11.5.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 136/1

—

ottaa huomioon yhteisön humanitaarista apua koskevan konsensuksen, jonka Euroopan unionin neuvoston puheenjohtaja, Euroopan parlamentin puhemies ja Euroopan komission puheenjohtaja allekirjoittivat 18. joulukuuta 2007,

—

ottaa huomioon 29. toukokuuta 2008 päivätyn komission yksiköiden valmisteluasiakirjan toimintasuunnitelmasta, joka sisältää konkreettisia toimenpiteitä konsensuksen panemiseksi täytäntöön (SEC(2008)1991),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen humanitaarista apua koskevan 214 artiklan,

—

ottaa huomioon humanitaarisesta avusta 20. kesäkuuta 1996 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1257/96 (1),

—

ottaa huomioon kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamisen edistämiseksi 23. joulukuuta 2005 annetut Euroopan unionin suuntaviivat, joita on ajantasaistettu joulukuussa 2009, sekä 8. joulukuuta 2009 kokoontuneen neuvoston päätelmät,

—

ottaa huomioon pelastuspalvelun rahoitusvälineen perustamisesta 5. maaliskuuta 2007 tehdyn neuvoston päätöksen 2007/162/EY (2), Euratom,

—

ottaa huomioon yhteisön pelastuspalvelumekanismin perustamisesta 8. marraskuuta 2007 tehdyn neuvoston päätöksen 2007/779/EY, Euratom (3),

—

ottaa huomioon neuvoston joulukuussa 2007 esittämät päätelmät, joissa kehotettiin komissiota hyödyntämään mahdollisimman hyvin yhteisön pelastuspalvelumekanismia ja vahvistamaan jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä,

—

ottaa huomioon korkean edustajan / Euroopan komission varapuheenjohtajan Catherine Ashtonin ja Euroopan komission jäsenen Kristalina Georgievan yhteisen asiakirjan, jossa käsitellään sitä, mitä Euroopan unionin toimista Haitin katastrofin aikaan on otettava opiksi,

—

ottaa huomioon komission 10. syyskuuta 2003 päivätyn tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille ”Euroopan unioni ja Yhdistyneet Kansakunnat: monenvälisyys” (KOM(2003)0526), jossa kehotetaan vahvistamaan huomattavasti EU:n ja YK:n suhteita ja ottamaan ne huomioon järjestelmällisellä poliittisella vuoropuhelulla, tiiviimmällä alan yhteistyöllä, paremmalla kriisien hallinnalla ja ehkäisemisellä sekä komission ja valikoitujen YK:n elinten strategisella kumppanuudella,

—

ottaa huomioon komission Euroopan parlamentille ja neuvostolle 5. maaliskuuta 2008 antaman tiedonannon Euroopan unionin katastrofivalmiuksien lujittamisesta (KOM(2008)0130) ja Euroopan parlamentin 19. kesäkuuta 2008 antaman päätöslauselman Euroopan unionin katastrofivalmiuksien lujittamisesta (4),

—

ottaa huomioon komission 23. helmikuuta 2009 päivätyn tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille ”Euroopan unionin tukistrategia kehitysmaiden katastrofiriskin vähentämiseksi” (KOM(2009)0084),

—

ottaa huomioon komission 31. maaliskuuta 2010 päivätyn tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille ”Humanitaarinen elintarvikeapu” (KOM(2010)0126),

—

ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan humanitaarisen avun pääosaston toimintastrategiasta vuonna 2010,

—

ottaa huomioon Michel Barnier'n toukokuussa 2006 julkistetun kertomuksen Euroopan pelastuspalvelujoukoista ”For a European civil protection force: Europe aid”,

—

ottaa huomioon YK:n yleiskokouksessa 10. joulukuuta 1948 hyväksytyn ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

—

ottaa huomioon vuonna 1949 tehdyt Geneven yleissopimukset ja niihin vuonna 1977 tehdyt lisäpöytäkirjat,

—

ottaa huomioon heinäkuussa 1951 hyväksytyn pakolaisten oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen,

—

ottaa huomioon lapsen oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen ja sen valinnaisen, lasten osallistumista aseellisiin selkkauksiin koskevan pöytäkirjan, jotka hyväksyttiin YK:n yleiskokouksessa 20. marraskuuta 1989,

—

ottaa huomioon elintarvikeapua koskevan yleissopimuksen, joka allekirjoitettiin Lontoossa 13. huhtikuuta 1999 ja jossa Euroopan yhteisö sitoutui vastaamaan elintarvikkeita koskeviin hätätilanteisiin ja muihin elintarvikkeita koskeviin kehitysmaiden tarpeisiin (5),

—

ottaa huomioon vuonna 1994 hyväksytyt Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun kansainvälisen liikkeen sekä kansalaisjärjestöjen pelastustoimintaohjelmia koskevat menettelysäännöt (Code of Conduct for the International Red Cross and Red Crescent Movement and NGOs in Disaster Response Programmes),

—

ottaa huomioon 17. kesäkuuta 2003 Tukholmassa hyväksytyt hyvää humanitaarista apua koskevat periaatteet ja käytännöt (GHD),

—

ottaa huomioon kumppanuuden periaatteet, jotka Yhdistyneet kansakunnat ja humanitaariset järjestöt hyväksyivät vuonna 2007 maailmanlaajuisessa humanitaarisen avun foorumissa (Global Humanitarian Platform, GHP),

—

ottaa huomioon 27. marraskuuta 2006 annetut Yhdistyneiden kansakuntien tarkistetut ohjeet sotilas- ja siviilipuolustusvoimavarojen käytöstä YK:n humanitaarisen avustustoiminnan tukemiseen luonnonkatastrofeissa (Oslon suuntaviivat),

—

ottaa huomioon maaliskuussa 2003 annetut ohjeet sotilas- ja siviilipuolustusvoimavarojen käytöstä Yhdistyneiden kansakuntien humanitaarisen avustustoiminnan tukemiseen monitahoisissa hätätilanteissa (MCDA-suuntaviivat),

—

ottaa huomioon Kobessa (Hyogon maakunnan pääkaupungissa Japanissa) 18.–22. tammikuuta 2005 pidetyssä katastrofiriskien vähentämistä koskevassa maailmankonferenssissa hyväksytyn Hyogon toimintaohjelman (Hyogo Framework for Action),

—

ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien humanitaaristen asioiden ja avustustoiminnan apulaispääsihteerin elokuussa 2005 teettämän katsauksen humanitaarisesta toiminnasta ”Humanitarian Response Review”,

—

ottaa huomioon vuotta 2010 koskevan humanitaarisen avun indeksin, jonka on määrittänyt tutkimusjärjestö DARA (Development Assistance Research Associates), joka tutkii ja luokittelee suurimpien avunantajamaiden tapaa vastata katastrofi-, konflikti- ja hätätilanteisiin joutuneiden ihmisten tarpeisiin,

—

ottaa huomioon Genevessä vuonna 2007 pidetyssä Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun 30. kansainvälisessä konferenssissa hyväksytyn kansainvälistä katastrofiapua koskevien lakien, sääntöjen ja periaatteiden ohjelman (”IDRL-suuntaviivat”) sekä sen, että Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat sitoutuneet yhdessä noudattamaan sitä,

—

ottaa huomioon 14. marraskuuta 2007 antamansa päätöslauselman humanitaarista apua koskevasta eurooppalaisesta konsensuksesta (6),

—

ottaa huomioon 10. helmikuuta 2010 antamansa päätöslauselman Haitin äskettäisestä maanjäristyksestä (7),

—

ottaa huomioon 14. joulukuuta 2010 antamansa suosituksen (8) neuvostolle Euroopan unionin nopeiden avustustehtävien valmiuksien luomisesta,

—

ottaa huomioon 17. kesäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman Israelin sotilasoperaatiosta humanitaarista laivasaattuetta vastaan ja Gazan saarrosta (9),

—

ottaa huomioon Somalian humanitaarista kriisiä koskevan päätöslauselmaesityksen, jonka Oreste Rossi on laatinut työjärjestyksen 120 artiklan mukaisesti (B7-0489/2010),

—

ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa humanitaarisen avun toimittamisesta kolmansiin maihin,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan mietinnön (A7-0375/2010),

A.

muistuttaa humanitaarista apua koskevasta yhteisestä visiosta, joka vahvistetaan humanitaarista apua koskevassa eurooppalaisessa konsensuksessa, jossa korostetaan Euroopan unionin haluavan tehdä tiivistä yhteistyötä tällä alalla tehokkuutensa optimoimiseksi, puolustaa ja edistää inhimillisyyttä, puolueettomuutta, tasapuolisuutta ja riippumattomuutta koskevia humanitaarisia perusperiaatteita ja puolustaa tarmokkaasti kansainvälistä humanitaarista oikeutta,

B.

ottaa huomioon, että konsensuksesta juontavat sitoumuksia koskevat sekä jäsenvaltioita että komissiota ja että komission ja jäsenvaltioiden on useimmissa tapauksissa toteutettava yhteistyössä toimintasuunnitelmaan sisältyvät toimenpiteet,

C.

ottaa huomioon, että erityisesti ihmisen toiminnasta johtuvasta ilmastonmuutoksesta aiheutuvien luonnonkatastrofien määrä ja rajuus ovat kasvaneet huomattavasti ja että teollisuusmaat ovat historiallisesti vastuussa tästä; ottaa huomioon, että monimutkaisten kriisien määrä on kasvanut eri syistä, mukaan luettuina konfliktien muuttuva luonne, huono hallinto, epävakaat tilanteet, kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkauksien paheneminen ja humanitaarisen toimintatilan kaventuminen,

D.

ottaa huomioon, että avun antamisesta on tulossa yhä vaikeampaa ja vaarallisempaa, että humanitaarisen avustushenkilökunnan turvattomuus lisääntyy ja että 122 humanitaarista avustustyöntekijää sai surmansa vuonna 2008,

E.

katsoo, että heikommassa asemassa oleviin ryhmiin, kuten naisiin, lapsiin ja asuinsijoiltaan siirtymään joutuneisiin henkilöihin, olisi kiinnitettävä entistä enemmän erityishuomiota ja että sukupuoleen perustuvan ja seksuaalisen väkivallan lisääntyminen on suuri ongelma humanitaarisissa kriisitilanteissa, joissa järjestelmällisiä raiskauksia käytetään toisinaan sodankäynnin aseena,

F.

katsoo, että muiden kuin humanitaaristen toimijoiden kasvava osallistuminen humanitaaristen kriisien torjuntatoimiin aiheuttaa merkittävän riskin, että sotilaalliset ja humanitaariset toimijat sekoitetaan toisiinsa, ja hämärtää puolueettoman, tasapuolisen ja riippumattoman humanitaarisen avun rajoja,

G.

katsoo, että Haitin ja Pakistanin viimeaikaiset tragediat ovat osoittaneet uudelleen, että Euroopan unionin käytettävissä olevien välineiden (humanitaarisen avun ja yhteisön pelastuspalvelumekanismin) tehokkuutta, nopeutta ja koordinointia on parannettava ja niiden näkyvyyttä on lisättävä katastrofeihin vastaamiseksi, ja katsoo, että nämä katastrofit ovat jälleen kerran korostaneet sitä, että EU:n on luotava nopeiden avustustehtävien valmiudet,

H.

katsoo, että maailmanlaajuinen humanitaarinen tilanne on huonontunut, että humanitaariset haasteet ja tarpeet ovat valtavia ja että konsensuksen ja sitä koskevan toimintasuunnitelman sekä maailmanlaajuisen koordinoinnin ja vastuunjaon täytäntöönpanoa on välttämätöntä tehostaa ottaen huomioon niiden maiden alueellinen vastuu, joiden mahdollisuudet antaa humanitaarista apua ovat suuret,

I.

ottaa huomioon, että komission ja erityisesti humanitaarisen avun pääosaston määrärahoja ei ole ainoastaan pidetty ennallaan vaan niiden todellinen arvo on laskenut jonkin verran viimeisten viiden vuoden aikana,

1.

pitää valitettavana sitä, ettei humanitaarista apua koskevaa konsensusta tunneta edelleenkään riittävän hyvin muualla kuin humanitaaristen kumppaneiden keskuudessa, ja vaatii järjestämään sitä käsittelevää koulutusta erityisesti Euroopan ulkosuhdehallinnossa sekä jäsenvaltioiden diplomaattien ja sotilaallisten toimijoiden keskuudessa;

2.

pitää valitettavana sitä, etteivät jäsenvaltiot ole osallistuneet konsensuksen täytäntöönpanoon, ja katsoo, että humanitaarista apua ja elintarvikeapua käsittelevän neuvoston työryhmän (COHAFA) roolia pitäisi vahvistaa, jotta konsensuksen täytäntöönpanoa voidaan seurata paremmin – esimerkiksi järjestämällä erityisistuntoja konsensuksen sisällyttämisestä kansallisiin humanitaarisen avun strategioihin tai antamalla vuosittainen toimintakertomus – ja jotta työryhmä voi tehtävänsä mukaisesti puolustaa humanitaarista apua aktiivisemmin suhteissaan neuvoston muihin työryhmiin sekä poliittisten asioiden ja turvallisuusasioiden komiteaan (COPS) samalla kun keskitytään edelleen tehokkaaseen ja nopeaan koordinointiin;

3.

kannustaa kolmansissa maissa olevia unionin edustustoja edistämään aktiivisesti konsensuksen ja sen toimintasuunnitelman levittämistä ja täytäntöönpanoa jäsenvaltioiden edustustoissa;

4.

kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuutta vaihtaa vuosittain EU:n kansallisten parlamenttien kanssa parhaita käytäntöjä siitä, miten ne panevat täytäntöön konsensuksen sitoumuksia;

5.

kehottaa korottamaan humanitaarisen avun määrärahoja, sillä toiminta-alueiden määrä kasvaa, ja vaatii budjettivallan käyttäjää siirtämään hätäapuvarauksen määrän kokonaan tai osittain suoraan humanitaarisen avun pääosaston alkuperäiseen talousarvioon; korostaa, että on tärkeää saavuttaa vuoteen 2015 mennessä OECD ja kehitysapukomitean (Development Assistance Committee, DAC) tavoite, joka on 0,7 prosenttia BKTL:stä;

6.

kehottaa myös laatimaan realistisia talousarvioita, joissa luonnonkatastrofien hoitamiseen tai humanitaariseen toimintaan osoitetaan määrärahoja kustannuksista aikaisempina vuosina kertyneiden toistuvien kokemusten perusteella;

7.

vaatii toteuttamaan lisätoimia luonnonkatastrofien ja muiden katastrofien jälkeisten operaatioiden rahoittamisen vauhdittamiseksi ja päätöksentekoprosessin ja talousarvion toteuttamista koskevien valtuutusmenettelyjen yksinkertaistamiseksi; korostaa, että komission yksiköiden on toimittava tiiviissä yhteistyössä Euroopan ulkosuhdehallinnon pelastuspalvelurakenteen kanssa operaatioiden nopean rahoituksen mahdollistamiseksi niiden alkuvaiheessa;

8.

muistuttaa, että on tärkeää ylläpitää tasapainoisia avustustoimia samalla kun kiinnitetään erityistä huomiota niin kutsuttuihin unohdettuihin kriiseihin;

9.

kehottaa lisäämään rahoitusta ja tehostamaan valmiuksien ja resurssien kehittämistä, jotta varmistetaan, että humanitaarinen apu ja pelastuspalvelu säilyvät yksinomaan siviilitehtävinä;

10.

tukee humanitaarisen avun verkoston NOHAn (ensimmäinen yliopistojen verkosto, joka tarjoaa koulutusta humanitaarisen avun alalla Euroopan tasolla) tärkeää roolia toiminnassa, jolla tehdään tunnetuksi maailman humanitaarista tilannetta ja erityisesti EU:n politiikkaa, jolla vastataan heikommassa asemassa olevien tarpeisiin eurooppalaisille nuorille suunnatun koulutuksen avulla;

11.

vahvistaa konsensukseen sisältyvät humanitaarisen avun periaatteet ja tavoitteet; muistuttaa, ettei Euroopan unionin humanitaarinen apu ole kriisinhallintaväline, ja pitää valitettavana humanitaarisen avun kasvavaa politisointia ja sitä, miten asia vaikuttaa humanitaarisen toimintatilan kunnioittamiseen;

12.

katsoo, että Lissabonin sopimukseen kirjatun Euroopan unionin ulkosuhdehallinnon on noudatettava humanitaarista apua koskevassa konsensuksessa annettuja periaatteita ja sitoumuksia, ja katsoo, että unionin olisi tärkeimpänä kansainvälisenä avunantajana käytettävä poliittista painoarvoaan ja vaikutusvaltaansa edistääkseen tiukasti humanitaarisia periaatteita;

13.

pyytää myös humanitaarisiin toimiin tai operaatioihin osallistuvaa sotilas- ja siviilihenkilöstöä ja humanitaarista avustushenkilöstöä toimimaan puolueettomuuden, riippumattomuuden ja tasapuolisuuden periaatteiden mukaisesti;

14.

pitää myönteisenä sitä, että Euroopan unionin suuntaviivoja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamisen edistämiseksi tarkistettiin joulukuussa 2009, ja katsoo, että komissiolla ja jäsenvaltioilla on niiden täytäntöönpanossa poliittisesti merkittävä asema; toivoo myös, että Euroopan ulkosuhdehallinnossa tarjottaisiin erityiskoulutusta kansainvälisestä humanitaarisesta oikeudesta;

15.

pyytää komissiota varmistamaan toimintakohteissa, että varataan lisää määrärahoja toimiin, joilla edistetään kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamista aseellisten joukkojen, nuorten, poliitikkojen ja kansalaisyhteiskunnan keskuudessa;

16.

muistuttaa, että vuonna 2003 hyväksytyissä humanitaarisen avun periaatteissa ja hyvissä käytännöissä korostetaan, että on edistettävä vastuunkantoa ja humanitaarisissa kriiseissä toteutettujen kansainvälisten toimien säännöllistä arviointia, mukaan luettuna avunantajien tehokkuuden arviointi, ja korostaa, että näissä arvioinneissa on kuultava laajasti eri tahoja, erityisesti humanitaarisia toimijoita;

17.

muistuttaa, että apua on annettava yksinomaan tarpeen ja haavoittuvuuden asteen perusteella ja että avun laatuun ja määrään vaikuttaa ennen kaikkea alkuarviointi, jota on vielä parannettava, erityisesti haavoittuvuusperusteiden soveltamisen osalta varsinkin kun on kyse naisista, lapsista ja vammaisista henkilöistä;

18.

muistuttaa, että avunsaajien tehokas ja jatkuva mukanaolo avun hallinnoinnissa – ja jos mahdollista osallistuminen siihen – on yksi olennaisista edellytyksistä humanitaaristen toimien laadulle etenkin pitkäkestoisissa kriiseissä;

19.

katsoo, että luonnonkatastrofien tai ihmisen aiheuttamien katastrofien yhteydessä annettavalla unionin avulla olisi pyrittävä tukemaan paikallista talouselämää esimerkiksi siten, että hankitaan mahdollisimman paljon paikallisesti tai alueellisesti tuotettuja elintarvikkeita, sekä varmistamaan maanviljelijöille tarvittavat aineelliset resurssit;

20.

kehottaa yhtenäistämään eri toimijoiden käyttämiä menetelmiä ja kannustaa Yhdistyneiden kansakuntien humanitaarisen avun koordinointitoimistoa (Office for the Coordination of Humanitarian Affairs, OCHA) jatkamaan työtään sellaisten yhteisten menettelytapojen laatimiseksi, joissa asetetaan etusijalle paikallisten toimijoiden, myös valtioista riippumattomien toimijoiden, tehokas ja nopea toiminta ja otetaan ne mahdollisuuksien mukaan pysyvästi mukaan toimintaan;

21.

kannustaa komissiota voimakkaasti jatkamaan työtään ravitsemuksen, suojelun, naisten ja miesten tasa-arvon ja seksuaalisen väkivallan, pakolaisten, paluumuuttajien ja maansisäisten pakolaisten kaltaisissa asioissa ja kehottaa ottamaan sukupuolten välistä tasa-arvoa koskevat näkökohdat ja lisääntymisterveyteen liittyvät asiat järjestelmällisesti huomioon ensiapuna annettaviin terveydenhoitopalveluihin liittyvissä humanitaarisissa toimissa;

22.

kehottaa neuvostoa panemaan täytäntöön Barnier'n mietinnössä esitetyn suosituksen, että EU:n syrjäisimpiä alueita olisi käytettävä (ei kuitenkaan pelkästään) tukipisteinä, joilla helpotettaisiin elintärkeiden tuotteiden ja logistiikan ennakoivaa sijoittamista, mikä puolestaan helpottaisi käytettävissä olevien EU:n henkilöstön ja aineellisten voimavarojen käyttöönottoa, mikäli tulee tarvetta kiireelliselle humanitaariselle toiminnalle Euroopan unionin ulkopuolella;

23.

kannustaa komissiota tarkastelemaan jatkuvasti humanitaarisen avun mahdollista negatiivista vaikutusta avustettavilla alueilla ja erityisesti taloudellisten ja sosiaalisten rakenteiden mahdollista murtumista ja luonnonympäristöön kohdistuvia vaikutuksia ja kehottaa sitä laatimaan asianmukaisia strategioita, joilla mahdollistetaan tämän vaikutuksen huomioonottaminen jo hankkeen suunnitteluvaiheessa;

24.

kehottaa kunnioittamaan kansainvälisten humanitaaristen ohjelmien täytäntöönpanoon ja rahoittamiseen osallistuvien toimijoiden – kuten YK:n, Kansainvälisen Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun liikkeen sekä kansalaisjärjestöjen – moninaisuutta ja kannustaa parantamaan paikallisten toimijoiden toimintaedellytyksiä; kehottaa kaikkien mukana olevien toimijoiden väliseen todelliseen koordinointiin ja tietojenvaihtoon;

25.

pyytää kaikkia hallituksen elimiä kunnioittamaan kansalaisjärjestöjen tärkeää tehtävää varojen keräämisessä yksityisten lahjoitusten kautta;

26.

kannattaa humanitaaristen uudistusten jatkamista YK:ssa ja kehottaa vahvistamaan humanitaarisen avun koordinointijärjestelmää, lisäämään avoimuutta, ottamaan käyttöön vastaanottajalähtöisemmän tarkastelutavan, joustavoittamaan yhdistettyjen varojen (”pooled funds”) käyttömahdollisuuksia ja tekemään YK:n ihmisoikeusraporttien suosituksiin perustuen ja avoimuus- ja vastuuvelvollisuusperiaatteita vahvistaen niin sanottuun klusterijärjestelmään (alakohtainen vastuu) tiettyjä parannuksia, jotka liittyvät muun muassa yhteistyöhön paikallisten rakenteiden ja valtioista riippumattomien toimijoiden kanssa, alojen välisten näkökohtien huomioon ottamiseen sekä klustereiden väliseen koordinointiin;

27.

vahvistaa, että Yhdistyneillä kansakunnilla, erityisesti YK:n humanitaaristen asioiden koordinointitoimistolla, on keskeinen tehtävä kansainvälisten humanitaaristen toimien koordinoinnissa;

28.

suhtautuu myönteisesti aloitteisiin, joilla pyritään lisäämään EU:n kriisintorjuntavälineiden yhtenäisyyttä, ja pitää tervetulleena humanitaarisen avun ja pelastuspalvelun yhdistämistä samaan pääosastoon; vaatii kuitenkin, että niiden tehtävät, roolit ja voimavarat on pidettävä virallisesti erillään;

29.

kehottaa komissiota ja neuvostoa ottamaan käyttöön Euroopan ulkosuhdehallinnon ja komission välistä yhteistyötä ja koordinointia koskevat tarkat ja avoimet säännöt Euroopan unionin ulkopuolisten laajojen kriisien hallintaa varten ja kehottaa niitä myös työskentelemään aktiivisesti EU:n näkyvyyden lisäämiseksi paikan päällä käytettyjen voimavarojen ja valmiuksien osalta;

30.

muistuttaa, että Euroopan unionin ulkoisen strategian olisi lapsen oikeuksien alalla perustuttava ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa ja eritoten sen 3, 16, 18, 23, 25, 26 ja 29 artiklassa sekä lapsen oikeuksista tehdyssä YK:n yleissopimuksessa ja sen lisäpöytäkirjoissa määriteltyihin periaatteisiin ja arvoihin;

31.

vahvistaa, että sotilaallisten toimijoiden ja humanitaaristen toimijoiden tehtävät on pidettävä selvästi erillään erityisesti luonnonkatastrofeista ja aseellisista konflikteista kärsineillä alueilla ja että sotilaallisia voimavaroja ja valmiuksia on hyvin tärkeää käyttää vain tarkkaan rajatuissa tapauksissa ja viimeisenä keinona tukea humanitaarisia avustusoperaatioita YK:n suuntaviivojen (MCDA-suuntaviivojen ja Oslon suuntaviivojen) mukaisesti (10);

32.

muistuttaa komissiolle ja jäsenvaltioille, että humanitaarista apua ja pelastuspalvelua on pidettävä kaikilta osin siviilitehtävinä ja ne on näin ollen toteutettava sellaisina;

33.

pyytää komissiota käynnistämään humanitaarisen avun erityisluonnetta Euroopan unionin ulkopolitiikassa käsitteleviä tiedotustoimia ja kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että niiden asevoimat noudattavat ja soveltavat YK:n suuntaviivoja, ja myös valvomaan sitä; pitää lisäksi sotilaallisten ja humanitaaristen toimijoiden välistä vuoropuhelua tarpeellisena keskinäisen ymmärryksen lisäämiseksi;

34.

vahvistaa, että pelastuspalvelun voimavarojen käytön humanitaarisissa kriiseissä täytyy perustua tarpeisiin, täydentää humanitaarista apua ja olla johdonmukaista humanitaarisen avun kanssa ja että luonnonkatastrofien tapauksessa näillä voimavaroilla voidaan tukea tietyin tavoin humanitaarisia toimia, jos niitä käytetään YK-järjestöjen välisen pysyvän komitean (Inter-Agency Standing Committee, IASC) asiaa koskevien periaatteiden mukaisesti;

35.

kehottaa komissiota esittämään kunnianhimoisia lainsäädäntöehdotuksia yhteisön nykyisen pelastuspalvelujärjestelmän optimointiin ja kansallisten olemassa olevien voimavarojen yhteiskäyttöön perustuvien eurooppalaisten pelastuspalvelujoukkojen perustamisesta, josta ei aiheudu huomattavia lisäkustannuksia ja jossa otetaan vaikutteita valmistelutoimien yhteydessä testatuista menettelytavoista; katsoo, että pelastuspalvelujoukkojen rahoituksen on täydennettävä humanitaarisen hätäavun rahoitusta;

36.

katsoo, että Euroopan pelastuspalvelujoukot voisivat käsittää tiettyjen jäsenvaltioiden sitoumuksen asettaa vapaaehtoisesti saataville ennalta määrättyjä asiaankuuluvia pelastuspalveluyksiköitä, jotka olisivat valmiita välittömiin toimiin seuranta- ja tiedotuskeskuksen (Monitoring and Information Centre, MIC) koordinoimissa unionin operaatioissa, ja katsoo myös, että useimmat, jo nyt kansallisella tasolla saatavilla olevat yksiköt jäisivät jäsenvaltioiden valvontaan ja että näiden valmiustilassa olevien yksiköiden käyttöönotto olisi unionin pelastuspalvelun keskus, josta käsin ryhdyttäisiin toimiin EU:ssa ja sen ulkopuolella tapahtuvissa katastrofeissa;

37.

pitää myönteisenä sitä, että helmikuussa 2009 hyväksyttiin EU:n uusi tukistrategia kehitysmaiden katastrofiriskin vähentämiseksi; vaatii komissiota kehittämään edunsaajamaissa kansallisten hallitusten, paikallisviranomaisten ja kansalaisjärjestöjen kanssa ohjelmia, joilla edistetään katastrofien ennaltaehkäisyä ja kykyä toimia hätätilanteissa, ja kehottaa panemaan tukistrategian täytäntöön nopeasti;

38.

pyytää toteuttamaan huomattavia toimia katastrofiriskin vähentämistä koskevan ulottuvuuden ottamiseksi järjestelmällisemmin osaksi kehitysapupolitiikkaa ja humanitaarisen avun politiikkaa;

39.

kehottaa korottamaan tätä ulottuvuutta varten varattuja määrärahoja huomattavasti ja korostaa, miten tärkeää on jatkaa pienimuotoista rahoitusta sen varmistamiseksi, että toimitaan kulloisenkin tilanteen mukaisesti ja että paikalliset toimijat sitoutuvat hankkeisiin;

40.

pyytää, että ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevien asioiden käsittely sovitettaisiin paremmin yhteen katastrofiriskin vähentämiseen tähtäävien toimien kanssa;

41.

pitää valitettavana sitä, että konkreettiset hankkeet hätäavun, kunnostustoimien ja kehitysyhteistyön niveltämisen alalla ovat edelleen rajallisia, vaikka poliittisten sitoumusten määrä onkin viime vuosina kasvanut;

42.

korostaa, että oikea-aikainen siirtyminen hätäavusta kehitystyöhön erityisten kriteerien ja perinpohjaisesti toteutetun tarvearvioinnin perusteella on tärkeää;

43.

vaatii lisäresursseja avun jatkuvuuden varmistamiseksi ja pyytää, että keskusteluissa keskityttäisiin olemassa olevien rahoitusvälineiden joustavuuteen ja keskinäiseen täydentävyyteen hätäavun ja kehitysyhteistyön välisten siirtymävaiheiden aikana;

44.

kehottaa parantamaan vuoropuhelua ja koordinointia toiminta-alueilla työskentelevien humanitaaristen järjestöjen ja kehitysyhteistyövirastojen välillä sekä EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden vastaavissa yksiköissä;

45.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä Yhdistyneiden kansakuntien humanitaarisen avun koordinointitoimistolle.

11.5.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 136/8

—

ottaa huomioon 8. heinäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman yhteisen maatalouspolitiikan tulevaisuudesta vuoden 2013 jälkeen (1),

—

ottaa huomioon 13. tammikuuta 2009 antamansa päätöslauselman yhteisestä maatalouspolitiikasta ja maailman elintarviketurvasta (2),

—

ottaa huomioon 5. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman EU:n maataloudesta ja ilmastonmuutoksesta (3),

—

ottaa huomioon 7. syyskuuta 2010 antamansa päätöslauselman ”Oikeudenmukaiset tulot maanviljelijöille: Toimivampi elintarvikeketju Eurooppaan” (4),

—

ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi OTC-johdannaisista, keskusvastapuolista ja kauppatietorekistereistä SEC(2010)1058,

—

ottaa huomioon 22. toukokuuta 2008 antamansa päätöslauselman elintarvikkeiden hintojen noususta Euroopan unionissa ja kehitysmaissa (5),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”EU:n poliittinen toimintakehys kehitysmaiden auttamiseksi selviämään elintarviketurvaan liittyvistä haasteista”,

—

ottaa huomioon YK:n vuosituhannen kehitystavoitteet, joihin sisältyy nälästä kärsivien lukumäärän puolittaminen maailmassa vuoteen 2015 mennessä verrattuna vuoteen 1990,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon (A7-0376/2010),

A.

ottaa huomioon, että elintarviketurvan varmistaminen Euroopan kansalaisille, terveellisten ja laadukkaiden elintarvikkeiden tarjoaminen kuluttajille kohtuullisin hinnoin ja maataloustuottajien toimeentulon turvaaminen ovat olleet yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) keskeisiä tavoitteita sen alusta lähtien ja että ne ovat edelleen Euroopan unionin tärkeimpiä tavoitteita,

B.

ottaa huomioon, että ruoan ja raaka-aineiden hintavaihtelut ovat aiheuttaneet vakavaa huolta Euroopan ja maailman elintarvikeketjujen toiminnasta ja että elintarvikkeiden hintojen nousu on vaikuttanut eniten heikoimmassa asemaassa oleviin väestönosiin,

C.

ottaa huomioon, että maatalouden hintavaihtelu on luonteeltaan pysyvää, sillä hinnat reagoivat kohtuuttoman voimakkaasti tuotantomäärien pieniin muutoksiin, mikä on usein seurausta keinottelusta,

D.

ottaa huomioon, että EU korosti äskettäisessä FAO:n maailman elintarviketurvakomitean kokouksessa äärimmäisten hintavaihtelujen ongelmaa ja että uudelta korkean tason asiantuntijaryhmältä on pyydetty lausunto hintavaihtelujen syistä ja tarvittavista toimista,

E.

ottaa huomioon, että muun muassa ilmastoon liittyvät tapahtumat saattavat johtaa siihen, että valtiot turvautuvat protektionismiin, mikä näkyy Venäjän ja Ukrainan – joiden yhteenlaskettu osuus maailman vehnänviennistä on noin 30 prosenttia – asettamissa vehnän vientikielloissa,

F.

ottaa huomioon, että monet tekijät, kuten tuholaisten ja tautien vaikutukset, luonnonvarojen saatavuus ja luonnonkatastrofit, voivat vakavasti haitata maailman elintarviketuotantoa, mistä osoituksena ovat vuonna 2010 Venäjällä pitkään kestänyt kuivuus ja tulipalot sekä Pakistanin laajamittaiset tulvat,

G.

ottaa huomioon, että ilmastonmuutos kasvattaa luonnonkatastrofien esiintymistiheyttä ja heikentää siten elintarviketurvaa,

H.

katsoo, että haasteena on tuottaa ”enemmän vähemmästä” siten, että luonnonvaroihin kohdistuvan paineen vuoksi painopiste on kestävässä tuotannossa,

I.

ottaa huomioon, että EU on maataloustuotteiden suurin nettotuoja ja liian pitkälti riippuvainen proteiinin, kasviöljytuotteiden ja maissin tuonnista karjanhoitoalansa tarpeisiin, sekä suurin hedelmien ja vihannesten tuoja, mihin vaikuttaa se, että EU:n tuottajat eivät saa käyttää samoja tuotantomenetelmiä kuin muualla näitä tuotteita tuotettaessa,

J.

ottaa huomioon, että FAO:n mukaan maailman väestön arvioitu kasvu 7 miljardista 9,1 miljardiin edellyttää 70 prosentin lisäystä elintarviketarjonnassa vuoteen 2050 mennessä,

K.

ottaa huomioon, että köyhyyttä ja nälkää esiintyy yhä Euroopan unionissa ja että 79 miljoonaa ihmistä Euroopan unionissa elää köyhyysrajan (60 prosenttia asuinmaansa keskitulosta) alapuolella; ottaa huomioon, että 16 miljoonaa EU-kansalaista sai viime talvena ruoka-apua hyväntekeväisyysjärjestöiltä,

L.

toteaa, että elintarviketurva ei merkitse pelkästään elintarvikkeiden saantia, vaan FAO:n mukaan siihen kuuluu myös oikeus elintarvikkeisiin ja terveellisen ravinnon saatavuus kaikille; toteaa, että kilpailukykyään lisäämällä Eurooppa voi edistää globaalia elintarviketurvaa,

M.

ottaa huomioon, että yhteiskunnan köyhimpien jäsenten elintarviketurva on heikentynyt entisestään maailmanlaajuisen talous- ja rahoituskriisin takia,

N.

ottaa huomioon, että maanviljelijöiden tulot laskivat dramaattisesti vuonna 2009 vuosikymmenen ajan kestäneen tulojen nollakasvun jälkeen, mikä johtui pääasiassa vaikeista markkinaolosuhteista ja tuotantokustannusten noususta; ottaa huomioon, että maatalouden tulotaso on huomattavasti (arviolta 40 prosenttia työyksikköä kohti) alempi kuin muun talouden tulotaso ja että maaseutualueilla tulotaso on huomattavasti (noin 50 prosenttia) alempi kuin kaupunkialueilla,

O.

ottaa huomioon, että maanviljelijöiden osuus elintarvikkeiden tuotantoketjun tuottamasta lisäarvosta on jatkuvasti alenemassa ja että samaan aikaan elintarviketeollisuuden osuus on jatkuvassa kasvussa; katsoo, että sen varmistaminen, että maanviljelijät saavat oikeudenmukaisen hinnan tuotteistaan, edellyttää elintarvikkeiden tuotantoketjun asianmukaista toimintaa,

P.

ottaa huomioon, että jopa 50 prosenttia EU:ssa tuotetuista elintarvikkeista haaskantuu niiden tuotannon, kuljetuksen ja kulutuksen yhteydessä,

Q.

ottaa huomioon, että vain 7 prosenttia EU:n maanviljelijöistä on alle 35-vuotiaita,

R.

ottaa huomioon, että elintarviketurva on keskeinen tekijä Euroopassa ja että se edellyttää seuraavien eri politiikanalojen toimien yhteensovittamista EU:n tasolla: YMP, energiapolitiikka, tutkimusohjelmat, kehitysyhteistyö- ja kauppapolitiikka sekä varainhoitoasetus,

1.

korostaa, että voimakkaalla YMP:llä varmistettu vahva ja kestävä maatalousala Euroopan unionissa ja kestävä ja kukoistava maaseutuympäristö ovat ratkaisevia tekijöitä vastattaessa elintarviketurvaa koskeviin haasteisiin;

2.

vahvistaa, että EU soveltaa maailman korkeimpia maatalous- ja elintarviketuotannon vaatimuksia siten, että se korostaa vahvasti elintarvikkeiden turvallisuutta ja laatua sekä maatalouden ekologista kestävyyttä;

3.

katsoo, että on hyödynnettävä kaikkia tuotantotapoja, jotta voidaan ruokkia Eurooppa ja kolmannet maat;

4.

katsoo, että oikeus elintarviketurvaan on ihmisen perusoikeus ja toteutuu silloin, kun kaikilla ihmisillä on jatkuvasti fyysinen ja taloudellinen mahdollisuus saada soveltuvaa, terveydelle vaaratonta ja ravintoainepitoista ravintoa, jotta he voivat tyydyttää ravinnontarpeensa ja toteuttaa elintarvikemieltymyksiään aktiivisen ja terveen elämän hyväksi;

5.

toistaa, että EU:lla on velvollisuus ruokkia kansalaisensa ja että EU:n maataloustuotannon jatkuminen on tässä avainasemassa; muistuttaa, että maatilojen tulot ovat vähentyneet EU:ssa tuotantokustannusten nousun ja hintojen vaihtelun myötä, mikä hankaloittaa mahdollisuuksia jatkaa tuotantoa; painottaa kustannuksia, joita Euroopan maataloustuottajille aiheutuu elintarvikkeiden turvallisuutta, ympäristöä, eläinten hyvinvointia ja työvoimaa koskevien maailman tiukimpien vaatimusten noudattamisesta; tähdentää, että maataloustuottajien on saatava korvauksia näistä lisäkustannuksista ja julkisten hyödykkeiden järjestämisestä yhteiskunnalle; painottaa, että EU:hun kolmansista maista tuotavien elintarvikkeiden on täytettävä samat tiukat vaatimukset, jotta Euroopan maataloustuottajien kilpailukyky ei heikentyisi;

6.

tunnustaa, että elintarvikkeiden riittävän tarjonnan takaaminen on elintarviketurvan olennainen osatekijä, mutta myöntää toisaalta, että elintarvikkeiden saanti ja edullisten elintarvikkeiden tarjonta vaativat myös huomion kiinnittämistä riittävän elintason takaamiseen kaikille ihmisille ja erityisesti niille, joiden taloudelliset resurssit ovat puutteelliset ja jotka usein ovat lapsia, ikääntyneitä henkilöitä, siirtolaisia, pakolaisia tai työttömiä;

7.

kannattaa kaavaa ”elintarviketurva – ravitsemus – laatu – läheisyys – innovointi – tuottavuus”; uskoo, että tulevassa YMP:ssä on otettava huomioon yleisön odotukset siitä, että YMP:n olisi oltava paitsi maatalouspolitiikkaa myös elintarvikepolitiikkaa, jolla valistetaan terveellisestä ravinnosta;

8.

katsoo, että EU:n olisi luotava paremmat edellytykset ravintoa koskevien ohjelmien (kuten kouluhedelmä- ja koulumaito-ohjelmien) toteuttamiselle jäsenvaltioissa ja tuettava enemmän tuotteiden alkuperää ja ravintoa koskevia koulutus- ja valistusohjelmia, koska tietoon perustuvat ruokavaliovalinnat voivat estää sairauksia ja vähentää sosiaalimenojen kasvupaineita Euroopassa; kehottaa luomaan lisää ruokavaliota tukevia ohjelmia, joiden hallinnollista rasitusta olisi vähennettävä, ja kehottaa lisäämään näiden ohjelmien määrärahoja; pyytää komissiota arvioimaan näiden ohjelmien käytännön järjestelyjä;

9.

vahvistaa tukensa EU:n heikoimmassa asemassa olevia henkilöitä koskevalle ohjelmalle; muistuttaa, että Yhdysvaltojen maatalouslain kautta annetaan huomattavaa tukea Yhdysvaltojen ruoka-apuohjelmalle (Supplemental Nutrition Assistance Programme), joka luo huomattavia tuloja alalle ja taloudelle yleensä sen lisäksi, että se auttaa osittain tyydyttämään Yhdysvaltojen köyhimpien ihmisten elintarviketarpeita;

10.

on tietoinen suuresta haasteesta, jonka ilmastonmuutos asettaa elintarviketurvan saavuttamiselle erityisesti poikkeuksellisten ilmastoilmiöiden kuten kuivuuden, tulvien, tulipalojen ja myrskyjen esiintymistiheyden lisääntymisenä ja vaikutusalan kasvuna; korostaa vesivarojen niukkuuden pahenevaa haastetta ja sen vaikutusta elintarviketuotantoon; korostaa vesivarojen hallinnan ongelman ja ilmastonmuutoksen ratkaisemisen kiireellisyyttä;

11.

muistuttaa, että energiaturva liittyy hyvin tiiviisti elintarviketurvaan; tunnustaa, että energiakustannukset ovat oleellisen tärkeä tekijä öljystä pitkälti riippuvaisen maatalouden kannattavuuden määrittämisessä; kannustaa toteuttamaan toimenpiteitä, joilla maanviljelijöitä rohkaistaan parantamaan energiatehokkuuttaan ja kehittämään vaihtoehtoisia energialähteitä; muistuttaa, että tutkimuksen kehittämistä ja neuvontapalveluja on tuettava johdonmukaisemmin;

12.

katsoo kuitenkin, että huolimatta lisääntyneestä innosta uusiutuvien energialähteiden kehittämiseksi ja vuoden 2020 tavoitteiden saavuttamiseksi on otettava huomioon vaikutus elintarvikkeiden tuotantoon ja tarjontaan; korostaa elintarvike- ja polttoainetarpeiden täyttämisen herkkää tasapainoa;

13.

toteaa, että EU on riippuvainen proteiini- ja kasviöljytuotteiden tuonnista kolmansista maista, mikä vaikuttaa kielteisesti elintarvike- ja maatalousalaan ja erityisesti karjankasvatusalaan hintapiikkien esiintyessä;

14.

kehottaa komissiota ehdottamaan teknistä ratkaisua siihen, että tuontituotteet, jotka eivät ole muuntogeenisiä, sisältävät vähäisiä määriä muuntogeenistä materiaalia, ja ehdottamaan uuden muuntogeenisen rehulajikkeen nopeutettua hyväksymisprosessia EU:ssa, kun se on todettu turvalliseksi;

15.

pyytää komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että yleisöllä on käytettävissään tiedot elintarviketurvaa koskevien tarkastusten tuloksista, ja näin lisäämään avoimuutta Euroopan unionin tasolla;

16.

on huolissaan uudesta ilmiöstä eli maananastuksesta ja sen vaikutuksista kehitysmaiden elintarviketurvaan sekä maatalouden ja maataloustuottajien tulevaisuuteen; kehottaa komissiota tarkastelemaan tätä tilannetta suhteessa maan hallintaoikeuteen ja luonnonvaroihin;

17.

toteaa, että EU:n karjatilojen tilanne on huonontunut suurten rehukustannusten vuoksi; kehottaa siksi hyödyntämään kohdennetusti yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevan asetuksen (EY) N:o 1234/2007 yhteydessä käytettävissä olevia välineitä markkinoiden vakauttamiseksi ja kriisin torjumiseksi;

18.

uskoo, että jatkossa tuottavuuden kasvu uusissa jäsenvaltioissa tulee lisäämään käytettävissä olevaa viljelyalaa ja tarjoaa mahdollisuuden lisätä proteiini- ja kasviöljytuotteiden tuotantoa EU:ssa;

19.

toteaa, että elintarviketurvaa ei voida taata, jos ei varmisteta geenivarojen vapaata saatavuutta ravinnon ja maatalouden kannalta; tunnustaa kasvigeenivaroja koskevan FAO:n kansainvälisen sopimuksen merkityksen välineenä, jolla säilytetään maaseudun luonnon monimuotoisuus ja hillitään siten ilmastonmuutoksen seurauksia;

20.

korostaa, että suunnitteilla olevat kestävää energiakasviviljelyä koskevat kannustimet eivät saisi mitenkään vaarantaa kansalaisten elintarviketurvaa;

21.

pyytää jäsenvaltioita kehittämään ja toteuttamaan konkreettisia maataloustoimenpiteitä sisältäviä ohjelmia, joiden tarkoituksena on hillitä ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja helpottaa niihin sopeutumista:

22.

korostaa, että olisi aiheellista tukea sellaisen kuluttajille suunnatun tiedotuskampanjan käynnistämistä, jolla tiedotetaan maanviljelijöiden ja maatalousalan toimista ympäristön suojelemiseksi ja elintarviketurvan takaamiseksi;

23.

uskoo, että rahoitus- ja maatalousmarkkinat ovat nykyisin sidoksissa toisiinsa enemmän kuin koskaan; katsoo, että eurooppalaiset toimet eivät yksinään enää riitä ja että olisi toimittava yhdessä kolmansien maiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa hintavaihteluja ja elintarviketurvaa koskevissa kysymyksissä; tukee G20-maiden puheenjohtajavaltion tässä tarkoituksessa tekemiä aloitteita;

24.

korostaa niitä maataloustuottajien ongelmia, jotka johtuvat markkinoiden ja hintojen äärimmäisestä epävakaudesta; kiinnittää huomiota maataloustuottajien hankalaan tilanteeseen, kun he pyrkivät suunnittelemaan tulevaisuuttaan äärimmäisen epävakaissa oloissa; kehottaa komissiota ottamaan käyttöön pysyvät ja tehokkaat toimet, joilla nopeasti puututaan maatalousmarkkinoiden epävakauteen; katsoo, että edellä mainittu vaikuttaa ratkaisevasti tuotannon ylläpitämiseen Euroopan unionissa;

25.

panee merkille, että maataloustuotteiden hintaindeksi rahoitusmarkkinoilla ei ole koskaan ollut niin epävakaa kuin nykyisin; mainitsee esimerkkinä äskettäisen vehnäsopimusten hinnannousun, joka oli 70 prosenttia kahden kuukauden aikana, samalla kun kyseisten sopimusten kauppa kaksinkertaistui Pariisin raaka-ainemarkkinoilla;

26.

korostaa, että nämä tapahtumat johtuvat vain osittain markkinoiden perustekijöistä kuten kysynnästä ja tarjonnasta ja ovat suurelta osin seurausta keinottelusta; panee merkille, että keinottelun osuus äskettäisestä hintojen noususta on jopa 50 prosenttia; korostaa oikeutta riittävään ravintoon käsittelevän Yhdistyneiden kansakuntien erityisedustajan päätelmiä, joiden mukaan suurten yhteisösijoittajien kuten hedgerahastojen, eläkerahastojen ja investointipankkien – jotka yleensä eivät ole kiinnostuneita maatalousmarkkinoista – toimilla johdannaismarkkinoilla on vaikutusta raaka-aineindekseihin;

27.

tukee tässä yhteydessä voimassa olevan rahoitusvälinelainsäädännön uudistusta, jossa pitäisi säätää avoimemmasta kaupankäynnistä; muistuttaa, että rahoitusvälineiden pitäisi palvella taloutta ja auttaa maataloustuotantoa voittamaan kriisit ja ilmastoilmiöt; katsoo myös, että keinottelun ei saa antaa uhata muuten tehokkaita maatiloja;

28.

pitää ilahduttavana komission ehdotusta asetukseksi OTC-johdannaisista, keskusvastapuolista ja kauppatietorekistereistä; toivoo, että turvaverkoilla torjutaan äärimmäistä hintavaihtelua ja että turvaverkkoja käytetään nopean toiminnan kriisinhallintavälineenä; toivoo, että lainsäädäntöä koordinoidaan EU:n ja kolmansien maiden kuten Yhdysvaltojen välillä niin, että voidaan vähentää keinottelijoiden mahdollisuuksia käyttää epäoikeutetusti hyväkseen eri sääntelyjärjestelmien välisiä eroja;

29.

kannattaa voimakkaampia eurooppalaisia toimia keinottelun torjumiseksi, mukaan luettuna se, että keinottelun vähentäminen annetaan sääntelijöiden ja valvontaelimien tehtäväksi; katsoo, että raaka-ainejohdannaiset eivät ole samanlaisia kuin muut rahoitusjohdannaiset ja että niiden käsittelyn pitäisi kuulua vain sellaisille meklareille, joilla on oikeutettua etua maataloushyödykkeiden suojelusta riskiltä, ja muille henkilöille, jotka ovat suoraan yhteydessä maataloustuotantoon; kehottaa komissiota huolehtimaan siitä, että kaupankäynti elintarvikeraaka-ainejohdannaisilla rajoitetaan mahdollisuuksien mukaan sijoittajiin, joilla on suora yhteys maatalousmarkkinoihin;

30.

on huolissaan viljakaupan voimakkaasta keskittymisestä, jonka vuoksi asianomaiset yhtiöt kykenevät vaikuttamaan markkinahintoihin; katsoo tämän saattavan johtaa hintojen heilahtelun lisääntymiseen, sillä viljakauppaa käyvät yhtiöt ovat keinottelumielessä kiinnostuneita mittavasta hintojen vaihtelusta; katsoo tämän myös osoittavan, että tarvitaan interventiovarastoja tai muita turvaverkkoja, jotta voidaan varmistaa hintojen vakaus ja puolustaa siten maataloustuottajien ja kuluttajien etuja;

31.

korostaa, että voimakkaita hintavaihteluja ei voida torjua tehokkaasti ilman interventiovarastoja tai strategisia varastoja; katsoo, että tämän vuoksi tulevassa YMP:ssä on vahvistettava markkinoita koskevien interventiotoimien roolia;

32.

korostaa, että elintarvikkeiden toimitusketjun avoimuutta ja oikeudenmukaisuutta on lisättävä, jotta voidaan varmistaa maataloustuottajien oikeudenmukainen tulotaso, oikeudenmukaiset voitot ja hinnoittelu elintarvikeketjussa ja elintarviketurvan varmistava elinkelpoinen maataloustuotanto; kehottaa komissiota esittämään mainittua asiaa koskevia konkreettisia ja tehokkaita ehdotuksia;

33.

korostaa, että hintojen vaihtelu tekee elintarvikepulasta kärsivistä alhaisen tulotason maista entistä haavoittuvampia;

34.

panee merkille, että nykyisin maailman kokonaiselintarviketarjonta on riittävää ja että monien ihmisten elintarviketurvan esteenä ovat pikemminkin huono saatavuus ja korkeat hinnat;

35.

toteaa kuitenkin, että maailman elintarvikevarastot ovat paljon pienemmät kuin aikaisemmin, sillä niiden määrä putosi vuoden 2007 elintarvikekriisin aikana ennätysmäisen alas ja riittää maailmanlaajuisesti 12 viikoksi; toteaa, että maailman elintarviketuotanto on yhä haavoittuvampi ilmastonmuutokseen liittyville äärimmäisille ilmastoilmiöille, kaupungistumisesta aiheutuville globaalisti voimistuville maankäyttöpaineille ja tuholaisten ja tautien lisääntymiselle, jotka saattavat aiheuttaa äkillistä ja odottamatonta elintarvikepulaa;

36.

katsoo siten, että maailmanlaajuinen elintarvikevarastojärjestelmä (hätävarastot nälän torjumista varten ja varastot raaka-ainehintojen sääntelemistä varten) olisi hyödyksi, sillä se helpottaisi maailmankauppaa hintapiikkien esiintyessä, torjuisi palaamista protektionismiin ja vähentäisi maailman elintarvikemarkkinoihin kohdistuvaa painetta; katsoo, että yhteisen elimen olisi hallinnoitava näitä varastoja Yhdistyneiden kansakuntien tai FAO:n suojeluksessa ja käytettävä täysimääräisesti hyväksi FAO:n ja YK:n elintarvikeohjelman keräämää kokemusta; kehottaa komissiota kartoittamaan asiaa pikaisesti ja raportoimaan parlamentille tehokkaimmasta tavasta tämän toteuttamiseksi; kehottaa lisäksi komissiota toimimaan johtavassa roolissa tämän kohdennetun maailmanlaajuisen elintarvikevarastojärjestelmän puolestapuhujana;

37.

muistuttaa, että EU on tähän mennessä reagoinut antamalla apua ja rahaa muun muassa elintarvikerahoitusvälineen kautta; toivoo saavansa raportteja tämän välineen tehokkuudesta ja syiden ja oireiden torjunnan edistymisestä ja kehottaa komissiota arvioimaan mahdollisuutta ottaa väline käyttöön auttamaan nälän torjunnassa maailmassa;

38.

korostaa, että kehitysmaiden maataloutta on kehitettävä ja korostaa, että asianmukainen osuus EU:n myöntämästä suorasta kehitysavusta on suunnattava maatalouteen; pitää valitettavana sitä, että maataloudelle osoitetun kehitysavun osuus on vähentynyt dramaattisesti 1980-luvulta lähtien, ja pitää myönteisenä sen tunnustamista, että mainittu kehityssuunta olisi käännettävä päinvastaiseksi; kehottaa komissiota asettamaan maatalouden etusijalle kehitysavussaan, mukaan lukien maanviljelijöiden markkinoille pääsyn edistäminen;

39.

on järkyttynyt Yhdistyneiden kansakuntien vuoden 2010 huippukokouksen tekemistä vuosituhannen kehitystavoitteita koskevista päätelmistä, ja toteaa, että kehittyneet maat eivät vielä ole lähimainkaan toteuttaneet virallista kehitysapua koskevia sitoumuksiaan;

40.

on tyytyväinen Yhdistyneiden kansakuntien vuoden 2010 huippukokouksessa tehtyyn vuosituhannen kehitystavoitteita koskevaan Maailmanpankin aloitteeseen, joka koskee Maailmanpankin tuen lisäämistä maatalousalalle tulojen, työllisyyden ja elintarviketurvan lisäämiseksi etenkin alhaisen tulotason alueilla;

41.

vahvistaa YMP:n tulevaisuudesta vuoden 2013 jälkeen hyväksymässään mietinnössä vahvistetun kannan; vahvistaa olevansa sitoutunut vahvaan maatalous- ja maaseudun kehittämispolitiikkaan, jolla varmistetaan elintarviketurva kaikille, pidetään kiinni Euroopan maaseudun elinvoimaisuudesta, varmistetaan maataloustuotannon jatkuminen kaikkialla EU:n alueella, tuetaan innovaatioita, kilpailukykyä ja työllisyyttä ja vastataan osaltaan ilmastonmuutoksen kaltaisiin maailmanlaajuisiin haasteisiin; korostaa myös, että YMP:ta on yksinkertaistettava entisestään ja sen virkavaltaisuutta on vähennettävä, jotta voidaan vähentää edunsaajille aiheutuvia täytäntöönpanon kustannuksia;

42.

painottaa roolia, joka nuorilla viljelijöillä on oltava tulevassa YMP:ssä; korostaa, että ainoastaan seitsemän prosenttia Euroopan viljelijöistä on alle 35-vuotiaita ja että jopa 4,5 miljoonaa viljelijää siirtyy eläkkeelle seuraavien kymmenen vuoden kuluessa; toivoo, että lisätään nuoria viljelijöitä tukevia toimenpiteitä, joita ovat esimerkiksi perustamispalkkiot, lainojen korkotuet ja muut kannustimet, joita jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön maaseudun kehittämistä koskevien määrärahojensa avulla; vahvistaa nuorten vaihto-ohjelmaa koskevan budjettitarkistuksensa keskeisen sisällön ja toivoo, että ohjelma toteutetaan pilottihankkeena; pyytää myös poistamaan kaikki hallinnolliset esteet nuorten ryhtymiseltä maatalousyrittäjiksi;

43.

katsoo, että tutkimus ja innovointi ovat keskeisiä tekijöitä, jos halutaan vastata elintarviketurvan haasteeseen siten, että tuotantoa lisätään samalla kun luonnonvarojen käyttöä vähennetään; korostaa maataloustuotantoalan ammattikoulutuksen edistämisen, koulutuksen saatavuuden, tietämyksen siirtämisen ja parhaiden käytänteiden vaihtamisen merkitystä; toistaa, että YMP:tä ja muita politiikan aloja on koordinoitava keskenään, jotta tutkimuksen ja innovoinnin tulokset ovat paremmin saatavilla maataloudessa;

44.

pyytää komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään täysimääräisesti tutkimuksen seitsemännen puiteohjelman tarjoamia mahdollisuuksia tutkimuksen ja teknisten innovaatioiden alalla, jotta saataisiin parannettua tuottavuutta energiatehokkuuden ja kestävän kehityksen kriteerejä samalla noudattaen;

45.

toteaa, että maataloustuotantoon käytettävissä oleva maa-ala vähenee vuosittain ilmastonmuutoksen ja kaupungistumisen seurauksena;

46.

korostaa erityisesti Euroopan maatalouden monimuotoisuuden merkitystä ja sitä, että olisi varmistettava erilaisten maatalousmallien rinnakkainelo, varsinkin pienviljelyyn perustuvien mallien, jotka luovat työpaikkoja Euroopan maaseudulle, sekä erityisesti lyhyestä elintarvikeketjusta peräisin olevien pientiloilla ja käsityönä tehtyjen elintarviketuotteiden ja ravitsemuksen moninaisuus ja laatu kaikkialla Euroopassa, jotta voidaan tehostaa maaseutualueiden kehitystä ja säilyttää alueiden elintarvike- ja viinintuotannon perintö;

47.

panee merkille, että paikalliset perinteiset maatalouden käytännöt kuten perheviljely, pienviljely ja luomuviljely voivat merkittävällä tavalla myötävaikuttaa elintarviketurvaan, koska ne ovat usein tehokkaita tapoja hyödyntää maata menetelmillä, jotka on erityisesti kehitetty tietyillä alueilla pitkän ajan kuluessa, ja auttaa muodostamaan tuotteen ja sen alkuperän välille kiinteä yhteys, joka kertoo tuotteen laadusta ja aitoudesta; tähdentää, että näiden maataloustuotantotyyppien on voitava säilyä rinnatusten kestävien ja nykyaikaisten maatilojen kanssa, joilla suuri tuottavuus yhdistyy kestävään maankäyttöön;

48.

korostaa myös, että viljelymaan liiallinen pirstoutuminen eräissä jäsenvaltioissa on esteenä maatalouden tuottavuudelle ja että olisi toteutettava toimenpiteitä pienten maatilojen yhdistämiseksi;

49.

korostaa, että EU:n maataloustuotannon monimuotoisuus on säilytettävä ja arvostaa paikallisia markkinoita, joilta saa tuoreita ja paikallisesti tuotettuja maataloustuotteita, koska nämä markkinat ovat ekologisia ja tukevat vakiintuneita maatalousyhteisöjä; korostaa maatalouden merkitystä epäsuotuisilla alueilla; kehottaa komissiota tarkastelemaan monimuotoisia eurooppalaisia maatalousmalleja tulevassa YMP-esityksessään, mukaan luettuna mahdollisuutta luoda erityisiä taloudellisia kannustimia ja tunnistusjärjestelmiä;

50.

korostaa, että YMP:n on oltava oikeudenmukainen niin, että varmistetaan tuottajille annettavan tuen tasapainoinen jakautuminen sekä jäsenvaltioissa että niiden kesken, parempi alueellinen yhtenäisyys, vientitukien asteittainen käytöstä poistaminen samanaikaisesti sen kanssa, että EU:n kauppakumppanit poistavat kaikki vientitukien muodot, ja että otetaan käyttöön kaikkia sellaisia vientitoimia koskevia määräyksiä, joilla on vastaava vaikutus;

51.

tunnustaa, että YMP:n uudistukset ovat merkittävästi vähentäneet EU:n maataloustuotannon vaikutusta kehitysmaihin, koska vientituet on poistettu lähes kokonaan; kehottaa EU:ta tunnustamaan maatalouden tukemisen merkityksen kehitysmaissa erityisesti varmistamalla maatalouden asettamisen etusijalle kehitysmaissa ja EU:n kehitysavun määrärahoissa;

52.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

11.5.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 136/16

—

ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston päätökseksi (10028/2010) (Kongon tasavalta) ja ehdotuksen neuvoston päätökseksi (12796/2010) (Kamerun),

—

ottaa huomioon luonnoksen Euroopan unionin ja Kongon tasavallan vapaaehtoiseksi kumppanuussopimukseksi metsälainsäädännön soveltamisen valvonnasta, metsähallinnosta ja Euroopan unioniin suuntautuvasta puutuotteiden kaupasta (FLEGT) (07636/2010),

—

ottaa huomioon luonnoksen Euroopan unionin ja Kamerunin tasavallan vapaaehtoiseksi kumppanuussopimukseksi metsälainsäädännön soveltamisen valvonnasta, metsähallinnosta ja Euroopan unioniin suuntautuvasta puutuotteiden kaupasta (FLEGT) (13187/2010),

—

ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan, 207 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan, 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan v alakohdan ja 218 artiklan 7 alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C7-0170/2010 ja C7-0339/2010),

—

ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien alkuperäiskansojen oikeuksien julistuksen (yleiskokouksen 13. syyskuuta 2007 hyväksymä päätöslauselma 61/295),

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 995/2010, annettu 20 päivänä lokakuuta 2010, puutavaraa ja puutuotteita markkinoille saattavien toimijoiden velvollisuuksien vahvistamisesta (1),

—

ottaa huomioon Cotonoun sopimuksen,

—

ottaa huomioon ehdotuksista neuvoston päätöksiksi vapaaehtoisten kumppanuussopimusten (FLEGT) tekemisestä Kongon tasavallan (2) ja Kamerunin tasavallan (3) kanssa 19. tammikuuta 2011 vahvistamansa kannat,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,

1.

suhtautuu myönteisesti vapaaehtoisiin kumppanuussopimuksiin Kamerunin tasavallan ja Kongon tasavallan kanssa; katsoo, että näistä vapaaehtoisista kumppanuussopimuksista käytävien neuvottelujen perusteella voitaisiin laatia hyviä käytänteitä koskevat suuntaviivat, joita käytettäisiin ohjeena muissa meneillään olevissa vapaaehtoisia kumppanuussopimusneuvotteluja koskevissa neuvotteluissa puutavaraa tuottavien maiden kanssa;

2.

korostaa sekä EU:n että trooppisia puutuotteita EU:n markkinoille toimittavien maiden yhteistä vastuuta laittomien hakkuiden ja niihin liittyvän kaupan hävittämisessä ja toimien tehostamisessa metsävarojen suojelemiseksi ja kestäväksi käyttämiseksi kaikkialla maailmassa;

3.

pitää tässä yhteydessä ilahduttavana asianomaisten osapuolten sitoumuksia metsien hallinnan parantamiseen ja olemassa olevan lainsäädännön uudistamiseen, kun se on tarpeen sen varmistamiseksi, että metsäalan toimet ovat avoimia ja alkuperäiskansojen oikeuksia kunnioittavia eivätkä osaltaan aiheuta haitallisia ympäristövaikutuksia; pitää myös ilahduttavana EU:n sitoutumista toimintavalmiuksien kehittämistä koskevan avun antamiseen, mukaan luettuna erityisesti puutavaran ja puutuotteiden jäljitettävyyttä ja laillisuuden varmistamista koskevien järjestelmien luominen puutavaraa tuottaviin maihin;

4.

muistuttaa, että vapaaehtoisten kumppanuussopimusten tavoitteena on yhdessä lopettaa laittomasti korjatun puutavaran ja siitä tehtyjen puutuotteiden kauppa ja osallistua ponnistuksiin, joilla pyritään pysäyttämään metsäkato ja metsien tilan heikentyminen ja niihin liittyvät hiilidioksidipäästöt sekä luonnon monimuotoisuuden väheneminen ja edistämään kestävää talouskasvua, kestävää ihmisen kehitystä, kestävää elintarvikkeiden tuotantoa ja alkuperäiskansojen ja paikallisväestön kunnioitusta;

5.

palauttaa mieliin, että lisääntyvä trooppisten metsien ja muiden biologisesti erittäin monimuotoisten metsien ja arvokkaiden hiilivarastojen laajamittainen hyödyntäminen ei ole kestävää, ja saattaa johtaa yhä suurempaan metsäkatoon ja metsien tilan heikentymiseen ja osaltaan maailman ympäristön tuhoon; panee merkille, että vapaaehtoisiin kumppanuussopimuksiin sisältyy jännite, joka johtuu siitä, että kun EU edistää puutuotteiden kauppaa maista, joilla on laajoja luonnonmetsiä, se saattaa samalla heikentää tavoitteitaan, jotka liittyvät ilmastonmuutoksen torjumiseen, biologisen monimuotoisuuden suojeluun ja kestävään käyttöön, köyhyyden vähentämiseen ja metsäkadon pysäyttämiseen maailmassa; kehottaa sen vuoksi komissiota varmistamaan, että EU:n politiikka on johdonmukaista ja että vapaaehtoisten kumppanuussopimusten tukemat toimet auttavat tehokkaalla tavalla saavuttamaan vapaaehtoisten kumppanuussopimusten kaikkien osapuolten kansainväliset sitoumukset; kehottaa komissiota ja neuvostoa yksilöimään, mitä toimenpiteitä vapaaehtoisten kumppanuussopimusten lisäksi on suunniteltu jotta voidaan torjua metsäkatoa ja luonnonmetsien tilan heikkenemistä ja edistää niiden suojelua;

6.

muistuttaa, että vaikka metsät kuuluvat sen valtion yksinomaiseen hallintavaltaan, jossa ne sijaitsevat, metsäympäristö on ihmiskunnan yhteistä perintöä ja sitä on suojeltava, vaalittava ja tarvittaessa ennallistettava pyrkien viime kädessä elävän luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemitoimintojen säilyttämiseen kaikkialla maailmassa, ilmastonsuojeluun sekä alkuperäiskansojen ja metsistä riippuvaisten yhteisöjen oikeuksien suojelemiseen; kehottaa sen vuoksi Afrikan ja kolmansien maiden kumppanihallituksia kehittämään maankäyttö- ja resurssienhallintasuunnitelmia, joilla nämä tavoitteet saavutetaan, ja tunnistamaan, missä ja kuinka paljon tukea tarvitaan ulkomaalaisilta kumppaneilta ja kansainvälisiltä järjestöiltä, jotta kyseiset tavoitteet etenevät;

7.

pyytää tähän liittyen komissiota valvomaan erityisesti, että vapaaehtoiset kumppanuussopimukset eivät kannusta metsien teollisten hakkuiden lisäämiseen koskemattomilla metsäalueilla ja huolehtimaan Kamerunin tasavallan ja Kongon tasavallan hallitusten ja kaikkien vapaaehtoisia kumppanuussopimuksia tulevaisuudessa tekevien hallitusten kanssa seurannasta ja toteuttamaan toimia, joilla torjumaan luonnontilaisissa metsissä suoritettavien kaupallisten hakkuiden sekä suorat että epäsuorat negatiiviset vaikutukset;

8.

pitää ilahduttavana vapaaehtoista, avointa, osallistavaa ja yhteisymmärrykseen pyrkivää lähestymistapaa, jonka avulla sopimukset on saavutettu; suosittelee, että tämän lähestymistavan olisi oltava sääntönä vapaaehtoisista kumppanuussopimuksista neuvoteltaessa muiden puutavaraa tuottavien kumppanimaiden kanssa;

9.

painottaa, että riippumattomien kansalaisyhteiskunnan ja ulkopuolisten tarkkailijoiden rooli on olennaisen tärkeä tarkkailtaessa, että kaikki asianomaiset osapuolet panevat sopimukset asianmukaisesti täytäntöön ja että kansalliset osapuolet esimerkiksi sitoutuvat osallistumaan täytäntöönpanoprosessin valvontaa varten perustettuihin sekakomiteoihin; korostaa, että paikalliset kansalaisyhteiskunnan järjestöt olisi valtuutettava suorittamaan riippumatonta lainvalvonnan ja metsähallinnon uudistusten täytäntöönpanon seurantaa;

10.

pyytää komissiota ottamaan käyttöön mekanismeja, joilla varmistetaan, että vapaaehtoisten kumppanuussopimusten noudattamista valvotaan tehokkaasti ja ajoissa täytäntöönpanon eri vaiheissa ja että varmistetaan erityisesti paikallisten osapuolten valmiuksien parantaminen ja paikallisyhteisöjen ja alkuperäisväestön suora osallistuminen toteuttamisvaiheessa, jotta voidaan varmistaa vapaaehtoisten kumppanuussopimusten alkuvaiheessa toteutettujen uudistusten laaja hyväksyntä sekä EU:hun suuntautuvan tuonnin perinpohjainen tarkastaminen;

11.

muistuttaa, että metsäalan oikeudellisen kehyksen ja sääntelykehyksen tarkistaminen on välttämätöntä, jotta vapaaehtoinen kumppanuussopimus vastaisi FLEGT-toimintasuunnitelman tavoitteita ja jotta voitaisiin varmistaa, että vapaaehtoisen kumppanuussopimuksen täytäntöönpano edistää ympäristöllisiä ja sosiaalisia yleissopimuksia ja kansainvälisiä sopimuksia, joihin vapaaehtoisen kumppanuussopimuksen osapuolet ovat sitoutuneet;

12.

muistuttaa, että vapaehtoisten kumppanuussopimusten tavoitteena ovat myös sosiaalisen oikeudenmukaisuuden parantaminen ja paikallisten ja alkuperäisyhteisöjen oikeuksien kunnioittaminen ja että siksi avoimuutta ja tasaveroista osallistumista koskevat periaatteet sisältyvät sopimuksiin;

13.

muistuttaa, että nämä lainsäädännön parannukset on saatava valmiiksi ennen kuin FLEGT-lupia myönnetään;

14.

pyytää komissiota esittämään kuuden kuukauden kuluessa jokaisen vapaaehtoisen kumppanuussopimuksen voimaantulon jälkeen kertomuksen toimista, joihin on ryhdytty, jotta osapuolten ja kansalaisyhteiskunnan, paikallis- ja alkuperäisväestöt mukaan lukien, vuoropuhelu jatkuu ja että se säilytetään täytäntöönpanovaiheen aikana; katsoo, että tämän kertomuksen olisi sisällettävä myös arviointi vapaaehtoisen kumppanuussopimuksen sisällön todellisista vaikutuksista EU:n ja allekirjoittajamaan ympäristöä ja kestävää kehitystä koskevien kansainvälisten sitoumuksiin, erityisesti mitä tulee luonnon monimuotoisuusresurssien säilyttämiseen ja kestävään hoitoon;

15.

pyytää vapaaehtoisen kumppanuussopimuksen molempia osapuolia varmistamaan, että kansalaisyhteiskunta sekä paikallis- ja alkuperäisväestö kykenevät vapaasti ja luottavaisesti osallistumaan vapaaehtoisten kumppanuussopimusten täytäntöönpanoon ja noudattamisen valvontaan; katsoo, että yhteisen täytäntöönpanokomitean olisi annettava kansalaisyhteiskunnalle sekä paikallis- ja alkuperäisväestön järjestöille valitusoikeuden ja vetoomusoikeuden siltä varalta, että valitus ei tuota tulosta;

16.

pyytää komissiota varmistamaan, että se ymmärtää vallitsevan ihmisoikeustilanteen kaikissa vapaaehtoisen kumppanuussopimuksen potentiaalisissa kumppanimaissa ja suosittelee, että komissio ei ryhtyisi asioimaan yhdenkään sellaisen maan kanssa, jossa ei ole perusihmisoikeuksia ja sosiaalisia oikeuksia suojaavaa oikeudellista kehystä; toistaa, että kaikissa maissa, joita vapaaehtoinen kumppanuussopimus koskee, keskustelun on oltava avointa ja niissä on oltava sananvapaus, myös uskonnollisen vakaumuksen vapaus, jotta kaikkia mahdollisesti esitettäviä moitteita kuullaan;

17.

pyytää komissiota laatimaan ja esittämään säännöllisesti parlamentille kertomuksen kaikkien nykyisten ja tulevien vapaaehtoisten kumppanuussopimusten eri määräysten täytäntöönpanosta;

18.

odottaa, että tulevina vuosina allekirjoitetaan useampia vapaaehtoisia kumppanuussopimuksia, jotka edellyttävät erityistä lisärahoitusta teknisten ja inhimillisten voimavarojen kehittämiselle; pyytää komissiota ja EU:n jäsenvaltioita täsmentämään, mitä varoja käytetään kyseisten sopimusten neuvottelemisen ja täytäntöönpanon tukemiseen;

19.

kehottaa komissiota antamaan parlamentille kertomuksen nykyisiä ja tulevia vapaaehtoisia kumppanuussopimuksia koskevista neuvotteluista ja niiden täytäntöönpanosta ja tiedottamaan parlamentille hyvissä ajoin yhteisen täytäntöönpanokomitean työstä, toimittamaan riippumattoman valvojan tarkastusmatkaraportit ja tarkastuskertomukset, sopimuksen täytäntöönpanon arviointiraportit, myös sosiaalisia, taloudellisia ja ympäristövaikutuksia koskevat tutkimukset, ja luettelon niiden yritysten nimistä, joille toimilupia myönnetään;

20.

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä kaikkien niiden maiden hallituksille, joita vapaaehtoinen kumppanuussopimus koskee.

11.5.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 136/19

—

ottaa huomioon 25. syyskuuta 2003 antamansa päätöslauselman Maailman kauppajärjestön viidennestä ministerikokouksesta Cancúnissa (1), 12. toukokuuta 2005 antamansa päätöslauselman Dohan kierroksen arvioinnista Maailman kauppajärjestön yleisneuvostossa 1. elokuuta 2004 tehdyn päätöksen jälkeen (2), 1. joulukuuta 2005 antamansa päätöslauselman Hongkongissa järjestettävän Maailman kauppajärjestön kuudennen ministerikokouksen valmisteluista (3), 23. maaliskuuta 2006 antamansa päätöslauselman talouskumppanuussopimusten vaikutuksesta kehitysyhteistyön alalla (4), 4. huhtikuuta 2006 antamansa päätöslauselman Dohan kierroksen arvioinnista Hongkongissa järjestetyn Maailman kauppajärjestön ministerikokouksen jälkeen (5), 1. kesäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman kaupasta ja köyhyydestä: kauppapolitiikan suunnittelu kaupan myötävaikutuksen maksimoimiseksi köyhyyden lieventämisessä (6), 7. syyskuuta 2006 antamansa päätöslauselman Dohan kehitysohjelmaa koskevien neuvottelujen keskeyttämisestä (7), 23. toukokuuta 2007 antamansa päätöslauselman talouskumppanuussopimuksista (8), 12. joulukuuta 2007 antamansa päätöslauselman talouskumppanuussopimuksista (9), 5. kesäkuuta 2008 vahvistamansa kannan ehdotuksesta neuvoston asetukseksi yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamisesta 1 päivästä tammikuuta 2009 alkaen 31 päivään joulukuuta 2011 sekä asetusten (EY) N:o 552/97 ja (EY) N:o 1933/2006 ja komission asetusten (EY) N:o 964/2007 ja (EY) N:o 1100/2006 muuttamisesta (10) sekä 25. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman väliaikaisesta kumppanuussopimuksesta Tyynenmeren valtioiden ja Euroopan yhteisön välillä (11),

—

ottaa huomioon Euroopan yhteisön ja Tyynenmeren valtioiden väliaikaisen kumppanuussopimuksen,

—

ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden (AKT-valtiot) ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetun kumppanuussopimuksen (Cotonoun sopimus),

—

ottaa huomioon talouskumppanuussopimukset vahvistavissa tai niiden vahvistamiseen johtavissa sopimuksissa määrättyjen järjestelyjen soveltamisesta Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän (AKT) tietyistä valtioista peräisin oleviin tuotteisiin 20. joulukuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1528/2007 (12),

—

ottaa huomioon 23. lokakuuta 2007 annetun komission tiedonannon talouskumppanuussopimuksista (KOM(2007)0635),

—

ottaa huomioon tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT) ja erityisesti sen XXIV artiklan,

—

ottaa huomioon WTO:n neljännen ministerikokouksen julistuksen, joka hyväksyttiin Dohassa 14. marraskuuta 2001,

—

ottaa huomioon Hongkongissa 18. joulukuuta 2005 hyväksytyn WTO:n ministerikokouksen kuudennen kokouksen julistuksen,

—

ottaa huomioon ”Aid for Trade” -työryhmän kertomuksen ja suositukset, jotka WTO:n yleisneuvosto hyväksyi 10. lokakuuta 2006,

—

ottaa huomioon 8. syyskuuta 2000 annetun Yhdistyneiden Kansakuntien Vuosituhannen julistuksen, jossa esitellään kansainvälisen yhteisön yhteisesti laatimat vuosituhannen kehitystavoitteet köyhyyden nujertamiseksi,

—

ottaa huomioon Kigalissa Ruandassa 22. marraskuuta 2007 kokoontuneen AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen antaman julistuksen,

—

ottaa huomioon 14. joulukuuta 2006 Fidžin tilanteesta antamansa päätöslauselman (13), jossa se tuomitsee ankarasti Fidžin asevoimien tekemän vallankaappauksen,

—

ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston laatiman 103 suosituksen luettelon, joka on julkaistu yleistä jaksottaista seurantaa käsittelevän työryhmän raportissa 23. maaliskuuta 2010, ja ottaa huomioon Fidžin hallituksen 10. kesäkuuta 2010 antaman vastauksen, jossa todetaan, että kauan vaaditut ja usein lykätyt yleiset vaalit on tarkoitus pitää vuonna 2014 ja että tästä ajankohdasta ei neuvoteltaisi,

—

ottaa huomioon 16. joulukuuta 2010 komissiolle esitetyn kysymyksen Euroopan yhteisön ja Tyynenmeren valtioiden välisen väliaikaisen kumppanuussopimuksen tekemisestä (O-0212/2010 – B7-0807/2010,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,

A.

katsoo, että 1. tammikuuta 2008 lähtien EU:n aiemmat kauppasuhteet AKT-maiden kanssa – AKT-maat saivat yksipuolisen etuuskohtelun EU:n markkinoilla – eivät olleet WTO:n sääntöjen mukaiset,

B.

katsoo, että talouskumppanuussopimukset ovat WTO:n sääntöjen mukaisia sopimuksia, joilla pyritään tukemaan AKT-valtioiden alueellista yhdentymistä ja edistämään niiden asteittaista yhdentymistä maailmantalouteen, mikä edistää niiden yhteiskunnan ja talouden kestävää kehitystä ja tukee yleisiä pyrkimyksiä poistaa köyhyys AKT-valtioista,

C.

katsoo, että talouskumppanuussopimuksilla pitäisi pyrkiä rakentamaan pitkäaikaisia suhteita, joissa kaupalla tuetaan kehitystä,

D.

ottaa huomioon, että peräkkäisten Lomén yleissopimusten mukainen sokeria koskeva pöytäkirja ja Cotonoun sopimus tuottivat ennakoituja tuloja pienille Tyynenmeren saarille, joiden maatalousalan monipuolistumismahdollisuudet ovat rajalliset,

E.

ottaa huomioon, että väliaikaiset talouskumppanuussopimukset (IEPA) ovat tavaroiden kauppaa koskevia sopimuksia, joilla on tarkoitus välttää keskeytykset AKT-maiden ja Euroopan unionin välisessä kaupassa,

F.

katsoo, että tämänhetkinen rahoitus- ja talouskriisi tekee kauppapolitiikasta kehitysmaille tärkeämpää kuin koskaan,

G.

ottaa huomioon, että Tyynenmeren AKT-valtiosta tähän mennessä ainoastaan Papua-Uusi-Guinea ja Fidži ovat allekirjoittaneet väliaikaisen talouskumppanuussopimuksen vuoden 2009 lopulla; ottaa huomioon, että muilla Tyynenmeren AKT-valtioilla on tulli- ja kiintiövapaa pääsy EU:n markkinoille joko Everything But Arms -aloitteen tai yleisen tullietuusjärjestelmän perusteella,

H.

ottaa huomioon, että sopimuksen väliaikainen soveltaminen Papua-Uuden-Guinean osalta alkoi 20. joulukuuta 2009; ottaa huomioon, että Fidžisaarten tasavallassa soveltamisen ehtona on Fidžisaarten tasavallan ilmoitus joko väliaikaisesta soveltamisesta tai ratifioimisesta,

I.

ottaa huomioon, että neuvottelut kattavasta talouskumppanuussopimuksesta ovat käynnissä kaikkien 14 Tyynenmeren AKT-valtion kanssa,

J.

ottaa huomioon, että väliaikainen talouskumppanuussopimus kattaa kaikki tavarakauppasopimuksen asiat,

K.

katsoo, että sopimukseen sisältyvien sitoumusten vaikutukset maille ja Tyynenmeren alueelle voisivat olla merkittävät,

L.

ottaa huomioon, että väliaikainen talouskumppanuussopimus vaikuttaa Papua-Uuden-Guinean ja Fidžisaarten tasavallan sekä muiden kauppakumppaneiden välisten tulevien sopimusten laajuuteen ja sisältöön ja alueen neuvotteluasemaan,

M.

ottaa huomioon, että Euroopan unionin ja Tyynenmeren valtioiden välinen kilpailu on vähäistä, koska suurin osa EU:n viennistä koostuu pääasiassa tuotteista, joita Tyynenmeren valtiot eivät tuota mutta joita ne tarvitsevat usein joko suoraan kulutukseen tai kotimaisen teollisuuden raaka-aineeksi,

N.

ottaa huomioon, että kalastuksen ja siihen liittyvän toiminnan sekä kalatalousteollisuuden aloilla on parhaat mahdollisuudet kasvattaa vientiä tulevaisuudessa edellyttäen, että kalastusta harjoitetaan ympäristön kannalta kestävällä tavalla,

O.

katsoo, että uudet kauppasäännöt on laadittava niin, että niillä tuetaan kotimaisen teollisuuden kehittämistä ja suojaudutaan luonnonvarojen ehtymistä ja ilmastonmuutosta vastaan ja niiden myötä on annettava enemmän tukea kauppaan liittyvälle avulle,

P.

ottaa huomioon, että kaupan kehittämiseksi annettavalla avulla (Aid for Trade) pyritään kehittämään kehitysmaiden valmiuksia hyötyä uusista kauppamahdollisuuksista,

Q.

ottaa huomioon, että Euroopan unionin ja AKT-maiden kesken on neuvoteltu uudet, entistä joustavammat ja paremmat alkuperäsäännöt, joista tulee olemaan huomattavaa etua, jos ne pannaan moitteettomasti täytäntöön sopimuksen tarkoitusta täysimääräisesti noudattaen ja alhaisempi suoritustaso otetaan asianmukaisesti huomioon,

R.

ottaa huomioon, että väliaikaisen talouskumppanuussopimuksen alkuperäsäännöistä myönnettäviin poikkeuksiin sisältyy koko tuotantoketju raaka-aineiden hankinnasta niiden jalostukseen, kaupan pitoon ja vientiin,

S.

ottaa huomioon, että tonnikalatuotteiden suuren kysynnän vuoksi niillä on erityispiirteitä, muun muassa niiden nopea reagointi hintojen vaihteluun, minkä vuoksi ne luetteloidaan ”aroiksi tuotteiksi” kansainvälisillä markkinoilla, mikä on otettava huomioon kaikissa kauppaneuvotteluissa,

T.

ottaa huomioon, että Länsi- ja Keski-Tyynenmeren kalastuskomissio (WCPFC), joka on Tyynenmeren alueellinen kalastusjärjestö, jonka tehtävänä on valvoa kalavarojen kestävyyttä tällä alueella, on julkaissut tietoja, joiden mukaisesti kolmannet maat, erityisesti Kiina, jotka ovat investoineet suuriin teollisuushankkeisiin Papua-Uudessa-Guineassa uusien alkuperäsääntöjen olemassaolosta alkaen, ovat kasvattaneet valtavasti kalastuskapasiteettiaan alueella ja pyrkivät kasvattamaan sitä edelleen, mikä lisää kalavarojen liikakalastuksen riskiä,

1.

katsoo, että tämän alueen ja EU:n välisillä kauppasuhteilla olisi edistettävä ja tehostettava kauppaa, kestävää kehitystä, alueellista yhdentymistä ja samalla edistettävä talouden monipuolistamista ja köyhyyden vähentämistä; huomauttaa, että väliaikaisen talouskumppanuussopimuksen on autettava saavuttamaan vuosituhannen kehitystavoitteet;

2.

korostaa, että Papua-Uuden-Guinean ja Fidžin kanssa käytävien väliaikaista talouskumppanuussopimusta koskevien neuvotteluiden saattaminen myönteiseen päätökseen osoittaa, että Euroopan unioni on erittäin kiinnostunut jatkamaan läheisiä korkean tason taloussuhteita Tyynenmeren valtioiden kanssa; toivoo, että tällainen väliaikainen talouskumppanuussopimus, joka rajoittuu nyt kahteen maahan, voisi avata tietä entistä laajemmalle sopimukselle, johon sisältyisi muita Tyynenmeren alueen maita;

3.

korostaa, että väliaikaisen talouskumppanuussopimuksen tarkoituksena on pitää markkinat avoinna Papua-Uuden-Guinean ja Fidžin vientituotteille ja mahdollistaa neuvottelut kattavasta talouskumppanuussopimuksesta, jos asianomaiset maat näin haluavat;

4.

huomauttaa, että Papua-Uusi-Guinea ja Fidžisaarten tasavalta – ainoat Tyynenmeren AKT-valtiot, joilla on edes jossain määrin merkittävää vientiä Euroopan unioniin – ovat tähän mennessä olleet ainoat Tyynenmeren alueryhmittymän jäsenet, jotka ovat tehneet sopimuksen, ja että muut ryhmittymän jäsenet ovat päättäneet olla allekirjoittamatta, koska niillä on vähemmän tavaroiden kauppaa Euroopan unionin kanssa;

5.

muistuttaa, että vaikka väliaikainen sopimus voidaan katsoa sopimusprosessin ensimmäiseksi vaiheeksi, se on oikeudellisesti täysin erillinen kansainvälinen sopimus, joka ei automaattisesti johda kattavaan talouskumppanuussopimukseen eikä siihen, että väliaikaisen talouskumppanuussopimuksen kaikki alkuperäiset allekirjoittajat allekirjoittaisivat kattavan talouskumppanuussopimuksen;

6.

muistuttaa EU:n toimielimiä ja hallituksia siitä, että talouskumppanuussopimuksen tekeminen tai siitä luopuminen ei saisi johtaa tilanteeseen, jossa AKT-valtio voi joutua epäsuotuisampaan asemaan kuin se oli Cotonoun sopimukseen sisältyneitä kauppaa koskevia määräyksiä sovellettaessa;

7.

korostaa, että vaikka parlamentti antaisi puoltavan lausunnon väliaikaisesta talouskumppanuussopimuksesta, tämä ei määrittele ennakkoon parlamentin kantaa kattavan talouskumppanuussopimuksen hyväksymiseen, koska menettelyssä on kyse kahdesta erillisestä kansainvälisestä sopimuksesta;

8.

muistuttaa, että aidot alueelliset markkinat ovat väliaikaisen talouskumppanuussopimuksen – samoin kuin tulevien kattavien talouskumppanuussopimusten – menestyksellisen täytäntöönpanon välttämätön perusta ja että alueellinen yhdentyminen ja yhteistyö ovat ensiarvoisen tärkeitä Tyynenmeren valtioiden sosiaaliselle ja taloudelliselle kehitykselle; katsoo, että tähän on kiinnitettävä erityistä huomiota täytäntöönpanon aikana;

9.

korostaa, että kalatuotteiden alkuperäsääntöjä koskevien erityissäännösten tarkoituksena on Tyynenmeren alueen AKT-valtioiden kalatuotteiden jalostuskapasiteetin kehittäminen maissa paikallisen työllisyyden ja tulonhankinnan edistämiseksi;

10.

toteaa, että väliaikaisen talouskumppanuussopimuksen avulla Papua-Uudessa-Guineassa on voitu kehittää teollisuushankkeita kuten PMIZ (Pacific Marine Industrial Zone) Madanginlahdella, jonka on ennakoitu tuottavan kahdessa vuodessa yli 400 000 tonnia tonnikalasäilykkeitä;

11.

ilmaisee tässä suhteessa myös huolensa Papua-Uuden-Guinean viranomaisten toteuttamista toimista, kuten ympäristölainsäädännön tarkistaminen, jonka mukaan tämäntyyppisistä hankkeista ei käytännössä tarvitse tehdä ympäristövaikutusten arviointia ja jotka vaikeuttavat korvausmenettelyitä;

12.

painottaa, että kalastusala on ensisijainen ja erityisesti naisten työllistäjä Tyynenmeren alueella; katsoo, että komission olisi tarjottava poliittista, taloudellista ja teknistä apua naisten työllistämismahdollisuuksien edistämiseksi Tyynenmeren alueen valtioissa;

13.

panee huolestuneena merkille WCPFC:n tiedot, joiden mukaan kolmansien maiden kalastuskapasiteetti on kasvanut kyseisillä Tyynenmeren alueilla ja että tämän vuoksi vaarana on LIS-kalastus (laiton, ilmoittamaton ja sääntelemätön kalastus) ja liikakalastus, mikä ei suinkaan edistä paikallisen kalatalousalan kestävää kehitystä;

14.

korostaa, että vaikka Papua-Uudella-Guinealla ja Fidžillä on rajallinen kalastuskapasiteetti ja sen vuoksi rajallinen koko pyynnin määrä ja jalostuskapasiteetti maissa, jalostettujen kalastustuotteiden alkuperäsääntöjä koskeva poikkeuslupa, jota Papua-Uusi-Guinea aktiivisesti käyttää, on tehnyt maasta varsinaisen kauttakulkupisteen, jossa jalostetaan valtavia määriä tonnikalaa eri alkuperämaista (Filippiinit, Thaimaa, Kiina, Yhdysvallat, Australia jne.); kiinnittää huomiota siihen, että alkuperäsäännöistä poikkeamisella voi olla horjuttava vaikutus EU:n kalanjalostusteollisuuteen ja säilyketeollisuuteen;

15.

kehottaa komissiota esittämään parlamentille mahdollisimman pian kertomuksen näistä Tyynenmeren valtioiden kalatalousalan erityisistä näkökohdista samoin kuin kalavarojen hoidosta Tyynellämerellä ja kestävän kehityksen menetelmistä; kehottaa komissiota aloittamaan viipymättä väliaikaisen talouskumppanuussopimuksen liitteenä olevan pöytäkirjan II 6 artiklan 6 kohdan a alakohdassa säädetyt kuulemiset ja keskeyttämään alkuperäsääntöjä koskevat poikkeusjärjestelyt, mikäli arviointikertomuksissa osoitetaan EU:n jalostus- ja säilyketeollisuuteen kohdistuva horjuttava vaikutus;

16.

huomauttaa, että tällainen erityisiä alkuperäsääntöjä koskevien säännösten täytäntöönpanoa koskeva kertomus on laadittava vuoden 2011 aikana, eli kolme vuotta sen jälkeen, kun Papua-Uudelle-Guinealle ilmoitettiin asetuksen (EY) N:o 1528/2007 sääntöjen hyväksymisestä, ja että siinä olisi tarkasteltava yleisen hankintoja koskevan poikkeuksen taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristöön liittyviä vaikutuksia Papua-Uuden-Guinean asukkaille ja erityisesti rannikkoyhteisöille; pyytää tässä yhteydessä välittömästi tietoja kertomuksen viitekehyksestä ja siitä, kuullaanko kaikkia sidosryhmiä ja osapuolia, mukaan lukien Papua-Uuden-Guinean kansalaisjärjestöjä, kertomuksen valmistelun aikana;

17.

kannustaa Fidžiä noudattamaan kansainvälisen yhteisön suosituksia ja panemaan täytäntöön hyvän hallintotavan käytäntöjä; katsoo, että tällaisten toimien pitäisi johtaa sokerialalle annettavan taloudellisen tuen vapauttamiseen; tunnustaa, että näitä varoja tarvitaan kipeästi sokerialan tukemiseen, sillä se on keskeinen työllistäjä Fidžillä;

18.

korostaa, että kaikkien alueellisten talouskumppanuussopimusten ehtona olisi oltava, että kaikki Fidžin tasavallan asianosaiset poliittiset ryhmittymät hyväksyvät demokraattisiin vaaleihin tähtäävän etenemissuunnitelman;

19.

suosittelee joustavaa, epäsymmetristä ja käytännöllistä lähestymistapaa käynnissä olevissa neuvotteluissa kattavasta talouskumppanuussopimuksesta; vaatii kehitysyhteistyötä koskevan luvun sisällyttämistä kattavaan talouskumppanuussopimukseen;

20.

huomauttaa, että sopimuksella saattaa myös olla vaikutuksia Tyynenmeren alueen suhteisiin sen läheisimpien ja suurimpien kauppakumppaneiden, Australian ja Uuden-Seelannin, kanssa ja että on varmistettava, että nykyisen sopimuksen määräykset eivät ole este tuleville kauppasopimuksille näiden maiden kanssa;

21.

muistuttaa, että talouskumppanuussopimuksen on paitsi rakenteeltaan ja sisällöltään, myös täytäntöönpanotavaltaan ja -hengeltään oltava sellainen, että se tukee Tyynenmeren valtioiden kehitystavoitteita, -politiikkaa ja -painopisteitä;

22.

muistuttaa, että lokakuussa 2007 hyväksyttiin EU:n ”Aid for Trade” -strategia, jossa EU:n kollektiivista kauppaan liittyvää apua sitouduttiin kasvattamaan vuoteen 2010 mennessä 2 miljardiin euroon vuodessa (1 miljardi euroa yhteisöltä, 1 miljardi euroa jäsenvaltioilta); vaatii, että Tyynenmeren alueelle annetaan asiaankuuluva ja oikeudenmukainen osuus tästä avusta;

23.

kehottaa määrittelemään ja varaamaan varhaisessa vaiheessa Tyynenmeren alueen osan ”Aid for Trade” -varoista; korostaa, että tämän tuen olisi oltava lisäresurssi eikä vain Euroopan kehitysrahaston tukea uudessa paketissa, että sen olisi sovittava Papua-Uuden-Guinean ja Fidžin tasavallan sekä laajemmin Tyynenmeren alueen ensisijaisiin tavoitteisiin ja että se olisi maksettava oikea-aikaisesti, ennakoitavasti ja linjassa kansallisten ja alueellisten strategisten kehityssuunnitelmien toteuttamisaikataulujen kanssa;

24.

kehottaa komissiota, ottaen huomioon neuvoston syyskuussa 2007 antamat sitoumukset, jotka koskevat teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista (TRIPS) tehtyä sopimusta ja lääkkeiden saatavuutta, olemaan neuvottelematta lääkkeisiin liittyvistä TRIPS+-määräyksistä, joilla on vaikutuksia kansanterveyteen ja lääkkeiden saatavuuteen talouskumppanuussopimuksessa, pidättäytymään patenttiyhteistyösopimukseen ja patenttilakisopimukseen liittymisestä tai niissä asetettujen velvoitteiden hyväksymisestä, pidättäytymään direktiivin 2004/48/EY (14) säännösten sisällyttämisestä sopimuksiin ja olemaan ottamatta talouskumppanuussopimuksiin muun kuin alkuperäisen tietokantasuojauksen kaltaisia sääntöjä;

25.

kannattaa edelleen kattavaa talouskumppanuussopimusta Euroopan yhteisön ja Tyynenmeren alueen välillä; on yhtä mieltä siitä, että tärkeimpiin neuvoteltaviin asioihin kuuluvat

26.

pyytää kuitenkin komissiota jatkamaan työtä entistä kattavamman sopimuksen puolesta ja etsimään mahdollisia käyttökelpoisia vaihtoehtoja, joilla taataan WTO:n sääntöjen mukainen markkinoillepääsy ja käytetään luovasti kaikkea sääntöjen sallimaa joustoa, mukaan lukien poikkeuksia, niille maille, jotka eivät halua sitoutua väliaikaiseen tai kattavaan talouskumppanuussopimukseen;

27.

katsoo, että kattavassa talouskumppanuussopimuksessa sen täytäntöönpanoa valvomaan olisi asetettava parlamentaarinen valiokunta ja että sen kokoonpanon EP:n osalta pitäisi olla samanlainen kuin Cariforum-valtioiden ja EU:n parlamentaarisessa sekavaliokunnassa;

28.

korostaa, että sekä väliaikaisen talouskumppanuussopimuksen että kattavan talouskumppanuussopimuksen pitäisi sisältää tarkistuslauseke, jossa säädetään vaikutusten yleisarvioinnista, mukaan luettuina taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät vaikutukset sekä kustannukset ja täytäntöönpanon seuraukset, jotka pitäisi toteuttaa 3–5 vuoden kuluessa niiden allekirjoittamisesta; korostaa, että väliaikaisen talouskumppanuussopimuksen ja sen jälkeen talouskumppanuussopimuksen tarkistuslausekkeen olisi sisällettävä määräys siitä, että kaikilla allekirjoittajilla on mahdollisuus vedota tarkistuslausekkeeseen edellä mainitun vaikutusten arvioinnin perusteella; pyytää Euroopan parlamentin ja Tyynenmeren valtioiden parlamenttien ottamista mukaan sopimuksen tarkistamiseen;

29.

kannattaa tässä yhteydessä komission kompromissia, jonka mukaan kyseinen yleinen poikkeaminen alkuperäsäännöistä on poikkeus eikä sääntö tulevissa talouskumppanuussopimuksissa;

30.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden ja AKT-valtioiden hallituksille ja parlamenteille, AKT:n ja EU:n neuvostolle sekä AKT:n ja EU:n yhteiselle parlamentaariselle edustajakokoukselle.

11.5.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 136/24

—

ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 20. marraskuuta 1989 hyväksymän lapsen oikeuksien yleissopimuksen ja erityisesti sen 21 artiklan,

—

ottaa huomioon vuonna 1967 hyväksytyn lasten adoptointia koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen,

—

ottaa huomioon vuoden 1993 Haagin yleissopimuksen lasten suojelusta ja yhteistyöstä kansainvälisissä lapseksiottamisasioissa (allekirjoitettu Haagissa 29. toukokuuta 1993) ja 25. tammikuuta 1996 tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen lasten oikeuksien käytöstä (ETS N:o 160),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 24 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan 3 ja 5 kohdan,

—

ottaa huomioon 12. joulukuuta 1996 antamansa päätöslauselmansa alaikäisten adoptiota koskevan lainsäädännön ja jäsenvaltioiden välisen yhteistyön parantamisesta (1),

—

ottaa huomioon 16. tammikuuta 2008 antamansa päätöslauselman: lasten oikeuksia koskevasta EU:n strategiasta (2),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 4 kohdan,

A.

katsoo, että jokaisen lapsen hyvinvointi ja lasten etujen turvaaminen on äärimmäisen tärkeätä, ja että lapsen oikeuksien suojelu kuuluu Euroopan unionin päämääriin,

B.

ottaa huomioon, että lasten adoptointi kuulu jäsenvaltioiden toimivaltaan ja että jäsenvaltiot vastaavat asiaankuuluvista toimenpiteistä lasten etujen mukaisesti,

C.

ottaa huomioon, että lasten suojelusta ja vanhempainvastuusta on tehty yleissopimuksia, kuten alaikäisten adoptointia koskeva vuoden 1967 Euroopan neuvoston yleissopimus, jonka tarkoituksena on lähentää jäsenvaltioiden lainsäädäntöä tapauksissa, joissa adoptoitava lapsi muuttaa maasta toiseen, sekä vuoden 1993 yleissopimus lasten suojelusta ja yhteistyöstä kansainvälisissä lapseksiottamisasioissa (Haagin yleissopimus),

D.

ottaa huomioon, että kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat Haagin yleissopimuksen allekirjoittajavaltioita,

E.

ottaa huomioon, että Haagin yleissopimuksen ansiosta on saavutettu merkittävää edistymistä,

F.

ottaa huomioon, että Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa ja Haagin yleissopimuksessa perhe kuvataan yhteiskunnan perusyksikkönä ja luonnollisena ympäristönä lasten kasvulle ja hyvinvoinnille ja useimmissa tapauksissa lapsen ensisijaisena hoitomahdollisuutena,

G.

katsoo, että jos perhe ei voi tarjota ensisijaista hoitomahdollisuutta, adoption olisi kuuluttava luonteviin toissijaisiin vaihtoehtoihin ja että lapsen sijoittamisen laitoshoitoon olisi oltava vasta viimeinen vaihtoehto,

H.

ottaa huomioon, että Euroopassa erityisesti hylättyjen laitoksiin suljettujen lapsien epävarma lapsuus on edelleen merkittävä ja kiireellinen ongelma, johon on suhtauduttava äärimmäisen vakavasti,

I.

toteaa, että lasten oikeuksien loukkaaminen, lapsiin kohdistuva väkivalta ja lapsikauppa laitonta adoptiota, prostituutiota, laitonta työtä, pakkoavioliittoja ja kadulla kerjäämistä tai mitä tahansa muuta laitonta syytä varten, ovat edelleen ongelma EU:ssa,

J.

katsoo, että on tärkeää turvata lapsen oikeus perhe-elämään ja varmistaa, että lapset eivät joudu elämään pitkiä aikoja orpokodeissa,

K.

toteaa, että Lissabonin sopimuksen myötä Euroopan unionin perusoikeuskirjasta on tullut sitova; toteaa, että perusoikeuskirjan 24 artiklan mukaisesti ”lapsella on oikeus hänen hyvinvoinnilleen välttämättömään suojeluun ja huolenpitoon”, ja että Lissabonin sopimuksen 3 artiklan mukaisesti ”lapsen oikeuksien suojelu” kuuluu unionin päämääriin,

1.

kehottaa tarkastelemaan mahdollisuutta koordinoida unionin tasolla kansainväliseen adoptioon liittyviä toimintalinjoja ja strategioita YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen ja muiden kansainvälisten normien mukaisesti sekä lisäämään tiedotuspalveluihin, kansainvälisen adoption valmisteluun ja kansainvälisten adoptiohakemusten käsittelyyn sekä adoption jälkihoitopalveluihin annettavaa tukea, sillä kaikissa lasten oikeuksien turvaamisesta tehdyissä kansainvälisissä yleissopimuksissa tunnustetaan orpolasten tai hylättyjen lasten oikeus perheeseen ja suojeluun;

2.

kehottaa komissiota tutkimaan kansallisten järjestelmien toimivuutta eurooppalaisella tasolla;

3.

katsoo, että aina kun se on mahdollista ja lapsen edun mukaista, olisi kannustettava etusijassa adoptiota lapsen kotimaassa tai vaihtoehtoista perhehoitoratkaisuja, kuten sijaisperhettä ja laitoshoitoa, tai etsittävä perhe kansainvälisen adoption avulla kansallisen lainsäädännön ja kansainvälisten yleissopimusten mukaisesti ja että sijoittamista laitoksiin olisi käytettävä vain tilapäisratkaisuna;

4.

korostaa, että lasta kansainväliseen adoptioon etsivän perheen alkuperämaan kansallista lainsäädäntöä on sovellettava lapsen oikeuksien suojelussa pitkällä aikavälillä;

5.

kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota luomaan yhdessä Haagin konferenssin, Euroopan neuvoston ja lastensuojelujärjestöjen kanssa puitteet, joilla voidaan varmistaa avoimuus ja hylättyjen ja adoptoitujen lasten kehityksen tehokas seuranta, ja koordinoimaan toimensa toimet lapsikaupan estämiseksi;

6.

kehottaa kaikkia unionin toimielimiä toimimaan aktiivisemmin Haagin konferenssissa ja painostamaan konferenssia parantamaan, yksinkertaistamaan ja helpottamaan kansainvälistä adoptiota ja samalla kunnioittamaan kolmansista maista kotoisin olevien lasten oikeuksia ja huolehtimaan niiden suojelusta;

7.

kehottaa toimivaltaisia kansallisia viranomaisia tiedottamaan säännöllisesti alkuperäjäsenvaltiolle kansainvälisesti adoptoidun lapsen kehityksestä;

8.

kehottaa jäsenvaltioita ottamaan huomioon, että lapsen viemisellä pois synnyinmaastaan voi olla erilaisia psykologisia, emotionaalisia, fyysisiä sekä sosiaalisia ja koulutukseen liittyviä seurauksia, sekä tarjoamaan asianmukaista apua adoptiovanhemmille ja adoptoiduille lapsille;

9.

kehottaa jäsenvaltioita kiinnittämään erityistä huomiota lapsiin, joilla on erityistarpeita, esimerkiksi lääketieteellistä hoitoa tarvitseviin lapsiin ja vammaisiin lapsiin;

10.

tunnustaa, että menettelylliset takeet ja kaikkien adoptioasiakirjojen, myös syntymätodistuksen, asianmukainen valvonta, auttavat suojelemaan lasta oikeusloukkauksilta, jotka johtuvat hänen ikäänsä tai henkilöllisyyttään koskevista epäselvyyksistä; katsoo, että luotettavien syntymätodistusten järjestelmä voi ehkäistä lapsikauppaa adoptoinnin tarkoituksiin ja vaatii kiinnittämään huomiota oikeudellisiin ratkaisuihin, joilla voidaan edistää adoptoinnin kannalta välttämättömien asiakirjojen vastavuoroista tunnustamista;

11.

kehottaa kaikkia unionin toimielimiä ja kaikkia jäsenvaltioita toimimaan aktiivisesti laittoman adoptiotoiminnan lopettamiseksi;

12.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle, neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille.

11.5.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 136/27

—

ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Serbian tasavallan välisen vakautus- ja assosiaatiosopimuksen, joka on jäsenvaltioiden ja Euroopan parlamentin ratifioitavana, sekä Euroopan yhteisön ja Serbian tasavallan välisen väliaikaisen sopimuksen kaupasta ja kaupan liitännäistoimenpiteistä, joka tuli voimaan 1. helmikuuta 2010,

—

ottaa huomioon neuvoston 25. lokakuuta 2010 tekemät päätelmät, joissa komissiota kehotetaan antamaan lausunto Serbian hakemuksesta liittyä Euroopan unionin jäseneksi, sekä neuvoston 14. kesäkuuta 2010 tekemät päätelmät,

—

ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1244 (1999), kansainvälisen tuomioistuimen 22. heinäkuuta 2010 antaman neuvoa-antavan lausunnon Kosovon yksipuolisen itsenäisyysjulistuksen kansainvälisen oikeuden mukaisuudesta ja YK:n yleiskokouksen 9. syyskuuta 2010 antaman päätöslauselman, jossa hyväksyttiin lausunnon sisältö ja pidettiin tervetulleena EU:n valmiutta helpottaa Belgradin ja Pristinan välistä vuoropuhelua (1),

—

ottaa huomioon Serbian Eurooppa-kumppanuuden periaatteista, ensisijaisista tavoitteista ja ehdoista sekä päätöksen 2006/56/EY kumoamisesta 18. helmikuuta 2008 tehdyn neuvoston päätöksen 2008/213/EY (2),

—

ottaa huomioon komission Serbiaa koskevan vuoden 2010 edistymiskertomuksen (3) ja komission 9. marraskuuta 2010 antaman tiedonannon ”Laajentumisstrategia sekä vuosien 2010 ja 2011 tärkeimmät haasteet” (4),

—

ottaa huomioon EU:n ja Serbian parlamenttien välisen edustajakokouksen 4.–5. lokakuuta 2010 antaman yhteisen lausuman,

—

ottaa huomioon 8. marraskuuta 2007 tehdyn Euroopan yhteisön ja Serbian tasavallan välisen sopimuksen luvattomasti maassa oleskelevien henkilöiden takaisinottamisesta (5) ja luettelon vahvistamisesta kolmansista maista, joiden kansalaisilla on oltava viisumi ulkorajoja ylittäessään, ja niistä kolmansista maista, joiden kansalaisia tämä vaatimus ei koske, annetun asetuksen (EY) N:o 539/2001 muuttamisesta 30. marraskuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1244/2009 (6),

—

ottaa huomioon neuvostolle 25. lokakuuta 2007 antamansa suosituksen Euroopan unionin ja Serbian suhteista (7) ja 26. marraskuuta 2009 antamansa päätöslauselman Länsi-Balkanin maita, Islantia ja Turkkia koskevasta komission vuoden 2009 laajentumisstrategia-asiakirjasta (8),

—

ottaa huomioon entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICTY) pääsyyttäjän 18. kesäkuuta 2010 ja 6. joulukuuta 2010 YK:n turvallisuusneuvostolle antamat raportit,

—

ottaa huomioon korkean edustajan / varapuheenjohtajan Catherine Ashtonin 8. syyskuuta 2010 antaman lausunnon YK:n seuraavista toimista Kosovoa koskevan neuvoa-antavan lausunnon suhteen,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että Thessalonikissa 19. ja 20. kesäkuuta 2003 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmissä annettiin kaikille Länsi-Balkanin valtioille sitoumus niiden liittymisestä Euroopan unioniin, kun ne täyttävät asetetut vaatimukset, ja että tämä sitoumus toistettiin 14. ja 15. joulukuuta 2006 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston hyväksymän laajentumista koskevan uuden konsensuksen sekä neuvoston 25. lokakuuta 2010 tekemien Serbiaa koskevien päätelmien yhteydessä,

B.

ottaa huomioon, että nopeus, jolla Länsi-Balkanin maat yhdentyvät EU:hun, on yksilöllinen ja riippuu kunkin maan ansioista erityisesti suhteessa siihen, miten ne täyttävät kaikki vaatimukset, noudattavat kaikkia velvoitteita, toteuttavat uudistukset ja hyväksyvät tarvittavat toimenpiteet, joita EU:n jäsenyys edellyttää,

C.

ottaa huomioon, että rakentava suhtautuminen alueelliseen yhteistyöhön ja hyvät naapuruussuhteet ovat vakautus- ja assosiaatioprosessin keskeisiä elementtejä; katsoo, että ne ovat keskeisessä asemassa muunnettaessa Länsi-Balkanin aluetta pitkäaikaisen vakauden ja kestävän kehityksen alueeksi,

D.

ottaa huomioon, että Serbialla on mahdollisuus tulla tärkeäksi tekijäksi alueen turvallisuuden ja vakauden takaamisessa,

E.

ottaa huomioon, että EU itse perustuu sellaisiin periaatteisiin kuin sovinto, kompromissi ja rauhanomainen rinnakkaiselo; ottaa huomioon, että EU:n Länsi-Balkaniin soveltama politiikka noudattaa samoja tavoitteita alueen kansojen välisten suhteiden parantamiseksi; ottaa huomioon, että tämän politiikan mukaisesti EU tuomitsee kaikki entisessä Jugoslaviassa tapahtuneet sotarikokset ja tukee kansainvälisen rikostuomioistuimen ja paikallisten sotarikostuomioistuinten työtä niiden pyrkiessä varmistamaan oikeuden toteutumisen ja vastuunalaisuuden,

1.

vahvistaa, että Serbian tulevaisuus on EU:ssa, ja kannustaa maata jatkamaan pyrkimyksiään kohti tätä tavoitetta; antaa tunnustusta Serbian uudistusprosessissa saavutetusta edistyksestä; pitää myönteisenä neuvoston 14. kesäkuuta 2010 tekemää päätöstä Serbian kanssa tehdyn vakautus- ja assosiaatiosopimuksen ratifiointimenettelyn aloittamisesta sekä sitä, että yksitoista jäsenvaltiota on jo ratifioinut sopimuksen; kehottaa jäljellä olevia jäsenvaltioita etenemään nopeasti ratifiointimenettelyssä;

2.

pitää myönteisenä Serbian 22. joulukuuta 2009 jättämää hakemusta Euroopan unionin jäseneksi liittymiseksi ja neuvoston 25. lokakuuta 2010 tekemää päätöstä pyytää komissiota tarkastelemaan Serbian hakemusta; katsoo, että neuvoston päätös antaa Serbialle positiivisen viestin ja kannustaa sitä tehostamaan uudistuksia, jotka ovat tarpeen Kööpenhaminan kriteerien täyttämiseksi; korostaa, että neuvoston päätös edustaa tärkeää panosta Länsi-Balkanin vakauden puolesta; kehottaa komissiota valmistelemaan aiheesta lausunnon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 49 artiklan mukaisesti;

3.

pitää myönteisenä neuvoston päätöstä viisumijärjestelmän vapauttamisesta, mikä mahdollistaa Serbian kansalaisille viisumivapaan matkustamisen Schengen-alueelle 19. joulukuuta 2009 alkaen; pitää myönteisenä Serbian hallituksen päätöstä sallia EU:n kansalaisille matkustaminen Serbiaan henkilötodistuksella ja kehottaa laatimaan lisäaloitteita ihmisten välisten yhteyksien ja henkilöiden liikkumisen helpottamiseksi Länsi-Balkanin alueella; kehottaa Serbian viranomaisia toteuttamaan asianmukaisia toimenpiteitä ja kaikin tavoin rajoittamaan mahdollisuuksia viisumivapauden väärinkäyttöön ja varmistamaan etenkin, että Serbian kansalaiset saavat asianmukaista tietoa viisumivapaudesta aiheutuvista oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan;

4.

panee tyytyväisenä merkille, että IPA-tuki toimii hyvin Serbiassa; kannustaa sekä hallitusta että EU:ta yksinkertaistamaan IPA-rahoitukseen liittyviä hallinnollisia menettelyjä, jotta pienemmillä ja hajautetuilla edunsaajilla on paremmat mahdollisuudet saada tukea; korostaa tarvetta säilyttää riittävä liittymistä edeltävä tuki EU:n rahoituskehyksen tulevan tarkistamisen yhteydessä;

5.

pitää myönteisenä EU:n ja Serbian yhteistä päätöslauselmaa Kansainvälisen tuomioistuimen neuvoa-antavasta lausunnosta Kosovon yksipuolisen itsenäisyysjulistuksen kansainvälisen oikeuden mukaisuudesta, joka hyväksyttiin suosionosoituksin YK:n yleiskokouksessa 9. syyskuuta 2010; pitää myönteisenä Serbian hallituksen halukkuutta ryhtyä uuteen vuoropuheluun Kosovon kanssa unionin puitteissa ja kehottaa aloittamaan keskustelut viipymättä; kehottaa Serbiaa aloittamaan vuoropuhelun Kosovon kanssa ja lopettamaan viittaukset uusiin Kosovon asemaa koskeviin neuvotteluihin; suhtautuu luottavaisesti siihen, että voidaan omaksua vaiheittainen lähestymistapa, joka on eduksi kaikille Kosovon asukkaille; korostaa, että vuoropuhelu vaatii onnistuakseen kummaltakin osapuolelta sitoutumista ja valmiutta kompromisseihin niiden yhteistä eurooppalaista tulevaisuutta ja alueen pitkäaikaisen rauhan ja vakauden aikaansaamista ja ihmisten hyvinvoinnin parantamista koskevaa yhteistä etua silmällä pitäen; korostaa, että kyky edistää tätä prosessia on testi EU:n uskottavuudelle ja poliittiselle näkemykselle koko alueella; muistuttaa, että hyvät naapuruussuhteet ovat kaikkien Länsi-Balkanin maiden kannalta yksi tärkeimmistä edellytyksistä niiden edistymiselle kohti unionin jäsenyyttä;

6.

panee tyytyväisenä merkille parantuneen yhteistyön EULEXin kanssa, mutta korostaa tarvetta lisätä näitä ponnisteluja etenkin tiedonvaihdon parantamiseksi; kehottaa Serbian viranomaisia helpottamaan EULEXin yhteistyötä Kosovon serbien kanssa sen pyrkiessä täytäntöönpanemaan oikeusvaltion standardeja Pohjois-Kosovossa;

7.

kehottaa Serbian hallitusta purkamaan Kosovossa sijaitsevat päällekkäiset rakenteet, jotka heikentävät hajauttamisprosessia ja estävät serbialaisyhteisön täysipainoisen integroitumisen Kosovon elimiin; pyytää tässä yhteydessä Serbian viranomaisia ottamaan rakentavan roolin kunnallisten elinten perustamisessa ja toiminnassa Ibar-joen pohjois- ja eteläpuolella sijaitsevissa Serbian monietnisissä kunnissa;

8.

kehottaa Serbian viranomaisia suhtautumaan rakentavasti Kosovon tuleviin vaaleihin; huomauttaa, että Kosovon vakaat ja monietniset elimet ovat sekä Serbian että muiden naapurimaiden etujen mukaisia, ja katsoo tässä yhteydessä, että Kosovon serbien osallistuminen vaaliprosessiin on korvaamaton tekijä Kosovon serbiyhteisön marginalisoitumisen torjunnassa;

9.

panee merkille, että sekä Serbia että Kosovo yrittävät löytää vuosien 1998–1999 konfliktissa kadonneet henkilöt käyttäen apunaan työryhmää, joka tutkii Kosovon tapahtumiin liittyviä katoamisia; pitää asian ratkaisemista tärkeänä, jotta vuosien 1998–1999 konfliktista päästään eteenpäin; panee lisäksi merkille, että arviolta 1 862 henkilöä on edelleen kateissa, ja kehottaa sekä Serbiaa että Kosovoa tekemään kaikin mahdollisin tavoin yhteistyötä toistensa, Punaisen Ristin kansainvälisen komitean, EULEXin ja muiden tahojen kanssa näiden ihmisten löytämiseksi;

10.

korostaa, että alueellisen yhteistyön kehittäminen säilyy EU:n keskeisenä prioriteettina ja että sen tarkoituksena on edistää sovintoa, hyviä naapurisuhteita ja ihmisten välisiä suhteita Länsi-Balkanilla; pyytää näin ollen Serbiaa suhtautumaan rakentavasti entistä osallistavampaan alueelliseen yhteistyöhön, jotta Kosovon edustus alueellisissa foorumeissa voitaisiin ratkaista käytännöllisellä ja kestävällä tavalla; panee näin ollen tyytyväisenä merkille Sarajevossa 2. kesäkuuta 2010 järjestetyn EU:n ja Länsi-Balkanin korkean tason tapaamisen;

11.

muistuttaa, että täysimittainen yhteistyö Jugoslavia-tuomioistuimen (ICTY) kanssa on perusedellytys Serbian edistymiselle kohti unionin jäsenyyttä; panee merkille, että Serbia vastaa edelleen asianmukaisesti Jugoslavia-tuomioistuimen avustuspyyntöihin, ja pyytää Serbian hallitusta jatkamaan läheistä yhteistyötä tuomioistuimen kanssa, kaikkien pyydettyjen asiakirjojen nopea toimittaminen ja tuomioistuimen takaisin siirtämien tapausten oikea-aikainen loppuunsaattaminen mukaan luettuina; huomauttaa kuitenkin, että entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICTY) pääsyyttäjän viimeisen arvioinnin mukaan Serbian pyrkimyksissä pidättää kaksi jäljellä olevaa pakoilevaa henkilöä on edelleen ongelmia; korostaa, että ainoastaan jäljellä olevien kahden oikeutta pakoilevan henkilön pidättäminen ja luovuttaminen Haagin rikostuomioistuimeen voidaan katsoa vakuuttavimmaksi osoitukseksi täysimittaisesta yhteistyöstä, ja pyytää toteuttamaan järjestelmällisempiä toimia näiden henkilöiden pidättämiseksi, jotta tuomioistuimen valtuutus voidaan viimeinkin panna täytäntöön; kehottaa erityisesti arvioimaan nykyiset toimet uudelleen Jugoslavia-tuomioistuimen suositusten mukaisesti; korostaa, että Serbia voi saavuttaa ehdokasvaltion aseman ja/tai voi päästä käynnistämään avoimet liittymisneuvottelut EU:n kanssa vain sillä ehdolla, että Jugoslavia-tuomioistuimen (ICTY) erityissyyttäjän virasto arvioi, että Serbia tarjoaa täydellistä yhteistyötä;

12.

pitää myönteisenä Serbian parlamentin hyväksymää Srebrenicaa koskevaa päätöslauselmaa katsoen sen olevan merkittävä askel eteenpäin siinä prosessissa, jolla lisätään tietoisuutta lähimenneisyydessä tehdyistä hirmuteoista ja alueellisesta sovinnonteosta; antaa presidentti Tadićille tunnustusta hänen päätöksestään osallistua Srebrenican kansanmurhan 15. vuosipäivän muistotilaisuuteen pitäen sitä etenemisenä edelleen tähän suuntaan sekä vierailustaan Vukovarin kaupunkiin, jossa hän kunnioitti vuoden 1991 Ovcaran verilöylyn uhrien muistoa ja esitti heille anteeksipyyntönsä, mikä antaa uutta pontta Serbian ja Kroatian välisille hyville naapuruussuhteille; pitää myönteisenä sotarikosasioiden erityissyyttäjän viraston sitoutumista ja ammattitaitoa, myös sen nopeaa reagointia Perućac-järven tutkinta-asiassa;

13.

panee merkille oikeuslaitosta koskevan uudistuksen ja kehottaa edelleen tekemään tarmokkaasti työtä tuomareiden riippumattomuuden ja puolueettomuuden varmistamiseksi ja tuomioistuinten työn tehokkuuden parantamiseksi; pitää myönteisenä poliittista päätöstä käynnistää tuomarien uudelleennimittämistä koskeva menettely, mutta korostaa, että se olisi toteutettava avoimesti ja taaten niille tuomareille, joita ei nimitetä uudelleen, tosiasiallisen oikeuden hakea muutosta tällaiseen päätökseen, ja varoittaa tämän prosessin politisoitumisesta; kiinnittää huomiota viivästymisiin asiaa koskevan lainsäädännön hyväksymisessä ja pyytää hallitusta lähettämään jäljellä olevat lakiesitykset nopeasti parlamenttiin; kehottaa oikeudenkäytön täydelliseen avoimuuteen; kehottaa lisäksi varaamaan enemmän rahoitusta ja hallinnollisia resursseja tuomioistuimille, perustuslakituomioistuin mukaan lukien, niiden toiminnan parantamiseksi ja kerääntyneiden tapausten ruuhkan purkamiseksi; katsoo tässä yhteydessä, että omaisuuden palauttamisen entisille omistajille olisi oltava ensisijaisessa asemassa; korostaa, että syyttömyysolettama on yksi keskeisistä oikeusvaltion takaavista oikeudellisista välineistä; kehottaa viranomaisia ja etenkin toimeenpanoelimiä noudattamaan tätä periaatetta tiukasti;

14.

muistuttaa, että oikeusvaltion ylläpitämiseksi tehtävän työn olisi oltava viranomaisten ehdoton prioriteetti; pitää myönteisenä korruption torjumisessa saavutettua edistymistä, jonka ilmentymiä ovat muun muassa viimeaikaiset merkittävät syytteeseenpanotapaukset ja asianmukaisen oikeudellisen kehyksen perustaminen sekä korruptiontorjuntaviraston toiminnan käynnistyminen tammikuussa 2010, mutta korostaa, että korruptio on edelleen laajalle levinnyttä, ja kehottaa ryhtymään lisätoimiin sen kitkemiseksi; panee erityisesti merkille ihmiskaupan roolin ja ne kielteiset vaikutukset, joita sillä sekä muunlaisilla laittomilla toimilla on rikollisverkostojen ylläpitämisessä; kiinnittää huomiota siihen käytäntöön, että sama henkilö on kahden viran haltija, mikä aiheuttaa vakavan eturistiriidan riskin ja mihin puuttumista olisi pidettävä etusijalla; on tämän vuoksi huolissaan korruptiontorjuntavirastoa koskevan lain viimeaikaisista muutoksista, jotka näyttäisivät vaikuttavan vastakkaiseen suuntaan, ja panee merkille, että virasto on vienyt tämän säännöksen perustuslaillisuutta koskevan kysymyksen perustuslakituomioistuimen käsiteltäväksi; pyytää viranomaisia antamaan kaiken tarvittavan poliittisen ja hallinnollisen tuen korruptiontorjuntaviraston toiminnalle ja korostaa tarvetta tutkia virastolle ilmoitetut korruptiotapaukset nopeasti; pyytää hyväksymään poliittisten puolueiden rahoitusta koskevan lain muutokset puoluerahoituksen seurantajärjestelmän täyden avoimuuden ja tehokkuuden varmistamiseksi; kannustaa viranomaisia hyväksymään lainsäädäntöä, jolla tarjotaan tehokas suoja ilmiantajille; korostaa omaisuuden palauttamisen merkitystä tärkeänä edistysaskeleena oikeudenkäytössä; korostaa, että on tärkeää tinkimättä noudattaa vahvistettuja menettelyjä, jotta vahvistetaan yhteiskunnan luottamusta oikeudenkäytön puolueettomuuteen;

15.

pitää myönteisenä edistymistä julkisen hallinnon uudistuksessa; korostaa, että olisi tehtävä enemmän työtä riippumattoman virkamieskunnan luomiseksi, ja kehottaa tässä tarkoituksessa ottamaan käyttöön ansioihin perustuvan urajärjestelmän, ammattimainen ja avoin palvelukseenottomenettely ja tehokas henkilöstöhallinto mukaan lukien, ja kiinnittää tässä yhteydessä huomiota siihen vahingolliseen käytäntöön, että henkilöstöä rekrytoidaan virkamieslain ulkopuolella, usein poliittisten yhteyksien pohjalta; kiinnittää huomiota kansallisten vähemmistöjen aliedustukseen julkishallinnossa ja tuomioistuimissa sekä valtio-omisteisissa yrityksissä; kiinnittää huomiota jatkuvaan tarpeeseen kehittää hallinnon valmiuksia sekä kansallisella että paikallisella tasolla; pyytää vahvistamaan julkisen hallinnon valmiuksia ja koordinointia EU-integraation alalla ja pyytää komissiota jatkamaan viranomaisten avustamista tässä tarkoituksessa koordinoidusti muiden avunantajien kanssa;

16.

pitää myönteisenä edistymistä poliisilaitoksen uudistamisessa ja naapurivaltioiden ja EU-maiden kanssa tehtävän poliisialan yhteistyön lisäämisessä; pitää erityisen tervetulleena Kroatian, Montenegron sekä Bosnian ja Hertsegovinan kanssa tehtyä poliisiyhteistyötä koskevaa sopimusta; panee tyytyväisenä merkille, että on allekirjoitettu Europol-yhteistyötä koskeva toimintasuunnitelma, jolla pyritään operatiiviseen sopimukseen tämän EU:n poliisiviraston kanssa; korostaa kuitenkin, että tarvitaan tehostettuja ponnisteluja, jotta voidaan vastata toimintasuunnitelman haasteisiin erityisesti aloilla, jotka liittyvät henkilötietojen ja turvaluokiteltujen tietojen suojeluun, koska nämä ovat avainelementtejä myös Eurojust-yhteistyösopimuksen tekemisen kannalta;

17.

kiinnittää huomiota tapauksiin, joissa poliisit eivät ole käyttäytyneet asianmukaisesti, mukaan lukien ne tapaukset, joissa poliisit ovat käyttäneet kansalaisiin kohdistettua kohtuutonta määräysvaltaa ja väkivaltaa, ja pyytää tekemään edelleen tarmokkaasti työtä tällaiseen käytökseen syyllistyneiden rankaisemiseksi; pitää tältä osin tervetulleena poliisin yhteistyötä riippumattomien valvontaviranomaisten kanssa ja näiden tutkimusten tulosten täytäntöönpanoa; pitää ensisijaisen tärkeänä, että poliisivoimat ja muut lainvalvontaelimet kohtelevat kaikkien vähemmistöjen jäseniä puolueettomasti, ja kehottaa viranomaisia parantamaan tietoisuutta lisäävää koulutusta tällä alalla; panee tyytyväisenä merkille toimet, joilla edistetään naisten mukaantuloa poliisivoimiin;

18.

pitää lisäksi tervetulleina tähänastisia ponnisteluja, joilla pyritään eliminoimaan turvallisuusjoukkojen aikaisemman toiminnan raskas painolasti; huomauttaa, että turvallisuusalalla tarvitaan edelleen uudistamista erityisesti turvallisuuspalvelujen poliittisten puhdistusten ja parlamentaarisen valvonnan lisäämisen kannalta; huomauttaa viranomaisille, että salaisen palvelun arkistojen julkistaminen on tarpeen alueellisen sovinnon onnistumiseksi, etenkin mitä tulee toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen tapahtuneisiin hirmutekoihin; kiinnittää huomiota riittämättömään yksityisten oikeuksien suojaan ja kehottaa toteuttamaan tältä osin lisää uudistuksia;

19.

pitää myönteisenä poliisin ja syyttäjien välisen koordinoinnin parantumista, jolla on alettu aikaansaada tuloksia torjuttaessa järjestäytynyttä rikollisuutta ja huumekauppaa, jotka ovat EU:n ja Serbian yhteinen haaste; panee merkille Latinalaisen Amerikan maiden kanssa allekirjoitetun yhteisymmärryspöytäkirjan, jolla pyritään tehokkaammin torjumaan kansainvälistä huumekauppaa; kehottaa lisäponnisteluihin, joilla parannetaan poliisin ja tuomioistuinten sisäistä toimintakykyä, ja korostaa, että Serbiasta ja sen kautta käytävä huumekauppa huolestuttaa EU:ta edelleen;

20.

muistuttaa hyvin toimivan parlamentin tärkeydestä demokraattisen järjestelmän keskeisenä elimenä ja pitää tervetulleena kansalliskokousta koskevan uuden lain hyväksymisen mukanaan tuomia menettelyuudistuksia; kehottaa välittömästi lopettamaan perustuslain vastaisen ”avointen valtuutusten” käytännön, joka tarjoaa poliittisille puolueille mahdollisuuden valvoa parlamentin jäsenten toimintaa; kehottaa myös lopettamaan parlamenttipaikkojen mielivaltaisen jakamisen; kehottaa poliittisia puolueita hyväksymään asiaa koskevia määräyksiä eurooppalaisia demokraattisia standardeja vastaavasti mahdollisimman pian ja joka tapauksessa tämän vaalikauden kuluessa; pitää myönteisenä uuden parlamentin työjärjestyksen hyväksymistä, pyytää vahvistamaan hallituksen toimien valvontaa ja ilmaisee tyytyväisyytensä julkisten kuulemisten viralliseen käyttöönottoon työjärjestyksessä tässä tarkoituksessa; pitää tervetulleena sitä, että työjärjestykseen on ensimmäistä kertaa sisällytetty määräyksiä, jotka mahdollistavat riippumattomien elinten harjoittaman valvonnan, mutta on huolissaan parlamentin mahdollisesta sekaantumisesta näiden elinten toimintaan; kehottaa laatimaan Venetsian komission suosituksia noudattaen uusia määräyksiä, joissa määritetään oikeudellinen kehys sille, että nämä elimet voivat tehdä työtään riippumattomasti;

21.

antaa tunnustusta työlle, jota oikeusasiamies tekee kansalaisten oikeuksien suojelemiseksi valtiollisten instituutioiden moitteettoman toiminnan suhteen, mukaan lukien myös toimet lasten ja vähemmistöjen oikeuksien puolesta sekä valtiollisella että alueellisella tasolla; kehottaa valtiollisia viranomaisia helpottamaan näitä pyrkimyksiä ja varmistamaan oikeusasiamiehen suositusten asianmukaisen seurannan; pitää tervetulleena, että oikeusasiamies on perustanut kolme paikallistoimistoa (Preševo, Bujanovac ja Medvedja);

22.

muistuttaa vahvojen ja riippumattomien tiedotusvälineiden olevan äärimmäisen tärkeitä demokratian kannalta ja pyytää toteuttamaan toimia sen varmistamiseksi, että ne ovat riippumattomia suhteessa poliittiseen painostukseen ja muuhun vaikutusvaltaan; pitää tervetulleina Serbian hallituksen pyrkimyksiä luoda oikeudellinen kehys, jolla turvataan sananvapaus, mutta on huolissaan yrityksistä valvoa tiedotusvälineitä ja puuttua niiden toimintaan; on huolestunut Večernje novosti -päivälehden yksityistämiseen liittyvistä kiistoista ja kehottaa hallitusta turvaamaan yhtäläisen kohtelun kaikille ulko- ja kotimaisille sijoittajille; tuomitsee serbialaisiin toimittajiin kohdistetut hyökkäykset ja uhkaukset ja pyytää viranomaisia tutkimaan ne perinpohjaisesti ja tuomaan syylliset oikeuden eteen; kiinnittää huomiota omistuksen keskittymiseen ja avoimuuden puutteeseen media-alalla; kiinnittää huomiota tapauksiin, joissa henkilötietoja on julkaistu, ja korostaa, että toimittajien on toteutettava itsesäätelyä ja noudatettava käyttäytymissääntöjä; panee merkille, että internetin käyttömahdollisuudet ovat vähäiset, tunnustaa internetin tärkeyden tiedostusvälineiden vapauden kannalta ja kehottaa viranomaisia positiivisiin toimiin tällä alalla;

23.

korostaa hajautusprosessin merkitystä valtion toiminnan parantamisessa, koska se tuo valtion lähemmäs kansalaisia siten, että samalla kunnioitetaan kansalaisten oikeutta alueelliseen autonomiaan ja paikalliseen itsehallintoon; pitää tässä yhteydessä tervetulleena, että on hyväksytty kansallisia vähemmistöneuvostoja koskeva laki, jolla säädetään kansallisten vähemmistöneuvostojen toimivallasta ja valitsemisesta tavalla, joka vastaa kansainvälisiä standardeja; antaa tunnustusta sille, että marraskuun 2006 perustuslain täytäntöönpanossa on Vojvodinan itsehallintoa ja toimivaltaa koskevien lakien hyväksymisen myötä edistytty; pyytää jatkamaan vallan siirtämistä hyväksymällä verotuloja koskevan lain sekä Vojvodinan ja paikallishallintojen omaisuutta koskevan lain, jotka antavat Vojvodinalle mahdollisuuden aloittaa uuden itsehallintolain mukaisen vallan käyttämisen; pyytää lisäksi toteuttamaan edelleen poliittisia toimia Preševon laakson albanialaisvähemmistön paikallishallintoa koskevien toiveiden käsittelemiseksi tarjoamalla nopeasti asianmukaiset varat, jotka jaetaan Preševon, Bujanovacin ja Medvedjan kuntien koordinointielintä kuullen; korostaa samalla albaanivähemmistön edustajien keskeistä vastuuta ja kehottaa heitä pidättymään jyrkästä kansallisesta ja irtautumista vaativasta retoriikasta, joka on jyrkässä ristiriidassa eurooppalaisten perusarvojen kanssa; korostaa myös, että on tärkeää ottaa serbit mukaan näihin paikallishallinnon elimiin;

24.

pitää tervetulleena Serbian ponnisteluja vähemmistöjen suojelun alalla; korostaa kuitenkin, että tiedon ja koulutuksen saantia vähemmistökielillä on edelleen parannettava etenkin bosniakki-, bulgarialais-, bunjevci- ja romanialaisvähemmistöjen tapauksessa;

25.

pitää myönteisenä, että vähemmistöt ovat muodostaneet suurimman osan kansallisneuvostoistaan, jotka antavat niille mahdollisuuden tehdä päätöksiä koulutuksen, kulttuurin, vähemmistökielen käytön ja tiedottamisen aloilla; pitää tärkeänä, että nämä vähemmistöjen itsehallintoelimet voivat käyttää toimivaltaansa täysimääräisesti ja että niille annetaan riittävästi talousarviotukea, joka taataan kansallisia vähemmistöneuvostoja koskevassa laissa; panee merkille valitukset, jotka koskevat valmisteluprosessin säännönvastaisuuksia ja neuvostojen perustamiseen liittyviä oikeudellisia vaatimuksia, sekä valitukset, joiden mukaan jotkut ministeriöt ja paikallisviranomaiset rikkovat kansallisneuvostojen taattua toimivaltaa, ja pyytää viranomaisia vastaamaan niihin; on huolissaan bosniakkien kansallisneuvoston muodostamisesta ja pyytää saattamaan prosessin nopeasti päätökseen sääntöjen mukaisesti ja sallimaan bosniakeille lainmukaisen edustuksen neuvostossa; on huolissaan jännitteiden lisääntymisestä Sandžakissa, mikä on ilmentynyt muun muassa viimeaikaisissa väkivaltaisissa välikohtauksissa, ja kehottaa painokkaasti ratkaisemaan poliittiset kiistat vuoropuhelun kautta ja demokraattisten elinten puitteissa;

26.

pitää tervetulleena sukupuolten tasa-arvon edistämisen alalla saavutettua edistystä ja erityisesti sitä, että on hyväksytty tasa-arvolaki sekä kansallinen suunnitelma naisten aseman parantamiseksi ja sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi; muistuttaa kuitenkin, että näiden toimenpiteiden täytäntöönpano on edelleen kesken ja että naisia syrjitään edelleen erityisesti työmarkkinoilla; kehottaa siksi Serbian viranomaisia panemaan sukupuolten tasa-arvon uuden lainsäädäntökehyksen nopeasti täytäntöön ja puuttumaan sukupuoleen perustuvan syrjinnän laajempiin kysymyksiin, kuten Serbian lisääntyvään perheväkivaltaan;

27.

pyytää toteuttamaan lisätoimia syrjinnän vastaisen lain panemiseksi kokonaisuudessaan täytäntöön ja pitää myönteisenä tällä alalla saavutettua edistystä, erityisesti tasa-arvovaltuutetun viran perustamista, joka on tärkeä askel kaikkien kansalaisten yhtäläisen kohtelun varmistamiseksi Serbiassa;

28.

muistuttaa, että ilmaisu- ja kokoontumisvapaus ovat keskeisiä eurooppalaisia arvoja ja pitää tervetulleena, että Belgradissa järjestettiin 10. lokakuuta 2010 ensimmäinen gay pride -kulkue; pitää tätä tapahtumaa uraauurtavan tärkeänä askeleena avoimen, suvaitsevaisen ja monimuotoisen yhteiskunnan perustamisen kannalta sekä osoituksena hallituksen sitoutumisesta EU:n suvaitsevaisuusstandardien noudattamiseen ja yhteiskunnan haavoittuvien vähemmistöjen suojeluun; panee tyytyväisenä merkille, että kulkueeseen osallistujien suojaamiseksi toteutettiin asianmukaiset turvallisuustoimet;

29.

pitää kuitenkin valitettavana kulkueeseen liittyneitä väkivaltaisia yhteenottoja, joiden tuloksena monta henkilöä loukkaantui, heistä suurin osa poliiseja; kiinnittää huomiota siihen, että mukana olleet ääriliikkeiden jäsenet saivat epäsuoraa tukea tietyiltä poliittisilta puolueilta ja kirkon merkkihenkilöiltä; kehottaa Serbian viranomaisia varmistamaan oikeusvaltion periaatteen noudattamisen asettamalla kulkueen väkivaltaisuuksista vastanneet henkilöt syytteeseen ja kieltämällä käytännössä heidän äärijärjestönsä; panee merkille, että nämä järjestöt olivat vastuussa aikaisemmista vakavista väkivaltaisuuksista ja erityisesti 17. helmikuuta 2008 ja eräissä urheilutapahtumissa tapahtuneista väkivaltaisuuksista; panee tässä yhteydessä merkille, että perustuslakituomioistuimen käsittelyä odottaa tällä hetkellä useita tällaisia tapauksia; vaatii hyväksymään soveltuvat toimet kaikenlaisten ääriliikkeiden ja radikalismin torjumiseksi yhteiskunnassa;

30.

korostaa, että monet romanit elävät yhä äärimmäisessä köyhyydessä, jolla on erityisen kielteinen vaikutus nuorten romanien mahdollisuuksiin elämässä; huomauttaa lisäksi, että suurin osa romaneista kärsii syrjinnästä työmarkkinoilla ja että vain viidellä prosentilla heistä on pysyvä työpaikka; pyytää viranomaisia toteuttamaan tilanteessa kiireellisesti toimenpiteitä heidän varustamisekseen henkilökorteilla, heidän asuinolojensa parantamiseksi ja edistääkseen heidän pääsyään työmarkkinoille, koulutukseen ja terveydenhuoltopalvelujen piiriin; kiinnittää huomiota romaniväestön jatkuvaan syrjintään ja viimeaikaisiin heihin kohdistettuihin väkivaltaisuuksiin sekä tapauksiin, joissa Serbian viranomaiset ovat väkisin siirtäneet romaneita muualle;

31.

huomauttaa, että Serbiassa on eniten maansisäisiä ja muita pakolaisia Euroopassa; korostaa heidän vaikeaa tilannettaan, mitä tulee asumisoloihin ja köyhyyteen, ja kehottaa Serbian viranomaisia tarkistamaan kansallista pakolaisstrategiaa; panee tyytyväisenä merkille Serbian aloitteet elvyttää kestävän ratkaisun löytämiseen pakolaisongelmiin tähtäävä alueellinen prosessi ja pyytää Sarajevon julistuksen allekirjoittajamaita tehostamaan ponnistelujaan edistymisen saavuttamiseksi tällä alalla; muistuttaa tässä yhteydessä Serbian ja Kroatian presidenttien yhteisestä sitoumuksesta selvittää kadonneiden henkilöiden kohtalo ja löytää ratkaisut pakolais- ja paluuongelmiin; pyytää komissiota käyttämään poliittista vaikutusvaltaansa alueen EU-jäsenehdokasmaihin ja mahdollisiin ehdokasmaihin sen varmistamiseksi, että esteet pakolaisten paluulta poistetaan; palauttaa lisäksi mieliin, että paluumuuttajien määrän ennakoidaan olevan jopa 150 000 unionin jäsenvaltioiden kanssa tehtyjen takaisinottosopimusten seurauksena, ja katsoo, että heidän kotouttamisensa onnistuminen edellyttää perusteellisia valmisteluja erityisesti paikallisviranomaisilta; korostaa kansalaisyhteiskunnan järjestöjen tärkeää roolia tässä prosessissa;

32.

panee tyytyväisenä merkille armeijassa tehdyt uudistukset ja etenkin Serbian armeijan muuttamisen ammattiarmeijaksi, joka tuli voimaan 1. tammikuuta 2011 ja joka on merkittävä askel kohti armeijan modernisointia ja armeijan siviilivalvonnan lisäämistä edelleen;

33.

korostaa kansalaisyhteiskunnan järjestöjen tärkeää roolia politiikan painopisteiden määrittelyssä; painottaa kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa käytävän vuoropuhelun merkitystä ja korostaa kansalaisyhteiskunnan toimijoiden olennaisen tärkeää roolia sosiaalisia ja poliittisia näkökohtia koskevan alueellisen yhteistyön lisäämisessä; on tyytyväinen, että vuonna 2009 hyväksytty uusi yhdistyksiä koskeva laki on selventänyt kansalaisjärjestöjen oikeudellista asemaa ja että yhteistyö Serbian viranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan välillä on parantunut; panee merkille hallituksen pyrkimykset kuulla kansalaisyhteiskuntaa; kehottaa viranomaisia ryhtymään lisätoimiin, jotta kansalaisyhteiskunnan toimijoiden osallistuminen poliittiseen päätöksentekoon ja viranomaisten toiminnan valvontaan virallistettaisiin ja jotta niiden osallistumista lisättäisiin; korostaa, että on suojeltava kansalaisoikeuksien puolustajia, etenkin LGBT-aktivisteja, sotarikosten selvittäjiä ja niitä, jotka yrittävät parantaa Serbian ja Kosovon suhteita;

34.

ilmaisee tähän liittyen tukensa RECOM-aloitteelle (alueellinen komissio, joka selvittää totuutta ja kertoo sen entisessä Jugoslaviassa suoritetuista sotarikoksista ja muista vakavista ihmisoikeusrikkomuksista), jonka tarkoituksena on edetä kohti tietoisuus- ja sovintoprosessia Länsi-Balkanilla, ja pyytää Serbian ja muiden asianosaisten maiden viranomaisia tukemaan sitä;

35.

korostaa koulutusjärjestelmän äärimmäistä tärkeyttä maan nuorison ja tulevaisuuden talousnäkymien kannalta; painottaa, että nykyaikainen ja korkeatasoinen koulutus, joka tuottaa korkeasti koulutettuja työntekijöitä, kuuluu yhteiskunnallisen ja taloudellisen kehityksen keskeisiin edellytyksiin; pitää maan korkeaa työttömyyttä, etenkin nuorisotyöttömyyttä, ja korkeakoulututkinnon suorittaneiden alhaista määrää valitettavina; pyytää viranomaisia panemaan Bolognan prosessin säännökset täysimittaisesti täytäntöön ja saattamaan Serbian koulutusjärjestelmän eurooppalaisten vaatimusten mukaiseksi; iloitsee tieteen ja tutkimuksen alalla saavutetusta edistyksestä, mutta painottaa, että lisäponnisteluja tarvitaan, jos Serbia aikoo liittyä eurooppalaiseen tutkimusalueeseen; pyytää viranomaisia lisäämään investointejaan kansallisiin tutkimusvalmiuksiin, jotta Serbian tutkimusstandardit ja -kapasiteetti eivät jäisi jälkeen eurooppalaisista;

36.

panee merkille laajennetun yleisen työehtosopimuksen, jonka Serbian viranomaiset allekirjoittivat ammattiliittojen ja työnantajien järjestön kanssa marraskuussa 2008; kannustaa Serbian hallitusta lopettamaan sopimuksen meneillään olevan keskeytyksen; korostaa, että ammattiliittojen oikeudet ovat edelleen rajalliset huolimatta perustuslaillisista takeista, ja kehottaa Serbiaa vielä lisäämään ammattiyhdistysten ja -liittojen oikeuksia; on huolestunut siitä, että työmarkkinaosapuolten välinen vuoropuhelu pysyy vähäisenä ja että työmarkkinaosapuolia ei kuulla säännöllisesti; toteaa, että sosiaalinen ja taloudellinen neuvosto on kokoontunut useammin ja että kaikki erikoistuneet elimet ovat toiminnassa, mutta on huolissaan siitä, että sen toimintakyky on edelleen heikko; pyytää toteuttamaan lisätoimia taloudellisen ja sosiaalisen neuvoston vahvistamiseksi sen varmistamiseksi, että se voi ottaa aktiivisen roolin työmarkkinaosapuolten välisen vuoropuhelun lisäämisessä ja että se voi aktiivisemmin olla neuvonantajana lainsäädännässä;

37.

kiinnittää huomiota vankeinhoitojärjestelmän vaikeaan tilanteeseen ja pyytää toteuttamaan toimia tilanahtausongelman korjaamiseksi, parantamaan huonoja vankilaoloja ja tarjoamaan vangeille asianmukaisia kuntoutusohjelmia ja koulutusta;

38.

korostaa finanssikriisin vaikutusten olleen vahingollisia Serbiassa; panee merkille IMF:n kanssa tehdyn valmiusluottosopimuksen äskettäisen tarkistamisen, johon liittyi maan makrotaloudellista politiikkaa koskeva myönteinen arvio, ja suhtautuu positiivisesti Länsi-Balkanin investointikehyksen perustamiseen yhdentymisen ja alueen taloudellisen elpymisen edistämiseksi, sillä kehys mahdollistaa lainat ensisijaisiin infrastruktuurihankkeisiin; pyytää laajentamaan kehystä siten, että siihen sisällytettäisiin tuki pienille ja keskisuurille yrityksille, ja kehottaa Serbiaa hyödyntämään näitä uusia rahoitusvaroja ja IPA-tuen antamia mahdollisuuksia yhteiskunnan haavoittuvien väestöryhmien suojelemiseksi tehokkaammin kriisin vaikutuksilta;

39.

muistuttaa, että monopolit haittaavat pahoin toimivan markkinatalouden kehittymistä; kehottaa näin ollen hallitusta ryhtymään aktiivisiin toimiin sen takaamiseksi, että ne poistetaan tehokkaan kilpailupolitiikan avulla; korostaa, että esteet, joita pienet ja keskisuuret yritykset kohtaavat talouselämään mukaan pääsemisessä, ovat edelleen toivottua suuremmat; on tyytyväinen markkinavalvojien perustamiseen eri aloilla ja luottaa siihen, että viranomaiset varmistavat näiden elinten riippumattomuuden, jotta voidaan estää niiden ”valtaukset”;

40.

toteaa lisäksi, että maan kansalliset ja taloudelliset tilastot edellyttävät vielä kehittämistä, ja pyytää viranomaisia parantamaan niitä;

41.

kehottaa Serbian viranomaisia ja poliittisia liikkeitä sitoutumaan tiiviimmin työllisyyspolitiikkaan ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen ja luomaan ympäristön, joka edistää demokratian kehittymistä, oikeusvaltiota, vapaata markkinataloutta ja ihmisoikeuksien kunnioittamista;

42.

kehottaa tekemään edelleen työtä julkisen liikenteen kestävän verkon kehittämiseksi Serbiassa ja kaikkialla Länsi-Balkanilla ja tieinfrastruktuurin parantamiseksi, erityisesti liikennekäytävä X:n saamiseksi nopeasti valmiiksi, mutta myös rautatie- ja sisävesiliikenteen parantamiseksi; korostaa yhdennetyn liikennejärjestelmän tärkeyttä sekä Serbian alueiden taloudellisen kehityksen että alueellisen kaupan määrän kasvattamisen kannalta; on erityisen kiinnostunut Tonava-strategian kehittämisestä yhteys- ja viestintäjärjestelmien parantamiseksi (kattaen erityisesti liikenteen, energia-asiat ja tietoyhteiskunnan), ympäristön säilyttämiseksi, luonnonuhkien estämiseksi ja sosiaalis-taloudellisen kehityksen vahvistamiseksi;

43.

pitää tältä osin valitettavana julkisen liikenteen ja erityisesti rautateiden heikkoa kuntoa; kehottaa Serbian hallitusta hyödyntämään täysimääräisesti IPA-rahoitusta rautatieverkon kehittämiseen, parantamiseen ja modernisointiin ja parantamaan sekä henkilö- että tavaraliikenteen yhteentoimivuutta naapurimaiden kanssa;

44.

antaa Serbialle tunnustusta ympäristön alalla saavutetusta edistyksestä; kannustaa kuitenkin lisäponnisteluihin uudistuvien energiavarojen ja energiatehokkuuden alalla ja huomauttaa, että uudistuvaa energiaa koskevan yhteisön säännöstön tärkeimmät osat on vielä saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä ja että energiatehokkuutta koskeva lainsäädäntökehys on vielä hyväksyttävä;

45.

on tyytyväinen kemikaaliviraston hyväksymään säännöstöön, jossa asetetaan rajat tai kiellot sellaisten kemikaalien tuotannolle, jotka uhkaavat ihmisten terveyttä tai ympäristöä, ja joka tuo kemikaalialan lähemmäksi EU:n sääntelyä; pitää kuitenkin valitettavana, että tiettyjen edistynyttä teknologiaa ja investointeja edellyttävien säännösten soveltaminen on viivästynyt, koska teollisuuden edustajien mukaan se johtaisi taloudellisiin tappioihin ja teollisuuden liiketoimien keskeytymiseen Serbiassa; vaatii panemaan nopeasti ja täysipainoisesti täytäntöön vuoden 2009 vihreän lainsäädäntöpaketin;

46.

pitää myönteisenä Montenegron ja Kroatian välisiä sopimuksia, jotka mahdollistavat näiden maiden järjestäytyneeseen rikollisuuteen osallistumisesta epäiltyjen kansalaisten luovuttamisen, sekä suunniteltuja neuvotteluja Serbian ja Kroatian välisen rajan määrittämisestä; kannustaa Serbian hallitusta tekemään vastaavia sopimuksia muiden naapureidensa kanssa ja pitää Serbian ja Montenegron tässä asiassa toteuttamia toimia myönteisinä; kannustaa Serbiaa jakamaan edelleen naapurimaiden kanssa tietoja ja todisteita raja-alueen rikosverkoista, etenkin huumausaineiden kauppaa harjoittavista verkoista, jotta voitaisiin tehokkaasti torjua rajat ylittävää järjestäytynyttä rikollisuutta Balkanin alueella;

47.

painottaa Serbian tärkeää roolia koko Länsi-Balkanin vakauden kannalta ja erityisesti Bosnian ja Hertsegovinan vakauden ja koheesion kannalta; kehottaa tässä yhteydessä Serbian viranomaisia tukemaan aktiivisesti kaikkia tarvittavia perustuslaillisia muutoksia, jotka mahdollistaisivat Bosnian ja Hertsegovinan valtiollisten elinten toteuttamat vaativat uudistukset sen yhdentymiseksi Euroopan unioniin; kehottaa Serbian hallitusta erityisesti tukemaan Bosnian valtiollisten elinten vakauttamista, vahvistamista ja modernisoimista;

48.

kehottaa Serbian viranomaisia jatkamaan lainsäädännön lähentämistä EU:n ympäristölainsäädäntöön ja -normeihin sekä panemaan hyväksytyn lainsäädännön täytäntöön ja valvomaan sen soveltamista;

49.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä Serbian hallitukselle ja parlamentille.

11.5.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 136/35

—

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 168 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 35 artiklan,

—

ottaa huomioon neuvoston suosituksen hermoston rappeutumissairauksien, erityisesti Alzheimerin taudin, torjuntakeinoja koskevista yhteistä ohjelmasuunnittelua hyödyntävistä tutkimustoimista ja neuvoston päätelmät kansanterveysohjelmista ikään liittyvien hermoston rappeutumissairauksien ja erityisesti Alzheimerin taudin torjumiseksi,

—

ottaa huomioon Alzheimer Europe -järjestön Euroopan unionissa toteuttaman ja komission terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosaston rahoittaman EuroCoDe-hankkeen (European Collaboration on Dementia, 2006/2008) tulokset ja Alzheimer's Disease Internationalin (ADI) maailman Alzheimer-päivänä 21. syyskuuta 2010 julkaiseman maailman Alzheimer-raportin vuodelta 2010,

—

ottaa huomioon Alzheimer Europen toteuttaman ja komission rahoittaman eurooppalaisen EuroCoDe-hankkeen (European Collaboration on Dementia) tulokset,

—

ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle Alzheimerin tautia ja muita dementioita koskevasta eurooppalaisesta aloitteesta (KOM(2009)0380),

—

ottaa huomioon hyvän terveydentilan edistämistä ikääntyvässä Euroopassa koskevan EU:n strategisen tavoitteen, joka perustuu komission valkoiseen kirjaan ”Yhdessä terveyden hyväksi: EU:n strateginen toimintamalli vuosiksi 2008–2013”, jossa puolestaan korostetaan, että palliatiivista hoitoa koskevaa ja hermoston rappeutumissairauksien parempaan ymmärtämiseen tähtäävää tutkimusta on tehostettava,

—

ottaa huomioon 9. syyskuuta 2010 antamansa päätöslauselman ikääntyneiden pitkäaikaishoidosta (1),

—

ottaa huomioon 7. syyskuuta 2010 antamansa päätöslauselman naisten asemasta ikääntyvässä yhteiskunnassa (2),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön (A7-0366/2010),

A.

ottaa huomioon, että arviolta 35,6 miljoonaa ihmistä maailmassa kärsi erityyppisistä dementiasairauksista vuonna 2010 ja että tämän luvun arvioidaan lähes kaksinkertaistuvan joka kahdeskymmenes vuosi ja se saattaa nousta 65,7 miljoonaan vuonna 2030 (Alzheimer's Disease Internationalin raportti vuodelta 2010); ottaa huomioon, että varhaisen diagnoosin vaikeuden vuoksi Alzheimerin tautia sairastavien lukumäärää aliarvioidaan,

B.

toteaa, että dementioista kärsii Euroopassa arviolta 9,9 miljoonaa ihmistä ja että valtaosalla näistä on Alzheimerin tauti (Alzheimer's Disease Internationalin raportti vuodelta 2010); ottaa huomioon, että hermoston rappeutumissairauksia voivat sairastaa kaikenikäiset ihmiset, mutta ne ovat yleisimpiä ikääntyneiden huonontuneen toimintakyvyn ja riippuvuuden syitä ja että näistä sairauksista kärsivien lukumäärän odotetaan kasvavan voimakkaasti vuoteen 2020 mennessä, mikä johtuu eliniänodotteen noususta ja eläkeläisten sosiaalisen elämän puutteesta; toteaa, että näistä sairauksista kärsivien lukumäärä lähes kolminkertaistuu, kun otetaan huomioon myös dementiapotilaiden omaishoitajien lukumäärä,

C.

ottaa huomioon, että vuoden 2009 maailman Alzheimer-raportin mukaan dementiasta kärsivistä henkilöistä yli 28 prosenttia elää Euroopassa, joten Eurooppa on toisella sijalla Aasian (35 prosenttia) jälkeen, ja että kaikista maailman alueista Länsi-Euroopassa on suhteellisesti eniten sairastuneita (19 prosenttia),

D.

ottaa huomioon, että Euroopan väestö vanhenee ja yli 80-vuotiaat ovat useimmissa Euroopan maissa nopeimmin kasvava väestöryhmä; ottaa huomioon, että työssäkäyvien suhde eläkkeellä oleviin pienenee, minkä vuoksi dementiasairauksien odotetaan olevan yksi suurimmista haasteista kansallisten terveydenhoito- ja sosiaaliturvajärjestelmien kestävyydelle niin omaishoidon kuin pitkäaikaissairaanhoidon alalla tulevina vuosikymmeninä,

E.

ottaa huomioon, että tiettyjen arvioiden mukaan (Alzheimer's Disease Internationalin raportti vuodelta 2010) Alzheimerin taudin välittömät sosiaali- ja terveydenhuollon kustannukset Euroopassa olisivat 135,04 miljardia dollaria,

F.

katsoo, että varhainen diagnoosin tekeminen voi auttaa hallitsemaan terveydenhuollon kustannuksia kaikkialla Euroopassa,

G.

katsoo, että Euroopan unionilla ei ole tällä hetkellä riittävän tarkkoja lukuja dementioista ja erityisesti hermoston rappeutumissairauksista ja että joidenkin tutkimusten arviot ovat jopa kolminkertaisia toisiin verrattuina; pitää näin ollen välttämättömänä toteuttaa eurooppalaisia epidemiologisia tutkimuksia yhteisten ja täsmällisesti määriteltyjen indikaattoreiden pohjalta,

H.

ottaa huomioon, että dementian seuraukset ovat sekä sosiaalisia että taloudellisia ja ne vaikuttavat jäsenvaltioiden kaikkiin terveydenhuoltojärjestelmiin,

I.

katsoo, että Alzheimerin ja muiden dementian muotojen taloudellisiin ja sosiaalisiin vaikutuksiin varautumista varten on investoitava tieteelliseen tutkimukseen ja hoitojärjestelmien tehokkaisiin toimintamalleihin,

J.

ottaa huomioon, että jäsenvaltiot tekevät valtaosan tämän alan tutkimustyöstä ja tutkimustyön koordinointi jäsenvaltioiden välillä on melko vähäistä, minkä vuoksi toiminta on hajanaista ja tiedon ja parhaiden käytäntöjen vaihto jäsenvaltioiden välillä rajallista, ja että Alzheimerin taudin tutkimus on jäljessä muiden merkittävien tautien tutkimuksesta Euroopassa,

K.

ottaa huomioon, että Alzheimer Europen äskettäiset tulokset osoittavat, että Alzheimerin tauti on edelleen alidiagnosoitu Euroopan unionissa ja että jäsenvaltioissa esiintyy monenlaista ennaltaehkäisyyn, hoitoonpääsyyn ja asianmukaisten palvelujen tarjontaan liittyvää eriarvoisuutta,

L.

ottaa huomioon, että nykyinen tutkimus antaa viitteitä siitä, että ruokavalio saattaa vaikuttaa merkittävästi Alzheimerin taudin kehittymiseen, ja katsoo tämän vuoksi, että painopisteenä olisi oltava dementian ehkäiseminen tarpeisiin sovitettavilla toimenpiteillä ja että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä ehkäiseviin tekijöihin, kuten terveelliseen ruokavalioon, fyysisen ja kognitiivisen aktiivisuuden edistämiseen ja diabeteksen, korkean kolesterolin, korkean verenpaineen, tupakoinnin ja muiden sydämeen ja verisuoniin liittyvien riskitekijöiden vähentämiseen,

M.

toteaa, että yhä paremmin tiedostetaan, että hermoston rappeutumissairauksien vaikutus Euroopan väestöön on niin suuri, ettei yksikään jäsenvaltio pysty ratkaisemaan ongelmaa yksin; pitää siksi välttämättömänä, että jäsenvaltiot ja EU vahvistavat merkittävästi innovatiivisen ja monialaisen kliinisen tutkimuksen alalla tehtävää yhteistyötä ja koordinointia Alzheimerin taudin syitä, ehkäisemistä ja hoitoa koskevassa tutkimuksessa ja tiedonvaihdossa ja että alalle investoidaan enemmän varoja, jotta voidaan ehkäistä hermoston rappeutumissairauksia, etenkin Alzheimerin tautia, joka on merkittävä haaste eurooppalaisille yhteiskunnille,

N.

katsoo, että nykyisellä eurooppalaisella hankkeella ei voida korvata jo olemassa olevia Alzheimerin taudin ja muiden dementian muotojen torjuntaan tähtääviä kansallisia suunnitelmia, vaan sen avulla olisi pyrittävä parantamaan asiaa koskevan eurooppalaisen tutkimuksen koordinointia,

O.

toteaa, että dementia on tuhoisa potilaalle itselleen, mutta jos riittäviä ja korkealaatuisia palveluja ei ole saatavana, siitä voi tulla raskas taakka myös potilaan omaisille ja hoitajille niiden henkisten, fyysisten ja taloudellisten vaikeuksien vuoksi, joita erityyppisistä dementiasairauksista kärsivien omaiset ja ystävät joutuvat kohtaamaan; ottaa huomioon, että jokaisessa perheessä, jossa on dementiapotilas, keskimäärin kolme henkilöä kantaa suoraan pääasiallisen taakan, mikä tarkoittaa, että dementiat koskettavat suoraan arviolta 19:ää miljoonaa eurooppalaista,

P.

toteaa, että Alzheimerin taudista kärsiville henkilöille ei ole tarjolla riittävästi laitoshoitoa ja että tilanne vielä pahenee tulevaisuudessa; toteaa, että ei ole riittävästi terveydenhoitohenkilöstöä ja sosiaalityöntekijöitä huolehtimaan Alzheimerin taudista kärsivistä henkilöistä ja että tämä pula pahenee entisestään tulevaisuudessa; toteaa myös, että on selvää, että näiden potilaiden kannalta parasta on auttaa heitä pysymään tutussa kotiympäristössä,

Q.

katsoo, että dementiaa sairastavien hoidon ja hoitajien tukitoimien yhteydessä Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden on pyrittävä kolmeen tavoitteeseen, jotka ovat laadukkaan hoidon takaaminen sairaille, lepoajan takaaminen hoitajille heidän tarpeitaan vastaavasti ja sen varmistaminen, että sairaat voidaan hoitaa kotona tai laadukkaissa ja innovatiivisissa hoitolaitoksissa,

R.

katsoo, että nykyisten etälääketieteen palvelujen avulla voidaan tukea huomattavasti Alzheimerin taudista kärsiviä potilaita ja heidän hoitajiaan ja siten parantaa potilaiden elämänlaatua heille tutussa ympäristössä ja tarjota hyvä vaihtoehto laitoshoidolle,

S.

katsoo, että Alzheimerin tauti leimaa siihen sairastuneet ja että muiden ihmisten suhtautuminen sairauteen ja siitä kärsiviin henkilöihin johtaa sairaiden ja heidän läheistensä eristymiseen; katsoo, että yleinen suhtautuminen ongelmaan on edelleen väärä, mikä johtaa sekä potilaiden että heidän perheidensä sosiaaliseen syrjäytymiseen; katsoo tämän vuoksi, että olisi tiedettävä enemmän dementiaan liittyvästä leimautumisesta, ennakkoluuloista ja syrjinnästä, ja että tarvitaan tutkimusta myös siitä, miten estetään dementiaa sairastavien sosiaalinen syrjäytyminen ja kannustetaan heitä aktiiviseen kansalaisuuteen, joka auttaa heitä säilyttämään ihmisarvon ja arvostuksen,

T.

katsoo, että potilaiden elämänlaadun parantaminen liittyy usein potilaiden omaisten tunne-elämään,

U.

toteaa, että tukiryhmät ovat potilaiden omaisille soveltuvia kohtauspaikkoja, joissa he saavat tukea ja oppivat ”tietoista vastuuta”,

V.

katsoo, että Alzheimerin tautia ja muita dementian muotoja ei saisi pitää ikääntymiseen kuuluvana normaalina ongelmana, vaan potilailla olisi oltava oikeus sopivaan hoitoon, lääkärin apuun ja erityishoitomuotoihin,

W.

toteaa, että vaikka Alzheimerin tautia koskeva yleinen tietoisuus ja tieteellinen tietämys ovat lisääntyneet huomattavasti erityisesti sen suhteen, miten tautia luonnehditaan paitsi kliinisenä dementiana myös dementiaa edeltävien oireiden esiintymisenä, hoitovaihtoehdot rajoittuvat edelleen oireenmukaiseen lääkitykseen; toteaa, että jäsenvaltioiden välillä ja jopa niiden sisällä on tällä hetkellä hätkähdyttäviä eroja ja puutteita henkilökunnan koulutuksessa ja pätevyydessä sekä hoitolaitteissa diagnoosin tekemistä ja tutkimusta varten, ja ottaa huomioon, että Alzheimerin taudin diagnoosi tehdään usein vasta vuosien kuluttua taudin puhkeamisesta, mikä viivyttää sairauden hidastamiseksi mahdollisesti annettavaa hoitoa,

X.

ottaa huomioon, että viimeaikaiset edistysaskeleet luotettavien biomarkkereiden käytössä ovat kannustaneet kehittämään uusia kriteereitä Alzheimerin taudin määrittelemiseksi kliinisenä kokonaisuutena, joka kattaa muistin ja kognitiivisten taitojen huononemisvaiheen lisäksi myös varhaisemman vaiheen,

Y.

toteaa, että Alzheimerin tauti ja muut dementiat eivät koske ainoastaan ikääntyneitä vaan ne voivat kehittyä myös nuorille; katsoo, että olisi syytä parantaa nuorten sairastuneiden diagnoosin saantia, tutkimusta ja hoito-, tuki- ja asumispalveluja,

Z.

ottaa huomioon, että lisäämällä yleisön ja ammattihenkilöstön tietoisuutta Alzheimerin taudista sekä kansallisella että eurooppalaisella tasolla voidaan auttaa ihmisiä tunnistamaan taudin ensimmäiset merkit, hakemaan varhaista diagnoosia ja hoitoon pääsyä sekä palveluja varhaisessa vaiheessa,

AA.

katsoo, että huomion kiinnittäminen enemmän Alzheimerin taudin dementiaa edeltävään vaiheeseen voisi osaltaan auttaa kehittämään asianmukaisia hoitotoimia, joilla kyetään hidastamaan taudin etenemistä ja viime kädessä viivyttää potilaan tilan kehittymistä vakavaksi Alzheimerin taudiksi, joka on taudin kaikkien vammauttavin muoto,

AB.

ottaa huomioon, että tehokkaiden tautiin vaikuttavien lääkeaineiden kehittäminen (pelkästään oireita lieventävien lääkeaineiden sijasta) on Alzheimerin tautia sairastavien kannalta ratkaisevan tärkeä ja kiireellinen tehtävä, joka on vielä täyttämättä,

AC.

toteaa myös, että Alzheimerin taudin diagnoosissa, joka tehdään lähes 70 prosentissa dementiatapauksista, ei oteta täysin huomioon taudin yhteydessä havaittavien aivovaurioiden moninaisuutta ja sitä, että tauti ei patologisesti ja kliinisesti ole samanlainen nuorilla ja vanhoilla,

1.

kehottaa neuvostoa julistamaan dementian hoidon EU:n terveydenhuollon painopisteeksi ja kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita laatimaan Alzheimerin tautia koskevia erityisiä kansallisia suunnitelmia ja strategioita dementian sosiaalisten ja terveydellisten vaikutusten huomioon ottamiseksi sekä palvelujen ja tuen tarjoamiseksi dementiasta kärsiville ja heidän omaisilleen, kuten jo tehdään useissa jäsenvaltioissa, joissa vuonna 2008 käynnistetyn Alzheimeria ja vastaavia tauteja koskevan suunnitelman avulla on koordinoitu sairauteen liittyviä sosiaali- ja terveysalan hoitopalveluja sekä kliinistä ja perustutkimusta kansallisella tasolla;

2.

suhtautuu myönteisesti jäsenvaltioiden edistämään EU:n yhteistä ohjelmasuunnittelua koskevaan aloitteeseen, jolla pyritään lisäämään Alzheimerin ja muiden hermoston rappeutumissairauksien tutkimusta, ja kehottaa komissiota jatkamaan toimenpiteiden toteuttamista terveyteen liittyvien, sosiaalisten, teknologisten ja ympäristöllisten haasteiden selvittämiseksi Alzheimerin taudin ja muiden hermoston rappeutumissairauksien hoidossa;

3.

kehottaa neuvostoa ja komissiota ottamaan huomioon dementian, kun ne valmistelevat tulevia toimia ennaltaehkäisevän terveyspolitiikan alalla, erityisesti sen yhteyden sydän- ja verisuonisairauksiin, mielenterveyteen, fyysiseen aktiivisuuteen, terveyskasvatukseen ja uuteen teknologiaan,

4.

kehottaa jäsenvaltioita antamaan unionin kansalaisille elintapavalistusta korostamalla terveiden elintapojen merkitystä terveille aivoille tavoitteena Alzheimerin taudin ja muiden dementian muotojen puhkeamisen estäminen tai viivyttäminen;

5.

ehdottaa, että neuvosto ja komissio harkitsevat eurooppalaisen mielenterveyden teemavuoden järjestämistä 21. syyskuuta vietettävän maailman Alzheimer-päivän lisäksi, jotta voitaisiin lisätä tietoisuutta ikääntymisestä johtuvista aivoihin liittyvistä sairauksista ja tavoista havaita ja tunnistaa niiden varhaisia oireita, sekä tiedotuskampanjoita niiden ennaltaehkäisystä sekä aivohalvauksien hoidosta; katsoo, että eurooppalaisella teemavuodella olisi myös edistettävä hyvien käytäntöjen vaihtamista unionin jäsenvaltioissa;

6.

korostaa, että a) väestön ikääntyminen ja b) tämän ikääntyvän väestön kustannusten kasvun aiheuttama paine julkiselle taloudelle ja yksityissektorin tuotantokyvylle luo jäsenvaltioihin rakenteellisen ongelman; toteaa, että tästä syystä Euroopan unionin olisi pitkän aikavälin strategiassaan edistettävä pontevasti ennalta ehkäisemistä (hoitokäytännöissä ja terveempien elintapojen edistämisessä); katsoo, että terveysindikaattoreilla autetaan merkittävästi parantamaan talouden indikaattoreita;

7.

pyytää neuvostoa ja komissiota tunnustamaan hermoston rappeutumissairauksista kärsivien henkilöiden potilasjärjestöjen aseman ja ottamaan ne mukaan tiedotus- ja ennaltaehkäisykampanjoihin ja dementiaa sairastavien henkilöiden tukikampanjoihin sekä tutkimusohjelmien määrittelyyn;

8.

ehdottaa, että komissio harkitsisi ”hoitajien päivän” järjestämistä, jotta voitaisiin lisätä tietoisuutta virallisesta hoitohenkilöstöstä ja omaishoitajista kaikkialla Euroopassa ja tunnustaa heidän tärkeä tehtävänsä;

9.

korostaa, että Alzheimerin taudin puhkeamista tai sen etenemistä hidastavan tehokkaan hoidon löytämistä on pidettävä äärimmäisen tärkeänä;

10.

kehottaa neuvostoa ja komissiota toimimaan dementiaa koskevan yleisen tietoisuuden lisäämiseksi unionissa, jotta helpotetaan dementian ensioireiden tunnistamista ja varhaista diagnosointia sekä sopivaa hoitoa ja tukea;

11.

korostaa ennaltaehkäisemisen ensisijaisuutta ja varhaisen diagnoosin merkitystä tehokkaan hoidon kannalta; korostaa tutkimuksen, kuntouttamisen ja toimien suuntaamista helpottavan epidemiologisen ja kliinisen tiedon tarvetta erityisesti taudin oireettomassa vaiheessa ennen kuin potilaasta tulee toimintakyvytön ja kehottaa jäsenvaltioita parantamaan tämän tiedon laatua;

12.

toteaa, että tällä hetkellä ei ole olemassa erityisesti Alzheimerin tautia koskevaa ennaltaehkäisyohjelmaa, ja kehottaa tämän vuoksi käynnistämään myös EU:n tasolla tällaista toimintaa, jonka perustekijöitä olisivat potilaiden fyysistä ja älyllistä aktiivisuutta edistävä ympäristö, ruokavaliota, liikuntaa ja terveyttä käsittelevän Euroopan toimintafoorumin suositusten mukainen ruokavalio sekä kaikkien niin aktiivisen kuin passiivisen tupakoinnin vähentämiseen tähtäävien toimien tukeminen;

13.

on vakuuttunut, että Alzheimerin taudin uusia kriteerejä käsittelevän kansainvälisen työryhmän (IWG on the New criteria for AD) äskettäin ehdottamat varhaisen diagnoosin testit, riskitekijöitä koskeva tutkimus ja varhaisen diagnoosin kriteerien määrittely ovat äärimmäisen tärkeitä;

14.

kehottaa kaikkia jäsenvaltioita osallistumaan aktiivisesti yhteisten menettelytapojen määrittelyyn, kehittämiseen ja toteuttamiseen varhaista diagnosointia varten, määrittelemään biomarkkereita dementian ja sen esiasteiden uusien hoitomuotojen hyödyntämiseksi ja kehittämään hermoston rappeutumissairauksia koskevan yhteisen tutkimusohjelman sekä vaihtamaan näitä sairauksia koskevia parhaita käytäntöjä, niin että vähennetään nykyisiä eroavaisuuksia jäsenvaltioiden välillä ja niiden sisällä diagnosoinnin ja hoidon alalla; huomauttaa, että tautimarkkereiden arviointiin tarkoitetut standardisoidut operatiiviset menettelyt ovat ratkaisevan tärkeitä uusien lääkkeiden keksimisen ja Alzheimerin tautia sairastavien tehokkaamman teknologia-avusteisen hoidon kehittämisen kannalta;

15.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että Alzheimerin taudin puhkeamista hidastavat lääkkeet ovat kaikkien taudista kärsivien saatavilla eivätkä pelkästään niiden, joiden tauti on todettu vakavaksi;

16.

kannustaa komissiota laatimaan yhteisiä suuntaviivoja sellaisen varhaisen diagnoosin kehittämistä ja toteuttamista varten, joka perustuu muistin monialaiseen tutkimiseen, ja asiasta ilmoittamista ja tiedon antamista koskevista ohjeista, joiden avulla potilas ja hänen läheisensä saavat käsitellä sairauden puhkeamista parhaissa mahdollisissa puitteissa;

17.

kannustaa jäsenvaltioita perustamaan erikoistuneita keskuksia ja ottamaan käyttöön sopivia lääketieteellisiä laitteita (erityisesti magneettiresonanssikuvauslaitteita, joiden merkitys dementian tutkimuksessa on kiistaton) kaikkialla alueellaan;

18.

kehottaa neuvostoa ja komissiota ottamaan huomioon dementian ja Alzheimerin taudin nopean yleistymisen ja niiden vaikutuksen tutkimuksen toimintasuunnitelmia laatiessaan;

19.

vaatii jäsenvaltioita kehittämään toimia sellaisen rahoituksen saannin helpottamiseksi dementian ja Alzheimerin tautia koskevaa tutkimusta varten, ennaltaehkäisevä tutkimus mukaan luettuna, joka olisi oikeassa suhteessa tautien taloudelliseen merkitykseen yhteiskunnalle;

20.

pitää tärkeänä tarkastella monialaisesti sitä, kuinka Euroopan laajuisen tutkimusyhteistyön ja tutkimuksen koordinoinnin avulla voidaan edistää tietämystä näistä sairauksista, niiden diagnosointia, hoitoa ja ehkäisyä sekä potilaiden ja heidän perheidensä ja hoitajiensa hyvinvointia koskevaa sosiaalitutkimusta; katsoo, että uusien diagnoosikriteerien validointia koskeva tutkimus, varhaisessa vaiheessa tehtävien seulontatestien kehittäminen ja taudin etenemistä esi- ja myöhemmistä vaiheissa koskevien riskitekijöiden tunnistaminen ovat ratkaisevan tärkeitä; suosittaa, että potilaiden edustajat, terveydenhuollon organisaatiot ja lääketieteellisten palvelujen tarjoajat otetaan mukaan tähän prosessiin; katsoo, että jäsenvaltioiden välisen yhteistyön pohjalta tehtävistä laajamittaisista epidemiologisista ja kliinisistä tutkimuksista syntyy tällöin selvää lisäarvoa;

21.

tunnustaa merkityksen, joka 34:lle hermoston rappeutumissairauksia koskevalle hankkeelle annettavalla Euroopan unionin 159 miljoonan euron tuella on; katsoo kuitenkin, että tulevan tutkimuksen ja kehittämisen puiteohjelman yhteydessä on ehdottomasti puututtava erityisesti Alzheimerin tautia koskevan tutkimuksen pirstoutuneisuuteen ja että olisi ehdottoman tärkeää ottaa mukaan muiden kuin lääkehoitojen sekä kognitiivisen ja käyttäytymisterapian vähän tutkituilla aloilla toteutettavia hankkeita;

22.

katsoo, että varhaiset diagnoositestit, riskitekijöiden tutkimus ja varhaisen diagnoosin kriteerit ovat ratkaisevan tärkeitä; katsoo, että jäsenvaltioiden välisen yhteistyön pohjalta tehtävistä laajamittaisista epidemiologisista ja kliinisistä tutkimuksista syntyy tällöin selvää lisäarvoa; pitää yhtä tärkeänä myös Euroopan terveystarkastuskyselyä, jonka kognitiivisen testimoduulin avulla saadaan arvokasta tietoa niiden henkilöiden määrästä, joilla on varhaisvaiheen kognitiivisia vajavaisuuksia;

23.

kehottaa komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita ottamaan lääketieteellisessä ja yhteiskunnallisessa tutkimuksessa, terveydenhoidossa, työllisyydessä ja sosiaalipolitiikassa huomioon erityistarpeet naisilla, jotka kärsivät taudista kaksi kertaa useammin ja joiden osuus hoitohenkilöstössä on suhteettoman suuri;

24.

kehottaa jäsenvaltioita kehittämään hoidon ja ennaltaehkäisyn alalla pitkän aikavälin toimintalinjoja ja -suunnitelmia, joiden avulla varaudutaan ja puututaan yhteiskunnallisiin ja väestökehityksen suuntauksiin, ja keskittymään potilaita hoitaville perheille annettavaan tukeen ja täten tarjoamaan sosiaalista suojelua dementiasta kärsiville suojattomassa asemassa oleville henkilöille;

25.

korostaa, että on tärkeää ehkäistä Alzheimerin tautia edistämällä terveellistä elämäntapaa, johon kuuluu muun muassa pysyminen henkisesti ja sosiaalisesti aktiivisena, oikea ruokavalio ja liikunta;

26.

kehottaa jäsenvaltioita kehittämään strategisen toimintasuunnitelman, jossa vahvistetaan keskipitkän ja pitkän aikavälin tutkimustarpeet ja -tavoitteet, mukaan luettuna hoitoa koskevat tarpeet, hermoston rappeutumissairauksien, erityisesti Alzheimerin taudin alalla; katsoo, että näillä toimintasuunnitelmilla olisi pyrittävä vahvistamaan nuorten tutkijoiden potentiaalia ja tukemaan innovoivia tutkimusmalleja julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien pohjalta; suosittelee huippututkimuskeskusten kehittämistä erityisiä tutkimusalueita varten ja ottamaan mukaan potilaiden, hoitohenkilöstön järjestöjen sekä julkisen/yksityisen terveydenhuollon tarjoajien edustajat;

27.

kehottaa jäsenvaltioita toimimaan yhteistyössä komission kanssa ja kartoittamaan mahdollisia komission aloitteita, joiden kautta jäsenvaltioita voitaisiin auttaa yhteisen tutkimusohjelman kehittämisessä ja toteuttamisessa;

28.

kehottaa jäsenvaltioita kehittämään toimintasuunnitelmia, joiden avulla pyritään parantamaan Alzheimerin taudista ja muista dementioista kärsivien potilaiden sekä heidän perheidensä hyvinvointia ja elämänlaatua;

29.

kehottaa unionin toimielimiä mahdollisuuksiensa mukaan tukemaan Alzheimer Europen dementiatutkimuksen seurantakeskusta välineenä, jota tarvitaan parhaiden käytäntöjen ja tutkimustulosten levittämisessä potilaille ja heidän hoitajilleen;

30.

toteaa, että on tärkeää tutkia ikääntymisprosessin ja dementian välistä, dementian ja ikääntyneiden masentuneisuuden sekä sukupuolierojen ja dementian eri tyyppien välistä yhteyttä ja myös niiden erillisyyttä; kannustaa jäsenvaltioita lisäksi edistämään erityisiä terveydenhoito- ja tutkimusohjelmia, joissa painotetaan potilaan valintaa ja tulevaisuudensuunnitelmia ja laatimaan suosituksia, joissa keskitytään ihmisarvon ja sosiaalisen osallisuuden ydinperiaatteisiin ja edistetään siten potilaiden itsenäisyyttä ja itsemääräämisoikeutta;

31.

kehottaa jäsenvaltioita myöntämään riittävästi varoja kyseisistä sairauksista kärsivien potilaiden hoitoon, tietojenvaihtoon ja alalla saavutettujen tulosten verkottamiseen;

32.

korostaa kotiavun merkitystä sairaille ja vanhuksille sekä hyväntekeväisyys- ja vapaaehtoisjärjestöjen huomattavaa panosta Alzheimerin tautia ja muita ikään liittyviä sairauksia sairastavien potilaiden auttamiseksi; kehottaa jäsenvaltioita käynnistämään kumppanuuksia tällaisten järjestöjen kanssa tukemalla niiden toimintaa; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita osoittamaan arvostusta kyseisiä sairauksia potevien henkilöiden omaishoitajien antaman hoidon merkitykselle ja tunnustamaan sen;

33.

korostaa, että tarvitaan toimia, joilla ei keskitytä pelkästään Alzheimerin taudin lääkehoitoon taudin puhjettua, vaan myös ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin, kuten ruokavalioon ja ravitsemukseen Alzheimerin taudin kehittymisen todennäköisyyden vähentämiseksi; kehottaa tutkimaan kattavasti ruokavalion ja ravitsemuksen vaikutuksia Alzheimerin tautiin ja tarjoamaan ravitsemusneuvoja ja muita neuvoja siitä, miten tautia estetään kehittymästä, ja levittämään tietoa yleisölle tiedotuskampanjoiden avulla;

34.

korostaa, että dementian psykologisten ja sosiaalisten näkökohtien ymmärtämiseksi tarvitaan myös terveystalouden, yhteiskuntatieteiden ja humanististen tieteiden tutkimusta ja muita kuin lääkehoidon lähestymistapoja;

35.

katsoo, että muistihäiriöiden varhaisten oireiden diagnoosin olisi oltava yhtenä huomion painopisteenä työterveydenhuollossa;

36.

pyytää komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita pohtimaan sellaisten turvallisuusstandardien laatimista, joita sovellettaisiin ikääntyneiden hoitoon erikoistuneisiin laitoksiin, heidän elinympäristöihinsä ja kotihoitojärjestelyihin;

37.

kehottaa jäsenvaltioita tiiviissä yhteistyössä komission kanssa ja yhdessä tutkimuslaitosten kanssa laatimaan yhteisiä suuntaviivoja kaikenlaisen Alzheimerin tautiin sairastuneiden parissa työskentelevän henkilöstön (lääketieteellisten ammattien ja avustavan hoitohenkilöstön ammattien harjoittajat) sekä omaishoitajien ja muiden sairaudesta perillä olevien hoitajien kouluttamiseen ja seurantaan, jotta voidaan varmistaa käytettävissä olevien varojen pätevä ja tehokas käyttö; toteaa, että dementiasta kärsivien henkilöiden parissa työskentelevän ammattitaitoisen henkilöstön tarve kasvaa nopeasti;

38.

kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan Eurooppa 2020 -strategioiden ”Uusia työpaikkoja” ja ”Uudet taidot uusia työpaikkoja varten” tarjoamia mahdollisuuksia lisätä tulevaisuudessa työvoimaa Alzheimerin taudista ja muuntyyppisestä dementiasta kärsivien ihmisten hoitamiseen; on edistettävä uusia ammatillisia työpaikkoja kaikkialla Euroopassa, jotta voidaan huolehtia yhä enemmän hoitoa tarvitsevista ikääntyvistä;

39.

kehottaa komissiota lisäämään Eurooppa 2020 -strategian lippulaiva-aloitteen ”innovaatiounioni” ja suunnitellun aktiivista ja tervettä ikääntymistä koskevan pilottikumppanuuden (joka on määrä käynnistää vuoden 2011 alussa) resursseja dementiakysymyksen ratkaisemiseksi Euroopassa;

40.

korostaa, että kuvantamisen ja biomarkkeritutkimuksen alalla viime aikoina saavutetut edistysaskeleet avaavat tietä Alzheimerin taudin hiljaisten molekyyliprosessien ja varhaisten merkkien havaitsemiseen muun muassa parhaillaan tutkittavana olevan merkkiaineen avulla, joka mahdollistaa amyloidiplakkien – jotka ovat toinen tähän tautiin liitetyistä vaurioista – havaitsemisen aivoissa;

41.

tunnustaa suuren panoksen, jolla perheet, hoitajat ja yhteisöt auttavat potilaita toteuttamaan potentiaaliaan ja pyytää jäsenvaltioita tukemaan perheitä, hoitajia ja yhteisöjä;

42.

pitää tärkeänä Alzheimerin tautia sairastavien ja heidän perheidensä henkistä tukemista; korostaa, että on tärkeää yhdistää ikääntymiseen liittyvä psykososiaalinen lähestymistapa sekä lääketieteen ja biolääketieteen tutkimustulokset; kannattaa tutkimusta terveystalouden, yhteiskunnallisten ja humanististen näkökohtien sekä muun kuin lääkehoidon aloilla, jotta ymmärrettäisiin dementian psykologista, taloudellista ja yhteiskunnallista puolta ja edistettäisiin olemassa olevan tekniikan käyttöä (sähköiset terveyspalvelut, tieto- ja viestintätekniikka, tekniset apuvälineet jne.);

43.

suosittelee, että komissio tutkisi, miten dementiaa sairastavien ihmisen oikeuksia, mukaan luettuna hoitotestamentit (living will) ja huoltajuusjärjestelmät, koskevia EU:n aloitteita voidaan laajentaa;

44.

kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan sitä, että Alzheimerin tautia sairastavien auttamista koskevissa toimintaohjelmissa rajoitettaisiin antipsykoottisten lääkkeiden käyttöä, kun otetaan huomioon, että vaikka näitä lääkkeitä määrätään nykyisin yleisesti dementian vaikutusten torjumiseen, niiden hyöty on osoitettu vähäiseksi ja niiden määrääminen on myös osaltaan lisännyt joka vuosi kuolemantapauksia;

45.

korostaa, että Alzheimerin tautia sairastavien ihmisarvo on säilytettävä ja heidän leimaamisensa ja syrjintänsä on lopetettava;

46.

kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota kehittämään uusia poliittisia aloitteita, joilla edistetään tiedon levittämistä ja sellaisten innovatiivisten hoitojen ja taudinmääritystestien pääsyä markkinoille, joilla vastataan Alzheimer-potilaiden nykyisin täyttämättä oleviin tarpeisiin;

47.

kehottaa jäsenvaltioita kehittämään terveys- ja sosiaalipalveluita, joiden lähtökohtana on mahdollisimman kattava, oikeudenmukainen ja tasa-arvoinen integroitujen palvelujen tarjonnan kehittäminen yhteisöissä ja kodeissa dementiasairauksista kärsiville henkilöille iästä, sukupuolesta, etnisestä alkuperästä, varallisuudesta ja vammaisuudesta riippumatta ja riippumatta siitä, asuvatko he maalla vai kaupungissa; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan toimia, joilla käsitellään näitä tekijöitä, jotka luovat kansanterveyteen liittyvää, mutta vältettävissä olevaa eriarvoisuutta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään edelleen tiedonkeruuta terveydenhuollon eriarvoisuudesta;

48.

kehottaa jäsenvaltioita olemaan tietoisia ennaltaehkäisevästä hoidosta, joka auttaa hidastamaan dementiaan sairastumista sekä varmistamaan, että taudista kärsivät saavat kohtuuhintaista ja korkealaatuista hoitoa; painottaa jäsenvaltioille, että tällaiset palvelut on turvattava talouden vakauttamisen aikana kaikkialla Euroopassa;

49.

kehottaa jäsenvaltioita perustamaan toisiinsa yhteydessä olevien osaamiskeskusten eurooppalaisen verkoston, jossa keskitytään dementian ja Alzheimerin taudin diagnosointia ja hoitoa koskevaan asiantuntemukseen ja jonka avulla voitaisiin vaihtaa ja arvioida erilaisia tietoja jäsenvaltioiden välillä;

50.

kannustaa jäsenvaltioita kehittämään eri ammattikuntia yhdistäviä ja monialaisia henkilökohtaisia hoitosuunnitelmia, joita koordinoi yksi vastaava lääkäri diagnoosin ilmoittamisesta lähtien, ja helpottamaan kotihoitoa käyttämällä tehokkaammin monialaisia ja erikoistuneita kotihoito- ja kotiapupalveluja, älykotisovelluksia ja uutta tieto- ja viestintätekniikkaa;

51.

kehottaa jäsenvaltioita kehittämään hoitajia varten monipuolisia, innovoivia ja laadukkaita virkistysjärjestelyjä, kuten tilapäisiä majoitustiloja ja vastaanottokeskuksia, ja varmistamaan hoitajien terveyden seurannan tarjoamalla heille esimerkiksi asianmukaista terveydenhoitoa ja psykologista ja sosiaalista tukea;

52.

kehottaa Euroopan unionia ja jäsenvaltioita tehostamaan tutkimusta, parantamaan diagnoosin saantia ja mukauttamaan hoito- ja tukipalveluja nuorten sairastuneiden tarpeisiin;

53.

kannustaa jäsenvaltioita saattamaan niin pian kuin mahdollista tautiin sairastuneiden potilaiden saataville uusia lääkkeitä, joiden hoitoteho on varmistettu ja todettu;

54.

kehottaa jäsenvaltioita parantamaan yleisön ja terveydenhoitoalan ammattilaisten ja avustavien työntekijöiden sekä alan poliittisten päättäjien ja tiedotusvälineiden tietoisuutta dementiasta, jotta Alzheimerin taudin oireita, luonnetta ja hoitoa ymmärrettäisiin paremmin; tietoisuutta on lisättävä erityisesti diagnooseista, hoidosta ja asianmukaisesta tuesta;

55.

muistuttaa komissiota vuonna 2006 hyväksytystä Bowisin mietinnöstä, jossa kehotettiin työnantajia ottamaan käyttöön mielenterveyttä työssä edistäviä toimintatapoja keskeisenä osana työterveyttä ja turvallisuutta koskevaa vastuutaan varmistaakseen, että psyykkisistä häiriöistä kärsivien ottaminen mukaan työmarkkinoille tapahtuu parhaalla mahdollisella tavalla, ja että toimintatavat olisi julkaistava ja niitä olisi valvottava nykyisen terveyttä ja turvallisuutta koskevan lainsäädännön puitteissa; muistuttaa komissiota siitä, että parlamentti odottaa yhä näiden toimintatapojen julkaisemista;

56.

korostaa Alzheimerin taudista ja muista dementian muodoista aiheutuvien sairaanhoitokustannuksien määrää ja sitä, että on tärkeää löytää toimivia ratkaisuja, joissa otetaan huomioon seuraavat seikat: välittömät sairaanhoitokustannukset (jotka kattavat terveydenhuoltojärjestelmän kulut: erikoislääkärikulut, lääkkeet, lääketieteelliset tutkimukset ja säännölliset tarkastukset); välittömät sosiaalikulut (jotka kattavat terveydenhuoltojärjestelmän ulkopuolisten virallisten palvelujen kulut: kunnan palvelut, kotihoito, ateria- ja kuljetuspalvelut sekä potilaiden sijoittaminen ikääntyneiden hoitoon erikoistuneisiin hoitokoteihin, joissa potilaat voivat saada lääketieteellistä hoitoa); epäviralliset kustannukset (jotka kattavat työurien pidentyessä alentuneeseen tuottavuuteen liittyvät kustannukset ja työpanoksen menetyksen varhaiseläkkeiden, sairauslomien tai kuoleman johdosta);

57.

kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan yleisölle ja erityisryhmille, kuten koululaisille, terveydenhoitohenkilöstölle ja sosiaalityöntekijöille, suunnattavia tiedotuskampanjoita, vertaamaan omaishoitajien, potilasyhdistysten ja hallituksista riippumattomien järjestöjen tukemiseen tarkoitettuja toimia ja vaihtamaan kokemuksia niistä, edistämään vapaaehtoistyöntekijöiden ja oikeudellista, psykologista ja terveydenhoidollista apua niin kotona kuin päivähoitokeskuksissa tarjoavien työntekijöiden koulutusta ja organisoitumista koskevien tiedotteiden julkaisemista ja levittämistä – myös internetissä – sekä edistämään Alzheimer-yhdistysten perustamista asianomaisten henkilöiden kokemustenvaihdon helpottamiseksi; korostaa, että kyky tunnistaa dementian oireet on tärkeää kaikissa tiedotus- ja koulutuskampanjoissa;

58.

kehottaa jäsenvaltioita edistämään vapaaehtoisuuteen perustuvia ja ilmaisia muistiin kohdistuvia seulontatutkimuksia niille väestöryhmille, joilla tieteellisen tiedon mukaan on riski sairastua Alzheimerin tautiin tai muihin dementiasairauksiin;

59.

kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota edistämään eettistä toimintamallia ja suhtautumista sairastuneisiin ihmisarvon kunnioituksen varmistamiseksi sekä käynnistämään pohdinnan hermoston rappeutumissairauksista kärsivien henkilöiden juridisesta asemasta, jotta sairaan henkilön oikeudellista suojaa ja vapaudenriistoa koskeville kysymyksille saadaan oikeudelliset puitteet;

60.

kehottaa tunnustamaan Alzheimer-yhdistykset keskeisiksi kumppaneiksi ja ottamaan ne mukaan 1) määrittelemään ennaltaehkäisyä koskevia suosituksia ja parhaita käytäntöjä sekä levittämään niitä ruohonjuuritasolle, 2) antamaan kipeästi kaivattua tietoa ja tukea dementiaa sairastaville ja heidän hoitajilleen, 3) edustamaan dementiaa sairastavien henkilöiden ja heidän hoitajiensa etuja yhteyksissä poliittisiin päättäjiin ja 4) vahvistamaan kumppanuuksia lääketieteen ammattilaisten kanssa, jotta voidaan edistää holistista lähestymistapaa; korostaa, että tämän saavuttamiseksi unionin toimielimien olisi tutkittava Euroopan kansanterveysalan toimintaohjelman mahdollisuuksia tarjota säännöllistä perusrahoitusta Euroopan Alzheimer-yhdistyksille ja kannustaa jäsenvaltioita tukemaan Alzheimer-yhdistyksiä kansallisella tasolla;

61.

kehottaa jäsenvaltioita luomaan tukiryhmiä laitoksissa työskenteleville terveydenhuollon ammattilaisille, sairaalassa olevien potilaiden omaisille, potilaita kotona hoitaville omaisille ja kotisairaanhoitopalveluissa työskenteleville terveydenhoitoalan ammattilaisille;

62.

kehottaa neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita yhdessä parlamentin kanssa vaalimaan dementiasta kärsivien henkilöiden itsenäisyyttä ja edistämään heidän ihmisarvoaan ja sosiaalista osallisuuttaan terveysalan toimintasuunnitelmalla sekä tarjoamaan tietoa parhaista käytänteistä haavoittuvien henkilöiden oikeuksien kunnioittamisen ja dementiapotilaiden huonon kohtelun torjumisen alalla;

63.

kehottaa komissiota ja neuvostoa tutkimushankkeiden yhteydessä vaalimaan kumppanuuksien kehittämistä sekä julkisten laitosten että yksityisten ja julkisten laitosten välillä ja siten valjastamaan yksityisen ja julkisen sektorin välineet, resurssit ja kokemuksen Alzheimerin taudin ja muiden dementian muotojen vaikutusten torjumiseen;

64.

tähdentää, että tarvitaan vielä paljon edistystä Alzheimerin taudista tai vastaavista sairauksista kärsivien potilaiden pääsyssä hoitokokeiluihin, jotta voidaan varmistaa uusien molekyylien toimivuus; korostaa myös, että näitä kysymyksiä olisi käsiteltävä vielä lääkkeiden kliinisiä tutkimuksia koskevan EU:n direktiivin 2001/20/EY tulevan tarkistamisen yhteydessä;

65.

kehottaa jäsenvaltioita ottamaan huomioon Alzheimerin taudin tuhoisan vaikutuksen muistiin ja henkisiin kykyihin ja laatimaan kansallisia strategioita, joiden avulla taloudellisesta tuesta taudista kärsiville vastaavat viranomaiset voivat seurata tukea ja varmistaa, että se käytetään yksinomaan taudista kärsivien hyväksi;

66.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenmaiden hallituksille ja parlamenteille.

11.5.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 136/44

—

ottaa huomioon 10. marraskuuta 2010 päivätyn kysymyksen komissiolle vetoomuksesta nro 0473/2008 (Christoph Klein, Saksan kansalainen), komission puutteellisesta toiminnasta kilpailuasiassa ja tämän haitallisista vaikutuksista asianomaiseen yritykseen (O-0182/2010 – B7-0666/2010),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 227 artiklan,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 201 ja 202 artiklan,

A.

ottaa huomioon, että tässä asiassa sovellettava oikeudellinen kehys on lääkinnällisistä laitteista annettu neuvoston direktiivi 93/42/ETY (1), jossa säädetään, että I luokkaan kuuluvien lääkinnällisten laitteiden valmistaja voi saattaa tällaisen laitteen markkinoille ilman ilmoitetun laitoksen tai viranomaisen osallistumista ja että valmistajan on voitava osoittaa, että laite vastaa direktiivin vaatimuksia,

B.

ottaa huomioon, että näiden vaatimusten täyttämiseksi jäsenvaltioiden on harjoitettava markkinavalvontaa ja toteutettava tarpeelliset toimenpiteet, kuten käynnistettävä 8 artiklan mukainen suojalausekemenettely tai ryhdyttävä 18 artiklan mukaisiin toimiin perusteettomasti kiinnitetyn CE-merkinnän vuoksi,

C.

ottaa huomioon, että kyseinen valmistaja on osoittanut jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, että laite täyttää kaikki lakisääteiset vaatimukset I luokkaan kuuluvan ja CE-merkinnällä varustetun lääkinnällisen laitteen saattamisesta markkinoille,

D.

katsoo, että kun jäsenvaltio toteuttaa tarpeelliset väliaikaiset toimenpiteet laitteen vetämiseksi markkinoilta tai sen markkinoille saattamisen kieltämiseksi tai rajoittamiseksi, jäsenvaltion on toimivaltaisen viranomaisen välityksellä ilmoitettava näistä toimenpiteistä komissiolle viipymättä ja selvitettävä päätöksensä syyt,

E.

ottaa huomioon, että Saksan viranomaiset ovat olleet huolestuneita kyseisen laitteen (inhalaattori) turvallisuudesta vuodesta 1996 lähtien ja ilmoittaneet siitä komissiolle suojalausekemenettelyn käynnistämiseksi, mutta komissio ei ole ottanut yhteyttä valmistajaan eikä tehnyt päätöstä asiassa; ottaa huomioon, että tässä asiassa odotetaan sen vuoksi edelleen päätöstä eikä vetoomuksen esittäjällä ole enää käytössään muita oikeussuojakeinoja,

F.

ottaa huomioon, että Saksi-Anhaltin viranomaiset kielsivät laitteen myynnin vuonna 1997 Baijerin viranomaisten vaatimuksesta,

G.

ottaa huomioon, että yhtiö myi tuotteita laillisesti ennen ensimmäistä myyntikieltoa vuonna 1997 ja noudatti toimivaltaisen viranomaisen mukaan kaikkia neuvoston direktiivin 93/42/ETY säännöksiä,

H.

ottaa huomioon, että valmistaja saattoi laitteen markkinoille uudella nimellä vuonna 2003 ja että vuonna 2005 Ylä-Baijerin hallitus määräsi laitteen vedettäväksi markkinoilta lääkinnällisiä laitteita koskevan Saksan lain nojalla ilmoittamatta asiasta komissiolle,

I.

ottaa huomioon, että vuonna 2006 valmistaja ilmoitti komissiolle toisesta myyntikiellosta, jotta Saksaa vastaan käynnistettäisiin rikkomismenettely direktiivin 93/42/ETY 8 artiklan 1 kohdan rikkomisesta,

J.

ottaa huomioon, että komission mukaan ei ollut riittävää näyttöä siitä, että inhalaattori täyttää direktiivissä 93/42/ETY säädetyt olennaiset vaatimukset, ja että sen mielestä uutta tuoteturvallisuusarviointia ei tarvittu, koska asia kuului direktiivin 18 artiklan soveltamisalaan 8 artiklan sijasta,

K.

ottaa huomioon, että valmistaja lähetti Euroopan parlamentille vuonna 2008 vetoomuksen, jossa todettiin, että komissio oli asian käsittelyn yhteydessä rikkonut direktiivissä sille asetettuja velvoitteita ja siten laiminlyönyt velvollisuutensa toimia perussopimusten vartijana,

1.

katsoo, että komission vastauksessa vetoomusvaliokunnalle ei vastattu riittävällä tavalla vetoomuksen esittäjän ja valiokunnan jäsenten esittämiin kysymyksiin eikä oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnossa esille nostettuihin huolenaiheisiin;

2.

kehottaa komissiota ryhtymään välittömästi tarvittaviin toimiin direktiivin 93/42/ETY 8 artiklan mukaisesti vuonna 1997 käynnistetyn menettelyn loppuun saattamiseksi;

3.

kehottaa komissiota vastaamaan pikaisesti vetoomuksen esittäjän oikeutettuihin huolenaiheisiin, sillä hän on ollut sietämättömässä tilanteessa 13 vuoden ajan ja kärsinyt sinä aikana huomattavia tulonmenetyksiä, ja ryhtymään tarvittaviin toimiin vetoomuksen esittäjän oikeuksien ottamiseksi huomioon;

4.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle ja Saksan liittotasavallan hallitukselle.

11.5.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 136/46

—

ottaa huomioon New Yorkissa 31. maaliskuuta 2010 pidetyn Haitin tulevaisuutta käsitelleen kansainvälisen avunantajien konferenssin ja New Yorkiin matkustaneen Euroopan parlamentin kehitysyhteistyövaliokunnan valtuuskunnan matkakertomuksen,

—

ottaa huomioon tulevaisuuden suuria hankkeita koskevan, maaliskuussa 2010 esitetyn toimintasuunnitelman Haitin tilan kohentamiseksi ja maan kehittämiseksi,

—

ottaa huomioon Brysselissä 18. tammikuuta 2010 järjestetyn ulkoasianneuvoston ylimääräisen kokouksen päätelmät,

—

ottaa huomioon unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 19. tammikuuta 2010 antaman julkilausuman Haitin maanjäristyksestä,

—

ottaa huomioon Montrealissa 25. tammikuuta 2010 järjestetyn ministeritason valmistelukonferenssin päätelmät,

—

ottaa huomioon parlamentin, neuvoston ja komission joulukuussa 2007 allekirjoittaman eurooppalaisen konsensuksen humanitaarisesta avusta,

—

ottaa huomioon 10. helmikuuta 2010 antamansa päätöslauselman (1) Haitin äskettäisestä maanjäristyksestä,

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentin kehitysyhteistyövaliokunnan matkakertomuksen sen matkasta Haitiin (25.–27. kesäkuuta 2010),

—

ottaa huomioon AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen 30. elokuuta 2010 päivätyn kertomuksen tiedonhankintamatkasta Haitiin ja Dominikaaniseen tasavaltaan,

—

ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Catherine Ashtonin ja komission jäsenen Kristalina Georgievan kesäkuussa 2010 julkaistun yhteisen asiakirjan, jossa käsitellään sitä, mitä Euroopan unionin toimista Haitin katastrofin aikaan on otettava opiksi,

—

ottaa huomioon 26. lokakuuta 2010 annetun komission tiedonannon eurooppalaisista hätäapuvalmiuksista (KOM(2010)0600),

—

ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien Haitin vakautusoperaation (MINUSTAH),

—

ottaa huomioon toukokuussa 2006 julkaistun Michel Barnier'n selonteon ”Pour une force européenne de protection civile: europe aid”,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että Haitia 12. tammikuuta 2010 koetelleessa, voimakkuudeltaan 7,3 Richterin asteikolla olleessa maanjäristyksessä kuoli 222 750 ihmistä, että sen vaikutuspiirissä oli 3 miljoonaa ihmistä ja että kotinsa menetti lähes 1,7 miljoonaa ihmistä, joista yli miljoona asuu edelleen tilapäisiksi tarkoitetuissa rähjäisissä leireissä, ja että ihmisoikeusjärjestöt tuomitsevat rähjäisten leirien ”hirvittävät” elinolosuhteet ja etenkin sen, että naiset joutuvat raiskausten ja seksuaalisen väkivallan uhreiksi,

B.

ottaa huomioon, että 2,5–3,3 miljoonaa ihmistä kärsii ruokapulasta maassa, jossa 60 prosenttia väestöstä elää maaseudulla ja 80 prosenttia absoluuttisessa köyhyydessä,

C.

ottaa huomioon, että vuosi maanjäristyksen jälkeen Haitin tilanne on edelleen kaoottinen ja että maassa vallitsee edelleen hätätilanne eikä jälleenrakennusta ole saatu kunnolla käyntiin,

D.

ottaa huomioon, että vuosikymmeniä jatkunut köyhyys, ympäristön tuhoutuminen, alttius monenlaisille luonnonkatastrofeille, väkivalta, poliittinen epävakaus ja diktatuuri ovat tehneet tästä maasta Amerikoiden köyhimmän maan ja että ennen katastrofia suurin osa 12 miljoonasta haitilaisesta eli alle kahden dollarin päivätuloilla; ottaa huomioon, että maanjäristyksen aiheuttamat tuhot ovat heikentäneet entisestään valtion kykyä tuottaa julkisia peruspalveluja ja näin ollen reagoida aktiivisesti avustus- ja jälleenrakennustoimiin,

E.

ottaa huomioon, että New Yorkissa 31. maaliskuuta 2010 pidetyssä kansainvälisessä avunantajien konferenssissa Haitin jälleenrakentamiseen luvatuista 10 miljardista dollarista (joiden maksamiselle asetettiin kaksi määräaikaa: 18 kuukautta ja kolme vuotta) on käytännössä maksettu vasta 1,2 miljardia dollaria,

F.

katsoo, että Haitin viimeaikainen tragedia on osoittanut, että Euroopan unionin käytettävissä olevien välineiden (humanitaarisen avun ja yhteisön pelastuspalvelumekanismin) tehokkuutta, nopeutta ja koordinointia on parannettava ja niiden näkyvyyttä on lisättävä katastrofeihin vastaamiseksi,

G.

ottaa huomioon, että haitilaisten ehdotuksesta on perustettu Haitin väliaikainen jälleenrakennuskomissio huolehtimaan resurssien koordinoinnista ja tehokkaasta käytöstä sekä toteuttamaan Haitin kehittämistä koskeva toimintasuunnitelma; ottaa huomioon, että Euroopan komissio suurimpana rahoittajana on väliaikaisen jälleenrakennuskomission jäsen ja että sillä on äänioikeus,

H.

katsoo, että raunioiden raivaus on yksi tärkeimmistä haasteista maan jälleenrakentamisen kannalta – pieni osa raunioista on raivattu – ja ottaa huomioon, että nykyvauhdilla kestää ainakin kuusi vuotta ennen kuin miljoonat kuutiometrit kiviainesta on saatu raivattua,

I.

ottaa huomioon, että 19. lokakuuta 2010 puhjennut koleraepidemia on vaatinut tähän mennessä yli 3 000 uhria ja että sairastuneita on yli 150 000; ottaa huomioon, että epidemian leviäminen on tuonut korostuneesti esiin Haitin valtion selvät rakenteelliset puutteet ja kansainvälisen avustusjärjestelmän sekä MINUSTAH-operaation rajoitukset ja että vaaleista seurannut nykyinen poliittinen kriisi vaikuttaa koleran torjuntatoimiin,

J.

ottaa huomioon, että YK on saanut koleraepidemian torjuntaan vasta 44 miljoonaa dollaria kaikkiaan 174 miljoonasta dollarista,

K.

toteaa, että WHO:n ennusteiden mukaan seuraavien 12 kuukauden aikana vielä 400 000 ihmistä sairastuu koleraan, jollei epidemiaa saada loppumaan,

L.

ottaa huomioon, että 28. marraskuuta 2010 pidetyt vaalit, joiden alustavat tulokset julkistettiin joulukuun alussa, johtivat Haitissa väkivaltaisiin mielenosoituksiin ja lukuisiin väitteisiin vaalivilpistä; katsoo, että kansainvälisen yhteisön olisi tuettava avointa ja laillista vaaliprosessia, jotta saadaan varmistettua vaalien rehellisyys, joka on välttämätöntä maan jälleenrakentamisen kannalta, ja että siviiliväestön suojelu on ensisijaisen tärkeää,

1.

ilmaisee toistamiseen solidaarisuutensa maanjäristyksen ja koleran uhreiksi joutuneille Haitin asukkaille ja korostaa, että jälleenrakentaminen on toteutettava Haitin väestöä ja kansalaisyhteiskuntaa kuullen ja yhteistyössä heidän kanssaan;

2.

vaatii kansainvälistä yhteisöä, myös Euroopan unionia, antamaan vahvan ja pitkäaikaisen sitoumuksen kaikkien New Yorkissa pidetyssä kansainvälisten avunantajien konferenssissa annettujen lupausten täyttämiseksi ja toimimaan viipymättä; painottaa lisäksi, että kaikki unionin humanitaarinen apu ja jälleenrakennusapu on myönnettävä avustuksina eikä velkaa kerryttävinä lainoina;

3.

palauttaa mieliin, että Haitin tuhoisa maanjäristys sai kansainvälisen yhteisön voimakkaasti liikkeelle ja osoitti, että sillä on todellista poliittista tahtoa tukea Haitin jälleenrakentamista uudella tavalla vanhoihin virheisiin sortumatta ja paneutua kerralla Haitin köyhyyden perimmäisiin syihin;

4.

on pahoillaan Haitin katastrofin laajuudesta ja toteaa, että sen jäljet ovat edelleen näkyvissä vuosi maanjäristyksen jälkeen; on tyytyväinen Euroopan komission Haitille myöntämän humanitaarisen avun määrään, joka on 120 miljoonaa euroa (josta 12 miljoonaa on tarkoitettu koleran torjuntaan), ja Euroopan unionin jäsenvaltioiden myöntämään noin 200 miljoonan euron määrään sekä kansainvälisestä yhteistyöstä, humanitaarisesta avusta ja pelastuspalveluasioista vastaavan Euroopan komission jäsenen samoin kuin humanitaarisen avun ja pelastuspalveluasioiden pääosaston ja sen asiantuntijoiden tekemään työhön;

5.

korostaa, että ”klustereiden” käyttöönotto on mahdollistanut humanitaaristen toimien koordinoinnin kentällä mutta että menetelmän rajoitukset ovat kuitenkin tulleet esiin tilanteessa, jossa humanitaaristen toimijoiden kirjo on suuri ja hätätilanne monimutkainen tiheän asutuksen vuoksi;

6.

on tyytyväinen humanitaaristen järjestöjen (Punainen Risti, kansalaisjärjestöt, YK) ja jäsenvaltioiden ponnisteluihin ja toimintaan ja korostaa, että on tiedotettava humanitaaristen operaatioiden näkymättömissä olevista vaikutuksista, ja painottaa, että tilanne on saatu hallintaan nimenomaan huolehtimalla loukkaantuneista, toimittamalla juomavettä ja elintarvikkeita sekä rakentamalla tilapäisiä suojia;

7.

huomauttaa, että koleraepidemia paljasti Haitin valtion olevan lähes täysin toimintakyvytön, vaikka sairaus olisi helposti ehkäistävissä ja parannettavissa, ja että kansainvälisen avun keinot ovat rajallisia huolimatta siitä, että maassa toimii valtava määrä humanitaarisia järjestöjä (12 000 kansalaisjärjestöä); painottaa, että humanitaariset toimijat eivät saa eivätkä voi jatkuvasti paikata Haitin valtion heikkouksia tai toimia sen puolesta ja että varsinkin terveyspalvelujen ja juomaveden saannin sekä vesihuollon alalla on jo aika toteuttaa kiireisiä pitkän tähtäimen toimia;

8.

on tyytyväinen kansainvälisessä avunantajien konferenssissa tehtyyn komission ja jäsenvaltioiden yhteiseen sitoumukseen osoittaa Haitin jälleenrakennukseen 1,2 miljardia euroa, josta 460 miljoonaa euroa saadaan komissiolta muuna kuin humanitaarisena apuna; toistaa, että tärkeimpänä avunantajana Euroopan unionilla olisi oltava jälleenrakennustoimissa poliittinen johtajuus;

9.

pyytää komissiota ja jäsenvaltioita niveltämään Haitin jälleenrakennustoimiin paikallisen elintarviketuotannon ja elintarviketurvan niin, että kehitetään maaseudun infrastruktuuria ja tuetaan pienviljelijöitä, samalla kun ne toteuttavat yhteistä suunnitelmaansa Haitin jälleenrakennusresurssien käytöstä ja kun komission ohjelmassa jäljellä olevien varojen käytöstä tehdään väliarviointi (New Yorkissa ilmoitetusta 460 miljoonasta eurosta on edelleen käyttämättä 169 miljoonaa euroa); kehottaa panemaan täytäntöön uuden elintarviketurvaa koskevan toimintakehyksen, josta komissio ilmoitti maaliskuussa 2010;

10.

on pahoillaan, että Haitin väliaikainen jälleenrakennuskomissio, jolla pitäisi olla jälleenrakennuksen koordinoinnissa keskeinen rooli, käynnisti toimintansa myöhään; on pahoillaan, ettei sen toiminnasta ja tehokkuudesta ole saatu tietoa, ja kehottaa jälleenrakennuskomissioon kuuluvaa Euroopan komissiota toteuttamaan toimia, joiden tarkoituksena on nopeuttaa jälleenrakennuskomission toimeksiannon toteuttamista ja tarkistaa sen toimintaa, ja esittämään Euroopan parlamentille kertomuksen jälleenrakennuskomission toiminnasta, resurssien käytöstä sekä siitä, miten New Yorkin konferenssissa luvatut varat on todella käytetty jälleenrakennukseen;

11.

myöntää, että Haitin väliaikainen jälleenrakennuskomissio, joka on jälleenrakennuksen keskeinen hallintoelin, ei voi toimia tehokkaasti ennen kuin Haiti vahvistaa valtiollisia valmiuksiaan ja saa uudet johtajat, jotka on valittava avoimin, laillisin vaalein ja joilla on oltava todellista poliittista tahtoa tehdä tarvittavat päätökset, joita tähän jättimäiseen urakkaan ryhtyminen edellyttää;

12.

vaatii Haitin hallitusta jatkamaan kansalliseen jälleenrakennussuunnitelmaan sisältyviä sitoumuksiaan, jotka koskevat julkisen vallan lujittamista, paikallishallinnon tehostamista, paikallisten ja kansallisten toimielinten valmiuksien kehittämistä sekä poliittisen, taloudellisen ja institutionaalisen hajauttamisen periaatteen ottamista huomioon, ja panemaan ne täytäntöön;

13.

katsoo, että paikallisviranomaisia ja kansalaisyhteiskunnan edustajia olisi tuettava paremmin ja heidät olisi otettava mukaan päätöksentekoprosessiin;

14.

pitää valitettavana, että haitilaisilla, jotka raivaavat pääkaupunkia sitä tukkivasta tuhansien kilojen kivimurskasta, on käytössään vain lapioita, kuokkia ja kottikärryjä, mikä on tässä mittakaavassa naurettavaa; korostaa, että kivimurska täytyy saada pois ennen kuin Haitia voidaan jälleenrakentaa; pahoittelee, että raunioiden raivaamiseen ei ole annettu käytännössä lainkaan varoja, ja kehottaa komissiota tarjoamaan taloudellista apua ja teknistä tukea raunioiden raivaukseen;

15.

kehottaa YK:ta tarkastelemaan MINUSTAH-operaation toimeksiantoa uudelleen kiinnittämällä erityistä huomiota turvallisuuskysymyksiin ja ilmaisee huolensa operaation tehokkuudesta viimeaikaiset tapahtumat, koleraepidemia ja meneillään olevat vaalit huomioon ottaen;

16.

pitää valitettavana Haitin laajamittaista asuntokriisiä; kiinnittää huomiota siihen, että kodittomia, joista useimmat ovat leiriytyneet väliaikaisesti pääkaupunkiin Port-au-Princeen, on vaikea sijoittaa uudelleen, koska maa-alueita ei ole riittävästi, maanomistusjärjestelyt ovat olemattomat ja maanlunastus on vaikeaa monien maanomistajien asuessa ulkomailla, ja vetoaa Haitin viranomaisten poliittiseen tahtoon ryhtyä määrätietoisiin toimiin erityisesti maan pakkolunastamiseksi;

17.

kantaa kasvavaa huolta haavoittuvimmassa asemassa olevien ihmisten, erityisesti naisten ja lasten, tilanteesta, sillä maanjäristyksestä kärsi vakavasti yli 800 000 lasta, jotka altistuivat väkivallalle, seksuaaliselle ja muulle hyväksikäytölle, ihmiskaupalle ja hylkäämiselle, ja vaatii Euroopan unionia (komissiota) sitoutumaan määrätietoisesti siihen, että lapsille tarjotaan suojaavat ja turvalliset elinolosuhteet ja että Haitin sosiaaliturvajärjestelmän kehittämistä ja koulutusuudistusta tuetaan; kehottaa parantamaan leirien elin- ja turvallisuusoloja;

18.

kehottaa Euroopan unionia tekemään Haitin hallituksen kanssa yhteistyötä yleisen lastensuojelulainsäädännön kehittämiseksi, jotta Haitin ratifioimista lukuisista kansainvälisistä sopimuksista johtuvat lasten oikeuksia, ihmisoikeuksia, orjuuden hävittämistä ja lasten oikeuksien suojelua koskevat velvoitteet otettaisiin osaksi kansallista lainsäädäntöä;

19.

pitää erittäin tärkeänä sitä, että komissio tukee vanhemmistaan eroon joutuneiden lasten tunnistamista, rekisteröintiä ja perheenjäsenten jäljittämistä ja rajavalvonnan tehostamista erityisesti lapsikaupan ja laittoman adoption estämiseksi;

20.

painottaa, että on luotava välittömästi Haitin valtion valmiudet toimivaan demokratiaan ja hyvään hallintoon, mikä on maan jälleenrakennuksen kannalta välttämätöntä, ja valvottava, että tähän prosessiin otetaan mukaan Haitin kansalaisyhteiskunnan ja väestön edustajat;

21.

on syvästi huolissaan maassa tällä hetkellä vallitsevasta poliittisesta kriisistä, koska presidentin- ja parlamenttivaalien tulokset aiheuttivat suurta kiistaa, vaikka vaalit saivatkin ulkomaisilta vaalitarkkailijoilta varovaisen hyväksynnän, ja toteaa, Amerikan valtioiden järjestön paikalle kiirehtimät asiantuntijat laskevat ääniä parhaillaan uudelleen ja suosittavat torstaina 13. tammikuuta 2011 antamassaan selonteossa, että hallitsevan puolueen ehdokas Jude Célestin olisi siirrettävä syrjään varmistuneen vilpin vuoksi ja tämän sijalle olisi nostettava Michel Martelly;

22.

kehottaa Euroopan unionia tukemaan laillisia ja avoimia vaaleja ja helmikuussa järjestettävän toisen kierroksen moitteetonta sujumista kaikin käytettävissään olevin keinoin, jotta vältettäisiin Haitin suistuminen syvempään kriisiin; katsoo, että ainoastaan vaaleilla valittu ja laillisen oikeutuksen saanut presidentti ja laillisen oikeutuksen saaneet parlamentin jäsenet voivat tehdä tarvittavat päätökset ja että jälleenrakennus edellyttää vakautta ja poliittista tahtoa;

23.

kehottaa kansainvälistä yhteisöä ja Euroopan unionia tekemään tiivistä yhteistyötä Haitin tulevien viranomaisten kanssa ja tukemaan niitä maan hallinnollisten rakenteiden ja valtiollisten valmiuksien järjestämisessä, jotta edistettäisiin uutta tasapainoa kaikilla tasoilla ja täysin toimintakykyistä demokratiaa koko jälleenrakennuksen ajan;

24.

korostaa ulkomailla asuvien haitilaisten rahalähetysten keskeistä merkitystä, koska ne ovat suoraan Haitin väestön käsiin päätyvää pääomaa, jonka väestö voi käyttää nopeasti kiireellisiin tarpeisiin; kehottaa jäsenvaltioita ja Haitin hallitusta helpottamaan rahalähetysten toimituksia ja pyrkimään alentamaan niiden kustannuksia;

25.

kehottaa Euroopan unionia ja sen jäsenvaltioita pitämään Haitin elpymistä ja jälleenrakentamista ensisijaisena asiana; korostaa, että on aika auttaa Haitia kehittymään taloudellisesti ja poliittisesti vahvaksi ja itsenäiseksi maaksi; kehottaa kansainvälistä yhteisöä hyödyntämään tätä tilaisuutta poistaakseen Haitissa vallitsevan köyhyyden perimmäiset syyt lopullisesti;

26.

pyytää komissiota toteuttamaan humanitaarista apua koskevan eurooppalaisen konsensuksen hengessä huomattavia toimia, jotta katastrofeihin valmistautuminen ja katastrofiriskien pienentäminen yhteistyössä hallituksen, paikallisviranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan kanssa otettaisiin huomioon hätäapuvaiheessa ja pitkän aikavälin kehityksessä;

27.

kehottaa komissiota esittämään mahdollisimman pian ehdotuksia, joissa esitetään Euroopan unionin pelastuspalvelumekanismiin pohjautuvien Euroopan unionin pelastuspalvelujoukkojen perustamista;

28.

toteaa, että Haitille on annettu humanitaarista apua vuosikymmenten ajan ja että kriisi on tehnyt selväksi hätäavun, jälleenrakentamisen ja kehityksen välisen yhteyden merkityksen; pitää ehdottoman tärkeänä, että YK vastaa edelleen kaikkien sellaisten siviili- ja sotilasoperaatioiden koordinoinnista, joilla pyritään palauttamaan turvallisuus ja tarjoamaan humanitaarista apua sekä tekemään jälleenrakennus- ja kehitysyhteistyötä;

29.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioille, Haitin presidentille ja hallitukselle, YK:n humanitaaristen asioiden alipääsihteerille ja hätäapukoordinaattorille sekä Maailmanpankille ja Kansainväliselle valuuttarahastolle.

11.5.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 136/50

—

ottaa huomioon kansainväliset asiakirjat, joilla taataan ihmisoikeudet ja perusvapaudet ja kielletään syrjintä, sekä erityisesti ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen,

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 ja 7 artiklan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 19 artiklan, jotka velvoittavat Euroopan unionin ja jäsenvaltiot vaalimaan ihmisoikeuksia ja perusvapauksia ja joissa vahvistetaan keinot syrjinnän ja ihmisoikeusloukkausten torjumiseksi Euroopan tasolla,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 11 artiklan, jossa taataan sananvapaus, ja sen 21 artiklan, jossa kielletään sukupuoliseen suuntautumiseen perustuva syrjintä,

—

ottaa huomioon rangaistavaa tekoa koskevaan Liettuan tasavallan hallintolakiin tehdyn muutosehdotuksen (nro XIP-2595),

—

ottaa huomioon Liettuan tasavallan oikeusministeriön lausuntoluonnoksen (nro 11-30-01),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toimet sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän ja homofobian torjumiseksi,

—

ottaa huomioon perusoikeusviraston marraskuussa 2010 julkaiseman selonteon, jossa käsiteltiin homo- ja transfobiaa sekä sukupuoliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin perustuvaa syrjintää,

—

ottaa huomioon 17. syyskuuta 2009 antamansa päätöslauselman Liettuan tilanteesta alaikäisten suojelemista koskevan lain antamisen jälkeen (1),

—

ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa, jotka koskevat homofobiaa, alaikäisten suojelemista, syrjinnän vastaista politiikkaa ja erityisesti homofobiaa Euroopassa (2),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että Liettuan parlamentti (Seimas) lykkäsi 16. joulukuuta 2010 äänestystä lainsäädäntöehdotuksesta, jolla olisi muutettu rangaistavaa tekoa koskevaa hallintolakia siten, että homoseksuaalisten suhteiden julkisesta edistämisestä olisi langetettu 2 000–10 000 litin (580–2 900 euron) sakko, sillä asiasta vastaavat parlamentin valiokunnat eivät olleet vielä käsitelleet muutoksia ja ne ovat edelleen Liettuan kansallisten viranomaisten tarkasteltavina,

B.

ottaa huomioon, että Seimasin koulutus-, tiede- ja kulttuuriasioiden valiokunta poisti 8. joulukuuta 2010 sukupuolisen suuntautumisen sellaisten tekijöiden luettelosta, joiden katsottiin tarvitsevan suojelua koulutusta koskevan lain yhdenvertaisia mahdollisuuksia koskevien äännösten (5 artiklan 1 kohta) nojalla,

C.

toteaa, että rangaistavaa tekoa koskevaan hallintolakiin tehdyt muutosehdotukset ovat ristiriidassa Liettuan tasavallan perustuslain 25 artiklan kanssa, sillä siinä todetaan, että ihmisiä ei saa estää hakemasta, vastaanottamasta eikä levittämästä tietoja ja ajatuksia, ja maan perustuslain 29 artiklan kanssa, sillä siinä todetaan, että kaikkien henkilöiden on oltava yhdenvertaisia lain, tuomioistuinten sekä muiden valtion laitosten ja virkamiesten edessä ja että ihmisoikeuksia ei voida rajoittaa eikä etuoikeuksia voida myöntää sukupuolen, rodun, kansallisuuden, kielen, alkuperän, yhteiskunnallisen aseman, uskon, vakaumuksen tai mielipiteen perusteella,

D.

ottaa huomioon, että Liettuan tasavallan oikeusministeri on todennut, että rangaistavaa tekoa koskevaan hallintolakiin tehdyt muutosehdotukset ovat ristiriidassa Liettuan velvoitteiden kanssa, jotka ovat seurausta maan perustuslaista, perusoikeuskirjasta, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdystä eurooppalaisesta yleissopimuksesta sekä kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevasta kansainvälisestä yleissopimuksesta,

E.

ottaa huomioon, että perusoikeuksien viraston uusimmassa, marraskuussa 2010 julkaistussa homo- ja transfobiaa sekä sukupuoliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin perustuvaa syrjintää käsittelevässä selonteossa pääteltiin, että muutoksilla voitaisiin kriminalisoida lähes kaikki homoseksuaalisuutta koskevat ilmaisut, kuvaukset tai tiedot,

F.

ottaa huomioon, että Seimas hyväksyi kesäkuussa 2009 selvällä enemmistöllä muutokset lakiin, jolla alaikäisiä suojellaan julkisen tiedottamisen haittavaikutuksilta, ja että muutosten seurauksena alaikäisiltä kiellettiin homoseksuaalisuutta koskevien tietojen saaminen,

G.

katsoo olevan epäselvää, mitä mainontaa koskevassa laissa tarkoitetaan ’sukupuolisen suuntautumisen ilmaisuna tai edistämisenä’,

H.

toteaa, että tämä päätöslauselma annettiin eräiden huolestuttavien tapahtumien seurauksena, joita olivat esimerkiksi laki, jolla alaikäisiä suojellaan julkisen tiedottamisen haittavaikutuksilta, paikallisten viranomaisten yritykset estää tasa-arvon puolesta järjestettävät kulkueet ja gay pride -kulkueet sekä johtavien poliitikkojen ja parlamentaarikkojen kiihottava tai uhkaava kielenkäyttö ja vihaa lietsovat puheet,

I.

ottaa huomioon, että komission varapuheenjohtaja Viviane Reding, komission varapuheenjohtaja / unionin korkea edustaja Catherine Ashton, Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Herman van Rompuy ja Euroopan parlamentin puhemies Jerzy Buzek tuomitsivat 17. toukokuuta 2010 pidettynä homofobian vastaisena kansainvälisenä päivänä yksimielisesti kaikenlaisen homofobian ja sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän,

J.

ottaa huomioon, että Maailman terveysjärjestö poisti homoseksuaalisuuden luokittelun psyykkiseksi sairaudeksi vuonna 1990, ja toteaa, ettei mikään uskottava tutkimus ole osoittanut, että seksuaalisuutta koskeva opetus saattaisi vaikuttaa lasten ja nuorten seksuaaliseen suuntautumiseen, ja että seksuaalista monimuotoisuutta koskeva opetus kannustaa suvaitsevaisuuteen ja erilaisuuden hyväksymiseen,

1.

vaalii erityisesti ihmisoikeuksien ja kaikkien vähemmistöjen oikeuksien kunnioittamista koskevia arvoja ja periaatteita, joiden varaan unioni on perustettu;

2.

vahvistaa uudelleen, että EU.n toimielinten ja jäsenvaltioiden on varmistettava, että ihmisoikeuksia kunnioitetaan, suojellaan ja edistetään Euroopan unionissa – kuten ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyssä eurooppalaisessa yleissopimuksessa, Euroopan unionin perusoikeuskirjassa ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklassa edellytetään – tekemättä eroa sukupuolisen suuntautumisen perusteella;

3.

kehottaa Seimasia hylkäämään rangaistavaa tekoa koskevaan hallintolakiin tehdyt muutosehdotukset, sisällyttämään sukupuolisen suuntautumisen koulutusta koskevan lain nojalla suojeltaviin tekijöihin, antamaan alaikäisille vapaasti tietoja sukupuolisesta suuntautumisesta ja täsmentämään mainontaa koskevassa laissa olevan kiellon merkitystä;

4.

huomauttaa, että Liettuan parlamentin täysistunto ei ole vielä äänestänyt muutosehdotuksista ja että ne ovat edelleen Liettuan kansallisten viranomaisten tarkasteltavina;

5.

kiittää Liettuan tasavallan presidenttiä Dalia Grybauskaitėa tämän omaksumasta päättäväisestä kannasta, että homofobinen lainsäädäntö haittaa Liettuan kansalaisia ja maan imagoa, ja kehottaa presidenttiä käyttämään veto-oikeuttaan, jos rangaistavaa tekoa koskevan hallintolain muutokset hyväksytään;

6.

pitää myönteisenä, että homofobia sisällytettiin äskettäin rikoksissa raskauttaviin asianhaaroihin;

7.

kiittää komissiota sen tähänastisista kahdenvälisistä toimenpiteistä; kehottaa komissiota arvioimaan oikeudellisesti rangaistavaa tekoa koskevaan hallintolakiin ehdotettuja muutoksia sekä julkaisemaan EU:n etenemissuunnitelman, jossa on konkreettisia toimia homofobian ja sukukupoliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän torjumiseksi;

8.

pitää myönteisenä Liettuan viranomaisten suunnitelmaa tarkastella uudestaan muutosehdotuksia, joiden on katsottu olevan ristiriidassa EU:n oikeuden kanssa, etenkin sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan syrjimättömyyden periaatteen osalta;

9.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden ja ehdokasmaiden hallituksille ja parlamenteille, Liettuan tasavallan presidentille ja parlamentille, EU:n perusoikeuksien virastolle ja Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetulle.

11.5.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 136/53

—

ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa ja erityisesti 15. marraskuuta 2007 antamansa päätöslauselman vakavista tapahtumista, jotka uhkaavat kristillisten yhteisöjen ja muiden uskonnollisten yhteisöjen olemassaoloa (1), 21. tammikuuta 2010 antamansa päätöslauselman uskonnollisiin vähemmistöihin viime aikoina kohdistuneista hyökkäyksistä (2), 6. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman laajoista julmuuksista Nigerian Josissa (3), 20. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman uskonnonvapaudesta Pakistanissa (4) sekä 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman Irakista: kuolemanrangaistus (varsinkin Tariq Azizin tapaus) ja hyökkäykset kristittyjen yhteisöjä vastaan (5),

—

ottaa huomioon vuosittaiset kertomukset maailman ihmisoikeustilanteesta ja erityisesti 16. joulukuuta 2010 antamansa päätöslauselman vuosittaisesta ihmisoikeusraportista 2009 sekä Euroopan unionin ihmisoikeuspolitiikasta (6),

—

ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 18 artiklan,

—

ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 18 artiklan,

—

ottaa huomioon vuonna 1981 annetun YK:n julistuksen kaikkinaisen uskontoon tai vakaumukseen perustuvan syrjinnän ja suvaitsemattomuuden poistamisesta,

—

ottaa huomioon uskonnon- ja uskonvapautta käsittelevän YK:n erityisedustajan kertomukset ja erityisesti 29. joulukuuta 2009, 16. helmikuuta 2010 ja 29. heinäkuuta 2010 päivätyt kertomukset,

—

ottaa huomioon vuonna 1950 tehdyn Euroopan ihmisoikeussopimuksen 9 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 10 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan 5 kohdan,

—

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 17 artiklan,

—

ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Catherine Ashtonin julkilausuman Aleksandriassa Egyptissä 1. tammikuuta 2011 koptikirkon jäseniin kohdistetun iskun johdosta,

—

ottaa huomioon parlamentin puhemiehen Jerzy Buzekin julkilausuman egyptiläiskirkossa 1. tammikuuta 2011 tapahtuneen kuolettavan pommi-iskun johdosta,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 4 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että Euroopan unioni on toistuvasti vakuuttanut olevansa sitoutunut uskonnon, omantunnon ja ajatuksen vapauteen ja korostanut, että hallituksilla on velvollisuus taata nämä vapaudet kaikkialla maailmassa; katsoo, että ihmisoikeuksien, demokratian ja kansalaisvapauksien kehittäminen on yhteinen perusta, jolle Euroopan unioni rakentaa suhteensa kolmansiin maihin, ja että siitä on määrätty demokratialausekkeella EU:n ja kolmansien maiden välisissä sopimuksissa,

B.

toteaa, että kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 18 artiklan mukaan kaikilla on oikeus ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen; toteaa tämän oikeuden sisältävän vapauden tunnustaa omavalintaista uskontoa tai uskoa taikka omaksua se, vapauden joko yksinään tai yhdessä muiden kanssa julkisesti tai yksityisesti harjoittaa uskontoaan tai uskoaan jumalanpalveluksissa, uskonnollisissa menoissa, hartaudenharjoituksissa ja opetuksessa,

C.

toteaa, että ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapaus koskee sekä uskontokuntiin kuuluvia että ateisteja, agnostikkoja ja uskonnottomia,

D.

toteaa, että kristittyjen yhteisöihin kohdistuvien hyökkäysten määrä on kasvanut maailmanlaajuisesti vuonna 2010 samoin kuin jumalanpilkan vuoksi nostettujen oikeusjuttujen ja annettujen kuolemantuomioiden määrä, ja panee merkille, että ne usein koskevat naisia; toteaa, että uskonnonvapautta koskevista tilastoista viime vuosien ajalta näkyy, että suurin osa uskontoon liittyvistä väkivaltaisuuksista kohdistuu kristittyihin, kuten kerrotaan Aid to the Church in Need -järjestön laatimassa uskonnonvapautta maailmassa koskevassa raportissa vuodelta 2009; korostaa, että joissakin tapauksissa kristittyjen yhteisöjen tilanne on sellainen, että niiden olemassaolon jatkuminen on uhattuna, mikä voi johtaa asianomaisten maiden uskonnollisen perinnön merkittävän osan katoamiseen,

E.

ottaa huomioon, että taas kerran tapettiin viattomia ihmisiä hirvittävissä hyökkäyksissä, joiden tarkoituksena oli iskeä kristittyjen yhteisöön Nigeriassa 11. tammikuuta 2011; ottaa huomioon, että useita kirkkoja vastaan hyökättiin 24. joulukuuta 2010 Maidugurissa ja 25. joulukuuta 2010 Josin kaupungissa Nigeriassa tehtiin pommihyökkäyksiä, joissa kuoli 38 siviiliä ja kymmeniä muita haavoittui; ottaa huomioon, että 21. joulukuuta 2010 Turun kaupungissa Nigeriassa miekoilla ja viidakkoveitsillä aseistautuneet miehet hyökkäsivät paikallisten kristittyjen kyläläisten kimppuun, surmasivat kolme ja haavoittivat kahta ihmistä; ottaa huomioon, että 3. joulukuuta 2010 Josin kaupungissa Nigeriassa tapahtuneessa hyökkäyksessä surmattiin seitsemän kristittyä, myös naisia ja lapsia, ja neljä muuta loukkaantui;

F.

toteaa, että Punjabin kuvernöörin Salmaan Taseerin salamurha 4. tammikuuta 2011 sekä Asia Noreenin tapaus Pakistanissa johtivat kansainvälisen yhteisön protestointiin,

G.

toteaa, että koptilaiskristittyihin Aleksandriassa 1. tammikuuta 2011 kohdistuneessa terrori-iskussa surmattiin ja vahingoitettiin viattomia siviilejä,

H.

ottaa huomioon, että 25. joulukuuta 2010 Filippiineillä Sulun kaupungissa sijaitsevassa kappelissa tehdyssä joulupäivän pommi-iskussa loukkaantui yhteensä 11 henkilöä, heidän joukossaan pappi ja yhdeksänvuotias tyttö,

I.

panee merkille, että Rizokarpason ja Ayia Triadan kylissä Pohjois-Kyproksessa 25. joulukuuta 2010 pidetty joulumessu keskeytettiin voimakeinoin,

J.

ottaa huomioon, että Bagdadin kristittyjen koteihin kohdistetuissa pommihyökkäysten sarjassa 30. joulukuuta 2010 jihadistiterroristit iskivät assyrialaisia kristittyjä perheitä vastaan, jolloin ainakin kaksi ihmistä kuoli ja 14 loukkaantui; ottaa huomioon, että 27. joulukuuta 2010 tienvarsipommi surmasi assyrialaisen kristityn naisen ja haavoitti tämän aviomiestä Irakin Dujailissa; panee merkille, että kaksi Irakin kristittyä surmattiin Mosulissa 22. marraskuuta 2010; ottaa huomioon, että kristittyjen alueille suunnattu iskujen sarja surmasi viattomia siviilejä Bagdadissa 10. marraskuuta 2010; ottaa huomioon, että Bagdadissa sijaitsevassa Syyrian katoliseen kuuluvassa Our Lady of Deliverance -kirkossa 1. marraskuuta 2010 tehdyssä joukkomurhassa kuoli 52 ihmistä, heidän joukossaan naisia ja lapsia,

K.

ottaa huomioon, että Iranin islamilaisen tasavallan hallitus on kiihdyttänyt kristittyjen vastaista kampanjaa maassa ja että yli sata ihmistä on pidätetty viime kuukausien aikana, monien on ollut pakko paeta maasta tai kohdata syytteitä rikoksista tai mahdollisesti kuolemantuomion,

L.

korostaa, että myös Vietnamissa katolisen kirkon ja muiden uskonnollisten yhteisöjen toimintaa on tukahdutettu voimakkaasti, mistä osoituksena on Vietnamin ”vuoristolaisyhteisöjen” vakava tilanne; katsoo kuitenkin, että voidaan pitää myönteisenä Vietnamin hallinnon mielenmuutosta Isä Nguyen Van Lyn tapauksessa, mikä johti tämän vapauttamiseen,

M.

katsoo, että väkivaltaisten ääri-islamistien hyökkäykset kohdistuvat myös kyseisten valtioiden nykyisiin hallituksiin ja että niillä pyritään luomaan sekasortoa ja aloittamaan sisällissota eri uskonnollisten ryhmien välillä,

N.

ottaa huomioon, että muun maailman tavoin myös Euroopassa loukataan uskonnonvapautta, kun uskonnollisiin vähemmistöihin kuuluviin henkilöihin kohdistetaan hyökkäyksiä heidän vakaumuksensa vuoksi ja harjoitetaan uskontoon perustuvaa syrjintää,

O.

katsoo, että yhteisöjen välinen vuoropuhelu on ratkaisevan tärkeää maailman kansojen välisen rauhan ja keskinäisen ymmärtämyksen edistämiseksi,

1.

tuomitsee kristittyjen yhteisöihin eri maissa kohdistuneet äskettäiset iskut ja ilmaisee myötätuntonsa uhrien perheille; on syvästi huolissaan kristittyjen yhteisöihin kohdistuvan suvaitsemattomuuden, painostuksen ja väkivallan lisääntymisestä etenkin Afrikan, Aasian, ja Lähi-idän maissa;

2.

pitää tervetulleina kyseisten maiden viranomaisten pyrkimyksiä saada selville kristittyjen yhteisöjä vastaan tehtyjen hyökkäysten suunnittelijat ja tekijät; kehottaa hallituksia varmistamaan, että kaikki näihin rikoksiin syyllistyneet ja henkilöt, jotka ovat vastuusta näistä iskuista sekä muista väkivaltaisuuksista kristittyjä tai muiden uskontojen tai vähemmistöjen edustajia kohtaan, saatetaan tuomioistuimen eteen ja tuomitaan asianmukaisesti;

3.

tuomitsee ankarasti kaiken väkivallan kristittyjä ja muita uskonnollisia yhteisöjä vastaan sekä kaikenlaisen uskontoon ja uskoon perustuvan syrjinnän ja suvaitsemattomuuden, joka kohdistuu uskonnon harjoittajiin, uskonnostaan luopuneisiin ja uskonnottomiin; korostaa jälleen kerran, että ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapaus on perusihmisoikeus;

4.

on huolestunut kristittyjen laajasta muutosta pois monista maista viime vuosina, erityisesti Lähi-idän maista;

5.

ilmaisee huolensa siitä, että Pakistanin jumalanpilkkalakia, jota edesmennyt kuvernööri Salman Taseer avoimesti vastusti, käytetään edelleen vainoamaan tiettyjä uskontokuntia, mukaan lukien kristittyjä, kuten Asia Noreenia, kristittyä viiden lapsen äitiä, joka on tuomittu kuolemaan, ja että kuvernööri Salman Taseerin murhaajaa pidetään Pakistanin yhteiskunnassa laajalti sankarina;

6.

on ilahtunut Egyptin suuren yleisön reaktiosta, kun se päättäväisesti tuomitsi terroriteon ja ymmärsi nopeasti, että hyökkäyksen tarkoituksena oli heikentää syvälle juurtuneita, perinteisiä yhteyksiä kristittyjen ja muslimien välillä Egyptissä; on tyytyväinen Egyptin koptikristittyjen ja muslimien yhteisistä mielenosoituksista hyökkäystä vastaan; on tyytyväinen myös siitä, että Egyptin presidentti Hosni Mubarak, Al-Azharin suursheikki ja Egyptin päämufti ovat tuominneet hyökkäyksen julkisesti;

7.

ei hyväksy, että Turkin viranomaiset keskeyttivät voimakeinoin joulupäivänä Kyproksen pohjoisosassa jäljellä olevien 300 kristityn pitämän joulumessun;

8.

on hyvin huolissaan siitä, että terroritekojen toteuttajat käyttävät uskontoa väärin monilla alueilla maailmassa; arvostelee ankarasti uskonnon välineellistämistä erilaisissa poliittisissa konflikteissa;

9.

kehottaa sellaisten valtioiden viranomaisia, joissa tiettyjä uskontokuntia vastaan on hyökätty hälyttävän usein, kantamaan vastuunsa siitä, että taataan kaikkien uskontokuntien jäsenille mahdollisuus harjoittaa uskontoaan normaalisti ja julkisesti, lisäämään pyrkimyksiään tarjota luotettavaa ja tehokasta suojelua maansa uskontokunnille sekä takaamaan maansa kaikkien uskontokuntien jäsenten henkilökohtaisen turvallisuuden ja fyysisen koskemattomuuden ja näin ollen noudattamaan velvoitteita, joihin he jo ovat sitoutuneet kansainvälisesti;

10.

korostaa jälleen, että ihmisoikeuksien ja kansalaisvapauksien kuten uskonnon- ja uskonvapauden kunnioittaminen kuuluu Euroopan unionin perusperiaatteisiin ja -tavoitteisiin ja muodostaa yhteisen perustan sen suhteille kolmansiin maihin;

11.

kehottaa neuvostoa, komissiota ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa / komission varapuheenjohtajaa kiinnittämään kolmansien maiden kanssa tehtävissä sopimuksissa ja yhteistyössä sekä ihmisoikeuskertomuksissa entistä enemmän huomiota uskonnonvapauteen ja uskonnollisten yhteisöjen, myös kristittyjen, asemaan;

12.

kehottaa 31. tammikuuta 2011 pidettävää tulevaa ulkoasiain neuvostoa keskustelemaan kristittyjen vainoista ja uskonnon- ja uskonvapaudesta ja katsoo, että keskustelun pitäisi synnyttää konkreettisia tuloksia, erityisesti välineitä, joita voidaan käyttää tarjoamaan turvaa ja suojelua uhattuina oleville kristittyjen yhteisöille kaikkialla maailmassa;

13.

kehottaa unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa / Euroopan komission varapuheenjohtajaa kehittämään kiireellisesti EU:n strategiaa panna uskonnonvapaus ihmisoikeutena täytäntöön, mukaan lukien luettelo toimista niitä valtioita vastaan, jotka tietoisesti jättävät suojelematta tiettyjä uskontokuntia;

14.

pyytää korkeaa edustajaa, viimeaikaisten tapahtumien valossa ja ottaen huomioon kasvavan tarpeen analysoida ja ymmärtää kulttuuriin ja uskontoon liittyvien seikkojen kehittymistä kansainvälisissä suhteissa ja nykyajan yhteiskunnissa, kehittämään Euroopan ulkosuhdehallinnon ihmisoikeuksia käsittelevään osastoon pysyvän valmiuden seurata hallitusten asettamia ja yhteiskunnallisia rajoituksia uskonnonvapaudelle ja liitännäisoikeuksille, ja raportoimaan niistä vuosittain parlamentille;

15.

kehottaa neuvostoa, komissiota ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa / Euroopan komission varapuheenjohtajaa ja parlamenttia lisäämään uskonnonvapautta koskevan luvun vuotuiseen ihmisoikeusraporttiinsa;

16.

kehottaa EU:n toimielimiä noudattamaan SEUT:n 17 artiklan mukaista velvoitetta pitää yllä avointa, läpinäkyvää ja säännöllistä vuoropuhelua kirkkojen ja uskonnollisten, filosofisten ja tunnustuksettomien organisaatioiden kanssa sen varmistamiseksi, että kristittyjen ja muiden uskonnollisten yhteisöjen vaino on ensisijainen asia, josta keskustellaan järjestelmällisesti;

17.

kehottaa Euroopan kaikkien uskonnollisten yhteisöjen johtajia tuomitsemaan hyökkäykset kristittyjen yhteisöjä ja muita uskonnollisia ryhmiä vastaan kaikkien uskontokuntien tasapuolisen kunnioituksen pohjalta;

18.

toistaa tukevansa kaikkia aloitteita, jolla pyritään edistämään uskonnollisten ja muiden yhteisöjen vuoropuhelua ja vastavuoroista kunnioitusta; kehottaa kaikkia uskonnollisia auktoriteetteja edistämään suvaitsemista ja tekemään aloitteita vihaa sekä väkivaltaisia ja radikaaleja ääriliikkeitä vastaan;

19.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle / komission varapuheenjohtajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Egyptin parlamentille ja hallitukselle, Iranin parlamentille ja hallitukselle, Irakin parlamentille ja hallitukselle, Nigerian parlamentille ja hallitukselle, Pakistanin parlamentille ja hallitukselle, Filippiinien parlamentille ja hallitukselle, Vietnamin parlamentille ja hallitukselle ja Islamilaisten maiden järjestölle.

11.5.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 136/57

—

ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa Valko-Venäjän tilanteesta ja erityisesti 17. joulukuuta 2009 antamansa päätöslauselman (1),

—

ottaa huomioon tiettyihin Valko-Venäjän virkamiehiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä 25. lokakuuta 2010 tehdyn neuvoston päätöksen 2010/639/YUTP (2), jolla sekä rajoittavien toimenpiteiden että keskeytyksen voimassaoloa jatketaan 31. lokakuuta 2011 asti,

—

ottaa huomioon 25. lokakuuta 2010 kokoontuneen ulkoasiainneuvoston päätelmät,

—

ottaa huomioon Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston (ODIHR) ja Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen 20. joulukuuta 2010 esittämät alustavat havainnot ja päätelmät Valko-Venäjän presidentinvaaleista,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 4 kohdan,

A.

toteaa, että itäistä kumppanuutta koskevassa Prahan huippukokouksen julkilausumassa vahvistetaan muun muassa Valko-Venäjän sitoutuminen kansainvälisen oikeuden periaatteisiin ja perusarvoihin, myös demokratiaan, oikeusvaltion periaatteeseen sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamiseen,

B.

ottaa huomioon, että neuvosto kehotti 25. lokakuuta 2010”Valko-Venäjän viranomaisia varmistamaan, että (presidentin)vaalit järjestetään demokraattisia vaaleja koskevien kansainvälisten normien ja sääntöjen sekä Valko-Venäjän Etyjissä ja YK:ssa tekemien sitoumusten mukaisesti”,

C.

ottaa huomioon, että Valko-Venäjä oli sitoutunut harkitsemaan Etyjin ja ODIHR:n suosituksia, jotka koskevat vaalilakiin tehtäviä parannuksia, jotta se olisi demokraattisia vaaleja koskevien kansainvälisten normien mukainen, sekä kuulemaan Etyjiä ehdotetuista muutoksista; toteaa, että Valko-Venäjän kansalliskokous hyväksyi vaalilain uudistuksen kuulematta Etyjiä etukäteen,

D.

ottaa huomioon, että neuvosto ”on edelleen valmis syventämään suhteitaan Valko-Venäjään sen mukaan, miten Valko-Venäjä edistyy demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion alalla, ja auttamaan Valko-Venäjää saavuttamaan nämä tavoitteet. Mikäli Valko-Venäjällä edistytään näillä aloilla, neuvosto on valmis ryhtymään toimiin sopimusperusteisten suhteiden kohentamiseksi sen kanssa.”,

E.

ottaa huomioon, että arvioituaan Valko-Venäjän kehitystä neuvosto päätti jatkaa tiettyihin Valko-Venäjän virkamiehiin kohdistettavia rajoittavia toimenpiteitä mutta keskeyttää matkustuskiellon Euroopan unioniin 31. lokakuuta 2011 asti,

F.

ottaa huomioon, että Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen ja ODIHR:n lausunnossa Valko-Venäjän presidentinvaaleja koskevista alustavista havainnoista ja päätelmistä todettiin, että vaalien edellä toteutettiin joitakin uudistuksia, mutta vaalipäivänä tapahtuneet vakavat säännönvastaisuudet ja vuoden 2010 joulukuun 19. päivän iltana puhjenneet väkivaltaisuudet jättivät ne varjoonsa,

G.

ottaa huomioon, että yli 700 henkilöä pidätettiin heidän osallistuttuaan 19. joulukuuta 2010 Minskissä järjestettyyn mielenosoitukseen ja että useimmat heistä on vapautettu lyhyiden hallinnollisten rangaistusten jälkeen, kun taas 24:ää opposition aktivistia ja toimittajaa ja heidän joukossaan myös kuutta presidenttiehdokasta syytetään ”yleisten levottomuuksien järjestämisestä” ja niihin liittyneistä väkivaltaisista hyökkäyksistä ja aseellisesta vastarinnasta, mistä rangaistuksena saattaa olla jopa 15 vuoden vankeustuomio; ottaa huomioon, että syytteen saattaa saada vielä 14 muuta henkilöä,

H.

ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin puhemies, unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja ja YK:n pääsihteeri tuomitsivat jyrkästi sen, että poliisi hajotti mielenosoituksen 19. joulukuuta 2010, samoin kuin lainvalvontaviranomaisten muut demokraattisen opposition, vapaiden tiedotusvälineiden ja kansalaisyhteiskunnan aktivistien vastaiset toimet,

I.

ottaa huomioon, että mielenosoittajia ja poliittisen opposition edustajia ja heidän perheitään edustavat asianajajat ovat vaarassa menettää toimilupansa ja oikeutensa toimia ammatissaan,

1.

katsoo Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen ja ODIHR:n esittämissä alustavissa päätelmissä tehtyjen havaintojen perusteella, että 19. joulukuuta 2010 pidetyt presidentinvaalit eivät täyttäneet vapaiden, oikeudenmukaisten ja avoimien vaalien kansainvälisiä normeja; pitää näitä vaaleja jälleen yhtenä menetettynä tilaisuutena siirtyä demokratiaan Valko-Venäjällä ja pyytää ODIHR:n raportoimien lukuisten vakavien säännönvastaisuuksien vuoksi, että järjestettäisiin uudet vaalit Etyjin normien mukaisissa vapaissa ja demokraattisissa olosuhteissa;

2.

tuomitsee poliisin ja KGB-joukkojen vaalipäivänä harjoittaman raa'an väkivallan mielenosoittajia kohtaan ja on erityisen närkästynyt Nekljajeviin kohdistuneesta raa'asta hyökkäyksestä, ja katsoo kummankin tapahtuman osoittavan, että demokratian keskeisiä periaatteita, kuten kokoontumisvapautta ja ilmaisunvapautta, sekä ihmisoikeuksia on loukattu vakavasti; on myös erityisen huolissaan siitä, että Valko-Venäjän viranomaiset ovat yrittäneet ottaa 19. joulukuuta 2010 pidetyistä vaaleista lähtien vangittuina olleiden presidenttiehdokkaan Andrei Sannikovin ja tutkivan toimittajan Irina Halipin kolmevuotiaan pojan Danil Sannikovin valtion huostaan; on erityisen huolestunut viimeksi kuluneiden 31 päivän ajan nälkälakossa olleen Mikalay Statkevichin terveydentilasta;

3.

tuomitsee jyrkästi rauhanomaisten mielenosoittajien ja lähes kaikkien presidenttiehdokkaiden (kuten Uladzimir Nekljajev, Andrei Sannikov, Mikalay Statkevich ja Aleksey Michalevich), demokraattisen opposition johtajien (kuten Pavel Sevyarynets ja Anatoly Lebedko) ja useiden kansalaisyhteiskunnan aktivistien, toimittajien, opettajien ja opiskelijoiden pidätykset ja vangitsemisen, sillä heitä uhkaavat jopa 15 vuoden vankeustuomiot; vaatii suorittamaan näistä tapahtumista riippumattoman ja puolueettoman kansainvälisen tutkinnan Etyjin tuella; vaatii, että poliittisin perustein nostetuista syytteistä luovutaan välittömästi;

4.

tuomitsee kaiken painostuksen ja kehottaa Valko-Venäjän viranomaisia lopettamaan välittömästi kansalaisyhteiskunnan aktivistien kaikenlaisen häirinnän, pelottelun ja uhkailun, myös ratsiat, etsinnät ja aineiston takavarikoinnin yksityisasunnoissa, riippumattomien tiedotusvälineiden toimitiloissa ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen toimistoissa sekä karkotukset korkeakouluista ja työpaikoilta;

5.

vaatii vapauttamaan välittömästi ja ehdoitta kaikki vaalipäivänä ja sen jälkeen pidätetyt henkilöt, myös Amnesty Internationalin tunnustamat mielipidevangit; kehottaa samalla Valko-Venäjän viranomaisia päästämään pidätetyt tapaamaan esteettä omaisiaan ja tarjoamaan heille oikeusapua ja terveydenhoitoa;

6.

pahoittelee Valko-Venäjän viranomaisten päätöstä sulkea Etyjin toimisto maassa ja kehottaa Valko-Venäjän viranomaisia peruuttamaan tämän päätöksen;

7.

tuomitsee monien tärkeiden verkkosivustojen sulkemisen Valko-Venäjän vaalipäivänä, mukaan lukien verkostosivustot ja opposition sivustot; korostaa, että Valko-Venäjän nykyinen medialainsäädäntö ei ole kansainvälisten normien mukainen, ja kehottaa Valko-Venäjää näin ollen tarkistamaan ja muuttamaan sitä;

8.

kehottaa neuvostoa, komissiota ja korkeaa edustajaa tarkistamaan Euroopan unionin Valko-Venäjän–politiikkaa ja harkitsemaan myös kohdennettuja talouspakotteita ja kaiken Kansainvälisen valuuttarahaston lainojen kautta myönnetyn makrotaloudellisen avun sekä Euroopan investointipankin ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin lainaoperaatioiden jäädyttämistä; korostaa, että Euroopan naapuruuspolitiikan painopisteitä ja Valko-Venäjälle annettavaa kansallista apua olisi kohdennettava uudelleen sen varmistamiseksi, että kansalaisyhteiskuntaa tuetaan asianmukaisesti; toistaa, että demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevaa eurooppalaista rahoitusvälinettä on käytettävä tehokkaasti;

9.

pyytää komissiota tukemaan kaikin taloudellisin ja poliittisin keinoin Valko-Venäjän kansalaisyhteiskunnan, riippumattomien tiedotusvälineiden (kuten TV Belsat, European Radio for Belarus, Radio Racja) ja Valko-Venäjällä toimivien valtiosta riippumattomien järjestöjen ponnisteluja demokratian edistämiseksi ja nykyhallinnon vastustamiseksi; katsoo, että olisi tehostettava ja helpotettava Valko-Venäjän valtiosta riippumattomien järjestöjen ja kansainvälisten valtiosta riippumattomien järjestöjen suhteita; kehottaa komissiota samalla keskeyttämään nykyisen yhteistyön Valko-Venäjän valtion omistamien tiedotusvälineiden kanssa ja perumaan niille myönnetyn tuen; samalla komission olisi rahoitettava se, että Uladzimir Nekljajevin runokirjat, jotka Valko-Venäjän viranomaiset takavarikoivat ja polttivat hiljattain, painetaan uudelleen ja saatetaan jakeluun;

10.

kehottaa komissiota kehittämään rekisteröintijärjestelmän valtiosta riippumattomille järjestöille, joilta on poliittisista syistä evätty rekisteröintioikeus Valko-Venäjällä, jotta ne voisivat hyödyntää unionin ohjelmia;

11.

kehottaa komissiota jatkamaan ja lisäämään rahoitustukea Liettuan Vilnassa sijaitsevalle eurooppalaiselle humanistiselle yliopistolle, myöntämään kansalaisaktivismin vuoksi vainotuille ja yliopistoista erotetuille valkovenäläisille opiskelijoille enemmän stipendejä sekä tukemaan Varsovassa 2. helmikuuta 2011 järjestettävää tuenantajien ”Solidaarisuutta Valko-Venäjälle” -konferenssia ja seuraavaa Vilnassa 3.–4. helmikuuta 2011 järjestettävää konferenssia;

12.

kehottaa neuvostoa, komissiota ja korkeaa edustajaa soveltamaan välittömästi uudelleen viisumikieltoa Valko-Venäjän korkeisiin viranomaisiin ja laajentamaan sen koskemaan muita sellaisia valtion virkamiehiä, oikeuslaitoksen jäseniä ja turvallisuuspalvelun virkamiehiä, joiden voidaan katsoa olevan vastuussa vaalivilpistä ja vaaleja seuranneista opposition jäsenten vainosta ja pidätyksistä, sekä jäädyttämään heidän varansa; katsoo, että seuraamusten olisi oltava voimassa vähintään niin kauan, kunnes kaikki poliittiset vangit ja pidätetyt henkilöt ovat päässeet vapaiksi ja heidät on vapautettu syytteistä; on tyytyväinen Puolan hallituksen näyttämään hyvään esimerkkiin, koska se on asettanut omat matkustusrajoitteensa Minskin hallinnon edustajille mutta samalla helpottanut Valko-Venäjän kansalaisten pääsyä Euroopan unioniin;

13.

kehottaa neuvostoa harkitsemaan mahdollisuutta keskeyttää Valko-Venäjän osallistuminen itäistä kumppanuutta koskeviin toimiin viimeistään Budapestissa pidettävässä itäistä kumppanuutta koskevassa huippukokouksessa, jos Valko-Venäjän tilanteesta ei saada hyväksyttävää selvitystä ja se ei merkittävästi parane; toteaa, että tätä keskeyttämistä ei tule soveltaa valtiosta riippumattomiin järjestöihin ja kansalaisyhteiskuntaan;

14.

kehottaa komissiota ja neuvostoa tehostamaan työtään takaisinottoa koskevien sopimusten ja viisumihuojennuksien – joihin kuuluvat kohtuulliset viisumimaksut, jotta voidaan tehostaa suoria kansalaisyhteyksiä – neuvotteluohjeita varten;

15.

luottaa siihen, että Euroopan unionin jäsenvaltiot eivät heikennä unionin toimia sellaisilla kahdenvälisillä aloitteilla Valko-Venäjän hallinnon kanssa, jotka vaarantavat yhteisen ulkopolitiikan uskottavuuden ja tehokkuuden;

16.

katsoo, että vuoden 2014 jääkiekon MM-kisojen kaltaisia urheilutapahtumia ei pitäisi järjestää Valko-Venäjällä niin kauan kuin maassa on poliittisia vankeja;

17.

pitää valitettavana, että Venäjän federaatio pitää Valko-Venäjän puolia tunnustamalla vaalituloksen ja luonnehtimalla tukahduttamistoimia maan ”sisäiseksi asiaksi; suosittelee, että komissio käy käynnistää vuoropuhelun unionin ulkopuolisten Valko-Venäjän naapureiden kanssa, joilla on perinteisesti erityiset suhteet tähän maahan ja jotka ovat myös Euroopan unionin kumppaneita, kuulee niitä ja koordinoi politiikkaa niiden kanssa, jotta voidaan maksimoida Euroopan unionin Valko-Venäjän–politiikan tehokkuus ja tehdä yhteistyötä, jossa yhdistyvät asianmukaisesti demokratiavajeen ja ihmisoikeusrikkomusten torjunta ja tarve välttää eristämästä Valko-Venäjää kansainvälisesti;

18.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, korkealle edustajalle, Euroopan unionin jäsenvaltioille, Valko-Venäjän presidentille, hallitukselle ja parlamentille sekä Euroopan neuvoston ja Etyjin parlamentaarisille yleiskokouksille.

11.5.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 136/60

—

ottaa huomioon komission vuoden 2009 kertomuksen kilpailupolitiikasta (KOM(2010)0282) ja komission yksiköiden valmisteluasiakirjan, joka täydentää komission vuoden 2009 kertomusta kilpailupolitiikasta (SEC(2010)0666),

—

ottaa huomioon 16. joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta (1),

—

ottaa huomioon 20. tammikuuta 2004 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 yrityskeskittymien valvonnasta (EY:n sulautuma-asetus) (2),

—

ottaa huomioon komission 13. lokakuuta 2008 antaman tiedonannon valtiontukisääntöjen soveltamisesta maailmanlaajuisen finanssikriisin seurauksena rahoituslaitosten suhteen toteutettuihin toimenpiteisiin (3) (pankkitiedonanto),

—

ottaa huomioon komission 5. joulukuuta 2008 esittämän tiedonannon rahoituslaitosten pääomapohjan vahvistamisesta tämänhetkisessä finanssikriisissä: tuen rajaaminen välttämättömään vähimmäismäärään ja suojatoimet kilpailun kohtuuttoman vääristymisen estämiseksi (4) (pääomapohjan vahvistamista koskeva tiedonanto),

—

ottaa huomioon komission 25. helmikuuta 2009 esittämän tiedonannon arvoltaan alentuneiden omaisuuserien käsittelystä yhteisön pankkisektorilla (5) (alentuneita omaisuuseriä koskeva tiedonanto),

—

ottaa huomioon komission 23. heinäkuuta 2009 antaman tiedonannon elinkelpoisuuden palauttamisesta ja rahoitusalalla tämänhetkisessä kriisissä toteutettujen rakenneuudistustoimenpiteiden arvioinnista valtiontukisääntöjen perusteella (6) (rakenneuudistustiedonanto) ja käyttää näistä viimeksi mainituista neljästä komission tiedonannosta tästä lähin yhteisnimitystä ”neljä rahoitusalan tiedonantoa”,

—

ottaa huomioon komission 17. joulukuuta 2008 esittämän tiedonannon valtiontukitoimenpiteitä rahoituksen saatavuuden turvaamiseksi tämänhetkisessä finanssi- ja talouskriisissä koskevien tilapäisten yhteisön puitteiden muuttamisesta (7) (väliaikaiset puitteet),

—

ottaa huomioon komission 9. helmikuuta 2009 esittämän tiedonannon ”Ohjeita komission ensisijaisista täytäntöönpanotavoitteista sovellettaessa EY:n perustamissopimuksen 82 artiklaa yritysten määräävän aseman väärinkäyttöön” (8),

—

ottaa huomioon komission ilmoituksen valtiontukien valvonnassa sovellettavista käytännesäännöistä (9), komission tiedonannon yksinkertaistetusta menettelystä tietyntyyppisten valtiontukien käsittelyssä (10) ja komission ilmoituksen valtiontukilainsäädännön täytäntöönpanosta kansallisissa tuomioistuimissa (yksinkertaistamispaketti) (11),

—

ottaa huomioon yhteisön suuntaviivat valtiontuesta ympäristönsuojelulle (12),

—