15.6.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 169/1

—

ottaa huomioon rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin 2004/39/EY (1),

—

ottaa huomioon sisäpiirikaupoista ja markkinoiden manipuloinnista (markkinoiden väärinkäytöstä) annetun direktiivin 2003/6/EY (2),

—

ottaa huomioon G20-maiden 2. huhtikuuta 2009 Lontoossa, 25. syyskuuta 2009 Pittsburghissa sekä 26. ja 27. kesäkuuta 2010 Torontossa antamat lausumat,

—

ottaa huomioon Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komitean (CESR) komissiolle rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin tarkistamisen yhteydessä antamat tekniset neuvot – osakemarkkinat (CESR/10–394),

—

ottaa huomioon Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komitean (CESR) komissiolle rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin tarkistamisen yhteydessä antamat tekniset neuvot – liiketoimista ilmoittaminen (CESR/10–292),

—

ottaa huomioon Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komitean (CESR) komissiolle rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin tarkistamisen yhteydessä antamat tekniset neuvot – sijoittajansuoja ja välittäjät (CESR/10–417),

—

ottaa huomioon CESR:n aloittaman Euroopan osakemarkkinoihin liittyviä mikrostrukturaalisia kysymyksiä koskevan kuulemisen (CESR/10–142),

—

ottaa huomioon Ranskan talous-, teollisuus- ja työllisyysasioiden ministerille helmikuussa 2010 annetun kertomuksen rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin tarkistamisesta,

—

ottaa huomioon arvopaperimarkkinoiden valvontaviranomaisten kansainvälisen yhteistyöjärjestön (International Organisation of Securities Commission, IOSCO) helmikuussa 2009 antaman selvityksen suoraa sähköistä pääsyä koskevista toimista (Policies on direct electronic access),

—

ottaa huomioon maksu- ja selvitysjärjestelmäkomitean (Committee on Payments and Settlements Systems, CPSS) ja IOSCO:n keskeisille vastapuolille marraskuussa 2004 antamat suositukset,

—

ottaa huomioon Yhdysvaltojen pörssivalvontaviranomaisen Securities and Exchanges Commissionin ilmoituksen osakemarkkinoiden rakenteesta (N:o 34-61358; asiakirja N:o. S7-02-10),

—

ottaa huomioon Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komitean tekniset ohjeet Euroopan komissiolle rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin tarkistamisen yhteydessä sekä vastaukset Euroopan komission pyyntöön saada lisätietoja (CESR/10-802, CESR/10-799, CESR/10-808, CESR/10-859 ja CESR/10-860),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A7-0326/2010),

A.

ottaa huomioon, että G20-maat totesivat, ettei mikään rahoituslaitos, mikään rahoitustuote eikä mikään alue saisi jäädä toimivan sääntelyn ja tehokkaan valvonnan ulkopuolelle, ja että ne sopivat siitä, että kaikilla vakioiduilla OTC-johdannaissopimuksilla olisi käytävä kauppaa pörsseissä tai tarvittaessa sähköisillä kaupankäyntipaikoilla,

B.

toteaa, että rahoitusjärjestelmän avoimuuden puute ja siihen liittyvä riskien epäselvyys on ollut rahoituskriisiä pahentava tekijä, joka on mahdollistanut yleisen epäluottamuksen leviämisen heikentäen näin huomattavasti likviditeettiä,

C.

ottaa huomioon, että kuluttajansuoja, erityisesti hinnanmuodostusprosessia koskeva avoimuus, tehokkaat ja likvidit markkinat ja yhtäläiset kilpailumahdollisuudet olivat tärkeimpiä tavoitteita rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin tullessa voimaan, mutta niitä ei ole vielä saavutettu, minkä vuoksi niiden on edelleen oltava prioriteettina; katsoo, että rahoituskriisin vuoksi rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin tarkistamisen yhteydessä on priorisoitava myös järjestelmään sisältyvien riskien rajoittaminen,

D.

toteaa, että rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin muuttamisessa on aina otettava huomioon sen merkitys reaalitalouteen ohjautuvien pääomasiirtojen hallinnassa ja sen johdosta mahdollinen työpaikkoihin, sijoituksiin ja eläkkeisiin kohdistuva vaikutus,

E.

ottaa huomioon, että edelleen jopa 40 prosenttia kaupasta käydään OTC-kauppana; katsoo, että markkinaosapuolia olisi kannustettava käymään enemmän kauppaa järjestäytyneillä kauppapaikoilla,

F.

toteaa, että sisällyttämällä rahoitusvälineiden markkinoista annettuun direktiiviin kauppaa edeltäviä avoimuusvaatimuksia koskevia poikkeuksia sekä ottamalla mukaan monenkeskiset kaupankäyntijärjestelmät ja nimettömänä käytävä kauppa pyrittiin helpottamaan siirtymistä kohti entistä säännellympiä ja avoimempia kauppapaikkoja,

G.

toteaa, että rahoitusvälineiden markkinoista annetulla direktiivillä määritellään OTC-kaupan tunnusmerkeiksi, että ne ovat epäsäännöllisiä ad hoc -toimia ja että ne toteutetaan tukkukaupan vastapuolten kanssa ja ovat osa liikesuhdetta, jota puolestaan luonnehtivat tavanomaista markkinakokoa suuremmat kaupat ja se, että kaupat toteutetaan niiden järjestelyjen ulkopuolella, joita kyseinen yritys yleensä käyttää liiketoiminnassaan kauppojen sisäisenä toteuttajana,

H.

toteaa, että vaikka rahoitusvälineiden markkinoista annetussa direktiivissä myönnetään poikkeuksia, joilla sallitaan nimetön kauppa säännellyillä markkinoilla, monenkeskisten kaupankäyntijärjestelmien perustamisen ja sisäisten toteuttajien vuoksi sekä siksi, että OTC-kaupat määritellään epäsäännöllisiksi ad hoc -toimiksi, muuten kuin sisäisen toteuttajan kautta toteutettujen OTC-kauppojen osuus osakekaupasta on edelleen suuri, 38 prosenttia kaikesta käydystä osakekaupasta (CESR/10-394), eikä niiden osuus ole vähentynyt rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin täytäntöönpanon jälkeen; katsoo, että siksi olisi taattava rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin säännösten ja poikkeusten toteutuksen entistä tiukempi ja tehokkaampi valvonta,

I.

ottaa huomioon, että osakekaupan markkinoiden pirstoutuminen on väistämättä vaikuttanut kielteisesti likviditeettiin ja markkinoiden toimivuuteen, kun avoimuus on heikentynyt nimettömänä käytävän kaupan ja crossing networks -verkostojen yleistymisen vuoksi, ja että kauppapaikkojen määrän lisääntyminen sekä pörsseissä että niiden ulkopuolella ja yhä teknisemmäksi muuttunut kaupankäynti ovat pienentäneet toteutettujen kauppojen keskimääräistä arvoa, joka vuonna 2006 oli 22 266 euroa, mutta vuonna 2009 vain 9 923 euroa, mikä on lisännyt eräille käyttäjille aiheutuvia kauppojen kokonaiskustannuksia,

J.

ottaa huomioon, että toimeksiantojen koon pieneneminen on johtanut siihen, että markkinatoimijoiden kyky toteuttaa välittömästi suuria toimeksiantoja tietyillä markkinoilla on heikentynyt, ja että halu estää suurten toimeksiantojen vaikutukset markkinoihin on edistänyt niin kutsutun dark pool -kaupan leviämistä; ottaa huomioon, että alle kymmeneen prosenttiin kaikesta Euroopan talousalueen järjestäytyneillä markkinoilla käytävästä osakekaupasta sovelletaan rahoitusvälineiden markkinoista annettuun direktiiviin sisältyviä kauppaa edeltäviä avoimuusvaatimuksia koskevia poikkeuksia (CESR/10–394) ja että tämä rahoitusvälineiden markkinoista annettuun direktiiviin sisältyvä poikkeus sallii nimettömän kaupankäynnin järjestäytyneillä markkinoilla avoimempana ja paremmin säänneltynä vaihtoehtona nimettömälle kaupankäynnille OTC-kauppapaikalla; toteaa kuitenkin, että asianmukaisen sääntelyn puuttuminen OTC-kauppojen osalta, ”Broker crossing networks” -verkostot mukaan lukien, antaa OTC-kauppapaikalle kilpailuedun ja kannustaa lisäämään nimettömänä tehtävää kauppaa, mikä heikentää yleisesti markkinoiden avoimuutta; ottaa huomioon, että tällä hetkellä noin puolet kaupoista ei kuulu kauppaa edeltävien avoimuusvaatimusten piiriin, mutta että puolet OTC-kaupoista on markkinakokoa pienempiä eikä siten edellytä markkinavaikutukselta suojautumista,

K.

katsoo, että yhtäläisten toimintaedellytysten takaamiseksi olisi broker crossing networks -verkostojen liiketoimintamallit tutkittava perusteellisesti, jotta varmistetaan, että niiden tarjotessa palveluja, mikä tarkoittaa, että ne toimivat käytännössä säänneltyinä markkinoina, monenkeskisinä kaupankäyntijärjestelminä tai sisäisinä toteuttajina, niitä säännellään vastaavasti,

L.

ottaa huomioon, että kilpailukykyisemmän ja innovatiivisemman kaupankäynti-infrastruktuurin tarjoamia kilpailuetuja ei ole todistettu, koska kaupankäynnin kokonaiskustannukset eivät ole pienentyneet ja avoimuus on heikentynyt, ja samalla on tullut selväksi, että markkinoiden kaikkien osallistujien koskemattomuutta ei taata asianmukaisesti entistä pirstoutuneemmilla markkinoilla,

M.

katsoo, että koska HFT-kaupan väitetään tarjoavan likviditeettiä rahoitusmarkkinoille, olisi tarkoituksenmukaista selvittää, liittyykö sähköiseen toimeksiantojärjestelmään sekä HFT-kaupassa käytettävien strategioiden suureen osuuteen pörssikaupasta (arviolta 70 prosenttia Yhdysvalloissa) riskejä, kun otetaan huomioon erityisesti arvopaperimarkkinoiden valvontaviranomaisen johtopäätökset Yhdysvalloissa 6. toukokuuta 2010 tapahtuneesta yhtäkkisestä romahduksesta, jolloin HFT-likviditeetin tarjoajat vetäytyivät markkinoilta,

N.

toteaa, että HFT-strategiat ovat verrattain uusi ilmiö Euroopassa, ja niiden osuuden markkinoiden koosta arvioidaan olevan tällä hetkellä 35 prosenttia,

O.

toteaa, että suurempi avoimuus olisi saavutettava ilmoittamalla kaikista rahoitusalan liiketoimista ennen niiden suorittamista ja niiden suorittamisen jälkeen, jotta parannetaan tulevien ongelmien ja niiden laajuuden havaitsemista ennakolta sekä hinnanmuodostusprosessin tehokkuutta ja vaalitaan markkinoiden toimijoiden välistä luottamusta,

P.

ottaa huomioon 24. ja 25. syyskuuta 2009 Pittsburghissa tehdyt G20-päätökset, joiden mukaan kaikilla standardoiduilla OTC-johdannaissopimuksilla olisi käytävä kauppaa pörsseissä tai sähköisillä kaupankäyntipaikoilla,

Q.

toteaa, että jäsenvaltioiden väliset erot täytäntöönpanossa ovat johtaneet rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin kehyksen epätäydelliseen soveltamiseen,

1.

tunnustaa, että markkinainfrastruktuurit ovat olleet kestäviä koko kriisin ajan; kehottaa komissiota kuitenkin vahvistamaan kaikkia kauppapaikkoja ja selvitysjärjestelmiä koskevia markkinainfrastruktuureja, niin että ne selviytyvät tulevista riskeistä avoimuuden lisäämisen, suuremman joustavuuden ja kaikkien liiketoimien valvonnan avulla;

2.

pitää myönteisenä komission ehdotusta asetukseksi, joka koskee OTC-johdannaisia, keskeisiä vastapuolia ja kauppatietorekisterejä, ja pitää sitä välttämättömänä ehtona avoimuuden ja turvallisuuden lisäämiselle rahoitusvälinemarkkinoilla, ja katsoo, että se on ensimmäinen askel siihen suuntaan, että merkittävä osa OTC-kaupasta siirretään sellaisille kauppapaikoille, jotka kuuluvat rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin soveltamisalaan;

3.

ehdottaa, että yhtäläisen kohtelun nimissä monenkeskisiin kaupankäyntijärjestelmiin on sovellettava samantasoista valvontaa ja siksi samanlaista sääntelyä kuin monenkeskisten kaupankäyntijärjestelmien väliseen kilpailuun, ja että säänneltyjen markkinoiden toimintaedellytysten olisi oltava tasavertaiset, kun otetaan samalla huomioon monenkeskisten kaupankäyntijärjestelmien suuri merkitys markkinoille pääsyssä;

4.

pyytää Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaista tekemään tutkimuksen sisäisen toteuttajan (systematic internaliser, SI) toiminnasta ja tarkoitusperistä ja ehdotusten esittämisestä tämän käytännön sääntelyn parantamiseksi, jotta varmistetaan, että sitä käytetään toimeksiantojen toteuttamisessa kahdenvälisesti vastapuolen kanssa;

5.

vaatii, että sijoituspalveluyritysten, jotka tarjoavat salkunhoitopalveluja ja toimivat salkunhoitajina, on saatava ”paras toteutus” sijoitusyhtiöiltä, joihin ne sijoittavat, siinäkin tapauksessa että salkunhoitaja on luokiteltu rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin mukaiseksi hyväksyttäväksi vastapuoleksi;

6.

kehottaa Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaista tarkistamaan, onko toimeksiannon parasta toteutustapaa säänneltävä paremmin, kun on kyse kaupan jälkeisistä ja toteutuksen laatua sekä markkinateknologiaa, kuten toimeksiantojen kulkua ja kauppapaikkojen verkostoitumista, koskevien tietojen saatavuudesta;

7.

kehottaa panemaan rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiiviin säännökset kaikilta osin täytäntöön sen varmistamiseksi, että Broker crossing networks -verkostoja (BCN), jotka toteuttavat vastaavia tehtäviä kuin säännellyt markkinat, monenkeskiset kaupankäyntijärjestelmät tai sisäiset toteuttajat, säännellään sellaisina, ja vaatii täytäntöönpanon helpottamiseksi, että kaikkien BCN-verkostojen on toimitettava toimivaltaisille viranomaisille kaikki seuraavat tarpeelliset tiedot:

8.

kehottaa teettämään tutkimuksen osakkeiden OTC-kaupasta ja parantamaan OTC-kaupan sääntelyä sen varmistamiseksi, että säänneltyjen markkinoiden ja monenkeskisen kaupankäyntijärjestelmän käyttö toimeksiantojen toteuttamisessa monenkeskisesti ja sisäisten toteuttajien käyttö toimeksiantojen toteuttamisessa kahdenvälisesti lisääntyvät ja että OTC-osakekaupan osuus pienenee merkittävästi;

9.

pyytää komissiota tutkimaan, miten toimeksiannon vähimmäiskoon määrittäminen vaikuttaa kaikkiin dark pool -kauppoihin, sekä sitä, voitaisiinko vähimmäiskoon noudattamista valvoa tiukasti, jotta ylläpidetään riittävää kauppavirtaa avoimilla kauppapaikoilla hintatietojen selvittämiseksi;

10.

kehottaa komissiota tarkistamaan rahoitusvälineiden markkinoista annettuun direktiiviin sisältyviä kauppaa edeltäviä avoimuusvaatimuksia koskevia poikkeuksia ja harkitsemaan,

11.

kehottaa soveltamaan kauppaa edeltäviä avoimuusvaatimuksia koskevia poikkeuksia yhtenäisesti jäsenvaltioissa, jotta voidaan vähentää täytäntöönpanoeroja, koska ne voivat johtaa epävarmuuteen, lainsäädännöllä keinotteluun ja eriarvoisiin kilpailumahdollisuuksiin; katsoo, että Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen määrittämät tekniset standardit voisivat olla sopiva keino tämän tavoitteen saavuttamiseksi rahoituspalveluja koskevan yhden yhtenäisen säännöstön mukaisesti;

12.

pitää myönteisenä markkinaosapuolten äskettäistä ilmoitusta siitä, että ne erottavat toisistaan kauppoja edeltävät ja niitä seuraavat tiedot, ja kehottaa toteuttamaan lisätoimia, joilla pyritään yhteisiin tietostandardeihin ja tietojen entistä parempaan saatavuuteen;

13.

kehottaa komissiota perustamaan työryhmän sellaisten vaikeuksien voittamiseksi, jotka estävät konsolidoimasta markkinatietoja Euroopassa ja jotka liittyvät erityisesti kaikentyyppisiä kauppoja koskevien tietojen huonoon laatuun;

14.

kehottaa Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaista laatimaan yhteiset standardit ja muodot kaupankäynnin jälkeisten tietojen ilmoittamiseksi niin järjestäytyneiden kauppapaikkojen kuin OTC-kauppojenkin osalta tietojen konsolidoinnin helpottamiseksi;

15.

vaatii, että kaikki ilmoituksia antavat kauppapaikat velvoitetaan erottamaan kauppojen jälkeiset tiedot kauppoja edeltävistä tiedoista, jotta tiedot voidaan antaa kaikkien markkinaosapuolten käyttöön kaupallisesti järkevin ja vertailtavissa olevin hinnoin; kehottaa lisäksi komissiota harkitsemaan hyväksyttyjen ilmoitusmenettelyiden käyttöönottoa, jotta voidaan ottaa käyttöön laatunormeja kauppaa koskevien tietojen julkistamisesta ja vähentää niiden kauppapaikkojen määrää, joissa ilmoituksia voidaan tehdä, sekä vähentää tietojen yhtenäistämistä haittaavaa Internet-sivujen käyttöä;

16.

kehottaa lyhentämään liiketoimien julkistamista viiveellä koskevaa määräaikaa, niin että liiketoimista ilmoitetaan sääntelyviranomaisille kahdenkymmenenneljän tunnin kuluessa niiden suorittamisesta; katsoo, että liiketoimien ilmoittamisen osalta ei normaalioloissa pitäisi hyväksyä yli yhden minuutin pituisia viivästyksiä;

17.

katsoo, että on välttämätöntä analysoida OTC-kaupan jakautumista ja OTC-kauppaan liittyviä liiketoiminnan malleja, ja kehottaa siksi ottamaan käyttöön OTC-kauppoja edeltävään ja niitä seuraavaan avoimuuteen liittyviä erityisiä merkkejä, jotta voitaisiin entistä paremmin ymmärtää tällaisten OTC-kauppojen luonnetta ja arvioida, millaiset toimet ovat hyväksyttäviä OTC-kauppojen yhteydessä niiden erityispiirteiden perusteella;

18.

vaatii, että kaikkien kauppapaikkojen on voitava todistaa kansallisille sääntelyviranomaisille, että niiden tekniikka ja valvontajärjestelmät pystyvät selviytymään sellaisesta toimeksiantojen tulvasta, joka nähtiin 6. toukokuuta 2010, jotta voidaan varmistaa, että ne todella selviytyvät ääriolosuhteissa ohjelmoituun nopeaa pörssikauppaan (High Frequency Trading, HFT) ja algoritmiseen kaupankäyntiin liittyvästä toiminnasta, ja että niiden on osoitettava, että ne pystyvät luomaan omat toimeksiantoluettelonsa uudelleen päivän loppuun mennessä niin, että syyt markkinoiden poikkeukselliseen toimintaan voidaan selvittää ja kaikki epäilty markkinoiden väärinkäyttö tunnistaa;

19.

kehottaa komissiota tekemään tutkimuksen algoritmisen kaupankäynnin ja HFT-kaupan markkinoille tuottamista kustannuksista ja hyödyistä ja sen vaikutuksista muihin markkinaosapuoliin, erityisesti yhteisösijoittajiin, jotta voidaan selvittää, tuottaako automaattisesti syntyvä merkittävä kauppavirta todellista likviditeettiä markkinoille ja miten se vaikuttaa hinnan muodostumiseen; kehottaa myös tutkimaan, missä määrin HFT-kauppa antaa mahdollisuuden markkinahintojen manipulointiin tavalla, joka luo markkinaosapuolten kesken erilaiset toimintaedellytykset, ja miten se vaikuttaa markkinoiden yleiseen vakauteen;

20.

kehottaa määrittämään hintojen ohjailun hämäystarkoituksessa esitettyjen tarjousten avulla sekä suurten ja välittömästi peruutettavien tarjousten esittämisen markkinoiden väärinkäytöksi;

21.

kehottaa tutkimaan, olisiko säänneltävä yrityksiä, jotka käyttävät HFT-strategioita, jotta varmistetaan, että niillä on vakaat järjestelmät ja valvontamekanismit ja että ne tarkistavat käyttämiään algoritmeja säännöllisesti, niillä on kapasiteetti päivänsisäiseen valvontaan ja mahdollisuus selvittää reaaliajassa jäljellä olevia positioita ja vipua ja että ne pystyvät osoittamaan, että ne ovat laatineet toimivia menettelyjä epätavanomaisten tilanteiden hallintaa varten;

22.

kehottaa tarkastelemaan haasteita, joita HFT-kauppa aiheuttaa markkinoiden seurannalle; toteaa, että sääntelyviranomaisilla on oltava asianmukaiset keinot mahdollisen väärinkäytön havaitsemiseen ja seurantaan; kehottaa siksi ilmoittamaan toimivaltaisille viranomaisille kaikista säänneltyjen markkinoiden ja monenkeskisten kaupankäyntijärjestelmien vastaanottamista toimeksiannoista sekä tällaisilla kauppapaikoilla tehdyistä kaupoista;

23.

kehottaa kaikkia kauppapaikkoja, joihin on mahdollista joko suoraan tai ulkoisen operaattorin välityksellä sijoittaa palvelin, varmistamaan, että kaikilla asiakkailla on yhtäläiset käyttömahdollisuudet ja, mikäli mahdollista, samat ehdot infrastruktuurilatenssin osalta, jotta noudatetaan rahoitusvälineiden markkinoista annetussa direktiivissä vahvistettua syrjimätöntä käytäntöä;

24.

kehottaa sääntelyviranomaisia valvomaan ja sääntelemään sponsoroidun pääsyn tarjontaa ja kehottaa komissiota harkitsemaan lisätoimia, kuten

25.

kehottaa tarvittavista turvatoimista huolimatta Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaista tutkimaan tarkemmin, voidaanko sponsoroitu pääsy katsoa syrjiväksi pääsyksi;

26.

kehottaa komissiota hyväksymään IOSCO:n teknisen komitean parhaillaan laatimat suoraa sähköistä pääsyä koskevat periaatteet, sponsoroitu pääsy mukaan lukien, ja toteaa, että näihin periaatteisiin sisällytetään kriteerit niiden asiakkaiden valintaa varten, joille voidaan antaa sponsoroitu pääsy, sekä kauppapaikan, jäsenen ja asiakkaan välistä sopimussuhdetta koskevat kriteerit ja määritellään näiden keskinäiset vastuut asianmukaisen valvonnan ja suodattimien osalta;

27.

katsoo, että pikatoimeksiantojen käyttö olisi lopetettava, jotta voidaan noudattaa kaikkien sijoittajien yhtäläisen kohtelun periaatetta;

28.

kehottaa Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaista tutkimaan maksujen rakenteita, jotta varmistetaan, että toteutuksesta perittävät maksut, oheismaksut, sijoitusyritysten välityspalkkiot ja muut niihin liittyvät palkkiot ovat avoimia, syrjimättömiä ja luotettavan hintakehityksen mukaisia, ja että ne on suunniteltu sellaisiksi ja niitä sovelletaan siten, että ne eivät kannusta väärinkäytöksiin, sekä arvioimaan, olisiko toimeksiantoja esittävien käyttäjien maksettava tietty vähimmäismaksu riippumatta siitä, toteutuvatko toimeksiannot vai eivät, koska markkinainfrastruktuurin on käsiteltävä kyseiset toimeksiannot;

29.

ehdottaa, että Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen tekee tutkimuksen ”maker/taker”-maksumallista sen selvittämiseksi, olisiko myös edullisemmasta ”maker”-maksurakenteesta hyötyviin toimijoihin sovellettava muodollisia markkinatakaajien velvoitteita ja olisiko heitä valvottava;

30.

vaatii, että Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen valvoo ja määrittää täytäntöönpanosäädösten avulla vankkoja hintojen vaihtelevuuden keskeytys- ja estojärjestelmiä (”circuit breakers”), jotka toimivat samanaikaisesti EU:n kaikilla kauppapaikoilla, niin että voidaan estää Yhdysvalloissa tapahtuneen romahduksen kaltaiset tapahtumat;

31.

pyytää, ettei yhdellekään sääntelemättömälle markkinaosapuolelle anneta suoraa tai suodattamatonta pääsyä virallisille kauppapaikoille ja että omaan laskuunsa toimivien merkittävien markkinaosapuolten on ilmoitettava tietonsa sääntelyviranomaiselle ja sallittava, että heidän toimintaansa seurataan ja valvotaan asianmukaisesti vakauden takaamiseksi;

32.

vaatii, että sääntelemättömien toimijoiden algoritmisia kauppastrategioita käyttäen harjoittama omaisuuskauppa sallitaan vain säännellyn vastapuolen kanssa;

33.

kehottaa laajentamaan rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin avoimuusmenettelyn soveltamisalan koskemaan kaikkia osakkeenomaisia välineitä, kuten talletustodistuksia, pörssilistattuja rahastoja, pörssilistattuja raaka-aineita ja sertifikaatteja;

34.

kehottaa komissiota ja Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaista harkitsemaan kauppaa edeltävän ja kaupan jälkeisen omaisuuden arvon mukaan sovellettavan avoimuusvaatimuksen käyttöönottoa kaikkien muiden kuin osakkeisiin liittyvien rahoitusvälineiden osalta, hallitusten ja yritysten obligaatiomarkkinat ja keskusvastapuoliselvitykseen soveltuvat johdannaiset mukaan lukien, jolloin vaatimusta olisi sovellettava siten, että tehdään tarvittaessa ero eri omaisuusluokkien välillä ja toteutetaan samalla toimia, joilla edistetään OTC-johdannaistuotteiden vakiointia, jotta avoimuuden soveltamista voidaan laajentaa;

35.

on sitä mieltä, että komission pitäisi taata, että kauppojen jälkeiset tiedot muista tuotteista kuin osakkeista annetaan yhdenmukaisessa muodossa, kun otetaan huomioon esiin nousseet kysymykset, jotka liittyvät eurooppalaisia osakkeita koskevien, kauppojen jälkeisten tietojen laatuun ja yhdenmukaisuuteen;

36.

kannattaa komission aikomusta soveltaa johdannaisiin entistä laajemmin rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin säännöksiä, koska näiden tuotteiden kauppa siirtyy yhä lisääntyvässä määrin virallisille kauppapaikoille ja koska kyseisten tuotteiden standardointia lisätään ja niihin sovelletaan enenevässä määrin keskusselvitystä koskevia vaatimuksia;

37.

pyytää komissiota tekemään ehdotuksen sen takaamiseksi, että kaikilla standardoitavissa olevilla OTC-johdannaissopimuksilla käydään kauppaa pörsseissä tai sähköisillä kaupankäyntipaikoilla, jotta voidaan tarvittaessa varmistaa, että tällaisten sopimusten hinta muotoutuu avoimesti, oikeudenmukaisesti ja tehokkaasti ja ilman eturistiriitoja;

38.

pyytää tarkistamaan selvitysyhteisöjä, arvopaperikaupan selvitysjärjestelmiä ja järjestelmälle tärkeitä maksujärjestelmiä koskevia IOSCO:n standardeja, jotta markkinoiden avoimuutta voidaan parantaa entisestään;

39.

katsoo, että erilaisten fyysisten ja rahoitukseen liittyvien hyödykkeiden markkinoiden sääntelyviranomaisilla on oltava mahdollisuus saada samat tiedot trendien ja keskinäisten yhteyksien havaitsemiseksi, ja kehottaa komissiota koordinoimaan toimia sekä EU:ssa että koko maailmassa;

40.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja Euroopan keskuspankille.

15.6.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 169/8

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 2 artiklan 5 kohdan ja 67, 74, 196 ja 222 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

—

ottaa huomioon neuvoston ja komission 20. joulukuuta 2002 hyväksymän ohjelman yhteistyön tehostamisesta Euroopan unionissa terroristien aiheuttamien kemiallisten, biologisten, säteily- ja ydinuhkien ehkäisemiseksi ja niiden seurausten rajoittamiseksi (CBRN-ohjelma, 2002) (1),

—

ottaa huomioon terrorismin torjumisesta 13. kesäkuuta 2002 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2002/475/YOS (2), sellaisena kuin se on muutettuna neuvoston puitepäätöksellä 2008/919/YOS (3),

—

ottaa huomioon joukkotuhoaseiden ja niiden kantolaitteiden leviämisen vastaisen EU:n strategian vuodelta 2003,

—

ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston Brysselissä 12. joulukuuta 2003 hyväksymän Euroopan vuoden 2003 turvallisuusstrategian (ETS) ”Turvallisempi Eurooppa oikeudenmukaisemmassa maailmassa” sekä EU:n sisäisen turvallisuuden strategian vuodelta 2010 (4) ja komission siitä antaman tiedonannon (KOM(2010)0673),

—

ottaa huomioon vuonna 2004 hyväksytyn terroriuhkien ja -iskujen seurauksia koskevan EU:n yhteisvastuuohjelman (5),

—

ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston Brysselissä 1. joulukuuta 2005 hyväksymän terrorismin vastaisen EU:n strategian (6) sekä siihen liittyvän toimintasuunnitelman (7),

—

ottaa huomioon Japanissa 18.–22. tammikuuta 2005 pidetyssä suuronnettomuuksien vähentämistä käsitelleessä kansainvälisessä konferenssissa hyväksytyn Hyogon toimintaohjelman 2005–2015 (8),

—

ottaa huomioon seitsemännen tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelman (9) ja erityisesti siitä rahoitettavan CBRNEmap-hankkeen (10),

—

ottaa huomioon pelastuspalvelun rahoitusvälineen perustamisesta 5. maaliskuuta 2007 tehdyn neuvoston päätöksen 2007/162/EY, Euratom (11),

—

ottaa huomioon yhteisön pelastuspalvelumekanismin perustamisesta 8. marraskuuta 2007 tehdyn neuvoston päätöksen 2007/779/EY, Euratom (uudelleenlaadittu) (12),

—

ottaa huomioon 5. toukokuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 428/2009 kaksikäyttötuotteiden vientiä, siirtoa, välitystä ja kauttakulkua koskevan yhteisön valvontajärjestelmän perustamisesta (13),

—

ottaa huomioon 8. joulukuuta 2008 annetun neuvoston direktiivin 2008/114/EY Euroopan elintärkeän infrastruktuurin määrittämisestä ja nimeämisestä sekä arvioinnista, joka koskee tarvetta parantaa sen suojaamista (14), erityisesti tapauksissa, joilla on rajatylittävä vaikutus, jossa muun muassa määritellään suuntaviivat integroiduille toimenpiteille, joilla lisätään elintärkeän infrastruktuurin suojeluvalmiuksia EU:n tasolla, mukaan luettuna tarve perustaa elintärkeiden infrastruktuureiden varoitusjärjestelmä (CIWIN), ja annetaan komissiolle ehdotusten laatijan ja koordinoijan tehtävä näiden elintärkeiden infrastruktuurien suojelun parantamisen yhteydessä,

—

ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle kemiallisen, biologisen, säteily- ja ydinturvallisuuden parantamisesta Euroopan unionissa – EU:n CBRN-toimintasuunnitelma (KOM(2009)0273),

—

ottaa huomioon neuvoston 30. marraskuuta 2009 hyväksymät päätelmät kemiallisen, biologisen, säteily- ja ydinturvallisuuden parantamisesta Euroopan unionissa sekä EU:n CBRN-toimintasuunnitelman hyväksymisestä (15),

—

ottaa huomioon Tukholman ohjelman – Avoin ja turvallinen Eurooppa kansalaisia ja heidän suojeluaan varten (16),

—

ottaa huomioon tiedonannon ”EU:n terrorisminvastainen politiikka: tärkeimmät saavutukset ja tulevaisuuden haasteet” (KOM(2010)0386),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen toteuttaminen EU:n kansalaisten hyväksi – Toimintasuunnitelma Tukholman ohjelman toteuttamiseksi” (KOM (2010)0171),

—

ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa CBRN:ää koskevista aiheista ja katastrofien ehkäisystä ja katastrofiavusta sekä tässä yhteydessä Haitin maanjäristyksestä 10. helmikuuta 2010 antamansa päätöslauselman (17), jossa se kehottaa perustamaan Euroopan pelastuspalvelujoukot,

—

ottaa huomioon 21. syyskuuta 2010 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta ”Luonnonkatastrofien ja ihmisen aiheuttamien katastrofien ehkäisyyn sovellettava yhteisön lähestymistapa” (18),

—

ottaa huomioon neuvoston puheenjohtajan 25. lokakuuta 2010 antaman tarkistetun ehdotuksen neuvoston päätelmiksi, jotka koskevat varautumista ja reagoimista mahdolliseen CBRN-iskuun ja jotka on laadittu pelastussuunnittelun parantamista koskevan EU:n CBRN-toimintasuunnitelman (19) toimen H.29 tavoitteiden perusteella, sellaisena kuin neuvosto on hyväksynyt sen 8. marraskuuta 2010,

—

ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle ”Kohti parempaa Euroopan katastrofiapua: pelastuspalvelun ja humanitaarisen avun rooli” (KOM(2010)0600),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, ulkoasiainvaliokunnan ja teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnot (A7-0349/2010),

A.

ottaa huomioon, että EU:n voidaan todeta osallistuneen CBRN-ohjelmiin jo pitkään, aina 19. lokakuuta 2001 kokoontuneen Gentin Eurooppa-neuvoston sekä 13.–14. joulukuuta 2001 kokoontuneen Laekenin Eurooppa-neuvoston päätelmistä lähtien; ottaa huomioon, että vuonna 2002 hyväksyttiin CBRN-ohjelma, joka korvattiin vuonna 2004 EU:n yhteisvastuuohjelmalla, ja että neuvosto hyväksyi uuden EU:n CBRN-toimintasuunnitelman 12. marraskuuta 2009,

B.

ottaa huomioon, että CBRN-katastrofit, aiheutuivatpa ne sitten onnettomuuksista tai terrori-iskuista, ovat vakava uhka EU:n väestön turvallisuudelle ja terveydelle, hengelle, ympäristölle ja omaisuudelle, väestön kulttuuriperintö mukaan luettuna, ja yhteiskunnan toiminnalle yhdessä tai useammassa EU:n jäsenvaltiossa, koska ne häiritsevät keskeisten infrastruktuurien ja hallintoelinten toimintaa,

C.

ottaa huomioon, että sekä neuvosto että komissio katsovat, että CBRN-materiaalia käsittävien tapausten, terroriteot mukaan luettuina, määrä on tähän mennessä ollut suhteellisen alhainen ja että suurin osa katastrofeista, joissa CBRN-aineita on ollut mukana, on aiheutunut teollisuusonnettomuuksista tai vaarallisten patogeenien lisääntymisestä ja maailmanlaajuisesta leviämisestä,

D.

ottaa huomioon, että suunnittelemattomien tai tarkoituksellisten CBRN-katastrofien nykyinen ja jatkuva uhka Euroopan unionin alueella vaarantaa vakavasti kaikkien perusoikeuksien ja -vapauksien täyden nauttimisen ja on ristiriidassa eurooppalaisen vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen luomista koskevan lupauksen ja sen kehittämisen kanssa,

E.

ottaa huomioon, että yksi suurimmista CBRN-riskeistä aiheutuu terrorijärjestöjen harjoittamasta CBRN-materiaalien levittämisestä, ja katsoo näin ollen, että tärkeitä toimenpiteitä ovat sulkujärjestelyjen ja aseriisunnan vahvistaminen panemalla yleisesti ja täysimittaisesti täytäntöön kaikki asiaa koskevat yleissopimukset ja kansainväliset sopimukset (kuten ydinsulkusopimus, kemiallisia aseita koskeva yleissopimus ja biologisia aseita koskeva yleissopimus) sekä yhteisymmärrykseen pääseminen sopimuksesta, jolla kielletään ydinaseisiin soveltuvan halkeamiskelpoisen materiaalin tuottaminen (Fissile Material Cut-off Treaty, FMCT),

F.

ottaa huomioon, että aseiden, räjähteiden, atomiaseiden sekä biologisten ja kemiallisten aseiden valmistus, hallussapito, hankinta, kuljetus, toimitus tai käyttö sekä biologisten ja kemiallisten aseiden osalta tutkimus ja kehittäminen sekä ohjeiden antaminen räjähteiden, ampuma-aseiden tai muiden aseiden laittomassa valmistuksessa tai käytössä sisältyvät EU:n määritelmiin terrorismista ja koulutuksesta terrorismiin, joihin viitataan neuvoston puitepäätöksissä 2002/475/YOS ja 2008/919/YOS,

G.

ottaa huomioon, että CBRN materiaaleihin liittyvät toimenpiteet ovat yksi terrorismin vastaisen EU:n strategian kulmakivistä ja että neuvosto hyväksyi tämän vuoksi 30. marraskuuta 2009 EU:n CBRN-toimintasuunnitelman,

H.

katsoo, että yleisölle markkinoilla laajasti saatavilla olevien tiettyjen kemikaalien, kuten kotitekoisten räjähteiden lähtöaineiden, väärinkäyttöongelma voi aiheuttaa terrori-iskuja ja muita rikollisia välikohtauksia EU:ssa; katsoo tämän edellyttävän, että räjähteiden lähtöaineiden markkinoille saattamisesta ja käytöstä annettavaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta koskevan ehdotuksen (KOM(2010)0473) täytäntöönpanoa seurataan ja valvotaan tiukasti,

I.

ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksen voimaantulo saattaa yhtäältä EU:n eri toimielinten väliset ja toisaalta EU:n ja sen jäsenvaltioiden, puolustusalan asiantuntemus mukaan luettuna, väliset vastuunjaot uuteen tasapainoon; ottaa huomioon, että tällaisen uuden rakenteen luominen on pitkäkestoinen prosessi, joka edellyttää ymmärrystä yhteisistä arvoista sekä yhteistä päämäärää,

J.

katsoo, että periaatteessa jäsenvaltiot ovat vastuussa CBRN-politiikasta, mutta EU:n tasolla tarvitaan tiivistä yhteystyötä ja koordinointia,

K.

katsoo, että Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) perustaminen tarjoaa tilaisuuden parantaa vakautusvälineen nojalla toteutettavia EU:n yleisiä kriisitoimia,

L.

ottaa huomioon, että EU:n CBRN-toimintasuunnitelman olisi mahdollistettava jäsenvaltioiden ja EU:n aloitteiden tehokas koordinointi CBRN-riskeihin varautumisessa ja tarvittavien reagointitapojen valmistelussa siten, että tehostetaan sekä komission ja jäsenvaltioiden välistä horisontaalista koordinointia että EU:n tason ja jäsenvaltioiden välineiden välistä vertikaalista koordinointia, jotta tietojen jakamisen, parhaiden käytäntöjen vaihdon, missä tahansa vaiheessa suoritettavan analyyttisen raportoinnin, yhteisen suunnittelun, operationaalisten menettelyjen, operatiivisten harjoitusten sekä olemassa olevien resurssien kustannustehokasta yhdistämistä voidaan tehostaa ja nopeuttaa,

M.

ottaa huomioon, että useat EU:n lainvalvontaviranomaiset, kuten Europol, osallistuvat CBRN-toimenpiteisiin Euroopan pommitietokannan sekä räjähteitä ja CBRN-materiaaleja koskevan varoitusjärjestelmän perustamisen kautta; ottaa huomioon, että tämä edellyttää asianmukaisten menettelyjen käyttöönottoa, jotta Euroopan parlamentti ja kansalliset parlamentit voivat suorittaa valvontaa esimerkiksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 88 artiklassa tarkoitetulla tavalla,

N.

ottaa huomioon, että terveysriskit ja niihin liittyvä vaarallisten patogeenien leviäminen ovat yhä yleisempiä EU:ssa ja maailmassa, kuten äskettäinen A/H1N1-influenssan puhkeaminen osoitti,

O.

ottaa huomioon, että CBRN-tapaukset voivat tuoda mukanaan ympäristön saastumiseen liittyviä ongelmia, jotka voivat olla myös rajat ylittäviä, minkä vuoksi EU:n CBRN-politiikkaan on sisällytettävä elvyttämis- ja puhdistamistoimia,

P.

ottaa huomioon, että CBRN-politiikan yleistavoitteena on ”vähentää CBRN-tapahtumien uhkaa ja niistä kansalaisille aiheutuvia vahinkoja” ja että tämä tavoite saavutetaan ”keskittämällä toimet ja resurssit CBRN-tapahtumien todennäköisyyden minimoimiseen ja toteutuneiden tapahtumien vaikutusten rajoittamiseen”,

Q.

ottaa huomioon, että komission tiedonannossa EU:sta ja globaalista terveydestä (20) tunnustetaan tarve koordinoida toimenpiteitä niin EU-tasolla kuin maailmanlaajuisesti, jotta terveysuhkiin pystytään vastaamaan nopeasti, sitoudutaan parantamaan valmiutta ja reagointijärjestelmiä epidemioiden ja sairauksien puhkeamisen varalta, myös silloin kun kyse on bioterrorismin kaltaisista tahallisista teoista,

R.

ottaa huomioon, että ydinteknologiaan ja sen esiasteisiin verrattuna pernaruton kaltaiset biologiset materiaalit ovat halvempia ja paljon helpompia hankkia ja levittää, ja että ne mahdollistavat epätavanomaiset terrori-iskut, joista aiheutuu pitkäaikainen uhka terveydelle ja ympäristölle, myös maataloudelle ja elintarvikehuollolle,

S.

katsoo, että pelastustyöntekijät, kuten poliisi, palokunta ja ensihoitopalvelut, eivät voi auttaa uhreja CBRN-alueella vaarantamatta omaa turvallisuuttaan, elleivät he ole saaneet ennaltaehkäisevää suojaa eli lääkinnällisiä vasta-aineita ja asianmukaista koulutusta,

T.

ottaa huomioon, että lääkinnällisten vasta-aineiden alueelliset varastot tarjoavat asukkaille asianmukaisen suojan, sillä ne tasapainottavat kansanterveyden suojelua ja taloudellisia kysymyksiä sekä varmistavat samalla jäsenvaltioiden vastuun ja solidaarisuuden,

U.

ottaa huomioon, että Maailman terveysjärjestö ja sen maailmanlaajuisia varoituksia ja reaktioita koskeva ohjelma Global Alert and Response (21) pyrkii vahvistamaan bioturvallisuutta sekä valmiutta kohdata vaarallisten ja uusien taudinaiheuttajien leviäminen,

V.

ottaa huomioon, että Euroopan unioni osallistuu jäsenvaltioiden ja komission välityksellä aktiivisesti keskusteluun maailmanlaajuisesta terveysturva-aloitteesta, jonka tavoitteena on yhteinen maailmanlaajuinen toiminta kansalaisten terveysvalmiuden vahvistamiseksi ja kansainvälisen biologisen, kemiallisen ja säteily- ja ydinvoimaterrorismin uhkaan vastaaminen,

W.

ottaa huomioon, että kemiallisen, biologisen, säteily- ja ydinturvallisuuden uhka ei johdu ainoastaan terrori-iskuista tai varomattomuudesta vaan myös toisen maailmansodan aikana merenpohjaan laskettujen kemiallisten aseiden vuoksi pilaantuneista alueista tai ydinjätteen loppusijoituspaikoista EU:ssa,

X.

ottaa huomioon, että kemiallisen, biologisen, säteily- ja ydinturvallisuuden asianmukainen taso EU:ssa on riippuvainen myös kolmansissa maissa sovellettavasta turvallisuustasosta,

Y.

katsoo, että uusien teknologioiden käyttö uusien terrori-iskujen suunnittelussa voi aiheuttaa uusia turvallisuusuhkia, kun turvallisuusnormeja ei mukauteta riittävän nopeasti tekniseen kehitykseen,

Z.

katsoo, että nykyisin sovellettavia eri normeja on tarkasteltava perinpohjaisesti, jotta voidaan vahvistaa tarpeelliset ja riittävät turvallisuusvaatimukset,

AA.

ottaa huomioon, että EU:n CBRN-toimintasuunnitelma jakautuu kolmeen keskeiseen osaan, jotka ovat katastrofien ehkäiseminen, havaitseminen sekä katastrofeihin varautuminen ja reagointi, ja siihen sisältyy lisäksi neljäs luku, jonka otsikkona on ”CBRN-uhkien ehkäiseminen, havaitseminen ja niihin reagointi”; ottaa huomioon, että kunkin vaiheen merkityksen tunnustaminen on olennaisen tärkeää riskinarviointiselvitysten, reagointitoimien ja vastatoimien asianmukaisen toteuttamisen varmistamiseksi soveltaen samalla CBRN-materiaaleihin monialaista ja rajaylittävää lähestymistapaa asianmukaisilla, mitattavissa olevilla tavoitteilla ja toimilla kussakin vaiheessa,

AB.

ottaa huomioon, että neuvoston tekemät muutokset komission esittämään nykyiseen EU:n CBRN-toimintasuunnitelmaan heikentävät sitä, sillä ne mitätöivät jäsenvaltioiden sitoutumisen ja vahvistetut toimenpiteet, joista monet säilytetään kansallisella tasolla sen sijaan, että niitä sovellettaisiin EU:n laajuisesti, ja murentavat komission suorittaman toimenpiteiden täytäntöönpanon seurantaa ja valvontaa, kun komissio on joissakin tapauksissa jopa jätetty mainitsematta yhtenä osallistuvana toimijana jäsenvaltioiden ohella,

1.

panee merkille, että EU:n CBRN-toimintasuunnitelma tasapainoilee jäsenvaltioiden ja EU:n uudella toimivaltojen jaolla, joka aiheutuu Lissabonin sopimuksesta ja josta määrätään Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetuissa, toimivaltaa, toissijaisuusperiaatetta ja suhteellisuusperiaatetta koskevissa määräyksissä; korostaa, että EU:n CBRN-toimintasuunnitelma kattaa jäsenvaltioiden kanssa jaetun toimivallan (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 4 artikla) vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta, yhteisiä turvallisuuskysymyksiä ja liikennettä, pelastuspalvelua (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 196 artikla) sekä unionin ulkoista toimintaa (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 ja 22 artikla) koskevissa asioissa;

2.

korostaa kuitenkin, että yhteisen CBRN-turvallisuusjärjestelmän täytäntöönpano ei saisi heikentää jäsenvaltioiden toimivaltaa tällä politiikan alalla;

3.

pitää toimintasuunnitelmaa tärkeänä välineenä, jonka avulla taataan CBRN-uhkien torjuntaan liittyvien kansallisten ja EU:n hankkeiden tehokas yhteensovittaminen;

4.

pitää olennaisen tärkeänä, että EU:n toimielimet ja/tai jäsenvaltiot käyttävät hyväkseen pätevää asiantuntemusta ja välttävät turvallisuuteen ja puolustukseen liittyvissä ponnisteluissaan päällekkäisyyksiä, hajautumista ja ristiriitaisuuksia, koska tällä alalla perusoikeus elämään on uhattuna ja huolimattomuuden ja hölläkätisyyden seurauksilla ei ole rajoja;

5.

korostaa, että EU: n olisi lujitettava yhteistä lähestymistapaansa CBRN-uhkien ehkäisemiseen, havaitsemiseen ja niihin reagointiin luomalla erityisiä mekanismeja (sääntelyyn perustuvia, lainsäädännöllisiä tai muita kuin lainsäädännöllisiä välineitä), joilla yhteistyöstä ja avunannosta tehtäisiin pakollisia onnettomuudesta tai terrori-iskusta johtuvan CBRN-katastrofin sattuessa; muistuttaa, että EU:n toimielinten päätavoitteena olisi oltava kansallisen tai monikansallisen reagoinnin tehokkuuden varmistaminen CBRN-onnettomuuden tai terrori-iskun tapahtuessa EU:n yhteisvastuun perusteella koordinoidusti komission alaisuudessa ja yleiseurooppalaisin vaikutuksin;

6.

muistuttaa, että EU:n CBRN-toimintasuunnitelma tarjoaa EU:lle ja sen jäsenvaltioille mahdollisuuden löytää sellaiset oikeudelliset keinot, joilla pannaan yhteisvastuulauseke (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 222 artikla) tehokkaasti täytäntöön ja että jäsenvaltioille on tiedotettava toistensa suunnitelmista ja parhaista käytännöistä sekä onnettomuudesta aiheutuviin että tahallisesti aiheutettuihin CBRN-katastrofeihin reagoimiseksi ja niiden torjumiseksi, jotta ne voivat auttaa toisiaan koordinoidusti ja tehokkaasti;

7.

korostaa, että on olennaisen tärkeää vahvistaa komission sääntelytoimien vaikutusalaa, kun otetaan huomioon, että EU:n CBRN-toimintasuunnitelman tämänhetkisessä versiossa sen rooli on jokseenkin hahmottumaton useiden vahvistettujen tavoitteiden ja toimien tapauksessa; kehottaakin komissiota esittämään lainsäädäntöehdotuksia kaikkia toimintasuunnitelman osa-alueita varten; korostaa lisäksi, että yksittäisten jäsenvaltioiden ponnistelujen puutteet voidaan korjata vain, jos komissiolle annetaan vahva sääntelyrooli;

8.

katsoo, että jäsenvaltioiden sitoutumisen CBRN-valvontaan on ilmettävä muussakin kuin ainoastaan parhaiden käytäntöjen ja tietojen vaihdossa ja että teknologia ja infrastruktuurit on myös asetettava yhteiseen käyttöön tai jaettava päällekkäisyyksien ja resurssien tuhlauksen välttämiseksi, jotta EU:n tasolla voidaan luoda arvokasta ja kustannustehokasta synergiaa; kehottaa jäsenvaltioita sopimaan menetelmistä CBRN-katastrofien havaitsemista ja ehkäisemistä, EU:ssa tapahtuvaa CBRN-materiaalien siirtämistä sekä reagointitoimia varten, CBRN-kysymyksiin liittyvien tietojen vaihto ja rajatylittävä avunanto mukaan luettuina;

9.

kehottaa sisäisen turvallisuuden alalla jo pidemmälle ehtineitä jäsenvaltioita jakamaan muiden kanssa tietojaan, teknologiaansa ja infrastruktuuriansa ja käynnistämään edellä mainittuja yhteisiä strategisia hankkeita alan arkaluonteisuudesta ja kansallisesta luonteesta huolimatta; kehottaa komissiota ja neuvostoa luomaan säännöllisesti päivitettävän tietokannan jäsenvaltioissa käytettävissä olevista lääkinnällisistä torjuntatoimista, joilla voidaan reagoida kemialliseen, biologiseen sekä säteily- ja ydinturvallisuuteen liittyviin tilanteisiin, sekä jakamaan olemassa olevaa kapasiteettia ja koordinoimaan kyseisten torjuntatoimien ostamista koskevaa kustannustehokasta politiikkaa;

10.

kehottaa laatimaan EU:n laatu- ja turvallisuusstandardit sekä luomaan EU:n laboratoriojärjestelmän ja -verkoston CBRN-turvallisuuteen liittyvien laitteiden ja teknologioiden eurooppalaisen sertifiointijärjestelmän kehittämiseksi; korostaa, että tiukkoja turvallisuusnormeja ja rekrytointimenettelyjä on sovellettava myös henkilökuntaan, joka otetaan töihin laitoksiin, joissa on saatavilla haitallisia aineita; kehottaa jakamaan ja käyttämään siviili- ja sotilasalojen parasta tietoa ja asiantuntemusta; painottaa, että jälleen komission johdolla on myönnettävä tarvittavat määrärahat tutkimukseen ja kehittämiseen, jotta voidaan varmistaa EU:n laajuisen soveltavan tutkimuksen ja mittavien esittelyohjelmien toteuttaminen, ja painottaa kyseisten markkinoiden hajanaisuuden vuoksi, että tarvitaan EU:n siviiliturvallisuuden alan teollisuuspolitiikkaa, joka stimuloisi EU:n yritysten välistä yhteistyötä ja jolla tuettaisiin erityisesti pieniä ja keskisuuria yrityksiä ja teollisuusaloja, koska ne muodostavat tärkeän osan seitsemännen tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelman turvallisuuden aihealueen innovaatioista, ja edistettäisiin eurooppalaisten yritysten yhteistyötä (etenkin rajatylittävää yhteistyötä); toivoo, että otettaisiin käyttöön kattavat hankkeiden hallinnointivalmiudet, joilla hallinnoitaisiin kaikkia CBRN-turvallisuushankkeita ja jotka kattaisivat kaikki CBRN-turvallisuuden uhan vaiheet (ehkäiseminen, havaitseminen ja reagointi); kehottaa komissiota ehdottamaan strategiaa Euroopan biologisen puolustusteollisuuden kehittämiseksi;

11.

pitää tervetulleena CBRN-suojelun sisällyttämistä komission, Euroopan avaruusjärjestön ESA:n ja Euroopan puolustusviraston EDA:n turvallisuus- ja puolustustutkimuksen eurooppalaisiin yhteistyöpuitteisiin kuuluvaksi aiheeksi; korostaa, että puolustusalan T&K-investointien ja seitsemännen puiteohjelman puitteissa siviilialan turvallisuuteen tehtävien komission tutkimusinvestointien täydentävyys, koordinointi ja synergia edellyttäisivät aitoja parannuksia oikeudellisiin edellytyksiin, joilla vahvistetaan tiedonvaihto eurooppalaisissa yhteistyöpuitteissa ja kansallisissa ja EU:n toimissa Euroopan yhteisön seitsemännen tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelman (2007–2013) täytäntöön panemiseksi toteutettavasta erityisohjelmasta ”Yhteistyö”19. joulukuuta 2006 annetun neuvoston päätöksen 2006/971/EY (22) mukaisesti; pyytää kehittämään Euroopan laajuista soveltavaa tutkimusta laitosten turvallisuuden alalla, jotta voidaan suojella paikallista väestöä ja ympäristöä, ja aloittamaan mittavat esittelyohjelmat; kannustaa luomaan CBRN-uhkiin erikoistuneita osaamiskeskuksia ja edistämään tutkijoiden liikkuvuutta;

12.

vaatii, että käsiteltäessä jäsenvaltioiden yhdistettyjä tietokantoja ja arkaluonteisia tutkimustuloksia toteutetaan asianmukaiset suoja- ja turvatoimet, koska tietoturvan painottaminen kannustaa entistä tiiviimpään yhteistyöhön ja tietojen jakamiseen jäsenvaltioiden viranomaisten ja elinten välillä;

13.

painottaa tehostetun toimintavalmiuden tärkeyttä ja vaatii kartoittamaan säännöllisesti kansalliset valmiudet ja voimavarat ja järjestämään jäsenvaltioiden yhteisiä harjoituksia;

14.

vaatii perustamaan pikaisesti komission yksiköihin pohjautuvan eurooppalaisen kriisivalmiusmekanismin, jolla koordinoitaisiin siviilialan ja sotilaallisia välineitä sen varmistamiseksi, että EU kykenee reagoimaan nopeasti CBRN-katastrofiin; toistaa vaatimuksensa siitä, että on tarpeen perustaa nykyiseen EU:n pelastuspalvelumekanismiin pohjautuvat EU:n pelastuspalvelujoukot, joiden ansiosta unioni voisi yhdistää hätäavun antamiseen – humanitaarinen apu mukaan luettuna – 24 tunnin kuluessa EU:n alueella tai sen ulkopuolella sattuneesta CBRN-katastrofista tarvittavat resurssit; korostaa, että tarvittavia siltoja on rakennettava ja kumppanuuksia solmittava myös Europolin, Interpolin ja jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten välille tarkoituksenmukaisen ja tehokkaan verkoston luomiseksi hätätilanteiden ennakointia tai niiden reaaliaikaista seurantaa varten sekä operaatioiden tai niiden koordinoinnin käynnistämiseksi CBRN-katastrofeihin reagoimiseksi, ja korostaa myös komissiolle tiedottamisen tarvetta; palauttaa mieliin Euroopan pelastuspalvelujoukoista vuonna 2006 annetun Barnierin kertomuksen ”For a European civil protection force: Europe aid” (23), joka sai taakseen Euroopan parlamentin vankan tuen, ja pitää myönteisenä komission vastikään ilmaisemaa halukkuutta luoda eurooppalaiset hätäapuvalmiudet, mikä todetaan komission tiedonannossa ”Kohti parempaa Euroopan katastrofiapua: pelastuspalvelun ja humanitaarisen avun rooli” (KOM(2010)0600);

15.

kehottaa hyödyntämään teknologioiden kaksoiskäyttöä siviili- ja sotilastarkoituksiin synergiaetujen synnyttämiseksi; kehottaa tekemään hyvin määriteltyjen strategisten yhteistyörakenteiden puitteissa yhteistyötä Euroopan puolustusviraston, Nato-maiden, kuten Yhdysvaltojen ja Kanadan, ja kemiallisen, biologisen sekä säteily- ja ydinturvallisuuden alaan perehtyneiden kolmansien maiden kanssa vaihtamalla hyviä käytänteitä, käymällä jäsenneltyä vuoropuhelua asiantuntijoiden kanssa ja kehittämällä yhteisesti voimavaroja; korostaa, että on tärkeää järjestää EU:n jäsenvaltioiden yhteisiä kemialliseen, biologiseen sekä säteily- ja ydinturvallisuuteen liittyviä vaaratilanteita koskevia ennaltaehkäisy- ja torjuntaharjoituksia, joihin osallistuisivat asevoimat, jäsenvaltioiden pelastuspalveluyksiköt ja EU:n pelastuspalvelumekanismi;

16.

toteaa, että nykyinen EU:n pelastuspalvelumekanismi, sellaisena kuin se on määritelty neuvoston päätöksessä 2007/779/EY, on tällä hetkellä sopiva väline CBRN-katastrofeihin varautumiseen, ja korostaa, että kyseisen rakenteen pitäisi olla se foorumi, jossa hätätilanteisiin liittyvät CBRN-katastrofivalmiutta ja katastrofeihin reagointia koskevat päätökset tehdään; toteaa kuitenkin, että tämän tavoitteen saavuttamiseksi ja asianmukaisen ehkäisemisen ja havaitsemisen varmistamiseksi pelastuspalveluelinten, tiedustelu- ja lainvalvontaviranomaisten sekä turvallisuuspalvelujen ja sotilastiedustelu- ja reagointikeskusten kanssa on ryhdyttävä yhteistyöhön kussakin jäsenvaltiossa ja EU:n tasolla, kuten toimitaan poliittisten ja turvallisuusasioiden komitean (PTK) ja EU:n tilannekeskuksen (SitCen) siviilialan suunnittelu- ja toteutusvoimavaran (CPCC) tapauksessa; palauttaa myös mieliin sisäisen turvallisuuden operatiivisen yhteistyön pysyvän komitean (COSI) tehtävän helpottaa, edistää ja tehostaa jäsenvaltioiden toimivaltaisten kansallisten viranomaisten operatiivisten toimien yhteensovittamista sisäisen turvallisuuden alalla;

17.

muistuttaa, että EU:n tilannekeskus on perustettu ulkosuhdehallinnon yhteyteen ja että sen henkilöstö edustaa pääasiassa jäsenvaltioiden tiedustelu- ja poliisipalveluja; korostaa, että tilannekeskus tukee äärimmäisen merkittävällä tavalla kansallisten kriisinhallintakeskusten toimintaa;

18.

kehottaa jäsenvaltioita koordinoimaan ponnistelunsa komission valvonnassa, jotta voidaan parantaa pelastuspalvelutoiminnassa käytettävien tarvikkeiden, voimavarojen ja tekniikan yhteentoimivuutta ja panna uusi yhteisvastuulauseke tehokkaasti täytäntöön CBRN-katastrofin sattuessa;

19.

korostaa, että EU:n pelastuspalveluvalmiuksien vahvistamiseen on sisällytettävä teknologioiden, infrastruktuurien ja valmiuksien kaksoiskäyttömahdollisuuksien kartoittaminen sekä edellä mainitun strategisen yhteistyön tekeminen EDA:n, ESA:n, kansainvälisen atomienergiajärjestön (IAEA), kemiallisten aseiden kieltämistä valvovan järjestön (OPCW) ja muiden kansainvälisten CBRN-keskusten tai -tutkimuslaitosten kanssa;

20.

kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita nimeämään tai perustamaan kansallisen viranomaisen, joka kantaa CBRN-hyökkäyksen tai -iskun sattuessa päävastuun toimintaan osallistuvien kansallisten ja paikallisten elinten ja kaikkien tilanteen johdosta toteutettavien vastatoimien koordinoinnista;

21.

hyväksyy arvion, jonka mukaan CBRN-iskut muodostavat vakavan uhan EU:ssa asuvien ihmisten turvallisuudelle; tukee siksi kaikkia toimenpiteitä, jotka parantavat suojaa CBRN-iskuilta;

22.

painottaa, että terrorismin torjunnassa on kunnioitettava täysimääräisesti kansainvälistä ihmisoikeuslainsäädäntöä ja unionin oikeuden perusoikeussäännöksiä, periaatteita ja arvoja, myös oikeusvaltioperiaatetta; muistuttaa, että tiedonsaantia, yleisön osallistumisoikeutta sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa koskevan Århusin sopimuksen periaatteita on noudatettava;

23.

muistuttaa, että sekä vuonna 2005 laaditun nykyisen terrorismin vastaisen EU:n strategian, tulevan strategian että vuodelta 2003 peräisin olevan joukkotuhoaseiden leviämisen vastaisen EU:n strategian yhtenä päätavoitteena on estää terroristeja saamasta käsiinsä CBRN-materiaaleja; kehottaa tämän vuoksi EU:n terrorismin torjunnan koordinaattoria raportoimaan säännöllisesti Euroopan parlamentille tarkoituksenmukaisten ja merkityksellisten erillisvirastojen ja asiantuntijoiden välityksellä kaikkien mahdollisten Euroopan unionissa ilmenevien tai unionin ulkopuolella EU:n kansalaisiin ja EU:n etuihin kohdistuvien CBRN-uhkien tasosta; painottaa, että terrorismin torjuntaan osallistuvien EU:n ja jäsenvaltioiden eri elinten asianmukaisista rooleista tarvitaan lisäselvityksiä; tunnustaa tässä yhteydessä COSI:n ja EU:n tilannekeskuksen koordinointiroolin; vaatii, että parlamentin, joka on EU:n ainoa suoraan demokraattisesti valittu elin, on etuoikeuksiensa puitteissa taattava kummankin elimen demokraattinen valvonta, minkä vuoksi parlamentille on tiedotettava viipeettä ja täysimääräisesti kummankin elimen toiminnasta ja tämä on tehtävä niin, että elinten toimintavarmuus säilyy;

24.

kehottaa painokkaasti EU:n toimielimiä säilyttämään demokraattisen valvonnan ja avoimuuden EU:n CBRN-toimintasuunnitelman kaikkien osien kehittämisen ja täytäntöönpanon yhteydessä ja kunnioittamaan yleisön oikeutta tutustua kaikkiin tietoihin ja asiakirjoihin, jotka koskevat yleistä turvallisuutta ja CBRN-katastrofeihin liittyviä jokapäiväisiä riskejä;

25.

kehottaa valtavirtaistamaan EU:n CBRN-toimintasuunnitelmassa vahvistetut toimet kaikkiin taloudelliseen yhteistyöhön ja poliittiseen vuoropuheluun kolmansien maiden kanssa liittyviin EU:n ulkosuhteiden alan välineisiin (ydinaseiden leviämisen estämistä koskevat lausekkeet mukaan luettuina); kehottaa komissiota ja neuvostoa käyttämään kolmansien maiden kanssa käymässään poliittisessa vuoropuhelussa kaikkia käytettävissä olevia välineitä (myös yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja ulkosuhteiden alan välineitä), jotta voidaan toimintasuunnitelmassa kaavaillulla tavalla edistää kolmansissa maissa standardeja, jotka koskevat CBRN-onnettomuuksien havaitsemista ja ehkäisemistä, tietojen jakaminen mukaan luettuna, sekä niihin reagoimista;

26.

painottaa, että Euroopan unionin sisäinen turvallisuus ja ulkoinen turvallisuus ovat tiiviisti sidoksissa toisiinsa ja heijastavat toisiaan; panee tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille, että kemiallisen, biologisen sekä säteily- ja ydinturvallisuudenalan alueelliset osaamiskeskukset ovat toteuttaneet jännitteellisillä alueilla Euroopan unionin ulkopuolella toimia, joilla tähdätään asiantuntijaverkoston toiminnan edistämiseen, vientivalvontakapasiteetin parantamiseen ja kemiallisten, biologisten sekä säteily- ja ydinaineiden laittoman kaupan estämiseen sekä kyseisten valtioiden sääntelyvalmiuksien ja tämän alan alueellisen yhteistyön vahvistamiseen; kehottaa kouluttamaan Euroopassa riskimaiden kansainvälisiä asiantuntijoita noudattaen asiaankuuluvia turvallisuus- ja luotettavuussääntöjä;

27.

kehottaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita vastustamaan painostusta, jota teollisuus ja muut sidosryhmät harjoittavat pyrkiessään välttymään sääntelyn lisäämisen aiheuttamalta taakalta ja joka on odotettavissa (mikä käy selvästi ilmi vertailtaessa komission ja neuvoston versioita EU:n CBRN-toimintasuunnitelmasta); katsoo, että teollisuuden huoli ehdotettujen sääntelytoimenpiteiden laadusta ja vaikutuksista olisi otettava huomioon unohtamatta kuitenkaan sitä, mikä kyseisessä asiassa on panoksena, eli kaikkien Euroopan kansojen ja yhteiskuntien oikeus elämään, vapauteen ja turvallisuuteen; korostaa, että on ensiarvoisen tärkeää varmistaa CBRN-materiaalien valvonta ja suojaaminen kaikkialla EU:ssa sekä EU:n reagoinnin tehokkuus katastrofin sattuessa, olipa sitten kyse vahingosta tai tahallisesta teosta, ja että mainitunkaltaiset uhat on pyrittävä poistamaan;

28.

kehottaa jäsenvaltioita osallistumaan täysimääräisesti EU:n CBRN-toimintasuunnitelman täytäntöönpanovaiheisiin yhteistyössä niiden EU:n elimien kanssa, jotka muuttavat toimintasuunnitelman tavoitteet ja toimet käytännön toimiksi, jotta CBRN-turvallisuus voidaan taata kaikissa EU:n jäsenvaltioissa;

29.

kehottaa komissiota toimimaan keskeisenä välittäjänä ja seuraamaan CBRN-aineita koskevien EU:n luetteloiden laatimista ja säännöllistä päivittämistä, jonka yhteydessä komission olisi päätettävä kohtuullisesta aikataulusta; painottaa, että luetteloihin olisi sisällytettävä myös mahdollisia ehkäisy- ja reagointitoimenpiteitä kutakin CBRN-ainetta varten niiden vaarallisuudesta, soveltuvuudesta laittomaan käyttöön sekä riskialttiudesta riippuen;

30.

katsoo, että EU:n CBRN-toimintasuunnitelmassa on asetettava riskeihin perustuvat korkeammat standardit, mitä tulee korkean riskin aiheuttavien CBRN-laitosten turvallisuusarviointiperusteisiin, ja painottaa kansallisten viranomaisten roolia ja vastuuta laitosten säännöllisistä tarkastuksista, koska arviointiperusteiden laatiminen siten kuin niihin viitataan neuvoston tarkistamassa ja muuttamassa nykyisessä toimintasuunnitelmassa ei itsessään yksinkertaisesti riitä ja koska niissä asetetaan hämmästyttävän matalat standardit, joihin yhdistyvät CBRN-materiaalien alalla toimivien järjestöjen, jäsenvaltioiden asianomaisten viranomaisten ja EU:n elinten vähäinen vastuu; korostaa myös, että kaikkien toteutettavien toimenpiteiden olisi oltava suhteessa todennäköisiin riskeihin;

31.

korostaa, että kaikkialla EU:n alueella toimivien korkean riskin aiheuttavien CBRN-laitosten turvallisuusjärjestelyistä ja -vaatimuksista on säädettävä EU:n asetuksissa, eikä riitä, että niitä valvotaan ainoastaan hyviä käytäntöjä koskevilla asiakirjoilla, ja että asetusten on pohjauduttava laajaan kuulemisprosessiin, johon osallistuvat EU:n elimet, jäsenvaltioiden viranomaiset sekä korkean riskitason CBRN-aineiden alalla toimivat järjestöt; vaatii, että komissio omaksuu laajemman seuranta- ja tarkastustehtävän siihen asti, kunnes kyseiset asetukset on hyväksytty ja pantu täytäntöön;

32.

suhtautuu myönteisesti yhteisen tutkimuskeskuksen hankkeisiin, joilla tuetaan IAEA:n ohjelmia ja ydinenergian käytön valvontaa; suosittaa toimia IAEA:n ja jäsenvaltioiden tietokantojen yhdistämiseksi ja tutkimustulosten jakamiseksi;

33.

kehottaa laatimaan strategioita, joiden avulla yritykset, tiedeyhteisö ja akateeminen yhteisö sekä rahoituslaitokset voivat paremmin tiedostaa työssään ja toiminnassaan kemiallisten, biologisten sekä säteily- ja ydinaineiden leviämiseen ja laittomaan kauppaan liittyvät vaarat; katsoo yleisesti, että luottamuksellisuus on olennainen osa toimintasuunnitelman tiettyjen turvallisuustoimien tehokkuutta ja että on suojauduttava tietojen leviämiseltä, joka voisi tehdä toimet tehottomiksi;

34.

katsoo, että komission ja jäsenvaltioiden viranomaisten olisi valvottava korkean riskitason CBRN-aineiden alalla toimivien järjestöjen toimintaa ja varmistettava, että kyseiset järjestöt noudattavat riskilähtöisiä yleistä turvallisuutta koskevia standardeja, mikä edellyttää, että korkean riskitason laitoksissa suoritetaan säännöllisesti asianmukaisia tarkastuksia;

35.

katsoo, että EU:n CBRN-toimintasuunnitelman ehkäisemistä koskevaa osaa olisi muutettava siten, että voidaan varmistaa, että kemianteollisuus korvaa korkean riskitason kemiallisten aineiden käytön sopivilla matalamman riskin sisältävillä vaihtoehdoilla silloin kun se on tieteellisesti, teknisesti ja ympäristön kannalta mahdollista ja turvallisuus lisääntyy selvästi; tunnustaa taloudelliset kustannukset, joita korvaamisesta saattaa aiheutua, sekä niiden vaikutuksen asianomaisiin teollisuudenaloihin, mutta vaatii EU:ta, jäsenvaltioita ja yksityistä sektoria asettamaan etusijalle EU:n kansalaisten turvallisuuden; suosittaa tässä yhteydessä, että tämä kytketään nykyiseen REACH-asetukseen (24), mitä aivan oikeutetusti yritettiin jo komission ehdottamassa toimintasuunnitelman versiossa; kehottaa komissiota laatimaan tähän liittyen tutkimuksen REACH-asetuksen täytäntöönpanosta;

36.

korostaa, että suurimman CBRN-riskin muodostaa terroristien toiminnasta aiheutuva CBRN-materiaalien leviäminen; korostaa siksi kansainvälisten valvontajärjestelmien sekä rajatarkastusten ja viennin valvonnan tehostamisen merkitystä;

37.

kehottaa neuvostoa ja komissiota kannustamaan kaikkia jäsenvaltioita allekirjoittamaan kemiallisia aseita koskevan yleissopimuksen ja biologisia aseita koskevan yleissopimuksen ja noudattamaan niihin sisältyviä sitoumuksia sekä pyrkimään kaikin tavoin tukemaan biologisia aseita koskevaan yleissopimukseen liitettävää valvontapöytäkirjaa, joka sisältää luetteloita myrkyllisistä biologisista aineista ja patogeeneistä sekä määräyksiä ilmoituksista ja valvontatarkastuksista; kehottaa myös jäsenvaltioita, neuvostoa, komissiota ja kansainvälistä yhteisöä laatimaan kemiallisia aseita koskevaan yleissopimukseen liitettävän valvontapöytäkirjan osana luettelon kaikista mahdollisesti haitallisista kemiallisista aineista, valkoinen fosfori mukaan luettuna;

38.

kehottaa komissiota ja neuvostoa tehostamaan jatkossakin sopimusjärjestelmää tukevaa toimintaa erityisesti kemiallisia aseita koskevan yleissopimuksen ja biologisia aseita koskevan yleissopimuksen osalta, ja vaatimaan, että jäsenvaltiot asettavat tiukan kiellon biologisten ja kemiallisten aseiden tuotannolle ja käytölle sekä riisuvat omat tällaiset aseensa;

39.

on tietoinen, että leviäminen lisää terroristiryhmien käsiin joutumisen vaaraa, ja kannustaa EU:ta jatkamaan ponnistelujaan ydinterrorismin torjuntaa koskevan oikeudellisen kehyksen yleiseksi laajentamiseksi ja voimassa olevan lainsäädännön noudattamisen varmistamiseksi; tukee yhteistyöhankkeita kolmansien maiden, esimerkiksi Välimeren alueen maiden, kanssa ydin- ja säteilymateriaalien laittoman kaupan torjumiseksi; kehottaa EU:ta saattamaan yleisesti voimaan kemiallisten aseiden kieltämistä koskevan yleissopimuksen ja kieltämään biologiset aseet vuonna 2011 pidettävää biologisia ja toksiiniaseita koskevan yleissopimuksen tarkistuskonferenssia silmällä pitäen;

40.

kehottaa komissiota esittämään vertailtavissa olevia tietoja ja kokonaisvaltaisen arvion Euroopan teollisuuden nykytilasta korkean riskitason CBRN-materiaalien suojaamista ja niiden valvonnan lisäämistä koskevassa asiassa ja sisällyttämään arvioon katsauksen kaikkiin olennaisiin kansallisiin lakeihin, jotka koskevat kemiallisista aseista tehdyn yleissopimuksen, biologisista aseista tehdyn yleissopimuksen sekä muiden CBRN-materiaaleihin liittyvien kansainvälisten välineiden täytäntöönpanoa; katsoo, että katsaukseen olisi sisällytettävä selvitys siitä, missä määrin jäsenvaltiot ja teollisuudenalat täyttävät kansainväliset velvoitteensa; tunnustaa kuitenkin, että biologisia aseita koskevan yleissopimuksen ja kemiallisia aseita koskevan yleissopimuksen täytäntöönpanon valvontatoimilla ei kenties pystytä riittävällä tavalla torjumaan CBRN-aineiden käytöstä aiheutuvia riskejä silloin kun aineiden käyttäjinä ovat muut kuin valtiolliset toimijat eli terroristiverkostot;

41.

kehottaa neuvostoa ja komissiota tukemaan nykyistä luonnosta uraaniaseiden kehittämisen, valmistamisen, varastoinnin, kuljetuksen ja käytön kieltämistä ja niiden tuhoamista koskevaksi sopimukseksi sekä esittämään tämän sopimuksen YK:n jäsenvaltioille allekirjoitettavaksi ja ratifioitavaksi; kehottaa kaikkia EU:n jäsenvaltioita ja YK:n jäsenmaita keskeyttämään köyhdytettyä uraania sisältävien aseiden käytön siihen asti kunnes on sovittu näiden aseiden maailmanlaajuisesta kiellosta;

42.

kannustaa ottamaan käyttöön CBRN-aineiden leviämisen rahoittamista torjuvia toimenpiteitä olemassa olevien terrorismin rahoittamisen torjunnan mekanismien mukaisesti;

43.

pitää myönteisenä tapaa, jolla komissio torjuu CBRN-uhkia vakausvälineen avulla; katsoo, että mainitut toimet täydentävät EU:n CBRN-toimintasuunnitelmaa, ja kehottaa Euroopan komissiota laajentamaan hankkeita myös entisen Neuvostoliiton alueiden ulkopuolelle; kehottaa myös komissiota vakausvälineestä saatujen kokemusten perusteella pyytämään ehdotuksia, joiden tarkoituksena on vahvistaa siviililaboratorioiden turvallisuutta ja suojelua CBRN-aineiden leviämisen estämiseksi;

44.

katsoo, että EU:n CBRN-toimintasuunnitelmassa olisi yksiselitteisesti vaadittava turvallisuuskoulutusta ja standardivaatimuksia koskevien EU:n suuntaviivojen laatimista ja niiden täytäntöönpanoa kaikissa 27 jäsenvaltiossa; katsoo, että toimintasuunnitelman avulla on varmistettava, että korkean riskitason CBRN-aineita käsittelevälle turvallisuusalan henkilöstölle – korkean riskitason CBRN-aineita säilyttävien teollisuuslaitosten ja tutkimuskeskusten henkilöstö mukaan luettuina – tarjotaan erityisiä koulutusohjelmia ja että CBRN-vastuuhenkilöitä varten vahvistetaan vaatimukset (tehtävät, pätevyys ja koulutus); korostaa, että turvallisuuskoulutusta ja vaarojen tiedostamiskoulutusta on tarjottava myös pelastustyöntekijöille;

45.

korostaa, että EU:n CBRN-toimintasuunnitelman tulevassa lyhyen aikavälin tarkistamisessa ei pitäisi tyytyä edistämään asianomaisten teollisuudenalojen itsesääntelyä ja pelkästään kehottamaan teollisuudenaloja hyväksymään käytännesääntöjä, vaan siinä olisi todella kehotettava komissiota laatimaan kaikkiin korkean riskitason CBRN-aineita käsitteleviin aloihin sovellettavat yleiseurooppalaiset suuntaviivat ja asetukset;

46.

pitää äärimmäisen tärkeänä, että kaikkia korkean riskitason CBRN-materiaaleihin liittyviä liiketoimia seurataan EU:ssa tarkasti ja että – sen sijaan, että vain kehotetaan teollisuutta raportoimaan tällaisista liiketoimista – komission ja jäsenvaltioiden olisi laadittava asianmukaiset lainsäädäntöpuitteet liiketoimien sääntelemiseksi ja seuraamiseksi, jolloin voitaisiin nostaa turvallisuustasoa ja varmistaa kaikkien epäilyttävien liiketoimien sekä CBRN-materiaalien katoamis- ja varkaustapausten asianmukainen ja ripeä raportointi; korostaa, että tällainen lainsäädäntö loisi asianmukaisen perustan täydelle avoimuudelle kaikilla CBRN-aineita käsittelevillä aloilla ja saattaisi teollisuudenalat vastuuseen kyseisistä liiketoimista; katsoo, että yksityisen sektorin kyky valvoa lakien ja sääntöjen täytäntöönpanoa olisi otettava huomioon, kun niiden ilmoitusvelvoitteita seurataan asianmukaisen valvonnan varmistamiseksi;

47.

korostaa, että CBRN-materiaalien kuljetuksen ja varastoinnin varmistaminen on kiistämätön ja olennainen osa prosessia, jonka tarkoituksena on vaikeuttaa CBRN-materiaalien saatavuutta niin pitkälle kuin mahdollista ja siten ratkaista CBRN-materiaaleihin liittyvät turvallisuusongelmat;

48.

korostaa, että kemikaalien verkkokauppaan liittyvät vaarat edellyttävät lisätutkimuksia ja erityistoimia;

49.

vaatii selventämään tuonti- ja vientijärjestelyjen lujittamista ja jäsenvaltioiden ja komission rooleja koskevaa kysymystä; kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön nykyiset kansainväliset määräykset ja varmistamaan niiden noudattamisen, ja kehottaa komissiota seuraamaan niiden noudattamista sekä arvioimaan sitä ja raportoimaan siitä; toteaa, että teknologian kehityksen vuoksi on tärkeää tarkastella uudelleen ja muuttaa CBRN-materiaalien hankintaa, tuontia, myyntiä, turvallista varastointia ja kuljetuksia koskevaa nykyistä lainsäädäntöä ja asetuksia;

50.

korostaa, että on vahvistettava nykyisiä ja luotava vielä puuttuvia postinjakelusta vastaavien postipalvelujen tarkastus- ja turvallisuusmekanismeja, kun otetaan huomioon Euroopan maissa tehdyt terroriteot, joissa postitse lähetettyihin paketteihin on asetettu räjähteitä;

51.

kehottaa komissiota käynnistämään yhteistyössä jäsenvaltioiden viranomaisten kanssa tutkimuksen kentällä vallitsevan tilanteen arvioimiseksi, kun on kyse CBRN-materiaalien havaitsemisesta ja EU:ssa ja sen naapurustossa sijaitsevien ydinvoimaloiden turvallisuudesta onnettomuuden tai kansainvälisen terrori-iskun sattuessa; kehottaa komissiota laatimaan kyseisen arvion tulosten perusteella yhteiset EU:n suuntaviivat siitä, miten CBRN-onnettomuuksien ja niihin liittyvien terrori-iskujen tapauksessa on toimittava, myös keinot varmistaa, että jäsenvaltiot asettavat tällaisia ponnistuksia varten käyttöön riittävät henkilöresurssit ja määrärahat;

52.

kehottaa vahvistamaan osana EU:n pelastuspalvelumekanismia jo perustetun seuranta- ja tiedotuskeskuksen (MIC) asemaa, jotta varmistetaan tietojen ja hyvien käytäntöjen vaihto jäsenvaltioiden välillä päämääränä CBRN-toiminnan havaitsemista koskevien yleiseurooppalaisten standardien hyväksyminen;

53.

kehottaa komissiota seuraamaan ja arvioimaan sitä, miten jäsenvaltiot noudattavat lainsäädäntöä, ja raportoimaan siitä vuosittain Euroopan parlamentille, ja kehottaa jäsenvaltioiden viranomaisia varmistamaan, että asianomaiset teollisuudenalat ja korkean riskitason CBRN-aineiden alalla toimivat järjestöt noudattavat asetuksia ja suuntaviivoja;

54.

pitää olennaisen tärkeänä, että tehdään asianmukaiset selvitykset kaikkien asiaan liittyvien kansallisten ja EU:n elinten sekä sidosryhmien pakollisen osallistumisen mahdollistamiseksi, myös arvio siitä, miten tietojenvaihdosta ja yhteistyöstä voitaisiin tehdä nopeampaa ja helpompaa yleiseen turvallisuuteen kohdistuviin uhkiin reagoimisen tehostamiseksi;

55.

kehottaa neuvostoa suomaan komissiolle pelastussuunnitelmien koordinaattorin roolin, jotta se voi seurata tilanteita ja varmistaa, että paikallisella ja kansallisella tasolla on käytössä pelastussuunnitelmat; korostaa, että komission olisi koottava kyseiset suunnitelmat yhteen, koska sen on asiasta vastaavia viranomaisia helpompaa havaita mahdolliset puutteet ja toteuttaa niiden johdosta pikaisesti toimenpiteitä;

56.

pitää tervetulleena aikomusta vahvistaa EU:n pelastuspalveluvalmiuksia; panee kuitenkin merkille, että monissa jäsenvaltiossa puolustusvoimat ovat hankkineet perusteellista käytännön kokemusta CBRN-katastrofien torjunnassa; kehottaa tässä yhteydessä jäsenvaltioita ja komissiota jakamaan parhaita käytänteitä ja investoimaan enemmän siviiliasiantuntemuksen ja sotilaallisen asiantuntemuksen perusteelliseen koordinointiin;

57.

kehottaa komissiota edelleen yksilöimään tarpeita, jotka on täytettävä pelastuspalvelukyvyn parantamiseksi yhteisiä hankintaprojekteja silmällä pitäen; kehottaa tässä yhteydessä keskittymään erityisesti siihen, että määritellään CBRN-valmiutta ja -reagointikykyä koskevat EU:n tarpeet, myös lääkinnälliset torjuntatoimet, jotta CBRN-iskun lääkinnällisten torjuntatoimien saatavuutta arvioidaan sekä EU:n että jäsenvaltioiden tasolla;

58.

kehottaa järjestämään EU:n jäsenvaltioiden sekä jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden yhteisiä harjoituksia, joiden tarkoituksena on ennaltaehkäistä kemialliseen ja biologiseen turvallisuuteen sekä säteily- ja ydinturvallisuuteen liittyviä vaaratilanteita;

59.

pitää tervetulleena suunnitelmaa, joka koskee harjoitusten suorittamista EU:ssa CBRN-onnettomuuksien tai -terrori-iskujen simuloimiseksi, ja korostaa, että EU:n CBRN-toimintasuunnitelmassa olisi edellytettävä, että kyseisten harjoitusten tulosten ja niiden arvioinnin pohjalta käydään keskustelua yleiseurooppalaisten standardien laatimisesta;

60.

kiinnittää huomiota siihen, että komission olisi otettava johtaakseen standardien laatiminen reagointikapasiteettiin liittyvien tarpeiden perusteella; korostaa, että tämä on ainoa tapa saavuttaa mahdollisimman korkea turvallisuustaso kaikkialla EU:ssa, koska se olisi ainoa mahdollinen keino varmistaa, että kaikki jäsenvaltiot noudattavat samoja suuntaviivoja ja samoja periaatteita rakentaessaan kapasiteettia ja valmistellessaan tarvittavia henkilöresursseja ja määrärahoja onnettomuudesta aiheutuneeseen tai tahallisesti aiheutettuun katastrofiin reagoimiseksi;

61.

korostaa tarvetta perustaa alueelliset tai EU:n laajuiset reagointiresurssivarastot, joiden koon tulisi vastata nykyistä uhkatasoa niin pitkälle kuin mahdollista ja jotka sisältäisivät niin lääkinnällisiä kuin muunkin tyyppisiä välineitä ja joita koordinoitaisiin EU:n pelastuspalvelumekanismin kautta, jotka EU rahoittaisi ja jotka noudattaisivat yhteisesti sovittuja EU:n suuntaviivoja; korostaa, että on tärkeää ylläpitää hyvin hallinnoituja varastoja, jotta varmistetaan, että lääkinnällisistä tai muun tyyppisistä välineistä koostuvat reagointiresurssit ovat täysin toimintavalmiudessa, nykyaikaisia ja ajan tasalla; vaatii, että siihen saakka, kunnes kyseiset EU:n tai alueelliset resurssit saatetaan yhteiseen käyttöön, EU:n CBRN-toimintasuunnitelmassa olisi esitettävä jokin mahdollinen tapa, jolla jäsenvaltiot voivat yhdistää vastatoimiaan ja jakaa resurssejaan CBRN-onnettomuuden tai terrori-iskun tapahtuessa uuden yhteisvastuulausekkeen toteuttamiseksi käytännössä; korostaa, että tietyille EU:n jäsenvaltioille mahdollisesti annettavan avun on aina lähdettävä asianomaisissa maissa asiasta vastaavien poliittisten viranomaisten pyynnöstä, eikä apu saisi vaikuttaa jäsenvaltion kykyyn suojella omia kansalaisiaan;

62.

kehottaa tarkastelemaan uudelleen Euroopan solidaarisuusrahastoa, jotta sen varoja voitaisiin helpommin käyttää luonnonkatastrofien sekä teollisuuden ja ihmisen aiheuttamien katastrofien sattuessa, ja kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään rakennerahastojen käytettävissä olevia määrärahoja ennaltaehkäisyn ja valmiuksien parantamiseksi;

63.

kehottaa komissiota valmistautumaan mahdolliseen CBRN-materiaalien käyttöön liittyvään onnettomuuteen tai päästöön tai materiaalien tahalliseen käyttöön ja perustamaan raportointimekanismeja yhteyden luomiseksi EU:n pelastuspalvelumekanismin ja EU:n muiden nopeiden hälytysjärjestelmien toiminnan välille terveydenhuollon, ympäristön, elintarviketuotannon ja eläinten hyvinvoinnin aloilla; kehottaa komissiota niin ikään perustamaan mekanismeja kansainvälisten elinten, kuten Maailman terveysjärjestön, Maailman ilmatieteen järjestön ja YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön, kanssa suoritettavaa tietojen vaihtamista ja analysointia varten;

64.

kehottaa perustamaan EU:n tason tai alueellisia kriisiryhmiä, joihin kuuluisi hoitohenkilökuntaa, lainvalvontahenkilöstöä sekä sotilashenkilöstöä, ja toteaa, että jos kriisiryhmiä perustetaan, niille on järjestettävä säännöllisesti erikoiskoulutusta ja operatiivisia harjoituksia;

65.

kehottaa komissiota myöntämään riittävästi rahoitusta tehokkaampien välineiden kehittämiseksi biologisten aineiden havaitsemista ja yksilöimistä varten hyökkäysten tai onnettomuuksien sattuessa; pahoittelee, että nykyiset havaitsemisvälineet ovat kapasiteetiltaan ja nopeudeltaan rajallisia, minkä vuoksi hätätilanteissa menetetään kallisarvoista aikaa; korostaa, että hätäapuhenkilöstön on oltava asianmukaisesti varustettu ja lääketieteellisesti suojattu ennakolta, jotta se voi työskennellä omaa turvallisuuttaan vaarantamatta katastrofialueilla, joilla voi esiintyä haitallisia patogeeneja; korostaa, että myös sairaaloissa ja muissa onnettomuusalueilta uhreja vastaanottavissa tiloissa on oltava tehokkaat välineet aineiden yksilöintiä ja diagnosointia varten;

66.

kehottaa tietojen keräämiseen osallistuvia EU:n ja kansallisia elimiä tarkastelemaan uudelleen organisaatiorakennettaan ja puutteiden ilmetessä nimeämään asianmukaiset henkilöt, joilla on kokemusta ja tietotaitoa CBRN-uhkien ja -riskien yksilöinnistä ja arvioinnista;

67.

kehottaa komissiota raportoimaan Euroopan parlamentille säännöllisesti CBRN-uhasta ja riskinarvioinnista;

68.

kehottaa kehittämään Euroopan laajuiset koulutus- ja tiedotusohjelmat, kun otetaan huomioon internetin tarjoamat mahdollisuudet toimia tärkeänä lähteenä tiedotettaessa kansalaisille kemialliseen, biologiseen sekä säteily- ja ydinturvallisuuteen liittyvistä kysymyksistä; painottaa, että on tärkeää koordinoida varhaisvaroitusjärjestelmiä ja tiedottamista EU:n kansalaisille kemialliseen, biologiseen sekä säteily- ja ydinturvallisuuteen liittyvistä vaaratilanteista; panee kiinnostuneena merkille yhteisen tutkimuskeskuksen alaisesta eurooppalaisesta ydinturvallisuuden koulutuskeskuksesta laaditun toteutettavuustutkimuksen;

69.

panee merkille koordinoimattoman ja liiallisen investoinnin rokotteisiin A/H1N1-pandemian aikana; suhtautuu myönteisesti luonnokseen neuvoston päätelmiksi aiheesta ”A/H1N1-pandemiasta saadut kokemukset – terveysturva Euroopan unionissa” (12665/2010), jossa käsitellään sellaisen rokotteiden ja viruslääkkeiden yhteishankintamekanismin kehittämistä, jota jäsenvaltiot soveltaisivat vapaaehtoisesti, ja rohkaisee jäsenvaltioita kehittämään yhdessä alueellisia valmiusratkaisuja, joihin kuuluu lääkinnällisten torjuntatoimien taloudellisesti kannattavaan hankintaan tarkoitetun nykyisen kapasiteetin ja koordinoinnin jakaminen samalla, kun varmistetaan korkea CBRN-valmius koko EU:ssa;

70.

panee merkille, että Euroopan unionin lainsäädännössä (neuvoston päätös 90/424/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna neuvoston päätöksellä 2006/965/EY) säädetään yhteisön lähestymistavasta, jota sovelletaan eläintautien ja zoonoosien tuhoamiseen, valvontaan ja tarkkailuun ja johon sisältyy sellaisten eläinlääketieteellisten vasta-aineiden hankinta ja varastointi, joilla suojellaan eläimiä tartunnalta; pitää valitettavana, ettei mikään yhteisön lähestymistavoista kata niiden vasta-aineiden hankinnan ja varastoinnin koordinointia, jotka suojaavat Euroopan unionin kansalaisia vaarallisten biologisten patogeenien tartunnalta;

71.

korostaa, että biologisiin patogeeneihin (esimerkiksi pernarutto mutta myös muut taudinaiheuttajat) liittyvä onnettomuus tai niillä tehty hyökkäys saastuttaa alueen vuosikymmeniksi, vahingoittaa vakavasti kasveja, eläimiä sekä ihmisten elämää ja terveyttä sekä aiheuttaa pitkäaikaisia taloudellisia kustannuksia; kehottaa komissiota sisällyttämään CBRN-politiikkaan elvytys- ja puhdistamistoimia;

72.

korostaa, että CBRN-materiaaleihin liittyvät onnettomuudet, jotka vaikuttavat maaperän kuntoon ja/tai juomaveden saantiin, saattavat vaikuttaa tuhoisasti ja kauaskantoisesti kaikkien alueen ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin; kehottaa komissiota ottamaan tämän huomioon Euroopan unionin CBRN-toimintasuunnitelmaa laadittaessa;

73.

korostaa, että on tärkeää varmistaa sellaisten veden saastumista aiheuttavien onnettomuuksien tehokas valvonta, joihin liittyy ympäristön ja maaperän saastumista, jätteiden hävittämistä ja/tai radioaktiivisten aineiden päästöjä;

74.

pitää valitettavana, että komission tiedonannossa ja neuvoston päätelmissä Euroopan unionin CBRN-toimintasuunnitelmasta, jossa keskitytään vahvasti havaitsemiseen ja ennaltaehkäisyyn, ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota valmiuteen ja reagointiin; kehottaa komissiota ja neuvostoa painottamaan enemmän kansalaisten terveyden ja ympäristön suojelemiseen tarvittavien valmiuksien ja reagointimenetelmien kehittämistä sen varalta, että Euroopan unionin alueella sattuisi CBRN-tapaus;

75.

pitää valitettavana, ettei CBRN-toimintasuunnitelmaan sisälly toimenpiteitä radioaktiivisten yksiköiden, radioaktiivisen materiaalin, ydinlaitosten ja ydinmateriaalin turvallisuuden takaamiseksi eikä sellaisten reagointisuunnitelmien parantamiseksi, joissa keskitytään erilaisiin säteilyvaaratilanteisiin ja niiden seurauksiin väestölle ja ympäristölle;

76.

on huolestunut tapauksista, joissa yksityishenkilöt ja aktivistit ovat saaneet käsiinsä ydinjätemateriaalia eurooppalaisista jälleenkäsittelylaitoksista, ja kehottaa pikaisiin yhteistoimiin radioaktiivisen materiaalin, radioaktiivisten yksiköiden, ydinmateriaalin ja ydinlaitosten turvallisuuden tehostamiseksi;

77.

pitää valitettavana, että CBRN-toimintasuunnitelmasta laaditussa komission tiedonannossa ja neuvoston päätelmissä ei keskitytä riittävästi julkisen liikenteen verkostojen ja niiden käyttäjien terveyden suojeluun, kun otetaan huomioon monet viime vuosina liikenteessä sattuneet terrori-iskut sekä yleisesti kohonnut CBRN-tapausten riski CBRN-materiaaleja kuljettavassa liikenteessä; vetoaa jäsenvaltioihin, että ne takaisivat pelastustyöntekijöille suojan CBRN-tapauksien varalta sekä hoidon jo sattuneiden onnettomuuksien uhreille, erityisesti biologisia patogeeneja vastaan;

78.

korostaa, että CBRN-tapauksella voi olla kauaskantoiset vaikutukset ruokakasvien kasvuun ja että se siten voi mahdollisesti vaikuttaa haitallisesti Euroopan unionin elintarviketurvallisuuteen; kehottaa komissiota ottamaan tämän huomioon Euroopan unionin CBRN-toimintasuunnitelmaa laadittaessa;

79.

rohkaisee yhteistyöhön ja parhaiden käytäntöjen jakamiseen esim. Yhdysvaltojen, Australian ja Intian kanssa, jotka ovat kehittäneet asiantuntemusta CBRN-riskin arvioinnissa, ehkäisyssä, havaitsemisessa, tiedonvälityksessä ja reagoinnissa;

80.

kannustaa toteuttamaan yhteisiä toimia kemiallisen, biologisen sekä säteily- ja ydinsaasteen pilaaman maan palauttamiseksi ennalleen, jotta maaperä saadaan käyttökuntoon mahdollisimman nopeasti ja voidaan vähentää terveydelle ja ympäristölle aiheutuvia riskejä;

81.

kehottaa komissiota ja neuvostoa harkitsemaan sellaisten reagointimallien kehittämistä, joilla voidaan vastata esimerkillisesti CBRN-tapauksiin ja joissa kiinnitetään erityishuomiota oppilaitoksiin, sairaaloihin ja vanhustenhoitolaitoksiin;

82.

pyytää, että jäsenvaltiot CBRN-tapauksen varalta tehtäviä evakuointisuunnitelmia laatiessaan kiinnittävät erityistä huomiota ikääntyneiden, lasten, lääketieteellistä hoitoa tarvitsevien, vammaisten ja muiden erityisryhmien tarpeisiin;

83.

kehottaa jäsenvaltioita kiinnittämään sekä julkisissa että hallinnollisissa elimissä että paikallisella ja alueellisella tasolla erityistä huomiota väestönsuojien rakentamiseen, joihin EU:n kansalaiset voivat pelastautua onnettomuustilanteessa;

84.

vaatii komissiota pyrkimään sopimukseen yhteisistä vähimmäisturvallisuusnormeista niiden kolmansien naapurimaiden kanssa, joiden alueilla on kohteita, jotka voivat onnettomuustapauksessa aiheuttaa vakavaa uhkaa ympäristön ja ihmisten turvallisuudelle EU:ssa;

85.

kehottaa komissiota sisällyttämään toimintasuunnitelmaansa teknologian kehitykseen joustavammin mukautuvia turvatoimia;

86.

vaatii komissiota arvioimaan perinpohjaisesti nykyisten turvatoimien ympäristö- ja terveysvaikutuksia ja varmistamaan, että uusia toimenpiteitä otetaan käyttöön vain tällaisen säännöllisesti toteutettavan arvioinnin tulosten pohjalta;

87.

kehottaa komissiota laatimaan Euroopan unionin CBRN-etenemissuunnitelman vuoteen 2013 asti (jolloin toimintasuunnitelmaa tarkistetaan) ja vahvistamaan siinä haasteet ja niihin vastaamiseen tarkoitetut poliittiset toimet ja raportoimaan säännöllisesti parlamentille kehityksestä ja edistymisestä toimintasuunnitelman täytäntöönpanossa;

88.

kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tarkastelemaan EU:n CBRN-toimintasuunnitelmaa pikaisesti uudelleen ja soveltamaan sitä parlamentin suositusten mukaisesti, ja odottaa niiden panevan toimintasuunnitelman viipymättä täytäntöön; kehottaa lisäksi komissiota ja neuvostoa toimittamaan EU:n seuraavan CBRN-toimintasuunnitelman Euroopan parlamentille vähintään vuosi ennen sen täytäntöönpanovaihetta, jotta parlamentti voi antaa lausuntonsa hyvissä ajoin;

89.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden parlamenteille.

15.6.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 169/23

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 174-178 artiklan,

—

ottaa huomioon komission 28. toukokuuta 2010 antaman ehdotuksen Euroopan unionin yleiseen talousarvioon sovellettavan varainhoitoasetuksen tarkistamisesta (KOM(2010)0260),

—

ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä 11. heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 (1),

—

ottaa huomioon 21. lokakuuta 2008 antamansa päätöslauselman hallintotavasta ja kumppanuudesta kansallisella, alueellisella ja hankekohtaisella tasolla aluepolitiikan alalla (2),

—

ottaa huomioon 15. kesäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman aluepolitiikasta ja sen rahoituksen avoimuudesta (3),

—

ottaa huomioon alueiden komitean 17.–18. kesäkuuta 2009 antaman valkoisen kirjan monitasoisesta hallinnosta sekä kuulemista koskevan kertomuksen,

—

ottaa huomioon 16.–17. maaliskuuta 2010 Malagassa kokoontuneen epävirallisen ministerikokouksen päätelmät,

—

ottaa huomioon komission 6. syyskuuta 2004 antaman tiedonannon ”Jäsenvaltioiden ja komission vastuualueet rakennerahastojen ja koheesiorahaston yhteisessä hallinnoinnissa – nykytilanne ja kehitysnäkymät vuoden 2006 jälkeen alkavalla uudella ohjelmakaudella” (KOM(2004)0580),

—

ottaa huomioon komission 14. toukokuuta 2008 antaman tiedonannon koheesiopolitiikan strategioita ja ohjelmia ohjelmakaudella 2007–2013 koskevien neuvottelujen tuloksista (KOM(2008)0301),

—

ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2006 ja 2008,

—

ottaa huomioon komission 19. helmikuuta 2008 antaman tiedonannon ”Toimintasuunnitelma komission valvontatehtävän vahvistamiseksi rakennetoimien yhteisen hallinnoinnin yhteydessä” (KOM(2008)0097),

—

ottaa huomioon komission 3. helmikuuta 2009 antaman tiedonannon ”Kertomus täytäntöönpanosta: toimintasuunnitelma komission valvontatehtävän vahvistamiseksi rakennetoimien yhteisen hallinnoinnin yhteydessä” (KOM(2009)0042),

—

ottaa huomioon komission jäsenten Sameckin ja Špidlan 28. lokakuuta 2009 valiokunnalle antaman tiedonannon, jossa esitetään väliraportti toimintasuunnitelmasta komission valvontatehtävän vahvistamiseksi rakennetoimien yhteisen hallinnoinnin yhteydessä (SEC(2009)1463),

—

ottaa huomioon komission 18. helmikuuta 2010 antaman tiedonannon ”Toimintasuunnitelma komission valvontatehtävän vahvistamiseksi rakennetoimien yhteisen hallinnoinnin yhteydessä – vaikutukset” (KOM(2010)0052),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön (A7-0280/2010),

A.

katsoo, että koheesiopolitiikan toteuttaminen on laajalti hajautettu ja perustuu siihen, että alueviranomaiset ottavat vastuun,

B.

ottaa huomioon, että koheesiopolitiikka on edelläkävijä monitasoisen hallinnon soveltamisessa ja väline, jolla parannetaan päätöksentekoprosessien laatua siten, että alueellisen tason viranomaiset osallistuvat aktiivisesti lainsäädännön suunnitteluvaiheen vuoropuheluun,

C.

katsoo, että monitasoinen hallinto merkitsee unionin, jäsenvaltioiden sekä alueellisten ja paikallisten yhteisöjen sekä talous- ja yhteiskuntaelämän osapuolien ja kansalaisjärjestöjen koordinoitua, kumppanuuteen ja yhteisrahoitukseen perustuvaa toimintaa, jonka avulla pyritään edistämään Euroopan unionin toimintalinjoja, mikä tarkoittaa, että vastuu jakautuu vallankäytön eri tasojen kesken,

D.

ottaa huomioon, että vuotta 2006 käsittelevä Euroopan tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomus osoitti, että koheesiopolitiikkaa koskevat, käytössä olevat valvontajärjestelmät eivät olleet tarpeeksi tehokkaita, sillä korvattujen kulujen virheosuus oli 12 prosenttia, ja että vuotta 2008 käsittelevä vuosikertomus vahvisti tiedon, kun 11 prosenttia maksetuista korvauksista oli virheellisiä,

E.

ottaa huomioon, että komission on vahvistettava valvojan rooliaan, jotta voidaan vähentää virheiden määrää, parantaa valvontajärjestelmää ja antaa enemmän tukea alueviranomaisille ja edunsaajille, mikä kaikki johtaa pitkällä aikavälillä tuloskeskeisempään ja käyttäjäystävällisempään toimintatapaan,

F.

katsoo, että liian monimutkaisiin rahoituksen hakumenettelyihin ja päällekkäisiin tarkastuksiin liittyy riski, että mahdolliset edunsaajat kääntävät huomionsa pois koheesiopolitiikasta,

G.

katsoo, että kansalaisten odottamat julkisten palvelujen (esimerkiksi joukkoliikenne, juomavesi, kansanterveys, sosiaaliasunnot ja julkinen opetus) käytännön ratkaisut voidaan saavuttaa ainoastaan kahden toisiaan täydentävän järjestelmän hyvällä hallinnolla: tarvitaan institutionaalinen järjestelmä, jossa toimivalta ja määrärahat jaetaan valtion ja alueellisten ja paikallisten viranomaisten kesken, sekä kumppanuusjärjestelmä, joka yhdistää tietyn alueen samalla alalla toimivat julkisen ja yksityisen sektorin eri toimijat,

H.

ottaa huomioon, että kumppanuus, jossa pitäisi ottaa huomioon kaikki asianomaiset yhteisöt ja ryhmät, voi tuottaa etua ja lisäarvoa koheesiopolitiikan täytäntöönpanoon parantamalla legitiimiyttä, takaamalla avoimuuden ja varojen paremman hyödyntämisen, ja että sitä pitäisi arvioida myös sen edustamien sosiaalisten ja kansalaisarvojen mukaan,

I.

katsoo, että yhtenäisessä tarkastelutavassa olisi kiinnitettävä huomiota alueiden erityispiirteisiin (muun muassa maantieteelliset haitat ja luonnonhaitat, väestökato ja erittäin syrjäinen sijainti), jotta voidaan vastata paikallisiin ja alueellisiin haasteisiin,

1.

pitää ilahduttavana alueiden komitean valkoista kirjaa monitasoisesta hallinnosta ja alueellisen toissijaisuusperiaatteen tunnustamista Lissabonin sopimuksessa; korostaa, että monitasoista lähestymistapaa tulisi soveltaa paitsi vertikaalisesti myös horisontaalisesti saman tason toimijoiden keskuudessa kaikissa unionin politiikoissa, joissa toimivalta on jaettu, myös koheesiopolitiikassa;

2.

pitää myönteisenä Malagassa maaliskuussa 2010 pidetyn epävirallisen ministerikokouksen päätelmiä ja katsoo, että monitasoinen hallinto on edellytys alueellisen koheesion saavuttamiselle Euroopassa; kehottaa tekemään tästä periaatteesta pakollisen jäsenvaltioille toimintalohkoilla, joilla on voimakas alueellinen vaikutus, jotta voidaan varmistaa toissijaisuusperiaatteen mukainen tasapainoinen aluekehitys; painottaa, että tällainen määräys ei missään tapauksessa saa johtaa menettelyjen hankaloitumiseen;

3.

katsoo, että onnistuneen monitasoisen hallinnon on perustuttava niin sanottuun alhaalta ylöspäin -tarkastelutapaan (bottom-up), jossa otetaan huomioon eri jäsenvaltioiden hallintojärjestelmien erot; kehottaa jäsenvaltioita määrittämään tehokkaimmat menetelmät, joiden avulla hallinto voidaan panna täytäntöön, ja kehittämään yhteistyötään alue- ja paikallisviranomaisten sekä yhteisön hallinnon kanssa esimerkiksi kutsumalla kaikkien hallintotasojen virkamiehiä komission järjestämiin kokouksiin tai perustamalla eurooppalaisia alueellisia sopimuksia, joilla yhdistetään toisiinsa vapaaehtoispohjalta hallinnon eri toimivaltaiset tasot;

4.

suosittaa, että alueellisten vaikutusten analyysi muutetaan järjestelmälliseksi ottamalla eri osapuolet mukaan jo poliittisen päätöksenteon varhaisessa vaiheessa, jotta ymmärretään yhteisön säädösehdotusten ja muiden ehdotusten taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset ja ympäristövaikutukset alue- ja paikallistasolla;

5.

korostaa, että monitasoisen hallinnon avulla voidaan paremmin hyödyntää alueellisen yhteistyön mahdollisuuksia, kun yksityisten ja julkisten toimijoiden väliset suhteet kehittyvät rajojen yli; kehottaa jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole niin tehneet, antamaan mahdollisimman pian tarvittavat määräykset, jotta voidaan perustaa eurooppalaisen alueellisen yhteistyön yhtymiä; suosittelee, että komissio edistäisi tiedonvaihtoa jo perustettujen ja perusteilla olevien eurooppalaisen alueellisen yhteistyön yhtymien välillä käytössä olevien ohjelmien puitteissa; onnittelee alueiden komiteaa sen eurooppalaisen alueellisen yhteistyön yhtymiä koskevan työn laadusta ja kehottaa hyödyntämään sen käytettävänä olevia välineitä, erityisesti Lissabonin strategian seurannan ja toissijaisuusperiaatteen valvontaverkostoja parhaiden käytänteiden vaihdon edistämiseksi alueiden ja jäsenvaltioiden välillä, jotta voidaan tunnistaa ja määrittää yhteisesti suunnittelua koskevat välttämättömät tavoitteet ja toimet sekä toteuttaa vertaileva arviointi koheesiopolitiikan tuloksista;

6.

kehottaa kansallisia, alueellisia ja paikallisia viranomaisia tehostamaan yhtenäisen lähestymistavan käyttöä tällä ohjelmakaudella; ehdottaa, että tästä lähestymistavasta tehtäisiin pakollinen tulevassa koheesiopolitiikassa; katsoo, että yhtenäisessä ja joustavassa tarkastelutavassa olisi otettava huomioon alueellisen kehittämisen taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristöä koskevat näkökulmat sekä koordinoitava eri toimijoiden edut ottaen huomioon alueelliset erityispiirteet, jotta paikallisiin ja alueellisiin haasteisiin voidaan vastata;

7.

vaatii komissiota laatimaan ohjeet julkisen ja yksityisen sektorin toimijoille siitä, miten monitahoisen hallinnon ja yhtenäisen lähestymistavan periaatteita sovelletaan käytännössä; suosittelee, että näiden kahden lähestymistavan edistämistoimia rahoitettaisiin EAKR:n teknisestä avusta;

8.

suosittelee, että alueiden komitea käyttäisi vuoden 2011 Open Days -tapahtumaa sekä vuoden 2010 vastaavaa tapahtumaa sikäli, kun se on vielä mahdollista, tilaisuutena, jossa edistetään ja syvennetään keskustelua, jonka tavoitteena on määrittää monitasoisen hallinnon tehokkaimmat keinot; ehdottaa, että kaikilla EU:n alueilla otettaisiin vuodesta 2011 alkaen käyttöön Euroopan monitasoisen hallinnon merkintä;

9.

panee merkille, että hajautetut toteuttamismekanismit ovat keskeisiä monitasoisessa hallinnossa; kehottaa jäsenvaltioita ja alueita yksinkertaistamistarpeen huomioon ottaen siirtämään osan toimintaohjelman toteutuksesta tarvittaessa edelleen kolmansille osapuolille ja erityisesti käyttämään paremmin hyödyksi yleiskattavia tukia; kehottaa niitä ryhtymään tarpeellisiin hajauttamistoimiin sekä lainsäädännön että talousarvion osalta, jotta monitasoinen hallinto toimisi sujuvasti ja kumppanuus- ja toissijaisuusperiaatteita noudatettaisiin; korostaa, että alue- ja paikallisviranomaiset, erityisesti ne, joilla on lainsäädäntövaltaa, olisi otettava tiiviimmin mukaan, sillä ne tuntevat parhaiten alueensa mahdollisuudet ja tarpeet ja voivat siten myötävaikuttaa koheesiopolitiikan parempaan toteuttamiseen;

10.

vaatii jäsenvaltioita ottamaan merkitykselliset alue- ja paikallisviranomaiset ja kansalaisyhteiskunnan toimijat mukaan unionin lainsäädännön ja rakennerahastoista tuettujen ohjelmien varhaisesta valmistelusta lähtien, jotta voidaan ajoissa käydä vuoropuhelua hallinnon eri tasojen välillä; vaatii näille viranomaisille yhtäläistä osallistumisoikeutta vastuullisiin päätöksentekoelimiin kansallisen tason edustajien kanssa;

11.

korostaa, että alueellisen ja paikallisen hallintokapasiteetin on oltava sekä EU:ssa että paikallis- ja aluetasolla riittävä, jotta varoja voidaan hyödyntää tehokkaasti ja varmistaa mahdollisimman laaja vaikutus; kehottaa tästä syystä komissiota parantamaan hallinnollisia valmiuksiaan koheesiopolitiikan tuoman lisäarvon kasvattamiseksi ja varmistamaan toimien kestävyyden, sekä jäsenvaltioita huolehtimaan asianmukaisista hallinnollisista rakenteista ja riittävistä inhimillisistä voimavaroista rekrytoinnin, palkanmaksun, koulutuksen, resurssien, menettelyjen, avoimuuden ja saatavuuden osalta;

12.

kehottaa jäsenvaltioita myös vahvistamaan soveltuvin osin alue- ja paikallisviranomaisten roolia ja lisäämään näiden käytössä olevia keinoja ohjelmien laatimisessa, hallinnossa ja täytäntöönpanossa; suosittelee, että koheesiopolitiikassa käytettäisiin paikallisia kehityksen menetelmiä, jotka perustuvat paikalliseen kumppanuuteen erityisesti kaupunkeja, maaseutua ja rajatylittäviä kysymyksiä koskevissa hankkeissa; kehottaa komissiota kannustamaan kumppanuksien luomista taloudellisilta kehitysmahdollisuuksiltaan samankaltaisten alueiden välille ja huolehtimaan siitä, että EU:n tasolla otetaan käyttöön asianmukaiset puitteet makroalueiden yhteistyön koordinointia varten;

13.

arvioi, että kumppanuuden ja yhteisrahoituksen periaatteet velvoittavat alueviranomaisia ottamaan suuremman vastuun koheesiopolitiikan toimeenpanosta; muistuttaa olevansa sitoutunut näihin hyvän hallinnon periaatteisiin ja kehottaa säilyttämään ne huolimatta talouskriisistä johtuvista julkisten menojen leikkauksista;

14.

suosittelee kumppanuuden käytön laajentamista ja vaatii komissiota esittämään hyväksytyn kumppanuuden määritelmän, jonka avulla voidaan rakentaa todellisia kumppanuuksia alue- ja paikallisviranomaisten sekä kansalaisyhteiskunnan toimijoiden kanssa; pyytää komissiota vakavasti varmistamaan tämän periaatteen täytäntöönpanon ja kehittämään sitä varten erityisiä arviointivälineitä sekä levittämään tämän alan parhaita käytäntöjä TVT-välineiden avulla; korostaa, että kumppanuus voi myötävaikuttaa rakennerahastojen toiminnan vaikuttavuuteen, tehokkuuteen, legitimiteettiin ja avoimuuteen kaikissa rakennerahastojen ohjelmien suunnittelu- ja toteuttamisvaiheissa sekä lisätä sitoutumista ohjelmiin ja niiden tuloksiin; korostaa vapaaehtoisuuden tärkeyttä kumppanuuden solmimisessa;

15.

muistuttaa velvollisuudesta kuulla kansalaisia kansalaisyhteiskuntaa edustavien järjestöjen ja hallituksista riippumattomien järjestöjen kautta, jotta näiden ehdotukset voidaan ottaa huomioon, ja korostaa, että kansalaisyhteiskunnan osallistuminen auttaa päätöksentekoprosessin legitimoinnissa; panee merkille, ettei julkinen osallistuminen ole ollut vuosien 2007–2013 toimintaohjelmien suunnitteluvaiheessa yhtä menestyksekästä kuin toivottiin; kehottaa komissiota yksilöimään hyviä käytänteitä ja helpottamaan niiden soveltamista kansalaisten osallistumisen lisäämiseksi seuraavalla ohjelmakaudella;

16.

kehottaa sisällyttämään monitasoisen hallinnon periaatteen kaikkiin Eurooppa 2020 -strategian suunnittelun ja täytäntöönpanon vaiheisiin, jotta voidaan varmistaa, että alue- ja paikallisviranomaiset saavat tulokset aidosti omikseen, sillä heidän on pantava kyseinen strategia täytäntöön; muistuttaa tässä yhteydessä ehdotuksesta Eurooppa 2020 -strategiaan liittyvästä paikallis- ja alueviranomaisten välisestä alueellisesta sopimuksesta, jonka tavoitteena on kannustaa alueita ja kuntia myötävaikuttamaan Eurooppa 2020 -strategian päämäärien toteutumiseen;

17.

suosittelee, että komissio arvioisi uudelleen mahdollisuudet panna täytäntöön Euroopan parlamentin alulle panema paikallis- ja alue-edustajille tarkoitettu Erasmus-kokeiluhanke; kehottaa komissiota esitettyjen hankkeiden laadun parantamiseksi ja tehokkuustavoitteen saavuttamiseksi toteuttamaan yhdessä yhtenäisen tarkastelutavan käsitteiden toimeenpanemiseen ja monitasoiseen hallintoon erikoistuneiden kumppanien kanssa ja EAKR:n operatiivisen teknisen avun budjettikohdan rahoituksella koulutus- ja liikkuvuusohjelman koheesiopolitiikan ohjelmien toteuttamisessa mukana olevia paikallisia ja alueellisia toimijoita varten; kehottaa komissiota sen vuoksi myöntämään näiden tavoitteiden toteuttamiseen tarvittavat määrärahat ja vahvistamaan verkostoitumista alue- ja paikallisviranomaisten kanssa myös alueiden komitean kautta;

18.

katsoo, että eurooppalaisten alueiden verkostojen olisi laajennettava toimiaan hallinnoinnin ja kumppanuuden alalla, painotettava enemmän edellisillä ohjelmakausilla saatua poliittista ja strategista kokemusta ja varmistettava, että keskeisiä parhaita käytäntöjä koskevat tiedot ovat yleisön saatavilla kaikilla EU:n kielillä, jotta hyviä käytänteitä sovellettaisiin enemmän käytäntöön;

19.

on sitä mieltä, että alue- ja paikallistason voimakkaamman roolin on vastattava komission vahvistettua valvontaroolia, jossa keskitytään tilintarkastusjärjestelmien tarkistamiseen eikä niinkään yksittäisiin hankkeisiin; vaatii tässä yhteydessä kansallisia palveluja koskevan EU:n sertifiointijärjestelmän luomista; kehottaa komissiota saattamaan päätökseen arviointiraporttien vastaavuutta koskevan hyväksynnän, jotta voidaan välttää maksujen viivästymistä ja varojen menettämistä siksi, että niitä ei ole sidottu, ja esittämään ehdotuksen hyväksyttävän virheriskin tasosta ennen vuotta 2012;

20.

pitää ilahduttavina toimintasuunnitelmasta komission helmikuussa 2010 antamassa kertomuksessa esitettyjä tuloksia ja tähän mennessä käynnistettyjä korjaavia ja ennaltaehkäiseviä toimia; kehottaa aluepolitiikan pääosastoa jatkamaan asian käsittelyä koko täytäntöönpanojakson ajan, jotta toimintasuunnitelman luoma liikevoima säilyy;

21.

korostaa, että koheesiopolitiikkaa ja rakennepolitiikkaa koskevat eurooppalaiset aloitteet on koordinoitava paremmin, jottei vaaranneta aluepolitiikan johdonmukaisuutta; vaatii tästä syystä vahvistamaan koordinaatiota komission sisällä koheesio- ja rakennepolitiikasta vastuussa olevan aluepolitiikan pääosaston ja aluekohtaisista aloitteista vastaavien pääosastojen välillä; vaatii, että alueelliset ja paikalliset yhteisöt liitetään tiiviimmin komission tasolla tapahtuvaan politiikan edistämiseen hankkeista vastaavien tahojen vastuun lisäämiseksi, kun otetaan huomioon Lissabonin sopimuksen mukanaan tuoman alueellisten ja paikallisten yhteisöjen oikeuksien vahvistuminen; vaatii myös, että komissio tehostaa tuloksien valvontaa paikan päällä, jotta hankkeiden rakenteiden ja toimien tehokkuutta voidaan arvioida suhteessa asetettuihin tavoitteisiin;

22.

kehottaa komissiota tehostamaan hallinto- ja sertifiointiviranomaisille suunnattua ”Train the trainers” -aloitetta; korostaa, että olisi jatkuvasti seurattava, että koulutuksen sisältö todella välittyy alemmille tasoille tasapainoisesti ja että paikallisia toimijoita ei unohdeta;

23.

kehottaa komissiota käynnistämään SFC 2007 -tietokannan uuden internet-portaalin, joka tarjoaa kaikille rakennerahastojen kanssa tekemisissä oleville toimijoille suoran pääsyn merkityksellisiin tietoihin; suosittelee, että jäsenvaltiot edistäisivät ja jakaisivat tietoa tästä välineestä alue- ja paikallisviranomaisille sekä lopullisille edunsaajille;

24.

kehottaa komissiota ottamaan käyttöön muita teknisen tuen mekanismeja, joilla edistetään tietämystä alue- ja paikallistasolla täytäntöönpanoon liittyvistä ongelmista erityisesti niissä jäsenvaltioissa, joissa koheesiopolitiikan ohjelmia vuosille 2000–2006 koskevan komission jälkiarvioinnin mukaan on havaittavissa edelleen jatkuvia ongelmia, jotka koskevat kyseisten ohjelmien toteuttamista koskevia hallinnollisia valmiuksia;

25.

pyytää, että yhtenäisen tieto- ja tarkastusmallin (single information, single audit, SISA) standardoidussa soveltamisessa kaikilla tarkastuksen tasoilla vältettäisiin tarkastuksen päällekkäisyyttä ja liiallista valvontaa; kehottaa komissiota julkaisemaan yhtenäisen tarkastusohjekirjan, joka sisältää kaikki tähän mennessä annetut ohjeet;

26.

kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään edelleen rahoitusjärjestelyjä koskevia välineitä keinona hankkeiden laadun ja yksityisen sektorin toimijoiden, erityisesti pk-yritysten, osallistumisen lisäämiseen eurooppalaisissa hankkeissa; kehottaa komissiota yksinkertaistamaan näiden välineiden toimintasääntöjä, joiden nykyinen monimutkaisuus rajoittaa niiden käyttöä;

27.

katsoo, että menettelyjen noudattaminen ei saa tapahtua toimien laadun kustannuksella; pyytää komissiolta jatkossa tuloskeskeisempiä toimia, jotka kohdistetaan suorituksen laatuun ja strategiseen hankkeiden kehittämiseen eikä niinkään valvontaan; tämän saavuttamiseksi kehottaa komissiota kehittämään järjestelmien seurannan ja arvioinnin parantamiseksi objektiivisia ja mitattavia indikaattoreita, joita voidaan vertailla kaikkialla unionissa, ja harkitsemaan edelleen, olisiko määräyksiä joustavoitettava talouskriisin aikana;

28.

korostaa, että selkeät ja avoimet menettelyt kuuluvat hyvään hallintotapaan; pitää sen vuoksi ilahduttavana varainhoitoasetuksen ja rakennerahastosääntöjen meneillään olevaa yksinkertaistamista ja kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan kaikilta osin tarkistetun varainhoitoasetuksen vaatimuksia ja luovuttamaan tiedot rakennerahastojen lopullisista edunsaajista; kehottaa komissiota antamaan ehdotuksen ymmärrettävistä säännöistä, joita ei tarvitse muuttaa usein; vaatii rahastoille yksikertaisempaa rakennetta vuoden 2013 jälkeen, ei talouskriisin seurauksena, vaan tulevan koheesiopolitiikan yleisenä periaatteena, jotta varojen hyödyntäminen helpottuu, ja suosittelee suurempaa avoimuutta ja joustavuutta EU:n varojen käytössä, jotta voidaan välttää ylimääräistä hallinnollista taakkaa, joka saattaa vähentää potentiaalisten kumppanien halukkuutta osallistua hankkeisiin;

29.

pitää myönteisenä komission strategiaraporttia koheesiopolitiikan vuoden 2010 ohjelmien täytäntöönpanosta, sillä sen avulla voidaan saada poliittiseen päätöksentekoon tarvittavaa tärkeää tietoa; katsoo, että raportin tulokset on myös otettava vakavasti huomioon laadittaessa ehdotuksia koheesiopolitiikan ohjelmien tehokkaan toimeenpanon parantamiseksi;

30.

muistuttaa olevansa sitoutunut vahvaan ja hyvin rahoitettuun koheesiopolitiikkaan, jonka avulla varmistetaan kaikkien Euroopan unionin alueiden kehittyminen tasapainoisesti; vaatii, että kaikki tämän politiikan rahoitusvälineet säilytetään vuoden 2013 jälkeen ja kaikki pyrkimykset tämän politiikan uudelleen kansallistamiseksi hylätään;

31.

kehottaa komissiota ottamaan käyttöön eriyttämisen ja suhteellisuuden periaatteen tulevissa asetuksissa ja mukauttamaan vaatimuksia ohjelmien kokoon ja kumppanien luonteeseen, erityisesti silloin, kun mukana on pieniä julkisen sektorin viranomaisia; kehottaa käyttämään laajemmin kiinteämääräistä rahoitusta ja kertakorvauksia kaikissa rahastoissa erityisesti kiinteiden kustannusten ja teknisen avun osalta; ehdottaa, että annettaisiin säännöksiä joustavammista arviointikriteereistä innovatiivisia hankkeita varten niiden edistämiseksi ja kevyemmät valvontavaatimukset pilottihankkeita varten; kehottaa komissiota kehittämään niin sanottua luottamussideperiaatetta siten, että jäsenvaltiot sitoutuvat rahastojen tarkoituksenmukaiseen käyttöön ja pystyvät takaamaan tällaisen käytön;

32.

kehottaa yhdenmukaistamaan ja integroimaan paremmin rakennerahastoja koskevat säännöt, millä vältetään hankkeen hajoaminen osiin, joihin sovelletaan eri rahastoja, kun otetaan huomioon, että tulevaisuudessa muodostuu käyttäjäystävällisempi toimintatapa; suosittelee, että huomio kiinnitetään paitsi menojen säännönmukaisuuteen, myös toimien laatuun, ja että voimavarat voidaan keskittää hallintotason avustamiseen;

33.

kehottaa komissiota esittämään mahdollisimman pikaisesti ehdotukset seuraavan ohjelmakauden asetuksiksi, hyväksymään soveltamisasetuksen, kehittämään tarvittavaa ohjausta ja tarjoamaan näitä koskevaa koulutusta ajoissa; kehottaa myös helpottamaan neuvotteluja ja toimenpideohjelmien hyväksymistä, jotta vältetään viivästymiset koheesiopolitiikan toimeenpanossa ja varojen käytössä vuoden 2013 jälkeen;

34.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioille.

15.6.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 169/29

—

ottaa huomioon Lissabonin sopimuksen Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen muuttamisesta ja erityisesti sen I ja XVIII osaston,

—

ottaa huomioon 25. ja 26. maaliskuuta 2010 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät,

—

ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle ”Globaali Eurooppa: globaalista Euroopasta kilpailijana maailmassa” (KOM(2006)0567),

—

ottaa huomioon OECD:n vuoden 2009 vuosikertomuksen,

—

ottaa huomioon ”Successful partnerships: a guide” -oppaan, OECD LEED Forum for Partnerships and Local Governance, 2006,

—

ottaa huomioon Genevessä Sveitsissä sijaitsevan Maailman talousfoorumin kansainvälistä kilpailukykyä koskevan raportin ”Global Competitiveness Report 2009–2010” vuodelta 2009,

—

ottaa huomioon aluepolitiikasta vastaavan komission jäsenen Danuta Hübnerin pyynnöstä laaditun riippumattoman raportin, jonka aiheena on koheesiopolitiikan uudistamisaikataulu (An agenda for a reformed cohesion policy – A place-based approach to meeting European Union challenges and expectations), (Fabrizio Barca, huhtikuu 2009),

—

ottaa huomioon Euroopan kuntien ja alueiden neuvoston asiakirjan EU:n koheesiopolitiikan tulevaisuudesta, (Bryssel, joulukuu 2009),

—

ottaa huomioon Euroopan alueiden liiton päätöslauselman vuoden 2013 jälkeisestä aluepolitiikasta, jonka alueiden liiton yleiskokous hyväksyi 8. marraskuuta 2007 Udinessa, Italiassa,

—

ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle koheesiopolitiikan strategioita ja ohjelmia ohjelmakaudella 2007-2013 koskevien neuvottelujen tuloksista (KOM(2008)0301),

—

ottaa huomioon 24. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman rakennerahastoasetuksen täytäntöönpanosta vuosina 2007–2013: kansallisia koheesiostrategioita ja toimenpideohjelmia koskevien neuvottelujen tulokset (1),

—

ottaa huomioon 24. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman aluepolitiikan parhaista käytännöistä ja rakennerahaston käytön esteistä (2),

—

ottaa huomioon 21. lokakuuta 2008 antamansa päätöslauselman hallintotavasta ja kumppanuudesta kansallisella, alueellisella ja hankekohtaisella tasolla aluepolitiikan alalla (3),

—

ottaa huomioon 24. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman alueellista koheesiota koskevasta vihreästä kirjasta ja koheesiopolitiikan tulevaa uudistusta koskevan keskustelun tilasta (4),

—

ottaa huomioon 16. kesäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman Eurooppa 2020 -strategiasta (5),

—

ottaa huomioon neljännen kertomuksen taloudellisesta ja sosiaalisesta yhteenkuuluvuudesta (KOM(2007)0273),

—

ottaa huomioon komission 20. vuosikertomuksen rakennerahastojen täytäntöönpanosta (2008) (KOM(2009)0617),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle yksityisten ja julkisten investointien lisäämisestä elpymisen ja pitkän aikavälin rakennemuutoksen edistämiseksi: julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien kehittäminen (KOM(2009)0615),

—

ottaa huomioon 14. helmikuuta 2006 valtiontuen uudistamisesta vuosina 2005–2009 antamansa päätöslauselman 37 kohdan (6),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön (A7-0309/2010),

A.

ottaa huomioon, että taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden sekä jäsenvaltioiden välisen yhteisvastuun edistäminen on yksi Euroopan unionin tavoitteista, joista määrätään Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklassa,

B.

katsoo, että unioni voi olla globaalisti kilpailukykyinen vain, jos sisäiset toimintatavat pönkittävät sen kykyä vastata maailmanlaajuisiin haasteisiin kestävän vähähiilisen talouden avulla ja joka turvaa biologisen monimuotoisuuden; toteaa, että lamajaksot ovat osoittaneet, että vähemmän kehittyneiden alueiden toipuminen kestää pidempään,

C.

katsoo, etteivät kilpailukyky ja koheesio ole ristiriidassa eivätkä sulje toisiaan pois vaan ne täydentävät osittain toisiaan,

D.

ottaa huomioon, että unionissa tapahtuneesta merkittävästä lähentymisestä huolimatta on havaittavissa, että EU:n alueiden väliset alueelliset erot muun muassa kulkuyhteyksissä ovat kasvussa etenkin rakenteellisista syistä epäsuotuisassa asemassa olevilla alueilla mutta myös alueiden välisellä tasolla ja EU:n alueilla, mikä saattaa johtaa alueelliseen eriytymiseen, kasvattaa varallisuuseroja EU:n alueilla ja haitata EU:n maailmanlaajuista kilpailukykyä,

E.

ottaa huomioon, että OECD suositteli vuosikertomuksessaan 2009 pitkän aikavälin kasvua, jossa keskityttäisiin verotuksen merkitykseen, infrastruktuuri-investointeihin, koulutukseen ja työvoimaan sekä tuotantomarkkinoiden sääntelyyn korostamalla niiden asemaa,

F.

ottaa huomioon, että Maailman talousfoorumi korosti vuoden 2009 kansainvälistä kilpailukykyä koskevassa raportissa samoin kuin muissa raporteissa infrastruktuurien ratkaisevaa asemaa toisella sijalla niistä 12 pilarista, joita käytetään globaalin kilpailukyvyn perusteina, ja totesi, että korkealaatuiset infrastruktuurit ovat ratkaisevan tärkeitä etäisyydestä johtuvan vaikutuksen vähentämisessä, ulkomaisten investointien houkuttelussa ja talouden kehityksen varmistamisessa,

G.

katsoo, että pitkän aikavälin kilpailukyky voidaan saavuttaa vain, jos koko EU:n talouskehitys on todella kestävää,

H.

ottaa huomioon, että Hampton Courtin huippukokouksen päätöksellä perustetun tutkimus- ja kehitystyötä sekä innovointia käsitelleen ja Esko Ahon johtaman riippumattoman asiantuntijaryhmän raportissa ”Innovatiivisen Euroopan luominen” yksilöidään keskeiset alat – sähköiset terveydenhuoltopalvelut, lääkkeet, liikenne ja logistiikka, ympäristö, digitaalinen sisältö, energia ja turvallisuus – joilla innovaatioiden markkinat voivat toimia ja joilla julkisella politiikalla voi olla merkittävä rooli,

I.

katsoo, että EU:n vuoden 2020 tavoitteiden saavuttamiseksi on tarpeen, että kehitystasoissa ja rajoituksissa olevien erojen lähtökohdat tunnustetaan ja että asetetaan sellaiset tavoitteet, jotka käyvät yksiin todellisen tilanteen kanssa, ja tarpeet yksilöidään neuvottelemalla kaikkien asiaan kuuluvien toimijoiden kanssa hallinnon eri tasoilla,

J.

ottaa huomioon, että maaliskuussa 2010 kokoontunut Eurooppa-neuvosto myönsi, kuinka tärkeätä on edistää taloudellista, sosiaalista ja alueellista koheesiota muun muassa kehittämällä infrastruktuureja, jotta voidaan varmistaa Eurooppa 2020 -strategian onnistuminen olosuhteissa, joissa tämä uusi strategia törmää talouskehityksen esteisiin,

K.

ottaa huomioon, että koheesiopolitiikka on osoittautunut tehokkaaksi välineeksi, jolla voidaan vastata joustavasti rahoituskriisistä johtuviin sosiaalis-taloudellisiin haasteisiin,

L.

ottaa huomioon, että kilpailukyvyn perusedellytyksiä ovat hyvän infrastruktuurin lisäksi ennen kaikkea tutkimuksen, innovoinnin ja teknologian kehittämisen edistäminen ja vastaavasti alueiden väestön hyvä koulutus,

M.

ottaa huomioon, että alueilla on tärkeä tehtävä rajoitettaessa kriisin vaikutuksia kansalaisiin, ja katsoo, että niiden olisi siksi kunnioitettava kumppanuuden periaatetta ja kehitettävä politiikan alojen alueellisen vaikutuksen etukäteisarvioinnin välineitä tärkeiden haasteiden kuten globalisaatioon sopeutumisen, demografisten muutosten ja niistä johtuvan alueiden väestökadon sekä kriisistä johtuvien uusien haasteiden huomioon ottamiseksi,

N.

ottaa huomioon, kuten koheesiopoliittista strategiaa ja ohjelmajaksoa 2007–2013 koskevien keskustelujen tulokset ovat osoittaneet, että ohjelmien laatu ja osapuolten osallistuminen ovat lisääntyneet hallinnon joka tasolla ja ne ovat siten edistysaskel kohti talouden kilpailukykyä ja työllisyyttä koskevien Lissabonin tavoitteiden saavuttamista,

O.

katsoo, että koheesiopolitiikan uudistuksen on edistettävä kyseistä politiikkaa Euroopan laajuisten toimintatapojen paremmalla korrelaatiolla, koordinoinnilla ja synergialla ilman, että mitään politiikkaa alistetaan toisen politiikan alan alle, unionin kestävän kehityksen tarpeisiin ja tavoitteisiin perustuen,

P.

ottaa huomioon, että paikallisten ja alueellisten toimijoiden osallistuminen koheesiopolitiikkaan näkyy niiden alueellisissa ja paikallisissa strategioissa, jotka edistävät talouskehitystä ja sosiaalista osallistumista,

Q.

ottaa huomioon, että kehityksestä jäljessä olevien alueiden taloudellista kilpailukykyä tuetaan kehittämällä niiden valmiuksia ja myös kehittämällä kaikentyyppisiä infrastruktuureja, jotka mahdollistavat koulutukseen pääsyn sekä tutkimuksen ja innovoinnin,

R.

katsoo, että vaikka eräät näiden välineiden rakenne-elementit, kuten Lissabonin strategian kanssa yhteinen aikataulu ja linjaukset, mahdollistavat synergian, niissä on edelleen eroavaisuuksia, kuten eri oikeusperustat, joko temaattinen tai alueellinen painopiste sekä yhteistyöhön perustuva tai keskitetty hallinto,

1.

korostaa EU:n koheesiopolitiikan saavutuksia ja sitä, että sen täytäntöönpaneminen on välttämätöntä, jotta Eurooppa 2020 -strategiasta tulisi menestyksellinen väline, jolla poistetaan alueiden välisiä eroja, tehdään alueista entistä kilpailukykyisempiä, helpotetaan rakenteellisten uudistusten aloittamista ja tehostetaan alueiden kykyä sopeutua maailmanlaajuiseen talousilmapiiriin;

2.

arvostaa sitä, että ohjelmakaudella 2007–2013 kaikki jäsenvaltiot ovat kohdistaneet huomattavan osuuden kokonaisrahoituksestaan tutkimukseen ja kehittämiseen, innovointiin ja tietoperustaisen talouden kehittämiseen; ottaa huomioon, että näin on syntynyt 246 kansallista tai alueellista toimenpideohjelmaa, joissa tutkimuksen ja innovoinnin rahoitus on 86 miljardia euroa ja siitä on jo myönnetty 50 miljardia tutkimus- ja kehittämistoiminnan ja innovoinnin ydintoimiin; korostaa, että tutkimus ja innovointi ovat olennaisia EU:n kilpailukyvyn parantamiselle maailmanlaajuisten haasteiden edessä, joten näiden alojen investointeja on jatkettava ja on tehtävä säännöllisesti tuloksiin perustuvia arviointeja saavutetusta edistyksestä; suosittelee, että seuraavaa ohjelmakautta varten jäsenvaltiot ja komissio myöntävät riittävästi rakennerahastovaroja tutkimukseen ja innovointiin, erityisesti kestävään innovointiin, ja parantavat tutkimusvalmiuksia; korostaa tarvetta edistää ja ottaa käyttöön onnistuneita malleja osaamiskolmioissa, jotta varmistetaan alueellisen tutkimustoiminnan ja innovoinnin strategisten puitteiden kestävä kehittäminen yhteistyössä yritysten, tutkimuskeskusten, korkeakoulujen ja viranomaisten kanssa; korostaa osaamisintensiivisten alueellisten innovatiivisten klustereiden potentiaalia alueen kilpailukyvyn vauhdittamisessa ja kehottaa sovittamaan yhteen entistä paremmin rakennerahastot sekä tutkimuksen ja teknologian kehittämisen seitsemännen puiteohjelman;

3.

korostaa, että keskittämällä koheesiopolitiikan resurssit entistä paremmin voidaan varmistaa, että se edistää merkittävästi kilpailukykyä, innovointia ja työllisyyttä EU:ssa;

4.

korostaa sekä julkisen sektorin – kaikilla hallintotasoilla – että yksityisen sektorin merkittävää tehtävää koheesiopolitiikan täytäntöönpanijana, sillä se palauttaa luottamusta ja solidaarisuutta lama-aikoina ja niiden jälkeen takaamalla yhtäläiset mahdollisuudet saada julkisia investointeja, erityisesti infrastruktuureihin, uusiin teknologioihin ja inhimilliseen pääomaan ja varmistamalla kestävän kehityksen;

5.

korostaa, että EU:n alueiden taloudellinen kilpailukyky sekä tyydyttävä työllisyystaso, koulutettu ja osaava työvoima, sosiaaliturva ja julkisten palvelujen saatavuus kytkeytyvät tiiviisti yhteen; katsoo, että tässä suhteessa koheesiopolitiikan tarjoama sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tuki lisää globaalisti koheesiopolitiikan merkitystä yleisen alueellisen kilpailukyvyn kannalta;

6.

katsoo, että perussopimusten hengen mukaisesti koheesiopolitiikka, jolla pyritään vähentämään alueellisia kehityseroja ja valmistamaan alueita kohtaamaan pitkän ja lyhyen aikavälin haasteita (globalisaatio, väestörakenteen muutos, maaseudun väestökato, ilmastonmuutos ja biologisen monimuotoisuuden suojeleminen) ottamalla huomioon alueiden erityiset vahvuudet ja heikkoudet, on osoittautunut olennaisen tärkeäksi Euroopan yhdentymisen kannalta;

7.

toteaa, että lisäämällä tutkimuksen, kehityksen, innovaation ja koheesiopolitiikkojen välistä synergiaa voidaan Eurooppa 2020 -strategian haasteisiin vastata paremmin; korostaa, että koheesiopolitiikalla on oltava merkittävä asema Eurooppa 2020 -strategian täytäntöönpanossa, koska sillä edistetään rakennemuutosta kaikkialla Euroopassa ja tuetaan keskeisiä investointikohteita kaikilla tasoilla eli paikallisella, alueellisella ja rajat ylittävällä tasolla ja sillä varmistetaan sosiaalinen, taloudellinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus; huomauttaa kuitenkin, että vaikka koheesiopolitiikan ensisijaiset tavoitteet pitäisikin mukauttaa Eurooppa 2020 -strategian tavoitteisiin, sen on oltava edelleen itsenäistä politiikkaa, jossa pystytään ottamaan alueelliset ominaispiirteet huomioon sekä tukemaan heikompia ja puutteenalaisimpia alueita, jotta ne voivat ratkaista sosiaalis-taloudelliset ongelmansa, voittaa luonnonhaittansa ja pienentää eroja; katsoo, että jo toiminnassa olevien koheesiopolitiikan suuntaviivojen jatkuvuuden varmistaminen turvaa tutkimuksen, kehittämisen ja innovoinnin alueellisen ulottuvuuden ja luo työpaikkoja innovoiville aloille;

8.

tukee alueellista koheesiota koskevassa vihreässä kirjassa ilmaistuja näkemyksiä kilpailukyvystä, joka riippuu ”alueiden välisistä yhteyksistä, joiden avulla varmistetaan, että yhteisiä varoja käytetään yhteensopivalla ja kestävällä tavalla” EU:n alueellisen moninaisuuden tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämiseksi; korostaa tässä yhteydessä, että liikennepalveluiden sujuva ja koordinoitu toiminta ja telepalveluiden riittävä saatavuus sekä tarvittaessa energian, terveydenhoidon, tutkimuksen, koulutuksen, ympäristönsuojelun ja infrastruktuurin yhdistäminen ovat kilpailukyvyn tehostamisen perusehtoja; kehottaa komissiota tekemään käytännön ehdotuksia alueellisen koheesion tavoitteen määrittelystä ja sen johdonmukaisesta täytäntöönpanosta;

9.

katsoo, että jäsenvaltioiden on tuettava paikkaan sidottua lähestymistapaa, jonka avulla luodaan koheesiopolitiikan toimintakehykset ja pannaan se täytäntöön; myöntää, että alueiden asema vaihtelee jäsenvaltioiden välillä riippuen niiden poliittisesta ja hallinnollisesta rakenteesta; pyytää, että toissijaisuuden periaatetta sovelletaan SEUT-sopimuksessa määritellyssä tehostetussa ja laajennetussa mielessä asianmukaisesti ja että nykyisen ohjelmakauden tilannetta parannataan edistämällä hajautusperiaatetta paikallisviranomaisten tasolle saakka varojen hyödyntämisen parantamiseksi; pitää tässä yhteydessä haitallisena sitä, että alueet hallinnoivat vain 30,5 prosenttia koheesiopolitiikkaan myönnetystä kokonaistalousarviosta ja että lopusta huolehtivat keskushallinnot; katsoo, että kumppanuuden periaatetta on sen vuoksi vahvistettava merkittävästi tulevaisuudessa;

10.

katsoo, että vaikeudet, joita EU kohtaa rajojen avautumisen, yhtenäismarkkinoiden toteuttamisen ja globalisaation tuomien haasteiden vuoksi, ilmenevät etenkin raja-alueilla; korostaa, että näiden alueiden kilpailukyky voi heikentyä verokilpailun ja kilpailevien sosiaaliturvajärjestelmien, mutkikkaan hallinnon sekä alueiden ja valtioiden välisten muuttovirtojen vuoksi; pitää erittäin tärkeänä, että kehitetään välineitä rajatylittävää yhteistyötä ja monitasoista hallintoa varten, ja kehottaa komissiota edistämään tiedon ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa;

11.

korostaa, että alueellinen koheesio on luonteeltaan horisontaalista ja monialaista ja siksi unionin politiikkojen on edesautettava sen saavuttamista; toistaa, että tämä käsite ei rajoitu aluepolitiikan vaikutuksiin vaan siihen liittyy myös koordinointi sen ja sellaisten unionin muiden politiikkojen välillä, joilla tavoitellaan kestävää kehitystä ja saadaan konkreettisia tuloksia aluetasolla, jotta alueellisten mahdollisuuksien eri muotoja voidaan kehittää ja käyttää kattavasti ja lisätä niiden vaikutusta kentällä, parantaa alueiden kilpailukykyä ja vetovoimaa ja saavuttaa alueellinen koheesio; katsoo, että ”keskittäminen, yhteistyö ja yhteydet” ovat alueellisen koheesion keskeisiä koordinaatteja, joiden avulla voidaan pyrkiä tasapainoisempaan aluekehitykseen EU:ssa;

12.

korostaa, että monitasoiseen hallintoon kuuluu ohjelmien vastuiden siirtäminen, minkä avulla voidaan hyödyntää paremmin alueellisen yhteistyön mahdollisuuksia; katsoo, että monitasoisen hallinnon periaatteet olisi näin ollen pantava täytäntöön, jotta unioni voi tavoitella yhteisiä päämääriä käyttäen johdonmukaisia ja tuloslähtöisiä toimenpiteitä ja määrittäen samalla erityiset alueelliset ja paikalliset painopisteet;

13.

pitää Urban- ja Leader -hankkeiden tuloksia ilahduttavina ja korostaa tarvetta hyödyntää parhaista käytännöistä saatuja kokemuksia ja niihin liittyviä esimerkkejä luotaessa puitteet yhtenäiselle ja tasapainoiselle kehitykselle maaseudulla ja kaupungeissa kunkin alueen tarpeiden mukaisesti; kehottaa komissiota tutkimaan työskentelymenetelmiä ja tekemään ehdotuksia sellaisista työskentelymenetelmistä, joiden avulla voidaan edistää maaseutu- ja kaupunkialueiden kumppanuuksia, torjua maaseutualueiden väestökatoa ja samalla kannustaa kestävään kaupunkikehitykseen, koska lähes 80 prosenttia EU:n väestöstä asuu kaupunkialueilla; tähdentää, että sekä kaupunki- että maaseutualueet vaikuttavat dynaamisesti alueelliseen talouskehitykseen, ja korostaa seuraavaa ohjelmakautta silmällä pitäen kaupunki- ja esikaupunkihankkeisiin tehtävien investointien tarvetta ja entistä parempaa maaseudun kehittämisohjelmien koordinointia;

14.

pitää kumppanuutta ja alhaalta ylöspäin suuntautuvaa menettelytapaa pääperiaatteena koheesiopolitiikan määrittelyssä, sillä niiden avulla edistetään hallinnollista kapasiteettia ja ohjelmointiprosessin laatua; katsoo, että hallinnon kaikkien tasojen on toimittava yhtenäisesti, täydentävästi ja tuloksellisesti, kun pyritään edistämään EU:n taloudellista kilpailukykyä; kehottaa komissiota selventämään kumppanuusperiaatteen määritelmää, jotta voidaan toteuttaa todellisia kumppanuuksia alue- ja paikallisviranomaisten kanssa ja helpottaa parhaiden käytäntöjen vaihtamista alueiden välillä;

15.

muistuttaa, että yhteisrahoitus on yksi koheesiopolitiikan asianmukaisen hallinnoinnin perusperiaatteista; kehottaa soveltamaan sitä edelleen, vaikka julkisia menoja onkin rajoitettu talouskriisin vuoksi;

16.

korostaa tarvetta edistää yrittäjyyttä ja tukea pieniä ja keskisuuria yrityksiä sekä tunnustaa niiden tärkeä rooli edistettäessä taloudellista kilpailukykyä ja luotaessa työpaikkoja; korostaa tarvetta tarkistaa ja vahvistaa Euroopan kilpailukykyä tukevien EU:n välineiden roolia, jotta voidaan keventää hallintomenettelyjä, helpottaa erityisesti pk-yritysten rahoituksen saantia, luoda älykästä, kestävää ja yhdentymistä edistävää kasvua koskevien tavoitteiden saavuttamiseen liittyviä innovatiivisia kannustimia ja työskennellä tiiviimmin Euroopan investointipankin ja muiden rahoituslaitosten kanssa; arvostaa tässä yhteydessä rahoitusjärjestelyjen tarjoamaa lisäarvoa ja kannustaa käyttämään niitä mahdollisimman laajasti, jotta voidaan täydentää rakennerahastojen kautta saatavilla olevia resursseja ja saavuttaa näin synergiaetuja ja saada mahdollisimman hyviä tuloksia; kehottaa myös yksinkertaistamaan riskipääoman ja mikrorahoituksen saatavuutta;

17.

korostaa lisäksi, että koheesiopolitiikan tehokas täytäntöönpano on erittäin voimakkaasti riippuvainen siitä, millä tavalla sitä laaditaan, ja että sen vuoksi on ratkaisevan tärkeätä ottaa paikalliset ja alueelliset viranomaiset varhaisessa vaiheessa mukaan muotoilemaan ja panemaan täytäntöön tulevaa koheesiopolitiikkaa; korostaa myös tarvetta kehittää horisontaalisia ja vertikaalisia kumppanuuksia kaikkien tasojen viranomaisten välille, jotta saavutettaisiin monilla tasoilla mahdollisimman tehokas hallinto; muistuttaa, että monitasoinen hallinto on yksi koheesiopolitiikan tärkeimmistä periaatteista ja että se on olennaisen tärkeä päätöksentekoprosessin laadun varmistamisen kannalta; korostaa tässä yhteydessä myös alueellisten viranomaisten ja alueiden komitean välisen kumppanuuden merkitystä;

18.

pitää myönteisenä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 muutosta, jolla yksinkertaistetaan rakenne- ja koheesiorahastojen käyttöä koskevia menettelyjä, ja kehottaa komissiota jatkamaan tällaisten menettelyjen yksinkertaistamista, jotta varmistetaan niiden joustavuus sekä pienennetään rahoituksen myöntämiseen liittyvää hallinnollista taakkaa, jotta viranomaiset voivat huolehtia tärkeimmistä haasteista ajoissa ja asianmukaisin resurssein; katsoo, että julkisen ja yksityisen sektorien kumppanuudet voivat olla todella avuksi, sillä ne tukevat paikallisen ja alueellisen tason pyrkimyksiä, ja kehottaa komissiota tekemään konkreettisia ehdotuksia julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien lujittamiseksi koheesiopolitiikan puitteissa;

19.

korostaa, että erojen poistamiseksi on tärkeätä tukea edelleen ensisijaisesti sellaisille alueille suunnattuja hankkeita, jotka ovat kehityksestä jäljessä, jotta tämän ohjelmakauden suunnitellut tavoitteet voidaan saavuttaa ja jotta ne ovat alkuperäisten arvioiden mukaisia; huomauttaa, että kulkuyhteyksien ja perusrakenteiden parantaminen auttaa tekemään entistä kilpailukykyisempiä alueista, jotka ovat jääneet jälkeen sisämarkkinoilla, ja edistää samalla myös koko EU:n ulkoista kilpailukykyä; katsoo, että tämän tuen peruuttaminen heikentäisi alkuperäisten myönteisten tulosten vaikutusta;

20.

korostaa, että vaikka koheesiopolitiikassa keskitytään perinteisesti vähiten kehittyneisiin alueisiin, se koskee kaikkia Euroopan alueita niiden kehitystasosta riippumatta; korostaa sen vuoksi tarvetta edistää alueellista kilpailukykyä ja työllisyyttä koskevia tavoitteita; toistaa, että vahva ja riittävästi rahoitettu koheesiopolitiikka, jonka talousarvio vastaa vähintään nykyistä budjettia sekä absoluuttisina että suhteellisina lukuina, on edellytys Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiselle, jotta varmistetaan sekä älykäs, kestävä ja yhdentymistä edistävä talous, joka tekee EU:sta maailmanlaajuisesti kilpailukykyisen, että varmistetaan, että kaikkia alueita kehitetään tasapainoisesti ja että saavutetaan sosiaalisen, taloudellisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoitteet;

21.

katsoo, että BKT:n on edelleen oltava pääkriteeri määritettäessä alueiden kelpoisuutta koheesiopoliittiseen tukeen samalla kun muita mitattavissa olevia indikaattoreita voidaan lisätä, jos ne osoittautuvat merkityksellisiksi, ja antaa kansallisille viranomaisille mahdollisuus soveltaa asianmukaisella päätöksentekotasolla muita indikaattoreita, joissa otetaan huomioon alueiden ja kaupunkien erityispiirteet;

22.

korostaa, että rahoituksen myöntämisessä on tärkeää ottaa huomioon esimerkiksi rannikkoalueiden, syrjäisimpien vuoristoalueiden, väestökadosta kärsivien alueiden tai kaukaisten raja-alueiden ja kaupunkien erityispiirteet; kannustaa alueita esittämään aloitteita alueellisten erityispiirteidensä hyödyntämiseksi; kehottaa komissiota mukauttamaan erilaisia rahoitusvälineitä lisäarvon luomiseksi lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä ottaen samalla huomioon myös talous- ja rahoituskriisin vaikutukset;

23.

kehottaa komissiota tutkimaan, miten uusilla rahoitusjärjestelyillä voidaan parantaa koheesiopolitiikan tehokkuutta ja vaikutusta, niin että valituista hankkeista saataisiin mahdollisimman hyviä tuloksia;

24.

korostaa sukupuolten tasa-arvon myönteisiä vaikutuksia EU:n talouskasvuun ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen ja siten myös sen kilpailukykyyn;

25.

korostaa aluekehityksen ja alueellisen koheesion niiden eurooppalaiseen lisäarvoon perustuvaa ratkaisevaa merkitystä EU:n taloudellisen kilpailukyvyn edistämisessä kaikkialla Euroopassa ja Eurooppa 2020 -tavoitteiden saavuttamisessa siten, että paikkaan sidottu lähestymistapa on yksi pääasiallisista tavoista saavuttaa taloudellinen tasapaino;

26.

painottaa, että rakennerahastovaroja täytyy käyttää yhtenäisin perustein, sillä rakennerahastot ovat tärkeä keino, jolla alueita autetaan saavuttamaan kestävä kasvu, työllisyys ja vauraus;

27.

painottaa, että siirtymäjärjestelyjä on tarpeen jatkaa, jotta voidaan vakauttaa nykyinen kehitystaso ja parantaa sitä, missä saatettaisiin epäonnistua, jos rahoitusta vähennetään merkittävästi, kun tietty tavoite on saavutettu; huomauttaa, että näin varmistettaisiin vastaavassa tilanteessa olevien alueiden tasapuolinen kohtelu, mikä puolestaan mahdollistaisi ohjelmien tehokkaan organisoinnin;

28.

muistuttaa komissiota ja jäsenvaltioita, että Euroopan kansalaisten odotukset perustuvat ihmisten tarpeisiin, erityisesti haluun varmistaa asianmukaiset infrastruktuurit ja julkisten palvelujen laatu siten, että niitä voidaan hyödyntää yhtäläisin mahdollisuuksin ja sellaisin hinnoin, jotka ovat kaikkien Euroopan kansalaisten ulottuvissa riippumatta siitä, missä he asuvat tai työskentelevät; edellyttää, että yhtäläisten mahdollisuuksien periaatetta kunnioitetaan, ja korostaa, että vammaisilla henkilöillä on oltava esteetön pääsy kaikkiin rakennerahastoista rahoitettaviin infrastruktuureihin ja hankkeisiin;

29.

korostaa, että osaamisen ja innovoinnin vakiinnuttamiseksi tulevan talouskasvun ja Euroopan kilpailukyvyn edistäjiksi on parannettava koulutuksen laatua, jalostettava tutkimustuloksia edelleen, edistettävä innovointia ja tietämyksen siirtämistä koko unionissa, hyödynnettävä tieto- ja viestintätekniikkaa parhaalla mahdollisella tavalla, varmistettava, että innovatiiviset ideat siirtyvät uusiksi tuotteiksi ja palveluiksi, jotka luovat kasvua ja korkealaatuisia työpaikkoja ja auttavat vastaamaan Euroopan ja koko maailman yhteiskunnallisen muutoksen haasteisiin, lisättävä yrittäjähenkeä, kiinnitettävä huomio ensisijaisesti käyttäjien tarpeisiin ja markkinoiden mahdollisuuksiin sekä varmistettava helposti saatavilla oleva ja riittävä rahoitus asiassa tärkeässä asemassa olevien rakennerahastojen avulla;

30.

korostaa tosiasiaa, jonka mukaan taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen koheesio tarjoavat mahdollisuuden tukea tutkimuksen, kehityksen ja innovoinnin koko potentiaalia ja varmistaa, että Euroopan kansalaisten elintaso paranee ja heidän luottamuksensa EU:hun voimistuu; katsoo, että tutkimukseen, kehitykseen ja innovointiin tehtävissä valikoivissa ja yhdistetyissä investoinneissa on otettava huomioon alueiden ja kaupunkien ominaisuudet ja mahdollisuudet ja että keskeisiä aloja, kuten sähköisiä terveydenhuoltopalveluja, lääkkeitä, liikennettä ja logistiikkaa, ympäristöä, digitaalista sisältöä, energiaa ja turvallisuutta, on kehitettävä instituutioiden toimintavalmiuksien kehittämiseen tarkoitetuilla ohjelmilla;

31.

katsoo, että osaa tutkimukseen, kehittämiseen ja innovointiin kohdennetusta koheesiopolitiikan rahoituksesta olisi käytettävä siihen, että Eurooppa saavuttaa maailmanlaajuisen johtoaseman ja säilyttää johtoasemansa aloilla, joilla sillä jo on kilpailuetu, sekä aloilla, joilla sillä on uusi tilaisuus saavuttaa johtoasema maailmassa;

32.

katsoo, että sisämarkkinoiden vakiinnuttamiseksi tarvitaan erityistoimenpiteitä, joilla kannustetaan kilpailua Euroopan tasolla mutta jotka eivät kuitenkaan johda jäsenvaltioiden väliseen epätasapainoon; katsoo, että näin voidaan saavuttaa Euroopan tasolla kohtuullinen vakauden ja vaurauden taso;

33.

suosittelee, että jäsenvaltiot ja komissio kiinnittävät enemmän huomiota sellaisten suurten hankkeiden tukemiseen, jotka kattavat vähintään kaksi toimenpideohjelmaa, joilla on merkittävä vaikutus Euroopan tasolla, ja jotka luovat lisäarvoa ja korkealaatuisia työpaikkoja ja turvaavat alueiden kestävän kehityksen;

34.

katsoo, että koheesiopolitiikalla olisi jatkossakin edistettävä toimenpiteitä, joiden avulla luodaan mahdollisimman paljon työpaikkoja sekä hyödynnetään paikallisia henkilöresursseja ja varmistetaan niiden jatkuva kehittäminen korkean tuottavuuden takaamiseksi;

35.

toteaa, että taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden saavuttaminen on välttämätön muttei riittävä edellytys maailmanlaajuisen kilpailukyvyn takaamiselle, joka edellyttää merkittäviä investointeja keskeisille aloille, kuten energia, ympäristö, infrastruktuurit, koulutus, tutkimus ja kehittäminen, luovat toimialat ja palvelut, logistiikka ja liikenne;

36.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

15.6.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 169/37

—

ottaa huomioon komission tiedonannon työohjelmastaan 2011 (KOM(2010)0623),

—

ottaa huomioon tuoreimman puitesopimuksen Euroopan parlamentin ja komission välisistä suhteista ja erityisesti sen liitteen 4,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 4 kohdan,

A.

katsoo, että on ratkaisevan tärkeää, että Euroopan parlamentin ja komission välinen vuoropuhelu käydään hyvissä ajoin, jotta toimet voidaan keskittää EU:n ensi vuoden ja tulevien vuosien tärkeimpiin strategisiin tavoitteisiin,

B.

katsoo, että poliittiset tavoitteet olisi asetettava käytettävissä olevien varojen mukaisesti,

C.

katsoo, että toissijaisuusperiaatteen mukaisella EU:n politiikalla ja jäsenvaltioiden kanssa yhteisymmärryksessä toteutettavilla toimilla voidaan auttaa kansalaisia varautumaan ja reagoimaan nopeasti muuttuvaan yhteiskuntaan ja vaikuttamaan näihin seikkoihin käytännössä,

D.

ottaa huomioon, että vuosi 2011 on ratkaisevan tärkeä unionin menestyksekkään tulevaisuuden kannalta ja erittäin haasteellinen sekä Euroopan komissiolle että koko unionille,

E.

ottaa huomioon, että finanssikriisi vaikuttaa edelleen voimakkaasti jäsenvaltioiden talouksiin ja että niin jäsenvaltioissa kuin EU:ssa on toteutettava huomattavia sopeuttamistoimia, katsoo, että täydellinen toipuminen edellyttää yhteistä eurooppalaista strategiaa kestävän kasvun ja työpaikkojen luomiseksi ja että strategian tueksi tarvitaan riittäviä toimivaltuuksia ja resursseja,

1.

panee merkille, että kyseessä on ensimmäinen uuden ohjelmointikierroksen puitteissa hyväksyttävä työohjelma, ja korostaa, että komission kanssa käytävää vuoropuhelua on syvennettävä, jotta poliittisten tavoitteiden ja niiden rahoittamiseen tarkoitetun talousarvion välistä selvää yhteyttä voidaan parantaa EU:n tasolla;

2.

kehottaa komissiota sitoutumaan sellaisen realistisen ja toiminnallisen ohjelmasuunnittelun toteuttamiseen, jonka on oltava tehokas ja käytäntöön sovellettava ja joka on pantava täytäntöön aikaisempia paremmin; kehottaa laatimaan selkeämmän aikataulun tärkeimmille toimenpide-ehdotuksille;

3.

kehottaa komissiota mukauttamaan unionin säännöstön SEUT:n 290 ja 291 artiklan säännöksiin mahdollisimman pian selkeän aikataulun mukaisesti;

4.

kehottaa komissiota käyttämään oikeudellista toimivaltaansa ja poliittista arvovaltaansa niiden täydessä laajuudessa; toteaa, ettei Euroopan unioni voi toimia tehokkaasti, ellei komissio määritä, ilmaise ja edistä unionin ja kansalaisten yleistä etua ja suorita tehokkaasti sille uskottua perussopimusten ja EU:n lainsäädännön soveltamisen valvontatehtävää;

5.

toteaa, että finanssikriisin ratkaisemiseksi ja Euroopan talouden elvyttämiseksi tähän mennessä toteutetut toimet eivät ole olleet läheskään riittäviä; pahoittelee, ettei työohjelma sisällä lisätoimia uusien työpaikkojen luomiseksi; kehottaa siksi komissiota vastaamaan yksityiskohtaisesti siihen, miten sen aloitteilla ja ehdotuksilla vastataan haasteeseen;

6.

katsoo, että EU:n on ryhdyttävä toteuttamaan rakenneuudistusta mahdollisimman pian parantaakseen kilpailukykyään ja käynnistääkseen uudelleen kasvukehityksen; katsoo myös, että tämä merkitsee infrastruktuurin (mukaan lukien laajakaistan) uudenaikaistamista, lisätoimia tutkimuksen, kehityksen ja innovoinnin alalla sekä politiikkaa, jolla varmistetaan riittävä, taloudellinen ja saasteeton energiansaanti, joiden lisäksi uusien teknologioiden sekä koulutuksen laadun kehittäminen ovat strategian keskeisiä osa-alueita;

7.

pitää myönteisenä, että painopisteeksi on otettu Euroopan talouden ohjausjärjestelmän uudistaminen; varoittaa, että jollei EU pysty erityisesti euroalueella saamaan aikaan uskottavaa talouden ohjausjärjestelmää, jonka avulla voidaan taata terve finanssipolitiikka ja palauttaa kasvu, euron tulevaisuus on vaarassa; vaatii, että tällaisessa uudistuksessa on otettava täysimääräisesti huomioon parlamentin 20. lokakuuta 2010 antamassa päätöslauselmassa esitetyt kannanotot ja että siinä on asetettava tavoitteeksi Lissabonin sopimuksen 3 artiklaan sisältyvien unionin taloudellisten ja sosiaalisten tavoitteiden edistäminen;

8.

palauttaa mieliin, että parlamentin ja neuvoston olisi budjettivallan käyttäjinä voitava osallistua tasavertaisina Euroopan rahoitusvakausmekanismin käyttöön; pyytää esittämään nopeasti ehdotuksia, jotta kriisinratkaisujärjestelmästä voitaisiin tehdä pysyvä (esim. Euroopan valuuttarahasto); kehottaa sisällyttämään EU 2020 -strategian täydellisesti pitkän aikavälin makrotaloudelliseen kehykseen, kehottaa ottamaan ensimmäiset askeleet kohti valtion velkakirjojen vastavuoroista liikkeeseenlaskemista ja tällaisten obligaatioiden käyttöönottoa Euroopan parlamentin aiemmissa mietinnöissä kuvatulla tavalla ja kehottaa takaamaan euroalueen yhden yhteisen ulkoisen edustuksen; kannattaa perussopimuksen syvälliseen tarkistamiseen turvautumisen sijasta perussopimukseen tehtävää pientä muutosta, jolla tarjotaan oikeusperusta tällaiselle mekanismille;

9.

katsoo, että komission on pikaisesti esitettävä ehdotuksia nykyisen rahoituskehyksen tarkistamiseksi; katsoo, että vuoden 2013 jälkeisen monivuotisen rahoituskehyksen on myös vastattava tällaisten vastuiden laajenemista; kehottaa komissiota esittämään kunnianhimoisen sijoitusehdotuksen, jotta voitaisiin saavuttaa EU 2020 -strategian tavoitteet ja luoda työpaikkoja, edistää kasvua ja taata unionin kansalaisten turvallisuus; pitää tässä kehyksessä olennaisen tärkeänä joustavuutta sekä sitä, että EU:n talousarvio sallii vaihtoehtoisten rahoituslähteiden käyttöönoton (kohdentaminen, hankkeiden rahoittamiseen käytettävät joukkovelkakirjalainat jne.);

10.

monivuotista rahoituskehystä koskevan asetuksen hyväksyminen edellyttää Euroopan parlamentin suostumusta; kehottaa komissiota tukemaan sellaisen toimielinten välisen sopimuksen nopeaa hyväksymistä, joka koskee Euroopan parlamentin roolia seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen valmistelussa ja siitä neuvoteltaessa;

11.

kehottaa painokkaasti komissiota esittämään uutta rahoituskehystä koskevan parlamentin kannan hyväksymisen jälkeen kesäkuussa 2011 rohkeita ja innovatiivisia ehdotuksia omien varojen järjestelmän merkittävästä tarkistamisesta, jotta voidaan luoda EU:n kansalaisten verotaakkaan liittyvä oikeudenmukainen, selkeä, seurattava ja neutraali järjestelmä; on vakaasti sitä mieltä, että monivuotinen rahoituskehys ja omia varoja koskeva kysymys liittyvät toisiinsa, niistä olisi päätettävä samanaikaisesti toimielinten välisen avoimen keskustelun perusteella ja kansallisten parlamenttien vahvalla panoksella, eikä asiaa voida lykätä enempää;

12.

korostaa, että koheesiopolitiikka kuuluu EU:n tärkeimpiin talouskriisin ratkaisemisvälineisiin, sillä sen avulla edistetään investointeja reaalitalouteen; suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti komission ensimmäiseen arvioon, joka koskee koheesiopolitiikkaan liittyvien toimenpiteiden täytäntöönpanoa Euroopan talouden elvytyssuunnitelman puitteissa ja jossa korostetaan tämän politiikan tärkeää merkitystä kriisin vaikutusten torjumisessa; korostaa koheesiopolitiikan ja Eurooppa 2020 -strategian kolmen tärkeimmän painopisteen kiistatonta kytköstä, jolla helpotetaan parempaa, älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua ja edistetään samalla sopusointuista kehitystä unionin kaikilla 271 alueella;

13.

panee merkille EU-ohjausjakson käyttöönoton; katsoo, että Euroopan parlamentin valiokunnilla on oltava merkittävämpi rooli, jotta ne voivat osoittaa asiantuntemuksensa esittämällä vuoden päätteeksi mietintöjä tärkeisiin tavoitteisiin liittyvästä edistymisestä, minkä jälkeen poliittiset ryhmät antavat (yhteisiä) päätöslauselmia;

14.

pitää valitettavana, että EU-ohjausjaksosta ja talouden ohjausjärjestelmäpaketista tehdyissä ehdotuksissa ei ole kovin paljon sijaa demokraattiselle valvonnalle, ja vaatii parlamentin saada osallistua molempiin hankkeisiin;

15.

kehottaa komissiota tekemään mahdollisimman pian ehdotukset markkinoiden väärinkäyttöä koskevan direktiivin ja rahoitusmarkkinadirektiivin uudelleenlaatimisesta; toteaa, että komission on pidettävä mielessä sen tekemien ehdotusten mahdollinen kumulatiivinen vaikutus, jotta voidaan taata ehdotusten parantavan rahoitusalan vakautta, avoimuutta ja seurattavuutta sekä sen kykyä palvella reaalitaloutta kasvun ja työpaikkojen kautta;

16.

pyytää sovittamaan pankkialan kriisin ratkaisua koskevan lainsäädäntöaloitteen yhteen kilpailupolitiikan sääntöjen kanssa, jotta kriisinhallinnalle voidaan luoda kattava kehys, joka kattaa sekä yksityiset että julkiset toimijat suojelee veronmaksajia; katsoo, että luottoluokituslaitoksia koskevan asetuksen tarkistamisen yhteydessä on käsiteltävä kilpailun puutetta alalla; pyytää komissiota toimimaan parlamentin äskettäin esittämän pyynnön mukaisesti ja tarkastelemaan mahdollisuutta luoda riippumaton Euroopan luottoluokituslaitos ja saada riippumattomat julkiset laitokset entistä voimakkaammin mukaan luottoluokitusten antamiseen;

17.

kehottaa komissiota esittämään kattavan toimintasuunnitelman, aikataulun ja tavoitteita, jotta voidaan luoda verkkosisältöjen ja -palveluiden sisämarkkinat avoimen ja kukoistavan digitaalisen yhteiskunnan edistämiseksi ja jotta voidaan kuroa umpeen digitaalinen kuilu;

18.

painottaa, että digitaalistrategia ja investoinnit tieto- ja viestintätekniikkaan ovat ratkaisevan tärkeitä Euroopan pitkän aikavälin kilpailukyvyn kannalta, ja kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota jatkamaan seuraavan sukupolven verkkojen ja niiden käyttöyhteyksien tuomista markkinoille vapauttamalla edelleen viestinnän sisämarkkinoita EU:ssa tapahtuvan innovoinnin vauhdittamiseksi;

19.

kehottaa päättäväisesti komissiota edistämään osaamista ja innovointia kahdeksannessa puiteohjelmassa väliarvioinnin jälkeen, ja muistuttaa, että parlamentin on tärkeää saada mahdollisuus ilmaista omat painopisteensä ennen kahdeksannen puiteohjelman hyväksymistä vuonna 2012;

20.

on tyytyväinen komission korkeisiin tavoitteisiin, jotka liittyvät innovaatiounioniin ja joiden yhteydessä suoritetaan tutkimusta ja kehitystä sekä innovointia koskeviin puitteisiin tarkoitettujen valtiontukien uudelleentarkastelu niin, että lisätään EIP:n ja pääomarahoituksen roolia; panee merkille myös merkityksen, joka julkisilla hankinnoilla voi olla innovoinnin edistämisessä;

21.

kehottaa komissiota keventämään tutkimus- ja kehitysohjelmiensa byrokratiaa ja lisäämään innovatiivisten yritysten osallistumista hankkeisiin; katsoo, että komission olisi tuettava entistä enemmän julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia eurooppalaisen tutkimuksen, kehityksen ja innovoinnin edistämiseksi;

22.

korostaa, että on kiinnitettävä huomiota vuoden 2013 jälkeistä aikaa koskeviin koulutus-, kulttuuri-, audiovisuaali- ja nuorisoalan sekä kansalaisuutta koskeviin monivuotisiin ohjelmiin, jotka on tarkoitus esitellä vuonna 2011; katsoo, että näihin ohjelmiin liittyvien toimien ja toimenpiteiden on vastattava EU:n kansalaisten tarpeisiin ja niiden on perustuttava riittävään ja tehokkaaseen talousarviokehykseen; katsoo, että aloite ”Nuoriso liikkeellä” korostaa näiden ohjelmien tärkeyttä;

23.

korostaa resurssitehokkuutta koskevan lippulaivahankkeen strategista merkitystä ja kehottaa komissiota tekemään joutuisasti kunnianhimoisia ehdotuksia, joiden tarkoituksena on saada aikaan sitovia tavoitteita ja konkreettisia arviointiperusteita Eurooppa 2020 -strategiaan kuuluvan talouspolitiikan EU-ohjausjakson puitteissa; kehottaa komissiota esittämään lainsäädäntöä EU:n päästöjen vähentämiseksi entisestään;

24.

katsoo, että käytössä olevien välineiden, kuten kolmannen energiapaketin, tarkoituksenmukainen ja tehokas täytäntöönpano on asetettava etusijalle, ja tukee täysin vuoden 2050 strategiaa, älykkäitä verkkoja ja toimitusvarmuutta koskevia aloitteita;

25.

korostaa, että energiavarmuus on talouskasvun kestävyyden kannalta ratkaisevan tärkeää, jotta voidaan varmistaa keskeytymättömät toimitukset, sopimusten noudattaminen ja oikeudenmukaiset markkinahinnat ja välttää riippuvaisuus liian harvoista tuottajista;

26.

katsoo, että unionin uutta teollisuuspolitiikkaa koskevaan tiedonantoon olisi liitettävä tehokkaita toimia erityisesti, jotta voitaisiin saavuttaa haluttu siirtymä kohti vähähiilistä ja kestävää taloutta ja taata EU:n 20 prosentin energiatehokkuustavoitteen saavuttaminen;

27.

korostaa, että tärkeä painopistealue on myös ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen, mikä hyödyttää myös unionin teollisuuden ja pk-yritysten kilpailukykyä;

28.

suhtautuu myönteisesti valkoisen kirjan julkaisemista koskeviin ensisijaisiin tavoitteisiin ja kehottaa komissiota nopeuttamaan TEN-T-suuntaviivojen muuttamista ja sen uudistettua rahoitusjärjestelmää koskevaa valmistelua Eurooppa 2020 -strategian ja EU:n talousarvion uudelleentarkastelun mukaisesti;

29.

korostaa lähtökohtaisesti, että YMP:n uudistuksen on johdettava vahvaan, oikeudenmukaiseen, aidosti yhteiseen ja monitoiminnalliseen politiikkaan, joka vastaa kuluttajien ja tuottajien odotuksia ja tarjoaa tehokkaasti ”julkishyödykkeitä” ja erityisesti elintarviketurvaa ja jolla varmistetaan EU:n elintarvikeomavaraisuus;

30.

muistuttaa, että yhteisen maatalouspolitiikan tulevaisuudesta vuoden 2013 jälkeen 8. heinäkuuta 2010 annetussa päätöslauselmassa parlamentti korosti, että YMP:n määrärahat on säilytettävä vähintään vuoden 2013 talousarvion tasolla myös seuraavalla rahoitussuunnittelukaudella;

31.

vaatii, että kolmansista maista tulevien maataloustuotteiden tuonti EU:hun olisi sallittava ainoastaan, jos ne on tuotettu tavalla, joka vastaa EU:n kuluttajansuojan, eläinten hyvinvoinnin ja ympäristönsuojelun standardeja sekä sosiaalisia vähimmäisstandardeja; korostaa, että kahden- tai monenkeskisten kauppasopimusten tekemisen ei pitäisi aiheuttaa vahinkoa EU:n maataloustuottajille;

32.

kehottaa komissiota sokerimarkkinoiden uudistamista koskevan tilintarkastustuomioistuimen raportin havaintojen valossa tarkistamaan vaikutustenarviointimenettelyjään varmistaakseen, että arviointeja valmisteltaessa käytetään parhaita ja ajankohtaisimpia tietoja, mikä on ratkaisevan tärkeää arvioitaessa tulevien kahdenvälisten kauppasopimusten vaikutusta EU:n talouden tärkeimpiin aloihin;

33.

suhtautuu myönteisesti yhdennetyn meripolitiikan käyttöönottamiseen tähtääviin komission tuleviin ehdotuksiin, kuten merten aluesuunnittelua koskevaan suunnitelmaan, rannikkoalueiden ja merielinkeinojen kestävää kasvua koskevaan tiedonantoon sekä merivalvonnan yhdentämistä koskevaan tiedonantoon; korostaa kuitenkin, että yhdennetyn meripolitiikan täytäntöönpanoon tarvittava rahoitus on varmistettava yhteisön talousarviossa siten, että kaikki alat, joita tämä politiikka koskee, osallistuvat rahoitukseen suhteellisella osuudella;

34.

katsoo, että osallistava kasvu on mahdollista vain, jos kaikkia työntekijöitä kohdellaan työpaikoilla yhdenvertaisesti ja jos kaikille yrityksille luodaan yhtäläiset toimintaedellytykset; katsoo, että komission työohjelman pitäisi käsittää ehdotuksia näiden periaatteiden takaamiseksi, ja vaatii, että työntekijöiden lähettämisen toteuttamisesta annettavalla säädösehdotuksella, joka sisältyy tiedonantoon sisämarkkinoiden toimenpidepaketista, on selvennettävä sosiaalisten perusoikeuksien nauttimista;

35.

kehottaa esittämään komission ehdotuksen työntekijöiden taloudellisesta osallistumisesta yrityksen tuloihin;

36.

kehottaa komissiota ottamaan uutta osaamista ja työllisyyttä sekä köyhyydentorjuntafoorumia koskevissa kertomuksissaan huomioon naisten erityiset vaikeudet ja etenkin edistämään tasa-arvoa työssä keinona voittaa köyhyys, ja kehottaa kannustamaan naisia yrittäjyyteen toteuttamalla parhaiden käytäntöjen jakamiseen liittyviä toimia;

37.

on vakaasti sitä mieltä, että miesten ja naisten palkkaerojen poistaminen on edelleen merkittävä haaste, johon on vastattava, ja toistaa parlamentin vuonna 2008 esittämässä päätöslauselmassa komissiolle esitetyt pyynnöt miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaatetta koskevaa nykyisen lainsäädännön tarkistamista koskevan säädösehdotuksen esittämisestä parlamentille ottaen huomioon parlamentin vuoden 2008 päätöslauselmaan liitetyt suositukset;

38.

kehottaa komissiota ottamaan huomioon työmarkkinaosapuolten näkemykset eläkeasioista ja varmistamaan, että valkoinen kirja ilmentää molemman osapuolen odotuksia, ensimmäisen pilarin lujittaminen mukaan luettuna;

39.

pitää myönteisenä EURES-työpaikkaportaalin uudistamista, jonka ansiosta nuorten työntekijöiden on helpompi saada tietoa ja neuvoja, mutta pitää valitettavana ehdotuksen lykkäämistä vuoteen 2012, sillä nuoret tarvitsevat sitä nyt;

40.

kehottaa lisäämään tehokkuutta ja parantamaan tavoitteiden saavuttamista EU:n kahdessa tärkeässä koulutuksen alan virastossa – Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskuksessa (Cedefop) ja Euroopan koulutussäätiössä (ETF);

41.

kannattaa voimakkaasti markkinoiden entistä suurempaa yhdentymistä, jonka tarkoituksena on kohdistaa toimet niihin merkittäviin jäljellä oleviin aukkoihin, jotka professori Monti on tuonut esiin, ja lisätä Euroopan kansalaisten, työntekijöiden, pienyritysten ja kuluttajien luottamusta; pitää myönteisenä sisämarkkinoiden toimenpidepaketin julkaisemista, mutta katsoo, että ehdotusten olisi oltava kunnianhimoisempia ja konkreettisempia; kehottaa komissiota esittämään mahdollisimman pian selkeitä prioriteetteja ja lainsäädäntöehdotuksia;

42.

kehottaa nykyaikaistamaan julkisia hankintoja koskevaa EU:n lainsäädäntöä yhdenmukaistamalla direktiivejä ja julkisia hankintoja koskevaa sopimusta ja kehottaa laatimaan selkeämmän aikataulun ensi vuotta varten;

43.

kehottaa komissiota varmistamaan Euroopan sopimusoikeuden ja kuluttajansuojadirektiivin keskinäisen johdonmukaisuuden; pitää keskeisenä, että kuluttajia koskevaa selkeää komission poliittista strategiaa käsitellään integroidusti ja pikaisesti jo vuonna 2011 eikä vasta vuonna 2014, kuten nyt on ehdotettu;

44.

kannattaa matkapaketeista annetun direktiivin tarkistamista ja yleisestä tuoteturvallisuudesta annetun direktiivin tarkastelua uudelleen keskittyen markkinoiden seurantaan;

45.

korostaa, että unionissa tarvitaan tehokas oikeudellinen kehys tuoteturvallisuusasioille; tukee sitä, että yleistä tuoteturvallisuusdirektiiviä tarkastellaan uudelleen, mikä edellyttää selkeän aikataulun määrittämistä uuden lainsäädäntökehyksen uudelleentarkastelua vastaavalla tavalla; kehottaa komissiota tarkastelemaan CE-merkintäjärjestelmä sen takaamiseksi, että kuluttajat voivat pitää CE-merkintää turvamerkintänä;

46.

korostaa, että siviilioikeudelliset aloitteet ovat ratkaisevan tärkeitä sisämarkkinoiden elvyttämisessä; tukee komission toimia siltä osin kuin ne koskevat siviilioikeutta ja kehottaa tekemään siviilioikeudellisista välineistä sähköisen oikeuden kannalta käyttökelpoisempia;

47.

kehottaa etsimään lopullista ratkaisua unionin patentin käyttöönottoa koskeviin ongelmiin ja kehottaa komissiota tarvittaessa tekemään tiiviimpää yhteistyötä koskevan ehdotuksen;

48.

pitää erittäin valitettavana, ettei kabotaasista ole tehty lainsäädäntöaloitetta ja että rautatiemarkkinoille pääsyä ja kotimaan matkustajaliikenteen markkinoiden avaamista koskevaa asiaa on lykätty vuoteen 2012; toistaa parlamentin lujan vakaumuksen, jonka mukaan matkustajien oikeuksia koskeva EU:n kattava politiikka on säilytettävä ja sitä on kehitettävä;

49.

on erittäin huolestunut siitä, ettei työohjelmaan sisälly konkreettisia ehdotuksia perusoikeuksista tai horisontaalisesta syrjimättömyysdirektiivistä eikä syrjimättömyyttä ole edes mainittu; kehottaa komissiota toimimaan pikaisesti syrjimättömyysdirektiivin saamiseksi käsittelyyn;

50.

kannattaa ehdotusta tiedonannosta unionin sisäisen yhteisvastuun tehostamisesta turvapaikka-asioissa, mutta pitää valitettavana turvapaikkasäädösehdotuksen puuttumista, varsinkin kun unionin tavoitteena on saada aikaan yhteinen turvapaikkapolitiikka vuoteen 2012 mennessä;

51.

kehottaa tekemään ehdotuksia maahanmuuttoasioista; palauttaa mieliin, että ehdotetun maahantulo- ja maastapoistumisjärjestelmän moitteeton toiminta riippuu VIS- ja SIS II -järjestelmien onnistumisesta, vaikka SIS II -järjestelmä ei olekaan vielä täysin toiminnassa;

52.

korostaa, että Lissabonin sopimuksen voimaantulon seurauksena tarvitaan perusoikeuksia koskeva kunnianhimoinen politiikka ja että perusoikeuskirjassa vahvistetuista perusoikeuksista on tehtävä mahdollisimman tehokkaita; kehottaa komissiota varmistamaan, että säädösaloitteet ovat perusoikeuksien mukaisia ja että jäsenvaltiot noudattavat perusoikeuskirjaa EU:n lainsäädäntöä soveltaessaan; kehottaa vahvistamaan valmiuksia valvoa perusoikeuskirjan loukkauksia ja kehottaa soveltamaan loukkauksiin perustamissopimuksen mekanismeja;

53.

korostaa, että terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa olisi kunnioitettava täydellisesti EU:n kansalaisten oikeuksia ja vapauksia ja että tietosuoja ja muutoksenhakuoikeus ovat keskeisiä tekijöitä luotaessa luotettava ja tehokasta turvallisuuspolitiikkaa; katsoo, että rikollisuuden lisääntymisen vuoksi tarvitaan enemmän järjestäytynyttä rikollisuutta ja tietoverkkoturvallisuutta koskevia yhteisösuunnitelmia;

54.

pitää myönteisenä ehdotusta rikosten uhrien oikeuksista ja varsinkin oikeudesta oikeusapuun, mutta pitää valitettavana, että tämä on ainut kaavailtu toimenpide; kehottaa laatimaan selkeän aikataulun menettelyllisiä oikeuksia koskevaan etenemissuunnitelmaan sisältyville muille toimille;

55.

pitää myönteisenä, että vuonna 2011 otetaan käyttöön uusi kattava oikeudellinen kehys henkilötietojen suojaamiseksi EU:ssa; korostaa tutkivansa tarkkaan kaikki ehdotukset, kuten EU-PNR:n ja EU-TFTP:n, taatakseen, että niissä noudatetaan perusoikeuksia;

56.

pitää myönteisinä siviililainsäädäntöä koskevia ehdotuksia, mutta EU:n kansalaisia kaikissa jäsenvaltioissa koskevien yhteisten normien saavuttamiseksi pyytää komissiota harkitsemaan säännöstön tarkistamisen nopeuttamista siviili- ja rikoslainsäädännön alalla ja raportoimaan asiasta parlamentille;

57.

kannattaa aloitteita, joiden tarkoituksena on sovittaa työ- ja perhe-elämä paremmin yhteen muun muassa toimenpiteillä, jotka koskevat perhevapaan vähimmäiskestoa, naisten ja miesten joustavien työaikajärjestelyjen tukemista ja omaishoitajille tarjottavaa apua työn ja hoitovastuun yhdistämiseksi;

58.

pitää valitettavana komission viivyttelyä säädösehdotuksissa, jotka koskevat rikosasioissa tehtävän poliisi- ja oikeudellisen yhteistyön nykyisen säännöstön mukauttamista Lissabonin sopimuksen määräyksiin ja jotka ovat kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden prioriteetti;

59.

toteaa, että Lissabonin sopimuksen hyväksymisen jälkeen Europolin ja Eurojustin oikeudellista kehystä on tarkistettava, ja pitää valitettavana, että tätä tarkistusta on ehdotettu toteutettavaksi vasta kaudella 2012–2013; vaatii, että kaikkien oikeus- ja sisäasioiden alalla toimivien virastojen on oltava tehokkaita ja ennen kaikkea vastuullisia;

60.

tähdentää, että ihmisoikeuksien edistäminen koko maailmassa on Euroopan unionin keskeinen tavoite maailmanlaajuisissa yhteyksissä ja että parantamalla kauppasuhteita ja lisäämällä kehitysapua voidaan tukea tämän alan kehitystä;

61.

kehottaa komissiota pitämään yllä laajentumisprosessin vauhtia;

62.

korostaa, että seuraavia asioita koskevat aloitteet olisivat tervetulleita:

63.

uskoo, että EU:n on tuettava nuoria demokratioita koko Euroopassa ja lujitettava suhteita kumppaneihinsa voidakseen tuoda esiin arvojaan ja periaatteitaan ja edistääkseen poliittista vakautta ja talouskehitystä naapurustossaan; kehottaa komissiota saattamaan päätökseen eurooppalaisen naapuruuspolitiikan tarkistamisen, jotta varmistetaan, että tavoitteet ja rahoitusvälineet ovat paremmin linjassa keskenään; katsoo, että naapuruussuhteissa olisi tiukennettava ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevia ehtoja;

64.

kehottaa komissiota kiinnittämään entistä enemmän huomiota elintarvikevarmuuteen koko Afrikan alueella; korostaa tarvetta vahvistaa Afrikan maataloutta kestävällä tavalla; kehottaa tässä yhteydessä komissiota varmistamaan köyhille paremmat mahdollisuudet rahoituksen saamiseen ja rahoituspalveluiden käyttämiseen Afrikassa; kehotta komissiota edistämään Afrikan mantereen sisäisen kaupan lisäämiseen tähtääviä toimia sekä alueellisten talousyhteisöjen käyttöön ja Afrikan mantereen infrastruktuurien parantamiseen tarkoitettuja parannettuja tukipaketteja;

65.

kehottaa komissiota antamaan vuosittain kertomuksen EU:n edistymisestä vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisessa vuoteen 2015 mennessä ja toteuttamaan toimia sen takaamiseksi, että jäsenvaltiot velvoitetaan täyttämään virallista kehitysapua koskevan sitoumuksensa eli 0,7 prosenttia bruttokansantulosta ja seuraaman sitoumusten täyttymistä;

66.

korostaa, että meneillään olevien talouskumppanuussopimusneuvottelujen yhteydessä olisi keskityttävä uudelleen kehitysulottuvuuteen;

67.

kehottaa komissiota toimimaan aktiivisesti sen puolesta, että WTO-neuvotteluissa päästäisiin konkreettisesti eteenpäin, jotta Dohan kierros saataisiin päätökseen mahdollisimman pian; korostaa, että on erittäin tärkeää vahvistaa nykyisiä ja tehdä uusia kahdenvälisiä ja alueellisia vapaakauppasopimuksia, mutta katsoo, että tätä on pidettävä täydentävänä strategiana eikä vaihtoehtona monenvälisille puitteille;

68.

palauttaa mieliin, että monenvälisyyden on pysyttävä EU:n prioriteettina, ja vaatii, että meneillään olevissa ja uusissa kauppaneuvotteluissa on noudatettava kehitysmaiden erityis- ja erilliskohtelun periaatetta; uskoo vakaasti, että tarvitaan tehokas ja uudistettu monenvälinen kauppakehys, jotta voidaan luoda entistä tasapainoisempi ja oikeudenmukaisempi talousjärjestelmä osana uutta globaalia hallintoa, joka palvelee kehitystä ja köyhyyden kitkemistä;

69.

korostaa, että kolmansista maista tuotavat tuotteet olisi saatettava EU:n markkinoille ainoastaan, jos ne ovat EU:n kuluttajansuojan mukaisia; katsoo, että komission olisi kansainvälisissä neuvotteluissa vaadittava, että kauppakumppanimme täyttävät unionin ympäristö-, sosiaali- ja työnormit;

70.

kehottaa sisällyttämään yritysten yhteiskunnallista vastuuta koskevan lausekkeen EU:n allekirjoittamiin kansainvälisiin kauppasopimuksiin; katsoo, että tämän tulee käsittää se, että yritykset raportoivat asioista ja toimivat avoimesti ja että yritykset ja yritysryhmät toimivat asianmukaisesti, tutkimukset yhteiskuntavastuusitoumusten rikkomistapauksissa ja yritysten toimien uhrien oikeus saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa;

71.

pyytää komissiota esittämään Yhdysvaltain Conflict Minerals -säädöstä vastaavan säädösehdotuksen, jotta voidaan lisätä kehitysmaiden kaivannaisteollisuuden avoimuutta ja hyvää hallintoa; kehottaa komissiota tehostamaan korruption torjuntaa maissa, joissa rikotaan ihmisoikeuksia ja hyvää hallintotapaa;

72.

kehottaa komissiota tekemään nopeasti ehdotukset Euroopan petostentorjuntavirastoa koskevien asetusten muuttamisesta;

73.

korostaa, että komission olisi pyrittävä avoimemmin edistämään myönteistä suhtautumista valtiovarainministerien allekirjoittamiin kansallisiin hallinnointia koskeviin ilmoituksiin; korostaa, että komission olisi kehotettava jäsenvaltioita tekemään tällaiset ilmoitukset; kehottaa ottamaan käyttöön kattavia ja käyttäjäystävällisiä verkkotietokantoja;

74.

kehottaa siksi laatimaan EU:n ohjelmista – sekä sisäisistä politiikoista että kehitysavusta – järjestelmälliset, säännölliset ja riippumattomat arvioinnit, jotta voidaan varmistaa, että niillä saavutetaan halutut tulokset ja että se tapahtuu kustannustehokkaasti, jotta voidaan:

75.

on vahvasti sitä mieltä, että EU:n direktiivien moitteeton ja oikea-aikainen saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä on erittäin tärkeää, jotta kansalaisten luottamuspula EU:n toimintaan saadaan karistetuksi; katsoo, että tämä edellyttää komission ja jäsenvaltioiden välistä tehokasta yhteistyötä;

76.

kehottaa yksinkertaistamaan EU:n lainsäädäntöä ja korostaa, että lainsäädäntöä edeltävää vaikutustenarviointia on käytettävä puolueettomasti ja tehokkaasti ottaen huomioon myös täytäntöönpano; tukee voimakkaasti komission jatkuvia toimia järkevään sääntelyyn liittyvän hankkeen yhteydessä;

77.

suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio aikoo vaikutustenarvioinneissa kiinnittää enemmän huomiota kilpailukykyyn, ja korostaa, että on tärkeää arvioida yhdistettyjen säädösten kumulatiivista vaikutusta kilpailukykyyn;

78.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

15.6.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 169/45

—

ottaa huomioon valtion- ja hallitusten päämiesten 30. marraskuuta 2010 antaman Tripolin julistuksen,

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja yleisafrikkalaisen parlamentin valmistelevan parlamentaarisen huippukokouksen 27. marraskuuta 2010 antaman julkilausuman,

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 177 ja 181 artiklan,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 4 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että Afrikan ja Euroopan unionin kumppanuus perustuu niiden yhteiseen etuun niiden yhdistettyjen voimavarojen hyödyntämisessä,

B.

ottaa huomioon, että Tripolin julistuksesta ilmenee eri johtajien halukkuus lujittaa kahden mantereen välille kolme vuotta sitten perustettua strategista kumppanuutta, jolla pyritään yhdessä vastaamaan yhteisiin haasteisiin ja edistämään kestävää talouskasvua kaikkien afrikkalaisten eduksi,

C.

ottaa huomioon, että Euroopan unioni vastaa yli puolesta kehitysavusta ja on edelleen Afrikan merkittävin kauppakumppani,

D.

ottaa huomioon, että Afrikka monipuolistaa kumppanuuksiaan erityisesti Aasian ja Latinalaisen Amerikan suurten maiden kanssa,

1.

pitää myönteisenä strategisen toimintasuunnitelman 2010–2013 ja sen kumppanuuksien hyväksymistä ja toivoo, että se tuo mukanaan lisäarvoa Cotonoun sopimukseen ja Välimeren unioniin nähden ja että siinä konkretisoituvat mannertenvälisten suhteiden kunnianhimoiset pyrkimykset;

2.

painottaa, että Afrikan ja EU:n yhteisen strategian perusperiaatteet olisi suunniteltava siten, että niillä tuetaan kehitysmaiden kestäviä tarpeita, jotta voidaan torjua köyhyyttä, turvata ihmisarvoiset tulot ja toimeentulo sekä taata perusihmisoikeuksien toteutuminen, sosiaaliset, taloudelliset ja ympäristöön liittyvät oikeudet mukaan luettuina;

3.

toivoo, että ensimmäisen toimintasuunnitelman (2008–2010) vaikeuksista otetaan opiksi ja että valtion- ja hallitusten päämiesten loppujulistukseen sisältyneet periaatteelliset aikomukset toteutetaan käytännössä;

4.

ottaa huomioon, että sekä yksityisen sektorin että kansalaisyhteiskunnan, erityisesti Afrikassa, voitaisiin antaa osallistua kyseiseen strategiaan tähänastista huomattavasti aktiivisemmin;

5.

tunnustaa myös alueellisen yhdentymisen merkityksen kasvun ja kehityksen kannalta ja korostaa erityisesti Tripolin julistukseen sisältyvää sitoumusta saattaa Afrikan rauhan ja turvallisuuden rakenteet toden teolla toimintavalmiiksi tiiviissä yhteistyössä alueellisten järjestöjen kanssa;

6.

pitää myönteisenä edistystä Afrikan rauhan ja turvallisuuden rakenteiden täytäntöönpanossa, joka auttaa selviytymään Afrikan mantereen rauhan ja turvallisuuden haasteista; korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää rahoittaa rauhantukitoimia Afrikassa ennustettavasti ja kestävästi ja on tarpeen rakentaa paikallista kapasiteettia vastoinkäymisistä selviytymiseksi sekä pyrkiä suojelemaan siviilejä aseellisissa selkkauksissa;

7.

katsoo, että konfliktien ehkäiseminen on pysyvän rauhan keskeinen edellytys ja että konfliktien perimmäisiin syihin olisi puututtava toteuttamalla kestävää kehityspolitiikkaa Afrikan väestön perustarpeiden täyttämiseksi ja työttömyyden sekä sosiaalisen ja taloudellisen epäoikeudenmukaisuuden torjumiseksi;

8.

katsoo, että konfliktialueiden mineraaleja koskevan Yhdysvaltojen uuden lain (”Conflict Minerals’ Law”) hyväksyminen on valtava edistysaskel, jolla voidaan torjua Afrikassa mineraalien laitonta hyödyntämistä, joka lietsoo sisällissotia ja konflikteja; katsoo, että komission ja neuvoston pitäisi esittää samanlaisia ehdotuksia, joilla taattaisiin EU:n markkinoille tuotujen mineraalien jäljitettävyys ja otettaisiin samalla huomioon kaivosteollisuuden avoimuutta ajava hanke (Extractive Industries' Transparency Initiative, EITI);

9.

kehottaa Euroopan unionia ja Afrikan unionia puuttumaan yhdessä tärkeimpiin yhteisen edun mukaisiin aiheisiin, kuten poliittisiin kriiseihin reagointiin, ja tukemaan taloushallintoa, jotta asiassa voidaan asettaa yhteiset ensisijaiset tavoitteet hallintotapaa ja ihmisoikeuksia koskevan uudenlaisen vuoropuhelun avulla;

10.

on tyytyväinen Afrikan ja EU:n yhteiseen sitoumukseen noudattaa perusperiaatteita, joihin kuuluvat ihmisoikeuksien, demokraattisten periaatteiden ja oikeusvaltion kunnioittaminen sekä terrorismin tuomitseminen kaikissa muodoissaan;

11.

panee merkille, että valtion- ja hallitusten päämiehet ilmoittivat julistuksessaan yhdistävänsä voimansa ihmisoikeuksien suojelemiseksi kummallakin mantereella; painottaa kyseisten oikeuksien yleismaailmallisuuden periaatetta sekä sitä, että erityisesti demokraattista hallintotapaa ja ihmisoikeuksia koskevan kumppanuuden puitteissa toteutettavien toimien on oltava tämän periaatteen mukaisia;

12.

pitää erittäin valitettavana, että huolimatta jatkuvista sitoumuksista demokraattiseen hallintotapaan ja ihmisoikeuksiin Robert Mugabe sai kutsun ja osallistui aktiivisesti kolmanteen EU–Afrikka-huippukokoukseen; kehottaa kaikkia toimijoita ottamaan voimakkaamman poliittisen kannan tulevaisuudessa, jotta lujasta uskostamme oikeusvaltioperiaatteeseen ja demokratiaan lähetettäisiin selkeä viesti;

13.

vaatii painokkaasti, että kaikki eri kumppanuuksien puitteissa toteutettavat toimet toteutetaan ilman minkäänlaista sukupuoleen, rotuun tai etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvaa tai HI-virusta/aidsia sairastaviin henkilöihin kohdistuvaa syrjintää;

14.

kehottaa yleisafrikkalaisen parlamentin tavoin kaikkia Afrikan unionin jäsenvaltioita ratifioimaan Afrikan unionin demokratiaa, vaaleja ja hallintoa koskevan peruskirjan;

15.

korostaa Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajan Herman Van Rompuyn kehotusta Afrikan johtajille tukea Kansainvälistä tuomioistuinta ja noudattaa ehdottomasti periaatetta, jonka mukaan rankaisematta jättämistä on torjuttava;

16.

kehottaa Euroopan unionia ja Afrikan unionia sitoutumaan yhteistyöhön, jotta Afrikka ja Eurooppa tekisivät tehokkaampaa yhteistyötä merkittävissä kansainvälisissä elimissä, kuten YK:ssa;

17.

pitää myönteisenä Euroopan unionin ja Afrikan unionin välillä tehtyä sopimusta poliittisen vuoropuhelun käynnistämiseksi, jolla pyritään löytämään ratkaisut talouskumppanuussopimuksia koskeviin yhteisiin huolenaiheisiin; toteaa, että alueellinen integraatio, kauppa ja investoinnit ovat erittäin tärkeitä taloudellisen vakauden ja kestävän kasvun kannalta;

18.

kehottaa Euroopan unionia ja Afrikan unionia tekemään yhteistyötä raaka-aineiden hyödyntämisen alalla ja tähdentämään erityisesti osaamisen, hallinnon, infrastruktuurin kehityksen, investointien, geologisen osaamisen ja ammattitaidon tehostamista sekä kaivossopimusten avoimuutta; kehottaa tässä yhteydessä laatimaan ympäristön kannalta vakaita ja sosiaalisesti kestäviä raaka-aineita koskevia toimintatapoja, jotka myös hyödyttävät paikallisväestöä;

19.

pyytää kaikkia Afrikan unionin jäsenvaltioita yhtäältä edistämään asianmukaisen oikeudellisen ja verotuksellisen kehyksen luomista, joka edistää talouskasvua ja houkuttelee suoria ulkomaisia investointeja, ja toisaalta kitkemään korruptiota ja vähentämään hallinnollista byrokratiaa ja huonoa hallintoa;

20.

kehottaa Afrikan ja EU:n johtajia kunnioittamaan Tripolin sitoumusta ja käyttämään strategiaa välineenä edistää mannertenvälistä Afrikan-kauppaa sekä alueellisten talousyhteisöjen käyttöön ja Afrikan mantereen infrastruktuurin kohentamiseen tarkoitettuja parannettuja tukipaketteja;

21.

toteaa Euroopan unionin jäsenvaltioiden uudistaneen sitoumuksensa antaa 0,7 prosenttia bruttokansantulostaan kehitysapuun vuoteen 2015 mennessä, mikä on olennaisen tärkeää, jos vuosituhannen kehitystavoitteet halutaan saavuttaa vuoteen 2015 mennessä;

22.

pitää erityisen tärkeänä sitä, että vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttaminen on kaikkien kumppanuuksien toteuttamisen keskiössä;

23.

muistuttaa, että vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttaminen edellyttää erityistoimia odottavien äitien terveyden, vastasyntyneiden terveyden, lasten terveyden, naisten ja miesten tasa-arvon, koulutuksen, maanomistuksen, kestävän kehityksen, vedensaannin ja jätevesihuollon järjestämisen sekä vammaisten tukemisen aloilla; kehottaa jatkamaan ohjelmia koulutuksen ja terveydenhuollon aloilla;

24.

korostaa elintarviketurvan takaamisen merkitystä kaikkialla Afrikassa ja painottaa tarvetta vahvistaa maa- ja kalatalousalaa Afrikassa kestävällä tavalla ja erityisesti pienviljelijöiden ja -kalastajien asemaa;

25.

muistuttaa maatalouden hallitsevasta asemasta Afrikan maiden taloudessa; korostaa tästä syystä terveys- ja kasvinsuojelunormien yhdenmukaistamisen sekä Afrikan maatalousalan tuotantokyvyn lujittamisen keskeistä merkitystä;

26.

pitää valitettavana, että huippukokouksessa ei puututtu hallitusten tukemien ulkomaisten sijoittajien Afrikassa tekemiin viljelymaahankintoihin, jotka uhkaavat heikentää paikallista elintarviketurvaa ja aiheuttaa vakavia ja kauaskantoisia seurauksia, jos niihin ei puututa asian vaatimalla tavalla;

27.

uskoo, että Afrikan ja Euroopan unionin johtajien pitäisi osoittaa aito sitoutuneisuutensa ja perustaa mekanismi laittoman pääomakadon ja veropetosten pysäyttämiseksi, täyden avoimuuden sekä maakohtaisen raportointijärjestelmän edistämiseksi ja kansainvälisen painostuksen lisäämiseksi kaikkea sellaista oikeudenkäyttöä kohtaan, joka saattaa mahdollistaa veronkierron tai veropetokset Afrikassa;

28.

uskoo, että uusiutuva energia on elintärkeä Afrikan talouden ja sosiaalisen kehityksen kannalta, ja korostaa puheenjohtaja Barroson kehotusta käynnistää Afrikassa aktiivinen vihreä vallankumous;

29.

pitää myönteisenä uusiutuvia energialähteitä koskevaa Afrikan ja EU:n yhteistyöohjelmaa sekä syyskuussa 2010 Wienissä pidetyssä energiaa käsitelleessä korkean tason kokouksessa asetettuja vuoteen 2020 mennessä saavutettavia poliittisia tavoitteita, jotka koskevat muun muassa nykyaikaisten ja kestävien energiapalvelujen saannin varmistamista edelleen sadalle miljoonalle afrikkalaiselle, rajatylittävien sähköverkkoyhteyksien kapasiteetin kaksinkertaistamista ja maakaasun käytön kaksinkertaistamista Afrikassa, uusiutuvien energialähteiden käytön tehostamista Afrikassa sekä energiatehokkuuden parantamista kaikilla aloilla tällä mantereella;

30.

kehottaa Euroopan unionia ja Afrikan unionia yhdistämään ponnistelunsa vähentääkseen päästöjä, jotka johtuvat metsäkadosta ja metsien tilan heikkenemisestä;

31.

muistuttaa Euroopan unionin sitoumuksesta myöntää 7,2 miljardia euroa ajanjaksolla 2010–2012 pikaisesti käynnistettäviin ilmastonmuutoshankkeisiin ja -aloitteisiin siten, että huomattava osa summasta on varattu Afrikalle;

32.

painottaa, että maailman köyhimmät ihmiset kärsivät ilmastonmuutoksesta ensimmäisinä ja eniten, ja kehottaa kaikkia toimijoita tukemaan kehitysmaita sopeutumaan ilmastonmuutoksen vaikutuksiin ja luomaan kasvua hiiltä vähän kuluttavalla tavalla, jotta köyhyys saataisiin poistettua;

33.

panee merkille, että maailman ilmastonmuutossopimuksen edistyminen on elintärkeää maailmanlaajuisen köyhyyden torjumiseksi, ja painottaa tässä yhteydessä luonnonvarojen – auringon, tuulen, jokien ja vuorovesien – suurta potentiaalia, jota Afrikan mailla usein on runsaasti käytössään;

34.

panee merkille maahanmuuton myönteiset vaikutukset ja korostaa tarvetta luoda yhteinen strategia, johon liittyy aikataulu sekä kohdennettuja hankkeita, joilla vähennetään laittoman maahanmuuton kielteisiä vaikutuksia;

35.

muistuttaa kaikkien kumppaneiden sitoumuksesta pyrkiä luomaan enemmän ja korkealaatuisempia työpaikkoja edistämällä kestävää ja kaikkia hyödyntävää kasvua;

36.

pitää myönteisenä opiskelijoiden ja yliopiston opettajien liikkuvuuden edistämiseen tarkoitettujen ohjelmien lujittamista ja sellaisia hankkeita, kuten yleisafrikkalainen yliopisto sekä hanke, jolla pyritään yhdenmukaistamaan opetusrakenteet ja -ohjelmat;

37.

katsoo, että aivovuoto on suuri ongelma Afrikalle ja että maansa jättäneille ammattilaisille pitäisi antaa vahvoja kannustimia palata ja hyödyntää koulutustaan alkuperämaissaan;

38.

pitää ilahduttavana korkean tason (korkeat viranomaiset ja ministerit) vuoropuhelun käynnistämistä tieteen ja tekniikan aloilla, jotta voidaan lujittaa tieteellistä ja teknistä yhteistyötä siten, että vauhditetaan Afrikan talouskasvua ja yhteiskunnallista kehitystä;

39.

panee merkille, ettei Sudan ole edustettuna sen viranomaisten katsottua, ettei valtion- ja hallitusten päämiesten Tripolissa antama julistus sido heitä, ja toivoo julistuksen mukaisesti, että vuoden 2005 rauhansopimuksen kaikki osa-alueet pannaan täytäntöön, mukaan lukien tammikuussa 2011 pidettäväksi suunniteltu kansanäänestys, jonka ansiosta Etelä-Sudanin väestö voisi päättää kohtalostaan rauhanomaisesti;

40.

pitää valitettavana, etteivät tietyt Euroopan unionin tärkeimpien jäsenvaltioiden valtion- ja hallitusten päämiehet voineet osallistua Euroopan unionin ja Afrikan huippukokoukseen;

41.

pahoittelee, ettei Afrikan ja EU:n yhteiseen strategiaan ole liitetty rahoitussuunnitelmaa, ja pyytää jälleen kerran Euroopan kehitysrahaston (EKR) sisällyttämistä EU:n talousarvioon, jotta voidaan varmistaa erilaisten kumppanuuksien toteutukseen käytettyjen eri rahoitusvälineiden parlamentaarinen valvonta;

42.

toivoo, että ministeriöiden tasolla osallistuttaisiin laajemmin strategian täytäntöönpanoon;

43.

pyytää, että yleisafrikkalainen parlamentti ja Euroopan parlamentti voisivat harjoittaa strategisen toimintasuunnitelman täytäntöönpanon valvontatehtäväänsä;

44.

pyytää kaikkien Afrikan ja Euroopan unionin maiden kansallisia parlamentteja tarkastelemaan strategista toimintasuunnitelmaa ja keskustelemaan siitä;

45.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, Afrikan unionin neuvostolle ja komissiolle, unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, AKT:n ja EU:n yhteiselle parlamentaariselle edustajakokoukselle ja yleisafrikkalaiselle parlamentille (PAP).

15.6.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 169/49

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen johdanto-osan ja erityisesti sen 2 ja 4–7 kappaleen,

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklan, 3 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan, 6 artiklan ja 7 artiklan,

—

ottaa huomioon 7. joulukuuta 2000 allekirjoitetun Euroopan unionin perusoikeuskirjan, josta annettiin juhlallinen julistus 12. joulukuuta 2007 Strasbourgissa,

—

ottaa huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamista koskevan yleissopimuksen (Euroopan ihmisoikeussopimus),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan unionin strategiasta perusoikeuskirjan panemiseksi tehokkaasti täytäntöön (KOM(2010)0573),

—

ottaa huomioon kaikki perusoikeuksia koskevat Euroopan neuvoston ja Yhdistyneiden kansakuntien, myös erikoistuneiden valvontaelinten, yleissopimukset ja suositukset,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätökset ja oikeuskäytännön,

—

ottaa huomioon Euroopan neuvoston ja Euroopan unionin välisen yhteisymmärryspöytäkirjan (1),

—

ottaa huomioon Tukholman ohjelman – Avoin ja turvallinen Eurooppa kansalaisia ja heidän suojeluaan varten,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeusviraston toiminnan ja vuosikertomukset,

—

ottaa huomioon kansalaisjärjestöjen ihmisoikeusraportit,

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentin 21. ja 22. kesäkuuta 2010 järjestämän julkisen kuulemistilaisuuden perusoikeuskirjan vaikutuksista Euroopan vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen kehittymiseen,

—

ottaa huomioon 14. tammikuuta 2009 antamansa päätöslauselman (2) perusoikeuksien tilanteesta Euroopan unionissa 2004–2008,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A7-0344/2010),

A.

ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklan mukaan unioni perustuu sellaisille jakamattomille ja yleismaailmallisille arvoille kuin ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, demokratia, tasa-arvo, yhteisvastuu, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, mikä koskee kaikkia Euroopan unionin alueella eläviä henkilöitä, myös vähemmistöihin kuuluvia; katsoo, että oikeuksien tehokkaan suojaamisen ja edistämisen on oltava kaikkien unionin toimintalinjojen, niiden ulkoinen ulottuvuus mukaan luettuna, yleistavoite ja olennainen edellytys sellaisen Euroopan unionin lujittamiselle, joka osaltaan edistää rauhaa, ihmisoikeuksiin ja perusvapauksiin liittyviä arvoja ja periaatteita ja ihmisten hyvinvointia,

B.

katsoo, että Lissabonin sopimuksen voimaantulo loi EU:ssa uuden tilanteen ihmisoikeuksien alalla, sillä se teki perusoikeuskirjasta oikeudellisesti sitovan ja muutti perusarvot konkreettisiksi oikeuksiksi; ottaa huomioon, että perusoikeuskirjasta on sen hyväksymisen jälkeen muodostunut tuomioistuinten oikeuskäytännön inspiraation lähde; ottaa huomioon, että komissio on antanut vuosikertomuksen perusoikeuskirjan täytäntöönpanosta ja että perusoikeusviraston vuosikertomuksissa on käsiteltävä perusoikeuskirjaan perustuvien perusoikeuksien edistämistä ja täytäntöönpanoa,

C.

katsoo, että on kehitettävä aito perusoikeuskulttuuri ja edistettävä ja lujitettava sitä paitsi unionin toimielimissä myös jäsenvaltioissa, kun ne soveltavat ja panevat täytäntöön unionin lainsäädäntöä sekä unionin sisällä että suhteissa kolmansiin maihin,

D.

ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin työjärjestyksen mukaan se voi tarkastella ja arvioida perusoikeuksien tilannetta vuosittain ja antaa suosituksia,

1.

korostaa, että ihmisoikeuksien ja perusvapauksien tehokas suojelu ja edistäminen on demokratian ja oikeusvaltion keskeinen periaate Euroopan unionissa ja olennaisen tärkeä edellytys vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen lujittamiselle ja että sen puolesta on toimittava monilla tasoilla (kansainvälisellä, eurooppalaisella, kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla); korostaa lisäksi alue- ja paikallisviranomaisten roolia näiden oikeuksien konkreettisessa täytäntöönpanossa ja edistämisessä; kehottaa siksi kaikkia EU:n toimielimiä sekä jäsenvaltioiden hallituksia ja parlamentteja kehittämään unionille Lissabonin sopimuksella luotujen uusien institutionaalisten ja oikeudellisten puitteiden pohjalta kattavan sisäisen ihmisoikeuspolitiikan, jolla taataan, että niin kansallisella kuin EU:n tasolla on vastuuvelvollisuutta koskevia tehokkaita mekanismeja ihmisoikeusloukkauksiin puuttumiseksi;

2.

kiinnittää huomiota päätöslauselmiinsa ja suullisiin kysymyksiinsä, joista keskusteltiin, sekä valtuuskuntamatkoilla vuonna 2009 tehtyihin havaintoihin konkreettisista perusoikeuksiin liittyvistä tapauksista, joissa aiheena olivat esimerkiksi yksityisyys, ihmisarvo ja tietosuoja, kidutuksen kieltäminen, ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapaus, sananvapaus ja tiedonvälityksen vapaus, lehdistönvapaus ja tiedotusvälineiden vapaus, syrjimättömyys, vähemmistökielten käyttö, romanien tilanne ja vapaa liikkuvuus, romaninaiset, samaa sukupuolta olevien henkilöiden välisten rekisteröityjen parisuhteiden ja avioliittojen syrjintä, alaikäiset, maahanmuuttajien säilöönottokeskukset sekä väitetyt vankien laittomat säilytykset poikkeuksellisia luovutuksia koskevassa CIA:n ohjelmassa; painottaa, että kaikki nämä päätöslauselmat kuvastavat perusoikeuskirjaan sisältyviä arvoja, osoittavat selvän sitoutumisen perusoikeuksien jokapäiväiseen suojeluun ja lähettävät poliittisen viestin kaikille ihmisille Euroopan unionissa samoin kuin jäsenvaltioille ja EU:n toimielimille sekä kansainvälisille kumppaneille;

3.

pitää valitettavana, etteivät neuvosto ja komissio ole noudattaneet yhtään niistä suosituksista, jotka sisältyvät Euroopan maiden alueen epäillystä käytöstä CIA:n vankikuljetuksiin ja laittomaan vankien säilyttämiseen vuonna 2007 annettuun Euroopan parlamentin mietintöön (3), eivätkä antaneet Euroopan parlamentille tietoa tästä aiheesta käydyistä EU:n ja Yhdysvaltojen keskusteluista;

4.

katsoo, että on pohdittava perusoikeuksien suojelun kehitystä Lissabonin sopimuksen jälkeisenä aikana, ja aikoo siltä osin selventää tässä päätöslauselmassa rooleja, jotka kullakin toimielimellä ja mekanismilla olisi oltava uudessa eurooppalaisessa perusoikeuksia koskevassa rakenteessa;

5.

toistaa, että Lissabonin sopimuksen voimaantulo 1. joulukuuta 2009 on tuonut perusteellisia oikeudellisia muutoksia EU:hun, jonka olisi yhä lujemmin vahvistettava asemaansa yhteisönä, jolla on yhteiset arvot ja periaatteet; pitää sen vuoksi myönteisenä EU:n uutta monitasoista perusoikeuksien suojelua koskevaa järjestelmää, joka on peräisin monista lähteistä ja jota valvotaan monin mekanismein, mukaan luettuina oikeudellisesti sitova perusoikeuskirja, Euroopan ihmisoikeussopimuksessa taatut oikeudet, joiden tunnustaminen johtuu unionin velvollisuudesta liittyä tähän yleissopimukseen, ja jäsenvaltioiden valtiosääntöperinteisiin perustuvat oikeudet sekä niiden tulkinta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä;

6.

vahvistaa, että perusoikeuskirjalla on sama oikeudellinen arvo kuin perussopimuksilla ja että se edustaa kaikkein nykyaikaisinta perusoikeuksien sääntökokoelmaa, että oikeudet ja yhteisvastuullisuus ovat siinä hyvässä tasapainossa ja että se sisältää kansalaisoikeudet, poliittiset, taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriin liittyvät oikeudet samoin kuin ”kolmannen sukupolven” oikeudet (toisin sanoen oikeuden hyvään hallintoon, tiedonvälityksen vapauteen, terveelliseen ympäristöön ja kuluttajansuojaan); katsoo, että EU:n olisi kehitettävä sääntelykehys, joka koskee suojelua yritysten tekemiltä perusoikeusloukkauksilta;

7.

painottaa, että perusoikeuskirjan sisällyttäminen EU:n primaarioikeuteen unionin toimivaltuuksia laajentamatta ja sen 51 artiklassa määriteltyä toissijaisuusperiaatetta noudattaen luo uusia vastuita päätöksenteko- ja täytäntöönpanoelimille samoin kuin jäsenvaltioille, kun ne soveltavat EU:n lainsäädäntöä kansallisesti, ja että perusoikeuskirjan määräyksistä on näin tullut suoraan sellaisia, jotka Euroopan unionin tuomioistuin ja kansalliset tuomioistuimet voivat panna täytäntöön; kehottaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita lisäämään johdonmukaisuutta valvonnasta ja täytäntöönpanosta vastaavien eri elintensä välillä, jotta luotua kattavaa kehystä voidaan soveltaa tehokkaasti, sekä vahvistamaan EU:n laajuista valvontamekanismia ja ennakkovaroitusjärjestelmää, joihin kuuluu esimerkiksi yleinen määräaikaisarviointi;

8.

muistuttaa, että EU:n perusarvojen kunnioittamisen edistäminen ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojelu ja edistäminen muodostavat yhteisen perustan unionin suhteille kolmansien maiden kanssa, ja korostaa, että EU:n on toimittava perusoikeuskirjan mukaisesti myös tässä yhteydessä; muistuttaa, että demokratian ja oikeusvaltion edistäminen liittyy tiiviisti ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamiseen, suojeluun ja edistämiseen; painottaa, että EU:n uuden toimielinrakenteen sisällä Euroopan ulkosuhdehallinto voi tarjota mahdollisuuden lisätä ulkopolitiikan johdonmukaisuutta ja tehokkuutta ihmisoikeuksien ja demokratian edistämistä koskevissa toimissa vain, jos ihmisoikeusnäkökulma halutaan ottaa huomioon ulkosuhdehallinnon rakenteessa, resursseissa ja toiminnassa; tähdentää, että unionilla on johtava asema ihmisoikeuksien edistämisessä maailmassa; pyytää EU:ta huolehtimaan kansainvälisiin sopimuksiin sisältyvien ihmisoikeuslausekkeiden tehokkaasta täytäntöönpanosta ja ottamaan huomioon perusoikeuskirjan periaatteet tehdessään sopimuksia kolmansien maiden kanssa sekä säilyttämään sisäisen ja ulkoisen ihmisoikeuspolitiikkansa keskinäisen johdonmukaisuuden;

9.

vahvistaa, että EU:n liittyminen Euroopan ihmisoikeussopimukseen muodostaa ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojelun vähimmäistason Euroopassa ja antaa lisävälineen ihmisoikeuksien toteuttamiseen eli mahdollisuuden valittaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle ihmisoikeusloukkauksesta, joka johtuu EU:n oikeutta täytäntöönpanevan EU:n toimielimen tai jäsenvaltion teosta, jos se kuuluu Euroopan ihmisoikeussopimuksen soveltamisalaan; toteaa, että unionin tuomioistuimen tätä alaa koskevan oikeuskäytännön lisäksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö edistää näin ollen entisestään EU:n nykyistä ja tulevaa toimintaa, joka koskee perusvapauksien kunnioittamista ja edistämistä kansalaisvapauksien ja oikeus- ja sisäasioiden alalla;

10.

pyytää kaikkia EU:n ja Euroopan neuvoston jäsenvaltioita ilmaisemaan selvästi olevansa poliittisesti sitoutuneita liittymisprosessiin ja itse sopimukseen ja haluavansa tukea niitä; pyytää niitä niin ikään varmistamaan liittymisprosessin avoimuuden ja korostaa samalla, että asianomaisia sidosryhmiä on kuultava asianmukaisesti; kehottaa komissiota saattamaan päätökseen sisäiset kuulemisensa ja neuvottelut Euroopan neuvoston kanssa ja löytämään asianmukaiset ratkaisut tärkeimpiin teknisiin kysymyksiin, jotta liittymisprosessi saadaan päätökseen kohtuullisen ajan kuluessa ja jotta varmistetaan, että ihmisoikeuksien suojelu Euroopassa on mahdollisimman korkeatasoista;

11.

pyytää komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään tietoisuutta Euroopan ihmisoikeussopimukseen liittymisen eduista ja hakijoille asetetuista vaatimuksista laatimalla suuntaviivoja tämän lisävälineen asianmukaisesta soveltamisesta ja vaikutuksista, jotta sitä voidaan käyttää tehokkaasti, sekä sisällyttämällä se kaikkien asiaankuuluvien ammattihenkilöiden koulutukseen;

12.

on lisäksi tyytyväinen Lissabonin sopimuksen luomiin uusiin horisontaalisiin velvollisuuksiin, joita ovat sosiaalisen syrjäytymisen ja syrjinnän torjuminen sekä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja suojelun, naisten ja miesten tasa-arvon, yksityis- ja perhe-elämän kunnioituksen, sukupolvien välisen solidaarisuuden ja lasten oikeuksien suojelun edistäminen samoin kuin yhteisen turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikan kehittäminen ja ihmiskaupan torjuminen, sekä siihen, että sopimuksessa mainitaan nimenomaisesti vähemmistöihin kuuluvat henkilöt, mikä kuvastaa yhtä unionin perustana olevaa arvoa; on tyytyväinen siihen, että unioni on saanut oikeushenkilön aseman, mikä on mahdollistanut sen liittymisen kansainvälisiin sopimuksiin, ja siihen, että on parannettu oikeussuojaa ulottamalla unionin tuomioistuimen oikeudenkäyttövalta aloille, joilla on ilmeistä merkitystä perusoikeuksien suojelulle (kuten poliisiyhteistyö ja rikosasioissa tehtävä oikeudellinen yhteistyö); on tyytyväinen myös Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien vahvistettuun rooliin unionin päätöksentekoprosessissa, etenkin arvioitaessa EU:n politiikkojen soveltamista vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella, sekä Euroopan kansalaisten kasvaneeseen rooliin nyt, kun heillä on valta tehdä aloitteita EU:n lainsäädännöksi eurooppalaisen kansalaisaloitteen avulla, sekä velvollisuuteen käydä avointa ja säännöllistä vuoropuhelua etujärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan kanssa (SEU-sopimuksen 11 artiklan 2 kohta);

13.

vaatii toteuttamaan Tukholman ohjelman täysipainoisesti ja yhdenmukaisesti kansainvälistä ja Euroopan ihmisoikeuslainsäädäntöä noudattaen; toteaa, että ohjelmalla saatetaan Lissabonin sopimuksesta aiheutuvat velvoitteet ja periaatteet käytäntöön asettamalla strategiset suuntaviivat vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueelle;

14.

katsoo, että unionin toimielimet ovat usein toimineet perusoikeuksien suojelussa rinnakkain, ja pyytää tämän vuoksi arvioimaan toimia ja lisäämään yhteistyötä toimielinten välillä niin, että kukin toimielin voi käyttää pohjana toisten toimielinten kertomuksia; toteaa, että yhtenä esimerkkinä toimielinten yhteistyöstä on vakiintunut yhteistyö EU:n ihmisoikeustilanteen vuosittaisessa seurannassa;

15.

panee merkille uuden oikeus-, perusoikeus- ja kansalaisasioita koskevan kokonaisuuden perustamisen komissioon merkkinä komission sitoumuksesta lisätä toimiaan perusoikeuksien ja -vapauksien alalla ja myönteisenä vastauksena parlamentin toistamiin pyyntöihin; katsoo, että oikeus- ja turvallisuusasioiden erottaminen tällä tavalla ei saisi vahvistaa sitä väärin tulkittua kahtiajakoa, jossa tarve suojella kaikkien ihmisten ihmisoikeuksia ja tarve taata heidän turvallisuutensa asetetaan vastakkain; katsoo, että uuden komission jäsenen olisi kiinnitettävä erityistä huomiota EU:n toimintalinjoihin, joilla pyritään torjumaan laitonta maahanmuuttoa ja terrorismia, ja katsoo, että komission jäsenten kollegion täysi tuki on ratkaisevan tärkeä, jotta uusi komission jäsen saisi äänensä kuuluville;

16.

kehottaa komissiota nimeämään vuoden 2013 Euroopan kansalaisten teemavuodeksi, jotta herätettäisiin keskustelua Euroopan kansalaisuudesta ja tiedotettaisiin kansalaisille heidän oikeuksistaan ja erityisesti uusista, Lissabonin sopimuksen voimaantulosta johtuvista oikeuksista;

17.

odottaa asiasta vastaavalta uudelta komission jäseneltä konkreettisia toimia, jotka ovat samansuuntaisia jo julkistettujen aikomusten kanssa: pitää erityisen myönteisenä ennen kaikkea, että otetaan käyttöön kaikkien uusien lainsäädäntöehdotusten osalta perusoikeuksia koskevien vaikutusten arviointi, että valvotaan lainsäädäntöprosessia sen varmistamiseksi, että syntyvät lopulliset tekstit ovat perusoikeuskirjan mukaisia, että sovelletaan nollatoleranssia perusoikeuskirjan rikkomiseen toteuttamalla perinpohjaisia tutkimuksia ja panemalla alulle rikkomismenettely, kun jäsenvaltiot rikkovat ihmisoikeuksia koskevia velvollisuuksiaan EU:n lainsäädännön täytäntöönpanossa, ja että varmistetaan, että EU:n kansalaiset saavat asianmukaisesti tietoa uudesta perusoikeuksia koskevasta rakenteesta; kehottaa jatkamaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 7 artiklasta vuonna 2003 annetussa tiedonannossa (KOM(2003)0606) aloitettua työtä ja määrittämään avoimen ja johdonmukaisen tavan käsitellä mahdollisia ihmisoikeusrikkomuksia sekä käyttämään Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 7 artiklaa asianmukaisesti uuden perusoikeuksia koskevan rakenteen pohjalta;

18.

muistuttaa komissiota siitä, että sen on valvottava, että kaikki uudet lainsäädäntöehdotukset ovat perusoikeuskirjan mukaisia, ja tarkistettava olemassa olevia välineitä tältä osin; ehdottaa, että komission ehdotuksiin liittyvissä vaikutustenarvioinneissa olisi selvästi ilmoitettava, ovatko ehdotukset perusoikeuskirjan mukaisia, niin että tästä näkökohdasta tulee erottamaton osa lainsäädäntöehdotusten esittämistä; muistuttaa komissiota siitä, että sen tehtävänä on nimenomaan ottaa mukaan kaikki asianomaiset osapuolet järjestämällä laajoja kuulemisia, jotta voidaan varmistaa unionin toimien johdonmukaisuus ja avoimuus (SEU-sopimuksen 11 artiklan 3 kohta); korostaa tässä yhteydessä perusoikeusviraston muodostaman foorumin merkitystä, sillä tämä on tärkeä voimavara kyseisen tehtävän täyttämisessä;

19.

muistuttaa komissiota puolueettomien tutkimusten tekemisestä ja rikkomismenettelyn aloittamisesta, jos jäsenvaltio EU-lainsäädäntöä täytäntöönpannessaan rikkoo perusoikeuskirjassa määrättyjä oikeuksia; muistuttaa komissiota myös siitä, että sen pitää pyytää jäsenvaltioita toimittamaan luotettavaa tietoa ja faktoja ja kerätä tietoja myös valtiosta riippumattomista lähteistä sekä pyytää perusoikeusvirastoa ja muita ihmisoikeuksia käsitteleviä elimiä antamaan tähän panoksensa;

20.

kiinnittää huomiota nationalismin, muukalaisvihan ja syrjinnän uuteen nousuun viime aikoina joissakin jäsenvaltioissa ja korostaa, että Euroopan komission olisi toimittava keskeisessä asemassa, jotta voidaan ennaltaehkäistä ja torjua näitä mahdollisia perusoikeuksien loukkauksia;

21.

korostaa, kuinka tärkeää on komission vuotuinen valvonta, joka koskee perusoikeuskirjan noudattamista, ja toteaa, että sen valvontakertomuksiin olisi sisällytettävä taattujen oikeuksien täytäntöönpanon arviointi, kiistanalaisimpien asioiden sekä unionissa heikoimmassa asemassa olevien ryhmien tilanteen arviointi sekä jäsenvaltioiden ja EU:n tasolla suojelussa nykyisin olevien puutteiden, tärkeimpien kehityssuuntien ja rakenteellisten ongelmien arviointi, jotta voidaan ehdottaa konkreettisia aloitteita ja toimia, ja suosittelee hyvien käytäntöjen jakamista jäsenvaltioille;

22.

panee tyytyväisenä merkille komission tiedonannon Euroopan unionin strategiasta perusoikeuskirjan panemiseksi tehokkaasti täytäntöön ja viittaa muun muassa tehokasta täytäntöönpanoa koskevaan komission ennaltaehkäisevään lähestymistapaan, perusoikeuksista järjestettävän sisäisen koulutuksen merkitykseen, siihen, että vaikutustenarviointilautakunta tarkastaa järjestelmällisesti kaikki perusoikeuksiin liittyvät näkökohdat sille toimitetuista vaikutustenarviointiluonnoksista, samoin kuin siihen, että suunnitteilla on eri tilanteisiin räätälöityjä viestintätoimia, joita tässä asiassa tarvitaan; suhtautuu lisäksi myönteisesti siihen, että edellä mainitussa komission tiedonannossa painotetaan Eurooppa-neuvoston Kööpenhaminassa vuonna 1993 vahvistamia poliittisia jäsenyysehtoja, joissa edellytetään, että ehdokasmaalla on vakaat demokratian takaavat instituutiot ja että se toimii oikeusvaltioperiaatteella sekä kunnioittaa ihmisoikeuksia ja suojelee vähemmistöjä; katsoo, että näiden kriteerien säilyttäminen tukee perusoikeuksien suojelua tulevissa jäsenvaltioissa;

23.

kehottaa komissiota saattamaan voimaan Lissabonin sopimuksessa ja perusoikeuskirjassa määrätyt arvot ja periaatteet ja Tukholman ohjelmassa esitetyn strategian konkreettisilla lainsäädäntöehdotuksilla ja ottamaan samalla huomioon Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön näitä toimia toteuttaessaan; vaatii lisäksi oikeudellisen ja poliisiyhteistyön alan nykyisen säännöstön ”lissabonisaatiota” sekä demokraattisen vastuuvelvollisuuden vahvistamista vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella;

24.

ehdottaa, että luodaan yhteistyösuhde oikeus-, perusoikeus- ja kansalaisasioista sekä sisäasioista vastaavien komission jäsenten ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan välille siten, että komission jäsenet kutsutaan säännöllisesti valiokunnan kokouksiin keskustelemaan perusoikeuksiin liittyvistä ajankohtaisista aiheista ja kehityskuluista;

25.

korostaa, että myös Euroopan parlamentin olisi vahvistettava perusoikeuksia koskevaa omaa vaikutustenarviointiaan käsiteltävänä olevien säädösehdotusten ja tarkistusten yhteydessä, jotta vaikutustenarviointi olisi järjestelmällisempi, erityisesti siten, että laajennetaan parlamentin työjärjestyksen 36 artiklassa nykyään vahvistettuja mahdollisuuksia, jotka koskevat perusoikeuskirjan noudattamista, ja pyydettävä oikeudelliselta yksiköltä lausuntoja oikeudellisista kysymyksistä, jotka liittyvät EU:n perusoikeuskysymyksiin;

26.

kehottaa neuvostoa mukautumaan Lissabonin sopimuksessa edellytettyihin muutoksiin ja noudattamaan perusoikeuskirjaa säädöksiä laatiessaan; pitää näin ollen tervetulleena perusoikeuksia, kansalaisoikeuksia ja ihmisten vapaata liikkuvuutta käsittelevän pysyvän neuvoston työryhmän perustamista ja korostaa, että tällä uudella elimellä on tärkeää olla laajat valtuudet käsitellä perusoikeuksia koskevia aiheita, joilla on merkitystä EU:n ja jäsenvaltioiden kannalta, ja että sen on tärkeää tarjota foorumi neuvostossa käytäville keskusteluille sisäisistä ihmisoikeuskysymyksistä; toteaa lisäksi, että uuden elimen työn on oltava avointa ja tehokasta myös suhteessa Euroopan parlamenttiin;

27.

vahvistaa vaikutustenarviointia koskevan toimielinten yhteisen lähestymistavan (4), johon viitataan komission tiedonannossa Euroopan unionin strategiasta perusoikeuskirjan panemiseksi tehokkaasti täytäntöön, jossa vahvistetaan, että parlamentti ja neuvosto ovat velvollisia arvioimaan omien muutostensa vaikutukset;

28.

kehottaa neuvostoa varmistamaan, että perusoikeuksia, kansalaisoikeuksia ja ihmisten vapaata liikkuvuutta käsittelevällä työryhmällä neuvostossa on laajat valtuudet, että se voisi esimerkiksi keskustella perusoikeusviraston raporteista (YK:n sopimuselinten suositusten, erityismenettelyjen ja -mekanismien lisäksi) ja vastata niihin virallisesti, arvioida EU:n välineiden ja toimintalinjojen ulkoista vaikutusta ihmisoikeuksiin yhdessä neuvoston ihmisoikeustyöryhmän (COHOM) kanssa, varmistaa koordinoinnin sellaisten virastojen kanssa, joilla ei ole valtuuksia toimia ihmisoikeuksien alalla mutta jotka vaikuttavat ihmisoikeuksiin (esim. EIP tai Frontex), tutkia sitä, mitä kansainvälisiä ihmisoikeussäädöksiä EU ja jäsenvaltiot allekirjoittavat, ratifioivat ja noudattavat, sekä tarjota foorumin neuvostossa käytäville keskusteluille sisäisistä ihmisoikeuskysymyksistä;

29.

vaatii kunnioittamaan perussopimuksiin perustuvaa oikeuttaan demokraattiseen valvontaan; korostaa avoimuuden ja EU:n toimielinten asiakirjojen keskinäisen saatavuuden tehostamistarvetta toimielinten välisen yhteistyön tehokkuuden lisäämiseksi muun muassa, kun on kysymys vastuuvelvollisuudesta perusoikeuksiin liittyvissä asioissa; korostaa rooliaan ihmisoikeuskysymyksistä EU:ssa antamiensa päätöslauselmien seurannassa sekä rooliaan muiden EU:n toimielinten toimien tai toimimatta jättämisen arvioinnissa tarkastellessaan alan kehitystä (esimerkiksi vuosikertomusten avulla); toteaa, että tässä työssä se pyrkii yhdistämään poliittiset viestit tosiasiapohjaiseen lähestymistapaan; korostaa SEUT-sopimuksen 218 artiklan 10 kohdassa vahvistettua velvoitetta, että Euroopan parlamentille tiedotetaan välittömästi ja täysimääräisesti menettelyn kaikissa vaiheissa, kun on kyse unionin ja kolmansien maiden tai kansainvälisten järjestöjen välisistä sopimuksista;

30.

katsoo, että unionin tuomioistuimella on korostunut rooli sen varmistamisessa, että kaikki EU:n lainsäädäntöä soveltavat EU:n toimielimet, virastot ja jäsenvaltiot noudattavat perusoikeuskirjaa, ja huomauttaa, että tämän ansiosta tuomioistuin voi vahvistaa ja kehittää edelleen perusoikeuksia koskevaa omaa oikeuskäytäntöään; korostaa tarvetta kansallisten tuomioistuinten, unionin tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeusistuimen vakiintuneeseen yhteistyöhön alan yhtenäisen oikeuskäytännön kehittämiseksi edelleen;

31.

korostaa, että perusoikeusvirasto on analyysien laatijana ja avun ja asiantuntemuksen tarjoajana tärkeässä asemassa unionin perusoikeustilanteen ja Lissabonin sopimuksesta tälle alalle aiheutuvien vaikutusten jatkuvassa seurannassa, ja toteaa, että tehtävä edellyttää siltä tasokkuutta, puolueettomuutta, todellista riippumattomuutta ja avoimuutta; pyytää komissiota tarkistamaan ja vahvistamaan perusoikeusviraston valtuuksia siten, että ne ovat Lissabonin sopimukseen ja perusoikeuskirjaan perustuvien uusien vaatimusten mukaiset; huomauttaa, että tarkistetuissa valtuuksissa sen valvontatehtävä olisi ulotettava unioniin liittyviin maihin; katsoo, että perusoikeusviraston on tämän vuoksi saatava riittävät resurssit perusoikeuskirjan voimaantulon jälkeen lisääntyneiden tehtäviensä hoitoa varten; toistaa pyyntönsä päästä täysipainoisesti mukaan perusoikeusviraston monivuotisen ohjelman tarkistamiseen; pitää myönteisenä, että perusoikeusviraston vuosikertomukseen on sisällytetty liite, jossa ilmoitetaan, mitä kansainvälisiä ihmisoikeusvälineitä jäsenvaltiot ovat ratifioineet;

32.

korostaa, että perusoikeusviraston päätehtävä on tarjota päätöksiä tekeville toimielimille faktoja ja tietoja perusoikeuksiin liittyvistä asioista ja että tätä varten se kerää ja analysoi tietoa ja lisää yleisön tietoisuutta toteuttamalla perinpohjaisiin menetelmiin perustuvia tieteellisiä tutkimuksia ja kyselyjä, julkaisemalla aihekohtaisia raportteja ja vuosikertomuksia sekä verkostoitumalla ja edistämällä vuoropuhelua kansalaisyhteiskunnan kanssa; pitää myönteisenä viraston vuoden 2009 vuosikertomusta ja siinä esitettyä vertailevaa katsausta sekä esiin tuotuja hyviä käytäntöjä 27 jäsenvaltiossa;

33.

kehottaa EU:n päättäviä toimielimiä käyttämään perusoikeusviraston keräämiä tietoja lainsäädännön valmisteluvaiheessa ja päätöksenteko- ja/tai valvontaprosesseissa sekä tekemään jatkuvasti tiivistä yhteistyötä perusoikeusviraston kanssa ja ottamaan sen kansalaisjärjestöjen foorumin mukaan toimintaan;

34.

kehottaa kaikkia EU:n virastoja noudattamaan sitoumuksiaan suojella perusoikeuksia ja sisällyttää perusoikeusnäkökulma kaikkeen toimintaansa; pyytää lisäksi EU:ta varmistamaan, että sen virastot ottavat tältä osin täyden oikeudellisen vastuun;

35.

katsoo, että Frontexin olisi toteutettava rakenteellista yhteistyötä perusoikeus-, siirtolaisuus- tai turvapaikka-asioita käsittelevien virastojen ja UNHCR:n kanssa, jotta voidaan helpottaa operaatioita, joilla on vaikutuksia ihmisoikeuksien suojaamiseen; pitää myönteisenä, että Frontex ja perusoikeusvirasto allekirjoittivat yhteistyösopimuksen vuonna 2010;

36.

painottaa, että EU:lla ja jäsenvaltioilla on yhteisiä velvoitteita ihmis- ja perusoikeuksien toteuttamisen ja/tai voimaan saattamisen alalla omien vastuualueidensa mukaan ja toissijaisuusperiaatteen mukaisesti ja että tämä jaettu vastuu ja toimivalta on sekä mahdollisuus että velvollisuus jäsenvaltioille ja EU:n toimielimille; korostaa Lissabonin sopimuksessa määrättyä kansallisten parlamenttien kasvanutta roolia ja tukee virallisen, jatkuvan vuoropuhelun luomista Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien välille;

37.

muistuttaa jäsenvaltioita siitä, että ne ovat velvollisia toimittamaan perussopimusten valvojana toimivalle komissiolle luotettavaa tietoa ja faktoja tämän pyytäessä;

38.

tähdentää jäsenvaltioiden oikeudellisten elinten merkitystä ja katsoo, että niillä on ensisijainen asema ihmisoikeuksien noudattamisen takaamisessa ja niiden toteutumisen valvonnassa, ja kehottaa tämän vuoksi helpottamaan kohtuullisessa ajassa hoidettavan tuomioistuinkäsittelyn mahdollisuutta keinona vahvistaa ihmis- ja perusoikeuksien suojelua; vaatii jäsenvaltioita panemaan voimavaroja meneillään olevaan kansallisten tuomareiden kouluttamiseen perusoikeuksista ja -vapauksista, mukaan luettuina Lissabonin sopimuksesta aiheutuvat alan uudet näkökohdat;

39.

katsoo, että EU:n toimilla olisi sekä puututtava jo tapahtuneisiin ihmisoikeusloukkauksiin että pyrittävä estämään uudet ihmisoikeusloukkaukset; kehottaa siksi harkitsemaan mekanismia, jolla EU:ssa ja sen jäsenvaltioissa tapahtuvat mahdolliset perusoikeuksien loukkaukset voidaan havaita varhaisessa vaiheessa, keskeyttämään väliaikaisesti tällaisiin loukkauksiin johtavat toimet ja nopeuttamaan oikeudellisia menettelyjä sen määrittämiseksi, ovatko jotkin toimet EU:n perusoikeuksien vastaisia, ja määräämään seuraamuksia siltä varalta, että kyseisiä toimia kuitenkin toteutetaan vastoin EU:n lainsäädäntöä;

40.

kehottaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita lisäämään edelleen pyrkimyksiään, joiden tavoitteena on asianmukainen tiedottaminen ja tietoisuuden lisääminen, sillä perusoikeuksia voidaan suojella tehokkaammin, jos kansalaiset itse ovat tietoisia oikeuksistaan ja käytettävissä olevista kansalaisten suojelumekanismeista; vaatii käyttämään aktiivisesti kansalaisyhteiskunnan elinten ja asianomaisten kansalaisjärjestöjen kokemusta ja säilyttämään nykyiset työyhteydet kaikkien näiden elinten kanssa toteutettaessa perusoikeuksien uutta rakennetta ja tarkasteltaessa erityistapauksia;

41.

toteaa, että sillä on oikeus antaa vuosittain EU:n perusoikeustilanteesta mietintö, jossa käsitellään perusoikeusasioita EU:n toimielimissä, virastoissa tai jäsenvaltioissa;

42.

ehdottaa, että etsitään keinot EU:n toimielinten ja virastojen paremman yhteistyön saavuttamiseksi perusoikeuksien ja -vapauksien suojeluun sitoutuneiden kansainvälisten järjestöjen kanssa ja alalla hankitun kokemuksen tulosten hyödyntämiseksi paremmin ja kanavoimiseksi tehokkaammin;

43.

kehottaa EU:n toimielimiä käyttämään täysipainoisesti hyödyksi Euroopan neuvoston ja EU:n välistä yhteisymmärryspöytäkirjaa suurempien yhteisvaikutusten ja suuremman johdonmukaisuuden saavuttamiseksi Euroopan tasolla ja ehdottaa, että hyödynnettäisiin paremmin Euroopan neuvoston kehittämien ihmisoikeuksien valvontaa koskevien mekanismien, standardien ja tulosten tuomaa asiantuntemusta ja vältettäisiin näin päällekkäinen työ; toteaa jälleen, että unionin on oltava enemmän mukana Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun työssä ja että EU:n on otettava tämä työskentely paremmin huomioon toteuttaessaan toimintalinjojaan vapauden, oikeuden ja turvallisuuden aloilla;

44.

kehottaa EU:n jäsenvaltioita allekirjoittamaan ja ratifioimaan Euroopan neuvoston ja Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuksia koskevat yleissopimukset ja niiden valinnaiset pöytäkirjat; toteaa, että niitä ovat muun muassa (tarkistettu) Euroopan sosiaalinen peruskirja, yleissopimus ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta, kansallisten vähemmistöjen suojelua koskeva puiteyleissopimus, ja alueellisia kieliä ja vähemmistökieliä koskeva eurooppalainen peruskirja, jotka ovat Euroopan neuvoston asiakirjoja, sekä kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastainen YK:n yleissopimus, pakolaisten oikeusasemaa koskeva YK:n yleissopimus, YK:n yleissopimus siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksista, järjestäytynyttä rikollisuutta koskeva YK:n yleissopimus ja siinä olevat kaksi ihmiskaupan ja salakuljetuksen vastaista pöytäkirjaa, kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva YK:n yleissopimus, YK:n yleissopimus lasten oikeuksista ja YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista; ehdottaa lisäksi, että unionin lainsäädäntäprosessissa otettaisiin enemmän huomioon kansainväliset asiakirjat ja viitattaisiin niihin useammin;

45.

painottaa, että YK:n eri valvontamenetelmät ja sen ihmisoikeuselinten työn tulokset olisi otettava asianmukaisesti huomioon, ja ehdottaa, että seurataan tarkoin näiden elinten antamia suosituksia, joilla on merkitystä jäsenvaltioille; korostaa, miten tärkeää on Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusneuvoston yleinen määräaikaisarviointi; suosittaa yhteistyötä YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston ja YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun viraston kanssa; pitää tervetulleena, että Brysselissä avataan Euroopan ensimmäinen YK:n ihmisoikeusvaltuutetun alueellinen toimisto;

46.

painottaa demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston (ODIHR), ETYJ:n lehdistönvapautta edistävän erityisedustajan ja ihmiskaupan vastaisen erityisedustajan sekä vähemmistövaltuutetun merkittäviä rooleja ja aktiivista toimintaa;

47.

kehottaa YK:n turvallisuusneuvostossa olevia jäsenvaltioita varmistamaan, että terrorismista epäiltyjen henkilöiden tai ryhmien luetteloon sisällyttämisessä tai siitä poistamisessa noudatetaan prosessuaalisia oikeuksia, kuten tuomioistuimen asiaa koskevassa oikeuskäytännössä edellytetään;

48.

korostaa, että edellä mainittua uutta rakennetta mitataan sitä taustaa vasten, kuinka tehokkaasti vastuussa olevat toimielimet käsittelevät nykyisiä, kaikkein kiireellisimpiä perusoikeuksia koskevia asioita ja räikeimpiä rikkomuksia sekä jäsenvaltioissa että EU:ssa, myös EU:n ulkosuhteiden yhteydessä;

49.

muistuttaa tämän vuoksi kaikista perusoikeusasioita koskevista päätöslauselmistaan ja keskusteluistaan sekä valtuuskuntamatkoilla vuonna 2009 tehdyistä havainnoista ja katsoo, että niistä on käynyt ilmi, että on paljon ihmisoikeusrikkomuksiin liittyviä ratkaisemattomia asioita ja erityistapauksia, jotka edellyttävät nopeita toimia, keskipitkän aikavälin strategioita ja pitkän aikavälin ratkaisuja sekä EU:n toimielinten toteuttamaa seurantaa, kuten

50.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Yhdistyneille kansakunnille, Euroopan neuvostolle sekä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestölle.

15.6.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 169/58

—

ottaa huomioon sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla 11. toukokuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29/EY (1),

—

ottaa huomioon harhaanjohtavasta ja vertailevasta mainonnasta 12. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/114/EY (2),

—

ottaa huomioon audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoamista koskevien jäsenvaltioiden tiettyjen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 10. maaliskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/13/EU (audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi) (3),

—

ottaa huomioon kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä 27. lokakuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 (asetus kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä) (4),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 7 artiklan (yksityis- ja perhe-elämän kunnioittaminen) ja 8 artiklan (henkilötietojen suoja),

—

ottaa huomioon yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24. lokakuuta 1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY (5),

—

ottaa huomioon henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla 12. heinäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/58/EY (6),

—

ottaa huomioon tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8. kesäkuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY (7),

—

ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2010 antamansa päätöslauselman kuluttajien suojelusta (8),

—

ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2010 antamansa päätöslauselman sisämarkkinoiden tulostaulusta (9),

—

ottaa huomioon 13. tammikuuta 2009 antamansa päätöslauselman sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla annetun direktiivin 2005/29/EY sekä harhaanjohtavasta ja vertailevasta mainonnasta annetun direktiivin 2006/114/EY saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä, täytäntöönpanosta ja voimaansaattamisesta (10),

—

ottaa huomioon 18. marraskuuta 2008 antamansa päätöslauselman kuluttajamarkkinoiden tulostaulusta (11),

—

ottaa huomioon 3. syyskuuta 2008 antamansa päätöslauselman naisten ja miesten tasa-arvoon vaikuttavasta markkinoinnista ja mainonnasta (12),

—

ottaa huomioon 28. tammikuuta 2009 annetun komission tiedonannon ”Yhtenäismarkkinoiden seuranta kuluttajan kannalta: toinen kuluttajamarkkinoiden tulostaulu” (KOM(2009)0025) ja siihen liittyvän komission valmisteluasiakirjan ”Toinen kuluttajamarkkinoiden tulostaulu” (SEC(2009)0076),

—

ottaa huomioon 29. maaliskuuta 2010 päivätyn komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Kuluttajamarkkinoiden tulostaulu – kuluttajat kotonaan sisämarkkinoilla: Vähittäiskaupan sisämarkkinoiden yhdentymisen seuranta ja jäsenvaltioiden kuluttajaympäristön vertailu” (SEC(2010)0385),

—

ottaa huomioon komission lokakuussa 2008 Eurobarometrin erikoisnumerossa (Special Eurobarometer 298) julkaiseman kertomuksen kuluttajien suojelusta sisämarkkinoilla,

—

ottaa huomioon komission maaliskuussa 2010 Eurobarometrissä (Flash Eurobarometer 282) julkaiseman analyyttisen selonteon rajatylittävää kaupankäyntiä ja kuluttajien suojelua koskevista asenteista,

—

ottaa huomioon medialukutaitoa digitaalisessa ympäristössä koskevan eurooppalaisen toimintamallin (KOM(2007)0833),

—

ottaa huomioon komission suuntaviivat sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla annetun direktiivin soveltamisesta (SEC(2009)1666),

—

ottaa huomioon 29 artiklan mukaisen tietosuojatyöryhmän 22. kesäkuuta 2010 antaman lausunnon 2/2010 käyttötottumuksia seuraavasta Internet-mainonnasta,

—

ottaa huomioon 29 artiklan mukaisen tietosuojatyöryhmän 12. kesäkuuta 2009 antaman lausunnon 5/2009 sähköisistä sosiaalisista verkostoista,

—

ottaa huomioon Ranskan tietosuojaviranomaisen (Commission nationale de l'informatique et des libertés, CNIL) 5. helmikuuta 2009 antaman tiedonannon ”La publicité ciblée en ligne” (”Kohdennettu Internet-mainonta”),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon (A7-0338/2010),

A.

katsoo, että mainonnalla edistetään kilpailua ja parannetaan kilpailukykyä, todennäköisesti vähennetään määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä ja kannustetaan innovaatioihin sisämarkkinoilla, joten kuluttajat hyötyvät siitä etenkin siten, että valinnanmahdollisuudet lisääntyvät, hinnat laskevat ja he saavat tietoa uusista tuotteista,

B.

ottaa huomioon, että mainonta on tärkeä ja usein ratkaiseva rahoituksen lähde dynaamiselle ja kilpailukykyiselle viestintäympäristölle ja edistää aktiivisesti monimuotoisen ja riippumattoman lehdistön säilymistä Euroopassa,

C.

katsoo, että joillakin mainonnan käytänteillä voi kuitenkin olla kielteinen vaikutus sisämarkkinoihin ja kuluttajiin ja että syynä tähän ovat sopimattomat menettelyt, julkiseen tai yksityiseen tilaan tunkeutuminen, henkilöihin kohdennettu mainonta, sisämarkkinoille pääsyn estäminen ja sisämarkkinoiden vääristyminen,

D.

katsoo, että mainonnassa on edelleen torjuttava sopimattomia kaupallisia menettelyjä, jotka ovat Eurobarometrin erikoisnumeron 29 mukaan yhä yleisiä,

E.

ottaa huomioon viestimien kehittymisen huomattavan vaikutuksen mainontaan etenkin Internetin, sosiaalisten verkostojen, foorumien ja blogien kehityksen, käyttäjien lisääntyvän liikkuvuuden ja digitaalisten tuotteiden runsastumisen myötä,

F.

ottaa huomioon, että kuluttajat ovat melko väsyneitä mainosten runsauteen ja että nykyisin onkin houkutuksena levittää uusien viestintävälineiden kautta kaupallisia viestejä, joita ei ole selvästi merkitty kaupallisiksi ja jotka siksi saattavat johtaa kuluttajaa harhaan,

G.

katsoo, että uusien Internetissä ja matkaviestimissä käytettävien mainontakäytäntöjen kehitys luo erilaisia ongelmia, joihin on puututtava, jotta taataan käyttäjien korkeatasoinen suoja,

H.

ottaa huomioon, että verkkomainonnalla on suuri taloudellinen merkitys etenkin siksi, että sillä rahoitetaan ilmaispalveluja, ja että se on kasvanut eksponentiaalisesti,