka koskee tietojen avoimuutta; pyytää komissiota suorittamaan tarvittavan analyysin, jotta tulos ja mahdolliset lainsäädännön muutokset voidaan esittää parlamentille ja neuvostolle osana komission parhaillaan suorittamaa asetuksen (EY) N:o 1060/2009 uudelleentarkastelua;

29.

panee merkille luottoluokituslaitoksia koskevien asetusten muutospaketissa avoimuuden ja ilmoittamisvelvollisuuden osalta otetut edistysaskeleet; rohkaisee komissiota toteuttamaan näitä asetuksia koskevan vaikutustenarvioinnin sen jälkeen, kun luottoluokituslaitosten rekisteröintiprosessi on saatettu päätökseen, jotta selviää, millä aloilla tiedotuksen lisääminen tulevaisuudessa voi hyödyttää käyttäjiä;

30.

kehottaa sen ohella, että luokitusprosessin ja siihen liittyvän sisäisen tarkastuksen avoimuutta lisätään, EU:n valvontaviranomaisia tiukentamaan luottoluokituslaitoksiin kohdistamaansa valvontaa sekä kansallisia valvontaviranomaisia valvomaan perusteellisemmin, miten rahoituslaitokset käyttävät luokituksia ja ovat niistä riippuvaisia;

31.

katsoo, että komission olisi harkittava, olisiko joissakin tilanteissa asianmukaista käyttää kahta pakollista luokitusta esimerkiksi strukturoitujen rahoitusvälineiden ja sääntelytarkoituksiin käytettävien ulkoisten luottoluokitusten yhteydessä ja olisiko kaikkein konservatiivisinta eli heikointa ulkoista luottoluokitusta pidettävä viitteenä sääntelyn yhteydessä; pyytää komissiota esittämään kahden pakollisen luottoluokituksen mahdollista käyttöä koskevan vaikutustenarvioinnin;

32.

katsoo, että liikkeeseenlaskijan olisi vastattava kummankin luokituksen kustannuksista ja että ensimmäinen ulkoinen luokitus olisi annettava liikkeeseenlaskijan itse valitseman luottoluokituslaitoksen tehtäväksi, jolloin toisen ulkoisen luokituksen osalta olisi harkittava useita eri toimeksiantovaihtoehtoja, kuten sitä, että Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen (EAMV) antaa sen tehtäväksi erityisten, määritettyjen ja objektiivisten perusteiden pohjalta ottaen huomioon aiemmat tulokset ja tukien uusien luottoluokituslaitosten perustamista niin, että samalla vältetään kilpailun vääristyminen;

33.

huomauttaa, että sääntelijä ei voi määrätä hyvää mainetta, vaan jokainen uusi luottoluokituslaitos hyväksytään vain, jos se saa hankittua uskottavuutta;

34.

on tietoinen siitä, että markkinatoimijat eivät pidä herkästi muuttuvista luottoluokituksista, koska luokitusten muuttamisesta aiheutuu paljon kustannuksia (kun niiden perusteella tehdään myynti- tai ostopäätöksiä); katsoo kuitenkin, että luokitukset ovat näin ollen todennäköisemmin myötäsyklisiä ja yleensä jäljessä rahoitusmarkkinoiden kehityksestä;

35.

panee merkille, että luottoluokituslaitosten on sovellettava selkeitä kriteereitä maiden toimintaa luokitellessaan, ja on tietoinen siitä, että lopullinen luokitus ei ole näiden tekijöiden mekaanisen painottamisen tulos; pyytää alaa tekemään selkoa siitä, mitä menetelmiä ja arviointeja käytetään valtioiden velkaluokitusten kalibroimiseen, ja selittämään poikkeamat näistä mallien tuottamista luokituksista ja merkittävien kansainvälisten rahoituslaitosten laatimista ennusteista;

36.

panee merkille, että IMF:n mukaan jopa liki 70 prosenttia luottoriskinvaihtosopimusten (CDS) kurssieroista saattaa johtua luokituksista; on huolestunut luokitusten mahdollisista myötäsyklisistä vaikutuksista ja vaatii kiinnittämään erityistä huomiota näihin arkaluonteisiin kysymyksiin;

37.

katsoo, että jotta voidaan vaimentaa luokitusten muutosten hintoihin ja kurssieroihin aiheuttamia negatiivisia "jyrkännevaikutuksia", olisi osto- ja myyntipäätökset aukottomasti luokituksiin sitova sääntö poistettava;

38.

katsoo, että koska melkein kaikki tiedot valtionveloista ovat julkisesti saatavilla, kyseisiin tietoihin pitäisi voida tutustua helpommin, yhdenmukaisemmin ja vertailukelpoisemmin, jotta suurempia ja ammattimaisempia markkinatoimijoita kannustetaan käyttämään omaa harkintaa valtionvelkojen luottoriskin arvioinnissa;

39.

katsoo, että ottaen huomioon valtionvelkojen luottoluokitusten mahdolliset markkinavaikutukset, olisi tällä alalla lisättävä päätöksiin liittyvien menetelmien ja perusteiden avoimuutta sekä luottoluokituslaitosten vastuuta; kehottaa tarkastelemaan, voitaisiinko tällaiseen luokitukseen ottaa mukaan tuleva eurooppalainen säätiö ja tuleva riippumaton eurooppalainen luottoluokituslaitos;

40.

kannattaa sitä, että luottoluokituslaitosten soveltamista menetelmistä, malleista ja keskeisistä luokitusoletuksista julkistetaan enemmän tietoja ja selityksiä, pitäen mielessä myös ne koko järjestelmää koskevat vaikutukset, jotka valtionvelan luokituksen alentaminen voi aiheuttaa;

41.

pitää arvokkaana asiana, että voimassa olevien, valtuutettujen luottoluokituslaitosten laatimien ulkoisten luottoluokitusten keskiarvosta on saatavilla julkista tietoa; ehdottaa näin ollen, että otetaan käyttöön Euroopan luottoluokitusindeksi (EURIX), joka sisältää kaikki markkinoilla saatavilla olevat rekisteröityjen luottoluokituslaitosten laatimat luokitukset;

42.

tukee alan erilaisten maksumallien olemassaoloa, mutta korostaa eturistiriitoihin liittyviä riskejä, joita on käsiteltävä asianmukaisin avoimin ja sääntelyllisin keinoin niin, ettei vaadita noudattamaan mallia, joka ei ole perusteltavissa; pyytää komissiota esittämään äskettäisen kuulemisen pohjalta ehdotuksia vaihtoehtoisiksi toteuttamiskelpoisiksi maksumalleiksi, joissa sekä liikkeeseenlaskijat että käyttäjät ovat mukana; pyytää komissiota tässä suhteessa kiinnittämään erityistä huomiota "sijoittaja maksaa" -mallin mahdolliseen käyttöön sekä sen etuihin ja haittoihin, jotta vähennettäisiin luokituksiin liittyvien eturistiriitojen vaaraa;

43.

katsoo, että luottoluokituslaitosten hyvä hallinto on keskeisen tärkeää luokitusten laadun varmistamiseksi, ja vaatii luottoluokituslaitoksilta ehdotonta avoimuutta soveltamistaan hallintojärjestelyistä;

44.

korostaa, että EAMV vastaa sen täytäntöönpanosta ja valvonnasta, että luottoluokituslaitokset noudattavat asetusta (EY) N:o 1060/2009; katsoo, että jos luottoluokituksia tehdään sääntelytarkoituksessa, niitä ei pitäisi luokitella pelkiksi lausunnoiksi ja että luottoluokituslaitosten olisi oltava vastuussa niiden pohjana olevan menettelyn johdonmukaisesta soveltamisesta; suosittelee siksi, että luottoluokituslaitosten yksityisoikeudellinen vastuu vakavista laiminlyönneistä ja virheellisestä toiminnasta määritetään yhdenmukaisella tavalla koko EU:ssa ja että komissio määrittäisi keinot, joilla tällainen vastuu voidaan kirjata jäsenvaltioiden yksityisoikeuteen;

45.

huomauttaa, että lopullinen vastuu sijoituspäätöksestä on rahoitusmarkkinoiden toimijalla eli varainhoitajalla, rahoituslaitoksella tai ammattimaisella sijoittajalla; toteaa, että vastuullisuutta parantaa entisestään myös luottoluokituslaitoksia koskevien asetusten muutospaketissa perustettu keskusrekisteri (CEREP), jossa julkistetaan vakiomuotoisia tietoja EU:ssa rekisteröityjen luottoluokituslaitosten antamien luokitusten tuloksista, minkä avulla sijoittajat voivat tehdä omat arvionsa tietyistä luottoluokituslaitoksista ja näin aiheuttaa entistä enemmän maineeseen kohdistuvaa painetta; katsoo, että sijoittajilla olisi oltava tehokkaita ja asianmukaisen viranomaisvalvonnan alaisia riskinhallintavalmiuksia;

46.

ehdottaa, että kukin rekisteröity luottoluokituslaitos tarkastelee vuosittain aiempaa luottoluokitustoimintaansa ja kokoaa arviointitiedot vastuuraporttiin valvontaviranomaista varten; ehdottaa, että EAMV tarkastaa säännöllisesti vastuuraportteja pistokokein varmistaakseen luottoluokitusten korkean laatutason;

47.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille parlamenteille.

11.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 380/31

—

ottaa huomioon Lissabonin sopimuksen ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan, jotka tulivat voimaan 1. joulukuuta 2009,

—

ottaa huomioon 8. lokakuuta 2010 julkaistun komission tiedonannon järkevästä sääntelystä Euroopan unionissa (KOM(2010)0543),

—

ottaa huomioon 9. syyskuuta 2010 antamansa päätöslauselman paremmasta säädöskäytännöstä – Euroopan komission 15. vuosikertomus toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan 9 kohdan mukaisesti (1),

—

ottaa huomioon 21. lokakuuta 2008 antamansa päätöslauselman paremmasta säädöskäytännöstä 2006 – kertomus toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden sekä niiden soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan 9 artiklan mukaisesti (2),

—

ottaa huomioon 4. syyskuuta 2007 antamansa päätöslauselman paremmasta säädöskäytännöstä 2005: toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden soveltamista koskevan pöytäkirjan 9 artiklan mukaisesti – (13. kertomus) (3),

—

ottaa huomioon 10. heinäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman lainsäädännöstä johtuvien hallintokustannusten vähentämisestä (4),

—

ottaa huomioon 16. toukokuuta 2006 antamansa päätöslauselman paremmasta säädöskäytännöstä 2004: toissijaisuusperiaatteen soveltaminen – 12. vuosikertomus (5),

—

ottaa huomioon 20. huhtikuuta 2004 antamansa päätöslauselman yhteisön lainsäädännön ja kuulemismenettelyjen vaikutusten arvioinnista (6),

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission 16. joulukuuta 2003 tekemän toimielinten välisen sopimuksen paremmasta lainsäädäntötyöstä,

—

ottaa huomioon vaikutustenarviointia koskevan toimielinten yhteisen lähestymistavan, josta parlamentti, neuvosto ja komissio sopivat marraskuussa 2005,

—

ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen N:o 3/2010,

—

ottaa huomioon tulokset teettämästään tutkimuksesta, joka koskee vaikutustenarviointia EU:n jäsenvaltioissa,

—

ottaa huomioon 15. tammikuuta 2009 päivätyt komission ohjeet vaikutustenarvioinnista liitteineen (SEC(2009)0092),

—

ottaa huomioon 5. kesäkuuta 2002 julkaistun komission tiedonannon vaikutustenarvioinnista (KOM(2002)0276),

—

ottaa huomioon parlamentin ja komission 20. lokakuuta 2010 tekemän puitesopimuksen,

—

ottaa huomioon 28. lokakuuta 2010 julkaistun komission tiedonannon "Globalisaation aikakauden yhdennetty teollisuuspolitiikka: Kilpailukyky ja kestävyys keskeiselle sijalle" (KOM(2010)0614),

—

ottaa huomioon vaikutustenarviointilautakunnan vuoden 2010 kertomuksen, joka julkaistiin 24. tammikuuta 2011 (SEC(2011)0126),

—

ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan puheenjohtajan 16. marraskuuta 2010 päivätyn kirjeen, joka koski 20 viikon äitiysloman vaikutustenarvioinnista saatuja kokemuksia,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon oikeudellisen valiokunnan mietinnön ja talous- ja raha-asioiden valiokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan sekä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnot (A7-0159/2011),

A.

ottaa huomioon, että vaikutustenarviointi merkitsee lainsäädäntötyön odotettavissa olevien vaikutusten järjestelmällistä punnitsemista,

B.

katsoo, että avoimen, selkeän, tehokkaan ja laadukkaan sääntely-ympäristön luomisen olisi oltava Euroopan unionin politiikan ensisijainen tavoite,

C.

katsoo, että vaikutustenarviointi edistää yhteisön lainsäädännön laadun yleistä parantamista paremman lainsäädäntötyön hengessä,

D.

katsoo, että voimassa olevan unionin lainsäädännön täytäntöönpanossa ilmenevät ongelmat johtuvat muun muassa puutteellisesti laadituista lainsäädäntöteksteistä ja että kaikki eurooppalaiseen lainsäädäntötyöhön osallistuvat elimet kantavat tästä yhteisen vastuun,

E.

ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksessa on monialaisia sosiaalisia lausekkeita ja ympäristölausekkeita (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 9 ja 11 artikla), jotka on otettava huomioon unionin politiikan ja toiminnan määrittelyssä ja täytäntöönpanossa ja jotka edellyttävät kaikkien lainsäädäntöehdotusten sosiaalisten vaikutusten ja ympäristövaikutusten perusteellista analysointia,

F.

katsoo, että uusien säädöstekstien hyväksymisessä ja nykyisten säädöstekstien yksinkertaistamisessa ja uudistamisessa sovellettava vaikutustenarviointi parantaa yhteiskunnallisten, taloudellisten, ekologisten ja terveydellisten vaikutusten sekä yhteensopivuutta perusoikeuksien kanssa koskevaa arviointia ja saattaa edistää byrokratian purkamista ja varmistaa EU:n politiikan eri alojen johdonmukaisuuden pyrittäessä saavuttamaan Eurooppa-neuvoston asettamat kaikkia politiikan aloja koskevat tavoitteet,

G.

ottaa huomioon, että komissio pitää vaikutustenarviointilautakuntaa riippumattomana, vaikka se kuuluu komission puheenjohtajan alaisuuteen ja koostuu usean eri pääosaston korkeista virkamiehistä ja vaikka sen puheenjohtajana toimii komission apulaispääsihteeri; ottaa huomioon, että tämä johtaa tietojen systemaattiseen vääristymiseen ja näin rikotaan tarvittavaa tasapuolisuutta,

H.

toteaa kannattaneensa toistuvasti riippumattoman vaikutustenarvioinnin toteuttamista Euroopan unionissa,

I.

katsoo, että komission toteuttamat vaikutustenarvioinnit eivät ole tasalaatuisia ja että ne on tarkoitettu pikemminkin lainsäädäntöehdotuksen perusteluun kuin tosiasioiden objektiiviseen tarkasteluun,

J.

katsoo, että vaikutustenarviointeja voidaan käyttää luomaan tarpeetonta byrokratiaa, joka vaikeuttaa unionin lainsäädännön ja toimintalinjojen kehittämistä tai voimaantuloa,

K.

toteaa, että parlamentti, neuvosto ja komissio ovat sitoutuneet 16. joulukuuta 2003 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa, marraskuussa 2005 sovitussa vaikutustenarviointia koskevassa toimielinten yhteisessä lähestymistavassa sekä parlamentin ja komission 20. lokakuuta 2010 tekemässä puitesopimuksessa parempaa lainsäädäntötyötä koskevan esityslistan laatimiseen ja että tämä päätöslauselma sisältää konkreettisia ehdotuksia vaikutustenarvioinnin parantamiseksi,

L.

ottaa huomioon, että komissio noudattaa teollisuuspolitiikassaan uudenlaista lähestymistapaa, jossa analysoidaan perusteellisesti kaikkien poliittisten ehdotusten vaikutuksia talouteen ja sen kilpailukykyyn,

1.

korostaa, että vaikutustenarviointi on tärkeä apuväline järkevän ja paremman lainsäädäntötyön toteuttamiseksi koko poliittisen syklin aikana ja että unionin lainsäädäntövallan käyttäjien olisi tulevaisuudessa hyödynnettävä sitä enemmän voidakseen arvioida paremmin toimintavaihtoehtojensa taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristöä ja terveyttä koskevia seurauksia sekä niiden vaikutuksia kansalaisten perusoikeuksiin pitäen mielessä, että yhtenä kriteerinä on kustannus-hyötyanalyysi;

2.

pitää järkevää sääntelyä koskevaa tiedonantoa myönteisenä ja korostaa, että vaikutustenarviointien olisi oltava keskeisessä asemassa koko poliittisen syklin ajan aina lainsäädännön suunnittelemisesta sen voimaan saattamiseen, arviointiin ja tarkistamiseen; korostaa huolellisesti harkitun ja kaikki tiedot sisältävän päätöksenteon merkitystä lainsäädäntöehdotusten laatimisvaiheessa, koska tämä voi sekä parantaa tulosten laatua että lyhentää lainsäädäntöprosessin kestoa;

3.

korostaa, että perusteellisten vaikutustenarviointien tekeminen on ennakkoedellytys laadukkaalle lainsäädäntötyölle ja säädösten moitteettomalle saattamiselle osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä samoin kuin niiden soveltamiselle ja täytäntöönpanolle;

4.

korostaa, että vaikutustenarviointi ei voi missään tapauksessa korvata poliittista keskustelua ja lainsäädäntövallan käyttäjien demokraattista päätöksentekoprosessia, koska se palvelee ainoastaan poliittisen päätöksen asiapitoista valmistelua;

5.

korostaa, että vaikutustenarviointi on toteutettava politiikan kehittämisen varhaisvaiheissa; tähdentää, että sen olisi oltava aina täydellisen riippumatonta ja perustuttava mahdollisten vaikutusten harkittuun ja objektiiviseen analyysiin;

6.

painottaa, että lainsäädäntövallan käyttäjät ovat sitoutuneet parempaa lainsäädäntöä koskevan toimielinten välisen sopimuksen mukaisesti tekemään vaikutustenarviointeja ennen merkittävien muutosten hyväksymistä pitäessään sitä aiheellisena ja tarpeellisena lainsäädäntömenettelyssä;

7.

pitää kaikkia asianomaisia politiikan aloja edustavien ulkoisten asiantuntijoiden sekä kaikkien sidosryhmien mukaan ottamista vaikutustenarviointiin hyödyllisenä ja tarpeellisena, jotta voidaan varmistaa riippumattomuus ja objektiivisuus; korostaa tässä yhteydessä julkisen kuulemisen ja riippumattoman vaikutustenarvioinnin välisiä perustavanlaatuisia eroja; muistuttaa, että Euroopan unionin toimielinten olisi edelleen huolehdittava vaikutustenarvioinnin lopullisista tuloksista ja sen laadun valvonnasta, jotta voidaan varmistaa samojen laadukkaiden standardien noudattaminen;

8.

kannattaa mahdollisimman suurta avoimuutta vaikutustenarvioinnin laatimisen suhteen, mukaan luettuna ehdotettua lainsäädäntöä koskevien kattavien etenemissuunnitelmien julkaiseminen varhaisessa vaiheessa sen varmistamiseksi, että kaikki sidosryhmät saavat yhdenvertaisesti tietoja lainsäädäntöprosessista; katsoo siksi, että komission nykyistä kuulemisprosessin kestoa olisi jatkettava 12 viikkoon;

9.

katsoo, että kun julkishallinto tai siitä riippuvaiset yritykset tukevat hankkeita tai lainsäädäntöä, asianomainen hallintoelin ei saa hyväksyä hankkeiden tai lainsäädännön vaikutustenarviointia;

10.

pitää olennaisena, että jäsenvaltiot tutkivat vaikutustenarviointeja tarkoin ennalta arvioidakseen ehdotetun lainsäädännön vaikutuksia kansallisiin lakeihin ja julkisen sektorin politiikkoihin; edellyttää, että jälkikäteisarviointia on lisättävä ja että on vielä harkittava pakollisten vastaavuustaulukkojen laatimista sen varmistamiseksi, että jäsenvaltiot ovat panneet EU:n lainsäädännön täytäntöön asianmukaisesti ja että lainsäädännöllä on saavutettu siinä asetetut tavoitteet;

11.

pitää vaikutustenarviointia sopivana välineenä tutkittaessa komission ehdotusten asianmukaisuutta ja erityisesti toissijaisuusperiaatteen ja suhteellisuusperiaatteen noudattamista; katsoo, että sen avulla voidaan myös selittää molemmille lainsäätäjille ja suurelle yleisölle entistä selvemmin syitä, jotka ovat vaikuttaneet tietyn toimen valitsemiseen;

12.

korostaa, että hyvän vaikutustenarvioinnin avainelementtejä ovat ongelmien tunnistaminen, asianomaisten osapuolten kuuleminen, saavutettavien tavoitteiden määritteleminen ja strategisten toimintavaihtoehtojen laatiminen;

13.

pitää tärkeänä, että uusista lainsäädäntöehdotuksista teetetään aina vaikutustenarviointi; huomauttaa, että yhteisön oikeuden yksinkertaistamiseen ja tarkistamiseen, delegoituihin säädöksiin ja täytäntöönpanosäädöksiin voidaan tarvittaessa soveltaa SEUT-sopimuksen 290 tai 291 artiklan säännöksiä;

14.

katsoo, että vaikutustenarviointi on "elävä asiakirja" ja että se on osa lainsäädäntöprosessia; korostaa, että menettelyn on oltava tarpeeksi joustava, jotta uusia vaikutustenarviointeja voidaan tehdä lainsäädäntöprosessin aikana;

15.

kehottaa ottamaan vaikutustenarvioinnissa yhtenäistä lähestymistapaa koskevan periaatteen mukaisesti huomioon lukuisia kriteereitä eikä keskittymään pelkästään kustannus-hyötyanalyysiin, jotta lainsäädäntövallan käyttäjät saavat mahdollisimman kattavan käsityksen asiasta; muistuttaa tässä yhteydessä 16. joulukuuta 2003 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa ja vuoden 2005 yhteisessä lähestymistavassa tarkoitetuista taloudellisista, yhteiskunnallisista ja ekologisista näkökulmista, jotka on koottava arvioinnissa yhteen; korostaa tässä yhteydessä, että on varmistettava Euroopan unionin politiikkojen ja toimien johdonmukaisuus kaikki tavoitteet huomioon ottaen ja annetun toimivallan periaatetta noudattaen, kuten SEUT-sopimuksen 7 artiklassa määrätään;

16.

kehottaa toteuttamaan vaikutustenarvioinnissa aina kustannus-hyötyanalyysin, eli tarkastamaan menoja aiheuttavien ohjelmien ja toimenpiteiden kustannustehokkuuden, sekä kartoittamaan pk-yrityksiin mahdollisesti kohdistuvia vaikutuksia; edellyttää tässä yhteydessä, että vuoden 2008 eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevassa aloitteessa tarkoitettuja pk-yrityksiä koskevia testejä sovelletaan asianmukaisesti; muistuttaa tässä yhteydessä, että jokaista pk-yritystä kuormittavaa säädöstä kohden olisi arvioitava huolellisesti olemassa olevaa lainsäädäntöä pyrkien vähentämään sääntelystä pk-yrityksille aiheutuvaa kokonaiskuormitusta;

17.

kehottaa analysoimaan vaikutustenarvioinnissa intensiivisesti kaikkia uusia poliittisia ehdotuksia, joilla on tuntuvia vaikutuksia teollisuuden kilpailukykyyn; edellyttää lisäksi, että EU-säädösten vaikutuksia Euroopan talouden kilpailukykyyn arvioidaan myös jälkikäteen; muistuttaa, että myös komissio on tarkastellut tällaista menettelyä tiedonannossaan, joka koskee globalisaation aikakauden yhdennettyä teollisuuspolitiikkaa;

18.

korostaa, että on otettava oppia nykyisen lainsäädännön jälkiarvioinneista ja EU:n tuomioistuimen asiaa koskevasta oikeuskäytännöstä ja että on käytävä kunnollinen keskustelu tietyillä politiikan aloilla tarjolla olevista strategisista vaihtoehdoista, ennen kuin ehdotetaan uutta lainsäädäntöä;

19.

kehottaa tarkastelemaan Euroopan tason vaikutustenarvioinnissa myös sitä, millaista kustannussäästöinä ilmenevää eurooppalaista lisäarvoa eurooppalainen ratkaisu tuottaa tai mitä lisäkustannuksia jäsenvaltioille aiheutuu, jos eurooppalaiseen ratkaisuun ei päästä;

20.

katsoo, että vaikutustenarvioinneissa olisi otettava huomioon myös vaikutukset EU:n talouskumppanuuksiin sekä vaikutukset, jotka aiheutuvat siitä, että tietty eurooppalainen standardi valitaan jonkin kansainvälisen standardin asemesta;

21.

korostaa, että vaikutustenarvioinnissa on harkittava täysipainoisesti lainsäädäntövallan käyttäjien tarjolla olevia vaihtoehtoja ja että siinä olisi analysoitava vakavasti myös sitä vaihtoehtoa, että mitään toimia ei toteuteta;

22.

korostaa, että vaikutustenarviointi ei saa johtaa byrokratian lisääntymiseen ja lainsäädäntömenettelyjen tarpeettomaan pitkittymiseen; katsoo kuitenkin, että vaikutustenarviointiin on varattava riittävästi aikaa luotettavien tulosten aikaansaamiseksi; korostaa tässä yhteydessä, että vaikutustenarviointia ei saa väärinkäyttää epätoivottujen säädösten käsittelyn jäädyttämiseen; kehottaa siksi luomaan tekniset ja hallinnolliset edellytykset sille, että vaikutustenarviointi voidaan toteuttaa pikaisesti ja ajankohtaisesti esimerkiksi hyödyntämällä puitesopimusten kaltaisia välineitä, nopeuttamalla tarjouskilpailuja ja optimoimalla omien resurssien käyttö;

23.

kehottaa parhaita käytänteitä koskevan lähestymistavan hengessä turvautumaan vaikutustenarviointia jo vuosien ajan tehneistä maista saatuihin kokemuksiin, jotta vaikutustenarviointia voidaan parantaa Euroopan unionin tasolla;

24.

kehottaa pitämään vaikutustenarvioinnin ajan tasalla koko lainsäädäntöprosessin ajan, jotta prosessissa tehtävät muutokset voidaan ottaa huomioon;

25.

korostaa, että vaikutustenarviointi on tehtävä sekä ennen lainsäädäntötekstin hyväksymistä (ex ante) että erityisesti lainsäädäntötekstin hyväksymisen jälkeen (ex post); muistuttaa tämän olevan tarpeen, jotta voidaan paremmin arvioida, onko tiettyä normia koskevat tavoitteet todella saavutettu ja missä määrin säädöstä on mukautettava tai onko se pidettävä ennallaan; korostaa kuitenkin, että jälkikäteen tehtävä arviointi ei saisi koskaan syrjäyttää komission velvollisuutta "perussopimusten valvojana" seurata tehokkaasti ja oikea-aikaisesti sitä, kuinka jäsenvaltiot soveltavat unionin lainsäädäntöä;

26.

korostaa komission ensisijaista vastuuta ehdotustensa laadukkaista vaikutustenarvioinneista, kun komissio käyttää perussopimuksen mukaista aloiteoikeuttaan;

27.

myöntää, että komission vaikutustenarvioinnin laatu on kohentunut viime vuosina, mutta sitä on parannettava edelleen;

28.

viittaa tässä yhteydessä vuonna 2006 perustettuun komission vaikutustenarviointilautakuntaan, joka vastaa komission oman vaikutustenarvioinnin jatkokehittämisestä;

29.

korostaa, että lautakunnan jäsenten riippumattomuus on pelkästään muodollista, koska komission puheenjohtaja nimittää heidät ja he ottavat tältä ohjeita, joten kyse ei ole todellakaan mistään täydellisestä riippumattomuudesta; edellyttää siksi, että Euroopan parlamentti ja neuvosto valvovat lautakunnan jäseniä ennen heidän nimittämistään ja että lautakunnan jäsenten velvollisuus ottaa vastaan ohjeita komission puheenjohtajalta poistetaan; korostaa, että lautakunnan ja asiantuntijoiden toiminnan olisi kuuluttava julkisiin tehtäviin, joihin sovelletaan mahdollisimman suurta avoimuutta, jotta heidän riippumattomuutensa voidaan todentaa käytännössä;

30.

kehottaa lisäksi ottamaan lautakunnan toimintaan mukaan kaikkia sidosryhmiä edustavien alojen asiantuntijoita; edellyttää, että nämä asiantuntijat ovat komission ulkopuolisia ja että he eivät ota vastaan ohjeita;

31.

kehottaa ottamaan Euroopan parlamentin ja etenkin sen kulloinkin asiasta vastaavat valiokunnat esimerkiksi tiedottamisen ja määräaikaisraporttien avulla hyvissä ajoin ja kattavasti mukaan koko vaikutustenarviointiprosessiin ja lautakunnan toimintaan; kehottaa komissiota laatimaan parlamentille ja neuvostolle kahdesta neljään sivun mittaisen tiivistelmän täydestä vaikutustenarvioinnista ja tarvittaessa selvityksen, miksi vaikutustenarviointia ei ole tehty, kun komissio toimittaa lainsäädäntöehdotuksen, jotta voidaan todentaa, että kaikkia relevantteja kysymyksiä on käsitelty vaarantamatta itse arvioinnin riippumattomuutta;

32.

toteaa, että komission olisi vaikutustenarviointeja laatiessaan kuultava myös jäsenvaltioita, koska jäsenvaltioiden on myöhemmin saatettava direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä ja koska kansalliset viranomaiset yleensä tietävät paremmin, miten säädökset toimivat käytännössä;

33.

painottaa, että EU:n toimielimet ja jäsenvaltiot jakavat edelleen vastuun täydelliseen ja puolueettomaan vaikutustenarviointiin perustuvasta järkevästä sääntelystä ja että komission on siksi myös otettava huomioon Euroopan parlamentilta, alueiden komitealta, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealta ja jäsenvaltioilta saamansa palaute;

34.

muistuttaa, että alustavat tulokset on aina arvioitava ulkoisesti ennen vaikutustenarvioinnin lopullista hyväksymistä; kehottaa asettamaan tulokset julkisesti saataville;

35.

muistuttaa Euroopan tilintarkastustuomioistuimen arvostelleen sitä, että komissio vie toisinaan lainsäädäntöaloitteita eteenpäin, vaikka vaikutustenarviointia ei ole vielä tehty; panee lisäksi merkille arvostelun, että kaikkiin toimintavaihtoehtoihin ei kiinnitetä yhtä paljon huomiota; korostaa, että vaikutustenarvioinnissa on harkittava täysipainoisesti kaikkia toimintavaihtoehtoja;

36.

vaatii avoimuuden lisäämistä siten, että julkaistaan tiedot kaikista asiantuntijoista ja muista vaikutustenarviointiin osallistuneista sekä heidän sidonnaisuuksistaan antamansa ilmoitukset;

37.

kehottaa julkisten kuulemisten yhteydessä tiedottamaan eturyhmille ajoissa kaavaillusta kuulemisen järjestämisestä; kehottaa lisäksi huolehtimaan, että etujärjestöillä on julkisissa kuulemisessa tilaisuus kommentoida vaikutustenarviointia ajoissa ennen kunkin komission ehdotuksen julkaisemista;

38.

edellyttää, että komission käyttämän tietomateriaalin on oltava luotettavaa ja vertailukelpoista;

39.

kehottaa komissiota tarkastelemaan vaikutustenarvioinneissa järjestelmällisesti lakiehdotuksista aiheutuvaa hallinnollista kuormitusta ja ilmoittamaan aina selkeästi, mikä tutkituista vaihtoehdoista vähentää eniten hallinnollista kuormitusta tai lisää vähiten byrokratiaa;

40.

muistuttaa, että on haitallista esittää vaikutustenarvioinnin tulokset samaan aikaan kuin itse lainsäädäntöehdotus, koska silloin vaikutelmaksi jää, että vaikutustenarviointi palvelee lähinnä komission ehdotuksen oikeuttamista; kannattaa siksi asiakirjojen varhaista julkistamista lainsäädäntöprosessin jokaisessa vaiheessa, mukaan luettuna komission lopullisten vaikutustenarviointien julkaiseminen, sellaisina kuin ne ovat lautakunnan hyväksyminä, ennen sisäisen lausuntokierroksen käynnistymistä;

41.

ehdottaa, että kaikki komission lopulliset vaikutustenarvioinnit olisi julkaistava komission erillisessä julkaisusarjassa, jotta niihin voidaan viitata helposti ja jotta kansalaiset voivat hakea niitä tarkoitukseen luodulla verkkosivustolla;

42.

edellyttää, että komissio arvioi jälkikäteen jo hyväksyttyjä säädöksiä; toistaa kuitenkin, että jälkikäteisen arvioinnin ei pitäisi koskaan korvata komission velvollisuutta valvoa, miten jäsenvaltiot soveltavat unionin lainsäädäntöä;

43.

kehottaa komissiota ottamaan kattavasti kantaa parlamentin toteuttamiin vaikutustenarviointeihin;

44.

kehottaa valiokuntiaan hyödyntämään johdonmukaisemmin jo käytössä olevia välineitä parlamentin oman vaikutustenarvioinnin toteuttamiseksi; muistuttaa, että vaikutustenarviointien laatimiselle on olemassa oma budjettikohtansa; pitää parlamentin tekemään vaikutustenarviointiin turvautumista erityisen tärkeänä, kun alkuperäiseen ehdotukseen on tehty mittavia muutoksia;

45.

muistuttaa lisäksi, että vaikutustenarvioinnin ei tarvitse välttämättä merkitä pitkällistä selvitystä, vaan se voidaan toteuttaa myös suppeampien selvitysten, työpajojen ja asiantuntijoiden kuulemisten avulla;

46.

katsoo, että parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselmiin olisi sisällytettävä järjestelmällisesti vakiolauseke, jossa viitataan siihen, että on otettava huomioon EU:n kaikkien toimielinten tekemät vaikutustenarvioinnit kyseisen lainsäädännön saralla;

47.

huomauttaa, että parlamentilla ja sen valiokunnilla on jo nyt käytettävissään mekanismeja komission tekemien vaikutustenarviointien tarkastelemiseksi; katsoo, että jos parlamentti esittelisi vaikutustenarvioinnin kulloinkin asiasta vastaavalle valiokunnalle, se olisi arvokas lisä parlamentin tekemän tarkastelun kannalta; toteaa, että tarkasteluun voidaan käyttää myös muita muotoja, kuten täydentäviä vaikutustenarviointeja, perusteellisempia analyyseja, ulkoisten asiantuntijoiden toteuttamia komission vaikutustenarviointien tarkastuksia ja riippumattomien asiantuntijoiden kanssa järjestettäviä erityistapaamisia; korostaa tässä yhteydessä, että sen omien erikoisalayksiköiden työtä olisi kehitettävä johdonmukaisemmin;

48.

korostaa, että parlamentin omaa vaikutustenarviointia voidaan pitää komission vaikutustenarviointia oikaisevana elementtinä;

49.

edellyttää komission vaikutustenarvioinnin järjestelmällistä ja mahdollisimman aikaista käsittelyä parlamentin ja etenkin valiokuntien tasolla;

50.

tähdentää, että parlamentin omaa vaikutustenarviointia koskeva päätös on tehtävä asiasta vastaavassa valiokunnassa esittelijän myötävaikutuksella; kehottaa muuttamaan työjärjestystä siten, että valiokunta voi tehdä vaikutustenarvioinnin, jos neljäsosa sen jäsenistöstä niin vaatii;

51.

kannustaa kaikkia valiokuntiaan järjestämään ennen lainsäädäntöehdotuksen käsittelyä komission kanssa perusteellisen keskustelun vaikutustenarvioinnista;

52.

korostaa, että vaikutustenarvioinnilla on merkitystä myös parlamentaarisessa lainsäädäntöprosessissa; kannustaa tarkastelemaan vaikutustenarvioinnin mahdollisuutta kaikissa lainsäädäntömenettelyn vaiheissa, jos kyse on merkittävistä tarkistuksista; muistuttaa, että tämä ei saa johtaa pitkiin viivästymisiin;

53.

pyytää lisäksi, että yksittäiset Euroopan parlamentin jäsenet voisivat pyytää pienimuotoisia selvityksiä, jotta he saisivat relevantteja tietoja tai tilastoja parlamentaariseen toimintaansa liittyviltä aloilta, ja ehdottaa, että Euroopan parlamentin kirjasto voisi tehdä tällaisia selvityksiä nykyisen toimenkuvansa täydennyksenä;

54.

kehottaa siksi parlamenttia hyväksymään kirjastoaan koskevia suunnitelmia näiden palvelujen järjestämiseksi jäsenilleen; korostaa, että kaikkien suunnitelmien olisi perustuttava parlamentin kirjastojen sekä jäsenvaltioiden parlamenttien kirjastojen parhaisiin käytänteisiin ja että suunnitelmat olisi toteutettava tiukkoja sääntöjä noudattaen ja täydessä yhteistyössä tutkimustehtäviä hoitavien yksiköiden kanssa;

55.

korostaa yhtenäisen vaikutustenarviointia koskevan mekanismin merkitystä oman politiikkansa laadun ja johdonmukaisuuden kannalta;

56.

edellyttää siksi laaja-alaisen vaikutustenarviointiprosessin kehittämistä Euroopan parlamentissa; ehdottaa tässä yhteydessä vaikutustenarviointia koskevan yhteisen menettelyn perustamista kaikkien valiokuntien soveltaman yhteisen järjestelmän ja metodiikan perusteella;

57.

kehottaa uskomaan tämän tehtävän itsenäiselle rakenteelle, joka hyödyntää parlamentin omia resursseja, kuten kirjastoja ja erikoisalayksiköitä, ja ottaa mukaan ulkopuolisia asiantuntijoita, kuten kansallisista vaikutustenarviointilaitoksista lähetettyjä virkamiehiä, tekemään tilapäisesti yksilöllisiä vaikutustenarviointeja ja jonka olisi oltava vastuussa Euroopan parlamentille jäsenistä koostuvan valvontalautakunnan välityksellä;

58.

edellyttää tarvittavan hallinnollisen infrastruktuurin luomista tätä varten ja varmistamaan, että sillä ei ole talousarviovaikutuksia vaan käytetään jo olemassa olevia resursseja;

59.

korostaa, että pitkällä aikavälillä olisi pyrittävä vaikutustenarviointia koskevaan toimielinten yhteiseen lähestymistapaan; muistuttaa, että jo 16. joulukuuta 2003 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa ja marraskuussa 2005 sovitussa toimielinten yhteisessä lähestymistavassa määrätään toimielinten yhteisestä metodiikasta vaikutustenarvioinnin suhteen;

60.

pitää valitettavana, että komissio suhtautuu tällä haavaa torjuvasti ajatukseen, että toimielimet soveltaisivat samaa lähestymistapaa vaikutustenarviointiin;

61.

toteaa, että neuvosto ei ole toistaiseksi tehnyt juurikaan vaikutustenarviointeja; kehottaa siksi neuvostoa tehostamaan vaikutustenarviointien käyttöä edellä mainitun toimielinten yhteisen lähestymistavan mukaisesti, jotta se voi laadullisesti parantaa osallistumistaan eurooppalaiseen lainsäädäntötyöhön; korostaa, että täydelliseen ja objektiiviseen vaikutustenarviointiin perustuva järkevä sääntely pysyy Euroopan unionin toimielinten ja jäsenvaltioiden yhteisellä vastuulla;

62.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

11.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 380/39

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2, 3, 6 ja 21 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 7, 9, 145–161, 206–209 ja 215 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 5,12, 14, 15,16, 21, 23, 26, 27, 28, 29, 31, 32, 33, 34 ja 36 artiklan,

—

ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen (1948) ja muut Yhdistyneiden kansakuntien (YK) ihmisoikeusvälineet, erityisesti kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen (1966), taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan yleissopimuksen (1966), kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen (1965), kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen (1979), yleissopimuksen lapsen oikeuksista (1989), kansainvälisen yleissopimuksen siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien suojelusta (1990) ja yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista (2006) (1),

—

ottaa huomioon suojelemista, kunnioittamista ja oikeussuojakeinoja ("Protect, Respect and Remedy") koskevan YK:n viitekehyksen, joka liittyy liiketoimintaan ja ihmisoikeuksiin, jota YK:n pääsihteerin ihmisoikeuksia, monikansallisia yhtiöitä ja muita yrityksiä käsittelevä erityisedustaja, professori John Ruggie ehdotti ja jota YK:n ihmisoikeusneuvosto kannatti yksimielisesti vuonna 2008 (päätöslauselma 8/7), hiljattain julkaistut suuntaa-antavat periaatteet kehyksen (2) täytäntöönpanoa varten, sekä ulkoasioiden neuvoston 8. joulukuuta 2009 esittämät päätelmät, joissa pannaan merkille yritysten toimivan merkittävässä osassa työssä, joka tähtää ihmisoikeuksien täysipainoiseen kunnioittamiseen, ja joissa toistetaan neuvoston tukevan täysin YK:n erityisedustajan työtä (3),

—

ottaa huomioon YK:n pääsihteerin erityisedustajan John Ruggien viimeisimmän raportin ihmisoikeuksista, monikansallisista yhtiöistä ja muista yrityksistä (2),

—

ottaa huomioon Euroopan sosiaalisen peruskirjan ja erityisesti sen 5, 6 ja 19 artiklan (4),

—

ottaa huomioon siirtotyöläisten oikeudellista asemaa koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen (5),

—

ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimukset, erityisesti kahdeksan perustavaa laatua olevaa yleissopimusta ammatillisesta järjestäytymisvapaudesta ja kollektiivisen neuvotteluoikeuden periaatteiden soveltamisesta (yleissopimukset 87 ja 98), pakkotyön poistamisesta (yleissopimukset 29 ja 105), työmarkkinoilla ja ammatin harjoittamisen yhteydessä tapahtuvan syrjinnän poistamisesta (yleissopimukset 100 ja 111) sekä lapsityön kieltämisestä (yleissopimukset 138 ja 182) (6),

—

ottaa huomioon myös ILOn yleissopimukset työlausekkeista välikirjoissa (yleissopimus nro 94) ja kollektiivisesta neuvottelumenettelystä (yleissopimus nro 154) (7),

—

ottaa huomioon 19. kesäkuuta 2009 kansainvälisessä työkonferenssissa yksimielisesti hyväksytyt ILOn laatiman ihmisarvoisen työn toimintaohjelman ja ILOn kansainvälisen työllisyyssopimuksen (8),

—

ottaa huomioon sosiaalisesti oikeudenmukaista globalisaatiota koskevan julistuksen, jonka ILOn 183 jäsenvaltiota hyväksyivät yksimielisesti 10. kesäkuuta 2008 (9),

—

ottaa huomioon Maailman kauppajärjestön (WTO) perustamisesta tehdyn Marrakeshin sopimuksen (10), sekä Dohassa marraskuussa 2001 järjestetyssä neljännessä ministerikokouksessa hyväksytyn julistuksen ja erityisesti sen 31 kohdan (11),

—

ottaa huomioon palvelukaupan yleissopimuksen ja etenkin sen 1 artiklan 2 kohdan d alakohdan (palvelujen niin sanottu neljäs toimitusmuoto) (12),

—

ottaa huomioon globalisaation sosiaalista ulottuvuutta käsittelevän maailmankomission raportin "A Fair Globalisation: Creating Opportunities For All" (13),

—

ottaa huomioon G20-ryhmän Pittsburghin huippukokouksessa 24.–25. syyskuuta 2009 antaman johtajien julkilausuman (14),

—

ottaa huomioon viimeisimmät päivitykset, jotka on tehty OECD:n toimintaohjeisiin monikansallisille yrityksille (15),

—

ottaa huomioon Euroopan globalisaatiorahaston perustamisesta 20. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1927/2006 (16) sekä sitä muuttavan asetuksen (EY) N:o 546/2009,

—

ottaa huomioon palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon 16. joulukuuta 1996 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 96/71/EY (17) (työntekijöiden lähettämistä koskeva direktiivi),

—

ottaa huomioon 20. syyskuuta 1996 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta kansanvallan periaatteiden ja ihmisoikeuksien sisällyttämisestä yhteisön ja kolmansien maiden sopimuksiin (18) sekä 14. helmikuuta 2006 antamansa päätöslauselman ihmisoikeus- ja demokratialausekkeesta Euroopan unionin sopimuksissa (19),

—

ottaa huomioon kansainvälisen kaupan avautumisesta ja demokratiasta 25. lokakuuta 2001 antamansa päätöslauselman (20), jossa se pyytää WTO:ta kunnioittamaan ILOn sosiaalisia perusnormeja ja Euroopan unionia hyväksymään ILOn päätökset, mukaan luettuna kehotukset pakotteisiin, jotka liittyvät sosiaalisten perusnormien vakaviin rikkomuksiin,

—

ottaa huomioon ihmisarvoisesta työstä kaikille 23. toukokuuta 2007 antamansa päätöslauselman (21), jossa pyydetään ihmisarvoisen työn edistämisen nimissä sisällyttämään sosiaalinormit Euroopan unionin kauppasopimuksiin, eritoten kahdenvälisiin sopimuksiin,

—

ottaa huomioon 15. marraskuuta 2005 antamansa päätöslauselman globalisaation sosiaalisesta ulottuvuudesta (22),

—

ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2005 antamansa päätöslauselman lasten hyväksikäytöstä kehitysmaissa, painopisteenä erityisesti lapsityö (23),

—

ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman reilusta kaupasta ja kehityksestä (24),

—

ottaa huomioon 22. toukokuuta 2007 antamansa päätöslauselman "Globaali Eurooppa – Kilpailukyvyn ulkoiset näkökohdat" (25), jolla vastattiin komission neuvostolle ja Euroopan parlamentille antamaan tiedonantoon "Globaali Eurooppa kilpailijana maailmassa: EU:n kasvu- ja työllisyysstrategiaan liittyvä tiedonanto" (KOM(2006)0567),

—

ottaa huomioon 30. toukokuuta 2002 antamansa päätöslauselman komission vihreästä kirjasta yritysten sosiaalisen vastuun eurooppalaisten puitteiden edistämisestä (26) ja 15. tammikuuta 1999 antamansa päätöslauselman "EU:n normit eurooppalaisille kehitysmaissa toimiville yrityksille: kohti eurooppalaisia menettelysääntöjä" (27),

—

ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2007 antamansa päätöslauselman "Yritysten yhteiskuntavastuu: uusi kumppanuus" (28),

—

ottaa huomioon 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman yritysten yhteiskuntavastuusta kansainvälisissä kauppasopimuksissa (29),

—

ottaa huomioon AKT-valtioiden ja -alueiden kanssa tekemistään talouskumppanuussopimuksista antamansa päätöslauselmat ja erityisesti 26. syyskuuta 2002 (30), 23. toukokuuta 2007 (31) ja 12. joulukuuta 2007 (32) antamansa päätöslauselmat,

—

ottaa huomioon neuvoston 14. kesäkuuta 2010 esittämät päätelmät lapsityöstä (33),

—

ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 16. syyskuuta 2010 esittämät päätelmät aiheesta "Muuttuva maailma EU:n haasteena" (34),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon "Globalisaation sosiaalinen ulottuvuus – etujen laajempaa jakautumista edistävät EU:n poliittiset linjaukset" (KOM(2004)0383),

—

ottaa huomioon 2. heinäkuuta 2008 julkaistun EU:n uudistetun sosiaalisen toimintaohjelman (KOM(2008)0412),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon "Ihmisarvoista työtä kaikille – Yhteisön osallistuminen ihmisarvoisen työn toimintaohjelman maailmanlaajuiseen täytäntöönpanoon" (KOM(2006)0249),

—

ottaa huomioon sisämarkkinoiden ja palvelujen pääosaston tilinpäätösraportoinnin yksikön käynnistämän julkisen kuulemisen yritysten muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamisesta (35),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon "Vuotuinen kasvuselvitys: Kauppapolitiikka Eurooppa 2020 -strategian kulmakivenä" (KOM(2010)0612),

—

ottaa huomioon yleisen tullietuusjärjestelmän (GSP), joka tuli voimaan 1. tammikuuta 2009 ja jonka perusteella yhä useammille tuotteille myönnettiin tullivapaa pääsy markkinoille tai tariffialennus ja johon sisältyy myös uusi kannuste heikoimmassa asemassa oleville maille, joilla on erityisiä kauppaan, talouteen tai kehitykseen liittyviä tarpeita (36),

—

ottaa huomioon kaikki Euroopan unionin ja kolmansien maiden väliset sopimukset,

—

ottaa erityisesti huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten (AKT-maat) sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen kumppanuussopimuksen (Cotonoun sopimus), joka allekirjoitettiin Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000 ja jota tarkistettiin vuosina 2005 ja 2010 (37),

—

ottaa erityisesti huomioon Euroopan unionin sekä Kolumbian ja Perun välisten useamman osapuolen kauppasopimusneuvottelujen loppuun saattamisen (38),

—

ottaa huomioon 14. tammikuuta 2010 järjestämänsä kuulemistilaisuuden "Sosiaalisten normien ja ympäristönormien soveltaminen kauppaneuvotteluissa",

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasiain valiokunnan mietinnön sekä kehitysyhteistyövaliokunnan ja kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnot (A7-0172/2011),

A.

ottaa huomioon, että EU:n sosiaalista suojelua ja ihmisoikeuksien suojelua koskevat tiukat vaatimukset ovat unionin kannalta ratkaisevia vaatimuksia kolmansien maiden kanssa käytävissä kauppasuhteita koskevissa neuvotteluissa,

B.

ottaa huomioon, että taloudellisten ja sosiaalisten oikeuksien suojelu on kaikkia jäsenvaltioita ja kaikkia muitakin valtioita koskeva velvoite, joka perustuu YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen, ja että jokaisella on oikeus perustaa ammattiyhdistys ja liittyä sellaiseen omien etujensa suojaamiseksi,

C.

katsoo, että tärkeimmät ILOn yleissopimukset ovat kansainvälisesti tunnustettu perusta oikeudenmukaiselle kansainväliselle kaupalle, mutta kaikki jäsenvaltiot eivät valitettavasti noudata niitä täysimääräisesti,

D.

katsoo, että on unionin etujen mukaista tehdä unionia ja sen kauppakumppaneita hyödyttäviä kahdenvälisiä kauppasopimuksia sillä edellytyksellä, että molemmat osapuolet noudattavat ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen sisältyviä oikeuksia,

E.

ottaa huomioon, että kaikkien jäsenvaltioiden on selvästi noudatettava eurooppalaisen sosiaalisen mallin periaatteita käsiteltäessä sosiaalisia kysymyksiä ja avoimeen koordinointimenetelmään perustuvaa jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä,

F.

ottaa huomioon, että demokraattinen oikeusvaltio perustuu voimakkaisiin ja vapaisiin ammattiyhdistyksiin, työntekijäjärjestöihin ja sosiaalisiin liikkeisiin ja että näitä voi olla vain demokraattisessa yhteiskunnassa, jossa noudatetaan vallanjaon periaatetta,

G.

ottaa huomioon, että kehitysmaiden mielestä niitä painostetaan luopumaan suhteellisista eduistaan, kun unioni pyytää niitä noudattamaan kansainvälisiä työnormeja,

H.

ottaa huomioon, että sosiaalisesti oikeudenmukaista globalisaatiota koskevassa ILOn julistuksessa, jonka ILOn 183 jäsenvaltiota hyväksyivät yksimielisesti vuonna 2008, todetaan, että työelämän perusperiaatteiden ja -oikeuksien loukkaamiseen ei voida vedota eikä sitä voida muutenkaan käyttää oikeutettuna kilpailuetuna ja ettei työnormeja pitäisi käyttää kaupassa protektionistisiin tarkoituksiin,

I.

ottaa huomioon, että eräät kolmannet maat pyrkivät EU:n kanssa käymissään kauppaneuvotteluissa painostamaan neljännen toimitusmuodon (MODE4) (39) käyttämiseen,

J.

ottaa huomioon, että lukuisat yritykset toimivat yhteiskuntavastuunsa mukaisesti ja pyrkivät vaikutusmahdollisuuksiensa mukaisesti varmistamaan sosiaalisten ja ympäristöstandardien noudattamisen, esimerkiksi liittymällä YK:n Global Compact -aloitteeseen tai vapaaehtoisiin yritysmaailman aloitteisiin,

K.

ottaa huomioon, että yritysten yhteiskuntavastuun taustalla vaikuttavat periaatteet, jotka on täysimääräisesti tunnustettu kansainvälisellä tasolla niin OECD:ssä, ILOssa kuin YK:ssakin, ja että nämä periaatteet koskevat yrityksiltä odotettua vastuullista käytöstä ja edellyttävät ennen kaikkea erityisesti työllisyyttä, työelämän suhteita, ihmisoikeuksia, ympäristöä, kuluttajien etuja, kuluttajiin kohdistuvaa avoimuutta ja korruption torjuntaa koskevan voimassaolevan lainsäädännön noudattamista,

L.

ottaa huomioon, että yritysten yhteiskuntavastuuta koskevan suosituksen ja sen noudattamisen edistämisen olisi toteuduttava EU:n tasolla,

M.

ottaa huomioon, että globalisaatio helpottaa työntekijöiden liikkuvuutta jäsenvaltioiden välillä ja kolmansiin maihin,

N.

ottaa huomioon, että ILOn asemaa uusien normien asettajana ei tunnusteta, vaikka ILO on osallistunut G20-kokoukseen, ihmisarvoisen työn toimintaohjelma on hyväksytty maailmanlaajuisesti ja työllisyys ja ihmisarvoinen työ on sisällytetty ensimmäiseen vuosituhattavoitteeseen,

O.

pitää tärkeänä muistuttaa yhdistymisvapauden ja tosiasiallisen kollektiivisen neuvotteluoikeuden ehdottoman noudattamisen merkityksestä,

P.

katsoo, että ihmisarvoisen työn toimintaohjelmaa olisi edistettävä,

Q.

ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 23 artiklassa vahvistetaan periaate, jonka mukaan samasta työstä on maksettava sama palkka, ja katsoo, että on äärimmäisen tärkeää ehkäistä kaikenlaista palkkasyrjintää,

R.

ottaa huomioon, että EU:n yleisen tullietuusjärjestelmän (GSP) (40) puolivälin arviointi osoittaa, että GSP+ -kauppajärjestelmä, jossa edellytetään, että edunsaajamaat ratifioivat ja panevat tehokkaasti täytäntöön tietyt ihmisoikeuksia, keskeisiä työnormeja, kestävää kehitystä ja hyvää hallintotapaa koskevat kansainväliset yleissopimukset, on vaikuttanut myönteisesti sukupuolten tasa-arvoon näissä maissa,

S.

katsoo, että työntekijöiden sosiaalista suojelua on edistettävä,

T.

ottaa huomioon, että ILOn ajantasaisiksi luokittelemien ILOn yleissopimusten ratifiointia ja täytäntöönpanoa on edistettävä, jotta ihmisarvoisen työn neljä perustavoitetta – työllisyys, sosiaalinen suojelu, työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu ja työelämän oikeuksien kunnioittaminen – saavutettaisiin vähitellen, niin että painopiste on erityisesti työ- ja sosiaalipolitiikan ohjausjärjestelmään liittyvissä yleissopimuksissa eli yleissopimuksissa nro 81 ja 129 ammattientarkastuksesta, yleissopimuksessa nro 122 työllisyyspolitiikasta ja yleissopimuksessa nro 144 kolmikantaneuvotteluista,

U.

ottaa huomioon, että 2. heinäkuuta 2008 julkaistussa EU:n uudistetussa sosiaalisessa toimintaohjelmassa (KOM(2008)0412) kehotetaan kaikkia jäsenvaltioita näyttämään kumppanimaille esimerkkiä ratifioimalla ja panemalla täytäntöön ILOn yleissopimukset, jotka ILO on luokitellut ajan tasalla oleviksi,

V.

ottaa huomioon, että heikko työvoimahallinto ja työmarkkinaosapuolten puutteelliset valmiudet vaikuttavat monissa maissa kielteisesti kansainvälisten työnormien tehokkaaseen soveltamiseen,

W.

ottaa huomioon, että työllisyyden maailmanlaajuisia suuntauksia koskevassa ILOn raportissa vuodelta 2011 (Global Employment Trends 2011) arvioidaan, että vuonna 2009 koko maailmassa 50,1 prosenttia kaikista työntekijöistä eli 1,53 miljardia ihmistä teki työtä heikossa asemassa (41) ja että talous- ja rahoituskriisin seurauksena ennen vuotta 2008 kirjattu heikossa asemassa työskentelevien henkilöiden määrän lasku on pysähtynyt ja kääntynyt jälleen nousuun,

X.

ottaa huomioon, että maailman sosiaaliturvaa koskevassa ILOn raportissa vuodelta 2010 (Global Social Security Report 2010) todetaan, että yli puolella kaikista työntekijöistä ei ole minkäänlaista sosiaaliturvaa ja että sosiaaliturvan laajentaminen – sosiaaliturvajärjestelmien edistäminen mukaan luettuna – on herättänyt uutta kiinnostusta,

1.

palauttaa mieliin, että EU:n tavoitteena on pyrkiä maailman johtavaksi sosiaalipolitiikan toimijaksi edistämällä sosiaalisia tavoitteita maailmanlaajuisesti; korostaa Lissabonin sopimuksen Euroopan parlamentille antamaa merkittävää roolia, joka lujittaa huomattavasti sen vaikutusvaltaa;

2.

palauttaa myös mieliin, että yhteisön politiikkaa ja tavoitteita tarkasteltaessa on otettava huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 9 artiklan horisontaalinen sosiaalinen lauseke, sillä yhteisö ei voi olla ottamatta huomioon yleistä etua koskevia vaatimuksia esimerkiksi 46 artiklan, 49 artiklan tai EU:n kauppapolitiikan suhteen (42);

3.

palauttaa lisäksi mieliin, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 7 artiklan mukaan EU:n politiikalta edellytetään johdonmukaisuutta ja että lainsäätäjän on otettava huomioon EU:n kaikki tavoitteet ja toimittava toimivaltuuksien siirtoa koskevan periaatteen mukaisesti, eli tasapainotettava eri tavoitteita ja/tai etuja hyväksyttäessä tietyn säädöksen oikeusperustaa (43);

4.

vaatii jäsenvaltioita noudattamaan ILOn yleissopimuksia, erityisesti kun kyse on sellaisten yhdistymisvapautta ja kollektiivista neuvotteluoikeutta koskevien esteiden poistamisesta, joita syntyy kannustamalla väärin perustein yksityisyrittäjyyteen tai pakottamalla ihmisiä luopumaan oikeudestaan kollektiivisiin neuvotteluihin;

5.

kehottaa vapaakauppasopimusten osapuolia sitoutumaan velvoitteisiin, jotka johtuvat ILOn jäsenyydestä ja Kansainvälisen työkonferenssin 86. kokouksessa 1998 hyväksytystä työelämän perusperiaatteista ja -oikeuksista annetusta ILOn julistuksesta ja sen seurannasta, ja kunnioittamaan, edistämään ja toteuttamaan lainsäädännössä ja käytännössä perusoikeuksia koskevia periaatteita, joita ovat:

6.

palauttaa mieliin, että EU nähdään maailmanlaajuisesta perspektiivistä vetovoimaisena ja houkuttelevana kumppanina, koska taloudellinen dynaamisuus yhdistyy sosiaaliseen malliin ainutlaatuisella tavalla;

7.

korostaa, että eurooppalainen sosiaalinen malli tarjoaa yhtäläiset mahdollisuudet koulutuksessa ja työmarkkinoilla sekä yhtäläiset mahdollisuudet käyttää sosiaalipalveluja taloudellisen menestyksen osatekijöinä;

8.

katsoo, että kansainvälisten sosiaalisten perusnormien rikkominen on eräänlaista sosiaalista ja ympäristöperusteista polkumyyntiä, joka on haitaksi eurooppalaisille yrityksille ja työntekijöille;

9.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toimimaan yhteistyössä kansainvälisten organisaatioiden kanssa globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden parantamiseksi siten, että viitekehyksenä käytetään Euroopan sosiaalista mallia;

10.

korostaa sosiaaliturvaa koskevien toimien johdonmukaisuuden merkitystä sekä unionin alueella että sen ulkopuolella;

11.

ehdottaa kaikkien sidosryhmien kanssa käytävän vuoropuhelun kehittämistä korostaen sosiaalikysymysten merkitystä ja keskittyen käytännöllisten ja kestävien ratkaisujen täytäntöönpanon valvontaan; korostaa tässä yhteydessä, että työmarkkinaosapuolten tietoisuutta oikeuksistaan ja velvoitteistaan on parannettava;

12.

katsoo, että on vahvistettava toimivaltaisten kansainvälisten järjestöjen (erityisesti ILOn, WTO:n, OECD:n ja YK:n) asemaa sekä niiden harjoittamaa yhteistyötä kansainvälisten sosiaalisten perusnormien ja niihin liittyvien seuraamusten määrittelemiseksi, täytäntöönpanemiseksi ja edistämiseksi;

13.

toivoo, että unioni pidättyy kauppasopimuksista sellaisten maiden kanssa, jotka eivät kunnioita ihmisoikeuksia ja työelämän perussääntöjä;

14.

tukee kumppanimaiden kanssa keskinäisen kunnioituksen hengessä käytävän vuoropuhelun välineiden kehittämistä ja pyrkimyksiä kehittää näiden maiden – erityisesti kehitysmaiden – omia resursseja ja niiden kykyä kehittää huolella talouden eri aloja;

15.

kehottaa komissiota lisäksi mukauttamaan neuvotteluissa vaatimustasoaan kunkin kumppanimaan kehitystason mukaan; ehdottaa näin ollen, että komissio laatii luettelon muista normeista, jotka on pantava täytäntöön asteittain ja joustavasti ottaen huomioon kyseisen kumppanin taloudellisen, sosiaalisen ja ekologisen tilanteen;

16.

katsoo, että mainittujen perusnormien täytäntöönpano olisi sekä kumppanimaiden että jäsenvaltioiden alueella asetettava riippumattomien elinten jatkuvaan seurantaan ja että niiden soveltamatta jättämisestä tai rikkomisesta, joka on todettu ennalta määritettyjen kriteerien perusteella, olisi määrättävä seuraamus tehokkaita ja avoimia menettelyjä käyttäen;

17.

katsoo, että mainittuja normeja olisi sovellettava täysimääräisesti ja ettei vapaa-alueita eikä isäntämaiden kanssa tehtyjä sopimuksia ("host country agreements") voi käyttää niiden välttelemiseksi;

18.

pyytää komissiota ja jäsenvaltioita harjoittamaan yhteistyötä kumppanimaiden kanssa sukupuoleen perustuvan syrjinnän ja kaikenlaisen naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi ja sukupuolten tasa-arvon toteuttamiseksi unionissa ja sen ulkopuolella vuosituhattavoitteiden periaatteiden ja Pekingin toimintaohjelman mukaisesti; kehottaa tässä yhteydessä komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan merkittävästi naisten oikeudellista ja sosiaalista asemaa naisten potentiaalisen panoksen hyödyntämiseksi taloudellisessa ja sosiaalisessa kehityksessä;

19.

pitää myönteisenä sitä, että sukupuolten tasa-arvoa edistetään kehitysmaissa ja -alueilla nykyisten ja tulevien GSP-kauppasopimusten avulla; pyytää asettamaan sukupuolten tasa-arvoa koskevien kansainvälisten yleissopimusten ratifioinnin ja tehokkaan täytäntöönpanon kaikkien ulkomaankauppa- ja talouskumppanuussopimusten hyväksymisen ehdoksi;

20.

kehottaa lisäksi komissiota ja jäsenvaltioita suojelemaan yhteistyössä keskenään ja yhteistyössä kumppanivaltioiden kanssa heikommassa asemassa olevia ryhmiä ja torjumaan sekä sukupuoleen perustuvaa syrjintää että rotuun tai etniseen alkuperään, ikään, uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen ja seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää; kiinnittää köyhyyden perussyiden torjumiseksi erityistä huomiota henkilöihin, joiden asemaa heikentävät useat seikat ja useat syrjinnän muodot;

21.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita asettamaan lapsityön poistamisen ja lapsen oikeuksien kunnioittamisen etusijalle kauppasopimuksissa, vuoropuhelussa muiden maiden kanssa sekä kehitysyhteistyössä ja panee merkille, että yksityinen sektori on keskeisessä asemassa lasten oikeuksien kunnioittamisen kannalta; katsoo, että lapsityövoiman hyväksikäytön torjuntaan on sisällytettävä kunnollisten työpaikkojen luominen aikuisille ja sopivan koulutuksen antaminen lapsille; pyytää perustamaan EU:lle myös lapsityövoimaa koskevan "kuuman linjan", jonne kansalaiset voisivat ilmoittaa eurooppalaisista yrityksistä, jotka käyttävät lapsityövoimaa missä päin maailmaa hyvänsä; katsoo, että tällä kuumalla linjalla tulisi olla pieni mutta riittävä tutkimuskapasiteetti, jotta se voi julkaista vuosikertomuksen havainnoistaan;

22.

korostaa, että unionin varojen käyttö kehitysyhteistyö-, assosiaatio- tai vakaussopimusten ja kauppasopimusten yhteydessä tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden avustaa kumppanimaita toimivan yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen, työmarkkinajärjestelmän ja sosiaalisen perusturvan perustamisessa sosiaaliturvan ja taloudellisen turvan parantamiseksi ja sitä kautta hyvinvoinnin lisäämiseksi;

23.

vaatii, että kehitysyhteistyötä tehdessään ja ulkoista apua antaessaan komission ja jäsenvaltioiden on tuettava sellaisten ihmisarvoista työtä koskevien ohjelmien täytäntöönpanoa, jotka vastaavat kansallisia työllisyys- ja sosiaalipoliittisia tarpeita ja painopisteitä ja perustuvat kolmikantasopimukseen (työnantajajärjestöt, työntekijäjärjestöt, valtiovalta); pyytää lisäksi komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan sosiaali- ja työllisyysalan tavoitteet paremmin osaksi talouden ja kaupan alaa kehitysyhteistyötä tehdessään ja ulkoista apua antaessaan;

24.

pyytää komissiota ja jäsenvaltioita tekemään kumppanimaiden kanssa yhteistyötä kansalaisten taitojen – erityisesti uusien työpaikkojen ja uusien työllistymismahdollisuuksien kannalta merkityksellisten taitojen – parantamiseksi keinona nopeuttaa kehitystä kohti vakautta, vaurautta, osallistavia yhteiskuntia ja hyvää hallintotapaa, erityisesti EU:n naapurimaissa;

25.

kehottaa luomaan ulkosuhdehallintoon sosiaaliattasean virkoja sosiaalipolitiikan alan tehokkuuden parantamiseksi ja etenkin sen varmistamiseksi, että politiikan keskeiseksi tavoitteeksi otetaan "ihmisarvoista työtä kaikille";

26.

tunnustaa, että vaikka kauppaohjelmiin liittyvät työnormit ja sosiaaliset säännöt hyväksytään kansainvälisesti enenevässä määrin kahdenvälisissä kauppasopimuksissa, vapaakauppasopimukset sisältävät edelleen vain rajallisesti työnormeja; pitää valitettavana sitä, että Euroopan unionilla ei ole yhtenäistä "sosiaalilausekkeen" mallia, joka voitaisiin sisällyttää kaikkiin kahdenvälisiin kauppasopimuksiin; kehottaa EU:ta sisällyttämään kaikkiin ulkoisiin kauppasopimuksiinsa ja myös WTO:n toimivaltaan kuuluviin kauppasopimuksiin muiden kansainvälisesti sovittujen ja tunnustettujen normien (ILOn perustyönormien) mukaisen sosiaalilausekkeen;

27.

palauttaa mieliin, että WTO:n nykyisten käytäntöjen on tuotettava yhtäläisesti hyötyä kehitysmaille ja teollisuusmaille;

28.

muistuttaa, että kilpailupolitiikka ja sosiaalipolitiikka on liitettävä yhteen ja korostaa, että Euroopan sosiaalista mallia ei saa missään olosuhteissa heikentää vetoamalla kilpailukykyyn ja väitettyihin taloudellisiin etuihin; palauttaa mieliin, että eurooppalaisen sosiaalisen mallin on toimittava esimerkkinä kehitysmaiden työntekijöiden suojelun parantamiselle;

29.

muistuttaa, että EU pyrkii sekä esikuvaksi yritysten yhteiskuntavastuun alalla että edistämään yritysten yhteiskuntavastuuta omissa ulkoisissa toimissaan; arvostaa komission ponnisteluja yhteiskuntavastuuta koskevien parhaiden käytäntöjen edistämiseksi ulkomailla toimivien eurooppalaisten yritysten keskuudessa, mutta korostaa, että sen olisi otettava paremmin huomioon, että tarvitaan sertifikaatteja ja merkkejä, jotka osoittavat yritysten noudattavan yhteiskuntavastuun periaatteita;

30.

katsoo, että yritysten yhteiskuntavastuu on käyttökelpoinen ja ei-sitova malli yritysten sitoutumiselle; suosittelee yritysten yhteiskuntavastuun kehittämistä edelleen ja kohdistetummin muun muassa ISO 26000 –normin, YK:n Global Compact –aloitteen tai monikansallisille yhtiöille tarkoitettujen OECD:n suuntaviivojen avulla kytkemällä se laajempiin aloitteisiin, joilla edistetään ihmisarvoista työtä jollakin alalla, yhteisöissä, kansallisesti ja alueellisesti, kuten ILOn Better Work -ohjelmaan ja SCORE-ohjelmaan, johon työntekijät, työnantajat, viranomaiset ja muut sidosryhmät voivat osallistua;

31.

korostaa, että Euroopan unionin tasolla ei pitäisi antaa direktiiviä yritysten yhteiskuntavastuun sääntelemisestä eikä sen noudattamisen täytäntöönpanon valvonnasta;

32.

katsoo, että komission olisi tulevassa tiedonannossaan pk-yritysten toiminnan kansainvälistymisestä ehdotettava toimenpiteitä, joilla voidaan tukea ja edistää pk-yritysten yhteiskuntavastuualoitteita ja joissa noudatetaan "pienet ensin" -periaatetta ja otetaan huomioon näiden yritysten erityispiirteet;

33.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että OECD:n toimintaohjeita monikansallisille yrityksille vahvistetaan niiden nykymuodossa, että niiden soveltamista "erityistapauksiin" jatketaan ja parannetaan ja että käyttöön otetaan kansallisia yhteyspisteitä koskevat parhaat käytännöt, mukaan luettuna selonteko siitä, miten Euroopan unioni voisi hoitaa paremmin kansallisia yhteyspisteitä koskevat velvoitteensa Euroopan ulkosuhdehallinnon edustustojen kautta;

34.

huomauttaa, että yritysten yhteiskuntavastuussa pitäisi puuttua uusiin alueisiin, kuten työn organisointiin, yhdenvertaisiin mahdollisuuksiin ja sosiaaliseen osallisuuteen, syrjinnän vastaisiin toimiin sekä elinikäisen oppimisen ja koulutuksen kehittämiseen; korostaa, että kestävään talouteen siirtymisen edistämiseksi yritysten yhteiskuntavastuuseen olisi sisällyttävä muun muassa työn laatu, samapalkkaisuus ja urakehitysmahdollisuudet sekä innovatiivisten hankkeiden edistäminen;

35.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kannustamaan yrityksiä, joiden kotipaikka on EU:ssa, kunnioittamaan ihmisoikeuksia, myös taloudellisia ja sosiaalisia oikeuksia, ja suojelemaan ympäristöä kaikessa maailmanlaajuisessa toiminnassaan, erityisesti tytäryhtiöidensä ja muiden niihin kytköksissä olevien oikeushenkilöiden toiminnassa;

36.

painottaa, että sitä, että EU:n yritykset noudattavat tiukkoja ympäristönormeja kolmansissa maissa, on pidettävä yhtä tärkeänä kuin työntekijöiden oikeuksien kunnioittamista, sillä ympäristövahingot vaarantavat lähes aina myös työntekijöiden terveyden, pilaavat viljelymaan, kalavedet ja muut taloudelliset resurssit ja vievät näin toimeentulon perustan monilta ihmisiltä;

37.

korostaa, että koska eurooppalaisilla yrityksillä sekä niiden tytäryhtiöillä ja alihankkijoilla on suuri painoarvo kansainvälisessä kaupassa, ne ovat merkittävässä asemassa, kun pyritään edistämään ja levittämään sosiaalisia ja työnormeja kansainvälisesti, minkä vuoksi niiden olisi toimittava eurooppalaisten arvojen ja kansainvälisesti tunnustettujen normien mukaisesti; pitää oikeana ja asianmukaisena, että eurooppalaiset yritykset, jotka siirtävät tuotantoaan maihin, joissa sosiaaliset velvoitteet ovat löyhemmät, voitaisiin asettaa vastuuseen esimerkiksi unionin tuomioistuimissa mahdollisista paikalliseen väestöön kohdistuneista vahingoista ja kielteisistä ulkoisvaikutuksista;

38.

kehottaa komissiota muuttamaan ehdotustaan asetukseksi tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla (2010/0383(COD)), jotta kantajat voivat haastaa oikeuteen tytäryhtiön, jonka kotipaikka on kolmannessa maassa, yhdessä eurooppalaisen emoyhtiön kanssa uusien tuomiovaltaperusteiden luomisen avulla;

39.

kehottaa komissiota edistämään yritysten yhteiskuntavastuun huomioon ottamista monenvälisissä kauppapoliittisissa menettelytavoissa paitsi yritysten yhteiskuntavastuuta kannattaneilla kansainvälisillä foorumeilla, erityisesti OECD:ssä ja ILOssa, myös WTO:ssa Dohan jälkeistä aikaa silmällä pitäen;

40.

kehottaa komissiota sisällyttämään kolmansien maiden kanssa neuvottelemiinsa vapaakauppa- ja investointisopimuksiin järjestelmällisesti kestävää kehitystä koskevan luvun, johon sisällytetään oikeudellisesti sitova yritysten yhteiskuntavastuuta koskeva lauseke;

41.

ehdottaa, että yritysten yhteiskuntavastuuta koskevassa lausekkeessa edellytetään ILOn kahdeksan perusyleissopimuksen ja neljän keskeisen yleissopimuksen noudattamista ja että se käsittää myös kannustimia, joilla yrityksiä kannustetaan tekemään yhteiskuntavastuuta koskevia sitoumuksia, sekä yritysten ja yritysryhmien huolellisuusvelvoitteen eli velvoitteen ryhtyä ennakoiviin toimiin, joiden avulla voidaan tunnistaa kaikki ihmis- ja ympäristöoikeuksien rikkomukset, korruptio ja veronkierto ja ehkäistä niitä sekä yrityksissä että niiden tytäryhtiöissä ja hankintaketjuissa (eli kaikkialla niiden vaikutuspiirissä);

42.

kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan ja edistämään ILOn keskeisiä työnormeja, kunnioittamaan tähän mennessä tehtyjä sosiaalialan yleissopimuksia ja soveltamaan työntekijöiden perusoikeuksia koskevia periaatteita käytännössä;

43.

korostaa, että useissa GSP+ -edunsaajamaissa on ilmoitettu toistuvista perustyönormien rikkeistä, mikä ei kuitenkaan ole johtanut etuuksien keskeyttämiseen; katsoo, että ehtojen täytäntöönpanon valvonnan laiminlyönti vaarantaa Euroopan unionin päämäärän edistää sosiaalipolitiikkaa ja perustyönormeja maailmanlaajuisesti ja on johdonmukaisen kehitysyhteistyöpolitiikan periaatteen vastaista;

44.

pitää myönteisenä ILOn kansainvälisiä työnormeja koskevaa kansainvälisesti ainutlaatuista valvontajärjestelmää, joka edistää sen varmistamista, että valtiot panevat täytäntöön ratifioimansa sopimukset; painottaa, että ongelmatilanteissa ILOn olisi tuettava valtioita sosiaalisella vuoropuhelulla ja teknisellä tuella;

45.

kehottaa komissiota edistämään WTO:n ja ILOn tiiviimpää yhteistyötä työnormien ja ihmisarvoisen työn valtavirtaistamiseksi WTO:n toiminnassa ja sosiaalisen kehityksen vaarantamisen ehkäisemiseksi;

46.

katsoo, että inhimillisen pääoman kehittämistä ja työmarkkinoiden uudistuksia koskevassa unionin politiikassa olisi instituutioiden lisäksi keskityttävä myös henkilöihin;

47.

ilmaisee huolensa sen johdosta, että jotkut kolmannet maat käyttävät neljättä toimitusmuotoa koskevaa prosessia (MODE4) kauppatoimissaan; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sen sijaan pyrkimään kansainvälisen muuttoliikkeen järjestämiseen siten, että hyväksikäyttö ja aivovuoto estetään;

48.

tukee aloitteita, jotka tehostavat työmarkkinaosapuolten välisen vuoropuhelun ja yhteistyön kehittämistä kumppanimaissa ja kansainvälisesti, ja pyytää komissiota kehittämään nykyisiä ohjelmia edelleen keskittyen niihin, joiden tavoitteena on antaa työmarkkinaosapuolille institutionaaliset valmiudet politiikan kehittämiseen ja täytäntöönpanoon;

49.

tukee ammatillisen järjestäytymisvapauden ja työehtosopimusneuvotteluja koskevien oikeuksien ehdotonta toteuttamista, jotta ihmisarvoiset työolot voidaan panna täytäntöön, jotta niiden täytäntöönpanoa voidaan valvoa ja jotta niitä voidaan puolustaa;

50.

palauttaa mieliin EU:n suuntaviivat erilaisissa ihmisoikeuskysymyksissä, jotka sisältävät voimakkaan poliittisen viestin näiden asioiden ensisijaisesta merkityksestä unionille; pyytää neuvostoa hyväksymään ILOn kahdeksaan keskeiseen yleissopimukseen nojautuvat vastaavanlaiset ohjeet käytettäviksi EU:n käytännön välineenä unionin ulkoisen sosiaalipolitiikan edistämiseksi; toistaa, että yleismaailmallisen julistuksen mukaan kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön kunnioittaminen on edelleen kaikkia yrityksiä sitova velvoite;

51.

pyytää komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään ennakoivaa lähestymistapaa, jolla lievennetään uudelleenjärjestelyjen sosiaalisia seurauksia ja globalisaatioon liittyviä rakennemuutoksia;

52.

pitää myönteisenä sosiaaliministerien G20-kokousten järjestämistä ja kehottaa komissiota osallistumaan kokouksiin aktiivisesti; pitää valitettavana, että seuranta varsinkaan EU:n tasolla ei ole tyydyttävää;

53.

pyytää komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään työllisyys- ja sosiaalipolitiikan sekä ympäristöpolitiikan, sukupuolten tasa-arvo mukaan luettuna, kaikkiin maailmantalouden hallintarakenteita ja makroekonomista vuoropuhelua koskeviin neuvotteluihin;

54.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään talouden, verotuksen ja lainsäädännön alojen hyvää hallintoa keinona parantaa globalisaation sosiaalista ulottuvuutta;

55.

pyytää komissiota antamaan EU:n jäsenvaltioille suunnatun suosituksen ILOn ajantasaisiksi luokittelemien ILOn yleissopimusten täytäntöönpanosta ja ratifioinnista työntekijöiden oikeuksien parantamiseksi ja työolojen parantamiseksi unionissa ja kumppanimaissa siten, että pyrittäisiin oikeudenmukaiseen ja osallistavaan globalisaatioon jäsenvaltioiden talous- ja sosiaalialan toimien ulkoisen ulottuvuuden yhdenmukaistamisen kautta; pyytää komissiota samassa hengessä kannustamaan jäsenvaltioita, jotta ne tarkastelisivat säännöllisesti talous-, raha- ja kauppapolitiikan vaikutuksia;

56.

katsoo, että kansainvälisten sääntelyelinten määrän voimakas kasvu aiheuttaa kiireellisesti ratkaistavia ongelmia, jotka liittyvät kansainvälisen oikeusjärjestyksen johdonmukaisuuteen ja tehokkuuteen, varsinkin työntekijöiden oikeuksien ja perusoikeuksien suojelun osalta;

57.

ehdottaa, että globaalin hallinnan uudistuksessa pitäisi keskittyä siihen, että sääntelyelimiä liitetään enemmän osaksi YK:n oikeusjärjestystä, sekä siihen, että sen erityisjärjestöjen, kuten ILOn ja WHO:n, kannattamia periaatteita noudatetaan paremmin;

58.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

11.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 380/51

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 208–211 artiklan ja 290–291 artiklan,

—

ottaa huomioon kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta 18. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1905/2006 (1),

—

ottaa huomioon 8. syyskuuta 2000 annetun vuosituhatjulistuksen, jossa vuosituhannen kehitystavoitteet esitetään kansainvälisen yhteisön yhteisesti määritteleminä edellytyksinä köyhyyden poistamiselle,

—

ottaa huomioon neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien, Euroopan parlamentin ja komission yhteisen julkilausuman Euroopan unionin kehityspolitiikasta "Eurooppalainen konsensus", joka allekirjoitettiin 20. joulukuuta 2005 (2),

—

ottaa huomioon toimielinten sopimukseen talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta liitetyn yhteisen julistuksen demokraattisesta valvonnasta ja ulkoisten toimien johdonmukaisuudesta ja komission julistuksen demokraattisesta valvonnasta ja ulkoisten toimien johdonmukaisuudesta (3),

—

ottaa huomioon neuvoston pöytäkirjaan kirjatut komission lausumat, joissa virallisesti hyväksytään neuvoston yhteinen kanta kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta (4), ja erityisesti komission lausuman kehitysyhteistyön rahoitusvälineen 5 artiklasta,

—

ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan puheenjohtajan Josep Borrell Fontellesin 5. maaliskuuta 2007 päivätyn kirjeen D (2007) 303749 komission jäsenille Ferrero-Waldnerille ja Michelille (5),

—

ottaa huomioon komission jäsenen Ferrero-Waldnerin 26. maaliskuuta 2007 päivätyn kirjeen A (2007) 5238 kehitysyhteistyövaliokunnan puheenjohtajalle Josep Borrell Fontellesille (6),

—

ottaa huomioon taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön kehitysapukomitean (OECD/DAC) asiakirjan "Reporting Directives for the Creditor Reporting System" (7),

—

ottaa huomioon unionin tuomioistuimen 23. lokakuuta 2007 antaman tuomion asiassa C-403/05 (Euroopan parlamentti v. Euroopan yhteisöjen komissio), kumoamiskanne, joka koskee komission päätöstä, jolla hyväksytään Filippiinien rajaturvallisuuteen liittyvä hanke (asetuksen (ETY) N:o 443/92 perusteella tehty päätös),

—

ottaa huomioon 16. joulukuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1337/2008 rahoitusvälineen perustamisesta elintarvikkeiden jyrkkään hinnannousuun liittyvää nopeaa toimintaa varten kehitysmaissa (8),

—

ottaa huomioon 29. ja 30. lokakuuta 2009 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät (asiakirja 15265/2009),

—

ottaa huomioon neuvoston 26. heinäkuuta 2010 tekemän päätöksen Euroopan ulkosuhdehallinnon organisaatiosta ja toiminnasta (9),

—

ottaa huomioon 19. lokakuuta 2010 päivätyn komission tiedonannon "EU:n talousarvion kokonaistarkastelu" (KOM(2010)0700),

—

ottaa huomioon 19. lokakuuta 2010 päivätyn komission vihreän kirjan kolmansille maille annettavan EU:n budjettituen tulevaisuudesta (KOM(2010)0586),

—

ottaa huomioon komission 10. marraskuuta 2010 antaman vihreän kirjan "EU:n kehitystyöpolitiikasta tukea osallistavalle kasvulle ja kestävälle kehitykselle – EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan vaikutuksen parantaminen" (KOM(2010)0629),

—

ottaa huomioon 15. helmikuuta 2007 antamansa päätöslauselman komission päätösluonnoksista Malesiaa, Brasiliaa ja Pakistania koskevien maakohtaisten strategia-asiakirjojen ja maaohjelmien laatimisesta (10),

—

ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman luonnoksesta komission päätökseksi Mercosuria ja Latinalaista Amerikkaa koskevien alueellisten strategia-asiakirjojen ja alueohjelmien laatimisesta (11),

—

ottaa huomioon 21. kesäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman luonnoksesta komission päätökseksi Aasiaa koskevan alueellisen strategia-asiakirjan 2007–2013 ja monivuotisen alueohjelman laatimisesta (12),

—

ottaa huomioon 12. heinäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman kehitysyhteistyön rahoitusvälineen (DCI) täytäntöönpanon demokraattisesta valvonnasta (13),

—

ottaa huomioon 25. lokakuuta 2007 antamansa päätöslauselman luonnoksesta komission päätökseksi Irakia koskevasta erityistoimenpiteestä vuodeksi 2007 (14),

—

ottaa huomioon 9. heinäkuuta 2008 antamansa päätöslauselmansa komission päätösluonnoksista Brasiliaa ja Argentiinaa koskevien vuotuisten toimintaohjelmien laatimisesta vuodeksi 2008 (15),

—

ottaa huomioon 15. maaliskuuta 2007 antamansa päätöslauselman paikallisyhteisöistä ja kehitysyhteistyöstä (16),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon (KOM(2008)0626) "Paikalliset viranomaiset kehitysyhteistyön toimijoina",

—

ottaa huomioon komission vuonna 2010 käynnistämän jäsennellyn vuoropuhelun, jolla pyritään saamaan kansalaisyhteiskunnan järjestöt ja paikalliset viranomaiset mukaan EY:n kehitysyhteistyöhön,

—

ottaa huomioon 6. toukokuuta 2009 antamansa päätöslauselman luonnoksesta komission päätökseksi, jolla perustetaan vuotuinen toimintaohjelma 2009 valtiosta riippumattomien toimijoiden ja paikallisviranomaisten roolista kehityksessä (Osa II: kohdennetut hankkeet) (17),

—

ottaa huomioon 3. helmikuuta 2011 vahvistamansa kannan neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 1905/2006 muuttamisesta (18),

—

ottaa huomioon 3. helmikuuta 2011 vahvistamansa kannan neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1905/2006 muuttamisesta (19),

—

ottaa huomioon 3. helmikuuta 2011 vahvistamansa kannan neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi teollistuneiden ja muiden korkean tulotason maiden ja alueiden kanssa tehtävän yhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 1934/2006 muuttamisesta (20),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan mietinnön (A7-0187/2011),

A.

ottaa huomioon, että kehitysyhteistyön rahoitusvälineestä annetun asetuksen 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti tämän rahoitusvälineen yleisenä tavoitteena on "poistaa köyhyys kumppanimaista" ja muun muassa "pyrkiä toteuttamaan vuosituhannen kehitystavoitteet",

B.

ottaa huomioon, että kehitysyhteistyön rahoitusvälineestä annetun asetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti kaikkien maantieteellisten ohjelmien toimenpiteiden ja 90 prosentin aihekohtaisten ohjelmien nojalla käytettäviksi tarkoitetuista menoista on täytettävä OECD/DAC:n vahvistamat julkisen kehitysavun arviointiperusteet,

C.

ottaa huomioon, että komission laskelmien mukaan vain 0,2 prosenttia aihekohtaisten ohjelmien nojalla vuosina 2007–2009 rahoitetuista maksusitoumuksista ei täytä julkisen kehitysavun arviointiperusteita,

D.

ottaa huomioon, että parlamentti käynnisti neuvoston päätöksen 1999/468/EY (21) (komitologiapäätös) mukaisesti vuonna 2007 kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 1905/2006 täytäntöönpanon demokraattisen valvonnan, mukaan lukien kaikki maakohtaiset strategia-asiakirjat, alueelliset strategia-asiakirjat, aihekohtaiset strategia-asiakirjat, monivuotiset maaohjelmat ja suurin osa vuotuisista toimintaohjelmista,

E.

ottaa huomioon, että talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta tehtyyn toimielinten väliseen sopimukseen liitetyn demokraattista valvontaa ja ulkoisten toimien johdonmukaisuutta koskevan yhteisen julistuksen ja demokraattista valvontaa ja ulkoisten toimien johdonmukaisuutta koskevan komission julistuksen mukaisesti komissio sitoutui ottamaan "asianmukaisella tavalla huomioon Euroopan parlamentin kannan näiden strategioiden täytäntöönpanossa",

F.

toteaa, että omavastuullisuuden, osallistumisen ja hyvän hallintotavan periaatteet edellyttävät useiden toimijoiden yhteistä lähestymistapaa, jonka mukaisesti eri kehitysyhteistyökumppanit, kuten paikallisviranomaiset ja valtiosta riippumattomat toimijat, toimivat toisiaan täydentäen ja yhdenmukaisesti; pitää tärkeänä, että paikallisviranomaisten erityinen rooli erotetaan selvästi valtiosta riippumattomien toimijoiden roolista ottaen huomioon niiden toimivalta, legitimiteetti ja demokraattinen valvonta, kokemus paikallisten asioiden hoidosta sekä osallistuminen julkisen politiikan täytäntöönpanoon,

G.

ottaa huomioon, että EU rahoittaa kansainvälistä yhteistyötä Afrikan kanssa neljällä maantieteellisellä välineellä: yhteistyötä Afrikan AKT-maiden kanssa EKR:llä, Etelä-Afrikan kanssa TDCA:lla, viiden Pohjois-Afrikan valtion kanssa ENPI:llä ja aihekohtaisia ohjelmia kehitysyhteistyön rahoitusvälineellä,

H.

ottaa huomioon, että komissio sitoutui pyrkimään siihen, että kehitysyhteistyön rahoitusvälineen alaisille maaohjelmille jaetusta komission tuesta 20 prosenttia kohdistetaan vuoteen 2009 mennessä perus- ja keskiasteen koulutukseen sekä perusterveydenhoitoon näihin aloihin liittyvänä hanke- tai ohjelmakohtaisena tai talousarvioon sisältyvänä tukena kaikkien maantieteellisten alueiden keskiarvot huomioon ottaen,

I.

ottaa huomioon, että EU on sitoutunut yhteiseen tavoitteeseen, jonka mukaan viralliseen kehitysapuun suunnattu rahoitus saavuttaa 0,7 prosenttia BKTL:stä vuoteen 2015 mennessä,

J.

toteaa, että Earth Summit 2012 -huippukokouksen avulla pyritään turvaamaan uusi poliittinen sitoutuminen kestävään kehitykseen, arvioimaan kehitystä kohti kansainvälisesti sovittuja kestävän kehityksen tavoitteita ja käsittelemään uusia ja esiin nousevia haasteita,

K.

panee merkille, että SEUT-sopimuksen 290 artiklan mukaan lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävässä säädöksessä voidaan siirtää komissiolle valta antaa muita kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäviä, soveltamisalaltaan yleisiä säädöksiä, joilla täydennetään tai muutetaan lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyn säädöksen tiettyjä, muita kuin sen keskeisiä osia,

1.

panee tyytyväisenä merkille komission halun pitää kiinni sitoumuksestaan käydä säännöllistä keskustelua parlamentin kanssa kehitysyhteistyön rahoitusvälineen täytäntöönpanosta; tunnustaa työn, jota on tehty kehitysyhteistyön rahoitusvälinettä käsittelevien parlamentin työryhmien pitämiseksi ajan tasalla siitä, miten niiden strategia-asiakirjoista esittämät kommentit on otettu huomioon vuotuisten toimintaohjelmien laadinnassa;

2.

panee merkille, että erityisesti strategia-asiakirjojen väliarvioinnin aikana komission ja Euroopan parlamentin välinen vuoropuhelu osana demokraattista valvontaa vähensi riskiä, että komission toimivaltuudet ylittäviä säännöksiä sisältäviä strategia-asiakirjoja hyväksytään, ja teki strategia-asiakirjoista kehitysyhteistyön rahoitusvälinettä koskevan asetuksen vaatimusten ja erityisesti virallisen kehitysavun kelpoisuuskriteerien mukaisia;

3.

pahoittelee, että komissio ei ole ottanut riittävästi huomioon monia parlamentin demokraattisen valvontaprosessin aikana esittämiä huolenaiheita, jotka koskivat erityisesti puutteellista keskittymistä köyhyyden poistamiseen ja vuosituhannen kehitystavoitteisiin;

4.

pitää valitettavana, että samalla kun kehitysyhteistyötä koskeva eurooppalainen konsensus (2005) ja kehitysyhteistyön rahoitusväline korostavat omavastuullisuuden merkitystä, kansallisten parlamenttien osallistuminen maakohtaisten strategia-asiakirjojen laadintaan on ollut käytännössä heikkoa; pitää valitettavana, että komissio ei ole riittävässä määrin pannut täytäntöön asetuksen (EY) N:o 1905/2006 19, 20 ja 33 artiklan säännöksiä valtiosta riippumattomien toimijoiden ja paikallisten viranomaisten oikeudesta tulla kuulluiksi;

5.

muistuttaa, että kasvua edistävää strategiaa ei pidä sekoittaa pitkän aikavälin kehitysyhteistyöstrategiaan, joka käsittää rahoituksen esimerkiksi sellaisille pitkän aikavälin tavoitteille kuin terveydenhuolto, koulutus, maaseudun energiansaanti ja pienviljelijöiden tuki;

6.

pahoittelee, että vastauksena parlamentin päätöslauselmiin, joissa osoitetaan, että asetuksen 2 artiklan 4 kohdassa esitettyjä virallisen kehitysavun kelpoisuusvaatimuksia ei ole noudatettu, komissio muutti tai veti pois vain kolme täytäntöönpanotoimia koskevasta 11 ehdotuksesta;

7.

pahoittelee, että kehitysyhteistyön rahoitusvälineen 35 artiklan mukaisesti perustettu komitea ei reagoinut parlamentin päätöslauselmiin, joiden mukaan komissio oli ylittänyt täytäntöönpanoa koskevan toimivaltansa; panee huolestuneena merkille, että parlamentin tekemä huomattava valvontatyö ei saanut mitään vastakaikua DCI-komiteassa olevilta jäsenvaltioiden edustajilta, ja kehottaa jäsenvaltioita kantamaan vastuunsa ja takaamaan tiiviissä yhteistyössä parlamentin kanssa, että komission ehdottamat toimet vastaavat täysin kehitysyhteistyön rahoitusvälineen vaatimuksia;

8.

pyytää komissiota ilmoittamaan tärkeysjärjestyksessä kriteerit, joita se käyttää varojen jakamisessa kehitysyhteistyön rahoitusvälineen piiriin kuuluvien maiden ja alueiden välillä ja eri toiminta-aloille kussakin maantieteellisessä ja aihekohtaisessa ohjelmassa;

9.

katsoo, että monissa maa- ja aluekohtaisissa strategia-asiakirjoissa ei varata riittävästi resursseja kehitysyhteistyön rahoitusvälineen päätavoitteelle eli köyhyyden poistamiselle kestävän kehityksen avulla ja että monista asiakirjoista puuttuu selvät tiedot siitä, miten ehdotetut toimet edistävät vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista;

10.

kiinnittää erityistä huomiota virallisen kehitysavun kelpoisuusvaatimuksiin kehitysyhteistyön rahoitusvälineen piiriin kuuluvissa maantieteellisissä ohjelmissa ja vaatii komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa varmistamaan tämän oikeudellisen velvoitteen moitteettoman noudattamisen kaikissa tapauksissa;

11.

muistuttaa, että kehityspolitiikan johdonmukaisuus, kehitykseen liittyvä omavastuullisuus ja tuen yhtenäisyys ovat keskeisessä asemassa tuen tehokkuuden takaamisessa;

12.

korostaa, että EU tarvitsee erillistä kehitysyhteistyön välinettä, joka on tarkoitettu yksinomaan kehitysmaille ja jonka avulla toteutetaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 208 artiklassa määrättyjä tavoitteita; korostaa, että virallisen kehitysavun vuotuisia määrärahoja on lisättävä seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä, jotta voidaan saavuttaa yhteinen tavoite, jonka mukaan viralliseen kehitysapuun suunnattu rahoitus saavuttaa 0,7 prosenttia BKTL:stä vuoteen 2015 mennessä;

13.

tähdentää, että ennakkoehtona kaikille toimille, joita rahoitetaan osana uuden välineen mukaisia maantieteellisiä ohjelmia, on oltava virallisen kehitysavun kriteerien, erityisesti OECD:n kehitysapukomitean (OECD/DAC) vaatimuksen, että "jokaisen rahasiirron yhteydessä on päätavoitteena taloudellisen kehityksen ja kehitysmaiden hyvinvoinnin edistäminen" (22), täysi noudattaminen; vaatii aihekohtaisille ohjelmille tiukempaa virallisen kehitysavun kiintiötä kuin nykyisessä kehitysyhteistyön rahoitusvälineessä erityisesti liittyen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkaa koskeviin temaattisiin ohjelmiin, joissa komissio ei esittänyt selvästi, miten rajavalvonnan yhteydessä rahoitettavat toimet olisivat tukikelpoisia julkisena kehitysapuna OECD/DAC:n kriteerien mukaisesti;

14.

korostaa, että vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisen on oltava edelleen välineen päätavoite vuoteen 2015 ulottuvalla kaudella; kehottaa komissiota varmistamaan, että EU:n apu on jatkossakin johdonmukaista niiden kansainvälisesti sovittavien kehitystavoitteiden kanssa, jotka YK ja muut asiaankuuluvat kansainväliset järjestöt määrittävät vuoden 2015 jälkeiselle ajalle;

15.

tunnustaa, että monien kehitysmaiden kanssa tarvitaan epävirallista kehitysyhteistyötä globaalien julkishyödykkeiden tuottamiseksi; katsoo, että tällaista yhteistyötä olisi säänneltävä ja varoja olisi kanavoitava yhden tai useampien erillisten välineiden kautta, jotta varmistetaan avoimuus ja suojellaan kehitysyhteistyön erityisluonnetta ulkosuhteiden itsenäisenä toiminta-alana; korostaa 29. ja 30. lokakuuta 2009 kokoontuneessa Eurooppa-neuvostossa tehtyjen sitoumusten mukaisesti, että ilmastonmuutokseen sopeutumisen rahoittaminen ei saa haitata eikä vaarantaa köyhyyden torjumista eikä jatkuvaa edistymistä kohti vuosituhannen kehitystavoitteita ja että köyhyyden vähentämiseen virallisessa kehitysyhteistyössä varattuja niukkoja varoja ei saa suunnata kehitysmaissa toteutettaviin muuta kuin kehitystä koskeviin toimiin; korostaa, että OECD:n asettamaa virallisen kehitysavun määritelmää ei pitäisi muuttaa, ja kehottaa komissiota takaamaan, että mitkään EU:n rahoittamista kehityshankkeista eivät ole ristiriidassa ilmastonmuutoksen vaikutuksia lieventävien maailmanlaajuisten toimien kanssa vaan ne ovat ilmaston kannalta kestäviä, erityisesti suuret infrastruktuurihankkeet ja hankkeet sellaisilla pienillä saarilla, jotka kärsivät ensimmäisinä ilmastonmuutoksen vaikutuksista;

16.

on huolissaan siitä, että vakavien julkisia varoja koskevien rajoitteiden aikana keskitytään vahvasti yksityissektorin investointeihin keinona saada lisää rahoitusta kehitysyhteistyölle; huomauttaa, että kehitysyhteistyö on (humanitäärisen avun ohella) ainoa ulkopoliittisten toimien osa-alue, jota ei ole suunniteltu ajamaan EU:n etuja vaan puolustamaan kaikkein syrjäytyneimpien ja heikoimmassa asemassa olevien ihmisten etuja tällä planeetalla; kehottaa siksi komissiota takaamaan, että mitään julkisia varoja, joilla tuetaan yksityissektorin investointeja etelään, ei oteta rahoitukseltaan jo nyt riittämättömiltä aloilta (kuten esimerkiksi valtioista riippumattomien toimijoiden ja paikallisviranomaisten ohjelmien kohdalla jo tehdään) ja että tällainen tuki auttaa tehokkaasti kehittämään kotimaista yksityissektoria sekä pk-yrityksiä matalan tulotason maissa;

17.

on yhtä mieltä siitä, että eri kehitysmaaryhmiä on tarkasteltava eriytetyllä tavalla ja että perinteinen rahoitustuki voi menettää merkitystään nousevan talouden maissa; katsoo, että nousevan talouden maille annettavan avun olisi kestävän talouskasvun tukemisen ohella yhä keskityttävä vahvistamaan kumppanimaan veropolitiikkaa ja edistämään omien tulojen käyttöönottoa, jonka pitäisi johtaa köyhyyden ja kehitysapuriippuvuuden vähentämiseen;

18.

kehottaa komissiota antamaan lisätukea kehitysmaiden ja nousevan talouden maiden verouudistuksiin tehokkaiden, hyvin toimivien, oikeudenmukaisten ja kestävien verojärjestelmien tukemiseksi; kehottaa komissiota integroimaan veroasioihin liittyvän hyvän hallintotavan periaatteet tehokkaasti maa- ja aluekohtaisten strategia-asiakirjojen laatimiseen, toteutukseen ja seurantaan ja toteuttamaan samalla tarvittavat toimet, jotta monikansalliset yritykset velvoitettaisiin maakohtaiseen raportointiin;

19.

korostaakin sitä, että tulevan kehitysyhteistyön välineen pitäisi kattaa yhä kaikki OECD/DAC:n kehitysmaaluettelossa mainitut sen maantieteelliseen soveltamisalaan kuuluvat kehitysmaat;

20.

kehottaa koordinoimaan tiiviimmin komission ja jäsenvaltioiden toimintaa, jotta saavutetaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan tavoitteet, ja tukee yhteisten eurooppalaisten strategia-asiakirjojen kehittämistä; katsoo, että kaikkien kutakin maata ja aluetta koskevien EU:n ohjelma-asiakirjojen pitää sisältää yksityiskohtaiset ja ajantasaiset tiedot avunantajista sekä erityinen luku EU:n tuen tehokkuudesta, jossa yksilöidään toteutetut toimet avunantajien koordinoinnin, yhdenmukaistamisen ja täydentävyyden parantamiseksi ja työnjaon parantamiseksi avunantajien ja erityisesti EU:n jäsenvaltioiden välillä;

21.

toistaa vaatimuksensa, että Euroopan kehitysrahasto pitää ottaa osaksi EU:n talousarviota, mikä selkeyttäisi menettelyjä ja lisäisi komission avun toimivuutta ja tehokkuutta; korostaa, että tämän ei pitäisi johtaa kehitysyhteistyön rahoitusvälineelle ja Euroopan kehitysrahastolle kohdistettujen määrärahojen kokonaissumman pienenemiseen eikä viralliseen kehitysapuun EU:n tasolla annettavien varojen kokonaismäärän pienenemiseen;

22.

katsoo, että tukea muita heikommassa asemassa oleville ryhmille (naiset, vammaiset henkilöt, nuoret ja työttömät sekä alkuperäiskansat) sekä sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamiselle ja muille monialaisille kysymyksille on lisättävä; katsoo, että kehitysyhteistyön rahoitusvälineen seuraaja tarvitsee selkeitä vertailuindikaattoreita ohjelma-asiakirjoissa sen takaamiseksi, että EU:n toimia näillä aloilla voidaan mitata;

23.

korostaa, että paikallisviranomaisten osallistuminen kehityspolitiikkaan on välttämätöntä vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi ja hyvän hallintotavan varmistamiseksi; huomauttaa erityisesti, että paikallisilla viranomaisilla on keskeinen rooli sellaisilla aloilla kuin koulutus, nälänhädän torjunta, terveydenhoito, vesi- ja jätevesihuolto, sosiaalinen yhteenkuuluvuus ja paikallinen talouskehitys; pitää siksi olennaisena lisätä niiden merkitystä seuraavan rahoitusvälineen yhteydessä kehitykseen liittyvän vastuunoton periaatteen mukaisesti;

24.

korostaa, että tarvitaan säännöllistä ja jäsenneltyä keskustelua komission ja ulkosuhdehallinnon sekä valtioista riippumattomien toimijoiden ja paikallisten viranomaisten välillä strategia-asiakirjojen ohjelmoinnista, täytäntöönpanosta ja arvioinnista; pitää siksi tärkeänä, että jäsennellyn vuoropuhelun johtopäätökset otetaan huomioon tulevissa rahoitusvälineissä;

25.

korostaa, että tarvitaan joustosäännöksiä, joiden avulla EU voi vastata tarpeiden ja painopisteiden muutoksiin; ehdottaa, että tulevan kehitysyhteistyön välineen mahdollisena mallina harkitaan Euroopan kehitysrahaston mallia, jossa on jonkin verran ohjelmoimattomia maakohtaisia määrärahoja; korostaa kuitenkin, että joustavammin käytetyillä varoilla on pyrittävä todellisiin kehitystavoitteisiin;

26.

katsoo, että uuden kehitysyhteistyövälineen olisi tarjottava perusta kohdennetulle ja joustavammalle avulle hätätilanteissa; katsoo, että uuden rahoitusrakenteen pitäisi auttaa varmistamaan hätäavun, kunnostustoimien ja kehitysyhteistyön asianmukainen niveltäminen toisiinsa rahoitusjärjestelyiden joustavuuden ja täydentävyyden avulla;

27.

kehottaa ottamaan viitearvoksi, että 20 prosenttia maantieteellisten ohjelmien menoista kohdistetaan sosiaalisiin peruspalveluihin YK:n vuosituhannen kehitystavoitteiden mukaisesti (tavoite nro. 8, indikaattori 8.2, globaalin kehityskumppanuuden luominen);

28.

vaatii talousarviotuelle tiukkoja kelpoisuuskriteerejä; korostaa, että komission on syytä olla käyttämättä talousarviotukea maissa, joissa julkisten menojen avoimuus ei ole taattua, että talousarviotukeen on aina liitettävä toimia, joilla kehitetään kumppanimaiden parlamentaarista valvontaa ja tilintarkastusvalmiuksia ja lisätään avoimuutta ja yleisön tiedonsaantimahdollisuuksia, ja että kansalaisyhteiskunta pitäisi ottaa mukaan talousarviotuen valvontaan;

29.

tunnustaa kansalaisyhteiskunnan tärkeän roolin kehitysyhteistyössä sen toimiessa hallitusten valvojana, joka takaa vastuullisuuden, ja kehottaa ohjaamaan riittävästi rahoitusta kehitysmaiden kansalaisyhteiskunnalle;

30.

pyytää jälleen komissiolta kattavaa rahoitusselvitystä yleisestä budjettituesta aloittain, hankekohtaisesti tai muussa paikallishallinnolle myönnettävässä muodossa; painottaa, että tällainen kokonaiskuva parantaisi paikallishallinnolle annettavan tuen yhdenmukaisuutta ja edistäisi hyvää hallintotapaa kumppanuusvaltioissa;

31.

panee merkille, että kaikki kehitysyhteistyövälineen aihekohtaiset ohjelmat ovat osoittautuneet hyödyllisiksi, ja korostaa, että on välttämätöntä säilyttää sekä temaattiset että maantieteelliset ohjelmat; kehottaa kuitenkin tarkistamaan jonkin verran niiden kohdentamista ottaen huomioon uudet haasteet, kuten maailmanlaajuinen rahoitus- ja talouskriisi, maailmanlaajuinen elintarvikekriisi, ilmastonmuutos ja epävakaiden valtioiden ja siirtymävaiheessa olevien valtioiden erityistarpeet;

32.

toteaa, että maahanmuutto on ala, jossa kehityspolitiikan johdonmukaisuus on asetettava etusijalle sellaisiin maahanmuuttoa koskeviin EU:n lyhyen aikavälin toimiin nähden, joilla pyritään ensisijaisesti torjumaan laitonta maahanmuuttoa; korostaa, että maahanmuuttoon liittyviä kehitysapuvaroja ei pidä käyttää rajavalvonnan tehostamiseen ja laittoman maahanmuuton torjumiseen; vaatii, että kaikkien tulevien muuttoliikettä koskevien aihekohtaisten ohjelmien on oltava täysin EU:n kehitystavoitteiden mukaisia ja että tämän ohjelman nojalla myönnetyn perusrahoituksen on täytettävä virallisen kehitysavun kelpoisuuskriteerit; korostaa erityisesti, että etelän sisäistä muuttoa käsittelevät hankkeet pitäisi asettaa etusijalle aihekohtaisessa ohjelmassa;

33.

korostaa, että uudessa aihekohtaisessa ohjelmassa "Investointi ihmisiin" on keskityttävä muttei rajoituttava pahiten jäljessä olevien vuosituhattavoitteiden saavuttamiseen ja kiinnitettävä erityisesti huomiota maihin ja alueisiin, joiden vuosituhannen kehitystavoitteita mittaavat indikaattorit ovat hälyttäviä; korostaa, että perusopetus ja lukutaito ovat lähtökohta prosessissa, jolla parannetaan ihmisten tietoisuutta ja lisätään kehitystä koskevaa omavastuullisuutta; vaatii siksi, että ohjelmassa on keskityttävä koulutukseen vapautumisen ja osallistumisen välineenä;

34.

katsoo, että uuden välineen pitäisi mahdollistaa eriytetty menettely kansalaisyhteiskunnan järjestöjen ja paikallisten viranomaisten rahoittamisen suhteen ja välttää tarpeeton kilpailu näiden toimijoiden välillä; korostaa, että tämänhetkisen ohjelman ylikuormituksen ongelma on ratkaistava; kehottaa ottamaan jäsennellyn vuoropuhelun tulokset täysin huomioon tulevassa välineessä ja ehdotetuissa tukimenettelyissä;

35.

huomauttaa, että yksi syy vuosituhattavoitteista jäämiseen on se, ettei ole ymmärretty ympäristön, luonnonvarojen ja ekosysteemien vaikutusta inhimilliseen kehitykseen ja köyhyyden poistamiseen; panee huolestuneena merkille, että samalla kun unionin tämänhetkisessä virallisessa kehitysavussa osoitetaan vain 3 prosenttia kokonaismenoista ympäristökysymyksiin, lisäongelmana on, että osa EU:n ja jäsenvaltioiden rahoituksesta kehitysmaille sijoitetaan hankkeisiin, jotka edistävät ilmastonmuutosta sen lieventämisen asemesta; korostaa, että kehityspolitiikan yhdenmukaisuutta on parannettava ilmastonmuutoksen alalla erityisesti suhteessa ilmastotoimien rahoittamiseen ja ilmastonmuutoksen ongelman valtavirtaistamiseen EU:n kehitysyhteistyössä;

36.

panee merkille, että tilintarkastustuomioistuin totesi erityiskertomuksessaan 6/2006 EU:n saavuttaneen vain rajoitettua edistystä vuoden 2001 jälkeen ympäristökysymysten valtavirtaistamisessa sen kehitysyhteistyössä, koska ympäristökysymyksiä ei otettu riittävästi huomioon maakohtaisissa strategia-asiakirjoissa; kehottaa komissiota vastaavasti varmistamaan, että ympäristökysymykset valtavirtaistetaan entistä paremmin ja niitä valvotaan järjestelmällisesti kaikissa ulkoisissa toimissa ja rahoitusvälineissä etenkin ilmastonmuutoksen ja biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen aiheuttamien nykyisten haasteiden vuoksi;

37.

toistaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklaa sovelletaan sellaisenaan kehitysyhteistyön rahoitusvälineeseen, ja korostaa siksi, että säädösvallan siirtoa koskevaa menettelyä on sovellettava SEUT-sopimuksen 290 artiklan kriteerit täyttäviin päätöksiin, kuten yleisten tavoitteiden, painopisteiden, tulostavoitteiden ja määrärahojen vahvistamiseen;

38.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

11.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 380/59

—

ottaa huomioon 1. heinäkuuta 2010 annetun komission vihreän kirjan "Toimintavaihtoehdot etenemiseksi kohti kuluttajia ja yrityksiä hyödyttävää eurooppalaista sopimusoikeutta" (KOM(2010)0348),

—

ottaa huomioon 26. huhtikuuta 2010 annetun komission päätöksen 2010/233/EU eurooppalaisen sopimusoikeuden alan yhteistä viitekehystä käsittelevän asiantuntijaryhmän perustamisesta (1),

—

ottaa huomioon 11. heinäkuuta 2001 annetun komission tiedonannon "Euroopan sopimusoikeus" (KOM(2001)0398),

—

ottaa huomioon 12. helmikuuta 2003 annetun komission tiedonannon "Euroopan sopimusoikeuden yhtenäistäminen – toimintasuunnitelma" (KOM(2003)0068),

—

ottaa huomioon 11. lokakuuta 2004 annetun komission tiedonannon "Euroopan sopimusoikeus ja yhteisön säännöstön tarkistaminen: jatkotoimet" (KOM(2004)0651),

—

ottaa huomioon 23. syyskuuta 2005 annetun komission kertomuksen "Ensimmäinen edistymistä käsittelevä vuosikertomus Euroopan sopimusoikeudesta ja yhteisön säännöstön tarkistamisesta" (KOM(2005)0456) ja 25. heinäkuuta 2007 annetun komission kertomuksen "Toinen yhteisen viitekehyksen edistymistä käsittelevä kertomus" (KOM(2007)0447),

—

ottaa huomioon 22. lokakuuta 2009 annetun komission tiedonannon "Elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välinen rajatylittävä sähköinen kaupankäynti EU:ssa" (KOM(2009)0557),

—

ottaa huomioon 3. syyskuuta 2008 antamansa päätöslauselman yhteisestä viitekehyksestä Euroopan sopimusoikeudelle (2),

—

ottaa huomioon 12 joulukuu 2007 antamansa päätöslauselman Euroopan sopimusoikeudesta (3),

—

ottaa huomioon 7. syyskuuta 2006 antamansa päätöslauselman Euroopan sopimusoikeudesta (4),

—

ottaa huomioon 23. maaliskuuta 2006 antamansa päätöslauselman "Euroopan sopimusoikeus ja yhteisön säännöstön tarkistaminen: jatkotoimet" (5),

—

ottaa huomioon 26. toukokuuta 1989 (6), 6. toukokuuta 1994 (7), 15. marraskuuta 2001 (8) ja 2. syyskuuta 2003 (9) aiheesta antamansa päätöslauselmat,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön sekä kansainvälisen kaupan valiokunnan ja talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnot (A7-0164/2011),

A.

ottaa huomioon, että eurooppalaista sopimusoikeutta koskevasta aloitteesta, jolla pyritään ratkaisemaan sisämarkkinaongelmat, jotka aiheutuvat muun muassa erilaisista sopimuslainsäädännöistä, on neuvoteltu useita vuosia,

B.

katsoo, että maailmanlaajuisen rahoituskriisin vuoksi on tärkeämpää kuin koskaan säätää johdonmukaisesta eurooppalaisesta sopimusoikeusjärjestelmästä, jotta voidaan panna täytäntöön sisämarkkinoiden koko potentiaali ja siten auttaa saavuttamaan Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet,

C.

katsoo, että sisämarkkinat ovat edelleen pirstoutuneet, mikä johtuu monista tekijöistä, myös siitä, että nykyistä sisämarkkinalainsäädäntöä ei ole onnistuttu panemaan täytäntöön,

D.

toteaa, että tarvitaan entistä enemmän tutkimusta sen selvittämiseksi, miksi sisämarkkinat ovat edelleen hyvin hajanaiset, miten ongelmia voitaisiin käsitellä parhaalla mahdollisella tavalla ja miten nykyisen lainsäädännön täytäntöönpano voidaan varmistaa,

E.

panee merkille, että komissio esitti edellä mainitussa vihreässä kirjassaan eurooppalaista sopimusoikeudelliseksi välineeksi lukuisia vaihtoehtoja, jotka voisivat auttaa kehittämään yrittäjyyttä ja vahvistamaan kansalaisten luottamusta sisämarkkinoihin,

F.

ottaa huomioon, että komission avuksi perustettu asiantuntijaryhmä, joka valmistelee ehdotusta eurooppalaisen sopimusoikeuden alan yhteiseksi viitekehykseksi, on aloittanut työskentelynsä yhdessä sidosryhmien kanssa,

G.

katsoo, että sopimusoikeuden erilaiset kansalliset säännökset eivät ole pk-yritysten ja kuluttajien ainoa rajatylittävän toiminnan este, koska niillä on muitakin ongelmia, muun muassa kielimuurit, erilaiset verotusjärjestelmät, verkkokauppiaiden luotettavuuskysymys, laajakaistan rajallinen saatavuus, digitaalinen lukutaito, turvallisuusongelmat, yksittäisten jäsenvaltioiden demografinen koostumus, yksityisyyttä koskevat huolet, valitusten käsittely, immateriaalioikeudet jne.,

H.

ottaa huomioon, että komission vuonna 2008 tekemän tutkimuksen mukaan kolme neljännestä vähittäismyyjistä myy vain kotimaassaan ja vain muutamissa jäsenvaltioissa tehdään rajatylittävää kauppaa (10),

I.

katsoo, että on tärkeää erottaa toisistaan perinteinen rajatylittävä kauppa ja verkkokauppa, jossa on erityisongelmia ja jonka kaupankäyntikulut ovat erilaiset; katsoo, että tulevia vaikutusten arviointeja varten on määritettävä huolellisesti ja tarkasti se, mistä kaupankäyntikulut koostuvat,

J.

ottaa huomioon, että on selvää, että ulkomaalaisen (kuluttaja)lain soveltaminen rajatylittävään kauppaan Rooma I -asetuksen (11) nojalla on tuonut mukanaan etenkin pk-yrityksille huomattavia kaupankäyntikuluja, joiden arvioidaan pelkästään Yhdistyneessä kuningaskunnassa olevan 15 000 euroa yritystä ja jäsenvaltiota kohden (12),

K.

katsoo, että tarvitaan lisätietoja kaupankäyntikuluista, joita Rooma I -asetuksen 6 artiklan 2 kohdan ja 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan soveltamisesta aiheutuu, kun otetaan huomioon, että Rooma I -asetusta on sovellettu vasta joulukuusta 2009,

L.

ottaa huomioon, että 50 prosenttia vuonna 2011 haastatelluista rajatylittävää kauppaa jo käyvistä eurooppalaisista vähittäiskauppiaista vahvisti, että näitä kaupankäyntikuluja pidetään merkittävinä rajatylittävän kaupan esteinä ja että rajatylittävään kauppaan Euroopan unionissa sovellettavan lainsäädännön yhdenmukaistaminen lisäisi heidän rajatylittävää myyntiään, ja 41 prosenttia ilmoitti, että heidän myyntinsä ei lisääntyisi; toteaa vertailun vuoksi, että 60 prosenttia vähittäismyyjistä, jotka eivät käy rajatylittävää kauppaa, ilmoitti, että heidän rajatylittävän kauppansa määrä ei lisääntyisi yhdenmukaistetummassa sääntely-ympäristössä ja 25 prosenttia ilmoitti, että se lisääntyisi (13),

M.

toteaa, että sopimussuhteiden monimutkaisuus, sopimusten epäoikeudenmukaiset ehdot ja vaatimukset, riittämättömät tiedot sekä tehoton ja aikaavievä menettely ovat joitakin pahimpia kuluttajien ja pk-yritysten kohtaamia esteitä sisämarkkinoilla,

N.

pitää huomattavan tärkeänä, että EU:n aloitteilla vastataan yritysten ja kuluttajien todellisiin tarpeisiin ja huolenaiheisiin; ottaa huomioon, että nämä huolenaiheet ulottuvat myös oikeudellisiin/kielellisiin ongelmiin (pk-yritysten vakiosopimusehdot kaikilla EU:n kielillä) ja vaikeuksiin sopimusten täytäntöönpanossa rajojen ylitse (prosessioikeutta koskevat erilliset EU-säännökset),

O.

ottaa huomioon, että komission tutkimuksessa odotettiin verkkokauppamarkkinoiden pirstaloituneisuuden jatkuvan: tutkimuksen mukaan 61 prosenttia rajatylittävän kaupan 10 964 testitilauksista epäonnistui; ja ottaa huomioon että rajatylittävä kauppa näyttää lisäävän kuluttajan mahdollisuuksia löytää edullisempia tarjouksia (14) ja tuotteita, joita kotimaassa ei ole tarjolla verkkokaupassa (15), ja katsoo, että 61 prosenttia vaikuttaa erittäin suurelta määrältä ja antaa aiheen täydentävälle tutkimukselle, varmentamiselle ja arvioinnille,

P.

katsoo, että asteittaisella yhdenmukaistamisella ei poisteta tehokkaasti sisämarkkinoiden esteitä, jotka johtuvat sopimusoikeuden erilaisista kansallisista säännöksistä, ja katsoo, että kaikkien tämän alan toimenpiteiden on perustuttava selkeään näyttöön siitä, että tällainen aloite parantaisi todella asiaa tavalla, jota ei voida saavuttaa muilla vähemmän voimakkailla keinoilla,

Q.

katsoo, että yhteinen eurooppalainen sopimusoikeus hyödyttää kuluttajia ja erityisesti auttaa lisäämään ja helpottamaan rajatylittävää kauppaa sisämarkkinoilla,

R.

panee merkille, että neuvottelut kuluttajien oikeuksia koskevasta direktiivistä (16) ovat tuoneet esiin sen, kuinka vaikeaa on yhdenmukaistaa sopimuksiin sovellettavaa kuluttajia koskevaa lainsäädäntöä heikentämättä yhteistä sitoutumista unionin kuluttajansuojan korkeaan tasoon ja ottaen huomioon sen menettelylle asettamat rajat,

S.

katsoo, että kaikissa eurooppalaisen sopimusoikeuden alalla toteutettavissa toimenpiteissä on otettava huomioon pakottavat kansalliset säännökset ja niiden on vastattava odotettua kuluttajien oikeuksia koskevaa direktiiviä, jolla on merkittävä vaikutus eurooppalaisen sopimusoikeuden alan mahdollisen tulevan välineen sisältöön ja yhdenmukaistamisen tasoon; ottaa huomioon, että sen täytäntöönpanoa olisi seurattava seuraavina kuukausina jatkuvasti ja huolellisesti valinnaisen välineen soveltamisalan määrittelemiseksi,

T.

toteaa, että eurooppalaisen sopimusoikeuden alan lopputulosten on oltava realistisia, toteuttamiskelpoisia ja oikeussuhteisia, ja niitä on harkittava tarkkaan, ennen kuin unionin lainsäätäjät muuttavat niitä ja hyväksyvät ne muodollisesti,

1.

tukee toimia, joilla pyritään poistamaan esteitä niiltä, jotka haluavat käydä rajatylittävää kauppaa sisämarkkinoilla, ja katsoo, että eurooppalaista sopimusoikeutta koskevaa hanketta voitaisiin käyttää muiden toimien ohella ottamaan kaikki irti sisämarkkinoiden potentiaalista, mikä tuo huomattavia taloudellisia sekä työllisyyteen liittyviä etuja;

2.

pitää myönteisenä vihreää kirjaa koskevaa julkista keskustelua ja odottaa komission asianomaisilta yksiköiltä perusteellista analyysia kuulemisen tuloksista;

3.