24.7.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 219/1

(1)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 26 päivänä maaliskuuta 2010 komission ehdotuksen käynnistää uusi työllisyys- ja kasvustrategia, Eurooppa 2020. Strategian lähtökohtana on tehostaa talouspolitiikan yhteensovittamista, ja siinä keskitytään avainalueisiin, joilla tarvitaan toimia Euroopalla kestävän kasvun vauhdittamiseen ja kilpailukyvyn parantamiseen olevien mahdollisuuksien lisäämiseksi.

(2)

Neuvosto antoi 13 päivänä heinäkuuta 2010 suosituksen jäsenvaltioiden ja unionin talouspolitiikan laajoista suuntaviivoista (2010–2014) ja hyväksyi 21 päivänä lokakuuta 2010 päätöksen jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista (2). Yhdessä nämä muodostavat ns. yhdennetyt suuntaviivat. Jäsenvaltioita kehotettiin ottamaan yhdennetyt suuntaviivat huomioon kansallisessa talous- ja työllisyyspolitiikassaan.

(3)

Neuvosto antoi 12 päivänä heinäkuuta 2011 suosituksen (3) Itävallan kansallisesta uudistusohjelmasta vuodelta 2011 ja lausunnon Itävallan tarkistetusta vakausohjelmasta vuosiksi 2011–2014.

(4)

Komissio hyväksyi 23 päivänä marraskuuta 2011 toisen vuotuisen kasvuselvityksen. Tästä alkoi toinen politiikan yhdennetyn etukäteiskoordinoinnin eurooppalainen ohjausjakso, jonka perusta on Eurooppa 2020 -strategiassa. Komissio hyväksyi 14 päivänä helmikuuta 2012 makrotalouden epätasapainon ennalta ehkäisemisestä ja korjaamisesta 16 päivänä marraskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011 (4) perusteella varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Itävalta ei kuulu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu.

(5)

Neuvosto antoi 1 päivänä joulukuuta 2011 päätelmät, joissa kehotetaan sosiaalisen suojelun komiteaa esittämään yhteistyössä työllisyyskomitean ja muiden komiteoiden kanssa näkemyksensä toimista, joita suositellaan Eurooppa 2020 -strategian puitteissa toteutettavan politiikkajakson yhteydessä. Nämä näkemykset ovat osa työllisyyskomitean lausuntoa.

(6)

Euroopan parlamentti on asetuksen (EY) N:o 1466/97 mukaisesti osallistunut asianmukaisesti eurooppalaiseen ohjausjaksoon ja se on 15 päivänä helmikuuta 2012 hyväksynyt päätöslauselman vuotuisen kasvuselvityksen 2012 työllisyys- ja sosiaalinäkökohdista sekä päätöslauselman osallistumisesta vuotuiseen kasvuselvitykseen 2012.

(7)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 2 päivänä maaliskuuta 2012 rahoitusvakauden turvaamisen, julkisen talouden vakauttamisen ja kasvun vauhdittamisen painopisteet. Se korosti, että on tarpeen jatkaa eriytettyä, kasvua edistävää julkisen talouden vakauttamista, palauttaa normaalit luotonannon edellytykset, edistää kasvua ja kilpailukykyä, puuttua työttömyyteen ja kriisin sosiaalisiin seurauksiin sekä nykyaikaistaa julkishallintoa.

(8)

Lisäksi Eurooppa-neuvosto kehotti 2 päivänä maaliskuuta 2012 Euro Plus -sopimukseen osallistuvia jäsenvaltioita esittämään sitoumuksensa niin ajoissa, että ne voidaan sisällyttää vakaus- tai lähentymisohjelmiin ja kansallisiin uudistusohjelmiin.

(9)

Itävalta toimitti vuosia 2011–2016 koskevan vuoden 2012 vakausohjelmansa 24 päivänä huhtikuuta 2012 ja vuoden 2012 kansallisen uudistusohjelmansa 25 päivänä huhtikuuta 2012. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(10)

Neuvosto on asetuksen (EY) N:o 1466/97 mukaisen vakausohjelman arvioinnin perusteella sitä mieltä, että ohjelman julkisen talouden kehitysarvioiden perustana oleva makrotalouden skenaario on vuosien 2012 ja 2013 osalta varovainen. Vuosien 2014–2016 osalta skenaario on optimistisempi, ja BKT:n ennakoidaan kasvavan keskimäärin 2,1 prosenttia, mikä on johdonmukaisesti potentiaalista kasvua koskevien tämänhetkisten arvioiden yläpuolella. Vakausohjelmassa esitetyn julkisen talouden strategian tavoitteena on korjata liiallinen alijäämä vuoteen 2013 mennessä ja saavuttaa julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoite vuoteen 2016 mennessä. Vakausohjelman mukainen keskipitkän aikavälin tavoite oli aiemmin tasapainoinen rahoitusasema suhdannekierron aikana, mutta nyt tavoitteeksi on asetettu 0,45 prosentin rakenteellinen alijäämä suhteessa BKT:hen. Tämä vastaa asianmukaisesti vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia. Liiallisen alijäämän suunniteltu korjaus on sen määräajan mukainen, joka asetettiin liiallista alijäämää koskevan menettelyn yhteydessä joulukuussa 2009 annetussa neuvoston suosituksessa. Kun otetaan huomioon (uudelleenlaskettu) julkisen talouden rakenteellinen rahoitusasema (5), keskimääräisten vuotuisten julkisen talouden toimien suunnitellaan vuosina 2011–2013 olevan kuitenkin keskimäärin 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen, mikä on vähemmän kuin neuvoston suosittelema 0,75 prosenttia suhteessa BKT:hen. Kaavailtu rakenteellinen kehitys kohti keskipitkän aikavälin tavoitetta on riittävä vuonna 2015, mutta vuosina 2014 ja 2016 hitaampaa kuin vakaus- ja kasvusopimuksessa asetettu viitearvo, joka on vuosittain 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen. Harkinnanvaraiset tulopuolen toimet huomioon ottaen julkisten menojen ennustettu kasvutahti vuosina 2014–2015 vastaa kuitenkin menojen kasvulle vakaus- ja kasvusopimuksessa asetettua viitearvoa. Julkisen talouden tavoitteisiin kohdistuu kuitenkin riskejä sekä tulo- että menopuolella. Esimerkiksi joidenkin toimenpiteiden vaikutusta julkiseen talouteen on vaikea esittää määrällisesti, koska vaikutus riippuu niiden toteutusnopeudesta. Finanssitransaktioveron yksityiskohdat eivät ole vielä selvillä, koska sitä koskevasta lainsäädännöstä ei ole vielä sovittu. Suunniteltuja menoleikkauksia ei ole vielä osoitettu liittovaltiotason alapuolella. Vakausohjelman mukaan julkisen velan suhde BKT:hen, joka oli vuoden 2011 lopussa 72,2 prosenttia, nousee huippuunsa, 75,3 prosenttiin, vuonna 2013 ja laskee asteittain 70,6 prosenttiin vuonna 2016. Kun tarkastellaan vakaus- ja kasvusopimuksessa velan supistamiselle asetettua viitearvoa, Itävalta on vuosina 2014–2016 siirtymävaiheessa, ja vakausohjelmassa esitettyjen suunnitelmien avulla on tarkoitus varmistaa riittävä edistyminen kohti velan supistamiselle asetetun viitearvon noudattamista. Tähän julkisen talouden kehitysarvioon liittyy kuitenkin riskejä, koska yleisen valtionhallinnon ulkopuolisiksi luokiteltujen valtionyhtiöiden velka on kasvamassa ja valtion pankkisektorille kohdentama tuki saattaa aiheuttaa lisärasitetta.

(11)

Viimeisimmän julkisen talouden vakauttamistoimenpidepaketin hyväksymisen myötä Itävalta etenee kohti kestävämpää julkista taloutta. Paketin toimenpiteisiin ei kuitenkaan kuulu merkittävää julkisen talouden suhteiden virtaviivaistamista liittovaltio-, osavaltio- ja paikallistason välillä, vaikka tämä on laajasti tunnustettu merkittäväksi mahdollisuudeksi saada aikaan säästöjä. Liittohallitus ja osavaltioiden hallitukset ovat päässeet periaatteelliseen sopimukseen terveydenhuollon rahoituksen keskittämisestä, mutta asiaa koskevista yksityiskohdista on vielä neuvoteltava.

(12)

Todellisen eläkkeellesiirtymisiän nostamiseksi Itävalta on toteuttanut uudistuksia, joiden pääasiallisena tarkoituksena on rajoittaa työkyvyttömyyseläkkeelle pääsyä. Lakisääteisen eläkeiän yhdenmukaistamista miesten ja naisten välillä suunnitellaan tällä hetkellä vuosiksi 2024–2033, eikä sen aikaistamista ole viety eteenpäin. Ikääntyneiden työntekijöiden työllistettävyyttä ja aktiivisen ikääntymisen kulttuuria yrityksissä on parannettava edelleen. Ehdotetut toimenpiteet eivät ehkä ole tarpeeksi kauaskantoisia, jotta todellista eläkkeellesiirtymisikää saataisiin niiden avulla korotettua merkittävästi.

(13)

Itävallan työmarkkinoiden toimintakyky on ollut erittäin hyvä, mistä kertoo unionin alhaisin työttömyysaste vuosina 2010 ja 2011. Itävallan työvoimapotentiaalin ennustetaan kuitenkin supistuvan vuodesta 2020 alkaen. Tämän vuoksi Itävallan on pyrittävä hyödyntämään työikäisen väestön potentiaali täysimääräisesti ratkaisemalla ongelmat, jotka liittyvät ikääntyneiden työntekijöiden alhaiseen työllisyysasteeseen sekä varhaiseläke- ja työkyvyttömyyseläkejärjestelmien laajaan käyttöön, ansiotulojen korkeaan vero- ja sosiaaliturvarasitukseen sekä siihen, että naisten työssäkäynti keskittyy melko suuressa määrin matalapalkkaisille aloille ja osa-aikaiseen työhön. Myöskään maahanmuuttajataustaisten henkilöiden potentiaalia ei hyödynnetä täysimääräisesti, mikä johtuu alhaisista koulutustuloksista tai vaikeuksista, jotka liittyvät ulkomailla hankittujen taitojen tunnustamiseen. OECD:n kansainvälisen oppimistulosten arviointiohjelman ”PISA” tulosten mukaan maan koulutustulokset ovat EU:n keskiarvoa alhaisemmat ja sosioekonomisen taustan vaikutus koulutussaavutuksiin on erityisen suuri. Tärkeimpiä haasteita ovat jatkuvasti kasvava opiskelijamäärä, joka johtuu sisään otettavien suuresta määrästä (”massayliopisto”) ja opintojen korkeasta keskeyttämisasteesta (noin 40 prosenttia), sekä huomattava rahoitusvajaus.

(14)

Kun tarkastellaan kilpailukykyä ja tuottavuutta, Itävallan asema on suotuisa. Useilla aloilla esiintyy kuitenkin suhteellisia rakenteellisia heikkouksia, jotka saattavat vahingoittaa maan pitkän aikavälin kasvupotentiaalia. Palvelualan kilpailu ei ole tukenut kovin hyvin kotimaista kysyntää. Korkeisiin verkkoliittymämaksuihin ja vakiintuneiden yritysten kilpailua vääristävään toimintatapaan (markkinoille pääsyn, kilpailun ja innovoinnin hankaloittaminen) liittyviä ongelmia ei ole ratkaistu. Lisäksi voimassa on edelleen vapaita ammatteja koskevia perusteettomia rajoituksia: Itävallan komissiolle ilmoittamien säänneltyjen ammattien määrä ylittää selvästi EU:n keskiarvon. Näiden ammattien sääntelyn aiheellisuutta ja oikeasuhteisuutta on tarpeen arvioida. Itävallan antama sitoumus vahvistaa liittovaltiotason kilpailuviranomaista ei ole johtanut konkreettisiin edistysaskeleisiin. Palveluista sisämarkkinoilla 12 päivänä joulukuuta 2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/123/EY (6) (”Palveludirektiivi”) on lopulta pantu täytäntöön neuvoston vuonna 2011 suosittelemalla tavalla hyväksymällä ”horisontaalinen” säädös ja tekemällä muutoksia osavaltiotason lainsäädäntöön.

(15)

Itävallan rahoitussektoriin kohdistuu erityisiä haasteita, jotka liittyvät itävaltalaisten pankkien laajaan toimintaan Keski-, Itä- ja Kaakkois-Euroopan maissa, sillä useissa näistä talouksista varallisuuserien laatu saattaa olla edelleen heikkenemässä. Ennen kuin tehdään toimintaperiaatteita koskevia päätöksiä, joilla on valtioiden rajat ylittäviä vaikutuksia, on vaihdettava tietoja ja sovitettava toimet yhteen asianomaisen maan valvontaviranomaisten kanssa. Lisäksi viranomaisten on jatkettava julkista tukea saaneiden pankkien, erityisesti kansallistettujen luottolaitosten, tarkkaa seurantaa ja niiden uudelleenjärjestelyä.

(16)

Itävalta on tehnyt useita sitoumuksia Euro Plus -sopimuksen nojalla. Nämä sitoumukset ja vuonna 2011 esitettyjen sitoumusten täytäntöönpano liittyvät työllisyyden edistämiseen, kilpailukyvyn parantamiseen ja julkisen talouden kestävyyden tukemiseen. Komissio on arvioinut Euro Plus -sopimukseen perustuvien sitoumusten täytäntöönpanoa. Tämän arvioinnin tulokset on otettu huomioon suosituksissa.

(17)

Komissio on laatinut eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa kattavan analyysin Itävallan talouspolitiikasta. Se on arvioinut vakausohjelman ja kansallisen uudistusohjelman. Se on ottanut huomioon niiden merkityksen Itävallan finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta sekä sen, ovatko ne EU:n sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen tehostaa antamalla EU:n tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin. Eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä annetut komission suositukset on otettu huomioon jäljempänä esitettävissä suosituksissa 1–7.

(18)

Neuvosto on tämän arvioinnin perusteella tutkinut vakausohjelman, ja sen lausunto (7) ilmenee erityisesti jäljempänä esitettävässä suosituksessa 1,

1.

toteuttaa vuoden 2012 talousarvion suunnitelmien mukaan sekä tehostaa vuodeksi 2013 ja sen jälkeiseksi ajaksi laadittua julkisen talouden strategiaa ja toteuttaa sen tinkimättä; täsmentää riittävällä tavalla (erityisesti liittovaltiota alemmalla tasolla) toimenpiteet, joilla huolehditaan liiallisen alijäämän oikea-aikaisesta korjaamisesta ja liiallista alijäämää koskevan menettelyn yhteydessä annetuissa neuvoston suosituksissa määriteltyjen keskimääräisten vuotuisten rakenteellisten sopeutustoimien toteuttamisesta; huolehtii sen jälkeen tarvittavista rakenteellisista sopeutustoimista, joiden avulla voidaan edetä riittävässä määrin kohti julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitetta, myös menojen kasvulle asetettua viitearvoa;

2.

toteuttaa lisätoimia kansallisen talousarviokehyksen vahvistamiseksi yhdensuuntaistamalla liittovaltio-, osavaltio- ja paikallistason hallinnon tehtäviä erityisesti toteuttamalla konkreettisia uudistuksia, joiden tarkoituksena on parantaa terveydenhuollon ja koulutuksen organisaatiota, rahoitusta ja tehokkuutta;

3.

aikaistaa lakisääteisen eläkkeellesiirtymisiän yhtenäistämistä miesten ja naisten välillä; parantaa ikääntyneiden työntekijöiden työllistettävyyttä ja valvoo tarkasti varhaiseläkkeelle siirtymistä rajoittavien viimeaikaisten uudistusten täytäntöönpanoa sen varmistamiseksi, että todellinen eläkkeellesiirtymisikä nousee, myös yhdistämällä lakisääteinen eläkeikä elinajanodotteen nousuun;

4.

toteuttaa toimenpiteitä työhön kohdistuvan tosiasiallisen veroasteen ja sosiaaliturvarasituksen keventämiseksi erityisesti matalapalkkaisten työntekijöiden osalta, jolloin tavoitteena on nostaa ikääntyneiden työntekijöiden ja naisten työllisyysastetta, kun otetaan huomioon tarve hillitä väestörakenteen muutoksen vaikutuksia työikäiseen väestöön; siirtää verorasitusta kiinteistöveroihin ja ympäristöveroihin ilman talousarviovaikutuksia; supistaa sukupuolten välistä suurta palkkaeroa ja parantaa naisten kokoaikaisia työllistymismahdollisuuksia, erityisesti lisäämällä huollettaville tarjolla olevia hoitopalveluja;

5.

panee edelleen täytäntöön toimenpiteitä erityisesti muita heikommassa asemassa olevien nuorten koulutustulosten parantamiseksi; toteuttaa toimenpiteitä korkea-asteen koulutuksen keskeyttämisen vähentämiseksi;

6.

toteuttaa lisätoimia kilpailun edistämiseksi palvelualoilla poistamalla markkinoille tulon esteitä viestinnän, liikenteen ja energian vähittäismarkkinoilla; vapaiden ammattien harjoittamista koskevat rajoitukset olisi poistettava, jos ne ovat perusteettomia; laajentaa liittovaltion kilpailuviranomaisen toimivaltaa ja nopeuttaa kilpailulainsäädännön uudistamista;

7.

Jatkaa julkista tukea saaneiden pankkien uudelleenjärjestelyä ja niiden tarkkaa seurantaa välttäen samalla liiallista velkavivun purkamista; parantaa edelleen yhteistyötä ja kansallisen päätöksenteon yhteensovittamista muiden maiden finanssivalvontaviranomaisten kanssa.

24.7.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 219/5

(1)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 26 päivänä maaliskuuta 2010 komission ehdotuksen, jolla käynnistetään uusi työllisyys- ja kasvustrategia, Eurooppa 2020. Strategian lähtökohtana on tehostaa talouspolitiikan yhteensovittamista, ja siinä keskitytään avainalueisiin, joilla tarvitaan toimia Euroopalla kestävän kasvun vauhdittamiseen ja kilpailukyvyn parantamiseen olevien mahdollisuuksien lisäämiseksi.

(2)

Neuvosto antoi 13 päivänä heinäkuuta 2010 suosituksen jäsenvaltioiden ja unionin talouspolitiikan laajoista suuntaviivoista (2010–2014) ja hyväksyi 21 päivänä lokakuuta 2010 päätöksen jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista (3). Yhdessä nämä muodostavat ns. yhdennetyt suuntaviivat. Jäsenvaltioita kehotettiin ottamaan yhdennetyt suuntaviivat huomioon kansallisessa talous- ja työllisyyspolitiikassaan.

(3)

Neuvosto antoi 12 päivänä heinäkuuta 2011 suosituksen (4) Belgian kansallisesta uudistusohjelmasta vuodelta 2011 ja lausunnon Belgian tarkistetusta vakausohjelmasta vuosiksi 2011–2014.

(4)

Komissio hyväksyi 23 päivänä marraskuuta 2011 toisen vuotuisen kasvuselvityksen. Tästä alkoi toinen politiikan yhdennetyn etukäteiskoordinoinnin eurooppalainen ohjausjakso, jonka perusta on Eurooppa 2020 -strategiassa. Komissio hyväksyi 14 päivänä helmikuuta 2012 asetuksen (EU) N:o 1176/2011 perusteella varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Belgia on yksi niistä jäsenvaltioista, joiden osalta laadittaisiin perusteellinen tarkastelu.

(5)

Neuvosto antoi 1 päivänä joulukuuta 2011 päätelmät, joissa kehotetaan sosiaalisen suojelun komiteaa esittämään yhdessä työllisyyskomitean ja muiden komiteoiden kanssa näkemyksensä toimista, joita suositellaan Eurooppa 2020 -strategian puitteissa toteutettavan politiikkajakson yhteydessä. Nämä näkemykset ovat osa työllisyyskomitean lausuntoa.

(6)

Euroopan parlamentti on asetuksen (EY) N:o 1466/97 mukaisesti osallistunut asianmukaisesti eurooppalaiseen ohjausjaksoon, ja se on 15 päivänä helmikuuta 2012 hyväksynyt päätöslauselman vuotuisen kasvuselvityksen 2012 työllisyys- ja sosiaalinäkökohdista sekä päätöslauselman osallistumisesta vuotuiseen kasvuselvitykseen 2012.

(7)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 2 päivänä maaliskuuta 2012 rahoitusvakauden turvaamisen, julkisen talouden vakauttamisen ja kasvun vauhdittamisen painopisteet. Se korosti, että etusijalle on asetettava kasvua edistävän julkisen talouden vakauttaminen, normaalin luotonannon edellytysten palauttaminen, kasvun ja kilpailukyvyn edistäminen, työttömyyteen ja kriisin sosiaalisiin seurauksiin puuttuminen sekä julkishallinnon nykyaikaistaminen.

(8)

Lisäksi Eurooppa-neuvosto kehotti 2 päivänä maaliskuuta 2012 Euro Plus -sopimukseen osallistuvia jäsenvaltioita esittämään sitoumuksensa niin ajoissa, että ne voidaan sisällyttää vakaus- tai lähentymisohjelmiin ja kansallisiin uudistusohjelmiin.

(9)

Belgia toimitti vuosia 2012–2015 koskevan vakausohjelmansa ja vuoden 2012 kansallisen uudistusohjelmansa 30 päivänä huhtikuuta 2012. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon. Komissio on myös arvioinut asetuksen (EU) N:o 1176/2011 5 artiklassa tarkoitetussa perusteellisessa tarkastelussa, onko Belgiassa makrotalouden epätasapaino. Komissio totesi perusteellisessa tarkastelussaan, että Belgiassa on ulkoinen epätasapaino, mutta se ei ole liiallinen.

(10)

Neuvosto on asetuksen (EY) N:o 1466/97 mukaisen vakausohjelman arvioinnin perusteella sitä mieltä, että julkisen talouden ennusteiden perustana oleva makrotalouden skenaario on vuosien 2012 ja 2013 osalta realistinen, mutta vuosien 2014 ja 2015 osalta optimistinen, koska BKT:n kasvun odotetaan olevan huomattavasti korkeampi kuin komission yksiköiden vuoden 2012 kevään talousennusteessa esitetty viimeisin arvio potentiaalisesta kasvusta. Vakausohjelmassa esitetyn julkisen talouden strategian tavoitteena on, että alijäämä supistuu alle 3 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2012 (2,8 prosenttiin suhteessa BKT:hen, kun se vuonna 2011 oli 3,7 prosenttia suhteessa BKT:hen) ja nollaan vuonna 2015. Vakausohjelmassa vahvistetaan aiempi julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoite, joka on 0,5 prosentin rakenteellinen ylijäämä suhteessa BKT:hen, mikä vastaa riittävästi vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia. Vuoden 2012 suunniteltu alijäämä noudattaa neuvoston liiallisen alijäämän korjaamiselle asettamaa määräaikaa, ja suunnitellut julkisen talouden toimet vastaavat liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn mukaisen neuvoston suosituksen mukaista vähimmäistasoa, joka on ¾ prosenttia suhteessa BKT:hen (rakenteellisesti mitattuna). Julkisten menojen kasvuvauhti, jossa on otettu huomioon harkinnanvaraiset tulopuolen toimenpiteet, vastaa vakaus- ja kasvusopimuksessa menojen kasvulle määriteltyä viitearvoa vuosina 2013–2015, mutta ei vuonna 2012. Kun otetaan huomioon (uudelleenlaskettu) julkisen talouden rakenteellinen rahoitusasema (5), vakausohjelmassa odotetaan rakenteellisen rahoitusaseman paranevan 1,1 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen vuonna 2012 ja keskimäärin noin 0,8 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen vuosina 2013–2015.

On kuitenkin olemassa riskejä, jotka johtuvat siitä, että vuodesta alkaen 2013 toteutettavia lisätoimenpiteitä ei ole vielä täsmennetty ja että makrotalouden skenaario on vuodesta 2014 alkaen liian optimistinen. Julkinen velka oli 98,0 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2011, eli selvästi yli 60 prosentin kynnysarvon. Vakausohjelman mukaan sen odotetaan kuitenkin vakiintuvan ja sitten laskevan 92,3 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2015. Tämä merkitsisi riittävää edistymistä kohti vakaus- ja kasvusopimuksessa velan supistamiselle asetettua viitearvoa.

Lisäksi rahoitussektorille myönnetyistä huomattavista takauksista johtuvat epäsuorat vastuut ovat erityisen suuret. Erityisesti menoja koskevalle sääntöperusteiselle, monivuotiselle julkisen talouden kehykselle olisi hyötyä Belgian alueiden ja yhteisöjen sekä paikallistason täytäntöönpanomekanismeista ja/tai sitoumuksista, joiden avulla niille osoitetut alijäämätavoitteet voitaisiin toteuttaa.

(11)

Väestön ikääntymisestä johtuviin kustannuksiin olisi puututtava, ja alijäämä olisi saatava supistumaan rakenteellisesti, jotta julkisen velan huomattavaa määrää voidaan vähentää. Uusi liittohallitus sopi joulukuussa 2011 Belgian vanhusten sosiaaliturvajärjestelmän uudistamisesta. Aloitetut lainsäädäntöuudistukset on nyt pantava tehokkaasti täytäntöön ja täytäntöönpanoa on seurattava, jotta todellista eläkkeellesiirtymisikää saadaan nostettua. Vanhusten sosiaaliturvauudistusta on nyt tärkeää tukea toimenpiteillä, jotka kannustavat aktiiviseen ikääntymiseen ja työurien pidentämiseen. Tavoitteen saavuttamista olisi tuettava myös muilla uudistuksilla, kuten kytkemällä lakisääteinen eläkeikä elinajanodotteeseen.

(12)

Belgian rahoitusjärjestelmään kohdistuu edelleen merkittäviä haasteita. Belgian pankkien rakenneuudistus on meneillään, eikä finanssikriisin vuoksi vuosina 2008/2009 myönnettyä valtiontukea ole vielä maksettu kokonaan takaisin. Lisäksi pankkisektorin ja julkisen sektorin riskit ovat sidoksissa toisiinsa takausten suuren määrän vuoksi.

(13)

Vaihtotase heikkenee vähitellen. Palvelutaseen koheneminen ei riitä tasapainottamaan tavarakaupan taseen heikkenemistä. Belgian tavaravienti on menettänyt jalansijaa paitsi suhteessa laajenevaan maailmankauppaan myös suhteessa muihin euroalueen jäsenvaltioihin ja euroalueeseen keskimäärin. Tämä johtuu kotimaan yksikkötyökustannusten epäsuotuisasta kehityksestä verrattuna Belgian tärkeimpiin kauppakumppaneihin (Alankomaat, Ranska ja Saksa) ja euroalueeseen kokonaisuutena. Koska käytössä on palkkojen automaattinen indeksointijärjestelmä, hallituksen toimet reaalipalkkojen kasvun rajoittamiseksi enintään 0,3 prosenttiin kaudella 2011–2012 eivät välttämättä ole estäneet nimellispalkkoja nousemasta enemmän kuin naapurimaissa. Vaikka tuottavuusaste on korkea, Belgian kasvu on heikkoa, ja myös välillisten panosten, lähinnä energian, kustannukset ovat suuret. Kaasun ja sähkön vähittäishinnat on jäädytetty inflaation hillitsemiseksi, mutta palkkaneuvottelujen ja palkkojen indeksointijärjestelmän uudistamiseksi ei ole toteutettu mitään konkreettisia toimenpiteitä. Yksityisen sektorin tutkimus- ja kehitystoiminnan (T&K) intensiteetti on viime vuosina polkenut paikoillaan, ja pula ammattitaitoisesta työvoimasta saattaa muodostaa merkittävän esteen Belgian talouden innovaatiosuorituskyvyn kehittämiselle etenkin tieteen ja tekniikan alalla.

(14)

Sekä nuorempien että iäkkäämpien työntekijöiden työllisyyttä on pyritty parantamaan ja työttömiä saamaan takaisin työmarkkinoille toteuttamalla eräitä rakenteellisia toimenpiteitä. Belgia on aloittanut laajan työttömyysturvajärjestelmän uudistuksen. Työmarkkinoilla on kuitenkin edelleen rakenteellisia ongelmia, ja niihin puuttuminen edellyttää lisätoimia. On olennaisen tärkeää lisätä elinikäiseen oppimiseen osallistumista ja jatkaa ammatillisen koulutuksen uudistamista, jotta voidaan tehostaa aktiivista työmarkkinapolitiikkaa etenkin iäkkäämpien työntekijöiden ja muita heikommassa asemassa olevien ryhmien, kuten maahanmuuttajataustaisen väestön, hyväksi. Työhön kohdistuvan verorasituksen vähentämisessä ei ole tapahtunut merkittävää edistystä. Kesäkuussa 2011 otettiin käyttöön uusi verohyvitys alimpien palkkaluokkien hyväksi, mutta se ei ole riittänyt korjaamaan huomattavaa työttömyysloukkua palkka-asteikon alapäässä. Verotuksen painopistettä ei ole pyritty siirtämään työnteosta kulutus- ja/tai ympäristöveroihin.

(15)

Monien tavaroiden ja palvelujen hinnat ovat yleisesti ottaen korkeammat kuin muissa jäsenvaltioissa. Tämä on osoitus siitä, että kilpailupaineita on vähän etenkin vähittäismarkkinoilla ja verkkotoimialoilla, sekä siitä, että valvontakehys on heikko. Vähittäiskaupan alalla esteitä ja toiminnan rajoituksia on yhä runsaasti. Kilpailua rajoitetaan edelleen säännöksillä, joilla rajoitetaan aukioloaikoja, suojataan vakiintuneita toimijoita uusilta yrityksiltä ja estetään uusien liiketoimintamallien ja teknologioiden levittämistä. Verkkotoimialojen kilpailua haittaa Belgiassa yleisesti ongelma, joka johtuu vakiintuneen operaattorin vahvasta asemasta ja merkittävistä markkinoille pääsyn esteistä muihin jäsenvaltioihin verrattuna. Tämä merkitsee, että aikaisemmin kyseisillä aloilla monopoliasemassa olleet toimijat pystyvät edelleen veloittamaan korkeampia hintoja kuin kilpailumarkkinoilla olisi mahdollista. Belgian kilpailuviranomaista ollaan uudistamassa, mutta on epäselvää, onko uudistettava viranomainen riittävän itsenäinen ja onko sillä käytössään riittävät resurssit.

(16)

Belgia on oikealla tiellä saavuttaakseen tavoitteen lisätä uusiutuvien energialähteiden käyttöä taloudessa. Sen sijaan maa ei ole edistynyt riittävästi tavoitteessa vähentää 15 prosentilla kasvihuonekaasupäästöjä päästökaupan ulkopuolisilla aloilla (6). Belgia ei ole toteuttanut vuonna 2011 riittäviä toimenpiteitä tai poliittisia aloitteita tilanteen korjaamiseksi.

(17)

Belgia on tehnyt useita sitoumuksia Euro Plus -sopimuksen nojalla. Nämä sitoumukset ja vuonna 2011 esitettyjen sitoumusten täytäntöönpano liittyvät kilpailukyvyn lisäämiseen, työllisyysasteen nostamiseen, julkisen talouden kestävyyden parantamiseen ja rahoitusjärjestelmän vakauden vahvistamiseen. Komissio on arvioinut Euro Plus -sopimukseen perustuvien sitoumusten täytäntöönpanoa. Arvioinnin tulokset on otettu huomioon jäljempänä esitettävissä suosituksissa.

(18)

Komissio on laatinut eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa kattavan analyysin Belgian talouspolitiikasta. Se on arvioinut sekä vakausohjelman että kansallisen uudistusohjelman ja esittänyt perusteellisen arvioinnin. Se on ottanut huomioon ei vain niiden merkityksen Belgian finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta vaan myös sen, ovatko ne EU:n sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen tehostaa antamalla EU:n tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin. Eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä annetut komission suositukset on otettu huomioon jäljempänä esitettävissä suosituksissa 1–7.

(19)

Neuvosto on tämän arvion perusteella tutkinut vakausohjelman, ja sen lausunto (7) ilmenee erityisesti jäljempänä esitettävässä suosituksessa 1.

(20)

Neuvosto on tutkinut Belgian vuoden 2012 kansallisen uudistusohjelman ja sen vakausohjelman komission perusteellisen tarkastelun ja tämän arvioinnin perusteella. Sen asetuksen (EU) N:o 1176/2011 6 artiklan nojalla antamat suositukset ilmenevät erityisesti jäljempänä esitettävistä suosituksista 1, 4, 5 ja 6,

1.

toteuttaa vuoden 2012 talousarvion varmistaakseen, että liiallinen alijäämä korjataan vuoteen 2012 mennessä; määrittää lisäksi toimenpiteet, jotka ovat tarpeen julkisen talouden strategian toteuttamiseksi vuonna 2013 ja sen jälkeen, jotta voidaan varmistaa liiallisen alijäämän korjaaminen kestävällä tavalla ja jotta edetään riittävästi kohti julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitetta, mukaan lukien menojen kasvulle asetetun viitearvon saavuttaminen, ja varmistaa edistymisen kohti velan supistamiselle asettua viitearvoa; mukauttaa finanssipoliittista kehystä sen varmistamiseksi, että julkisen talouden tavoitteet ovat sitovia sekä liittovaltion tasolla että sitä alemmilla tasoilla, ja lisää avoimuutta taakan jakamisessa ja vastuuvelvollisuutta kaikilla hallintotasoilla;

2.

jatkaa julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyden parantamista supistamalla ikääntymiseen liittyviä menoja, terveydenhoitomenot mukaan lukien; toteuttaa erityisesti varhaiseläke- ja eläkejärjestelmien uudistuksen ja toteuttaa lisätoimia, joilla varmistetaan todellisen eläkkeellesiirtymisiän korottaminen, myös kytkemällä lakisääteinen eläkeikä elinajanodotteeseen.

3.

stimuloi heikoimpien pankkien pääoman kasvattamista pankkisektorin vahvistamiseksi niin, että se voi täyttää normaalin tehtävänsä talouden luotonantajana;

4.

toteuttaa työmarkkinaosapuolia kuullen ja kansallisen käytännön mukaisesti toimenpiteitä palkkaneuvottelujärjestelmän ja palkkojen indeksointijärjestelmän uudistamiseksi edistääkseen työpaikkojen luomista ja parantaakseen kilpailukykyä; varmistaa ensimmäiseksi, että palkkojen nousu vastaa paremmin työn tuottavuuden kehitystä ja kilpailukykyä, i) ottamalla käyttöön ns. palkkanormiin sisältyviä jälkikäteen tehtäviä korjauksia koskevia mekanismeja ja edistämällä kattavia sopimuksia (all-in agreements) kustannuskilpailukyvyn parantamiseksi sekä ii) helpottamalla alakohtaisten työehtosopimusten ulkopuolelle jättäytymistä koskevien lausekkeiden käyttöä, niin että palkkojen nousu ja työn tuottavuuden kehitys vastaavat paikallistasolla paremmin toisiaan;

5.

siirtyy verotuksessa merkittävästi työn verottamisesta vähemmän kasvua vääristävään verotukseen, kuten ympäristöveroihin; jatkaa aloitetun työttömyysturvajärjestelmän uudistuksen toteuttamista työntekoa estävien kannustinloukkujen vähentämiseksi ja vahvistaa keskittymistä työllisyyden tukemiseen ja ikääntyneiden työntekijöiden ja muita heikommassa asemassa olevien ryhmien, erityisesti maahanmuuttajataustaisen väestön, aktivointipolitiikkoihin; hyödyntää suunnitelmia alueellistaa työmarkkinoita koskevaa toimivaltaa nykyistä pidemmälle työvoiman liikkuvuuden vilkastuttamiseksi alueiden välillä sekä koulutuksen, elinikäisen oppimisen, ammattikoulutuksen ja työllisyyspolitiikkojen johdonmukaisuuden vahvistamiseksi; laajentaa nykyisiä aktivointitoimia kaikkiin ikäryhmiin;

6.

jatkaa kilpailun tehostamista vähittäiskaupan alalla vähentämällä esteitä ja toiminnan rajoituksia; ottaa käyttöön toimenpiteitä kilpailun tehostamiseksi verkkotoimialoilla tarkistamalla sääntelystä johtuvia esteitä ja vahvistamalla valtiontukisääntöjen tehokasta täytäntöönpanoa koskevia institutionaalisia järjestelyjä.

7.

toteuttaa lisätoimenpiteitä, jotta tehostetaan edistymistä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevien tavoitteiden saavuttamisessa päästökaupan ulkopuolisilla aloilla, erityisesti varmistamalla, että liikenneala osallistuu tämän tavoitteen saavuttamiseen merkittävällä panoksella.

24.7.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 219/9

(1)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 26 päivänä maaliskuuta 2010 komission ehdotuksen käynnistää uusi työllisyys- ja kasvustrategia, Eurooppa 2020. Strategian lähtökohtana on tehostaa talouspolitiikan yhteensovittamista, ja siinä keskitytään avainalueisiin, joilla tarvitaan toimia Euroopalla kestävän kasvun vauhdittamiseen ja kilpailukyvyn parantamiseen olevien mahdollisuuksien lisäämiseksi.

(2)

Neuvosto antoi 13 päivänä heinäkuuta 2010 suosituksen jäsenvaltioiden ja unionin talouspolitiikan laajoista suuntaviivoista (2010–2014) ja hyväksyi 21 päivänä lokakuuta 2010 päätöksen jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista (3). Yhdessä nämä muodostavat ns. yhdennetyt suuntaviivat. Jäsenvaltioita kehotettiin ottamaan yhdennetyt suuntaviivat huomioon kansallisessa talous- ja työllisyyspolitiikassaan.

(3)

Neuvosto antoi 12 päivänä heinäkuuta 2011 suosituksen (4) Bulgarian vuoden 2011 kansallisesta uudistusohjelmasta ja lausunnon Bulgarian tarkistetusta lähentymisohjelmasta vuosiksi 2011–2014.

(4)

Komissio hyväksyi 23 päivänä marraskuuta 2011 toisen vuotuisen kasvuselvityksen. Tästä alkoi toinen politiikan yhdennetyn etukäteiskoordinoinnin eurooppalainen ohjausjakso, jonka perusta on Eurooppa 2020 -strategiassa. Komissio hyväksyi 14 päivänä helmikuuta 2012 asetuksen (EU) N:o 1176/2011 perusteella varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Bulgaria kuuluu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu.

(5)

Neuvosto antoi 1 päivänä joulukuuta 2011 päätelmät, joissa kehotetaan sosiaalisen suojelun komiteaa esittämään yhdessä työllisyyskomitean ja muiden komiteoiden kanssa näkemyksensä toimista, joita suositellaan Eurooppa 2020 -strategian puitteissa toteutettavan politiikkajakson yhteydessä. Nämä näkemykset ovat osa työllisyyskomitean lausuntoa.

(6)

Euroopan parlamentti on asetuksen (EY) N:o 1466/97 mukaisesti osallistunut asianmukaisesti eurooppalaiseen ohjausjaksoon, ja se on 15 päivänä helmikuuta 2012 hyväksynyt päätöslauselman vuotuisen kasvuselvityksen 2012 työllisyys- ja sosiaalinäkökohdista sekä päätöslauselman osallistumisesta vuotuiseen kasvuselvitykseen 2012.

(7)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 2 päivänä maaliskuuta 2012 rahoitusvakauden varmistamisen, julkisen talouden vakauttamisen ja rakenneuudistuksen painopisteet (jotka ovat 9 päivänä joulukuuta 2011 annettujen neuvoston päätelmien ja komission vuotta 2012 koskevan vuotuisen kasvuselvityksen mukaiset). Se korosti, että on tarpeen jatkaa eriytettyä, kasvua edistävää julkisen talouden vakauttamista, palauttaa normaalit luotonannon edellytykset, edistää kasvua ja kilpailukykyä, puuttua työttömyyteen ja kriisin sosiaalisiin seurauksiin sekä nykyaikaistaa julkishallintoa.

(8)

Lisäksi Eurooppa-neuvosto kehotti 2 päivänä maaliskuuta 2012 Euro Plus -sopimukseen osallistuvia jäsenvaltioita esittämään sitoumuksensa niin ajoissa, että ne voidaan sisällyttää vakaus- tai lähentymisohjelmiin ja kansallisiin uudistusohjelmiin.

(9)

Bulgaria toimitti vuosia 2012–2015 koskevan lähentymisohjelmansa sekä vuoden 2012 kansallisen uudistusohjelmansa 12 päivänä huhtikuuta 2012. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon. Komissio on myös arvioinut asetuksen (EU) N:o 1176/2011 5 artiklassa tarkoitetussa perusteellisessa tarkastelussa, onko Bulgariassa makrotalouden epätasapaino. Komissio totesi perusteellisessa tarkastelussaan, että Bulgariassa on makrotalouden sisäinen epätasapaino, mutta epätasapaino ei ole liiallinen.

(10)

Niiden tietojen mukaan, jotka Bulgaria esitti liiallista alijäämää koskevan menettelyn yhteydessä antamassaan vuoden 2012 ensimmäisessä ilmoituksessa alijäämä- ja velkatilanteesta vuosina 2008–2011, julkisen talouden alijäämä oli vuonna 2011 pienempi kuin perussopimuksen mukainen 3 prosentin viitearvo suhteessa BKT:hen. Komission yksiköiden kevään 2012 talousennusteen mukaan julkisen talouden alijäämä pysyy lisäksi alle perussopimuksen mukaisen viitearvon ja jatkaa pienenemistään ennustejaksolla. Tämän vuoksi sekä vakaus- ja kasvusopimuksen määräysten mukaisesti komissio antoi 30 päivänä toukokuuta 2012 suosituksen neuvoston päätökseksi (5), jolla perussopimuksen 126 artiklan 12 kohdan mukaisesti kumotaan päätös liiallisen alijäämän olemassaolosta.

(11)

Neuvosto on asetuksen (EY) N:o 1466/97 mukaisen lähentymisohjelman arvioinnin perusteella sitä mieltä, että lähentymisohjelman julkisen talouden kehitysarvioiden perustana oleva makrotalouden skenaario on vuosien 2012 ja 2013 osalta optimistinen verrattuna komission yksiköiden kevään 2012 talousennusteeseen, sillä vuotuisen kasvun odotetaan yltävän 1,4 prosenttiin vuonna 2012 ja 2,5 prosenttiin vuonna 2013. Komission yksiköiden kevään 2012 talousennusteen mukaan BKT:n kasvu on 0,5 prosenttia vuonna 2012 ja 1,9 prosenttia vuonna 2013. Sen jälkeen kun liiallinen alijäämä korjattiin vuonna 2011, ohjelmassa esitetyn julkisen talouden strategian tavoitteena on saada julkisen talouden rahoitusasema – niin rakenteellinen kuin kokonaisrahoitusasemakin – lähes tasapainoon ohjelmakauden loppuun mennessä. Julkisen talouden keskipitkän aikavälin rakenteellista tavoitetta on tarkistettu hieman 0,6 prosentin alijäämästä 0,5 prosentin alijäämään suhteessa BKT:hen. Uusi keskipitkän aikavälin tavoite vastaa riittävästi vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia. Bulgaria aikoo (uudelleenlasketun) julkisen talouden rakenteellisen rahoitusaseman (6) perusteella saavuttaa keskipitkän aikavälin tavoitteensa lähentymisohjelmakaudella.

Harkinnanvaraiset tulopuolen toimenpiteet huomioon ottaen julkisten menojen kasvutahdin ennustetaan vuosina 2012–2014 vastaavan menojen kasvulle vakaus- ja kasvusopimuksessa asetettua viitearvoa, mutta ylittävän sen vuonna 2015. Suunniteltuihin julkisen talouden vakauttamistoimiin kohdistuu joukko riskejä, jotka i) johtuvat tulojen vähenemisestä, mikä selittyy optimistisella makrotalouden skenaariolla ja vähemmän verotuloja aikaansaavalla talouden kasvurakenteella, sekä ii) julkisen sektorin tehottomuudesta, erityisesti terveydenhoidon viivästysten osalta, mikä voi aiheuttaa huomattavia menopaineita. Velkasuhde on alle 60 prosenttia BKT:stä, ja sen odotetaan lähentymisohjelman mukaan olevan parhaimmillaan lähellä 20 prosenttia BKT:stä vuonna 2012 ja sen jälkeen heikkenevän ohjelmakauden kuluessa. Veroja koskevien säännösten noudattamisessa on runsaasti parantamisen varaa. Siinä edistyminen antaisi Bulgarialle mahdollisuuden lisätä kasvua edistäviä menoja. Talousarviota koskevaan puitelakiin on hyväksytty muutos, jolla alijäämä rajataan alle 2 prosenttiin ja julkiset menot 40 prosenttiin suhteessa BKT:hen. Muutos lisää julkisen talouden kehyksen sitovuutta ja parantaa julkisen talouden suunnittelun ennakoitavuutta. Haasteita riittää kuitenkin julkisen talouden keskipitkän aikavälin kehyksen sisällön parantamisessa ja suoriteperusteisen raportoinnin tehostamisessa, muun muassa valtion omistamien yritysten ja valtiotasoa alempien hallinnon tasojen raportoinnin laadun ja oikea-aikaisuuden parantamisen avulla.

(12)

Bulgarian hallitus on edistynyt merkittävästi joissakin eläkeuudistuksen toimenpiteissä, esimerkiksi miesten ja naisten eläkeikää sekä armeijan ja poliisin työntekijöiden palvelusajan kestoa koskevissa toimenpiteissä. Eläketurvassa olevien puutteiden korjaaminen on kuitenkin edelleen yksi suurimmista keskipitkän aikavälin haasteista. Suunnitteilla ei ole lakisääteisen eläkeiän muuttaminen samaksi miehille ja naisille. Palkansaajien varhaiseläkemahdollisuuksien tehokkaassa kaventamisessa ei siinäkään mennä riittävän pitkälle. Yksi tärkeimmistä jäljellä olevista haasteista on eläkemaksuja maksamattomien henkilöiden sisällyttäminen eläkejärjestelmään sekä työkyvyttömyyseläkkeen valvonnan ja myöntämisperusteiden kiristäminen.

(13)

Bulgariassa on unionissa eniten ihmisiä, jotka ovat vaarassa kärsiä vakavaa aineellista puutetta. Vanhukset ja lapset ovat suurin riskiryhmä. Tilanteen korjaamiseksi tarvitaan kokonaisvaltaisia toimenpiteitä. Ensisijaisesti olisi tehostettava sosiaalisia tulonsiirtoja. Romanien muodostamasta työvoimasta vain puolet käy työssä. Äskettäin hyväksytyssä romanien integrointia edistävässä kansallisessa strategiassa tartutaan moniin eri esteisiin. Strategian tueksi tarvitaan kuitenkin yksityiskohtainen toimintasuunnitelma, jotta sitä voitaisiin toteuttaa ajanjaksolla 2012–2020.

(14)

Kriisi on vaikuttanut erityisen ankarasti matalan osaamistason työntekijöihin (joiden osuus työttömistä on suurin) ja lisännyt nuorisotyöttömien määrää huomattavasti. Lisäksi pitkäaikaistyöttömyys on lisääntynyt vuodesta 2009 huomattavasti nopeammin kuin muualla unionissa. Tämä johtuu pääasiassa siitä, että työpaikkoja on karsittu nimenomaan matalan osaamistason tehtävistä, mikä on johtanut kysynnän ja tarjonnan epätasapainoon niin osaamisen kannalta kuin alueellisesti. Sosiaaliturvamaksujen vähimmäismäärien määritysmenetelmää olisi tarkistettava, jotta voitaisiin samanaikaisesti vähentää pimeää työntekoa ja varmistaa, ettei matalan osaamistason työntekijöitä syrjäytetä työmarkkinoilta. Hallituksen toimenpiteet julkisen sektorin palkkamenojen jäädyttämiseksi vuosina 2010–2012 ovat olleet asianmukainen ja riittävä toimenpide. Ne ovat myös lähentäneet työvoimakustannuksia tuottavuuden tasoon. Nuorten työmarkkinoille sijoittautumiseksi on käynnistetty kokonaisvaltainen kansallinen aloite. Julkiset työvoimapalvelut ovat edelleen suhteellisen heikkolaatuisia, ja niiden henkilöstön, varsinkin romaniasiamiesten, koulutusta olisi lisättävä. Lisätoimia tarvitaan seuraavien palvelujen kehittämiseksi: aktivointi, työnhaku, kysynnän ja tarjonnan yhteensovittaminen, uudelleenkoulutus ja räätälöidyt palvelut matalan osaamistason työntekijöille.

(15)

Bulgariassa on unionin korkein huonon tuloksen saaneiden osuus lukutaidossa sekä matematiikan ja luonnontieteiden osaamisessa (OECD:n kansainvälisen oppimistulosten arviointiohjelman ”PISA” vuonna 2009 antamien tulosten mukaan), mikä kielii merkittävistä rakenteellisista esteistä laadukkaan koulutuksen järjestämisessä. Huono koulumenestys on kytköksissä puutteellisissa huono-osaisten, erityisesti romanien, koulunkäyntimahdollisuuksissa, koulujen autonomiassa, menestyskannustimissa, heikossa kansallisessa arviointijärjestelmässä ja riittämättömässä vastuullisuudessa. Korkea-asteen koulutuksessa on tapahtunut hyvin vähän edistystä, vaikka äskettäin on toteutettu joitakin lupaavia toimenpiteitä. Korkea-asteen koulutusta koskevaan lakiin suunnitellut muutokset on toteutettava kasvua edistävinä ensisijaisina toimina, ja niiden tueksi tarvitaan asianmukainen hallinto sekä riittävästi investointeja ja poliittista tahtoa.

(16)

Bulgariassa investoidaan vain vähän tutkimukseen ja innovointiin. Tutkimukseen ja innovointiin on investoitava enemmän, jotta päästäisiin vuoteen 2020 mennessä kansalliseen tavoitteeseen, joka on 1,5 prosenttia BKT:stä. Lisäksi on laadittava tarkoituksenmukainen innovointistrategia. Tutkimuksen ja innovoinnin alan hallinto on hajanainen. Bulgarian on kehitettävä yliopistojaan ja laadittava strategia, jolla korkea-asteen oppilaitokset saadaan mukaan innovointiin. Yliopistojen ja yksityissektorin yhteistyötä tukevia puitteita on kehitettävä edelleen, ja rahoitusta myönnettäessä olisi perusteina oltava kilpailukyky, saavutetut ansiot ja läpinäkyvyys. Aloittelevilla yrityksillä sekä innovatiivisilla pienillä ja keskisuurilla yrityksillä (pk-yritykset) on edelleen vaikeuksia rahoituksen saamisessa. Nuorille ja innovatiivisille yrityksille tarjolla olevat julkiset rahoitusvälineet ja takaukset ovat täytäntöönpanon alkuvaiheessa eikä niiden vaikutus ole vielä nähtävissä.

(17)

Bulgarian hallinnolliset valmiudet eivät vielä riitä tie-, raide- ja vesi-infrastruktuurihankkeiden hallinnoimiseen ja jatkamiseen asianmukaisella tavalla. Hallinnon uudistamisessa on keskitytty lähinnä julkisen sektorin henkilöstön vähentämiseen, mutta tehottomuuden muihin syihin ei ole juurikaan puututtu. EU-rahoituksen käyttö on edelleen vähäistä, vaikka siinä onkin tapahtunut tasaista kehitystä kahden viimeksi kuluneen vuoden aikana. Suurimpana esteenä ovat monimutkaiset hallinnolliset menettelyt ja yritysten vaikeudet kattaa niille kuuluva rahoitusosuus. Merkittäviä haasteita on edelleen myös liiketoiminta- ja sääntely-ympäristön kehittämisessä sekä julkisen sektorin hallinnollisten valmiuksien parantamisessa. Sähköisen viranomaisasioinnin toteutuminen on viivästynyt monta kertaa. Verotuksen alalla Bulgarian ongelmana on veronkierron yleisyys ja verohallinnon heikkous. Veronkannon hallinnolliset kustannukset ovat korkeat, ja yrityksillä kuluu verojen maksuun liikaa aikaa.

(18)

Julkisia hankintoja koskeva uusi lainsäädäntö on tärkeä askel sääntöjenvastaisuuksien seuranta-, ehkäisy- ja seuraamusjärjestelmän parantamisessa. Tätä täydentäviä toimia tarvitaan kahdella rintamalla: i) seuraamuksia on sovellettava tehokkaasti käytännössä ja ii) julkisten hankintojen keskusviraston toimivaltuuksia olisi vahvistettava.

(19)

Alulle pannuista uudistuksista huolimatta Bulgariassa on verkkotoimialoilla, kuten raideliikenteen, televiestinnän ja energian osalta edelleen joitakin pääsyrajoituksia. Energiamarkkinoiden toiminnassa on edelleen ongelmia sekä tukku- että vähittäisportaassa. Erityisiä parannusta vaativia huolenaiheita ovat sähkö- ja kaasupörssien sekä toimivien tasesähkömarkkinoiden puuttuminen sekä kuluttajahintojen sääntely. Lisäksi Bulgarian pitäisi varmistaa siirtoverkon sääntelyviranomaisen riippumattomuus. Koska Bulgaria on erittäin riippuvainen yhdestä ainoasta energiareitistä ja sen omat energiamarkkinat toimivat puutteellisesti, se on energiavarmuuden suhteen hyvin haavoittuva. Energiariippuvuutta korjaavien nykyisten toimenpiteiden kehittämistä on jatkettava. Uuden kaasuinfrastruktuurin rakentaminen on toistaiseksi edennyt liian hitaasti. Vaikka vuonna 2011 hyväksyttiin virallisesti joitakin toivottuja uudistuksia ja uusiutuvien energialähteiden osuus kasvoi, uudistusten toteutus ei ole edelleenkään tyydyttävää. Tämä johtuu julkisista hankinnoista, yksityisten intressien vaikutuksesta julkisiin toimenpiteisiin ja valtion energiayhtiöiden huonosta johtamisesta.

(20)

Bulgaria on tehnyt useita sitoumuksia Euro Plus -sopimuksen nojalla. Nämä sitoumukset ja vuonna 2011 esitettyjen sitoumusten täytäntöönpano liittyvät julkisen talouden kestävyyden parantamiseen, työllisyysasteen nostamiseen, julkisen sektorin kilpailukyvyn lisäämiseen ja rahoitusjärjestelmän vakauden vahvistamiseen. Komissio on arvioinut Euro Plus-sopimukseen perustuvien sitoumusten täytäntöönpanoa. Arvioinnin tulokset on otettu huomioon suosituksissa.

(21)

Komissio on laatinut eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa kattavan analyysin Bulgarian talouspolitiikasta. Se on arvioinut sekä lähentymisohjelman että kansallisen uudistusohjelman ja esittänyt perusteellisen tarkastelun. Se on ottanut huomioon niiden merkityksen Bulgarian finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta sekä sen, ovatko ne EU:n sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen tehostaa antamalla EU:n tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin. Eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä annetut komission suositukset on otettu huomioon jäljempänä esitettävissä suosituksissa 1–7.

(22)

Neuvosto on tämän arvioinnin perusteella tutkinut lähentymisohjelman, ja sen lausunto (7) ilmenee erityisesti jäljempänä esitettävässä suosituksessa 1.

(23)

Neuvosto on tutkinut kansallisen uudistusohjelman ja lähentymisohjelman komission perusteellisen tarkastelun ja tämän arvioinnin perusteella. Sen asetuksen (EU) N:o 1176/2011 6 artiklan nojalla antamat suositukset ilmenevät erityisesti jäljempänä esitettävistä suosituksista 3 ja 5,

1.

jatkaa tervettä finanssipolitiikkaa julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteen saavuttamiseksi vuoteen 2012 mennessä; panee tässä tarkoituksessa täytäntöön julkisen talouden strategian suunnitellulla tavalla varmistaen samalla menojen kasvulle asetetussa viitearvossa pysymisen ja on valmis toteuttamaan lisätoimenpiteitä, jos julkisen talouden skenaarioon sisältyvät riskit toteutuvat; tehostaa julkisten menojen laatua parantavia toimia erityisesti koulutus- ja terveydenhoitosektoreilla ja toteuttaa verotusta koskevien sääntöjen noudattamista koskevan kokonaisvaltaisen strategian verotulojen lisäämiseksi edelleen ja harmaan talouden kitkemiseksi; parantaa edelleen julkisen talouden keskipitkän aikavälin kehyksen sisältöä ja raportointijärjestelmän laatua;

2.

toteuttaa uusia toimenpiteitä eläkejärjestelmän kestävyyttä uhkaavien tekijöiden vähentämiseksi ja eläkejärjestelmän riittävyyden parantamiseksi vahvistamalla saman lakisääteisen eläkeiän miehille ja naisille, jotka ovat maksaneet eläkemaksuja koko työuransa ajan; kiristää työkyvyttömyyseläkkeen myöntämisperusteita ja valvontaa;

3.

nopeuttaa kansallisen nuorisotyöllisyysaloitteen täytäntöönpanoa; huolehtii siitä, että sosiaaliturvamaksujen vähimmäismäärät pidetään tasolla, joka kannustaa lailliseen työntekoon; tehostaa julkisten työvoimapalvelujen toimintaa; parantaa köyhyyden vähentämiseksi sosiaalisten tulonsiirtojen tuloksellisuutta sekä lapsille ja vanhuksille tarkoitettujen hyvälaatuisten sosiaalipalvelujen saatavuutta ja panee täytäntöön romanien integrointia edistävän kansallisen strategian;

4.

nopeuttaa kouluja ja korkeakoulutusta koskevien säädösten ja liitännäistoimenpiteiden uudistamista panostamalla opetussuunnitelmien nykyaikaistamiseen, opettajakoulutuksen parantamiseen ja muita heikommassa asemassa olevien väestöryhmien koulunkäynnin tehokkaaseen varmistamiseen; parantaa toimintaansa aloittelevien ja pk-yritysten rahoituksen saantia ja ottaa erityiseksi kohderyhmäksi innovatiivista toimintaa harjoittavat yritykset;

5.

lisää toimia hallinnollisten valmiuksien ja uudistusten tehostamiseksi karsimalla byrokratiaa sekä veronmaksusta ja -kannosta aiheutuvia kustannuksia ja parantaa EU-rahoituksen hyödyntämistä edelleen erityisesti tie- ja raideliikenteessä ja vesihuollossa; parantaa oikeuslaitoksen laatua ja riippumattomuutta ja nopeuttaa sähköisen viranomaisasioinnin käyttöönottoa; parantaa liikenteen avainsektoreiden ja sääntelyviranomaisten hallinnollisia valmiuksia;

6.

varmistaa julkisia hankintoja koskevan lainsäädännön moitteettoman täytäntöönpanon; tehostaa sääntöjenvastaisuuksien torjuntaa ja soveltaa julkisia hankintoja ja eturistiriitoja koskevissa laeissa säädettyjä seuraamuksia tehokkaasti;

7.

toteuttaa toimenpiteitä markkinoille pääsyn esteiden, takuutuottojärjestelyjen ja hintavalvonnan poistamiseksi; varmistaa siirto- ja jakeluverkko-operaattoreiden riippumattomuuden; vie markkinasuunnittelun päätökseen erityisesti energiapörssien ja tasesähkömarkkinoiden osalta; parantaa sähkö- ja kaasuyhteyksiä, energiatehokkuutta ja jakeluhäiriöiden sietokykyä.

24.7.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 219/13

(1)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 26 päivänä maaliskuuta 2010 komission ehdotuksen käynnistää uusi työllisyys- ja kasvustrategia, Eurooppa 2020. Strategian lähtökohtana on tehostaa talouspolitiikan yhteensovittamista, ja siinä keskitytään avainalueisiin, joilla tarvitaan toimia Euroopalla kestävän kasvun vauhdittamiseen ja kilpailukyvyn parantamiseen olevien mahdollisuuksien lisäämiseksi.

(2)

Neuvosto antoi 13 päivänä heinäkuuta 2010 suosituksen jäsenvaltioiden ja unionin talouspolitiikan laajoista suuntaviivoista (2010–2014) ja hyväksyi 21 päivänä lokakuuta 2010 päätöksen jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista (3). Yhdessä nämä muodostavat ns. yhdennetyt suuntaviivat. Jäsenvaltioita kehotettiin ottamaan yhdennetyt suuntaviivat huomioon kansallisessa talous- ja työllisyyspolitiikassaan.

(3)

Neuvosto antoi 12 päivänä heinäkuuta 2011 suosituksen (4) Kyproksen vuoden 2011 kansallisesta uudistusohjelmasta ja lausunnon Kyproksen tarkistetusta vakausohjelmasta vuosiksi 2011–2014, jäljempänä ’vuoden 2011 neuvoston suositus’.

(4)

Komissio hyväksyi 23 päivänä marraskuuta 2011 toisen vuotuisen kasvuselvityksen. Tästä alkoi toinen politiikan yhdennetyn etukäteiskoordinoinnin eurooppalainen ohjausjakso, jonka perusta on Eurooppa 2020 -strategiassa. Komissio hyväksyi 14 päivänä helmikuuta 2012 asetuksen (EU) N:o 1176/2011 perusteella varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Kypros kuuluu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu.

(5)

Neuvosto antoi 1 päivänä joulukuuta 2011 päätelmät, joissa kehotetaan sosiaalisen suojelun komiteaa esittämään yhdessä työllisyyskomitean ja muiden komiteoiden kanssa näkemyksensä toimista, joita suositellaan Eurooppa 2020 -strategian puitteissa toteutettavan politiikkajakson yhteydessä. Nämä näkemykset ovat osa työllisyyskomitean lausuntoa.

(6)

Euroopan parlamentti on asetuksen (EY) N:o 1466/97 mukaisesti osallistunut asianmukaisesti eurooppalaiseen ohjausjaksoon, ja se on 15 päivänä helmikuuta 2012 hyväksynyt päätöslauselman vuotuisen kasvuselvityksen 2012 työllisyys- ja sosiaalinäkökohdista sekä päätöslauselman osallistumisesta vuotuiseen kasvuselvitykseen 2012.

(7)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 2 päivänä maaliskuuta 2012 rahoitusvakauden turvaamisen, julkisen talouden vakauttamisen ja kasvun vauhdittamisen painopisteet. Se korosti, että on tarpeen jatkaa eriytettyä, kasvua edistävää julkisen talouden vakauttamista, palauttaa normaalit luotonannon edellytykset, edistää kasvua ja kilpailukykyä, puuttua työttömyyteen ja kriisin sosiaalisiin seurauksiin sekä nykyaikaistaa julkishallintoa.

(8)

Lisäksi Eurooppa-neuvosto kehotti 2 päivänä maaliskuuta 2012 Euro Plus -sopimukseen osallistuvia jäsenvaltioita esittämään sitoumuksensa niin ajoissa, että ne voidaan sisällyttää vakaus- tai lähentymisohjelmiin ja kansallisiin uudistusohjelmiin.

(9)

Kypros toimitti vuosia 2012–2015 koskevan vakausohjelmansa 7 päivänä toukokuuta 2012 sekä vuoden 2012 kansallisen uudistusohjelmansa 10 päivänä toukokuuta 2012. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon. Komissio on myös arvioinut asetuksen (EU) N:o 1176/2011 5 artiklassa tarkoitetussa perusteellisessa tarkastelussa, onko Kyproksessa makrotalouden epätasapaino. Komissio totesi perusteellisessa tarkastelussaan, että Kyproksessa on sisäinen epätasapaino sen pankkisektorin ja yrityssektorin velkaantuneisuuden vuoksi sekä että maan talouden dynamiikassa ja kilpailukyvyssä on ulkoinen ja sisäinen epätasapaino, mutta se ei ole liiallinen.

(10)

Neuvosto on neuvoston asetuksen (EY) N:o 1466/97 mukaisen vakausohjelman arvioinnin perusteella sitä mieltä, että ohjelman julkisen talouden kehitysarvion perustana oleva makrotalouden skenaario vaikuttaa vuosien 2012–2014 osalta optimistiselta. Vaikka kasvunäkymiä on tarkistettu huomattavasti alaspäin, vakausohjelman julkisen talouden kehitysarvion perustana olevaan makrotalouden skenaarioon kohdistuu yhä riskejä, jotka liittyvät erityisesti kotimaisen kysynnän kehittymiseen vuosina 2012–2013. Vakausohjelman mukaisen julkisen talouden strategian tavoitteena on korjata liiallinen alijäämä vuoteen 2012 mennessä ja saavuttaa julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoite vuoteen 2014 mennessä ja pysyä siinä vuonna 2015. Vakausohjelmassa vahvistetaan aiempi julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoite, joka on tasapainoinen rakenteellinen rahoitusasema, mikä vastaa riittävästi vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia. Suunniteltu liiallisen alijäämän korjaus on liiallista alijäämää koskevan menettelyn yhteydessä 13 päivänä heinäkuuta 2010 annetussa neuvoston suosituksessa asetetun määräajan mukainen. Kun otetaan huomioon (uudelleenlaskettu) julkisen talouden rakenteellinen rahoitusasema (5), keskimääräisten vuotuisten julkisen talouden toimien suunnitellaan vuosina 2011–2012 olevan keskimäärin 1,5 prosenttia suhteessa BKT:hen, mikä vastaa neuvoston suositusta. Kaavailtu edistyminen kohti keskipitkän aikavälin tavoitetta on riittävää vuonna 2013, koska se on suurempi kuin vakaus- ja kasvusopimuksessa asetettu viitearvo, joka on 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen, niin komission yksiköiden vuoden 2012 kevään talousennusteen kuin vakausohjelman mukaisesti.

Julkisten menojen kasvuvauhti, jossa on otettu huomioon harkinnanvaraiset tulopuolen toimenpiteet, vastaa menojen kasvulle vakaus- ja kasvusopimuksessa asetettua viitearvoa vuosina 2013–2014 mutta ei vuonna 2015. Vakausohjelman julkisen talouden tavoitteisiin sisältyy riskejä, jotka liittyvät optimistiselta vaikuttavaan makrotalouden skenaarioon vuosien 2012–2014 osalta ja vuodeksi 2013 suunniteltuihin vakauttamistoimiin, jotka ovat osittain sellaisten toimenpiteiden varassa, jotka on määritelty puutteellisesti. Vakausohjelman mukaan julkisen velan suhde BKT:hen, joka oli 71,6 prosenttia vuonna 2011, nousee 72,1 prosenttiin vuonna 2012 ennen kuin se laskee asteittain 65,4 prosenttiin vuonna 2015. Kun tarkastellaan vakaus- ja kasvusopimuksessa velan supistamiselle asetettua viitearvoa, Kypros on vuosina 2013–2015 siirtymävaiheessa, ja vakausohjelmassa esitettyjen suunnitelmien avulla varmistettaisiin riittävä edistys kohti velan supistamiselle asetetun viitearvon noudattamista. Tähän arvioon sisältyy kuitenkin riskejä, jotka liittyvät rahoituslaitosten mahdollisiin pelastustoimenpiteisiin.

(11)

Verohallinnon tehokkuutta on parannettava merkittävästi, koska veronkantoon liittyvät hallintokustannukset ovat Kyproksella hyvin korkeat. Veronkanto on suhteellisen vähäistä. Erityisesti verohallinnon menot suhteessa BKT:hen ja hallintokustannukset suhteessa kannettujen verojen nettomäärään ovat korkeat, ja niiden suuntaus on nouseva. On tarpeen toteuttaa toimenpiteitä, joilla kannustetaan siirtymistä harmaasta tai pimeästä työstä lailliseen työhön ja joilla torjutaan veronkiertoa. Lisäksi olisi tehostettava veronkantoa tehostavia aloitteita.

(12)

Kyproksen pankeilla on paljon sijoitusvastuita Kreikan taloudessa. Kreikan valtion velan uudelleenjärjestely ja kreikkalaisten lainanottajien järjestämättömien lainojen määrän kasvu ovat vaikuttaneet negatiivisesti Kyproksen pankkien varojen kehittymiseen, kannattavuuteen sekä pääoma- ja likviditeettipuskureihin. Kyproksen koko pankkisektorilla on hyvin paljon Kreikkaa koskevia sijoitusriskejä. Parlamentti hyväksyi 14 päivänä joulukuuta 2011 kaksi lakiehdotusta rahoitusjärjestelmän joustavuuden vahvistamisesta pankkikriisien varalta. Osuuspankkien – joissa on noin 40 prosenttia kotimaisista talletuksista – valvonnan tehostaminen ei kuitenkaan ole toistaiseksi edennyt tyydyttävästi.

(13)

Kyproksen haasteena on varmistaa julkisen talouden kestävyys pitkällä aikavälillä erityisesti eläkkeiden osalta. Kypros on toteuttanut kaksi merkittävää rakenteellista toimenpidettä eläkejärjestelmänsä uudistamiseksi. Vaikka nämä toimenpiteet ovat asianmukaisia ja uskottavia, Kyproksen vastaus ei ole riittävän kunnianhimoinen järjestelmän kestävyyden ja riittävyyden turvaamiseksi sekä sen oikeudenmukaisuuden parantamiseksi pitkällä aikavälillä. On vielä toteutettava toimenpiteitä, jotta säilytetään työntekijöiden työllistettävyys yrityksissä, ja tuetaan todellisen eläkkeellesiirtymisiän nostamista. Kypros on puuttunut vain osittain ikääntyvien suureen köyhyysriskiin. Toteutetut toimenpiteet eivät riitä parantamaan köyhyysvaarassa olevien eläkeläisten tulojen riittävyyttä lyhyellä aikavälillä.

(14)

Terveydenhuoltoalalla vallitsevaan epäoikeudenmukaisuuteen ja tehottomuuteen ei ole merkitsevästi puututtu. Vuoden 2011 neuvoston suosituksen sisältämästä suosituksesta 3 huolimatta ei toistaiseksi ole esitetty selkeää aikataulua kansallisen sairausvakuutusjärjestelmän uudistamisen jatkamiseksi. Tämä aiheuttaa riskin julkisen talouden pitkän aikavälin valvonnalle ja kestävyydelle sekä terveydenhuollon laadulle.

(15)

Kyproksen hallitus on toteuttanut joitakin toimenpiteitä vastatakseen palkkojen indeksointia (elinkustannuskorvaus) koskevaan vuoden 2011 suositukseen, erityisesti jäädyttämällä laajasti käsitetyn julkisen sektorin palkat kahdeksi vuodeksi. Hallitus ja työmarkkinaosapuolet ovat myös sopineet aloittavansa neuvottelut palkkojen elinkustannuskorvausjärjestelmän tarkistamiseksi kesäkuun 2012 loppuun mennessä. Järjestelmää olisi edelleen uudistettava kattavasti työmarkkinaosapuolia kuullen ja kansallisten käytäntöjen mukaisesti, jotta voidaan lujittaa reaalipalkkojen ja tuottavuuden kehityksen välistä yhteyttä ja tehdä järjestelmästä oikeudenmukaisempi. Tämä sekä parantaisi Kyproksen kilpailukykyä että johtaisi myös tehokkaampaan työnjakoon. Vaikka nämä kehityssuunnat ovat ensiaskelia oikeaan suuntaan, niiden merkitys ja uskottavuus riippuvat ensisijaisesti siitä, miten kunnianhimoiseen tulokseen parhaillaan käytävässä palkkojen indeksointijärjestelmän uudistusta koskevassa työmarkkinaosapuolten vuoropuhelussa päästään, ja tämän tuloksen täytäntöönpanosta.

(16)

Makrotalousnäkymien heikkeneminen on vaikuttanut haitallisesti Kyproksen työmarkkinoihin, nostanut työttömyysastetta ja lisännyt huomattavasti nuorisotyöttömyyttä. Vastatakseen tähän haasteeseen Kypros on toteuttanut lukuisia myönteisiä toimenpiteitä. Ne ovat asianmukaisia mutteivät riittävän kunnianhimoisia. Varsinkin yleissivistävää ja ammatillista koulutusta koskevien toimenpiteiden toteuttamista olisi nopeutettava. Tarvitaan lisäponnistuksia nuorisotyöttömyysongelman ratkaisemiseksi, työvoiman uudelleenkouluttamiseksi ja sen ammattitaidon parantamiseksi, jotta voidaan helpottaa työmarkkinoilla tarvittavien muutosten tekemistä. Tuolloin on keskityttävä erityisesti niihin ryhmiin, joiden osallistuminen elinikäisen oppimisen toimiin on vähäistä, kuten vähän koulutettuihin ja ikääntyneisiin työntekijöihin.

(17)

Kypros on saattanut palveluista sisämarkkinoilla 12 päivänä joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/123/EY (6) (”Palveludirektiivi”) osaksi kansallista lainsäädäntöään horisontaalisella säädöksellä, johon liittyy lukuisia alakohtaisia muutoslakeja ja -asetuksia. Tietyillä aloilla (kuten vähittäiskauppa, matkailu ja rakennusala) alakohtaisten säännösten antaminen on kuitenkin vielä kesken. Vaikka Kyproksen asema suhteessa EU:n keskiarvoon on asiantuntijapalvelujen sääntelyn osalta suotuisa ja Kyproksen 90 säännellystä ammatista ainoastaan neljä on liike-elämän palveluissa, joissain säännellyissä asiantuntijapalveluissa, kuten lakimiesten ja arkkitehtien osalta, on yhä kiinteitä tai vähimmäishintoja.

(18)

Perusteellisen tarkastelun yhteydessä tehdyn analyysin perusteella voidaan todeta, että Kyproksessa on epätasapaino. Erityisesti makrotalouden kehitys vaihtotaseen, julkisen talouden ja finanssisektorin osalta edellyttää tarkkaa seurantaa ja kiireellistä talouspoliittista huomiota, jotta voidaan välttää haitalliset vaikutukset talouden sekä talous- ja rahaliiton toimintaan. Kyproksen taloudessa on ollut erityisen hellittämätön ja suuri vaihtotaseen alijäämä, mihin on syynä kaupan alijäämä, joka johtuu hinta- ja kustannuskilpailukyvyn asteittaisesta heikkenemisestä, julkisen talouden epätasapainotiloista, jotka ovat kääntyneet laajentuneiksi vuotuisiksi alijäämiksi silloinkin, kun talous on toipunut taantumasta, ja yksityissektorin kasvavasta velkaantuneisuudesta. Erityisesti finanssialan ulkopuoliset yritykset ovat hyvin haavoittuvia korkean velkaantuneisuutensa sekä alhaisen kannattavuutensa vuoksi, mikä johtaa järjestämättömien lainojen merkittävään kasvuun tällä alalla. Kyproksen pankeilla on paljon Kreikan valtion joukkovelkakirjoja ja Kreikan taloutta koskevia riskejä. Lisäksi kasvunäkymät ovat heikot, mikä entisestään heikentää epätasapainotilojen suhteellisen hidasta purkamista.

(19)

Kypros on tehnyt useita sitoumuksia Euro Plus -sopimuksen nojalla. Nämä sitoumukset ja vuonna 2011 esitettyjen sitoumusten täytäntöönpano liittyvät kilpailukyvyn, työllisyysasteen ja julkisen talouden kestävyyden parantamiseen sekä rahoituksen kestävyyden vahvistamiseen. Komissio on arvioinut Euro Plus -sopimukseen perustuvien sitoumusten täytäntöönpanoa. Arvioinnin tulokset on otettu huomioon suosituksissa.

(20)

Komissio on laatinut eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa kattavan analyysin Kyproksen talouspolitiikasta. Se on arvioinut sekä vakausohjelman että kansallisen uudistusohjelman ja esittänyt perusteellisen tarkastelun. Se on ottanut huomioon niiden merkityksen Kyproksen finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta sekä sen, ovatko ne EU:n sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen tehostaa antamalla EU:n tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin. Eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä annetut komission suositukset on otettu huomioon jäljempänä esitettävissä suosituksissa 1–7.

(21)

Neuvosto on tämän arvion perusteella tutkinut vakausohjelman, ja sen lausunto (7) ilmenee erityisesti jäljempänä esitettävässä suosituksessa 1.

(22)

Neuvosto on tutkinut kansallisen uudistusohjelman ja vakausohjelman komission perusteellisen tarkastelun ja tämän arvioinnin perusteella. Sen asetuksen (EU) N:o 1176/2011 6 artiklan nojalla antamat suositukset ilmenevät erityisesti jäljempänä esitettävistä suosituksista 1, 2 ja 7,

1.

toteuttaa lisätoimenpiteitä korjatakseen liiallisen alijäämän kestävästi vuonna 2012; toteuttaa vuonna 2013 ja sen jälkeen tinkimättä julkisen talouden strategian, mitä tuetaan riittävästi erityistoimenpiteillä, jotta se saavuttaa julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteen vuoteen 2014 mennessä ja noudattaa menojen kasvulle asetettua tavoitetta ja varmistaa, että velan supistamiselle asetetun viitearvon osalta edistytään riittävästi; nopeuttaa sellaisten täytäntöönpanokelpoisten monivuotisten menokattojen asteittaista käyttöönottoa, jotka perustuvat sitovaan lainsäädäntöön ja joihin liittyy oikaisumekanismi; toteuttaa toimenpiteitä menojen pitämiseksi tiukasti kurissa sekä toteuttaa ohjelma- ja tulosbudjetointia mahdollisimman nopeasti; parantaa verotusta koskevien sääntöjen noudattamista ja torjuu veronkiertoa;

2.

yhdenmukaistaa edelleen osuustoiminnallisten luottolaitosten valvonta- ja sääntelykehystä liikepankkeihin sovellettavien vaatimusten mukaiseksi; lujittaa rahoituslaitosten tehokasta pääomapohjan vahvistamista koskevia säännöksiä rajoittaakseen ulkoisten häiriöiden finanssisektorille aiheuttamia riskejä;

3.

parantaa edelleen eläkejärjestelmän pitkän aikavälin kestävyyttä ja riittävyyttä ja puuttuu ikääntyvien suureen köyhyysriskiin; varmistaa todellisen eläkkeellesiirtymisiän nousun muun muassa muuttamalla lakisääteisen eläkeiän vastaamaan kohonnutta elinajanodotetta;

4.

täydentää kansallista terveydenhuoltojärjestelmää ja ottaa sen viipymättä käyttöön etenemissuunnitelman pohjalta, millä voidaan varmistaa sen rahoituksen kestävyys ja yleinen kattavuus;

5.

parantaa työvoiman ammattitaitoa ja sen ammatillista liikkuvuutta korkean kasvun ja korkean lisäarvon toimintoihin; toteuttaa lisätoimenpiteitä nuorisotyöttömyyden vähentämiseksi painottaen työharjoittelua yrityksissä ja edistäen itsenäistä ammatinharjoittamista; toteuttaa asianmukaisia poliittisia toimenpiteitä kysyntäpuolella vauhdittaakseen yritysten innovaatiotoimintaa;

6.

poistaa aiheettomia esteitä palvelumarkkinoilta erityisesti parantamalla palveludirektiivin täytäntöönpanoa palvelualoilla, joilla on suurin kasvupotentiaali (matkailu mukaan lukien), ja avaamalla asiantuntijapalvelujen tarjonta;

7.

parantaa kilpailukykyä muun muassa uudistamalla palkkojen indeksointijärjestelmän työmarkkinaosapuolia kuullen ja kansallisia käytäntöjä noudattaen, jotta se vastaisi paremmin tuottavuuden kehitystä; toteuttaa toimenpiteitä talouden rakenteen monipuolistamiseksi; korjaa budjettitasapainon menoja rajoittamalla.

24.7.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 219/17

(1)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 26 päivänä maaliskuuta 2010 komission ehdotuksen käynnistää uusi työllisyys- ja kasvustrategia, Eurooppa 2020. Strategian lähtökohtana on tehostaa talouspolitiikan yhteensovittamista, ja siinä keskitytään avainalueisiin, joilla tarvitaan toimia Euroopalla kestävän kasvun vauhdittamiseen ja kilpailukyvyn parantamiseen olevien mahdollisuuksien lisäämiseksi.

(2)

Neuvosto antoi 13 päivänä heinäkuuta 2010 suosituksen jäsenvaltioiden ja unionin talouspolitiikan laajoista suuntaviivoista (2010–2014) ja hyväksyi 21 päivänä lokakuuta 2010 päätöksen jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista (2). Yhdessä nämä muodostavat ns. yhdennetyt suuntaviivat. Jäsenvaltioita kehotettiin ottamaan yhdennetyt suuntaviivat huomioon kansallisessa talous- ja työllisyyspolitiikassaan.

(3)

Neuvosto antoi 12 päivänä heinäkuuta 2011 suosituksen (3) Tšekin vuoden 2011 kansallisesta uudistusohjelmasta ja lausunnon Tšekin tarkistetusta lähentymisohjelmasta vuosiksi 2011–2014.

(4)

Komissio hyväksyi 23 päivänä marraskuuta 2011 toisen vuotuisen kasvuselvityksen. Tästä alkoi toinen politiikan yhdennetyn etukäteiskoordinoinnin eurooppalainen ohjausjakso, jonka perusta on Eurooppa 2020 -strategiassa. Komissio hyväksyi 14 päivänä helmikuuta 2012 makrotalouden epätasapainon ennalta ehkäisemisestä ja korjaamisesta 16 päivänä marraskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011 (4) perusteella varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Tšekki ei kuulu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu.

(5)

Neuvosto antoi 1 päivänä joulukuuta 2011 päätelmät, joissa kehotetaan sosiaalisen suojelun komiteaa esittämään yhteistyössä työllisyyskomitean ja muiden komiteoiden kanssa neuvostolle näkemyksensä toimista, joita suositellaan Eurooppa 2020 -strategian puitteissa toteutettavan politiikkajakson yhteydessä. Nämä näkemykset ovat osa työllisyyskomitean lausuntoa.

(6)

Euroopan parlamentti on asetuksen (EY) N:o 1466/97 mukaisesti osallistunut asianmukaisesti eurooppalaiseen ohjausjaksoon, ja se on 15 päivänä helmikuuta 2012 hyväksynyt päätöslauselman vuotuisen kasvuselvityksen 2012 työllisyys- ja sosiaalinäkökohdista sekä päätöslauselman osallistumisesta vuotuiseen kasvuselvitykseen 2012.

(7)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 2 päivänä maaliskuuta 2012 rahoitusvakauden turvaamisen, julkisen talouden vakauttamisen ja kasvun vauhdittamisen painopisteet. Se korosti, että on tarpeen jatkaa eriytettyä, kasvua edistävää julkisen talouden vakauttamista, palauttaa normaalit luotonannon edellytykset, edistää kasvua ja kilpailukykyä, puuttua työttömyyteen ja kriisin sosiaalisiin seurauksiin sekä nykyaikaistaa julkishallintoa.

(8)

Tšekki toimitti vuosia 2012–2015 koskevan lähentymisohjelmansa 25 päivänä huhtikuuta 2012 sekä vuoden 2012 kansallisen uudistusohjelmansa 13 päivänä huhtikuuta 2012. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(9)

Neuvosto on neuvoston asetuksen (EY) N:o 1466/97 mukaisen vuoden 2012 lähentymisohjelman arvioinnin perusteella sitä mieltä, että ohjelman julkisen talouden ennusteiden perustana oleva makrotalouden skenaario on uskottava. Lähentymisohjelman mukaan BKT:n kasvun odotetaan olevan 0,2 prosenttia vuonna 2012 ja 1,3 prosenttia vuonna 2013, kun se komission yksiköiden kevään 2012 talousennusteen mukaan on 0 prosenttia vuonna 2012 ja 1,5 prosenttia vuonna 2013. Lähentymisohjelmassa esitetyn julkisen talouden strategian tavoitteena on saavuttaa julkisen talouden tasapaino vuonna 2016. Julkisen talouden alijäämätavoite, 2,9 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2013, vastaa 2 päivänä joulukuuta 2009 annetussa neuvoston suosituksessa liiallisen alijäämän korjaamiseksi asetettua määräaikaa. Kauden 2010–2013 keskimääräiset vuotuiset julkisen talouden korjaustoimet, jotka ovat (uudelleenlasketun) julkisen talouden rakenteellisen rahoitusaseman (5) perusteella keskimäärin 0,9 prosenttia suhteessa BKT:hen, ovat hieman neuvoston suosituksessa edellytetyn tason, joka on 1 prosentti suhteessa BKT:hen, alapuolella. Lähentymisohjelmassa vahvistetaan aiempi keskipitkän aikavälin tavoite, jonka mukaan alijäämä olisi 1 prosentti suhteessa BKT:hen, mikä vastaa riittävästi vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia, jotka olisi toteutettava vuoteen 2015 mennessä. Eteneminen kohti keskipitkän aikavälin tavoitetta on (uudelleenlasketun) julkisen talouden rakenteellisen rahoitusaseman perusteella 0,8 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2014 ja 0,7 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2015. Julkisen talouden menojen kasvuvauhti vastaa vakaus- ja kasvusopimuksessa vahvistettua menojen kasvun viitearvoa.

Lähentymisohjelmassa esitettyihin julkisen talouden kehitysarvioihin kohdistuu useita riskejä. Parhaillaan parlamentin käsittelyssä oleva lakiehdotus kirkoille suoritettavasta taloudellisesta korvauksesta kasvattaisi julkisen talouden alijäämää 1,5 prosenttia suhteessa BKT:hen yhden kerran lain voimaantulovuonna. Yleensäkin sekä tulo- että menopuolen suunnitellut vakauttamistoimenpiteet ovat luonteeltaan ja laajuudeltaan sellaisia, että ne aiheuttavat finanssipoliittisen sopeutuksen kestävyydelle huomattavan riskin myös ohjelmakauden jälkeen. Julkisen talouden sopeuttaminen on toistaiseksi perustunut lähinnä kaikkia aloja koskeviin menoleikkauksiin, jotka kohdistuvat myös kasvua edistäviin menoihin. Julkishallinnon menoista on tarkoitus säästää vuosina 2013–2015 vielä lähes 1 prosentti suhteessa BKT:hen, mutta näitä toimia ei ole ohjelmassa täsmennetty riittävästi. Useimmat suunnitelluista tulopuolen toimenpiteistä ovat lisäksi väliaikaisia, ja ne päättynevät vuonna 2015. Lähentymisohjelman mukaan velkasuhteen odotetaan olevan suurimmillaan eli 45,1 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2013, minkä jälkeen se alkaa supistua, lähinnä perusjäämän odotetun jatkuvan vahvistumisen vuoksi.

(10)

Vuonna 2011 Tšekin viranomaiset hyväksyivät alennetun alv-kannan ja tupakan valmisteveron korotuksen sekä työn verottamista koskevan laajan uudistuksen, jonka on määrä tulla voimaan vuonna 2014. Hallitus hyväksyi huhtikuussa 2012 myös muita verojärjestelmän muutoksia. Osa näistä muutoksista koskee ympäristö- ja asuntoverotusta, jotka ovat tätä nykyä EU:n keskiarvoa kevyempiä. Esitetyt työtulojen verotusta koskevat toimenpide-ehdotukset ovat luonteeltaan väliaikaisia, mikä aiheuttaisi sääntelyn noudattamisesta johtuvia ylimääräisiä kustannuksia ja heikentäisi ennustettavuutta veronmaksajien kannalta. Lisäksi uusissa ehdotuksissa puututaan vain osittain siihen, että itsenäisten ammatinharjoittajien todellinen verotus on tätä nykyä kevyempää kuin työntekijöiden verotus, koska kiinteämääräisiä kertakorvauksia ja verovähennyksiä käytetään laajalti. Hallitus on hyväksynyt myös toimenpiteitä alv- ja polttoaineveroihin kohdistuvien petosten torjumiseksi ja aloittanut toimet keskitetyn veronkeräyspisteen käyttöön ottamiseksi. Verosäännösten noudattamiseen liittyy silti edelleen ongelmia, eikä nykyinen veronkantojärjestelmä perustu yksityiskohtaiseen ja kattavaan verosäännösten noudattamista koskevaan strategiaan.

(11)

Tšekin hallitus on hyväksynyt ja pannut myös osittain täytäntöön eläkejärjestelmän uudistuksen, jonka tarkoituksena on palauttaa julkisen talouden kestävyys ja lisätä eläkesäästämistä. Eläkemenojen asteittaisen kasvun odotetaan kuitenkin kiihtyvän vuodesta 2030 eteenpäin, minkä johdosta eläkejärjestelmän talouden ennustettu epätasapaino on EU:n keskiarvoon verrattuna edelleen huomattava. Uudistuksella vahvistetaan lakisääteisen eläkeiän kytkemistä elinajanodotteeseen, mutta siihen ei sisälly mekanismia, jolla varmistettaisiin, että tulevien muutosten edellyttämät toimet toteutetaan ajoissa. Uuden rahastoivan pilarin kyky osaltaan kasvattaa keskimääräisiä eläkkeitä tulevaisuudessa riippuu siitä, kuinka suuressa määrin erityisesti nuoremmat työntekijät osallistuvat järjestelmään, ja odotetusta tuottoasteesta pitkällä aikavälillä. Ei ole kuitenkaan ilmoitettu toimenpiteistä, joilla kannustettaisiin työntekijöiden tosiasiallista osallistumista tähän pilariin, ja potentiaalisille eläkesäästäjille annettava lisäopastus olisi tarpeen. Myös hallituksen yhteisymmärryksessä työmarkkinaosapuolten kanssa suunnittelemaan uuteen varhaiseläkejärjestelmään liittyy huomattava riski sen suhteen, onko järjestelmä kyllin uskottava ja uudistukset riittävän kunnianhimoisia, jotta niiden avulla voidaan todella nostaa sekä eläkeikää että eläkkeiden suuruutta.

(12)

Kokonaistyöttömyysaste on alle EU:n keskiarvon, mutta äitien ja muiden heikommassa asemassa olevien ryhmien on vaikea toteuttaa työmarkkinoilla koko potentiaaliaan. Vanhempainvapaalta olisi palattava työelämään aikaisemmin, jotta vältettäisiin osaamisen katoaminen. Tätä varten tarvittaisiin kuitenkin enemmän erityisesti alle kolmivuotiaille lapsille tarkoitettuja päivähoitopalveluja. Hallitus onkin helpottanut yrityspohjalta hoidettavien lastentarhojen perustamista koskevia teknisiä vaatimuksia ja aikoo myöntää verokannustimia yksityisen päivähoidon edistämiseksi täyttäen asiaa koskevat suositukset osittain. Koska vain 3 prosenttia alle kolmivuotiaista lapsista on virallisessa päivähoidossa (EU-27:n keskiarvo vuonna 2009 oli 24 %), tarvitaan kuitenkin lisätoimia, jotta pienten lasten vanhempien osallistumista työmarkkinoille voidaan lisätä.

(13)

Julkisten työvoimapalvelujen tehokkuuden parantamiseksi on hyväksytty useita toimenpiteitä. Alueelliset työvoimatoimistot on asetettu uuden keskustyövoimatoimiston alaisuuteen osana laajempaa sosiaalietuuksien uudistusta. Muiden kuin sosiaalivakuutuksesta maksettavien etuuksien maksut on siirretty kunnilta työvoimatoimistoille. Lisääntynyt työmäärä kuormittaa kuitenkin entisestään työvoimatoimistojen henkilöstöä, joka väheni 12 prosentilla vuonna 2011. Työnvälityspalvelujen parantamiseksi on otettu käyttöön järjestelmä, jossa työvoimapalveluja on ulkoistettu yksityisille toimistoille. Suuri osa palkkioista on suoritettava ennakkoon, mitä on tulevaisuudessa harkittava uudelleen, jotta varmistettaisiin kannustimien mukauttaminen työmarkkinatuloksiin. Lisätoimet ovat tarpeen ammatillisen koulutuksen, työnvälityspalvelujen ja yksilöllisten palvelujen laadun ja tehokkuuden parantamiseksi. Tätä varten on tarjottava tarvittavat keinot ja kannustimet. Olisi otettava käyttöön tehokkuuden arviointi, jotta toimet voidaan kohdentaa paremmin, ja aktivointiohjelmien rahoitus on kytkettävä niiden tuloksiin.

(14)

Julkishallinnon tehokkuudessa on yhä runsaasti parantamisen varaa, vaikka edistystä on tapahtunut joillain aloilla, muun muassa sähköisen hallinnon alalla ja yritysten hallinnollisen rasituksen vähentämisessä. Tällä hetkellä on voimassa vuosiksi 2011 ja 2012 määritelty korruptiontorjuntastrategia. Vuoden 2012 jälkeiseksi ajaksi ollaan laatimassa uutta strategiaa, joka hyväksytään vuoden 2012 aikana. Nykyisen strategian tärkein saavutus on ollut huhtikuusta 2012 alkaen voimassa olleen uuden julkisia hankintoja koskevan lain hyväksyminen. Lain uskottavuus ja vaikuttavuus edellyttävät kuitenkin asianmukaista täytäntöönpanoa ja sen valvontaa. Nimettömään osakkeenomistukseen liittyvää kysymystä ei ole vielä ratkaistu. Valmisteilla oleva valtion virkamiehiä koskeva laki on hyväksyttävä viipymättä, jotta tarvittava hallinnon vakaus voidaan turvata. Julkisiin hankintoihin liittyvät sääntöjenvastaisuudet ja julkishallinnon hallinto- ja valvontajärjestelmien puutteellinen toiminta ovat aiheuttaneet suuria ongelmia EU-varojen täytäntöönpanossa.

(15)

Tšekin talouden on saatava liikkeeseen tekijöitä, jotka helpottavat siirtymistä innovointiin, korkeampaan lisäarvoon ja inhimilliseen pääomaan perustuvaan kasvuun, koska mahdollisuudet pääomaintensiiviseen kasvuun näyttävät varsin rajallisilta. Korkea-asteen koulutuksen uudistamisesta käydään parhaillaan keskustelua. Vaikka suunnitelmiin sisältyy nykyisen akkreditointijärjestelmän muuttaminen, ne eivät ole riittävän täsmällisiä keskeisen ongelman muodostavan laadunarvioinnin osalta. Järjestelmällisen tiedonkeruun ja analyysin puuttumisen vuoksi uudistussuunnitelmat eivät myöskään ole saaneet akateemisen yhteisön tukea. Tšekin koululaisten heikkenevien suoritusten johdosta hallitus on toteuttanut toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on varmistaa oppimistulosten vähimmäistaso, ja alkanut laatia tietokonepohjaista testausta koskevaa maanlaajuista strategiaa. Nämä toimenpiteet ovat kuitenkin liian kapea-alaisia, jotta niillä pystyttäisiin tehokkaasti parantamaan peruskoulutuksen laatua ja tasa-arvoa.

(16)

Komissio on laatinut eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa kattavan analyysin Tšekin talouspolitiikasta. Se on arvioinut lähentymisohjelman ja kansallisen uudistusohjelman. Se on ottanut huomioon niiden merkityksen Tšekin finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta sekä sen, ovatko ne EU:n sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen tehostaa antamalla EU:n tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin. Eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä annetut komission suositukset on otettu huomioon jäljempänä esitettävissä suosituksissa 1–6.

(17)

Neuvosto on tämän arvioinnin perusteella tutkinut lähentymisohjelman, ja sen lausunto (6) ilmenee erityisesti jäljempänä esitettävässä suosituksessa 1,

1.

varmistaa suunnitellun etenemisen kohti liiallisen alijäämän aikataulunmukaista korjaamista; toteuttaa tätä varten vuoden 2012 talousarvion täysimääräisesti ja täsmentää vuonna 2013 toteutettavat kestävät toimet, jotta voidaan saavuttaa neuvoston liiallista alijäämää koskevan menettelyn yhteydessä suosittama keskimääräinen vuotuinen rakenteellinen sopeutus; varmistaa sen jälkeen rakenteellisen sopeutuksen, jotta voidaan edetä riittävässä määrin kohti keskipitkän aikavälin tavoitetta ja muun muassa saavuttaa menojen kasvulle asetettu viitearvo; välttää tässä yhteydessä kaikkia aloja koskevia menoleikkauksia, turvaa kasvua edistävät menot ja tehostaa toimia julkisten menojen tehokkuuden parantamiseksi; hyödyntää mahdollisuudet korottaa veroja, jotka vahingoittavat kasvua vähiten; siirtyy työhön kohdistuvasta korkeasta verotuksesta asunto- ja ympäristöverotukseen; lähentää työntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien verokohtelua; toteuttaa toimenpiteitä veronkantojärjestelmän parantamiseksi, veronkierron vähentämiseksi ja veroja koskevan säännösten noudattamisen parantamiseksi, muun muassa keskittämällä kaikkien verojen kannon yhteen pisteeseen;

2.

toteuttaa lisäuudistuksia julkisessa eläkejärjestelmässä sen pitkän aikavälin kestävyyden varmistamiseksi; harkitsee uudelleen suunnitelmia mahdollistaa varhaisempi poistuminen työmarkkinoilta; edistää nuorempien työntekijöiden tosiasiallista osallistumista suunnitteilla olevaan rahastoivaan järjestelmään eläkkeiden riittävyyden parantamiseksi;

3.

toteuttaa lisätoimia, joilla lisätään huomattavasti alle kouluikäisille tarkoitettujen kohtuuhintaisten ja laadukkaiden päivähoitopalvelujen saatavuutta;

4.

tehostaa julkisia, myös ulkoistettuja työvoimapalveluja parantamalla ammatillisen koulutuksen, työnvälityspalvelujen ja yksilöllisten palvelujen laatua ja tehokkuutta;

5.

hyväksyy ja panee kiireellisesti täytäntöön valtion virkamiehiä koskevan lain julkishallinnon vakauden ja tuloksellisuuden parantamiseksi, jotta voidaan välttää sääntöjenvastaisuuksia; varmistaa uuden julkisia hankintoja koskevan lain asianmukaisen täytäntöönpanon; ratkaisee nimetöntä osakkeenomistusta koskevan ongelman; varmistaa EU-varojen asianmukaisen käytön ja tehostaa korruption torjuntaa;

6.

hyväksyy tarvittavan lainsäädännön läpinäkyvän ja selkeän järjestelmän luomiseksi korkea-asteen koulutuksen ja tutkimuslaitosten laadun arviointia varten; varmistaa, että rahoitus on kestävää ja että se on kytketty laadunarvioinnin tuloksiin; ottaa oppivelvollisuuskoulutuksessa käyttöön kehittymistä painottavan arviointikehyksen.

24.7.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 219/21

(1)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 26 päivänä maaliskuuta 2010 komission ehdotuksen, jolla käynnistetään uusi työllisyys- ja kasvustrategia, Eurooppa 2020. Strategian lähtökohtana on tehostaa talouspolitiikan yhteensovittamista, ja siinä keskitytään avainalueisiin, joilla tarvitaan toimia Euroopalla kestävän kasvun vauhdittamiseen ja kilpailukyvyn parantamiseen olevien mahdollisuuksien lisäämiseksi.

(2)

Neuvosto antoi 13 päivänä heinäkuuta 2010 suosituksen jäsenvaltioiden ja unionin talouspolitiikan laajoista suuntaviivoista (2010–2014) ja hyväksyi 21 päivänä lokakuuta 2010 päätöksen jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista (3). Yhdessä nämä muodostavat ns. yhdennetyt suuntaviivat. Jäsenvaltioita kehotettiin ottamaan yhdennetyt suuntaviivat huomioon kansallisessa talous- ja työllisyyspolitiikassaan.

(3)

Neuvosto antoi 12 päivänä heinäkuuta 2011 suosituksen (4) Tanskan vuoden 2011 kansallisesta uudistusohjelmasta ja lausunnon Tanskan tarkistetusta lähentymisohjelmasta vuosiksi 2011–2015.

(4)

Komissio hyväksyi 23 päivänä marraskuuta 2011 toisen vuotuisen kasvuselvityksen. Tästä alkoi toinen politiikan yhdennetyn etukäteiskoordinoinnin eurooppalainen ohjausjakso, jonka perusta on Eurooppa 2020 -strategiassa. Komissio hyväksyi 14 päivänä helmikuuta 2012 asetuksen (EU) N:o 1176/2011 perusteella varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Tanska kuuluu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu.

(5)

Neuvosto antoi 1 päivänä joulukuuta 2011 päätelmät, joissa kehotetaan sosiaalisen suojelun komiteaa esittämään yhdessä työllisyys- ja muiden komiteoiden kanssa näkemyksensä toimista, joita suositellaan Eurooppa 2020 -strategian puitteissa toteutettavan politiikkajakson yhteydessä. Nämä näkemykset ovat osa työllisyyskomitean lausuntoa.

(6)

Euroopan parlamentti on asetuksen (EY) N:o 1466/97 mukaisesti osallistunut asianmukaisesti eurooppalaiseen ohjausjaksoon, ja se on 15 päivänä helmikuuta 2012 hyväksynyt päätöslauselman vuotuisen kasvuselvityksen 2012 työllisyys- ja sosiaalinäkökohdista sekä päätöslauselman osallistumisesta vuotuiseen kasvuselvitykseen 2012.

(7)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 2 päivänä maaliskuuta 2012 rahoitusvakauden turvaamisen, julkisen talouden vakauttamisen ja kasvun vauhdittamisen painopisteet. Se korosti, että on tarpeen jatkaa eriytettyä, kasvua edistävää julkisen talouden vakauttamista, palauttaa normaalit luotonannon edellytykset, edistää kasvua ja kilpailukykyä, puuttua työttömyyteen ja kriisin sosiaalisiin seurauksiin sekä nykyaikaistaa julkishallintoa.

(8)

Lisäksi Eurooppa-neuvosto kehotti 2 päivänä maaliskuuta 2012 Euro Plus -sopimukseen osallistuvia jäsenvaltioita esittämään sitoumuksensa niin ajoissa, että ne voidaan sisällyttää vakaus- tai lähentymisohjelmiin ja kansallisiin uudistusohjelmiin.

(9)

Tanska toimitti vuosia 2012–2015 koskevan lähentymisohjelmansa sekä vuoden 2012 kansallisen uudistusohjelmansa 30 päivänä huhtikuuta 2012. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon. Komissio on todennut asetuksen (EU) N:o 1176/2011 5 artiklassa tarkoitetussa perusteellisessa tarkastelussa, että Tanskassa on makrotalouden sisäinen ja ulkoinen epätasapaino, mutta ne eivät ole liiallisia.

(10)

Neuvosto on asetuksen (EY) N:o 1466/97 mukaisen lähentymisohjelman arvioinnin perusteella sitä mieltä, että julkisen talouden kehitysarvion perustana oleva makrotalouden skenaario on uskottava. Skenaario, jonka mukaan kokonaistuotanto kasvaa 1,2 prosenttia vuonna 2012 ja 1,5 prosenttia vuonna 2013, vastaa yleisesti ottaen komission yksiköiden kevään 2012 talousennustetta, jonka mukainen kasvu on 1,1 prosenttia vuonna 2012 ja 1,4 prosenttia vuonna 2013. Näin ollen julkisen talouden alijäämä on lähentymisohjelmassa hieman pienempi eli 4,0 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2012 ja 1,8 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2013. Komission kevään 2012 talousennusteessa alijäämä suhteessa BKT:hen on 4,1 prosenttia vuonna 2012 ja 2,0 prosenttia vuonna 2013. Ohjelman mukaisen julkisen talouden strategian tavoitteena on korjata liiallinen alijäämä vuoteen 2013 mennessä ja saavuttaa julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteena oleva rakenteellinen alijäämä, joka on enintään 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen. Hallituksen tavoitteena on myös saavuttaa ainakin talousarvion rakenteellinen tasapaino vuoteen 2020 mennessä.

Lähentymisohjelmassa vahvistetaan näin aiempi keskipitkän aikavälin tavoite, joka vastaa riittävästi vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia. Vuoden 2013 suunniteltu alijäämä on liiallisen alijäämän oikea-aikaista korjaamista koskevan tavoitteen mukainen, ja vuotta 2013 koskevat suunnitellut finanssipoliittiset toimet vastaavat (uudelleenlasketun) julkisen talouden rakenteellisen rahoitusaseman (5) perusteella liiallista alijäämää koskevan menettelyn yhteydessä heinäkuussa 2010 annettua neuvoston suositusta. Lähentymisohjelmassa esitettyjen harkinnanvaraisten toimien (netto) arvioidaan saavan aikaan vakauttamisen, joka on pääpiirteissään liiallista alijäämää koskevassa menettelyssä annetun suosituksen mukainen. Vakauttamisura on tullut aiempia suunnitelmia takapainotteisemmaksi, ja vaaditun rakenteellisen sopeutuksen varmistaminen edellyttää merkittäviä toimia vuonna 2013. Perussopimuksen mukaisen viitearvon, joka on 3 prosentin alijäämä suhteessa BKT:hen, ylittymisen riski on vähäinen. Komission yksiköiden kevään 2012 talousennusteen mukaan julkisen talouden alijäämä on 2,0 prosenttia suhteessa BKT:hen. Tanskan odotetaan pääsevän julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseensa vuonna 2013. Näin ei tapahdu (uudelleenlasketun) rakenteellisen rahoitusaseman perusteella vuodesta 2013 alkaen, ja julkisen talouden rakenteellisen rahoitusaseman arvioitu parantuminen jää jälkeen vakaus- ja kasvusopimuksessa asetetusta tavoitteesta, joka on 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen. Samaan aikaan julkisten menojen ennustetun kasvuvauhdin oletetaan harkinnanvaraiset tulopuolen toimenpiteet huomioon ottaen vastaavan menojen kasvulle vakaus- ja kasvusopimuksessa asetettua viitearvoa. Osa julkisen talouden alijäämästä rahoitetaan vähentämällä varoja valtion tililtä Tanskan keskuspankissa. Tanskan julkisen bruttovelan ennustetaan supistuvan vuosina 2011–2015 46,5 prosentista 42,1 prosenttiin suhteessa BKT:hen ja alittavan näin selvästi viitearvon, joka on 60 prosenttia suhteessa BKT:hen.

(11)

Työvoiman tarjonnan lisääminen on Tanskan keskeinen prioriteetti, jotta sosiaaliturvajärjestelmän ja julkisen talouden kestävyys voidaan säilyttää tulevaisuudessa. Tanska toteutti vuonna 2011 vapaaehtoisen varhaiseläkejärjestelmän kunnianhimoisen uudistuksen sekä aikaisti aiemmin suunniteltua lakisääteisen eläkeiän korottamista ja sen yhdistämistä elinajanodotteeseen. Painopiste olisi nyt siirrettävä työkyvyttömyyseläkejärjestelmän ja tuettujen työllisyysjärjestelmien (joustotyöjärjestelmät) uudistamiseen. Tanskan hallitus on antanut näiden alojen uudistamista koskevan ehdotuksen, joka olisi pantava täytäntöön viipymättä. Tanskassa olisi puututtava siirtolaistaustaisten henkilöiden ja muun työikäisen väestön työtulojen välisen eron kasvuun.

(12)

Työn tuottavuuden kasvu on hidastunut Tanskassa viime vuosikymmeninä, mikä johtuu muun muassa suhteellisen heikoista koulutustuloksista. Suurista koulutusmenoista huolimatta Tanskan kouluopetus on OECD:n kansainvälisen oppimistulosten arviointiohjelman (Programme for International Student Assessment, PISA) tutkimuksen mukaan vain keskitasoista. Lisäksi opiskelijat valmistuvat yleensä vanhempina kuin muissa jäsenvaltioissa, ja varsin moni ammatillisten oppilaitosten oppilaista keskeyttää opintonsa. Hallitus on reagoinut koulutusalan haasteisiin ilmoittamalla useista uusista toimenpiteistä, jotka koskevat sekä perus- että keskiasteen koulutusta. Vuoden 2012 talousarviossa myös tuetaan sosiaalilausekkeiden sisällyttämistä julkisiin tarjouskilpailuihin sekä toimenpiteitä, joilla pyritään lisäämään oppisopimuskoulutusta tekemällä sen järjestäminen taloudellisesti kannattavaksi yksityisille yrityksille. Oppisopimuskoulutuksen tarjonnan lisäämistä käsitellään myös työmarkkinaosapuolten kolmikantaneuvotteluissa ja ministeriöiden välisessä komiteassa.

(13)

Tuottavuuden hidas kasvu Tanskassa johtuu mahdollisesti myös suhteellisen vähäisestä kilpailusta. Vuonna 2011 hyväksyttiin kilpailupaketti, joka koskee pääasiassa rakennusalaa, vähittäiskauppaa sekä terveydenhuoltoa ja julkisen sektorin palveluja. Parhaillaan suunnitellaan mahdollisia uusia toimenpiteitä, jotka koskevat kilpailua taksipalveluissa ja muissa kuljetuspalveluissa sekä apteekkitoiminnan vapauttamista. Alue- ja paikallishallinnon kanssa neuvotellaan parhaillaan julkisten hankintojen lisäämisestä kunta- ja aluetasolla. Hallituksen asettama komitea totesi vastikään, että Tanskan kilpailulainsäädäntöä olisi tiukennettava. Säännösten rikkomisesta määrättävät seuraamukset ovat myös liian lieviä toimiakseen pelotteena. Haasteeseen vastaaminen edellyttää lisätoimia, koska tällä alalla ei viime vuonna juurikaan toteutettu konkreettisia aloitteita.

(14)

Asetuksen (EU) N:o 1176/2011 5 artiklan mukaisessa komission tekemässä perusteellisessa tarkastelussa kuitenkin vahvistetaan, että kotitalouksien suuri bruttovelka on jossain määrin Tanskan talouden rakenteellinen ominaispiirre, koska kotitalouksilla on varoja selvästi enemmän kuin velkoja. Asuntomarkkinoiden kehitys näyttää nostaneen velkatason niin korkeaksi, että asiaa ei enää voida selittää rakenteellisilla tekijöillä, kuten asunto- ja eläkevarallisuudella.

Asuntolainojen koostumus on myös muuttunut vuodesta 2003, kun lyhennysvapaat ja vaihtuvakorkoiset lainat ovat kasvattaneet suosiotaan kiinteäkorkoisten, jatkuvasti lyhennettävien lainojen kustannuksella. Kotitaloudet ovat nykyään tietyllä velkatasolla herkempiä korkojen nousulle ja asuntojen hintojen vaihtelulle kuin kymmenisen vuotta sitten. Tämä aiheuttaa suurempia potentiaalisia riskejä rahoitusjärjestelmän ja koko talouden vakaudelle. Tanska on toteuttanut toimia, joilla pyritään parantamaan asuntolainajärjestelmän heikkoja kohtia. Yritystoiminnasta ja talouskasvusta vastaava ministeriö analysoi parhaillaan kotitalouksien asuntolainojen koostumusta tulojen, työmarkkinahistorian ja muiden sosioekonomisten muuttujien valossa. Tavoitteena on määritellä kotitalouksien kyky selvitä talouden erilaisista häiriöistä, kuten koron vaihteluista. Lisäksi olisi harkittava toimia, joilla estetään myötäsyklinen kehitys asuntomarkkinoilla keskipitkällä aikavälillä, mieluiten mukauttamalla kiinteistövero vastaamaan todellisia markkinahintoja. Tulevia myötäsyklisiä vaikutuksia voitaisiin myös ennaltaehkäistä poistamalla kiinteistömaan arvon mukaan perittävän kunnallisen veron vuotuisen korotuksen enimmäismäärä. Tällaiset toimet pitäisi toteuttaa asteittain, koska asuntomarkkinat olisi tällä hetkellä pyrittävä vakauttamaan.

(15)

Tanska on tehnyt useita sitoumuksia Euro Plus -sopimuksen nojalla. Nämä sitoumukset ja vuonna 2011 esitettyjen sitoumusten täytäntöönpano liittyvät työllisyyden edistämiseen, kilpailukyvyn parantamiseen, julkisen talouden kestävyyden parantamiseen ja rahoitusjärjestelmän vakauden vahvistamiseen. Komissio on arvioinut Euro Plus -sopimukseen perustuvien sitoumusten täytäntöönpanoa. Arvioinnin tulokset on otettu huomioon jäljempänä esitettävissä suosituksissa.

(16)

Komissio on laatinut eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa kattavan analyysin Tanskan talouspolitiikasta. Se on arvioinut sekä lähentymisohjelman että kansallisen uudistusohjelman ja esittänyt perusteellisen tarkastelun. Se on ottanut huomioon ei vain niiden merkityksen Tanskan finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta vaan myös sen, ovatko ne EU:n sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen tehostaa antamalla EU:n tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin. Eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä annetut komission suositukset on otettu huomioon jäljempänä esitettävissä suosituksissa 1–5.

(17)

Neuvosto on tämän arvion perusteella tutkinut, ja sen lausunto (6) ilmenee erityisesti jäljempänä esitettävässä suosituksessa 1.

(18)

Neuvosto on tutkinut kansallisen uudistusohjelman ja lähentymisohjelman komission perusteellisen tarkastelun ja tämän arvioinnin perusteella. Sen asetuksen (EU) N:o 1176/2011 6 artiklan nojalla antamat suositukset ilmenevät erityisesti jäljempänä esitettävistä suosituksista 3, 4 ja 5,

1.

toteuttaa julkisen talouden strategiaa suunnitellusti varmistaakseen, että liiallinen alijäämä korjataan vuoteen 2013 mennessä, ja toteuttaakseen neuvoston liiallista alijäämää koskevan menettelyn yhteydessä suosittamat keskimääräiset vuotuiset rakenteelliset sopeutustoimet; huolehtii sen jälkeen tarvittavista rakenteellisista sopeutustoimista, joiden avulla voidaan edetä riittävässä määrin kohti julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitetta, myös menojen kasvulle asetettua viitearvoa;

2.

jatkaa työvoiman tarjonnan pitkäaikaista lisäämistä uudistamalla työkyvyttömyyseläkejärjestelmän, kohdentamalla tuetut työllisyysjärjestelmät (joustotyöjärjestelmät) paremmin henkilöihin, joiden työkyky on alentunut, ja parantamalla maahanmuuttajataustaisten henkilöiden työllistettävyyttä;

3.

toteuttaa viipymättä ilmoitetut toimet, joilla parannetaan koulutusjärjestelmän kustannustehokkuutta, vähennetään opintonsa keskeyttävien lukumäärää erityisesti ammatillisessa koulutuksessa ja lisätään oppisopimuskoulutuspaikkoja;

4.

jatkaa kilpailun esteiden poistamista erityisesti paikallisissa palveluissa, vähittäiskaupassa ja rakennusalalla muun muassa jatkamalla kuntien ja aluehallinnon palveluhankintojen avaamista tarjouskilpailuille ja varmistamalla, että kilpailuoikeudellisilla seuraamuksilla on riittävä pelotevaikutus;

5.

harkitsee ennaltaehkäiseviä jatkotoimia, joilla vahvistetaan asuntomarkkinoiden ja rahoitusjärjestelmän keskipitkän aikavälin vakautta muun muassa ottamalla huomioon yritystoiminnasta ja talouskasvusta vastaavan ministeriön parhaillaan tekemän, varojen ja velkojen jakautumista kotitalouksissa koskevan tutkimuksen tulokset sekä tarkistamalla kiinteistöverojärjestelmää ja kiinteistömaan arvon mukaan perittävää kunnallista veroa.

24.7.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 219/25

(1)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 26 päivänä maaliskuuta 2010 komission ehdotuksen käynnistää uusi työllisyys- ja kasvustrategia, Eurooppa 2020. Strategian lähtökohtana on tehostaa talouspolitiikan yhteensovittamista, ja siinä keskitytään avainalueisiin, joilla tarvitaan toimia Euroopalla kestävän kasvun vauhdittamiseen ja kilpailukyvyn parantamiseen olevien mahdollisuuksien lisäämiseen.

(2)

Neuvosto antoi 13 päivänä heinäkuuta 2010 suosituksen jäsenvaltioiden ja unionin talouspolitiikan laajoista suuntaviivoista (2010–2014) ja hyväksyi 21 päivänä lokakuuta 2010 päätöksen jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista (2). Yhdessä nämä muodostavat ns. yhdennetyt suuntaviivat. Jäsenvaltioita kehotettiin ottamaan yhdennetyt suuntaviivat huomioon kansallisessa talous- ja työllisyyspolitiikassaan.

(3)

Neuvosto antoi 12 päivänä heinäkuuta 2011 suosituksen (3) Viron vuoden 2011 kansallisesta uudistusohjelmasta ja lausunnon Viron vakausohjelmasta vuosiksi 2011–2015.

(4)

Komissio hyväksyi 23 päivänä marraskuuta 2011 toisen vuotuisen kasvuselvityksen. Tästä alkoi toinen politiikan yhdennetyn etukäteiskoordinoinnin eurooppalainen ohjausjakso, jonka perusta on Eurooppa 2020 -strategiassa. Komissio hyväksyi 14 päivänä helmikuuta 2012 makrotalouden epätasapainon ennalta ehkäisemisestä ja korjaamisesta 16 päivänä marraskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011 (4) perusteella varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Viro ei kuulu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu.

(5)

Neuvosto antoi 1 päivänä joulukuuta 2011 päätelmät, joissa kehotetaan sosiaalisen suojelun komiteaa esittämään yhteistyössä työllisyyskomitean ja muiden komiteoiden kanssa näkemyksensä toimista, joita suositellaan Eurooppa 2020 -strategian puitteissa toteutettavan politiikkajakson yhteydessä. Nämä näkemykset ovat osa työllisyyskomitean lausuntoa.

(6)

Euroopan parlamentti on asetuksen (EY) N:o 1466/97 mukaisesti osallistunut asianmukaisesti eurooppalaiseen ohjausjaksoon, ja se on 15 päivänä helmikuuta 2012 hyväksynyt päätöslauselman vuotuisen kasvuselvityksen 2012 työllisyys- ja sosiaalinäkökohdista sekä päätöslauselman osallistumisesta vuotuiseen kasvuselvitykseen 2012.

(7)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 2 päivänä maaliskuuta 2012 rahoitusvakauden turvaamisen, julkisen talouden vakauttamisen ja kasvun vauhdittamisen painopisteet. Se korosti, että on tarpeen jatkaa eriytettyä, kasvua edistävää julkisen talouden vakauttamista, palauttaa normaalit luotonannon edellytykset, edistää kasvua ja kilpailukykyä, puuttua työttömyyteen ja kriisin sosiaalisiin seurauksiin sekä nykyaikaistaa julkishallintoa. Se kehotti jäsenvaltioita toteuttamaan neuvoston vuodeksi 2011 antamat maakohtaiset suositukset ja näihin painopisteisiin perustuvia konkreettisia toimenpiteitä, jotka sisällytetään niiden vakaus- tai lähentymisohjelmiin ja kansallisiin uudistusohjelmiin.

(8)

Lisäksi Eurooppa-neuvosto kehotti 2 päivänä maaliskuuta 2012 Euro Plus -sopimukseen osallistuvia jäsenvaltioita esittämään sitoumuksensa niin ajoissa, että ne voidaan sisällyttää vakaus- tai lähentymisohjelmiin ja kansallisiin uudistusohjelmiin.

(9)

Viro toimitti vuosia 2012–2015 koskevan vakausohjelmansa sekä vuoden 2012 kansallisen uudistusohjelmansa 26 päivänä huhtikuuta 2012. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(10)

Neuvosto on asetuksen (EY) N:o 1466/97 5 artiklan 1 kohdan mukaisen vakausohjelman arvioinnin perusteella sitä mieltä, että ohjelman julkisen talouden ennusteiden perustana oleva makrotalouden skenaario on realistinen vuosien 2012–2013 osalta, jolloin BKT:n kasvun odotetaan olevan keskimäärin noin 2,4 prosenttia. Komission yksiköiden kevään 2012 talousennusteen mukaan BKT:n kasvu on 3,8 prosenttia vuonna 2013. Vakausohjelmassa esitetyn julkisen talouden strategian tavoitteena on varmistaa tasapainoista kasvua tukeva kestävä finanssipolitiikka niin, että saavutetaan rakenteellinen ylijäämä samalla kun varmistetaan riittävät finanssipoliittiset puskurit ja kevennetään työhön kohdistuvaa verorasitusta. Strategian tavoitteena on myös täyttää vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimukset. Vakausohjelman tavoitteena on ylittää rakenteellista ylijäämää koskeva julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoite vuodesta 2013 alkaen.

Keskipitkän aikavälin tavoite vastaa riittävästi vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia. Kun otetaan huomioon (uudelleenlaskettu) julkisen talouden rakenteellinen rahoitusasema (5) ja harkinnanvaraiset tulopuolen toimenpiteet, julkisten menojen kasvuvauhti vastaa vakaus- ja kasvusopimuksessa vahvistettua menojen kasvun viitearvoa vuoteen 2015 mennessä. Vakausohjelman tavoitteena on samalla saavuttaa kokonaisylijäämä vuodesta 2014 alkaen. Velkasuhde on selvästi alle 60 prosenttia suhteessa BKT:hen, ja ohjelman mukaan on todennäköistä, että se supistuu vuoden 2013 jälkeen ja on noin 10 prosenttia vuonna 2015.

(11)

Viron julkisen talouden ylijäämä oli huomattava vuonna 2011. Komission yksiköiden kevään 2012 talousennusteen mukaan talouskasvu näyttää paljon heikommalta kuin vuonna 2011, ja talouskasvun odotetaan supistuvan 7,6 prosentista 1,6 prosenttiin. Sen vuoksi menojen tehokkuutta on valvottava tiukemmin. Viro aikoo ottaa vuonna 2012 käyttöön rakenteellisen talousarviosäännön menojen kurissa pitämiseksi. Tätä sääntöä olisi täydennettävä tehostamalla monivuotisten menotavoitteiden sitovaa luonnetta heti kun talousarviosääntö on hyväksytty. Viro on näin ollen pannut osittain täytäntöön tätä osa-aluetta koskevan suosituksen vuodelta 2011.

(12)

Työmarkkinoiden osalta on toteutettu useita työn verottamiseen liittyviä toimenpiteitä. Työnteon kannusteita voidaan kuitenkin parantaa puuttumalla vajaakuntoisuus- ja työkyvyttömyysetuuksien saajien määrän kasvuun ja tekemällä työnteosta kannattavaa työttömyys- ja vanhempainetuuksia saaville pieni- ja suurituloisille. Vaikka korkean työttömyyden alentamiseksi on toteutettu lupaavia toimia, pitkäaikais- ja nuorisotyöttömyysaste on edelleen korkea. Tämän vuoksi lasten köyhyysriski kasvaa työttömissä kotitalouksissa, mihin on pyrittävä löytämään ratkaisu tehokkailla sosiaalipalveluilla, perhepalvelut mukaan lukien. Perhetukea voitaisiin tehostaa ilman talousarviovaikutuksia kohdentamalla paremmin vanhempain- ja perhe-etuuksien jakoa ja poistamalla tehottomat lapsiin liittyvät vapautukset tuloverosta.

(13)

Energiatehokkuutta koskevaan kansalliseen toimintasuunnitelmaan sisältyvät toimenpiteet ovat vielä riittämättömät, kun otetaan huomioon nykyinen siirtymä pois julkisesta liikenteestä. Uusi autokanta on Virossa EU:n energiaintensiivisin. Polttoaineiden valmisteverot eivät riitä muuttamaan kulutusmalleja. Useiden energiaan liittyvien EU:n direktiivien saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ei ole vielä saatu täysin päätökseen. Viron on edelleen monipuolistettava energian tuotantoaan. Sähköinfrastruktuuria voitaisiin parantaa tuulienergian liittämiseksi lisääntyvässä määrin verkkoon.

(14)

Ammattikoulutuksen laatu ja saatavuus on parantunut huomattavasti ja lisäuudistuksia on suunnitteilla vuosiksi 2012–2013. Siirtymistä peruskoulutuksesta ammattikoulutukseen on kuitenkin parannettava, ja työssä oppimiseen liittyvien ohjelmien laajentamista voitaisiin harkita. Elinikäiseen oppimiseen osallistuminen lisääntyy, mutta vähän koulutettuihin työntekijöihin ei kiinnitetä riittävästi huomiota. Koulutuksen kohdentamisessa työmarkkinoiden tarpeisiin on edelleen ongelmia. Lisäksi keskiasteen koulutusta olisi uudistettava kiireellisesti ja paikallisviranomaisten koulutuspalvelujen tarjontaa olisi parannettava edelleen. Elinkeinoelämän ja korkea-asteen oppilaitosten yhteistyö on edelleen vähäistä, ja osaamisvaltaista yksityissektoria olisi kehitettävä edelleen.

(15)

Laskevan väestökehityksen huomioon ottamiseksi ja tasapainoisen ja kilpailukykyisen aluekehityksen varmistamiseksi on tarpeen turvata paikallishallinnon talouden kestävyys pitkällä aikavälillä sekä paremmat paikallisen tason julkiset palvelut ja optimoida suhteellisen hajanaisten resurssien käyttö. Pienen kokonsa vuoksi suurimmalla osalla kunnista on vaikeuksia tuottaa tarpeelliset sosiaali-, terveys-, työmarkkina-, liikenne- ja koulutuspalvelut.

(16)

Viro on tehnyt useita sitoumuksia Euro Plus -sopimuksen nojalla. Nämä sitoumukset ja vuonna 2011 esitettyjen sitoumusten täytäntöönpano liittyvät työllisyyden edistämiseen, kilpailukyvyn parantamiseen ja julkisen talouden kestävyyden tukemiseen. Komissio on arvioinut Euro Plus -sopimukseen perustuvien sitoumusten täytäntöönpanoa. Arvioinnin tulokset on otettu huomioon suosituksissa.

(17)

Komissio on laatinut eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa kattavan analyysin Viron talouspolitiikasta. Se on arvioinut vakausohjelman ja kansallisen uudistusohjelman. Se on ottanut huomioon niiden merkityksen Viron finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta sekä sen, ovatko ne EU:n sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen tehostaa antamalla EU:n tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin. Eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä annetut komission suositukset on otettu huomioon jäljempänä esitettävissä suosituksissa 1–5.

(18)

Neuvosto on tämän arvion perusteella tutkinut vakausohjelman, ja sen lausunto (6) ilmenee erityisesti jäljempänä esitettävässä suosituksessa 1,

1.

säilyttää julkisen talouden rahoitusaseman vakauden toteuttamalla julkista taloutta koskevia suunnitelmia aiotulla tavalla ja varmistaa julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteen saavuttamisen viimeistään vuoteen 2013 mennessä sekä menojen kasvun viitearvon noudattamisen; täydentää suunniteltua talousarviosääntöä sitovammilla monivuotisilla menosäännöillä keskipitkän aikavälin talousarviokehyksessä, jatkaa julkisten menojen tehostamista ja toteuttaa toimenpiteitä, joilla parannetaan verotusta koskevien säännösten noudattamista;

2.

parantaa työnteon kannustimia virtaviivaistamalla sosiaalietuusjärjestelmää ja lisäämällä vajaakuntoisuus-, työttömyys- ja vanhempainetuuksien jakamiseen liittyvää joustoa varmistaen kuitenkin riittävän sosiaaliturvan; parantaa sosiaalipalvelujen tarjontaa, kohdentaa perhe- ja vanhempainetuuksia paremmin ja poistaa vääristävät, lapsiin liittyvät tehottomat vapautukset tuloverosta; lisää nuorten ja pitkäaikaistyöttömien osallistumista työmarkkinoille;

3.

kytkee ammatillisen ja yleissivistävän koulutuksen tehokkaammin työmarkkinoiden tarpeisiin ja lisää yritysten ja korkeakoulujen välistä yhteistyötä; lisää vähän koulutettujen työntekijöiden mahdollisuuksia osallistua elinikäiseen oppimiseen; edistää tutkimus- ja innovaatiojärjestelmien priorisointia ja kansainvälistämistä;

4.

parantaa erityisesti rakennusten ja liikenteen energiatehokkuutta ja parantaa ajoneuvoja ja jätteitä koskevia ympäristökannusteita, esimerkiksi harkitsemalla sellaisia kannusteita kuin ajoneuvojen verotus; edistää uusiutuvien energialähteiden käyttöä, mukaan lukien infrastruktuurin parantamisella ja lainsäädännöllä; jatkaa energiaverkkojen yhdistämistä yli rajojen markkinoiden suhteellisen eristyneisyyden lopettamiseksi;

5.

edistää kuntien julkisen talouden kestävyyttä, tehostaa samalla niiden toimintaa ja varmistaa palvelujen tehokkaan tarjonnan erityisesti ottamalla käyttöön vahvemmat kannustimet kuntien yhdistymiselle tai yhteistyön lisäämiselle; asianmukaiset uudistusehdotukset olisi tehtävä kohtuullisessa ajassa.

24.7.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 219/28

(1)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 26 päivänä maaliskuuta 2010 komission ehdotuksen, jolla käynnistetään uusi työllisyys- ja kasvustrategia, Eurooppa 2020. Strategian lähtökohtana on tehostaa talouspolitiikan yhteensovittamista, ja siinä keskitytään avainalueisiin, joilla tarvitaan toimia Euroopalla kestävän kasvun vauhdittamiseen ja kilpailukyvyn parantamiseen olevien mahdollisuuksien lisäämiseksi.

(2)

Neuvosto antoi 13 päivänä heinäkuuta 2010 suosituksen jäsenvaltioiden ja unionin talouspolitiikan laajoista suuntaviivoista (2010–2014) ja hyväksyi 21 päivänä lokakuuta 2010 päätöksen jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista (3). Yhdessä nämä muodostavat ns. yhdennetyt suuntaviivat. Jäsenvaltioita kehotettiin ottamaan yhdennetyt suuntaviivat huomioon kansallisessa talous- ja työllisyyspolitiikassaan.

(3)

Neuvosto antoi 12 päivänä heinäkuuta 2011 suosituksen (4) Suomen kansallisesta uudistusohjelmasta vuodelta 2011 ja lausunnon Suomen tarkistetusta vakausohjelmasta vuosiksi 2011–2014.

(4)

Komissio hyväksyi 23 päivänä marraskuuta 2011 toisen vuotuisen kasvuselvityksen. Tästä alkoi toinen politiikan yhdennetyn etukäteiskoordinoinnin eurooppalainen ohjausjakso, jonka perusta on Eurooppa 2020 -strategiassa. Komissio hyväksyi 14 päivänä helmikuuta 2012 asetuksen (EU) N:o 1176/2011 perusteella varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Suomi kuuluu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu.

(5)

Neuvosto antoi 1 päivänä joulukuuta 2011 päätelmät, joissa kehotetaan sosiaalisen suojelun komiteaa esittämään yhdessä työllisyyskomitean ja muiden komiteoiden kanssa näkemyksensä toimista, joita suositellaan Eurooppa 2020 -strategian puitteissa toteuttavan toimintapoliittisen jakson yhteydessä. Nämä näkemykset ovat osa työllisyyskomitean lausuntoa.

(6)

Euroopan parlamentti on asetuksen (EY) N:o 1466/97 mukaisesti osallistunut asianmukaisesti eurooppalaiseen ohjausjaksoon, ja se on 15 päivänä helmikuuta 2012 hyväksynyt päätöslauselman vuotuisen kasvuselvityksen 2012 työllisyys- ja sosiaalinäkökohdista sekä päätöslauselman osallistumisesta vuotuiseen kasvuselvitykseen 2012.

(7)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 2 päivänä maaliskuuta 2012 rahoitusvakauden turvaamisen, julkisen talouden vakauttamisen ja kasvun vauhdittamisen painopisteet. Se korosti tarvetta edistää eriytettyjä strategioita kasvua edistävän julkisen talouden vakauttamiseksi, palauttaa normaalit luotonannon edellytykset, edistää kasvua ja kilpailukykyä, puuttua työttömyyteen ja kriisin sosiaalisiin seurauksiin sekä nykyaikaistaa julkishallintoa.

(8)

Lisäksi Eurooppa-neuvosto kehotti 2 päivänä maaliskuuta 2012 Euro Plus -sopimukseen osallistuvia jäsenvaltioita esittämään sitoumuksensa niin ajoissa, että ne voidaan sisällyttää vakaus- tai lähentymisohjelmiin ja kansallisiin uudistusohjelmiin.

(9)

Suomi toimitti vuosia 2012–2015 koskevan vakausohjelmansa sekä vuoden 2012 kansallisen uudistusohjelmansa 19 päivänä huhtikuuta 2012. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon. Komissio on myös arvioinut asetuksen (EU) N:o 1176/2011 5 artiklassa tarkoitetussa perusteellisessa tarkastelussa, onko Suomessa makrotalouden epätasapaino. Komissio totesi perusteellisessa tarkastelussaan, että Suomessa on ulkoinen epätasapaino, mutta se ei ole liiallinen.

(10)

Neuvosto on asetuksen (EY) N:o 1466/97 5 artiklan 1 kohdan mukaisen vuoden 2012 vakausohjelman arvioinnin perusteella sitä mieltä, että julkisen talouden ennusteiden perustana oleva makrotalouden skenaario on vuosien 2012–2013 osalta uskottava ja mainitun ohjelman mukainen BKT:n kasvu vastaa komission yksiköiden kevään 2012 talousennustetta. Ennusteet ovat realistisia myös vuosien 2014 ja 2015 osalta, sillä niissä BKT:n kasvun ennustetaan olevan huomattavasti hitaampaa kuin ennen kriisejä ja hitaampaa kuin elpymisvuosina 2010–2011.

Vakausohjelman tärkein julkista taloutta koskeva tavoite on valtiontalouden alijäämän vähentäminen rajoittamalla menoja ja kasvattamalla tuloja. Koska valtion talousarvio on tärkein julkisen talouden alijäämän aiheuttaja, siihen tehdyt parannukset vaikuttavat osaltaan julkisen talouden rahoitusaseman tasapainottamiseen. Julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoite, joka on 0,5 prosentin rakenteellinen ylijäämä suhteessa BKT:hen, vastaa riittävästi vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia. Suomi on (uudelleenlasketun) rakenteellisen rahoitusaseman (5) perusteella saavuttanut tavoitteen vuonna 2011, mutta se tulisi poikkeamaan tavoitteesta hieman vuosina 2012–2015. Julkisten menojen kasvuvauhti, jossa on otettu huomioon harkinnanvaraiset tulopuolen toimenpiteet, vastaa vakaus- ja kasvusopimuksessa menojen kasvulle asetettua viitearvoa kaikkina muina vuosina paitsi vuonna 2015. Vakausohjelmassa pyritään tasapainottamaan julkisen talouden rahoitusasema vuoteen 2015 mennessä ja saamaan se ylijäämäiseksi vuodesta 2016 alkaen. Velkasuhde on reilusti alle 60 prosenttia suhteessa BKT:hen, ja vakausohjelman mukaan velka on suurimmillaan lähellä 52 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2014, minkä jälkeen se alkaa supistua. Suomen julkisessa taloudessa on edelleen merkittävä kestävyysvaje, joka johtuu huoltosuhteen nopeasta heikkenemisestä väestön ikääntyessä. Julkisen talouden kestävyysvajetta on seurattava jatkuvasti, ja toimenpiteitä on mukautettava tarpeen mukaan. Suomen julkisen talouden kehys perustuu monivuotisiin menokattoihin, mutta niitä ei tällä hetkellä sovelleta kuntasektorilla.

(11)

Julkisten palvelujen tuottavuus on ollut laskussa viimeisen vuosikymmenen ajan. Suomen viranomaiset ovat jo toteuttaneet useita uudistuksia asian korjaamiseksi, mutta niiden täytäntöönpano on ollut hidasta, erityisesti kuntatasolla. Lisäksi käynnissä on koko maan laajuinen kuntauudistus ja valtionhallinnon tuottavuusohjelma. Tuottavuutta voitaisiin edelleen parantaa ja kustannuksissa säästää lisäämällä kilpailua suojatuilla yksityisten ja julkisten palvelujen aloilla purkamalla edelleen tuote- ja työmarkkinoiden sääntelyä.

(12)

Hallitus on kuluneen vuoden aikana ottanut käyttöön uusia toimenpiteitä nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyyden vähentämiseksi. Näitä toimenpiteitä ovat olleet esimerkiksi määräaikainen kokeiluhanke pitkäaikaistyöttömyyden vähentämiseksi ja nuorten yhteiskuntatakuu. Toimenpiteet ovat kunnianhimoisia ja merkityksellisiä, mutta ne on nyt toteutettava keskittyen selkeästi kohderyhmien osaamisen ja työmarkkina-aseman parantamiseen. Ikääntyvien työntekijöiden työllisyysasteen nostaminen on väestörakenteen muutosten vuoksi tärkeää, jotta voidaan varmistaa julkisen talouden kestävyys ja vastata tulevaisuuden työvoimatarpeisiin. Elinajanodote on kasvanut nopeammin kuin vuoden 2005 eläkeuudistuksen yhteydessä ennakoitiin, ja siksi nykyiset lakisääteiset eläkeiät saattavat ajan myötä osoittautua liian mataliksi. Hallitus on vakausohjelmassaan sitoutunut nostamaan todellisen eläkkeellesiirtymisiän vuoteen 2025 mennessä 62,4 vuoteen. Maaliskuussa 2012 työmarkkinaosapuolet sopivat useista toimenpiteistä työurien pidentämiseksi. Hallitus on sitoutunut toteuttamaan eläkeuudistuksen 1 päivään tammikuuta 2017 mennessä. Nyt on tärkeää keskittyä sovitun toimintalinjan toteuttamiseen lyhyellä aikavälillä.

(13)

Sääntelystä johtuvat esteet ovat Suomen palvelusektorilla yhä rajoittavia, ja markkinat ovat erittäin keskittyneet vähittäiskaupan lisäksi myös tuotannossa. Elintarvikekaupan vähittäismarkkinat ovat Suomessa Euroopan keskittyneimmät ja ruoan hinnat Euroopan korkeimmat. Kilpailuoikeudelliset sakot ovat Suomessa olleet perinteisesti hyvin pieniä, mikä asettaa niiden pelotevaikutuksen kyseenalaiseksi. Kilpailupolitiikkaa on joiltakin osin kehitetty esimerkiksi säätämällä uusi kilpailulaki ja uusi laki maankäytöstä ja rakentamisesta. Hallitus on myös sitoutunut käynnistämään uuden kilpailunedistämisohjelman. Se olisi esitettävä viipymättä, jotta tuote- ja palvelumarkkinoiden kilpailupuitteita voidaan edelleen vahvistaa.

(14)

Tuottavuuden kasvu on Suomessa pysähtymässä, ja suomalaisten vientiyritysten markkinaosuus ulkomaanmarkkinoilla on viime vuosina laskenut. Yksikkötyökustannukset ovat kasvaneet, joskaan eivät teollisuudessa. Tällä hetkellä merkittävien teollisuudenalojen kasvu näyttää erityisesti elektroniikka- ja paperiteollisuudessa saavuttaneen huippunsa, ja teollisuuden osuus BKT:stä on yleisesti ottaen pienentymässä. Suomi vie välituotteita ja tuotantohyödykkeitä lähinnä kypsille, hitaasti kasvaville markkinoille ja sen tuotteiden läsnäolo kehittyvillä markkinoilla on vähäistä. Suomen talouden on tarpeen monipuolistua sekä yritysten että vientimarkkinoiden osalta, jotta maassa olisi tulevaisuudessa useita vahvoja viejiä. Suomen tutkimus- ja kehitystoiminnan (T&K) ja innovaatiotoiminnan suorituskyky on aiemmin ollut vahva, mutta maa saattaa menettää asemiaan EU:n innovointijohtajana, ellei innovatiivisten kasvuyritysten määrä lisäänny merkittävästi. Tämän vuoksi on helpotettava innovointia, mahdollistettava siirtyminen tutkimus- ja kehitysvaiheesta myyntikelpoisiin tuotteisiin ja kannustettava yrityksiä menemään nopeasti kasvaville vientimarkkinoille. Lyhyellä aikavälillä laajan tieto- ja viestintäteknisen osaamisen hyödyntäminen ja sen levittäminen Suomessa muille teollisuudenaloille sekä julkiselle sektorille on myös keskeistä. Palkkakehityksen osalta vuonna 2011 sovittu kolmikantasopimus luo perustaa kohtuullisille palkankorotuksille vuonna 2012 ja 2013, minkä pitäisi parantaa Suomen asemaa suhteessa tärkeimpiin kauppakumppaneihin.

(15)

Suomi on tehnyt useita sitoumuksia Euro Plus -sopimuksen nojalla. Nämä sitoumukset, samoin kuin vuonna 2011 esitettyjen sitoumusten täytäntöönpano, liittyvät kilpailukyvyn lisäämiseen, työllisyysasteen nostamiseen, julkisen talouden kestävyyden parantamiseen, rahoitusjärjestelmän vakauden vahvistamiseen ja verokoordinoinnin varmistamiseen. Komissio on arvioinut Euro Plus -sopimukseen perustuvien sitoumusten täytäntöönpanoa. Arvioinnin tulokset on otettu huomioon jäljempänä esitettävissä suosituksissa.

(16)

Komissio on laatinut eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa kattavan analyysin Suomen talouspolitiikasta. Se on arvioinut sekä vakausohjelman että kansallisen uudistusohjelman ja esittänyt perusteellisen tarkastelun. Se on ottanut huomioon ei vain niiden merkityksen Suomen finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta vaan myös sen, ovatko ne EU:n sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen tehostaa antamalla EU:n tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin. Eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä annetut komission suositukset on otettu huomioon jäljempänä esitettävissä suosituksissa 1–5.

(17)

Neuvosto on tutkinut vakausohjelman edellä esitetyn arvioinnin perusteella, ja se antaa lausuntonsa (6) erityisesti jäljempänä esitettävässä suosituksessa 1.

(18)

Neuvosto on tämän arvion perusteella tutkinut vuoden 2012 kansallisen uudistusohjelman ja vakausohjelman komission perusteellisen tarkastelun ja tämän arvioinnin perusteella. Sen asetuksen (EU) N:o 1176/2011 6 artiklan nojalla antama suositus ilmenee erityisesti jäljempänä esitettävästä suosituksesta 5,

1.

säilyttää julkisen talouden rahoitusaseman vakauden vuonna 2012 ja sitä seuraavina vuosina korjaamalla mahdolliset poikkeamat keskipitkän aikavälin tavoitteesta, jolla varmistetaan julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyys; vahvistaa vuodeksi 2013 ja sen jälkeiseksi ajaksi laadittua julkisen talouden strategiaa, jota riittävästi täsmennetyt toimenpiteet tukevat, ja toteuttaa strategian tinkimättä sekä saavuttaa menojen kasvulle asetetun viitearvon; jatkaa väestön ikääntymiseen liittyvän kestävyysvajeen suuruuden vuotuisten arviointien tekemistä ja sopeuttaa julkisia tuloja ja menoja pitkäaikaisten tavoitteiden ja tarpeiden mukaisesti; yhdistää kuntasektorin paremmin monivuotisen julkisen talouden kehyksen järjestelmään, myös menoja hillitsevillä toimenpiteillä;

2.

toteuttaa lisätoimenpiteitä, myös rakenteita koskevia muutoksia ja tehokkuutta lisääviä alueellisia hallintouudistuksia, joilla parannetaan tuottavuutta ja saadaan aikaan kustannussäästöjä julkisten palvelujen tarjonnassa ja joilla voidaan myös vastata väestön ikääntymisen aiheuttamiin haasteisiin;

3.

toteuttaa käynnissä olevat toimenpiteet nuorten ja pitkäaikaistyöttömien työmarkkina-aseman parantamiseksi keskittyen erityisesti osaamisen kehittämiseen; toteuttaa lisätoimia ikääntyneiden työntekijöiden työllisyysasteen nostamiseksi, myös vähentämällä kanavia, joiden kautta voi siirtyä varhain pois työelämästä; toteuttaa toimenpiteitä tosiasiallisen eläkeiän korottamiseksi huomioon ottaen kasvanut elinajanodote;

4.

jatkaa kilpailun lisäämistä tuote- ja palvelumarkkinoilla ja erityisesti vähittäiskaupan alalla varmistamalla uuden kilpailulain ja uuden tervettä kilpailua edistävän ohjelman tehokkaan täytäntöönpanon; jatkaa toimenpiteitä, joilla parannetaan kuntien palvelutuotannon tehokkuutta, myös tarvittaessa lisäämällä kilpailutettujen palvelujen osuutta ja varmistaen kilpailuneutraliteetin yksityisten ja julkisten yritysten välillä; toteuttaa lisätoimia, joilla varmistetaan, että kilpailuoikeudellisilla sakoilla on riittävä pelotevaikutus;

5.

jatkaa toimia yritysrakenteen monipuolistamiseksi erityisesti nopeuttamalla suunniteltujen, innovaatioperustaa laajentavien toimenpiteiden käyttöönottoa, jotta tuottavuuden kasvua ja ulkoista kilpailukykyä voidaan vahvistaa, ja samalla jatkaa palkkakehityksen saattamista tuottavuuden kehitystä vastaavaksi täysin kunnioittaen työmarkkinaosapuolten roolia kansallisten käytäntöjen mukaisesti.

24.7.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 219/31

(1)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 26 päivänä maaliskuuta 2010 komission ehdotuksen, jolla käynnistetään uusi työllisyys- ja kasvustrategia, Eurooppa 2020. Strategian lähtökohtana on tehostaa talouspolitiikan yhteensovittamista, ja siinä keskitytään avainalueisiin, joilla tarvitaan toimia Euroopalla kestävän kasvun vauhdittamiseen ja kilpailukyvyn parantamiseen olevien mahdollisuuksien lisäämiseksi.

(2)

Neuvosto antoi 13 päivänä heinäkuuta 2010 suosituksen jäsenvaltioiden ja unionin talouspolitiikan laajoista suuntaviivoista (2010–2014) ja hyväksyi 21 päivänä lokakuuta 2010 päätöksen jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista (3). Yhdessä nämä muodostavat ns. yhdennetyt suuntaviivat. Jäsenvaltioita kehotettiin ottamaan yhdennetyt suuntaviivat huomioon kansallisessa talous- ja työllisyyspolitiikassaan.

(3)

Neuvosto antoi 12 päivänä heinäkuuta 2011 suosituksen (4) Ranskan kansallisesta uudistusohjelmasta vuodelta 2011 ja lausunnon Ranskan tarkistetusta vakausohjelmasta vuosiksi 2011–2014.

(4)

Komissio hyväksyi 23 päivänä marraskuuta 2011 toisen vuotuisen kasvuselvityksen. Tästä alkoi toinen politiikan yhdennetyn etukäteiskoordinoinnin eurooppalainen ohjausjakso, jonka perusta on Eurooppa 2020 -strategiassa. Komissio hyväksyi 14 päivänä helmikuuta 2012 asetuksen (EU) N:o 1176/2011 perusteella varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Ranska on yksi niistä jäsenvaltioista, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu.

(5)

Neuvosto antoi 1 päivänä joulukuuta 2011 päätelmät, joissa kehotetaan sosiaalisen suojelun komiteaa esittämään yhdessä työllisyyskomitean ja muiden komiteoiden kanssa näkemyksensä toimista, joita suositellaan Eurooppa 2020 -strategian puitteissa toteutettavan politiikkajakson yhteydessä. Nämä näkemykset ovat osa työllisyyskomitean lausuntoa.

(6)

Euroopan parlamentti on asetuksen (EY) N:o 1466/97 mukaisesti osallistunut asianmukaisesti eurooppalaiseen ohjausjaksoon, ja se on 15 päivänä helmikuuta 2012 hyväksynyt päätöslauselman vuotuisen kasvuselvityksen 2012 työllisyys- ja sosiaalinäkökohdista sekä päätöslauselman osallistumisesta vuotuiseen kasvuselvitykseen 2012.

(7)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 2 päivänä maaliskuuta 2012 rahoitusvakauden turvaamisen, julkisen talouden vakauttamisen ja kasvun vauhdittamisen painopisteet. Se korosti, että on tarpeen jatkaa eriytettyä, kasvua edistävää julkisen talouden vakauttamista, palauttaa talouden normaalit luotonannon edellytykset, edistää kasvua ja kilpailukykyä, puuttua työttömyyteen ja kriisin sosiaalisiin seurauksiin sekä nykyaikaistaa julkishallintoa.

(8)

Lisäksi Eurooppa-neuvosto kehotti 2 päivänä maaliskuuta 2012 Euro Plus -sopimukseen osallistuvia jäsenvaltioita esittämään sitoumuksensa niin ajoissa, että ne voidaan sisällyttää vakaus- tai lähentymisohjelmiin ja kansallisiin uudistusohjelmiin.

(9)

Ranska toimitti vuosia 2012–2016 koskevan tarkistetun vakausohjelmansa 4 päivänä toukokuuta 2012 ja vuoden 2012 kansallisen uudistusohjelmansa 13 päivänä huhtikuuta 2012. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon. Komissio on myös arvioinut asetuksen (EU) N:o 1176/2011 5 artiklassa tarkoitetussa perusteellisessa tarkastelussa, onko Ranskassa makrotalouden epätasapaino. Komissio katsoi, että Ranskassa on epätasapainoa, mutta epätasapaino ei ole liiallinen.

(10)

Neuvosto on asetuksen (EY) N:o 1466/97 mukaisen vakausohjelman arvioinnin perusteella sitä mieltä, että ohjelman julkisen talouden ennusteiden perustana oleva makrotalouden skenaario on optimistinen. Komission yksiköiden keväällä 2012 laatiman talousennusteen mukaan BKT:n kasvun odotettiin olevan 0,5 prosenttia vuonna 2012 ja 1,3 prosenttia vuonna 2013, kun taas vakausohjelmassa vastaavia vuosia koskevat arvot ovat 0,7 prosenttia ja 1,75 prosenttia. Alijäämä oli vuonna 2011 odotettua pienempi, 5,2 prosenttia suhteessa BKT:hen, ja vakausohjelmassa kaavaillaan sen supistamista 3 prosenttiin vuonna 2013, mikä on neuvoston asettama määräaika liiallisen alijäämän korjaamiselle, jonka jälkeen vakautusta vielä jatketaan siten, että julkisen talouden rahoitusaseman on tarkoitus olla tasapainossa vuonna 2016. Keskipitkän aikavälin tavoitteena olevaan tasapainoiseen rakenteelliseen rahoitusasemaan todennäköisesti päästään vakausohjelmakauden aikana. Keskipitkän aikavälin tavoite vastaa riittävästi vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia. Kun otetaan huomioon (uudelleenlaskettu) julkisen talouden rakenteellinen rahoitusasema (5), vuosiksi 2010–2013 suunnitellut keskimääräiset vuotuiset julkisen talouden sopeutustoimet vastaavat 2 päivänä joulukuuta 2009 annettua neuvoston suositusta. Vuotuinen rakenteellinen edistyminen kohti keskipitkän aikavälin tavoitetta on vuosina 2014–2016 arvioiden mukaan 0,7 prosenttia suhteessa BKT:hen. Vakausohjelman mukaan ja harkinnanvaraiset tulopuolen toimenpiteet huomioon ottaen julkisten menojen ennustettu kasvuvauhti vastaa menojen kasvulle vakaus- ja kasvupaketissa asetettua viitearvoa. Vakausohjelmassa esitettyyn julkisen talouden sopeutusuraan liittyy riskejä. Makrotalouden skenaario voi muuttua epäedullisemmaksi, kuten komission yksiköiden kevään 2012 talousennusteessa todettiin.

Toimenpiteitä ei ole täsmennetty riittävästi, jotta tavoitteet voitaisiin saavuttaa vuodesta 2013 lähtien sekä toteuttaa suositeltu keskimääräinen vuotuinen julkisen talouden sopeutus. Lisäksi Ranska ei ole aina onnistunut saavuttamaan menojen kehitykselle asetettuja tavoitteita. Sen vuoksi liiallista alijäämää ei välttämättä saada korjattua vuoteen 2013 mennessä, ellei suunniteltuja toimenpiteitä täsmennetä riittävästi ja ellei lisäksi toteuteta tarpeellisia lisätoimenpiteitä. Velkasuhde oli 85,8 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2011, ja sen arvellaan nousevan 89,2 prosenttiin vuonna 2013 ja laskevan 83,2 prosenttiin vuonna 2016. Vakausohjelman mukaisesti velan supistumiselle asetettu tavoite saavutetaan siirtymäkauden lopussa (vuonna 2016).

(11)

Vaikka vuoden 2011 jälkipuoliskolla ja helmikuussa 2012 hyväksyttiin lisää vakauttamistoimia, julkisen talouden vakauttaminen on edelleen hyvin haasteellista. Menoylitysten välttäminen julkisen talouden toimia tehostamalla ja täsmentämällä on äärimmäisen tärkeää kestävän julkisen talouden rahoitusaseman palauttamiseksi. Lisäksi Ranskan olisi hyödynnettävä mahdollisuudet nopeuttaa alijäämän supistamista, jotta voidaan tukea liiallisen alijäämän korjaamista suunnitelmien mukaisesti. Jotta voidaan varmistaa julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyys ja eläkkeiden riittävyys tulevaisuudessa, vuonna 2010 hyväksyttyä eläkeuudistusta sovelletaan asteittain. Ei ole kuitenkaan varmaa, että eläkejärjestelmä saadaan tasapainoon suunnitelmien mukaisesti vuoteen 2018 mennessä, jos työllisyys ja kasvu kehittyvät odotettua heikommin. Lisäksi järjestelmä palautuu todennäköisesti alijäämäiseksi vuoden 2020 jälkeen. Vasta perustettu ohjauskomitea, jonka tehtävänä on antaa vuosittain lausunto eri eläkejärjestelmien taloudellisesta tilanteesta sekä edellytyksistä, joiden on täytyttävä tasapainon saavuttamiseksi vuoteen 2018 mennessä, ei antanut lausuntoa vuonna 2011. Sen takia eläkejärjestelmän kestävyyttä on vaikea arvioida.

(12)

Ranskan työmarkkinoiden toimintaa voitaisiin parantaa vähentämällä edelleen työmarkkinoiden segmentoitumista. Heinäkuussa 2011 annetulla lailla käyttöön otettu työsuhdeturvasopimus (contrat de sécurisation professionnelle, CSP), jossa on yhdistetty kaksi aiempaa sopimusta, asettaa velvoitteen tarjota taloudellisista syistä irtisanotuille työnvälitysneuvontaa julkisille työvoimapalveluille (Pôle emploi). Tämä on myönteinen edistysaskel, mutta sen vaikutukset ovat rajalliset. Lisäksi on toteutettu tai valmistellaan parhaillaan useita toimenpiteitä, joilla pyritään tarjoamaan joustavia työjärjestelyjä väliaikaisesti vaikeuksissa oleville yrityksille. Niitä ei kuitenkaan ole varsinaisesti tarkoitettu vähentämään työmarkkinoiden segmentoitumista. Työsuhdeturvalainsäädännön tarkistuksen yhteydessä on havaittu, että irtisanomisiin sovellettavat menettelyt aiheuttavat edelleen epävarmuutta ja saattaa lisätä huomattavasti työnantajien kustannuksia. On lisäksi myös tärkeää varmistaa, että vähimmäispalkan muutoksilla tuetaan varsinkin vähän koulutettujen ja kokemattomien työntekijöiden työllisyyttä.

(13)

Eläkeuudistuksen jälkeen on toteutettu oikeansuuntaisia toimenpiteitä, joilla on pyritty edistämään ikääntyneiden työntekijöiden työllisyyttä esimerkiksi edellyttämällä yrityksiltä aktiivista ikäjohtamista. Vastaavat toimintasuunnitelmat eivät kuitenkaan ole erityisen kunnianhimoisia eikä niihin sisälly kohdennettuja toimenpiteitä, joita voisivat olla työajan lyhentäminen tai ikääntyneille työntekijöille soveltuvien tehtävien tarjoaminen. Lisäksi eräät ikääntyneiden työntekijöiden työttömyysturvajärjestelmän piirteet (kesto) voivat vähentää halukkuutta työntekoon. Tarvitaan myös tehokkaampaa aikuiskoulutusstrategiaa, jotta voidaan lisätä ikääntyneen työvoiman työllistettävyyttä.

(14)

Nuorisotyöttömyyden vähentämiseksi Ranskan viranomaiset ovat sitoutuneet lisäämään oppisopimuskoulutuspaikkojen määrää 600 000:sta 800 000 vuoteen 2015 mennessä. Vuosina 2011 ja 2012 on toteutettu useita toimenpiteitä, joilla pyritään kasvattamaan yrityksille asetettua oppisopimuspaikkojen kiintiötä. Lisäksi on tehostettu niille yrityksille määrättäviä seuraamuksia, jotka eivät noudata velvoitteita. Näistä toimenpiteistä huolimatta oppisopimuspaikkoja on edelleen huomattavasti tavoitetta vähemmän. Vaikuttaa tarpeelliselta vahvistaa nuorten ja yritysten tarpeiden kohtaamista. Nuorisotyöttömyyden vähentämiseen tähtäävissä toimenpiteissä olisikin pyrittävä sovittamaan paremmin yhteen koulutusjärjestelmän antamat taidot ja työmarkkinoiden tarpeet.

(15)

Työnvälityspalvelujen (ANPE) ja työttömyyskassan (UNEDIC) yhdistäminen yhteen laitokseen (Pôle emploi) ei toistaiseksi ole odotetulla tavalla tehostanut palveluja tai parantanut niiden laatua. Hallituksen, työmarkkinaosapuolten ja Pôle emploin tammikuussa 2012 allekirjoittama uusi monivuotinen kolmikantasopimus, joka koskee Pôle emploin toimintaa ja palveluja vuosina 2012–2014, on askel oikeaan suuntaan. Useiden tavoitteiden määrittely on kuitenkin vielä kesken, ja sen takia uudistuksen laajuutta on tässä vaiheessa vaikea arvioida. Uudistuksen uskottavuutta heikentävät myös julkisten työvoimapalvelujen taloudellisia ja henkilöresursseja koskevat rajoitteet.

(16)

Ranska korotti helmikuussa 2012 arvonlisäveroa 1,6 prosenttiyksikköä 21,2 prosenttiin ja pääomatulosta ja -voitoista maksettavia sosiaalimaksuja 2 prosenttiyksikköä 15,5 prosenttiin kompensoidakseen työnantajien entistä alhaisempia sosiaaliturvamaksuja. Uusi hallitus on ilmoittanut aikovansa tarkistaa tätä toimenpidettä ja hyväksyä julkisen talouden uudistuksen vuoden 2012 aikana. Tällä toimenpiteellä voidaan asianmukaisesti edistää tasapainoisempaa verotusjärjestelmää, jossa verotuksen painopistettä siirretään pois työstä. Kuten komission yksiköiden toteuttamassa makrotalouden epätasapainon perusteellisessa tarkastelussa todettiin, sen avulla voidaan parantaa Ranskan viennin kustannuskilpailukykyä ja mahdollisesti yritysten kannattavuutta sekä pitkällä aikavälillä edistää investointeja ja tehostaa muihin tekijöihin kuin hintaan perustuvaa kilpailukykyä. Uudistuksen soveltamisala on kuitenkin liian kapea. Vaikka verotaakkaa on pyritty pienentämään, tähän on samalla liittynyt eräiden verojen korotuksia, mikä lisää jo ennestään suurta työhön kohdistuvaa verorasitusta. Ympäristöverojen osuus kaikista verotuloista on Ranskassa EU:n toiseksi pienin, joten näitä veroja voidaan siis lisätä huomattavasti. Ranska arvioi vuonna 2011 eri verojen tehokkuutta niille asetettujen työllisyys- tai sosiaalisten tavoitteiden saavuttamisessa, mutta joitakin alennettuja alv-kantoja on vielä tarkasteltava uudelleen.

(17)

Vaikka useiden uudistusten avulla on pyritty yksinkertaistamaan liiketoimintaympäristöä ja poistamaan eräitä säänneltyjä elinkeinoja ja ammatteja koskevia rajoituksia, uudistuksilla ei ole kyetty puuttumaan alalle pääsyn esteisiin eikä rajoittaviin käytänteisiin monilla muilla aloilla (esim. eläinlääkärit, taksit, terveydenhuolto ja oikeusalan ammatit, notaarit mukaan lukien). Säänneltyihin ammatteihin edelleen liittyviä ammattiin pääsyn ja ammatin harjoittamisen rajoituksia olisi sen vuoksi tarkasteltava horisontaalisesti ja järjestelmällisesti, jotta voidaan selvittää niiden tarpeellisuus ja oikeasuhteisuus. Vähittäiskaupan alalla jakelijoiden olisi voitava määrittää itse vapaasti hinnat ja muut kaupalliset ehdot, jotta kuluttajat pääsisivät hyötymään hintojen halpenemisesta. Vähittäiskauppa on Ranskassa erittäin keskittynyttä, ja kuluttajat hyötyisivät myös muista kilpailua lisäävistä toimenpiteistä, kuten kaavoitusta koskevien rajoitusten poistamisesta tai tarkistamisesta sekä uusien myymälöiden perustamiseen sovellettavien menettelyjen yksinkertaistamisesta.

(18)

Kilpailua olisi tehostettava useilla verkkotoimialoilla (sähkön tukkumarkkinat, rautatieala), sillä näillä aloilla toistaiseksi toteutetuilla uudistuksilla on saatu aikaan vain rajallisia tuloksia. Ranskan sähkömarkkinoiden keskittymisaste on unionin korkeimpia. Vaikka sähkömarkkinoiden uudelleenorganisoinnista annettu laki on lisännyt kilpailua, tarvitaan lisätoimenpiteitä, joilla Ranskassa helpotetaan uusien toimijoiden pääsyä sähköntuotantomarkkinoille, esimerkiksi vesivoimaan perustuvaan sähköntuotantoon. Rautatieliikenteen alalla uusien yritysten on edelleen vaikea päästä sekä rahtiliikenteen että kansainvälisen matkustajaliikenteen markkinoille. Myös tekniset esteet haittaavat syrjimätöntä pääsyä rahtiliikenteen markkinoille.

(19)

Ranskan vientimarkkinaosuus supistui 19,4 prosenttia vuodesta 2005 vuoteen 2010. Supistuminen on jäsenvaltioiden suurimpia, ja lisäksi se ylittää selvästi komission 14 päivänä helmikuuta 2012 hyväksymässä varoitusmekanismia koskevassa kertomuksessa asetetun raja-arvon. Komission yksiköt katsoivat Ranskaa koskevassa perusteellisessa tarkastelussa, että vientimarkkinaosuuksien supistuminen johtuu kustannuskilpailukyvyn ja erityisesti muihin tekijöihin kuin hintaan perustuvan kilpailukyvyn heikkenemisestä. Varsinkin kasvavat yksikkötyökustannukset ovat vähentäneet ranskalaisyritysten kannattavuutta ja rajoittaneet niiden mahdollisuuksia kasvaa, tehdä suorituskyvyn parantamisen kannalta välttämättömiä investointeja ja innovoida. Toimenpiteitä yksityissektorin innovoinnin tukemiseksi olisi seurattava ja täydennettävä toimenpiteillä, joilla pyritään palauttamaan ranskalaisyritysten kannattavuus.

(20)

Ranska on tehnyt useita sitoumuksia Euro Plus -sopimuksen nojalla. Nämä sitoumukset ja vuonna 2011 esitettyjen sitoumusten täytäntöönpano liittyvät työllisyyden edistämiseen, kilpailukyvyn parantamiseen ja julkisen talouden kestävyyden tukemiseen. Komissio on arvioinut Euro Plus -sopimukseen perustuvien sitoumusten täytäntöönpanoa. Tämän arvioinnin tulokset on otettu huomioon suosituksissa.

(21)

Komissio on laatinut eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa kattavan analyysin Ranskan talouspolitiikasta. Se on arvioinut sekä vakausohjelman että kansallisen uudistusohjelman ja esittänyt perusteellisen tarkastelun. Se on ottanut huomioon niiden merkityksen Ranskan finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta sekä sen, ovatko ne EU:n sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen tehostaa antamalla EU:n tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin. Eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä annetut komission suositukset on otettu huomioon jäljempänä esitettävissä suosituksissa 1–5.

(22)

Neuvosto on tämän arvioinnin perusteella tutkinut vakausohjelman ja sen lausunto (6) ilmenee erityisesti jäljempänä esitettävässä suosituksessa 1.

(23)

Neuvosto on tutkinut kansallisen uudistusohjelman ja vakausohjelman komission perusteellisen tarkastelun ja tämän arvioinnin perusteella. Sen asetuksen (EU) N:o 1176/2011 6 artiklan nojalla antamat suositukset ilmenevät erityisesti jäljempänä esitettävistä suosituksista 2, 4 ja 5,

1.

tehostaa julkisen talouden strategiaa ja panee sen täytäntöön sekä toteuttaa vuonna 2012 ja sen jälkeen riittävästi täsmennettyjä tukitoimenpiteitä, erityisesti menopuolen osalta, jotta voidaan varmistaa liiallisen alijäämän korjaaminen vuoteen 2013 mennessä sekä neuvoston liiallista alijäämää koskevan menettelyn yhteydessä antamissa suosituksissa esitettyjen rakenteellisten sopeutustoimien täytäntöönpano; huolehtii sen jälkeen tarvittavista rakenteellisista sopeutustoimista, joiden avulla voidaan edetä riittävässä määrin kohti keskipitkän aikavälin julkisen talouden tavoitetta, myös menojen kasvulle asetettua viitearvoa, ja varmistaa riittävä edistyminen kohti velan supistamiselle asetettua tavoitetta; jatkaa eläkejärjestelmän kestävyyden ja riittävyyden arvioimista ja toteuttaa tarvittaessa lisätoimenpiteitä;

2.

toteuttaa lisäuudistuksia työmarkkinoiden segmentoitumisen vähentämiseksi tarkistamalla yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa ja kansallisten käytänteiden mukaisesti eräitä työsuhdeturvalainsäädännön näkökohtia, jotka liittyvät erityisesti irtisanomisiin; varmistaa edelleen, että mahdolliset vähimmäispalkan mukautukset edistävät työpaikkojen luomista ja parantavat kilpailukykyä; toteuttaa toimenpiteitä lisätäkseen aikuisten osallistumista elinikäiseen oppimiseen;

3.

hyväksyy työmarkkinoita koskevia toimenpiteitä, joilla autetaan ikääntyneitä työntekijöitä pysymään töissä pitempään; parantaa nuorten ja varsinkin pahimman työttömyysuhan alaisten nuorten työllistettävyyttä esimerkiksi lisäämällä ja parantamalla oppisopimuskoulutusjärjestelmiä, jotka vastaavat tehokkaasti nuorten tarpeisiin; tehostaa aktiivista työmarkkinapolitiikkaa ja varmistaa, että julkiset työvoimapalvelut tarjoavat entistä tuloksekkaammin yksilöllistä tukea;

4.

toteuttaa lisätoimenpiteitä yksinkertaisemman ja tasapainoisemman verotusjärjestelmän luomiseksi ja verotuksen painopisteen siirtämiseksi työstä muihin, kasvua ja ulkoista kilpailukykyä vähemmän haittaaviin veromuotoihin, erityisesti ympäristö- ja kulutusveroihin; jatkaa pyrkimyksiä verotukien (erityisesti velkaantumiseen kannustavien verotukien) vähentämiseksi ja yksinkertaistamiseksi; tarkastelee nykyisten alennettujen alv-kantojen vaikutusta kasvuun ja työpaikkojen luomiseen;

5.

jatkaa pyrkimyksiä poistaa säänneltyihin elinkeinoihin ja ammatteihin liittyviä perusteettomia rajoituksia erityisesti palvelujen ja vähittäiskaupan alalla; toteuttaa lisätoimenpiteitä verkkotoimialojen ja erityisesti energian tukkumarkkinoiden vapauttamiseksi, kehittää energiaverkkojen yhteenliitettävyyttä ja helpottaa uusien toimijoiden pääsyä rahtiliikenteen ja kansainvälisen matkustajaliikenteen markkinoille.

24.7.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 219/35

(1)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 26 päivänä maaliskuuta 2010 komission ehdotuksen, jolla käynnistetään uusi työllisyys- ja kasvustrategia, Eurooppa 2020. Strategian lähtökohtana on tehostaa talouspolitiikan yhteensovittamista, ja siinä keskitytään avainalueisiin, joilla tarvitaan toimia Euroopalla kestävän kasvun vauhdittamiseen ja kilpailukyvyn parantamiseen olevien mahdollisuuksien lisäämiseksi.

(2)

Neuvosto antoi 13 päivänä heinäkuuta 2010 suosituksen jäsenvaltioiden ja unionin talouspolitiikan laajoista suuntaviivoista (2010–2014) ja hyväksyi 21 päivänä lokakuuta 2010 päätöksen jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista (2). Yhdessä nämä muodostavat ns. yhdennetyt suuntaviivat. Jäsenvaltioita kehotettiin ottamaan yhdennetyt suuntaviivat huomioon kansallisessa talous- ja työllisyyspolitiikassaan.

(3)

Neuvosto antoi 12 päivänä heinäkuuta 2011 suosituksen (3) Saksan kansallisesta uudistusohjelmasta vuodelta 2011 ja lausunnon Saksan tarkistetusta vakausohjelmasta vuosiksi 2011–2014.

(4)

Komissio hyväksyi 23 päivänä marraskuuta 2011 toisen vuotuisen kasvuselvityksen. Tästä alkoi toinen politiikan yhdennetyn etukäteiskoordinoinnin eurooppalainen ohjausjakso, jonka perusta on Eurooppa 2020 -strategiassa. Komissio hyväksyi 14 päivänä helmikuuta 2012 makrotalouden epätasapainon ennalta ehkäisemisestä ja korjaamisesta 16 päivänä marraskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011 (4) perusteella varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Saksa ei kuulu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu.

5)

Neuvosto antoi 1 päivänä joulukuuta 2011 päätelmät, joissa kehotetaan sosiaalisen suojelun komiteaa esittämään yhdessä työllisyys- ja muiden komiteoiden kanssa näkemyksensä toimista, joita suositellaan Eurooppa 2020 -strategian puitteissa toteutettavan politiikkajakson yhteydessä. Nämä näkemykset ovat osa työllisyyskomitean lausuntoa.

(6)

Euroopan parlamentti on asetuksen (EY) N:o 1466/97 mukaisesti osallistunut asianmukaisesti eurooppalaiseen ohjausjaksoon, ja se on 15 päivänä helmikuuta 2012 hyväksynyt päätöslauselman vuotuisen kasvuselvityksen 2012 työllisyys- ja sosiaalinäkökohdista sekä päätöslauselman osallistumisesta vuotuiseen kasvuselvitykseen 2012.

(7)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 2 päivänä maaliskuuta 2012 rahoitusvakauden turvaamisen, julkisen talouden vakauttamisen ja kasvun vauhdittamisen painopisteet. Se korosti, että on tarpeen jatkaa eriytettyä, kasvua edistävää julkisen talouden vakauttamista, palauttaa normaalit luotonannon edellytykset, edistää kasvua ja kilpailukykyä, puuttua työttömyyteen ja kriisin sosiaalisiin seurauksiin sekä nykyaikaistaa julkishallintoa.

(8)

Lisäksi Eurooppa-neuvosto kehotti 2 päivänä maaliskuuta 2012 Euro Plus -sopimukseen osallistuvia jäsenvaltioita esittämään sitoumuksensa niin ajoissa, että ne voidaan sisällyttää vakaus- tai lähentymisohjelmiin ja kansallisiin uudistusohjelmiin.

(9)

Saksa toimitti vuosia 2012–2016 koskevan vakausohjelmansa 18 päivänä huhtikuuta 2012 sekä vuodeksi 2012 laaditun kansallisen uudistusohjelmansa 12 päivänä huhtikuuta 2012. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(10)

Niiden tietojen mukaan, jotka Saksa esitti liiallista alijäämää koskevan menettelyn yhteydessä antamassaan vuoden 2012 ensimmäisessä ilmoituksessa alijäämä- ja velkatilanteesta vuosina 2008–2011, julkisen talouden alijäämä oli vuonna 2011 pienempi kuin perussopimuksessa asetettu 3 prosentin viitearvo suhteessa BKT:hen. Komission yksiköiden kevään 2012 talousennusteen mukaan julkisen talouden alijäämä pysyy perussopimuksessa asetetun viitearvon alapuolella ja jatkaa pienenemistään ennustejaksolla. Näin ollen ja vakaus- ja kasvusopimuksen säännösten mukaisesti komissio antoi 30 päivänä toukokuuta suosituksen neuvoston päätökseksi, jolla perussopimuksen 126 artiklan 12 kohdan mukaisesti kumotaan päätös liiallisen alijäämän olemassaolosta (5).

(11)

Neuvosto on asetuksen (EY) N:o 1466/97 mukaisen vakausohjelman arvioinnin perusteella sitä mieltä, että julkisen talouden kehitysarvioiden perustana oleva makrotalouden skenaario on realistinen. Vakausohjelmaan sisältyvät julkisen talouden kehitysarviot vuosiksi 2012–2013 vastaavat pitkälti komission yksiköiden kevään 2012 talousennustetta talouskasvun vauhdin ja rakenteen sekä työmarkkinoiden kehityksen osalta. Vakausohjelmassa myöhempien vuosien talouskasvusta esitetyt arviot vastaavat yleisesti ottaen komission yksiköiden arviota Saksan keskipitkän aikavälin potentiaalisesta kasvuvauhdista. Vakausohjelman mukainen julkisen talouden strategian tavoite on päästä julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen jo vuonna 2012 ja saavuttaa käytännöllisesti katsoen tasapainoinen nimellinen rahoitusasema vuodesta 2014 alkaen. Lähtökohtana on vuonna 2011 nimellinen alijäämä, joka on 1,0 prosenttia suhteessa BKT:hen, toisin sanoen perussopimuksessa asetettu 3 prosentin viitearvo suhteessa BKT:hen alitettaisiin jo huomattavasti ennen vuoden 2013 määräaikaa. Vakausohjelmassa täsmennetään, että aikaisempi keskipitkän aikavälin tavoite, ½ prosentin rakenteellinen alijäämä suhteessa BKT:hen (joka tulkitaan kapeaksi vaihteluväliksi 0,5 prosentin ympärillä) vastaa riittävällä tavalla vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia ja merkitsee alijäämää, joka ei ylitä 0,5:tä prosenttia suhteessa BKT:hen. Alijäämä- ja velkatilannetta koskeviin tavoitteisiin kohdistuvia riskejä saattaa syntyä erityisesti, jos käy ilmi, että on tarpeen toteuttaa lisää rahoitussektorin vakauttamiseen tähtääviä toimenpiteitä. Kun otetaan huomioon (uudelleenlaskettu) rakenteellinen rahoitusasema (6), Saksa aikoo pitää kiinni keskipitkän aikavälin tavoitteestaan koko ohjelmakauden ajan, ja näin olisikin toimittava riskinarvioinnin perusteella. Vakausohjelmassa esitettyjen tietojen mukaan ja riskinarviointi sekä päätösperäiset tulopuolen toimenpiteet huomioon ottaen julkisen talouden menojen kasvuvauhti ylittäisi vuonna 2012 vakaus- ja kasvusopimuksessa menojen kasvulle asetetun viitearvon, mutta vastaisi viitearvoa vuonna 2013.

Bruttovelan suunnitellaan vuonna 2012 kasvavan 0,8 prosenttiyksikköä 82 prosenttiin suhteessa BKT:hen, laskevan vuonna 2013 80 prosenttiin suhteessa BKT:hen ja jatkavan sen jälkeen laskuaan. Liiallisen alijäämän korjaamisen jälkeen Saksa on siirtymävaiheessa, ja suunnitelmiensa mukaan se edistyy riittävällä tavalla kohti vakaus- ja kasvusopimuksessa velan supistamiselle asetettua viitearvoa.

(12)

Liittohallitus on toteuttanut toimenpiteitä terveydenhuollon julkisten menojen käytön tehostamiseksi ja esittänyt pitkäaikaishoidon uudistamista. Terveydenhuollon tehokkuutta on pyrittävä parantamaan entisestään, jotta odotetut uudet menolisäykset saataisiin pidettyä kurissa. Ehdotettu pitkäaikaishoidon uudistus on lisäksi riittämätön, jotta sen avulla voitaisiin selviytyä uusista menolisäyksistä. Verotusjärjestelmän tehokkuutta on varaa parantaa. Liittohallitus on oikealla tiellä pyrkiessään täyttämään sitoumuksensa korottaa kasvua edistäviä menoeriä koulutuksen ja tutkimuksen alalla. Edelleen on kuitenkin myös tärkeää, että osavaltiot ja kunnat, jotka vastaavat suurimmasta osasta koulutukseen ja tutkimukseen osoitetuista varoista, huolehtivat varainkäytön asianmukaisuudesta ja tehokkuudesta näillä aloilla. Uuden perustuslaissa säädetyn velkajarrun käyttöönotto on lujittanut Saksan finanssipoliittista kehystä entisestään. Julkisen talouden säännön soveltamisessa ei ole kuitenkaan osavaltioiden tasolla edistytty merkittävästi.

(13)

Rahoitusalalle suunnattu merkittävä julkinen tuki yhdessä alan omien sopeutustoimien ja Saksan talouden elpymisen suotuisien vaikutusten kanssa on vakauttanut alaa kokonaisuudessaan. Vaikka rahoitusalan tilanne on kaiken kaikkiaan suhteellisen vakaa eikä maassa ole luottolamaa, heikkouksia esiintyy edelleen. Ne liittyvät erityisesti eräiden Landesbank-pankkien rakenteellisiin ongelmiin, joita ovat ennen kaikkea elinkelpoisen liiketoimintamallin puute, heikot hallintorakenteet ja haavoittuvuus, joka johtuu voimakkaasta riippuvuudesta tukkurahoituksesta.

(14)

Saksan työmarkkinoiden tilanne on ollut hyvä, kun työllisyys on lisääntynyt ja työttömyys pysynyt kohtuullisena, mutta se ei ole hyödyttänyt kaikkia työmarkkinoille osallistujia samassa määrin eivätkä palkat ole aina nousseet tuottavuuden kasvun tahdissa. Suuren verokiilan aiheuttamat verotukselliset pidäkkeet, jotka johtuvat erityisesti korkeista sosiaaliturvamaksuista, estävät edelleen varsinkin matalapalkkaisten työntekijöiden integroitumista työmarkkinoille. Niin kutsuttujen minityöpaikkojen (Mini-Jobs) laaja käyttö johtaa eläkeoikeuksien vähäiseen kertymään. Sen vuoksi olisi helpotettava siirtymistä minityöpaikoista vakaampiin työsopimuksiin. Hiljattain toteutetulla työmarkkinavälineiden uudistuksella on tarkoitus tukea kaikkien työllistymismahdollisuuksia. Huomattava haaste Saksalle on koulutusjärjestelmän tehokkuuden kehittäminen ja muita heikommassa asemassa olevien ryhmien koulutustulosten parantaminen. Jotta saataisiin lievennettyä väestörakenteen muutoksen kielteisiä vaikutuksia kasvupotentiaaliin, on keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä ehdottoman tärkeää varmistaa ammattitaitoisen työvoiman saatavuus. Eräs huolenaihe on naisten täysiaikaisen työmarkkinoille osallistumisen vähäisyys. Kotitalouden toiseen tulonsaajaan kohdistuvat verotukselliset pidäkkeet sekä kokoaikaisten päivähoitopalvelujen ja kokopäiväkoulujen puute estävät naisia osallistumasta työmarkkinoille.

(15)

Saksassa on käynnissä merkittävä energiajärjestelmän uudistus. Energiajärjestelmän uudistamisen taloudelliset kokonaiskustannukset olisi pidettävä mahdollisimman alhaisina vauhdittamalla kansallisen ja valtioiden rajat ylittävän verkon laajentamista, lisäämällä jatkuvasti ilmastopolitiikan ja uusiutuvia energialähteitä koskevan politiikan kustannustehokkuutta, toteuttamalla päättäväisiä toimia energiatehokkuuden parantamiseksi edelleen ja lisäämällä kilpailua energiamarkkinoilla. Saksan keskeisen maantieteellisen sijainnin vuoksi maan rautatiejärjestelmällä on huomattava vaikutus koko Euroopan rautatiejärjestelmään. Kilpailu rautateiden matkustaja- ja rahtiliikenteen markkinoilla on edelleen hyvin vähäistä, mikä johtuu ennen kaikkea siitä, ettei infrastruktuurin ylläpitäjää ja rautatiealan holdingyhtiötä ole erotettu tehokkaasti toisistaan. Huolimatta viime vuosina mm. palveluista sisämarkkinoilla 12 päivänä joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/123/EY (7) (”palveludirektiivi”) täytäntöönpanon myötä saavutetusta edistyksestä, Saksassa on varaa lisätä vielä kilpailua ja tuottavuuden kasvua eräillä palvelualoilla (esim. rakennusalalla).

(16)

Saksa on tehnyt useita sitoumuksia Euro Plus -sopimuksen nojalla. Nämä sitoumukset ja vuonna 2011 esitettyjen sitoumusten täytäntöönpano liittyvät työllisyyden edistämiseen, kilpailukyvyn parantamiseen, julkisen talouden kestävyyden parantamiseen ja rahoitusjärjestelmän vakauden vahvistamiseen. Komissio on arvioinut Euro Plus -sopimukseen perustuvien sitoumusten täytäntöönpanoa. Arvioinnin tulokset on otettu huomioon jäljempänä esitettävissä suosituksissa.

(17)

Komissio on laatinut eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa kattavan analyysin Saksan talouspolitiikasta. Se on arvioinut vakausohjelman ja kansallisen uudistusohjelman. Se on ottanut huomioon ei vain niiden merkityksen Saksan finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta vaan myös sen, ovatko ne EU:n sääntöjen ja ohjeiden mukaisia ottaen huomioon, että unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen tehostaa antamalla EU:n tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin. Eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä annetut komission suositukset on otettu huomioon jäljempänä esitettävissä suosituksissa 1–4.

(18)

Neuvosto on tämän arvion perusteella tutkinut vakausohjelman, ja sen lausunto (8) ilmenee erityisesti jäljempänä esitettävässä suosituksessa 1,

1.

jatkaa tervettä finanssipolitiikkaa julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteen saavuttamiseksi vuonna 2012; toteuttaa tätä varten julkisen talouden strategiaa suunnitellulla tavalla varmistaen menojen kasvulle asetetun viitearvon noudattamisen sekä riittävän edistymisen kohti velan supistamiselle asetettua viitearvoa; jatkaa kasvua tukevalla vakautusuralla ja toteuttaa lisätoimia terveydenhuollon ja pitkäaikaishoidon julkisten menojen käytön tehostamiseksi ja hyödyntää käyttämättömiä mahdollisuuksia parantaa verotusjärjestelmän tehokkuutta; hyödyntää käytettävissä olevia mahdollisuuksia lisätä ja tehostaa koulutukseen ja tutkimukseen suunnattuja, kasvua edistäviä menoja kaikilla hallinnon tasoilla; saattaa velkajarrun täytäntöönpanon päätökseen yhdenmukaisella tavalla kaikissa osavaltioissa ja huolehtii oikea-aikaisista ja asianmukaisista seurantamenettelyistä ja korjausmekanismeista;

2.

puuttuu rahoitussektorin jäljellä oleviin rakenteellisiin heikkouksiin muun muassa jatkamalla sellaisten Landesbank-pankkien uudelleenjärjestelyä, joilla ei ole riittävästi rahoitettua elinkelpoista liiketoimintamallia, välttäen kuitenkin liiallista velkavivun vähentämistä;

3.

kaventaa erityisesti matalapalkkaisten työntekijöiden suurta verokiilaa ilman talousarviovaikutuksia ja jatkaa erityisesti pitkäaikaistyöttömille suunnattuja asianmukaisia aktivointi- ja integrointitoimenpiteitä; luo edellytykset palkkojen nousulle samassa tahdissa tuottavuuden kasvun kanssa; toteuttaa toimenpiteitä muita heikommassa asemassa olevien ryhmien koulutussaavutusten parantamiseksi erityisesti huolehtimalla yhtäläisten mahdollisuuksien toteutumisesta koulutusjärjestelmässä; poistaa asteittain kotitalouksien toisiin palkansaajiin kohdistuvat verotukselliset pidäkkeet ja lisää kokoaikaisen päivähoidon ja kokopäiväkoulujen saatavuutta;

4.

jatkaa pyrkimyksiä pitää energiajärjestelmän uudistamisen taloudelliset kustannukset mahdollisimman alhaisina esimerkiksi vauhdittamalla kansallisten ja rajatylittävien sähkö- ja kaasuverkkojen laajentamista; huolehtii siitä, että institutionaalinen rakenne takaa tehokkaan kilpailun rautatiemarkkinoilla; toteuttaa toimenpiteitä kilpailun edistämiseksi palvelualoilla, kuten asiantuntijapalvelujen ja tiettyjen käsityöammattien alalla, erityisesti rakennusalalla.

24.7.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 219/38

(1)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 26 päivänä maaliskuuta 2010 komission ehdotuksen käynnistää uusi työllisyys- ja kasvustrategia, Eurooppa 2020. Strategian lähtökohtana on tehostaa talouspolitiikan yhteensovittamista, ja siinä keskitytään avainalueisiin, joilla tarvitaan toimia Euroopalla kestävän kasvun vauhdittamiseen ja kilpailukyvyn parantamiseen olevien mahdollisuuksien lisäämiseksi.

(2)

Neuvosto antoi 13 päivänä heinäkuuta 2010 suosituksen jäsenvaltioiden ja unionin talouspolitiikan laajoista suuntaviivoista (2010–2014) ja hyväksyi 21 päivänä lokakuuta 2010 päätöksen jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista (2). Yhdessä nämä muodostavat ns. yhdennetyt suuntaviivat. Jäsenvaltioita kehotettiin ottamaan yhdennetyt suuntaviivat huomioon kansallisessa talous- ja työllisyyspolitiikassaan.

(3)

Neuvosto antoi 12 päivänä heinäkuuta 2011 suosituksen (3) Kreikan vuoden 2011 kansallisesta uudistusohjelmasta.

(4)

Komissio hyväksyi 23 päivänä marraskuuta 2011 toisen vuotuisen kasvuselvityksen. Tästä alkoi toinen politiikan yhdennetyn etukäteiskoordinoinnin eurooppalainen ohjausjakso, jonka perusta on Eurooppa 2020 -strategiassa.

(5)

Euroopan parlamentti on asetuksen (EY) N:o 1466/97 mukaisesti osallistunut asianmukaisesti eurooppalaiseen ohjausjaksoon, ja se on 15 päivänä helmikuuta 2012 hyväksynyt päätöslauselman vuotuisen kasvuselvityksen 2012 työllisyys- ja sosiaalinäkökohdista sekä päätöslauselman osallistumisesta vuotuiseen kasvuselvitykseen 2012.

(6)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 2 päivänä maaliskuuta 2012 rahoitusvakauden turvaamisen, julkisen talouden vakauttamisen ja kasvun vauhdittamisen painopisteet. Se korosti, että on tarpeen jatkaa eriytettyä, kasvua edistävää julkisen talouden vakauttamista, palauttaa normaalit luotonannon edellytykset, edistää kasvua ja kilpailukykyä, puuttua työttömyyteen ja kriisin sosiaalisiin seurauksiin sekä nykyaikaistaa julkishallintoa.

(7)

Lisäksi Eurooppa-neuvosto kehotti 2 päivänä maaliskuuta 2012 Euro Plus -sopimukseen osallistuvia jäsenvaltioita esittämään sitoumuksensa niin ajoissa, että ne voidaan sisällyttää vakaus- tai lähentymisohjelmiin ja kansallisiin uudistusohjelmiin.

(8)

Kreikka toimitti 12 päivänä huhtikuuta 2012 vuoden 2012 kansallisen uudistusohjelmansa ja puutteelliset tiedot julkista taloutta koskevista suunnitelmistaan, koska keskipitkän aikavälin finanssipoliittista strategiaa päivitetään parhaillaan. Päivitys on tarkoitus saada päätökseen pikaisesti. Kreikan viranomaisia kehotetaan toimittamaan kaikki vakaus- ja kasvusopimuksen ennalta ehkäisevien säännösten mukaisesti edelletyt vakiotaulukot heti kun keskipitkän aikavälin finanssipoliittisen strategian päivitys on saatu päätökseen.

(9)

Euroryhmä sopi 21 päivänä helmikuuta 2012 toisesta Kreikan talouden sopeuttamisohjelmasta. Erityisiä talouspolitiittisia ehtoja koskevassa yhteisymmärryspöytäkirjassa esitettyjen talouspolitiikkojen täytäntöönpano vähentää osaltaan Kreikan julkista velkaa vuoteen 2020 mennessä 117 prosenttiin suhteessa BKT:hen. Euroryhmä sopi myös, että julkinen sektori rahoittaa ohjelmaa 130 miljardilla eurolla vuoteen 2014 saakka ensimmäisessä rahoitusohjelmassa sidottujen määrien lisäksi.

(10)

Erien vapauttaminen perustuu siihen, että noudatetaan määrällisiä tulosindikaattoreita ja annetaan myönteinen arvio edistymisestä niiden arviointiperusteiden noudattamisessa, jotka on asetettu 12 päivänä heinäkuuta 2011 annetussa neuvoston päätöksessä 2011/734/EU, joka on osoitettu Kreikalle julkisen talouden valvonnan syventämiseksi ja jolla vaaditaan Kreikkaa toteuttamaan alijäämää pienentäviä toimenpiteitä, joita pidetään tarpeellisina liiallisen alijäämän tilanteen korjaamiseksi (4) (sellaisena kuin se on muutettuna 8 päivänä marraskuuta 2011 (5) ja 13 päivänä maaliskuuta 2012 (6)) sekä erityisiä talouspoliittisia ehtoja koskevassa yhteisymmärryspöytäkirjassa, joka allekirjoitettiin 14 päivänä maaliskuuta 2012.

(11)

Euroopan rahoitusvakausvälineestä maksettiin Kreikalle uuden rahoitusohjelman ensimmäisen osan (14,5 miljardia euroa) ensimmäinen erä (5,9 miljardia euroa) 19 päivänä maaliskuuta 2012. Kreikka sai myös 1,6 miljardia euroa Kansainväliseltä valuuttarahastolta (IMF). Toukokuuhun 2012 mennessä Kreikka oli saanut 147,5 miljardia euroa virallista rahoitusta ensimmäisen ja toisen ohjelman mukaisesti.

(12)

Vuosina 2010 ja 2011 Kreikka edistyi osittain sopeutusohjelman kunnianhimoisten tavoitteiden täyttämisessä. Ohjelman täytäntöönpanoa vaikeuttivat useat tekijät: poliittinen epävakaus, yhteiskunnallinen levottomuus, hallinnollisiin valmiuksiin liittyvät kysymykset ja pohjimmiltaan taantuma, joka oli ollut paljon ennakoitua syvempi. Merkittäviä julkisen talouden tavoitteita ei saavutettu, mikä johti täydentävien vakauttamistoimenpiteiden toteuttamiseen vuosina 2010 ja 2011. Kreikka onnistui kuitenkin pienentämään merkittävästi julkisen talouden alijäämää vuonna 2009 vallinneesta 15,8 prosentista suhteessa BKT:hen 9,1 prosenttiin vuonna 2011.

(13)

Komissio antoi 18 päivänä huhtikuuta 2012 tiedonannon ”Kasvua Kreikkaan”, jossa korostetaan niitä myönteisiä vaikutuksia, joita talouden sopeuttamisohjelman täysimääräisellä ja tehokkaalla täytäntöönpanolla voi olla kasvun, investointien ja sosiaalisen kehityksen käynnistäjänä. Tiedonannossa muistutetaan, että Kreikka voi saada apua ja käytännön tukea unionin ja euroalueen jäsenyydestään. Siinä korostetaan, että talouden toisessa sopeuttamisohjelmassa esitettyjen uudistusten tarkoituksena on palauttaa Kreikan talous kasvu-uralle ja mahdollistaa työpaikkojen syntyminen sekä luoda oikeudenmukaisempi yhteiskunta. Siinä tuodaan esille, kuinka Kreikka saa käyttöönsä runsaasti taloudellista tukea, ja korostetaan Kreikan kumppaneiden, erityisesti komission, valmiutta esittää keinoja maksimoida alkuvaiheen toimenpiteistä saatava hyöty toimimalla ripeästi ja käyttämällä hyväksi EU:n tukea.

(14)

Talouskriisi ja sitä seuraavat julkisen talouden vakauttamistoimenpiteet ovat vaikuttaneet Kreikan kykyyn saavuttaa Eurooppa 2020 -tavoitteet, erityisesti ne, joilla sosiaalinen suunta. Rakenneuudistukset, varsinkin työmarkkinoilla, useiden alojen vapauttaminen ja lukuisat toimenpiteet liiketoimintaympäristön parantamiseksi edistävät kuitenkin osaltaan kilpailua, kiihdyttävät tuotantoa, lisäävät työllisyyttä ja vähentävät tuotantokustannuksia, mikä osaltaan edistää työllisyyden kasvua ja rajoittaa köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä keskipitkällä aikavälillä. Talouskriisistä huolimatta Kreikka on jatkanut toimia Eurooppa 2020 -ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi.

(15)

Rakennerahastojen strateginen uudelleenohjelmointi on meneillään ja painopisteenä on nuorisotyöllisyyden ja (etenkin pienten ja keskisuurten, pk-yritysten) kilpailukyvyn tukeminen. Uusilla toimenpiteillä lujitetaan toimia työllisyyspassin sekä yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen osa-alueilla ja helpotetaan pk-yritysten rahoituksen saantia.

(16)

Kreikka on tehnyt useita sitoumuksia Euro Plus -sopimuksen nojalla. Nämä sitoumukset ja vuonna 2011 esitettyjen sitoumusten täytäntöönpano liittyvät työllisyyden edistämiseen, kilpailukyvyn ja julkisen talouden kestävyyden parantamiseen sekä rahoitusjärjestelmän vakauden vahvistamiseen,

24.7.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 219/40

(1)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 26 päivänä maaliskuuta 2010 komission ehdotuksen käynnistää uusi työllisyys- ja kasvustrategia, Eurooppa 2020. Strategian lähtökohtana on tehostaa talouspolitiikan yhteensovittamista, ja siinä keskitytään avainalueisiin, joilla tarvitaan toimia Euroopalla kestävän kasvun vauhdittamiseen ja kilpailukyvyn parantamiseen olevien mahdollisuuksien lisäämiseksi.

(2)

Neuvosto antoi 13 päivänä heinäkuuta 2010 suosituksen jäsenvaltioiden ja unionin talouspolitiikan laajoista suuntaviivoista (2010–2014) ja hyväksyi 21 päivänä lokakuuta 2010 päätöksen jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista (3). Yhdessä nämä muodostavat ns. yhdennetyt suuntaviivat. Jäsenvaltioita kehotettiin ottamaan yhdennetyt suuntaviivat huomioon kansallisessa talous- ja työllisyyspolitiikassaan.

(3)

Komissio antoi 12 päivänä heinäkuuta 2011 suosituksen (4) Unkarin vuoden 2011 kansallisesta uudistusohjelmasta ja lausunnon Unkarin tarkistetusta lähentymisohjelmasta vuosiksi 2011–2014.

(4)

Komissio hyväksyi 23 päivänä marraskuuta 2011 toisen vuotuisen kasvuselvityksen. Tästä alkoi toinen politiikan yhdennetyn etukäteiskoordinoinnin eurooppalainen ohjausjakso, jonka perusta on Eurooppa 2020 -strategiassa. Komissio hyväksyi 14 päivänä helmikuuta 2012 asetuksen (EU) N:o 1176/2011 perusteella varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Unkari kuuluu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu.

(5)

Neuvosto antoi 1 päivänä joulukuuta 2011 päätelmät, joissa kehotetaan sosiaalisen suojelun komiteaa esittämään yhdessä työllisyyskomitean ja muiden komiteoiden kanssa näkemyksensä toimista, joita suositellaan Eurooppa 2020 -strategian puitteissa toteutettavan politiikkajakson yhteydessä. Nämä näkemykset ovat osa työllisyyskomitean lausuntoa.

(6)

Euroopan parlamentti on asetuksen (EY) N:o 1466/97 mukaisesti osallistunut asianmukaisesti eurooppalaiseen ohjausjaksoon, ja se on 15 päivänä helmikuuta 2012 hyväksynyt päätöslauselman vuotuisen kasvuselvityksen 2012 työllisyys- ja sosiaalinäkökohdista sekä päätöslauselman osallistumisesta vuotuiseen kasvuselvitykseen 2012.

(7)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 2 päivänä maaliskuuta 2012 rahoitusvakauden turvaamisen, julkisen talouden vakauttamisen ja kasvun vauhdittamisen painopisteet. Se korosti, että on tarpeen jatkaa eriytettyä, kasvua edistävää julkisen talouden vakauttamista, palauttaa normaalit luotonannon edellytykset, edistää kasvua ja kilpailukykyä, puuttua työttömyyteen ja kriisin sosiaalisiin seurauksiin sekä nykyaikaistaa julkishallintoa.

(8)

Euroopan parlamentti ja Unkari vaihtoivat 29 päivänä helmikuuta 2012 näkemyksiä asetuksen (EY) N:o 1466/97 2 -a b artiklan 3 kohdan mukaisesti.

(9)

Lisäksi Eurooppa-neuvosto kehotti 2 päivänä maaliskuuta 2012 Euro Plus -sopimukseen osallistuvia jäsenvaltioita esittämään sitoumuksensa niin ajoissa, että ne voidaan sisällyttää vakaus- tai lähentymisohjelmiin ja kansallisiin uudistusohjelmiin.

(10)

Unkari toimitti vuosia 2012–2015 koskevan lähentymisohjelmansa sekä vuoden 2012 kansallisen uudistusohjelmansa 23 päivänä huhtikuuta 2012. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon. Komissio on myös arvioinut asetuksen (EU) N:o 1176/2011 5 artiklassa tarkoitetussa perusteellisessa tarkastelussa, onko Unkarissa makrotalouden epätasapaino. Komissio totesi perusteellisessa tarkastelussaan, että Unkarissa on makrotalouden ulkoinen ja sisäinen epätasapaino, mutta epätasapaino ei ole liiallinen.

(11)

Neuvosto on asetuksen (EY) N:o 1466/97 mukaisen lähentymisohjelman arvioinnin perusteella sitä mieltä, että ohjelman käsittämien julkisen talouden ennusteiden perustana oleva makrotalouden skenaario on melko optimistinen. Unkarin viranomaisten vuosien 2012 ja 2013 kasvuennusteet ovat noin puoli prosenttiyksikköä suuremmat kuin komission yksikköjen kevään 2012 talousennusteessa. Tämä johtuu siitä, että kotimaista kysyntää koskevat viralliset oletukset ovat optimistisemmat erityisesti vuoden 2013 osalta. Lähentymisohjelmassa esitetyn julkisen talouden strategian tavoitteena on varmistaa liiallisen alijäämän korjaaminen kestävällä tavalla neuvoston asettamaan määräaikaan eli vuoteen 2012 mennessä 13 päivänä maaliskuuta 2012 liiallista alijäämää koskevan menettelyn yhteydessä annetun neuvoston suosituksen mukaisesti. Viralliset alijäämätavoitteet ja suunnitellut julkisen talouden sopeuttamistoimet ovat tuon suosituksen mukaisia. Lähentymisohjelmassa vahvistetaan julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteeksi jo aiemmin asetettu 1,5 prosenttia suhteessa BKT:hen, jonka Unkari aikoo saavuttaa vuoteen 2013 mennessä. Keskipitkän aikavälin tavoite vastaa riittävästi vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia. Kun tarkastellaan (uudelleenlaskettua) julkisen talouden rakenteellista rahoitusasemaa (5), kehitys kohti keskipitkän aikavälin tavoitetta ei vuonna 2013 vaikuta riittävältä komission yksiköiden kevään 2012 talousennusteessa esitetyn arvion perusteella. Tuossa arviossa on otettu huomioon valittuihin säästötoimenpiteisiin liittyvät täytäntöönpanoriskit ja vähemmän optimistinen makrotalouden skenaario.

Julkisten menojen kasvuvauhti, jossa on otettu huomioon harkinnanvaraiset tulopuolen toimenpiteet, vastaa vakaus- ja kasvusopimuksessa menojen kasvulle asetettua viitearvoa vuonna 2013, mutta ei vuosina 2014 ja 2015. Hallituksen suunnitelmien mukaisesti julkista velkaa supistetaan koko ohjelmakauden ajan, ja sen on tarkoitus supistua alle 73 prosentin suhteessa BKT:hen vuonna 2015. Velka ylittää kuitenkin edelleen viitearvoksi asetetun 60 prosenttia suhteessa BKT:hen. Velan supistamiselle asetetun viitearvon osalta Unkari on vuosina 2013–2014 siirtymäkaudella ja lähentymisohjelmalla voidaan varmistaa riittävä edistyminen kohti viitearvoa. Velan supistamiselle asetettu viitearvo voidaan lähentymisohjelman mukaan saavuttaa siirtymäkauden lopussa eli vuonna 2015, millä voidaan osaltaan vähentää kertynyttä ulkoista ja sisäistä velkaantuneisuutta.

(12)

Unkari on hyväksynyt uusia säännöksiä, jotka koskevat perustuslaillisen julkisen talouden ohjauskehyksen täytäntöönpanoa, mutta ohjauskehys ei kuitenkaan ole kaikilta osin vakuuttava. Julkisen talouden keskipitkän aikavälin suunnittelu on vain suuntaa antavaa, finanssipoliittisen neuvoston resurssit eivät ole oikeassa suhteessa neuvostolle äskettäin myönnetyn vahvan veto-oikeuden kanssa, eikä julkista taloutta koskevia tietoja ole riittävästi saatavilla. Tehostamalla julkisen talouden keskipitkän aikavälin suunnittelua ja laajentamalla finanssipoliittisen neuvoston analyyttista toimeksiantoa voitaisiin osaltaan varmistaa, että uusi perustuslaillinen julkisen talouden ohjauskehys voi täyttää tehtävänsä.

(13)

Toimintapolitiikat, joilla on pyritty vähentämään verouudistuksen vaikutuksia matalapalkkaisiin (vähimmäispalkan korottaminen, palkkatukijärjestelmä), eivät ole kyenneet lisäämään työllisyyttä. Sen sijaan toimenpiteet, joilla rohkaistaan naisten osallistumista työmarkkinoille, ovat pieni askel oikeaan suuntaan. Muuttamalla työn verotusta paremmin työllisyyttä tukevaksi ja tehostamalla edelleen toimenpiteitä, joilla rohkaistaan naisia osallistumaan työmarkkinoille erityisesti lisäämällä lastenhoito- ja esikoulupaikkoja, voitaisiin parantaa työllisyysastetta.

(14)

Julkiset työvoimapalvelut on organisoitu uudelleen, minkä johdosta palveluja on supistettu kauttaaltaan. Tämä on vastoin vuonna 2011 suositeltua. Aktiivisen työmarkkinapolitiikan alalla eräät toimenpiteet räätälöityjen palvelujen tarjoamiseksi epäedullisessa asemassa oleville ryhmille esimerkiksi Euroopan sosiaalirahaston ohjelmien puitteissa vaikuttavat uskottavilta ja asianmukaisilta. Sen sijaan eräät muut samoille ryhmille suunnatut toimenpiteet (kuten julkiset työt) eivät todennäköisesti edistä osallistujien sijoittumista avoimille työmarkkinoille. Tarvitaan välittömästi kunnianhimoisia toimia julkisten työvoimapalvelujen tehostamiseksi, ja samalla on säilytettävä sopiva tasapaino julkisten töiden ja muiden aktiivisten työmarkkinatoimenpiteiden rahoituksen välillä, jotta voidaan parantaa työmarkkinoiden toimintaa ja kasvattaa työvoimaan osallistumista. On myös tärkeää lisätä kasvupotentiaalia toteuttamalla työmarkkinoiden rakenteellinen uudistus. Näin voidaan kestävällä tavalla vähentää huomattavasta ulkoisesta ja sisäisestä velasta johtuvia talouden heikkouksia. Kansallista romanien sosiaalisen osallisuuden strategiaa ei ole myöskään sisällytetty kaikkiin politiikkoihin.

(15)

Liiketoimintaympäristön parantamiseen tähtäävät toimenpiteet ovat pääosin oikeasuuntaisia, mutta parantamisen varaa on vielä huomattavasti. Toimenpiteet muualta kuin pankeilta saatavan rahoituksen saannin parantamiseksi ovat oikeasuuntaisia, mutta pieniä ja keskisuuria yrityksiä (pk-yritykset) koskevia toimintatapoja ei edelleenkään ole arvioitu kattavasti. Unkarin tulokset useiden julkishallinnon avoimuutta ja laatua mittaavien indikaattorien osalta ovat hyvin huonot. Julkishallinnon parantaminen auttaisi myös lisäämään instituutioiden ja poliittisen ympäristön vakautta. Tämä voisi puolestaan parantaa suorien ulkomaisten sijoitusten edellytyksiä ja tukisi kansainvälisten nettoinvestointien merkittävän epätasapainon korjaamista: erityisesti uudelleensijoitettujen voittojen osuus supistui dramaattisesti vuosina 2009 ja 2010 osittain kriisin takia mutta myös siksi, että poliittisessa ja julkisen talouden toimintaympäristössä sekä institutionaalisessa ja oikeusjärjestelmässä tehtiin useita kiistanalaisia ja odottamattomia muutoksia. Tutkimuksen ja innovoinnin julkisen rahoituksen viimeaikainen kehitys (vuoden 2010 puolivälistä alkaen) ei vastaa vuoden 2012 kasvuselvityksessä asetettua ensisijaista tavoitetta eli eriytettyä, kasvua tukevaa julkisen talouden vakauttamista.

(16)

Unkarin hallitus on toteuttanut korkeakoulutusta koskevan uudistuksen, jonka yhteydessä on muutettu koulutuksen rakennetta ja rahoitusta. Lisäksi perusopetusta koskevan uuden lainsäädännön eräät piirteet saattavat lisätä koulunkäynnin keskeyttävien määrää ja pahentaa eriytymistä Unkarin koulujärjestelmässä. Myöskään yhtä tärkeään elinikäiseen oppimiseen ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota. Koulutusta on parannettava kaikilla tasoilla, jotta voidaan tehostaa Unkarin työvoiman kilpailukykyä.

(17)

Julkisen liikenteen rakenneuudistus ei ole edistynyt, ja tämä on viime vuosina huomattavasti pahentanut lipsumista julkisen talouden tavoitteista. Suurin osa julkista liikennettä tarjoavien yritysten liikkuvasta kalustosta on tullut tiensä päähän. Lisäämällä sähköverkon rajat ylittävää kapasiteettia voitaisiin mahdollisesti kasvattaa kauppaa naapurimaiden kanssa. Energia-alan kansallisella sääntelyviranomaisella ei ole valtuuksia päättää itsenäisesti omasta rakenteestaan eikä yksinomaista toimivaltaa määrittää verkkotariffeja tai verkko-operaattoreille sallittua tuottoprosenttia. Säänneltyjä hintoja olisi sovellettava vain heikoimmassa asemassa oleviin asiakkaisiin.

(18)

Komissio on laatinut eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa kattavan analyysin Unkarin talouspolitiikasta. Se on arvioinut lähentymisohjelman ja kansallisen uudistusohjelman ja esittänyt perusteellisen tarkastelun. Se on ottanut huomioon ohjelmien merkityksen Unkarin finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta sekä sen, ovatko ne EU:n sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen tehostaa antamalla EU:n tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin. Eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä annetut komission suositukset on otettu huomioon jäljempänä esitettävissä suosituksissa 1–7.

(19)

Neuvosto on tämän arvioinnin perusteella tutkinut lähentymisohjelman, ja sen lausunto (6) ilmenee erityisesti jäljempänä esitettävässä suosituksessa 1.

(20)

Neuvosto on tutkinut kansallisen uudistusohjelman ja lähentymisohjelman komission perusteellisen tarkastelun ja tämän arvioinnin perusteella. Sen asetuksen (EU) N:o 1176/2011 6 artiklan nojalla antamat suositukset ilmenevät erityisesti jäljempänä esitettävistä suosituksista 1, 3, 4 ja 5,

1.

korjaa liiallisen alijäämän kestävällä tavalla vuoteen 2012 mennessä toteuttamalla vuoden 2012 talousarvion ja myöhemmin hyväksytyt vakauttamistoimenpiteet vähentämällä samalla kertaluonteisten toimenpiteiden käyttöä; sen jälkeen määrittää kaikki rakennetoimenpiteet, jotka ovat välttämättömiä liiallisen alijäämän korjaamiseksi kestävällä tavalla sekä riittävän edistymisen varmistamiseksi kohti julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitetta, mukaan lukien menojen kasvulle asetetun viitearvon saavuttaminen, ja varmistaa riittävän edistymisen kohti velan supistamiselle asetettua viitearvoa; varmistaa julkisen velkasuhteen alenemisen myös kertyneen makrotalouden epätasapainon lieventämiseksi;

2.

tarkistaa talouden vakautta koskevaa perustuslaillista lakia sisällyttämällä uudet laskusäännöt sitovaan keskipitkän aikavälin julkisen talouden kehykseen; laajentaa edelleen finanssipoliittisen neuvoston analyyttista toimeksiantoa julkisen talouden avoimuuden lisäämiseksi;

3.

muuttaa työn verotusta paremmin työllisyyttä tukevaksi keventämällä vuosina 2011 ja 2012 toteutettujen veromuutosten vaikutusta matalapalkkaisiin työntekijöihin kestävällä, budjettivaikutuksiltaan neutraalilla tavalla esimerkiksi siirtämällä osan verorasituksesta energiaveroihin ja toistuviin kiinteistöveroihin; tehostaa toimia, joilla rohkaistaan naisten osallistumista työmarkkinoille, erityisesti lisäämällä lastenhoito- ja esikoulupaikkoja;

4.

tehostaa julkisten työvoimapalvelujen valmiuksia parantaa ammattikoulutuksen, työnvälityspalvelujen ja yksilöllisten palvelujen laatua ja tehokkuutta ottaen erityisesti huomioon epäedullisessa asemassa olevat ryhmät; lisää julkisen työllistämisohjelman aktivointiosuutta tarjoamalla tehokasta ammattikoulutusta ja tehokkaita työnvälityspalveluja; panee täytäntöön kansallisen romanien sosiaalisen osallisuuden strategian ja sisällyttää sen muihin politiikkoihin;

5.

toteuttaa toimia hallinnollisen rasituksen vähentämiseksi; varmistaa, että julkiset hankinnat ja lainsäädäntöprosessi edistävät kilpailua markkinoilla, ja huolehtii vakaasta ja liiketoimintaa tukevasta sääntely-ympäristöstä, joka suosii rahoituslaitoksia ja muita yrityksiä, ulkomaiset suorat investoijat mukaan lukien; vähentää verotusta koskevien sääntöjen noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia ja luo yhtiöverotukselle vakaat ja lainmukaiset puitteet, jotka eivät vääristä kilpailua; poistaa suurten vähittäiskauppojen perustamista koskevat aiheettomat rajoitukset; tarjoaa täsmällisesti kohdennettuja kannustinjärjestelmiä, joilla tuetaan innovatiivisia pk-yrityksiä uuden innovaatiostrategian mukaisesti;

6.

laatii ja toteuttaa riittävän rahoituksen varmistamalla kansallisen strategian koulunkäynnin keskeyttämisen vähentämiseksi; varmistaa, että korkeakoulutuksen uudistuksella parannetaan epäedullisessa asemassa olevista ryhmistä tulevien nuorten pääsyä opiskelemaan;

7.

uudistaa julkisen liikennejärjestelmän ja parantaa sen kustannustehokkuutta; lisää energiaverkon rajat ylittävää kapasiteettia, varmistaa energia-alan sääntelyviranomaisen riippumattomuuden ja poistaa vähitellen käytöstä säännellyt energiahinnat.

24.7.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 219/44

(1)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 26 päivänä maaliskuuta 2010 komission ehdotuksen käynnistää uusi työllisyys- ja kasvustrategia, Eurooppa 2020. Strategian lähtökohtana on tehostaa talouspolitiikan yhteensovittamista, ja siinä keskitytään avainalueisiin, joilla tarvitaan toimia Euroopalla kestävän kasvun vauhdittamiseen ja kilpailukyvyn parantamiseen olevien mahdollisuuksien lisäämiseksi.

(2)

Neuvosto antoi 13 päivänä heinäkuuta 2010 suosituksen jäsenvaltioiden ja unionin talouspolitiikan laajoista suuntaviivoista (2010–2014) ja hyväksyi 21 päivänä lokakuuta 2010 päätöksen jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista (2). Yhdessä nämä muodostavat ns. yhdennetyt suuntaviivat. Jäsenvaltioita kehotettiin ottamaan yhdennetyt suuntaviivat huomioon kansallisessa talous- ja työllisyyspolitiikassaan.

(3)

Neuvosto antoi 12 päivänä heinäkuuta 2011 suosituksen (3) Irlannin vuoden 2011 kansallisesta uudistusohjelmasta ja lausuntonsa Irlannin tarkistetusta vakausohjelmasta vuosiksi 2011–2015.

(4)

Komissio hyväksyi 23 päivänä marraskuuta 2011 toisen vuotuisen kasvuselvityksen. Tästä alkoi toinen politiikan yhdennetyn etukäteiskoordinoinnin eurooppalainen ohjausjakso, jonka perusta on Eurooppa 2020 -strategiassa.

(5)

Euroopan parlamentti on asetuksen (EY) N:o 1466/97 mukaisesti osallistunut asianmukaisesti eurooppalaiseen ohjausjaksoon, ja se on 15 päivänä helmikuuta 2012 hyväksynyt päätöslauselman vuotuisen kasvuselvityksen 2012 työllisyys- ja sosiaalinäkökohdista sekä päätöslauselman osallistumisesta vuotuiseen kasvuselvitykseen 2012.

(6)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 2 päivänä maaliskuuta 2012 rahoitusvakauden turvaamisen, julkisen talouden vakauttamisen ja kasvun vauhdittamisen painopisteet. Se korosti, että on tarpeen jatkaa eriytettyä, kasvua edistävää julkisen talouden vakauttamista, palauttaa normaalit luotonannon edellytykset, edistää kasvua ja kilpailukykyä, puuttua työttömyyteen ja kriisin sosiaalisiin seurauksiin sekä nykyaikaistaa julkishallintoa.

(7)

Lisäksi Eurooppa-neuvosto kehotti 2 päivänä maaliskuuta 2012 Euro Plus -sopimukseen osallistuvia jäsenvaltioita esittämään sitoumuksensa niin ajoissa, että ne voidaan sisällyttää vakaus- tai lähentymisohjelmiin ja kansallisiin uudistusohjelmiin.

(8)

Irlanti toimitti vuosia 2012–2015 koskevan vakausohjelmansa sekä vuoden 2012 kansallisen uudistusohjelmansa 27 päivänä huhtikuuta 2012.

(9)

Neuvosto hyväksyi 7 päivänä joulukuuta 2010 täytäntöönpanopäätöksen 2011/77/EU (4) unionin Irlannille vuoden 2013 loppuun saakka myöntämästä rahoitustuesta Euroopan rahoituksenvakautusmekanismin perustamisesta 11 päivänä toukokuuta 2010 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 407/2010 (5) nojalla. Siihen liittyvässä 16 päivänä joulukuuta 2010 allekirjoitetussa yhteisymmärryspöytäkirjassa ja sen myöhemmissä täydennysosissa vahvistetaan ne talouspoliittiset ehdot, joiden perusteella rahoitustukea myönnetään.

(10)

Irlanti on yleisesti ottaen täyttänyt yhteisymmärryspöytäkirjassa määritetyt rahoitustukiohjelman ehdot. Erityisesti vuoden 2011 talousarviossa tavoitteena ollut julkisen talouden 10,6 prosentin alijäämä suhteessa BKT:hen saavutettiin huomattavalla marginaalilla. Vuoden 2012 talousarviossa tavoite on 8,6 prosentin alijäämä suhteessa BKT:hen, mikä vastaa rahoitustukiohjelman enimmäisviitearvoa. Julkisen talouden keskipitkän aikavälin vakauttamissuunnitelmat vastaavat rahoitustukiohjelman mukaisia alijäämän enimmäisviitearvoja, ja vuonna 2015 alijäämän odotetaan alittavan 3 prosenttia suhteessa BKT:hen. Irlannin keskuspankin vuonna 2011 tekemässä vakavaraisuustarkastelussa suunniteltu kotimaisten pankkien pääomapohjan vahvistaminen on saatu käytännössä toteutettua, ja kotimaisten pankkien velkavivun purkaminen eteni kokonaisuudessaan rahoitustukiohjelman tavoitteita nopeammin vuonna 2011. Kilpailukykyä parantavat ja työpaikkojen luomista nopeuttavat rakenneuudistukset ovat edenneet huomattavasti.

(11)

Irlannin talous kääntyi hitaaseen 0,7 prosentin kasvuun vuonna 2011, mikä vastaa pääosin rahoitusohjelman mukaista ennustetta. Kasvu oli vientivetoista ja hyötyi kilpailukyvyn parantumisesta ja vakaasta ulkoisesta kysynnästä. Nettoviennin osuus BKT:n kasvusta oli 4,7 prosenttiyksikköä. Kotimainen kysyntä sen sijaan jatkoi supistumistaan julkisen talouden vakauttamisen, työllisten määrän vähenemisen ja kotitalouksien varallisuusaseman tervehdyttämisen vuoksi. Vuonna 2012 kasvun odotetaan tasaantuvan noin 0,5 prosenttiin epäsuotuisan ulkoisen ympäristön ja edelleen jatkuvan kotimaisen kysynnän sopeuttamisen vuoksi. Kotitalouksien varallisuusaseman ja yritysten taseiden tervehdyttäminen hillitsevät kulutusta ja investointeja keskipitkällä aikavälillä. Vientivetoisen kasvun ennustetaan kiihtyvän 1,9 prosenttiin vuonna 2013 ja 2,8 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä, koska Irlannilla on hyvä väestörakenne, joustavat työmarkkinat ja taloudessa paljon käyttämätöntä kapasiteettia.

(12)

Neuvosto on asetuksen (EY) N:o 1466/97 5 artiklan 1 kohdan mukaisen vakausohjelman arvioinnin perusteella sitä mieltä, että ohjelman ennusteiden perustana oleva makrotalouden skenaario on realistinen. Vakausohjelman kasvuennusteet ovat samankaltaisia kuin komission yksiköiden kevään 2012 talousennusteessa. Vakausohjelmassa esitetyn julkisen talouden strategian tavoitteena on supistaa julkisen talouden alijäämä alle 3 prosentin viitearvon suhteessa BKT:hen vuoden 2015 loppuun mennessä, joka on neuvoston asettama määräaika liiallisen alijäämän korjaamiselle. Vakausohjelmassa alijäämäksi ennakoidaan tällä hetkellä 8,3 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2012 (alle ohjelman tavoitteena olevaa 8,6 prosenttia suhteessa BKT:hen), 7,5 prosenttia vuonna 2013, 4,8 prosenttia vuonna 2014 ja 2,8 prosenttia ohjelmakauden loppuun mennessä vuonna 2015. Tätä tuetaan vakauttamistoimilla, jotka ovat 2,7 prosenttia suhteessa BKT:hen ja jotka toteutetaan vuoden 2012 talousarviossa, ja vuosien 2013–2014 laajoilla vakauttamistoimilla, jotka ovat 3,9 prosenttia suhteessa BKT:hen, ja toistaiseksi vain osittain määritellyillä lisävakauttamistoimilla, jotka ovat 1,1 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2015. Vakausohjelmassa toistetaan julkisen talouden rakenteellisen rahoitusaseman keskipitkän aikavälin talousarviotavoite, joka on 0,5 prosentin alijäämä suhteessa BKT:hen ja jota ei saavuteta ohjelmakauden aikana. Keskipitkän aikavälin tavoite vastaa riittävästi vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia. Julkinen velka ylittää 60 prosenttia suhteessa BKT:hen, ja sen ennustetaan kasvavan vuoden 2011 tasosta eli 108 prosentista 120 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2013 ennen kääntymistään laskuun. Liiallista alijäämää koskevan menettelyn aikana vuoteen 2015 saakka ja sen jälkeen kolmen vuoden ajan Irlanti on siirtymävaiheessa, ja talousarviosuunnitelmien avulla on tarkoitus varmistaa riittävä edistys kohti vakaus- ja kasvusopimuksessa velan supistamiselle asetetun viitearvon saavuttamista.

(13)

Irlanti on tehnyt useita sitoumuksia Euro Plus -sopimuksen nojalla. Nämä sitoumukset liittyvät kilpailukyvyn parantamiseen, työllisyyden edistämiseen, julkisen talouden kestävyyden parantamiseen ja rahoitusjärjestelmän vakauden vahvistamiseen,

24.7.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 219/46

(1)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 26 päivänä maaliskuuta 2010 komission ehdotuksen, jolla käynnistetään uusi työllisyys- ja kasvustrategia, Eurooppa 2020. Strategian lähtökohtana on tehostaa talouspolitiikan yhteensovittamista, ja siinä keskitytään avainalueisiin, joilla tarvitaan toimia Euroopan kestävän kasvun vauhdittamiseen ja kilpailukyvyn parantamiseen olevien mahdollisuuksien lisäämiseksi.

(2)

Neuvosto antoi 13 päivänä heinäkuuta 2010 suosituksen jäsenvaltioiden ja unionin talouspolitiikan laajoista suuntaviivoista (2010–2014) ja hyväksyi 21 päivänä lokakuuta 2010 päätöksen jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista (3). Yhdessä nämä muodostavat ns. yhdennetyt suuntaviivat. Jäsenvaltioita kehotettiin ottamaan yhdennetyt suuntaviivat huomioon kansallisessa talous- ja työllisyyspolitiikassaan.

(3)

Neuvosto antoi 12 päivänä heinäkuuta 2011 suosituksen (4) Italian vuoden 2011 kansallisesta uudistusohjelmasta ja lausunnon Italian tarkistetusta vakausohjelmasta vuosiksi 2011–2014.

(4)

Komissio hyväksyi 23 päivänä marraskuuta 2011 toisen vuotuisen kasvuselvityksen. Tästä alkoi toinen politiikan yhdennetyn etukäteiskoordinoinnin eurooppalainen ohjausjakso, jonka perusta on Eurooppa 2020 -strategiassa. Komissio hyväksyi 14 päivänä helmikuuta 2012 asetuksen (EU) N:o 1176/2011 perusteella varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Italia kuuluu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu.

(5)

Neuvosto antoi 1 päivänä joulukuuta 2011 päätelmät, joissa kehotetaan sosiaalisen suojelun komiteaa esittämään yhdessä työllisyyskomitean ja muiden komiteoiden kanssa näkemyksensä toimista, joita suositellaan Eurooppa 2020 -strategian puitteissa toteutettavan politiikkajakson yhteydessä. Nämä näkemykset ovat osa työllisyyskomitean lausuntoa.

(6)

Euroopan parlamentti on asetuksen (EY) N:o 1466/97 mukaisesti osallistunut asianmukaisesti eurooppalaiseen ohjausjaksoon, ja se on 15 päivänä helmikuuta 2012 hyväksynyt päätöslauselman vuotuisen kasvuselvityksen 2012 työllisyys- ja sosiaalinäkökohdista sekä päätöslauselman osallistumisesta vuotuiseen kasvuselvitykseen 2012.

(7)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 2 päivänä maaliskuuta 2012 rahoitusvakauden turvaamisen, julkisen talouden vakauttamisen ja kasvun vauhdittamisen painopisteet. Se korosti, että on tarpeen jatkaa eriytettyä, kasvua edistävää julkisen talouden vakauttamista, palauttaa normaalit luotonannon edellytykset, edistää kasvua ja kilpailukykyä, puuttua työttömyyteen ja kriisin sosiaalisiin seurauksiin sekä nykyaikaistaa julkishallintoa.

(8)

Lisäksi Eurooppa-neuvosto kehotti 2 päivänä maaliskuuta 2012 Euro Plus -sopimukseen osallistuvia jäsenvaltioita esittämään sitoumuksensa niin ajoissa, että ne voidaan sisällyttää vakaus- tai lähentymisohjelmiin ja kansallisiin uudistusohjelmiin.

(9)

Italia toimitti vuosia 2012–2015 koskevan vakausohjelmansa sekä vuoden 2012 kansallisen uudistusohjelmansa 30 päivänä huhtikuuta 2012. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon. Komissio on myös arvioinut asetuksen (EU) N:o 1176/2011 5 artiklassa tarkoitetussa perusteellisessa tarkastelussa, onko Italiassa makrotalouden epätasapaino. Komissio totesi perusteellisessa tarkastelussaan, että Italiassa on epätasapaino, mutta se ei ole liiallinen. Vaikka julkista velkaa tarkkaillaan jo tiiviisti vakaus- ja kasvusopimuksen perusteella, makrotalouden kehitykseen on viennin suorituskyvyn osalta kiinnitettävä huomiota talouden toimintaan kohdistuvan kielteisten vaikutusten riskin pienentämiseksi.

(10)

Neuvosto on asetuksen (EY) N:o 1466/97 5 artiklan 1 kohdan mukaisen vakausohjelman arvioinnin perusteella sitä mieltä, että mainitun ohjelman perustana oleva makrotalouden skenaario on realistinen vuoden 2012 osalta, jos oletetaan, ettei rahoitusmarkkinoiden tilanne heikkene edelleen. Komission yksiköiden kevään 2012 talousennusteen mukaisesti odotetaan, että kokonaistuotanto supistuu jyrkästi vuonna 2012 ja elpyy vähitellen vuonna 2013. Liiallista alijäämää koskevan menettelyn mukaisesti vakausohjelmassa esitetyn julkisen talouden strategian tavoitteena on supistaa julkisen talouden alijäämä alle perussopimuksen mukaisen viitearvon, joka on 3 prosenttia suhteessa BKT:hen vuoteen 2012 mennessä. Tavoite on tarkoitus saavuttaa hillitsemällä edelleen menoja ja lisäämällä tuloja. Liiallisen alijäämän korjaamisen jälkeen vakausohjelmassa vahvistetaan julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoite, joka on rakenteellisesti tasapainoinen julkisen talouden rahoitusasema suhteessa BKT:hen, mikä vastaa riittävästi vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia. Italia pyrkii saavuttamaan tämän vuonna 2013, eli vuotta ennen edellisessä vakausohjelmassa asetettua tavoiteaikaa, jo vuosina 2010–2011 hyväksytyillä toimilla. Kun otetaan huomioon (uudelleenlaskettu) julkisen talouden rakenteellinen rahoitusasema (5), vuosiksi 2010–2012 suunnitellut keskimääräiset vuotuiset julkisen talouden toimet ovat reilusti yli 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen eli ne ylittävät liiallista alijäämää koskevan menettelyn puitteissa esitetyn neuvoston suosituksen. Suunniteltu rakenteellinen sopeutusvauhti vuonna 2013 riittää Italian keskipitkän aikavälin tavoitteiden saavuttamiseen kyseisenä vuonna, ja julkisten menojen suunniteltu kasvu vastaa menojen kasvulle vakaus- ja kasvusopimuksessa asetettua viitearvoa, kun otetaan huomioon harkinnanvaraiset tulopuolen toimenpiteet.

Vakausohjelmassa ennustetaan, että julkisen talouden velkasuhde saavuttaa huippunsa vuonna 2012 ja alkaa supistua sen jälkeen kiihtyvää vauhtia perusylijäämän kasvaessa. Italia on vuosina 2013 ja 2014 siirtymävaiheessa. Sen julkista taloutta koskevien suunnitelmien avulla varmistettaisiin riittävä edistys kohti velan supistamiselle asetetun viitearvon saavuttamista, mikä on vahvistettu myös komission yksiköiden kevään 2012 talousennusteessa. Suunnitelmien mukaisesti velan supistumiselle asetettu tavoite saavutetaan siirtymäkauden lopussa (vuonna 2015). Edellä mainitun alijäämän ja velan toteutuman saavuttaminen edellyttää, että vuosina 2010–2011 hyväksytyt korjaustoimenpiteet pannaan tiukasti ja täysimääräisesti täytäntöön.

(11)

Julkisen talouden kehyksen osalta voidaan todeta, että Italian parlamentti hyväksyi lakiesityksen, jolla tasapainoisen talousarvion sääntö sisällytetään Italian perustuslakiin. Täytäntöönpanolainsäädäntö on tarpeen, jotta voidaan määrittää säännön olennaiset piirteet, ts. yksityiskohtaiset soveltamista koskevat järjestelyt, asianmukaiset korjausmekanismit ja poikkeuslausekkeet sekä eri hallintotasojen välinen tarpeellinen koordinointi. Hallitus on sitoutunut toteuttamaan julkisten menojen tehokkuuden ja laadun kestävään parantamiseen tähtäävää ohjelmaa hallinnon kaikkia tasoja koskevien perusteellisten menoarvioiden avulla. Menoarvioiden avulla olisi myös oltava mahdollista asettaa kasvua edistävät menot etusijalle. Samoin rakennerahastojen käyttöä ollaan kohdentamassa uudelleen maaliskuussa 2011 toteutettujen toimenpiteiden ja marraskuussa 2011 hyväksytyn koheesiotoimenpiteitä koskevan suunnitelman avulla. Tavoitteena on myös nopeuttaa rakennerahastovarojen käyttöastetta. Hallintokapasiteetin puutteet erityisesti lähentymisalueilla vaikeuttavat kuitenkin yhä varojen käyttöä.

(12)

Verojärjestelmän rakenne sekä veronkierron ja pimeän työn yleisyys ovat vaikuttaneet kielteisesti maan talouden suorituskykyyn. Myös monenlaiset verotuet ja monimutkaiset, raskaat hallinnolliset menettelyt heikentävät verosäännösten noudattamista ja valvontaa. Verotaakan painopisteen osittainen siirtäminen tuotannontekijöistä kulutukseen ja kiinteistöihin jo hyväksytyissä lainsäädännöllisissä uudistuksissa on tärkeä ensimmäinen askel saatettaessa verojärjestelmä kasvua edistäväksi, mutta tämänsuuntaisia toimia tarvitaan edelleen ottaen kuitenkin huomioon jakaumavaikutus.

(13)

Kesäkuussa 2011 tehty työmarkkinaosapuolten sopimus, jonka tarkoituksena on uudistaa palkkaneuvotteluja koskevia puitteita, on vahvistettu lainsäädännössä. Sen tavoitteena on mahdollistaa yritystason sopimusten laajempi käyttö ja ottaa tiettyjen tuotantotoimien tarpeet paremmin huomioon, ja tätä olisi seurattava. Nimellisten yksikkötyökustannusten nousu kauppakumppaneita enemmän on vaikuttanut siihen, että Italia on menettänyt kilpailukykyään. Tämän kysymyksen ratkaisemiseksi palkkaneuvottelujärjestelmää olisi uudistettava edelleen sallimalla joustavammat järjestelyt myös kansallisella toimialatasolla. Italian hallitus ehdotti huhtikuussa 2012 kattavaa työmarkkinauudistusta, jolla puututaan maan työmarkkinoiden pitkäaikaisiin haasteisiin, mukaan lukien sen lohkoutuminen. Uudistus on hyväksyttävä mahdollisimman pikaisesti ja varmistettava, että sen tavoite ja kattavuus vastaavat Italian työmarkkinoiden asettamaa haastetta. Työllisyyspalvelujärjestelmän vapauttamisen laajuutta ja tehokkuutta olisi tarkkailtava tiiviisti.

(14)

Vaikka naisten työllisyyttä on pyritty parantamaan ensi sijassa kohdennettujen verokannustimien avulla, italialaisten naisten työllisyysaste (46,5 prosenttia vuonna 2011) on huomattavasti alhaisempi kuin EU-27:n keskiarvo (58,5 prosenttia vuonna 2011). Lisätoimia tarvitaan lasten- ja vanhustenhoitopalvelujen lisäämiseksi. Haaste on erityisen suuri yksityissektorilla toimivien ikääntyneiden naistyöntekijöiden osalta, sillä naisten eläkeikä nousee viidellä vuodella vuosina 2012–2018.

(15)

Italian nuorisotyöttömyys oli keskimäärin 29,1 prosenttia vuonna 2011 ja nousi edelleen vuoden 2012 alkukuukausina. Erityisesti korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden työttömyysaste on Italiassa korkea. Lisäksi hankittujen taitojen ja työmarkkinoilla tarvittavien taitojen välillä on epäsuhta. Oppisopimuskoulutuksen edistäminen pääasiallisena porttina työmarkkinoille on tervetullut aloite, mutta sitä on vahvistettava asianmukaisin toimenpitein, joita ovat esimerkiksi uusi ammatti- ja koulutusvaatimusten järjestelmä ja pätevyydenvahvistamisjärjestelmät. Komissio on perustanut toimiryhmän, jonka tehtävänä on kohdentaa uudelleen koheesiovarat nuorten työllisyyttä ja pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) kehitystä tukeviin toimenpiteisiin.

(16)

Koulun keskeyttämisasteella, joka on 18,8 prosenttia kansallisesti mutta jossa on suuria alueellisia vaihteluja, on kielteisiä vaikutuksia nuorisotyöttömyyteen. Kohdennetumpia yhteen sovitettuja toimia tarvitaan vastaamaan koulun keskeyttämistä koskevaan haasteeseen siten, että yhdistetään ennaltaehkäiseviä, korjaavia ja korvaavia toimenpiteitä. Korkea-asteen koulutusjärjestelmän suorituskyvyn heikkouteen olisi puututtava esimerkiksi toteuttamalla vuoden 2010 yliopistouudistus täysimääräisesti ja luomalla vahvempi kytkös yliopistojen tulosten ja julkisten varojen jaon välille.

(17)

Italia on hyväksynyt tärkeitä toimenpiteitä palvelujen, erityisesti asiantuntijapalvelujen, vapauttamiseksi kilpailulle ja kilpailun parantamiseksi verkkotoimialoilla. Energia- ja liikennealoilla on kuitenkin yhä monia haasteita. Tämä koskee erityisesti rautatie- ja satama-aloja, joilla on edelleen merkittäviä infrastruktuuriin ja markkinoihin liittyviä pullonkauloja.

(18)

Vaikka eräitä toimenpiteitä on jo hyväksytty hallinnon yksinkertaistamisen edistämiseksi, liiketoimintaympäristö on yhä monimutkainen Italiassa. Erityisesti oikeusjärjestelmän resurssien käyttö, menettelyt ja institutionaalinen organisointi ovat tehottomia. Nämä puutteet ilmenevät Italian siviilioikeuslaitoksen heikkona suorituskykynä, mistä ovat osoituksena erityisesti asioiden erittäin pitkä käsittelyaika ja ruuhkautuminen.

(19)

Pk-yritysten rahoituksen saanti on vaikeaa ja riskipääomaintensiteetti on alhainen. Joulukuussa 2011 otettiin käyttöön uutta yrityspääomaa koskeva verovähennys. Sen perusteella yritykset voivat vähentää uusien pääomanlisäysten nimellisen tuoton verotettavista tuloista. Tämän odotetaan helpottavan pk-yritysten koon kasvattamista ja investointeja innovointiin. Vaikka yksityisen tutkimus- ja kehitystyön (T&K) edistämiseksi on toteutettu joitain toimenpiteitä, joista mainittakoon erityisesti yritysten tutkimusinvestointien verohyvityksen jälleenrahoitus, investointi-intensiteetti on alhainen ja innovatiivisten hankkeiden toteuttaminen heikkoa.

(20)

Italia on tehnyt useita sitoumuksia Euro Plus -sopimuksen nojalla. Nämä sitoumukset ja viime vuonna esitettyjen sitoumusten täytäntöönpano liittyvät työllisyyden edistämiseen, kilpailukyvyn parantamiseen, julkisen talouden kestävyyden parantamiseen ja rahoitusjärjestelmän vakauden vahvistamiseen. Komissio on arvioinut Euro Plus -sopimukseen perustuvien sitoumusten täytäntöönpanoa. Arvioinnin tulokset on otettu huomioon jäljempänä esitettävissä suosituksissa.

(21)

Komissio on laatinut eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa kattavan analyysin Italian talouspolitiikasta. Se on arvioinut sekä vakausohjelman että kansallisen uudistusohjelman ja esittänyt perusteellisen tarkastelun. Se on ottanut huomioon ei vain niiden merkityksen Italian finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta vaan myös sen, ovatko ne EU:n sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen tehostaa antamalla EU:n tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin. Eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä annetut komission suositukset on otettu huomioon jäljempänä esitettävissä suosituksissa 1–6.

(22)

Neuvosto on tämän arvion perusteella tutkinut Italian vakausohjelman, ja sen lausunto (6) ilmenee erityisesti jäljempänä esitettävässä suosituksessa 1.

(23)

Neuvosto on tutkinut Italian vuoden 2012 kansallisen uudistusohjelman ja sen vakausohjelman komission perusteellisen tarkastelun ja tämän arvioinnin perusteella. Sen asetuksen (EU) N:o 1176/2011 6 artiklan nojalla antamat suositukset ilmenevät erityisesti jäljempänä esitettävistä suosituksista 1, 4, 5 ja 6,

1.

toteuttaa julkisen talouden strategian ja varmistaa, että liiallinen alijäämä korjataan vuonna 2012; varmistaa suunnitellut rakenteelliset perusylijäämät, jotta julkinen velka suhteessa BKT:hen saadaan laskuun vuoteen 2013 mennessä; huolehtii riittävästä edistymisestä kohti julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitetta, saavuttaa myös menojen kasvulle asetetun viitearvon ja etenee riittävästi kohti velan supistamiselle asetettua tavoitetta;

2.

varmistaa, että perustuslaissa olevan tasapainoisen talousarvion säännön keskeisten piirteiden määrittäminen täytäntöönpanolainsäädännössä, mukaan lukien hallinnon eri tasojen välinen asianmukainen koordinointi, on johdonmukainen EU:n puitteiden kanssa; toteuttaa julkisten menojen tehokkuuden ja laadun kestävään parantamiseen tähtäävää ohjelmaa suunniteltujen menoarvioiden avulla ja panemalla täytäntöön vuonna 2011 hyväksytyn koheesiotoimenpiteitä koskevan suunnitelman, jonka tarkoituksena on parantaa EU:n rahastojen käyttöastetta ja hallinnointia erityisesti Etelä-Italiassa;

3.

toteuttaa lisätoimia nuorisotyöttömyyden poistamiseksi, myös parantamalla työmarkkinoiden tarpeita vastaavaa koulutusta ja helpottamalla siirtymistä työelämään esimerkiksi edistämällä yritysten perustamista ja luomalla kannusteita työntekijöiden palkkaamiseen; panee täytäntöön ammattitaidon ja -pätevyyden kansallisen tunnustamisjärjestelmän työvoiman liikkuvuuden edistämiseksi; ryhtyy toimenpiteisiin korkea-asteen koulutuksen ja koulunkäynnin keskeyttämisen vähentämiseksi;

4.

hyväksyy työmarkkinauudistuksen ensisijaisena toimenpiteenä työmarkkinoiden lohkoutumisen korjaamiseksi ja yhtenäisen työttömyysturvajärjestelmän perustamiseksi; ryhtyy lisätoimiin, joilla edistetään naisten osallistumista työmarkkinoille, erityisesti tarjoamalla lasten- ja vanhustenhoitopalveluja; seuraa ja tarvittaessa vahvistaa uuden palkanmuodostuskehyksen toteuttamista palkkojen nousun ja tuottavuuden yhdenmukaisen kehityksen edistämiseksi toimiala- ja yritystasolla;

5.

jatkaa veronkierron torjuntaa; jatkaa harmaan talouden ja pimeän työn torjuntaa esimerkiksi lisäämällä tarkastuksia ja valvontaa; ryhtyy toimenpiteisiin veropoikkeusten, verovähennysten ja alennettujen alv-kantojen soveltamisalan pienentämiseksi ja verosäännösten yksinkertaistamiseksi; toteuttaa lisätoimenpiteitä verotaakan painopisteen siirtämiseksi pääomasta ja työvoimasta kiinteistöihin ja kulutukseen sekä ympäristöön;

6.

toteuttaa hyväksytyt palvelualan vapauttamis- ja yksinkertaistamistoimenpiteet; jatkaa toimia verkkotoimialojen markkinoille pääsyn edistämiseksi sekä infrastruktuurikapasiteetin ja liitäntäverkkojen parantamiseksi; yksinkertaistaa edelleen yritysten sääntelykehystä ja parantaa hallinnollista kapasiteettia; parantaa rahoitusvälineiden, erityisesti pääoman, saatavuutta kasvavien yritysten ja innovoinnin rahoittamiseksi; panee täytäntöön siviilioikeusjärjestelmän suunnitellun uudelleenorganisoinnin ja edistää vaihtoehtoisten riitojenratkaisumenettelyjen käyttöä.

24.7.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 219/50

(1)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 26 päivänä maaliskuuta 2010 komission ehdotuksen, jolla käynnistetään uusi työllisyys- ja kasvustrategia, Eurooppa 2020. Strategian lähtökohtana on tehostaa talouspolitiikan yhteensovittamista, ja siinä keskitytään avainalueisiin, joilla tarvitaan toimia Euroopalla kestävän kasvun vauhdittamiseen ja kilpailukyvyn parantamiseen olevien mahdollisuuksien lisäämiseksi.

(2)

Neuvosto antoi 13 päivänä heinäkuuta 2010 suosituksen jäsenvaltioiden ja unionin talouspolitiikan laajoista suuntaviivoista (2010–2014) ja hyväksyi 21 päivänä lokakuuta 2010 päätöksen jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista (2). Yhdessä nämä muodostavat ns. yhdennetyt suuntaviivat. Jäsenvaltioita kehotettiin ottamaan yhdennetyt suuntaviivat huomioon kansallisessa talous- ja työllisyyspolitiikassaan.

(3)

Neuvosto antoi 12 päivänä heinäkuuta 2011 suosituksen (3) Latvian vuoden 2011 kansallisesta uudistusohjelmasta ja lausunnon Latvian tarkistetusta lähentymisohjelmasta vuosille 2011–2014.

(4)

Komissio hyväksyi 23 päivänä marraskuuta 2011 toisen vuotuisen kasvuselvityksen. Tästä alkoi toinen politiikan yhdennetyn etukäteiskoordinoinnin eurooppalainen ohjausjakso, jonka perusta on Eurooppa 2020 -strategiassa. Komissio hyväksyi 14 päivänä helmikuuta 2012 makrotalouden epätasapainon ennalta ehkäisemisestä ja korjaamisesta 16 päivänä marraskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011 (4) nojalla varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Latvia ei kuulu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu.

(5)

Neuvosto antoi 1 päivänä joulukuuta 2011 päätelmät, joissa kehotetaan sosiaalisen suojelun komiteaa esittämään yhdessä työllisyyskomitean ja muiden komiteoiden kanssa näkemyksensä toimista, joita suositellaan Eurooppa 2020 -strategian puitteissa toteutettavan politiikkajakson yhteydessä. Nämä näkemykset ovat osa työllisyyskomitean lausuntoa.

(6)

Latvia on vuonna 2011 täyttänyt useimmat päätöksen 2009/290/EY (5) mukaisen keskipitkän ajan rahoitustukiohjelman edellytykset. Komissio saattoi 21 päivänä joulukuuta 2011 päätökseen Latvian maksutaseohjelman nojalla tehdyn viidennen ja viimeisen tarkistuksen, jossa annettiin positiivinen yleisarvio hallituksen edistymisestä julkisen talouden, finanssipolitiikan ja rakenteellisissa uudistuksissa. Keskipitkän ajan ohjelma päättyi tammikuussa 2012. Mainitun ohjelman päättymisen jälkeen Latviaan kohdistetaan ohjelman jälkeistä valvontaa. Tämä valvonta kuuluu olennaisena osana käytössä oleviin menettelyihin ja valvontamekanismeihin, ja sillä pyritään seuraamaan tarkasti riskejä, jotka saattaisivat vaarantaa makrotalouden vakauden ja siten vaikuttaa takaisinmaksukykyyn. Ohjelman jälkeinen valvonta jatkuu siihen saakka, kunnes suuri osuus lainoista (noin 70 prosenttia) on maksettu takaisin.

(7)

Euroopan parlamentti on asetuksen (EY) N:o 1466/97 mukaisesti osallistunut asianmukaisesti eurooppalaiseen ohjausjaksoon, ja se on 15 päivänä helmikuuta 2012 hyväksynyt päätöslauselman vuotuisen kasvuselvityksen 2012 työllisyys- ja sosiaalinäkökohdista sekä päätöslauselman osallistumisesta vuotuiseen kasvuselvitykseen 2012.

(8)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 2 päivänä maaliskuuta 2012 rahoitusvakauden varmistamisen, julkisen talouden vakauttamisen ja rakenneuudistuksen painopisteet. Se korosti, että on tarpeen jatkaa eriytettyä, kasvua edistävää julkisen talouden vakauttamista, palauttaa normaalit luotonannon edellytykset, edistää kasvua ja kilpailukykyä, puuttua työttömyyteen ja kriisin sosiaalisiin seurauksiin sekä nykyaikaistaa julkishallintoa.

(9)

Lisäksi Eurooppa-neuvosto kehotti 2 päivänä maaliskuuta 2012 Euro Plus -sopimukseen osallistuvia jäsenvaltioita esittämään sitoumuksensa niin ajoissa, että ne voidaan sisällyttää vakaus- tai lähentymisohjelmiin ja kansallisiin uudistusohjelmiin.

(10)

Latvia toimitti 30 päivänä huhtikuuta 2012 lähentymisohjelmansa, joka koskee vuosia 2012–2015, ja vuoden 2012 kansallisen uudistusohjelmansa. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on pystytty ottamaan huomioon.

(11)

Neuvosto on asetuksen (EY) N:o 1466/97 mukaisen vuoden 2012 lähentymisohjelman arvioinnin perusteella sitä mieltä, että julkisen talouden kehitysarvioiden perustana oleva makrotalouden skenaario vuodeksi 2012 on varovainen, kun otetaan huomioon kaikki käytettävissä olevat tiedot, ja vuodeksi 2013 uskottava. Ohjelman mukaisessa skenaariossa makrotalouden ennusteet vuodeksi 2012 ovat hyvin lähellä komission yksiköiden kevään 2012 talousennustetta (kokonaistuotannon kasvuennusteet ovat ohjelman skenaariossa 2,0 prosenttia ja komission yksiköiden ennusteessa 2,2 prosenttia). Viimeaikaiset taloudelliset tiedot kuitenkin viittaavat siihen, että toteutuma voi ylittää ennusteet. Lähentymisohjelmassa esitetyllä julkisen talouden strategialla pyritään korjaamaan liiallinen alijäämä vuoteen 2012 mennessä ja lähentymään julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitetta lähentymisohjelman kauden loppuun mennessä. Vuoden 2012–2015 lähentymisohjelmassa keskipitkän aikavälin tavoite on muutettu –1,0 prosentista –0,5 prosenttiin suhteessa BKT:hen. Keskipitkän aikavälin uusi tavoite vastaa asianmukaisesti vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia. Suunniteltu kokonaisalijäämä vuonna 2012 on liiallisen alijäämän korjaamiselle 7 päivänä heinäkuuta 2009 annetussa neuvoston suosituksessa asetetun määräajan mukainen. Vuoden 2013 osalta ohjelman tavoitteena on kokonaisalijäämä, joka on 1,4 prosenttia suhteessa BKT:hen, mutta suunniteltuja menoleikkauksia ei vielä täysimääräisesti tueta toimenpiteillä. (Uudelleenlasketun) rakenteellisen rahoitusaseman (6) perusteella Latvia lähestyy keskipitkän aikavälin tavoitettaan lähentymisohjelman kauden loppuun mennessä vuonna 2015. Vaikka uudelleenlasketut tiedot viittaavat siihen, että lähentymisohjelman kauden loppuvuosina keskipitkän aikavälin rakenteellisen tavoitteen savuttamisessa edistytään alle 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen, suunnitellulla menojen hillitsemisellä varmistettaisiin, että valtion menojen kasvu olisi päätösperusteiset tulopuolen toimenpiteet huomioon ottaen vakaus- ja kasvusopimuksen menoja koskevan viitearvon mukaiset.

Samanaikaisesti sellaiset parlamentin 24 päivänä toukokuuta hyväksymät veromuutokset vuoden 2012 toiselta vuosipuoliskolta, jotka eivät vielä käy ilmi lähentymisohjelman mukaisesta skenaariosta mutta jotka esitetään lähentymisohjelman toimittamisen yhteydessä jätetyssä kirjeessä, saattavat vaarantaa tavoitteiden saavuttamisen vuonna 2013 ja sen jälkeen. Yleinen julkisen talouden velkasuhde on alle 60 prosenttia suhteessa BKT:hen. Se kasvaa 42,6 prosentista suhteessa BKT:hen vuonna 2011 46,7 prosenttiin vuonna 2014, kun viranomaiset ennakkorahoittavat vuosina 2014–2015 erääntyviä kansainväliseen rahoitustukeen liittyviä suuria takaisinmaksuja, ja laskee 38,9 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2015, kun takaisinmaksut on suoritettu.

(12)

Latvian olisi jatkettava strategiaa verotuksen painopisteen siirtämiseksi työvoimasta kulutukseen, omaisuuteen sekä luonnonvarojen ja muiden resurssien käyttöön samalla, kun rakenteellista tasapainoa parannetaan. Pienipalkkaisiin työntekijöihin kohdistuva suhteellisen suuri verorasitus ja laittoman työn suuri osuus viittaavat siihen, että tarvitaan asianmukaista työmarkkinapolitiikkaa sekä vero- ja etuusjärjestelmien tarkistamista. Myös harmaan talouden vastaisia toimia olisi syytä lisätä. Ympäristöverot ovat edelleen suhteellisen kehittymättömiä, ja niissä selvästi vallitsevina ovat moottoripolttoaineverot, kun taas muiden energialähteiden, ympäristön pilaamisen ja luonnonvarojen käytön verotus on alle EU:n keskitason. Veropohjan laajentaminen muihin ympäristöverolähteisiin, erityisesti ympäristön pilaamiseen, sekä energialähteiden laajapohjaisempi verottaminen auttaisivat ympäristötavoitteiden saavuttamisessa ja mahdollistaisivat verorasituksen siirtämisen pois työn verotuksesta.

(13)

Latviaa kehotetaan varmistamaan meneillään olevan julkisen talouden ohjausjärjestelmän uudistamisprosessin yhteydessä, että parlamentti hyväksyy budjettikuria koskevan lain ja laatii julkisen talouden keskipitkän aikavälin kehystä koskevan lain tukemaan julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyttä. Budjettikuria koskevan lain hyväksyminen vastaa hallituksen maksutasetukea koskevan ohjelman mukaisia sitoumuksia. Hallituksen hyväksymällä lakiluonnoksella pyritään myös saattamaan julkisen talouden ohjausjärjestelmää koskeva kehittyvä EU:n säännöstö osaksi Latvian lainsäädäntöä. Hyväksymisensä ja täytäntöönpanonsa myötä uusi laki vahvistaisi huomattavasti Latvian julkisen talouden kehystä, josta puuttuu nykyisellään tehokas mekanismi menojen kasvun rajoittamiseksi taloudellisesti hyvinä aikoina.

(14)

Eläkeuudistuksen jatkuvuuden varmistamiseksi Latvian olisi palautettava pakollisen yksityisen eläkejärjestelmän maksut 6 prosentin tasolle bruttopalkoista vuonna 2013 nykyisen 2 prosentin alennetun tason sijaan.

(15)

Latvian on vahvistettava ja uudistettava sosiaalietuusjärjestelmänsä ja puututtava työttömyysasteeseensa, joka kuuluu unioni korkeimpiin. Kriisin aikana nuorisotyöttömyyden asettama haaste on käynyt erityisen selväksi, ja sen myötä on paljastunut myös suuria puutteita ammattitaidon kysynnän ja tarjonnan kohtaamisessa. On suunniteltu ja toteutettu nuoriin kohdistettuja erityisiä aktiivisia työmarkkinapolitiikkoja, jotka sisältävät ammattikoulutusta, vapaaehtoistyötä ja palkkatukia nuorille. Ongelman laajuuteen nähden näillä rajallisilla toimilla on kuitenkin melko vähäinen vaikutus.

(16)

Vuonna 2011 Latvian väestöstä 40:tä prosenttia uhkasi köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen, ja tämä vaikuttaa myös työvoiman työllistettävyyteen ja tuleviin kasvunäkymiin. Latvia hyväksyi sosiaalista turvaverkkoa koskevan hätästrategian. Hallituksen politiikka köyhyyden vähentämiseksi keskittyy tulonjaon epätasaisuuteen, työssä käyvien perheiden verorasituksen keventämiseen ja työmarkkinoille pääsyn parantamiseen. Latvia kuitenkin käyttää suhteellisen vähän rahaa sosiaaliseen suojeluun, ja sosiaalisilla tulonsiirroilla on vain vähäinen vaikutus köyhyyden vähentämiseen, koska suuri osa sosiaalisista tulonsiirroista palautuu keski- ja suurituloisille. Tarveharkintaisiin etuuksiin käytetään vähän rahaa, ja väliaikaiset matalapalkkaiset julkisen sektorin työt täyttävät osittain sosiaalisen turvaverkon roolin. Sosiaalietuuksien suunnitteluun sisältyy myös köyhyys- ja työttömyysloukkuja, ja järjestelmän väärinkäyttöä esiintyy. Paikallishallinnon tasolla esiintyy suurta epätasa-arvoa sosiaaliavun piiriin pääsemisessä, ja avoimuuden puute hankaloittaa näyttöön perustuvaa päätöksentekoa. Pitkäaikaistyöttömyyden ja nuorisotyöttömyyden asettamat haasteet kävivät erityisen selviksi kriisin aikana. Suurimmalla osalla nuorista työttömistä ei ole ammatillista pätevyyttä. Työelämän tai koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten määrä on suhteellisen suuri. Olisi ryhdyttävä toimenpiteisiin, joissa otetaan huomioon Latvian ja komission välisen nuorisotyöttömyyttä käsittelevän toimintaryhmän havainnot.

(17)

Latvian olisi parannettava edelleen energiatehokkuuttaan ja edistettävä kilpailua pääasiallisissa energiaverkoissa sekä parannettava samalla liitettävyyttä EU:n energiaverkkoihin. Verojärjestelmä ei tarjoa riittäviä kannustimia energiakustannusten vähentämiseen eikä kulutusten ja investointien siirtämiseen kohti energiatehokkaita tuotteita (ajoneuvot, rakennusten eristäminen, lämmitysjärjestelmät). Monopoliyhtiöt hallitsevat edelleen Latvian energiamarkkinoita. Historiallisista syistä Latvian kaasu- ja sähkömarkkinat ovat enimmäkseen erilliset muiden jäsenvaltioiden markkinoista.

(18)

Siviilioikeusjärjestelmän tehottomuudella on kielteinen vaikutus liiketoiminta- ja talousympäristöön, koska se lisää liiketoiminnan riskiä ja kustannuksia. Ensimmäisen ja toisen oikeusasteen tuomioistuinten siviili- ja kauppaoikeudellisten menettelyjen käsittely laahaa pahasti jäljessä erityisesti sopimusvelvoitteiden ja maksukyvyttömyysmenettelyjen osalta. Tuomareiden ammatillista pätevyyttä olisi tarpeen arvioida. Lisäparannukset maksukyvyttömyyslainsäädäntöön ovat perusteltuja.

(19)

Huolimatta suhteellisen korkeasta koulutustasosta, huomattavalla osalla työvoimasta ei ole ammatillista pätevyyttä, ja mahdollisuudet päästä korkeakoulutukseen ovat rajalliset. Yliopistot pärjäävät heikosti kansainvälisessä vertailussa, ja niille on ominaista alhainen kansainvälinen kilpailukyky ja heikko hallinto. Vähäinen yhteistyö yliopistojen, tutkimuslaitosten ja yritysten välillä vaikuttaa osaltaan innovaatiotasoon, joka on hyvin matala. Latvialta puuttuu systemaattinen ja tehokas tutkimus- ja innovaatiostrategia. Latvialla on myös unionin alhaisimmat yritysten tutkimus- ja kehitystoiminnan (T&K) menot.

(20)

Latvia on tehnyt useita sitoumuksia Euro Plus -sopimuksen nojalla. Nämä sitoumukset ja vuonna 2011 esitettyjen sitoumusten täytäntöönpano liittyvät työllisyyden edistämiseen, kilpailukyvyn parantamiseen, julkisen talouden kestävyyden lisäämiseen ja talouden vakauden vahvistamiseen. Komissio on arvioinut Euro Plus -sopimukseen liittyvien sitoumusten täytäntöönpanoa. Arvioinnin tulokset on otettu huomioon jäljempänä esitettävissä suosituksissa.

(21)

Komissio on laatinut eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa kattavan analyysin Latvian talouspolitiikasta. Se on arvioinut Latvian lähentymisohjelman ja kansallisen uudistusohjelman. Se on ottanut huomioon ei vain niiden merkityksen Latvian finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta vaan myös sen, ovatko ne EU:n sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin talouden ohjausta ja hallintaa on tarpeen kokonaisuudessaan tehostaa antamalla EU:n tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin. Eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä annetut komission suositukset on otettu huomioon jäljempänä esitettävissä suosituksissa 1–7.

(22)

Neuvosto on tämän arvion perusteella tutkinut lähentymisohjelman, ja sen lausunto (7) ilmenee erityisesti jäljempänä esitettävässä suosituksessa 1,

1.

varmistaa, että liiallinen alijäämä saadaan oikea-aikaisesti korjattua; tätä varten toteuttaa vuoden 2012 talousarvion suunnitellusti ja suorittaa liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn yhteydessä annetuissa neuvoston suosituksissa määritellyt julkisen talouden vakauttamistoimet; tämän jälkeen panee täytäntöön vuotta 2013 ja sen jälkeistä aikaa koskevan julkisen talouden strategian, jota tuetaan riittävästi täsmennetyin rakenteellisin toimenpitein, jotta edistytään riittävästi julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteen saavuttamisessa ja menoja koskevan viitearvon noudattamisessa; käyttää odotettua paremmat suhdanteista johtuvat tulot valtion velan vähentämiseen;

2.

panee täytäntöön toimenpiteitä verotuksen siirtämiseksi yhä enemmän työvoimasta kulutukseen, omaisuuteen sekä luonnonvarojen ja muiden resurssien käyttöön samalla, kun rakenteellista tasapainoa parannetaan; varmistaa budjettikuria koskevan lain hyväksymisen ja laatii keskipitkän aikavälin julkisen talouden kehystä koskevan lain tukemaan julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyttä; palauttaa pakollisen yksityisen eläkejärjestelmän maksut kuuden prosentin tasolle bruttopalkoista vuodesta 2013;

3.

toteuttaa toimenpiteitä pitkäaikais- ja nuorisotyöttömyyden vähentämiseksi ehkäisemällä koulun keskeyttämistä, edistämällä tehokkaampaa oppisopimuskoulutusta ja ammatillista koulutusta, parantamalla aktiivisen työmarkkinapolitiikan ja sen koulutukseen liittyvän osa-alueen laatua, kattavuutta ja tehokkuutta sekä soveltamalla tehokasta palkkatukijärjestelmää;

4.

puuttuu korkeaan köyhyysasteeseen ja sosiaaliseen syrjäytymiseen uudistamalla sosiaalietuusjärjestelmäänsä samaan aikaan sekä tehokkaammaksi että köyhiä paremmin suojelevaksi; varmistaa paremman kohdentamisen ja lisää kannustimia työntekoon;

5.

kannustaa lisäämään energiatehokkuutta toteuttamalla toimia ja tarjoamalla kannustimia energiakustannusten vähentämiseksi sekä kulutuksen siirtämiseksi kohti energiatehokkaita tuotteita, mukaan lukien ajoneuvot, rakennukset ja lämmitysjärjestelmät; edistää kilpailua pääasiallisissa energiaverkoissa ja parantaa liitettävyyttä EU:n energiaverkkoihin;

6.

toteuttaa oikeuslaitoksen hallinnoinnin ja tehokkuuden parantamiseksi toimenpiteitä, joilla pyritään erityisesti purkamaan ruuhkaa ja lyhentämään menettelyjen kestoa; ryhtyy toimiin maksukyvyttömyysmenettelyjä ja sovittelua koskevan lainsäädännön parantamiseksi;

7.

jatkaa korkea-asteen koulutuksen uudistamista muun muassa toteuttamalla uuden rahoitusmallin, jossa palkitaan laatua, vahvistetaan yhteyttä markkinoiden ja tutkimuslaitosten tarpeisiin ja vältetään budjettivarojen pirstoutumista; suunnittelee ja toteuttaa tehokkaan tutkimus- ja innovaatiopolitiikan, joka kannustaa yrityksiä innovoimaan, muun muassa verokannustimilla, infrastruktuuria parantamalla ja tutkimuslaitoksia rationalisoimalla.

24.7.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 219/54

(1)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 26 päivänä maaliskuuta 2010 komission ehdotuksen, jolla käynnistetään uusi työllisyys- ja kasvustrategia, Eurooppa 2020. Strategian lähtökohtana on tehostaa talouspolitiikan yhteensovittamista, ja siinä keskitytään avainalueisiin, joilla tarvitaan toimia Euroopalla kestävän kasvun vauhdittamiseen ja kilpailukyvyn parantamiseen olevien mahdollisuuksien lisäämiseksi.

(2)

Neuvosto antoi 13 päivänä heinäkuuta 2010 suosituksen jäsenvaltioiden ja unionin talouspolitiikan laajoista suuntaviivoista (2010–2014) ja hyväksyi 21 päivänä lokakuuta 2010 päätöksen jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista (2). Yhdessä nämä muodostavat ns. yhdennetyt suuntaviivat. Jäsenvaltioita kehotettiin ottamaan yhdennetyt suuntaviivat huomioon kansallisessa talous- ja työllisyyspolitiikassaan.

(3)

Neuvosto antoi 12 päivänä heinäkuuta 2011 suosituksen (3) Liettuan vuoden 2011 kansallisesta uudistusohjelmasta ja lausunnon Liettuan tarkistetusta lähentymisohjelmasta vuosiksi 2011–2014.

(4)

Komissio hyväksyi 23 päivänä marraskuuta 2011 toisen vuotuisen kasvuselvityksen. Tästä alkoi toinen politiikan yhdennetyn etukäteiskoordinoinnin eurooppalainen ohjausjakso, jonka perusta on Eurooppa 2020 -strategiassa. Komissio hyväksyi 14 päivänä helmikuuta 2012 makrotalouden epätasapainon ennalta ehkäisemisestä ja korjaamisesta 16 päivänä marraskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011 (4) perusteella varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Liettua ei kuulu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu.

(5)

Neuvosto antoi 1 päivänä joulukuuta 2011 päätelmät, joissa kehotetaan sosiaalisen suojelun komiteaa esittämään yhdessä työllisyyskomitean ja muiden komiteoiden kanssa näkemyksiään toimista, joita suositellaan Eurooppa 2020 -strategian puitteissa toteutettavan politiikkajakson yhteydessä. Nämä näkemykset ovat osa työllisyyskomitean lausuntoa.

(6)

Euroopan parlamentti on asetuksen (EY) N:o 1466/97 mukaisesti osallistunut asianmukaisesti eurooppalaiseen ohjausjaksoon, ja se on 15 päivänä helmikuuta 2012 hyväksynyt päätöslauselman vuotuisen kasvuselvityksen 2012 työllisyys- ja sosiaalinäkökohdista sekä päätöslauselman osallistumisesta vuotuiseen kasvuselvitykseen 2012.

(7)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 2 päivänä maaliskuuta 2012 rahoitusvakauden turvaamisen, julkisen talouden vakauttamisen ja kasvun vauhdittamisen painopisteet. Se korosti, että on tarpeen jatkaa eriytettyä, kasvua edistävää julkisen talouden vakauttamista, palauttaa normaalit luotonannon edellytykset, edistää kasvua ja kilpailukykyä, puuttua työttömyyteen ja kriisin sosiaalisiin seurauksiin sekä nykyaikaistaa julkishallintoa. Se kehotti jäsenvaltioita toteuttamaan neuvoston vuodeksi 2011 antamat maakohtaiset suositukset ja näihin painopisteisiin perustuvia konkreettisia toimenpiteitä, jotka sisällytetään niiden vakaus- tai lähentymisohjelmiin ja kansallisiin uudistusohjelmiin.

(8)

Lisäksi Eurooppa-neuvosto kehotti 2 päivänä maaliskuuta 2012 Euro Plus -sopimukseen osallistuvia jäsenvaltioita esittämään sitoumuksensa niin ajoissa, että ne voidaan sisällyttää vakaus- tai lähentymisohjelmiin ja kansallisiin uudistusohjelmiin.

(9)

Liettua toimitti vuosia 2012–2015 koskevan lähentymisohjelmansa 27 päivänä huhtikuuta 2012 sekä vuoden 2012 kansallisen uudistusohjelmansa 30 päivänä huhtikuuta 2012. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(10)

Neuvosto on asetuksen (EY) N:o 1466/97 mukaisen lähentymisohjelman arvioinnin perusteella sitä mieltä, että julkisen talouden ennusteiden perustana oleva makrotalouden skenaario on uskottava. Se on yleisesti ottaen komission yksiköiden vuosia 2012 ja 2013 koskevan kevään 2012 talousennusteen mukainen. Lähentymisohjelmassa kaavaillun julkisen talouden strategian tavoitteena on korjata liiallinen alijäämä vuoteen 2012 mennessä neuvoston suosituksen mukaisesti ja edistyä sen jälkeen keskipitkän aikavälin julkisen talouden tavoitteen saavuttamisessa. Lähentymisohjelmassa vahvistetaan julkisen talouden rakenteellisen ylijäämän keskipitkän aikavälin tavoitteeksi jo aiemmin asetettu 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen, mikä vastaa riittävästi vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia. Lisäksi sen mukaan vakauttaminen etenee vähintään 1 prosenttiyksikön vuodessa niin, että talousarvio on tasapainossa vuoteen 2015 mennessä. Julkista taloutta koskevat suunnitelmat ovat liiallisen alijäämän oikea-aikaista korjaamista koskevan tavoitteen mukaiset, ja finanssipoliittisten toimien keskimääräisen vuositason odotetaan olevan vuosina 2010–2012 (uudelleenlasketun) julkisen talouden rakenteellisen rahoitusaseman (5) perusteella alle 2,25 prosenttia suhteessa BKT:hen eli alle neuvoston 16 päivänä helmikuuta 2010 antaman suosituksen. Liiallisen alijäämän korjaamisen jälkeen suunniteltu eteneminen kohti keskipitkän aikavälin tavoitetta on vuositasolla hieman yli 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen (rakenteellisesti mitattuna), mikä ylittää vakaus- ja kasvusopimuksessa asetetun viitearvon.

Julkisten menojen suunniteltu kasvuvauhti, jossa on otettu huomioon harkinnanvaraiset tulopuolen toimenpiteet, vastaa vakaus- ja kasvusopimuksessa menojen kasvulle asetettua viitearvoa vuosina 2013–2014, mutta ei vuonna 2015. Komission yksiköiden kevään 2012 talousennusteen mukaan julkisen velan odotetaan olevan edelleen alle 60 prosenttia suhteessa BKT:hen koko lähentymisohjelman kauden ajan ja kasvavan lähes 41 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2013. Sen sijaan lähentymisohjelmassa tavoitteena on vähentää velka noin 35 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä. Talousarvion suunnittelun ja toteuttamisen uudistus etenee, mutta hallituksen on vielä hyväksyttävä ehdotetut lait. Nämä lait parantaisivat julkisen talouden kehykseen liittyvää vastuuvelvollisuutta siten, että perustetaan riippumaton elin, ne tiukentaisivat valtionkassan varantoja koskevia sääntöjä.

(11)

Toimenpiteet pantiin täytäntöön vuonna 2011 kattavan verosäännösten noudattamista koskevan strategian pohjalta. Tämän johdosta säännösten noudattaminen parani ja tulot kasvoivat. Niiden täytäntöönpanoa on kuitenkin jatkettava, jotta veronkierron torjunnassa edistyttäisiin.

(12)

Väestönkehitys herättää vakavia epäilyjä eläkejärjestelmän kestävyydestä. Vaikka Liettua hyväksyi eläkeiän asteittaisen korottamisen 65 vuoteen (vuoteen 2026 mennessä), pelkästään tällä toimella ei pystytä varmistamaan kestäviä ja riittäviä eläketuloja tulevaisuudessa, minkä vuoksi tarvitaan täydentäviä toimenpiteitä. Näitä voivat olla lakisääteisen eläkeiän ja tulevien etuuksien kytkeminen väestötekijöihin, selvien indeksointisääntöjen laatiminen, tiiviimmän yhteyden luominen eläkemaksujen ja etuuksien välille ja varhaiseläkkeelle jäämisen kannusteiden poistaminen. Lisäksi Liettua voisi tehostaa täydentävän vapaaehtoisen eläketurvan käyttöä. Täydentävä eläkesäästäminen yksilöllisten ennakkoon rahastoivien yksityisten eläkejärjestelmien kautta ja / tai työeläkejärjestelmien luominen voisi helpottaa sosiaaliturvajärjestelmään kohdistuvaa taakkaa ja samalla parantaa tulevien eläketulojen riittävyyttä. Esteet työuran jatkamiselle on poistettu.

(13)

Tilapäistyövoimaa välittäviä toimistoja koskeva laki, jonka tarkoituksena on helpottaa lyhytaikaisia työsuhteita, tuli voimaan 1 päivänä joulukuuta 2011. Sen vaikutus ei kuitenkaan välttämättä ole merkittävä, sillä Liettuassa toimi jo ennestään tällaisia välitystoimistoja. Työlainsäädännön kattavassa tarkistuksessa voitaisiin kartoittaa tarpeettomat rajoitukset ja hallinnolliset esteet, jotka toimivat jarruna joustaville sopimuksille, irtisanomismääräyksille ja joustaville työaikajärjestelyille. Erityisesti tarvitaan nuorten, ammattitaidottomien ja ikääntyneiden työntekijöiden osallistumista työmarkkinoille edistäviä ja työmarkkinoiden joustavuutta parantavia lisätoimenpiteitä.

(14)

Nuorisotyöttömyys (yli 30 prosenttia) ja vähän koulutettujen työttömyys on haaste, mikä kävi erityisen selväksi kriisin aikana. Hallitus toteuttaa parhaillaan useita toimenpiteitä nuorison työllisyyden parantamiseksi, esimerkiksi tukemalla ensimmäistä työpaikkaa ja alentamalla sosiaaliturvamaksuja. Työllistymisaste on kuitenkin edelleen liian alhainen, ja aktiiviseen työmarkkinapolitiikkaan suunnatut määrärahat voitaisiin käyttää tehokkaammin kohdentamalla julkiset toimet heikoimmassa asemassa oleviin. Jotta koulutuksesta työmarkkinoille siirtymistä voitaisiin parantaa, oppisopimuskoulutuksesta ja työharjoittelusta voitaisiin tehdä houkuttelevampaa ja ottaa käyttöön järjestelmä ammattipätevyyden kysynnän ennustamista varten. Toimenpiteiden olisi vastattava Liettuan ja komission yhteisen nuorisotyöttömyyttä käsittelevän toimiryhmän päätelmiä.

(15)

Noin kolmannes Liettuan väestöstä on vaarassa köyhtyä, ja siihen kohdistuu myös pitkäaikaisen syrjäytymisen riski. Tämä on neljänneksi suurin osuus unionissa. Liettua muutti sosiaaliavustuksia koskevaa lakia sosiaaliturvajärjestelmän uudistamiseksi vuonna 2011. Laki tuli voimaan vuoden 2012 tammikuun alusta. Se on käynnistänyt sosiaaliturvan jakoa koskevan pilottihankkeen, muuttanut tukimäärän laskentamenetelmää, ottanut käyttöön tiettyjä työkannustimia ja lisännyt järjestelmän kattavuutta. Sosiaaliturvan uudistus on askel eteenpäin työnteon esteiden poistamiseksi. On tarpeen ottaa käyttöön seurantajärjestelmä, jotta voidaan arvioida uudistuksen tehokkuutta ja sen vaikutusta köyhyyden vähentämiseen. Uudistuksen olisi liityttävä myös toimenpiteisiin, joilla edistetään erityisesti sosiaaliturvaa pitkään saavien osallistumista työmarkkinoille.

(16)

Hallitus on toteuttanut laajaa valtionyritysten uudistusohjelmaa vuodesta 2010. Tarkoituksena on parantaa yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmiä, lisätä avoimuutta, erottaa omistajuutta ja sääntelyä koskevat tehtävät sekä parantaa kilpailua ja tehokkuutta. Uudistus on asianmukainen, ja siihen liittyy sekä lainsäädännöllisiä että organisatorisia muutoksia. Liettua on edistynyt hyvin avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden suhteen, sillä kertomukset julkaistaan nyt neljännesvuosittain ja vuosittain. Yrityksille on laadittu selkeät tavoitteet. Hallitus on kuitenkin lykännyt eräitä uudistuksen osia, erityisesti valtionyritysten kaupallisten ja muiden kuin kaupallisten toimintojen erottamista toisistaan, ja aikoo toteuttaa ne vuonna 2012.

(17)

Liettua on edistynyt jonkin verran rakennusten energiatehokkuuden parantamisessa. Hallitus hyväksyi joulukuussa 2011 moniasuntoisten talojen uudistamisohjelman, mutta sitä heikentävät muilla politiikan aloilla saatavilla olevat kompensoivat tuet, jotka vähentävät asukkaiden kannustimia parantaa asuintalojensa energiatehokkuutta. Jotta rakennusten energiatehokkuus paranisi, tarvitaan tuntuvia, nopeampia toimenpiteitä.

(18)

Verotuksen painopistettä voidaan siirtää energiankäyttöön, sillä ympäristöveroista saatavat tulot ovat EU:n kolmanneksi pienimmät ja liikenneverot ovat puolestaan unionin alhaisimmat. Energiankulutuksen implisiittinen veroaste oli vuonna 2010 unionin seitsemänneksi alhaisin, kun taas energiaverot suhteessa BKT:hen olivat vain hieman EU:n keskiarvon alapuolella.

(19)

Maan energiainfrastruktuuri kärsii kilpailun ja liitäntäverkkojen puutteesta, mikä jarruttaa kasvua. Liitäntäverkkojen riittämättömyys estää kilpailun syntymisen energiamarkkinoille. Kaasu- ja sähkömarkkinoiden keskittymisaste on edelleen suuri (yli 90 prosenttia).

(20)

Liettua on tehnyt useita sitoumuksia Euro Plus -sopimuksen nojalla. Nämä sitoumukset ja vuonna 2011 esitettyjen sitoumusten täytäntöönpano liittyvät kilpailukyvyn ja työllisyyden edistämiseen, julkisen talouden kestävyyden parantamiseen ja rahoitusjärjestelmän vakauden vahvistamiseen. Komissio on arvioinut Euro Plus -sopimukseen perustuvien sitoumusten täytäntöönpanoa. Arvioinnin tulokset on otettu huomioon jäljempänä esitettävissä suosituksissa.

(21)

Komissio on laatinut eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa kattavan analyysin Liettuan talouspolitiikasta ja arvioinut lähentymisohjelmaa ja kansallista uudistusohjelmaa. Se on ottanut huomioon ei vain niiden merkityksen Liettuan finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta vaan myös sen, ovatko ne EU:n sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen tehostaa antamalla EU:n tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin. Eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä annetut komission suositukset on otettu huomioon jäljempänä esitettävissä suosituksissa 1–6.

(22)

Neuvosto on tämän arvion perusteella tutkinut lähentymisohjelman, ja sen lausunto (6) ilmenee erityisesti jäljempänä esitettävässä suosituksessa 1,

1.

varmistaa suunnitellun etenemisen kohti liiallisen alijäämän korjaamista hyvissä ajoin; panee tätä varten täysimääräisesti täytäntöön vuoden 2012 talousarvion ja saavuttaa liiallista alijäämää koskevan menettelyn yhteydessä annetussa neuvoston suosituksessa määritetyt rakenteellisten sopeutustoimien tavoitteet; määrittää tämän jälkeen toimenpiteet, jotka ovat tarpeen julkisen talouden strategian toteuttamiseksi suunnitelmien mukaisesti vuonna 2013 ja sen jälkeen, varmistaa tarvittavat rakenteelliset sopeutustoimet, joiden avulla voidaan edetä riittävässä määrin kohti julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitetta, mukaan lukien menojen kasvulle asetetun viitearvon saavuttaminen, ja minimoi kasvua edistävien menojen leikkaukset; tarkastelee uudelleen ja harkitsee kasvun kannalta vähiten haitallisten verojen, kuten kiinteistö- ja ympäristöverojen, korottamista sekä autoveron käyttöönottoa, ja parantaa verosäännösten noudattamista; vahvistaa finanssipoliittista kehystä erityisesti ottamalla käyttöön realistiset ja sitovat menokatot julkisen talouden keskipitkän aikavälin kehyksessä;

2.

hyväksyy eläkejärjestelmän kattavaa uudistusta koskevan lainsäädännön; mukauttaa lakisääteistä eläkeikää elinajanodotteen muutoksiin, laatii selkeät säännöt eläkkeiden indeksointia varten ja parantaa täydentäviä säästöjärjestelmiä; tukee eläkeuudistusta aktiivista ikääntymistä koskevilla toimenpiteillä;

3.

puuttuu erityisesti nuorten, vähän koulutettujen ja pitkäaikaistyöttömien korkeaan työttömyyteen keskittämällä resurssit aktiiviseen työmarkkinapolitiikkaan ja parantamalla sen tehokkuutta; lisää oppisopimuskoulutusjärjestelmien vaikuttavuutta; muuttaa joustavia sopimuksia, irtisanomismääräyksiä ja joustavia työaikajärjestelyjä koskevaa työlainsäädäntöä;

4.

lisää työnteon kannustimia ja vahvistaa sosiaaliturvauudistuksen ja työmarkkinoille osallistumista edistävien toimenpiteiden välistä yhteyttä erityisesti heikoimmassa asemassa olevien osalta köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vähentämiseksi;

5.

toteuttaa valtion omistamia yrityksiä koskevan uudistuspaketin kokonaisuudessaan, varmistaa erityisesti omistajuuden ja sääntelytehtävien erottamisen ja huolehtii kaupallisten ja muiden kuin kaupallisten toimintojen erottamisesta; ottaa käyttöön asianmukaiset seurantavälineet uudistusten vaikuttavuuden arvioimiseksi ja varmistaa, että kaikki valtionyritykset täyttävät uudistuksen vaatimukset;

6.

nopeuttaa rakennusten energiatehokkuutta parantavia toimenpiteitä esimerkiksi poistamalla esteitä ja perustamalla nopeasti holdingrahaston; edistää kilpailua energiaverkoissa parantamalla sekä sähkö- että kaasuverkkojen yhteenliitettävyyttä jäsenvaltioiden kanssa.

24.7.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 219/58

(1)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 26 päivänä maaliskuuta 2010 komission ehdotuksen käynnistää uusi työllisyys- ja kasvustrategia, Eurooppa 2020. Strategian lähtökohtana on tehostaa talouspolitiikan yhteensovittamista, ja siinä keskitytään avainalueisiin, joilla tarvitaan toimia Euroopalla kestävän kasvun vauhdittamiseen ja kilpailukyvyn parantamiseen olevien mahdollisuuksien lisäämiseksi.

(2)

Neuvosto antoi 13 päivänä heinäkuuta 2010 suosituksen jäsenvaltioiden ja unionin talouspolitiikan laajoista suuntaviivoista (2010–2014) ja hyväksyi 21 päivänä lokakuuta 2010 päätöksen jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista. (2) Yhdessä nämä muodostavat ns. yhdennetyt suuntaviivat. Jäsenvaltioita kehotettiin ottamaan yhdennetyt suuntaviivat huomioon kansallisessa talous- ja työllisyyspolitiikassaan.

(3)

Neuvosto antoi 12 päivänä heinäkuuta 2011 suosituksen (3) Luxemburgin vuoden 2011 kansallisesta uudistusohjelmasta ja lausunnon Luxemburgin vuosien 2011–2014 tarkistetusta vakausohjelmasta.

(4)

Komissio hyväksyi 23 päivänä marraskuuta 2011 toisen vuotuisen kasvuselvityksen. Tästä alkoi toinen politiikan yhdennetyn etukäteiskoordinoinnin eurooppalainen ohjausjakso, jonka perusta on Eurooppa 2020 -strategiassa. Komissio hyväksyi 14 päivänä helmikuuta 2012 makrotalouden epätasapainon ennalta ehkäisemisestä ja korjaamisesta 16 päivänä marraskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011 (4) perusteella varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, eikä yksilöinyt siinä Luxemburgia jäsenvaltioksi, josta on tehtävä perusteellinen tarkastelu.

(5)

Neuvosto antoi 1 päivänä joulukuuta 2011 päätelmät, joissa kehotetaan sosiaalisen suojelun komiteaa esittämään yhdessä työllisyyskomitean ja muiden komiteoiden kanssa näkemyksensä toimista, joita suositellaan Eurooppa 2020 -strategian puitteissa toteutettavan politiikkajakson yhteydessä. Nämä näkemykset ovat osa työllisyyskomitean lausuntoa.

(6)

Euroopan parlamentti on asetuksen (EY) N:o 1466/97 mukaisesti osallistunut asianmukaisesti eurooppalaiseen ohjausjaksoon, ja se on 15 päivänä helmikuuta 2012 hyväksynyt päätöslauselman vuotuisen kasvuselvityksen 2012 työllisyys- ja sosiaalinäkökohdista sekä päätöslauselman osallistumisesta vuotuiseen kasvuselvitykseen 2012.

(7)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 2 päivänä maaliskuuta 2012 rahoitusvakauden turvaamisen, julkisen talouden vakauttamisen ja kasvun vauhdittamisen painopisteet. Se korosti, että on tarpeen jatkaa eriytettyä, kasvua edistävää julkisen talouden vakauttamista, palauttaa normaalit luotonannon edellytykset, edistää kasvua ja kilpailukykyä, puuttua työttömyyteen ja kriisin sosiaalisiin seurauksiin sekä nykyaikaistaa julkishallintoa.

(8)

Lisäksi Eurooppa-neuvosto kehotti 2 päivänä maaliskuuta 2012 Euro Plus -sopimukseen osallistuvia jäsenvaltioita esittämään sitoumuksensa niin ajoissa, että ne voidaan sisällyttää vakaus- tai lähentymisohjelmiin ja kansallisiin uudistusohjelmiin.

(9)

Luxemburg toimitti vuosiksi 2012–2015 laaditun vakausohjelmansa ja vuoden 2012 kansallisen uudistusohjelmansa 27 päivänä huhtikuuta 2012. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(10)

Neuvosto on asetuksen (EY) N:o 1466/97 mukaisen vakausohjelman arvioinnin perusteella sitä mieltä, että vakausohjelman julkisen talouden ennusteiden perustana oleva makrotalouden skenaario on uskottava. Erityisesti vuosia 2012 ja 2013 koskeva vakausohjelman skenaario on hyvin lähellä komission yksiköiden kevään 2012 talousennustetta. Keskipitkän aikavälin alijäämäennusteet on tehty jonkin verran optimistisen kasvuskenaarion perusteella siten, että ne ovat potentiaalista kasvua suuremmat mutta silti selvästi alle aiemman keskimääräisen tason. Vakausohjelmassa esitetyn julkisen talouden strategian tavoitteena on saada alijäämä vuosien 2012 ja 2014 välillä 1,5 prosentista 0,9 prosenttiin vakauttamistoimenpidepaketilla, jonka osuus BKT:stä on 1,2 prosenttia, ja tarjota enemmän liikkumavaraa häiriöiden varalta. Vakausohjelmassa vahvistetaan aiemmin asetettu julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoite eli 0,5 prosentin rakenteellinen ylijäämä. Tätä keskipitkän aikavälin tavoitetta ei kuitenkaan voida pitää asianmukaisena vakaus- ja kasvusopimuksen määräysten nojalla, sillä nykyisten politiikkojen ja ennusteiden perusteella vaikuttaa siltä, ettei siinä oteta riittävästi huomioon ikääntymisestä johtuvia epäsuoria vastuita, vaikka velkaa onkin perussopimuksessa määrättyä viitearvoa vähemmän. Lisäksi sekä komission yksiköiden kevään 2012 talousennusteen että vakausohjelman (uudelleenlasketun) rakenteellisen rahoitusaseman perusteella Luxemburg poikkeaa omista keskipitkän aikavälin tavoitteistaan merkittävästi vuodesta 2012 alkaen. Valtion menojen, joista on vähennetty harkinnanvaraiset tulopuolen toimenpiteet, kasvuvauhdin odotetaan ylittävän merkittävästi vakaus- ja kasvusopimuksessa määritellyn menojen viitearvon. Julkisen talouden bruttovelka on 20 prosenttia suhteessa BKT:hen eli alle perussopimuksessa asetetun viitearvon.

(11)

Hallitus hyväksyi 20 päivänä tammikuuta 2012 lakiesityksen sekä yksityisen että julkisen sektorin eläkejärjestelmän uudistamiseksi. Uudistuksessa järjestelmään lisätään eräitä oikaisumekanismeja sen taloudellisen tilanteen epäsuotuisan kehityksen varalta ja mukautetaan etuuksien hyvin anteliasta laskutapaa. Uusi laskutapa otetaan kuitenkin käyttöön vähitellen erittäin pitkällä, 40 vuoden aikavälillä. Lisäksi varhaiseläkkeelle siirtymisen mahdollisuudet jäävät pitkälti entiselleen, eikä lakisääteisen eläkeiän mukauttamisesta elinajanodotteeseen ole tehty ehdotuksia. Luxemburg on yleisesti ottaen kulkemassa oikeaan suuntaan, mutta ehdotettu uudistus ei tunnu riittävästi takaavan julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyttä.

(12)

Parlamentti hyväksyi tammikuussa 2012 lain, jolla rajoitetaan palkkojen automaattisen indeksoinnin soveltamista vuosina 2012–2014, jotta Luxemburgin talouden kilpailukyky paranisi. Hallitus ei kuitenkaan ole viiteindeksin mahdollisen mukauttamisen lisäksi ilmoittanut muista aikeista tarkistaa palkkojen määräytymisjärjestelmää pysyvästi. Vaikka Luxemburgin tuottavuus on tällä hetkellä hyvin korkealla tasolla, tuottavuuden kasvuun liittyvä liikkumavara on kapenemassa. Jotta Luxemburgin talouden kilpailukyky säilyisi pitkällä aikavälillä, palkkojen määräytymisjärjestelmää on tarpeen tarkistaa pysyvästi yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa kansallisten käytänteiden mukaisesti.

(13)

Luxemburg on ottanut joitakin tärkeitä ja uskottavia edistysaskelia verraten korkeaan nuorisotyöttömyyteen puuttumiseksi. Jotta nuorten integroitumista työmarkkinoille voitaisiin helpottaa, tarvitaan johdonmukaista strategiaa muun muassa kuntien yhteistyön lisäämiseksi ja työvoimapalveluiden tehokkuuden parantamiseksi. Nuoret ja erityisesti vähän koulutetut työnhakijat hyötyisivät myös lisäinvestoinneista koulutukseen.

(14)

Luxemburgilla odotetaan olevan vaikeuksia saavuttaa vuodelle 2020 asetettu kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteensa. Viimeisimpien nykytoimiin perustuvien, vuoteen 2020 ulottuvien ennusteiden mukaan Luxemburgin päästökauppajärjestelmän ulkopuolisten päästöjen odotetaan lisääntyvän 6 prosenttia vuosina 2005–2020, kun tavoitteena on 20 prosentin vähennys. Suurin päästöjen lähde on maantieliikenne, jonka päästöjen vähentämispotentiaali on suuri. Liikennepolttoaineiden hinta on edelleen EU:n alhaisimpia, mikä edistää ”polttoaineturismia” ja aiheuttaa saastumisen ja ruuhkien kaltaisia kielteisiä ulkoisvaikutuksia. Kasvihuonekaasupäästöjä on vähennettävä uusilla toimintatavoilla tai joudutaan turvautumaan kalliisiin joustomekanismeihin.

(15)

Luxemburg on tehnyt useita sitoumuksia Euro Plus -sopimuksen nojalla. Sitoumukset sekä vuonna 2011 esitettyjen sitoumusten täytäntöönpano liittyvät kilpailukyvyn parantamiseen, työllisyyden lisäämiseen ja julkisen talouden vakauden vahvistamiseen. Komissio on arvioinut Euro Plus -sopimukseen perustuvien sitoumusten täytäntöönpanoa. Arvioinnin tulokset on otettu huomioon suosituksissa.

(16)

Komissio on laatinut eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa kattavan analyysin Luxemburgin talouspolitiikasta. Se on arvioinut vakausohjelman ja kansallisen uudistusohjelman. Se on ottanut huomioon niiden merkityksen Luxemburgin finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta sekä sen, ovatko ne EU:n sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen tehostaa antamalla EU:n tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin. Eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä annetut komission suositukset on otettu huomioon jäljempänä esitettävissä suosituksissa 1–5.

(17)

Neuvosto on tämän arvioinnin perusteella tutkinut vakausohjelman, ja sen lausunto (5) ilmenee erityisesti jäljempänä esitettävässä suosituksessa 1,

1.

säilyttää julkisen talouden rahoitusaseman vakauden korjaamalla mahdolliset poikkeamat julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteesta, jolla varmistetaan julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyys, ottaen erityisesti huomioon ikääntymiseen liittyvät epäsuorat vastuut; vahvistaa tätä varten vuodeksi 2013 ja sen jälkeiseksi ajaksi laadittua julkisen talouden strategiaa, jota riittävästi täsmennetyt toimenpiteet tukevat, ja toteuttaa strategian tinkimättä sekä saavuttaa menojen kasvulle asetetun viitearvon;

2.

vahvistaa ehdotettua eläkeuudistusta toteuttamalla lisätoimenpiteitä ikääntyneiden työntekijöiden työvoimaosuuden lisäämiseksi erityisesti ehkäisemällä varhaiseläkkeelle siirtymistä ja toteuttamalla lisätoimia todellisen eläkeiän nostamiseksi muun muassa lakisääteisen eläkeiän mukauttamiseksi elinajanodotteeseen eläkejärjestelmän pitkän aikavälin kestävyyden varmistamiseksi;

3.

uudistaa palkkaneuvottelujärjestelmää ja palkkojen indeksointijärjestelmää työmarkkinaosapuolia kuullen ja kansallisia käytäntöjä noudattaen Luxemburgin talouden kilpailukyvyn säilyttämiseksi pitkällä aikavälillä siten, että ensimmäisenä toimena säilytetään nykyinen yhden vuoden mittainen indeksointiväli vuoden 2014 jälkeen ja vähennetään energian ja muiden epävakaiden tuloerien vaikutusta viiteindeksissä;

4.

jatkaa työtä nuorisotyöttömyyden vähentämiseksi lisäämällä sidosryhmien osallistumista sekä vahvistamalla erityisesti vähän koulutettujen henkilöiden koulutustoimia, joilla tähdätään siihen, että nuorten tiedot ja taidot vastaisivat paremmin työmarkkinoiden kysyntää;

5.

varmistaa, että päästökauppajärjestelmän ulkopuolisten kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteet saavutetaan, erityisesti nostamalla energiatuotteiden verotusta.

24.7.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 219/61

(1)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 26 päivänä maaliskuuta 2010 komission ehdotuksen käynnistää uusi työllisyys- ja kasvustrategia, Eurooppa 2020. Strategian lähtökohtana on tehostaa talouspolitiikan yhteensovittamista, ja siinä keskitytään avainalueisiin, joilla tarvitaan toimia Euroopalla kestävän kasvun vauhdittamiseen ja kilpailukyvyn parantamiseen olevien mahdollisuuksien lisäämiseksi.

(2)

Neuvosto antoi 13 päivänä heinäkuuta 2010 suosituksen jäsenvaltioiden ja unionin talouspolitiikan laajoista suuntaviivoista (2010–2014) ja hyväksyi 21 päivänä lokakuuta 2010 päätöksen jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista (2). Yhdessä nämä muodostavat ns. yhdennetyt suuntaviivat. Jäsenvaltioita kehotettiin ottamaan yhdennetyt suuntaviivat huomioon kansallisessa talous- ja työllisyyspolitiikassaan.

(3)

Neuvosto antoi 12 päivänä heinäkuuta 2011 suosituksen (3) Maltan vuoden 2011 kansallisesta uudistusohjelmasta ja lausunnon Maltan vuosien 2011–2014 tarkistetusta vakausohjelmasta.

(4)

Komissio hyväksyi 23 päivänä marraskuuta 2011 toisen vuotuisen kasvuselvityksen. Tästä alkoi toinen politiikan yhdennetyn etukäteiskoordinoinnin eurooppalainen ohjausjakso, jonka perusta on Eurooppa 2020 -strategiassa. Komissio hyväksyi 14 päivänä helmikuuta 2012 makrotalouden epätasapainon ennalta ehkäisemisestä ja korjaamisesta 16 päivänä marraskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011 (4) perusteella varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Malta ei kuulu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu.

(5)

Neuvosto antoi 1 päivänä joulukuuta 2011 päätelmät, joissa kehotetaan sosiaalisen suojelun komiteaa esittämään yhdessä työllisyyskomitean ja muiden komiteoiden kanssa näkemyksensä toimista, joita suositellaan Eurooppa 2020 -strategian puitteissa toteutettavan politiikkajakson yhteydessä. Nämä näkemykset ovat osa työllisyyskomitean lausuntoa.

(6)

Euroopan parlamentti on asetuksen (EY) N:o 1466/97 mukaisesti osallistunut asianmukaisesti eurooppalaiseen ohjausjaksoon, ja se on 15 päivänä helmikuuta 2012 hyväksynyt päätöslauselman vuotuisen kasvuselvityksen 2012 työllisyys- ja sosiaalinäkökohdista sekä päätöslauselman osallistumisesta vuotuiseen kasvuselvitykseen 2012.

(7)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 2 päivänä maaliskuuta 2012 rahoitusvakauden turvaamisen, julkisen talouden vakauttamisen ja kasvun vauhdittamisen painopisteet. Se korosti, että on tarpeen jatkaa eriytettyä, kasvua edistävää julkisen talouden vakauttamista, palauttaa normaalit luotonannon edellytykset, edistää kasvua ja kilpailukykyä, puuttua työttömyyteen ja kriisin sosiaalisiin seurauksiin sekä nykyaikaistaa julkishallintoa.

(8)

Lisäksi Eurooppa-neuvosto kehotti 2 päivänä maaliskuuta 2012 Euro Plus -sopimukseen osallistuvia jäsenvaltioita esittämään sitoumuksensa niin ajoissa, että ne voidaan sisällyttää vakaus- tai lähentymisohjelmiin ja kansallisiin uudistusohjelmiin.

(9)

Malta toimitti vuosia 2012–2015 koskevan vakausohjelmansa 30 päivänä huhtikuuta 2012 ja vuoden 2012 kansallisen uudistusohjelmansa 23 päivänä huhtikuuta 2012. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(10)

Neuvosto on asetuksen (EY) N:o 1466/97 mukaisen vakausohjelman arvioinnin perusteella sitä mieltä, että julkisen talouden kehitysarvioiden perustana oleva makrotalouden skenaario on erityisesti ohjelmakauden loppuvuosien osalta optimistinen verrattuna potentiaalista kasvua koskevaan komission arvioon. Vakausohjelmassa esitetyn julkisen talouden strategian tavoitteena on supistaa alijäämää vähitellen niin, että se on 0,3 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2015, sen jälkeen kun liiallinen alijäämä on saatu suunnitellusti korjattua vuonna 2011. Vakausohjelmassa vahvistetaan aiempi keskipitkän aikavälin tavoite eli rakenteellisesti tasapainoinen julkisen talouden rahoitusasema, joka on määrä saavuttaa ohjelmakauden jälkeen. Keskipitkän aikavälin tavoite vastaa asianmukaisesti vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia. On kuitenkin olemassa riskejä, että alijäämätoteutumat osoittautuvat tavoitetta heikommiksi, mikä voi johtua i) tulojen jäämisestä pienemmiksi kuin hieman optimistisessa makrotalouden skenaariossa oletetaan; ii) mahdollisesta juoksevien perusmenojen ylittymisestä; ja iii) kansallisen lentoyhtiön (Air Malta) parhaillaan toteutettavasta rakenneuudistuksesta ja energiantuottajan (Enemalta) rahoitustilanteesta. Keskipitkän aikavälin tavoitetta suunnitellaan lähestyttävän (uudelleenlasketun) julkisen talouden rakenteellisen rahoitusaseman (5) perusteella vuositasolla vakaus- ja kasvusopimuksessa vahvistetun viitearvon (0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen) mukaisesti.

Kun tarkastellaan julkisen talouden tavoitteisiin sisältyviä, komission arvion mukaan kertaluonteisia toimenpiteitä, eteneminen kohti keskipitkän aikavälin tavoitetta on hieman nopeampaa (¾ prosenttia suhteessa BKT:hen) mutta kehitys jakautuu kuitenkin hyvin epätasaisesti: vuonna 2012 edistystä ei tapahdu lainkaan, kun taas vuonna 2013 toimet ovat 1¼ prosenttia suhteessa BKT:hen. Vakausohjelmassa annettujen tietojen perusteella julkisen talouden menojen kasvuvauhti vastaa vakaus- ja kasvusopimuksessa vahvistettua menojen kasvun viitearvoa koko ohjelmakauden ajan, kun huomioon otetaan harkinnanvaraiset tulopuolen toimenpiteet. Julkisen talouden tavoitteisiin liittyvien riskien vuoksi keskimääräinen sopeutus kohti keskipitkän aikavälin tavoitetta saattaa kuitenkin jäädä tarvittavaa hitaammaksi. Julkinen bruttovelka oli vuonna 2011 suurimmillaan 72 prosenttia suhteessa BKT:hen, minkä jälkeen sen on vakausohjelman mukaan määrä kääntyä laskuun niin, että se on 65,3 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2015 (mikä on edelleen yli perussopimuksen mukaisen viitearvon, joka on 60 prosenttia suhteessa BKT:hen).

Vakausohjelmassa esitettyjen kaavailujen mukaan Malta edistyy riittävästi saavuttaakseen vakaus- ja kasvusopimuksessa velan supistamiselle asetetun viitearvon siirtymäkauden lopulla (2015), mutta tähän arviointiin liittyy kuitenkin riskejä, koska velkasuhde saattaa osoittautua suunniteltua korkeammaksi mahdollisesti suurempien alijäämien ja virta-varanto-korjauserien vuoksi. Maltan keskipitkän aikavälin julkisen talouden kehys on edelleen ei-sitova, mikä tarkoittaa, että finanssipolitiikan suunnittelun aikajänne on suhteellisen lyhyt. Vakausohjelman mukaan hallitus harkitsee vuotuisen talousarviomenettelyn uudistamista muun muassa määräaikojen osalta ja perustuslakiin sisällytettävän finanssipoliittisen säännön käyttöönottoa; uudistuksiin sisältyisi seuranta- ja korjausmekanismeja euroalueen ohjausjärjestelmään äskettäin tehtyjen muutosten mukaisesti.

(11)

Julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyden osalta ennusteena on, että Maltassa ikääntymiseen liittyvät kustannukset nousevat pitkällä aikavälillä huomattavasti yli EU:n keskiarvon. Ikääntyneiden työntekijöiden ja etenkin ikääntyneiden naisten erittäin alhainen osuus työvoimasta, suhteellisen alhainen työelämästä poistumisikä ja turvautuminen varhaiseläkejärjestelmiin lisäävät haastetta entisestään. Riippumaton eläketyöryhmä esitti joulukuussa 2010, että eläkejärjestelmän uudistamista olisi jatkettava muun muassa kytkemällä eläkeikä elinajanodotteeseen sekä ottamalla käyttöön uusia eläkepilareita. Uudistuksista on pyydetty lausuntoja sidosryhmiltä, mutta hallitus ei ole vielä ilmoittanut kantaansa. Kansallisessa uudistusohjelmassa ei myöskään ole kattavaa strategiaa aktiivisen ikääntymisen tukemista varten. Malta on hyväksynyt toimenpiteitä torjuakseen pimeää työtä, mutta sen yleisyys uhkaa aiheuttaa kohtuutonta painetta julkisen talouden kestävyydelle.

(12)

Maltan talouden rakenneuudistus on johtanut osaamisen kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuuteen, jota vielä pahentavat alhainen osallistuminen korkea-asteen koulutukseen ja koulunkäynnin keskeyttämisen yleisyys. Koulutusjärjestelmän ja työmarkkinoiden tarpeiden välisten yhteyksien kehittämistä on jatkettava pysyvien tulosten saavuttamiseksi. Maltan on tarkoitus esittää vuoden 2012 loppuun mennessä strategia koulunkäynnin keskeyttämiseen puuttumiseksi. Maassa ei myöskään ole kattavaa järjestelmää, jonka avulla tästä ilmiöstä voitaisiin kerätä tietoja analyysien laatimista varten.

(13)

Naisten ja ikääntyneiden työntekijöiden osallistumisaste työmarkkinoille on Maltassa edelleen matala. Malta onkin toteuttanut toimenpiteitä, joiden avulla naiset saataisiin palaamaan työmarkkinoille, mutta se tunnustaa vaikeudet ikääntyneiden naisten osalta. Sukupuolten välinen työllisyyskuilu on kuitenkin erityinen kielteinen naisten kannalta ennen kaikkea siksi, että kohtuuhintaisten lastenhoitojärjestelyjen ja iltapäivähoitopaikkojen tarjonta ei ole riittävää; perhe- ja työelämän yhteensovittamista edistävät toimintatavat, kuten joustava työaika ja etätyö, eivät liioin ole laajassa käytössä.

(14)

Malta on yksi niistä harvoista jäsenvaltioista, joissa on vielä käytössä palkkojen yleinen indeksointimekanismi. Vaikka eräät mekanismin piirteet saattavat lieventää sen vaikutuksia, siihen liittyy palkka-hintakierteen riski erityisesti siksi, että indeksistä ei ole suljettu pois tuontihintoja, jotka saattavat heikentää kilpailukykyä erityisesti työvoimavaltaisilla sektoreilla. Viranomaiset ovat aloittaneet järjestelmän uudelleentarkastelun, mutta sen tulokset eivät ole vielä saatavilla, eikä keskustelu konkreettisista uudistusehdotuksista ole vielä alkanut.

(15)

Maltan energiantuotanto perustuu edelleen lähes kokonaan tuontiöljyyn, ja uusiutuvien energianlähteiden käyttö on hyvin vähäistä. Korkea sähkönhinta voi heikentää maan pienten ja keskisuurten yritysten kilpailukykyä. Energiatehokkuuteen liittyvien puutteiden korjaaminen voisi sekä parantaa kilpailukykyä että auttaa saavuttamaan energia- ja ilmastotavoitteita. Näillä osa-alueilla on toteutettu useita aloitteita, kuten kannustaminen aurinkoenergian tuottamiseen ja tuulipuistojen kehittäminen, sähköverkkoyhteyden rakentaminen Sisiliaan ja vähän polttoainetta kuluttavien ajoneuvojen käytön tukeminen. On kuitenkin liian aikaista arvioida näiden aloitteiden mahdollista vaikutusta, joten niiden täytäntöönpanoa on seurattava tiiviisti.

(16)

Maltan pankkijärjestelmä on hyvin laaja suhteessa maan talouden kokoon, sillä pankkien taseiden loppusumma on noin 800 prosenttia suhteessa BKT:hen. Jo pankkisektorin koon vuoksi rahoitusvakauden häiriöillä voisi olla suhteeton vaikutus maan talouteen. Talouden maailmanlaajuinen laskusuhdanne lisäsi ongelmalainojen määrää, mutta varausten tekeminen ei kuitenkaan ole sen myötä kasvanut. Haavoittuvuutta lisäävät etenkin kiinteistömarkkinoiden suuret vastuut, sillä yli puolet yksityishenkilöille myönnetyistä lainoista liittyy kiinteistöihin. Kaiken lisäksi kiinteistöjen hintoja saatetaan joutua tarkistamaan edelleen alaspäin samalla kun asuntoja saattaa olla tarjolla liikaa.

(17)

Malta on tehnyt useita sitoumuksia Euro Plus -sopimuksen nojalla. Nämä sitoumukset ja vuonna 2011 esitettyjen sitoumusten täytäntöönpano liittyvät kilpailukyvyn parantamiseen, työllisyyden edistämiseen ja julkisen talouden kestävyyden tukemiseen. Komissio on arvioinut Euro Plus -sopimukseen perustuvien sitoumusten täytäntöönpanoa. Arvioinnin tulokset on otettu huomioon suosituksissa.

(18)

Komissio on laatinut eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa kattavan analyysin Maltan talouspolitiikasta. Se on arvioinut vakausohjelman ja kansallisen uudistusohjelman. Se on ottanut huomioon niiden merkityksen Maltan finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta sekä sen, ovatko ne EU:n sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen tehostaa antamalla EU:n tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin. Eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä annetut komission suositukset on otettu huomioon jäljempänä esitettävissä suosituksissa 1–6.

(19)

Neuvosto on tämän arvioinnin perusteella tutkinut vakausohjelman, ja sen lausunto (6) ilmenee erityisesti jäljempänä esitettävässä suosituksessa 1,

1.

vahvistaa julkisen talouden strategiaa vuonna 2012 pysyvillä lisätoimenpiteillä, jotta voidaan varmistaa riittävä eteneminen kohti julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitetta ja pitää alijäämä alle 3 prosentissa suhteessa BKT:hen kertaluonteisiin toimenpiteisiin turvautumatta; jatkaa sen jälkeen julkisen talouden vakauttamista tarvittavaan tahtiin niin, että se edistyy riittävästi kohti keskipitkän aikavälin tavoitetta, myös menojen kasvulle asetetun viitearvon saavuttamisessa, ja kohti velan supistamiselle asetettua viitearvoa, täsmentämällä konkreettiset toimenpiteet, joilla tuetaan alijäämätavoitteen saavuttamista vuodesta 2013 alkaen, ja on valmiina toteuttamaan lisätoimenpiteitä siltä varalta, että tavoitteista lipsutaan; toteuttaa viimeistään vuoden 2012 loppuun mennessä sitovan, sääntöihin perustuvan monivuotisen julkisen talouden kehyksen; parantaa verosäännösten noudattamista ja torjuu veronkiertoa sekä vähentää velkaantumisen kannustimia yhtiöverotuksen puitteissa;

2.

toteuttaa viipymättä eläkejärjestelmän pitkän aikavälin kestävyyden varmistavia toimenpiteitä todellisen eläkkeellesiirtymisiän korottamiseksi, myös nopeuttamalla merkittävästi lakisääteisen eläkkeellesiirtymisiän asteittaista myöhentämistä nykyiseen lainsäädäntöön verrattuna ja kytkemällä selkeästi toisiinsa lakisääteinen eläkeikä ja elinajanodote, ja toimenpiteitä, jotka kannustavat yksityiseen eläkesäästämiseen; toteuttaa toimenpiteitä ikääntyneiden työntekijöiden työvoimaosuuden lisäämiseksi ja varhaiseläkejärjestelmien käytön vähentämiseksi;

3.

toteuttaa toimenpiteitä koulunkäynnin keskeyttämisen vähentämiseksi; jatkaa koulutusjärjestelmään liittyviä toimia työmarkkinoiden osaamistarpeisiin vastaamiseksi; tehostaa lasten päivä- ja iltapäivähoitopaikkojen tarjontaa ja hinnoittelua sukupuolten välisen työllisyyseron kaventamiseksi;

4.

toteuttaa tarvittavat lisätoimenpiteet palkkaneuvottelu- ja palkkojen indeksointijärjestelmän uudistamiseksi työmarkkinaosapuolia kuullen ja kansallisia käytäntöjä noudattaen, jotta työn tuottavuuden kehitys voidaan ottaa niissä paremmin huomioon ja vähentää tuontihintojen vaikutusta indeksiin;

5.

vähentää Maltan riippuvuutta tuontiöljystä tehostamalla toimenpiteitä energiatehokkuuden parantamiseksi ja lisää uusiutuvista energialähteistä saatavan energian osuutta seuraamalla tarkkaan nykyisiä kannustinmekanismeja ja asettamalla painopisteeksi infrastruktuurin kehittäminen, muun muassa Sisiliaan rakennettavan sähköverkkoyhteyden loppuun saattaminen;

6.

lujittaa pankkisektoria toteuttamalla toimenpiteitä kiinteistömarkkinoiden suurista vastuista aiheutuvien potentiaalisten riskien lieventämiseksi; toteuttaa toimenpiteitä, joilla vahvistetaan edelleen varauksia lainojen arvonalenemisesta aiheutuvien tappioiden varalta.

24.7.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 219/65

(1)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 26 päivänä maaliskuuta 2010 komission ehdotuksen, jolla käynnistetään uusi työllisyys- ja kasvustrategia, Eurooppa 2020. Strategian lähtökohtana on tehostaa talouspolitiikan yhteensovittamista, ja siinä keskitytään avainalueisiin, joilla tarvitaan toimia Euroopalla kestävän kasvun vauhdittamiseen ja kilpailukyvyn parantamiseen olevien mahdollisuuksien lisäämiseksi.

(2)

Neuvosto antoi 13 päivänä heinäkuuta 2010 suosituksen jäsenvaltioiden ja unionin talouspolitiikan laajoista suuntaviivoista (2010–2014) ja hyväksyi 21 päivänä lokakuuta 2010 päätöksen jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista (2). Yhdessä nämä muodostavat ns. yhdennetyt suuntaviivat. Jäsenvaltioita kehotettiin ottamaan yhdennetyt suuntaviivat huomioon kansallisessa talous- ja työllisyyspolitiikassaan.

(3)

Neuvosto antoi 12 päivänä heinäkuuta 2011 suosituksen (3) Puolan vuoden 2011 kansallisesta uudistusohjelmasta ja lausunnon Puolan vuosien 2011–2014 tarkistetusta lähentymisohjelmasta.

(4)

Komissio hyväksyi 23 päivänä marraskuuta 2011 toisen vuotuisen kasvuselvityksen. Tästä alkoi toinen politiikan yhdennetyn etukäteiskoordinoinnin eurooppalainen ohjausjakso, jonka perusta on Eurooppa 2020 -strategiassa. Komissio hyväksyi 14 päivänä helmikuuta 2012 makrotalouden epätasapainon ennalta ehkäisemisestä ja korjaamisesta 16 päivänä marraskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011 (4) perusteella varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Puola kuuluu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu.

(5)

Neuvosto antoi 1 päivänä joulukuuta 2011 päätelmät, joissa kehotetaan sosiaalisen suojelun komiteaa esittämään yhdessä työllisyyskomitean ja muiden komiteoiden kanssa näkemyksensä toimista, joita suositellaan Eurooppa 2020 -strategian puitteissa toteutettavan politiikkajakson yhteydessä. Nämä näkemykset ovat osa työllisyyskomitean lausuntoa.

(6)

Euroopan parlamentti on asetuksen (EY) N:o 1466/97 mukaisesti osallistunut asianmukaisesti eurooppalaiseen ohjausjaksoon, ja se on 15 päivänä helmikuuta 2012 hyväksynyt päätöslauselman vuotuisen kasvuselvityksen 2012 työllisyys- ja sosiaalinäkökohdista sekä päätöslauselman osallistumisesta vuotuiseen kasvuselvitykseen 2012.

(7)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 2 päivänä maaliskuuta 2012 rahoitusvakauden turvaamisen, julkisen talouden vakauttamisen ja kasvun vauhdittamisen painopisteet. Se korosti, että on tarpeen jatkaa eriytettyä, kasvua edistävää julkisen talouden vakauttamista, palauttaa normaalit luotonannon edellytykset, edistää kasvua ja kilpailukykyä, puuttua työttömyyteen ja kriisin sosiaalisiin seurauksiin sekä nykyaikaistaa julkishallintoa.

(8)

Lisäksi Eurooppa-neuvosto kehotti 2 päivänä maaliskuuta 2012 Euro Plus -sopimukseen osallistuvia jäsenvaltioita esittämään sitoumuksensa niin ajoissa, että ne voidaan sisällyttää vakaus- tai lähentymisohjelmiin ja kansallisiin uudistusohjelmiin.

(9)

Puola toimitti vuosia 2012–2015 koskevan lähentymisohjelmansa 25 päivänä huhtikuuta 2012 sekä vuoden 2012 kansallisen uudistusohjelmansa 27 päivänä huhtikuuta 2012. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(10)

Neuvosto on asetuksen (EY) N:o 1466/97 mukaisen lähentymisohjelman arvioinnin perusteella sitä mieltä, että lähentymisohjelman julkisen talouden kehitysarvioiden perustana oleva makrotalouden skenaario on uskottava ja vastaa komission yksiköiden kevään 2012 talousennustetta. Lähentymisohjelmassa kaavaillun julkisen talouden strategian tavoitteena on korjata liiallinen alijäämä vuoteen 2012 mennessä ja saavuttaa julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoite vuoteen 2015 mennessä. Lähentymisohjelmassa vahvistetaan keskipitkän aikavälin tavoite, jonka mukaan alijäämä on 1 prosentti suhteessa BKT:hen, mikä vastaa riittävästi vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia. Suunniteltu alijäämän korjaus on neuvoston asettaman määräajan mukainen, ja suunnitellut julkisen talouden toimet vastaavat liiallista alijäämää koskevan menettelyn yhteydessä annettua neuvoston suositusta. Kun otetaan huomioon (uudelleenlaskettu) rakenteellinen rahoitusasema (5), suunniteltu eteneminen kohti keskipitkän aikavälin tavoitetta on vuositasolla yli 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen (rakenteellisesti mitattuna). Julkisen talouden menojen kasvuvauhti vastaa vakaus- ja kasvusopimuksessa vahvistettua menojen kasvun viitearvoa koko ohjelmakauden ajan, kun huomioon otetaan harkinnanvaraiset tulopuolen toimenpiteet, mutta vuonna 2013 se hieman ylittää menojen kasvun viitearvon komission kevään 2012 talousennusteen mukaan. Riittävä eteneminen kohti keskipitkän aikavälin tavoitetta saattaa edellyttää lisätoimia, koska tulokset perustuvat ensisijaisesti huomattaviin julkisten investointimenojen leikkauksiin eikä sitä tueta riittävästi yksityiskohtaisilla toimenpiteillä lähentymisohjelman myöhempinä vuosina. Puolan julkisen velan odotetaan olevan edelleen alle 60 prosenttia suhteessa BKT:hen koko ohjelmakauden ajan. Kansalliset viranomaiset ennustavat sen supistuvan asteittain niin, että kun se oli 56,3 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2011, se on 49,7 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2015, mutta komissio puolestaan arvioi julkisen velan supistuvan hitaammin, kun otetaan huomioon vakauttamissuunnitelmiin sisältyvät potentiaaliset riskit.

(11)

Hallitus ei ole vielä toteuttanut toimenpiteitä pysyvän menosäännön käyttöön ottamiseksi vuoteen 2013 mennessä. Pysyvää menosääntöä koskevat toimet ovat edelleen valmisteluvaiheessa, eikä niistä ole vielä annettu yksityiskohtaista tietoa. Edistystä ei ole liioin tapahtunut kansallisen tilinpidon luokituksen mukauttamisessa Euroopan kansantalouden tilinpitojärjestelmään (EKT95) eikä hallinnon eri tasojen välisen yhteensovittamisen parantamisessa budjettimenettelyissä.

(12)

Nuorisotyöttömyys ylittää EU:n keskiarvon, ja sen taustalla on ennen muuta taitojen kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuus sekä oppisopimuskoulutuksen ja työssäoppimismahdollisuuksien vähäinen saatavuus. Suunnitteilla on toimenpiteitä, joiden avulla helpotetaan nuorten pääsyä työmarkkinoille. Työmarkkinoiden lohkoutuminen ja työssäkäyvien köyhyys, joka on unionin korkeimpia, näyttäisivät johtuvan lähinnä siitä, että itsenäistä ammatinharjoittamista ja yksityisoikeudellisia sopimuksia, jotka eivät kuulu työlainsäädännön piiriin, käytetään jossain määrin väärin. Myös matalapalkkaisille työntekijöille tarkoitettujen työssäoloaikaisten etuuksien laajuutta ja riittävyyttä olisi tarkistettava.

(13)

Puola alkoi toteuttaa kunnianhimoista korkeakoulutuksen uudistusta vuoden 2011 jälkipuoliskolla. Tarkoituksena on lujittaa yliopistojen ja yritysmaailman välisiä yhteyksiä ja puuttua siten osaamisen ja työpaikkojen kohtaamattomuuteen. Uudistuksen myötä kurssitarjonnasta halutaan tehdä joustavampaa niin, että pystytään paremmin vastaamaan työmarkkinoiden muuttuviin tarpeisiin. Lisäksi uudistuksella kannustetaan itsenäiseen ammatinharjoittamiseen. Tästä huolimatta on edelleen tarpeen parantaa opetustarjonnan merkityksellisyyttä ja laatua erityisesti kolmannen asteen yksityisissä oppilaitoksissa.

(14)

Naisten osallistumista työmarkkinoille on lisättävä parantamalla lasten päivähoitojärjestelmää. Lasten osallistuminen esiopetukseen on Puolassa nykyään Euroopan alhaisimmalla tasolla. Tämä johtuu esiopetuspaikkojen ja sopivan infrastruktuurin puuttumisesta. Hallituksen ilmoitusta lisävarojen myöntämisestä (3–5-vuotiaiden lasten) esiopetusta antavien laitosten perustamiseen ei ole otettu huomioon vuoden 2012 talousarviolaissa. Eräät kunnat ovat tämän vuoksi sulkeneet kouluja ja lastentarhoja.

(15)

Jotta voitaisiin lisätä ikääntyneiden työntekijöiden osallistumista työmarkkinoille, Puola on toteuttanut yleisen eläkeuudistuksen. Lakisääteistä eläkeikää korotetaan vuodesta 2013 alkaen asteittain niin, että se on 67 vuotta miehillä vuonna 2020 (tällä hetkellä 65 vuotta) ja naisilla vuonna 2040 (tällä hetkellä 60 vuotta). Puola on jatkanut toimia virkapukuisten työntekijöiden suotuisampien eläke-ehtojen rajoittamiseksi. Vuonna 2011 Puolassa tehtiin eräitä muutoksia viljelijöiden sosiaaliturvarahastoon (KRUS). Uudistus on kuitenkin väliaikainen, eikä se ole työmarkkinoiden kannalta riittävän laajakantoinen. Kaivostyöläisillä on edelleen oma eläkejärjestelmänsä.

(16)

Viime aikoina on toteutettu uudistuksia tutkimusympäristön parantamiseksi keskittämällä räätälöityä rahoitusta suorituskykyisimmille tutkimuslaitoksille. Elokuussa 2011 hyväksytty kansallinen tutkimusohjelma on merkittävä askel tähän suuntaan. Ei kuitenkaan ole selvää, miten ohjelman painopisteet liittyvät innovointi- ja teollisuuspolitiikkaan ja miten ne otetaan tässä politiikassa huomioon.

(17)

Asiantuntijapalvelujen tarjoamisen nykyiset rajoitukset muodostavat merkittävän esteen lisäkasvulle erityisesti rakennusalalla sekä liikenteen ja terveydenhoidon alalla. Hallitus on ilmoittanut suunnitelmasta, jonka perusteella asiantuntijapalvelujen sääntelyä kevennetään 50 prosentilla sekä koulutusvaatimusten että lupamenettelyjen osalta. Viimeaikaisista toimenpiteistä huolimatta yritysten hallinnollinen rasitus on yhä suuri ja julkishallinto tehotonta. Suurimpia huolenaiheita ovat sääntelyn noudattamisesta aiheutuvien kustannusten suuruus, monimutkainen ja jatkuvasti muuttuva verolainsäädäntö, sopimusten heikko täytäntöönpano, pitkälliset ja raskaat lisenssi- ja lupamenettelyt sekä kiinteistöjen rekisteröinti- ja kaavoituslainsäädäntö. Tuomioistuinmenettelyt ja muut oikeusriidat ovat pitkällisiä ja keskeneräisten asioiden määrä on varsin suuri.

(18)

Energia-alalla kasvua ja kilpailua hidastavat EU:n lainsäädännön täytäntöönpanon viivästyminen, mikä koskee erityisesti toista ja kolmatta energiapakettia sekä uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä 23 päivänä huhtikuuta 2009 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2009/28/EY (6) (uusiutuvan energian direktiivi), ja vireillä olevat rikkomusmenettelyt. Moottoritie- ja moottoriliikennetieverkostoja kehitetään voimaperäisesti EU:n rahoituksen avulla, mutta rautatieverkosto kaipaa investointeja sitäkin kipeämmin, koska infrastruktuuri on hyvin huonossa kunnossa. Puola ei käytä tähän tarkoitukseen saatavilla olevia koheesiorahastovaroja täysimääräisesti. Rautatiemarkkinoiden tehokkaalle toiminnalle on edelleen esteitä.

(19)

Puola on tehnyt Euro Plus -sopimuksen nojalla useita sitoumuksia. Nämä sitoumukset ja vuonna 2011 esitettyjen sitoumusten täytäntöönpano liittyvät työllisyyden edistämiseen, kilpailukyvyn parantamiseen, julkisen talouden kestävyyden parantamiseen ja rahoitusjärjestelmän vakauden vahvistamiseen. Komissio on arvioinut Euro Plus -sopimukseen perustuvien sitoumusten täytäntöönpanoa. Arvioinnin tulokset on otettu huomioon suosituksissa.

(20)

Komissio on laatinut eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa kattavan analyysin Puolan talouspolitiikasta. Se on arvioinut lähentymisohjelman ja kansallisen uudistusohjelman. Se on ottanut huomioon niiden merkityksen finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta sekä sen, ovatko ne EU:n sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen tehostaa antamalla EU:n tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin. Eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä annetut komission suositukset on otettu huomioon jäljempänä esitettävissä suosituksissa 1–6.

(21)

Neuvosto on tämän arvioinnin perusteella tutkinut lähentymisohjelman, ja sen lausunto (7) ilmenee erityisesti jäljempänä esitettävässä suosituksessa 1,

1.

varmistaa suunnitellun etenemisen kohti liiallisen alijäämän korjaamista; panee tätä varten täysimääräisesti täytäntöön vuoden 2012 talousarvion ja saavuttaa liiallista alijäämää koskevan menettelyn yhteydessä annetuissa neuvoston suosituksissa määritetyt rakenteellisten sopeutustoimien tavoitteet; täsmentää tämän jälkeen toimenpiteet, jotka ovat tarpeen julkisen talouden strategian toteuttamiseksi suunnitelmien mukaisesti vuonna 2013 ja sen jälkeen, määrittämällä tarvittavat rakenteelliset sopeutustoimet, joiden avulla voidaan edetä riittävässä määrin kohti keskipitkän aikavälin tavoitetta, mukaan lukien menojen kasvulle asetetun viitearvon saavuttaminen; leikkaa kasvua edistäviä menoja jatkossa mahdollisimman vähän ja parantaa verosääntöjen noudattamista;

2.

nopeuttaa finanssipoliittisen kehyksen uudistamista antamalla lainsäädäntöä pysyvän menosäännön ottamiseksi käyttöön vuoteen 2013 mennessä; säännön olisi oltava Euroopan kansantalouden tilinpitojärjestelmän mukainen; toteuttaa toimenpiteitä yhteensovittamismekanismien vahvistamiseksi eri hallintotasoilla keskipitkällä aikavälillä ja vuotuisissa budjettimenettelyissä;

3.

lisää oppisopimuskoulutuksen ja työssäoppimisen saatavuutta, parantaa ammattikoulutuksen laatua ja hyväksyy ehdotetun elinikäisen oppimisen strategian, jotta nuorisotyöttömyyttä voidaan vähentää; parantaa koulutuksen ja työmarkkinoiden tarpeiden kohtaamista ja opetuksen laatua; rajoittaa yksityisoikeudellisten sopimusten liiallista käyttöä ja ulottaa koeajan käytön pysyviin työsopimuksiin, jotta voidaan vähentää työmarkkinoiden lohkoutumista ja työssäkäyvien köyhyyttä;

4.

tehostaa toimia naisten työmarkkinoille osallistumisen lisäämiseksi ja lisää lasten osallistumisastetta sekä päivähoidossa että esikouluopetuksessa varmistamalla, että saatavilla on jatkuvaa rahoitusta, tekemällä investointeja julkiseen infrastruktuuriin, tarjoamalla ammattitaitoista henkilöstöä ja huolehtimalla siitä, että koulutukseen pääsy on kohtuuhintaista; myöhentää työmarkkinoilta poistumisikää puuttumalla syvään juurtuneisiin varhaiseläkekäytäntöihin; lakkauttaa asteittain kaivostyöläisten erityisen eläkejärjestelmän heidän siirtämisekseen yleisen eläkejärjestelmän piiriin; toteuttaa kunnianhimoisempia, pysyviä toimenpiteitä viljelijöiden sosiaaliturvarahaston (KRUS) uudistamiseksi niin, että maksut vastaavat paremmin henkilökohtaisia tuloja;

5.

toteuttaa lisätoimia innovointeja edistävän liiketoimintaympäristön varmistamiseksi luomalla paremmat yhteydet tutkimuksen, innovoinnin ja teollisuuden välille sekä vahvistamalla yhteiset painopistealueet ja välineet, joiden avulla tuetaan koko innovointisykliä; parantaa rahoituksen saatavuutta tutkimus- ja innovointitarkoituksiin takausten ja väliaikaisrahoituksen avulla;

6.

tehostaa toimia, joilla parannetaan kannustimia investoida energian tuotantokapasiteettiin ja energiatehokkuuteen koko energiaketjussa, nopeutetaan sähköverkkojen kehittämistä, rajat ylittävät yhteenliitännät mukaan lukien, poistetaan esteet rajat ylittävältä sähkökaupalta ja vahvistetaan kilpailua kaasualalla poistamalla säännellyt hinnat asteittain ja perustamalla kaupankäyntijärjestelmän kaasukauppaa varten; vahvistaa rautatiemarkkinoiden sääntelyelimen asemaa ja resursseja sekä varmistaa, että rautateiden investointihankkeet pannaan täytäntöön tehokkaasti ja nopeasti; vähentää asiantuntijapalvelujen tarjoamista koskevia rajoituksia ja yksinkertaistaa sopimusten täytäntöönpanoa ja rakennuslupiin liittyviä vaatimuksia.

24.7.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 219/69

(1)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 26 päivänä maaliskuuta 2010 komission ehdotuksen, jolla käynnistetään uusi työllisyys- ja kasvustrategia, Eurooppa 2020. Strategian lähtökohtana on tehostaa talouspolitiikan yhteensovittamista, ja siinä keskitytään avainalueisiin, joilla tarvitaan toimia Euroopalla kestävän kasvun vauhdittamiseen ja kilpailukyvyn parantamiseen olevien mahdollisuuksien lisäämiseksi.

(2)

Neuvosto antoi 13 päivänä heinäkuuta 2010 suosituksen jäsenvaltioiden ja unionin talouspolitiikan laajoista suuntaviivoista (2010–2014) ja hyväksyi 21 päivänä lokakuuta 2010 päätöksen jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista (2). Yhdessä nämä muodostavat ns. yhdennetyt suuntaviivat. Jäsenvaltioita kehotettiin ottamaan yhdennetyt suuntaviivat huomioon kansallisessa talous- ja työllisyyspolitiikassaan.

(3)

Neuvosto antoi 12 päivänä heinäkuuta 2011 suosituksen (3) Portugalin vuoden 2011 kansallisesta uudistusohjelmasta.

(4)

Komissio hyväksyi 23 päivänä marraskuuta 2011 toisen vuotuisen kasvuselvityksen. Tästä alkoi toinen politiikan yhdennetyn etukäteiskoordinoinnin eurooppalainen ohjausjakso, jonka perusta on Eurooppa 2020 -strategiassa.

(5)

Euroopan parlamentti on asetuksen (EY) N:o 1466/97 mukaisesti osallistunut asianmukaisesti eurooppalaiseen ohjausjaksoon, ja se on 15 päivänä helmikuuta 2012 hyväksynyt päätöslauselman vuotuisen kasvuselvityksen 2012 työllisyys- ja sosiaalinäkökohdista sekä päätöslauselman osallistumisesta vuotuiseen kasvuselvitykseen 2012.

(6)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 2 päivänä maaliskuuta 2012 rahoitusvakauden turvaamisen, julkisen talouden vakauttamisen ja kasvun vauhdittamisen painopisteet. Se korosti tarvetta edistää eriytettyjä strategioita kasvua edistävän julkisen talouden vakauttamiseksi, palauttaa normaalit luotonannon edellytykset, edistää kasvua ja kilpailukykyä, puuttua työttömyyteen ja kriisin sosiaalisiin seurauksiin sekä nykyaikaistaa julkishallintoa.

(7)

Lisäksi Eurooppa-neuvosto kehotti 2 päivänä maaliskuuta 2012 Euro Plus -sopimukseen osallistuvia jäsenvaltioita esittämään sitoumuksensa niin ajoissa, että ne voidaan sisällyttää vakaus- tai lähentymisohjelmiin ja kansallisiin uudistusohjelmiin.

(8)

Portugali toimitti vuosia 2012–2016 koskevan vakausohjelmansa 2 päivänä toukokuuta 2012 ja vuoden 2012 kansallisen uudistusohjelmansa 7 päivänä toukokuuta 2012.

(9)

Neuvosto hyväksyi 30 päivänä toukokuuta 2011 täytäntöönpanopäätöksen 2011/344/EU (4), jossa Portugalille myönnettiin keskipitkän ajan rahoitustukea kolmeksi vuodeksi vuodesta 2011 vuoteen 2014 Euroopan rahoituksenvakautusmekanismin perustamisesta 11 päivänä toukokuuta 2010 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 407/2010 (5) mukaisesti. Siihen liittyvässä, myös 11 päivänä toukokuuta 2011 allekirjoitetussa yhteisymmärryspöytäkirjassa ja sen myöhemmissä täydennysosissa vahvistetaan ne talouspoliittiset ehdot, joiden perusteella rahoitustukea myönnetään.

(10)

Portugali on edistynyt hyvin eräillä osa-alueilla, mutta merkittäviä haasteita on vielä jäljellä. Julkisen talouden tavoitteiden saavuttaminen on olennaista, jos hallitus haluaa talouden sopeutusohjelman ohjelmakaudella saada markkinoilta jälleen normaalisti rahoitusta. Jotta vuoden 2012 julkisen talouden tavoitteisiin liittyviä riskejä voidaan rajoittaa, on keskeistä panna talouden sopeutusohjelman rakenteelliset finanssipoliittiset toimenpiteet nopeasti ja määrätietoisesti täytäntöön. Samalla hallituksen on jatkettava uudistuksia, joilla puututaan Portugalin kilpailukyvyn haasteisiin. Vuoden 2012 talousarviossa ei noudateta fiskaalista devalvaatiota koskevia aikaisempia suunnitelmia. Tämän vuoksi on entistäkin tärkeämpää toteuttaa nopeasti lisää työ- ja hyödykemarkkinoiden rakenneuudistuksia, jotta voidaan supistaa yksikkötyökustannuksia, lisätä joustavuutta ja madaltaa markkinoillepääsyn esteitä. Hallitukselta vaaditaan pitkäjänteisyyttä ja määrätietoisuutta, jotta saavutettujen etujen vahva puolustaminen ei estä uudistuksia.

(11)

Talouden sopeutusohjelman kolmannessa tarkistuksessa pääteltiin, että Portugali on toteuttanut 17 päivänä toukokuuta 2011 tehtyyn yhteisymmärryspöytäkirjaan sisältyviä ehtoja suunnitellusti. Erityisesti vuoden 2011 julkisen talouden alijäämän supistamistavoitteet (5,9 prosenttia suhteessa BKT:hen) on ylitetty, kun valtiolle siirrettiin pankkien eläkerahastot, joiden suuruus on 3½ prosenttia suhteessa BKT:hen. Tämän kertaluontoisen toimenpiteen lisäksi julkisen talouden rakenteellinen vakauttaminen oli vuonna 2011 mittavaa, ja vakauttamistoimenpiteiden suuruus oli 3½ prosenttia suhteessa BKT:hen. Pankit ovat edenneet suunnitellusti talouden sopeutusohjelman mukaisten pääomavaatimusten täyttämiseksi vuoden lopussa. Niiden on kuitenkin parannettava vakavaraisuussuhdettaan edelleen vuonna 2012, jotta ne täyttävät mainitun ohjelman mukaiset vaatimukset ja noudattavat Euroopan pankkiviranomaisen vaatimusta ottaa huomioon valtion velkaan liittyvät riskit, paikalla tehtävää tarkastusta koskeva erityisohjelma ja pankkien yksityisten eläkejärjestelmien suunniteltu siirto. Varhain kesäkuussa 2012 hallitus ilmoitti, että se aikoo antaa julkisia varoja kolmelle suurelle pankille, jotta niiden olisi mahdollista täyttää pääomavaatimukset. Virkamiestasolla tehty neljäs tarkistus, joka valmistui kesäkuun alussa, vahvisti kolmannen tarkistuksen tulokset, joiden mukaan ohjelma toteutuu suunnitellusti.

(12)

BKT supistui vuonna 2001 ennustettua vähemmän, sillä vienti ja kulutus ylittivät ennusteet. Vuoden 2011 viimeisellä neljänneksellä ja vuoden 2012 alussa kotimainen kysyntä oli kuitenkin heikkoa, työttömyys kasvoi jyrkästi ja yritysten luottamus oli vähäistä. Komission yksiköiden kevään 2012 talousennusteen mukaan vuoden 2012 näkymät ovat heikentyneet, ja BKT:n ennustetaan nyt supistuvan 3,3 prosenttia. Vuoden 2013 talouskasvun arvioidaan olevan hitaampaa kuin alun perin odotettiin. Vaikka ulkoinen sopeuttaminen on tähän mennessä ollut huomattavan nopeaa, kun Portugalin vientituotteet ovat kasvattaneet markkinaosuuttaan unionin ulkopuolella ja tuonti on vähentynyt tuntuvasti, sen jatkuminen on kuitenkin epävarmaa. Koska Portugalilla on paljon ulkomaista velkaa, tarvitaan varsin huomattavia rakenteellisia lisäsopeutustoimenpiteitä.

(13)

Vuoden 2012 talousarviossa tavoitteena on 4,5 prosentin julkisen talouden alijäämä suhteessa BKT:hen, mikä vastaa talouden sopeutusohjelman vaatimuksia ja liiallista alijäämää koskevan menettelyn yhteydessä Portugalille annettuja neuvoston suosituksia. Vakausohjelmassa esitetyt keskipitkän aikavälin julkisen talouden vakauttamissuunnitelmat vastaavat niin ikään talouden sopeutusohjelman mukaisia kokonaisalijäämän viitearvoja, ja vuonna 2013 alijäämän odotetaan olevan 3 prosenttia suhteessa BKT:hen. Vuoden 2012 talousarvio sisältää vakauttamistoimenpiteitä, joiden vaikutus on yli 5 prosenttia suhteessa BKT:hen ja joiden lähtökohtana ovat pysyvät rakenteelliset toimenpiteet. Toimenpiteistä kaksi kolmasosaa koskee menopuolta, ja niillä leikataan merkittävästi julkisen sektorin palkkoja ja eläkkeitä, supistetaan julkishallinnon työntekijämäärää 2 prosentilla (kokoaikavastaavina) ja rationalisoidaan valtionyhtiöiden toimintaa. Tulopuolella talousarvioon sisältyy toimenpiteitä, joilla vähennetään verovapautuksia, lisätään yleisen alv-kannan mukaan verotettavien hyödykkeiden ja palvelujen määrää, kiristetään tulo- ja yhtiöverotusta, korotetaan valmisteveroja ja tehostetaan toimia veronkierron ja veropetosten torjumiseksi. Julkisen talouden alijäämän odotetaan supistuvan 1,8 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2014 ja edelleen 1 prosenttiin vuonna 2015. Julkisen talouden tavoitteiden pääriskit liittyvät lähinnä valtionyhtiöiden alaan ja alue- ja paikallishallintoon. Rakenteellista rahoitusasemaa tarkasteltaessa julkisen talouden rakenteellisen sopeutuksen odotetaan olevan yli 7 prosenttia suhteessa BKT:hen kaudella 2011–2012. Keskipitkän aikavälin tavoite, joka on -0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen, vastaa asianmukaisesti vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia. Julkisen velan odotetaan nousevan huippuunsa, 115,7 prosenttiin suhteessa BKT:hen, vuonna 2013, minkä jälkeen se alkaa vähitellen supistua. Virkamiestasolla tehty talouden sopeutusohjelman neljäs tarkistus vahvisti, että vuoden 2012 julkisen talouden alijäämätavoite on mahdollista saavuttaa, koska talousarviota on vuoden 2012 neljän ensimmäisen kuukauden aikana toteutettu odotusten mukaisesti, ja työttömyyden jyrkähköstä lisääntymisestä sekä vähemmän verotuloja tuottavasta kasvurakenteesta johtuvia julkisen talouden kehitysarvioiden heikkenemisriskejä tasoitetaan talousarvion muissa osissa aikaansaatavilla säästöillä.

(14)

Tähän mennessä on saavutettu näkyvää edistystä, ja talouden sopeutusohjelman täydellinen onnistuminen riippuu merkittävästi sellaisten laaja-alaisten rakenneuudistusten täytäntöönpanosta, joilla poistetaan talouden kymmenvuotisen pysähtyneisyyden taustalla olevat jäykkyystekijät ja pullonkaulat. Kauaskantoinen ja kunnianhimoinen uudistussuunnitelma etenee suunnitelmien mukaan työmarkkinoiden, terveydenhoidon, asuntomarkkinoiden, oikeuslaitoksen sekä maksukyvyttömyysmenettelyjen, kilpailun ja sääntelypuitteiden osa-alueilla. Myös yksityistämiset ovat tähän mennessä onnistuneet erittäin hyvin. Verkkotoimialoilla edistyminen on ollut vaihtelevampaa. Erityisesti energiasektorilla on esitetty kattava strategia, jolla leikataan sektorin kasvavaa velkaa puuttumalla liiallisiin vuokriin, ja se on toteutettava tulevina kuukausina.

(15)

Rakennerahastojen strateginen uudelleenohjelmointi on meneillään ja painopisteenä on nuorisotyöllisyyden ja (etenkin pienten ja keskisuurten yritysten) kilpailukyvyn tukeminen. Uusilla toimenpiteillä lujitetaan toimia työllisyyspassin sekä yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen osa-alueilla ja helpotetaan pienten ja keskisuurten yritysten rahoituksen saantia.

(16)

Portugali on tehnyt useita sitoumuksia Euro Plus -sopimuksen nojalla. Nämä sitoumukset ja vuonna 2011 esitettyjen sitoumusten täytäntöönpano liittyvät kilpailukyvyn lisäämiseen, työllisyysasteeseen nostamiseen, julkisen talouden kestävyyden parantamiseen ja rahoitusjärjestelmän vakauden vahvistamiseen,

24.7.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 219/72

(1)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 26 päivänä maaliskuuta 2010 komission ehdotuksen, jolla käynnistetään uusi työllisyys- ja kasvustrategia, Eurooppa 2020. Strategian lähtökohtana on tehostaa talouspolitiikan yhteensovittamista, ja siinä keskitytään avainalueisiin, joilla tarvitaan toimia Euroopalla kestävän kasvun vauhdittamiseen ja kilpailukyvyn parantamiseen olevien mahdollisuuksien lisäämiseksi.

(2)

Neuvosto antoi 13 päivänä heinäkuuta 2010 suosituksen jäsenvaltioiden ja unionin talouspolitiikan laajoista suuntaviivoista (2010–2014) ja hyväksyi 21 päivänä lokakuuta 2010 päätöksen jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista (2). Yhdessä nämä muodostavat ns. yhdennetyt suuntaviivat. Jäsenvaltioita kehotettiin ottamaan yhdennetyt suuntaviivat huomioon kansallisessa talous- ja työllisyyspolitiikassaan.

(3)

Neuvosto antoi 12 päivänä heinäkuuta 2011 suosituksen (3) Romanian kansallisesta uudistusohjelmasta vuodelta 2011 ja lausunnon Romanian tarkistetusta lähentymisohjelmasta vuosiksi 2011–2014.

(4)

Komissio hyväksyi 23 päivänä marraskuuta 2011 toisen vuotuisen kasvuselvityksen. Tästä alkoi toinen politiikan yhdennetyn etukäteiskoordinoinnin eurooppalainen ohjausjakso, jonka perusta on Eurooppa 2020 -strategiassa.

(5)

Euroopan parlamentti on asetuksen (EY) N:o 1466/97 mukaisesti osallistunut asianmukaisesti eurooppalaiseen ohjausjaksoon, ja se on 15 päivänä helmikuuta 2012 hyväksynyt päätöslauselman vuotuisen kasvuselvityksen 2012 työllisyys- ja sosiaalinäkökohdista sekä päätöslauselman osallistumisesta vuotuiseen kasvuselvitykseen 2012.

(6)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 2 päivänä maaliskuuta 2012 rahoitusvakauden turvaamisen, julkisen talouden vakauttamisen ja kasvun vauhdittamisen painopisteet. Se korosti, että on tarpeen jatkaa eriytettyä, kasvua edistävää julkisen talouden vakauttamista, palauttaa normaalit luotonannon edellytykset, edistää kasvua ja kilpailukykyä, puuttua työttömyyteen ja kriisin sosiaalisiin seurauksiin sekä nykyaikaistaa julkishallintoa.

(7)

Lisäksi Eurooppa-neuvosto kehotti 2 päivänä maaliskuuta 2012 Euro Plus -sopimukseen osallistuvia jäsenvaltioita esittämään sitoumuksensa niin ajoissa, että ne voidaan sisällyttää vakaus- tai lähentymisohjelmiin ja kansallisiin uudistusohjelmiin.

(8)

Romania toimitti vuoden 2012 kansallisen uudistusohjelmansa 23 päivänä huhtikuuta 2012 sekä vuosia 2012–2015 koskevan lähentymisohjelmansa 11 päivänä toukokuuta 2012.

(9)

Neuvosto hyväksyi 6 päivänä toukokuuta 2009 päätöksen 2009/459/EY (4), jossa Romanialle myönnettiin keskipitkän ajan rahoitustukea kolmeksi vuodeksi perussopimuksen 143 artiklan nojalla. Siihen liittyvässä 23 päivänä kesäkuuta 2009 allekirjoitetussa yhteisymmärryspöytäkirjassa ja sen myöhemmissä täydennysosissa vahvistetaan ne talouspoliittiset ehdot, joiden perusteella rahoitustukea myönnetään. Päätöstä 2009/459/EY muutettiin 16 päivänä maaliskuuta 2010 päätöksellä 2010/183/EU (5). Romania on pannut keskipitkän aikavälin rahoitusapuohjelman menestyksekkäästi täytäntöön, ja koska vaihtotasetta on merkittävästi mutta osittain mukautettu Romanian hyödyke- ja työmarkkinoilla edelleen vallitsevien rakenteellisten heikkouksien seurauksena ja tästä aiheutuu herkkyyttä kansainvälisille hintahäiriöille, neuvosto hyväksyi 12 päivänä toukokuuta 2011 päätöksen 2011/288/EU (6) keskipitkän ajan ennalta varautuvan rahoitustuen myöntämisestä Romanialle kolmeksi vuodeksi perussopimuksen 143 artiklan mukaisesti. Päätökseen liittyvä yhteisymmärryspöytäkirja allekirjoitettiin 29 päivänä kesäkuuta 2011 ja sen ensimmäinen lisäosa 27 päivänä joulukuuta 2011.

(10)

Keskipitkän aikavälin rahoitusapuohjelmaa tarkasteltiin virallisesti toisen kerran huhtikuun loppupuolella ja toukokuun alussa 2012, ja tällöin todettiin, että Romania toteuttaa ohjelmaa edelleen suunnitellusti. Vuodeksi 2011 asetettu julkisen talouden maksuperusteiseen alijäämään liittyvä tavoite saavutettiin. Myös Euroopan kansantalouden tilinpitojärjestelmän (EKT) tavoite olisi saavutettu, ellei Romaniassa olisi toteutettu tuomioistuinten päätöksiin liittyvää merkittävää kertaluonteista toimenpidettä, jossa valtio velvoitettiin maksamaan korvauksia tietyille työntekijäryhmille. Vuoden 2012 talousarviota toteutetaan edelleen suunnitelmien mukaan, ja vaikuttaa siltä, että EKT-perusteinen alijäämä saadaan alle 3 prosentin suhteessa BKT:hen. Romanian pankkiala on säilyttänyt kestävyytensä huolimatta omaisuuserien laadun heikkenemisestä, joka on edelleen haitannut pankkialan kannattavuutta. Rahoitussektorilla keskipitkän aikavälin rahoitusapuohjelmaan liittyvät ehdot täytettiin, vaikka tietyissä tapauksissa esiintyi viiveitä. Edistyminen rakenneuudistuksen tärkeimmillä alueilla, esimerkiksi energian ja liikenteen aloilla sekä EU:n varojen käytössä, on ollut epätasaista.

(11)

Romanian kokonaistuotanto kasvoi vuonna 2011 kahden vuoden laskun jälkeen 2½ prosenttia. Vuonna 2012 kasvun odotetaan hidastuvan 1,4 prosenttiin. Kotimaan kysynnän ennustetaan olevan tärkein talouskasvua vauhdittava tekijä. Investointien ja EU-varojen paremman käytön odotetaan olevan avainasemassa vuonna 2012.

(12)

Neuvosto on asetuksen (EY) N:o 1466/97 mukaisen lähentymisohjelman arvioinnin perusteella sitä mieltä, että julkisen talouden ennusteiden perustana oleva makrotalouden skenaario on uskottava. Lähentymisohjelmassa esitetty julkisen talouden strategian tavoite on saavuttaa vuonna 2012 alijäämä, joka on neuvoston Romanialle liiallista alijäämää koskevan menettelyn yhteydessä antamien suositusten mukaisesti alle 3 prosenttia suhteessa BKT:hen. Tämän jälkeen keskipitkän aikavälin julkisen talouden rakenteelliseksi tavoitteeksi on määritelty 0,7 prosentin alijäämä suhteessa BKT:hen. Keskipitkän aikavälin tavoite vastaa asianmukaisesti vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia. Kun liiallista alijäämää on korjattu suunnitellusti vuonna 2012, alijäämän odotetaan pienenevän edelleen siten, että se on 2,2 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2013, 1,2 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2014 ja 0,9 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2015. Kun otetaan huomioon (uudelleenlaskettu) rakenteellinen rahoitusasema (7), alijäämän pitäisi parantua 1,5 prosenttia vuonna 2012, 0,5 prosenttia vuonna 2013 ja 0,7 prosenttia vuonna 2014 vakaus- ja kasvusopimuksessa asetetun 0,5 prosentin viitearvon mukaisesti. Julkisen talouden menojen kasvuvauhti vastaa vakaus- ja kasvusopimuksessa vuosille 2012–2015 vahvistettua menojen kasvun viitearvoa. Lähentymisohjelman mukaan keskipitkän aikavälin julkisen talouden tavoite saavutetaan vuonna 2014. Suurimmat julkisen talouden tavoitteisiin kohdistuvat riskit ovat valtionyhtiöiden maksurästit sekä mahdollinen paikallishallinnon ja terveydenhuollon maksurästien uudelleen kasautuminen, eräistä terveydenhuollon alalla toteutetuista toimista huolimatta. Julkista velkaa oli vuoden 2011 lopussa 34 prosenttia suhteessa BKT:hen eli edelleen merkittävästi alle viitearvon, joka on 60 prosenttia suhteessa BKT:hen.

(13)

Romania on tehnyt useita sitoumuksia Euro Plus -sopimuksen nojalla. Nämä sitoumukset ja vuonna 2011 esitettyjen sitoumusten täytäntöönpano liittyvät kilpailukyvyn lisäämiseen ja työllisyysasteen nostamiseen, julkisen talouden kestävyyden parantamiseen ja rahoitusjärjestelmän vakauden vahvistamiseen,

24.7.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 219/74

(1)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 26 päivänä maaliskuuta 2010 komission ehdotuksen käynnistää uusi työllisyys- ja kasvustrategia, Eurooppa 2020. Strategian lähtökohtana on tehostaa talouspolitiikan yhteensovittamista, ja siinä keskitytään avainalueisiin, joilla tarvitaan toimia Euroopalla kestävän kasvun vauhdittamiseen ja kilpailukyvyn parantamiseen olevien mahdollisuuksien lisäämiseksi.

(2)

Neuvosto antoi 13 päivänä heinäkuuta 2010 suosituksen jäsenvaltioiden ja unionin talouspolitiikan laajoista suuntaviivoista (2010–2014) ja hyväksyi 21 päivänä lokakuuta 2010 päätöksen jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista (2). Yhdessä nämä muodostavat ns. yhdennetyt suuntaviivat. Jäsenvaltioita kehotettiin ottamaan yhdennetyt suuntaviivat huomioon kansallisessa talous- ja työllisyyspolitiikassaan.

(3)

Neuvosto antoi 12 päivänä heinäkuuta 2011 suosituksen (3) Slovakian vuoden 2011 kansallisesta uudistusohjelmasta ja lausunnon Slovakian vuosien 2011–2014 tarkistetusta vakausohjelmasta.

(4)

Komissio hyväksyi 23 päivänä marraskuuta 2011 toisen vuotuisen kasvuselvityksen. Tästä alkoi toinen politiikan yhdennetyn etukäteiskoordinoinnin eurooppalainen ohjausjakso, jonka perusta on Eurooppa 2020 -strategiassa. Komissio hyväksyi 14 päivänä helmikuuta 2012 makrotalouden epätasapainon ennalta ehkäisemisestä ja korjaamisesta 16 päivänä marraskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011 (4) perusteella varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Slovakia ei kuulu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu.

(5)

Neuvosto antoi 1 päivänä joulukuuta 2011 päätelmät, joissa kehotetaan sosiaalisen suojelun komiteaa esittämään yhdessä työllisyyskomitean ja muiden komiteoiden kanssa näkemyksensä toimista, joita suositellaan Eurooppa 2020 -strategian puitteissa toteutettavan politiikkajakson yhteydessä. Nämä näkemykset ovat osa työllisyyskomitean lausuntoa.

(6)

Euroopan parlamentti on asetuksen (EY) N:o 1466/97 mukaisesti osallistunut asianmukaisesti eurooppalaiseen ohjausjaksoon, ja se on 15 päivänä helmikuuta 2012 hyväksynyt päätöslauselman vuotuisen kasvuselvityksen 2012 työllisyys- ja sosiaalinäkökohdista sekä päätöslauselman osallistumisesta vuotuiseen kasvuselvitykseen 2012.

(7)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 2 päivänä maaliskuuta 2012 rahoitusvakauden turvaamisen, julkisen talouden vakauttamisen ja kasvun vauhdittamisen painopisteet. Se korosti, että on tarpeen jatkaa eriytettyä, kasvua edistävää julkisen talouden vakauttamista, palauttaa normaalit luotonannon edellytykset, edistää kasvua ja kilpailukykyä, puuttua työttömyyteen ja kriisin sosiaalisiin seurauksiin sekä nykyaikaistaa julkishallintoa.

(8)

Lisäksi Eurooppa-neuvosto kehotti 2 päivänä maaliskuuta 2012 Euro Plus -sopimukseen osallistuvia jäsenvaltioita esittämään sitoumuksensa niin ajoissa, että ne voidaan sisällyttää vakaus- tai lähentymisohjelmiin ja kansallisiin uudistusohjelmiin.

(9)

Slovakia toimitti vuosia 2012–2015 koskevan vakausohjelmansa sekä vuoden 2012 kansallisen uudistusohjelmansa 30 päivänä huhtikuuta 2012. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(10)

Neuvosto on asetuksen (EY) N:o 1466/97 mukaisen vakausohjelman arvioinnin perusteella sitä mieltä, että vakausohjelman julkisen talouden kehitysarvioiden perustana oleva makrotalouden skenaario on realistinen. Se on pitkälti komission yksiköiden kevään 2012 talousennusteen mukainen, vaikka viimeksi mainitussa oletuksena on hieman suurempi reaalisen BKT:n kasvu vuonna 2012. Vakausohjelmassa on esitetty julkisen talouden strategian tavoitteeksi julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyden varmistaminen. Välitavoitteiksi on määritelty vuoden 2012 talousarvion tiukka täytäntöönpano ja julkisen talouden kokonaisalijäämän saattaminen alle 3 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2013, joka on neuvoston asettama määräaika liiallisen alijäämän korjaamiselle. Kokonaisalijäämää koskeva tavoite saattaa kuitenkin jäädä saavuttamatta vuonna 2013. Vakausohjelmassa on muutettu julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoite miltei tasapainoisesta rahoitusasemasta rakenteelliseen alijäämään, joka on 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen, mitä ei arvioida saavutettavan ohjelmakauden aikana. Uusi keskipitkän aikavälin tavoite vastaa riittävästi vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia. (Uudelleenlasketun) rakenteellisen rahoitusaseman (5) perusteella julkisen talouden vakauttamistoimet ovat ajanjaksolla 2010–2013 vuosittain keskimäärin 1,3 prosenttia suhteessa BKT:hen eli selvästi yli neuvoston suosituksen; jäljellä olevat vakauttamistoimet painottuvat jakson loppuosaan eli vuoteen 2013. Vuoden 2013 tavoite on riskialtis, sillä ehdotetut tulopuolen toimenpiteet saattavat jäädä tavoitteesta, kaikkia pienimuotoisia toimenpiteitä voi olla vaikea toteuttaa yhtaikaa ja on huomioitava aiemmin tapahtunut alijäämätavoitteiden tarkistaminen jälkikäteen ylöspäin.

Lisäksi menojen lisäleikkaaminen tasaisesti kaikkialta voi osoittautua kestämättömäksi keskipitkällä aikavälillä. Vuosina 2014 ja 2015 vakauttamistoimet ovat vuosittain keskimäärin 0,3 prosenttia suhteessa BKT:hen, mikä on vähemmän kuin niiltä mailta, jotka eivät ole vielä saavuttaneet julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitetta, edellytetty 0,5 prosentin sopeutus suhteessa BKT:hen. Vakausohjelman mukaan julkisten menojen kasvutahti, kun otetaan huomioon harkinnanvaraiset tulopuolen toimenpiteet, vastaa kuitenkin menojen kasvulle vakaus- ja kasvusopimuksessa asetettua viitearvoa vakausohjelman loppupäässä. Julkinen velka olisi edelleen selvästi alle 60 prosenttia suhteessa BKT:hen. Slovakia on hyväksynyt finanssipoliittisen neuvoston perustamista koskevan lainsäädännön, mutta kyseistä elintä ei ole vielä perustettu eikä menokattoja koskevaa lainsäädäntöä ole vielä annettu.

(11)

Kun otetaan huomioon, että menoperusteinen vakauttaminen supistuu jatkuvasti ja että lähentymisen jatkumista on tarpeen tukea tietyille keskeisille alueille kuten koulutuksen, innovaation ja liikenneinfrastruktuurien aloille osoitetuin menoin, on mahdollista toteuttaa toimenpiteitä veropohjan laajentamiseksi, veronkierron torjumiseksi ja verolakien noudattamisen parantamiseksi ilman, että vaikutetaan lyhyen aikavälin kasvunäkymiin. Puuttuminen EU:n suurimpiin kuuluvaan arvonlisäverovajeeseen voisi tuottaa huomattavat lisätulot. Lisäksi on mahdollista lisätä tuloja, jotka saadaan kasvua vähiten haittaavista veroista kuten kiinteistö- ja ympäristöverosta. Ansiotulojen verotuksen tehokkuus vaihtelee työsuhteen muodosta riippuen. Tämä kannustaa siirtymistä joustavampiin työjärjestelyihin, joilla on negatiivisia vaikutuksia julkiseen talouteen sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä.

(12)

Slovakia on puuttunut julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyteen liittyviin ongelmiin vain osittain, koska se ei ole toteuttanut suunniteltuja muutoksia eläkejärjestelmänsä jakojärjestelmäpilariin. Täysin rahastoivan eläkepilarin kestävyyttä parantavat toimet on toteutettu. Epävakaa lainsäädäntöympäristö, johon on aiemmin usein tehty merkittäviä muutoksia, on kuitenkin aiheuttanut suuret sopeuttamiskustannukset ja tuonut epävarmuutta täysin rahastoivaan pilariin.

(13)

Slovakian työttömyysongelman ratkaisemiseksi ei ole toteutettu merkittäviä toimia. Maan olisi edelleen tehostettava aktiivisia työmarkkinapolitiikkoja ja lisättävä julkisten työllistämispalvelujen kapasiteettia. Ikääntyvien työntekijöiden ja naisten työmarkkinoille osallistumista olisi tarpeen kannustaa erilaisin toimenpitein, erityisesti tarjoamalla lastenhoitopalveluja. Verokiila, kaikki pakolliset maksut mukaan lukien, on edelleen melko korkea pienituloisilla työntekijöillä, joten osa työnhakijoista ei halua siirtyä sosiaaliturvan piiristä pienipalkkaisiin töihin.

(14)

Heikkotasoisen koulutusjärjestelmän parantamiseksi on toteutettu vain vähän toimenpiteitä. Slovakian korkeaan nuorisotyöttömyyteen olisi pyrittävä puuttumaan laatimalla ja toteuttamalla viipymättä Slovakian ja komission yhteisen nuorisotyöttömyyttä käsittelevän toimintaryhmän työn tulosten mukaisesti nuorisotoimintasuunnitelma, jonka puitteissa muun muassa uudistetaan ammatillinen ja korkea-asteen koulutus. Slovakia on laatinut tarkistetun elinikäisen oppimisen strategian. Osallistumisastetta ei kuitenkaan ole pyritty nostamaan erityisillä kannustimilla.

(15)

Syrjäytyneet yhteisöt, myös romanit, on suurelta osin suljettu pois työmarkkinoilta ja yleisestä koulutusjärjestelmästä, ja ne ovat merkittävä hyödyntämätön työvoimareservi Slovakian taloudessa. Slovakian olisi pyrittävä puuttumaan tähän ongelmaan lisäämällä toimia, joilla parannetaan syrjäytyneiden ryhmien oppimistuloksia ja tehostetaan aikuisväestön yhteiskuntaan osallistamista.

(16)

Slovakia on selvästi parantanut julkisiin hankintamenettelyihin sovellettavien sääntöjen ja tuomioistuinlaitoksen avoimutta, vaikka oikeudenkäyntimenettelyt ovat edelleen pitkiä ja kalliita. Julkisten laitosten toiminnan kokonaislaatu ja -kapasiteetti ovat kuitenkin edelleen heikkoja. Julkishallinnolta puuttuu strateginen lähestymistapa, sen henkilöstössä on suuri vaihtuvuus eikä kapasiteettia pystytä rakentamaan riittävästi, mikä haittaa poliittisten toimintalinjojen laatimista sekä julkisten palvelujen toteuttamista ja tuottamista.

(17)

Slovakia on tehnyt useita sitoumuksia Euro Plus -sopimuksen nojalla. Nämä sitoumukset ja vuonna 2011 esitettyjen sitoumusten täytäntöönpano liittyvät työllisyyden edistämiseen, kilpailukyvyn parantamiseen, julkisen talouden kestävyyden parantamiseen ja rahoitusjärjestelmän vakauden vahvistamiseen. Komissio on arvioinut Euro Plus -sopimukseen perustuvien sitoumusten täytäntöönpanoa. Arvioinnin tulokset on otettu huomioon suosituksissa.

(18)

Komissio on laatinut eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa kattavan analyysin Slovakian talouspolitiikasta. Se on arvioinut vakausohjelman ja kansallisen uudistusohjelman. Se on ottanut huomioon niiden merkityksen Slovakian finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta sekä sen, ovatko ne EU:n sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen tehostaa antamalla EU:n tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin. Eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä annetut komission suositukset on otettu huomioon jäljempänä esitettävissä suosituksissa 1–7.

(19)

Neuvosto on tämän arvioinnin perusteella tutkinut vakausohjelman, ja sen lausunto (6) ilmenee erityisesti jäljempänä esitettävässä suosituksessa 1,

1.

toteuttaa vuonna 2012 lisätoimia ja määrittää vuodeksi 2013 tarvittavat toimet, joilla korjataan liiallinen alijäämä kestävällä tavalla ja varmistetaan, että liiallista alijäämää koskevan menettelyn yhteydessä annetuissa neuvoston suosituksissa esitetyt rakenteelliset sopeutustoimet toteutetaan; panee täytäntöön kohdennettuja menoleikkauksia siten, että kasvua vauhdittavat menot säilytetään, ja lisää toimia julkisten menojen tehokkuuden parantamiseksi; määrittää tämän jälkeen tarvittavat rakenteelliset sopeutustoimet, joiden avulla voidaan edetä riittävässä määrin kohti keskipitkän aikavälin tavoitetta, kuten menojen kasvulle asetetun viitearvon saavuttamista; vauhdittaa finanssipoliittisen neuvoston perustamista ja hyväksyy menokattoja koskevia sääntöjä;

2.

parantaa verosäännösten noudattamista erityisesti tehostamalla arvonlisäveron kantoa; vähentää ansiotulojen verotuksen vääristymiä kaikentyyppisissä työsuhteissa, myös rajoittamalla verovähennyksiä; liittää kiinteistöveron kiinteistöjen markkina-arvoon; hyödyntää ympäristöveroa laajemmin;

3.

jatkaa eläkejärjestelmänsä jakojärjestelmäpilarin sopeuttamista pääasiassa muuttamalla indeksointimekanismia, yhdistämällä lakisääteisen eläkeiän ja elinajanodotteen sekä sisällyttämällä eläkelaskelmiin kestävyystekijän, joka vastaa väestörakenteen muuttumista; varmistaa myös täysin rahastoivan pilarin vakauden ja kestävyyden;

4.

lisää julkisten työvoimapalvelujen hallinnollisia valmiuksia tavoitteena parantaa sellaisten aktiivisten työmarkkinapolitiikkojen kohdennusta, suunnittelua ja arviointia, joilla varmistetaan nuorille, pitkäaikaistyöttömille, ikääntyneille työntekijöille ja naisille tarkoitetut yksilöllisemmät työllistämispalvelut; varmistaa lastenhoitopalvelujen tarjonnan; supistaa pienituloisten työntekijöiden verokiilaa ja mukauttaa etuusjärjestelmää;

5.

laatii ja toteuttaa nuorisotoimintasuunnitelman, jossa paneudutaan erityisesti yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen laatuun ja työmarkkinoiden tarpeiden täyttämiseen muun muassa oppisopimuskoulutusjärjestelmän käyttöönoton avulla; parantaa korkea-asteen koulutuksen laatua lisäämällä laadunvarmistusta ja tulospainotteisuutta;

6.

toteuttaa aktiivisia toimenpiteitä muita heikommassa asemassa olevien ryhmien, esimerkiksi romanien, opetus- ja esiopetusmahdollisuuksien ja opetuksen laadun parantamiseksi; varmistaa aikuisten paluun työmarkkinoille aktivointitoimilla ja kohdennetuilla työllisyyspalveluilla, toisen mahdollisuuden tarjoavilla koulutushankkeilla ja lyhytaikaisella ammattikoulutuksella;

7.

vahvistaa julkisten palveluiden laatua muun muassa parantamalla henkilöstöresurssien hallintoa ja tehostamalla analyyttisia valmiuksia; jatkaa oikeudenkäyntimenettelyjen lyhentämistä ja vahvistaa julkisista hankinnoista vastaavan viraston asemaa riippumattomana elimenä.

24.7.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 219/77

(1)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 26 päivänä maaliskuuta 2010 komission ehdotuksen käynnistää uusi työllisyys- ja kasvustrategia, Eurooppa 2020. Strategian lähtökohtana on tehostaa talouspolitiikan yhteensovittamista, ja siinä keskitytään avainalueisiin, joilla tarvitaan toimia Euroopalla kestävän kasvun vauhdittamiseen ja kilpailukyvyn parantamiseen olevien mahdollisuuksien lisäämiseksi.

(2)

Neuvosto antoi 13 päivänä heinäkuuta 2010 suosituksen jäsenvaltioiden ja unionin talouspolitiikan laajoista suuntaviivoista (2010–2014) ja hyväksyi 21 päivänä lokakuuta 2010 päätöksen jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista (3). Yhdessä nämä muodostavat ns. yhdennetyt suuntaviivat. Jäsenvaltioita kehotettiin ottamaan yhdennetyt suuntaviivat huomioon kansallisessa talous- ja työllisyyspolitiikassaan.

(3)

Neuvosto antoi 12 päivänä heinäkuuta 2011 suosituksen (4) Slovenian vuoden 2011 kansallisesta uudistusohjelmasta ja lausunnon Slovenian vuosien 2011–2014 tarkistetusta vakausohjelmasta.

(4)

Komissio hyväksyi 23 päivänä marraskuuta 2011 toisen vuotuisen kasvuselvityksen. Tästä alkoi toinen politiikan yhdennetyn etukäteiskoordinoinnin eurooppalainen ohjausjakso, jonka perusta on Eurooppa 2020 -strategiassa. Komissio hyväksyi 14 päivänä helmikuuta 2012 asetuksen (EU) N:o 1176/2011 perusteella varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Slovenia kuuluu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu.

(5)

Neuvosto antoi 1 päivänä joulukuuta 2011 päätelmät, joissa kehotetaan sosiaalisen suojelun komiteaa esittämään yhdessä työllisyyskomitean ja muiden komiteoiden kanssa näkemyksensä toimista, joita suositellaan Eurooppa 2020 -strategian puitteissa toteutettavan politiikkajakson yhteydessä. Nämä näkemykset ovat osa työllisyyskomitean lausuntoa.

(6)

Euroopan parlamentti on asetuksen (EY) N:o 1466/97 mukaisesti osallistunut asianmukaisesti eurooppalaiseen ohjausjaksoon, ja se on 15 päivänä helmikuuta 2012 hyväksynyt päätöslauselman vuotuisen kasvuselvityksen 2012 työllisyys- ja sosiaalinäkökohdista sekä päätöslauselman osallistumisesta vuotuiseen kasvuselvitykseen 2012.

(7)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 2 päivänä maaliskuuta 2012 rahoitusvakauden turvaamisen, julkisen talouden vakauttamisen ja kasvun vauhdittamisen painopisteet. Se korosti, että on tarpeen jatkaa eriytettyä, kasvua edistävää julkisen talouden vakauttamista, palauttaa normaalit luotonannon edellytykset, edistää kasvua ja kilpailukykyä, puuttua työttömyyteen ja kriisin sosiaalisiin seurauksiin sekä nykyaikaistaa julkishallintoa.

(8)

Lisäksi Eurooppa-neuvosto kehotti 2 päivänä maaliskuuta 2012 Euro Plus -sopimukseen osallistuvia jäsenvaltioita esittämään sitoumuksensa niin ajoissa, että ne voidaan sisällyttää vakaus- tai lähentymisohjelmiin ja kansallisiin uudistusohjelmiin.

(9)

Slovenia toimitti vuosia 2012–2015 koskevan vakausohjelmansa 26 päivänä huhtikuuta 2012 sekä vuoden 2012 kansallisen uudistusohjelmansa 13 päivänä huhtikuuta 2012. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon. Komissio on myös arvioinut asetuksen (EU) N:o 1176/2011 5 artiklassa tarkoitetussa perusteellisessa tarkastelussa, onko Sloveniassa makrotalouden epätasapaino. Komissio totesi perusteellisessa tarkastelussaan, että Sloveniassa on sisäinen epätasapaino, joka vaikuttaa erityisesti yrityssektorin taseisiin ja pankkialan vakauteen. Tällaista sisäistä epätasapainoa ja mahdollista ulkoista epätasapainoa olisi seurattava tiiviisti, ja ne olisi sisällytettävä talouspoliittisiin näkökohtiin, jotta voidaan pienentää talouden toimintaan kohdistuvien kielteisten vaikutusten riskiä. Kaksi keskeistä toimenpidettä, joilla on tarkoitus vastata näihin haasteisiin, ovat suurimman pankin pääomapohjan vahvistaminen ja myynti sekä vahva sitoumus korjata liiallinen alijäämä vuoteen 2013 mennessä. Liiallisen epätasapainon riskiä voidaan vähentää toteuttamalla ripeitä ja perinpohjaisia toimia näillä aloilla.

(10)

Neuvosto on asetuksen (EY) N:o 1466/97 mukaisen vakausohjelman arvioinnin perusteella sitä mieltä, että vakausohjelman julkisen talouden kehitysarvioiden perustana oleva makrotalouden skenaario on optimistinen verrattuna komission yksiköiden kevään 2012 talousennusteeseen. Vakausohjelman mukaisen julkisen talouden strategian tavoitteena on saattaa julkisen talouden alijäämä alle 3 prosenttiin suhteessa BKT:hen neuvoston asettamassa määräajassa eli vuonna 2013 ja jatkaa edelleen alijäämän vähentämistä sen jälkeen, jotta Slovenia saavuttaisi julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteensa vuoteen 2015 mennessä. Keskipitkän aikavälin tavoitteeksi on määritelty tasapainoinen rakenteellinen rahoitusasema; tavoite on sama kuin edellisessä vakausohjelmassa, mutta sitä ei voida pitää asianmukaisena vakaus- ja kasvusopimuksen määräysten nojalla, koska se ei nykyisten politiikkojen ja arvioiden perusteella varmista riittävän nopeaa etenemistä kohti pitkän aikavälin kestävyyttä.

Riskinä on, että alijäämän toteutuma voi jäädä alle tavoitteen, koska i) erityisesti kaudelle 2014–2015 suunniteltuja toimenpiteitä ei ole täsmennetty riittävästi, ii) juoksevat perusmenot ovat ylittyneet aiemminkin, iii) tulot pienentyvät, sillä makrotalouden skenaario on suhteellisen optimistinen ja äskettäin päätettyjen verotoimenpiteiden vaikutusta ei tiedetä, ja iv) on mahdollista, että joudutaan toteuttamaan uusia pääomatukitoimenpiteitä ja että myönnetyt takaukset on maksettava. Julkisen talouden (uudelleenlaskettuun) rakenteelliseen rahoitusasemaan (5) perustuvien kauden 2010–2013 keskimääräisten vuotuisten julkisen talouden toimien on tarkoitus olla lähes 1 prosenttia suhteessa BKT:hen, eli niiden on tarkoitus ylittää hienoisesti neuvoston suositus. Komission yksiköiden kevään 2012 talousennusteen mukaan vuonna 2013 on kuitenkin toteutettava lisätoimia suosituksen noudattamiseksi koko korjausjakson ajan. Liiallisen ylijäämän suunnitellun korjaamisen jälkeen vuotuinen eteneminen kohti keskipitkän aikavälin tavoitetta vakausohjelman mukaisesti vastaa vakaus- ja kasvusopimuksessa asetettua 0,5 prosentin viitearvoa vuonna 2015 mutta jää sen alle vuonna 2014. Harkinnanvaraiset tulopuolen toimenpiteet huomioon ottaen julkisten menojen kasvutahti puolestaan vastaa menojen kasvulle vakaus- ja kasvusopimuksessa asetettua viitearvoa kumpanakin vuonna, joten kaiken kaikkiaan vakausohjelman suunnitelmien mukaan sopeutusura kohti keskipitkän aikavälin tavoitetta on yleisesti ottaen asianmukainen. Kun otetaan huomioon edellä mainitut riskit, eteneminen kohti keskipitkän aikavälin tavoitetta voi jäädä tarvittavaa hitaammaksi molempina vuosina.

Julkinen bruttovelka oli 48 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2011, ja vakausohjelman mukaan sen odotetaan nousevan huippuunsa eli 53 prosenttiin (mikä on edelleen alle perussopimuksen mukaisen viitearvon, joka on 60 prosenttia suhteessa BKT:hen) vuonna 2013 ennen kuin se alkaa vähitellen laskea ohjelmakauden lopulla. Riskinä on, että velan määrä kasvaa arviota enemmän edellä mainittua mahdollisesti korkeampien alijäämien ja virta-varanto-korjauserien vuoksi. Slovenian keskipitkän aikavälin talousarviokehys ja menosääntö eivät edelleenkään ole riittävän sitovia, eikä niitä ole riittävästi kohdistettu siihen, että keskipitkän aikavälin tavoite saavutettaisiin ja pitkän aikavälin kestävyys turvattaisiin.

(11)

Hallitus voi vasta nyt tehdä muutoksia eläkejärjestelmään, koska edellisestä eläkeuudistuksesta kesäkuussa 2011 järjestettyä kansanäänestystä, jonka tulos oli kielteinen, seurasi 12 kuukauden lainsäädäntökielto. Joulukuussa 2011 ja toukokuussa 2012 kuitenkin jatkettiin ja vahvistettiin toimia, joilla kustannuksia voidaan lyhyellä aikavälillä hillitä. Vaikka nämä toimenpiteet ovatkin lyhyellä aikavälillä merkityksellisiä ja hyödyllisiä, ne eivät selvästikään ole riittäviä ongelman ratkaisemiseksi pitkällä aikavälillä. Hallitus suunnittelee uutta, vuoden 2013 loppuun mennessä toteutettavaa eläkeuudistusta, joka perustuisi monipilariseen järjestelmään ja todellisen eläkkeellesiirtymisiän nostamiseen. Tarkempien tietojen puuttuessa näiden suunnitelmien tavoitteet vaikuttavat vaatimattomilta. Haasteen suuruus huomioon ottaen on aiheellista toteuttaa kattava uudistus, jossa puututaan seuraaviin asioihin: alhainen lakisääteinen eläkeikä, miesten ja naisten lakisääteisen eläkeiän erot, laajat varhaiseläkemahdollisuudet ja avokätiset eläkkeiden indeksointijärjestelyt. Tähän mennessä ei ole toteutettu erityistoimenpiteitä ikääntyneiden työntekijöiden työllisyysasteen nostamiseksi, joskin ikääntyneitä työttömiä käsitellään erityisenä kohderyhmänä aktiivisen työmarkkinapolitiikan toimenpiteiden toteuttamisohjeissa vuosiksi 2012–2015 ja vuoden 2012 suunnitelmassa aktiivisen työllisyyspolitiikan toimenpiteiden toteuttamisesta.

(12)

Slovenian pankkialan tilanne näyttää nyt vielä haastavammalta kuin vuoden 2011 arviointia tehtäessä. Alan tappiot olivat vuonna 2011 huomattavat, ja hidastuva talous aiheuttaa tulevaisuudessa lisää luottotappioita, kun yhä useammilla yrityksillä on lainanhoitovaikeuksia. Tähän mennessä käyttöön otetut tai ilmoitetut toimenpiteet eivät ole riittäviä haasteen suuruuteen nähden. Suurimman pankin (NLB) toinen kiireellinen pääomapohjan vahvistaminen riippuu yhä neuvotteluista yksityisten ja kansainvälisten sijoittajien kanssa. Uusi hallitus on ilmoittanut aikovansa pienentää omistustaan suurimmissa pankeissa määrävähemmistöön. On tarpeen määrittää tämän pidemmän aikavälin pyrkimyksen sekä välittömän ja pakottavan uuden pääoman tarpeen välinen suhde, koska lopullisessa analyysissa valtiolla on enemmistöosakkaana kiistatta vastuu. Selkeä yksityistämisstrategia, jota tuetaan oikea-aikaisilla pääomaruiskeilla tappioiden kattamiseksi, sekä hyvän hallintotavan ja ammattimaisen, epäpoliittisen johtamisen takaaminen lisäisi tämän politiikan ja näiden pankkien mahdollisen myynnin uskottavuutta.

(13)

Viime vuonna ei esitetty konkreettisia ehdotuksia, joilla voitaisiin vähentää epäsuhtaa vakituisissa ja määräaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijöiden suojelussa. Työsuhdelakia koskevat neuvottelut työmarkkinaosapuolten kanssa aloitettiin vuonna 2011, mutta sopimusta ei ole tehty eikä muutoksia ole hyväksytty. Kansallisessa uudistusohjelmassa mainitaan joitakin toimenpiteitä joustoturvan lisäämiseksi ja työmarkkinoiden lohkoutumiseen puuttumiseksi, mutta toimenpiteiden toteutusaikataulua ei ole esitetty. Julkisen talouden tasapainottamisesta hiljattain annetulla lailla otetaan käyttöön opiskelijoiden työskentelyä koskevat huomattavasti korkeammat maksut (eräänlaiset lupamaksut), jotta opiskelijoiden työmarkkina-asema ei olisi niin houkutteleva, mutta lisätoimenpiteitä ei ole nyt suunnitteilla.

(14)

Koulutusjärjestelmän kyky vastata työmarkkinoiden tarpeisiin on edelleen riittämätön, vaikka ammatinvalinnanohjauspalveluja ollaankin ottamassa käyttöön kaikkialla koulutusjärjestelmässä ja ollaan toteuttamassa toimia, joilla tiedotetaan uramahdollisuuksista. Työmarkkinoiden kysyntää ennustavan järjestelmän perustamiseksi ei ole toteutettu konkreettisia toimia. Joitakin Euroopan sosiaalirahaston yhteisrahoittamia hankkeita on käynnistetty sellaisiin ammatteihin liittyvän koulutuksen edistämiseksi, joilla on suuri kysyntä työmarkkinoilla. Nämä toimenpiteet ovat merkityksellisiä, mutta kaiken kaikkiaan ne ovat riittämätön vastaus haasteeseen. Ulkopuolisen asiantuntijan arviointia Slovenian julkisen työnvälityksen yleisestä tuloksellisuudesta ei ole vielä saatavilla arvioitavaksi.

(15)

Lainsäädäntöön tehtiin huhtikuussa 2011 muutoksia kilpailunsuojaamisviraston muuttamiseksi riippumattomaksi virastoksi 1 päivästä tammikuuta 2012, mutta virasto ei kuitenkaan ole vielä riippumaton, koska useiden menettelyä koskevien ehtojen on ensin täytyttävä. Kilpailunsuojaamisviraston resursseja myös vähennettiin vuonna 2011. Tämä kehitys vaikuttaa sen kykyyn laajentaa täytäntöönpanotoimiaan ja antaa institutionaalista painoarvoa kilpailua edistäville uudistustoimille. Ammattien sääntelyn poistamista koskeva selvitys on juuri valmistunut, mutta konkreettiset politiikkatoimet ovat tällä osa-alueella edelleen epämääräisiä. Yleisemmällä tasolla palvelujentarjoajien sijoittautumista koskeva säädöskehys saattaa joiltakin osin olla ristiriidassa palveluista sisämarkkinoilla 12 päivänä joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/123/EY (6) kanssa. Yleistä liiketoimintaympäristöä leimaavat heikkoudet, jotka pidättelevät kotimaisia ja ulkomaisia sijoittajia ja estävät pankkien taseiden nopean siivouksen; tällaisia heikkouksia ovat esimerkiksi valtion suora ja välillinen osallistuminen talouteen sekä velallista suosivat ja toisinaan ongelmalliset maksukyvyttömyysmenettelyt. Valtakunnallisesta sähkönsiirtoverkosta on lisäksi tulossa pullonkaula Slovenian merkityksen kasvaessa sähkön kauttakulkumaana.

(16)

Maaliskuussa 2010 tehdyn suuren harkinnanvaraisen korotuksen jälkeen vähimmäispalkka prosenttiosuutena keskimääräisestä palkasta oli korkein EU:ssa vuonna 2011, vaikka vähimmäispalkka on hieman köyhyysrajan alapuolella. Seuraavien kahden vuoden aikana tehty indeksointi johti vielä 4 prosentin nimelliseen korotukseen. Tällainen palkkakehitys vähentää työvoimavaltaisten alojen kilpailukykyä ja pahentaa rakennetyöttömyyttä.

(17)

Slovenia on tehnyt useita sitoumuksia Euro Plus -sopimuksen nojalla. Nämä sitoumukset ja vuonna 2011 esitettyjen sitoumusten täytäntöönpano liittyvät työllisyyden edistämiseen, kilpailukyvyn parantamiseen, julkisen talouden kestävyyden parantamiseen ja rahoitusjärjestelmän vakauden vahvistamiseen. Komissio on arvioinut Euro Plus -sopimukseen perustuvien sitoumusten täytäntöönpanoa. Arvioinnin tulokset on otettu huomioon suosituksissa.

(18)

Komissio on laatinut eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa kattavan analyysin Slovenian talouspolitiikasta. Se on arvioinut sekä vakausohjelman että kansallisen uudistusohjelman ja esittänyt perusteellisen tarkastelun. Se on ottanut huomioon niiden merkityksen Slovenian finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta sekä sen, ovatko ne EU:n sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen tehostaa antamalla EU:n tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin. Eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä annetut komission suositukset on otettu huomioon jäljempänä esitettävissä suosituksissa 1–7.

(19)

Neuvosto on tämän arvioinnin perusteella tutkinut vakausohjelman, ja sen lausunto (7) ilmenee erityisesti jäljempänä esitettävässä suosituksessa 1.

(20)

Neuvosto on tutkinut kansallisen uudistusohjelman ja vakausohjelman komission perusteellisen tarkastelun ja tämän arvioinnin perusteella. Sen asetuksen (EU) N:o 1176/2011 6 artiklan nojalla antamat suositukset ilmenevät erityisesti jäljempänä esitettävistä suosituksista 3, 6 ja 7,

1.

toteuttaa vuoden 2012 talousarvion, vahvistaa vuoden 2013 julkisen talouden strategiaa riittävän täsmällisillä rakennetoimenpiteillä ja on valmis toteuttamaan lisätoimenpiteitä, jotta voidaan varmistaa liiallisen alijäämän korjaaminen kestävällä tavalla vuoteen 2013 mennessä sekä liiallista alijäämää koskevassa menettelyssä annetuissa neuvoston suosituksissa esitettyjen rakenteellisten sopeutustoimien täytäntöönpano; sen jälkeen huolehtii tarvittavista rakenteellisista sopeutustoimista, joiden avulla voidaan edetä riittävässä määrin kohti asianmukaista julkisen talouden rahoitusaseman keskipitkän aikavälin tavoitetta, mukaan lukien menojen kasvulle asetetun viitearvon saavuttaminen; vahvistaa keskipitkän aikavälin julkisen talouden kehystä, johon myös menosääntö kuuluu, tekemällä siitä sitovamman ja läpinäkyvämmän;

2.

toteuttaa kiireelliset toimenpiteet varmistaakseen eläkejärjestelmän kestävyyden pitkällä aikavälillä siten, että eläkkeiden riittävyys säilyy, i) säätämällä miehille ja naisille saman lakisääteisen eläkeiän, ii) varmistamalla todellisen eläkkeellesiirtymisiän nousun muun muassa yhdistämällä lakisääteisen eläkeiän elinajanodotteeseen, iii) vähentämällä mahdollisuuksia varhaiseläkkeeseen ja iv) tarkistamalla eläkkeiden indeksointijärjestelmän; lisää ikääntyvien työntekijöiden työllisyysastetta myös kehittämällä aktiivista työmarkkinapolitiikkaa ja elinikäisen oppimisen toimenpiteitä;

3.

toteuttaa tarvittavia toimia riittävien pääomapuskureiden muodostamiseksi pankkialalla ja edistää vahvasti taseiden siivoamista, jotta tuottavan toiminnan asianmukainen luotottaminen voi käynnistyä uudelleen; hankkii kolmansien tahojen suorittaman kattavan varmennuksen koko rahoitusjärjestelmän kannalta tärkeiden pankkien luottotappioarvioista;

4.

muuttaa työsuhdeturvalainsäädäntöä vakituisten työsopimusten osalta työmarkkinoiden lohkoutumisen vähentämiseksi työmarkkinaosapuolia kuullen ja kansallisia käytäntöjä noudattaen; puuttuu edelleen opiskelijoiden työskentelystä syntyviin rinnakkaisiin työmarkkinoihin;

5.

saattaa erityisesti alhaisen osaamistason työntekijöiden ja korkeakoulututkinnon suorittaneiden osaamisen vastaamaan paremmin työmarkkinoiden kysyntää ja jatkaa ammatillisen koulutuksen uudistamista;

6.

toteuttaa lisätoimia, joilla tehostetaan markkinoiden avaamista kilpailulle ja nopeutetaan asiantuntijapalveluiden uudelleenorganisointia; parantaa liiketoimintaympäristöä i) toteuttamalla kilpailunsuojaamisviraston uudistuksen, ii) luomalla valtion omistamille yrityksille kehyksen, jolla taataan markkinaehtoinen johtaminen sekä korkeatasoinen yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmä, ja iii) parantamalla konkurssimenettelyjä erityisesti oikea-aikaisuuden ja tehokkuuden kannalta;

7.

työmarkkinaosapuolten kuulemisen jälkeen ja kansallisen käytännön mukaisesti varmistaa, että palkkakehitys, myös vähimmäispalkan mukautus, tukee kilpailukykyä ja työpaikkojen luomista.

24.7.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 219/81

(1)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 26 päivänä maaliskuuta 2010 komission ehdotuksen käynnistää uusi työllisyys- ja kasvustrategia, Eurooppa 2020. Strategian lähtökohtana on tehostaa talouspolitiikan yhteensovittamista, ja siinä keskitytään avainalueisiin, joilla tarvitaan toimia Euroopalla kestävän kasvun vauhdittamiseen ja kilpailukyvyn parantamiseen olevien mahdollisuuksien lisäämiseksi.

(2)

Neuvosto antoi 13 päivänä heinäkuuta 2010 suosituksen jäsenvaltioiden ja unionin talouspolitiikan laajoista suuntaviivoista (2010–2014) ja hyväksyi 21 päivänä lokakuuta 2010 päätöksen jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista (3). Yhdessä nämä muodostavat ns. yhdennetyt suuntaviivat. Jäsenvaltioita kehotettiin ottamaan yhdennetyt suuntaviivat huomioon kansallisessa talous- ja työllisyyspolitiikassaan.

(3)

Neuvosto antoi 12 päivänä heinäkuuta 2011 suosituksen (4) Espanjan vuoden 2011 kansallisesta uudistusohjelmasta ja lausunnon Espanjan vuosien 2011–2014 tarkistetusta vakausohjelmasta.

(4)

Komissio hyväksyi 23 päivänä marraskuuta 2011 toisen vuotuisen kasvuselvityksen. Tästä alkoi toinen politiikan yhdennetyn etukäteiskoordinoinnin eurooppalainen ohjausjakso, jonka perusta on Eurooppa 2020 -strategiassa. Komissio hyväksyi 14 päivänä helmikuuta 2012 asetuksen (EU) N:o 1176/2011 perusteella varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Espanja kuuluu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu.

(5)

Neuvosto antoi 1 päivänä joulukuuta 2011 päätelmät, joissa kehotetaan sosiaalisen suojelun komiteaa esittämään yhdessä työllisyyskomitean ja muiden komiteoiden kanssa näkemyksensä toimista, joita suositellaan Eurooppa 2020 -strategian puitteissa toteutettavan politiikkajakson yhteydessä. Nämä näkemykset ovat osa työllisyyskomitean lausuntoa.

(6)

Euroopan parlamentti on asetuksen (EY) N:o 1466/97 mukaisesti osallistunut asianmukaisesti eurooppalaiseen ohjausjaksoon, ja se on 15 päivänä helmikuuta 2012 hyväksynyt päätöslauselman vuotuisen kasvuselvityksen 2012 työllisyys- ja sosiaalinäkökohdista sekä päätöslauselman osallistumisesta vuotuiseen kasvuselvitykseen 2012.

(7)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 2 päivänä maaliskuuta 2012 rahoitusvakauden turvaamisen, julkisen talouden vakauttamisen ja kasvun vauhdittamisen painopisteet. Se korosti, että on tarpeen jatkaa eriytettyä, kasvua edistävää julkisen talouden vakauttamista, palauttaa normaalit luotonannon edellytykset, edistää kasvua ja kilpailukykyä, puuttua työttömyyteen ja kriisin sosiaalisiin seurauksiin sekä nykyaikaistaa julkishallintoa.

(8)

Lisäksi Eurooppa-neuvosto kehotti 2 päivänä maaliskuuta 2012 Euro Plus -sopimukseen osallistuvia jäsenvaltioita esittämään lisäsitoumuksia, joissa keskitytään muutamiin olennaisiin, oikein ajoitettuihin ja mitattavissa oleviin uudistuksiin sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi.

(9)

Espanja toimitti vuosia 2012–2015 koskevan vakausohjelmansa sekä vuoden 2012 kansallisen uudistusohjelmansa 30 päivänä huhtikuuta 2012. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon. Komissio on myös arvioinut asetuksen (EU) N:o 1176/2011 5 artiklassa tarkoitetussa perusteellisessa tarkastelussa, onko Espanjassa makrotalouden epätasapaino. Komissio totesi perusteellisessa tarkastelussaan, että Espanjaan kohdistuu epätasapainoa aiheuttavia tekijöitä. Epätasapaino ei ole liiallista, mutta siihen on kiireellistä puuttua.

(10)

Neuvosto on asetuksen (EY) N:o 1466/97 5 artiklan 1 kohdan mukaisen vakausohjelman arvioinnin perusteella sitä mieltä, että ohjelman perustana oleva makrotalouden skenaario on pääpiirteissään realistinen vuoden 2012 osalta, mutta tämän jälkeen optimistinen. Komission yksiköiden kevään 2012 talousennusteen mukaan BKT:n kasvun odotetaan olevan – 1,8 prosenttia vuonna 2012 ja – 0,3 prosenttia vuonna 2013, kun vakausohjelmassa vastaavia vuosia koskevat arvot ovat – 1,7 prosenttia ja 0,2 prosenttia. Liiallista alijäämää koskevan menettelyn mukaisesti vakausohjelmassa esitetyn julkisen talouden strategian tavoitteena on supistaa julkisen talouden alijäämä vuoteen 2013 mennessä alle viitearvon, joka on 3 prosenttia suhteessa BKT:hen; tämä tavoite on tarkoitus saavuttaa lähinnä hillitsemällä menoja mutta myös toteuttamalla tuloja kasvattavia toimenpiteitä. (Uudelleenlasketun) rakenteellisen rahoitusaseman (5) perusteella rakenteellisen rahoitusaseman odotetaan vakausohjelman mukaan paranevan vuosittain keskimäärin 2,6 prosenttia suhteessa BKT:hen kaudella 2011–2013, mikä ylittää liiallista alijäämää koskevassa menettelyssä suositellut julkisen talouden toimet, joiden vaikutuksen pitäisi olla keskimäärin yli 1,5 prosenttia suhteessa BKT:hen kaudella 2012–2013. Liiallisen alijäämän korjaamisen jälkeen vakausohjelmassa vahvistetaan julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteeksi rakenteellisesti tasapainoinen julkisen talouden rahoitusasema, joka lähes saavutettaisiin vuoteen 2015 mennessä, jolloin julkisen talouden rakenteellisen alijäämän odotetaan olevan 0,2 prosenttia suhteessa BKT:hen. Keskipitkän aikavälin tavoite vastaa asianmukaisesti vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia. Suunniteltu rakenteellinen sopeutusvauhti kaudella 2012–2013 riittää etenemiseen kohti keskipitkän aikavälin tavoitetta ja julkisten menojen kasvutahtia, kun otetaan huomioon harkinnanvaraiset tulopuolen toimenpiteet, ja vastaa menojen kasvulle vakaus- ja kasvusopimuksessa asetettua viitearvoa.

Vakausohjelman mukaan julkisen talouden velkasuhteen huippu saavutetaan vuonna 2013, minkä jälkeen se laskee. Espanja on vuosina 2014 ja 2015 siirtymävaiheessa, ja vakausohjelmassa esitettyjen suunnitelmien avulla varmistettaisiin riittävä edistys kohti vakaus- ja kasvusopimuksessa velan supistamiselle asetetun viitearvon saavuttamista. Alijäämän ja velan sopeuttamisuriin kohdistuu merkittäviä heikkenemisriskejä.

Makrotalouden kehitys voi osoittautua ennakoitua heikommaksi. Toimenpiteitä ei lisäksi ole riittävästi täsmennetty vuodesta 2013 eteenpäin. Alueviranomaisten viime aikoina heikoksi osoittautunut budjettikuri, tulojen herkempi reagointi meneillään olevaan rakenteelliseen sopeutukseen, verovapautuksen epävarmat tulovaikutukset ja finanssialan mahdolliset tulevat pelastusoperaatiot aiheuttavat lisäksi riskejä julkisen talouden strategialle. Näiden finanssialan pelastusoperaatioiden vaikutukset alijäämään tulisivat olemaan kertaluonteisia. Julkisen talouden vakautta koskevan lain tinkimätön täytäntöönpano ja vahvojen finanssipoliittisten toimenpiteiden toteuttaminen alueellisella tasolla lieventäisivät riskejä kurin lipsumisesta alueellisella tasolla. Koska julkisen talouden hoito on Espanjassa hajautettu, luja finanssipoliittinen ja institutionaalinen kehys on keskeisen tärkeä. Neuvosto suhtautuu myönteisesti komission aikomukseen esittää lähiviikkoina liiallisen alijäämän korjaamisesta annetun neuvoston suosituksen täytäntöönpanoa koskeva perusteellinen arviointi, jossa otetaan huomioon myös monivuotinen talousarviosuunnitelma vuosille 2013–2014.

(11)

Espanja toteutti vuonna 2011 eläkeuudistuksen, joka on merkittävä askel julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyden parantamiseksi. Espanjan talousnäkymien heikkeneminen on kuitenkin rajoittanut uudistuksen vaikutusta ikääntymiseen liittyvien menojen ennakoituun kasvuun. Lisäksi uudistusta on vielä täydennettävä konkreettisilla toimenpiteillä, joilla tuetaan ikääntyviä työntekijöitä koskevaa yleistä työllisyysstrategiaa vuosiksi 2012–2014.

(12)

Vaikka Espanjan verojen suhde BKT:hen on yksi EU:n alhaisimmista, verojärjestelmää voidaan tehostaa kasvattamalla kasvulle suotuisampien välillisten verojen osuutta. Erityisesti arvonlisäveropohjaa voidaan laajentaa tarkistamalla vapautusten ja alennettujen verokantojen laajaa soveltamista. Espanjan verojärjestelmässä on lisäksi asuntolainojen korkovähennyksestä johtuva vinoutuma, jolla suositaan velanottoa ja asuntojen ostamista niiden vuokraamisen sijaan.

(13)

Espanja on edistynyt merkittävästi rahoitussektorinsa rakenneuudistuksessa. Rakenneuudistusta on tarpeen jatkaa, jotta varmistetaan kaikkien elinkelvottomien pankkien lakkauttaminen ja se, että elinkelpoiset pankit voivat täyttää tehtävänsä reaalitalouden luotonantajina kestävällä tavalla ja ilman kohtuutonta kilpailun vääristymistä. Kun otetaan huomioon makrotalouden näkymien heikkeneminen, pankkien pääomapohjaa voi olla tarpeen vahvistaa lisää.

(14)

Hallitus hyväksyi helmikuussa 2012 työsuhdeturva- ja työehtosopimusneuvottelujärjestelmän kattavan uudistuksen, jolla puututaan vaikeaan työllisyystilanteeseen ja työmarkkinoiden voimakkaaseen segmentoitumiseen. Uudistuksen vaikutuksia on seurattava erityisesti palkkakehityksen ja segmentoitumisen vähentämisen osa-alueilla. Jotta haasteeseen voidaan vastata kokonaisvaltaisesti, uudistusta on täydennettävä aktiivisen työmarkkinapolitiikan tuntuvammalla uudistamisella, jotta voidaan parantaa työllistettävyyttä ja työnvälityspalveluja.

(15)

Jotta Espanjan korkea nuorisotyöttömyys saataisiin kuriin, nuorisotoimintaohjelma, johon sisältyy oppisopimuskoulutusta ja harjoittelusopimuksia, olisi toteutettava viipymättä. Vaikka Espanja on toteuttanut toimenpiteitä, joilla ehkäistään koulunkäynnin keskeyttämistä, keskeyttäneiden määrä on edelleen suuri ja alueiden väliset erot ovat tältä osin merkittäviä.

(16)

Köyhyys on lisääntynyt, ja se uhkasi miljoonaa ihmistä vuonna 2010, minkä lisäksi lasten köyhyys on hälyttävän korkealla tasolla eli 26,2 prosenttia. Määräaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijöiden osalta köyhyys on yli kaksi kertaa yleisempää kuin vakituisissa työsuhteissa olevien työntekijöiden osalta.