1.1

OLAFin vastaanottamia alustavia tietoja arvioitaessa operatiivisesta tiedonhankinnasta vastaavan yksikön C4 on voitava nopeasti, täsmällisesti ja hienotunteisesti tunnistaa henkilö, johon väitteet kohdistuvat, erityisesti, jos eturistiriita on mahdollinen. C4-yksikön tehtävänä on tukea kahta tiedonhankinnasta ja operatiivisesta toiminnasta vastaavaa yksikköä.Henkilön tunnistamiseksi OLAFilla on oltava pääsy komission ylläpitämissä henkilöstötietokannoissa oleviin tietoihin. OLAF vaatii pääsyä erityisesti tietoihin, jotka koskevat yksittäisiä työntekijöitä, heidän perheasemaansa ja yhteyksiään, kotiosoitetta ja puhelinnumeroita sekä työntekijöiden ja heidän perheenjäsentensä syntymäaikoja. Viimeksi mainittuja tietoja nimitetään sukupuutiedoiksi.

1.2

OLAF toivoo, ettei näiden tietojen hankkiminen vahingoita komissiossa tai muissa EU:n toimielimissä työskentelevien viattomien henkilöiden mainetta ja että niissä tapauksissa, joissa esitetyt väitteet ovat perusteettomia, asia voidaan varmistaa levittämättä – toisinaan hyvin hatarin perustein – esitettyjä väitteitä. Samalla tavoin jos väitteet osoittautuvat perustelluiksi, OLAF toivoo, että tässä alustavassa vaiheessa väitteistä ilmoitetaan mahdollisimman harvoille henkilöille, jotta tutkimuksen kohteeksi mahdollisesti joutuvaa henkilöä ei varoitettaisi liian aikaisin.

1.3

OLAF ehdottaakin, että ainoastaan rajatulle määrälle C4-yksikön henkilöstöä annetaan sukupuutietoihin suora, lukemisen mahdollistava luottamuksellinen pääsy poimia tietoja, jotta nämä henkilöt pääsevät tutustumaan rajalliseen määrään tietoja ja voivat siten validoida väitteet ennen tutkimuksen aloittamista.

2.1

Asetuksen (EY) 1073/1999 4 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

2.2

Tämän säännöksen ansiosta OLAFilla on rajoittamaton pääsy (edellyttäen, että se noudattaa 4 artiklan 1 kohdan (1) vaatimuksia) komission hallussa oleviin – myös komission henkilöstöä koskeviin – tietoihin. Säännöstä sovelletaan käynnissä oleviin OLAFin sisäisiin tutkimuksiin.

2.3

Pääsihteeristö on valmis myöntämään OLAFille pääsyn sukupuutietojen syöttämiseen, mutta ei vaadittua pääsyä tietojen poimintaan. Tietojen poimintaa koskevan pääsyn epäämisen syyksi mainitaan tietosuoja. Henkilötietojen rekisterinpitäjänä komissio väittää, että sen on suodatettava pyyntöjä ja että se voi antaa ainoastaan sellaisia henkilötietoja, joita koskevat OLAFin pyynnöt se voi katsoa perustelluiksi, välttämättömiksi ja oikeasuhteisiksi. Vaikuttaa siltä, että tällaista suodatusprosessia sovelletaan ainoastaan OLAFin esittämiin pyyntöihin, kun taas muut komission yksiköt pääsevät poimimaan tietoja suoraan ilman rekisterinpitäjän väliintuloa.

2.4

Valvontakomitea on huolissaan siitä, että tämä rajoitus, joka koskee OLAFin suoraa, lukemisen mahdollistavaa luottamuksellista pääsyä sukupuutietoihin, saattaa vaikuttaa sen riippumattomuuteen tutkimustehtävän osalta.

3.1

Valvontakomitea ja sihteeristön jäsenet ovat tavanneet pääsihteeristön henkilöstön kaksi kertaa, 25. marraskuuta 2010 ja 8. joulukuuta 2010, ja itse pääsihteerin 15. joulukuuta 2010 keskustellakseen tästä aiheesta. Pääsihteeristö toteaa, että OLAFilla todella on oikeus päästä tutkinnan kannalta merkityksellisinä pitämiinsä tietokantoihin, kun tutkimusta aloitetaan, koko tutkimuksen keston ajan ja jopa ennen menettelyn virallista aloittamista koskevaa päätöstä, mikäli se liittyy erityiseen CMS-tapausnumeroon. Pääsihteeristön mukaan OLAFilla ei kuitenkaan voi olla suoraa pääsyä tietojen poimintaan.

3.2

Koska OLAFin vaatimukseen päästä tietoihin sovelletaan asetuksen (EY) 45/2001 7 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan säännöksiä, OLAF ja valvontakomitea ovat tiedustelleet Euroopan tietosuojavaltuutetun näkemyksiä ja järjestäneet kaksi kokousta Euroopan tietosuojavaltuutetun Peter Hustinxin kanssa. Kokoukset pidettiin 15. joulukuuta 2010 ja 25. maaliskuuta 2011.

4.1

Asetuksen N:o 45/2001 7 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan (2) noudattaminen edellyttää, että on osoitettava tietojen siirron tarpeellisuus komissiolta OLAFille.

4.2

Tarpeellisuus on todennettava. Jos haettujen tietojen tyyppi ja määrä vaihtelevat joka kerralla, tarpeellisuus on todennettava ennen kutakin yksittäistä hakua. Jos samaa tarkoitusta varten tehdään samankaltaisten rajattujen hakujen joukkoja, jotka ovat molemminpuolisesti todennettavissa jälkeenpäin, niitä saatetaan käsitellä ryhmänä tarpeellisuuden todentamiseksi. Tämä on osa järjestelmää, joka rekisterinpitäjän ja tietojen vastaanottajan on kehitettävä yhdessä. On löydettävä ratkaisu tiedonhaun tarpeellisuuteen ja tarpeellisuuden todentamiseen, minkä lisäksi siihen on sisällyttävä tiukka käyttötarkoituksen rajoittaminen.

4.3

Edellä kuvatussa tilanteessa OLAF pystyy määrittelemään ennakkoon tietojen siirtämisen tarpeellisuuden, koska tarve on aina sama: sellaisen henkilön / sellaisten henkilöiden tunnistaminen, jota/joita väitetään osallisiksi arvioinnin tai tutkimuksen kohteena olevaan tapaukseen. Kuten C4-yksikkö toteaa, OLAFilla on oltava pääsy rajattuun määrään komission tietokantojen tietokenttiä, jotta komission henkilöstön jäsen, jota väitetään osalliseksi petokseen tai väärinkäytökseen, voidaan tunnistaa asianmukaisesti. Tätä tarkoitusta varten OLAFilla haluaa päästä seuraaviin tietokenttiin:

(Muut asian kannalta merkitykselliset tietokentät, kuten nimi, perussääntö, henkilöllisyystodistuksen numero, organisaatioyksikkö ja kyseiselle yksikölle työskentelemisen päivämäärät ovat komission koko henkilöstön saatavilla Sysper2-järjestelmässä).

4.4

Tapauksissa, joissa on esitetty perheenjäseneen liittyvää eturistiriitaa koskevia väitteitä, OLAFilla on oltava pääsy myös ns. sukupuutietoihin, jotta voidaan varmistaa niiden sukulaisten tunnistaminen, joita asia saattaa koskea, mukaan lukien kumppani ja sukulaiset ylenevässä ja/tai alenevassa polvessa. Näissä tapauksissa tietokentät ovat seuraavat:

Tietokantaan pääsee pienen (kolmen tai neljän hengen) koulutetun tiedusteluhenkilöstöryhmän yksi jäsen. Lisäksi OLAF ylläpitää täsmällistä lokitiedostoa kustakin pääsykerrasta tällaisiin tietokantoihin. Se kirjaa seuraavat tiedot:

4.5

OLAF olettaa, että CMS kirjaa nämä tiedot automaattisesti myöhemmin tänä vuonna. Tiedot saaduista tiedosta ovat aina rekisterinpitäjän, tietosuojasta vastaavien henkilöiden ja Euroopan tietosuojavaltuutetun saatavilla ja tarkistettavissa.

4.6

Tällaisissa tilanteissa, joissa siirron tavoite rajoittuu henkilöiden henkilöllisyyteen ja täsmällisiä lokitiedostoja ylläpidetään, valvontakomitea olettaa, että 7 artiklan 2 kohdan vaatimukset täyttyvät ilman, että jokaista yksittäistä pääsyä varten on pyydettävä rekisterinpitäjän lupa.

5.1

Vaikuttaa siltä, että asetuksen (EY) 45/2001 7 artiklan 2 kohta antaa mahdollisuuden useisiin eri tulkintoihin. Voidaan katsoa, että siinä luodaan jäsennelty vuoropuhelu rekisterinpitäjän ja tietojen vastanottajan välille, koska molempien on voitava todentaa siirron tarpeellisuus.

5.2

Vaikuttaa siltä, ettei pääsyä tietojen poimintaan myönnetä automaattisesti, vaan se myönnetään pyynnöstä komissiossa muissa yhteyksissä. Seuraavissa esimerkeissä pääsy tietojen poimintaan aiheutti ongelmia, mutta viimeisimmässä niistä se myönnettiin:

Myöskään pääsy tietojen syöttämiseen ei ole aina hyväksyttävissä, jos henkilötietoja lähetetään tarkistamatta niiden tarvetta.

5.3

Näin ollen vaikuttaa siltä, ettei ole mitään perustavanlaatuista periaatteellista tietosuojaan liittyvää estettä, jonka vuoksi OLAFille ei voitaisi antaa pääsyä haluttuihin tietoihin.

6.1

Valvontakomitea katsoo, että OLAFin tarve päästä poimimaan komission hallussa olevia henkilötietoja, jotta voidaan osoittaa ennen tutkimuksen aloittamista, voidaanko henkilö joko tunnistaa tai sulkea pois, on olennainen sen työskentelyn kannalta. Tämän pääsyn epääminen OLAFilta saattaa vaarantaa OLAFin riippumattomuuden sen tutkimustehtävässä.

6.2

Valvontakomitea suosittaa muutosta käytännesäännöistä, joilla varmistetaan OLAFin ja komission välinen nopea tietojenvaihto OLAFin sisäisistä tutkimuksista komissiossa, annettuun yhteistyöpöytäkirjaan. (3) Pöytäkirjaan sisällytettäisiin määräys, jossa määrätään pääsystä komission tietoihin valintavaiheessa samaan tapaan kuin asetuksen (EY) N:o 1073/1999 4 artiklan 2 kohdassa on säädetty jo aloitettujen tutkimusten osalta.

6.3

Näin ollen komitea esittää käytännön etenemistavaksi OLAFin ja komission väliseen ratkaisuun tähtäävien neuvottelujen aloittamista. Eräs käytännön ehdotus olisi, että nimitetään sellainen ulkopuolinen välittäjä, jolla on sekä OLAFin että komission luottamus. Sopiva välittäjä voisi olla esimerkiksi joku entinen korkean tason virkamies tai komission jäsen. Tämän vuoksi valvontakomitea suosittaa, että pyritään sopimaan komission kanssa sopivan välittäjän nimittämisestä mahdollisimman pikaisesti, jotta tämä ongelma voidaan ratkaista.

6.4

Valvontakomitea toivoo ja odottaa, että asiassa päästään sopimukseen. Valvontakomitea kehottaa ottamaan huomioon, että asetuksen N:o 1073/1999 uudistaminen on otollinen ajankohta muuttaa 4 artiklaa siten, että asetuksessa taataan OLAFin pääsy toimielinten hallussa oleviin tietoihin ennen tapauksen ottamista käsiteltäväksi tai missä tahansa tutkimusvaiheessa.

1.

Sunday Times -sanomalehti julkaisi 20.3.2011 artikkelin ”An MEP claims to earn more than € 450.000 a year moonlighting for clients. He is one of three ready to take cash to help change EU laws” (Eräs Euroopan parlamentin jäsen väittää ansaitsevansa yli 450 000 euroa vuodessa tekemällä asiakkaille pimeää työtä. Kahden muun haastatellun tavoin hän on valmis ottamaan vastaan käteistä rahaa auttaakseen muuttamaan EU:n lakeja). Lehtiartikkelissa selostettiin, kuinka edunvalvontayrityksen edustajiksi esittäytyneet toimittajat tarjosivat kolmelle Euroopan parlamentin jäsenelle käteistä rahaa (kahdessa tapauksessa jopa 100 000 euroa vuodessa) lainmuutosten tekemiseksi. Asiassa kuulemma edettiin ja muutoksia esitettiin. Toimittajat raportoivat Euroopan parlamentin tiloissa ja sen ulkopuolella pidetyistä kokouksista, puhelinkeskusteluista, sähköposteista, kirjeenvaihdosta ja laskujen lähettämisestä heidän ja eräiden Euroopan parlamentin jäsenten välillä. Tämän Sunday Times -sanomalehden salaisen tutkimuksen julkaisemisen jälkeen kaksi näistä parlamentin jäsenistä erosi tehtävästään vuorokauden kuluessa ja kolmas erotettiin ryhmästään. (1)

2.

Euroopan petostentorjuntavirasto (OLAF) aloitti 22. maaliskuuta sisäisen tutkimuksen, jonka oikeusperustana oli asetuksen (EY) N:o 1073/1999 4 artikla tarkasteltuna yhdessä petosten, lahjonnan ja yhteisöjen etua vahingoittavan muun laittoman toiminnan torjumista koskevien sisäisten tutkimusten edellytyksistä ja yksityiskohtaisista säännöistä tehdyn Euroopan parlamentin päätöksen kanssa (Euroopan parlamentin työjärjestyksen liite XII).

3.

OLAFin pääjohtaja pyysi 15. huhtikuuta 2011 valvontakomitealta lausuntoa OLAFin toimivallasta aloittaa ja toteuttaa sisäisiä tutkimuksia toimielimissä ja siitä, kuinka niiden, erityisesti Euroopan parlamentin, jäsenten erioikeudet ja vapaudet rajoittavat oikeutta saada viipymättä ja ilman ennakkoilmoitusta tutustua kaikkiin toimielinten hallussa oleviin tietoihin ja päästä niiden tiloihin.

4.

Asetuksen (EY) 1073/99 12 artiklassa säädetään, että täyttäessään sisäisten tutkimusten aloittamiseen ja toteuttamiseen liittyviä tehtäviään OLAFin pääjohtaja ei ota ohjeita miltään toimielimeltä.

5.

OLAFin tehtävänä on aloittaa ja toteuttaa toimielimissä hallinnollisia tutkimuksia, joiden tarkoituksena on torjua petoksia, lahjontaa ja Euroopan unionin taloudellisia etuja vahingoittavaa muuta laitonta toimintaa.

Sillä on toimivalta selvittää virkatoimintaan liittyviä vakavia tekoja, jotka voivat merkitä, että virkamies on jättänyt noudattamatta velvollisuuksiaan tavalla, joka voi haitata näiden yhteisöjen etuja ja joka voi johtaa kurinpitotoimiin ja tarvittaessa rikossyytteisiin, taikka että toimielimen jäsen on vastaavalla tavalla jättänyt noudattamatta velvollisuuksiaan. (2)

6.

Valvontakomitea huomauttaa, että sisäisiä tutkimuksia toimielimissä koskeviin OLAFin tehtäviin sisältyvät kaikki toimet yhteisön etujen suojelemiseksi sellaisia väärinkäytöksiä vastaan, jotka voivat johtaa hallinnollisiin kanteisiin tai rikossyytteisiin.

7.

Nämä toimet on lueteltu yksityiskohtaisesti petosten, lahjonnan ja yhteisöjen etua vahingoittavan muun laittoman toiminnan torjumista koskevien sisäisten tutkimusten edellytyksistä ja yksityiskohtaisista säännöistä tehdyssä Euroopan parlamentin (EP) päätöksessä, joka perustuu asetuksen (EY) N:o 1073/1999 johdanto-osan viidenteen kappaleeseen ja 4 artiklan 1 kohtaan.

OLAFin tutkimusten soveltamisalaan kuuluvat tilanteet, jotka koskevat esimerkiksi eturistiriitaa, velvollisuutta osoittaa kunniallisuutta hyväksyttäessä tarjottuja etuja, sellaisista teoista tai sellaisesta käytöksestä pidättäytymistä, jotka voisivat heikentää kyseisen jäsenen hoitamiin tehtäviin kohdistuvaa arvonantoa, tai vakavaa virhettä. (3)

8.

Valvontakomitea katsoo, että kaikki nämä asiat muodostavat osan väitetyistä rikkomuksista ja kuuluvat siten Euroopan parlamentin työjärjestyksen 10 artiklassa – ”Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) sisäiset tutkimukset” – tarkoitettujen OLAFin tutkintavaltuuksien soveltamisalaan.

9.

Valvontakomitea katsoo, että petokset, lahjonta ja muu ”Euroopan unionin taloudellisia etuja” vahingoittava laiton toiminta käsittää toimet, jotka vaikka ne eivät suoraan koskisikaan yhteisön talousarviota, voivat haitata yhteisön taloudellisia etuja niiden laajassa merkityksessä vaikuttamalla vahingollisesti yhteisön varoihin (4).

10.

Valvontakomitea on yhtä mieltä julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksesta edellä tarkoitetussa tapauksessa, jossa ”näiden varojen alkuperällä ei – – ole merkitystä; kaikkien yhteisön toimielinten ja elinten käytössä olevien varojen asianmukaisen käytön on – – katsottava liittyvän yhteisön taloudellisiin etuihin ja näin ollen kuuluvan EY 280 artiklan 4 kohdan perusteella tehtyjen päätösten soveltamisalaan” (5).

11.

Valvontakomitea palauttaa mieliin aihetta käsittelevät Euroopan unionin tuomioistuimen tuomiot, joissa katsottiin, että ilmaus ”yhteisön taloudelliset edut” vaikuttaa laajemmalta kuin ilmaus ”yhteisön tulot ja menot”: ”Jo se seikka, että jokin elin on perustettu EY:n perustamissopimuksella, viittaa – – siihen, että tämä elin on perustettu myötävaikuttamaan Euroopan yhteisön tavoitteiden saavuttamiseen, ja perustamissopimuksella perustaminen liittää kyseisen elimen yhteisön järjestelmään, joten ne varat, jotka tällä elimellä on käytössään kyseisen perustamissopimuksen nojalla, merkitsevät luonnostaan sitä, että kyse on yhteisön omasta ja suorasta taloudellisesta edusta” (6).

12.

Valvontakomitea korostaa sitä, että niiden varojen, jotka ovat Euroopan parlamentin käytettävissä edustajantoimen hoitamisesta aiheutuvien kulujen – sen jäsenten palkat, kulukorvaukset (matkat, puhelinkulut jne.), muut maksettavat korvaukset jne. – kattamiseksi, asianmukainen käyttö perustuu varainhoitoasetuksen säännösten noudattamiseen ja periaatteeseen, jonka mukaan kyseiset varat on tarkoitettu yksinomaan jäsenen edustajantoimen hoitamiseen liittyvän toiminnan rahoittamiseen, (7) ei työskentelyyn yksityisen maksun määrittämässä tarkoituksessa.

13.

Asetuksen N:o 1073/1999 (EY) 7 artiklan 1 kohdassa säädetään, että toimielinten ja elinten on toimitettava viipymättä virastolle kaikki tiedot, jotka liittyvät mahdollisiin petoksiin, lahjontaan tai muuhun laittomaan toimintaan.

14.

Valvontakomitea korostaa kaikkien toimielinten ja niiden jäsenten perustavanlaatuista velvollisuutta tehdä tiivistä yhteistyötä OLAFin kanssa, toimittaa tietoja ja tarjota apua tutkimusten käytännön toteutuksessa. Näiden velvollisuuksien varauksettoman toteuttamisen ansiosta OLAF voi toteuttaa tutkimuksia samoin edellytyksin kaikissa yhteisön toimielimissä ja elimissä. (8) Yhteistyön puute kyseenalaistaa niiden välineiden uskottavuuden, jotka toimielimet ovat ottaneet käyttöön kaikenlaisten petosten, lahjonnan, laittoman toiminnan ja väärinkäytösten torjumiseksi.

15.

Valvontakomitea katsoo, että Euroopan parlamentin työjärjestyksessä esitettyä järjestelyä, joka sisältää tarvittavat täytäntöönpanotoimenpiteet OLAFin tutkimusten moitteettoman toteuttamisen helpottamiseksi, on noudatettava täysimääräisesti (9).

16.

Valvontakomitea katsoo, että on ennenaikaista kategorisesti evätä OLAFilta toimivalta tutkia väitettyjä tosiseikkoja tutkimuksen alkuvaiheessa – erityisesti väitetyissä lahjonta- ja väärinkäytöstapauksissa, joiden monisäikeisyyden vuoksi kaikkea laitonta toimintaa ei ole mahdollista todentaa tutkimuksen alkuvaiheessa.

17.

Valvontakomitea huomauttaa, että sisäisiä tutkimuksia voidaan tehdä ainoastaan, jos OLAFille on taattu oikeus päästä toimielinten ja elinten kaikkiin tiloihin ja saada tietoa kaikista niiden hallussa olevista tiedoista ja asiakirjoista. OLAFin pääjohtajan on käytettävä tätä keskeistä toimivaltaa täysin itsenäisesti, ja toimielinten turvallisuustoimistot antavat OLAFin henkilöstöön kuuluville apua tutkimusten käytännön toteuttamisessa. (10)

18.

OLAF toteuttaa toimielimissä hallinnollisia tutkimuksia, jotka toteutetaan ottaen huomioon perustamissopimusten, erityisesti erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan määräykset. OLAFilla on oikeus ilman ennakkoilmoitusta ja viipymättä saada tieto kaikista toimielinten ja elinten hallussa olevista tiedoista ja päästä niiden kaikkiin toimitiloihin. Virastolla on oikeus tarkastaa toimielinten ja elinten kirjanpito. OLAF voi ottaa jäljennöksen mistä tahansa toimielinten ja elinten hallussa olevasta asiakirjasta ja tietovälineen sisällöstä ja saada käyttöönsä otteita niistä sekä tarvittaessa varmistaa, etteivät kyseiset asiakirjat tai tiedot katoa (11).

19.

Pöytäkirja Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista sisältää useita Euroopan parlamentin jäsenten erioikeuksia ja vapauksia koskevia sääntöjä (7–9 artikla), kuten sen, että Euroopan parlamentin jäseniä ei voida alistaa tutkittavaksi, pidättää tai haastaa oikeuteen heidän tehtäviään hoitaessaan ilmaisemiensa mielipiteiden tai äänestystensä perusteella. Koskemattomuuteen ei voida kuitenkaan vedota silloin, kun jäsen tavataan itse teosta.

20.

Valvontakomitea huomauttaa, että unionin yleinen tuomioistuin totesi tältä osin, että ”pöytäkirja koskee parlamentin jäseniä kuitenkin vain yleisesti, eikä siihen sisälly mitään nimenomaista säännöstä parlamentin sisäisistä tutkimuksista. – – Kuten välitoimista päättänyt tuomari saattoi edellä mainitun asiassa Rothley ym. vastaan parlamentti antamansa määräyksen 107 kohdassa korostaa, ennalta ei voida poistaa sitä riskiä, että petostentorjuntavirasto (OLAF) tutkimusta suorittaessaan tekee jotakin sellaista, joka vaarantaa parlamentin jäsenille taatun koskemattomuuden. Tällaisessa tilanteessa kullakin parlamentin jäsenellä, jota seikka, jonka hän katsoo vahingoittavan itseään, koskee, on käytettävissään perustamissopimuksella taatut oikeusturva ja oikeussuojakeinot” (12).

21.

Valvontakomitea katsoo, että tämä on arkaluonteinen ala, jonka osalta julkisasiamiehen asiassa C-167/02 esittämä kanta on lukemisen arvoisen: ”OLAFin sisäisessä tutkimuksessaan toteuttamista toimista puolestaan on todettava, että vaikka tulevien kanteiden tutkittavaksi ottamisesta onkin vaikeaa lausua teoriassa, minusta vaikuttaa todennäköiseltä, kuten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi ja kuten muut asianosaiset ovat todenneet, että sellaisilla parlamentin jäsenillä, jotka katsoisivat oikeuksiaan loukatun, olisi useita mahdollisuuksia kanteen nostamiseen. Komission mukaan tällaisia kannekelpoisia toimia on useita: OLAFin johtajan päätös aloittaa sisäinen tutkimus asetuksen 5 artiklan toisessa kohdassa säädetyllä tavalla; OLAFin tutkimuksensa aikana toteuttamat eri toimet, kuten päätös vaatia pääsyä toimitiloihin, ottaa haltuun asiakirjoja tai pyytää suullisia tietoja, sekä kyseessä olevan toimielimen nimenomainen tai implisiittinen suostumus.

Minusta vaikuttaa kuitenkin siltä, että petosten havaitsemisessa tarvittavan hillityn ja ripeän toiminnan takia joitakin tällaisia riskejä ei voida välttää. Lisäksi olisi pantava merkille, että riidanalaisessa päätöksessä on säännöksiä, joilla pyritään vaaran minimointiin. Mallipäätöksen 5 artiklassa säädetään siten velvollisuudesta ilmoittaa nopeasti parlamentin jäsenille, jos heihin kohdistuu tutkimuksessa epäilyjä, kunhan ilmoittaminen ei vaaranna tutkimusta. Kyseisen artiklan mukaan OLAFin päätelmissä ei myöskään saa mainita parlamentin jäseniä nimeltä ilman, että heitä on ensin kuultu, paitsi jos kansallisten tutkintamenetelmien perusteella on noudatettava ehdotonta salassapitovelvollisuutta” (13).

22.

Valvontakomitea katsoo, että OLAFin on noudatettava kyseisiä sääntöjä tunnollisesti ja kuhunkin tapaukseen sisältyvän riskin sekä toteutettavan toimenpiteen suhteellisuuden perusteellisen arvioinnin perusteella.

23.

Valvontakomitea muistuttaa, että yhteisöjen tuomioistuin totesi, että asiassa T-17/00 säännöksillä, ”jotka koskevat OLAFin kanssa tehtävää yhteistyötä ja tietojen antamista sille, asetetaan – oli niiden täsmällinen ulottuvuus mikä tahansa – velvollisuuksia parlamentin jäsenille, joten viimeksi mainittujen tehtävänä on ensisijaisesti kussakin yksittäistapauksessa joko täyttää tällaiset velvollisuudet tai olla noudattamatta niitä, jos he ovat vakuuttuneita siitä, että he voivat näin tehdä yhteisön oikeutta rikkomatta. Jos konkreettisessa yksittäistapauksessa joku parlamentin jäsenistä omaksuu viimeksi mainitun kaltaisen asenteen, parlamentin tähän jäseneen myöhemmin kohdistamat, hänelle epäedulliset toimet voivat lähtökohtaisesti olla tuomioistuinvalvonnan kohteena.” (14)

Niiden toimenpiteiden osalta, joita OLAF saattaa toteuttaa tutkintavaltuuksiaan käyttäessään, unionin tuomioistuin muistutti riskistä, että OLAF tekee jotakin sellaista, joka vaarantaa parlamentin jäsenille taatun koskemattomuuden, ja muistutti, että toimielinten toimiin kohdistuva laillisuusvalvonta on annettu unionin tuomioistuinten tehtäväksi (15).

24.

Valvontakomitea katsoo, että toimielinten ja elinten (jotka eivät ole ”henkilö”, jota OLAFin tutkimus ”koskee”) on tehtävä tiivistä yhteistyötä OLAFin kanssa ja oltava toteuttamatta sellaisia toimenpiteitä, jotka voisivat haitata OLAFin tutkintavaltuuksia.

Valvontakomitea katsoo, että se, että toimielimen tai elimen OLAFin valtuuksista tekemä tulkinta estää OLAFia harjoittamasta tätä keskeistä tutkimustoimintaa, rajoittaa tämän mahdollisuuksia toteuttaa tutkimuksia itsenäisesti.

25.

Valvontakomitea suosittaa, että OLAF panee työjärjestyksen ja alan voimassa olevan oikeuskäytännön tehokkaasti täytäntöön.

—

ulkoinen henkilöstö 75 000 euroa (2,8 %)

—

muut hallintomenot (virkamatkakulut) 159 000 euroa (4,8 %)

—

rakennukset ja niihin liittyvät kulut 587 000 euroa (4,9 %)

—

petostentorjuntatoimien rahoitus 36 000 euroa (2,25 %).

—

vähintään viiden sopimussuhteisen toimihenkilön sopimus olisi jätettävä jatkamatta,

—

kahden vuokrahenkilöstöön kuuluvan henkilön sopimus olisi päätettävä,

—

linjojen B ja C johtajien rekrytointiprosessin aloittaminen viivästyisi,

—

väliaikaisten toimihenkilöiden uudelleenluokittelu viivästyisi lisää; tämä koskisi pääasiassa operatiivisten yksiköiden ylimpien palkkaluokkien tutkijoita.

—

Valvontakomitea kannattaa OLAFin esittämää ehdotusta sen vuoden 2012 talousarvioesitykseksi, jossa ei lisätä hallintomenoja.

—

Valvontakomitea on vahvasti eri mieltä henkilöstökustannusten lisäsäästöistä, joita komission olisi harkittava uudelleen, jotta niistä ei aiheudu haittaa OLAFin käytännön tutkimustyölle.

—

Jos lisäsäästöihin kuitenkin päädytään, valvontakomitea suosittaa, että OLAFin pääjohtaja voi kohdentaa niiden vaikutukset vapaasti oman valintansa mukaisiin budjettikohtiin.

—

OLAF kehittää henkilöstöstrategiaansa johdon kanssa sovittavan selkeän toimintalinjan pohjalta.

—

Kaikki OLAFin väliaikaiset toimihenkilöt luokitellaan uudelleen asianmukaisesti.

—

Vuoden 2012 talousarvioesityksessä varataan määräraha kahdeksalle valvontakomitean sihteeristössä työskentelevälle henkilölle.

1.

2.

2.1.

2.2.

2.2.1.

2.2.2.

2.3.

2.3.1.

2.3.2.

2.3.3.

2.4.

2.4.1.

2.4.2.

2.4.3.

2.5.

3.

3.1.

3.2.

3.2.1.

3.2.2.

3.3.

4.

4.1.

4.1.1.

4.1.2.

4.2.

4.2.1.

4.2.2.

4.3.

1.

Valvontakomitea suhtautuu myönteisesti muutettuun ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1073/1999 muuttamisesta ja asetuksen (Euratom) N:o 1074/1999 kumoamisesta. Komitea arvostaa Euroopan komission työtä asetuksen (EY) N:o 1073/1999 uudistamisen käynnistämiseksi sekä komission aikomuksia vahvistaa OLAFin tehokkuutta, vaikuttavuutta ja vastuuta säilyttäen samalla sen tutkimusten riippumattomuuden. Valvontakomitea suosittaa silti, että uudistuksen tiettyjä näkökohtia selkeytetään edelleen ja tarkistetaan.

2.

Valvontakomitea on tutkinut komission laatimaa tarkistettua ehdotusta (1) ja neuvoston muutettua ehdotusta (2) yhdessä Euroopan parlamentin päätöslauselman (3) kanssa. Lisäksi valvontakomitea on ottanut huomioon omat aiemmat lausuntonsa asetuksen (EY) N:o 1073/1999 uudistamisesta (4) sekä Euroopan tilintarkastustuomioistuimen (5) ja Euroopan tietosuojavaltuutetun (6) lausunnot. Tämä lausunto noudattaa Euroopan komission 17. maaliskuuta 2011 esittämässään muutetussa ehdotuksessa asettamien tavoitteiden esitysjärjestystä.

3.

Valvontakomitea panee merkille, että nykyisessä asetuksessa (7) määritelty ”hallinnollinen tutkimus” kattaa sekä toimielinten sisäiset tutkimukset että taloudellisia toimijoita koskevat ulkoiset tutkimukset. Kokemusten mukaan tämä kahtiajako on usein osoittautunut keinotekoiseksi ja sekavaksi. Taloudellisen toimijan saama perusteeton etu on nimittäin voinut johtua henkilöstösääntöjen soveltamisalaan kuuluvan henkilön toimista. Tämän vuoksi on tarpeen selkeyttää uuden asetuksen 1 artiklaa sen osoittamiseksi, että OLAF on perustettu suorittamaan hallinnollisia tutkimuksia, jotka voivat olla joko sisäisiä, ulkoisia tai molempia. On huomattava, että OLAFin tehtäviin kuuluu myös toiminnan yhteensovittaminen jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kesken.

4.

Valvontakomitea suhtautuu myönteisesti pyrkimyksiin määritellä 2 artiklassa tietyt käsitteet, kuten ”hallinnolliset tutkimukset", ”asianomainen henkilö” ja ”henkilöstösäännöt”. Vaikka tämä tehtävä on hyödyllinen, se on jäänyt kesken niiltä osin, että komission olisi pitänyt määritellä monia muitakin petosten torjuntaan liittyviä käsitteitä, esimerkkeinä asetukseen (EY) N:o 1073/1999 sisältyvät käsitteet ”EU:n taloudellinen etu” tai ”lahjonta”. Tehtävä on saatettu loppuun vasta, kun lainsäätäjä vahvistaa asiassa merkityksellisen EU:n petostentorjuntalainsäädännön kaikki tekstit.

5.

Valvontakomitea on pettynyt huomattuaan, että OLAFin valtuuksia suorittaa tutkimuksia ei ole selvästi määritelty, varsinkaan toimielinten, elinten ja laitosten sisäisten tutkimusten osalta. Muutetun ehdotuksen 1 artiklan sanamuodossa jätetään OLAFin valtuuksien ulkopuolelle tapaukset, jotka eivät vaikuta EU:n taloudelliseen etuun (8). Valvontakomitea panee kuitenkin merkille, että muissa edelleen voimassa olevissa säädöksissä valtuutetaan OLAF suorittamaan sisäisiä tutkimuksia asioissa, jotka ulottuvat EU:n taloudellisen edun suojaamista laajemmalle (9). Lisäksi viimeaikaiset kokemukset ovat osoittaneet, että on tarpeen saada voimaan selvät säännöt tutkimusten suorittamiseksi toimielimien sisällä silloin, kun henkilöstösääntöjen piiriin kuulumattomien henkilöiden väitetään syyllistyneen vakaviin väärinkäytöksiin, joilla ei ole välttämättä vaikutusta EU:n taloudelliseen etuun mutta jotka voivat johtaa kurinpidollisiin tai rikosoikeudellisiin menettelyihin. Petostentorjuntalainsäädännön konsolidoinnilla olisi voitu välttää tällaiset epäjohdonmukaisuudet tai täyttää nykyisin voimassa olevien säädösten puutteet. Valvontakomitea katsoo, että niin kauan kuin tällaiseen kaivattuun konsolidointiin ei ryhdytä, OLAFin valtuuksien määritelmää muutetussa ehdotuksessa on edelleen selkeytettävä.

6.

Tämän vuoksi valvontakomitean kanta on, että OLAFin pääjohtaja olisi valtuutettava nostamaan kanne unionin tuomioistuimessa, jos hän katsoo, että toimielimen (eikä pelkästään komission, kuten ehdotuksessa esitetään) toteuttama toimenpide asettaa kyseenalaiseksi hänen riippumattomuutensa tai hänen riippumattoman toimintansa tutkimuksia suorittaessaan. Vastaavasti hänellä tai kenellä tahansa hänen valtuuttamallaan OLAFin henkilöstön jäsenellä olisi oltava valtuudet tulla väliin OLAFin tutkimuksiin liittyvissä asioissa, jotka saatetaan kansallisten tuomioistuinten ratkaistaviksi, kuten Euroopan parlamentin päätöslauselman 12 a artiklassa ehdotetaan.

7.

Valvontakomitea on aina kehottanut OLAFia suorittamaan tutkimukset mahdollisimman pikaisesti. Valvontakomitea panee merkille, että OLAFin käytettävissä olevat voimavarat ovat rajalliset ja myös säilyvät sellaisina tiukan budjettikurin vallitessa. Toimielinten on tästä huolimatta osoitettava selvästi, että tällaisinakin aikoina petosten torjunta on ensisijaisen tärkeää. OLAFin on asetettava tutkimuspolitiikalleen realistiset tavoitteet, keskitettävä vahvuutensa tutkinnalliseen toimintaan sekä petosten torjuntaan ja avustettava jäsenvaltioita oikeudellisessa seurannassa. Tutkimusten kestoa voidaan lyhentää ainoastaan kasvattamalla johdon osallistumista tutkimusten ohjaukseen, muun muassa tutkimusten huolelliseen suunnitteluun (10). Myös tutkimusten aloittamiseen kuluvaa aikaa on lyhennettävä tiukasti tietolähteestä riippumatta (11).

8.

Valvontakomitea katsoo, ettei muutetussa ehdotuksessa oteta riittävästi huomioon tilanteita, joissa kansallisia tutkimuksia viedään eteenpäin OLAFin tutkimusten rinnalla. Mikäli OLAFin velvollisuutta pyytää asianomaista henkilöä esittämään oma näkemyksensä lykätään, jottei kansallisten viranomaisten suorittama tutkimus häiriinny, OLAF ei voi päättää omaa tutkimustaan kansallisen tutkimuksen jatkuessa. Tämä näkökohta olisi otettava huomioon muutetussa ehdotuksessa, jotta OLAF pystyy jatkamaan tutkimuksiaan ”keskeytyksettä”, kuten 6 artiklassa edellytetään.

9.

Valvontakomitealle on ilmoitettava syyt, joiden vuoksi OLAF ei ole onnistunut saattamaan tutkimusta päätökseen 12 kuukauden kuluessa. Ilmoitus on toistettava tämän jälkeen aina kuuden kuukauden välein (12). Valvontakomitea pystyy valvomaan tutkimusten kestoa tehokkaasti vain, jos muutetussa ehdotuksessa säädetään, että valvontakomitealle on tiedotettava säännöllisesti tutkimuksen nopeuttamiseksi suunnitelluista toimenpiteistä (13) ja tutkimuksen arvioidusta valmistumisajasta (14).

10.

Valvontakomitea panee merkille, että tarkastusmenettelystä vastuussa olevan henkilön on annettava asianomaisen henkilön pyynnöstä lausunto tutkimuksen kestosta (15). Lausunto on toimitettava myös valvontakomitealle, jotta tämä pystyy seuraamaan tutkimusten keston kehitystä tarkastusmenettelystä vastuussa olevan henkilön määräajoin laatimien lausuntojen ja analyysien perusteella (16). Valvontakomitea huomauttaa tältä osin, että ehdotetun muutoksen tekstiä on tarkistettava (17).

11.

Nykyisessä asetuksessa säädetään, että jos tutkimuksessa ilmenee, että jäseneen, johtohenkilöön, virkamieheen tai muuhun henkilöstöön kuuluvaan saattaa kohdistua henkilökohtaisia epäilyjä, tästä ilmoitetaan toimielimelle tai elimelle, jonka palveluksessa hän on (18). Tiedon ilmoittamista voidaan lykätä tapauksissa, joissa tutkimukseen liittyvistä syistä on noudatettava ehdotonta salassapitoa tai joissa tutkimus kuuluu kansallisen oikeusviranomaisen toimivallan piiriin. Valvontakomitea pitää tärkeänä näiden poikkeuksien säilyttämistä uudessa asetuksessa. OLAF ei nimittäin tutkimuksen alussa aina pysty tunnistamaan kaikkia asiaan liittyviä henkilöitä, jolloin hallitsematon tietojen paljastaminen voi haitata tutkimuksen tehokkuutta ja vahingoittaa kyseistä toimielintä. Siksi valvontakomitea on voimakkaasti eri mieltä 4 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan uudesta sanamuodosta (19). Sen lisäksi, että säännös on epämääräinen, se estää OLAFia käyttämästä harkintavaltaa sekä pitämästä tutkimuksen ainakin jonkin aikaa luottamuksellisena. Tällainen ehdoton velvollisuus voisi vaarantaa OLAFin riippumattomuuden. Valvontakomitea ehdottaa, että päätös tiedottamisen lykkäämisestä voitaisiin tehdä kolmen kuukauden välein perusteltuna kirjallisena päätöksenä, joka liitettäisiin tapauksen asiakirjoihin. Valvontakomitealle ja tarkastusmenettelystä vastuussa olevalle henkilölle olisi tiedotettava asiasta. Näin tarkastusmenettelystä vastuussa oleva henkilö voisi toimia oma-aloitteisesti vakavissa ongelmatapauksissa, kun esimerkiksi prosessuaalisia oikeuksia on mahdollisesti loukattu jättämällä kertomatta asianomaiselle henkilölle meneillään olevasta tutkimuksesta.

12.

Muutetun ehdotuksen mukaan OLAFin on ilmoitettava mahdollisimman pian asianomaiselle toimielimelle, elimelle tai laitokselle meneillään olevasta tutkimuksesta, mikäli ilmenee, että voi olla aiheellista ryhtyä hallinnollisiin turvaamistoimenpiteisiin EU:n taloudellisten etujen suojaamiseksi (20). Valvontakomitea hyväksyisi tämän velvollisuuden, mikäli tiedon ilmoittamista on mahdollista lykätä niin sisäisissä kuin ulkoisissakin tutkimuksissa. Tämän vuoksi valvontakomitea pitää Euroopan parlamentin hyväksymää tekstiä parempana.

13.

Toimielimet, elimet ja laitokset ilmoittavat OLAFille, mihin jatkotoimenpiteisiin sisäisestä tutkimuksesta laaditun kertomuksen sisältämät suositukset ovat johtaneet (21). Lisäksi pääjohtajan on tiedotettava valvontakomitealle, mikäli edellä tarkoitetut tahot eivät ole toimineet OLAFin kertomuksen suositusten mukaisesti (22). Valvontakomitea panee pettyneenä merkille, ettei OLAF ole aiemminkaan käyttänyt säännöllisesti tätä mahdollisuutta. Tämä säännös on vastaisuudessa tärkeä toimielinten kanssa tapahtuvassa näkemystenvaihdossa mahdollisten vaikeuksien ratkaisemiseksi.

14.

Valvontakomitea kantaa edelleen huolta siitä, ettei OLAFilla ole rajoittamatonta oikeutta perehtyä toimielinten hallussa oleviin henkilöstötietokantoihin. Vaikka asetuksen (EY) N:o 1073/1999 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa (joka on pysytetty ennallaan muutetussa ehdotuksessa) tunnustetaan selvästi OLAFin oikeus saada viipymättä ja ilman ennakkoilmoitusta tieto kaikista toimielinten, elinten ja laitosten hallussa olevista tiedoista, ne ovat käytännössä haluttomia antamaan OLAFille nopean ja huomaamattoman pääsyn joihinkin henkilöstötietoihin asetuksen (EY) N:o 45/2001 (23) erittäin rajoittavan tulkinnan vuoksi. Valvontakomitean näkemyksen mukaan tällainen kanta on osoitus epäluottamuksesta OLAFia kohtaan ja voi lisäksi vaarantaa sen tutkimusten riippumattomuuden.

15.

Valvontakomitea katsoo, että antamalla OLAFille nopean ja huomaamattoman mahdollisuuden tarkistaa tosiseikat levittämättä esitettyjä väitteitä vältettäisiin mahdollisesti havaitut riskit. Uuteen asetukseen olisi näin ollen sisällytettävä säännökset, joilla tasapainotetaan oikeudenmukaisesti yhtäältä OLAFin tarve perehtyä toimielinten hallussa oleviin tietoihin ennen yksittäisen tapauksen tutkimusten aloittamista ja tutkimusten eri vaiheissa ja toisaalta asiassa merkitykselliset tietosuojasäännökset.

16.

OLAFin operatiivisen toiminnan tehostuminen edellyttää jäsenvaltioiden kanssa tehtävän yhteistyön parantamista. Seuratessaan OLAFin tutkimustehtävän toteuttamista valvontakomitea on pannut merkille, että OLAFilla on usein ollut vaikeuksia saada selville, mitkä toimivaltaiset kansalliset viranomaiset pystyvät antamaan sille sen tarvitsemaa apua, esimerkiksi suoritettaessa taloudellisten toimijoiden tiloissa tapahtuvia tarkastuksia. Vaikeudet ovat erityisen suuria välittömään varainkäyttöön liittyvissä tapauksissa, joissa EU:n varojen hallinnoijana ovat jäsenvaltioiden sijaan toimielimet tai virastot. Muutettujen ehdotusten tarkoituksena on perustaa petostentorjunnan koordinointiyksikkö, joka edesauttaa kaikkien toimivaltaisten viranomaisten välistä koordinointia kansallisella tasolla ja varmistaa tehokkaan yhteistyön ja tietojenvaihdon OLAFin kanssa (24) tai vaihtoehtoisesti edesauttaa tehokasta yhteistyötä ja tietojenvaihtoa OLAFin kanssa (25). Uudessa asetuksessa velvoitettaisiin jokainen jäsenvaltio nimeämään nopeasti asiaan liittyvä toimivaltainen kansallinen viranomainen, joka auttaa OLAFia varsinkin välittömään varainkäyttöön liittyvissä tutkimuksissa.

17.

Euroopan unionin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion mukaisesti (asia T-48/05, Franchet ja Byk) valvontakomitea on aina tarkistanut OLAFin jäsenvaltioiden oikeusviranomaisille toimittamien tietojen laadun. Valvontakomitea on havainnut näiden tietojen laadun parantuneen jatkuvasti ilman, että se on puuttunut meneillään oleviin tutkimuksiin. Valvontakomitea on lisäksi ilmaissut huolensa OLAFin kansallisille oikeusviranomaisille antamasta avusta EU:n taloudellisten etujen suojaamiseen liittyvissä rikosoikeudenkäynneissä, jotka viranomaiset ovat aiemmin panneet vireille omasta aloitteestaan ja jotka ovat tuottaneet varsin epätyydyttäviä tuloksia. Valvontakomitea katsoo, oikeudellisten jatkotoimien seurannan on pysyttävä ensisijaisesti valvontakomitean tehtävänä. On tärkeää, että valvontakomitealle lähetetään edelleen jäljennökset jäsenvaltioiden oikeusviranomaisille toimitetuista tiedoista, kuten nykyäänkin tapahtuu.

18.

OLAF voi milloin tahansa ulkoisten tutkimusten kuluessa toimittaa saamiaan tietoja asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille (26), ja sillä on velvollisuus toimittaa kyseisen jäsenvaltion oikeusviranomaisille sisäisissä tutkimuksissa saamansa tiedot tosiseikoista, jotka edellyttävät kansallisen oikeusviranomaisen toimivaltaan kuuluvan tutkintamenettelyn käyttöä (27). Viimeksi mainitussa tapauksessa OLAFin on ensiksi ilmoitettava asianomaiselle toimielimelle. Ennen tietojen toimittamista asianomaiselle henkilölle on annettava tilaisuus esittää huomautuksia itseään koskevista tosiseikoista 7 a artiklan 4 kohdan mukaisesti. Tämän vaatimuksen täytäntöönpanoa on kuitenkin mahdollista lykätä asianomaisen toimielimen luvalla. Jollei toimielin anna vastaustaan kuukauden kuluessa, sen katsotaan antaneen hyväksyntänsä. Valvontakomitea pitää tätä säännöstä erittäin monimutkaisena ja katsoo, ettei se tarjoa juurikaan suojaa asianomaiselle henkilölle. Sillä olisi myös todennäköisesti kielteinen vaikutus mahdolliseen kansalliseen rikostutkintaan. Valvontakomitea esittää, että menettely annetaan tehtäväksi tarkastusmenettelystä vastuussa olevalle henkilölle, koska ainoastaan hänellä on rajoittamaton perehtymisoikeus asiaan liittyviin asiakirjoihin ja ainoastaan hän voi arvioida kaikkien asianomaisten edut. Ehdotuksessa ei myöskään puututa ongelmaan, joka syntyy, jollei toimielin anna suostumustaan lykätä asianomaisen henkilön mahdollisuutta tulla kuulluksi.

19.

Jos sisäisestä tutkinnasta laaditusta kertomuksesta (28) käy ilmi tosiseikkoja, jotka saattavat johtaa rikosoikeudelliseen menettelyyn, OLAFilla on velvollisuus toimittaa nämä tiedot kyseisen jäsenvaltion oikeusviranomaisille, paitsi jos käytettävissä on sisäisiä toimenpiteitä, jotka tosiseikkojen luonteen ja taloudellisen vaikutuksen merkittävyyden vuoksi soveltuvat seurantaan paremmin. Valvontakomitea huomauttaa, ettei OLAFilla ole toimivaltaa rikosoikeuden alalla, vaikka sillä onkin omia rikosoikeuden erikoisasiantuntijoita. OLAFin pääasiallisena tehtävänä on suorittaa ”hallinnollisia tutkimuksia”, jotka eivät saisi estää jäsenvaltiota aloittamasta rikosoikeudellisia menettelyjä (29). Valvontakomitea huomauttaa, että komission tarkoituksena oli selventää vähimmäistason määrittelevää säännöstä ja antaa OLAFille mahdollisuus saattaa asia komission tutkinta- ja kurinpitotoimiston (IDOC) tai asianomaisen toimielimen, elimen tai laitoksen käsiteltäväksi sen sijaan, että se siirrettäisiin toimivaltaisille kansallisille viranomaisille. Toisaalta IDOC tai asianomainen toimielin, elin tai laitos voi päättää olla siirtämättä OLAFilta saamiaan tietoja näille viranomaisille. Mikäli näin käy, jäsenvaltiolla ei olisi minkäänlaisia valtuuksia nostaa rikossyytteitä. Tämän vuoksi valvontakomitea vastustaa voimakkaasti sellaisten poikkeuksien sisällyttämistä asetukseen, jotka voisivat estää OLAFia ilmoittamasta jäsenvaltiolle tosiseikkoja, jotka saattavat johtaa jäsenvaltiossa rikosoikeudelliseen menettelyyn.

20.

Valvontakomitea on niin ikään pettynyt siihen, ettei velvoite ilmoittaa asianomaisen jäsenvaltion oikeusviranomaisille laaditusta kertomuksesta ilmi käyneistä, mahdollisesti rikosoikeudelliseen menettelyyn johtavista tosiseikoista koske ulkoisia tutkimuksia. On epäselvää, onko tästä mahdollisuudesta säädetty 9 artiklan 3 kohdassa. Siksi tekstiä on selvennettävä edelleen.

21.

Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava OLAFille sen pyynnöstä toimista, joihin on ryhdytty OLAFin toimitettua tutkimusta koskevan kertomuksensa (30). Valvontakomitea pitää tärkeänä, että OLAFin kanssa ollaan säännöllisessä tietojenvaihdossa jäsenvaltioille ilmoitetuista tapauksista erityisesti sen vuoksi, että OLAFilla on ensinnäkin velvollisuus raportoida valvontakomitealle tapauksista, joissa jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset eivät ole toimineet OLAFin suositusten mukaisesti (31), ja lisäksi 11 a artiklassa tarkoitettu näkemystenvaihto voi koskea OLAFin ja jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten välisiä suhteita. Tämän vuoksi valvontakomitea kannattaa Euroopan parlamentin ehdotusta velvoittaa jäsenvaltiot raportoimaan säännöllisesti. Tällainen velvollisuus parantaisi OLAFin ja jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä johtamatta välttämättä vaivalloisiin ja muodollisiin menettelyihin.

22.

Muutetun ehdotuksen 10 a artiklassa (32) annetaan OLAFille mahdollisuus sopia Eurojustin, Europolin, kolmansien valtioiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa hallinnollisista järjestelyistä niiden yhteistyön helpottamiseksi. Valvontakomitea pitää tärkeänä, että OLAF pystyy sopimaan tällaisista järjestelyistä, jotta se pystyy suojaamaan entistä paremmin EU:n taloudellisia etuja. Nämä järjestelyt mahdollistaisivat yhteistyön tehostamisen, mikä hyödyttäisi kaikkia asianomaisia osapuolia.

23.

Valvontakomitea korostaa, että muutetussa ehdotuksessa olisi säilytettävä tasapaino henkilöiden oikeuksien suojelun ja tutkimusten riippumattomuuden kesken. Valvontakomitea on jo ilmaissut huolensa vaatimuksesta, jonka mukaan OLAFin on pyydettävä ennalta sen toimielimen, johon asianomainen henkilö kuuluu, pääsihteerin tai puheenjohtajan suostumus päättäessään, lykätäänkö asianomaisen henkilön kuulemisvelvollisuuden täytäntöönpanoa (33). Valvontakomitean mukaan tämä vaatimus voisi vaarantaa OLAFin operatiivisen riippumattomuuden siinä tapauksessa, että suostumus evätään tai viivästyy, kuten on tapahtunutkin useita kertoja, huolimatta siitä, että vaatimus näyttää annetun puolustautumisoikeuden takaamiseksi. Valvontakomitea katsoo, että uuden asetuksen pitäisi sisältää säännökset, jotka mahdollistavat tällaisten tilanteiden välttämisen vastaisuudessa (katso tämän lausunnon 29 kohta). Muutetun ehdotuksen säännös, jonka mukaan se, ettei toimielin, elin tai laitos ole vastannut pyyntöön kuukauden kuluessa, katsotaan suostumuksen antamiseksi (34), osoittaa, ettei asiassa ole saavutettu edistystä. Tämä ei riitä, koska kieltäytymisen yhteydessä ei ole muita vaihtoehtoja. Valvontakomitea toistaa toiveensa saada tietoonsa järjestelmällisesti kaikki tapaukset, joissa toimielin, elin tai laitos on kieltäytynyt antamasta suostumustaan lykätä velvollisuutta pyytää asianomaista henkilöä esittämään näkemyksensä.

24.

Valvontakomitea panee merkille, että komission vuonna 2006 ehdottama neuvoa-antava tarkastaja on korvattu pääjohtajan OLAFiin perustamalla sisäisellä tarkastusmenettelyllä. Valvontakomitea ei ole vakuuttunut siitä, että tämä uusi menettely saavuttaa täysin muutetun ehdotuksen tavoitteen vahvistaa entisestään OLAFin tutkimusten kohteena olevien henkilöiden prosessuaalisia oikeuksia. Tarkastusmenettely ei nimittäin mahdollista tutkimusten laillisuuden säännöllistä valvontaa eikä sillä perusteta riittäviä takeita, joilla pystyttäisiin varmistamaan sen henkilön tai niiden henkilöiden riippumattomuus, jonka tai joiden tehtäväksi menettely on annettu. Tämän vuoksi valvontakomitea ehdottaa, että uudella asetuksella mahdollistettaisiin sekä tutkimusten laillisuuden säännöllinen sisäinen valvonta tutkimuksen tarkasti määritellyissä vaiheissa sekä valitusmekanismi tai tarkastusmenettely, josta huolehtii valvontakomitealle raportoiva riippumaton henkilö.

25.

Kuten valvontakomitea on aiemmin todennut (35), tutkinnan kohteiksi joutuneiden henkilöiden perusoikeuksien ja prosessuaalisten takeiden kunnioittamisen varmistaminen on ennen muuta OLAFin pääjohtajan ja johtoryhmän vastuulla. Siksi pääjohtajan velvollisuutena on saattaa voimaan asianmukaiset sisäiset valvonta- ja seurantamekanismit.

26.

Valvontakomitean mielestä siihen, ettei muutetussa ehdotuksessa perusteta tällaista säännöllistä valvontaa, on kaksi syytä. Ensinnäkin tarkastusmenettely aloitettaisiin vain tutkimuksen kohteena olevan henkilön pyynnöstä. Tapaukset, joissa on tarpeen pitää tutkimus salassa (eikä asianomainen henkilö ole edes tietoinen tutkimuksesta), jäisivät järjestelmällisesti tällaisen valvonnan ulkopuolelle. Toiseksi komission ehdottama mekanismi (jota neuvosto ei hyväksynyt), jossa pääjohtaja kuulee tutkimuksen eri vaiheissa (ennen tutkimuksen aloittamista ja päättämistä ja aina tarvittaessa) sisäistä elintä (36), ei ole sopiva taho korjaamaan asianomaisen henkilön oikeuksien mahdollisia loukkauksia, koska sen kokoonpano, toimikausi ja tehtävä eivät ole selvästi määriteltyjä.

27.

Tämän vuoksi valvontakomitea kannattaa ajatusta, että OLAFin tutkimusten laillisuuden säännöllisestä valvonnasta huolehtivat OLAFin omat oikeusalan ja tutkimusmenettelyjen asiantuntijat, joilla on pätevyys tuomarinvirkaan jossakin jäsenvaltiossa, ennen tutkimuksen aloittamista ja uudelleen ennen sen päättämistä sekä ennen tietojen välittämistä asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille (37).

28.

Valvontakomitea on tietoinen siitä, että on vaikeaa perustaa riippumaton valvontajärjestelmä arvioimaan OLAFin tutkimustoimien laillisuutta. Valvontakomitea panee merkille Euroopan tilintarkastustuomioistuimen lausunnot ja yhtyy niihin niiltä osin, ettei komission vuonna 2006 ehdottaman (38) neuvoa-antavan tarkastajan ja vuonna 2011 ehdotetusta (39) tarkastusmenettelystä vastuullis(t)en henkilö(ide)n riippumattomuudesta ole riittäviä takeita. Valvontakomitea toistaa kantansa, että OLAFin yleisten järjestelyjen vuoksi ainoastaan valvontakomitea pystyy täyttämään tämän vaatimuksen. Sen enempää nykyinen asetus kuin muutettu ehdotuskaan eivät anna valvontakomitealle valtuuksia selvittää yksittäisiä valituksia. Valvontakomitean tehtävänä on pikemminkin huolehtia järjestelmäanalyysista. Tämän vuoksi valvontakomitea katsoo, että vallitsee selkeä tarve osoittaa tämä tehtävä riippumattomalle henkilölle.

29.

Valvontakomitea on ilmaissut aiemmin huolensa komission vuonna 2006 ehdottaman neuvoa-antavan tarkastajan tehtävän perustamisesta. Valvontakomitea voisi sitä vastoin suostua riippumattoman henkilön suorittaman tarkastusmenettelyn tai hoitaman valitusmekanismin perustamiseen, i) jos henkilön toimikausi ja tehtävä määriteltäisiin selvästi, jottei se muodostu päällekkäiseksi valvontakomitean valtuuksien ja vastuualojen kanssa, ja ii) jos henkilön riippumattomuudesta voitaisiin katsoa saadun riittävät takuut. Valvontakomitea katsoo erityisesti, että henkilön olisi kyettävä sekä analysoimaan OLAFia vastaan esitettyjä valituksia että toimimaan oma-aloitteisesti varmistamalla säännöllisesti prosessuaalisten oikeuksien noudattaminen, ennen kuin tietoja toimitetaan asianomaiselle henkilölle, jos velvoitetta pyytää asianomaista henkilöä esittämään oma näkemyksensä on lykätty tai jos tapaus on siirretty kansallisille oikeusviranomaisille eikä asianomaiselle henkilölle ole tiedotettu tutkimuksesta. Valvontakomitea katsoo niin ikään, että tarkastusmenettelystä vastuussa olevalle henkilölle olisi ilmoitettava kaikista päätöksistä lykätä tiedottamista asianomaiselle henkilölle ja/tai toimielimelle, johon asianomainen henkilö kuuluu, jotta ensin mainittu pystyy toimimaan oma-aloitteisesti. Vastuussa olevan henkilön väliintulo voi olla tärkeää erityisesti tällaisissa olosuhteissa. Tämä tekisi asianomaisen toimielimen pääsihteerin tai puheenjohtajan väliintulon tarpeettomaksi.

30.

Vastuullisella henkilöllä olisi oltava ilman ennakkoilmoitusta automaattinen ja pysyvä oikeus perehtyä OLAFin tapausasiakirjoihin. Asetukseen voitaisiin lisätä uusia säännöksiä, joilla varmistetaan, että kyseinen henkilö noudattaa tutkimusten luottamuksellisuutta ja tietosuojasäännöksiä. Hänen lausuntonsa lähetetään pääjohtajalle. Siinä tapauksessa, että nämä lausunnot eivät ole velvoittavia, niihin olisi saatava pääjohtajan perusteltu vastaus, jos pääjohtaja päättää olla noudattamatta annettuja suosituksia. Valvontakomitean olisi saatava järjestelmällisesti jäljennökset valituksista ja niiden selvittämisestä vastuussa olevien henkilöiden lausunnoista. Lisäksi henkilön täydellinen riippumattomuus olisi taattava siten, ettei pääjohtaja toimi hänen nimittäjänään eikä esimiehenään. Jos näin olisi, henkilön riippumattomuus olisi näennäistä, koska hänen arviointinsa ja ylennyksensä riippuisivat pääjohtajasta.

31.

Valvontakomitea kannattaa täysin ajatusta selkeiden menettelysääntöjen laatimisesta tarkoituksena vahvistaa avoimuutta ja oikeusvarmuutta. Valvontakomitea pitää parempana sääntöjen sisällyttämistä menettelykäsikirjaan kuin menettelysäännöstöön (40). Menettelysäännöstö nimittäin edellyttäisi monimutkaista menettelyä sekä sen hyväksymisen että kaikkien tulevien muutosten yhteydessä, ja sen hyväksyminen veisi aikaa ja edellyttäisi kaikkien kolmen toimielimen osallistumista.

32.

Valvontakomitean ensisijainen tehtävä on vahvistaa OLAFin riippumattomuutta seuraamalla OLAFin tutkimustehtävän toteutusta säännöllisesti. Tämä tehtävä edellyttää (näihin kuitenkaan rajoittumatta (41)) toisaalta OLAFin sekä toimielinten, elinten ja laitosten ja jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välisen tietojenvaihdon valvontaa ja toisaalta prosessuaalisten takeiden soveltamisen ja tutkimusten keston valvontaa. Se edellyttää niin ikään OLAFin työn tehokkuuden ja tutkimusten tulosten seurantaa.

33.

Valvontakomitea suhtautuu myönteisesti uuteen tehtävään valvoa OLAFin sekä toimielinten, elinten ja laitosten välistä tiedonvaihtoa ja kannattaa komission ehdotusta, jossa tämä tehtävä laajennettaisiin kattamaan OLAFin ja jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välinen tietojenvaihto (42).

34.

Lisäksi valvontakomitea seuraa prosessuaalisten takeiden soveltamista ja tutkimusten kestoa. Tämän vuoksi valvontakomitea vastustaa voimakkaasti 11 artiklan 7 kohdan b alakohdan uutta sanamuotoa (43). Muutoksessa ei oteta huomioon asiassa Franchet ja Byk vahvistettua sääntöä, jonka mukaisesti valvontakomitealla on oma tehtävänsä OLAFin tutkimusten kohteena olevien henkilöiden oikeuksien valvonnassa. Valvontakomitean asema heikkenisi tältä osin, koska pääjohtajalla ei ole enää velvollisuutta ilmoittaa valvontakomitealle järjestelmällisesti ennen tietojen siirtoa kansallisille oikeusviranomaisille vaan ainoastaan ilmoittaa ”määräajoin” tapauksista, joissa tietoja on jo toimitettu kyseisille viranomaisille (44).

35.

Kuten nykyisenkin asetuksen voimassa ollessa, valvontakomitea seuraa tutkimusten tuloksia jatkossa niiltä osin kuin pääjohtaja toimittaa sille tietoja tapauksista, joissa toimielin, elin tai laitos ei ole toiminut OLAFin suositusten mukaisesti. Valvontakomitea on pettynyt siihen, ettei näihin tietoihin sisällytetä neuvoston ehdotuksessa tapauksia, joissa jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset eivät ole ryhtyneet toimiin (45). Valvontakomitea pitää tärkeänä, että tällaisen toimimattomuuden syyt (esimerkiksi teon vanhentuminen) arvioidaan ja havaitaan tällä tavoin OLAFin riippumattomuutta mahdollisesti heikentävät tekijät ja että asiasta annetaan asianmukaisia suosituksia. Valvontakomitea katsoo, että OLAFin tutkimusten tulosten seurantaan on selvä tarve ja että valvontakomitea on asemaltaan paras mahdollinen taho ottamaan tämän tehtävän hoidettavakseen. Valvontakomitea suhtautuu voimakkaan epäilevästi siihen, että OLAFin toiminnan tehokkuutta käsiteltäisiin tutkimusten osalta ainoastaan ehdotetun näkemystenvaihdon yhteydessä toimielinten kanssa (46).

36.

Valvontakomitea on pettynyt huomattuaan, ettei sen vastuiden lisäykseen ja tehtävän selkeyttämiseen ole liitetty asianmukaista tukea valvontakomitealle eikä sen sihteeristölle. Valvontakomitea toistaa edellisessä lausunnossa nro 3/2010 esittämänsä huolen ja huomiot valvontakomitean voimavaroista (OLAFin toimittamat tiedot, valvontakomitean oikeus saada tiedot nähtäväksi, valvontakomitean sihteeristö), joiden tulisi olla asianmukaiset ja niin riittävät, että se pystyy hoitamaan tehtävänsä ja toimintonsa täysin riippumattomasti.

37.

Valvontakomitea huolehtii seurantatehtävästään pääjohtajan sille lähettämien tietojen ja asiakirjojen pohjalta ja ottaa huomioon tarkastusmenettelystä vastuussa olevan henkilön tai henkilöiden laatimat lausunnot ja analyysit (47).

38.

Valvontakomitea panee merkille, etteivät 7 b artiklan 5 kohdan säännökset ole johdonmukaisia 11 artiklan 1 kohdan b alakohdan kanssa: vaikka 11 artiklan 1 kohdan b alakohdassa todetaan, että valvontakomitean tehtävänä on ”seurata prosessuaalisten takeiden soveltamista ja tutkimusten kestoa […] tarkastusmenettelystä vastaavan/vastaavien henkilö(ide)n säännöllisesti laatimien lausuntojen ja analyysien perusteella”, 7 b artiklan 5 kohdan mukaan nämä henkilöt esittävät valvontakomitealle ”määräajoin tilastoja ja analyyseja” eivätkä asianomaisen henkilön esittämästä pyynnöstä laadittuja lausuntoja  (48). Tämän henkilön tai näiden henkilöiden velvollisuus lähettää määräajoin kertomuksia ei ole sama kuin velvollisuus lähettää valvontakomitealle jokainen lausunto, kuten asian tulisi olla.

39.

Lisäksi valvontakomitea on eri mieltä siitä ehdotuksen kohdasta, jonka mukaan valvontakomitealle ei enää toimitettaisi määräajoin tietoja kansallisille oikeusviranomaisille siirretyistä tapauksista. Syyt ovat edellä mainitut.

40.

Valvontakomitea tähdentää, ettei sen työ riippumattomana elimenä voi eikä sen pidä perustua yksinomaan OLAFilta saatuihin tietoihin. Valvontakomitea tekee oman analyysinsa käyttämällä OLAFilta saatujen asiakirjojen ja tietojen ohella myös kaikkia tarkoitukseen tarpeellisiksi katsomiaan asiakirjoja. Muutetun ehdotuksen 11 artiklan 1 kohdan viimeisessä virkkeessä on otettu vain osin huomioon valvontakomitean tarve saada nähtäväkseen OLAFin hallussa olevia tilasto- ja muita tietoja, kuten valvontakomitea toivoi lausunnossaan nro 3/2010 (49). Valvontakomitea katsoo, ettei tämä säännös anna sille mahdollisuuksia asianmukaiseen ja riittävään seurantaan eikä näin muodoin myöskään mahdollista OLAFin riippumattomuuden mahdollisen häirinnän havaitsemista, koska valvontakomitean oikeus tutustua tietoihin jäisi pääjohtajan harkintaan (50). Tämän vuoksi valvontakomitea tarvitsee jatkuvan oikeuden perehtyä ilman ennakkoilmoitusta kaikkiin OLAFin päättyneiden tapausten asiakirjoihin. Välttääkseen puuttumisen meneillään oleviin tutkimuksiin valvontakomitea saisi perehtyä myös kesken olevien tapausten asiakirjoihin kirjallisesta pyynnöstä.

41.

Valvontakomitean jäsenillä on tehtäviensä hoitamisessa apunaan sihteeristö. Vaikka sihteeristö on OLAFin järjestämä, se työskentelee täysin riippumattomasti valvontakomitean ja sen jäsenten alaisuudessa. Valvontakomitean mukaan sen sihteeristön riippumaton toiminta (51) edellyttää asetustekstissä tarjottuja lisätakeita: sihteeristössä on oltava riittävästi henkilöstöä, sen jäsenet nimittää valvontakomitean esityksestä muu nimittävä viranomainen kuin OLAFin pääjohtaja, pelkästään valvontakomitea arvioi määräajoin heidän toimintaansa (52), he toimivat täysin vilpittömästi ja tarkasti yksinomaan valvontakomitealta saamiensa ohjeiden mukaan. Kuten tarkastusmenettelystä vastuussa olevan henkilön yhteydessäkin, valvontakomitea katsoo, että sen sihteeristön – ja tämän seurauksena myös valvontakomitean itsensä – riippumattomuusvaatimus on näennäinen, jos sen jäsenten nimityksestä, hallinnoinnista ja urakehityksestä vastaa yksikkö, jonka seurannasta se on vastuussa.

42.

Vaikka valvontakomitea on tyytyväinen pääjohtajan viran täyttömenettelyn muotoon, jota käytettiin edellisen viranhaltijan kuoltua, se panee merkille, että prosessi kesti kohtuuttoman pitkään, ja suosittelee tämän vuoksi, että asetukseen otettaisiin suhteellisen lyhyt määräaika tulevia virkanimityksiä varten.

43.

Valvontakomitea ei ole vakuuttunut siitä, että pääjohtajan valtuus siirtää tehtäviensä hoitaminen yhdelle tai useammalle OLAFin henkilöstön jäsenelle on riskitön riippumattoman tutkimustoiminnan kannalta. Valvontakomitea panee merkille, että osa siirtämisvaltuuksien piiriin kuuluvista tehtävistä liittyy suoraan tutkimustoimintaan (53). Näin ollen henkilön, jonka vastuulle nämä tehtävät annetaan, on toimittava pääjohtajan tavoin täysin riippumattomasti.

44.

On tärkeä varmistaa OLAFin riippumattoman tutkimustoiminnan jatkuminen perustamalla varapääjohtajan virka. Varapääjohtaja toimii pääjohtajan sijaisena, mikäli tämä eroaa, siirtyy eläkkeelle, jää sairauslomalle tai on muulla tavoin kykenemätön täyttämään velvollisuuksiaan. Varapuheenjohtaja olisi valittava johtajien keskuudesta kaikkien kolmen toimielimen yksimielisellä päätöksellä.

45.

Valvontakomitea kannattaa muutetun ehdotuksen 12 artiklan 6 kohtaa, jossa pääjohtajalle säädetään velvollisuus kuulla sisäistä elintä ennen tutkimuksen aloittamista ja päättämistä sekä aina tarvittaessa, edellyttäen, että tekstiin lisätään asianmukaiset takuut, joilla estetään kaikenlaiset viivytykset kiireellisissä tilanteissa.

46.

Valvontakomitea kannattaa poliittisella tasolla tapahtuvan näkemystenvaihdon periaatetta (54), kun tarkoituksena on keskustella OLAFin tutkimuspolitiikasta OLAFin toiminnan tukemiseksi eikä näin heikennetä OLAFin operatiivista riippumattomuutta. Valvontakomitea katsoo, että OLAFin velvollisuus toteuttaa aiheellisia toimenpiteitä ottaen huomioon näkemystenvaihdon yhteydessä esitetyt mielipiteet voisi vaarantaa pääjohtajan riippumattomuuden. Toimielimet voisivat tällä tavoin painostaa pääjohtajaa erityisesti OLAFin tutkimuspolitiikan strategisten painopisteiden määrittelyssä (55). Lisäksi valvontakomitea on voimakkaasti eri mieltä neuvoston tekemästä muutoksesta, jonka valvontakomitea katsoo vakavasti vaarantavan OLAFin riippumattomuuden, koska siinä muutetaan 11 a artiklan 1 kohdan merkitystä siten, ettei valvontakomitean osallistuminen tähän näkemystenvaihtoon olisi pakollista kaikissa tapauksissa (56).

A —

B —

a)

b)

C —

a)

b)

1.

Euroopan petostentorjuntavirasto (OLAF) suorittaa sisäisiä hallinnollisia tutkimuksia havaitakseen petoksia, lahjontaa ja muuta Euroopan unionin taloudellisia etuja vahingoittavaa laitonta toimintaa. OLAF tutkii myös väitteitä, joiden mukaan virkamies tai muu henkilöstöön kuuluva on jättänyt noudattamatta velvollisuuksiaan tavalla, joka voi johtaa kurinpitotoimiin ja tarvittaessa rikossyytteisiin (1). Jos väitteiden tueksi löytyy todisteita tällaisesta toiminnasta, OLAF toimittaa tutkimustensa tulokset asianomaisille viranomaisille kurinpidollisia, hallinnollisia, taloudellisia tai (tarvittaessa) oikeudellisia jatkotoimia varten. Sisäisestä tutkimuksesta laadittu kertomus ja kaikki siihen liittyvät merkitykselliset asiakirjat toimitetaan asianomaiselle toimielimelle tai elimelle (2).

2.

OLAF on viime aikoihin saakka toimittanut tiedot ainoastaan niistä sisäisistä tutkimuksista, joihin on liittynyt jatkotoimia. Kun sisäinen tutkimus päätettiin ilman lisätoimia, OLAF lähetti asianomaiselle toimielimelle tai elimelle ilmoituksen (3) tapauksen käsittelyn päättämisestä ilman jatkotoimia (4).

3.

Valvontakomitea totesi, että OLAF on päättänyt ottaa huomioon ”(Euroopan komission) pyynnön saada kaikki loppuraportit tapauksista, joiden käsittely on päätetty ilman jatkotoimia”. Lisäksi OLAF päätti ilmoittaa muille toimielimille, että ”niihin sovelletaan samaa käytäntöä, jos ne eivät toisin pyydä” (5).

4.

Valvontakomitea on tietoinen siitä, että loppuraportit sisäisistä tutkimuksista, jotka on päätetty ilman jatkotoimia, toimitetaan tulevaisuudessa automaattisesti jokaisen tutkimuksen päätyttyä. Valvontakomitea päätti tämän vuoksi arvioida kyseistä käytäntöä. Tarkoituksena oli nimenomaisesti selvittää, voisiko se vaarantaa OLAFin tutkinnallisen riippumattomuuden. Valvontakomitea tarkasteli 17:ää sisäistä tutkimusta, jotka oli päätetty ilman jatkotoimia ja joissa loppuraportit toimitettiin asianomaisille toimielimille ja elimille. Valvontakomitea arvioi tietojen lähettämisen oikeusperustaa sekä sitä, onko tämä käytäntö EU:n lainsäädännön mukainen.

5.

Asiakirja-aineistoa tarkastellessaan valvontakomitea löysi kaksi viestiä, jotka Euroopan komission pääsihteeristö oli lähettänyt OLAFille. Ensimmäisessä viestissä todetaan seuraavaa: ”Kuten tiedätte, viimeisimmässä Clearing House -kokouksessa todettiin, että komissio ei voi hyväksyä sitä, että toukokuusta 2010 OLAF ei ole enää toimittanut komissiolle sen yksiköitä koskevien sisäisten tutkimusten loppuraportteja tapauksista, jotka on päätetty ilman jatkotoimia” (6). Pääsihteeristö toteaa viestissään, että asiakirjojen lähettämisestä säädetään asetuksen (EY) N:o 1073/1999 9 artiklan 4 kohdassa. Toisessa viestissä (7) viitataan ensimmäiseen viestiin, ”jossa Euroopan komission pääsihteeri muistuttaa asetukseen 1073/1999 perustuvasta OLAFin velvoitteesta toimittaa komissiolle kaikki sisäisten tutkimusten loppuraportit, myös niistä tapauksista, joiden käsittely on päätetty ilman jatkotoimia” (8).

6.

Valvontakomitea teki edellä mainituista tapauksista seuraavat päätelmät:

7.

Pienessä osassa tarkastelluista tutkimuksista OLAF on maininnut asetuksen (EY) N:o 1073/1999 9 artiklan 4 kohdan olevan asiakirjojen toimittamisen oikeusperusta. Valvontakomitea viittaa myös vailla allekirjoituksia olevaan luonnokseen yhteisymmärryspöytäkirjaksi, joka sisältää menettelysäännöt, joilla on tarkoitus varmistaa komission ja OLAFin välinen ripeä tietojenvaihto OLAFin tekemistä sisäisistä tutkimuksista (11). Valvontakomitea epäilee, että asetuksen (EY) N:o 1073/1999 9 artiklan 4 kohta ja yhteisymmärryspöytäkirjan 7 artikla eivät kumpikaan ole riittävä oikeusperusta asiakirjojen toimittamiselle. Seuraavassa esitetään tämän näkemyksen perusteet.

8.

OLAF velvoitetaan lainsäädännössä lähettämään sisäisestä tutkimuksesta laaditut kertomukset ja kaikki siihen liittyvät tarpeelliset asiakirjat asianomaiselle toimielimelle tai elimelle (12). Kuitenkin kun 9 artiklan 4 kohdan ensimmäistä virkettä luetaan yhdessä toisen virkkeen kanssa, jossa säädetään, että ”toimielimet ja elimet toteuttavat sisäisten tutkimusten tulosten edellyttämät kurinpidolliset ja oikeudelliset jatkotoimet”, valvontakomitea tulkitsee tämän säännöksen koskevan ainoastaan tutkimuksia, joihin liittyy jatkotoimia. Valvontakomitean näkemyksen mukaan tämän kohdan soveltamisalalla pyritään varmistamaan, että OLAFin tutkimusten seuranta on asianmukaisesti järjestetty.

9.

Tämä päätelmä vahvistetaan henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 1 artiklan 3 kohdassa, jonka mukaan tapauksissa, joissa tutkimus päätetään ilman seurauksia, PO OLAF ilmoittaa asiasta kirjallisesti virkamiehelle ja tämän toimielimelle (13). Myös kesäkuun 2. päivänä 1999 annetun komission päätöksen (14) 5 artiklassa säädetään, että jos tutkimus lopetetaan ilman jatkotoimia, pääosasto antaa asian kirjallisesti tiedoksi asianomaiselle. Valvontakomitean näkemyksen mukaan tällä tarkoitetaan selkeästi tutkimuksen tulosten toimittamista eikä tapauksen loppuraporttia.

10.

Valvontakomitea toteaa, että sekä OLAF että komissio tunnustavat yhteisymmärryspöytäkirjan, mutta se on vasta luonnoksen asteella eikä sitä ole valvontakomitean tietojen mukaan toistaiseksi allekirjoitettu.

11.

Valvontakomitea toteaa, että yhteisymmärryspöytäkirjan luonnoksen 7 artiklan 1 kohdassa määrätään, että PO OLAF toimittaa viipymättä komissiolle sisäisistä tutkimuksista laaditut loppuraportit ja kaikki niihin liittyvät tarpeelliset asiakirjat. Yhteisymmärryspöytäkirjassa kuitenkin määrätään erilaisesta menettelystä tapauksissa, jotka on päätetty ilman jatkotoimia. Yhteisymmärryspöytäkirjan 7 artiklan 2 kohdassa todetaan selvästi, että jos tapauksen käsittely päätetään ilman jatkotoimia, OLAF ilmoittaa asiasta komissiolle. Valvontakomitea katsoo tämänkin määräyksen velvoittavan OLAFin ilmoittamaan komissiolle tutkimuksen tulokset mutta ei toimittamaan loppuraporttia.

12.

Valvontakomitean näkemyksen mukaan OLAFin päätös toimittaa asianomaisille toimielimille ja elimille tutkimusten päätyttyä järjestelmällisesti kaikki loppuraportit tutkimuksista, jotka on päätetty ilman jatkotoimia, saattaa olla sekä tutkimusten luottamuksellisuuteen liittyvien vaatimusten että tietosuojasääntöjen vastainen. Koska tutkimuksen luottamuksellisuuden ja tietosuojan varmistaminen on sekä OLAFin että valvontakomitean vastuulla (15), valvontakomitea pahoittelee sitä, että PO OLAF ei pyytänyt valvontakomitean lausuntoa ennen tämän päätöksen tekemistä. Lisäksi valvontakomitea on yllättynyt siitä, että päätöksestä ei ilmoitettu tietosuojasta vastaavalle OLAFin virkamiehelle eikä Euroopan tietosuojavaltuutetulle.

13.

Asetuksen (EY) N:o 1073/1999 8 artiklan mukaan OLAFin on noudatettava tietojen luottamuksellisuutta koskevia vaatimuksia toimittaessaan sisäisissä tutkimuksissa annettuja tai saatuja tietoja. OLAFin tutkimuksiin liittyviä tietoja toimitettaessa on noudatettava samanaikaisesti kahta vaatimusta: i) vastaanottajaan sovellettava tarpeellisuusperiaate ja ii) tietojen toimittamisen tarkka tarkoitus (esimerkiksi tutkimuksen jatkotoimien varmistaminen) (16).

14.

Valvontakomitea tulkitsee tätä säännöstä kahdella tavalla (17). OLAFilla on sisäisten tutkimusten aikana annettujen tai saatujen tietojen toimittajana velvollisuus arvioida, kuka sen raporttien vastaanottajista tarvitsee tiedot. Valvontakomitean näkemyksen mukaan sisäisistä tutkimuksista, jotka on päätetty ilman jatkotoimia, laadittuja loppuraportteja ei pidä automaattisesti toimittaa jokaisen tutkimuksen päätyttyä. Loppuraporttien toimittamista on arvioitava tapauskohtaisesti Euroopan komission, muun toimielimen tai elimen perustellusta pyynnöstä. OLAF ei missään tapauksessa saa antaa vastaanottajalle tietoja, joita se aikoo käyttää muissa käynnissä olevissa sisäisissä ja ulkoisissa tutkimuksissa. Tämä haittaa tutkimusten suorittamista, kuten on jo tapahtunut. Toisaalta tiedot vastaanottava Euroopan komissio (tai muu toimielin tai elin) ei saa käyttää niitä muuhun tarkoitukseen kuin petosten, lahjonnan ja muun laittoman toiminnan torjumiseen. Jos petosten, lahjonnan tai muun laittoman toiminnan torjumiseen liittyvää muuta tarkoitusta ei ole, kuten esimerkiksi toimitettaessa loppuraportteja tutkimuksista, jotka on päätetty ilman jatkotoimia, ei liene tarpeellista toimittaa kaikista tällaisista tutkimuksista laadittuja loppuraportteja.

15.

OLAFin on noudatettava oikeutta henkilötietojen suojaan, josta määrätään EU:n perusoikeuskirjan 8 artiklassa, ja joka on tiiviissä yhteydessä yksityiselämän kunnioittamista koskevaan oikeuteen, josta määrätään perusoikeuskirjan 7 artiklassa. Lisäksi asetuksen (EY) N:o 1073/1999 8 artiklan 3 kohdassa OLAF velvoitetaan varmistamaan, että henkilötietojen suojaa koskevia EU:n säännöksiä noudatetaan (18). Kun sisäisestä tutkimuksesta laadittu kertomus ja kaikki siihen liittyvät tarpeelliset asiakirjat toimitetaan asianomaiselle toimielimelle tai elimelle (19), OLAF toimittaa niille asianomaisten henkilöiden, ilmiantajien, tiedonantajien, todistajien ja OLAFin henkilöstön henkilötietoja. Tästä seuraa, että OLAFin on noudatettava sekä perusoikeuskirjan määräyksiä että asetuksen (EY) N:o 45/2001 säännöksiä. Asetuksen (EY) N:o 45/2001 mukaan OLAF voi henkilötietojen valvonnasta vastaavana siirtää näitä kertomuksia ja/tai niihin liittyviä asiakirjoja, jotka sisältävät henkilötietoja, ainoastaan jos tiedot ovat tarpeen vastaanottajan toimivaltaan kuuluvien tehtävien lainmukaista suorittamista varten (20). Tällöin OLAFin on varmistettava, että i) tietojen vastaanottaja on toimivaltainen ja ii) että siirto on tarpeellinen (21).

16.

Valvontakomitea katsoo, että ilman jatkotoimia päätettyjen tutkimusten automaattinen ja järjestelmällinen toimittaminen on ristiriidassa näiden vaatimusten kanssa. Valvontakomitea huomauttaa Euroopan tietosuojavaltuutetun todenneen, että vaikka tietojen siirtämisestä säädettäisiin sovellettavassa lainsäädännössä, siirron laillisuus edellyttää näiden kahden lisävaatimuksen noudattamista. Tietoja siirrettäessä on arvioitava tapauskohtaisesti, noudatetaanko näitä vaatimuksia. Näin ollen jatkotoimista vastaavien OLAFin henkilöstöön kuuluvien olisi sovellettava tätä sääntöä jokaisessa tietojen siirrossa. Näin vältetään turhaa tietojen siirtämistä ja tietojen siirtämistä tahoille, jotka eivät ole toimivaltaisia. Jotta voidaan varmistaa tämän säännön noudattaminen, Euroopan tietosuojavaltuutettu ehdottaa, että OLAF ottaa käyttöön menettelyn, jolla asiakirja-aineistoon liitetään ilmoitus asianomaisen tapauksen käsittelyn yhteydessä toteutettujen tai toteutettavien tiedonsiirtojen tarpeellisuudesta (22).

17.

Valvontakomitean näkemyksen mukaan tämä lausunto koskee myös niitä tapauksia, jotka on päätetty ilman jatkotoimia. Tämän vuoksi OLAFin on arvioitava tapauskohtaisesti, täyttyvätkö mainitut vaatimukset, kun EU:n toimielimille ja elimille toimitetaan henkilötietoja tapauksissa, joiden käsittely on päätetty ilman jatkotoimia. Tietojen toimittamisen tarpeellisuutta voidaan arvioida myös jonkin asiakirjaluokan osalta. Voidaan esimerkiksi kohtuudella olettaa, että joissakin tapauksissa Euroopan komission (tai muun toimielimen tai elimen) olisi tiedettävä, mitä toimia OLAF on toteuttanut kyseessä olevan toimielimen yksiköiltä saamiensa alustavien tietojen perusteella. Valvontakomitea on kuitenkin havainnut, että käytännössä OLAF on lähettänyt komissiolle loppuraportit riippumatta tietolähteestä. Tämän lisäksi OLAF on lähettänyt ne myös muille toimielimille ilman nimenomaista pyyntöä. Näin ollen ei ole arvioitu, onko muiden toimielinten tarpeen saada asianomaiset tiedot.

18.

Vaikka edellä mainittuja vaatimuksia noudatettaisiin, loppuraportit saattavat sisältää henkilötietoja, joita vastaanottaja ei tarvitse toimivaltaansa kuuluvien tehtävien suorittamiseen. Tämä koskee erityisesti ilmiantajien ja tiedonantajien henkilötietoja. Valvontakomitea viittaa Euroopan tietosuojavaltuutetun lausuntoon, jonka mukaan komission ei tarvitse tietää ilmiantajien henkilötietoja toteuttaakseen EU:n taloudellisten etujen edellyttämät toimet (23). OLAFin on tämän vuoksi lähetettävä nämä raportit ilman henkilötietoja ilmiantajien suojelemiseksi.

19.

Valvontakomitea toteaa myös, että asetuksen (EY) N:o 45/2001 27 artiklan 1 kohdan mukaan Euroopan tietosuojavaltuutetun on tarkastettava ennakolta ne käsittelyt, joihin saattaa liittyä erityisiä rekisteröityjen oikeuksiin ja vapauksiin liittyviä vaaroja käsittelyjen luonteen, laajuuden tai tarkoitusten vuoksi. Käsittelyjä, joihin saattaa liittyä tällaisia vaaroja, ovat muun muassa ”… rikoksia koskeviin epäilyihin, rikoksiin, rikosasioissa annettaviin tuomioihin tai turvaamistoimiin liittyvät tietojenkäsittelyt” ja ”käsittelyt, joiden tarkoituksena on arvioida rekisteröityjen henkilökohtaisia ominaisuuksia, kuten heidän pätevyyttään, suorituskykyään tai käyttäytymistään” (24). Valvontakomitea toteaa, että Euroopan tietosuojavaltuutettu katsoo OLAFin analysoivan EU:n virkamiesten käyttäytymistä sisäisissä tutkimuksissaan. OLAFin sisäisten hallinnollisten tutkimusten yhteydessä suorittaman henkilötietojen käsittelyn voitaisiin katsoa liittyvän ”rikoksia koskeviin epäilyihin, rikoksiin, rikosasioissa annettaviin tuomioihin tai turvaamistoimiin” (25). Kun Euroopan tietosuojavaltuutettu tarkasti ennakkoon henkilötietojen käsittelyn sisäisten tutkimusten ja jatkotoimiin liittyvän tietojenkäsittelyn yhteydessä, hän ei erikseen analysoinut ilman jatkotoimia päätettyjen sisäisten tutkimusten loppuraporttien lähettämistä. Valvontaviranomaisen mielestä OLAFin olisi tämän vuoksi pitänyt lähettää tietosuojavaltuutetulle ilmoitus ennakkotarkastusta varten ja pyytää tämän lausunto.

20.

Valvontakomitea epäilee, että näiden tietojen lähettäminen voisi vaikuttaa tutkimuksessa osallisina olevien henkilöiden oikeuksiin, jolloin kyseiset henkilöt voivat puolestaan nostaa asiasta kanteen EU:n tuomioistuimessa. Kuten EU:n oikeuskäytännössä todetaan, asetuksen (EY) N:o 45/2001 ja asetuksen (EY) N:o 1073/1999 8 artiklan 3 kohdan säännökset sekä OLAFille asetuksen (EY) N:o 1073/1999 8 artiklan 2 kohdassa asetettu velvollisuus säilyttää tietojen luottamuksellisuus antavat oikeuksia henkilöille, joihin OLAFin tutkimukset vaikuttavat (26). Jos näitä säännöksiä on rikottu, Euroopan komissio on sopimussuhteen ulkopuolisessa vastuussa OLAFin lainvastaisesta toiminnasta, kuten on jo tapahtunut useissa tapauksissa. Tällainen lopputulos on haitallinen komissiolle ja erityisesti OLAFille, jonka maine ja uskottavuus ovat vaakalaudalla.

21.

Lisäksi valvontakomiteaa huolettaa se, että tämä käytäntö voi vaarantaa myös tutkimusten onnistumisen. OLAF on sisäiset tapaukset tutkiva elin, ja sen toiminta edellyttää kunnioitettua ja luotettua asemaa, joka kannustaa todistajia ja ilmiantajia antamaan tietoja epäillyistä petos- ja lahjontatapauksista. Edellä kuvattu aiheeton tietojen raportointi heikentää todistajien ja ilmiantajien luottamusta OLAFin toimintaan ja vähentää heidän halukkuuttaan avustaa virastoa tapausten tutkimisessa. Toisaalta on huomattava, että tutkimuksen päättäminen ilman jatkotoimia on saattanut johtua tekijöistä, jotka voivat muuttua tulevaisuudessa. Jos tällaisen tapauksen loppuraporttia levitetään OLAFin ulkopuolelle, mahdollisen uuden samaa asiaa koskevan tutkimuksen suorittaminen saattaa vaikeutua tarpeettomasti.

22.

Ilman jatkotoimia päätettyjen sisäisten tutkimusten loppuraporttien toimittaminen voidaan kyseenalaistaa useiden sekä salassapitovelvollisuuteen että tietosuojaan liittyvien, puhtaasti lainsäädännöllisten seikkojen nojalla, joita on käsitelty edellä. Tämä käytäntö vaikuttaa väistämättä OLAFin tutkimustoiminnan tehokkuuteen ja vähintään antaa muille toimielimille aiheettomasti keinoja vaikuttaa OLAFin tutkimuksiin. Tämä voi vähentää yleisön luottamusta viraston riippumattomuuteen.

23.

Valvontakomitea suosittaa painokkaasti, että OLAF harkitsee uudelleen päätöstään lähettää asianomaisille toimielimille ja elimille tässä lausunnossa mainitut loppuraportit ennen kuin se on toteuttanut kaikki tarvittavat toimet sen varmistamiseksi, että tämä käytäntö on EU:n lainsäädännön mukainen eikä vaaranna sen tutkimusten tehokkuutta ja riippumattomuutta.