18.4.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 113/1

1.

on täysin sitoutunut auttamaan omalta osaltaan meneillään olevan kriisin asettamien haasteiden ratkaisemisessa ja tukee pyrkimyksiä parantaa talous- ja rahaliiton yhteensovittamista sekä ohjausta ja hallintaa, jotta taantuma ja julkisen talouden velkakriisi saadaan taltutettua terveen ja kestävän julkisen talouden avulla.

2.

korostaa, että nykyistä tiukemman budjettikurin ja velkatasojen huomattavan madaltamisen lisäksi on pikaisesti toteutettava kasvua ja alueellista yhteenkuuluvuutta tukevia toimia, joilla luodaan uusia työpaikkoja ja kestävää työllisyyttä ja turvataan näin edellytykset Euroopan talouden elvyttämiselle ja Euroopan yhdentymishankkeen tulevaisuudelle.

3.

pitää valitettavana, että uusi sopimus on laadittu EU:n primaarioikeuskehyksen ulkopuolella ja että Euroopan parlamentin osuus on ollut hyvin vaatimaton tässä prosessissa, jota ovat hallinneet hallitustenväliset neuvottelut ja jonka aiheita on jo suurelta osin käsitelty unionin tavanomaisten demokraattisten menettelyjen mukaisesti annetussa lainsäädännössä.

4.

on vakaasti sitoutunut nk. yhteisömetodiin, joka on oikeutetuin tapa rakentaa Euroopan unionia yhteisenä poliittisena alueena.

5.

toteaa, että EU:n on kiireellisesti palautettava kansalaisten luottamus ja elvytettävä talouskasvu voimistaen samalla sosiaalista, taloudellista ja alueellista yhteenkuuluvuutta.

6.

pyytää, että uudessa sopimuksessa mainitaan erikseen toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden kunnioittaminen ja tunnustetaan alue- ja paikallisviranomaisten oikeudellinen toimivalta talouden ohjauksen ja hallinnan alalla.

7.

korostaa, että sopimuspuolten ehdotukset julkisen talouden tasapainoa koskevaksi "kultaiseksi säännöksi" eivät koske ainoastaan valtiovallan alaista julkista taloutta, vaan vaikuttavat myös alue- ja paikallisyhteisöjen julkiseen talouteen.

8.

kannattaa taloudellisen integraation syventämistä ja alue-, paikallis-, valtio- ja EU-tason varainkäytön välisen synergian lisäämistä kunnioittaen alue- ja paikallisviranomaisten oikeudellista toimivaltaa taloudellisen itsehallinnon alalla.

9.

suhtautuu myönteisesti riippumattomaan ja objektiiviseen eurooppalaiseen luottoluokituslaitokseen, jonka avulla pyritään tekemään luottoluokituslaitoksista nykyistä tehokkaampia, vastuullisempia ja luotettavampia, kun kyse on analyyseistä, joita ne esittävät julkisesta taloudesta, Euroopan paikallis- ja alueviranomaisten velkasitoumukset mukaan luettuina. Tämä tasapainottaisi myös muutamien harvojen olemassa olevien luottoluokituslaitosten nykyistä hallitsevaa asemaa ja lisäisi avoimuutta luottoluokituksia koskevista arvioista.

10.

kehottaa komissiota ottamaan huomioon alue- ja paikallistason julkisen talouden tilan vuotuisessa Euroopan unionin jäsenvaltioiden julkisen talouden seurannassaan ja vuotuisessa kasvuselvityksessä, josta AK voi esittää kantansa.

11.

kehottaa sopimuspuolia varmistamaan EU:n lainsäädännön johdonmukaisuuden ja ensisijaisuuden sekä integroimaan uuden sopimuksen sisällön EU:n perussopimuksiin viimeistään viiden vuoden kuluttua sen voimaantulosta.

12.

katsoo, että uuteen hallitustenväliseen sopimukseen ei saa sisältyä sellaisia seuraamusmekanismeja, jotka liittyisivät suoraan EU:n eri politiikkojen, kuten koheesiopolitiikan, talousarviomäärärahoihin. Komitea muistuttaa vastustavansa kaikenlaisia makrotaloudellisia ehtoja, jotka rankaisisivat alue- ja paikallisviranomaisia kansallisten hallitusten tekemistä talous- ja budjettipäätöksistä.

13.

pitää valitettavana, ettei EU:n tuomioistuinta voitu kuulla siitä, onko suunniteltu kansainvälinen sopimus EU:n perussopimusten mukainen, eikä toissijaisuusperiaatteen noudattamisesta.

14.

korostaa, että monet uudessa sopimuksessa ehdotetut toimenpiteet sisältyvät jo vakaus- ja kasvusopimuksen tukemiseksi laadittuihin "sixpack"-toimenpiteisiin tai ne olisi voitu toteuttaa niiden täydennyksenä.

15.

kehottaa uuden sopimuksen tultua voimaan perustamaan valmistelukunnan, jonka tehtävänä on pohjustaa uuden sopimuksen sisällön integroimista Euroopan unionin oikeuskehykseen. Komitea pitää tässä yhteydessä ratkaisevan tärkeänä, että AK otetaan alue- ja paikallisyhteisöjen edustajakokouksena mukaan valmistelemaan tätä tulevaa perussopimusmuutosta nk. tavanomaisen menettelyn mukaisesti.

16.

kannattaa tavoitetta, joka on "talouspolitiikan yhä tiiviimpi yhteensovittaminen", ja painottaa voimakkaasti alue- ja paikallisviranomaisten keskeistä asemaa Euroopan taloudessa (2). Komitea kehottaakin sopimuspuolia

17.

korostaa, että 94,5 prosenttia EU:n talousarviosta käytetään pääasiassa valtiollisella, alueellisella ja paikallisella tasolla toteutettaviin investointeihin, ja korostaa finanssi- ja talousintegraation syventämisen sekä alue-, paikallis-, valtio- ja EU-tason varainkäytön välisen synergian tarvetta.

18.

painottaa koheesiopolitiikan suurta lisäarvoa ja erityisesti sen vipuvaikutusta muista jäljessä olevilla alueilla toteutettavien kasvua ja työpaikkoja edistävien investointien yhteydessä ja toteaa, että rakennerahastojen tämänhetkisiä painopistealoja ei tarvitse muuttaa, mutta menettelyjä olisi parannettava varojen sitomisten ja maksamisen nopeuttamiseksi ja tehostamiseksi. Myös tuensaajien valmiuksia olisi parannettava.

19.

esittää, että kaikki päätökset käyttämättä jääneiden rakennerahastovarojen uudelleenkohdentamisesta mukautetaan kullekin alueelle ominaiseen sosioekonomiseen tilanteeseen toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita kunnioittaen. Tässä yhteydessä kaikkien asianomaisten sidosryhmien, alue- ja paikallisviranomaiset mukaan luettuina, on osallistuttava painopisteiden määrittelyyn.

20.

kehottaa Euroopan komissiota ja jäsenvaltioiden hallituksia varmistamaan, että kun koheesiopolitiikan varoja kohdennetaan uudelleen, alue- ja paikallisviranomaiset otetaan täysipainoisesti mukaan suunnittelemaan ja toteuttamaan työpaikkoja ja kasvua edistäviä uusia toimia, jotta vältetään politiikan uudelleenkansallistuminen.

21.

suhtautuu myönteisesti siihen, että Euroopan komissio auttaa jäsenvaltioita hyödyntämään käyttämättä jääneet rakennerahastovarat parhaalla mahdollisella tavalla, ja aikoo tukea tätä aloitetta ennakoivasti esittämällä alue- ja paikallistasolla kehiteltyjä työllisyyteen ja koulutukseen liittyviä toimintasuosituksia ja parhaita käytänteitä sekä tarjoamalla asiantuntemusta rakennerahastojen optimaalisesta hyödyntämisestä.

22.

kehottaa toteuttamaan kaikki kansallisten työllisyyssuunnitelmien lisätoimet yhteistyössä alue- ja paikallisviranomaisten kanssa. Komitea kannattaa komission esittämää ajatusta "nuorisotakuusta", jonka avulla varmistetaan, että jokainen nuori on työelämässä, ammatillisessa koulutuksessa tai korkeakoulutuksessa neljän kuukauden kuluessa koulun päättämisestä, ja katsoo, että nuorisotakuun tulisi olla jokaisen kansallisen työllisyyssuunnitelman kulmakivi. Komitea kehottaa pitämään nuorten yrittäjyyttä enemmän esillä mahdollisena nuorten uravaihtoehtona.

23.

korostaa työllisyyttä ja sosiaalista yhteisvastuuta koskevan Progress-ohjelman potentiaalista lisäarvoa, kunhan ohjelmasta tiedotetaan tehokkaasti ja varmistetaan, että se on helposti edunsaajien käytettävissä ja suunnattu kestäviin pitkän aikavälin rakenteellisiin toimiin.

24.

suhtautuu myönteisesti Eurooppa-neuvoston sitoumukseen toteuttaa mahdollisimman nopeasti sisämarkkinoita koskevat komission ehdotukset ja erityisesti julkisia hankintoja koskevan EU:n lainsäädäntökehyksen uudenaikaistaminen EU 2020 -strategian tavoitteiden mukaisesti.

25.

korostaa jälleen pk-yritysten keskeistä asemaa alue- ja paikallistaloudessa ja kehottaa kaavailemaan lisätoimenpiteitä pk-yrityksille suotuisan toimintaympäristön, erityisesti pk-yritysten riskipääoman saannin, edistämiseksi Euroopassa.

26.

kehottaa perustamaan kumppanuusjärjestelyjä eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevan aloitteen (Small Business Act) panemiseksi täytäntöön aluetasolla ja muistuttaa AK:n vuonna 2010 käynnistämän Euroopan yrittäjyysalue -tunnustusjärjestelmän merkityksestä sellaisten alueiden verkostona, jotka kehittelevät räätälöityjä alueellisia strategioita edistääkseen yrittäjyyttä ja hyödyntääkseen yritysten innovointipotentiaalia.

27.

kehottaa komissiota varmistamaan, että kaikista uusista säädöksistä tehdään ensin kattavat alueelliset vaikutustenarvioinnit.

28.

kannattaa komission ehdotusta Eurooppa 2020 -strategian täytäntöönpanoon käytettäviä Eurooppa 2020 -hankejoukkovelkakirjoja koskevasta kokeilusta.

29.

pitää tervetulleena Euroopan parlamentin toteamusta, jonka mukaan EU:n, jäsenvaltioiden, alueiden ja kuntien julkishallinnon laatu vaikuttaa yleishyödyllisten palveluiden tehokkaan tarjonnan tapaan ratkaisevasti kilpailukykyyn ja tuottavuuteen.

30.

painottaa, että Eurooppa 2020 -strategialle olisi annettava täysimittainen paikallinen ja alueellinen ulottuvuus, ja pitää valitettavana, että Euroopan komission laatimassa vuotuisessa kasvuselvityksessä mainitaan vain harvoin tarve ottaa paikallis- ja alueviranomaiset mukaan kansallisten uudistusohjelmien täytäntöönpanoon.

31.

korostaa, että AK:n Eurooppa 2020 -seurantaraporteissa on osoitettu, että Eurooppa 2020 -strategian täytäntöönpanoa vaivaa "kumppanuusvaje" ja että useimmissa jäsenvaltioissa alueita ja kuntia ei ole otettu mukaan kansallisten uudistusohjelmien valmisteluun ajoissa, riittävästi eikä tuloksekkaasti.

32.

toistaa ehdotuksensa kaikissa jäsenvaltioissa käyttöön otettavista alueellisista sopimuksista, joiden avulla taataan monitasoisen hallinnon toteutuminen ja kansallisten uudistusohjelmien kumppanuuspohjainen täytäntöönpano ja joiden pohjana on kaikkien oikeudellisesti toimivaltaisten viranomaisten yhteisymmärrys.

33.

kehottaa komissiota esittämään pikaisesti ehdotuksen koheesiopolitiikan kumppanuusperiaatetta koskeviksi eurooppalaisiksi käytännesäännöiksi, joilla parannetaan Eurooppa 2020 -strategian tehoa ja hallinnointia.

34.

aikoo tarkastella Euroopan komission vuodeksi 2012 laatimia maakohtaisia suosituksia ja vuoden 2013 vuotuista kasvuselvitystä alue- ja paikallisviranomaisten osallistumisasteen selvittämiseksi ja pyytää neuvostoa antamaan erityisiä maakohtaisia suosituksia strategian hallinnoinnista.

35.

pyytää komitean puheenjohtajaa toimittamaan tämän päätöslauselman EU:n toimielimille ja jäsenvaltioille.

18.4.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 113/5

1.

pitää Europe Direct -tiedotuspisteitä tärkeänä osana Euroopan unionin viestintäpolitiikkaa. Kansalaiset tarvitsevat jatkuvasti yhä enemmän tietoa Euroopan unionia koskevista asioista, ja tarve tehdä unioniin liittyvistä kehityssuuntauksista ja toimenpiteistä selkoa mahdollisimman ajankohtaisesti ja siten, että suuri yleisö saavutetaan mahdollisimman laajalti, on kasvanut.

2.

toteaa, että EU:n alueella on tällä hetkellä noin 480 Europe Direct -tiedotuspistettä, joiden toiminnasta vastaavat usein kunnat tai alueet mutta joita voivat hoitaa myös valtiovallasta riippumattomat organisaatiot.

3.

katsoo, että Europe Direct -tiedotuspisteiden tarkoituksena on paitsi välittää yleistä tietoa EU:sta ja vastata kansalaisten tiedusteluihin myös eritoten edistää myönteistä Eurooppa-tietoisuutta.

4.

kannattaa pyrkimystä päästä tähän tavoitteeseen tiedotus- ja valistustapahtumien, verkkosivustojen ja julkaisujen avulla sekä tekemällä yhteistyötä paikallisten tiedotusvälineiden kanssa.

5.

korostaa Europe Direct -palvelujen yhteydessä omaksuttua hajautettua lähestymistapaa, joka antaa mahdollisuuden viestiä Eurooppa-asioista laajalti, ottaa alueelliset erityispiirteet huomioon ja vastata niiden pohjalta syntyviin erityisiin tietotarpeisiin kohdennetusti.

6.

onkin erittäin tyytyväinen Euroopan komission varapuheenjohtajan Viviane Redingin toimintaan, sillä hän on tukenut Europa Direct -tiedotuspisteiden säilyttämistä ja vastustanut tukimäärärahojen leikkaamista nykyisestä.

7.

huomauttaa kuitenkin, että Euroopan komission Europe Direct -palveluun osoittamat tukimäärärahat kattavat yleensä vain pienen osan Europe Direct -tiedotuspisteiden todellisista kustannuksista.

8.

kiinnittää huomiota alue- ja paikallisviranomaisten huomattavaan taloudelliseen, hallinnolliseen ja henkilöstöpanokseen EU-viestinnässä.

9.

on huolissaan siitä, että Europe Direct -yhteyspisteiden toiminnasta vastaavien tahojen yhä kireämpi budjettitilanne vaarantaa kattavan yhteyspisteverkoston säilymisen.

10.

pelkää Europe Direct -yhteyspisteistä vuosina 2013–2016 vastaavien tahojen valitsemiseksi pian järjestettävää tarjouskilpailumenettelyä ajatellen, että monet nykyiset alueelliset ja paikalliset kumppanit eivät pysty jatkamaan toimintaansa, ellei EU-määrärahoja lisätä.

11.

katsoo, että näin ollen EU-poliittinen viestintä kansalaisyhteiskunnan kanssa on vaarassa taantua huomattavasti.

12.

odottaakin, että EU:n tukiosuus on asianmukainen suhteessa tämän kumppanuuspohjaisen tehtävän tärkeään merkitykseen.

13.

korostaa, että tiedotus on Euroopan unionin toimielinten luontainen tehtävä, sillä EU:n rakenteita ja politiikkoja koskevan perustiedon välittäminen on täysin niiden omien etujen mukaista. Tämä ilmenee selvästi etenkin siitä, että oikeusperustana käytetään varainhoitoasetuksen 49 artiklan 6 kohtaa. Europe Direct -tiedotuspisteiden toimintaa säätelevät näin ollen myös komission määrittelemät sisällölliset ja hallinnolliset suuntaviivat. Tiedotuspisteiden toiminnan onnistumisen ratkaiseviin edellytyksiin kuuluu kuitenkin se, että myös toiminnasta vastaavat tahot kokevat olevansa vastuussa EU-poliittisesta valistuksesta ja tiedotuksesta ja antavat siihen huomattavan panoksensa. Tältä kannalta tarkasteltuna nykyisessä tukiosuudessa näyttää kuitenkin olevan vielä melkoisesti parantamisen varaa.

14.

kehottaa Euroopan komissiota lisäämään selvästi Europe Direct -palveluihin käytettävissä olevia kokonaismäärärahoja ja kaksinkertaistamaan kunkin Europe Direct -tiedotuspisteen perusosuuden (nykyisestä 12 000 eurosta 24 000 euroon).

15.

katsoo, että byrokraattisia vaatimuksia tulisi höllentää, jotta resursseja vapautuisi varsinaiseen toimintaan. Tämän vuoksi erityisesti tiettyjen määrätarkoituksiin osoitettujen varojen hoidossa käytettävää moduulijärjestelmää olisi yksinkertaistettava.

16.

korostaa vielä kerran, että Europe Direct -tiedotuspisteiden toiminnan jatkuminen entisessä laajuudessaan on ilmeisen välttämätöntä. Tämä edellyttää pikemminkin määrärahojen lisäämistä kuin niiden säilyttämistä ennallaan.

17.

ei pidä ulkopuolisen lisärahoituksen hankkimista sopivana keinona tilanteen parantamiseksi, sillä se vaarantaisi tiedotuksen puolueettomuuden. Lisäksi varainhankinta vie Europe Direct -tiedotuspisteiden kaltaisissa pienissä yksiköissä huomattavan ellei jopa kohtuuttoman suuren osan niukoista resursseista.

18.

suhtautuu kriittisesti myös ajatukseen julkisten tahojen myöntämän rahoituksen lisäämisestä, sillä kuten edellä todettiin, puolueettoman tiedon välittäminen EU-asioista kuuluu lähtökohtaisesti Euroopan unionin toimielinten tehtäviin.

19.

vetoaa Euroopan komissioon, ettei Europe Direct -tiedotuskeskuksia, jotka ovat osoittautuneet hyväksi ja erittäin tuloksekkaaksi välineeksi, vaaranneta vähentämällä tarvittavia määrärahoja tai rajoittamalla ne nykyiselle tasolle.

20.

antaa puheenjohtajansa tehtäväksi toimittaa tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle, Euroopan parlamentille, Euroopan komissiolle ja EU:n neuvoston puheenjohtajavaltiolle Tanskalle.

18.4.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 113/7

—

suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen neuvoston direktiiviksi EU:n yhteisestä finanssitransaktioverojärjestelmästä, jollaisen perustamiseen AK kehotti vuoden 2011 työohjelmassaan.

—

pitää eurooppalaisen finanssitransaktioverojärjestelmän perustamista merkittävänä lisäaskeleena kohti välttämättä tarvittavaa demokraattisen politiikan ylivallan palauttamista rahoitusmarkkinoiden toiminnassa esiintyneisiin vakaviin epäjohdonmukaisuuksiin nähden.

—

korostaa, että finanssitransaktiovero on tärkeä keino sen varmistamiseksi, että rahoitusala kantaa kortensa kekoon yhteisvastuun ja oikeudenmukaisuuden lisäämiseksi ja että keinottelu vähenee, kuten AK on todennut vuoden 2013 jälkeisestä uudesta monivuotisesta rahoituskehyksestä antamassaan lausunnossa.

—

kannattaa tavoitetta soveltaa unionin laajuisesti tavoiteltua yhdenmukaistamista ja – jos tätä ei kaikista ponnisteluista huolimatta ole mahdollista toteuttaa – kehottaa tähtäämään välittömästi eurooppalaisen finanssitransaktioverojärjestelmän perustamiseen tehostetun yhteistyön välineen avulla siten, että mukana olisivat mahdollisuuksien mukaan vähintään euroalueen maat..

Esittelijä

Ralf CHRISTOFFERS (DE, PSE), Brandenburgin osavaltion talous- ja Eurooppa-asioiden ministeri

Viiteasiakirja

Ehdotus – Neuvoston direktiivi yhteisestä finanssitransaktioverojärjestelmästä ja direktiivin 2008/7/EY muuttamisesta

KOM(2011) 594 lopullinen

1.

suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen neuvoston direktiiviksi EU:n yhteisestä finanssitransaktioverojärjestelmästä, jollaisen perustamiseen AK kehotti vuoden 2011 työohjelmassaan.

2.

katsoo, että ehdotus on vahva poliittinen merkki Euroopan unionin halusta ja kyvystä vastata globalisoituneiden rahoitusmarkkinoiden haasteisiin sekä vahvistaa täysipainoisesti ja kestävästi kansantalouksien potentiaalia jäsenvaltioiden ja unionin kansalaisten hyväksi.

3.

pitää eurooppalaisen finanssitransaktioverojärjestelmän perustamista merkittävänä lisäaskeleena kohti välttämättä tarvittavaa demokraattisen politiikan ylivallan palauttamista rahoitusmarkkinoiden toiminnassa esiintyneisiin vakaviin epäjohdonmukaisuuksiin nähden.

4.

korostaa, että finanssitransaktiovero on tärkeä keino sen varmistamiseksi, että rahoitusala kantaa kortensa kekoon yhteisvastuun ja oikeudenmukaisuuden lisäämiseksi ja että keinottelu vähenee, kuten AK on todennut vuoden 2013 jälkeisestä uudesta monivuotisesta rahoituskehyksestä antamassaan lausunnossa.

5.

kiinnittää huomiota Euroopan komission syyskuussa 2011 julkaisemaan vaikutusarviointiin ja siinä sovellettuihin erittäin epätarkkoihin dynaamisiin stokastisiin yleisen tasapainon (DSGE) malleihin. Komitea korostaa, että komission vaikutusarvioinnissa ei esitetä vankkoja päätelmiä vaan diskurssi pidetään pikemminkin epämääräisenä ja jahkailevana, mikä jättää auki useita eri vaihtoehtoja. Komitea toteaa, että komission vaikutusarviointi on yksipuolinen ja epätarkka, ja on tyytyväinen komission sitoumukseen uuden vaikutusarvioinnin tekemisestä.

6.

korostaa Yhdistyneen kuningaskunnan leimaverojärjestelmän ilmeisiä epäkohtia, jotka koskevat etenkin järjestelmän suojaamista siltä, että transaktiot kaikkoavat muualle, sekä voimakasta kannustusta siirtyä johdannaisiin.

7.

on komission kanssa samaa mieltä siitä, että yksittäisten jäsenvaltioiden koordinoimattomien verotoimien moninaisuuden vuoksi alaa on yhdenmukaistettava, jotta vältetään finanssipalvelujen sisämarkkinoiden pirstoutuminen. Yhdenmukaistaminen on näin ollen välttämätöntä alan sisämarkkinoiden toiminnan kannalta sekä kilpailuvääristymien välttämiseksi.

8.

on tyytyväinen komission aikomukseen toteuttaa yhdenmukaistaminen siten, että

9.

kannattaa tavoitetta soveltaa unionin laajuisesti tavoiteltua yhdenmukaistamista ja – jos tätä ei kaikista ponnisteluista huolimatta ole mahdollista toteuttaa – kehottaa tähtäämään välittömästi eurooppalaisen finanssitransaktioverojärjestelmän perustamiseen tehostetun yhteistyön välineen avulla siten, että mukana olisivat mahdollisuuksien mukaan vähintään euroalueen maat.

10.

kehottaa yhteisen eurooppalaisen finanssitransaktioverojärjestelmän ehdottoman välttämätöntä käyttöönottoa silmällä pitäen Euroopan unionin lainsäädäntäelimiä pyrkimään asianmukaisella tinkimättömällä huolella ja suurinta poliittista vastuuta kantaen saattamaan lainsäädäntäprosessin pikaisesti päätökseen.

11.

suhtautuu myönteisesti siihen, että direktiivin soveltamista valvotaan jatkuvasti ja järjestelmällisesti komission säännöllisen raportointivelvoitteen avulla. Komitea pahoittelee tässä yhteydessä sitä, että komission on raportoitava vain neuvostolle, sillä tällainen rajoitus on ristiriidassa direktiiviin sovellettavan lainsäädäntämenettelyn kanssa, jonka mukaan neuvosto antaa direktiivin ja Euroopan parlamentti osallistuu lainsäädäntään. Komitea katsoo, että tällaisella rajoituksella aliarvioidaan myös paikallis- ja alueviranomaisia edustavan Euroopan unionin toimielimen alueiden komitean ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitean roolia, sillä niille perussopimuksessa määrätty keskeinen tehtävä on avustaa lainsäädäntäelimiä antamalla neuvoja.

12.

muistuttaa, että on kiinnitettävä kohdennetusti huomiota vaikutuksiin, joita yhteisen finanssitransaktioverojärjestelmän käyttöönotolla voi olla kuntien ja alueiden verotuloihin.

13.

kannattaa verovelvollisuuden nivomista rahoituslaitoksen sijoittautumispaikkaan. Tällä säännöksellä vähennetään veronkierron mahdollisuuksia, ja se heijastaa rahoitusmarkkinoiden ja reaalitalouden kytköksiä paremmin kuin se, että verovelvollisuus nivottaisiin transaktiopaikkaan. Komitea viittaa lisäksi tarpeeseen antaa säännöksiä myös kotipaikan siirtojen tai yhtiöittämisten avulla tapahtuvan veronkierron estämiseksi tai rajoittamiseksi.

14.

ehdottaa, että määriteltäisiin tarkemmin, mitä ‧finanssilaitoksilla‧ ja ‧rahoitusvälineillä‧ tarkoitetaan.

15.

kannattaa finanssitransaktioveron laajaa soveltamisalaa, joka ulottuu lähtökohtaisesti kaikentyyppisillä rahoitusvälineillä tehtyihin transaktioihin, mukaan luettuina mahdolliset korvaavat tuotteet ja pörssin ulkopuoliset (OTC-kaupankäynnin) transaktiot.

16.

kannattaa sitä, että ensisijaisilla markkinoilla toteutetut transaktiot eivät kuulu finanssitransaktioveron piiriin, sillä näin vähennetään veron ei-toivottuja vaikutuksia reaalitalouteen. Samalla komitea pahoittelee, ettei myös julkisen tahon jälkimarkkinoilla toteuttamia liiketoimia suljeta soveltamisalan ulkopuolelle, sillä se olisi varainhoidon kannalta järkevää, koska julkisen tahon on taloudellisen varainhoidon vuoksi hyödynnettävä myös jälkimarkkinoiden rahoitusvälineitä.

17.

pahoittelee, ettei kaikkien valuuttatransaktioiden lajien ole määrä kuulua finanssitransaktioveron piiriin, sillä näin menetetään huomattavat tulomahdollisuudet sekä tärkeä sääntelyvaikutus. Komitea on etenkin sitä mieltä, ettei valuuttatransaktioiden verotus kattavan finanssitransaktioverojärjestelmän piirissä ole ristiriidassa pääoman vapaan liikkuvuuden kanssa, sillä finanssitransaktiovero ei laaja-alaisen soveltamisalansa johdosta kohdistuisi niinkään valuuttakaupan rajatylittävään ulottuvuuteen vaan näin verotettaisiin ainoastaan finanssitransaktiota muiden finanssitransaktioiden tavoin.

18.

katsoo, että yksinomaan julkista sektoria rahoittavien erityisluottolaitosten tulee saada poikkeus finanssitransaktioverosta.

19.

kannattaa lähtökohtaisesti ehdotettua menettelyä veron perusteen määrittelemiseksi sekä nimellismäärän asettamista johdannaisten veron perusteeksi. Komitean mielestä on kuitenkin vielä selvennettävä etenkin sitä, miten monimutkaisten johdannaisten tapauksessa suhtaudutaan siihen todelliseen vaaraan, että nimellismäärää alennetaan keinotekoisesti.

20.

suhtautuu myönteisesti verokantojen vahvistamiseen vähimmäistasoina, jotka jäsenvaltiot voivat halutessaan ylittää, sillä näin noudatetaan erityisesti toissijaisuusperiaatetta. Komitea kehottaa kuitenkin direktiiviä sovellettaessa tutkimaan tarkkaan, aiheuttavatko jäsenvaltioiden korkeammat verokannat jäsenvaltioiden välistä haitallista verokilpailua, jota direktiivillä on nimenomaan tarkoitus välttää.

21.

korostaa, että kaikkia verotuksen piiriin kuuluvia rahoitusvälineitä on kohdeltava materiaalisesti täysin samalla tavalla. Samalla on kuitenkin otettava huomioon tosiasialliset erot, jotta vältettäisiin tahattomat porsaanreiät ja kiinnitettäisiin riittävästi huomiota oikeudenmukaisen verotuksen periaatteeseen. Komitea kehottaakin erityisesti tämän näkökohdan valossa tarkistamaan osakkeisiin, joukkovelkakirjalainoihin ja johdannaisiin sovellettavia verokantoja.

22.

suhtautuu kriittisesti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti komissiolle siirrettävään valtaan antaa delegoituja säädöksiä jäsenvaltioissa toteutettavien veropetoksia, veronkiertoa ja väärinkäyttöä estävien toimien määrittämiseksi. Tällaiset toimet direktiivin tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi kuuluvat lähtökohtaisesti jäsenvaltioiden toimivaltaan, sillä niiden on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 291 artiklan 1 kohdan nojalla toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet unionin säädösten täytäntöön panemiseksi. Vain jos tarvittaisiin yhdenmukaisia täytäntöönpanoedellytyksiä, tällainen säädösvallan siirtäminen komissiolle olisi sallittua, ja tässä yhteydessä perussopimuksessa määrätty väline olisi täytäntöönpanosäädösten antaminen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 291 artiklan mukaisesti. Komitea katsoo, että perusluonteiset ja etenkin rikosoikeudellisiin seuraamuksiin liittyvät kysymykset on kuitenkin jätettävä monilta osin kokonaan jäsenvaltioiden ratkaistavaksi.

23.

painottaa, että direktiivin soveltamista käsittelevässä komission säännöllisessä raportissa olisi ehdottomasti tarkasteltava myös komission siirretyn säädösvallan perusteella määräämien toimien tarpeellisuutta ja tehokkuutta.

24.

kannattaa jo nyt sitä, että finanssitransaktiovero lisätään uutena luokkana unionin omien varojen järjestelmään ja että näin saadut tulot jaetaan unionin ja veroa kantavan jäsenvaltion kesken tietyssä suhteessa. Jäsenvaltioiden osuuksia omien varojen järjestelmään voitaisiin vähentää unionin tässä luokassa saamien tulojen mukaisesti.

25.

katsoo, että EU:ssa tarvitaan eurooppalaisen finanssitransaktioverojärjestelmän perustamisen lisäksi laaja-alaista rahoitusmarkkinoiden perusedellytysten uudistamista, jotta voidaan korjata rahoitusmarkkinoiden mahdollisia kielteisiä vaikutuksia reaalitalouteen.

26.

toteaa, että tästä syystä olisi suotavaa varmistaa finanssitransaktioveron myötä saatavien tietojen asianmukainen kokoaminen ja hallinnointi.

27.

on vakuuttunut siitä, että toimivien sisämarkkinoiden ja toimivan talous- ja rahaliiton sekä yhtenäisvaluutan haasteisiin vastaamiseksi tarvitaan välttämättä lisätoimia, jotka menevät finanssipolitiikkaa pidemmälle ja ulottuvat jäsenvaltioiden talous- ja finanssipolitiikkojen eurooppalaisen koordinoinnin selvästä vahvistamisesta tehokkaaseen ja demokraattisesti riittävässä määrin oikeutettuun institutionaaliseen talouden ohjaukseen unionitasolla.

28.

katsoo, että eurooppalaisen lähestymistavan ohella tarvitaan maailmanlaajuisesti koordinoitua toimintaa, ja kehottaa tämän vuoksi EU:ta ja jäsenvaltioita pyrkimään kansainvälisellä tasolla suhteissa unionin ulkopuolisiin maihin – etenkin kaikkiin G20-maihin – rahoitusmarkkinasääntelyn uudistukseen ja finanssitransaktioiden laaja-alaiseen verotukseen.

18.4.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 113/11

—

pitää maahanmuuttajien täyttä osallistumista vastaanottajakuntien- ja alueiden taloudelliseen, sosiaaliseen ja poliittiseen elämään välttämättömänä Eurooppa 2020 -strategiassa asetettujen, taloudellista, sosiaalista ja alueellista koheesiota koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi.

—

pitää monitasoista hallintoa sopivimpana menetelmänä mahdollisimman hyvien tulosten aikaansaamiseksi maahanmuuttajien kotouttamisessa.

—

on tyytyväinen Euroopan komission kantaan, jonka mukaan kotouttamispolitiikkoja on kehitettävä paikallistasolla alhaalta ylöspäin suuntautuvaa lähestymistapaa noudattaen.

—

katsoo alueellisten sopimusten tarjoavan joustavat puitteet kotouttamistoimien toteuttamiselle, koska ne antavat mahdollisuuden soveltaa kullekin alueelliselle yhteisölle sopivia toimenpiteitä ja temaattisia painopisteitä ja koska niissä voidaan ottaa huomioon kunkin jäsenvaltion perustuslain säännökset, toimivaltuuksien jakaantuminen eri hallintotasojen välillä sekä toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaate.

—

kannattaa Euroopan komission ehdotusta maahanmuuttajien kotouttamista koskevien yhteisten eurooppalaisten mallien (European Modules) luomisesta.

—

katsoo, että olisi hyödyllistä muodostaa strateginen kumppanuus AK:n sekä Euroopan komission ja kaupunkien ja kuntien eurooppalaisten verkostojen välille

—

katsoo, että kumppanuus voitaisiin luoda perustamalla paikallis- ja alueviranomaisten kotouttamisverkosto, johon voisivat osallistua kyseisen politiikan muotoilusta vastaavat toimijat kaikilta hallintotasoilta sekä kansalaisyhteiskunnan organisaatiot. AK odottaa saavansa Euroopan komissiolta poliittista, taloudellista ja operatiivista tukea strategisen kumppanuuden toteuttamiseksi kaikilta osin ja katsoo, että se voitaisiin toteuttaa olemassa olevien rakenteiden ja aloitteiden puitteissa.

Esittelijä

Dimitrios KALOGEROPOULOS (EL, PPE), Aigaleon kaupunginvaltuutettu

Viiteasiakirja

Komission tiedonanto – Eurooppalainen toimintasuunnitelma kolmansien maiden kansalaisten kotouttamista varten

KOM(2011) 455 lopullinen

1.

tähdentää maahanmuuton olevan todellisuutta EU:n kaikissa jäsenvaltioissa. Se on erityisen ajankohtainen kysymys etenkin uusia väestönsiirtymiä Eurooppaan käynnistäneen "arabikevään" jälkeen.

2.

toteaa, että maahanmuuttajamäärien kasvuun viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana on liittynyt maahanmuuttajatyyppien sekä maahanmuuttovirtojen rakenteen ja muodon merkittävä muuttuminen.

3.

korostaa, että maahanmuuttajien kotouttamisstrategiat ovat yhteydessä eurooppalaiseen maahanmuuttopolitiikkaan, joka voi toimia tehokkaasti vain, jos se on johdonmukaista ja sen yhteydessä tuetaan kehitysaloitteita maahanmuuttajien lähtö- ja kauttakulkumaissa.

4.

katsoo, että maahanmuuton lisääntymisen vuoksi on täysin välttämätöntä ryhtyä tehokkaisiin poliittisiin toimiin EU:n ulkopuolisista maista kotoisin olevien laillisten maahanmuuttajien sosiaalisen, taloudellisen ja kulttuurisen integraation edistämiseksi.

5.

muistuttaa, että maahanmuuttajien kotouttaminen kuuluu ensisijaisesti jäsenvaltioiden toimivaltaan. Jäsenvaltio-, alue- ja paikallistason viranomaiset ovat vastuussa kotouttamispolitiikkojen toteuttamisesta sellaisilla aloilla kuin koulutus, terveydenhuolto, asuminen ja työmarkkinat. Lissabonin sopimuksella pyritään vahvistamaan Euroopan unionin roolia EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisten kotouttamispolitiikassa, mutta siinä ei määrätä jäsenvaltioiden lakien ja asetusten yhdenmukaistamisesta.

6.

muistuttaa, että neuvoston vuonna 2004 hyväksymissä yhdessätoista yhteisessä perusperiaatteessa sekä Euroopan komission vuonna 2005 julkaisemassa yhteisessä kotouttamisohjelmassa määritellään unionin ulkopuolisten maiden kansalaisten kotouttamisen olevan "dynaaminen, kaksisuuntainen mukautumisprosessi, johon kaikki maahanmuuttajat ja jäsenvaltioiden asukkaat osallistuvat vastavuoroisesti".

7.

muistuttaa, että Vichyssä marraskuussa 2008 pidetyssä kolmannessa kotouttamisaiheisessa ministerikokouksessa korostettiin, että alue- ja paikallisviranomaisten on osallistuttava kotouttamispolitiikkojen suunnitteluun, täytäntöönpanoon ja arviointiin ja että niillä on oleellinen rooli maahanmuuttajien integroimisessa paikallisyhteisöihin.

8.

muistuttaa, että Zaragozassa huhtikuussa 2010 pidetyn, kotouttamista käsitelleen ministerikokouksen päätelmissä korostettiin tarvetta painottaa maahanmuuton myönteisiä vaikutuksia Euroopan tasolla sekä pitää integraatiota ja kulttuurista monimuotoisuutta kehityksen ja sosiaalisen koheesion liikkeelle panevina voimina.

9.

toteaa EU:n luoneen viimeksi kuluneina vuosina hyödyllisiä välineitä, jotka antavat jäsenvaltioille mahdollisuuden muotoilla paremmin kotouttamispolitiikkojaan sekä toteuttaa onnistuneesti asiaa koskevia toimenpiteitään. On perustettu Eurooppalainen rahasto kolmansien maiden kansalaisten kotouttamista varten sekä säännöllisesti kokoontuva Euroopan kotouttamisfoorumi, joka antaa kansalaisyhteiskunnan ja maahanmuuttajien järjestöjen edustajille mahdollisuuden osallistua poliittiseen keskusteluun. Lisäksi on otettu käyttöön eurooppalainen verkkosivusto, jossa on runsaasti tietoa kotouttamisesta, ja laadittu kolme käsikirjaa, joissa esitellään hyödyllisiä esimerkkejä ja parhaita käytänteitä.

10.

pitää asiasta järjestämäänsä kuulemista hyödyllisenä ja on tyytyväinen siihen, että Euroopan komissio otti kuulemisen tulokset ja sen yhteydessä tehdyt ehdotukset huomioon valmistellessaan uudistettua eurooppalaista toimintasuunnitelmaa kotouttamista varten (1).

11.

tähdentää, että uudistetussa eurooppalaisessa toimintasuunnitelmassa kolmansien maiden kansalaisten kotouttamiseksi Euroopan komissio pitää kotouttamista jatkuvana prosessina, jolle on ominaista eri päätöksentekotasojen yhteinen vastuu ja joka vaatii jatkuvia toimenpiteitä ja asianomaisten toimijoiden jatkuvaa yhteistyötä, jotta asetetut tavoitteet voidaan saavuttaa.

12.

toteaa, että tämä lausunto perustuu AK:n aiheesta "Alue- ja paikallisviranomaiset kotouttamispolitiikan eturintamassa" laatimassa oma-aloitteisessa lausunnossa määritettyihin puitteisiin. Lausunnossa pyritään antamaan AK:n vastaus tuleviin haasteisiin korostamalla paikallis- ja alueviranomaisten panosta EU:n ulkopuolisista maista kotoisin olevien laillisten maahanmuuttajien kotouttamista koskevien politiikkojen muotoiluun ja täytäntöönpanoon. Lisäksi siinä pyritään esittämään AK:n näkemys siitä, millä tavalla tulisi kehittää strategista kumppanuutta Euroopan komission kanssa tällä alalla.

13.

katsoo kotoutumisen voivan toteutua vain sellaisen prosessin tuloksena, joka antaa EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisille valmiudet toimia riippumattomina minkäänlaisesta ulkopuolista väliintulosta sekä päästä tasavertaiseen sosiaaliseen asemaan vastaanottajamaan ja Euroopan unionin kansalaisten kanssa.

14.

muistuttaa, että integraatio on kaksisuuntainen prosessi, joka vaatii molemminpuolista sitoutumista ja joka muodostuu sekä vastaanottavaa yhteiskuntaa että maahanmuuttajia koskevista oikeuksista ja velvollisuuksista. Maahanmuuttajien on oltava valmiit ottamaan vastuu integroitumisestaan vastaanottavaan yhteiskuntaan, mutta myös Euroopan unionin kansalaisten on oltava valmiit hyväksymään ja integroimaan maahanmuuttajat.

15.

korostaa, että kotouttamisen on katsottava ja tunnustettava olevan dynaaminen ja jatkuva prosessi eikä pelkkä välivaihe ennen maahanmuuttajien mukautumista vastaanottavaan yhteiskuntaan.

16.

katsoo, että maahanmuuttajien kotouttamiseen tähtäävien politiikkojen on oltava sopusoinnussa sellaisten eurooppalaisten perusarvojen kanssa kuin ihmisoikeuksien ja monimuotoisuuden kunnioittaminen, syrjinnän torjuminen sekä yhtäläisten mahdollisuuksien ja suvaitsevaisuuden edistäminen. Lisäksi niiden on oltava yhteensopivat koheesiota, työllisyyttä, kehitystä, ulkosuhteita sekä vapautta, turvallisuutta ja oikeutta koskevien Euroopan unionin peruslinjausten kanssa.

17.

katsoo, että yhtäläisen kohtelun periaatteen soveltaminen määrittää merkittävällä tavalla demokraattisten järjestelmien laadun. Lisäksi se on erottamaton osa Euroopan unionin kulttuuria ja yksi sen perussaavutus.

18.

pitää maahanmuuttajien täyttä osallistumista vastaanottajakuntien- ja alueiden taloudelliseen, sosiaaliseen ja poliittiseen elämään välttämättömänä Eurooppa 2020 -strategiassa asetettujen, taloudellista, sosiaalista ja alueellista koheesiota koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi.

19.

pitää monitasoista hallintoa sopivimpana menetelmänä mahdollisimman hyvien tulosten aikaansaamiseksi maahanmuuttajien kotouttamisessa. Tällaisen lähestymistavan on oltava sopusoinnussa Euroopan unionin, jäsenvaltioiden ja alue- ja paikallisviranomaisten yhteistyötä ohjaavan toissijaisuusperiaatteen kanssa.

20.

on tyytyväinen Euroopan komission kantaan, jonka mukaan kotouttamispolitiikkoja on kehitettävä paikallistasolla alhaalta ylöspäin suuntautuvaa lähestymistapaa noudattaen.

21.

korostaa, että tarvitaan kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jossa otetaan kotouttamiseen liittyvien pelkkien taloudellisten ja sosiaalisten näkökohtien lisäksi huomioon myös kysymykset, jotka liittyvät kulttuuriseen ja uskonnolliseen monimuotoisuuteen, kansalaisuuteen, poliittisiin oikeuksiin sekä laillisten maahanmuuttajien mahdollisuuksiin osallistua yhteisten asioiden hoitoon ja poliittiseen elämään.

22.

korostaa integroidun lähestymistavan tarvetta ja katsoo, että maahanmuuttajien kotouttamiseen tähtäävät toimenpiteet koskevat useita eri politiikanaloja, joista mainittakoon esimerkiksi koulutus-, työllisyys- ja sosiaalipolitiikka, kansanterveys sekä taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen koheesio.

23.

katsoo, että tulosten aikaansaamiseksi tarvitaan kokonaisvaltaista lähestymistapaa sekä kaikkien asianomaisten tahojen osallistumista paikallis-, alue-, jäsenvaltio- ja EU:n tasolla. Mukaan on saatava EU:n toimivaltaiset elimet, jäsenvaltio-, alue- ja paikallistason viranomaiset, valtiovallasta riippumattomat organisaatiot, työmarkkinajärjestöt, kansalaisyhteiskunnan edustajat, myös itse maahanmuuttajat – sekä vasta tulleet että jo asettautuneet ensimmäisen ja toisen sukupolven maahanmuuttajat –, sekä kaikki urheilun, kulttuurin ja sosiaalisen koheesion aloilla toimivat luotettavat tahot.

24.

katsoo, että kaikkiin maahanmuuttajiin on kiinnitettävä jatkuvasti huomiota, ja yhtyy näkemykseen, jonka mukaan kuntiin ja alueille juuri saapuneiden maahanmuuttajien ei tulisi olla kotouttamispoliittisten toimenpiteiden ainoa kohderyhmä. Kotouttamistoimet on suunnattava myös toisen tai jopa kolmannen sukupolven maahanmuuttajille, jos se on välttämätöntä syrjinnän tehokkaaksi torjumiseksi.

25.

toteaa jälleen kerran, että paikallis- ja alueviranomaiset pitävät maahanmuuttajien yhtäläisen kohtelun varmistamista tärkeänä, jotta heillä olisi yhtäläiset mahdollisuudet päästä työmarkkinoille sekä käyttää julkishyödykkeitä ja terveys- ja hyvinvointipalveluita. Tämä lähestymistapa on syrjinnän, rasismin ja muukalaisvihan torjumisen välttämätön edellytys.

26.

korostaa, että kotouttamispolitiikkoja muotoiltaessa on otettava huomioon tiettyjen vaikeassa asemassa olevien, EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisista koostuvien ryhmien erityispiirteet ja tarpeet. Tällaisia ryhmiä ovat muun muassa kansainvälistä suojelua hakevat ja saavat henkilöt, ilman huoltajaa olevat alaikäiset, maahanmuuttajanaiset, vanhukset, vammaiset sekä muut vaikeassa asemassa olevat ryhmät, kuten romanit.

27.

kuitenkin muistuttaa, että myös EU-kansalaiset, siirtyessään asumaan ja työskentelemään toiseen jäsenvaltioon, saattavat tarvita kotoutumista tukevia palveluita, esimerkiksi mahdollisuuksia kielen opiskeluun.

28.

kannattaa sellaisten toimenpiteiden edistämistä, joilla helpotetaan maahanmuuttajien työmarkkinoille pääsyä ja ammattitaidon hankkimista. Työn löytäminen maahanmuuttajille on perustekijä pyrittäessä varmistamaan ongelmaton integroituminen vastaanottajamaiden yhteiskuntiin.

29.

korostaa koulutuksen ja erityisesti vastaanottajamaan kielen oppimisen merkitystä kotoutumiselle. Samalla on kuitenkin säilytettävä oikeus äidinkielen opiskeluun.

30.

katsoo, että maahanmuuttajien lapsien kouluttaminen on asetettava etusijalle, ja kannattaa monimuotoisuuden edistämistä jäsenvaltioiden koulutusjärjestelmissä. AK kehottaa jäsenvaltioita sekä paikallis- ja alueviranomaisia tutkimaan mahdollisuudet palkata maahanmuuttajien piiristä opettajia monimuotoisuuden lisäämiseksi koulutusjärjestelmien sisällä. Komitea toivoo, että tällä tavalla koulutusprosessi voisi toimia vastaanottavan yhteiskunnan ja EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisten välisenä kulttuurisiteenä sekä tuottavan ja yhteenkuuluvan yhteiskunnan liikkeellepanevana voimana.

31.

kannattaa toimenpiteitä maahanmuuttajien alkuperämaissaan hankkiman koulutuksen ja ammattitaidon tunnustamiseksi ja validoimiseksi. Sillä tavalla helpotetaan maahanmuuttajien siirtymistä työmarkkinoille ja parannetaan heidän mahdollisuuksiaan päästä vastaanottajamaiden koulutusjärjestelmien piiriin.

32.

tähdentää maahanmuuttajien tasavertaisten koulutus-, ammattikoulutus- ja työllistymismahdollisuuksien edistämisen olevan oikea lähestymistapa pyrittäessä estämään heidän sosiaalinen syrjäytymisensä. Komitean mielestä mahdollisuus päästä tasavertaiseen asemaan vastaanottavassa yhteiskunnassa on paras tapa ehkäistä useissa Euroopan kaupungeissa esiintyviä väkivaltaisuuksia.

33.

korostaa sen tärkeyttä, että maahanmuuttajat osallistuvat aktiivisesti vastaanottavan yhteiskunnan rakenteisiin ja instituutioihin, ja katsoo, että täydellinen ja esteetön osallistuminen poliittiseen prosessiin paikallis- ja aluetasolla edistää ratkaisevasti molemminpuolisen luottamuksen ilmapiirin rakentamista maahanmuuttajien ja vastaanottavien yhteisöjen välille.

34.

muistuttaa, että maahanmuuttajanaisiin on kiinnitettävä erityishuomiota, koska heillä on ratkaiseva rooli lasten kasvatuksessa ja kulttuurimallien siirtämisessä mutta myös siksi, että he ovat kaikkein alttiimpia syrjäytymiselle, väkivallalle ja syrjinnälle.

35.

pitää kulttuurienvälistä vuoropuhelua kotouttamisen kannalta elintärkeänä aiheena ja pitää välttämättömänä, että paikallis- ja alueviranomaiset tekevät jatkossakin aloitteita tällaisen vuoropuhelun edistämiseksi. Komitean mielestä maahanmuuttajien kulttuurin parempi tunteminen auttaa tehokkaasti torjumaan rasismia ja muukalaisvihaa.

36.

pitää tiedotusvälineiden roolia ratkaisevana pyrittäessä lisäämään yleistä tietoisuutta maahanmuuton roolista sekä torjumaan syrjäytymistä, rasismia ja muukalaisvihaa.

37.

on tyytyväinen siihen, että Euroopan komission tiedonannossa kiinnitetään huomiota maahanmuuttopolitiikan ulkoiseen ulottuvuuteen, ja korostaa tarvetta tehdä yhteistyötä maahanmuuttajien alkuperämaiden kanssa toteutettaessa toimenpiteitä, jotka koskevat maahanmuuttajien kotouttamisen valmistelua.

38.

katsoo alueellisten sopimusten tarjoavan joustavat puitteet kotouttamistoimien toteuttamiselle, koska ne antavat mahdollisuuden soveltaa kullekin alueelliselle yhteisölle sopivia toimenpiteitä ja temaattisia painopisteitä ja koska niissä voidaan ottaa huomioon kunkin jäsenvaltion perustuslain säännökset, toimivaltuuksien jakaantuminen eri hallintotasojen välillä sekä toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaate.

39.

kannattaa Euroopan komission ehdotusta maahanmuuttajien kotouttamista koskevien yhteisten eurooppalaisten mallien (European Modules) luomisesta. Komitea katsoo sen edistävän hyvien käytäntöjen levittämistä ja tarjoavan vielä yhden joustavan välineen, jota voidaan hyödyntää jäsenvaltio-, alue- ja paikallistason kotouttamispolitiikkojen suunnittelussa, ja toivoo, että olemassa olevan tiedon järjestelmällistäminen sovitetaan paikallisiin tarpeisiin ja että sitä hyödynnetään tulosten parantamiseen.

40.

on tyytyväinen siihen, että uudistetussa eurooppalaisessa kotouttamisohjelmassa kaikkien asianomaisten hallintotasojen katsotaan olevan yhdessä vastuussa kotouttamisesta ja että siinä tunnustetaan paikallis- ja alueviranomaisten merkittävä rooli kotouttamispolitiikkojen toteuttamisessa.

41.

on tyytyväinen Euroopan komission päätökseen varmistaa paikallisten ja alueellisten toimijoiden osallistuminen kotouttamisstrategioiden suunnitteluun EU:n ohjelmien yhteydessä, sovittaa ohjelmatyö paremmin yhteen unionin nykyisten rahoitusvälineiden kanssa sekä edistää toimien toteutusta paikallistasolla.

42.

muistuttaa, että paikallis- ja alueviranomaisilla on ratkaiseva rooli suotuisten edellytysten luomisessa sille, että EU:n ulkopuolisten maiden kansalaiset voivat saada tietoa koulutus-, terveydenhuolto-, työllisyys- ja asumispalveluista ja muista luonteeltaan julkisista palveluista sekä käyttää niitä. Ne muodostavat linkin, joka antaa maahanmuuttajille mahdollisuuden luoda vahvat ja rakentavat yhteydet vastaanottavaan yhteiskuntaan. Tästä roolista aiheutuu lisäkustannuksia alueille ja kunnille, joita usein kehotetaan vastaamaan kotouttamishaasteisiin.

43.

muistuttaa myös, että paikallis- ja alueviranomaiset tarjoavat palveluita ja tekevät tiivistä yhteistyötä järjestöjen, organisaatioiden ja muiden hallintotasojen kanssa kotouttamispolitiikkojen toteuttamiseksi. Toimivaltuuksiensa valossa ne edistävät yritysten yhteiskuntavastuun voimistamista paikallistasolla.

44.

korostaa alue- ja paikallisviranomaisten roolia eurooppalaisten kokemusten ja käytäntöjen hyödyntämisessä vaihdettaessa parhaita käytäntöjä sekä levitettäessä tuloksia, joita on saatu niiden osallistumisesta yhteisön ohjelmien (esim. CLIP, ERLAIM, ROUTES, City2City, Eurocities – "Kotouttaminen kaupungeissa") täytäntöönpanoon sekä valtioiden välisten alueellisten verkkojen toiminnasta.

45.

katsoo, että alue- ja paikallisviranomaiset edistävät ratkaisevasti suotuisten edellytysten luomista sille, että EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisilla on mahdollisuus saada tietoa sekä käyttää työllistymis-, koulutus-, terveys-, asumis-, kulttuuri- ja muita julkisia palveluita, minkä ansiosta he voivat luoda vakaan yhteyden vastaanottavaan yhteiskuntaan.

46.

tähdentää, että kansalaista lähimpänä hallinnon tasona alue- ja paikallisviranomaisille on erityisen tärkeää tehdä yhteistyötä, kommunikoida ja vaihtaa tietoja kansalaisten, maahanmuuttajajärjestöjen ja valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden kanssa. Sillä tavalla ne edistävät oleellisesti luottamuksen ilmapiirin syntymistä, vastaanottavien yhteiskuntien yhteenkuuluvuuden säilymistä ja siten myös maahanmuuton tunnustamista kasvua ja edistystä tukevaksi tekijäksi.

47.

on tyytyväinen yhteisten eurooppalaisten indikaattoreiden käyttöönottoon, mistä jäsenvaltiot sopivat Zaragozassa, ja katsoo, että niistä voi tulla tärkeä kotouttamispolitiikkojen seuranta- ja arviointiväline.

48.

pitää erityisen tärkeänä kolmansien maiden kansalaisten kotouttamista koskevan eurooppalaisen rahaston panosta kotouttamispolitiikkojen suunnitteluun ja täytäntöönpanoon ja muistuttaa, että vaikka paikallis- ja alueviranomaisilla on oleellinen rooli kotouttamispolitiikkojen soveltamisessa, ne eivät ole tähän mennessä osallistuneet aktiivisesti rahoituksen painopisteiden määrittelyyn eivätkä tulosten arviointiin. AK katsoo, että sen osallistuminen tulosten arviointiin edistäisi paremmin kohdennettujen lähestymistapojen määrittelemistä sekä auttaisi parantamaan kotouttamisstrategioiden johdonmukaisuutta.

49.

on tyytyväinen Euroopan komission kantaan, jonka mukaan paikallistason toimet ovat oleellinen osa kotouttamisstrategiaa ja katsoo toissijaisuusperiaatteen ja monitasoisen hallinnon lähestymistavan perusteella, että olisi hyödyllistä tehdä aloitteita strategisen kumppanuuden luomiseksi AK:n sekä Euroopan komission ja kaupunkien ja kuntien eurooppalaisten verkostojen välille, jotta voidaan hyödyntää paikallis- ja alueviranomaisten merkittäviä kokemuksia, helpottaa hyvien käytänteiden ja näkemysten vaihtoa, varmistaa aloitteiden parempi koordinointi sekä levittää tuloksia aikaisempaa laajemmalle.

50.

katsoo, että EU:n perustavoitteena on oltava maahanmuuttajien kotouttaminen, ja kannattaa aloitteita, joita Euroopan unioni on tehnyt ehdotusten muotoilemiseksi, uusien välineiden suunnittelemiseksi ja tehokkaiden poliittisten toimenpiteiden toteuttamiseksi.

51.

katsoo, että talous- ja väestökehitys vaativat yhteisen eurooppalaisen strategian luomista maahanmuuttovirtojen tasapainoiseksi käsittelemiseksi sekä integraation edistämiseksi.

52.

kannattaa kotouttamiseen paikallis-, alue- ja valtakunnallisella tasolla osallistuvien tahojen kollektiivista toimintaa sekä yhteistyön ja vuoropuhelun edistämistä.

53.

kehottaa jäsenvaltioita ja toimivaltaisia alueviranomaisia tekemään aloitteita, jotka helpottavat maahanmuuttajien ammattitaidon arviointia ja tunnustamista.

54.

ehdottaa, että laaditaan kielikoulutusohjelmia, jotka vastaavat maahanmuuttajien erityisryhmien tarpeita.

55.

ehdottaa, että edistetään erityisten innovatiivisten kotouttamistoimenpiteiden toteuttamista paikallis- ja aluetasolla, jotta voidaan tehokkaasti vastata eräiden alueiden kohtaamiin väestökehityksen haasteisiin.

56.

kehottaa paikallis- ja alueviranomaisia rohkaisemaan paikallisia yrityksiä vahvistamaan yritysten yhteiskuntavastuuta paikallistasolla.

57.

kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tukemaan poliittisesti ja taloudellisesti paikallis- ja alueviranomaisia, joilla on ratkaiseva rooli kotouttamispolitiikan toteuttamisessa.

58.

katsoo, että kotouttamisprosessin on lähdettävä liikkeelle alkuperämaista, ja ehdottaa, että hyödynnetään nykyisiä aloitteita, jotka koskevat EU:n ulkorajojen kummallakin puolella sijaitsevien paikallis- ja alueviranomaisten rajatylittävää yhteistyötä.

59.

ehdottaa, että työperusteista maahanmuuttoa ja kotouttamista koskevista kysymyksistä keskustellaan Euroopan naapuruuspolitiikkaan liittyvän paikallis- ja alueviranomaisten edustajien yhteydenpidon puitteissa. Komitea pitää siksi Euro–Välimeri-alueen alue- ja paikallisedustajien kokousta (ARLEM) sekä juuri perustettua EU:n ja itäisen kumppanuuden maiden paikallis- ja alueviranomaisten vuotuista konferenssia (CORLEAP) hyödyllisinä välineinä näiden kysymysten tarkastelemiseksi perusteellisemmin.

60.

katsoo, että kotouttamispolitiikkojen on koskettava sekä tilapäisiä että kiertomuuttajia, mutta muistuttaa, ettei kiertomuutto voi korvata pysyvää maahanmuuttoa, ja ehdottaa, että tutkitaan lähtömaiden sekä vastaanottavien maiden paikallis- ja alueviranomaisten mahdollisuudet osallistua mobiliteettikumppanuuksiin ja niistä käytäviin neuvotteluihin.

61.

toistaa ehdotuksensa paikallis- ja alueviranomaisten aktiivisesta osallistumisesta kotouttamisstrategioiden kehittämiseen jo erittäin varhaisessa vaiheessa ja koko niiden soveltamisen ajan.

62.

kehottaa kutsumaan AK:n mukaan kotouttamiseen tarkoitettujen unionin rahoitusvälineiden painopisteiden määrittelyyn sekä kotouttamisohjelmien tulosten arviointiin.

63.

kannattaa maahanmuutto- ja turvapaikkarahaston perustamista ja kehottaa varaamaan resurssit, jotka tarvitaan riittävän rahoituksen varmistamiseksi ja maahanmuuttajien kotouttamisen oleelliseksi edistämiseksi paikallis- ja aluetasolla. Tähän sisältyy myös aluetason hankkeiden rahoittaminen. Komitea tähdentää, että sisäasioiden alan varainkäytön yleisimmissä puitteissa on varmistettava tarkka tasapaino tarkasteltaessa varojen käyttöä yhtäältä turvallisuuden ja rajavalvonnan alalla ja toisaalta sellaisilla aloilla kuin maahanmuuttajien kotouttaminen ja turvapaikanhakijoiden vastaanotto-olosuhteet, joilla paikallis- ja alueviranomaisten toiminta voi tuoda selvää lisäarvoa.

64.

toivoo, että sillä voisi olla nykyistä aktiivisempi rooli toimenpiteiden koordinoinnissa Euroopan tasolla. Komitea pyytää siksi, että se voisi paikallis- ja alueviranomaisten edustajana osallistua pysyvästi EU:n kotouttamisaiheisiin ministerikokouksiin. Lisäksi se ehdottaa, että sen osallistumista kotouttamisfoorumin toimintaan vahvistettaisiin, ja se on valmis ottamaan keskeisen roolin alueellisten sopimusten edistämisessä.

65.

on valmis osallistumaan kotouttamisen edistymistä yhteisten indikaattoreiden avulla seuraavan Euroopan laajuisen järjestelmän luomiseen.

66.

katsoo, että alueellisten sopimusten kaltaisten uusien välineiden soveltamista on helpotettava ja että on varmistettava niiden rahoitus rakennerahastoista sekä aihekohtaisista rahoitusvälineistä uudella ohjelmakaudella.

67.

ehdottaa, että perustetaan EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisille tarkoitettuja kotouttamispalkintoja, joita jaettaisiin maahanmuuttajille ja/tai maahanmuuttajien kotouttamisprosessiin osallistuville tahoille (paikallis- tai alueviranomaisille, yrityksille, organisaatioille, yhdistyksille, instituutioille jne.). Tämä aloite voitaisiin sisällyttää nykyisin tapahtumiin, kuten esimerkiksi Yhdistyneiden Kansakuntien suojeluksessa järjestettävään kansainväliseen maahanmuuttajien teemapäivään.

68.

toivoo voivansa luoda strategisen kumppanuuden Euroopan komission ja kaupunkien ja kuntien eurooppalaisten verkostojen kanssa maahanmuuttajien kotouttamisen helpottamiseksi ja tehokkaiden poliittisten toimien edistämiseksi. Kumppanuus voitaisiin luoda perustamalla paikallis- ja alueviranomaisten kotouttamisverkosto, johon voisivat osallistua kyseisen politiikan muotoilusta vastaavat toimijat kaikilta hallintotasoilta sekä kansalaisyhteiskunnan organisaatiot. AK odottaa saavansa Euroopan komissiolta poliittista, taloudellista ja operatiivista tukea strategisen kumppanuuden toteuttamiseksi kaikilta osin ja katsoo, että se voitaisiin toteuttaa olemassa olevien rakenteiden ja aloitteiden puitteissa.

18.4.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 113/17

—

toteaa, että "Euroopan kulttuuripääkaupunki" -aloite on arvokas tapahtuma, jolla korostetaan Euroopan kulttuurien rikkautta, moninaisuutta ja yhteisiä piirteitä, ja katsoo, että "Euroopan kulttuuripääkaupunki" -ohjelma on antanut erityisen panoksen eurooppalaisen identiteetin syntymiseen Euroopan unionin nopean kulttuurisen kasvun vaiheessa.

—

korostaa, että nimityksen kasvava arvostus on myös asettanut kulttuurin merkittävään asemaan jäsenvaltioiden, alueiden ja kuntien poliittisella asialistalla.

—

vahvistaa uskovansa, että kulttuurienvälinen vuoropuhelu voi sosiaaliseen ja alueelliseen yhteenkuuluvuuteen nivoutuen auttaa juurruttamaan yksityiselle, sosiaaliselle ja yhteiskunnalliselle elämälle tyypillisiä perusarvoja, kuten solidaarisuus, vastuullisuus, suvaitsevaisuus ja kunnioitus, sekä sosiaalisen edistyksen tavoittelua sekä sosiaalisen ja kulttuurisen monimuotoisuuden ymmärtämistä. Se voi myös edistää kulttuuritaustaltaan erilaisten yksilöiden ja ryhmien kykyä kommunikoida keskenään ja elää yhdessä solidaarisesti.

—

panee merkille, että "Euroopan kulttuuripääkaupunki" -nimityksen saaneiden kaupunkien kulttuurielämä on voimistunut huomattavasti ja että etenkin nuorten osallistuminen kulttuuritapahtumiin on lisääntynyt niissä jatkuvasti.

—

Komitea korostaa, että "Euroopan kulttuuripääkaupunki" -ohjelman on oltava prosessi, jossa paikallista yleisöä valveutetaan paikallisia ja eurooppalaisia aiheita koskevien valistusohjelmien, osallistavan toiminnan ja tietoisuuden lisäämisen kautta.

Esittelijä

Anton ROMBOUTS (NL, PPE), 's Hertogenboschin kaupunginjohtaja

1.

on tyytyväinen siihen, että komissio laatii parhaillaan uutta lainsäädäntökehystä "Euroopan kulttuuripääkaupunki" -aloitetta varten ja että se on järjestänyt online-kuulemisemenettelyn ja julkisen kokouksen vuosina 2010–2011. Komitea toistaa sitoumuksensa osallistua aktiivisesti keskusteluihin, kuten todetaan lausunnossa "Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös Euroopan kulttuuripääkaupunki -tapahtumaa koskevasta yhteisön toiminnasta vuosina 2005–2019 tehdyn päätöksen 1419/1999/EY muuttamisesta" (1).

2.

korostaa, että on tärkeää jatkaa "Euroopan kulttuuripääkaupunki" -ohjelmaa vuoden 2019 jälkeen.

3.

toteaa, että "Euroopan kulttuuripääkaupunki" -aloite on arvokas tapahtuma, jolla korostetaan Euroopan kulttuurien rikkautta, moninaisuutta ja yhteisiä piirteitä, ja katsoo, että "Euroopan kulttuuripääkaupunki" -ohjelma on antanut erityisen panoksen eurooppalaisen identiteetin syntymiseen Euroopan unionin nopean kulttuurisen kasvun vaiheessa.

4.

korostaa, että nimityksen kasvava arvostus on myös asettanut kulttuurin merkittävään asemaan jäsenvaltioiden, alueiden ja kuntien poliittisella asialistalla. Tutkimus ja investointi kulttuuriin on lisäksi tärkeä tapa varmistaa hyvinvointi ja sosiaalinen koheesio kunnissa ja alueilla sekä valtio- ja unionitasolla.

5.

Katsoo, että kun nuorille annetaan mahdollisuus osallistua erilaisiin kulttuuritapahtumiin, heidän näköpiirinsä laajentuu ja heitä autetaan pääsemään eroon ennakkoluuloistaan ja peloistaan vierasta ja tuntematonta kohtaan, mikä edistää monikulttuurista vuorovaikutusta..

6.

vahvistaa uskovansa, että kulttuurienvälinen vuoropuhelu voi sosiaaliseen ja alueelliseen yhteenkuuluvuuteen nivoutuen auttaa juurruttamaan yksityiselle, sosiaaliselle ja yhteiskunnalliselle elämälle tyypillisiä perusarvoja, kuten solidaarisuus, vastuullisuus, suvaitsevaisuus ja kunnioitus, sekä sosiaalisen edistyksen tavoittelua ja sosiaalisen ja kulttuurisen monimuotoisuuden ymmärtämistä. Se voi myös edistää kulttuuritaustaltaan erilaisten yksilöiden ja ryhmien kykyä kommunikoida keskenään ja elää yhdessä solidaarisesti. (2)

7.

katsoo, että "Euroopan kulttuuripääkaupunki" -ohjelmalla on ollut pitkälle ulottuvia taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia vaikutuksia. Nimitys vauhdittaa tuntuvasti luovaa alaa, jolla on sinällään merkittävä taloudellinen rooli Euroopassa ja joka antaa muille aloille taloudellisen kimmokkeen.

8.

panee merkille, että "Euroopan kulttuuripääkaupunki" -nimityksen saaneiden kaupunkien kulttuurielämä on voimistunut huomattavasti ja että etenkin nuorten osallistuminen kulttuuritapahtumiin on lisääntynyt niissä jatkuvasti.

9.

korostaa, että paikallis- ja alueviranomaisilla on paras käsitys (ehdokkaina olevien) Euroopan kulttuuripääkaupunkien todellisuudesta ja tilanteista ja että ne kykenevät parhaiten edistämään sitä, että "Euroopan kulttuuripääkaupunki" -ohjelmaa muotoillaan ja sovelletaan kunnioittaen täysin toissijaisuusperiaatetta. Useimmissa jäsenvaltioissa paikallis- ja alueviranomaiset vastaavat myös suoraan kulttuuritapahtumien jouheasta organisoinnista ja toteutuksesta, ja niillä on näin ollen huomattavaa osaamista ja kokemusta, mikä saattaa auttaa löytämään innovatiivisia ja luovia lähestymistapoja.

10.

on samaa mieltä komission päätelmästä, jonka mukaan "Euroopan kulttuuripääkaupunki" -nimitys on edelleen suuresti arvostettu, tuottaa laajoja kulttuuriohjelmia ja saa aikaan huomattavia vaikutuksia (3). Tämän vuoksi komitea kehottaa jatkamaan aloitetta, jonka tulisi edelleen edistää kansalaisten osallistumista ja pitkän aikavälin kehitystä. Komitea katsoo, että Euroopan kulttuuripääkaupunki -aloitteessa tulisi vuoden 2019 jälkeen pyrkiä omaksumaan tasapainoinen lähestymistapa kulttuuriin: sitä ei tulisi tukea pelkästään keinona saada konkreettista ja määrällisesti mitattavissa olevaa tuottoa investoinneille, vaan myös sen oman arvon vuoksi.

11.

toteaa, että "Euroopan kulttuuripääkaupunki" -ohjelmalla voidaan edistää tulevaisuuden Euroopan rakentamista. Nationalismin, individualismin ja kuluttamisen kaltaiset suuntaukset sekä mureneva sosiaalinen infrastruktuuri vaativat kaikki huomiota. Globalisaatio, liikkuvuuden lisääntyminen ja avoimet rajat laajentavat näkemystämme maailmasta. Eurooppalaiset ovat myös "maailmankansalaisia", mutta samalla on suojeltava ihmisten omia paikallisia kulttuureja ja säilytettävä ne. Euroopan tulisi mahdollistaa paikalliskulttuurin kukoistus samalla kun kehitetään osallistavaa eurooppalaista identiteettiä. Teolliset, sosiaaliset ja ekologiset innovoinnit ovat erittäin tärkeitä Euroopan kilpailukykyä parantavia vipuvaikuttajia, ja ne auttavat vahvistamaan alueellista koheesiota.

12.

toteaa, että "Euroopan kulttuuripääkaupunki" -ohjelman on pohjauduttava paikalliseen ja alueelliseen kulttuuriympäristöön, minkä vuoksi kansalaisten sekä – kaikkien alueella toimivien julkisten ja yksityisten tahojen osallistuminen on ratkaisevan tärkeää hankkeen kaikissa vaiheissa. Komitea korostaa, että "Euroopan kulttuuripääkaupunki" -ohjelman on oltava prosessi, jossa paikallista yleisöä valveutetaan paikallisia ja eurooppalaisia aiheita koskevien valistusohjelmien, osallistavan toiminnan ja tietoisuuden lisäämisen kautta. Euroopan kulttuuripääkaupunkien tulee osallistua nykyistä enemmän toimiin ja aloitteisiin, joiden avulla EU toteuttaa nykyisiä ja tulevia kulttuurialan ohjelmiaan; samalla ohjelmiin tulee sisällyttää asteittain mahdollisuus kehittyä jopa näiden toimien ja aloitteiden täytäntöönpanoalustoiksi.

13.

toteaa, että "Euroopan kulttuuripääkaupunki" -aloite on osoittautunut tehokkaaksi kehitettäessä ohjelmia, joilla edistetään osallistamista ja kulttuurienvälistä vuoropuhelua. Komitea panee merkille, että monet aiemmat kulttuuripääkaupunkitapahtumat on toteutettu kaupungeissa, joilla on sosiaaliseen koheesioon ja kotouttamiseen liittyviä haasteita. Kulttuuritarjonta on keskeinen keino lisätä vastuullisuutta ja kansalaistoimintaa, yksilön ja yhteisön hyvinvointia, yhteiskunnallista liikkuvuutta, yhteisvastuuta jne. Tämä huomioon ottaen kansalaiset ja kansalaisyhteiskunta on asetettava "Euroopan kulttuuripääkaupunki" -ohjelman keskipisteeseen.

14.

vahvistaa uskovansa, että kulttuuriala antaa merkittävän panoksen Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden toteuttamiseen. Komitea muistuttaa kulttuurimatkailun tarjoamista erityisistä mahdollisuuksista lukuisten alueiden taloudelliselle kehitykselle. Se varoittaa kuitenkin korostamasta tässä yhteydessä yksipuolisesti kulttuurin taloudellista merkitystä. Yhtä tärkeää on kulttuurin merkitys luotaessa hyvää ja dynaamista elinympäristöä, joka on kehityksen edellytys. (4)

15.

kannattaa ajatusta, että "Euroopan kulttuuripääkaupunki" -välinettä olisi jatkettava vuoden 2019 jälkeen, ja ehdottaa sen laajentamista, jotta siinä voidaan keskittyä nykyistä enemmän eurooppalaisen monitahoisen kulttuuri-identiteetin tai -identiteettien etsimiseen ja löytämiseen. Niinpä ohjelman sisällön tulisi olla nykyistä avoimempi muille, Euroopan ulkopuolisille kulttuureille ja kumppaneille, jotta voidaan korostaa Euroopan kulttuurien arvoa ja rikkautta entistäkin tehokkaammin.

16.

panee merkille, että "Euroopan kulttuuripääkaupunki" -aloite on kehittynyt kuluneiden 25 vuoden aikana kesäfestivaalista ympärivuotiseksi kulttuuritapahtumaksi, johon sisältyy merkittäviä kulttuurisia, sosiaalisia ja taloudellisia kehityselementtejä. Eräät kaupungit ovat ulottaneet "Euroopan kulttuuripääkaupunki" -aloitteen kattamaan useita vuosia ennen ja jälkeen tapahtuman. Tämä lähestymistapa on osoittautunut erittäin onnistuneeksi kannustettaessa paikallisväestöä osallistumaan "Euroopan kulttuuripääkaupunki" -vuoteen, edistettäessä kulttuurista kehittymistä ja osallistumista sekä luotaessa kansainvälistä tietoisuutta ja yhteistyötä.

17.

toistaa, että monivuotinen lähestymistapa on osoittautunut onnistuneeksi, sillä näin voidaan vakiinnuttaa kaupungissa ja alueella saatuja hyötyjä sekä uusia (eurooppalaisia) verkostoja, jotka ovat syntyneet "Euroopan kulttuuripääkaupunki" -nimityksen yhteydessä. Se auttaa myös varmistamaan etenkin nykyisinä taloudellisen paineen aikoina, että kulttuuriin tehtävät investoinnit säilyvät politiikan asialistalla pidemmällä aikavälillä. Nykyinen "kaupunki ja kansalaiset" -peruste edellyttää, että tapahtuma on kestäväpohjainen ja kiinteä osa pitkäjänteistä kulttuurista ja sosiaalista kehitystä. Tästä huolimatta suurimmassa osassa "Euroopan kulttuuripääkaupunki" -aloitteista keskitytään edelleen järjestämään kulttuuritapahtumia vuoden aikana. Nykyisten, entisten ja tulevien Euroopan kulttuuripääkaupunkien aiempaa jäsennellympi yhteistyö voi tässä yhteydessä olla hyödyllistä.

18.

vahvistaa uskovansa, että kaupunkien tulisi hyödyntää tapahtumaa osana pitkän tähtäimen kehitysstrategiaansa edistääkseen kestävämpiä lähestymistapoja kulttuurin kehittämiseen ja vahvistaakseen tapahtuman vaikutusta ja perintöä Euroopan kulttuuripääkaupungeissa, kuten todetaan lausunnossa "Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös Euroopan kulttuuripääkaupunki -tapahtumaa koskevasta yhteisön toiminnasta vuosina 2007–2019". kehittääkseen näitä pitkän tähtäimen strategioita ja vastatakseen näin uusiin haasteisiin paikallis- ja aluetasolla. Komitea vahvistaa uskovansa, että on tarkoituksenmukaista laatia ja toteuttaa yhteisesti sovittuja keskipitkän ja pitkän aikavälin kulttuuripolitiikkoja; tähän voidaan päästä vain selkeän institutionaalisen tahdon sekä yhteiskuntaelämän julkisten ja yksityisten toimijoiden täysimittaisen osallistumisen pohjalta.

19.

toteaa, että "Euroopan kulttuuripääkaupunki" -nimitys myönnetään yhdeksi vuodeksi. Komitea muistuttaa, että on tärkeää sijoittaa tapahtumat monivuotiseen yhteyteen ja tehdä niistä osa monivuotista kulttuuri-, talous-, sosiaali- ja aluekehityspolitiikkaa.

20.

korostaa, että valtioiden täytyy kiinnittää kulttuuripääkaupunkihankkeeseen asianmukaista huomiota erityisesti sen toteutettavuuden näkökulmasta. Asianomaisen jäsenvaltion tulee tukea asianmukaisesti kutakin Euroopan kulttuuripääkaupunkihanketta ja ottaa se osaksi pitkän aikavälin politiikkaansa ja strategioitaan.

21.

toteaa, että "Euroopan kulttuuripääkaupunki" -ohjelma on myös kehittynyt siihen osallistuvien kaupunki- ja aluetyyppien suhteen. Ensimmäisessä vaiheessa jäsenvaltiot nimesivät kaupungit, jotka olivat yleensä pääkaupunkeja tai muita suuria kaupunkeja. Ajan myötä nimitys on yhä useammin myönnetty pienemmille kaupungeille ("kakkoskaupungit" tai alueelliset kulttuurikeskukset). Nimitystä hakevan kaupungin pieni koko on edellyttänyt yhä useammin ympäröivän alueen osallistumista. Kaupungit ovat tapaamispaikkoja sekä kaupan, teollisuuden, koulutuksen ja hallinnon keskuksia. Ne sijaitsevat alueen sydämessä ja heijastavat sen luonnetta. Komitea katsoo, että tämä kehitys on hyväksytty sisällyttämällä alueulottuvuus "Euroopan kulttuuripääkaupunki" -ohjelmaan vuoden 2007 jälkeen. Komitea korostaakin lisäarvoa, joka saadaan kannustettaessa "Euroopan kulttuuripääkaupunki" -nimityksen alueellista ulottuvuutta, mukaan luettuna sen harkitseminen, voitaisiinko nimeäminen tehdä aluetasolla, jolloin alue olisi ensisijainen kulttuurinen keskipiste kyseisen alueen tärkeimmän kaupungin alaisuudessa.

22.

korostaa, että tulevaisuudessa nimitystä hakevaa kaupunkia tulisi kannustaa entistä vahvemmin ottamaan ympäröivä alue – tai rajakaupunkien tapauksessa jopa Euroregio-alue – mukaan "Euroopan kulttuuripääkaupunki" -ohjelmaan solmimalla kumppanuussopimuksia, jotka takaavat yhteistyön tekemisen aloitteen kaikissa vaiheissa. Komitea pitää vankkaa hallintojärjestelmää oleellisena varmistettaessa poliittisten ja taloudellisten sitoumuksien kestävyys. Hallintojärjestelmän avaintekijöihin tulisi kuulua puoluerajat ylittävä vahva poliittinen tuki, joka kattaa budjetin takaamisen, taiteellinen riippumattomuus sekä kansalaisten osallistuminen.

23.

korostaa verkostojen ja luovien kaupunkien keskeistä roolia avoimen, innovatiivisen ekosysteemin yhteydessä modernissa taloudessa, sillä kaupungit, alueet, akateemiset laitokset, tutkimuslaitokset ja yritykset tekevät yhä enemmän yhteistyötä strategisissa kysymyksissä hyötyäkseen mittakaavaeduista ja laajasta valikoimasta, levittääkseen osaamista ja koordinoidakseen infrastruktuurisuunnittelua. Komitea kehottaa tarjoamaan paikallis- ja alueviranomaisille tilaisuuden osallistua tiiviisti lainsäädäntökehysten ja rahoitusohjelmien valmisteluun.

24.

muistuttaa tapahtuman eurooppalaisen ulottuvuuden merkityksestä. (5) Komitea on samaa mieltä siitä, että "Euroopan kulttuuripääkaupunki" -ohjelman tavoitteena on edistää eurooppalaista yhteistyötä, tuoda esiin eurooppalaisen kulttuurin rikkautta sekä ottaa mukaan kansalaiset ja saada heidät liikkeelle. Komitea toistaa, että kannustamalla ympäröivien alueiden aktiivista osallistumista "Euroopan kulttuuripääkaupunki" -ohjelmaan edistettäisiin tätä tavoitetta ja varmistettaisiin, että myönteiset vaikutukset tuntuisivat (laajemmassa) alueellisessa yhteydessä.

25.

toistaa, että Euroopan komission tulisi seurata tiiviisti sekä analysoida ja tukea "Euroopan kulttuuripääkaupunki" -ohjelman puitteissa ilmeneviä uusia kehityssuuntia. Komitea muistuttaa, että Euroopan komission tulisi ottaa ohjelmiensa laadinnassa asianmukaisesti huomioon kaupunki- ja aluekumppanuuksien kokonaisyhteiskunnallisesti merkittävä kulttuurinen potentiaali ja paneutua uudenlaisiin laadukkaisiin kehityslinjoihin (6).

26.

panee merkille, että "Euroopan kulttuuripääkaupunki" -aloite on yksi EU:n menestyneimmistä ohjelmista, sillä se tarjoaa isäntäkaupungille ja ympäröivälle alueelle ja jopa nimitystä hakeville kaupungeille vertaansa vailla olevan mahdollisuuden edistyä kulttuurisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti ja saada muutamassa vuodessa aikaan muutos, johon yleensä tarvitaan sukupolvi.

27.

kannattaa siksi mahdollisimman monenlaisten ehdokkaiden osallistumista "Euroopan kulttuuripääkaupunki" -valintaan ja toteaa, että viime vuosina saadut kokemukset ovat osoittaneet, että pelkästään osallistuminen valintamenettelyyn vaikuttaa myönteisesti nimitystä hakeviin kaupunkeihin taloudellisten vaikutusten ja julkisuuskuvan muodossa. Nimityksestä kilpaileminen luo myös uusia (kansainvälisiä) verkostoja ja parantaa alueella toimivien kumppanitahojen yhteistyötä.

28.

tunnistaa jäsenvaltioiden ja eurooppalaisen valintalautakuntajärjestelmän esiin tuomat ongelmat, jotka johtuvat ohjelmaan hakevien kaupunkien määrän lisääntymisestä, tarjouksenteon kasvavista kustannuksista sekä kilpailuun liittyvistä organisaatiokysymyksistä. AK kehottaa komissiota näkemään ehdokkaiden määrän lisääntymisen myönteisenä asiana ja mukauttamaan vuoden 2019 jälkeistä valintamenettelyä tämän kehityksen mukaisesti.

29.

korostaa, että Euroopan komission, jäsenvaltioiden ja nimitystä hakevien kaupunkien tulisi yhteistyössä pyrkiä lisäämään nimitystä koskevaa yleistä tietoisuutta kaupungeissa ja alueilla. Komission tulisi jatkaa "Euroopan kulttuuripääkaupunki" -nimityksen tuotemerkkiarvon kehittämistä, ja jäsenvaltioiden tulisi mainostaa kilpailua laajasti kansallisella tasolla. Kaupungeilla on puolestaan erityinen velvoite hyödyntää suoraa yhteyttään kansalaisiin aloitteen etujen selittämiseksi ja niistä tiedottamiseksi. Mikäli kansalaiset eivät ymmärrä selkeästi "Euroopan kulttuuripääkaupunki" -nimityksen tavoitteita, kaupungin on vaikea saada yleisön tukea hakemukselleen. Tämä saattaa muodostaa joillekin potentiaalisille hakijoille esteen hakea nimitystä.

30.

painottaa, että kilpailun vahvistaminen olisi toivottavaa. Komitea ehdottaa, että "kilpailu" järjestettäisiin siten, että kaikki hakijakaupungit antaisivat panoksen kulttuurin kehittämiseen Euroopan, valtio- ja/tai aluetasolla. Hakuprosessin osana esitetyt toimet voitaisiin suunnitella näyttämään, miten kukin kaupunki tai alue antaisi panoksensa kulttuuripoliittisiin tavoitteisiin, ja niihin voisi myös sisältyä kaikkia kaupunkeja koskeva velvoite jatkaa kyseistä työtä "Euroopan kulttuuripääkaupunki" -nimityksen jälkeisinä vuosina (riippumatta mahdollisesta "voittajasta"). Selkeämmän kilpailun ansiosta voitaisiin vähentää kaupunkien ja alueiden välistä kitkaa ja auttaa hakijoita antamaan panoksensa laajempaan EU- ja valtiotason toimintaan. Näin voitaisiin kaiken kaikkiaan kannustaa tervettä yhteistyöhengessä käytävää kilpailua.

31.

pyytää, että komissio kehottaa jäsenvaltioita tukemaan kansallisten viranomaistensa ja elintensä kautta kaikin tavoin kaupunkia, joka on valittu kulttuuripääkaupungiksi.

32.

kannattaa jäsenvaltioiden vuorottelujärjestelmää, jonka mukaisesti "Euroopan kulttuuripääkaupunki" -nimitys nykyisin myönnetään (vuodesta 2007). Komitea katsoo, että järjestelmä takaa yhtäläiset mahdollisuudet myös pienemmille kaupungeille ja jäsenvaltioille nimityksen saamiseksi budjettirajoituksista huolimatta.

33.

kehottaa Euroopan komissiota harkitsemaan mahdollisuutta sisällyttää "Euroopan kulttuuripääkaupunki" -aloitteen uuteen oikeusperustaan myös muille kuin EU:n jäsenvaltioiden kaupungeille mahdollisuus hakea nimitystä; Istanbulista vuonna 2010 saadut kokemukset viittavat tähän suuntaan (7).

34.

vahvistaa uudelleen, että valintalautakunnassa olevan AK:n edustajan on edelleen oltava yksi sen vaaleilla valituista jäsenistä aiemman tavanomaisen käytännön mukaisesti. Komitea toteaa kuitenkin, että osallistuminen valintalautakuntaan ei ole muodollinen tehtävä, vaan se aiheuttaa huomattavan työmäärän ja muodostaa merkittävän vastuun hakevia kaupunkeja kohtaan. Komitea pyytää komissiota vahvistamaan alueiden komitean aseman valvontalautakunnassa sekä takaamaan, että lautakunnalla on edelleen aktiivinen rooli sen varmistamiseksi, että nimettyjen kaupunkien kulttuuriohjelmien yhteisvaikutuksia kehitetään jo ohjelman valmisteluvaiheessa. (8) Olisi aiheellista määrittää aiempaa objektiivisemmat arviointikriteerit, jotka antavat hylätyille hakijoille mahdollisuuden oppia ja joihin tulevat hakijat voivat tukeutua.

18.4.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 113/22

—

on tyytyväinen siihen, että Euroopan komission ehdotus on asetuksen (EY) N:o 1082/2006 säännösten hengen mukainen ja auttaa parantamaan eurooppalaisten alueellisen yhteistyön yhtymien (EAYY) perustamista ja toimintaa.

—

pyytää, että sopimuksen hyväksymiseen tai EAYY:n perustamispyynnön hylkäämiseen sovellettavat perusteet ilmoitetaan selkeästi.

—

toivoo EAYY-rekisterin ylläpitämisestä ja EAYY-foorumin vetämisestä jo ennestään vastuussa olevan AK:n roolin kasvattamista siten, että se on vastuussa myös EAYY-lomakkeella tehdyistä ilmoituksista ja niiden julkaisemisesta EU:n virallisessa lehdessä.

—

kehottaa Euroopan komissiota kiinnittämään huomiota siihen, että on hyvin vaikeaa tai jopa mahdotonta laatia etukäteen sopimuksessa täydellistä luetteloa niistä unionin, valtion tai alueen säädöksistä, joita EAYY:n toimintaan sovelletaan.

—

ehdottaa, että jo perustettuihin EAYY:ihin sovelletaan niitä uuden asetuksen säännöksiä, jotka ovat nyt voimassa olevan EAYY:itä koskevan asetuksen (EY) 1082/2006 säännöksiä suotuisampia.

—

pitää tärkeänä, että EAYY:hyn voivat osallistua myös sellaiset yritykset, joiden tehtävänä on yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen hallinnointi.

Esittelijä

Michel DELEBARRE (FR, PSE), Dunkerquen kaupunginjohtaja

Viiteasiakirja

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus eurooppalaisesta alueellisen yhteistyön yhtymästä (EAYY) 5 päivänä heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1082/2006 muuttamisesta yhtymien perustamisen ja toteuttamisen selkeyttämiseksi, yksinkertaistamiseksi ja parantamiseksi

COM(2011) 610 final – 2011/0272 COD

1.

on tyytyväinen siihen, että Euroopan komission ehdotus on asetuksen (EY) N:o 1082/2006 säännösten hengen mukainen ja auttaa parantamaan eurooppalaisten alueellisen yhteistyön yhtymien (EAYY) perustamista ja toimintaa.

2.

on tyytyväinen siihen, että Euroopan komissio on kiinnittänyt huomiota Lissabonin sopimuksen määräysten ja erityisesti alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoitteen sisällyttämiseen asetustekstiin.

3.

on tyytyväinen siihen, että Euroopan komission ehdotuksessa on otettu huomioon monia komitean aiemmissa lausunnoissa (1) esitettyjä suosituksia.

4.

toteaa, että alle neljässä vuodessa on perustettu 25 EAYY:tä, joihin kuuluu yhteensä yli 550 paikallis- ja alueviranomaista 15 jäsenvaltiosta ja joiden alueella asuu yli 22 miljoonaa eurooppalaista.

5.

on tyytyväinen siihen, että 1. lokakuuta 2011 yli puolet jäsenvaltioista on antanut luvan EAYY:n perustamiselle (Alankomaat, Belgia, Espanja, Italia, Itävalta, Kreikka, Kypros, Luxemburg, Portugali, Ranska, Romania, Saksa, Slovakia, Slovenia ja Unkari).

6.

muistuttaa, että kymmeniä EAYY:itä on suunnitteilla tai käsiteltävinä jäsenvaltioissa.

7.

katsoo, että EAYY:iden täytyy perustua vapaaehtoisuuteen: EAYY-väline on tarkoitettu vain niiden alueiden tai verkostojen käyttöön, joille EAYY:n perustamisesta on ratkaisevaa hyötyä yhteistyön muuntamisessa pysyväksi ja viralliseksi.

8.

on sitä mieltä, että eurooppalaisen alueellisen yhteistyön toimet on aina voitava toteuttaa niin, että hankekumppanien työtä koordinoidaan poliittisesti, teknisesti ja hallinnollisesti yhden vastuutahon johdolla.

9.

kehottaa Euroopan komissiota pitämään EAYY:tä selkeämmin eurooppalaisen alueellisen yhteistyön politiikan ensisijaisena täytäntöönpanovälineenä ja nivomaan EAYY:n paremmin koheesiopolitiikkaan liittyviin lainsäädäntötoimenpiteisiin vuosina 2014–2020.

10.

tähdentää, että perustettujen ja perusteilla olevien EAYY:iden kumppanit, tehtävät ja toiminta-alueet ovat hyvin moninaisia, mikä on osoitus tämän yhteistyövälineen suuresta potentiaalista ja joustavuudesta.

11.

katsoo, että EAYY:n käytön yhtenä etuna monitasoisen hallinnon hankkeiden eteenpäin viennissä saattaa olla se, että se tarjoaa mahdollisuuden kaikkien rajatylittävän tai euroregioalueen hallinnosta vastuussa olevien toimijoiden osallistumiseen.

12.

painottaa EAYY-välineen monipuolisuutta ja mahdollisuuksia hallinnoida infrastruktuuria ja yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja unionin kansalaisten hyväksi sellaisilla alueilla, jotka kuuluvat useampiin kuin yhteen jäsenvaltioon.

13.

pahoittelee, ettei EAYY:tä vielä mainita kovin usein unionin alakohtaisissa poliittisissa linjauksissa koheesiopolitiikkaa lukuunottamatta. Lisäksi komitea korostaa EAYY-välineen potentiaalia keinona osallistua aloitteisiin, vastata tarjouspyyntöihin ja toteuttaa käytännössä Euroopan unionin ohjelmia sekä tarvetta tunnustaa EAYY:n asema rakenteellisena kokonaisuutena, jolla on oikeus osallistua aloitteisiin ja tarjouspyyntöihin.

14.

toteaa, että EAYY on vain harvoissa tapauksissa sisällytetty unionin ja jäsenvaltioiden oikeusjärjestyksiin.

15.

on identifioinut 79 toimivaltaista viranomaista, jotka 27 jäsenvaltiota ovat asettaneet vastaanottamaan EAYY:iden perustamispyyntöjä ja käsittelemään niitä.

16.

toteaa, että nämä toimivaltaiset viranomaiset saattavat antaa asetuksen (EY) N:o 1082/2006 tulkintakysymyksiin erilaisia vastauksia, kuten osoittaa kysymys EAYY:iden henkilöstöön sovellettavasta oikeudesta tai EAYY:istä, joiden jäsenillä on rajoitettu vastuu.

17.

yhtyy päätelmiin, jotka Euroopan komissio esitti kertomuksessaan eurooppalaisesta alueellisen yhteistyön yhtymästä (EAYY) annetun asetuksen (EY) N:o 1082/2006 soveltamisesta.

18.

on tietoinen siitä, että asetusehdotuksen tulee tehdä EAYY:stä houkuttelevampi ja tehokkaampi väline alueellisen yhteistyön toteuttamiseen samalla kun rajataan EAYY:iden tulevien jäsenten, työntekijöiden ja sopimuskumppaneiden oikeudelliset ja taloudelliset riskit muttei puututa EAYY:hyn sovellettavan oikeussäännöstön valintaan.

19.

katsoo, että alueiden komitean EAYY-foorumin toimintaa on tarpeen jatkaa (2) (ks. www.cor.europa.eu/egtc), jotta voidaan seurata EAYY:iden toimintaa sekä jakaa parhaita käytänteitä ja ratkaista toiminnassa oleville ja perusteilla oleville EAYY:ille yhteisiä haasteita sekä lisätä EAYY:iden käyttöä unionin alakohtaisissa politiikoissa. Komitea ehdottaa, että EAYY-foorumilla voisi vuodesta 2014 lähtien olla samankaltainen rooli kuin kaupunkialueiden kehitysfoorumilla, jota komissio on esittänyt ehdotuksessaan Euroopan aluekehitysrahastoa koskevaksi asetukseksi.

20.

toivoo, että työ sisällytetään Euroopan komission ja alueiden komitean yhteistyösopimuksen puitteisiin.

21.

korostaa, että ehdotettu asetus, jolla ei ole suurta merkitystä Euroopan unionin talousarvion kannalta, tulisi hyväksyä viipymättä eikä odottaa vuoden 2013 jälkeistä koheesiopolitiikkaa koskevan lainsäädäntöpaketin hyväksymistä kokonaisuudessaan. Näin asetus astuisi voimaan mahdollisimman pian, mikä mahdollistaisi uusien EAYY-hankkeiden järjestämisen lainsäädännöllisesti turvatuissa puitteissa.

22.

kannattaa Euroopan komission ehdotusten lähestymistapaa: ehdotuksilla mukautetaan asetuksen (EY) N:o 1082/2006 säännöksiä vastaamaan toiminnassa olevien EAYY:iden käytäntöä sekä parannetaan niiden toimintaa.

23.

korostaa, että ehdotusten avulla vahvistetaan EAYY:iden unionitasoista oikeusperustaa tarjoamalla EU:n laajuisesti yhdenmukaisia ratkaisuja.

24.

on tyytyväinen siihen, että EAYY:n ja sen kumppanirakenteen kohdetta laajennetaan muun muassa direktiivin 2004/17/EY määritelmän mukaisiin julkisiin yrityksiin.

25.

ehdottaa tässä yhteydessä, että EAYY:ihin voisivat osallistua myös sellaiset yritykset, jotka ovat vastuussa yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen hallinnoinnista. Tällaisten yritysten määritelmä sisältyy päätökseen (3) Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 106 artiklan 2 kohdan (4) soveltamisesta.

26.

kannattaa Euroopan komission ehdotusta yksinkertaistaa EAYY:iden perustamismenettelyä siten, että se pohjautuu vain sopimuksen hyväksymiseen kuuden kuukauden määräajassa.

27.

on sitä mieltä, että joustavoittamalla sääntöä, joka koskee EAYY:iden tehtävien ja jäsenten toimivallan vastaavuutta, edistetään uudenlaisten monitasoisten hallintomuotojen syntyä.

28.

ehdottaa tässä yhteydessä, että sopimuksen hyväksymiseen tai EAYY:n perustamispyynnön hylkäämiseen sovellettavat perusteet ilmoitetaan selkeästi.

29.

korostaa, että EAYY hoitaa tehtäviä jäsentensä nimissä, mutta se ei käytä niiden toimivaltuuksia. EAYY ei ole väline, jolla pyritään yhdistämään sen jäsenille kuuluvia toimivaltuuksia, vaan sen tehtävänä on toteuttaa yhteistyöhankkeita tai -ohjelmia.

30.

on tyytyväinen siihen, että ehdotettu asetus sisältää säännöksiä EAYY:iden henkilöstön työsopimuksiin sovellettavista kansallisista säännöistä. Näin asetus on ylemmäntasoinen oikeussääntö, joka syrjäyttää erilaiset asiaa koskevat kansalliset säännöt.

31.

on tyytyväinen EU:n ulkorajoja koskeviin erityissäännöksiin ja merentakaisten alueiden sisällyttämiseen EAYY-kumppanuuden piiriin.

32.

kannattaa mahdollisuutta perustaa "kahdenvälinen" EAYY yhdestä jäsenvaltiosta peräisin olevien jäsenten ja yhdestä EU:n ulkopuolisesta valtiosta tai merentakaiselta alueelta peräisin olevien jäsenten kesken.

33.

katsoo tarpeelliseksi, että tällaisen EAYY:n perustamista ei jätettäisi kunkin jäsenvaltion harkinnan varaan, vaan eri perustamismahdollisuudet määriteltäisiin asetuksessa objektiivisesti, jotta säännös voitaisiin panna täysimääräisesti täytäntöön.

34.

pitää edistyksenä ehdotusta, jonka mukaan tiedot uudesta EAYY:stä julkaistaisiin EU:n virallisen lehden C-sarjassa (Tiedonannot ja ilmoitukset) ehdotetun asetuksen liitteenä olevan lomakkeen perusteella eikä enää virallisen lehden S-sarjassa (Tarjouspyynnöt), kuten nykyisin tehdään.

35.

muistuttaa kuitenkin, että EAYY:t eivät voi suoraan pyytää tietojen julkaisemista.

36.

ehdottaakin, että alueiden komitea, joka on vastuussa EAYY-rekisterin ylläpitämisestä ja EAYY-foorumin vetämisestä, olisi vastuussa tietojen julkaisemisesta asetusehdotuksessa esitetyn Euroopan komission sijaan.

37.

on samaa mieltä Euroopan komission kanssa siitä, että olisi hyödyllistä vahvistaa säännöksiä, joiden nojalla EAYY voi määrittää hallinnoimansa infrastruktuurin käyttäjien maksettavaksi tulevat maksut.

38.

katsoo, että tämä säännös on ulotettava koskemaan myös yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja, joita EAYY:t saattavat hallinnoida tai tarjota.

39.

haluaa saada aikaan kaikille EAYY:ille yhteisen oikeudellisen ratkaisun yhteisten hankkeiden toteuttamiseksi tehtävien, samalla rajalla tai samalla monikansallisella yhteistyöalueella sijaitsevien EAYY:iden välisten yhteistyösopimusten allekirjoittamiskysymykseen.

40.

katsoo, että EAYY:iden on myös pystyttävä allekirjoittamaan yhteistyösopimuksia sellaisten oikeushenkilöiden kanssa, jotka ovat halukkaita tekemään yhteistyötä tapauskohtaisesti tietyissä hankkeissa liittymättä kuitenkaan EAYY:hyn ja osallistumatta sen kaikkeen toimintaan.

41.

kehottaa Euroopan komissiota kiinnittämään huomiota siihen, että on hyvin vaikeaa tai jopa mahdotonta laatia etukäteen sopimuksessa täydellistä luetteloa niistä unionin, valtion tai alueen säädöksistä, joita EAYY:n toimintaan sovelletaan.

42.

kannattaa Euroopan komission ehdotuksia, joilla selkiytetään EAYY:n vastuuta koskevia säännöksiä muun muassa vakuutusratkaisun avulla.

43.

muistuttaa kuitenkin, että vain vähemmistö jäsenvaltioista tuntee "rajoitetun vastuun" käsitteen, joka on johdettu "rajoitetusti vastuullisista yrityksistä".

44.

katsoo, että on ainoastaan EAYY:n potentiaalisten velkojien edun mukaista tietää etukäteen EAYY:n jäsenten rahoitussitoumusten laajuus.

45.

ehdottaa, että jo perustettuihin EAYY:ihin sovelletaan niitä uuden asetuksen säännöksiä, jotka ovat nyt voimassa olevan EAYY:itä koskevan asetuksen (EY) 1082/2006 säännöksiä suotuisampia.

46.

kehottaa Euroopan komissiota ja jäsenvaltioita ehdottamaan suuntaa-antavaa sopimus- ja perussääntömallia, joka liitetään asetuksen liitteeksi helpottamaan ja nopeuttamaan EAYY:iden perustamisen hyväksymismenettelyjä.

18.4.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 113/34

—

painottaa, että paikallis- ja alueviranomaiset ovat toiminnan eturintamassa poistettaessa lasten köyhyyttä ja hyväksikäyttöä ja tähdentää niiden ratkaisevaa vastuuta marginalisoitumisen ja sosiaalisen syrjäytymisen estämisessä. Komitea on samaa mieltä siitä, että lasten köyhyys on moniulotteinen ilmiö, joka edellyttää moniulotteisen vastauksen, ja toteaa, että parannukset muutamilla avainaloilla, esimerkiksi vähimmäistulosta ja laatuvaatimuksista sopiminen, voivat olla ensiarvoisen tärkeitä lasten köyhyyden poistamiselle.

—

korostaa palkkatyön merkitystä, mutta toteaa, ettei työllistyminen yksistään takaa tietä ulos köyhyydestä ja että tarvitaan lisätoimia työssäkäyvien köyhyyden torjumiseksi.

—

korostaa, että kaikkien jäsenvaltioiden on myönnettävä lasten köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen olevan keskeisiä esteitä, jotka niiden on voitettava, jos ne aikovat saavuttaa työllisyysastetta, tutkimus- ja kehitysinvestointeja, energiaa ja kestävää kehitystä koskevat Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet.

—

on huolissaan siitä, että talous- ja finanssikriisi sekä eräiden jäsenvaltioiden toimenpiteet kriisiin reagoimiseksi lisäävät äärimmäistä köyhyyttä, työssä käyvien köyhien määrää ja nuorisotyöttömyyttä.

Esittelijä

Doreen HUDDART (UK, ALDE), Newcastlen kaupunginvaltuutettu

1.

tukee komissio aikomusta julkistaa vuonna 2012 suositus lasten köyhyyden torjumiseksi ja lasten hyvinvoinnin edistämiseksi ja on tyytyväinen mahdollisuuteen antaa tämä suuntaa-antava lausunto panoksena köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalaisen foorumin tavoitteiden edistämiseksi. Komitea kannattaa kolmea toiminta-aluetta, jotka on yksilöity kuuluviksi osaksi suositusta: asianmukaiset resurssit, palvelujen saatavuus sekä lasten ja nuorten aktiivinen osallistuminen. Komitea toteaa, että vaikka EU:n valtionpäämiehet ovat painokkailla poliittisilla lausunnoillaan pyrkineet määrittelemään lasten köyhyyden torjumisen painopistealaksi, tämä ei ole aina johtanut johdonmukaiseen resurssien osoittamiseen, toimenpiteisiin, tavoitteiden asettamiseen ja seurantaan kaikissa EU:n jäsenvaltioissa.

2.

painottaa, että paikallis- ja alueviranomaiset ovat toiminnan eturintamassa poistettaessa lasten köyhyyttä ja hyväksikäyttöä poistamiseksi ja tähdentää niiden ratkaisevaa vastuuta marginalisoitumisen ja sosiaalisen syrjäytymisen estämisessä. Komitea on samaa mieltä siitä, että lasten köyhyys on moniulotteinen ilmiö, joka edellyttää moniulotteisen vastauksen, ja toteaa, että parannukset muutamilla avainaloilla, esimerkiksi vähimmäistulosta ja laatuvaatimuksista sopiminen, voivat olla ensiarvoisen tärkeitä lasten köyhyyden poistamiselle.

3.

kiinnittää huomiota siihen, ettei lasten köyhyys ole toisarvoinen tai vähäpätöinen ongelma, joka yksinkertaisesti katoaa talouskasvun myötä (1); kasvun vauhdittuminen vuosina 2000–2008 ei vaikuttanut merkittävästi lasten köyhyyteen. Lasten köyhyys oli EU:n yhteiskunnan häpeäpilkku jo ennen talouskriisiä. Komitea on lisäksi huolestunut siitä, että eräiden jäsenvaltioiden reagointi kriisiin saattaa lisätä lasten köyhyyttä, vaikka se ei ole tarkoitus. Komitea toteaa, että tiettyihin lapsiryhmiin kohdistuu huomattava vakavan tai äärimmäisen köyhyyden uhka, mutta korostaa, että lapset itsessään muodostavat yhteiskunnassa erityisryhmän, jonka köyhyysriski on muuta väestöä suurempi.

4.

Yksi köyhyyden määritelmä on:

Yksilöitä, perheitä ja väestöryhmiä voidaan pitää köyhinä, mikäli niillä ei ole varaa hankkia ravintoa, osallistua toimintaan, elää olosuhteissa ja nauttia mukavuuksista, joita voidaan pitää tavanomaisina tai joita ainakin laajasti suositaan tai arvostetaan yhteiskunnissa, joihin ne kuuluvat. Niiden varat ovat niin paljon alle keskimääräisen henkilö- tai perhekohtaisen varallisuuden, että ne itse asiassa syrjäytyvät tavanomaisista käyttäytymismalleista, tavoista ja toimista.  (2)

5.

toteaa, että laajimmin käytetty köyhyyden indikaattori jäsenvaltioissa ja EU:ssa on tulotaso, joka on alle 60 prosenttia kotitalouksien mediaanitulosta, mutta huomauttaa, että äärimmäisen köyhyyden mittaamisessa on käytettävä suurempaa joukkoa kriteerejä ja että huomioon on otettava inhimillisen kehityksen indeksin (3) mukaisesti muun muassa sellaiset seikat kuin sosiaalinen osallisuus, palveluiden saatavuus, hankittu koulutus ja elinajanodote syntymähetkellä. Komitea on tyytyväinen siihen, että Eurooppa 2020 -strategiassa kiinnitetään aikaisempaa enemmän huomiota köyhyyteen ja sosiaaliseen syrjäytymiseen, ja yhtyy näkemykseen, jonka mukaan sosiaalisen ulottuvuuden tulisi olla keskeisessä asemassa kyseisessä strategiassa. Lisäksi komitea muistuttaa 20 miljoonan EU:ssa elävän lapsen olevan köyhyysvaarassa.

6.

korostaa, että köyhyydellä voi olla musertava vaikutus lapsiin ja heidän lapsuudenkokemuksiinsa, kuten myös heidän tuleviin elämänmahdollisuuksiinsa. Komitea on tyytyväinen siihen, että "Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalainen foorumi" -lippulaivahankkeen yhdeksi painopistealaksi mainitaan lasten köyhyyden torjunta, mutta pahoittelee, että hankkeessa sitoudutaan tähän vain rajallisesti ja ettei siinä ole lasten köyhyyteen liittyvää erityistavoitetta.

7.

suhtautuu myönteisesti sitoumukseen julkistaa kesäkuussa 2012 suositus ja tiedonanto lasten köyhyydestä ja lasten hyvinvoinnista. Komitea kannattaa ehdotettua kehystä lasten köyhyyttä ja hyvinvointia koskevalle suositukselle. Se toteaa, että tässä yhteydessä on tärkeää, että köyhyydessä elävät lapset otetaan mukaan toimintaan, ja on tyytyväinen siihen, että aktiivinen osallistuminen on sisällytetty kehykseen. Komitea ehdottaa samalla, että suosituksessa ja tiedonannossa korostettaisiin Unicefin kaltaisten humanitaaristen organisaatioiden arvoa sekä paikallis- ja alueviranomaisten roolia palveluiden tarjoamisessa sen varmistamiseksi, että lapsia suojellaan köyhyydeltä ja siihen liittyvältä aineelliselta puutteelta.

8.

toteaa, että nykyinen rahoituskriisi on iskenyt kovimmin yhteiskuntamme haavoittuvimmassa asemassa oleviin ja että on näyttöä siitä, että vaikutukset lapsiin ja erityisesti nuoriin ovat olleet suhteettomat (4). Komitea muistuttaa samalla, että marginalisoitumisen, köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen riski kohdistuu vielä enemmän joihinkin tiettyjen vaikeassa asemassa olevien väestöryhmien lapsiin, kuten katulapsiin, yksinhuoltaja-, suur- tai maahanmuuttajaperheiden tai romanien kaltaisiin etnisiin vähemmistöihin kuuluvien perheiden lapsiin. Komitea korostaa, että samalla kun globalisaatio ja valtioiden välisen yhteistyön lisääntyminen voivat hyödyttää merkittävästi yksilöiden elämää, nämä hyödyt ovat usein jakaantuneet epätasaisesti. Lisäksi tulisi pyrkiä siihen, että kukaan ei jää kokonaan hyötyjen ulkopuolelle.

9.

panee merkille, ettei vahva poliittinen keskittyminen lasten köyhyyden torjuntaan EU:ssa viime vuosina eivätkä EU:n valtionpäämiesten tätä tukevat poliittiset lausunnot ole vähentäneet merkittävästi lasten köyhyyttä, ja korostaa, että poliittisen tuen ongelman ratkaisemiselle on johdettava johdonmukaiseen resurssien osoittamiseen, toimenpiteisiin ja tavoitteiden asettamiseen kaikissa EU:n jäsenvaltioissa.

10.

korostaa palkkatyön merkitystä, mutta toteaa, ettei työllistyminen yksistään takaa tietä ulos köyhyydestä ja että tarvitaan lisätoimia työssäkäyvien köyhyyden torjumiseksi. (5)

11.

korostaa, että kaikkien jäsenvaltioiden on myönnettävä lasten köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen olevan keskeisiä esteitä, jotka niiden on voitettava, jos ne aikovat saavuttaa työllisyysastetta, tutkimus- ja kehitysinvestointeja, energiaa ja kestävää kehitystä koskevat Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet.

12.

yhtyy näkemykseen, ettei ole hyväksyttävissä, että yhdellä maailman rikkaimpiin kuuluvalla alueella elää 2000-luvulla 20 miljoonaa lasta köyhyydessä tai köyhyysvaarassa, ja toteaa (6), että köyhyydessä ei ole kysymys ainoastaan matalasta tulotasosta ja puutteenalaisuudesta – kyse myös siitä, että ihmisiltä riistetään valta, kunnioitus, hyvä terveys, koulutus ja asuinolot, perusitsetunto ja kyky osallistua sosiaaliseen toimintaan.

13.

painottaa, että myös YK:n yleiskokous tunnustaa köyhyyden erityismerkityksen lasten kannalta. YK korostaa myös, että lasten köyhyydessä on kyse enemmästä kuin ainoastaan rahan puutteesta. Lasten köyhyys voidaan ymmärtää eräiden lasten oikeuksia koskevaan YK:n yleissopimukseen sisältyvien oikeuksien loukkaamiseksi. Yleissopimuksessa tunnustetaan jokaisen lapsen oikeus hänen ruumiillisen, henkisen, hengellisen, moraalisen ja sosiaalisen kehityksensä kannalta riittävään elintasoon (27 artikla). Lasten köyhyys tarkoittaa suurimmassa osassa tapauksia sitä, että yleissopimukseen sisältyviä oikeuksia lasten henkiinjäämisen edellytyksistä, suojelusta, kehittymisen edellytyksistä ja osallistumisesta loukataan.

14.

korostaa monien tutkimusten osoittavan tehokkaan lapsiperheitä hyödyttävän tulonjakopolitiikan olevan tärkeässä asemassa lasten köyhyyden torjunnassa. Sosiaaliset tulonsiirrot vähentävät lasten köyhyyttä jopa 44 prosenttia koko EU:ssa.

15.

tähdentää, että on saatava entistä parempi käsitys lasten köyhyyden (7) ja hyväksikäytön, sosiaalisen syrjäytymisen ja yleisesti sosiaalisen eriarvoisuuden poistamiseen tähtäävien investointien kustannuksista suhteessa niistä saatavaan hyötyyn. Komitea muistuttaa eduista, joita syntyy koko yhteiskunnalle siitä, että parannetaan tasavertaisuutta ja vähennetään marginalisoitumista, syrjäytymistä ja köyhyyttä yhteiskunnissa, sekä painottaa rahoituksellisia, taloudellisia ja sosiaalisia hyötyjä, joita saadaan investoimalla lapsiin ja perheisiin varhaisessa vaiheessa. (8)

16.

kannattaa neuvoston 17. kesäkuuta 2011 lasten köyhyyden torjumisesta ja lasten hyvinvoinnin edistämisestä antamia päätelmiä, joissa kehotetaan asettamaan lasten köyhyyden torjuminen painopisteeksi, sekä sosiaalisen suojelun komitean 15. helmikuuta 2011 antamaa lausuntoa, jossa kehotetaan asettamaan lasten köyhyyden torjunta etusijalle kaikilla asianomaisilla aloilla.

17.

on samaa mieltä siitä, että on jo olemassa huomattava tietopohja lasten EU:ssa kärsimästä köyhyydestä. Komitea panee huolestuneena merkille, että lasten köyhyys jäsenvaltioissa vaihtelee 11:n ja 33 prosentin välillä, ja suosittaa, että resursseja käytettäisiin tämän tietopohjan ymmärtämiseen, levittämiseen ja hyödyntämiseen sekä parhaiden käytänteiden jakamiseen jäsenvaltioiden välillä.

18.

on huolissaan siitä, että talous- ja finanssikriisi sekä eräiden jäsenvaltioiden toimenpiteet kriisiin reagoimiseksi lisäävät äärimmäistä köyhyyttä, työssä käyvien köyhien määrää ja nuorisotyöttömyyttä. (9)

19.

korostaa sellaisten poliittisten toimien tärkeyttä, joilla pyritään katkaisemaan sukupolvelta toiselle periytyvä köyhyyskierre. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan monialaisia poliittisia toimia, joihin sisältyy vanhempien työllisyystilanteen turvaamiseen tähtäävien koulutus- ja sosiaalisten toimenpiteiden lisäksi myös suoraan lapsiin kohdistuvia toimenpiteitä.

20.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita myöntämään suorasanaisemmin, että köyhyys kuuluu yhteisvastuun piiriin ja on yhteinen haaste koko yhteiskunnalle eikä köyhyyttä tai sosiaalista syrjäytymistä saa pitää häpeänä tai epäonnistumisena.

21.

toistaa komissiolle osoittamansa kehotuksen varmistaa, että rakennerahastot tarjoavat mahdollisuuden parantaa sosiaalista asuntotarjontaa sen roolin vahvistamiseksi sosiaalisen osallisuuden edistämistoimissa, ja vahvistaa, että julkisen palvelun tehtävät sosiaalisen asumisen alalla on määriteltävä jäsenvaltiotasolla.

22.

yhtyy näkemykseen, jonka mukaan köyhyyden vähentämiseksi ja estämiseksi tarvitaan kokonaisvaltainen ja yhdennetty lähestymistapa, jossa otetaan huomioon eri ryhmien tarpeet ja erityishaasteet.

23.

kannattaa näkemystä, jonka mukaan tuloköyhyys on yksi sosiaalisen ahdingon – joka vaikuttaa lapsiin eri tavoin kuin aikuisiin – näkyvimmistä merkeistä. (10) Tämä on kuitenkin vain yksi useista lasten köyhyyteen vaikuttavista tekijöistä, joihin on puututtava. Komitea on yhtä mieltä siitä, että lasten oikeuksien toteuttamiseksi tarvittavat vähimmäisvaatimukset ymmärretään puutteellisesti. Komitea kannustaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita arvioimaan mahdollisuuksia ongelman ratkaisemiseksi sellaisilla avainaloilla kuin tulotuki, palveluiden käyttömahdollisuudet ja lasten osallistuminen.

24.

huomauttaa, että maissa, jotka käyttävät eniten varoja sosiaalietuihin, lasten köyhyys on yleensä vähäisintä. Komitea on samaa mieltä siitä, että jäsenvaltioiden tulisi, silloin kun se on tarpeen, harkita lapsilisien parantamista osoituksena sukupolvien välisestä yhteisvastuusta; näin tunnustetaan lapsuuden arvo sinänsä ja investointi Euroopan tulevaisuuteen.

25.

kannattaa ehdotusta yleisten puitteiden luomisesta vähimmäistulotason takaamiseksi kaikille lapsille siten, että otetaan huomioon koko kotitalouden, niin aikuisten kuin lasten, tulot.

26.

korostaa, että on tärkeää harjoittaa ennalta ehkäisevää julkista politiikkaa, jossa panostetaan lasten hyvinvointia edistäviin järkeviin poliittisiin toimiin, joilla tuetaan toimintakykyisten yksilöiden kasvattamista siten, että he kykenevät integroitumaan yhteiskuntaan ja siirtymään työmarkkinoille, sen sijaan että keskityttäisiin ihmisten sosiaalisen syrjäytymisen ja köyhyyden vaikutuksiin.

27.

muistuttaa muiden kuin varainsiirtoresurssien merkityksestä. Vanhempien osallistuminen työmarkkinoille voi auttaa nostamaan lapset pois köyhyydestä vain, jos palkat ovat siihen nähden asianmukaiset ja riittävät vanhempien erilaisten työssäolomallien yhteensovittamiseen. Komitea kehottaa jäsenvaltioita suhtautumaan myönteisesti ehdotukseen lisätä suositus asianmukaista tulotasoa koskevasta lainsäädännöstä ja "ihmisarvoisen" työn (11) turvaamisesta ja ehdottaa, että työsuhdeturvalainsäädäntö olisi osa tätä suositusta. Komitea korostaa kuitenkin, että jotkut ihmiset eivät ole työmarkkinoiden käytettävissä eivätkä kykene työskentelemään ja että tämä on otettava huomioon varainsiirroissa.

28.

toteaa, että yleiset lapsilisät ovat tehokkain tapa tarjota tulotukea lapsiperheille ja että niihin olisi yhdistettävä kohdennettuja tukia suurimmassa avuntarpeessa oleville. (12)

29.

kehottaa selkiyttämään termiä "asianmukainen" ja kannustaa jäsenvaltioita ja komissiota sopimaan EU-normeista tai luomaan yhteisesti sovitun menetelmän lapsesta aiheutuvien kustannusten määrittämiseksi ja asianmukaisten resurssien määrittelemiseksi lasten köyhyyden ehkäisemiseksi ja torjumiseksi. Komitea ehdottaa, että määritelmissä tulisi ottaa huomioon seuraavat näkökohdat: kenen kannalta, kuinka pitkään ja missä mielessä asianmukainen sekä kuka määrittelee asianmukaisuuden. (13)

30.

kannattaa vakaasti ehdotusta kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan suurta varovaisuutta, kun ne lisäävät ehdollisuutta ja käyttävät seuraamuksia etuusjärjestelmien puitteissa, jotta estetään, että rangaistus kohdistuu lapsiin ja että he jäävät ilman tarvittavia resursseja. Komitea huomauttaa tällaisen lähestymistavan usein lisäävän köyhyydessä elävien perheiden ja lasten leimautumista sekä käsityksiä siitä, että köyhyyden taustalla olisivat henkilökohtaiset epäonnistumiset tai puutteet. Komitea toteaa talouskriisin lisänneen merkittävästi työttömyyttä, jäädyttäneen kotitalouksien tulot ja nostaneen elinkustannuksia useissa jäsenvaltioissa sekä korostaa tärkeää roolia, joka neuvontapalveluilla voi olla pyrittäessä maksimoimaan kotitalouksien tulot. Komitea panee merkille, että eräissä jäsenvaltioissa kyseiset palvelut voivat olla vaarassa.

31.

on samaa mieltä siitä, että asianmukainen tasapaino työn ja yksityiselämän välillä on ratkaisevan tärkeää lasten ja yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta, sillä niin tuloköyhyys kuin ajan puute voivat vahingoittaa lapsen kehitystä. Komitea on yhtä mieltä siitä, että vanhempien epävarmoilla työsuhteilla, poikkeavilla työajoilla ja matalapalkkaisilla töillä voi olla haitallinen vaikutus aikuisten elämään ja lapsen kehitykseen. (14)

32.

suhtautuu myönteisesti sen seikan painottamiseen, että varmistetaan, että kaikilla lapsilla on mahdollisuus käyttää laadukkaita palveluita kehityksensä ratkaisevassa vaiheessa, ja toteaa, että terveydenhuolto, koulutus, kasvatus- ja perhetuki, asuminen ja suojelu ovat avainpalveluita, joita useimmiten tarjoavat paikallis- ja alueviranomaiset.

33.

korostaa varhaiskasvatuksen ja lastenhoidon sekä varhaiskasvatuspalvelujen laadun merkitystä. Komitea korostaa, että tehokas ja varhainen puuttuminen ja tuki koko lapsuuden ja nuoruuden aikana (ja erityisesti kriittisinä hetkinä (15)) voi vaikuttaa erittäin myönteisesti lapsen kehitykseen, ja toteaa, että eräät paikallis- ja alueviranomaisten tarjoamat palvelut, kuten lastentarhat, koulut, kirjastot ja iltapäiväkerhot, ovat erittäin tärkeitä lasten hyvinvoinnin parantamiseksi mutta että useissa jäsenvaltioissa säästötoimet uhkaavat niiden toimintaa. (16)

34.

pitää tervetulleena ehdotusta vahvistaa koulutuksen roolia köyhyyskierteen estämisessä ja katkaisemisessa poistamalla kaikki taloudelliset esteet koulutukselta, varmistamalla yhtäläiset mahdollisuudet ja tarjoamalla tarvittavaa lisätukea kaikenlaisten haittatekijöiden kompensoimiseksi. Komitea toteaa, että on tärkeää varmistaa yhtäläiset mahdollisuudet saada koulutukseen liittyviä palveluita, jotka ovat poikkeuksetta paikallis- ja alueviranomaisten tarjoamia ja joista esimerkkeinä mainittakoon ilmaiset kouluateriat, ilmaiset kirjat ja oppimateriaalit sekä taloudellinen tuki koulujen opintomatkoille ja kulttuuritapahtumiin osallistumiseen niille lapsille, jotka ovat pienituloisista ja köyhyysriskiryhmään kuuluvista perheistä.

35.

Korostaa päivähoidon voivan olla merkittävässä asemassa lasten köyhyyden torjunnassa. Lapsille itselleen päivähoito voi merkitä mahdollisuutta vuorovaikutukseen toisten lasten ja hoitopaikan henkilöstön kanssa sekä mahdollisuutta hyötyä vuorovaikutuksen eduista. Se voi parantaa lasten kognitiivista, kielellistä, emotionaalista ja sosiaalista kehitystä, ja tällaiset vaikutukset näyttävät olevan pitkäaikaisia.

36.

korostaa köyhyyden mahdollisesti tuhoisaa vaikutusta lasten terveyteen. (17) Komitea on huolissaan siitä, että terveyseroja käsittelevän komission tiedonannon mukaan lasten pääsyyn terveydenhuollon piiriin ei kiinnitetä riittävästi huomiota ja että terveyserojen vähentämistä koskeva tietoisuus on yleisesti puutteellista ja toimenpiteiden priorisointi sekä sitoutuminen riittämättömiä. Komitea ehdottaa, että suosituksessa ja tiedonannossa korostetaan lasten terveyden, myös mielenterveyden, parantamisen tärkeyttä, ja on samaa mieltä siitä, että lapset tulisi ottaa terveyserojen kaventamiseen tähtäävien laajempien toimenpiteiden erityiskohderyhmäksi ja että olisi turvattava köyhien ja sosiaalisesti syrjäytyneiden väestöryhmien, myös kaikkien lapsien, mahdollisuus käyttää terveydenhuoltopalveluja.

37.

jakaa huolen siitä, että saastumisen, liikenteen, pilaantuneen maan ja juomakelvottoman veden kaltaisilla ympäristökysymyksillä on usein suhteeton vaikutus köyhyydessä eläviin lapsiin. Komitea suhtautuu myönteisesti ehdotukseen ryhtyä kaikkiin tarvittaviin toimiin köyhyydestä ja sosiaalisesta syrjäytymisestä kärsivien lasten gettoutumisen välttämiseksi ja yhteiskuntaryhmien sekoittumiseen tähtäävän asuntopolitiikan edistämiseksi. Komitea kannattaa ehdotusta lasten sekä heidän perheidensä ja yhteisöjensä ottamista mukaan suunnitteluun ja ehdottaa, että suosituksessa harkittaisiin lasten asumista koskevien vähimmäisvaatimusten käyttöönottoa siten, että otetaan huomioon lasten oikeuksien ensisijaisuus.

38.

yhtyy näkemykseen, jonka mukaan jäsenvaltioiden olisi varmistettava, ettei lapsia eroteta perheistään sen vuoksi, ettei perheillä ole varaa huolehtia heistä, ja toteaa, että riittävän toimeentulon takaaminen varmistaisi, ettei näin tapahdu. Komitea varoittaa lisäämästä köyhyyteen liittyvää leimautumista yhdistämällä köyhyys ja perheissä tapahtuva hyväksikäyttö liian tiiviisti toisiinsa ja korostaa paikallis- ja alueviranomaisten tärkeää roolia lastensuojelussa.

39.

kannattaa vakaasti sitä, että ehdotetussa suosituksessa painotetaan lasten ja nuorten aktiivista osallistumista. Komitea on samaa mieltä siitä, että on esteitä, jotka haittaavat kaikkien lasten osallistumista ja joita epäedullisessa asemassa olevat lapset joutuvat kohtaamaan vielä monin verroin muita useammin. Niihin ei todennäköisesti kyetä puuttumaan perinteisten konsultaatiolähestymistapojen avulla. Aktiivista osallistavaa lähestymistapaa tulisi kuitenkin edistää perheissä, kunnissa, kansalaisjärjestöissä ja yksityissektorilla koko yhteiskunnan sitoutuneisuuden vahvistamiseksi.

40.

esittää, että lasten tulisi voida osallistua ja vaikuttaa heitä koskeviin päätöksiin, osallistua urheilu- ja virkistystoimintaan terveyden, sosiaalisen elämän ja henkilökohtaisen kehityksen parantamiseksi sekä ottaa osaa kulttuuritoimintaan taitojen kehittämiseksi ja tietoisuuden lisäämiseksi kulttuureista ja kulttuurisesta moninaisuudesta entistä osallistavamman ja syrjimättömämmän yhteiskunnan rakentamiseksi.

41.

kehottaa sekä jäsenvaltioita että paikallis- ja alueviranomaisia antamaan panoksensa siihen, että lapsille ja nuorille voitaisiin taata asianmukaisen oppimis-, kehitys-, ja vapaa-ajan ympäristön sekä monipuolisten mahdollisuuksien avulla aktiivisen osallistumisen edellytykset.

42.

on samaa mieltä siitä, että este lasten köyhyyden torjumiselle on, että puuttuu yleinen ja poliittinen tietoisuus ongelmasta ja sen vaikutuksesta lapsiin, heidän perheisiinsä ja yhteiskuntaan yleisesti. Komitea on huolissaan siitä, että köyhyyden rajallinen ja toisinaan kielteinen käsittely tiedotusvälineissä, huono tietoisuus lasten oikeuksista tai niiden puutteellinen tukeminen sekä pitkän aikavälin vision puuttuminen ja lyhytjänteisten vaalietujen tavoitteleminen (lapset eivät äänestä) vahvistavat tätä ilmiötä. Komitea panee merkille, että useissa maissa poliittiseen kulttuuriin ei kuulu keskittyminen lapsiin tai lasten kohteleminen itsenäisinä persoonina.

43.

korostaa paikallis- ja alueviranomaisten piirissä tehtävää ja niiden tekemää työtä sen varmistamiseksi, että lapset voivat osallistua päätöksentekoon asioissa, jotka vaikuttavat heidän elämäänsä. Tosin vielä on paljon tehtävää, jotta kaikille lapsille voitaisiin taata Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen 12 artiklan mukaisesti oikeus tulla kuulluksi heitä koskevissa asioissa.

44.

suosittaa, että otetaan käyttöön lasten köyhyyttä koskeva erityistavoite "Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalainen foorumi" -lippulaivahankkeen painopisteiden puitteissa. Lisäksi komitea suosittelee, että hyväksytään lasten köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vastainen kattava strategia, johon sisältyy valtakunnallinen, alueellinen ja paikallinen taso ja joka sopii laajempaan Eurooppa 2020 -strategiaan. Komitea suosittaa myös sellaisten seurantapuitteiden perustamista, jotka pohjautuvat vankkoihin indikaattoreihin ja ovat yhteydessä lapsen oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen nykyisiin raportointimekanismeihin.

45.

toteaa jälleen, että on raportoitava erityisesti lasten köyhyydestä jäsenvaltioissa, ja ehdottaa, että tällainen raportointi nivotaan Eurooppa 2020 -strategian mukaisiin jäsenvaltioiden raportointivelvoitteisiin, kun on ensin kehitetty vaara- ja hätätilanteiden vakavuuden arvioimiseen tarkoitettuja diagnoosivälineitä, joita paikallis- ja alueviranomaisten suositellaan käyttävän. Komitea korostaa AK:n 19. huhtikuuta 2011 käynnistämän pikakartoituksen tulosten osoittavan, että useat vastaajat pitävät pakollisten prioriteettien mahdollista sisällyttämistä tuleviin alueohjelmiin myönteisenä kehityksenä, joka voisi nostaa köyhyyteen ja sosiaaliseen syrjäytymiseen liittyvät kysymykset paremmin esille paikallis-, alue- ja valtiotasolla.

46.

suosittaa, että rakennerahastojen varojen myöntämisessä otetaan huomioon sellaisten hankkeiden ja palveluiden merkitys, joilla torjutaan lasten köyhyyttä ja edistetään lasten ja heidän perheidensä hyvinvointia etenkin, kun alaikäisillä tai nuorilla on fyysinen sairaus tai mielenterveyden häiriö tai he ovat joutuneet hyväksikäytön uhreiksi, väärinkäyttävät päihteitä, ovat maahanmuuttajia, ovat kosketuksissa rikollisuuteen tai kun heillä on jokin muu haavoittuvuutta lisäävä tekijä, sekä parannetaan näiden lasten ja perheiden osallistumista ja torjutaan köyhyyteen liittyviä kielteisiä mielikuvia ja leimautumista.

47.

suosittaa, että paikallis- ja alueviranomaiset osallistuvat aktiivisesti sellaisten päätösten ja politiikkojen muotoiluun, jotka koskevat perheille annettavaa tukea, palveluntarjontaa sekä lasten ja nuorten aktiivista osallistumista, koska niillä on keskeinen rooli EU:n laajuisten politiikkojen täytäntöönpanossa paikallistasolla.

48.

suosittaa, että parhaiden käytänteiden jakamiseksi komissio kehittää ja pitää yllä jatkuvaa vuoropuhelua AK:n kanssa ja myöntää varoja, jotta AK voisi yhteistyössä Eurocities- ja Eurochild-järjestöjen kaltaisten organisaatioiden kanssa julkaista asiakirjoja jäsenvaltioiden eri paikallis- ja alueviranomaisten toteuttamista onnistuneista hankkeista lasten köyhyyden torjumiseksi.

18.4.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 113/40

—

on tyytyväinen direktiivistä saatuihin todellisiin hyötyihin mutta pitää valitettavana, ettei direktiivissä eikä sen täytäntöönpanoa koskevassa kertomuksessa viitata erikseen alue- ja paikallisviranomaisiin eikä niiden ratkaisevaan rooliin liiallisen melun torjunnassa.

—

toteaa, että melusaaste on ensi kädessä paikallinen ongelma, johon kuitenkin tarvitaan unionitason ratkaisu. Tässä yhteydessä komitea kehottaa luomaan kunnianhimoisen äänipäästöjä koskevan politiikan, jonka mukaisesti ongelmaan puututaan sen alkulähteillä toteutettavin toimin.

—

ehdottaa, että komissio määrittää toiminta- tai tavoitearvot WHO:n terveyssuositusten pohjalta, kunhan ensin on arvioitu perusteellisesti paikallis- ja alueviranomaisiin kohdistuvat vaikutukset.

—

korostaa, että melun lähteisiin liittyviä tekijöitä sääntelevien lainsäädäntövälineiden välille on luotava yhteyksiä ja täydentävyyttä ja lainsäädännön puutteet on korjattava laatimalla lainsäädäntöpuitteet, joilla on yhteinen runko. Tämä koskee erityisesti ajoneuvoja ja etenkin henkilöautoja ja kuorma-autoja, maanteitä, rautateitä ja lentokenttiä.

—

korostaa alue- ja paikallisviranomaisille annettavan rahoitustuen ja teknisen opastuksen merkitystä, koska niiden täytyy soveltaa melusaastetta koskevaa EU:n politiikkaa. Lisäksi tarvitaan unionin ja jäsenvaltioiden täydentäviä toimia.

—

kehottaa ottamaan melua ja melusaastetta koskevat seikat huomioon kaikissa asiaankuuluvissa poliittisissa prosesseissa ja aloitteissa, erityisesti EU:n tulevassa seitsemännessä ympäristöalan toimintaohjelmassa, EU:n toisessa ympäristö- ja terveysalan toimintasuunnitelmassa sekä EU:n aluekehitysohjelmien piiriin kuuluvissa kestävään liikenteeseen tähtäävissä aloitteissa ja aluesuunnittelupolitiikoissa.

—

suosittaa komissiolle monitasoisen hallinnon käsitteen laajentamista muille aloille, muun muassa melukysymyksiin, kaupunginjohtajien ilmastosopimuksen esimerkin mukaisesti.

Esittelijä

José MACÁRIO CORREIA (PT, PPE), Faron kaupunginjohtaja

Viiteasiakirja

Komission kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle ympäristömeludirektiivin täytäntöönpanosta direktiivin 2002/49/EY 11 artiklan mukaisesti

KOM(2011) 321 lopullinen

1.

toteaa, että on tärkeää torjua melusaastetta ja kehittää unionin meluntorjuntapolitiikkaa, joka otettiin käyttöön 25. kesäkuuta 2002 hyväksytyn Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/49/EY eli ympäristömeludirektiivin myötä.

2.

on tyytyväinen direktiivistä saatuihin todellisiin hyötyihin, joihin kuuluvat melukartoitusten laatiminen, yhteisten indikaattoreiden asettaminen, EU:n väestön melulle altistumisen arvioiminen ja toimivaltaisten elinten määrittely toimintasuunnitelmien laatimiseksi.

3.

on tyytyväinen komission kertomukseen direktiivin täytäntöönpanosta, sillä se tarjoaa hyvän lähtökohdan ympäristömeludirektiivin välttämättömälle tarkistamiselle.

4.

pahoittelee, että eräät jäsenvaltiot eivät ole esittäneet melukartoituksia vaaditussa määräajassa ja että Maltaa vastaan on jouduttu käynnistämään rikkomismenettely.

5.

pitää valitettavana, ettei direktiivissä eikä sen täytäntöönpanoa koskevassa kertomuksessa viitata erikseen alue- ja paikallisviranomaisiin, ja korostaa niiden ratkaisevaa roolia liiallisen melun torjunnassa. AK toivoo siksi voivansa osallistu täysimääräisesti tulevien toimintalinjojen kehittämiseen.

6.

toteaa, että melusaaste on ensi kädessä paikallinen ongelma, johon kuitenkin tarvitaan unionitason ratkaisu. Tässä yhteydessä komitea kehottaa luomaan kunnianhimoisen äänipäästöjä koskevan politiikan, jonka mukaisesti ongelmaan puututaan sen alkulähteillä toteutettavin toimin.

7.

toteaa jälleen kerran, että on asetettava tavoitteet rakennetussa ympäristössä, yleisissä puistoissa tai muissa taajamien ja maaseudun hiljaisissa paikoissa, koulujen ja sairaaloiden läheisyydessä sekä muissa melulle alttiissa rakennuksissa ja alttiilla alueilla esiintyvän melun vähentämiselle.

8.

panee merkille, ettei komissio melun terveyshaittoja luetellessaan mainitse selvästi yhtä melulle altistumisen yleisintä vaikutusta: korvien soimista (tinnitus) ja ääniyliherkkyyttä (hyperakusia), joiden syynä on usein kuulon heikentyminen korkeille melutasoille altistumisen seurauksena. Ainakin 10 prosenttia väestöstä kärsii korvien soimisesta ja/tai ääniyliherkkyydestä, ja ilmiö on lisääntymässä nuorten keskuudessa korkeiden melutasojen seurauksena. Sen vuoksi on erittäin tärkeää tiedottaa suurelle yleisölle melulle altistumisen aiheuttamista terveysongelmista.

9.

panee merkille, ettei tätä alaa koskevien EU:n aikaisempien ja tulevien aloitteiden luettelossa mainita toimenpiteitä korkean melutason rajoittamiseksi eräissä julkisissa paikoissa, kuten diskoissa.

10.

korostaa, että on otettava huomioon Maailman terveysjärjestön (WHO) tuoreet tiedot, jotka koskevat melukartoituksessa käytettäviä arvoja/taajuusalueita ja joiden mukaan meluindikaattorin Lnight raportointiraja on alennettava Lnight 40 dB:iin. On myös huomioitava maantie-, rautatie- ja lentoliikenteen aiheuttaman melun sosiaaliset kustannukset. Komitea kehottaa ottamaan WHO:n tuoreimmat tiedot huomioon myös altistus-kustannus-käyrissä, joiden perusteella lasketaan liikennemelun sosiaaliset kustannukset.

11.

kehottaa ottamaan melua ja melusaastetta koskevat seikat huomioon kaikissa asiaankuuluvissa poliittisissa prosesseissa ja aloitteissa, erityisesti EU:n tulevassa seitsemännessä ympäristöalan toimintaohjelmassa, EU:n toisessa ympäristö- ja terveysalan toimintasuunnitelmassa sekä EU:n aluekehitysohjelmien piiriin kuuluvissa kestävään liikenteeseen tähtäävissä aloitteissa ja aluesuunnittelupolitiikoissa.

12.

korostaa, että melun lähteisiin liittyviä tekijöitä sääntelevien lainsäädäntövälineiden välille on luotava yhteyksiä ja täydentävyyttä ja lainsäädännön puutteet on korjattava laatimalla lainsäädäntöpuitteet, joilla on yhteinen runko. Tämä koskee erityisesti ajoneuvoja ja etenkin henkilöautoja ja kuorma-autoja, maanteitä, rautateitä ja lentokenttiä.

13.

myöntää, että tietyt nykyisen direktiivin puutteet on paikattava kiireesti, ja katsoo, että melun mittaamista, toiminta- tai tavoitearvoja, raportointi- ja arviointimenettelyjä ja direktiivin noudattamisen valvontaa varten on aiheellista kehittää vertailukelpoisia menetelmiä sekä hyödyntää akustisessa mittauksessa ja tarkkailussa verkostoja standardisoimiskriteereineen.

14.

painottaa, että melun lähteitä on vähennettävä ja että melun ehkäisemisellä on taloudellisia etuja, kun turvaudutaan uuteen tekniikkaan ja noudatetaan melusaasteen valvonnalle asetettuja melupäästörajoja sen sijaan, että pyritään minimoimaan melun vaikutukset.

15.

tähdentää etuja, jotka liittyvät liikennemelun vähentämiseen lähteellä. Se supistaa alue- ja paikallisviranomaisille ja tieliikenneviranomaisille aiheutuvia kustannuksia erityisesti meluesteiden rakentamisen ja melueristyksen osalta.

16.

korostaa, että on tärkeää ottaa melusaasteen vähentäminen huomioon alue- ja kaupunkisuunnittelupolitiikoissa erityisesti maantieliikenteen aiheuttaman melun ja ympäristömelun rajoittamiseksi alkulähteellä.

17.

toteaa olevan tärkeää, että melun vähentäminen lisätään komission valkoisessa kirjassaan ”Yhtenäistä Euroopan liikennealuetta koskeva etenemissuunnitelma – Kohti kilpailukykyistä ja resurssitehokasta liikennejärjestelmää” esittämän kilpailukykyisen ja resurssitehokkaan liikennejärjestelmän tavoitteisiin ja että samalla sovelletaan lisäksi toimia kestävän kehityksen, energiatehokkuuden ja ilmanlaadun alalla ja arvioidaan niitä melun vähentämisen näkökulmasta. Komitea ehdottaa sen lisäksi, että valkoisessa kirjassa esitetyn toteuttamiseksi laaditaan toimintasuunnitelma aikatauluineen, toimenpiteineen ja arviointiajankohtineen.

18.

katsoo, että kunnianhimoisen eurooppalaisen melupäästöjä koskevan politiikan tulee sisältää vähintään seuraavat toimenpiteet:

19.

kehottaa liikennealaa asettamaan melusaasteen vähentämistavoitteita mahdollisesti siten, että otetaan käyttöön taloudellisia välineitä, esimerkiksi maksuja (tie-, rautatie-, vesitie- tai ilmailu)verkostoon pääsystä tai sen käyttämisestä, jotta saastuttajat maksaisivat tuottamastaan melusta aiheutuvat kustannukset.

20.

suosittaa, että käytetään yhdenmukaista strategiaa ja entistä kunnianhimoisempia melun vähentämistavoitteita tarkistettaessa moottoriajoneuvojen melua koskevaa direktiiviä 70/157/ETY, rengasmelua koskevassa direktiivissä 2001/43/EY sekä ehdotuksissa, jotka liittyvät direktiivillä 97/24/EY säännellyistä L-luokan ajoneuvoista peräisin olevaan meluun. Lisäksi komitea kehottaa toteuttamaan toimenpiteitä, jotta lentokenttien lähistöllä asuville voidaan periaatteessa taata vähintään seitsemän tunnin pituinen yörauha.

21.

on tyytyväinen viimeaikaiseen kehitykseen renkaiden uudessa merkintäjärjestelmässä, joka antaa kuluttajille, ajoneuvokantaa hallinnoiville tahoille ja viranomaisille mahdollisuuden valita melun kannalta parhaimmat renkaat. Komitea ehdottaa tässä yhteydessä, että merkintöjen tulisi antaa kuluttajille myös mahdollisuus verrata renkaiden meluominaisuuksia niiden vaikutukseen polttoaineen kulutukseen ja että merkinnät olisi lisäksi yhdistettävä sellaisten selvien eurooppalaisten standardien asettamiseen ajoneuvoille, jotka yhdessä asianmukaisten tienpäällystystekniikoiden kanssa mahdollistavat maantiemelutason puolittamisen (10 dB). Komitea muistuttaa kuitenkin pohjoisten jäsenvaltioiden erityistilanteesta, jossa liikenneturvallisuuden takaaminen edellyttää mahdollisuutta käyttää tiettyjä rengastyyppejä – esimerkiksi nastarenkaita tai nastattomia renkaita – talvi- tai muissa ääriolosuhteissa.

22.

toteaa, että hiljaisten päällystemateriaalien kehittämisessä tulee ottaa huomioon paikalliset ilmasto- ja sääolosuhteet sekä päällysteen kulutuskestävyyden parantaminen mahdollisen liukkaudentorjunnan (suolaus, nastarenkaat) osalta.

23.

korostaa, että ulkona käytettävien laitteiden melupäästöjä ympäristöön koskeva direktiivi 2000/14/EY on erittäin tärkeä säädös.

24.

myöntää, että on tarpeen korvata tai mukauttaa rautateiden nykyistä liikkuvaa kalustoa niin nopeasti kuin mahdollista ja viimeistään vuoteen 2020 mennessä ja tarjota kannustimia hiljaisempien laitteiden käytölle. Olisi sovellettava rautateiden käyttömaksujen kaltaisia markkinavälineitä, jotta saastuttajat maksaisivat melun aiheuttamat kustannukset. Keskipitkällä aikavälillä olisi harkittava lisätoimenpiteitä, kuten sellaisen liikkuvan kaluston käytön kieltämistä, jossa ei ole käytetty vähämeluisimpia teknologioita, jos markkinalähtöiset välineet osoittautuvat riittämättömiksi. AK kiinnittää tässä yhteydessä erityisesti huomiota EU:n rautatiemelupolitiikan tarkistamiseen sekä muistuttaa Saksassa ja Alankomaissa käynnissä olevista, rautatiemelua koskevista pilottihankkeista.

25.

huomauttaa, että kaupunkialueilla on ehdottoman tärkeää tehdä parannuksia kannustamalla käyttämään entistä hiljaisempia liikennevälineitä, kuten hybridi- ja sähköautoja sekä hiljaisempaa ja kestävän kehityksen periaatteen mukaisempaa julkista liikennettä.

26.

suosittaa hyväksymään sellaisia kaupunkisuunnittelutoimia, esimerkiksi raitioteitä ja muita julkisia liikennevälineitä maanalaiset järjestelmät mukaan luettuina, jotka edistävät jalankulkua ja pyöräilyä ja rajoittavat autoliikennettä ja ajonopeutta ja joissa liitetään ympäristökysymykset hankintasopimuksiin ja tarjotaan alue- ja paikallisviranomaisille todellisia kannustimia ja asianmukaista tietoa EU:n rahoitusmekanismeista.

27.

kehottaa tarkistamaan direktiivin liitteen V, jossa esitetään tiivistetyssä muodossa melua koskeviin toimintasuunnitelmiin sovellettavat vähimmäisvaatimukset, sekä liitteen VI, jossa määritellään komissiolle tätä tarkoitusta varten toimitettavat tiedot. Tavoitteena on lisätä ja parantaa direktiivin noudattamista sekä jäsenvaltioiden tilanteiden vertailukelpoisuutta.

28.

ehdottaa, että melua koskevien toimintasuunnitelmien laatimiseen ja/tai toteuttamiseen liittyvät välineet ja menetelmät standardisoidaan ja että osapuolet – tutkimuslaitoksista ja korkeakouluista aina alue- ja paikallisviranomaisiin saakka – osallistuvat laaja-alaisesti toimintaan yhden ja ainoan EU-viraston koordinoinnin alaisuudessa.

29.

muistuttaa tässä yhteydessä siitä, että eräissä tapauksissa meluun liittyvän toimintasuunnitelman laatimisesta vastaava taho ei ole vastuussa sen toteuttamisesta, ja kehottaa kiinnittämään tähän ongelmaan nykyistä enemmän huomiota.

30.

suosittaa komissiolle monitasoisen hallinnon käsitteen laajentamista muille aloille, muun muassa melukysymyksiin, kaupunginjohtajien ilmastosopimuksen esimerkin mukaisesti.

31.

kehottaa saattamaan yhdenmukaistettuja arviointimenetelmiä koskevan CNOSSOS-EU-hankkeen (Common Noise Assessment Methods in Europe) pikaisesti loppuun, jotta melukartoituksessa voidaan ottaa käyttöön yhdenmukainen arviointimenetelmä maantie- ja rautatieliikenteen, teollisuuden ja lentoliikenteen alalla.

32.

ehdottaa komissiolle toiminta- tai tavoitearvojen määrittämistä WHO:n terveyssuositusten pohjalta siten, että jäsenvaltiot velvoitetaan toimenpiteisiin, kun saavutetaan tietty melutaso. Ensin on kuitenkin arvioitava paikallis- ja alueviranomaisiin kohdistuvat vaikutukset perusteellisesti.

33.

suhtautuu melusaastetta koskeviin EU:n immissionormeihin tietyin varauksin, jos niitä käsitellään erillään kattavasta melupäästöpolitiikasta. Näiden EU-normien soveltaminenhan tulee paikallis- ja alueviranomaisten vastuulle, vaikka paikalliset ja aluekohtaiset toimenpiteet eivät useissa tapauksissa ole siihen riittäviä. Niinpä tällaisten immissionormien mahdollinen käyttöönotto tulee kyseeseen ainoastaan sellaisen yleisen eurooppalaisen melupolitiikan puitteissa, jossa selvästi yhdistetään päästöpolitiikka ja immissiopolitiikka. Komitea ehdottaa seuraavia kehitysvaiheita:

34.

toteaa, että on tärkeää ottaa käyttöön tulevaa melupolitiikkaa käsittelevässä vihreässä kirjassa jo esitetyt ohjearvot, jotka eivät sisälly nykyiseen direktiiviin ja jotka on WHO:n tuoreimmissa tutkimuksissa vahvistettu suojatavoitteiksi. On myös otettava huomioon, että eri lähteistä peräisin olevalla melulla on kasautuva vaikutus ja että uusien hankkeiden suunnittelun olisi perustuttava WHO:n pitkän aikavälin tavoitearvoihin.

35.

suosittaa melupolitiikan ja ilmanlaatupolitiikan (sekä EU:n ilmanlaatudirektiiviin että END-direktiiviin sisältyy toimintasuunnitelmiin liittyviä velvoitteita) välisen synergian lisäämistä. Näin voidaan edistää entistä tehokkaampaa yhteistä poliittista toimintaa.

36.

ehdottaa tavoitteiden asettamista melulle altistumisen vähentämiselle samaan tapaan kuin ilmansaasteiden ja ilmaston alalla, kunhan paikallis- ja alueviranomaisiin kohdistuvat vaikutukset ensin arvioidaan huolellisesti. Yhdellä tavoitteella tulisi pyrkiä vähentämään vuoteen 2023 mennessä vähintään 15 prosentilla niiden ihmisten määrää, jotka altistuvat öisin 55 dB:n melulle.

37.

pitää aiheellisena harkita Lden-tason laskemista 40 dB:iin ja Lnight -tason laskemista 35 dB:iin tulevia melukartoituksia laadittaessa.

38.

kehottaa selventämään direktiivin eräitä käsitteitä, muun muassa ”taajamia” ja ”hiljaisia alueita”.

39.

korostaa alue- ja paikallisviranomaisille annettavan rahoitustuen ja teknisen opastuksen merkitystä, koska niiden täytyy soveltaa melusaastetta koskevaa EU:n politiikkaa. Lisäksi tarvitaan unionin ja jäsenvaltioiden täydentäviä toimia.

40.

toteaa, että on tärkeää luoda alueiden ja kuntien verkosto tietojen ja kokemusten vaihtamiseksi ja parhaiden käytänteiden ottamiseksi käyttöön. Verkostossa olisi tarjolla ajantasaista tietoa kaikilla kielillä.

41.

suosittaa, että jaetaan yhä enemmän ja entistä laadukkaampaa tietoa alueille ja kunnille sekä tarjotaan niille tuki- ja ohjausvälineitä eri lähteistä peräisin olevan melun kokonaismäärien kuvaamiseksi yhteisissä kartoituksissa. Toissijaisuusperiaatteen mukaisesti kunkin paikallisviranomaistahon on tiedotuskampanjoita järjestäessään voitava menetellä itse parhaaksi katsomallaan tavalla.

42.

ehdottaa melua koskevien valistus- ja tiedotuskampanjoiden toteuttamista alue- ja paikallistasolla sekä julkisten kuulemisten järjestämistä, jotta saataisiin tarkempaa tietoa todellisuudesta ja voitaisiin selkiyttää asioita väestölle.

43.

ehdottaa uusien kumppanuuksien luomista alue- ja paikallisviranomaisten sekä valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden ja paikkakuntakohtaisten kansalaisten järjestöjen välille muun muassa siten, että jaetaan palkintoja ja tunnustuksia, jotka voivat osaltaan edistää kaikkialla EU:ssa sovellettavien luovien tai taloudellisten ratkaisujen esille tulemista.

44.

toteaa painokkaasti, että on määriteltävä melun raja-arvot korkean suojatason varmistamiseksi sekä kilpailuvääristymien välttämiseksi sisämarkkinoilla melusuojasyistä. Määriteltäessä toiminta- ja/tai tavoitearvoja, pantaessa direktiiviä täytäntöön sekä harkittaessa lisätoimenpiteisiin ryhtymistä enimmäismelutasojen ylittyessä on kuitenkin oleellista noudattaa toissijaisuusperiaatetta. Samalla on otettava huomioon tällaisten toimenpiteiden vaikutukset paikallis- ja alueviranomaisiin sekä toisistaan poikkeavat ilmasto- ja muut olosuhteet eri puolella Eurooppaa.

45.

korostaa suhteellisuusperiaatteen merkitystä punnittaessa yrityksille ja viranomaisille aiheutuvien lisäkustannusten ja hallintotaakan ja niiden tuomien ympäristöhyötyjen välistä suhdetta.

18.4.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 113/45

—

on tyytyväinen siihen, että Euroopan komissio pyrkii aktiivisemmin tukemaan korkea-asteen oppilaitoksia ja erilaisia valtiollisia, aluekohtaisia ja paikallisia viranomaistahoja korkeakoulujärjestelmien nykyaikaistamissuunnitelman toteuttamisessa.

—

yhtyy Euroopan komission näkemykseen, että korkea-asteen koulutukseen investoidaan Euroopassa kokonaisuudessaan liian vähän, ja toteaa samalla, ettei yksinomaan jäsenvaltioiden vaan monissa tapauksissa myös alueellisten viranomaisten on hyväksyttävä vastuunsa ja lisättävä korkeakoulutukseen julkisin varoin tehtäviä investointeja.

—

kehottaa Euroopan komissiota kiinnittämään konkreettisia ohjelmia ja toimintalinjoja määrittäessään entistäkin enemmän huomiota yhteen prioriteetista, joita se perustellusti itse esittää jäsenvaltioille ja korkeakouluille: koulutukseen osallistumisasteen kohottaminen ja korkea-asteen koulutuksen "sosiaalisen ulottuvuuden" vahvistaminen, joka on edellisen välttämätön edellytys.

—

katsoo, että korkea-asteen koulutuksen tarkoituksenmukaisuus voi heijastua siinä, missä määrin korkeakoulut vastaavat tyypillisesti alueellisiin tai paikallisiin tarpeisiin ja antavat siten tosiasiallisen panoksen paikalliseen tai aluekohtaiseen kehitykseen.

—

panee merkille, että työtä on tehtävä vielä paljon, jotta pystytään paitsi parantamaan myös syventämään mahdollisuuksia opintoihin liittyvään liikkuvuuteen sekä rajatylittävään yhteistyöhön ja siten kasvattamaan niiden tuottamaa lisäarvoa olennaisesti.

—

toteaa tässäkin yhteydessä, että alue- ja paikallisviranomaisilla on tärkeitä toimivaltuuksia yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen alalla, aivan nuorisopolitiikan ja työllisyyspolitiikan tapaan. Komitea korostaa, että alue- ja paikallisviranomaiset ovat tästä syystä ja toissijaisuusperiaatteen mukaisesti avainasemassa puheena olevan nykyaikaistamissuunnitelman toteuttamisessa.

Esittelijä

Mia DE VITS (BE, PSE), Flaamilaisen parlamentin jäsen

Viiteasiakirja

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Tukea kasvulle ja työllisyydelle – Euroopan korkeakoulujärjestelmien nykyaikaistamissuunnitelma

COM(2011) 567 final

1.

on hyvillään tiedonannosta "Tukea kasvulle ja työllisyydelle – Euroopan korkeakoulujärjestelmien nykyaikaistamissuunnitelma", jossa Euroopan komissio esittää korkea-asteen koulutuksen uudistusten ensisijaiset toimintapoliittiset päämäärät. Komitea pitää arvossa, että Euroopan komissio pyrkii näin antamaan lisäkannustimen uudistuksille, jotka käynnistyivät Bolognan prosessista sekä eurooppalaisen korkeakoulutusalueen ja eurooppalaisen tutkimusalueen luomisesta mutta joita ei vielä ole läheskään saatettu päätökseen, ja että komissio varaa näille uudistuksille samalla merkittävän aseman Eurooppa 2020 -strategian puitteissa ja siihen sisällytettyjen lippulaivahankkeiden yhteydessä.

2.

kannattaa tiedonannossa valittua toimintamallia, jota noudattaen Euroopan komissio yhtäältä tekee selkoa ensisijaisista toimintapoliittisista tavoitteista, jotka sekä jäsenvaltioiden että korkea-asteen oppilaitosten tulisi saavuttaa kuluvan vuosikymmenen loppuun mennessä. Toisaalta komissio tuo julki, millä tavoin se voi tukea jäsenvaltioita ja korkea-asteen oppilaitoksia tämän nykyaikaistamissuunnitelman toteuttamisessa.

3.

vahvistaa, että päävastuu korkea-asteen koulutuksen uudistamisesta on jäsenvaltioilla ja korkeakouluilla itsellään, vaikka haasteet ja toimintapoliittiset reaktiot ylittävätkin valtiolliset rajat ja EU:lla on tällä politiikanalalla koordinointi- ja tukivastuu. Komitea toteaa tässäkin yhteydessä lisähuomionaan, että alue- ja paikallisviranomaisilla on tärkeitä toimivaltuuksia yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen alalla, aivan nuorisopolitiikan ja työllisyyspolitiikan tapaan. Komitea korostaa, että alue- ja paikallisviranomaiset ovat tästä syystä ja toissijaisuusperiaatteen mukaisesti avainasemassa puheena olevan nykyaikaistamissuunnitelman toteuttamisessa.

4.

toteaa, että ehdotettu strategia korkeakoulutuksen uudistamiseksi ei näytä aiheuttavan ongelmia toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden noudattamista ajatellen.

5.

painottaa, että koulutuksen, korkeakoulutus mukaan luettuna, tulee ensi sijassa tarjota ihmisille laaja-alainen yleissivistyspohja, jonka myötä heidän kykynsä pääsevät täyteen kukoistukseensa ja he onnistuvat kehittymään persoonallisuudeltaan avoimiksi, vahvoiksi ja monipuolisiksi ja pystyvät ottamaan kantaakseen täyden vastuun yhteiskunnan jäseninä. Koulutuksella on myös kiistämätön taloudellinen arvonsa, mutta sillä on muitakin arvoja. Niinpä koulutuksen tarkastelu talouden näkökulmasta jää aina välttämättä puutteelliseksi. Talousnäkökulman omaksuminen saattaa silti tietyissä asiayhteyksissä olla järkevää ja jopa välttämätöntä.

6.

yhtyy – edellä esitetystä tinkimättä – täysin näkemykseen, että yleissivistävälle ja ammatilliselle koulutukselle on annettava keskeinen rooli pyrittäessä älykkääseen, kestäväpohjaiseen ja osallistavaan kasvuun Euroopassa, ja painottaa, ettei eurooppalaisten korkeakoulujen mahdollisuuksia toteuttaa yhteiskunnallista rooliaan vielä hyödynnetä täysimääräisesti.

7.

yhtyy analyysiin, jonka mukaan Euroopassa on pyrittävä saavuttamaan vuoteen 2020 mennessä koulutuksen keskimääräisessä tasossa tavoite, että 40 prosenttia nuorista suorittaa korkea-asteen tutkinnon tai vastaavat opinnot, jotta kyetään vastaamaan osaamisintensiivisten työpaikkojen ennustetusta ja välttämättömästä kasvusta syntyviin tarpeisiin, tarjoamaan nuorille paremmat näkymät laadukkaasta työurasta ja siten myös torjumaan työttömyyttä ja erityisesti nuorisotyöttömyyttä.

8.

on vakuuttunut, että innovatiivisten TVT-ratkaisujen laaja-alainen käyttö korkeakoulutusta tarjoavien keskuudessa voi helpottaa osaltaan korkeakoulutukseen pääsyä ja lisätä osallistumista, kun ajatellaan esimerkiksi harvaan asutuilla seuduilla ja saarilla, vuoristoalueilla sekä syrjäisimmillä alueilla asuvia opiskelijoita.

9.

yhtyy painokkaasti näkemykseen, että onkin kyettävä houkuttelemaan ihmisiä koko yhteiskunnan laajuudelta hakeutumaan korkea-asteen koulutukseen, ja pahoittelee, että tietyt väestöryhmät ovat edelleenkin selkeästi aliedustettuina korkea-asteen koulutuksessa. Komitea huomauttaa, että tämä aliedustus, joka lisäksi esiintyy sitäkin kärjistyneempänä ja sietämättömällä sitkeydellä opettajakunnassa, paitsi aiheuttaa meille sosiaalisia ongelmia mutta on myös talouden näkökulmasta epätarkoituksenmukaista lahjakkuuksien tuhlausta.

10.

ehdottaakin, ettei tarkkailla pelkästään sitä, missä määrin jäsenvaltiot edistyvät korkeakoulutuksen osallistumisasteen, ja mikä on vähintään yhtä ratkaisevaa, koulutuksen tuloksekkuuden kohentamisessa, vaan että seurataan myös sitä, missä määrin jäsenvaltiot ja korkeakoulut onnistuvat houkuttelemaan opiskelijoita aliedustetuista ryhmistä ja "muiden kuin perinteisten" opiskelijakandidaattien piiristä, ja vieläpä niin, että klassiset roolimallit murtuvat, jolloin pystytään vaikuttamaan stereotyyppisiin oppiainevalintoihin ja niistä kumpuavaan ammattialojen eriytymiseen. Kun otetaan huomioon väestörakenteen muutokset, komitea on vakuuttunut, ettei välttämätön osallistumisasteen oleellinen kohottaminen voi tapahtua kestävältä pohjalta, elleivät jäsenvaltiot ja korkeakoulut onnistu sisäistämään tätä "sosiaalista ulottuvuutta" korkea-asteen koulutusta koskevassa politiikassaan perin juurin. Komitea pitääkin välttämättömänä, että myös tälle lohkolle määritetään nimenomaiset tavoitteet, jotka täytyy tietenkin mukauttaa kunkin jäsenvaltion erityisolosuhteisiin, myös aluekohtaisesti. Komitea korostaa kuitenkin, että lisääntynyt osallistuminen edellyttää myös lisärahoitusta Euroopan korkea-asteen oppilaitoksille, jotta voidaan varmistaa tutkimuksen ja opetuksen korkea taso.

11.

tukee Euroopan komission kehotusta varmistaa, että rahoitustukea on tarjolla potentiaalisille opiskelijoille, jotka ovat peräisin tulotasoltaan heikommasta ympäristöstä. Komitea ilmaisee tässä yhteydessä huolestuneisuutensa eri jäsenvaltioissa jo päätetyistä tai suunnitteilla olevista lukukausimaksujen korotuksista, jotka ovat ristiriidassa sen kanssa, että kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat ratifioineet taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jonka 13 artiklassa määrätään muun muassa, että "korkeampi opetus on kaikin asianmukaisin tavoin tehtävä yhtä mahdolliseksi kaikille kyvykkyyden perusteella ja ennen kaikkea ottamalla asteittain käyttöön maksuton opetus." Komitean mielestä on vaarana, että lukukausimaksun noustessa myös kynnys osallistua korkea-asteen koulutukseen kohoaa hetkellä, jolloin monet opiskelijat ja näiden perheet joutuvat kohtaamaan finanssi- ja talouskriisin seuraukset.

12.

toteaa, että myös muut tekijät kuin taloudellinen valmius (kuten huomion kiinnittäminen opintoalan valintaan, soveltuvat valmistavat opinnot tai täydennyskoulutus niiden puuttuessa, opintojen ja uravalinnan ohjaus, oikea-aikainen uran tai opiskelualan suunnanmuutos soveliaammaksi, jotta vältetään korkea-asteen opintojen keskeyttäminen; opiskelijakeskeisempi toimintamalli korkea-asteen koulutuksessa yms.) voivat ratkaista korkea-asteen opintoihin ryhtymisen ja menestymisen niissä, ja kehottaa jäsenvaltioita ja korkea-asteen oppilaitoksia kiinnittämään riittävästi huomiota myös näihin seikkoihin. Komitea pahoittelee, ettei kyseisiä toimintalinjoja koskevaa tietoa vielä kerätä kyllin järjestelmällisesti ja jaeta jäsenvaltioiden kesken, vaikka korkeakoulutuksen muiden näkökohtien osalta niin menetelläänkin. Se huomauttaa tähän liittyen, että Bolognan prosessin yhteydessä kehitteillä olevaa, korkea-asteen koulutuksen sosiaaliseen ulottuvuuteen paneutuvaa seurantaryhmää varten on syytä osoittaa riittävä tuki.

13.

on tyytyväinen Euroopan komission ehdottamiin toimenpiteisiin, joita ovat kansallisten tutkintokehysten kehittäminen selkeine ja tarvittaessa erityisine siirtymäväylineen eri tutkintotasojen välillä; opintotulosten ja tosiasiallisesti hankitun tiedon ja osaamisen ensisijaistaminen (mm. menettelyin aikaisemmin hankittujen tutkintojen ja [myös arkioppimisen kautta sekä virallisen koulutusjärjestelmän ulkopuolella hankitun] osaamisen tunnustamiseksi), sen sijaan että pitäydyttäisiin perinteisempiin ja muodollisempiin kriteereihin, kuten opintojen kestoon ja opinto-ohjelmaan sisältyvien opetustuntien määrään. Komitean mielestä kuvatun kaltaiset toimet voivat olla tarkoituksenmukaisia välineitä, joiden avulla osaaminen kyetään arvottamaan paremmin ja määrittämään ihmisten tutkintotaso täsmällisemmin tai tarjoamaan soveltuva ja realistinen väylä korkeampaan tutkintoon.

14.

tähdentää, että Euroopan komission tulisi itsekin johdonmukaisesti noudattaa joustavien oppimisväylien ja joustavien oppimisen muotojen osalta ehdottamaansa toimintamallia soveltaessaan nykyisin voimassa olevaa ja laatiessaan uutta direktiiviä ammatillisen pätevyyden tunnustamisesta.

15.

tukee ajatusta, että tiiviimmät yhteydet työelämään ja työmarkkinaorganisaatioihin ovat korkea-asteen koulutukselle suureksi eduksi, ainakin sikäli kuin sen tarkoituksena on välittää tietoa ja keskeiset siirrettävissä olevat taidot, joita tarvitaan korkeaa ammattitaitoa edellyttävissä ammateissa. Komitea katsoo toisaalta, että myös työelämän tahot voisivat asennoitua vastuullisemmin korkea-asteen koulutukseen nähden mm. tarjoamalla riittävästi laadukkaita harjoittelupaikkoja korkeakouluopiskelijoille ja -opettajille ja antautumalla vuoropuheluun korkeakoulujen kanssa pohtiakseen tulevaisuuden työuria ja niihin liittyviä koulutusvaatimuksia, ottamalla tohtorintutkinnon suorittaneiden yleisen siirrettävissä olevan osaamisen huomioon täydestä arvostaan yms. Olisi myös luotava entistä laajemmin yritysten ja korkeakoulujen välisiä tutkimuskumppanuuksia.

16.

on vakuuttunut siitä, että paikallis- ja alueviranomaisilla, jotka yleensä ylläpitävät erinomaisia suhteita sekä korkeakouluihin että työelämän tahoihin, on parhaat mahdollisuudet virittää ja sujuvoittaa tätä vuoropuhelua.

17.

katsoo, että korkea-asteen koulutuksen tarkoituksenmukaisuus voi heijastua siinä, missä määrin korkeakoulut vastaavat tyypillisesti alueellisiin tai paikallisiin tarpeisiin ja antavat siten tosiasiallisen panoksen paikalliseen tai aluekohtaiseen kehitykseen. Komitea toteaa, että tämänkaltainen alueellinen sitoutuminen on yksi ulottuvuuksista, joihin nähden korkeakoulut voivat määrittää tehtävänsä ja strategiset prioriteettinsa ja joiden puitteissa ne kykenevät pyrkimään huippusuorituksiin. Komitea korostaa ja kannattaa näin ollen eurooppalaisten korkeakoulujen moninaisuutta ja yksilöllisyyttä.

18.

kehottaa ottamaan kaikissa Euroopan korkea-asteen oppilaitoksissa laajalti käyttöön TVT-ratkaisuja. Korkea-asteen oppilaitosten ja asiaankuuluvien valtiollisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten yhteisen tietotekniikkajärjestelmän kehittäminen saattaisi lisätä tutkinnon suorittaneiden osuutta.

19.

pitää lukuisista eri syistä sekin hyvin harkittua yhteistyötä ja rajatylittävää yhteistyötä tärkeinä seikkoina koulutuksen laatua ja yksilökohtaista kehitystä ajatellen ja varsinkin niiden ihmisten näkökulmasta, jotka kykenevät niitä hyödyntämään. Komitea toteaa, että jäsenvaltiot ja korkeakoulut ovat mm. Erasmus-ohjelman tarjoaman ja Bolognan prosessin vielä vahvistaman liikevoiman ansiosta kyenneet valtaviin edistysaskeleisiin tällä alalla. Komitean näkemyksen mukaan on mittaamattoman arvokasta, että näiden ohjelmien ja tämän yhteistyön ansiosta "Eurooppa" on monien ihmisten silmissä jotain konkreettista ja myönteistä.

20.

panee siitä huolimatta merkille, että työtä on tehtävä vielä paljon, jotta pystytään paitsi parantamaan myös syventämään mahdollisuuksia opintoihin liittyvään liikkuvuuteen sekä rajatylittävään yhteistyöhön ja siten kasvattamaan niiden tuottamaa lisäarvoa olennaisesti. Euroopan komissio luettelee perustellusti joukon esteitä, joita esiintyy hallinnon eri tasoilla ja jotka useissa tapauksissa nivoutuvat maakohtaisiin erityisolosuhteisiin. Komitea katsoo, ettei tämän kentän monisyisyys saa estää jäsenvaltioita, alue- ja paikallisviranomaisia ja korkeakouluja tarttumasta asiaankuuluvalla rivakkuudella näihin ongelmiin, kukin oman vastuualueensa puitteissa.

21.

kehottaa ottamaan kaikissa korkea-asteen oppilaitoksissa käyttöön tutkintotodistusten liitteet, sillä ne edistävät merkittävällä tavalla tutkintotodistusten vertailtavuutta ja helpottavat huomattavasti tutkintotodistusten tunnustamista.

22.

kiinnittää huomiota eräisiin nykyisistä korkea-asteen koulutusta koskevista laaduntakaushankkeista tuodakseen ne esille malliksi rajatylittävästä yhteistyöstä, kun otetaan huomioon niiden pysyvät vaikutukset asianomaisten jäsenvaltioiden ja alueiden korkeakoulujärjestelmiin.

23.

kehottaa asiaankuuluvia kansallisia viranomaisia – jotka ovat useissa tapauksissa alue- tai paikallisviranomaisia – helpottamaan ja nopeuttamaan akateemisten tutkintojen tunnustamista, jotta voidaan poistaa yksi opiskelijoiden ja korkeakoulututkinnon suorittaneiden liikkuvuuden merkittävistä esteistä. Menettelystä ei pidä aiheutua hakijalle ylivoimaisia kustannuksia, eikä se saa kestää neljää kuukautta pidempään.

24.

yhtyy täysin ajatukseen, että on välttämätöntä kehittää ja käyttää paremmin koulutuksen, tutkimuksen ja elinkeinoelämän välistä "osaamiskolmiota". Komitea onkin kokonaan samaa mieltä Euroopan komission analyysistä, jonka mukaan korkea-asteen oppilaitokset ja tutkimuskeskukset voivat vauhdittaa taloudellista kehitystä alueillaan, hyödyntää alueellisia vahvuuksia globaalissa mittakaavassa tai voivat toimia osaamisverkoston tai -klusterin keskuksena palvellen paikallista taloutta ja yhteiskuntaa.

25.

toteaa, että edellä mainittu pätee sitäkin suuremmalla syyllä, mikäli paikallis- ja alueviranomaiset kohdentavat tukensa strategisesti ja valitsevat harkiten joukon ensisijaisia aloja, jotka pohjaavat oman alueen erityisiin vahvuuksiin tai oman alueen erityistarpeisiin. Olisi edistettävä voimakkaasti sellaisten osaamis- ja innovaatioklustereiden muodostamista, joihin osallistuu alue- ja paikallisviranomaisia, korkeakouluja ja paikallisia yrityksiä, myös aloittelevia yrityksiä.

26.

huomauttaa tässä yhteydessä lisäksi, että Euroopan komissio tarkastelee tiedonannossaan aihetta jokseenkin kapea-alaisesti yritysmaailman, markkinointikelpoisten tuotteiden ja palvelujen potentiaalin, osaamisen sekä markkinoinnin näkökulmasta. Komitea painottaa, että korkeakouluilla ja tutkimuslaitoksilla on myös yhteiskunnallinen velvoite suhteessa julkisiin instituutioihin ja voittoa tavoittelemattomaan sektoriin, joista esimerkkeinä mainittakoon (oppivelvollisuus)opetus, lääketieteen ala ja terveydenhoidon avustavat tehtävät, sosiaali- ja hyvinvointipalvelut jne.

27.

yhtyy Euroopan komission näkemykseen, että korkea-asteen koulutukseen investoidaan Euroopassa kokonaisuudessaan liian vähän, ja toteaa samalla, ettei yksinomaan jäsenvaltioiden vaan monissa tapauksissa myös alueellisten viranomaisten on hyväksyttävä vastuunsa ja lisättävä korkeakoulutukseen julkisin varoin tehtäviä investointeja. Komitea kehottaakin jäsenvaltioita ja soveltuvin osin myös alueellisia viranomaisia olemaan – julkiseen talouteen kohdistuvasta paineesta huolimatta – asettamatta tulevaisuutta epävakaalle pohjalle vaan pikemmin investoimaan pitkäkestoiseen kasvu-uraan sen sijaan että ne tekisivät leikkauksia aloilla, joilla luodaan perustaa huomispäivän kasvulle. Komitea katsoo, että Euroopan komissio voi valvoa tilanteen kehittymistä konkreettisesti tarkkailemalla talouspolitiikan EU-ohjausjakson avulla, ettei säästöjä kohdisteta aloihin, jotka ovat ratkaisevan tärkeitä Eurooppa 2020 -strategian toteuttamista ajatellen.

28.

viittaa tarkastelutapaan, jossa koulutusta pidetään julkisena hyödykkeenä, ja yhtyy Euroopan komission näkemykseen, että julkiset investoinnit ovat ja niiden on jatkossakin oltava kestäväpohjaisen korkea-asteen koulutuksen ensisijaisena perustana.

29.

kannattaa pyrkimystä monipuolistaa rahoituslähteitä, esimerkiksi julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet infrastruktuurin rahoittamiseksi, mutta varoittaa, että yhden mahdollisen vaihtoehtoisen lähteen hyödyntäminen, eli yksityisrahoituksen osuuden kasvattaminen lukukausimaksuja korottamalla, voi aiheuttaa lisäpainetta kotitalouksille. Komitea pelkää, että tämä kotitalouksiin kohdistuva paine voi muun muassa johtaa koulutukseen osallistumisasteen supistumiseen, epätoivottaviin siirtymiin opiskelijakunnan sosiaalisessa koostumuksessa ja synnyttää tai vahvistaa epäsuhtaisia liikkuvuusvirtoja jäsenvaltioiden tai alueiden välillä. Jotta voitaisiin luoda yhtäläisiä mahdollisuuksia kaikille ja pyrkiä huippusaavutuksiin, komitea kehottaa kehittämään apurahoja ja opintolainoja koskevaa toimintapolitiikkaa, joka perustuu ansio- ja opintomenestyskriteereihin.

30.

on tyytyväinen sellaisten uusien rahoitusmekanismien luomiseen ja vanhojen edelleenkehittämiseen, jotka ovat suoritusperusteisia, tukevat monipuolisia strategisia valintoja sekä oppilaitosprofiilien moninaisuutta ja kannustavat kaikentyyppisiin huippusuorituksiin. Komitea toteaa samalla kokemuksen opettaneen, että kuvatun kaltaiset mekanismit on otettava käyttöön kyllin harkitusti ja tarpeellista varovaisuutta noudattaen mm. sen varmistamiseksi, että sovellettavat kaavat ja indikaattorit tosiasiallisesti tukisivat toivottujen tavoitteiden toteuttamista ja jotta laitosten välisen ja sisäisen monipuolisuuden tavoitteelle tehdään täyttä oikeutta.

31.

huomauttaa, ettei korkea-asteen oppilaitosten lisääntyvä autonomia vapauta niitä vastuuvelvollisuudesta eikä velvoitteista sijaintiympäristöään kohtaan. Tästä huolimatta komitea myöntää, että oppilaitosten autonomian kasvattamisella on myös pääosin myönteinen vaikutus yksityisen pääoman houkuttelemista ajatellen, mikä edistää tavoitetta kasvattaa korkea-asteen koulutukseen suunnattavia investointeja.

32.

on tyytyväinen siihen, että Euroopan komissio pyrkii aktiivisemmin tukemaan korkea-asteen oppilaitoksia ja erilaisia valtiollisia, aluekohtaisia ja paikallisia viranomaistahoja korkeakoulujärjestelmien nykyaikaistamissuunnitelman toteuttamisessa. Komitea pitää mainittua tukea kaikissa sen eri muodoissa ratkaisevan tärkeänä, jotta erilaisten viranomaistahojen samoin kuin korkeakoulujen toimintaohjelmia pystytään lähentämään riittävästi toisiinsa ja jotta toivottu monipuolisuus ja profilointi saavat kylliksi sijaa.

33.

kehottaa Euroopan komissiota kiinnittämään konkreettisia ohjelmia ja toimintalinjoja määrittäessään entistäkin enemmän huomiota yhteen prioriteetista, joita se perustellusti itse esittää jäsenvaltioille ja korkeakouluille: koulutukseen osallistumisasteen kohottaminen ja korkea-asteen koulutuksen "sosiaalisen ulottuvuuden" vahvistaminen, joka on edellisen välttämätön edellytys.

34.

toteaa, että mm. Bolognan prosessin seurannassa on osoittautunut, että tarkkailtaessa uudistusohjelman edistymistä suhteellisten yksinkertaisten vertailevien tulostaulujen avulla voidaan saada erittäin hyviä tuloksia ihmisten informoinnissa ja aktivoinnissa, ja ehdottaa, että mainitun kaltaista välinettä ryhdytään käyttämään yleisemmin. Komitea tosin huomauttaa, että jäsenvaltiotason tulostaulu ei useinkaan sovellu kuvaamaan eri alueilla tapahtuvia moninaisia dynaamisia prosesseja eikä siis kaikissa tapauksissa tee oikeutta alue- ja paikallisviranomaisten harjoittamalle politiikalle, varsinkin kun on kyse aloista, joilla niillä on valtaosin tai jopa yksinomaan toimivalta.

35.

tukee Euroopan komission suunnitelmaa muodostaa "U-Mapin" avulla selkeämpi kuva korkea-asteen oppilaitosten moninaisista profiileista ja käynnistää "U-Multirank", uusi tuloksiin perustuva monitahoinen luokittelu- ja tiedotusväline korkea-asteen oppilaitosten arviointia varten. Tällöin tulisi huolehtia siitä, ettei korkea-asteen oppilaitoksille aiheudu tästä kohtuutonta hallinnollista lisätaakkaa. Komitea pitää selviönä, että yksi korkea-asteen oppilaitosten luokittelun ja arvioinnin ulottuvuuksista tulee olemaan alueelliseen kasvupohjaan juurtuminen ja sitoutuminen paikalliseen ympäristöön.

36.

on hyvillään Euroopan komission aikomuksesta hankkia yhteistyössä Eurostatin kanssa parempia tietoja oppimiseen liittyvästä liikkuvuudesta ja työllistymistuloksista korkea-asteen koulutuksen osalta. Komitea toteaa, että kyseisenkaltaiset tiedot kiinnostavat korkea-asteen opiskelijoita ja korkeakoulututkinnon suorittaneita mutta voivat olla avuksi myös koulujen oppilaille opiskelualan ja -paikan valinnassa.

37.

pyytää Euroopan komissiota punnitsemaan huolellisesti, mihin tavoitteisiin se tarkkaan ottaen pyrkii eurooppalaisen korkeakoulutusrekisterin luomisella ja missä määrin muut hankkeet jo palvelevat niitä, ennen kuin se ryhtyy kehittämään mainitun kaltaista välinettä.

38.

on täysin samaa mieltä siitä, että liikkuvuuden edistäminen on tärkeää, ja palauttaa tässä yhteydessä Euroopan komission mieleen edelleen yhtä ajankohtaiset huomiot, jotka esitetään komitean 27.–28. tammikuuta 2011 pitämässään täysistunnossa antamassa, lippulaivahanketta "Nuoret liikkeellä" käsittelevässä lausunnossa (1), tekstijaksossa "Liikkuvuutta edistävät toimet".

39.

on lisäksi vakuuttunut siitä, että panostaminen kielitaidon parantamiseen paitsi kohentaa vuorovaikutusmahdollisuuksia myös kohottaa vuorovaikutuksen laadukkuutta, ja katsoo, että Euroopan komissiolla voisi olla tukitehtävä tällä alalla. Komitea muistuttaa unionin monikielisyyspolitiikan tavoitteesta, jonka mukaan kaikkien Euroopan kansalaisten tulisi osata äidinkielensä lisäksi kahta muuta kieltä.

40.

kannattaa Euroopan komission pyrkimystä helpottaa opiskelijoiden pääsyä maisteriohjelmiin muissa jäsenvaltioissa, sosiaalisesta taustastaan riippumatta, ja vahvistaa, että maisterin tutkintoon opiskeleville tarvitaan lisää taloudellista tukea. Komitea panee merkille Euroopan komission ehdotuksen perustaa yhdessä Euroopan investointipankin kanssa eurooppalainen opintolainojen takausjärjestelmä. Komitea korostaa, etteivät nämä seikat saa johtaa siihen, että liikkuvuudesta muodostuu kaupallinen hyödyke. Kyseisenkaltaisen järjestelmän luomisen pitää tapahtua Erasmuksen tapaisten, hyödyllisyytensä jo ajat sitten osoittaneiden apurahaohjelmien täydennykseksi (2).

41.

pahoittelee sitä, että kansallisesta järjestelmästä myönnettyjen lainojen liikkuvuuden puute muodostaa esteen opiskelijoiden liikkuvuudelle. Komitea korostaa velvoitetta myöntää lainoja ja apurahoja ilman minkäänlaista kansallisuuteen perustuvaa syrjintää.

42.

myöntää, että tietyt liikkuvuuden virrat saattavat muodostua eräille maille haasteellisiksi ja tietyissä tapauksissa vielä haasteellisemmiksi eräille alueille. Komitea kannattaa tiettyjen palvelujen tarjontaan oikeuttavissa opinnoissa, esimerkkinä lääketiede, opiskelemaan pääsyä sääntelevien järjestelmien hyväksymistä aluetaso huomioon ottaen, jotta varmistetaan tarvittavat sairaanhoitopalvelut kullakin alueella. Komitea on lisäksi valmis osallistumaan tämän problematiikan seikkaperäiseen analyysiin ja etsimään kestävällä pohjalla olevia ratkaisuja, jotka tyydyttävät kaikkia asianosaisia ja ovat unionin säännöstön mukaisia.

43.

on kuitenkin vakuuttunut siitä, että on ryhdyttävä erityistoimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että koulutukseen liittyvä liikkuvuus on mahdollista samoin edellytyksin kaikille opiskelijoille riippumatta heidän sosiaalisesta ja taloudellisesta tilanteestaan tai heidän asuinalueensa maantieteellisestä sijainnista.

44.

myöntää myös sen, että tietynmuotoisen, luvakesopimuksiin perustuvan rajatylittävän koulutuksen laadusta esiintyy huolta, ja kehottaa kaikkia jäsenvaltioita ryhtymään tarvittaviin toimiin esimerkiksi jäsenvaltion omien korkeakoulujen sen rajojen ulkopuolella tarjoaman opetuksen laadun varmistamiseksi, jotta jäsenvaltioiden välillä voidaan säilyttää täysi keskinäinen luottamus toistensa oppilaitoksiin.

45.

yhtyy käsitykseen, että tutkijoiden rajatylittävän liikkuvuuden tiellä on edelleen lukuisia esteitä, ja kehottaa jäsenvaltioita toimimaan aktiivisesti toissijaisia työehtoja ja sosiaalisia oikeuksia koskevan järjestelyn kehittämiseksi, jotta tutkijat saavat enemmän varmuutta näistä ulkomailla oleskeluun liittyvistä tekijöistä ja tuntevat itsensä siten vapaammiksi osallistumaan rajatylittävään liikkuvuuteen.

46.

suhtautuu strategisen innovaatio-ohjelman hyväksymiseen suurin odotuksin ja toivoo, että prioriteettien määrittelyyn voidaan ryhtyä asiaankuuluvalla ripeydellä kehitettäessä Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituuttia ja perustettaessa uusia osaamis- ja innovaatioyhteisöjä.

47.

seuraa kiinnostuneena korkea-asteen oppilaitosten ja elinkeinoelämän välisten nk. osaamisyhteenliittymien kehittymistä mutta aprikoi samalla, eivätkö sentyyppiset yhteenliittymät korkea-asteen oppilaitosten ja voittoa tavoittelemattomien tahojen ja organisaatioiden välillä voisi olla myös järkeviä ja suorastaan välttämättömiä. Komitea viittaa tässä yhteydessä esim. Euroopan unionin kohtaamiin haasteisiin: väestön ikääntyminen ja nuoren väestön osuuden pieneneminen, monikulttuurinen yhteiskunta, ilmastonmuutos yms.

48.

on tyytyväinen Euroopan komission aikomukseen kehittää harjoittelujen laatukehys ja katsoo, että Euroopan komission ja jäsenvaltioiden valtakunnallisten, alueellisen ja paikallisen tason viranomaisten tulee keskittää jatkossa huomionsa kehyksen täytäntöönpanon aktiiviseen tarkkailuun. Ehdotetun Euroopassa tarjolla olevien harjoittelumahdollisuuksien keskitetyn foorumin perustaminen voi tarjota erinomaisen keinon päästä tutustumaan tarjolla oleviin harjoittelumahdollisuuksiin ja kannustaa nuoria hakemaan harjoittelupaikkoja muista jäsenvaltioista.

49.

on Euroopan komission kanssa samaa mieltä siitä, ettei kansainvälistyminen ja rajatylittävä yhteistyö voi pitäytyä pelkästään Euroopan unionin alueella ja että sen ulkopuolella avautuu uusi mahdollisuuksien maailma. Komitea tähdentää tässä yhteydessä erityisesti sitä, että EU:n ulkorajojen yli toisiinsa rajoittuvien alueiden välillä on valtavasti yhteistyöpotentiaalia. EU:n tulisikin edistää eurooppalaisten korkeakoulujen yhteistyötä kolmansien maiden korkeakoulujen kanssa, jotta muun muassa vahvistettaisiin niiden hallinnointia ja koulutusohjelmia hyödyntämällä tähän tarkoitukseen eurooppalaisten oppilaitosten hankkimia kokemuksia. Siksi on edistettävä opiskelijoiden ja opettajien liikkuvuutta ja vaihtoa raja-alueiden ja niihin rajoittuvien unionin ulkopuolisten naapurimaiden korkeakoulujen kesken hyvien käytänteiden viennin tukemiseksi.

50.

odottaa kiinnostuneena konkreettisempia ehdotuksia siitä, millä tavoin Euroopan komissio aikoo tukea eurooppalaisten korkea-asteen oppilaitosten kansainvälistymisstrategioiden laatimista ja kehittämistä, ja on vakuuttunut, että Euroopan komissio käynnistää aiheesta vuoropuhelun kaikkien asiainosaisten kesken. Komitea huomauttaa, että myös alue- ja paikallisviranomaiset on pyydettävä mukaan tämäntyyppiseen vuoropuheluun, koska korkea-asteen oppilaitosten kansainvälistymisstrategiat ja niiden sijaintialueiden kehittämisstrategiat ovat useissa tapauksissa tiiviissä vuorovaikutuksessa keskenään.

51.

on mieltynyt ehdotukseen vahvistaa nykyisten yleissivistävää ja ammatillista koulutusta sekä nuorisoa koskevien ohjelmien rahoitusta vuodesta 2014 lähtien, yksinkertaistaa niiden hallinnointia ja jatkaa niitä "Yhteinen Erasmus" -ohjelman puitteissa. Komitea toivoo, että tämä uusi ohjelma paitsi laajentaa myös syventää laadullisesti erilaisia keskinäisen vaihdannan ja yhteistyön muotoja.

52.

on aivan yhtä mielissään Euroopan komission ehdotuksesta koota unionin nykyiset tutkimuksen ja innovoinnin ohjelmat uuteen "Horizon 2020" -ohjelmaan.

53.

tarjoaa – kun muistetaan alue- ja paikallisviranomaisten tiiviit yhteydet korkea-asteen oppilaitoksiin – Euroopan komissiolle niiden tuen kannustettaessa korkeakouluja käyttämään "Yhteinen Erasmus" ja "Horizon 2020" -ohjelmien tarjoamat mahdollisuudet täysimääräisesti edukseen.

54.

huomauttaa aiempien lausuntojensa tapaan, että sijoitettaessa olemassa olevia ohjelmia mainittuihin uusiin ohjelmiin tulee olla kyllin huolellinen, jottei nykyisten ohjelmien arvokkaita elementtejä menetetä tämän uudelleenjärjestelyn yhteydessä.

55.

pitää perusteltuna Euroopan komission esittämää kytköstä yhtäältä (korkea-asteen) koulutuksen ja toisaalta EU:n koheesiopolitiikan, Euroopan aluekehitysrahaston ja Euroopan sosiaalirahaston välillä. Jotta edunsaajat käyttäisivät mainitut varat mahdollisimman tehokkaasti ja tuloksekkaasti, komitea pyytää Euroopan komissiota etsimään aktiivisesti eri jäsenvaltioista ja alueilta hyviä käytänteitä ja tekemään ne laajalti tunnetuksi.

56.

uskoo, että Euroopan komissio jatkaa suuresti arvostettua vuoropuhelua kaikkien asiaankuuluvien toimijoiden, myös alueellisten ja paikallisten viranomaisten, kanssa, kun se määrittää konkreettisia ohjelmia ja toimintalinjoja.

57.

panee merkille ehdotuksen korkean tason ryhmän asettamisesta analysoimaan korkea-asteen koulutuksen nykyaikaistamisen kannalta keskeisiä aiheita ja odottaa, että Euroopan komissio ottaa tarkasteltavana olevassa tiedonannossa hahmotellut erityiset haasteet riittävällä tavalla huomioon puheena olevan ryhmän kokoonpanosta päättäessään. Komitea pyytää, että se saisi edustuksen korkean tason ryhmään.

58.

kehottaa Euroopan komissiota nykyaikaistamissuunnitelmaa laatiessaan huolehtimaan tarpeellisesta synergiasta kaikkien tämän suunnitelman kannalta oleellisten lippulaivahankkeiden välillä ja ottamaan siinä yhteydessä huomioon mm. lausunnot, jotka komitea on niistä antanut.

18.4.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 113/52

—

yhtyy talous-, sosiaali- ja finanssikriisin vallitessakin komission poliittiseen tahtoon säilyttää johtava asema maailmanlaajuisessa köyhyyden torjunnassa, etenkin antamalla panos pyrkimykseen saavuttaa vuosituhannen kehitystavoitteet.

—

on komissio kanssa samaa mieltä siitä, että vaikka EU on antanut merkittävän panoksen vuosituhattavoitteiden toteuttamiseen, kyseisiä tavoitteita ei ole vielä läheskään saavutettu, joten EU:n tulevaa kehitysyhteistyöpolitiikkaa on sen vuoksi arvioitava uudelleen.

—

ilmaisee toistamiseen toivovansa, että unionin kehitysyhteistyöpolitiikan tarkistuksessa ja unionin konsensuksessa korostetaan alue- ja paikallisviranomaisten asemaa, roolia ja niiden tuomaa lisäarvoa kehitysyhteistyöalalla ja -politiikoissa. AK sitoutuu tekemään myös vastaisuudessa tiivistä yhteistyötä Euroopan komission kanssa tukemalla sellaisten välineiden käyttöä kuin hajautetun yhteistyön Atlas ja verkkoportaali sekä osallistumalla hajautettua yhteistyötä käsittelevän vuotuisen konferenssin järjestämiseen.

—

kehottaa pohtimaan nykyistä keskitetymmin ja eriytetymmin alue- ja paikallisviranomaisille kuuluvaa roolia EU:n kehitysyhteistyöpolitiikassa, sillä niillä on poliittista kokemusta mm. toimivallan hajauttamisesta, instituutioiden lujittamisesta ja paikallishallinnosta, ja ne voivat tuoda merkittävää lisäarvoa unionin ulkopuolisille maille kyseisillä aloilla ja sellaisilla strategisilla aloilla kuin maatalous, kalastus ja vesiviljely, jotka ovat tärkeitä kysymyksiä tarkasteltaessa niitä ruokaturvaan liittyviä aloitteita, joita EU haluaa tukea.

—

yhtyy komission näkemykseen, jonka mukaan EU:n olisi myös jatkossa pidettävä tärkeänä kehityksen tukemista omilla naapurialueillaan ja Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Komitea kehottaa sen vuoksi ottamaan huomioon ARLEMin ja CORLEAPin mahdollisuudet.

Esittelijä

Jesús Gamallo ALLER (ES, EPP), Galician aluehallituksessa ulkosuhteista ja suhteista Euroopan unioniin vastaava pääjohtaja

Viiteasiakirja

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan ja talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan vaikutuksen lisääminen: muutossuunnitelma

KOM(2011) 637 lopullinen

1.

antaa arvoa komission äskettäin julkaisemalle tiedonannolle "EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan vaikutuksen lisääminen: muutossuunnitelma". Tiedonannossa esitellään erilaisia ehdotuksia kehitysyhteistyön vaikutuksen parantamiseksi tulevan vuosikymmenen aikana ja jatketaan EU:n tavoitetta poistaa köyhyys kestävän kehityksen periaatteiden sekä vuosituhannen kehitystavoitteiden mukaisesti.

2.

yhtyy talous-, sosiaali- ja finanssikriisin vallitessakin komission poliittiseen tahtoon säilyttää johtava asema maailmanlaajuisessa köyhyyden torjunnassa, etenkin antamalla panos pyrkimykseen saavuttaa vuosituhannen kehitystavoitteet.

3.

on komissio kanssa samaa mieltä siitä, että vaikka EU on antanut merkittävän panoksen vuosituhattavoitteiden toteuttamiseen, kyseisiä tavoitteita ei ole vielä läheskään saavutettu. EU:n tulevaa kehitysyhteistyöpolitiikkaa on sen vuoksi arvioitava uudelleen, jotta köyhyyden tehokas torjuminen olisi mahdollista. Apua olisi tarjottava etenkin sellaisille kumppanuusmaille, joissa sillä voidaan saada aikaan suurin vaikutus, ja kehitysyhteistyössä olisi tuettava etenkin ihmisoikeuksia, demokratiaa ja muita hyvän hallinnon tärkeimpiä osatekijöitä osallistavan ja kestävän kehityksen puitteissa.

4.

ilmaisee toistamiseen toivovansa, että unionin kehitysyhteistyöpolitiikan tarkistuksessa ja unionin konsensuksessa korostetaan alue- ja paikallisviranomaisten asemaa, roolia ja niiden tuomaa lisäarvoa kehitysyhteistyöalalla ja -politiikoissa, kuten komitea on jo korostanut lausunnoissaan CdR 312/2008 (1), CdR 116/2010 (2) ja CdR 408/2010 (3). Edistääkseen vaihtoa ja tarjotakseen alue- ja paikallisviranomaisille poliittisen ilmaisufoorumin kehitysyhteistyöasioissa AK sitoutuu tekemään myös vastaisuudessa tiivistä yhteistyötä Euroopan komission kanssa tukemalla sellaisten välineiden käyttöä kuin hajautetun yhteistyön Atlas sekä osallistumalla hajautettua yhteistyötä käsittelevän vuotuisen konferenssin järjestämiseen.

5.

pitää tervetulleena sitä, että komissio painottaa eri toimijoihin perustuvaa lähestymistapaa, mutta pitää valitettavana, ettei tiedonannossa ole viittauksia EU:n alue- ja paikallisviranomaisten merkittävään rooliin kehitysyhteistyössä vaan siinä tyydytään pelkästään mainitsemaan kyseiset viranomaiset muiden toimijoiden ohella.

6.

kehottaa pohtimaan nykyistä keskitetymmin ja eriytetymmin alue- ja paikallisviranomaisille kuuluvaa roolia EU:n kehitysyhteistyöpolitiikassa, sillä niillä on poliittista kokemusta mm. toimivallan hajauttamisesta, instituutioiden lujittamisesta ja paikallishallinnosta, ja ne voivat tuoda merkittävää lisäarvoa unionin ulkopuolisille maille kyseisillä aloilla ja sellaisilla strategisilla aloilla kuin maatalous, kalastus ja vesiviljely, jotka ovat tärkeitä kysymyksiä tarkasteltaessa niitä ruokaturvaan liittyviä aloitteita, joita EU haluaa tukea. EU:n syrjäisimmät alueet ovat erityistapaus, ja niihin on syytä kiinnittää huomiota, sillä ne toimivat EU:n aktiivirajoina ja maailmanlaajuisina foorumeina, joiden avulla voidaan lisätä unionin kehitysyhteistyöpolitiikan tehoa, kuten komitean lausunnossa CdR 408/2010 todetaan.

7.

yhtyy komission näkemykseen siitä, että EU:n on valittava sellainen toimien, välineiden ja resurssien yhdistelmä, jolla se voi tehokkaasti ja tuloksekkaasti torjua köyhyyttä. On edistettävä yhteisiä kriteerejä ja suuntaviivoja, joiden avulla voidaan määrittää, miten kehitysyhteistyöpolitiikkojen tehoa ja vaikutuksia voidaan mitata. EU:n on osallistuttava esimerkiksi OECD:n kehitysapukomitean (DAC) ja muiden maailmanlaajuisten toimijoiden puitteissa tehtävään työhön.

8.

katsoo komission tavoin, että hyvä hallinto kaikkine ulottuvuuksineen on osallistavan ja kestävän kehityksen kannalta välttämätöntä ja että kumppanimaiden instituutioiden ja niiden tehokkuuden sekä demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion kunnioittamisen vahvistaminen on näin ollen yksi koko kehitysyhteistyöstrategian keskeisistä tehtävistä.

9.

korostaa lisäksi, että kuten kokemus on osoittanut, hallinnon hajauttamisprosessit, joissa alue- ja paikallisviranomaisilla tulisi olla keskeinen rooli, ovat ratkaisevan tärkeitä pyrittäessä luomaan entistä demokraattisempia instituutioita, jotka noudattavat oikeusvaltion periaatetta ja ihmisoikeuksia, toteuttavat entistä parempaa hallintoa ja näkevät läheltä väestön tarpeet ja intressit.

10.

on komission kanssa samaa mieltä siitä, että EU voi tehdä entistä tiiviimpää yhteistyötä sekä kansalaisyhteiskunnan että paikallis- ja alueviranomaisten kanssa mutta korostaa, että sen tulee vahvistaa siteitään kansalaisyhteiskunnan organisaatioihin ja alue- ja paikallisviranomaisiin säännöllisen ja järjestelmällisen vuoropuhelun avulla. Komitea pitää valitettavana, ettei tiedonannossa korosteta tässä yhteydessä alue- ja paikalliselimille niiden demokraattisen ja edustuksellisen luonteen johdosta kuuluvaa keskeistä roolia. Kyseiset elimet voisivat esimerkiksi perustaa kehitysmaiden paikallis- ja alue-elinten kanssa asiantuntemusta edistäviä kumppanuuksia, ja alueiden komitea kehottaakin komissiota luomaan erityisen rahoitusvälineen, jolla voitaisiin tukea tällaisten kumppanuuksien kehittämistä. AK kehottaa lisäksi komissiota asettamaan tavoitteita, jotka koskevat paikallistasolle erityisohjelmien puitteissa myönnettävää tukea, jotta maastrategiat voivat johtaa entistä laajempaan kirjoon hajauttamista edistäviä aloitteita. Tähän liittyen AK pitää tervetulleena ehdotusta lisätä hajauttamisen osuutta sopusoinnussa sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja ihmisoikeuksia varten osoitettujen varojen ja asetettujen tavoitteiden kanssa.

11.

on komission kanssa yhtä mieltä ehdotuksesta edistää osallistavaa ja kestävää kasvua sellaisilla aloilla kuin sosiaaliturva, terveys ja koulutus, jotka takaavat osallistavuuden, sekä maatalous ja puhdas energia, jotka takaavat kestävyyden, mutta pitää valitettavana, ettei tässä yhteydessä mainita tarvetta parantaa edistyksen tulosten jakamista siten, että voidaan taata entistä oikeudenmukaisempi tulonjako.

12.

korostaa, että paikallis- ja alueviranomaisten osallistuminen on ratkaisevaa tämän kehityksen mahdollistamiseksi, sillä ne ovat perustavan tärkeitä toimijoita osallistavan ja kestävän kasvun luomisessa. Komitea korostaa eurooppalaisten paikallisyhteisöjen ja avunsaajamaiden vastaavien tahojen välisten suhteiden merkitystä Pariisin julistuksessa mainitun omavastuullisuusperiaatteen toteutumisessa.

13.

on yhtä mieltä siitä, että osana EU:n talouskumppanuussopimuksia tai sen muita kehittyvien alueiden kanssa tekemiä vapaakauppasopimuksia voidaan antaa tukea kilpailukykyerojen tasoittamiseksi, mutta painottaa tarvetta noudattaa unionin kaupallisten sopimusten perussääntöjä kumppanimaista peräisin olevia tuotteita koskevien alkuperäsääntöjen soveltamisen osalta, sillä tietyt sääntöihin tehtävät poikkeukset voivat aiheuttaa haittaa sisämarkkinoiden moitteettomalle toiminnalle.

14.

huomauttaa, että komission tulisi kertoa yksiselitteisesti, mitä tarkoitetaan "uusilla tavoilla tehdä yhteistyötä yksityisen sektorin kanssa", sillä EU:ssa on vähän kokemusta tämän alan yhteistyöstä – muihin monenvälisiin avunantajiin, kuten Maailmanpankkiin, verrattuna – ja yksityisen sektorin kanssa yhteisesti rahoitetuista hankkeista tehdyt arvioinnit ovat osoittaneet, että huomattavassa osassa rahoitettuja toimia on ollut vaikeaa määrittää selviä kehitysindikaattoreita.

15.

on komission kanssa yhtä mieltä tarpeesta tukea maataloussektoria, jotta voidaan luoda perusta kestävälle kasvulle, mutta toteaa lisäksi, että maatalouden kehittäminen ja ruokaturva ovat kehitysprosessin perusulottuvuuksia, kuten komitean lausunnon CdR 408/2010 kohdassa 39 todetaan.

16.

katsoo komission tavoin, että EU:n on tuettava kestäviä toimintatapoja ja että sen olisi annettava etusija paikallistasolla kehitetyille toimintatavoille ja keskityttävä pienviljelyyn, maaseudun tarjoamiin toimeentulomahdollisuuksiin, tuottajaryhmittymien perustamiseen ja jakelu- ja markkinointiketjuun sekä jatkettava työtään ravitsemusstandardien ja elintarviketurvahallinnon parantamiseksi ja elintarvikkeiden hintavaihtelun vähentämiseksi kansainvälisellä tasolla. Komitea kehottaa kuitenkin myös tässä yhteydessä ottamaan huomioon eurooppalaisten alueiden kapasiteetin ja kokemukset elintarviketoimitusten keskeisten infrastruktuurien suunnittelusta, maaperän tuottavuuden tutkimuksesta ja ympäristön olosuhteiden mukaisista viljelymenetelmistä, paikallisten haavoittuvien ekosysteemien hoitamisesta ja väestön elintarvikehuollon takaamissuunnitelmien tekemisestä.

17.

on samaa mieltä siitä, että EU:n olisi energian alalla tarjottava teknologiaa, asiantuntemusta ja kehitysrahoitusta ja edistettävä etenkin uusiutuvien energialähteiden käyttöä sekä tarjottava EU:n kokemusta hyödynnettäväksi eräissä kumppanimaissa, joilla on erityisedellytykset käyttää tällaisia energialähteitä.

18.

vahvistaa pitävänsä aiheellisena, että yhteisohjelmien puitteissa allekirjoitetaan kunnanjohtajien ja alueiden kansainvälinen sopimus energian tuottamisesta kaikille kansalaisille ja että siihen liitetään asianmukainen erityisrahoitusväline, kuten lausunnon CdR 408/2010 kohdassa 37 todetaan.

19.

yhtyy komission näkemykseen, jonka mukaan EU:n olisi myös jatkossa pidettävä tärkeänä kehityksen tukemista omilla naapurialueillaan ja Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Komitea kehottaa sen vuoksi ottamaan huomioon Euro–Välimeri-alueen alue- ja paikallisedustajien kokouksen (ARLEM) ja itäisten kumppanimaiden ja EU:n paikallis- ja alueviranomaisten konferenssin (CORLEAP) mahdollisuudet toimia unionin jäsenvaltioiden ja kumppanuusmaiden paikallis- ja alueviranomaisten vuoropuhelufoorumeina ja kohtaamispaikkoina.

20.

on komission kanssa samaa mieltä EU:n kehitysavun jakokriteereistä, mutta kehottaa ottamaan huomioon lisäksi historialliseen ja kulttuuriseen läheisyyteen perustuvat siteet sekä yhteisen valmistelutyön perinteen.

21.

muistuttaa kuitenkin, että köyhyysrajan alapuolella elävästä maailman väestöstä 70 prosenttia elää keskimääräisen tulotason maissa, ja korostaa sen vuoksi, että kehitysaputoimien keskittämiseen tähtäävää uutta politiikkaa on sovellettava varovaisesti ja asteittain ja että päätöksenteon on perustuttava avoimiin ja objektiivisiin kriteereihin.

22.

katsoo komission tavoin, että avun hajanaisuutta voitaisiin vähentää ja sen tehokkuutta lisätä EU:n ja jäsenvaltioiden yhteisellä ohjelmasuunnittelulla, mutta korostaa, että pelkkä yhteinen suunnittelu ei riitä vaan että koordinointia on syvennettävä ottaen huomioon, että avun koordinointi on yksi Pariisin toimintaohjelmassa määritetyistä periaatteista ja osa kehityspolitiikkaa koskevaa eurooppalaista konsensusta, ja se kuuluu EU:n primäärioikeudessa määriteltyihin perusperiaatteisiin (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 210 artikla).

23.

on tyytyväinen siihen, että komissio mainitsee tarpeen kehittää eurooppalaisten avunantajien työnjakoa koordinoinnin ja täydentävyyden parantamiseksi. Komitea toistaa kuitenkin lausunnossaan CdR 408/2010 esittämänsä huomautuksen siitä, että työnjakoa tulisi tarkastella sekä kansallisten avunantajien näkökulmasta että niiden ja valtiotasoa alempana olevien (alueellisten ja paikallisten) avunantajien välisten suhteiden näkökulmasta, kun otetaan huomioon niiden tärkeä rooli EU:n eri kehitysyhteistyöjärjestelmissä. Komitea kehottaakin komissiota luomaan paikallis- ja alueviranomaisten yhteyspisteitä EU:n ulkosuhdehallintoon ja komission kehitysyhteistyön pääosastoon sekä EU:ssa että kumppanimaissa. Lisäksi komitean mielestä on välttämätöntä ottaa käyttöön erityinen rahoituslinja, joka olisi EU:n alue- ja paikallisyhteisöjen käytettävissä.

24.

katsoo, että kehitysyhteistyöpolitiikan monipuolistamiseksi ja tehostamiseksi on pyrittävä täydentävyyteen ja vältettävä toimien päällekkäisyyksiä. Sen vuoksi toimijoiden välistä vastuunjakoa on kehitettävä ottaen huomioon niiden erityisosaaminen ja kokemus ja hyödyntäen alue- ja paikallisyhteisöjen merkittävää työtä.

25.

panee tyytyväisenä merkille komission pitävän ja kannattavan budjettitukea yhtenä avustusmuotona. Se edesauttaa lähentymistä kumppanimaihin Pariisin julistuksen mukaisesti. Komitea kehottaa kuitenkin arvioimaan vuoropuhelussa huolellisesti myös budjettituen edellytyksiä sekä mahdollisuutta hajauttaa osia tuesta. AK muistuttaa tässä yhteydessä, että yksi komission tukemassa jäsennellyssä vuoropuhelussa esiin tulleista suosituksista oli suositus paikallishallintoa koskevien indikaattorien sisällyttämisestä ehtoihin, jotka säätelevät avunantajien ja kansallisten hallitusten välisiä kumppanuuksia.

26.

katsoo komission tavoin, että on huolehdittava kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuudesta ja arvioitava myös jatkossa sitä, miten unionin eri politiikat vaikuttavat kehitystavoitteiden saavuttamiseen.

27.

yhtyy komission näkemykseen, jonka mukaan on varmistettava, että humanitaarisesta avusta ja kriisitoimista voidaan joustavasti siirtyä pitkän aikavälin kehitysyhteistyöhön.

28.

tukee komission ehdotusta siitä, että neuvostoa pyydetään hyväksymään muutossuunnitelma, jonka avulla voidaan varmistaa, että EU:n kehitysyhteistyöpolitiikka on entistä tehokkaampaa ja tuloksekkaampaa, sekä tukemaan muutoksia, joita kumppanimaissa tarvitaan, jotta köyhyyden torjumisessa ja vuosituhattavoitteiden saavuttamisessa voitaisiin edistyä entistä nopeammin. Komitea huomauttaa lisäksi, että alue- ja paikallisyhteisöt on kutsuttava mukaan tähän toimintaan.

18.4.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 113/56

—

tukee ajatusta rikoksen uhrien tilanteen ja oikeudellisen aseman parantamisesta. Se on tärkeä osa Tukholman ohjelman ja siihen liittyvän toimintaohjelman toteuttamista, jonka päämääränä on luoda unioniin vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva alue. Se puolestaan on olennainen osa Euroopan yhdentymistä sekä EU:lle asetettua tavoitetta.

—

on hyvillään siitä, että paikallisviranomaiset ja alueet kutsutaan mukaan tähän toimintaan. Niillä on ratkaisevan tärkeä rooli useiden rikoksen uhreille tarkoitettujen palvelujen ja rakenteiden tarjoajina, ja ehdotetuilla EU-tason vähimmäisvaatimuksilla on väistämättä paikallisia ja alueellisia vaikutuksia myös nyt esitetyn uhrien oikeuksia koskevan komission paketin johdosta.

—

korostaa, että komission ehdotuksella uhrien oikeuksia koskevaksi paketiksi on merkittäviä, etenkin taloudellisia vaikutuksia kuntiin ja alueisiin.

—

pitää tärkeänä, että löydetään ratkaisuja uhrien oikeuksien saattamiseksi tasapainoon samalla kun taataan olettama syyttömyydestä rikosoikeudenkäyntimenettelyissä sekä epäiltyjen ja rikoksesta tuomittujen yksilölliset oikeudet.

—

ehdottaa, että EU omaksuu entistä aktiivisemman roolin tehtävien koordinoinnissa jäsenvaltioiden välillä.

Esittelijä

Per Bødker ANDERSEN (DK, PSE), Koldingin varapormestari ja kaupunginvaltuuston jäsen

Viiteasiakirjat

1.

tukee ajatusta rikoksen uhrien tilanteen ja oikeudellisen aseman parantamisesta. Se on tärkeä osa Tukholman ohjelman ja siihen liittyvän toimintaohjelman toteuttamista, jonka päämääränä on luoda unioniin vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva alue. Se puolestaan on olennainen osa Euroopan yhdentymistä sekä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 3 artiklan 2 kohdassa EU:lle asetettua tavoitetta. Ehdotukset suojelun vahvistamisesta koskevat etenkin erityisen haavoittuvia uhreja, pääasiassa lapsia.

2.

huomauttaa tässä yhteydessä, että yhteisten vähimmäisvaatimusten kehittäminen vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella tukee lisäksi yhtenäisen Euroopan unionin rakentamista, ja kehottaa sen vuoksi kaikkia jäsenvaltioita osallistumaan näihin kaikkia kansalaisia hyödyttäviin toimiin.

3.

on hyvillään siitä, että paikallisviranomaiset ja alueet kutsutaan mukaan tähän toimintaan. Niillä on ratkaisevan tärkeä rooli useiden rikoksen uhreille tarkoitettujen palvelujen ja rakenteiden tarjoajina, ja ehdotetuilla EU-tason vähimmäisvaatimuksilla on väistämättä paikallisia ja alueellisia vaikutuksia myös nyt esitetyn uhrien oikeuksia koskevan komission paketin johdosta.

4.

on vakuuttunut siitä, että uhrien korkeatasoinen suojelu on tärkeää, jotta voidaan minimoida rikosten kokonaisvaikutuksia auttamalla uhreja toipumaan rikoksen fyysisistä ja/tai psyykkisistä vaikutuksista.

5.

korostaa, että uhrien oikeuksista säätämisellä on useita sosiaalisia, kriminologisia ja myös taloudellisia seurauksia, jotka edellyttävät tasapainoisia ratkaisuja. Uhrien tilanteen parantamisessa on otettava huomioon lukuisia, etenkin paikallis- ja aluetasoihin vaikuttavia taloudellisia näkökohtia sekä oikeusvarmuuteen liittyviä näkökohtia.

6.

muistuttaa, että uhrien oikeuksia koskeva sääntely voi vaikuttaa epäillyn tai syytetyn oikeusasemaan. Alueiden komitean mielestä on pyrittävä löytämään ratkaisuja, joissa uhrien edut otetaan huomioon epäillyn tai syytetyn oikeusturvaa vaarantamatta. Epäiltyjen ja syytettyjen ihmisarvon kunnioittaminen – myös hyvin vakavan rikoksen ollessa kyseessä – on keskeinen tekijä oikeusvaltiossa, joka on yksi Euroopan yhdentymisen perusperiaatteista ja välttämätön edellytys, jotta voidaan luoda myös uhrien kannalta kestäviä ratkaisuja. Siihen sisältyy olettama syyttömyydestä kunnes toisin osoitetaan sekä oikeus puolueettomaan oikeudenkäyntiin. Unioniin ei voida luoda vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvaa aluetta, ellei huolehdita epäillyn ja syytetyn oikeuksista. Alueiden komitea muistuttaa tässä yhteydessä, että myös alue- ja paikallistason vaaleilla luottamustehtäviin valittujen velvollisuutena on varmistaa tämä tasapaino.

7.

suhtautuu myönteisesti siihen, että uhrin oikeuksia koskeva komission paketti koostuu pääasiassa vähimmäissäännöistä, jotka tarjoavat yhteisen vähimmäistason mukaiset oikeudet mutta jättävät kullekin valtioille mahdollisuuden ylittää kyseiset vaatimukset. Komitea muistuttaa, että EU:n vähimmäissäännöt eivät missään tapauksessa saa johtaa uhrin oikeuksien heikkenemiseen missään jäsenvaltiossa. On pyrittävä tasapainoisiin ratkaisuihin, joissa otetaan huomioon eri valtioiden ja alueiden tilanne ja jotka on mukautettu niiden erityisolosuhteisiin, kulttuuriin ja perinteisiin. Tämä noudattaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 82 artiklan 2 kohtaa, jossa todetaan, että jäsenvaltioiden oikeusperinteiden ja -järjestelmien erot on otettava huomioon, sekä toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita, joista määrätään Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklan 3 kohdassa.

8.

muistuttaa, että tasapainoisten ratkaisujen lisäksi uhrille tarjottava tuki ja menettelylliset oikeudet on eriytettävä ratkaistavan ongelman merkityksellisyyden ja vakavuuden mukaan. Uhrien oikeuksien suojelu on hyvin laaja aihe, joka kattaa sekä erilaisia rikostilanteita että hyvin erilaisia juridisia, sosiaalisia, taloudellisia, lääketieteellisiä ja psykologisia toimenpiteitä. Alueiden komitea kehottaa etsimään eriytettyjä ratkaisuja, joissa otetaan aina huomioon suhteellisuusperiaate, jotta ratkaisut ovat ongelmaan nähden oikeasuhtaisia.

9.

korostaa, että komission ehdotuksella uhrien oikeuksia koskevaksi paketiksi on merkittäviä, etenkin taloudellisia vaikutuksia kuntiin ja alueisiin. Tämä ei koske pelkästään liittovaltiomuotoisten EU:n jäsenvaltioiden alueita vaan myös paikallistasoa, sillä kunnallinen poliisilaitos ja muut kunnalliset viranomaiset ovat usein se taho, joka ensimmäisenä joutuu tekemisiin rikosten uhrien kanssa. Paikallisviranomaiset ovat usein myös se taho, jonka tulee huolehtia erityisen haavoittuvista uhreista, kuten lapsista, alaikäisistä ja vammaisista. Alueiden komitea huomauttaa sen vuoksi, että jäsenvaltioiden eri tilanteisiin on löydettävä asianmukaisia taloudellisia ratkaisuja, jotta varmistetaan, että uhrien suojelua voidaan vahvistaa ehdotusten mukaisesti ja että paikallis- ja alueviranomaisilla on mahdollisuus täyttää velvollisuutensa.

10.

korostaa, että uhrien suojelun parantamiseksi on ratkaisevan tärkeää vahvistaa eri viranomaisten yhteistyötä yli rajojen. Tällaisia yhteistyöjärjestelmiä, joissa paikallis- ja alueviranomaisilla on luonnollisesti keskeinen rooli, tulisi vahvistaa sekä vertikaalisesti (paikallis- ja alueviranomaisten suhde valtion viranomaisiin) että horisontaalisesti (eri alue- ja paikallisviranomaisten keskinäiset suhteet). Nämä rakenteet ovat erityisen tärkeitä tapauksissa, joissa rikosoikeudenkäyntimenettelyyn liittyy rajatylittäviä näkökohtia ja joissa uhri asuu toisessa EU-valtiossa.

Alueiden komitea pitää valitettavana, ettei ehdotetun direktiivin 25 artiklaan sisältyviin yhteistyön koordinointia koskeviin säännöksiin ole tullut muutoksia sitten vuoden 2001 ja että ne on suunnattu yksinomaan jäsenvaltioille.

11.

uskoo, että alue- ja paikallisviranomaisilla on jo nyt laaja-alaista kokemusta rikoksen uhrien tukemiseen ja auttamiseen liittyvästä työstä sekä alan asiantuntemusta. Tämän asiantuntemuksen hyödyntäminen ja sitä koskeva tiedonvaihto – myös lainsäädäntätyössä – voisi edesauttaa komission asettamien tavoitteiden saavuttamista, ja sitä tulisi sen vuoksi tukea.

12.

ehdottaa, että uhrien oikeuspakettiin liittyvään alueiden ja kuntien rooliin otetaan kantaa nykyistä suoraviivaisemmin. Mikäli unionin lainsäätäjä katsoo, että myös alueilla ja kunnilla on tässä yhteydessä merkittävä tehtävä, asian tulee ilmetä ehdotetusta direktiivistä nykyistä suoremmin, esimerkiksi sen johdanto-osasta (ks. muutosehdotus 2).

13.

kehottaa pohtimaan, miten alue- ja paikallisviranomaisten asiantuntemusta voitaisiin mahdollisesti hyödyntää uhreille tarjottavan tuen ja avun suunnittelussa. Tämän lisäksi tulisi joka tapauksessa kiinnittää entistä enemmän huomiota poliisin, sosiaalityöntekijöiden ja muiden paikallistason ammattiryhmien kouluttamiseen, sillä ne ovat usein se taho, joka ensimmäisenä joutuu tekemisiin uhrien kanssa.

14.

pitää tärkeänä, että löydetään ratkaisuja uhrien oikeuksien saattamiseksi tasapainoon samalla kun taataan olettama syyttömyydestä rikosoikeudenkäyntimenettelyissä sekä epäiltyjen ja rikoksesta tuomittujen yksilölliset oikeudet. Komitea ehdottaa sen vuoksi, että asia mainitaan nimenomaisesti ehdotetun direktiivin johdanto-osan 7 kappaleessa (ks. muutosehdotus 1).

15.

katsoo, että alueet ja kunnat tulisi kutsua mukaan pohtimaan, miten eri maiden paikallis- ja alueviranomaisten välistä rajatylittävää yhteistyötä voidaan vahvistaa. Tällöin on ratkaisevan tärkeää nimetä alueita ja/tai kuntia varten yhteystahoja, jotka välittävät tietoa eri yksiköiden toimista.

16.

ehdottaa, että EU omaksuu entistä aktiivisemman roolin tehtävien koordinoinnissa jäsenvaltioiden välillä, myös paikallis- ja aluetasolla. Tätä varten voitaisiin esimerkiksi luoda EU-tason koordinointimekanismi, jonka tarkoituksena olisi edistää eri valtioiden paikallisviranomaisten yhteistyötä sekä yleisen tutkimuksen että erityisten menettelyjen koordinoinnin avulla esimerkiksi auttamalla yhteyksien luomisessa toisten jäsenvaltioiden toimivaltaisiin paikallis- ja alueviranomaisiin. Kyseinen elin voisi myös perustaa parhaiden toimintatapojen tietokannan ja vastata sen hallinnoinnista, kuten AK on ehdottanut lausunnossaan toimintasuunnitelmasta Tukholman ohjelman toteuttamiseksi (1).

17.

katsoo, että olisi niin ikään pohdittava asianmukaisia keinoja, joiden avulla uhreilla on itsellään mahdollisuus saada käytännön tietoa ja tukea EU:n tasolla. Uhreille tarkoitettu EU:n puhelinpalvelu voisi todennäköisesti parantaa ulkomailla rikoksen uhriksi joutuneiden asemaa. Tämä ei koske pelkästään tilannetta, jossa nämä ovat ulkomailla ja tarvitsevat erilaista apua, vaan myös sitä vaihetta, kun he ovat palanneet kotimaahansa ja ovat yhteydessä sen maan viranomaisiin, jossa rikos on tapahtunut.

18.

kiinnittää huomion myös siihen, että yksityisillä ja muilla toimijoilla on paljon kokemusta ja asiantuntemusta alalta. AK suosittaa sen vuoksi, että uhrien tilanteen parantamiseen tähtäävään toimintaan kutsutaan mukaan sekä valtakunnalliset että alue- ja paikallistason erilaiset niin yksityiset kuin juridiset henkilöt ja valtiosta riippumattomat uhrien tukiorganisaatiot. Tämä voisi tapahtua koordinoimalla kokemusten analysointia EU:n tasolla ja kutsumalla siihen mukaan erilaiset yksityiset ja muut organisaatiot, jotka voisivat siten antaa panoksensa yhteistyön parantamiseen.

19.

pitää erityisen tärkeänä, että rikostapausten yhteydessä huomioidaan etenkin lasten tuki- ja avuntarpeet. Aiheesta ei pidä tyytyä laatimaan pelkästään väljästi muotoiltuja aiejulistuksia vaan lapsiuhreille tarjottavaa apua koskevat vähimmäissäännöt tulee eritellä EU:n lainsäädännössä mahdollisimman tarkkaan.

20.

korostaa, että kriminologinen ja uhritutkimukseen liittyvä tietämys lapsista rikoksen uhreina kehittyy jatkuvasti ja uusi tieto tulisi ottaa huomioon EU:n lainsäädäntöä laadittaessa ja ajantasaistettaessa. Tieteellisen näytön perusteella olisi erityisesti suositeltavaa noudattaa lähestymistapaa, jossa lapsen eri kehitysvaiheet ja vastaavat tarpeet otetaan paremmin huomioon kuin Euroopan komission valitsemassa lähestymistavassa. (2)

Sekä iän että rikosmuodon perusteella eriytetyt ratkaisut voisivat luoda pohjaa tiukemmille ja nykyistä paremmin kohdennetuille, erityisiä uhriryhmiä koskeville vähimmäissäännöksille. Esimerkkinä mainittakoon pienille lapsille tai erityisen vakaville rikoksille altistuneille lapsille tarjottavaa erityisapua koskevat säännökset.

21.

huomauttaa, että ehdotetun direktiivin 2 artiklassa annettu uhrin määritelmä on hyvin laaja. Direktiivin mukaan uhriksi katsotaan kuka tahansa luonnollinen henkilö, joka on joutunut minkä tahansa rikoksen – myös vähäisen rikkomuksen – kohteeksi. Tämän laajan määritelmän johdosta myös vähäisten rikkomusten uhrit pääsevät osallisiksi lukuisista direktiivissä vahvistetuista menettelyllisistä oikeuksista. Tämä voi osoittautua melko kalliiksi, ja on kyseenalaista, tarjoaako näin pitkälle menevä sääntely tasapainoisen ja tarkoituksenmukaisen ratkaisun uhrien tilanteeseen.

22.

muistuttaa tässä yhteydessä, että EU:n lainsäädännössä on myös muita oikeus- ja sisäasioiden alaan kuuluvia tapauksia, joissa laajaan yhteistyöhön tarkoitettujen välineiden käytännön soveltaminen on asianmukaisten eriyttämiskriteerien puuttumisen johdosta osoittautunut paljon kalliimmaksi kuin alun perin oli suunniteltu. Esimerkkinä voidaan mainita Eurooppalaisen pidätysmääräyksen viimeisimmät arvioinnit, joissa komissio varoitti pidätysmääräyksen soveltamisesta silloin kun on kyse pienrikollisuudesta, sillä eräät jäsenvaltiot ovat käyttäneet pidätysmääräystä kohtuuttomasti.

23.

suosittelee sen vuoksi, että komissio harkitsee ongelmiin nähden aiempaa eriytetympien lähestymistapojen kehittämistä, ja kehottaa rajoittamaan uhrien oikeuksia asianmukaisesti, jotta voidaan varmistaa uhrin oikeuksien ja rikoksen vakavuuden välinen oikeasuhtaisuus. AK ehdottaakin, että direktiiviin sisällytettäisiin yleinen suhteellisuusperiaate, jolla varmistettaisiin, etteivät vähäisten rikkomusten uhrit kuulu direktiivin tiettyjen osien soveltamisalaan.

18.4.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 113/62

—

toteaa, että yhteisömenetelmää on uudistettava osallistavamman prosessin ja monitasoisen hallinnon käyttöönoton avulla.

—

pitää myönteisenä sitä, että eurooppalaista hallintotapaa koskevasta alueiden komitean käsityksestä vallitsee poliittinen yhteisymmärrys ja että EU:n toimielimet tukevat komitean lähestymistapaa.

—

on tehnyt aloitteen "monitasoisen hallinnon Euroopan unionin tason tulostaulusta", jonka avulla voidaan arvioida vuosittain tämän hallintomallin keskeisten periaatteiden ja mekanismien huomioimista Euroopan unionin poliittisessa syklissä niin, että keskitytään analysoitavien politiikkojen ja strategioiden alueelliseen ulottuvuuteen.

—

katsoo, että alueiden komitean seurantatyötä voitaisiin vahvistaa ottamalla monitasoinen hallinto seuraavan toissijaisuusperiaatetta käsittelevän kokouksen erityisaiheeksi.

—

aikoo lähikuukausina laatia suunnittelemansa monitasoista hallintoa koskevan Euroopan unionin peruskirjan, jonka tulisi johtaa siihen, että paikallis- ja alueviranomaiset osallistuvat enenevässä määrin unionin demokratiaan. Peruskirjan laatimisprosessi on kattava ja osallistava, joten sen pitäisi edesauttaa kaikkia paikallis- ja aluetason vaaleilla valittuja edustajia tuntemaan sen omakseen.

Esittelijä

Luc VAN DEN BRANDE (BE, PPE), Flanderi–Eurooppa-yhteystoimiston puheenjohtaja

1.

vahvistaa kesäkuun 17. päivänä 2009 hyväksymässään monitasoista hallintoa käsittelevässä valkoisessa kirjassa (1) tehdyn poliittisen sitoumuksen ja aikoo näin ehdottaa poliittista hanketta Euroopan rakentamiseksi kumppanuuden pohjalta ja seurata sen jälkeen tämän Euroopan yhdentymistä edistävän tavoitteen toteutumista torjuen kaikki pyrkimykset viedä kehitystä vastakkaiseen suuntaan. (2)

2.

pitää monitasoista hallintoa periaatteena, joka muodostuu unionin, jäsenvaltioiden sekä alue- ja paikallisviranomaisten koordinoidusta toiminnasta, joka puolestaan pohjautuu toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteisiin sekä kumppanuuteen, jota toteutetaan toiminnallisen ja institutionaalisen yhteistyön muodossa Euroopan unionin politiikkojen laatimiseksi ja täytäntöönpanemiseksi.

3.

toteaa näin ollen, että yhteisömenetelmää on uudistettava osallistavamman prosessin ja monitasoisen hallinnon käyttöönoton avulla. Näin tehostettaisiin EU:n toimintaa luomalla uudenlainen toimielinyhteistyön ja poliittisen yhteistyön kulttuuri, joka kannustaa kaikkien hallintotasojen ja ainakin lainsäädäntävaltaa käyttävien alueiden vaaleilla valittuja edustajia osallistumaan unionin prosessiin.

4.

pitää myönteisenä sitä, että eurooppalaista hallintotapaa koskevasta alueiden komitean käsityksestä vallitsee poliittinen yhteisymmärrys ja että EU:n toimielimet tukevat komitean lähestymistapaa. Komitea on vakuuttunut siitä, että todellisen monitasoisen hallinnon kulttuurin syntyminen Eurooppaan edellyttää kolmen ennakkoehdon täyttymistä:

5.

muistuttaa, että Lissabonin sopimuksella monitasoinen hallinto ankkuroitiin selkeästi Euroopan unionin toimintaan muun muassa lujittamalla komitean asemaa toimielinrakenteessa ja vahvistamalla alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoite ja toissijaisuusperiaatteen ulottuminen valtiotasoa alemmille hallintotasoille.

6.

katsoo, että Euroopan, jäsenvaltioiden sekä alue- ja paikallisyhteisöjen yleinen etu voidaan näin ollen epäilemättä turvata parhaiten niin, että toissijaisuusperiaate mielletään EU:n tuottaman lisäarvon välittömäksi seuraukseksi ja monitasoinen hallinto mielletään Euroopan unionin arvoja sekä sen vastuunkantoa ja yhteisvastuullisuutta vahvistavaksi joustavaksi ja osallistavaksi hallintotavaksi, jonka avulla voidaan selviytyä tilanteessa, jossa maailma globalisoituu, riippuvuussuhteet lisääntyvät ja kilpailu kiristyy.

7.

katsoo, että eurooppalaisen hallintotavan pohdinnassa nousee esiin olennainen kysymys toissijaisuusperiaatteen noudattamisesta dynaamisen poliittisen ja lainsäädäntäprosessin puitteissa. Komitea korostaa, että toissijaisuus- ja monitasoisen hallinnon periaatteet liittyvät erottamattomasti toisiinsa: toinen liittyy eri hallintotasojen toimivaltaan, ja toinen korostaa niiden vuorovaikutusta.

8.

katsoo, että toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden tarkastelu monitasoisen hallinnon taustaa vasten johtaa EU:n poliittisen toiminnan monialaisuutta ja raja-aitojen madaltamista koskevan tarpeen tunnustamiseen. EU:n nykyisessä toiminnassa keskeisellä sijalla olevien kokonaisvaltaisten strategioiden onnistuminen on nimittäin yhä riippuvaisempaa siitä, miten hyvin hallintovastuu jaetaan Euroopassa, sekä toissijaisuusperiaatteen tiukasta noudattamisesta, sillä sen avulla ehkäistään päätöksenteon keskittyminen yhdelle ainoalle hallintotasolle ja taataan, että politiikat muotoillaan ja niitä sovelletaan tarkoituksenmukaisimmalla tasolla.

9.

pohjaa ehdotuksensa EU:n yhdentymisprosessin nykytilanteeseen, joka edellyttää unionin, jäsenvaltioiden ja alueiden poliittisilta päättäjiltä lisää vastuullisuutta ja solidaarisuutta vastavuoroisuuden periaatteen  (3) hengessä.

10.

korostaa, että Euroopan unionin rakenteen taustalla oleva toimielinten tasapainon periaate  (4) on perustavanlaatuinen tae unionin demokratialle. Komitea katsoo, että koska Lissabonin sopimuksessa vahvistetaan komitean institutionaalista ja oikeudellista asemaa oikeuksiensa puolustamiseksi unionin tuomioistuimessa, sopimuksen voimaantulo merkitsee, että tätä periaatetta on kunnioitettava komitean osalta täysin.

11.

katsoo, että sellaisen monitasoista hallintoa koskevan Euroopan unionin peruskirjan laatiminen, joka auttaa osaltaan liittämään unionin arvopohjaan yleisen ja yhteisen eurooppalaisen hallintotavan käsitteen, on tärkeä vaihe sen poliittisen hankkeen toteuttamisessa.

12.

toteaa, ettei EU:lla ole yhtenäistä hallinto-oikeutta, joka turvaisi alueiden ja kaupunkien kuulemis-, koordinointi- ja osallistumismenettelyjen soveltamista koskevat vähimmäisvaatimukset, ja kehottaa siksi Euroopan komissiota aikanaan laatimaan EU:n hallintomenettelyjä koskevan asiakirjan, jolla tämän tulevan peruskirjan keskeiset arvot ja periaatteet konkretisoidaan osallistavammiksi menettelyiksi.

13.

katsoo, että Euroopan komission ja alueiden komitean yhteistyösopimuksen tarkistamisesta käytävissä neuvotteluissa on otettava entistä paremmin huomioon paikallis- ja alueviranomaisten legitimiteetti ja vastuu Euroopan unionin toiminnassa sekä varmistettava EU:n koko päätöksentekoprosessin yleisen edun mukaisesti, että Euroopan unionin toimintaa ohjaavia kahta periaatetta – toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatetta – noudatetaan ja että monitasoisen hallinnon periaatteen vahvistetaan olevan jäsentävä periaate.

14.

katsoo, että tämän tarkistuksen lisäksi tarvitaan dynaaminen prosessi, jonka tuloksena hyväksytään Euroopan komission kanssa säännöllisesti tarkistettava toimintasuunnitelma, jossa määritellään aloitteet, joilla on luultavimmin alueellisia ja paikallisia vaikutuksia. AK voisi tarjota etu- ja jälkikäteen tehtävää analyysia varten oman panoksensa jäsentensä ja johtamiensa alue- ja paikallistahojen foorumien (Eurooppa 2020 -foorumi, toissijaisuusperiaatteen toteutumisen seurantafoorumi, EAYY-foorumi) asiantuntemuksen muodossa. (5)

15.

kehottaa Euroopan parlamenttia tehostamaan institutionaalisia toimiaan, jotta monitasoisen hallinnon ja yhtenäisen lähestymistavan periaatteet ja mekanismit siirretään lainsäädäntöön, ja kannattaa sen ehdotusta ottaa käyttöön Euroopan monitasoisen hallinnon merkintä (6).

16.

on tyytyväinen Euroopan unionin neuvoston aloitteeseen, jonka johdosta maaliskuussa 2010 järjestettiin ensimmäistä kertaa monitasoista hallintoa käsittelevä epävirallinen ministerikokous (7). Kokouksen päätelmissä alueiden komiteaa pyydetään nimenomaisesti "edistämään jatkuvaa poliittista arviointia monitasoisen hallinnon edistymisestä Euroopan unionissa". Komitea kehottaa tulevia puheenjohtajavaltioita jatkamaan tätä menettelyä ja toteaa lisäksi, että komitean yhä systemaattisempi osallistuminen neuvoston kokouksiin ja hallitustenvälisiin kokouksiin on osoitus tämän hallintotavan huomiointiin liittyvistä edistysaskelista.

17.

pitää myönteisenä näköpiirissä olevaa lähentymistä Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan kanssa ja sitä, että tämä kuuntelee, millaisia vaikutuksia valtioiden ja hallitusten päämiesten tasolla tehdyillä strategisilla päätöksillä on paikallis- ja alueviranomaisiin. Komitea katsoo tässä yhteydessä, että on aiheellista järjestää tapaaminen ennen jokaista kevään Eurooppa-neuvoston kokousta.

18.

aikoo käynnistää unionin tuomioistuimen kanssa järjestelmällisemmän vuoropuhelun toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden noudattamisesta sekä alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoitteesta EU:n lainsäädännön saattamisessa asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä, sen vaikutuksesta paikallis- ja alueviranomaisiin ja neljän vapauden kunnioittamisesta. Tilintarkastustuomioistuimen kanssa on tarkoitus käynnistää vastaavanlainen vuoropuhelu EU:n varojen hyvästä hallinnasta ja rahoituksen hallinnoinnin vaikutuksesta alueelliseen koheesioon sekä kaupunkien ja alueiden kilpailukykyyn.

19.

kannattaa uutta lähestymistapaa, jota järkevä sääntely edustaa. Lähestymistapa perustuu Euroopan unionin poliittiseen sykliin, jossa lainsäädäntöä mukautetaan jatkuvasti uusien haasteiden ja olosuhteiden pohjalta ja sen täytäntöönpanoa arvioidaan tarkkaan. Komitea katsoo kuitenkin, että lainsäädännön alueellisten vaikutusten huomioon ottamista on vahvistettava. (8)

20.

toistaa parempaa lainsäädäntöä koskevan toimielinten välisen sopimuksen tulevaan tarkistukseen liittyvän pyyntönsä, että sopimukseen liitettäisiin erityinen pöytäkirja, jossa määrättäisiin komitean täysipainoisesta osallistumisesta tiettyihin toimenpiteisiin eli erityisesti lainsäädännön vaikutusten arviointiin ja jälkiarviointiin.

21.

aikoo osallistua tiiviimmin säädöskäytännön parantamista koskevan toimintasuunnitelman seurantaprosessiin muun muassa varmistamalla, että toissijaisuusperiaatteen seurantaa koskeva komitean vuosikertomus otetaan tunnustettuna panoksena huomioon komission vuotuisessa kertomuksessa sääntelyn parantamisesta.

22.

kehottaa tarkistamaan komission ehdottamia vaikutustenarvioinnin suuntaviivoja siten, että helpotetaan alueellisten vaikutusten ennakko- ja jälkiarviointien vakiinnuttamista sekä alueellisten indikaattoreiden ja osallistavan hallinnon indikaattoreiden kehittämistä. Komitea aikoo tehdä asiasta erillisiä ehdotuksia Euroopan komission kanssa jo käynnistetystä yhteistyöstä saatujen kokemusten pohjalta.

23.

tukee täysin tavoitetta, joka hallinnollisen taakan keventämistä käsittelevän korkean tason ryhmän (Stoiberin ryhmän) on asetettava työssään etusijalle, ja korostaa ryhmässä antamaansa sitoumusta keventää alue- ja paikallisviranomaisten taakkaa.

24.

pitää valitettavana, ettei alue- ja paikallisviranomaisia ole otettu mukaan komitologiamenettelyyn, ja kehottaa Euroopan komissiota ehdottomasti korjaamaan tämän epäkohdan, joka vaarantaa EU:n lainsäädännön asianmukaisen soveltamisen alue- ja paikallistasolla.

25.

kannattaa suosituksia, jotka ovat peräisin mietintäryhmältä, jonka Eurooppa-neuvosto valtuutti pohtimaan, miten Euroopan unioni voisi ennakoida vuosina 2020–2030 edessä olevia pitkän aikavälin haasteita ja vastata niihin. Mietintäryhmä ehdottaa uutta "sopimusta" ja vahvistaa näin sellaisen "monitasoisen hallintojärjestelmän" oikeutuksen, "jossa toimivalta jaetaan eri tason viranomaisten kanssa – mieluummin kuin niiden välillä" ja "[joka] voi ja [jonka] täytyy olla vallitsevana piirteenä EU:n toimintapolitiikassa ja suhteissa kaikilla tasoilla, yksilöiden ja sukupolvien sekä alueiden ja jäsenvaltioiden välillä". Komitea on tyytyväinen mietintäryhmän kehotukseen, jossa todetaan, että "komiteaa olisi kuultava ja että se olisi otettava hankkeisiin mukaan entistä useammin, jotta voitaisiin vahvistaa EU:n poliittista kansalaisuutta ja auttaa siten kansalaisia tuntemaan Eurooppa-hanke omakseen". (9)

26.

pitää aiheellisena laatia vuosittain tilannekatsaus Euroopan unionissa tapahtuvasta alueellistumisesta ja hallinnon hajauttamisesta, jotta voidaan kehittää alue- ja paikallisviranomaisten poliittisessa, oikeudellisessa ja verotuksellisessa riippumattomuudessa todettua dynamiikkaa mittaava väline. Komitea katsoo, että tämä menettely soveltuu erityisesti toissijaisuusperiaatteen toteutumisen seurantaan liittyvien komitean toimien yhteyteen ja että asiaa on tarkasteltava Euroopan neuvoston paikallis- ja aluehallintoasiain kongressin kanssa tehtävän tiivistetyn yhteistyön puitteissa.

27.

suhtautuu myönteisesti vaaleilla valittujen alueellisten ja paikallisten edustajien Erasmus-ohjelmaan, jota on suunniteltava toimielinten välisen yhteistyön puitteissa Euroopan parlamentin ja Euroopan komission kanssa. Komitea kannattaa rahoituksen varaamista asiaa koskevalle pilottihankkeelle, kuten Euroopan parlamentti ehdottaa.

28.

korostaa aikovansa osallistua suoran demokratian uuden välineen, EU:n kansalaisten aloiteoikeuden täytäntöönpanoon. Komitea tarjoutuu erityisesti käyttämään omia ja jäsentensä informaatiokanavia lisätäkseen tietämystä eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta ja tukemaan komissiota kaikin hyödyllisiksi katsottavin tavoin esimerkiksi ennakkotarkastusprosessissa, jossa arvioidaan, ovatko ehdotetut aloitteet hyväksyttävissä toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteisiin kohdistuvien vaikutustensa kannalta. Lisäksi se voisi olla avuksi keräämällä ja levittämällä tietoa kaavailluista ja meneillään olevista eurooppalaisista kansalaisaloitteista ja osallistumalla osallisuutta lisäävien keskustelujen virittämiseen Brysselissä ja muualla. (10) Lisäksi komitea toivoo pääsevänsä täysipainoisesti tukiroolissa mukaan osallistumaan menestyksekkäiden eurooppalaisten kansalaisaloitteiden innoittamiin kuulemismenettelyihin, joita Euroopan parlamentti aikanaan järjestää.

29.

vaatii yhteistyön käynnistämistä komission kanssa muiden toimielinten tapaan prosessin viemiseksi eteenpäin. Komitea katsoo, että tätä välinettä on edistettävä kumppanuusyhteistyössä kannustamalla erityisesti paikallis- ja alueviranomaisia ja kansallisia parlamentteja käymään keskustelua ja mobilisoimalla paikalliset ja alueelliset tiedotusvälineet.

30.

katsoo, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan sisällyttäminen Euroopan unionin primaarioikeuteen ja Euroopan unionin mahdollinen liittyminen Euroopan ihmisoikeussopimukseen ovat omiaan edistämään perusoikeuksien suojelua useilla tasoilla. Komitea pyytääkin saada osallistua Euroopan unionin neuvoston toivomaan toimielinten vuoropuheluun perusoikeuskirjan soveltamista koskevasta Euroopan komission vuosikertomuksesta. Neuvoston mukaan "perusoikeuskirjan tosiasiallista soveltamista olisi tuettava kaikkien EU:n toimielinten ja elinten, toimistojen ja virastojen – – toiminnalla". (11)

31.

aikoo lujittaa yhteistyötään perusoikeusviraston kanssa erityisesti järjestämällä vuotuisia vuoropuhelutapahtumia, joissa käsitellään perusoikeuksien suojelua ja edistämistä useilla tasoilla, ja tekee uusia aloitteita Euroopan kansalaisten teemavuotta 2013 silmällä pitäen.

32.

kehottaa toteuttamaan EU:n kunnissa ja alueilla hajautettuja viestintätoimia EU:n saavutuksista ja niiden vaikutuksista kansalaisiin ja korostaa pakottavaa tarvetta varata riittävät varat toiminnan tukemiseen alueellisissa ja paikallisissa tiedotusvälineissä, joita suuri osa kansalaisista seuraa.

33.

katsoo, että Eurooppa 2020 -strategialle ehdotetun hallinnointirakenteen ja koheesiopolitiikan uudistamismenettelyjen on varmistettava seuraavat kaksi ajattelutavan muutosta:

34.

toteaa, että tämänhetkisessä tilanteessa, kun Euroopassa vallitsee budjettikriisi ja kun kansalaisilla on suuri huoli kriisin taloudellisista ja sosiaalisista vaikutuksista, Euroopan unionin tuottamalla lisäarvolla sekä resursseilla, jotka sillä on käytettävissä kriisiin vastaamiseksi, on erityisen ratkaiseva asema.

35.

kannattaa Euroopan parlamentin ehdottamaa ja puheenjohtajavaltio Puolan soveltamaa "konventtilähestymistapaa", johon komitean on voitava osallistua, jotta Euroopan unionin menojen poliittiset painopisteet ja niiden rahoitus vuosiksi 2014–2020 voidaan määrittää yhteistyössä.

36.

haluaa osallistua tähän menettelyyn, koska alue- ja paikallisviranomaisten panos unionin talouden elvyttämiseen on välttämätön, sillä niiden osuus unionin BKT:stä on 16 prosenttia ja Euroopan julkisista investoinneista 58 prosenttia. (12)

37.

kiinnittää tältä osin huomion alue- ja paikallisviranomaisten julkisen talouden huolestuttavaan tilanteeseen, joka vaikeuttaa EU:n talouden elvyttämistä ja vaarantaa siten Eurooppa 2020 -strategian onnistumisen. Komitea katsookin, että olisi harkittava alueellisen ja paikallisen julkistalouden yleistilanteen kartoittamista seuraavaa monivuotista rahoituskehystä ajatellen.

38.

toteaa, että EU:n kaikki toimielimet tunnustavat selvästi tarpeen monitasoiseen hallintoon Eurooppa 2020 -strategian ja sen seitsemän lippulaivahankkeen keskeisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

39.

kannattaa näin ollen erityisesti suositusta, jonka Eurooppa-neuvosto antoi 25. maaliskuuta 2011 pitämänsä kokouksen päätelmissä (13) todetessaan, että Eurooppa 2020 -strategian tavoitteisiin sitoutuminen EU-ohjausjakson täytäntöönpanossa edellyttää tiivistä yhteistyötä alueiden komitean ja alueiden sekä muiden keskeisten poliittisten ja taloudellisten toimijoiden kanssa.

40.

pitää myönteisenä sitä, että eräiden jäsenvaltioiden kansallisissa uudistusohjelmissa otetaan entistä paremmin huomioon eri hallintotasojen välisen kumppanuusyhteistyön tarjoamat mahdollisuudet. Komitea pitää kuitenkin valitettavana sitä, että ohjelmista puuttuvat selvästikin monitasoisen hallinnon periaatteen konkretisoivat uskottavat mekanismit ja menettelyt, joilla taattaisiin eri hallintotasojen politiikkojen tehokas yhdentäminen sekä ohjelmien ja talousarvioiden yhteensovittaminen toissijaisuusperiaatetta kunnioittaen.

41.

kehottaakin jäsenvaltioita ottamaan alue- ja paikallisviranomaiset täysipainoisesti mukaan sekä kansallisten uudistusohjelmien että vakaus- tai lähentymisohjelmien laadintaan ja täytäntöönpanoon, koska Eurooppa 2020 -strategian yleisten tavoitteiden ja kansallisissa uudistusohjelmissa ilmoitettujen toimien välinen kuilu voidaan kuroa umpeen vain eri hallintotasojen välisellä kumppanuusyhteistyöllä. (14)

42.

kehottaa lisäksi Euroopan komissiota tehostamaan kansallisten uudistusohjelmien ja jäsenvaltioiden vuotuisten edistymiskertomusten hallinto-osion seuraamista, jotta Euroopan unionin neuvosto voi antaa selviä suosituksia kannustaakseen jäsenvaltioita laajentamaan ja vahvistamaan eri hallintotasojen välistä kumppanuusyhteistyötä kansallisten uudistusohjelmien täytäntöönpanossa.

43.

vahvistaa tavoitteen, joka koskee sopimusten tekemistä useilla eri tasoilla. Se on otettava huomioon seitsemän aloitteen toteuttamisessa sekä innovatiivisten mekanismien (15) käyttöönotossa Euroopan digitaalistrategian (16) yhteydessä ehdotettujen paikallisten digitaalistrategioiden ja "sidosryhmäjärjestelyjen" hengessä, Euroopan komission käynnistämässä älykkään erikoistumisen foorumissa ja toteutettaessa lippulaivahankkeiden "Nuoret liikkeellä" ja "Innovaatiounioni" tavoitteita siten, että vahvistetaan kaikkien toimijoiden ja strategioiden välistä johdonmukaisuutta kaikilla tasoilla (17).

44.

pitää valitettavana sitä, ettei alue- ja paikallisviranomaisia ole otettu suoraan mukaan avoimen koordinointimenetelmän kaikkiin vaiheisiin Eurooppa 2020 -strategian täytäntöönpanemiseksi, ja vaatii voimakkaasti ottamaan ne tähän prosessiin mukaan.

45.

muistuttaa yhtenäisen lähestymistavan tuovan lisäarvoa erityisesti EU:n kestävän kehityksen strategian ja Eurooppa 2020 -strategian välisen synergian vahvistamiseen toissijaisuusperiaatteen mukaisesti, energia-alan investointeihin suuntautuvan rakennerahastovarojen käyttöön sekä siihen, että ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventämistä ja niihin sopeutumista koskeva tavoite liitetään EU:n olemassa oleviin strategisiin kehyksiin, erityisesti maatalous- ja maaseudun kehittämispolitiikkaan.

46.

muistuttaa komission viidennestä koheesiokertomuksesta järjestetyn kuulemisen tulosten vahvistavan komitean sekä alue- ja paikallisviranomaisten esittämän kehotuksen lujittaa kumppanuusperiaatetta. Neuvosto on vahvistanut tämän lähestymistavan tunnustaessaan monitasoisen hallinnon merkityksen Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiselle uuden koheesiopolitiikan avulla. (18)

47.

toteaa tyytyväisenä, että neuvoston toukokuussa 2011 hyväksymässä alueellisessa toimintasuunnitelmassa 2020 suositetaan monitasoisen hallinnon hyödyntämistä alueellisen yhteenkuuluvuuden toteuttamisessa ja kehotetaan erityisesti Euroopan komissiota ottamaan alueellinen ulottuvuus huomioon vaikutustenarvioinneissaan. Lisäksi alueiden komiteaa pyydetään tuomaan esiin paikallis- ja alueviranomaisten näkökannat.

48.

toteaa vuoden 2013 jälkeiseen koheesiopolitiikkaan viitaten tyytyväisenä, että komissio on vastannut komitean odotuksiin omaksumalla monitasoisen hallinnon sekä yhtenäisen ja monitoimisen lähestymistavan tietyt periaatteet ja mekanismit (19) ottaessaan rakennerahastoja ja koheesiorahastoa koskevasta uudesta yleisestä asetuksesta antamassaan ehdotuksessa huomioon seuraavat esitykset:

49.

suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen luoda yhteinen strateginen kehys, jossa kootaan yhteen aluekehitystä edistävät yhteisön eri välineet (maaseuturahasto, rakennerahastot eli Euroopan aluekehitysrahasto ja Euroopan sosiaalirahasto, koheesiorahasto ja Euroopan kalatalousrahasto). Komitea kehottaa myös tässä yhteydessä ottamaan alue- ja paikallisviranomaiset mukaan kumppanussopimusten käytännön laatimiseen.

50.

kehottaa näin ollen unionin lainsäätäjää vahvistamaan nämä säännökset ja lujittamaan niitä, jotta voidaan muun muassa varmistaa

51.

pitää alueellista yhteistyötä erottamattomana osana aluepolitiikkaa ja katsoo, että eurooppalainen alueellisen yhteistyön yhtymä (EAYY) on monitasoisen hallinnon todellinen koelaboratorio. (20)

52.

on tyytyväinen siihen, että Euroopan komission lokakuussa 2011 esittämä ehdotus EAYY-asetuksen tarkistamiseksi perustuu pyrkimykseen saavuttaa alueellisen koheesion tavoite ja että siinä otetaan huomioon joitakin AK:n aiemmin esittämiä ehdotuksia, kuten ehdotus kahdenvälisten EAYY:iden perustamisesta unionin ulkopuolisten tahojen kanssa. (21) Komitea kehottaa kiinnittämään huomiota EAYY:n potentiaaliin yhteistyörakenteena, jota voidaan hyödyntää aluepolitiikan lisäksi muillakin EU:n politiikanaloilla.

53.

korostaa, että AK:n EAYY-foorumilla on tärkeä rooli tämän välineen edistämisessä ja uusien EAYY:iden perustamisen toiminnallisessa tukemisessa erityisesti hyvien käytäntöjen vaihtamisen ansiosta.

54.

pyytää Euroopan komissiota kiinnittämään makroaluestrategioiden kehittämisen yhteydessä erityistä huomiota

55.

suhtautuu myönteisesti sisämarkkinoiden toimenpidepaketissa ehdotettuihin 12 viputekijään kasvun, kilpailukyvyn ja sosiaalisen edistyksen lisäämiseksi ja antaa tukensa neuvostolle, joka on korostanut tarvetta vahvistaa sisämarkkinoiden ohjausta kehottamalla Euroopan komissiota jatkamaan toimintaa tähän suuntaan. (22)

56.

toteaa, että mietinnössään hallintotavasta ja kumppanuudesta sisämarkkinoilla Euroopan parlamentti "panee merkille, että sisämarkkinasääntöjä täytäntöönpanevat usein paikalliset ja alueelliset viranomaiset; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään edelleen ja laajentamaan kumppanuutta paikallisten ja alueellisten viranomaisten kanssa koheesiopolitiikasta sisämarkkinapolitiikkaan" (23).

57.

kehottaa siksi varmistamaan, että sisämarkkinoiden toimenpidepaketin yleistä täytäntöönpanoa seurataan, jotta taataan toiminnan johdonmukaisuus ja toteutetaan sisämarkkinat kumppanuusyhteistyössä. Komitea katsoo, että tämä tehtävä kuuluu Eurooppa 2020 -strategian seurantafoorumille, jonka yhtenä tehtävänä on vauhdittaa sisämarkkinoiden toteutumista.

58.

korostaa "Euroopan yrittäjyysalue" -merkintänsä merkitystä erityisesti pk-yrityksiä tukevan aloitteen (Small Business Act, SBA) periaatteisiin perustuvan, alueellista kehittämistä koskevan yhtenäisen strategisen vision kehittämiselle. (24) Komitea kehottaa lisäksi luomaan SBA-kumppanuuksia pk-yrityksiä tukevan aloitteen toteuttamiseksi aluetasolla ja nimeämään kansalliselle ja alueelliselle tasolle pk-yritysedustajia. Komitea ehdottaa, että se otetaan mukaan perustettavaan neuvoa-antavaan SBA-ryhmään.

59.

toistaa, että alue- ja paikallisyhteisöt ja erityisesti alueet, joilla on lainsäädäntävaltaa, on otettava mukaan osallistumismekanismeihin, jotta sisämarkkinasäännöt saatetaan osaksi lainsäädäntöä ja niitä sovelletaan parhaalla mahdollisella tavalla.

60.

kehottaa kansainvälisiä instituutioita ja Euroopan unionia ottamaan huomioon sen, mitä lisäarvoa paikallis- ja alueviranomaiset voivat tuoda ympäristön ja kestävän kehityksen globaaliin hallintoon. Tähän sisältyy myös monenvälisten ympäristösopimusten – muun muassa Yhdistyneiden Kansakuntien ilmastonmuutoksen puitesopimukseen (UNFCCC) ja biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen – täytäntöönpano sekä vihreää taloutta ja kestävän kehityksen hallintoa käsittelevän Rio+20-kokouksen ohjelma. (27)

61.

katsoo, että paikallis- ja valtiotaso voivat toteuttaa ilmastonsuojelutoimenpiteitä yhdessä rakentavasti tekemällä tulossuuntautuneita sopimuksia, joissa kukin hallintotaso voi vapaaehtoispohjalta sitoutua pyrkimään tiettyyn ilmastonsuojelutavoitteeseen sekä huolehtimaan ja vastaamaan yhteisesti omasta panoksestaan tavoitteen saavuttamisessa. (28)

62.

painottaa alueiden ja yritysten alakohtaisten tai monialaisten energia- ja ilmastoliittoumien lisääntyvää merkitystä. Kyseisiä liittoumia olisi edistettävä kohdennetusti, jotta vähähiilisiä teknologioita kehitettäisiin ja toteutettaisiin entistä enemmän ja mahdollisimman nopeasti alue- ja paikallistason päättäjien sekä pienten ja keskisuurten yritysten kumppanuusyhteistyöllä.

63.

toteaa, että kaupunkialueet tuottavat 75 prosenttia hiilidioksidipäästöistä, ja korostaa, että tehokas maailmanlaajuinen toiminta edellyttää paikallis-, alue-, valtio- ja ylikansallisilla hallintotasoilla toteutettavien toimenpiteiden koordinointiin perustuvaa monitasoisen hallinnon lähestymistapaa toissijaisuusperiaatteen pohjalta. Komitea korostaa tässä yhteydessä, että sen ehdottama Eurooppa 2020 -strategiaa koskeva alue- ja paikallisviranomaisten alueellinen sopimus voi osoittautua tehokkaaksi välineeksi ilmastonmuutoksen torjunnassa.

64.

korostaa, että Energia 2020 -strategiaan liittyvien strategisten suuntaviivojen ja säädösten vaikutusta alue- ja paikallisviranomaisten hallinnolliseen taakkaan ja rahoituskuluihin on tarkasteltava huolellisesti ja että on huolehdittava toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden noudattamisesta. Komitea kannattaa vankasti innovatiivisten välineiden kehittämistä tämän strategian täytäntöönpanemiseksi. (29)

65.

vahvistaa sitoutumisensa yhteisen hiilidioksidipäästöjen vähentämistavoitteen saavuttamiseen tähtäävään kaupunginjohtajien ilmastosopimukseen ja kehottaa laajentamaan sen tematiikkaa hiilidioksidipäästöjen vähentämisen lisäksi muihin kestävän talouden aloihin, kuten vesivarojen hallintaan. Lisäksi komitea kehottaa laajentamaan sopimusta maantieteellisesti Välimeren unionin ja itäisen kumppanuuden puitteissa poliittisten foorumien eli Euro–Välimeri-alueen alue- ja paikallisedustajien kokouksen (ARLEM) ja EU:n ja itäisten kumppanimaiden paikallis- ja alueviranomaisten konferenssin (CORLEAP) kanssa sekä globaalilla tasolla "maailmanlaajuisen kaupunginjohtajien ilmastosopimuksen" muodossa.

66.

katsoo, että YMP:n vuoden 2013 jälkeisen perusteellisen uudistuksen onnistuminen edellyttää ehdottomasti monitasoisen hallintokehyksen käyttöönottoa, jotta voidaan varmistaa, että alue- ja paikallisviranomaiset osallistuvat tämän yhteisen politiikan suuntaviivojen ja täytäntöönpano- ja hallinnointitapojen valintaan sekä maaseudun kehittämispolitiikan ja EU:n muiden politiikkojen, erityisesti koheesiopolitiikan, välisen synergian luomiseen. (30)

67.

toivoo pääsevänsä täysipainoisesti mukaan Euroopan komission neuvoa-antavien valmisteluryhmien työskentelyyn, jotta voitaisiin täydentää järjestelyjä, jotka mahdollistavat alue- ja paikallisviranomaisten osallistumisen yhteisen maatalouspolitiikan ja maaseudun kehittämispolitiikan määrittelyyn jo alkuvaiheessa.

68.

katsoo, että uuden kalastuspolitiikan vallitsevana piirteenä on oltava yhtenäinen lähestymistapa, jotta voidaan varmistaa kalastuksen kannattavuus ja kalavarojen kestävä hyödyntäminen. Komitea kannattaa päätöksenteon hajauttamista, jolla pyritään vähentämään eurooppalaisen mikrotason johtamisen aiheuttamia epäjohdonmukaisuuksia siten, että tietyissä tapauksissa turvaudutaan komitologiamenettelyyn ja että kalastustoiminnan sääntely delegoidaan yhteisön säännösten puitteissa tietyiltä osin jäsenvaltioille, alueille ja kalastussektorille.

69.

kehottaa sovittamaan yhteen alakohtaiset politiikat, jotka liittyvät merialueiden käyttöön, ja perustamaan meri- ja kalastusasiain yhteisen rahaston kokoamalla kaikki alan nykyiset välineet yksiin puitteisiin. Komitea kannattaakin sitä, että perustetaan Euroopan meripoliittinen foorumi, joka tuo yhteen alue- ja paikallisviranomaiset ja asianomaiset sidosryhmät ja tarjoaa näin välineen vastuunjaon ja hyvien käytäntöjen levittämisen edistämiseksi. (31)

70.

muistuttaa, että komitea on tärkeää ottaa mukaan Tukholman ohjelmaan liittyvän toimintasuunnitelman täytäntöönpanoon ja arviointimenettelyjen laadintaan, jotta varmistetaan, että alue- ja paikallisyhteisöissä kartoitetut kokemukset otetaan parhaalla mahdollisella tavalla huomioon.

71.

katsoo erityisesti, että alue- ja paikallisviranomaisten osallistuminen laillista maahanmuuttoa, laittoman maahanmuuton torjuntatoimien määrittelyä, maahanmuuttajien perusoikeuksien suojelua ja lähtömaiden kanssa tehtävää kehitysyhteistyötä koskevien eurooppalaisten puitteiden laatimiseen vahvistaa unionin toimien legitimiteettiä, kunhan toissijaisuusperiaatetta noudatetaan tiukasti.

72.

kehottaa turvautumaan alueellisten ja paikallisten vaikutusten arviointeihin, joissa arvioidaan EU:n tai jäsenvaltioiden oikeudellisissa täytäntöönpanotoimenpiteissä alue- ja paikallisyhteisöille asetettuja vaatimuksia.

73.

toteaa tyytyväisenä, että komitean osallistuminen kotouttamista käsitteleviin vuotuisiin ministerikokouksiin ja sen panokset Euroopan kotouttamisfoorumiin, kotouttamista käsittelevään komission käsikirjaan, jota varten se on esitellyt paikallis- ja alueviranomaisten hyviä käytäntöjä, ja Euroopan kotouttamisrahaston vuotuisten ja monivuotisten painopisteiden määrittelyyn, ovat johtaneet siihen, että monitasoinen lähestymistapa on tunnustettu toisessa eurooppalaisessa toimintasuunnitelmassa kolmansien maiden kansalaisten kotouttamista varten (32). Toimintasuunnitelmaan sisältyy seuraavaa:

74.

suhtautuu myönteisesti liittymistä valmistelevan tukivälineen mukauttamiseen tuensaajamaiden paikallis- ja alueviranomaisten tarpeisiin sekä alueellisen yhteistyön ja erityisesti EAYY-välineen kehittämiseen, sillä nämä välineet ovat välttämättömiä monitasoisen hallinnon yleiseurooppalaisen ulottuvuuden vahvistamiseksi.

75.

muistuttaa, että Euro–Välimeri-alueen alue- ja paikallisedustajien kokous (ARLEM) ja EU:n ja itäisten kumppanimaiden paikallis- ja alueviranomaisten konferenssi (CORLEAP), joihin osallistuu yhtäältä Euroopan unionin ja Välimeren unionin maiden sekä toisaalta itäisen kumppanuuden maiden vaaleilla valittuja alueellisia ja paikallisia edustajia, täydentävät näiden kahden prosessin institutionaalista kehystä.

76.

katsoo niiden onnistumisen edellyttävän ehdottomasti monitasoista demokratiaa ja osallistavaa lähestymistapaa. Komitea toteaa, että nämä kaksi poliittista aloitetta, jotka vahvistavat naapuruuspolitiikan alueellista ulottuvuutta, vastaavat ilmeiseen tarpeeseen tukea pysyvien poliittisten ja hallinnollisten rakenteiden perustamista paikallis- ja aluetasolle, käyttää rahoitusvälineitä tehokkaasti ja luoda mekanismeja, joilla edistetään kumppanuusmaiden taloudellista, sosiaalista ja alueellista kehitystä erityisesti alueiden välisen yhteistyön avulla.

77.

pyrkii siihen, että ARLEM myötävaikuttaisi tiiviisti Välimeren unionin hallintoon. Välimeren kolmella puolen alue- ja paikallisyhteisöt voisivat näin osallistua sen eri elimissä käynnistettyyn poliittiseen vuoropuheluun ja hyötyä yhteistyön vahvistamiseksi perustetuista mekanismeista ja välineistä.

78.

haluaa CORLEAPin kanssa perustettua institutionaalista foorumia vahvistettaessa käynnistää pysyvän vuoropuhelun Euroopan komission ja kumppanimaiden kanssa löytääkseen konkreettisia tapoja, joilla itäisen kumppanuuden maiden alue- ja paikallisyhteisöt voisivat osallistua itäisen kumppanuuden neljän foorumin työskentelyyn sekä assosiaatiosopimusten, strategia-asiakirjojen ja toimintasuunnitelmien valmisteluun ja erityisesti toteuttaa ja arvioida maaohjelmia.

79.

puoltaa alueellista lähestymistapaa EU:n kehitysyhteistyöpolitiikkaa tarkistettaessa sekä paikallis- ja alueyhteisöjen kattavampaa osallistumista vuosituhattavoitteisiin. (33) Komitea korostaa tässä yhteydessä, että kumppanimaiden alue- ja paikallisviranomaisten teknisten ja taloudellisten edellytysten kehittämistä on tuettava.

80.

panee merkille lisäarvon, jota saadaan hajautetusta yhteistyöstä ja erityisesti hajautettua yhteistyötä käsittelevän kokouksen kaltaisista aloitteista, joiden tavoitteena on helpottaa yhteydenpitoa ja poliittista vuoropuhelua EU:n jäsenvaltioiden ja kehitysmaiden paikallis- ja alueyhteisöjen sekä EU:n toimielinten välillä, sekä hajautetun yhteistyön portaalista ja hajautetun yhteistyön tiedonvaihtopörssistä, joita on vahvistettava eurooppalaisen institutionaalisen yhteistyön puitteissa.

81.

panee tyytyväisenä merkille, että useiden kansainvälisten järjestöjen huomattavat panokset monitasoista hallintoa koskevan valkoisen kirjan kuulemisprosessiin (34) ovat osoittaneet, miten kiinnostavana ne pitävät tätä Euroopan unionissa hahmoteltua lähestymistapaa omien toimiensa alueellisen ulottuvuuden kehittämiseksi sekä alakohtaisten politiikkojen keskinäistä täydentävyyttä edistävien kumppanuuksien solmimiseksi maailman muiden alueiden kanssa.

82.