ISSN 1977-1053 doi:10.3000/19771053.C_2012.257.fin |
||
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 257 |
|
Suomenkielinen laitos |
Tiedonantoja ja ilmoituksia |
55. vuosikerta |
Ilmoitusnumero |
Sisältö |
Sivu |
|
II Tiedonannot |
|
|
EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN, ELINTEN, TOIMISTOJEN JA VIRASTOJEN TIEDONANNOT |
|
|
Euroopan komissio |
|
2012/C 257/01 |
Ilmoitetun keskittymän vastustamatta jättäminen (Asia COMP/M.6640 – Delphi/FCI MVL) ( 1 ) |
|
|
IV Tiedotteet |
|
|
EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN, ELINTEN, TOIMISTOJEN JA VIRASTOJEN TIEDOTTEET |
|
|
Euroopan komissio |
|
2012/C 257/02 |
||
2012/C 257/03 |
||
|
V Ilmoitukset |
|
|
MUUT SÄÄDÖKSET |
|
|
Euroopan komissio |
|
2012/C 257/04 |
||
2012/C 257/05 |
||
|
|
|
(1) ETA:n kannalta merkityksellinen teksti |
FI |
|
II Tiedonannot
EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN, ELINTEN, TOIMISTOJEN JA VIRASTOJEN TIEDONANNOT
Euroopan komissio
25.8.2012 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 257/1 |
Ilmoitetun keskittymän vastustamatta jättäminen
(Asia COMP/M.6640 – Delphi/FCI MVL)
(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)
2012/C 257/01
Komissio päätti 27 päivänä heinäkuuta 2012 olla vastustamatta edellä mainittua keskittymää ja todeta sen yhteismarkkinoille soveltuvaksi. Päätös perustuu neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 6 artiklan 1 kohdan b alakohtaan. Päätöksen koko teksti on saatavilla vain englannin kielellä, ja se julkistetaan sen jälkeen kun siitä on poistettu mahdolliset liikesalaisuudet. Päätös on saatavilla:
— |
komission kilpailun pääosaston verkkosivuilla (http://ec.europa.eu/competition/mergers/cases/); sivuilla on monenlaisia hakukeinoja sulautumapäätösten löytämiseksi, muun muassa yritys-, asianumero-, päivämäärä- ja alakohtaiset hakemistot, |
— |
sähköisessä muodossa EUR-Lex-sivustolta (http://eur-lex.europa.eu/en/index.htm) asiakirjanumerolla 32012M6640. EUR-Lex on Euroopan yhteisön oikeuden online-tietokanta. |
IV Tiedotteet
EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN, ELINTEN, TOIMISTOJEN JA VIRASTOJEN TIEDOTTEET
Euroopan komissio
25.8.2012 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 257/2 |
Euron kurssi (1)
24. elokuuta 2012
2012/C 257/02
1 euro =
|
Rahayksikkö |
Kurssi |
USD |
Yhdysvaltain dollaria |
1,2507 |
JPY |
Japanin jeniä |
98,16 |
DKK |
Tanskan kruunua |
7,4477 |
GBP |
Englannin puntaa |
0,78960 |
SEK |
Ruotsin kruunua |
8,2441 |
CHF |
Sveitsin frangia |
1,2009 |
ISK |
Islannin kruunua |
|
NOK |
Norjan kruunua |
7,3020 |
BGN |
Bulgarian leviä |
1,9558 |
CZK |
Tšekin korunaa |
24,906 |
HUF |
Unkarin forinttia |
277,98 |
LTL |
Liettuan litiä |
3,4528 |
LVL |
Latvian latia |
0,6963 |
PLN |
Puolan zlotya |
4,1022 |
RON |
Romanian leuta |
4,4825 |
TRY |
Turkin liiraa |
2,2508 |
AUD |
Australian dollaria |
1,2031 |
CAD |
Kanadan dollaria |
1,2424 |
HKD |
Hongkongin dollaria |
9,7013 |
NZD |
Uuden-Seelannin dollaria |
1,5435 |
SGD |
Singaporin dollaria |
1,5636 |
KRW |
Etelä-Korean wonia |
1 419,45 |
ZAR |
Etelä-Afrikan randia |
10,5118 |
CNY |
Kiinan juan renminbiä |
7,9492 |
HRK |
Kroatian kunaa |
7,4835 |
IDR |
Indonesian rupiaa |
11 898,61 |
MYR |
Malesian ringgitiä |
3,8790 |
PHP |
Filippiinien pesoa |
52,806 |
RUB |
Venäjän ruplaa |
39,8755 |
THB |
Thaimaan bahtia |
39,059 |
BRL |
Brasilian realia |
2,5397 |
MXN |
Meksikon pesoa |
16,5368 |
INR |
Intian rupiaa |
69,3950 |
(1) Lähde: Euroopan keskuspankin ilmoittama viitekurssi.
25.8.2012 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 257/3 |
Komission tiedonantoosakaudella 1 päivästä tammikuuta 2013–31 päivään maaliskuuta 2013 käytettävissä oleviin määriin lisättävistä määristä, joista ei ole esitetty hakemuksia tietyissä siipikarjanliha-alan tuotteiden osalta avatuissa yhteisön kiintiöissä
2012/C 257/03
Komission asetuksella (EY) N:o 616/2007 (1) avataan siipikarjanliha-alan tuotteiden tuontia koskevia tariffikiintiöitä. Heinäkuun 2012 ensimmäisten seitsemän päivän kuluessa kiintiöiden 09.4212, 09.4214, 09.4217 ja 09.4218 osalta jätetyt tuontitodistushakemukset, jotka koskevat osakautta 1 päivästä lokakuuta–31 päivään joulukuuta 2012, koskevat käytettävissä olevia määriä pienempiä määriä. Komission asetuksen (EY) N:o 1301/2006 (2) 7 artiklan 4 kohdan toisen virkkeen mukaisesti määrät, joista ei ole jätetty hakemuksia, lisätään 1 päivästä tammikuuta–31 päivään maaliskuuta 2013 avoinna olevalle seuraavalle kiintiöosakaudelle vahvistettuun määrään, ja ne esitetään tämän tiedonannon liitteessä.
(1) EUVL L 142, 5.6.2007, s. 3.
(2) EUVL L 238, 1.9.2006, s. 13.
LIITE
Kiintiön järjestysnumero |
Hakematta jääneet määrät, jotka lisätään osakaudeksi 1 päivästä tammikuuta 2013–31 päivään maaliskuuta 2013 vahvistettuun määrään (kilogrammoina) |
09.4212 |
23 592 912 |
09.4214 |
18 005 200 |
09.4217 |
11 492 000 |
09.4218 |
6 957 600 |
V Ilmoitukset
MUUT SÄÄDÖKSET
Euroopan komissio
25.8.2012 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 257/4 |
Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden rekisteröimisestä aidoiksi perinteisiksi tuotteiksi annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 509/2006 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu hakemuksen julkaiseminen
2012/C 257/04
Tämä julkaiseminen antaa oikeuden vastustaa hakemusta neuvoston asetuksen (EY) N:o 509/2006 (1) 9 artiklassa tarkoitetulla tavalla. Vastaväitteet on toimitettava komissiolle kuuden kuukauden kuluessa tästä julkaisemisesta.
AITOA PERINTEISTÄ TUOTETTA KOSKEVA REKISTERÖINTIHAKEMUS
NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 509/2006
”TORTAS DE ACEITE DE CASTILLEJA DE LA CUESTA”
EY-N:o: ES-TSG-007-0058-03.09.2008
1. Hakijaryhmittymän nimi ja osoite:
Ryhmittymän tai järjestön nimi (tarvittaessa): |
Asociación de Empresarios de Confitería, Pastelería, Bollería, Heladería, Repostería y Platos Cocinados de Sevilla. (A.P.E.C.O.P.A.S.) |
|||
Osoite: |
|
|||
P. |
+34 954576427 |
|||
Sähköposti: |
jproman@inesrosales.com |
2. Jäsenvaltio tai kolmas maa:
Espanja
3. Tuote-eritelmä:
3.1 Rekisteröitävä nimi (asetuksen (EY) N:o 1216/2007 2 artikla):
”Tortas de Aceite de Castilleja de la Cuesta”
3.2 Nimi:
☒ |
on itsessään erityinen |
|
on maataloustuotteen tai elintarvikkeen erityisluonnetta ilmaiseva. |
Nimi ”Tortas de aceite de Castilleja de la Cuesta” on perinteinen nimi, kuten todetaan maatalous-, kalastus- ja elintarvikeministeriön maatalous- ja elintarvikeosaston vuonna 1996 Euroopan unionin rahoittaman Euroterroirs-hankkeen yhteydessä julkaisemassa perinteisten espanjalaisten tuotteiden luettelossa.
3.3 Asetuksen (EY) N:o 509/2006 13 artiklan 2 kohdan mukainen nimen varaaminen:
☒ |
Rekisteröintiin liittyy nimen varaaminen. |
|
Rekisteröintiin ei liity nimen varaamista. |
3.4 Tuotelaji (ks. liite II):
Luokka 2.3 – |
Makeis-, leipomo-, konditoria- ja keksituotteet |
3.5 Sen maataloustuotteen tai elintarvikkeen kuvaus, johon 3.1 kohdan mukaista nimeä sovelletaan (asetuksen (EY) N:o 1216/2007 3 artiklan 1 kohta):
Nimi ”Tortas de Aceite de Castilleja de la Cuesta” ilmaisee tuotteen erityisominaisuudet. Kyseessä on ekstra-neitsytoliiviöljystä valmistettu konditoriatuote, jossa oliiviöljyn osuus aineosista on 27,7 % (± 2 %). Kyseinen tekijä sekä kokonaan käsin tapahtuva valmistus, takaavat tuotteen arvostetun laadun, keveyden, hienojakoisen lehtevän rakenteen sekä selkeästi havaittavissa olevan oliiviöljyn maun ja aromin.
Väri |
Tasaisen ruskea, ohuemmissa kohdissa tummempi |
Tuoksu |
Tuotteelle ominainen, mieto aniksen ja oliiviöljyn tuoksu |
Maku |
Makea, tuotteelle ominainen |
Rakenne |
Kova, mureneva |
Muuttuja |
Keskiarvo |
Homeet ja hiivat |
< 500 PMY/g |
Aerobiset mesofiiliset bakteerit |
< 500 000 PMY/g |
Enterobakteerit |
< 500 PMY/g |
E. coli |
Ei saa esiintyä 1 g:ssa |
Salmonella-Shigella |
Ei saa esiintyä 30 g:ssa |
Clostridium-sulfiittipelkistäjät |
< 1 000 PMY/g |
Staphylococcus aureus |
Ei saa esiintyä 0,1 g:ssa |
Arvo 100 g:ssa tuotetta |
Torta de Aceite |
Sallittu poikkeama |
Ravintoarvo |
495 Kcal/100 g |
± 10 |
Proteiinit (N × 6,25) |
6,5 g/100 g |
± 1 |
Hiilihydraatit |
70 g/100 g |
± 5 |
Rasvahapot |
22 g/100 g |
± 2 |
Tyydyttyneet |
14 % |
± 2 |
Tyydyttymättömät |
85 % |
± 5 |
Kertatyydyttymättömät |
75 % |
± 5 |
Monityydyttymättömät |
9 % |
± 2 |
Kolesteroli |
0 |
|
Kosteuspitoisuus |
< 6 % |
|
Tuhka |
< 1,5 % |
|
3.6 Sen maataloustuotteen tai elintarvikkeen valmistusmenetelmän kuvaus, johon 3.1 kohdan mukaista nimeä sovelletaan (asetuksen (EY) N:o 1216/2007 3 artiklan 2 kohta):
Raaka-aine |
Osuus |
Sallittu poikkeama |
Vehnäjauho |
66,8 % |
± 5 % |
Ekstra-neitsytoliiviöljy |
27,7 % |
± 2 % |
Inverttisokeri |
2,7 % |
± 0,5 % |
Anis |
1,0 % |
± 0,25 % |
Valkoinen sokeri |
0,8 % |
± 0,25 % |
Seesaminsiemenet |
0,7 % |
± 0,25 % |
Suola |
0,3 % |
± 0,25 % |
Luonnollinen anisöljy |
0,03 % |
± 0,01 % |
Taikinaan lisätään myös vettä (34–40 % jauhojen painosta) ja hiivaa (osuus 1–3 %).
Aluksi jauhoihin sekoitetaan kaikki nestemäiset raaka-aineet, ekstra-neitsytoliiviöljy, vesi ja inverttisokeri. Seokseen lisätään muut raaka-aineet ja taikina vaivataan sopivan kiinteäksi. Taikinan lopullisen lämpötilan on oltava 25–28 °C. Jos lämpötila on korkeampi, taikina alkaa käydä liikaa taikinakoneen säiliössä, ja alhaisemmassa lämpötilassa käymistä ei tapahdu lainkaan. Kummassakaan tapauksessa taikinaan ei saada haluttua rakennetta. Vakaan loppulämpötilan saavuttamiseksi taikinaan lisättävän veden lämpötilaa säädellään sekoittamalla siihen jäähileitä ja kuumaa vettä. Tämä vaikuttaa vaivaamisen kestoaikaan. Lämpötilaa voidaan säätää myös kylmäaineena elintarvikkeissa käytettävien kaasujen avulla.
Kun taikinan vaivaaminen on päättynyt, se jaetaan koneellisesti samanpainoisiin osiin. Loppuosa valmistuksesta tapahtuu käsin, ja se käsittää seuraavat vaiheet:
1) |
Otetaan käteen yksi taikinapallo ja painetaan se toisen käden kämmenelle. |
2) |
Taikinapalloa pidetään kädessä sormet yhdessä, ja sen jälkeen viedään toisen käden ulkosyrjä taikinapallon keskelle, painetaan kevyesti ja liikutetaan kättä ensin rannetta ja sen jälkeen sormenpäitä kohti, jolloin taikina ulottuu koko käden päälle. |
3) |
Jokaisen leipojan vieressä on täysi kulho valkoista sokeria. Kämmenelle levitetty taikina painetaan sokeriin, jolloin koko leivonnaisen pinta saa ohuen sokeripeitteen. |
4) |
Leivonnainen asetetaan paistolinjalle siten, että käsi viedään kämmenpuoli ylöspäin muutaman senttimetrin päähän hihnasta. Leivonnaiseen tartutaan toisen käden sormilla pikkusormen kohdalta ja leivonnainen siirretään hihnan päälle levittämällä samalla sormia niin, että leivonnainen saa pyöreän muodon. Kättä kierretään kunnes kämmen osoittaa kohti paistohihnaa ja liikutetaan samalla niin, että leivonnainen asettuu hihnalle sokeripuoli ylöspäin. |
Tällä tavalla oliiviöljyleivonnainen saa sille ominaisen pyöreähkön muodon ja paksuuden, joka voi vaihdella muutamalla millimetrillä. Taikinan ominaisuudet ja erityisesti runsas rasvapitoisuus (tässä tapauksessa oliiviöljy) edellyttävät käsin tapahtuvaa valmistusta, sillä mikä tahansa muu menetelmä puristaisi öljyä pois leivonnaisesta ja muuttaisi sen ominaisuuksia.
Lopputuote on kiekon muotoinen, sen halkaisija on noin 13 cm ja paksuus muutama millimetri. Tällaisen muodon – laajan pinnan ja vähäisen paksuuden – ansiosta tuote paistuu muutamassa minuutissa. Uunista poistetun tuotteen kosteuspitoisuuden on oltava alle 6 %. Valmis leivonnainen on pyöreähkö, muutaman millimetrin paksuinen ja yleensä reunoiltaan hieman paksumpi. Väri on paahtuneen ruskea, paikoitellen tummempi ohuemmissa kohdissa. Rakenteen on oltava rapea, kiinteä, vailla pehmeitä kohtia, ja tuoksu on miellyttävä, miedosti anikseen ja oliiviöljyyn vivahtava.
Paistamisen jälkeen tuote on jäähdytettävä ennen pakkaamista. Koska tuote on ohut ja leveä, se jäähtyy sopivaan pakkaamislämpötilaan muutamassa minuutissa. Pakkaaminen tapahtuu kahdessa vaiheessa:
|
Yksittäispakkaus: Kukin leivonnainen kääritään yksitellen vahapaperiin. Tämä tehdään asettamalla leivonnainen paperille ja kääntämällä paperin ylä- ja alareuna sen päälle, minkä jälkeen paperin oikea ja vasen laita taitetaan kaksinkerroin siten, että muodostuu lieve, joka taitetaan leivonnaisen alle. |
|
Ryhmäpakkaus: Viisi tai kuusi yksittäin vahapaperiin käärittyä leivonnaista asetetaan alustalle, joka suojaa niitä kolhiintumiselta, ja alusta kääritään kuumasaumattuun polypropeenikelmuun. |
3.7 Maataloustuotteen tai elintarvikkeen erityisluonne (asetuksen (EY) N:o 1216/2007 3 artiklan 3 kohta):
Kaksi tärkeintä eroa Tortas de Aceite de Castilleja de la Cuesta -leivonnaisen ja muiden markkinoilla olevien vastaavien tuotteiden välillä johtuvat käsin tapahtuvasta valmistuksesta ja ekstra-neitsytoliiviöljyn käytöstä.
3.8 Maataloustuotteen tai elintarvikkeen perinteinen luonne (asetuksen (EY) N:o 1216/2007 3 artiklan 4 kohta):
Tortas de aceite de Castilleja de la Cuesta -leivonnaiseen viitataan monissa kirjallisissa lähteissä keittokirjoista tuotteen poikkeuksellista makua ylistäviin mainoslauseisiin.
Perinteisten espanjalaisten tuotteiden luettelossa kerrotaan tunnettujen Tortas de aceite de Castilleja de la Cuesta -leivonnaisten perinteikkäästä historiasta ja luetellaan niiden muuttumattomina säilyneet raaka-aineet:
|
Historia: Tuotetta on perinteisesti valmistettu tällä Sevillan maakuntaan kuuluvalla paikkakunnalla, ja se on vähitellen levinnyt kaikkialle Andalusian länsiosiin. Se juontaa juurensa kodeissa valmistetuista makeista leivonnaisista, joita oli tapana nauttia pääsiäisenä. Vuonna 1914 sevillalainen Inés Rosales löysi perheensä reseptikokoelmista Aljarafen alueelle tyypillisen valmistusohjeen ja ryhtyi valmistamaan ja myymään tuotetta, jota valmistetaan edelleen ja joka on yksi tunnetuimmista tuotteista. |
|
Koostumus: vehnäjauhot, oliiviöljy, sokeri, siemenet, hiiva, seesaminsiemenet, anis, suola ja anisöljy sekä toisinaan myös mantelirouhe. |
Andalusian talousanalyytikkojen toimeksiannosta suoritetussa tyypillisten andalusialaisten elintarvikkeiden määrittelyä ja kuvaamista koskevassa tutkimushankkeessa, joka sai seitsemännen palkinnon talouskehitystä ja maatalousalaa koskevan tutkimuksen alalla, Tortas de Aceite de Castilleja de la Cuesta mainitaan yhtenä alueen perinteisistä tuotteista:
— |
Tuotetta on perinteisesti valmistettu Alajarafessa Sevillan alueella, ja se on vähitellen levinnyt sieltä myös muualle Andalusian länsiosiin. |
— |
Se on kehittynyt kotitekoisista makeista leivonnaisista, joita valmistettiin ja nautittiin pääsiäisenä. Tuote alkoi yleistyä 1900-luvun alussa. |
3.9 Erityisluonnetta koskevat vähimmäisvaatimukset ja tarkastusmenettelyt (asetuksen (EY) N:o 1216/2007 4 artikla):
Oliiviöljyleivonnaista koskevat vähimmäisvaatimukset määritellään tässä eritelmässä seuraavasti:
|
Pyöreähkö leivonnainen, jonka halkaisija on 13 cm (± 2 cm) ja jonka paksuus vaihtelee yhdestä millimetristä ohuimmissa kohdissa paksuimmillaan seitsemään millimetriin erityisesti reunoilla. |
|
Väri on paahtuneen ruskea, paikoitellen tummempi ohuemmissa kohdissa. Rakenteen on oltava rapea, kiinteä, vailla pehmeitä kohtia, ja tuoksu on miellyttävä, miedosti anikseen ja oliiviöljyyn vivahtava. |
|
Raaka-aineissa ei saa olla mitään lisäaineita. |
|
Valmistukseen käytetään yksinomaan ekstra-neitsytoliiviöljyä. |
Erityistarkastusten luonne, menettelyt ja tarkastustiheys määritellään seuraavasti:
— |
Kosteuspitoisuus: Kuivuminen tarkastetaan kustakin tuote-erästä. |
— |
Ekstra-neitsytoliiviöljypitoisuus: Tarkastetaan vuosittain kromatografialla. |
— |
Säilöntäaineet (sorbaatit, bentsoaatit): Tarkastetaan vuosittain kromatografialla. |
— |
Väriaineet: Tarkastetaan vuosittain kromatografialla. |
— |
Aistinvaraiset ominaisuudet: Neljännesvuosittainen maistajapaneeli. |
4. Tuote-eritelmän noudattamisen tarkastamisesta vastaavat viranomaiset tai elimet:
4.1 Nimi ja osoite:
Nimi: |
SGS ICS Ibérica SA |
||||
Osoite: |
|
||||
P. |
+34 913138115 / 955602300 |
||||
F. |
— |
||||
Sähköposti: |
ysolina.berbel@sgs.com |
Julkinen |
☒ Yksityinen |
4.2 Viranomaisen tai elimen erityistehtävät:
Yksi ainoa nimetty tarkastuselin huolehtii sen toteamisesta, että kaikkia eritelmän määräyksiä noudatetaan.
(1) EUVL L 93, 31.3.2006, s. 12.
25.8.2012 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 257/10 |
Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 510/2006 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu hakemuksen julkaiseminen
2012/C 257/05
Tämä julkaiseminen antaa oikeuden vastustaa hakemusta neuvoston asetuksen (EY) N:o 510/2006 (1) 7 artiklassa tarkoitetulla tavalla. Vastaväitteet on toimitettava komissiolle kuuden kuukauden kuluessa tästä julkaisemisesta.
YHTENÄINEN ASIAKIRJA
NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 510/2006
”PRES-SALES DE LA BAIE DE SOMME”
EY-N:o: FR-PDO-0005-0604-11.05.2007
SMM ( ) SAN ( X )
1. Nimi:
”Prés-salés de la baie de Somme”
2. Jäsenvaltio tai kolmas maa:
Ranska
3. Maataloustuotteen tai elintarvikkeen kuvaus:
3.1 Tuotelaji:
Luokka 1.1 – |
Tuore liha (ja muut eläimenosat) |
3.2 Kuvaus 1 kohdassa nimetystä tuotteesta:
Liha, josta käytetään nimitystä ”Prés-salés de la baie de Somme”, saadaan alle 12 kuukauden ikäisistä karitsoista, joita on kasvatettu vähintään 75 päivän ajan marskimaalla noudattaen ympäristön luonnollista tasapainoa. Eläimet käyttävät ravinnokseen ensisijaisesti marskialueiden laidunten suolakkokasveja.
Siitospässit kuuluvat rotuihin Suffolk, Hampshire, Roussin, Ile de France, Rouge de l’Ouest, Boulonnais ja Vendéen. Siitoslampaat ovat valvontaviranomaisille ilmoitettuja uusien eläinten hankintaan liittyviä tapauksia lukuun ottamatta, syntyneet marskimaalla sellaisilla tiloilla kasvatetuista uuhista, joilla on laiduntamislupa marskimaalla.
Ruhojen ominaisuudet ovat seuraavat:
— |
paino vähintään 16 kilogrammaa; |
— |
rakenne ja lihakkuusluokka: suoraviivainen tai hieman kupera, keskinkertaisesti tai voimakkaasti kehittyneet lihakset (EUROP-asteikon mukainen luokitus U, R, O); |
— |
rasvaisuusluokka: ruhot ovat pinnaltaan vahamaisia tai rasvaisia (EUROP-asteikon mukainen luokitus 2 tai 3); |
— |
ulkoinen ja sisäinen rasva on kiinteää ja väriltään valkoisesta kermanvaaleaan. |
Liha erottuu vaaleanpunaisen värinsä ansiosta. Kypsennettynä se on erittäin mehevää ja pureskeltaessa kiinteää. Voimakas aromi viipyy suussa pitkään. Liha tarjotaan myyntiin jäähdytettynä tai, jos on kyseessä jäädytetty liha, sulatettuna.
3.3 Raaka-aineet (ainoastaan jalostetut tuotteet):
—
3.4 Rehu (ainoastaan eläinperäiset tuotteet):
Karitsat ja uuhet saavat pääasiallisen ravintonsa marskimaan laitumilta.
Karitsojen kasvatus käsittää seuraavat kolme perättäistä vaihetta:
— |
Syntymää seuraava aika, jona karitsoja ruokitaan pääasiassa emonmaidolla. Tämä vaihe kestää vähintään 60 ja enintään 90 päivää. Alkuvaiheessa emonmaidon lisäksi voidaan antaa maitojauhetta, rehua tai väkirehua. |
— |
Aika, jona eläimet laiduntavat marskimaalla vähintään 75 päivän ajan ainakin 4 tuntia päivässä ja siitä vähintään 60 päivän ajan ainakin 7 tuntia päivässä; tällöin karitsat laiduntavat itsenäisesti marskimaan yksilöidyissä osissa. Ulkolaiduntaminen voidaan osittain keskeyttää viemällä eläimet illalla alle yhden kilometrin etäisyydellä varsinaisesta laiduntamisalueesta sijaitseville lepoalueille tai siinä tapauksessa, että nousuvesi peittää marskimaan. Marskimaalla laiduntamisen aikana väkirehun antaminen on kielletty, ja karitsojen ja uuhien ravintoa saa täydentää ainoastaan luonnonrehulla. |
Päiviä, joina eläimet kootaan lepoalueille, ei lasketa laiduntamispäiviksi.
— |
Valinnainen loppuruokintavaihe, joka kestää enintään yhden päivän neljää laiduntamispäivää kohti ja jonka enimmäiskesto on rajoitettu 6 viikkoon. |
Jos kasvatukseen sisältyy loppuruokintavaihe, karitsoille annettava ravinto perustuu rehuun ja väkirehuun ja marskimaalla tapahtuvan laiduntamisen kestoajan – ne päivät mukaan luettuina, joina marskimaa on nousuveden peitossa – on oltava vähintään puolet eläimen kokonaiseliniästä.
Kaikki rehu ja vähintään 65 % päivittäin annostellun kuiva-aineen määrästä on saatava maantieteelliseltä alueelta ja lohkoilta, joiden maaperä koostuu meren pärskeille altistuneista tuoreista alavan maan merisuolakerrostumista.
Rehu koostuu laitumelta saadusta tuoreesta, heinäksi kuivatusta tai osittain lakastuneesta paalatusta ruohosta, jonka kuiva-ainepitoisuus on yli 50 %, juurista, juurimukuloista ja vihanneksista.
Väkirehu koostuu viljasta, vehnänleseistä, soija-, rypsi-, auringonkukansiemen- ja pellavakakuista, kasvien jätemassasta, melassista, kuivatusta sinimailasesta sekä kivennäissuoloista ja vitamiineista.
3.5 Erityiset tuotantovaiheet, joiden on tapahduttava yksilöidyllä maantieteellisellä alueella:
Syntymä, kasvatus ja teurastus
3.6 Viipalointia, raastamista, pakkaamista jne. koskevat erityiset säännöt:
—
3.7 Merkintöjä koskevat erityiset säännöt:
Alkuperänimityksellä ”Prés-salés de la baie de Somme” suojattu liha tunnistetaan ja merkitään nimitykseen luokiteltuihin jäähdytettyjen ruhojen molemmille puolille kiinnitettävällä tunnistenauhalla, jossa on lähtemättömällä musteella tehty maininta ”Prés-salés BS”.
Lopulliselle jakelijalle saakka ruhon ja siitä leikattujen palojen mukana on etiketti, jossa on oltava vähintään seuraavat tiedot:
— |
alkuperänimityksen nimi; |
— |
Euroopan unionin SAN-tunnus ja maininta ”appellation d’origine protégée” (suojattu alkuperänimitys); |
— |
kasvattajan nimi; |
— |
kasvatusnumero; |
— |
karitsan kansallinen tunnistenumero; |
— |
teurastuspäivä. |
4. Maantieteellisen alueen tarkka rajaus:
Sommen ja Authien lahtien ympäristön marskimailla sijaitseva maantieteellinen alue, jolla karitsat syntyvät ja jolla ne kasvatetaan ja teurastetaan, käsittää seuraavat Pas-de-Calais'n ja Sommen departementtien kantonit ja kunnat:
— |
Pas-de-Calais:
|
— |
Somme:
|
5. Yhteys maantieteelliseen alkuperään:
5.1 Maantieteellisen alueen erityisyys:
Suojatun alkuperänimityksen ”Prés-salés de la baie de Somme” tuotantoon tarkoitetut eläimet kasvatetaan meren ja mantereen välisen marskimaa-alueen tulvaniityillä, joista käytetään paikallisesti nimitystä ”mollières”, sekä niihin rajoittuvien Picardien rannikon alangon muodostavien kuntien alueella. Meren liejusta (tangue) muodostunut marskimaa on meren alla vähintään 50 päivää vuodessa, minkä ansiosta sille kehittyy lampaiden mieleen olevia suolakkokasveja (merisorsimo, marskimaltsa, merisuolake jne.). Tulvivia rantaniittyjä kuivattaa luonnollisten ja satunnaisten kanavien verkosto, joka samalla estää lampaiden liikkumista paikasta toiseen. Lampaat oleilevat tulvaniittyjen lisäksi talvisin ja marskimaan ollessa veden peitossa polderien ja dyynien muodostamalla Picardian rannikon alangolla.
Tulvaniittyjen julkinen käyttöoikeus ja säännöllinen joutuminen veden alle sekä lampoloiden kaukaisesta sijainnista johtuva kausilaiduntaminen ja kanavaverkoston aiheuttama hukkumisvaara estävät pysyvien aitojen pystyttämisen. Sen vuoksi alueella harjoitetaan edelleen yhteislaiduntamista, ja paimenet liikkuvat katraiden mukana. Liikkumisvaikeudet pehmeässä ja kanavien halkomassa maastossa ovat myös saaneet kasvattajat valikoimaan sellaiset uuhikannat, jotka ovat sopeutuneet hyvin liikkumiseen ja huolehtivat erinomaisesti karitsoistaan, ja päästämään karitsat tulvaniityille vasta sen ikäisinä, kun ne pystyvät selviytymään ympäristön asettamista rajoitteista.
Kaikkialla lahden lähiympäristössä kehittynyt ja vakiintunut lampaankasvattajien taitotieto on ratkaisevan tärkeää eläinten hoitamiseksi ja ruokkimiseksi marskimaan ollessa nousuveden peitossa.
Yksilöt kasvavat myös luontaisesti eri tavalla, jolloin samassa katraassa voi olla yhtä aikaa sekä varhain että myöhemmin kehittyneitä karitsoja, ja kasvattajat ovatkin oppineet mukauttamaan näiden karitsojen loppuruokintavaiheen lampoloissa eläinten yksilöllisten tarpeiden mukaan.
Tämän erityisen kasvatustavan ympärille syntyneet kasvattajien, lihakauppiaiden ja teurastajien väliset paikalliset yhteydet mahdollistavat sen, että on aina mahdollista valita teurastamo, jossa on saatavilla lampaiden teurastamiseen liittyvää taitotietoa ja osaamista. Se ilmenee erityisesti siinä, että aika teurastamolle saapumisesta varsinaiseen teurastukseen on lyhyt ja kuluu mahdollisimman helpoissa olosuhteissa ja että teurastus, ruhojen paloittelu ja sisälmysten poistaminen tehdään erityisen huolellisesti siten, että pintarasva säilyy ja ruhon likaantuminen estetään. Myös jäähdyttäminen ja raakakypsytys tapahtuvat valvotusti. Kaikkien näiden toimenpiteiden jälkeen tuottajat toteavat, vastaavatko ruhot alkuperänimityksen ”Prés-salés de la baie de Somme” ominaisuuksia erityisesti rasvan laadun ja ulkonäön osalta.
Tämän lampaankasvatuksen paikallinen merkitys ilmenee myös siitä, että Prés-salés de la baie de Somme -karitsanlihan ympärille on kehittynyt monenlaista matkailuun ja gastronomiaan liittyvää toimintaa. Esimerkiksi lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna järjestettävän lammasjuhlan aikana tuhannet kävijät osallistuvat aiheeseen liittyviin tapahtumiin, kuten maistiaisiin, paimenkoiranäytöksiin ja katraita esitteleviin kulkueisiin.
5.2 Tuotteen erityisyys:
Termi ”pré-salé” tarkoittaa lammasta, joka on lihotettu rannikon ajoittain meren valtaamilla laitumilla. Alkuperänimityksen ”Prés-salés de la baie de Somme” saaneet lampaat ovat suhteellisen iäkkäitä (135 päivän ikäisistä yksivuotiaisiin). Suurin osa eläimistä tarjotaan kulutukseen heinä- ja marraskuun välisenä aikana. Karitsat syntyvät maantieteellisellä alueella sijaitsevilla tiloilla risteytetyistä roduista, jotka ovat sopeutuneet kyseiseen ympäristöön, ja niiden emojen jalostus- ja maidontuotanto-ominaisuudet ovat hyvät. Ruhojen rakenne on ”suoraviivainen tai hieman kupera” ja lihaksisto ”keskinkertaisesti tai voimakkaasti kehittynyt”. Rasvaisuusluokka on ”pinnalta vahamainen tai rasvainen”, ja ulkoinen ja sisäinen rasva on kiinteää ja väriltään valkoisesta kermanvaaleaan. Liha erottuu vaaleanpunaisen värinsä ansiosta; se on pitkäsyistä ja marmoroitua (lihaksen sisäistä rasvaa sisältävää). Kypsennettynä se on erittäin mehevää ja pureskeltaessa kiinteää. Voimakas aromi viipyy suussa pitkään.
5.3 Syy-seuraussuhde, joka yhdistää maantieteellisen alueen seuraaviin: tuotteen laatu tai ominaisuudet (kun kyseessä SAN) tai tuotteen erityislaatu, maine tai muut ominaisuudet (kun kyseessä SMM):
Prés-salés de la baie de Somme -karitsanlihan edellä esitettyjen ominaisuuksien ja maantieteellisen tuotantoalueen välinen yhteys johtuu pääasiassa eläinten nauttimasta marskimaalle ominaisesta kasvillisuudesta (erityisesti merisorsimo) sekä lampaiden fyysisistä ponnistuksista tässä usein vihamielisessä ympäristössä (hukkumisvaara syvänteissä, puuttuva suoja aaltojen pärskeitä sekä kesän aurinkoa ja kuumuutta vastaan).
Yhteyttä lujittavat ja ylläpitävät merkittävästi paikalliset laiduntamiskäytännöt ja erityisten teurastusolosuhteiden hallinta. Alkuperänimityksen ”Prés-salés de la baie de Somme” saamisen edellyttämän paikallisen taitotiedon kannalta ratkaisevia tekijöitä ovat hitaan lihaksiston kehittymisen ja emolampaiden ominaisuuksien ansiosta vaikeisiin laiduntamisolosuhteisiin sopeutuneiden eläinten valinta ja käyttö.
Karitsat viedään marskimaalle talven päätyttyä, ja ne oleilevat siellä yötä päivää teurastukseen tai mahdolliseen loppuruokintavaiheeseen saakka, lukuun ottamatta keskeytyksiä, jotka johtuvat siirtämisestä muualle laidunten joutuessa veden valtaan. Näin on vakiintunut laiduntamisperinne, jossa marskimaan oloihin perehtyneet paimenet paimentavat kesäisin vaaroja uhmaten jatkuvasti laitumelta toiselle siirtyviä katraita alueen luonnonvarojen perustana olevaa luonnon tasapainoa kunnioittaen. Tämän käytännön mukainen pitkä laiduntamiskausi (vähintään 75 päivää), tulva-aikoina käytössä olevat lepoalueet, karitsojen tuotantoajanjakson mukauttaminen tulvaniittyjen kasvillisuuteen sekä kasvattajien kyky tunnistaa loppuruokintaa tarvitsevat eläimet Prés-salés de la baie de Somme -alkuperänimitykseltä vaadittujen ominaisuuksien täyttämiseksi tuottavat painavia mutta pikemminkin hoikkia karitsoita, joiden lihaskudos on tasaisen vaaleanpunaista ja rasva valkoista ja kiinteää.
Tällainen lampaankasvatus on mahdollistanut sen, että maantieteellisen alueen teurastamoissa on kehittynyt ja säilynyt sellaista erityisosaamista, joka ottaa huomioon raaka-aineen laadun, kuten pintarasvan säilyttäminen ja ruhojen pesemisen kieltäminen. Samalla se helpottaa paikallisten teurastajien ja kasvattajien työtä näiden valvoessa ruhojen sääntöjenmukaisuutta. Teurastamojen sijainti alle puolen tunnin matkan päässä vähentää myös kuljetuksesta aiheutuvaa stressiä ja edistää siten kasvatusvaiheessa syntyneiden aistinvaraisten laatuominaisuuksien säilymistä. Prés-salés de la baie de Somme -karitsanlihan maine perustuukin nimenomaan laatuun, josta on osoituksena sen tavanomaista karitsanlihaa huomattavasti korkeampi myyntihinta (ajankohdasta riippuen + 50–100 %).
Eritelmän julkaisutiedot:
(Asetuksen (EY) N:o 510/2006 5 artiklan 7 kohta)
http://agriculture.gouv.fr/IMG/pdf/CDC_Pres-sales_de_la_baie_de_Somme-2_cle4e6ec2.pdf
(1) EUVL L 93, 31.3.2006, s. 12.