31.7.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 229/1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Digitaalimarkkinat kasvun vauhdittajana” (valmisteleva lausunto)

2012/C 229/01

Esittelijä: Laure BATUT

Euroopan unionin puheenjohtajavaltio Tanska päätti 11. tammikuuta 2012 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Digitaalimarkkinat kasvun vauhdittajana

(valmisteleva lausunto).

Asian valmistelusta vastannut ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 10. toukokuuta 2012.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 23.–24. toukokuuta 2012 pitämässään 481. täysistunnossa (toukokuun 23. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 141 ääntä puolesta ja 7 vastaan 5:n pidättyessä äänestämästä.

1. Johdanto

1.1 Digitaalitalous muuttaa perusteellisesti kaikkia tottumuksiamme ja koskettaa yhteiskuntiemme kaikkia sosiaalisia ja taloudellisia osa-alueita. Turvallisuus ja yhteentoimivuus ovat hyvin keskeisellä sijalla. Unionin digitaalistrategia on yksi Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahankkeista. Komitea on jo hyväksynyt useita lausuntoja digitaalitekniikan vaikutuksista (1) yhteiskuntiimme.

1.2 Asian merkityksen tiedostaen puheenjohtajavaltio Tanska on pyytänyt ETSK:aa määrittelemään, mitä tarvitaan, jotta digitaalitaloudesta voi tulla kasvua edistävä tekijä. Komitea katsoo, että työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun ja kansalaisyhteiskunnassa käytävän vuoropuhelun on oltava olennainen osa kaikkea digitaalitaloutta samoin kuin yhteistyötä ja kumppanuuksia koskevaa pohdintaa.

1.3 Markkinoiden ylläpitäminen vain markkinoiden vuoksi (2) ei ole itse tarkoitus. Digitaalitekniikan on oltava taloutta palveleva väline, joka ei vaaranna talous- eikä sosiaalipoliittisia saavutuksia eikä myöskään inhimillisiä eikä kulttuurisia saavutuksia. Verkossa tapahtuva tuotanto ja kaupankäynti sekä digitaalitalouden kehittäminen muuttavat työmarkkinoita. ETSK toivoo lisää tunnettuutta, parempaa tiedotusta hankkeen osapuolille ja kuluttajille sekä asiaankuuluvien takuiden antamista kaikille.

1.4 EU on jäänyt jälkeen merkittävistä suunnittelijoista ja laitteiden ja palvelujen tarjoajista (Yhdysvallat) sekä merkittävistä valmistajista (Aasian maat). Sen on pantava koko digitaalistrategiansa kiireellisesti täytäntöön ja mukautettava lähestymistapaansa niin, että se voi vastata niin lyhyen (esim. teollis- ja tekijänoikeudet) kuin pitkän aikavälin (väestön ikääntyminen) haasteisiin. ETSK:n mielestä ensisijaisina tavoitteina ovat halu panostaa älykkääseen talouteen, kunnianhimo nostaa esiin eurooppalaisia markkinajohtajia, tahto saada ne sijoittamaan päätöksentekokeskuksensa sekä tutkimus- ja kehitystoimintansa EU:hun ja saada se hyödyttämään kaikkia kansalaisia, rakentaa luottamusta, lisätä kaikkien valmiuksia; parantaa tuottavuutta ja sisällyttää digitaalitekniikka kestävää kasvua koskevaan strategiaan.

Seuraavassa esitetään ETSK:n suositukset:

2. Kasvun käynnistäminen digitaalitekniikan avulla

2.1 Tarpeelliset infrastruktuurit on saatava nopeasti valmiiksi, niin että ne kattavat koko Euroopan unionin alueen, myös merentakaiset maat ja alueet (3). Operaattoreiden on taattava palvelujen yleinen saatavuus kaikkialla, myös syrjäisillä alueilla. ETSK katsoo, ettei komission tiedonanto COM(2011) 942 luottamuksen lisäämisestä digitaalisiin sisämarkkinoihin ole välttämättä riittävä.

2.2 Laitteistojen ja ohjelmistojen saatavuus kaikille (4) ja niiden käyttöä koskeva koulutus ovat olennaisia ennakkoedellytyksiä. Neljännes väestöstä on ikääntyneitä. Tämä taloudellinen potentiaali on integroitava tietoyhteiskuntaan. Komitea katsoo, että saatavuuden on oltava yksi hankkeen ensisijaisista tavoitteista.

2.3 On laadittava tieto- ja viestintätekniikkaa koskevat säännöt yhdessä teollisuuden, pk-yritysten sekä kaikkien muiden kansalaisyhteiskunnan sidosryhmien kanssa (5), jotta voidaan taata tieto- ja viestintätekniikkaan liittyvien sovellusten ja palvelujen täydellinen yhteentoimivuus ja yhteensopivuus sekä luoda tieto- ja viestintätekniikan standardointipolitiikka, joka tukee EU:n politiikkaa (21. lokakuuta 2010 annettu Euroopan parlamentin päätöslauselma (6), kohdat 69 ja 72). ETSK katsoo, että on hyödyllistä tukea taloudellisesti standardointiin osallistuvia pk-yrityksiä ja yhteiskunnan sidosryhmiä.

2.4 Eurooppalaisten verkkojen yhteenliittäminen on saatettava loppuun, jotta digitaalitalous voidaan ottaa laajemmin käyttöön ja jotta tavaroiden ja palvelujen tarjontaa voidaan laajentaa (ETSK:n lausunto CESE 490/2012 – TEN/469).

2.5 Komitea katsoo, että tarjonnan yhteentoimivuus on järjestettävä EU:n tasolla. Standardointi tarjoaa Euroopalle mahdollisuuden päästä uusille kansainvälisille markkinoille.

2.6 Komitea on jo todennut suhtautuvansa myönteisesti avoimeen internetiin ja verkon neutraliteettiin. (7)

2.7 Sisämarkkinoiden on tarjottava täydelliset käyttöä koskevat takuut, jotta kysynnän antamia mahdollisuuksia voidaan hyödyntää käyttämällä avoimen lähdekoodin ohjelmistoja.

2.8 ETSK kannattaa käyttöliittymiä koskevien yhteisten standardien kehittämistä.

2.9 ETSK:n mielestä on välttämätöntä onnistua jäsenvaltioiden välisessä hallinnollisessa yhteistyössä sekä rajatylittävien sähköisten viranomaispalveluiden käyttöönotossa, ja niitä voitaisiin helpottaa hyödyntämällä sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmää (IMI). Tässä kehitystyössä on sovellettava järjestelmien monenkeskistä hallinnointia (8).

2.10 Verkkokauppa kannustaa kansallisten arvonlisäverokantojen yhdenmukaistamiseen: ETSK katsoo, että tästä olisi todellista hyötyä sekä yrityksille että kansalaisille, mikäli sitä ei käytetä verukkeena arvonlisäverokantojen yhdenmukaistamiselle ylöspäin.

2.11 Operaattoreiden ja kansalaisten on löydettävä helposti kaikki tiedot oikeuksistaan voidakseen harjoittaa rajatylittäviä liiketoimiaan kaikessa rauhassa.

2.12 Komitea katsoo, että kansalaisyhteiskunnan edustajien on osallistuttava eurooppalaisen digitaalitalouden rakentamiseen (ks. Eurooppa 2020 -strategia, Sidosryhmät ja kansalaisyhteiskunta), ja ne on pyydettävä mukaan yhteistyöhön ja kumppanuuteen. Puumaisen rakenteensa vuoksi se ulottuu kaikkialle yhteiskuntaan. Kaikissa hankkeissa on oltava myös digitaalitekniikkaan ja yhteiskuntaan liittyvä osa-alue.

2.13 Digitaalitekniikka edistää palvelutaloutta, joka voi johtaa teollisuustoiminnan vähenemiseen, jopa eurooppalaisten työpaikkojen katoamiseen. ETSK:n mukaan uusia markkinoita etsittäessä on syytä yhdistää eurooppalainen teknologinen innovointi ja tuotanto (valmistaminen). Tieto- ja viestintätekniikka-alan uusyritysten olisi pystyttävä toteuttamaan mahdollisuuksiaan nopeaan kasvuun. ETSK:n mielestä on pohdittava kiireellisesti, mikseivät olosuhteet suosi suurten eurooppalaisten palveluntarjoajien ja kaikkialla maailmassa tunnetuksi tulevien suurten eurooppalaisten myyntisivustojen ilmaantumista markkinoille.

2.14 Koulutus ja elinikäinen oppiminen auttavat palkansaajia pysymään työelämässä. Tietotekniikka voi olla tässä avuksi etenkin syrjäisillä tai haavoittuvilla alueilla. Pätevöittävä alan koulutus on kaikille välttämätöntä.

2.15 Vuoteen 2015 mennessä 95 prosentissa työpaikoista tarvitaan internetin käyttöön liittyvää pätevyyttä. Komitea toivoo, että toteutetuilla toimenpiteillä vältetään esimerkiksi seuraavat työelämään kohdistuvat kielteiset vaikutukset:

—	työntekijöihin kohdistetaan kohtuuttomia ajankäyttöön liittyviä vaatimuksia ja heitä valvotaan jopa liioitellun tehokkaasti

—	etätyö, josta maksetaan vähän ja jolla kierretään työriitojen välittäjäosapuolet eli ammattijärjestöt, mikä vahingoittaa sekä yksilöitä että kollektiivisia oikeuksia.

ETSK on sitä mieltä, että niin digitaalitaloudessa kuin muillakin aloilla on huomioitava ainoastaan ihmisarvoinen työ, sillä se auttaa lisäämään kysyntää maailmanlaajuisesti.

3. Kasvun aikaansaaminen rakentamalla luottamusta digitaalitalouteen

3.1 Perusoikeudet

3.1.1 Komitea haluaa säilyttää kansalaisten oikeudet ja turvallisuuden rajoittamatta heidän vapauttaan. Vuonna 2012 tarkastellaan kokonaisstrategiaa internetin turvallisuudesta Euroopassa. Tässä yhteydessä on erityisen tärkeää, että tietoverkkorikollisuutta käsittelevä eurooppalainen keskus perustetaan vuoteen 2013 mennessä. ETSK toivoo, että EU viimeinkin edistäisi ”Googlen” tyyppisen tehokkaan eurooppalaisen hakukoneen perustamista.

3.1.2 ETSK laatii lausunnon ensiarvoisen tärkeästä henkilötietojen suojasta (COM(2012) 10 final). Komitea on jo ilmaissut kannattavansa oikeutta pyytää tietojen poistamista (9) ja internetin käyttäjän oikeuksia erityisesti nuorten sekä haavoittuvien ryhmien osalta. Komitea toivoo, että komission ehdotus hyväksytään mahdollisimman pian ja että komissio ottaa huomioon komitean esittämät huomautukset, vaikka EU:n ulkopuoliset internetyhteyden tarjoajat ovatkin jo vastustaneet ehdotusta.

3.1.3 ETSK odottaa unionin edistävän innovaatiota ja suojelevan omia teoksiaan. Eurooppapatenttia tarvitaan kiireellisesti, ja se tarjoaa mahdollisuuden digitaalisille sisämarkkinoille.

3.2 Verkkokaupan kehittäminen

3.2.1 Kauppatavaroiden tarjontaa on avattava, ja rajat on aukaistava ammattilaisille ja kuluttajille, jotta heillä on mahdollisuus kilpailukykyisiin hintoihin (http://ec.europa.eu/consumers/consumer_research/editions/cms6_en.htm).

3.2.2 Komitea katsoo, että tarjonnan yhteentoimivuus on järjestettävä EU:n tasolla. Standardointi tarjoaa Euroopalle mahdollisuuden päästä uusille kansainvälisille markkinoille.

3.2.3 ETSK katsoo, että verkko-ostoksiin liittyvät ongelmat on ratkaistava kiireellisesti poistamalla kansallisuuteen tai asuinpaikkaan liittyvä syrjintä sekä luotava kaikille edellytykset tasapuoliseen saatavuuteen.

3.2.4 Käyttäjien on voitava saada helposti tietoa oikeuksistaan (COM(2011) 794 final) ja mahdollisuuksistaan puolustautua. On tarpeen luoda sähköisiä asiointipisteitä. ETSK (10) on tyytyväinen komission täsmennykseen, että tällainen järjestelmä ei saa rajoittaa kuluttajien eikä kauppiaiden oikeuksia hakea tuomioistuimissa vahingonkorvausta. Komission on sisällytettävä BATNAn (Best Alternative to a Negotiated Agreement – neuvotellun sopimuksen paras vaihtoehto) kaltaiset älykkäät käyttöliittymät direktiiviin 2000/31/EY, jotta ”ensimmäistä sukupolvea” koskevien säädösten alalla ei jäätäisi jälkeen. Verkkokysynnän lisäämisen kannalta on tärkeää, että kuluttajilla on mahdollisuus saada hyvä ratkaisu riitoihin (11), joita syntyy kaupankäynnin yhteydessä. Käyttäjien on voitava saada oikeuksiaan koskevia tietoja helposti ja selkeässä muodossa. Tietoja on saatava kaikista verkkokauppaan liittyvistä riita-asioista.

3.2.5 ETSK katsoo, että unionin asiakirjoissa on annettava kansalaisille sellainen luottamus digitaalimarkkinoihin, jollaista he voisivat toivoa myös kotimaassaan. Ollakseen valistuneita käyttäjiä kuluttajat tarvitsevat markkinamahdollisuuksia koskevaa tietoa. Tässä tarkoituksessa voitaisiin levittää laajasti kuluttajille suunnattua digitaalitaloutta koskevaa opasta.

Tulevan direktiivin 2011/942 yhteydessä ETSK kehottaa unionin viranomaisia toteuttamaan seuraavia aiheisiin liittyviä aloitteita:

—	verkkopalvelujen tarjoajille suunnattava tiedotus ja internetin käyttäjien suojelu

—	epätarkoituksenmukaiset maksu- ja toimitusjärjestelmät

—	liian yleisen väärinkäytön torjuminen.

3.2.6 Esimerkiksi seuraavat keinot kasvattavat yleistyessään todennäköisesti kuluttajien luottamusta:

—	suojattu sähköinen allekirjoitus

—	asiakirjojen sähköinen aikaleimaus

—	sähköisten allekirjoitusjärjestelmien yhteentoimivuus

—	varmentamiselinten keskinäinen tunnustaminen (SSCD – Secure Signature Creation Devices - turvalliset allekirjoituksen luomisvälineet) ja siihen liittyvä elektronisten varmentamispalvelujen tarjoajien akkreditointi

—	kuluttajansuojaa koskevan yhteistyön järjestelmän ja muutoksenhakukeinojen yhdenmukaistaminen (direktiivi 2011/83/EU ja komission asiakirja COM(2012) 100 final)

—	27. lokakuuta 2004 annetun, kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyötä koskevan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 soveltamista koskeva raportti

—	kuluttajansuoja-asioissa tehtävää yhteistyötä koskeva asetus.

3.2.7 ETSK kannattaa aina ryhmäkanteita vahingonkorvausten saamiseksi kollektiivisten oikeuksien rikkomistapauksissa. Tämä täydentäisi sekä vaihtoehtoisten että oikeudellisten muutoksenhakukeinojen tarjoamaa suojaa (12) (ks. direktiivi 98/27/EY, annettu 19. päivänä toukokuuta 1998). On varmistettava sisämarkkinoilla käytävän kilpailun rehellisyys (SEUT-sopimuksen johdanto-osan neljäs kappale). Oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin on yksi Euroopan unionin perusoikeuskirjaan (47 artikla) sisältyvistä perusoikeuksista.

3.2.8 Komitea on tyytyväinen kauppalakia koskevaan komission tiedonantoon (13). Kuluttajat tarvitsevat oikeusvarmuutta. ETSK suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio on ottanut huomioon komitean ”toista järjestelmää” koskevan ehdotuksen, vaikka komitea olisikin mieluummin laatinut kaksi erillistä asiakirjaa (toisen yritysten välisiä sopimuksia ja toisen kuluttajien kanssa tehtäviä sopimuksia varten).

3.2.9 ETSK odottaa kiinnostuneena komission ilmoittamaa Euroopan kuluttaja-asioiden toimintaohjelmaa (COM(2011) 777 final/2), jossa arvioidaan digitaalisen vallankumouksen vaikutuksia kuluttajien käyttäytymiseen. Tarvitaan Euroopan laajuinen sähköistä tunnistusta, todentamista ja allekirjoitusta koskeva oikeudellinen kehys, jotta voidaan kaksinkertaistaa verkkokaupan määrä ja tehdä siitä kasvua kiihdyttävä tekijä (asiakirja COM(2011) 942 final).

3.3 Kaupan suojaaminen

3.3.1 Piratismin ja väärennösten torjumiseksi FISCUS-tullihankkeen tavoitteena on sähköisen valvonnan käyttöönotto kaikkialla EU:ssa (14). ETSK on sitä mieltä, että tullilaitosten voimavaroja on lisättävä sekä henkilöstön että valvonnan osalta. Väärentämisen ja piratismin eurooppalaisen seurantakeskuksen toimintaa olisi tehostettava, ja sille olisi tarjottava työkaluja, joilla pystytään vastaamaan talouden ja yleisen turvallisuuden asettamiin haasteisiin.

3.3.2 Sääntelyllä on autettava viranomaisia suorittamaan tutkimuksia, jotka perustuvat internetissä liikkuviin epäilyttäviin rahavirtoihin. Tullilaitoksille on annettava tehtäväksi suojella eurooppalaista kulttuuriperintöä ja aineetonta perintöä, ja niiden roolia pk-yritysten tukijana on vahvistettava tietokantojen avulla. Näitä ovat esimerkiksi markkinoiden avoimuutta koskeva tietokanta, viennin tukipalvelu tai yhteinen tietoportaali.

3.4 ETSK toivoo kansalaisille suunnattavaa hallintoa ja avoimuutta koskevaa peruskirjaa. Sen mielestä sekä verkkokauppaa että verkkomaksamista ja matkapuhelinmaksamista on säänneltävä kiireellisesti.

3.4.1 ETSK katsoo, että uusien digitaalisten maksuvälineiden turvallisuus on taattava julkisilla standardeilla. Tällä hetkellä vain yksityiset toimijat (operaattorit) luovat ja valvovat standardejaan ja niiden yhteentoimivuutta. ETSK pitää kohtalokkaana tilannetta, jossa EU:n ulkopuolisella maalla olisi mahdollisuus hallita kaikkia maksutapahtumia Euroopassa.

4. Tuottavuuden ja osallistavan kasvun kehittäminen

4.1 Kasvua edistävän ympäristön luominen

4.1.1 Digitaalimarkkinat tarvitsevat eurooppalaista hallinnointia, joka on luotettavaa ja kunnioittaa kansalaisten oikeuksia. Vuoden 2015 jälkeen tavaroiden ja palvelujen kauppaa koskevan keskitetyn asiointipisteen on tarkoitus tarjota tietoa Euroopan talouden toimijoille. Digitaalialan yritysten on noudatettava yrityksen yhteiskuntavastuuta ja työmarkkinaosapuolten välistä vuoropuhelua koskevia periaatteita.

4.1.2 Digitaaliset sisämarkkinat ovat yhä jakautuneet kansallisiin markkinoihin. Yhtenäistetty lainsäädäntö tarjoaisi talouden toimijoille mahdollisuuden saavuttaa mittakaavaetuja. ETSK katsoo, että komission on luotava synergia eri yksiköidensä toimien välille, jotta voidaan rakentaa sellainen voimakas johtajuus, jota tarvitaan digitaalisuuden kehittämiseksi kaikkialla unionissa sekä kaikkien näiden viivästysten korjaamiseksi. EU:hun on välttämätöntä saada luotua eurooppalainen ”Silicon Valley”, johon keskittyvät kaikki ne julkiset ja yksityiset pääomat ja se osaaminen, joiden avulla voidaan käynnistää menestyviä ”yhteisyrityksiä”.

4.1.3 ETSK palauttaa mieliin tietoyhteiskuntaan osallistamista koskevan lausuntonsa, jossa se esittää, miten voidaan tasoittaa epäyhdenvertaisia mahdollisuuksia hyödyntää tietotekniikkaa; komitea toivoo unionin tunnustavan, että mahdollisuus hyödyntää infrastruktuuria ja tietoteknisiä välineitä on perusoikeus ja tekee tieto- ja digitaalitekniikasta osallistamista edistävän välineen.

4.2 Yritysten rooli kasvua edistävässä digitaalialan toiminnassa

4.2.1 Digitaalitalouden tulee tähdätä bkt:n nopeaan kasvuun, erityisesti rahoittamalla aloittelevia yrityksiä. Erään amerikkalaisen ”aloittelevan yrityksen” pääoma-arvo on tällä hetkellä 75 miljardia euroa … Innovaation edistäminen edellyttää osaamiseen perustuvien talousmallien hyödyntämistä ja kasvattaa verkkotarjontaa.

4.2.2 Uusien palvelujen tuleminen hyväksytyiksi markkinoilla riippuu pk-yritysten valmiuksista siirtyä digitaaliaikaan (15) yhteentoimivuutta koskevaa periaatetta noudattaen. Tätä varten niiden täytyisi saada tukea konkreettisia hankkeitaan varten. ETSK pyytää puheenjohtajavaltiota kartoittamaan seuraavia toimenpiteitä:

—	käynnistetään kunkin jäsenvaltion viranomaisten ja tärkeimpien tietotekniikan alan toimijoiden välinen kumppanuus

—	tuetaan 300 miljoonalla eurolla yrityksiä, jotka kehittävät energiaa säästäviä infrastruktuureja sekä niihin liittyviä älytekniikoita.

4.2.3 Kortti- ja mobiilimaksut: Euroopan unionin on säilytettävä näilläkin aloilla johtava asemansa samalla tavoin kuin sirukorttialalla, jolla petoksia on onnistuttu vähentämään tehokkaasti.

4.2.4 SEPA-hanke (Single Euro Payments Area – yhtenäinen euromaksualue, helmikuussa 2012 annettu asetus, jossa säädetään kansallisten tilisiirtojen ja suoraveloitusten korvaamisesta niiden eurooppalaisilla vastineilla 1. helmikuuta 2014) kattaa pääasialliset vähittäismaksuvälineet. ETSK katsoo, että pankkien välisiä sekä jäsenvaltioiden välisiä palkkioita on yhdenmukaistettava. Kilpailu ei saa olla esteenä innovaatiolle eikä myöskään aiheuttaa lisäkuluja kuluttajille.

4.2.5 ETSK katsoo, että tarvitaan asianmukaista kehystä, jotta voidaan auttaa pk-yrityksiä pääsemään digitaalisille markkinoille samalla tavalla kuin muille markkinoille.

Euroopan unionissa

4.2.6.1

ETSK suosittaa, että laaditaan digitaalitaloutta koskeva kehys ja sisällytetään se tilinpäätösstandardeihin. Tähän kehykseen voidaan sisällyttää digitaaliset ja digitoitavat hyödykkeet samoin kuin hyödykkeet, joissa tarvitaan digitaalitekniikkaa.

4.2.6.2

ETSK katsoo, että yritysten olisi liitettävä digitaalinen omaisuutensa yrityksen arvonmääritykseen.

4.2.6.3

Tieto- ja viestintätekniikan todellisia vaikutuksia yrityksiin ja kansalliseen varallisuuteen olisi mitattava unionin tasolla määritettyjen arviointiperusteiden mukaisesti.

4.2.6.4

Yksityisen eurooppayhtiön sääntöjen laatiminen (2008) (16) (lainsäädäntöehdotus COM(2008) 396 final) auttaisi pk-yrityksiä kehittymään, sillä se helpottaisi niiden rajatylittäviä liiketoimia.

Euroopan unionin ulkopuolella

4.2.7.1

Osaamistalous hyötyy teollisesta tukiympäristöstä. Se helpottaa investointia, tieto- ja viestintätekniikan rajatylittävää käyttöä ja digitaalista toimintaa. Pk-yrityksiä vaivaa kuitenkin oikeudellinen ja teknologinen epäyhtenäisyys ja avoimuuden puute, ja toimitustavat ovat useissa tapauksissa tarkoituksiin sopimattomia.

4.2.7.2

Komission liikenteen ja energian pääosaston työhön perustuva DiSCwise-hanke (tavaraliikenteen logistiikkaa koskevassa toimintasuunnitelmassa) on esimerkki onnistumisesta, jollaiset voisivat innoittaa ryhtymään myös muihin hankkeisiin työpaikkojen ja kasvun luomiseksi (älykäs liikennejärjestelmä).

4.2.7.3

Globalisaatio: jotta EU:n kilpailukyky säilyisi näiden suurta lisäarvoa tuottavien tuotteiden alalla, sen on luotava vientikonsortioita, klustereita, jotka tukevat tutkimusta ja kehittämistä ja jotka tunnetaan jäsenvaltioissa siitä, että ne edistävät pk-yritysten kansainvälistymistä (http://ec.europa.eu/enterprise/newsroom/cf/itemlongdetail.cfm?item_id=4968).

4.2.8 Tietotekniikan resurssipalvelut voivat auttaa pk-yrityksiä (17), mikäli tietosuoja, jolla on valtava merkitys verkkopalvelujen tarjoajien ”jättiläisten” ja internetyhteyden tarjoajien keskuudessa, voidaan taata. Komission tulisi painottaa pilvipalveluita (cloud) pk-yritysten hyväksi ja auttaa niitä hyödyntämään niitä (koulutus, rahoitus).

4.2.9 Unionin on pyrittävä tiedottamaan yrityksille tehokkaammin niiden mahdollisuuksista saada rahoitusta ja levittämään ajatusta hankejoukkolainoista (18).

4.2.9.1.1 ETSK suosittaa, että helpotetaan tutkijoiden ja innovatiivisten yritysten hyväksi tehtäviä pääomasijoituksia (COM(2011) 702 final – ”Pieni yritys, suuri maailma”).

4.2.10 Komitea suosittaa, että laaditaan opas yritysten mahdollisuuksista osallistua rajatylittävään digitaaliseen liiketoimintaan.

4.3 Henkinen omaisuus

4.3.1 ETSK pitää olennaisen tärkeänä sitä, että unioni suojelee luovaa työtä, joka takaa unionin tulevaisuuden, niin unionissa kuin sen ulkopuolella. Kulttuurialaa koskeva poikkeus on säilytettävä, sillä se liittyy eurooppalaiseen monimuotoisuuteen. Tarkasteltavat suojatoimet eivät saa vaarantaa sitä niin, että yhdysvaltalaiset teokset hyötyvät tilanteesta.

4.3.2 teollis- ja tekijänoikeuksien suoja varmistetaan vastedes SEUT-sopimuksen 118 artiklan nojalla; 27 jäsenvaltiossa internetin käyttöä valvotaan kuitenkin eri tavoin.

4.3.3 unioni tarkastelee uudelleen teollis- ja tekijänoikeuksien soveltamista kolmansissa maissa koskevaa politiikkaa sisällyttämällä siihen vastavuoroisuuden ja monenvälisten neuvottelujen käsitteen, kuten ACTAn (komission ja 22 jäsenvaltion tammikuussa 2012 allekirjoittama WTO:n ulkopuolinen väärentämisen vastainen kauppasopimus) tapauksessa.

4.3.4 ETSK on antanut teollis- ja tekijänoikeuksia koskevan lausunnon, jossa suositetaan, ettei näihin oikeuksiin sovelleta puhtaasti varallisuuteen ja talouteen perustuvaa lähestymistapaa (19).

4.3.4.1 Komission tulevan lainsäädäntöehdotuksen (2012) osalta komitea korostaa, että kyseessä olevia oikeuksia ja etuja edustavia järjestöjä on kuultava etukäteen (20). Se korostaa tekijänoikeuksia ja lähioikeuksia hallinnoivien järjestöjen avoimuutta ja valvontaa. Komitea katsoo, että maksu yksityisestä kopioinnista on epäoikeudenmukainen, koska yksityinen kopiointi on olennainen osa kohtuullista käyttöä. On tehtävä ero sellaisen henkilön, joka on ladannut aineistoa henkilökohtaiseen käyttöönsä, ja sellaisen henkilön välillä, joka tavoittelee voittoa laajamittaiseen väärentämiseen perustuvalla toiminnalla. Kulttuuriteollisuudesta ei saa tulla rahantekokonetta eikä internetistä kulttuurin ja tiedon yksityistämisvälinettä.

4.3.4.2 Euroopan parlamentti on vastaanottanut 2 miljoonan eurooppalaisen allekirjoittaman vetoomuksen (AVAAZ.org-sivustolla), jossa vaaditaan puolustamaan vapaata ja avointa internetiä ja kieltäytymään ratifioimasta ACTA-sopimusta. On tärkeää todeta, etteivät Kiina, Venäjä, Brasilia ja Intia, joista suuri määrä väärennetyistä tuotteista on peräisin, ole allekirjoittaneet ACTA-sopimusta.

Komitean mielestä sitä ei ole kuultu kansainvälisestä ACTA-sopimuksesta. (21) Se ehdottaa, että mikäli ACTA-sopimusta sovelletaan, komissio valvoo, että kansalaisten vapautta ja heidän kykyään tehdä luovaa työtä suojellaan.

4.3.5 ETSK katsoo (22), että mikäli halutaan välttää digitaalisen kaupan vääristyminen ja polkumyynti, samalla kun suojellaan tekijänoikeuksia, eurooppalaisen tekijänoikeussäännöstön luominen voisi poistaa asiassa sovellettavaan verotuslainsäädäntöön liittyvät epäilykset.

4.4 Julkinen sektori

4.4.1 Myös julkiset hankinnat, joiden osuus BKT:sta on 20 prosenttia, on suojattava.

4.4.2 ETSK:n mielestä on tärkeää, että viranomaispalveluja voidaan käyttää nopeasti verkossa kaikkien – yksityishenkilöiden, viranomaisten, yritysten, julkisten hankintamarkkinoiden – käytössä olevan suojatun sähköisen tunnistamisen ja sähköisen allekirjoituksen avulla.

4.4.3 Julkisella sektorilla jäsenvaltiot arvioivat komission kanssa palveludirektiivin täytäntöönpanoa keskinäisen arviointiprosessin mukaisesti. Komitea suosittaa arvioimaan palveludirektiivin digitaalisille sisämarkkinoille luomia mahdollisuuksia.

4.4.3.1 ETSK on vakuuttunut siitä, että tarjoamansa oikeusvarmuuden ja teknologian ansiosta digitaaliset sisämarkkinat voivat kehittää julkisen sektorin tarjontaa: älykkäitä julkisia palveluja koskevista ratkaisuista syntyneiden säästöjen avulla voidaan luoda saumattomat rajatylittävät julkiset hankintamarkkinat.

4.4.4 Muutetulla julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleenkäytöstä annetulla direktiivillä (23) voidaan yksinkertaistaa yritysten ja yksityishenkilöiden työtä (ks. asiakokonaisuuteen TEN/478 kuuluva lausunto – laadittavana).

5. Digitaalitekniikasta kestävää kasvua edistävä tekijä

5.1 Kestävän ja erittäin kilpailukykyisen sosiaalisen markkinatalouden luominen edellyttää unionissa luovaa työtä ja innovaatiota. Digitaalitekniikka on sekä väline että myös pelkkää kauppatavaraa suurempi arvo.

5.2 Komitea katsoo, että tarvitaan yksilöityä strategiaa, jolla pyritään takaaman digitaalisten sisämarkkinoiden kestävä luonne.

5.3 On toteutettava tutkimuksia, joissa mitataan yhä useampien digitaalisilla markkinoilla toimivien yritysten hiilijalanjälkeä. Komitea arvioi, että älytekniikoiden avulla voidaan optimoida energian kokonaiskulutus ja vähentää tällä tavoin hiilidioksidipäästöjä.

5.4 Digitaalisten laitteistojen on oltava hiilettömiä; tietojenkäsittelyjärjestelmistä peräisin olevan jätteen varsinainen käsittely Euroopassa (johon sisältyy harvinaisten metallien talteenotto) tarjoaa merkittäviä markkinamahdollisuuksia ja estää kolmansien maiden saastuttamisen.

5.5 Komitea pyytää, että aktiivisen ikääntymisen teemavuonna 2012 puheenjohtajavaltio ottaa käsiteltäväksi digitaalitekniikan tuottavuuden lääketieteellisen hoidon ja sosiaalipalvelujen hallinnassa erityisesti väestön ikääntymistä ajatellen: toimintakyvyn ylläpidossa kipuja leivittämällä ja yleisesti viestinnässä, syrjäytymisen torjumisessa, telelääketieteessä, robotiikassa ja ihmisten turvaamisessa. Kaikki nämä osa-alueet merkitsevät uusia markkinamahdollisuuksia ja uudenlaisia työpaikkoja sekä kasvua.

5.6 Digitaalisten markkinoiden yhdentymisen kannalta unionin on tärkeää saattaa avaruushankkeensa loppuun. Tätä varten on myönnettävä riittävästi rahoitusta. ETSK pahoittelee sitä, ettei Galileon ja siihen liittyvän GNSS-järjestelmän toimintaa ole vielä käynnistetty, vaikka sen yhdysvaltalaista esikuvaa GPS-järjestelmää käytetään kaikkialla Euroopassa ja muualla maailmassa (24).

Bryssel 23. toukokuuta 2012

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) Tärkeimmät aihetta käsittelevät ETSK:n lausunnot:

EUVL C 318, 23.12.2006, s. 20 – EYVL C 157, 25.5.1998, s. 1 – EUVL C 376, 22.12.2011, s. 62 – EUVL C 143, 22.5.2012, s. 69 – EUVL C 318, 29.10.2011, s. 99 – EUVL C 318, 29.10.2011, s. 105 – EUVL C 68, 6.3.2012, s. 28 – EUVL C 248, 25.8.2011, s. 144 – EUVL C 97, 28.4.2004, s. 21 – EUVL C 175, 27.7.2007, s. 91 – EUVL C 77, 31.3.2009, s. 60 – EUVL C 175, 28.7.2009, s. 8 – EUVL C 218, 11.9.2009, s. 36 – EUVL C 277, 17.11.2009, s. 85 – EUVL C 48, 15.2.2011, s. 72 – EUVL C 54, 19.2.2011, s. 58 – EUVL C 107, 6.4.2011, s. 44 – EUVL C 107, 6.4.2011, s. 53 – EUVL C 107, 6.4.2011, s. 58 – EUVL C 376, 22.12.2011, s. 92 – EUVL C 24, 28.1.2012, s. 40 – EUVL C 318, 29.10.2011, s. 9 – EUVL C 143, 22.5.2012, s. 120.

(2) EUVL C 175, 28.7.2009, s. 43.

(3) EUVL C 44, 11.2.2011, s. 178.

(4) EUVL C 318, 29.10.2011, s. 9.

(5) EUVL C 376, 22.12.2011, s. 69.

(6) EUVL C 70 E, 8.3.2012, s. 56–57.

(7) EUVL C 24, 28.1.2012, s. 139.

(8) EUVL C 376, 22.12.2011, s. 92.

(9) EUVL C 143, 22.5.2012, s. 120.

(10) EUVL C 162, 25.6.2008, s. 1.

(11) ETSK:n lausunto aiheesta ”Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus kuluttajariitojen verkkovälitteisestä vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta (ODR-asetus)”, ei vielä julkaistu EUVL:ssä.

(12) EUVL C 162, 25.6.2008, s. 1.

(13) ETSK:n lausunto aiheista ”Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus yhteisestä eurooppalaisesta kauppalaista” ja ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Yhteinen eurooppalainen kauppalaki helpottamaan rajatylittäviä liiketoimia sisämarkkinoilla”, EUVL C 181, 21.6.2012, s. 75.

(14) EUVL C 143, 22.5.2012, s. 48.

(15) EUVL C 80, 3.4.2002, s. 67.

(16) EUVL C 125, 27.5.2002, s. 100.

(17) EUVL C 24, 28.1.2012, s. 40.

(18) EUVL C 143, 22.5.2012, s. 116 ja EUVL C 143, 22.5.2012, s. 134.

(19) EUVL C 68, 6.3.2012, s. 28.

(20) Ks. edellinen alaviite.

(21) EUVL C 24, 28.1.2012, s. 139.

(22) EUVL C 143, 22.5.2012, s. 69.

(23) ETSK:n lausunto aiheesta ”Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleenkäytöstä annetun direktiivin 2003/98/EY muuttamisesta”, EUVL C 191, 29.6.2012, s. 129.

(24) ETSK:n lausunto aiheesta ”Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus eurooppalaisten satelliittinavigointijärjestelmien toteuttamisesta ja käytöstä”, EUVL C 181, 21.6.2012, s. 179.

31.7.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 229/7

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Vero- ja finanssiparatiisit – uhka EU:n sisämarkkinoille” (oma-aloitteinen lausunto)

2012/C 229/02

Esittelijä: Edgardo Maria IOZIA

Toinen esittelijä: Bernardo HERNÁNDEZ BATALLER

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 14. heinäkuuta 2011 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla antaa oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Vero- ja finanssiparatiisit – uhka EU:n sisämarkkinoille.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 8. toukokuuta 2012.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 23.–24. toukokuuta 2012 pitämässään 481. täysistunnossa (toukokuun 24. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 144 ääntä puolesta ja 30 vastaan 13:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 EU:n on kaikin mahdollisin keinoin lisättävä toimintaansa G20:n, OECD:n ja FATF:n (rahanpesunvastainen toimintaryhmä) puitteissa läpinäkymättömien veroalueiden lakkauttamiseksi lyhyellä aikavälillä sekä velvoittaakseen unionin jäsenvaltiot torjumaan rikollisuutta, joka on pesiytynyt monille tällaisille veroalueille.

1.2 Edistys, jota on saavutettu verotusalan hallintotavassa kansainvälisillä foorumeilla, kuten OECD:ssä ja G20-ryhmässä, ei saa estää EU:ta soveltamasta entistä tiukempia normeja, joiden tarkoituksena on helpottaa niiden pääomien takaisinperintää, jotka on siirretty laittomasti ulkomaille sisämarkkinoita vahingoittaen.

1.3 ETSK kehottaa EU:n toimielimiä toteuttamaan toimenpiteitä, joilla estetään ”asuinpaikkaperiaatteen” väärinkäyttö sellaisten keinotekoisten kotipaikka- ja omistajuusjärjestelyjen avulla, joilla toimintaa harjoittamattomat sijoitusyhtiöt tai pöytälaatikkoyhtiöt voivat suojata taloudellisia edunsaajiaan veronmaksulta näiden kotimaassa. Komitea kannattaa komission päätöstä esittää uusi vero- ja finanssiparatiiseja koskeva ehdotus kuluvan vuoden aikana sekä toivoo, että voidaan nujertaa eräiden jäsenvaltioiden vastahakoisuus toteuttaa tehokkaita ja purevia toimia kansallisten verojärjestelmien kiertoon tarkoitetun toiminnan torjumiseksi.

1.4 Komissio on julkaissut direktiiviehdotuksen COM(2012) 85 final, jossa esitetään ensimmäistä kertaa rikoshyödyn jäädyttämistä ja menetetyksi tuomitsemista koskevaa lainsäädäntöä Euroopan unionissa. ETSK suosittaa lämpimästi, että harkitaan veroparatiisien hyödyntämiseen liittyvien verorikosten sisällyttämistä direktiivin säännöksiin. Ehdotus on osa laajempaa poliittista aloitetta, jonka tarkoituksena on suojata laillista taloutta rikollisten soluttautumiselta, ja se perustuu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 82 artiklan 2 kohtaan ja 83 artiklan 1 kohtaan.

1.5 Veroparatiiseja on, kuten tiedetään, runsaasti – yhteensä 44 –, ja ne ovat alueita, jotka ovat oikeudellisesti sidottuja suvereeniin valtioon tai ovat itse suvereeneja valtioita. Vaikka ne eivät olisikaan suvereeneja valtioita, niillä on kuitenkin suuri hallinnollinen autonomia, ne soveltavat poikkeusjärjestelyjä tai veronkevennyksiä ja niiden tiedotus omistajuuskysymyksistä, pääomien alkuperästä sekä alueelle sijoittautuneiden rahoituslaitosten ja kaupallisten yhtiöiden toiminnasta on läpinäkymätöntä.

1.6 Komitea pitää erityisen valitettavina ja vakavina sellaisten oikeudellisten ja veroneuvonantajien sekä tiettyjen konsulttiyritysten käytäntöjä, jotka myös mainoksissa tarjoavat mahdollisuutta perustaa oikeushenkilöitä vero- ja finanssiparatiisien käyttämiseksi keinona kiertää unionissa toimivien yritysten velvollisuuksia ja erityisesti niiden verovelvollisuuksia, jotka koskevat yhtiöveron maksamista sekä yritystoiminnan ja rahoituksen avoimuutta.

1.7 Veroparatiisit aiheuttavat sisämarkkinoiden vääristymiä, ja tästä syystä tarvitaan tehokkaita yhteisön toimia, joilla voidaan varmistaa oikeudenmukainen verotus, torjua epävakautta lisäävää läpinäkymättömyyttä ja estää veroparatiisien kautta tapahtuva veronkierto ja korruptio. Ei pidä sulkea pois myöskään rikoksen määrittelemistä tähän liittyen.

1.8 On poistettava kaikki pankkitietojen automaattisen vaihdon esteet, jotta liiketoimien oikeat toteuttajat ja pankkitilien todelliset haltijat voidaan tunnistaa helposti. Monikansallisia yrityksiä on vaadittava laatimaan toimintatalousarvio, jossa eritellään maittain varat, työntekijät ja kussakin maassa realisoidut voitot.

1.9 Tähän kaikkeen on pyrittävä sen lisäksi, että monenkeskisten kansainvälisten järjestöjen, erityisesti YK:n ja OECD:n, omien maailmanlaajuisten aloitteiden avulla voidaan saada aikaan lisäkehitystä. Toimet tulee toteuttaa luottamuksen pohjalta ja pyrkimällä lakien vastaavuuteen niin, että kartoitetaan uusia ja entistä tiukempia veroparatiiseihin liittyvän kansainvälisen yhteistyön vaatimuksia.

1.10 ETSK toivoo tärkeimpien maiden, ensisijaisesti Yhdysvaltain, kanssa koordinoitavaa strategiaa, jotta lähestymistavasta asiaa koskevaan sääntelyyn tulee mahdollisimman globaali. ETSK korostaa kuitenkin samalla, että vaikeus päästä yhteisymmärrykseen kansainvälisestä toimintasuunnitelmasta ei saa millään lailla hidastaa tai viivästyttää Euroopan unionin toimia. Esimerkiksi säästödirektiiviin sisältyvät EU:n normit ovat maailman tiukimpia. The Foreign Account Tax Compliance Act (FATCA) on merkittävä parannus Yhdysvaltain ponnisteluihin parantaa verolainsäädännön noudattamista niiden Yhdysvaltain kansalaisten keskuudessa, joilla on ulkomaisia rahoitusvälineitä tai tilejä. Yhdysvaltain veroviranomaiset vaativat, että ulkomaiset rahoituslaitokset toimittavat ”automaattisesti” niiden kansalaisten nimet, joilla on ulkomaantoimintaa.

1.11 Euroopan maista Belgiassa on hyvin pitkälle kehittynyt lainsäädäntö, joka on saanut vaikutteita periaatteesta ”luottamuksellisuus vastaan rikollisuuden torjuntapolitiikka”. Salaaminen on alibi, joka sysää taka-alalle vero-ohjelman ja veropetosten torjuntapolitiikan kehittämisen!

1.12 On kehitettävä integroitua politiikkaa ja liitettävä yhteen eri toiminta-alat. Kansainväliset tilinpäätösstandardit on kehitetty suojelemaan sijoittajien ja markkinoiden intressejä. Nyt on kuitenkin keskityttävä myös kansalaisten intresseihin. On syytä tarkistaa yksityisen kansainvälisen tilinpäätösstandardilautakunnan (IASB) roolia ja tehtävää kirjanpitosääntöjen määräämisessä, sillä sääntöjen olisi oltava nykyistä paljon yksinkertaisempia, selkeämmin ymmärrettäviä ja avoimempia.

1.13 ETSK toteaa pahoitellen, että oikeudelliset ja taloudelliset toimijat sekä poliisi ovat tunnustaneet jo pitkän aikaa, että valtaosa julkisiin varoihin liittyvistä korruptiotapauksista, julkista taloutta vahingoittavista ja veroparatiisien avulla tehdyistä rikoksista, välikäsiä käyttämällä tehdyistä omaisuuden salaamisista, rahanpesusta sekä vastuuviranomaisten korruptiosta saattaisi jäädä toteutumatta, jos näistä rikoksista vastaavat verkostot eivät voisi laskea sellaisen teknisoikeudellisen rakenteen varaan, joka antaa niille suojan huomattavia etuja vastaan ja joka voi joissakin tapauksissa ulottua näiden verkostojen huipulle asti. Tämän vuoksi unionin väliintulo on välttämätöntä.

1.14 ETSK kehottaa edistämään koordinoitua strategiaa, jolla parannettaisiin veropetosten ja varsinkin ”väärinkäytöksien” torjuntaa sekä rajoitettaisiin sijoittautumisvapautta, kun on kyse pelkässä verotuksellisessa tarkoituksessa toteutetusta täysin keinotekoisesta järjestelystä.

2. Johdanto

2.1 Veroparatiiseissa voi tavata keskeisten kansainvälisten rahoitus- ja teollisuusyhtiöiden korkeiden toimenhaltijoiden, taidemaailman ja yhteiskunnan kerman sekä liiketoiminnan ja vapaa-ajan yhdistävien monimiljonäärien lisäksi melko hämäräperäisiä henkilöitä, jotka käyttävät samoja rahoitusvaroja. Pääomaa ei kerätä yksinomaan laillisin keinoin, vaan myös talousrikosten ja rikollisten tekojen kautta. Rikosten kirjo ulottuu vakavimmasta eli murhasta aina kiristykseen, huumeiden tai aseiden salakuljetukseen, väärentämiseen, petoksiin, kavalluksiin, ihmiskauppaan ja uhkapeleihin. Näitä alueita luonnehtivat monet yhteiset tekijät, kuten toiminnan läpinäkymättömyys ja alhainen veroaste niille, jotka eivät asu kyseisellä alueella eivätkä edes harjoita siellä minkäänlaista toimintaa. Tällä tavoin syntyy vahingollista ja rakenteeltaan salamyhkäistä kilpailua, joka luo täysin läpinäkymättömän oikeudellisen aseman.

2.2 Veroparatiiseja on tarkasteltava kolmen tärkeimmän tekijän perusteella. Näitä ovat verosäännöstö ja sen myötä veronkierron mahdollisuus, rahoituslainsäädännön rakenteen porsaanreiät, jotka ovat uhka rahoitusvakaudelle, sekä tiedotuksen läpinäkymättömyys, joka mahdollistaa rikollisen toiminnan veroparatiiseissa. Näille tekijöille, joita OECD, finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmä FSB ja FATF valvovat, on yhteistä salamyhkäisyys tai tiedonsaannin vaikeus. Tiedotuksen läpinäkymättömyyden korjaaminen tai vähentäminen karsisi huomattavasti veroparatiiseihin liittyviä ongelmia ja uhkia. OECD:ssä standardeista käytävän keskustelun olisi pysyttävä avoimena, ja tavoitteena olisi oltava vero- ja oikeusviranomaisten kustannusten vähentäminen. Todellisena vaarana on sopiminen liian höllistä ja monimutkaisista standardeista vain julkisen mielipiteen miellyttämisen vuoksi (window dressing). Nämä ongelmat voitaisiin ratkaista helpoimmin automaattisella tiedonvaihdolla.

2.3 Vero- ja finanssiparatiisi-ilmiö on osa kapitalismin historiaa, ja siitä löytyy esimerkkejä jo myöhäiseltä keskiajalta. Ranskan vallankumous ja teollinen vallankumous olivat merkittävä taitekohta veroparatiisien synnyssä ja niiden aseman vakiintumisessa.

2.4 Ilmiö sai kuitenkin valtavat mittasuhteet toisen maailmansodan jälkeen, jolloin se levisi kaikkialle maailmaan: Tyynenmeren alueelle, Karibian alueelle ja Atlantin saarille mutta myös pienimpiin Euroopan maihin. Yksistään Euroopan mantereen maissa sijaitseviin niin sanottuihin vero-, finanssi- ja yhtiöparatiiseihin on perustettu arviolta miljoona yhtiötä ja kaksin verroin trusteja. Global Finance Integrity -järjestön johtajan Raymond Bakerin mukaan pelkästään Brittiläisille Neitsytsaarille on rekisteröity 619 916 yhtiötä, toisin sanoen 20 asukasta kohti.

2.5 Nykyiselle taloustilanteelle on ominaista tavaroiden ja palvelujen kaupan globalisoituminen, pääoman vapaa liikkuvuus ja uusien tekniikoiden massiivinen käyttö myös kansainvälisissä rahoitusliiketoimissa ja kaupassa. Vaikka useimmissa rahoituslaitoksissa on sääntöjen noudattamista valvova osasto, on liian vähän sääntöjä, joilla säädellään valtavan suurina määrinä päivittäin toteutettavia liiketoimia.

2.6 EU:n sisämarkkinoilla, rahoitus- ja kauppamarkkinoiden hyvinvoinnissa sekä sellaisen talouden järjestelmällisessä kehittämisessä, jossa noudatetaan yleisen edun turvaamiseksi annettuja yhteisiä sääntöjä, on otettava huomioon, että valtava määrä rahaa on pantu talteen löyhän sääntelyn alueille ja maihin ja että sitä suojaavat huomattavat intressit sekä kyky lahjoa ja alistaa omille tarkoitusperille kokonaisia hallintokoneistoja.

2.7 Veroparatiisit aiheuttavat vääristymiä sekä makro- että mikrotaloudessa. Kuten edellä on jo todettu, makrotalouden vääristymät voivat vaarantaa rahoitusjärjestelmien vakauden. Lisäksi mahdollisuus kiertää tai välttää reaali- tai rahoitusinvestointeihin kohdistuva verotus vähentää valtioiden verotuloja, ja menetetty osuus on kerättävä ansiotulojen verotuksella: veroparatiisit vääristävät siten pääomaverotuksen ja ansiotuloverotuksen välistä oikeanlaista tasapainoa. Mikrotaloudessa vääristymiä esiintyy suurten, pienten ja mikroyritysten välillä: näiden kolmen toimijaryhmän mahdollisuudet hyödyntää veronkierron tai edes veroparatiisien tarjoaman aggressiivisen verosuunnittelun (tax planning) mahdollisuuksia pienenevät koon mukaan.

2.8 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä kansainvälinen yhteisö pyrki yhteistuumin nk. vero- ja verotusparatiisien toiminnan sääntelyyn. Tämä oli seurausta Yhdysvalloissa tapahtuneesta kahdesta katastrofista: New Yorkissa ja Washingtonissa 11. syyskuuta 2001 tehdyt iskut sekä Lehman Brothers -yrityksen konkurssista syyskuussa vuonna 2008 alkanut rahoituskriisi.

3. Vero- ja finanssiparatiisit

3.1 Tällaisten järjestelmien aiheuttamat ei-toivotut seuraukset ovat johtaneet monessa tapauksessa rikosoikeudellisiin toimiin kansainvälisen terrorismin rahoituksen ja järjestäytyneen rikollisuuden sekä veronkierron ja rahanpesun takia, mikä on luonut järjestelmäriskejä rahoitusmarkkinoille ja vahingoittanut muun muassa vapaan kilpailun perusperiaatteita.

3.2 Kuten edellä todettiin, viime vuosina onkin joudutettu maailmanlaajuisia toimia ja päätetty perustaa rakenteita ja mekanismeja, joiden avulla voidaan yhdessä vastata valtioiden sisäiseen turvallisuuteen ja kansalaisten hyvinvointiin kohdistuviin uhkiin.

Kansainvälisellä tasolla tehdyt päätökset ovat kaiketi johtaneet merkittävään muutokseen verrattuna Lontoossa 2. huhtikuuta 2009 pidetyssä G20-maiden huippukokouksessa saavutettua sopimusta edeltäneisiin asenteisiin.

3.3 ETSK kannattaa toimenpiteitä, joiden tavoitteena on torjua petoksia ja muuta laitonta toimintaa, joka on EU:n ja sen jäsenvaltioiden taloudellisten etujen vastaista, sekä varmistaa verotietojen vaihtoon perustuva hallinnollinen yhteistyö ja valtuuttaa EU aloittamaan neuvottelut EU:n ja Sveitsin valaliiton välisestä sopimuksesta välittömiä veroja koskevien petosten ja välittömien verojen kiertämisen estämiseksi sekä verotietojen vaihtoon perustuvan hallinnollisen yhteistyön varmistamiseksi.

3.4 Edellä mainitun G20-maiden sopimuksen johdosta on hylätty analyyseihin ja suosituksiin perustuva tekniikka, jota käytettiin tätä ongelmaa käsittelevien elinten ja foorumien aiemmissa menettelyissä, ja vaaditaan tuomitsemaan niin sanotut yhteistyöstä kieltäytyvät oikeudenkäyttöalueet, mukaan lukien kaikki vero- ja finanssiparatiisit, sekä esittämään yksipuolisia, kahdenvälisiä ja monenvälisiä sanktioita koskevia ehdotuksia. Lisäksi vaaditaan pankkisalaisuuden asteittaista poistamista ja säännöllistä luetteloiden julkistamista sääntöjä laiminlyövistä alueista.

3.5 Näiden G20-ryhmässä asetettujen velvoitteiden täyttäminen on kuitenkin ollut suuri pettymys. Tähän on esitetty useita eri syitä.

3.6 Monilla alueilla on luovuttu yhteistyöstä kieltäytyvien oikeudenkäyttöalueiden luottoluokituksesta yksinkertaisesti allekirjoittamalla kahdenvälisiä veroalan sopimuksia. Sopimuksia on allekirjoitettu ainakin 12, esimerkiksi Liechtensteinin ja Monacon välillä.

3.7 Lyhyesti sanottuna riittää, kun varmistetaan tietojenvaihto asianmukaisten (kuten verotusta koskevien ja rikosoikeudellisten) toimenpiteiden täytäntöönpanosta vastaavien viranomaisten pyynnöstä ilman, että kyseisen alueen viranomaiset voivat vedota kansalliseen intressiin, pankkisalaisuuteen tai muihin vastaaviin syihin.

3.8 Näissä tapauksissa kahdenvälinen toimintamalli on ilmeisen tehoton, joten olisi pyrittävä parantamaan kansainvälisiä (monenvälisiä) ja ylikansallisia toimia.

Tämä vahvistetaan oikeudenmukaista verotusta ajavan verkoston (Tax Justice Network) 4. lokakuuta 2011 julkistamassa raportissa, jossa todetaan, että lähes kaikki vuodesta 2009 asti tehdyt kahdenväliset sopimukset ovat tarpeettomia. Kyseinen verkosto onkin laatinut verotusalan läpinäkymättömyyttä mittaavan indikaattorin, joka perustuu seuraaviin kahteen kriteeriin: muiden maiden toimivaltaisten viranomaisten esittämiin tietopyyntöihin kohdistuvat esteet ja läpinäkymättömästä toiminnasta epäiltyjen oikeudenkäyttöalueiden merkitys maailmanmarkkinoilla.

3.9 Toisaalta, kuten myös monista eri erityisraporteista (esimerkiksi Global Financial Integrity -järjestön laatimasta raportista) ilmenee, laittomien pääomavirtojen määrä kasvaa jatkuvasti yli 10 prosenttia vuodessa, millä on tuhoisat seuraukset: tämä muun muassa pahentaa monien kansainvälisen yhteisön maiden ja etenkin eräiden EU:n jäsenvaltioiden valtionvelkakriisejä.

3.10 Valitettavasti ainoastaan EU on kehittänyt uskottavat puitteet alan toimille, mutta niitäkään ei ole sovellettu riittävästi.

3.11 Yksi räikeä esimerkki on muualla asuvien (luonnollisten) henkilöiden säästöjen tuottamien korkotulojen verotuksesta annetun direktiivin 2003/48 täytäntöönpano.

3.12 Direktiivin voimaantulon jälkeen on perustettu verotustietojen automaattisen vaihdon järjestelmät kaikkien jäsenvaltioiden välille ja joudutettu sopimusten tekoa niiden neljän Euroopan valtion eli Andorran, Liechtensteinin, Monacon ruhtinaskunnan ja San Marinon kanssa, joita pidettiin aiemmin vero- ja finanssiparatiiseina.

3.13 Kyseisillä Euroopan mailla, kuten myös Sveitsillä, on kuitenkin erilaiset siteet unioniin, ja tämä tekee näiden yleissopimusten soveltamisesta hyvin vaikeaa. Esimerkiksi Liechtenstein on liittynyt sopimukseen Euroopan talousalueesta, mutta se ei ole siviili- ja kauppaoikeudellisesti velvollinen tekemään yhteistyötä samalla tasolla asianomaisten hallintoviranomaisten kanssa, koska se ei ole osapuolena tuomioistuinten tuomiovallasta sekä siviili- ja kauppaoikeudellisten tuomioiden tunnustamisesta 30. lokakuuta 2007 tehdyssä Luganon II yleissopimuksessa.

3.14 On syytä toivoa, että oikeudellisen aseman muutos toisi pian mukanaan halutut muutokset, kun otetaan huomioon Lissabonin sopimuksen voimaantulo; Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 8 artiklan 2 kohdassa (ja tuosta artiklasta annetussa julistuksessa nro 3) kannatetaan rakenteellisten yhteyksien kehittämistä pienten naapurimaiden kanssa.

3.15 Paras mahdollinen tapa säännellä asiaa olisi ilmeisesti monenvälisen yhteistyökumppanuussopimuksen allekirjoittaminen, jotta yhteistyöstä kieltäytyvät oikeudenkäyttöalueet voitaisiin integroida saman mallin mukaisesti niille luontevaan geopoliittiseen ja oikeudelliseen talousalueeseen.

3.16 Euroopan komissio on vienyt neljä jäsenvaltiota Euroopan unionin tuomioistuimeen varojen jäädyttämisestä annetun direktiivin 2005/60 täytäntöönpanon laiminlyönnin takia.

3.17 Edistääkseen toimintaa, jolla on todellisia ylikansallisia vaikutuksia, Euroopan talous- ja sosiaalikomitean on mukauduttava tiukkaan kantaan, jonka Euroopan parlamentti omaksui huhtikuussa 2011 antamassaan päätöslauselmassa (1); siinä parlamentti muun muassa kannattaa rajatylittäviä liiketapahtumia koskevan tiedotuksen läpinäkymättömyyden torjunnan tehostamista. Lisäksi voitaisiin ottaa käyttöön vapaan kilpailun alalla sovellettavaa seuraamusten alentamista vastaava rikkomusten ilmiantoväline, jolla rohkaistaan ilmoittamaan tällaisesta toiminnasta, jolloin ilmoituksen tekijä palkitaan taloudellisesti alentamalla määrättävää rangaistusta.

3.18 Lisäksi edellä mainitun toimenpiteen täydennyksenä G20:ssa on tarpeen neuvotella välittömästi mekanismeista niiden offshore-säännöstön aukkojen paikkaamiseksi, joilla kierretään keskeisissä kansainvälisissä rahoituskeskuksissa voimassa olevia verolakeja.

3.19 Euroopan unionin tiukan toimivaltakehyksen puitteissa on kiireellisesti hyväksyttävä sitovia johdetun oikeuden ad hoc -sääntöjä, jotka käsittävät muun muassa säännöksiä, joilla kielletään kaikkia luonnollisia tai oikeushenkilöitä, jotka hallinnoivat varoja tai yhteisöjä vero- ja finanssiparatiiseissa, saamasta julkisia varoja.

3.20 OECD arvioi vuonna 2009, että näihin paratiiseihin on osoitettu pääomaa 1 700–11 000 miljardia dollaria, ja se laati G20:n hyväksymän luettelon, jonka pohjalta on mahdollista käynnistää tiukat toimet sellaisia valtioita vastaan, jotka eivät ole noudattaneet yhtäkään pankki- tai verotusalan avoimuutta koskevaa kansainvälistä yleissopimusta tai ovat noudattaneet vain muutamia niistä.

3.21 OECD:n raportti on herättänyt vastalauseiden aallon etenkin Sveitsissä, Luxemburgissa ja luonnollisesti Uruguayssa. Vilkasta keskustelua on herättänyt Yhdysvaltain Delawaren osavaltion tapaus.

3.22 Yhdysvalloissa tiedetään vallan hyvin, että Delawaren osavaltio on eräänlainen veroparatiisi: lähes puolella Wall Streetin ja Nasdaqin pörssissä listatuista yhtiöistä on toimipaikka Yhdysvaltain varapresidentin Joe Bidenin kotiosavaltiossa, jotta ne voisivat maksaa vähemmän paikallisia veroja, sillä liikevoitot on vapautettu verosta. Harvemmat sen sijaan tietävät, että tämä Pennsylvanian eteläpuolella sijaitseva pikkuruinen osavaltio tarjoaa huomattavia etuja offshore-yhtiöille ja on vaihtoehtona Caymansaarille ja Bermudalle, mutta alan toimijat ovat olleet siitä perillä jo kauan. Delawaren osavaltioon sijoittautuneiden yhtiöiden voitot kuuluvat avoimuuden nimissä omistajille, jotka eivät ole verovelvollisia Yhdysvalloissa, jos he eivät ole Yhdysvaltain kansalaisia ja jos yhtiö harjoittaa toimintaa Yhdysvaltain ulkopuolella.

3.23 Likaisen rahan pesu, veronkierto, rahoitus korruptiotoimintaa varten tai varojen ohjaamiseksi omille yhtiöille ovat veroparatiisien tärkeimmät ja yleisimmät liikkeelle panevat voimat. Niiltä käsin toteutetaan hyökkäyksiä velkavaikeuksissa olevia valtioita vastaan ja käynnistetään laaja-alaisia kampanjoita, joilla pyritään turvaamaan pääomaliikkeiden ehdoton vapaus ja joissa on mukana tiedotusvälineiden edustajia, poliittisia puolueita ja rahoituslaitosten edustajia.

3.24 Verotusalan huono hallinto lisää petoksia ja veronkiertoa, millä on vakavat seuraukset valtioiden talousarvioille ja EU:n omien varojen järjestelmälle.

3.25 Useimmat monikansallisista yrityksistä ovat rakenteeltaan sellaisia, että ne voivat hyötyä veronkierrosta eri oikeudenkäyttöalueilla, joilla ne toimivat. Suuret, kansainväliset tai hyvin vakavaraiset yritykset hyötyvät pieniä, kansallisia tai toimintaansa aloittelevia yrityksiä enemmän verokohtelun eroista oikeudenkäyttöalueiden välillä. Veronkiertostrategiat ovat vastoin oikeudenmukaisen kilpailun ja yritysvastuun periaatetta. Lisäksi nämä alueet ovat toiminnan tukikohtana järjestöille ja yrityksille, jotka tuovat tavaroita sisämarkkinoille ilman asianmukaisia alkuperätodistuksia ja EU:n vaatimia takeita, mikä vahingoittaa suuresti kuluttajien etuja ja joskus myös kansanterveyttä. Tähän tarkoitukseen käytetään väärin transfer pricing -järjestelmää, jossa ryhmän sisäisten liiketoimien hinnat vahvistetaan sellaisten arviointiparametrien perusteella, jotka ankkuroidaan yhtymän verovaatimuksiin sen sijaan, että sovelletaan tavanomaisia markkinaehtoja.

3.26 Monikansallisilla yrityksillä on varmasti resurssit toimittaa hallintoa liikaa rasittamatta maakohtaiset julkiset raportit myynnistä, toiminnan tuotoista, ryhmän sisäisistä liiketoimista, liiketoimintatuloksesta ennen veroja sekä veroista. Jos nämä tiedot olisivat julkisia, transfer pricing -järjestelmän väärinkäyttäjät tai aggressiivista verosuunnittelua soveltavat olisi helpompi paljastaa.

3.27 Verovalvonnan puute tai väljät vakavaraisuusvalvontasäännöt, luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden tunnistamiseen tarkoitettujen tietojen läpinäkymättömyys tai mikä tahansa muu oikeudellinen tai hallinnollinen seikka antavat alueiltaan käsin toimiville yrityksille mahdollisuuden hyötyä lähes täydellisestä rankaisematta jäämisestä ja kilpailueduista, joita ei voida hyväksyä, sekä tarjoavat suojan kolmansien maiden oikeus- ja hallintoviranomaisten toimia vastaan.

3.28 ETSK tuomitsee jyrkästi veroparatiisien osallisuuden veronkierron ja pääomavuodon edistämisessä ja hyödyntämisessä. EU:n on lisättävä toimintaansa näiden ilmiöiden torjumiseksi sekä toteutettava konkreettisia sanktiotoimenpiteitä.

3.29 Tietoisena siitä, että kyseiset alueet vahingoittavat suuresti kansainvälistä kauppaa, valtionkassojen etuja, turvallisuutta ja yleistä järjestystä ja, kuten vuoden 2008 alussa alkanut kriisi osoittaa, rahoitusjärjestelmien tasapainoa, kansainvälinen yhteisö on käynnistänyt varovaisia toimia näiden alueiden yksilöimiseksi ja asteittaiseksi lakkauttamiseksi.

3.30 G20:n ja YK:n yhteisten ponnistelujen sekä OECD:n aloitteiden puitteissa tehtyjen ponnistelujen tulokset ovat edelleen riittämättömät vastaamaan veroparatiisien ja ylikansallisten rahoituskeskusten aiheuttamiin haasteisiin, joten niiden yhteydessä on toteutettava päättäväisiä, tehokkaita ja yhtenäisiä toimia.

3.31 Muun muassa G20-maiden, GAFIn ja OECD:n toimet ovat kuitenkin toistaiseksi ainoastaan lievittäneet vero- ja finanssiparatiisien aiheuttamien vahinkojen rasitusta.

3.32 On tarpeen yksilöidä yhteistyöhaluttomat oikeudenkäyttöalueet, arvioida sääntöjen noudattamista ja toteuttaa varoittavia toimenpiteitä sääntöjen noudattamisen parantamiseksi. ETSK katsoo lisäksi, että OECD:n toimintakehys veroparatiisien torjumiseksi on puutteellinen, joten on tarpeen parantaa indikaattoreita, joiden pohjalta voidaan määrittää yhteistyöhaluisten oikeudenkäyttöalueiden oikeudellinen asema antamalla niille laadullinen arvo. OECD ei myöskään saa sallia, että hallitukset välttävät mustalle listalle joutumisen ainoastaan lupaamalla noudattaa tiedonvaihdon periaatteita ilman, että se varmistaa, että kyseiset periaatteet pannaan tosiasiallisesti täytäntöön.

3.33 On olemassa riittäviä todisteita väitteelle siitä, että rahoituskriisin osasyynä ovat monimutkaiset ja ei-avoimet liiketoimet, joita verosalaisuutta hyödyntäville oikeudenkäyttöalueille sijoittautuneet rahoitustoimijat ovat toteuttaneet aiheuttaen vakavaa haittaa investoijille ja kyseisten rahoitustuotteiden ostajille. Veroparatiisit ottavat vastaan rahoituslaitosten taseen ulkopuolisia liiketoimia, kuten monimutkaisia rahoitustuotteita, jotka eivät ole edistäneet rahoitusalan innovaatioita vaan horjuttaneet rahoitusmaailman vakautta. On riittävästi näyttöä myös siitä, että etenkin kehitysmaissa monet ulkomaiset suorat sijoitukset ovat peräisin veroparatiiseista.

3.34 Euroopan unioni on tilanteesta tietoisena tuominnut selväsanaisesti kyseiset järjestelmät eri toimielinten viranomaisten toimesta. Valitettavasti EU ei kuitenkaan ole kyennyt parantamaan ylikansallista ja hallinnollista säädöskehystä, jolla voitaisiin pienentää rankaisemattomuuden marginaalia.

3.35 EU:n toiminnassa on keskitytty niiden noin sadan haitallisen verojärjestelmän lakkauttamiseen, jotka sijaitsevat jäsenvaltioiden oikeudenkäyttöalueella ja joita koskeva varainhoidon valvonta on vähäistä tai jotka sijaitsevat unionin ulkopuolisten maiden alueella. Euroopan komissio hyväksyi siten vuosina 2009 ja 2010 kaksi tiedonantoa ja käytännesäännöt verotusalan hyvästä hallintotavasta, ja veronkierrolla saatuja varoja koskevista hyödyistä, hallinnollisesta yhteistyöstä ja säästöjen verottamisesta (tätä koskeva direktiivi on tarkistusvaiheessa) on voimassa kolme direktiiviä. Lisäksi hyvien käytäntöjen noudattamisen ehtoja koskeva säännöstö ja verotusalan hyvä hallintotapa ovat hyvin yleisiä EU:n ja kolmansien maiden välisissä assosiaatio-, kauppa- ja yhteistyösopimuksissa.

3.36 Edistystä on tästä huolimatta saatu aikaan vain vähän, sillä tutkintaa ja sanktioita koskeva toimivalta kuuluu jäsenvaltioille.

3.37 Pankkien mukaan Yhdysvaltain lainsäädäntö on osoittanut, että tämänkaltaisten toimenpiteiden yksipuolinen käyttöönotto voi aiheuttaa rahoituslaitoksille ongelmia, sillä FATCAn edellyttämät tiedotus-, veronpidätys- ja tilinpäätösvelvoitteet eivät sovi yhteen unionin ja/tai rahoituslaitoksen sijaintimaan sisäisen lainsäädännön kanssa.

3.38 Yhdistyneen kuningaskunnan entinen pääministeri piti Yhdysvaltain kongressissa 4. maaliskuuta 2009 tärkeän puheen, jossa hän kehotti yhteistyökumppaneita ryhtymään yhdessä ponnisteluihin globaalisti säädellyn talousjärjestelmän puolesta ja torjumaan rahoitusjärjestelmien käyttöä ainoastaan henkilökohtaiseen rikastumiseen.

Bryssel 24. toukokuuta 2012

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) Euroopan parlamentin 6. huhtikuuta 2011 antama päätöslauselma Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta – Petostentorjunta – Vuosikertomus 2009 (2010/2247(INI)).

31.7.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 229/13

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Horisontti 2020: ikääntymistä koskevat toimintasuunnitelmat” (oma-aloitteinen lausunto)

2012/C 229/03

Ainoa esittelijä: Renate HEINISCH

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 14. heinäkuuta 2011 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla antaa oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Horisontti 2020: ikääntymistä koskevat toimintasuunnitelmat

(oma-aloitteinen lausunto).

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 8. toukokuuta 2012.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 23.–24. toukokuuta 2012 pitämässään 481. täysistunnossa (toukokuun 23. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 184 ääntä puolesta ja 3 vastaan 4:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 Väestökehityksen muutoksesta ja siihen liittyvistä tulevista sosiaalisista ja taloudellisista kehityskuluista johtuviin suuriin haasteisiin vastaamiseksi ja niihin nivoutuvien mahdollisuuksien hyödyntämiseksi Euroopan unionin jäsenvaltioiden on tulevina vuosina vahvistettava asiaankuuluvia toimia eri tasoilla ja useilla eri aloilla.

1.2 Koordinoitu tutkimus saattaa antaa ratkaisevan panoksen soveltuviin toimiin alue-, valtio- ja unionitasolla, sillä sen avulla luodaan vakaa perusta suunnittelulle ja päätöksenteolle.

1.3 ETSK kannattaa varauksetta jo useaan otteeseen esitettyä vaatimusta, että ikääntymistä ja väestökehityksen muutosta käsittelevän eurooppalaisen tutkimuksen on oltava pitkäjänteistä, tieteidenvälistä, rajatylittävää tai ainakin vertailukelpoista.

1.4 Eurooppalaisen huippututkimuksen keskeisiä edellytyksiä ovat myös asianmukainen infrastruktuuri ja tutkimustoimien integroiva koordinointi. Keskitetty koordinointi on tarpeen myös budjetin laatimista ja määrärahojen jakamista ajatellen. Tämän vuoksi komitea suosittaa, että perustetaan eurooppalainen ikääntymisen tutkimuskeskus, joka voisi huolehtia koordinoinnista.

1.5 Toimintasuunnitelmat pitkäjänteisten tutkimusohjelmien laatimiseksi ovat hyödyllinen väline, jonka avulla tulevalle tutkimukselle voidaan asettaa painopisteitä. Nykyisissä ikääntymistä ja väestökehityksen muutosta käsittelevissä toimintasuunnitelmissa on jo kartoitettu tärkeitä näkökohtia, jotka ovat merkittäviä ”Horisontti 2020”-puiteohjelman (1) kannalta.

1.6 Komitea on tyytyväinen siihen, että kahdeksannen puiteohjelman painopistealaan ”Yhteiskunnalliset haasteet” sisältyy tutkimuksen painopiste ”Terveys, väestönmuutos ja hyvinvointi” (2).

1.7 Nykyisten toimintasuunnitelmien ja puiteohjelmassa ”Horisontti 2020” mainittujen nykyisten tutkimuspainopisteiden lisäksi komitea kehottaa eurooppalaista tutkimusta tarttumaan tulevaisuudessa vielä selvästi innovatiivisempiin ja mahdollisesti ongelmallisempiin ikääntymisen ja väestökehityksen muutoksen näkökohtiin. Tällaisia näkökohtia ovat terveyden säilyttäminen ja kuntoutuminen, työelämän pidentäminen, vaatimukset yhä pidemmälle menevästä omasta vastuusta ja osavastuusta elämässä, oppiminen pitkää ikää varten, teknologian lisääntymisen vaikutukset eri elämänaloilla sekä väestökehitykseen liittyvän yhteiskunnallisen ja teknisen muutoksen aiheuttamat ongelmat eurooppalaisessa yhteiskunnassa.

2. Perustelu / Yleistä

2.1 Väestökehityksen muutokseen liittyvien haasteiden voittamiseksi ja mahdollisuuksien hyödyntämiseksi tarvitaan tulevina vuosina ehdottomasti hyvä suunnittelu- ja päätöksentekoperusta suuntaa-antavia toimia varten. Tällainen perusta saadaan asianmukaisen tutkimuksen avulla. Eurooppalaisista tutkimusohjelmista, esimerkiksi viidennestä, kuudennesta ja seitsemännestä tutkimuksen puiteohjelmasta (3), yhteisestä ohjelmasta ”Tietotekniikka-avusteinen asuminen” (4) (AAL JP) (5), kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelmasta (CIP) (6) ja ERA-Net-toimista, kuluneina vuosina saadut tulokset ovat jo selvästi osoittaneet tutkimustoiminnan hyödyllisyyden. Tutkimuksella voikin olla ratkaiseva merkitys väestökehityksen muutoksen hallitsemisessa ja sen myönteisen potentiaalin hyödyntämisessä alue-, valtio- ja unionitasolla.

2.2 Toimintasuunnitelmat (roadmaps) ovat hyödyllisiä laadittaessa pitkäjänteisiä tutkimusohjelmia. Ne soveltuvat mahdollisten tulevien kehityskulkujen tai ennusteiden osoittamiseen, huomion kiinnittämiseen tarvittaviin sektorien välisiin yhteyksiin, keskeisten yhteistyökumppaneiden ja toimijoiden kartoittamiseen, poliittisen toimintavaran ja rahoitusvaihtoehtojen tutkimiseen sekä strategioiden luomiseen prosessien täytäntöönpanoa ja tulosten soveltamista varten.

2.3 Tutkimusta koskevia toimintasuunnitelmia on viime vuosina laadittu ja toteutettu monilla aloilla. Monista nykyisistä kansallisista ja kansainvälisistä toimintasuunnitelmista mainittakoon tässä esimerkkeinä vain muutamia: Sveitsin tutkimusinfrastruktuureita koskeva toimintasuunnitelma (7), Saksan liittovaltion opetus- ja tutkimusministeriön (BMBF) ympäristöteknologioiden toimintasuunnitelma 2020 (8), Yhdysvaltain republikaanien toimintasuunnitelma Amerikan tulevaisuutta varten (9), ERA-toimintasuunnitelma energiatehokkaiden rakennusten kehittämiseksi (10) ja tutkimusta koskeva toimintasuunnitelma VPH-FET (Virtual Physiological Human-Future and Emerging Technologies) (11).

2.4 Toimintasuunnitelmat ikääntymistä ja väestökehityksen muutosta koskevaa tulevaa tutkimusta ja innovointia varten on laadittu pääasiassa terveysnäkökohdista. Tällaisia toimintasuunnitelmia ovat muun muassa eurooppalaisiin Future BNCI -hankkeisiin kuuluvat toimintasuunnitelmat Future Directions in Brain/Neuronal Computer Interaction (BNCI) Research (2010–2011), DIAMAP: Road Map for Diabetes Research in Europe (2008–2010), ROAMER: A Roadmap for Mental Health Research in Europe (2011–2014) ja WhyWeAge: A road map for molecular biogerontology (2008–2010) (12), mutta myös kansalliset toimintasuunnitelmat, kuten Saksan hallituksen toimintasuunnitelma terveysalan tutkimusohjelmaa varten (13).

2.5 Myös temaattisesti laaja-alaisemmissa ikääntymistä ja väestökehityksen muutosta käsittelevissä toimintasuunnitelmissa, nimittäin eurooppalaisten hankkeiden FUTURAGE – A Road Map for Ageing Research (14) ja BRAID: Bridging Research in Ageing and ICT Development (2010–2012) (15) yhteydessä laadituissa toimintasuunnitelmissa, mainitaan terveysnäkökohdat tutkimuksen painopisteinä. FUTURAGE-toimintasuunnitelmassa on kolme terveyteen liittyvää painopistettä: Healthy Ageing for More Life in Years, Maintaining and Regaining Mental Capacity ja Biogerontology: from Mechanisms to Interventions (16). BRAID-hankkeessa vastaavana painopisteenä on Health and Care in Life.

2.6 Komissio haluaa asettaa julkisen ja yksityisen sektorin välisten sekä julkisen sektorin sisäisten kumppanuuksien (17) myötä käyttöön lisävälineitä nykyisiin yhteiskunnallisiin haasteisiin vastaamiseksi (18). Yhteisiä aloitteita ovat esimerkiksi eurooppalaiset innovaatiokumppanuudet (EIP), joihin lukeutuvat aktiivisena ja terveenä ikääntymistä käsittelevä eurooppalainen innovaatiokumppanuus (EIP AHA) (19), Euroopan digitaalistrategia (20), yhteiseen ohjelmasuunnitteluun perustuva hanke ”Lisää vuosia, parempaa elämää – väestörakenteen muutoksen tuomat mahdollisuudet ja haasteet” (MYBL) (21) sekä suunniteltu ohjelma ”Horisontti 2020” (22).

2.7 Näistä välttämättömistä ja tärkeistä hankkeista huolimatta tutkimus- ja innovointikumppanuuksien luomiseksi tarvitaan kuitenkin pikaisesti pidemmälle meneviä tutkimustoimia. Maailma, yhteiskunta, tekniikka, lääketiede ja ikääntyvät ihmiset muuttuvat jatkuvasti. Tämän vuoksi tarvitaan edelleen uutta tutkimusta, jotta asianmukaisilla (poliittisilla) toimilla voidaan mukautua ajoissa uusiin olosuhteisiin eikä laahauduta kehityksen perässä.

2.8 ETSK suhtautuu tämän vuoksi myönteisesti siihen, että Euroopan komissio tukee yhteisiä ohjelmasuunnittelualoitteita, toimintasuunnitelmien laatimista ikääntymistä ja väestökehityksen muutosta koskevaa tulevaa tutkimusta ja innovointia varten (23) sekä puiteohjelman ”Horisontti 2020” painopistealaan ”Yhteiskunnalliset haasteet” sisältyvää tutkimuksen painopistettä ”Terveys, väestönmuutos ja hyvinvointi” (24).

3. Erityistä

3.1 Tarvittava infrastruktuuri

3.1.1 Jo pitkään on vaadittu, että eurooppalaisen tutkimuksen on oltava pitkäjänteistä, tieteidenvälistä, rajatylittävää tai ainakin vertailukelpoista (25). Näitä vaatimuksia voidaan tässä yhteydessä kannattaa varauksetta uudelleen. Vertailevassa tutkimuksessa on luonnollisesti otettava huomioon kulloisetkin rakenteelliset edellytykset.

3.1.2 Kaikkien aiheen piiriin kuuluvien toimijoiden on osallistuttava ikääntymistä koskevaan tutkimukseen. Tällaisia toimijoita ovat luonnon-, bio- ja sosiaalitieteilijät, insinöörit ja suunnittelijat, tuottajat ja palveluntarjoajat, poliittiset päätöksentekijät, arkkitehdit, kaupunki- ja liikennesuunnittelijat, talouselämän ja kansalaisyhteiskunnan edustajat ja etenkin ikääntyvät itse. Asianomaisten toimijoiden osallistumisen helpottamiseksi onkin kannatettava erilaisten eurooppalaisten tukivälineiden (ERA-Net, ERA-Net Plus, INNOVA ja PRO INNO) suunniteltua integrointia joustavammaksi ERA-Net-välineeksi.

3.1.3 Eurooppalaisen huippututkimuksen keskeisiä edellytyksiä eurooppalaisella tutkimusalueella ovat asianmukainen infrastruktuuri ja tutkimustoimien integroiva koordinointi. Keskitetty koordinointi on tarpeen myös budjetin laatimista ja määrärahojen jakamista ajatellen. Kansalliset tutkimustoimet eivät tässä yhteydessä ole suinkaan tarpeettomia. On kuitenkin pyrittävä yksittäisten kansallisten tutkimustoimien mahdollisimman suureen yhteensopivuuteen, jotta mahdollistetaan tulosten vertaileva analysointi ja arviointi. Tämän vuoksi komitea suosittaa, että perustetaan eurooppalainen ikääntymisen tutkimuskeskus, joka voisi huolehtia koordinoinnista.

3.2 Lisätutkimuksen tarve

3.2.1 Mainittujen yleisten vaatimusten lisäksi on nousemassa esiin aloja, jotka edellyttävät vastedes entistä intensiivisempää tutkimusta. Parhaillaan on käynnissä paitsi ennennäkemätön väestökehityksen muutos myös tekninen kehitys, joka saattaa muuttaa pysyvästi yhteiskuntaelämää, terveydenhuoltoa ja suhdettamme ympäristöön.

3.2.2 Terveyden säilyttäminen

Ensimmäisen suuren tutkimusalan tulisi kattaa kaikki kysymykset, jotka liittyvät terveyden säilyttämiseen, sillä fyysinen ja psyykkinen terveys ovat itsenäisen elämän ja aktiivisen elämäntyylin säilyttämisen keskeisiä edellytyksiä myöhäisellä iällä. Asianmukaisia tutkimusnäkökohtia ovat esimerkiksi seuraavat:

—	Miten ihmisiä voidaan motivoida lapsuudesta alkaen terveellisten elämäntapojen noudattamiseen?

—	Minkälaisia strategioita tarvitaan, jotta voidaan kohdentaa tukea ja kehittää ehkäiseviä toimia?

—	Minkälaiset hoito- ja kuntoutustavat ovat kansainvälisessä vertailussa osoittautuneet erityisen onnistuneiksi? Millä aloilla tarvitaan kiinnikuromista tai lisää tutkimus- ja kehittämistoimia?

—	Miten voidaan parantaa potilaan kompetenssia?

—	Miten voidaan välttää tai ainakin tunnistaa ja hoitaa nykyistä aikaisemmin rajatylittäviä terveysuhkia, harvinaisia ja kroonisia sairauksia, dementiaa ja muita hermostoa rappeuttavia sairauksia?

—	Kiinnikuromista tarvitaan tutkimuksessa, joka koskee lääkkeiden tehokkuutta ja niiden yhteisvaikutuksia iäkkäillä, ennen kaikkea iäkkäillä naisilla. Lääkkeitä testataan nykyisin lähinnä nuorilla ihmisillä, mutta niitä käyttävät pääasiassa iäkkäät.

—	Olisi korostettava kroonisten kipujen merkitystä iäkkäiden terveydelle ja etenkin sitä, miten EU:n vanhenevan väestön kipuja tai huonovointisuutta voidaan vähentää.

—	Tähän mennessä on tutkittu vain vähän alkoholin ja huumeiden väärinkäyttöä iäkkäiden keskuudessa sekä sen syitä ja siihen liittyviä fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia seurauksia.

3.2.3 Entistä pidempi aktiivinen työelämä

Kun ajatellaan väestön ikärakenteen muutoksia ja elinajanodotteen kasvua, työelämää on väistämättä pidennettävä. Tämän vuoksi on kiinnitettävä huomiota esimerkiksi seuraaviin tutkimusnäkökohtiin:

—	Miten työntekijät suhtautuvat eläkeiän joustavoittamiseen? Mistä kulloisetkin asenteet riippuvat (esimerkiksi työn laatu / sosiaaliturva / alueelliset olosuhteet jne.)?

—	Minkälaisia koulutukseen ja ennaltaehkäisyyn liittyviä perusedellytyksiä tarvitaan joustavuuden mahdollistamiseksi tai kehittämiseksi? Minkälaisia kokemuksia eri maissa on jo saatu, ja miten niitä voidaan hyödyntää?

—	Miten voidaan organisoida työpaikkoja ja työaikoja ja vähentää työn rasitusta, jotta työntekijät voivat olla entistä pidempään aktiivisesti mukana työelämässä? Mikä rooli teknisillä uudistuksilla voi olla tässä yhteydessä?

—	Minkälaisia toimenpiteitä toteutetaan tai voitaisiin toteuttaa yrityksissä kansalaistoimintaan osallistumisen edistämiseksi, jotta helpotetaan kansalaistoimintaa jo työelämän aikana? Minkälaisia kokemuksia eri maissa on saatu?

3.2.4 Itsenäisyys sekä oma vastuu ja osavastuu elämässä

Kun nuorempien ihmisten osuus väestöstä pienenee, vähenevät myös iäkkäille tarjottavat henkilökohtaiset tukimahdollisuudet. Iäkkäiden on tulevaisuudessa kannettava entistä enemmän itse vastuuta itsenäisyytensä säilyttämisestä ja yhteiskuntaan osallistumisesta. Tähän liittyviä tutkimusnäkökohtia ovat muun muassa seuraavat:

—	Miten iäkkäiden oma vastuu ymmärretään eri maissa, ja minkälaisia seurauksia tästä aiheutuu vastaavanlaisen elämäntavan järjestelmälliselle vahvistamiselle ja tukemiselle?

—

Miten iäkkäiden osavastuu (esimerkiksi tulevien sukupolvien ja ympäristön osalta) ymmärretään eri maissa, ja minkälaisia seurauksia tästä aiheutuu? Miten iäkkäät organisoivat elämänsä, ja miten he organisoivat oman sukupolvensa ja seuraavien sukupolvien mahdollisuudet? Miten he toimivat kanssaihmistensä, naapuriensa ja ympäristönsä hyväksi?

—	Minkälaiset kunnalliset tukimuodot edistävät tällaista itsejärjestäytymistä? Myös tätä olisi tutkittava rakenteellisesti vertailukelpoisissa yhteyksissä (kunnat, alueet).

—

Yleisesti ottaen olisi tutkittava erilaisissa, kulloinkin vertailukelpoisissa yhteyksissä (esimerkiksi eri maiden taajama- ja maaseutualueilla), miten kunnat voivat tukea iäkkäiden aktiivista ja vastuuntuntoista elämäntapaa esimerkiksi kaikenikäisille suunnatulla asianmukaisella kaupunki-, asunto- ja liikennepolitiikalla.

—

Miten voidaan kehittää ja tukea ”huolehtivia yhteisöjä” yhteisvastuun osoituksena? Miten perheet, kansalaistoiminnassa mukana olevat ihmiset ja työelämässä olevat toimivat jo nyt yhteistyössä huolenpitoon liittyvissä asioissa (kun on kyse esimerkiksi kroonisista sairauksista tai dementiasta kärsivistä ihmisistä)? Miten teknisten apujärjestelmien käyttö voi tukea tällaisia yhteisöjä? Miten yritykset vastaavat niiden tarpeisiin? Minkälaisia yhteisvastuun muotoja on havaittavissa eri maissa? Miten tällaiset huolehtivat yhteisöt sopivat eri maiden sosiaalipolitiikkaan ja kuntien sosiaali(rakenne)suunnitteluun?

—	Minkälaiset asumis- ja elämänmuodot ovat – jälleen kansainvälisessä vertailussa – osoittautuneet onnistuneiksi etenkin iäkkäiden yksineläjien tai dementiaa sairastavien kohdalla, ja mitä niistä voitaisiin soveltaa muualla?

3.2.5 Koulutus

Nykyisin on itsestään selvää, että ikääntyvä yhteiskunta edellyttää kaikilta elinikäistä oppimista. Tähän liittyviä tutkimusnäkökohtia ovat seuraavat:

—	Miten elinikäinen oppiminen voi muuttua oppimiseksi pitkää ikää varten?

—	Minkälaista koulutustarjontaa on ammatillisen täydennyskoulutuksen ohella tarjolla ikääntyvälle väestölle? Minkälaista tällaisen tarjonnan on oltava, jotta se kannustaa aktiiviseen oppimiseen?

—	Minkälaista erityistä koulutustarjontaa tarvitaan kansalaistoiminnassa mukana olevia ihmisiä varten?

—	Mikä merkitys taidekasvatuksella on kognitiivisen ja emotionaalisen mukautumiskyvyn ja luovuuden säilymiselle korkeassa iässä? Minkälaisia päätelmiä voidaan tehdä vastaavan koulutustarjonnan kansainvälisestä vertailusta?

—	Minkälainen rooli erilaisilla oppilaitoksilla (korkeakoulut, kansalaisopistot jne.) voi olla erilaisten pätevyyksien vahvistamisessa, esimerkkeinä uusien teknologioiden käyttö, kansalaistoiminta, hoivatoiminta, sosiaalisen tai asiantuntijaosaamisen siirtäminen jne.?

3.2.6 Teknologian lisääntyminen kaikilla elämänaloilla

On tuskin lainkaan tutkittu pitkäaikaisvaikutuksia, jotka aiheutuvat teknologian lisääntymisestä kaikilla yhteiskunnan aloilla sekä tarpeesta käyttää teknisiä järjestelmiä itsenäisen, aktiivisen ja osallistuvan elämän tukemiseen korkeassa iässä. Tähän liittyviä keskeisiä tutkimusnäkökohtia ovat seuraavat:

—	Minkälaisia teknisiä ja organisatorisia ratkaisuja, järjestelyjä ja hyväksyntää edistäviä toimia tarvitaan, jotta voidaan hyödyntää tehokkaasti ja eettisesti hyväksyttävällä tavalla etäseurannan, etäterveydenhuollon ja etäkuntoutuksen tarjoamia mahdollisuuksia terveydenhuollon parantamiseen?

—	Minkälaisia organisatorisia, oikeudellisia, tietosuojateknisiä ja eettisiä vaatimuksia syntyy organisoinnin ja sääntelyn osalta kunta-, alue-, valtio- ja unionitasolla, kun kyseisiä järjestelmiä otetaan laaja-alaisesti käyttöön?

—	Minkälaisia pitkän aikavälin vaikutuksia teknisten järjestelmien lisääntyvällä käytöllä on iäkkäiden ja heidän omaistensa suhteisiin, potilaiden ja lääkärien suhteisiin sekä hoivaa tarvitsevien ja epävirallisten hoitajien tai ammattihoitajien suhteisiin?

—

Tähän mennessä on tutkittu vain vähän psykologisia, sosiaalisia ja eettisiä seurauksia, jotka liittyvät yhä yleisempään sensorien ja muiden teknisten laitteiden istuttamiseen ihmisruumiiseen. Minkälaisia vaikutuksia näillä laitteilla on yhtäältä kyseisten henkilöiden käsitykseen itsestään ja heidän identiteettiinsä ja toisaalta yhteiskunnan suhtautumiseen sairauteen, terveyteen tai vammaan?

Yhtä vähän tiedetään mahdollisuuksista tukea teknisin keinoin (esimerkiksi musiikin ja valaistuksen avulla) sitä, että elämä päättyy arvokkaasti, ja antaa samalla emotionaalista tukea.

3.2.7 Tulevaisuuden eurooppalainen yhteiskunta

Viimeisen tutkimusalan olisi katettava kaikki näkökohdat, jotka liittyvät eurooppalaisen yhteiskunnan nykyisiin ja tuleviin muutoksiin. Asianomaiset tutkimusnäkökohdat koskevat muun muassa iäkkyyskäsitystä, kulttuurieroja, erilaisia kokemuksia ja nykyistä elinoloihin liittyvää eriarvoisuutta Euroopassa:

—	Minkälaisia käsityksiä aktiivisena ikääntymisestä ja iästä on olemassa väestökehityksen muutokseen liittyen Euroopan eri maissa? Miten maiden välisellä vaihtotoiminnalla voidaan suunnata kehitystä realistisempaan suuntaan stereotyyppisten iäkkyyskäsitysten sijaan?

—	Miten ihmiset ikääntyvät eri kulttuureissa, joiden kirjo on jäsenvaltioissa yhä runsaampi? Mikä merkitys iällä, sairaudella ja kuolemalla on kussakin kulttuurissa? Miten voidaan järjestää kokemustenvaihtoa ja edistää keskinäistä ymmärtämystä ja rikastuttamista?

—	Mikä merkitys musiikilla ja kuvataiteella on ikääntymisprosessissa eri kulttuureissa? Minkälaisia vaikutuksia tästä syntyy, ja miten myönteiset vaikutukset voidaan asettaa myös muiden ulottuville?

—	Miten voidaan kaventaa niiden kokemusten välistä kuilua, jotka elinajanodotteen kasvun ja nopean yhteiskunnallisen ja teknisen muutoksen vuoksi eroavat toisistaan yhä vahvemmin sukupolvien välillä ja sisällä? Miten tässä tilanteessa mahdollistetaan keskinäinen ymmärrys ja oppiminen?

—	Vastaavia kysymyksiä tulee esiin nykyisen Euroopan maiden välisen ja sisäisen – osittain jopa lisääntyvän – elinoloihin liittyvän eriarvoisuuden vuoksi.

—	Edelleen on epäselvää, miten maittain vaihteleva suhtautuminen kuolemiseen vaikuttaa yksittäisiin ikääntyviin ihmisiin ja yhteiskuntaan kokonaisuudessaan. Juuri ikääntyvässä yhteiskunnassa olisi kiinnitettävä huomiota tähän kysymykseen ja siihen liittyviin mahdollisiin seurauksiin.

Bryssel 23. toukokuuta 2012

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) COM(2011) 809 final.

(2) Ks. alaviite 1.

(3) EYVL L 26, 1.2.1999, s. 1, EYVL L 232, 29.8.2002, s. 1, ja EUVL L 412, 30.12.2006, s. 1, sekä EUVL C 65, 17.3.2006, s. 9.

(4) http://www.aal-europe.eu.

(5) Ks. http://europa.eu/rapid/pressReleasesAction.do?reference=IP/10/1726&format=HTML&aged=1&language=FI.

(6) EUVL L 310, 9.11.2006, s. 15, sekä EUVL C 65, 17.3.2006, s. 22.

(7) Sveitsin valaliitto, Sveitsin sisäasiainministeriö, Sveitsin opetus- ja tutkimusministeriö, kansallisen tutkimuksen osasto, 2011: Sveitsin tutkimusinfrastruktuureita koskeva toimintasuunnitelma. Luettavissa: http://www.sbf.admin.ch/htm/dokumentation/publikationen/forschung/11.03.30.NFO.RoadmapForschungsinfrastrukturen_d.pdf.

(8) Schippl, J. et al.: Roadmap Umwelttechnologien 2020 – Endbericht. Karlsruhe: Karlsruhen tutkimuskeskus 2009 (Wissenschaftliche Berichte FZKA 7519).

(9) http://www.roadmap.republicans.budget.house.gov.

(10) http://www.eracobuild.eu.

(11) https://www.biomedtown.org/biomed_town/VPHFET.

(12) http://future-bnci.org; http://www.diamap.eu; http://www.roamer-mh.org; http://www.whyweage.eu.

(13) Saksan liittovaltion opetus- ja tutkimusministeriön (BMBF) terveystutkimusneuvosto (GFR) (julkaisija) (2007): Roadmap für das Gesundheitsforschungsprogramm der Bundesregierung. Bonn/Berlin: BMBF.

(14) http://futurage.group.shef.ac.uk/road-map.html.

(15) http://www.braidproject.eu.

(16) The Future of Ageing Research in Europe. A Road Map.

(17) Esimerkkeinä julkisen sektorin sisäisistä kumppanuuksista mainittakoon muun muassa ERA-NET ja ERA-NET Plus, 185 artiklaan perustuvat aloitteet ja yhteinen ohjelmasuunnittelu (Joint Programming, JP). Julkisten ja yksityisten tahojen kumppanuuksia ovat esimerkiksi yhteiset teknologia-aloitteet (JTI) ja tulevaisuuden internet.

(18) Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle, COM(2011) 572 final, 21.9.2011.

(19) Ks. IP/10/1288.

(20) Ks. IP/10/581, MEMO/10/199 ja MEMO/10/200.

(21) Ks. http://www.jp-demographic.eu.

(22) MEMO-11-435.

(23) Ks. muun muassa EUVL C 132, 3.5.2011, s. 39, COM(2010) 546 final.

(24) COM(2011) 809 final.

(25) Ks. muun muassa EUVL C 74, 23.3.2005, s. 44.

31.7.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 229/18

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”ETSK:n arvio EU:n kestävän kehityksen strategiaa koskevasta vuoden 2011 seurantaraportista” (oma-aloitteinen lausunto)

2012/C 229/04

Esittelijä: Stefano PALMIERI

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 25. lokakuuta 2011 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla laatia oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

ETSK:n arvio EU:n kestävän kehityksen strategiaa koskevasta vuoden 2011 seurantaraportista.

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 11. toukokuuta 2012.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 23.–24. toukokuuta 2012 pitämässään 481. täysistunnossa (toukokuun 23. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 138 ääntä puolesta ja 9 vastaan 12:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) katsoo, että Eurostatin seurantakertomus (2011 Monitoring Report of the EU Sustainable Development Strategy) on hyödyllinen ja tärkeä väline, jonka avulla voidaan

—	luoda katsaus tähänastiseen edistykseen EU:n kestävän kehityksen strategian tavoitteiden ja päämäärien saavuttamisessa

—	tarkistaa ja parantaa EU:n kestävän kehityksen strategian tavoitteita, toimia ja välineitä sekä hioa käytössä olevia, kestävää kehitystä mittaavia menetelmiä ja välineitä

—	tarttua uusiin näkyvissä oleviin haasteisiin, etenkin kun ajatellaan globaalin talous- ja rahoituskriisin vaikutuksia kestävän kehityksen strategiaan.

1.2 ETSK pahoittelee tässä yhteydessä sitä, ettei komissio ole esittänyt kertomusta kestävän kehityksen strategian täytäntöönpanon tilasta EU:ssa, ja kehottaa komissiota ja muita EU:n toimielimiä reagoimaan Eurostatin kertomuksen tuloksiin, sillä se on kiinteä osa kyseistä strategiaa ja perusluonteinen väline, jonka avulla voidaan arvioida poliittisesti tähän mennessä toteutettuja toimia ja määritellä tulevia suuntaviivoja.

1.3 ETSK katsoo näin ollen, että tarvitaan nykyistä tehokkaampia poliittisia toimia strategian tavoitteiden saavuttamiseksi, alkaen pyrkimyksistä mitata tarkasti kestävän kehityksen tilaa, mihin sisältyy kestävää kehitystä tukevien poliittisten toimien tehokkuuden arviointi niin tieteelliseltä kuin poliittiselta kannalta.

1.4 Tätä varten Euroopan talous- ja sosiaalikomitea kehottaa jälleen ottamaan huomioon komiteassa toimivassa kestävän kehityksen seurantaryhmässä näiden aiheiden pohjalta syntyneet virikkeet ja pohdinnat, jotta tuodaan esiin kansalaisyhteiskunnan näkemykset. Kestävän kehityksen malliin siirtyminen voi olla tehokas vain, jos käynnistetään demokraattisia prosesseja, joilla edistetään suuren yleisön tietoisuutta ja sen osallistumista päätöksentekoprosessiin kehittämällä kansalaisyhteiskunnan ja poliittisten päätöksentekijöiden vuoropuhelurakenteita.

1.5 ETSK korostaa tarvetta vahvistaa kestävän kehityksen strategian yhteyksiä muihin EU:n keskeisiin poliittisiin aloitteisiin. Kestävän kehityksen käsitteen monialainen ja kattava luonne edellyttää tiivistä yhteyttä kaikkiin muihin keskeisiin poliittisiin painopisteisiin (sosiaalinen tasa-arvoisuus, köyhyyden ja työttömyyden torjunta, sosiaalinen oikeudenmukaisuus, resurssien tehokas käyttö, luonnonvarojen suojelu, sosiaalinen koheesio ja kehitysyhteistyö).

1.5.1 Tämä EU:n poliittisten strategioiden yhteenliittämisen tarve on entistäkin tärkeämpi nykyisessä tilanteessa. Globaalin talouskriisin vakavien seurausten vuoksi on erotettava toisistaan maailmantalouden nykytilanteen vaikutukset sekä pitkäjänteisten, perinpohjaisten ja jäsenneltyjen kestävän kehityksen strategioiden kehittäminen.

1.5.2 ETSK vahvistaa etenkin, että EU:n kestävän kehityksen strategian ja Eurooppa 2020 -strategian koordinointia on parannettava ja että ne on integroitava keskenään entistä tiiviimmin, jotta varmistetaan, että Eurooppa 2020 -strategian toimet varmasti suunnataan kestävän kehityksen edistämiseen. Analysoimalla ja tutkimalla uusia indikaattoreita voidaan arvioida niiden toimien tehokkuutta, joilla edistetään kestäviä kulutus- ja tuotantomalleja sekä viedään eteenpäin Eurooppa 2020 -strategian seurantaprosessia.

1.6 ETSK kehottaa vahvistamaan kestävän kehityksen sosiaalista ulottuvuutta, etenkin kun ajatellaan talouskriisin sosiaalisia vaikutuksia – ennen kaikkea työttömyyden, eriarvoisuuden ja sosiaalisen syrjäytymisen riskin lisääntymistä – jotka kohdistuvat eniten heikoimmassa asemassa oleviin ryhmiin ja saavat aikaan ihmisten elinoloihin kohdistuvan pitkän aikavälin ketjureaktion sekä rajoittavat myös ympäristönsuojelun toimintavaraa.

1.7 ETSK kannattaa vahvasti sellaisen talouskehityksen edistämistä, jonka avulla voidaan varmistaa talouskasvu ja tasoittaa ympäristöön kohdistuvat haitat ja jossa otetaan huomioon keskeiset tasa-arvoisuuden, yhteistyön ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden periaatteet (joihin kestävän kehityksen käsite perustuu).

1.7.1 Euroopan talous- ja sosiaalikomitea kannattaa vihreän kasvun käsitettä ja vihreän talouden kehittämistä. Se on määrä toteuttaa kestävän kehityksen pitkäjänteisessä kehyksessä samalla kun vähennetään mahdollisuuksiin kohdistuvaa eriarvoisuutta tai epätasa-arvoa siirryttäessä kohti vähähiilistä kehitysmallia (1).

1.7.2 ETSK suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti Kansainvälisen työjärjestön ILO:n suosituksiin vihreistä työpaikoista, jotta varmistetaan työntekijöille laadukas ja ihmisarvoinen työ (decent work) siirryttäessä kohti vihreää taloutta ja vältetään näin se, että vihreässä taloudessa toistetaan muissa muutosvaiheissa syntyneet sosiaaliset erot.

1.8 Siirryttäessä kohti kestävää kehitystä on tärkeää lisätä tutkimukseen ja innovointiin kohdennettuja investointeja etenkin energia-alalla, jotta edistetään enemmän uusiutuviin energialähteisiin ja vähemmän fossiilisten polttoaineiden käyttöön perustuvaa kehitysmallia ja jatketaan talouden energiaintensiteetin alentamista ottaen myös huomioon kasvuun ja työpaikkoihin kohdistuvat myönteiset vaikutukset, joita saattaa syntyä, kun käynnistetään uutta toimintaa ja edistetään talouden kilpailukykyä.

1.9 Tutkimuksen laadun ja teknologisen innovoinnin ohella myös koulutuksella on keskeinen merkitys. Se johtaa kansalaisyhteiskuntaa kohti erilaista kehitysmallia tarjoamalla tarvittavia välineitä, joiden avulla haasteisiin voidaan tarttua tehokkaasti, ja vahvistamalla sen roolia muutoksen katalysaattorina.

1.10 Asianmukaisen valveuttamisen ja koulutuksen varmistaminen kestävän kehityksen alalla on näin ollen keskeisen tärkeä tavoite, joka on toteutettava samanaikaisesti kun otetaan käyttöön entistä tehokkaampia parametreja, joilla mitataan edistymistä kohti kestävämpää kehitystä.

1.11 Erityisesti on asianmukaista jatkaa ETSK:n viitoittamalla tiellä ja edistää talouden kehitystä mittaavien, muihin tekijöihin kuin bkt:hen perustuvien uusien indikaattorien laatimista (2) sekä ottaa analyysissa huomioon niin määrällinen kuin laadullinen ulottuvuus, sillä siinä on voitava tutkia myös sitä, miten sosiaaliset toimijat suhtautuvat kestävään kehitykseen liittyviin kysymyksiin ja arvioivat niitä.

1.12 Vain asiantuntijoiden sekä poliittisten, sosiaalisten ja kansalaisyhteiskunnan toimijoiden tukemassa osallistavassa prosessissa voidaan luoda uusi poliittinen ja sosiaalinen kulttuuri, jonka avulla voidaan laatia kehitysidea, joka kattaa ja yhdistää taloudellisen, sosiaalisen ja ekologisen osa-alan ja johon laadukkaan ja kestävän inhimillisen edistyksen käsite perustuu.

2. Johdanto

2.1 Tuoreimmassa Eurostatin seurantakertomuksessa (2011 Monitoring Report of the EU Sustainable Development Strategy) luodaan katsaus EU:n kestävän kehityksen strategiaan vuonna 2011, esitetään tarkka kuva EU:n jäsenvaltioiden tilanteesta kaksi vuotta kriisin alkamisen jälkeen ja mahdollistetaan näin kriittinen arvio sekä yhteiskunnissamme käynnissä olevista suurista muutoksista että parhaillaan käytävästä keskustelusta. Siinä tarkastellaan mahdollisuutta, jonka siirtyminen vähähiiliseen talouteen saattaa tarjota taantuman torjumiseen, jos näin edistetään tuotannon elpymistä ja estetään työttömyyden lisääntyminen.

2.2 Koska ETSK toimii EU:n toimielinten ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan välisenä siltana, se aikoo antaa panoksensa edellä mainitun kertomuksen käynnistämään keskusteluun edistämällä Euroopan kansalaisia edustavien elinten osallistumista niiden aiheiden ja hankkeiden arviointiin, jotka ovat merkittäviä kestäväpohjaisen taloudellisen, sosiaalisen ja ekologisen kehityksen kannalta.

2.3 Käsillä oleva lausunto on myös jatkoa ETSK:n aiemmin laatimille lausunnoille valmisteltaessa YK:n kestävän kehityksen kokousta (UN Conference on Sustainable Development, UNCSD), joka pidetään Rio de Janeirossa kesäkuussa 2012 (Rio + 20).

2.3.1 Lausunto on kansalaisyhteiskunnan panos Rio + 20-huippukokouksessa käytäviin neuvotteluihin etenkin kun ajatellaan yhtä huippukokouksen kahdesta keskeisestä haasteesta: kestävän kehityksen institutionaaliset puitteet.

3. Yleistä

3.1 Vuoden 2011 kertomuksen indikaattorien analyysissa korostetaan sitä, miten pyrkimyksissä kohti EU:n kestävän kehityksen strategian tavoitteita eräiden saavutettujen tulosten voidaan katsoa johtuvan pikemminkin nykyisestä maailmantalouden tilanteesta kuin järjestelmällisten ja pitkäjänteisten strategioiden toteuttamisesta kestävän kehityksen saavuttamiseksi. Painopisteinä ovat jäsenvaltioiden välisten erojen analysointi ja tutkiminen pyrittäessä kyseisiin tavoitteisiin.

3.1.1 Kertomuksessa tuodaan esiin myönteinen kehitys vuodesta 2000 nykypäivään seuraavasti:

—	köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen uhkaamien henkilöiden määrän aleneminen (vaikkakin köyhien työntekijöiden määrä on noussut)

—	elinajanodotteen nousu ja kansanterveyden yleinen paraneminen (vaikkakaan terveydenhoitomahdollisuudet eivät edelleenkään ole yhtäläiset)

—	kasvihuonekaasupäästöjen aleneminen ja uusiutuvien energialähteiden käytön lisääntyminen

—	yleisten lintulajien määrän ja moninaisuuden vakaus luonnon monimuotoisuuden kokonaistilan ja luonnonjärjestelmien eheyden hyvänä ilmaisimena.

3.1.2 Kielteisen kehityksen osalta voidaan todeta seuraavaa:

—	materiaalien kysynnän nousu huolimatta resurssien tuottavuuden kasvun myönteisestä suuntauksesta

—	ikääntyneiden työntekijöiden työllisyysasteen noususta huolimatta vuodeksi 2010 asetettua tavoitetta ei ole saavutettu

—	kalastustoiminnan jatkuminen yli kalavarojen kestävyystasojen

—	talouskehityksen ja liikenteen energiankulutuksen kytköksen katkaiseminen on nykyisin vain suhteellista, eikä henkilöliikennettä ja tavarakuljetuksia ole onnistuttu siirtämään ympäristöä vähemmän kuormittaviin liikennemuotoihin

—	vuodeksi 2010 asetettua tavoitetta kohdentaa 0,56 prosenttia bruttokansantulosta viralliseen kehitysapuun ei ole saavutettu.

3.2 Kun ajatellaan kriisin vaikutusta Eurostatin kertomuksessa analysoituun myönteiseen tai kielteiseen kehitykseen, on todettava, että ilmastoa muuttavien kaasupäästöjen vähenemisen voidaan katsoa johtuvan yhtäältä energian entistä tehokkaammasta käytöstä ja vähähiilisten polttoaineiden hyödyntämisen lisääntymisestä ja toisaalta kriisistä johtuvista laskusuhdanteen vaikutuksista.

3.2.1 Kaikelle taloudelliselle toiminnalle välttämätön energia on muuttuja, joka on tiiviimmin sidottu talouskasvuun, sillä energian loppukulutus vähenee bkt:n alentuessa. Tämän vuoksi on erittäin tärkeää pyrkiä edelleen kohti talouskasvun ja ympäristöön kohdistuvan paineen erottamista toisistaan irrottamalla vaurauden luominen energiankulutuksesta.

3.3 Lopuksi Eurostatin kertomuksessa esitetyistä näkymistä ilmenee, että Euroopan unioni on edistynyt merkittävästi edetessään kohti kestäväpohjaista ekologista, taloudellista ja sosiaalista kehitystä. EU:n talous on kuitenkin edelleen energia- ja hiili-intensiivistä, ja tämän vuoksi on vahvistettava toimia, joilla pyritään toteuttamaan perinpohjaisia rakenteellisia muutoksia, jotta voidaan käynnistää pitkäjänteinen siirtymäprosessi, johon nykyinen globaali taloustilanne ei vaikuta.

4. Erityistä

4.1 Sosioekonomista kehitystä mittaavien indikaattorien analyysista vuodesta 2000 vuoteen 2011 ilmenevät erityisen selvästi globaalin talouskriisin aiheuttaman taantuman vaikutukset. Tämä ilmenee etenkin tutkittaessa bkt:tä, investointeja ja työn tuottavuutta.

4.1.1 Kielteisiä suuntauksia on havaittu työttömyyden ja työllisyyden osalta, ja erityisesti nuorisotyöttömyysaste on huolestuttava. Myönteisiä suuntauksia sen sijaan ovat kotitalouksien säästöjen lisääntyminen kriisin seurauksena, tutkimus- ja kehitystoimintaan kohdennettujen varojen kasvu sekä energiaintensiteetin parantuminen, jonka osalta on havaittavissa täydellinen erottaminen taloudesta.

4.1.2 Sosioekonominen kehitys mittaa saavutettua edistystä rakennettaessa innovatiiviseen ja ekologisesti tehokkaaseen talouteen perustuvaa yhteiskuntaa, joka tarjoaa kansalaisyhteiskunnalle korkean elintason. Talouskriisi on haitannut näiden tavoitteiden saavuttamista. Talouden viherryttämisen kehitysprosessi saattaa kuitenkin olla tehokas väline torjuttaessa taantumaa, sillä se edistää tuotannon ja työllisyyden elpymistä.

4.2 Kestäväpohjaisten tuotanto- ja kulutusmallien toteuttamisessa saavutetun edistyksen analyysista ilmenee eräitä ristiriitaisia suuntauksia. Vaikka EU käyttää aiempaa tehokkaammin resursseja, materiaalien kysynnän kasvu jatkuu edelleen. Energian osalta sähkön kulutus kasvaa, mutta energian loppukulutus on alentunut. Vaarallisten jätteiden tuottaminen on lisääntynyt, kun taas muiden kuin mineraalijätteiden määrä on vähentynyt ja kierrätys on lisääntynyt. Lisäksi ajoneuvojen määrä kasvaa jatkuvasti, mutta saastepäästöt ovat vähentyneet, mikä johtuu suurelta osin kuljetusten määrän alenemisesta ja tehokkaampien moottorien yleistymisestä.

4.2.1 Analysoitujen indikaattorien antama ristiriitainen kuva osoittaa, että edistyksestä huolimatta tarvitaan lisätoimia, jotta saavutetaan tavoite erottaa talouskasvu ja resurssien käyttö toisistaan ekosysteemien kuormituskykyä kunnioittaen. Lisäksi on välttämätöntä tarkastella lähemmin kulutuksen ja tuotannon keskinäistä riippuvuutta ja edistää tuotteiden elinkaaren käsitettä. Tämän vuoksi on investoitava nykyistä enemmän valveuttamistoimiin, jotta edistetään ympäristön kannalta entistä vastuullisempia tuotanto- ja kulutusmalleja.

4.3 Sosiaalista osallisuutta koskevat indikaattorit osoittavat pikemminkin myönteistä kehityssuuntausta ja köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen riskin vähenemistä. Köyhyysriski lisääntyy kuitenkin 25–49-vuotiaiden keskuudessa, kuten myös nuorisotyöttömyys hieman alhaisemmassa määrin 18–24-vuotiaiden keskuudessa. Köyhyyden vakavuusaste, tuloerot, pitkäaikaistyöttömyyden aste ja sukupuolten väliset palkkaerot ovat sitä vastoin alentuneet.

4.3.1 Kielteisiä suuntauksia ovat seuraavat: köyhien työntekijöiden määrän lisääntyminen, elinikäiseen oppimiseen osallistumisen riittämätön kasvu vuoden 2010 tavoitteen saavuttamiseksi sekä tarve vähentää edelleen koulunkäynnin keskeyttämisastetta.

4.3.2 Vaikka Eurostatin kertomuksen antama kuva on melko myönteinen, on parannettava koulunkäynnin keskeyttämistä ja elinikäistä oppimista koskevia tuloksia. Köyhyysriski on nimittäin suurempi niillä henkilöillä, joiden koulutustaso on alhainen. Perus- ja ammattikoulutus on myös keskeisessä asemassa, jotta voidaan hyödyntää vihreän talouden kehitykseen liittyviä työllisyysmahdollisuuksia, sillä se edellyttää uusien ekologisesti tehokkaiden teknologioiden kehittämistä ja osaamisen mukauttamista teknologisiin innovointiprosesseihin. Koulutus on siis tärkeää, sillä sen myötä nuoret pääsevät mukaan työelämään ja sen avulla voidaan vastata niiden työelämässä jo olevien henkilöiden tarpeisiin, joiden on kohdattava käynnissä oleviin muutoksiin perustuva uudenlainen kysyntä.

4.4 Väestökehityksen muutosten analyysista ilmenee merkittäviä parannuksia ikääntyneiden työntekijöiden työllisyysasteen, yli 65-vuotiaiden elinajanodotteen ja yli 65-vuotiaiden köyhyysriskin alenemisen osalta.

4.4.1 Näistä parannuksista huolimatta sosiaaliturvaan käytetyt varat sekä julkinen velka ovat nousseet määrällisesti ja laadullisesti. Nykyinen väestökehityksen muutos – etenkin syntyvyyden aleneminen ja elinajanodotteen kasvu sekä tästä johtuva sukupolvien välinen epätasapaino – aiheuttaa haasteen luoda vastavuoroisesti osallistava yhteiskunta, säilyttää julkiset menot kestäväpohjaisella tasolla sekä mukauttaa sosiaaliturvamenoja muuttuneisiin tarpeisiin, joihin sisältyvät eläkkeiden, terveydenhuollon ja pitkäjänteisen terveydenhoidon lisääntynyt kysyntä.

4.5 Kansanterveyden analyysista ilmenee parannuksia, sillä ihmisten elinaika on pidentynyt ja he pysyvät terveinä aiempaa pidempään. Elinajanodote on noussut, kroonisiin sairauksiin kuolleiden sekä itsemurhien määrä on vähentynyt. Lisäksi myrkyllisten kemiallisten aineiden tuotanto, vakavien työtapaturmien määrä ja melulle altistuminen on alentunut. Tästä myönteisestä kehyksestä huolimatta eri sosioekonomisilla ryhmillä ei edelleenkään ole yhtäläisiä terveydenhoitomahdollisuuksia.

4.5.1 Kansanterveyden käsite kattaa erilaisia sosiaalisia, taloudellisia ja ekologisia kehitysnäkökohtia (työterveys ja -turvallisuus, terveydenhoidon rahoitus, altistuminen saasteille jne.). Kansanterveys on yksi EU:n kestävän kehityksen strategian keskeisistä haasteista, joka edellyttää suuria ponnistuksia yhteisen ja analyyttisen lähestymistavan saavuttamiseksi, jotta voidaan yhdistää kestävän kehityksen kolme alaa, joita usein tarkastellaan erikseen.

4.6 Ilmastonmuutosta ja energiaa käsittelevien indikaattorien analyysista ilmenee eräitä merkittäviä parannuksia. Energian ja talouskehityksen vahvan yhteyden vuoksi talouskriisi on kuitenkin vaikuttanut huomattavasti asianomaisiin suuntauksiin. Myönteisiä muutoksia ovat seuraavat: kasvihuonekaasupäästöjen vähenemisen ansiosta EU on lähentynyt vuoteen 2020 asetettua 20 prosentin päästövähennystavoitettaan ja vuoteen 2012 asetettua Kioton tavoitetta; uusiutuvien energialähteiden osuus energiasta on kasvanut, ja on mahdollista saavuttaa vuoteen 2020 asetettu tavoite kattaa 20 prosenttia energian kokonaiskulutuksesta uusiutuvilla energialähteillä; uusiutuvien energialähteiden käyttö on lisääntynyt liikenteessä. Myös energiankysyntä on alentunut.

4.6.1 Kielteistä kehitystä edustavat kuitenkin seuraavat seikat: tuontienergiariippuvuuden kasvu vuodesta 2000 vuoteen 2009; uusiutuvien energialähteiden 21 prosentin osuutta sähköntuotannosta ei ole saavutettu; vaatimaton edistyminen lämmön ja sähkön yhteistuotannossa sekä verotaakan siirtämisessä työstä resurssien käyttöön.

4.6.1.1 Energian tuotanto ja kulutus ovat keskeisimmät hiilidioksidipäästöjen ja näin ollen globaalin ympäristövaikutuksen aiheuttajat. Tämän vuoksi teknologinen innovointi energia-alalla on erittäin tärkeää. Uusiutuvien energialähteiden ja energiatehokkuuden kehittäminen saattaa ilmastoa muuttavien kaasupäästöjen leikkaamisen ohella tuoda mukanaan taloudellisia ja sosiaalisia etuja, sillä siihen liittyy uutta työpaikkoja luovaa toimintaa ja sen myötä ympäristönsuojelu yhdistetään talouskasvuun ja työllisyyden lisäämiseen.

4.6.1.2 Tätä varten on varmistettava, ettei talouskriisi vaaranna käynnissä olevaa talouden viherryttämisprosessia, joka vaikuttaa erityisen haavoittuvalta nykyisessä taantumavaiheessa.

4.7 Myös kestäväpohjaisen liikenteen alalla havaitut muutokset johtuvat osittain talouskriisistä. Sen vuoksi etenkin kuljetusten määrä on vähentynyt, minkä vuoksi liikenneonnettomuuksien määrä sekä kasvihuonekaasupäästöt ja energiankulutus ovat alentuneet, mutta niiden erottaminen taloudesta on kuitenkin ollut vain suhteellista.

4.7.1 Myönteisiä suuntauksia ovat edistyminen uusien ajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä sekä ilmansaastetasojen alentamisessa. Kielteisiä suuntauksia on sen sijaan havaittavissa tavarakuljetuksissa ja henkilöliikenteessä, joissa ei ole siirrytty ympäristöä vähemmän rasittaviin kuljetusmuotoihin.

4.7.1.1 Liikenneala on monitahoinen sektori, ja sen kriittiset osatekijät perustuvat eri syihin, joita ovat myös elämäntapa ja kulttuurista riippuvat kulutusmallit. Tässä suhteessa liikenne on esimerkki siitä, että ollakseen tehokasta ilmastonmuutoksen torjunta ei voi rajoittua vain poliittisiin toimiin ja teknisiin valintoihin, vaan siinä on ensi sijassa puututtava ihmisten päivittäisiin rutiineihin.

4.8 Luonnonvarojen suojeluun tähtäävät toimet ovat johtaneet eräisiin myönteisiin tuloksiin, mutta edelleen on paljon tehtävää. Useiden yleisten lintulajien määrä ja moninaisuus on säilynyt vakaana, mutta kalavarojen ylikäyttö jatkuu edelleen (3). Luonnontilaisten alueiden määrä on kasvanut, mutta taajama-alueiden laajeneminen jatkuu edelleen maatalousmaan ja puolittain luonnontilaisten alueiden kustannuksella.

4.8.1 Luonnonvaroja tarvitaan paitsi ihmisten tuotanto- ja kulutustoiminnan kehittämiseksi myös ekosysteemien tasapainon säilyttämiseksi, sillä niiden muuttuminen saattaa aiheuttaa peruuttamattomia muutoksia koko planeetalle. Tämän vuoksi tarvitaan merkittäviä toimia ympäristön pilaantumisen pysäyttämiseksi siten, että säilytetään maaperän luonnonvara ja sen resursseihin liittyvä luonnon monimuotoisuus.

4.8.2 On pikaisesti korjattava ekologisten indikaattorien puute ja määritettävä lisäindikaattoreita, jotta ne kuvaavat nykyistä paremmin luonnonvarojen tilannetta sekä nykyisiä ja tulevia julkisia hyötyjä, jotka perustuvat toimiviin ekosysteemeihin.

4.9 Globaalin kumppanuuden kehittyminen vuodesta 2000 näyttää myönteiseltä huolimatta kriisin kielteisestä vaikutuksesta kauppavirtoihin (mikä johtuu tuonnin lisääntymisestä kehitysmaista ja EU:n maataloustukien vähenemisestä), kestävän kehityksen rahoitukseen ja luonnonvarojen hallintaan.

4.9.1 Sitä vastoin kehitysmaihin kohdennettavan virallisen kehitysavun osuus bruttokansantulosta on noussut vain vähän, joten vuoden 2010 tavoitetta ei voida saavuttaa. EU:n ja kehitysmaiden välinen ero hiilidioksidipäästöissä on kaventunut, mikä johtuu päästöjen lisääntymisestä kehitysmaissa ja päästöjen vähentymisestä EU:n jäsenvaltioissa.

4.9.2 Globaali kumppanuus on EU:n kestävän kehityksen strategian perusluonteinen ulottuvuus: kestävän kehityksen keskeisenä haasteena on torjua laaja-alainen köyhyys, epätasa-arvo sekä kehityksestä jäljessä olevien maiden ja kehitysmaiden puuttuvat mahdollisuudet hyödyntää resursseja. Tämän vuoksi köyhimpiä maita on autettava siirtymään oikeudenmukaisesti kestävään kehitykseen ottaen huomioon maailman väestömäärän lisääntyminen, elintasoa koskevat kasvavat odotukset sekä raaka-aineiden kulutuksen kasvu.

4.10 Hyvän hallintotavan tasoa mittaavat indikaattorit osoittavat sekä myönteistä että kielteistä kehitystä. Myönteiseen kehitykseen sisältyvät seuraavat seikat: a) EU:n lainsäädännön rikkomistapausten merkittävä väheneminen jäsenvaltioissa; b) vuodesta 2007 vuoteen 2009 unionin direktiivien siirtäminen osaksi kansallista lainsäädäntöä on ylittänyt 98,5 prosentin tavoitteen; c) sähköisen hallinnon käyttömahdollisuus julkisissa peruspalveluissa sekä sen hyödyntäminen jäsenvaltioiden kansalaisten keskuudessa on lisääntynyt; d) puolet haastatelluista on ilmoittanut luottavansa Euroopan parlamenttiin. Kielteistä kehitystä edustavat seuraavat seikat: e) äänestysvilkkauden aleneminen kansallisissa vaaleissa samoin kuin Euroopan parlamentin vaaleissa, joissa äänestysvilkkaus on ollut alhaisempi kuin kansallisissa vaaleissa (yli 20 prosentin ero 27 maassa, vain yhdessä maassa tulos on päinvastainen; f) riittämätön edistyminen siirtymisessä verotukseen, jossa ympäristöveroilla on nykyistä suurempi osuus kokonaisverotuloista.

4.10.1 Hallintotavan käsite liittyy tiiviisti kestävään kehitykseen sekä sosiaalisen ja sukupolvien välisen tasa-arvon periaatteen vahvistamiseen, ja se edellyttää, että tulevien sukupolvien intressit otetaan huomioon nykyisissä sukupolvien välisissä sopimuksissa. Hyvä hallintotapa edellyttää demokraattisen yhteiskunnan kehitystä ja talouselämän, työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan täysimääräistä osallistumista siten, että parannetaan kansalaisten ja poliittisten päätöksentekijöiden vuoropuhelurakenteita.

4.11 ETSK katsoo, että kansalaisyhteiskunnan vaikuttaminen ja osallistuminen ovat keskeisen tärkeitä tekijöitä, jotta edistytään kestävän kehityksen toteuttamisessa ja EU:n kestävän kehityksen strategian vakiinnuttamisessa. Jotta varmistetaan kansalaisyhteiskunnan osallistuminen ja mahdollistetaan sen panos kestävän kehityksen toteuttamiseen, on laajennettava mahdollisuuksia valveutua ja saada tietoa kestäväpohjaiseen kehitykseen liittyvistä seikoista.

4.12 Entistä tehokkaamman viestinnän varmistamiseksi tarvitaan nykyistä tehokkaampia parametreja, joilla mitataan kestävän kehityksen toteuttamisessa saavutettua edistystä. Erityisesti on asianmukaista jatkaa ETSK:n viitoittamalla tiellä ja tukea sellaisten talouden kehitystä mittaavien, muihin tekijöihin kuin bkt:hen perustuvien uusien indikaattorien laatimista (4), joiden avulla voidaan talouden arvioinnin ohella ottaa huomioon ympäristön ja sosiaalinäkökohtien laadun arviointi. Analyysissa on otettava huomioon sekä määrällinen että laadullinen ulottuvuus, ja siinä on myös voitava tutkia sitä, miten sosiaaliset toimijat suhtautuvat kestävään kehitykseen liittyviin kysymyksiin ja arvioivat niitä.

4.13 Sellaisen asianmukaisen tiedotusjärjestelmän kehittäminen, joka ei palvele pelkkää tiedon välitystä, liittyy päätöksenteko- ja politiikkaprosessiin ja muodostaa perustan, johon voidaan kytkeä sosiaalisten preferenssien järjestelmä. Tämän vuoksi sosiaalisen ja ekologisen edistyksen merkityksestä käytävässä keskustelussa ja siihen perustuvassa uusien indikaattorien ja tulkintavälineiden etsimisessä on oltava aktiivisesti mukana asiantuntijoita, poliittisia ja yhteiskunnallisia tahoja ja kansalaisyhteiskunnan edustajia päätöksentekoon liittyvän demokraattisen osallistumisen kautta.

4.14 ETSK panee myös merkille, ettei kertomukseen sisälly Eurostatin työhön perustuvia tulevaisuudennäkymiä, ja kehottaa selventämään sitä, miten politiikkojen ja tulevien suuntausten kehittyminen otetaan huomioon komission ja jäsenvaltioiden työssä.

Bryssel 23. toukokuuta 2012

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) ETSK:n lausunto aiheesta ”ETSK:n kanta Yhdistyneiden Kansakuntien kestävän kehityksen konferenssin (Rio + 20) valmisteluihin”, esittelijä Hans-Joachim Wilms, EUVL C 143, 22.5.2012, s. 39.

(2) ETSK:n lausunto aiheesta ”BKT ja muut indikaattorit – kansalaisyhteiskunnan osallistuminen täydentävien indikaattorien valintaan”, EUVL C 181, 21.6.2012, s. 14.

(3) ETSK:n lausunto aiheesta ”Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus kalastus- ja vesiviljelytuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä”, EUVL C 181, 21.6.2012, s. 183.

(4) ETSK:n lausunto aiheesta ”BKT ja muut indikaattorit – kansalaisyhteiskunnan osallistuminen täydentävien indikaattorien valintaan”, EUVL C 181, 21.6.2012, s. 14.

31.7.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 229/24

COM(2011) 782 final

2012/C 229/05

Esittelijä: Luis Miguel PARIZA

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 13. heinäkuuta 2011 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla laatia oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Atlantin aluetta koskeva EU:n strategia.

Euroopan komissio päätti 21. marraskuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Meristrategian laadinta Atlantin valtameren alueelle

COM(2011) 782 final.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean työvaliokunta päätti 6. joulukuuta 2011 antaa asian valmistelun ”talous- ja rahaliitto, taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus” -erityisjaoston tehtäväksi sekä muuttaa oma-aloitteisen lausunnon lausuntopyynnön perusteella laadittavaksi lausunnoksi.

Asian valmistelusta vastannut ”talous- ja rahaliitto, taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 7. toukokuuta 2012.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 23.–24. toukokuuta 2012 pitämässään 481. täysistunnossa (toukokuun 24. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 151 ääntä puolesta ja 2 vastaan 5:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 Atlantin rannikko on Euroopan läntinen portti, ja sen tulee vahvistaa keskeistä asemaansa ja välttää syrjäytyminen Euroopan poliittisesta ja taloudellisesta ytimestä. Atlantin valtameren kautta Euroopan unioni luo taloudellisia ja poliittisia siteitä Amerikkaan ja Afrikkaan.

1.2 Atlantin valtameren makroalueeseen kuuluvat Irlannin, Yhdistyneen kuningaskunnan, Ranskan, Espanjan ja Portugalin alueet ja saaret, jotka sijaitsevat Atlantin rannikolla. Mukaan on otettava myös jäsenyyteen valmistautuva Islanti ja Euroopan talousalueeseen kuuluva Norja sekä Grönlanti ja Färsaaret. Vaikka Pohjanmeren rannikkoalueilla on yhteisiä intressejä Atlantin alueella, ne voisivat laatia tulevaisuudessa erillisen strategian.

1.3 Atlantin Euroopan puoleisella rannikolla on laajat perinteet poliittisesta yhteistyöstä, jonka kautta yhteisen edun mukaisia toimia on toteutettu eurooppalaisiin valtioiden rajat ylittäviin ohjelmiin kuuluvissa hankkeissa. Tähän yhteistyöhön osallistuvat sekä alueviranomaiset että kansalaisyhteiskunta.

1.4 ETSK suhtautuu myönteisesti Euroopan komission Atlanttia koskevaan ehdotukseen, joka on osa yhdennettyä meripolitiikkaa: tarkoitus on tukea sekä uusia, kehittyviä talouden aloja että antaa uutta pontta perinteisille aloille osana kestävän kehityksen mukaista lähestymistapaa.

1.5 ETSK ehdottaa kuitenkin kunnianhimoisempaa lähestymistapaa: makroaluestrategiaa, joka käsittää merellisen kokonaisuuden lisäksi territoriaalisen kokonaisuuden siten, että otetaan huomioon Itämeren alueiden ja Tonavan alueen kokemukset.

1.6 ETSK:n ehdotusta tukevat Euroopan parlamentin kanta, Atlantin kaari -komission alueiden hallitukset, Atlantin alueen talous- ja sosiaalineuvostojen kansainvälinen verkosto (Atlantic Transnational Network) sekä lukuisat kansalaisyhteiskunnan toimijat (yrittäjät, ammattijärjestöt, kauppakamarit, kaupungit jne.).

1.7 ETSK katsoo, että Atlantin valtamerta koskevaan meristrategiaan sisältyvä Atlantti-foorumi on ensimmäinen vaihe prosessissa, jossa Atlantti-meristrategia muutetaan makroaluestrategiaksi. Meriasioiden valmistelusta, seurannasta ja arvioinnista saatuja kokemuksia hyödyntämällä foorumi voi kehittyä tulevaksi makroalueelliseksi foorumiksi, jossa määritellään yhteiset strategiset toimintalinjat sekä Atlantin alueiden alueellisen yhteenkuuluvuuden kannalta ensisijaiset hankkeet.

1.8 ETSK, joka osallistuu Atlantti-foorumin johtoryhmään, on ehdottanut, että myös Atlantin alueen talous- ja sosiaalineuvostojen kansainvälinen verkosto osallistuisi foorumiin, sillä kyseiset neuvostot ovat ruohonjuuritason toimijoita ja ehdottoman tärkeitä hankkeiden määrittelyssä ja toteutuksessa. Toimintasuunnitelman onnistuminen edellyttää, että sen laatimiseen osallistuvat tärkeimmät yhteiskunnalliset ja alueelliset toimijat.

1.9 Atlantin makroalueen ensisijaisten tavoitteiden on oltava Eurooppa 2020 -strategian temaattisten kokonaisuuksien mukaisia. ETSK katsoo, että Atlantti-strategia on hyvin tärkeä paitsi mukana oleville alueille myös koko Euroopan unionille.

1.10 Atlantti-strategia on otettava huomioon sekä alakohtaisissa politiikoissa että koheesiopolitiikassa. Tämän vuoksi ETSK ehdottaa poikkeamista ”kolmen kiellon” rajoituksista, jotta makroaluestrategiat saavat tulevaisuudessa tuekseen asianmukaisen lainsäädännön, erityisrahoituksen ja tarvittavat hallintorakenteet.

2. Makroaluestrategiat EU:ssa: uusia välineitä yhteistyöhön ja alueellisen yhteenkuuluvuuden parantamiseen

2.1 Euroopan komissio esitteli kesäkuussa 2009 Euroopan Itämeri-strategian (1) alueellisen yhteistyön edistämiseksi. Siinä määritellään eri erityistavoitteiden avulla monialainen ja yhdennetty strateginen maantieteellinen kehys yhteisten ongelmien ratkaisemiseksi. Tämän jälkeen on käynnistetty Tonavan aluetta koskeva strategia (2).

2.2 Komission määritelmän mukaan makroalueisiin kuuluu useita hallinnollisia alueita, joilla on kuitenkin niin paljon yhteisiä asioita, että yhtenäinen strateginen lähestymistapa on perusteltu (3). Makroalueet määritellään maantieteelliseltä pohjalta toiminnallisella tasolla.

2.3 Hallintoa, sääntelyä ja rahoitusta koskevat ehdot perustuvat ”kolmeen kieltoon”: ei lisärahoitusta, ei uusia hallintorakenteita eikä uutta lainsäädäntöä. Vaikka jäsenvaltiot asettivat nämä ehdot neuvostossa, ETSK ei tue rajoituksia.

2.4 Itämeri-strategiaan osallistuu kahdeksan EU:n jäsenvaltiota ja kolme unionin naapurimaata.

2.5 Vuonna 2011 EU käynnisti Tonavan aluetta koskevan strategian, johon osallistuu kahdeksan EU:n jäsenmaata ja kuusi unionin ulkopuolista maata (4).

2.6 Itämeri-strategian toiminnasta laadittu ensimmäinen selvitys (5) osoittaa, että strategia on ollut menestyksekäs makroalueellista yhteistyötä parantavana välineenä, kun pyritään vastaamaan alueellisen ja kansallisen tason ylittäviin haasteisiin ja mahdollisuuksiin, sekä erittäin hyödyllinen väline alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoitteen ja Eurooppa 2020 -strategian kannalta.

2.7 ETSK antaa tukensa näkemykselle, jonka mukaan tämänkaltaisia välineitä on aiheellista laajentaa muihin makroalueisiin, joille ne voivat antaa lisäarvoa.

2.8 Lissabonin sopimus, jossa taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden rinnalle lisätään alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoite, edistää makroalueellisia strategioita.

2.9 Toukokuussa 2011 Gödöllőssä hyväksytyssä alueellisessa agendassa 2020 (6) pyritään uudenlaiseen paikkalähtöiseen lähestymistapaan (place-based approach) siten, että olemassa olevat makroaluestrategiat otetaan huomioon.

2.10 Koheesiopolitiikka on perustavan tärkeä väline, jolla pyritään vastaamaan EU:n aluepolitiikan haasteisiin ja edistämään makroalueiden sisäistä kehitystä.

2.11 EU:n uuden monivuotisen rahoituskehyksen ja vuosien 2014–2020 koheesiopolitiikan määrittelyprosessi on jo käynnissä.

2.12 Alueellinen yhteistyö kuuluu edelleen koheesiopolitiikan tavoitteisiin, ja sen määrärahoja ollaan lisäämässä. Sen tukena on asetus, ja se liittyy erityisesti ”uusiin alueellisen yhteistyön muotoihin, jotka on räätälöity vastaamaan makroalueiden haasteisiin” (7).

3. Atlantin alue

3.1 Atlantin Euroopan puoleinen rannikkoalue (liite I) muodostaa laajan maantieteellisen alueen pohjois–etelä-akselilla, jonka keskeinen yhdysside on Atlantin valtameri. Atlantin valtameren makroalueeseen kuuluvat Irlannin, Yhdistyneen kuningaskunnan, Ranskan, Espanjan ja Portugalin alueet ja saaret, jotka sijaitsevat Atlantin rannikolla. Siitä ovat kiinnostuneita myös Islanti, jonka liittymisneuvottelut ovat käynnissä, Euroopan talousalueeseen kuuluva Norja sekä Grönlanti ja Färsaaret.

3.2 Näiden alueiden sijainti Euroopan mantereen länsiosassa ja niiden yhteydet merelle ovat olleet vuosisatojen ajan merkittävä kehitystä ja vaurautta edistävä tekijä.

3.3 Merellinen ulottuvuus on alueen keskeinen ominaispiirre. Alueen yhteiseen taloudelliseen, teknologiseen ja kulttuuriperintöön kuuluvat muun muassa kalastus, laivanrakennus, metalliteollisuus, tekniikka, tutkimus ja tiede, satamat, kauppa ja meriliikenne.

3.4 Atlantin Euroopan puoleinen rannikko on ajautumassa kauemmaksi Euroopan poliittisesta ja taloudellisesta keskuksesta, ja lisäksi kulkuyhteydet ovat hankalat ja liikenteen, energian ja viestinnän infrastruktuurit ovat puutteellisia sekä Atlantin alueen sisällä että sen ja vauraampien Euroopan alueiden välillä.

3.4.1 Useimpien Atlantin rannikkoalueiden tulotaso on unionin keskiarvon alapuolella, ja jotkut alueista kuuluvat koheesiopolitiikan lähentymistavoitteen piiriin (liite II).

3.4.2 Tilanne on pahenemassa, sillä Atlantin alueen perinteiset toiminnot ovat vähenemässä merkittävästi: ylikapasiteetista kärsineen kalastusalan työllisyys ja saaliit ovat pienentyneet jyrkästi, laivanrakennusteollisuus on taantunut eikä meriliikenteen ja satamien mahdollisuuksia ole hyödynnetty riittävästi.

3.5 Toisaalta Atlantin valtameri tarjoaa vielä hyödyntämättömiä arvokkaita voimavaroja, jotka voivat olla vaurauden lähteitä ja mahdollistaa elinkeinoelämän monipuolistamisen, uusien työpaikkojen luomisen ja ympäristön tilan parantamisen: näitä ovat muun muassa merta hyödyntävät uusiutuvat energiamuodot, merenpohjan luonnonvarat, meribioteknologiat sekä mereen liittyvä virkistys- ja matkailutoiminta.

3.6 ETSK katsoo, että Atlantin alue on heterogeeninen kokonaisuus alueita, joilla kullakin on omat kehitykseen liittyvät haasteensa, mutta joiden yhteisiä tekijöitä ja erityispiirteitä ovat merellinen luonne ja avoimuus maailmalle sekä vajavaiset yhteydet Euroopan taloudellisiin ja poliittisiin keskuksiin.

4. Tiedonanto aiheesta ”Meristrategian laadinta Atlantin valtameren alueelle”

4.1 Neuvoston ja parlamentin pyynnöstä Euroopan komissio julkaisi 21. marraskuuta tiedonannon ”Meristrategian laadinta Atlantin valtameren alueelle” (8).

4.2 Strategian ensisijaisena tavoitteena on edistää kestävyysajattelun mukaista kasvua ja työllisyyttä, ja siinä ryhmitellään Atlantin valtameren tarjoamat haasteet ja mahdollisuudet viiteen toisiinsa liittyvään aihealueeseen:

4.2.1

Ekosysteemiperustaisen lähestymistavan mukaan mereen vaikuttavia toimintoja on hallinnoitava siten, että ekosysteemi pysyy terveenä ja tuottavana. Strategia painottuu kolmen osa-alueen edistämiseen: kalastus, vesiviljely ja havainnointijärjestelmät.

4.2.2

Euroopan hiilijalanjäljen pienentäminen, joka on jaettu kolmeen kohtaan: merellä tuotettava tuulivoima, merta hyödyntävät energiamuodot ja meriliikenne.

4.2.3

Atlantin merenpohjan luonnonvarojen kestävän hyödyntämisen kautta pyritään edistämään kestävää kehitystä, tutkimusta ja osaamista.

4.2.4

Reagoiminen uhkiin ja hätätilanteisiin, joiden syynä voivat olla onnettomuudet tai luonnonkatastrofit, turvallisuutta ja koordinointia parantamalla.

4.2.5

Sosiaalisesti osallistava kasvu, sillä monien Atlantin alueiden olisi luotava uusia työpaikkoja kehittyville aloille, jotta pystytään korvaamaan taantuvien perinteisten alojen toiminnot.

4.3 EU:n välineet ovat strateginen yhdistelmä EU:n rahoitus- ja lainsäädäntövälineitä.

4.4 Strategian toteuttaminen: hyväksytään toimintasuunnitelma vuoden 2013 loppuun mennessä.

4.4.1 Käytettäviä välineitä ovat poliittinen yhteistyö, eräät kohdennetut toimet jo olemassa olevien sopimusten ja rakenteiden puitteissa sekä lainsäädäntö- ja rahoitusvälineiden yhdistelmä.

4.4.2 Perustetaan Atlantti-foorumi, johon osallistuvat jäsenvaltiot, Euroopan parlamentti, alueviranomaiset, kansalaisyhteiskunta sekä nykyisten toimialojen edustajat. Foorumi on aloittanut työnsä vuonna 2012, ja se lakkautetaan vuonna 2013, ja siihen kuuluu aihekohtaisia työpajoja sekä ajatushautomo.

5. Yleistä

5.1 ETSK suhtautuu myönteisesti Euroopan komission aloitteeseen, jossa ehdotetaan omaksuttavaksi EU:n yhdennetyn meripolitiikan puitteissa Atlantin alueen käsittävä lähestymistapa. Yhdennetty meripolitiikka tarjoaa yhteiset puitteet kaikille alakohtaisille politiikoille, joilla on yhteys mereen. Näin pyritään välttämään epäjohdonmukaisuudet ja tehottomuus.

5.2 ETSK arvioi, että yhdennetyn meripolitiikan konkreettinen täytäntöönpano Atlantin alueella mahdollistaa uudenlaisen lähestymistavan meriasioihin liittyvien politiikkojen laatimiseen sekä niiden mahdollisuuksien hyödyntämiseen, joita Atlantin valtameri tarjoaa sosioekonomiselle kehitykselle.

5.3 ETSK kannattaa lähestymistapaa, johon strategia perustuu: tarkoituksena on tukea sekä uusia, kehittyviä talouden aloja että antaa uutta pontta perinteisille aloille osana kestävän kehityksen mukaista lähestymistapaa.

5.4 Komitea ehdottaa, että merta hyödyntävät uusiutuvat energiamuodot saisivat EU:n toimielimiltä täyden poliittisen ja taloudellisen tuen, sillä ne mahdollistavat EU:n hiilijalanjäljen pienentämisen sekä luovat ympärilleen erittäin merkittävää teollista ja taloudellista toimintaa, joka ulottuu tuulivoimaloiden läheisyydessä sijaitsevia satama-alueita pidemmälle.

5.5 Strategian on toimittava merellä sijaitsevan energiateollisuuden sekä sen oheisteollisuuden ja logistiikkajärjestelmän tutkimuksen, teknisen kehityksen ja tuotannon moottorina Atlantin rannikkoalueilla. Tämä mahdollistaa sekä taloudellisen rakenteen monipuolistamisen että taantuvien alojen uudelleensuuntautumisen.

5.6 Tähän liittyen olisi otettava huomioon paitsi kiinteät myös kelluvat tuulivoimageneraattorit.

5.7 Aallot ja vuorovesivirtaukset ovat potentiaalisesti merkittävä energialähde ja taloudellinen voimavara, sillä nämä resurssit ovat Atlantin valtameressä maailmanlaajuisesti huippuluokkaa. ETSK ehdottaa, että Atlantti-strategiassa vahvistetaan tukea näiden toimintojen tutkimusta ja kehittämistä varten.

5.8 Uusiutuvan merienergian hyödyntämisen edellytyksenä on yhteys päätuotantokeskusten ja kulutuskohteiden välillä. Verkkoyhteydet tuotanto- ja kulutuskeskusten välillä ovat välttämättömiä, jotta meren tarjoamia energiantuotantomahdollisuuksia voidaan hyödyntää. Tätä varten tarvitaan merenalaisia sähköverkkoja, jotka ovat yhteydessä maaverkkoon.

5.9 Myös laivanrakennus on ollut Atlantin rannikkoalueilla perinteinen taloudellisen toiminnan ala, jota kannattaa tukea, mutta uudenlaisista lähtökohdista. Teknisesti kehittyneet alukset, jotka ovat ympäristön ja ilmaston näkökulmasta tehokkaampia ja täyttävät päästöjä ja ilmansaasteita rajoittavan lainsäädännön vaatimukset, sekä merellä tuotettavan tuulivoiman hyödyntämiseen liittyvät erilaiset alukset ovat Atlantin telakkateollisuuden uusia tulevaisuuden aloja.

5.10 Monien Atlantin rannikon alueiden ja etenkin joidenkin saarten syrjäinen maantieteellinen sijainti edellyttää, että uusien viestintäteknologioiden avulla kehitetään innovoivia taloudellisia toimintoja sekä luodaan verkostoja ja yhteyksiä markkinoille.

5.11 ETSK ehdottaa, että Atlantin alueilla vahvistettaisiin sosiaalisesti osallistavaa kasvua tukevia toimenpiteitä. Erityisen tärkeää on varsinkin nuorten koulutus. On taattava tietojen ja taitojen välittyminen sukupolvelta toiselle. Yhteistyötä korkeakoulujen, yritysten ja keskiasteen oppilaitosten välillä on parannettava. Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua on vahvistettava.

5.12 Kalastusalalla on viime vuosikymmeninä menetetty erittäin huomattava määrä työpaikkoja. Tämän vuoksi ETSK katsoo, että toimintaa perinteisesti harjoittaneilla rannikkopaikkakunnilla tarvitaan toimenpiteitä, joilla tuetaan monipuolistamista ja edistetään uusia toimintoja. Pienimuotoinen rannikkokalastus, äyriäistuotanto ja vesiviljely ovat toimintoja, jotka edustavat parhaiten kestävää kehitystä, ovat keskeisen tärkeitä joidenkin rannikkoalueiden taloudelliselle ja sosiaaliselle kehitykselle ja joilla on suuri kulttuuriarvo.

5.13 ETSK:n mielestä rahtiliikennettä tulisi pyrkiä siirtämään maalta merelle. Merten moottoriteitä on kehitettävä, mikä edellyttää satamien ja rautateiden välisten liityntäjärjestelmien parantamista.

5.14 Useiden onnettomuuksien yhteydessä on nähty, että hätätilanteisiin ja uhkiin liittyvät turvallisuusasiat ovat suuri haaste. On otettava käyttöön välineitä ja järjestelmiä, joilla vahvistetaan valvontaa ja turvallisuutta. ETSK ehdottaa nykyistä merkittävämpää roolia Euroopan meriturvallisuusvirastolle, jäsenvaltioiden välisen koordinoinnin parantamista sekä sellaisen asianmukaisen lainsäädännön hyväksymistä, jonka kautta voidaan välttää nykyiset riskit.

5.15 Atlantti-strategia tarjoaa mukana oleville alueille mahdollisuuksia. ETSK ehdottaa kunnianhimoisia toimia kaikkien voimavarojen hyödyntämiseksi.

5.16 Atlantti-foorumiin on otettava asianmukaisella tavalla mukaan kaikki toimijat, jotka vaikuttavat Atlantin alueen strategiseen kehitykseen. On erittäin tärkeää, että jäsenvaltioiden ja EU:n toimielinten lisäksi mukana ovat alueviranomaiset ja kansalaisyhteiskunnan organisaatiot.

5.17 ETSK, joka osallistuu Atlantti-foorumin johtoryhmään, on ehdottanut, että Atlantin alueen talous- ja sosiaalineuvostojen kansainvälinen verkosto otettaisiin mukaan foorumiin, sillä kyseiset neuvostot ovat ruohonjuuritason toimijoita ja ehdottoman tärkeitä hankkeiden määrittelyssä ja toteutuksessa. Toimintasuunnitelman onnistuminen edellyttää, että sen laatimiseen osallistuvat tärkeimmät yhteiskunnalliset ja alueelliset toimijat.

5.18 Foorumilla voi olla merkittävä rooli toimintasuunnitelman ja strategian seurannassa ja arvioinnissa. Niinpä komitea pahoittelee, että komissio suunnittelee sen lakkauttamista juuri silloin, kun hankkeiden operatiivinen täytäntöönpanovaihe alkaa. Komitea ehdottaa, että Atlantti-foorumi jatkaisi toimintaansa myös toimintasuunnitelman valmistumisen jälkeen.

6. Atlantin alueen yhteistyö: rajatylittävät yhteistyöverkostot ja -hankkeet

6.1 EU:n tasapainoisen kehityksen edistämiseksi on luotu verkostoja Irlannin, Yhdistyneen kuningaskunnan, Ranskan, Espanjan ja Portugalin alueiden sekä näiden alueiden kuntien ja kansalaisyhteiskunnan (talous- ja sosiaalineuvostot, kauppakamarit, ammattijärjestöt, työnantajajärjestöt, yhteisötalouden järjestöt, valtiovallasta riippumattomat organisaatiot, yliopistot) välille.

6.2 Atlantin kaari -komissio (9) on yksi Euroopan perifeeristen merellisten alueiden liiton (CPMR) seitsemästä alueellisesta komissiosta. Siihen kuuluu 24 Atlantin rannikon aluetta. Kyseessä on alueiden etuja ajava poliittinen foorumi, joka edistää rajatylittävää yhteistyötä Atlantin alueella yhteisten hankkeiden kautta. Lisäksi Atlantin alueen kaupungit pyrkivät vastaaviin tavoitteisiin Atlantin kaaren kaupunkien konferenssin (10) avulla.

6.3 Atlantin alueen talous- ja sosiaalineuvostojen kansainvälinen verkosto (11) perustettiin vuonna 2003. Kyseessä on Atlantin alueen kansalaisyhteiskunnan yhteistyöfoorumi, johon osallistuvat Atlantin rannikkoalueiden talous- ja sosiaalineuvostot ja muut vastaavat elimet Yhdistyneestä kuningaskunnasta, Ranskasta, Espanjasta ja Portugalista. Sen tavoitteena on edistää yhteistyötä ja kannustaa politiikkoja, jotka Euroopan yhdentymisen puitteissa vaikuttavat myönteisesti Atlantin alueiden kehitykseen parantamalla kilpailukykyä ja sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta sekä vähentämällä maantieteellisestä sijainnista aiheutuvia haittoja.

6.4 Atlantin alueen kansainvälinen verkosto on laatinut lukuisia tutkimuksia ja ehdotuksia innovoinnin ja teknologian siirron sekä rahtiliikenteen intermodaalisuuden aloilla. Erityisesti on kiinnitetty huomiota Atlantin alueen meriliikenteeseen, satamiin ja niiden sisämaa-alueisiin sekä meriturvallisuuteen. Viime aikoina Atlantin alueen kansainvälinen verkosto on työskennellyt merta hyödyntävien uusiutuvien energiamuotojen kehittämiseksi sekä EU:n Atlantti-strategian parissa.

6.5 Lisäksi on olemassa muita Atlantin alueen verkostoja, kuten Atlantin kaaren maatalouskamarien liitto AC3A, sekä korkeakoulualan verkostoja. Vuodesta 2007 lähtien Atlantin kaari -komission koordinointikomiteassa on ollut edustajia kaikista näistä verkostoista, ja se on tarjonnut yhteisen foorumin Atlantin alueen kannalta strategisten asioiden pohtimista varten.

6.6 Yhteistyö aloitettiin vuonna 1989 Interreg-ohjelman kautta. Kuluvalla ohjelmakaudella on kehitetty mittavia ja luonteeltaan osallistavia hankkeita liikennealalla sekä atlanttisen ulottuvuuden klusterin perustamiseksi merta hyödyntävien uusiutuvien energiamuotojen alalla.

6.7 ETSK on asianomaisten toimijoiden kanssa yhtä mieltä siitä, että Atlantin alueen yhteistyötä ovat haitanneet alueellisen rajatylittävän yhteistyön yleiset rajoitukset, strategisen vision puuttuminen, puutteellinen koordinointi hankkeiden välillä ja siitä aiheutuva synergiaetujen menettäminen sekä muiden kuin operatiivisluonteisten hankkeiden suuri määrä (12).

6.8 ETSK katsoo, että Atlantin alueen toimijoiden välinen dynaaminen ja monipuolinen yhteistyö eri muodoissaan on vakaa perusta, jonka pohjalta voidaan toteuttaa nykyistä kunnianhimoisempia ja ulottuvuudeltaan strategisempia yhteistyön muotoja.

7. ETSK:n ehdotus: makroaluestrategia Atlantin alueelle

7.1 ETSK katsoo, että makroaluestrategia on asianmukainen väline Atlantin alueelle. Atlantin makroalueen sisäisen kehityksen edistäminen laajamittaisen strategian kautta parantaa Atlantin alueen mahdollisuuksia saavuttaa EU:n tavoitteet ja noudattaa Eurooppa 2020 -strategiaa.

7.2 Neuvosto on kehottanut jäsenvaltioita ja komissiota kehittämään edelleen nykyisiä makroaluestrategioita sekä harkitsemaan uusien käynnistämistä tulevaisuudessa.

7.3 ETSK:n mielestä EU:n alueellisen tasapainon tavoite on peruste Atlantin alueen makroaluestrategian kehittämiselle, jotta pystytään vastaamaan aluetta koskeviin ylikansallisen tason haasteisiin. Atlantin alueiden sijainti Euroopan länsiosassa on korostunut, kun EU:n pohjoiset ja keskiset alueet ovat saaneet uutta pontta kahdesta nykyisestä makroaluestrategiasta.

7.4 Uuden monivuotisen rahoituskehyksen 2014–2020 valmistelu ja politiikkojen määrittely uudelle kaudelle tarjoavat mahdollisuuden tehdä nyt asianmukaiset päätökset.

7.5 Makroaluestrategia merkitsee mahdollisuutta hyödyntää yhteistyöstä saatuja antoisia ja intensiivisiä kokemuksia sekä ottaa laadullinen harppaus kohti entistä monipuolisempia ja kunnianhimoisempia yhteistyömuotoja, sillä Atlantin alueen on kehitettävä laajamittaisia yhteistyöhankkeita, jotka eivät ole toteutettavissa nykyisten välineiden avulla.

7.6 Atlantin merelliseen ulottuvuuteen liittyy monia Atlantin alueen tarjoamia haasteita ja mahdollisuuksia, mutta koska yhteydet sisämaahan ovat keskeisen tärkeitä, ETSK ehdottaa, että merelliseen ulottuvuuteen sisällytettäisiin sisämaan käsittävä ulottuvuus. Ilman sisämaa-alueiden kehittämistä meren tarjoamia mahdollisuuksia ei pystytä hyödyntämään. Rannikkoalueet tarvitsevat aktiivista ja dynaamista sisämaata sekä synergioita, jotka mahdollistavat koko alueen johdonmukaisen kehityksen.

7.7 Myös Euroopan parlamentti on ilmaissut tukensa makroalueelliselle lähestymistavalle, joka sisältää merellisen ja territoriaalisen kokonaisuuden Atlantin alueella (13).

8. Rakenne ja temaattiset kokonaisuudet

8.1 ETSK suosittaa Itämeri-strategiaa vastaavaa rakennetta:

8.1.1 Selkeä strategia- ja toiminta-asiakirja, joka sisältää temaattiset kokonaisuudet.

8.1.2 Toimintasuunnitelma, jonka ensisijaisilla toimilla kehitetään temaattisia kokonaisuuksia ja lippulaivahankkeita.

8.1.3 ETSK:n mielestä strategian edistymistä varten on perustettava arviointijärjestelmiä, sillä kyseessä on dynaaminen ja innovatiivinen prosessi, jonka tulee sisältää seuranta-, arviointi- ja tarkistusmekanismit.

8.2 ETSK ehdottaa, että Atlantin alueen makroaluestrategia pohjautuisi Eurooppa 2020 -strategian temaattisiin kokonaisuuksiin. Tällöin aihekohtaiset sisällöt ja alakohtaiset politiikat olisivat kokonaisvaltaisesti yhteydessä toisiinsa.

8.3 Kansainvälinen ulottuvuus

8.3.1 Islanti ja Norja ovat kaksi Euroopan maata, jotka sijaitsevat Atlantin alueella ja joiden tulee osallistua makroaluestrategiaan samoin kuin Grönlannin ja Färsaarten. Pohjanmeren alueen jäsenvaltiot voivat myös olla kiinnostuneita toteuttamaan makroaluestrategian omalla alueellaan.

8.3.2 Atlantin valtameren geopoliittinen asema, historialliset ja kulttuuriset yhteydet ja yhteistyöstä saatu kokemus on sisällytettävä Atlantin alueen makroaluestrategiaan. Transatlanttinen ulottuvuus on erityisen tärkeä, sillä suhteet Yhdysvaltoihin, Keski- ja Etelä-Amerikkaan ja Afrikkaan ovat EU:n kannalta strategisia.

8.4 Kestävä kasvu

8.4.1 Atlantin alue tarvitsee kestävämpää liikennejärjestelmää, joka vähentää riippuvuutta maantieliikenteestä, jonka hiilidioksidipäästöt ovat muita liikennemuotoja korkeammat. Liikennettä tulee siirtää merelle parantamalla meriliikenteen edellytyksiä: meren moottoriteitä ja satamien maayhteyksiä ensisijaisesti rautateitse. Tämä pitää sisällään myös satama-alueiden suunnittelun, satamien ja kaupunkien väliset yhteydet sekä liikenneverkostojen ja -keskusten kokonaisuuden. Meriturvallisuuden sekä katastrofitilanteiden ehkäisyyn ja hallintaan liittyvän yhteistyön on niin ikään oltava osa järjestelmää.

8.4.2 Meriympäristön kestävyys on yhteydessä ihmisen harjoittamaan toimintaan ja erittäin haavoittuvainen paineille, joita aiheuttavat esimerkiksi maalta peräisin oleva hajakuormitus ja Atlantin valtamereen laskevat sisävedet.

8.4.3 Rannikon kestävän kehityksen ja rannikkoalueiden kokonaisvaltaisen hallinnoinnin kannalta on otettava huomioon paitsi rannikkoalueiden taloudellinen toiminta ja saasteet myös kaupunkikehityksen voimakas keskittyminen rannikolle sekä rannikon ja sisämaan keskinäinen suhde.

8.4.4 Strategiaan on sisällytettävä toimia, joilla edistetään sopeutumista ilmastonmuutokseen ja sen vaikutuksiin asutuilla ja asumattomilla rannikkoseuduilla sekä hillitään ilmastonmuutosta ja sen vaikutuksia.

8.4.5 Atlantin valtameren uusiutuvat energiamuodot ovat puhdas ja kotoperäinen energialähde, jonka valtava potentiaali on vielä hyödyntämättä.

8.5 Älykäs kasvu

8.5.1 Atlantin valtameren yhteydet pohjois–etelä-akselilla sekä Keski- ja Itä-Euroopan markkinoille ovat kilpailukyvyn kannalta erittäin merkittävä tekijä, jota on hyödynnettävä perustamalla Atlantin rautatieliikennekäytävä. Atlantin alueen lentoliikenneyhteydet ovat myös riittämättömät.

8.5.2 Atlantin voimavarojen – kuten merta hyödyntävien uusiutuvien energiamuotojen, meribioteknologioiden tai muiden merenpohjan esiintymien – hyödyntäminen tarjoaa mahdollisuuden synnyttää kukoistavia ja innovoivia elinkeinoaloja, jotka voivat luoda hyvinvointia ja työpaikkoja.

8.5.3 Nämä politiikat edellyttävät talous- ja yhteiskuntaelämän sekä tieteen, teknologian ja rahoitussektorin toimijoiden merkittävää panosta. On määriteltävä tavoitteita esimerkiksi seuraaville aloille: infrastruktuurit, teollisuus, koulutus, tutkimus-, kehittämis- ja innovointipolitiikat, korkeakoulujen, teknologiakeskusten ja yritysten välinen yhteistyö, klustereiden luominen jne.

8.5.4 Kehittyneiden ympäristöteknologioiden ja -järjestelmien tutkimus on avaamassa uusia strategioita ja näköaloja Atlantin alueen perinteisille, taantuville toiminnoille, kuten kalastukselle ja laivanrakennukselle. Huviveneily on voimakkaasti kasvava ala, joka tukee kehitysstrategioita.

8.5.5 Huviveneily ja muu virkistystoiminta on houkutteleva ala, jolla tulee hyödyntää sekä luonnonperintöön että kulttuuriperintöön liittyviä näkökohtia. Matkailu luo taloudellista toimintaa ja työpaikkoja sekä edistää atlanttisen ja eurooppalaisen identiteetin kehittymistä.

8.6 Osallistava kasvu

8.6.1 Atlantti-strategiassa tulee olla merkittävä sosiaalinen ulottuvuus. Taloudellisen kehityksen ja uusien työpaikkojen luomisen tulee auttaa Atlantin alueen väestöä parantamaan elämänlaatuaan, jotta ihmiset eivät muuta pois alueelta.

8.6.2 Alueviranomaisten tulee edistää työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua sekä työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan osallistumista.

8.6.3 On ensisijaisen tärkeää parantaa koulutusta mereen ja merenkulkuun liittyvissä asioissa sekä parantaa yhteistyötä korkeakoulujen ja koulutuskeskusten välillä.

8.6.4 Tietotekniikkaa on kehitettävä edelleen etenkin Atlantin alueen ulommaisilla seuduilla, joiden liitettävyyttä on parannettava.

8.6.5 Alueelliseen yhteenkuuluvuuteen pohjautuvassa yhdennetyssä lähestymistavassa on otettava huomioon pienten rannikkokylien, saarten, kaupunkien ja metropolialueiden sekä maaseutupaikkakuntien tilanne.

9. Hallinto ja rahoitus

9.1 ETSK katsoo, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa on useita oikeusperustoja, joiden pohjalta näitä politiikkoja voidaan toteuttaa: muun muassa artiklat 174–178 (yhteenkuuluvuus), 38 ja 39 (maatalous ja kalastus), 90–100 (liikenne), 170 ja 171 (Euroopan laajuiset liikenneverkot), 173 (teollisuus), 191–193 (ympäristö), 194 (energia), 195 (matkailu) ja 349 (syrjäisimmät alueet).

9.2 Strategian on oltava eurooppalainen ja komission laatima, neuvoston ja parlamentin hyväksymä sekä ETSK:n ja alueiden komitean tukema. Atlantin rannikon jäsenvaltioilta tarvitaan vahvaa sitoumusta sen täytäntöönpanossa.

9.3 Strategian laatimisen yhteydessä on toteutettava laaja kuulemis- ja vuoropuhelumenettely, johon osallistuvat kaikki kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason osapuolet sekä hallinnon että järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan taholta.

9.4 Eri toimijoiden osallistuminen on mahdollista ainoastaan monitasoisessa hallintomallissa, joka kattaa kaikki tahot sekä tukee niiden osallistumista ja vaikuttamismahdollisuuksia tasapainoisella ja jäsennellyllä tavalla.

9.5 ETSK katsoo, että Itämeren ja Tonavan strategioista saatujen kokemusten perusteella olisi luovuttava ”kolmen kiellon” rajoituksesta, sillä makroaluestrategioiden onnistuminen edellyttää tulevaisuudessa uusia lainsäädäntö-, hallinto- ja rahoitusvälineitä.

9.6 Euroopan komissiolla on oltava toimintoja edistävä ja koordinoiva rooli.

9.7 On perustettava korkean tason ryhmä, jossa mukana ovat jäsenvaltioiden edustajat sekä komissio, Euroopan parlamentti, ETSK ja AK.

9.8 Viiden mukana olevan jäsenvaltion yhteyspisteet vastaavat strategiaan kuuluvien kansallisten toimien koordinoinnista.

9.9 Kunkin painopistealueen koordinoijat ja hankkeiden koordinoijat voivat tulla joko jäsenvaltio-, alue- tai paikallistasolta.

9.10 ETSK korostaa Atlantti-foorumin merkitystä, sillä monitasoiseen hallintoon pohjautuva lähestymistapa kokoaa yhteen kaikki sidosryhmät ja kanavoi niiden osallistumista ja panosta paitsi strategian laatimiseen myös sen seuranta-, arviointi- ja tarkistusprosessiin. Alueviranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen tulee osallistua Atlantti-foorumiin: yritysten, ammattijärjestöjen, yhteisötalouden toimijoiden, korkeakoulujen, teknologiakeskusten ja muiden toimijoiden tulee olla sen toiminnassa aktiivisesti mukana.

9.11 Lisärahoituksen estävä periaate tarkoittaa, että koheesiopolitiikan määrärahat ovat makroaluestrategian merkittävin rahoituslähde, mutta ETSK katsoo, että tulevaisuudessa tarvitaan erityistä rahoitusta.

9.12 ETSK katsoo, että nykyisin käytettävät rahastot soveltuvat rajallisesti eräiden strategisten hankkeiden rahoitukseen. Rahoitusvälineitä on lisättävä siten, että hyödynnetään myös alakohtaisiin politiikkoihin tarkoitettuja EU:n varoja.

9.13 Euroopan investointipankki voi myös myöntää rahoitusta konkreettisiin hankkeisiin. Kansallisia, alueellisia ja paikallisia resursseja on käytettävä hankkeiden rahoitukseen, kuten myös julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia.

9.14 Koska unionin monivuotisen rahoituskehyksen laatiminen sekä EU:n aluepolitiikan uudistus ovat parhaillaan käynnissä, nyt on oivallinen hetki taata, että rahastoja koskeva säännöstö mahdollistaa makroaluestrategioiden rahoituksen.

9.15 Jotta Atlantin makroaluestrategiaan kuuluvat toimet ja hankkeet voidaan sisällyttää rahastojen ohjelmaan kaudella 2014–2020, päätöksiä tulisi tehdä vuoden 2013 aikana, jotta makroaluestrategia olisi toimintavalmis uuden ohjelmakauden alussa.

Bryssel 24. toukokuuta 2012

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Euroopan unionin strategia Itämeren aluetta varten, COM(2009) 248 final, 10. kesäkuuta 2009

(2) Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Tonavan aluetta koskeva EU:n strategia, COM(2010) 715 final.

(3) Ks. 1 kohta.

(4) Ks. ETSK:n lausunnot Tonavan aluetta koskevasta EU:n strategiasta: EUVL C 48, 15.2.2011, s. 2 ja EUVL C 248, 25.8.2011, s. 81.

(5) Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle Itämeren aluetta varten laaditun EU:n strategian täytäntöönpanosta, COM(2011) 381 final.

(6) Euroopan unionin alueellinen agenda 2020: Tavoitteena entistä osallistavampi, älykkäämpi ja kestävämpi moninaisten alueiden Eurooppa. 19.5.2011.

(7) Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus erityissäännöksistä Euroopan alueellista yhteistyötä koskevan tavoitteen tukemiseksi Euroopan aluekehitysrahastosta, COM(2011) 611 final.

(8) Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Meristrategian laadinta Atlantin valtameren alueelle, COM(2011) 782 final, 21. marraskuuta 2011.

(9) http://arcatlantique.org.

(10) http://www.atlanticcities.eu.

(11) Welsh Economic Forum; Ala-Normandian, Bretagnen, Pays de la Loiren, Poitou-Charentesin, Akvitanian, Keski-Ranskan ja Limousinin alueiden alueelliset talous-, sosiaali- ja ympäristöneuvostot; Baskimaan, Kantabrian, Asturiasin, Galician ja Kanariansaarten talous- ja sosiaalineuvostot; Instituto de Soldadura e Qualidade de Lisboa ja USALGARVE.

(12) Atlantic Spatial Development Perspective, CPRM:n Atlantin kaari -komissio.

(13) Euroopan parlamentin 9. maaliskuuta 2011 antama päätöslauselma EU:n strategiasta Atlantin aluetta varten.

31.7.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 229/32

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheista ”Ehdotus neuvoston asetukseksi vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta”

COM(2011) 398 final – 2011/0177 APP

ja ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Eurooppa 2020 -strategiaa tukeva talousarvio”

COM(2011) 500 final

2012/C 229/06

Esittelijä: Stefano PALMIERI

Toinen esittelijä: Jacek KRAWCZYK

Komissio päätti 29. kesäkuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Eurooppa 2020 -strategiaa tukeva talousarvio

COM(2011) 500 final.

Neuvosto päätti 19. lokakuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus – neuvoston asetus vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta

COM(2011) 398 final – 2011/0177 APP

Asian valmistelusta vastannut ”talous- ja rahaliitto, taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 7. toukokuuta 2012.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 23.–24. toukokuuta 2012 pitämässään 481. täysistunnossa (toukokuun 24. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 165 ääntä puolesta ja 9 vastaan 5:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) ymmärtää Euroopan komission pyrkimyksen saavuttaa uuden monivuotisen rahoituskehyksen osalta tasapainoinen ratkaisu, jossa sovitetaan yhteen kaksi vastakkaista vaatimusta kompleksisessa sosiaalisessa, taloudellisessa ja poliittisessa tilanteessa. Ensimmäinen vaatimus liittyy eräiden jäsenvaltioiden haluun rajoittaa julkisten varojen käyttöä kriisin johdosta, mikä tulee varmasti vaikuttamaan keskusteluun ja lopullisen sopimuksen sisältöön. Toisena vaatimuksena on tarve tarttua asianmukaisesti ja tehokkaasti EU:n kunnianhimoisiin haasteisiin, jotka juontavat juurensa Lissabonin sopimuksesta ja Eurooppa 2020 -strategiasta.

1.2 Eurooppa on vaikeuksissa sekä akuutin finanssi- ja talouskriisin että kriisin johdosta jäsenvaltioissa toteutettujen vastatoimien hajanaisuuden takia. Tämä uhkaa Euroopan unionin toimintaa ja jopa sen tulevaisuudennäkymiä.

1.3 ETSK on jo todennut aiemmissa lausunnoissaan ja korostaa tässäkin lausunnossa – samoin kuin Euroopan parlamentti ja alueiden komitea –, että EU:n suurten haasteiden johdosta on yhä suotavampaa ja tarpeellisempaa lisätä EU:n talousarviossa unionin talouskasvun ja työllisyyden elvyttämiseen osoitettavia varoja. ETSK yhtyy siihen viestiin, että tarvitaan enemmän (ja parempia) EU:n toimia eikä vähemmän EU:n toimia. Sitä vastoin monivuotisen rahoituskehyksen jäädyttäminen reaalisesti nykytasolle tarkoittaisi sitä, ettei moniin EU:n lähivuosien haasteisiin pystyttäisi vastaamaan.

1.4 Vaikuttaa siis siltä, että komission ehdotuksessa suuntaudutaan liian voimakkaasti tilanteen säilyttämiseen ennallaan sekä osoitettujen määrärahojen että talousarvion rakenteen osalta, mikä johtaa epäsuhtaan EU:n edessä olevien uusien haasteiden laajuuden ja luonteen sekä käytettävissä olevien resurssien välillä – eli EU:n pyrkimysten ja niiden toteuttamiskeinojen välillä.

1.5 Lisäksi ETSK katsoo, että keskustelussa EU:n talousarvion tarkistamisesta tulee keskittyä talousarvion tuloksellisuuteen kriisin takia vakavasti vaarantuneen poliittisen Eurooppa-hankkeen kannalta. Monivuotista rahoituskehystä olisi siis arvioitava sen perusteella, tarjoaako se EU:lle asianmukaisesti unionin ensisijaisten strategisten tavoitteiden edellyttämät resurssit ilman kansalaisten ja yritysten verotaakan lisäämistä eli voidaanko sen avulla tuottaa EU-tason lisäarvoa (1) niin, että taakka jakautuu tasapuolisesti EU:n kansalaisten kesken.

1.6 Mitä ehdotuksen yksityiskohtiin tulee, ETSK kannattaa EU:n talousarvion rakenteen parantamista ja yksinkertaistamista. Näin voidaan laannuttaa huomattavasti keskustelua oikeudenmukaisesta palautumasta ja jäsenvaltioiden välisestä oikeudenmukaisuudesta ja keskittyä sen sijasta unionin strategisten tavoitteiden tehokkaaseen toteuttamiseen.

1.7 Tulopuolen vahva uutuus on ehdotus uuden omien varojen järjestelmän käyttöönotosta. Uusia omia varoja on tarkoitus saada muuttamalla alv-perusteisia varoja sekä ottamalla käyttöön finanssitransaktiovero. ETSK on jo ilmaissut kannattavansa paluuta Rooman sopimuksen (2) alkuperäiseen henkeen, jonka avulla voidaan taata EU:n aito taloudellinen riippumattomuus.

1.7.1 ETSK kannattaa alv-perusteisiin omiin varoihin ehdotettua muutosta, sillä tämä edistää EU:n sisämarkkinoiden kehitystä ja auttaa vähentämään taloudellisia vääristymiä jäsenvaltioissa. Komitea korostaa kuitenkin, ettei komission ehdotuksessa ole tarkkoja tietoja alv-järjestelmään tehtävistä muutoksista ja niiden jäsenvaltioille aiheuttamista rahoitusmäärämuutoksista. ETSK tähdentää, että finanssitransaktioveroa tulee soveltaa maailmanlaajuisesti, ja katsoo, että sen käyttöönottaminen EU-tasolla (niin, että kaikille jäsenvaltioille vahvistetaan vähimmäisverokanta) kasvattaisi rahoitusalan panosta EU:n ja jäsenvaltioiden talousarvioihin ja vähentäisi puhtaasta keinottelusta johtuvaa talouden epävakautta.

1.8 Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan paljon resursseja myös monivuotisen rahoituskehyksen ulkopuolelta. ETSK:n mielestä olisikin parannettava mahdollisuuksia luoda innovatiivisia rahoitusvälineitä tällaisten investointien tekemiseksi (hankejoukkolaina, project bond), mutta vasta sen jälkeen, kun on arvioitu seikkaperäisesti mahdolliset vaikutukset ja mahdollinen riskin siirtyminen julkiselle sektorille.

1.9 Menopuolella Euroopan komission määrittämät painopisteet edellyttävät yksinomaan unionin tasolla toteutettavissa olevia toimia, jotka tuottavat todellista lisäarvoa niin, että yksi EU-tasolla käytetty euro tuottaa enemmän tuloksia kuin yksi jäsenvaltiotasolla käytetty euro. Toimet koskevat eurooppalaisia julkishyödykkeitä, joita ei ole tarkoituksenmukaisinta tuottaa jäsenvaltiotasolla (markkinoiden toimimattomuuden takia tai koska samanlaisia mittakaavaetuja ei voida saada aikaan jäsenvaltiotasolla) ja jotka edellyttävät näin ollen tehokkaita unionin toimia.

1.10 Tähän liittyen ETSK suhtautuu myönteisesti yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) uudistukseen, jonka avulla pyritään varmistamaan eurooppalaisen maatalousmallin tehokkuus ja tuloksellisuus sekä samanaikaisesti aito lisäarvo EU:lle. ETSK on jo aiemmin ilmaissut ja toistaa tässä yhteydessä olevansa vakuuttunut siitä, että YMP – kuten myös yhteinen kalastuspolitiikka (YKP) – tulee suunnitella niin, että vahvistetaan sekä maa-, metsä- ja kalatalouden välistä että ympäristönsuojelun ja luonnonvarojen kestävän käytön välistä yhteyttä. Näin voidaan edistää hyviä ympäristömenettelyjä luopumatta kuitenkaan maatilojen ja kalastajien taloudellisen elinvoiman ja kilpailukyvyn tukemisesta, kun otetaan huomioon, että perushyödykkeiden hinnat vaihtelevat voimakkaasti.

1.11 Suorien tukien järjestelmän osalta ETSK korostaa, että tavoitteena oleva eurooppalaisten maataloustuottajien kilpailuedellytysten yhtenäistäminen ja uusien jäsenvaltioiden vahvempi integroiminen tulee toteuttaa niin, että arvioidaan tarkasti toimien mahdollisia vaikutuksia kaikkiin jäsenvaltioihin. Jotta voidaan välttää kilpailun vääristymistä, jolla saattaa olla sosiaalisia vaikutuksia, on varmistettava, ettei tukitaso ole yhdessäkään jäsenvaltiossa alle 90 prosenttia EU:n 27 jäsenvaltion suorien tukien keskiarvosta monivuotisen rahoituskehyskauden 2014–2020 päättyessä.

1.12 Tulevan koheesiopolitiikan ohjenuorana olisi oltava Lissabonin sopimuksen 174 artikla, jonka mukaan ”[u]nioni pyrkii – – vähentämään alueiden välisiä kehityseroja sekä muita heikommassa asemassa olevien alueiden jälkeenjääneisyyttä”.

1.13 Koheesiopolitiikan kohdentaminen muutamiin keskeisiin EU:n painopisteisiin vaikuttaa vakuuttavalta, mutta ETSK vastustaa makrotaloudellisten ehtojen asettamista koheesiopoliittisten varojen myöntämiselle. Komitea katsoo lisäksi, ettei asteittaisen käytöstäpoisto- ja käyttöönottojärjestelmän korvaaminen uudella siirtymäalueiden luokalla saa supistaa heikoimmin kehittyneille alueille varattavia resursseja ja ettei koheesiorahastoa saa käyttää epäasianmukaisesti sen alkuperäisiin tavoitteisiin kuulumattomien tehtävien rahoittamiseen. Ohjelmakaudelta 2007–2013 yli jääviä varoja voidaan kuitenkin poikkeuksellisesti käyttää unionilta odotettavan eurooppalaisen kasvusuunnitelman rahoittamiseen. Samoin voidaan tehdä tietyn aikaa, esimerkiksi ensimmäisten kolmen vuoden ajan, seuraavan ohjelmakauden 2014–2020 varoilla.

1.14 ETSK katsoo uuden monivuotisen rahoituskehyksen tavoitteiden toteutumisen edellyttävän, että EU:n talousarvio on esimerkillinen, tehokas, tuloksekas ja selkeä, jotta saavutetaan kansalaisten luottamus ja jotta heidän on helppo oivaltaa Euroopan yhdentymisen edut ja EU:n tason toimien puuttumisen aiheuttamat kustannukset. ETSK haluaisikin, että luotaisiin tai otettaisiin käyttöön järjestelmiä kaikkien EU:n politiikkojen tuloksellisuuden seuraamiseksi, jotta voidaan arvioida niiden sosiaalisia, taloudellisia ja alueellisia vaikutuksia.

1.15 ETSK:n mielestä komission ehdotus tarjoaa vankan pohjan neuvotteluille, joita ollaan parhaillaan käynnistämässä. Komitea sitoutuu tältä pohjalta seuraamaan asian edistymistä ja ottamaan kantaa siihen, millaisiin lainsäädännöllisiin muutoksiin ehdotus johtaa.

2. Euroopan komission ehdotus vuosien 2014–2020 monivuotiseksi rahoituskehykseksi

2.1 Käsillä oleva ETSK:n lausunto koskee ehdotusta (COM(2011) 398 final) neuvoston asetukseksi, jolla pannaan täytäntöön Euroopan komission 29. kesäkuuta 2011 antama tiedonanto ”Eurooppa 2020 -strategiaa tukeva talousarvio” (COM(2011) 500 final). Ehdotettu neuvoston asetus muodostaa vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen.

2.2 Monivuotisen rahoituskehyksen kokonaissumma on 1 025 miljardia euroa, joka on 1,05 prosenttia Euroopan unionin bruttokansantulosta (bktl). Lisäksi tulevat monivuotisen rahoituskehyksen ulkopuoliset menot (Euroopan kehitysrahasto ja Euroopan globalisaatiorahasto), jotka ovat suuruudeltaan 58,5 miljardia euroa. Kokonaissumma on inflaatio pois lukien miltei sama kuin edellisen kauden (2007–2013) monivuotisessa rahoituskehyksessä, jonka yhteismäärä oli 994 miljardia euroa.

2.3 Menopuolelle ehdotetaan seuraavia muutoksia:

—	Toimia yksinkertaistetaan ohjelmien ja tavoitteiden määrää vähentämällä; näin voidaan karsia rahoituksen saajille koituvaa byrokratiaa ja helpottaa vaikutusten arviointia.

—

Rakennerahastojen (EAKR, ESR ja koheesiorahasto) varat – vähennettynä Verkkojen Eurooppa -välineeseen käytettävällä määrällä – pienenevät 355 miljardista eurosta 336 miljardiin euroon, ja nykyinen tuen asteittainen käytöstäpoisto- ja käyttöönottojärjestelmä korvataan luomalla uusi siirtymäalueiden luokka.

—	Luodaan yhteinen strategiakehys rakennerahastoille, maaseudun kehittämiselle ja kalastuspolitiikalle sekä tutkimus- ja innovointitoimintaa koskeva Horisontti 2020 -aloite, jossa keskeisellä sijalla on Euroopan teknologiainstituutti.

—	Luodaan uusi Verkkojen Eurooppa -väline, joka kattaa laajat liikenne-, energia- sekä tieto- ja viestintäverkot (40 miljardia euroa + 10 miljardia euroa koheesiorahastosta).

—	Käynnistetään YMP:n uudistus ja supistetaan hieman sen prosentuaalista osuutta talousarviosta (60 miljardia euroa vuodessa) sekä sen reaaliarvoa (3). Sen yhteyttä ympäristön kehitykseen tiivistetään (”viherryttäminen”, greening), ja lisäjoustoja on tarkoitus toteuttaa.

—	Lisätään tutkimus- ja innovointitoimintaan sekä yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen suunnattua rahoitusta (80 miljardia euroa).

2.4 Tulopuolella ehdotetaan asteittaista siirtymistä voittopuolisesti bktl-perusteisiin maksuihin perustuvasta talousarviosta kohti virtaviivaisempaa mallia, joka perustuu aitoihin omiin varoihin ja uudistettuihin korjausjärjestelyihin. Komissio ehdottaa erityisesti nykyisten alv-perusteisten omien varojen korvaamista viimeistään vuodesta 2018 sellaisella omien varojen järjestelmällä, joka perustuu finanssitransaktioveron ja uuden alv:n käyttöönottoon. Näin voidaan tehostaa erilaisten kansallisten järjestelmien yhdenmukaistamista ja lakkauttaa poikkeukset.

3. Yleistä

3.1 On ilmeistä, että Euroopan komissio pyrkii uuden monivuotisen rahoituskehyksen osalta tasapainoiseen ratkaisuun tilanteessa, joka on sekä Euroopan finanssi- ja talouskriisin että jäsenvaltioiden EU-tasolla antaman poliittisen vastauksen hajanaisuuden vuoksi erityisen hankala EU:n toiminnan ja tulevaisuudennäkymien kannalta. On tasapainotettava kaksi toisilleen vastakkaista mutta pakottavaa vaatimusta. Toinen liittyy kriisistä johtuvaan säästömielialaan ja haluun rajoittaa julkisten varojen käyttöä, mikä tulee varmasti vaikuttamaan keskusteluun ja lopullisen sopimuksen sisältöön. Toisena vaatimuksena on riittävien rahoitusvarojen osoittaminen, jotta EU:n suuriin haasteisiin voidaan tarttua tehokkaasti.

3.2 Komission tiedonantoa ”Eurooppa 2020 -strategiaa tukeva talousarvio” on siis tarkasteltava nykyisen taloudellisen ja poliittisen tilanteen valossa. Kaikissa keskusteluissa siitä, millainen EU:n talousarvion olisi oltava, on pohdittava Euroopan yhdentymisen nykyistä roolia, jotta voidaan vastata muuttuvan maailman uusiin haasteisiin. On kuitenkin myös ymmärrettävä, miten suuressa määrin jäsenvaltiot aikovat todellisuudessa tunnustaa ja varmistaa EU:n roolin.

3.2.1 Vuosien 2007–2013 monivuotisen rahoituskehyksen syntyyn johtaneet neuvottelut olivat raskaat, ja EU:n talousarvion hyväksymisessä vuodeksi 2011 oli vaikeuksia. Tämän perusteella, ja ottaen huomioon yhdeksän jäsenvaltion (4) hallitusten päämiesten komission puheenjohtajalle José Manuel Barrosolle kesällä 2011 lähettämä kirje, voidaan päätellä, että vähintäänkin merkittävä joukko maita haluaisi pitää EU:n rahoitussitoumukset mahdollisimman pieninä. Tämä johtanee jälleen hankaliin ja mutkikkaisiin neuvotteluihin.

3.3 Vaikuttaa kuitenkin siltä, että komission ehdotuksessa suuntaudutaan liian voimakkaasti tilanteen säilyttämiseen ennallaan, vaikka EU:lla on edessään yhä enemmän ja yhä vaikeampia haasteita (mm. talous-, finanssi- ja sosiaalinen kriisi, kilpailukyky, ilmastonmuutos). Toisin sanoen ehdotus kuvastaa epäsuhtaa EU:n edessä olevien uusien haasteiden luonteen ja laajuuden sekä käytettävissä olevien resurssien välillä – eli EU:n pyrkimysten ja niiden toteuttamiskeinojen välillä.

3.4 ETSK toistaa sen jo aiemmin toteamansa (5) seikan, että EU:n talousarviota on suotavaa ja myös välttämätöntä kasvattaa, kun otetaan huomioon uudet haasteet, joihin on vastattava yhdessä: ”EU:n talousarvion kokonaistarkastelussa ei ole kysymys numerotiedoista vaan poliittista hanketta edistävästä välineestä. Euroopan unionilla ei nykyisin ole käytettävissään määrärahoja pannakseen täytäntöön poliittisen strategiansa tai uuteen Lissabonin sopimukseen perustuvat sitoumuksensa.”

3.4.1 Euroopan parlamentin kanta on, että kriisi ja EU:n ongelmat voidaan ratkaista EU:n toimia lisäämällä eikä niitä vähentämällä. Sen mielestä monivuotisen rahoituskehyksen jäädyttäminen reaalisesti nykytasolle – kuten komissio ehdottaa – tarkoittaa sitä, ettei moniin EU:n lähivuosien haasteisiin pystytä vastaamaan. Parlamentti on tämän vuoksi kehottanut lisäämään seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen resursseja 5 prosentilla ja haastanut neuvoston – ellei se kannata tätä lähestymistapaa – määrittämään selvästi, mitkä poliittisista painopisteistä tai hankkeista on hylättävä rahoituskaudella 2014–2020 niiden todistetusta eurooppalaisesta lisäarvosta huolimatta (6).

3.4.2 Alueiden komitea toteaa samansuuntaisesti, että ”ehdotettua rahoitustasoa tulisikin pitää ehdottomana vähimmäismääränä, joka tarvitaan jäsenvaltioiden – – unionille asettamien tavoitteiden saavuttamiseen” ja että ”erityisesti valtionkassojen tulisi muuttaa suhtautumistaan ja nähdä EU:n ydintehtävät investointeina eikä kuluina” (7).

3.4.3 Euroopan unionin toiminnasta tehdyllä sopimuksella toteutettujen muutosten johdosta vuosien 2014–2020 monivuotisen rahoituskehyksen laatiminen ei ole enää yksinomaan komission ja jäsenvaltioiden hallitusten vastuulla, sillä Euroopan parlamentilla on enemmän sananvaltaa laajemman demokraattisen vastuun myötä. Uusi järjestelmä tarjoaa kansalaisyhteiskunnalle ja siten erityisesti ETSK:lle mahdollisuuksia seurata uuden monivuotisen rahoituskehyksen valmistelua ja osallistua aktiivisesti keskusteluun tiiviissä yhteistyössä Euroopan parlamentin kanssa.

3.5 ETSK sitoutuukin seuraamaan neuvotteluja ja ottamaan kantaa tähän prosessiin, jossa komission ehdotuksen pohjalta tehdään konkreettisia lainsäädännöllisiä muutoksia. Monivuotisen rahoituskehyksen avulla on tarkoitus antaa EU:lle sen ensisijaisten tavoitteiden edellyttämät resurssit ilman kansalaisten ja yritysten verotaakan lisäämistä. Rahoituskehystä on arvioitava tämän perusteella.

3.6 Entistä vahvemman tulossuuntautuneisuuden johdosta huomiota on siirrettävä menojen määrään keskittyvästä sääntöjen muodollisesta noudattamisesta siihen, että etenkin koheesiopolitiikan ja YMP:n osalta valvotaan tosiasiallisesti varojen käytön ja tulosten tavoittelun asianmukaisuutta ja tehokkuutta. Tällainen näkökannan muutos, joka ilmenee nimenomaisesti ajatuksessa EU:n varainkäytön tuottaman lisäarvon kasvattamisesta, edellyttää yhtenäistä lähestymistapaa sekä hallinto- että valvontamekanismeihin nähden.

3.7 Ei saa unohtaa, että rahoituskaudella 2007–2013 noin 1,1 prosenttiin EU:n bruttokansantulosta yltävä EU:n talousarvio on joka tapauksessa mahdollistanut merkittävien resurssien jakamisen investointeihin ja että hyvin käytettyinä niistä voidaan saada elintärkeää vipuvoimaa EU:n talouskasvun edistämiseksi. Siksi ETSK toivoo, että EU:n keskeisten strategisten tavoitteiden saavuttamiseen liittyvät EU:n talousarvion ja jäsenvaltioiden talousarvioiden tarkoituksenmukaiset yhteisvaikutukset vahvistuvat.

3.8 ETSK pitää ratkaisevan tärkeänä, että vuosien 2014–2020 monivuotisen rahoituskehyksen laadintaprosessi herättää luottamusta eurooppalaisissa ja että he pitävät sitä uskottavana. Tässä yhteydessä tulee tuoda esille sekä Euroopan yhdentymisen edut että EU:n tason toimien puuttumisen aiheuttamat kustannukset. Tämän varmistamiseksi EU:n talousarvion on oltava

—	hallinnoinniltaan moitteeton, eikä sen tule aiheuttaa kohtuuttomia hallintokustannuksia

—	tehokas nykyiseen monivuotiseen rahoituskehykseen verrattuna aikaansaatavien säästöjen suhteen

—	tuloksekas asetettujen tavoitteiden saavuttamisen kannalta; sen avulla tulee myös saada aikaan näkyviä vaikutuksia eurooppalaisten elämään

—	selkeä ja valvottavissa kaikkien kustannuksiin, käytettäviin resursseihin ja tulosten saavuttamiseen liittyvien näkökohtien osalta

—	yhteisvastuuta, oikeudenmukaista kilpailua ja kilpailukykyä koskevien unionin periaatteiden noudattamista tukeva.

3.9 ETSK katsoo, että keskusteltaessa komission ehdotuksen asianmukaisuudesta tulee arvioida seuraavia seikkoja:

—	eurooppalainen lisäarvo ja asianmukaiset strategiset painopisteet

—	kyky vastata kriisistä johtuviin haasteisiin ja ohjata Eurooppa solidaarisen kehityksen suuntaan, kun otetaan huomioon, että jäsenvaltiot pyrkivät supistamaan julkisia menojaan.

3.9.1 Mitä eurooppalaiseen lisäarvoon tulee, komissio mainitsee tärkeitä painopisteitä, joihin voidaan vastata vain EU:n tasolla. Ne liittyvät eurooppalaisiin julkishyödykkeisiin eli aloihin, joilla yksi EU-tasolla käytetty euro tuottaa enemmän tuloksia kuin yksi jäsenvaltiotasolla käytetty euro.

3.9.2 Eurooppalaisia julkishyödykkeitä ovat tutkimus- ja kehittämistoiminta, yhteinen puolustus, elintarviketurvallisuus, maahanmuutto- ja turvapaikka-asiat, ilmastonmuutokseen vastaaminen sekä Euroopan laajuiset energia- ja viestintäalan sekä sisämarkkinoiden (joiden toteuttaminen on vielä kesken) infrastruktuuri-investoinnit. Vuosien 2014–2020 monivuotisessa rahoituskehyksessä lisätään näiden strategisten alojen talousarviomäärärahoja huomattavasti verrattuna vuosien 2007–2013 kehykseen, vaikka talousarvio on niukka.

3.9.3 ETSK panee merkille komission ehdotuksen sisältämän tärkeän uudistuksen, mutta sen on pakko huomauttaa, ettei kyseisistä painotuksista ole keskusteltu lainkaan. Tämän johdosta vaarana on, ettei EU:n talousarvion avulla pystytä tarttumaan suoraan keskeisiin ongelmiin, joita nykyinen talous- ja finanssikriisi aiheuttaa, ja että talousarvio joutuu vastaisuudessakin erityisten intressiryhmien hampaisiin.

3.10 ETSK muistuttaa (8), että tässä vaativassa tilanteessa EU:n talousarviopolitiikka on määriteltävä sen mukaisesti, millainen perusvalinta tehdään federalismin ja hallitustenvälisyyteen perustuvan järjestelmän välillä ja miten pitkälle menevää yhdentymistä näin ollen tavoitellaan. Erityisesti periaate, jonka mukaan jäsenvaltioiden olisi saatava oikeudenmukainen palautus, perustuu rahoitusvarojen arvioimiseen jäsenvaltioiden bkt:n mukaan, mikä on ristiriidassa EU:n perussopimusten hengen ja kirjaimen kanssa.

3.10.1 Jäsenvaltioiden rahoitusosuuksiin perustuva nykyinen talousarviojärjestelmä on monimutkainen ja varsin epäselvä, mikä heikentää järjestelmän demokraattista valvontaa. Järjestelmä ei helpota Euroopan yhdentymistä edistävien sitoumusten esille tuomista, ja sen johdosta EU:lle suoritetut rahoitusosuudet nähdään jäsenvaltioiden talousarviota rasittavana lisätaakkana. Tämä rajoittaa unionin politiikkoihin käytettävissä olevia varoja eikä vastaa vaatimusta, jonka mukaan EU:lle olisi luotava suora yhteys kansalaisiin.

3.11 ETSK muistuttaakin (9), että uudella järjestelmällä on kytkettävä EU:n talousarvion tulot ja menot sitoumukseen toteuttaa EU:n omaa poliittista strategiaa ja noudattaa uudesta Lissabonin sopimuksesta johtuvia sitoumuksia. Se ei saa lisätä kansalaisten ja yritysten verotaakkaa. Järjestelmässä on varmistettava kaikkien jäsenvaltioiden tasavertainen kohtelu, ja sen on oltava kansalaisille paljon nykyistä selkeämpi, yksinkertaisempi ja ymmärrettävämpi.

4. Erityistä

4.1 Komissio ehdottaa uuden monivuotisen rahoituskehyksen myötä suurta muutosta EU:n talousarvion rahoittamiseen. Muutoksen keskeisenä sisältönä on taloudellisen riippumattomuuden vahvistaminen ottamalla käyttöön uusi omien varojen järjestelmä, jonka avulla voidaan varmistaa jäsenvaltioiden nykyistä tasavertaisempi kohtelu. Uudessa ehdotuksessa muutetaan ajattelumallia niin, että murretaan unionin riippuvuus jäsenvaltioiden rahoitusosuuksista ja otetaan suunnaksi taloudellisen omavaraisuuden asteittainen lisääminen.

4.1.1 Ehdotetun uuden omien varojen järjestelmän keskeiset osatekijät ovat alv-perusteisten varojen muuttaminen ja finanssitransaktioveron käyttöönotto. EU:n talousarvio tasapainotettaisiin kaavaillun järjestelmän avulla niin, että noin 40 prosenttia rahoituksesta saataisiin uusista omista varoista, 20 prosenttia perinteisistä omista varoista ja 40 prosenttia bktl-perusteisista omista varoista (10). Uuden järjestelmän etuna olisi, etteivät jäsenvaltioiden hallitukset näkisi jäsenvaltioiden rahoitusosuuksia enää niin vahvasti niiden tuloista perittävinä veroina, joista viriää vaatimuksia oikeudenmukaisesta palautumasta ja taloudellisen hyödyn tasapainon palauttamisesta.

4.1.2 ETSK korostaa kannattavansa (11) nykyisen vanhentuneen alv-perusteisten varojen järjestelmän korvaamista uusilla alv-perusteisilla varoilla, sillä tämä edistää EU:n sisämarkkinoiden kehitystä ja auttaa vähentämään taloudellisia vääristymiä jäsenvaltioissa. Komitea korostaa kuitenkin, ettei komission ehdotuksessa ole tarkkoja tietoja alv-järjestelmään tehtävistä muutoksista ja niiden jäsenvaltioille aiheuttamista rahoitusmäärämuutoksista. Komitea katsoo, että tässä yhteydessä tulee toteuttaa myös alv-petosten ehkäisemiseen tähtääviä toimenpiteitä.

4.1.3 Vaikka keskustelut aiheesta ovat vielä kesken, komission ehdotukseen sisältyy mielenkiintoinen uutuus: finanssitransaktiovero. ETSK korostaa, että finanssitransaktioveroa tulee soveltaa maailmanlaajuisesti. Se on ilmaissut suhtautuvansa myönteisesti finanssitransaktioveron käyttöönottoon EU-tasolla (12). ETSK korostaa tarvetta pitää tarkasti silmällä finanssitransaktioveron soveltamisesta johtuvia makro- ja mikrotaloudellisia seurauksia ja kehottaa tästä syystä seuraamaan jatkuvasti ja arvioimaan vuosittain veron soveltamisen vaikutuksia.

4.1.4 Finanssitransaktioveron avulla voitaisiin saavuttaa ainakin seuraavat kolme tavoitetta:

—	finanssialan suhteellisen osuuden kasvattaminen EU:n julkisen talousarvion ja jäsenvaltioiden talousarvioiden rahoittamisessa (kaavaillun veron on arvioitu tuottavan noin 57 miljardia euroa) (13)

—	finanssialan toimijoiden toimintatapojen muuttaminen niin, että huippunopean ja lyhytviiveisen kaupankäynnin (high frequency and low latency trading) määrä vähenee; tällaisen kaupankäynnin osuus EU:n jäsenvaltioissa käytävästä kaupasta on 13-40 prosenttia (14)

—	finanssitoimia koskevan vähimmäisverokannan vahvistaminen kaikille jäsenvaltioille.

4.1.5 Myös korjausmekanismien uudistaminen ja nykyisten mekanismien korvaaminen kiinteämääräisillä palautuksilla edistävät tavoitteena olevaa virtaviivaistamista ja avoimuuden lisäämistä, etenkin koska jäsenvaltioiden taloudelliset olot ovat nyt täysin erilaiset kuin vuonna 1984, jolloin järjestelmä otettiin käyttöön. Kuten ETSK on jo todennut (15), uudistuksen vaikutuksia tulee kuitenkin vielä selvittää tarkemmin, sillä tätä nykyä ei ole selvyyttä resurssien määrästä eikä nykyisen ja kaavaillun järjestelmän eroista.

4.2 ETSK suhtautuu erittäin myönteisesti EU:n talousarvion rakenteen parantamiseen, jonka on tarkoitus varmistaa taakan tasapuolinen jakautuminen EU:n kansalaisten kesken. Tämä on omiaan laannuttamaan huomattavasti keskustelua oikeudenmukaisesta palautumasta ja jäsenvaltioiden välisestä oikeudenmukaisuudesta. Arvioinnissa keskityttäisiin sen sijaan siihen, miten tehokkaasti ja tuloksekkaasti EU:n varojen käytön avulla on pystytty tyydyttämään EU:n kansalaisten ja yritysten tarpeet, sekä saadun hyödyn ja koituneiden kustannusten suhteeseen. ETSK muistuttaa kuitenkin (16) pitävänsä valitettavana, että komission ehdotuksessa keskitytään yksinomaan talousarvion sisäiseen rakenteeseen eikä hyödynnetä uusien varojen käyttöönottoon liittyen mahdollisuutta puuttua määrää koskevaan perusongelmaan, joka talousarviota vaivaa EU:n poliittisen strategian ja kunnianhimoisten tavoitteiden toteuttamisvälineenä.

4.3 Kuten Euroopan parlamentti on korostanut, EU:n talousarvio on ensisijaisesti investointien kokonaisuus, jonka avulla voidaan edistää lisäresurssien saamista julkisista tai yksityisistä lähteistä (17). ETSK katsoo tältä osin, että EU:n talousarvion määrällisten ja lainsäädännöllisten rajoitusten kompensoimiseksi voitaisiin kokeilla hankejoukkolainoja tiettyjen infrastruktuuri- ja koulutushankkeiden (18) rahoittamiseksi komission tekemän Eurooppa 2020 -hankejoukkolaina-aloitteen mukaisesti (19).

4.3.1 Hankejoukkolainat voisivat edistää heijastusvaikutustensa ansiosta merkittävästi Euroopan talouskehitystä. Tällaisia vaikutuksia heikentää tällä hetkellä jäsenvaltioiden talousarvioiden joustamattomuus, kun ne painiskelevat talouskriisin seurausten ja vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimusten täyttämisen kanssa.

4.3.2 ETSK toteaa kuitenkin, että mahdolliset monivuotisen rahoituskehyksen ulkopuoliset innovatiiviset rahoitusmallit tulee arvioida tarkasti, sillä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksista saatujen kokemusten perusteella riskit saattavat siirtyä julkiselle sektorille (20).

4.4 Komission ehdotuksessa ei kyseenalaisteta EU:n merkittävimpiä menokohtia, jotka ovat koheesiopolitiikka ja yhteinen maatalouspolitiikka. Yleinen painopiste on Eurooppa 2020 -strategiaan liittyvissä uusissa perusteissa tehokkaan ja tuloksekkaan varainkäytön varmistamiseksi sekä olemassa olevien rahoitusvälineiden tuottamassa lisäarvossa.

4.4.1 ETSK ilmaisee tyytyväisyytensä YMP:n uudistukseen, jonka tavoitteena on mukauttaa sen osuutta EU:n kokonaistalousarviosta ja tiivistää EU-rahoituksen ja maatalousalan tuottamien yleishyödykkeiden yhteyttä, kuten komissio itsekin suosittaa asiakirjassa ”Yhteinen maatalouspolitiikka vuoteen 2020” (21). Resurssiniukkuuden aikoina – kuten nyt – YMP:tä ja YKP:tä olisi arvioitava Lissabonin sopimuksessa määrättyjen tavoitteiden ja tehtävien perusteella. Niitä ovat ympäristön parantaminen (biologinen monimuotoisuus, vesi, maa, ilma), maisemien suojelu, maaseudun säilyttäminen elävänä, eläinten hyvinvointi sekä elintarviketurvallisuus ja elintarvikehuollon kestokyky (22).

4.4.2 ETSK on todennut aiemmin (23), että maa-, metsä- ja kalataloudella on keskeinen rooli ympäristönsuojelussa ja luonnonvarojen kestäväpohjaisessa hallinnoinnissa. ETSK suhtautuu myönteisesti komission käynnistämään YMP:n ”viherryttämiseen” mutta korostaa, että tulee kiinnittää erityishuomiota siihen, ettei tarkistus mullistaisi YMP:n tavoitteita ja rahoitusmekanismeja ja tähän liittyvää maatalous-, elintarvike- ja ympäristöalan toimijoiden tukea.

4.4.3 ETSK pitää huolestuttavana, että komissio pyrkii pienentämään YMP:lle myönnettävää osuutta ja asettamaan muille välineille – esim. Euroopan sosiaalirahastolle ja Euroopan globalisaatiorahastolle – uusia, maatalous- ja elintarvikealan tavoitteisiin liittyviä tehtäviä.

4.4.4 ETSK katsoo, että tavoitteena oleva eurooppalaisten maataloustuottajien kilpailuedellytysten yhtenäistäminen ja uusien jäsenvaltioiden vahvempi integroiminen suorien tukien järjestelmän avulla tulee toteuttaa niin, että arvioidaan tarkasti toimien mahdollisia vaikutuksia kaikkiin jäsenvaltioihin. ETSK pitää hyvin tärkeinä pyrkimyksiä vähentää eri jäsenvaltioiden maataloustuottajien saaman tuen suuruuseroja. ETSK on jo aiemmin (24) suosittanut kansallisten suorien tukien uudelleenjakoa objektiivisten ja syrjimättömien kriteerien perusteella sekä asianmukaisen siirtymäajan asettamista suunnitellulle oikeudenmukaiselle lähentymiselle, joka toteutetaan luopumalla vähitellen historiallisen viitetason periaatteesta siten, ettei tukitaso ole yhdessäkään valtiossa alle 90 prosenttia EU:n 27 jäsenvaltion suorien tukien keskiarvosta rahoituskehyskauden 2014–2020 päättyessä.

4.4.5 ETSK:n mielestä uudessa monivuotisessa rahoituskehyksessä tulee taata, että YMP:n ja YKP:n avulla voidaan varmistaa

—	elintarvikkeiden toimitusvarmuus

—	elintarvike- ja maatalousalan kilpailukyky ja innovatiivisuus

—	maatalouden ja kalastuksen kannattavuus

—	kohtuullinen tulotaso eurooppalaisille maataloustuottajille ja kalastajille.

Tällaisten toimintalinjojen avulla voidaan – kun otetaan huomioon, että maataloushyödykkeiden hinnat vaihtelevat voimakkaasti – korostaa YMP:n kaksoisluonnetta edistämällä hyviä ympäristömenettelyjä luopumatta kuitenkaan maatilojen taloudellisen elinvoiman ja kilpailukyvyn tukemisesta ja antamalla näin ollen uutta pontta yhteisen maatalouspolitiikan historialliselle tehtävälle, johon kuuluu sen varmistaminen, että eurooppalaiset saavat kohtuuhintaan riittävästi terveellistä ja ravitsevaa ruokaa.

4.5 Samanlaista tehokkuutta tulee edellyttää koheesiopolitiikan varoista rahoitettavilta hankkeilta. Koheesiopolitiikka on edelleen ratkaisevan tärkeää uusien jäsenvaltioiden integraation vahvistamiseksi. Kuten Barcan raportissa (25) korostetaan, koheesiopolitiikka on kohdennettava muutamiin keskeisiin EU:n painopisteisiin ja sen sosiaaliset, taloudelliset ja alueelliset vaikutukset on arvioitava huolellisesti ennakkoon, toimien aikana ja jälkikäteen. Arvioinnit eivät saa milloinkaan lisätä byrokratiaa.

4.5.1 ETSK vastustaa kuitenkin makrotaloudellisten ehtojen asettamista koheesiopoliittisten varojen myöntämiselle, jotta ei lisätä jäsenvaltioiden taakkaa sosiaalisesti ja taloudellisesti vaikeassa tilanteessa. Komitea katsoo lisäksi, ettei asteittaisen käytöstäpoisto- ja käyttöönottojärjestelmän korvaaminen uudella siirtymäalueiden luokalla saa supistaa heikoimmin kehittyneille alueille varattavia resursseja. Komitea kannattaa Verkkojen Eurooppa -välinettä koskevaa ehdotusta mutta korostaa, ettei välinettä pidä rahoittaa noin 10 miljardilla eurolla koheesiorahastosta. Rahastoa ei tule käyttää epäasianmukaisesti sen alkuperäisiin tavoitteisiin kuulumattomien tehtävien rahoittamiseen.

4.6 Tulevan koheesiopolitiikan ohjenuorana olisi oltava Lissabonin sopimuksen 174 artikla, jonka mukaan ”[u]nioni pyrkii – – vähentämään alueiden välisiä kehityseroja sekä muita heikommassa asemassa olevien alueiden jälkeenjääneisyyttä”.

Näin ollen

—	olisi turvattava koheesiopoliittiset investoinnit ja laajennettava niitä kiinnittäen erityistä huomiota lähentymistavoitteeseen

—	niiden jäsenvaltioiden osalta, joiden bkt:n kasvu vuosina 2007–2009 oli keskimäärin negatiivinen ja joilla tukien käyttöaste kuluvalla koheesiopolitiikan kaudella on osoittautunut hyväksi, rajauskerroin tulee asettaa vähintään samalle tasolle kuin kuluvalla kaudella.

4.7 ETSK toivoo, että EU:n politiikkojen – etenkin YMP:hen ja koheesiorahastoihin liittyvien toimien, koska niiden osuus kokonaistalousarviosta on suuri – tuloksellisuuden seurantaa vahvistetaan, jotta voidaan arvioida EU:n varainkäytön tehokkuutta ja unionin kykyä saavuttaa keskeiset itselleen asettamansa tavoitteet, alkaen Eurooppa 2020 -strategiasta (26). Tämä voidaan toteuttaa mm. tietyistä asetetuista viitetavoitteista jälkeen jääneille jäsenvaltioille langettavien seuraamusten ja parhaisiin tuloksiin yltäneiden jäsenvaltioiden rahallisen palkitsemisen avulla.

4.7.1 ETSK kehottaa tässä yhteydessä kuitenkin tukemaan ja kannustamaan paikallis- ja alueviranomaisia osallistumaan yhä aktiivisemmin jäsenvaltio- ja EU-tasolla, jotta niillä olisi mahdollisimman hyvät edellytykset toimia ja toteuttaa koheesiopolitiikan ja YMP:n varoista rahoitettavia ohjelmia. Tätä varten tulee järjestää asianmukaisia täydennyskoulutusohjelmia, jotka käsittelevät EU:n ohjelmatyöhön, tukitoimiin, seurantaan ja arviointiin liittyviä menettelyjä.

Bryssel 24. toukokuuta 2012

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) ”The value resulting from an EU intervention which is additional to the value that would have been otherwise created by Member State action alone” (EU:n toimista saatava arvo, joka on suurempi kuin pelkästään jäsenvaltioiden toimista olisi muuten saatu), COM(2010) 700 final; SEC(2011) 867 final.

(2) 201 artikla.

(3) YMP:hen osoitettavien varojen nimellismäärä ei vähene vaan pysyy vakaana ohjelmakauden ajan. Reaalisesti se siis supistuu vuoteen 2012 verrattuna.

(4) www.euractiv.com/euro-finance/eu-countries-call-slim-eu-budget-news-507532.

(5) EUVL C 248, 25.8.2011, s. 75.

(6) Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. kesäkuuta 2011 sijoittamisesta tulevaisuuteen: uusi monivuotinen rahoituskehys kilpailukykyistä, kestävää ja osallistavaa Euroopan unionia varten, 2010/2211 (INI).

(7) Alueiden komitean lausunto aiheesta ”Vuoden 2013 jälkeinen uusi monivuotinen rahoituskehys”EUVL C 54, 23.2.2012, s. 40.

(8) ETSK:n lausunto ”EU:n omien varojen järjestelmä”, EUVL C 181, 21.6.2012, s. 45.

(9) EUVL C 248, 25.8.2011, s. 75.

(10) COM(2011) 510 final, s. 5. Jäsenvaltioiden bktl-perusteinen rahoitusosuus kattaa nykyisin 70 prosenttia EU:n kokonaistalousarviosta, perinteiset omat varat (tullimaksut ja sokerimaksut) 14,1 prosenttia, arvonlisävero 11,2 prosenttia ja muut (edellisten vuosien ylijäämät) 4,7 prosenttia (SEC(2011) 876 final).

(11) ETSK:n lausunto ”EU:n omien varojen järjestelmä”, EUVL C 181, 21.6.2012, s. 45.

(12) Täysistunnossa 29. maaliskuuta 2012 hyväksytty ETSK:n lausunto yhteisestä finanssitransaktioverojärjestelmästä ja direktiivin 2008/7/EY muuttamisesta, EUVL C 181, 21.6.2012, s. 55.

(13) SEC(2011) 1103 final.

(14) Euroopan komissio, 8. joulukuuta 2010, julkinen kuulemismenettely rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin (MiFID) tarkistamisesta, sisämarkkinoiden ja palvelujen pääosasto.

SEC(2011) 1226 final.

(15) ETSK:n lausunto ”EU:n omien varojen järjestelmä”, EUVL C 181, 21.6.2012, s. 45.

(16) ETSK:n lausunto ”EU:n omien varojen järjestelmä”, EUVL C 181, 21.6.2012, s. 45.

(17) Em. Euroopan parlamentin päätöslauselma.

(18) Em. Haug J. et al., 4. luku.

(19) http://ec.europa.eu/economy_finance/consultation/index_en.htm.

(20) EUVL C 143, 22.5.2012, s. 134.

(21) COM(2010) 672 final.

(22) Hart K. – Baldock D. (toim.), What Tools for the European Agricultural Policy to Encourage the Provision of Public Goods, Euroopan parlamentti, heinäkuu 2011.

(23) EUVL C 132, 3.5.2011, s. 63.

(24) Asiakokonaisuuteen NAT/520 kuuluva ETSK:n lausunto, jonka aiheena on yhteinen maatalouspolitiikka vuoteen 2020 mennessä, EUVL C 191, 29.6.2012, s. 116.

(25) Barca F. (toim.), An Agenda for a Reformed Cohesion Policy. A place-based approach to meeting European Union challenges and expectations, raportti aluepolitiikan pääosastolle, 2009.

(26) Chambon N. & Rubio E., In search of ”the best value for money”: analyzing current ideas and proposals to enhance the performance of CAP and cohesion spending, esitetty Torinossa 7.–8. heinäkuuta 2011 pidetyssä seminaarissa ”The post 2013 financial perspectives: Re-thinking EU finances in times of crisis” (Vuoden 2013 jälkeiset rahoitusnäkymät: EU:n talousarvion uudelleenpohdinta kriisitilanteessa).

31.7.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 229/39

COM(2011) 572 final

2012/C 229/07

Esittelijä: Renate HEINISCH

Euroopan komissio päätti 21. syyskuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Kumppanuus tutkimus- ja innovaatiotoiminnassa

COM(2011) 572 final.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 8. toukokuuta 2012.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 23.–24. toukokuuta 2012 pitämässään 481. täysistunnossa (toukokuun 23. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 191 ääntä puolesta ja 2 vastaan 7:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 ETSK on komission kanssa samaa mieltä siitä, että kumppanuus tarjoaa monenlaisia etuja ja että sen mahdollisuuksia voitaisiin hyödyntää aktiivisemmin. Siksi komitea kannattaa erityisesti komission aloitetta perustaa ja edistää lippulaivahankkeen innovaatiounioni puitteissa eurooppalaisia innovaatiokumppanuuksia, joiden tavoitteena on tehostaa tutkimus- ja innovointisykliä ja lyhentää aikaa tutkimuksesta markkinoille.

1.2 Kumppanuuksien pitkäaikainen kesto ja pysyvä vaikutus on turvattava luomalla puite-edellytykset, joiden avulla voidaan ratkaista hallintotapoihin, rahoitukseen ja täytäntöönpanoon liittyvät haasteet.

1.3 Perusedellytyksenä on, että kumppanuuksien on oltava yksinkertaisia, joustavia, osallistavia ja avoimia ja ohjausryhmien edustavia ja tasapainoisia. Kumppanuuksiin liittyvien nykyisten aloitteiden ja välineiden välisten suhteiden on oltava selvillä heti alusta alkaen.

1.4 ETSK painottaa yhteiskunnallisen innovoinnin merkitystä, koska se on keskeinen väline innovaatiomyönteisen ympäristön luomisessa ja sen avulla voidaan motivoida yrityksiä, julkista sektoria, työmarkkinaosapuolia ja muita kansalaisyhteiskunnan organisaatioita tekemään yhteistyötä ja siten parantaman omaa innovointi- ja suorituskykyään.

1.5 Kumppanuuslähestymistavan kehittäminen edellyttää eurooppalaisten innovaatiokumppanuuksien ja muiden poliittisten aloitteiden välisen suhteen selvittämistä ja jatkuvaa tarkastelua (tiedonannon 2.3.2 kohta).

1.6 Kun helpotetaan Euroopan tason ja kansallisten ohjelmien täytäntöönpanoa ja rahoitusta yhteiskunnallisten haasteiden käsittelyn tehostamiseksi (tiedonannon 3.1.3 ja 3.3.3 kohta), olisi mukautettava kansallisia hallinnollisia menettelyjä, kansallisia tukiohjeita ja jäsenvaltioiden rahoitusjärjestelyjä.

1.7 Komitea suosittelee myös, että nykyiset resurssit keskitettäisiin entistä tehokkaammin, eri (yhteis)rahoitusmahdollisuudet yhdistettäisiin aihealueita vastaavasti entistä selkeämmin ja yksiselitteisemmin ja että niitä käytettäisiin kohdennetusti ja niistä tiedotettaisiin keskitetysti ja järjestelmällisesti.

1.8 Komitea suosittelee lisäksi kaikkien sellaisten kansallisten ja Euroopan tason toimijoiden ja aloitteiden ottamista mukaan kumppanuuksiin, jotka voivat turvata asianmukaisen sääntelyseurannan ja myötävaikuttaa kumppanuuksien kestävyyteen sekä niiden tulosten toteuttamiseen.

1.9 Kolmansien maiden ottamista mukaan tutkimus- ja innovaatiokumppanuuksiin olisi edelleen tuettava, jotta EU:sta tulisi entistä houkuttelevampi maailmanlaajuisena toimijana.

1.10 Kumppanuuksista saatujen kokemusten perusteella on selvitettävä, millaista ja miten vahvaa sitoutumista vaaditaan, jotta yhtäältä voitaisiin varmistaa joustavuus, avoimuus ja innovointikyky ja toisaalta turvata pitkäaikaiset ja vakaat kumppanuudet ja saada aikaan pysyviä vaikutuksia.

1.11 Inhimillisten, ajallisten ja taloudellisten resurssien säästämiseksi tulevaisuudessa olisi pyrittävä hyötysuhteen parantamiseen. Tämän vuoksi toimenpiteitä on koordinoitava paremmin, arvioitava säännöllisesti ja pantava johdonmukaisesti täytäntöön.

1.12 Kansallisen, alueellisen ja kunnallisen tason toimijoihin on luotava tiiviit yhteydet, jotta voidaan ottaa huomioon kansalliset ja alueelliset erityispiirteet. Silti ei saa jättää huomiotta nykyisten haasteiden maailmanlaajuista ulottuvuutta.

2. Komission tiedonanto

2.1 Komission tiedonannossa kumppanuudesta tutkimus- ja innovaatiotoiminnassa (1) pohditaan, miten tutkimus- ja innovointitoiminnan nykyiset resurssit voitaisiin optimoida niin, että eurooppalainen tutkimusalue (ERA) voisi toteutua vuoteen 2014 mennessä ja että innovaatiounionilla, digitaalistrategialla ja muilla EU 2020 -lippulaiva-aloitteilla (2) voitaisiin saavuttaa tuloksia nykyisestä talous- ja rahoituskriisistä huolimatta.

2.2 Komissio palaa tiedonannossaan samaan, kumppanuuteen perustuvaan lähestymistapaan, jonka merkitystä voimien yhdistämisen välineenä korostettiin innovaatiounionista lokakuussa 2010 annetussa komission tiedonannossa (3) Kumppanuustoiminnassa on määrä luoda yhteyksiä Euroopan tason ja kansallisten julkisen sektorin toimijoiden välille julkisen sektorin sisäisillä kumppanuuksilla sekä julkisen ja yksityisen sektorin edustajien välille julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksilla (4) suurten yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisemiseksi ja Euroopan kilpailuaseman parantamiseksi.

2.3 Tutkimuksen seitsemännessä puiteohjelmassa, kilpailukyvyn ja innovoinnin ohjelmassa sekä eurooppalaisen tutkimusalueen (ERA) ja innovaatiounionin puitteissa on kehitetty ja kokeiltu erilaisia kumppanuuskonsepteja yhteisen vision löytämiseksi siitä, miten tutkimus- ja innovaatiotoiminnan alan kumppanuudet voisivat edistää älykkään ja kestävän kasvun toteutumista.

2.4 Komissio päättelee yleisarviossaan, että kumppanuudet tarjoavat monenlaisia etuja ja että niiden mahdollisuuksia voitaisiin hyödyntää aktiivisemmin.

2.5 Eurooppalaiset innovaatiokumppanuudet voivat tarjota kattavat puitteet eri kumppanuuskonsepteille saattamalla yhteen kaikki tutkimus- ja innovaatiosyklin toimijat, ottamalla huomioon sekä ”tarjonnan” että ”kysynnän” ja varmistamalla poliittisen sitoumuksen sovituille toimille. Kumppanuudet ovat lisäksi tehokas keino saada pieniä ja keskisuuria yrityksiä (pk-yrityksiä) osallistumaan entistä tiiviimmin tutkimus- ja innovointitoimintaan.

2.6 Kumppanuudet eivät kuitenkaan toimi, jos niillä ei ole sopivia edellytyksiä. Kumppanuuksien pitkäaikaisuus ja pysyvä vaikutus on turvattava luomalla puite-edellytykset, joiden avulla voidaan ratkaista kumppanuuksiin liittyviin hallintotapoihin, rahoitukseen ja täytäntöönpanoon kohdistuvat haasteet.

2.7 Erilaisista kumppanuuksista saatujen tulosten perusteella on tehty jo tärkeitä päätelmiä kumppanuuksien vakiinnuttamista varten ja johdettu malleja edellä mainittujen haasteiden ratkaisemiseen (5).

3. Yleistä

3.1 Väestörakenteen muutos, ilmastonmuutos sekä globalisaatiosta johtuvat teollisuuden, talouden ja työmarkkinoiden muutokset ovat suurimpia haasteita Euroopan unionin jäsenvaltioiden tulevalle kehitykselle. Näiden haasteiden ratkaisemiseen vaaditaan yhteisiä ponnisteluja, kaikkien potentiaalisten toimijoiden ottamista mukaan ja soveltuvien toimenpiteiden keskitettyä koordinointia. Haasteisiin on vastattava pikaisesti yhdistämällä tutkimuksen sekä tieteellisen, teknologisen ja yhteiskunnallisen innovoinnin voimavaroja.

3.2 Keskitettyä koordinointia vaaditaan myös resurssien yhdistämisessä, asianmukaisen talousarvion hankkimisessa ja määrärahojen jakamisessa, jotta tutkimus- ja innovointitoiminnassa voitaisiin hyödyntää myös niitä mahdollisuuksia, jotka liittyvät väestörakenteen muutokseen ja globalisaation aiheuttamiin haasteisiin.

3.3 Siksi ETSK kannattaa erityisesti komission aloitetta perustaa ja edistää lippulaivahankkeen innovaatiounioni (6) puitteissa eurooppalaisia innovaatiokumppanuuksia, joiden tavoitteena on tehostaa tutkimus- ja innovointisykliä ja lyhentää aikaa tutkimuksesta markkinoille (7).

3.4 Kumppanuuskonsepteja on kokeiltu tutkimuksen seitsemännessä puiteohjelmassa (8), kilpailukyvyn ja innovoinnin ohjelmassa (9), eurooppalaisen tutkimusalueen (ERA) puitteissa (10), innovaatiounionin puitteissa (11) ja aktiivisena ja terveenä ikääntymistä käsittelevässä eurooppalaisessa innovaatiokumppanuuspilotissa, ja näiden konseptien analyysistä on jo voitu tehdä ensimmäiset päätelmät kumppanuuksien vakiinnuttamista varten (12).

3.5 Päätelmissä todetaan, että kumppanuuksien olisi oltava yksinkertaisia, joustavia, osallistavia ja avoimia ja ohjausryhmien edustavia ja tasapainoisia. Kumppanuuksiin liittyvien nykyisten aloitteiden ja välineiden välisten suhteiden olisi oltava selvillä heti alusta alkaen. Jotta kumppanuudet voivat kehittyä pitkäaikaisiksi ja vakaiksi, niillä on lisäksi oltava rakenteita, rahoitusta ja menettelyjä koskevat selkeät puite-edellytykset.

3.6 ETSK arvostaa ja tukee komission pyrkimystä laatia edellä mainittujen päätelmien pohjalta konkreettisia ehdotuksia ja suuntaviivoja sekä sisällyttää asiaa koskevia näkökohtia Horisontti 2020 -ohjelmaan. Tiedonannossa kuvatut ehdotukset ovat tarpeellisia, mutta komitean mielestä niitä on vielä täydennettävä.

4. Komission ehdotuksia koskevat erityiset kommentit

4.1 Eurooppalaisten innovaatiokumppanuuksien tavoitteet

4.1.1 Komitea arvostaa ja tukee komission tiedonannossa esitettyä tavoitetta luoda eurooppalaisten innovaatiokumppanuuksien avulla yhteyksiä ”tarjontapuolen” (tutkimus ja teknologia) ja ”kysyntäpuolen” (käyttäjät, sääntely, standardointi jne.) hyviksi osoittautuneiden välineiden välille (2.3.1 kohta). Komitea on komission kanssa samaa mieltä siitä, että eurooppalaiset innovaatiokumppanuudet voivat saattaa yhteen kansallisen ja alueellisen tason sekä julkisen sektorin ja kansalaisyhteiskunnan keskeiset toimijat ja vahvistaa niiden välistä kanssakäymistä, jotta voitaisiin optimoida välineitä, lisätä synergiaa ja keskittää resursseja sekä edistää innovointia – erityisesti yhteiskunnallista innovointia ja uusia liiketoimintamalleja (13) – ja vahvistaa poliittista sitoumusta.

4.1.2 Komitea pitää tässä yhteydessä tärkeinä komission ehdotuksia, jotka perustuvat aktiivisena ja terveenä ikääntymistä käsittelevää eurooppalaista innovaatiokumppanuuspilottia ja muita kumppanuuksia koskevan komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (14) päätelmiin. Niiden mukaan hallintorakenteita, täytäntöönpanoa ja rahoitusta varten on luotava selkeät puite-edellytykset, jotta tutkimus- ja innovaatiokumppanuuksista voi tulla pitkäaikaisia ja tehokkaita.

4.2 Kumppanuuslähestymistapa tästä eteenpäin

4.2.1 Komitea katsoo, että kumppanuuslähestymistavan kehittämisessä on painotettava seuraavia asioita, ja ehdottaa niihin asianmukaisia lisäyksiä:

4.2.2 Eurooppalaisten innovaatiokumppanuuksien ja muiden politiikka-aloitteiden välisten suhteiden selkeyttäminen (tiedonannon 2.3.2 kohta): Näitä suhteita olisi valvottava jatkuvasti ja selkeytettävä erityisesti uusissa eurooppalaisissa innovaatiokumppanuuksissa.

4.2.3 Kaikkien niiden toimijoiden saaminen mukaan, jotka voivat turvata asianmukaisen sääntelyseurannan (2.3.2 kohta): Tätä varten on määriteltävä ja otettava huomioon innovaatioprosessin kunkin toimijan tehtävät ja tarpeet. On yhtä tärkeää, että toimenpide voidaan lopettaa, kun sen tavoite on saavutettu tai jos käy ilmi, ettei se johda tuloksiin.

4.2.4 Euroopan tason ja kansallisten ohjelmien täytäntöönpanon ja rahoituksen helpottaminen yhteiskunnallisten haasteiden käsittelyn tehostamiseksi (3.1.3 kohta): Komitea katsoo, että tässä yhteydessä on mahdollisuuksien mukaan myös mukautettava kansallisia tukiohjeita ja rahoitusjärjestelyjä. Jäsenvaltioiden kansallisten hallinnollisten menettelyjen synkronoinnin tarve mainitaankin jo komission tiedonannossa (3.3.3 kohta).

4.3 Nykyiset kumppanuudet tutkimus- ja innovaatiotoiminnassa

4.3.1 Kumppanuuskonsepteja on kehitetty ja kokeiltu tutkimuksen seitsemännen puiteohjelman, kilpailukyvyn ja innovoinnin ohjelman, ERA:n ja innovaatiounionin puitteissa (15).

4.3.2 Keskeisiä nykyisiä yhteisiä aloitteita ovat aktiivisena ja terveenä ikääntymistä koskeva eurooppalainen innovaatiokumppanuus (16), Euroopan digitaalistrategia (17), yhteinen ohjelma-aloite ”Lisää vuosia, parempaa elämää – väestörakenteen muutoksen tuomat mahdollisuudet ja haasteet” (18) ja suunnitteluvaiheessa oleva ohjelma ”Horisontti 2020” (19).

4.3.3 On välttämätöntä saada mukaan uusia keskeisiä toimijoita ja aloitteita sekä kansallisella että Euroopan tasolla, jos halutaan välttää markkinoiden pirstoutumista ja toiminnan päällekkäisyyttä. Mahdollisuuksia tutkimus- ja innovaatiokumppanuuksiin tai ainakin synergioiden luomiseen tarjoavat esimerkiksi aktiivisen ikääntymisen ja sukupolvien välisen solidaarisuuden eurooppalainen teemavuosi 2012 (20), Maailman terveysjärjestön Age-friendly Environments Programme (ikämyönteisten ympäristöjen ohjelma) (21) ja YK:n yleissopimus vammaisten oikeuksista (22).

4.3.4 Myös muiden kansallisen ja Euroopan tason toimijoiden asiaan liittyvät valmistelutyöt olisi otettava entistä paremmin huomioon. Niitä ovat esimerkiksi terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosaston, Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin (EIT) (23) ja Tekniikan tulevaisuudentutkimuksen laitoksen (IPTS) (24) erilaiset ohjelmat ja aloitteet.

4.3.5 Lisäksi ETSK korostaa, että kumppanuuksilla on tärkeä rooli, kun halutaan lisätä Euroopan houkuttelevuutta maailmanlaajuisena kumppanina tutkimus- ja innovaatiotoiminnassa. Kumppanuudet tuovat mukanaan tarvittavaa mittavuutta ja laajuutta ja edistävät siten tutkimukseen tehtävien investointien tuloksellisuutta ja toimivuutta maailmanlaajuisten toimijoiden hyväksi (25). ETSK kannustaa kumppanuuksien kehittämistä edelleen tähän suuntaan.

4.3.6 Tutkimus- ja innovaatiotoiminnan alan kumppanuuksien saaminen kestävälle pohjalle edellyttää rakenteellisten puite-edellytysten ohella myös suuntaa-antavaa ja toteuttamiskelpoista yhteistä visiota. Komitea katsoo sen vuoksi, että kaikkien mahdollisten muiden toimijoiden, kansalaisyhteiskunnan edustajien ja iäkkäiden ihmisten lisäksi myös työmarkkinaosapuolet ja nuoret tai näiden edustajat on saatava mukaan kumppanuuksiin, jotta kumppanuuksista saataisiin tehokasta apua pysyville kehityskuluille ja kestävien ratkaisujen toteuttamiselle.

4.3.7 Innovaatiot eivät välttämättä synny lineaarisen prosessin tuloksena, vaan sektoreiden, järjestelmien ja konseptien verkottumisen ja integroinnin kautta. Esimerkiksi palveluihin liittyviin innovaatioihin myötävaikuttavat usein yhteiskunnan rakennemuutokset, kuluttajien uudet tarpeet ja yritysten reaktiot tällaisiin muutoksiin. Nämä tekijät onkin otettava huomioon etenkin, kun halutaan edistää yhteiskunnallista innovointia.

4.4 Muita täydentäviä ehdotuksia

4.4.1 Rahoitus ja täytäntöönpano – komission tiedonannon 3.2 kohta

4.4.1.1 Luotettava rahoituskehys on välttämätön edellytys pitkäaikaisille kumppanuuksille. Komission ehdotukset Euroopan ja kansallisen tason nykyisten rahoitusvälineiden yksinkertaistamisesta ovat näin ollen varsin hyödyllisiä, ja ne olisi ehdottomasti pyrittävä toteuttamaan.

4.4.1.2 Olisi myös hyvä yhdistää eri (yhteis)rahoitusmahdollisuudet aihealueen mukaan entistä selkeämmin ja yksiselitteisemmin. Näin saataisiin vankka pohja aloitteiden suunnittelulle ja täytäntöönpanolle. Komitea suosittelee siksi, että nykyiset resurssit koottaisiin entistä tehokkaammin yhteen ja niitä käytettäisiin kohdennetusti ja niistä tiedotettaisiin keskitetysti ja järjestelmällisesti.

4.4.2 Tulevien kumppanuksien sitoutumisasteen selvittäminen

Tähänastisissa kumppanuuksissa sitoutumisaste on ulottunut tietyillä painopistealueilla tehdystä löyhästä yhteistyöstä yksittäisten kumppaneiden sitoutumiseen ajallisin ja taloudellisen rajoituksin, ja ääripäänä on ollut kaikkien kumppanuuteen osallistuvien toimijoiden pitkäaikainen sitoutuminen. Horisontti 2020 -ohjelmaa varten on selvitettävä saatujen kokemusten perusteella, millaista ja miten vahvaa sitoutumista vaaditaan, jotta yhtäältä voitaisiin varmistaa joustavuus, avoimuus ja innovointikyky ja toisaalta turvata pitkäaikaiset ja vakaat kumppanuudet ja saada aikaan pysyviä vaikutuksia.

4.4.3 Täytäntöönpano

Tutkimus- ja innovaatiokumppanuuksien painopisteenä olisi oltava sopiviksi arvioitujen toimenpiteiden nopea ja johdonmukainen täytäntöönpano. Sen vuoksi on vahvistettava tieteen ja käytännön vuorovaikutusta ja pyrkimyksiä käyttäjälähtöisyyteen sekä pyrittävä ottamaan monenlaisia toimijoita mukaan innovaatiokumppanuuksiin. Jottei tuhlattaisi kallista aikaa eikä inhimillisiä ja taloudellisia resursseja, olisi vastedes pyrittävä parantamaan hyötysuhdetta ja koordinoimaan toimenpiteet paremmin, arvioimaan niitä jatkuvasti ennalta määrätyin perustein ja panemaan ne johdonmukaisesti täytäntöön.

4.4.4 Teollis- ja tekijänoikeudet

Kun hankkeeseen tai kumppanuuteen osallistuu useita toimijoita, on otettava huomioon yhteisen kehitystyön tulosten omistusoikeudet. Myös tulevissa innovaatiokumppanuuksissa on alusta alkaen varmistettava tämän kysymyksen oikeudenmukainen ratkaiseminen, jotta kaikki siihen osallistuvat tahot – myös kumppanuuksiin osallistuvat loppukäyttäjät – saavat asianmukaisen osuuden tuista ja mahdollisesti tuotettavista voitoista.

4.4.5 Alueellinen sijoittuminen

Kumppanuuksien on aina toteuduttava ja osoittauduttava toimiviksi käytännössä. Siksi on erittäin suositeltavaa luoda tiiviit yhteydet toimijoihin kansallisella, alueellisella ja kunnallisella tasolla sekä ottaa huomioon kansalliset ja alueelliset erityispiirteet, koska olosuhteet vaihtelevat huomattavasti sekä jäsenvaltioiden sisällä että niiden välillä. Korostettaessa paikallisten olosuhteiden merkitystä ei kuitenkaan saa jättää nykyisten haasteiden maailmanlaajuista ulottuvuutta kokonaan huomiotta.

4.4.6 Esimerkillisiä malleja

4.4.6.1 Menestyksekkäiden kumppanuuksien malleiksi olisi kerättävä esimerkkejä nykyisistä hyviin tuloksiin johtaneista kumppanuuksista. Niitä olisi hyvä myös esitellä. ETSK ehdottaa nykyisten tiedotustapojen, kuten CORDIS-verkkosivuston, täydentämistä esimerkiksi omalla verkkoportaalilla tai vuosittaisilla tapahtumilla, joissa palkitaan menestyksekkäitä kumppanuuksia.

4.4.6.2 Hyödyllistä voisi olla myös kumppanuuksien epäonnistumiseen johtaneiden syiden selvittäminen ja niistä oppiminen. Komitea suosittelee siksi tietojen keräämistä sekä esimerkillisistä malleista että epäonnistuneista hankkeista ja niihin liittyvistä olosuhteista, ja näiden tietojen aktiivista levittämistä.

4.4.7 Käsitteiden merkityksen selventäminen

4.4.7.1 Käsitteille ”innovaatio”, ”tutkimus” ja ”kumppanuus” ei toistaiseksi ole vakiintunutta määritelmää. Komission tiedonannossa on määritelty tärkeitä puite-edellytyksiä käsitteelle ”kumppanuus” (26) ja käsitettä ”innovaatio” on selitetty useissa tiedonannoissa ja lausunnoissa (27), mutta se, mitä tulevilla tutkimuksilla tarkoitetaan, on edelleen hämärän peitossa tai perustuu esimerkkeihin. Väestörakenteen muutoksen ja maailmanlaajuisten yhteiskunnallisten haasteiden vuoksi ei ainakaan voida luopua korkeatasoisesta perustutkimuksesta.

4.4.7.2 Tämä lausunto ei kuitenkaan ole oikea paikka tutkimuskysymysten selvittämiselle. Komitea laatii aiheesta oma-aloitteisen lausunnon ”Kahdeksas tutkimuksen ja teknologian kehittämisen puiteohjelma: ikääntymistä koskevat toimintasuunnitelmat” (28).

4.4.8 Mahdollisuuksien hyödyntäminen

Väestön ikääntyminen on oivallinen esimerkki onnistuneesta vuorovaikutuksesta lääketieteellisten ja teknisen tutkimus- ja kehitystoiminnan sekä sosiaalisen kehityksen välillä. Kun yhdistetään kaikki saatavilla olevat älylliset, taloudelliset ja käytännön resurssit voidaan tulevaisuudessakin kehittää huomattavia voimavaroja ajankohtaisten haasteiden ratkaisemiseksi.

Bryssel 23. toukokuuta 2012

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) COM(2011) 572 final, 21.9.2011.

(2) COM(2010) 546 final. Ks. myös IP/10/225. Eurooppa-neuvosto hyväksyi kesäkuussa 2010 Lissabonin strategian seurantaa varten suunnitellun kymmenvuotisen ohjelman. Sen tavoitteena on älykäs, kestävä ja osallistava kasvu sekä kansallisen ja EU:n talouden koordinoinnin parantaminen.

(3) COM(2010) 546 final; ks. myös ETSK:n antama lausunto, EUVL C 132, 3.5.2011, s. 39.

(4) Esimerkkeinä julkisen sektorin sisäisistä kumppanuuksista mainitaan muun muassa ERA-NET ja ERA-NET Plus -verkostot, 185 artiklan mukaiset aloitteet sekä yhteinen ohjelmasuunnittelu. Tutkimus- ja innovaatiotoiminnan julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin kuuluvat esimerkiksi yhteiset teknologia-aloitteet ja tulevaisuuden internet.

(5) Ks. komission yksiköiden valmisteluasiakirja SEC(2011) 1028 final, 1.9.2011.

(6) COM(2010) 546 final, 6.10.2010.

(7) COM(2011) 572 final, 21.9.2011.

(8) EUVVL L 412, 30.12.2006, s. 1 ja EUVL C 65, 17.3.2006, s. 9.

(9) EUVL L 310, 9.11.2006, s. 15 ja EUVL C 65, 17.3.2006, s. 22.

(10) COM(2000) 6 final sekä EYVL C 204, 18.7.2000, s. 70.

(11) Ks. alaviite 6.

(12) Ks. komission yksiköiden valmisteluasiakirja SEC(2011) 1028 final, 1.9.2011.

(13) EUVL C 132, 3.5.2011, s. 22–25.

(14) SEC(2011) 1028 final.

(15) Ks. alaviite 4. Hyvä esimerkki julkisen sektorin sisäisestä kumppanuudesta on tietotekniikka-avusteista asumista koskeva yhteinen ohjelmasuunnittelu, jonka mukaisesti on investoitu yli 600 miljoonaa euroa. Konkreettinen esimerkki julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksista on (sulautettuja tietotekniikkajärjestelmiä koskeva) yhteinen teknologia-aloite ARTEMIS.

(16) Ks. IP/10/1288.

(17) Ks. IP/10/581, MEMO/10/199 ja MEMO/10/200.

(18) Ks. http://www.jp-demographic.eu.

(19) Tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelma 2014–2020; MEMO-11–435. Ks. myös Horisontti 2020 -ohjelmaa koskeva alustava lausuntoluonnos, asiakokonaisuus INT/614–615-616-631, esittelijä Gerd Wolf.

(20) Ks. http://europa.eu/ey2012/.

(21) Ks. http://www.who.int/ageing/age_friendly_cities/.

(22) Ks. http://www.un.org/disabilities/default.asp?id=150.

(23) Ks. http://eit.europa.eu.

(24) Ks. http://ipts.jrc.ec.europa.eu.

(25) Tästä esimerkkinä ovat seuraavat kaksi tapausta: Kanada on hermoston rappeutumissairauksia koskevan yhteisen ohjelma-aloitteen johdosta suunnannut uudelleen kyseisen alan tutkimuslinjauksensa voidakseen tehdä yhteistyötä EU:n kanssa. Kanada toimii nyt kumppanina osaamiskeskuksia koskevassa kokeiluhankkeessa. Toinen esimerkki on Intia, joka on hyvin kiinnostunut osallistumisesta vettä koskevaan yhteiseen ohjelma-aloitteeseen.

(26) Ks. muun muassa IP/11/1059 ja MEMO/11/623, 21. syyskuuta 2011.

(27) COM(2010) 546 final. Ks. vielä myös EUVL C 132, 3.5.2011, s. 39.

(28) Horisontti 2020: ikääntymistä koskevat toimintasuunnitelmat (oma-aloitteinen lausunto), Ks. tämän virallisen lehden sivu 13. (CESE 1290/2012).

31.7.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 229/44

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Sosiaalisen yrittäjyyden aloite – Suotuisan toimintaympäristön luominen sosiaalisen talouden ja innovoinnin keskiöön kuuluville sosiaalisille yrityksille”

COM(2011) 682 final

2012/C 229/08

Esittelijä: Giuseppe GUERINI

Komissio päätti 25. lokakuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Sosiaalisen yrittäjyyden aloite – Suotuisan toimintaympäristön luominen sosiaalisen talouden ja innovoinnin keskiöön kuuluville sosiaalisille yrityksille

COM(2011) 682 final.

Asian valmistelusta vastannut “yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 8. toukokuuta 2012.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 23.–24. toukokuuta 2012 pitämässään 481. täysistunnossa (toukokuun 23. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 193 ääntä puolesta ja 4 vastaan 8:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) tukee komission aloitetta ja toteaa, että komissio on antanut oikeaan aikaan tämän tiedonannon, joka sisältää 11 avaintoimea. ETSK toteaa lisäksi tyytyväisenä, että komissio huomioinut tiedonannossaan useita ajatuksia, jotka esitettiin juuri sosiaalista yrittäjyyttä koskevassa valmistelevassa lausunnossa (1).

1.2 ETSK katsoo, että sosiaalisia yrityksiä on tuettava, sillä niillä voi olla tärkeä rooli sosiaalisen innovoinnin liikkeellepanijoina, koska ne luovat uusia menetelmiä palvelujen toteuttamiseksi ja toimenpiteitä ihmisten elämänlaadun parantamiseksi sekä edistävät uusien tuotteiden kehittämistä yhteiskunnan uusien tarpeiden täyttämiseksi. ETSK haluaa erityisesti korostaa sitä valtavaa potentiaalia, joka sosiaalisilla yrityksillä on pyrittäessä parantamaan etenkin naisten ja nuorten mutta myös epäedullisessa asemassa olevien työntekijäryhmien pääsyä työmarkkinoille ja heidän työehtojaan.

1.3 Tämä komission aloite tarjoaa tärkeän tilaisuuden tukea aloitteita, joilla edistetään entistä selkeämmän terminologian käyttöä (vältetään päällekkäisyyttä sosiaalinen talouden termien, social economy, social business, social enterprise ja social enterpreneurship välillä). Tämä tukisi aloitteen tavoitteiden ja tarkoituksen vahvistamista tehostamista. Tästä syystä ETSK suosittaa, että EU:n toimielimet käyttäisivät johdonmukaisesti ilmaisua “sosiaalinen yritys” sekä poliittisissa esityksissä että tiedonannoissa.

1.4 ETSK pitää myönteisenä komission suunnitelmaa kehittää välineitä, joilla parannetaan alan tuntemusta ja sosiaalisen yrittäjyyden tunnettavuutta, ja se tukee tavoitetta laatia aloitteita, joilla autetaan sosiaalisia yrityksiä vahvistamaan yrittäjyyteen liittyviä valmiuksia, asiantuntemusta ja verkostoitumista. Näin niitä kannustetaan myös antamaan panoksensa älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun edistämiseksi.

1.5 Komission tavoitteet, jotka liittyvät rahoituksen saannin ja oikeudellisen ympäristön parantamiseen, ovat erittäin hyviä ja kannatettavia. Näiden kahden tavoitteen saavuttamiseksi on suositeltavaa varmistaa, että sosiaalisen yrittäjyyden edistämistä varten luodaan suotuisa taloudellinen ja lainsäädännöllinen ympäristö.

1.6 ETSK antaa arvoa tiedonannossa esitetylle kehotukselle tukea ja edistää toimia, joiden ansiosta sosiaaliset yritykset saavat paremmat edellytykset osallistua julkisiin hankintoihin.

1.7 ETSK vetoaa jäsenvaltioihin, jotta nämä kehittäisivät kansallisia puitteitaan sosiaalisen yrittäjyyden kasvua ja kehittämistä varten ottaen huomioon asiaankuuluvat keskeiset alat tuen ja kehityksen varmistamiseksi. Komitea suosittaa erityisesti laatimaan aloitteita, jotta yksittäiset jäsenvaltiot voisivat vapauttaa jakamattomat yritysvoitot verosta ja vahvistaa siten sosiaalisten yritysten pääomaa.

1.8 Jotta tiedonannossa esitettyjä toimia voitaisiin tukea paremmin, olisi hyödyllistä edistää sosiaalisten yritysten saavuttamien tulosten ja etujen arviointia.

2. Johdanto

2.1 Sosiaalinen yritystoiminta on saavuttanut viime vuosina yhä suuremman merkityksen talous- ja koheesiopoliittisten toimien piirissä. Asian tiimoilta on laadittu erilaisia ja useita aloitteita ajan mittaan, ja useat eri tahot ovat vieneet niitä eteenpäin. ETSK on laatinut oma-aloitteisia lausuntoja, joita tämä asiakirja noudattaa kaikilta osin ja on niille jatkumona. Mainittakoon erityisesti vuonna 2009 annettu lausunto aiheesta “Yritysmuotojen moninaisuus” (2) ja hiljattain annettu tärkeä valmisteleva lausunto aiheesta “Sosiaalinen yrittäjyys ja sosiaalinen yritystoiminta” (3), joka laadittiin Euroopan komission pyynnöstä panoksena sosiaalisen yrittäjyyden aloitteen luonnosteluun ja joka sisältää useita keskeisiä painopisteitä sosiaalisen yritystoiminnan kehittämistä ja kasvua varten.

2.2 Usean vuoden ajan Euroopassa mutta myös muualla maailmassa on saatu vankkaa akateemista ja tieteellistä kokemusta sosiaalisen yritystoiminnan teemoista, ja tämä on ollut virikkeenä myös EU:n toimielimille.

2.3 Tässä yhteydessä onkin tärkeää muistuttaa Euroopan parlamentin 19. helmikuuta 2009 antamasta päätöslauselmasta osuus- ja yhteisötaloudesta (2008/2250(INI)) sekä 400 eurooppalaisen yliopisto-opettajan laatimasta vetoomuksesta From Words to Action: European Scholars in Support of Social Economy Enterprises, joka luovutettiin Euroopan parlamentille komission jäsenten Barnier'n ja Tajanin läsnäollessa 13. lokakuuta 2010.

2.4 “Sosiaalisen yrittäjyyden” käsite on ajan mittaan saanut erilaisia merkityksiä niin, että sen semanttinen kenttä on laajentunut asteittain sitä käyttäneiden tahojen mukaan. Aluksi sitä käytettiin kuvaamaan voittoa tavoittelemattomien järjestöjen harjoittamaa yritystoimintaa, jonka tavoitteena on saada aikaan voittoja sijoitettavaksi uudelleen näiden järjestöjen rahoittamiseen. On tärkeää säilyttää sosiaalisen yrityksen käsite ja välttää sekoittamasta sitä yritysten yhteiskuntavastuuseen (Corporate Social Responsability). Tätä on korostettava EU:n toimielinten toteuttamissa tulevissa alaa koskevissa aloitteissa.

3. Sosiaalisen yrityksen määritelmä

3.1 Sosiaalisen yrittäjyyden aloitteesta annetussa tiedonannossa esitetty sosiaalisen yrityksen määritelmä on myönteinen askel, joka edistää tämänkaltaisen organisaation erityisaseman tunnustamista, ja EU:n toimielinten onkin käytettävä sitä viitteenä. Siinä otetaan oikealla tavalla huomioon kolme keskeistä ulottuvuutta, jotka ovat tunnusomaisia sosiaaliselle yritykselle: sosiaalinen tavoite/tarkoitus, yritystoiminta ja osallistava hallintotapa. ETSK painottaa, että kyseistä määritelmää olisi käytettävä ehdotuksessa asetukseksi eurooppalaisista yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneista rahastoista.

3.2 Lisäksi on tärkeää muistaa, että Euroopan parlamentin ja neuvoston ehdotuksessa asetukseksi sosiaalisia muutoksia ja innovaatioita koskevasta Euroopan unionin ohjelmasta Euroopan komissio esittää joukon vaatimuksia, joihin on helppo yhtyä ja jotka määrittävät sosiaalista yritystoimintaa.

3.3 On kannatettavaa, että komissio ei anna sosiaalisesta yrityksestä lainsäädännöllistä määritelmää, koska tarkoitus on ottaa huomioon erilaiset kansalliset lainsäädännöt, joita on noudatettava varmistaen, ettei sosiaalisen yrityksen määritelmää käytetä väärin.

3.4 ETSK mainitsee tässä yhteydessä sosiaalisesta yrittäjyydestä ja sosiaalisesta yritystoiminnasta hiljattain antamansa valmistelevan lausunnon, joka sisältää seuraavan sosiaalisen yrityksen määritelmän:

—	Sosiaalisella yrityksellä on voiton tavoittelun sijaan ensisijaisesti sosiaalisia tavoitteita. Sen tavoitteena on tuottaa jäseniään tai suurta yleisöä hyödyttäviä etuja.

—	Sosiaalinen yritys on pääasiassa voittoa tuottamaton yritys, ja syntyvä ylijäämä sijoitetaan uudelleen eikä sitä jaeta yksityisille osakkeenomistajille tai omistajille.

—

Sosiaalisella yrityksellä on useita eri oikeudellisia muotoja ja malleja (esimerkiksi osuuskunnat, keskinäiset yhtiöt, vapaaehtoisjärjestöt, säätiöt ja voittoa tavoittelevat tai tavoittelemattomat yritykset). Eri oikeudellisia muotoja yhdistellään usein, ja toisinaan muotoa muutetaan tarpeen mukaan.

—	Sosiaaliset yritykset ovat taloudellisia toimijoita, jotka tuottavat (usein yleishyödyllisiä) tavaroita ja palveluita, ja usein niille on ominaista vahva sosiaalinen innovointi.

—	Sosiaaliset yritykset toimivat itsenäisinä yksikköinä (niiden kokonaisuutena), ja niiden toiminnassa korostuvat osallistuminen ja yhteinen päätöksenteko (henkilöstö, käyttäjät, jäsenet), hallinto ja demokratia (joko edustuksellinen tai avoin).

—	Sosiaaliset yritykset ovat usein lähtöisin kansalaisyhteiskunnan organisaatioista.

3.5 Näiden ominaisuuksien yhteydessä on tärkeää korostaa seuraavia tunnusomaisia edellytyksiä:

—

Voittoa tavoittelemattomuus on kirjattava perussääntöihin niin, että voitot ja ylijäämät on kohdennettava perussääntöjen mukaiseen toimintaan tai pääoman kartuttamiseen osoittamalla varat rahastoon, jota ei voida jakaa omistajien kesken yrityksen toiminnan aikana eikä sen lopettamisen tapauksessa. Sosiaalisessa yrityksessä voittojen ja ylijäämien sekä rahastojen varojen ja varantojen suora jakaminen hallituksen jäsenille, jäsenille, osallistujille, työntekijöille tai yhteistyökumppaneille on kiellettyä. Tämä rajoitus ulottuu tietenkin myös epäsuoriin muotoihin, esimerkiksi hallituksen jäsenille ja työntekijöille maksettaviin korvauksiin, jotka ovat korkeammat kuin sellaisissa yrityksissä, jotka toimivat samoilla tai vastaavilla aloilla taikka samoin tai vastaavin ehdoin. Vastaavasti rahoitusvälineistä maksettavia palkkioita on rajoitettava, eikä niiden prosenttiosuuden pidä ylittää määrättyä rajaa, jotta varmistetaan, että sosiaaliset yritykset voidaan pääomittaa asianmukaisesti.

—

Yhteisen hyvän ja yhteisöjen yleisen edun painottaminen. Sosiaalinen yritys määritetään usein kahden erilaisen sisällön perusteella: sosiaalinen tavoite laajennetaan koskemaan yleistä etua, jolloin viitataan paikalliseen yhteisöön tai eri tavalla epäedullisessa asemassa oleviin erityisiin sosiaaliryhmiin. Ennen kaikkea tämä koskee kuitenkin tavaroiden ja palvelujen tuottamista tavoitteen mukaisesti.

—	Sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämistehtävä sellaisten tavaroiden ja palvelujen kautta, jotka tuotetaan pyrkimällä varmistamaan talouden, yhteiskunnan ja ympäristön kestävä kehitys.

4. Kommentteja komission ehdotuksesta

4.1 Tiedonannossa korostetaan eri tekijöitä, jotka liittyvät rahoituksen saannin parantamiseen (3.1), sosiaalisen yrittäjyyden näkyvyyden lisäämiseen (3.2) ja oikeudellisen ympäristön parantamiseen (3.3).

4.2 Rahoituksen saantimahdollisuuksien parantamisesta ETSK toteaa, että se on yhtä mieltä komission arviosta, jonka mukaan sosiaalisten yritysten rahoitusta on parannettava. Tämä on tarpeen, sillä luottolaitokset ja julkisten laitosten toteuttamista tukitoimista vastaavat tahot ovat panneet merkille, että sosiaalisten yritysten luottokelpoisuuden arvioimiseksi ei ole tarkoituksenmukaisia välineitä. Useissa tapauksissa sosiaalisten yritysten “yritysarvo” ja taloudellinen vakaus saavat niukalti tunnustusta.

4.3 Sosiaalisen yrittäjyyden etujen näkyvyyden lisäämiseksi, on tärkeää mitata ensin sosiaalisia tuloksia, jotka eivät liity puhtaasti taloudellisiin tuloksiin. On tarpeen ottaa käyttöön välineitä, joiden avulla voidaan arvioida ja korostaa sosiaalisten yritysten toiminnan vaikutuksia ja tehokkuutta.

4.4 Sosiaalisella vastuulla on keskeinen merkitys yhteisötalouden organisaatioille. On olemassa useita eri välineitä yrityksen tulosten mittaamiseen sosiaalisista lähtökohdista, ja niitä kehittävät erityisesti strukturoidummat organisaatiot, mutta olisi tarpeen kartoittaa ja mallintaa myös pienten sosiaalisten yritysten käyttöön soveltuvia välineitä. Komission olisi käynnistettävä selvitys nykyisistä malleista, kannustettava näiden järjestelmien käyttöön ja ryhdyttävä kehittämään yhteistä eurooppalaista järjestelmää tai käytännesääntöjä, jotka olisivat sosiaalisten yritysten laajan joukon sovellettavissa.

4.5 Mikäli halutaan lisätä luottamusta ja uskoa sosiaalisiin yrityksiin, on tärkeää rakentaa luottamusta sosiaaliseen yrittäjyyteen vertaamalla sosiaalisia “hyväksyntäjärjestelmiä” koko EU:n laajuudelta. Kuten komission avaintoimessa 6 esitetään, olisikin aiheellista luoda julkinen tietokanta, jonka avulla voitaisiin verrata niitä malleja, joilla mitataan sosiaalisia tuloksia ja sitä, miten nykyisiä menetelmiä sovelletaan.

4.6 Aikomus parantaa eurooppalaisen sosiaalisen yrittäjyyden oikeudellista ympäristöä (avaintoimi 9) on hyödyllinen sekä eurooppaosuuskunnan säännöistä annetun asetuksen yksinkertaistamisen että mahdollisten eurooppalaisen säätiön sääntöjen kannalta. Sosiaalisen yritystoiminnan oikeudellisen ympäristön parantamisessa voitaisiin myös käyttää hyväksi suuntaviivoja sääntöjen laatimiseksi sellaisia sosiaalisiin tavoitteisiin pyrkiviä yhdistyksiä ja vapaaehtoisjärjestöjä varten, joista sosiaaliset yritykset usein saavat alkunsa. Sen vuoksi ETSK kehottaa neuvostoa ja parlamenttia etenemään asetusehdotusten hyväksymisessä.

4.7 Euroopan komission tiedonannossaan esittämä ajatus käynnistää tutkimus keskinäisten yhtiöiden tilanteesta kaikissa jäsenvaltioissa, jotta voidaan tutkia erityisesti niiden ylikansallista toimintaa, onkin tässä mielessä aiheellinen. Keskinäisten yhtiöiden järjestelmän palauttaminen ja hyödyntäminen sosiaalisen suojelun välineenä tarjoaa varmasti merkittävän mahdollisuuden kaikille tarkoitetun sosiaalijärjestelmän säilyttämiseksi.

4.8 Sosiaalisten yritysten tukemisella voidaan edistää sidosryhmien osallistumista ja lisätä kansalaisten osallistumista sellaisiin itse järjestetyn avustustoiminnan muotoihin, jotka tukevat kysynnän keskittämistä ja edistävät keskinäisen avustamisen kokemuksia.

4.9 Työllistävä sosiaalinen yritys voi olla asianmukaisesti johdettuna väline, jolla kehitetään kauaskantoisia aktiivisia työllistämistoimia ja edistetään epäedullisessa asemassa olevien henkilöiden työllistymistä. Nykyisen työllisyyskriisin vallitessa tämä voi olla olennaisen tärkeää niille, jotka ovat jääneet työmarkkinoiden ulkopuolelle.

4.10 Työntekijöiden osallistuminen voi olla tärkeä kannustava tekijä, jolla voidaan pureutua myös eräisiin teollisuuskriiseihin. Yritysostoissa voitaisiin turvautua malleihin, joissa työntekijät liittyisivät yhteen soveltaen sosiaalisen yritystoiminnan erilaisia muotoja.

4.11 Sosiaalisilla yrityksillä on keskeinen tehtävä sosiaalisen innovoinnin moottoreina. Osuuskuntien työllistämiskokemukset ovat tästä selkeä esimerkki, mutta oikeudellisesta muodosta riippumatta sosiaalista innovointia saadaan aikaan myös palvelujen tarjoamisen uusilla menetelmillä sekä uusien innovatiivisten tuotteiden ja palvelujen luomisella yhteiskunnan uudenlaisten tarpeiden täyttämiseksi. Euroopan unionin toimielinten on toimittava johdonmukaisesti koordinoimalla sosiaalista yritystoimintaa sekä sosiaalista innovointia ja muutosta koskevia toimenpiteitä.

4.12 Innovoinnin tukemisessa ovat erittäin hyödyllisiä sellaiset organisaatiot, jotka edistävät sosiaalisten yritysten välisten verkostojen syntymistä ja kehittämistä ja tukevat osallistumista kumppanuusprosesseihin ja yritystoiminnan yhdistämiseen sosiaalisten yritysten yhteenliittymien kesken. Komission ehdotus on näin ollen tärkeä, ja sen avaintoimessa 5 ehdotetaan toimia, joilla edistetään sosiaalisten yritysten yhdistymistä ja niiden välisiä verkostoja, jotka tukevat hyvien käytäntöjen vaihtoa, mittakaavaetuja ja yhteisiä palveluja (koulutus, suunnittelu, hallinto jne.).

4.13 ETSK suhtautuu myönteisesti komission esitykseen kehittää välineitä, joilla parannetaan alan tekemistä paremmin tunnetuksi ja sosiaalisen yrittäjyyden näkyvyyttä (avaintoimet 5, 6, 8). On hyödyllistä lisätä tietoa tämän yrittäjyysmallin mahdollisuuksista, jotta voidaan edistää yhä tiiviimpää yhteistyötä sosiaalisten yritysten ja tavanomaisten yritysten välillä.

4.14 On tärkeää kehittää aloitteita, jotka auttavat sosiaalisia yrityksiä vahvistamaan yrittäjyyteen liittyviä valmiuksia, asiantuntemusta ja verkostoitumista. Tässä tarkoituksessa ajatus hyvien käytäntöjen jakamiseen keskittyvien foorumien kehittämisestä on hyödyllinen, koska siten voitaisiin lisätä myös sosiaalisten yritysten kansainvälistymisen tasoa.

4.15 Komission olisi ensisijaisesti käynnistettävä valmisteleva tutkimus vertaillakseen sosiaalisten yritysten uusia oikeudellisia muotoja. Toissijaisuutta olisi kuitenkin pidettävä johtavana periaatteena, koska kansalliset mallit saattavat edellyttää – mutta eivät välttämättä – sellaisia oikeudellisia puitteita, jotka perustuvat niiden omiin tilanteisiin ja perinteisiin.

4.16 On tärkeää lisätä toissijaisuusperiaatteen noudattamista julkisten laitosten keskuudessa, tarkoin kohdennettujen kannustavien toimien käyttöä sekä keskeisen tärkeiksi sosiaalisten yritysten kasvulle osoittautuneiden yritysten järjestäytymistä koskevien aloitteiden kehittämistä.

4.17 On varmistettava, etteivät kannustavat toimet vääristä kilpailuperiaatteita, vaan että niissä tunnustetaan sosiaalisen yritystoiminnan erityispiirteet, joita ei voida käyttää opportunistisesti omien etujen tavoitteluun.

4.18 Rahoituksen saannin parantamiseksi tarvittavien välineiden kehittämistä varten ETSK:n tulisi koota ja jakaa jäsenvaltioissa käytössä olevia innovatiivisia menettelyjä. Olisi hyödyllistä edistää sellaisia menettelyjä, joilla on tarkoitus tukea selkeästi yrittäjyyteen liittyviä tekijöitä:

—	sosiaalisille yrityksille tarkoitetut luottotakuuvälineet (keskinäiset takuuverkostot tai julkiset takuurahastot)

—	keskipitkän ja pitkän aikavälin sosiaalisiin investointeihin tarkoitetut pääomitusvälineet (kuten eettiset rahastot, sosiaaliseen innovointiin tarkoitetut rahastot, sosiaaliset riskipääomarahastot)

—	sääntelylliset tai verotukselliset järjestelyt, joilla tuetaan sosiaalisten yritysten pääomittamista kannustamalla tai helpottamalla asianomaisten tahojen osallistumista.

4.19 Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä sekamuotoisiin investointeihin, jotka soveltuvat kaikkein parhaiten sosiaalisille yrityksille, koska niissä yhdistyvät yhteisvastuulliset ja taloudelliset arviointitekijät. Lisäksi on tärkeää, että sosiaalisten yritysten rinnalla hyödynnetään sellaisten pankkien ja luottolaitosten parhaita kokemuksia, joiden toiminnalle on ominaista yhteisöllisyys ja osallistuminen, kuten luotto-osuuskunnat tai pankit, joilla on eettisiä tai sosiaalisia pyrkimyksiä.

4.20 On hyödyllistä edistää mikroluottoja (avaintoimi 2), mutta samalla on tärkeää erottaa mikroluoton sosiaalinen tehtävä erinomaisena välineenä, jolla voidaan edistää yksilöiden ulospääsyä köyhyysloukusta, yrityksen kehittämiseen tarkoitetuista välineistä, jotka ovat väistämättä monimutkaisempia ja jäsennellympiä. Jotkut sosiaaliset yritykset tekevätkin satojen tuhansien eurojen suuruisia investointeja, joita ei voitaisi tukea riittävästi mikroluottojen avulla.

4.21 ETSK on tyytyväinen sosiaalisen innovoinnin, yrittäjyyden ja yritystoiminnan tukemisen mahdollisuuksiin, joita avaintoimissa 3 ja 4 tai sosiaalisen yrittäjyyden aloitteessa ehdotetut rakennerahastojen mukaiset uudet ohjelmat tarjoavat. ETSK haluaa korostaa, että jäsenvaltioiden on otettava nämä alat painopisteekseen kansallisissa uudistusohjelmissaan, jotta nämä alat voitaisiin sisällyttää Euroopan sosiaalirahaston seuraavaan ohjelmakauteen. Ehdotus sosiaalisia muutoksia ja innovaatioita koskevasta ohjelmasta voisi myös mahdollistaa lisätuen sosiaalisten yritysten valmiuksien ja rahoituksen kehittämiseen. Tämä on kannatettavaa.

4.22 ETSK kannattaa avaintoimessa 1 (sosiaaliseen yrittäjyyteen tarkoitetut rahastot) esitettyä aloitetta, mutta korostaa samalla tarvetta säilyttää siinä sama määritelmä kuin sosiaalisen yrittäjyyden aloitteessa. Kyseistä rahastoa on pidettävä yhtenä useista sosiaalisille yrityksille suunnatuista investointivälineistä.

4.23 On tarpeen tarkastella hieman laajemmin de minimis -asetusta (avaintoimi 11) sosiaalisten yritysten ja etenkin työllistävien yritysten kohdalla, myös silloin, kun julkiset tuet ohjataan suoraan yrityksille eikä jaeta työntekijöiden hyväksi. Tätä näkemystä voitaisiin perustella viimeaikaisella Iso-Britannian Big Society Fund -rahaston tapauksella: rahasto sai huomattavan julkisen osarahoitusosuuden, jonka komissio ei katsonut olevan valtiontukea, koska hankkeella oli selkeä sosiaalinen arvo.

4.24 Aikomus edistää sosiaalisten yritysten mahdollisuuksia osallistua julkisiin hankintoihin (avaintoimi 10) on myönteinen. Euroopan komissio on viime vuosina toiminut keskeisessä asemassa pyrkiessään edistämään sosiaalilausekkeiden käyttöä julkisissa tarjouskilpailuissa. Yli vuosikymmenen ajan Euroopan unionin toimielimet ovat suhtautuneet yhä myötämielisemmin sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen ja kestävään kehitykseen liittyviin aiheisiin, koska ne ovat tulleet entistä tietoisemmiksi siitä, että vauraan ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan talouskasvua, joka edistää ympäristön kestävyyttä ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta.

4.25 Komission olisi jatkettava päättäväisesti aloittamallaan tiellä, jotta sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät vaatimukset otettaisiin entistä paremmin huomioon julkisten hankintojen myöntämisessä, ja sen olisi koottava ja jaettava jäsenvaltioiden kesken nykyistä parempia malleja, joissa otetaan huomioon sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät tekijät julkisten hankintojen yhteydessä. On pantava merkille, että Euroopan unionin tuomioistuin on oikeuskäytännössään tunnustanut tällaisten järjestelyjen merkityksen.

4.26 ETSK kannattaa komission avaintoimea 6, jossa esitetään sertifiointitietokannan kehittämistä, jotta eri järjestelmiä olisi helpompi vertailla. Komission olisi lisäksi tehtävä näitä järjestelmiä koskeva tutkimus synergiaetujen löytämiseksi ja saatujen kokemusten jakamiseksi. Tässä valmisteluasiakirjassa ETSK on korostanut vertailukelpoisten ja vahvistettujen tilastojen, tutkimusten ja tiedon merkitystä sosiaalisen yritystoiminnan alalla. Komission ja Eurostatin olisi toimittava keskeisessä roolissa edistääkseen keskinäistä oppimista EU:n sisällä.

4.27 Ehdotus yhdestä keskitetystä tietojenvaihtopisteestä (avaintoimi 8) on kannatettava, ja sitä olisi hyvä täydentää vastaavin aloittein jäsenvaltioissa yhteentoimivuuden ja synergiaetujen varmistamiseksi.

4.28 Euroopan komissiolla on keskeinen tehtävä pyrkiessään pitämään sosiaalisen yritystoiminnan tukeminen poliittisella asialistalla ja pyrittäessä varmistamaan, että tällaista yritysmuotoa käsitellään johdonmukaisesti. ETSK pitääkin tärkeänä ehdotusta perustaa sosiaalista yrittäjyyttä käsittelevä neuvoa-antava työryhmä, joka tarkastelee tiedonannossa kaavailtujen toimien etenemistä. Jäsenvaltioissa olisi toteuttava vastaavia järjestelyjä.

Bryssel 23. toukokuuta 2012

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) EUVL C 24, 28.1.2012, s. 1.

(2) EUVL C 318, 23.12.2009, s. 22.

(3) EUVL C 24, 28.1.2012, s. 1.

31.7.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 229/49

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle ”Pieni yritys, suuri maailma – uusi yhteistyöhanke avaa maailmanmarkkinoita pk-yrityksille” ”

COM(2011) 702 final

2012/C 229/09

Esittelijä: Ivan VOLEŠ

Komissio päätti 9. marraskuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle ”Pieni yritys, suuri maailma – uusi yhteistyöhanke avaa maailmanmarkkinoita pk-yrityksille”

COM(2011) 702 final.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 8. toukokuuta 2012.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 23. ja 24. toukokuuta 2012 pitämässään 481. täysistunnossa (toukokuun 23. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 195 ääntä puolesta ja 2 vastaan 7:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 Eurooppalaisten pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritykset) potentiaalin hyödyntäminen erityisesti nopeasti kasvaville kolmansille markkinoille pääsemiseksi saattaa olla tärkeä tekijä, jolla edistetään kasvua ja työllisyyttä. Tästä syystä pk-yritysten kansainvälistyminen on sisällytettävä kaikkiin pk-yrityksiä koskeviin EU:n politiikkoihin.

1.2 Kansainvälistyminen kattaa monenlaiset toiminnat, kuten viennin, tuonnin, ulkomaiset suorat sijoitukset, alihankinnan, teknisen yhteistyön ja niin edelleen. Komitea pahoittelee, että tiedonannossa käsitellään olennaisilta osin vain vienti- ja investointitukea.

1.3 Ottaen huomioon kansainvälistymisen ja innovoinnin välillä vallitsevan tiiviin yhteyden komitea suosittelee, että parannetaan uusien Horisontti 2020- ja Cosme-ohjelmien saatavuutta ja helppokäyttöisyyttä pk-yritysten kannalta. Kansainvälistymisen tukemiseksi on myös syytä hyödyntää Euroopan sosiaalirahastoa.

1.4 Myönnettäessä EU:n tukea kansainvälistymistä varten olisi otettava huomioon kansallisesti myönnetyt tuet; EU:n tuen ei pitäisi olla niiden kanssa päällekkäistä vaan sen olisi täydennettävä niitä aloilla, jotka kuuluvat EU:n toimivaltaan, kuten markkinoiden avaaminen, kahden- ja monenvälisten sopimuksien tekeminen, esteiden poistaminen sekä tietojen antaminen tulliin, teollis- ja tekijänoikeuksien suojeluun, investointien suojeluun, standardeihin, sääntelyyn, julkisiin markkinoihin, lahjonnan torjuntaan ja muihin liittyvillä aloilla.

1.5 ETSK kehottaa parantamaan koordinointia ja yhdenmukaistamaan kansainvälistymispolitiikan täytäntöönpanoa komission pääosastojen, neuvoston, Euroopan ulkosuhdehallinnon, Euroopan parlamentin ja kansallisten pk-yritysedustajien verkoston välillä.

1.6 Ehdotettu internetpohjainen portaali on tarkoituksenmukainen, mikäli se kattaa kaikki saatavilla olevat tietolähteet, on yhteydessä kansallisiin portaaleihin ja tarjoaa tulevaisuudessa olennaisinta tietoa kaikilla EU:n virallisilla kielillä.

1.7 ETSK kiinnittää huomiota Yritys-Eurooppa-verkoston suomien mahdollisuuksien riittämättömään käyttöön ja pitää myönteisenä ehdotusta, joka koskee verkoston hallinnollisen rakenteen muuttamista. ETSK kehottaa ottamaan yrittäjäjärjestöt mukaan verkoston hallintaan.

1.8 Unionin politiikka, jolla tuetaan pk-yritysten pääsyä kolmansille markkinoille, olisi nivottava tiiviimmin pk-yritysten rajatylittävään toimintaan yhtenäismarkkinoilla, koska juuri siinä tilanteessa suurin osa pk-yrityksistä hankkii kokemuksensa ulkomaisista markkinoista. Politiikan olisi myös katettava tuki, jota pk-yrityksille myönnetään yhtenäismarkkinoille pääsemiseksi, ja tähän liittyvä esteiden poistaminen.

1.9 Nykyisten unionin ja kansallisten tukijärjestelmien suurimpia heikkouksia on, että pk-yritykset eivät juuri ole tietoisia niiden olemassaolosta, niiden on vaikea saada asiaankuuluvaa tietoa, ne eivät ymmärrä kieltä, jolla tiedot on laadittu, ja niiden on vaikea saada selvää menettelyjen noudattamista koskevista tarkoista ohjeista. ETSK suosittelee tältä osin, että pk-yritysten edustajajärjestöt otetaan ensi tilassa mukaan tiedotustoimintaan.

1.10 Rahoituksen saaminen on pk-yritysten kansainvälistymisen kannalta tärkeä ennakkoedellytys, erityisesti kriisiaikana. Tästä syystä ETSK kehottaa komissiota luomaan uusia rahoitusvälineitä, joilla tuetaan pk-yritysten kansainvälistymistä, kuten viennin rahoitustakuut, kansainväliselle toiminnalle myönnettävä vakuutus ja lainojen myöntämisen helpottaminen takuuluottokorttien avulla.

1.11 Komitea kehottaa yhdenmukaistamaan eri ohjelmissa – joita ovat muun muassa East Invest, AL Invest ja MedInvest – eri alueilla noudatettavia menettelyjä, mikä helpottaisi ohjelmien hyödyntämistä pk-yrityksissä. Komitea kehottaa myös tarkistamaan nykyistä sääntöä, jonka mukaan ainoastaan kumppanivaltioiden pk-yritykset voivat saada tukea osallistuakseen ohjelmien toimiin.

1.12 ETSK ehdottaa konkreettisia toimenpiteitä, joilla olisi mahdollista täydentää asianmukaisesti unionissa olemassa olevia tukitoimenpiteitä, kuten pk-yrityksille tarkoitetun EU:n vientipalkinnon käyttöönottaminen, koko unionin laajuisten tapahtumien, esimerkiksi EU:n yrittäjäpalkinnon, hyödyntäminen, pk-yritysten kansainvälistymisen edistämiseksi toteutettavat toimet pk-yritysten teemaviikon yhteydessä, avunantajien parhaat kokemukset kokoavien tietokantojen luominen ja ylläpitäminen sekä Europartenariat- tai Interprise-tyyppisten, yritysten välisten yhteistyötoimien uudistaminen.

1.13 ETSK kannattaa ajatusta siitä, että kutsutaan vuosittain koolle foorumi, jonka tehtävänä on arvioida kansainvälistymisen tuloksia, ja ehdottaa, että siitä tehtäisiin pysyvä foorumi, jonka toimintaan työmarkkinaosapuolet ja muut sidosryhmät, ETSK mukaan luettuna, osallistuisivat tehokkaalla tavalla.

1.14 ETSK suosittelee, että valittuihin ensisijaisiin maantieteellisiin alueisiin (”BRIC-valtiot”) lisätään muita edelläkävijämarkkinoita, kuten muun muassa Persianlahden ja Kaakkois-Aasian markkinat.

2. Komission asiakirjan keskeinen sisältö

2.1 Euroopan unionin on löydettävä uusia kasvun ja työpaikkojen lähteitä. Suuret EU:n ulkopuoliset markkinat, kuten Kiina, Intia, Venäjä ja Brasilia, joilla kasvu on voimakasta tai joilla on paljon kasvupotentiaalia, tarjoavat EU:n yrityksille huomattavia mahdollisuuksia. EU:n kilpailukyvyn vahvistaminen edellyttää näin ollen, että tuetaan toimia, joita pk-yritykset toteuttavat EU:n ulkopuolella. Tätä pyritään edistämään niin Eurooppa 2020 -strategialla kuin muissa asiakirjoissa (1).

2.2 Komissio julkaisi marraskuussa 2011 tiedonannon aiheesta ”Pieni yritys, suuri maailma – uusi yhteistyöhanke avaa maailmanmarkkinoita pk-yrityksille” (2), jossa se ehdottaa pk-yrityksille kansainvälistymisen alalla tarkoitetun unionin tukijärjestelmän täydellistä tarkistamista. Tarkoituksena on saada tuki tehokkaammaksi, avoimemmaksi ja laajemmaksi.

2.3 Vaikka 25 prosenttia EU:n pk-yrityksistä on kolmen viime vuoden aikana harjoittanut vientitoimintaa sisämarkkinoilla ja niiden ulkopuolella, vain 13 prosentilla EU:n pk-yrityksistä on kansainvälistä toimintaa EU:n ulkopuolella, mikä osoittaa, että erityisesti valmistusteollisuuden aloilla ja luovilla teollisuusaloilla on paljon vielä hyödyntämätöntä potentiaalia unionin ulkopuolisissa maissa.

2.4 Komissio määrittelee tiedonannossa tavoitteet, jotka se haluaa saavuttaa: on tarjottava pk-yrityksille helposti saatavia tietoja, parannettava tukitoimintojen johdonmukaisuutta ja kustannustehokkuutta, korjattava julkisen ja yksityisen sektorin kansallisesti tuottamien tukipalveluiden puutteet ja tarjottava EU:n kaikkien jäsenvaltioiden pk-yrityksille mahdollisuus hyödyntää tukipalveluita.

2.5 Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi komissio haluaa käyttää erityisesti seuraavia välineitä: pk-yrityksille suunnattu tiedotus, eurooppalaisen ulottuvuuden tuominen pk-yrityksille tarjottaviin palveluihin ensisijaisilla markkinoilla, klusterien ja verkostojen tukeminen ja uusien toimintojen järkeistäminen ensisijaisilla markkinoilla noudattaen kolmea periaatetta: täydentävyys, kestävyys ja julkisten varojen tehokas käyttö hyödyntäen niin sanottuja SMART-tavoitteita, jotka ovat erityisiä, mitattavissa ja toteutettavissa olevia, asiaan kuuluvia ja ajallisesti määrättyjä. Komissio määrittää maantieteelliset painopisteet tiettyjen kriteerien perusteella. Pk-yritysten kansainvälistyminen olisi sisällytettävä muihin EU:n politiikkoihin.

3. Yleistä

3.1 ETSK suhtautuu tarkasteltavana olevaan komission tiedonantoon myönteisesti ja yhtyy suurimpaan osaan siinä esitetyistä analyyseista ja päätelmistä. ETSK toteaa, että tiedonannossa keskitytään enemmänkin tarkastelemaan tukijärjestelmää kuin tukien sisältöä ja tavoitteita. Komitea muistuttaa aikaisemmista lausunnoistaan, joissa se on hiljattain esittänyt kantansa pk-yritysten kansainvälistymiseen liittyviin ongelmiin: ”Eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevan Small Business Act -aloitteen uudelleentarkastelu” (3), ”Miten tukea pk-yritysten sopeutumista maailmanmarkkinoiden muutoksiin?” (4) ja ”Unionin teollisuuspolitiikan ulkoinen ulottuvuus” (5).

3.2 ETSK on yhtä mieltä siitä, että politiikka, jolla tuetaan pienten ja keskisuurten yritysten pääsyä kolmansien valtioiden markkinoille, olisi sisällytettävä EU:n kilpailustrategiaan eli Eurooppa 2020:een ja EU:n muihin politiikkoihin, ja korostaa tarvetta koordinoida politiikkoja, kun niitä hyödynnetään pk-yritysten kansainvälistymisen edistämiseksi.

3.3 Komitea pahoittelee, että tiedonannossa käsitellään olennaisilta osin vain vienti- ja investointitukea. Kansainvälistyminen kattaa viennin, tuonnin, ulkomaiset suorat sijoitukset, teknisen yhteistyön, alihankintasuhteet ja muun toiminnan, jonka avulla pk-yritykset integroituvat arvoketjuun.

3.4 On syytä laajentaa näille muille kansainvälistymiseen liittyville aloille myönnettävää tiedotus- ja koulutustukea, jotta ne hyödyttäisivät mahdollisimman montaa käyttäjää, tehden samalla selvän eron eri yritysryhmien tarpeiden välillä riippuen yritysten koosta ja ulkomailla toteutetuista toimista saaduista kokemuksista.

3.5 On syytä tarkastella realistisesti niiden pk-yritysten määrää, jotka mahdollisesti osallistuvat kansainvälistymisprosessiin, julkaistujen tilastojen perusteella (6) ja ottaen huomioon, että huomattava osa pk-yrityksistä pyrkii ainoastaan tyydyttämään paikallisten markkinoiden tarpeet, kuten pienet palveluyksiköt, paikallisiin tarpeisiin tarkoitettu käsityötuotanto ja niin edelleen.

3.6 ETSK painottaa, että on pyrittävä jatkuvasti ja johdonmukaisesti pk-yritysten kannalta suotuisan yritysympäristön luomiseen erityisesti siten, että vähennetään hallinnollista rasitusta ja liiallista sääntelyä, joka uhkaa unionin yritysten kilpailukykyä kolmansien valtioiden markkinoilla, ja poistetaan järjestelmällisesti kaikki esteet, jotka estävät pk-yrityksiä osallistumasta kansainvälistymiseen.

3.7 Innovoinnilla kannustetaan yritysten kansainvälistymistä, joka saattaa puolestaan parantaa niiden suorituskykyä (7). EU:n voimassa olevan monivuotisen rahoituskehyksen puitteissa pk-yritykset käyttävät seitsemännestä puiteohjelmasta ainoastaan 15 prosenttia ”Yhteistyö”-ohjelman varoista (8). Uudet ohjelmat Horisontti 2020 ja Cosme sekä Euroopan sosiaalirahaston neljäs pilari tarjoavat laajoja mahdollisuuksia vahvistaa kilpailukykyä innovointitoimien avulla ja luoda siten parempia edellytyksiä unionin pk-yritysten kansainvälistymiseksi ja kasvun ja työpaikkojen lisäämiseksi. Samalla on kuitenkin huolehdittava siitä, että pk-yritykset ovat tietoisia näistä ohjelmista, että ne pääsevät niihin mukaan ja että niiden käytön edellyttämää monimutkaista hallintoa yksinkertaistetaan.

3.8 Pk-yritysten kansainvälistymiseen myönnettävän tuen tehokkuus edellyttää tuenantajien lähestymistavan muuttamista niin unionissa kuin jäsenvaltioissa ja siirtymistä vakiomuotoisista ja standardoiduista palveluista kohdistettuihin, ”räätälöityihin”, aktiivisiin ja mukautettuihin palveluihin, joiden yhteydessä otetaan huomioon yrityksen toimiala, elinkaari, saatavilla olevat varat, kilpailuasema ja sisäiset valmiudet, kuten kielitaito ja paikallisen kulttuurin ja liiketoimintaympäristön tuntemus. (9)

3.9 Yritystoiminnan tarkoituksena on saada voittoa ja kasvattaa ja lisätä omaa markkinaosuutta. Nämä tavoitteet ovat saavutettavissa, kun yritys pääsee ulkomaisille markkinoille, joskaan se ei takaa automaattisesti menestystä. Vaikka liikevaihto kasvaa 50 prosentissa pk-yrityksistä, jotka harjoittavat liiketoimintaa ulkomailla, sama ei päde toiseen 50 prosenttiin. Myönnetyn tuen tarkoituksena on vähentää tiedon ja kokemuksen puutteesta johtuvaa epäonnistumisen riskiä mahdollisuuksien mukaan.

3.10 Pk-yritysten kansainvälistymisen edistämiseksi myönnettävä tuki kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan: ne tarjoavat lukuisia tukiohjelmia – yli 300 – jotka perustuvat niin julkisiin kuin yksityisiin varoihin (10); tästä syystä on tarkasteltava huolellisesti lisäarvoa, jota uudet tuet saattavat tuottaa unionissa, jotta vältetään päällekkäisyydet olemassa oleviin tukiin nähden. Näin ollen olisi hyödyllistä, että kansalliset elimet, jotka tukevat pk-yritysten kansainvälistymistä, vaihtaisivat säännöllisesti tietojaan ja sovittaisivat toimiaan yhteen komission toimivaltaisten osastojen kanssa.

3.11 Unionin panoksella olisi pyrittävä ensisijaisesti avaamaan markkinat, helpottamaan niille pääsyä, tekemään kahden- ja monenvälisiä sopimuksia, poistamaan tulleihin liittyvät ja niiden ulkopuoliset esteet ja antamaan tietoja (markkinoille pääsyä koskevan MADB-tietokannan avulla) niin erityiskysymyksistä kuin yleisistä seikoista, kuten teollis- ja tekijänoikeuksien suojelusta, standardeista, tulleista, hallinnollisista tuonti- ja vientilomakkeista, sääntelystä, terveys-, kasvinsuojelu- ja eläinlääkintämääräyksistä, lahjonnan torjumisesta ja julkisista markkinoista. EU:n olisi edellytettävä johdonmukaisesti, että kumppanivaltiot tunnustavat unionin jäsenvaltioiden kansalliset sertifikaatit, jotka on tunnustettu yhtenäismarkkinoilla, ja estettävä tällä tavoin tiettyjen jäsenvaltioiden syrjintä.

3.12 Unionin tuella olisi pyrittävä niin ikään yhdenmukaistamaan toimintaedellytyksiä sellaisten pienissä ja uusissa jäsenvaltioissa toimivien pk-yritysten kannalta, joilla ei ole mahdollisuutta ylläpitää edustusta unionin ulkopuolisilla markkinoilla.

3.13 Olisi noudatettava täysimääräisesti periaatetta, joka koskee viranomaistahojen ja yrityksiä edustavien tahojen (kauppakamarit, pk-yritysten etuja puolustavat elimet, liike-elämän ja eri alojen järjestöt) välistä kumppanuutta. Työmarkkinaosapuolien toimien alueellisen ja paikallisen yhdistämisen myötä olisi voitava korostaa politiikkoja ja resursseja, joita tarvitaan pk-yritysten kansainvälistymisen tukemiseksi, ja valvoa niiden asianmukaista käyttöä. Tämän kumppanuusperiaatteen yhteydessä olisi huomioitava kansalliset edut, eri tukimuodot ja yritysten ja tuenantajien välinen vapaa kilpailu. Tulisi kuitenkin välttää tilannetta, jossa jäsenvaltioiden viranomaiset kilpailevat kansainvälistymisen edistämiseen liittyviä palveluja tarjotessaan yrityksiä edustavien tahojen kanssa.

3.14 ETSK pahoittelee, että tiedonannossa ei tarkastella ehdotusta, jonka tavoitteena on parantaa koordinointia ja yhdenmukaistaa kansainvälistymistä koskevan strategian ohjausta unionissa. Komission pääosastojen (yritys- ja teollisuustoiminta, kauppa, sisämarkkinat, kehitysyhteistyö, verotus ja tulliliitto ja niin edelleen) toimivaltaa ei ole rajattu tarkasti pk-yritysten kansainvälistymisen osalta. Lisäksi olisi parannettava yhteistyötä, jota komission asianomaiset pääosastot ja Euroopan ulkosuhdehallinto tekevät neuvoston kanssa sekä pk-yritysten edustajien verkoston, Euroopan parlamentin, jäsenvaltioiden kolmansissa valtioissa sijaitsevien diplomaattisten edustustojen ja muiden tahojen kanssa, jotka osallistuvat kansainvälistymispolitiikan laatimiseen, sekä yhteistyön täytäntöönpanoa.

4. Komission ehdotuksia koskevia erityisiä huomioita ja suosituksia

4.1 Ehdotetun tilannekatsauksen tavoitteeksi olisi asetettava erityisesti unionin tämänhetkisten tukitoimien ja -välineiden arvioiminen, kansallisten tukijärjestelmien puutteiden esille tuominen ja niiden täydentäminen unionin toimilla.

4.2 On syytä tarkastella hyvin huolellisesti unionin uuden tietoportaalin luomista siitä aiheutuvien kustannuksien kannalta noudattaen tältä osin seuraavia perusperiaatteita:

—	Portaali ei saa olla olemassa olevien kansallisten portaalien toisinto.

—	Portaalin on nivottava yhteen kaikki nykyiset niin unionin kuin kansalliset tietolähteet, jotta ne olisivat helposti saatavilla yhdestä ainoasta pisteestä.

—	Eurooppalaisista lähteistä saatavat yhteiset tiedot olisi annettava virallisilla kielillä.

—

EU:n varsinaisista lähteistä saatavien tietojen avulla olisi kartoitettava ja poistettava markkinoille pääsyn esteet sekä esiteltävä säännöt, jotka liittyvät tulleihin, sertifiointiin, terveys-, kasvinsuojelu- ja eläinlääkintämääräyksiin, investointikannustimiin ja niiden suojeluun, teollis- ja tekijänoikeuksien suojeluun, julkisiin markkinoihin ja niin edelleen.

—	Pk-yrityksille olisi tiedotettava seikoista, jotka liittyvät monikansallisia yrityksiä koskeviin OECD:n pääperiaatteisiin ja jotka koskevat myös pk-yrityksiä (11).

—	Olisi otettava huomioon kaikkien kansainvälistymisprosessiin osallistuvien tahojen, kuten viejien, tuojien, investoijien ja hankkijoiden, tarpeet samoin kuin eri alojen ominaispiirteet.

4.3 ETSK pahoittelee, että ei ole toteutettu toimia sähköisen kaupan tukemiseksi, vaikka siitä saattaisi kehittyä tärkeä ala pk-yritysten kansainvälistymisen kannalta. Tältä osin on pantava täytäntöön EU:n tavoitteet, jotka koskevat laajakaistaisia internet-yhteyksiä ja erityisesti maaseutualueiden ja syrjäisten alueiden kattamista, millä helpotettaisiin pk-yritysten pääsyä perehtymään kansainvälistymisen kannalta välttämättömiin tietoihin.

4.4 ETSK arvostaa Yritys-Eurooppa-verkoston panosta yhteyksien ja kauppasuhteiden kehittämiseksi EU:n yritysten välillä tietyissä valtioissa, vaikka se katsookin, että verkoston potentiaalia olisi mahdollista hyödyntää vielä enemmän; tästä on osoituksena, että suurin osa unionin pk-yrityksistä ei ole tietoinen sen olemassaolosta. Verkoston palvelujen olisi mahdollisuuksien mukaan perustuttava pk-yritysten pyyntöihin ja todellisiin tarpeisiin. Monilla alueilla pk-yrityksiä edustavat elimet eivät kuulu Yritys-Eurooppa-verkostoon. Tämän vuoksi ETSK painottaa, että verkostolle on luotava uusi hallinnollinen rakenne, ja vaatii, että pk-yrityksiä lähimpänä olevat elinkeinoelämän järjestöt osallistuvat myös sen hallintoon.

4.5 Unionissa pk-yrityksille myönnetyn tuen, jonka tarkoituksena on auttaa niitä pääsemään kolmansien valtioiden markkinoille, olisi myös katettava pk-yrityksille yhtenäismarkkinoilla myönnettävät eri tukimuodot ja niiden esteiden poistamisen, jotka estävät pk-yrityksiä hyödyntämästä yhtenäisasiakirjassa tarjottuja, yhtenäismarkkinoihin liittyviä mahdollisuuksia. Pk-yritykset aloittavat yleensä kansainvälisen kaupallisen toimintansa yhtenäismarkkinoiden puitteissa ennen toiminnan laajentamista kolmansien valtioiden markkinoille.

4.6 Kaikki tutkimukset osoittavat, että pk-yrityksissä ei olla juurikaan tietoisia saatavilla olevista tuista ja ohjelmista. Unionin ja jäsenvaltioiden on käytettävä yksinkertaista ja ymmärrettävää kieltä, joka on mukautettu pk-yritysten erityispiirteisiin. ETSK suosittelee, että laaditaan samanaikaisesti tiivis ja selkeä opas, jonka avulla on mahdollista hankkia tietoa eri tukimuodoista ja parantaa nykyisiä tukia koskevaa unionin toimielimien tiedotusta. Tukia koskeviin tiedotustoimiin on syytä ottaa mukaan erityisesti järjestöt, jotka ajavat pk-yritysten etuja, kuten kauppakamarit, alakohtaiset järjestöt ja pk-yritysten yhteisjärjestöt, ja myöntää niille taloudellista tukea, jota ne tarvitsevat voidakseen tarjota tarvittavia neuvontapalveluja.

4.7 Komission toimintasuunnitelman (12) valossa ETSK haluaisi parantaa pk-yritysten mahdollisuuksia saada rahoitusta, koska kyse on mahdolliseen kansainvälistymiseen liittyvästä keskeisestä ennakkoedellytyksestä erityisesti EU:ssa tällä hetkellä vallitsevan talous- ja rahoituskriisin aikana. Tästä syystä ETSK kehottaa komissiota luomaan uusia rahoitusvälineitä, joilla tuetaan pk-yritysten kansainvälistymistä, kuten viennin rahoitustakuut, kansainväliselle toiminnalle myönnettävä vakuutus ja lainojen myöntämisen helpottaminen takuuluottokorttien avulla (13).

4.8 Toisin kuin nykyisten ohjelmien kohdalla, joita ovat esimerkiksi East Invest, AL Invest ja muut, tiettyyn alueeseen kohdistuvat uudet ohjelmat olisi laadittava noudattaen identtisiä rahoituksellisia ja hallinnollisia menettelyjä. Komitea kehottaa komissiota tarkistamaan nykyisiä sääntöjä, joiden mukaan ainoastaan kumppanivaltioiden pk-yritykset voivat saada tukea osallistuakseen ohjelmien toimiin. Kumppanivaltioiden olisi myös helpotettava jäsenvaltioiden pk-yritysten osallistumista ohjelmien täytäntöönpanoon laajentamalla tukea, jota kumppanivaltiot myöntävät ohjelmien toimiin osallistumisesta johtuvien alkukustannuksien korvaamiseksi.

4.9 ETSK suhtautuu myönteisesti komission pyrkimykseen auttaa niitä jäsenvaltioiden pk-yrityksiä, jotka eivät ole edustettuina tärkeimmissä kolmansissa valtioissa, saamaan tukia tai tietoa muilta EU:n jäsenvaltioilta. ETSK kiinnittää kuitenkin huomion siihen, että tällaiseen yhteistyöhön liittyvät menettelyt muodostavat vaikean ongelman. On syytä täsmentää, onko muiden jäsenvaltioiden pk-yritysten mahdollista käyttää tietyn jäsenvaltion julkisin varoin rahoitettuja palveluja.

4.10 Ongelma olisi ratkaistavissa siten, että luodaan vaiheittain unionin pk-yrityskeskuksia tärkeimpien kumppanivaltioiden kanssa käytävää kauppaa varten. Pk-yrityksiä edustavien elimien olisi osallistuttava välittömästi päätöksentekoon, joka koskee niiden toiminnan sisältöä ja muotoa. ETSK suosittelee, että pk-yrityksiä niin kansallisesti kuin unionissa edustaville elimille myönnetään tarvittavaa rahoitustukea, jotta ne voisivat edistää palvelunsa tunnettuutta.

4.11 ETSK vaatii, että järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan (eli työnantajien, ammattiliittojen, kuluttajien, pk-yrityksiä edustavien järjestöjen, vapaiden ammattien harjoittajia edustavien kamarien ja yhdistyksien ja niin edelleen), mukaan luettuina ETSK, Euroopan kauppa- ja teollisuuskamarien liitto Eurochambres, käsiteollisuuden ja pienten ja keskisuurten yritysten eurooppalainen liitto UEAPME, Business Europe -keskusjärjestö, Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö EAY ja mahdollisesti myös unionin toimialajärjestöt, jotka tarkastelevat kansainvälistymisen kannalta tärkeimpiä aloja, on osallistuttava vuotuiseen foorumiin, jossa arvioidaan pk-yritysten kansainvälistymistä. Tämän foorumin olisi toimittava pysyvänä koordinointifoorumina, jossa seurataan muun muassa, miten eri ohjelmille ja tukimuodoille myönnetään huomattavia summia ja valvotaan niiden tehokkuutta täsmällisten kriteerien perusteella.

4.12 ETSK ehdottaa, että perustetaan EU:n palkinto, joka myönnetään pk-yritysten keskuudesta valittavalle parhaalle viejälle vuosittain esimerkiksi foorumin kokouksien yhteydessä.

4.13 Alueiden komitean myöntämiä Euroopan yrittäjäpalkintoa ja Euroopan yrittäjyysalue -palkintoa olisi mahdollista hyödyntää näkyvämmin, jotta lisätään tietämystä julkishallinnon kansainvälistymisen alalla toteuttamista menestyksellisistä toimista.

Pk-yritysten vuosittaisten teemaviikkojen aikana olisi järjestettävä tapahtumia, joilla edistetään kansainvälistymistä ja vaihdetaan alan parhaita käytäntöjä jäsenvaltioiden välillä.

ETSK kehottaa luomaan internetpohjaisen tietokannan – ja ylläpitämään sitä – kaikkein menestyksellisimmistä kokemuksista, joita EU:n kauppakamarit, pk-yrityksiä edustavat yhdistykset ja liitot sekä toimialajärjestöt ovat saaneet kansainvälistymisen alalla, ja kehottaa myös levittämään näitä kokemuksia kohdistetusti pk-yrityksiä edustavien järjestöjen välityksellä.

4.14 ETSK suosittelee palaamista unionissa järjestettäviin yritysten välisiin yhteistyömuotoihin, jotka ovat osoittautuneet onnistuneiksi ja jotka ovat aiemmin hyödyttäneet lukuisia ehdokasvaltioiden pk-yrityksiä kansainvälistymisen alalla; yhteistyötä on toteutettu Europartenariat- tai Interprise-kumppanuuksien muodossa.

4.15 Todettakoon pk-yritysten kansainvälistymisen maantieteellisestä suuntautumisesta, että ETSK kannattaa sen keskittämistä BRIC-valtioihin, joissa talouskasvu on voimakasta, mutta suosittelee, että sitä laajennetaan muihin edelläkävijämarkkinoihin Persianlahden ja Kaakkois-Aasian valtioissa sekä muualla. ETSK suosittelee myös, että määritetään alakohtaisia painopistealoja, jotka ohjaavat pk-yritysten kansainvälistymistä.

4.16 ETSK suosittelee, että lisätään ”pk-yritysten edustajien” osallistumista pk-yritysten kansainvälistymiseen omissa jäsenvaltioissaan. Pk-yritysten kansainvälistyminen olisi myös asetettava pk-yritysten tukemiseksi toteutettavien kansallisten politiikkojen keskeiseksi painopistealaksi.

Bryssel 23. toukokuuta 2012

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) Ks. yhdennetystä teollisuuspolitiikasta annettu tiedonanto COM(2010) 614 final, eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevan Small Business Act -aloitteen uudelleentarkastelusta annettu tiedonanto COM(2011) 78 final, kauppapolitiikasta annettu lausunto COM(2010) 612 final ja sisämarkkinoiden toimenpidepaketista annettu tiedonanto COM(2010) 608 final.

(2) Ks.: COM(2011) 702 final, 9.11.2011.

(3) EUVL C 376, 22.12.2011, s. 51.

(4) EUVL C 255, 22.9.2010, s. 24.

(5) EUVL C 218, 23.7.2011, s. 25.

(6) Ks. EIM:n tutkimus, s. 5. Kaikesta 27 jäsenvaltion EU:ssa toteutettavasta vientitoiminnasta 25 prosenttia on peräisin pk-yrityksistä ja noin puolet on suunnattu yhtenäismarkkinoiden ulkopuolisille markkinoille (13 prosenttia); kaikesta 27 jäsenvaltion EU:ssa toteutettavasta tuontitoiminnasta 29 prosenttia on peräisin pk-yrityksistä ja tässäkin tapauksessa puolet on peräisin kolmansilta markkinoilta (14 prosenttia). Pk-yrityksistä 7 prosenttia 27 jäsenvaltion EU:ssa osallistuu yhteistyötoimintaan ulkomaisten kumppanien kanssa tekniikan alalla, 7 prosenttia on alihankintasuhteessa johonkin ulkomaiseen kumppaniin, 7 prosentilla on ulkomaisia alihankkijoita ja 2 prosenttia toimii aktiivisesti suorien ulkomaisten investointien alalla.

(7) Pk-yritysten suorituskykyä kuvaava taulukko. Voivatko pk-yritykset luoda lisää ja parempia työpaikkoja? EIM, marraskuu 2011, s. 77.

(8) Kertomus pk-yritysten osallistumisesta seitsemänteen puiteohjelmaan vuosina 2007–2011. Euroopan komissio, tammikuu 2012.

(9) Fabio Antoldi, Can European SMEs really intercept the international paths of fast growth? (Onko pk-yritysten todella mahdollista lähteä mukaan kansainväliselle nopean kasvun tielle?), Euroopan parlamentin 24. tammikuuta 2012 järjestämä seminaari, s. 31.

(10) EIM-tutkimus Opportunities for the Internationalisation of European SMEs (Pk-yritysten kansainvälistymiseen liittyvät mahdollisuudet), loppukertomus, s. 30.

(11) Monikansallisia yrityksiä koskevat OECD:n pääperiaatteet, 2000.

(12) Ks. toimintasuunnitelma pk-yritysten rahoituksen saannin parantamiseksi, COM(2011) 870 final.

(13) Ks. Unkarissa toteutettu carte Szechenyi -järjestely, jonka avulla pk-yritykset voivat saada valtion takaamia lainoja ilman lisätakuita: www.iapmei.pt/conferencia/1_Laslo_Krisan.ppt.

31.7.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 229/55

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi eurooppalaisista yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneista rahastoista”

COM(2011) 862 final – 2011/0418 COD

2012/C 229/10

Esittelijä: Ariane RODERT

Neuvosto päätti 20. tammikuuta 2012 ja Euroopan parlamentti 17. tammikuuta 2012 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus eurooppalaisista yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneista rahastoista

COM(2011) 862 final – 2011/0418 COD.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 17. huhtikuuta 2012.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 23.–24. toukokuuta 2012 pitämässään 481. täysistunnossa (toukokuun 23. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 194 ääntä puolesta ja 1 vastaan 9:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 ETSK suhtautuu myönteisesti Euroopan komission ehdotukseen asetukseksi eurooppalaisista yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneista rahastoista, jonka tarkoituksena on säännellä tämäntyyppisten rahastojen kasvua luomalla selkeyttä ja turvallisuutta kaikille osapuolille ja samalla helpottaa rajat ylittävää pääomien hankintaa.

1.2 Yhteiskunnalliset yritykset ovat kasvava toimiala, joka edistää merkittävästi Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamista. ETSK on tyytyväinen siihen, että komissio kiinnittää huomiota tähän alaan ja haluaa tukea sen kehitystä ja kasvua.

1.3 Räätälöidyn pääoman parempi saatavuus on yhteiskunnallisten yritysten kannalta ensisijainen seikka. ETSK painottaa kuitenkin, että tätä aloitetta on pidettävä vain yhtenä monista kipeästi kaivatuista erityisesti räätälöidyistä rahoitusvälineistä, joita yhä on kehitettävä.

1.4 ETSK kehottaa komissiota käyttämään sosiaalisen yrittäjyyden aloitteeseen jo sisältyvää yhteiskunnallisten yritysten määritelmää sen sijaan, että se laatisi uuden määritelmän. Erityisesti eroa, joka koskee asetuksen sallimaa voitonjakoa omistajille, on tarkistettava ja täsmennettävä. Siten tuodaan selvästi esiin yhteiskunnallisten yritysten erityisasema verrattuna paitsi yrityksiin, joiden toiminta tähtää tiukasti voiton maksimoimiseen, mutta myös rahaston suuntautuminen muihin, perinteisempiin riskipääomarahastoihin nähden.

1.5 ETSK uskoo, että tietyillä ehdotetuista omaa pääomaa koskevista välineistä tulee olemaan vain rajallinen vaikutus yhteiskunnallisiin yrityksiin kohdistuviin investointeihin, koska ehdotettujen sijoitusinstrumenttien rakenne edellyttää sellaista omistajuutta, joka monissa tapauksissa on ristiriidassa niiden oikeudellisten muotojen kanssa, joiden puitteissa lukuisat yhteiskunnalliset yritykset toimivat. Näiden oikeudellisten muotojen kannalta tuntuu kiinnostavimmalta kehittää instrumenteista edelleen lähinnä ehdotettuja pitkäaikaisia lainoja tai mahdollisuutta ”kaikenlaiseen muuhun mukanaoloon”.

1.6 Myös muut yhteiskunnallisen yrittäjyyden erityispiirteet tulee ottaa lukuun. Huomionarvoisia ovat esimerkiksi omistajuudesta luopuminen muita heikommassa asemassa olevia ryhmiä koskevassa toiminnassa; vaikutus siihen, miten yhteiskunnalliset yritykset arvottavat riippumattomuuttaan, niiden erityiset hallintomallit, pitkäaikaisten pikemmin kuin lyhytaikaisten investointien tarve ja pienemmät tuottomahdollisuudet.

1.7 Jotta tämäntyyppisten rahastojen vaikutusta yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen voidaan lisätä, olisi harkittava niiden pitämistä osana hybridipääomaratkaisua, joka on sopivin yhteiskunnallisten yritysten rahoitusmuoto. Hybridipääomassa yhdistellään pitkäaikaisia, ”kärsivällisiä” lainoja ja muita instrumentteja, joiden pitkäjänteisyys ja kestävyys taataan julkisen vallan omistuksella tai takuulla. Myös yhteistoiminta muiden yksityisen pääoman muotojen, kuten tukien ja lahjoitusten, kanssa on otettava huomioon, samoin kuin asianmukaisemmat salkkuyritysten (asetuksessa käytetty nimitys investointikohteista eli yhteiskunnallisista yrityksistä) omistajuusmuodot, kuten äänioikeudeton omistajuus.

1.8 Asetuksessa ehdotetaan, että tämä uusi rahastotyyppi suunnataan ensi vaiheessa ammattimaisille sijoittajille ja varakkaille yksityishenkilöille ja että investoinnin vähimmäismäärä on 100 000 euroa. ETSK painottaa kuitenkin, että tämäntyyppiset rahastot olisi avattava ajan myötä ja turvallisin muodoin pienemmille investoinneille ja kaikille kansalaisille.

1.9 Suurin haaste tässä ehdotuksessa on tarve mitata salkkuyritysten tuottamia yhteiskunnallisia vaikutuksia ja raportoida niistä. ETSK suosittaa, että lähtökohta luodaan yhteisesti toteutettavalla tutkimuksella ja EU:n tasolla tehtävällä yhteistyöllä, kun taas kriteerit ja tunnusluvut laaditaan jäsenvaltiotasolla toiminnan muodon, suuntautuneisuuden ja tavoitteiden mukaan yhdessä kaikkien asianomaisten toimijoiden kanssa.

1.10 Komission toimivaltuuden antaa delegoituja säädöksiä keskeisten käsitteiden määrittelemiseksi on tultava välittömästi voimaan ja sitä on toteutettava laajassa ja avoimessa yhteistyössä asianomaisia toimijoita, eli yhteissijoitusyrityksiä, sijoittajia ja yhteiskunnallisia yrityksiä, edustavien tahojen kanssa.

1.11 On käynnistettävä ohjelmia kaikkien osapuolien investointivalmiuksien ja muunlaisen valmiuksien luomiseksi, jotta voidaan lisätä luottamusta ja luoda yhteisesti juuri tämäntyyppisille yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen suuntautuneille rahastoille erityisesti sovitettuja toimivia rakenteita.

2. Johdanto

2.1 Komissio on sisämarkkinoiden toimenpidepaketissaan (1) sitoutunut toteuttamaan useita toimia, joilla tuetaan EU:n yhteiskunnallisten yritysten kehitystä ja kasvua. Ehdotus yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneiden rahastojen eurooppalaisesta oikeuskehyksestä on yksi tällainen toimi, jota korostetaan yhtenä keskeisenä toimenpiteenä sosiaalisen yrittäjyyden aloitteessa (2).

2.2 Yhteiskunnalliset yritykset ovat EU:ssa kasvava toimiala, ja arvioiden mukaan yhteiskunnalliset sijoitukset saattavat kasvaa nopeasti runsaasti yli 100 miljardin euron arvoisiksi markkinoiksi (3), mikä havainnollistaa tämän nousevan sektorin mahdollisuuksia. Tämän sektorin jatkuvan kasvun ja menestyksen varmistamisella edistetään arvokkaalla tavalla Eurooppa 2020 -strategian tavoitteita. EU:n ja kansallisen tason vaatimuksia lainsäädännössä ei kuitenkaan ole suunniteltu siten, että ne sallisivat tämänkaltaisten yritysmuotojen pääomienhankinnan. ETSK toi tämän selkeästi esiin sosiaalisesta yrittäjyydestä ja sosiaalisesta yritystoiminnasta antamassaan, asiakokonaisuuteen INT/589 kuuluvassa valmistelevassa lausunnossa (4).

2.3 Eurooppalaisia yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneita rahastoja koskevan asetusehdotuksen (jäljempänä ’asetus’) tarkoituksena on antaa yhtenäisiä sääntöjä ja vaatimuksia niille yhteissijoitusyrityksille, jotka haluavat käyttää ”eurooppalaisen yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneen rahaston” nimitystä. Asetuksessa määritetään näitä rahastoja koskevia sääntöjä, ja tällä pyritään lisäämään sijoittajien luottamusta, turvallisuutta ja varmuutta ja tukea yhteiskunnallisen yrittäjyyden kasvua tehostamalla varainhankintaa yksityisiltä sijoittajilta. Ehdotusta edelsi julkinen kuulemismenettely ja vaikutustenarviointi, jotka toteutettiin vuoden 2011 aikana.

2.4 Käsillä olevassa lausunnossa yksilöidään painopistealoja ja annetaan suosituksia selvennyksiksi, jotka on otettava huomioon, jotta ehdotuksella eurooppalaisista yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneista rahastoista saavutetaan ne tavoitteet, joihin sillä pyritään.

3. ETSK:n huomiot ehdotetusta asetuksesta

3.1 Luku I – Kohde, soveltamisala ja määritelmät

3.1.1 ETSK suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio haluaa parantaa yhteiskunnallisen yrittäjyyden tunnettuutta Euroopassa ja tukea sitä ja että pääoman saatavuutta kehitystä ja kasvua varten pidetään yhtenä painopistealana. ETSK katsoo, että aloite asetuksen antamisesta voi helpottaa joidenkin yhteiskunnallisten yritysten yksityisen pääoman hankintaa ja että se on yhdessä muiden sosiaalisen yrittäjyyden aloitteeseen – jossa mainitaan myös muiden rahoitusratkaisujen tarve – sisältyvien ehdotusten kanssa tarpeellinen hanke.

3.1.2 Pääoma on oleellinen seikka yhteiskunnallisen yrittäjyyden lisääntymisen kannalta, mutta asetuksessa kuvatun kaltaista pääomaa on tietyiltä osin sen muodon vuoksi erityisen vaikea saattaa varsinkin yhteisötalouteen kuuluvien yhteiskunnallisten yritysten saataville. Näin ollen tämä asetus tulee nähdä yhtenä useista tarpeellisista toimista, joilla parannetaan yhteiskunnallisten yritysten mahdollisuuksia saada alkuvaiheen rahoitusta.

3.1.3 Asetuksessa mainituista sijoitusinstrumenteista (3 artiklan 1 kohdan c alakohta) olisi painotettava kaikkein eniten luottovälineitä, kuten mahdollisuuksia saada pitkäaikaisia ja matalakorkoisia lainoja, ns. kärsivällistä pääomaa (englanniksi patient capital). Syynä tähän on se, että tiettyjen toimijoiden saattaa olla muita vaikeampaa päästä hyödyntämään omaa pääomaa koskevia välineitä. Useat Euroopan yhteiskunnallisista yrityksistä ovat jäsentensä, kumppanitahojen, säätiöiden tai aatteellisten yhdistysten omistuksessa, mikä monissa tapauksissa vaikeuttaa ulkoista omistusta. Myös asianmukaisemman omistuksen mahdollisuudet, joita jo on tietyissä jäsenvaltioissa, kuten vapaasti siirrettävät, ilman äänioikeutta olevat erityisosakkeet ja erilaiset velkaratkaisut, olisi katsottava yhteiskunnallisten yritysten käyttämiksi vakuuksiksi ja muunlaiseksi varallisuudeksi. Tulee punnita tarkemmin myös verohelpotuksia tuottomallin osana.

3.1.4 Sijoitusinstrumenteissa, joihin asetuksessa viitataan (3 artiklan 1 kohdan c alakohdan v) alakohta), tulisi painottaa entistä enemmän yhteiskunnallisten yritysten yleisesti käyttämiä välineitä, jotka soveltuvat paremmin niiden erityispiirteisiin. Esimerkkeinä voidaan mainita oman pääoman ehtoiset arvopaperit, rahoitusalan erityiset aloitteet (osuuspankit (5), eettiseltä pohjalta toimivat ja sosiaaliset pankit (6), liikepankit, joilla on sosiaalisia ohjelmia (7)) sekä sellaiset innovatiiviset välineet kuin ”sosiaalivaikutteiset joukkovelkakirjalainat” (8) sekä edulliset verovaroin rahoitetut ratkaisut. Nämä välineet ja muu rahoitusomaisuus voivat muodostaa osan yhteiskunnallisten yritysten tyypillisemmin käyttämää ”hybridipääomaa”.

3.1.5 Julkista omistusta näissä rahastoissa muun muassa pääomarahastoihin sijoittavien rahastojen tai eläkerahastojen muodossa tulee kannustaa sijoitusten pitkäjänteisyyden takeena. Sitä vastoin ETSK painottaa, että julkisen vallan toimia ei pidä sekoittaa rakennerahastovarojen käyttöön, jonka poliittiset tarkoitusperät ovat toisenlaiset.

3.1.6 Yhteiskunnallisesta yritystoiminnasta käytetään asetuksessa nimitystä ”vaatimukset täyttävät salkkuyritykset”, ja sen määritelmään sisältyy rajoitus, jonka mukaan vuotuinen liikevaihto ei saa olla enempää kuin 50 miljoonaa euroa (3 artiklan 1 kohdan d alakohta). Pitää harkita tämän ylärajan poistamista, koska se on pikemmin omiaan tukahduttamaan kasvuhaluja. Mainituntasoinen katto sulkisi sitä paitsi määritelmän ulkopuolelle tiettyjä yhteiskunnallisen yritystoiminnan aloja, kuten hoito- ja hoiva-alat sekä sosiaalisen asuntotarjonnan.

3.1.7 ETSK katsoo, että on tärkeää säilyttää sosiaalisen yrittäjyyden ja sosiaalisen yritystoiminnan määritelmä sellaisena kuin se on kuvattu sosiaalisen yrittäjyyden aloitteessa. Asetuksessa ehdotetaan hieman muutettua ”vaatimukset täyttävän salkkuyrityksen” määritelmää (3 artiklan 1 kohdan d alakohta). Määritelmät eroavat toisistaan muun muassa toiminnan kuvauksen suhteen (3 artiklan 1 kohdan d alakohdan i alakohta). Tässä yhteydessä ETSK katsoo, että organisaation tehtäviin perustuva määritelmä on parempi, koska yhteiskunnallinen yritystoiminta on monitahoinen ala, jonka piirissä on erilaisia toimintoja.

3.1.8 Voittojen käytön suhteen (3 artiklan 1 kohdan d alakohdan ii alakohta) ETSK viittaa asiakokonaisuuteen INT/589 kuuluvaan lausuntoon, jossa korostetaan selkeästi, että ”sosiaalinen yritys on pääasiassa voittoa tuottamaton yritys, ja syntyvä ylijäämä sijoitetaan pääasiassa uudelleen eikä sitä jaeta yksityisille osakkeenomistajille tai omistajille”. Asetuksen sanamuotoa, jonka mukaan voitto on sallittua ja se voidaan jakaa osakkaille ja omistajille, pitää selkiyttää säätämällä laajemmin, että voitto tulee käyttää toiminnan ensisijaisten yhteiskunnallisten tavoitteiden saavuttamiseksi, ja niiden äärimmäisen harvinaislaatuisten tapausten varalta, joissa tästä voitaisiin sallia poikettavan, pitää olla selkeät säännökset siitä, että tämä menettely ei saa vaarantaa yhteiskunnallista tavoitetta. Tätä ajattelutapaa ja sitä koskevia sääntöjä on täsmennettävä asetuksessa, jotta asetus erotetaan samanaikaisesta rinnakkaisesta prosessista, johon sisältyy asetus pienille ja keskisuurille yrityksille suunnatuista riskipääomarahastoista (9).

3.1.9 Määritelmä siitä, minkä tyyppiset tuotteet tai palvelut, mitkä tuotteiden ja palvelujen tuotantomenetelmät ja mitkä toiminnan kohderyhmät ovat yhteiskunnalliseen tavoitteeseen soveltuvia (3 artiklan 1 kohdan d alakohdan i) alakohta ja 3 artiklan 2 kohta), on laadittava yhdessä yhteiskunnallista yritystoimintaa edustavan työryhmän kanssa. On tärkeää, että Euroopan yhteiskunnallisille yrityksille tunnusomainen moninaisuus heijastuu tässä työryhmässä.

3.1.10 ”Vaatimukset täyttäville salkkuyritykselle” tulisi asettaa neljäs vaatimus. Jos yhteiskunnallinen yritys puretaan, pääosaa sen nettovarallisuudesta (esimerkiksi vähintään 60–70 prosenttia) ei voida jakaa kumppaneiden, osakkaiden, omistajien tai työntekijöiden kesken, vaan se on käytettävä myönteisten yhteiskunnallisten vaikutusten aikaansaamiseen.

3.1.11 Asetus suunnataan ensi vaiheessa ammattimaisille sijoittajille ja ”varakkaille yksityishenkilöille”. Tähän ryhmään pitää voida lukea myös julkisen ja voittoa tavoittelemattoman sektorin erikoistuneet sijoittajat, esim. osuuskuntamuotoiset pankit ja sosiaalisesti suuntautuneet rahoituslaitokset. ETSK suosittaa kuitenkin, että komissio pikimmiten esittää aikataulun siitä, milloin rahasto avataan suurelle yleisölle, sillä tämäntyyppinen omistus on myös suuren yleisön kannalta hyvin kiinnostavaa.

3.2 Luku II – Eurooppalaisen yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneen rahaston nimityksen käytön ehdot

3.2.1 ETSK katsoo, että vaatimukset täyttävien salkkuyritysten sijoitusosuus – niiden on muodostettava vähintään 70 prosenttia rahaston sijoituskohteista – on sopiva ensimmäisessä vaiheessa. On kuitenkin säänneltävä myös se, mitkä ovat kiellettyjä sijoituskohteita rahaston sijoitusten lopuissa 30 prosentissa, jotta rahaston suuntautumiselle yhteiskunnalliseen yritystoimintaan annetaan lisäpainoa. Muiden kuin vaatimukset täyttävien sijoituskohteiden hankinnasta on aina vaadittava asianmukaisuuden arviointi (5 artiklan 1 kohta). Vakaita ja kestäviä sijoituksia esimerkiksi valtion obligaatioihin tulee kannustaa rahaston vakauttamiseksi. Saman logiikan mukaisesti on selvennettävä käteisvarojen määritelmää.

3.2.2 Eurooppalaisia yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneita rahastoja koskevan asetusehdotuksen ja yhteissijoitusyrityksiä koskevan direktiivin (10) välillä on monia yhtäläisyyksiä. On selvennettävä näiden asiakirjojen välisiä yhtenevyyksiä ja eroja. Tämä koskee lähinnä ammattimaisten asiakkaiden määritelmää (6 artikla), rahastojen hoitajan toimintaa (7 artikla) sekä rahaston käyttöä (8 artikla). Koska yhteiskunnalliset yritykset ovat usein pieniä ja paikallisia, on tärkeää helpottaa myös pienten rahastojen toimintamahdollisuuksia näillä markkinoilla. Niinpä 100 000 euron vähimmäissijoitusrajaa on syytä ajan mittaan tarkistaa (6 artiklan a kohta).

3.2.3 Mahdollisten eturistiriitojen syntyessä niiden nopea havaitseminen, ehkäiseminen, hallitseminen, seuraaminen ja ilmoittaminen on tärkeää. Käytössä on oltava toimenpiteitä eturistiriitojen välttämiseksi, ennen kuin asetus tulee voimaan. On tärkeää, että komissio selventää jo nyt, mitä se tarkoittaa näillä toimenpiteillä (8 artiklan 5 kohta). On myös tärkeää selventää, mitä sääntöjä sovelletaan, jos salkkuyritysten ja sijoittajien ja/tai rahaston hoitajien välille syntyy eturistiriitoja (8 artiklan 2 kohta).

3.2.4 Yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneita rahastoja koskeva asetus on täysin riippuvainen siitä, että sosiaaliset tulokset ja yhteiskunnalliset vaikutukset pystytään mittaamaan, mikä on hyvin vaikeaa. Toistaiseksi ei ole olemassa mitään yksiselitteistä menetelmää, joka voitaisiin helposti sopeuttaa siihen toimintaympäristöön, jossa yhteiskunnallisiin yrityksiin erikoistuneet eurooppalaiset rahastot toimivat. On tärkeää, että mitataan toiminnan pikemmin kuin salkkuihin sisältyvien yritysten yhteiskunnalliset (sekä laadulliset että määrälliset) vaikutukset. Sen sijaan, että yritetään löytää yksi yhteinen menetelmä yhteiskunnallisten vaikutusten seuraamiseksi ja arvioimiseksi, on hyödyllisempää, että lähtökohtana toimiva kehys luodaan EU:n tasolla ja kriteerit ja mitattavat tunnusluvut jäsenvaltioiden tasolla. Komission pitää jo nyt yhteistoiminnassa yhteiskunnallisten yritysten, tutkijoiden ja pääoman tarjoajien kanssa käynnistettävän, erilaisiin mittausmenetelmiin ja kokemuksiin pureutuvan tutkimuksen pohjalta selventää, mitä se tarkoittaa sosiaalisten tulosten ja yhteiskunnallisten vaikutusten mittaamisella.

3.2.5 Yksi yhteiskunnallisten yritysten keskeisistä ominaisuuksista on riippumattomuus. Tästä syystä rahaston hoitajan toiminta, jota asetuksessa kutsutaan ”yhteiskunnallisten vaikutusten mittaamiseksi ja seuraamiseksi”, on ilmaistava selvemmin rahaston hoitajan velvollisuutena ilmoittaa sijoittajille saavutetut yhteiskunnalliset vaikutukset, jotta taataan, että omistukset todella on sijoitettu yhteiskunnalliseen toimintaan (9 artiklan 1 ja 2 kohta). Asetuksen epäselvyys tämän suhteen aiheuttaa rahaston hoitajan roolia koskevia väärinkäsityksiä, ja siksi se on korjattava. On sekä epäasianmukaista että epärealistista vaatia, että rahaston hoitaja mittaa ja seuraa yhteiskunnallisia vaikutuksia; yhtäältä siksi, että tämä heikentäisi yhteiskunnallisten yritysten riippumattomuutta, ja toisaalta siksi, että ei ole olemassa kunnollisia mittaus- ja seurantamenetelmiä.

3.2.6 Mittausongelmaan liittyvät vaikeudet heijastuvat myös vuosikertomusta ja yhteiskunnallisten tulosten mittausmenetelmiä koskevissa säännöissä (12 artiklan 2 kohdan a alakohta). On selvennettävä, mikä on tämän kertomuksen ja niiden mittausteknisten vaatimusten suhde, jotka komissio aikoo laatia.

3.2.7 Vuosikertomus antaa myös rahaston hoitajalle mahdollisuuden luopua salkkuyrityksistä (12 artiklan 2 kohdan b alakohta). Asetuksessa on selvennettävä täsmällisesti, mitkä säännöt koskevat vaatimukset täyttävistä salkkuyrityksistä luopumista. Haavoittuvassa asemassa olevien kohderyhmien kanssa työskentelevästä yhteiskunnallisesta yrityksestä ei voida luopua samalla tavoin kuin voittoa tavoittelevan yrityksen omistuksesta toiminnan arkaluontoisuuden vuoksi. Sijoittajien ja rahaston hoitajien huomiota on kiinnitettävä tällaisen toiminnan erityispiirteisiin ja niihin perustuvaan haavoittuvuuteen, ja heidän on mukautettava toimintansa tähän. Komission olisi myös selvennettävä, miten otetaan huomioon tällaisten luopumisten synnyttämät jälkimarkkinat. Monet yhteiskunnalliset yritykset ovat riippuvaisia pitkäaikaisista ja kestävistä sijoituksista voidakseen kehittää toimintaansa.

3.2.8 On tärkeää selventää, miten yhteiskunnallinen mittausmenetelmä, jonka komissio aikoo laatia, liittyy siihen menetelmään, jota rahaston hoitajan on sovellettava raportoinnissa, sekä mikä ohjaa rahastojen tiedottamista sijoittajille (13 artiklan 1 kohdan c ja d alakohta). Lisäksi on tärkeää, että annetaan kuvaus muista sijoituskohteista kuin vaatimukset täyttävistä salkkuyrityksistä ja että niiden valintaperusteista tiedotetaan. Asetukseen olisi sisällyttävä sääntöjä siitä, mitkä ovat kiellettyjä sijoituskohteita ja sijoituksia myös rahaston tältä osalta (13 artiklan 1 kohdan e alakohta). Rahaston arvottamismenettelystä ja hinnoittelusta (13 artiklan 1 kohdan g alakohta) ETSK katsoo, että olisi laadittava malli, joka on nimenomaan mukautettu yhteiskunnallisen yritystoiminnan muotoihin ja toimintaan.

3.3 Luku III – Valvonta ja hallinnollinen yhteistyö

3.3.1 Asetuksen rikkomisesta määrättäviä toimenpiteitä ja seuraamuksia koskevien sääntöjen on oltava yhtenäisiä koko EU:ssa. Tästä syystä nämä säännöt on laadittava unionin tasolla eikä niitä saa jättää jäsenvaltioiden päätettäväksi (20 artiklan 2 kohta). Näiden sääntöjen on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Tästä syystä on yksilöitävä lisää toimenpiteitä pelkän eurooppalaisen yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneen rahaston nimityksen käyttökiellon lisäksi, koska aloitteella pyritään myös rakentamaan luottamusta ja siten rajaamaan väärinkäytökset mahdollisimman vähiin. Rahastoihin sisältyviä salkkuyrityksiä varten on laadittava suojakeinoja, jotta niiden toiminta voi jatkua, jos rahaston hoitajalle määrätään seuraamuksia.

3.4 Luku IV – Siirtymä- ja loppusäännökset

3.4.1 Asetuksessa mainitaan toistuvasti, että komissiolle siirretään säädösvaltaa neljän vuoden ajaksi sen jälkeen, kun asetus tulee voimaan vuonna 2013. Suurin osa tästä koskee rahastojen toiminnan kannalta keskeisiä seikkoja, kuten toiminta-aloja (tuotteet, palvelut ja tuotantomenetelmät), mahdollista voitonjakoa ja eturistiriitoja. Kaikkien asianomaisten toimijoiden, eli yhteissijoitusyritysten, sijoittajien ja yhteiskunnallisten yritysten, on pystyttävä osallistumaan tällaisten säädösten laatimiseen. Tämän suhteen voi sosiaalista yritystoimintaa koskevan aloitteen yhteydessä julkistettu ”osallisryhmä” (Stakeholder Group) olla keskeisessä asemassa.

4. Muita huomioita

4.1 On tärkeää seurata keskeytyksettä asetuksen tuottamia tuloksia, jotta voidaan varmistaa, että yhteiskunnallisten yritysten pääasiallisen kohderyhmän (joka useissa tapauksissa on yhteisötalous) mahdollisuudet hankkia soveliasta pääomaa ovat tosiasiallisesti kasvaneet. ETSK aikoo kiinnittää tähän seikkaan huomiota vuosittain yhteiskunnallista yritystoimintaa ja yhteisötaloutta käsittelevän jatkuvan lausuntotyönsä yhteydessä.

4.2 Koska (yksityiset tai julkiset) yhteiskunnalliset rahastot laajemmassa mielessä ovat useimmissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa tuntematon sekä suhteellisen rajallinen käsite, on laadittava strategia siitä, miten niiden tunnettuutta voidaan lisätä. Monissa Euroopan maissa ei ole vastaavia rahastoja, ja niissä maissa, joissa sellaisia on, niitä ei tunneta yleisesti. Tässä yhteydessä komissiolla on keskeinen tehtävä kerätä näitä innovatiivisia ja toimivia välineitä ja yleistää niitä yhteiskunnallisen yritystoiminnan kehittämiseksi ja lisäämiseksi Euroopassa.

4.3 On myös tarpeen järjestää sekä unioni- että jäsenvaltiotasolla kaikille osapuolille – sijoittajille, rahaston hoitajille ja salkkuyrityksille – suunnattua tukea ja ohjelmia investointivalmiuksien ja kapasiteetin (rakenteelliset seikat ja tiedostaminen) kehittämiseen. Siinä on tärkeä tehtävä jo useammissa jäsenvaltioissa vakiintuneilla välittäjätahoilla, ja niiden yleistymistä tulee kannustaa. Huomattakoon lisäksi, että investoiminen yhteiskunnalliseen yritystoimintaan on useissa yhteyksissä todettu vähäriskiseksi (11), mikä on otettava huomioon kyseisissä ohjelmissa.

4.4 Asetuksessa viitataan erittäin usein virheellisesti yhteiskunnallisten yritysten ”osakkaisiin”, mikä antaa olettaa, että julkinen osakeyhtiö on tavallisin yhteiskunnallisen yrityksen muoto. Tämä ei ole totta ja voi johtaa harhaan. Oikea termi olisi yhteiskunnallisen yrityksen ”jäsen” tai ”kumppani”, sillä yhteiskunnalliset yritykset ovat pääasiassa osuuskuntia, yhteisöjä, säätiöitä ja rajavastuuyhtiöitä (joilla ei ole osakkeita, vaan yhteiskunnallisia osallisuuksia ja jäseniä).

Bryssel 23. toukokuuta 2012

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) COM(2011) 206 final.

(2) COM(2011) 682 final.

(3) Ks. J. P. Morganin raportti Impact Investments: An Emerging Asset Class (”Vastuullinen sijoittaminen: nouseva omaisuusluokka”), 2011.

(4) EUVL C 24, 28.1.2012, s. 1.

(5) www.eurocoopbanks.coop.

(6) www.triodos.be.

(7) Ks. esim. www.bancaprossima.com, https://www.unicredit.it/it/chisiamo/per-le-imprese/per-il-non-profit/universo-non-profit.html ja www.ubibanca.com/page/ubi-comunita.

(8) www.socialfinance.org.uk/sib.

(9) COM(2011) 860/2 final.

(10) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/65/EY, 13.7.2009.

(11) Italian keskuspankki määritti vuonna 2011 yleishyödyllisten yhteisöjen maksukyvyttömyysasteeksi 4,3 prosenttia, mikä jää paljon kaikkien toimialojen keskimääräistä maksukyvyttömyysastetta (5,4 prosenttia), muiden kuin rahoitusyritysten maksukyvyttömyysastetta (7,9 prosenttia) ja mikroyritysten maksukyvyttömyysastetta (10,3 prosenttia) alhaisemmaksi. Lisäksi italialaiset osuuspankit (BCC) ilmoittivat yleishyödyllisten yhteisöjen maksukyvyttömyysasteeksi ainoastaan 0,6 prosenttia (lähde: Federcasse, Italian osuuspankkien valtakunnallinen yhdistys).

31.7.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 229/60

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus neuvoston päätökseksi ITER-hankkeen lisätutkimusohjelmasta (2014–2018)”

COM(2011) 931 final – 2011/0460 NLE

2012/C 229/11

Esittelijä: Gerd WOLF

Neuvosto päätti 3. helmikuuta 2012 Euratom-sopimuksen 7 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus – neuvoston päätös ITER-hankkeen lisätutkimusohjelmasta (2014–2018)

COM(2011) 931 final – 2011/0460 NLE.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 8. toukokuuta 2012.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 23.–24. toukokuuta 2012 pitämässään 481. täysistunnossa (toukokuun 23. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 183 ääntä puolesta ja 7 vastaan 9:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 Euroopan talous- ja sosiaalikomitea toistaa painokkaan suosituksensa investoida enemmän tutkimukseen ja kehittämiseen, jotta pystyisimme toteuttamaan tarpeellisen ja vaativan siirtymisen nykyisestä energiajärjestelmästämme teknologioihin, jotka tarjoavat mahdollisuuksia riittävälle, pitkäaikaiselle, kestäväpohjaiselle ja ilmastoon vaikuttamattomalle energiahuollolle. Tähän kuuluu myös fuusioenergian hyödyntämiseen tähtäävä kehitystyö. Energia on nykyisen elintapamme ja kulttuurimme elämäneliksiiri.

1.2 ITER on kansainvälisenä, EU:ssa sijaitsevana suurhankkeena nyt tarpeellinen, ratkaisevan tärkeä ja maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen kehitysaskel kohti fuusioenergian hyödyntämistä. ITER on siis energiatutkimuksen ja näin ollen myös strategisen energiateknologiasuunnitelman (SET-suunnitelman) keskeinen osa. Komitea korostaa jälleen kerran, että hankkeella on suuri merkitys paitsi tulevaisuuden energiahuollon myös uuden huipputeknologian alan eurooppalaisen teollisuuden kilpailukyvyn kannalta.

1.3 Komitea vastustaa siksi painokkaasti komission ehdotusta poiketa tähänastisesta käytännöstä ja irrottaa ITERin rakentamista koskevat EU:n sitoumukset monivuotisesta rahoituskehyksestä ja säilyttää siinä vain ITERiä koskeva tutkimustoiminta. Tämä vahingoittaisi paitsi hankkeen asemaa myös EU:n mainetta luotettavana kumppanina kansainvälisissä hankkeissa. ITERin rakentamisen tulisi myös kaudella 2014–2018 olla EU:n tutkimuksen, kehittämisen ja demonstroinnin Euratom-ohjelmaan kuuluva – vaikkakin itsenäinen ja ohjelman osista muista irrotettu osa tai hanke – nimenomaan monivuotisen rahoituskehyksen puitteissa.

1.4 Koska komissio ei valitettavasti ole ottanut asiaa suunnitelmissaan huomioon etukäteen, komitea suosittaa, että komissio etsii yhdessä neuvoston, Euroopan parlamentin ja Euroopan investointipankin kanssa ratkaisuja, jotka mahdollistavat asian hoitamisen jälkikäteen ilman että se haittaa huomattavasti muita, erityisesti energiatutkimusta koskevia, ohjelman osia.

1.5 Suotuisimpana ratkaisuna komitea pitää monivuotisen rahoituskehyksen käyttämättä jääneiden ja tavallisesti jäsenvaltioille palautuvien varojen hyödyntämistä, kuten ilmeisesti on jo tarkoitus tehdä ITERin rahoittamiseksi vuosina 2012–2013.

1.6 Komitea kannattaa Euroopan parlamentissa esitettyjä aloitteita, joiden mukaan monivuotisen rahoituskehyksen varojen käyttämättä jäämisestä ei yleensäkään tulisi seurata rahoituskehyksen leikkauksia, vaan kyseisiä määrärahoja tulisi hyödyntää – kuten tässä esitetään ITERin osalta – yhteisön ohjelman hyväksi.

1.7 Vain sellaisessa tapauksessa, jossa tämä toimenpide ei ole riittävä tai se osoittautuu täysin mahdottomaksi, monivuotisen rahoituskehyksen eri momenttien nykyisiä määrärahoja olisi leikattava korkeintaan noin 0,3 prosenttia.

1.8 Aikataulun ja kustannussuunnitelman mahdollisimman tarkka noudattaminen edellyttää vahvaa hankejohtoa, jolla on asianmukainen tekninen ja hallinnollinen päätösvalta, sekä hankkeen virtaviivaista rakennetta.

1.9 Vuoden 2018 jälkeiseen kauteen liittyen komitea kannattaa komission hyvin perusteltua pyrkimystä luoda pian vakaat suunnittelu- ja oikeuspuitteet EU:n sisäistä ja erityisesti kansainvälistä suunnitteluvarmuutta ajatellen.

2. Komission ehdotuksen pääsisältö ja argumentaatio

2.1 Komission ehdotuksen tarkoituksena on määritellä rahoitusjärjestely, jonka mukaisesti EU osallistuu ITER-hankkeeseen vuosina 2014–2018. Tätä tarkoitusta varten vahvistetaan Euratomin perustamissopimukseen perustuva lisätutkimusohjelma. Aikomuksena on, että jäsenvaltiot (ja eräät assosioituneet kolmannet maat) rahoittavat lisätutkimusohjelmaa erikseen monivuotisen rahoituskehyksen ulkopuolella. Kyse on 2,6 miljardin euron budjetista, joka vastaa siis noin 0,26 prosenttia monivuotisesta rahoituskehyksestä (ks. kuitenkin myös kohdat 4.7 ja 4.7.1).

2.2 Kansainvälisen ITER-hankkeen päätarkoituksena on kokeellisen fuusioreaktorin rakentaminen ja käyttö merkittävänä ja ratkaisevana vaiheena, jonka aikana voidaan osoittaa ydinfuusion käyttökelpoisuus kestäväpohjaisena energialähteenä. ITER-tutkimusohjelman ilmoitettuna tavoitteena on siksi ”edistää pitkällä aikavälillä energiajärjestelmän irtautumista hiilestä turvallisella, tehokkaalla ja varmalla tavalla”. Ohjelmalla edistetään lisäksi Eurooppa 2020 -strategian ja Innovaatiounioni-lippulaivahankkeen tavoitteiden saavuttamista.

2.3 ITER on osa strategista energiateknologiasuunnitelmaa (SET-suunnitelmaa). Se edistää myös Eurooppa 2020 -strategian toteuttamista, sillä Euroopan korkean teknologian teollisuuden osallistuminen hankkeeseen luonee EU:lle maailmanlaajuisen kilpailuedun tällä äärettömän tärkeällä ja lupaavalla sektorilla.

2.4 ITER-hanke toteutetaan ITER-hankkeen yhteisestä toteutuksesta vastaavan fuusioenergia-alan kansainvälisen ITER-organisaation perustamisesta tehdyn sopimuksen (ITER-sopimuksen) (1) ehtojen mukaisesti. Sopimuksen osapuolina ovat Euroopan atomienergiayhteisö sekä Kiina, Intia, Japani, Etelä-Korea, Venäjä ja Yhdysvallat.

2.5 EU:n ITER-hankkeelle antamaa rahoitusta hallinnoi ITERistä vastaava eurooppalainen yhteisyritys (Fusion for Energy), joka perustettiin 27. maaliskuuta 2007 annetulla neuvoston päätöksellä (2) ITERiä ja fuusioenergian kehittämistä varten.

2.6 ITERin rakennuskustannukset ylittävät alkuperäiset arviot (3). Siksi tarvitaan lisärahoitusta (ks. kohta 2.1). Tämä tarkoittaa komission mielestä joko varojen ottamista monivuotisen rahoituskehyksen muilta prioriteeteilta, joille ne on alun perin korvamerkitty, tai monivuotisessa rahoituskehyksessä vahvistettujen rajojen ylittämistä.

2.7 Tarvitaan uutta lähestymistapaa, joka tarjoaa pitkäaikaista varmuutta tälle haastavalle hankkeelle. Tästä syystä komissio ehdotti 29. kesäkuuta 2011 antamassaan tiedonannossa ”Eurooppa 2020 -strategiaa tukeva talousarvio” (4), että EU:n rahoitus ITER-hankkeelle hoidettaisiin monivuotisen rahoituskehyksen ulkopuolella vuoden 2013 jälkeen.

2.8 Euratomin perustamissopimuksessa tutkimusohjelmien enimmäiskestoksi määrätään viisi vuotta. ITER-sopimuksen mukaan ITER-hankkeen alustava kesto on 35 vuotta (eli vuoteen 2041). EU:n rahoitusta tälle hankkeelle on siis jatkettava myöhemmillä neuvoston päätöksillä.

3. Komitean huomioita – Tilannekatsaus

3.1 Ydinfuusion merkityksestä tulevaisuuden vähähiilisen energiahuollon kannalta esittämiin aikaisempiin kantoihinsa (5) tukeutuen komitea yhtyy komission arvioon, jonka mukaan ITER (6) on nyt tarpeellinen, ratkaisevan tärkeä ja maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen kehitysaskel kohti fuusioenergian hyödyntämistä. Fuusioenergia on mahdollisten teknologioiden valikoimassa ainoa tiedossa oleva ja vielä kokeilumielessäkin käyttämätön tai tarjolla oleva lisävaihtoehto, jolla turvallisen ja ilmastoon vaikuttamattoman energiahuollon valtavasta tehtävästä voitaisiin suoriutua kestävällä tavalla ja riittävässä mittakaavassa. ITER on energiatutkimuksen ja näin ollen myös SET-suunnitelman keskeinen osa.

3.2 Jo aikoinaan ominaisuuksiltaan ja tuloksiltaan maailmanlaajuisesti johtava Joint European Torus (JET) -fuusiotutkimushanke (7) ylitti vaaditun panoksen vuoksi yksittäisten jäsenvaltioiden mahdollisuudet ja valmiudet toteuttaa ja rahoittaa hanke kansallisella tasolla, ja siitä kehittyi Euratom-sopimuksen puitteissa toteutetun yhteisen ja menestyksekkään eurooppalaisen toiminnan malliesimerkki ja harjoittelukenttä. JET on ollut perustamisestaan alkaen eurooppalaisen fuusio-ohjelman ydinosa.

3.3 Fuusiotutkimuksen maailmanlaajuisiin saavutuksiin ja erityisesti JETin tuloksiin perustuva ITER-hanke ylittää vielä merkittävästi JETin mittakaavan tieteellis-teknisen tavoiteasettelun, laajuuden ja kustannusten suhteen. Siksi vaikutti jo aikaisessa vaiheessa järkevältä pyrkiä EU:n rajat ylittävään kansainväliseen yhteistyöhön. Ajatus saikin vahvistusta Reaganin, Gorbatšovin ja Mitterrandin aloitteen myötä, josta lopuksi kehittyi kansainvälinen ITER-hanke. ITERissä on tarkoitus pystyä tuottamaan 500 megawattia (!) termistä fuusioenergiaa positiivisella hyötysuhteella.

3.4 Seitsemän osapuolen edustajat allekirjoittivat 26. marraskuuta 2006 sopimuksen ITER-hankkeen yhteisestä toteutuksesta vastaavan fuusioenergia-alan kansainvälisen ITER-organisaation perustamisesta Euroopan atomienergiayhteisön sekä Kiinan kansantasavallan, Intian tasavallan, Japanin, Korean tasavallan, Venäjän federaation ja Amerikan yhdysvaltojen hallitusten puolesta. EU:ta edusti sopimusosapuolena komissio, joka myös koordinoi ITER-ohjelmaa – kuten myös muuta fuusio-ohjelmaa – ITERiä varten perustetun eurooppalaisen yhteisyrityksen puitteissa.

3.5 Samanaikaisesti tehdyllä päätöksellä rakentaa ITER EU:hun (Etelä-Ranskan Cadaracheen) onnistuttiin sijoittamaan yksi tulevaisuuden tärkeimmistä hankkeista Eurooppaan, jolloin pääsemme hyötymään sen vetovoimasta parhaiden tukijoiden ja insinöörien parissa sekä sen myönteisestä vaikutuksesta huipputeknologia-alan teollisuuteen. Ennennäkemättömän monien ja erilaisten kansainvälisten kumppaneiden tieteellis-teknisen hankeyhteistyön vuoksi mm. hallinnon ja johtamisen osalta ongelmallisen käynnistysvaiheen jälkeen ilmeni, että alkuperäistä kustannusarviota ja siis myös Euratom-ohjelman osuutta oli useammastakin syystä korjattava ylöspäin (8). Komitean käsityksen mukaan komissio oli tietoinen asiasta jo ennen monivuotisen rahoituskehyksen määrittelyä.

4. Komitean huomioita – Näkökohtia ja suosituksia

4.1 Komitea kannattaa lähtökohtaisesti komission aikomusta lisätä energiatutkimukselle – ja tässä yhteydessä Euratomin puitteissa ITERille – osoitettuja tutkimus- ja kehittämisvaroja. Komitea viittasi jo SET-suunnitelmasta antamassaan lausunnossa (9) siihen, että ”vaikka maailman väestö ja sen energiannälkä kasvaa edelleen, tarve kuroa kehityseroja umpeen on valtava, fossiilisten primaarienergialähteiden varannot ehtyvät ajan myötä ja Eurooppa on yhä riippuvaisempi tuonnista, monet poliitikot ja toimijat näyttävät edelleen aliarvioivan voimakkaasti energia- ja ilmasto-ongelmaa ja sen ratkaisemiseksi tarvittavia investointeja”. Komitea toisti varoituksensa Horisontti 2020 -ohjelmasta antamassaan lausunnossa (10) ja suositti vastaavasti suuremman osuuden varaamista energiatutkimukselle monivuotisessa rahoituskehyksessä.

4.1.1 Näin ollen komitea tukee (11) myös komission tähän asti valitettavasti turhia pyrkimyksiä laajentaa monivuotista rahoituskehystä, jotta se voisi toteuttaa entistä painokkaammin tätä tehtävää ja muita yhteisön tehtäviä. Komitean mielestä asiaa ei kuitenkaan tulisi yrittää toteuttaa luomalla ITERin rakentamisen EU-osuuden rahoittamiseksi väliaikaisesti ja tähänastisesta käytännöstä poiketen – tavallaan takaoven kautta – lisätutkimusohjelma monivuotisten rahoituspuitteiden ulkopuolella. ITERin rakentamisen tulisi myös kaudella 2014–2018 olla EU:n tutkimuksen, kehittämisen ja demonstroinnin Euratom-ohjelmaan kuuluva – vaikkakin itsenäinen! – osa nimenomaan monivuotisen rahoituskehyksen puitteissa.

4.2 Tämä ei ole ainoa peruste vastustaa ITERin rakentamista koskevien EU:n sitoumusten irrottamista monivuotisesta rahoituskehyksestä. Komitea ei ymmärrä myöskään kohdassa 2.6 esitettyä komission argumentointia. Jos komissio tekee asiasta tietoisena ehdotuksen ja päätöksen monivuotisesta rahoituskehyksestä, josta se jättää ITERin rakennuskustannukset tahallaan pois, se on tällöin itse luonut juuri sen tilanteen, joka sen oman kannan mukaan estää kyseisten kustannusten sisällyttämisen monivuotiseen rahoituskehykseen.

4.3 Lisäksi on kuitenkin myös olemassa vahvoja sisällöllisiä perusteita sille, ettei ITERiä tulisi irrottaa monivuotisesta rahoituskehyksestä.

4.3.1 Kyse on yhtäältä toissijaisuusperiaatteesta ja eurooppalaisen lisäarvon kysymyksestä. Nimenomaan yksittäisen jäsenvaltion mahdollisuudet ylittävät hankkeet, kuten suuret tieteellis-tekniset infrastruktuurit tai juuri Galileon ja ITERin kaltaiset hankkeet, ovat monivuotisen rahoituskehyksen puitteissa toteutettavia yhteisön tehtävien prototyyppejä, jotka epäilemättä tuottavat eurooppalaista lisäarvoa. Monivuotisen rahoituskehyksen kattamat tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelmat luotiin juuri tätä tarkoitusta varten.

4.3.2 Kyse on toisaalta kansainvälisten kumppaneiden silmissä syntyvästä vaikutelmasta. Ottaen huomioon tämän kumppanuuden – myös poliittisen – merkityksen komitea pitää komission ehdotusta harhaanjohtavana signaalina, joka heikentää luottamusta EU:hun kansainvälisenä sopimuskumppanina. Tämä ei koske pelkästään fuusio-ohjelmaa vaan myös tulevien kansainvälisten kumppanuuksien tai sitovien sopimusten solmimista esimerkiksi turvallisuuspolitiikan tai energia- ja ilmastopolitiikan aloilla.

4.3.3 Kyse on kuitenkin vielä yhdestä, yleisemmästä näkökohdasta, jonka komitea nosti esiin jo Horisontti 2020 -ohjelmasta laatimassaan lausunnossa (12). Ilmoitetun suuntauksen mukaisesti komissio aikoo siirtää tutkimus- ja innovointitoiminnan edistämiseen liittyvät tähänastiset tehtävänsä ja toimensa virastoille ja keskittyä itse pelkästään oikeudellisiin kysymyksiin ja taloudellisten näkökohtien hallinnointiin. Komitea suhtautuu tähän hyvin varauksellisesti. Komissio menettäisi näin paitsi oman alakohtaisen seurantansa ja vastaavasti arviointikykynsä (tarvittavat asiantuntijat mukaan lukien) myös riittävän perehtymisen ja samaistumisen asiakysymyksiin ja tavoitteisiin. Viimeksi mainittu on kuitenkin välttämätöntä, jotta komissio voi edustaa tutkimus-, kehitys- ja innovointitoiminnan tärkeää alaa poliittisella tasolla asiantuntevasti, menestyksekkäästi ja vakaumuksella. Muutoin hauraan keskinäisen valvonnan järjestelmä (checks and balances) menettäisi merkittävän valvontatekijän ja ratkaisevan painon poliittisessa vaakakupissa.

4.4 Koska komitea – kuten todettu – yhtäältä tukee varauksetta komission toivetta monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamiseksi, mutta toisaalta katsoo, että ITERiä tulisi rahoittaa monivuotisen rahoituskehyksen puitteissa ja se tulisi säilyttää siellä myös organisaation osalta, komitea suosittaa, että komissio etsii yhdessä neuvoston, Euroopan parlamentin ja Euroopan investointipankin kanssa ratkaisuja, jotka mahdollistavat asian hoitamisen jälkikäteen ilman että se haittaa huomattavasti muita – ja erityisesti energiatutkimusta koskevia – ohjelman osia.

4.5 Suotuisimpana ratkaisuna komitea pitää sellaisten asianmukaisten menetelmien kehittämistä, joiden avulla voidaan varmistaa, että monivuotisen rahoituskehyksen jo hyväksytty talousarvio voidaan hyödyntää täysimääräisesti ja että se ei kutistu käytäntönä olevan käyttämättä jääneiden varojen jäsenvaltioille palauttamisen seurauksena. Tällä suosituksella komitea yhtyy myös Euroopan parlamentissa 5. heinäkuuta 2010 tehtyyn aloitteeseen (13).

4.6 Käsillä olevien konkreettisten kysymysten osalta komitea suosittaa, että jäsenvaltioille palauttamatta jätettävillä varoilla katetaan mainittu ITERin rahoitusaukko (kuten on ilmeisesti jo tehty vuosien 2012–2013 kohdalla) (14). Mikäli tämä menettely edellyttää muita muodollisia/oikeudellisia toimia, kysymyksestä tulisi keskustella Euroopan investointipankin kanssa ja sen jälkeen neuvotella asianomaisten elinten kanssa.

4.7 Vain siinä tapauksessa, että kohdassa 4.6 esitetty ratkaisu ei ole riittävä tai sitä ei todellakaan ole mahdollista toteuttaa, komitea suosittaa, että kyseiset kustannukset sekä asianmukainen varaus ennakoimattomille menoille (contingency) (ks. kohta 4.7.1) katettaisiin monivuotisen rahoituskehyksen kaikkien muiden momenttien vähäisillä leikkauksilla (noin 10 prosentin varaus mukaan lukien kyse olisi 0,26 prosentin sijaan korkeintaan noin 0,3 prosentin leikkauksista).

4.7.1 Komitea suosittaa nimittäin painokkaasti, että tällaisten teknologisina edelläkävijöinä toimivien suurhankkeiden parissa kerätyt kokemukset otettaisiin paremmin huomioon eli huolehdittaisiin asianmukaisesta, esimerkiksi 10 prosentin varauksesta ennakoimattomille menoille. Tarvittaessa on muutettava tähän liittyviä komission sääntöjä. Varauksen myötä kohdassa 2.1 mainittu 0,26 prosentin leikkaus nousisi noin 0,3 prosenttiin. Hankkeen johdon on kuitenkin hallinnoitava kyseisen varauksen budjettia erillään, ja siitä saa vapauttaa määrärahoja vain tiukkojen kriteereiden perusteella, jotta varojen käyttöä ei suunniteltaisi jo etukäteen, jolloin varaus ei täyttäisi tehtäväänsä.

4.7.2 Komitea suosittaa kohdassa 4.1.1, että ITERin eurooppalaisen osan rakentamisen tulisi olla itsenäinen ja ohjelman muista osista irrotettu fuusio-ohjelman osa tai hanke. ITERin eurooppalaisen osan aikataulun ja kustannussuunnitelman mahdollisimman tarkka noudattaminen edellyttää vahvaa hankejohtoa, jolla on asianmukainen tekninen ja hallinnollinen päätösvalta, sekä hankkeen virtaviivaista rakennetta. Komitea suosittaa tässä CERNin, ESAn ja ESOn kaltaisten esimerkkien noudattamista.

4.8 Mitä tulee käsiteltävän kauden 2014–2018 jälkeiseen aikaan, komitea kannattaa komission hyvin oikeutettua pyrkimystä luoda vakaat puitteet ja pitkällä aikavälillä turvattu perusta kansainvälisen ITER-hankkeen koko keston ajaksi. Komitean mielestä tämän tulisi kuitenkin tapahtua monivuotisessa rahoituskehyksessä. Tällä tavoin on tarkoitus luoda EU:n sisäinen ja kansainvälinen suunnitteluturva ja osoittaa kansainvälisille kumppaneille EU:n luotettavuus.

Bryssel 23. toukokuuta 2012

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) EUVL L 358, 16.12.2006.

(2) EUVL L 90, 30.3.2007.

(3) EUVL C 181, 21.06.2012, s. 111, kohta 5.5.3.

(4) COM(2011) 500 final, 29.6.2011.

(5) Esim. EUVL C 302, 7.12.2004, s. 27; EUVL C 21, 21.1.2011, s. 49; EUVL C 218, 23.7.2011, s. 87, EUVL C 302, 7.12.2004, s. 27.

(6) Ks. myös http://www.iter.org/.

(7) Ks. myös http://www.efda.org/jet/.

(8) EUVL C 181, 21.06.2012, s. 111, kohta 5.5.3.

(9) EUVL C 21, 21.1.2011, s. 49, kohta 3.1.1.

(10) EUVL C 181, 21.06.2012, s. 111, kohta 4.2.1.

(11) EUVL C 143, 22.5.2012, kohta 6.

(12) EUVL C 181, 21.06.2012, s. 111, kohta 3.12.1.

(13) A7-0254/2011: Euroopan parlamentin päätöslauselma neuvoston kannasta esitykseen Euroopan unionin lisätalousarvioksi nro 3/2011 varainhoitovuodeksi 2011, pääluokka III – Komissio (11630/2011 – C7-0166/2011 – 2011/2075(BUD)).

(14) Euroopan unionin neuvosto (kilpailukyky), 19. joulukuuta 2011, asiakirjan N:o 18807/11, PRESSE 508 (saatavilla vain englanniksi).

31.7.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 229/64

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun direktiivin 2009/65/EY ja vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista annetun direktiivin 2011/61/EU muuttamisesta luottoluokitusten liiallisen käytön osalta”

COM(2011) 746 final – 2011/0360 COD

2012/C 229/12

Esittelijä: Jörg FRANK VON FÜRSTENWERTH

Neuvosto päätti 9. helmikuuta 2012 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 53 artiklan 1 kohdan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun direktiivin 2009/65/EY ja vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista annetun direktiivin 2011/61/EU muuttamisesta luottoluokitusten liiallisen käytön osalta

COM(2011) 746 final – 2011/0360 (COD).

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 8. toukokuuta 2012.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 23.–24. toukokuuta 2012 pitämässään 481. täysistunnossa (toukokuun 23. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 130 ääntä puolesta 4:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 Tämä lausunto on jatkoa komitean lausunnoille, joissa se käsittelee luottoluokituslaitosten sääntelyä osana viime vuosien kriisien selvittämistä. (1) Komitea ilmaisi vähän aikaa sitten tyytyväisyytensä siihen, että komissio pyrkii poistamaan vakavat luottoluokitusten ja luokitusmenettelyjen avoimuutta ja riippumattomuutta, niihin liittyviä eturistiriitoja sekä niiden laatua koskevat ongelmat tekemällä uusia lainsäädäntöehdotuksia. (2) Samalla se ilmaisi pettymyksensä siitä, että luottoluokituslaitosten sääntelyn puutteeseen reagoidaan näin myöhään ja epäjohdonmukaisesti.

1.2 Ehdotetulla direktiivillä muutetaan muodollisesti yhteissijoitusyrityksistä (arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavista yrityksistä) annettua direktiiviä sekä vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista annettua direktiiviä. Sääntelyn ytimessä ovat riskienhallintamenettelyjen muutokset, joilla on tarkoitus rajoittaa ulkoisten luokitusten automaattista, rutiininomaista ja tarkistamatonta hyväksymistä tai estää se. Näitä sääntöjä tuetaan luottoluokituslaitoksista annetun asetuksen muuttamisella, johon komitea on jo ottanut kantaa (3). Molemmat lainsäädäntöehdotukset ovat sisällöllisesti läheisessä yhteydessä toisiinsa.

1.3 Komitea on tyytyväinen siihen, että ehdotuksella puututaan markkinatoimijoiden liialliseen yhteissijoitusyrityksiä ja vaihtoehtoisia sijoitusrahastoja koskevien luottoluokitusten käyttöön ja yritetään estää se, että puutteelliset luottoluokitukset käynnistävät laumakäyttäytymisen rahoitusalan toimijoiden keskuudessa. Näiden pyrkimysten on katettava koko unionin lainsäädäntö, kansalliset säännökset ja myös yksityisoikeudelliset sopimukset.

1.4 Komitea pitää asianmukaisena pyrkimystä täsmentää sääntelyllä yhteissijoitusyritysten ja vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen riskinhallintaa koskevia säännöksiä. Se huomauttaa, että pienillä rahoituslaitoksilla voisi olla ongelmia luoda omia riskinarviointivalmiuksia. Tästä syystä komitea ehdottaa, että delegoiduilla säädöksillä annetaan säännöksiä yhteistyöstä erityisosaamisen ulkoistamisen yhteydessä, jotta vahvistetaan pienten rahoituslaitosten riippumattomuutta ulkoisista luottoluokituslaitoksista. Komitea vastustaa painokkaasti vaatimuksia, jotka mahdollistaisivat sen, että pienet ja keskisuuret yritykset ulkoistaisivat päätöksen sitoumuksen luottokelpoisuudesta.

1.5 Komitea pitää välttämättömänä tehostaa ponnistuksia sellaisten riskinhallintamenettelyjen ja -mittarien kehittämiseksi, joita voidaan käyttää luottoluokitusten vaihtoehtoina.

1.6 Komitea muistuttaa, että yhteinen toiminta G20-ryhmässä on välttämätöntä. Maailmanlaajuiset sääntelyn puutteet voidaan korjata vain, jos kansalliset lainsäädännöt saadaan yhdenmukaistettua tietylle vähimmäistasolle.

1.7 Komitea toistaa jo 12. maaliskuuta 2012 antamassaan lausunnossa (4) perusteellisesti ilmaistun epäilyksen siitä, että rahoitusmarkkinoiden toimijoiden mahdollisuus laatia omia luokituksia ja vähäisempi tukeutuminen ulkoisiin luokituksiin ei takaa rahoitusmarkkinoiden toimijoiden tekemien päätösten objektiivisuutta eikä kaikkien – arvioinnin seurauksia ajatellen – tärkeiden näkökohtien huomioon ottamista. Se pitää edelleen yhtenä riskinarvioinnin perusongelmana luottoluokituslaitosten antamien luokitusten uskottavuutta (ja riippumattomuutta), sillä ne ovat viime vuosina toistuvasti osoittautuneet virheellisiksi tai mukailleet liiaksi luottoluokituslaitosten Euroopan ulkopuolisten kotimarkkinoiden etuja, ajattelutapoja ja rakenteita tai luokitukset rahoittavien liikkeeseenlaskijoiden etuja. Tästä syystä komitea kehottaa pitämään myös luottoluokituslaitosten sääntelystä jatkossa käytävässä keskustelussa mielessä, että luottoluokituslaitokset ovat aivan viime aikoihin asti yhä uudelleen aiheuttaneet suorasti ja epäsuorasti kaikille yhteiskunnan osille pysyvää vahinkoa. Näin ollen se pahoittelee, että pyrkimykset riippumattoman eurooppalaisen luottoluokituslaitoksen perustamiseksi eivät vielä ole tuottaneet tulosta.

2. Ehdotuksen tiivistelmä ja konteksti

2.1 Ehdotus on osa toimenpiteitä, joihin on ryhdytty luottoluokituslaitosten valvomiseksi johtopäätöksenä pankkikriisistä, joka kehittyi finanssikriisiksi ja lopulta julkisen talouden velkakriisiksi. Joulukuun 7. päivästä 2010 lähtien, jolloin luottoluokituslaitoksista annettu asetus tuli kaikilta osin voimaan, luottoluokituslaitokset ovat olleet velvollisia noudattamaan tiettyjä toimintasääntöjä, joilla on tarkoitus estää eturistiriitoja ja varmistaa luottoluokitusten ja luokitusmenettelyjen korkea laatu ja tietty avoimuus. Luottoluokituslaitoksista annettua asetusta muutettiin 11. toukokuuta 2011 siten (5), että Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaiselle annetaan yleinen toimivalta EU:ssa rekisteröityjen luottoluokituslaitosten valvontaan.

2.2 Luottoluokituslaitoksista annetulla asetuksella ja sen toukokuussa 2011 tehdyllä muutoksella ei kuitenkaan ratkaista yhtä ongelmaa, joka oli osaltaan syynä kriiseihin: riskiä siitä, että rahoitusmarkkinatoimijat, etenkin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavat yritykset (yhteissijoitusyritykset) ja vaihtoehtoiset sijoitusrahastot, tukeutuvat liiaksi ja ”mekaanisesti” (ulkoisiin) luottoluokituksiin eivätkä näin ollen tee omia riskinarviointeja ja huolellisuutta koskevia tarkastuksia. Kustannus- ja yksinkertaistamisnäkökohdat houkuttelevat rahoitusalan toimijoita tähän. Suureen yleisöön kohdistuva vaara piilee tässä yhteydessä kuitenkin siinä, että markkinatoimijoiden keskuudessa käynnistyy ”laumakäyttäytyminen” (6). Kun toiminta on mekaanista ja perustuu samoihin luottoluokituksiin, se saattaa johtaa velkainstrumenttien samanaikaiseen myyntiin sen jälkeen, kun velkainstrumentin luokitus on laskenut alle investointiluokan, minkä seurauksena rahoitusvakaus voi heikentyä. Myös myötäsyklisyys ja tavallista jyrkemmät vaikutukset (arvopaperin luokituksen aleneminen tietyn tason alapuolelle laukaisee kerrannaisvaikutuksena muiden arvopaperien myynnin) kuvaavat tätä riskiä. Siihen, että nämä riskit on kiireesti minimoitava, on viitattu useaan otteeseen. (7)

2.3 Tarkasteltavana olevalla ehdotuksella puututaan siihen ongelmaan, että markkinatoimijat käyttävät liiallisesti yhteissijoitusyrityksiä ja vaihtoehtoisia sijoitusrahastoja koskevia luottoluokituksia. Muut ehdotukset koskevat saman ongelman ratkaisemista finanssiryhmittymään kuuluvien luottolaitosten, vakuutusyritysten ja sijoituspalveluyritysten osalta. (8) Yhteissijoitusyritysten ja vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen riskinhallintaa koskevia säännöksiä täsmennetään ehdotetun direktiivin 1 ja 2 artiklassa siten, että yhtiöt eivät saa tukeutua pelkästään tai mekaanisesti ulkoisiin luottoluokituksiin. Tällä täydennetään jo olemassa olevia toiminnan vakautta koskevia sääntöjä, joiden mukaan rahoitusalan toimijoiden on käytettävä riskinhallintajärjestelmiä, joilla ne voivat seurata ja mitata jatkuvasti kuhunkin positioon liittyvää riskiä ja sen vaikutusta sijoitussalkun kokonaisriskiin. Samalla laajennetaan komission valtuuksia määrittää delegoiduilla säädöksillä edellytykset, joiden mukaan arvioidaan riskienhallintamenettelyjä myös ulkoisten luottoluokitusten liiallisen käytön välttämiseksi.

2.4 Ehdotusta on tarkasteltava samassa yhteydessä kuin sen kanssa samana päivänä annettua ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi luottoluokituslaitoksista annetun asetuksen (EY) N:o 1060/2009 muuttamisesta (9). Siinä tehdään muun muassa muita ehdotuksia, joilla on määrä estää markkinatoimijoiden liiallinen luottoluokitusten käyttö velvoittamalla luottoluokituslaitokset antamaan rahoitusalan toimijoille kattavat tiedot. Näihin kuuluvat tiedot luottoluokitusmenetelmistä, niiden perustana olevista oletuksista ja luottoluokitusten tyypeistä. Toisaalta strukturoitujen rahoitusvälineiden liikkeeseenlaskijoiden tulee antaa markkinoille enemmän tietoja tuotteistaan (yksittäisten kohde-etuuksien luottoluokka ja kehitys, arvopaperistamistransaktion rakenne, arvopaperistettua vastuuta tukevat rahavirrat jne.). Kokonaisuutena katsoen luottoluokituslaitoksista annettuun asetukseen tehtävillä muutoksilla on tarkoitus helpottaa yhteissijoitusyritysten ja vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen itse tekemiä arvioita rahoitusvälineiden luottokelpoisuudesta. Tästä syystä näitä kahta ehdotusta ei voida tarkastella erillään toisistaan.

3. Yleistä

3.1 Komission ehdotus koskee yhtä yksittäistä luottoluokituslaitosten sääntelyvajeen näkökohtaa, nimittäin luottoluokitusten vaikutusta rahoitusmarkkinoiden toimijoiden käyttäytymiseen ja tämän käyttäytymisen seurauksia markkinoille. Ehdotus on tulosta viime vuosien kriisin syiden analysoinnista. Luottoluokituslaitokset olivat osaltaan aiheuttamassa kriisiä. Ne antavat lausuntoja velallisten, niin yksityisten velallisten kuin valtioiden, maksukyvystä ja maksuvalmiudesta. Niillä on huomattava vaikutus globaaleihin rahoitusmarkkinoihin, sillä monet rahoitusalan toimijat (yhteissijoitusyritykset, vaihtoehtoiset sijoitusrahastot, luottolaitokset ja vakuutusyhtiöt) ovat sijoituspäätöksissään riippuvaisia luottoluokituksista. Komitea on viime vuosina – viimeksi 12. maaliskuuta 2012 antamassaan lausunnossa (10) – käsitellyt toistuvasti luottoluokituslaitosten sääntelyn puutteita ja esittänyt tässä yhteydessä selviä kantoja, jotka ovat myös tämän lausunnon perustana ja joihin lausunnossa viitataan.

3.2 Viimeistään viime vuosien kriisit ovat yhtäältä osoittaneet selvästi, että luottoluokituksissa tehtävillä virhearvioilla voi olla huomattava vahingollinen vaikutus laajoihin talouden aloihin ja jopa kokonaisiin valtioihin ja yleensä yhteiskuntaan. Toisaalta ne ovat myös osoittaneet, että markkinat eivät ole kyenneet estämään ylilyöntejä. Näin ollen tarvitaan luottoluokituslaitosten tiukkaa ja johdonmukaista valtiollista sääntelyä. Tässä yhteydessä EU:n tason sääntelyä on G20-tason globaalia toimintaympäristöä ajatellen tuettava, jotta taataan maailmanlaajuisesti sääntelyn yhdenmukaisuuden vähimmäistaso. On välttämätöntä (11), että luottoluokituksia laadittaessa noudatetaan vähimmäisvaatimuksia, joilla taataan ja säilytetään integriteetin, avoimuuden, vastuullisuuden ja hyvän hallintotavan periaatteet.

3.3 Komitea vahvistaa, että viime vuosina – joskin hyvin myöhään – luottoluokitusten sääntelyssä on saavutettu merkittävää edistystä. Jos nyt 15. marraskuuta 2011 (12) tehdyllä ehdotuksella luottoluokituslaitoksista annetun asetuksen muuttamiseksi luottoluokituslaitoksia koskevissa säännöksissä puututaan myös ”luokitusnäkymien”, ”luottoluokituslaitosten riippumattomuuden”, ”tietojen antamisen”, ”julkisyhteisöjen luottoluokitusten”, ”luottoluokitusten vertailtavuuden”, ”luottoluokituslaitosten säännöllisen vaihtamisen”, ”siviilioikeudellisen vastuun” ja ”ulkoisten luottoluokitusten käytön” ongelmakenttiin, se on myönteistä. Komitea on ottanut tähän kantaa (13) ja antanut sitä koskevia konkreettisia neuvoja. On kuitenkin pettymys, että suurten luottoluokituslaitosten määräävän markkina-aseman ja vaihtoehtoisten maksumallien muodostamia ongelma-alueita ei käsitellä riittävästi.

3.4 Ehdotuksessa käsitellään nyt lisäksi myös yhteissijoitusyritysten ja vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen tasolla ulkoisten luottoluokitusten mekaanista ja harkitsematonta hyväksymistä, joka – kuten ehdotuksessa ilmaistaan – voi johtaa rahoitusalan toimijoiden laumakäyttäytymiseen tai – kuten komitean lausunnossa on kuvattu (14) – itseään toteuttaviin ennusteisiin (self-fulfilling prophecy). Tällä kohtaa ehdotus menee päällekkäin samana päivänä ehdotettujen luottoluokituslaitoksista annetun asetuksen muutosten kanssa. Tämä ”kaksinkertainen lähestymistapa” on johdonmukainen. Rahoitusmarkkinoiden toimijoiden kohdalla, joille (ulkoiset) luottoluokitukset on tarkoitettu, on estettävä ”mekaaninen toiminta” tai ainakin rajoitettava sitä, ja luottoluokituslaitoksia koskevalla sääntelyllä on varmistettava, että ne ovat riittävän avoimia ja antavat markkinatoimijoille tarvittavat tiedot.

3.5 Ei saa unohtaa, että yhteissijoitusyritykset ja vaihtoehtoiset sijoitusrahastot ovat myös itse vastuussa ”laumakäyttäytymisen” ja ”kerrannaisvaikutusten” välttämisestä. Niin kauan kuin niiden riskienhallintajärjestelmät mahdollistavat tällaiset vaikutukset, ne ovat osa ongelmaa. ETSK on komission kanssa vahvasti samaa mieltä tästä arviosta. Näin ollen tässä arvioitavan ehdotuksen täytäntöönpanon edellytys on ennen kaikkea se, että delegoiduilla säädöksillä onnistutaan toteuttamaan lainsäätäjän tahto asianmukaisesti. Lisäksi kaikki finanssialan sääntely on vain niin hyvää kuin sen lopullinen täytäntöönpano käytännön valvontatyössä.

4. Erityistä

4.1 On kiistämätöntä, että ulkoisten luottoluokitusten mekaaninen, automaattinen ja tarkistamaton hyväksyminen johtaa tai voi johtaa vastaavien arvopaperien samanaikaiseen myyntiin ja siten laukaista rahoitusvakauden vaarantavia markkinahäiriöitä. Tähän tulokseen on tultu myös komission kattavassa ulkoisessa kuulemismenettelyssä (15), Euroopan parlamentin 8. kesäkuuta 2011 antamassa päätöslauselmassa, joka ei liity lainsäädäntöön (16), sekä finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän (Financial Stability Board, FSB) periaatteissa (17).

4.2 Tämän automatiikan murtamiseksi tarvitaan useita toimenpiteitä. Ensinnäkin on varmistettava, että hyödynnetään ja kehitetään edelleen kaikkia mahdollisuuksia käyttää myös muita luottokelpoisuusstandardeja vaihtoehtoina suurten luottoluokituslaitosten luottoluokituksille. Samalla on tutkittava nykyisiä sääntelytarkoituksissa annettuja sääntöjä, jotka lainsäädännön tai hallinnollisten määräysten perusteella luovat automaattisen suhteen ulkoisten luottoluokitusten ja luottokelpoisuusarvioinnin välille, kuten luottolaitosten ja vakuutusyhtiöiden tapauksessa. Samoilla toimenpiteillä on lopetettava myös rahoitusalan toimijoiden riskienhallintajärjestelmissä piilevä automatiikka. Kokonaisuutena katsoen on yleisesti tarpeen varmistaa unionin ja jäsenvaltioiden lainsäädännössä, että kaikki kuvaillun kaltaista automatiikkaa aiheuttavat säännökset poistetaan. Samoin on säädettävä siitä, että myös sellaiset yksityisoikeudelliset sopimukset, joissa määrätään tällaisista automaattisista suhteista, ovat mitättömiä. Lisäksi rahoitusalan toimijat tarvitsevat riittävästi tietoja, jotka helpottavat niiden omia luottokelpoisuusarviointeja.

4.3 Ehdotus sisältää yleisohjeena yhteissijoitusyritysten ja vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen riskinhallintajärjestelmien muotoilua koskevan tarvittavan täsmennyksen. Tämä lähestymistapa on lähtökohtaisesti oikea. Siitä tulee kuitenkin todellisuutta vasta vastaavien delegoitujen säädösten avulla, joten tärkein työ ulkoisten luottoluokitusten automaattisen hyväksymisen aiheuttamien vääristymien estämiseksi on vielä edessä.

4.4 Käytännössä ulkoisista luottoluokituksista ei voida täysin luopua. Ulkoisten luottoluokitusten korvaamiseksi tarvittavia valmiuksia sekä välttämätöntä asiantuntemusta ja kokemusta on tällä hetkellä olemassa vain hyvin niukasti. Varsinkin pienillä rahoituslaitoksilla ei aina ole tarvittavia varoja omien riskinarviointiyksikköjen laajentamiseen tai perustamiseen. Sen mahdollisuuden rinnalla, että tehostetaan sisäistä riskinarviointia ja saavutetaan näin riippumattomuus ulkoisista luottoluokituslaitoksista, vaaditaan toistuvasti pienille ja keskisuurille yrityksille mahdollisuutta ulkoistaa riskinarviointi. Helpottamalla ulkoisten tietojen saatavuutta voidaan varmasti luoda yhteistyön avulla asiantuntemusta erityismarkkinoilla ja parantaa kustannustehokkuutta. Tämä antaisi myös juuri pienille ja keskisuurille yrityksille mahdollisuuden lisätä riippumattomuuttaan luottoluokituslaitoksista. Vastaavat toimenpiteet ovat tervetulleita. Komitea on kuitenkin ehdottomasti sitä mieltä, että varsinainen päätös sitoumuksen luottokelpoisuudesta kuuluu aina yritykselle eikä sitä näin ollen voida ulkoistaa.

4.5 ETSK:n käsityksen mukaan ehdotuksen täytäntöönpano lisäisi sääntelyn kustannuksia osin huomattavasti riskinhallintajärjestelmien laajentamisen, kuten sisäisten menettelyjen kehittämisen ja luomisen, vuoksi. Kun otetaan huomioon koko yhteiskuntaa uhkaavat vahingot, vaihtoehtoa ei kuitenkaan ole.

Bryssel 23. toukokuuta 2012

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) Ks. varsinkin EUVL C 277, 17.11.2009, s. 117, ja EUVL C 54, 19.2.2011, s. 37.

(2) EUVL C 181, 21.6.2012, s. 68 aiheesta ”Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus luottoluokituslaitoksista annetun asetuksen (EY) N:o 1060/2009 muuttamisesta”, COM(2011) 747 final – 2011/0361 COD.

(3) Ks. alaviite 2.

(4) Ks. alaviite 2.

(5) EUVL L 145, 31.5.2011, s. 30.

(6) Vrt. The Financial Cycle, Factors of Amplifiction and possible Implications for Financial and Monetary Authorities, Banque de France, Bulletin No 95, marraskuu 2001, s. 68.

(7) COM(2010) 301 final; EU:n komission kuulemisasiakirja luottoluokituslaitoksista annetun asetuksen tarkistamisesta, http://ec.europa.eu/internal_market/consultations/2010/cra_en.htm.; 23. lokakuuta 2011 annetut neuvoston päätelmät; Finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän lokakuussa 2010 laatimat periaatteet viranomaisten ja rahoituslaitosten ulkoisten luokitusten käytön vähentämiseksi.

(8) COM(2011) 453 final.

(9) COM(2011) 747 final – 2011/0361 COD.

(10) Ks. alaviite 2.

(11) Ks. alaviite 2, lausunnon kohta 1.2.

(12) COM(2011) 747 final – 2011/0361 COD.

(13) Ks. alaviite 2.

(14) Ks. alaviite 2, lausunnon kohta 1.7.

(15) Ks. alaviite 6.

(16) Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. kesäkuuta 2011 luottoluokituslaitoksista: tulevaisuudennäkymät, (2010/2302 (INI)).

(17) Ks. alaviite 6.

31.7.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 229/68

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi unionin tullikoodeksista (uudelleenlaadittu)”

COM(2012) 64 final – 2012/0027 COD

2012/C 229/13

Esittelijä: Antonello PEZZINI

Neuvosto päätti 7. maaliskuuta 2012 ja Euroopan parlamentti 13. maaliskuuta 2012 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 33, 114 ja 207 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus unionin tullikoodeksista (uudelleenlaadittu)

COM(2012) 64 final – 2012/0027 COD.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 8. toukokuuta 2012.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 23.–24. toukokuuta 2012 pitämässään 481. täysistunnossa (toukokuun 23. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 135 ääntä puolesta ja 3 vastaan 3:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 Komitea katsoo, että tehokas tulliunioni on Euroopan yhdentymisprosessin ehdoton edellytys, jotta voidaan taata tehokas, turvallinen ja avoin tavaroiden vapaa liikkuvuus sekä suojella mahdollisimman hyvin kuluttajia ja ympäristöä ja torjua petoksia ja väärennöksiä tehokkaasti ja yhtenäisesti koko unionin alueella.

1.2 Komitea pyytää näin ollen, että unionissa noudatettaisiin yhtenäisiin, ajantasaisiin, avoimiin, tehokkaisiin ja yksinkertaistettuihin menettelyihin perustuvaa yhteistä tullipolitiikkaa, jolla voitaisiin edistää EU:n kilpailukykyä maailmanlaajuisesti ja jolla kyettäisiin varjelemaan teollis- ja tekijänoikeuksia sekä eurooppalaisten yritysten ja kuluttajien oikeuksia ja turvallisuutta.

1.3 Näin ollen komitea pitää myönteisenä, että Euroopan komissio on tehnyt ehdotuksen 23. huhtikuuta 2008 annetun asetuksen (EY) N:o 450/2008 uudelleenlaatimisesta, ja toivoo, että tässä yhteydessä taataan pitävät määräajat, yhtenäiset tulkinnat, perusteellinen tiedotus ja koulutus sekä tarkoituksenmukaiset jäsenvaltio- ja unionitason rahoitusvarat.

1.4 ETSK tukee tietenkin tullikoodeksin säännösten mukauttamista Lissabonin sopimuksen mukaisesti toimivallan siirtämisen ja täytäntöönpanovallan myöntämisen osalta parlamentin ja neuvoston välillä saavutettua tasapainoa noudattaen niin, että nämä kaksi toimielintä asetetaan samalle tasolle delegoitujen säädösten yhteydessä.

1.5 Komitea pitää myös tarpeellisena ja tärkeänä toteuttaa nykyaikaistamistoimenpiteitä, kuten tullilainsäädännön yksinkertaistaminen ja tullipalvelujen yhteentoimivan tietokoneistamisen päätökseen saattaminen, jotta voidaan yksinkertaistaa kaupan menettelyjä sekä vahvistaa ehkäisemis- ja syytetoimien koordinointia.

1.6 ETSK on huolissaan unionin tullilainsäädännön mahdollisista erilaisista kansallisista tulkinnoista, jotka aiheuttaisivat yrityksille ja etenkin pienemmille yrityksille vakavia byrokraattisia rasitteita ja vaikuttaisivat näin ollen kielteisesti Euroopan kilpailukykyyn.

1.7 Tältä osin ETSK kannattaa vakaasti tarkoituksenmukaisin sähköisin järjestelmin toteutettavia keskitettyjä tulliselvitysprosesseja, standardoitujen työskentelymenetelmien järjestelmällistä käyttöä, liiketoimintaprosessien mallintamista, kaikkien sähköiseen tulliin liittyvien aloitteiden levittämistä sekä eurooppalaisen nopean toiminnan työryhmän perustamista kokeiluluontoisesti innovatiivisten prosessien tukemiseksi.

1.8 Komitea toteaa, että tullikoodeksin käyttöönottoa voidaan lykätä, jotta saadaan aikaa kehittää yhdenmukaistettuja sähköisiä järjestelmiä ja parantaa tullimenettelyjen organisointia Euroopan unionin ulkorajoilla, mutta ennen kaikkea jotta voidaan tarjota henkilöstölle asianmukaista tietoa ja koulutusta ja edistää siten kansainvälistä kauppaa sekä henkilöiden ja tavaroiden nopeaa liikkuvuutta.

1.9 ETSK:n mukaan tulliviranomaisten, markkinavalvontaviranomaisten, komission yksiköiden ja eurooppalaisten virastojen tulee tehdä entistä tiiviimpää yhteistyötä, jotta maasta toiseen kuljetettavien tavaroiden laatua voidaan valvoa nykyistä paremmin.

1.10 Komitea korostaa talouden toimijoille ja muille sidosryhmille tarjottavien palvelujen laadun parantamisen merkitystä ja kehottaa komissiota kannustamaan toimijoita konkreettisten etujen ja yksinkertaistettujen menettelyjen avulla, jotta nämä hakisivat valtuutetun talouden toimijan asemaa.

1.11 Komitea painottaa tarvetta antaa tullivirkailijoille, talouden toimijoille ja tullihuolitsijoille asianmukaista tietoa ja yhteistä koulutusta, jotta voidaan varmistaa lainsäädännön yhtenäinen soveltaminen ja tulkinta sekä suojella kuluttajia nykyistä paremmin, kehittämällä myös unionin tullioikeuden alan Jean Monnet -oppituoleja tiiviissä yhteistyössä yliopistojen ja tutkimuskeskusten kanssa koko Euroopan unionin alueella.

1.12 Komitea on vakuuttunut tarpeesta hyödyntää yksittäisten jäsenvaltioiden valmiuksia ja kykyjä ja perustaa tältä pohjalta eurooppalainen tullialan korkeakoulu, joka kykenee edistämään tullialan huippuammattitaitoa, jotta myöhemmin voitaisiin luoda yhteinen eurooppalainen tullijärjestelmä.

2. Nykytilanne

2.1 Tulleilla on keskeinen tehtävä turvallisuuden ja suojelun varmistamisessa, kuluttajien ja ympäristön suojelussa, täysien verojen ja maksujen kannon varmistamisessa, petosten ja korruption torjunnan vahvistamisessa sekä teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen turvaamisessa. Väärennettyjen tavaroiden tuonti Euroopan unionin alueelle aiheuttaa tulojen menetyksiä, rikkoo teollis- ja tekijänoikeuksia sekä aiheuttaa vakavia riskejä eurooppalaisten kuluttajien turvallisuudelle ja terveydelle.

2.2 Vuonna 1992 annettu edelleen sovellettava yhteisön tullikoodeksi pannaan täytäntöön menettelyin, joissa käytetään yleensä paperiasiakirjoja, vaikka kansallisten tietokonejärjestelmien avulla toimiva sähköinen tulliselvitys on luotu jo kauan sitten, mutta tästä huolimatta Euroopan unioni ole edellyttänyt järjestelmän käyttöä.

2.3 Tullien rooli on tällä välin laajentunut kaupankäynnin lisääntymisen ja muiden sellaisten tekijöiden seurauksena, jotka liittyvät tuotteiden turvallisuuteen ja uusiin tietotekniikoihin. Näiden tekijöiden myötä sisämarkkinoista on tullut yhä kilpailukykyisemmät, mikä voidaan laskea myös Lissabonin sopimuksella tehtyjen muutosten ansioksi.

2.4 Vuonna 2008 otettiin käyttöön uudistettu tullikoodeksi (1), jonka avulla voidaan vastata yhä kasvavien kaupankäyntivirtojen tuomiin haasteisiin, hallita riskejä uudella tavalla, suojata ja turvata laillinen kauppa sekä toteuttaa yhteinen tietotekninen ympäristö tullien ja kaupan käyttöön.

2.5 Uudistetun tullikoodeksin säännöt ovat jo voimassa, mutta niiden täysipainoinen soveltaminen edellyttää täytäntöönpanotoimenpiteitä 24. kesäkuuta 2013 mennessä. Tätä määräaikaa ei ole kuitenkaan mahdollista noudattaa teknisistä ja käytännön syistä monimutkaisten oikeudellisten, tietoteknisten ja operatiivisten seikkojen vuoksi.

2.6 Euroopan talous- ja sosiaalikomitea on todennut asiaa koskevissa lausunnoissaan, että ”määräaika on tavoitteena varsin optimistinen” (2) ja että ”koska täytäntöönpanoasetusta – jonka laatiminen on komission tehtävä – ei ole annettu, tietyt säännökset aiheuttavat tällä hetkellä epävarmuutta” (3), mutta ETSK on kuitenkin sitä mieltä, että ”tulliliitto, joka on ollut keskeinen tekijä Euroopan taloudellisessa yhdentymisessä, ei voisi kestää vahingoittumatta viivästyksiä, kun ajatellaan kansainvälistä kauppaa” (4).

2.7 Komitea vahvistaa sen, mitä se on todennut rahoitusvaroista lausunnossa, jonka se antoi hiljattain Euroopan unionin tullitoimintaa ja verotusta kaudella 2014–2020 koskevasta toimintaohjelmasta (FISCUS) (5). Kuten ETSK on esittänyt monissa yhteyksissä (6), tätä olisi kuitenkin pidettävä vain alkuna kaikkien sellaisten kansallisten ja eurooppalaisten virastojen väliselle järjestelmälliselle yhteistyölle, jotka torjuvat petoksia ja talousrikollisuutta, kuten rahanpesua, järjestäytynyttä rikollisuutta, terrorismia ja salakuljetusta.

2.8 Komitea katsoo, että nyt, kun kuluneiden vuosien aikana eriytetysti kehitetyt kaksi ohjelmaa, Tulli 2013 ja Fiscalis 2013, yhdistetään yhdeksi FISCUS-ohjelmaksi, tulee säilyttää”tärkein ohjelmaan liittyvä myönteinen näkökulma”, joka on ”inhimillisen tekijän merkityksen korostaminen”:

—	”On varmistettava, että kansallisilla tulli- ja verohallinnoilla on riittävät valmiudet vastata tulevan vuosikymmenen haasteisiin.

—	On varmistettava ajanmukaisten ja tehokkaiden tietoteknisten järjestelmien käyttöönotto vero- ja tullialalla. Tähän kuuluu yhtenä osana muun muassa uudistettu tullikoodeksi.

—	Komitean mielestä vaikutukset EU:n ja jäsenvaltioiden talousarvioihin olisi arvioitava yksityiskohtaisemmin.” (7)

2.9 Tullialan nykyaikaistamiseksi tarvitaan riittävät varat tullitoimintaan liittyviä menettelyjä ja prosesseja varten etenkin sähköisten järjestelmien perustamista ja alalla toimivan henkilöstön kouluttamista varten.

2.10 Uuden asetusehdotuksen päätavoitteet ovat samat kuin uudelleenlaadittavassa asetuksessa (EY) N:o 450/2008: tavoitteet noudattavat Euroopan unioniin saapuvien tai sieltä lähtevien tavaroiden liikkumista koskevia politiikkoja. Komitea on jo antanut lausunnon näistä tavoitteista. (8)

2.11 Euroopan parlamentti otti 1. joulukuuta 2011 antamassaan päätöslauselmassa kantaa tullin uudenaikaistamiseen. (9) Se käsitteli seuraaviin asioihin liittyviä ongelmia: tullistrategia, välineet kilpailukyvyn takaamiseksi ja riskien hallitsemiseksi, yhden palvelupisteen periaate, valvonta- ja seuraamusjärjestelmien yhdenmukaistaminen, menettelyjen yksinkertaistaminen, taloudelliset edut, teollis- ja tekijänoikeudet sekä vahvistettu yhteistyö.

2.12 Komissio puolestaan korostaa kertomuksessaan tulliliiton kehittämisstrategian edistymisestä (10) seuraavia tarpeita:

—	Tulee toimia strategisesti kattavammin yhteistyössä muiden virastojen ja kansainvälisten kumppanien kanssa turvallisuuden, terveyden ja ympäristön aloilla.

—	Tulee parantaa ja saattaa ajan tasalle hallintoa sekä rakenteiden että työmenetelmien osalta ja noudattaa tulliliiton menettelyissä entistä liiketoimintalähtöisempää toimintatapaa.

—	Tulee jakaa ja yhdistää valmiuksia ja resursseja jäsenvaltioiden ja komission välillä tehokkuuden ja yhdenmukaisuuden lisäämiseksi ja mittakaavaetujen aikaansaamiseksi FISCUS-ohjelman yhteydessä.

—	Tulee laatia perusta suorituskyvyn määrittämiselle ja arvioinnille (saavutukset ja tulokset) sen varmistamiseksi, että tulliliitto saavuttaa tavoitteensa ja että heikkoudet tai puutteet voidaan tunnistaa.

2.13 Neuvosto puolestaan esittää 13. joulukuuta 2011 antamassaan päätöslauselmassa (11) päätöksen siitä, että määritellään strategia tulevaa yhteistyötä varten, jotta voidaan päättää toimenpiteistä, jotka on toteutettava tulliyhteistyön ja muiden viranomaisten kanssa tehtävän yhteistyön parantamiseksi, tullien aseman lujittamiseksi johtavana viranomaisena tavaroiden liikkumisen valvonnan alalla vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella sekä unionin kansalaisten yhä tehokkaammaksi suojelemiseksi.

3. Komission ehdotus

3.1 Komissio ehdottaa, että asetus (EY) N:o 450/2008 (uudistettu tullikoodeksi) korvataan uudelleenlaaditulla asetuksella, joka täyttää mm. seuraavat vaatimukset:

—	Asetus on Lissabonin sopimuksen määräysten mukainen.

—	Siinä otetaan huomioon tullilainsäädännön sekä EU:n ja sen ulkopuolisten maiden välistä tavaraliikennettä koskevien muiden politiikan alojen käytännön näkökohdat ja kehitys.

—	Asetuksessa annetaan riittävästi aikaa sen soveltamisen edellyttämien tietoteknisten järjestelmien kehittämiselle.

3.2 Uudelleenlaaditulla asetuksella (EY) N:o 450/2008 sovitetaan lainsäädäntö entistä paremmin yhteen liiketoimintakäytänteiden kanssa optimaalisen rakenteen ja tietoteknisen kehityksen suunnittelun avulla. Samalla kuitenkin säilytetään kaikki uudelleenlaadintaehdotuksen kohteena olevan asetuksen edut, kuten viranomaisten (EU-viranomaisten ja kansallisten viranomaisten) ja yksityisten toimijoiden hallintomenettelyjen yksinkertaistaminen.

4. Yleistä

4.1 Komitea pitää myönteisenä, että komissio on tehnyt ehdotuksen yhteisön uudistetusta tullikoodeksista 23. huhtikuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 450/2008 uudelleenlaatimiseksi.

4.2 Komitea katsoo kuitenkin, että uuden ehdotuksen hyväksymisen yhteydessä on varmistettava seuraavat seikat:

—	pitävät määräajat täytäntöönpanojärjestelyjen toteuttamiselle, jotta voidaan välttää muutosten ja lykkäysten toistuminen

—	unionin tullilainsäädännön yhdenmukainen tulkinta ja unionin asema ainoana hallintoelimenä yhtenäisen eurooppalaisen tullijärjestelmän toteuttamiseksi

—	sama tarkastusten taso ja toimijoiden yhdenmukainen kohtelu kaikkialla EU:n tullialueella standardoitujen tarkastuskokonaisuuksien, yhden palvelupisteen periaatteen parantamisen sekä valtuutetun talouden toimijan aseman myöntämistä helpottavien menetelmien avulla

—	kaikille asianomaisille toimijoille suunnattava perusteellinen tiedotus uuden lainsäädännön ja tietoteknisten menettelyjen tasaisen ja yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi täydellisen yhteentoimivuuden takaavien yhteisten standardien pohjalta

—	tullihenkilöstön ja alan toimijoiden korkeatasoinen koulutus, joka toteutetaan eurooppalaisten foorumien ja standardien pohjalta ammattitaidon ja vastuun lisäämiseksi ja jota valvotaan tarkoituksenmukaisesti eurooppalaisten laatuvaatimusten perusteella

—	riittävät kansalliset ja unionin rahoitusvarat, joiden avulla voidaan käynnistää alaan liittyvät ohjelmat, kuten FISCUS ja unionin jatkokoulutusohjelmat, jotka keskittyvät myös kielten opetukseen ja tieto- ja viestintätekniikoihin, sekä Jean Monnet -oppituolit

—	valmiuksien ja resurssien jakaminen ja yhdistäminen jäsenvaltioiden välillä ja unionitasolla, jotta voidaan perustaa eurooppalainen tullialan korkeakoulu, joka kykenee edistämään tullialan huippuammattitaitoa.

4.3 Komitea pitää näitä seikkoja erityisen tärkeinä tietotekniikkaan liittyvän koulutuksen ja yhteisten aloitteiden kannalta, jotta voidaan taata tullijärjestelmien tehokas yhteentoimivuus, pätevyyksiä koskeva yhtenäinen eurooppalainen tullisäännöstö ja toiminnan tasalaatuisuus.

4.4 Tietokoneistettujen ja yhteentoimivien tullijärjestelmien toteuttamiseksi jo tehtyjen huomattavien investointien avulla ei ole kyetty poistamaan lainsäädännöllisiä ja tietojen käyttöön liittyviä eroja. Komission ehdotukseen sisältyvien määräaikojen puitteissa tulisi vauhdittaa yhdenmukaistamista ja toteuttaa ”eurooppalainen tullisäännöstö”, joka toimisi pohjana komitean tukemalle yhteisen eurooppalaisen tullijärjestelmän perustamistavoitteelle.

4.4.1 Uuden asetuksen yhtenäisen soveltamisen toteuttamiseksi ETSK ehdottaa, että perustetaan kokeiluluontoisesti eurooppalainen nopean toiminnan työryhmä, joka tukisi tullien asiantuntevaa ja raskasta työtä etenkin unionin ulkorajoilla.

4.5 ETSK vahvistaa aikaisemman toteamuksensa siitä, että ”yhteisön tasolla tapahtuvan tullien hallinnoinnin tulee kuulua unionin pitkän aikavälin tavoitteisiin. Yhteisestä hallinnosta olisi etua yksinkertaisuuden, luotettavuuden ja kustannussäästöjen kannalta sekä EU:n ja sen ulkopuolisten maiden järjestelmien välisten yhteyksien kehittämiseksi” (12).

4.6 Komitea painottaa, että on tärkeää laatia ajantasaiset yleisohjeet tuontitarkastuksista tuotteiden turvallisuuden takaamiseksi ja luoda julkinen tietokanta tullien haaviin jääneistä vaarallisista tavaroista.

4.7 Komission olisi otettava huomioon havainnot, jotka ETSK esitti 13. joulukuuta 2007 antamassaan lausunnossa horisontaalisesta oikeudellisesta kehyksestä (13) ja jotka liittyvät tarpeeseen parantaa markkinavalvontatoiminnan koordinointia ja vahvistamista.

4.8 Oikeussuojan turvaamiseksi EU:n markkinoilla säännöissä olisi siirryttävä uudenlaisiin järjestelmiin, joiden avulla voidaan määrittää tuotteiden alkuperä ja varmistaa niiden jäljitettävyys, jotta kuluttajat saisivat asioista paremmin tietoa ja jotta voitaisiin vahvistaa väärinkäytösten ja petosten torjuntatoimia tullialalla.

Bryssel 23. toukokuuta 2012

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) Ks. EUVL L 145, 4.6.2008, s. 1.

(2) Ks. EUVL C 318, 23.12.2006, s. 47.

(3) Ks. EUVL C 309, 16.12.2006, s. 22.

(4) Ks. EUVL C 324, 30.12.2006, s. 78.

(5) Ks. ETSK:n lausunto, EUVL C 143, 22.5.2012, s. 48.

(6) Ks. ETSK:n lausunnot aiheista ”Petostentorjunta arvonlisäverotuksen alalla”, EUVL C 347, 18.12.2010, s. 73; ”Hyvän hallintotavan edistäminen verotusalalla”, EUVL C 255, 22.9.2010, s. 61; ”Maahantuontiin liittyvät veropetokset”, EUVL C 277, 17.11.2009, s. 112; ”Veroihin, tulleihin ja muihin toimenpiteisiin liittyvien saatavien perintä” sekä ”Hallinnollinen yhteistyö verotuksen alalla”, EUVL C 317, 23.12.2009, s. 120.

(7) Ks. alaviite 5.

(8) Ks. alaviite 2.

(9) Ks. EP:n päätöslauselma, 1. joulukuuta 2011 (2011/2083/INI).

(10) Ks. COM(2011) 922 final, 20. joulukuuta 2011.

(11) Ks. EUVL C 5, 7.1.2012, s. 1.

(12) EUVL C 318, 13.9.2006, s. 47.

(13) EUVL C 120, 16.5.2008, s. 1.

31.7.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 229/72

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Vihreä kirja Euroopan unionissa asuvien kolmansien maiden kansalaisten oikeudesta perheenyhdistämiseen (direktiivi 2003/86/EY)”

COM(2011) 735 final

2012/C 229/14

Esittelijä: Cristian PÎRVULESCU

Komissio päätti 15. marraskuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Vihreä kirja Euroopan unionissa asuvien kolmansien maiden kansalaisten oikeudesta perheenyhdistämiseen (direktiivi 2003/86/EY)

COM(2011) 735 final.

Asian valmistelusta vastannut ”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 18. huhtikuuta 2012.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 23.–24. toukokuuta 2012 pitämässään 481. täysistunnossa (toukokuun 23. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 131 ääntä puolesta ja 5 vastaan 8:n pidättyessä äänestämästä.

1. Johdanto

1.1 Sekä Tukholman ohjelmassa että Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksessa tuodaan perheenyhdistäminen esiin seikkana, jota käsitteleviä EU:n politiikkoja on kehitettävä jatkuvasti etenkin kotouttamistoimien osalta. Vuonna 2003 hyväksyttiin Euroopan unionin yhteiset maahanmuuttosäännöt, joissa on vahvistettu edellytykset, joiden täyttyessä kolmansien maiden kansalaisilla on oikeus perheenyhdistämiseen Euroopan unionissa.

1.2 Direktiivissä säädetään siitä, millaisin edellytyksin perheenjäsenet, jotka eivät ole EU:n kansalaisia, voivat tulla maahan ja oleskella maassa muuttaessaan sellaisen henkilön luo, joka ei ole EU:n kansalainen ja joka oleskelee jo laillisesti jossakin jäsenvaltiossa. Direktiiviä ei sovelleta EU:n kansalaisiin.

1.3 Komissio itse kiinnitti ensimmäisessä direktiivin soveltamisesta antamassaan kertomuksessa (COM(2008) 610 final) huomiota ongelmiin ja puutteisiin, jotka liittyivät direktiivin täytäntöönpanoon jäsenvaltioissa.

1.4 Komissio on katsonut, että perheenyhdistämisestä on käynnistettävä julkinen keskustelu, jossa otetaan esiin tiettyjä direktiivin soveltamisalaan kuuluvia seikkoja. Juuri tämä on vihreän kirjan tarkoitus. Sidosryhmiä pyydetään vastaamaan erilaisiin kysymyksiin siitä, miten sääntöjä, jotka koskevat perheenyhdistämistä EU:ssa, voitaisiin tehostaa.

1.5 Komissio ratkaisee tämän kuulemismenettelyn tulosten perusteella, ovatko konkreettiset poliittiset jatkotoimet tarpeen (esimerkiksi direktiivimuutos, tulkintaohjeet tai nykytilanteen säilyttäminen).

2. Yleistä

2.1 Euroopan talous- ja sosiaalikomitea suhtautuu myönteisesti Euroopan komission aloitteeseen järjestää laaja julkinen kuulemismenettely perheenyhdistämistä koskevasta direktiivistä. Järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan edustajana ETSK tarjoaa apuaan näiden kuulemistilaisuuksien järjestämisessä ja antaa keräämiinsä kokemuksiin perustuvan lausunnon.

2.2 Euroopan talous- ja sosiaalikomitea toteaa huolestuneena, että nykyisessä poliittisessa, taloudellisessa ja sosiaalisessa toimintaympäristössä keskustelut maahanmuuttoon liittyvistä kysymyksistä ovat hyvin arkaluonteisia. Finanssi- ja talouskriisi on heikentänyt yksilöiden välisen solidaarisuuden siteitä ja johtanut poliittisen keskustelun ja toiminnan radikalisoitumiseen. On korostettava, että kun ajatellaan väestökehityksen ja talouden näkymiä Euroopassa, on suhtauduttava avoimesti niihin kolmansien maiden kansalaisiin, jotka haluavat asua EU:ssa. Eurooppalaisen yhteiskunnan on säilyttävä avoimena huolimatta vaihteluista työmarkkinoilla. Vaikka keskustelu perheenyhdistämisestä maahanmuuttopolitiikan puitteissa on tarpeen, siinä kyseenalaistetaan automaattisesti nykyiset säännöt ja käytännöt, joista monet ovat tärkeitä etappeja tämän politiikan tavoitteiden saavuttamiseksi.

2.3 Euroopan talous- ja sosiaalikomitea kannattaa tätä keskustelua ja aikoo toimia sen puolesta, että järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan ääni on rakentava tekijä, jonka avulla tällä alalla päästään eteenpäin. Olivatpa eurooppalaisen yhteiskunnan poliittiset tai taloudelliset haasteet millaisia tahansa, Euroopan yhdentymisen perusta, etenkin perusoikeuksien kunnioittaminen, on säilytettävä ja sitä on vahvistettava.

2.4 ETSK arvostaa Euroopan komission avoimuutta suhteessa kansalaisyhteiskuntaan ja yliopistomaailmaan, jotka ovat useaan otteeseen arvostelleet direktiivin sisältöä ja soveltamista. Se korostaa tässä yhteydessä Euroopan kotouttamisfoorumin myönteistä roolia, sillä se edistää järjestelmällistä vuoropuhelua unionin toimielinten sekä maahanmuutto- ja kotouttamiskysymysten parissa toimivien erilaisten toimijoiden välillä.

2.5 Komitean mielestä direktiiviä ja sen vaikutusta koskeva keskustelu olisi suunnattava täytäntöönpanon käytännön menettelyihin ja myöhemmässä vaiheessa olisi määriteltävä – kun asianomaisia toimijoita on kuultu uudelleen – käytettävä toimintatapa ja välineet.

2.6 Direktiivistä käytävässä keskustelussa on otettava huomioon useita kansainvälisiä sopimuksia ja yleissopimuksia, joilla suojellaan yksityiselämää, perhettä ja perheenjäseniä, etenkin lapsia. Oikeus yksityis- ja perhe-elämän kunnioitukseen on perusoikeus ja sitä on pidettävä sellaisena henkilön kansalaisuudesta riippumatta. Se on kirjattu suoraan ja epäsuorasti erilaisiin asiakirjoihin, kuten ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen (12, 16 ja 25 artikla), lapsen oikeuksien yleissopimukseen, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehtyyn eurooppalaiseen yleissopimukseen (7 artikla), Euroopan unionin perusoikeuskirjaan (8, 9, 24 ja 25 artikla) sekä Euroopan sosiaaliseen peruskirjaan (16 artikla).

2.7 Komitea katsoo, että on tarpeen ja hyödyllistä käynnistää keskustelu direktiivistä, kun otetaan huomioon perheenyhdistämisestä kerääntyneet empiiriset tiedot, mutta myös siksi, että direktiivi pidetään ajan tasalla niiden teknisten keinojen kanssa, joita voidaan käyttää oleskelulupien myöntämismenettelyissä (esimerkiksi DNA-testit). Lisäksi on syytä ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö.

2.8 Vaikka maahanmuutosta on paljon tietoa, komitea toteaa, että hyvin arkaluontoisista aiheista, kuten petoksista tai pakkoavioliitoista, ei ole riittävästi näyttöä, joka voisi ohjata politiikan suunnittelua. Se suosittaa myös, että tietojen – etenkin kvalitatiivisten tietojen – keräämistä jatketaan näin arkaluontoisilla ja merkittävillä aloilla.

3. Erityistä

3.1 Soveltamisala. Kuka kelpaa direktiivissä tarkoitetuksi perheenkokoajaksi?

Kysymys 1

—	Ovatko kriteerit (perustellut mahdollisuudet saada pysyvä oleskelulupa hakemuksen jättämisen aikaan, siten kuin siitä säädetään 3 artiklassa, ja perheenyhdistämistä edeltävä odotusaika, siten kuin siitä säädetään 8 artiklassa) oikeat, ja onko tämä paras tapa valita perheenkokoajat?

3.1.1 Komitea katsoo, että ”perusteltujen mahdollisuuksien” kriteeri on oikeudellisesti aivan liian hämärä ja sitä voidaan tulkita liian rajoittavasti. Näin ollen se suosittaa, että säilytetään ehto, jonka mukaan perheenkokoajalla on oltava voimassa oleva vähintään yhdeksi vuodeksi myönnetty oleskelulupa, mutta poistetaan toinen, perusteltuja mahdollisuuksia koskeva ehto.

3.1.2 Myös vähimmäisodotusaika saattaa aiheuttaa ongelmia. Oikeus perhe-elämään ja oikeus yksityiselämään ovat perusoikeuksia. ETSK katsoo, että tämän oikeuden toteutumisen on annettava perheenkokoajalle direktiivissä tarkoitetussa mielessä oikeus käynnistää perheenyhdistämismenettely heti, kun hän saa oleskeluluvan, ja että laillisen oleskelun vähimmäisaikaa koskeva kriteeri on poistettava.

3.1.3 Komitea ymmärtää, että korkeasti koulutettuja ja vähän koulutettuja maahanmuuttajia kohdellaan eri tavoin aseman ja suojan osalta. Se korostaa kuitenkin, että Euroopan talous tarvitsee yhtä lailla molempia ryhmiä ja ettei koulutukseen perustuvaa epätasa-arvoista kohtelua oikeuksien sekä yksityis- ja perhe-elämän suojan aloilla voida hyväksyä.

3.2 Perheenyhdistämiseen oikeutetut perheenjäsenet. Pakolliset vaatimukset – ydinperhe

Kysymys 2

—	Onko kohtuullista vaatia puolisolta vähimmäisikää, joka poikkeaa jäsenvaltiossa sovelletusta täysi-ikäisyyden rajasta?

—	Voidaanko pakkoavioliittoja estää perheenyhdistämiseen liittyvissä yhteyksissä muilla tavoin, ja jos voidaan, niin miten?

—	Onko teillä selvää näyttöä avioliittoon pakottamiseen liittyvistä ongelmista? Jos on, miten suuresta ongelmasta on kyse (tilastotietoja) ja onko se yhteydessä perheenyhdistämistä koskeviin sääntöihin (täysi-ikäisyyden rajasta poikkeavan vähimmäisiän asettamiseksi)?

3.2.1 Komitea katsoo, että puolison vähimmäisikää koskeva sääntö on tehoton väline pakkoavioliittojen torjumiseksi ja luonteeltaan perhe-elämää koskevan oikeuden vastainen. Yksi mahdollisuus olisi arvioida avioliiton luonnetta tutkimusten ja/tai haastattelujen avulla perheenyhdistämisen tapahduttua jäsenvaltion alueella. Jotta parannetaan mahdollisuuksia tunnistaa pakkoavioliitot, joista kärsivät lähes yksinomaan naiset, ETSK suosittaa, että luodaan kannustinjärjestelmä henkilöille, jotka myöntävät, että heidät on pakotettu avioliittoon. Yksi mahdollinen – mutta ei missään nimessä ainoa – ratkaisu olisi myöntää tällaisille henkilöille oleskelulupa vähintään yhdeksi vuodeksi. Komitealla ei ole selvää näyttöä pakkoavioliitoista, ja se suosittaa, että Euroopan komissio ja erillisvirastot osallistuvat asiaa koskevien tietojen hankintaan.

Kysymys 3

—	Onko mielestänne hyödyllistä säilyttää sellaiset standstill-lausekkeet, joita jäsenvaltiot eivät käytä, kuten 15 vuotta täyttäneitä lapsia koskeva lauseke?

3.2.2 Komitean mielestä tässä tarkoitettuja kahta lauseketta ei ole tarpeen säilyttää. Ensimmäistä lauseketta, joka koskee yli 12-vuotiaiden lasten kotouttamisedellytyksiä, on käyttänyt vain yksi jäsenvaltio. Lisäksi vaarana on, että tarvittavat kotouttamisedellytykset määritetään epäyhtenäisesti ja mielivaltaisesti, mikä voi heikentää haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden – esimerkiksi alaikäisten – oikeuksia. Toinen lauseke, joka koskee yli 15-vuotiaita alaikäisiä, on myös ongelmallinen. Yksikään jäsenvaltio ei ole soveltanut tätä rajoitusta. Se, että alaikäistä vaaditaan esittämään muita perusteita kuin perheenyhdistäminen, muodostaa eettisen ongelman, kun otetaan huomioon, että perheenyhdistäminen toteutetaan kaikkiin lasten suojelua koskeviin kansainvälisiin yleissopimuksiin kirjatun oikeuden nojalla.

3.3 Valinnainen lauseke – muut perheenjäsenet

Kysymys 4

—	Ovatko säännöt perheenyhdistämiseen oikeutetuista perheenjäsenistä sopivat ja riittävän laajat, jotta niissä otetaan huomioon ydinperheen lisäksi myös muiden perhetyyppien määritelmät?

3.3.1 Nämä säännöt ovat riittämättömät, sillä sen paremmin kolmansissa maissa kuin EU:n jäsenvaltioissakaan ei ole olemassa yhtä ainoaa perheen määritelmää. EU:lla ei ole oikeusperustaa perheen määrittelemiseksi, mutta sillä on välineitä syrjinnän estämiseksi. Perheenyhdistämistä koskevien sääntöjen olisi oltava riittävän joustavat, niin että niillä katetaan erilaiset jäsenvaltioissa tunnustetut perherakenteet (samaa sukupuolta olevien henkilöiden liitot, yksinhuoltajaperheet, avoliitot jne.) ja otetaan huomioon muunlaiset sukulaissuhteet.

3.3.2 Koska yli puolet jäsenvaltioista on käyttänyt valinnaista lauseketta ja sisällyttänyt perheenkokoajan ja/tai hänen puolisonsa vanhemmat perheenyhdistämiseen oikeutettuihin perheenjäseniin, ETSK:n mielestä on hyödyllistä säilyttää valinnainen lauseke. Siten jäsenvaltioille käy mahdolliseksi niin halutessaan lukea laajempikin joukko ihmisiä perheenyhdistämisen piiriin. Siihen on mahdollista sisällyttää esimerkiksi appivanhemmat, joilla voi olla hyödyllinen rooli lastenlastensa emotionaalisessa ja älyllisessä kasvatuksessa.

3.4 Perheenyhdistämisen edellytykset – Kotouttamistoimenpiteet

Kysymys 5

—	Edistetäänkö näillä toimenpiteillä tehokkaasti kotoutumista? Miten tätä voidaan arvioida käytännössä?

—	Mitkä kotouttamistoimenpiteet ovat tältä osin tehokkaimpia?

—	Olisiko EU:n mielestänne hyödyllistä täsmentää näitä toimenpiteitä?

—	Ovatko maahantuloa edeltävät toimenpiteet mielestänne tarpeen?

—	Jos ovat, millaisin keinoin voidaan varmistaa, etteivät ne itse asiassa aiheuta perheenyhdistämiselle tarpeettomia esteitä (kuten suhteettomia maksuja tai vaatimuksia) ja että niissä otetaan huomioon yksilölliset ominaisuudet, kuten ikä, lukutaidottomuus, vammaisuus tai koulutustaso?

3.4.1 Kotouttamistoimenpiteet ovat komitean mielestä tervetulleita, mikäli niitä ei suunnitella tai sovelleta perheenyhdistämisen estämiseksi vaan perheenkokoajien ja heidän perheenjäsentensä etua ajatellen. ETSK katsoo, että kotouttamistoimenpiteet on toteutettava vastaanottavan EU:n jäsenvaltion alueella eikä kolmansissa maissa.

3.4.2 Toimintasuunnitelma kolmansien maiden kansalaisten kotouttamista varten sisältää ”välineistön”(Integration Toolbox), jota voitaisiin käyttää. ETSK:n näkemyksen mukaan näiden välineiden puitteissa on välttämätöntä korostaa kielen oppimista sekä virallista ja epävirallista koulutusta. ETSK on muistuttanut useissa yhteyksissä, että koulutus on kotouttamisen avaintekijä. Kyseisten välineiden käyttö on mukautettava perheenjäsenten demografisiin ja sosioekonomisiin erityispiirteisiin. On suositeltavaa, että alaikäiset lapset saadaan osallistumaan virallisiin ja epävirallisiin koulutusohjelmiin ja aikuiset ja ikääntyneet henkilöt kielenopetus- ja ammattikoulutusohjelmiin sekä tietoyhteiskuntaan osallistumista (e-inclusion) edistäviin ohjelmiin. Näillä toimenpiteillä voitaisiin auttaa perheenjäseniä antamaan panoksensa sekä vastaanottavan valtion että lähtövaltion talouteen ja yhteiskuntaan.

3.4.3 ETSK katsoo, että maahantuloa edeltäviä toimenpiteitä on syytä välttää. Ihannetapauksessa EU:ssa yhdistetyn perheen jäsenillä on kielitaitoa ja sellainen kulttuuri- tai koulutustausta, joka helpottaa kotouttamista. Tämän ei kuitenkaan pidä olla perheenyhdistämisen ehto, jos henkilöillä ei ole tällaista taustaa. Tarpeettomien esteiden (esimerkiksi maksujen) ongelman lisäksi on mahdollista, että EU:n jäsenvaltioilla ja kolmansilla mailla ei ole riittävää toimielininfrastruktuuria edeltävien toimenpiteiden toteuttamiseksi. Se, että kotouttamistoimenpiteet toteutetaan vastaanottavassa jäsenvaltiossa, voi taata perheenjäsenille korkeatasoisemman suojelun, perheenkokoajan vahvemman tuen ja paremmat kotoutumismahdollisuudet. Valtiovallasta riippumattomilla organisaatioilla voi olla merkittävä rooli kotouttamisessa, mutta avainroolin on edelleen oltava viranomaisilla, joilla on oikeudellinen vastuu ja kotouttamisen edellyttämät resurssit.

3.5 Odotusaika suhteessa vastaanottokapasiteettiin

Kysymys 6

—	Onko direktiivin soveltamisen kannalta tarpeen ja perusteltua säilyttää tällainen poikkeus, jolla tarjotaan mahdollisuus ottaa käyttöön kolmen vuoden odotusaika hakemuksen jättämisestä alkaen?

3.5.1 Koska vain yksi jäsenvaltio on soveltanut tätä poikkeusta, sen säilyttäminen ei ETSK:n mielestä ole perusteltua. Lisäksi päätöksen oleskeluluvan myöntämisestä on perustuttava yksilöllisiin olosuhteisiin eikä vastaanottokapasiteettiin. Vastaanottokapasiteetti on vaihteleva, ja se on tulosta politiikasta, jota voidaan tarvittaessa muuttaa.

3.6 Perheenjäsenten maahantulo ja oleskelu maassa

Kysymys 7

—	Pitäisikö direktiivissä säätää erityisesti tilanteesta, jossa perheenkokoajan oleskelulupa on enää voimassa alle vuoden mutta sitä ollaan uusimassa?

3.6.1 Perheenkokoajan ja perheenjäsenten oleskelulupien on oltava voimassa saman ajan. Eri määräaikojen välttämiseksi voitaisiin harkita, että perheenjäsenet hakevat yhdessä oleskelulupaa ennen kaikkien oleskelulupien päättymistä.

3.7 Turvapaikkaan liittyviä kysymyksiä – Toissijaisen suojelun jättäminen direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle

Kysymys 8

—	Pitäisikö perheenyhdistämisdirektiivin säännöksiä soveltaa toissijaista suojelua saavien kolmansien maiden kansalaisten perheenyhdistämiseen?

—	Pitäisikö perheenyhdistämisdirektiivin suotuisampia säännöksiä, joiden nojalla pakolaisten ei esimerkiksi tarvitse täyttää tiettyjä vaatimuksia (majoitus, sairausvakuutus, vakaat ja säännölliset tulot ja varat), soveltaa myös toissijaista suojelua saaviin henkilöihin?

3.7.1 Komitea katsoo, että perheenyhdistämisdirektiivin suotuisampia säännöksiä pitäisi soveltaa toissijaista suojelua saaviin henkilöihin ja että heidän pitäisi näin ollen kuulua direktiivin soveltamisalaan. Toissijaista suojelua saavat henkilöt tulevat maista ja alueilta, joiden on tunnustettu olevan vaarallisia heidän turvallisuudelleen ja hyvinvoinnilleen. Tästä syystä on erityisen välttämätöntä edistyä näiden kahden säännöstön yhdenmukaistamisessa.

3.8 Muita turvapaikkaan liittyviä kysymyksiä

Kysymys 9

—	Pitäisikö jäsenvaltioilla olla jatkossakin mahdollisuus rajoittaa direktiivin suotuisampien säännösten soveltamista pakolaisiin, joiden perhesuhteet ovat olleet olemassa jo ennen heidän maahantuloaan?

—	Olisiko direktiivissä ulotettava perheenyhdistämisoikeus koskemaan myös muita pakolaisista riippuvaisia perheenjäseniä, ja jos olisi, niin missä laajuudessa?

—	Pitäisikö pakolaisilta vaatia jatkossakin näyttöä siitä, että he täyttävät majoitusta, sairausvakuutusta ja tuloja ja varoja koskevat vaatimukset, ellei perheenyhdistämishakemusta ole esitetty kolmen kuukauden kuluessa pakolaisaseman myöntämisestä?

3.8.1 Komitean mielestä perheen määritelmä ei saa sisältää perhesuhteiden keston kriteeriä. Jotkut henkilöt perustavat perheensä vastaanottavassa jäsenvaltiossa eivätkä EU:n ulkopuolisessa lähtövaltiossa. Perheen on voitava yhdistyä riippumatta siitä, milloin ja missä se on perustettu. Perheenyhdistämistä olisi laajennettava siten, että se kattaa nykyistä monimuotoisemmat henkilöryhmät, kuten 18 vuotta täyttäneet lapset tai veljet ja siskot, kun otetaan huomioon lähtövaltioon liittyvät riskit sekä kulttuuriset tekijät. Toiseksi, perheenyhdistämishakemuksen jättämistä koskeva lyhyt määräaika on poistettava tai sitä on pidennettävä niin, että mahdolliset perheenkokoajat voivat ottaa yhteyttä perheenjäseniinsä, jotka saattavat olla hyvin kaukaisilla alueilla, ja laatia kaikki hakemusta varten tarvittavat asiakirjat. Voitaisiin harkita määräaikaa, joka olisi suhteessa tilapäisen oleskeluluvan voimassaolon päättymiseen (esimerkiksi kuusi kuukautta).

3.9 Petokset, väärinkäytökset ja menettelyjä koskevat kysymykset – Haastattelut ja tutkimukset

Kysymys 10

—	Onko teillä selvää näyttöä petoksiin liittyvistä ongelmista? Kuinka suuresta ongelmasta on kyse (tilastotietoja)? Onko haastatteluista ja tutkimuksista, kuten DNA-testeistä, mielestänne merkittävää apua ongelman ratkaisemisessa?

—	Olisiko EU:n mielestänne hyödyllistä säätää tarkemmin näistä haastatteluista tai tutkimuksista? Jos olisi, minkä tyyppisiä sääntöjä pitäisitte mahdollisina?

3.9.1 ETSK:lla ei ole selvää näyttöä petoksiin liittyvistä ongelmista. Se katsoo, että haastattelut ja tutkimukset ovat oikeutettuja niin kauan, kun niillä ei estetä perheenyhdistämistä koskevan oikeuden käyttöä.

—

ETSK ei hyväksy DNA-testejä. Vaikka ne ovat tieteellisesti pätevä keino todistaa henkilöiden väliset biologiset siteet, niissä ei oteta huomioon sosiaalisia, kulttuurisia ja tunnesiteitä, joita perheen jäsenten välille voi syntyä ilman, että heillä välttämättä on biologisia siteitä. Adoptiotapauksissa DNA-testit ovat hyödyttömiä. Lisäksi DNA-testit voivat paljastaa hyvin arkaluontoisia perhetilanteita (salassa tehtyjä adoptioita, uskottomuutta). Näin ollen DNA-testit ovat selvästi yksityiselämää koskevan oikeuden vastaisia ja saattavat aiheuttaa henkilökohtaisia tragedioita, joista viranomaista ei voida saattaa vastuuseen. Tästä syystä ETSK katsoo, että on tarpeen ottaa käyttöön tutkimuksia ja haastatteluja koskevat säännöt, jotka kattavat kaikki olemassa olevat niin oikeudelliset kuin teknisetkin välineet. Voisi olla hyvä, että perusoikeusvirasto osallistuisi tähän työhön. Komitea on valmis tekemään yhteistyötä unionin toimielinten ja muiden instituutioiden ja organisaatioiden kanssa tällaisten sääntöjen laatimiseksi. Komitea kiinnittää huomiota myös suhteellisuusperiaatteeseen. Perheenyhdistämistä ei voida kohdella rikosoikeuden piiriin kuuluvana asiana.

3.10 Lumeavioliitot

Kysymys 11

—	Onko teillä selvää näyttöä lumeavioliittoihin liittyvistä ongelmista? Onko teillä tilastotietoja tällaisista avioliitoista (jos niitä on havaittu)?

—	Ovatko ne yhteydessä direktiivin säännöksiin?

—	Voitaisiinko tarkastuksia koskevien direktiivin säännösten täytäntöönpanoa tehostaa, ja jos voitaisiin, niin miten?

3.10.1 ETSK:lla ei ole selvää näyttöä lumeavioliittoihin liittyvistä ongelmista. Tulevat valvontaa, tarkastuksia ja haastatteluja koskevat säännöt voivat osaltaan rajoittaa tätä ilmiötä. ETSK korostaa, että nämä säännöt on laadittava yhteistyössä Euroopan perusoikeusviraston kanssa, jotta taataan, että ne eivät loukkaa kyseisten henkilöiden perusoikeuksia.

3.11 Maksut

Kysymys 12

—	Olisiko menettelyn yhteydessä perittäviä hallinnollisia maksuja säänneltävä?

—	Jos olisi, pitäisikö säännöt kirjata takeiden muotoon vai olisiko asiasta säädettävä tarkemmin?

3.11.1 ETSK:n mielestä olisi perusteetonta periä epäyhtenäisiä maksuja. Näin ollen maksuille on asetettava yläraja, jotta direktiivin perustarkoitusta ei tehdä tyhjäksi. ETSK katsoo, että voitaisiin asettaa joko varsin matala yhtenäinen yläraja tai määrittää maksut kolmannen maan henkeä kohden mitattavan tulon – tai jonkin muun tunnusluvun – perusteella. Koska perheenyhdistämishakemus on henkilökohtainen menettely, voisi olla kannattavaa asettaa yläraja kunkin hakijan tulojen mukaan (esimerkiksi tietty osuus vuosittaisista keskituloista). Alaikäisiltä on perittävä alennettu maksu tai heidät on vapautettava maksusta kokonaan.

3.12 Menettelyn pituus – hallinnollisen päätöksen määräaika

Kysymys 13

—	Onko direktiivissä hakemuksen käsittelylle asetettu hallinnollinen määräaika perusteltu?

3.12.1 ETSK katsoo, että direktiiviä on syytä muuttaa, jotta käytännöt yhtenäistetään jäsenvaltioiden tasolla. Se suosittaa, että määräaika lyhennetään yhdeksästä kuukaudesta kuuteen kuukauteen.

3.13 Horisontaaliset lausekkeet

Kysymys 14

—	Miten näiden horisontaalisten lausekkeiden soveltamista voitaisiin helpottaa ja miten se voitaisiin turvata käytännössä?

3.13.1 ETSK katsoo, että järkevin tapa soveltaa sekä alaikäisen lapsen ensisijaista etua että kunkin hakemuksen tapauskohtaista arviointia koskevia horisontaalisia lausekkeita – jolla voitaisiin ratkaista myös muita perheenyhdistämisen ongelmia – on asettaa erityisiä ja yhtenäisiä sääntöjä kaikista mahdollisista arvioinneista, tarkastuksista ja tutkimuksista. Näiden sääntöjen olisi oltava oikeasuhtaisia ja niissä olisi kunnioitettava perusihmisoikeuksia.

Bryssel 23. toukokuuta 2012

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

31.7.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 229/77

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Yritysten yhteiskuntavastuuta koskeva uudistettu EU:n strategia vuosiksi 2011–2014”

COM(2011) 681 final

2012/C 229/15

Esittelijä: Madi SHARMA

Toinen esittelijä: Stuart ETHERINGTON

Euroopan komissio päätti 25. lokakuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Yritysten yhteiskuntavastuuta koskeva uudistettu EU:n strategia vuosiksi 2011–2014

COM(2011) 681 final.

Asian valmistelusta vastannut ”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 18. huhtikuuta 2012.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 23.–24. toukokuuta 2012 pitämässään 481. täysistunnossa (toukokuun 24. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 203 ääntä puolesta ja 12 vastaan 12:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 ETSK on tyytyväinen komission sitoumukseen edistää vastuullisia liiketoimintakäytänteitä joukolla politiikka-aloitteita, jotka esitetään ”Vastuullisen yritystoiminnan” paketissa (1) osana Eurooppa 2020 -strategiaa.

1.2 ETSK toteaa, että Euroopan komissio kunnioittaa yritysten yhteiskuntavastuun vapaaehtoista luonnetta (joka ei tarkoita samaa kuin ”ilman sitoumusta”) ja että se korostaa, että yritystasolla on parannettu tietoisuutta yritysten yhteiskuntavastuusta. Komitea katsoo, että tarvitaan joustoa, jotta yritykset voivat olla innovatiivisia.

1.3 ETSK panee merkille, että uusi ehdotus laajentaa yritysten yhteiskuntavastuun määritelmää yli nykyisen kehyksen. Se jättää kuitenkin monia kysymyksiä vaille vastausta. Seuraavat seikat ovat edelleen epäselviä:

—	”yrityksen” määritelmä, jonka tulisi väärinkäsitysten välttämiseksi kattaa kaikki yksityiset, julkiset ja kansalaisyhteiskunnan osapuolet

—	yritysten yhteiskuntavastuuta koskevat erilaiset kulttuuriset lähestymistavat

—	yritysten ”sosiaalisen” vastuun (toimet vain työpaikalla) ja yritysten yhteiskuntavastuun (toimet myös työpaikan ulkopuolella) välinen ero

—	mitkä vapaaehtoistoimet edellyttävät pakollista raportointia, kun muistetaan, että kaikki yritysten yhteiskuntavastuun piiriin kuuluvat toimet ovat vapaaehtoisia ja menevät lainsäädännön vaatimuksia pidemmälle

—	pk-yrityksiä koskevat erityistoimet – tiedonannossa kaikkia yrityksiä käsitellään samalla tavoin

—	yritysten yhteiskuntavastuun ja yritysten hyvän hallintotavan ero – on tärkeää pitää kyseiset kaksi käsitteellistä viitekehystä erillään.

1.4 Komission toimintasuunnitelmassa kuvastuu valtaosin vanha (ja nyttemmin hylätty) yritysten yhteiskuntavastuun määritelmä, ja se on tulkittavissa pelkäksi jatkoksi menneen vuosikymmenen mittaan harjoitetuille edistämistoimille. Yritysten yhteiskuntavastuun uuden määritelmän pohjalta komitea olisi pikemmin odottanut suunnitelmia siitä, minkä ”uudistetussa strategiassa” pitäisi olla uutta: suunnitelmia, joilla rohkaistaan ja autetaan yrityksiä kantamaan vastuun yhteiskuntaan aiheuttamistaan vaikutuksista ja osoittamaan sidosryhmilleen, miten ne yrittävät asian hoitaa. Kun senkaltaisia suunnitelmia ei ole, ei komiteallakaan ole paljoa sanottavaa ”uudistetusta strategiasta”. Se saattaa ainoastaan panna merkille, että komissio aikoo esittää vuoden 2012 kesään mennessä säädösehdotuksen yritysten harjoittaman yhteiskunnallisia ja ympäristöaiheita koskevan tiedotustoiminnan avoimuudesta kaikilla elinkeinoaloilla.

1.5 Komitea kannattaa aloitetta vuonna 2003 annetun direktiivin (2) tarkistamisesta ja ehdottaa, että yritykset, jotka tekevät yritysten yhteiskuntavastuusta strategiansa tai viestintänsä kantavan voiman, esittävät vuosittain yhteiskunta- ja ympäristönäkökohtiin liittyviä tietoja sellaisen menettelyn mukaisesti, jonka avulla varmistetaan paikkansapitävyys ja avoimuus. Yleistyneet käytännöt tulee ottaa laajasti käyttöön tukeutuen kansainvälisesti tunnustettuihin mittareihin ja arviointivälineisiin.

1.6 Komitea muistuttaa, ettei yritysten yhteiskuntavastuuseen liittyvillä käytännöillä voida missään tapauksessa pyrkiä korvaamaan kansallista lainsäädäntöä tai heikentämään työmarkkinaosapuolten vuoropuhelumenettelyssä solmittujen sopimusten määräyksiä. Komitea pitää tämän valvomisen kannalta erittäin myönteisenä ehdotusta tietokannan luomisesta, jotta voidaan analysoida kansainvälisiä puitesopimuksia (International Framework Agreements, IFAs), jotka ovat osa globalisaatioon liittyvien yhteiskunta- ja ympäristönäkökohtien sääntelyä, ja huolehtia sopimusten seurannasta.

1.7 Yritysten yhteiskuntavastuu on erittäin tärkeä vapaaehtoisuuteen perustuvan toiminnan ala kansalaisvuoropuhelun kokeilussa eräissä yrityksissä, ja se tarjoaa niiden ulkopuolisille sidosryhmille mahdollisuuden arvioida kyseisten yritysten yhteiskunnallista vastuuta ajatellen vaikutuksia, joita niillä on yhteiskuntaan.

2. Johdanto

2.1 Euroopan komissio julkaisi 25. lokakuuta 2011 uuden tiedonannon ”Yritysten yhteiskuntavastuuta koskeva uudistettu EU:n strategia vuosiksi 2011–2014”. Strategiassa esitetään toimintasuunnitelma sellaisia toteuttamiskelpoisia tavoitteita varten, jotka on tarkoitus saavuttaa vuosien 2011 ja 2014 välisenä aikana.

2.2 Yritysten yhteiskuntavastuuta koskevan politiikan uudistamiseksi tiedonannon tarkoituksena on

—	määritellä uudelleen yritysten yhteiskuntavastuu

—	palauttaa kuluttajien ja kansalaisten luottamus Euroopan yritysmaailmaan

—	edistää yritysten yhteiskuntavastuuta myöntämällä siitä etuja ja palkitsemalla siitä markkinoilla

—	parantaa sääntelykehystä

—	yhdentää yritysten yhteiskuntavastuuta entistä tiiviimmin koulutukseen ja tutkimukseen

—	lähentää eurooppalaista ja globaalia käsitystä yritysten yhteiskuntavastuusta

—	edistää työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua ja avoimuutta sekä

—	koota tietokanta kansainvälisistä puitesopimuksista (International Framework Agreements, IFAs).

2.3 Uuden, laajennetun määritelmän mukaan yritysten yhteiskuntavastuu on ymmärrettävä ”yritysten vastuuna omista yhteiskunnallisista vaikutuksistaan”, ja siinä otetaan huomioon lisätekijöitä, jotka yritysten tulisi sisällyttää yhteiskuntavastuun strategioihinsa. Näin ajantasaistetaan aiempi määritelmä, jonka mukaan yritysten yhteiskuntavastuu on käsite, joka tarkoittaa, että ”yritykset yhdistävät vapaaehtoisesti sosiaaliset ja ekologiset ajatuksensa liiketoimintaansa ja vuorovaikutukseensa sidosryhmiensä kanssa”.

2.4 Komissio pyrkii tukeutumaan edelleen kansainvälisesti tunnustettuihin periaatteisiin ja suuntaviivoihin tekemällä yhteistyötä jäsenvaltioiden, kumppanimaiden ja asianomaisten kansainvälisten foorumien kanssa ja velvoittamalla yritykset sitoutumaan entistä vahvemmin kyseisiin puitteisiin.

3. Yleistä

3.1 Yritykset ovat kehittäneet yritysten yhteiskuntavastuuta osana liiketoimintastrategiaansa ja välineenä, joka auttaa yhtiöitä tekemään oman osuutensa, jotta kyetään vastaamaan sisäisiin ja ulkoisiin sosiaalisiin, ympäristöön ja talouteen liittyviin haasteisiin. Yritysten yhteiskuntavastuu voi edistää Eurooppa 2020 -strategian toteuttamista, jos yritykset sitä kehittäessään käyvät vuoropuhelua erilaisten sidosryhmien kanssa ja mikäli säilytetään muuhun kuin sääntelyyn perustuva toimintamalli.

3.2 Yritysten yhteiskuntavastuu on kestävän kehityksen mukainen lähestymistapa. Yritysten yhteiskuntavastuuseen liittyvien hyötyjen myötä on tarkoitus edistää sellaista yritysten myönteistä roolia yhteiskunnassa, joka menee pelkkiä taloudellisia arvoja pidemmälle. Yritysten yhteiskuntavastuulla ei missään tapauksessa voida korvata sosiaalisia oikeuksia, jotka taataan pääasiassa valtioiden ja hallitusten vastuulle kuuluvilla lainsäädännöllisillä, kansallisilla tai kansainvälisillä välineillä.

3.3 Vaikeassa taloudellisessa ja poliittisessa tilanteessa yritysten yhteiskuntavastuuta koskeva aloite tarjoaa tilaisuuden sitouttaa myönteisesti yritysmaailmaa, kunhan ymmärretään, että yritysten yhteiskuntavastuussa on kyse yritysten työstä myönteisten yhteiskunnallisten vaikutustensa edistämiseksi ja kielteisten vaikutustensa minimoimiseksi vapaaehtoisin toimenpitein, jotka ylittävät niiden lakimääräiset velvoitteet. ETSK viittaa vuonna 2006 antamaansa lausuntoon (3), jonka mukaan yritysten yhteiskuntavastuun on perustuttava edelleen vapaaehtoisuuteen (joka ei tarkoita samaa kuin ”ilman sitoumusta”). ETSK katsoo, että yritysten yhteiskuntavastuusta käytävän keskustelun olisi vastedes oltava rakentavaa, ja yrityksiä olisi pidettävä yhteisöjen osapuolina.

3.4 Kyseisen politiikan uudistuksen yhteydessä on tärkeää tunnustaa, että kaikilla sidosryhmillä on vaikeuksia nykyisessä taloustilanteessa. Komission toimintapoliittisten ehdotusten olisi täydennettävä kasvua edistäviä tavoitteita laadukkaiden työpaikkojen luomisen ja hyvinvoinnin välttämättömänä edellytyksenä sekä keskityttävä helpottamaan entistä vastuullisempia liiketoimintakäytäntöjä.

3.5 Nykyisen yritysten yhteiskuntavastuun piiriin kuuluvien toimien erilaiset muodot ja vaikuttimet määräävät sen yhteiskunnallisen vaikutuksen. Poliittisten päättäjien olisi ymmärrettävä nykyistä paremmin erilaisia vaikuttimia sekä sitä, miten ne riippuvat yritysten koosta, kapasiteetistä, tuloista, alasta ja toiminnasta. Eri aloilla tarvittavien erilaisten välineiden ja tuen kartoittaminen auttaa parantamaan tietopohjaa yritysten yhteiskuntavastuun politiikan tarkistamista varten. Komitea yhtyy komission näkemykseen, että asiaankuuluvan lainsäädännön ja työmarkkinaosapuolten solmimien työehtosopimusten noudattaminen on ennakkoedellytys sille, että yritykset pystyvät täyttämään velvollisuutensa yhteiskuntaan aiheuttamistaan vaikutuksista.

3.6 Yritysten yhteiskuntavastuu on kehittynyt, kun on alettu kiinnittää yhä enemmän huomiota ympäristöasioihin. Näin työolot ja sosiaaliset suhteet ovat saaneet saman painoarvon ympäristökysymysten kanssa. Nykyisen kriisin valossa komission on edistettävä huolellisesti yritysten yhteiskuntavastuun sosiaalista ulottuvuutta.

3.7 Yhteisötalouden, myös valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden, rooli ja olemassaolo jätetään huomiotta yritysten yhteiskuntavastuussa. Komission on tunnustettava kyseisen alan arvo ja merkitys sovellettaessa yritysten yhteiskuntavastuuta sekä itsenäisesti että kumppanina muiden alojen kanssa ja arvioitava ehdotusten epäsuoraa vaikutusta yhteisötalouteen yrityksiin luotavien yhteyksien osalta.

3.8 Kun otetaan huomioon sitoumukset, joita EU ajaa Rio + 20-konferenssissa, komitea korostaa, että kannattaisi järjestää valistuskampanja muiden kuin taloustietojen jakamisesta säännöllisin väliajoin kestävän kehityksen raportissa, jollainen olisi julkaistava paitsi kaikissa tietyn kokoluokan (noin 500 työntekijää) yrityksissä myös julkishallinnossa ja suurissa kansalaisyhteiskunnan organisaatioissa. Tämä lisäisi bkt:tä täydentävien indikaattorien, hiilijalanjäljen tai elinkaaren kartoittamisen mielekkyyttä. Komitea on alkanut Rion konferenssiin liittyvien sitoumustensa mukaisesti jo soveltaa tätä ja julkaissut EMAS-diagnoosivälineeseen perustuvat tuloksensa.

3.9 Jotta toiminta etenisi vaiheittain, komitea kehottaa komissiota lujittamaan eurooppalaista sääntelykehystä sosiaalisen ja ympäristöön liittyvän tiedon arvioimiseksi parhaillaan tarkistettavana olevan, vuonna 2003 annetun direktiivin mukaisesti. Kaikkiin suuryrityksiin sovellettavan eurooppalaisen kehyksen, jossa yritysten yhteiskuntavastuu on keskeinen osa yhtiön strategiaa tai viestintäpolitiikkaa, tulee pohjautua kansainvälisesti tunnustettuihin mittausvälineisiin ja ottaa mallia useissa Euroopan maissa jo annetusta kansallisesta lainsäädännöstä.

3.10 Yhä lukuisampien hyvien käytänteiden välityksellä, työmarkkinavuoropuhelun yhteydessä neuvotellut sopimukset mukaan luettuina, yritysten yhteiskuntavastuu havainnollistaa konkreettisesti lisäpanosta, jonka kansalaisvuoropuhelu antaa yhteiskunnallisten ongelmien tarkasteluun ja ratkaisuun. Kansalaisvuoropuhelun panos on ratkaisevan tärkeä kehitettäessä yritysten yhteiskuntavastuun hyviä käytänteitä tavoitteena arviointiväline, joka on merkityksellinen sidosryhmille, jotka haluavat laadukasta tietoa vastuullisten yritysten tai sijoittajien vapaaehtoisesti omaksumasta toimintamallista.

3.11 Euroopan komission tiedonannossa ei tunnusteta johtotehtävissä olevien naisten arvoa eikä yritysten yhteiskuntavastuun ja sen taloudellisen lisäarvon merkitystä yhteisön kannalta. Naisten osallistuminen johtotehtäviin sekä yritysten yhteiskuntavastuu nivoutuvat todistetusti toisiinsa, sillä molempia sukupuolia osallistava johtajuus vaikuttaa myönteisesti yritysten yhteiskuntavastuuseen (4).

3.12 Välityspalvelut maksimoivat kasvupotentiaaliaan ja yhteiskunnallista arvoa yritysten yhteiskuntavastuun piiriin kuuluvissa toimissa siten, että yritysten tarpeet ja osaaminen sovitetaan strategisesti yhteen menestyksekkäiden kumppanuuksien luomiseksi. Tällaista toimintatapaa olisi edistettävä hyvänä käytänteenä.

3.13 Euroopan unionia olisi kannustettava edistämään ja suojelemaan yritysten yhteiskuntavastuun arvovaltaisia kansainvälisiä puitteita. Yritysten tulee kunnioittaa näitä keinoja, käyttää niitä suuntaviivoina kehittäessään yritysten yhteiskuntavastuuseen kuuluvia toimintojaan ja esitellä sidosryhmilleen niiden käyttöä.

4. Erityistä

4.1 Yritysten yhteiskuntavastuun määrittelyn ajantasaistaminen

4.1.1 Uuden ehdotuksen vahvuutena on yritysten yhteiskuntavastuun uusi määritelmä. ETSK pitää kuitenkin välttämättömänä, että komissio selvittää, mitä määritelmässä tarkoitetaan ’yrityksellä’, jotta vältytään väärintulkinnoilta. Komission pitää lisäksi tehdä selväksi, mitä uusia toimintalinjoja ajantasaistetun määritelmän pohjalta kehitetään, tulossa olevaksi ilmoitettu säädösehdotus mukaan luettuna. Komission täytyy myös täsmentää suunnitelmiaan yritysten yhteiskuntavastuun edistämiseksi elinkeinoelämän eri lohkoilla, joista esimerkkeinä mainittakoon suuryritykset, pk-yritykset sekä yhteisötalouteen lukeutuvat yritykset.

4.1.2 Lisäksi ETSK panee merkille, että tiedonanto on sikäli epätäydellinen, ettei siinä pyritä arvioimaan kymmenvuotisen yritysten yhteiskuntavastuustrategian tuloksia yritysten toimintatapoihin kohdistuneen vaikutuksen osalta, jotta annettaisiin parempaa tietoa kyseisessä strategiassa ehdotetuista aloitteista ja toimista.

4.1.3 Ehdotettu EU:n määritelmä tuo vapaaehtoisen toiminnan käsitteeseen vastuun periaatteen. Uudessa määritelmässä otetaan huomioon tiedonannossa esitetty yritysten yhteiskuntavastuun monitahoinen luonne (5). EU:n olisi kuitenkin oltava varovainen pyrkimyksissä luoda uusi standardi, joka saattaa olla ristiriitainen ISO 26000 -standardin kanssa. Yritysten on kehitettävä yritysten yhteiskuntavastuuta käymällä vuoropuhelua eri sidosryhmien kanssa, jotta se auttaa Eurooppa 2020 -strategiaa tuottamaan älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua.

4.1.4 Tuotteita ja palveluita tarjoavat yhä useammin erilaiset julkispalveluorganisaatiot, jotka toimivat elinkeinoelämässä, julkisella alalla ja yhteisötalouden alalla. Tällaiset ei-kaupalliset organisaatiot kuuluvat ehdotetun määritelmän piiriin. On kuitenkin selvennettävä määritelmää ja sen vaikutuksia kaikkien niiden yritysten osalta, joissa yritysten yhteiskuntavastuuta olisi harjoitettava.

4.1.5 Rahoituskriisin yhteiskunnalliset vaikutukset korostavat liiketoimintakäytänteiden laajempaa vaikutusta. On paikallaan, että yritysten olisi oltava tilivelvolliset toimistaan ja että niiden tulisi sisällyttää yritysten yhteiskuntavastuu yritysstrategiaansa entistä vastuullisempien käytänteiden edistämiseksi etenkin kriisiä ja lisääntynyttä kilpailua ajatellen. Yritysten yhteiskuntavastuun yhteydessä olisi kuitenkin korostettava yritysten ja yhteisöjen keskinäistä riippuvuussuhdetta.

4.1.6 Yritysten ja yhteisöjen luontaisiin yhteyksiin on sisällyttävä työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu ja avoimuus. Yritysten yhteiskuntavastuuseen liittyy tässä yhteydessä lukuisia erilaisia tehtäviä:

— organisaatioyhteisön yhteydet (yrityksen sisällä)– sisäisten rakenteiden koordinointi työntekijöiden hyvinvointiin ja kehittämiseen liittyvien velvoitteiden täyttämiseksi

— yhteydet ulkoiseen sidosryhmäyhteisöön– yritysten intressien mukainen yhteistyö sidosryhmien, asiakkaiden ja muiden kumppanien kanssa, mukaan luettuina viranomaiset ja lähiyhteisöt

— paikalliset yhteisöyhteydet– ympäröivään paikallisyhteisöön ja ympäristöön kohdistuvien liiketoimintakäytänteiden vaikutusten arviointi sekä vaikutusten parantaminen.

Yritysten olisi tiedostettava kyseiset yhteydet ja asetettava ennakoivasti yritysten yhteiskuntavastuu yrityksen keskeiseksi tavoitteeksi, jotta saavutetaan kaikkien yhteisöllisten sidosryhmien kannalta suurin mahdollinen taloudellinen ja yhteiskunnallinen arvo. Paikallisverkostojen vahvistaminen (6) tarjoaa kaikille yhteiskunnallisille sidosryhmille, myös viranomaisille, keinon toimia ja tehdä yhteistyötä yhteiskunnan hyväksi.

4.1.7 Komission lähestymistapa pk-yrityksiin nähden on kaukana ihanteellisesta. Komissio ei yhdistä millään tavoin yritystoimintaa ja niitä vaikutuksia, joita pk-yrityksillä on yritysten yhteiskuntavastuuseen unionissa. Myöskään ei hyödynnetä mahdollisuutta laatia kokonaisvaltainen politiikka, jossa otettaisiin huomioon uudet yritysten liiketoimintatavat, kuten verkkokaupan hyödyntäminen, ja tiedotettaisiin pk-yrityksille entistä paremmin yritysten yhteiskuntavastuusta.

4.1.8 Pk-yrityksiä ei oteta huomioon aihetta koskevissa ehdotuksissa. Tiedonannossa ei kerrota, mitä tarkoitetaan ’yrityksellä’, mutta sananvalinnasta voidaan päätellä, että siinä viitataan suuryrityksiin. Pk-yrityksillä on koko EU:ssa merkittävä rooli työpaikkojen, kasvun ja kilpailukyvyn luojana Lissabonin sopimuksen mukaisesti. Ei ole hyväksyttävää käsitellä kaikkia yrityksiä samalla tavoin yritysten yhteiskuntavastuusta puhuttaessa.

4.2 Yritysten yhteiskuntavastuun piiriin kuuluvien toimien myönteisten vaikutusten ja kannustimien edistäminen

4.2.1 On tärkeää tunnustaa yritysten yhteiskuntavastuun piiriin kuuluvien toimien taloudelliset vaikuttimet. Tiedonannossa esitetään erilaisia myönteisiä vaikutuksia, ja niitä olisi edistettävä hyviä käytänteitä koskevien esimerkkien ohella, jotta yrityksiä informoidaan ja kannustetaan sitoutumaan entistä vahvemmin yritysten yhteiskuntavastuuseen.

4.2.2 Yritysten yhteiskuntavastuun piiriin kuuluvien toimien taloudellisia etuja ei kuitenkaan pidä liioitella. Yrityksillä on markkinointi- ja myyntiosastonsa, jotka huolehtivat mainonnasta ja kuluttajien tarpeiden kartoittamisesta. Yritysten yhteiskuntavastuu on olennaisesti kestävän kehityksen mukainen lähestymistapa, jossa yhdistyvät talouskasvu sekä yhteiskunnalliset ja ekologiset näkökohdat. Jos se pelkistetään vain taloudellisiin tuloksiin, saattaa seurauksena olla epätoivottuja vaikutuksia, kuten strategiasta luopuminen, jos tulokset eivät vastaa taloudellisia odotuksia.

4.2.3 Julkisten hankintojen hyödyntäminen markkinakannustimena edellyttää huolellista harkintaa ja asianmukaista toteutusta. Sosiaaliset kriteerit, mukaan luettuina ILO:n standardit, on nivottava sopimuksen sisältöön, jotta estetään vain symbolinen yritysten yhteiskuntavastuu ja varmistetaan myönteinen sosiaalinen arvo. Näin voidaan myös edistää entistä asianmukaisempaa ja tehokkaampaa yritysten yhteiskuntavastuuta teollisuusaloilla.

4.2.4 On tärkeää ottaa huomioon sosiaalistandardit tehtäessä sopimuksia julkisista hankinnoista ja noudattaa tässä yhteydessä tinkimättä avoimuutta. Tämä on keskeistä, jotta varmistetaan asianmukainen palveluntarjonta sekä rehdin kilpailun periaatteiden noudattaminen yhtenäismarkkinoilla. Kilpailun pääosastoa on konsultoitava julkisista hankinnoista, joita käytetään markkinakannustimena.

4.2.5 Komission ”Vastuullisen yritystoiminnan” paketissa (7) erillisenä täydentävänä politiikkana esitetyn sosiaalisen yrittäjyyden aloitteen yhteydessä on jätetty huomiotta keskeiset mahdollisuudet, joita se voisi tarjota yritysten yhteiskuntavastuulle. Vaikeina taloudellisina aikoina yritykset suhtautuvat varovaisemmin voittoa tuottamattomiin menoihin. On yleisesti hyväksyttyä, että sosiaaliset yritykset hyödyntävät yksityistä pääomaa rahoitussuunnitelmissaan (8), ja siten sosiaaliset investoinnit ja voittoa tuottamattomat korvauksetta tarjottavat palvelut uusille sosiaalisille yrityksille ovat yrityksille mahdollisuus saada taloudellista ja sosiaalista tuottoa (9) yritysten yhteiskuntavastuuseen tehdyistä investoinneista. Molemmat aloitteet saavuttaisivat tavoitteensa, ja samalla maksimoitaisiin kasvumahdollisuudet ja kyky luoda sosiaalista arvoa.

4.3 Yritysten yhteiskuntavastuun piiriin kuuluvien toimien edistäminen ja niiden vaikuttimien ymmärtäminen

4.3.1 Nykyiset yritysten yhteiskuntavastuun piiriin kuuluvat toimet ovat monimuotoisia ja niillä on erilaisia vaikuttimia, mikä leimaa niiden yhteiskunnallista vaikutusta. Kirjo vaihtelee osakkeenomistajien intressien puolustamisesta hyväntekeväisyyteen annettuihin lahjoituksiin ja sponsorointiin tietyissä jäsenvaltioissa ja tarkoituksenmukaisempiin toimiin, kuten keskeiseen liiketoimintaan strategisesti kytkettyyn toimintaan ja muutostoimiin yhteiskunnallisten ongelmien perimmäisten syiden kartoittamiseksi ja ratkaisemiseksi (10). ETSK kiinnittää huomiota siihen, että uudet säännöt saattavat olla haitallisia, jos ne eräissä maissa saavat yritykset luopumaan toimista, jotka edellyttävät raportointia.

4.3.2 Poliittisten päättäjien on ymmärrettävä toiminnan laajuus, jotta edistetään myönteistä toimintaympäristöä entistä enemmän strategiaan ja muutostoimiin suuntautuvia yritysten yhteiskuntavastuun piiriin kuuluvia toimia varten. Yritysten yhteiskuntavastuun piiriin kuuluvia toimia ei tulisi pelkistää vaatimuksiin vähimmäisstandardeista, vaan niiden olisi säilyttävä vapaaehtoisina sääntöinä, pikemmin kuin lakisääteisinä vaatimuksina.

4.3.3 Toimilla tulisi paremminkin tähdätä siihen, että kannustetaan tiedotusta ja sitoutumista kansalaisvuoropuheluun yrityksissä johtotasolta aina työntekijätasolle asti, jotta saadaan aikaan entistä tehokkaampia yrityksen yhteiskuntavastuuta käsitteleviä ohjelmia ja edistetään entistä eettisempää organisaatiokulttuuria. Sitoutuneet ohjausryhmät, joihin myös johto osallistuu, ovat osoittaneet kykeneviksi antamaan onnistuneita strategisia suuntaviivoja ja edistäneet osaltaan yritysten yhteiskuntavastuun piiriin kuuluvien toimien toteuttamista.

4.3.4 Itse- ja yhteissääntelyprosessit ovat periaatteessa hyvä ajatus, mutta niitä varten on luotava järjestelyjä, jotta varmistetaan, ettei vaatimusten noudattaminen muodostu vastoin tarkoitusta taakaksi pk-yrityksille, kun ne toimivat suurempien yritysten kanssa tehtyjen sopimusten myötä alihankkijoina ja toimitusketjun osina. Komission ehdottamissa menettelyohjeissa tulisi tarjota opastusta yrityksille, jotka haluavat toteuttaa yhteiskuntavastuun piiriin kuuluvia toimia, ja kiinnittää asianmukaista huomiota itse- ja yhteissääntelyn luonteeseen.

4.4 Sitoutuminen työntekijöiden rooliin yritysten yhteiskuntavastuussa

4.4.1 Yritysten yhteiskuntavastuu jää vaille tulosta yrityksessä, jonka työntekijät eivät ole sitoutuneet siihen. Yritysten yhteiskuntavastuun toimintaohjelma olisi määriteltävä yhteistyössä yritysjohdon, työntekijöiden ja mahdollisesti työmarkkinaosapuolten kanssa, jotta se kuvastaisi organisaation henkeä. Yritysten yhteiskuntavastuu ulottuu ryhmähengen muodostamista pidemmälle, ja työntekijöiden sitoutuminen on onnistuneen strategian avain.

4.4.2 Työmarkkinaosapuolten roolilla on suuri merkitys yritysten yhteiskuntavastuulle levitettäessä tietoa ja vahvistettaessa työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua. Asianomaisissa yrityksissä olisi perustettava foorumeita, jotta varmistetaan, että työehtosopimuksia, avoimuutta, viestintää ja osallistamista, jotka kaikki sisältyvät yritysten yhteiskuntavastuuseen, sovelletaan niissä.

4.4.3 Ihmisoikeudet, työolot ja työllistämiskäytänteet ovat merkittäviä tekijöitä yritysten yhteiskuntavastuun moniulotteisen luonteen puitteissa. Yritysten olisi kehitettävä toimintoja, jotka yhtäältä menevät ILO:n kahdeksaan perusihmisoikeusyleissopimukseen perustuvia kansainvälisiä ja eurooppalaisia sääntöjä ja suuntaviivoja pidemmälle ja jotka toisaalta koskevat työntekijöiden terveyttä ja hyvinvointia sekä ammatillista koulutusta. Kaikissa yrityksissä on kiinnitettävä huomiota siihen, että sisäiset hallintorakenteet ovat eettiset ja oikeudenmukaiset, ja niissä on noudatettava työehtosopimuksia.

4.5 Tiedonvaihto

4.5.1 Jäsenvaltioiden välinen vertaisoppiminen on yritysten yhteiskuntavastuun alalla tärkeää (yhdeksäs aikomus). Erityisesti olisi kiinnitettävä huomiota siihen, että kaikkia jäsenvaltioita autetaan kehittämään ja ajanmukaistamaan yritysten yhteiskuntavastuuta käsitteleviä kansallisia toimintalinjojaan sekä oppimaan alan aiemmasta toimintapolitiikastaan.

4.5.2 Kaikkien unionissa toimivien julkisten elinten – valtio-, alue- ja paikallistason elinten ja EU:n toimielinten – on laadittava ja toteutettava yritysten yhteiskuntavastuuta käsittelevä strategia, jotta annetaan esimerkkiä muille aloille. Strategiaan olisi sisällyttävä vakaat sisäiset yritysten yhteiskuntavastuuta koskevat toimet, innovatiivisten yritysten yhteiskuntavastuumallien ja -toimien kokeilu, hyvien käytänteiden vaihdon helpottaminen sekä paikallisverkkojen kehittämisen ohjaus asianomaisten yhteisöjen sitoutumisen varmistamiseksi.

4.5.3 Tietyillä teollisuusaloilla useiden sidosryhmien foorumit voivat edistää yritysten ja sidosryhmien välisiä vakavia neuvotteluja liiketoimintakäytänteistä sekä helpottaa hyödyllistä hyvien käytänteiden vaihtoa samoin kuin eri alojen sisäistä ja niiden välistä oppimista. Tässä yhteydessä tulee varmistaa asianmukaisesti, että osallistuvat toimijat voivat määritellä foorumin toiminnan laajuuden ja toimet itsenäisesti. Kiistanalaisista liiketoimintakäytänteistä olisi myös voitava rangaista tuomioistuimessa.

4.5.4 On varmistettava, että pk-yritykset ovat mukana sidosryhmien foorumeissa, sillä aiemmin osanottajat ovat etupäässä olleet suuryrityksiä. Kaikille yrityksille on annettava mahdollisuus osallistua, jotta kokonaiset alat ja keskeiset ongelma-alueet ovat entistä paremmin edustettuina.

4.5.5 ETSK kannattaa aikomusta tukea taloudellisesti yritysten yhteiskuntavastuuseen liittyviä koulutushankkeita sekä valveuttaa koulutusalan ammattilaisia ja yrityksiä yritysten yhteiskuntavastuun merkityksestä (kahdeksas aikomus). Tämä on erityisen tärkeää pk-yrityksille, jotka eivät useinkaan tiedä olemassa olevista mahdollisuuksista tai joilla ei ole asiantuntemusta toteuttaa yritysten yhteiskuntavastuuseen liittyviä hankkeita.

4.5.6 Rakennerahastojen käyttöä yritysten yhteiskuntavastuuta koskevia hankkeita varten olisi harkittava erittäin huolellisesti. ETSK muistuttaa komissiota tulevan rakennerahoitusohjelman suunnitelluista leikkauksista, minkä vuoksi yritysten yhteiskuntavastuuta käsitteleviin aloitteisiin myönnettävät varat olisi käytettävä selkeästi määriteltyjen tavoitteiden saavuttamiseen köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumisen sekä aluekehityksen yhteydessä. Kyseiset varat olisi suunnattava yksinomaan yrityksille, joilla on rajallinen kapasiteetti ja niukat varat, kuten pk-yritykset ja kansalaisyhteiskunnan organisaatiot, jotta niitä autetaan kehittämään yritysten yhteiskuntavastuun piiriin kuuluvia toimia ja sitoutuneisuutta.

4.5.7 Olisi tuettava ja kehitettävä tietoportaaleja, jotta autetaan yrityksiä ja verkkokauppaa harjoittavia yhtiöitä luomaan yhteyksiä ja jotta niiden käyttöön tarjotaan helposti ulottuvilla oleva foorumi, jossa voidaan tehokkaasti vaihtaa hyviä käytänteitä, osaamista sekä taloudellisia ja muita kuin taloudellisia resursseja yhteiskunnan hyväksi.

4.6 Yritysten yhteiskuntavastuu ja yhteisötalouden kumppanitahot

4.6.1 Kansalaisyhteiskunta on jätetty yritysten yhteiskuntavastuuta käsittelevässä aloitteessa liian vähälle huomiolle. Kansalaisyhteiskunnan organisaatiot tarjoavat malleja vastuullista yritysstrategiaa, hallintotapaa ja foorumeja ajatellen, ja ne ovat usein aktiivisia yritysten yhteiskuntavastuun saralla. Tiedonannossa ei tutkita tarkemmin kaupallisten ja ei-kaupallisten alojen suhdetta.

4.6.2 Alat ovat jo pitkään tehneet kumppanuusyhteistyötä, jota olisi kannustettava edelleen, sillä ETSK katsoo, että ”[y]ritysten sosiaalinen vastuunotto on kansalaisyhteiskunnan rakentamisen ja ylläpidon tärkeä pilari” (11).

4.6.3 Olisi tehtävä kumppanuuden keskinäisiä etuja tunnetuksi, jotta kannustetaan entistä merkittävämpiä yritysten yhteiskuntavastuun piiriin kuuluvia toimia. Tarpeiden ja osaamisen sovittaminen yhteistyökumppanuuksissa edistää entistä tehokkaampia ja hyödyllisempiä yhteisöihin ja yrityksiin kohdistuvia sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia. Muun kuin taloudellisen tuen suosiminen on tärkeää laajennettaessa toisilta aloilta saatavaa tukea, mikä myös edistää strategista ajattelua yritysten yhteiskuntavastuun kapasiteetista. Tähän sisältyy työntekijöiden vapaaehtoistoiminnan tukeminen, luontoissuorituksina tehdyt lahjoitukset (toisin sanoen tilat ja laitteet).

4.6.4 Alojen välinen viestintä on onnistuneen kumppanuuden avain. Välityspalvelut (12) tehostavat ja yksinkertaistavat kahden sektorin liikesuhteita ja kulttuurierojen ylittämistä. Kyseisiä palveluja olisi tuettava ja asetettava entistä helpommin yritysten ulottuville, jotta niitä autetaan selviytymään esteistä pyrittäessä alojen yhteisiin arvoihin ja todelliseen sitoutumiseen yritysten yhteiskuntavastuuta koskevissa hankkeissa.

4.7 Kansainväliset suuntaviivat ja sopimukset

4.7.1 ILO on laatinut kahdeksan perusluonteista yleissopimusta oikeuksien ankkuroimiseksi globaalilla tasolla. Jäsenvaltiot ovat jo ratifioineet ne. EU voi osoittaa tukeaan varmistamalla, että myös unionin ulkopuoliset maat noudattavat kyseisiä sopimuksia.

4.7.2 ETSK kannattaa voimakkaasti komission aikomusta noudattaa yritysten yhteiskuntavastuun edistämisessä täysin nykyisin olemassa olevia globaaleja asiakirjoja. Tässä yhteydessä mainittakoon etenkin tarkistetut OECD:n toimintaohjeet, ILO:n julistus monikansallisten yritysten ja sosiaalipolitiikan periaatteista, ISO 26000 -yhteiskuntavastuustandardi ja Yhdistyneiden kansakuntien liike-elämän ja ihmisoikeuksien perusperiaatteet sekä yritysten yhteiskuntavastuuta koskevat kansainväliset puitesopimukset. Komitea kehottaa komissiota selostamaan tarkkaan, miten se aikoo saavuttaa tavoitteensa.

4.7.3 OECD:n toimintaohjeet on hyväksytty 42 maassa, joista 24 on EU:n jäsenvaltioita. Toimintaohjeisiin sisältyy ainutlaatuinen seurantajärjestelmä, kansallinen yhteyspiste, joka vastaa toimintaohjeiden yleistämisestä ja epäiltyjen rikkomustapausten käsittelystä. Tämän vuoksi ETSK suosittaa, että yritysten yhteiskuntavastuuta koskevassa uudessa EU:n strategiassa varataan resursseja valmiuksien luomiseksi OECD:n toimintaohjeiden osalta ja että komissio ja jäsenvaltiot vahvistavat työmarkkinaosapuolten vaikutusta kyseisissä kansallisissa yhteyspisteissä.

4.7.4 ETSK katsoo, että yritysten yhteiskuntavastuuta koskevassa politiikassa olisi keskityttävä strategisen ohjauksen tarjontaan yrityksille, sillä yli 1 000 työntekijän yritysten yhteiskuntavastuun seuranta (kymmenes aikomus) on mahdoton tavoite ja edellyttäisi huomattavia varoja EU:lta.

Bryssel 24. toukokuuta 2012

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) COM(2011) 685 final.

(2) Neljäs tilinpäätöksiä koskeva direktiivi 2003/51/EY.

(3) EUVL C 325, 30.12.2006, s. 53–60.

(4) Ks. http://newsforchangingtimes.com/2012/02/17/women-boardroom-csr-un-women-ingrid-kragl/.

(5) COM(2011) 681 final, s. 7.

(6) EUVL C 175, 28.7.2009, s. 63–72.

(7) COM(2011) 685 final.

(8) EUVL C 24, 28.1.2012, s. 1.

(9) COM(2011) 682 final, s. 6.

(10) www.csrinternational.org

(11) EYVL C 125, 27.5.2002, s. 44.

(12) Välityspalvelut ovat välittäjäyrityksiä, jotka auttavat eri alojen organisaatioita solmimaan yhteyksiä ja aloittamaan entistä tehokkaampia yhteistyösuhteita sovittamalla yhteen tarpeita, osaamista ja resursseja. Esimerkkinä voidaan mainita Pilot Light – http://www.pilotlight.org.uk.

LIITE

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausuntoon

Seuraavat muutosehdotukset, jotka saivat äänestyksessä tuekseen vähintään neljänneksen annetuista äänistä, hylättiin keskustelussa (työjärjestyksen 54 artiklan 3 kohta):

Kohta 2.3

Muutetaan.

”Uuden, laajennetun määritelmän mukaan yritysten yhteiskuntavastuu on ymmärrettävä ’yritysten vastuuna omista yhteiskunnallisista vaikutuksistaan’, ja siinä otetaan lisätekijöitä, jotka yritysten tulisi sisällyttää yhteiskuntavastuun strategioihinsa. Näin aiempi määritelmä, jonka mukaan yritysten yhteiskuntavastuu on käsite, joka tarkoittaa, että ’yritykset yhdistävät vapaaehtoisesti sosiaaliset ja ekologiset huolehtivat ajatuksensa liiketoimintaansa ja vuorovaikutukseensa sidosryhmiensä kanssa’.”

Äänestystulos

Puolesta	88
Vastaan	91
Pidättyi	23

Kohta 4.1

Muutetaan seuraavasti:

”Yritysten yhteiskuntavastuun määrittelyn”

Äänestystulos

Puolesta	80
Vastaan	106
Pidättyi	23

Kohta 4.1.1

Muutetaan kuulumaan seuraavasti:

”. ETSK pitää välttämättömänä, että komissio selvittää, mitä määritelmässä tarkoitetaan ’yrityksellä’, jotta vältytään väärintulkinnoilta. Komission pitää lisäksi tehdä selväksi, mitä uusia toimintalinjoja ajantasaistetun määritelmän pohjalta kehitetään, tulossa olevaksi ilmoitetu säädösehdotu. Komission täytyy myös täsmentää suunnitelmiaan yritysten yhteiskuntavastuun edistämiseksi elinkeinoelämän eri lohkoilla, joista esimerkkeinä mainittakoon suuryritykset, pk-yritykset sekä yhteisötalouteen lukeutuvat yritykset.”

Äänestystulos

Puolesta	85
Vastaan	121
Pidättyi	20

Kohta 4.4.2

Muutetaan seuraavasti:

” on suuri merkitys yritysten yhteiskuntavastuulle tie työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu. ”

Äänestystulos

Puolesta	86
Vastaan	125
Pidättyi	14

31.7.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 229/85

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle – Kohti tiukempia huumausaineiden vastaisia eurooppalaisia toimia”

COM(2011) 689 final

2012/C 229/16

Esittelijä: Ákos TOPOLÁNSZKY

Euroopan komissio päätti 25. lokakuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle – Kohti tiukempia huumausaineiden vastaisia eurooppalaisia toimia

COM (2011) 689 final.

Asian valmistelusta vastannut ”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 18. huhtikuuta 2012.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 23.–24. toukokuuta 2012 pitämässään 481. täysistunnossa (toukokuun 24. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 118 ääntä puolesta ja 1 vastaan 2:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK)

1.1 suhtautuu myönteisesti komission tiedonannon sisältöön ja katsoo, että EU:n vahvistamiseksi toteutettavien toimien tulee olla päättäväisiä ja että toimien, joilla pyritään puuttumaan tehokkaasti huumausaineiden kysyntään ja tarjontaan, on oltava tasapainoisia.

1.2 on juuri tästä johtuen pettynyt siihen, että tiedonanto näyttää olevan askel taaksepäin verrattuna tasapainoiseen ja yleisesti hyväksyttyyn lähestymistapaan, joka on ollut tähän asti vallitseva, sillä tiedonannossa pääpaino on tarjonnan vähentämiseen tähtäävillä toimilla.

1.3 katsoo, että sääntelyyn ja rangaistuksiin perustuva lähestymistapa ei ole riittävä, ja suosittaa voimakkaasti uuden huumausaineiden vastaisen EU:n strategian laatimista. Sen tulisi pohjautua nykyisen, päättymässä olevan strategian perinpohjaiseen arviointiin.

1.4 ilmaisee huolensa rahoituspolitiikan painopistealueiden muuttamisesta ja suosittaa voimakkaasti paluuta tasapainoiseen lähestymistapaan myös tältä osin.

1.5 tukee huumekaupan vastaisten kansallisten säännösten yhdenmukaistamisen jatkamista sekä suosittaa, että EU:n kriminaalipolitiikan yhdenmukaistamisprosessi laajennettaisiin koskemaan myös huumeiden käytön erilaisia muotoja.

1.6 suosittaa, että tarjontaa rajoittavia toimia varten perustettaisiin ja otettaisiin käyttöön riippumattomia ja tieteellisesti perusteltuja valvontamekanismeja ja että näiden tehtävien suorittamiseen myönnettäisiin asianmukaiset resurssit.

1.7 on yhtä mieltä ehdotetuista toimista, jotka koskevat rikollisista toimista saatujen varojen menetetyksi tuomitsemista ja takavarikointia. Komitea suosittaa, että menetetyksi tuomittuja varoja käytettäisiin – ainakin osittain – kysyntää rajoittavien toimien rahoitukseen, sillä ne saavat tällä hetkellä osakseen aivan liian vähän rahoitusta.

1.8 korostaa, että uusien vaarallisten huumeiden kohdalla yksittäinen sääntelytoimi ei riitä: se on joka tapauksessa toteutettava osana yhdennettyä ja kokonaisvaltaista toimintapolitiikkaa, jonka tuloksia on seurattava ja arvioitava jatkuvasti.

1.9 katsoo, että kysynnän vähentämistä käsittelevä osa tiedonannosta on suhteettoman ylimalkainen ja väärin painotettu, ja kehottaa komissiota ottamaan käyttöön institutionaalisia mekanismeja, joilla taataan tieteelliseen näyttöön perustuvien aloitteiden toteutuminen tällä alalla.

1.10 on vakaasti sitä mieltä, että tähän asti erillisten politiikkojen toisiaan kumoavan vaikutuksen välttämiseksi tarvitaan jo keskipitkällä aikavälillä kokonaisvaltaista ja koordinoitua lähestymistapaa riippuvuuteen nähden, ja tämän politiikan on katettava kaikkien psykoaktiivisten aineiden (laillisten ja laittomien) käyttöön liittyvät ongelmat.

1.11 tukee huumausaineita tarkastelevan kansalaisyhteiskunnan foorumin työtä ja suosittaa, että sen näkemykset otettaisiin nykyistä paremmin huomioon sekä unionin että jäsenvaltioiden tasolla.

2. Yleistä

2.1 Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) suhtautuu myönteisesti komission tiedonantoon ”Kohti tiukempia huumausaineiden vastaisia eurooppalaisia toimia” (1).

2.2 Komitea tukee asiakirjan päätelmää, jonka mukaan Lissabonin sopimuksen hyväksymisen jälkeen ”Euroopan on puututtava huumeongelmaan tiukasti ja määrätietoisesti niin huumeiden kysynnän kuin tarjonnankin osalta”. Komitea on tyytyväinen siihen, että komissio on valmis antamaan uutta pontta huumausaineiden vastaiselle EU:n politiikalle, ja on samaa mieltä siitä, että ”EU:n toiminta olisi kohdistettava toimiin, joilla on lisäarvoa”.

2.3 ETSK on kuitenkin pettynyt siihen, että tiedonanto näyttää olevan askel taaksepäin verrattuna tasapainoiseen ja yleisesti hyväksyttyyn lähestymistapaan, joka on ollut tähän asti vallitseva ja joka on perustunut siihen, että tarjontaa ja kysyntää pyritään vähentämään samassa suhteessa. Asiakirjassa painotetaan pääosin tarjontaa rajoittavia oikeudellisia välineitä, kun taas kysynnän vähentämisen osalta siinä on ainoastaan joukko pikaisesti muotoiltuja tavoitteita.

2.4 Komitean mielestä on valitettavaa, että komission asiakirjassa jätetään vähälle huomiolle huumeidenkäyttöön liittyvät sosiaalipolitiikan monialaiset ja ihmisoikeuksiin kytköksissä olevat näkökohdat, ja niiden sijaan nostetaan etusijalle oikeudelliset ja rikosoikeudelliset välineet, joita on tutkittu tieteellisesti vähän, joiden tehokkuudesta ei ole juurikaan näyttöä tämänhetkisten tietojen valossa ja jotka ovat myös kalliimpia (2).

2.5 Komitea on vakuuttunut siitä, että tarjonnan vähentäminen saa täyden merkityksensä vasta, jos se on osa laajempaa strategista lähestymistapaa. On vältettävä antamasta kriminaalipolitiikalle suhteettoman vahvaa asemaa viimeisenä keinona (ultima ratio). Ennaltaehkäisevien toimien jättäminen taka-alalle ei olisi EU:n politiikalle ominaista, sillä unioni on omissa välineissään tukenut kokonaisvaltaista ja monikerroksista strategiaa eikä yksipuolisia, pakkotoimiin perustuvia ja ihmisoikeuksia heikosti kunnioittavia lähestymistapoja, joita käytetään säännönmukaisesti monilla maapallon alueilla.

2.6 ETSK on vakuuttunut siitä, että huumausaineiden vastaisessa EU:n politiikassa on nykyisen strategian pohjalta laadittava ja hyväksyttävä laajan keskustelun jälkeen uusi yhteinen strategia, jossa ilmaistaan jäsenvaltioiden yhteinen sitoutuminen nykyiseen strategiseen ajatteluun, toimintaohjelmiin ja rahoituspolitiikkaan (paras politiikkojen yhdistelmä), sillä ne edustavat eräänlaista tasapainoa ja pohjautuvat Lissabonin sopimuksen perusarvoihin.

2.7 Valtion ei pidä aiheuttaa suurempia vahinkoja tai riskejä kuin se, miltä se haluaa suojella, ja tämän perusperiaatteen mukaisesti olisi luotava päätöksentekojärjestelmä, joka mahdollistaisi määrättyjen poliittisten toimien muuttamisen välittömästi, mikäli riippumaton arviointi osoittaa niiden tulokset kielteisiksi.

3. Rahoitus

3.1 ETSK on huolissaan siitä, että komissio on muuttanut rahoituksen painopistealueita ja vähentänyt niiden määrää. EU:n kolmas terveysalan monivuotinen toimintaohjelma kaudeksi 2014–2020 ”Kansanterveys kasvun tukena” ei käsittele huumeongelmaa eikä huumausaineiden kysynnän vähentämistä. Siinä ei myöskään anneta tarvittavia taloudellisia resursseja, joilla voitaisiin vähentää kysyntää huumausaineiden vastaisen EU:n strategian ja toimintaohjelman mukaisesti.

3.2 Sama muutos on vaikuttanut rahoituksen painopistealueisiin komission ehdotuksissa, jotka liittyvät oikeusalan ohjelmaan sekä perusoikeuksia ja kansalaisuutta koskevaan ohjelmaan, sillä huumeongelman hoitoon suunnattavien tukien painopiste on ennen kaikkea rikollisuuden torjumiseen liittyvissä näkökohdissa. ETSK kehottaa ponnekkaasti komissiota muuttamaan rahoituspolitiikkaansa siten, että se tukee tasapainoisempaa lähestymistapaa.

4. Erityistä

4.1 Huumeidenkäyttö ja huumausainekauppa

4.1.1 Huumausainekaupan torjumisen osalta tiedonannossa kiinnitetään huomiota siihen, että laittomien huumausaineiden markkinat muuttavat jatkuvasti muotoaan ja että salakuljetusta varten on kehitetty innovatiivisia menetelmiä ja uusia teknologioita. Kaikkien näiden kielteisten ilmiöiden torjumiseksi tiedonannossa korostetaan, että huumausainekaupan vastaisten aloitteiden koordinointia on parannettava.

4.1.2 Asiakirjassa painotetaan, että Lissabonin sopimuksen (3) voimaantulo mahdollistaa huumausainekaupan vastaisten oikeudellisten ja poliittisten välineiden vahvistamisen, mutta todetaan myös, että ”huumausaineiden laittoman kaupan kansallisten torjuntatoimenpiteiden lähentäminen ei ole juurikaan edennyt” tiettyjen välineiden (4) avulla, eivätkä ne ole riittävästi auttaneet ”helpottamaan oikeudellista yhteistyötä huumausainekauppaan liittyvissä tapauksissa” (5).

4.1.3 Tämän vuoksi komission tiedonannossa suositetaan uusia oikeudellisia välineitä, joiden avulla olisi tarkoitus ensinnäkin luoda yhteiset, tärkeitä tapauksia ja lieventäviä olosuhteita koskevat vähimmäissäännöt laajojen rajatylittävien huumausainekaupan verkostojen torjuntaa varten ja toiseksi pyrkiä parantamaan rikosten ja seuraamusten määritelmiä sekä tiukentaa jäsenvaltioiden raportointivelvollisuuksia.

4.1.4 ETSK hyväksyy pääosin asiakirjan päätelmät mutta tähdentää, että pyrkimykset voivat tuottaa toivottuja tuloksia ainoastaan, mikäli tarjonnan vähentämiseen tähtäävien toimien tulosten arviointia varten luodaan asianmukainen väline ja hyvät indikaattorit. Komitea kehottaakin luomaan arviointi- ja seurantamekanismit, joilla pystytään mittaamaan näiden toimien todellinen tehokkuus ja kannattavuus. Komitea tukee jo käynnistettyä työtä, jonka tavoitteena on laatia asianmukaiset indikaattorit. (6)

4.1.5 ETSK tähdentää, että tarjonnan vähentämiseen tähtäävien toimien arviointiin varatut resurssit ovat aivan liian vähäisiä verrattuna siihen, missä määrin loukataan sellaisten huumeidenkäyttäjien perusoikeuksia, jotka eivät oikeudellisesti vaaranna muita ihmisiä eivätkä tavoittele taloudellista voittoa.

4.1.6 ETSK suosittaa, että aihetta käsittelevän Euroopan komission tiedonannon (7) hengessä EU:n kriminaalipolitiikan yhdenmukaistaminen koskisi myös sellaisia käyttäytymismuotoja, joiden osalta nykyiset oikeus- ja rangaistuskäytännöt (normit, rangaistukset, menettelyt, poikkeukset) ovat niin erilaisia eri jäsenvaltioiden välillä, että tämä vaarantaa ihmisoikeudet ja oikeusturvan. ETSK:n mielestä tämä pätee tällä hetkellä huumausaineiden käyttöön (8).

4.1.7 ETSK muistuttaa, että EU:n kaavailema vähimmäisrangaistusten yhdenmukaistaminen ei saa johtaa jäsenvaltiossa määrättävien seuraamusten enimmäistasojen nostamiseen. Komitea kiinnittää huomiota myös siihen, että tarjonnan vähentämiseen painottuva politiikka saattaa antaa kuvan poliittisten päättäjien voimattomuudesta. Tämän vuoksi on ehdottoman tärkeää löytää tasapaino yhtäältä rikosoikeudellisten seuraamusten uhan ja toisaalta välttämättömien hoito- ja tukitoimien välille.

4.1.8 ETSK katsoo, että yksinomaan huumausainekaupan torjumiseen painottuvan lähestymistavan sijaan olisi mietittävä uudelleen rikosoikeudellisia strategioita siten, että samalla pyritään vähentämään huumausainemarkkinoihin liittyviä sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja sekä edistämään ihmisten ja yhteiskunnan turvallisuutta.

4.2 Huumausaineiden lähtöaineet

4.2.1 ETSK on yhtä mieltä kyseisessä luvussa tehdystä tilannearvioinnista ja kannattaa näkemystä siitä, että nykyisillä ja suunnitelluilla toimilla tulee varmistaa näiden kemikaalien laittoman käytön tehokas valvonta häiritsemättä kuitenkaan niiden laillista kauppaa.

4.2.2 Komitea katsoo komission tavoin, että kansainvälistä yhteistyötä tällä alalla olisi vahvistettava huolimatta suurista eroista, joita tällä hetkellä on tietojen laadussa sekä niiden toimittamismahdollisuudessa ja -valmiudessa erityisesti unionin ulkopuolisten maiden osalta.

4.3 Rikollisista toimista saatujen varojen menetetyksi tuomitseminen ja haltuunotto

4.3.1 ETSK tukee komission pyrkimyksiä tällä osa-alueella ja pitää mainittuja oikeudellisia välineitä oikeasuhteisina ja käyttötarkoitukseensa soveltuvina. Komitea harmittelee kuitenkin, että erilaisista syistä johtuen näiden välineiden tehokkuus ei ole vastannut odotuksia.

4.3.2 Tämän vuoksi ETSK kannattaa uusien, nykyistä tiukempien EU:n säädösten laatimista sekä toivoo, että lainsäädännön yhdenmukaistaminen EU:n tasolla laajennettaisiin koskemaan tätä osa-aluetta.

4.3.3 Komitea ehdottaa, että ainakin osa menetetyksi tuomituista varoista käytettäisiin kysyntää rajoittavien toimien tukemiseen, sillä ne ovat osoittautuneet tehokkaimmaksi keinoksi torjua huumausaineiden käyttöä ja hoitaa sen sosiaalisia seurauksia siitä huolimatta, että näiden toimien rahoitus on yleensä ollut riittämätöntä.

4.4 Uudet psykoaktiiviset aineet

4.4.1 ETSK on periaatteessa yhtä mieltä komission huomioista, jotka koskevat uusia psykoaktiivisia aineita. Komissio katsoo, että yleisluonteinen sääntely vastaa sekä kansalaisten että viranomaisten odotuksia, kun kyse on kyvystä valvoa näitä uusia aineita nopeasti. Terapeuttiseen käyttöön liittyvät ja oikeutetut teolliset edut saattavat kuitenkin kärsiä, mikäli eri aineiden aiheuttamia riskejä ei arvioida tehokkaasti. Komitea huomauttaa myös, että nykyinen riskinarviointimenetelmä ei edusta monialaista lähestymistapaa vaan perustuu ensisijaisesti kemiallisiin ja rikosteknisiin analyyseihin.

4.4.2 ETSK korostaa, että uusien vaarallisten huumeiden kohdalla yksittäinen sääntelytoimi ei myöskään riitä. Se on joka tapauksessa toteutettava osana yhdennettyä ja kokonaisvaltaista toimintapolitiikkaa, jonka tuloksia on seurattava ja arvioitava jatkuvasti. Haitallisten vaikutusten vaara on nimittäin olemassa: houkutus siirtyä uusiin aineisiin, muihin tarkoituksiin hyödyllisten aineiden kriminalisointi, niiden hintojen nousu laittomilla markkinoilla, kieltäminen tai automaattinen valvonta, käytön siirtyminen maan alle, laittomien markkinoiden sisältämät ylimääräiset riskit jne. Komitea pahoittelee sitä, että ehdotetuissa sääntelyvälineissä ei oteta näitä näkökohtia huomioon.

4.4.3 ETSK:n mielestä on tärkeää, että luettelon laatimisen ohella poliittiset päättäjät ehdottavat myös keinoja, joilla pyritään hoitamaan psykoaktiivisten aineiden käytön terveydellisiä ja sosiaalisia seurauksia ja tarvittaessa tutkivat vaihtoehtoisia sääntelymahdollisuuksia, kriminalisoimatta suoraan käyttäjiä. Tämän kannalta on komitean mielestä välttämätöntä paikata puutteita tiedonkeruussa, parantaa tiedonkulun vuorovaikutusta, järjestää jatkokoulutusta alan ammattilaisille, huolehtia luotettavasta tiedottamisesta nykyaikaisimpia menetelmiä ja teknologioita hyödyntäen, kehittää sääntelyä ja valvontaa kuluttajansuoja-asioissa sekä ottaa käyttöön asianmukaiset hoito- ja tukipalvelut.

4.4.4 ETSK muistuttaa myös, että uusiin aineisiin kohdistetut sääntelytoimenpiteet jättävät varjoonsa monesti paljon merkittävämmät ongelmat, joita aiheuttavat valvonnan piiriin kuulumattomat ”vanhat” psykoaktiiviset aineet, kuten alkoholi, nikotiini ja tietyt hallusinogeeniset teollisuustuotteet.

4.5 Kysynnän vähentäminen

4.5.1 ETSK on pettynyt komission ehdotuksiin, jotka koskevat kysynnän vähentämistä, sillä ne sisältävät lähinnä yleisluonteisia toteamuksia. Komitea kehottaa komissiota laatimaan toimintastrategian, joka on sekä laadullisesti että määrällisesti askel eteenpäin pyrittäessä takaamaan hoitoa koskevat perusoikeudet.

4.5.2 Näin ollen komission ei pidä keskittyä yksinomaan laatimaan laadullisia normeja, vaan lisäksi sen olisi edistettävä tasapainoisen lähestymistavan mukaisten rahoituspolitiikkojen toteuttamista jäsenvaltioissa.

4.5.3 Terveysongelmien (hiv, aids, hepatiitti ja yliannostus) vähentämiseksi kaikkialla Euroopassa tulisi varmistaa, että huumeisiin liittyvistä ongelmista kärsiville on tarjolla kattavasti laaja valikoima näyttöön perustuvia, kohtuuhintaisia palveluita, jotka ovat helposti saatavilla ja käytettävissä. Näihin palveluihin kuuluvat vieroitus, laitoshoito, avohoito ja yhteisöperustainen hoito, kuntoutus, yhteiskuntaan sopeuttaminen, korvaushoito ja neulavaihtopalvelut. Ohjelmien tulisi olla kattavasti saatavilla myös vankilaympäristössä sekä vähemmistöjen ja syrjintävaarassa olevien ryhmien keskuudessa.

4.5.4 ETSK katsoo, että huumausaineisiin liittyvistä ongelmista kärsivien kriminalisoinnin ja rankaisemisen sijaan unioni- ja jäsenvaltiotason huumeidentorjuntapolitiikassa olisi keskityttävä ensisijaisesti terveys- ja hoitopalvelujen tarjoamiseen avuntarvitsijoille.

4.5.5 ETSK kiinnittää huomiota siihen, että tällä hetkellä Euroopan unionilla ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia varoittaa tai rankaista jäsenvaltioita, jotka eivät takaa mahdollisuutta saada hoitopalveluja, joiden vaikutus on kuitenkin todistettu tieteellisesti ja jotka ovat elintärkeitä kohderyhmän kannalta. Tämä loukkaa ihmisoikeuksia.

4.5.6 Komitea kehottaakin komissiota edistämään ensinnäkin sellaisten institutionaalisten mekanismien luomista, joilla taataan aloitteiden toteutuminen jäsenvaltioissa tällä osa-alueella, jonka tehokkuus on osoitettu tieteellisesti, sekä toiseksi varmistamaan näiden toimien toteuttamista tukevien rahoitusmekanismien tasapainoisen toiminnan ja valvonnan.

4.6 Kansainvälinen yhteistyö

4.6.1 ETSK kannattaa vuoropuhelua tuotanto- ja kauttakulkumaiden kanssa sekä niille annettavaa tukea ja teknistä apua, ja kehottaa vahvistamaan näitä poliittisia toimia.

4.6.2 Komitea kannattaa myös sitä, että EU sitoutuu entistä tiiviimmin toimintaan naapurimaiden, strategisten kumppaneiden ja EU:hun johtavien huumereittien varrella olevien maiden kanssa tasapainoisella ja kattavalla lähestymistavalla, mutta siten, että ihmisoikeuksia noudatetaan täysimääräisesti.

4.6.3 ETSK on tyytyväinen Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskuksen saavuttamiin tuloksiin huumetilanteen seurannan, tiedonvälityksen tarkkuuden ja laadun parantamisen sekä yhteisten strategisten lähestymistapojen laatimisen aloilla sen perustamisesta lähtien.

4.6.4 ETSK kehottaa komissiota laatimaan tilannearvioinnin vallitsevan talouskriisin aiheuttamista sosiaalisista muutoksista ja kiinnittämään siinä erityisesti huomiota huumausaineiden käyttöön ja kauppaan liittyvään kuvioon.

4.6.5 ETSK tunnustaa huumausaineita koskevien Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimusten (9) merkityksen ja niiden ansiosta saavutetut tulokset, mutta pitää aiheellisena korostaa, että niiden julkilausutuista tavoitteista huolimatta ei ole pystytty takaamaan tiettyjen aineiden laillista, asianmukaista ja oikeudenmukaista saatavuutta suurimmassa osassa maapallon maita ja osassa Eurooppaa. Vastaavasti tuotanto ja laiton käyttö eivät ole vähentyneet, vaan ne ovat jopa lisääntyneet huomattavasti. Samalla nykyinen järjestelmä ei vieläkään pysty takaamaan terveyttä ja hyvinvointia edistäviä toimia, joiden tehokkuus on osoitettu tieteellisesti.

4.6.6 Tämän vuoksi ETSK suosittaa, että Euroopan unioni puoltaisi kriittisyyttään menettämättä YK:n puitteissa solmittuja, huumausaineita koskevia yleissopimuksia ja niiden toteuttamista edellyttäen, että tämä tapahtuu jäsenvaltioiden yhteisymmärryksen pohjalta ottaen tiukasti huomioon tieteellinen näyttö. EU voisi ottaa kantaa sopimusten muuttamisen puolesta, mikäli sen katsotaan olevan tarpeellista.

4.6.7 ETSK on tyytyväinen huumausaineita tarkastelevan kansalaisyhteiskunnan foorumin työhön ja tukee sitä. Komitea kehottaa unionin hallintoelimiä ottamaan nykyistä paremmin huomioon foorumin asiantuntemuksen antamat tulokset. ETSK toivoo voivansa osallistua foorumin toimintaan tarkkailijana.

5. Tulevaisuudennäkymät

5.1 Lissabonin sopimuksen 11 artiklan 3 ja 4 kohdan mukaisesti ETSK kehottaa sekä komissiota että jäsenvaltioita vahvistamaan aktiivista sosiaalista vuoropuhelua ja ottamaan ammattiryhmät sekä mahdollisuuksien mukaan kuluttajajärjestöt päättäväisesti mukaan strategiseen suunnitteluun, jotta edistettäisiin osallistavaa demokratiaa ja jotta viranomaisten koordinointitoimintaa arvioitaisiin ammattimaisesti.

5.2 Komitean mielestä tarvittaisiin kaksisuuntaista suunnittelua. Globaalilla tasolla olisi tärkeää luoda synergioita eurooppalaisella tasolla yhdenmukaistettujen lähestymistapojen välille vahvistetun koordinoinnin kautta. Lisäksi tarvitaan paikallista lähestymistapaa, jotta tulevat eurooppalaiset toimintapolitiikat eivät jää abstrakteiksi, vaan vastaavat paikallisyhteisöjen todellisia tarpeita ja voivat näin saada paikallisyhteisöt mukaan yhteistyöhön.

5.3 ETSK on vakaasti sitä mieltä, että jo keskipitkällä aikavälillä tarvitaan kokonaisvaltaista ja koordinoitua lähestymistapaa riippuvuuteen nähden, ja tämän politiikan on katettava kaikkien psykoaktiivisten aineiden (laillisten ja laittomien) käyttöön liittyvät ongelmat. Tällä hetkellä politiikat ovat keinotekoisella tavalla erillisiä poliittisista ja oikeudellisista syistä, niissä käytetään hyvin erilaisia keinoja ja niiden seurauksilla on pikemminkin taipumus kumota toisensa kuin tukea toisiaan. Oikeusturvan ja ihmisoikeuksien kannalta kysymyksiä herättää myös näiden erilaisten politiikkojen hyvin vaihteleva suhde voimankäyttöön, joka kuuluu yksinomaan valtiolle.

5.4 ETSK suosittaa, että komissio valmistelee mahdollisuutta sallia lääkekannabiksen valvottu lääkinnällinen käyttö ja kattavat korvaushoitomenettelyt.

5.5 ETSK suhtautuu kriittisesti siihen, miten alkoholia – ainetta, joka aiheuttaa paljon suurempia sosiaalisia ongelmia – tarkastellaan unionin tasolla. Komitea viittaakin aikaisempiin lausuntoihinsa (10) ja kehottaa komissiota ryhtymään päättäväisiin toimiin tällä alalla.

Bryssel 24. toukokuuta 2012

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) COM(2011) 689 final.

(2) Useimmissa maissa rikosoikeudellisia välineitä kohdistetaan tällä hetkellä etupäässä huumausaineista riippuvaisiin henkilöihin, eikä niillä ole suurta vaikutusta välittäjiin.

(3) Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 83 artiklan 1 kohta.

(4) Esimerkiksi neuvoston puitepäätös 2004/757/YOS, tehty 25 päivänä lokakuuta 2004, laittoman huumausainekaupan rikostunnusmerkistöjä ja seuraamuksia koskevien vähimmäissääntöjen vahvistamisesta.

(5) COM(2011) 689 final.

(6) Ensimmäinen huumausaineiden tarjontaan liittyviä indikaattoreita käsittelevä eurooppalainen konferenssi. Yhteinen aloite, jonka tavoitteena on laatia kantavia vaihtoehtoja huumausaineiden markkinoiden, rikollisuuden ja tarjonnan vähentämiseen tähtäävien toimien seurantaan. Euroopan komissio 20.–22. lokakuuta 2010.

(7) COM(2011) 573 final.

(8) Sama teko (esimerkiksi pienehköjen määrien jakaminen kuluttajien välillä) voi johtaa joissakin valtioissa 2–5 vuoden vankeustuomioon, kun taas toisissa maissa käytetään vastaavassa tilanteessa kansallisen tai kunnallisen tukipolitiikan keinoja (työpaikkojen luominen, asumistuki, sosiaaliavustukset jne.).

(9) Vuoden 1961 huumausaineyleissopimus, sellaisena kuin se on muutettuna vuoden 1972 pöytäkirjalla, yleissopimus psykotrooppisista aineista (1971) ja yleissopimus huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laitonta kauppaa vastaan (1988).

(10) EUVL C 175, 27.7.2007, s. 78–84; EUVL C 318, 23.12.2009, s. 10–14.

31.7.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 229/90

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (yleinen tietosuoja-asetus)”

COM(2012) 11 final – 2012/011 COD

2012/C 229/17

Yleisesittelijä: Jorge PEGADO LIZ

Euroopan parlamentti päätti 16. helmikuuta 2012 ja neuvosto 1. maaliskuuta 2012 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (yleinen tietosuoja-asetus)

COM(2012) 11 final – 2012/011 COD.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean työvaliokunta päätti 21. helmikuuta 2012 antaa asian valmistelun ”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus” -erityisjaoston tehtäväksi.

Asian kiireellisyyden vuoksi Euroopan talous- ja sosiaalikomitea nimesi 23.–24. toukokuuta 2012 pitämässään 481. täysistunnossa (toukokuun 23. päivän kokouksessa) yleisesittelijäksi Jorge Pegado Lizin ja hyväksyi seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 165 ääntä puolesta ja 34 vastaan 12:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmä ja suositukset

1.1

ETSK suhtautuu myönteisesti komission yleislinjaukseen, hyväksyy ehdotetun toimivaltaperustan ja hyväksyy lähtökohtaisesti ehdotuksen tavoitteet, jotka ovat pitkälti komitean lausunnon mukaisia. Tietosuojan oikeusasemaan liittyen ETSK katsoo, että sisämarkkinoiden puitteissa tapahtuvaa tietojen käsittelyä ja siirtoa on rajoitettava perusoikeuskirjan 8 artiklan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 16 artiklan 2 kohdan mukaisella oikeudella henkilötietojen suojaan.

1.2	ETSK ei ole päässyt yhteisymmärrykseen siitä, onko asetus paras valinta oikeudelliseksi välineeksi suunniteltuja tavoitteita silmällä pitäen. Komitea pyytääkin komissiota osoittamaan ja perustelemaan paremmin syyt, joiden perusteella tämä väline on direktiiviä parempi tai jopa välttämätön.

1.3	ETSK pahoittelee kuitenkin ehdotuksen liian monia poikkeuksia ja rajoituksia, jotka vahingoittavat vahvistettuja periaatteita oikeudesta henkilötietojen suojaan.

1.4

1.5	Asetuksella toteutettavan eri alojen yhdenmukaistamisen olisi perusoikeuksien osalta kuitenkin annettava jäsenvaltioille mahdollisuus antaa kansallisessa oikeudessaan säännöksiä, jotka puuttuvat asetuksesta tai ovat siinä säädettyjä säännöksiä myötämielisempiä.

1.6	ETSK ei sitä paitsi voi hyväksyä kaikkia lähes systemaattisesti tehtyjä viittauksia delegoituihin säädöksiin, jotka eivät kuulu nimenomaisesti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 290 artiklan soveltamisalaan.

1.7

ETSK kannattaa kuitenkin pyrkimystä luoda tehokas institutionaalinen kehys, jolla varmistetaan säännösten tosiasiallinen toimeenpano sekä yrityksissä (tietosuojavastaavat) että jäsenvaltioiden julkisessa hallinnossa (riippumattomat valvontaviranomaiset). ETSK olisi kuitenkin toivonut, että komissio olisi päätynyt kansalaisten todellisia tarpeita ja toiveita paremmin vastaavaan lähestymistapaan, jossa otetaan huomioon tiettyjen talouden ja yhteiskunnan toimialojen luonne.

1.8

ETSK katsoo, että asetusehdotukseen on mahdollista tehdä koko joukko parannuksia ja tarkennuksia, ja esittää useista artikloista konkreettisia esimerkkejä, joiden avulla pyritään parantamaan oikeuksien määrittelyä, vahvistamaan yleisesti kansalaisten ja erityisesti työntekijöiden suojelua sekä parantamaan suostumuksen luonteen, tietojenkäsittelyn lainmukaisuuden sekä erityisesti tietosuojavastaavien tehtävien ja työsuhteita koskevien tietojen käsittelyn määrittelyä.

1.9	ETSK katsoo lisäksi, että ehdotukseen olisi sisällytettävä käsittelemättä jääneitä aiheita, kuten soveltamisalan laajentaminen, arkaluonteisten tietojen käsittely tai ryhmäkanteet.

1.10

ETSK on siten sitä mieltä, että hakukoneet, joiden tuloista valtaosa saadaan käyttäjien henkilötietojen keruun avulla kohdennettavasta mainonnasta tai jopa käyttäjien profiloinnista, on sisällytettävä selvin sanoin asetuksen soveltamisalaan. Tämän pitäisi koskea myös sellaisia palvelimien sivustoja, missä tarjotaan tallennustilaa ja joissakin tapauksissa ohjelmistoja (pilvipalvelut, cloud computing), joilla kerätään tietoja käyttäjistä kaupallisiin tarkoituksiin.

1.11

Tämän pitäisi koskea niin ikään sosiaalisissa verkostoissa julkaistuja henkilötietoja. Asianomaisen henkilön olisi voitava tiedonpoisto-oikeuden nojalla muokata verkostossa itseään koskevia tietoja tai poistaa ne tai saada halutessaan poistetuksi henkilökohtainen sivustonsa sekä linkit muihin usein käytettyihin sivustoihin, missä näitä tietoja toistetaan tai kommentoidaan. Asetusehdotuksen 9 artiklaa olisi muutettava tämän suuntaisesti.

1.12

ETSK pyytää komissiota tarkistamaan muutamia ehdotuksen näkökohtia, joita komitea ei voi hyväksyä ja jotka koskevat arkaluonteisia kysymyksiä, kuten lasten suojelua, vastustamisoikeutta, profilointia, tiettyjä oikeuksien rajoituksia, 250 työntekijän kynnysmäärää tietosuojavastaavan nimittämiseksi tai ”yhden luukun” järjestelmään sovellettavaa sääntelytapaa.

2. Johdanto

2.1	ETSK:lta on pyydetty lausunto ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (yleinen tietosuoja-asetus) (1).

2.2

On kuitenkin huomattava, että ehdotus on osa ”pakettia”, joka käsittää myös alustavan tiedonannon (2), direktiiviehdotuksen (3) sekä komission kertomuksen, jonka se on antanut Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle 27. marraskuuta 2008 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 29 artiklan 2 kohdan perusteella (4). ETSK:lta ei ole pyydetty lausuntoa kaikista säädösehdotuksista vaan ainoastaan asetusehdotuksesta, vaikka lausunto olisi pitänyt pyytää myös direktiiviehdotuksesta.

2.3	Asetusehdotuksessa, josta ETSK:lle on esitetty lausuntopyyntö, yhdistyy komission mukaan EU:n kaksi merkittävintä oikeudellispoliittisista ja poliittistaloudellisista suuntaviivaa.

2.3.1

Näitä ovat ensinnäkin Euroopan unionin perusoikeuskirjan 8 artikla ja SEUTin 16 artiklan 1 kohta, joissa tietosuoja vahvistetaan suojeltavaksi perusoikeudeksi. Nämä artiklat ovat pohjana Euroopan komission tiedonannoille Tukholman ohjelmasta ja toimintasuunnitelmasta sen toteuttamiseksi (5).

2.3.2

Toisen tärkeän suuntaviivan muodostavat Euroopan digitaalistrategia ja yleisemmin Eurooppa 2020 -strategia, joissa suositellaan tietosuojaan liittyvän ”sisämarkkinaulottuvuuden” vahvistamista ja yritysten hallinnollisten rasitteiden keventämistä.

2.4

Komission tarkoituksena on ajantasaistaa ja uudenaikaistaa konsolidoituun tietosuojadirektiiviin 95/46/EY kirjatut periaatteet yksityisyyden kunnioittamista koskevien yksilöoikeuksien varmistamiseksi digitaaliyhteiskunnassa ja sen verkostoissa. Tavoitteena on parantaa kansalaisten oikeuksia, vahvistaa EU:n sisämarkkinoita, taata korkea tietosuojan taso kaikilla aloilla (myös rikosoikeudellisessa yhteistyössä), varmistaa tässä tarkoituksessa annettujen säännösten asianmukainen soveltaminen, helpottaa valtioiden rajat ylittävää tietojenkäsittelyä ja laatia yleismaailmalliset tietosuojanormit.

3. Yleisiä huomioita

3.1

ETSK yhtyy uudessa digitaalitalouden toimintaympäristössä komission käsitykseen, jonka mukaan ”yksilöillä on oikeus valvoa tehokkaasti henkilötietojaan”, ja toivoo lisäksi, että tämä oikeus ulotetaan eri käyttöalueisiin, joilla laaditaan yksilöprofiileja useilla eri (laillisilla ja joskus laittomilla) keinoilla kerättyjen tietojen sekä saatujen tietojen käsittelyn pohjalta. ETSK on lisäksi sitä mieltä, että perusoikeuskirjan 8 artiklaan sisältyvän henkilötietojen suojan tulee rajoittaa tietojen käsittelyä ja siirtämistä yhtenäismarkkinoilla. Kyse on unionin toimielinoikeuteen ja useimpien jäsenvaltioiden lainsäädäntöön kirjatusta perusoikeudesta.

3.2

Perusoikeuskirjaan ja perussopimuksiin sisältyvät perusoikeudet kuuluvat siten kaikille unionin kansalaisille ja asukkaille. Ne tunnustetaan myös jäsenvaltioiden lainsäädännössä ja eräissä tapauksissa jopa niiden perustuslaissa. Muut oikeudet, kuten kuvaa koskeva oikeus tai oikeus yksityisyyden suojaan, täydentävät ja vahvistavat henkilötietojen suojaa. Näiden oikeuksien kunnioittaminen on voitava varmistaa niin, että asianomainen henkilö voi vaatia internetsivustossa olevan henkilökohtaisen profiilinsa tai palvelimen tiedoston muuttamista tai poistamista, ja jos täytäntöönpanosta kieltäydytään, on voitava saada tuomioistuimelta velvoite noudattaa vaatimusta.

3.3

Henkilötietoja sisältävien tiedostojen ylläpitäminen on välttämätöntä julkishallinnolle (6), yritysten henkilöstöhallinnolle, kaupallisille palveluille, yhdistyksille ja ammattiliitoille, puolueille sekä sosiaalisille verkkoyhteisöille ja internetin hakukoneiden tarpeisiin, mutta tiedostoihin lainmukaisesti kirjattujen henkilöiden yksityisyyden suojaaminen edellyttää, että näihin eri tarkoituksissa laadittuihin tiedostoihin kootaan ainoastaan tiedostojen tarkoituksen kannalta oleellisia tietoja ja ettei tiedostoja liitetä tieto- ja viestintätekniikoiden avulla toisiinsa ilman syytä tai lain antamaa suojaa. Viranomaisten rajoittamaton pääsy käsiksi kaikkiin tietoihin vaarantaisi kansalaisvapaudet ja yksityisyyden suojan.

3.4	Asianomaisilla henkilöillä on oltava oikeus tutustua yksityisoikeudellisten henkilöiden ylläpitämiin tiedostoihin, korjata niitä tai jopa poistattaa ne, kun on kyse markkinointitarkoituksissa laadituista tai sosiaalisten verkkoyhteisöjen tiedostoista.

3.5

Julkisen tai yksityisen hallinnon ylläpitämien ja lainmukaiset velvoitteet täyttävien tiedostojen osalta asianomaisilla henkilöillä on oltava oikeus tutustua tiedostoihin, korjata virheellisiä tietoja tai jopa poistattaa tiedot asiakirjojen lainmukaisen säilytysajan päättymisen jälkeen, jos kyseisen henkilön kirjaaminen ei ole enää tarpeen, esimerkiksi rikosrekisteristä poistamisen tai työsuhteen päättymisen takia.

3.6

ETSK suhtautuu myönteisesti komission yleislinjaukseen ja toteaa, että konsolidoidun direktiivin 95/46/EY tavoitteet ovat yhä voimassa, mutta 17 vuotta sitten annetun direktiivin perusteellinen tarkistaminen on välttämätöntä, kun otetaan huomioon kaikki digitaalisessa ympäristössä tänä aikana tapahtuneet teknologiset ja sosiaaliset muutokset. Direktiivissä 95/46/EY ei esimerkiksi käsitellä tiettyjä näkökohtia, jotka liittyvät rikoksista rankaisemisesta ja tuomioiden täytäntöönpanosta vastaavien hallintoviranomaisten väliseen rajat ylittävään tietojenvaihtoon poliisi- ja oikeudellisen yhteistyön yhteydessä. Asiaa käsitellään ”tietosuojapakettiin” sisältyvässä direktiiviluonnoksessa, josta ETSK:ta ei kuulla.

3.7

ETSK hyväksyy lähtökohtaisesti perusoikeuksien turvaamiseen liittyvät asetusehdotuksen tavoitteet, jotka ovat pitkälti komitean lausunnon (7) mukaisia ja koskevat erityisesti seuraavaa:

—	koko unionin alueella voimassa olevien ja mahdollisimman korkean suojelutason takaavien yhdenmukaisten tietosuojasääntöjen laatiminen

—	EU:ssa sovellettavan henkilötietojen liikkumisvapauden selväsanainen vahvistaminen

—	monien tarpeettomien hallinnollisten velvoitteiden poistaminen, joka toisi komission mukaan noin 2,3 miljardin euron vuosisäästöt yrityksille

—	yritysten ja organisaatioiden velvoittaminen ilmoittamaan vakavista tietosuojaloukkauksista mahdollisimman nopeasti (mahdollisesti vuorokauden kuluessa) kansallisille valvontaviranomaisille

—	kansalaisten mahdollisuus kääntyä tietosuojaviranomaisten puoleen kotimaassaan myös silloin, kun heitä koskevia tietoja käsittelee EU:n ulkopuolelle sijoittautunut yritys

—	itseä koskeviin tietoihin tutustumisen ja samoin palveluntarjoajalta toiselle tapahtuvan henkilötietojen siirron helpottaminen (tiedonsiirto-oikeus)

—	”digitaalinen tiedonpoisto-oikeus” sen varmistamiseksi, että kansalaiset voivat hallita entistä paremmin verkkotietoturvaan liittyviä riskejä ja saada henkilötietonsa poistettua, jos niiden säilyttämiseen ei ole perusteltua syytä

—

riippumattomien kansallisten tietosuojaviranomaisten aseman vahvistaminen nykyisestä, jotta he voivat parantaa EU:n sääntöjen soveltamista ja noudattamista jäsenvaltionsa alueella erityisesti niin, että heillä on toimivalta määrätä sääntöjä rikkoville yrityksille sakkoja, joiden suuruus voi olla jopa miljoona euroa tai kaksi prosenttia yrityksen vuotuisesta kokonaisliikevaihdosta

—	teknologinen neutraalisuus ja sen soveltaminen kaikkeen tietojenkäsittelyyn riippumatta siitä, onko se automatisoitua vai manuaalista

—	velvollisuus tehdä tietosuojaa koskevia vaikutustenarviointeja.

3.8

ETSK suhtautuu myönteisesti siihen, että ehdotuksessa korostetaan perusoikeuksien suojelua, ja hyväksyy täysin ehdotetun oikeusperustan, jota käytetään ensimmäistä kertaa lainsäädännössä. ETSK painottaa myös ehdotuksen suurta merkitystä yhtenäismarkkinoiden toteuttamiselle ja sen myönteisiä vaikutuksia Eurooppa 2020 -strategian yhteydessä. Osa ETSK:n jäsenistä, ryhmästä riippumatta, on asetusmuodon valinnan osalta samaa mieltä komission kanssa ja katsoo asetuksen olevan sopivin oikeudellinen väline takaamaan yhtenäisen täytäntöönpanon ja saman korkean tietosuojan toteutumisen kaikissa jäsenvaltioissa. Toiset pitävät direktiiviä välineenä, jonka avulla voitaisiin paremmin varmistaa toissijaisuusperiaatteen toteutuminen ja suojella tietoja paremmin etenkin niissä jäsenvaltioissa, joissa tietosuojan taso on jo nyt komission ehdotuksen määritelmää korkeampi. ETSK on myös tietoinen siitä, että mielipiteet tästä aiheesta vaihtelevat jäsenvaltioidenkin välillä. Niinpä ETSK kehottaa komissiota perustelemaan ehdotuksensa paremmin ja tuomaan selkeämmin esiin ehdotuksen yhteensopivuuden toissijaisuusperiaatteen kanssa sekä ne syyt, joiden vuoksi asetuksen valinta on välttämätön suunniteltujen tavoitteiden saavuttamisen kannalta.

3.8.1

Koska asetusta sovelletaan välittömästi ja sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa eikä sitä tarvitse saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä, ETSK muistuttaa komissiota tarpeesta varmistaa kaikkien kielitoisintojen yhdenmukaisuus; tämä ei toteutunut ehdotuksen osalta.

3.9

ETSK:n mielestä ehdotuksessa olisi voitu ensinnäkin suojata tehokkaammin tiettyjä – hyvin runsaslukuisten poikkeusten ja rajoitusten käytännössä kokonaan vesittämiä – oikeuksia. Toiseksi ehdotuksessa olisi pitänyt tasapainottaa eri tahojen oikeudet nykyistä paremmin. Nyt vaarana on nimittäin epäsuhta perusoikeuden muodostavaa tietoturvaa koskevien tavoitteiden ja yhtenäismarkkinoiden tavoitteiden välillä ensiksi mainitun kustannuksella. ETSK yhtyy olennaisilta osin Euroopan tietosuojavaltuutetun lausuntoon. (8)

3.10

ETSK olisi toivonut, että komissio olisi päätynyt kansalaisten todellisia tarpeita ja toiveita paremmin vastaavaan lähestymistapaan, jossa otetaan järjestelmällisemmin huomioon tiettyjen talouden ja yhteiskunnan toimialojen, kuten verkkokaupan, suoramarkkinoinnin, työsuhteiden, viranomaisten, valvonnan ja turvatoiminnan sekä DNA-tekniikan, luonne eriyttämällä oikeudellinen järjestelmä näiden hyvin erilaisten, tietojen käsittelyyn liittyvien näkökohtien mukaan.

3.11

Mitä tulee ehdotuksen sisältämiin eri säännöksiin (joihin kaikkiin viitataan 86 artiklassa), osa oikeudellisen välineen ja järjestelmän toiminnan kannalta erittäin keskeisistä näkökohdista on sidoksissa tuleviin delegoituihin säädöksiin (26 säädösvallan siirtoa määräämättömäksi ajaksi). ETSK:n näkemyksen mukaan tämä ylittää reilusti SEUTin 290 artiklassa vahvistetut säädösvallan siirron rajat, jotka määritellään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan täytäntöönpanoa käsittelevässä Euroopan komission tiedonannossa (9), mikä vaikuttaa säädöksen oikeusvarmuuteen. ETSK katsoo, että EU:n lainsäätäjä voisi vastata suoraan tietystä määrästä säädösvallan siirtoja. Osa taas voisi kuulua kansallisten valvontaviranomaisten tai niiden EU-tason yhteenliittymän toimivaltaan (10). Näin vahvistettaisiin toissijaisuusperiaatteen toteuttamista ja lisättäisiin oikeusvarmuutta.

3.12	ETSK ymmärtää komission perustelut sille, että se keskittyy tässä ehdotuksessa ainoastaan luonnollisten henkilöiden oikeuksiin ehdotuksen erityisen oikeudellisen luonteen vuoksi, mutta komitea kehottaa komissiota kiinnittämään huomiota myös muita, etenkin oikeushenkilöitä koskeviin tietoihin.

4. Erityisiä huomioita

Myönteiset seikat

4.1 Ehdotus on direktiivin 95/46/EY tarkoituksen ja tavoitteiden mukainen etenkin seuraavilta osin: tietyt määritelmät, tietojen laatua ja lainmukaista tietojen käsittelyä koskevien periaatteiden keskeinen sisältö, erityisiin tietoryhmiin kuuluvien tietojen käsittely sekä tietyt tiedonsaantioikeudet.

4.2 Ehdotus on myönteisen innovatiivinen perustavanlaatuisissa näkökohdissa, jotka koskevat uusia määritelmiä, varsinkin lapsia koskevien suostumusedellytysten tarkempaa määrittelyä ja uusien oikeuksien luokittelua. Näitä oikeuksia ovat muun muassa tietojen korjaus- ja poisto-oikeudet (erityisesti ”digitaalinen tiedonpoisto-oikeus”), vastustamisoikeus ja profilointi, rekisterinpitäjien ja henkilötietojen käsittelijöiden hyvin yksityiskohtaisesti eritellyt velvollisuudet sekä tietoturva ja pääasiassa hallinnollisten seuraamusten yleinen kehys.

4.3 ETSK kannattaa myös ehdotukseen sisältyvää pyrkimystä luoda tehokas institutionaalinen kehys, jolla varmistetaan säännösten tosiasiallinen toimeenpano sekä yrityksissä (tietosuojavastaavat) että jäsenvaltioiden julkisessa hallinnossa (riippumattomat valvontaviranomaiset) sekä yhteistyön vahvistaminen näiden viranomaisten välillä ja komission kanssa (Euroopan tietosuojaneuvoston perustaminen). Komitea huomauttaa kuitenkin, että kansallisten ja osittain alueellisten tietosuojavastaavien toimivaltuudet jäsenvaltioissa on säilytettävä.

4.4 Myönteisiä seikkoja ovat ETSK:n mukaan myös kehotus laatia käytännesäännöt sekä sertifioinnin ja tietosuojasinettien ja -merkkien rooli.

Mahdolliset parannuskohteet

4.5 3 artikla – Alueellinen soveltamisala

4.5.1 Artiklan 2 kohdassa säädetyt soveltamisedellytykset ovat liian rajoittavia; muistutettakoon sellaisten lääkeyhtiöiden tapauksesta, joiden kotipaikka sijaitsee Euroopan ulkopuolella ja jotka haluavat kliinisiä kokeita varten käyttää EU:n alueella asuvien henkilöiden kliinisiä tietoja.

4.6 4 artikla – Määritelmät

4.6.1 Koko tietosuojan luomisen perustana oleva suostumus olisi määriteltävä tarkemmin sisällöltään ja etenkin ”selkeästi suostumusta ilmaisevan toimen” luonnehdinnan osalta (tämä koskee erityisesti ranskankielistä ilmaisua).

4.6.2 Tiedonsiirron käsite, jota ei ole määritelty lainkaan, olisi määriteltävä 4 artiklassa.

4.6.3 ”Asianmukainen käsittely”, johon 5 artiklan a alakohdassa viitataan, on määriteltävä.

4.6.4 On myös määriteltävä tarkasti, mitä tarkoitetaan ’nimenomaisesti julkisiksi saatetuilla’ tiedoilla (9 artiklan 2 kohdan e alakohta).

4.6.5 Kaikkialla ehdotuksessa esiintyvä profiloinnin käsite on niin ikään määriteltävä.

4.7 6 artikla – Käsittelyn lainmukaisuus

4.7.1 Artiklan f alakohdassa mainittu ”rekisterinpitäjän oikeutettu etu”, johon ei viitata edellisissä alakohdissa, on käsitteenä epämääräinen ja subjektiivinen. Sitä olisi tarkennettava itse tekstissä eikä vasta delegoidussa säädöksessä (5 kohta), etenkin kun 4 kohdassa ei mainita f alakohtaa (tämä on tärkeää muun muassa postipalvelujen ja suoramarkkinoinnin kannalta (11)).

4.8 7 artikla – Suostumus

Artiklan 3 kohdassa olisi ilmoitettava, että suostumuksen peruuttaminen estää kaiken tulevan tietojen käsittelyn ja että se vaikuttaa käsittelyn lainmukaisuuteen vasta suostumuksen peruuttamisajankohdasta alkaen.

4.9 14 artikla – Ilmoittaminen

4.9.1 Artiklan 4 kohdan b alakohdassa olisi vahvistettava enimmäismääräaika.

4.10 31 artikla – Tietoturvaloukkauksista ilmoittaminen valvontaviranomaisille

4.10.1 Kaikentyyppisistä tietoturvaloukkauksista ilmoittamiseen liittyy se vaara, että järjestelmän toiminta häiriintyy eikä syyllisiä loppujen lopuksi saada edesvastuuseen.

4.11 35 artikla – Tietosuojavastaavat

4.11.1 Tietosuojavastaavien tehtäviin liittyvät edellytykset olisi määriteltävä nykyistä selkeämmin. Tämä koskee erityisesti irtisanomissuojaa, joka on määriteltävä selkeästi ja jonka on kestettävä pidempään kuin ajanjakso, jonka asianomainen henkilö hoitaa kyseistä tehtävää. Lisäksi tulee määritellä tarkemmin seuraavat: perusedellytykset, joihin on liitettävä selkeät tämän toiminnan harjoittamista koskevat vaatimukset; tietosuojavastaavan vapauttaminen kaikesta vastuusta silloin, kun tämä on ilmoittanut sääntöjenvastaisuuksista työnantajalle tai kansallisille tietosuojaviranomaisille; henkilökunnan edustajien mahdollisuus osallistua suoraan tietosuojavastaavan nimittämiseen sekä edustajien oikeus saada säännöllisesti tietoja (12) havaituista ongelmista ja niiden ratkaisusta. Tehtäväkohtaisia resursseja koskevaa kysymystä olisi niin ikään tarkennettava.

4.12 39 artikla – Sertifiointi

4.12.1 Sertifioinnin olisi oltava osa komission tehtäviä.

4.13 82 ja 33 artikla – Henkilötietojen käsittely työsuhteen yhteydessä

4.13.1 Ehdotuksen 82 artiklasta puuttuu selkeä viittaus suorituksen arviointiin (jota ei mainita myöskään profilointia käsittelevässä 20 artiklassa). Täsmentämättä jää myös se, sovelletaanko valtuutusta myös tietosuojavaltuutettua koskevien säännösten laatimiseen. Työntekijöitä koskevan profiloinnin kieltoa olisi niin ikään täsmennettävä tietosuojaa koskevan vaikutustenarvioinnin osalta (33 artikla).

4.14 81, 82, 83 ja 84 artikla

4.14.1 Ilmaus ”– – tässä asetuksessa asetetuissa rajoissa – –” tulisi muuttaa muotoon ”– – tämän asetuksen nojalla – –”.

Puuttuvat seikat, jotka olisi lisättävä asetukseen

4.15 Soveltamisala

4.15.1 Jäsenvaltioiden olisi eri aloilla tehtävän yhdenmukaistamisen yhteydessä voitava antaa perusoikeuksien osalta kansallisessa oikeudessaan säännöksiä, jotka puuttuvat asetuksesta tai ovat siinä säädettyjä säännöksiä myötämielisempiä, kuten on jo vahvistettu 80–85 artiklassa tarkoitettujen alojen osalta.

4.15.2 Henkilöiden IP-osoitteet olisi asetuksessa sisällytettävä selvästi turvattaviin henkilötietoihin eikä pelkästään johdanto-osan kappaleisiin.

4.15.3 Hakukoneet, jotka saavat pääosan tuloistaan mainonnasta ja keräävät henkilötietoja käyttäjistään kaupallisiin tarkoituksiin, on sisällytettävä asetuksen soveltamisalaan eikä pelkästään johdanto-osan kappaleisiin.

4.15.4 Asetuksessa olisi täsmennettävä, että sosiaaliset verkostot kuuluvat sen soveltamisalaan, eikä pelkästään silloin, kun on kyse kaupallisessa tarkoituksessa tapahtuvasta profiloinnista.

4.15.5 Koska tietyillä valvonta- ja suodatusmenetelmillä pyritään torjumaan väärennöksiä ja koska niillä on tarkoitus profiloida tiettyjä verkonkäyttäjiä, rekisteröidä heidät ja valvoa heidän kaikkia liikkeitään ilman nimenomaista oikeuden lupaa, myös niiden on kuuluttava asetuksen soveltamisalaan.

4.15.6 Olisi lisäksi toivottavaa, että EU:n toimielimet ja elimet velvoitettaisiin noudattamaan asetuksen velvoitteita.

4.16 9 artikla – Erityiset tietoryhmät

4.16.1 Paras toimintatapa olisi, että määritellään erityisjärjestelmät tietojen käsittelyn olosuhteiden, tilanteiden ja päämäärien mukaan. Näille aloille on lisättävä profilointikielto.

4.16.2 Tilastollisiin tarkoituksiin käytettävien arkaluonteisten tietojen käsittelyssä tulee soveltaa syrjintäkiellon periaatetta.

4.17 (Hyödyntämättä jääneitä) mahdollisuuksia olisi otettava huomioon seuraavissa yhteyksissä:

—	henkilöstön edustajien osallistuminen kaikilla kansallisilla ja unionin tasoilla ”yritystä koskevien sitovien sääntöjen” laadintaan; sääntöjen olisi vastedes oltava tietojen kansainvälisen siirron edellytys (43 artikla)

—	eurooppalaisen yritysneuvoston informointi ja kuuleminen työntekijöitä koskevien tietojen kansainvälisten siirtojen yhteydessä etenkin, kun siirrot suuntautuvat kolmansiin maihin

—

eurooppalaisten työmarkkinaosapuolten sekä kuluttaja-asioiden tai ihmisoikeuksien puolustamisen parissa toimivien eurooppalaisten kansalaisjärjestöjen informointi ja osallistuminen Euroopan tietosuojaneuvoston jäsenten nimittämiseen; tietosuojaneuvoston on määrä korvata nykyinen 29 artiklan mukainen tietosuojatyöryhmä

—	näiden työmarkkinaosapuolten ja edellä mainittujen kansalaisjärjestöjen informointi ja osallistuminen kansallisten tietosuojaviranomaisten jäsenten nimittämiseen kansallisella tasolla, mitä ei myöskään ole otettu huomioon.

4.18 74–77 artikla – Laittomia tiedostoja koskevat ryhmäkanteet ja vahingonkorvauskanteet

4.18.1 Suurin osa tietosuojaloukkauksista on kollektiivisia: kun tietosuojaloukkaus ilmenee, rikkomus ei kohdistu ainoastaan yhteen henkilöön vaan rekisteröityjen henkilöiden ryhmään tai joukkoon. Yksilöiden tavanomaiset oikeussuojakeinot eivät riitä vastaamaan tämäntyyppisiin loukkauksiin. Vaikka ehdotetun asetuksen 76 artiklalla valtuutetaan kaikki elimet, järjestöt tai yhdistykset, joiden tavoitteena on suojella asianomaisten henkilöiden oikeuksia, aloittamaan 74 ja 75 artiklassa tarkoitetut menettelyt yhden tai useamman henkilön puolesta, näin ei ole vahingonkorvauskanteiden tapauksissa, sillä 77 artiklassa tämä mahdollisuus annetaan ainoastaan yksittäisille henkilöille, eikä siinä sallita kollektiivisia oikeudenkäyntejä tai ryhmäkanteita.

4.18.2 ETSK muistuttaa tämän vuoksi siitä, mitä se on ajanut jo vuosikausia useissa lausunnoissaan, eli kiireellisestä tarpeesta luoda EU:hun yhdenmukaistettu eurooppalainen oikeudellinen ryhmäkanneväline, jollaista tarvitaan monilla EU:n oikeuden aloilla ja jollainen on jo käytössä useissa jäsenvaltioissa.

Seikat, joita ETSK ei voi hyväksyä

4.19 8 artikla – Lasten henkilötiedot

4.19.1 ”Lapsiksi” määritellään kaikki alle 18-vuotiaat henkilöt (4 artiklan 18 kohta) New Yorkin yleissopimuksen mukaisesti, joten ei voida hyväksyä, että 8 artiklan 1 kohdassa 13-vuotiaille lapsille annetaan mahdollisuus ”suostua” henkilötietojensa käsittelyyn.

4.19.2 Vaikka ETSK ymmärtää tarpeen määrittää pk-yrityksiä koskevat erityissäännöt, se ei voi hyväksyä, että komissio voisi delegoidulla säädöksellä yksinkertaisesti vapauttaa pk-yritykset niiden velvollisuudesta noudattaa lasten oikeuksia.

4.20 9 artikla – Erityiset tietoryhmät

4.20.1 Myöskään 9 artiklan 2 kohdan a alakohdassa ei ole perusteltua, että lapset voisivat ”suostua” sellaisten henkilötietojensa käsittelyyn, jotka koskevat heidän kansallista alkuperäänsä, poliittisia mielipiteitään, uskonnollista vakaumustaan, terveyttään, seksuaalista käyttäytymistään tai rikostuomioitaan.

4.20.2 Asianomaisten henkilöiden itse vapaaehtoisesti esimerkiksi Facebookissa antamia tietoja ei pidä jättää tietoturvan ulkopuolelle, kuten voidaan päätellä 9 artiklan e alakohdasta, vaan niihin on sovellettava ainakin tiedonpoisto-oikeutta.

4.21 13 artikla – Tietojen vastaanottajien oikeudet

4.21.1 Virkkeen lopussa oleva poikkeus – ”paitsi jos tämä osoittautuu mahdottomaksi tai vaatii kohtuutonta vaivaa” – ei ole perusteltu eikä hyväksyttävä.

4.22 14 artikla – Rekisteröidylle ilmoittaminen

4.22.1 Artiklan 5 kohdan b alakohtaan sisältyvää vastaavanlaista poikkeusta ei niin ikään voida hyväksyä.

4.23 19 artiklan 1 kohta – Oikeus vastustaa henkilötietojen käsittelyä

4.23.1 Poikkeukseksi tarkoitettu epämääräinen ilmaisu ”pakottava perusteltu syy” ei ole hyväksyttävä ja tekee tyhjäksi oikeuden vastustaa henkilötietojen käsittelyä.

4.24 20 artikla – Profilointi

4.24.1 Profiloinnin kieltämistä ei pidä rajoittaa ”automatisoituun” tietojenkäsittelyyn (13).

4.24.2 Artiklan 2 kohdan a alakohtaan sisältyvä ilmaus ”– – toteutettu asianmukaiset toimenpiteet – –” on korvattava ilmauksella ”– – otettu käyttöön asianmukaiset toimenpiteet – –”.

4.25 21 artikla – Rajoitukset

4.25.1 Artiklan 1 kohdan c alakohdan sanamuotoa ei voida mitenkään hyväksyä, koska se sisältää epämääräisiä ja tarkemmin määrittelemättömiä ilmauksia kuten ”taloudellinen tai rahoituksellinen etu”, ”talousarviota, rahaa tai verotusta koskevat asiat” sekä ”markkinoiden vakaus ja eheys”, joista viimeksi mainittu on lisätty direktiiviin 95/46/EY.

4.26 25, 28 ja 35 artikla – 250 työntekijän kynnysmäärä

4.26.1 Tiettyjen turvasäännösten, kuten tietosuojavastaavaa koskevien säännösten, sovellettavuuden määrittävä 250 työntekijän kynnysmäärä johtaisi siihen, että vain hieman alle 40 prosenttia palkansaajista voisi hyötyä säännöksestä. Dokumentointivelvollisuuteen liitettynä sama kynnysmäärä aiheuttaisi sen, että palkansaajien enemmistö menettäisi kaikki mahdollisuudet valvoa henkilötietojensa käyttöä, jolloin valvontaa ei enää olisi lainkaan. ETSK kehottaa harkitsemaan mahdollisuutta soveltaa matalampaa kynnystä, joka vastaisi esimerkiksi sitä määrää työntekijöitä, joka hyväksytään yleensä jäsenvaltioissa henkilöstön edustuksen kokoonpanossa. Voitaisiin myös harkita jotakin muuta objektiivisiin kriteereihin perustuvaa lähestymistapaa, jossa lähtökohtana olisi esimerkiksi tietyn ajanjakson kuluessa käsiteltyjen tietoturva-asioiden määrä yrityksen tai palvelun koosta riippumatta.

4.27 51 artikla – ”Yhden luukun” periaate

4.27.1 Niin sanottu yhden luukun periaate on luotu helpottamaan yritysten toimintaa ja tehostamaan tietosuojajärjestelmiä, mutta se saattaa huonontaa merkittävästi yleensä kansalaisia koskevien tietojen suojaa ja erityisesti työntekijöiden henkilötietosuojaa, mikä tekisi tyhjäksi nykyisen velvollisuuden varmistaa, että henkilötietojen siirroista tehdään yrityskohtainen sopimus ja että kansallinen tietosuojalautakunta (14) on hyväksynyt ne.

4.27.2 Järjestelmä näyttää lisäksi olevan vastoin lähihallinnoinnin tavoitetta, ja se saattaa viedä kansalaisilta mahdollisuuden saada valituksensa lähimmän ja helpoimmin lähestyttävän valvontaviranomaisen käsiteltäväksi.

4.27.3 Näin ollen voidaan pitää perusteltuna säilyttää toimivalta valituksen tekijän asuinjäsenvaltion viranomaisella.

Bryssel 23. toukokuuta 2012

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) COM(2012) 11 final.

(2) COM(2012) 9 final.

(3) COM(2012) 10 final.

(4) COM(2012) 12 final.

(5) Näissä tiedonannoissa painotetaan, että EU:n ”on kehitettävä kattava järjestelmä henkilötietojen suojaamiseksi kaikilla unionin toimivaltaan kuuluvilla aloilla” sekä ”varmistettava, että tietosuojaa koskevaa perusoikeutta noudatetaan johdonmukaisesti” niin, että luonnolliset henkilöt voivat tosiasiallisesti valvoa itseään koskevien tietojen käyttöä.

(6) Ks. ETSK:n lausunto CESE aiheesta ”Julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleenkäyttö”, EUVL C 191, 29.6.2012, s. 129.

(7) Ks. ETSK:n lausunto, EUVL C 248, 25.8.2011, s. 123.

(8) Euroopan tietosuojavaltuutetun 7. maaliskuuta 2012 antama lausunto tietosuojapaketista.

(9) COM(2009) 673 final, 9.12.2009.

(10) Vrt. Ranskan senaatin esittämä vastalause toissijaisuusperiaatteen loukkaamisesta.

(11) Suorasta kirjemarkkinoinnista olisi saatava tarkempaa tietoa, sillä asetuksen soveltaminen sellaisenaan johtaisi suoran kirjemarkkinoinnin kieltämiseen, vaikka se on varsin tahdikas ja kohdennettu keino etsiä uusia asiakkaita.

(12) Voidaan esimerkiksi laatia säännöllisesti tietosuojavastaavan toimintakertomus ja toimittaa se henkilökunnan edustajille tai palkansaajien edustajille hallintoneuvostossa taikka kansallisessa ja/tai Euroopan tason valvontaneuvostossa, mikäli sellaisia on.

(13) Ks. Euroopan neuvoston ministerikomitean 23. marraskuuta 2010 antama suositus CM/Rec(2010)13.

(14) Erityisesti mainitaan henkilörekistereiden perustamisen sallimisesta ja valvomisesta vastaavat riippumattomat hallintoviranomaiset, joiden toimivaltaa olisi päinvastoin laajennettava digitaalisessa yhteiskunnassa ja sosiaalisissa verkostoissa, kun otetaan huomioon yksilöprofiilien vaihtoarvo markkinoinnissa.

LIITE

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausuntoon

Seuraava muutosehdotus, joka sai äänestyksessä tuekseen vähintään neljänneksen annetuista äänistä, hylättiin keskustelussa (työjärjestyksen 54 artiklan 3 kohta):

Poistetaan kohdat 4.25 ja 4.25.1.

”

Äänestystulos

Puolesta	:	87
Vastaan	:	89
Pidättyi äänestämästä	:	26

31.7.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 229/98

COM(2011) 900 final

2012/C 229/18

Esittelijä: Jan SIMONS

Komissio päätti 20. joulukuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – EU:n yleishyödyllisten palvelujen laatukehys

COM(2011) 900 final.

Asian valmistelusta vastannut ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 10. toukokuuta 2012.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 23.–24. toukokuuta 2012 pitämässään 481. täysistunnossa (toukokuun 23. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 145 ääntä puolesta ja 2 vastaan 7:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 Euroopan talous- ja sosiaalikomitea on hyvin pahoillaan siitä, että komission tiedonannon otsikko on harhaanjohtava ja lupaa enemmän kuin asiakirjan sisältö pitää. Otsikko on harhaanjohtava, koska ”laatukehys”-käsitteellä on tässä ilmeisesti toinen merkitys kuin pöytäkirjalla N:o 26 tulkitussa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 14 artiklassa tarkoitetulla yleisesti tunnustettuihin unionin yhteisiin arvoihin kuuluvalla ”laadulla”. Tätä arvoa ei käsitellä tiedonannossa yleisesti eikä myöskään alakohtaisesti.

1.2 Komitea pitää hyvin tarpeellisena julkaista tämä selventävä muistio yleishyödyllisistä palveluista. Komitea pitää selvennyksiä – niiltä osin kuin komissio niitä tiedonannossaan esittää – esitetyin varauksin tervetulleina. Komitea on lisäksi viime vuosina muistuttanut toistuvasti korkealaatuisten, tehokkaiden ja uudenaikaisten yleishyödyllisten palveluiden tarpeesta.

1.3 Komitea on vakuuttunut, että yleishyödyllisiä palveluita koskevat primaarioikeuden uudet säännökset on välttämätöntä siirtää alakohtaiseen ja tarvittaessa monialaiseen johdettuun oikeuteen.

1.4 Nykyinen talous- ja rahoituskriisi on palauttanut selkeästi mieliin sen, kuinka keskeinen asema yleishyödyllisillä palveluilla on sosiaalisen ja alueellisen koheesion edistämisessä. Tässä ei saa kuitenkaan unohtaa, että poliittiset päätökset rajoittavat julkisen alan valinnanmahdollisuuksia. Komitea yhtyy käsitykseen, jonka mukaan tarvitaan pikaisesti asianmukaisia toimia kyseisten palveluiden tarjonnan varmistamiseksi ja niiden laadun parantamiseksi.

1.5 Komitea pitää institutionaalisia puitteita (SEUTin 14 artikla, pöytäkirja N:o 26 ja perusoikeuskirjan 36 artikla) hyvänä perustana, jolle rakentaa. Komitea katsoo kuitenkin, ettei tarkastettavana oleva tiedonanto vielä tarjoa tarvittavaa yleishyödyllisten palveluiden yhdennettyä ja erityistä lähestymistapaa.

1.6 Yleishyödyllisten taloudellisten palvelujen tarjoaminen, tilaaminen ja rahoittaminen on räätälöidyt ratkaisut mahdollistavan alakohtaisen lainsäädännön välityksellä jäsenvaltioiden käsissä, ja komitean mielestä tämän järjestelyn tulisi myös jatkua. EU:n säädösvalta taas koskee ensisijaisesti taloudellisten ja rahoituksellisten toimintapuitteiden määrittelyä sekä selkeisiin virheisiin puuttumista.

1.7 Komitean mielestä yleishyödyllisten palveluiden velvoitteita koskevien alakohtaisten säädösten tarkistamisessa tarvitaan jatkuvaa arviointia, joka perustuu primaarioikeuden uusiin säännöksiin, käyttäjien tarpeiden muuttumiseen sekä teknisiin ja taloudellisiin muutoksiin ja joka tapahtuu yhteistyössä sidosryhmien ja kansalaisyhteiskunnan kanssa. Tarkistuksessa tulisi noudattaa lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon sekä työllisyys että sosiaalinen ja alueellinen koheesio, sillä nämä näkökohdat ovat tähän asti jääneet sivuun.

1.8 Pöytäkirjassa N:o 26 viitataan selkeästi jäsenvaltioiden toimivaltaan, kun kyse on muiden kuin taloudellisten yleishyödyllisten palveluiden tarjoamisesta, tilaamisesta tai järjestämisestä. Komitea katsoo siksi, että jäsenvaltiot vastaavat ensisijaisesti kyseisten palveluiden arvioinnista kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla, kun taas komission tehtäväksi jää pelkästään ns. parhaiden käytänteiden levittäminen ja sen valvominen, että kyseiset palvelut ovat yhteensopivia EU-sopimusten yleisten periaatteiden kanssa.

1.9 Komitea pitää tervetulleena, että komissio pyrkii tiedonannossaan selittämään yleishyödyllisistä palveluista käydyissä keskusteluissa käytettyjä peruskäsitteitä, jotka koskevat suoraan asiakkaita ja käyttäjiä, eli kansalaisia yleensä. Valitettavasti se ei tee sitä kattavasti. Komitean mielestä yleishyödyllisten palveluiden määrittelyyn tulisi kuulua muutakin kuin pelkkä viittaus markkinoiden olemassaoloon. Tässä yhteydessä olisi muistettava esimerkiksi demokraattisesti legitimoitu päätöksenteko jäsenvaltioissa. Virhetulkintojen välttämiseksi olisi suotavaa toteuttaa laajoja kuulemismenettelyjä ja esittää uusi selventävä käsiteluettelo, jossa ei ole erilaisten kielitoisintojen välistä tulkintavaraa.

1.10 Komitea pitää myönteisenä, että yleishyödyllisiä taloudellisia palveluita koskevia EU-säännöksiä selkeytetään ja niihin liittyvää oikeusvarmuutta lisätään. Tämä koskee myös komission julkaisemia ”oppaita”, jotka parantavat kyseisten säännösten ymmärtämistä ja soveltamista, etenkin, jos ne on laadittu yhdessä asiantuntijoiden kanssa.

1.11 Peruspalveluiden – kuten postipalveluiden, peruspankkipalveluiden, julkisen liikenteen, energian ja sähköisen viestinnän – jatkuvan saatavuuden osalta komitean mielestä erityisesti heikossa asemassa olevilla asiakkailla, kuten vammaisilla tai köyhyysrajan alapuolella olevilla ihmisillä, olisi oltava yleinen oikeus saada palveluita. Jäsenvaltioiden on voimassa olevaan oikeusjärjestelmään nojautuen käytävä yhä uudelleen perusteellisia ja komission valvomia pohdintoja siitä, tulisiko nämä palvelut säilyttää julkisen sektorin piirissä tai ottaa julkisen sektorin piiriin vai tulisiko ne luovuttaa tiukoin ehdoin (osittain) markkinoille.

1.12 Komitea katsoo, että tiedonannossa olisi pitänyt kiinnittää enemmän huomiota yleishyödyllisiin sosiaali-, terveys- ja työmarkkinapalveluihin. Komitea kehottaakin komissiota tehostamaan toimiaan yleishyödyllisten sosiaalipalveluiden määrittelyssä. Komitea pitää myös komission tapaan ratkaisevan tärkeänä yleishyödyllisten palveluiden roolia EU:ssa sellaisilla aloilla kuin terveydenhuollossa, lastenhoidossa, vanhustenhoidossa, vammaispalveluissa, sosiaalisessa asuntotarjonnassa ja työmarkkinapalveluissa.

1.13 Komitea kehottaa komissiota esittämään lyhyellä aikavälillä toimia erityisesti yleishyödyllisiä sosiaalipalveluita koskevien korkealaatuisten aloitteiden edistämiseksi, koska kyseiset palvelut saavat tarkasteltavana olevassa tiedonannossa tuskin ollenkaan huomiota, vaikka niiden kysyntä kasvaa ja niiden rahoittaminen muuttuu yhä vaikeammaksi. Lisäksi komission tulisi ryhtyä jatkotoimiin vapaaehtoisen eurooppalaisen sosiaalipalvelujen laatukehyksen toimeenpanemiseksi jäsenvaltioissa.

2. Johdanto

2.1 Lissabonin sopimuksen voimaantulon myötä otettiin käyttöön yleishyödyllisiä palveluita koskevia uusia määräyksiä: Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 14 artikla ja pöytäkirja N:o 26 SEUTin 14 artiklassa mainittujen ”unionin yhteisten arvojen” tulkinnasta sekä muista kuin taloudellisista palveluista. Lisäksi Lissabonin sopimuksella perusoikeuskirjan 36 artiklalle annettiin perussopimuksia vastaava oikeudellinen arvo.

2.2 Jatkuva talous- ja rahoituskriisi osoittaa myös, kuinka keskeinen asema yleishyödyllisillä palveluilla on sosiaalisen ja alueellisen koheesion kannalta ja sen suhteen, miten kriisi vaikuttaa julkiseen sektoriin. Tutkimukset ovat osoittaneet, että ”julkiset palvelut”, joka on huomattavasti laajempi ala kuin pelkästään yleishyödylliset palvelut, tuottavat yli 26 prosenttia 27 jäsenvaltion EU:n bkt:stä, ja että 30 prosenttia Euroopan työvoimasta toimii julkisella alalla.

2.3 Nämä ovatkin tärkeimmät syyt komission päätökselle laatia tarkasteltavana oleva tiedonanto.

3. Komission asiakirjan sisältö

3.1 Komission mukaan laatukehyksellä on tarkoitus varmistaa, että EU:n sääntely-ympäristö lujittaa sisämarkkinoiden sosiaalista ulottuvuutta, että siinä otetaan paremmin huomioon yleishyödyllisten palveluiden erityinen luonne ja että kyseisiä palveluita tarjotaan siten, että niillä edistetään pöytäkirjassa tunnustettuja arvoja, jotka ovat laatu, turvallisuus, kohtuullinen hinta, yhdenvertainen kohtelu, yleinen saatavuus ja käyttäjien oikeudet.

3.2 Komissio toteaa, että yleishyödyllisten palveluiden kysyntä ja tapa, jolla ne tarjotaan, ovat muuttuneet olennaisesti viime vuosina. Komission mukaan keskushallinto tarjosi aiemmin näitä palveluita, mutta nykyisin ne on siirretty pitkälti alemmille tasoille tai asianomaisten säädösten perusteella yksityiselle sektorille.

3.3 Sääntelyn purkaminen, hallitusten poliittiset linjamuutokset sekä käyttäjien tarpeissa ja odotuksissa tapahtuneet muutokset ovat vahvistaneet kohdassa 3.2 mainittua kehityssuuntaa. Koska monet näistä palveluista ovat luonteeltaan taloudellisia, niihin sovelletaan sisämarkkina- ja kilpailusääntöjä, kunhan näiden sääntöjen soveltaminen ei estä oikeudellisesti tai tosiasiallisesti palveluntarjoajia hoitamasta niille uskottuja tehtäviä.

3.4 Vaikka kyseisten säännösten vaikutukset erityisesti sosiaalipalveluihin herättävätkin huolta, komissio on vakuuttunut siitä, että sääntöjen soveltamisessa voidaan ottaa huomioon erityistarpeet ja että niillä voidaan laajentaa palvelutarjontaa, missä on tietysti otettava huomioon asianmukainen joustavuus.

3.5 Komission ehdottama laatukehys perustuu kolmeen toimintalohkoon, joita komissio ei muunna konkreettisiksi ehdotuksiksi.

4. Yleistä

4.1 Komitea on hyvin pahoillaan siitä, että komission tiedonannon otsikko on epäselvä ja lupaa enemmän kuin asiakirjan sisältö pitää. Otsikko on harhaanjohtava, koska laatukehys-termillä on tässä ilmeisesti toinen merkitys kuin pöytäkirjalla N:o 26 tulkitussa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 14 artiklassa tarkoitetulla yleisesti tunnustettuihin unionin yhteisiin arvoihin kuuluvalla ”laadulla”. Tätä arvoa ei käsitellä tiedonannossa yleisellä tasolla eikä myöskään alakohtaisesti. Sama koskee myös muita arvoja, kuten turvallisuuden tasoa, kohtuuhintaisuutta, yhdenvertaista kohtelua sekä yleisen saatavuuden ja käyttäjien oikeuksien edistämistä.

4.2 Komitea pitää myös hyvin valitettavana vaikutustenarvioinnin puuttumista tiedonannosta, sillä kohdassa 3.2 mainittuihin komission väittämiin ja toteamuksiin olisi paljon vastattavaa. Komitean ja asiantuntijoiden mukaan näitä palveluita on esimerkiksi aina tarjottu alueellisella ja paikallisella tasolla.

4.3 Komitea pitää tarpeellisena julkaista selventävä muistio yleishyödyllisistä palveluista. Komitea on jo aikaisemmissa lausunnoissa (1) todennut, että tarvitaan tehokkaita, uudenaikaisia, helposti saatavia ja kohtuuhintaisia yleishyödyllisiä palveluita, jotka muodostavat yhden eurooppalaisen sosiaalimallin ja sosiaalisen markkinatalouden pilareista, ja on kehottanut antamaan niille jatkuvaa huomiota ja kiinnittämään niihin erityistä huomiota nyt eurooppalaisen rahoitus- ja talouskriisin aikana.

4.4 Komitea tukee tässä yhteydessä komission menettelytapaa ja kannustaa sitä jatkamaan erityisiä toimiaan yleishyödyllisten sosiaalipalveluiden erityispiirteiden tunnustamiseksi esimerkiksi sosiaalitukia ja työmarkkinapalveluita koskevan lainsäädännön yhteydessä.

4.5 Komitea on vakuuttunut, että yleishyödyllisiä palveluita koskevat primaarioikeuden uudet säännökset on välttämätöntä siirtää alakohtaiseen ja tarvittaessa monialaiseen johdettuun oikeuteen.

4.6 Komitea katsoo, että tiedonannossa olisi pitänyt kiinnittää enemmän huomiota yleishyödyllisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Komitea kehottaakin komissiota tehostamaan toimiaan yleishyödyllisten sosiaalipalveluiden määrittelyssä. Yleishyödyllisiin palveluihin voitaisiin laskea myös muita, komission mainitsematta jättämiä palveluita esimerkiksi kulttuurin, koulutuksen tai yleisradiotoiminnan aloilla. Komitea pitää myös komission tapaan ratkaisevan tärkeänä yleishyödyllisten palveluiden roolia EU:ssa sellaisilla aloilla kuin terveydenhuollossa, lastenhoidossa, vanhustenhoidossa, vammaispalveluissa, sosiaalisessa asuntotarjonnassa ja työmarkkinapalveluissa.

4.7 Lissabonin sopimuksen voimaantulon myötä käyttöön otetuilla uusilla määräyksillä (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 14 artikla sekä yleishyödyllisiä palveluita koskeva pöytäkirja N:o 26 sekä perusoikeuskirjan 36 artikla, jolle annettiin perussopimuksia vastaava oikeudellinen arvo) komissio sai toimintapuitteet, jotka mahdollistavat kaikkien tähänastisten yleishyödyllisiä palveluita koskevien toimenpiteiden niputtamisen. Komitea pitää tätä järkevänä, mutta huomauttaa kuitenkin, ettei käsillä oleva tiedonanto sisällä vielä tarvittavaa yhdennettyä ja erityistä lähestymistapaa yleishyödyllisiin palveluihin ja niiden saatavuuteen. Komitea kehottaa siksi komissiota esittämään konkreettisia ehdotuksia.

4.8 SEUTin 14 artiklalla EU on saanut mahdollisuuden antaa yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevaa lainsäädäntöä vahvistamalla asetuksilla sellaiset periaatteet ja erityisesti sellaiset taloudelliset ja rahoitukselliset edellytykset, että kyseiset palvelut voivat täyttää tehtävänsä. Artikkelin kontekstista ilmenee komitean mielestä selvästi, että tässä ei tarkoiteta itse palveluiden edellytyksiä, joista päättävät kansalliset viranomaiset, vaan yleisiä ja alakohtaisia toimintapuitteita EU:n toimivaltaan kuuluvilla aloilla (tässä yhteydessä kansallisilla viranomaisilla tarkoitetaan valtion, alueiden ja kuntien viranomaisia).

4.9 Kyseisessä artiklassa todetaan myös jäsenvaltioiden nykyinen ja säilyvä toimivalta tarjota, tilata ja rahoittaa tällaisia palveluja. Komitea on kannattanut tätä myös aikaisemmin. Komission tulisi edelleenkin pitää itseään ajan tasalla jäsenvaltioiden näistä palveluista, jotta se voisi arvioida EU:n säädösten täytäntöönpanoa.

4.10 Komissio kertoo seuraavansa edelleen, onko yleispalveluvelvoitteita sisältävää voimassa olevaa alakohtaista lainsäädäntöä tarpeen tarkistaa. Komitea katsoo, että kyseisen jatkuvan arvioinnin tulisi perustua primaarioikeuden uusiin säännöksiin, käyttäjien tarpeiden muuttumiseen sekä teknisiin ja taloudellisiin muutoksiin ja tapahtua yhteistyössä sidosryhmien ja kansalaisyhteiskunnan kanssa. Tämä koskee erityisesti sen arvioimista, olisiko muilla aloilla mahdollisesti tarpeen ottaa käyttöön uusia yleispalveluvelvoitteita. Komitea on esittänyt tämän kantansa jo aikaisemmassa lausunnossa (2).

4.11 Pöytäkirjan N:o 26 1 artiklassa vahvistetaan yleishyödyllisten taloudellisten palveluiden perusperiaatteet ja sen 2 artiklassa jäsenvaltioiden toimivalta tarjota, tilata ja järjestää yleistä etua koskevia, muita kuin taloudellisia palveluja. Komitea katsoo siksi, että jäsenvaltiot vastaavat ensisijaisesti 2 artiklassa mainittujen palveluiden arvioinnista kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla, kun taas komission tehtäväksi jää yleisen valvonnan puitteissa tai selkeiden rikkomusten tapauksessa sen tarkastaminen, että kyseiset palvelut ovat yhteensopivia EU-sopimusten yleisten periaatteiden kanssa.

4.12 Komitea pitää tervetulleena komission pyrkimystä selventää yleishyödyllisiä palveluita koskevissa keskusteluissa käytettyjä erilaisia käsitteitä. Valitettavasti määritelmät ovat puutteellisia ja osittain myös virheellisiä. Esimerkiksi käsitteen ”olennaiset palvelut” merkitystä ja yleistä asemaa ei ole selvennetty, ja tässä yhteydessä jää esimerkiksi epäselväksi, vastaako hollanninkielisessä toisinnossa käytetty sana ”onmisbaar” (s. 3, toinen luetelmakohta) sanaa ”essentieel”. Lisäksi erityisten yleispalveluvelvoitteiden luettelo ei ole kattava. Komission tiedonanto tarjoaa itse esimerkin sekaannuksesta: toimintalohkon 2 otsikossa ja ensimmäisessä virkkeessä puhutaan ”olennaisista” tai ”välttämättömistä” palveluista ja sen loppuosassa ”yleispalveluvelvoitteista”. Komission tulisi hyödyntää alan asiantuntijoiden apua yleishyödyllisten palveluiden yhteydessä käytettyjen käsitteiden muotoilemiseksi yksiselitteisesti.

4.13 On myös huomauttava, että eri kieliversioita voidaan tulkita eri tavoin, eikä pelkästään peruskäsitteiden osalta. Epäselväksi jää, tarkoitetaanko eri asioita, kun hollanninkielisessä toisinnossa käytetään rinnakkain sellaisia käsitteitä kuin ”algemene toegang” ja ”universele dienst” (”yleinen saatavuus” ja ”yleispalvelu”), ”nutssectoren”, ”openbare dienstverplichting” ja ”openbare dienst taak” (”yleishyödylliset palvelut”, ”julkisen palvelun velvoite”, ”julkisten palveluiden tehtävät”). Tyypillinen esimerkki sekaannuksesta on, että komissio ilmoittaa peruskäsitteistä laatimassaan tekstilaatikossa, ettei se aio käyttää termiä ”julkinen palvelu”, mutta jo neljä kappaletta myöhemmin käyttää seuraavaa muotoilua: ”– – mahdollistavat sen, että tietyt julkiset palvelut voivat täyttää tehtävänsä – –”.

4.14 Virhetulkintojen välttämiseksi olisi suotavaa toteuttaa kaikista näistä kysymyksistä laajoja kuulemismenettelyjä ja esittää uusi selventävä käsiteluettelo. Tässä on otettava huomioon jäsenvaltioiden sosiaalijärjestelmien keskinäiset erot.

5. Erityistä

5.1 Kolmen toimintalinjan lähestymistapa (ks. kohta 3.5), jota komissio on käyttänyt tiedonantonsa laatimisessa, tarjoaa komitean mielestä hyvät puitteet lisätarkennuksille.

5.2 Ensimmäisellä toimintalinjalla pyritään selkeyttämään yleishyödyllisiä taloudellisia palveluita koskevia EU-säännöksiä ja lisäämään niihin liittyvää oikeusvarmuutta. Komitea pitää asiaa tietysti myönteisenä, sillä se on vaatinut tätä jo vuosien ajan. Valitettavasti komitean on todettava, että tavoitteen toteuttamiseksi ei esitetä uusia konkreettisia ehdotuksia.

5.3 Yleishyödyllisiä taloudellisia palveluja koskevien valtiontukisääntöjen tarkistusten osalta komissio on jo päättänyt seuraavista toimista / esittänyt seuraavia toimia:

5.3.1

Komissio aikoo antaa uuden tiedonannon aiheista, joiden tulkinnasta on noussut esiin kysymyksiä valtiollisella, alueellisella ja paikallisella tasolla.

5.3.2

Komissio aikoo vapauttaa useampia sosiaalipalveluja ennakkoilmoitus- ja arviointimenettelystä, jos ne täyttävät tietyt edellytykset. Vapautettuja palveluja ovat sairaaloiden ja sosiaalisen asuntotarjonnan lisäksi vastedes myös yleishyödylliset taloudelliset palvelut, jotka tuotetaan terveydenhuoltoon, pitkäaikaishoitoon, lastenhoitoon, työmarkkinoille pääsyyn ja paluuseen sekä muita heikommassa asemassa olevien ryhmien hoitoon ja sosiaaliseen osallisuuteen liittyvien sosiaalisten tarpeiden täyttämiseksi.

5.3.3

Komissio aikoo ottaa laaja-alaisemmat tukitoimenpiteet, joilla voi olla olennainen vaikutus sisämarkkinoiden toimintaan, perusteellisemman ja keskitetymmän valvonnan kohteeksi.

5.3.4

Komissio ehdottaa uutta nimenomaan yleishyödyllisiin taloudellisiin palveluihin sovellettavaa de minimis -sääntöä, jonka mukaan enintään 500 000 euron tukimääriä kolmen vuoden jaksolla ei lasketa tuiksi. Tiettyihin aloihin, joista komissio mainitsee erityisesti liikenteen ja yleisradiotoiminnan alat, sovelletaan edelleen alakohtaisia erityissääntöjä.

5.4 Julkisia hankintoja ja käyttöoikeussopimuksia koskevien sääntöjen uudistuksessa, jolla komissio pyrkii edistämään laadukkaampien yleishyödyllisten taloudellisten palvelujen tarjoamista, on tärkeää muistaa seuraavat näkökohdat:

5.4.1

Sosiaali- ja terveyspalveluihin on sovellettava erillistä – vähemmän tiukkaa – kohtelua, jossa otetaan huomioon näiden palveluiden erityisrooli ja -piirteet. Kyseisiä palveluita koskevia kynnysarvoja on tarkoitus korottaa, ja niiden on noudatettava vain avoimuutta ja yhdenvertaista kohtelua koskevia velvoitteita. Komissio kannustaa käyttämään kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen perustetta (komission mukaan käsite ”kokonaistaloudellisesti edullisin” kattaa myös sosiaaliset ja ympäristönäkökohdat).

5.4.2

Uudistuksella lisätään oikeusvarmuutta EU:n julkisia hankintoja koskevien sääntöjen soveltamisessa viranomaisten välisiin suhteisiin. Tässä yhteydessä komitea viittaa vastikään julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista antamaansa lausuntoon.

5.5 Komitea pitää tervetulleina komission julkaisemia ”oppaita”, jotka parantavat yleishyödyllisiä taloudellisia palveluita koskevien EU-säännösten ymmärtämistä ja soveltamista, etenkin, jos ne on laadittu yhdessä asiantuntijoiden kanssa.

5.6 Toinen toimintalinja koskee olennaisten palveluiden saatavuuden varmistamista, jossa komissio pyrkii tasapuolisesti ottamaan huomioon kilpailun lisäämisen tarpeen sekä takaamaan jokaisen kansalaisen mahdollisuuden käyttää kohtuuhintaisia, laadukkaita peruspalveluita. Sama asia on todettu myös vuonna 2004 aiheesta julkaistussa valkoisessa kirjassa.

5.7 Tässä yhteydessä komissio luettelee seuraavat oleellisten palveluiden esimerkit: postipalvelut, peruspankkipalvelut, julkinen (henkilö)liikenne, energia ja sähköinen viestintä. Kuten kohdassa 4.6 on todettu, komitea ei pidä tätä luetteloa tyhjentävänä. Myös komitea katsoo, että mainitut esimerkit ovat oleellisia palveluita, joiden on oltava kohtuuhintaisia ja joiden saamiseen tulisi olla yleinen oikeus. Tämä koskee erityisesti suojelua ja tukea tarvitsevia ihmisiä, vammaisia sekä köyhiä ja syrjäytyneitä. Mikäli syntyy ristiriita kilpailusääntöjen kanssa, yleinen etu on asetettava etusijalle.

5.8 Kolmas toimintalinja koskee korkealaatuisten aloitteiden ja erityisesti yleishyödyllisten sosiaalipalveluiden edistämistä. Kyseisten palveluiden kysyntä yhteiskunnassa kasvaa, ja samalla niiden rahoittaminen muuttuu yhtäältä talous- ja rahoituskriisin ja toisaalta väestön ikääntymisen vuoksi yhä vaikeammaksi.

5.9 Komitea muistuttaa tässä yhteydessä siitä, että se odottaa edelleen komission tiedonantoa terveyspalveluista, jonka se lupasi laatia yleishyödyllisten sosiaalipalveluiden yhteydessä.

5.10 Komissio mainitsee tämän kolmannen toimintalinjan esimerkkeinä neljä aloitetta. Komitea huomauttaa, että kolme näistä ovat yhteydessä jo aiemmin käynnistettyihin aloitteisiin. Progress-ohjelman puitteissa suunnitellun uusien rajatylittävien hankkeiden tukemisen ei tulisi siksi rajoittua pelkästään vapaaehtoisen laatukehyksen toimeenpanoon, vaan sen tulisi koskea myös hanketulosten huomioon ottamista.

5.11 Komitea suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio painottaa julkisten hankintasopimusten myöntämistä ”julkisyhteisön kannalta vähäisimmin kustannuksin” eikä välttämättä alhaisimman tarjouksen perusteella. Tämä on erityisen tärkeää pyrittäessä yhdistämään parhaalla mahdollisella tavalla sosiaalipolitiikka ja työmarkkinapalvelut, joilla on selkeä vaikutus toisiinsa. Hankintojen sosiaalisia näkökohtia on kuitenkin toteutettavana vahvemmin yhteiskunnan kaikilla tasoilla.

Bryssel 23. toukokuuta 2012

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) EUVL C 48, 15.2.2011, s. 77–80; EUVL C 128, 18.5.2010, s. 65-68; EUVL C 162, 25.6.2008, s. 42-45; EUVL C 309, 16.12.2006, s. 135-141.

(2) EUVL C 48, 15.2.2011, s. 77–80.

31.7.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 229/103

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus neuvoston asetukseksi välineen perustamisesta ydinturvallisuuteen liittyvää yhteistyötä varten”

COM(2011) 841 final

2012/C 229/19

Esittelijä: Richard ADAMS

Euroopan komissio päätti 7. joulukuuta 2011 Euroopan atominenergiayhteisön perustamissopimuksen 203 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus neuvoston asetukseksi välineen perustamisesta ydinturvallisuuteen liittyvää yhteistyötä varten

COM(2011) 841 final.

Asian valmistelusta vastannut ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 10. toukokuuta 2012.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 23.–24. toukokuuta 2012 pitämässään 481. täysistunnossa (toukokuun 23. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 146 ääntä puolesta ja 5 vastaan 6:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 Komitea pitää ehdotettua asetusta tervetulleena ja kannattaa tietyin ehdoin EU:n ydinturvallisuusalan asiantuntemuksen entistä laajempaa hyödyntämistä unionin ulkopuolisissa maissa.

1.2 Komitea panee merkille, että kautta 2014–2020 koskevan huomattavan suuren eli 631 miljoonan euron rahoituksen valvonta kuuluu komission kehitys- ja yhteistyöpääosastolle EuropeAidille ja että siihen sovelletaan kaikkia avustus- ja kehitysyhteistyöpolitiikkoja koskevia yhteisiä sääntöjä ja menettelyitä. Komitea odottaa tämän parantavan vastuuvelvollisuutta, avoimuutta sekä johdonmukaisuutta muihin tukiohjelmiin nähden.

1.3 ETSK panee merkille, että komissio aikoo toimittaa sille vuodesta 2016 alkaen kahden vuoden välein raportin kyseisen EU:n ulkoisen rahoitusavun ohjelman täytäntöönpanosta, tuloksista, keskeisistä saavutuksista ja vaikutuksista, ja komitea aikoo osallistua varauksettomasti tähän tarkastus- ja arviointiprosessiin. Ohjelmien väliarvioinnin oikea-aikaisen suunnittelun avulla tulisi maksimoida valmiudet saavuttaa tuloksia ja se olisi tehtävä yhteistyössä maantieteellisten ohjelmien / kumppanimaissa sijaitsevien EU:n lähetystöjen kanssa.

1.4 Huomattakoon, että eurooppalaisen kansalaisyhteiskunnan näkemykset ydinvoiman kehittämisestä yleensä vaihtelevat merkittävästi eri jäsenvaltioissa, ja tämä tulisikin ottaa selkeämmin huomioon eräissä asetuksen näkökohdissa.

1.5 Olisi erityisesti selvennettävä unionin kansalaisille veronmaksajina, että pääosa ohjelman menoista ohjataan suoraan kunnostustoimiin ja että vain pieni osa menoista varataan turvallisuusneuvontaohjelmiin kasvaville talouksille, joissa poliittinen ja yhteiskunnallinen vakaus voidaan taata.

1.6 Kehittyvän talouden maiden avustamiseksi komission olisi ehdotettava, että tehdään ydinturvallisuuden neuvontatyöhön liittyviä kriteerejä ja ehtoja koskeva kansainvälinen yleissopimus niiden muutamien maiden välille, jotka kykenevät tarjoamaan tällaista neuvontaa. Yleissopimuksesta riippumatta ydinturvallisuuteen liittyvän yhteistyön välineessä olisi sovellettava kasvavia talouksia koskevia selkeitä kriteerejä seuraavissa kysymyksissä:

—	Valtio täyttää kansallista ja kansainvälistä vakautta koskevat vähimmäisvaatimukset.

—	Valtio kykenee ja on valmis varmistamaan ydinvoiman käyttöönottamiseksi tarvittavien hallinnollisten, tieteellisten ja teknisten rakenteiden luomisen.

—	Valtio kykenee asettamaan pysyvästi käyttöön korkeatasoisen sääntelyvallan tarvitsemat taloudelliset, tekniset ja teollisuuden resurssit, varmistamaan kaikin tarvittavin keinoin turvallisen toiminnan ja tarjoamaan pitkällä aikavälillä turvallisen jätteenkäsittelyohjelman.

1.7 Mainittujen vaatimusten on sisällyttävä asetuksen varsinaiseen tekstiin, ei sen liitteeseen, koska ne koskevat yleisiä kansainväliseen ydinturvallisuuteen, kansainvälisiin suhteisiin ja kansainväliseen turvallisuuteen liittyviä merkittäviä periaatteita.

1.8 Avustushankkeita olisi toteutettava kehittyvän talouden maassa vain, jos se on allekirjoittanut ydinsulkusopimuksen ja sen pöytäkirjat, ydinturvallisuutta koskevan yleissopimuksen ja radioaktiivisen jätteen turvallista käsittelyä koskevan yleissopimuksen.

1.9 Resursseja teknisen laitteiston hankintaan olisi tarjottava vain turvallisuuden varmistamiseen liittyvissä poikkeuksellisissa olosuhteissa. Komission olisi laadittava kriteerit tätä varten ja niistä on raportoitava. Tukea ei tule antaa alan toimijoille.

1.10 Avoimuuden parantamiseksi suositellaan, että julkaistaan nykyisen ohjelman saatavilla olevia tapaustutkimuksia sekä parannetaan EuropeAid-kotisivun asua ja linkitystä.

1.11 Ydinturvallisuuteen liittyvän yhteistyön välineen ohjelmissa tulisi myös edistää ja arvioida valmiuksia sisällyttää sitovia välineitä jokaisen kohdemaan lainsäädäntöön sellaisissa olosuhteissa, joissa ne lisäisivät Kansainvälisen atomienergiajärjestön (IAEA) sopimusten ja yleissopimusten tehoa.

1.12 Komitea suosittaa erityisesti, että tuetaan kohdemaiden sisä- tai ulkopuolella toimiva riippumattomia kansalaisyhteiskunnan järjestöjä, jotka pyrkivät erityistoimenpiteillä parantamaan ydinturvallisuuskulttuurin vastuullisuutta ja avoimuutta.

2. Johdanto

2.1 Euroopan ulkopuolisten maiden ydinturvallisuus ja ydinturvajärjestelyt nousevat aika ajoin perinpohjaisen tarkastelun kohteeksi. Selvimmät esimerkit tästä ovat vuonna 1979 Three Mile Islandissa, vuonna 1986 Tšernobylissä ja vuonna 2011 Fukushimassa sattuneet onnettomuudet. Tämänkaltaisilla onnettomuuksilla on maailmanlaajuinen vaikutus, ja ne ovat osoittaneet suunnitteluvirheiden, heikon turvallisuuskulttuurin sekä puutteellisen käyttöturvallisuuden ja riittämättömien sääntelypuitteiden katastrofaaliset seuraukset.

2.2 Vuonna 2010 oli toiminnassa 441 kaupallista ydinreaktoria 30 maassa ympäri maailmaa. Monet niistä on rakennettu 70- ja 80-luvuilla, ja niiden keskimääräinen elinkaari on noin 35 vuotta. Lisäksi 56 valtiossa on yhteensä noin 250 siviilikäyttöön tarkoitettua tutkimusreaktoria. Tämän lisäksi yli 60 ydinreaktoria on rakenteilla ja yli 150 reaktoria on suunnitteilla. Uusia ydinreaktoreita rakennetaan pääasiassa Kiinassa, Intiassa ja Venäjällä, mutta mahdollisesti myös Kaakkois-Aasiassa, Etelä-Amerikassa ja Lähi-idässä. Sähkön kysyntä kasvaa vääjäämättä, ja valtiot saattavat myös pyrkiä lisäämään ydinvoimalla tuotetun sähkön vientiä.

2.3 Merkittäviä ja mahdollisesti maailmanlaajuisesti vaikuttavia ydinturvallisuuskysymyksiä nousee esiin niin kauan kuin ydinvoimaloita on toiminnassa riippumatta siitä, toteutuuko ydinvoiman ”uusi tuleminen”. Näin ollen EU päättelee, että sen on perusteltua kiinnittää huomiota ja puuttua eräisiin kansainvälisen ydinturvallisuuden näkökohtiin, erityisesti koska EU on vuonna 1957 tehdystä Euratom-sopimuksesta alkaen kehittänyt alan tutkimusta ja asiantuntemusta teknologiassa, käytännön toteutuksessa ja sääntelyssä. Euroopassa sijaitsee noin kolmasosa maailman ydinvoimakapasiteetista ja sillä on laajin kokemus erilaisista dynaamisista sääntely- ja turvallisuusjärjestelmistä ja näin ollen myös alan merkittävää osaamista. Tšernobylin katastrofi osoitti traagisella tavalla unionin ulkopuolisten maiden turvallisuusjärjestelmien mahdolliset heikkoudet, ja sen vaikutuksesta kehitettiin dynaaminen ja ennakoiva lähestymistapa ydinturvallisuusalan yhteistyöhön ja osaamisen jakamiseen.

2.4 EU:n ulkopuolisille maille annettiin vuodesta 1991 alkaen EU:n Tacis-ohjelman (tekninen apu Itsenäisten valtioiden yhteisölle) puitteissa merkittävää tukea ydinturvallisuuden alalla. Tuki oli suunnattu turvallisuuden analysointiin, avun antamiseen ydinvoimaloille paikan päällä (joissakin tapauksissa tähän sisältyivät myös laitteiden toimitukset voimalan toiminnan valvonnan parantamiseksi), sääntely- ja lupien myöntämistoimenpiteisiin sekä ydinjätehuoltoon. EU osallistui Tacis-ohjelman kautta myös laajempiin kansainvälisiin aloitteisiin, kuten toimiin Tšernobylissä. Noin 1,3 miljardia euroa osoitettiin ydinturvallisuusalan tukemiseen erityisesti Venäjällä ja Ukrainassa sekä huomattavasti pienemmässä määrin Armeniassa ja Kazakstanissa.

2.5 Vuonna 2007 Tacis-ohjelma korvattiin ydinturvallisuuteen liittyvän yhteistyön välineellä (1). Välineen tarkoituksena on nimenomaan edistää ja kehittää ydinturvallisuutta, eikä sen soveltamisalaa ole enää rajoitettu pelkästään Neuvostoliiton hajoamisen seurauksena syntyneisiin valtioihin. Välineen talousarvio kaudella 2007–2013 on 524 miljoonaa euroa, ja sillä rahoitetaan toimia, jotka liittyvät seuraaviin aloihin: ydinturvallisuuden parantaminen, ydinjätteen turvallinen kuljettaminen, käsittely ja loppusijoitus, entisten ydinvoimala-alueiden kunnostaminen, suojelu radioaktiivisista materiaaleista johtuvaa ionisoivaa säteilyä vastaan, hätävalmiustoimet sekä ydinturvallisuusalan kansainvälisen yhteistyön edistäminen.

2.6 EU tekee tiivistä yhteistyötä IAEA:n kanssa ja myöntää usein toimeenpanorahoitusta suositelluille ohjelmille, jotka muuten jäisivät rahoittamatta.

2.7 Uutena haasteena ovat unionin ulkopuolisten maiden aikeet aloittaa ydinvoimaloiden rakentaminen. Eräiden tällaisten kasvavan talouden maiden poliittiset rakenteet eivät ehkä aina ole vakaita ja niiden toimivallan jaossa, demokraattisessa valvonnassa, hallintorakenteiden kokemuksessa ja korkean riskin teknologioiden hallintaa koskevassa asiantuntemuksessa saattaa olla puutteita. Ydinturvallisuudelle voi aiheutua uusia riskejä, mikäli tällaisia maita kannustetaan epäsuorasti ydinteknologian kehittämiseen luomalla niiden ydinenergiaohjelmalle luotettavuuden vaikutelmaa EU:n avustusten välityksellä.

2.8 Riippumatta mainituista seikoista ja unionin ulkopuolisten maiden aikomuksista aloittaa ydinvoiman hyödyntäminen ETSK tiedostaa, että ydinvoiman siviilikäyttöön liittyy plutoniumin ja muiden radioaktiivisten aineiden tuotanto sekä teknisen osaamisen kehittäminen, mikä voi aiheuttaa ydinvoimaan liittyviä kansainvälisiä vaaratilanteita ja lisätä jännitteitä. Tällaiset riskit voivat lisääntyä epävakaissa unionin ulkopuolisissa maissa.

3. Ehdotetun asetuksen tiivistelmä

3.1 Nyt ehdotettu asetus koskee ydinturvallisuuteen liittyvän yhteistyön välineen perustamiseksi vuonna 2007 annetun asetuksen uudelleenlaatimista, ja sillä muutetaan muun muassa asetuksen maantieteellistä soveltamisalaa sisällyttämällä siihen kaikki EU:n ulkopuoliset valtiot sekä täsmennetään yhteistyön ensisijaiset alat ja edellytykset. Vastuu toimenpiteiden toteuttamisesta on komission kehitys- ja yhteistyöpääosastolla EuropeAidilla yhteistyössä Euroopan ulkosuhdehallinnon pääosaston, energian pääosaston ja yhteisen tutkimuskeskuksen kanssa. Asetus on unionin ulkoisen toiminnan välineiden täytäntöönpanoa koskevien yhteisten sääntöjen ja menettelyiden alainen (COM(2011) 842 final). Se tarjoaa myös yksinkertaistetun lähestymistavan seuraavien välineiden käyttöön: kehitysyhteistyön rahoitusväline (DCI), demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskeva eurooppalainen rahoitusväline (EIDHR), Euroopan naapuruuspolitiikan rahoitusväline (ENI), vakautusväline (IfS), liittymistä valmisteleva tukiväline (IPA) ja kumppanuusväline (PI).

3.2 Asetus edistää ydinturvallisuuden ja säteilyturvan korkean tason saavuttamista sekä ydinmateriaalivalvonnan tehokasta ja tuloksellista soveltamista yhteisön ulkopuolisissa maissa. Kattava lähestymistapa sisältää ydinvoimaloiden polttoaineen hankintaan, uudisrakentamiseen, toimintaan, käytöstä poistamiseen ja jätteen käsittelyyn liittyvät kysymykset. Komission mukaan IAEA:n vertaisarvioinnilla arvioidaan hankkeen edistymistä eli käytettyä polttoainetta, ydinjätettä ja käytöstä poistoa koskevien strategioiden, niitä koskevien lainsäädäntö- ja sääntelykehysten sekä hankkeiden täytäntöönpanon kehitystä ja IAEA:n ydinmateriaalivalvontaa koskevissa raporteissa osoitettujen ongelmien määrää ja merkittävyyttä.

3.3 Asetuksella pyritään varmistamaan toimien yhdenmukaisuus EU:n poliittisten tavoitteiden ja muiden unionin ulkopuolisten maiden kanssa toteutettavien kehitysyhteistyötoimenpiteiden kanssa laatimalla aluksi strategia-asiakirjoja ja sen jälkeen alustavan 4 vuoden jakson ja myöhemmin 3 vuoden jakson käsittäviä suuntaa-antavia monivuotisia ohjelmia.

3.4 Asiakirjan liitteessä määritellään asetuksella tuettavat erityistoimenpiteet ja yhteistyön edellytykset, mukaan luettuina ensisijaiset yhteistyöalat, joiden puitteissa 631 miljoonan euron talousarvio käytetään seitsemän vuoden kauden aikana.

4. Yleistä

4.1 Komitea panee merkille ydinturvallisuusalan tuki- ja yhteistyöohjelmien kehityksen 20 viime vuoden aikana. Nyt ehdotetulla asetuksella tätä kehityskulkua jatketaan, ja samalla pyritään osoittamaan selkeästi, että pääasiallisena tavoitteena ei ole ydinenergian käytön edistäminen vaan sen turvallisuus (COM(2011) 841 final, liite, ”Yleiset edellytykset”, viimeinen kohta). Komitea ymmärtää, että ohjelman tavoitteena ei ole kannustaa kehittyvän talouden maita ottamaan käyttöön ydinteknologiaa. Sen vuoksi olisi korostettava kustannustasapainoa aiempien ohjelmien ja ydinturvallisuusyhteistyövälineeseen ehdotettujen ohjelmien välillä. Epäilyjen hälventämistä helpottaisi etenkin se, jos voitaisiin selventää, että suurin osa ohjelman menoista suunnataan kunnostukseen ja vain pieni osa kohdennetaan kasvavien talouksien turvallisuusneuvontaa koskeviin ohjelmiin.

4.2 Edellä selostetulla tavalla tunnustettaisiin myös se mahdollisuus, että ohjelman aikaisemmissa vaiheissa ei tehty ollenkaan tai ainakaan riittävän hyvin selväksi ensisijaisia turvallisuuteen liittyviä perusteita tiettyjen operatiivisten toimien tukemiselle. Tällaiset toimet edistävät osaltaan ydinvoimaloiden laajennettua ja myös turvallista käyttöä. Ydinvoiman hyödyntäminen on edelleen kysymys, jonka suhteen Euroopan julkinen mielipide on jakaantunut, kun taas korkeimpien mahdollisten turvallisuusstandardien edistämistä pidetään yleisesti tärkeänä.

4.3 Komitea katsoo, että ei ole vielä käsitelty perusteellisesti kysymystä siitä, tarjoaisiko EU:n mukanaolo ydinturvallisuuteen liittyvän yhteistyön välineen kautta hiljaisen suostumuksen ja kannustusta kehittyville ydinohjelmille etenkin epävakaisissa kasvavan talouden maissa. Komitea ymmärtää, että ydinturvallisuuteen liittyvän yhteistyön välineen alainen erityinen hankerahoitus edellyttäisi tiukkoja ehtoja, mutta alustavaa vuoropuhelua ja keskustelua ydinenergiaan liittyvistä kysymyksistä voitaisiin käydä kuitenkin minkä tahansa unionin ulkopuolisen maan kanssa ilman mitään ennakkoedellytyksiä.

4.4 EU:n tavoitteena on oltava kannustamatta unionin ulkopuolisissa maissa sellaisten ydinenergiaan liittyvien valmiuksien kehittämistä, jotka voisivat luoda uusia riskejä ydinturvallisuudelle tai kansainväliseen turvallisuuteen vaikuttavia ydinuhkia. Tähän liittyviä arviointikriteerejä on ehdotettu kohdassa 1.6. EU voi saavuttaa maailmanlaajuisen johtoaseman ydinenergian turvallisen siviilikäytön alalla soveltamalla unionissa tiukkoja ydinturvallisuusstandardeja.

4.5 Ydinturvallisuusyhteistyövälineen ohjelmien panosta pidetään myös arvokkaana ja EU:n yleisen edun mukaisena sellaisissa maissa, joiden teollisuuden, tieteen ja tutkimuksen perusta on rajallinen, jotka ovat käynnistäneet tai aikovat käynnistää kaupallisia ydinvoiman tuotanto-ohjelmia ja jotka täyttävät vakautta koskevat vähimmäisvaatimukset. On hyvinkin mahdollista, että yhteistyössä IAEA:n kanssa toteutetulla parhaiden käytänteiden tukemisella on vahvistettu teknologia- ja sääntelyjärjestelmiä maissa, joilla on rajallisemmat resurssit. Ei kuitenkaan ole helppoa muodostaa selkeää kuvaa siitä, millä tavoin nämä hyödyt saavutetaan nykyisten ja tulevien ydinturvallisuusyhteistyövälineen ohjelmien avulla.

4.6 Edellä mainituista syistä ehdotetaan, että komissio ryhtyy lisätoimiin turvallisuuden ensisijaisen aseman korostamiseksi tulevassa ydinturvallisuuteen liittyvän yhteistyön välinettä koskevassa ohjelmassa. Voitaisiin esimerkiksi julkaista nykyisen ohjelman saatavilla olevia tapaustutkimuksia, parantaa EuropeAid-kotisivun asua ja linkitystä sekä yleisesti nostaa tämän merkittävän ohjelman profiilia. Tämä lähestymistapa lisäisi myös avoimuutta ja kannustaisi vastuuvelvollisuuteen. Koska asetuksessa edistetään ydinturvallisuuden korkean tason saavuttamista, ehdotetaan, että siinä viitataan esimerkiksi Läntisen Euroopan ydinturvallisuusviranomaisten järjestön (WENRA) uusien ydinvoimaloiden turvallisuustavoitteita koskeviin periaatteisiin.

5. Erityistä

5.1 On huomattava, että vastoin asetusehdotuksen perusteella kenties syntyvää vaikutelmaa ydinturvallisuutta koskevat unionin direktiivit eivät sisällä teknisiä turvallisuusmääräyksiä ja sääntelyjärjestelmän velvoitteet käsittävät vain joitakin ydinturvallisuutta koskevan yleissopimuksen yleisiä vaatimuksia.

5.2 Ehdotuksessa todetaan myös, että EU:ssa on olemassa kattava turvallisuusarviointi. Nykyiset ”stressitestit” ovat kuitenkin vain täydentäviä turvallisuusarviointeja. Niiden perustana ei ole turvallisuusvaatimuksia, joilla pyrittäisiin selvittämään, mitä turvallisuusjärjestelmän pettäessä tapahtuu. On myös todettu, että prosessi on rajallinen, koska sen ajallinen kesto on erittäin lyhyt. Näistä rajoitteista huolimatta EU:n lähestymistavan vahvuutena ydinturvallisuuden alalla on se aikomus, että stressitestit ovat ensimmäinen askel pyrittäessä kehittämään ja parantamaan turvallisuuskulttuuria edelleen ja pidettäessä tavoitteena korkeimman mahdollisen tason standardien toteuttamista. Eurooppalaisissa ydinvoimaloissa meneillään olevien stressitestien väliaikaiset päätelmät osoittavat, että tarvitaan lisää muutoksia, parannuksia ja sääntelyä. Nämä toimet tulisi sisällyttää mahdollisimman pikaisesti ydinturvallisuuteen liittyvän yhteistyön välinettä koskevaan ohjelmaan.

5.3 On huomattava, että institutionaalisesti EU:lla on erittäin rajallinen kokemus ydinenergiaan liittyvistä kysymyksistä ja että ydinturvallisuuteen liittyvän yhteistyön välineen hankkeista vastaavat enimmäkseen jäsenvaltioiden organisaatiot. Komissiolla voi olla hyvät edellytykset analysoida ja pohtia kriittisesti ja perusteellisesti eurooppalaisten standardien ja käytäntöjen monimuotoisuutta, mutta sen olisi pyrittävä kehittämään myös sisäisiä valmiuksiaan ja riippumatonta asiantuntemusta.

5.4 Ydinturvallisuusyhteistyövälinettä koskevassa ehdotuksessa todetaan, että välineen päämääränä on poistaa ydinvahingon vaara. On kuitenkin huomattava, että samoin kuin ajateltaessa riskien poistamista minkä tahansa monimutkaisen teollisen prosessin yhteydessä, tekniseltä kannalta tämän tavoitteen saavuttamista ei voida taata. Tämä pätee erityisesti vakavan ydinonnettomuuden estämiseen. Onkin selvennettävä, että tavoitteena on vaaratilanteiden ja onnettomuuksien estäminen tunnetuimpien standardien mukaisesti. On myös todettava, että usko riskien poistumiseen ei edistä korkeatasoista turvallisuuskulttuuria missään prosessissa.

5.5 Komissio ehdottaa viranomaistoiminnan vertaisarviointien (IRRS) ja IAEA:n käyttöturvallisuuden arviointiryhmän (OSART) tulosten käyttöä indikaattoreina, mutta kummankin tahon merkitys on rajallinen, koska niitä ei ole tarkoitettu valvontatehtäviin. Ne eivät esimerkiksi pystyneet torjumaan Fukushiman onnettomuutta. Lisäksi kumpaakaan näistä välineistä ei ole tarkoitettu ydinvoimaloiden turvallisuustilanteen arviointiin. Ydinvoimaloiden kansainvälinen valvonta on edelleen monimutkainen ja kiistanalainen asia.

5.6 Välineen ohjelmissa tulisi myös harkita tapauskohtaisesti mahdollisuutta kannustaa sitovien välineiden sisällyttämistä jokaisen kohdemaan lainsäädäntöön sellaisissa olosuhteissa, joissa ne lisäisivät IAEA:n sopimusten ja yleissopimusten tehoa.

5.7 Asetuksen perusteluissa todetaan, että ulkoisia toimia koskevassa julkisessa kuulemisessa ylivoimaisesti suurin osa vastaajista katsoi, että tulevissa välineissä ja hankkeiden ja ohjelmien täytäntöönpanossa olisi panostettava entistä enemmän seuranta- ja arviointijärjestelmiin. Komitea toteaa, että huolimatta siitä, että komission kehitys- ja yhteistyöpääosasto EuropeAid on perustettu äskettäin, sillä on käytössään runsaasti alan kokemusta ja asiantuntemusta ja se tulee epäilemättä hyödyntämään niitä täysipainoisesti.

5.8 Komitea panee kuitenkin merkille, että tuettavien erityistoimenpiteiden luettelo ei sisällä tukea kohdemaiden sisä- tai ulkopuolella toimiville riippumattomille kansalaisyhteiskunnan järjestöille, jotka pyrkivät erityistoimenpiteillä parantamaan ydinturvallisuuskulttuurin vastuuvelvollisuutta ja avoimuutta. Tällaiset toimet sallitaan vakautusvälineen ja myös demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen puitteissa, ja komitea suosittaa erittäin voimakkaasti, että kyseinen tuki sisällytetään myös ydinturvallisuusyhteistyövälinettä koskevassa ohjelmassa sallittuihin toimiin.

5.9 Komitea toteaa, että joustavuutta voidaan luoda ryhmittämällä tuetut toimet ja yhteistyökriteerit liitteeseen, jota voidaan muuttaa yhteisessä täytäntöönpanoasetuksessa määritellyn tarkastelumenettelyn mukaisesti. On kuitenkin harkittava, olisiko kansainväliseen ydinturvallisuuteen liittyviä keskeisiä periaatteellisia kysymyksiä sisällytettävä itse asetukseen.

5.10 Yhteistyökriteereissä on jonkin verran liikkumavaraa. Komitea suhtautuu tähän myönteisesti ottaen huomioon kaikki maat, joilla on toimivia ydinvoimaloita. Voi olla myös aiheellista saada unionin ulkopuolisia maita mukaan toimintaan hyvin laajalti jo valmistelevassa ja alustavassa vaiheessa. Ei ole unionin kansalaisten turvallisuuden edun mukaista asettaa lisää rajoittavia kriteereitä kohdemaiden valinnalle. Komitea katsoo, että EU:n avunsaantimahdollisuuksia, asiantuntemusta, analysointia ja neuvontaa voidaan ja niitä tulisi hyödyntää maissa, jotka ovat päättäneet aloittaa sähköntuotannon ydinvoimaloissa ja joiden vahvuutena on aktiivinen, riippumaton ja järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta. On kuitenkin kiinnitettävä erityistä huomiota kumppanimaiden poliittiseen vakauteen pitkällä aikavälillä ja valmiuksiin varmistaa siviiliturvallisuus.

5.11 Näin ollen komitea ehdottaa, että ydinturvallisuusyhteistyövälineen avulle määritellään vähimmäisvaatimukset ja että tehdään ydinturvallisuuden neuvontatyöhön liittyviä ehtoja koskeva kansainvälinen yleissopimus EU:n ja niiden muutamien valtioiden välille, jotka kykenevät tarjoamaan tällaista neuvontaa (lähtökohtana olisivat G8-maiden ydinturvallisuustyöryhmässä käytävät keskustelut ja vastaavat keskustelut IAEA:ssa ja myös EU:ssa).

Bryssel 23. toukokuuta 2012

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) EUVL L 81, 22.3.2007, s. 1.

31.7.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 229/108

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle eläinten suojelua ja hyvinvointia koskevasta Euroopan unionin strategiasta vuosille 2012–2015”

COM(2012) 6 final

2012/C 229/20

Esittelijä: José María ESPUNY MOYANO

Euroopan komissio päätti 19. tammikuuta 2012 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle eläinten suojelua ja hyvinvointia koskevasta Euroopan unionin strategiasta vuosille 2012–2015

COM(2012) 6 final.

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 11. toukokuuta 2012.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 23.–24. toukokuuta 2012 pitämässään 481. täysistunnossa (toukokuun 23. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 146 ääntä puolesta ja 3 vastaan 9:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät

1.1 ETSK pitää yleisesti ottaen tervetulleena komission esittämää eläinten hyvinvointia koskevaa strategiaa. Komitea tukee kuluttajien oikeutettua pyrkimystä taata elintarviketurvallisuus ja kannattaa myös laatua painottavaa eurooppalaista tuotantostrategiaa.

1.2 ETSK:n havaintojen mukaan voimassa olevien normien täytäntöönpanossa on ongelmia, jotka aiheutuvat niiden noudattamiseen annettavan tuen puutteesta ja unionin tuotannon kilpailukyvyn heikkenemisestä.

1.2.1 Ei ole olemassa välineitä, joilla korvattaisiin eläintuotannon kilpailukyvyn heikkeneminen, sillä markkinat eivät absorboi eläinten hyvinvointia koskevan EU:n politiikan aiheuttamia lisäkustannuksia. On pelättävissä vieläkin suurempi markkinaosuuden menetys sekä sisä- että vientimarkkinoilla. Työmarkkinat ja työolosuhteet on jätetty huomiotta.

1.2.2 ETSK korostaa jälleen kerran, että kaikkien tuontituotteiden tulee täyttää samat tuotantostandardit kuin unionin tuotannon ja kauppasopimuksissa tulee noudattaa vastavuoroisuuteen perustuvaa lähestymistapaa.

1.3 Alan toimijoille ja työntekijöille sekä viranomaisille suunnattu eläinten hyvinvointia koskeva jatkuva koulutus on olennainen osa strategiaa. ESTK pitää myös hyvin tärkeänä, että osa yhteistyömäärärahoista suunnataan unionin ulkopuolisten maiden viranomaisten, yrittäjien ja työntekijöiden koulutukseen, joka koskee eläinten hyvinvointia tuotantoprosessissa.

1.4 Unionin normien täytäntöönpano edellyttää määrärahojen mukauttamista, jotta tuottajat voivat tehdä tarpeelliset investoinnit ja saada lisäkustannukset korvattua. YMP:n tulee täydentää tätä strategiaa ja antaa strategialle sille kuuluva tärkeä rooli.

1.5 On laadittava viestintästrategia, jossa painotetaan yhteiskunnallisia kysymyksiä ja otetaan huomioon alan tieteellinen tutkimus ja edistys sekä tuottajien, työntekijöiden ja kuluttajien eri näkökulmat. Viestintä ei voi perustua vain pakollisiin merkintöihin. Tulee laatia kuluttajille suunnattuja johdonmukaisia tiedotusohjelmia, jotka auttavat heitä tekemään päätöksiä mahdollisimman monen tekijän perusteella. Elintarvikkeiden myynninedistämisvaroilla on keskeinen rooli siinä, että tuotannonalat saadaan osallistumaan aktiivisesti tehtävään.

1.6 ETSK katsoo, että kaikkien työmarkkinaosapuolten ja kuluttajien tulee osallistua eurooppalaiseen viitekeskusten verkkoon, jolla on ratkaisevan tärkeä rooli eläinten hyvinvointia koskevan strategian kehittämisessä, koska se

a.	koordinoi EU:n tutkimuskeskusten toimintaa

b.	helpottaa lainsäädännön täytäntöönpanoa (käytännöllisten osoittimien kehittäminen, toimijoiden, työntekijöiden ja viranomaisten kouluttaminen)

c.	osallistuu normien sosioekonomisten ja kilpailukykyyn kohdistuvien vaikutusten arviointiin

d.	tukee tiedotus- ja viestintätoimia.

1.7 Elintarvikeketjun heikoimpien lenkkien vahvistaminen antaa mahdollisuuden jakaa oikeudenmukaisemmin eläinten hyvinvointia koskevien normien aiheuttamat lisäkustannukset ja ylläpitää tällä tavoin maaseutualueiden tuotantorakennetta ja kehitystä.

1.8 Komission kiitettävä pyrkimys yksinkertaistamiseen ei vastaa sen aikomusta laajentaa soveltamisalaa muihin lajeihin ja yksityiskohtaistaa olemassa olevia normeja.

2. Tiedonannon tiivistelmä

2.1 Komission tiedonannon tavoitteena on viitoittaa eläinten hyvinvointia koskevan EU:n politiikan etenemistä vuosiksi 2006–2010 laaditun toimintasuunnitelman jatkona.

2.2 Asiakirjassa todetaan, että EU on ponnistellut ahkerasti eläinten hyvinvoinnin parantamiseksi. Siinä huomautetaan, että eläinten hyvinvointia koskevaa EU:n politiikkaa ei toteuteta yhdenmukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa ja että sitovia normeja ei ole saatettu voimaan määräajassa. On kuitenkin pohdittava, voidaanko ”yhden koon” mallilla parantaa tuloksia eläinten hyvinvoinnin alalla.

2.3 Eläinten hyvinvointia koskevan EU:n politiikan arvioinnissa todetaan, että hyvinvointivaatimukset ovat aiheuttaneet kotieläintuotanto- ja eläinkoealalle lisäkustannuksia.

2.4 Siinä todetaan niin ikään, että kuluttajien ostopäätöksiin vaikuttaa lähinnä hinta ja että eläinten hyvinvointi on vain yksi tuotteiden valintaan vaikuttavista lisätekijöistä.

2.5 Asiakirjassa vahvistetaan, että lainsäädäntöä tulee yksinkertaistaa ja samalla tulee tarkastella sellaisia seikkoja kuin eläimiä käsittelevien ihmisten pätevyys tiettyjen lajien ja tuotantojärjestelmien osalta sekä jäsenvaltioiden elintarviketarkastajien ja -teknikkojen koulutus. Asiakirjassa todetaan myös, että hyvinvointinormit koskevat tiettyjä lajeja, mutteivät kaikkia.

2.6 Edellä todetun pohjalta esitetään kahdentyyppisiä strategisia toimia:

—	Yksinkertaistetaan säännöstöä ja helpotetaan sen täytäntöönpanoa.

—	Vahvistetaan komission jo toteuttamia toimia.

3. Yleistä

3.1 ETSK on tyytyväinen esitettyyn strategia-asiakirjaan ja komission aikomukseen parantaa olosuhteita, jotka edistävät EU:n tavoitteiden saavuttamista alalla.

3.2 ETSK tukee kuluttajien oikeutettua pyrkimystä taata elintarviketurvallisuus ja kannattaa myös laatua painottavaa eurooppalaista tuotantostrategiaa. Se kehottaa kuitenkin komissiota toteamaan, että eläinten hyvinvointia koskeva strategia aiheuttaa tuottajille lisäkustannuksia, jotka saadaan vain harvoin korvattua myyntihintaa nostamalla. Lisäksi eurooppalainen kotieläintuotanto kärsii vastavuoroisuuden puutteesta unionin ulkopuolisten maiden kanssa tehdyissä sopimuksissa.

3.3 ETSK pahoittelee, ettei komissio mainitse tiedonannossaan selvästi työntekijöiden työolosuhteita, sillä viime kädessä juuri he käsittelevät eläimiä. Lisäksi on korostettava voimakkaasti jatkuvaa koulutusta ja ehdotuksesta aiheutuvien muutosten edellyttämien uusien pätevyyksien hankkimista.

3.4 ETSK on tyytyväinen tavoitteeseen yksinkertaistaa eläinten hyvinvointia koskevaa unionin lainsäädäntöä sekä parantaa EU:n maatalouden kilpailukykyä. Strategiassa ei kuitenkaan käsitellä asianmukaisesti eräitä tärkeitä kysymyksiä, joita korostetaan eläinten hyvinvointia koskevan EU:n politiikan arviointikertomuksessa ja joiden tulisi olla painopistealoja vuosina 2012–2015.

3.5 Komissio myöntää, että toimintasuunnitelman ja eläinten hyvinvointia koskevan EU:n politiikan tuloksissa on eräitä puutteita, ja kutsuu niitä ”keskeisiksi yhteisiksi tekijöiksi, jotka vaikuttavat eläinten hyvinvointitilanteeseen unionissa”. Komissio ei kuitenkaan tee syvällistä analyysiä eikä näin ollen tarjoa tarkoituksenmukaisia ratkaisuja havaittuihin ongelmiin.

3.5.1 Komissio toteaa, että jäsenvaltiot eivät sovella säännöksiä täysimääräisesti huolimatta pitkistä siirtymäkausista ja myönnetyistä tuista. Komissio ei kuitenkaan analysoi kriittisesti sosioekonomista todellisuutta eikä tuotantotilannetta EU:n eri jäsenvaltioissa ja mainitsee vain ”eläinten hyvinvointiin liittyvien näkökohtien kulttuurisen hyväksynnän” vaihtelevan maittain. Komissio ei mainitse asiakirjassaan kotieläintuotantojärjestelmien eroja, kuluttajien kysyntää, eläinten hyvinvointia koskevien vähimmäisvaatimusten noudattamisen synnyttämiä liiketoimintaetuja eikä sopeutumiseen myönnettäviä tukia, joita ei ole yhdenmukaistettu koko EU:ssa.

3.5.2 Eläinten hyvinvointia koskeva EU:n politiikka tulee suunnata nykyistä huomattavasti enemmän sekä markkinoihin että kuluttajien turvallisuuteen. On olennaisen tärkeää, että tuottajille korvataan ylimääräiset tuotantokustannukset ja että kuluttajat ovat tietoisia tuottajien tekemistä parannuksista ja ponnistuksista sekä eurooppalaisen mallin mukaisesti tuotettujen elintarvikkeiden suuremmasta arvonlisästä. Lisäksi elintarvikeketjussa tulisi vallita tasapaino, mitä ei tällä hetkellä tapahdu.

3.5.3 Komission tiedonannossa ilmoitettu aikomus yksinkertaistaa eläinten hyvinvointia koskevia sääntöjä on ristiriidassa sen maininnan kanssa, että on tarpeen laajentaa soveltamisalaa muihin lajeihin ja yksityiskohtaistaa olemassa olevia normeja. Strategiaan ei ole kirjattu eläinten hyvinvointia koskevan EU:n politiikan arviointiin sisältyvää suositusta selvittää muita kuin lainsäädännön keinoja täydentää voimassa olevaa lainsäädäntöä; niistä mainittakoon alan sidosryhmien tai arvoketjun lenkkien, työmarkkinaosapuolten ja kuluttajajärjestöjen ja hallintoelinten väliset sopimukset, jotka voivat tuottaa toivottuja tuloksia hallintotaakkaa lisäämättä.

4. Erityistä

4.1 EU:n eläinten hyvinvoinnin tukemiseen osoittamat määrärahat (70 miljoonaa euroa vuodessa) ovat selvässä ristiriidassa sen toteuttamiseen tarvittavien investointien kanssa ja vieläkin enemmän, jos mukaan luetaan lainsäädännöstä kotieläintuotannon alalle aiheutuvat kustannukset (2800 miljoonaa euroa eläinten hyvinvointia koskevan EU:n politiikan arvioinnin mukaan). Strategiassa ei ehdoteta konkreettisia ja toteuttamiskelpoisia toimia, joilla ratkaistaisiin kustannusten lisääntymisen ja toimeenpanolle annettavan tuen puuttumisen aiheuttamat ongelmat.

4.2 Tuottajien kilpailukyvyn parantamiseksi tulee optimoida eläinten hyvinvointia koskevan EU:n politiikan ja yhteisen maatalouspolitiikan synergiavaikutukset. EU:n tulee muodostaa vuoden 2013 jälkeisessä YMP:ssä tasapainoinen kanta eläinten hyvinvointiin. Tulee taata se, että kotieläintuottajat ja muut toimijat voivat hyötyä tukitoimista sellaisten määrärahojen avulla, jotka riittävät eläinten hyvinvointia koskevan EU:n politiikan toteuttamiseen. Tällöin tulee ottaa huomioon taloudelliset seuraukset, joita eläinten kasvattajille aiheutuu lisäkustannuksista, ja antaa riittävästi tulotukea hinta- ja markkinapolitiikan kautta ja/tai suorana tukena.

4.3 ETSK on yhtä mieltä siitä, että lainsäädännön yksinkertaistaminen on tarpeen. Tarkoituksenmukaisesti toteutettuna se edistää eläinten hyvinvointia koskevan EU:n politiikan toteuttamista. Sen vuoksi eläinten hyvinvointia koskevan EU:n politiikan puitteissa toteutettavissa tulevissa toimissa on tarpeen tutkia ehdotettujen toimien vaikutuksia sekä tarpeen mukaan tuotantorakenteen katoamisen vaaraa, jonka jokainen näistä toimista aiheuttaa, sekä tarpeellisia korvauksia, mikäli toimi toteutetaan. Lisäksi tulee korostaa kuluttajien terveyden ja turvallisuuden arvoa EU:ssa.

4.4 Sellaisten tieteellisten osoittimien sisällyttäminen, jotka perustuvat tuloksiin eivätkä tuotantotekijöihin, mahdollistaa tarpeellisen yksinkertaistamisen ja joustavuuden, joita tarvitaan EU:n kotieläintuottajien kilpailukyvyn parantamiseksi, kunhan vain otetaan huomioon sosioekonomiset vaikutukset. Osoittimien tulee ilmentää tilojen yleistilannetta eikä kunkinhetkisiä olosuhteita, ja ne tulee laatia yhteistyössä toimijoiden kanssa. Lisäksi niiden tulee olla yksinkertaisia, käytännöllisiä ja helposti sovellettavia, eivätkä ne saa aiheuttaa lisäkustannuksia tiloille. Niitä tulee voida soveltaa eri lajeihin ja tuotantojärjestelmiin, ja niiden tulee olla helposti tulkittavissa ja jäljennettävissä (eivätkä ne saa olla subjektiivisia ihmisen käsityksiä eläinten hyvinvoinnista).

4.5 Welfare Quality -hankkeen työ on mielenkiintoinen viitepohja, mutta eläinten hyvinvoinnin osoittimia tulee parantaa ja yksinkertaistaa, jotta niitä voidaan soveltaa tiloilla. Kriteerien tulkinta ja soveltaminen tulee yhtenäistää eri jäsenvaltioissa, jotta voidaan taata niiden pätevyys ja mahdollisuus soveltaa niitä kaikissa tapauksissa.

4.6 Yksi strategian haasteista on parantaa koordinointia, jäljitettävyyttä, avoimuutta ja viestintää eläinten hyvinvoinnin alalla EU:ssa siten, että hallintoelimet, talous- ja yhteiskuntaelämän toimijat ja kuluttajat osallistuvat strategiaan. Tämä lisää ymmärtämystä, asianmukaista tietoa ja normien asianmukaista soveltamista. Viitekeskuksilla voi ja tulee olla aivan keskeinen rooli tämän tavoitteen saavuttamisessa. Niiden tehtäviin tulee kuulua asiakirjassa mainittujen lisäksi (viranomaisten tukeminen, kouluttaminen ja tiedon levittäminen) koordinointi, valvonta ja tiedon jakaminen. On hyödynnettävä olemassa olevia rakenteita, jotta ei aiheuteta lisäkustannuksia.

4.7 Viitekeskukset voisivat myös antaa hyvinvointia koskevien normien käytännön soveltamiseen liittyviä neuvoja ja arvioida sitä. Tieteellisen tutkimuksen lisäksi tulee harjoittaa soveltavaa tutkimusta, jotta voidaan antaa suosituksia. Terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosaston tiedelautakunnan ja Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen eläinten hyvinvoinnin alalla jo tekemän työn valossa tämän verkon tulee koordinoida uusien tekniikoiden testaamista ja arvioida eläinten hyvinvointia koskevien standardien vaikutuksia. Alan toimijat antavat huomattavan panoksen soveltavaan tutkimukseen. Niillä tulee olla tärkeä rooli asetettaessa painopistealoja lainsäädännölle ja unionin rahoitusta saavalle eläinten hyvinvointia koskevalle tutkimukselle.

4.8 Eläinten hyvinvointia koskevan EU:n politiikan arvioinnissa suositetaan, että laaditaan sidosryhmien kanssa eläinten hyvinvointia koskevan unionin politiikan kutakin osa-aluetta varten sitoumusluettelo ja arvioidaan yhdessä sidosryhmien kanssa tarvetta kehittää uusia sitoumusmuotoja ajan kuluessa. On tarpeen laatia toimivaltaisten viranomaisten ja asianomaisten toimijoiden välisiä etenemissuunnitelmia, jotta normeja voidaan soveltaa progressiivisesti ennen niiden pakollista määräaikaa ja helpottaa etukäteistä koordinointia ja ongelmien ratkaisua. Niihin tulee sisältyä myös jälkikäteisiä tarkastus- ja valvontatoimia sekä jäsenvaltioiden toimijoiden ja vastuuhenkilöiden kouluttamista ja heille tiedottamista normien asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi.

4.9 Kansainvälisen yhteistyön tukeminen on olennaisen tärkeää yhteisön tuotannon kilpailukyvyn parantamiseksi. Sen vuoksi vuosiksi 2012–2015 laaditussa strategiassa on määritettävä konkreettisia toimia, jotta voidaan varmistaa, että eläinten hyvinvointi sisältyy EU:n neuvottelemiin ja WTO:ssa tehtyihin kahdenvälisiin kauppasopimuksiin. Samanaikaisesti tulee ottaa huomioon seuraavat seikat:

4.9.1 Arvioinnissa todetaan, että tulee ottaa käyttöön menettelyjä, joilla avustetaan niitä EU:n aloja, jotka ovat heikoimmassa asemassa tuonnin ja markkinakiintiöiden todennäköisen menetyksen vuoksi, ja erityisesti munien ja munatuotteiden alaa. Strategiassa ei tehdä ehdotuksia kilpailukyvyn heikkenemisen ongelmaan, joka johtuu unionin ulkopuolisista maista peräisin olevasta tuonnista; tuontitavaroiden valmistuksessa ei noudateta samoja tuotantostandardeja kuin EU:ssa.

4.9.2 EU:n tulee suunnata osa yhteistyömäärärahoista unionin ulkopuolisten maiden viranomaisten, yrittäjien ja työntekijöiden koulutukseen, joka koskee eläinten hyvinvointia tuotantoprosessissa.

4.10 Tulee laatia viestintästrategia, jossa otetaan huomioon eläinten hyvinvointia koskevan EU:n politiikan arvioinnissa esitetyt seikat. Siihen on sisällytettävä varteenotettava ja objektiivinen koulutus-, tiedotus- ja viestintäsuunnitelma, ja toimiin on ryhdyttävä jo kouluopetuksessa, jotta sekä nykyiset että tulevat kuluttajat tuntevat ennen kaikkea voimassa olevaan lainsäädäntöön sisältyvät eläinten hyvinvointia koskevan EU:n politiikan asettamat korkeat standardit. Näin kuluttajat voivat tehdä ostovalintoja, jotka perustuvat totuudenmukaiseen tietoon eläinten hyvinvoinnista.

4.10.1 On olennaisen tärkeää, että tiukkoja vaatimuksia noudattavat ja tunnustetut toimijat (kuten eurooppalaisten viitekeskusten verkko) osallistuvat näiden tehtävien hoitamiseen, jotta kuluttajat tuntevat EU:n eläinten hyvinvointia koskevan politiikan edut ja arvostavat niitä sekä ovat tietoisia eurooppalaisen mallin mukaisen tuotannon kustannuksista.

4.10.2 Eläinten hyvinvoinnista kuluttajille annettavaa tietoa ei tule rajoittaa tuotemerkintöihin tai mainontaan vaan laajentaa toimialajärjestöjen ja instituutioiden toteuttamiin tiedotuskampanjoihin, jotta voidaan viestiä tehdyistä ponnistuksista ja niiden vaikutuksista tuotantokustannuksiin. Menettelyt ja määrärahat, joilla tuetaan maataloustuotteita sisämarkkinoilla, ovat erittäin hyviä välineitä eläinten hyvinvointia koskevasta EU:n politiikasta tiedottamiseksi.

4.11 Niiden toimien lisäksi, joita komission ehdotuksessa käsitellään, tulee tarkastella muita yhtä tärkeitä toimia, jotka sisältyvät eläinten hyvinvointia koskevan EU:n politiikan arviointiin. Sen mukaan tulee lisätä riittävästi eläinten hyvinvointia koskevan EU:n politiikan rahoitusta seuraavalla kaudella politiikan lisääntyvien tarpeiden mukaisesti, jotta voidaan täyttää arvioinnissa havaitut tarpeet. Näihin kuuluvat uuden lainsäädännön täytäntöönpanoon ja soveltamiseen myönnettävä tuki.

4.11.1 Eläinten hyvinvointia koskevan politiikan kielteinen vaikutus kilpailukykyyn on yksi suurimmista normien soveltamisen sekä maaseutualueiden kasvun ja työllisyyden säilyttämisen esteistä. Erityisesti mainittakoon tuottajien vaikeudet siirtää lisääntyneet tuotantokustannukset (ja arvonlisä) elintarvikeketjun seuraaviin lenkkeihin. Strategiassa ei pohdita, miten ratkaistaan elintarvikeketjun toimintahäiriöt, eikä normien aiheuttamia kilpailunvastaisia, muihin kuin vähittäismyyjien kanaviin ja markkinoihin (ravintola-ala, teollisuus, vienti) kohdistuvia vaikutuksia.

4.11.2 Maaseudun kehittämisvaroja tarkasteltaessa keskeiset seikat ovat seuraavat:

—	Lisätään eläinten hyvinvointia edistäville maaseudun kehittämisohjelmille annettavaa rahoitusta (sekä investointeihin että juoksevien menojen lisäykseen).

—	Lisätään eläinten hyvinvointia koskevien sitovien normien täytäntöönpanoon annettavaa apua hyödyntämällä EU:n YMP:ssä määrittämiä tukia; nämä normit ovat puolestaan pakollisia jäsenvaltioille.

4.11.3 Lisäksi yhtäältä eläinten hyvinvointia koskevan politiikan ja toisaalta ympäristö-, eläinterveys- ja kestävyyspolitiikan, kilpailupolitiikka mukaan luettuna, tulee olla keskenään johdonmukaisia, ja niiden tulee nivoutua tiiviisti toisiinsa ilman että unohdetaan kuluttajille, työntekijöille ja yrittäjille koituvia hyötyjä. Nämä seikat tulee sisällyttää strategia-asiakirjaan.

4.12 Koska vuosien 2012–2015 strategian tavoitteena on yksinkertaistaminen sekä sellaisen säädöksen laatiminen, johon sisältyy eläinten hyvinvointia koskevan sääntelyn oikeusperusta eri lajien ja tuotantojärjestelmien osalta, tällä hetkellä ei ole syytä antaa uusia säännöksiä eikä yksityiskohtaistaa olemassa olevia, niin kauan kuin ei ole päätetty, miten edetään ja tuleeko etenemissuunnitelmaan sisällyttää vesieläimet tai muita lajeja.

4.13 Tarkasteltaessa arkaluontoista kysymystä rituaaliteurastuksista komitea toistaa lausunnossaan (1) ilmaisemansa kannan, jonka mukaan poikkeuksen myöntäminen rituaaliteurastukselle ei ole (eläinten suojelun parantamisen) yleistavoitteen mukaista. Innovatiivisen tekniikan, kuten tainnutuksenvarmistuslaitteen (stun assurance monitor), avulla voidaan valvoa tarkasti eläimelle annettavan sähkövirran määrää, kun eläin halutaan lopettaa halal-sääntöjen mukaisesti käyttäen teurastusta edeltävää sähkötainnutusta. Näin varmistetaan, että eläin on kunnolla tainnutettu mutta vielä elossa ennen teurastusta. Laite rekisteröi jokaisen tainnutuksen ja eläimelle annetun sähkövirran volttimäärän. Sen avulla voidaan aidosti edistää eläinten hyvinvointia. Lisäksi teurastusmenetelmän ilmoittaminen merkinnän avulla kannustaisi käyttämään tainnutuksenvarmistuslaitetta. On tärkeää, että komissio tukee aktiivisesti sellaisia järjestelmiä koskevaa tutkimusta, joilla pyritään saamaan uskonnolliset ryhmät käyttämään tainnutusta.

Bryssel 23. toukokuuta 2012

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) EUVL C 218, 11.9.2009, s. 65.

31.7.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 229/112

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi tietyistä kestämättömän kalastuksen salliviin maihin liittyvistä, kalakantojen säilyttämiseksi toteutettavista toimenpiteistä”

COM(2011) 888 final – 2011/0434 COD

2012/C 229/21

Esittelijä: Gabriel SARRÓ IPARRAGUIRRE

Euroopan parlamentti päätti 17. tammikuuta 2012 ja neuvosto 19. tammikuuta 2012 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus tietyistä kestämättömän kalastuksen salliviin maihin liittyvistä, kalakantojen säilyttämiseksi toteutettavista toimenpiteistä

COM(2011) 888 final – 2011/0434 COD.

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 11. toukokuuta 2012.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 23.–24. toukokuuta 2012 pitämässään 481. täysistunnossa (toukokuun 23. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 149 ääntä puolesta, ei yhtäkään vastaan 11:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät

1.1 ETSK yhtyy täysin ehdotettuun asetukseen sekä kiittää komissiota sen antamisesta ja kehottaa panemaan sen tehokkaasti täytäntöön.

1.2 ETSK katsoo, että kestämättömän kalastuksen sallivat maat määritellään selkeästi. Komitean mielestä 3 artiklan 1 kohdan b alakohdan toiseen kohtaan tulisi kuitenkin tehdä seuraavanlainen muutos: ”johtavat kalastustoimintaan, jonka seurauksena kannasta tulee kestävän enimmäistuoton mahdollistavaa tasoa pienempi tai joka estää kantaa saavuttamasta tämän tason”.

2. Taustaa

2.1 Joulukuun 10. päivänä 1982 tehty Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimus (UNCLOS) sekä elokuun 4. päivänä 1995 tehty sopimus hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämistä ja hoitoa koskevien UNCLOSin määräysten täytäntöönpanosta (tunnetaan nimellä ”YK:n kalakantasopimus”) edellyttävät kaikkien niiden maiden yhteistyötä, joiden laivastot hyödyntävät kyseisiä kantoja.

2.2 Yhteistyö on toteutettava alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen puitteissa.

2.3 Mikäli alueelliset kalastuksenhoitojärjestöt eivät ole toimivaltaisia kyseisen kannan osalta, yhteistyö tulee toteuttaa asianomaisesta kalastuksesta kiinnostuneiden maiden välisellä erityisjärjestelyllä.

3. Johdanto

3.1 Ehdotettu asetus käsittelee niitä unionin ulkopuolisia maita, joiden intressinä on kyseiselle maalle ja unionille yhteisesti tärkeiden kantojen kalastus ja jotka harjoittavat – ottamatta asianmukaisesti huomioon muiden valtioiden ja unionin kalastustapoja tai -oikeuksia, velvollisuuksia ja etuja – kyseisten kantojen kestävyyden vaarantavaa kalastustoimintaa eivätkä tee kantojen hoitamiseksi yhteistyötä unionin kanssa.

3.2 Ehdotetussa asetuksessa säädetään unionin tason erityistoimenpiteistä sen edistämiseksi, että kyseiset maat osallistuisivat kantojen hoitamiseen.

3.3 Näiden toimenpiteiden hyväksymisen tavoitteena on turvata Euroopan unionille ja kyseisille kolmansille maille yhteisesti tärkeiden kalakantojen kestävyys pitkällä aikavälillä.

3.4 Näiden toimenpiteiden toteuttamista varten ehdotuksessa määritellään edellytykset, joiden perusteella maan katsotaan sallivan kestämättömän kalastuksen. Mailla on oikeus tulla kuulluiksi ja ne saavat tilaisuuden toteuttaa korjaavia toimenpiteitä. Ennen toimenpiteiden toteuttamista arvioidaan niiden vaikutukset ympäristön, kaupan, talouden ja sosiaalisten näkökohtien kannalta. Toimenpiteet keskeytetään välittömästi, kun kyseinen maa on toteuttanut tarvittavat toimenpiteet osallistuakseen yhteisesti tärkeän kannan säilyttämiseen.

3.5 EU:lla on kalastustuotteiden kannattavana kohdemarkkina-alueena erityinen vastuu siitä, että edellä mainittua yhteistyövelvoitetta noudatetaan. Näin ollen ehdotetussa asetuksessa säädetään nopeista ja tehokkaista kaupallisista toimenpiteistä niitä valtioita vastaan, jotka ovat vastuussa kantojen liikakalastukseen johtavista toimenpiteistä ja käytänteistä.

3.6 Tämän vuoksi ehdotetaan, että rajoitettaisiin sekä kestämättömän kalastuksen sallivien maiden vastuulle kuuluvien, yhteisesti tärkeän kannan kalastusta harjoittavien alusten pyyntiin perustuvien kalatuotteiden tuontia että kyseisille aluksille tarjottavia satamapalveluja pakottavia hätätilanteita lukuun ottamatta. Samoin ehdotetaan, että torjutaan mahdollisuus käyttää unionin kalastusaluksia tai unionin kalastusvälineitä kestämättömän kalastuksen sallivien maiden vastuulla tapahtuvaan yhteisesti tärkeän kannan kalastukseen.

3.7 Ehdotuksessa määritellään, minkä tyyppisiä toimenpiteitä voidaan toteuttaa, ja vahvistetaan yleiset edellytykset niiden toteuttamiselle, jotta ne perustuisivat puolueettomiin kriteereihin ja olisivat kustannustehokkaita ja yhteensopivia kansainvälisen oikeuden, erityisesti Maailman kauppajärjestön perustamissopimuksen, kanssa.

3.8 Lisäksi unionin vaikuttavan ja yhtenäisen toiminnan varmistamiseksi otetaan huomioon laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskevasta yhteisön järjestelmästä 29. syyskuuta 2008 annetussa asetuksessa (EY) N:o 1005/2008 kuvatut toimenpiteet.

3.9 Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissio katsoo, että sille olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa, jota olisi käytettävä täytäntöönpanosäädöksillä tarkastelumenettelyä soveltaen, kuten yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16. helmikuuta 2011 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 182/2011 säädetään.

3.10 Kiireellisyyden vuoksi päätökset siitä, olisiko toimenpiteiden soveltaminen lopetettava, hyväksytään välittömästi sovellettavina täytäntöönpanosäädöksinä mainitun valvonta-asetuksen mukaisesti.

3.11 ETSK yhtyy täysin ehdotetun asetuksen sisältämiin toimenpiteisiin.

4. Ehdotuksen arviointi ja komitean huomioita

4.1 Kohde ja soveltamisala

4.1.1 Ehdotetussa asetuksessa säädetään kehys tiettyjen toimenpiteiden toteuttamiselle kalastusta koskevan kolmansien maiden toiminnan ja politiikan yhteydessä tavoitteena turvata Euroopan unionille ja kyseisille kolmansille maille yhteisesti tärkeiden kalakantojen kestävyys pitkällä aikavälillä.

4.1.2 Tällä tarkoitetaan UNCLOSin mukaisesti mitä tahansa kalakantaa, jonka kestävyys pitkällä aikavälillä on yhteisesti tärkeää Euroopan unionille ja kyseisille kolmansille maille ja jonka hallinnointi taataan niiden yhteisellä toiminnalla.

4.1.3 Ehdotuksen mukaisia toimenpiteitä voidaan soveltaa kaikissa tapauksissa, joissa yhteisesti tärkeiden kantojen yhteinen hoito edellyttää yhteistyötä unionin kanssa; myös silloin, kun yhteistyö tapahtuu alueellisen kalastuksenhoitojärjestön tai vastaavan elimen puitteissa.

4.2 Kestämättömän kalastuksen sallivat maat

4.2.1 Kolmas maa voidaan määritellä kestämättömän kalastuksen sallivaksi maaksi, jos

4.2.1.1

se ei tee unionin kanssa yhteistyötä yhteisesti tärkeän kannan hoitamiseksi täysin yhdenmukaisesti UNCLOSin määräysten kanssa, jotka mainitaan tämän lausunnon 2.1 kohdassa, ja

4.2.1.2

se ei ole toteuttanut minkäänlaisia kalastuksenhoitotoimenpiteitä tai

4.2.1.3

se on toteuttanut kyseisiä toimenpiteitä ottamatta asianmukaisesti huomioon muiden, erityisesti Euroopan unionin, oikeuksia, etuja ja velvollisuuksia, ja kyseiset kalastuksenhoitotoimenpiteet johtavat kalastustoimintaan, jonka seurauksena kannasta tulee kestävän enimmäistuoton mahdollistavaa tasoa pienempi, kun toimenpiteitä tarkastellaan yhdessä unionin joko itsenäisesti tai yhteistyössä muiden maiden kanssa toteuttamien toimenpiteiden kanssa.

4.2.1.4

Kestävän enimmäistuoton mahdollistavat kalakantojen tasot määritellään parhaiden käytettävissä olevien lausuntojen perusteella.

4.2.2 ETSK katsoo, että kestämättömän kalastuksen sallivat maat määritellään selkeästi. Komitean mielestä 3 artiklan 1 kohdan b alakohdan toiseen kohtaan tulisi kuitenkin tehdä seuraavanlainen muutos: ”johtavat kalastustoimintaan, jonka seurauksena kannasta tulee kestävän enimmäistuoton mahdollistavaa tasoa pienempi tai joka estää kantaa saavuttamasta tämän tason”.

4.3 Toimenpiteet, joita kestämättömän kalastuksen sallivien maiden osalta voidaan toteuttaa

4.3.1 Komissio voi toteuttaa täytäntöönpanosäädöksinä seuraavat näitä maita koskevat toimenpiteet:

4.3.1.1

määritellä kestämättömän kalastuksen sallivat maat;

4.3.1.2

määritellä tarvittaessa alukset tai laivastot, joihin tiettyjä toimenpiteitä sovelletaan;

4.3.1.3

ottaa unioniin suuntautuvassa tuonnissa käyttöön määrällisiä rajoituksia kalalle, joka on peräisin yhteisesti tärkeästä kannasta ja on pyydetty kestämättömän kalastuksen sallivan maan alaisuudessa, ja tällaisesta kalasta valmistetuille tai sitä sisältäville kalastustuotteille; kielto kattaa unioniin mistä tahansa muusta valtiosta tuotavan kalan ja siitä valmistettavat tuotteet, jotka ovat peräisin yhteisesti tärkeästä kannasta;

4.3.1.4

ottaa unioniin suuntautuvassa tuonnissa käyttöön määrällisiä rajoituksia minkä tahansa oheislajin kalalle, joka on pyydetty edellisessä kohdassa määritellyllä tavalla, ja tällaisesta kalasta valmistetuille tai sitä sisältäville kalastustuotteille; kestämättömän kalastuksen sallivan maan harjoittaman, yhteisesti tärkeän kannan kalastuksen ohessa pyydettyjen muiden lajien tuontikielto koskee kaikkia muitakin maita;

4.3.1.5

määrätä unionin satamien käyttöä koskevia rajoituksia aluksille, jotka purjehtivat kestämättömän kalastuksen sallivan maan lipun alla ja kalastavat yhteisesti tärkeää kantaa, sekä aluksille, jotka jälleenlaivaavat kestämättömän kalastuksen sallivan maan lipun alla purjehtivien alusten tai kyseisen maan tällaista kalastusta varten hyväksymien, jonkin muun lipun alla purjehtivien alusten pyytämää yhteisesti tärkeän kannan kalaa tai siihen perustuvia kalatuotteita; UNCLOS-sopimuksen mukaisesti tällaisia rajoituksia ei sovelleta ylivoimaiseen esteeseen tai hätätilanteeseen liittyvissä tapauksissa palveluihin, jotka ovat aivan välttämättömiä kyseisten tilanteiden korjaamiseksi;

4.3.1.6

kieltää unionin talouden toimijoita ostamasta näiden maiden lipun alla purjehtivaa kalastusalusta;

4.3.1.7

kieltää unionin kalastusalusten siirtäminen näiden maiden lipun alle;

4.3.1.8

kieltää jäsenvaltioita antamasta lupaa tehdä rahtaussopimuksia näiden maiden talouden toimijoiden kanssa;

4.3.1.9

kieltää jäsenvaltion lipun alla purjehtivien kalastusalusten tai yhteisesti tärkeän kannan kalastuksessa tarvittavien kalastusvälineiden ja -tarvikkeiden vienti näihin maihin;

4.3.1.10

kieltää sopiminen jäsenvaltion kansalaisten ja tällaisen kalastuksen sallivien maiden kansalaisten välisistä yksityisistä kauppajärjestelyistä, joiden avulla kyseisen jäsenvaltion lipun alla purjehtiva kalastusalus voisi käyttää tällaisten maiden kalastusmahdollisuuksia;

4.3.1.11

kieltää jäsenvaltion kalastusalusten ja näiden maiden lipun alla purjehtivien kalastusalusten yhteiset kalastustoimet.

4.3.2 Komitean mielestä näiden toimien tulee yhdessä johtaa siihen, että kestämättömän kalastuksen sallineet maat eivät enää salli sitä. ETSK:n mielestä nämä ovat tehokkaimmat toimet, joihin unioni voi ryhtyä. Komitea kiittää komissiota siitä, että se on antanut tämän asetusehdotuksen, jossa laajennetaan ja kehitetään laittoman kalastuksen ehkäisemisestä annetussa asetuksessa olevia toimia, sekä kehottaa panemaan sen tehokkaasti täytäntöön mahdollisimman oikeudenmukaista valvontaa soveltaen. Vaikka Maailman kauppajärjestölle tehtäisiin kanteita asiasta, unionin ei tule kyseenalaistaa toimien täytäntöönpanon jatkamista, sillä vain näin voidaan turvata Euroopan unionille ja kolmansille maille yhteisesti tärkeiden kalakantojen kestävyys pitkällä aikavälillä.

4.4 Ehdotetun asetuksen nojalla toteutettavia toimenpiteitä koskevat yleiset vaatimukset

4.4.1 Yleiset vaatimukset ovat seuraavat:

4.4.1.1

Toimenpiteiden tulee aina liittyä yhteisesti tärkeän kannan säilyttämiseen ja niitä tulee toteuttaa yhdessä unionin alusten harjoittamaa kalastusta tai kalan ja siitä valmistettujen tai sitä sisältävien kalatuotteiden tuotantoa tai kulutusta unionissa koskevien rajoitusten kanssa vain sen lajin osalta, jota varten toimenpiteet on ehdotetun asetuksen nojalla hyväksytty. Oheislajeihin kyseisiä rajoituksia voidaan soveltaa vain, jos niitä pyydetään harjoitettaessa yhteisesti tärkeän kannan kalastusta.

4.4.1.2

Toteutettavien toimenpiteiden on oltava yhteensopivia sellaisten velvoitteiden kanssa, jotka perustuvat kansainvälisiin sopimuksiin, joiden osapuoli unioni on, tai muihin asiaa koskeviin kansainvälisen oikeuden sääntöihin.

4.4.1.3

Toteutettavissa toimenpiteissä on otettava huomioon laitonta kalastusta koskevan asetuksen (EY) N:o 1005/2008 nojalla jo toteutetut toimenpiteet.

4.4.1.4

Toteutettavat toimenpiteet eivät saa johtaa syrjintään sellaisten maiden välillä, joissa vallitsevat samanlaiset olosuhteet, eivätkä kansainvälisen kaupan peiteltyyn rajoittamiseen.

4.4.1.5

Toteuttaessaan toimenpiteitä komission tulee arvioida niiden vaikutukset ympäristön, kaupan, talouden ja sosiaalisten näkökohtien kannalta.

4.4.1.6

Toteutettavien toimenpiteiden yhteydessä määrätään asianmukaisesta järjestelystä, jotta toimivaltaiset viranomaiset voivat valvoa niiden täytäntöönpanoa.

4.4.2 ETSK pitää näitä vaatimuksia perusteltuina ja on niistä yhtä mieltä.

4.5 Toimenpiteiden toteuttamista edeltävät vaatimukset

4.5.1 Kun ehdotuksen mukaisten toimenpiteiden toteuttaminen on välttämätöntä, komissio ilmoittaa siitä ja siihen johtaneista syistä etukäteen asianomaiselle maalle, kuvailee mahdollisia toimenpiteitä, joita tämän asetuksen nojalla on mahdollista toteuttaa kyseisen maan suhteen, sekä ilmoittaa asianomaiselle maalle, että ennen toimenpiteiden toteuttamista sillä on kohtuullinen tilaisuus vastata ilmoitukseen kirjallisesti ja korjata tilanne.

4.6 Toimenpiteiden täytäntöönpanon aikataulu

4.6.1 Toteutettujen toimenpiteiden soveltaminen lopetetaan, kun asianomainen maa toteuttaa asianmukaiset korjaavat toimenpiteet, joista on sovittu unionin – ja tapauksesta riippuen muiden asianomaisten maiden – kanssa, tai jotka eivät heikennä EU:n itsenäisesti tai yhteistyössä muiden maiden kanssa toteuttamien toimenpiteiden vaikutusta kyseessä olevien kalakantojen säilymiseen.

4.6.2 Komissio määrittelee täytäntöönpanosäädöksillä, täyttyvätkö kyseisen maan kanssa etukäteen sovitut edellytykset, ja tarvittaessa päättää, että toteutettujen toimenpiteiden soveltaminen lopetetaan.

4.6.3 Komissio hyväksyy asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa, jotka liittyvät ennakoimattomaan taloudelliseen tai yhteiskunnalliseen häiriöön, välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä päättääkseen, että toteutettujen toimenpiteiden soveltaminen lopetetaan.

4.6.4 Jotta asetusta sovelletaan oikein, komissiota avustaa komitea jäsenvaltioiden valvontamahdollisuuksia koskevan asetuksen (EU) N:o 182/2011 mukaisesti.

4.6.5 ETSK hyväksyy toimenpiteiden keskeyttämistä koskevan menettelyn ja pitää perusteltuna sen välitöntä soveltamista kiireellisistä syistä varsinkin silloin, kun on kyse kehitysmaista.

Bryssel 23. toukokuuta 2012

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

31.7.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 229/116

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi direktiivien 2006/60/EY ja 2008/105/EY muuttamisesta vesipolitiikan prioriteettiaineiden osalta”

COM(2011) 876 final – 2011/0429 COD

2012/C 229/22

Esittelijä: An LE NOUAIL MARLIÈRE

Euroopan parlamentti päätti 14. helmikuuta 2012 ja neuvosto 22. helmikuuta 2012 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 192 artiklan 1 kohdan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi direktiivien 2006/60/EY ja 2008/105/EY muuttamisesta vesipolitiikan prioriteettiaineiden osalta

COM(2011) 876 final – 2011/0429 COD.

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 11. toukokuuta 2012.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 23.–24. toukokuuta 2012 pitämässään 481. täysistunnossa (toukokuun 23. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 135 ääntä puolesta ja 15 vastaan 14:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 Euroopan talous- ja sosiaalikomitea pitää tervetulleena komission ehdottamaa direktiiviä, jossa laajennetaan prioriteettiaineiden ja vaarallisten prioriteettiaineiden luetteloa vaikutustenarvioinnin (1) laajimman vaihtoehdon mukaisesti.

1.2 ETSK kannattaa komission ehdottamaa uutta mekanismia, jonka avulla komissio saa kohdennettuja korkealaatuisia seurantatietoja aineiden pitoisuuksista vesiympäristössä niin, että painopiste on uusissa pilaavissa aineissa ja aineissa, joiden käytettävissä olevat seurantatiedot eivät ole laadultaan riittäviä riskien arvioinnin tekemiseen. ETSK katsoo, että uusi mekanismi helpottaa kyseisten tietojen keräämistä kaikilla EU:n vesistöalueilla ja mahdollistaa seurantakustannusten pitämisen kohtuullisina.

1.3 ETSK suosittaa kuitenkin, että komissio lisäisi ehdotukseensa – vaikka vain kokeilumielessä – seuraavia vielä vähän tutkittuja aloja koskevia erityisiä analyyseja:

i.	nanohiukkaset ja erityisesti niiden vuorovaikutus prioriteettiaineiden kanssa. Tämä aihe herättää yhä enemmän kysymyksiä, kuten Euroopan ympäristökeskus toteaa raportissaan (2).

ii.	sisävesissä esiintyvien kemiallisten aineiden yhteisvaikutus. Tällaisilla yhdistelmillä voi olla jo hyvin pieninäkin pitoisuuksina huomattavia vaikutuksia vesiympäristöön.

1.4 Vesipuitedirektiivin tehokkaan täytäntöönpanon kannalta ETSK pitää järkevänä täydentää komission ehdotusta viittauksilla vesipiirien hoitoa koskeviin hyviksi todettuihin käytänteisiin.

1.5 ETSK katsoo, että hitaasti hajoavat ja biokertyvät aineet lyijy ja nikkeli tulisi luokitella vaarallisiksi prioriteettiaineiksi, ja niiden päästöt tulisi pyrkiä lopettamaan 20 vuoden sisällä, vaikka päästöjen täydellisen lopettamisen kustannukset arvioitaisiinkin suuriksi.

1.6 ETSK:n mielestä kansalaisten tuki ja osallistuminen on ehdoton edellytys vesivarojen suojelulle, ongelmien tunnistamiselle, parhaiden ratkaisujen löytämiselle sekä näiden ratkaisujen kustannusten arvioimiselle. Ilman kansalaisten tukea sääntelytoimet jäävät tehottomiksi. Kansalaisyhteiskunnalla on avainrooli asianmukaisen vesipuitedirektiivin täytäntöönpanossa, ja se voi auttaa hallituksia löytämään tasapainon huomioon otettavien sosiaalisten, ympäristöllisten ja taloudellisten näkökohtien kesken (3).

1.7 ETSK vaatii veden hyvään kemialliseen ja ekologiseen tilaan pyrkimistä ja kansanterveyden, vesihuollon, luonnon ekosysteemien ja biologisen monimuotoisuuden suojelua (4).

1.8 ETSK toteaa, että uudella direktiivillä yksinkertaistetaan ja järkiperäistetään jäsenvaltioiden raportointivelvoitteita.

2. Johdanto

2.1 Ehdotetulla direktiivillä on tarkoitus muuttaa direktiivejä 2000/60/EY ja 2008/105/EY vesipolitiikan alan prioriteettiaineiden osalta (meriympäristö pois lukien) vesipuitedirektiivin säännösten mukaisesti:

i.	prioriteettiaineluettelo on tarkistettava vähintään neljän vuoden välein ja tarvittaessa on määriteltävä uusia prioriteettiaineita tai uusia vaarallisia prioriteettiaineita

ii.	on asetettava tarvittaessa ympäristönlaatunormeja pintavedelle, pohjavedelle, sedimentille tai eliöstölle uusimpien tietojen mukaisesti.

2.2 Tarkistus on toteutettu työryhmän avulla, ja sen tueksi on kuultu laajasti Euroopan komission ja jäsenvaltioiden asiantuntijoita, sidosryhmiä (ammattiliittoja ja kansalaisjärjestöjä) ja terveys- ja ympäristöriskejä käsittelevää tiedekomiteaa (SCHER).

2.3 Tämän prosessin ja asianomaisen vaikutustenarvioinnin (SEC(2011) 1547 final) laatimisen jälkeen 33 aineen luetteloa on laajennettu käsillä olevassa direktiiviehdotuksessa 48 aineen luetteloksi, eli toteutettavaksi on valittu vaikutustenarvioinnin laajin vaihtoehto.

2.4 Ehdotetun direktiivin tavoitteena on saavuttaa sisävesien hyvä kemiallinen tila, eli sisävedet pyritään saamaan vastaamaan asiakirjan liitteessä määriteltyjä ympäristönlaatunormeja

i.	vähentämällä prioriteettiaineita

ii.	lopettamalla vesiin päästettyjen vaarallisten aineiden aiheuttama pilaantuminen 20 vuoden sisällä johdannaisdirektiivin hyväksymisestä.

3. Yleistä

3.1 ETSK on täysin vakuuttunut siitä, ettei vesi ole pelkästään kulutushyödyke vaan myös tuleville ja nykyisille sukupolville välttämätön, arvokas luonnonvara. Tämän vuoksi ja siksi, että monia pilaantumista aiheuttavia aineita käytetään kaikkialla EU:ssa, niille on tarkoituksenmukaista asettaa EU:n tasolla yhdenmukaiset ympäristönlaatunormit.

3.2 Hitaasti hajoavat, biokertyvät ja myrkylliset aineet (PBT-aineet) muodostavat erityisen ongelman, koska ne ovat ubikvitaarisia, eli niitä esiintyy hyvin yleisesti ympäristössä ja ne voivat kulkeutua pitkiä matkoja ja hajoavat hitaasti. Kyseiset aineet luokitellaan yleensä vaarallisiksi prioriteettiaineiksi. Koska niiden esiintyminen saattaa jättää varjoon veden laadun parantumisen muiden aineiden osalta, jäsenvaltiot voivat esittää erikseen kyseisten aineiden kemiallisen tilan vaikutuksen.

3.3 Direktiivin täytäntöönpano riippuu vesipiirien hoitosuunnitelmista ja viime kädessä siis jäsenvaltioista. Vaikka komissio nostaakin tässä yhteydessä esiin esimerkkitapauksia ja toteaa, että seurannassa ja tietojen välittämisessä on tapahtunut yleistä edistystä, ilmeistä on myös, etteivät kaikki jäsenvaltiot ole samalla tasolla (5). Direktiivin tehokkuutta voisi siis vielä parantaa.

4. Erityistä

4.1 Euroopan komissio rakentaa ehdotuksensa oikeuspuitteet enemminkin vaarallisuus- kuin riskikäsitteen varaan, ja siksi ehdotettu direktiivi sisältää raja-arvoja aineiden pitoisuuksille. Sen sijaan se ei koske vesistöissä – vaikka vain hyvin pieninäkin pitoisuuksina – olevien aineiden vuorovaikutuksen riskejä.

i.	Kyseiset vuorovaikutusriskit voivat liittyä kemiallisiin seoksiin ja myös nanohiukkasiin.

ii.	Näitä ilmiöitä ei ole vielä riittävästi tutkittu tieteellisesti, mutta epäilyt myrkyllisyydestä ovat hyvin vahvoja ja joka tapauksessa riittäviä siihen, että Euroopan ympäristökeskus on käsitellyt aihetta tuoreessa raportissa (6).

iii.	Vaikka onkin vaikeaa laatia säädöksiä heikosti tunnetuille aloille, niin vesiekosysteemien tulevaisuuden kannalta olisi tärkeää, että jäsenvaltioita valmistettaisiin vesipolitiikan prioriteettiaineita koskevassa direktiivissä kyseisten ilmiöiden huomioon ottamiseen.

4.2 Nikkeli ja lyijy on sisällytetty prioriteettiaineiden luetteloon, muuta niitä ei ole luokiteltu vaarallisiksi prioriteettiaineiksi.

i.	Kyseiset aineet ovat kuitenkin hitaasti hajoavia (ja erityisesti nikkeli vielä ubikvitaarinenkin) ja biokertyviä, joten ne kuuluvat Euroopan komission määritelmän mukaan vaarallisten prioriteettiaineiden luetteloon.

ii.	Reach-asetuksessa kyseiset aineet luokitellaan erityistä huolta aiheuttaviksi, ja ne on määrätty luvanvaraisiksi, koska ne voivat aiheuttaa syöpää, olla vaarallisia lisääntymiselle (CMR 1 ja 2) ja/tai hitaasti hajoavia ja/tai biokertyviä.

iii.	Yhdenmukaisuus vaarallisia prioriteettiaineita koskevan määritelmän ja Reach-asetuksen kanssa edellyttää, että kyseiset aineet luokitellaan vaarallisiksi prioriteettiaineiksi, joiden päästöt on siis lopetettava 20 vuoden sisällä.

Bryssel 23. toukokuuta 2012

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) SEC(2011) 1547 final.

(2) Euroopan ympäristökeskus, EEA Technical Report, no 8/2011 – Hazardous substances in Europe's fresh and marine waters, an overview.

(3) EUVL C 224, 30.8.2008, s. 67 ja EUVL C 97, 28.4.2007, s. 3.

(4) EUVL C 248, 25.8.2011, s. 1.

(5) Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle – Kohti kestävää vesienhoitoa Euroopan unionissa, COM(2007) 128 final; Komission kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle, COM(2009) 156 final.

(6) EEA Technical report, no 8/2011.

31.7.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 229/119

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheista ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi lemmikkieläinten ei-kaupallisista kuljetuksista”

COM(2012) 89 final – 2012/0039 COD

ja ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi neuvoston direktiivin 92/65/ETY muuttamisesta koirien, kissojen ja frettien kauppaan ja tuontiin unioniin sovellettavien eläinten terveyttä koskevien vaatimusten osalta”

COM(2012) 90 final – 2012/0040 COD

2012/C 229/23

Esittelijä: Nikolaos LIOLIOS

Neuvosto päätti 16. maaliskuuta 2012 ja Euroopan parlamentti 13. maaliskuuta 2012 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan 2 kohdan, 168 artiklan 4 kohdan sekä 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus lemmikkieläinten ei-kaupallisista kuljetuksista

COM(2012) 89 final – 2012/0039 COD

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi neuvoston direktiivin 92/65/ETY muuttamisesta koirien, kissojen ja frettien kauppaan ja tuontiin unioniin sovellettavien eläinten terveyttä koskevien vaatimusten osalta

COM(2012) 90 final – 2012/0040 COD.

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 11. toukokuuta 2012.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 23.–24. toukokuuta 2012 pitämässään 481. täysistunnossa (toukokuun 23. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin ääniä 155 puolesta ja 2 vastaan 9:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät

ETSK myöntää olevan tarpeen kumota ja korvata lemmikkieläinten ei-kaupallisista kuljetuksista annettu asetus (EY) N:o 998/2003 seuraavassa mainituista syistä.

1.1 Kansanterveyden suojelu on ensisijaisen tärkeä tavoite ja säännösten asettaminen lemmikkieläinten ei-kaupallisten kuljetusten kaltaiselle toiminnalle auttaa tämän tavoitteen toteuttamista. Euroopan komission ehdotuksessa, joka koskee asetuksen (EY) N:o 998/2003 kumoamista ja korvaamista, säädetään eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista sekä säännöistä, jotka koskevat tunnistusmerkintöjä sekä tällaisten kuljetusten aikana tehtäviä tarkastuksia ja kuljetuksen aikana toteutettavia suojatoimenpiteitä. Samalla asetus (EY) N:o 998/2003 saatetaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 ja 291 artiklan mukaiseksi poikkeusten mahdollistamiseksi siirtämällä komissiolle toimivalta antaa delegoituja säädöksiä, joilla poistetaan mahdolliset esteet näiltä kuljetuksilta.

1.2 Asetuksen (EY) N:o 998/2003 kumoaminen ja korvaaminen on tarpeen, sillä asetuksessa vahvistettuihin eläinten terveyttä koskeviin vaatimuksiin on tehtävä muutoksia, ja myös siksi, että lemmikkieläinten muita kuin kaupallisia kuljetuksia koskevan asetuksen on oltava riittävän selkeä ja ymmärrettävä tavallisen kansalaisen kannalta.

1.3 Tärkeä peruste on myös asetuksen 4 artiklan 1 kohdassa säädetyn, lemmikkieläinten tunnistusmerkintää koskevan kahdeksanvuotisen siirtymäkauden päättyminen. On tärkeää, että tavallisille kansalaisille on selvää, mitä järjestelmää vastedes sovelletaan. Myös tämä on yksi lisäperuste asetuksen (EY) N:o 998/2003 kumoamiselle.

1.4 ETSK katsoo, että ehdotuksessaan asetuksen (EY) N:o 998/2003 kumoamiseksi ja korvaamiseksi komissio määrittelee kattavasti puitteet lemmikkieläinten ei-kaupallisille kuljetuksille. Lemmikkieläimiä kuljettavien ihmisten liikkuminen tapahtuu selkeämmin ehdoin, joiden noudattamisella varmistetaan kansanterveyden suojelu.

1.5 Johdonmukaisuus edellyttää ETSK:n mielestä sitä, että neuvoston direktiivi 92/65/ETY muutetaan korvaamalla viittaukset asetukseen (EY) N:o 998/2003 viittauksilla ehdotettuun säädökseen.

2. Taustaa

2.1 Asetuksessa (EY) N:o 998/2003 asetettiin määräaika, jolloin lemmikkikoiran, -kissan tai fretin tunnistusmerkintäjärjestelmää koskeva siirtymäkausi päättyy. Komission ehdotus asetuksen (EY) N:o 998/2003 kumoamiseksi ja korvaamiseksi johtuu siirtymäkauden päättymisestä sekä tarpeesta saattaa asetus täysin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaiseksi. Lisäperusteita ovat terveystietoja koskevat muutokset sekä muita kuin kaupallisia kuljetuksia koskevat uudet vaatimukset, jotka liittyvät tarpeeseen helpottaa lemmikkieläinten kanssa liikkuvien kansalaisten liikkumista, sekä pyrkimys lainsäädäntöön, joka on kansalaisten kannalta riittävän selkeää ja ymmärrettävää.

2.2 Komissio on myös ehdottanut, että neuvoston direktiiviä 92/65/ETY muutetaan korvaamalla viittaukset asetukseen (EY) N:o 998/2003 viittauksilla ehdotettuun säädökseen.

3. Yleistä

3.1 Sairaudet, jotka voivat siirtyä lemmikkieläimistä ihmisiin, edellyttävät tarkastuksia ja eläinten kuljettamista koskevien vaatimusten asettamista, jotta kansanterveyttä voidaan suojella. Raivotautitilanteen parantuminen unionissa on muuttanut lemmikkieläinten ei-kaupallisia kuljetuksia koskevaa järjestelmää. Ehdotettu asetus selkeyttää järjestelmää ja noudatettavia menettelyitä.

3.2 Raivotautia vastaan rokottaminen on merkittävästi muuttanut raivotaudin epidemiologiaa. Lemmikkieläinten immunisointia koskevat tieteelliset kannat huomioon ottaen asetuksessa säädetään lemmikkieläinten kuljetuksia koskevista suojatoimenpiteistä, mukaan luettuina poikkeukset lemmikkieläinten kuljetusten helpottamiseksi, asettamalla ensin ehdot poikkeusten soveltamiselle ja määrittämällä sitten suojatoimenpiteet, jotka on toteutettava.

3.3 Laadittuihin eläinluetteloihin sisältyvät kaikki eläimet, joita voidaan kuljettaa, lukuun ottamatta niitä eläimiä, joiden kuljetukset kuuluvat EU-direktiivien säännösten piiriin. Kansallisissa säädöksissä on mahdollistettava se, että lemmikkieläimiksi luokiteltujen eläinten kuljettaminen on helpompaa verrattuna sellaisiin eläimiin, joita kuljetetaan kaupallisissa tarkoituksissa.

3.4 Raivotaudin lisäksi on muitakin sairauksia, jotka uhkaavat kansanterveyttä. Tunnistusasiakirjojen esittämistä koskeva vaatimus rajoittaa tautien leviämisen riskiä, sillä menettely tuo asiantuntijat kosketuksiin eläinten kanssa. Tämä mahdollistaa eläinten terveydentilan varmistamisen, ja näin saadaan todiste siitä, että niiden kuljettaminen EU:ssa tai EU:n alueelle on turvallista.

3.5 On tärkeää, että mikrosirun asettamisesta tehdään ainoa koirien, kissojen ja frettien tunnistusmenetelmä ja että tatuoinnin käytöstä tunnistusmerkkinä luovutaan. Tatuointi sallittaisiin näin tunnistusmerkkinä ainoastaan niille eläimille, jotka on jo merkitty tällä tavoin.

3.6 Merkityt eläimet on helpompi tarkistaa sen varmistamiseksi, että tautien ennaltaehkäisyä koskevia toimenpiteitä on noudatettu. Nämä toimenpiteet on laadittu jäsenvaltioissa toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaisesti, tai, mikäli siihen on erityisiä syitä osassa niistä, validoituihin tieteellisiin tietoihin perustuen. Näin luodaan yhteinen toimintalinja kansanterveyteen kohdistuvien vaarojen torjumiseksi.

4. Erityistä

4.1 Vaikka lemmikkieläinten parissa toimivien henkilöiden tieteellisen koulutuksen taso tällä hetkellä on riittävän korkea ja saatavilla on palveluita, jotka voivat suojella lemmikkien terveyttä ja siten myös kansanterveyttä, on pysyttävä jatkuvasti valppaana tautien leviämisen ehkäisemiseksi. Määrittämällä ehdot lemmikkieläinten ei-kaupallisille kuljetuksille asetus varmistaa suojelun erilaisten tautien riskiltä.

4.2 Asetuksessa annetaan kuitenkin mahdollisuus poikkeusten käyttöönottoon kuljetusten helpottamiseksi ja ehdotetaan asetuksen (EY) N:o 998/2003 muuttamista erityisesti delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten antamista koskevan toimivallan suhteen. ETSK kannattaa perusteettomien esteiden poistamista lemmikkieläinten kuljetuksilta, edellyttäen kuitenkin, että validoitu tieteellinen tieto otetaan huomioon ja että komissio kuulee asianmukaisesti asiantuntijoita ennen poikkeusten myöntämistä, jotta otetaan huomioon erityisolosuhteet, jotka koskevat lemmikkieläinten ei-kaupallisia kuljetuksia ja terveysvaatimuksia, säännöksiä sekä mukana kuljetettavien asiakirjojen muotoa.

4.3 On kuitenkin tutkittava, onko voimassaololle asetettuja määräaikoja noudatettu. Ehdotuksessa kuvaillaan, kuinka delegoidut säädökset voidaan kumota Euroopan parlamentin ja neuvoston ilmoitettua vastustavansa niitä kahden kuukauden kuluessa, tai, mikäli kyseessä on pidennys, toisten kahden kuukauden kuluessa. Koska kansanterveyteen liittyvät kysymykset ovat erittäin tärkeitä, vallan delegoinnin kesto on kuitenkin määriteltävä selvästi, kuten Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa määrätään, jotta komission valvonta olisi tehokkaampaa ja kumoamisoikeus toimii turvallisuuden lisätakuuna.

4.4 Laadittaessa luetteloa kolmansista maista tai alueista, joihin poikkeuksia voidaan soveltaa, koska niissä sovelletaan vastaavia sääntöjä kuin jäsenvaltioissa, komission on perustettava valintansa kyseisten maiden terveysviranomaisten antamiin takeisiin. Vaikka lemmikkieläinten kuljettamisen pitää perustellusti olla helppoa ja esteetöntä ja tapahtua ilman monimutkaisia menettelyitä, kansanterveyden suojelun on oltava tärkeintä.

4.5 Jos menettelyt, joilla kolmansille maille tai osalle niistä myönnetään oikeus poikkeukseen normaalisäännöistä – sen jälkeen, kun ne antavat tarvittavat takeet –, osoittautuvat hallinnollisesti monimutkaisiksi, aikaa vieviksi tai kalliiksi, on suotavaa pitäytyä annetuissa suuntaviivoissa ja välttää poikkeusten käyttöä, sillä tämä ei ole tasapainossa sen vaaran kanssa, joka syntyy eläimen kuljettamisesta.

4.6 Samalla tavoin rokottamattomien eläinten kuljettamiseen EU:n jäsenvaltiosta toiseen sisältyy riskejä. Asetuksessa säädetään tätä koskevista menettelyistä, ja ETSK pitää tärkeänä, että niitä noudatetaan, jotta vältetään tautien leviämisen vaara. Käyttäessään toimivaltaansa antaa delegoituja säädöksiä asetuksen säännösten mukaisesti komission on pidettävä mielessä, että hallinnollisen taakan ja saavutettujen vaikutusten on oltava suhteessa riskiin, joka eläimen kuljettamisesta syntyy.

4.7 Tunnistusasiakirjojen myöntäminen on lemmikkieläinten ei-kaupallisissa kuljetuksissa ratkaisevan tärkeä tekijä. Mikrosirun asettamiseen perustuvan eläinten tunnistusmerkintäjärjestelmän käyttöönotto on myös tärkeää vahvistettaessa eläinten rekisteröinti- ja valvontajärjestelmää.

4.8 Mikrosirun asettajan on oltava eläinlääkäri, jotta toimenpiteen suorittajan tieteellisen koulutuksen ansiosta eläimillä mahdollisesti olevat sairaudet havaitaan ja tunnistetaan ja tunnistusasiakirja täytetään asianmukaisesti. Tunnistusasiakirjaan täytettävät tiedot ovat luonteeltaan sellaisia, että ne edellyttävät toimivaltaisen viranomaisen tätä tarkoitusta varten hyväksymän eläinlääkärin tieteellistä tietämystä.

4.9 Kun jäsenvaltiot panevat johdonmukaisesti täytäntöön merkintä- ja rekisteröintijärjestelmän, pystytään pitämään ajan tasalla tietokannat, joista saadaan tärkeää tietoa kunkin maan epidemiologisesta tilanteesta, rokotusohjelmien edistymisestä sekä eläinten lukumäärästä ja jakautumisesta sekä niiden liikkumisesta.

4.10 Ratkaisevan tärkeitä ovat asiakirjojen ja tunnistusmerkintöjen tarkastukset sekä eläinten fyysiset tarkastukset lemmikkieläimille, joita kuljetetaan muussa kuin kaupallisessa tarkoituksessa jäsenvaltiosta toiseen tai kolmannesta maasta tai alueelta jäsenvaltioon. Valvonnan on oltava jatkuvaa ja sen on tapahduttava sellaisen henkilöstön toimesta, jolla on asianmukainen tieto menettelystä ja sen merkityksestä.

4.11 Mikäli terveysvaatimuksia koskevia menettelyitä ja lemmikkieläinten kuljetuksia koskevia säännöksiä ei noudateta, on – asetuksessa säädettyjen menettelyiden lisäksi – huolehdittava siitä, että lähettävän alueen terveysviranomaisille tiedotetaan asiasta, jotta voidaan tutkia mahdollisuus, ettei asetusta ole noudatettu muissakaan seikoissa.

4.12 Voidaan myös tehdä päätös eläimen lopettamisesta, mikäli sen palauttamisen tai eristämisen katsotaan olevan mahdotonta. Asiantuntijat voivat suosittaa tällaisen päätöksen tekemistä, jos he perustellusti katsovat, että eläimen palauttaminen tai eristäminen on paitsi vaikeaa, myös sisältää lisäriskejä.

Bryssel 23. toukokuuta 2012

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

31.7.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 229/122

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle – Eurooppalainen näkemys matkustajien eduksi: Tiedonanto matkustajien oikeuksista Euroopan unionissa”

COM(2011) 898 final

2012/C 229/24

Esittelijä: Raymond HENCKS

Komissio päätti 19. tammikuuta 2012 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle – Eurooppalainen näkemys matkustajien eduksi: Tiedonanto matkustajien oikeuksista Euroopan unionissa

COM(2011) 898 final.

Asian valmistelusta vastannut ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 10. toukokuuta 2012.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 23.–24. toukokuuta 2012 pitämässään 481. täysistunnossa (toukokuun 23. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 135 ääntä puolesta ja 1 vastaan 2:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 ETSK kannattaa suurelta osin unionin politiikkaa, jonka tarkoituksena on taata kaikille rautatie-, lento-, meri-, sisävesi- ja linja-autoliikenteen matkustajille yhteiset ja vastaavat oikeudet ja asema kaikissa näissä joukkoliikennemuodoissa, ja kannattaa kaikkia suunniteltuja intermodaaliseen lähestymistapaan perustuvia toimenpiteitä sellaisten esteiden poistamiseksi, joiden vuoksi kansalaiset eivät voi käyttää oikeuksiaan tehokkaasti.

1.2 Komitea katsoo, että lausunnon aiheena olevassa tiedonannossa mainittuja kymmentä erityistä oikeutta tulee täydentää vielä kolmella oikeudella, jotka ovat oikeus turvallisuuteen, joka käsittää niin liikennevälineiden teknisen turvallisuuden kuin matkustajien fyysisen turvallisuuden, ja oikeus palvelun laatua, mukavuutta, ympäristönsuojelua ja saatavuutta koskeviin vähimmäisvaatimuksiin.

1.3 Tällä hetkellä voimassa olevia asiaan liittyviä säännöksiä tulisi tarkastella uudelleen näiden kolmentoista oikeuden pohjalta sekä kehittää ja tiukentaa tarvittaessa.

1.4 Tätä tehtäessä on kiinnitettävä erityistä huomiota matkustajille suunnatun tiedotuksen parantamiseen, vammaisten ja liikuntarajoitteisten asemaan ja oikeuksiin, matkustajille häiriötapauksissa, matkan peruuntuessa tai matkatavaroiden kadotessa maksettaviin korvauksiin, lopullisen hinnan osatekijöiden täsmentämiseen, kuljetussopimuksen luovuttamiseen, valitusmahdollisuuksiin ja muutoksenhakukeinoihin sekä niiden matkustajia edustavien järjestöjen oikeuksien määrittelyyn, jotka parhaiten pystyvät tiedottamaan kansalaisille heidän oikeuksistaan ja tukemaan heitä oikeuksien käyttämisessä.

1.5 ETSK ehdottaa, että otetaan käyttöön toissijaisuusperiaatetta kunnioittava riippumaton arviointimenettely, jotta olisi helpompaa valvoa liikennepalvelujen tehokkuutta ja tuloksellisuutta, niiden mukautumista muuttuviin tarpeisiin ja matkustajien oikeuksien toteutumista. Sitä varten olisi laadittava yhdessä asianomaisten toimijoiden edustajien – erityisesti matkustajia (myös vammaisia ja liikuntarajoitteisia matkustajia) edustavien järjestöjen – kanssa Euroopan laajuinen yhdenmukaistettu arviointimenetelmä, joka perustuu yhteisiin indikaattoreihin.

1.6 ETSK ehdottaa, että kaikki liikenteenharjoittajat ryhtyvät käyttämään muiden valitusten esittämistapojen ohella vakiomuotoista sähköpostiosoitetta (), johon kaikki valitukset voi lähettää, ja että vahvistetaan määräaika vastauksen antamiselle.

1.7 ETSK ehdottaa myös tuomioistuinten ulkopuolisten riidanratkaisumenettelyjen ottamista yleisesti käyttöön epäämättä kuitenkaan matkustajilta oikeutta viedä riita-asiaa tuomioistuimen käsiteltäväksi. Lisäksi komitea kehottaa vahvistamaan selkeästi säädöstekstissä mahdollisuuden käyttää ryhmäkannetta oikeusvälineenä EU:ssa ja määrittelemään kyseisen välineen soveltamistavan asianmukaisesti.

2. Johdanto

2.1 Täsmennettäköön heti aluksi, että lausunnon aiheena olevassa tiedonannossa käsitellään matkustajien oikeuksia kaikissa julkisten ja yksityisten liikenteenharjoittajien tarjoamissa joukkoliikenteen muodoissa ja että ammattikuljettajien tarjoamat yksityiskuljetukset (taksi, alle 12 hengen minibussi jne.) eivät kuulu seuraavassa analysoitujen säännösten soveltamisalaan. Tämä on valitettavaa, semminkin kun kaupunkiliikenteen toimintasuunnitelmassa (COM(2009) 490 final), jossa käsitellään ammattimaisten liikenteenharjoittajien tarjoamaa niin joukko- kuin yksityisliikennettäkin, kehotetaan kiinnittämään huomiota hinnoitteluun, laatuun, liikuntarajoitteisten henkilöiden huomioimiseen, tiedottamiseen ja matkustajien oikeuksiin.

2.2 Kestävää kehitystä koskevat Euroopan unionin tavoitteet edellyttävät joukkoliikenteen tukemista ja kehittämistä, jotta yksityisliikennettä voidaan vähentää mahdollisuuksien mukaan.

2.3 Matkustajien oikeuksien tunnustaminen ja turvaaminen ja sitä kautta käyttäjien ja liikenteenharjoittajien välisten voimasuhteiden saattaminen tasapainoon on ennakkoedellytys joukkoliikenteen kehittämiselle ja tukemiselle.

2.4 Euroopan unioni on vuodesta 2011 huolehtinut aktiivisesti matkustajien suojelusta ja heidän oikeuksiensa lujittamisesta eri liikennemuodoissa. Unioni on sitä varten luonut asteittain lainsäädännön, jonka tarkoituksena on varmistaa korkeatasoinen suojelu, jotta rautatie-, lento-, meri-, sisävesi- ja linja-autoliikenteen käyttäjillä, myös vammaisilla ja liikuntarajoitteisilla, olisi vastaavat oikeudet ja asema kaikkialla unionissa. Vesiliikenneasetusta sovelletaan kuitenkin vasta joulukuusta 2012 alkaen ja linja-autoliikenneasetusta maaliskuusta 2013 alkaen.

2.5 Komissio käynnisti vuonna 2010 laajan kaksivuotisen ”Matkustajan oikeudet ulottuvillasi” -kampanjan, johon kuuluu muun muassa internetsivusto (osoite: http://ec.europa.eu/passenger-rights), jolla esitetään kaikilla EU:n virallisilla kielillä yhteenveto matkustajien oikeuksista kussakin liikennemuodossa. Kampanjan yhteydessä on myös jaettu ilmaisesitteitä, joissa muistutetaan matkustajien oikeuksista, ja levitetty aihetta käsitteleviä julisteita kaikille jäsenvaltioiden asemille ja lentokentille. Komissio on hiljattain tehnyt päätöksen kampanjan jatkamisesta vuoteen 2014.

2.6 Matkustajat ja liikenteenharjoittajat eivät silti vieläkään ole tasa-arvoisessa asemassa joukkoliikenteeseen liittyvän tiedon, osaamisen ja tilanteiden hallinnan suhteen. Vaikutelma on edelleen se, että monet matkustajat eivät vielä täysin tunne oikeuksiaan tai eivät tarpeen tullen osaa vaatia niitä tai käyttää niitä oikein. Komission tutkimuksista ja kyselyistä käy ilmi, että menettelyn kalleuden, monimutkaisuuden ja pitkän keston vuoksi vain joka viides eurooppalainen kuluttaja hakee alle tuhannen euron arvoisessa riita-asiassa korvausta tuomioistuimesta.

2.7 Lisäksi kansalliset viranomaiset soveltavat komission mukaan edelleen lakia eri tavoin, mikä hämmentää sekä matkustajia että liikenteenharjoittajia ja luo markkinoille vääristymiä.

2.8 Komissio aikookin tehostaa nykyisten sääntöjen täytäntöönpanoa ja parantaa niitä tarvittaessa. Komissio käynnistää sitä varten julkisen kuulemisen matkustajien oikeuksia lentoliikenteessä koskevan asetuksen mahdollisesta tarkistamisesta.

3. Tiedonannon sisältö

3.1 Tiedonannossa esitetään tiivistetysti kaikissa joukkoliikenteen muodoissa sovellettavat oikeudet ja periaatteet. Siinä nostetaan esiin puutteita, jotka olisi syytä korjata, ja halutaan poistaa esteitä, joiden vuoksi kansalaiset eivät voi käyttää heille unionin lainsäädännön nojalla kuuluvia oikeuksia tehokkaasti.

3.2 Tiedonannossa nimetään kolme keskeistä periaatetta: syrjimättömyys, täsmällinen, oikea-aikainen ja saatavilla oleva tieto sekä välitön ja oikeasuhteinen apu. Niistä johdetaan seuraavat kymmenen erityistä oikeutta, jotka intermodaalisen lähestymistavan mukaisesti koskevat kaikkia liikennemuotoja:

1)	oikeus käyttää liikennevälineitä ilman syrjintää

2)	oikeus liikkuvuuteen: vammaisten ja liikuntarajoitteisten matkustajien pääsy liikennevälineisiin ja avustaminen ilman lisäkustannuksia

3)	oikeus saada tietoa ennen matkan ostamista ja sen eri vaiheissa, erityisesti jos matka keskeytyy

4)	oikeus luopua matkustamisesta (siten, että koko lipun hinta maksetaan takaisin), jos matka ei toteudu suunnitellusti

5)	oikeus matkustussopimuksen täyttämiseen matkan keskeytyessä (uudelleenreititys ja uusi varaus)

6)	oikeus saada apua, jos matkan alussa tai yhteyspisteissä tapahtuu pitkiä viivästyksiä

7)	oikeus saada tietyissä olosuhteissa korvausta

8)	oikeus saada liikenteenharjoittaja vahingonkorvausvastuuseen matkustajien ja heidän matkatavaroidensa osalta

9)	oikeus nopeaan ja helppokäyttöiseen valitustenkäsittelyjärjestelmään

10)	oikeus EU:n lainsäädännön täysimittaiseen soveltamiseen ja tosiasialliseen täytäntöönpanoon.

3.3 Vaikka soveltamisedellytykset ja menettelytavat vaihtelevat ja kehittyvät eri liikennemuotojen erityispiirteiden mukaan, tärkeimpänä tavoitteena on vastedes tehdä säännöistä helposti ymmärrettäviä ja vakiinnuttaa niiden täytäntöönpano ja valvonta kaikissa liikennemuodoissa, jotta varmistetaan johdonmukainen lähestymistapa tällä alalla.

3.4 Jotta matkustajien suojelua myös EU:n rajojen ulkopuolella voidaan parantaa, matkustajien oikeuksiin liittyviä kysymyksiä käsitellään kahdenvälisissä ja kansainvälisissä sopimuksissa.

4. Yleistä

4.1 Komissiota voidaan kiittää siitä, että se on pannut alulle politiikan, jolla taataan matkustajille yhteiset tai vastaavat oikeudet ja asema kaikissa joukkoliikenteen muodoissa ja jossa otetaan huomioon sekä perussopimusten kuluttajansuojatavoitteet (EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen XV osaston 169 artikla) että perusoikeuskirjassa ja Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä vahvistetut suuntaviivat.

4.2 ETSK pitää myönteisenä kaikkien joukkoliikenteen käyttäjien oikeuksiin liittyvien, jo ennestään voimassa olevien sääntöjen ja määräysten kokoamista tiedonannossa yhteen asiakirjaan, mutta pitää valitettavana sitä, ettei havaituista ongelmista ole lukumääräisiä tietoja.

4.3 ETSK kannattaa kaikkia toimenpiteitä niiden esteiden poistamiseksi, joiden vuoksi kansalaiset eivät voi käyttää oikeuksiaan tehokkaasti, ja on tyytyväinen komission esittämiin toimiin, joiden avulla on määrä taata, että rautatie-, lento-, meri-, sisävesi- ja linja-autoliikenteen käyttäjillä on vastaavat oikeudet ja asema käytety(i)stä liikennemuodo(i)sta riippumatta.

4.4 Yksi tällaisista esteistä on usein puutteellisten, epätäydellisten tai epäselvien tietojen saaminen matkustajien oikeuksista ja velvoitteista ostettaessa matkalippua sekä ennen matkaa ja matkan aikana häiriötapauksen sattuessa.

4.5 Jotta jokainen matkustaja saisi selkeää tietoa oikeuksistaan, ETSK ehdottaa, että jokaiselle matkustajalle ilmoitetaan matkan varaamisen tai matkalipun ostamisen yhteydessä, mistä asiaan liittyvää tietoa voi saada joko myyntipisteissä jaettavien esitteiden tai internetin kautta, antamalla internetlinkki ja painamalla tiedot matkalippuun selkeällä, tiiviillä ja ymmärrettävällä kielellä, joka on myös vammaisten luettavissa. Komission vuonna 2010 käynnistämää matkustajille suunnattua tiedotuskampanjaa tulee jatkaa tiiviissä yhteistyössä kuluttajaorganisaatioiden kanssa.

4.6 Eri liikennemuotojen välillä on lisäksi edelleen huomattavia eroja käyttäjien haitaksi. Tämä koskee erityisesti lentoliikennettä, josta ETSK totesi asiasta antamassaan valmistelevassa lausunnossa (1), että lentomatkustajien oikeudet ovat tietyiltä osin jäljessä muista liikennemuodoista. ETSK kehotti

—	määrittelemään, miten laaja on oikeus saada apua

—	antamaan matkustajille nykyistä paremmin tietoa myös matkan aikana

—	laajentamaan tiedonsaantioikeutta niin, että se kattaa myös lähtöporttialueet

—	täsmentämään, mitä ”poikkeuksellisilla olosuhteilla” tarkoitetaan

—	laatimaan yhteistyössä liikuntarajoitteisia henkilöitä edustavien järjestöjen kanssa suuntaviivoja, joissa selvennetään vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden oikeuksista annetun asetuksen (EY) N:o 1107/2006 määritelmiä, ja parantamaan sen soveltamista

—	täsmentämään, mistä osatekijöistä lopullinen hinta muodostuu

—	säätämään velvollisuuden korvata matkustajille vahingot lentoyhtiön ajauduttua konkurssiin siten, että muut lentoyhtiöt järjestävät paluumatkan yhteisvastuullisuuden periaatteen nojalla, sekä perustamaan rahaston, josta matkustajille voidaan maksaa korvaus

—	antamaan mahdollisuuden luovuttaa kuljetussopimus ilmaiseksi kolmannelle osapuolelle.

Kaikkien näiden vaatimusten tulisi koskea myös muita liikennemuotoja sikäli kuin niitä ei ole vielä otettu käyttöön.

4.7 Lausunnon aiheena olevassa tiedonannossa luetellut kymmenen erityistä oikeutta muodostavat hyvän pohjan sille, että matkustajia autetaan käsittämään paremmin, millaista vähimmäislaatua heillä on oikeus odottaa liikennepalveluilta, ja että liikenteenharjoittajia autetaan soveltamaan EU:n lainsäädäntöä nykyistä johdonmukaisemmin ja tehokkaammin.

4.8 ETSK katsoo kuitenkin, että näitä kymmentä oikeutta tulisi täydentää seuraavilla kolmella oikeudella:

1)	oikeus turvallisuuteen, joka käsittää niin liikennevälineiden teknisen turvallisuuden kuin matkustajien fyysisen turvallisuuden

oikeus palvelun laatua, mukavuutta ja saatavuutta koskeviin vähimmäisvaatimuksiin sekä liikenteenharjoittajakohtaiseen ennakkotiedotukseen ylivaraustapauksissa. ETSK muistuttaa, että komissio ilmoitti tiedonannossaan ”Kaupunkiliikenteen toimintasuunnitelma” (COM(2009 490) haluavansa täydentää sääntelylähestymistapaa yhteisillä laatuindikaattoreilla suojellakseen matkustajien ja liikuntarajoitteisten henkilöiden oikeuksia.

3)	oikeus takeisiin siitä, että liikennevälineiden käyttämisessä noudatetaan perussopimuksessa mainittuja luonnon säilyttämisen, suojelemisen ja sen tilan parantamisen periaatteita.”

4.9 Tällä hetkellä voimassa olevia säännöksiä tulisi tarkastella uudelleen näiden kolmentoista oikeuden pohjalta. Tätä tehtäessä olisi analysoitava tiedossa olevia ongelmia, joita ovat esimerkiksi vammaisten ja liikuntarajoitteisten edelleen kohtaamat esteet, hinnoittelujärjestelmien läpinäkymättömyys, puutteelliset tai epäselvät tiedot, epämääräiset ja monimutkaiset muutoksenhakukeinot, riittämättömät taloudelliset korvaukset ja valitusten liian pitkät käsittelyajat, ja poistettava nämä esteet.

4.10 Komissio tunnustaa itsekin lausunnon aiheena olevassa tiedonannossa, että toiminnanharjoittajien laadun arvioinnit ja matkustajien tyytyväisyystutkimukset edistäisivät kansallisten täytäntöönpanoelinten suorittaman seurannan ja valvonnan yhdenmukaisuutta. ETSK kehottaakin suorittamaan tällaisia arviointeja ja katsoo, että kaikkien sidosryhmien edustajat tulisi ottaa mukaan tarpeiden analysointiin ja suoritusten laadun ja matkustajien oikeuksien kunnioittamisen arviointiin.

4.11 ETSK ehdottaa siksi säännöllisistä arvioinneista muodostuvan järjestelmän käyttöönottoa liikennepalvelujen tehokkuuden ja tuloksellisuuden parantamiseksi, niiden mukauttamiseksi paremmin matkustajien muuttuviin tarpeisiin ja matkustajien oikeuksien kunnioittamisen varmistamiseksi. Sitä varten olisi määriteltävä unionin tasolla vaihto-, vertailu- ja koordinointitapoja ja käynnistettävä riippumaton arviointikäytäntö toissijaisuusperiaatetta kunnioittaen laatimalla yhdessä asianomaisten toimijoiden edustajien – erityisesti matkustajia (myös vammaisia ja liikuntarajoitteisia matkustajia) edustavien järjestöjen – kanssa Euroopan laajuinen yhdenmukaistettu arviointimenetelmä, joka perustuu yhteisiin indikaattoreihin.

4.12 ETSK kannattaa komission aikomusta olla rajoittamatta toimintaansa sektorikohtaisesti kuten tähän asti vaan kehittää intermodaalinen lähestymistapa ottamalla huomioon käyttäjien liikkuvuus- ja matkustustarpeet riippumatta siitä, mitä liikennemuotoa tai yhdistelmää he käyttävät, jotta voidaan taata intermodaalinen jatkuvuus. Ainoa keino välttää kilpailun vääristymät eri liikennemuotojen välillä on matkustajien oikeuksien muuttaminen yhä yhdenmukaisemmiksi.

4.13 Tiedonannossa viitataan useimpien puutteiden ja ongelmien ratkaisemiseksi joko vaikutustenarviointiin, joka tehdään lentoliikenneasetuksen uudelleentarkastelun yhteydessä – tällöin harkitaan mahdollisia sitovia toimenpiteitä, tai liikenteenharjoittajien vapaaehtoisiin sopimuksiin. ETSK olisi toivonut päättäväisempää asennoitumista eli ensisijaisesti sitovia toimenpiteitä.

4.14 ETSK pitää valitettavana, ettei tiedonannossa käsitellä matkustajia edustavien organisaatioiden – myöskään vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden etujärjestöjen – oikeuksia ja valtuuksia, vaikka ne pystyvät parhaiten tiedottamaan kansalaisille heidän oikeuksistaan ja tukemaan heitä oikeuksien käyttämisessä.

4.15 Matkustajille tulisi tiedottaa selkeästi käytettävissä olevista valituskeinoista ja tahoista, joihin ottaa yhteyttä valituksen tekemiseksi, sekä muutoksenhakukeinoista. Komitea ehdottaa, että kaikki liikenteenharjoittajat ryhtyisivät käyttämään vakiomuotoista sähköpostiosoitetta (), johon kaikki valitukset voi lähettää, mutta valitus olisi voitava esittää myös muilla tavoilla (postitse, jättäminen myyntipisteeseen jne.). Lisäksi olisi asetettava sitovat määräajat vastauksen antamiselle.

4.16 ETSK pyytää täsmentämään tiedonantoa ilmoittamalla, mitkä ovat kunkin jäsenvaltion sekä EU:n tason elinten tarjoamat muutoksenhakukeinot siinä tapauksessa, että matkustajien valituksia ei suostuta ottamaan huomioon. Näillä elimillä tulisi olla päätöksentekovaltuudet ja mahdollisuudet pakottaa täytäntöönpanoon. Muutoksenhakuoikeus ei missään tapauksessa saa olla sidottu kuljetuksesta maksettuun hintaan.

4.17 ETSK muistuttaa, että oikeus korvauksen saamiseen on edelleen hyvin usein vain teoreettinen, etenkin kun on kyse pienistä, hajanaisista riita-asioista, sillä oikeuden käyttämiseen liittyy käytännön vaikeuksia. Muutoksenhakukeinojen tulisi olla käytettävissä ilman turhia mutkia ja kustannuksia, jotka lannistavat valituksen tekijät, ja ETSK toivookin tuomioistuinten ulkopuolisten riidanratkaisumenettelyjen ottamista yleisesti käyttöön epäämättä kuitenkaan matkustajilta oikeutta viedä riita-asiaansa tuomioistuimen käsiteltäväksi.

4.18 ETSK on erikseen todennut (lausunnossaan CESE 803/2012), että vaihtoehtoisia riidanratkaisujärjestelmiä voidaan jatkossa käyttää myös kollektiivisiin riita-asioihin, mikä on ensimmäinen askel ryhmäkannetta koskevan oikeusvälineen käyttöönottamiseksi EU:ssa. Komitea suosittaa kuitenkin, että tämä mahdollisuus vahvistetaan selkeästi säädöstekstissä ja että sitä koskeva toimintatapa määritellään asianmukaisesti.

Bryssel 23. toukokuuta 2012

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) EUVL 2012/C 24/28, 28.1.2012, s. 125–130.

31.7.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 229/126

COM(2011) 885 final

2012/C 229/25

Esittelijä: Pierre-Jean COULON

Toinen esittelijä: Richard ADAMS

Euroopan komissio päätti 15. joulukuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Energia-alan etenemissuunnitelma 2050

COM(2011) 885 final.

Asian valmistelusta vastannut ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 10. toukokuuta 2012.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 23.–24. toukokuuta 2012 pitämässään 481. täysistunnossa (toukokuun 23. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 137 ääntä puolesta ja 6 vastaan 9:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 ETSK panee erittäin kiinnostuneena merkille energia-alan etenemissuunnitelman 2050 ja sen tavoitteen, joka on kehyksen luominen sitä varten, että Euroopan energia-ala voi irtautua hiilestä mittavasti sovittujen poliittisten linjausten mukaisesti vuoteen 2050 mennessä (Eurooppa-neuvosto, lokakuu 2009). Haasteena ei ole ainoastaan kestäväpohjaisen ja turvatun vähähiilisen energiavalikoiman tarjoaminen kilpailulle avoimilla markkinoilla vaan myös kansalaisyhteiskunnan vakuuttaminen siitä, että tavoite on saavutettavissa.

1.2 EU:n jäsenvaltioiden energialähteet ja -infrastruktuurit ovat erilaisia, ja hiilestä irtautumista koskeva tavoite muodostaa joillekin maille paljon suuremman haasteen kuin toisille. Etenemissuunnitelman lähestymistapa tarjoaa huomattavaa joustavuutta, koska sen ansiosta maat voivat laatia asianmukaisia toimintasuunnitelmia. Taakkaa on jaettava merkittävällä tavalla, jotta hiilestä irtautumista koskeva tavoite voidaan saavuttaa.

1.3 Tavoite on kunnianhimoinen mutta elintärkeä, jos Eurooppa haluaa osaltaan torjua ilmastonmuutosta ja parantaa energian toimitusvarmuutta. Asiasta on käytävä mahdollisimman laajaa keskustelua eurooppalaisten keskuudessa, ja komitea katsoo, että etenemissuunnitelma voi toimia keskustelun käynnistäjänä. Sen on kuitenkin edistettävä sitoutumista kaikilla tasoilla: henkilökohtaisella tasolla, kunkin omassa yhteisössä, alueella, valtiossa ja EU:ssa. Lisäksi on erityisen tärkeää, että toimintaa täydennetään kansainvälisillä toimilla.

1.4 Etenemissuunnitelman lopussa mainitaan kymmenen edellytystä tai painopistealaa, jotka edellyttävät välittömiä toimia. ETSK kannattaa niitä kaikkia ja erityisesti viimeistä, jossa suositellaan konkreettisten ja täsmällisten välitavoitteiden asettamista edistyksen ohjaamiseksi tulevina vuosina. Komitea on myös samaa mieltä siitä, että vuoteen 2030 ulottuvan poliittisen kehyksen määritteleminen on nyt tärkeää, jotta voidaan näyttää luotettavasti suuntaa tulevien vuosien investointipäätöksille, sillä sijoittajien on investointien voittoja ja tuottoja laskiessaan ennakoitava tilanne selvästi vuotta 2020 pidemmälle.

1.5 ETSK suosittaa, että sitä ennen tehdään kiireellisesti Energia 2020 -strategian arviointi. Se on ehdottomasti tarpeen, jotta voidaan säätää lopullinen kurssi kohti vuotta 2030 tai 2050. Komitea toivoo, että tälle vuosikymmenelle asetetuista kolmesta päätavoitteesta tehdään maa- ja toimialakohtaiset arviointiraportit.

1.6 On tärkeää, että saadaan jo varhain viitteitä siitä, pystytäänkö etenemissuunnitelman haastavat tavoitteet saavuttamaan, ja kyetään arvioimaan niiden vaikutuksia EU:n talouteen ja siten myös kilpailukykyyn maailmanmarkkinoilla, työllisyyteen ja sosiaaliturvaan.

1.7 On olennaista, että suuri yleisö osallistuu energia-alan siirtymäpolitiikkaa koskevien kysymysten käsittelyyn. Eurooppalainen kansalaisyhteiskuntafoorumi ja aktiiviset toimet Euroopan energiayhteisön perustamiseksi ovat kumpikin rakentavia askeleita kohti toivottua tulosta: kestävää tulevaisuutta energia-alalla.

2. Johdanto

2.1 Energia-alan etenemissuunnitelma 2050 on viimeinen poliittista kehystä koskeva ehdotus Euroopan komission EU:n energia- ja ilmastonmuutospolitiikan tukemiseksi esittämässä ehdotussarjassa (ks. erityisesti ”Etenemissuunnitelma – siirtyminen kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna 2050”, COM(2011) 112 final). Etenemissuunnitelmassa määritetään kehys, jonka puitteissa on mahdollista saavuttaa kolme EU:n energiapolitiikan tavoitetta eli hiilestä irtautuminen, toimitusvarmuus ja kilpailukyky. Etenemissuunnitelmassa ei esitetä täsmällisiä suosituksia toimenpiteiksi tai välitavoitteiksi, eikä kuvattuja skenaarioita ole tarkoitettu poliittisiksi ehdotuksiksi.

2.1.1 Primäärienergiankulutuksen odotetaan nykysuuntausten ja tämänhetkisen politiikan jatkuessa kasvavan kaiken kaikkiaan kolmanneksen vuosien 2010 ja 2035 välillä. Talouskasvun hidastuminen ei juuri vaikuta tähän kehitykseen. Fossiilisten polttoaineiden osuus primäärienergiankulutuksen kokonaismäärästä laskee vain vähän (81 prosentista vuonna 2010 75 prosenttiin vuonna 2035), joten energiaperäiset hiilidioksidipäästöt lisääntyvät tänä aikana vielä 20 prosenttia. Tämä johtanee siihen, että maapallon keskilämpötila nousee pitkällä aikavälillä yli 3,5 astetta (IEA:n World Energy Outlook, marraskuu 2011).

2.1.2 Vaikka etenemissuunnitelmassa keskitytään hiilestä irtautumiseen energiajärjestelmässä, siinä tunnustetaan kaksi merkittävää heikkoutta. EU:n energiavalikoimasta noin 55 prosenttia on tuontienergiaa, ja kilpailu kansainvälisillä energiamarkkinoilla on kovaa ja markkinat ailahtelevia. Maailmanlaajuinen ongelma voidaan viime kädessä ratkaista vain koordinoiduilla maailmanlaajuisilla toimilla. EU voisi näyttää tietä osoittamalla, miten energiajärjestelmän muutos voidaan toteuttaa yhdessä merkittävässä maanosassa. Samalla EU saattaisi hyötyä tässä prosessissa edelläkävijän asemasta ja voisi vähentää tuontiriippuvuuttaan.

2.2 Haaste on kiireellinen. Energia-alan investoinnit kestävät tyypillisesti vähintään 40 vuotta. Jotta tarpeelliseksi katsottu energiajärjestelmän muutos, johon sisältyy merkittäviä muutoksia niin tarjonnassa kuin kysynnässäkin, pystytään toteuttamaan, työ on aloitettava nyt ja sitoutumista hiili-intensiivisiin investointeihin on vältettävä. Etenemissuunnitelmassa ei poliittisten, teknisten ja taloudellisten epävarmuustekijöiden vuoksi ehdoteta yhtä ainoaa etenemistietä vuoteen 2050. Siinä tutkitaan mahdollisia siirtymäreittejä ja tunnustetaan joustavuuden tarve muuttuvassa ja epävarmassa maailmassa. Vaikka komission energiapoliittisia valtuuksia laajennettiin Lissabonin sopimuksella, energialähteiden valinta jätettiin nimenomaan jäsenvaltioiden vastuulle, ja tämä vastuunjako on tunnustettava kaikessa unionin tason toiminnassa. Etenemissuunnitelmassa korostetaan kuitenkin tarvetta uudenlaiselle käytännön yhteistyölle, jotta päästään parhaaseen mahdolliseen tulokseen, ja komitea tukeekin voimakkaasti tätä käytännöllistä lähestymistapaa eli esimerkiksi Euroopan energiayhteisön luomista.

3. Yhteenveto energia-alan etenemissuunnitelmasta 2050

3.1 Energia-alan toiminnasta on vuoteen 2020 asti jo pitkälti sovittu olemassa olevissa suunnitelmissa ja toimintalinjoissa, joilla pannaan täytäntöön 20-20-20-strategiaa. Etenemissuunnitelmassa korostetaan nyt kiireellistä tarvetta kehittää energiastrategioita vuoden 2020 jälkeiseksi ajaksi. Jäsenvaltioiden on ryhdyttävä nyt toimiin, jotta voidaan turvata energian saannin jatkuvuus ja investointivarmuus sekä minimoida pattitilanteet. Asian lykkääminen lisää kustannuksia ja samalla hiilen vähentämiseksi tarvittavaa työtä.

3.2 Koska energia-alan tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa, asiakirjassa esitetään seitsemän vaihtoehtoista esimerkkiskenaariota. Kahdessa ensimmäisessä kuvataan, mikä on todennäköinen lopputulos, jos jatketaan nykyistä toimintaa ja nykyisiä poliittisia aloitteita: niistä kummassakaan ei ylletä hiilen vähentämistä koskeviin vuoden 2050 tavoitteisiin. Viidessä muussa skenaariossa ehdotetaan vaihtoehtoisia tapoja saavuttaa vuoden 2050 tavoite erilaisten teknisten ja poliittisten ratkaisujen avulla:

—	erittäin päättäväiset energiatehokkuustoimenpiteet

—	hiilidioksidin hinnoittelun mittava hyödyntäminen erilaisten markkinoilla kilpailevien vähähiilisten ratkaisujen edistämiseksi

—	laajat tukitoimenpiteet uusiutuvien energialähteiden kehittämiseksi

—	enemmän ydinvoimaa ja vähemmän hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia

—	enemmän hiilidioksidin talteenottoa ja vähemmän ydinvoimaa.

3.3 Komissio on laatinut skenaariomallinnuksen pohjalta kymmenen johtopäätöstä energiajärjestelmän rakenteellisesta muutoksesta. Niiden mukaan hiilestä irtautuminen on mahdollista, ja se tullee pitkällä aikavälillä edullisemmaksi kuin nykyisen politiikan jatkaminen. Tämä johtuu siitä, että skenaariossa sähköllä on energiavalikoimassa entistä keskeisempi asema ja hinnat nousevat niin reaalimääräisinä kuin osuutena kotitalouksien menoista vuoteen 2030 asti. Pääomamenot lisääntyvät mutta polttoainekustannukset vähenevät, ja ratkaiseva edellytys on, että kaikkialla järjestelmässä saavutetaan varsin mittavia energiasäästöjä. Uusiutuvan energian osuus kasvaa merkittävästi kaikissa skenaarioissa, ja niissä oletetaan, että hiilidioksidin talteenotolla ja varastoinnilla on ratkaiseva ja merkittävä rooli järjestelmämuutoksessa. Ydinenergia on edelleen tärkeässä roolissa, ja hajautetut ja keskitetyt järjestelmät ovat yhä enemmän vuorovaikutteisia valinnanvaran lisääntyessä.

3.4 Etenemissuunnitelmassa todetaan, että energiansaannin varmistamiseksi tarvitaan erityistä EU:n politiikkaa, jolla parannetaan energian toimitusvarmuutta, kehitetään infrastruktuuria ja luodaan suhteita EU:n ulkopuolisiin kauttakulku- ja tuottajamaihin. Uuden teknologian kehittämistä, uusiutuvan energian integroimista markkinoille, energiatehokkuutta ja energiasäästöjä sekä infrastruktuurin kehittämistä tukeva politiikka on tehokkaampaa, jos sitä koordinoidaan unionin tasolla.

3.5 Kaikissa skenaarioissa edellytetään energiankäyttäjiltä muutosta ja sopeutumista. Komissio toteaa yleisön sitoutumisen ja osallistumisen olevan tarpeen ja tunnustaa muutoksen yhteiskunnalliset vaikutukset. Tarvitaan enemmän t&k-investointeja ja teknologisia innovaatioita, ja vielä avoimet sisämarkkina- ja sääntelykysymykset on ratkaistava. Energiainfrastruktuurin laatua on parannettava ja kapasiteettia lisättävä, ja jäsenvaltiot ja sijoittajat tarvitsevat konkreettisia virstanpylväitä. Komissio aikoo antaa muitakin aiheeseen liittyviä tiedonantoja, joissa käsitellään uusiutuvaa energiaa, sisämarkkinoita, hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia, ydinturvallisuutta ja energiateknologiaa. Niissä määritetään vuoteen 2030 tähtäävät toimintalinjat.

4. Yleistä

4.1 Kun otetaan huomioon lukuisat tulevaisuuteen liittyvät tekniset ja poliittiset epävarmuustekijät, komitea on samaa mieltä siitä, että etenemissuunnitelmassa valittu menetelmä eli vuoteen 2050 ulottuvien vaihtoehtoisten skenaarioiden mallintaminen on asianmukainen, sillä se mahdollistaa erilaisten teknisten saavutusten, poliittisten valintojen ja ulkoisten tapahtumien vaikutusten vertailun ja arvioinnin.

4.2 Mallinnusmenetelmästä ja siinä käytetyistä olettamuksista ei ole tiedotettu riittävän avoimesti. Niistä on annettava tarkempaa tietoa, jotta muut asiantuntijat voivat testata lähestymistapaa ja kehitellä muita skenaarioita erilaisten lähtöolettamusten pohjalta. Komitea pitää kuitenkin etenemissuunnitelman liitteisiin sisältyvää tietoa positiivisena edistysaskeleena ja yhtyy etenemissuunnitelman tärkeimpään johtopäätökseen eli siihen, että mittava hiilestä irtautuminen on mahdollista vuoteen 2050 mennessä ja että saavutus parantaisi pitkällä aikavälillä Euroopan energiajärjestelmän varmuutta ja kestävyyttä enemmän kuin nykyisen politiikan jatkaminen kustannuksin, jotka ovat suunnilleen samansuuruiset 40 vuoden ajanjaksolla vuoteen 2050 asti. Vaikka etenemissuunnitelman tavoitteet hiilestä irtautumiseksi ovatkin toteutettavissa, ne muodostavat kuitenkin varsin merkittävän haasteen ja niiden saavuttamista haittaavat tällä hetkellä monet esteet.

4.3 Etenemissuunnitelma osoittaa, että hiilestä irtautuminen voidaan toteuttaa eri tavoin. Tietyt keskeiset piirteet ovat kaikille keinoille yhteisiä. Niitä ovat energiatehokkuuden parantaminen tuntuvasti, uusiutuvien energialähteiden käytön moninkertaistaminen, sähkön suurempi osuus polttoainevalikoimassa, laajempi ja älykkäämpi verkko sekä uudet sähkön varastointi- tai varakapasiteettijärjestelyt. Muut tekijät ovat riippuvaisia teknisistä edistysaskeleista, joiden onnistumisesta ei vielä ole täyttä varmuutta, tai yksittäisten maiden raaka-ainevaroista ja valinnoista (puhdas hiili, ydinvoima jne.). Suuren yleisön hyväksyntä ja kustannusvaihtelu ovat merkittäviä taustatekijöitä kaikissa vaihtoehdoissa, eikä mikään etenemisvaihtoehto ole riskitön.

4.4 Komitea on samaa mieltä tästä analyysistä ja siihen liittyvästä epäsuorasta johtopäätöksestä, jonka mukaan EU:n tulisi keskittyä yhteistoiminnassaan ensisijaisesti edistämään kaikkialla Euroopassa tarvittavia yhteisiä osatekijöitä mahdollisimman nopeasti, yhdenmukaisesti ja tehokkaasti.

4.5 Komitea on samaa mieltä myös etenemissuunnitelmassa tehdystä analyysistä, joka koskee suurimpia haasteita ja mahdollisuuksia, joita on käsiteltävä unionin tasolla energiajärjestelmän muuttamiseksi, energiamarkkinoiden uudistamiseksi, sijoittajien saamiseksi liikkeelle, yleisön osallistamiseksi ja muutoksen ajamiseksi kansainvälisellä tasolla. Komitea on valmis myöntämään, että ehdotetut painopistealat ovat asianmukaisia, ottaen kuitenkin huomioon jäljempänä esitetyt kriittiset arviot ja huomiot. Tämä koskee erityisesti asiakirjan viimeistä kohtaa, jossa määritellään kymmenen keskeistä edellytystä tai kysymystä, joihin on puututtava kiireellisesti edistyksen mahdollistamiseksi.

4.6 Komitea on kuitenkin erittäin huolissaan siitä, että EU:ssa ja eräissä sen jäsenvaltioissa on jo jääty huomattavasti jälkeen asetetuista tavoitteista. Komitea kehottaa tunnustamaan, että tämän laiminlyönnin laajuus on naamioitu vähentämällä hiilidioksidia runsaasti aiheuttavia tuotantoprosesseja EU:ssa, lisäämällä niitä muualla maailmassa ja lisäämällä sen jälkeen tuontia EU:hun.

4.7 Kuluu aikaa, ennen kuin teknisen kehitystyön tulokset ovat kaikkien saatavilla kilpailukykyiseen hintaan. Energiainvestointien elinkaari on erityisen pitkä, tyypillisesti 40 vuotta. Tästä syystä EU:n ja jäsenvaltioiden on kiireellisesti asetettava ohjeellisia tavoitteita vuodeksi 2030 ja toteutettava tukitoimia, jotta vältytään lukkiutumiselta paljon hiilidioksidia aiheuttaviin voimalaratkaisuihin. Alan investointisyklien aikaskaala on nimenomaan tekijä, joka määrittää etenemisvauhdin kohti vuoden 2050 lopullista tavoitetta – ja sen, onko tavoitteen saavuttaminen realistista. Poliitikkojen ja yritysmaailman edustajien hyvien aikomusten muuttaminen käytännön toimiksi edellyttää tukiohjelmia ja lainsäädäntöä.

4.8 Energiatehokkuutta ja säästöjä ei tällä hetkellä edistetä riittävän nopeasti, etenkään, kun otetaan huomioon toimielinten väliset neuvottelut nykyisestä ehdotuksesta energiatehokkuusdirektiiviksi. Kansallisia energiatehokkuusohjelmia koskevassa komission tulevassa katsauksessa tulisi kannustaa lisätoimiin mutta pitää myös mielessä, että kysynnän väheneminen saattaa vaikuttaa myös energiainvestointeihin. Uusiutuviin energianlähteisiin liittyvää edistystä jarruttavat hallitusten vaihtuvat tukipäätökset ja tietyissä tapauksissa paikallinen vastarinta. Verkon uudenaikaistamisessa ja energian varastoinnissa edistytään liian hitaasti. Aidosti joustavaan älyverkkoon tarvittavat investoinnit maksavat enemmän, mutta komitea katsoo, että niiden hyödyt ovat kustannusnäkökohtia merkittävämmät, sillä näin luodaan kaikille hyödyllisen tulevan Euroopan energiayhteisön perusta. Asiaa käsitellään tarkemmin infrastruktuuriin kohdistuvaa sääntelyä käsittelevässä lausunnossa (1).

4.9 Hiilipäästöjen hinta, jonka piti määräytyä päästökauppajärjestelmässä, on aivan liian alhainen ja ailahteleva voidakseen antaa hyödyllistä osviittaa sijoittajille. Päästökauppajärjestelmän tulevien yksikköhintojen ennakoidun nousun (200–300 euroa/tonni vuosina 2040–2050) seurauksia tulee kuitenkin analysoida tarkemmin. Tämä, kuten muutkin ratkaisemattomat kysymykset, asettavat esteitä etenemissuunnitelmassa määritettyjen kymmenen edistykseen tarvittavan edellytyksen toteutumiselle. Tärkeimpänä tavoitteena tulee olla näiden ongelmien käsittely avoimesti ja rehellisesti sekä niiden ratkaiseminen pikaisesti, jotta edistys voi jatkua.

4.10 Pidemmällä aikavälillä tämä parantaa Euroopan talouden joustavuutta ja kilpailukykyä maailmantaloudessa enemmän kuin nykyisen politiikan jatkaminen. Tarvittavat investoinnit johtavat kuitenkin lyhyellä aikavälillä väistämättä energiahintojen nousuun ja lisäkuluihin kuluttajille, yrityksille tai hallinnolle (tai luultavasti jollain tapaa kaikille näille kolmelle). On myös todennäköistä, että vaikutukset eri jäsenvaltioissa ovat erilaiset, sillä jäsenvaltioiden riippuvuus fossiilisista polttoaineista, tämänhetkinen energiatehokkuus ja mahdollisuudet kehittää uusiutuvia energianlähteitä ovat tällä hetkellä hyvin eritasoisia.

4.11 Hiilen käyttäminen todennäköisesti jatkossakin voimantuotantoon monissa Euroopan osissa sekä kasvava kiinnostus liuskekaasun mahdollisuuksiin edellyttävät tässä yhteydessä yhteistä tutkimustyötä sekä rahoitusta hiilen talteenottoa ja varastointia koskevien täydentävien ohjelmien toteuttamiseksi. Vaikka liuskekaasu on hyödyllinen pyrittäessä vähentämään riippuvuutta kolmansien maiden energiatoimituksista, siihen liittyy merkittäviä ympäristöriskejä, jotka tulee arvioida perinpohjaisesti. Taakanjakoperiaatteiden vahvistaminen ja laajojen infrastruktuuriohjelmien kustannusten jakaminen maiden kesken ovat välttämättömiä ennakkoehtoja. Maat, joissa energiantuotanto on hiilestä riippuvaista, tarvitsevat myötätuntoista rohkaisua ja kannusteita maksimoidakseen toimensa hiilestä irtautumiseksi.

4.12 ETSK:n näkemyksen mukaan on erittäin tärkeää, että kaikkien vaikutusten kustannukset arvioidaan kokonaisuudessaan, vaikutuksista keskustellaan ja kaikki asianomaiset hyväksyvät ne. Lisäksi on toteuttava toimenpiteitä mukautumisesta aiheutuvan taakan jakamiseksi kapasiteetin mukaan ja solidaarisuuden hengessä niin unionin kuin jäsenvaltioidenkin tasolla. Kokemus on osoittanut, että yhteisöt voidaan saada hyväksymään muutoksen tarve ja muutosten kustannukset, mutta vain silloin, kun ne otetaan täysimääräisesti mukaan toimintaan, ne eivät koe joutuvansa epäoikeudenmukaisesti muita heikompaan asemaan ja ne voivat itse todeta ja hyväksyä muutosten syyt. Hallitusten on annettava kansalaisilleen keinot osallistua näiden odotettavissa olevien muutosten toteuttamiseen, asetettava selkeät tavoitteet ja selitettävä, miksi muutokset ovat tarpeen.

4.13 Lisäksi on olennaista, että muita heikommassa asemassa olevia kuluttajia suojellaan energian hinnankorotusten vaikutuksilta ja muita heikommassa asemassa olevia yrityksiä suojellaan epäreilulta kilpailulta sellaisten EU:n ulkopuolisten toimijoiden kanssa, joita eivät koske samat rajoitukset. Jäsenvaltiot ja alueet, joilla on erityisiä ongelmia energiajärjestelmän muuttamisessa, saattavat myös tarvita lisätukea rakennerahastoista tai muista välineistä, mutta erilaiset tukimekanismit eivät saa luoda epäoikeudenmukaista kilpailua maiden ja alueiden välille, vaan pikemminkin tulee pyrkiä perusteltujen tukiohjelmien yhdenmukaistamiseen ja laajojen infrastruktuurihankkeiden kustannusten jakoperiaatteiden vahvistamiseen maiden välillä. Keskitettyyn suunnitteluprosessiin, jota kaikki tämä vaatii, liittyy luontaisia riskejä, jotka on otettava huomioon.

4.14 Euroopan komission tulisi seurata tarkasti EU:n jäsenvaltioiden strategioita sen takaamiseksi, että kuluttajien edut turvataan ja että älykkään ja vähähiilisen teknologian käyttöönotto perustuu kustannustehokkuuteen. Erityisesti hyvin toimivat sisämarkkinat, energia-alan sääntelyviranomaisten valtuuksien ja riippumattomuuden vahvistaminen sekä laaja-alainen yleispalveluvelvoite ovat kaikki asioita, joista tulee päättää avoimesti, vastuullisesti ja varmistaen, että yleisölle tiedotetaan kestäväpohjaisen kulutuksen eduista.

4.15 Myös uusiutuvien energialähteiden käytön laajentamiseen liittyy tällä hetkellä eräitä ongelmia. Teknisellä puolella ei ole vielä toteutettu suunnitelmia ja investointeja, jotka mahdollistaisivat tuotannoltaan vaihtelevien ja laajalle hajautuneiden energialähteiden liittämisen verkkoon ja varastointijärjestelmään. Uusiutuvat energialähteet ovat taloudellisesti edelleen kalliimpi vaihtoehto kuin energian tuottaminen perinteisin tavoin (etenkin kaasuvoimaloissa), vaikka uusiutuvan energian keskimääräinen yksikköhinta laskeekin koko ajan. Osa kuluttajista vastustaa paikallistasolla tietynlaisten laitosten (erityisesti tuulivoimaloiden) rakentamista. Näin ollen vaikka uusiutuviin energialähteisiin perustuva skenaario vaikuttaa vuoden 2050 näkökulmasta kaikkien houkuttelevimmalta vaihtoehdolta, sillä siinä toimitusvarmuus on paras ja polttoaine käytännössä ilmaista (aurinko, tuuli jne.), sen toteuttaminen vaikuttaa nykyhetkestä katsottuna kaikkein hankalimmalta, ja tarvitaan erittäin päättäväistä ja johdonmukaista poliittista johtajuutta, jotta skenaario voi toteutua. Siinäkin tapauksessa edellä mainitut perustelut pätevät vain, jos on käytettävissä hiilidioksidia aiheuttamattomia energian varastointijärjestelmiä tai varavoimaloita useimpien uusiutuvien energialähteiden tuotannolle ominaisen vaihtelun tasoittamiseksi.

4.16 Muutoksen hallinta edellyttää päättäväistä ja koordinoitua toimintaa kaikilla tasoilla. EU:n on ryhdyttävä määrätietoisiin toimiin ja laadittava yhteiset energiatehokkuusvaatimukset kaikille aloille, edistettävä innovointia keskeisillä tekniikanaloilla, yhdennettävä markkinoita ja yhdenmukaistettava verotus- ja kannustinjärjestelmiä, uudistettava päästökauppajärjestelmää, koordinoitava yhdennetyn Euroopan laajuisen älykkään verkon ja energian varastointijärjestelmien toteutussuunnitelmia jne. Eurooppa 2020 -strategian arvioiminen varhaisessa vaiheessa on erityisen tärkeää, ennen kuin kurssi suunnataan Euroopassa lopullisesti kohti vuotta 2030 tai 2050. Komitea toivoo, että kuluvalle vuosikymmenelle asetetuista kolmesta päätavoitteesta laaditaan maa- ja sektorikohtaiset arviointiraportit.

4.17 Komitea pitää ratkaisevan tärkeänä, että komissio ja jäsenvaltiot ottavat käyttöön tehokkaan mekanismin muutoksen ajamiseksi eteenpäin yhteistyössä. Komitea kannattaa yhdennetyn Euroopan energiayhteisön perustamista varhaisessa vaiheessa ja kehottaa tällä välin komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan yhdessä sääntelyviranomaisten ja energia-alan toimijoiden kanssa yhteistyömekanismin, jonka avulla ne voivat tehdä yhteistyötä lähes samalla tavalla kuin jos energiayhteisö olisi jo perustettu.

5. Erityistä

5.1 Energialähteiden valikoima

5.1.1 Siirtymisestä vähähiiliseen energiajärjestelmään voisi olla todellista hyötyä Euroopan kilpailukyvylle keskipitkällä aikavälillä. Se edellyttää perinpohjaisia muutoksia jäsenvaltioiden energiantuotantoon ja asteittaista luopumista fossiilisista energiamuodoista (öljy, kaasu, hiili), jotka kattavat nykyisin 80 prosenttia Euroopan energiavalikoimasta. Fossiiliset polttoaineet tuodaan valtaosin ulkomailta, ja unioni on niiden vuoksi taloudellisessa ja rahoituksellisessa riippuvuusasemassa (lähes 55 prosenttia energiasta tulee Euroopan ulkopuolisista lähteistä). Euroopan unioni ostaa vuosittain öljyä 270 miljardilla eurolla ja kaasua 40 miljardilla eurolla, ja nämä kustannukset uhkaavat nousta tulevina vuosina öljyn ja kaasun hintojen ailahtelun seurauksena.

5.1.2 Siirtyminen omiin vähähiilisiin energialähteisiin tulee EU:lle halvemmaksi kuin sellaisen energiajärjestelmän ylläpitäminen, jossa Eurooppa on riippuvainen primäärienergian tuonnista, erityisesti kun otetaan huomioon alati kasvava maailmanlaajuinen kysyntä. Energialähteiden hajauttamisen järjestelmä elvyttää paikallistaloutta, synnyttää työpaikkoja ja parantaa yleistä energiatietoisuutta. Sen kehittäminen voi edistää EU:n energia- ja ilmastotavoitteiden saavuttamista. Paikallisten, vähähiilisten energialähteiden järjestelmän edistyminen riippuu jäsenvaltioiden energia- ja talouspolitiikoista. Komissiolta odotetaan nykyistä määrätietoisempia toimia paikallisten energialähteiden kansallisten kehittämispolitiikkojen tukemiseksi.

5.1.3 Tästä syystä on tuettava uusiutuvien energialähteiden sekä kaikkien vähähiilisyystavoitetta mahdollisimman alhaisin kustannuksin edistävien tekniikoiden käyttöä. Biomassallakin voi olla tässä osuutensa, mutta on tärkeää varmistaa, että valitut menetelmät vähentävät hiilidioksidipäästöjä koko elinkaarta koskevan analyysin mukaan eivätkä heikennä elintarviketurvaa. Ydinenergia herättää huolta kaikkialla Euroopassa, ja sen kehittämistä vastustetaan. Ydinenergia saattaa kuitenkin auttaa energiajärjestelmän muuntamisessa ja hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä sen käyttämiseen päätyvissä maissa, sillä se mahdollistaa järjestelmän kustannusten ja sähkön hintojen alentamisen, joskaan kaikkia kysymyksiä eräiden esimerkiksi turvallisuuteen, jätteen varastointiin, laitosten käytöstä poistamiseen ja vastuukysymyksiin liittyvien kustannusten sisällyttämisestä hintoihin tai siirtämisestä yhteiskunnan maksettaviksi ei ole vielä ratkaistu.

5.1.4 Sähköllä on oltava nykyistä suurempi rooli, sillä se edistää merkittävästi liikenteen ja lämmityksen/jäähdytyksen vähähiilisyyttä. Sähkön osuutta ehdotetaan kaksinkertaistettavaksi energian loppukulutuksessa, mutta samalla on tehtävä myös perusteellisia muutoksia sähkön tuotantotapoihin ja kauppavaihtoon Euroopan maiden välillä sekä lisättävä todellista kilpailua sähkön tuottajien ja myyjien välillä.

5.1.5 Öljyn käyttö on edelleen rajattava ensisijaisesti rahtiliikenteeseen ja pitkän matkan matkustajaliikenteeseen. Kaasu voi väliaikaisesti korvata saastuttavammista lähteistä saatavan energian (kuten hiilen tai öljyn), mutta sitä tulisi käyttää ennen kaikkea siirtymävaiheen energiana, joka mahdollistaa siirtymisen vähähiiliseen energiaan vuoteen 2050 mennessä. Unionin sisäiset kaasuvarat on tätä varten kartoitettava kattavasti, sillä ne auttavat parantamaan unionin energiaomavaraisuutta.

5.1.6 Euroopan on tutkittava edelleen kiireellisesti hiilidioksidin talteenottoon ja varastoinnin sijaintiin liittyviä sekä taloudellisia edellytyksiä kaikkien fossiilisten energiamuotojen yhteydessä, siten että menetelmään liittyy hiilidioksidin arvon realistinen määrittäminen ja yleisölle suunnattavan tiedotuksen lisääminen.

5.1.7 Organisointi on mullistettava kokonaan erityisesti kolmella alalla. Sähköntuotannon päästöjä on vähennettävä vähintään 95 prosenttia, mutta kukin jäsenvaltio saa vapaasti määritellä oman uusiutuvista energialähteistä, ydinenergiasta tai hiilen talteenotosta ja varastoinnista muodostuvan yhdistelmänsä. Rakennusalan – niin kotitalouksien kuin palvelusektorinkin – on myös muutettava toimintatapojaan: tavoitteena on 90 prosentin vähennys, joka pyritään saavuttamaan tiukentamalla uusiin rakennuksiin sekä kodinkoneiden kulutukseen sovellettavia vaatimuksia ja kunnostamalla nykyistä rakennuskantaa. Teollisuuden on puolestaan vähennettävä päästöjään 85 prosenttia, ja on huolehdittava siitä, ettei toiminta siirry maihin, joissa päästövaatimukset eivät ole yhtä tiukkoja.

5.2 Määrätietoista sitoutumista teollisuudelta ja rahoitussektorilta

5.2.1 Uusiin energiamuotoihin siirtyminen tarjoaa tilaisuuden nostaa Euroopan teollisuus uuteen kukoistukseen, luoda uutta toimintaa ja arvioida perusteellisesti vallalla olevia tuotanto- ja kulutusmalleja. Euroopan kilpailukyvyn tulee perustua tutkimukseen, innovointiin ja kykyyn markkinoida omia teknologioita. EU:n ja jäsenvaltioiden tulee siksi tukea ensisijaisesti eurooppalaisten toimijoiden välisiä laajoja hankkeita, joilla palvellaan teollisuutta yleensä mutta erityisesti pk-yrityksiä. Myös paikallisen energiatuotannon rooli on otettava huomioon ja sitä on arvioitava.

5.2.2 Vähähiiliseen talouteen siirtymisen tulee edistää työllisyyttä sisämarkkinoilla. Energiateollisuuden uudelleenjärjestelyn yhteydessä on luotava edellytykset uusien työpaikkojen syntymiselle. Rakennusala ja uusiutuvat energialähteet voivat näin saada aikaan 1,5 miljoonaa uutta työpaikkaa vuoteen 2020 mennessä.

5.2.3 ETSK yhtyy komission analyysiin, jonka mukaan lisäinvestoinnit (270 miljardia euroa vuodessa vuoteen 2050 asti eli 1,5 prosenttia unionin BKT:sta) auttaisivat Eurooppaa piristämään talouskasvuaan. Pelkästään polttoaineiden tuonnissa säästetty summa voi olla 175–320 miljardia euroa vuodessa. Sijoittajayhteisö edellyttää kuitenkin, että Euroopassa on johdonmukainen ja yhtenevä markkinakehys ja että jäsenvaltiot tekevät enemmän yhteistyötä. Olisi kehitettävä innovatiivisia investointivälineitä erityisesti pk-yritysten tukemiseksi energia-alalla.

5.2.4 Tarvittava rahoitus on kerättävä yhteiseen kassaan, jotta päästään eroon puhtaasti kansallisista, tehottomista ja kilpailun näkökulmasta syrjivistä tukijärjestelmistä. Ympäristöön liittyvää valtiontukikehystä tarkistetaan vuonna 2013, ja tässä yhteydessä on myös tuettava kaikkia hiilidioksidipäästöjen vähentämistä edistäviä tekniikoita.

5.3 Kulutetaan paremmin ja vähemmän: parempaa energiatehokkuutta ja enemmän jäsenvaltioiden välistä energiakauppaa

5.3.1 Euroopan on annettava vauhtia energiankulutuksen vähentämiselle, energian käyttämiselle paremmin – kannustamalla energiatehokkaampiin käyttäytymismalleihin ja energiaa vähemmän kuluttaviin tekniikoihin – ja energian kauppavaihdon optimoimiselle. Rakennukset (39 prosenttia energian loppukulutuksesta Euroopassa), liikenne (30 prosenttia) ja teollisuus (25 prosenttia) tarvitsevat todellisia kaikille yhteisiä, velvoittavia ja sitovia suuntaviivoja. Energiansäästöpotentiaali on huomattava: teollisuussektori voisi vähentää kulututustaan 19 prosenttia ja liikenne 20 prosenttia.

5.3.2 ETSK suosittelee, että energia- ja ilmastopaketin yhteydessä aloitettuja toimia jatketaan järkevästi siten, että otetaan huomioon muun muassa Keski- ja Itä-Euroopan maiden tarvitsema tuki.

5.3.3 Pohjanmeren ja mahdollisesti, mutta pienemmässä mittakaavassa, Itämeren uusiutuvien energiavarojen sekä Etelä-Euroopan aurinko- ja tuulivoiman mittava hyödyntäminen edellyttää uutta, älykkäämpää infrastruktuuria Euroopan alueiden ja maiden välisen kauppavaihdon tehostamiseksi. Nk. älyverkkoja kehittämällä voitaisiin vähentää kulutusta 9 prosenttia ja hiilidioksidipäästöjä 9–15 prosenttia. Tämä edellyttää arviolta 1,5–2,2 triljoonan euron investoimista vuoteen 2050 mennessä ensisijaisesti strategiseen infrastruktuuriin, jotta Euroopan sähkö- ja kaasuverkkoja voidaan uudenaikaistaa ja kehittää.

5.3.4 Tietyn maantieteellisen alueen jäsenvaltioryhmien kannattaisi koordinoida energiavalikoimiaan, infrastruktuuriaan ja markkinasääntöjään erilaisista käytössään olevista energialähteistä saatavan hyödyn jakamiseksi. Paremmin yhteenliitetyt ja yhdenmukaisemmat markkinat kestäisivät paremmin tuotannon ja kulutuksen vaihteluja ja pystyisivät yhdessä paremmin turvaamaan Euroopan unionin energiahuollon.

5.4 Kansalaisten saaminen mukaan energiajärjestelmien muuttamiseen

5.4.1 Yleisen mielipiteen kannatus energiavalinnoille (ydinenergia, hiilidioksidin talteenotto ja varastointi, tuulipuistot, suurjännitevoimajohdot jne.) on haaste nykypäivän eurooppalaisille demokratioille. ETSK sekä kansalliset talous- ja sosiaalineuvostot, kuluttajajärjestöt ja muut kansalaisjärjestöt voivat edistää merkittävästi selkeää ja avointa tiedotusta näistä suuntaviivoista ja saada Euroopan kansalaiset paremmin mukaan niiden toteuttamiseen. Etenemissuunnitelma tarjoaa tilaisuuden kehittää osallistavaa demokratiaa asiassa, joka koskettaa jokaista kansalaista.

5.4.2 ETSK ehdottaa, että järjestetään eurooppalaisille suunnattu laaja tiedotus- ja valistuskampanja energiajärjestelmien erilaisista muutosvaihtoehdoista, infrastruktuurin keskeisestä roolista ja eurooppalaisilta odotettavista uusista kulutustottumuksista.

5.4.3 ETSK katsoo, että eurooppalaisen kansalaisyhteiskuntafoorumin perustaminen auttaisi vahvistamaan unionin sisäistä vaihtoa kokoamalla säännöllisin väliajoin yhteen kaikki paikallis-, alue-, valtio- ja EU-tason toimijat keskustelemaan yhdessä energiajärjestelmien muuttamiseen vuoteen 2050 mennessä liittyvistä haasteista.

5.4.4 Myös ”Euroopan energiayhteisön” perustaminen kiinnittäisi kaikkien huomion energian strategiseen ja elintärkeään ulottuvuuteen (saatavuus, kohtuullinen hinta, säännöllisyys, luotettavuus jne.) ja 40 seuraavan vuoden aikana tarvittaviin muutoksiin. Se olisi kansalaisiaan kuuntelevan, kansalaisille läheisiä aiheita käsittelevän Euroopan ilmentymä. Hanke auttaisi osaltaan tekemään EU:sta sosiaalisesti yhtenäisemmän, mikä on suotavaa Euroopan yhdentymishankkeen lujittamiseksi ja uuden merkityksen antamiseksi sille.

5.4.5 ETSK suosittaa, että paikallisia ja alueellisia hankkeita tuetaan nykyistä enemmän, sillä ne ovat eturintamassa ratkaisemassa liikkuvuuteen, älykkääseen liikenneinfrastruktuuriin, uusiin rakennuksiin ja rakennusten kunnostamiseen, lämpö- ja jäähdytysverkkoihin ja kaavoitukseen liittyviä haasteita. ETSK katsoo, että tällaisia aloitteita on tuettava, sillä niillä edistetään usein innovatiivista, hajautettua ja demokraattista energiapolitiikkaa.

Bryssel 23. toukokuuta 2012

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) Euroopan laajuisten energiainfrastruktuurien suuntaviivat EUVL C 143, 22.5.2012, s. 125.

LIITE

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausuntoon

Seuraavat erityisjaoston lausunnon kohdat korvattiin täysistunnon hyväksymillä muutosehdotuksilla tai kompromissiratkaisuilla, mutta ne saivat äänestyksessä vähintään neljänneksen annetuista äänistä:

Kohta 1.1

”.”

Muutosehdotusta koskevan äänestyksen tulos: 88 puolesta ja 41 vastaan 13:n pidättyessä äänestämästä.

Kohta 4.5

””

Muutosehdotusta koskevan äänestyksen tulos: 75 puolesta ja 51 vastaan 24:n pidättyessä äänestämästä.

Kohta 5.1.3

””

Muutosehdotusta koskevan äänestyksen tulos: 89 puolesta ja 53 vastaan 8:n pidättyessä äänestämästä.

31.7.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 229/133

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan vaikutuksen lisääminen: muutossuunnitelma / Kolmansille maille annettavaa EU:n budjettitukea koskeva uusi lähestymistapa”

COM(2011) 637 final ja COM(2011) 638 final

2012/C 229/26

Esittelijä: An LE NOUAIL MARLIÈRE

Euroopan komissio päätti 30. lokakuuta 2011 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan vaikutuksen lisääminen: muutossuunnitelma / Kolmansille maille annettavaa EU:n budjettitukea koskeva uusi lähestymistapa

KOM(2011) 637 lopullinen KOM(2011) 638 lopullinen.

Asian valmistelusta vastannut ”ulkosuhteet” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 30. huhtikuuta 2012.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 23.–24. toukokuuta 2012 pitämässään 481. täysistunnossa (toukokuun 24. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 146 ääntä puolesta ja 60 vastaan 30:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

Komitea kannattaa ja tukee molempia ehdotuksia, mutta korostaa, että asetetuista tavoitteista on tehtävä todellisuutta niille kansoille, joille apu on lopulta tarkoitettu, ja ehdottaa tätä varten seuraavaa:

1.1

Kutsutaan kansalaisyhteiskunnan organisaatiot (joihin kuuluvat muun muassa ammattiliitot, osuuskunnat, kansalaisjärjestöt ja työantajajärjestöt kukin omine erityispiirteineen) osallistumaan yleisten linjausten lisäksi hankkeiden valintaan, toteutukseen ja tulosten arviointiin läpi koko prosessin, jotta voidaan tukea ja täydentää EU:n rahoituksen hallinnollisia, diplomaattisia ja oikeudellisia valvonta- ja arviointimenettelyjä.

1.2

Kutsumalla työmarkkinaosapuolet ja kansalaisyhteiskunnan muut organisaatiot osallistumaan niiden pelkän kuulemisen sijasta voitaisiin hyödyntää alusta lähtien yhteiskunnalliseen, taloudelliseen ja ympäristöä koskevaan kokemukseen perustuvaa asiantuntemusta ja asianomaisten kansalaisten vapaaehtoista sitoutumista sekä kehittää edustavuuden ja demokratian kriteerejä – avoimuutta, laajentumista, läpinäkyvyyttä ja riippumattomuutta (omavastuullisuuden tavoite).

1.3

Talous- ja sosiaalineuvostot – siellä missä niitä on – muodostavat tässä suhteessa arvokkaan voimavaran. ETSK on yhdessä eri kumppaniensa – kolmannen sektorin organisaatioiden, ammattiliittojen ja työnantajajärjestöjen – kanssa ollut tässä aina mukana esteistä riippumatta. Komitea on ollut EU:n viranomaisten rinnalla keskustelukumppanina niiden edustustojen kanssa, joihin sillä on suhteet, ja muodostanut sillan toimielinten, kansalaisjärjestöjen, yhteiskunnallisten järjestöjen ja talouselämän järjestöjen välille sekä suositellut useaan otteeseen, että EU:n viranomaiset olisivat valppaampia ihmisoikeuksien alalla.

1.4

Olisi varmistettava entistä paremmin tasapaino yhtäältä eurooppalaisten ja toisaalta edunsaajamaiden kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kuulemisessa, On vältettävä välineellistämästä EU:n kehitysyhteistyöpolitiikkaa ja pidettävä erityisesti huolta valtiosta riippumattomien toimijoiden kattavasta kuulemisesta. (1)

1.5

Ihmisarvoista työtä koskeva toimintaohjelma, joka edistää osaltaan osallistavaa ja kestävää kasvua, on otettava huomioon silloin, kun alat ovat keskittyneet valtion sisällä. Työmarkkinaosapuolet tulee ottaa alusta lähtien mukaan toimintalinjoista käytävään keskusteluun, jotta varmistetaan demokraattinen sitoutuminen kehitysyhteistyöpolitiikkaan myös hallinnon ulkopuolella.

1.6

Maiden ja maaryhmien erittelyn pitää perustua asianmukaisiin indikaattoreihin, esimerkiksi YK:n inhimillisen kehityksen indeksiin, ja sen avulla tulee pyrkiä köyhyyden vähentämiseen. Joka tapauksessa olisi luotava strategia ns. kehittyvien talouksien maiden asteittaiseksi poistamiseksi avun piiristä.

1.7

EU:n tuki hyvälle hallinnolle ja ihmisoikeuksille (osa muutossuunnitelmaa) tulisi suunnata ihmisoikeuksiin perustuvan kehitysyhteistyön lähestymistavan edistämiseen. Siihen kuuluvat osallistuminen poliittisiin prosesseihin, demokraattinen omavastuullisuus ja oikeudenhaltijoiden vaikutusvallan lisääminen; ihmisoikeuksien noudattaminen kansainvälisesti sovituissa sitoumuksissa; ihmisoikeus-, avustus- ja talouspolitiikkojen välinen johdonmukaisuus.

1.8

Komitea esittää, että kiinnitetään erityistä huomiota seuraaviin parannuksiin julkisen ja yksityisen avun käytön tehostamiseksi:

—

Kun otetaan huomioon, että maat, jotka ovat kipeimmin avun tarpeessa, ovat useissa tapauksissa myös niitä, joissa esiintyy vakavimpia korruption muotoja, on erityisen huomion kiinnittämiseksi korruptionvastaisiin toimenpiteisiin ja budjettitukea maksettaessa konsultoitava valtiosta riippumattomia toimijoita, työmarkkinaosapuolia ja ihmisoikeuksien alalla toimivia järjestöjä sekä eurooppalaisia verkostoja ja kutsuttava ne mukaan ensisijaisten tavoitteiden valintaan, seurantaan yms.

—

Alakohtaisten aihealueiden olisi oltava avun tavoitteiden strategisen uudelleenmäärittelyn ytimessä. Näistä komitea korostaa ensisijaisesti vuosituhannen kehitystavoitteita. Erityisen huomionarvoisina se pitää sosiaalialoja, koulutusta, ammatillinen täydennyskoulutus mukaan lukien, terveydenhuoltoa, uuden tieto- ja viestintätekniikan kehitystä ja saatavuutta, vammaisten oikeuksia, ihmisoikeuksia ja työoikeuksia, kaikkia naisten oikeuksia niin työ- kuin yksityiselämässä ja heidän osallistumistaan julkiseen toimintaan.

—

Julkinen kehitysapu on edelleen oleellista ja välttämätöntä tiettyjen maiden kehitykselle. Jäsenvaltioiden ja EU:n suoran avun koordinoinnin parantamiseksi kansalaisjärjestöjen ja yksityissektorin antama apu olisi kuitenkin otettava huomioon koordinointiprosessissa, ja olisi sovellettava samoja tavoitteiden johdonmukaisuuden ja kirjanpidon periaatteita.

—	Komitea on edelleen huolissaan yhtäältä julkisen kehitysavun vähenemissuuntauksesta useimmissa jäsenvaltioissa ja painottaa tarvetta kytkeä kansalaisyhteiskunta tiiviimmin päätöksentekoon.

1.9

Komitea katsoo, että komission pitäisi lisätä mahdollisimman paljon Euroopan ja avunsaajamaiden kansalaisyhteiskunnan suoraa osallistumista kumppanuushengessä. Näin tulee pyrkiä vaikuttamaan myönteisesti ihmisoikeuksiin ja korruption torjuntaan, pienentämään avun tehottomuuden vaaraa sekä vähentämään yhteiskunnallisia ongelmia.

1.10

Jäsenvaltiot tulisi pakottaa koordinoimaan avustustoimiaan unionin puitteissa. EU:n nykyisessä vakavassa talouskriisissä eurooppalaiset veronmaksajat olisi saatava tietoisemmiksi avun tavoitteista, heille olisi tiedotettava niistä ja heidän olisi voitava vaikuttaa niihin. Jotta he voisivat tukea niitä paremmin, heille olisi annettava asiaa koskevaa tietoa suurelle yleisölle ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden vapaaehtoisille toimijoille ja ammattilaisille suunnattujen valistustoimien avulla.

1.11	EU:n olisi myös pyrittävä parantamaan huomattavasti apunsa tuloksia arvioimalla talouden, teollisuuden ja maatalouden alalla tekemiensä taloudellisten kumppanuussopimusten, assosiaatiosopimusten ja vapaakauppasopimusten vaikutuksia ennen niiden solmimista ja niiden seurannan yhteydessä.

2. Johdanto

2.1	Jatkona 10. marraskuuta 2010 annetulle vihreälle kirjalleen ”EU:n kehitysyhteistyöpolitiikasta tukea osallistavalle kasvulle ja kestävälle kehitykselle – EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan vaikutuksen parantaminen” (COM(2010) 629 final) komissio esittää kaksi tässä tarkasteltavaa ehdotusta.

2.2

Vastassa on uusia globaaleja haasteita, vuosituhattavoitteiden saavuttamisen määräajaksi asetettu vuosi 2015 lähestyy, ja seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen valmistelu on käynnissä. EU:n on nyt valittava sellaiset toimien, välineiden ja resurssien yhdistelmät, joilla se voi tehokkaasti ja tuloksekkaasti torjua köyhyyttä ja noudattaa samalla kestävän kehityksen periaatteita. Komissio ehdottaa tämän vuoksi muutossuunnitelmaa, jolla on tarkoitus lisätä yhteisvastuuseen perustuvaa Euroopan tukea kehitysmaille köyhyyden torjumiseksi.

2.3

EU on jo tehnyt paljon köyhyyden vähentämiseksi ja etenkin vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi. Tästä huolimatta monilla maailman alueilla on edelleen suurta köyhyyttä. Samaan aikaan kansalaisliikkeet Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä ovat osoittaneet, että vakaa edistyminen vuosituhattavoitteissa on välttämätöntä. Euroopan komission mukaan EU:n on kehitysyhteistyöpolitiikassaan otettava huomioon se, että kehitysmaiden välillä on yhä enemmän eroja. EU voi myös tehdä tiiviimpää yhteistyötä yksityisen sektorin, säätiöiden, kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden sekä paikallis- ja alueviranomaisten kanssa näiden osallistuessa entistä laajemmin kehitysyhteistyöhön. EU:n ja sen jäsenvaltioiden on tulosten parantamiseksi ja EU:n tunnettavuuden lisäämiseksi varmistettava, että niiden näkemykset ja toimet ovat yhtenäisiä.

2.4	Vaikeassa talous- ja budjettitilanteessa on ratkaisevan tärkeää varmistaa, että avulla on vaikutusta, että sillä saadaan aikaan parhaat mahdolliset tulokset ja että sitä käytetään kehitystä tukevan lisärahoituksen hankkimiseen.

2.5

Kumppanimaan kehitysstrategiat ohjaavat edelleen EU:n kehitysyhteistyötä omistajavastuullisuuden ja kumppanuuden periaatteiden mukaisesti. EU:n tavoitteena on entistä kattavampi vastavuoroinen sitoutuminen ja tähän liittyvä yhteisvastuu tuloksista. Tarkoituksena on, että koordinoidussa avunantajarakenteessa maiden tasolla käytävän vuoropuhelun avulla määritetään tarkkaan se, milloin ja miten EU toimii. Lisäksi tarkoituksena on tehostaa monenvälisen järjestelmän puitteissa tehtävää yhteistyötä.

2.6	Komissio on myös tehnyt 7. joulukuuta 2011 ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta (2). Siten virallistetaan mainitussa vihreässä kirjassa ja jäljempänä käsiteltävissä kahdessa tiedonannossa ehdotetut linjaukset.

3. Yleistä

3.1

Komitea muistuttaa, että se on aiemmissa lausunnoissaan esittänyt lukuisia huomioita, jotka pitävät edelleen paikkansa. Näistä lausunnoista voidaan mainita seuraavat:

—	”Euroopan unionin kehitysyhteistyön rahoitusväline” (3)

—

”Demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskeva eurooppalainen väline”. (4) Lausunnossa komitea kehottaa ”toimielimiä pohtimaan kansalaisyhteiskunnan roolia unionin ihmisoikeuksia käsittelevässä ulkopolitiikassa sekä mahdollisuutta ottaa kansalaisyhteiskunta nykyistä välittömämmin mukaan kyseisen politiikan muotoiluun ja toteuttamiseen. Järjestäytynyttä kansalaisyhteiskuntaa tulisi kuulla järjestelmällisesti aina ennen kuin laaditaan strategia-asiakirjoja, maakohtaiset strategia-asiakirjat mukaan luettuina.”

3.2

Komitea tukee erityisesti ihmisoikeuksia koskevia tavoitteita ja etenkin työntekijöiden oikeuksia, naisten ja miesten tasa-arvoa, lasten oikeuksien suojelua ja edistämistä, lapsityön poistaminen mukaan lukien, sekä sosiaalisen suojelun piiriin kuulumattoman epävirallisen työn torjumista (ihmisarvoinen työ ja ILOn yleissopimukset).

3.3

Komissio tukee ensimmäisen vuosituhattavoitteen (äärimmäisen köyhyyden poistaminen) toteuttamista, mutta komitea katsoo, että muihin tavoitteisiin ei ole vielä kiinnitetty riittävästi huomiota, vaikka niiden toteuttamisesta olisi vastavuoroisesti hyötyä. Esimerkiksi seitsemännen tavoitteen eli kestävän ympäristökehityksen toteuttaminen edistäisi köyhyyden vähentämistä.

3.4

Komitea korostaa tarvetta osoittaa kehitysyhteistyön puitteissa varoja erityisesti tasa-arvokysymyksiin (kolmas vuosituhattavoite). Se pahoittelee varsinkin tietojen ja järjestelmällisen seurannan puutetta, jonka vuoksi on hyvin vaikeaa havaita mitään sukupuolten tasa-arvoon kohdistuvia vaikutuksia, olivat ne sitten myönteisiä tai kielteisiä. Tämä rajoittaa huomattavasti mahdollisuuksia laatia tietoon perustuvaa politiikkaa ja suunnitella strategioita ja toimenpiteitä eriarvoisuuden vähentämiseksi. Ollakseen tehokasta tasa-arvokysymysten sisällyttäminen kaikkiin politiikanaloihin on toteutettava ja sitä on tuettava ennustettavalla rahoituksella ja tuilla, sillä muutoin se on vaarassa jäädä kuolleeksi kirjaimeksi ja muiden, näennäisesti kiireellisempien tavoitteiden jalkoihin. (5)

3.5

Mitä tulee EU:n edustustojen hajauttamiseen ja niille annettuun luottamukseen, ETSK on kaikilla matkoillaan ollut yhteydessä EU:n edustustoihin yhteys- ja seurantaryhmiensä välityksellä sekä osallistuessaan EU:n pyöreän pöydän ryhmiin (Intia, Brasilia, AKT-maat jne.) ja Välimeren aluetta sekä itäistä kumppanuutta koskeviin prosesseihin. Komitea toteaa, että EU:n edustustojen tukea tulisi laajentaa kentällä toimivien eurooppalaisten kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden suuntaan. Tästä olisi hyötyä unionin avun suurempaa selväpiirteisyyttä ajatellen.

3.6

ETSK kannattaa tarkasteltavana olevien ehdotusten tavoitteita, mutta esittää muutamia parannusehdotuksia, jotka kohdistuvat budjettituen välineeseen, sillä siltä puuttuu suuren yleisön tuki. Kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden ja työmarkkinaosapuolten sekä muiden tahojen suositukset on otettava paremmin huomioon suunniteltaessa ohjelmia ja tarkkailtaessa niiden toteutumista. Ne suosittavat demokratian, avoimuuden ja jäljitettävyyden lisäämistä tuhlauksen, korruption, veronkierron sekä poliittisten vallanpitäjien ja poliisi- ja asevoimien sekä muiden tahojen valta-aseman väärinkäytön torjumiseksi. (6)

3.7

Ensinnäkin arviointi on suoritettava loppuun, jos halutaan välttää se, että kahdeksan vuoden päästä (rahoitusnäkymät 2014–2020) joudutaan taas toteamaan, että komissio on kyllä arvioinut oikein, että tulokset ovat huonoja, ja yrittänyt korjata tilannetta ottaen huomioon myös uuden perussopimuksen mukanaan tuomat tehtävät, mutta tehnyt viime kädessä vain samaa kuin ennenkin: järjestänyt kuulemisia jälkikäteen, yrittänyt tehostaa valvontaa tekemällä siitä liian yksityiskohtaista vahvistamatta valvonnan henkilöresursseja ja tarkistamatta, että valvonta on oikein kohdennettua riippuen siitä, ovatko kyseessä järjestäytyneet verkostot vai yksittäiset ihmiset. Apu tulisi suunnata ensisijaisesti haavoittuvimmassa asemassa oleville yhteiskuntaryhmille, joiden on vaikea saada apua, mukaan lukien ne, jotka asuvat maaseudulla ja syrjäisimmillä alueilla.

3.8	Toiseksi suosimalla suurimpia taloudellisia toimijoita kehitysavun molemmilla puolilla (avunantajat/avunsaajat) painotetaan näennäistä tehokkuutta henkilöresursseihin tehtävien kestävien investointien kustannuksella.

3.9

Lopuksi avun tavoitteita arvioidessaan komission on selvitettävä ja ilmoitettava selkeästi, miten sen avustusohjelma liittyy talouskumppanuus- ja vapaakauppasopimuksia koskeviin neuvottelutavoitteisiin ja miten se eroaa niistä. Selkeyden puuttuminen tältä osin aiheuttaa sekaannusta ja väärinkäsityksiä ja saattaa estää sen tunnustamisen, että tähän asti julkinen kehitysapu ei ole edistänyt riittävästi vuosituhattavoitteiden toteuttamista, koska avun tavoitteet ja EU:n muu ulkopolitiikka, erityisesti kauppapolitiikka, eivät ole keskenään johdonmukaisia.

3.10

EU voisikin pyrkiä edistämään entistä enemmän ja paremmin osallistavaa kasvua, joka tähtää vihreään talouteen, jossa keskitytään inhimilliseen kehitykseen, tietojen jakamiseen ja siirtämiseen ja tarvittavaan tekniikkaan, ja parantamaan avun tehoa arvioimalla tekemiensä taloussopimusten vaikutuksia sekä tehostamaan demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevaa eurooppalaista välinettä (7).

3.11

Muistutettakoon, että Pariisin julistuksen määrällinen tavoite, 0,7 prosenttia jäsenvaltioiden BKT:stä, on edelleen voimassa, mutta monet valtiot piiloutuivat jo ennen vuoden 2008 finanssikriisiä iskulauseen ”vähemmän mutta laadukkaampaa apua” taakse (Monterrey 2002, Johannesburg 2002). Kaikki EU:n jäsenvaltiot osallistuvat eurooppalaisiin tai kansainvälisiin avustusohjelmiin, mutta ajan mittaan suuret yhteiskunnan osat jäävät ilmoitettujen niin taloudellisten kuin ympäristöä koskevien hyötyjen ulkopuolelle. Sekä avun että talouden alalla on siis pyrittävä palauttamaan luottamus kansalaisyhteiskunnan ja poliittisten ja taloudellisten päättäjien välille niin Pohjoisessa kuin Etelässä.

3.12

Koordinoidun ja tehokkaan avun toteuttamiseksi jäsenvaltioiden ja Euroopan komission on pyrittävä yhdessä lähentämään tavoitteita. Unionin toimielimet ovat liian heikkoja kunkin rahoitukseen osallistuvan jäsenvaltion omien intressien edessä. Avunsaajamaiden hallitukset ovat siten voineet hyödyntää EU:n jäsenvaltioiden usein eriäviä taloudellisia etuja sekä erilaisten rahoitustyyppien ja eri maanosien (EU, G20, OECD jne.) välistä kilpailua.

3.13	On tärkeä toteuttaa toimia demokratisoitumisen tukemiseksi. Olisi aina pyrittävä tasapainoon työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan muiden organisaatioiden kuulemisessa, jotta temaattiset tavoitteet saisivat myönteistä vastakaikua ja konkreettisen toteutuksen.

3.14

Tilannetta ei voida tarkastella ikään kuin EU itse ei olisi kärsinyt talouden, budjetin, sosiaalikysymysten ja jopa politiikan aloille laajenneen finanssikriisin yhteiskunnallisista vaikutuksista. EU:n on kehitysapunsa ja -yhteistyönsä kautta kannustettava vähentämään raaka-ainekulutusta, helpotettava teknologian siirtoa ja edistettävä valmistusteollisuutta luonnonvarojen nettoviejämaissa ekologisen jalanjälkensä pienentämiseksi. Samalla voidaan vähentää ilmastonmuutoksen vaikutuksia.

Yritysten toimintaympäristö, alueellinen yhdentyminen ja maailmanmarkkinat

3.15

Tällä alalla Busanin konferenssin tulokset eivät osoittaneet, että EU:lla olisi erityistä vahvaa vakaumusta, mitä tulee teknologian siirron tukemiseen, elinympäristön parantamiseen ilmastonmuutoksen vastatoimena tai julkisten palvelujen vahvistamiseen, ja on myönnettävä, että sen ponnistukset ovat vähäisiä verrattuna moni- ja ylikansallisten taloudellisten eturyhmien myöntämään sponsorointiin ja rahoitukseen (osoitus yksityisen sektorin vahvasta sitoutumisesta kehitykseen), vaikka sen osuus ja julkinen rahoitus muodostaa yhä noin puolet julkisesta kehitysavusta.

3.16

Kansainvälisellä tasolla eräät suuret yritykset, joita on erityisesti infrastruktuurisektoreilla, kuten rakennus-, vesi-, elintarvike- ja energia-alalla, toimittavat etukäteen tehtyjä toteutettavuustutkimuksia apua vastaanottaville hallituksille, ja niitä käytetään tulevien avunantajien vakuuttamiseen ja niissä hyödynnetään avunsaajavaltioiden velvollisuutta noudattaa perusoikeuksia ja panna ne tosiasiallisesti täytäntöön vihjaamalla suurista hankkeista. Toisinaan on kuitenkin käynyt niin, että avunsaajamaiden paikallisen tai valtiollisen hallinnon jäsenet ovat sijoittaneet saadut avustusvarat rahoitusmarkkinoille ilman, että niillä olisi välttämättä edistetty niiden hankkeiden toteuttamista, joihin ne oli alun perin tarkoitettu, ohjaamalla ne eurooppalaisiin rahoituskeskuksiin tai ”turvaan” yksityisille tileille.

3.17

Komitea kannattaa myös veronkierron ja korruption torjunnan tavoitteita, joihin on sisällyttävä rikollisella toiminnalla tai veronkierrolla sekä epävirallisen, pakko- tai lapsityön hyväksikäytöllä hankittujen varojen pesun torjuminen. Näin EU saavuttaisi paremmin tavoitteen, joka koskee johdonmukaisuutta muiden avunantajien kanssa.

3.18

Näin ollen EU:n on ehdottomasti kannustettava jäsenvaltioitaan lisäämään maksuosuuksiaan, mutta koordinoidusti ja yhtenäisesti, kuultava omaa kansalaisyhteiskuntaansa tavoitteidensa asianmukaisuudesta vakuuttaakseen jäsenvaltiot siitä, että kehitysavussa ei ole kyse vain imagosta ja markkinaosuuksista, sekä edistettävä ja helpotettava vuoropuhelua kansalaisyhteiskunnan eri organisaatioiden, työmarkkinaosapuolten ja jäsenvaltioiden välillä ja kutsuttava mukaan myös paikallis- ja alueviranomaiset niin EU:ssa kuin sen ulkopuolella.

4. Erityistä

4.1

Syyskuussa 2010 järjestetyltä Accran foorumilta saamansa tuen jälkeen kansalaisyhteiskunnan organisaatiot hyväksyivät kehitysavun tehokkuutta koskevat ”Istanbulin periaatteet”, jotka ovat yli 70 valtiossa eri aloilla toteutetun pitkän kuulemisprosessin tulos. Nämä periaatteet muodostavat kesäkuussa 2011 hyväksytyn, kehitysavun tehokkuutta koskevan kansainvälisen kehyksen perustan. Kehyksessä asetetaan kriteerit, joilla kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden käytäntöjä tulkitaan ja mukautetaan Istanbulin periaatteisiin, mikä mahdollistaa niiden sopeuttamisen paikallisia ja alakohtaisia olosuhteita vastaaviksi. Tässä yhteydessä komissio on pyytänyt komitealta valmistelevan lausunnon (8) voidakseen määritellä, miten kansalaisyhteiskunta voisi osallistua kehitysyhteistyöpolitiikkaan ja kehitysyhteistyöhön järjestelmällisen vuoropuhelun puitteissa.

4.2	Komitea pitää Rio de Janeirossa kesäkuussa 2012 pidettävän Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen konferenssi valmistelua erittäin tärkeänä.

4.3

ETSK viittaakin päätelmiin ja suosituksiin, jotka se esitti lausunnossaan aiheesta ”Rio+20: kohti vihreää taloutta ja parempaa hallintoa – Euroopan järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan panos” (9) sekä lisälausuntoonsa ”ETSK:n kanta Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen konferenssin (Rio+20) valmisteluihin” (10) sisältyvään viestiin.

4.4	YK:n Rio+20-konferenssissa päättäjien kaikkialta maailmasta on tarkoitus sopia konkreettisesta toimintasuunnitelmasta vuosituhattavoitteiden – kestävä kehitys ja köyhyyden poistaminen (ensimmäinen tavoite) – toteuttamisen varmistamiseksi maapallon kapasiteetin rajoissa.

4.5

ETSK korostaa erityisesti, että Rio+20-ohjelmassa tärkeimpinä prioriteetteina tulee olla köyhyyden poistaminen ja kaikille taattava mahdollisuus saada riittävästi ravintoa ja juomavettä ja käyttää kestäväpohjaista energiaa. Ympäristöä säästävän paikallisen maatalouden edistämisellä kehitysmaissa on ratkaiseva rooli köyhyyden torjunnassa ja ruokaturvan parantamisessa, ja se on liikkeelle paneva voima taloudellisesti kukoistavan maaseudun kehittämisessä.

4.6

Mitä tulee yksityissektoriin, monissa kumppanuusvaltioissa olisi tuettava työmarkkinaosapuolten (työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen) ja sosiaalisen vuoropuhelun tunnustamista. Sosiaalinen vuoropuhelu on oleellista, jotta voidaan varmistaa laaja demokraattinen sitoutuminen YK:n kehitysohjelmassa ja YK:n ympäristöohjelmassa mainittujen taloudellisen, yhteiskunnallisen ja ympäristöä koskevan kehityksen tavoitteisiin (siirtyminen vihreään talouteen) sekä työelämän perussääntöjen noudattamiseen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistämiseen. Sosiaalisen vuoropuhelun ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden välityksellä työnantajien ja työntekijöiden edustajat antavat panoksensa yhteiskunnallisen, taloudellisen ja ympäristöä koskevan kehityksen tehokkaiden strategioiden määrittelyyn ja vahvistavat konfliktien hallintaa ja yhteiskunnallista vakautta.

4.7

Yritysten yhteiskunnallisen vastuun periaatteiden ja muiden vastaavien aloitteiden laajamittaista soveltamista tulisi tukea, sillä on tärkeää, että kaikki mukana olevat yksityissektorin toimijat noudattavat ILOn periaatteita ja työnormeja, jotka on määritelty ILOn yleissopimuksissa ja joita valvotaan ILOn perustamalla seurantajärjestelmällä. Varsinkin monikansallisten yritysten, erityisesti niiden, jotka saavat jossain vaiheessa samanaikaisesti julkista tukea, tulee aktiivisesti varmistaa, että ne noudattavat suojelemista, kunnioittamista ja oikeussuojakeinoja (protect, respect and remedy) koskevaan YK:n viitekehykseen sisältyviä liike-elämän ja ihmisoikeuksien perusperiaatteita, ILOn kolmikantajulistusta monikansallisista yrityksistä ja sosiaalipolitiikasta, monikansallisia yhtiöitä koskevia OECD:n toimintaohjeita sekä yrityksiä koskevaa Yhdistyneiden kansakuntien maailmanlaajuista Global Compact -aloitetta. Yritykset voivat myös noudattaa IFC:n (Kansainvälinen rahoitusyhtiö) ja ILOn yhteistyön kautta syntyneitä parhaita käytäntöjä työelämän perusnormien edistämiseksi koko tuotantoketjussa.

4.8

Yksityissektorin tuki voi osoittautua hyödylliseksi kehitysyhteistyölle, mutta julkista kehitysapua ei saisi käyttää yksityissektorin riskien takaamiseen eikä julkisten palvelujen korvaamiseen. Yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuuksien on perustuttava perusteelliseen analyysiin, jossa selvitetään todelliset pitkäaikaiset tarpeet, ja niiden tulee mahdollistaa riskien jakautuminen kulloisenkin yhteisön kannalta oikeudenmukaisesti sekä tuotettavien tavaroiden ja palvelujen saatavuus, kohtuuhintaisuus sekä kestävyysajattelun mukaisuus ympäristön kannalta. Niissä on noudatettava todella monenvälistä lähestymistapaa, eivätkä ne saa johtaa julkisten palvelujen yksityistämiseen siellä, missä niitä on, missä ne ovat tehokkaita tai missä niitä voidaan parantaa.

4.9

Yhteisötalouden yritykset ja organisaatiot (myös osuuskunnat) ovat keskeisiä toimijoita avunsaajamaiden kestävässä kehityksessä, joten niitä kuultava, ne on otettava mukaan tavoitteiden määrittelyyn ja niitä on tuettava. Näin voidaan kehittää niiden toimintapotentiaalia ja omavastuullisuutta avun suhteen.

4.10

Monissa Afrikan, Aasian ja Latinalaisen Amerikan maissa, jotka nyttemmin on luokiteltu ”keskitulotason maiksi”, köyhyys ei ole kadonnut mihinkään varsinkaan ajatellen rikkaiden ja köyhien välistä levenevää kuilua. Köyhistä 75 prosenttia elää yhä keskitulotason maissa. Tämä tarkoittaa sitä, että tavoite rakentaa demokraattisia ja oikeudenmukaisia yhteiskuntia, joissa on vahvat työmarkkinaosapuolet, on yhä tärkeä maantieteellisesti määritettyjen ohjelmien kannalta.

4.11

Joka tapauksessa kaikilla kehitysmailla olisi edelleen oltava mahdollisuus osallistua temaattisiin ohjelmiin, joita näin ollen on vahvistettava. Aikomusta keskittyä korkeintaan kolmeen aihealueeseen maata kohden tulisi näin ollen miettiä uudelleen yhteistyössä avunsaajamaiden hallitusten sekä yksityisten taloudellisten ja yhteiskunnallisten toimijoiden ja kansalaisyhteiskunnan muiden organisaatioiden kanssa.

4.12

Myös poliittisen päätöksen ”rikkaimpien kehitysmaiden” tuen asteittaisesta lopettamisesta on perustuttava asianmukaisiin Yhdistyneiden kansakuntien inhimillisen ja sosiaaliseen kehityksen indikaattoreihin, ja se on toteutettava OECD:n kansainvälisen konsensuksen pohjalta sisäisten erojen vähentämiseksi.

4.13

Komitea kannattaa tavoitetta tukea kansallisten sidosryhmien vaikutusmahdollisuuksia ja oikeutta osallistua kumppanimaiden talousarviomenettelyyn ja katsoo, että jos budjettitukitoimia koskevat todennettavissa olevat asiatiedot todella julkaistaan, se voi edistää huomattavasti avustustavoitteiden ja vuosituhattavoitteiden toteuttamista. Komitea tukeekin tämän suuntaisia komission toimia.

Bryssel 24. toukokuuta 2012

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) EUVL C 211, 19.8.2008, s. 77–81, esittelijä Juan Moreno Preciado, ”Järjestäytymisvapaus Euromed-kumppanuuteen osallistuvissa maissa” sekä käsillä olevan lausunnon kohta 3.13.

(2) COM(2011) 840 final, SEC(2011) 1469 ja 1470.

(3) ETSK:n lausunto aiheesta ”Euroopan unionin kehitysyhteistyön rahoitusväline: järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan ja työmarkkinaosapuolten rooli”, EUVL C 44, 11.2.2011, esittelijä Giuseppe Antonio Maria Iuliano.

(4) ETSK:n lausunto aiheesta ”Demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskeva eurooppalainen väline”, EUVL C 182, 4.8.2009, esittelijä Giuseppe Antonio Maria Iuliano.

(5) Naisten oikeuksien valiokunnan raportti monivuotisesta kehyksestä 2014–2020 – Arvio sukupuolinäkökohtien huomioon ottamisesta EU:n ulkoisissa toimissa.

(6) ETSK:n lausunto aiheesta ”Kehitystä edistävä AKT-maiden alueellinen yhdentyminen”, EUVL C 317, 23.12.2009, s. 126-131, esittelijä Gérard Dantin ja toinen esittelijä Luca Jahier.

(7) Ks. alaviite 4.

(8) ETSK:n lausunto ”Kansalaisyhteiskunnan osallistuminen EU:n kehitysyhteistyöpolitiikkaan ja kehitysyhteistyöhön”, EUVL C 181, 21.6.2012, s. 28.

(9) EUVL C 376, 22.12.2011, s. 102.

(10) EUVL C 143, 22.05.2012, s. 39.

LIITE

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausuntoon

Seuraavat muutosehdotukset, jotka saivat äänestyksessä tuekseen vähintään neljänneksen annetuista äänistä, hylättiin.

Muutosehdotus 14: Kohta 3.16

” (1) ”

Perustelu

Kohta ei vaikuta selkeältä, eikä se tuo lausuntoon lisäarvoa. Viimeisessä virkkeessä ei näyttäisi olevan kyse yleisestä ongelmasta vaan yksittäisestä yhden tai useamman henkilön rikollisesta toiminnasta. Virkkeen tuoma lisäarvo on vähintäänkin epäselvä.

Äänestystulos

Puolesta	57
Vastaan	137
Pidättyi	29

Muutosehdotus 10: Kohta 4.8

”Yksityissektorin tuki kehitysyhteistyö. Yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuuksien on perustuttava perusteelliseen analyysiin, jossa selvitetään todelliset pitkäaikaiset tarpeet, ja niiden tulee mahdollistaa riskien jakautuminen kulloisenkin yhteisön kannalta oikeudenmukaisesti sekä tuotettavien tavaroiden ja palvelujen saatavuus, kohtuuhintaisuus sekä kestävyysajattelun mukaisuus ympäristön kannalta. Niissä on noudatettava todella monenvälistä lähestymistapaa, eivätkä ne saa johtaa julkisten palvelujen yksityistämiseen siellä, missä niitä on, missä ne ovat tehokkaita tai missä niitä voidaan parantaa.”

Perustelu

Muutosehdotuksella pyritään säilyttämään tasapainoinen lähestymistapa.

Äänestystulos

Puolesta	96
Vastaan	126
Pidättyi	11

(1)

31.7.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 229/140

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi paristoista ja akuista sekä käytetyistä paristoista ja akuista annetun direktiivin 2006/66/EY muuttamisesta johdottomissa työkaluissa käytettäviksi tarkoitettujen kadmiumia sisältävien paristojen ja akkujen markkinoille saattamisen osalta”

COM(2012) 136 final – 2012/0066 COD

2012/C 229/27

Yleisesittelijä: Josef ZBOŘIL

Neuvosto päätti 16. huhtikuuta 2012 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi paristoista ja akuista sekä käytetyistä paristoista ja akuista annetun direktiivin 2006/66/EY muuttamisesta johdottomissa työkaluissa käytettäviksi tarkoitettujen kadmiumia sisältävien paristojen ja akkujen markkinoille saattamisen osalta

COM(2012) 136 final – 2012/0066 COD.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean työvaliokunta päätti 24. huhtikuuta 2012 antaa asian valmistelun ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaoston tehtäväksi.

Asian kiireellisyyden vuoksi Euroopan talous- ja sosiaalikomitea nimesi 23.–24. toukokuuta 2012 pitämässään 481. täysistunnossa (toukokuun 24. päivän kokouksessa) yleisesittelijäksi Josef ZBOŘILIN ja hyväksyi seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 121 ääntä puolesta ja 6 vastaan 5:n pidättyessä äänestämästä.

1. Päätelmät ja suositukset

1.1 ETSK suhtautuu myönteisesti 26. maaliskuuta 2012 julkaistuun ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi paristoista ja akuista sekä käytetyistä paristoista ja akuista annetun direktiivin 2006/66/EY muuttamisesta johdottomissa työkaluissa käytettäviksi tarkoitettujen kadmiumia sisältävien paristojen ja akkujen markkinoille saattamisen osalta (COM(2012) 136 final) sekä ehdotukseen liitettyyn vaikutusarviointiin (SWD(2012) 66 final).

1.2 Komitea katsoo, ettei vaikutusarviointi sisällä riittävästi luotettavaa tietoa, johon komissio voi perustaa nikkelikadmiumparistoja koskevat ehdotuksensa. Komitea huomauttaa, ettei nikkelimetallihybridiparistoja käytetä työkaluissa vuoteen 2015 mennessä, joten niitä ei voi pitää kaupallisesti elinkelpoisena vaihtoehtoisena paristoteknologiana. Näin ollen käytettävissä on ainoastaan yksi paristoteknologia, eli litiumioniparistot, kun nikkelikadmiumparistoja koskeva poikkeus kumotaan. Tämä merkitsee mahdollista kaupallista riskiä työkaluteollisuudelle.

1.3 Komitea suosittaa direktiiviehdotuksen hyväksymistä sillä edellytyksellä, että määräajaksi, johon saakka yli 0,002 painoprosenttia kadmiumia sisältäviä paristoja voidaan saattaa markkinoille, asetetaan 31. joulukuuta 2018. Lisäksi komitean mielestä on säädettävä, että vaihtopattereiksi tarkoitetut nikkelikadmiumparistot sallitaan markkinoilla viisi vuotta tämän jälkeen. Kadmiumia sisältäviä paristoja voidaan sen jälkeen saattaa markkinoille vain hätä- tai hälytysjärjestelmissä sekä erityisissä lääkinnällisissä laitteissa.

1.4 Komitea pitää myönteisenä suhteellisuusperiaatteen soveltamista tässä hyvin spesifisessä päätöksentekoprosessissa ja kannattaa komission ehdotuksia. Komitea suosittaakin, että Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyvät ehdotetun direktiivin (COM(2012) 136 final) sen jälkeen, kun siihen on tehty edellä kohdassa 1.3 mainitut muutokset.

1.5 Lisäksi komitea suosittaa täytäntöönpanovaltuuksien siirtämistä komissiolle sellaisin edellytyksin ja sellaisessa laajuudessa kuin direktiiviehdotuksessa esitetään. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä koskevan ehdotuksen (COM(2012) 136 final) mukaisen toimivaltuuksien siirron yhteydessä on varmistettava menettelyjen avoimuus ja komission täytäntöönpanovaltuuksia käyttävien tahojen täysi selontekovelvollisuus. Komitea kehottaa osallistuvia tahoja toimimaan avoimesti ja kantamaan vastuun päätöksistään.

2. Komission asiakirjan pääsisältö

2.1 Paristoista ja akuista sekä käytetyistä paristoista ja akuista ja direktiivin 91/157/ETY kumoamisesta 6. syyskuuta 2006 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2006/66/EY kielletään sellaisten kannettavien paristojen ja akkujen – myös laitteisiin sisältyvien paristojen ja akkujen – markkinoille saattaminen, jotka sisältävät yli 0,002 painoprosenttia kadmiumia. Johdottomissa työkaluissa käytettäväksi tarkoitetut paristot ja akut on kuitenkin vapautettu kiellosta.

2.2 Komissio on esittänyt ehdotuksen, koska paristodirektiivin 4 artiklan 4 kohdassa edellytetään, että se tarkastelee uudelleen johdottomissa työkaluissa käytettäväksi tarkoitetuille paristoille kadmiumkiellosta myönnettyä poikkeusta (4 artiklan 3 kohdan c alakohta) ja toimittaa kertomuksen sekä tarvittaessa asiaa koskevia ehdotuksia, joiden tarkoituksena on kieltää kadmiumin käyttö paristoissa ja akuissa.

2.3 Komission kertomus toimitettiin Euroopan parlamentille ja neuvostolle joulukuussa 2010. Kertomuksessa todettiin, että sen antamisajankohtana ei ollut asianmukaista antaa ehdotuksia johdottomissa työkaluissa käytettäväksi tarkoitettuihin kadmiumia sisältäviin paristoihin ja akkuihin sovellettavasta poikkeuksesta, koska kaikki tekniset tiedot (erityisesti kadmiumin ja sen korvaavien aineiden kustannukset ja hyödyt) eivät olleet käytettävissä tällaisen päätöksen tueksi.

2.4 Eräät sidosryhmät kannattivat nikkelikadmiumparistojen (NiCd) käyttöä johdottomissa työkaluissa koskevan poikkeuksen kumoamista, sillä ne katsoivat, että pitkällä aikavälillä tällä tavoin saataisiin taloudelliset kulut mahdollisimman pieniksi ja saavutettaisiin huomattavat ympäristöhyödyt. Toiset taas vastustivat poikkeuksen kumoamista ja korostivat, etteivät tiedot taloudellisista, ympäristöön kohdistuvista ja sosiaalisista vaikutuksista puolla kumoamista.

2.5 Yleisesti ottaen sidosryhmien kuulemisessa vahvistui, että tarvitaan vertailevaa elinkaariarviointia, jotta saadaan tukeva perusta kustannushyötyanalyysiä varten. Elinkaariarvioinnin perusteella ei kuitenkaan pystytty ratkaisemaan nykyisin käytettävissä olevien paristojen kemiallisen koostumuksen suhteellisia etuja ja haittoja. Komission vaikutusarvioinnissa pääteltiin, että lähtötilanteeseen verrattuna muut toimintavaihtoehdot, jotka liittyvät poikkeuksesta luopumiseen (käytön välitön lopettaminen tai käytön lopettaminen vuonna 2016), vähentäisivät kokonaisympäristövaikutuksia sekä sen johdosta, että ympäristöön ei joutuisi kadmiumpäästöjä, että kuuteen ympäristöindikaattoriin perustuvien ympäristölle aiheutuvien yhteisvaikutusten osalta.

2.6 Komissio katsoo, että jos poikkeuksesta luovuttaisiin myöhemmin (vuonna 2016), ympäristövaikutukset olisivat hieman pienemmät kuin jos poikkeuksesta luovuttaisiin välittömästi. Tosin myös kustannukset olisivat alhaisemmat. Eräät kierrättäjät ja johdottomien työkalujen valmistajat ovat laatineet kustannusarviot kummastakin vaihtoehdosta: jos poikkeuksesta luovutaan välittömästi, kustannukset ovat 40–60 miljoonaa euroa, ja jos siitä luovutaan vuoteen 2016 mennessä, kustannukset ovat 33 miljoonaa euroa. Ei ole kuitenkaan varmaa, voidaanko kaikkien näiden kustannusten katsoa johtuvan poikkeuksesta luopumisen eri vaihtoehdoista, kun otetaan huomioon, että kadmiumia sisältävien paristojen käyttö johdottomissa työkaluissa vähenee lähtötilanneskenaarion mukaan 50 prosenttia vuosina 2013–2025.

2.7 Komissio väittää, että lisäkustannukset, joita vaihtoehtoisten paristojen käyttämisestä johdottomissa työkaluissa aiheutuu vuosina 2013–2025, riippuvat valitusta vaihtoehtoisesta paristotyypistä. Ne ovat 0,80 euroa käytettäessä nikkelimetallihybridiparistoja ja 2,10 euroa käytettäessä litiumioniparistoja, jos poikkeuksen soveltamisesta luovutaan välittömästi, ja 0,40 euroa käytettäessä nikkelimetallihybridiparistoja ja 0,90 euroa käytettäessä litiumioniparistoja, jos poikkeuksen soveltamisesta luovutaan vuonna 2016. Nämä tiedot ovat virheellisiä. Kustannuserot ovat huomattavasti korkeammat.

2.8 Kaikkien vaihtoehtojen sosiaaliset ja hallinnolliset vaikutukset ovat suppeat, eikä niistä pitäisi aiheutua säännösten noudattamiseen liittyviä ongelmia.

2.9 Vaikutusarvioinnissa todetaan lopuksi, että jos poikkeuksesta luovutaan vuonna 2016, ympäristöhyödyt ovat hieman pienemmät kuin jos poikkeuksesta luovutaan välittömästi. Kustannukset tosin olisivat huomattavasti pienemmät välittömään luopumiseen verrattuna. Lopettamalla poikkeuksen soveltaminen vuonna 2016 saavutettaisiin lähes sama vaikuttavuus tehokkaammin kuin lopettamalla soveltaminen välittömästi, joten se on parempi vaihtoehto. Johdottomissa työkaluissa käyttöä koskevan poikkeuksen soveltamista olisi jatkettava 31. päivään joulukuuta 2015, jotta teollisuus voi kehittää kyseessä olevia teknologioita edelleen.

3. Yleiset ja erityiset huomiot

3.1 Komissio ehdottaa runsaasti eri näkökohtia, toimialoja ja tosiseikkoja kattavan analyysin perusteella, että yli 0,002 painoprosenttia kadmiumia sisältävien paristojen tuotantoa ja käyttöä johdottomissa työkaluissa voidaan jatkaa vuoden 2015 loppuun saakka.

3.2 Tehty analyysi osoittaa tämän olevan ratkaisu, josta ei aiheudu merkittävää haittaa ympäristölle tai vaaraa ihmisten terveydelle. On valitettavaa, ettei komission ehdotuksessa mainita EU:n teettämää kadmiumin käyttöä koskevaa kohdennettua riskianalyysiä (Targeted Risk Assessment [TRAR]) eikä sen perusteella laadittua riskien vähentämistä koskevaa strategiaa, jonka päätelmänä oli, ettei työkaluissa käytettävien kadmiumpattereiden osalta tarvita lisätoimia.

3.3 Kuluttajien suojelemiseksi pidetään tietenkin voimassa kadmiumparistoja sisältävien hyödykkeiden merkintäjärjestelmä täysin nykyisen lainsäädännön mukaisesti. Samoin toimitaan paristoja valmistavien työntekijöiden suojelun ja työoikeuden säännösten osalta. Kadmiumia sisältävien paristojen valmistamista erityisiä lääkinnällisiä laitteita ja sähköisiä hätäjärjestelmiä varten jatketaan. Vaikutusselvityksen mukaan tämä kattaa riskit, joita yli 0,002 painoprosenttia kadmiumia sisältävien paristojen käyttökiellon lykkäämisestä epäilemättä aiheutuu.

3.4 Komitea suosittaa näin ollen, että kieltoa ryhdytään soveltamaan 31. päivästä joulukuuta 2018.

3.5 Lisäksi komitea suosittaa täytäntöönpanovaltuuksien siirtämistä komissiolle sellaisin edellytyksin ja sellaisessa laajuudessa kuin direktiiviehdotuksessa esitetään. Ehdotetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (COM(2012) 136 final) tehtävän toimivaltuuksien siirron yhteydessä on varmistettava menettelyjen avoimuus ja komission täytäntöönpanovaltuuksia käyttävien tahojen täysi selontekovelvollisuus.

3.6 Komitea huomauttaa, että työkaluissa käytettäviä paristopakkauksia toimittavat nykyisin pääasiassa unionin ulkopuoliset maat, mutta monet merkkityökalut valmistetaan EU:ssa. Komitea ymmärtää kuitenkin periaatteen, jonka mukaan ei ole suotavaa lisätä kohtuuttomasti kuluttajille kyseisenlaisten laitteiden hankkimisesta aiheutuvia kustannuksia, mikä koskee myös sellaisia johdottomia työkaluja, joihin sisältyy tai kytketään yli 0,002 prosenttia kadmiumia sisältäviä paristoja.

Bryssel 24. toukokuuta 2012

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

		ISSN 1977-1053 doi:10.3000/19771053.C_2012.229.fin
Euroopan unionin virallinen lehti		C 229

Suomenkielinen laitos	Tiedonantoja ja ilmoituksia	55. vuosikerta 31. heinäkuu 2012

Ilmoitusnumero	Sisältö	Sivu
	I Päätöslauselmat, suositukset ja lausunnot
	LAUSUNNOT
	Euroopan talous- ja sosiaalikomitea
	481. täysistunto 23. ja 24. toukokuuta 2012
2012/C 229/01	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Digitaalimarkkinat kasvun vauhdittajana (valmisteleva lausunto)	1

2012/C 229/02	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Vero- ja finanssiparatiisit – uhka EU:n sisämarkkinoille (oma-aloitteinen lausunto)	7

2012/C 229/03	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Horisontti 2020: ikääntymistä koskevat toimintasuunnitelmat (oma-aloitteinen lausunto)	13

2012/C 229/04	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ETSK:n arvio EU:n kestävän kehityksen strategiaa koskevasta vuoden 2011 seurantaraportista (oma-aloitteinen lausunto)	18

	III Valmistavat säädökset
	EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEA
	481. täysistunto 23. ja 24. toukokuuta 2012
2012/C 229/05	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Meristrategian laadinta Atlantin valtameren alueelleCOM(2011) 782 final	24

2012/C 229/06	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheista Ehdotus neuvoston asetukseksi vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisestaCOM(2011) 398 final – 2011/0177 APP ja Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Eurooppa 2020 -strategiaa tukeva talousarvioCOM(2011) 500 final	32

2012/C 229/07	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Kumppanuus tutkimus- ja innovaatiotoiminnassaCOM(2011) 572 final	39

2012/C 229/08	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Sosiaalisen yrittäjyyden aloite – Suotuisan toimintaympäristön luominen sosiaalisen talouden ja innovoinnin keskiöön kuuluville sosiaalisille yrityksilleCOM(2011) 682 final	44

2012/C 229/09	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle Pieni yritys, suuri maailma – uusi yhteistyöhanke avaa maailmanmarkkinoita pk-yrityksille COM(2011) 702 final	49

2012/C 229/10	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi eurooppalaisista yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneista rahastoistaCOM(2011) 862 final – 2011/0418 COD	55

2012/C 229/11	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus neuvoston päätökseksi ITER-hankkeen lisätutkimusohjelmasta (2014–2018)COM(2011) 931 final – 2011/0460 NLE	60

2012/C 229/12	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun direktiivin 2009/65/EY ja vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista annetun direktiivin 2011/61/EU muuttamisesta luottoluokitusten liiallisen käytön osaltaCOM(2011) 746 final – 2011/0360 COD	64

2012/C 229/13	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi unionin tullikoodeksista (uudelleenlaadittu)COM(2012) 64 final – 2012/0027 COD	68

2012/C 229/14	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Vihreä kirja Euroopan unionissa asuvien kolmansien maiden kansalaisten oikeudesta perheenyhdistämiseen (direktiivi 2003/86/EY)COM(2011) 735 final	72

2012/C 229/15	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Yritysten yhteiskuntavastuuta koskeva uudistettu EU:n strategia vuosiksi 2011–2014COM(2011) 681 final	77

2012/C 229/16	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle – Kohti tiukempia huumausaineiden vastaisia eurooppalaisia toimiaCOM(2011) 689 final	85

2012/C 229/17	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (yleinen tietosuoja-asetus)COM(2012) 11 final – 2012/011 COD	90

2012/C 229/18	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – EU:n yleishyödyllisten palvelujen laatukehysCOM(2011) 900 final	98

2012/C 229/19	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus neuvoston asetukseksi välineen perustamisesta ydinturvallisuuteen liittyvää yhteistyötä vartenCOM(2011) 841 final	103

2012/C 229/20	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle eläinten suojelua ja hyvinvointia koskevasta Euroopan unionin strategiasta vuosille 2012–2015COM(2012) 6 final	108

2012/C 229/21	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi tietyistä kestämättömän kalastuksen salliviin maihin liittyvistä, kalakantojen säilyttämiseksi toteutettavista toimenpiteistäCOM(2011) 888 final – 2011/0434 COD	112

2012/C 229/22	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi direktiivien 2006/60/EY ja 2008/105/EY muuttamisesta vesipolitiikan prioriteettiaineiden osaltaCOM(2011) 876 final – 2011/0429 COD	116

2012/C 229/23	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheista Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi lemmikkieläinten ei-kaupallisista kuljetuksistaCOM(2012) 89 final – 2012/0039 COD ja Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi neuvoston direktiivin 92/65/ETY muuttamisesta koirien, kissojen ja frettien kauppaan ja tuontiin unioniin sovellettavien eläinten terveyttä koskevien vaatimusten osaltaCOM(2012) 90 final – 2012/0040 COD	119

2012/C 229/24	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle – Eurooppalainen näkemys matkustajien eduksi: Tiedonanto matkustajien oikeuksista Euroopan unionissaCOM(2011) 898 final	122

2012/C 229/25	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Energia-alan etenemissuunnitelma 2050COM(2011) 885 final	126

2012/C 229/26	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan vaikutuksen lisääminen: muutossuunnitelma / Kolmansille maille annettavaa EU:n budjettitukea koskeva uusi lähestymistapaCOM(2011) 637 final ja COM(2011) 638 final	133

2012/C 229/27	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi paristoista ja akuista sekä käytetyistä paristoista ja akuista annetun direktiivin 2006/66/EY muuttamisesta johdottomissa työkaluissa käytettäviksi tarkoitettujen kadmiumia sisältävien paristojen ja akkujen markkinoille saattamisen osaltaCOM(2012) 136 final – 2012/0066 COD	140

2012/C 229/28	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi direktiivien 1999/4/EY, 2000/36/EY, 2001/111/EY, 2001/113/EY ja 2001/114/EY muuttamisesta komissiolle siirrettävien valtuuksien osaltaCOM(2012) 150 final – 2012/0075 COD	143

2012/C 229/29	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Muutettu ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetuksen (EY) N:o 1760/2000 muuttamisesta naudanlihan vapaaehtoista merkitsemistä koskevien säännösten poistamisen ja nautaeläinten elektronisen tunnistamisen osaltaCOM(2012) 162 final – 2011/0229 COD	144

2012/C 229/30	Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Ehdotus neuvoston direktiivi vaatimuksista väestön terveyden suojelemiseksi juomavedessä olevilta radioaktiivisilta aineiltaCOM(2012) 147 final – 2012/0074 NLE	145