13.9.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 277/1

—

ottaa huomioon komission tiedonannon aiheesta ”Komission työohjelma vuodeksi 2012 – Eurooppaa uudistamassa” (1),

—

ottaa huomioon alueiden komitean 15. joulukuuta 2011 antaman päätöslauselman aiheesta ”Euroopan komission lainsäädäntö- ja työohjelmaan perustuvat komitean painopistealat vuodeksi 2012” (2),

—

ottaa huomioon keväällä 2012 kokoontuneelle Eurooppa-neuvostolle antamansa päätöslauselman ehdotuksesta sopimukseksi talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta (3),

—

ottaa huomioon voimassa olevan, 16. helmikuuta 2012 allekirjoitetun Euroopan komission ja alueiden komitean yhteistyöpöytäkirjan,

1.

on vakuuttunut, että nyt kun Euroopan unionilla on vastattavanaan valtavia haasteita vallitsevan rahoitus- ja talouskriisin sekä yhteiskunnallisen ja poliittisen kriisin voittamiseksi, tarvitaan välttämättä sellaista Euroopan komission työohjelmaa vuodeksi 2013, joka edistää kestävää kasvua, työpaikkojen luomista ja elämänlaatua Euroopassa sekä auttaa palauttamaan kansalaisten luottamuksen Euroopan yhdentymisprosessiin.

2.

katsoo, että elpymisen on perustuttava rakenneuudistusten kahteen yhtä tärkeään pilariin: kasvun elvyttämiseen ja budjettikurin varmistamiseen.

3.

kannattaa taloudellisen yhdentymisen syventämistä ja poliittisten painopisteiden sekä tulojen ja menojen parempaa yhdenmukaistamista kaikkien hallintotasojen välillä siten, että kunnioitetaan valtakunnallisen, alueellisen ja paikallisen tason riippumattomuutta ja toimivaltuuksia. Komitea vastustaa toissijaisuusperiaatteen ja monitasoisen hallinnon periaatteen nojalla kaikkea politiikkojen epäsuoraa tai nimenomaista uudelleenkansallistamista tai keskittämistä.

4.

kehottaa Euroopan komissiota vastustamaan pyrkimyksiä käyttää hallitustenvälisiä sopimuksia perussopimuksiin kirjattujen unionin demokraattisten menettelyjen kiertämiseksi kyseenalaistamatta kuitenkaan Lissabonin sopimuksen mukaista tiiviimpää yhteistyötä.

5.

palauttaa mieliin ilmaisemansa kannan (4), jonka mukaan seuraavan monivuotisen (2014–2020) rahoituskehyksen varhainen hyväksyminen vuoden 2012 lopulla on tärkeä signaali siitä, että EU pystyy vastaamaan maailmanlaajuisiin haasteisiin omalla kasvua, työpaikkoja ja kilpailukykyä koskevalla strategiallaan, ja edellytys sen takaamiselle, että koheesiopolitiikka säilyy jatkuvasti toiminnallisena.

6.

toistaa, että EU:n talousarvio on investointitalousarvio, että EU:n kasvustrategiaan kuuluvien ohjelmien rahoitusleikkauksia koskevat ehdotukset on hylättävä ja että uusia omia varoja on luotava erityisesti siksi, että voidaan korvata jäsenvaltioiden maksuosuudet EU:n talousarvioon.

7.

toteaa uudelleen, että alue- ja paikallisviranomaiset tahtovat päättäväisesti osallistua EU:n rahastojen yksinkertaistamistyöhön ja varainhoitoasetuksen tarkistamiseen, jotta kyetään vähentämään byrokratiaa, kasvattamaan julkisten varojen vipuvaikutusta EU:n, jäsenvaltioiden ja alueiden tasolla sekä takaamaan avoimuus ja vastuunalaisuus EU:n veronmaksajille.

8.

katsoo, että Euroopan komission tulisi esittää arvio talous- ja rahaliiton vakautta, yhteensovittamista sekä ohjausta ja hallintaa koskevan sopimuksen vaikutuksista paikallis- ja alueviranomaisiin ja erityisesti siitä, miten säilytetään paikallinen ja alueellinen taloudellinen riippumattomuus.

9.

tukee pyrkimyksiä varmistaa budjettikuri erityisesti suuren julkisen velan ongelman ratkaisemiseksi, koska se on vakava uhka sukupolvien väliselle solidaarisuudelle. Riittävin valmiuksin varustettuina paikallis- ja alueviranomaiset voivat samalla turvata kasvun järkevästi investoiden, esimerkiksi kun ne toteuttavat unionin rahastoista yhteisrahoitettuja hankkeita ja julkisia hankintoja.

10.

uudistaa kehotuksensa komissiolle SEUT-sopimuksen 9 artiklan eli korkean työllisyystason edistämisen, riittävän sosiaalisen suojelun takaamisen ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumisen valtavirtaistamisesta kaikissa sen ehdotuksissa. Niinpä komitea kehottaa komissiota esittämään punnittuja suosituksia talouspolitiikan eurooppalaiseen ohjausjaksoon liittyen ja ottamaan nämä perussopimusvelvoitteet huomioon kaikessa lainsäädäntätyössä, joka kytkeytyy rahoitus- ja talouskriisiin.

11.

kehottaa komissiota tekemään yhteistyötä alueiden komitean kanssa laatiessaan eurooppalaista hallintomenettelylakia.

12.

tähdentää, että samalla kun talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson tulee edistää talouskasvua, julkisen talouden kurinalaisuutta ja rakennemuutoksia, Euroopan komission ja jäsenvaltioiden on myös ennakoitava ja seurattava tiiviisti näiden toimien vaikutuksia paikallis- ja alueviranomaisten autonomiaan.

13.

on yleisesti ottaen tyytyväinen uuteen ”kasvu- ja työllisyyssopimukseen”, josta Eurooppa-neuvosto päätti kesäkuussa 2012, ja kannattaa sen kehotusta, jonka mukaan ”Euroopan unionissa on kaikilla hallintotasoilla otettava käyttöön kaikki keinot, välineet ja politiikat” Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseksi (5).

14.

tukee Euroopan komission työtä hallintojärjestelyjen ja erityisesti kumppanuusperiaatteen soveltamisen parantamiseksi kansallisten uudistusohjelmien laadinnassa, toteuttamisessa ja arvioinnissa. Komitea kehottaa kuitenkin Euroopan komissiota sisällyttämään näiden näkökohtien arvioinnin kaikkiin maakohtaisiin suosituksiinsa.

15.

palauttaa mieliin tarpeen sisällyttää kansallisiin uudistusohjelmiin tulossuuntautuneita rakenteita, kuten alueellisia sopimuksia. (6) Lisäksi tulisi antaa tunnustusta ja tukea aloitteille, jotka edistävät kilpailukykyä ja innovointia paikallis- ja aluetasolla; esimerkkinä mainittakoon Euroopan yrittäjyysalue -tunnus.

16.

on mielissään ajatuksesta tiivistää yhteistyötä Euroopan komission kanssa Eurooppa 2020 -strategian koko syklin ajan ja pyytää voida osallistua vuotuisen kasvuselvityksen valmisteluun.

17.

ehdottaa, että Euroopan komissio antaa säännöllisesti ajantasaista tietoa Eurooppa 2020 -lippulaivahankkeiden toteuttamisesta ja tekee erityisesti selkoa paikallis- ja alueviranomaisten osallistumisesta niiden toteuttamiseen.

18.

kehottaa Euroopan komissiota selvittämään strategian väliarvioinnin yhteydessä vuonna 2013, miten se aikoo varmistaa paikallis- ja alueviranomaisten aktiivisemman osallistumisen.

19.

esittää, että uudelleensuunnattaessa käyttämättömiä rakennerahastovaroja uuteen kasvustrategiaan tulee noudattaa toissijaisuusperiaatetta ja kutsua paikallis- ja alueviranomaiset mukaan prosessiin.

20.

kannustaa Euroopan komissiota vastaamaan edelleen keskeisiin haasteisiin, joita ovat muun muassa nuorisotyöttömyys ja yli 55-vuotiaiden ja yhteiskunnallisesti heikossa asemassa olevien työllisyys, ja ottamaan huomioon paikallis- ja alueviranomaisten keskeisen roolin. Komitea kehottaa Euroopan komissiota erityisesti esittämään luonnoksen neuvoston suositukseksi nuorisotakuuasetuksesta. Lisäksi komitea kehottaa sisällyttämään kansallisiin työllisyyssuunnitelmiin konkreettisen paikallisen ja alueellisen ulottuvuuden.

21.

pyytää komissiota varmistamaan, että tulossa oleviin lasten köyhyyttä ja lasten hyvinvointia koskeviin suosituksiin sisällytetään AK:n helmikuussa 2012 lasten köyhyydestä antamassa lausunnossa (CdR 333/2011) esitetyt ehdotukset. Tämä koskee erityisesti sellaisen kattavan strategian omaksumista lasten köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä vastaan, jossa otetaan huomioon valtakunnallinen, alueellinen ja paikallinen taso, ja sellaisten seurannan puitteiden luomista, jotka perustuvat vankkoihin indikaattoreihin ja jotka nivoutuvat lisäksi Yhdistyneiden Kansakuntien lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen mukaiseen olemassa olevaan raportointimekanismiin. Komitea on vakuuttunut, että kriisin vaikutuksista lasten köyhyyteen on tehtävä vuonna 2013 arviointi jäsenvaltioiden kansallisten uudistusohjelmien ja Eurooppa 2020 -strategian mukaisesti toimittamien nimenomaisten selvitysten pohjalta.

22.

palauttaa mieliin, että kriisin ja säästötoimien aikoina EU:n talousarvion tulisi tuottaa mahdollisimman paljon julkista ja yksityistä yhteisrahoitusta kaikilla hallintotasoilla. (7) Komitea pahoittelee sellaisten tilastotietojen puutetta, jotka mahdollistaisivat tällaisten vipu- ja kerrannaisvaikutusten luotettavan arvioinnin.

23.

tukee Euroopan komission aietta esittää julkisten menojen laatua koskeva kertomus (8) ja suosittaa, että juoksevat menot ja investoinnit eritellään budjettialijäämää koskevissa laskelmissa, jotta voidaan välttää se, että investoinnit, joista saadaan pitkän aikavälin nettotuottoa, laskettaisiin negatiivisiksi.

24.

korostaa, että synergiaetuihin voidaan pyrkiä erityisesti EU:n, jäsenvaltioiden ja valtiotasoa alempien tasojen talousarvioiden välillä, kunhan vain asianmukaiset ja tehokkaat koordinointimekanismit ovat käytössä; niitä ovat esimerkiksi budjettiasioita hoitavien hallintotahojen toiminnan yhteensopivuus, yhdenmukaistetut julkisen kirjanpidon säännöt ja budjettijaksot sekä verrannolliset budjettirakenteet. Komitea kehottaa Euroopan komissiota laatimaan vihreän kirjan, jossa selvitetään mahdollisia käytännön toimia alalla.

25.

kehottaa Euroopan komissiota sisällyttämään vuoden 2013 työohjelmaansa kolmannen sisämarkkinoiden toimenpidepaketin; siihen tulisi sisältyä sisämarkkinoiden toimenpidepaketin kaikki loput poliittiset aloitteet, joiden toteuttamista ei ole vielä aloitettu, ja siinä tulisi säilyttää taloudellisen, sosiaalisen ja hallintoa koskevan pilarin tasapaino neljää perusvapautta kunnioittaen.

26.

pyytää komissiota kiinnittämään erityishuomiota työvoiman rajatylittävän liikkuvuuden parantamiseen siten, että työntekijöiden oikeudet turvataan, ja kehottaa parantamaan tutkintojen tunnustamisjärjestelmää, jotta voidaan tukea ammattilaisten liikkuvuutta.

27.

kehottaa Euroopan komissiota perumaan ehdotuksensa neuvoston asetukseksi työtaisteluoikeuden harjoittamisesta suhteessa sijoittautumisvapauteen ja palvelujen tarjoamisen vapauteen, jonka kohdalla 12 kansallista parlamenttia on käynnistänyt ennakkovaroitusmenettelyn toissijaisuusperiaatteen nojalla.

28.

painottaa pk-yritysten tärkeää roolia talouden elpymisessä ja työllisyydessä paikallis- ja aluetasolla; sitä voidaan vahvistaa edelleen siten, että pk-yritykset, yliopistot ja paikallis- ja alueviranomaiset osallistuvat EU:n tutkimuksen ja innovoinnin rahoitusohjelmiin.

29.

kehottaa Euroopan komissiota lisäämään pk-yritysten mahdollisuuksia saada rahoitusta ja julkisia hankintasopimuksia sekä vähentämään edelleen hallinnollista taakkaa.

30.

odottaa Euroopan komission kutsuvan AK:n mukaan teollisuuspolitiikka koskevan lippulaivahankkeen tarkistamiseen.

31.

tukee Euroopan parlamenttia, joka teki komissiolle pyynnön esittää, vuoden 2013 tammikuuhun mennessä, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artiklan nojalla direktiivin, jotta pystytään takaamaan perusmaksupalvelut kaikille laillisesti unionissa oleskeleville kuluttajille.

32.

toistaa kehotuksensa laatia sosiaalista asuntotarjontaa koskeva eurooppalainen toimintaohjelma, joka selkiyttää sosiaaliseen asuntotarjontaan sovellettavia kilpailusääntöjä ja antaa paikallis- ja alueviranomaisille mahdollisuudet tarjota asianmukaisia ja kohtuuhintaisia asuntoja, edistää yhteiskuntaryhmien sekoittumista ja torjua syrjintää.

33.

pyytää Euroopan komissiota esittämään nopeasti uuden, tarkistetun asetusehdotuksen eurooppalaisia keskinäisiä yhtiöitä koskevasta perussäännöstä, koska ensimmäinen asetusehdotus peruutettiin.

34.

kehottaa painokkaasti toteuttamaan vuonna 2013 energia-alan etenemissuunnitelman 2050 seurantatoimia, jotta voidaan varmistaa, että paikallis- ja alueviranomaiset voivat antaa panoksensa hajautetun energiajärjestelmän edistämiseen ja energiainfrastruktuuriin, kuten älykkäisiin yhteisverkkoihin, jotka ovat resurssitehokkuuden ja vihreän talouden keskeinen osatekijä. Sen vuoksi komitea kehottaa Euroopan komissiota kehittämään kattavan investointikehyksen vuoteen 2030 mennessä, jotta sekä markkinatoimijoilla että paikallis- ja alueviranomaisilla on tarvittava toimintavarmuus.

35.

kehottaa Euroopan komissiota arvioimaan hajautetusti hallinnoidun rahoitusvälineen vaihtoehtoja, jotta voidaan edistää kestävyysperiaatteiden mukaista energiankäyttöä koskevien toimintasuunnitelmien toteuttamista paikallis- ja alueviranomaisten ja erityisesti kaupunginjohtajien ilmastosopimuksen osapuolien keskuudessa. Komitea kannattaa lisäksi sitä, että energiatehokkuuden ja energiansäästön taloudelliset tukitoimet kootaan entistä paremmin yhteen tulevissa EU:n rahoitusohjelmissa. (9)

36.

kehottaa Euroopan komissiota pyrkimään siihen, että jäsenvaltioiden sekä jäsenvaltioiden alueiden väliset liitäntäongelmat saataisiin ratkaistua, ja edistämään toimenpiteitä, joilla voidaan helpottaa energian mikrotuotannon kehittämistä ja sen liittämistä jakeluverkkoihin.

37.

kehottaa lisäämään pk-yritysten ja paikallis- ja alueviranomaisten mahdollisuuksia saada luottoja Euroopan investointipankista, jotta ne voivat tehdä investointeja energiatehokkuuden ja uusiutuvien energialähteiden alalla.

38.

painottaa olevan tarpeen hyväksyä vuosien 2014–2020 koheesiopolitiikkaa koskeva lainsäädäntöpaketti vuoden 2013 alkupuolella, jotta paikallis- ja alueviranomaiset voivat käynnistää rakennerahasto-ohjelmat 1. tammikuuta 2014.

39.

kehottaa Eurostatia vastaamaan yhdessä kansallisten tilastolaitosten kanssa tarpeeseen saada ajanmukaisempaa, vertailukelpoista tietoa alueiden BKT:sta.

40.

muistuttaa tarpeesta ottaa EU:n politiikkojen alueellinen ulottuvuus huomioon nykyistä johdonmukaisemmin ja tinkimättömämmin. Komitea ehdottaa, että Euroopan komissio sisällyttää nämä tekijät tuleviin vaikutustenarviotoimiinsa ja raportoi niistä säännöllisesti. (10)

41.

kehottaa Euroopan komissiota laajentamaan EU:n virkamiesten tilapäistä lähettämistä valtiotasoa alempana oleville tasoille (sen sijaan, että keskitytään vain kansalliseen tasoon), jotta voidaan parantaa unionin toimielinten tietoisuutta EU-lainsäädännön ja hankkeiden täytäntöönpanosta paikallisella ja alueellisella tasolla.

42.

odottaa kiinnostuneena EU:n satamapolitiikan tulevaisuutta koskevaa ehdotusta ja esittää, että siitä tehdään alueellisten vaikutusten arviointi. Komitea on valmis osallistumaan tehtävään.

43.

tähdentää kestävän kaupunkiliikenteen merkitystä ja ehdottaa, että sähköisiä lippuja ja älykkäitä lippupalveluja edistetään kaikissa liikennemuodoissa, linja-autot, rautatiet, lautat, auton yhteiskäyttö, polkupyörän yhteiskäyttö ja tietullit mukaan luettuina. Tavoitteena on kannustaa järjestelmien yhteentoimivuuden parantamiseen ja lisätä julkisten kulkuvälineiden käyttöä.

44.

katsoo, että kehityssuuntaus, joka kertoo ilmanlaadun parantumisen hidastumisesta, on pitkälti seurausta kunnianhimoisen, päästölähteisiin puuttumiseen perustuvan EU-politiikan riittämättömyydestä ja jäsenvaltiokohtaisten toimenpiteiden niukkuudesta. Paikallis- ja alueviranomaisille on annettu paljon tehtävää ja vastuuta ilmanlaatuongelmien ratkaisemisessa. (11) Komitea odottaa mielenkiinnolla ehdotuksia näiden ongelmien ratkaisemiseksi ilmanlaatua koskevan EU:n lainsäädännön lähestyvässä uudelleenarvioinnissa.

45.

toivoo, että tässä uudelleenarvioinnissa sovitetaan yhteen (päästölähteisiin puuttumiseen perustuvan) EU-päästöpolitiikan ja immissiopolitiikan tavoitetasot ja aikarajat ja että erityisesti kansallisia päästörajoja koskevaa direktiiviä (National Emissions Ceiling, NEC) vahvistetaan, jotta voidaan vähentää taustapitoisuuksia. Komitea toivoo myös, että ajoneuvoja koskevia normeja tiukennetaan typpidioksidin (NO2), typen oksidien (NOx) ja pienhiukkasten osalta ja että myös merenkulun, ilmaliikenteen ja maatalouden päästöihin puututaan samalla kun yksinkertaistetaan mittaamisen indikaattoreita ja kriteerejä. Komitea kehottaa lisäksi ottamaan ilmanlaatua koskevat näkökohdat huomioon myös muilla politiikanaloilla, erityisesti liikenteen, asumisen, teollisuuden, energian ja ilmaston aloilla.

46.

esittää, että ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevaan EU:n strategiaan sisällytetään erityisiä alue- ja kunnallistason sopeutumistoimia koskeva osio sekä suuntaviivat ja tukea paikallisille ja alueellisille päätöksentekijöille. Tulisi myös harkita erityisen riskialttiiden alueiden sopeutumisstrategioita käsittelevän työryhmän perustamista sekä AK:n, ilmastotoimien pääosaston, ETA:n, yhteisen tutkimuskeskuksen ja paikallisten ja alueellisten verkostojen edustajien kokoamista yhteen.

47.

korostaa tarvetta laatia kohdennettu tiedonanto uudesta EU:n laatujärjestelmästä paikallisille elintarvikkeille, sillä lähiruokajärjestelmät tukevat paikallis- ja aluetaloutta tarjoamalla työpaikkoja maataloudessa ja elintarviketuotannossa.

48.

pitää aiheellisena, että komissio pyrkisi osaltaan vaikuttamaan entistä joustavammin Euroopan parlamentin ja neuvoston välillä kalastusalan monivuotisten suunnitelmien oikeusperustasta vallitsevan pattitilanteen ratkaisemiseen. Komitea toivoo, että yhteisen kalastuspolitiikan uudistusehdotuspaketin yhteydessä aloitteita laajennetaan siten, että pyritään kalastuspolitiikan hajauttamiseen sekä rannikkoalueiden ja sisävesien äärellä sijaitsevien alueiden tarpeisiin ja ongelmiin soveltuviin täytäntöönpanotoimiin.

49.

kannattaa merialuestrategiaan perustuvan lähestymistavan kehittämistä yhdennetyn meripolitiikan välineeksi, mutta katsoo, että näihin strategioihin, kuten Atlantin aluetta varten vuonna 2013 hyväksyttävään strategiaan, tulee sisältyä vahvempi alueellinen ulottuvuus ja että on otettava oppia makroaluestrategian lähestymistavasta.

50.

kehottaa ottamaan paikallisen ja alueellisen ulottuvuuden huomioon aloitteissa, jotka perustuvat kansalaisten oikeuksiin ja vahvistavat niitä, sekä pyrkimyksissä palauttaa kansalaisten luottamus EU:hun ja sen toimielimiin. Komitea korostaa tarvetta ottaa mukaan myös lapset ja nuoret, sillä heilläkin on kyky toteuttaa kansalaisoikeuksia ja velvollisuuksia. Komitea kehottaa komissiota keskittymään tähän haasteeseen Euroopan kansalaisten teemavuoden 2013 puitteissa suunniteltavissa toimissa; AK aikoo antaa panoksensa teemavuoden toteuttamiseen.

51.

sitoutuu antamaan panoksensa onnistuneiden eurooppalaisten kansalaisaloitteiden jatkotoimiin yhteistyössä muiden EU:n toimielinten kanssa.

52.

esittää, että lisätään Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin kuuluvien maiden paikallisten ja alueellisten toimijoiden mahdollisuuksia saada rahoitusta erityisistä tälle alueelle suunnatuista EU:n rahastoista ja kannattaa olemassa olevien ohjelmien, myös EAYY:n, avaamista naapurimaissa oleville kumppaneille.

53.

vahvistaa aikomuksensa jatkaa hedelmällistä yhteistyötä Euroopan komission kanssa paikallishallinnon välinettä (LAF) käsittelevän ohjelman parissa, jotta voidaan parantaa paikallista valmiuksien kehittämistä ja levittää tietoa EU:sta ja sen menettelyistä ehdokasvaltioissa ja ehdokkuutta valmistelevissa maissa. Komitea kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuutta laajentaa välinettä kattamaan naapuruuspolitiikan piiriin kuuluvien maiden paikallishallinto.

54.

luottaa siihen, että sen suositukset otetaan asianmukaisesti huomioon valmisteltaessa komission työohjelmaa vuodeksi 2013 ja antaa alueiden komitean puheenjohtajan tehtäväksi toimittaa tämä päätöslauselma Euroopan komission puheenjohtajalle, Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle, Euroopan parlamentin puhemiehelle, Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajavaltiolle Kyprokselle sekä tuleville puheenjohtajavaltioille Irlannille ja Liettualle.

13.9.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 277/6

—

korostaa, että maahanmuuttajien ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja solidaarisuus niitä maita kohtaan, joista muuttovirrat ovat pääasiassa lähtöisin, ovat asioita, jotka on otettava huomioon kaikissa unionin muuttoliikepolitiikan osa-alueissa ja kolmansien maiden kanssa ylläpidettävissä suhteissa siten, että noudatetaan täysin SEUTin 21 artiklan 1 kohdassa vahvistettuja periaatteita.

—

katsoo tarpeelliseksi, että tutkitaan tarkasti kaikkia maahanmuuton syitä ilmastonmuutos mukaan lukien, jotta voidaan määritellä asianmukainen oikeudellinen kehys omasta maastaan henkeään tai fyysistä turvallisuuttaan uhkaavien luonnonkatastrofien tai ilmasto-olosuhteiden vuoksi paenneiden henkilöiden vastaanottamista varten.

—

katsoo, että maahanmuuttoa koskeva kokonaisvaltainen lähestymistapa edellyttää monitasoista hallintoa, jotta voidaan varmistaa, että maahanmuuttoa hallinnoi siihen parhaiten soveltuva taso kulloistenkin olosuhteiden mukaan ja toissijaisuusperiaatetta kunnioittaen. Näin voidaan taata ihmisten hyvinvointi parhaalla mahdollisella tavalla sekä lähtö- että kohdemaassa.

—

pyytää erityisesti, että alue- ja paikallisyhteisöt otetaan täysimääräisesti mukaan kokonaisvaltaisen lähestymistavan täytäntöönpanoon ja että hyödynnetään sekä jo olemassa olevia hajautetun yhteistyön hankkeita että toiminnassa olevia vuoropuhelurakenteita, joita ovat esimerkiksi ARLEM ja CORLEAP.

Esittelijä

Nichi VENDOLA (IT, PSE), Apulian aluehallituksen puheenjohtaja

Viiteasiakirja

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Maahanmuuttoa ja liikkuvuutta koskeva kokonaisvaltainen lähestymistapa COM(2011) 743 final

1.

pitää kokonaisvaltaista lähestymistapaa tärkeänä viitekehyksenä Euroopan unionin toiminnalle maailmanlaajuisen muuttoliikkeen ja liikkuvuuden hallinnoinnin alalla sekä välineenä, joka tarjoaa kokonaiskuvan muuttoliikepolitiikasta ja auttaa näin pääsemään tavoitteeseen, joka on johdonmukaisuuden varmistaminen Euroopan unionin ulkosuhdetoiminnan ja kehitysyhteistyöpolitiikan sekä maahanmuuttopolitiikan välillä.

2.

pitää myönteisenä komission aloitetta esittää kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta ajantasaistettu versio, joka on jäsennellympi ja jossa keskitytään maahanmuuttajiin ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen lähtö-, kauttakulku- ja kohdemaissa.

3.

muistuttaa ihmisoikeudesta lähteä pois mistä tahansa maasta, myös omasta maastaan, ja palata maahansa (1). Se on perustava oikeudellinen lähtökohta keskustelulle maahanmuutosta ja tarpeesta tukea vapaaehtoista maahanmuuttoa riippumatta päätöksen syistä ja kohdemaan erityisvaatimuksista (2).

4.

korostaa, että maahanmuuttajien ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja solidaarisuus niitä maita kohtaan, joista muuttovirrat ovat pääasiassa lähtöisin, ovat asioita, jotka on otettava huomioon kaikissa unionin muuttoliikepolitiikan osa-alueissa ja kolmansien maiden kanssa ylläpidettävissä suhteissa siten, että noudatetaan täysin Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklan 1 kohdassa vahvistettuja periaatteita.

5.

katsoo, että määriteltäessä kolmansien maiden kansalaisten maahantulomahdollisuuksia sekä maahanmuuttajien vastaanotto- ja kotouttamispolitiikkaa on taattava ihmisoikeuksien tehokas suojelu.

6.

korostaa, että takaisinottoa sekä viisumien myöntämisen helpottamista koskevissa niin unionin kuin jäsenvaltioidenkin sopimuksissa sekä kaikissa laittoman maahanmuuton torjuntatoimissa on kunnioitettava ihmisoikeuksia, jotka on vahvistettu erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamista koskevassa Euroopan yleissopimuksessa, kuten Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on johdonmukaisesti vaatinut.

7.

korostaa, ettei maahanmuuttovirtojen hillitsemisvaatimus saa missään tilanteessa nousta tärkeämmäksi kuin jokaisen ihmisen oikeus hakea kansainvälistä suojelua unionista. Unionin tulee tarjota turvapaikka niille, jotka pakenevat vainoa tai tarvitsevat suojelua.

8.

toteaa, että talouskriisi, joka koettelee useimpia Euroopan unionin jäsenvaltioita, uhkaa kiristää jännitteitä rajavalvontapolitiikan ja maahanmuuttajien ihmisoikeuksien kunnioittamisen välillä.

9.

katsoo tarpeelliseksi, että tutkitaan tarkasti kaikkia maahanmuuton syitä ilmastonmuutos mukaan lukien (3), jotta voidaan määritellä asianmukainen oikeudellinen kehys omasta maastaan henkeään tai fyysistä turvallisuuttaan uhkaavien luonnonkatastrofien tai ilmasto-olosuhteiden vuoksi paenneiden henkilöiden vastaanottamista varten (4).

10.

kehottaa Euroopan komissiota julkaisemaan valmisteluasiakirjan muuttoliikkeestä ja ilmastonmuutoksesta, kuten 4. toukokuuta 2011 annetussa maahanmuuttotiedonannossa (5) alun perin kaavailtiin.

11.

katsoo, että kokonaisvaltaisen lähestymistavan tehokkuuden kannalta on välttämätöntä vahvistaa koordinointia Euroopan unionin ja jäsenvaltio-, alue- ja paikallistason välillä sekä kolmansien maiden kanssa.

12.

toistaa alueiden komitean jo aiemmin esittämän toteamuksen, että ”yhteinen maahanmuuttopolitiikka vaikuttaa ensimmäisenä merkittävästi paikallis- ja alueviranomaisiin. Ensinnäkin laittomaan maahanmuuttoon liittyvät vaikeudet koskevat erityisesti paikallis- ja alueviranomaisia, ja toiseksi niiden tehtävänä on tarjota ihmisille monenlaisia palveluita paikallisen kotouttamisprosessin osana. Paikallis- ja alueviranomaisten on näin ollen päästävä osallistumaan laillista maahanmuuttoa koskevien eurooppalaisten puitteiden laatimiseen, laittoman maahanmuuton vastaisiin toimiin ja kehitysyhteistyöhön lähtömaiden kanssa.” (6)

13.

on tyytyväinen huomattavaan edistykseen, jota on saatu aikaan maahanmuuttajien lähtömaihin suuntautuvien rahansiirtojen avoimuuden ja turvallisuuden parantamiseksi ja kustannusten alentamiseksi, ja kannattaa Euroopan komission ehdottamaa aloitetta ohjata maahanmuuttajien lähtömaahansa palauttamat varat tuottaviin investointeihin.

14.

hyväksyy sen, että kokonaisvaltaisessa lähestymistavassa korostetaan maahanmuuttajayhteisöjen roolia kehitysyhteistyöpolitiikassa ja muuttovirtojen sääntelyssä, sillä näin voidaan tukea lähtövalmisteluja ja kohdemaahan kotoutumista.

15.

katsoo, että maahanmuuttoa koskeva kokonaisvaltainen lähestymistapa edellyttää monitasoista hallintoa, jotta voidaan varmistaa, että maahanmuuttoa hallinnoi siihen parhaiten soveltuva taso kulloistenkin olosuhteiden mukaan ja toissijaisuusperiaatetta kunnioittaen. Näin voidaan taata ihmisten hyvinvointi parhaalla mahdollisella tavalla sekä lähtö- että kohdemaassa.

16.

katsoo, että alue- ja paikallisyhteisöt ovat keskeisiä toimijoita kokonaisvaltaisessa lähestymistavassa. Ne ovat samanaikaisesti sosiaali- ja työllisyyspolitiikan, vastaanotto- ja kotouttamispolitiikan sekä laittoman maahanmuuton hallinnointipolitiikan alullepanijoita ja toteuttajia. Niillä on myös mahdollisuus käydä tiivistä vuoropuhelua ja harjoittaa monimuotoista yhteistyötä muuttoliikkeiden lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa (7).

17.

toteaa, että alue- ja paikallisyhteisöt toteuttavat jo nyt vuoropuheluhankkeita sellaisten kolmansien maiden alue- ja paikallisyhteisöjen kanssa, joista monet ovat maahanmuuttovirtojen lähtö- tai kauttakulkumaita, sekä hajautetun yhteistyön hankkeita.

18.

toivoo, että ARLEM (Euro–Välimeri-alueen alue- ja paikallisyhteisöjen kokous) ja CORLEAP (EU:n ja itäisten kumppanimaiden paikallis- ja alueviranomaisten konferenssi) tunnustetaan foorumeina, jotka tarjoavat parhaat mahdollisuudet kehittää vuoropuhelua Välimeren ja Itä-Euroopan alueyhteisöjen kanssa maahanmuutto- ja kehityspolitiikasta.

19.

katsoo, että jäsenvaltioiden kahdenvälisiä hankkeita ja jo olemassa olevia alueellisia ja kahdenvälisiä vuoropuhelualoitteita, jotka ovat maahanmuuttoon liittyviä unionin ulkopoliittisia välineitä, olisi pyrittävä johdonmukaistamaan mahdollisimman laajasti ja että johdonmukaisuuteen päästään muun muassa tunnustamalla täysimääräisesti alue- ja paikallisyhteisöjen käymän vuoropuhelun merkitys.

20.

kehottaa toimielimiä pitämään alue- ja paikallisyhteisöjä kokonaisvaltaisen lähestymistavan tärkeimpinä toimijoina kussakin valtiossa niille osoitetun toimivallan mukaisesti ja käyttämään sitä varten välineitä, joiden kautta ne voivat saada unionin rahoitusta myös ilman keskushallinnon viranomaisten väliintuloa siten, että samalla otetaan huomioon eri jäsenvaltioiden väliset erot.

21.

kehottaa komissiota tukemaan innovatiivisia hankkeita, joiden avulla edistetään työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaamista ja joissa ovat mukana alue- ja paikallisyhteisöt, sillä ne käyttävät tämän alan toimivaltaa monissa jäsenvaltioissa, jotta pystytään luomaan tehokas väline myös eräillä työmarkkinasegmenteillä vallitsevan pätevän työvoiman puutteen ratkaisemiseksi.

22.

toivoo, että alue- ja paikallisyhteisöt voivat osallistua myös EU:n maahanmuuttoportaalin ylläpitämiseen: portaaliin voitaisiin näin lisätä maahanmuuttajia kiinnostavaa tietoa kohdealueesta, -kaupungista ja -kunnasta.

23.

pitää ensiarvoisen tärkeänä, että unionin muutto- ja kehittämispolitiikan sekä ulkoasioihin kuuluvan maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan johdonmukaisuus varmistetaan kaikilta osin. Unionin ja jäsenvaltioiden kolmansiin maihin kohdistuvan toiminnan tulee aina perustua ennen kaikkea solidaarisuuden ja yhteisen kehittämisen periaatteisiin, jotta voidaan puuttua maahanmuuton perimmäisiin syihin ja päästä eroon köyhyydestä. Erityistä huomiota tulee kiinnittää kyseisten maiden omien resurssien käyttöönottoon sekä instituutioiden lujittamiseen ja hallintotavan ja oikeusvaltion parantamiseen. Ne ovat avainasemassa taloudellisen ja yhteiskunnallisen muutoksen aikaansaamiseksi.

24.

kehottaa komissiota toteuttamaan kehittyville maille tarkoitettujen varojen jaon noudattaen kehitysyhteistyön periaatteita, painopisteitä ja strategioita ja ottaen huomioon ”enemmällä enemmän” –periaatteen.

25.

katsoo, että vastavuoroisuuden periaatteen on oltava kehitysyhteistyön periaatteiden rinnalla etenkin, kun on kyse liikkuvuuskumppanuuksista sekä maahanmuuttoa ja liikkuvuutta koskevasta yhteisestä toimintasuunnitelmasta (8).

26.

katsoo, että kokonaisvaltaisen lähestymistavan täytäntöönpanossa on suojeltava riittävällä tavalla kaikkia muita heikommassa asemassa olevia ryhmiä, etenkin ilman huoltajaa olevia alaikäisiä, jotta voidaan toisaalta ohjailla asianmukaisesti toimintaa kolmansissa maissa ja toisaalta tarjota soveltuvia vastaanoton ja sosiaalisen integroinnin muotoja sekä edistää monien alue- ja paikallisyhteisöjen soveltamien hyvien käytänteiden leviämistä jäsenvaltioissa. Komitea kehottaa lisäksi Euroopan komissiota toteuttamaan käytännössä ilman huoltajaa olevia alaikäisiä koskevaan toimintasuunnitelmaan sisältyvät toimenpiteet.

27.

pyytää kehittämään todellisen ja asianmukaisen sukupuolilähestymistavan, jossa otetaan huomioon naisten erityinen rooli maahanmuutossa ja koko perheen sosiaalisessa integroitumisessa vastaanottavaan jäsenvaltioon.

28.

katsoo, että unionin maahanmuuttopolitiikka saattaa olla ristiriidassa kehitysyhteistyöpolitiikan kanssa, sillä sen tavoitteena on houkutella lahjakkuuksia kolmansista maista Eurooppa 2020 -strategiassa vahvistettujen väestörakenteeseen ja talouden kehitykseen liittyvien tavoitteiden vuoksi.

29.

epäilee, voidaanko valikoivan maahanmuuttopolitiikan aiheuttamaa ”aivovuotoa” torjua kiertomuuttovälineen avulla, sillä ei ole täysin selvää, onko kyseinen väline tehokas ja mitä konkreettisia vaikutuksia sillä voi olla.

30.

katsoo lisäksi, että kiertomuuttoväline saattaa olla ristiriidassa maahanmuuttajien kotouttamista koskevan tavoitteen kanssa ja että tästä syystä on määriteltävä erityisesti näille työntekijöille suunnattuja kotouttamisstrategioita, jotta heidän kotoutumisensa on todella mahdollista myös silloin, kun oleskelu Euroopan unionissa ei ole tarkoitettu pysyväksi (9).

31.

katsoo, että opiskelu- ja pätevyystodistusten tunnustaminen yhdenmukaistetuin edellytyksin on perustava keino torjua osaamisen alikäyttöä, varmistaa maahanmuuttajien todellinen kotoutuminen ja taata kotoutuminen takaisin lähtömaahan kiertomuuton yhteydessä.

32.

kehottaa Euroopan komissiota tukemaan toimenpiteitä, joilla autetaan valtioita yksinkertaistamaan opiskelu- ja pätevyystodistusten tunnustamista, ja edistämään osaamisen epävirallista tunnustamista, jotta voidaan muun muassa helpottaa kolmansien maiden kansalaisten liikkumista Euroopan työmarkkinoilla.

33.

toivoo, että kolmansille maille esitettävä vaatimus tehdä yhteistyötä muuttovirtojen hallinnan alalla ei missään tilanteessa johda siihen, että loukataan kaikille kuuluvaa ihmisoikeutta lähteä mistä tahansa maasta, myös omasta maastaan, etenkään kun kolmansia maita vaaditaan valvomaan maastamuuttoa kohdevaltion lainsäädännön perusteella.

34.

katsoo, että on tarpeen investoida enemmän sellaisiin kehitysyhteistyöhankkeisiin, jotka on suunnattu opetus- ja terveysalalle ja joissa yliopistot ovat suoraan osallisina sekä joilla tuetaan tutkijoiden ja muun akateemisen henkilöstön liikkuvuutta.

35.

kannattaa Euroopan parlamentille esitetyn vetoomuksen mukaista toivomusta perustaa Euro-Välimeri-alueen Erasmus- ja Leonardo da Vinci -ohjelma, joka olisi konkreettinen väline Välimeren kummankin rannan opiskelijoiden kahdensuuntaisen liikkuvuuden edistämiseen.

36.

toivoo, että nuorten ja erityisesti opiskelijoiden liikkuvuutta tuettaisiin tehokkaasti muun muassa yksinkertaistamalla viisumien myöntämistä, keventämällä byrokratiaa ja myöntämällä riittävästi taloudellisia avustuksia.

37.

katsoo, että Yhteinen Erasmus -ohjelmaa tulee pitää esillä ja tukea, samoin kuin jo käytössä olevia nuorten väliseen vaihtoon liittyviä hyviä käytänteitä, kuten Euroopan alueiden liiton (AER) tukemaa Eurodissey-ohjelmaa.

38.

katsoo tarpeelliseksi analysoida tarkemmin taloudellisen epätasapainon aiheuttamia muuttopaineita, jotta voidaan määritellä tehokkaita ratkaisukeinoja. Niitä ovat muun muassa järjestelyt, joilla taataan myös heikosti koulutetun työvoiman liikkuvuus, sillä tällaiselle työvoimalle on edelleen paljon kysyntää eräissä jäsenvaltioissa, eikä siihen voida vastata pelkästään kiertomuuttomekanismilla.

39.

katsoo, että maahanmuuttajayhteisöt tulisi ottaa mukaan myös lähtöä edeltävien toimenpiteiden laatimiseen ja että jo verkossa olevia sivustoja tulisi hyödyntää, sillä ne ovat suoraan maahanmuuttajayhdistysten hallinnoimia ja antavat täsmällistä tietoa asiasta mahdollisesti kiinnostuneille ymmärrettävällä kielellä.

40.

on tyytyväinen siihen, että lähtöä edeltäville toimenpiteille annetaan arvoa, ja katsoo, että niihin olisi investoitava enemmän ja otettava mukaan maahanmuuttajien lähtömaissa jo toimivat kansalaisjärjestöt sekä alue- ja paikallisyhteisöt, jotka osallistuvat maahanmuuttajien ja heidän perheidensä vastaanottamiseen ja kotouttamiseen liittyviin menettelyihin.

41.

arvostaa unionin voimakasta sitoutumista laittoman maahanmuuton torjumiseen ja erityisesti ihmiskaupan sekä maassa laittomasti oleskelevia työntekijöitä palkkaavien työnantajien vastaiseen toimintaan.

42.

korostaa, että laittoman maahanmuuton torjuntaan on sovellettava lähestymistapaa, jonka mukaan maahanmuuttajat saattavat olla mahdollisia laittoman ihmiskaupan uhreja ja heitä on siksi suojeltava.

43.

kehottaa Euroopan komissiota toteuttamaan hankkeita, joissa analysoidaan ja torjutaan pimeää työtä, joka on vitsaus unionin sisäisessä taloudessa ja joka kannustaa ulkomaalaisia tulemaan maahan laittomasti. Heitä saatetaan tällöin käyttää hyväksi niin työmarkkinoilla kuin rikollisverkostojen toiminnassa.

44.

katsoo, että huomattavasti rahoitusvaroja on investoitu myös toimenpiteisiin, joilla torjutaan laitonta maahanmuuttoa, kuten Frontex-viraston alaisiin rajavalvontaoperaatioihin.

45.

korostaa tarvetta kunnioittaa ihmisoikeuksia ja erityisesti palauttamiskiellon periaatetta kaikissa rajavalvonnan vaiheissa ja katsoo, että EU:n toimielinten ja erityisesti Euroopan parlamentin tulisikin tästä syystä valvoa tarkasti Frontexin toimintaa.

46.

toivoo, että valvonta ulotetaan koskemaan myös Frontexin suoraan hallinnoimaa kansainvälistä yhteistyötä, sillä Frontexilla on valtuudet tehdä kolmansien maiden kanssa teknisluonteisia kansainvälisiä sopimuksia, joiden sisällön tulisi olla avoimemmin saatavilla ja joiden soveltamisala tulisi rajata täsmällisesti.

47.

katsoo tarpeelliseksi tehdä täsmälliset arviot kaikkien välineiden kustannus-hyötysuhteesta, jotta voidaan vertailla niiden tehokkuutta, myös palauttamismenettelyjen (säilöönotto ja maastapoistaminen) kustannuksia, sekä sitä, kuinka suuri osa valtioiden resursseista osoitetaan todellisuudessa vapaaehtoiseen paluuseen maastapoistamiseen verrattuna.

48.

kehottaa välttämään tilanteita, joissa maassa laillisesti oleskelevista ulkomaalaisista voi tulla laittomasti oleskelevia maahanmuuttajia kansallisen lainsäädännön joustamattomuuden vuoksi ja jolloin he näin liittyvät oleskeluajan ylittäneiden henkilöiden joukon jatkoksi.

49.

toivoo, että Euroopan unionin toimielimet ja jäsenvaltiot harkitsisivat vakavasti mahdollisuutta sallia tulo Euroopan unioniin työnhakuun, kuten EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 79 artiklan 5 kohdassa erikseen mainitaan.

50.

katsoo, että laillisten maahanmuuttokanavien tarjontaa tulisi pitää yhtenä tärkeimmistä keinoista, joilla voidaan torjua laitonta maahanmuuttoa ja oleskeluajan ylittämiseen liittyvää ilmiötä, sekä keinona taata jonkinasteinen solidaarisuus muuttovirtojen lähtömaiden kanssa ylläpidettävissä yhteistyösuhteissa.

51.

kehottaa toimielimiä ottamaan takaisinottostrategia osaksi kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jotta siinä otettaisiin huomioon kehitysyhteistyön periaatteet eikä siitä tulisi erillistä ja lähestymistavan kanssa epäjohdonmukaista osa-aluetta.

52.

katsoo, että takaisinottosopimuksia on arvioitava uudelleen säännöllisin väliajoin, erityisesti kun ajatellaan kauttakulkumaalle asetettua velvollisuutta ottaa takaisin omien kansalaistensa lisäksi myös ne ulkomaalaiset, jotka ovat kulkeneet maan kautta kohti unionia ja jotka uhkaavat päätyä ”ei-kenenkään-maalle”, sillä tämä vaikeuttaa kauttakulkumaiden tilannetta ja aiheuttaa vakavan ihmisoikeuksien loukatuksi tulemisen riskin.

53.

katsoo, että kolmansien maiden turvapaikkajärjestelmien vahvistamista ei tule pitää keinona olla tunnustamatta oikeutta kansainväliseen suojeluun EU:ssa.

54.

arvostaa sitä, että unioni on alueellisissa suojeluohjelmissa toiminut yhdessä UNHCR:n kanssa, vaikka unionin tarjoama suoja on laajempi kuin Geneven pakolaisyleissopimuksessa tunnustettu suoja, sillä se kattaa myös toissijaisen suojelun sekä suojan ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamista koskevan Euroopan yleissopimuksen vastaiselta kohtelulta.

55.

toivoo, että unionin toiminnassa ei missään tilanteessa pyritä estämään turvapaikanhakijoita lähtemästä pois siitä maasta, jossa he oleskelevat, ja hakemasta suojaa jostakin EU:n jäsenvaltiosta.

56.

katsoo tarpeelliseksi etenkin Euroopan unionin tuomioistuimen antaman selkeän tuomion jälkeen, että nk. Dublin II -asetusta tarkistetaan siten, että siinä taataan jäsenvaltioiden todellinen yhteisvastuu kunnioittaen täysin ihmisoikeuksia, myös oikeutta perheen yhtenäisyyteen.

57.

kehottaa komissiota sisällyttämään liikkuvuuskumppanuuksien yhteyteen soveltuvat lausekkeet turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten suojelemiseksi.

58.

kehottaa toimielimiä tehostamaan yhdessä jäsenvaltioiden kanssa etsintää ja pelastusta merellä erityisesti koordinoimalla toimintaa paremmin ja määrittelemällä yhteiset kriteerit sille, mikä on parhaiten soveltuva turvallinen maihinnousupaikka pelastetuille maahanmuuttajille.

59.

kehottaa komissiota, neuvostoa ja Euroopan parlamenttia käymään avointa keskustelua kokonaisvaltaisen lähestymistavan neljästä pilarista, jotta kaikki mahdollisesti kiinnostuneet toimijat voivat osallistua täysivaltaisesti lähestymistavan täytäntöönpanoon.

60.

pyytää erityisesti, että alue- ja paikallisyhteisöt otetaan täysimääräisesti mukaan kokonaisvaltaisen lähestymistavan täytäntöönpanoon ja että hyödynnetään sekä jo olemassa olevia hajautetun yhteistyön hankkeita että toiminnassa olevia vuoropuhelurakenteita, joita ovat esimerkiksi ARLEM ja CORLEAP.

61.

pyytää Euroopan komissiota analysoimaan tarkemmin muuttoilmiön syitä ja ominaisuuksia maailmanlaajuisesti, jotta pystytään määrittelemään tehokkaita, solidaarisuutta kolmansia maita kohtaan osoittavia strategioita ilmiöön puuttumiseksi.

62.

pitää valitettavana politiikkaa, jossa maahanmuuttajia pidetään rikollisina, ja kannattaa toimenpiteitä sellaisten rikollisverkostojen kitkemiseksi, joiden uhreiksi maahanmuuttajat joutuvat.

63.

toivoo, että laittoman maahanmuuton torjunnassa ei keskitytä ainoastaan rajavalvontaan ja maahanmuuttajien lähdön estämiseen, vaan myös tarjotaan todellisia mahdollisuuksia lailliseen maahantuloon myös työntekijöille, joilla ei ole korkeaa koulutustasoa, ottaen huomioon kunkin jäsenvaltion erityispiirteet.

13.9.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 277/12

—

korostaa turvapaikkaoikeuden keskeistä merkitystä ihmisoikeutena mutta myös kulttuurisena saavutuksena, joka on vahvistettu kansainvälisissä oikeudellisissa teksteissä, kuten Geneven turvapaikkasopimuksessa, EU:n perusoikeuskirjassa, Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa sekä poikkeuksetta kaikkien jäsenvaltioiden lainsäädännöissä. Turvapaikkajärjestelmän kulmakivenä on palauttamiskiellon (non-refoulement) periaate.

—

korostaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 80 artiklan mukaisesti, että yhteisvastuu yhdessä oikeudenmukaisen vastuunjaon kanssa ohjaa institutionaalisena käsitteenä kaikkia EU:n politiikkoja, jotka koskevat henkilöiden liikkumista vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvalla alueella ja jotka liittyvät näin ollen ulkorajojen valvontaan ja ylittämiseen, turvapaikka-asioihin ja kansainvälisen suojeluun sekä maahanmuuttoon. Kyseinen artikla tarjoaa riittävän oikeudellisen perustan Euroopan tason oikeudellisille toimille, joilla pyritään vahvistamaan solidaarisuutta ja tukemaan oikeudenmukaista vastuunjakoa.

—

korostaa nykyisen tilanteen osoittavan, että turvapaikkapolitiikassa tarvitaan EU:n ja jäsenvaltioiden välistä käytännön solidaarisuutta, ja on vakuuttunut siitä, ettei kansainvälistä suojelua hakevien ja siihen oikeutettujen henkilöiden yhteinen ja tehokas suojelu voi olla mahdollista, ellei käytössä ole mekanismeja, joissa otetaan huomioon jäsenvaltioiden väliset suuret erot, kun ajatellaan niiden vastaanottamien (taloudellisista syistä maahan muuttavien tai kansainvälistä suojelua hakevien) kolmansien maiden kansalaisten määrää sekä taloudellisia, teknisiä ja muita valmiuksia hallita muuttovirtoja.

—

korostaa solidaarisuuden paikallista ja alueellista ulottuvuutta sekä vastuunjakoa turvapaikkapolitiikan alalla ja tähdentää, että paikallisviranomaisilla on merkittävä rooli paikallisyhteisöille tiedottamisessa. Viranomaiset voivat auttaa lisäämään yhteisöjen tietoisuutta turvapaikka-asioista ja kansainväliseen suojeluun liittyvistä kysymyksistä, mikä vaikuttaa myönteisesti vastaanotto-oloihin sekä siihen, että saapujat hyväksytään paikallisyhteisöissä.

Esittelijä

Theodoros GKOTSOPOULOS (EL, PSE), Attikan Pallinin kunnanvaltuuston jäsen

Viiteasiakirja

Komission tiedonanto EU:n sisäisen solidaarisuuden lisäämisestä turvapaikka-asioissa – Vastuun parempaan jakamiseen ja keskinäisen luottamuksen lisäämiseen tähtäävä EU:n ohjelma

COM(2011) 835 final

1.

korostaa, että eri ryhmistä koostuvat muuttovirrat ovat todellisuutta EU:n kaikissa jäsenvaltioissa. Kysymys on erittäin ajankohtainen erityisesti Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän maissa tapahtuneiden poliittisten mullistusten mutta myös Afganistanin, Pakistanin, Irakin ja Iranin kaltaisten maiden yleisemmän poliittisen tilanteen vuoksi. Vallitseva tilanne on käynnistänyt uusia väestönsiirtymiä Eurooppaan. Eri ryhmistä koostuvien muuttovirtojen paine kohdistuu ulkorajoihin ja näin ollen myös eräiden jäsenvaltioiden turvapaikkajärjestelmiin epätasaisesti, mikä synnyttää humanitaarisia haasteita.

2.

korostaa, että erittäin vaikea talouskriisi erityisesti Välimeren alueella sijaitsevissa EU:n jäsenvaltioissa, jotka ottavat vastaan suhteettoman suuria määriä turvapaikanhakijoita mutta jotka eivät kriisin vuoksi kykene hoitamaan asiaa tarvittavalla tehokkuudella, vaikuttaa kielteisesti mahdollisuuksiin hallita tilannetta ja pahentaa jo nyt vaikeita olosuhteita.

3.

katsoo yleisesti, että on luotava todellinen yhteinen eurooppalainen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikka Tukholman ohjelman linjausten mukaisesti. Sen on pohjauduttava integroituun lähestymistapaan, joka perustuu yhtäältä laillisen maahanmuuton tehokkaaseen hallintaan ja toisaalta laittoman maahanmuuton torjuntaan sekä ennen kaikkea turvapaikkarakenteiden vahvistamiseen.

4.

korostaa turvapaikkaoikeuden keskeistä merkitystä ihmisoikeutena mutta myös kulttuurisena saavutuksena, joka on vahvistettu kansainvälisissä oikeudellisissa teksteissä, kuten Geneven turvapaikkasopimuksessa, EU:n perusoikeuskirjassa, Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa sekä poikkeuksetta kaikkien jäsenvaltioiden lainsäädännöissä. Turvapaikkajärjestelmän kulmakivenä on palauttamiskiellon (non-refoulement) periaate.

5.

kiinnittää huomiota turvapaikkaoikeuteen liittyviin ja sitä täydentäviin oikeuksiin. Niitä ovat oikeus ihmisarvoon, kidutuksen ja epäinhimillisen kohtelun kieltäminen, henkilöiden suojelu karkottamisen, maastapoistamisen ja luovutuksen yhteydessä, oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja puolueettomaan tuomioon sekä oikeus perheenyhdistämiseen.

6.

myöntää, että yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän muodostamisessa on edistytty, mutta katsoo, että olisi tarkoituksenmukaista toistaa Tukholman ohjelmassa esitetty kehotus, jonka mukaan järjestelmä olisi saatava valmiiksi vuoden 2012 loppuun mennessä ja jäsenvaltioita, neuvostoa ja Euroopan parlamenttia olisi pyydettävä osoittamaan tarvittavaa poliittista tahtoa, jotta vastaanotto-olosuhteita ja turvapaikkamenettelyjä koskevien direktiivien tarkistamisesta sekä Dublin-asetuksen ja Eurodac-järjestelmän muuttamisesta käytävät neuvottelut saataisiin päätökseen.

7.

korostaa, että yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän toimintaperiaatteena on oltava kansainvälistä suojelua tarvitsevien henkilöiden oikeuksien tosiasiallinen suojelu eikä pelkästään turvallisuus suppeana käsitteenä sekä valtioiden suvereniteetin puolustaminen.

8.

tähdentää, että todellisen yhteisen turvapaikkajärjestelmän on perustuttava yhdenmukaisiin oikeuksiin ja menettelyihin kaikkialla EU:n alueella, jotta vältetään vaara merkittävistä eroista samankaltaisten tapausten käsittelyssä, ja kannattaa siksi pyrkimyksiä muuttaa nykyistä lainsäädäntöä siihen suuntaan, että otetaan käyttöön yhteisiä sääntöjä vähimmäisvaatimusten sijaan.

9.

panee merkille Strasbourgin ja Luxembourgin tuomioistuinten äskettäiset päätökset (1), jotka paremmin kuin mikään muu tuovat esille a) nykyisen oikeudellisen järjestelmän ja erityisesti Dublin-asetuksen merkittävät puutteet sekä b) jäsenvaltioiden erilaisesta poliittisesta, oikeudellisesta ja käytännön lähestymistavasta johtuvat puutteet, jotka – nykyisissä kireissä olosuhteissa – vaarantavat vakavasti kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden oikeuksien puolustamisen. Nämä päätökset korostavat tarvetta luoda yhteinen integroitu eurooppalainen turvapaikkajärjestelmä sekä vahvistaa osana sitä Dublin-asetusta säännöksillä, joilla puututaan kriisien syihin ja edistetään tällä tavalla sitä, etteivät jäsenvaltioiden järjestelmien erot vaikuta haitallisesti koko turvapaikkajärjestelmän toimintaan eivätkä ihmisoikeuksien suojeluun.

10.

katsoo, että maahanmuuton lisääntymisen vuoksi EU:n turvapaikkapolitiikkaa on muutettava huomattavasti ja että maahanmuuton hallitsemiseksi on alettava kiireesti soveltaa tehokkaita politiikkoja ja menetelmiä.

11.

korostaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 80 artiklan mukaisesti, että yhteisvastuu yhdessä oikeudenmukaisen vastuunjaon kanssa ohjaa institutionaalisena käsitteenä kaikkia EU:n politiikkoja, jotka koskevat henkilöiden liikkumista vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvalla alueella ja jotka liittyvät näin ollen ulkorajojen valvontaan ja ylittämiseen, turvapaikka-asioihin ja kansainvälisen suojeluun sekä maahanmuuttoon. Kyseinen artikla tarjoaa riittävän oikeudellisen perustan Euroopan tason oikeudellisille toimille, joilla pyritään vahvistamaan solidaarisuutta ja tukemaan oikeudenmukaista vastuunjakoa.

12.

toteaa, että solidaarisuus liittyy tiiviisti vastuullisuuteen, ja kannustaa kaikkia jäsenvaltioita noudattamaan ja soveltamaan kansainvälisiä ja unionitason sitoumuksiaan sen varmistamiseksi, että asiat ovat niiden omalta osalta kunnossa. Komitea korostaa kuitenkin, ettei suppeasti käsitetystä vastuullisuudesta pitäisi tehdä solidaarisuuden oikeudellista eikä käytännöllistä ennakkoedellytystä: useissa tapauksissa solidaarisuuden konkreettinen osoittaminen voi edistää oikea-aikaisesti velvoitteiden todellista noudattamista.

13.

korostaa nykyisen tilanteen osoittavan, että turvapaikkapolitiikassa tarvitaan EU:n ja jäsenvaltioiden välistä käytännön solidaarisuutta siten kuin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 80 artiklassa määrätään, ja on vakuuttunut siitä, ettei kansainvälistä suojelua hakevien ja siihen oikeutettujen henkilöiden yhteinen ja tehokas suojelu voi olla mahdollista, ellei käytössä ole mekanismeja, joissa otetaan huomioon jäsenvaltioiden väliset suuret erot, kun ajatellaan niiden vastaanottamien (taloudellisista syistä maahan muuttavien tai kansainvälistä suojelua hakevien) kolmansien maiden kansalaisten määrää sekä taloudellisia, teknisiä ja muita valmiuksia hallita muuttovirtoja.

14.

korostaa, että komission tiedonannossa kuvaillaan analyyttisesti nykytilannetta sekä luetellaan solidaarisuuden vahvistamiseksi käytettävissä olevat välineet, mutta pahoittelee, ettei siinä ehdoteta uusia myönteisiä toimenpiteitä solidaarisuuden vahvistamiseksi eikä vastuunjaon helpottamiseksi.

15.

kannattaa neuvoston aloitetta luoda ”yhteinen kehys solidaarisuuden osoittamiseksi niitä jäsenvaltioita kohtaan, joihin kohdistuu eri ryhmistä koostuvista muuttovirroista johtuvia erityisiä paineita” (2).

16.

korostaa kuitenkin, että myönteiset toimenpiteet solidaarisuuden ja vastuunjaon edistämiseksi vahvistaisivat ihmisoikeuksien kuten myös oikeudenmukaisuuden, tasa-arvon, yhteisymmärryksen ja poliittisen osallistumisen periaatteiden kunnioittamista. Näiden toimenpiteiden yhteydessä on noudatettava toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita.

17.

toteaa tähän liittyen, ettei ole mahdollista tarkastella kattavasti, missä määrin Euroopan komission ehdotuksessa noudatetaan toissijaisuusperiaatetta, koska siinä kuvaillaan enimmäkseen sitä, millä tavalla EU:n nykyisten välineiden ja lainsäädännön avulla voidaan vahvistaa solidaarisuutta. Sikäli kun viitataan mahdollisiin tuleviin aloitteisiin, jotka koskevat esimerkiksi tunnustettujen pakolaisten uudelleensijoittamisohjelmia tai turvapaikkahakemusten yhteisiä käsittelyjärjestelyjä ja joilla voidaan odottaa olevan vaikutuksia tähän asti tiukasti jäsenvaltioiden suvereniteetin piiriin kuuluneisiin asioihin (esim. turvapaikkahakemusten käsittelyyn ja turvapaikanhakijoiden vastaanottoon) ja joilla voi olla laajempia poliittisia, oikeudellisia tai taloudellisia vaikutuksia, komitea kuitenkin kehottaa komissiota valmistelemaan asianomaiset ehdotukset riittävän huolellisesti.

18.

korostaa, että solidaarisuuden käsitteellä on myös ulkoinen ulottuvuus, eli solidaarisuus EU:n ja niiden maailman muiden alueiden välillä, joita koettelevat humanitaariset kriisit ja jotka Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetun (UNHCR) tietojen mukaan ottavat vastaan suurimman osan pakolaisista ja kansainvälistä suojelua hakevista henkilöistä. Näin ollen on perusluonteisen tärkeää, että jäsenvaltiot tekevät EU:n ulkopuolisten valtioiden kanssa kehitysyhteistyötä taloudellisten ja sosiaalisten olosuhteiden parantamiseksi ja rauhan vakiinnuttamiseksi. EU:n ulkopuolisten maiden turvapaikkajärjestelmien vahvistamista ei kuitenkaan tule nähdä keinona olla myöntämättä henkilöille oikeutta saada kansainvälistä suojelua EU:ssa tai ulkoistaa (outsourcing) turvapaikkamenettelyt, vaan yksinomaan välineenä EU:n ulkopuolisten maiden taloudellisten ja sosiaalisten olosuhteiden parantamiseksi.

19.

kehottaa EU:n toimivaltaisia instituutioita ja jäsenvaltioita vaikuttamaan nykyistä aktiivisemmin EU:n jäsenvaltioiden naapurimaihin, jotta ne noudattavat velvoitteita, joihin ne ovat sitoutuneet kansainvälisen oikeuden perusteella sekä EU:ta ja jäsenvaltioita kohtaan etenkin kun kyse on maista, jotka ovat solmineet takaisinottosopimuksen EU:n kanssa.

20.

korostaa solidaarisuuden paikallista ja alueellista ulottuvuutta sekä vastuunjakoa turvapaikkapolitiikan alalla. Erityisesti EU:n ulkorajojen lähellä sijaitsevat paikallis- ja alue-viranomaiset ovat eturintamassa EU:n turvapaikkalainsäädännön ja yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän soveltamisessa. Sama koskee myös suurten kaupunkikeskusten kunnallisviranomaisia, sillä niihin saapuvien pakolais- ja turvapaikanhakijavirtojen on havaittu lisääntyvän tasaisesti. Paikallis- ja alueviranomaiset tekevät tärkeää työtä turvapaikanhakijoiden, pakolaisten ja kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden vastaanottamisen alalla, ja tietyissä EU:n jäsenvaltioissa niiden vastuulla on ensimmäisten kontaktien luominen vastasaapuneisiin.

21.

korostaa, että vaikka paikallis- ja alueviranomaisilla on tällä alalla selvä rooli, solidaarisuuden ja vastuunjaon käsitteet ovat tähän asti koskeneet vain jäsenvaltioita eivätkä lainkaan paikallis- ja alueviranomaisia. Lisäksi poliittisessa suunnittelussa ja vuoropuhelussa otetaan huomioon vain jäsenvaltioille aiheutuva taloudellinen taakka eikä lainkaan sitä, miten EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisten vastaanottamisesta aiheutuva taakka vaikuttaa sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen paikallis- ja aluetasolla, vaikka juuri paikallis- ja alueyhteisöjä kehotetaan kohtaamaan kyseiset henkilöt ensimmäiseksi.

22.

ehdottaa, että laaditaan suoria kannanottoja ja ehdotuksia, joissa vaaditaan paikallis- ja aluehallinnolle mahdollisuutta osallistua aktiivisesti pakolaisten jakojärjestelmään sekä turvapaikanhakijoille ja turvapaikkaan oikeutetuille tarkoitettujen apu-, tuki- ja solidaarisuusmekanismien toimintaan, sillä joissakin jäsenvaltioissa on jo hyväksytty lainsäädäntötoimia, joiden pohjalta tämäntyyppinen vastuu myönnetään kyseisille viranomaisille.

23.

tähdentää, että paikallisviranomaisilla on merkittävä rooli paikallisyhteisöille tiedottamisessa. Koska niillä on huomattavaa kokemusta yhteistyöstä kansalaisjärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa, ne voivat auttaa lisäämään niiden tietoisuutta turvapaikka-asioista ja kansainväliseen suojeluun liittyvistä kysymyksistä, mikä vaikuttaa myönteisesti vastaanotto-oloihin sekä siihen, että saapujat hyväksytään paikallisyhteisöissä.

24.

korostaa, että Dublin-asetus on tarkistettava perusteellisesti Euroopan komission vuonna 2008 tekemän ehdotuksen (3) puitteissa. Ensimmäisen maahantulon kriteerin yksinomainen soveltaminen on tähän asti lisännyt paineita eräiden jäsenvaltioiden turvapaikkajärjestelmiä kohtaan ja tehnyt Dublin-asetuksen soveltamisesta pelkän maantieteellisen kysymyksen, mikä ei ole sopusoinnussa solidaarisuuden periaatteen kanssa. Komitea kehottaakin komissiota, jäsenvaltioita, neuvostoa ja Euroopan parlamenttia valmistelemaan uuden kriisinhallintamenettelyn ja tutkimaan myönteisiä solidaarisuustoimenpiteitä, jotka ovat riittäviä tähänastisten kielteisten vaikutusten hillitsemiseksi.

25.

muistuttaa kannattaneensa aikaisemmassa lausunnossaan (4) Euroopan komission ehdotusta, jonka mukaan kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden siirrot tarkistetun Dublin-asetuksen puitteissa voidaan tilapäisesti keskeyttää jäsenvaltioon, joka on erityisen kiireellisiä toimia vaativassa tilanteessa ja jossa siirrot voisivat lisätä asianomaisen jäsenvaltion vastaanottokapasiteettiin, turvapaikkajärjestelmään tai infrastruktuuriin kohdistuvaa rasitusta. Komitea ymmärtää kuitenkin, että tällaisen toimenpiteen hyväksyminen ja soveltaminen on vaikeaa, ja ymmärtää perustelut vastaehdotukselle, jonka mukaan olisi luotava jäsenvaltioiden turvapaikkajärjestelmien toiminnan kokonaan kattava arviointi- ja varhaisvaroitusjärjestelmä.

26.

pitää edellä mainitun valossa tarkoituksenmukaisena korostaa, että ehdotetun arviointi- ja varhaisvaroitusjärjestelmän tehokkuus riippuu suuressa määrin luotettavien ja ajantasaistettujen tietojen saatavuudesta, jäsenvaltioiden vilpittömästä yhteistyöstä sekä EU:n oikea-aikaisesta reagoinnista mahdollisesti havaittaviin puutteisiin tai ongelmiin. Komitea kiinnittää lisäksi huomiota arvokkaaseen apuun, jota voivat antaa sellaiset organisaatiot kuin Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirasto (EASO), UNHCR, kansalliset pakolaisneuvostot, muut kansalaisjärjestöt sekä ennen kaikkea paikallis- ja alueviranomaiset.

27.

pitää ehdotusta tunnustettujen pakolaisten vapaaehtoisen uudelleensijoittamisen laajentamisesta Maltassa toteutetun kokeiluohjelman mallin mukaisesti myönteisenä askeleena solidaarisuuden vahvistamiseksi. Komitea pyytää siksi Euroopan komissiota ja jäsenvaltioita tutkimaan mahdollisuudet tehdä tästä uudelleensijoittamisesta pakollinen tietyissä olosuhteissa (esimerkiksi silloin, kun asianomainen jäsenvaltio sitä pyytää, kun asia on käsitelty aikaisemmin varhaisvaroitusjärjestelmän puitteissa ja EASO on antanut siitä lausunnon tai kun asianosaiset hyväksyvät toimenpiteen). Komitea kehottaa Euroopan komissiota ja jäsenvaltioita tutkimaan tarkoin myös kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden uudelleensijoittamismahdollisuudet ja pyytää tähän liittyen Euroopan komissiota perehtymään uudelleen aiheesta tehtyyn oikeudelliseen, taloudelliseen ja tekniseen tutkimukseen (5).

28.

toteaa, että uudelleensijoittamisen osalta on havaittu käytännöllisiä ja oikeudellisia ongelmia siitä syystä, että puuttuu järjestelmä kansainvälistä suojelua koskevien päätösten vastavuoroiseksi tunnustamiseksi. Siksi komitea kehottaa Euroopan komissiota harkitsemaan tarvittavia toimenpiteitä tilanteen korjaamiseksi.

29.

kannattaa UNCHR:n ehdotusta, jonka mukaan uudelleensijoitusjärjestelmän toiminnalle olisi luotava ”malli”, jossa otetaan huomioon ennen kaikkea sellaiset parametrit kuin bkt, pinta-ala, luonnonvarat ja muut resurssit, väestö, vastaanottovalmiudet, paikalliset ja alueelliset erityispiirteet, saapuvien turvapaikanhakijoiden kokonaismäärä sekä uudelleensijoittamista koskevat sitoumukset (6).

30.

pitää myönteisenä Euroopan parlamentin äskettäistä päätöstä, joka on johtanut EU:n uudelleensijoittamisohjelman loppuunsaattamiseen, koska komitean mielestä ohjelma auttaa vahvistamaan solidaarisuuden ulkoista ulottuvuutta. Komitea kehottaa tällä välin jäsenvaltioita noudattamaan sitoumuksia, joita ne ovat tehneet UNCHR:n ohjelmien puitteissa.

31.

suhtautuu myönteisesti turvapaikkahakemusten yhteiseen käsittelyyn siten että siihen osallistuvat useammat jäsenvaltiot, EASO ja mahdollisesti UNCHR, mutta huomauttaa, että näin toimittaessa on kunnioitettava periaatetta, jonka mukaan jokainen kansainvälistä suojelua koskeva hakemus on käsiteltävä erillisenä tapauksena. Komitea kehottaa näin ollen Euroopan komissiota tekemään asiasta oikeudellisen, taloudellisen ja teknisen tutkimuksen ja antamaan sen tiedoksi AK:lle.

32.

pitää tärkeänä direktiiviä 2001/55/EY tilapäisen suojelun antamisesta siirtymään joutuneiden henkilöiden joukottaisen maahantulon tilanteissa ja jäsenvaltioille aiheutuvien rasitusten tasapuolisesta jakautumisesta. Kyseessä on poikkeuksellinen ja erityinen solidaarisuustoimenpide, jonka soveltamisessa ei kuitenkaan ole tähän mennessä onnistuttu. Komitean mielestä direktiivi onkin tarkistettava siten, että voidaan objektiivisten ja määrällisten indikaattoreiden perusteella helpommin havaita, milloin on todella tapahtumassa siirtymään joutuneiden henkilöiden joukottainen maahantulo. Voitaisiin myös harkita mahdollisuutta, että yksi tai useampi alue voisi pyytää direktiivin aktivoimista.

33.

on tyytyväinen siihen, että direktiiviä 2003/109/EY pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asemasta on muutettu siten, että se kattaa myös kansainväliseen suojeluun oikeutetut henkilöt. Muutos merkitsee käytännössä sitä, että tunnustetut pakolaiset voivat viiden vuoden oleskelun jälkeen ja tiettyjen edellytysten täyttyessä asettautua muuhun jäsenvaltioon kuin siihen, jossa heille alun perin myönnettiin oikeus kansainväliseen suojeluun. Vaikka kyseessä ei ole tiukka solidaarisuustoimenpide, se voisi ehkä auttaa lieventämään paineita sekä parantamaan henkilöiden integroitumista. Komitea kehottaakin jäsenvaltioita nopeasti sisällyttämään muutetun direktiivin 2011/51/EU (7) kansalliseen lainsäädäntöönsä.

34.

toteaa käytännön yhteistyön olevan yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän peruspilari ja on tyytyväinen EU:n elinten, ennen kaikkea EASO:n mutta myös Frontexin, oleelliseen panokseen. Frontex on auttanut reagoimaan konkreettisiin poikkeustilanteisiin muun muassa Maltassa ja Kreikassa. Komitea tähdentää kuitenkin, että näiden erityiselinten toiminnan yhteydessä on taattava kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden oikeuksien suojeleminen.

35.

katsoo, että erityisesti on kiellettävä käytänteet, jotka itse asiassa tekevät mahdottomaksi käyttää turvapaikanhakuoikeutta. AK kehottaakin Frontexia kiinnittämään enemmän huomiota ihmisoikeuksien kunnioittamiseen, kun se hoitaa sille annettua tehtävää turvata EU:n ulkorajat. AK pitää ensimmäisenä myönteisenä askeleena tähän suuntaan Frontexin perustamisasetuksen äskettäistä muuttamista siten, että elin velvoitetaan laatimaan perusoikeusstrategia sekä perustamaan neuvoa-antava foorumi ja ihmisoikeusvastaavan toimi (8). Komitea kiinnittää tässä yhteydessä huomiota Euroopan unionin perusoikeusviraston mahdolliseen rooliin – perusoikeusvirasto on jo aikaisemmin tarkastellut ihmisoikeustilannetta EU:n ulkorajoilla (9) – sekä kehottaa virastoa laajentamaan tämäntyyppisiä tutkimuksiaan ja tarjoamaan neuvojaan ja taitotietoaan Frontexin ja EASO:n käyttöön.

36.

painottaa tarvetta parantaa EASO:n toimintavalmiuksia, jotta se kykenee auttamaan paikallis- ja alueviranomaisia entistä tehokkaammin välittömällä tuellaan, asiantuntemuksellaan ja teknisellä osaamisellaan, ja kehottaa paikallis- ja alueviranomaisia osallistumaan nykyistä tiiviimmin EASO:n neuvoa-antavaan foorumiin. Komitea on tyytyväinen siihen, että Euroopan komissio aikoo arvioida EASO:n toiminnan vaikutuksen vuoden 2013 aikana, sekä ilmaisee kiinnostuksensa osallistua tähän menettelyyn.

37.

pitää koulutusta ensiarvoisen tärkeänä EASO:n toteuttamana käytännön yhteistyön erityistoimenpiteenä ja korostaa eurooppalaisen turvapaikka-alan koulutusohjelman toteuttamisen ja kokonaisvaltaisen täytäntöönpanon tarjoamia mahdollisuuksia edistää yhteensovittamista käytännön tasolla. Komitea ehdottaa tähän liittyen, että EASO laatii koulutusohjelmia, joista on hyötyä paikallis- ja aluehallinnon virkamiehille heidän osallistuessaan kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden vastaanottoon.

38.

myöntää, että EU on viime vuosina luonut käyttökelpoisia välineitä, jotka antavat jäsenvaltioille mahdollisuuden soveltaa paremmin eurooppalaista turvapaikkapolitiikkaa. Niistä mainittakoon etenkin Euroopan pakolaisrahasto.

39.

suhtautuu myönteisesti turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikkaa koskevien EU:n rahoitusvälineiden rakenteen ehdotettuun yksinkertaistamiseen siten, että perustetaan yksi ainoa maahanmuutto- ja turvapaikkarahasto, jonka käyttöön osoitetaan maahanmuuttovirtojen integroitua hallinnointia varten yhteensä 3,87 miljardin euron määräraha ja jonka toiminta kattaa yhteisen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan eri osa-alueet vuosina 2014–2020. Komitea toivoo, että tähän kehitykseen liittyy samalla myös menettelyjen järkeistäminen.

40.

korostaa, että solidaarisuutta vahvistavia toimenpiteitä varten on osoitettava riittävästi resursseja. Tällaisiin toimenpiteisiin voisi sisältyä tuki pyrkimyksille parantaa turvapaikkajärjestelmien perustekijöitä silloin kun se on välttämätöntä, konkreettisen avun antaminen jäsenvaltioille ja alueille, joihin kohdistuu poikkeuksellisia paineita, sekä jälleen- ja uudelleensijoittamisohjelmien toteuttaminen.

41.

korostaa, että turvapaikkapolitiikan toteuttamiseen ja kansainvälisen suojelun antamiseen käytettävissä olevan rahoituksen on vastattava EU:n kansainvälisiä sitoumuksia, jotta voidaan varmistaa tarkka tasapaino tarkasteltaessa varojen käyttöä yhtäältä turvallisuuden ja rajavalvonnan alalla ja toisaalta sellaisilla aloilla kuin turvapaikanhakijoiden vastaanotto-olosuhteet, jolla paikallis- ja alueviranomaisten toiminta voi tuoda selvää lisäarvoa.

42.

kehottaa Euroopan komissiota ja jäsenvaltioita huolehtimaan rahastojen toiminnan perustana olevan kumppanuusperiaatteen täydestä soveltamisesta siten, että varmistetaan kaikkien paikallis- ja aluetason asianomaisten toimijoiden osallistuminen rahoituksen painopisteiden suunnitteluun sekä toteutettujen aloitteiden arviointiin. Tämän periaatteen soveltamisessa on noudatettava täytäntöönpanokehystä, josta säädetään turvapaikka- ja maahanmuuttorahastoon sovellettavia yleisiä säännöksiä koskevan asetusehdotuksen (COM(2011) 752 final) IV luvussa.

43.

kehottaa näin ollen kutakin jäsenvaltiota huolehtimaan siitä, että sen paikallis- ja aluehallinnon edustajia osallistuu poliittiseen vuoropuheluun rahaston vuosittaisten rahoituspainopisteiden määrittelemisestä (10).

13.9.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 277/18

—

tukee vaatimusta kokonaisvaltaisista kestävän kaupunkikehityksen strategioista ja horisontaalisesta ja vertikaalisesta yhteistyöstä monitasoiseen ja -alaiseen politiikkaan perustuvassa osallistavassa hallintojärjestelmässä, jossa otetaan huomioon kaupunkien monimuotoisuus ja sosiaalisen innovoinnin ja kaukokatseisen suunnittelun merkitys.

—

tähdentää, että yhteiskunnan lisääntyvään taloudelliseen ja sosiaaliseen jakautumiseen on puututtava pikaisesti kaikille avoimeen ja jo varhain lapsuudessa alkavaan koulutukseen tehtävien investointien, osallistavien työmarkkinoiden, elinikäisen oppimisen ja aktiiviseen osallisuuteen tähtäävän politiikan, oikeudenmukaisten ja elannon turvaavien palkkojen sekä miesten ja naisten samapalkkaisuuden avulla.

—

toteaa olevan välttämätöntä varmistaa yhteiskunnan perusluonteisten tarpeiden täyttäminen eli tarjota asuntoja, päiväkoteja, esikouluja ja paikkoja, joissa lapset voivat leikkiä ja kehittyä turvallisesti, sekä poistaa esteitä, jotka vaikeuttavat perheen perustamista ja kasvattamista.

—

korostaa ilmastonmuutokseen liittyviä haasteita ja tarvetta vähentää energiankulutusta kiertoprosessien sekä energiatehokkuuden lisäämisen, verkottuneiden järjestelmien, rakentamattomien alueiden ja viheralueiden laajentamisen, uusien rakennusmuotojen sekä resurssineutraalien, terveellisten ja turvallisten liikkumismuotojen avulla.

—

muistuttaa, että kulttuurilla ja luovuudella on tärkeä merkitys paitsi talouskasvun kannalta myös elämänlaadun, demokratian toteutumisen, rauhan ja keskinäisen arvostuksen edistämisessä.

—

korostaa, että osallistavilla elementeillä on politiikan muotoilussa perusluonteinen merkitys.

—

katsoo, että Euroopan unionin toimielinten moninaiset pyrkimykset avustaa kaupunkeja ovat välttämättömiä, ja kehottaa antamaan tulevalla tukikaudella selkeän signaalin kaupunkien tukemisesta huolehtimalla vahvasta kaupunkiulottuvuudesta, varojen käytön joustavuudesta ja siitä, että paikallistasolla on keskeinen rooli koheesiopolitiikan toteuttamisessa.

—

on tyytyväinen sellaisten kestäväpohjaisten rakennepoliittisten rahoitusvälineiden jatkokehittämiseen, jotka tarjoavat julkisen rahoituksen lisäksi luovia ja vakaita tukimekanismeja.

Esittelijä

Hella DUNGER-LÖPER (DE, PSE), Berliinin osavaltion edustaja liittoneuvostossa ja Eurooppa-asiain valtuutettu

1.

arvostaa EU:n neuvoston puheenjohtajavaltion Tanskan lausuntopyyntöä, johon tämä lausunto perustuu, sekä puheenjohtajavaltion aktiivista osallistumista Kööpenhaminassa 22.–23. maaliskuuta 2012 pidetyn alueiden ja kuntien viidennen huippukokouksen järjestämiseen. Huippukokouksen teemana oli ”2000-luvun eurooppalainen kaupunkirakenne”. Komitea katsoo puheenjohtajavaltion antavan tällä tavoin tunnustusta alueiden ja kuntien panokselle Euroopan integraation edistämiseksi ja niiden keskeiselle roolille Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamisessa.

2.

panee kiinnostuneena merkille Euroopan komission raportin ”Huomispäivän kaupungit – Haasteet, visiot, etenemistavat” (lokakuu 2011) ja kannattaa siinä hahmoteltua visiota huomispäivän kaupungista: Huomispäivän kaupunki ”sosiaalisesti pitkälle edistynyt paikka, jossa sosiaalinen yhteenkuuluvuus on suurta, asuinympäristöt ovat sosiaalisesti tasapuolisia ja sosiaaliset palvelut, terveyspalvelut ja koulutus ovat kaikkien saatavilla”. Siellä ”kukoistavat demokratia, kulttuurien vuoropuhelu ja monimuotoisuus”. Huomispäivän kaupunki on ”vihreä ja ekologinen, ja se perustuu ympäristön uudistumiseen”. Se on ”houkutteleva kohde ja talouskasvun moottori”.

3.

yhtyy Huomispäivän kaupungit -raportissa esiin tuotuun huoleen kaupunkien tulevaisuudesta, kun otetaan huomioon väestörakenteen muutoksesta, talouskasvun taantumisesta sekä talouskasvun, työllisyyden ja sosiaalisen edistymisen välisen yhteyden heikentymisestä aiheutuvat vaarat. Muita uhkatekijöitä ovat tuloerojen kasvu, sosiaalisten erojen ja segregaation lisääntyminen, yhteiskunnasta syrjäytyvien kasvava määrä, kaupunkirakenteen hajautuminen ja kaupunkien ekosysteemeihin kohdistuvan paineen kasvu.

4.

korostaa, että Euroopan unioni kokonaisuudessaan voi saavuttaa Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet vain, jos kaupungit antavat sosiaalisen ja taloudellisen innovoinnin tyyssijoina täyden panoksensa älykkään, osallistavan ja kestävän kasvun sekä taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden edistämiseen.

5.

on näin ollen tyytyväinen Huomispäivän kaupungit -raportissa esitettyihin suosituksiin vahvistaa kaupunkeja edistämällä kestävää ja osallistavaa taloutta tukevia kestäväpohjaisia paikallisrakenteita, hyödyntämällä eri sukupolvien ja sosiaalis-taloudellisen, kulttuurisen ja etnisen monimuotoisuuden tarjoamaa potentiaalia, torjumalla sosiaalista syrjäytymistä ja köyhyyttä asuinoloihin tehtävin parannuksin, toteuttamalla kokonaisvaltaisia ympäristö- ja energiapoliittisia strategioita, säilyttämällä houkuttelevat julkiset tilat ja luomalla niitä lisää, edistämällä kestävyysperiaatteen mukaisia, osallistavia ja terveydelle suotuisia liikennejärjestelmiä ja tukemalla tasapainoista alueellista kehitystä.

6.

tukee vaatimusta kokonaisvaltaisista kestävän kaupunkikehityksen strategioista ja horisontaalisesta ja vertikaalisesta yhteistyöstä monitasoiseen ja -alaiseen politiikkaan perustuvassa osallistavassa hallintojärjestelmässä, jossa otetaan huomioon kaupunkien monimuotoisuus ja sosiaalisen innovoinnin ja kaukokatseisen suunnittelun merkitys.

7.

viittaa alueiden komitean 23. maaliskuuta 2012 antamaan Kööpenhaminan julistukseen ja siinä tehtyyn sitoumukseen kehittää kaupungeista vihreämpiä, sosiaalisesti osallistavampia ja taloudellisesti kilpailukykyisempiä sekä EU:n toimielimille tähän liittyen esitettyihin pyyntöihin juurruttaa Eurooppa 2020 -strategia paikallistasolle, osoittaa kokonaisvaltaiseen kaupunkipolitiikkaan riittävästi varoja, antaa enemmän sijaa Euroopan kaupunkien väliselle alueelliselle yhteistyölle ja vahvistaa kaupunkien ja alueiden roolia EU:n politiikan muotoilussa, toteuttaa nykyistä pidemmälle meneviä toimia hallinnon hajauttamiseksi EU:n jäsenvaltioissa ja antaa kaupungeille ja alueille enemmän liikkumavaraa rahoitusasioissa.

8.

palauttaa mieliin 10. kesäkuuta 2010 antamansa lausunnon ”Kaupunkien elvyttämisen rooli Euroopan tulevassa kaupunkikehityksessä” ja siinä esitetyn kehotuksen vahvistaa kaupunkiulottuvuutta kaikilla EU:n politiikan aloilla.

9.

muistuttaa, että kaupungit kuvastavat aina yhteiskunnallisia olosuhteita. Kaikkien poliittisesti ja taloudellisesti vastuullisten tasojen taloudelliset ja sosiaaliset päätökset ja kehityssuuntaukset vaikuttavat tulevaisuuden kaupunkien muotoon ja elämänlaatuun.

10.

toteaa, ettei kaupunkien merkitys Euroopan unionille suinkaan rajoitu pelkkiin taloudellisiin ja demografisiin tekijöihin. Kauniit, älykkäät, energia- ja resurssitehokkaat, vihreät ja osallistavat kaupungit ovat harmonisen ja solidaarisen yhteiselon perusta yhteiskunnassamme.

11.

korostaa, että kaupungit nivoutuvat sosiaalisten ja taloudellisten yhteyksien vuoksi tiiviisti ja erottamattomasti lähiympäristöönsä ja että niillä on tästä syystä tärkeä rooli alueen tasapainoisen kehityksen edistämisessä.

12.

toteaa tässä yhteydessä, että tähänastinen jyrkkä rajanveto kaupungin ja maaseudun välillä ei enää vastaa tulevia tehtävänasetteluja ja että erottelun sijaan on ryhdyttävä tarkastelemaan kaupunki- ja maaseutualueiden vuorovaikutusta ottaen huomioon niiden toiminnallisuus ja tiiviit yhteydet.

13.

korostaa, että verrattaessa erityyppisiä kaupunkeja maailmanlaajuisesti eurooppalainen kaupunki erottuu muista demokraattisen itsemääräämisoikeuden, vahvan kansalaisyhteiskunnan, sosiaalisen osallisuuden, yksityis- ja julkissektorin toimivan vuorovaikutuksen, vapauslupauksen, emansipaation ja kehittyneen kaupunkirakennuskulttuurin ansiosta.

14.

panee merkille, että teollisuustoiminnan väheneminen ja maailmanlaajuistuminen ovat murtaneet sosiaalisen ja taloudellisen yhdentymisen tärkeitä perustuksia. Sekä vaurailla että köyhemmillä alueilla etsitään uusia strategioita sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vahvistamiseksi, mutta toistaiseksi tällaisten strategioiden avulla ei juuri ole onnistuttu hillitsemään sosiaalisia ja alueellisia eriytymissuuntauksia. Sosiaalinen jakautuminen ja segregaatio ovat ponnisteluista huolimatta pikemminkin lisääntyneet monin paikoin ja ovat kaupungeissa edelleen huomattava yhteiselon haaste.

15.

toteaa, että yhteiskunnan lisääntyvään taloudelliseen ja sosiaaliseen jakautumiseen on puututtava pikaisesti kaikille avoimeen ja jo varhain lapsuudessa alkavaan koulutukseen tehtävien investointien, osallistavien työmarkkinoiden, elinikäisen oppimisen ja aktiiviseen osallisuuteen tähtäävän politiikan, oikeudenmukaisten ja elannon turvaavien palkkojen sekä miesten ja naisten samapalkkaisuuden avulla. Lisäksi komitea katsoo, että taloudellinen kehitys ja työpaikkojen lisääminen kaupungeissa ovat tässä yhteydessä ratkaisevan tärkeitä.

16.

panee huolestuneena merkille, että edellä mainitut ongelmat ovat muutamissa suurkaupungeissa pahentuneet entisestään, mikä on johtanut väkivaltaisiin protesteihin. Ne ilmentävät myös monien kansalaisten epäluottamusta poliittisia instituutioita kohtaan.

17.

toteaa, että väestörakenteen muutoksen ja yhteiskunnan ikääntymisen paikalliset vaikutukset asettavat uusia vaatimuksia sosiaaliselle infrastruktuurille ja julkiselle tilalle. Vanhuusiän köyhyyden lisääntyessä on pohdittava kysymystä kestävistä sosiaaliturvajärjestelmistä ja palveluista, jotka ovat kansalaisten saatavilla, joissa otetaan huomioon kulttuuriset erityispiirteet ja jotka ovat kohtuuhintaisia.

18.

korostaa tässä yhteydessä, että tämänhetkisestä erittäin suuresta nuorisotyöttömyydestä huolimatta Euroopan on tulevina vuosikymmeninä turvauduttava nuoriin maahanmuuttajiin taatakseen talouskasvun ja lieventääkseen ikääntymisen vaikutuksia sosiaaliturva- ja terveydenhoitojärjestelmiin. Avoimet ja houkuttelevat kaupungit ovat yksi maahanmuuton edellytyksistä. Muualta tulleiden ja vähemmistöjen edustajien on kuitenkin vielä usein selvästi muita hankalampi saada kaupungeissa koulutusta, työtä, asuntoja ja sairaanhoitopalveluita. Tehokkaat paikalliset kotouttamisstrategiat ovatkin välttämätön osa ennakoivaa muuttoliikepolitiikkaa.

19.

toteaa olevan välttämätöntä varmistaa yhteiskunnan perusluonteisten tarpeiden täyttäminen eli tarjota asuntoja, päiväkoteja, esikouluja ja paikkoja, joissa lapset voivat leikkiä ja kehittyä turvallisesti, sekä poistaa esteitä, jotka vaikeuttavat perheen perustamista ja kasvattamista. Sen vuoksi on syytä tukea kaikkia toimenpiteitä, joilla edistetään myönteistä väestönkasvua.

20.

korostaa ilmastonmuutokseen liittyviä haasteita ja tarvetta vähentää energiankulutusta kiertoprosessien sekä energiatehokkuuden lisäämisen, verkottuneiden järjestelmien, rakentamattomien alueiden ja viheralueiden laajentamisen, uusien rakennusmuotojen sekä resurssineutraalien, terveellisten ja turvallisten liikkumismuotojen avulla.

21.

muistuttaa, että kulttuurilla ja luovuudella on tärkeä merkitys paitsi talouskasvun kannalta myös elämänlaadun, demokratian toteutumisen, rauhan ja keskinäisen arvostuksen edistämisessä. Kaupunkikulttuuriin kuuluu myös kaupunkien rakennuskulttuurin vaaliminen, laadukkaat ja kaikille avoimet julkiset tilat ja huomion kiinnittäminen paikallisiin ja alueellisiin erityispiirteisiin.

22.

korostaa, että osallistavilla elementeillä on politiikan muotoilussa perusluonteinen merkitys, jotta saadaan voitettua kansalaisten luottamus ja heidät saadaan toimintaan mukaan ja jotta sosiaalista yhteenkuuluvuutta voidaan vahvistaa. Tämänkaltainen kansalaisten osallistuminen on mahdollista vain, jos kunnallishallinnon tahot esittävät päätöstensä ja toimenpiteidensä perusteet avoimesti ja läpinäkyvästi.

23.

katsoo, että Euroopan unionin toimielinten moninaiset pyrkimykset avustaa kaupunkeja tukiohjelmin ja aloittein ovat välttämättömiä, sillä kunnat ovat asianmukaisten omien rahoitusresurssien puutteen vuoksi riippuvaisia näistä varoista.

24.

panee huolestuneena merkille, että Leipzigin peruskirjan aiejulistuksista ja peruskirjaan liittyvästä poliittisesta prosessista huolimatta jäsenvaltioiden sitoutuminen kaupunkipolitiikkaan on viime vuosina pikemminkin heikentynyt kuin vahvistunut. Tämä näkyy siinä, ettei kaupunkipoliittisia kysymyksiä ole tähän mennessä juurikaan onnistuttu priorisoimaan asian kannalta tärkeillä politiikanaloilla eli työllisyys-, ympäristö-, koulutus-, tiede- ja asuntopolitiikassa. Ongelmaa ilmentää myös se, että kaupunkipoliittisten tukiohjelmien määrärahoja on vähennetty. Tämän vuoksi tulee mahdollisimman nopeasti osoittaa unionitasolta varoja, joiden turvin kaupungit kykenevät puuttumaan joustavasti reagoiden näihin eri ongelmalohkoihin.

25.

on huolissaan siitä, että kuntien määrärahatilanne on useimmissa jäsenvaltioissa katastrofaalinen eikä se jäsenvaltioiden budjettipoliittisten painopisteiden perusteella parane, elleivät jäsenvaltiot tee suunnanmuutosta.

26.

katsoo, että ajankohtaisten sosiaalisten, taloudellisten ja ekologisten uhkatekijöiden vuoksi tähänastiset ponnistelut eivät missään tapauksessa riitä turvaamaan eurooppalaisten kaupunkien tulevaisuutta niin, että ne voivat kilpailukykyisinä, kauniina, älykkäinä, energia- ja resurssitehokkaina, vihreinä ja osallistavina sosiaalisen innovoinnin tyyssijoina antaa täyden panoksensa Euroopan unionin sosiaalisen, taloudellisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden vahvistamiseen sekä Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden toteuttamiseen.

27.

olettaa yhteiskunnallisten haasteiden valossa kaikkien poliittisesti vastuullisten tasojen olevan kiinnostuneita vahvoista, demokraattista itsemääräämisoikeutta käyttävistä kaupungeista eurooppalaisen yhteiskunnan perustana. Vahva, vastaanottavainen ja toimiva paikallisdemokratia voi osaltaan edistää ratkaisevasti luottamuksen palauttamista edustuksellisen demokratian instituutioihin kaikilla tasoilla.

28.

toistaa kehotuksensa tarkastella yhteiskunnan kehitystä niin, että mittayksikkönä ei käytetä pelkästään bruttokansantuotetta ja että kansalaisten huoliin ja tarpeisiin suhtaudutaan vakavasti ja ne otetaan nykyistä paremmin huomioon ohjelmien ja toimenpiteiden suunnittelussa.

29.

odottaa, että vaaleilla luottamustoimeen valitut edustajat kaikilla poliittisilla tasoilla näyttävät itsevarmasti ja rohkeasti tietä kohti rauhanomaista ja solidaarista yhteiseloa. Älykäs, osallistava ja kestävä kasvu on mahdollista vain rauhan ja todellisen rajatylittävän solidaarisuuden vallitessa. Tähän kuuluu sellaisen kulttuurin kehittäminen, jossa maahanmuuttajat otetaan aktiivisesti vastaan, mikä merkitsee myös kulttuurienvälisen osaamisen edistämistä julkishallinnossa ja julkisissa instituutioissa. Lisäksi tämä edellyttää selvää ja yksiselitteistä sitoutumista pakolaisten ja niiden ihmisten suojeluun, jotka ovat alkuperänsä, uskonsa, sukupuolisen suuntautumisensa, tiettyyn yhteiskuntaryhmään kuulumisensa tai poliittisen vakaumuksensa vuoksi joutuneet poliittisen vainon ja syrjinnän kohteeksi.

30.

korostaa yhdennettyjen paikallisten strategioiden merkitystä resurssien koordinoidun ja tehokkaan käytön kannalta ja kehottaa ottamaan huomioon ja mukaan kaikki asiaan liittyvät politiikanalat. On tärkeää, että kaikille poliittisille tasoille ja toimialoille on itsestään selvää tehdä rakentavaa yhteistyötä. Näin kansalaisille voidaan osoittaa, että instituutiot osaavat käyttää saamaansa luottamusta vastuullisesti ja pitävät paikallisten tarpeiden hoitamista velvollisuutenaan.

31.

kehottaa kaikkien tasojen päätöksentekijöitä ajamaan tarmokkaasti terveydelle suotuisaa ja kestävää liikkuvuutta kaupungeissa ja niiden välillä. On edistettävä julkista liikennettä siten, että se on kaikkien väestöryhmien ulottuvilla. Komitea kehottaa lisäksi päättäjiä jatkamaan eurooppalaisen kaupunkimallin perinteen mukaista kehittämistä erityyppisten toimintojen integroimisen, rakentamisen tiheyden ja (kaupunkisuunnittelun ja arkkitehtuurin) laadukkuuden keinoin.

32.

kannattaa uusia ponnisteluja tietämyksen lisäämiseksi kaupunkikehityksen teknisistä, sosiaalisista, taloudellisista ja ekologisista ulottuvuuksista. Tässä yhteydessä on otettava nimenomaisesti huomioon myös virtuaalisen tilan merkitys elämiselle ja työskentelylle kaupungeissa ja alueilla.

33.

korostaa ystävyyskaupunkitoiminnan, Euroopan kaupunkien verkostojen (esim. Eurocities) sekä Urbact-, Interreg- ja EAYY-aloitteiden puitteissa toteutettavien rajatylittävien kuntienvälisten yhteistyöhankkeiden merkitystä pyrittäessä parantamaan kaupunkikehityspolitiikkaa koskevaa tietämystä ja alan toimintatapoja. Lisäksi komitea tähdentää tarvetta hyödyntää tätä tiedonvaihtoa politiikan muotoilussa erityisesti rakennerahastojen yhteydessä mutta myös muilla tärkeillä politiikanaloilla, kuten peruspalveluasioissa, liikennepolitiikassa ja ympäristönsuojelussa.

34.

kehottaa ottamaan kaupungit ja alueet itseoikeutettuina kumppaneina mukaan Euroopan unionin monitasoisiin rakenteisiin kaikilla niillä politiikanaloilla, joilla tehdään alue- ja paikallishallinnon toimintakykyyn vaikuttavia EU-tason päätöksiä.

35.

kehottaa Euroopan unionin toimielimiä sitoutumaan selvästi kaupunkien vahvistamiseen ja huolehtimaan siitä, että sitoumus näkyy EU:n tulevan talousarvion painopisteissä.

36.

korostaa kaipaavansa sellaista rakennetukipolitiikkaa, jossa kunnille jätetään jatkossakin riittävästi liikkumavaraa soveltaa paikallisten painopisteiden pohjalta sovittua, investointi- ja sosiaalisista hankkeista muodostuvaa ja moniin eri rahastoihin tukeutuvaa yhdennettyä lähestymistapaa, joka vastaa paikallisia tarpeita. Jotta kunnat myös todella voivat toteuttaa rakennepolitiikkaa käytännössä, hallinto- ja valvontakustannuksia on vähennettävä.

37.

tähdentää koheesiopolitiikan olevan keskeinen väline sosiaalisen, taloudellisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden vahvistamiseksi ja kehottaa antamaan tulevalla tukikaudella selkeän signaalin kaupunkien tukemisesta huolehtimalla vahvasta kaupunkiulottuvuudesta, varojen käytön joustavuudesta ja siitä, että paikallistasolla on keskeinen rooli politiikan toteuttamisessa. Koska kaupungeilla on erittäin tärkeä merkitys sosiaalisen, taloudellisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden kannalta, tukea on annettava selvästi tähän mennessä ehdotettua 5 prosentin vähimmäisosuutta enemmän.

38.

korostaa Euroopan aluekehitysrahastoa koskevaa komission ehdotusta käsittelevässä alueiden komitean lausunnossa esitettyjä vaatimuksia ja erityisesti vaatimusta, jonka mukaan varoja on voitava käyttää joustavasti ja ilman tietynlaisten alueiden erityiskohtelua tai syrjintää, jotta maaseutu- ja esikaupunkialueet eivät jää EAKR-etuuksien ulkopuolelle. EAKR-varojen alueellisesta kohdentamisesta erilaisiin aluetyyppeihin on päätettävä kumppaneiden kesken toteutettavassa ohjelmasuunnitteluprosessissa, eikä sitä voida sanella etukäteen. Eri rahastojen yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 99 artiklassa määriteltyyn ”yhdennettyjen alueellisten investointien” välineeseen pohjautuvaa tehtävien siirtoa kaupungeille tulee pitää yhtenä vaihtoehtona, mutta siihen ei pidä velvoittaa.

39.

on tyytyväinen sellaisten kestäväpohjaisten rakennepoliittisten rahoitusvälineiden jatkokehittämiseen, jotka tarjoavat julkisen rahoituksen lisäksi luovia ja vakaita tukimekanismeja.

40.

katsoo, että kaupungeille ja alueille on annettava EU:n muuttoliike- ja kotouttamispolitiikan kehittämisessä vahva asema, joka vastaa paikallistason keskeistä merkitystä kotouttamisen kannalta.

41.

kehottaa jäsenvaltioita käynnistämään uudestaan kaupunkipoliittiset ponnistelunsa ja ulottamaan aloitteet koskemaan myös muita kuin aluesuunnitteluun liittyviä politiikanaloja. Kestävä kaupunkikehitys vaatii tuekseen erityisesti suotuisia työllisyys-, sosiaali-, koulutus- ja ympäristöpoliittisia puitteita.

42.

kehottaa keskustelemaan intensiivisemmin toiminnallisista tarpeista kaupungeissa ja niiden kanssa. Kaupunkien ja taajama-alueiden yhteistyö on välttämätöntä koheesion ja tasapainoisen kehityksen turvaamiseksi.

13.9.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 277/23

—

on tyytyväinen aloitteeseen luoda todellinen vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva alue sellaisten budjettiehdotusten avulla, joissa tiedostetaan, miten tärkeää on varata tarvittavat määrärahat maahanmuutto-, turvapaikka- ja turvallisuusbudjettia varten.

—

vahvistaa, että ehdotetut muutokset ovat alue- ja paikallisviranomaisten kannalta tärkeitä, sillä ne vaikuttavat suoraan niiden tehtäviin sekä Euroopan unionissa asuvien ihmisten päivittäiseen elämään.

—

korostaa, miten tärkeää on vastata maailmanlaajuisen liikkuvuuden lisääntymisestä johtuviin huoliin turvallisuudesta perusoikeuksien ja -vapauksien yleisen suojelun yhteydessä.

—

pitää myönteisenä sitä, että painopiste on joustavuudessa ja tulosten saavuttamisessa, ja tähdentää tämän edellyttävän hyvää suunnittelua sekä kaikkien sidosryhmien osallistumista ja vastuunottoa. Komitea korostaakin, että alue- ja paikallisviranomaiset sekä muut sidosryhmät, kuten kansainväliset erikoisjärjestöt, kansalaisyhteiskunta ja itse edunsaajat, on otettava mukaan suunnitteluvaiheeseen, sillä ne usein panevat ohjelmat ja hankkeet täytäntöön.

—

katsoo, että ehdotetut uudistukset parantavat huomattavasti rahoituksen saatavuutta. Komitea kuitenkin kehottaa kehittämään edelleen rahoitusmahdollisuuksia koskevia tiedotusmekanismeja. Suuremmissa maissa alue- ja paikallisviranomaisten avulla voitaisiin järjestää alueellisia ja paikallisia kuulemismenettelyjä, jotta organisaatiot ja sidosryhmät, jotka toimivat kauempana suurimmista kaupungeista, voisivat myös osallistua.

Esittelijä

Samuel AZZOPARDI (MT, PPE), Victorian kunnanjohtaja, Gozo

Viiteasiakirjat

1.

on tyytyväinen aloitteeseen luoda todellinen vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva alue sellaisten budjettiehdotusten avulla, joissa tiedostetaan, miten tärkeää on varata tarvittavat määrärahat maahanmuutto-, turvapaikka- ja turvallisuusbudjettia varten (1).

2.

kannattaa olemassa olevien välineiden yksinkertaistamista niin, että ne yhdistetään kahdeksi rahastoksi.

3.

vahvistaa, että ehdotetut muutokset ovat alue- ja paikallisviranomaisten kannalta tärkeitä, sillä ne vaikuttavat suoraan niiden tehtäviin sekä Euroopan unionissa asuvien ihmisten päivittäiseen elämään.

4.

korostaa, miten tärkeää on vastata maailmanlaajuisen liikkuvuuden lisääntymisestä johtuviin huoliin turvallisuudesta perusoikeuksien ja -vapauksien yleisen suojelun yhteydessä.

5.

korostaa, että tämä voidaan saavuttaa vain ottamalla vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alalla käyttöön johdonmukaiset välineet, jotka perustuvat ihmisoikeuksien, yhteisvastuun ja vastuullisuuden kunnioittamiseen kiinnittäen erityistä huomiota sukupuolten tasa-arvoon ja syrjintäkieltoon (2).

6.

katsoo, että turvallisuuteen ja raja-asioihin liittyvien menojen sekä maahanmuuttajien kotouttamiseen ja turvapaikanhakijoiden vastaanotto-olosuhteisiin liittyvien menojen välillä on saavutettava tasapaino.

7.

kannattaa sitä, että laaditaan tarvelähtöinen talousarvio, joka auttaa luomaan synergiaa EU:n rahoitusvälineiden välille, erityisesti rakennerahastojen ja sisäasioiden alan rahastojen välille. Unionin talousarviosta pitäisi myöntää riittävästi varoja sisäasioiden alalle sekä rakennerahastojen että vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen erikoisvälineiden kautta.

8.

muistuttaa, että muiden unionin ja yhteisön rahoitusvälineiden täydentävän käytön mahdollisuuden poistuminen neuvoston päätöksen 2007/125/ YOS kumoamisen johdosta rajoittaa huomattavasti rahoitusvälineiden käytön joustavuutta ja vaarantaa sellaisten sisäisen turvallisuuden alalla ilman siirtymäaikaa toteutettavien valtioiden rajatylittävien hankkeiden kehittämisen, jotka on tähän mennessä rahoitettu EAKR:ään perustuvasta tavoite 3:n tuesta. Komitea kannattaakin yhteisön välineiden täydentävyyden säilyttämistä.

9.

huomauttaa, että talousarvion ja rahoitusvälineiden toimintaan tarvitaan tiettyä joustavuutta, joka mahdollistaa todellisen väliarvioinnin määritettyjen poliittisten painopisteiden mukaisesti, ja korostaa, että tällaista joustavuutta on lisättävä niin, että sen lisäksi määrärahoja jaetaan tasapuolisesti.

10.

pitää myönteisenä maahanmuuttopolitiikkaa, joka alkaa alkuperämaista, jossa otetaan huomioon EU:n työmarkkinoiden tarpeet ja väestörakenteen muutos ja joka johtaa kaikkia osapuolia, myös alkuperämaita, hyödyttävään järjestelmään, sillä alkuperämaat hyötyvät varsin usein EU:n alueelta tulevista rahalähetyksistä (3).

11.

painottaa, että EU:ssa on tehtävä tiivistä yhteistyötä, jotta jäsenvaltiot onnistuvat koordinoimaan keskenään entistä paremmin unionin ulkorajojen hallintaa ja jotta voidaan edetä kohti yhteistä eurooppalaista turvapaikkajärjestelmää.

12.

korostaa, että määrärahojen käytön on oltava avointa ja että ehdotusten, hankkeiden ja saavutettujen tulosten on oltava tavallisten kansalaisten näkökulmasta havaittavia, helposti ulottuvilla ja ymmärrettäviä.

13.

pitää myönteisenä sitä, että painopiste on joustavuudessa ja tulosten saavuttamisessa, ja tähdentää tämän edellyttävän hyvää suunnittelua sekä kaikkien sidosryhmien osallistumista ja vastuunottoa. Komitea korostaakin, että alue- ja paikallisviranomaiset sekä muut sidosryhmät, kuten kansainväliset erikoisjärjestöt, kansalaisyhteiskunta ja itse edunsaajat, on otettava mukaan suunnitteluvaiheeseen, sillä ne usein panevat ohjelmat ja hankkeet täytäntöön.

14.

painottaa, että tarvitaan riippumatonta seurantaa ja arviointia, jotta varmistetaan toteuttajajärjestöjen tehokas varainkäyttö ja vahva hallinnointi. Tämä saattaa kannustaa parantamaan toiminnan tuloksia. Kaikkien sidosryhmien on valittava laadullisia ja määrällisiä indikaattoreita osallistumista edistävällä tavalla. Komitea huomauttaa, että tietyt laadulliset indikaattorit voivat olla toimivia ja kustannustehokkaita. Se pyytää myös Euroopan komissiota ja parlamenttia tehostamaan rahastojen valvontaa seurannan ja arvioinnin riippumattomuuden kehittämiseksi.

15.

katsoo, että ehdotetut uudistukset parantavat huomattavasti rahoituksen saatavuutta. Komitea kuitenkin kehottaa kehittämään edelleen rahoitusmahdollisuuksia koskevia tiedotusmekanismeja. Suuremmissa maissa alue- ja paikallisviranomaisten avulla voitaisiin järjestää alueellisia ja paikallisia kuulemismenettelyjä, jotta organisaatiot ja sidosryhmät, jotka toimivat kauempana suurimmista kaupungeista, voisivat myös osallistua.

16.

huomauttaa, että yksinkertaistamiseen ja joustavuuteen liittyvien myönteisten näkökohtien lisäksi ehdotetut uudistukset aiheuttavat myös epävarmuutta, joka koskee resurssien jakamista eri alojen ja teemojen välillä. Komitea korostaakin olevan tärkeää, että varat jaetaan tarveperusteisesti perinpohjaisen tarveanalyysin pohjalta, jossa priorisointi tapahtuu oikeusperusteisen lähestymistavan mukaisesti. Tämä voidaan saada aikaan mekanismeilla ja suojatoimilla, jotka otetaan käyttöön priorisoinnin tehokkuuden varmistamiseksi ja jotka käsittävät alue ja paikallisviranomaisten ja muiden sidosryhmien osallistumisen kansallisten strategioiden laatimiseen.

17.

tähdentää, että varat on jaettava tasapuolisesti institutionaalisten valmiuksien ja hanke-ehdotusten mukaan, eikä määrärahoja jaettaessa saa keskittyä vain muutamaan tuensaajaan.

18.

katsoo, että ellei varoja ole tarpeeksi, etusijalle on asettava rahoitus, jolla pyritään suojaamaan ihmisten perusoikeuksia ja -vapauksia – myös niitä, jotka liittyvät peruselintasoon, sukupuolikysymyksiin ja turvapaikkaoikeuteen – sekä resurssit, joiden avulla kehitetään alue- ja paikallisviranomaisten valmiuksia hallita muuttovirtoja.

19.

korostaa osallistumista edistävän lähestymistavan olevan tärkeä todellisten tulosten saavuttamiseksi ja kannattaa ehdotuksia, jotka velvoittavat jäsenvaltiot luomaan kumppanuussuhteita kaikkien asiaankuuluvien viranomaisten ja sidosryhmien kanssa, myös kansalaisyhteiskunnan ja kansainvälisten järjestöjen kanssa, kansallisten ohjelmien kehittämiseksi, toteuttamiseksi ja seuraamiseksi.

20.

kehottaakin vahvistamaan sidosryhmien kumppanuutta tekemään siitä pakollisen. Komitea huomauttaa, että tällä hetkellä yleisiä säännöksiä sisältävän asetusehdotuksen (4) mukainen periaate ei välttämättä tee osallistumisesta riittävän sitovaa. Vaikka koordinointimekanismit ovatkin pakollisia, muihin osa-alueisiin liittyy paljon harkinnanvaraa, joka vaikuttaa siihen, syntyykö merkityksellistä kumppanuussuhdetta tosiasiassa.

21.

katsoo, ettei ehkä ole tarkoituksenmukaista nimetä yhtä ainutta viranomaista vastaamaan kaikista rahastojen tukemista toimista, vaikka tämä voisikin yksinkertaistaa asioita. Päätösten oikeudenmukaisuuden varmistaminen edellyttää avoimuutta ja valvontaa. Komitea on huolissaan mahdollisista oikeudellisista ongelmista, joiden vuoksi delegoitua valtaa käyttävä viranomainen ei voi työskennellä kansallisen vastuuviranomaisen valvonnassa, ja ehdottaa siksi, että asetusten pitäisi olla riittävän joustavia, jotta niissä otettaisiin huomioon kaikki EU:ssa voimassa olevat kansalliset säännöt, eikä niissä saa velvoittaa jäsenvaltioita muuttamaan perustuslaillisia rakenteitaan, jos tavoitteet voidaan yhtä hyvin saavuttaa kumppanuuteen perustuvaa lähestymistapaa noudattaen.

22.

pitää myönteisenä yhteiseen eurooppalaiseen turvapaikkajärjestelmään liittyvää aloitetta ja korostaa, että sillä pitää pyrkiä saavuttamaan niiden maiden vaatimustaso, joilla on paremmat järjestelmät ja rakenteet, ja ettei se saa johtaa laadun yleiseen heikkenemiseen heikompien järjestelmien maissa vallitsevalle tasolle.

23.

pyytää selventämään, käyttääkö Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirasto (EASO) vain sille suoraan osoitettuja määrärahoja vai voiko se saada myös tukea sisäasioiden rahastosta.

24.

panee tyytyväisenä merkille alue- ja paikallisviranomaisten aseman vastaanotto- ja turvapaikkajärjestelmissä sekä kolmansien maiden kansalaisten ja laillisten maahanmuuttajien kotouttamisessa.

25.

pitää erinomaisena ajatusta keskittymisestä heikoimmassa asemassa oleviin, myös ihmiskaupan uhreihin.

26.

korostaa, että kotouttamisessa on keskityttävä pitkän aikavälin kestäviin toimiin ja muistettava, että kotouttaminen on kaksisuuntainen prosessi, jossa toimet voidaan suunnata sekä vastaanottajayhteisöihin että maahanmuuttajayhteisöihin.

27.

esittää, että sisäasioiden rahastosta pitäisi tukea myös Euroopan komission suosittelemia toimia ottaen huomioon monitasoista hallintoa koskeva lähestymistapa, joka sisältyy toiseen eurooppalaiseen toimintasuunnitelmaan kolmansien maiden kansalaisten kotouttamista varten (5).

28.

huomauttaa, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ja ihmisoikeusviranomaiset ovat pitäneet silmällä hallinnollisia säilöönottokäytäntöjä eri puolilla EU:ta, ja korostaa, että henkilöiden säilöönottoon liittyvien hankkeiden rahoituksella on varmistettava, että säilöönotto on EU:n lainsäädännön ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätösten mukaista.

29.

tähdentää, että eri jäsenvaltioissa kansainvälistä suojelua saavien perheenjäsenten pitäisi saada asua yhdessä ja saada suojelua samassa jäsenvaltiossa.

30.

korostaa, että EU:n raja-alueiden on saatava riittävää tukea turvapaikka- ja maahanmuuttoasioissa, varsinkin erityisen vaikeina aikoina (6).

31.

painottaa, että siirtokriteerien ja -mekanismien on oltava luonteeltaan syrjimättömiä ja niissä on keskityttävä heikoimmassa asemassa oleviin ja että samalla on pidettävä mielessä EU:n työmarkkinoihin liittyvät näkökohdat, erityisesti henkilöt, jotka ovat tällä hetkellä juuttuneina alueille, joilla työnsaantimahdollisuudet ovat rajalliset. Niissä ei pidä asettaa etusijalle henkilöitä, jotka ovat korkeasti koulutettuja ja jotka ovat jo kotoutuneet vastaanottavaan yhteiskuntaan.

32.

huomauttaa, että alue- ja paikallisviranomaisilla on hyvät edellytykset osallistua tällaisten mekanismien luomiseen (7).

33.

katsoo, että kuormitettujen maiden tukemiseen liittyvän yhteisvastuun pitäisi riippua niiden ihmisoikeustilanteesta ja edellyttää EU:n vastaanottosääntöjen noudattamista, mikä kannustaisi asioiden parantamiseen.

34.

pitää EU:n uudelleensijoittamisohjelman laatimista myönteisenä ja kannustaa luomaan selvän kehyksen EASO:n, YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun ja kansalaisjärjestöjen välisessä kumppanuussuhteessa pitäen mielessä maailman muissa osissa noudatettavat parhaat käytännöt. EU:n pitäisi näyttää esimerkkiä ja pyrkiä löytämään ne, jotka kansainvälinen yhteisö on unohtanut, ja tarjota heille suojelua.

35.

korostaa, että jäsenvaltioiden takaamien uudelleensijoituspaikkojen määrän lisäämiseen tarvitaan kannustimia ja että tähän liittyvistä eduista tarvitaan tietoa.

36.

tähdentää, että kolmansista maista tapahtuva uudelleensijoitus on erotettava edelleen selvästi EU:n sisäisestä uudelleensijoituksesta ja että näissä kahdessa ohjelmassa sijoitettujen henkilöiden määrät on myös erotettava selvästi toisistaan.

37.

vahvistaa, että ohjelmia pitäisi periaatteesta toteuttaa täysin vapaaehtoiselta pohjalta ja kehitysyhteistyön tavoitteiden mukaisesti, niin että ne johtaisivat pitkällä aikavälillä asiaankuuluvien henkilöiden integroitumiseen yhteiskuntaan (8). Paluun on oltava mahdollinen, ja on varmistettava, ettei se johda uuteen muuttosuunnitelmaan (9). Tämä tavoite voitaisiin saavuttaa kumppanuussuhteessa asiaan erikoistuneen kansainvälisen järjestön, kuten Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön (IOM), kanssa.

38.

huomauttaa, ettei onnistuneen paluun strategioita voida mitata riittävän hyvin pelkästään palaavien henkilöiden määrällä, joka on yksinomaan määrällinen indikaattori. Indikaattoriksi pitäisikin ottaa palaavien henkilöiden määrä tapausten määrään suhteutettuna ja ottaa huomioon pitkän aikavälin laadulliset tekijät.

39.

korostaa, että sen on välttämätöntä osallistua itse EU:n sisäisen turvallisuuden parantamiseen ja että alue- ja paikallisviranomaisten valmiuksia on kehitettävä.

40.

painottaa, että myönnettäessä rahoitusta sisäisen turvallisuuden rahastosta on muistettava, että on tarpeen investoida jatkotutkimukseen sekä innovoida ja jakaa osaamista tietoverkkojen turvallisuuden, rikostutkinnan, välttämättömän infrastruktuurin suojelun ja kaupunkien turvallisuuden kaltaisilla aloilla, ja että Euroopan komission on edistettävä tätä, sillä tarve puuttua yhä yksityiskohtaisempiin ja monitahoisempiin ongelmiin on kasvanut.

41.

vahvistaa, miten tärkeää on, että alue- ja paikallisviranomaiset osallistuvat poliisi- ja turvallisuusyhteistyöhön, jota voidaan tehdä koulutuksen, parhaiden käytäntöjen jakamisen ja ennaltaehkäisevien ohjelmien muodossa sekä kehittämällä yhteisiä välineitä ja tietojärjestelmiä ja parantamalla viestintää.

42.

suosittelee, että alue- ja paikallisviranomaisten nykyisiä verkostoja vahvistetaan ja hyödynnetään kaikissa jäsenvaltioissa tai että tarpeen vaatiessa perustetaan uusia verkostoja, jotta voidaan helpottaa sellaisten hyvien käytäntöjen vaihtamista, jotka koskevat yhteiskuntaan integroitumista sekä lähialueilla ja lähiympäristössä syntyvien väkivaltaisten ääriliikkeiden ammattimaista tutkimusta ja ymmärtämistä. Näin voitaisiin tukea hiljattain perustetun EU:n radikalisoitumisenvastaisen verkoston tekemää työtä.

43.

ehdottaa, että rahoituksen myöntämiseen sisäisen turvallisuuden rahastosta liitettäisiin julkisen kuulemismenettelyn järjestäminen jäsenvaltioissa paikallistasolla sekä niiden ihmisten tavoittaminen, jotka kokevat menettäneensä yhteyden yhteiskuntaan. Tämä voi auttaa saamaan monipuolisen käsityksen paikallisista kokemuksista, terrorismiin liittyvistä ajatuksista ja ääriliikkeiden vaikuttimista.

44.

korostaa, miten tärkeää on lisätä pankkitoiminnan ja liiketoimintakäytäntöjen valvontaa, jotta voidaan havaita rahanpesu sekä rikollisen toiminnan ja laillisen liiketoiminnan väliset kytkökset terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden rahoittamiseksi sekä puuttua niihin.

45.

muistuttaa yhtä lailla, miten tärkeää on tuomita rikoksella saadut varat menetetyksi, mikä on kiistatta tärkeä keino torjua kaikenlaista rikollisuutta kautta linjan, ja pitää siksi myönteisenä sitä, että Euroopan komissio on antanut menetetyksi tuomitsemista koskevaa EU:n oikeuskehystä vahvistavan säädösehdotuksen (10).

46.

huomauttaa, että vaikka julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksilla voikin olla myönteisiä vaikutuksia, turvallisuuden yksityistämistä on vältettävä.

47.

painottaa, että rajavalvontaan on varattava riittävät määrärahat (11), mutta katsoo samalla, että laittoman maahanmuuton torjumisen kannalta on kyseenalaista, ovatko suuret investoinnit rajavalvontaan tehokkain ja toimivin tapa saada aikaan pitkäaikainen ja merkittävä muutos.

48.

korostaa, että YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun kaltaisen organisaation on valvottava rajatoimia riippumattomalla tavalla, jotta varmistetaan, että perustavanlaatuisia ihmisoikeuksia kunnioitetaan ja että myös sukupuolinäkökulma otetaan huomioon.

49.

tähdentää, että ihmishenkien suojelun pitäisi mennä kaikkien muiden asioiden edelle, ja vaatii jäsenvaltioita tekemään lisää yhteistyötä ja jakamaan paremmin vastuuta pelastetuista henkilöistä kannustaakseen pelastustoimintaan. Komitea katsoo, että automaattinen vastuunjako voisi auttaa pelastamaan enemmän ihmishenkiä merellä.

50.

pitää myönteisenä muutoksia, joilla pyritään nopeuttamaan reagointia hätätilanteisiin.

51.

vaatii komissiota sitoutumaan sellaisten rajatylittävien toimenpiteiden suunnitteluun ja kehittämiseen, joihin raja-alueet osallistuvat aktiivisesti. Näin alueet voisivat yhdistää osaamistaan pelastuspalvelun alalla, ja tämä tarjoaisi toiminnalle vakaan pohjan, jolle rakentaa Euroopan hätäapukeskus.

52.

kehottaa komissiota ottamaan roolin, jossa se hallitsee enenevässä määrin hätätilanteita suoraan valvonnan ja rajatylittävään koordinointiin liittyvän avun tason säilyttämiseksi.

53.

kannustaa jäsenvaltioita perustamaan monialaisia ryhmiä pelastusjoukkojen nopean saatavuuden turvaamiseksi, varsinkin kun hätätilanteeseen liittyy erilaisten maahanmuuttovirtojen kaltaisia tekijöitä, jolloin turvapaikkalainsäädäntöä ja ihmisoikeuksia koskeva asiantuntemus on välttämätöntä.

54.

huomauttaa, että jotkin hätätilanteet voivat olla pitkäkestoisia ja että hätätilanteessa annettavaa rahoitusta on oltava saatavana niin kauan kuin hätätilanne kestää.

55.

pitää myönteisenä johdonmukaisempaa lähestymistapaa maahanmuuton hallinnan ja sisäisen turvallisuuden sisäisiin ja ulkoisiin näkökohtiin ja huomauttaa, että kolmansien maiden kanssa on tehtävä yhteistyötä ja käytävä vuoropuhelua, jotta voidaan puuttua laittomaan maahanmuuttoon sekä keskittyä lailliseen maahanmuuttoon.

56.

huomauttaa, että alue- ja paikallisviranomaiset, jotka ovat lähimpänä kolmansia maita tai joilla on parhaat yhteydet kolmansiin maihin, voivat toimia tärkeinä yhdyssiteinä EU:n tehdessä yhteistyötä kyseisten maiden kanssa ja parantaa merkittävällä tavalla suhteita sekä elinoloja alkuperä- ja kauttakulkumaiden kaupungeissa ja alueilla (12). Komitea tekee yhteistyötä laajentumis- ja naapurimaiden alue- ja paikallisviranomaisten kanssa (esimerkkinä työryhmät ja yhteiset neuvoa-antavat komiteat, CORLEAP ja ARLEM), joten sillä on hyvät edellytykset edistää rahastojen tavoitteita EU:n rajojen ulkopuolella.

57.

ei pidä kolmansiin maihin liittyvää kehitysyhteistyötoimintaa ja muuta toimintaa toisistaan selvästi erillisinä asioina ja kehottaa johdonmukaisuuteen ja koordinointiin kehitysapurahoitteisten hankkeiden ja sisäasiain hankkeiden välillä yhteisvastuun sekä kolmansien maiden kanssa tehtävän vastuunjaon hengessä.

58.

vaatii suojatoimia, joilla jäsenvaltioita estetään ajamasta omia kansallisia etujaan sisäasioiden rahaston ulkoisen näkökohdan avulla, sekä mekanismeja, joilla taataan jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden kahdenvälisen yhteistyön avoimuus.

13.9.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 277/43

—

katsoo, että ehdotetut ohjelmat ovat tärkeitä välineitä oikeus-, perusoikeus- ja kansalaisuusasioihin liittyvien EU:n politiikkojen täytäntöönpanon tukemiseksi.

—

pitää ehdotuksia toissijaisuusperiaatteen mukaisina, sillä kyseisiin toiminta-aloihin liittyy yhtäältä huomattava rajatylittävä ulottuvuus ja toisaalta niiden avulla toteutetaan eurooppalaista oikeuden ja perusoikeuksien aluetta, joka edellyttää kansainvälisiä yhteistyömekanismeja ja asianomaisille ammattihenkilöille mahdollisuutta verkostoitua. Näitä tavoitteita ei yleensä voida saavuttaa tehokkaasti pelkästään yksittäisten jäsenvaltioiden toimien avulla.

—

katsoo, että vuosien 2014–2020 monivuotiseen rahoituskehykseen sisältyvien ennakointien perusteella on mahdollista toteuttaa eurooppalaista lisäarvoa tuottavia toimia, joiden tavoitteena on Euroopan oikeusalueen kehittäminen sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa vahvistettujen yksilön oikeuksien edistäminen ja suojelu.

—

korostaa omaa sitoutumistaan ja valmiuttaan vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen tukemiseen sekä Euroopan unionin kansalaisuuden edistämiseen.

—

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarjoamaan paikallis- ja alueviranomaisille mahdollisimman laajat mahdollisuudet osallistua ohjelmien toteutukseen – etenkin vuotuisten työohjelmien laadintaan ja kehittämiseen.

—

ehdottaa, että alueiden komitean edustaja voisi osallistua neuvoa-antavaan menettelyyn.

Esittelijä

Giuseppe VARACALLI (IT, ALDE), Geracen pormestari

Viiteasiakirjat

1.

katsoo, että ehdotetut ohjelmat ovat tärkeitä välineitä oikeus-, perusoikeus- ja kansalaisuusasioihin liittyvien EU:n politiikkojen täytäntöönpanon tukemiseksi. Kaikkien ohjelmien avulla pyritään tukemaan jäsenvaltioissa toteutettavia toimia, joiden tavoitteena on edistää unionin lainsäädännön ja politiikkojen ymmärtämystä ja täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa sekä kansainvälistä yhteistyötä ja parantaa kyseisillä toiminta-aloilla mahdollisesti esiintyvien ongelmien tuntemusta, jotta taattaisiin, että politiikkojen ja normien määrittely perustuu konkreettisiin tietoihin. Kansalaisten Eurooppa -ohjelman tavoitteena on erityisesti edistää Euroopan unionin kansalaisuuden kehittämistä.

2.

pitää ehdotuksia toissijaisuusperiaatteen mukaisina, sillä kyseisiin toiminta-aloihin liittyy yhtäältä huomattava rajatylittävä ulottuvuus ja toisaalta niiden avulla toteutetaan eurooppalaista oikeuden ja perusoikeuksien aluetta, joka edellyttää kansainvälisiä yhteistyömekanismeja ja asianomaisille ammattihenkilöille mahdollisuutta verkostoitua. Näitä tavoitteita ei yleensä voida saavuttaa tehokkaasti pelkästään yksittäisten jäsenvaltioiden toimien avulla.

3.

pitää ehdotuksia myös suhteellisuusperiaatteen mukaisina. Komitea on tarkastanut ennen muuta sen, että ehdotukset ovat muodoltaan ja sisällöltään objektiivisesti katsoen tarkoituksenmukaisia asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi ja että kolmeen ohjelmaan kaavaillut kokonaismäärärahat riittävät niiden tehokkaaseen toteuttamiseen ottaen huomioon myös se, että määrärahat on pidetty asianmukaisesti samalla tasolla kuin meneillään oleviin samojen toiminta-alojen ohjelmiin osoitetut määrärahat ja että ehdotuksissa mainitaan nimenomaisesti mahdollisuus lisätä määrärahoja uuden jäsenvaltion liittyessä unioniin.

4.

antaa sääntelyn parantamista koskevaa yleistavoitetta ajatellen arvoa ehdotuksiin liitetyille vaikutusarvioinneille, jotka ovat komitean mielestä riittävän hyvin perusteltuja ja kattavia, kun otetaan lisäksi huomioon, että Euroopan komissio on kuullut valmisteluvaiheessa myös sidosryhmiä ja että kuulemisten tulokset on sisällytetty vaikutusarviointeihin. Vastaavia kuulemisia on järjestetty eri tasoilla myös paikallis- ja alueviranomaisille.

5.

katsoo, että vuosien 2014–2020 monivuotiseen rahoituskehykseen sisältyvien ennakointien perusteella on mahdollista toteuttaa eurooppalaista lisäarvoa tuottavia toimia, joiden tavoitteena on Euroopan oikeusalueen kehittäminen sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa vahvistettujen yksilön oikeuksien edistäminen ja suojelu.

6.

toivoo, että ohjelmien avulla voidaan jatkossakin vähitellen parantaa EU-asioiden ymmärtämystä kansalaisten keskuudessa etenkin kannustamalla kansalaisia aktiiviseen osallistumiseen sekä vahvistaa merkittävästi tietoisuutta.

7.

toivoo, että toteutettaessa perusoikeus- ja kansalaisuusohjelmaa – ottaen huomioon, että erityistavoitteena on “edistää unionin kansalaisuuteen perustuvien oikeuksien käyttöä” – sekä Kansalaisten Eurooppa ohjelmaa – ottaen huomioon yleistavoitteena oleva “kansalaisten osallistumisvalmiuksien lisääminen unionin tasolla” ja erityistavoitteena oleva “demokraattiseen toimintaan osallistumisen ja kansalaisvaikuttamisen kannustaminen unionin tasolla” – voidaan myös saada EU:n kansalaiset tiedostamaan yhä paremmin heille hiljattain kansalaisaloitetta koskevalla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 211/2011 (16. helmikuuta 2011) annettu mahdollisuus ehdottaa komissiolle lainsäädäntöaloitteita EU:n toimivaltaan kuuluvissa asioissa. On myös säädetty, että järjestöt voivat edistää kyseisiä aloitteita tai ilmaista niille tukensa.

8.

korostaa omaa sitoutumistaan ja valmiuttaan vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen tukemiseen sekä Euroopan unionin kansalaisuuden edistämiseen.

9.

katsoo tasa-arvonäkökohtien kannalta ja erityisesti perusoikeus- ja kansalaisuusohjelmaan liittyen, että seuraavat asetusehdotukseen sisältyvät seikat on toteutettava asianmukaisesti ja tehokkaasti: johdanto-osan 12 kappaleessa mainittu kolmen edellisen ohjelman jatkaminen ja kehittäminen kiinnittäen erityistä huomiota lapsiin, nuoriin ja naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemistä ja torjuntaa sekä väkivallan uhrien ja riskiryhmien suojelemista koskevaan erityisohjelmaan (Daphne III -ohjelma) sekä työllisyyttä ja sosiaalista yhteisvastuuta koskevan yhteisön Progress-ohjelman osioihin “sukupuolten tasa-arvo” ja “syrjinnän torjuminen ja monimuotoisuus”; 4 artiklan (Erityistavoitteet) 1 kohdan b alakohta kiinnittäen erityistä huomiota sukupuoleen perustuvan syrjinnän torjuntaan sekä naisten ja miesten tasa-arvon periaatteeseen.

10.

kannattaa periaatteessa kaudella 2007–2013 toteutettujen kuuden toimintaohjelman kaavailtua korvaamista kahdella ohjelmalla. Komitea katsoo, että ohjelmia vähentämällä voidaan sujuvoittaa ja tehostaa suunniteltujen toimien hallinnointia ja näin voidaan myös toivotulla tavalla parantaa varojen jakamisen kohdentamista ja välttää epätasaista maantieteellistä jakautumista. Komissio itse toteaa säädösehdotuksiin liittyvissä rahoitusselvityksissä, että tällaisia ongelmia on esiintynyt meneillään olevissa ohjelmissa.

11.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarjoamaan paikallis- ja alueviranomaisille mahdollisimman laajat mahdollisuudet osallistua ohjelmien toteutukseen – etenkin vuotuisten työohjelmien laadintaan ja kehittämiseen.

12.

suosittaa – viitaten erityisesti yksityisille tahoille kaavailtuun, erittäin suotavaan ja varmistettuun mahdollisuuteen hyödyntää suunniteltuja toimia –, että komissio pyrkii myös kehittämään mekanismeja, joiden avulla voidaan tarkistaa ennakkoon hakemusten laatu.

13.

toteaa, että vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen keskeiset ongelmat ovat erityisen merkittäviä paikallis- ja alueviranomaisten kannalta, etenkin kun otetaan huomioon suora vaikutus unionin alueella asuvien päivittäiseen elämään ja paikallis- ja alueviranomaistahojen omiin toimintoihin sekä se, että paikallis- ja alueviranomaisilla on monia tärkeitä toimivaltuuksia kyseiseen alueeseen kytkeytyvillä aloilla.

14.

korostaa, että toissijaisuusperiaate ja tiivis yhteys kansalaisiin ja asukkaisiin antaa paikallis- ja alueviranomaisille suoraan kosketuspinnan kansalaisia askarruttaviin kysymyksiin ja heidän odotuksiinsa. Tämän ansiosta paikalliselimet pystyvät usein toteuttamaan innovatiivisia ja tarkoituksenmukaisia ratkaisuja.

15.

toteaa erityisesti Kansalaisten Eurooppa -ohjelman osalta, että osallistuminen ystävyyskaupunkitoimintaan, joka sisältyy nimenomaisesti tähän ohjelmaan, on tarjonnut rakentavan mahdollisuuden erittäin hyödylliseen kokemusten vaihtoon eri alueilla sijaitsevien yhteisöjen välillä ja onnistuneiden aloitteiden laajempaan soveltamiseen. Tällöin yhteisöt ovat myös voineet toimia kansalaisuusasioiden edistäjinä ja välittäjinä.

16.

ilmaisee kannattavansa sitä kolmeen asetusehdotukseen sisällytettyä mahdollisuutta, että kaikki julkiset tahot, myös paikallis- ja alueviranomaiset, voivat hyödyntää ohjelmia. Komitea huomauttaa kuitenkin, etteivät hakumenettelyt saa olla liian raskaita, etenkään siltä osin kuin on kyse ohjelmien suunnitellusta täydentävyydestä ja tähän liittyvästä toivottavasta mahdollisuudesta käyttää myös eri ohjelmiin osoitettuja määrärahoja sillä edellytyksellä, että niillä katetaan eri kustannuksia.

17.

vahvistaa kannattavansa aiemmissa lausunnoissa esittämänsä kannan mukaisesti ohjelmien tavoitteita ja pyrkivänsä lisäksi jatkuvasti omien yhteistyöelintensä (työryhmät, neuvoa-antavat sekakomiteat, Corleap, ARLEM) välityksellä edistämään tavoitteita ja niiden soveltamista myös naapurimaissa asiaan liittyvien yhteistyösopimusten mukaisesti ja yhteistyössä komission kanssa.

18.

korostaa aidon ja kansalaisia palvelevan vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen toteuttamisen erityistä merkitystä maailmassa, jossa liikkuvuus lisääntyy jatkuvasti. Komitea pitää ilahduttavana, että vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen toteuttamisessa on edistytty ja että kansalaiset ovat nyt hankkeen ytimessä. Alueiden komitea onkin jo pitkään pyrkinyt edistämään monitasoisen järjestelmän luomista perusoikeuksien suojelemiseksi.

19.

katsoo edelleen, että turvallisuutta sekä perusoikeuksien ja -vapauksien suojelua koskevia kysymyksiä tulisi lähentää toisiinsa entistä tasapainoisemmin soveltamalla vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella johdonmukaisia välineitä. Tällä argumentilla ei saa peittää sitä, että Euroopalla on varmasti vankka ihmisoikeuksien suojelua koskeva sääntelykehys, jota tulee käytännössä jatkuvasti parantaa kyseisten oikeuksien toteutumisen takaamiseksi.

20.

pitää myönteisenä, että kaikilla kolmella ohjelmalla, vaikka niiden välillä onkin selviä eroja, on tarkoitus edistää kansalaisten tietoisuutta kansalaisuutensa eurooppalaisesta ulottuvuudesta ja siten heidän osallistumistaan Euroopan yhdentymiskehitykseen ja eurooppalaisen demokratian vahvistamiseen.

21.

toistaa eräät huomiot, jotka se on jo esittänyt vuoden 2013 jälkeisestä monivuotisesta rahoituskehyksestä hiljattain antamassaan lausunnossa. Komitea toi lausunnossa esille, että perusoikeuksien, demokratian ja kansalaisten osallistumisen edistämiseen tulee osoittaa riittävät määrärahat Euroopan kansalaisuuden vahvistamiseksi, ja totesi myös, että Kansalaisten Eurooppa -ohjelmassa on ensiarvoisen tärkeää antaa keskeinen sija kumppanuuksille, joiden avulla tuetaan kansalaisyhteiskuntaa Euroopan tasolla. Lisäksi komitea huomautti, että EU:n turvallisuus on tiiviisti sidoksissa demokratian, hyvän hallintotavan ja oikeusvaltioperiaatteen leviämiseen unionin ulkopuolisissa maissa ja että unionin tulee edistää näitä arvoja maailmanlaajuisesti.

22.

muistuttaa lisäksi todenneensa jo aikaisemmin, että olisi tarkoituksenmukaista tukea erilaisia alueellisen yhteistyön muotoja sellaisten hankkeiden ja toimien toteuttamisessa, joilla pyritään mahdollistamaan unionin kansalaisuuden toteutuminen ja jotka voivat auttaa vähentämään hallinnollisia ja byrokraattisia esteitä ja kustannuksia, muun muassa levittämällä erilaisia parhaita toimintatapoja rajatylittävien palvelujen eli esimerkiksi terveydenhuollon ja monikielisyyden alalla.

23.

toivoo, että tällaisiin peruskysymyksiin liittyvät toimet saavat ensisijaisen huomion etenkin perusoikeus- ja kansalaisuusohjelman ja Kansalaisten Eurooppa -ohjelman vuotuisissa työohjelmissa.

24.

toteaa, että aiempien kuuden oikeusalaa ja perusoikeus- ja kansalaisuuskysymyksiä käsittelevän ohjelman yhdistäminen tulevaisuudessa kahdeksi ohjelmaksi sekä Kansalaisten Eurooppa -ohjelman uudistaminen voivat tehdä painopisteiden määrittelystä seitsenvuotisen ohjelmakauden aikana nykyistä joustavampaa, pienentää hallinnointikustannuksia EU:n tasolla, vähentää edunsaajille koituvaa hallinnollista rasitusta ja tarjota mahdollisuuden entistä tarkoituksenmukaisempaan ja tehokkaampaan poikkialaiseen toimintaan ohjelmien eri tavoitteisiin tähtäävien hankkeiden välillä.

25.

toistaa erityisesti oikeusalan ongelmien osalta sen, mitä on jo todettu tarpeesta sovittaa yhteen ja integroida oikeus- ja sisäasioita koskevat politiikat unionin muiden politiikkojen kanssa. Tämä koskee erityisesti ulkopolitiikkaa sekä talous- ja sosiaalipolitiikkaa. Mainittujen politiikkojen koordinoinnin parantaminen vahvistaisi varmasti niiden kokonaistehoa.

26.

yhtyy siihen käsitykseen, että kansalaisuusasioiden edistäminen on poikkialainen teema, joka tulee ottaa huomioon muissa Euroopan unionin toimissa. Ennakoidut synergiavaikutukset liittymistä valmistelevan tukivälineen (IPA) kanssa ovat tässä suhteessa tärkeitä yhdistäviä tekijöitä, joiden avulla voidaan varmistaa, että tulevat unionin kansalaiset saavat tietoa Euroopan kansalaisuudesta ja tuntevat entistä paremmin oikeutensa ja velvollisuutensa.

27.

toivookin, että toteutetaan konkreettisia ratkaisuja, joiden avulla voidaan varmistaa ehdotettujen ohjelmien ja unionin muiden välineiden keskinäinen täydentävyys ja synergisyys. Komitea kehottaa komissiota tuottamaan pysyväluonteisesti tietoa tulevista soveltamistavoista, joiden avulla täydentävyys ja synergisyys taataan.

28.

ilmaisee huolensa paikallis- ja alueviranomaisten objektiivisesti katsoen riittämättömistä mahdollisuuksista osallistua tehokkaasti vuotuisten työohjelmien laadintaan sekä arviointiin ainakin kahdessa kolmesta erityisohjelmasta. Kansalaisten Eurooppaa rakennettaessa ei pidä koskaan sivuuttaa paikallis- ja alueviranomaisten konkreettista osallistumista jokaisessa vaiheessa, sillä ne ovat olennaisen tärkeitä hallintotasoja, jotka takaavat päätöksentekoprosesseille entistä laajemman demokraattisen legitiimiyden.

29.

kehottaa näin ollen takaamaan paikallis- ja alueviranomaisten virallisen osallistumisen alueiden komitean välityksellä perusoikeus- ja kansalaisuusohjelman ja Kansalaisten Eurooppa -ohjelman vuotuisten toimintaohjelmien laadintaan.

30.

katsoo lisäksi voivansa esittää vastuullisesti oman arvionsa komission kaavailemien perusoikeus- ja kansalaisuusohjelmaa koskevien väli- ja jälkiarviointikertomusten yhteydessä, kuten sitä paitsi virallisesti edellytetään Kansalaisten Eurooppa -ohjelman osalta. Komitea pyytääkin sisällyttämään perusoikeus- ja kansalaisuusohjelmaa koskevaan ehdotukseen nimenomaisen maininnan tästä.

31.

kehottaa varmistamaan, että perusoikeus- ja kansalaisuusohjelman erityistavoitteiden saavuttamista mitataan myös itse oikeuksien kunnioittamisesta, käytöstä ja toteuttamisesta koottavien laadullisten ja määrällisten tietojen perusteella. Komitean mielestä viittaus eurooppalaiseen näkemykseen ei mahdollista asianmukaista tulosten mittaamista. Komitea viittaa tässä yhteydessä myös Euroopan unionin perusoikeusviraston ja Euroopan tasa-arvoinstituutin toimiin asianmukaisten indikaattoreiden ja vertailevien tutkimusten laatimiseksi.

32.

on samaa mieltä tärkeästä tehtävästä, joka nyt ehdotettujen ohjelmien odotetaan täyttävän eurooppalaisille suunnattujen, etenkin tiedon täyttä saatavuutta koskevien valistus- ja tiedotustoimien avulla. Mahdollisuus saada kaikki tarvittavat tiedot on aktiivisen poliittisen osallistumisen yhä välttämättömämpi perusedellytys. Komitea on aiemminkin esittänyt tämän periaatteen ja kehottanut nimenomaisesti jäseniään varmistamaan, että tiedon saatavuus taataan tehokkaasti jäsenvaltioissa.

33.

katsoo erityisesti oikeusalan ohjelman osalta, että jäsenvaltioiden oikeuslaitosten työntekijöiden henkilöstövaihdon kaavailtu jatkaminen niin, että vaihto voidaan järjestää laajemman eurooppalaisen oikeusalan verkon puitteissa, edistää meneillään olevaa oikeusjärjestelmien vastavuoroisen tunnustamisen asteittaista vahvistamista ja parantaa myös keskinäistä luottamusta.

34.

kannattaa siis erityisen painokkaasti oikeusalan ohjelmaa koskevan ehdotuksen 6 artiklassa olevaa nimenomaista ehdotusta oikeuslaitoksen henkilöstölle tarkoitettujen koulutustoimien rahoittamisesta, sillä koulutus ja osaaminen ovat keskeisiä elementtejä rakennettaessa oikeuteen perustuvaa Eurooppaa.

35.

kehottaa kiinnittämään tähän erityishuomiota, jotta voidaan taata kaikkien oikeusjärjestelmissä toimivien julkisten ja yksityisten ammattilaisten tehokas osallistuminen.

36.

katsoo, että perusoikeus- ja kansalaisuusohjelmasta rahoitettavien koulutustoimien tulee sisältää myös jäsenvaltion kansalaiseksi aikoville ja kouluikäisille suunnattua valistusta Euroopan kansalaisuudesta. Komitea kannattaa ja tukee periaatetta, jonka mukaan nuorten aktiivista kansalaisuutta tulee edistää koulutuksen avulla.

37.

kannattaa ohjelmaehdotuksessa kaavailtua rahoitustuen antamista verkko-opintomoduulien laadintaan. Tämä vastaa alueiden komitean kehotusta edistää kansalaiskasvatustoimia tiedotusvälineiden sekä tieto- ja viestintätekniikan avulla.

38.

katsoo lisäksi, että oikeusalan ohjelmalla ja perusoikeus- ja kansalaisuusohjelmalla voidaan asianmukaisesti vahvistaa paikallis- ja alueviranomaisten mittavaa potentiaalia tehdä rajatylittävää yhteistyötä vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueeseen liittyvissä asioissa.

39.

kannattaa periaatteessa laajasti yhä voimakkaammin tulossuuntautunutta lähestymistapaa, jonka komissio on omaksunut kolmen ohjelman yhteydessä. Lähestymistavan kulmakivenä on indikaattorimekanismi, jonka avulla mitataan ohjelmien tavoitteiden saavuttamista. Komitea huomauttaa kuitenkin, että indikaattorit luetellaan tyhjentävästi vain Kansalaisten Eurooppa -ohjelmaa koskevassa ehdotuksessa. Esimerkiksi oikeusalan ohjelmaa koskevassa ehdotuksessa määritellään kullekin tavoitteelle vain yksi indikaattori ja viitataan joukkoon muita indikaattoreita, joita ei määritellä. Komitea ehdottaakin, että indikaattorit määritellään laajemmin ja kattavammin sisällyttäen mukaan mieluiten viittauksia määrällisten parametrien lisäksi myös laadullisiin parametreihin.

40.

toteaa, että Kansalaisten Eurooppa -ohjelmaa koskevaan ehdotukseen sisältyy nykyistä ohjelmaa joustavampi rakenne, jossa ei määritellä alustavasti uuden ohjelman mahdollistamiin yksittäisiin toimiin osoitettavia osuuksia.

41.

esittää tältä osin, että ystävyyskaupunkitoimintaan tulee paitsi saada edelleen tukea ohjelmasta myös osoittaa ennalta määritelty kiinteä osuus, joka on nykyisessä ohjelmassa lähes kolmannes kaikista määrärahoista. Osuus voidaan säilyttää suhteessa samansuuruisena.

42.

kehottaa näin ollen osoittamaan asianmukaisen osuuden Kansalaisten Eurooppa -ohjelman kokonaismäärärahoista ystävyyskaupunkitoimintaan, etenkin kun otetaan huomioon tällaisen toiminnan tärkeä ja tunnustettu rooli nyttemmin vakiintuneessa prosessissa, johon liittyy vahva ja kestäväpohjainen yhteydenpito kansalaisten – myös unionin ulkopuolisten maiden kansalaisten – välillä.

43.

palauttaa mieliin, että Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat hiljattain vahvistaneet Euroopan kulttuuriperintötunnuksen, jonka avulla on tarkoitus hyödyntää jäsenvaltioiden yhteistä kulttuuriperintöä kansallisia ja alueellisia eroja kunnioittaen. Myös Kansalaisten Eurooppa -ohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi voidaan näin ollen hyödyntää uuden tunnuksen saavien kohteiden tarjoamia mahdollisuuksia samaan tapaan kuin Euroopan kulttuuripääkaupunki -hanketta, jolla on tunnustetusti vastaava merkitys, hyödynnetään eurooppalaisen identiteetin ja Euroopan unionin kansalaisuuden edistämisessä.

13.9.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 277/51

—

suhtautuu myönteisesti pyrkimyksiin virtaviivaistaa ja yksinkertaistaa kasvihuonekaasupäästöjen seuranta- ja raportointivaatimuksia, mutta kehottaa muuttamaan komission ehdotusta niin, että luodaan alueellinen ulottuvuus, joka koskee kasvihuonekaasupäästöjä sekä kehitysarvioita ja vähähiilistä kehitystä koskevia suunnitelmia.

—

kehottaa varmistamaan, että kaikki käytettävät tiedot ja menetelmät ovat julkisia eivätkä yksityisten omistamia, avoimia ja siten toistettavissa ja esimerkiksi Euroopan ympäristökeskuksen vahvistamia, jotta ei syntyisi vaihtelevuudesta johtuvia ongelmia ja jotta voitaisiin helpottaa politiikan määrittämistä monitasoisen hallinnon puitteissa.

—

katsoo, että alueelliset päästövaikutukset olisi otettava huomioon laajemmin komission politiikassa, ohjelmissa ja hankkeissa sekä sen myöntäessä rahoitusta.

—

kiinnittää komission huomion sellaisiin aloitteisiin kuin kaupunginjohtajien ilmastosopimus, ClimAct Regions, carbonn ja EUCO2 80/50, jotka ovat esimerkkejä aluetasolla tehtävästä huipputason kansainvälisestä työstä hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi.

—

kehottaa yhdenmukaistamaan jäsenvaltioiden kehitysarviot, jotta voidaan laatia yhtenäinen kehitysarviosarja, mukaan luettuna uudistuvan energian käyttöä ja energiatehokkuutta koskeva raportointi.

—

toistaa Durbanissa pidetyssä ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen (UNFCCC) sopimuspuolten 17. konferenssissa (COP17) ja aiemmissa puitesopimukseen liittyneissä kokouksissa esittämänsä kehotuksen antaa tunnustusta paikallis- ja aluetason toimille ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja siihen sopeutumiseksi.

Esittelijä

Neil SWANNICK (UK, PSE), Manchesterin kaupunginvaltuuston jäsen

Viiteasiakirja

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus järjestelmästä kasvihuonekaasupäästöjen seuraamiseksi ja raportoimiseksi sekä muiden ilmastonmuutosta koskevien tietojen raportoimiseksi kansallisella ja unionin tasolla

COM(2011) 789 final

—

kasvihuonekaasupäästöjä

—

kehitysarvioita ja vähähiilistä kehitystä koskevia suunnitelmia.

—

julkisia eivätkä yksityisten omistamia

—

avoimia ja siten toistettavissa

—

esimerkiksi Euroopan ympäristökeskuksen vahvistamia, jotta ei syntyisi vaihtelevuudesta johtuvia ongelmia.

—

ehdotukseen sekä ennen ehdotuksen julkaisemista järjestettyyn sidosryhmien kuulemiseen ja vaikutusten arviointiin

—

siihen, että kehitysarviot ja hillitsemistoimet esitetään yhdessä inventaariotietojen kanssa

—

sitoumukseen yhdenmukaistaa kansainväliset ja Euroopan komission seuranta- ja raportointitoimet sekä siihen, että seuranta- ja raportointijärjestelmän täytäntöönpanoa helpotetaan; komitea odottaa kuitenkin Euroopan komission hyödyntävän sitoumuksia alueellisen kehyksen puitteissa, jotta ehdotus kantaisi pidemmälle

—

pyrkimyksiin virtaviivaistaa ja yksinkertaistaa ehdotuksen sisältämiä seuranta- ja raportointivaatimuksia

—

kasvihuonekaasupäästöjen ja paikallisten ilmaan joutuvien päästöjen arvioinnin yhtenäisyyteen

—

EU:n tietokeskukseen (Clearinghouse Mechanism); komitea toivoo, että siitä tulee hyödyllinen väline ilmastopolitiikkaan osallistuville jäsenvaltio-, alue- ja paikallistason päättäjille

—

siihen, että huomiota kiinnitetään myös ilmailun muihin maapallon lämpenemistä edistäviin vaikutuksiin.

—

Ehdotuksessa mainitaan nimenomaisesti, että sopeutuminen on paikallinen kysymys, mutta samaa ei todeta selkeästi hillitsemistoimista. Tämä saattaa heikentää pitkällä aikavälillä hillitsemistoimien tehoa.

—

Siitä, miten paljon toiminta-ala tosiasiallisesti laajenee jäsenvaltioiden kannalta, ei esitetä suuntaviivoja. Niitä tarvitaan, jotta niiden toimijoiden, jotka viime kädessä toteuttavat monet ehdotetuista muutoksista, budjetit eivät ylittyisi.

—

Alueille ei osoiteta sitä vähintään 30 prosentin osuutta päästöoikeuksien huutokaupasta saatavista tuloista, joka on tarpeen uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta koskevien Eurooppa 2020 -tavoitteiden saavuttamisen edistämiseksi.

—

Uusista seuranta- ja raportointivaatimuksista aiheutuu todennäköisesti hallinnollista, teknistä ja taloudellista rasitusta myös alueille, joten vaatimusten olisi oltava oikeasuhteisia.

—

Tietokokonaisuuksien marginaalisiin lisäparannuksiin ei pitäisi pyrkiä hillitsemis- tai sopeutumistoimien toteuttamisen kustannuksella.

—

Inventaarion hyödyllisyyttä parantaisivat huomattavasti lähitulevaisuuden sekä keskipitkän ja pitkän aikavälin kehitysarviot ja vähähiilistä kehitystä koskevat suunnitelmat.

—

Ehdotuksen perusteella laadittavat päästötiedot ovat keskeisiä Euroopan unionin, jäsenvaltioiden ja alueiden strategisten suuntaviivojen, painopisteiden ja saavutusten ymmärtämiseksi.

—

Tiedot olisi käytön maksimoimiseksi kuitenkin esitettävä yhdessä tärkeimpien taloudellista ja sosiaalista suorituskykyä koskevien tietojen kanssa; päättäjät hyödyntävät niitä säännöllisesti.

—

Päästötietojen ja niiden laadun olisi kuuluttava suoraan Euroopan unionin keskitetyn tilasto- ja tietopalvelun vastuulle. Tähän tulee sisältyä vankka, avoin ja ymmärrettävä keskitetty prosessi jäsenvaltioiden toimittamien tietoaineistojen sekä kehitysarvioiden ja vähähiilistä kehitystä koskevien suunnitelmien paikkansapitävyyden tarkistamiseksi tai varmentamiseksi.

—

Kunkin jäsenvaltion olisi toimitettava vuodesta 1990 alkaen kumulatiiviset yhteenlasketut tiedot seuraavista päästöistä:

—

alueellinen ulottuvuus tarjoaa paremmat mahdollisuudet edistyksen ja näyttöjen seurantaan kuin yleisluontoiset maakohtaiset esitykset

—

alueet ovat lähempänä kansalaisia kuin jäsenvaltiot, minkä johdosta ne voivat välittää suurelle yleisölle tietoa ilmastoasioista; tämä on yksi seuranta- ja raportointijärjestelmän päätavoitteista.

—

Komitea kiinnittää Euroopan komission huomion sellaisiin aloitteisiin kuin kaupunginjohtajien ilmastosopimus, ClimAct Regions, carbonn, ICLEI ja EUCO2 80/50, jotka ovat esimerkkejä aluetasolla tehtävästä huipputason kansainvälisestä työstä hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi.

—

Tämä sopii yhteen alueellisen kehyksen kanssa.

—

Toimien avulla välitetään selkeä tämänsuuntainen poliittinen viesti.

—

Kansallisen politiikan päästövähennysvaikutukset vaihtelevat alueittain jäsenvaltion sisällä, mikä tulee ymmärtää.

—

Toimiin on ryhdyttävä lähempänä päästölähteitä. Jos tuotetaan tietoaineistoa, jota voidaan hyödyntää paikallisesti, se johtaa todennäköisemmin toimiin.

—

Ottaen huomioon SEUTin 191 ja 192 artikla tämä olisi oikeasuhtaista.

—

Alueiden panos päästöjen vähentämiseen vaihtelee niiden taloudellisen rakenteen ja infrastruktuurin mukaan. Päästömäärät vaihtelevat alueittain sekä jäsenvaltioiden sisällä että Euroopan laajuisesti.

—

Vaikka kyseiset viranomaiset osallistuvat tiiviisti toimien täytäntöönpanoon, jäsenvaltiot eivät kuule niitä johdonmukaisesti ilmastoasioissa.

—

Hillitsemiseen liittyvään haasteeseen vastaaminen ei ole ylhäältä alaspäin suuntautuva prosessi.

—

laatia kehitysarvioita ja vähähiilistä kehitystä koskevia suunnitelmia

—

luoda seurantamekanismeja

—

varmistaa, että tiedot ovat saatavilla oikeaan aikaan ja kohtuuhintaan

—

välttää tietojen ja keruuvälineiden kaupallistuminen ja moninkertaistuminen

—

varmistaa kehitysarvioiden ja vähähiilistä kehitystä koskevien suunnitelmien johdonmukaisuus

—

parantaa tietoaineistojen laatua ja luotettavuutta

—

täyttää Kioton pöytäkirjan, Cancúnin sopimusten ja Durbanin toimintaohjelman mukaiset velvoitteet.

—

AK ymmärtää tämän johtuvan siitä, että ”1.A.3.A siviili-ilmailu” on käsitetty väärin. Tarkoituksena on pitää nollana yksityislentokoneiden (siis muiden kuin kaupallisten ilma-alusten) päästöjä. Nämä ovat pääosin pieniä yksityislentokenttiä käyttäviä kevyitä ilma-aluksia ja helikoptereita. Tämä olisi todettava selvästi.

—

Ehdotuksessa ei esitetä mitään menetelmää Euroopan satamia käyttävien merialusten päästöille. Siinä olisikin todettava selvästi, että Euroopan komissio ei määritä menetelmää ennen lainsäädännön valmistumista.

13.9.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 277/61

—

pitäisi tämän alan merkittävien haasteiden johdosta ohjelman määrärahojen huomattavasti suurempaa korotusta tervetulleena. Komitea on tietoinen siitä, ettei täsmällisestä summasta voida sopia, ennen kuin neuvottelut monivuotisesta rahoituskehyksestä on saatu päätökseen.

—

tukee uutta ”integroituihin hankkeisiin” perustuvaa lähestymistapaa; kehottaa kuitenkin edistämään sidosryhmien pääsyä ja osallistumista integroituihin hankkeisiin, lisäämään meriympäristön, maaperän ja melun integroitujen hankkeiden ensisijaisiin aloihin sekä luomaan asianmukaisia mekanismeja, joilla varmistetaan Life-ohjelman koordinoiminen yhteiseen strategiakehykseen kuuluvien EU:n muiden rahastojen kanssa sekä Natura 2000 -hankkeen rahoituksessa käytettävien toteutusjärjestyksen sisältävien toimintasuunnitelmien kanssa.

—

katsoo, että alv:n poistaminen tukikelpoisena kustannuksena saa todennäköisesti monet mahdolliset hakijat luopumaan ehdotuksen laatimisesta. Komitea ehdottaa, että alv tulisi hyväksyä tukikelpoiseksi kustannukseksi, mikäli edunsaajat pystyvät osoittamaan, ettei alv:sta voida saada palautusta.

—

suosittaa, että pysyvän henkilöstön aiheuttamat kustannukset pidetään jatkossakin tukikelpoisina sillä edellytyksellä, että asiakirjoin osoitetaan kyseisen henkilöstön saaneen todella siirron hankkeeseen kuuluviin tehtäviin koko- tai osa-aikaisesti.

—

ehdottaa, että osarahoitusosuuden yläraja tulisi nostaa 85 prosenttiin vähemmän kehittyneillä alueilla (kuten nämä rakennerahastoasetuksissa määritellään) ja syrjäisimmillä alueilla.

—

vaatii, että Life-ohjelmaan olisi oltava pääsy myös EU:n merentakaisilla mailla ja alueilla, jotka kuuluvat merentakaisten alueiden assosiaatiosta tehdyn päätöksen piiriin (neuvoston päätös 2001/822/EY), sillä ne edustavat suurta osaa luonnon monimuotoisuudesta EU:ssa.

Esittelijä

Kay TWITCHEN (UK, NI), Essexin kreivikunnanvaltuutettu

Viiteasiakirja

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus ympäristö- ja ilmastotoimien ohjelman (Life) perustamisesta

COM(2011) 874 final – 2011/0428 COD

1.

toistaa näkemyksensä siitä, että Life-ohjelma on merkittävä väline tuettaessa sellaisten paikallis- ja aluetason ympäristöpolitiikkojen ja -hankkeiden rahoitusta, joilla on eurooppalaista lisäarvoa, ja että se on auttanut viemään eteenpäin paikallis- ja alueviranomaisten toimia. Ohjelmalla on myös edistetty kumppanuussuhteiden solmimista ja näin vahvistettu yhteistyörakenteita, mikä on helpottanut kokemusten ja tietojen vaihtoa paikallis- ja aluetasolla.

2.

suhtautuu myönteisesti aikomukseen jatkaa Life-ohjelmaa EU:n uudella rahoituskaudella. Komitea katsoo, että näin varmistetaan entistä tehokkaammat toimet, luodaan yhteisvaikutuksia koordinoimalla unionin ja jäsenvaltioiden toimia sekä lisätään ympäristö- ja ilmastotoimien tunnettavuutta.

3.

yhtyy komission näkemykseen, jonka mukaan ympäristö- ja ilmastotoimien tulisi olla EU:n useimpien politiikkojen olennainen osa. EU:n tärkeimmät rahoitusvälineet eivät kuitenkaan vastaa kaikkiin ympäristönsuojeluun ja ilmastonmuutoksen torjuntaan liittyviin erityistarpeisiin. Siksi tarvitaan jatkossakin erillinen ympäristö- ja ilmastotoimien ohjelma, joka perustuu Life+-asetuksen (EY) N:o 614/2007 saavutuksiin aikajaksona 2007–2013. Ohjelma täydentää näin ollen valtavirtaistamista edistävää lähestymistapaa ympäristö- ja ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi EU:n talousarvion puitteissa niin, että siitä rahoitetaan ympäristö- ja ilmastohankkeita, jotka eivät voi saada rahoitusta muualta.

4.

panee merkille, että nykyistä Life-ohjelmaa koskevassa arvioinnissa on tuotu esiin, että strategisen fokusoinnin puuttuminen heikentää ohjelman vaikutuksia. Siksi uuden ohjelman myötä otetaan käyttöön joustava ylhäältä alaspäin etenevä lähestymistapa ja perustetaan kaksi erillistä alaohjelmaa, jotka kattavat ympäristö- ja ilmastotoimet selkeästi yksilöidyin painopistein.

5.

pitää tässä yhteydessä tärkeänä, että ohjelman toimeenpanossa taataan riittävä joustavuus. Painopisteiden asettaminen ei saa johtaa liian suuriin rajoituksiin tai liian tiukkoihin kriteereihin. Ratkaiseva merkitys on nykyisen ohjelman tapaan oltava ehdotettujen hankkeiden laadulla.

6.

katsoo, että Life-asetuksessa tulisi mainita erityisesti tarve pyrkiä aikaansaamaan synergiaetuja eri osa-alueiden välillä, toisin sanoen varmistamaan, että Life-ohjelmasta rahoitetut ilmastohankkeet vaikuttavat myönteisesti luonnon monimuotoisuuteen ja että ohjelmasta rahoitetut ympäristöhankkeet ovat ilmaston kannalta kestävällä pohjalla. Koska komissio on viitannut kummankin alaohjelman mahdollisiin keskinäisiin synergiaetuihin ja jotta hankkeet voivat hyödyttää useita tavoitteita, on tärkeää varmistaa, että tämä seikka on kunnossa.

7.

toistaa kehotuksensa (1) siitä, että LIFE-ohjelmassa tuetaan jatkossakin viestintä- ja tiedotushankkeita ja keskitytään aiempaa enemmän tietoisuuden lisäämiseen, kestävää kehitystä koskeva valistus mukaan luettuna, sekä sellaisten hankkeiden edistämiseen, joihin paikallis- ja alueviranomaiset osallistuvat. Tässä yhteydessä komitea pitää tervetulleena ehdotettua ”Hallinto ja tiedottaminen” -painopistealaa kummassakin alaohjelmassa.

8.

suhtautuu myönteisesti ehdotukseen siitä, että molemmat Life-alaohjelmat sisällytetään niiden johdonmukaisuuden varmistamiseksi yhteen ainoaan monivuotiseen työohjelmaan, jossa sovelletaan yhtä ainoaa yhteistä täytäntöönpanosäännöstöä ja jonka osalta tehdään yksi ainoa ehdotuspyyntö, ja että niitä käsitellään Life-komiteassa yhdessä. Komitea katsoo, ettei eri osaohjelmien menettelyiden ja painopisteiden tulisi erota toisistaan.

9.

on tyytyväinen siihen, että Euroopan komissio on tätä ehdotusta laatiessaan järjestänyt laaja-alaisia kuulemismenettelyjä ja ottanut huomioon monet sidosryhmien ja AK:n esittämät näkökohdat. (2)

10.

on tyytyväinen siihen, että ehdotetun asetuksen 3 artiklassa painotetaan indikaattorien määrittelemistä Life-ohjelman onnistumisen mittaamiseksi. Komitea suosittaa, että mukaan otetaan myös indikaattoreita, joilla mitataan ja edistetään hyvää hallintotapaa ja viestintää kaikissa Life-hankkeissa. AK on kehottanut edistämään Life-ohjelmassa kohdennettuja – ja näin ollen tehokkaampia – viestintätapoja ja toimia valmiuksien kehittämiseksi kunkin Life-hankkeen yhteydessä.

11.

panee merkille, että asetusehdotuksen 10 artiklassa jätetään huomiotta markkinoille saattamiseen tähtäävä yksityisen sektorin innovointi, koska sitä käsitellään Horisontti 2020 -puiteohjelmassa. Tämä mahdollistaa sen, että Life-ohjelmassa keskitytään paikallis- ja alueviranomaisten ekoinnovointiin sekä sellaisten ratkaisujen löytämiseen, joiden täytäntöönpano tapahtuu usein parhaiten julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuusyhteistyönä. AK pitää näin ollen tervetulleena siirtymistä kohti julkisen sektorin innovointia sekä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden mahdollisuutta.

12.

on tyytyväinen siihen, että ehdotetun asetuksen 11 artiklassa sallitaan AK:n esityksen (3) mukaisesti toistuvat toimet edellyttäen, että hankkeet pohjautuvat esimerkillisiin menettelytapoihin, joita voidaan soveltaa myös toisilla alueilla, ja että hankkeiden osalta noudatetaan niiden valvontaa ja suurelle yleisölle kohdennettua tulosten julkaisua koskevia vaatimuksia.

13.

katsoo, että tuki integroitujen hankkeiden kautta toimintajärjestystä koskeviin puitteisiin Natura 2000 -hankkeen rahoittamiseksi on keskeinen osatekijä tulevaisuudessa Life-ohjelman ”Luonnon monimuotoisuus” -painopistealalla. AK esittää, että kunkin jäsenvaltion institutionaalisen kehyksen mukaisesti alueviranomaisten tulisi kantaa vastuu toimintajärjestystä koskevien puitteiden kehittämisestä, ja ottaa huomioon Euroopan komission käynnistämät viimeaikaiset aloitteet Natura 2000 -hankkeen rahoittamiseksi (4).

14.

suhtautuu erittäin myönteisesti siihen, että tukea ympäristöhallintoon on vahvistettu Life-ohjelmassa tekemällä siitä painopisteala ehdotetussa asetuksessa (12 artikla). AK katsoo, että tämä lisää mahdollisten hallintohankkeiden tunnettavuutta ja että paikallis- ja alueviranomaiset hyötyvät merkittävästi tästä uudesta painopistealasta. AK on kehottanut edistämään Life-ohjelmassa paikallis- ja alueviranomaisten hallinnollisten valmiuksien vahvistamista sekä keskittymään aiempaa enemmän tietoisuuden lisäämiseen, kestävää kehitystä koskeva valistus mukaan luettuna, sekä sellaisten hankkeiden edistämiseen, joihin paikallis- ja alueviranomaiset osallistuvat ja joilla on huomattava vaikutus EU:n tasolla (5).

15.

katsoo, että tällä painopistealalla tulisi edistää tietojenvaihtoa EU:n ympäristölainsäädännön täytäntöönpanosta ja valvonnasta tukemalla verkostoja, koulutusta ja parhaiden käytänteiden vaihtohankkeita erityisesti alalla aktiivisten paikallis- ja alueviranomaisten välillä unionin tasolla.

16.

suhtautuu myönteisesti siihen, että on perustettu uusi Ilmastotoimet-alaohjelma, jolla voidaan osaltaan edistää vähähiilisiä, resurssitehokkaita ja ilmaston kannalta kestäviä toimia ja investointeja. Komitea pitää tätä tervetulleena, kun otetaan huomioon EU:n kansainväliset sitoumukset vähentää kasvihuonekaasupäästöjä Kioton pöytäkirjan puitteissa ja tuleva maailmanlaajuinen ilmastosopimus, jota koskevat neuvottelut on määrä saattaa päätökseen vuoteen 2015 mennessä, sekä tavoitteet, jotka EU on asettanut itselleen ilmasto- ja energiapaketissa, Eurooppa 2020 -strategiassa sekä etenemissuunnitelmassa vähähiiliseen talouteen siirtymiseksi vuoteen 2050 mennessä (6).

17.

toteaa kuitenkin, että ehdotettu talousarvio on melko pieni osa koko Life-ohjelmasta (25 prosenttia). Life ”Ilmasto” -alaohjelman mahdollisuudet vähentää kasvihuonekaasupäästöjä merkittävästi ovat näin ollen hyvin rajalliset. Sen avulla tulisi siksi tukea useiden ympäristöhyötyjen saavuttamista, joista esimerkkeinä mainittakoon ilmanlaadun takaamisen kannalta oleelliset ja biologisesti hyvin monimuotoiset luontoalueet (turvesuot ja metsäalueet) tai ”vihreän infrastruktuurin” luominen yhdennettynä lähestymistapana biologisen monimuotoisuuden suojelemiseen ja ilmastonmuutoksen vaikutusten vaimentamiseen.

18.

suhtautuu myönteisesti siihen, että integroitujen hankkeiden tukipisteenä ovat ilmastonmuutoksen vaikutusten vähentämistä ja ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevat strategiat sekä toimintasuunnitelmat.

19.

on tyytyväinen painopistealan ”Ilmastohallinto ja -tieto” tavoitteisiin (16 artikla) ja näkisi komitean selkeänä tehtävänä ilmastoasioita koskevan tietoisuuden edistämisen.

20.

suhtautuu myönteisesti, kuten sen aiemmissa lausunnoissa todetaan (7), ehdotukseen ryhtyä toteuttamaan pitkäkestoisesti niin sanottuja integroituja hankkeita, joiden avulla ratkaistaan laajalla alueella (erityisesti alueellisesti, alueiden välisesti tai maakohtaisesti monenlaisia eri ongelmia luomalla strategiset ja järjestelmälliset suhteet EU:n muihin rahoituslähteisiin. Life-hankkeilla olisi jatkossakin merkittävä katalyyttinen arvo.

21.

katsoo, että integroiduilla hankkeilla parannetaan ympäristö- ja ilmastopolitiikan täytäntöönpanoa ja sisällyttämistä muihin politiikanaloihin sekä myös monitasoisen hallinnon periaatteen soveltamista varmistamalla muiden EU:n, kansallisten ja yksityisten varojen koordinoitu käyttö ympäristö- tai ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Niissä keskitytään ympäristö- ja ilmastosuunnitelmien ja -strategioiden täytäntöönpanoon laajemmalla alueella kuin tavallisesti, kun kyse on Life+-ohjelmasta.

22.

suhtautuu myönteisesti siihen, että 18 artiklan d kohdan luettelossa integroituja hankkeita koskevista ensisijaisista aloista on suurelta osin otettu huomioon AK:n aiemmat suositukset (vesihuolto, luonnon ja biodiversiteetin suojeleminen, kestäväpohjainen resurssien käyttö ja jätehuolto). Komitea kuitenkin katsoo, että meriympäristö, maaperä ja melu tulisi lisätä näihin ensisijaisiin aloihin.

23.

ilmaisee huolensa siitä, että integroidut hankkeet voivat olla monimutkaisia laatia ja hallinnoida erityisesti, kun otetaan huomioon määräaikojen, valintakriteerien, hakemusmenettelyiden ja -mallien, hallinnointiedellytyksien sekä raportointijärjestelyiden laaja kirjo. Tämä on erityisen haasteellisia pienille paikallisyhteisöille, minkä johdosta komitea pitää tervetulleena sitä, että ehdotetussa asetuksessa säädetään teknisestä avusta integroitujen hankkeiden valmistelun ja esittelyn tukemiseksi.

24.

kehottaa luomaan asianmukaisia mekanismeja, joilla varmistetaan Life-ohjelman koordinoiminen yhteiseen strategiakehykseen kuuluvien EU:n muiden rahastojen kanssa erityisesti kumppanuussopimuksissa, kuten säädetään ehdotetun yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 14 artiklassa, sekä yhteisen strategiakehyksen kaikkia rahastoja koskevan ehdotetun uuden lähestymistavan kanssa, joka koskee paikallisyhteisöjen omia kehittämishankkeita ja paikallisia kehittämisstrategioita, kuten säädetään ehdotetun yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 28 ja 29 artiklassa.