16.5.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 140/4

Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 510/2006 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu rekisteröintihakemuksen julkaiseminen

2012/C 140/04

Tämä julkaiseminen antaa oikeuden vastustaa hakemusta neuvoston asetuksen (EY) N:o 510/2006 (1) 7 artiklassa tarkoitetulla tavalla. Vastaväitteet on toimitettava Euroopan komissiolle kuuden kuukauden kuluessa tästä julkaisemisesta.

YHTENÄINEN ASIAKIRJA

NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 510/2006

”MELA ROSSA CUNEO”

EY-N:o: IT-PGI-0005-0915-16.12.2011

SMM ( X ) SAN ( )

1. Nimi:

”Mela Rossa Cuneo”

2. Jäsenvaltio tai kolmas maa:

Italia

3. Maataloustuotteen tai elintarvikkeen kuvaus:

3.1 Tuotelaji:

Luokka 1.6 –

Hedelmät, vihannekset ja viljat sellaisenaan tai jalostettuina

3.2 Kuvaus 1 kohdassa nimetystä tuotteesta:

SMM-suojatut omenat, joista käytetään nimeä ”Mela Rossa Cuneo”, tuotetaan yksinomaan seuraavista lajikkeista ja niiden klooneista:

a)	Red Delicious

Gala

Fuji

Braeburn

Omenoilla on oltava seuraavat ominaisuudet:

Red Delicious

Epikarppi: voimakkaan viininpunainen ≥ 90 %:ssa kuoren pinnasta, vailla vahamaisuutta ja karheapintaisuutta; viimeksi mainittua esiintyy ainoastaan kantakuopassa

Koko: läpimitta ≥ 75 mm tai paino ≥ 180 g

Sokeripitoisuus: ≥ 11 °Brix

Mallon kovuus: ≥ 5 kg

Gala

Epikarppi: voimakkaan kirkkaanpunainen ≥ 80 %:ssa kuoren pinnasta; väri esiintyy pääasiassa juovamaisena, toisinaan häivähdyksenomaisena

Koko: läpimitta ≥ 70 mm tai paino ≥ 160 g

Sokeripitoisuus: ≥ 12 °Brix

Mallon kovuus: ≥ 5 kg

Fuji

Epikarppi: vaaleanpunaisesta kirkkaanpunaiseen ≥ 60 %:ssa kuoren pinnasta

Koko: läpimitta ≥ 75 mm tai paino ≥ 180 g

Sokeripitoisuus: ≥ 12 °Brix

Mallon kovuus: ≥ 6 kg

Braeburn

Epikarppi: oranssinpunaisesta kirkkaanpunaiseen ≥ 80 %:ssa kuoren pinnasta; väri esiintyy pääasiassa juovamaisena

Koko: läpimitta ≥ 70 mm tai paino ≥ 160 g

Sokeripitoisuus: ≥ 11,5 °Brix

Mallon kovuus: ≥ 6 kg

Kulutukseen saatettaessa hedelmien on oltava ehyitä, tuoreen ja terveen näköisiä, puhtaita, vailla vieraita aineita tai hajuja ja vastattava kauppalaatuja ekstra ja I koskevia vaatimuksia.

Eri lajikkeita ja laatuluokkia koskevat vähimmäislaatuvaatimukset on vahvistettu yhteisön lainsäädännössä asetuksen (EU) N:o 543/2011 mukaisesti.

3.3 Raaka-aineet (ainoastaan jalostetut tuotteet):

—

3.4 Rehu (ainoastaan eläinperäiset tuotteet):

—

3.5 Erityiset tuotantovaiheet, joiden on tapahduttava yksilöidyllä maantieteellisellä alueella:

Kaikkien SMM-tuotteen ”Mela Rossa Cuneo” viljely- ja sadonkorjuuvaiheiden on tapahduttava yksilöidyllä maantieteellisellä alueella.

3.6 Viipalointia, raastamista, pakkaamista jne. koskevat erityiset säännöt:

SMM-tuotteen ”Mela Rossa Cuneo” säilytys tapahtuu perinteisten menetelmien mukaan jäähdyttämällä siten, että varmistetaan tuotteen erityisten laatuominaisuuksien kannalta asianmukaiset lämpötilaan, kosteuteen ja ilmakehän koostumukseen liittyvät olosuhteet.

Mela Rossa Cuneo on pidettävä kaupan yksinomaan seuraavina ajankohtina:

Gala	elokuun alusta toukokuun loppuun
Red Delicious	syyskuun alusta kesäkuun loppuun
Braeburn	syyskuun lopusta heinäkuun loppuun
Fuji	lokakuun alusta heinäkuun loppuun

3.7 Merkintöjä koskevat erityiset säännöt:

Nimellä ”Mela Rossa Cuneo” varustetut omenat on pakattava kääreisiin tai pakkauksiin, jotka mahdollistavat tuotteen selkeän tunnistamisen. Kaikissa pakkauksissa tai yksittäisissä hedelmissä on oltava tunnistemerkintä, jossa on selkeästi luettavissa oleva teksti ”Mela Rossa Cuneo IGP” kaikkia muita mainintoja suuremmassa koossa.

Tarraetikettejä käytettäessä vähintään 70 % hedelmistä on merkittävä.

Suojattuun maantieteelliseen merkintään saa lisätä tietoja ja/tai graafisia symboleja, jotka viittaavat yksittäisten yritysten nimeen, toiminimeen tai tuotemerkkiin, edellyttäen että ne eivät ole luonteeltaan mainostavia tai johda kuluttajaa harhaan.

4. Maantieteellisen alueen tarkka rajaus:

Mela Rossa Cuneon tuotantoalue käsittää kunnat, joista osa sijaitsee Cuneon maakunnassa ja osa Torinon maakunnassa 280–650 metrin korkeudessa merenpinnasta.

Cuneon maakunta: Bagnolo Piemonte, Barge, Borgo San Dalmazzo, Boves, Brondello, Busca, Caraglio, Castellar, Castelletto Stura, Centallo, Cervasca, Cervere, Costigliole Saluzzo, Cuneo, Dronero, Envie, Fossano, Lagnasco, Manta, Martiniana Po, Pagno, Piasco, Revello, Rossana, Sant’Albano Stura, Salmour, Saluzzo, Sanfront, Savigliano, Scarnafigi, Tarantasca, Valgrana, Venasca, Verzuolo, Villafalletto, Villar San Costanzo;

Torinon maakunta: Bibiana, Bricherasio, Campiglione Fenile, Cavour, Garzigliana, Luserna S.Giovanni, Lusernetta, Osasco, S.Secondo di Pinerolo, Pinerolo.

5. Yhteys maantieteelliseen alkuperään:

5.1 Maantieteellisen alueen erityisyys:

Kyseinen Piemonten alueen osa sijaitsee Merialppien ja Kottisten Alppien muodostamaa Länsi-Alppien vuoristoketjua reunustavalla ylätasangolla. Se on pinnanmuodostukseltaan yhtenäinen kokonaisuus, joka muodostuu Länsi-Alppien ja Po-joen tasangon välissä sijaitsevasta kapeasta ylätasankokaistaleesta.

Yksilöity alue on Piemonten merkittävin omenantuotantoalue, ja punakuorisen omenan viljely on alun perin kehittynyt ja sittemmin vakiintunut nimenomaan tällä alueella.

Mela Rossa Cuneo -omenan viljelyalat sijaitsevat Piemontessa Cuneon ja Torinon maakuntien alueella, ja historiallisesti ja maantieteellisesti tarkasteltuna niiden olosuhteet edistävätkin aivan erityisellä tavalla paikallisesti tuotettujen omenien antosyaanivärityksen kehittymistä. Alueen tyypillisiä ympäristötekijöitä ovat korkeus merenpinnasta, leveysaste, pinnanmuodostus, ilmasto ja erityisen voimakas auringonpaiste.

Alppien ja Po-joen tasangon läheisyys vaikuttaa siihen, että loppukesästä alkaen koko syksyn ajan Mela Rossa Cuneo -lajikkeiden kypsyessä sadonkorjuuvaiheeseen päivä- ja yölämpötilojen välinen vaihtelu on suuri, keskimäärin 13,8 °C. Näin suuri vaihtelu on erittäin harvinaista verrattuna useimpiin muihin omenanviljelyalueisiin Euroopassa riippumatta niiden sijaintikorkeudesta. Muualla suuret lämpötilanvaihtelut johtuvat yleensä äkillisistä sääilmiöistä.

5.2 Tuotteen erityisyys:

Mela Rossa Cuneon maine perustuu erityisesti kuoren tyypilliseen voimakkaan punaiseen pintaväriin, joka vaikuttaa tuotteen ulkonäköön (pintavärityksen suuri osuus epikarpissa, pinnan erityinen kiiltävyys). Näiden ominaisuuksien ansiosta Mela Rossa Cuneo tunnetaan sekä paikallisilla ja alueellisilla että kansallisilla ja kansainvälisillä markkinoilla.

5.3 Syy-seuraussuhde, joka yhdistää maantieteellisen alueen seuraaviin: tuotteen laatu tai ominaisuudet (kun kyseessä SAN) tai tuotteen erityislaatu, maine tai muut ominaisuudet (kun kyseessä SMM):

Mela Rossa Cuneon erityisen houkutteleva ulkonäkö johtuu maantieteellisen alueen ja tuotantoon perinteisesti käytettyjen omenalajikkeiden tai niiden kloonien suotuisasta vuorovaikutuksesta.

Punaisen värityksen laatuun vaikuttavat seuraavat maantieteellisen alueen erityispiirteistä johtuvat fysikaaliset ja ilmastolliset tekijät:

—	sadonkorjuuta edeltävät epätavallisen suuret vuorokausilämpötilan vaihtelut;

—	yön kylmimpinä tunteina syntyvän kasteen aiheuttama kuoren kostuminen, joka aiheuttaa epidermin tyypillisen kostumis- ja kuivumisrytmivaihtelun;

—	aamuisin ja iltaisin suuntaa vaihtavat vuorituulet, jotka lisäävät ja vauhdittavat lämpötilan ja kosteuden vuorokausivaihtelua.

Nämä fysikaaliset ilmiöt yhdessä valon kanssa vaikuttavat antosyaanien, omenan epikarpin värin aiheuttavien antioksidatiivisten väriaineiden syntymiseen ja kehittymiseen. Lämpötilanvaihtelut ovat tiiviissä yhteydessä väriaineiden muodostumiseen. Silmin havaittavan värityksen laajuus ei riipu antosyaanien liukenemisasteesta soluissa vaan väripigmenttiä sisältävien solujen prosentuaalisesta osuudesta. Kostumis- ja kuivumisrytmivaihtelu sekä valon määrä vaikuttavat yhdessä antosyaanien kehittymiseen.

Maantieteellisen alueen suuntautumista punakuoristen omenoiden tuotantoon kuvaillaan hyvin Università di Scienze gastronomiche di Pollenzon (Cuneo) laatimassa asiakirjassa. Valistuksen ajalla 1700-luvulla Piemontessa syntyi maatalousakatemioita ja -yhdistyksiä, jotka harjoittivat innokkaasti lajiketutkimusta, levittivät uusia lajikkeita ja kehittivät tieteeseen pohjautuvia viljelymenetelmiä. Näin luotiin edellytykset punakuoristen omenalajikkeiden yleistymiselle. Näitä lajikkeita arvostettiin suuresti, koska juuri Cuneon ympäristöoloissa ne kehittyivät erityisen kiiltäviksi ja voimakkaan värisiksi.

Nykyaikainen omenanviljely alkoi kehittyä Cuneossa 1950- ja 1960-luvuilla, ja punakuorisista lajikkeista tuli vähitellen nykyisin yleisimmin viljeltyjä lajikkeita. Nimi ”Mela Rossa Cuneo” vakiintui 1960- ja 1970-luvuilla, ja se alkoi esiintyä kirjanpidossa ja kotimaan markkinoille tarkoitettujen tuotteiden kuljetusasiakirjoissa. Samaan aikaan ajoittuu myös ensimmäinen menekinedistämiskampanja, jossa puhuttiin Mela Rossa Cuneosta, ja 1980-luvulla nimeä alettiin käyttää laskuissa, kun tuotetta vietiin ulkomaille. Tuolloin Mela Rossa Cuneo oli esillä myös ammattiviljelijöille sekä kuluttajille järjestetyissä näyttelyissä, ja sen kaupallinen asema vakiintui vähitellen 2000-luvun alussa Luoteis-Italian suurmyymälöiden myyntipisteissä järjestettyjen menekinedistämishankkeiden myötä.

Eritelmän julkaisutiedot:

Italian hallitus on aloittanut kansallisen vastaväitemenettelyn julkaisemalla 14 päivänä marraskuuta 2011Italian tasavallan virallisen lehden numerossa 265 ehdotuksen suojatun maatieteellisen merkinnän ”Mela Rossa Cuneo” hyväksymiseksi.

Eritelmän täydellinen teksti on saatavissa internet-osoitteessa:

http://www.politicheagricole.it/flex/cm/pages/ServeBLOB.php/L/IT/IDPagina/3335

tai

menemällä suoraan maatalous-, metsätalous- ja elintarvikeministeriön kotisivulle (http://www.politicheagricole.it) ja valitsemalla ensin ”Qualità e sicurezza (ylhäällä oikealla) ja sen jälkeen ”Disciplinari di Produzione all’esame dell’UE”.

(1) EUVL L 93, 31.3.2006, s. 12.

16.5.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 140/8

2012/C 140/05

Tämä julkaiseminen antaa oikeuden vastustaa muutoshakemusta neuvoston asetuksen (EY) N:o 510/2006 (1) 7 artiklassa tarkoitetulla tavalla. Vastaväitteet on toimitettava Euroopan komissiolle kuuden kuukauden kuluessa tästä julkaisemisesta.

MUUTOSHAKEMUS

NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 510/2006

9 ARTIKLASSA TARKOITETTU MUUTOSHAKEMUS

”MÜNCHENER BIER”

EY-N:o: DE-PGI-0217-0516-02.09.2010

SMM ( X ) SAN ( )

1. Eritelmän kohta/kohdat, jota/joita muutos koskee:

—		Tuotteen nimi
—	☒	Tuotteen kuvaus
—		Maantieteellinen alue
—		Alkuperätodisteet
—	☒	Valmistusmenetelmä
—	☒	Yhteys maantieteelliseen alkuperään
—	☒	Merkinnät
—		Kansalliset vaatimukset
—		Muuta (täsmennettävä)

2. Muutoksen/muutosten tyyppi:

—	☒	Yhtenäisen asiakirjan tai yhteenvedon muutos
—		Rekisteröidyn SAN:n tai SMM:n eritelmän muutos, kun yhtenäistä asiakirjaa tai yhteenvetoa ei ole julkaistu
—		Eritelmän muutos, joka ei edellytä julkaistun yhtenäisen asiakirjan muutosta (asetuksen (EY) N:o 510/2006 9 artiklan 3 kohta)
—		Eritelmän väliaikainen muutos, joka johtuu viranomaisten asettamista pakollisista terveys- tai kasvinsuojelutoimista (asetuksen (EY) N:o 510/2006 9 artiklan 4 kohta)

3. Muutos/muutokset:

Kuvaus:

Haetaan esitettyjen olutlajien täydentämistä seuraavasti:

Alkoholfreies Weißbier

Kantavierreväkevyys (%)	:	3,5-8,0
Alkoholipitoisuus (til-%)	:	< 0,5
Väri (EBC)	:	8,0–21,0 yksikköä
Katkeruus (EBU)	:	7,0–19,0 yksikköä

Tyypillinen vehnäolut, poreileva, makea, täyteläinen, vaalea, kullan- tai meripihkanvärinen, hienostuneen samea luonnollisen sameasta hiivaisen sameaan, kevyt humalan aromi tai lievästi katkera;

Alkoholfreies Bier

Kantavierreväkevyys (%)	:	1,0-8,0
Alkoholipitoisuus (til-%)	:	< 0,5
Väri (EBC)	:	4,0–13,0 yksikköä
Katkeruus (EBU)	:	13,0–29,0 yksikköä

Oluttyypin mukaan kuivasta makeaan, raikas, runsas, miedosta täyteläiseen, kirkas, vaaleasta kullankeltaiseen, kevyesti mausteisesta voimakkaan mausteiseen, humala-aromi vaihtelee kevyestä selvästi voimakkaampaan;

Perustelut:

Münchenin panimoiden valmistamiin alkoholittomiin oluisiin sovelletaan samoja peruslaatuvaatimuksia kuin muihin Münchener Bier -olutlaatuihin, joskin alkoholipitoisuudesta johtuen niille tehdään eräitä ylimääräisiä käsittelyvaiheita. Muilta osin raaka-aineet ovat kuitenkin samat. Alkoholittomien oluiden selvästi kevyempi maku johtuu yksinomaan vähäisestä alkoholipitoisuudesta. Niitä valmistettiin Münchenissä jo ennen alkuperäisen rekisteröintihakemuksen jättämistä 7 päivänä maaliskuuta 1993.

Alkoholitonta olutta valmistettiin 17 päivänä elokuuta 1898 ilmestyneen Allgemeine Brauer- und Hopfen-Zeitung -lehden mukaan Baijerissa jo vuonna 1898, ja saman lehden 9 päivänä heinäkuuta 1898 ilmestyneen numeron sivulla 1590 viitataan Münchenin Praktische Brauerschule -panimokoulun omistajan Karl MICHELIN ponnisteluihin alkoholittoman oluen saattamiseksi markkinoille (vrt. Christian SCHÄDER: Münchener Braueindustrie 1871–1945, s. 105). Vaikka hänen silloinen hakemuksensa hylättiinkin, Münchenin panimot eivät luopuneet kokonaan ajatuksesta ja valmistivat erityisesti maailmasotien aikana ja niiden jälkeen vallinneesta raaka-ainepulasta johtuen ns. kevytolutta. Joka tapauksessa alkoholitonta olutta ja alkoholitonta vehnäolutta on valmistettu Münchenissä keskeytyksettä viimeistään vuodesta 1986 lähtien, ja niillä on aina ollut yhtä hyvä maine kuin alkoholipitoisella Münchener Bier -oluella.

Valmistusmenetelmä:

Alkuperäistä tekstiä halutaan täydentää seuraavasti:

”Alkoholittomaan Münchener Bier -olueen sovelletaan samoja korkeita laatuvaatimuksia kuin alkoholipitoisiin oluisiin, ja ne myös valmistetaan Münchenissä ja Saksassa voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti riippumatta siitä, onko kyseessä pohja- vai pintahiivaolut. Münchenin pitkien panimoperinteiden mukaisesti alkoholittoman oluen ja alkoholittoman vehnäoluen valmistukseen on käytössä kaksi erilaista menetelmää.

Ensimmäisessä menetelmässä kustakin vastaavasta loppuun käyneestä olutlaadusta poistetaan alkoholi jälkikäteen joko kokonaan tai osittain vakuumitislauksella ja haihduttamalla (nestekalvohaihduttimessa/ohutkalvohaihduttamalla tyhjiössä), jolloin kaikki muut aineosat säilyvät muuttumattomina, ts. laatuvaatimuksia voidaan edelleen soveltaa sellaisenaan.

Toisessa, jo pidempään käytössä olleessa menetelmässä valmistetaan, kuten edellä, ensin vastaavan Münchener Bier -olutlaadun kantavierre. Sen jälkeen käyminen kuitenkin pysäytetään niin aikaisessa vaiheessa, ettei saavuteta lainsäädännössä sallittua 0,5 tilavuusprosentin enimmäisalkoholipitoisuutta. Tämäkään menetelmä ei muuta oluen aineosia, ja laatuvaatimukset säilyvät ennallaan.”

Perustelut:

Koska alkoholittoman oluen valmistus poikkeaa osittain tavanomaisen oluen valmistuksesta, otsikkoa ”Valmistusmenetelmä” on täydennettävä siten, että se kattaa myös kyseiset tuotantovaiheet.

Yhteys maantieteelliseen alkuperään:

Alkuperäisen tekstin toisen kappaleen jälkeen halutaan lisätä seuraava teksti:

”Myös alkoholittomilla oluilla on Münchenissä pitkät perinteet. Allgemeine Brauer- und Hopfen-Zeitung -lehden 17 päivänä elokuuta 1898 ilmestyneen numeron sivulla 1928 todetaan, että Baijerissa valmistetaan alkoholitonta olutta. Saman lehden 9 päivänä heinäkuuta 1898 ilmestyneen numeron sivulla 1590 viitataan müncheniläiseen alkoholittomaan olueen. Siinä kerrotaan Münchenin Praktische Brauerschule -panimokoulun omistajan Karl MICHELIN ponnisteluista alkoholittoman oluen saattamiseksi markkinoille (vrt. Christian SCHÄDER: Münchener Braueindustrie 1871–1945, s. 105). Vaikka hänen silloinen hakemuksensa hylättiinkin, Münchenin panimot eivät luopuneet kokonaan ajatuksesta ja valmistivat erityisesti maailmasotien aikana ja niiden jälkeen vallinneesta raaka-ainepulasta johtuen olutta, jonka alkoholipitoisuus oli alhainen.

Joka tapauksessa müncheniläiset panimot ovat valmistaneet alkoholitonta olutta ja alkoholitonta vehnäolutta keskeytyksettä jo vuodesta 1986 lähtien. Ainoa ero muihin Münchener Bier -olutlaatuihin nähden on siinä, että alkoholi joko poistetaan jälkikäteen valmiista Münchener Bier -oluesta tai oluen käyminen keskeytetään ennenaikaisesti, siten että oluen muut aineosat säilyvät kuitenkin aina muuttumattomina. Kaikissa olutlaaduissa alkoholittoman Münchener Bier -oluen maine on yhtä hyvä kuin vastaavien alkoholipitoisten Münchener Bier -olutlaatujen.”

Lisätään loppuun seuraava teksti:

”Allgemeine Brauer- und Hopfen-Zeitung, 9 päivänä heinäkuuta 1898, s. 1590 ja 17 päivänä elokuuta 1898, s. 1928.”

Perustelut:

On ehdottomasti mainittava, että alkoholiton olut on niin ikään osa Münchenin olutperinnettä, ja sen aineosat ovat samat kuin alkoholipitoisessa oluessa. Se mainitaan ensimmäisen kerran vuodelta 1898 peräisin olevissa asiakirjoissa. Kuten tunnettua, 1900-luvun pula- ja sotavuosina valmistettiin raaka-aineiden huonon saatavuuden vuoksi ns. kevytolutta. Alkoholittoman oluen/alkoholittoman vehnäoluen säännöllinen valmistus alkoi joka tapauksessa todistettavasti vuonna 1986. Alkoholittoman Münchener Bier -oluen maine on yhtä hyvä kuin vastaavien alkoholipitoisten Münchener Bier -olutlaatujen, riippumatta siitä, onko kyseessä pohja- vai pintahiivaolut.

Merkinnät:

Korvataan olutlaadusta käytetty ilmaisu ”Biergattung” ilmaisulla ”Biersorte”

Lisätään myöhemmin tekstiin seuraava virke:

”Asetuksen (EY) N:o 510/2006 (20 päivänä maaliskuuta 2006) 8 artiklan 2 kohdan sekä asetuksen (EY) N:o 1898/2006 (14 päivänä joulukuuta 2006) 14 artiklan mukaisesti etiketissä on oltava joko EU:n tunnus tai maininta ’Geschützte Geographische Angabe’ (suojattu maantieteellinen merkintä) yhdessä rekisteröidyn nimen ’Münchener Bier’ kanssa.”

Perustelut:

1. ”Biergattung” > ”Biersorte”

Ilmaisu ”Biergattung” on väärin valittu. Oikea termi on ”Biersorte”. Saksan olutasetuksen (BierV) 3 §:n mukaan ”Biergattung” ilmaisee olutluokkaa, kuten ”Bier mit geringem Stammwürzegehalt” (olut, jonka kantavierreväkevyys on alhainen), ”Schankbier” (hanaolut) tai ”Starkbier” (vahva olut).

Oikaisu on tarpeen, koska eritelmän h kohdassa viitataan eritelmän b kohtaan, jossa luetellaan olutlaadut eikä suinkaan olutluokkia.

2. Lisäys

Viimeistään 1 päivästä toukokuuta 2009 alkaen asetuksen (EY) N:o 510/2006 mukaisesti suojattujen tuotteiden etiketissä on oltava joko EU:n tunnus tai maininta ”Geschützte Geographische Angabe” (suojattu maantieteellinen merkintä) yhdessä tuotteen nimen kanssa. Koska tätä muutosta/lisäystä on haettu 1 päivän toukokuuta 2009 jälkeen, se on tarpeellinen.

YHTENÄINEN ASIAKIRJA

ANNETTU NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 510/2006

”MÜNCHENER BIER”

EY-N:o: DE-PGI-0217-0516-02.09.2010

SMM ( X ) SAN ( )

1. Nimi:

”Münchener Bier”

2. Jäsenvaltio tai kolmas maa:

Saksa

3. Maataloustuotteen tai elintarvikkeen kuvaus:

3.1 Tuotelaji:

Luokka 2.1

Olut

3.2 Kuvaus 1 kohdassa nimetystä tuotteesta:

Helles

Kantavierreväkevyys (%)	:	11,4-11,9
Alkoholipitoisuus (til-%)	:	4,7-5,4
Väri (EBC)	:	5,0–8,5 yksikköä
Katkeruus (EBU)	:	14,0–25,0 yksikköä

Vaaleankeltainen, vaalea, maukas, puhdas, pehmeä, mieto, miellyttävä humalan aromi, maku vaihtelee kevyesti mausteisesta voimakkaan mausteiseen, raikas, miellyttävän katkera riippuen oluen valmistusmenetelmästä;

Export Hell

Kantavierreväkevyys (%)	:	12,5-12,8
Alkoholipitoisuus (til-%)	:	5,5-6,0
Väri (EBC)	:	5,5–7,5 yksikköä
Katkeruus (EBU)	:	15,0–26,0 yksikköä

Vaaleankeltainen, kirkkaaksi käynyt, täyteläinen, maku vaihtelee miedosta täyteläisen pehmeään ja jopa voimakkaan mausteiseen, kevyt humalan aromi, lievästi katkera;

Export Dunkel

Kantavierreväkevyys (%)	:	12,5-13,7
Alkoholipitoisuus (til-%)	:	5,0-5,9
Väri (EBC)	:	42,0 ≤ 60,0 yksikköä
Katkeruus (EBU)	:	15,0–24,0 yksikköä

Täyteläinen, pehmeä, joskus voimakkaankin mallasarominen, toisinaan müncheniläisen maltaan maku on hallitseva;

Pils

Kantavierreväkevyys (%)	:	11,5-12,5
Alkoholipitoisuus (til-%)	:	4,9-5,8
Väri (EBC)	:	5,5–7,0 yksikköä
Katkeruus (EBU)	:	30,0–38,0 yksikköä

Hieman katkera, hieno jalostunut humalan aromi, joka tuntuu kevyenä tai voimakkaampana, kevyt, elegantti, tuore;

Alkoholfreies Weißbier

Kantavierreväkevyys (%)	:	3,5-8,0
Alkoholipitoisuus (til-%)	:	< 0,5
Väri (EBC)	:	8,0–21,0 yksikköä
Katkeruus (EBU)	:	7,0–19,0 yksikköä

Tyypillinen vehnäolut, poreileva, makea, täyteläinen, vaalea, kullan- tai meripihkanvärinen, hienostuneen samea luonnollisen sameasta hiivaisen sameaan, kevyt humalan aromi tai lievästi katkera;

Leichtes Weißbier

Kantavierreväkevyys (%)	:	7,7-8,4
Alkoholipitoisuus (til-%)	:	2,8-3,2
Väri (EBC)	:	11,0–13,0 yksikköä
Katkeruus (EBU)	:	13,0–15,0 yksikköä

Raikas, kirpeä, poreileva, samea, tyypillinen vaalean pintahiivaoluen maku;

Kristall Weizen

Kantavierreväkevyys (%)	:	11,5-12,4
Alkoholipitoisuus (til-%)	:	4,9-5,5
Väri (EBC)	:	7,5–12,5 yksikköä
Katkeruus (EBU)	:	12,0–16,0 yksikköä

Kirpeä, erittäin poreileva, kirkkaaksi suodatettu, kirkas, tuore, tyypillinen pintahiivaoluen aromi;

Hefeweizen Hell

Kantavierreväkevyys (%)	:	11,4-12,6
Alkoholipitoisuus (til-%)	:	4,5-5,5
Väri (EBC)	:	11,0–20,0 yksikköä
Katkeruus (EBU)	:	12,0–20,0 yksikköä

Voimakkaasti käynyt, luonnollisen samea, tyypillinen pintahiivaolut, poreileva, raikas, kirpeä, tuore, toisinaan hiivainen, vehnäoluen maku;

Hefeweizen Dunkel

Kantavierreväkevyys (%)	:	11,6-12,4
Alkoholipitoisuus (til-%)	:	4,5-5,3
Väri (EBC)	:	29,0–45,0 yksikköä
Katkeruus (EBU)	:	13,0–16,0 yksikköä

Luonnollisen samea, täyteläinen, mallasoluen aromi/luonne, pintahiivaoluen aromi/luonne;

Märzen

Kantavierreväkevyys (%)	:	13,2-14,0
Alkoholipitoisuus (til-%)	:	5,3-6,2
Väri (EBC)	:	8,0–32,5 yksikköä
Katkeruus (EBU)	:	21,0–25,0 yksikköä

Erittäin täyteläinen, maukas, mieto, aromi vaihtelee altbayerisch-tyyppisestä maltaiseen, erittäin miedosti katkera;

Bockbier

Kantavierreväkevyys (%)	:	16,2-17,3
Alkoholipitoisuus (til-%)	:	6,2-8,1
Väri (EBC)	:	7,5–40,0 yksikköä
Katkeruus (EBU)	:	18,0–32,5 yksikköä

Voimakkaasti käynyt, runsas, täyteläinen, maukas, pehmeä, humala-aromi vaihtelee kevyestä hieman katkeraan ja voimakkaaseen, toisinaan maussa on mausteinen vivahde;

Doppelbock

Kantavierreväkevyys (%)	:	18,2-18,7
Alkoholipitoisuus (til-%)	:	7,2-7,7
Väri (EBC)	:	44,0–75,0 yksikköä
Katkeruus (EBU)	:	18,0–28,0 yksikköä

Vahva, voimakas, mausteinen, täyteläinen, maussa tuntuu mallasaromi;

Alkoholfreies Bier

Kantavierreväkevyys (%)	:	1,0-8,0
Alkoholipitoisuus (til-%)	:	< 0,5
Väri (EBC)	:	4,0–13,0 yksikköä
Katkeruus (EBU)	:	13,0–29,0 yksikköä

Leichtbier

Kantavierreväkevyys (%)	:	7,5-7,7
Alkoholipitoisuus (til-%)	:	2,7-3,2
Väri (EBC)	:	5,5–7,0 yksikköä
Katkeruus (EBU)	:	24,0–26,5 yksikköä

Hieman katkera hienostunut maku;

Diät Pils

Kantavierreväkevyys (%)	:	8,5-9,3
Alkoholipitoisuus (til-%)	:	4,3-4,9
Väri (EBC)	:	5,0–6,5 yksikköä
Katkeruus (EBU)	:	26,0–30,0 yksikköä

Alhainen hiilihydraattipitoisuus, hieman katkera, kuiva;

Schwarz-Bier

Kantavierreväkevyys (%)	:	11,3
Alkoholipitoisuus (til-%)	:	4,8
Väri (EBC)	:	70,0 yksikköä
Katkeruus (EBU)	:	17,0 yksikköä

Kevyesti mausteinen mallasaromi;

ICE-Bier

Kantavierreväkevyys (%)	:	11,2
Alkoholipitoisuus (til-%)	:	4,9
Väri (EBC)	:	6,5 yksikköä
Katkeruus (EBU)	:	20,0 yksikköä

Tasapainoinen, runsas, täyteläinen;

Nähr-/Malzbier

Kantavierreväkevyys (%)	:	12,3-12,7
Alkoholipitoisuus (til-%)	:	0,0-1,2
Väri (EBC)	:	65,0–90,0 yksikköä
Katkeruus (EBU)	:	8,0–15,0 yksikköä

Alhainen alkoholipitoisuus, hyvin miedosti käynyt, maltainen, mausteinen, erittäin kevyt humala-aromi;

Oktoberfestbier

Kantavierreväkevyys (%)	:	13,6-14,0
Alkoholipitoisuus (til-%)	:	5,3-6,6
Väri (EBC)	:	6,0–28,0 yksikköä
Katkeruus (EBU)	:	16,0–28,0 yksikköä

Vaalea, kullan- tai meripihkanvärinen tai tumma, täyteläinen, erittäin runsas, pehmeä tai maltainen, mieto humala-aromi, erittäin miedosti katkera tai voimakas hieman makea maku.

3.3 Raaka-aineet (ainoastaan jalostetut tuotteet):

Münchenin panimot käyttävät vettä, joka on peräisin alueen sorakerrostumista ja joka saadaan omista, Münchenin kaupungin alueella sijaitsevista porakaivoista. Useimmat näistä kaivoista ulottuvat tertiäärikaudelta peräisin oleviin kerrostumiin asti.

3.4 Rehu (ainoastaan eläinperäiset tuotteet):

—

3.5 Erityiset tuotantovaiheet, joiden on tapahduttava yksilöidyllä maantieteellisellä alueella:

Münchner Bier -oluen valmistusprosessin on tapahduttava kokonaisuudessaan Münchenin kaupungin alueella.

Münchner Bier -oluen valmistusprosessi alkaa maltaiden jauhamisella ja maseroinnilla ja päättyy varastointivaiheeseen, jonka aikana nuoren oluen hiilihappopitoisuus lisääntyy luonnollisella tavalla ja sen maku kypsyy täyteläiseksi.

Samaa menetelmää käytetään alkoholittomien Münchner Bier -pinta- ja pohjahiivaoluiden valmistukseen. Valmistustavasta riippuen prosessiin kuuluu kuitenkin myös vakuumitislaus ja haihduttaminen tai haluttaessa käymisen pysäyttäminen.

3.6 Viipalointia, raastamista, pakkaamista jne. koskevat erityiset säännöt:

—

3.7 Merkintöjä koskevat erityiset säännöt:

Etiketissä on mainittu tuotteen nimitys ”Münchener Bier” tai ”Münchner Bier” sekä jokin 3.2 kohdassa tarkoitetuista olutlaaduista.

4. Maantieteellisen alueen tarkka rajaus:

Münchenin kaupungin alue

5. Yhteys maantieteelliseen alkuperään:

5.1 Maantieteellisen alueen erityisyys:

Müncheniläispanimot ovat jo vuosisatojen ajan käyttäneet nimitystä ”Münchener Bier” ilman ulkopuolisten esittämiä vastaväitteitä. Pitkästä perinteestä on osoituksena muun muassa se, että jo Baijerin herttuan Ludwig II:n maarekisterissä vuodelta 1280 mainitaan Münchenin panimoiden suorittamat maksut ja luontoissuoritukset (ks. ”München und sein Bier”, Heckhorn/Wiehr, München 1989, tai Karin HACKEL-STEHRIN tohtorinväitöskirja – kuten edellä 4 kohdassa – sekä ”Die prewen Münchens”, Sedlmayr/Grohsmann, Nürnberg 1969, joista otteita on eritelmän liitteessä). Muita kirjallisia lähteitä ovat Christine RÄDLINGERIN juhlajulkaisu ”125 Jahre Verein Münchener Brauereien e. V.” vuodelta 1996.

Myös alkoholittomilla oluilla on Münchenissä pitkät perinteet. Allgemeine Brauer- und Hopfen-Zeitung -lehden 17 päivänä elokuuta 1898 ilmestyneen numeron sivulla 1928 todetaan, että Baijerissa valmistetaan alkoholitonta olutta. Saman lehden 9 päivänä heinäkuuta 1898 ilmestyneen numeron sivulla 1590 viitataan müncheniläiseen alkoholittomaan olueen. Siinä kerrotaan Münchenin Praktische Brauerschule -panimokoulun omistajan Karl MICHELIN ponnisteluista alkoholittoman oluen saattamiseksi markkinoille (vrt. Christian SCHÄDER: Münchener Braueindustrie 1871–1945, s. 105). Vaikka hänen silloinen hakemuksensa hylättiinkin, Münchenin panimot eivät luopuneet kokonaan ajatuksesta ja valmistivat erityisesti maailmasotien aikana ja niiden jälkeen vallinneesta raaka-ainepulasta johtuen olutta, jonka alkoholipitoisuus oli alhainen. Joka tapauksessa müncheniläiset panimot ovat valmistaneet alkoholitonta olutta ja alkoholitonta vehnäolutta jälleen keskeytyksettä jo vuodesta 1986 lähtien.

5.2 Tuotteen erityisyys:

Kuluttajat yhdistävät Münchenissä tuotettuun olueen tietyn arvostuksen ja erittäin korkeaa laatua koskevat odotukset.

Laatu ei riipu yksinomaan siitä, että noudatetaan müncheniläisen oluen puhtausvaatimuksia koskevaa lakia, joka annettiin jo vuonna 1487, eli 29 vuotta aikaisemmin kuin vastaava Baijerin laki (1516), vaan erityisesti siitä, että Münchenin panimot käyttävät alueen tertiäärikauden aikaisista sorakerrostumista peräisin olevaa vettä, joka saadaan niiden omista, Münchenin kaupungin alueella sijaitsevista, jopa 250 metrin syvyyteen ulottuvista porakaivoista.

Münchenin alueen väestön läheinen suhde paikalliseen olueen ja siten myös tuotteen arvostus perustuvat Münchenin alueella nimenomaan kaupungin pitkään oluenvalmistusperinteeseen sekä historiallisiin tosiseikkoihin. Münchner Bier -oluen arvostus kasvoi normaalilla tavalla ensin paikallisella ja sittemmin alueellisella, kansallisella ja lopulta myös kansainvälisellä tasolla kohti todellista maailmanmainetta.

Münchenissä suhtauduttiin olueen alusta alkaen positiivisesti. Freisingin hiippakunnan historia tuntee Kozrah-käsikirjoituksen, jossa jo vuonna 815 kerrottiin, kuinka Oberföhringin Pyhän Johanneksen kirkko annettiin vuokralle diakoni Huwetzille, jonka oli maksettava kymmenyksinä tuomiokapitulille kuormallinen olutta vuodessa.

Münchenin kaupungin maakirjassa vuodelta 1280 todetaan, että jo silloin kaupungin asukkaille myönnettiin oikeuksia oluen panemiseen.

Herttua Stefan II uudisti vuonna 1372 näitä oikeuksia ja vahvisti Münchenin ensimmäisen panimolain, jonka mukaan tavallisilla kansalaisilla oli oikeus halutessaan panna kantavierreväkevyydeltään alhaista Greußing-kaljaa. Erityisen huomionarvoista on se, että vaikka tämä oikeus oli henkilökohtainen, se oli myytävissä ja perittävissä.

Säilyvyyden parantamiseksi olueen lisättiin 1300- ja 1400-luvulla yleisesti erilaisia, toisinaan myrkyllisiäkin aineita. Siksi Münchenin maistraatti antoi vuoden 1453 paikkeilla säännöt, joiden mukaan olut ja Greußing oli keitettävä ja pantava ainoastaan ohrasta, humalasta ja vedestä ilman muita lisäaineita. Näin syntyivät tavallaan ensimmäiset oluen puhtausvaatimukset.

Baijerin herttua Albrecht IV julkaisi 30 päivänä marraskuuta 1487 Münchenissä nämä ohjeet hieman uudistetussa muodossa müncheniläisen oluen puhtausvaatimuksina. Vastedes anniskeltava olut oli valmistettava yksinomaan ohrasta, humalasta ja vedestä. Uuteen lakiin lisättiin myös oluen tarkastusmenettelyä koskeva vaatimus, joka vastaa nykyisiä laadunvalvontamenettelyjä. Siten elintarvikkeiden laatua alettiin valvoa ensimmäistä kertaa 1400-luvun loppupuolella. Müncheniläisen oluen puhtausvaatimukset ovat tae oluen korkeasta laadusta, ja Münchner Bier -oluen maine ja menestys perustuvat ensisijaisesti juuri niihin.

Vuonna 1493 herttua Georg der Reiche vahvisti vastaavanlaiset puhtausvaatimukset Ala-Baijerissa. Hänen kuolemansa ja Landshutin perimyssodan jälkeen herttua Albrecht IV:n pojat, Baijerin herttuat Wilhelm IV ja Ludwig X, julkaisivat vuonna 1516 müncheniläisen oluen puhtausvaatimukset lähes samassa muodossa kuin baijerilaisen oluen puhtausvaatimukset. Useiden lakimuutosten jälkeen ne sisällytettiin Saksan olutverolakiin vuodelta 1906 ja nykyisin voimassa olevaan olutlakiin. Näin ollen müncheniläisen oluen puhtausvaatimukset ovat edelleen voimassa.

Münchner Bier -oluen maine levisi vuosisatojen kuluessa yhä laajemmalle. Esimerkiksi 1500-luvulla hevosajurit, jotka saivat lepuuttaa panimoissa hevosiaan, veivät sitä eteenpäin. Eräässä vaiheessa tuolloin olikin jopa yksi panimo noin 250 asukasta kohti.

Müncheniläisten läheinen suhde olueen ilmenee myös siinä, että he ovat valmiita nousemaan barrikadeille sen puolesta. Esimerkiksi vuonna 1844 syntyi pieni olutsota, kun oluesta pyydettiinkin yhtäkkiä 6,5 kreutseria aikaisempien 6 kreutserin asemesta, ja toukokuussa 1995 noin 25 000 ihmistä osoitti mieltään, kun Münchenin olutterassit haluttiin oikeuden päätöksellä sulkea jo kello 21.30.

Münchner Bier -oluen maineen leviämiseen ympäri maailmaa ovat tietenkin vaikuttaneet myös kaupungin olutterassit, Oktoberfest ja aivan tavalliset oluttuvat.

Müncheniläisillä on tunnetusti lupa ja vakiintunut tapa ottaa mukaan perinteiselle olutterassille tai, kuten aiemmin sanottiin, olutkellariin omaa purtavaa.

Hevoskilpailujen yhteydessä ensimmäisen kerran vuonna 1810 järjestetty Oktoberfest on myös tapahtuma, jota jäljitellään paljon. Maailmassa järjestetään nykyisin yli 2 000 Oktoberfest-juhlaa, mutta yksikään niistä ei vedä vertoja alkuperäiselle. Münchenin Oktoberfest ja sen nimikko-olut ”Oktoberfestbier”, jota ainoastaan müncheniläiset panimot saavat valmistaa, levittävät osaltaan Münchner Bier -oluen erinomaista mainetta ympäri maailmaa. Münchenin Oktoberfest kerää joka vuosi keskimäärin yli kuusi miljoonaa kävijää nauttimaan kaikkialla tunnettua olutta. Oktoberfest ja sen nimikko-olut ”Oktoberfestbier” edustavat Münchenin olutkulttuuria parhaimmillaan, ja alueellinen tuomioistuin (Landgericht München) antoi kerran jopa päätöksen, jonka mukaan Oktoberfest on müncheniläisen oluen juhla.

Oluttuvista mainittakoon tässä ainoastaan maailmankuulu Hofbräuhaus. Laulu ”In München steht ein Hofbräuhaus …” sekä itse oluttupa ovat tehneet Münchner Bier -oluen tunnetuksi kaikkialla maailmassa.

Historiallisten tosiseikkojen ohella myös tekninen innovaatio on vaikuttanut ratkaisevasti Münchner Bier -oluen maineeseen.

Münchenin panimot alkoivat 1800-luvulla panna olutta aidoissa jääkellareissa. Tämä asetti niin suuria teknisiä vaatimuksia, että kellareiden suunnittelu otettiin Königliche Baugewerkeschule -panimokoulun opetusohjelmaan.

Carl von Linde kehitti vuonna 1873 müncheniläiselle Spaten-panimolle maailman ensimmäisen jäähdyttimen. Keksinnössä oli merkittävää se, että se mahdollisti tasalaatuisen oluen jatkuvan valmistuksen haluttuina määrinä säästä ja ulkoilman lämpötilasta riippumatta.

Müncheniläinen Hacker-panimo rakennutti vuosituhannen vaihteessa kahteen hollantilaiseen alukseen Linden kehittämän järjestelmän mukaiset kylmätilat müncheniläisen oluen ja sen maineen viemiseksi valtameren toiselle puolelle.

Lisäksi kaikilla müncheniläispanimoilla oli jo 1800-luvulla enimmillään 90 omaa kylmävaunua oluen kuljettamiseksi rautateitse kauempana sijaitseville markkinoille. Tämä kylmäkalusto, joka toimi samalla panimoiden mainoskanavana, pystyi liikennöimään kaikkialla Euroopan tuolloin voimakkaassa laajentumisvaiheessa olleessa rautatieverkossa. Mainosefektiäkin tärkeämpää oli laadun säilyminen. Oluen säilyvyyden kannalta kylmäkuljetukset olivat suuri edistysaskel. Münchner Bier -olut saapui ulkomaisille kuluttajille korkealaatuisena, mikä puolestaan lisäsi sen mainetta. Tuolloin jatkuvasti kasvaneet vientiluvut ovat osoitus tuotteen tunnettuudesta.

Tasaisen lämpötilan ja jatkuvasti vakaan laadun varmistamiseksi monissa 1800-luvun müncheniläispanimoissa otettiin käyttöön höyrykoneet energiantuotantoa varten. Turvallisuuteen ja teknisiin ongelmiin liittyvien ratkaisujen löytämiseksi perustettiin panimoiden tuella Dampfkessel-Revisionsverein, yhdistys, jonka tehtävänä oli höyrykattiloiden tarkastaminen. Siitä kehittyi myöhemmin nykyisin kaikkialla maailmassa tunnettu Technische Überwachungsverein -tarkastuslaitos (TÜV). Näin myös turvallisuusajattelu edisti osaltaan müncheniläispanimoiden ja niiden valmistaman oluen mainetta.

Tieteellisten menetelmien kehittymistä 1800-luvulla seurasi panimoteknisten osastojen perustaminen maatalousoppilaitosten, yliopistojen sekä yksityisten tutkimus- ja oppilaitosten yhteyteen. Myös panimoalan ammattijulkaisut alkoivat kehittyä, erityisesti Münchenissä. Kaikki tämä johti siihen, että Münchenistä tuli panimoalan korkeakouluopetuksen keskus. Vielä nykyisinkin München-Weihenstephanin teknillisen korkeakoulun panimotekninen tiedekunta ja Doemens-instituutti ovat alan johtavia oppilaitoksia, joiden toiminta on muuttunut maailmanlaajuiseksi.

Kuten edellä on osoitettu, Münchner Bier -oluen maine ja tunnettuus ovat viimeisten 550 vuoden aikana levinneet yhä laajemmalle Saksaan ja Euroopan unioniin. Selvää kieltään puhuvat myös erityisesti tunnetun Oktoberfest-oluen (nimi, jota ainoastaan müncheniläispanimot saavat käyttää) viimeisten 30 vuoden ajan jatkuvasti kasvaneet vientiluvut. Oktoberfest tunnetaan ympäri maailmaa müncheniläisen oluen juhlana. Kansallispukuihin ja paraatiunivormuihin sonnustautuneiden kävijöiden kulkue, avajaisseremonia ja päivittäiset selostukset juhlateltoista ovat tehneet Münchner Bier -oluesta äärimmäisen tunnetun. Sponsorointi esimerkiksi Saksan kelkkailumaajoukkueen varusteissa tai Olympiahalle-areenalla on välittänyt televisiolähetysten kautta Münchner Bier -oluen nimen koko maailman yleisön tietoisuuteen. Viime vuosikymmeninä radio, televisio ja erityisesti internet ovat vaikuttaneet siihen, että yhä useammat ihmiset ympäri maailmaa ovat oppineet tuntemaan Münchner Bier -oluen. Siitä keskustellaan internetin foorumeilla ja fanklubeissa, ja müncheniläispanimoiden sivustoilla vierailee kävijöitä maailman kaikista kolkista.

Eritelmän julkaisutiedot:

(Asetuksen (EY) N:o 510/2006 5 artiklan 7 kohta)

Markenblatt, nide 11, 19 päivänä maaliskuuta 2010, osa 7a-bb, s. 4250

http://register.dpma.de/DPMAregister/geo/detail.pdfdownload/13252

(1) EUVL L 93, 31.3.2006, s. 12.

16.5.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

C 140/18

2012/C 140/06

Tämä julkaiseminen antaa oikeuden vastustaa hakemusta neuvoston asetuksen (EY) N:o 510/2006 (1) 7 artiklassa tarkoitetulla tavalla. Vastaväitteet on toimitettava komissiolle kuuden kuukauden kuluessa tästä julkaisemisesta.

MUUTOSHAKEMUS

NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 510/2006

9 ARTIKLASSA TARKOITETTU MUUTOSHAKEMUS

”WACHAUER MARILLE”

EY-N:o: AT-PDO-0117-1473-29.06.2011

SMM ( ) SAN ( X )

1. Eritelmän kohdat, joita muutos koskee:

—		Tuotteen nimi
—	☒	Tuotteen kuvaus
—	☒	Maantieteellinen alue
—	☒	Alkuperätodisteet
—	☒	Tuotantomenetelmä
—		Yhteys maantieteelliseen alueeseen
—	☒	Merkinnät
—		Kansalliset vaatimukset
—	☒	Muu (valvontaelin)

2. Muutosten tyyppi:

—		Yhtenäisen asiakirjan tai yhteenvedon muutos
—	☒	Rekisteröidyn SAN:n tai SMM:n tuote-eritelmän muutos, kun yhtenäistä asiakirjaa tai yhteenvetoa ei ole julkaistu
—		Eritelmän muutos, joka ei edellytä julkaistun yhtenäisen asiakirjan muutosta (asetuksen (EY) N:o 510/2006 9 artiklan 3 kohta)
—		Eritelmän väliaikainen muutos, joka johtuu viranomaisten asettamista pakollisista terveys- tai kasvinsuojelutoimista (asetuksen (EY) N:o 510/2006 9 artiklan 4 kohta)

3. Muutokset:

3.1 Tuotteen kuvaus:

Kuvauksen parantaminen ja selventäminen.

Kyseessä ovat aprikoosimuotojen ”Kegelmarillen”, ”Ovalmarillen” (tai ”Rosenmarillen”) ja ”Ananasmarillen” hedelmät. Niiden valintaa ja viljelyä ovat vuosina 1900–1960 perinteisesti harjoittaneet Wachaun alueen aprikoosinviljelijät ja aprikoosipuita tuottavat taimitarhat. Yleisimmin viljelty lajike on alueelle tyypillinen Klosterneuburger (Kegelmarille).

Kegelmarillen: Hedelmä on keskisuuri ja keskipainoinen, tavanomaisessa sadossa hedelmien paino on keskimäärin 45–60 g. Ominaispaino on yleensä yli 1,0. Muoto on kartiomainen tai suippokärkinen. Hedelmän kuori on pohjaväriltään hunajankeltainen, hedelmän puoliväliin tai yli puolenvälin punertuva, ja siinä on usein ruskehtavia tai punertavia pilkkuja.

Tuntomerkit: Kartion muotoinen, toispuolinen, voimakkaasti punertava. Hedelmäliha on tasaisesti oranssi tai punertavan oranssi, kiinteä ja mehukas eikä muutu jauhoiseksi.

Ovalmarillen (tai Rosenmarillen): Hedelmä on keskisuuri tai suuri ja keskipainoinen; tavanomaisessa sadossa hedelmien keskipaino on 40–65 g. Ominaispaino on yleensä alle 1,0. Muoto on soikea tai hyvin pyöreä, molemmat puolet puoliksi pyöristyneet. Hedelmän kuori on oranssinkeltainen, kevyesti nukkainen ja aurinkoon päin oleva puoli on aina hedelmän puoliväliin asti punertunut, usein punapilkkuinen. Tuntomerkit: Hedelmän soikea muoto ja oranssinkeltainen perusväri lisänä kaunis punerrus.

Ananasmarillen: Hedelmän koko vaihtelee Knödel-aprikoosin (Knödelmarille – Knödel on itävaltalainen ruokalaji) koon ja ison tavallisen aprikoosin koon välillä. Tavanomaisessa sadossa hedelmien keskipaino on 30–70 g ja ominaispaino noin 1,0. Muoto on hyvin pyöreä. Hedelmän kuori on nukkainen, keskikeltainen ja usein heikosti punertava tai punapilkkuinen.

Tuntomerkit: Aprikoosinkeltainen pyöreähkö hedelmä, ei lainkaan tai heikosti punertava.

Wachaun alueen aprikooseille (Wachauer Marille) on tyypillistä suuri pektiini-, happo- ja sokeripitoisuus.

Perustelut:

Wachauer Marillen jäljittelemättömän laadun on aina katsottu perustuvan alueen ilmasto- ja maaperäoloihin sekä yli satavuotiseen viljelyperinteeseen. Niinpä suojatun alkuperänimityksen Wachauer Marillen aprikooseiksi, joilla on jäljittelemätön maku ja aromi, on kuvattu ainoastaan lajikkeet, ”joiden valintaa ja viljelyä ovat harjoittaneet Wachaun alueen aprikoosinviljelijät ja aprikoositaimitarhat noin vuodesta 1900 alkaen (vuosina 1900–1960)”. Tämä osittain jo alkuperäiseen eritelmään ja osittain sen täydennykseen sisältyvä muotoilu ilmaisee selvästi, että Wachauer Marille -lajikkeiksi saadaan ilmoittaa ainoastaan määritellyllä alueella kyseisenä aikana viljellyt, mainittuihin muotoluokkiin kuuluvat aprikoosilajikkeet. Viime aikoina yksittäistapauksissa viljellyt niin kutsutut uudet lajikkeet (esim. ranskalaiset ja kalifornialaiset lajikkeet) eivät ole verrattavissa hyviksi osoittautuneisiin alueelle tyypillisiin lajikkeisiin. Kuvausta tarkentamalla voidaan siten täyttää edelleen kuluttajien laatuodotukset ja säilyttää Wachauer Marillen erityisyys ja hyvä maine.

3.2 Maantieteellinen alue:

Tässä kohdassa aikaisemmin annettuja tietoja olisi tarkennettava maininnalla kahdesta uudesta kunnasta:

Wachaun-Mauternin-Kremsin alue. Alue sijaitsee Waldviertelin eteläreunalla rajoittuen Tonavaan ja seuraten sitä Dunkelsteinerwaldin pohjoisosaan asti. Wachauer Marillen viljelyalueeseen kuuluvat seuraavat kunnat: Aggsbach-Markt, Albrechtsberg, Bergern im Dunkelsteinerwald, Droß, Dürnstein, Emmersdorf, Furth, Gedersdorf, Krems, Maria-Laach, Mautern, Mühldorf, Paudorf, Rohrendorf bei Krems, Rossatz-Arnsdorf, Schönbühel-Aggsbach, Senftenberg, Spitz, Stratzing, Weinzierl am Wald ja Weißenkirchen.

Perustelut:

Kuntaluettelo (Schönbühel–Aggsbachia ja Emmersdorfia lukuun ottamatta) esitetään jo alkuperäiseen hakemukseen sisältyvässä kuvauksessa. Se siis sisällytetään yhteenvetoon vain selkeyden parantamiseksi. Kumpikaan nyt uutena lisättävä kunta, Schönbühel–Aggsbach tai Emmersdorf, ei kuulunut maantieteellisesti tai hallinnollisesti hakijaryhmittymään ennen sen uudelleenorganisointia, minkä vuoksi niitä ei mainita alkuperäisessä hakemuksessa. Molemmat kunnat sijaitsevat kuitenkin myös Wachaun alueella, ja ne voidaan yhdistää samaan aprikoosinviljelyperinteeseen ja samoihin erityisiin ilmasto-olosuhteisiin kuin muutkin kunnat, joten on perusteltua katsoa, että ne kuuluvat hyväksyttyyn tuotantoalueeseen.

3.3 Alkuperätodisteet:

Koska tuote-eritelmään ei ole tähän asti sisältynyt todisteita alkuperästä, on pidetty tarkoituksenmukaisena lisätä siihen tietoja tuotteen jäljitettävyydestä.

Tuotteen jäljitettävyys taataan seuraavilla toimenpiteillä:

—	tiedot viljelyaloista

—	tiedot istutetuista lajikkeista

—	tiedot satomääristä

—	SAN-tuotteiden erottaminen muista tuotteista sijoittamalla korjattu sato erilleen muista tuotteista ja merkitsemällä pakkaukset.

3.4 Tuotantomenetelmä:

Virkkeestä ”Kasvien lisäysaineisto tuotetaan paikallisissa taimitarhoissa tai aprikoosinviljelijät tuottavat sen itse” poistetaan sana ”paikallisissa”.

Perustelut:

Sanan ”paikallinen” pois jättäminen ei vaikuta lajikeominaisuuksiin, mutta se vaikuttaisi niin, että myös alueen ulkopuolella sijaitsevat taimitarhat voisivat tuottaa lisäysaineistoa.

Korvataan lause ”Perusrunkoina käytetään alueen maaperäoloihin erityisesti sopeutuneita aprikoosin siementaimia, kirsikkaluumua ja muita luumuja” seuraavasti:

”Perusrunkoina käytetään alueen maaperäoloihin erityisesti sopeutuneita aprikoosin siementaimia, kirsikkaluumua ja muita soveltuvia Prunus-suvun lajeja”.

Perustelut:

Koska erityisesti aprikoosinviljelyssä pyritään jatkuvasti löytämään paremmin soveltuvia perusrunkoja, ei ole suotavaa rajoittua vain tietyntyyppisiin luumupuihin, vaan koetoiminnan olisi katettava kaikki Prunus-lajit ja hyviksi osoittautuvia olisi alettava käyttää lisäysaineiston tuotannossa.

Korvataan lause ”Metrin korkuisina aprikoosipuiden latvus leikataan pyöreäksi, pyramidin muotoiseksi tai maljamaiseksi (puiden tiheys 5–7 m × 4–6 m eli 250–500 puuta/ha).” seuraavasti:

”Aprikoosipuiden latvus leikataan pyöreäksi (pyramidin muotoon tai maljamaiseksi); myös latvuksen taivuttamista vaakatasoon käytetään.”

Perustelut:

Pyramidin muotoinen latvus ja maljamainen latvus ovat pyöreitä latvusmuotoja, ja sen vuoksi on selkeämpää mainita ne ainoastaan sulkeissa pyöreän latvuksen yhteydessä. Jotta voitaisiin hyötyä tuotantoa järkeistävästä viljelytekniikan kehityksestä, tarkoitus on nyt myös sallia latvuksen muotoilu tasaiseksi (esim. säleikkö), etenkin kun hedelmien laadun kannalta ei ole ratkaisevaa, onko oksat muotoiltu pyöreäksi vai tasaiseksi latvukseksi. Lisäksi poistetaan ilmaus ”metrin korkuisina” sekä sulkeissa oleva virkkeen osa ”(puiden tiheys 5–7 m × 4–6 m eli 250–500 puuta/ha)” eikä korvata niitä uudella tekstillä. Tähän asti edellytettiin melko suurta istutusväliä, ja sen vuoksi tarvittiin voimakaskasvuisia perusrunkoja, jotta käytettävissä oleva tila täyttyisi puilla, joilla on laaja oksisto ja jotka kasvavat 8 metrin korkuisiksi ja sitäkin korkeammiksi. Verrattain korkeat eli metrin korkuiset perusrungot vaikuttivat myös osaltaan tähän puiden suureen korkeuteen. Viljelytekniset toimet, kuten puiden leikkaus ja erityisesti aprikoosin sadonkorjuu (poiminta on tehtävä useaan kertaan), vaikeutuvat suuresti, jos puut kasvavat hyvin korkeiksi. Jotta saataisiin matalampia puita, joilla on pienempi oksisto, tarvitaan heikompikasvuisia perusrunkoja, jotka puolestaan edellyttävät pienempää istutusväliä. Aprikoositarhoissa viljeltiin aikaisemmin pitkään lisäkasveja (esim. peruna), minkä vuoksi puiden oli oltava korkeita, mutta näin ei enää tehdä. Ei ole odotettavissa, että puiden istutusväliä koskevien vaatimusten poistaminen heikentäisi laatua.

Liitteeseen 9 (kuvaus) sisältyvät Itävallan valvottua luonnonmukaista hedelmänviljelyä koskevat ohjeet eivät enää ole voimassa. Sen vuoksi niihin viittaava lause ”Puiden viljely- ja hoitotoimet vastaavat integroidun maanviljelyn menetelmiä” korvataan seuraavasti:

”Puiden viljely- ja hoitotoimien tavoitteena on laadukkaiden aprikoosien tuotanto kestävän maatalouden vaatimusten mukaisesti.”

Hakemuksen jättämisajankohtana sovellettiin ÖPUL-edistämisohjelman puitteissa hedelmien integroidun tuotannon pinta-alapalkkiojärjestelmää, jota koskevat säännöt tarkistettiin vuosittain. Nyt kyseinen edistämisohjelma lähenee päätöstään. Samalla loppuu ohjelmaa varten laadittujen ohjeiden soveltaminen. Toisaalta Wachauer Marillen viljelyä koskevat ÖPUL-ohjeet eivät ole koskaan olleetkaan sitovia. Esimerkkinä mainittakoon maan peittämistä koskeva vaatimus: Peltomyyrien valtaisan lisääntymisen seurauksena puissa ilmeni suuria vaurioita ja nuoria puita kuoli. Kun tarkastellaan aprikoosinviljelyä menneellä vuosisadalla, voidaan todeta, että maa pidettiin tuolloin perinteisesti paljaana, sillä peltomyyrä ei viihdy tällaisessa maassa. Suunnilleen kahden viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana koneistuminen on kuitenkin mahdollistanut sen, että sato voidaan korjata maan ollessa viherkatteen peittämä. Tällöin maan kantokyky säilyy, vaikka korjuuaika olisi sateinen. Sadonkorjuun jälkeen maa tosin muokataan jälleen, ja tämä on – koska elokuut ovat usein erittäin kuivia – hyvin hyödyllinen toimenpide aprikoosipuiden ravinteiden saannin kannalta. Tällainen maanmuokkaustapa ei ole mahdollinen nykyisessä integroitua maanviljelyä koskevassa ohjelmassa.

Itävallassa lakiin perustuvat maataloustuotantoa koskevat määräykset (hyvä maatalouskäytäntö) sallivat lisäksi vain sellaisen elintarviketuotannon, joka takaa elintarvikkeiden mahdollisimman suuren turvallisuuden kuluttajien ja ympäristön kannalta. Kyseisten määräysten soveltamisen pitäisi siis riittää ilman, että laatu kärsii.

Lause ”Joka tapauksessa maa pidetään heinäkuun alusta viherkasvuston peitossa, jotta se kantaa hyvin sadonkorjuun aikana” poistetaan kokonaan, sillä sen yhteydessä ei ole mainintaa tuotteen ominaisuuksiin kohdistuvista vaikutuksista.

Poistetaan kappale ”Taudit ja tuholaiset eivät ole pysyvä ongelma, ja niiden torjumiseksi tarvitaan toimenpiteitä vain satunnaisesti. Useimmissa aprikoositarhoissa ei käytetä minkäänlaisia kasvinsuojelutoimia. Hallamittarit saadaan pidettyä poissa lokakuun lopulta lähtien liimanauhan avulla. Kaarnakuoriaiset otetaan kiinni alkoholipyydyksillä. Aprikoosilla ei ole tuholaisia, jotka vaurioittaisivat itse hedelmää. Kemiallista rikkakasvien torjuntaa ei yleensä käytetä, eikä sitä tarvita.”

Perustelut:

Uusien tuholaisten ja kasvitautien ilmaantuminen edellyttää säännöllisiä torjuntatoimia. Viimeaikaiset kokemukset rikkakasvien torjunnasta ovat osoittaneet, että niin kemiallinen kuin mekaaninenkin torjunta tehostaa viljelykasvien ravinteiden ja veden ottoa.

Lause ”Sadosta 70 prosenttia myydään teollisuudelle, tuottajaosuuskunnille ja kauppoihin ja noin 30 prosenttia myydään suoraan tilalta tai myyntikojuista” korvataan seuraavasti:

”Suurin osa myynnistä tapahtuu suoraan tilalta tai myyntikojuista. Osa sadosta menee kauppaan ja myydään käsiteltynä ja jalostettuna.”

Perustelut:

Kaupan pitämisen kanavat ovat muuttuneet, ja nykyisin suurin osa sadosta menee suoraan tilalta tai myyntikojuista tapahtuvaan myyntiin kun aikaisemmin 70 prosenttia sadosta myytiin teollisuudelle, tuottajaosuuskunnille ja kauppoihin.

3.5 Merkinnät:

Poistetaan lause ”Kaupan pidettävät hedelmälaatikot varustetaan yhtenäisellä merkinnällä”.

Perustelut:

Pakkauksia, mainontaa ym. seikkoja, jotka vaikuttavat tuotteesta markkinoilla saatavaan kuvaan, mukautetaan jatkuvasti kuluttajien mielenkiinnon ylläpitämiseksi ja tuotekuvan välittämiseksi. Markkinoiden vaatimuksiin mukautumisen helpottamiseksi luovutaan yhtenäistä merkintää koskevasta vaatimuksesta.

3.6 Valvontaelin:

Valvontaelin suorittaa valvontaa suojattuja alkuperätuotteita koskevan valvontaohjelman mukaisesti. Se on laatinut valvontasuunnitelman, jonka mukaisesti kyseinen valvontaohjelma pannaan täytäntöön suojatun alkuperänimityksen Wachauer Marille osalta.

SGS Austria Controll-Co. GmbH

Diefenbachgasse 35

1150 Wien

ÖSTERREICH

P. +43 151225670

F. +43 151225679

Sähköposti: sgs.austria@sgs.com

Perustelut:

Lainsäädännön muuttaminen muun muassa siten, että suojattua alkuperänimitystä koskevan valvonnan toteuttamisesta osavaltion kuvernöörin suorittamina virallisina valvontoina siirrytään hyväksyttyjen yksityisten valvontaelinten suorittamaan valvontaan.

YHTENÄINEN ASIAKIRJA

NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 510/2006

”WACHAUER MARILLE”

EY-N:o: AT-PDO-0117-1473-29.06.2011

SMM ( ) SAN ( X )

1. Nimi:

Wachauer Marille

2. Jäsenvaltio tai kolmas maa:

Itävalta

3. Maataloustuotteen tai elintarvikkeen kuvaus:

3.1 Tuotelaji:

Luokka 1.6

Hedelmät, vihannekset ja viljat sellaisenaan tai jalostettuina

3.2 Kuvaus 1 kohdassa nimetystä tuotteesta:

Kyseessä ovat aprikoosimuotojen ”Kegelmarillen”, ”Ovalmarillen” (tai ”Rosenmarillen”) ja ”Ananasmarillen” hedelmät. Niiden valintaa ja viljelyä ovat vuosina 1900–1960 harjoittaneet perinteisesti Wachaun alueen aprikoosinviljelijät ja aprikoosipuita tuottavat taimitarhat.

Yleisimmin viljelty lajike on alueelle tyypillinen Klosterneuburger (Kegelmarille).

Kegelmarillen: Hedelmä on keskisuuri ja keskipainoinen, hedelmän paino tavanomaisessa sadossa on 45–60 g. Ominaispaino on yleensä yli 1,0. Muoto on kartiomainen tai suippokärkinen. Hedelmän kuori on perusväriltään hunajankeltainen, hedelmän puoliväliin tai yli puolenvälin punertuva, ja siinä on usein ruskehtavia tai punertavia pilkkuja.

Tuntomerkit: Kartion muotoinen, toispuolinen, voimakkaasti punertava. Hedelmäliha on tasaisesti oranssi tai punertavan oranssi, kiinteä ja mehukas eikä muutu jauhoiseksi.

Ovalmarillen (tai Rosenmarillen): Hedelmä on keskisuuri tai suuri ja keskipainoinen, tavanomaisessa sadossa hedelmän paino on keskimäärin 40–65 g. Ominaispaino on yleensä alle 1,0. Muoto on soikea tai hyvin pyöreä, molemmat puolet puoliksi pyöristyneet. Hedelmän kuori on oranssinkeltainen, kevyesti nukkainen ja aurinkoon päin oleva puoli on aina hedelmän puoliväliin asti punertunut, usein punapilkkuinen. Tuntomerkit: Hedelmän soikea muoto ja oranssinkeltainen perusväri lisänä kaunis punerrus.

Ananasmarillen: Hedelmän koko vaihtelee Knödelaprikoosin (Knödelmarille – Knödel on itävaltalainen ruokalaji) koon ja ison tavallisen aprikoosin koon välillä. Tavanomaisessa sadossa hedelmien paino on keskimäärin 30–70 g ja ominaispaino noin 1,0. Muoto on hyvin pyöreä. Hedelmän kuori on nukkainen, keskikeltainen ja usein heikosti punertava tai punapilkkuinen.

Tuntomerkit: Aprikoosinkeltainen pyöreähkö hedelmä, ei lainkaan tai heikosti punertava.

3.3 Raaka-aineet (ainoastaan jalostetut tuotteet):

—

3.4 Rehu (ainoastaan eläinperäiset tuotteet):

—

3.5 Erityiset tuotantovaiheet, joiden on tapahduttava yksilöidyllä maantieteellisellä alueella:

—

3.6 Viipalointia, raastamista, pakkaamista jne. koskevat erityiset säännöt:

—

3.7 Merkintöjä koskevat erityiset säännöt:

—

4. Maantieteellisen alueen tarkka rajaus:

Wachaun-Mauternin-Kremsin alue. Se sijaitsee Waldviertelin eteläreunalla rajoittuen Tonavaan ja seuraten sitä Dunkelsteinerwaldin pohjoisosaan asti. Wachauer Marillen viljelyalue käsittää seuraavat kunnat: Aggsbach-Markt, Albrechtsberg, Bergern im Dunkelsteinerwald, Droß, Dürnstein, Emmersdorf, Furth, Gedersdorf, Krems, Maria-Laach, Mautern, Mühldorf, Paudorf, Rohrendorf bei Krems, Rossatz-Arnsdorf, Schönbühel-Aggsbach, Senftenberg, Spitz, Stratzing, Weinzierl am Wald ja Weißenkirchen.

5. Yhteys maantieteelliseen alueeseen:

5.1 Maantieteellisen alueen erityisyys:

Useamman ilmaston yhtymäkohta (Pannonian sekä Waldviertelin ilmasto; Tonavan välitön läheisyys). Päivä- ja yölämpötilojen suuret erot, erityisesti aprikoosien kypsymisaikaan. Nimeä ”Marille” on käytetty alueella jo vuonna 1509. Laajassa mitassa Marillen kaupallinen tuotanto alkoi Wachaussa vuoden 1890 paikkeilla (viinin- ja pellavanviljelyn ohella), ja samoihin aikoihin alkoi myös erikoislajikkeiden ja sopivien perusrunkojen valinta. Siitä asti aprikoosinviljely on perinteisesti ollut tärkeä elinkeino alueella. Keväisin maiseman täyttävät kukkivat aprikoosipuut, ja sen vuoksi aprikoosinviljelyllä on suuri merkitys myös Wachaun matkailulle.

5.2 Tuotteen erityisyys:

Hedelmän maku ja aromi sekä suuri sokeri-, happo- ja pektiinipitoisuus

Wachauer Marillen jäljittelemätön laatu perustuu alueen ilmasto- ja maaperäoloihin sekä yli satavuotiseen viljelyperinteeseen. Ilmaston erityispiirteillä on suora yhteys hedelmän maku- ja aromiaineiden muodostumiseen sekä hedelmän koostumukseen.

Eritelmän julkaisutiedot:

(asetuksen (EY) N:o 510/2006 5 artiklan 7 kohta)

http://www.patentamt.at/Markenschutz/Schutzrechte/Herkunftsangabe/

(1) EUVL L 93, 31.3.2006, s. 12.

		ISSN 1977-1053 doi:10.3000/19771053.C_2012.140.fin
Euroopan unionin virallinen lehti		C 140

Suomenkielinen laitos	Tiedonantoja ja ilmoituksia	55. vuosikerta 16. toukokuu 2012

Ilmoitusnumero	Sisältö	Sivu
	IV Tiedotteet
	EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN, ELINTEN, TOIMISTOJEN JA VIRASTOJEN TIEDOTTEET
	Euroopan komissio
2012/C 140/01	Euron kurssi	1

	V Ilmoitukset
	KILPAILUPOLITIIKAN TOTEUTTAMISEEN LIITTYVÄT MENETTELYT
	Euroopan komissio
2012/C 140/02	Ennakkoilmoitus yrityskeskittymästä (Asia COMP/M.6587 – Molson Coors/StarBev) ( 1 )	2

2012/C 140/03	Ennakkoilmoitus yrityskeskittymästä (Asia COMP/M.6580 – Experian/Cerved/Experian-Cerved Information Services) – Yksinkertaistettuun menettelyyn mahdollisesti soveltuva asia ( 1 )	3

	MUUT SÄÄDÖKSET
	Euroopan komissio
2012/C 140/04	Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 510/2006 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu rekisteröintihakemuksen julkaiseminen	4

2012/C 140/05	Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 510/2006 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu muutoshakemuksen julkaiseminen	8

2012/C 140/06	Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 510/2006 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu muutoshakemuksen julkaiseminen	18

	Rahayksikkö	Kurssi
USD	Yhdysvaltain dollaria	1,2843
JPY	Japanin jeniä	102,65
DKK	Tanskan kruunua	7,4335
GBP	Englannin puntaa	0,80010
SEK	Ruotsin kruunua	9,0437
CHF	Sveitsin frangia	1,2010
ISK	Islannin kruunua
NOK	Norjan kruunua	7,6185
BGN	Bulgarian leviä	1,9558
CZK	Tšekin korunaa	25,515
HUF	Unkarin forinttia	292,25
LTL	Liettuan litiä	3,4528
LVL	Latvian latia	0,6971
PLN	Puolan zlotya	4,3225
RON	Romanian leuta	4,4425
TRY	Turkin liiraa	2,3210
AUD	Australian dollaria	1,2836
CAD	Kanadan dollaria	1,2855
HKD	Hongkongin dollaria	9,9739
NZD	Uuden-Seelannin dollaria	1,6573
SGD	Singaporin dollaria	1,6128
KRW	Etelä-Korean wonia	1 481,04
ZAR	Etelä-Afrikan randia	10,5182
CNY	Kiinan juan renminbiä	8,1156
HRK	Kroatian kunaa	7,5350
IDR	Indonesian rupiaa	11 897,19
MYR	Malesian ringgitiä	3,9531
PHP	Filippiinien pesoa	54,773
RUB	Venäjän ruplaa	39,0452
THB	Thaimaan bahtia	40,237
BRL	Brasilian realia	2,5539
MXN	Meksikon pesoa	17,5635
INR	Intian rupiaa	69,0500